Täysistunto 69/2012

Hallituksen esitys eduskunnalle Euroopan vakausmekanismin (EVM) perustamisesta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Timo Kalli (kesk):

Arvoisa puhemies! Käsittelyn pohjana on esitys Euroopan vakausmekanismin perustamisesta eli — lyhenteenä — EVM:stä. Tämä mekanismi mahdollistaa yhteisvastuun lisäämisen. Keskusta ei voi hyväksyä tämän mekanismin perustamista, perusteena neljä syytä: tämä mahdollistaa velkapapereiden ostamisen jälkimarkkinoilta, edelleen tämä mahdollistaa ongelmapankkien pääomittamisen valtioiden kautta, edelleen eduskunnan useampaan otteeseen päättämän peruspääoman lisäämisen 500 miljardista 700:aan ja edelleen, neljäntenä, päätöksentekojärjestelmän, josta täällä monta kertaa on ollut keskustelua.

Yli kahden vuoden ajan euroalueella on ostettu aikaa, ensin auttamalla pieniä maita, millä yritettiin parantaa velkakestävyyttä, jotta ne pääsisivät avoimille vapaille markkinoille. Tilanne oli silloin vakava. Tilanne on edelleen vakava, koska velkakestävyys valitettavasti vain on pahentunut. Henkilökohtaisesti uskoin silloin kaksi vuotta sitten, että tällä tavalla palomuuria rakentamalla voidaan auttaa ja parantaa näiden maiden velkakestävyyttä. Myöhemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että samaan tilanteeseen on joutumassa Espanja, ja monet pelkäävät, että näitä seuraa myöskin Italia.

Jokainen ymmärtää, että pieni maa ei voi ottaa ylitakausta tai ylenmäärin kannettavaksi sellaisia vastuita, joita mahdollisesti ei voi itse kantaa. Ainakin henkilökohtaisesti minulla on kokemusta takauksista. Olen joutunut maksamaan takauksen, ja aina pitää itse arvioida, kun lähtee takaamaan, kykeneekö kantamaan sen vastuun ja horjuttaako se vastuunkanto omaa taloutta. Siksi on perusteltua, että on eri asia olla takaamassa tämän välineen kautta pientä maata kuin isoa maata. Ainakin allekirjoittaneelle tämä on hyvin selvä asia.

Tämä lääke kuitenkaan tähän mennessä ei ole auttanut, ja kun tästä palomuurista on keskusteltu, niin tässäkin salissa todettiin, että jos ollaan mukana omistamassa rivitalosta osaketta ja jos rivitalon päässä palo syttyy, niin oman intressin kannalta pitää olla aktiivisesti sammuttamassa, koska kyseessä on oma etu. Suomen etu ei tietenkään ole rivitalon osakkeenomistus, vaan suuren, suuren kerrostalon pieni vuokrahuoneisto, ja sen tähden ei ole syytä ottaa turhan suurta riskiä ja turhan suurta roolia.

Tämän johdosta esitänkin, että eduskunta ei hyväksy hallituksen esityksessä tarkoitettua sopimusta ja että lakiehdotus hylätään, ja edelleen, että hyväksytään vastalauseessa oleva seuraava lausuma: "Eduskunta edellyttää, että mikäli hallitus eurokriisin käsittelyn myötä sitoutuu sellaisiin päätöksiin, jotka johtavat velkaunioniin ja liittovaltiokehitykseen, on asiasta aikanaan järjestettävä kansanäänestys."

Näillä perusteilla esitän, että vastalauseen mukainen esitys tullaan hyväksymään.


Pentti Kettunen (ps):

Herra puhemies! Eurooppa halutaan ajaa liittovaltioksi. Siksi liittovaltion kannattajat keinoja kaihtamatta ajavat tätä tavoitetta. Euroopan pysyvä vakausmekanismi EVM on yksi mutta ei vähäisin askel liittovaltion suuntaan.

Herra puhemies! Me perussuomalaiset emme tätä halua, että syyttömät suomalaiset laitetaan maksamaan eteläisen Euroopan hulttiovaltioiden velat ja velaksi eläminen.

Siksi, herra puhemies, valtiovarainvaliokunnan mietintöön sisältyvään toiseen vastalauseeseen viitaten esitän, että sopimus ja lakiehdotus hylätään.


Olli Immonen (ps):

Arvoisa herra puhemies! Suomi vietiin ainoana Pohjoismaana jo 90-luvulla yhteisvaluutta euron jäseneksi ilman avointa kansalaiskeskustelua. Maassamme ei myöskään järjestetty kansanäänestystä euroon liittymisestä toisin kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Euroa perusteltiin ensisijaisesti taloudellisilla syillä, vaikka merkittävää kansantaloudellista hyötyä ei ole Suomen eurojäsenyyden aikana pystytty osoittamaan. Suomen yksi johtavista talousasiantuntijoista Sixten Korkman on muun muassa todennut, että Emu-jäsenyys oli Suomelle poliittinen valinta. Palkansaajien tutkimuslaitoksen ekonomisti Jukka Pirttilä taas on laskenut, että euromaiden kasvu on ollut hitaampaa kuin mitä se olisi ollut ilman euroa. Britannia, Ruotsi, Tanska ja Sveitsi ovat kehittyneet paremmin useilla eri kansantaloudellisilla mittareilla ilman euroa. Nämä kilpailukykyerot selittyvät pitkälti itsenäisellä rahapolitiikalla, joka on hyödyksi erityisesti vaikeissa talousoloissa.

Arvoisa puhemies! Talouskriisin varjolla Suomea ollaan ajamassa osaksi Euroopan liittovaltiota. Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso piti viime viikolla mahtipontisen puheen, jossa hän vaati täydellistä poliittista unionia eurovaluutan pelastamiseksi. Barroson mielestä EU-maiden olisi perustettava erityinen EU-lunastusrahasto pelastamaan oliivimaat vararikolta, ja EVM:n käyttö suoraan pankkien tukemiseksi olisi hänen mukaansa ensi sijassa mahdollistettava, vaikka se suoraan rikkoisi nyt eduskunnan käsittelyssä olevaa EVM-sopimusta. Kehityskulun lopuksi Barroso visioi täydellistä fiskaalipoliittista unionia, jossa veropolitiikka ja julkisten palveluiden mitoitus koordinoidaan Brysselistä käsin sekä Etelä-Euroopan maiden velat yhteisvastuullisesti vyörytetään Suomen kaltaisten vahvojen kansantalouksien maksettavaksi.

Mitä sitten tulee Euroopan vakausmekanismiin, niin kyseessähän on yli 700 miljardin euron pääomaa hallinnoiva osakeyhtiö. Suomen osuus tämän maksuautomaatin sisällöstä on yli 12 miljardia euroa. EVM:llä on laajat erioikeudet toimia koko EU:n alueella. Se on kaikkien lakien ja valvonnan yläpuolella oleva instituutio, jonka omaisuus, rahoitus ja varat nauttivat oikeudellista koskemattomuutta. EVM on vapautettu kaikista välittömistä veroista, ja sen henkilöstöstä on tehty verovapaudesta nauttiva rälssiluokka. Jos joku EVM:n henkilöstöstä syyllistyy laittomiin tekoihin, häntä ei voida asettaa syytteeseen, sillä yhtiön henkilökunnalla on syytesuoja. EVM:n varat ja omaisuus on suojattu takavarikoilta ja pakkolunastuksilta sekä vapautettu kaikista oikeudenkäynneistä.

Arvoisa herra puhemies! Suomen hallitus on valmis luovuttamaan päätösvallan yli 10 miljardin euron omaisuuden hallinnoinnista EVM:lle. Perussuomalaisten mielestä Suomi ei missään nimessä ole velvollinen toimimaan Etelä-Euroopan kehitysmaiden suurrahoittajana. EU-fanaatikkojen pyörittämän eurosirkuksen hintalappu tullaan sysäämään tuleville sukupolville, jolloin nämä joutuvat kantamaan oliivimaiden velkavuorta harteillaan hamaan tulevaisuuteen saakka. Kataisen hallituksen harjoittama europolitiikka tullaan täten näkemään historiankirjoissa yhtenä Suomen kansan mustimmista luvuista.

Arvoisa puhemies! Totean vielä loppuun, että kannatan edustaja Kettusen tekemää hylkäysehdotusta.


Markus Lohi (kesk):

Arvoisa puhemies! Aluksi kannatan edustaja Kallin vastalauseen mukaista hylkäysesitystä ja siihen sisältyvää lausumaehdotusta.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys sopimuksesta Euroopan pysyväksi vakausmekanismiksi. Moni suomalainen miettii näinä päivinä, miksi Suomi joutuu pienenä Euroopan unionin jäsenmaana ja euromaana avustamaan suuria Etelä-Euroopan maita. Moni saattaa miettiä myös sitä, kuinka suuren summan kenties joudumme valtiona maksamaan, riittävätkö vakuudet, jos takaukset realisoituvat ja mikä on lopulta Suomen kohtalo, jos kaikista pahin skenaario toteutuu. Pystymmekö edes valtiona vastaamaan niistä velvoitteista, joihin Suomen perustuslaki meidät velvoittaa: kansalaisten sosiaaliturvasta, peruskoulutuksesta jne.?

Voisi ajatella, että nämä ovat aika kaukaisiakin kysymyksiä eivätkä ne ole tätä päivää, mutta perustuslakivaliokuntakin käsitellessään Euroopan vakausmekanismia, siihen liittyvää hallituksen esitystä, on joutunut pohtimaan tosissaan sitä, missä menevät ne rajat, että tätä lakia ei voida hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä täällä eduskunnassa, vaan tämä koskettaa eduskunnan budjettivaltaa siinä mielessä, että pahimmassa tapauksessa nämä vastuut, jotka voivat realisoitua, aiheuttavat sen, että emme enää valtiona kykene huolehtimaan kansalaisten perusoikeuksista. Tämä kertoo sen, että olemme tulleet aika vakavan paikan eteen, mutta niin on koko tämä talouskriisikin Euroopassa erittäin huolestuttava. Ja kun ajatellaan sitä historiaa, kun Suomikin lähti aikoinaan kahdenkeskisiin lainasopimuksiin Kreikan kanssa vuonna 2010, niin ei varmaan moni osannut ajatella, että olemme nyt siinä tilanteessa, että vastuumme tämän hallituksen esityksen pohjalta noin teoriassa nousee aina 21 miljardiin saakka.

Tässä eduskunnan täysistunnossa on moneenkin otteeseen pyritty todistelemaan sitä, kuinka edellisen hallituksen aikana löysästi annettiin rahaa, takauksia, ulkomaille ja kuinka tämä hallitus on kiristänyt tätä tukipolitiikkaa merkittävästi. Mielestäni tällaiset puheet eivät kestä kovin kriittistä arviota. On toki selvää, että on arvioitu, että pahimmillaan nämä kahdenkeskeiset Kreikan lainasopimukset, eli tämä Kreikan ykköspaketti, saattavat aiheuttaa noin 500 miljoonan euron tappiot Suomelle. Mutta kun ajatellaan tätä Euroopan vakausmekanismin sopimusta, jota perustellusti — edustaja Kalli tuossa kertoikin ne syyt — keskusta on vastustanut, niin mittaluokka on aivan toista. Puhumme nyt miljardeista tai kymmenistä miljardeista, pahimmassa tapauksessa.

Toki tämän hallituksen esityksen valiokuntakäsittelyssä on jouduttu miettimään sitä, mikä on lopulta se Suomen vastuu, kuinka suuri se on, ja siitä on esitetty erilaisia arvioita. Mutta on aivan selvää, että kun tuohon sopimukseen tarkemmin perehtyy, niin joutuu toteamaan, että tätä päätöstä tehtäessä eduskunta tosiasiassa sitoutuu 12,58 miljardin euron vastuuseen, jos pahin skenaario tämän sopimuksen pohjalta toteutuu.

Mehän tänään käsittelimme lisätalousarvion, jossa myönnettiin jo lainanottovaltuuksia 1,44 miljardia euroa, maksamme sitten peruspääomaa tähän EVM:ään. Mutta jos nämä tukioperaatiot EVM:ssä eivät onnistu ja järjestelmä kokee tappioita, niin tämän Euroopan vakausmekanismin sopimuksen nojalla, 25 artiklan ja 9 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla, EVM:n toimitusjohtajallakin on oikeus pyytää vaadittaessa maksettavaa pääomaa aina sinne kattoon saakka kattaakseen niitä tappioita. Siinä mielessä on aivan oleellista, että me ymmärrämme, että tällä käsittelyllä olemme viime kädessä avaamassa sinne piikin loppuun saakka, 12,5 miljardiin saakka. Sen takia kyseessä ei ole mikään pieni asia. Siinä mielessä on harmi, että tämä käsittely, niin kuin tämä ensimmäinenkin käsittely, meni lähelle puoltayötä. Näyttää siltä, ettei tämä kiinnosta edes suomalaista tiedotusvälineistöä.

Arvoisa puheenjohtaja! Perustuslakivaliokunta on tätä esitystä tarkoin käsitellyt ja ensimmäisen käsittelyn aikana tästä käytettiin useita puheenvuoroja, en lähde niitä toistamaan, mutta haluan todeta sen, että tämä meidän perustuslaillinen mekanismihan lähtee siitä, että tämä on niin sanottu EU-asia. Tämän johdosta olen erittäin huolissani siitä, että eduskunnan budjettivalta ei tosiasiassa toteudu, kun Suomen vastuita kasvatetaan täällä mekanismin sisällä. Nämä asiat eivät tule enää jatkossa eduskunnan suureen saliin käsittelyyn, vaan perustuslain 96 pykälän mukaisesti vain suuren valiokunnan käsittelyyn. Siis tosiasiassa koko eduskunta ei voi käsitellä enää sitä, että meidän budjetista tullaan jatkossa varaamaan miljardiluokan summia Euroopan maiden tukemiseen. Totta kai me budjetissa tulemme myöntämään ne rahat, mutta sitä ennen EVM:n hallintoneuvostossa meidän valtiovarainministeri on voinut jo kansainvälisoikeudellisesti sitoutua siihen, että Suomi maksaa sen summan, emmekä voi enää sille mitään tosiasiassa.

