Täysistunto ja suullinen kyselytunti 67/2012

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yleisradioverosta sekä laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi yleisradioverosta ja laeiksi eräiden siihen liittyvien verolakien muuttamisesta on osa laajempaa kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on uudistaa Yleisradio Oy:n julkisen palvelun rahoitusjärjestelmä, ja tähän kokonaisuuteen kuuluvat myös lakiehdotukset Yleisradio Oy:stä annetun lain sekä Valtion televisio- ja radiorahastosta annetun lain muuttamisesta. Yleisradion rahoitus on siis tarkoitus turvata jatkossa uudella yleisradioverolla, joka määrätään ja maksuunpannaan vuosittain tuloverotuksen yhteydessä. Verovelvollisia ovat kaikki täysi-ikäiset Suomessa yleisesti verovelvolliset henkilöt sekä yhteisöt ja yhteisetuudet alun alkaen suunnitellun mukaisesti. Vero on joko tulo- tai liikevaihtosidonnainen, ja siihen liittyy ylä- ja alarajat jäljempänä selostetuin tavoin. Näin siis ehdotuksen mukaan.

Erilliseen veroon perustuva malli on valikoitunut vielä viime syksynä eduskuntaryhmien välisissä neuvotteluissa arvioiduista eri vaihtoehdoista. Keskeiseksi valintaperusteeksi nousi henkilöillä mallin sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja yhteisöillä johdonmukaisuus.

Tämä uusi yleisradiovero täyttää valtiovarainvaliokunnan mielestä kaikilta keskeisiltä osin sille asetetut tavoitteet. Se varmistaa laajan ja vakaan maksupohjan ja turvaa siten kohtuutasoisenakin riittävän tuoton ja on läpinäkyvä ja tulosidonnaisena sosiaalisesti oikeudenmukainen. Verotaso on asetettu esityksessä siten, että kokonaistuotto olisi ensi vuonna 502 miljoonaa euroa. Henkilön yleisradioveron osuus siitä olisi 480 miljoonaa euroa ja yhteisön yleisradioveron osuus 22 miljoonaa euroa. Valiokunta pitää näitä linjauksia olennaisena ja perusteltuna osana tätä kokonaisuutta, vaikka sinänsä tällaiset erillisverot eivät ole kovinkaan luonteva osa verojärjestelmää. Tämä poikkeuksellinen menettely on kuitenkin hyväksyttävissä tässä yksittäistapauksessa Yleisradion poikkeuksellisuuden ja erityisaseman vuoksi.

Henkilön yleisradioveron määrä on 0,68 prosenttia tuloverolaissa määritellyn puhtaan ansiotulon ja puhtaan pääomatulon yhteismäärästä tai eräissä tapauksissa hieman tätä suuremmasta työtulosta. Aina kuitenkin veron enimmäismäärä on 140 euroa ja vähin kerättävä määrä on 50 euroa. Näitä esityksiä valiokunta pitää perusteltuina. Maksurasitus alenee myös keskimäärin 82 euroa yleisradioveroa maksavissa kotitalouksissa, ja suurin hyöty koituu televisiomaksun maksaneille yhden maksuvelvollisen kotitalouksille.

Sen sijaan yhteisön yleisradioverossa valiokunta näki aika paljon korjaamisen varaa vielä eduskuntaryhmien neuvottelujen tulokseen verrattuna. Yhteisöjen veromalli on sinänsä johdonmukainen esitettynäkin, kun se koskee kaikkia yhteisöjä, jotka harjoittavat yritystoimintaa tai maataloutta, mutta vero ei esityksessä kohdennu vastaavalla tavalla oikeudenmukaisesti kuin henkilöiden yleisradiovero, koska se perustui yrityksen liikevaihtoon eikä tulokseen. Tätä ongelmaa ei poistanut myöskään verolle ehdotettu liikevaihdon alaraja, koska toiminnan kannattavuus vaihtelee eri aloilla eikä liikevaihto kuvaa sitä millään tavoin yhteismitallisesti. Esityksessä hankalimpaan asemaan olisivat joutuneet yrittäjät, jotka maksavat itse henkilön yleisradioveron ja sen lisäksi liikevaihtorajan ylittävän mutta tulokseltaan vähäisen yrityksensä yleisradioveron. Liikevaihtoon perustuva veromalli ei siis ota huomioon yrityksen maksukykyyn liittyviä näkökohtia eikä kohtele verovelvollisia yhdenvertaisesti. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella on ilmeistä, että vero kohdentuisi tällä tavalla asetettuna valtaosin pienehköön joukkoon pk-yrityksiä.

Valiokunta kyllä pitää kiinni lähtökohdasta, jonka mukaan yhteisöiltä kerätään yleisradioveroa 22 miljoonaa euroa, kuten eduskuntaryhmät sopimuksessaan päätyivät. Jotta vero perustuisi yhteisön tosiasialliseen maksukykyyn ja olisi vastaavalla tavalla oikeudenmukainen kuin henkilöillä, sen perusteeksi tulee kuitenkin ottaa verotettava tulos liikevaihdon sijasta. Lisäksi ehdotettua verotasoa voidaan laajentaa myös ala- ja yläpäästä. Näin on mahdollista luoda malli, joka on mahdollisimman oikeudenmukainen ja täyttää asetetun tuottotavoitteen.

Valiokunta on selvitellyt useita tulokseen perustuvia vaihtoehtoisia malleja asian käsittelyn yhteydessä. Selvää on, että yhtä veroneutraalia ja yhteisöjä yhdenvertaisesti kohtelevaa mallia ei ole, kun otetaan huomioon yritysmuotojen moninaisuus ja toimialojen erilainen tuottavuus. Valiokunnan mielestä parhaaksi on kuitenkin osoittautunut lineaarinen veromalli, joka alkaa 50 000 euron verotettavan tulon kohdalta. Jos verovuoden tulo jää tämän rajan alle, yritykseltä ei siis perittäisi yhteisön yleisradioveroa lainkaan. Näin pienimmät yritykset rajautuvat veron ulkopuolelle ja tältä kaksinkertaiselta verotukselta pääosin vältytään. Muutoin vero olisi alarajan kohdalla 140 euroa ja nousisi siitä 0,35 prosentilla rajan ylittäviltä osin. Enimmäismäärä olisi tälle verolle 3 000 euroa. Kun veron maksupohjaa laajennetaan tällä tavoin ja muutetaan kiinteitä vähimmäis- ja enimmäisrajoja, voidaan veron oikeudenmukaisuutta lisätä myös yhteisöille. Lineaarisuus ja kiinteä katto takaavat lisäksi sen, ettei verorasitus kasva kohtuuttomaksi millekään yritysryhmälle. Tämäntyyppistä muutosta valiokunta siis esittää.

Valtio ja sen laitokset, kunnat ja kuntainliitot sekä seurakunnat ja muut uskonnolliset yhdyskunnat ovat niin ikään tuloverolaissa tarkoitettuja yhteisöjä ja alun alkaen kuuluivat myös yleisradioveron piiriin. Niiden esitettiin maksavan yleisradioveroa myös, mutta toisaalta nämä yhteisöt harvemmin harjoittavat varsinaista elinkeinotoimintaa, ja toisaalta ne ovat myös veronsaajia. Valiokunta näistä pääasiallisista syistä ei pidä yleisradioveron perintää näiltä veronsaajayhteisöiltä tarkoituksenmukaisena. Verovelvollisuus olisi tosiasiassa melko muodollinen ja sattumanvarainen. Lisäksi kunnille kaavailtu verotusperuste on varsin keinotekoinen. Myöskään verotuksen neutraalisuus tai veron tuottovaatimukset eivät edellytä näiden yhteisöjen verovelvollisuutta. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että valtio, kunnat ja seurakunnat vapautetaan yleisradioverosta.

Valiokunta ehdottaa edelleen verotuksen yksinkertaistamiseksi, että asunto-osakeyhtiöt ja yhteisetuudet vapautetaan verovelvollisuudesta. Ne ovatkin olleet mukana näkemyksemme mukaan lähinnä mallin eheyden vuoksi, mutta käytännössä tämä verovelvollisen asema olisi ollut joka tapauksessa lähes muodollinen, koska harvoin tällaista verotettavaa tuloa näille yhteisöille syntyy. Nämä muutokset eivät erityisemmin vaikuta tähän kokonaistuottokertymään. Kuntien asema joka tapauksessa tässä uudistuksessa nykyiseen verrattuna paranee merkittävästi.

Valiokunta siis edellä kuvatuin tavoin tiedostaa, että tämä nykyinenkään malli ei ole ongelmaton, siis esitetty uusi malli ei ole ongelmaton, ja sen vuoksi valiokunta esittää ja pitää tärkeänä, että yleisradioveron vaikutuksia, veroneutraalisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta seurataan ja jatkossa tarvittavat muutokset tehdään. Kyse on kuitenkin siitä, että olennaista on turvata Yleisradion vakaa maksupohja ja toteuttaa se mahdollisimman sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja veroneutraalisti.


Raimo Piirainen (sd):

Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä on vaihtoehtoisesti esitetty, että vero on joko liikevaihtoon tai vastaavaan tuottoon perustuva. Parlamentaarisessa neuvottelussa ei saavutettu yhteisymmärrystä, miten vero yhteisöiltä peritään. SDP:n tavoite jo silloin oli tulokseen pohjautuva malli. Elikkä on erittäin hyvä, että nyt on verojaostossa saavutettu yhteisymmärrys, ja tämä tulokseen pohjautuva veromalli on reilu. Sillä tavalla tosin, niin kuin jaoston puheenjohtaja esitteli, siinä ei varmaan suoraan päästä, että siinä ongelmia vielä on, mutta toisaalta se on paljon parempi kuin se liikevaihtoon perustuva.


Pirkko Ruohonen-Lerner (ps):

Arvoisa puhemies! On erinomainen asia, että nyt tämä Yle-vero on saatu tänne eduskunnan suureen saliin ja vielä kohtalaisen hyvässä muodossa, että suurimpiin epäkohtiin, jotka liittyvät nimenomaan yritysten maksamiin Yle-veroihin, on pystytty puuttumaan ihan kohtuullisella tavalla.

Yksi asia minua jäi vielä askarruttamaan, ja se liittyy Ahvenanmaan asemaan ja siihen, minkä suuruista maksua Ahvenanmaalla maksetaan vastaavanlaisista palveluksista. Onko heillä sama taso kuin Manner-Suomessa, vai onko heillä mahdollisesti helpotuksia meihin nähden, kun he kuitenkin saavat näitä Yleisradion ohjelmia myös hyödyntää siellä? Kysyisin ministeriltä, kun hän on paikalla, kuinka se Ahvenanmaan maksuosuus nyt sitten huomioidaan: mitä he maksavat siellä?


Mika Lintilä (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Jos viime vaiheissa keskustelut, jotka tämän lain pohjalta tulivat, tulivat yritysten verotuksesta, onko se liikevaihdon vai tuloksen perusteella, niin minun mielestäni se kertoo siitä, että oli päästy erittäin hyvin eteenpäin, koska puhuttiin niin pienistä eroista, joita eri näkökulmissa oli. Kaikkein suurin merkitys nyt tietysti on sillä, että tämä on ihan historiallinen muutos Yleisradion rahoituksessa, ja sillä, että tämä talo osoittaa tällä lailla, että tämä pystyy toimimaan parlamentaarisesti ilman hallitus—oppositio-asetelmia. Tämä on tapahtunut erittäin hyvässä yhteistyössä eri ryhmien ja esittelevän ministerin kanssa, joten kiitokset kaikille näille osapuolille.

Kuten jaoston puheenjohtaja tuossa sanoi, tässä on paljon eri elementtejä, joita tulee seurata, koska tämä on hyvin poikkeuksellinen laki. Jos ajatellaan vero-oikeudellisesti, tämä on täysin poikkeuksellinen ja tässä on elementtejä, joita tulee seurata, mutta olemme tehneet aivan historiallisen lain, ja toivon, että tämä tulee myös antamaan vakautta Yleisradion toiminnalle ja sitä kautta saamme edelleen nauttia hyvästä julkisesta palvelusta.


Eila Tiainen (vas):

Arvoisa puhemies! Minusta on aivan erinomaista, että tässä Yle-laki- ja -veroasiassa on päästy yhteisymmärrykseen ja tämä veroasia parani vielä tässä valiokuntakäsittelyssä, kun yritysten osalta päästiin myös hyvään sopimukseen ja hyvään tulokseen. Mutta minusta myös tavallisen veronmaksajan kannalta tämä uudistus on hyvä, koska pienimmillään tuo maksu on 50 euroa ja enimmilläänkin 140 euroa ja alle 7 353 euron tuloista tätä veroa ei peritä laisinkaan, eli se on monelle pienituloiselle aivan erinomaisen hyvä asia.

Yle-veron myötä kilpailijat sanovat, että alkaa Ylessä ikuinen joulu. Se ei minun mielestäni pidä paikkaansa. Minun mielestäni Yleä on roikutettu löysässä hirressä aivan liian pitkään ja näitä toimintoja on supistettu ja höylätty, mutta tämän ratkaisun myötä minä uskon, että yhtiö voi keskittyä rauhallisemmin ydintoimintaansa eli hyvään ja monipuoliseen ohjelmatuotantoon ja siihen liittyviin palveluihin, Ylen tehtävä kun on minun mielestäni paljon muutakin kuin mitä vanhentunut tv-lupamaksu nimineen antoi ymmärtää.


Oras Tynkkynen (vihr):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ratkaisu rahoituksesta saatiin. On hyvä, että vero on selvästi sosiaalisesti oikeudenmukaisempi kuin nykyinen tv-maksu, ja sekin on vielä hyvä, että valtiovarainvaliokunta päätyi hakemaan yrityksiltä perittävään veroon reilumman ja toimivamman mallin. Tällä on siis hyvä mennä eteenpäin.

Olen kuitenkin samaa mieltä valtiovarainvaliokunnan kanssa siitä, että veroa voi olla tarpeen hienosäätää joskus tulevaisuudessa. Nythän veroa joutuu maksamaan jo tuloilla, jotka ovat vain 600 euroa kuukaudessa, eli aika pienistäkin tuloista, ja suurin verotaso määräytyy jo 1 700 euron kuukausittaisilla tuloilla, ja silloinkin puhutaan vielä kohtuullisen pienistä kuukausituloista. Veron porrastus osuu siis nykyisellään aika pienituloisiin, ja itse miettisin tulevaisuudessa sitä, pitäisikö veron alarajaa ensinnäkin jonkun verran korottaa ja sitten vastaavasti sinne yläpäähän ehkä asettaa kovempiakin verotasoja. Meillä keski- ja suurituloisilla on kyllä varaa maksaa hieman korkeampaakin Yle-veroa.


Mikaela Nylander (r):

Värderade talman! Först vill jag hålla med kollegan Lintilä här som påtalade att det är ett ganska historiskt beslut som vi fattade i och med att vi på parlamentarisk bas fick till stånd den här lösningen om en trygg, stabil, förutsebar finansieringsmodell för Yle.

Puhemies! Se, että valtiovarainvaliokunta ehdottaa, että yhteisöiltä kerätään yleisradioveroa yhtiön verotettavasta tulosta liikevaihdon sijasta, on varmasti hyvin oikeudenmukainen malli ja hyvä ratkaisu yhteisöjen kannalta. On kuitenkin pidettävä mielessä, että yhteisöiltä kerättävä potti on 22 miljoonaa euroa, ja se on tärkeä osa tästä kokonaisuudesta, mistä sovimme silloin parlamentaarisesti.


Peter Östman (kd):

Arvoisa puhemies! Niin kuin me olemme aikaisemmista puheenvuoroista kuulleet, kaikki ovat iloisia tästä esityksestä. Olemme kiitollisia siitä, että pitkän taistelun jälkeen tällaisen hankkeen olemme saattamassa päätökseen. Eduskuntaryhmäthän pääsivät jo syksyllä sopuun esityksen pääperiaatteista ja rahoituksen tasosta sekä rahoituslähteistä. Se asia, joka jäi kuitenkin harmittamaan, oli nimenomaan se, mistä tässä on mainittu. Mutta olen iloinen siitä, että valtiovarainvaliokunta on nyt tehnyt muutosesityksen, että yhteisön verotettavaan tuloon perustuva malli liikevaihdon sijaan tulee nyt sitten voimaan. Haluan myös kiittää ministeriä siitä, että hän on varsin avoimella mielellä ollut valmis keskustelemaan eri tahojen kanssa päästäkseen hyvään lopputulokseen.


Jan Vapaavuori (kok):

Arvoisa puhemies! Yleisessä tiedossa on ja tässäkin salissa on jo todettu, että tämä lakiesitys valmisteltiin varsin poikkeuksellisella tavalla ja kokoonpanolla. Haluan tässä vielä kerran kiittää kaikkia kollegoitani, muita ryhmäpuheenjohtajia sekä ministeri Kiurua hyvästä yhteistyöstä viime syksyn aikana, kun tätä tehtiin.

Vaikka tätä tehtiin näin arvovaltaisella porukalla ja vaikka parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen pyrittiin, niin aivan täydellisyyteen emme tässä prosessissa päässeet, ja sen takia haluan tässä kiittää valtiovarainvaliokunnan verojaostoa ja sen puuhakasta puheenjohtajaa siitä, että tämä yritysten osallistuminen tähän saatiin muutettua siihen suuntaan, joka sittemmin osoittautui koko eduskunnan tahdoksi ja myös yrittäjäjärjestöjen kannalta paremmaksi malliksi kuin se, mihin itse olimme alun perin päätyneet.

Seuraavaksi ministeri Kiuru, ja sen jälkeen vielä muutama pyydetty vastauspuheenvuoro. Ottakaa puhuja-aitiosta, niin on juhlallisemman näköistä.


Krista Kiuru (sd):

Arvoisa puhemies! Olette lempeällä päällä, joten pääsen tähän oikein framipaikalle.

Kiitoksia arvoisat eduskunnan jäsenet. Ensinnäkin voi sanoa, että varmaan tätä on odotettu, eli sillä tavalla tämä on kyllä eduskunnan joulu monella tavalla, sillä käsillä on nyt pitkään vireillä olleen pohdinnan jälkeen päätepiste koko asialle. Eli uudistaminen ja Yleisradion sisällön määrittely sekä ohjauksen vahvistaminen on saatu päätökseen, tarvittavat lainsäädäntömuutokset ovat nyt täällä käsittelyssä, ja näin ollen olemme erittäin pitkällä.

Olen myöskin erittäin tyytyväinen siitä, että eduskunta on käyttänyt emännän ja isännän ääntä. Siitä tässä prosessissa on ollut kysymys, sillä tämä uudistus on viety jämäkästi maaliin. Katson myöskin omalta osaltaan, että tällä uudistuksella on varmistettu Yleisradion julkisen palvelun rahoitus sosiaalinen oikeudenmukaisuus huomioiden. Lisäksi on ollut tärkeää vahvistaa myöskin julkisen palvelun valvontaa ja tehdä täsmennyksiä julkisen palvelun määrittelyyn.

Omalta osaltaan on tärkeää vielä kerran kiittää eduskunnan jokaista kansanedustajaa ansiokkaasta tuesta ja työstä, ja kaiken kaikkiaan olemisesta mukana tässä prosessissa, jolla tämä parlamentaarinen kompromissi ensinnäkin saatiin tehtyä, ja nyt sitten sen pohjalta on täällä eduskunnassa saatu yhteisymmärrys aikaan.

Olen monessa yhteydessä korostanut, kuinka suuri arvo Yleisradion kohdalla on parlamentaarinen yhteisymmärrys. Tätä myös tuossa parlamentaarisessa prosessissa kunnioitettiin, koska eduskuntaryhmien puheenjohtajat pitivät hyvin ja ansiokkaasti kiinni siitä, että tämä viedään parlamentaarisella yhteisymmärryksellä maaliin, eikä myöskään valiokunnassa tästä periaatteesta ole tingitty pätkääkään. Eli arvostan sitä, että näin nopealla aikavälillä näin iso projekti saatiin käsiteltyä. Nyt näiden muutosten toteuttaminen edellyttää tietenkin toimia, joihin me ryhdymme välittömästi.

Arvoisa puhemies! Totean jotakin nyt näistä muutoksista. Nimittäin yksi asia, joka oli huhtikuussa lähetekeskustelussa kovasti esillä, oli se, että onko tässä ehdotuksessa joitakin sellaisia asioita, joita pitäisi viilata. Omissa puheenvuoroissani korostin juuri sitä, että jos tässä ehdotuksessa on joku sellainen epäkohta tai parannettava asia, niin kyllä se liittyy, hyvät kansanedustajat, juuri yrittäjien sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen. Voi sanoa, että parlamentaarinen kompromissi hiottiin lähes täydelliseksi, mutta täällä eduskunnassa sitä vielä hiottiin juuri siihen suuntaan, että löytyi kannatus oikeudenmukaisemmalla tavalla kerättävälle yrittäjien osuudelle.

Ei ollut helppoa parlamentaarista sopua rakentamalla löytää sellaista pohjaa, joka olisi ollut täysin yksimielinen. Silloin pohdittiin, perustuisiko tuo malli liikevaihtoon vai enemmänkin sitten siihen tulokseen. Minusta on nyt tärkeää, että tätä on hinattu juuri oikeaan suuntaan eli siihen, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu juuri tulosperusteisesti. Eli valtiovarainvaliokunnan ehdottama yhteisöjen yleisradioveron peruste on erittäin hyvä, ja omalta osaltani olen halunnut varmistaa, että se tulee myöskin tähän pohjaesitykseksi, eli olemme siltä osin liikkuneet heti, kun tuo yksimielisyys on löytynyt, ja se on erittäin tärkeää erityisesti yrittäjien tilanne huomioiden, ja uskon, että koko eduskunta riemuitsee siitä, että olemme monipuolisen, avoimen ja tuloksellisen keskustelun kautta löytäneet yhteisymmärryksen, jolla on tuo yksimielinen parlamentaarinen tuki takana.

Arvoisa puhemies! Joitakin kysymyksiä tuli, ja ensinnäkin totean edustaja Lintilän sanoin, että kyllä tässä on suuria saavutettu. Tässä on pidetty kiinni parlamentaarisesta sovusta, ja käsittämättömän hienosti eduskuntaryhmien puheenjohtajat luotsasivat tämän eduskuntaan niin, että hyvin pienillä stilistisillä muutoksilla on päästy hakemaan tuo lopputulos.

Edustaja Ruohonen-Lerner kysyi, miten Ahvenanmaan osalta on. Se ei kuulu meidän toimivaltaamme, niin kuin tiedätte, ja ahvenanmaalaiset päättävät asioista itse. Näin ollen olen kyllä käynyt kovasti sinne suuntaan neuvotteluja ja olemme esitelleet omaa malliamme, ja uskon, että ihan lähitulevaisuudessa hekin liikkuvat siellä omalla tontillaan tässä asiassa.

Muilta osin kiitän kaikkia edustajia näistä kysymyksistä, ja palaamme sitten asiaan, kun tässä vielä käydään debattia.


