Täysistunto 67/2005

Perusopetuksen laadun turvaaminen

Tuula Haatainen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksessä esille nostettu aihe varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadun ja oppilaiden perusoikeuksien toteutumisesta on kansakuntamme tulevaisuuden kannalta olennainen. Oecd:n kahdessa peräkkäisessä Pisa-tutkimuksessa 15-vuotiaat nuoremme ovat saavuttaneet maailman parhaat tulokset. Voimme olla niistä ihan aidosti ylpeitä. Maailman parhaiden oppimistulosten ohella olennaista tuloksissa on se, että sosiaaliset, alueelliset ja koulujen väliset erot oppimistuloksissa ovat Suomessa poikkeuksellisen pieniä.

Onnistuminen koulutuksellisessa tasa-arvossa näkyy myös siinä, että mahdollisuudet päästä koulutukseen ovat Suomessa esiopetuksesta korkeimpaan koulutukseen saakka kansainvälisesti vertaillen erittäin hyvät. Perusopetusuudistus, subjektiivinen päivähoito-oikeus ja maksuton esiopetus ovat suomalaisen sivistysyhteiskunnan perusta. Tästä on pidettävä kiinni ja sitä on edelleen kehitettävä, jotta turvaamme riittävän osaamisen tason. Suomen menestys perustuu osaamiseen, laatuun ja korkeaan teknologiaan. Tässä tasa-arvoisella julkisella koulutusjärjestelmällä on keskeinen rooli.

Ärade talman! Att vi i Finland i internationell jämförelse har mycket god tillgång till utbildning från förskoleundervisning ända upp till högskoleutbildning visar också att vi lyckats med att skapa jämlikhet på detta område. Reformen av den grundläggande utbildningen, den subjektiva rätten till dagvård och den avgiftsfria förskoleundervisningen är det finska civiliserade samhällets grundpelare. Vi måste hålla fast vid dessa element och vidareutveckla dem för att säkerställa att kunskaperna bibehålls på en tillräckligt hög nivå. Finlands framgång bygger på ett jämlikt offentligt utbildningssystem.

Hallituksen keskeinen tavoite on vahvistaa lapsille ja nuorille turvallinen ja terveellinen kasvu- ja oppimisympäristö. Tätä on tukenut merkittävä pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan toteuttaminen. Esiopetuksen piirissä on tällä hetkellä 96 prosenttia 6-vuotiaista. Luku on kansainvälisesti korkeaa tasoa. Esiopetukseen pääsyä on edelleen parannettu suuntaamalla kunnille rahoitus esiopetuksen kuljetusten järjestämiseen. Hallitus on myös luonut edellytyksiä oppilashuollon toteutumiselle kouluissa.

Samanaikaisesti kun ulkomaiset asiantuntijat käyvät Suomessa ihastelemassa kansainvälisten arviointien osoittamaa maailman parasta peruskoulua, välikysymyksen esittäjät väittävät opetuksen tason romahtaneen. Perusopetus on Suomessa erittäin laadukasta. Opetus on järjestetty hyvin kattavasti koko maassa. Tämä käy ilmi tuoreesta lääninhallitusten peruspalvelujen arvioinnista. 7—12-vuotiaiden ikäryhmästä 94 prosenttia asui enintään 5 kilometrin etäisyydellä koulusta. Välikysymyksessä esitetty väite alueellisten erojen kärjistymisestä onkin enemmän kuin liioiteltu eikä perustu tosiasioihin.

Hallituksen tavoitteena on, että yhtäkään lasta tai nuorta ei päästetä syrjäytymään. Toimia syrjäytymisen ennalta ehkäisemiseksi ja varhaiseksi ongelmiin puuttumiseksi on tehostettu. Tutkimukset osoittavat, että jopa 25 prosenttia lapsista ja nuorista on vakavasti psykososiaalisesti oireilevia. Tämä heijastuu tietenkin myös koulutyöskentelyyn, ja oppilashuollolla onkin yhä haastavampi tehtäväkenttä. Lakisääteinen oppilashuolto on merkittävä tuki oppilaiden menestykselle opintiellä. Oppilaan oikeutta saada tarvitsemansa oppilashuollon palvelut tullaan edelleen kehittämään. Lääninhallitusten selvityksen mukaan oppilashuollon kehittämiseen suhtaudutaan kouluissa myönteisesti, vaikkakin palvelujen riittävyydessä on puutteita.

Selvityksessä havaittu koulujen tekemien lastensuojeluilmoitusten määrän lisääntyminen viestittää ongelmista oppilaiden hyvinvoinnissa. Samalla se osoittaa, että kouluilla on entistä paremmat valmiudet ajoissa tunnistaa ongelmat ja myös puuttua ongelmiin. Tämä kertoo koulujen moniammatillisen yhteistyön vahvistumisesta. Erityisen tärkeää on, että avun tarpeessa olevat lapset saavat joustavasti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja ajoissa. Hallitus on lisännyt kuntien saamaa rahoitusta Kansallisen terveyshankkeen ja sosiaalialan kehittämishankkeiden kautta. Sosiaali- ja terveyspalveluita kehitetään myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa. Tavoitteena on erityisesti se, että sosiaali- ja ter­veydenhuollon palvelut toimivat niin, että ongelmiin kyetään puuttumaan mahdollisimman varhain. Tämä on erityisesti lasten ja nuorten etu. Samalla yhteiskunta säästyy mittavammilta lisäkustannuksilta tulevina vuosina.

Hallitus suhtautuu vakavasti tietoihin siitä, että erityisopetukseen siirrettyjen määrä on lisääntynyt. Välikysymyksen väite, että erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä olisi kaksinkertaistunut viime vuosina, ei ole täsmällinen. Olennaista on nähdä lasten ja nuorten ongelmien syyt. Selvitettävänä onkin, miksi erityisopetukseen otettujen lasten määrä on lisääntynyt ja miksi määrät vaihtelevat huomattavasti kuntien kesken. Näitä kysymyksiä selvitetään ja niihin haetaan ratkaisuja yhtenäisten käytäntöjen varmistamiseksi, kaikkien oppilaiden oikeuksien ja oppimisedellytysten parantamiseksi. Erityisesti tässä tarvitaan kuntarajat ylittävää hyvää yhteistyötä.

Suomessa toisen asteen opetusta on tarjolla kattavasti. EU:n asettama tavoite on vähentää perusopetuksen jälkeen pudokkaiden määrä 10 prosenttiin. Suomessa pudokkaiden määrä on 5,5 prosenttia. Tämän hetken konkreettisena tavoitteena on, että vuonna 2008 vähintään 96 prosenttia peruskoulun päättävistä aloittaa samana vuonna lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa, perusopetuksen lisäopetuksessa tai työpajatoiminnassa. Tästä tavoitteesta ollaan enää keskimäärin 1,5—2 prosenttiyksikön päässä. Tavoitteeseen pääsemiseksi hallitus toteuttaa muun muassa nuorten koulutustakuun, jolla pyritään estämään nuorten jääminen pelkän perusopetuksen varaan. Hallitus on myös käynnistänyt Nuorten osallisuushankkeen, jossa alueellisia hankkeita on 38 ja niissä mukana jo 70 kuntaa. Nuorten osallisuushankkeella pyritään moniammatillisen yhteistyön avulla varmistamaan nuorten pääsy opinnoissa eteenpäin peruskoulun jälkeen. Lisäksi selvitetään oppivelvollisuuden pidentämisen vaikutuksia ja muita vaihtoehtoja.

Arvoisa puhemies! Hallitus antoi viime vuoden lopulla eduskunnalle tulevaisuusselonteon, jossa käytiin läpi väestörakenteemme haasteita tulevina vuosina. Tosiasia on, että alamme olla väestökehityksen osalta historiallisessa taitteessa. Suomessa on 1970-luvulta lähtien ollut talouskasvun ja julkistalouden kannalta suotuisa ikärakenne eli paljon työikäistä väestöä suhteessa ikääntyneisiin ja lapsiin. Mutta nuorisoikäluokat ovat jo pidemmän ajan pienentyneet. Väestöennusteen mukaan perusopetuksen piirissä olevien ikäluokkien koko pienenee vuosikymmenen loppuun mennessä noin 50 000 oppilaalla. Tämä tarkoittaa sitä, että kouluverkkoa on kehitettävä siten, että koulutuksen laatu ja monipuolisuus voidaan turvata kaikille lapsille.

Kouluverkon harvenemisen keskeisimmät syyt ovat oppilasmäärän pieneneminen, maan sisäinen muuttoliike sekä kuntien sisäiset oppilasmäärien muutokset. Viimeisten kymmenen vuoden aikana koulujen määrä onkin vähentynyt 600:lla. Tulevaisuudessa kuntien on kehitettävä nykyistä pitkäjänteisemmin kouluverkkoaan ottaen huomioon oppilaiden edun ja paikalliset olosuhteet. Kuntien välisen yhteistyön tiivistäminen ja kuntalaisten osallisuuden lisääminen on välttämätöntä. Kunnissa ei aina ole kyetty riittävän ajoissa kertomaan kuntalaisille asioiden tilaa ja tekemään välttämättömiä päätöksiä.

Viimeisimmässä puoluekokouskannanotossaan "Kokoomuslainen kunta — turvallinen elämä eri vaiheissa" pääoppositiopuolue kokoomus toteaa, että lähikouluverkosto on säilytettävä, mikäli se on pedagogisesti perusteltua. Tässä kokoomuksen linjapäätöksessä tulee esiin tosiseikka, että kokoomus on aivan samaa mieltä hallituksen kanssa kouluverkon kehittämisestä. Suurimmassa osassa kuntia kokoomus on myös vastuullisessa asemassa ja sen kunnallispoliittiset vaikuttajat ovat tekemässä päätöksiä kouluverkon kehittämisestä. Oppositio yrittää nyt leimata asiassa yksipuolisesti hallituksen. Suomessa kouluverkkoa koskeva päätöksenteko on kunnilla ja paikallisilla kunnanvaltuustoilla.

On selvää, että jos lapsiluku voimakkaasti kunnissa pienenee, joudutaan tekemään myös päätöksiä kouluverkon suhteen. Ratkaisuissa on kuitenkin aina painotettava lapsen etua. Kouluverkkoa on kunnissa kehitettävä niin, että koulutuksen laatu ja oppimistulokset voivat oppilaan kannalta parantua. Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että laadukasta opetusta on saatavilla.

Opetuksen laadun ja saavutettavuuden kehittämiseksi hallitus on merkittävästi lisännyt ­opetustoimen resursseja. Nykyisen hallituskauden aikana kaikkiin kunnille lisäkustannuksia ­aiheuttaviin uusiin tehtäviin on osoitettu lakisääteinen valtionosuus. Esimerkiksi lasten hyvinvointia vahvistavaan ja työn ja perheen yhteensovittamista helpottavaan aamu- ja iltapäivätoimin­taan on lisätty valtionosuutta 45 miljoonaa euroa sekä esiopetuksen kuljetusetuun 10 miljoonaa euroa. Hallitus on myös käynnistänyt Erilaiset oppijat -hankkeen, jolla luodaan parhaat oppimisen edellytykset erilaisista lähtökohdista oleville lapsille.

Opetuksen laatua on vahvistettu lisäämällä opettajien lisä- ja täydennyskoulutukseen viiden vuoden ajan yhteensä 50 miljoonaa euroa. Konkreettisesti lisäykset näkyvät jo pätevien opettajien saannin helpottumisena kunnissa. Opettajien osaamistasosta huolehtiminen vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen.

Hallitus ei ole määritellyt tai tehnyt päätöstä ikäluokkien pienenemisestä syntyvän säästön korvamerkinnästä käytettäväksi jollekin hallinnonalalle. Hallituksen koulutussektorille suuntaamat resurssilisäykset kuitenkin ovat huomattavasti suuremmat kuin hallituskaudella ikäluokkien pienenemisestä aiheutuneet säästöt.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen tekijät haluavat lisää rahaa opetustoimeen. 90-luvun alussa opetustoimen valtionosuuksia leikattiin rajusti. 90-luvun loppupuolella alkoi valtionosuuksien määrätietoinen nostaminen takaisin leikkauksia edeltäneelle tasolle. Opetustoimen valtionosuuksien määrä on tällä vaalikaudella edelleen kehittynyt myönteisesti. Valtionosuuksien kasvaneeseen määrään ovat vaikuttaneet kuntien velvoitteista johtuvien lisäysten lisäksi valtion ja kuntien kustannustenjaon tarkistuksen mukaiset lisäykset. Lisäksi indeksikorotukset tehdään hallituksen päätöksen mukaan nyt 75-prosenttisina, kun ne vielä vuosina 2001—2003 tehtiin vain 50-prosenttisina. Pelkästään tämän tasokorotuksen vaikutuksesta perusopetuksen valtionosuudet ovat tällä hallituskaudella kasvaneet noin 35 miljoonaa euroa.