Sen takia, arvoisa puhemies, haluan nostaa esille Euroopan vakausmekanismin tukipolitiikan merkittävän roolin. Se tulee käytännössä ratkaisemaan sen, miten meidän vastuidemme käy, mikä on pienen Suomen rooli tulevassa Euroopan talousmyllerryksessä.


Tom Packalén (ps):

Arvoisa herra puhemies! Olemme jälleen kerran tekemässä Suomen kannalta erittäin merkittävää päätöstä. Tämä päätös on merkittävä monestakin syystä.

Ensiksi: EVM ei tule toimimaan. EVM ei tule saamaan markkinoiden luottamusta. Koko euroalueen kyvyttömyys tehdä päätöksiä tässä kriisissä on jo nyt johtanut siihen, että markkinat eivät enää luota siihen. Lisäksi koko euroalueen rakenteelliseen epäsuhtaisuuteen ei ole esitetty mitään ratkaisua.

Niin hirveää kuin se on sanoa, perussuomalaisten jo vuosia ennustama kohtalon päivä on lähellä. EVM on kuin ämpärillinen vettä, joka heitetään metsäpaloon. Sillä ei ole kuin hetkellinen, päivien tai parhaimillaan kuukausien hidastava vaikutus markkinoihin, jotka mielellään ottavat vaikka kaikki veronmaksajien rahat, joita yksityisille sijoittajille vain lapioidaan.

Arvoisa herra puhemies! En kuitenkaan halua pitää pitkää puhetta, jossa on aina vaara, että se tulkitaan myöhemmin väärin. Haluan puheessani tuoda esille tosiseikat, jottei jälkikäteen kukaan voi sanoa, etteivät perussuomalaiset itsekään ymmärtäneet tosiseikkoja, sillä tällaisiakin yrityksiä olemme joutuneet näkemään.

Eli, jokainen, joka EVM-äänestyksessä painaa jaa-nappia hallituksen esityksen puolesta, on hyväksynyt mahdollisen 12,58 miljardin euron tappion. Sillä EVM on rakennettu siten, että poikkeustilanteissa pystytään määräenemmistöllä jopa yksittäisten henkilöiden päätöksillä velvoittamaan Suomi maksamaan enemmän pääomaa EVM:ään aina 12,58 miljardiin asti. Jopa asian jyrkimmin kiistäneet asiantuntijat ovat nyt tämän joutuneet myöntämään. Se on tosiasia, jota ei voida muuttaa.

Toivon hallitukselta ja jokaiselta kansanedustajalta, joka äänestää EVM:n puolesta, rohkeutta tunnustaa tosiasiat itselleen ja äänestäjilleen. Tietämättömyys tai ymmärtämättömyys ei ole tässä asiassa anteeksiantoperuste, päinvastoin. Jokaisella kansanedustajalla on velvollisuus olla rehellinen itseään ja äänestäjiään kohtaan. Toivon, että tässä asiassa mahdollisimman monella hallituspuolueen edustajalla olisi siviilirohkeutta kantaa vastuunsa Suomen ja suomalaisten tulevaisuudesta.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Kettusen hylkäysesitystä.


Martti Mölsä (ps):

Arvoisa puhemies! Vähän samoilla sanoilla kuin Packalén aloitti: että olemme Suomen historian ja tulevaisuuden kannalta lähestymässä ratkaisevinta äänestystä sitten Euroopan unionin ja rahaliiton jälkeen. Tällä päätöksellä sidotaan Suomen kädet sitten lopullisesti, ja tämän jälkeen ei paluuta ole, koska kysymyksessä on pysyvä mekanismi, josta ei erota.

EVM on anonyymi monikansallinen syytesuojattu osakeyhtiö, jolle Suomi on sitoutumassa maksaan 12,6 miljardia euroa ilman mitään vastinetta. EVM:n on tarkoitus aloittaa toimintansa heinäkuussa tänä vuonna, ja sen on tarkoitus korvata nykyiset väliaikaisjärjestelyt heinäkuussa 2013. Vakausmekanismin tarkoitus on kriisien ennaltaehkäisy sekä rahoitus- ja velkakriisien todennäköisyyden alentaminen tulevaisuudessa.

Tavoitteet ovat tietenkin samat kuten tähänkin asti. Kaikin toimenpitein ollaan ajautumassa Euroopan unionissa kohti liittovaltiota. Viimeaikaiset kriisit ovat kuitenkin osoittaneet aivan muuta. Globaalissa maailmassa muutos on niin kovaa, ettei kestävä kehitys tai poliittiset päättäjät pysy mukana, ja ongelmat syvenevät. Talous romahtaa ja rahavirrat kohdistuvat Euroopan ulkopuolelle.

Suomi on kuitenkin menossa tähän vakausmekanismiin mukaan, jos eduskunta antaa jäsenyydelle siunauksen. Kun kyse on hallituksen esityksestä, toki eduskunta silloin siunauksensa tekee enemmistöpäätöksellä, koska ryhmäkuri menee kaiken muun ylitse. Kysymyksessä on hallituksen linja, ja kasvot on säilytettävä, vaikka koko Eurooppa ja Suomen talous samalla ajetaan rappiolle ja itsenäisyys menetetään.

Kuten EVM:n etu vaatii, voidaan pääoman maksamisen aikataulua nopeuttaa. Tämä ei kuitenkaan siis koske Suomea, koska ministeri Urpilainen neuvotteli meille hyvän diilin, ja Suomi maksaa peruspääomansa kerralla ja heti. Rahaa siis on, mutta rahat ovat kohta muilla.

Arvoisa puhemies! Talousasiantuntijoiden mukaan suomalaisten veronmaksajien tuki Euroopan kriisinalaisille ja pankeille ei välttämättä lopu koskaan. Osa talousviisaista perustelee kantansa muun muassa pysyvän vakausvälineen toiminnan aloittamisella.

Demarit ovat syksystä asti toistaneet lausetta, että piikki on nyt sitten saatu kiinni. Kyllä se nyt vaatisi pikkuisen tarkempaa perustelua, mitä he sillä tarkoittavat. Politiikassa on sanottu, että siinä punasilmäiset huijaavat sinisilmäisiä. Älkäämme olko sinisilmäisiä, älkäämme sortuko huijaukseen. Aina tällaisina yön pimeinä hetkinä on tehty tällaisia päätöksiä, jotka eivät kestä päivänvaloa.

Totuus on tuotava julki, ja kentällä on kerrottava, kuka ei uskalla äänestää omantunnon mukaisesti tai kuka ei uskalla äänestää asiasta ollenkaan, vaan on mieluummin pois istunnosta. Se on sitä varsinaista rintamamieskarkuruutta. Itse olen lähtenyt siitä, että politiikassakin on oltava rehellinen itselleen. Siitä se lähtee.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kettusen tekemää ehdotusta lakiehdotuksen hylkäämisestä.


Kimmo Kivelä (ps):

Arvoisa herra puhemies! Ludwig Wittgensteiniin liitetään sanat "Wovon man nicht reden kann, darüber muss man schweigen" eli mistä ei voida puhua, siitä on vaiettava. Ja tämä Wittgensteinin lause tulee nyt väistämättä mieleen, kun katsoo tätä salia, kun katsoo pyydettyjen puheenvuorojen listaa. Hallituspuolueiden edustajat vaikenevat, sali on tyhjä, vaikka käsittelemme yhtä rauhan ajan historiamme merkittävimmistä päätöksistä, linjanvetoa, jolla on vaikutuksia tuleviin sukupolviin ja josta voidaan sanoa, että tämän päätöksen jälkeen, mikäli se toteutetaan, Suomi ei ole entisensä. Ja kun täällä vaietaan, niin äänessä ovat perussuomalaiset, joita joskus perustuslaillisiksikin kutsutaan.

Kuka tietää? Tulevaisuuden ennustamisen mahdottomuuden toteaminen on usein liitetty edesmenneeseen eteläsavolaiseen valtiomieheen. En väitä, että meillä perussuomalaisilla olisi jokin kristallipallo hallussamme, käytettävissämme. Vaikuttiminamme ovat terveen järjen käyttö ja tinkimätön oikeudenmukaisuuden vaatimus. Nämä ovat vaikuttimiamme, mutta emme ole ajatustemme kanssa yksin: laajat taloustieteilijöiden, talousoppineiden piirit ovat samoilla linjoilla, kansainvälisesti palkitut nobelistit, muut arvostetut taloustieteilijät maailmalla ja Suomessa. Myös kansalaiskeskustelu asian ympärillä on ollut vilkasta, kuten me jokainen kansanedustaja tiedämme: olemme saaneet sähköpostia, vanhanaikaista, perinteistä Pekan postia, puhelinsoittoja ja erilaisia yhteydenottoja tämän asian ympärillä. On käsittämätöntä, mikäli eduskunnan enemmistö, päättäjien enemmistö, kuuroutuu, sulkee korvansa näiltä kansalaismielipiteiltä, jotka viestivät aidosta huolesta tuntemattoman tulevaisuuden äärellä. Emme kai näet ehdoin tahdoin luovu kansallisesta päätösvallastamme ja alistu harmonisoituun eurooppalaiseen liittovaltioon.

Arvoisa herra puhemies! Minulla oli tänään tilaisuus olla mukana keskustelussa, jossa voimakkaasti kyseenalaistettiin Suomen EVM-vastuiden rajoittuminen usein mainittuun 1,44 miljardiin. Päinvastoin, niin kuin edustajat Packalén ja Lohi jo viittasivat, kriisien uusiutuessa ja laajentuessa summat voivat kasvaa, piikki on auki, ja voi olla, että riittää vain EVM:n toimitusjohtajan päätös, mikäli pääoman määrä on laskenut riittävän alas, tai jos ei toimitusjohtajan päätös, niin johtokunnan, ja hätätilamenettelyssä ylitsemme voidaan kävellä määräenemmistösäännöksen nojalla. Ja ajatelkaamme väistyneiden takaajien tilannetta. Silloin käteemme jää pahempaa kuin Musta Pekka. Silloin käteemme jää Mustan Pekan asemesta lasku, jonka maksaminen on poissa hyvinvointiyhteiskuntamme rakentamisesta, yhteisen hyvän rakentamisesta.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Kettusen tekemää hylkäysesitystä.


Kaj Turunen (ps):

Arvoisa puhemies! Edustaja Viitanen täällä salissa tänään sanoi, että EVM:ssä Suomen vakuudet on sisäänleivottu. Siis vähän niin kuin calzone-pizza. Tämä on tyhjää retoriikkaa ja huonoa populismia. Mitään vakuuksia EVM:ssä ei Suomelle ole. Urpilainen lupasi ennen vaaleja ja vaalien jälkeenkin, ettei Suomesta lähde euroakaan ilman vakuuksia. Kreikan toiseen tukipakettiin Suomi sai salaisen 20 prosentin johdannaissopimuksen, mutta tässä kuussa Kataisen hallitus maksaa pysyvään tukimekanismiin pääomaksi 1 440 miljoonaa euroa käteistä ja sitoutuu 11,1 miljardin takauksiin. Näille Suomi ei saa mitään vakuutta, eikä ministeri Urpilainen edes niitä ole vaatinut.

Lisäksi edustaja Viitanen puhui sijoittajavastuusta. Pysyminen markkinataloudessa toteuttaisi todellisen sijoittajavastuun. Sijoittajavastuu ei ole toteutunut Kreikassa. Siellä on nyt enemmän velkaa kuin silloin, kun tukipaketteja ryhdyttiin sinne tekemään. Siis velan määrä on vain kasvanut tuesta huolimatta. Mitä siellä on sitten tapahtunut? Käytännössä se, että sijoittajien rahojen tilalle on laitettu veronmaksajien rahaa. Se siitä sijoittajavastuusta.

Näillä tukitoimilla velkakriisi ei ratkea. Jos eurokriisi halutaan ratkaista rahalla, on tukipakettien kokojen oltava moninkertaisia nykyisiin verrattuna. Espanjalle luvattu 100 miljardin pankkituki rauhoitti markkinavoimia vain pari tuntia, koska kita, johon se heitettiin, vetää moninkertaisesti. Muutaman tunnin vaikutus oli myös Kreikan vaalituloksella. Vaalituloshan merkitsee vain sitä, että Kreikan kolmatta tukipakettia voidaan alkaa valmistella.

Tukipaketit ovat tehottomia eurokriisin hoidossa, koska euroalue on valuvikainen. Kriisi vain laajenee Kreikasta, Irlannista ja Portugalista nyt Espanjaan sekä Kyprokselle ja seuraavaksi Italiaan. Siellä adlerit naputtavat jo tukihakemuksia kiivaasti. Halukkaista hakijoista ei tule olemaan pulaa.

Muun muassa Ålandsbankenin Stefan Törnqvist sanoi jo puolitoista vuotta sitten, että jos eurokriisi hoidetaan tukipaketeilla, on niiden koon oltava monisatakertainen silloisiin suunnitelmiin nähden. Nyt ollaan tilanteessa, jossa Espanjan ja Italian pelastamiseen tarvittavat summat ovat niin suuria, ettei kellään Euroopassa taida olla niin paljon rahaa. Kyse on tuhansista miljardeista euroista, monin verroin tähän mennessä koottuja pelastuspaketteja suuremmista summista.