Arto Satonen (kok):

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin kommentteihin, kun tässä jo moneen kertaan on todettu, että on erittäin hienoa, että kaikki poliittiset ryhmät ovat olleet rakentamassa Yleisradiolle ratkaisua, joka mahdollistaa sen toimivuuden ja kehittämisen. Kun tämä lähetekeskustelu aikoinaan pidettiin, ylivoimaisesti suurimmaksi asiaksi nousi se, onko tämä yrityksiltä kerättävä osuus oikealla tavalla kerätty. Myöskin liikenne- ja viestintävaliokunta antaessaan lausuntoa valtiovarainvaliokunnalle keskittyi tähän samaan kysymykseen ja totesi, että on parempi, jos pystytään menemään voittopainotteiseen järjestelmään liikevaihdon sijasta. Erittäin hyvä oli se, että siihen tuli vielä matkan varrella valtiovarainvaliokunnassa porrastus sen mukaan, kuinka paljon tämä voitto on. Voin kuvitella niin, että jos ylipäätään yrityksiltä pitää tätä kerätä, niin on vaikea löytää parempaa tapaa kuin miten se nyt tässä on tehty. Eli tässä on kyllä hyvin onnistuttu.


Kalle Jokinen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Tässä voi yhtyä näihin onnitteluihin. Pitkä ja vaativa työ eduskuntaryhmien kesken ja valiokunnissa on päättymässä ja johtamassa hyvään tulokseen. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ja oikeudenmukaisuus ylipäätään, oli yksi johtava periaate tämän yleisradioveroa koskevan lain muutoksessa, ja varsinkin nyt tämä viimeinen muutos, mikä tuli näiden yritysten osalta, jatkaa tätä linjaa ja korostaa sitä nyt, kun yritysten verotuskin tulee verotettavan tulon perusteella eikä liikevaihdon perusteella, niin että tämä on erittäin hyvä ja oikeudenmukainen ratkaisu.

Yhden huomion haluan vielä nostaa liikenne- ja viestintävaliokunnan käsittelystä. Siellä korostettiin erityisesti tätä alueellista ohjelmatuotantoa. Nyt kun Yleisradion rahoitus on turvattu pitkäksi aikaa, halutaan myös pitää kiinni siitä ja edellyttää, että tämä alueellinen ohjelmatuotanto tämän myötä nyt sitten on turvattu.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Tuotiin esiin, että valiokunta halusi pitää kiinni tästä yhteisöjen 22 miljoonan euron potista. Näin ilman muuta on. Henkilökohtaisesti kuitenkin näen, että on tärkeämpää pitää kiinni siitä Yleisradion kokonaisrahoituksen 502 miljoonasta eurosta. Kun siitä potista otetaan tämä yritysten 22 miljoonaa euroa, niin huomataan, että se on varsin pieni osuus. Ja kun samaan aikaan valiokunnassakin todettiin, että on huomattavia epäkohtia, niin on syytä seurata tarkasti, muuttuuko tämä 480 miljoonaa esimerkiksi 5 prosenttia ylöspäin, jolloin tuo 500 miljoonaa tulee täyteen ilman tuota yhteisövero-osuutta, ja antaako tämä aihetta siihen, mikä poistaisi nämä ongelmat kauttaaltaan, eli poistaa tuo maksu kokonaan yhteisöjen osalta.


Johanna Ojala-Niemelä (sd):

Arvoisa herra puhemies! Tv-lupamaksu jää historiaan tämän päätöksen myötä. Näin on hyvä, sillä kyllähän tämä laitekohtainen maksu on teknisesti vanhentunut. Nykyiset nuoret katsovat jo tv:tä enemmän läppäreiltään netistä ja puhelimistaan kuin näistä perinteisistä tv:istä. Samalla vapaamatkustajien määrä, joka on koko ajan yhä kasvava, saadaan tämän ratkaisun myötä kuriin.

Kiitänkin ministeri Kiurua ja ryhmien puheenjohtajia siitä, että tämä ratkaisu saatiin aikaan viime joulun alla. Nimenomaan olen ilahtunut siitä, että tämä Yleisradion rahoituksen taso on riittävä. Se mahdollistaa paitsi sen toiminnan myös sen kehittämisen jatkossa.

Tämä ratkaisu on myös sosiaalisesti oikeudenmukainen, kun se on tulosidonnainen. Edustaja Tiainen tässä edellä jo sanoikin, että 50:tä euroa pienempää määrää ei maksuun panna ja veron määrä on enintään tuo 140 euroa. Jos olisimme jatkaneet tällä vanhalla mallilla, televisiolupamaksu olisi korotettu 252 eurosta (Puhemies koputtaa) aina 275 euroon.


Ari Jalonen (ps):

Arvoisa puhemies! Asiantuntijakuulemiset ja kansalaisten yhteydenotot loivat hyvän pohjan hyvälle keskustelulle. Siellä oli erittäin avointa ja hyvää keskustelua. Keskustelimme varsinkin tästä yritysten osuudesta, mutta myös muun muassa suurperheistä, erilaisista vammoista ja uskonnon tuomista ongelmista, kun kaikki eivät katsele televisiota, ja muun muassa tuosta Ahvenanmaan alueesta ja muistakin alueellisuuksista. Hieman indeksisidonnaisuuksiinkin suhteessa eläkeläisiin, opiskelijoihin poikettiin. Mutta kokonaisuudessa erittäin avoimen ja hyvän keskustelun päätteeksi tämä on paljon parempi kuin vanha tilanne.

Huomautettava on, että tämä ei ole mikään televisiolupa vaan Ylen palvelut mahdollistava keräys. Nyt kun (Puhemies koputtaa) Ylen väkeä on tuolla lehterillä, niin ihan viestinä vain, että tulemme seuraamaan, miten toteutatte näitä vaatimuksia.


Mikko Alatalo (kesk):

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan kiittää eduskuntaryhmiä ja viestintäministeriä tästä historiallisesta päätöksestä ja Yle-paketista monien vaikeiden vuosien jälkeen. Tässähän on siis tämä rahoitus, toisaalta Ylen toiminnan laajuus, muun muassa alueellisuus, ja sitten se valvonta, että se on Suomen kansalla ja eduskunnalla ja sitä kautta hallintoneuvostolla. Puutun myöhemmin tähän toimintaan ja tähän valvontaan, mutta nyt tästä rahoituksesta.

Yle-vero on hankalista vaihtoehdoista vähiten huono, vaikka se on saanutkin kritiikkiä. Tämä vero, jota kaupallinen media on arvostellut manun illalliseksi, edellyttää tietenkin Yleltä laadukasta ohjelmatarjontaa tv:ssä ja radiossa ja myös nettipalveluja. On tärkeää, että Yle-veron vaikutuksia seurataan veroneutraalisti ja sosiaalisesti ja tosiaan varsinkin pienituloisten osalta ehkä alentaen, ehkä tulojen yläpäässä jopa hieman korottaen. Tärkeä asia tässä ratkaisussa oli tietysti se, että veron määrittäminen liikevaihdon perusteella olisi ollut monille pienyrityksille epäoikeudenmukainen ratkaisu. Jos ajatellaan esimerkiksi pientä yritystä, joka työllistää kuitenkin paljon, työvoimavaltainen yritys, niin liikevaihto saattaa olla isompi mutta sinne viivan alle ei jää kovin paljoa, ja tässä mielessä on hyvä, että yrityksen tulos on tässä kuitenkin ratkaiseva.


Mikaela Nylander (r):

Arvoisa puhemies! Tässä just korostimme sitä, että tämä oli kokonaisuus, mistä sovimme ryhmäpuheenjohtajien ja ministerin kanssa, ja kaikki ovat kiitelleet tätä hyvää yhteistyötä. Hämmästelen hiukan, kun kuuntelin tässä nyt puheenjohtaja Katajan puheenvuoroa tästä, että mahdollisesti tulevaisuudessa yhteisöjen ei tarvitsisikaan osallistua tähän yhteiseen keräykseen. Hämmästelen kyllä tätä suuresti, koska tämä oli tarkoin harkittu kokonaisuus, missä jokainen taho osallistuu tähän rahoitukseen ja tähän malliin, joten kyllä minä nyt ryhmäpuheenjohtajana tässä koko pitkässä prosessissa mukana olleena hiukan hämmästelen tätä kannanottoa. Mitä edustaja Kataja oikein tarkoittaa tällä?

Edustaja Kataja nyt selventää tarkoitusperiään.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Mielelläni selvennän.

Valiokunta yksiselitteisesti, verojaosto yksiselitteisesti, kaikki sen jäsenet kaikista ryhmistä allekirjoittanut mukaan lukien, sitoutuu siihen, että tämä laki tulee voimaan näillä tuottotavoitteilla: 502 miljoonaa, joka jakaantuu 480 plus 22 miljoonaa euroa. Mutta kuten valiokuntakin totesi, näiden yritysten osalta, erityisesti siitä johtuen, että nyt osakeyhtiöt maksavat veroa, avoimet kommandiittiyhtiöt, henkilöyhtiöt eivät maksa veroa, yritysmuotoja ei kohdella neutraalisti. Nyt on syytä seurata, kuten valiokuntakin totesi, ovatko nämä ongelmat ylitsepääsemättömiä vai päästäänkö niistä yli. Jos ei päästä yli, niin totta kai eduskunnan on syytä pitää ovi muutoksille siinä mielessä raollaan. Mutta mikäli ongelmat eivät ole (Puhemies koputtaa) ylitsepääsemättömiä, niin silloin tietenkään muutoksia ei tehdä, ja totta kai silloin vaaditaan kaikille muutoksille koko eduskunnan hyväksyntä.


Lasse Männistö (kok):

Arvoisa puhemies! Tämä uudistus on ansiokas, ja on hyvä, että vihdoin tämä pitkä, vuosia kestänyt prosessi päättyy siihen, että olemme löytäneet yhteisymmärryksen.

Mutta kyllä kieltämättä siltä osin jaan edustaja Katajan täällä esiin nostaman huomion, että sinänsä tuo yhteisöjen maksuosuus on verraten pieni tässä kokonaisuudessa, ja on selvää, että se nyt säädetään niin kuin on yhdessä sovittu, mutta se ei ole täysin ongelmaton. Se on juuri näin, ja on syytä seurata jatkossa, miten toiminta kehittyy. On kuitenkin hienoa, että tämä yhteisöjen osuus kerätään nyt järkevämmin perustein kuin mitä ensimmäisessä täällä keskustelussa olleessa esityksessä: niin, että tosiaan liikevaihdon sijaan katsotaan sitä veronmaksukykyä ja aitoa yrityksen tuottoa ja kokoa niin, että yhteisöiltä veroa kerätään liikevoittoperusteisesti. Se on erittäin hyvä muutos.

Totean, että täällä on 7 pyydettyä vastauspuheenvuoroa, jotka tullaan myöntämään, ja sen jälkeen mennään, ellei erityistä syytä ilmene, puhujalistaan. Täällä ovat edustajat Viitanen, Torniainen, Kymäläinen, Kuusisto, Vehkaperä, Jokinen ja Tolppanen.


Pia Viitanen (sd):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraateille oli hyvin tärkeää, että Ylen rahoitus turvataan nykyisessä laajuudessa ja että tämä laajan julkisen palvelun tehtävä voidaan turvata. Siitä kiitos parlamentarismille ja ministerille! Tämä on hieno asia ja hyvä päivä siinä suhteessa.

Verojaoston jäsenenä sanoisin, että meillä oli täydellinen yhteisymmärrys jaostossa siitä, että on reilua, että kaikki osallistuvat Yle-maksuun. Jos pienituloinen ihminen maksaa jonkin verran sitten tämän nollan jälkeen veroa, niin on myös ihan kohtuullista, että esimerkiksi yritykset ja muut osallistuvat veron maksuun, ja on hyvä, että siitä saatiin oikeudenmukaisempi ja parempi malli. Sosialidemokraatit olivat koko ajan muutoshalukkaita tässä, kuten ministeri kertoi. Olisimme olleet jo lain valmisteluvaiheessa ja olisimme esimerkiksi toivoneet mahdollisesti tätä yhteisöveropohjaista mallia tähän. Se ei silloin käynyt, mutta jos tämä niin ongelmallinen tai vaikea on, niin on hienoa, jos voimme jatkossa kenties sitten keskustella siitä, otettaisiinko tämä 22 miljoonaa yhteisöverosta. Siitä tosiaan jaosto ei halunnut spekuloida, ettei tule väärää kuvaa nyt, (Puhemies koputtaa) että tämä 22 miljoonaa jätettäisiin perimättä. Se on hyvin tärkeää, että pidetään kiinni siitä, mitä on sovittu.


Mirja Vehkaperä (kesk):

Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että nyt eduskunnassa vihdoinkin sekä yleisradiovero että Yleisradion julkisen palvelun tehtäväkuva uudistetaan lain tasolla. Yhteisestihän myöskin sovittiin Yleisradion vuotuiseksi rahoitustasoksi piirun verran alle 500 miljoonaa euroa. Omastakaan mielestäni Yle ei tämänkään päätöksen jälkeen jää laakereilleen lepäämään. Mehän tulemme seuraamaan tarkasti, mihin kaikki rahat käytetään ja mitä toiminnan sisältö on. Vuosittainhan me tulemme saamaan tästedes hallintoneuvoston kertomuksen, jossa toivotaan myöskin olevan laajempi katsaus talousosiosta.

Arvoisa puhemies! On myöskin erityisen tärkeää, että televisiomaksun tilalle tuli henkilökohtainen tuloihin sidottu yhteisövero, ja muistutan myöskin siitä, että jokainen yrittäjä, oli nyt minkälaisessa yrityksessä tai työsuhteessa tahansa, maksaa kuitenkin henkilökohtaisesti (Puhemies koputtaa) yleisradioveron tuloihin sidottuna.


Maria Tolppanen (ps):

Arvoisa puhemies! Yle-veron ehdottomasti tärkein ja paras asia on se, että se takaa objektiivisen, laajapohjaisen journalismin tähän maahan. Kriisitilanteessa se pystyy myös takaamaan sen, että maassa saadaan itse asiassa joka kolkkaan samanaikaisesti tieto, jos se on pakko ykskaks jonnekin saada.

Jos puhutaan näistä hinnoista, mikä on Yle-vero, onko se hyvä vai onko se huono, toki myönnän sen, että silloin kun puhutaan parempiosaisista yksityisistä henkilöistä, niin tuo vero voisi olla ehkä vähän kovempi, koska he säästävät nyt aika paljon sen takia, että ei tarvitse maksaa kesämökille erikseen, ei matkailuautoon erikseen, ei kakkosasuntoon erikseen, vaan yksi ainoa vero riittää siihen. Ja se on hyvä asia, että niiden, jotka ovat kaikkein köyhimpiä, ei tarvitse maksaa ollenkaan. Toki tätä tulorajaa olisi voitu nostaa ylöspäin, mutta tämä suuntaus on hyvä. Tämä takaa hyvän, laaja-alaisen journalismin koko maassa.


Merja Kuusisto (sd):

Arvoisa puhemies! Laki yleisradioveron muuttamisesta on hyvä uudistus. Se korvaa tähänastisen televisiolupamaksun. Uusi rahoitusjärjestelmä on myös oikeudenmukainen. Se helpottaa muun muassa yksin asuvien ja kaikkein pienituloisimpien ihmisten maksurasitusta. Lisäksi uusi rahoitusjärjestelmä takaa Yleisradion journalismin korkean laadun ja riippumattomuuden.

Ministeri Kiuru sanoi, että on tunnelma aivan kuin meillä olisi joulu. Mutta liikenne- ja viestintävaliokunnassa, kun saimme viimeisen kerran nuijan pöytään kolautettua puheenjohtajan toimesta, totesimme, että nyt meillä alkaa kesäloma. (Naurua) Kesä tulee.


Ari Torniainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Nyt tämä esitetty yleisradiovero on todellakin sosiaalisesti oikeudenmukaisempi ja tasapuolisempi kuin nykyinen televisiolupamaksu, vaikka tämäkin malli kyllä vaatii jatkossa varmaan myös tarkastelua, esimerkiksi niin sanottujen suurperheiden asemaan liittyen.

Yritysten vero-osuuteen liittyen haluan kyllä todeta, että on hyvä, että valtiovarainvaliokunta onkin päätynyt yritysten tulokseen perustuvan mallin esittämiseen, ihan niin kuin täällä on tullut esille. Omasta mielestäni on tärkeää myöskin, että yritykset osallistuvat tähän veroon.

Haluan myöskin omalta osaltani kiittää asunto- ja viestintäministeri Kiurua ja myöskin eduskuntaryhmiä hyvästä yhteistyöstä, tämän mallin luomisesta.

Lopuksi toteaisin, että koska esitetyn veromallin laskelmat perustuvat pääosin arvioihin ja osin oletuksiin, niin jatkossa kyllä tulee olla valmiuksia tarkastella (Puhemies koputtaa) vielä myöskin tätä suuruutta, mikä se on.


Suna Kymäläinen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Vihdoinkin Yleisradion toimintaa, rahoitusta ja valvontaa koskeva kokonaisratkaisu on saatu aikaan. Tämä on sikäli historiallista meille, ja valitettavasti se ei näy tässä salissa olevien edustajien määrässä. Ilmeisesti esitys on niin hyvä, ettei se aiheuta tarvetta suuremmalle keskustelulle.

Tällä uudella rahoitusmallilla varmistetaan pitkäjänteisesti Ylen rahoituksen riittävyys yleisen palvelutarjonnan turvaamiseksi. Ratkaisua on kyllä haettu niin kuin Iisakinkirkkoa on konsanaan rakennettu, ja on hienoa, että tämä muutos on edelliseen verrattuna hyvin huomattava.

Täällä on käyty paljon keskustelua näistä tulorajoista. On huomioitava, että jos 600 euron kuukausituloilla nyt maksaa sitten sen 50 euroa vuodessa Yle-veroa, niin tämä muutos on siihen edelliseen verrattuna suuri, koska aiemmin oli 252 euroa vuodessa ja nyt on 200 euroa huokeampi tälle maksajalle. Kysymys ei ole suurista summista, noin 2 eurosta kuukaudessa. Eniten uudistuksesta hyötyvätkin ne, (Puhemies koputtaa) jotka televisiomaksua maksaessaan ovat olleet yhden hengen perheitä — tai talouksista tällöin on kysymys. Ja kahden hengenkin talouksissa säästö on... tai maksut ovat aika lailla samat. (Naurua) — Pyydän anteeksi, kun sanat eivät löydy!

Ei mitään, se aikaraja on joskus vähän hankala.

Vielä vastauspuheenvuoro edustaja Jokiselle, ja sitten menemme puhujalistaan.


Kalle Jokinen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Laitesidonnainen televisiolupamaksu on aikansa elänyt, se on selvää. Yhteisesti verovaroin kustannettava suomalainen yleisradiotoiminta saa nyt takuurahoituksen.

Hyvää on se, että vapaamatkustus näiden maksujen osalta nyt päättyy. Kaikki täysi-ikäiset suomalaiset ovat verovelvollisia, ja sen veron määrä määräytyy sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla verotettavan tulon mukaan. Mutta sitten tämä oikeudenmukaisuuden periaate, joka on ollut vahva, kun tätä verolakia on laadittu — kyllä palaan vielä tuohon, mitä edustaja Kataja nosti esille. Eli toteutuuko oikeudenmukaisuus täysimääräisesti siinä, että jokainen yrittäjäkin maksaa henkilökohtaisen Yle-veronsa, mutta sen jälkeen hän maksaa vielä sitten siellä yrityksessäkin? Nyt tämä viimeinen muutos vie oikeudenmukaisempaan suuntaan yritysten osalta, ja on selvää, että tämän ratkaisun takana ollaan, mutta ihan täysin se oikeudenmukaisuus ei mielestäni tässä kohtaa toteudu.

No niin, ja sitten ennen siihen puhujalistaan menemistä ministeri Kiuru, olkaa hyvä! — Ehkä tuosta pulpetista, asia on sen arvoinen.


Krista Kiuru (sd):

Arvoisa puhemies! Täällä näyttävät olevan molemmat puhemiehet niin hyvällä päällä, että pääsen heti tähän oikein framipaikalle, eli kiitoksia tästä.

Arvoisat kansanedustajat! Joitakin huomiota. Ensinnäkin lähden tässä purkamaan näitä yksittäisiä kommentteja ja kysymyksiä.

Minä kiitän edustaja Kymäläistä ja Jokista siitä, että nostitte sen syyn esiin, miksi tämä uudistus kannattaa tehdä. Se on yksinkertaisesti se, että me olemme pitkällä aikavälillä sallineet sen, että Yle-maksusta, joka on vielä ollut tämä vallitseva käytäntö, on tullut tällainen vapaamatkustamisen kehto. Se kyllä joudutaan myöntämään, kun me katsomme niitä todellisia karkeita tilastoja. Joka neljännen maksun maksavat oikeastaan ne kolme, jotka ovat säännöllisesti ja vuositolkulla hoitaneet oman velvollisuutensa, ja se kertoo siitä, että näinhän me emme voi jatkaa. Me emme voi näin jatkaa, ja sen takia on tärkeätä, että tähän asiaan on puututtu. Näin ollen meistä jokaisen todellinen Yle-verorasitus jää niin paljon pienemmäksi, koska me puramme nyt tämän vapaamatkustamisen mahdollisuuden.

Edustaja Torniainen kiinnitti erittäin hyvin huomiota siihen, että jatkossa iso haaste tulee olemaan vielä se, että koska me olemme valinneet kuitenkin tällaisen budjettiperustaisen vaihtoehdon, jossa yhdeltä summalta lähtee Yleisradion toiminnan tukemiseksi meidän yhteisesti sopima summa eli budjettirahoitteisesti siirrämme tuon summan sinne, me keräämme tämän summan valtion budjettiin ikään kuin suoraan koko porukalta käteen ja rahaston kautta sitten maksatetaan eteenpäin, niin nyt meillä on aina se ongelma, että nämä summat tulisivat kohtaamaan toinen toistaan. Se tulee olemaan jatkossakin iso haaste, ja erityisesti tämän 22 miljoonan suhteen, joka kerätään nyt yhteisöiltä, mutta myöskin koko summan suhteen on selvää jo nyt kaikkien analyysien perusteella, että se tulee heilumaan, ja tulee olemaan joka syksy valtiovarainministeriöllä tämä tasoittajan tehtävä.

Näin on siis ajateltu jo alun perin, kun lähdettiin sekä tästä parlamentaarisesta sovusta että eduskuntakäsittelyssä siitä, että me emme pysty olemaan koskaan täysin varmoja yksiselitteisesti, että se on se 502 ja se on aina se sama summa. Joskus vaan budjettiin jää sitä kertymää, joskus ei.

Tärkeintä, kun käydään tätä seurantakeskustelua, on se, onko pitkällä aikavälillä, muutaman vuoden perspektiivillä, se rahoitus riittävä takaamaan sen, että 502 miljoonaa tulee tällä mekanismilla, joka nyt on päätetty tehdä. Asiantuntija-arviot, jotka ovat olleet näiden vaihtoehtojen taustalla, osoittavat, että se riittäisi, mutta joka vuosi välttämättä tämä mekanismi ei toimi yhtä prikulleen kellonlyömällä, että ne molemmat summat kohtaavat, ja se pitää vaan eduskunnan myöntää.