Kokoomus lupasi omassa vaaliohjelmassaan vuonna 2003 korottaa koulurahoja 60 miljoonalla eurolla. Hallitus on kokonaisuudessaan toteuttanut yhteensä 93 miljoonan euron lisäykset koulurahoitukseen, jotka ylittävät tuon kokoomuksen lupauksen ensi vuoden tasossa noin 33 miljoonalla eurolla. Tämän lisäksi hallitus on kohdentanut aikuiskoulutussektorille noin 50 miljoonan euron lisäykset. Hallitus on siis lisännyt panostuksia koulujen rahoitukseen 93 miljoonaa euroa. Voi kysyä, missä tilanteessa nyt oltaisiin opetuspuolella, jos olisi toimittu kokoomuksen määrittämällä linjalla ja käytetty hallituksen linjaan nähden 33 miljoonaa euroa vähemmän koulurahoitukseen.

Koko opetusministeriön hallinnonalalla valtionosuuksien kustannustenjaon tarkistuksen kokonaismäärä oli noin 135 miljoonaa euroa. Jaksotus myöhemmille vuosille jouduttiin toteuttamaan, koska laskelmat tarkistuksen lopullisesta määrästä olivat käytettävissä vasta loppuvuodesta.

Perusopetuksen käyttökustannuksia varten myönnettävä rahoitus määräytyy oppilasmäärän ja oppilasta kohden määrätyn yksikköhinnan perusteella. Kullekin kunnalle määrätään oma yksikköhintansa perusopetusta varten. Yksikköhinnan suuruuteen vaikuttavat kunnan asukas­tiheys, kunnan kouluverkon rakenne, oppilaiden määrä, erityisopetukseen siirrettyjen sekä ruotsinkielistä opetusta saavien oppilaiden määrä.

Ennakoitua suurempi valtionosuuksien lisäystarve on johtunut opetuksen yksikkökustannusten kasvusta, mikä osoittaa samalla sen, että palveluiden järjestämisen olosuhteet ovat oleellisesti muuttuneet. Tästä merkkinä on yksikkökustannusten kiihtynyt kasvu. Vuodesta 1997 vuoteen 2003 yksikkökustannukset kasvoivat lähes kolmanneksella, josta kasvusta vuosina 2000—2003 tapahtui lähes puolet. Näin merkittävän kasvun perusteella voidaan olettaa, että oppilaiden määrän vähentyessä kouluverkkoa ei ole samassa suhteessa sopeutettu. Samalla se kertoo, että kunnissa on myös suunnattu rahaa aiempaa enemmän koulutukseen.

Väestökehityksen aiheuttamat ongelmat eivät koske ainoastaan harvimmin asuttuja kuntia vaan myös monia suuria kaupunkeja. Joissakin kaupungeissa oppilasmäärä on vähentynyt yli 10 prosenttia mutta palvelurakenteita ei ole muutettu. Jos palveluiden tarve vähenee mutta palvelu- ja samalla kustannusrakenne pidetään koskemattomana, on selvää, miten kustannukset kehittyvät.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä todettiin, että valtionosuusprosentti on laskenut 57:stä 45:een. Valtionosuuslainsäädännön mukaisesti valtionosuusprosentti on 57. Prosentti ei ole vähitellen laskenut 45:een, vaan se on ollut noin 45 koko lain voimassaoloajan eli vuodesta 1997 lähtien. Vuonna 1997 tehdyllä päätöksellä jätettiin voimaan osa 1990-luvun alun valtiontalouden säästötoimenpiteistä, mikä käytännössä laski valtionosuusprosentin noin 45 prosenttiin. Lain säätämisen ja päätöksen tekemisen aikaan maassamme oli kokoomuslainen valtiovarainministeri ja opetusministeri. (Ed. Dromberg: Ja pääministerinä demari!)

Välikysymyksessä esitetty väite koulujen perustamishankkeiden resurssien supistamisesta on tuulesta temmattu. Yleissivistävän koulutuksen hankkeisiin valtionosuuksia on vuosina 2000—2003 myönnetty keskimäärin 42 miljoonaa euroa ja vuosina 2004—2005 keskimäärin 50,4 miljoonaa euroa. Hallitus korotti myös vuoden 2003 lisätalousarviossa yleissivistävän koulutuksen perustamishankkeiden määrärahoja 5 miljoonalla eurolla ja valtionosuuksien myöntämisvaltuutta 10 miljoonalla eurolla, jotka summat sisältyvät edellä oleviin lukuihin. Hallitus on siis merkittävästi korottanut yleissivistävän koulutuksen perustamishankkeiden rahoitusta.

Arvoisa puhemies! Hallituskauden alussa työllisyyskehitys oli heikompaa kuin odotimme. Pitkälti tämä johtui talouden kansainvälisestä kehityksestä. Välikysymyksen tekijät näyttävät kuitenkin elävän vuoden takaisessa ajassa myös työllisyyden seurannassaan. Työllisyys lähti kasvu-uralle jo viime vuoden keväällä, ja suunta on edelleen vahvistunut.

Hallituksen työllisyyttä edistävä linja tuottaa tuloksia. Työllisten määrä on selvästi lähtenyt kasvuun. Hallituksen 2-vuotispäivänä työssä oli lähes 40 000 henkilöä enemmän kuin hallituksen aloittamispäivänä. Viimeisten kuuden kuukauden aikana työllisten määrä on ylittänyt edellisvuotisen vastaavan tason keskimäärin 33 000:lla. Työvoimatoimistojen kautta tapahtuva työvoiman kysyntä on kasvanut hallituskauden aikana lähes 20 prosentilla.

Ärade talman! I början av regeringsperioden var sysselsättningsutvecklingen svagare än vi väntat. Detta berodde i stort sett på den internationella ekonomiska utvecklingen. Interpellanterna tycks dock också i sin fråga om uppföljning av sysselsättningen leva kvar i den situation som rådde för ett år sedan. Sysselsättningen sköt fart redan i fjol våras och trenden har stärkts ytterligare.

Hallitus on tietoinen kansainvälisen talouden lähitulevaisuuden haasteista sekä taloudelle että työllisyydelle. Tämän vuoksi panostamme Euroopan unionin yhteisen kasvu- ja työllisyysstrategian vahvistamiseen, Suomen talouden kasvuun sekä toimenpiteisiin, joilla kasvun suotuisaa välitöntä vaikutusta työllisyyteen saadaan parannettua. Työllisyyden parantaminen on edelleen hallituksen ykköstavoite.

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimet ovat vahvistaneet kuntataloutta. Vuonna 2005 valtion toimenpiteiden vaikutus kuntien talouteen on 159 miljoonaa euroa positiivinen. Vaalikauden lopussa vuonna 2007 käyttötalouden valtionosuuksien taso on 1,3 miljardia euroa korkeampi kuin tämän hallituksen aloittaessa vuonna 2003.

Kuntien talousongelmia voidaan ikääntyvässä Suomessa kestävästi ratkaista vain hillitsemällä menojen kasvua. Hallituksen käynnistämässä kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa, jossa myös oppositiopuolueiden edustus on mukana, onkin kysymys siitä, että kunnallisille peruspalveluille taataan riittävän vahva järjestämisperusta. Olennaista on palveluiden laadun ja saatavuuden turvaaminen. Jatkossa tarvitaan kuntien yhdistymisiä sekä kuntarajat ylittävää yhteistyötä.

Arvoisa puhemies! Koulutusjärjestelmämme on laadukas ja toimiva. Nuorisoikäluokkien pieneneminen ja väestön ikääntyminen ovat tosiasioita, joiden edessä ovat päivähoito, opetus sekä sosiaali- ja terveyspalvelut. Kuntapalvelujen turvaaminen edellyttää rakenteellisia muutoksia.

Hallitus valmistelee ehdotuksia, joilla voidaan riittävän ajoissa estää lasten ja nuorten syrjäytymistä ja tukea nuorten oman elämän hallintaa muun muassa kuntoutuksen ja koulutuksen avulla. Myös maahanmuuttajalasten integroimista vahvistetaan perusopetuksessa. Asiasta tehdään päätökset budjetin yhteydessä. Koulutuksen tasa-arvon vahvistamiseksi valmistellaan perusopetukseen laatusuosituksia.

Arvoisa puhemies! Hallitus pitää tärkeänä, että kunnissa huolehditaan laadukkaasta opetuksesta ja lapselle turvallisesta kasvuympäristöstä. Vastuu lastemme tulevaisuudesta on yhteinen.

Opetusministeri Haataisen vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

De frågor gällande förskolans och den grundläggande utbildningens kvalitet och tillgodoseendet av elevernas grundläggande rättigheter som tas upp i interpellationen är av central betydelse för nationens framtid. I Oecd:s två senaste Pisa-undersökningar placerar sig våra 15-åringar i världstoppen. Vi kan vara stolta över dem. Förutom att inlärningsresultaten är de bästa i världen visar de tydligt att de sociala och regionala skillnaderna och skillnaderna skolorna emellan i fråga om inlärningsresultaten är exceptionellt små i Finland.

Att möjligheterna att få utbildning, från förskoleundervisning ända upp till högskoleutbildning, i internationell jämförelse är mycket goda visar också att vi lyckats med att skapa jämlikhet på detta område. Reformen av den grundläggande utbildningen, den subjektiva rätten till dagvård och den avgiftsfria förskoleundervisningen är det finska civiliserade samhällets grundpelare. Vi måste hålla fast vid dessa element och vidareutveckla dem för att säkerställa att kunskaperna bibehålls på en tillräckligt hög nivå. Finlands framgång bygger på kunnande, kvalitet och högteknologi. Här har vårt jämlika offentliga utbildningssystem en nyckelroll.

Ett av regeringens viktigaste mål är att skapa en trygg och sund uppväxt- och inlärningsmiljö för barn och unga. Uppnåendet av detta mål stöds av den omfattande morgon- och eftermiddagsverksamhet som ordnats för små skolelever. I förskoleundervisningen deltar i dag 96 procent av alla sexåringar. Siffran är internationellt sett hög. Förskoleundervisningens tillgänglighet har ytterligare förbättrats genom att kommunerna anvisats anslag till ordnandet av skoltransporter för förskoleeleverna. Regeringen har också skapat förutsättningar för genomförandet av elevvården i skolorna.

Samtidigt som utländska sakkunniga besöker Finland för att beundra den grundskola som rankas högst i internationella utvärderingar hävdar interpellanterna att kvaliteten på undervisningen sjunkit dramatiskt.

Den grundläggande utbildningen i Finland är av mycket hög klass. Undervisningen har ordnats så att den mycket väl täcker hela landet, vilket framgår av en färsk utvärdering av basservicen som länsstyrelserna låtit göra. Av elever i åldern 7—12 år bodde 94 procent på högst fem kilometers avstånd från skolan. Interpellanternas påstående att de regionala skillnaderna ökat markant är mer än överdrivet, och grundar sig inte på fakta.

Regeringens mål är att se till att inte ett enda barn eller en enda ung människa slås ut. Man har satt in effektivare åtgärder för att förhindra utslagning och i ett tidigt skede ingripa i problem. Undersökningar visar att t.o.m. 25 procent av våra barn och ungdomar har allvarliga psykosociala symptom. Detta avspeglar sig också i skolarbetet och elevvården har också ett allt mer krävande arbetsfält. Den lagstadgade elevvården är ett viktigt stöd för framgångsrika studier. Elevens rätt att få de elevvårdstjänster han eller hon behöver kommer att vidareutvecklas. Enligt en utredning som gjorts av länsstyrelserna är inställningen till utvecklandet av elevvården positiv i skolorna även om det finns brister när det gäller tjänsternas tillräcklighet.