Muun muassa Independent Strategy on laskenut, että tarvittava rahamäärä olisi noin 7 000 miljardia euroa. Suomen osuus tähänastisista kriisitoimista on 1,8 prosenttia 2 000 miljardista eli kutakuinkin 40 miljardia euroa. Jos Suomi osallistuisi samalla, parin prosentin osuudella 7 000 miljardin euron pottiin, lankeaisi maallemme 100 miljardia euroa lisää, eli Suomen vastuiden kokonaismäärä kasvaisi 140 miljardiin euroon.

Eikä siinä kaikki. Kaupan päälle on tulossa vielä lisälasku. Jos kriisimaat eivät itse osallistu itsensä tukemiseen ja omien velkojensa lunastamiseen, kasvaisivat kriisitoimien rahoittamista yhä jatkavien maiden osuudet vastaavasti. Tämä nostaisi Suomen maksuosuuden 1,8 prosentista 2,9 prosenttiin, ja näin Suomen osuus olisi suurin piirtein 200 miljardia euroa. Se tarkoittaisi Suomen ulkomaanvelan kasvattamista enemmän kuin kaksinkertaiseksi, liki kolminkertaiseksi. Se tarkoittaisi myös maamme luottoluokituksen romahtamista ja reippaasti suurempia velanhoitokuluja.

Olemmeko tähän valmiita? Mielestäni emme, mutta hallitus näyttää olevan. Nyt on katsottava tulevaisuuteen rehellisesti. Euro on poliittinen projekti liittovaltion rakentamiseksi, joka maksaa Suomelle kohtuuttomasti jo nyt. Sitoutumalla pysyvään tukimekanismiin maksamme myös jatkossa. Minä en maksaisi liittovaltiokehityksestä ja Suomen taloudellisen itsenäisyyden menettämisestä yhtään mitään. Päinvastoin, en niihin suostuisi rahallakaan. Mutta nykyinen hallitus suostuu, ja on vielä valmis maksamaan siitä kovan hinnan.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kettusen tekemää hylkäysehdotusta.


Pirkko Mattila (ps):

Arvoisa puhemies! Suomi on ikävä kyllä pelottavalla vauhdilla menossa mukaan EU:n velkaunioni -nimiseen vankilaan. Euroopan unioni on lobbareiden unioni, ja nyt pankkilobbarit ovat saamassa yliotetta kansallisvaltioista. Kasvoton pelurimassa sitoo valtioita vastuuseen omista peliveloistaan. Virkamiehet työllistävät hallintobyrokratiassa tehokkaasti itsensä, ja sen turvaksi kaavaillaan liittovaltiota.

Täällä esitetyt miljardit ovat nousemassa sfääreihin, joita pienen Suomen talouden on vaikea käsittää. Taloussopimuksen säännöt ovat pelin huumassa haihtuneet ja vaihtuneet eurokapitalismiksi. Maastrichtin sopimuksella voinee sytyttää saunanpesän, ennen kuin unioni kieltää suomalaisilta saunomisenkin.

Tämän kapitalismin ilmentymä on pankkien loputon tukeminen, elitistinen päätöksenteko ja salassa pidettävät sopimukset. Euroon liittymisestä ei järjestetty kansanäänestystä. Liittovaltiossa joutuisimme luopumaan kansallisesta päätöksentekojärjestelmästä ja sopeuttamaan sen keskieurooppalaiseen tapaan. Tuskin suuri ja mahtava keskieurooppalainen EU-valta taipuu pohjoismaisen hyvinvointivaltion hyviin käytäntöihin. Samoin EU voi koplata rauhassa pankkien kanssa, sillä vielä jotenkuten demokraattisesti valitut europarlamentaarikot ovat luisumassa päätöksenteon areenoilta, ja komissiolla on suuri valta lainsäädäntötyössä. Komission tehtävä on huolehtia EU:n toiminnasta, ei yksittäisestä jäsenvaltiosta, ja puolustaa sitä. Onko nykyinen EU kenenkään etu?

Moni Euroopan maa on vain hyvää keskitasoa esimerkiksi korruption suhteen. Haluaisin saada vastauksen: millaisia palkkioita eläkevakuutusyhtiöiden sijoittajat saavat ja mistä, kun tekevät eläkevaroja koskevia sijoituksia niihin maihin, missä korruptio voidaan suorastaan katsoa osaksi hallintokäytäntöjä? Ja kysynpähän vielä sitäkin, kun 2008 Lehman-konkurssia ennen valtiovarainministeri Katainen rauhoitteli Suomen kansaa, ettei Wall Streetiltä lähtenyt lama tule meille, eikö hän tiennyt vai käyttikö hän totuutta varomattomasti. Tietääkö hän nyt yhtä vuorenvarmasti, että unionin tukeminen on suuren perheen hyväksi? Suomi on suuri maa hyvän pohjoismaisen hyvinvointimallin maana, mutta näiden käytäntöjen saattaminen unionin käytännöiksi ei onnistu.

Ministeri Stubb käytti aamu-tv:n haastattelussa hiljattain EU:sta termiä "kummallinen olio, jossa aamuyön tunteina saadaan päätöksiä aikaan". Toden totta, mutta mielestäni näin vakavalla asialla ei saisi leikitellä. Ei mikään hallintokoneisto saa olla "kummallinen olio" terminäkään. Ulkomaankaupan ministerinä hän on myös paljon vartijana kansantaloutemme kannalta.

Uudenlaisen yhteiskuntajärjestyksen vaateet nousevat kaikkialla maailmalla. Eurodiktatuuri saa vastavoiman ja oikeastaan ansiosta, sillä eihän mikään järjestelmä, joka toimii omia sääntöjään vastaan, voi olettaa, että sille hurrataan vilpittömästi. On kyse säännöistä. Onko se vastuullista toimintaa, kun velanotto siirretään vakausmekanismista toiseen, velkavivusta velkavankeuteen? Minä en ainakaan voisi istua toisen housuilla tuleen.

Kreikan vaalitulokselle ja kreikkalaisille voimia ponnisteluissaan, vaikka ei voi välttyä vaikutelmalta, että Kreikan talous roikkuu löysässä hirressä. Kuka tämän hirsipuun viritti? Vastaus on taas: unioni, joka ei pitänyt omista sopimuksistaan. Kun lapsi syntyy maailmaan, sitä on kasvatettava rakkaudella ja rajoilla. Nykyinen talousliitto on kurittoman kasvatuksen tulos.

Euroopan unionin alue on hitaan talouskasvun aluetta. Kiinassa esimerkiksi on rahaa. Käyneekö kohta niin, että Kiina ostaa EU:n pörssin ja sujauttaa sen plakkariinsa?

Esitys EVM:stä on Suomen perustuslain kanssa jyrkässä ristiriidassa. Kannatan edustaja Kettusen tekemää hylkäysesitystä.


Timo Soini (ps):

Arvoisa herra puhemies! Täällä yön hiljaisina hetkinä viedään läpi kaulapantaa kansalle. Tämä on täysin käsittämätön esitys, vahingollinen, eikä toimi. Olen toistanut moneen kertaan: ensin oli Kreikka — ei toiminut, Irlanti — ei toiminut, Portugali — ei toiminut, Espanja — ei toiminut. Ainoastaan Brysselin byrokraattien mielestä tämä toimii.

Arvoisa puhemies! Aloitetaan tästä Espanjasta. Nyt kun jokainen maa tekee pääomasijoituksen EVM:ään, mistä Espanja ottaa sen 80 miljardia, ERVV- ja EVM-osuuden, kun se on niin sanotusti huonossa hapessa? Ja jos se putoaa maksajista takaajiksi, niin sieltähän tulee lisää meille muille. Mistä ne rahat otetaan? Mistä Italia ottaa, mistä Espanja ottaa? Kyllä me varmaan kannamme vastuuta; kyllä täällä pääministeri Katainen ja Urpilainen sanovat, että se on Suomen kansan etu, että meiltä otetaan rahaa. Ei se ole, hyvät ystävät.

Sitten toinen asia. Katsotaan, missä seurassa me olemme. Pääministeri Katainen käveli Lofooteilla, ja seurana olivat Tanskan pääministeri, Ruotsin pääministeri, Islannin pääministeri ja Norjan pääministeri. Kierrättikö hän siellä lierihattua, että antakaa nyt tänne rahaa, niin turvataan suomalaiset työpaikat? Mikseivät ruotsalaiset siellä turvaa ruotsalaisia työpaikkoja, tanskalaiset tanskalaisia työpaikkoja antamalla rahaa näihin järjestelmiin? No, he sanovat, että kyllä he kannattavat euroa mutta eivät he maksa. Onko se oikea viiteryhmä Suomelle — Ruotsi, Tanska, Islanti, Norja — vai Espanja, Portugali, Kreikka? Ajatelkaa nyt, hyvät kollegat, hetki. Me olemme kilpailussa etelän helman kanssa samassa valuutassa, jossa meillä ei ole käytännössä mitään sanomista, ja sitten toisaalla ovat Pohjoismaat, joilla on samanlainen hyvinvointivaltio, hyvin samanlaiset rakenteet, meillä on pohjoismainen yhteistyö, pohjoismainen passivapaus, kaikki, mitä täällä tehtiin jo kauan ennen Euroopan unionia. Vastaus on täysin selvä: olemme väärässä sarjassa, ja väärässä sarjassa joutuu maksumieheksi. Yhdenkään veronmaksajan ei pitäisi joutua pelastamaan pankkien ja osakkeenomistajien riskejä, kun nämä ovat epäonnistuneet.

Mitä on kapitalismi? Kokoomuksessa ennen tiedettiin, että markkinoilla voi epäonnistua. Se kuuluu markkinoiden dynamiikkaan, se kuuluu talouteen. Otat riskiä ja jos epäonnistut, maksat. Nyt on keksitty eurososialismi, kokoomuslainen eurososialismi: otat riskiä, ja veronmaksaja maksaa. Eihän tässä ole päätä eikä häntää! (Kimmo Sasin välihuuto) — Ei kerta kaikkiaan, edustaja Sasi, ei päätä eikä häntää. Vielä joskus 70-luvulla kommunismia kun arvostelitte, niin siinä ei todella ollut päätä eikä häntää. Nyt kun sosialismi tunkeutuu Länsi-Eurooppaan ja veronmaksajan taskuun, niin kokoomus hurraa. Tämä on aivan käsittämätöntä. Kuka hyötyy, edustaja Sasi, kuka hyötyy? Vanha englantilainen sanonta on, että follow the money, seuraa rahaa, katso minne raha päätyy.

Edustaja Turunen täällä seikkaperäisesti hyvin todisti, mitenkä on nyt asianlaita, kun Kreikka on enemmän velkaa, vaikka sinne on annettu tukea, kuin silloin, kun tukeminen aloitettiin. Missä ovat rahat? Rahat ovat suuressa rahassa. Hyvät ystävät, minulla on ystäviä eri pörssipöydissä Singaporessa, Lontoossa ja New Yorkissa, ja he ovat sanoneet, että, Timo, niin kauan kuin rahaa lähetätte, niin kyllä me pelaamme — ja kylläpä vaan lähetetään. Ei tässä ole päätä eikä häntää.

Sitten toinen asia: Mitä tämä tekee taloudelle? Tämä tuhoaa kilpailun ja pääoman luonnollisen hakeutumisen yksityisen sektorin innovatiivisimpien työpaikkojen luomiseen, jotka ovat luotavissa pieneen ja keskisuureen bisnekseen, jossa on kasvupotentiaalia, josta tulee kasvua. Sinne ne rahat pitäisi pistää — investointeihin, uusiin työpaikkoihin, uuteen systeemiin — ja nyt sitä kaadetaan toimimattomiin tukipaketteihin, oikeaan Molokin kitaan. Niin on kita levällään, että sinne vaan. Ei tässä ole päätä eikä häntää! Pakko tätä vastaan on korottaa äänensä.

Kohta ollaan siinä tilanteessa, että pieni ja keskisuuri yritystoiminta ei saa riskirahaa, koska jos nämä tukipaketit imaisevat markkinat tyhjäksi, se olisi vielä jotenkin ajateltavissa, jos tukipaketit toimisivat, mutta ei Kreikka ole toiminut, ei Portugali ole toiminut, Irlanti on nyt vähän kiikun kaakun, mutta Islannissa olisi malli. Siellä erittäin pahasti tehtiin pieleen, mutta siellä jopa IMF marraskuussa on todennut, että tämähän on alkanut toimia. Ensimmäisenä he sanoivat, että kaikkien velkoja ei makseta takaisin.

Ja sitten tämä etuoikeutettu saatava: Olisi kiva, kun täällä olisi nyt jokunen sosialisti ja kommunisti kuulemassa etuoikeutetusta saatavasta. Mikä on etuoikeutettu saatava silloin, kun kaikilla on etuoikeutettu saatava? Jos Suomella on etuoikeutettu saatava, Saksalla on etuoikeutettu saatava, Ranskalla on etuoikeutettu saatava, kaikilla on etuoikeutettu saatava, niin se on silloin kaikilla eikä kellään, koska jos kaikilla näillä valtioilla on etuoikeutettu saatava, niin ei edes varmaan sosialidemokraattinen järki hommaa sinne sen jälkeen yksityistä rahaa.