Arvoisa puhemies! Sitten haluan kiinnittää muutoin huomiota tähän seurannan ja valvonnan puoleen. Ensinnäkin nyt, kun myönnämme, että me olemme myöskin pitäneet huolta Yleisradion roolista ja vastuusta suomalaisessa yhteiskunnassa ja olemme korostaneet sitä, että tämä rahoitustavan muutos tulee nyt myöskin haastamaan Yleisradion entistä enemmän kirkastamaan omaa julkisen palvelun rooliaan ja velvoittamaan myöskin tarjoamaan sitten sisältöjä entistäkin paremmin ja laadukkaammin kaikille, niin tietenkin hallintoneuvoston tehtävänä on nyt käyttää tätä isännän ja emännän ääntä. Hallintoneuvoston jäsenet ovat nyt avainroolissa siinä, että eduskunnan valvontavastuu eli tämä koko kansan näkökulma tulee sinne toimitettua perille asti. Se on tärkeää juuri siksi, että me olemme tällä esityksellä lähteneet siitä, että erityinen merkitys julkisella palvelulla tulee olemaan jatkossa erityisesti suomalaiselle sisältötuotannolle, kielelle ja kulttuurille, ja Yle saa tätä kautta nyt ihan uuden ihka oman tehtävän. Tätä kautta tämä parlamentaarinen kädenojennus näkyy nyt sitten positiivisesti jatkossa myöskin Ylellä, ja siitä pitävät huolta meidän hallintoneuvostomme jäsenet.

Arvoisa puhemies! Vielä sitten tähän yksittäiseen seurantakysymykseen. Nyt julkisuudessa on jo ikään kuin käyty keskustelu siitä, että ikään kuin tämä esitys ei olisi valmis. Minä haluan leikata kaikilta niiltä huhuilta siivet. Nyt tämä parlamentaarinen kompromissi ja eduskunnassa löytynyt laaja yhteisymmärrys tämän kompromissin läpi viemiselle tarkoittaa sitä, että näillä mennään. Näillä siis mennään. Sellainen ajatus, että tässä joka vuosi vatkattaisiin ja mietittäisiin, onko tämä nyt hyvä vai ei, ei käy. Eli haluan vielä korostaa teille, että tämä oli parlamentaarinen sopu ja siihen sitoudutaan. Siksi minä toivon, että ei käydä nyt keskustelua siitä vielä — mikä on varmasti ihan yhtä relevanttia — onko tuo tulorajan nosto jossakin jonakin vuotena mahdollista vai ei, vapautetaanko joku jostakin vai ei. Nyt on niin, että me olemme sitoutuneet tähän parlamentaariseen sopuun.

Siksi, kun täällä käytiin kyllä ansiokasta debattia — Kataja, Männistö, Nylander ja Viitanen — niin tämä keskustelu siitä, voidaanko tästä vapauttaa joku ryhmä, käytiin jo silloin ennen joulua, kun eduskuntaryhmät sitoutuivat siihen, että täällä on myöskin 22 miljoonan osuus yrityksiltä. Minä toivon, että ei avata tätä pandoran lipasta, koska tosiasia on se, että siihen on vahvasti koko eduskunnan parlamentaarinen sopu sitoutunut, että kahdeksan ryhmää on sitä mieltä, että myöskin tuo 22 miljoonaa tarvitaan.

Siinä, miksi haluttiin ottaa yritykset mukaan, on se pointti, että se 140 euroa tuolla maksimissa olisi noussut vieläkin korkeammaksi. Me kuitenkin katsoimme, että on kansalaisille helpompi perustella tätä muutosta, kun todellisuudessa tuo tv-lupamaksu olisi noussut jatkossa kuitenkin enemmän. Sitä kautta me olemme nyt ikään kuin sen puolittaneet, ja kahden talouksissa se summa tulee olemaan melkein se sama kuin se olisi tullut olemaan tässä vanhassa järjestelmässä. Minä toivon, että ei ikään kuin spekuloida tätä sen enempää vaan pidetään kiinni siitä, että meillä on olemassa parlamentaarinen sopu, ja minusta se on arvokas ja sitä kannattaa rakentaa eteenpäin.

Ihan lopuksi haluan kiittää myöskin vielä edustaja Ojala-Niemelää siitä, että otettiin huomioon myöskin tämä riittävä taso, eli sillä me menemme. Vähän niin kuin edustaja Kuusiston sanoin, kyllä tässä on nyt kysymys siitä, että on valtavan iso ja tärkeä julkisen palvelun tehtävä annettu Ylelle, ja sitä pitää viedä eteenpäin, ja se on nyt varmistettu tällä riittävällä tasolla.

Vielä valitan, että ministeri erehtyi, että nyt ei olekaan siis joulu vaan nyt on kesä. Se oli myöskin minusta ihan hyvä huomautus, kiitoksia siitä.

Minä kuvittelisin, että nyt me menemme puhujalistaan, ja jos on tarvetta debattiin, niin jatketaan sitä vähän myöhemmin.


Arto Satonen (kok):

Arvoisa puhemies! Jos sopii, niin esittelen tämän asian substanssipuolta, hallituksen esitystä 29, koska ilmeisesti tarkoitus oli, että nämä käsitellään yhtä aikaa.

Se on mahdollista.

Joo. — Eli tässähän puhuttiin tästä rahoituksesta, ja nyt päästään sitten siihen, mitä Yleisradiossa on toiminnallisella puolella ja miten tämä julkisen palvelun tehtävä on määritelty tässä uudessa lainsäädännössä.

Sanon kumminkin vielä varmuuden vakuudeksi sen, että liikenne- ja viestintävaliokunta pitää erittäin hyvänä, että Yleisradion toimintaa, rahoitusta ja valvontaa koskeva kokonaisratkaisu on pitkän valmistelun ja neuvottelujen jälkeen saatu aikaan ja nyt ollaan tässä tilanteessa.

Valiokunnan näkemyksen mukaan uudella rahoitusmallilla varmistetaan pitkäjänteisesti Yleisradion rahoituksen riittävyys yhtiön toiminnan turvaamiseksi nykyisessä laajuudessaan sekä yhtiön edelleenkehittäminen. Valiokunta pitää tärkeänä, että Ylen julkinen palvelutehtävä säilyy jatkossakin laajana kattaen kaikki osa-alueet uutisista ja asiaohjelmista kulttuuriin, urheiluun ja viihteeseen. Valiokunta korostaa, että julkisen palvelun lähtökohtana on tuoda kaikkien saataville yhtäläisin ehdoin monipuolinen sisältötarjonta ottaen huomioon myös erityisryhmien tarpeet.

Valiokunnan näkemyksen mukaan jatkossa on tiedostettava, että julkisilla varoilla rahoitetulla sisältötarjonnalla on markkinavaikutuksia julkisen ja kaupallisen tarjonnan päällekkäisyyksien sekä kaupallisen sektorin kanssa samansuuntaisten kehittämistrendien ja kehittyvän teknologian seurauksena. Tätä päällekkäisyyttä ja osittaista kilpailutilannetta ei tule julkisin varoin tuetulla ohjelmatarjonnalla lisätä tai kärjistää, jollei sitä voi ohjelmatyyppikohtaisesti tai sisällön perusteella julkisen palvelun periaatteista käsin perustella.

Valiokunta korostaa, että silloin kun tietynlaisten palvelujen kysynnän määrä ei luo markkinoita kaupallisille viestimille, Yleisradio on käytännössä ainoa palvelujen tarjoaja, joka voi tarjota täydentäviä palveluita. Tämä koskee esimerkiksi sellaista kotimaista kulttuuria ja kotimaista urheilua, josta ei muutoin ole tarjontaa. Erilaisten erityis- ja vähemmistöryhmien palvelut ovat luonnollinen osa Yleisradion julkista palvelutehtävää.

Valiokunta pitää toivottavana, että jatkossa avataan Yleisradion aineistoja tekijänoikeuksien sallimissa rajoissa nykyistä enemmän yleiseen käyttöön soveltuvin osin julkisen tiedon avoimuutta koskevien periaatteiden mukaisesti. Näiden periaatteiden lähtökohtana on aineistojen maksuttomuus.

Valiokunta korostaa Ylen alueellisen televisio- ja radiotoiminnan merkitystä alueen identiteetin vahvistajana ja monipuolisen ja kattavan alueellisen viestinnän, sananvapauden ja tiedonvälityksen takaajana. Aluetoimintaan pitäisi löytyä jatkossa myös rahaa, kun Ylen tulot yleisradioveron myötä kasvavat.

Valiokunta toteaa, että julkisen palvelun rahoitusperustan muuttuminen verovaroihin perustuvaksi lisää julkisen palvelun yhtiön velvoitetta edistää kotimaista sisältötuotantoa sen eri muodoissa. Valiokunta pitää toivottavana, että kotimaisten ohjelmistohankintojen määrää kasvatetaan pitkäjänteisesti nykyisestä.

Valiokunta on käsitellyt myöskin kanavaprofiilia koskevia muutoksia, vaikka meidän tehtävämme ei olekaan ottaa kantaa yksityiskohtaisesti sisältöön. Totean kuitenkin seuraavaa valiokunnan kannanoton pohjalta, että nuoret, jotka on tässä otettu uutena kohderyhmäksi, on sellainen ryhmä, että heidän viihdekulutuksensa on siinä määrin laaja-alainen, että heidän tavoittamisensa tietyn kanavan katsojaryhmäksi todennäköisesti ei ole mahdollista vastaavalla tavalla kuin vanhempien ikäryhmien. Tällä on välttämättä vaikutuksia myös siihen panostuksen määrään, joka nuorten ja nuorten aikuisten tavoittamiseksi on tarkoituksenmukaista käyttää. Tämänkaltaisen kohderyhmien tavoitteleminen tietyn kanavan käyttäjiksi ei saa myöskään vähentää olennaisesti muiden, erityisesti kanavan vakiintuneiden kohderyhmien, saamaa kokonaispalvelua.

Lisäksi valiokunta korostaa erityisesti Yleisradion internetpalvelujen, esimerkiksi Yle Areenan palvelujen, edelleenkehittämistä myös erityisryhmien palvelujen parantamiseksi.

Valiokunta korostaa mietinnössään myös Suomen perustuslain mukaista kaksikielisyyttä ja toteaa, että Suomen ruotsinkielisen väestön palvelut on turvattava ohjelmatoiminnassa.

Lakimuutos vahvistaa Yleisradion julkisen palvelun ohjausta ja valvontaa sekä hallintoneuvoston asemaa. Yleisradio on huomattavaa yhteiskunnallista merkitystä omaava valtionyhtiö, jossa eduskunnalla, valtioneuvostolla, yhtiön hallintoneuvostolla ja hallituksella on kaikilla oma keskeinen roolinsa. Valiokunta toteaa, että ennen kaikkea Yle on eduskunnan valvonnassa ja ohjauksessa oleva, mutta toimituksellisesti ja ohjelmien sisältöjen osalta täysin itsenäinen yhtiö. On hyvin tärkeää se, että hallintoneuvosto jatkossa antaa vuosittain kertomuksen liikenne- ja viestintävaliokunnalle ja että se kertomus toimitetaan selvästi aiempaa käytäntöä nopeammin, jotta liikenne- ja viestintävaliokunta voi jatkossa seurata tarkemmin Ylen toimintaa.

Hallintoneuvoston uusiin tehtäviin kuuluu myös Ylen uusien palveluiden ennakkoarviointi. Siinä arvioidaan, vastaavatko uudet merkittävät palvelut yhteiskunnan demokraattisiin, sosiaalisiin ja kulttuurillisiin tarpeisiin markkinatilanne huomioon ottaen. Arviointi tulee tehdä myös merkittävän palvelun lopettamisesta. Hallintoneuvoston ei tarvitse arvioida yksittäisiä pilotti-, kokeilu- tai alueellisia hankkeita. Tätä ennakkoarviointia käsiteltiin varsin perusteellisesti perustuslakivaliokunnassa, ja liikenne- ja viestintävaliokunta otti huomioon perustuslakivaliokunnan asettamat huomautukset, joihin myöskin liikenne- ja viestintäministeriö ministerin johdolla yhtyi.

Tähän tuli pari pientä muutosta myöskin lakipykäliin. Toinen oli jo mainitsemani demokraattisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tarpeiden kirjaaminen lakiin, ja sen lisäksi tässä laajennetaan ennakkoarviointia pyytävien joukkoa siten, että se on mahdollista kaikille yksityishenkilöille ja oikeushenkilöille. Hallintoneuvosto kuitenkin itsenäisesti päättää, milloin ennakkoarviointi käynnistetään, ja siitä ei ole valitusoikeutta.

Lakimuutos vahvistaa myös Viestintäviraston roolia Ylen julkisen palvelun talouden valvonnassa. Yle ei saa alihinnoitella palvelujaan, ottaa kanavilleen mainoksia tai sponsorointia tai käyttää televisio- ja radiorahaston varoja muuhun kuin laissa säädettyyn julkisen palvelun tuottamiseen. Tässä yhteydessä valiokunta keskusteli myös Veikkauksen kanssa Veikkauksen ja Ylen välisestä yhteistyöstä, mutta totesi, että lähtökohtaisesti tätä Veikkauksen kanssa tehtävää yhteistyötä ei voida pitää sponsorointina. Mutta sekin asia on tarpeen selvittää.

Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa televisio- ja radiotoiminnan kokonaismerkitystä viestinnälle ja kulttuurille ja pitää tärkeänä, että televisio- ja radiotoiminnan sisältöä ja vaikuttavuutta ja erityisesti Yleisradion toimintaa koskevan tutkimuksen riittävä rahoitus turvataan.

Valiokunnan mietintö on yksimielinen.

Todettakoon, että tämän asian yhteydessä sallitaan keskustelu myös päiväjärjestyksen 4) asiasta. — Ja nyt sinnikkyys palkitaan, vastauspuheenvuoro, edustaja Kataja.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta yksimielisesti totesi, että yhtä veroneutraalia ja yhtiöitä yhdenvertaisesti kohtelevaa mallia ei ole, kun tiedostetaan se, että on erilaisia yhtiöitä, erilaisia yhtiömuotoja, on erilaisia toimialoja, joilla on erilainen tuottavuus. Tämä on ongelma, eikä siitä pääse mihinkään. Tämän vuoksi valtiovarainvaliokunta, jossa kaikki puolueet — myös sosialidemokraatit ovat edustettuina — yksimielisesti totesivat, että yleisradiovero on uudentyyppinen vero, jossa on yhdistetty sekä vero- että maksuluonteisia elementtejä, ja valiokunta pitää tärkeänä seurata yleisradioveron vaikutuksia ja veroneutraalisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Tämä seuraaminen, arvoisa puhemies, ei tarkoita katseella seuraamista. Mikäli ongelmat ovat ylitsepääsemättömiä, tarvitaan muutoksia lainsäädäntöön, ja ne muutokset tehdään tietenkin siinä järjestyksessä kuin lakiin muutokset tehdään yleensäkin.


Mikko Alatalo (kesk):

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää, että tämä Yleisradion toimintaa ja sen toiminnan laajuutta ja rahoitusta ja valvontaa koskeva ratkaisu saatiin, ja näin varmistetaan Yleisradion kehittäminen. Korostan sitä, että tämä ei tarkoita staattista Yleisradiota vaan sitä, että Yleisradiota voidaan myös kehittää jaa ennen kaikkea sitä, että Yleisradiota ei ainakaan lähdetä riisumaan tai supistamaan. Niitäkin paineita tietysti varmasti yleisessä keskustelussa on ollut.

Tämä julkisen palvelun tehtävähän säilyy jatkossakin, vaikka sitä sanamuotoa vähän muutettiin ja siinä on uutiset, asiaohjelmat, kulttuuri, urheilu ja viihde. Lähtökohtana on tietysti monipuolinen sisällön tarjonta ja myös erityisryhmien tarpeet.

Tosiaan, sitä tuolla liikenne- ja viestintävaliokunnassa mietittiin, että täällä myös Ylen tarjonnalla on markkinavaikutuksia, kaupallisen tarjonnan päällekkäisyyksiäkin saattaa tulla. Mutta en näkisi pahana asiana sitä, että Yleisradio esimerkiksi lähettää laadukkaita ulkomaisia sarjoja, kuten HBO:n ohjelmia. Kyllä Yleisradion katselijasuhteen kannalta on tärkeää, että siellä on myös viihdettä ja urheilua, ja pitää olla myös hyvät nettipalvelut.

On hyvä, että valiokunta korosti tuossa nimenomaan alueellisen televisio- ja radiotoiminnan merkitystä alueen identiteetin vahvistajana ja nimenomaan sananvapauden tärkeänä tekijänä; jos ajattelemme, että monilla alueilla ollaan vain yhden maakuntalehden, päälehden varassa, niin Yle tuo siihen kuitenkin oman näkökulmansa.

Kiinnittäisin huomiota myös siihen, että kaupallisten radioiden suhteenhan liikenne- ja viestintäministeriö on nyt löysännyt vaatimusta paikallisista ohjelmista. Tämä tuo haasteen myös Ylelle: että Ylen pitää myös lisätä alueellisia ohjelmia. Tähän täytyy myös jatkossa löytyä rahaa, kun Ylen tulot yleisradioveron myötä vakiintuvat. Alueilla tehdään ainakin minun saamieni tietojen mukaan Ylen aluetoimituksissa erittäin niukoin henkilöresurssein ohjelmia. Siellä tehdään samalla radiota, tv:tä ja nettiä ja särkymävaraa ei henkilökunnassa juuri ole.

Totta kai julkisen palvelun rahoitusperustan muuttuminen lisää myös kritiikkiä: mitä Yle todella tarjoaa? Itse en vastusta uusintoja, ne ovat hyvin tärkeitä, kun emme vielä kaikki ole siirtyneet siihen aikaan, että voimme tilata juuri sen haluamamme ohjelman tiettyyn aikaan. Tämäkin käytäntö on varmasti tulevaisuudessa lisääntymässä. Mutta ennen kaikkea tärkeää on se, että kotimaista sisällöntuotantoa lisätään eri muodoissa ja kotimaisten ohjelmistohankintojen määrää kasvatetaan pitkäjänteisesti ja myös indie-tuottajat Suomessa pääsevät tekemään ohjelmia Ylelle. Ylellä on tärkeä merkitys koko tälle indie-tuotantokentälle. Toisaalta Ylellä on erittäin suuri kulttuurimerkitys, suomalaiselle elokuvalle sillä on suuri merkitys ja totta kai suomalaiselle musiikintuotannolle, jos Yleisradio soittaa musiikkia ohjelmissaan monipuolisesti, mitä välttämättä kaupalliset kanavat eivät tee, kun niillä on tiukat soittolistat, joissa on hyvinkin kapea ohjelmisto.

Tämä lakimuutos vahvistaa todellakin, niin kuin tuossa liikennevaliokunnan puheenjohtaja Satonen totesi, hallintoneuvoston asemaa. Tämäkin on tietysti ollut kritiikin kohteena, mutta en näkisi, että hallintoneuvosto olisi yhtään sen huonompi kvaliteetiltaan kuin joku säätiön asiantuntija. Sitä paitsi hallintoneuvosto voi pyytää ulkopuolisiakin asiantuntijoita mukaan.

Hallintoneuvosto ei ole mikään ohjelmaneuvosto. Sen tehtävä ei ole puuttua yksittäisiin ohjelmiin sinänsä. Mutta kanavaprofiileihin minusta hallintoneuvostolla pitää olla oikeus ja mahdollisuus puuttua silloin, kun Yleisradio merkittävästi muuttaa profiiliaan. Tämä lausehan tuli nyt kirjatuksi. Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja tuossa totesi, että jos tietyn kanavan käyttäjäksi tavoitellaan tiettyä ryhmää, sanotaan nyt vaikka nuorisoa, niin kuin tässä tapauksessa TV2 tekee, niin se ei saa kuitenkaan vähentää olennaisesti muiden, erityisesti kanavan vakiintuneiden kohderyhmien saamaa kokonaispalvelua. Täytyy tehdä kaikki se työ sen eteen, että suuret ikäluokat sitten löytävät joiltain muilta kanavilta ainakin sitten ne omat ohjelmansa, mutta ainakaan se kvantiteetti ei vähenisi eikä myöskään kvaliteetti.

Kerron ihan näin tämmöisenä pienenä yksityiskohtana, että esimerkiksi Pirkanmaalla koetaan erittäin suurena puutteena se, että Yleisradio ei ole Tapsan Tahdeilla eikä myöskään Sata-Häme soi ‐tapahtumassa, joissa Yleisradio kuitenkin pystyy yhden viikonlopun aikana saamaan valtavan määrän ohjelmatunteja, joita voi sitten lähettää pitkän aikaa pitkin talvea. Näillä tällaisilla tapahtumilla on myös tämmöistä alueellista merkitystä, kun Yleisradio on siellä mukana.

Todellakin, kaupallisella medialla on hyvin vahvaa tutkimusta, muun muassa Sanoma Oyj panostaa todella voimakkaasti heidän tutkimukseensa ja vetoavat myös volyymeihin — se kävi ilmi tuolla asiantuntijakuulemisessa hyvin vahvasti — ja kertovat, miten paljon he pystyvät tuottamaan enemmän niin radio- kuin televisio-ohjelmia verrattuna Yleisradioon, samalla rahalla. Mutta samalla he jättävät kertomatta sen sisällön, mitä siellä on. On helppoa tietysti lähettää radio-ohjelmia, jos siellä tiskijukka puhuu ja mainoksia lähetetään tai jotain Big Brother ‐tyyppistä ohjelmaa lähetetään. Kun tehdään laadukasta ohjelmaa, totta kai siihen kuluu aikaa ja rahaa. Siksi olisi tärkeää, että Yleisradiolla olisi myös tutkimusta, joko ulkopuolelta tilattuna, tai sitten minun mielestäni on mahdollisuus myös tästä Yleisradion rahoituksesta järjestää sitä tutkimusmahdollisuutta, jolloin Yleisradio pystyy myös perustelemaan ja seuraamaan tätä jatkuvuutta ja ohjelmatarjontaa ja perustelemaan, miksi tiettyjen ohjelmien tekeminen todella maksaa niin paljon ja miksi kuitenkin se on tärkeää yleisön kannalta.

Aineistojen maksuttomuuden näistä arkistoista hyväksyn, totta kai. Se on hieno asia, että päästään tähän Yleisradion valtavaan kansakunnan salattuun muistiin käsiksi. Mutta muistutan kuitenkin sen, että tekijäoikeudet täytyy tietysti sitten myös huomioida.

En toista kaikkea, mitä tuossa valiokunnan puheenjohtaja jo ehti toistaa. Allekirjoitan ne, mitä hän sanoi, ja meillä on ollut tässä itse asiassa — toisin kuin muun muassa liikenneselonteossa — varsin yksimielinen näkökulma. Olemme kaikki puoltaneet Yleisradion tehtävää tässä hyvin voimakkaasti ja kyllä aika kovissakin asiantuntijapaineissa. Meihin kyllä paljon on yritetty vaikuttaa ja lobata.