I samband med utredningen konstaterades att antalet barnskyddsanmälningar från skolornas sida ökat, vilket är ett tecken på att eleverna inte mår bra. Samtidigt är det ett tecken på att skolorna har bättre möjligheter än tidigare att i god tid identifiera och ta tag i problem. Detta tyder på att skolornas sektorövergripande samarbete med ­andra parter förbättrats. Det är särskilt viktigt att det finns en flexibilitet som säkerställer att barn som behöver hjälp får social- och hälsovårdstjänster i tid. Regeringen har ökat finansieringen till kommunerna via det nationella hälsoprojektet och utvecklingsprojekt inom det sociala området. Social- och hälsovårdstjänsterna utvecklas också i anslutning till kommun- och servicestrukturreformen. Målet är framför allt att ­social- och hälsovårdens tjänster fungerar så att man så tidigt  som möjligt kan ingripa i problem. ­Detta ­är   speciellt  viktigt  i  fråga  om  barn  och  unga. Samtidigt besparas samhället betydande ­merkostnader under kommande år.

Regeringen ser allvarligt på uppgifter om att antalet elever som flyttas till klasser med specialundervisning ökat. Interpellanternas påstående att antalet barn med behov av särskilt stöd skulle ha fördubblats under de senaste åren är inexakt. Det väsentliga är att man identifierar orsakerna till problem bland barn och unga. Det måste också utredas varför antalet barn som ges specialundervisning ökat och varför antalet varierar betydligt mellan kommunerna. Dessa frågor kommer att utredas och sådana lösningar tas fram som säkerställer enhetliga förfaranden så, att alla elevers rättigheter och förutsättningar för inlärning förbättras. I synnerhet här behövs det gott samarbete över kommungränserna.

Tillgången till utbildning på andra stadiet är täckande i Finland. Inom EU är målet att minska antalet elever som slutar skolan efter den grundläggande utbildningen till 10 procent. I Finland är antalet elever som slutar skolan i detta skede 5,5 procent. Det konkreta målet just nu är att 2008 minst 96 procent av dem som avslutar grundskolan under samma år skall inleda studier i gymnasiet, i yrkesutbildning, i grundskolans påbyggnadsundervisning eller i verkstadsverksamhet. Vi är bara i medeltal 1,5—2 procentenheter från detta mål. I syfte att uppnå målet inför regeringen bl.a. en utbildningsgaranti för unga genom vilken man försöker förhindra att unga människors utbildning stannar vid den grundläggande utbildningen. Regeringen har också startat ett delaktighetsprojekt för ungdomar, som består av 38 lokala projekt som sammanlagt 70 kommuner deltar i. Delaktighetsprojektet för ungdomar skall med hjälp av sektorövergripande samarbete se till att ungdomar fortsätter studera efter grundskolan. Dessutom utreds verkningarna av förlängd läroplikt och andra alternativ.

Regeringen överlämnade i slutet av 2004 till riksdagen en framtidsredogörelse där man utredde de utmaningar befolkningsstrukturen medför under de kommande åren. Det är ett faktum att vi när det gäller befolkningsutvecklingen nu befinner oss i ett historiskt brytningsskede. Finland har alltsedan 1970-talet haft en åldersstruktur som gynnar ekonomisk tillväxt och den offentliga ekonomin: antalet människor i arbetsför ålder har varit stort i proportion till antalet äldre och barn. Men ungdomsåldersklasserna har redan under en längre tid minskat. Enligt befolkningsprognosen kommer den åldersgrupp som omfattas av den grundläggande utbildningen att minska med cirka 50 000 elever före årtiondets slut. Detta innebär att skolnätet måste utvecklas så, att alla barn kan garanteras en högkvalitativ och mångsidig utbildning.

De viktigaste orsakerna till att skolnätet blivit glesare är sjunkande elevsiffror, flyttningen inom landet samt ändringar i kommunernas elevsiffror. Under de senaste tio åren har antalet skolor minskat med 600. I framtiden måste kommunerna utveckla sina skolnät på längre sikt än för närvarande och med beaktande av elevernas intressen och de lokala förhållandena. Kommunerna måste intensifiera sitt samarbete och öka kommuninvånarnas delaktighet. Kommunerna har inte alltid lyckats med att i tillräckligt god tid informera kommuninvånarna om sakernas tillstånd och fatta de beslut som krävs.

I ställningstagandet "Kokoomuslainen kunta—turvallinen elämä eri vaiheissa" från sin senaste partistämma konstaterar det största oppositionspartiet samlingspartiet att vi måste bevara systemet med nätverk av närskolor, ifall detta är pedagogiskt motiverat. Detta linjebeslut från samlingspartiets sida visar tydligt att samlingspartiet är fullständigt ense med regeringen om vikten av att utveckla skolnätet. I största delen av kommunerna är samlingspartiet i ansvarig ställning och partiets kommunalpolitiker är med och fattar beslut om utvecklandet av skolnätet. Oppositionen försöker nu ensidigt stämpla regeringen i denna fråga. I Finland fattas besluten om skolnätet i kommunerna och lokala kommunfullmäktige.

Det är klart att man ifall barnantalet i en kommun kraftigt minskar måste fatta beslut om skolnätet. Vad man än beslutar måste dock i första hand barnets intresse betonas. Skolnätet i kommunerna bör utvecklas så, att kvaliteten på utbildningen och elevernas inlärningsresultat kan förbättras. Samhället måste sörja för att kvalitativ undervisning finns tillgänglig.

I syfte att utveckla undervisningens kvalitet och tillgången till undervisning har regeringen avsevärt ökat undervisningsväsendets resurser. Under den nuvarande regeringsperioden har kommunerna anvisats en lagstadgad statsandel för alla nya uppgifter som orsakar medkostnader. Sålunda har exempelvis statsandelen för morgon- och eftermiddagsverksamhet i syfte att stärka barnens välbefinnande och underlätta samordningen av arbete och familj höjts med 45 miljoner euro och stödet för skolresor i anknytning till förskoleundervisningen med 10 miljoner euro. Regeringen har också startat ett projekt som skall skapa goda inlärningsförutsättningar för barn som har olika utgångsläge.

Kvaliteten på undervisningen har förbättrats genom att anslaget för tilläggsutbildning och fortbildning av lärare under fem år ökas med sammanlagt 50 miljoner euro. Helt konkret märks tilläggen redan genom att det blivit lättare att få behöriga lärare till kommunerna. Åtgärder som tryggar en tillräckligt hög kunskapsnivå hos lärarna har verkningar långt in i framtiden.

Regeringen har inte fastställt eller fattat beslut om att de inbesparingar som uppstår till följd av att åldersklasserna minskar skall öronmärkas för användning inom något speciellt förvaltningsområde. De ökade anslag som regeringen riktat till utbildningssektorn är dock betydligt större än de besparingar som gjorts under regeringsperioden till följd av att årsgrupperna minskat.

Interpellanterna vill ha mera pengar till utbildningsväsendet. I början av 90-talet gjordes kraftiga nedskärningar i statsandelarna till utbildningsväsendet. I slutet av 90-talet började man medvetet höja statsandelarna till den nivå de hade före nedskärningarna. Beloppet av statsandelarna för utbildningsväsendet har under denna valperiod fortsatt att utvecklas i positiv riktning. Ökningen i fråga om statsandelarna har påverkats förutom av tillägg som föranleds av kommunernas åtaganden också av tillägg som beror på justering av kostnadsfördelningen mellan staten och kommunerna. Dessutom görs enligt regeringens beslut indexhöjningar nu till 75 procent när de ännu under 2001—2003 gjordes till endast 50 procent. Denna nivåhöjning har redan i sig medfört en ökning om cirka 35 miljoner euro i statsandelarna för den grundläggande utbildningen under denna regeringsperiod.

Samlingspartiet lovade 2003 i sitt partiprogram att höja pengarna till skolan med 60 miljoner euro. Regeringen har sammanlagt fått till stånd en ökning på 93 miljoner euro till finansieringen av skolorna, vilket överstiger samlingspartiets löfte med cirka 33 miljoner euro på nästa års nivå. Dessutom har regeringen riktat cirka 50 miljoner euro i tilläggsfinansiering till vuxenutbildningssektorn. Regeringen har alltså ökat insatserna när det gäller finansieringen av skolorna med 93 miljoner euro. Man kan fråga vilken situationen skulle vara i skolväsendet i dag om man hade följt samlingspartiets linje och anvisat finansieringen av skolorna 33 miljoner euro ­mindre.

Inom hela undervisningsministeriets förvaltningsområde var det sammanlagda beloppet av justeringen av kostnadsfördelningen cirka 135 miljoner euro. En periodisering till senare år måste genomföras eftersom kalkylerna över det slutliga beloppet av justeringen var tillgängliga först under det senare halvåret.

Finansieringen som beviljas driftskostnaderna för den grundläggande undervisningen bestäms enligt antalet elever och det enhetspris som fastställs per elev. För varje kommun fastställs ett eget enhetspris per elev för den grundläggande undervisningen. Enhetspriset är beroende av befolkningstätheten i kommunen, skolnätverkets struktur, antalet elever, antalet elever som får specialundervisning och antalet elever som får undervisning på svenska.

Behovet av tillägg till statsandelarna har varit större än väntat, vilket beror på att styckkostnaderna för undervisningen stigit, något som också visar att betingelserna för anordnandet av tjänster i väsentlig grad förändrats. Ett tecken på detta är den accelererande ökningen av styckkostnaderna. Från 1997 till 2003 ökade styckkostnaderna med närmare en tredjedel. Nästan hälften av denna stegring skedde 2000—2003. Eftersom stegringen var så kraftig kan man anta att skolnätverket inte anpassats till det minskande antalet elever. Samtidigt berättar det att kommunerna också har riktat mer resurser än tidigare till undervisningen.

De problem som befolkningsutvecklingen medför gäller inte enbart glest bebodda kommuner utan också många stora städer. I vissa städer har elevantalet minskat med mer än 10 procent utan att man vidtagit åtgärder för att förändra servicestrukturerna. Om servicebehovet minskar medan servicestrukturen och även kostnadsstrukturen bibehålls oförändrade är det uppenbart hur kostnaderna kommer att utvecklas.

I interpellationen konstaterades att statsandelsprocentsatsen sjunkit från 57 till 45. Enligt statsandelslagstiftningen är procentsatsen 57. Denna procentsats har inte gradvis sjunkit till 45, utan har varit omkring 45 under hela den tid lagen varit i kraft, d.v.s. från 1997. Genom ett beslut som fattades 1997 fortsatte en del av sparåtgärderna från 90-talets början att vara i kraft, vilket i praktiken sänkte statsandelsprocenten till cirka 45. Vid den tidpunkt då lagen stiftades och beslutet fattades var både landets finansminister och undervisningsminister samlingspartister.

Frågeställarnas påstående att anslagen för ­anläggningsprojekt inom skolsektorn skulle ha minskats är gripet ur luften. För projekt inom den allmänbildande utbildningen beviljades 2000—2003 i genomsnitt 42 miljoner euro och 2004—2005 i genomsnitt 50,4 miljoner euro i statsandelar. Regeringen höjde också i tilläggsbudgeten för 2003 anslagen för anläggningsprojekt inom den allmänbildande utbildningen med 5 miljoner euro och bevillningsfullmakten för statsandelar med 10 miljoner euro, vilka belopp ingår i ovan nämnda siffror. Regeringen har ­alltså i betydande grad utökat finansieringen till anläggningsprojekt inom den allmänbildande utbildningen.

I början av regeringsperioden var sysselsättningsutvecklingen svagare än vi väntat. Detta berodde i stor utsträckning på den internationella ekonomiska utvecklingen. Interpellanterna tycks dock också i fråga om sin uppföljning av sysselsättningen leva kvar i den situation som rådde för ett år sedan. Sysselsättningen sköt fart redan i fjol våras och trenden har stärkts ytterligare.

Regeringens linje för att främja sysselsättningen ger resultat. Antalet sysselsatta har klart börjat öka. När två år av regeringsperioden hade förflutit var närmare 40 000 fler personer sysselsatta än vid den tidpunkt då regeringen inledde sitt arbete. Under de senaste sex månaderna har antalet sysselsatta överstigit motsvarande fjolårsnivå med i genomsnitt 33 000. Efterfrågan på arbetskraft genom arbetskraftsbyråernas förmedling har under regeringsperioden ökat med nästan 20 procent.

Regeringen är medveten om de utmaningar den internationella ekonomin medför för såväl ekonomin som sysselsättningen inom den närmaste framtiden. Därför satsar vi på att stärka Europeiska unionens gemensamma strategi för tillväxt och sysselsättning, främja ekonomisk tillväxt i Finland och vidta åtgärder genom vilka vi kan förstärka de omedelbara positiva verkningarna av tillväxten på sysselsättningsgraden. Regeringens främsta mål är fortfarande att förbättra sysselsättningen.