Arvoisa puhemies! Mitä ovat nämä vakuudet? Ne ovat täytetty pingviini, ne ovat total return swap -johdannaissopimus, jonka arvo on korkeintaan 20 prosenttia. Puhuttiin täysistä vakuuksista — korkeintaan 20 prosenttia — ja demokraattisessa avoimessa yhteiskunnassa julistettiin salaiseksi. Jos se niin mahdottoman hieno sopimus olisi, sitähän pitäisi kepin nokassa viedä pitkin Mannerheimintietä ja sanoa, että täällä se on, tulkaa lukemaan. Ei hyvänen aika sentään! Mutta vielä käy niin, että vaikka totuuden kaivaa kuinka syvälle, sieltä se nousee luonnonlain tavalla aikanaan, siitä ei ole epäilystäkään.

Sitten täällä edustaja Kettusen esittelemässä vastalauseessa — se on muuten erinomaisen hyvin tehty vastalause valtiovarainvaliokunnassa — olisi monelle — kun aina sanotte, että mitä te perussuomalaiset ajattelette ja miten vastalausetta tehdään — hyvin seikkaperäinen ja erittäin perusteltu toinen näkemys.

Arvoisa puhemies! Elämme kummallisessa demokratiassa, jossa aina on vain yksi oikea näkemys, hallituksen näkemys. Demokratiaan kuuluu myös oppositio, mutta EU:ssa ei oikeastaan saisi olla oppositiota, ei siellä saisi oikeastaan kukaan olla muuta mieltä. Se on käsittämätöntä. Kun olin aikanaan europarlamentissa, niin siellä äärioikeisto ja äärivasemmisto molemmat kannattivat Euroopan unionia — aika ihmeellinen saavutus. Kreikkalainen kommunisti ja italialainen fasisti siellä olivat sulassa sovussa tähtilipun alla. Mutta ei käy meille perussuomalaisille, ei ole käynyt eikä käy.

No sitten, mitä tässä pitäisi tehdä? En näe mitään muuta ratkaisua, jolla maksukyvyttömyys, syövän lailla muhiva maksukyvyttömyys, voidaan poistaa, kuin konkurssi. EU tarvitsee USA-tyyppistä konkurssilainsäädäntöä, siitä nyt ei vaan mihinkään päästä. Näin se on.

Arvoisa puhemies! Sitten täällä meidän välikysymyskeskustelumme yhteydessä sanottiin, että Suomi joutuu pois eurosta, jos Suomi ei maksa EVM:ää. Arvoisa puhemies! Olen jyrkästi eri mieltä. Slovakia jäi ensimmäisen Kreikka-paketin ulkopuolelle Slovakian parlamentin päätöksellä. Saiko Slovakia potkut eurosta? Imaisiko maa Slovakian, kuivattiko aurinko Slovakian? Ei mitään näitä tapahtunut, se ei vain ollut mukana siinä paketissa. Miten Suomi, joka on kolmen A:n luottoluokitettu maa, saisi potkut järjestelmästä, jossa Kreikka, joka on roskaluokassa ja jota on tuettu sadoilla miljardeilla, ei saa potkuja? Minnekkä mennään nauramaan tällaiselle puheelle? Minne ihmeeseen? Se on aivan täysin käsittämätöntä puhetta, että Suomi voisi tämän perusteella saada potkut. Päinvastoin, tämä mätäpaise voitaisiin purkaa, kun maa, joka on hoitanut asiansa sen verran hyvin, ilmoittaisi, että me emme maksa.

Arvoisa puhemies! Vielä siteeraan menneisyyttä, koska se on niin mukava siteerattava, kun täällä on myöskin kaksi kristillisdemokraattia paikalla. Näin totesi ex-kansanedustaja Markku Laukkanen vuonna 2010 lokakuussa ikimuistoisesti: "Kaikista tärkeintähän on tässä nyt, ed. Kallis, se, että Kreikan tilanne rauhoittui. Kreikka saa tällä hetkellä markkinaehtoista rahaa markkinoilta eikä ole tällä hetkellä mikään ongelmatapaus, me patosimme sen." Mahtavat, suorastaan profeetalliset sanat!

Mutta mikä oli totuus? Niin meni, että kolisi, ja arvoisat kristillisdemokraatit, Bjarne Kallis arvosteli tätä Markku Laukkasen sinänsä historiaa heikosti kestänyttä arviota ja aivan oikein arvosteli. Mitä ihmettä nyt on tapahtunut, veljet kristillisdemokraatit? Kallis oli oikeassa. Mikä teitä tuolla hallituksessa oikein pidättelee, koska eihän se nyt tämä menestystarina voi olla, kun se ei kerran menestystarina ole, ei edes enää Markku Laukkasen mielestä? Ainakaan tuollaisia puhumalla ei parlamenttipaikka tullut uusittua, se kansa on arvaamatonta.

Arvoisa puhemies! Jos sitten pankkeja päämitetaan — ja pääomitetaanhan niitä — niin en minä sitä vastusta eivätkä perussuomalaiset, että Espanja, Ranska ja Saksa pääomittavat espanjalaisia pankkeja. Sen kun pääomittavat. Mutta se ei kuulu suomalaisen veronmaksajan tehtäväksi. Meidän ei kuulu niitä maksaa. Ja jos pääomitetaan veronmaksajan kukkarosta, siis siellä, niin silloin veronmaksajista pitää tehdä omistajia, jotta saatavat turvataan.

Ja sitten vielä tähän lopuksi, hyvät ystävät, arvoisat kollegat: Julkisen velan osalta oikeus epäonnistua on jälleen avainasemassa. Aito elpyminen edellyttää mittavia velkajärjestelyjä. Markkinat rankaisevat maksukyvyttömiä valtioita, mutta markkinat antavat myös nopeasti anteeksi. Tämä on nähty Argentiinassa, tämä on nähty Islannissa. Se voi olla niin, että Eurooppa voi vielä parantua taudistaan. Ylivelkaisuus on putsattava systeemistä, se on tehtävä avoimesti ja rehellisesti. Tämä tie on vaikea mutta ainoa oikea Euroopalle ja Suomelle.

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset on tässä asiassa oikeassa. Me tukisimme näitä paketteja, jos ne toimisivat ja auttaisivat. Mutta ne eivät toimi eivätkä ne auta. Hyvin pieni oli näitten vaalitulosten suoma apu. Espanjan korko on yli 7 prosenttia, 100 miljardia ei tule riittämään mihinkään, ja papukaijamarssi jatkuu vaan. Sitten tulevat hallituspuolueet ja sanovat, että taas turvataan suomalaisia työpaikkoja, taas turvataan suomalaisia työpaikkoja, taas turvataan suomalaisia työpaikkoja, kun lähetetään rahaa etelän helmaan. Perussuomalaiset eivät lähetä suomalaista rahaa yhtään mihinkään, ei etelän helmaan eikä mihinkään muuallekaan.

Vielä loppuun: Mitä nyt pitää tehdä? Se raha, mitä on — ja sitä on aina — pitää investoida tuottavaan työhön, tuottaviin uusiin innovatiivisiin yrityksiin, keskisuuriin, pieniin yrityksiin Euroopan laajuisesti, eikä kasata sitä tämmöiseksi keoksi, heikosti toimiviin tukipaketteihin.

Arvoisa puhemies! Näillä perusteilla kannatan edustaja Kettusen erinomaisesti perusteltua hylkäysesitystä.


Ari Jalonen (ps):

Arvoisa puhemies! EVM on mekanismi, josta ei pääse eroon. EVM on mekanismi, jota et voi haastaa. Ja EVM on mekanismi, joka voi pyytää sinulta rahaa tiettyyn rajaan asti.

Arvoisa puhemies! Suomen EVM-vastuut ovat 12,58 miljardia euroa — valtaisa summa. Valtioiden 10 vuoden lainojen korot ovat tällä hetkellä, muutamia maita mainitakseni: Espanja 7,06, Italia 6,95, Kreikka 26,43, Portugali 10,48, Ranska 2,66 ja piskuinen Suomi 1,89. Nämä on juuri katsottu netistä. Yleisesti rajana sen suhteen, että valtio voi selvitä näiden 10 vuoden lainojen koroilla, pidetään 6:ta. Nyt siis Espanja pyörii seiskassa, Italia pyörii 6:ssa, Kreikka 26:ssa ja yli, Portugalilla on nafti 11, eikä Ranskallakaan ihan kauhean häävisti mene. Tämä on euron reippaan 10 vuoden juhlakulun tämän päivän näkymä.

Arvoisa puhemies! Tahtoisin kysyä hallituspuolueiden jäseniltä, miten te aiotte pitää tämän härdellin hallinnassa. Tämä euron 10-vuotinen juhlakulku tulee kaatumaan ennemmin tai myöhemmin. Ennemmin tai myöhemmin myös nykymuotoinen EU kaatuu. Siinä vaiheessa nämä maat, mitkä ovat käsi ojossa huutamassa suomalaisten rahoja... Ja loppujen lopuksi varmaan itsekin päädymme siihen, jos otamme velkaa velan perään rahoittaaksemme muita, että nämä kaikki velat tulevat meille 12,58 miljardiin euroon asti. Tässä vaiheessa sen voi todeta vain yksinkertaisesti sanomalla "sinä maksat".

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kettusen tekemää hylkäysesitystä.


Peter Östman (kd):

Arvoisa herra puhemies! Opposition edustajat ovat esittäneet kovaa kritiikkiä hallituksen toimintalinjasta, muun muassa tässä eurokriisissä ja EVM-asiassa. Se on oikeus, joka heille kuuluu, enkä lähde sitä oikeutta kyseenalaistamaan. Tunnustan myöskin vilpittömästi, ettei minulla ole myöskään aikomusta lähteä haastamaan tämän sallin retoriikan mestaria, edustaja Soinia, ei edes, vaikka hän yritti provosoida viittaamalla edellisen kauden politiikkaan ja edeltäjääni, edustaja Kallikseen. Sen sijaan yritän vastata siitä vastuusta, mikä allekirjoittaneelle kuuluu hallituspuolueen edustajana ja eduskuntaryhmän puheenjohtajana.

Tässä on joissakin puheenvuoroissa viitattu siihen, että tämä kriisi on jo kestänyt pitkään. Sehän on aina niin, että kun syntyy kriisi, niin se tuntuu siltä, että se on kestänyt liian pitkään. Haluaisin kuitenkin vertailla tätä tilannetta esimerkiksi Japanin kriisiin, joka joutui syvään taloudelliseen lamaan jo vuonna 97, ja USA:n kriisi sai alkunsa vuonna 2008, eikä näillekään kriiseille ole vielä löydetty ratkaisua. En ole niin naiivi, että minä uskoisin, että eurossakaan, euroalueillakaan, saadaan ratkaisua aikaiseksi lähiaikoina. Kyllä tämä kriisi tulee aivan varmasti pitkittymään.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä suhtautuu meneillään olevaan eurokriisiin suurella vakavuudella. Se ei ole kyllä mikään naurun asia, ei ainakaan meille. Euroopan maiden ylivelkaantuminen on, niin kuin tiedämme, johtanut tilanteeseen, jossa sijoittajien luottamus julkisten talouksien kykyyn selvitä velkataakastaan horjuu. Kriisin ratkaisemiseksi ei ole helppoja ja mustavalkoisia keinoja. Euroalueen äkillinen hajoaminen tai kriisimaiden päästäminen täydelliseen maksukyvyttömyystilaan romahduttaisi suurella todennäköisyydellä koko eurooppalaisen finanssijärjestelmän. Myöskään Suomi ei olisi sen seurauksilta turvassa.

Vaikka tähän on viitattu tässäkin salissa moneen otteeseen, en malta olla käyttämättä tätä vertauskuvaa ja esimerkkiä itsekään tässä omassa puheenvuorossani. Nimittäin meillä on edelleen tuoreessa muistissa se, mitä tapahtui vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena. Edustaja Soinikin käytti sitä vertausta, mitä tapahtuu silloin, kun pankkijärjestelmä romahtaa. En nyt muista ihan sanatarkasti, miten se vertaus meni hänellä, mutta joka tapauksessa silloin, kun pankkisektori ja finanssimarkkinat ovat sekaisin, tapahtuu nimenomaan se, mitä edustaja Soini sanoo, että pk-sektori jää ilman lainoja. Se oli se, mitä tapahtui vuonna 2008, ja me olemme nähneet... (Mauri Pekkarisen välihuuto) — Kyllä, edustaja Pekkarinen. — Allekirjoittanut vaikutti siihen aikaan yrittäjäjärjestössä, ja me seurasimme päivittäin huolestuneina sitä tilannetta, kun pienyritykset ja keskisuuret yritykset eivät saaneet lainoja.

Pitkällä aikavälillä velkaantumisen taittaminen on kuitenkin ainoa kestävä ratkaisu eurokriisistä ulos pääsyyn. Akuuteimman eurokriisin rahoittamiseksi luotuja mekanismeja hallitus on pyrkinyt — huomatkaa: pyrkinyt — arvioimaan nimenomaan Suomen edun näkökulmasta. Koko hallituksessa olemisen ajan olemme myös korostaneet jo, edustaja Soini, oppositioaikana esillä pitämiämme tavoitteita suhteessa tukipaketteihin. Olemme edellyttäneet, että Suomi ei voi tukea suoraan kriisimaita ilman vakuuksia. Vakuuksien suuruudesta ei silloin edelliselläkään kaudella puhuttu mitään, (Timo Soinin välihuuto) pitikö niiden olla sataprosenttisen... — Edustaja Soini, vastaan lähinnä meidän oman puolueemme toiminnasta ja lupauksista. — Toiseksi olemme pitäneet esillä sijoittajavastuun toteutumista tukipaketeissa. Kolmas kärki, jota olemme puolueena pitäneet esillä suhteessa tukipaketteihin, on ollut se, että Suomella täytyy säilyä päätösvalta tukipaketteihin osallistumisesta. Niissä ratkaisuissa, joita olemme hallituspuolueena tukeneet, ovat nämä edellyttämämme ehdot toteutuneet.