Yksi asia, jonka vielä haluan tuoda esille, on tämä ennakkoarviointi, joka voidaan siis tehdä Yleisradio Oy:n tai sellaisen henkilön pyynnöstä, jonka etua asia koskee. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella esityksen tarkoituksena on se, että hallintoneuvosto päättää siitä, käynnistetäänkö tämä ennakkoarviointi tehdyn pyynnön perusteella. Tässähän ei todellakaan ole valitusoikeutta. Kysymys on yhteiskunnallisesta päätöksestä niin kuin perustuslakivaliokunta oli sen antanut tuossa kirjata. Se ei ole juridinen päätös, vaan se on yhteiskunnallinen päätös. Minusta on ihan hyvä, että hallintoneuvosto voi sitten tosiaan harkita sitä, lähteekö tämän ennakkoarvioinnin tekemään, jos aloitettava tv- tai radio-ohjelma tai muu toiminta, nettitoiminta, jollain tavalla muodostaa merkittävän uhan esimerkiksi koko median kentässä muille kilpailijoille. Toki hallintoneuvostohan voi käynnistää ennakkoarvioinnin myös omasta aloitteestaan. Tämä on minusta hyvin tärkeä asia, että tällainen mahdollisuus tulee esille. Kyllä minä uskon, että vaikka hallintoneuvosto aina ei välttämättä edes ottaisi käsittelyyn tätä ennakkoarviointia, niin se tulee kuitenkin kiinnittämään median huomiota, että ollaan huolissaan jostakin toiminnasta, jos jotenkin jokin Yleisradion toiminta häiritsisi markkinoita. Itse en tätä vaaraa kovin suurena näe. Päinvastoin, kun tuossa puheenjohtaja Satonen sanoi, niin Yleisradiohan on aika paljon vartijana, koska täytyy niin paljon tehdä sellaista ohjelmaa, mitä kaupalliset kanavat eivät tee. Tässä mielessä on tärkeää, että Yleisradion toimintaedellytykset taataan monella tapaa. Tässä mielessä en näe suurena vaarana sitä, että Yleisradio on mukana myös siellä viihteenkin puolella ja urheilun puolella. Muun muassa Britanniassa Murdochin imperiumihan on yrittänyt BBC:ltä riisua näitä toimintoja juuri sen takia, että BBC:n toiminta saataisiin pienenemään. Mutta minusta on tärkeää, että nyt Yleisradiolla on tämä laaja toimiala.


Mirja Vehkaperä (kesk):

Arvoisa puhemies! Yleisradio on koko kansan media. Sillä on poikkeuksellinen asema valtionyhtiöiden joukossa. Yle on eduskunnan valvonnassa ja ohjauksessa, joskus tiukassakin, mutta toimituksellisesti ja ohjelmien sisällön osalta täysin itsenäinen yhtiö. Hallintoneuvosto tai eduskunta ei ole ohjelmatoimisto, vaikkakin Ylen sisällöt varmasti saavat niin hyvässä kun pahassakin palautetta, josta me kansanedustajatkin pääsemme osallisiksi.

Nyt käsittelyssä on eduskunnan näkemys Yleisradion julkisen palvelun rahoituksesta, sen ohjauksesta, julkisen palvelun määrittelystä ja valvonnasta. Eduskuntaryhmien yhteinen tahtotila on tullut hyväksytyksi, ja kiitän omalta osaltani siitä, että parlamentaarinen valmistelu tässä asiassa on toiminut mallikkaasti, mistä voidaan ottaa muihinkin uudistuksiin oppia. Yksimielisesti myöskin selonteot on tehty valiokunnissa.

Ensiksi muutama sananen Yleisradion julkisen palvelun tehtävänkuvasta. Tehtävä säilyy jatkossakin laajana kattaen kaikki osa-alueet uutisista ja asiaohjelmista kulttuuriin, urheiluun ja viihteeseen, jota edustaja Alatalo tässä erittäin ponnekkaasti toi äskettäin esille. Yleisradio on suomalaisen sisällön tuottaja. Pidämme tärkeänä jatkossa, että kotimaisten ohjelmahankintojen määrää lisätään nykyisestään entistä enemmän. Yleisradion tulee jatkossakin ottaa erityisryhmät huomioon, vähemmistökielet ja erityisesti tekstitystarpeet huomioiden. Uutena kohderyhmänä lakiin on nyt kirjattu nuoret, alle 18-vuotiaat. Tämä herätti paljon kiinnostusta valiokuntakäsittelyssä erityisesti kaupallisen median puolelta, miksi Yleisradio on ottanut jonkun ikäryhmän erityiseen tarkkailuun. Mutta näemme, että painotus on tarpeen nyt tässä ajassa.

Alueellinen toiminta on Ylelle ollut aina tärkeää. Televisio- ja radiotoiminnassa tulee jatkossakin kiinnittää huomiota alueelliseen toimintaan niin, että rahoitusta on siihen riittävästi. Yle on paikallinen toimija, joka nostaa kulttuuria ja identiteettiä, ja se on alueellinen tiedonvälittäjätaho parhaimmillaan. Mutta alueellisuudesta mukaan lukien alueradiot ja -televisiot lähetetään sisältöjä myöskin valtakunnan verkkoon, ja sen näen tärkeänä tämän yhtenäisen kuvan luomiseksi koko maasta.

Yleisradiolaki vahvistaa Yleisradion ohjausta, valvontaa ja hallintoneuvoston roolia. Uusiin tehtäviin kuuluu nyt Ylen uusien palveluiden ennakkoarviointi. Tulemme siis näkemään sen, että kun merkittäviä palveluita Ylelle tulee tai sieltä poistuu, niin niitä katsotaan siitä näkökulmasta, vastaavatko ne yhteiskunnan demokraattisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin, markkinatilanne huomioon ottaen tietysti. Ennakkoarviointi suoritetaan, jos uusi palvelu tai toiminto on merkitykseltään, ajalliselta kestoltaan ja kustannuksiltaan olennainen. Kaiken tämän arvioinnin tekee siis hallintoneuvosto. Siitä syystä, kun vielä tämän arvioinnin suorittamiseksi on nähty tarpeelliseksi, että liikenne- ja viestintävaliokunnasta virkamies tai joku henkilö valiokuntaneuvoksista tulisi ilmeisesti myöskin suorittamaan tätä valvontatehtävää sillä tavalla, että valmistelussa olisi mukana, valiokunnassa kiinnitimme huomiota siihen, että kun arviointitehtäviä tulee, niin ne eivät saisi mennä eduskunnan valiokuntatyön edelle. Näemme, että tarvittavat resurssit riittävästi valiokuntatyöskentelyyn turvataan mutta myöskin tämä uusi tehtävä tulisi toteutettavaksi.

Tulemme eduskunnassa tulevina vuosina myöskin käsittelemään hallintoneuvoston kertomusta toivottavasti myöskin niin, että se tehdään vuosittain reaaliajassa, jolloin voimme sitten käydä Ylen toimenkuvasta ja julkisen palvelun tehtävänkuvastakin laajempaa keskustelua. Toivon, että myöskin tässä hallintoneuvoston kertomuksessa eduskunnalle on lisäksi laajempi talousosio, josta voimme katsoa Yleisradion rahoituksen ehkä riittämättömyyttä tai riittävyyttä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi yleisradioverosta. Yhdyn niihin kiitoksiin, että Yleisradion tulevaksi rahoituksen vuotuiseksi tasoksi on saatu, sanotaanko lainausmerkeissä, päätetyksi tuo noin 500 miljoonaa euroa, mutta se pistää varmasti Yleisradion toiminnan tiukoille tulevinakin vuosina. Rahoituksen uudistaminenhan on välttämätöntä, ja kaikki ovat sen todenneet, että nykyinen televisiomaksu ajoi itsensä tiensä päähän: valvonta- ja maksuongelmat olivat mittavia.

Laitesidonnaisuus ei enää kytke meitä ainoastaan televisioon. Yleisradio on radio, televisio mutta entistä enemmän myöskin nettipalvelu. Tilalle tuleva henkilökohtainen tuloihin sidottu yleisradiovero on olosuhteisiinsa nähden oikeudenmukainen. Veron määrähän on tuo 0,68 prosenttia, ja sitä maksavat kaikki yli 18-vuotiaat, joilla on tuloja. Sen veron suuruus on 50 ja 140 euron välillä. Rajat tarkoittavat oikeudenmukaisuudessaan sitä, että veroa ei peritä alle 7 353 euron suuruisista vuosituloista ja enimmäismäärä, tuo 140 euroa, koskee niitä, joiden tulot ovat vähintään 20 588 euroa.

Erityisen tyytyväinen olen siihen, että valiokuntakäsittelyssä tartuttiin yhteiseen yleisradioverotukseen, josta täällä on todettu moneen kertaan se, että ei menty sillä liikevaihtoon perustuvalla mallilla vaan tulojen mukaan jokainen yritys maksaa tulevaisuudessa. Myöskin katto sille, että 50 000 euroa oli se verotettava tuloraja, on kohtuullinen. Kaikkein pienimmät yritykset rajautuvat verotuksen ulkopuolelle. Olen myöskin saanut ymmärtää, että veron piiriin kuuluvat vain ne yritysmuodot, jotka pidetään omistajatahoistaan erillisinä verovelvollisina. Yksityiset elinkeinon tai maatalouden harjoittajat, avoimet ja kommandiittiyhtiöt ovat veronmaksuvelvollisuuden ulkopuolella, mitä pidän oikeudenmukaisena.

Arvoisa puhemies! Aivan loppuun voin todeta, että Ylen rahoitusta ja tätä julkisen palvelun tehtävää tullaan tietysti seuraamaan tarkasti, ei vain näillä hallintoneuvoston kertomuksilla, mutta tämä rahoitusponnistelu oli suuri ja on suuri, jota pitää varmasti jossakin vaiheessa tarkastella uudemmalla kerralla. Ylen toiminnan sisällöt ja vaikuttavuus ovat myöskin niitä, joihin valiokunta tulee jatkossa kiinnittämään huomiota.


Kalle Jokinen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Tämä on laaja lakipaketti, Yleisradiota koskeva uudistus, laaja kokonaisuus. Siihen kuuluu laki yleisradioverosta, laki Yleisradiosta ja Valtion televisio- ja radiorahastosta annettu laki. Tämän lakiuudistuksen on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alusta. Tässä lainvalmistelun tavoitteena on ollut se, että vihdoin pitkäjänteinen rahoitusmalli kansallisen yleisradiotoiminnan rahoittamiseksi saadaan aikaan. Voikin tyytyväisyydellä todeta, että tämä valmistelu, joka eduskuntaryhmien puheenjohtajien ja ministeri Kiurun yhteistyöllä tuossa viime syksynä käytiin, on johtanut nyt tähän pisteeseen, että valiokuntakäsittelyn jälkeen tuo lakiesitys on valmis ja ollaan menossa kohti sen voimaantuloa.

Henkilökohtainen yleisradiovero tai -maksu muuttuu olennaisesti tuosta aikaisemmasta televisiolupamaksusta, niin kuin se kansan suussa on kulkenut. Laitesidonnaisuudesta sanoudutaan irti. Enää ei ole mitään merkitystä sillä, millä laitteella, millä välineellä tuota palvelua seuraa tai seuraako ylipäätään ollenkaan. Tämä perustuu siihen ajatukseen, että jokainen suomalainen osallistuu nyt yhteisen Yleisradion toiminnan rahoittamiseen ja sen myötä turvaa kansallista ohjelmatuotantoa, kansallista kulttuuria, kansalliskieliä. Tämä on erittäin hyvä asia.

Jokainen täysi-ikäinen suomalainen on yleisradioverovelvollinen, ja tuo sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaate sitten määrittelee tulotason mukaan sen verotuksen määrän. Veroa ei peritä alle 7 353 euron suuruisista vuosituloista. Alarajalla vero on 50 euroa, ja enimmäismäärä on 140 euroa, joka määrätään 20 588 euron tulosta.

On erittäin hyvä asia, niin kuin ministeri täällä jo aiemmin totesi, että vapaamatkustus tämän yleisradiotoiminnan rahoituksen osalta päättyy nyt. Enää ei voi valita sitä, maksanko vaiko en, vaan yhteisesti tämä palvelu kustannetaan. Tuo oikeudenmukaisuus on ollut johtava periaate, kun tätä lakia on valmisteltu, ja se on ollut erittäin hyvä periaate.

Kun tämä lakiesitys oli lähetekeskustelussa, nousi vahvasti esille ongelmana yritysten yleisradiovero, ja se kulminoituu tuohon liikevaihtoon perustuvaan veromalliin. Varsin pian sitten valmistelu siitä etenikin niin, että nyt tämä esillä oleva malli on sitten saatu aikaiseksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmä oli vahvasti sitä mieltä, että yritystenkin osalta tuo oikeudenmukaisuus toteutuu silloin, kun vero määrätään verotettavan tuloksen mukaan eikä pelkästään liikevaihdon mukaan, joka ei kerro siitä verotettavasta tuotosta vielä juuri mitään. Nyt tuo yrityksille kohdistuva yleisradiovero on sellainen, että 50 000 euron verotettavan tulon alle jäävästä tulosta ei yritys yleisradioveroa joudu maksamaan, eli siinä on alaraja. Alarajan kohdalla sitten tuo vero on 140 euroa, ja sen jälkeen se nousee portaittain aina tuonne 3 000 euroon asti. Tämä on hyvä malli, ja hyvä, että tähän ratkaisuun on päädytty.

Kaksi muutosta verosta vapauttamiseksi myös tuossa käsittelyn aikana tuli. Niissä verotuksen yksinkertaisuuden ja selkeyden vuoksi on valtio, kunnat ja seurakunnat esitetty vapautettavaksi yleisradioverosta, ja myös tämä on mielestäni erittäin hyvä muutos, koska hallitushan on sopinut siitä, että kunnille aiheutuvat lisäkustannukset kompensoidaan kunnille rahoituksen keinoin, ja nyt tällaiseen kompensointiin ei tarvitse lähteä, koska kunnat eivät yleisradioverovelvollisia ole. Oli myös toinen muutos, joka liittyi tähän. Vapauttamiseen on yksikertaistamisen nimissä tehty asunto-osakeyhtiöiden ja yhteisetuuksien vapauttaminen verovelvollisuudesta.

Liikenne- ja viestintävaliokunnassa keskusteltiin ja käytiin hyvin laaja asiantuntijakuuleminen tämän yleisradiopaketin yhteydessä. Valiokunta totesi lausunnossaan sen, että nyt kun tämä rahoituspohja turvataan tällä ratkaisulla, niin yksi tärkeä asia on se, että alueellinen tv- ja radiotoiminta turvataan ja oikeastaan edellytetään, että tämän ratkaisun myötä se on turvattu. Alueellinen tv- ja radiotoiminta vahvistaa alueiden identiteettiä ja takaa monipuolisen ja kattavan alueellisen viestinnän. Se on joillakin alueilla myös sananvapauden ja tiedonvälityksen takaaja: niillä alueilla, joilla muuten tiedotusvälineiden omistus on keskittynyt merkittävästi.

Yksi asia, joka valiokunnan käsittelyssä nousi myös esille, on periaate julkisen tietovarannon avaamisesta yleiseen käyttöön. Se on hyvä asia, että ne tiedostot ja ohjelmat, jotka julkisin verovaroin on aikaansaatu, ovat laajasti käytettävissä. Kuitenkin valiokunta halusi muistuttaa tekijänoikeuksien rajoituksista ja oikeudesta kunnioittaa tekijänoikeuksia.

Kaiken kaikkiaan voi olla iloinen, että tämä lakiesitys nyt etenee ja tällä lailla kotimaisen kulttuurin, kotimaisen ohjelmatuotannon ja Suomen kotimaisten kielten asemaa turvataan. Onnittelenkin kaikkia, jotka ovat olleet vaikuttamassa tämän esityksen muotoiluun.


Mikaela Nylander (r):

Värderade talman! Den parlamentariska enhällighet som uppnåddes i och med samtliga gruppordförandes beslut i december i fjol är en signal om hur högt Yle värderas här i riksdagen. Det viktiga då var att finna en modell som tryggar Yles finansiering på lång sikt på ett stabilt sätt och att komma ifrån den föråldrade modellen med tv-avgift vars avkastning dessutom kraftigt varierar.

Puhemies! Toinen hyvin tärkeä näkökulma on, että löysimme mallin, joka on sosiaalisesti oikeudenmukainen. Se oli yksi reunaehto koko työlle, jonka teimme ryhmäpuheenjohtajien keskuudessa, hyvässä yhteistyössä mainion ministerin kanssa. Malli oli ja on paras kaikista niistä vaihtoehdoista, joita selvitimme. Yle-vero on myös läpinäkyvä, mikä on omiaan lisäämään luottamusta koko järjestelmää kohtaan. Ylen riippumattomuudesta on huolehdittava ja taattava se kaikissa olosuhteissa. Ehdotettu malli televisio- ja radiorahastoksi takaa hyvin tämän ja palvelee myös läpinäkyvyyttä.

Kuten keskustelussa on jo todettu, uudistusta seurataan. Tämä on vallitseva käytäntö, uudistuksia tuleekin seurata hyvin tarkoin. Mielestäni on kuitenkin aivan selvä, että rahoitusmallia ja sen toimivuutta seurataan kokonaisuutena, eikä niin, että seuraamuksia vain jonkun ryhmän kannalta seurataan ja ryhdytään mahdollisiin toimenpiteisiin. Parlamentaarinen ratkaisu oli poliittinen kokonaisuus ja tästä on syytä pitää kiinni.

Värderade talman! Alla dessa delar av beslut, finansierigen och förvaltningsmodellen bidrar till att vi också i framtiden har ett livskraftigt public service-bolag vi kan vara stolta över.


Johanna Ojala-Niemelä (sd):

Arvoisa herra puhemies! Tuossa valiokuntakäsittelyn aikana mietimme yksittäisiä poikkeuksia verovelvollistahoon esimerkiksi näitten laitoshoidoissa olevien vammaisten tai muitten erityisryhmien osalta, mutta tämä rajaaminen kyllä osoittautui vaikeaksi ja lähestulkoon mahdottomaksi. Sen vuoksi olen kuitenkin tyytyväinen tähän, että tässä nykyisessä esityksessä toteutuu tämä sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Sen sijaan, että tätä tv-lupamaksua olisi jouduttu korottamaan, nyt tämä kotitalouskohtainen maksurasitus alenee keskimäärin 82 euroa, ja suurin hyöty lankeaa yhden maksuvelvollisen kotitalouksille, mikä on hyvä asia. Sen sijaan pidän kyllä tärkeänä sitä, että yritykset ovat tällä 22 miljoonan euron panoksella mukana tässä, koska kuten täällä kuulimme aiemmin iltapäivällä, muuten tätä 140 euron kattoa olisi jouduttu korottamaan, ellei näin olisi.

Nyt, kun Ylessä sitten pohditaan, miten tämä 500 miljoonaa euroa käytetään ja mihin rahoituskoreihin nämä rahat sijoitetaan, toivon kyllä, että paikallisten toimitusten resurssit turvataan. Ylen alueellisella tv- ja radiotoiminnalla on suuri merkitys identiteetin vahvistajana ja monipuolisen ja kattavan alueellisen viestin- ja tiedonvälityksen takaajana. Viisi vuotta olen ollut poliitikkona ja voin sanoa, että eniten olen saanut palautetta Ylen ohjelmistossa nimenomaan esimerkiksi saamenkielisen Unna Junnán osalta, ja toivon, että tämä lastenohjelma säilyisi tuotannossa jatkossakin, koska se on erityisen tärkeää kielen säilyttämisen kannalta. Paljon on tullut palautetta myös siitä lauantaiaamuisten toivekonserttien poistumisesta. Ennemmin kuulisin kyllä terveisiä Lapin mummolta kuin Lauttasaaren mummolta Rovaniemellä tätä radiota kuunnellessani eli toivon, tämä on niin pieni asia, että tämä hoidettaisiin näin valtakunnan tasolla kuntoon.


Johanna Karimäki (vihr):

Arvoisa puhemies! Tämä Yle-maksun, Yle-verotuksen, uudistava lakikokonaisuus turvaa Ylen tuotannon laadun ja riippumattomuuden. Tämä uusi Yle-vero helpottaa myös pienituloisten asemaa, ja se on myös reilu yksin asuville. Julkisella yleispalvelulla on tärkeä asema erityisesti erityisryhmien palveluiden tuottajana, kuten saamenkielisten ohjelmien tuottajana, kuulovammaisten ohjelmien tuottajana, ja myös hyvätasoiset lastenohjelmat ovat vuosia ilahduttaneet Suomen lapsia. Ratkaisu on hyvä, koska enimmäismaksu henkilöä kohti vuodessa on 140 euroa, minimimaksu taas 50 euroa pienituloisille, mutta toisaalta jos on hyvin pienet vuositulot, niin silloin on vapautettu maksusta kokonaan. 17 prosenttia täysi-ikäisistä ei joudu maksamaan maksua ollenkaan. Yhteensä siis 480 miljoonaa euroa kerätään näillä henkilökohtaisilla maksuilla ja sitten yrityskohtaisilla maksuilla 22 miljoonaa euroa.

Erityisesti iloitsen siitä, että pienituloiset yksinasujat pääsevät nyt huomattavasti huokeammalla kuin aikaisemmin tv-lupamaksun aikaan. Yksinhuoltajaperheiden lasku kevenee nyt tuntuvasti. Näen, että tämä on reilu ratkaisu, joka turvaa Yleisradion toiminnan, ja hyvinkin perusteltu. Tässä on ollut hyvin pitkä historia takana, että on ollut lukuisia työryhmiä, on haettu ratkaisua Ylen rahoitukseen, muun muassa siksi, että tv-lupamaksutulot ovat vähentyneet vuosien aikana.

Olin itse mukana neuvottelemassa syksyllä tässä parlamentaarisessa työryhmässä, jossa kaikki eduskuntapuolueet yhdessä ministeri Kiurun johdolla kävivät pitkiä, hyviä neuvotteluiltoja ja haimme erilaisia ratkaisuja. Minäkin haluan kiittää kaikkia muita neuvottelijoita ja erityisesti ministeri Kiurua tästä hienosta saavutuksesta. Mutta olen iloinen siitä, että tämä demokraattinen käsittely valiokunnissa on kruunannut tuloksen. Ilman muuta oli selvää, että kun valiokunnissa käsitellään asiat perusteellisesti ja on mahdollisuus kuulla eri asiantuntijoita, niin parlamentaarisessa hengessä on mahdollisuus ministerin siunauksella tehdä muutoksia. Vihreiden verojaoston jäsen Soininvaara viestittikin ryhmälle hyvissä ajoin muun muassa tästä yritysten maksuosuuteen liittyvästä ongelmasta, siitä, että parlamentaarisessa työryhmässä esitetty ratkaisu, että maksu kerättäisiin liikevaihdon perusteella, ei olekaan paras mahdollinen keino kerätä yrityksiltä tätä maksua vaan se kohtelee eri yhtiömuotoja epäreilusti. Toki tässä olivat myös asiantuntijat, kuten yrittäjäjärjestöt, hyvinkin aktiivisia ja vaikuttivat osaltaan tähän tulokseen, ja ratkaisun taustalla, siis sekä parlamentaarisen työryhmän että eduskuntakäsittelyn taustalla, on pitkä julkinen keskustelu, mitä on käyty hyvinkin paljon muun muassa mediamaksua kohtaan. Mediamaksuhan aikanaan sai valtavasti kritiikkiä osakseen, ja näin ollen tämä ratkaisu on otettu kyllä monessa mielessä ilolla vastaan.