Regeringens åtgärder har stärkt den kom­munala ekonomin. År 2005 är effekten av de statliga åtgärderna på den kommunala eko­nomin 159 miljoner euro plus. I slutet av val­perioden 2007 kommer nivån på statsandelarna för driftsekonomin att vara 1,3 miljarder euro ­högre än vad den var när denna regering inledde sitt ­arbete 2003.

Kommunernas ekonomiska problem kan i ett land som Finland där befolkningens medelålder stiger lösas på ett hållbart sätt bara genom att man håller igen utgiftsökningarna. I den kommun- och servicestrukturreform som regeringen inlett, och där också oppositionspartierna är företrädda, handlar det i själva verket också om att garantera att den kommunala basservicen är organiserad på en tillräckligt fast grund. Det väsentliga är att kvaliteten på och tillgången till tjänsterna tryggas. I fortsättningen krävs kommunsammanslagningar samt samarbete över kommungränserna.

Vi har ett högkvalitativt och välfungerande utbildningssystem. Att ungdomsåldersklasserna blir mindre och befolkningens medelålder stiger är realiteter som dagvården, utbildningstjänsterna och social- och hälsovårdstjänsterna står inför. Tryggandet av kommunal service förutsätter strukturella förändringar.

Regeringen bereder förslag för att man i tillräckligt god tid skall kunna förhindra utslagning bland barn och unga och stöda unga personers livskompetens bl.a. med hjälp av rehabilitering och utbildning. Också integreringen av invandrarbarn skall stärkas inom den grundläggande undervisningen. Besluten om detta fattas i samband med statsbudgeten. För att stärka jämlikheten när det gäller utbildningen utarbetas kvalitetsrekommendationer för den grundläggande undervisningen.

Regeringen anser det vara viktigt att kommunerna sörjer för en undervisning av hög kvalitet och för en trygg uppväxtmiljö för barnen. Vi har ett gemensamt ansvar för barnens framtid.

Välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan puheenvuoro:


Jyrki Katainen (kok):

Eduskunnan arvoisa puhemies! Kuulostaa siltä, että opetusministeri on lukenut kyllä Tuntemattoman sotilaan vähän turhankin tarkkaan. Siellähän sanotaan, että jos sinulla on nälkä, niin sinulle lyödään eteen semmoiset rätingit, joissa sanotaan, että sinulla ei voi olla nälkä. (Naurua) Samanlainen logiikka toimii myös tässä kuntataloudessa aivan yhtä lailla sivistystoimen ja opetuksen rahoituksen suhteen.

Mitä tulee kokoomuksen tai muiden puolueiden vaaliteemoihin, me todellakin halusimme osoittaa niillä tiedoilla tämän vaalikauden aikana 60 miljoonaa euroa lisää perusopetuksen vahvistamiseen eli ryhmäkokojen pienentämiseen ja opettajien ammatilliseen täydennyskoulutukseen. Me emme laskeneet näissä arvioissa yhteen, niin kuin te laskette, esiopetuksen kuljetuksia, aamupäivä- ja iltapäivätoimintaa emmekä myöskään esittäneet sitä, minkä te jo teitte, eli pakkolainaa kunnilta myös opetustoimessa. Eli tämä 60 miljoonaa, jonka jo silloin halusimme viedä läpi tämän vaalikauden aikana, ei ollut sosialidemokraattien vaalilupaus verojen alentamattomuudesta. Joskus tulee mieleen, kuinkakohan moni äänestäjä äänesti sosialidemokraatteja uskoen, etteivät he toteuta kokoomuksen vero-ohjelmaa. En usko, että kovinkaan moni, koska sosialidemokraatithan lupasivat, että veroja ei alenneta. Luojan kiitos, pyörsitte kantanne. (Ed. Gustafsson: Ei sellaista kukaan ole luvannut!)

Arvoisa puhemies! Suomen tulevaisuus perustuu luovuuteen ja siihen, että eri tavoin suuntautuneet ja eri tavoin lahjakkaat nuoret saavat valmiuksia toteuttaa itseään. Jos tämä hyväksytään tulevaisuutemme lähtökohdaksi, on silloin myös kysyttävä, mistä luovuus syntyy ja kuinka sitä voitaisiin vahvistaa. Lähtökohtana on luonnollisesti kotien kasvatusvastuun kautta aikaansaatu hyvä itsetunto. Tämän lisäksi tarvitsemme onnistumiseen ja itsenäisyyteen kannustavaa yhteiskuntaa. Aivan keskeinen elementti luovuuden vahvistamisessa on myös laadukas perusopetus. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että erilaiset oppijat saavat mahdollisuuden oppia omassa tahdissaan, perusopetuksessa on hyvän koulutuksen saaneita opettajia, joiden ammattitaidosta pidetään huolta täydennyskoulutuksen avulla, opetusryhmät ovat riittävän pieniä, jotta opettaja voi keskittyä opettamiseen ja eri tavoin lahjakkaiden oppilaiden opiskelun tukemiseen.

Me tämän päivän päättäjät joudumme aikanamme vastaamaan tulevien sukupolvien kysymyksiin. Minä en ainakaan halua vastata taantuvassa, massatyöttömyyden vaivaamassa Suomessa asuvan nuoren kysymykseen, miksi te ette tehneet mitään silloin, kun kaikki oli vielä mahdollista. Paljon mieluummin haluan vastata hyvinvointi-Suomessa asuvan nuoren kysymykseen, kuinka te osasitte riittävän aikaisessa vaiheessa varautua tulevaisuuden haasteisiin. Tähän jälkimmäiseen vastaisin kolmella sanalla: me investoimme koulutukseen. Juuri tästä opposition jättämässä välikysymyksessä on kysymys.

Arvoisa puhemies! Kokoomus on käyttänyt opposition järeintä asetta, välikysymystä, varsin harkitsevaisesti. Nyt emme kuitenkaan voineet seurata sivusta tilannetta, jossa perusopetuksen säästöt kärjistyivät kunnissa ja hallituksen passiivisuuden seurauksena osaamiseen perustuva kansallinen strategia käytännössä murenee.

Hyvät ministerit, Pisa-tutkimuksen loistavat tulokset eivät ole saavutettu etu. Luovuuden, osaamisen ja innovatiivisuuden perusteista on pidettävä huolta aivan joka päivä. Pisassa menestyminen perustuu 90-luvun päätöksiin ja vuonna 94 voimaan tulleeseen opetussuunnitelmaan, eli syvästä lamasta huolimatta Suomessa arvostettiin silloin koulutusta. 90-luvun koulutuspolitiikka ja päätökset olivat kaukonäköisiä ja varmistivat perusopetuksen loistavat oppimistulokset.

Hallituksen ministereiden ei pidä ymmärtää esittämääni kritiikkiä väärin. En usko tässäkään asiassa hallituksen tietoiseen pahantahtoisuuteen tai täydelliseen ymmärtämättömyyteen. Yksinkertaisesti vain on todettava, etteivät koulutus ja sivistys ole punamultapuolueiden arvoasteikon kärjessä. Jokaisella puolueella on ... (Hälinää — Eduskunnasta: Kuka tähän uskoo?) Herra puhemies, jokaisella puolueella on mahdollisuus tehdä arvovalintoja, ja jokaiselle joku asia on tärkein. Koulutus ei ole punamullalle tärkein, ja tästä syystä kokoomuksen oli pakko tehdä asiasta välikysymys, koska arvostamme asioita vain yksinkertaisesti toisella tavalla.

Hallitus perustelee koulutusmäärärahoissa tekemiään leikkauksia tiukalla budjettikurilla ja tarpeella säästää julkisissa menoissa. Tässä hallitus on vain osittain oikeassa. Selvää on, ettei julkisia menoja pidä kasvattaa niin, ettei julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä säilyisi tai että tämä kestävyys vaarantuisi. Vanhusväestön määrän lisääntymisen myötä kasvaviin menoihin on varauduttava, mutta on myös osattava tehdä tuloja. Koulutuksessa ei ole kysymys ainoastaan vuosittaisten kulutusmenojen lisäämisestä, kysymys on investoinnista tulevaisuuteen. Mitä koulutetumpaa työvoimaa meillä on tarjota, sitä varmemmin takaamme työn ja investointien sijoittumisen Suomeen. Sitä varmemmin myös työllisyys parantuu ja suomalaisten tulotaso nousee, ja sitä varmemmin kasvavat myös verotulot, joilla rahoitamme tulonsiirrot ja hyvinvointipalvelut.

Arvoisa puhemies! Olemme hallituksen kanssa yksimielisiä siitä, että työllisyysaste on nostettava 75 prosenttiin vuoteen 2011 mennessä, jotta peruspalvelut, kuten koulutus, terveyspalvelut ja lasten päivähoito, voidaan turvata. Se edellyttää, että nykyistä huomattavasti useampi työikäinen ja työkykyinen suomalainen olisi töissä. Joidenkin arvioiden mukaan 75 prosentin työllisyysaste merkitsisi sitä, että bruttokansantuotteen kakku olisi noin 10 prosenttia suurempi kuin tällä hetkellä. Se puolestaan merkitsisi käytännössä sitä, että meillä olisi noin 10 miljardia euroa enemmän käytettäväksi esimerkiksi eläkkeisiin ja vanhusten riittäviin ja laadukkaisiin kotipalveluihin.

Hallitus ei kuitenkaan ole saavuttamassa tätä asettamaansa työllisyystavoitetta. Tilastokeskuksen mukaan työllisiä oli viime huhtikuussa 2 000 henkilöä vähemmän kuin tämän hallituspohjan aloittaessa huhtikuussa 2003. Elämme siis Suomessa, jossa vain vähän yli puolet työikäisestä väestöstä on töissä. Myös hallitus on tunnustanut, ettei se saa aikaiseksi päätöksiä, joilla työllisyyslupaus saavutettaisiin. Millaisen perinnön tämä hallitus oikein seuraajilleen jättää?

Mittava rakennetyöttömyysongelma asettaa kyseenalaiseksi Suomen maineen kilpailukykyisenä maana. Työttömyyden kustannukset ylläpitävät raskasta verotusta, mikä edelleen heikentää työn tekemisen kannustavuutta ja kilpailukykyä. Myös kunnat pyörivät tällä hetkellä vastaavassa noidankehässä. Kuntien tuottamien palveluiden kustannukset ovat jatkuvasti kasvaneet, samalla kun hallitus on antanut kunnille yhä lisää uusia tehtäviä ilman riittävää rahoituspohjaa. Tämä on johtanut kunnallisverojen korotuksiin useissa kunnissa. Veroprosentin nostajien lukumäärä on tänä vuonna suurempi kuin koskaan vuoden 1990 jälkeen.

Arvoisa herra puhemies! Suomen on useissa eri mittauksissa todettu kuuluvan maailman kilpailukykyisimpien maiden joukkoon. Meidät on jopa todettu tässä sarjassa voittajiksi. Mistä tämä johtuu? Johtuuko se luonnonvarojemme määrästä? Ei. Johtuuko se suomalaisten työajoista? Ei. Johtuuko se sitten suomalaisesta edullisesta työvoiman hinnasta? Ei. (Eduskunnasta: Johtuuko se kokoomuksesta? — Ei!) Johtuuko se verotuksen tasosta Suomessa? Ei. Esitettyyn kysymykseen löytyy vain yksi vastaus. Hyvinvointimme ja menestyksemme perustuvat korkeatasoiseen koulutusjärjestelmäämme, osaamiseen eli siihen, mitä löytyy suomalaisten päiden sisältä. (Ed. Pulliainen: Ja muullako ei ole mittään väliä?)

Menestyminen kansainvälisissä kilpailukyky- ja oppimistulosmittauksissa antaa Suomesta kuvan, jonka mukaan olemme ikään kuin kenen tahansa valtionpäämiehen päiväuni: ollapa kansalaisena tai päättäjänä maassa, joka on maailman kilpailukykyisin ja maailman koulutetuin. Tästä voimme olla tyytyväisiä vain, jos emme ryhdy kuvittelemaan, että nämä ominaisuudet ovat suomalaisille ihmisille ja yhteiskunnalle lajityypillisiä ominaisuuksia, jotka säilyvät ilman uusia päätöksiä, ilman jatkuvaa työtä, ilman uusia linjauksia ja ilman priorisointia. Perusopetuksen säästöt, kouluverkon voimakas alasajo ja opettajien lomautukset ovat vaarantamassa koulutuksen tasa-arvon ja laadun.

