Täysistunto ja suullinen kyselytunti 67/2012

Koulujen väliset erot oppimistuloksissa

Pauliina Viitamies (sd):

Arvoisa puhemies! Koulujen väliset erot ovat kasvaneet 2000-luvulla, ja esimerkiksi lukutaidossa ero parhaiden ja heikoimpien koulujen välillä vastaa 2,5 vuoden oppimista. Koulujen eriytymisen estäminen nostettiin hallitusohjelmassa tämän hallituksen keskeiseksi tavoitteeksi. Miten hallitus on tätä ongelmaa torjumassa?


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! Jo hallitusohjelmaneuvotteluissa tiedettiin ja lähdettiin siitä, että pitää pyrkiä eri keinoin estämään tämä koulujen välinen eriytyminen. Me kaikki olemme voineet olla ylpeitä tasa-arvoisesta peruskoulusta maassamme, ja nyt siihen on viime vuosina tullut tällaisia halkeamia.

Asetin puolisen vuotta sitten kahden hengen tutkijatyöryhmän selvittämään keinoja, joilla tähän kehitykseen voidaan puuttua. Yksi heidän keskeinen esityksensä oli se, että nämä paikalliset väestöolosuhteet vaikuttavat keskeisesti koulujen välisiin oppimistulosten eroihin ja keskeinen tekijä on vanhempien koulutustaso.

Tämä työryhmä esittää sitä, että nyt kun tehdään valtionosuusuudistusta vuonna 2015, siinä yhteydessä huomioitaisiin tämä vanhempien koulutustaso, (Puhemies: Minuutti on täynnä) että silloin kun se on heikko, tämä valtionosuusprosentti ja tuki olisi suurempi.


Pauliina Viitamies (sd):

Arvoisa puhemies! Voidaanko koulujen väliset erot todella poistaa tällä valtionosuusjärjestelmällä ja sillä, että koulujen toimintaympäristö otettaisiin huomioon nimenomaan tässä uudessa valtionosuusjärjestelmässä? Uskotteko tähän, vai tarvittaisiinko vielä joitakin uudistuksia liittyen esimerkiksi ryhmäkokojen säätämiseen lailla?


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! Kysyjä on oikeassa, että tarvitaan useita keinoja. Kyseessä on iso yhteiskuntapoliittinen kysymys. Esimerkiksi kunnissa ja kaupungeissa kaavoitus- ja asuntopolitiikalla tulee vaikuttaa siihen, että olisi mahdollisimman monipuolinen ja harmoninen yhdyskuntarakenne.

Hallitus voi kyllä olla yhdessä asiassa, en nyt uskalla sanoa ylpeä, mutta vähintään tyytyväinen: tämän vuoden valtion tulo- ja menoarviossa osoitettiin 50,5 miljoonaa euroa käytettäväksi peruskoulun ryhmäkokojen pienentämiseen. Se on todella merkittävä arvovalinta, ja sen vaikutus on kiistaton, ja olemme saaneet siitä myöskin paljon myönteistä palautetta kunnista, jotka tänä päivänä myöskin kamppailevat taloudellisten vaikeuksien kanssa.


Annika Saarikko (kesk):

Arvoisa puhemies! Uutisista olemme saaneet lukea, että peruskoulun tuntijakouudistus on jäänyt vähän jumittamaan hallinnon portaisiin. Olisin halunnut tässä yhteydessä tiedustella — minusta kysyjän aihe liittyy oleellisesti myös siihen, kun tuntijakouudistuksessa linjataan valinnaisaineiden määrää ja nyt tiedämme koulujen suuren eron suhteessa siihen, kuinka paljon oppitunteja kyetään oppilaille tarjoamaan — mikä on tämän tuntijakouudistuksen etenemisen tilanne. Mistä se hiertää, ja milloin se etenee?

Ehkä vähän lavealta tullaan tähän alkuperäiseen teemaan, mutta ministeri Gustafsson ehkä vastaa.