Kimmo Sasi (kok):

(Timo Soini: Toimiiko sosialismi?) Arvoisa puhemies! — Sosialismi ei toiminut, sen historia on osoittanut, eikä toimi kyllä nytkään, eikä sillä ole tulevaisuutta, eikä sitä Euroopassa koetetakaan.

Arvoisa puhemies! Mitä velkakriisiin tulee, josta nyt tällä hetkellä kärsimme, se on oikeastaan seurausta vääristä poliittisista päätöksistä. Jos lähdetään ihan perusteista liikkeelle, niin kyllä se on se, että kuvitellaan, että talouteen voidaan saada tietyillä poliittisilla päätöksillä kasvua, mikä kuitenkin johtaa tosiasiassa kuplaan. Silloin kun meillä oli tämä it-lama, niin sen seurauksena Yhdysvaltain keskuspankki aivan oikein alensi korkoa, mutta kuinka ollakaan, toivottiin, että talouden kasvua vauhditettaisiin, ja poliittisten paineitten johdosta Yhdysvaltain keskuspankki piti korkoa aivan liian pitkään aivan liian alhaalla, mistä seurauksena oli se, että varallisuusarvot nousivat aivan liian korkealle. Kun tähän yhdistetään kaksi seikkaa Yhdysvaltain lainsäädännöstä, ensinnäkin se, että oli pakko myöntää vastuuttomasti lainoja asunnonostajille ja se, että Yhdysvalloissa asunnonostajat eivät vastaa henkilökohtaisella omaisuudellaan veloista vaan pelkästään kiinteistölainalla, niin tässä oli riittävän suuri houkutin ottaa kohtuuttomia riskejä. Huono sääntely, josta poliitikot vastaavat, ja liian alhainen korkotaso, johon poliitikot painostivat, johtivat siihen, että syntyi finanssikriisi.

No, sitten kun finanssikriisi syntyi, niin sen jälkeen kerrottiin, että nyt on Keynes tullut takaisin ja nyt pitää elvyttää. Paul Krugman — tässä salissa vasemmalla niin on kovasti kehuttu — on sanonut, että rahaa vaan pitää painaa ja sillä asiat järjestyvät. No, Kreikka painoi rahaa, ja tässä ollaan näkemässä, mikä tilanne on. Krugman sanoi tänäkin päivänä, mitä Kreikan pitää elvyttää. Hyvä on, kuka lainaa Kreikalle rahaa. Jos Krugman laittaa rahansa Kreikan valtionvelkakirjoihin, olen tyytyväinen. Mutta hän ei ole valmis siihen, niin tilanne on se, että tässä tilanteessa se osoittaa, että loppujen lopuksi näitten joittenkin nobelistien neuvot näissä tilanteissa ovat populismia eivätkä vakavasti otettavaa talouspolitiikkaa. Mutta se, että sanottiin, että nyt keynesiläisyyttä harjoitetaan, pitää elvyttää. Se on johtanut siihen, että meillä on Euroopassa valtava velkakriisi tällä hetkellä.

No, silloin kun Kreikan ensimmäinen paketti oli kyseessä, silloin meneteltiin aivan oikein. On täysin selvää, että kun pelätään, että syntyy paniikki markkinoille, pitää ehdottomasti pyrkiä estämään paniikin syntyminen. Siitä syystä oli aivan oikein ja perusteltua, että edellinen hallitus antoi Kreikalle tukea. Kun sitten muistetaan, että Latvia joutui vaikeuksiin, Islanti joutui vaikeuksiin, Irlanti joutui vaikeuksiin, Portugali joutui vaikeuksiin, niin se tavallaan osoittaa, kuinka pitkä ja vakava se ketju olisi ollut, jos ei sitä oltaisi pyritty patoamaan. Minun mielestäni on aina erittäin hyvä sääntö se, että jokaista maata pitää pyrkiä yhden kerran auttamaan niin, että se saa aikaa pari vuotta laittaa maan oman talouden järjestykseen ja kuntoon. Ja me näemme: Latvia on saanut taloutensa kuntoon, Islanti — kuten edustaja Soini täällä on todistanut — on saanut taloutensa kuntoon, Irlanti, sillä on haasteita, ja kupla ei ole vielä täysin siellä puhdistettu loppuun asti, mutta todennäköisesti saa taloutensa kuntoon, Portugalilla on haasteita, mutta silläkin on ihan aidosti mahdollisuus. Oikeastaan jää vain Kreikka, jonka osalta tilanne ei ole lohdullinen tässä vaiheessa. Olennaista on se, että kansan valuuttarahasto tietää, mitä pitää näissä kriisitilanteissa tehdä: jos sen ohjelmaa noudatetaan, maa kykenee nousemaan. Hyvä on, jos taloudellinen tilanne maailmassa on huono, se merkitsee sitä, että ne haasteet vielä ovat jonkin verran vaikeammat. Voi sanoa, että ehkä joissakin tilanteissa voidaan vielä ajatella toista apupakettia, jos olosuhteet muuttuvat siitä, kun tämä sopeutusohjelma on tehty, mutta täytyy sanoa, että lähtökohdan pitäisi olla se, että yhteen pakettiin pitäisi tyytyä.

Mitä sitten tulee Kreikkaan, niin tilanne on se, että Kreikka ei ole missään vaiheessa kunnolla laittanut täytäntöön tätä omaa tervehdyttämisohjelmaansa. Nyt ollaan jo toisessa ohjelmassa. Oma henkilökohtainen kantani on se, että kolmatta ohjelmaa Kreikalle ei pidä tehdä, vaan Kreikka ottakoon siinä tilanteessa vastuun, jos se ei kahdella ohjelmalla yksinkertaisesti selviä. Mitä tulee nyt Espanjan pankkien pääomittamiseen, niin on täysin selvää, että systeemisesti keskeiset pankit kaikissa tärkeissä eurooppalaisissa maissa on pakko pitää pystyssä, kuten Yhdysvalloissakin pankkikriisin aikana. Muuten seuraamukset ovat kohtuuttomat. Silloin tietysti pitää miettiä, millä tavalla se tehdään. Jos me katsomme niitä ehtoja, joita Suomi on asettanut nyt Espanjan pankkijärjestelmän tukemiselle, niin ne ovat äärimmäisen tiukat, ja siinä Suomi pyrkii pitämään omista eduistaan mahdollisimman tehokkaasti huolta. Jos me ehkä joudumme jossakin vaiheessa vielä katsomaan, pitäisikö sitä tukea antaa suoraan pankeille vai Espanjan valtion kautta, se pitää sitten, kun Espanjan valtion velkakestävyyttä arvioidaan, niin siinä vaiheessa sitten lopullisesti ehkä tehdä. Silloinhan tietysti kuitenkin lähtökohta on se, että nykyiset säännöt eivät salli pankkien suoraa pääomittamista, vaan se täytyy tapahtua valtion kautta. On täysin selvää, että jos se tapahtuu valtion kautta, silloin tietysti Suomen valtion asema velkojana on selvästi parempi.

Mutta jos me nyt ajattelemme tätä kriisiratkaisua, niin Kreikan osalta pitäisi tehdä nopeasti lopulliset ratkaisut. Samoin siinä tilanteessa Kyproksen osalta täytyy katsoa, mitkä ovat ne valtiot, jotka pelastavat Kyproksen keskeiset pankit. Uskon, että venäläisillä on tiettyä kiinnostusta sijoittaa myöskin, kuten he ovat jo tähän mennessä tehneet, rahojaan Kyproksen pankkeihin. Tämän lisäksi on tärkeätä se, että Espanjan pankkien olennainen osa säilytetään. Ja Italian pitää tehdä säästöohjelmia. Nythän Italia on juuri päättänyt 80 miljardin euron säästöohjelmasta, ja on tärketä, että Italia pitää huolta siitä, että se kykenee tervehdyttämään taloutensa. Täytyy sanoa, että Italiassa on pohjoisessa valtava potentiaali ja jos Etelä-Italian osalta tukipolitiikka lopetettaisiin, sanottaisiin, tehkää töitä mieluummin kuin eläkää tukien varassa, niin saataisiin suhteellisen nopeasti hyödyllisesti Etelä-Italian potentiaali käyttöön. Ja sanon, että Italialla on hyvät mahdollisuudet tässä tilanteessa kyllä selviytyä. Katson vielä Ranskaa, ranskalaisten pitäisi olla aika tarkkoja, ja Ranska on niin suuri maa, että se pitää joka tapauksessa pitää pystyssä. Sen kykenevät vain ranskalaiset itse tekemään, ja toivon, että Hollande nyt kansalliskokousvaalien jälkeen tekee reippaan säästöohjelman, reippaamman kuin hänen jälkeensä Sarkozy.

Arvoisa puhemies! Nyt meillä on käsittelyssä sitten Euroopan vakausmekanismi, ja se tarkoittaa sitä, että Suomi ottaa vastuista 12,5 miljardia euroa, eli olemme valmiita pääomittamaan pankkia tuohon määrään asti. No, mitä tulee sitten ... (Timo Soini: Mistä rahat? Lainataanko ne?) — Ne lainataan, sehän on täysin selvää. Suomi lainaa 1,5 prosentin korolla ne rahat tähän näin, ja kustannus ei ole välttämättä kauhean suuri.

Kun valtiovarainvaliokunnassa kuultiin asiantuntijoita tästä EVM:stä, niin kaikki asiantuntijat olivat sitä mieltä, että tämä EVM on välttämätön. Toistan: kaikki asiantuntijat olivat sitä mieltä, että se on välttämätön. Mutta täytyy sanoa: okei, tässä tilanteessa nyt ei ollut muita ulospääsyteitä, tiettyä kritiikkiä järjestelmää kohtaan, mutta joka tapauksessa nyt ei ollut tässä tilanteessa muita vaihtoehtoja käytännössä olemassa. Ja on täysin selvää, että meillä pitää olla jokin mekanismi, jolla voidaan nopeasti reagoida, jos kriisi eskaloituu, ja on tärkeätä se, että osoitetaan, että olemme valmiita torjumaan tätä kriisiä, ja EVM:n synnyttäminen osoittaa sitä valmiutta. Se on myöskin yksi selitys sille, että IMF on mukana myöskin jatkossa näissä torjuntatoimenpiteissä. Siitä syystä on tärkeätä, että IMF on mukana sekä erityisesti asiantuntemuksellaan että myöskin jonkinlaisella pääomapanostuksella.

No, sitten kysytään, onko 12,5 miljardia paljon. (Timo Soini: On!) Aloitetaan nyt siitä, että tähän mennessä Suomi on sitoutunut 10 miljardin vastuisiin ja niistä on käytetty 5,5 miljardia. No, näitähän täytyy verrata johonkin: Suomen bruttokansantuote, meidän tuotantomme, on 200 miljardia vuodessa. Budjetti on 50 miljardia. Eli tämä tarkoittaa sitä, että 12,5 miljardia on kaiken kaikkiaan noin 25 prosenttia valtion budjettimenoista, yhden vuoden budjettimenoista. Kuitenkin tämä summa, jos se tulisi kokonaan maksettavaksi, voidaan maksaa 10—20 vuoden kuluessa, jolloin voi sanoa, että sen merkitys budjettimenoissa ei ole huomattavan suuri.

Tässä olennaista on se, että kun tehdään arvioita, niin perustuslaki edellyttää, että eduskunnalla pitää olla semmoinen budjettivalta, että kriisitilanteessakin kyetään pitämään kansalaisten perusoikeuksista huolta. Eli ei ajeta itseämme siihen tilanteeseen, että perussosiaaliturvaa tässä maassa ei kyetä maksamaan. Ja on täysin selvää, että 12,5 miljardin summalla, ottaen huomioon aikaisemmat vastuut, ei ole minkäänlaisia ongelmia Suomen valtiolla kyetä perussosiaaliturvasta kaiken kaikkiaan huolehtimaan. (Timo Soinin välihuuto) — No, se on totta, että joku tienpätkä voi jäädä kyllä rakentamatta sitten, Sastamalaan muun muassa, jos nyt käy näin, että joudutaan sitten nämä vastuut maksamaan.

Täytyy sanoa, niin kuin minä sanoin, että tämä ei ole riski Suomelle. Mutta sitten yksi asia, joka täytyy ottaa huomioon, on se, että on olennaista, että EVM on paljon parempi kuin väliaikainen vakausväline ERVV, ja ERVV:ssä on nimenomaan väistyviä takaajia, eli jos on avunsaajien joukossa, ei enää anna vakuuksia. Sen sijaan EVM:ssä kaikki pääomittavat pankkeja, kaikki ovat mukana ja väistyviä takaajia ei ole. Mutta se, mikä on tietysti huonompi asia, on sitten se, että Suomihan kykenee nuo vastuut kyllä hoitamaan mutta sitten meillä on maita, joitten velka-aste on 80—100 prosenttia, ja sitten joudutaan ihan aidosti kysymään, jos nämä vastuut kaatuvat päälle, kykenevätkö nämä maat sitten olemaan loppuun asti kaiken kaikkiaan tässä mukana. Ja tässä on pikkuisen kyllä tämmöistä korttitaloefektiä olemassa, että jos tämä talo alkaa kaatua, niin se kyllä aika pahasti sitten voi romahtaa siinä vaiheessa. Eli siinä suhteessa ei Suomen mutta monen muun maan pitäisi hyvin tarkkaan ajatella, nimenomaan näitten heikompien maitten, jotka ovat vaatimassa, että pitää olla mukana, onko niillä itsellään kykyä olla näissä järjestelyissä mukana.