Arvoisat ministerit, tämä on vakava paikka. Me emme puhu nyt mistä tahansa tulonsiirrosta tai mistä tahansa lisärahan tarpeesta, vaan me puhumme maamme tulevaisuudesta ja siitä, kuinka sitä tulevaisuutta rakennetaan. Me välikysymyksen jättäjät olemme huolissamme hallituksen linjasta, joka heikentää kuntien taloutta ja mahdollisuuksia huolehtia kansalaisten peruspalveluista. Hallituksen päätös ottaa kunnilta puolen miljardin euron pakkolaina tilanteessa, jossa kuntien taloustilanne on ennätysheikko, osoittaa huonoa harkintaa ja joustamattomuutta.

Hallitusohjelmassa luvattiin myös osoittaa ikäluokkien pienentymisestä aiheutuvat säästöt koulutuksen kehittämiseen, mutta tätä rahaa ei ole opetusministeriössä nähty eikä ilmeisesti nähdä tulevaisuudessakaan. Pitääkö opposition yhtenä miehenä ja naisena täällä puolustaa hallitusohjelman hyviä linjauksia hallituspuolueita itseään vastaan?

Kunnista kantautuu nyt niin vakavia hätähuutoja, että toivomme hallituksenkin kallistavan niille korvansa. Ei kai kukaan voi todella kuvitella niin, että Suomen kunnat olisivat täynnä ymmärtämättömiä, koulutuksen arvoa vierok­suvia päättäjiä,  jotka mielellään lomauttavat opettajia ja sulkevat kouluja ja vähentävät avustajia.

Herra puhemies! On järkyttävää, että kustakin ikäluokastamme peräti 4 000 nuorta syrjäytyy niin koulutuksesta kuin työelämästäkin. (Ed. Gustafsson: Eivät ne syrjäydy, ne 4 000! Tuo on populismia!) Tämä luku on sietämättömän suuri, eikä meillä ole varaa jättää näitä nuoria oman onnensa nojaan. Koulun tulisi tarjota onnistumisen kokemuksia kaikille oppilaille, myös heille, joille perinteinen koulunkäynti on vaikeaa. Tämä voi onnistua vaikkapa taito- tai taideaineiden avulla. Käytännössä se merkitsisi sitä, että entistä useampi oppilas saavuttaisi peruskoululle asetetut tavoitteet ja entistä harvempi jäisi vaille ammatillista, lukio- tai muuta jatkokoulutusta peruskoulutuksen jälkeen.

Haasteet koululuokissa kasvavat muun muassa monikulttuurisuuden, lisääntyvän erityisopetustarpeen ja perheiden ongelmien vuoksi. Samaan aikaan suurenevat opetusryhmät heikentävät keskeisellä tavalla opettajien mahdollisuuksia tehdä työtään. Tämä näkyy jo nyt opettajien jaksamisen ongelmina, mutta myös ongelmana saada koulutuksen saaneita ja ammattitaitoisia opettajia. Suuri osa miesopettajista on jo äänestänyt jaloillaan. Nämä tekijät vaikuttavat takuuvarmasti kielteisesti opetuksen laatuun ja oppimistuloksiin.

Kunnat ovat saaneet oppilashuoltoa koskevan tuoreen ja varsin hyvän lainsäädännön noudatettavakseen. Sen myötä oppilashuollon kustannukset ovat olleet kasvavin menoerä kuntien opetustoimessa. Erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen oppilaiden määrä on kuluneen kymmenen vuoden aikana kaksinkertaistanut, vaikka tätäkin lukua kritisoitiin. Koulunkäyntiavustajien määrä on perusopetuksessa lisääntynyt kuudessa vuodessa noin 4 000:sta yli 8 000:een, siis varsin merkittäväksi ammattikunnaksi.

Kouluissa otetaan parhaillaan käyttöön uusia opetussuunnitelmia ja aletaan opettaa uusia oppiaineita, kuten terveystietoa. Tavoitteena on, että uudet oppisisällöt ja pedagogiikka vastaavat nyky-yhteiskunnan ja työelämän vaatimuksia. Parhaillaan tekeillä olevat säästöt kuitenkin romuttavat opetussuunnitelmatyön, sillä toimeenpano ontuu pahasti.

Myös kielivalinnat ovat supistumassa eri kunnissa niin, että suomalaisten monipuolista kielitaitoa ei voida enää taata. Koulunsa päättäneet nuoret hallitsevat englannin kieltä paremmin kuin ennen, mutta muita kieliä aiempaa vähemmän, vaikka työelämä tarvitsee myös saksan, ranskan, venäjän ja vielä harvemmin opiskeltujen kielten osaajia.

Valtakunnallisen peruspalvelujen arviointiraportin mukaan alueelliset erot perusopetuksessa ovat kärjistyneet. (Ed. Zyskowicz: Sen jälkeen kun kepu tuli hallitukseen!) Raportissa kehotetaan valtiota tukemaan sellaisia kuntia, jotka eivät voi enää harventaa kouluverkkoaan eivätkä pysty toteuttamaan peruskoulupalveluja lakisääteisesti heikon taloustilanteen vuoksi. Mielestämme tämän raportin anti olisi otettava hallituksessakin vakavasti. On hälyttävää, että näin selkeästi on nyt todettu, että peruspalvelut eivät enää toteudu kaikissa kunnissa.

Vanhemmat ympäri Suomen ovat ymmärrettävästi huolissaan perusopetuksen leikkauksista. Monilla paikkakunnilla on herätty puolustamaan lasten oikeutta hyvään ja turvalliseen oppimis- ja kasvuympäristöön. Vanhempien näkökulmasta koulukeskustelua sanelevat liiaksi vaihtoehdottomat taloudelliset reunaehdot eikä perheiden elämää ole tarkasteltu kokonaisvaltaisesti. Perusopetusta koskevat päätökset eivät voi olla vain taloudellisesti vaan ennen kaikkea pedagogisesti ja lasten hyvinvoinnin kannalta kestäviä ratkaisuja. Kouluverkkotarkistuksista on käytävä perusteellinen keskustelu, johon vanhemmat on otettava riittävän ajoissa ja avoimesti mukaan.

Kouluverkon karsiminen on varsin perusteltua, kun oppilaiden määrä selkeästi vähenee. On varmasti järkevää karsia seiniä ja suunnata siitä saatavat säästöt opetuksen kehittämiseen. Suuri osa kunnista tekee kouluverkon karsintaa tällä hetkellä kuitenkin pakkoraossa, jossa pedagogiset seikat eivät puhu karsimisen puolesta, vaan ainoa konsultti on raha. Kunnat myös ennakoivat hallituksen tulevaa valtionosuusuudistusta, jossa niin sanottu kouluverkkotekijä pääosin poistetaan valtionosuusperusteista. Näin myös elinvoimaiset ja elinkelpoiset koulut poistetaan kartalta ja lasten koulumatkat kasvavat yli sietokyvyn. Toivommekin, että hallitus harkitsee ­asiaa vielä uudestaan ennen lopullista päätöksentekoa.

Arvoisa herra puhemies! Ehdotan seuraavaa sanamuotoa perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi:

"Eduskunta toteaa, että hallitus on politiikallaan heikentänyt kuntien taloutta ja siten niiden mahdollisuutta hoitaa hyvin lakisääteistä perusopetuksen järjestämistä. Tästä johtuen eduskunta toteaa, että hallitus on vakavasti vaarantanut perusopetuksen laadukkaan järjestämisen ja oppilaiden oikeuksien toteutumisen eikä näin ollen nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Edustajat Terhi Peltokorpi ja Pekka Nousiainen merkitään läsnä oleviksi.


Tatja Karvonen (kesk):

Arvoisa puhemies! Oppositio esitti välikysymyksen peruskoulutuksen tilanteesta tunteisiin vetoavasti juuri koulujen kevätlukukauden päättymisen kynnyksellä.

Asia ja kysymys ovat hyviä. Kouluverkon realistinen tarkastelu on nyt ajankohtaista, järkevää ja tarpeellista. Ikäluokat pienenevät, ja näin ollen myös aloittavien ykkösluokkien määrät vähänevät. On hyvä, että on kuntia, jotka ovat halunneet kehittää oman kunnan kouluverkkoa siten, että tulevat oppilasmäärät on otettu huomioon.

Viime päivinä on kirjoiteltu koulujen lakkauttamisista. Eräässäkin lehtiartikkelissa käsiteltiin Vantaan kouluverkon muutoksia. Jutun mukaan kouluverkkoratkaisuun vaikuttivat myös tulevat oppilasennusteet. Luokanopettajana ja päätöksentekijänä ihmettelen tätä näkökulmaa. Oppi­lasennusteidenhan pitäisi olla kouluverkon lähtökohta. Esimerkiksi Kemijärvellä on pystytty laatimaan realistinen, oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen kouluverkkosuunnitelma juuri tuleviin oppilasennusteisiin perustuen.

On tärkeää laittaa raha poikimaan opetuksen kautta. Oppilaiden hyvien tulosten ja viihtyvyyden takana eivät ole välttämättä aina pienin mahdollinen koulu ja opetusyksikkö. Oppositiopuolueiden eduskuntaryhmissä istuu käsittääkseni monta opetuksen ammattilaista. Luulisi olevan ymmärrettävää, että koulu, jossa on 0.—6.-luokka ja yksi opettaja, ei ole oppilaan oppimisen ja kehityksen kannalta millään muotoa paras vaihtoehto. (Ed. Zyskowicz: Keskusta hävittää pienet koulut!) Koulujen nykyiset lakkautukset johtuvat siis kahdesta syystä: ikäluokkien pienenemisestä ja kuntien säästötoimista, jotka pitää erottaa toisistaan. (Ed. Pulliainen: Sinne menevät koulut ja kunnat!) Välikysymyksen tekijöillä ei näytä olevan siihen minkäänlaista halua. (Ed. Zyskowicz: Päinvastoin!)

Arvoisa puhemies! Hallitus on aloittanut laajan palvelurakenneuudistuksen kuntatalouden tasapainottamiseksi ja vastuunjaon selkiinnyttämiseksi. (Ed. Zyskowicz: Selvittämiseksi!) Hankkeen lähtökohtana on kuntalainen ja palvelut, (Ed. Zyskowicz: Ja selvittäminen!) jolloin erilaisiin palveluiden tuotantotapoihin pitää suhtautua avoimesti. Tähän lähtökohtaan keskustan ajama lähikouluperiaate sopii hyvin. Keskustalle laatu on muutakin kuin vain rahaa.

Viime vuosina on kehitetty ennen kaikkea ammattikorkeakouluja ja yliopistoja. Korkeakoulutuksen avulla ennakoidaan tulevaa tilannetta, kun väestö ikääntyy ja suuret ikäluokat siirtyvät työelämästä eläkkeelle.

Peruskoulutusta ei ole unohdettu, vaikka oppositio sitä epäileekin. Muistutan vielä, että valtionosuuksiin tehty indeksitarkistus 50 prosentista 75 prosenttiin täysimääräisestä korotuksesta (Ed. Vahasalo: Se on pakkolainaa!) lisää perusopetuksen järjestäjän valtionosuuksia kunnille 29 miljoonalla eurolla. (Ed. Zyskowicz: Joka pakkolainalla otetaan pois!) Tämä on yksi osoitus siitä, että peruskoulutus on merkityksellinen myös hallituksen mielestä.

Arvoisa puhemies! Syrjäytymiskierteen on todettu alkavan usein jo varhaislapsuudessa, ja koululaisiin panostaminen näkyy menestyksenä tulevaisuudessa. Tällä hallituskaudella esikoululaisten koulukuljetuksiin on osoitettu varat valtion budjetista, koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta on vakiinnutettu ja toimintaa laajennettu koko maahan. Nämä toimet ovat helpottaneet peruskoulun nuorimpia koulutaipaleen alkuvaiheessa.

Peruspalvelujen arvioinnin mukaan viime vuonna 94 prosenttia 7—12-vuotiaista asui enintään viiden kilometrin päässä koulusta ja yläluokkalaisista 78 prosenttia. Koulumatkat ovat siis edelleen hyvin kohtuullisia suurella osalla oppilaista. (Ed. Huotari: Entä niillä, joilla on pitkät matkat?) Yli kuntarajojen tapahtuva yhteistyö on myös peruskoulutuksen osalta keskustan eduskuntaryhmän mielestä tärkeää. (Ed. Pulliainen: Siirrytään suurempiin yksiköihin!) Tässä kuntapäättäjät ovat avainasemassa. Päätöksiä tehtäessä mustasukkainen oppilaskohtaisiin valtionosuuksiin tuijottaminen vie huomion itse oppilaasta. On ollut hyvin valitettavaa, että joissakin kunnissa pieni koululainen on väkisin sijoitettu oman kunnan alueella sijaitsevaan kouluun, vaikka naapurikunnan koulu olisi ollut lähempänä. (Ed. Pulliainen: Teillähän se valta on!)