Mutta todellakin tämän haasteen, minkä valtiovarainvaliokunnan verojaosto löysi selvittäessään erilaisia maksumalleja yritysten maksuratkaisuksi, Soininvaara kiteytti hyvin, että liikevaihto voi olla vaikka pienellä kioskiyrittäjällä kovinkin suuri, vaikka hänen tienestinsä, voittonsa, ovatkin pienet, jolloin on kovinkin loogista, että on paljon reilumpi ratkaisu pieniä yrityksiä kohtaan, että yrityksiltä kerättävä vero pohjautuukin tulokseen. Se on erittäin kannatettava siksikin, että suuryritykset maksavat todellakin enemmän ja kaikkein pienimmät yritykset peräti vapautuvat tästä maksusta. Pidän myös sitä ratkaisua perusteltuna, minkä verojaosto esittää nyt eduskunnan hyväksyttäväksi, että myös kunnat ja seurakunnat on rajattu tästä pois. Kaiken kaikkiaanhan tämä helpottaa kuntien tilannetta siinäkin mielessä, että kunnilta poistuvat nyt kaikki laitekohtaiset tv-lupamaksut. Kun kunnat nyt vapautetaan myös tästä maksusta, se on kädenojennus meiltä kunnille.

Lopuksi haluan vielä painottaa sitä, että tämä ratkaisu turvaa Yleisradion toiminnan, ja sitä, että se turvaa myös riippumattoman uutisvälityksen. Se on nimittäin hyvin tärkeä arvo demokratiassa. Me suomalaiset olemme hyvin tottuneita siihen, että viestimet ovat riippumattomia, mutta historia tuntee hyvin monia diktatuureja, jotka ovat olleet tiettyjen poliitikkojen hallinnassa. Itse asiassa ei tarvitse kuin mennä Berlusconin Italiaan. Sielläkin on ollut tilanne paljon paljon huonompi kuin meillä täällä Suomessa. Eli lopuksi haluan todeta, että pidän tätä ratkaisua sekä demokratian että parlamentarismin voittona.


Pia Viitanen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Kuten tuossa jo sanoin, on suuri ilo se, että tästä yleisradiolaista saatiin hyvin laaja parlamentaarinen sopu aikaan heti alkutöikseen tässä eduskunnassa. Se on merkittävä asia. Kuten me kaikki tiedämme, taival on ollut pitkä ja välillä hyvin tuskainenkin. Siksi tämä on hyvin merkittävä päätös kaiken kaikkiaan. Vielä kerran: kiitokset niin ministerille erinomaisesta työstä kuin kaikille eduskuntaryhmille, kaikille eduskuntapuolueille siitä, että me halusimme turvata Yleisradion rahoituksen. Tällä ratkaisullahan turvataan rahoitus nykyisessä laajuudessaan, ja täytyy sanoa, että jo oli aikakin. Liian kauan Yleisradiossa oli epävarmuutta rahoituksen suhteen. Asia oli liian kauan vireillä ja auki, ja nyt on hyvä, että työrauha on saavutettu tätä kautta.

Tässä myös turvataan Yleisradiolle laajan julkisen palvelun rooli, mikä minusta on erittäin tärkeää. Koska kyllähän kaikissa tutkimuksissa on nähty se, että mitä laajempi julkisen palvelun tehtävä yleisradio-yhtiöillä eri maissa on, sen korkeampi sivistystaso ylipäätään on. Tällä yleisradiotoiminnalla on myös tässä suhteessa hyvin merkittävä rooli niin sivistyksen kuin kulttuurin kuin tasa-arvonkin edistäjänä.

Lueskelin tuossa tätä valiokunnan mietintöä — itse siis tuolla verojaoston puolella olen ollut käsittelemässä tätä verolakiesitystä — mutta kun luin tätä liikenne- ja vietintävaliokunnan lausuntoa, niin oli hyvä nähdä, että myös siinä korostettiin tätä laajan julkisen palvelun merkitystä. Puhuttiin Ylen merkityksestä muun muassa kulttuurisisältöjen tuottajana, tätä kautta työllistäjänä, lastenohjelmien asioista puhuttiin ja ylipäätään siitä, että Ylelle kuuluu hyvin monipuolinen tarjonta, ihan myös se viihde ja urheilukin mukaan lukien. Tietenkin hyvin tärkeää on myös se, että Ylellä on tämä oma erityistehtävänsä erityisryhmien palvelujen varmistajana. Erittäin tärkeä asia tämäkin.

Itse olin pitkään aiempina kausina Ylen hallintoneuvostossa, ja on mukava nähdä tämä sama henki, mikä sielläkin aina meillä edustajilla oli, että alueellisuus täytyy turvata. On hyvä nähdä, että se on myös tässä hyvin vahvasti mukana. Alueellisuus on yksi valtti Yleisradion toimintaa ajatellen.

Mitä tulee, puhemies, tähän Yle-veroon: Jo viime kaudella SDP otti vahvasti kantaa siihen, että ensinnäkin Ylen rahoitus on turvattava. Silloinhan olimme sitä mieltä, että mediamaksu sellaisenaan olisi ollut epäreilu, emmekä asettuneet sen kannalle. Esitimme budjettirahoitusta, mutta kuten historia tuntee, mitään sitten lopulta ei syntynyt. Mutta se oli merkittävää, että syntyi kuitenkin jo viime kaudella eri eduskuntaryhmien parlamentaarinen yhteinen näkemys siitä, että tämä nykyisen laajuiset tehtävät mahdollistava rahoitustaso tullaan turvaamaan. Se oli pohja sille työlle, mitä sitten tämä eduskunta on pystynyt asialle tekemään. Tämä on ollut tässä tärkeä tausta tässä suhteessa.

Tämä nyt valittu yleveromalli, kuten täällä on moneen kertaan sanottu, on siinä mielessä hyvä, että se on oikeudenmukaisempi kuin tämä nykyinen televisiolupamaksu. Se ottaa huomioon ihmisen tulotason, mikä on todella tärkeää. Se on laajapohjainen, eikä se ole enää laitesidonnainen, eli tämän päivän tarpeisiin se vastaa myös tätä kautta, ja siinä suhteessa valittu ratkaisu on hyvä ja nykyistä tilannetta huomattavasti parempi.

Tämä yhteisöt on kovasti puhututtanut tänään tässä salissa. Oli erittäin positiivista, kuten jo sanoin, että tämä muutos saatiin aikaiseksi, koska tämä muutos nyt nimenomaan pieniä yrityksiä tukee paremmin ja antaa niille paremmat lähtökohdat tämän Yle-veron suhteen.

Se oli myös hyvin tärkeää, että tässä parlamentaarisessa sovussa — mikä ei muuten missään vaiheessa myöskään eduskuntakäsittelyssä ainakaan minun nähdäkseni horjunut — päätettiin, että 22 miljoonaa kerätään yrityksiltä, ja se on reilua. Muussa tapauksessa perheet ja työttömät ja yksinhuoltajat ja kaikki maksaisivat lisää.

Minusta tämä 22 miljoonaa on hyvin reilu kerätä yrityksiltä, enkä minä törmännyt matkan varrella sellaiseen keskusteluun jaostokäsittelyssä, valiokuntakäsittelyssä tai eduskuntakäsittelyssä, että tästä parlamentaarisesta, yhteisesti sovitusta periaatteesta oltaisiin oltu luopumassa. Siksi onkin varmasti tärkeä alleviivata sitä, että tähän 22 miljoonaan oli varsin laaja yhteisymmärrys. Ja minusta juuri se tulkinta, kuten ministeri sanoi, että tämä on nyt tässä, on ihan totta. Me olemme tämän yhteisesti sopineet, eikä nyt tietenkään olisi järkevää, että täällä alkaisivat yksittäiset ihmiset kertoa omia tulkintojaan sille, mitä tämä asia tarkoittaa.

Se, että jos valiokunnan mietinnössä lukee, että lakia seurataan, niin oletteko muuten katsoneet, kuinka monessa laissa se lukee? Aika monessa, melkeinpä kaikissa. Ja se, että jos lakia seurataan, niin sehän ei tarkoita sitä, että okei, jos se on vaikka vähän epätoimiva malli vieläkin, vaikka se on parempi yritysten osalta, niin nyt luovutaan tästä 22 miljoonasta. Tämmöistä tulkintaa en ole kuullut tälle asetettavan, ja toivon, ettei mitään sellaisia spekulaatioita synny, että jotain tällaista keskustelua olisi jossain käyty.

Jos sitten halutaan tämän seurannan tuloksena, niin kuin aina lakeja seurataan, että okei, joku malli voisi olla vielä parempi, niin kuten sanoin, sosialidemokraatit ovat olleet tässä suhteessa avoimia hakemaan muitakin malleja. Sitten esimerkiksi voisi kokeilla tätä yhteisöveromallia, sillä se olisi ainakin yksinkertainen; kun täällä sanottiin, että on vähän monimutkaista tämä asia järjestää, niin sitten näin. Mutta en kyllä sellaista huomannut, että jossain olisi ollut siitä puhetta, ettei pitäisi ollenkaan tätä 22:ta miljoonaa kerätä.

Tässä, puhemies, muutamilla terveisillä vielä kerran. Oikein mukavaa olla puhumassa. Ulkona on tällä hetkellä aika lämmin ilma, mutta siitäkin huolimatta olen mielelläni tässä pöntössä tänä iltana tänä torstaina, koska saan näin mukavasta asiasta olla puhumassa kaikkien näiden vuosien jälkeen.


Ari Torniainen (kesk):

Arvoisa herra puhemies! On erittäin hyvä, että Yleisradion toimintaa, rahoitusta ja valvontaa koskeva kokonaisratkaisu on pitkän valmistelun ja neuvottelujen jälkeen saatu aikaan. Yleisradiovero on sosiaalisesti oikeudenmukaisempi kuin nykyinen tv-lupamaksu. Lisäksi tämä nyt esitetty malli poistaa nykyisen mahdollisuuden laiminlyödä lakisääteinen tv-maksu. Tällä uudella rahoitusmallilla varmistetaan pitkäjänteisesti Yleisradion rahoituksen riittävyys toiminnan turvaamiseksi nykyisessä laajuudessaan ja sen edelleen kehittämiseksi. Yleisradion toiminnan on jatkossakin keskityttävä yleisöä laajasti kiinnostaviin, asiantuntevasti ja monipuolisesti toteutettuihin ohjelmistoihin.

Hallituksen esityksessä 29 korostuu eduskunnan valitseman Yleisradion hallintoneuvoston asema yhtiön ylimpänä toimijana. Sen tehtävä on valvoa ja huolehtia, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan mukaiset tehtävät tulevat suoritetuiksi. Yleisradio Oy on jatkossakin eduskunnan valvonnassa ja ohjauksessa, mutta toimituksellisesti ja ohjelmistojen sisältöjen osalta täysin itsenäinen yhtiö. Hallintoneuvoston kertomus eduskunnalle tulisi antaa joka vuosi, viivytyksettä ja mielellään alkuvuodesta. Näin eduskuntakin saisi ajantasaista tietoa Yleisradion tarjoamasta julkisesta palvelusta. Ohjelmistossa tulee olla runsaasti kotimaista ohjelmatuotantoa, ja toivottavaa on, että ohjelmistojen määrää nykyisestä lisätään. Huomionarvoista on, että liikenne- ja viestintävaliokunta pitää toivottavana Yleisradion aineistojen avaamista maksuttomana tekijänoikeuksien sallimissa rajoissa nykyistä enemmän yleiseen käyttöön.

Hallituksen esityksessä 29 ehdotetaan, että Yleisradiosta annettuun lakiin lisätään uusi Yleisradion palveluiden ennakkoarviointia koskeva menettely. Lakiesityksen mukaan uusien palvelujen ennakkoarviointi kuuluisi hallintoneuvostolle. Paitsi uusien palveluiden myös merkittävän palvelun ja toiminnan lakkauttamisen tulisi edellyttää ennakkoarviointia. Ennakkoarviointimenettely on siis huomattavan tärkeä mekanismi. Se ei saa kuitenkaan vaarantaa liikenne- ja viestintävaliokunnan työskentelyä. Tästä aiheutuu myös tiettyjä jääviyskysymyksiä, jotka tulee selvittää ja ratkaista.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan tämä parlamentaarisestikin erittäin laajapohjaisesti valmisteltu yleisradioveromalli, siis HE 29 ja HE 28, on erittäin kannatettava ja eteenpäinvietävä. Kiitos ministerille, että jaksaa olla täällä myös.


Oras Tynkkynen (vihr):

Arvoisa puhemies! Niin kuin on moneen otteeseen todettu, niin on vallan mainiota, että ratkaisu vihdoin saadaan ja näin voidaan turvata Ylen toiminnan jatkuminen ja ennen kaikkea sen kehittäminen pitkäjänteisesti.

Debatissa otin jo kantaa Yle-veroon, ja monissa aiemmissa puheenvuoroissa on käsitelty muun muassa ennakkoarviointia ja erityisryhmien palveluita sen verran laajasti, että en nyt paneudu niihin, vaan keskityn kolmeen teemaan.

Ensinnäkin Yleisradion yhteiskunnalliseen merkitykseen. Yleisradiotoimintaahan perustellaan yhteiskunnassa sen laajemmalla merkityksellä meille kaikille. Laissa Ylen tehtäväksi on määritelty muun muassa tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia ja tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria. Nämähän ovat toki hyviä, kannatettavia tavoitteita, mutta niitä on kovin vaikea seurata: onnistuuko Yle näitten tavoitteiden saavuttamisessa vai ei.

Ylen hallintoneuvoston kertomus on tarjonnut aika vaillinaisia välineitä eduskunnalle arvioida tavoitteiden toteutumista ja pohtia, onko Ylen toiminnalla tavoiteltua yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tätä vaikuttavuutta pitää pystyä seuraamaan ja arvioimaan nykyistä paremmin, ja siinä toki auttaa se, että raportointia eduskunnalle sekä lisätään että varhennetaan, jolloin pysytään paremmin ajan tasalla, mutta se edellyttää myös yleisradiotoiminnan tutkimusta, niin kuin liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössäkin todetaan.

Edustaja Viitanen edellä esitti mielestäni aika rohkean arvion, että tutkimusten mukaan korkeampi sivistystaso olisi sellaisissa maissa, joissa yleisradiotoiminnalla on suuri rooli. Itse, kun olen valmistunut joukkoviestinnän tutkimuksesta, niin tuppaan ajattelemaan, että hän todennäköisesti on oikeassa, mutta kun liikenne- ja viestintävaliokunnan asiantuntijakuulemisessa samasta asiasta tutkijoilta kysyin tutkimusnäyttöä, niin en sitä saanut. Eli ensinnäkin pitäisi pystyä vertailemaan yhteiskuntia sen perusteella, kuinka demokraattisia tai sivistyneitä ne ovat, sitten pitäisi vertailla yleisradiotoimintaa näissä yhteiskunnissa ja vieläpä pitäisi pyrkiä osoittamaan vielä sen päälle joku kausaatio sen yleisradiotoiminnan ja saavutetun yhteiskunnan demokraattisuuden tai sivistystason välillä. Tässä onkin tutkijoille tehtävää. Mutta yhtä kaikki, yleisradiotoiminnan tutkimusta pitää rahoittaa ja tukea, jotta tätä arviointia voidaan edes yrittää tehdä.

Toiseksi haluan hieman kosketella Yleisradion tehtävän laajuutta. Ylen tehtävähän on aika laaja, ja jotta siinä voidaan onnistua, pitää myös palveluvalikon olla hyvin laaja. Vanhassa laissa puhuttiin täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmistosta siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen. Nyt uudessa laissa on päädytty "monipuoliseen ja kattavaan". On aika laajalti tulkittu, että kyse on käytännössä samasta asiasta hieman päivitetyin sanamuodoin. Mutta Ylen toiminnan turvaamisen ja kehittämisen kannalta on hyvin tärkeää, että mietintö aika selvästi ottaa kantaa nimenomaan laajan palvelun puolesta. Eli Yleisradion pitää tulevaisuudessakin voida tarjota aineistoa kaikilla eri viestinnän väylillä, kaikenlaisia ohjelmatyyppejä kaikenlaisille yleisöille, jos se tukee tätä Ylen laajempaa yhteiskunnallista tehtävää. Se, että mietintö on tässä suhteessa näin yksiselitteinen, tarjoaa Ylen toiminnan kehittämiselle hyvän pohjan.

Kolmantena teemana haluan nostaa vielä esiin Ylen aineistojen avaamisen, jota muun muassa edustajat Jokinen ja Torniainen edellä sivusivat. Aiemminhan Ylen toiminta rahoitettiin käyttäjien maksuilla, ja nyt kun siirrytään kaikkien tai suurimman osan suomalaisista maksamiin veroihin, on entistäkin tärkeämpää, että nämä julkisesti verovaroin rahoitetut aineistot myös annetaan julkisesti kaikkien saataville. Kun niistä verovaroilla maksetaan, niin on kohtuullista ja oikein, että me Ylen toimintaa rahoittavat ihmiset myös saamme niitä vapaasti käyttää.

Verkon kauttahan aineistoja voidaan nykyään jakaa hyvin helposti ja varsin matalin kustannuksin. Yle on itse suhtautunut aineistojen avaamiseen ehkä, itse arvioisin, aika varovaisesti tähän asti, ja perusteluna on käytetty tekijänoikeuksia. Onkin selvä, että aineistojen tekijöille pitää taata työstään korvaus ja myös muut tekijänoikeudet on turvattava. Itse ajattelen niin, että vastedes lähtökohtana kai pitää olla, että kun Yle joko omana tuotantonaan tuottaa tai ostaa ulkopuolisilta tuottajilta aineistoja, niin siinä tuotanto- tai ostovaiheessa sovitaan tekijänoikeuksista niin, että se aineisto on laitettavissa vapaasti kaikkien saataville. Se toki ei ole aivan yksinkertainen tehtävä, niin kuin kaikki ammattiyhdistystoiminnassa mukana olleet varmaankin tietävät, mutta uskon, että se on se suunta, johon Ylen pitää edetä.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Tuossa eduskuntakäsittelyn alkuvaiheessa saimme vahvaa viestiä siitä, että erityisesti pienyrittäjät kokevat esitetynlaisen Yle-veron ongelmalliseksi. Vaarana oli, että yrittäjät joutuvat maksamaan tuon veron kahteen kertaan: ensinnä henkilökohtaisesta palkastaan sekä puolison että itsensä osalta ja toisaalta sitten yhtiönsä puitteissa.

Verojaostossa pyrimme tätä ongelmaa korjaamaan, ja malli, joka rakennettiin, lähtee siitä, että kertaalleen henkilö voi palkan nostaa, ja tuona kohtuullisena palkan tasona arvioitiin olevan 50 000 euroa, ja vasta tuon summan jälkeen alkaa yhtiöiden osalta tuo Yle-vero kertyä toiseen kertaan.

Tämä oli selvä parannus, joka verojaostossa saatiin aikaan. Mutta, kuten tässä keskustelussa on tullut moneen kertaan esille, tämä parannus ei kuitenkaan poistanut sitä veroneutraliteettiongelmaa, joka tähän edelleen jäi. Henkilöyhtiöissä, avoimissa yhtiöissä ja kommandiittiyhtiöissä harjoitettava toiminta ei ole veronalaista, kun sitten taas osakeyhtiön toiminta on. Meillä on verotuksessa ollut kauaskantoinen periaate siitä, että yritysmuotoja kohdellaan verotuksessa samalla tavalla, ja tätä kysymystä on syytä seurata. Mikäli tämä epäneutraalisuus tuottaa ylitsepääsemättömiä ongelmia, niin ongelma on syytä poistaa. Se ongelma ei poistu sillä, kuten keskustelussa on vilauteltu, että palattaisiin yhteisöveropohjaan, joka joissakin aiemmissa keskusteluissa on ollut, koska, kuten ainakin verojaoston jäsenet varmasti tietävät, avoimia yhtiöitä, kommandiittiyhtiöitä, osakeyhtiöitä kohdellaan hyvin eri tavalla myös yhteisöveron osalta.


Thomas Blomqvist (r):

Ärade herr talman! Den helhetslösning som de här två lagförslagen, lagen om rundradioskatt och lagen om Rundradion, utgör är välkomna. Det är bra att vi äntligen får en lösning på ett ärende och en debatt som pågått i många år. Det är en helhetslösning som vi nu ska hålla fast vid. Det är viktigt att vi kan trygga Yles finansiering på långsikt så att bolaget har arbetsro och kan koncentrera sig på att producera program och tjänster av hög kvalitet.

Tack för det jobb som gruppledarna och minister Kiuru har gjort för att också behandlingen här i riksdagen kunde vara så smärtfri som den trots allt har varit!

Rundradions allmännyttiga verksamhet har en viktig uppgift i vårt samhälle. Rundradion finns till för alla och bidrar till både medborgarfostran och medborgardiskussionen i vårt land. Enligt den nya lagen ska bolaget inte bara producera, skapa och utveckla, utan också bevara inhemsk kultur, konst och stimulerande underhållning, som det står.

Arvoisa herra puhemies! Nämä Yle-lait ovat erittäin laaja asiakokonaisuus, tärkeä aihe, jonka käsittely valiokunnassa on sujunut erittäin hyvin. Kiitos siitä kuuluu varmaan valmistelijoille mutta myös valiokunnan jäsenille ja puheenjohtajalle.

Liikenne- ja viestintävaliokunnassa oli erittäin pitkä asiantuntijakuuleminen ja päästiin yksimieliseen mietintöön. Mietinnössä liikenne- ja viestintävaliokunta pitää tärkeänä, että Ylen julkinen palvelutehtävä säilyy jatkossakin laajana kattaen kaikki osa-alueet uutisista ja asiaohjelmista kulttuuriin, urheiluun ja viihteeseen. Halusimme korostaa, että julkisen palvelun lähtökohtana on tuoda kaikkien saataville yhtäläisin ehdoin monipuolinen sisältötarjonta ottaen huomioon myös erityisryhmien tarpeet.

Valiokunta korostaa mietinnössään myös Suomen perustuslain mukaista kaksikielisyyttä ja toteaa, että Suomen ruotsinkielisen väestön palvelut on turvattava ohjelmatoiminnassa. Keskeisten kohderyhmien tavoittaminen tietysti riippuu siitä, onko ohjelmatarjonta laadullisesti hyvää ja ohjelmat kiinnostavia. Sen takia on perusteltua, että valiokunta mietinnössään painotti laadun ja sisällön merkitystä. Jotta tämä voi onnistua, on tärkeää, että Yleisradio jatkuvasti pyrkii kehittämään toimintaansa ja panostamaan juuri laatuun ohjelmien teossa ja myös hankinnassa, ja tietysti myös tutkimukseen.

Herr talman! Rundradion ansvarar för att alla, också specialgrupper och minoriteter, ska kunna erbjudas ett programutbud som är tillfredsställande. Här har Yle ett unikt uppdrag. Rundradion är det enda medieföretaget som är skyldigt att beakta behoven hos de här grupperna, också i de fall då verksamheten inte är ekonomiskt lönsam. Risken är uppenbar att de här grupperna annars skulle lämnas utan ett programutbud som är tillfredsställande.

I det här sammanhanget är det betydelsefullt att också kommunikationsutskottet i sitt betänkande betonar vikten av att den svenskspråkiga befolkningens rätt till tjänster och program på svenska kan tryggas i programverksamheten. Det är ett ofrånkomligt faktum att det är endast Yle som erbjuder svenskspråkigt programutbud. Målgruppen är för liten för att intressera de kommersiella aktörerna, och därför kan man säga att Yles programproduktion är livsviktig för den svenskspråkiga befolkningen.

