Puheenvuorot

Pekka Haavisto (vihr):

Arvoisa puhemies! Afganistanin tilanne on vakava. Samaan aikaan kun kansainvälinen yhteisö pyrkii lisäämään Afganistanin hallituksen ja armeijan omaa vastuuta poliittisesta ja turvallisuuskehityksestä, näemme yhä uusia uutisia Kabulissa tapahtuneista pommi-iskuista, hyökkäyksistä, opposition vahvistumisesta. Hallitus näyttää olevan heikoilla.

Myös viime aikoina on nähty erittäin pöyristyttäviä uutisia naisiin ja siviileihin kohdistuvasta väkivallasta ja rikollisuudesta. Presidentti Karzain kerrotaan armahtaneen joulukuussa raiskauksen uhrin ehdolla, että uhri menee naimisiin raiskaajansa kanssa. Tämä on pöyristyttävää. Marraskuun lopussa Kunduzista tuli uutinen, että pettynyt kosija oli heittänyt happoa nuorten tyttöjen kasvoille ja turmellut heidän kasvonsa. Samoja happohyökkäyksiä on käytetty myöskin koululaisia vastaan Afganistanissa. Afganistanin naisten puolustamisessa ollaan ihmisyyden ja ihmisoikeuksien perusasioissa. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei voi koskaan perustella millään uskonnollisilla syillä tai käsityksillä.

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut mukana Isaf-operaatiossa, jonka miesvahvuutta nyt vähennetään. Isaf on tärkeällä tavalla tukenut rauhaa ja vakautta Afganistanissa, ja suomalaiset rauhanturvaajat ovat tehneet tässä tärkeää ja merkityksellistä työtä usein henkensä ja terveytensä uhalla. Kiitos heille siitä!

Jotakin on kuitenkin jäänyt puuttumaan. Ensimmäinen on Karzain hallituksen oma sitoutuminen rauhan ja demokratian pelisääntöihin. Vaaliprosesseissa on ollut vilppiä, huumekauppa on taas palannut osaksi Afganistanin poliittisen eliitin omaa varainhankintaa. Toinen ongelma on kokonaisvaltaisen rauhanprosessin puuttuminen. Hallituksen vastustajien kohtaamiseen asetetut ennakkoehdot eivät ole luoneet ilmapiiriä, jossa taistelevat osapuolet aidosti olisivat kohdanneet toisensa. Maltillinen oppositiokin on nyt Afganistanissa radikalisoitunut, ja Pakistanin puolelta näitä radikaaleja voimia tuetaan. Jos vielä voidaan neuvottelupöytään palata, se pitäisi tehdä välittömästi.

Suomen painopiste on nyt siirtymässä kehitysyhteistyöhön ja siviiliyhteiskunnan tukemiseen Afganistanissa. On toivottavaa, että tässä työssä otettaisiin erityisesti huomioon naisten ja lasten asema, demokratian tukeminen ja kansalaisjärjestöjen rooli. Myös siviilikriisinhallinnan voimavaroja tulee lisätä.

Ärade talman! Finlands tyngdpunkt håller nu på att förflyttas mot att stöda utvecklingssamarbetet och civilsamhället i Afghanistan. Det är önskvärt att man i det här arbetet skulle fästa särskild uppmärksamhet vid kvinnors och barns ställning, att stöda demokratin och medborgarorganisationernas roll i Afghanistan. Också resurserna för civilkrishantering bör ökas.

Arvoisa puhemies! Lopuksi otan esille kaksi tärkeää asiaa.

Ensimmäinen asia ovat CIA:n epäillyt vankilennot. Amnesty International on viime aikoina nostanut voimakkaasti esille epäilyksen, että näitä lentoja olisi tehty myös Suomen kautta. Suomen hallituksen on nyt avoimesti tuotava esiin kaikki faktat esimerkiksi matkustajaluetteloihin ja lentokenttämaksuihin liittyen. Tässä asiassa ei ole varaa eikä syytä vähättelyyn eikä tiedon peittelyyn.

Jos vankikuljetuksia on todellisuudessa tapahtunut, jonakin päivänä julkisuuteen tulee laittomasti vangittuja ja mahdollisesti kidutettuja ihmisiä, jotka kertovat kuljetuksensa laskeutuneen Helsinki-Vantaan lentokentälle ilman, että Suomen viranomaiset puuttuivat tilanteeseen. On parempi, että selvitämme näiden lentojen faktat mahdollisimman nopeasti itse.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan puhua uusveteraanien oikeusturvasta. Rauhanturvatehtävissä voi valitettavasti tapahtua kuolemantapauksia ja vammautumisia. Kun rauhanturvatehtävistä palataan kotiin, oma järjestelmämme henkisessä ja fyysisessä kuntoutuksessa ei toimi riittävän hyvin. On varmasti meidän kaikkien suomalaisten yhteinen toivomus, että rauhanturvatehtävissä vammautuneet saavat kaiken mahdollisen tuen täällä kotimaassa. Se on meidän velvollisuutemme.

• linkki tähän