Välikysymyksessä hallitusta syytetään opetussektorin leikkauksista ja peruskoulutuksen romuttamisesta. (Ed. Zyskowicz: Aivan aiheesta!) Ei sovi unohtaa, että kunnat ja kuntapäättäjät ratkaisevat, mihin valtionosuusrahat kohdennetaan. (Ed. Zyskowicz: Ja ne ovat kepulaisia!) Korvamerkinnästä on luovuttu. Jokaisessa kunnassa ratkaistaan itsenäisesti, mistä säästetään, jos talous on tiukoilla. (Ed. Zyskowicz: Älkäämme siis syyttäkö hallitusta vaan kepua!) Hyvin monet kunnat käyttävätkin opetukseen vähintään sen, mitä valtionosuuksina saavat. Hallituksen taholta ei kehoteta kohdentamaan säästöjä pikkukoulujen lakkauttamiseen, luokkakokojen suurentamiseen tai koulunkäyntiavustajien ja erityisopetuksen vähentämiseen, vaan nämä päätökset ovat kunnallisten luottamushenkilöiden käsissä. (Ed. Zyskowicz: Näin kepulaiset päättäjät tekevät!) Emme kuitenkaan syyllistä päättäjiä, kuten oppositio tekee kohdentaessaan syytteensä nykyiseen hallitukseen. Kuntien luottamushenkilöillä on aivan varmasti riittävästi muutakin mietittävää. Keskustan eduskuntaryhmä ymmärtää kuntapäättäjien ristiriidan päätöksenteossa, (Ed. Pulliainen: Kepulaisia tässä syytetään!) jossa lähikoulun puolustajia riittää ja oppilasennusteet kertovat toista totuutta. (Ed. Vielma: Pelkkä ymmärrys ei riitä!)

Arvoisa puhemies! Oppositio väittää välikysymyksessään, että kunnille ja myös kouluille on tullut koko ajan lisää tehtäviä ilman riittävää rahoitusta. (Ed. Zyskowicz: Näin on käynyt!) Haluaisinkin tiedustella, mitä tehtäviä kouluille on annettu ilman riittävää rahoitusta sitten vuoden 99 koululainsäädännön uudistuksen. Uusia velvoitteita ei kaadeta kuntien vastuulle huolehtimatta niiden kyvystä järjestää ne. (Ed. Zyskowicz: Näin juuri tehdään!) Tämä huomioidaan erityisesti valtionosuusuudistusta työstettäessä. Hallitus uskaltaa ylläpitää maltillista uudistus- ja talouslinjaa silläkin uhalla, että joitakin säästötoimia arvostellaan rajusti. (Ed. Zyskowicz: Onpa rohkeaa puhetta!)

Tänä vuonna käyttötalouden laskennallisten valtionosuuksien taso on noin 267 miljoonaa euroa korkeampi kuin viime vuonna. Se on enemmän kuin kertaakaan viimeisten 13 vuoden aikana, pois lukien huippuvuosi 2002. Tämä on enemmän kuin kokoomus eduskuntavaalikampanjansa kuuden kohdan ohjelmassaan esitti. (Ed. Vielma: Entäs kepu?) Samoin kokoomuksen jatkuvat viittaukset kunnilta otettavaan pakkolainaan ovat pään painamista pensaaseen, kuten te itsekin sen hyvin tiedätte. (Ed. Zyskowicz: Voisitteko selittää, miten?) Se on myönnettävä, että menojen kasvua on välttämätöntä hillitä tiedossa olevan väestörakenteen rajun muutoksen vuoksi. Ei palvele tätä hallitusta, ei oppositiota, ei seuraavaa hallitusta eikä ennen kaikkea suomalaisia veronmaksajia, että ongelmien kohtaamista siirretään eteenpäin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nykyjärjestelmämme ja -käytännöt olisivat toimivia tulevaisuudessa. On ennakoitava ja toimittava.

Tällä hetkellä ei ole helposti saatavilla rahoituslukuja eri koulutusasteista. Tämän vuoksi saatavilla pitää olla helppolukuinen vertailuaineisto, josta käy ilmi, miten eri koulutusasteiden rahoitus on hoidettu suhteessa muihin. Vertailu tulisi tehdä yleissivistävän, toisen asteen ja korkea-asteen rahoituksen jakautumisen periaatteista ja toteutuksesta.

Arvoisa puhemies! Veikkausvoittovarojen jakosuhteen muutos on parantanut nuorisojärjestöjen tilaa ja mahdollisuutta tukea koululaisten hyvinvointia muun muassa kerhotoiminnan kautta. Samoin ikäluokkien pienenemisestä vapautuneet rahat tulevat koululaisten parhaaksi esimerkiksi kouluterveydenhuoltoa ja hammashoitoa parantamalla. Kuntien toimialojen välillä tapahtuva yhteistyö on erittäin tärkeää kuten minis­teriötasollakin. Useissa kouluissa tuskaillaan sitä, kuinka hitaasti tieto kulkee sosiaalitoimesta koulutoimeen ja toisinpäin. Tässä opetusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö voivat toimia edelläkävijöinä ja näyttää mallia siitä, miten koululaisiin ja heidän hyvinvointiinsa liittyviä lainsäädännöllisiä ja taloudellisia asioita hoidetaan yhteistyössä.

Meitä suomalaisia syytetään usein huonosta itsetunnosta, vaatimattomuudesta, suorastaan omien saavutusten vähättelystä. Pisa-tutkimusten perusteella voi aivan hyvin sanoa, että Suomen koulutusjärjestelmä on maailman huippuluokkaa ja suomalaiset opettajat ovat työssään maailman parhaita. (Ed. Huotari: Niin ovat, kun saavat tehdä rauhassa työtään!)

Opetuksesta vastuussa olevat tahot monista maista ovat käyneet tutustumassa suomalaisiin kouluihin ja opetusjärjestelmään yrittäen päästä selville hyvien tulosten taustoista ja hyödyntääkseen niitä omassa maassaan. 1990-luvun laman aikana, jolloin säästötoimet olivat välttämättömiä, myös opetusmenoja leikattiin tuntuvasti. Pelättiin yleisesti, että sillä vahingoitetaan opetuksen laatua ja oppimistuloksia. Näin ei onneksi näytä käyneen.

Suomalaisen korkeatasoisen ja tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän kivijalkoja ovat laadukas opettajankoulutus sekä tiivis kodin ja koulun välinen yhteistyö. On maan ylpeydenaihe, että kaikilta peruskoulussa toimivilta opettajilta vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto.

Kuntien valtionosuusjärjestelmässä otetaan huomioon erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetusjärjestelyjä erityisopetussiirtopäätöksiin sidotuilla korotuksilla. Tätä tukimuotoa ei ole valtion harjoittelukouluissa. Keskustan eduskuntaryhmä haluaa, että kyseinen epäkohta korjataan.

Arvoisa puhemies! ...

Ed. Karvonen, ryhmäpuheenvuorojen pituudet ovat 10 minuuttia, ja pyydän, että siinä aikarajassa pyritään pysymään, koska tasapuolisuuden vuoksi joudun kyllä rajaamaan nämä keskustelut 10 minuuttiin!

Selvä. — Peruskoulutus pysyy nyt ja tulevaisuudessa Suomen menestyksen perustana. Perusopetuksesta ei tingitä, tästä me kaikki olemme yhtä mieltä. Koululaiset ja opettajat voivat viettää ansaitsemansa kesäloman rauhassa.


Maija Rask (sd):

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueen ryhmäpuheenvuoro välikysymyskeskustelussa on tapana aloittaa kertaamalla, kuka kysymyksen teki ja miksi. Sitten kerrotaan, miksi kysymys itse asiassa on huono, asiaton, populistinen tai vähintäänkin väärin ajoitettu.

Arvoisa puhemies! En viitsi tuhlata aikaani opposition motiivien pohdiskeluun, vaan puhun tästä asiasta. (Ed. Pulliainen: Oppositio haluaa kaataa hallituksen, eikö se ole vieläkään kirkastunut?)

Arvoisa puhemies! On totta, että kunnat ovat taloudellisesti tiukoilla. (Ed. Zyskowicz: Eivät ole, kysykää Manniselta!) Kuntatalous sekä valtio—kunta-suhde on vaikea asia. Välikysymys siis puuttuu aivan olennaiseen asiaan. (Ed. Zyskowicz: Hyvä avaus!) Myös sosialidemokraatit edellyttävät, että hallitus esittää ratkaisuja kuntatalouden ongelmiin. (Ed. Zyskowicz: Puhe sen kuin paranee!) On myönteistä, että hallitus on ryhtynyt luomaan vakaata ja kestävää valtio—kunta-suhdetta muun muassa käynnistämällä kunta- ja palvelurakenteen uudistamistyön ministeri Mannisen johdolla. (Ed. Zyskowicz: Kovin ollaan myöhään liikkeellä!)

Istuvan hallituksen aikana valtio on kompensoinut kaikki kuntien veropohjaan tehdyt leikkaukset. Kuntien tulot vahvistuvat tänä vuonna, vaikka menopuolella kyllä riittää maksamista. Vuosina 2006—2009 valtionosuuksia lisätään yli 600 miljoonaa euroa tähän vuoteen verrattuna. (Ed. Zyskowicz: Tekö sen takaatte?) Suurin osa summasta käytetään valtion ja kuntien kustannustenjaon tarkistukseen. Kustannustarkistus osoittaa, että kunnat ovat käyttäneet opetukseen suunniteltua enemmän rahaa. Se on myönteistä. (Ed. Vahasalo: Valtio on vienyt pakkolainan päältä!) Tämä raha palautetaan kunnille hallituksen suunnitelman mukaisesti, ja viimeinen erä on luvassa maksettavaksi 2008. Nopeampi aikataulu olisi merkinnyt kehysten ylittämistä. Tuskin sitä oppositio olisi toivonut. Kunnille maksetaan, mitä kunnille kuuluu. (Ed. Zyskowicz: Te säästätte pienistä oppilaista!)

Arvoisa puhemies! On ymmärrettävää, että väestörakenteen muutos pakottaa lisäämään rahaa ikääntyvien ihmisten sosiaali- ja terveyspalveluihin. (Ed. Vahasalo: Mutta ei koulutuksen kustannuksella!) Tämä raha ei kuitenkaan saisi lähteä koulutuksesta, aivan niin kuin ed. Vahasalo sanoi. Olen samaa mieltä. Hallitusohjelman mukaisesti ikäluokkien pienentyessä vapautuvat rahat tulisi käyttää koulutuksen vahvistamiseen. (Ed. Zyskowicz: Entä käytännössä?) Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä, että hallitus palaa tähän asiaan. (Ed. Zyskowicz: Tuo oli uutinen!)

Opetushallituksen seuranta osoittaa, että vuonna 2003 perusopetuksen yksikköhinta kattoi keskimäärin 93 prosenttia kuntien perusopetuksen kustannuksista. Yksikköhintojen ja toteutuneiden kustannusten välinen ero perusopetuksessa on kaventunut 2000-luvulla. Valtion ja kuntien taloudellinen tilanne kytkeytyy yleiseen talouskehitykseen. Työllisyyden parantuminen ja verotulojen nousu merkitsevät lisää toimintavapautta myös julkiselle sektorille. Hallitus on tehnyt paljon työllisyyden ja myös julkistalouden parantamiseksi, ja työ todellakin jatkuu. (Ed. Zyskowicz: Ei riittävästi kuitenkaan!)

Arvoisa puhemies! Perusopetus on tärkeää. Korkeatasoinen ja turvallinen peruskoulu luo pohjan hyvälle elämälle ja luo pohjan koko maamme menestykselle, aivan niin kuin edustaja, puheenjohtaja Katainenkin täällä mainitsi.

Edellisen koulutuspolitiikkaa käsittelevän välikysymyksen jätti keskusta vuonna 1998. Tuolloin opposition huolenaiheena olivat kuntien vaikea asema, kouluverkko, ryhmäkoot, oppimistulokset ja opettajien lomautukset. (Ed. Zyskowicz: Ei uutta auringon alla!) Silloin asiaa yritti parhain päin selittää opetusministeri Heinonen.