Herr talman! Enligt den nya lagen ska förvaltningsrådet årligen lämna en berättelse genast efter verksamhetsårets slut till riksdagen om verksamheten. Det här är en bra sak och den förbättrar på ett avgörande sätt insynen i bolagets verksamhet.

Enligt lagförslaget kommer man hädanefter att använda sig av förhandsprövning innan nya betydande tjänster och funktioner tas i bruk, men också innan betydande tjänster läggs ned. På det här sättet kan man utvärdera tjänsterna i fråga om deras inverkan på till exempel konkurrensförhållanden, men det ger förstås också en möjlighet att reagera och agera om Yle planerar att sluta med viktiga programproduktioner.

Avslutningsvis, herr talman, genom att se över både finansieringen och förvaltningen har vi nu skapat de rätta förutsättningarna för att Rundradion ska vara ett fungerande bolag, ett bolag som står på en stabil ekonomisk grund, som kan producera ett högklassigt material som bildar, utbildar och underhåller och vars verksamhet är öppen och under uppsyn.


Eila Tiainen (vas):

Arvoisa puhemies! Vihdoinkin olemme siinä tilanteessa, että hyväksyessämme ministeri Kiurun sinnikkäästi kokoon juokseman Yle-lakipaketin turvaamme Ylen rahoituksen ja toiminnan nykyisessä laajuudessaan sekä yhtiön kehittämisen. Ylessä minua aikanaan opetettiin tiivistämään ja olemaan toistamatta ainakaan itseäni, ja senpä vuoksi en enää puhu Yle-verosta, vaan keskityn tähän toiseen lakiin.

Tuon esityksen mukaan Ylen julkisen palvelun tehtävä säilyy jatkossakin laajana, ja se kattaa, niin kuin täällä moneen kertaan on jo sanottu, ohjelmatoiminnan kaikki osa-alueet uutisista ja ajankohtaisohjelmista, joissa Yle on aivan erityisen vahva, kulttuuriin, urheiluun ja viihteeseen.

Juuri julkisen palvelun laajuudesta ja jakelutavoista ja näistä jakeluteistä on täällä käyty välillä tiukkaakin keskustelua. Yleltä olisi mieluusti evätty uudet jakelukanavat ja pidetty julkisen palvelun tehtävä mahdollisimman suppeana. Joidenkin näkemysten mukaan viihdekään ei ole ydintoimintaa. Minulle se viihdekin kelpaa, vaikka en Tangomarkkinoista kyllä pidäkään.

Onneksi liikenne- ja viestintävaliokunta ei käynyt rajaamaan Ylen ohjelmatoimintaa, kunhan tuotannot voidaan perustella tuosta Ylen julkisen palvelun tehtävästä käsin.

Mielestäni on kaikkien etu, niin Ylen kuin kaupallisten kilpailijoidenkin, että meillä on laadukas yleisradioyhtiö. Vaatimus monipuolisesta tarjonnasta ja laadukkaasta tarjonnasta pitää Ylen vetreänä ja innovatiivisena ja panee myös muut toimijat ponnistelemaan.

Valiokunnan puheenjohtaja Arto Satonen nosti täällä esille Ylen aluetoiminnan. Myös tuo aluetoiminta sai erittäin vankan painotuksen mietinnössä, ja siitä keskusteltiin tosi paljon. Ylen aluetoiminnan merkitys maakuntien tiedonvälityksen monipuolistajana nähtiin aivan oleellisen tärkeäksi. Toivoisin, että rahoitusratkaisun myötä Ylen aluetoiminta saisi paremmat resurssit tehtävänsä hoitamiseen, viime vuodet kun on toimittu monin paikoin alimiehitettyinä ja fyysisen ja psyykkisen kestävyyden rajamailla. Myös alueiden näkyvyys valtakunnallisesti toivottavasti lisääntyy. Samoin kotimaista sisältötuotantoa, niin omaa kuin ulkoa ostettua, siis indie-tuotantoa, on syytä lisätä.

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi, että Yle hoitaa erityisryhmien palvelua ja vastaa ruotsinkielisestäkin ohjelmatoiminnasta ansiokkaasti, valiokunnassa keskusteltiin myös siitä, että kun Ylen nykytrendi profiloi kanavia uudelleen ja etsii erityisesti nuoria yleisöjä, ei vanhoja uskollisiakaan pitäisi uuden tavoittelussa unohtaa. Nyt mummot eivät voi käydä maksulakkoon, kun tuota Ylen tv-maksua ei enää ole. Mutta ohjelmistothan ovat Ylen itsensä käsissä, ja meillä on lupa odottaa monipuolista ja laadukasta tuotantoa, myös kesällä.

Arvoisa puhemies! Lakimuutos vahvistaa Ylen julkisen palvelun ohjausta ja hallintoneuvoston asemaa. Yle on eduskunnan valvonnassa ja ohjauksessa oleva yhtiö mutta toimituksellisesti ja ohjelmien sisältöjen suhteen täysin itsenäinen yhtiö.

Hallintoneuvoston uusiin tehtäviin kuuluu muun muassa harkinta Ylen uusien palvelujen aloittamisen tai vanhojen lopettamisen ennakkoarvioinnista. Miten ja kuinka paljon tällaiselle on tarvetta, se nähtäneen, kun laki sitten astuu voimaan. Mutta viime kädessä siis hallintoneuvosto päättää, onko arviointi tarpeen.

Arvoisa puhemies! Lakipaketti aivan epäilemättä tuo varmuutta ja pitkäjänteisyyttä Ylen toimintaan, joka näkynee monipuolisena, raikkaana ja asiantuntevana ohjelmatuotantona niin radiossa, tv:ssä kuin verkossakin ja entistä laajempana Areenan ja arkistojen aarteiden saatavuutena.


Ilkka Kantola (sd):

Arvoisa puhemies! Kiitos valiokunnille, liikenne- ja viestintävaliokunnalle ja valtiovarainvaliokunnalle ja sen jaostolle, hyvästä työstä, hyvistä valmisteluista ja mietinnöistä, joiden pohjalta tämä meille kaikille hyvin tärkeä asia, Ylen rahoituksen turvaaminen ja tehtävien tarkempi määrittely, saadaan nyt maaliin. Kiitos myös eduskuntaryhmien puheenjohtajille ja ministeri Krista Kiurulle viimesyksyisestä ei aivan helposta urakasta, jossa tuloksena saatiin se yhteinen päätös ja sitoumus, jonka pohjalta sitten hallitus voi lähteä vakain mielin hallituksen esitystä tekemään.

Näitä yrityksiähän on ollut monta. Kaksi viimeistä yritystä ratkaista Yleisradion hyvinkin suuria riskejä sisältävä rahoitusjärjestelmä — sattumoisin tulin sitä juuri tänään ajatelleeksi — tapahtuivat niin, että ministerit, liikenne- ja viestintäasioista vastaava ja valtiovarainministeri, joiden ministeriöitä molempia nämä nytkin käsillä olevat mietinnöt koskevat, olivat samasta puolueesta, viime kerralla kokoomuksesta — ja tiedämme miten sen yrityksen kävi — ja nyt sattumoisin tällä kerralla ministeri ja valtiovarainministeri ovat SDP:stä.

No, oliko kysymys siitä, että on eri puolue nyt tällä kertaa asialla, vai oliko enemmän kysymys siitä, että se viime vaalikaudella tehty yritys oli tärkeä, jotta nähtiin, että se tie on mahdoton, ja sitten siitä viisautena oppien nyt eduskuntaryhmät ja ministeri vetivät tämän hankkeen maaliin? Valiokunnat ovat nyt sitten eduskunnan työtä tehden jatkaneet siitä, mihin näillä kahdella aikaisemmalla yrityksellä on lopulta päädytty. Nyt ollaan hyvässä tilanteessa.

Kaksi isoa asiaa, näkisin, on tässä kokonaisuudessa. Toinen on tietenkin tämä Ylen rahoitusratkaisu tv-maksun tilalle, joka rapautuu, tulee Yle-vero. Tämä rahoitusratkaisuhan on vaikean pohdiskelun ja väännön tuloksena syntynyt kompromissi, johon eri eduskuntapuolueet lähtivät hyvinkin pitkältä matkalta ja hyvinkin painavin äänenpainoin sitten kohti toisiaan niin, että siinä keskellä tultiin, ja tulos on se, jonka kanssa nyt on varsin hyvä elää, vaikka varmasti siihen sisältyy myös ongelmia.

Jos itse ajattelen, niin nämä rinta kaarella pidetyt puheet sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta eivät aivan kaikkia suomalaisia tavoita niin kuin me toivoisimme niiden tavoittavan, joten haastetta tämänkin mallin kanssa on, mutta tämä on varsin hyvä monessa suhteessa: paljon oikeudenmukaisempi kuin se poistuva tv-maksu ja paljon oikeudenmukaisempi, sosiaalisesti oikeudenmukaisempi, kuin se mediamaksumalli olisi ollut. Mutta varmasti monia kysymyksiä tämänkin kanssa joudumme kohtaamaan, kun yrityksille tai kansalaisille tätä yritämme avata. Se on selvää, että yksinhuoltajien, yksin asuvien kohdalla tämä maksukevennys on tavattoman merkittävä ja tärkeä.

Toinen iso asia tämän rahoitusratkaisun lisäksi on tämä uusien palvelujen ennakkoarviointi, josta perustuslakivaliokunta kävi laajan keskustelun ja asiantuntijakuulemisen ja josta on täällä keskusteltu tänäänkin ja silloin, kun hallituksen esitys oli lähetekeskustelussa, ja valiokunnat ovat sitä pohtineet sitten myös tahoillansa.

Kuitenkin on kysymys siitä, että nyt lakiin kirjataan käytäntö, joka on ollut jo olemassa Yleisradion hallintoneuvoston työjärjestyksessä ja jota käytäntöä on jo myös noudatettu Yleisradion toiminnassa, eli tätä ennakkoarviointia on toteutettu jo kutakuinkin sillä tavalla kuin nyt sitten säädetään laissa, että sitä pitää toteuttaa.

Uutta, jonka valiokunta toi ja joka oli mielenkiintoinen lisäys, on, että ennakkoarviointi voidaan tehdä myös siitä, jos Yleisradio on tekemässä päätöksen jostakin palvelusta luopumisesta. Valiokunta on tätä varmasti harkinnut ja nähnyt viisaaksi, että näinkin voidaan tehdä, että kaikkia vähänkin isompia muutoksia tehtäessä voitaisiin suorittaa ennakkoarviointi. Kun en ole ollut valiokunnan keskusteluissa mukana, en ihan tiedä, mistä tämä ajatus sinne on tullut, mutta sen kanssa elämme.

Kaksi pienempää asiaa, koen näin, on tämä nuorison mainitseminen erityisenä kohderyhmänä. Nythän lapset on, jos ajattelen näitä ikäryhmiä, siellä mainittu ja nyt on lisätty nuoriso tänne Ylen tehtävään, lakimääräiseen tehtävään. Sekin on asia, josta Yle omissa strategisissa linjauksissaan on jo tehnyt päätöksiä. On todettu, että me tavoitamme nuorisoa Yleisradion kohderyhmänä verrattain heikosti muihin ikäryhmiin verrattuna, ja sen takia tämä vastaa niitä havaintoja, joita Yleisradio tahollaan on tehnyt.

Toinen tämmöinen pienempi uudistus on, että hallintoneuvoston kertomus annetaan eduskunnalle joka vuosi ja jo siinä kevään puolessavälissä. Se on varsin kiireinen aikataulu ajatellen sitä, että siinä tämän tulevan lainkin mukaisesti pitää olla myös saamelaiskäräjien lausunto. Täytyy katsoa, millä tavalla se prosessi saadaan kulkemaan. Mutta tarkoituksenmukaista on tietysti, että joka vuosi kertomus tulee tänne ja että se tulee nopealla aikataululla. Niin kuin muun muassa edustaja Tynkkynen äsken korosti, voidaan sitten nopeammin arvioida ja varmasti myös kehittää sitä kertomusta.

Kolmas sellainen pieni asia, joka täällä on muutoksessa, uudistuksessa mukana, on tämä säilyttämistehtävä, että näiden sisältöjen tuottamisen, kehittämisen, tämän luovan työn lisäksi Yleisradiolle sälytetään, annetaan, tämä arkistointi- ja säilyttämistehtävä. Varmasti pitää miettiä, kuinka paljon ja millä kustannuksilla näitä sisältöjä voidaan avata laajalle yleisölle.

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunta pohti varsin laajasti Ylen julkisen palvelun tehtävää, ja minusta tämä on komeata. Hyvillä mielin luen sitä mietintöä siinä mielessä, että tähän julkisen palvelun tehtävän määrittelyynhän on korostunut paljon odotuksia kaupallisen median puolelta ja ehkä laajan yleisönkin puolelta: että kun nyt sitä rahaa Yleisradiolle tulee, niin miksei siitä tehtävästä, Yleisradion julkisen palvelun tehtävästä, sen laajuudesta, ollenkaan käydä keskustelua. Minusta valiokunta on tehnyt nyt ansiokasta työtä, on kirjattu tänne, kuitenkin kohtalaisesti yleisellä tasolla pysyen, julkisen palvelun tehtävän määrittelyn perustana olevia asioita.

Täällä mietinnössä nostetaan esiin, kiinnitetään huomiota ohjelmiston laadun kehittämiseen, yleisösuhteeseen, uusien palvelujen rakentamiseen ja siihen, miten ohjelmat tavoittavat erilaisia yleisöjä. Aika suoraviivaisesti myös sitten valiokunta kehottaa siihen, että Yle toteuttaa ja kehittää näitä laadullisia kriteereitä ohjelmilleen: kun ohjelmia kehitetään ja arvioidaan ja harkitaan, niin näiden laadullisten kriteerien tulisi olla työn alla. Samoin valiokunta kehottaa Yleisradiota paneutumaan toiminnan vaikuttavuuden arviointiin nykyistä enemmän. Kaikki nämä ovat varmasti tärkeitä asioita ja huomioita ja kuvastavat sitä, miten vakavasti valiokunta on paneutunut omaan tehtäväänsä pohtiessaan Yleisradion julkisen palvelun tehtävän luonnetta.

Joissakin kohdin, kun katson sitä paitsi kansanedustajana myös hallintoneuvoston puheenjohtajana, herää kyllä se kysymys, lähestyykö valiokunta jo vähän sellaista käsitystä itsestään tai hallintoneuvostosta, että kuitenkin tällainen ohjelmaneuvostotyyppinen tehtävä voisi hallintoneuvostolla olla, kun täällä annetaan ohjeita siitä, millä tavalla ja millä edellytyksillä kanavaprofiileja voidaan kehittää, kuinka suuria muutoksia voidaan tehdä tai mitä pitää ottaa huomioon, kun muutoksia tehdään.

No, nämä voidaan ymmärtää tällaisena yleisenä huolena, joka liittyy siihen, että Yleisradion julkisen palvelun tehtävän täytyy tavoittaa kaikki yleisöryhmät ja palvella uskollisesti erilaisia katsoja- ja kuulijaryhmiä, ja on huolehdittava siitä, että mikään ryhmä ei jää palvelujen ulkopuolelle, kun toimintaa kehitetään.

Mutta tällainen mielikuva vähän syntyi, että siellä on ollut tässä kohdassa ehkä aika vahvaa innostusta määritellä Yleisradion palvelujen sisältöalueita tavalla, joka ei ehkä ole hallintoneuvostossakaan kovin tavallinen.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, liittyen tähän toiseen mietintöön ja tähän veropuoleen: Minusta on tärkeätä, että täällä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä sivulla 6 ylhäällä lukee: "Valiokunta pitää kiinni lähtökohdasta, jonka mukaan yhteisöiltä kerätään yleisradioveroa 22 milj. euroa, kuten on sovittu." Eli siitä perusajatuksesta, että suurin osa rahoituksesta kerätään henkilökohtaisilla maksuilla ja sitten tuo 22 miljoonaa nykytasossa kerätään yrityksiltä, yhteisöiltä, on pidetty kiinni, ja se on se tärkeä linjaus, joka vastaa sitä, mistä aikaisemmin on sovittu.

Mitä tulee siihen, että näitä asioita pitää seurata, niin olen aivan samaa mieltä kuin mitä edustaja Viitanen täällä puhui. Se on selvää, ajattelen niin, että kaikkea lainsäädäntöä tulee seurata ja arvioida sen vaikuttavuutta. Jos on säädetty jotakin pieleen, jotakin, joka vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta tai on ilmeisen epäoikeudenmukaista tai toimimatonta, niin sitten sitä pitää vain entrata. Näin, tämä koskee kaikkea lainsäädäntöä.


Pia Viitanen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallintoneuvoston puheenjohtaja Kantola on kyllä viisas mies, nimittäin hän puhui ihan samat asiat tuossa loppuun, miksi alun perin olin pyytänyt tämän puheenvuoron: Eli se, että on hyvin tärkeää, kun käydään iso prosessi, vaikea prosessi ja sovitellaan yhteen monia erilaisia näkemyksiä, ja saadaan siinä kokoonpanossa yhteinen sopu. Se on todella arvokas, hyvä asia, ja on ollut iloista, että täällä niin monet ryhmät, itse asiassa kaikki ryhmät, ovat tätä kiittäneet. Se on tärkeä ja hyvä asia. Juuri siksi minusta on olennaisen tärkeää, että myös täällä sitten, kun lainsäätäjän henkeä jatkossa tulkitaan, kiinnitetään huomiota siihen, että katsottiin, että tämän nykyisen laajuisen Yleisradion tehtävän edellyttämä rahoitus kerätään siten, että 480 miljoonaa euroa tulee täältä henkilön yleisradioveron puolelta. Se on täällä selkeästi ilmaistu, ja myös edustaja Kantola toi esiin tämän kirjauksen, valiokunta pitää kiinni lähtökohdasta, jonka mukaan yhteisöiltä kerätään yleisradioveroa 22 miljoonaa euroa. On positiivista, että tällä tavalla on haluttu tämä Yleisradion toiminta turvata jatkossa, ja tietenkin on myös hyvä, että siihen on kehitetty tämä indeksijärjestelmä seuraamaan tätä. On myös tarpeen varmasti katsella tulevaisuudessa sitä, miten tämä osuu kohdalleen. Mutta se on nyt näiden lakien myötä sitten selvä, että Yleisradion rahoitus turvataan siten, että tämä laaja julkisen palvelun tehtävä on mahdollinen.


Maria Tolppanen (ps):

Arvoisa puhemies! Harvoin sitä täytyy oikein täältä saakka tulla veroja kiittämään. Nyt on kuitenkin sen aika ja sen paikka. Tämä on yksi niitä parhaita lakeja, mitä on säädetty, kun puhutaan tiedonvälityksestä. Tämä tulee takaamaan objektiivisen tiedonvälityksen, tämä tulee takaamaan saavutettavuuden asuinpaikasta ja viestin vastaanottovälineestä huolimatta. Samalla rahalla tai rahatta saa sekä tv:n toiminnot, radion toiminnot, netin tiedot että sen lisäksi myös somen eli sosiaalisen median. Tänä päivänä Facebook on jo aika kova sana Ylessä. Ainakin mitä Aamu-tv:tä olen tuossa katsellut, niin hyvin paljon siellä käydään tätä vuoropuhelua.

Se, mikä tässä on myös erittäin hyvä asia, sanoin sen kyllä jo aikaisemminkin, mutta korostan sitä vielä, että silloin, jos tarvitaan äkillisesti tieto suomalaisille, tämän jälkeen sekin on mahdollista. Se ei aikaisemmin ole ollut niin selkeästi mahdollista kuin nyt. Se tieto voidaan antaa yhtä aikaa. Jos tapahtuu tämmöinen Tshernobylin kaltainen asia, tieto saadaan menemään eteenpäin.

Tietysti parlamentaarisesti ajatellen on erittäin tärkeää, että Ylestä ei tullut hallituksen sylikoiraa, parlamentarismin kannalta on erittäin tärkeä asia, että rahoitus saatiin hoidettua. Se on erittäin tärkeä asia myös työntekijöille yksistään työntekijöiden jaksamisen kannalta. Se rauhoittaa tilanteen toimituksissa, se antaa mahdollisuuden keskittyä siihen työhön, mitä varten toimittajat, kuvaajat, leikkaajat, skriptat ja kaikki muut henkilöt, joita siellä on, ovat talossa. Ei tarvitse miettiä sitä, onko leipää vielä ensi kuussa, saako perhe ruokaa — nyt saa.

Erittäin iloinen olen siitä, että tämä laki mahdollistaa myös kotimaisten dokumenttien tekemisen ja kotimaisen elokuvatuotannon jälleen. Nämä tuotannot olivat aika lailla alamaissa muutamia vuosia yksistään sen takia, että rahaa ei ollut. Nyt siihen on taas mahdollisuus. Yle on yksi suurimpia rahoittajia silloin, kun puhutaan kotimaisesta elokuvasta. Elokuvasäätiö on tietysti siinä mukana, mutta Yleisradio on ilman muuta erittäin tärkeä asia ja myöskin kotimaisten dokumenttien tuotannossa paitsi erittäin tärkeä rahoittaja, myös kanava, miten elokuvia saadaan esille.

Omaa taustaani ajatellen, suorastaan hypin tasajalkaa riemusta siitä, että independent-yhtiöt nousevat jälleen kerran arvoon arvaamattomaan. Sen tiedon mukaan, mitä minulla on tällä hetkellä, independent-yhtiöt tulevat saamaan uusia töitä. Ei tarvitse panna lappua luukulle, vaan yleisradioyhtiön ulkopuolisilta pieniltä tuottajilta tilataan tästä eteenpäin juttuja ihan toisella tavalla, mitä tilattiin viime vuonna, toissa vuonna tai kolme vuotta sitten.

Perustoiminnot on nyt siis taattu. Rahapulaa se ei tietenkään poista, mutta tuo toki työrauhan ja antaa henkilöstölle mahdollisuuden tehdä töitään kunnolla. Mutta se, mitä se edellyttää Yleisradiolta tästä eteenpäin, on se, että Yleisradio työnantajana tulee myös lähelle toimituksia, lähelle myös kaukaisia toimituksia, aluetoimituksia. Siellä painetaan pitkää päivää, hoidetaan sitä omaa leiviskää mutta palvellaan myös koko valtakuntaa. On erittäin hyvä kehitys Yleisradion osalta, että päivittäin saadaan tietoa myöskin siitä — esimerkiksi minä saan tietoa siitä — mitä Rovaniemellä tapahtuu tai mitä Vaasassa tapahtuu, mutta varsinkin, mitä tapahtuu siellä kaukaisemmalla paikalla, mistä olen kotoisin. Se on hyvä asia.

Aluetoimitukset alueilla tekevät arvokasta työtä. Niistä on pidettävä hyvää huolta, ja on muistettava, että aluetoimitusten väki ei ole robottiväkeä. He eivät jaksa, jollei heille anna myöskin mahdollisuutta palautua ja jollei henkilöstön jaksamiseen myös alueilla kiinnitetä huomiota.