Arvoisa puhemies! Kuten todettu, EVM on välttämätön mekanismi tässä vaiheessa, se pitää ehdottomasti hyväksyä. Sitä pitää kaikissa tilanteissa käyttää vastuullisesti, ja kuitenkin se on yksi mekanismi, koska sitten vaihtoehto, mistä tällä hetkellä puhutaan, on liittovaltion rakentaminen ja unionin syventäminen. Oikeastaan tämä kriisi osoittaa, että Euroopan unionin päätöksenteko ei toimi niin tehokkaasti (Timo Soini: Se ei toimi lainkaan!) ja vaikka me yrittäisimmekin rakentaa jonkinlaista liittovaltiota, niin se ei tässä kriisitilanteessa kykene purkamaan tätä kriisiä, vaikka unionia syvennetäänkin.

Eli tässä suhteessa mielestäni ne ajatukset, joita komissiossa on, ovat väärän suuntaisia. Meidän pitäisi oikeastaan lähteä siitä, että kaikissa unionin rakenteissa pitäisi olla näin, että sinä pääset näihin rakenteisiin sisälle, kun sinä täytät ehdot, eli tässä tapauksessa Emu-kriteerit, mutta jos on jonkin aikaa, että sinä et täytä niitä ehtoja, niin sitten sinun pitäisi ajautua automaattisesti ulkopuolelle siitä järjestelmästä, mikä olisi ainoa keino, jolla pidetään huolta siitä, että aidosti niitä sääntöjä, joita meillä on, kunnioitetaan. Sillä ei ole mitään merkitystä, että mennään EU-tuomioistuimeen ja siellä sitten riidellään ja annetaan sitten jonkinlaisia joidenkin miljoonien sakkoja, vaan sillä, että sinä aidosti joudut ulos siitä järjestelmästä. Tähän suuntaan unionia pitäisi voimakkaasti lähiaikoina pyrkiä viemään, koska se on kaikkein paras tapa pyrkiä pelastamaan se, mikä unionissa on kaiken kaikkiaan hyvää.


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Piti välttämättä tulla tänne saliin. Halusin kuunnella vielä monia arvokkaita puheenvuoroja ja viimeksi tässä nyt sitten edustaja Sasin puheenvuoron. Minä tunnen pitkältä ajalta Sasin, ja silloin tiedän ja huomaan, milloin mies puhuu tuskasta. Äskeinen puheenvuoro oli hyvä puheenvuoro, aitoa, analyyttistä Kimmo Sasia, mutta samalla sen tuskan ulos kertomista, mitä hän sisällään kokee ja tuntee tietäessään ja tajutessaan sen, että tämä hanke, minkä hän tässä meille nyt esittelee, on yksi askel siinä pitkässä juoksussa, jossa on jo aika paljon hikeä ja kyyneleitä vuodatettu mutta jossa hien ja kyynelten vuodatus ei suinkaan lopu tähän. (Timo Soini: Tuska yltyy!) Monta, monta kierrosta on jäljellä, jos tällä tiellä jatketaan, ja hinta joka kierrokselle aina kasvaa entisestään kaiken aikaa. Minäkin olen pitkiä matkoja harjoitellut ja harrastanut vuosien varrella, mutta ainakaan tällä iällä ei oikein enää jaksa sellaisiin uskoa, että ne kovin suurta autuutta pohjimmiltaan tuovat.

Arvoisa puhemies! Toinen huomio edustaja Sasin puheenvuoron johdosta. Edustaja Sasi sanoo, että asiantuntijat valtiovarainvaliokunnassa olivat kaikki sitä mieltä, että EVM tarvitaan. En tiedä, minkälaisia asiantuntijoita teillä on talousvaliokunnassa. Sanon yhden henkilön nimen. Hän on henkilö, joka on entinen valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ylijohtaja, Suomen Pankin entinen rahoitusmarkkinaosaston johtaja, mies, joka teki pyynnöstä Irlannin talouden ongelmista erillisen selvityksen, joka erittäin korkealle noteerattiin. Hän on Peter Nyberg. Hän sanoo, että EVM:ää ei pitäisi hyväksyä, tohtori koulutukseltaan.... (Timo Soini: Onpa viisas mies!) — Hän oli selkeästi tätä mieltä.

Arvoisa puhemies! Minä uskon, että hänenkin mielipiteensä taustalta pohjimmiltaan löytyy hänen syvä tietoisuutensa siitä, kuinka valuvikainen alun perin tällainen euroalue oli. Mukaan tuli kaikkien tietämällä tavalla maita, joiden sinne ei pitänyt koskaan tulla. Mutta niin vain otettiin, ja kun ne tulivat sinne mukaan, ne saivat ilmaista rahaa suurin piirtein aikaisempaan aikaan nähden, ottivat hirveästi velkaa, velkaantuivat vuosi vuoden perään, ja monet näistä maista sitten vielä kaiken lisäksi sillä velkarahalla ostivat näitä saksalaisia tuotteita. Se oli win-win Saksan ja näiden velkamaiden kanssa.

Muutenkin sietää vähän tarkastella Saksan roolia tässä kaikessa. Ei Saksa pitänyt erityistä väliä sillä, kuinka nopeasti nämä maat velkaantuivat, Kreikka, Portugali, monet muut. Se salli sen, että sinne valui saksalaista rahaa valtavat määrät noitten vuosien aikaan, sitten vuodesta 2002 lähtien. Se salli sen, se hyötyi siitä. Saksan teollisuus siitä hyötyi, että velkamaat ostivat nimenomaan Saksasta näitä tuotteita.

Kaiken lisäksi nämä velkamaat, kun ne tulivat euroon, auttoivat Saksaa myös muulla tavalla, sillä tavalla, että vaikka niiden painoarvo euron kurssin kannalta ei ollut kovin suuri, se oli kuitenkin selvään suuntaan, se painoarvo: se laski euron kurssia, se toi kilpailukykyä entistä paremmaksi Saksalle, ja sillä kilpailukyvyllä Saksa pärjäsi sekä eurooppalaisilla markkinoilla (Timo Soini: Porskutti suorastaan!) muiden tuotteitten tänne tullessa että saksalaisten tuotteitten purjehtiessa ympäri maailmaa.

Euro tässä mielessä auttoi Suomeakin välillä, mutta vain välillä. Se euron kurssi oli tiettynä aikana liian matala meille, mutta tietyssä vaiheessa se oli liian korkea. Silloin kun metsäteollisuuden ongelmat kaatuivat päälle, se oli liian kova, se oli liian korkea meille. Mutta vähän sitä edeltävänä aikana se oli liiankin matala, koska se euron kurssi ei tietystikään noudatellut Suomen talouden rytmiä vaan se noudatteli keskimääräisen euroalueen rytmiä, jossa Saksan painoarvo on aivan ylivoimainen verrattuna kaikkiin muihin. Näinhän tämä kuvio meni.

Kaiken kaikkinensa tämä Saksan historiallinen, lähihistoriallinen, rooli tässä kannattaa pitää mielessä. No, nyt se sama Saksa on sitten se ensiviulun soittaja, joka kertoo, miten tässä pitäisi menetellä, ja Saksa on pääsyyllinen siihen tapaan, millä tässä on edetty kaiken aikaa.

No, se alku, kun siis Kreikka kaatui ensimmäisenä, se alkurysäys: Niin kuin minä olen monta kertaa täällä sanonut, en minä ole vieläkään ihan varma, oliko se hyvä vai oliko huono, että lähdettiin mukaan 2010. Kimmo Sasi saattaa siinä olla oikeassa, että kun silloin ei ollut minkäänlaisia mekanismeja padota sitä nopeasti etenevää aaltoa, saattoi olla paikallaan se, mitä tehtiin, että otettiin tämä ensi aalto vastaan ja siihen omat järjestelyt sitten rakennettiin.

Mutta oikeastaan kaikki, mitä sen jälkeen on tehty, on ollut tällaista pitkittämisprosessia, jossa käytännössä on toimittu sillä tavalla, että meidän yhteisvastuullamme on eritapaisia joko lupauksia, siis sitoumuksia, että me muuten rahoitamme, tai suoranaisia apuratkaisuja tehty tunnetulla tavalla paitsi Kreikalle myös Portugalille ja Irlannille, kaikille näille maille, ja Kreikalle vielä parikin kertaa.

Kun näitä on tehty, niin sitten jo kauan aikaa sitten on näkynyt, että niillä ratkaisuilla ei ole voitu tavoittaa sitä, mitä piti alun perin niillä tavoittaa. Siis oikeastaan kahta asiaa lähdettiin hakemaan: Näissä maissa pitää saada sisäinen devalvaatio aikaiseksi. Näitten säästöohjelmien yhteinen nimike, voidaan sanoa, on sisäinen devalvaatio. Sitä lähdettiin hakemaan, ja yksikään näistä maista ei ole saanut sitä aikaiseksi, ei se Irlantikaan ole. Irlantia ovat muut seikat auttaneet nyt äskettäin tässä, mutta ei sekään kunnollisesti mitään sisäistä devalvaatiota ole saanut aikaiseksi. Ja rinnan sen kanssa, että maissa ajetaan sisäistä devalvaatiota, me muut rahoitamme luottaen siihen, että sisäisen devalvaation kautta nämä maat pääsevät niin jaloilleen, että pystyvät maksamaan meille takaisin sen velan, minkä me niille annamme ERVV:n kautta tai suorana tukena.

Mutta kaiken aikaa maali on etääntynyt, mennyt kauemmaksi ja kauemmaksi, ja siitä huolimatta palaan uudestaan Saksaan. Saksa vetää meitä muita kuin pässiä narussa kaiken aikaa. Suomen kannalta tämä asetelma on sillä tavalla vähän pulmallinen, että meidän kanssamme samassa veneessä siinä pässin perässä ei ole kovin monta muuta maata, koska eteläisen Euroopan maitten intressi on toimia juuri tällä tavalla kuin nyt on toimittu, koska ne ovat saajia. Ne ovat saajia nyt, ja potentiaalisia tuen saajia huomenna. Miksi nämä vastustaisivat?

Meidän tapaisia maita Saksan ohella ovat Itävalta ja Hollanti, ja siinä kaikki. Nyt unohdan Viron, koska sillä ei ole niin suurta merkitystä tässä. Ja Itävallankin tilanne on niin Saksa-sidonnainen, että oikeastaan tämä Suomi jää tänne vähän niin kuin omaan erilliseen tilanteeseen niin kuin intressein jnp. Nyt me olemme menneet kuitenkin kaiken aikaa tässä Saksan perässä, ja nyt tämä EVM on nyt sitten niin kuin askel taas sinne suuntaan. Minä sanon, että tämä on sittenkin aika pieni askel siihen tarpeeseen nähden, koska jos aiottaisiin oikein kunnolla tämä padota, tarve on monin-, moninkertainen verrattuna siihen, minkälaiset muurit tässä nyt rakennetaan, kun 700 miljardia euroa pannaan niin kuin muuriksi.

Saksa tätä vetää, ja minun veikkaukseni on, että tämän jälkeen kun tästä on päätetty, jonkun ajan kuluttua rakennetaan uusia, entistä suurempia patoja, tai sitten, niin kuin epäilen sen tien olevan ennenpitkää, otetaan askeleita kohti liittovaltiotietä, ja kun ne askelet kohti liittovaltiotietä otetaan, niin sitten Saksakin on valmis hyväksymään entistä suuremmat tuet tietäen sen, että kohta se pääsee tuossa liittovaltioituneessa kehityksessä sanelemaan sen, miten menetellään koko euroalueella.

Palaan vielä aivan lopuksi tähän itse EVM:ään. Tässä on kolme neljä sellaista asiaa, minkä takia keskusta tätä ei voi hyväksyä.

Ensimmäinen on se, että niin kuin täällä ovat ministerit — pääministeri, valtiovarainministeri — monta kertaa sanoneet, vannoneet: kaikkien näiden sekä pysyvän että väliaikaisen kriisirahaston katon pitää olla 500 miljardia. Se ei ole. Tämän kautta se tulee 700 miljardiksi.

Toisekseen päätöksenteko. Me olemme aina lähteneet täällä siitä, että sen pitää olla yksimielistä. Kaikki tiedämme: se ei sitä ole. Ja alun perin lähdettiin EVM:ää rakentamaan sille pohjalle, että se voi rahoittaa vain suoraan näitä velkamaita. Nyt tiedetään, että EVM:stä voidaan rahoittaa sekä jälkimarkkinaoperaatioita — elikkä ottaa sijoittajien salkusta pois, ostaa sellaisia velkakirjoja, jotka eivät sijoittajia kiinnosta, jotka ovat suuria riskejä näille sijoittajille — että vielä sitten kaiken lisäksi rahoittaa suoraan pankkia.

Kun täällä on tämänkin illan aikana puhuttu tästä sijoittajavastuusta, mitä se sijoittajavastuu nyt käytännössä on ollut? Se on ollut käytännössä sitä, että mitä pitempään tätä on vetkutettu näitten sellaisten maitten eurossa mukana pitämistä, jotka eivät sinne kuulu, sitä liukkaammin pääoma, ne sijoittajien rahat — niitten sijoittajien, joista demaritkin puhuvat, että niille nyt sitten tulee vastuu, mikä se vastuu on? — se raha on paennut näistä maista niitten finanssi-instituutioissa hurjaa vauhtia. Satojen miljardien eurojen verran sitä rahaa on paennut nimenomaan näistä velkamaista, ja nyt sitä on tullut sitten taas Saksaan jälleen kerran ja Tanskaan.