Arvoisa puhemies! Nyt näyttääkin siltä, että eri puolueet kiinnittävät loppujen lopuksi huomiota samoihin asioihin. Tästä ei pidä ajatella, että puolueiden koulutuspolitiikassa ei olisi eroa. Ainakin kokoomuksen ja sosialidemokraattien välillä on eroa kuin yöllä ja päivällä koulutuspolitiikassa. Kokoomus korostaa erityislahjakkaiden asemaa, kannattaa yksityiskoulujen perustamista ja puhuu korkeakoulutuksen huippuyksiköiden puolesta hinnalla millä hyvänsä. Sosialidemokraatit haluavat antaa jokaiselle lapselle yhtäläisen koulunkäyntimahdollisuuden. Me vaalimme yhtenäiskouluperiaatetta ja koulutuksen tasa-arvoa. Sosialidemokraatit arvostavat ammatillista koulutusta ja ammatillista aikuiskoulutusta. Pisa-vertailussa Suomi on maailman huipulla juuri sen takia, että me olemme pystyneet tarjoamaan kaikille lapsille Suomessa tasavertaiset oppimismahdollisuudet. Arvostetut ja hyvät opettajamme ovat muuttaneet nämä mahdollisuudet tuloksiksi.

Meidän sosialidemokraattien mielestä opettajien lomautuksia pitää välttää. (Ed. Zyskowicz: Kas, kun mekin olemme ihan samaa mieltä!) Lomautukset voivat johtaa lainvastaisiin opetusjärjestelyihin ja valtionosuuksien takaisinperintään. Mutta, arvoisa puhemies, jos säästöjä on tehtävä, niin ne pitää tehdä niin, että siitä opetus ei kärsi. Tosiasia on, että viime vuonna jäi 1 477 ekaluokkalaisen pulpettia tyhjäksi, sillä peruskoulun aloittajia oli sen verran vähemmän kuin vuonna 2003. Kuten välikysymyksessä todetaan, kouluverkon tarkistaminen on perusteltua — tämä on välikysymystekstiä — jos oppilasmäärä selkeästi vähenee. (Ed. Zyskowicz: Edellinen puhuja ei löytänyt sitä välikysymyksestä!) Sen sijaan välikysymyksessä mainittu kouluverkon alasajo on liioiteltua. Peruspalvelujen arviointia koskevan selvityksen mukaan koulujen lakkauttamiset eivät ole juurikaan vaikuttaneet perusopetuksen saavutettavuuteen.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien mielestä erityisopetuksen tarpeessa olevien lasten tulisi saada opetusta muiden lasten kanssa samassa luokassa aina, kun se on mahdollista. (Ed. Uotila: Tarvitaan avustajia!) Suuri osa erityistä tukea tarvitsevista koululaisista ei häiritse muiden oppimista, eikä heitä ole syytä eristää omiin luokkiinsa — tämä ei poista avustajan tarvetta. Opetusministeriön valmistelussa oleva päätös miljoonan euron määrärahasta yhteisen opetuksen helpottamiseksi tulee tarpeeseen. Yleis- ja erityisopetuksen kokonaisuutta vahvistaa myös Opetushallituksen käynnistämä erityisopetuksen kehittämishanke.

Tämän päivän koululaisten oppimisongelmia on tutkittava ja puututtava niihin ajoissa. Erityisopetusta tarvitsevien oppilaiden kehitystarpeet on muuten tilastoitu Suomessa erityisen tarkasti. Esimerkiksi osa-aikaiseen erityisopetukseen siirretyistä oppilaista lähes puolet kärsii lukihäiriöstä. Suunnitellut toimenpiteet, kuten esimerkiksi "Erilaiset oppijat — yhteinen koulu", tunnistavat erilaisia oppijoita ja auttavat heitä oppimaan. Koulunkäyntiavustajien riittävyydestä ja koulutuksesta on huolehdittava. — Vasemmisto nyökkää, ovat samaa mieltä. Kokoomus on hiljaa. — Sosialidemokraatit korostavat, että jokaisella lapsella on oikeus kykyjensä mukaiseen opetukseen. (Kokoomuksen ryhmästä: Hyvä!) — Kiitos kannustuksesta!

Arvoisa puhemies! Kiistatta olennaisen aiheensa lisäksi tämä välikysymys sisältää runsaasti hurskastelua. Kun aikoinani aloitin Lipposen hallituksen opetusministerinä, ensimmäisessä budjettineuvottelussamme valtiovarainministeri Niinistön viesti oli: "Kuulehan Maija, eikö näistä koulujen investointirahoista voisi luopua, kun kerran sosiaali- ja terveysministeritkin luopuivat terveyskeskusten korjausrahoista?" Siis ensimmäinen asia, jonka kuulin kokoomuslaisen valtiovarainministerin suusta, oli, että koulujen peruskorjausrahat pitää poistaa. (Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä) Hän ei piitannut silloin pienten kuntien ahdingosta eikä hän piitannut koulujen homeongelmista. Nyt kokoomuksen huoli koulujen perustamis- ja korjausrahoista kuulostaa teennäiseltä. Onneksi kokoomus ja Niinistö eivät onnistuneet; sosialidemokraattien ote piti, (Ed. Pulliainen: Ohoh! Vitsi! — Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä) ja koulujen peruskorjausrahat ovat edelleenkin mukana myös käsillä olevassa valtionosuusuudistuksessa. Eduskunta on tämän lisäksi vuosittain lisännyt peruskoulujen korjausrahoja.

Arvoisa puhemies! Toinen asia: Välikysymyksessä ollaan huolissaan myös peruskoulujen oppimateriaaleista. Tässäkin kokoomuksen on syytä mennä itseensä. Esimerkiksi koulukirjastot lähes tuhottiin kokoomuslaisen opetusministeri Heinosen aikana. (Välihuutoja kokoomuksen ja sosialidemokraattien ryhmistä) Kirjat ja muu oppimateriaali aiottiin ilmeisesti korvata tietojenkäsittelylaitteilla ja -ohjelmilla, kunnes tajuttiin, että tietoyhteiskuntaosaaminen ei perustu koneisiin vaan tietoon. Oppilaiden tietoyhteiskuntavalmiudet ovat tärkeitä, mutta niitä ei saa kehittää oppimateriaalista tinkimällä. Muutenkin totean, että näissä kiittävissä Pisa-arvosteluissa on kiinnitetty huomiota Suomen koulukirjastojen tilanteeseen. Etelä-Suomen läänissä vain noin 34 prosentilla kouluista on riittävät kirjastotilat.

Ministerikaudellani käynnistettiin Luku-Suomi-hanke, jonka tavoitteena oli parantaa luku- ja kirjoitustaitoa ja pelastaa koulukirjastot. Kaiken perusta on äidinkielen oppiminen. (Ed. Salo: Raskin perintö on tuhottu!)

Minusta on mielenkiintoista todeta se, että opetusryhmien koko on nyt alkanut kiinnostaa kokoomusta.

Ed. Rask, joudun jälleen huomauttamaan siitä, että olemme sopineet, että 10 minuutin puheenvuorojen pituus on voimassa ryhmäpuheenvuorojen osalta.

Arvoisa herra puhemies! Silloin kun koululakeja säädettiin, kokoomus vastusti opetusryhmien säätämistä lailla. Täytyy vain todeta lopuksi, että oppositio ei selviä tästä ongelman ytimestä. Asia on niin, että myös vasemmisto oli mukana verovähennyspuuhailussa, silloin kun ministeri Siimes oli hallituksessa. (Ed. Virtanen: Ei ole tässä hallituksessa!) On vain todettava, että tämä on opposition pakollinen kevätlukukauden päättäjäisseremonia, ja opettajana sanon, että näillä näytöillä kokoomusta ja kumppaneita ei voi päästää luokalta. (Ed. Pulliainen: Mutta hallitus on tarkoitus kaataa, ei päästää ketään luokalta! — Hälinää ja välihuutoja)

Välihuudot ovat sallittuja, mutta jatkuva pulina ei. Pyydän hiljentymään!


Raija Vahasalo (kok):

Arvoisa puhemies! "Maan kilpailukyky ei ala teollisuushallista tai tutkimuslaboratoriosta. Se alkaa luokkahuoneesta." Näin sanoi Henry Ford sata vuotta sitten. Niistä ajoista maailma on muuttunut paljon mutkikkaammaksi. Meidän lapsillemme koulutus on vieläkin tärkeämpää. Perusopetus on kivijalka koulutusjärjestelmässä ja oppimisessa. Jos perusta pettää, pettää muukin koulutus.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on huolissaan hallituksen kevytmielisestä suhtautumisesta perusopetukseen. Kansainvälisesti vertailtuna loistavat oppimistuloksemme ovat vieraannuttaneet hallituksen koulujen raadollisesta arkitodellisuudesta. Vaikuttaa siltä, että Pisa-tulokset ja ikäluokkien pieneneminen antaisivat hallitukselle harhakuvitelman, että opetuksen tasosta olisi varaa leikata. Näin ei todellakaan ole. Koulut pysyvät tällä hetkellä koossa ilmastointiteipin ja kynänpätkien varassa.

Perusopetus eroaa muista kunnan peruspalveluista merkittävällä tavalla. Ensinnäkin, kaikki kansalaiset kuuluvat oppivelvollisuuden piiriin. Ei voi valita, haluaako saada oppia vai ei. Toiseksi, perusopetus on sen tärkeyden vuoksi maksutonta, jotta kaikki pääsevät opetuksen piiriin. Kolmanneksi, vaihtoehtoja kunnan tarjoamille kouluille ei juurikaan ole. Näistä syistä johtuen valtiolla on aivan erityinen vastuu perusopetuksesta, eikä hallitus voi väistää sitä.

Opetuksesta vastaava ministeri Tuula Haatainen on julkisuudessa suhtautunut tylysti koulujen ja koululaisten tilanteeseen. Viime viikolla ilmeni, että neljännes kunnista leikkaa perusopetuksen määrärahoja ja kasvattaa ryhmäkokoja. Joka toisessa kunnassa suunnitellaan koulujen lakkauttamista tai yhdistämistä. Opetusministeri sysäsi radiohaastattelussa vastuun täysin "paikallisille toimijoille". Kun Haataiselta kuitenkin tivattiin edes jonkinlaista vastuunottoa tai toimenpiteitä perusopetuksen pelastamiseksi, vastaus oli tyypillinen tälle hallitukselle: "Olen käynnistänyt selvityksen erityisopetuksen tarpeista." Tämäkö on todella hallituksen vastaantulo kaikkia suomalaisia koskettavassa asiassa?

Olemme voineet tehdä vain yhden johtopäätöksen: Hallituksella ei ole aikomustakaan ottaa vastuuta perusopetuksen tilasta eikä edes niistä toimenpiteistä, joilla hallitus itse on heikentänyt kuntien mahdollisuuksia huolehtia perusopetuslain asettamista velvoitteista. Päinvastoin, nyt koko perusopetustamme ajetaan alas systemaattisesti.

Arvoisa puhemies! Säästöt perusopetuksessa kohdistuvat raskaimmin niihin oppilaisiin, joiden lähtötilanne muutenkin on heikoin. Kun opetusryhmät kasvavat, opettajalla on entistä vähemmän aikaa oppilaiden henkilökohtaiseen ohjaukseen. Suuressa luokassa opettajalla on yhdelle lapselle aikaa noin minuutti oppituntia kohden. Se ei riitä. Yleensä aika menee häiriköiden paimentamiseen. Tämä heikentää väistämättä oppimistuloksia, ja koulupudokkaita tulee. Syrjäytymiskehitys on alkanut.

Paras tapa estää syrjäytymistä on huolehtia kunnolla koulun ydintehtävästä eli yleisopetuksesta. Tällöin vähennämme kalliiden erityisopetuksen, tukiopetuksen ja oppilashuollollisten palvelujen tarvetta. Kuten edustaja Katainen sanoi, tarve erityisopetukseen on lisääntynyt kaiken aikaa. Osa-aikaisessa erityisopetuksessa on jo joka viides oppilas. Tämä kielii yhteiskunnan tilasta ja yleisopetuksen vaikeuksista. Perusopetuksen valtionosuuden perusteena oleva yksikköhinta ei kata läheskään kaikkia opetuksen järjestämisestä aiheutuvia menoja.

Erityisopettajien virkoihin ei ole riittävästi kelpoisia hakijoita. Esimerkkinä voin mainita kotikuntani Kirkkonummen, jossa haettiin keväällä erityisopettajia 11 virkaan, mutta yhtään pätevää ei saatu. Vaikka tämä ilmiö on ollut valtakunnallinen ongelma jo vuosia, ministeri on vasta käynnistänyt selvityksen aiheesta. Nyt tarvittaisiin tekoja. Lapset eivät odota, he tarvitsevat opetuksensa jo tänään.