Arvoisa puhemies! Ministeri kielsi puhumasta rahasta. Minä puhun. Siitä huolimatta. Nimittäin se, mitä tämä sopimus tekee, niin se antaa kaikkein vähäosaisimmille. Kaikkein vähäosaisimmat saavat katsoa ilmaiseksi. Opiskelijat ja sellaiset aikuiset, kotona asuvat henkilöt, jotka eivät tienaa niin paljon, että pitäisi maksaa. Heidän ei tarvitse maksaa, ja opiskelijoiden ei tarvitse maksaa silloin, kun asuvat kodin ulkopuolella, koska nuo opintososiaaliset tulot eivät nouse tämän tulorajan yläpuolelle. Se täytyy muistaa. Tokihan tässä tietenkin rikkaimmat saavat enemmän, voittavat ehkä enemmän, mutta siitä huolimatta tämä laki on solidaarisuuden suuntainen. Sen suuruus määräytyy sen mukaan, mitä ihmiset tienaavat, ja se on erittäin hyvä asia.

Tästä eteenpäin Yleisradion tie on ainakin muutamaksi vuodeksi taattu, ja minä iloitsen siitä aidosti.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kantola puhui viisaita, kun totesi, että jos jotain säädetään pieleen ja näin todetaan jälkeenpäin, niin tällaiset pieleen menneet säädökset on syytä korjata. Tässä aiemmassa keskustelussa on viitattu, että seuranta on hyvin tärkeää, jotta käy ilmi, onko joku kohta pielessä vai ei. Ylipäätään on viisasta katsoa aiemmin tehtyjä ratkaisuja, mikäli ne tulevat esiin uudessa valossa.

Nämä muutokset, joita valtiovarainvaliokunta on esittänyt tehtäväksi, ovat osin ristiriidassa hallitusohjelman kanssa. Kuitenkin kuntaministeri ja valtiovarainministeri ovat hyväksyneet sen, että kunnille ei kompensoida sitä yhteisöveroalenemaa, joka aiheutuu tästä yhteisövero-osuudesta. Näin tapahtuu siitä syystä, että kunnat joka tapauksessa hyötyvät toisen menettelyn kautta. Eli heille tämä ratkaisu kokonaisuudessaan on edullinen. Tämä on tervettä järkeä, ja toivon, että vaikka täällä on esitetty jopa sellaista, ettei pitäisi katsoa tulevaisuuteen ja varautua tulevaisuuden muuttumiseen, niin kyllä toivon, että se terveen järjen käyttö on sallittua myös kansanedustajille myös tulevaisuudessa.


Krista Kiuru (sd):

Arvoisa puhemies! Aloitan kuitenkin vielä siitä keskustelusta, mistä edustajat ovat tänään kaikkein pisimpään puhuneet, nimittäin tämän illan keskustelu on mennyt oikeastaan siitä keskustelemiseksi, tehtiinkö hyvä 22 miljoonan ratkaisu.

Olen siitä kyllä hiukan pahoillani, että kun me eduskunnassa saamme näin valtavan ison kompromissin aikaan, niin me käytämme nyt valtavan paljon voimavaroja siihen, että me käymme keskustelua siitä, mikä olisi sellainen veroneutraali ja yhteisöjä yhdenvertaisesti kohteleva malli. Me olemme kaikki varmasti siitä samaa mieltä, niin kuin valiokunta omassa mietinnössään esittää, että kaikilla malleilla on hyviä ja huonoja puolia. Mutta tänään me olemme kiinnittäneet tässä salissa huomiota erityisesti yritysten osuuteen tässä kuviossa: onko se ollut kaikkein oikeudenmukaisin malli.

Sen sijaan hyvin vähälle keskustelulle on jäänyt se, että tämän mallin rahoittajia ovat 480 miljoonan edestä tavalliset suomalaiset television katselijat ja radion kuuntelijat. Minusta se on suuri sääli, että me emme ole käyneet samaa keskustelua samalla intensiteetillä siitä puolesta, koska meillä oli jo laaja poliittinen yksimielisyys siitä, että haetaan sellaista veromallia sekä tavallisille kuluttajille että yrittäjille, joka nauttisi suurempaa, laajempaa yksimielisyyttä. Tuo malli oli hyvin lähellä, mutta ei kuitenkaan yksimielisesti saatu alkuun sitä tällaiseksi tulosperustaiseksi, ja näin sitten tämä oli pidempi tie.

Mutta minusta on kuitenkin tärkeää omalta osaltaan, että olen saanut tässä prosessissa olla tukemassa sellaisen ratkaisun löytymistä, joka kuitenkin vastaisi tuota alkuperäistä tarkoitusta. Nyt se on löytynyt, ja siltä osin tietysti voi sanoa, että tässä tämä mallin synnyttämisen paine ikään kuin perustelee sitä, että keskustelu täällä on ollut varsin pitkää ja laveaa erityisesti juuri tästä seikasta. Eli vielä kerran: minusta on hyvä, että tuo malli kuitenkin löydettiin, ja näin ollen löytyi täydellinen poliittinen yksimielisyys tuota mallia edistää.

Arvoisa puheenjohtaja! Toinen näkökulma, josta tänään on salissa paljon puhuttu, on se, että onko nyt sitten tämä malli, tämä 22 miljoonan yritysten mukaan tulon malli, juuri sellainen malli, jolla on niin sanottua arjen kestävyyttä. Kun tässä salissa säädetään lakeja — varsinkin näin valtavalla parlamentaarisella yksimielisyydellä, jossa on koko eduskunta mukana — lähtökohtahan on se tietenkin, että me voimme tunnustaa, että täällä tehdään hyviä lakeja ja täällä tehdään myöskin sellaisia lakeja, jotka ovat käyttökelpoisia käytännössä.

Sitä kautta pidän tärkeänä, että me seuraamme joka hetki erityisesti sitä, miten me saamme tuon 480 miljoonaa kokoon, koska todellista merkitystä on sillä, että tämä mekanismi, joka on nyt luotu, toimii. Ja sitä kautta tietenkin seurataan myöskin yritysten osallisuutta tulla mukaan tähän malliin sillä 22 miljoonalla. Se on aivan selvää, ja minusta korostamattakin selvää. Eli jokainen laki, joka tästä salista lähtee, niin siellähän varmasti melkein aina lukee, että tätä uutta lainsäädäntöä seurataan, ja se on lainkäsittelyn yhteydessä erittäin tärkeää. Mutta minusta on ylikorostusta, kun me korostamme täällä useissa puheenvuoroissa sitä, että me valmiiksi jo olemme sitä mieltä, että tässä yristysten verotuksessa olisi jotain niin pahaa, että siitä pitäisi jatkossa luopua.

Tämä uudistus on kokonaisuus, ja kokonaisuus on se, mitä me olemme täällä yksimielisyydellä vieneet eteenpäin, ja sitä me täällä myöskin yksimielisyydellä olemme tänään olleet puolustamassa. Siksi en haluaisi irrottaa tästä mitään palasta ja sanoa, että yksi on enemmän syynissä kuin toinen. Minusta se on hirveän tärkeä käsitys ulospäin myöskin eduskunnalta, koska me eduskunnassa puolustamme nyt tätä mallia yksimielisesti, parlamentaarisesti. Ei tästä pidä irrottaa vain yksittäisiä osia, joita me erityisellä suurennuslasilla tarkastelemme, koska varmasti ne 480 miljoonaa, ne jotka rahoittavat sitä puolta, ovat myöskin halukkaita, että heidän maksukertymäänsä tarkastellaan.

Arvoisa puhemies! Sitten ihan lyhyesti nopeita huomioita edustajien kommentteihin. Täällä korostettiin minusta hyvällä tavalla joitakin asioita. Edustaja Tynkkynen lähti liikkeelle siitä, että muuttuuko jokin, kun "täyden palvelun Yle" muuttuu "monipuoliseksi ja kattavaksi Yleksi". Tätä on minultakin monta kertaa kysytty, ja on hyvä todeta vielä kerran, että tulkintamme on parlamentaarisessa ryhmässä ollut ennen joulua, että mikään ei muutu, ja siksi tähän lähdettiin, koska jo silloin aikaisemmassa prosessissa — meillähän on ollut kolme erilaista tällaista parlamentaarista ryhmää, jotka ovat yrittäneet tätä aikaisemmin ratkaista — jo vuosia on katsottu, että tämä "täyden palvelun" olisi varmaan parempi avata, että se tarkoittaa siis monipuolista ja kattavaa. Tätä kautta on hyvä kuitenkin vielä kertoa tämä vielä avoimesti ja kaikille, että mikään tässä kirjauksessa ei ole muuttumassa Ylen tehtävien suhteen.

Korostettiin myöskin aineistojen avaamista, joka on valiokunnalla ollut mukana ja on tietenkin meidän iso viestintäpoliittinen tavoitteemme, jota me edistämme sitten toisaalla.

Myöskin on tärkeä, että nostettiin esiin alueellisuus. Ei ole sattumaa, että tässä parlamentaarisessa sovussa nostetaan esiin alueellisuus Ylen yhdeksi tehtäväksi. Minusta on tärkeätä, että edustajat Tiainen ja Ojala-Niemelä, ja moni muukin, peräänkuuluttivat täällä tätä alueellisuutta, ja vielä äsken edustaja Tolppanenkin. Eli on tärkeätä, että tämä alueellisuus otetaan tosissaan. Tämä ei ole vitsi. Tämä on totista totta, jossa eduskunta on määritellyt Ylen tehtävät.

Lopuksi totean, arvoisa puhemies, että oli tärkeätä nostaa esiin myöskin tätä kotimaisuutta. Eli kotimaisuus on tärkeä elementti, joka tulee myöskin nyt näihin Ylen tehtäviin. Edustaja Viitanen tässä jo peräänkuulutti juuri tätä sivitystehtävää. Se Ylelle on nyt annettu, koska kotimaisen kulttuurin ylläpitäminen ja säilyttäminen ovat sitä edesauttamisen tehtävää, joka Ylelle tässä lainsäädännössä nyt on annettu, ja siitä koko kansa myöskin maksaa nyt jatkossa, että tätä tehtävää, tätä kulttuurin edistämistehtävää tehdään. Tätä kautta on valtavan tärkeää, että tämä kotimaisuus otetaan tosissaan.

Tässä lainsäädännössä tarkoituksena oli juuri se, että se määritellään myöhemmin, mitä se kotimaisuus on kaikella tv-tuottajapuolella. Mutta omalta osaltani on hyvä sanoa, että kun kaikki liittyy kaikkeen, niin meillä on myöskin tekeillä sähköisen viestinnän ohjelma, jossa maanpäällisen television ja radion tulevaisuus määritellään vuoden 2017 alustan lähtien. Ollaan hyvissä ajoin oltu liikkeellä, koska nyt jo on käärittävä hihat ja pidettävä huolta siitä, että me jo hyvin pitkällä aikavälillä tiedämme, mitä tulee tapahtumaan silloin sen ison vuoden alusta, koska silloin, 2016 vuoden loppuun, meillä kaikki ohjelmistoluvat menevät vanhaksi. Joten pitää tietää, mitä tulee telkkarista silloin: tuleeko lumisadetta vai mitä tulee?

Tätä valmistellaan nyt tällä hetkellä. Tämä esitys on tällä hetkellä lausuntokierroksella, ja tullaan ottamaan sitten poliittista kantaa ja tätä poliittista kuuluisaa ohjausta käyttämään siinä vaiheessa, kun saadaan kommenttikierrokselta tuo palaute. Mutta alkuperäisessä tämänhetkisessä ehdotuksessa kentälle on otettu indy-tuotannon toiveet huomioon, siis laajalla pensselillä, koska meillä on valtava kansalaispaine myöskin siihen, että otetaan huomioon kotimaisten sisältöjen tuottaminen ja tarjotaan mahdollisuuksia sillä puolella. Se on kuulkaa nyt niin, edustajat, että siellä on jo esitetty tällaista maltillista nousua sinne puolelle, ja katsotaan tuon lausuntokierroksen pohjalta, miltä se sitten todellisuudessa näyttää. Näin ollen haetaan siihen sitten yhdessä vielä poliittista linjaa.

Kiitoksia tästä keskustelusta. Vielä kerran kiitoksia eduskuntaryhmien puheenjohtajille, mutta erityisesti nyt tässä vaiheessa kaikille kansanedustajille, ja erityisesti meidän valiokunnan upeille tykeille, jotka toivat tämän esityksen tässä muodossa tänne eduskuntaan. Kiitoksia.


Arto Satonen (kok):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti olin osan aikaa pois salista, kun täällä edustaja Kantola, hallintoneuvoston puheenjohtaja, käytti puheenvuoron, mutta jos oikein ymmärsin, koska tosiaan vain osittain sen kuulin, tässä oli ollut vähän kritiikkiä valiokunnan suuntaan sikäli, että valiokunta olisi toiminut vähän ikään kuin ohjelmaneuvostona. Ymmärsinkö oikein?

Haluaisin tästä sanoa kyllä sen, mitä tähän kanavaprofiililausuntoon ja -tutkimukseen tulee, että ensinnäkin se on varsin lievä ja tavallaan seurattava asia, kun tässä on tästä seuraamisesta paljon puhuttu. Mutta kyllä asiantuntijakuulemisessa tuli erittäin voimakkaasti tämä asia esille: nyt lakiin on kirjoitettu se, että siellä on alle 18-vuotiaat nuoret huomioitu, mutta tässä kanavaprofiloinnissa Yle on hyvin voimakkaasti ottanut nyt kohderyhmäkseen esimerkiksi nämä 15—29-vuotiaat, ja ohjelmatarjonta pyritään voimakkaasti heille suuntaamaan, ja totta kai se on silloin osittain muiden käyttäjäryhmien kustannuksella. Perustelu, joka meille kerrottiin valiokunnassa hyvin selvästi myös Ylen taholta, on se, että tässä nimenomaisessa kohderyhmässä Yleä seurataan huomattavasti vähemmän kuin vaikka yli 50-vuotiaissa. Jos näin on, niin se, mitä valiokunta siinä sanoi, oli se, että pitää seurata sitä, onko ylipäätään mahdollista, että tässä kohderyhmässä saavutetaan samaa tasoa. Kyllä tämä on minun mielestäni strategisen tason kysymys, johon pitää minusta selvästi sekä valiokunnan että hallintoneuvoston ottaa kantaa, ei siihen, mitä ohjelmaa lähetetään 18—29-vuotiaille tai mitä lähetetään 54-vuotiaille tai sitä vanhemmalle kohderyhmälle, mutta siihen kyllä, että tämä kokonaisuus tässä otetaan huomioon ja arvioidaan, onko näin voimakas profilointi, mitä nyt esimerkiksi TV2:n osalta on tapahtunut, perusteltua. Tästä on hyvä arvioida.

Anteeksi, puhemies, jos saan jatkaa. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Kyllä!

Arvoisa puhemies! Toinen kohta, joka myöskin valiokunnassa herätti paljon keskustelua mutta kirjattiin kompromissina lievemmin, oli se, mikä on Ylen ja kaupallisen median välinen suhde: missä suhteessa Yle on täydentävä, ja missä suhteessa se on kaupallisen median kanssa kilpaileva? Tästä käytiin varsin pitkää keskustelua ja siitä, kuinka laaja tämä Ylen tehtävä on. Valiokunnassa oli vahvaa näkemystä sen puolesta, että tämän Ylen tehtävän täytyy olla laaja, kuten on sanottu sekä valiokunnan mietinnössä että myöskin laissa, mutta omana käsityksenäni voin kyllä ilmoittaa sen, että en ole kyllä ainoa, joka on sitä mieltä, että myöskin tämän täydentävän ulottuvuuden pitäisi olla kyllä ensisijaisena kysymyksenä eikä pelkästään sen, että katsotaan mahdollisimman laajaa tarjontaa ja pyritään nimenomaan kilpailemaan kaupallisen tarjonnan kanssa. Tämä näkyy minusta erittäin voimakkaasti erityisesti urheilussa, jossain määrin myöskin kulttuurissa.

Se, että haetaan hyväksyttävyyttä mahdollisimman isoilla katsojaluvuilla, on ymmärrettävää, mutta meidän pitää mielestäni, ja puhun nyt vain omasta mielestäni, katsoa myöskin hyvin voimakkaasti sitä, mikä on se kokonaistarjonta, joka on vapaasti valittavilla kanavilla saatavilla. Olen käyttänyt esimerkkinä sitä, ja käytän edelleen, että mitä lisäarvoa saadaan sillä, jos jääkiekon maailmanmestaruuskisat näkyisivät Ylellä, sen sijaan, että ne näkyvät esimerkiksi mainostelevisiolla, joka myy mainokset niille ja rahoittaa ne sillä, kun taas Yle rahoittaa ne verorahoilla. Toivon, että tätä ihan vakavasti mietitään myöskin hallintoneuvostotasolla, mikä tämä kokonaisuus on, tietysti sitten myöskin siinä suhteessa, että tämä Suomi ei pysty tarjoamaan hyvää mediatarjontaa, jos meillä ei myöskään kaupallinen media pärjää tässä kilpailussa. Me tiedämme, että kaupallinen media on aikamoisessa muutoksessa tällä hetkellä. Siellä on käyty isoja yt-neuvotteluita monessa yrityksessä. Ja kun taloustilanne muutenkin on haastava, niin se tietysti vaikuttaa niihin tulonsaantimahdollisuuksiin.

Sen vuoksi näen kyllä tärkeänä sen, että myöskin kaupalliselle medialle jää elintilaa tässä, koska jos ajatellaan esimerkiksi uutistoimintaa, niin on hyvin tärkeää, että Ylellä on siinä vahva rooli, mutta on tärkeää, että siellä on myöskin alueellisesti ja valtakunnallisesti ja paikallisesti toimijoita, kaupallisen median toimijoita, jotta meillä on tämä tasapaino tässä tiedonvälityksessä. Sen takiahan tähän lakiin on tullut myöskin tämä ennakkotarkastus hyvin voimakkaasti, jotta voidaan arvioida jatkossa se, että jos Yle ottaa uuden palvelun käyttöön, mikä sen vaikutus on koko toimialalle. Se on ollut yksi aivan keskeinen uudistus tässä, ja yksi keskeinen asia myöskin sille, että tämä sopu on voitu hyväksyä tästä koko paketista, on se, että tämän ennakkotarkastuksen roolia on voimakkaasti tässä vahvistettu. Tästä me olemme varmaan kaiketi yksimielisiä, koska tämä on tämän koko mankelin käynyt läpi perustuslakivaliokuntaa myöden.

Arvoisa puhemies! Otan vielä... (Pia Viitanen: Edellinen hallintoneuvosto toteutti!) — Hallintoneuvostolla on kyllä ratkaiseva rooli arvioida sitten loppuviimeksi ennakkoarvioinnin jälkeen, mikä toiminto on tarpeellista ottaa käyttöön, mikä ei.

Arvoisa puhemies! Tähän keskusteluun tästä yritysten maksamasta maksusta. On tietysti niin, että siihen on tässä yhteydessä sitouduttu, mutta haluan tuoda esille siitä vain yhden näkökulman. Kuten edustaja Kataja on täällä sanonut, tämä ei koske henkilöyhtiöitä, mutta se koskee osakeyhtiöitä. Onneksi se raja nyt on kohtuullisen korkealla, mistä se ensimmäinen raha menee, mutta monet pienet osakeyhtiöt ovat yksittäisen ihmisen omistamia, ja silloin kyllä oikeasti voidaan käydä sitä keskustelua, pitääkö sen takia, että on yrittäjä, maksaa ensin kansalaisena ja toisekseen yrittäjänä vero, kun sen sijaan palkansaaja ei maksa tätä kaksinkertaista, tienasi kuinka paljon hyvänsä. Eli tavallaan tämä keskustelu on minusta ihan relevanttia.

Se, että tällä kertaa on päädytty tähän ratkaisuun, mikä täällä on olemassa, on ollut se yhteinen kompromissi, mikä nyt on tehty. Ja se on ollut hieno asia, että valtiovarainvaliokunnan verojaosto on muuttanut sen 22 miljoonan kohdentamista huomattavasti järkevämmäksi. Se on ollut ihan oikea tapa. Mutta ei silti voi sanoa minun mielestäni niin, että tämä nyt mikään kovin iloinen asia olisi jollekin pienyrittäjälle, koska hän ikään kuin joutuu maksamaan sen tavallaan kahteen kertaan. Mutta kuten korostan, tämä on ollut nyt se ratkaisu, mikä nyt on tehty. Kun on päätetty alun perin, että tämä 22 miljoonaa kerätään, niin se tapa, millä se nyt on toteutettu, on minusta varsin järkevä. Eli siinä suhteessa asia on tällä kertaa käsitelty, mutta en toki vastusta sitä, jos tätä jossain vaiheessa lähdetään muuttamaan.


Krista Kiuru (sd):

Arvoisa puhemies! Ihan nopeasti on pakko kuitenkin sen verran puuttua valiokunnan puheenjohtajan näkemykseen, ettei nimittäin ole ollut koskaan sellaista tilannetta, että ennakkoarvioinnista olisi ollut erimielisyyttä. Siis se on hyvin vahvasti ollut jatkuvasti tässä keskustelussa mukana. Ei ollut parlamentaarista sopua hierottaessa minkäänlaista ongelmaa siinä, ettäkö tätä valvontaa olisi otettu tähän. Se on ollut koko eduskunnan tahtotila selkeästi jo silloin ennen joulua, ja minä pidän tärkeänä, että tulee myöskin tämän tyyppistä kestävyysarviointia sille rahasummalle, jonka kansalaiset maksavat julkisen palvelun tehtävän suorittamiseen.

Minusta ei pidä avata sitä keskustelua ja antaa ymmärtää, että siinä olisi ollut jotain ongelmaa. Kaikki on yhdellä kädellä tätä asiaa viety eteenpäin, ja samaa minä toivon tästä koko kokonaisuudesta, koska se antaa eduskunnasta vankkumattoman lainsäätäjän kuvan, kun me olemme tämän kokonaisuuden, kaikkien osien takana. Ja siitä tässä prosessissa on ollut kysymys, että me sovittelemme nämä palat yhteen niin, että tällä voidaan mennä, eikä sellaista maailmantilaa tule — realistina se on hyvä tässä todeta — että tätä poliittista sopua tässä koko ajan joka hetki avattaisiin. (Puhemies koputtaa) Se on mahdotonta.


Ilkka Kantola (sd):

Arvoisa puhemies! Arvostamani kansanedustaja, valiokunnan puheenjohtaja Satonen, harmi, että ette ollut paikalla silloin, kun lausuin kauniita sanoja ja kehuin valiokunnan mietintöä, jossa on paljon ansioita juuri tämän julkisen palvelun tehtävän laajassa määrittelemisessä. Sitähän kaivattiin silloin lähetekeskustelussa, ja kaupallinen media on kaivannut sitä, että puhuttaisiin julkisen palvelun tehtävistä. Te olette tehnyt tosi hyvää työtä siinä.

Arvostetulla Ylen entisellä johtajalla Olli-Pekka Heinosella oli tapana sanoa, että kun kaupallinen media kerää laajoja yleisöjä saadaksensa rahaa, niin Yleisradio tarvitsee rahaa voidaksensa sitten palvella julkisen palvelun mukaisesti laajoja yleisöjä. Tästä on vähän kysymys siinä, kun me olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että nuorison osuus kuulija- ja katsojaryhmässä on niin pieni. Meidän pitää tehdä jotakin, jotta me pystymme palvelemaan nuorisoa. Me emme haali heitä ikään kuin kaupallisista tai muistakaan syistä, vaan katsomme, että meillä on jotakin vaikeutta tuottaa palveluja nuorisolle, ja mennään siihen.