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! Nämä neuvottelut ovat nyt aivan loppusuoralla hallituspuolueitten kesken, ja minulla on vielä tällä hetkellä hyvin optimistinen ja toiveikas olo, että vielä nyt ennen kesälomia saamme tämän tuntijakouudistuksen neuvoteltua ja valmiiksi. Sen taustallahan on vuosi sitten tehty laaja työryhmätyö. Sen jälkeen asetin vielä toistamiseen työryhmän, jolla oli valmiiksi hyvä pohjatyö. Hallitusohjelmaneuvotteluissa myöskin aika tarkasti määriteltiin se tahtotila: muun muassa taito- ja taideaineitten lisääminen, yhteiskunnallinen ja ympäristökasvatus, äidinkielen aseman vahvistaminen. Kyllä me saamme tästä ihan hyvän lopputuloksen.


Pia Kauma (kok):

Arvoisa puhemies! Nuorten syrjäytyminen on asia, joka on ollut usein esillä tässä salissa. Syrjäytyminen on kehitystä, joka alkaa usein jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Kysyisin ministeriltä: mitä keinoja kouluilla on havaita näitä syrjäytymiskehityksen vaiheessa olevia lapsia ja heidän ongelmiaan varhaisessa vaiheessa sekä puuttua niihin?


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässäkin yhteydessä lähtisin siitä hyvästä lähtötilanteesta, että meillä on Suomessa erinomaisen hyviä opettajia, koko koulun henkilökunta. Pidän tärkeänä sitä, että kouluissa tämmöisiin pieniinkin hiljaisiin signaaleihin, oppimishäiriöihin, vaikeuksiin, puututaan välittömästi. Meillä kouluissa jo laki edellyttää, että on moniammatillinen yhteistyöryhmä, jossa on lääkäri, terveydenhoitaja, koulukuraattori ja muita, että näihin ongelmiin käydään kiinni.

Sitten itse odotan nyt aika paljon myöskin, kun lähdemme uudistamaan varhaiskasvatuslakia, että me siinä yhteydessä myöskin voisimme vahvistaa sitä arvokasta työtä, jota esimerkiksi päiväkotien henkilöstö tekee, että jo mahdollisimman varhain näihin lasten kasvu- ja kehitysoireisiin kiinnitettäisiin huomiota.


Mika Niikko (ps):

Arvoisa puhemies! Kouluterveydenhuollon, kuraattorin, koulupsykologin ja muiden tukipalveluiden saatavuus koulusta riippuen on eriarvoista Suomessa. Hallitushan jakaa ryhmäkokojen pienentämiseen muistaakseni 50 miljoonaa ensi vuonna, ja kunnat ottavat sen rahan mielellään vastaan, mutta nyt tiukan taloustilanteen johdosta kunnat sitten vastaavasti leikkaavat esimerkiksi kouluavustajien määrässä, kuten Vantaalla on suunnitteilla sadan kouluavustajan määräaikaisen työn lakkauttaminen. Kuinka tämä on mahdollista, että samanaikaisesti saadaan rahaa ryhmäkokojen pienentämiseen mutta toisesta päästä työntekijöitä vähennetään? Eikö tämänkaltaiseen toimintaan pitäisi saada jonkunnäköinen säädös, jotta olisi riittävä tuki kouluissa? Täytyy myös muistaa se, että pääkaupunkiseudulla useissa kouluissa on paljon maahanmuuttajia, kuten Vantaalla noin 13 prosenttia, joten tämänkaltaiset toimet heikentävät oppilaitten tasa-arvoista opetusta.


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! Maan hallitus kyllä näyttää tältä osin nyt hyvää esimerkkiä. Sehän on hallitukselta arvovalinta, että me haluamme kohdentaa merkittäviä lisäresursseja ryhmäkokojen pienentämiseen, kun kaikki asiantuntijat, lasten vanhemmat, koulun opettajat ovat sitä mieltä, että valitettavasti nämä nykylapset ovat vähän sen kaltaisia, että ne eivät ihan pärjää siellä 30 hengen luokissa vaan mieluummin sinne 18—20 hengen luokkiin pitäisi päästä, jopa pienempiinkin.

Mitä sitten tulee kuntien talousvaikeuksiin, ne ovat tietysti realismia, enkä rupea tässä nyt enemmälti olemaan oppimestarina, mutta on tärkeää, että me hallituksena näemme nyt tämän ryhmäkokojen pienentämisen niin tärkeänä, että kohdennamme voimavaroja sinne.