Tämä Saksa aina, kun on voittajat ja häviäjät, on voittajien puolella. Niin tässäkin asiassa. Nyt sitten meidän yhteisin varoin paikataan niitä aukkoja, mitä näitten finanssi-instituutioiden taseisiin on tullut, ja nyt EVM:llä ollaan sitä puuhaa tässä tekemässä.

Näistä neljästä syystä keskusta ei tätä tämän muotoista EVM:ää kannata.

Arvoisa puhemies! Vielä sanon lopuksi, että minä näen, että jonkunlainen tällainen kriisirahasto, jos ylipäänsä euro on olemassa, kyllä tarvittaisiin. Mutta sen pitäisi olla sen alkuperäisen idean mukainen, ja se voisi olla vain sellaiseen välittömään hallittavissa olevaan kriisiin.

Se kriisi, mikä nyt Euroopassa vallitsee, ei ole tällainen pieni hallittavissa oleva kriisi. Jotta tästä selvitään, vielä kertaalleen, on näytettävä tie, kestävä tie, ulos niille eurosta. Niin kuin tänään Financial Timesissa herra Rachman kirjoittaa, korkeasti arvostettu kolumnisti kertoo, että on vielä mahdollista tavallaan pelastaa euron kova ydin, joka voi olla ihan hyvä Euroopan kannaltakin, mutta se edellyttää sitä, että niille, jotka eivät selviä yhteisvaluutassa, näytetään tie ulos, ja vastaavasti sitten, mikä on myöskin tärkeätä, pitää kyetä jakamaan nämä taakat oikeudenmukaisemmalla tavalla. Tänään Kauppalehdessä, siis kotimaisessa Kauppalehdessä, oli hyvää pohdintaa siitä, millä tavalla tätä taakanjakoa pitäisi kyetä oikeudenmukaistamaan, ja selvä mielipide oli ainakin kahdessa kirjoituksessa, että tällä hetkellä se taakanjako ei mene aivan oikeudenmukaisesti.

Arvoisa puhemies! Täällä tietämäni mukaan edustaja Kalli on pitänyt ihan hyvän puheenvuoron, ja en tiedä, onko vielä kannatettu hänen esitystään. Mutta siltä varalta, että ei, niin minä kannatan hänen esitystään.


Kimmo Sasi (kok):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy todeta, että tunnen todella tuskaa tässä tilanteessa. Meillä on hyvin vakava tilanne lähiviikkoina edessä. Me emme tiedä välttämättä, kuinka tämä kehitys päättyy tämän vuoden aikana. Uhat ovat erittäin suuria.

Edustaja Pekkarinen käytti erittäin hyvän, analyyttisen puheenvuoron, mutta oikeastaan loppua kohdin hän tuli just sitten siihen, että jotakin pitäisi tehdä ja jonkinlainen rahasto pitäisi olla, mutta nyt pitäisi tässä yhteydessä kertoa, mikä on se rahasto, millä tavalla pitäisi toimia. Itse minä pyrin kertomaan, miten pitäisi toimia Italian, Espanjan, Kreikan suhteen, jotta tästä kriisistä päästään jollakin tavalla eteen päin. Edustaja Soinin tapa, se, että antaa kaiken kaatua päälle, niin katsotaan mitä sitten tapahtuu. No, okei, silloin Eurooppaan tulee pelkästään raunioita, ja sitten aletaan rakentaa uudestaan, mutta se on todella kallis tie, niin että se ei ole ihan aidosti minkäänlainen vaihtoehto.

Ja mitä tulee sijoittajavastuuseen: Kreikan tapauksessa ei ollut mitään sijoittajavastuuklausuuleita, mutta tosiasiassa sijoittajat joutuvat kantamaan vastuuta, ja näin tulee ihan sopimuksesta huolimatta tapahtumaan myöskin jatkossa.


Eero Suutari (kok):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarisen analyysin mukaan Saksa hyötyy ja on jopa syyllinen euroalueen työn keskittymisestä Saksaan. No, hyötyy tietenkin, mutta on huomattava, että kaikilla euromailla oli samat mahdollisuudet työn hinnan kurissa pitämiseksi eli kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Saksa ei siis ollut syyllinen, vaan hoiti talouttaan järkevästi. Bundesbankin edustajat jopa, ehkä tästä syystä, sysättiin Euroopan keskuspankin hallinnosta pois, jotta velkaantuminen muualla sallittiin.


Timo Soini (ps):

Arvoisa herra puhemies! Olen alusta asti sanonut ja dokumentoinut sen. Täältä löytyy "oikeassa olemisen sietämätön taakka", Timo Soinin blogista. Siellä on pitkät tarinat tästä. Kreikka olisi heti täytynyt pistää nurin silloin. Insolvenssiongelma eli maksukyvyttömyysongelma juurittava. Nyt me vain lisää ja lisää pumppaamme tähän. Nyt ei enää edes Espanjassa IMF ole mukana kuin hyvin rajoitetusti. Mitä se merkitsee? Se merkitsee, että kaikki kannattavat Euroopan kriisin ratkaisemisesta. Kiina kannattaa, Japani kannattaa, (Puhemies koputtaa) USA kannattaa, Kanada kannattaa, mutta eivät maksa. Suomi maksaa. Norja kannattaa, Tanska kannattaa, Islanti kannattaa, mutta eivät maksa. Kyllä me porukkaan olemme erehtyneet, edustaja Sasi. Ei tässä muuta voi sanoa. Ei mitään muuta voi sanoa. Perussuomalaiset eivät maksa!


Mika Niikko (ps):

Arvoisa herra puhemies! Olen hiukan huolissani siitä, jos valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja mainitsee, että onko 12,5 miljardia paljon, ja samaan yhteyteen sanoo, että ei ole merkittävän suuri, jos joutuu maksettavaksi, kun vertaa sitä valtion budjettiin ja 20 vuoden aikaväliin. No, tämä ei ehkä ole paljon kokoomukselle, mutta perussuomalaisista se on erittäin paljon.

Myöskään ei ole perusteltua se, että EVM on välttämätön, vaikka kaikki asiantuntijat näin sanoisivat. Toki se on välttämätöntä, mutta onko se välttämätöntä Suomen kannalta, se on taas toinen asia. Se on varmasti heidän kannaltaan välttämätöntä, jotka sitä rahaa nyt tällä hetkellä tarvitsevat kipeästi, mutta Suomen veronmaksajan kannalta se ei ole välttämätöntä. Tämä on se tosiasia, mistä edustaja Soini juuri mainitsi ja luetteli maita, jotka eivät maksa. Ja se linja on nähtävästi hallituksen Suomessa vaikea oppia, että joskus ei ole pakko maksaa.


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Totta kai Saksaa ja Saksan talouspolitiikkaa pitää kunnioittaa monelta kohtaa, mutta kyllähän Saksa eurossa on ollut tähän asti sellainen kumppani meille kaikille muille, ettei se ole välittänyt seurata pelisääntöjen noudattamista silloin, kun niitten noudattamattomuus on toiminut Saksan hyväksi. Näinhän kävi taakse jääneitten vuosien aikaan, ja nyt kun ongelmat ovat tulleet housuun, niin nyt se taas hakee, totta kai, ratkaisuja niihin ongelmiin tavalla, joka on saksalaisten sijoittajien ja myöskin Saksan julkisen talouden kannalta mahdollisimman hyvä. Eikä se hirveän paljon ajattele meitä muita. Se nyt on näkynyt siinäkin, että kyllähän me olemme pelastaneet saksalaisten sijoittajien, pankkien ja muitten juttuja monessa eurooppalaisessa maassa.

Mitä vielä tulee niihin ratkaisuihin, kyllä se on vaan nyt niin, että ovi pitää näyttää niille, jotka eivät eurossa selviä, ja saada uudenlainen taakan jako niiden maiden kesken, jotka euroon jäävät. Se on se perusrakenne, mitä tässä pitää hakea.

Mitä vielä tulee näihin muunmaalaisiin, Yhdysvaltain entinen valtiovarainministeri Summers tänä päivänä kertoi, että te olette hukanneet jo tämän ajan, mikä teillä on ollut käytettävissä, nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin käytännössä mennä kohti liittovaltiota. Englannin valtiovarainministeri Osborne kertoi puolitoista viikkoa sitten, että hoitakaapas nyt nuo ongelmat, ettei koko Euroopalle käy huonosti ja että teidän on mentävä vain kohti liittovaltiota, muuten ette enää selviä. Tämä uhka täällä kaiken aikaa nurkan takana vaanii.


Ari Jalonen (ps):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasi kysyi, mitä tulee tapahtumaan, ja emme tiedä. Väitän, että esimerkiksi Kreikan vaalit nyt tekivät vain sen reaktion, että he kerkeävät sieltä tilaamaan jälleen uuden paketin ennen kuin he joutuvat irtautumaan eurosta ja kenties jopa EU:sta. Sillä on vaikutuksia Portugaliin, Espanjaan ja aina Italiaan asti. Tässä tulee ketjureaktio, joka tulee vaikuttamaan koko maailmaan. Tämä tilanne ei ole näiden maiden hallinnassa eikä se tällä häkkyrällä tule olemaan hallinnassa kenelläkään.

Ainoa, mikä tässä on selvää, on se, että Suomen ei pidä liittyä tähän liittovaltiokehityksen mukaiseen pakettiin, joka ei toimi, ei ole toiminut eikä tule toimimaan. Suomen ei pidä maksaa.


Kimmo Sasi (kok):

Arvoisa puhemies! Viimeisenä vastauspuheenvuorona haluan todeta ensinnäkin sen, että Saksan menestys perustuu Saksan kustannuskuriin eikä suinkaan euroon. Saksassa palkkakehitys on ollut hyvin maltillista, työpanosta on lisätty. Kreikassa palkkakustannukset ovat nousseet huomattavasti enemmän kuin muissa eurooppalaisissa maissa, ja lopputulos nähdään tänä päivänä.

Sitten sanotaan, että eihän Suomen tarvitsisi olla mukana, mutta tilanne on se, että EVM:ää ei voida perustaa ilman Suomea ja Saksaa. Sillä ei ole semmoista uskottavuutta, että se voisi toimia markkinoilla, ja siitä syystä kaikkien euromaitten pitää olla mukana tai yksinkertaisesti siinä tilanteessa EVM:ää ei lainkaan synny.

Sitten, 12,5 miljardia euroa: se on paljon, mutta se on sama summa, joka vielä pari vuotta sitten otettiin yhdessä vuodessa valtiolle velkaa valtion menojen kattamiseksi. Täytyy sanoa, että se on semmoinen summa, joka ei vaaranna suomalaisten menestystä ja toimeentuloa pitkällä tähtäimellä. Pitäisi pyrkiä kaikin keinoin huolehtimaan, että semmoista summaa ei koskaan jouduta maksamaan, mutta se ei velkana ole vaarallisen suuri koko kansantalouden kannalta.


Kaj Turunen (ps):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon vilahtanut monien eri asiantuntijoitten nimiä. Minä olin itse viime kesänä Mikkelissä Päämaja-symposiumissa, ja siellä oli pääpuhujana Olli Rehn ja aiheena Eurooppa kriisin jälkeen. Eli tämä vähän kyllä kuvastaa sitä, että ei tässä ole monellakaan asiantuntijalla selvyyttä ollut siitä, miten tämä kriisi on edennyt.

Täytyy vastata edustaja Östmanille, kun hän otti taas tämän Lehman Brothers -esimerkin tässä ja kertoi, että vuonna 2008 yritykset eivät saaneet lainaa: minä olin itse yrittäjä, ja ei minun lainansaannissani ollut kyllä mitään ongelmaa. Mutta tämä ei ole nyt se ratkaisu, että mätetään sitten tällä hetkellä nämä rahat tuonne eurooppalaisiin pankkeihin, koska jos Suomen vastuut ovat 40 miljardia ja EVM:stä tulee lisää 12 miljardia, se on 52 miljardia, ja siinä on mukana sitten vielä 1,44 miljardia riihikuivaa rahaa. Jos nämä mätetään saksalaisiin ja ranskalaisiin pankkeihin, niin se ei auta sitä, että Suomessa pienyrittäjät saisivat rahaa. Jos edes pieni osa tästä paketista käytetään suomalaisten pienyritysten hyväksi, vaikka yksi miljardi, niin sillä saataisiin Suomen pk-sektorilla ihmeitä aikaan.


Peter Östman (kd):

Arvoisa puhemies! Lyhyt vastaus vain, ja tarkennus siihen minun käyttämääni puheenvuoroon: aivan totta, niin kuin edustaja Turunen sanoi, kyllä varmasti jotkut pienyrittäjät saivat lainaa, mutta kuitenkin korkokanta lähti kovasti nousuun. Tämähän vaikutti erityisesti vientiteollisuuteen negatiivisesti niin, että ne, jotka olisivat halunneet investoida, eivät uskaltaneet tehdä investointeja, ja se johti siihen, mitä silloin nähtiin: muutamassa kuukaudessa, jopa tietyillä toimialoilla muutamassa viikossa, tilauskannat loppuivat ja kaikki ajoi niin kuin seinään. Se on nähty nyt myöskin valtiontaloudessa, ja me maksamme siitä edelleenkin.