Tämä kysymys päällekkäisyydestä kaupallisen median kanssa on tärkeä, enkä ollenkaan arvioi kriittisesti sitä, että se on kirjattu tuohon varmasti ihan oikein. Ainoa huomioni kiinnittyy siihen, että siinä vähän lähdettiin miettimään näitä kanavaprofiilimuutoksia, mikä on varmasti strateginen kysymys tiettyyn rajaan saakka, mutta jossakin tulee se vastaan, että pitää olla operatiivisella johdolla mahdollisuus myös kehittää toimintaa. Tästä oli kyse.


Arto Satonen (kok):

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että olemme jo hyvin paljon lähempänä, ja pyydän anteeksi sitä, etten tosiaan tätä alkuperäistä puheenvuoroa kokonaisuutena kuullut.

Tästä nuorten asiasta vielä sen verran, kun puhutaan niistä nuorista, jotka ovat yli 18, jotka eivät suoraan koske tätä lainsäädäntöä, ettei tule väärää käsitystä: Valiokunnassa siellä kyllä myönnetään se, että on huono asia, jos Yle on jossakin katsojaryhmässä varsin pienellä määrällä edustettuna. Mutta se, mitä tässä mietinnössä haluttiin sanoa — ja korostan, että se on yksimielinen — oli se, että me emme uskoneet, tai sanotaan, että ainakin vahvasti epäilemme, että tässä kohderyhmässä ylipäätään Ylellä on mahdollisuutta saavuttaa samaa määrää katsojia tai edes lähes samaa määrää katsojia, eikä ole välttämättä edes kyse siitä, että kaupallinen media vie ne, vaan todennäköisesti siinä on kansainvälinen media, joka vie sitten merkittävän osan siitä, sosiaalinen media ja muu. Elikkä se käyttäjätapa siinä kohderyhmässä on niin erilainen, että sen takia ajateltiin, että on hyvä seurata, onko perusteltua, (Puhemies koputtaa) että kohdennus on näin voimakas, saadaanko sillä niitä hyötyjä, mitä tavoitellaan.


Ari Torniainen (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Ihan tähän edustaja Kantolan esille ottamaan asiaan, johon liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja Satonen vastasi, haluaisin todeta sen, että kun liikenne- ja viestintävaliokunnassa tehtiin tämä mietintö, niin täällä valiokunnan mietinnössä lukee yksiselitteisesti: "Valiokunta toteaa, että ennen kaikkea Yleisradio on kuitenkin eduskunnan valvonnassa ja ohjauksessa oleva, mutta toimituksellisesti ja ohjelmien sisältöjen osalta täysin itsenäinen yhtiö." Tämä on täällä valiokunnan mietinnössä.

Samalla myöskin haluaisin todeta tähän, että nyt, kun täällä on käyty tätä veroasiaa keskustelussa ja haluttu osaltaan myöskin avata sitä, miten se sinne yrityksille kohdistuu, niin itse haluaisin kyllä todeta, että on aikanaan liikenne- ja viestintävaliokunnassakin täysin yksimielisesti oltu tämän esityksen takana. Toivon, että tässä nyt mennään eteenpäin, enkä tässä yhteydessä haluaisi, että lähdetään tätä avaamaan. Tämä on ollut kyllä käsittääkseni ihan hallituspuolueiden ja oppositiopuolueiden yksimielinen näkemys tässä vaiheessa, ja ainakin keskustan osalta toivon, että voidaan mennä tällä eteenpäin.


Ilkka Kantola (sd):

Arvoisa puhemies! Juuri näin, uskon ihan samaa kuin edustaja Satonen täällä, että ei voi olla niin, että me matemaattisesti haemme samansuuruisia katsojaryhmiä eri ikäryhmistä, vaan pitää ottaa huomioon ikäryhmien käyttäytyminen ja katsoa sitten, kuinka paljon voidaan palvella. Olen myös ilman muuta samaa mieltä siitä, että Yleisradio ei jatkossakaan ole ainoa moniarvoisen mediakentän media Suomessa, joka huolehtii sen tyyppisistä tehtävistä, jotka ovat tärkeitä yhteiskunnan kannalta. Myös kaupallinen media eri tavoilla, printtimedia, muut tv-kanavat, internet, siellä olevat palvelut huolehtivat viestinnästä ja mediakentän kokonaisuudesta. Kyllä tässä on tärkeätä, että nämä muut toimijat ovat myös elossa.

Ja varsinaisiin puhujiin.


Annika Saarikko (kesk):

Arvoisa puhemies! Halusin vaan pyytää puheenvuoron tähän ansiokkaaseen ja monipuoliseen Yleisradiota koskevaan keskusteluun kiittääkseni ministeriä siitä asiasta, jonka yksin elävät tässä yhteiskunnassa ovat halunneet tässä yhteydessä nostaa esiin. Käsittääkseni tämä päätös, joka nyt yhteistyössä kaikkien eduskuntaryhmien kanssa saatiin aikaiseksi ministerin johdolla, on poikkeuksellinen siinä mielessä, että yksin elävät järjestäytyneesti myös valvoivat etuaan tässä ja päädyimme veroratkaisuun, jossa ihmistä kohdellaan yksilönä laajemman kotitalouden sijaan kuten aiemmin.

Minusta tämä oli hyvin ansiokas ratkaisu ajatellen tätä väestöryhmää, johon kuuluu nykyään suomalaisista yli miljoona yksin elävien kotitaloutta. Yhteiskunta on muuttunut ja murroksessa ja tulee tässä suhteessa muuttumaan. Hyvä, että meidän poliittiset keskeiset, suuret ratkaisut, myös taloudelliset suuret ratkaisut, huomioivat tällaisen viestin. Halusin saattaa ministerin tietoon, kuten varmasti onkin tiedossa, että tämä väestöryhmä, joka tosiaan on nyt myös järjestäytynyt omalta pienetä osaltaan, ollut tähän päätökseen hyvin tyytyväinen.


Sirkka-Liisa Anttila (kesk):

Arvoisa puhemies! Minäkin yhdyn täällä esitettyihin kiitoksiin, ja erityisesti haluan myöskin ministerille lausua kiitokset. Ministerin panos on ollut kuitenkin tässä erittäin tärkeä, kun on haettu näitä ratkaisuja, erityisesti se, että ministeri jo kannusti siihen, että eduskunnassa voidaan tehdä järkeviä muutoksia. Tämä ei ole välttämättä kovin yleinen tapa tässä talossa, täällä yli 29 vuotta toimineena tiedän, että näin ei ole.

Sitten kysymys siitä, että tässä keskustelussa on nyt painottunut aika paljon tämän 22 miljoonan kerääminen: Minusta se selittyy pitkälti sillä, että se on se suurin muutos, joka tähän on tässä talossa tehty, ja jokainen pitää kiinni vähän omasta lapsestaan, jos näin sanotaan, ja se saa aikaan sen keskustelun. Minusta sen ei tarvitse vääristää silti tätä hyvää lopputulosta, jonka me tässä yhdessä olemme saaneet aikaan.

Yleisradion julkisen palvelun tuottajan tehtävä on erittäin tärkeä, ja korostaisin myöskin tätä alueellisuutta. Tämä Suomi ja maailma ovat tavattoman paljon keskittymässä. Markkinatalous vie meitä kovaa vauhtia keskittämisen tietä kohti. Toivon, että nimenomaan alueellisuus tätä kautta säilyy Yleisradionkin toiminnassa hyvin vahvana.

Mutta sitten myöskin, kun mietitään sitä, että me elämme hyvin kansainvälistä aikaa, on yhtä tärkeää myöskin, että meille välittyvät Yleisradion kautta ne viestit, jotka ovat tosi tärkeitä tuolta Euroopasta, niiltä foorumeilta, joissa me itse olemme mukana ja tälläkin hetkellä aika suuria maksajia.


Maria Tolppanen (ps):

Arvoisa puhemies! Kun tässä nyt on puhuttu tästä, minkälaisia ohjelmia tuolla Ylessä tulee, niin nyt haluaisin kyllä sanoa, että Yleisradio ei ole vain tv, se on myös radio ja netti. Tällä hetkellä tilanne on niin, että radio saavuttaa varttuneempaa väkeä ja netti saavuttaa nuorisoa tai lapsia kuitenkin siten, että nämä menevät tietenkin myös ristiin.

Se on selvää, että eduskunta valvoo suuria linjoja, mutta ei eduskunta voi mennä määräämään ohjelmasisältöjä. Se kuuluu toimituspäälliköille ja päätoimittajille. Se takaa objektiivisen tiedonvälityksen, ja jos tämä tiedonvälitys ja nämä valinnat ovat vääriä, niin katselijat, kuulijat ja lukijat kyllä äänestävät niin sanotusti jaloillaan elikkä vaihtavat kanavaa, ja näitä katsoja—kuulija—lukija-lukuja seurataan koko ajan myös Yleisradiossa. Siellä tiedetään kyllä ne kohdat, milloin rupeaa menemään pieleen. Minä olen ollut 33 vuotta sen talon kanssa tekemisissä, niin että puhun ihan sillä tästä asiasta.

Täällä aikaisemmin kysyttiin Ahvenanmaasta. Pirkko Ruohonen-Lerner kysyi siitä, ja se on ihan oikeasti semmoinen asia, mistä varmaan haluttaisiin puhua paljon varsinkin Yleisradion osalta, mutta tällä kertaahan tilanne on se, että kun tuo Ahvenanmaa on autonominen alue, niin silloin myöskin myöskin autonomian säännöt ovat olemassa. Minusta tämän kysymyksen voi nostaa esille, vaikka tähän keskusteluun se ei kuulu. Se on varmasti sitten se paikka, missä voin luvata puoluetoveri Ruohonen-Lernerille, että otan tämän asian esille, ja se paikka on Ahvenanmaan parlamentaarinen komitea, jossa istun. Siellä voidaan käsitellä kaikkia tämän kaltaisia asioita myös.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Eräät puhujat peräänkuuluttivat sitä, että yrittäjien Yle-maksu pitäisi nähdä osana laajempaa kokonaisuutta. Näin ilman muuta on. Samaa peräänkuulutan minäkin.

Itse asiassa yrityksiin kohdistuvat verot ja maksut kaiken kaikkiaan pitäisi nähdä siinä valossa, että ihan jokainen sekä yksityisen että julkisen sektorin työntekijän, tavallisen duunarin, sairaanhoitajan maksama vero ja maksu on alun alkaen lähtöisin yksityisistä yrityksistä ja heidän maksamistaan palkoista ja niihin liittyvistä veroista. Siksi tuntuu jotenkin kummalliselta, että yritysten osuutta halutaan korostaa ikään kuin yhdenvertaisuusnäkökohdista suhteessa ihmisiin, jotka saavat kuitenkin näistä yrityksistä palkat ja toisaalta verotulot, jotka hyödyttävät koko yhteiskuntaa.

Vaikka Yle-maksussa yrittäjien osuus on pieni, ellei peräti marginaalinen, niin työllistävän yrityksen näkökulmasta maksu voi kuitenkin olla suuri. Tämän uskoisi kaikkien tässä salissa varsinkin tänään irtisanomisten päivänä ymmärtävän.


Jari Leppä (kesk):

Herra puhemies! On todellakin syytä olla tyytyväinen siihen, että yhteisymmärrys Yleisradion toiminnasta ja sen rahoituksesta on löytynyt, ja myöskin omalta osaltani haluan kiittää ministeriä tehdystä työstä.

Yleisradio on merkittävä laitos Suomessa, ja sen alueellista vaikuttavuutta ei voi väheksyä, vaan päinvastoin on erinomaista, että siihen on entisestään kiinnitetty ja voimakkaammin kiinnitetty viime aikoina huomiota. Se on erittäin tärkeä näkökulma meidän yhteiselle radiollemme.

Toinen seikka, joka Yleisradiossa on merkittävä, on hallintoneuvosto ja hallintoneuvoston tehtävät ja rooli. Itse olen iloinen ja tyytyväinen siihen, että Yleisradiossa se aidosti ja oikeasti on näin, että siellä on aito hallintoneuvosto, jolla on joku rooli toisin kuin aika monessa valtionyhtiössä tällä hetkellä, niissäkin yhtiöissä, joissa vielä on jäljellä hallintoneuvosto mutta sen tehtävät on käytännössä karsittu kokonaisuudessaan pois. Tämä ei ole omiaan vahvistamaan sitä kansanvallan näkökulmaa, joka näihin yhtiöihin on tuotu, toisin kuin Yleisradiossa, jossa se on näkynyt ja sen pitääkin näkyä. Siksi toivon, arvon kollegat, eduskunta, että me arvioimme uudelleen meidän valtioneuvostotyöskentelyn ja valtionyhtiöiden johtamisen, sen hallinnon ja myöskin sen, millä tavoin me saamme siellä valtion omistajan äänen kuuluviin. Se ei tällä hetkellä toimi kaikilta osin niin kuin sen pitäisi, enkä nyt lähde tässä Yleisradio-keskustelussa sitä sen isommin avaamaan mutta totean vain, että me voisimme tässäkin kohdassa ottaa Yleisradiosta mallia ja viedä sitä muihinkin yhtiöihin.


Maria Tolppanen (ps):

Arvoisa puhemies! Muistuttaisin kuitenkin, kun puhutaan näistä yritysveroista, että kaikkein pienimmät mikro- ja pk-yritykset jäävät tämän Yle-veron ulkopuolelle. Siinä kuitenkin pitää olla voittoa 50 000 euroa vuodessa. Tässä maassa suurin osa yrityksistä on alle 50 ihmisen yrityksiä. Niitä on 99 prosenttia kaikista yrityksistä, ja nämä yritykset jäävät hyvin pitkälle koko tämän veron ulkopuolelle.

Jos puhutaan taas suuryrityksistä ja siitä, että ne joutuvat maksamaan veroa, niin minä kyllä muistutan, että yritykset saavat myöskin vähentää menonsa verotuksessa. Ne ovat vähennyskelpoisia rahoja. Kyllä kai nyt silloin, jos menee hyvin, siitä pitää pystyä jakamaan myös yleiseen hyvään ja pitää tätä hyvinvointivaltiota sitä kautta yllä. Se on vain 22 miljoonaa. Se on tosi vähän rahaa. Eilen puhuttiin miljardeista. Minä kerron, että yksi miljardi on tuhat miljoonaa. Tämä on vain 22 miljoonaa, ja se on todella pieni raha. Tämä olisi kyllä ihan syytä muistaa silloin, kun puhutaan siitä, miten näitä rahoja jaetaan ja miten niitä käytetään.

Henkilökohtaisesti alkuvaiheessa olin ja vieläkin olen sitä mieltä, että kun puhutaan yksityispuolesta, niin siinä olisi voinut olla vielä kolmas veroluokka vallan mainiosti, mutta se ei kyllä kokoomukselle käynyt. Se olisi ollut liikaa, jos hyvätuloiset olisivat joutuneet maksamaan enemmän kuin 140 euroa kuukaudessa televisiolupamaksua. Nyt myös hyvin pienituloiset maksavat tämän ja maksavat iloisesti. Onneksi edes se meni läpi, että kaikkein pienituloisimmat eläkeläiset jäävät koko maksun ulkopuolelle, opiskelijat jäävät koko maksun ulkopuolelle. Muistakaa se, että se ei toimi niin, että jos perheessä on neljä aikuista, kaikki maksaisivat sen, ei. Ainoastaan ne maksavat, joiden tulotaso ylittää säädetyn rajan. Ne, joiden tulotaso ei ylitä, eivät maksa. Jos ne, joiden tulotaso ei ylitä säädettyä rajaa, asuvat kodin ulkopuolella, omassa kodissa, siis poissa vanhempiensa kotoa, niin hekään eivät maksa. He saavat ihan kaikessa rauhassa katsoa, ja tämä tekee sen asian, että nämä kaikkein vähäosaisimmat saavat tämän jälkeen katsoa, kuunnella ja seurata nettiä täysin laillisesti. Heistä ei tehdä pikkurikollisia sen takia, että heillä ei ole yksinkertaisesti varaa maksaa tv-lupaa tai radiolupaa tai nettilupaa. Nyt sitä saa katsoa ihan vapaasti.


Ilkka Kantola (sd):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä tuodaan ansiokkaasti esiin, ja edustaja Leppä äskeisessä puheenvuorossaan myös, että hallintoneuvoston rooli on tärkeä, ja tämähän vahvistuu vielä tämän muutoksen myötä. Tämä on iso asia, ja hallintoneuvosto varmasti joutuu siihen orientoitumaan. Kun sitten tulee näitä ennakkoarviointitehtäviä, niin katsotaan, miten ne viedään tyylikkäästi läpi.

On tärkeätä muistaa samalla, kun muistetaan, että hallintoneuvoston rooli on varsin vahva tässä yhtiössä, että kun tämä uusi ennakkoarviointimenettely nyt tulee lakisääteiseksi menettelyksi, se ei tarkoita sitä, että eduskunnan valitsema poliitikoista, poliittisten puolueitten edustajista, koostuva hallintoneuvosto alkaisi missään määrin ohjata tai vaikuttaa tai arvioida Ylen toimituksellista sisältöä. Se ennakkoarviointi koskee muita asioita kun sitä toimituksellista sisältöä. Se on hyvin tärkeä periaate sananvapauden toteutumisen kannalta ja Yleisradion riippumattomuuden kannalta. Perustuslakivaliokunnassa arvioimme myös tätä puolta, ja se on hyvä, että se pidetään mielessä, ettei synny sitä kuvaa, että hallintoneuvosto alkaa johtaa Yleisradion toimituksellista sisältöä.


Eila Tiainen (vas):

Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Kantolan käyttämä puheenvuoro hallintoneuvostosta oli aivan erinomaisen hyvä. Mutta minä palaisin pariin puheenvuoroon taaksepäin siitä, käytiinkö meidän valiokunnassa keskustelua itse asiassa liian yksityiskohtaisista asioista ja halusimmeko kenties astua hallintoneuvoston varpaille tietyllä tavalla. Ei ollenkaan, vaan niin kuin ministeri on täällä korostanut sitä, että on aivan erinomaisen tärkeää, että me olemme saaneet nyt tämän rahoituksen kuntoon ja sopimuksen siitä, niin me olimme huolestuneita oikeastaan sillä tavoin, että jos Yleisradiossa painotetaan hyvin voimakkaasti jotakin tiettyä osa-aluetta niin kuin nyt tässä tapauksessa näitä nuorten palveluja, niin kun se rahasäkki on kuitenkin rajallinen, niin silloinhan se tarkoittaa käytännössä myös sitä, että sitten täytyy miettiä, supistetaanko mahdollisesti joistakin muista palveluista, mitä se tarkoittaa koko siellä ohjelmakartassa.

Tämä oli varmaankin oikeastaan se lähtökohta, mistä käsin tätä asiaa puntaroitiin. Totta kai täytyyhän se nyt myöntää, että Yle on mieltä kiihdyttävä aihealue ilman muuta ja meillä kaikilla on näkemyksiä siitä, minkälaista Ylen ohjelmiston pitäisi olla.

Mutta minä en ole ollenkaan huolissani näistä kilpailijoista. Minun mielestäni on hyvä, että meillä on riippumaton Yleisradio, joka tekee selkeitä ohjelmapoliittisia ratkaisuja omasta lähtökohdastansa käsin. Se sparraa myös näitä kilpailijoita, ja totta kai kilpailijoille olisi etua, jos meidän Yleisradio olisi huonompi, lainausmerkeissä, tai se olisi suppeampi ohjelmatarjonnaltaan.

Mutta jos mennään supistamaan Yleisradion tuotantoa, monessa maassa on nähty, mitä tapahtuu tiedonvälityksessä silloin, kun julkisen palvelun tehtäviä niiltä yhtiöiltä supistetaan tai muutetaan oleellisesti. Tätä taustaa vasten minun mielestäni voidaan olla erinomaisen tyytyväisiä siihen, että nämä lakipaketit on saatu tähän, että ministeri on jaksanut taistella näitten asioitten puolesta.


Annika Saarikko (kesk):

Arvoisa puhemies! Vielä tähän poliittiseen päätäntävaltaan ja toisaalta myös tähän valittuun painotukseen lapsiin ja nuoriin painottuvasta ohjelmistosta.

Tietysti ymmärrän tämän huolen ja nuorena ihmisenä tämän painotuksen, miksi halutaan panostaa tähän ikäpolveen, joka Yleisradiota ei löydä omakseen. Mutta kyllä samanaikaisesti on hyvä muistaa, että tämä on kuluttavaa väestöluokkaa, jolle hyvin helposti löytyy kaupalliselta puolelta tarjontaa. Mutta aivan yhtä tärkeää on, että meillä on suuret eläköityvät ikäluokat, joille varmasti myös ohjelmasisältöä on syytä tarjota. En näe, että näitä on mielekästä asettaa vastakkain tai väen väkisin laatia Yleisradiosta keinotekoisesti lasten ja nuorten painotuksella olevaa tai erityisesti nuorten painotuksella olevaa ohjelmistoa, vaan sen on oltava koko kansan Yle.

Mitä tulee tähän poliittiseen ohjaukseen suhteessa hallintoneuvostoon ja ylipäätään ottaen poliitikkojen ja median ja poliitikkojen ja erityisesti Yleisradion kiehtovaan suhteeseen, niin uskonpa, että tälläkin hetkellä uusintana tuleva erinomainen Uutishuone-niminen sarja uutistoimituksesta menneiltä vuosikymmeniltä osoittaa kaikille sen, miten ajat ovat tässä suhteessa onneksi käyneet pikkuisen parempaan suuntaan.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Valiokunta toteaa omassa mietinnössään, että kysymys on kaiken kaikkiaan valmistelutaustaltaan poikkeuksellisesta lakikokonaisuudesta. Näin todella on ollut myös siinä vaiheessa, kun poliittisten ryhmien sopimus on syntynyt ja ministeri Kiurun johdolla on valmisteltu hallituksen esitys ja asiaa on sen jälkeen puitu eduskunnassa.

Kuten on tullut ilmi, valtiovarainvaliokunta ja sen verojaosto tässä laissa saivat aika paljon liikkumavaraa verrattuna normaaliin lainsäädäntötyöhön. Todella, kun kaikkia asioita ei ollut tuossa aiemmassa poliittisten ryhmien neuvottelussa käyty läpi, niin meidän piti tai me saimme, kuinka vain halutaan ilmaista, omalta osaltamme käyttää sitä omaa järkeämme, jota tässäkin keskustelussa on toivottu jatkossakin käytettävän.

Haluankin tässä yhteydessä kiittää koko jaoston ja valtiovarainvaliokunnan puolesta ryhmän puheenjohtajaa Vapaavuorta ja muita ryhmäpuheenjohtajia siitä erinomaisesta yhteistyöstä, jota saimme jaoston kanssa tehdä, ja erityisesti ministeri Kiurua siitä, että olemme yhteisymmärryksessä päässeet nämä muutokset tekemään. Todella, kuten todettu, kokonaisuus on varsin hyvä ja tällä on hyvä lähteä liikenteeseen.