Mika Niikko (ps):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon keskusteltu siitä, mitä euron pelastaminen vaatii ja kuinka pitkälle me olemme valmiita menemään. Sen johdosta on hyvin oikeutettua kysyä, mitäs sitten sen jälkeen, kun me torstaina äänestää pläjäytämme ja hyväksymme 1 440 miljoonaa euroa riihikuivaa rahaa sinne vakausrahastoon ja sen lisäksi myös 12,5 miljardin vastuut. Kysymys kuuluu edelleenkin, mitäs sen jälkeen, koska joka tapauksessa tulee eteen tilanne, että uudelleen tullaan pyytämään lisää rahaa, koska ne eivät riitä yhtään mihinkään. Veronmaksajat kysyvät ihan aiheesta, kuinka pitkään me maksamme ja maksamme ja vielä maksamme. Hallitus ei ole suostunut kertomaan välikysymyksen muodossa esitettyyn kysymykseen vastausta: Kuinka pitkälle hallitus on valmis menemään? Ihan loppuun saakkako? Jopa niin pitkälle, mitä edustaja Turunen täällä ansiokkaasti tänään esitti, että jos Suomen vastuut nousisivat 1,8 prosentista 2,9 prosenttiin, mitä kaikkine skenaarioineen tulee, niin Suomen vastuu voi olla se 200 miljardia euroa viime kädessä? Olemmeko me valmiita sitten menemään ihan loppuun asti? Tähän ei ole saatu hallituksen vastausta, ja sen takia tämä kysymys on ajankohtainen myös vielä keskiyön jälkeen.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten vastalauseessa tulee hyvin esille se, että esimerkiksi useat arvostetut angloamerikkalaiset ekonomistit pitävät euron perustamista ilman yhteistä riskienjakomekanismia suurena virheenä. Samoin myös monet euromaiden ulkopuoliset poliitikot ovat kehottaneet euroaluetta muodostamaan fiskaaliunionin tai luopumaan eurosta. Näiden asiantuntijoiden mukaan valuutta-alueen koossa pysyminen vaatii yhden suuren keskitetyn budjetin, josta jaettaisiin tulonsiirtoja heikomman suhdannesyklin alueille. Käytännössä tämä tarkoittaisi EKP:n tapaista keskitettyä finanssipolitiikkaa koordinoivaa elintä elikkä Euroopan valtiovarainministeriötä. Tämä on esitetty perussuomalaisten vastalauseessa.

Jotta veronmaksajille tulisi selkeäksi tämä asia, arvoisa puhemies, niin haluan siteerata suoraan perussuomalaisten vastalauseesta hyvän kohdan, missä kerrotaan, mistä eurossa ja euron pelastamisessa on kysymys: "Euron koossa pysyminen siis vaatii fiskaaliunionia eurobondeineen, joka taas vaatisi legitimiteetin takia liittovaltion. Kukaan ei voi etukäteen tietää, mitä täysinäinen liittovaltio Suomelle maksaisi, mutta suuntaa antavana lukuna voi pitää sitä, että Saksan yhdistymisen on arvioitu maksaneen 20 vuoden aikana sille noin 1 300 miljardia euroa eli yli puolet vuoden 2011 BKT:stä. - - Tämän kun suhteuttaa Suomeen, saadaan liittovaltion hinnaksi noin 5,25 miljardia euroa vuodessa. Tätäkin voi pitää eräänlaisena miniminä, sillä yhdistynyt Saksa muodosti huomattavasti optimaalisemman valuutta-alueen kuin euro. Lisäksi Suomen vastattavaksi tulisi todennäköisesti ainakin osa muiden euromaiden julkisen sektorin velkataakasta. Jos oletamme täyden yhteisvastuun tilanteen, Suomen kannettavaksi tulisi euroalueen keskimääräinen julkisen sektorin velkataakka, joka on noin 90 prosenttia BKT:stä. Tämä tarkoittaisi Suomen julkisen velan lähes tuplaantumista eli noin 80 miljardin euron lisätaakkaa. Kun tähän lisää väestön ikääntymisestä johtuvan miljardien kestävyysvajeen, liittovaltioon liittyminen johtaisi Suomen hyvinvointiyhteiskunnan dramaattiseen heikkenemiseen. Liittovaltiokin korjaisi vain yhden euron valuvioista, joten olisi luonnollista olettaa, että euro toimisi Suomen talouden riippakivenä ainakin niin kauan, kunnes muutkin optimaalisen valuutta-alueen kriteerit täyttyisivät edes suurin piirtein. Tämä veisi todennäköisesti vuosikymmeniä."

Arvoisa puhemies! Elikkä ei pitäisi olla kenellekään veronmaksajalle eikä myöskään hallituksen jäsenelle epäselvää se, miksi kansan ylivoimainen enemmistö ei perussuomalaisten tavoin halua liittovaltiokehityksen jatkuvan. Suomella ei ole haluja lähteä sitä maksamaan. Suomalaisen veronmaksajan edun mukaista ei ole osallistua tähän.

Puheenjohtaja! Veronmaksajat eivät myöskään ymmärrä sitä, miksi heidän täytyy pääomittaa espanjalaisia pankkeja, kuten olemme tehneet viime aikoina, saati sitä, että torstaina hyväksymme tämän 1 440 miljoonan euron pääomittamisen EVM:n vakausrahastoon ja sen lisäksi otamme vastuulle lähes 13 miljardin vastuut.

Arvoisa puhemies! Olen huolissani hallituksen linjasta ja siitä, että muutosta ei ole näkyvissä ainakaan vielä. Toivon kuitenkin kovasti sitä, että pääministerimme heräisi tästä eurounesta ja vakavasti miettisi sitä, kuinka pitkälle me olemme valmiita menemään. Uskonkin kyllä sen, että eräänä päivänä pääministeri ja valtiovarainministeri sanovat, että Suomen maksu- ja takauskyky on tullut päätökseen saakka ja he muuttavat politiikkaa. Tähän me perussuomalaiset uskomme, ja tämän vuoksi me pidämme asiaa esillä.


Lea Mäkipää (ps):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisia ei voi syyttää, koska olemme alun alkaen lähteneet siitä, että jokainen maa huolehtikoon omasta taloudestaan, kuten perussopimus on sanonut, ja tästä me pidämme myös kiinni.

Minä en tunne näitä yksityiskohtia tästä Euroopan vakausmekanismista kovin hyvin, mutta tuon myös sitten erilaisia näkemyksiä, jotka eivät ole välttämättä hallituksen esityksiä, vaan mielestäni sanoisin, että katson näitä tavallansa uskon silmin. Mielestäni haluan sanoa, että onko uusi maailman järjestys tulossa. Emme voi sanoa, että onko se tulossa vuosien päästä vai kuinka, ja olemmeko siihen valmiit. Mutta tämä on erittäin vakava paikka, mihinkä me olemme tänään joutuneet ja mitä hallitus on tekemässä. Me olemme päättämässä, mikä on Suomen kanta euromaiden pysyvän kriisimekanismin EVM:n perustamiseen. Hallitus on jo toki luvannut, että Suomi liittyy EVM:n osakkaaksi ja maksaa oman osuutensa viuluista. Kyse on Suomelle ensi alkuun noin 13 miljardin euron sitoumuksesta, josta 1,44 miljardia olisi maksettava tässä varmaan parin viikon kuluessa ja loput runsaat 11 miljardia, kun EVM katsoo sen aiheelliseksi.

Jos Suomi menee EVM:n osakkaaksi, niin kuin hallitus eduskunnalle esittää, ei noiden miljardien käyttämisestä ole eduskunnalla sen koommin nokan koputusta, on maksettava, vaikka viimeistä euroa myöten, kun maksumääräys tulee. Ja mistä se maksetaan? Pitää ottaa lainaa, jos meille vielä sitä myydään.

Ja niin kuin sanoin, että minä en lue kaikkia hallituksen esityksiä, vaan myös muita totuuksia. Ja myös näin voisin lausua, että nykyistä eurokriisiä käytetään keppihevosena EU:n muuttamiseksi keskusjohtoiseksi sosialistiseksi liittovaltioksi, ja edelleen europrojektit ovat puskeneet eteenpäin eurooppalaiset sosialistit päästäkseen lähemmäksi unelmaansa keskitetystä eurooppalaisesta valtiosta.

Ja en käy kommentoimaan, mikä on tämä organisaatio, mutta EVM:n hallintoneuvostolla on oikeus milloin tahansa vaatia maksamatonta pääomaa maksettavaksi ja johtokunta voi yksinkertaisella enemmistöllä tehtävällä päätöksellä vaatia maksettavaksi maksamatonta pääomaa silloin, kun pääoman määrä supistuu tappioiden kattamisen vuoksi alle tietyn tason, jota hallintoneuvosto voi myöskin muuttaa. Lisäksi toimitusjohtajalla on oikeus vaatia maksamattoman peruspääoman maksamista, jos EVM laiminlyö maksuaikataulun mukaisen maksuvelvoitteen velkojilleen tai vajeen kattamiseksi. Ja peruspääomaa voidaa muuttaa, ja hallintoneuvosto tarkasteleekin säännöllisin väliajoin EVM:n enimmäislainanantokykyä ja peruspääoman riittävyyttä. Hallintoneuvosto siis voi muuttaa peruspääomaa, joka nyt olisi 700 miljardia euroa.

Hallitus aikanaan kirjelmöi eduskunnalle, että seuraava eurokriisin maksuerä, tämä 1 440 miljoonaa euroa, ei se ole merkittävä ongelma. Kyllä se meidän perussuomalaisten mielestä on aika kova ongelma. Tämä summa oli kuitenkin samansuuruinen kuin valtiontalouden kehysriihessä sovitut säästöt. Ensi vuonna euromaat joutuvat uusimaan lainojaan 800 miljardilla eurolla. Mikäli ajatus europondeista etenee, niin kuin myös ministeri Stubb on varovaisesti myöntänyt, mahdollisesti velkautettaisiin europondeina. Tältä osin Suomen vastuu olisi noin 14,5 miljardia lisää velkaa. Ja virkamiestiedon mukaan lasku voisi muutamassa vuodessa nousta kymmeniin miljardeihin euroihin.

EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin mukaan eurovaltioilla on tällä hetkellä noin 8 000 miljardia euroa velkaa, Suomen valtiolla 80 miljardia eli yksi prosentti kaikkien eurovaltioiden yhteenlasketusta velasta. Jos 8 000 miljardin velat jaetaan euromaiden kesken, kertyy Suomelle noin kahden prosentin osuudella 160 miljardia euroa velkavastuuta. Mikäli Espanja ja Italia ajautuisivat hätärahoitukseen, yhteinen velkavastuumme nousisi noin 240 miljardiin euroon.

Täällä hallitus mietinnössä sanoo myös sitten näin: Valiokunta huomauttaa, että talouspolitiikan koordinaatiota on tiivistetty monella eri tavalla. Uudistukset ovat myös osin päällekkäisiä. Kysymys on nyt ennen muuta jo hyväksyttyjen uudistusten tehokkaasta toimeenpanosta. Talouspolitiikan kurinalaisuutta on edelleen parannettava ja sääntöjen noudattamista tehostettava. Ja uskallan väittää, että jos tämä EVM hyväksytään, niin tämä johtaa automaattisesti ennen pitkää liittovaltion kehittämisiin ja europondeihin, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen on vastuussa yhteisistä veloista. Ja myös, niin kuin sanoin, että minä muilla asoilla haluan tässä tavallansa varoittaa, että jos toivottavasti jokainen on lukenut joskus tätä pyhää kirjaa, niin meidän täytyy muistaa, että ihmisten kohtalot ovat myös siellä sinetöity. Emme elä täällä iankaikkisesti. Ja sitten kun tämä liittovaltiokehitys tulee, niin sieltähän nousee sitten tämmöinen suuri herra, joka sanoo, että mitä myös Suomen ihmiset täällä tekevät. Meille tulee yhteinen talouspolitiikka, puolustuspolitiikka tänään keskustelimme liikenneselonteosta, yhteinen liikennepolitiikka, eli siellä määrätään komission suusta, mitä teitä pitää täällä Suomessa rakentaa, ja nämä vähempiasteiset tiet jäävät sitten aikanansa tekeväksi. Samoin kaikki yhteistä on tämä sosiaalipolitiikka, ja myös hyvin tärkeätä on näin kristityn näkökannalta, että tulee myös yhteinen uskonto tai uskonnollispolitiikka. Ja haluan vielä vakuuttaa, ja niin kuin minun on täytynyt myös omalta puolelta tätä vakuuttaa ja varoittaa, että olemmeko tähän kaikkeen valmis, että näin tulee aikanansa käymään, mutta minä en ole ennustaja, että onko se vuosien, viiden tai kymmenen vuoden pituinen operaatio, mutta kun me tämän hyväksymme, niin me olemme kyllä menneet uppoavaan suohon, ja tästä ei ole takaisin paluuta.


Mika Niikko (ps):

Arvoisa puhemies! Haluaisin muistuttaa hallitusta myös siitä, että viime viikollahan me osallistuimme tähän 100 miljardin euron pankkitukipakettiin Espanjan pankkien pääomittamiseksi. Kuitenkin jo tällä viikolla saimme lukea Kauppalehdestä, että Espanjan korot nousivat tiistaina käydyssä 12 kuukauden 2,4 miljardin kaupassa 5,074 prosenttiin. Toukokuussahan Espanja maksoi samanpituisesta lainasta 2,985 prosenttia, joten tätä tulipaloa ei saada sammutettua näillä tukitoimilla. Tämän vuoksi on välttämätöntä ymmärtää se, että Suomen ei pidä osallistua näihin tukipaketteihin ja pankkien pääomittamiseen.

Kuten edustaja Soini, puolueemme puheenjohtaja, on sanonut: pelastakaa pankkinne, pelastakaa valuuttanne ja maanne, mutta ei Suomen rahoilla. Tämmöinen linja meidän täytyy jossain vaiheessa ottaa myös eduskunnassa. Tämän vuoksi haluan vielä myös yhtyä edustaja Kettusen esittämään hylkäysesitykseen, joka on ainoa oikea tapa käsitellä tätä asiaa.