Kunnilla ei ole varaa tarjota opettajille täydennyskoulutusta, puhumattakaan siitä, että koulutuksen ajaksi palkattaisiin luokkaan sijainen. Odotetaan, että opettaja kouluttautuu omalla ajallaan, jopa omalla rahallaan. Toimitaanko missään muussa ammatissa näin? Edellytämme, että opettajien täydennyskoulutukselle tulee jo ensi vuoden budjettiin oma momentti. Rahat siihen löytyvät esimerkiksi ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvista säästöistä. Ne rahat hallitus on jo nyt, oman ohjelmansa vastaisesti, ohjannut muualle.

Kouluverkkoamme uhkaa tällä hetkellä jopa pahempi alasajo kuin lamavuosina. Eniten uhan alla ovat pienet ala-asteet, alle 80 oppilaan lähikoulut. Ministeri Haatainen, olette pitänyt keskeisenä linjauksena sitä, että lähikouluperiaatetta vahvistetaan. Tuemme teitä siinä linjauksessa, mutta emme voi teidän laillanne seurata sivusta, kun pieniltä koululaisilta viedään lähikoulut ja heidät laitetaan istumaan tuntikausiksi koulutaksiin, asuntoloihin sijoittamisesta puhumattakaan. Tätä kehitystä on vauhdittanut hallituksen selkeä aikomus poistaa niin sanottu kouluverkkotekijä valtionosuuksien perusteista. Ihmettelemme, että myös keskustan eduskuntaryhmä on tukemassa tällaista hanketta, joka ajaa alas maaseudun jo varsin harvan kouluverkon.

Perusopetuslaki vaatii, että jokaisella lapsella on tasavertaiset mahdollisuudet laadukkaaseen opetukseen riippumatta asuinpaikasta ja varallisuudesta. Perusopetuksen yksikköhinnat ovat jääneet todellisista kuluista jälkeen noin 10 prosenttia. Kun valtio tinkii omasta osuudestaan, harvalla kunnalla on taloudellisia mahdollisuuksia paikata aukkoa omasta budjetistaan.

Koulujen karsimisessa on useimmiten kyse kustannussäästöistä eikä opetuksen laadun parantamisesta, niin kuin pitäisi olla. Alueelliset erot kasvavat, eikä enää voida puhua koulutuksen tasa-arvosta. Otetaan esimerkiksi 25 000 asukkaan Vihdin kunta. Vihdissä on esitetty, että seitsemän koulua lakkautetaan, koulukyytejä supistetaan, tuntiresurssia leikataan, opetusryhmiä kasvatetaan, erityisopetusta vähennetään, avustajia vähennetään ja A2-kieli poistetaan. Tämän jälkeen ala-asteilla opiskellaan vain ja ainoastaan englantia, ei mitään muuta kieltä. Kuitenkin oppilasmäärä kasvaa kunnassa koko ajan. (Ed. Lintonen: Kuka siellä oli viime kaudella vastuussa?)

Vaadimme, että hallitus ottaa vastuun perusopetuslain vaatimusten täyttämisestä ja peruuttaa opetukseen kohdistamansa säästöt. Hallituksen on heti maksettava takaisin kunnilta ottamansa pakkolaina kokonaisuudessaan.

Vaadimme, että ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat säästöt ohjataan hallitusohjelman mukaisesti koulutukseen ja että koulujen perustamiskustannuksiin tarkoitettu määräraha palautetaan vähintään vuoden 2003 tasolle.

Vaadimme, että hallitus nostaa perusopetuksen yksikköhinnat vastaamaan todellisia kustannuksia ja peruuttaa aikomuksensa alentaa opetuksen valtionosuus nykylain mukaisesta 57 prosentista noin 45 prosenttiin.

Arvoisa puhemies! Koulutuksen osuus bruttokansantuotteestamme on Pohjoismaiden pienin ja alle Oecd-maiden keskitason. Kunnissa on pystytty siitä huolimatta järjestämään hyvätasoinen opetus tähän saakka. Menestyksemme perustuukin pitkälti osaavaan, korkeasti koulutettuun ja ammattiinsa voimakkaasti sitoutuneeseen opettajakuntaan. Kokoomus kiittää kaikki opettajia, jotka jaksavat vaikeista olosuhteista huolimatta tehdä vastuullista ja tärkeää työtä tulevaisuutemme hyväksi. Olette ansainneet juuri alkaneen kesälomanne!

Kokoomuksen eduskuntaryhmän nimissä kannatan kansanedustaja Jyrki Kataisen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.


Unto Valpas (vas):

Arvoisa puhemies! Tämän välikysymyksen aiheena on hallituksen aiheuttama perusopetuksen kurjistuminen. Meidän vasemmistoliitossa on ollut helppo lähteä mukaan tähän välikysymykseen, helppo ensinnäkin siksi, että meille hyvä perusopetus on erityisen tärkeää — antaahan se pohjan lasten menestymiselle myöhemmin elämässä ja turvaa koko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden ja korkean osaamisen. Toiseksi tämä välikysymys sopii meille hyvin siksi, että jo kahdessa välikysymyksessä sekä talousarvioiden käsittelyn yhteydessä olemme nostaneet kuntien ongelmat esille. Tässä opposition yhteisessä välikysymyksessä käsitellään nyt sitä, mitä näistä ongelmista seuraa muun muassa perusopetukselle ja lasten tulevaisuudelle.

Arvoisat ministerit, te ette voi ainakaan sanoa, ettei teitä ole jo monta kertaa varoitettu kuntia uhkaavasta ahdingosta ja sen seuraamuksista. Nyt näemme muun muassa perusopetuksen osalta sen, mihin teidän toimenne ovat johtaneet. Ministeri Haatainen sanoi, että hallituksen toimet ovat vahvistaneet kuntien taloutta. Arvoisa ministeri, Manninenko teille tällaista kertoi? Ettekö voisi kysyä kunnilta, niin voisitte saada tähän toisenlaisen vastauksen?

Toisaalta, kun teitä katselee siellä, kun istutte yhdessä ministeriaitiossa, arvoisat ministerit Haatainen ja Manninen, tulee mieleen syy ja seuraamus. Syy perusopetuksen kurjuuteen on ministeri Mannisen vetämä kuntia kurjistava politiikka. Te, ministeri Haatainen, taas yritätte täällä selitellä tämän kehnon politiikan seuraamuksia perusopetukselle. Älkää, ministeri Haatainen, uskoko ministeri Mannista, jos hän sanoo, että kunnilla menee nyt hyvin.

Arvoisa puhemies! Kokoomus toi tähän keskusteluun sen puolen, että hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan takia kuntien omien tulojen kehitys on heikkoa. Muitakin syitä on, ja ne ovat myös hallituksen itsensä aiheuttamia.

Hallituksen veropolitiikka on epäonnistunut. Suurilla tuloveronalennuksilla ei tullutkaan uusia työpaikkoja toivotulla tavalla. Teidän veropolitiikkanne aiheutti sen, että kuntien verotulot pienenivät. Kuntaliitto muun muassa pitää yhtenä syynä kuntien heikkoon talouteen harjoitettua veropolitiikkaa. Arvoisa ministeri Manninen, oletteko kuunnellut Kuntaliittoa tässä asiassa? Suurituloisille ja Suomen rikkaimmille antamillaan verohelpotuksilla Vanhasen—Kalliomäen hallitus on vienyt edellytyksiä korottaa kuntien valtionosuuksia. Hallitus muistaa vain rikkaita ja hyvätuloisia kansalaisia.

Me vasemmistoliitossa haluamme puolestamme muistuttaa hallitusta siitä, että valtion on tultava nyt kuntien avuksi korottamalla valtionosuuksia. Kuntien heikko tilanne uhkaa ajaa alas peruspalveluja, muun muassa perusopetusta. Kunnat eivät yksinkertaisesti nyt selviä tästä tilanteesta ilman valtion tukea. Valtionosuuksia kunnille pitää vasemmistoliiton mielestä korottaa.

Arvoisa puhemies! Me muistamme hyvin, miten Vanhasen hallitus asetti tiukat menoraamit kunnille koko hallituskaudeksi. Valtionosuuksia ei kunnille annettu riittävästi peruspalveluiden hoitamiseen. Tällä tavoin hallitus turvasi ylisuuret veronalennukset suurituloisille kansalaisillemme.

Kuntien menot ovat kasvaneet ennakoidun 4 prosentin sijasta 5—6 prosenttia vuodessa. Valtionosuusuudistus lykkäytynee vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen, joten sieltäkään ei näytä apua olevan luvassa. Kuntatalous on siis kriisissä ja sen myötä myös perusopetus vaikeuksissa.

Hallitus on todennut, että kunnat eivät ole tarpeeksi tehostaneet toimintaansa, ja siksi kuntia rangaistiin kehysriihessä ja niiltä leikattiin noin 50 miljoonaa euroa vuositasolla. Tämä rahahan olisi tullut vuosille 2006 ja 2007. Tästähän väännettiin kättä muun muassa kehysselonteon yh­teydessä vain muutama kuukausi sitten tässä salissa.

Kaiken kaikkiaan Vanhasen—Kalliomäen hallituksen linjaukseen näyttää sisältyvän ideologinen pyrkimys julkisen sektorin pienentämiseen ja näin hyvinvointivaltion heikentämiseen. Ensi kertaa koulutus ja perusopetuskin ovat joutuneet leikkausten kohteeksi.

Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa, kun kuntien ahdinko syvenee, tulisi vasemmistoliiton mielestä valtionosuuksien indeksikorotus tehdä täysimääräisenä. Hallituksen päätös ottaa kunnilta pakkolaina oli myös paha virhe, niin kuin edellisessäkin puheenvuorossa todettiin. Lain muutoksella hallitus lykkäsi kunnille kuuluvien valtionosuuksien maksatuksia. Tämähän on leikkausta. Pakkolainasta hallitus maksaa tällä vaalikaudella kunnille takaisin vain noin puolet. Tämä pakkolaina kuntatalouden heikon tilan takia pitää vasemmistoliiton mielestä maksaa heti takaisin kunnille.

Arvoisa puhemies! Koulujen lakkautukset ovat saavuttaneet nyt sellaiset mittasuhteet, että koskaan aikaisemmin kouluja ei ole lopetettu näin paljon. Kylät autioituvat maaseudulla, kun koulut lopetetaan. Yllättävää on ollut myös, että jopa suurissa kaupungeissa, kuten esimerkiksi Vantaalla ja Oulussa, lopetetaan kouluja alueilta, joilla asuu paljon lapsiperheitä. Suomessa tuhotaan nyt lähikouluverkkoa kiihtyvällä tahdilla. Lapset kerätään nyt suuriin kouluyksiköihin, joissa suurissa ryhmissä joudutaan antamaan opetusta.

Arvoisa puhemies! Maaseudun alasajo tapahtuu aikana, jolloin keskusta istuu hallituksessa. Kun keskusta sai kuntaministerin salkun, niin annettiin ymmärtää, että kunta- ja aluepolitiikka lähtee suureen nousuun. Toisin on käynyt. Kunnat ja maaseutu on täysin unohdettu. Tällä menolla suomalainen maaseutu tulee alasajetuksi keskustalaisen pääministerin, kuntaministerin ja maa- ja metsätalousministerin puuttumatta mitenkään tilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Suomalainen koulutusjärjestelmä on useissa kansainvälisissä mittauksissa todettu maailman parhaimpien joukkoon kuuluvaksi. Monilla osa-alueilla olemme jopa maailman parhaita. Viimeisin Pisa-tutkimus osoittaa tämän.

Suomen koulutusjärjestelmä on rakennettu yhdessä. Puolueet laidasta laitaan ovat olleet yksimielisiä siitä, että koulutukseen kannattaa panostaa. Panostus on myös tuottanut hyvää tulosta, esimerkkinä vain meidän korkea osaamisemme monilla aloilla.

Koulutusjärjestelmämme on pääosin yhteiskunnan ylläpitämää. Hyvä perusopetus on kaiken muun koulutuksen perusta. Ensi kertaa olemme sellaisessa tilanteessa nyt, että peruskoulun laatua ollaan heikentämässä hallituksen toimesta. Tähän asti olemme voineet vielä kehittää ja rakentaa järjestelmäämme. Tuon esille muutamia seikkoja, jotka heikentävät perusopetuksen laatua ja jotka ovat seurausta hallituksen huonosta politiikasta.

Ensiksi toteaisin, että kunnilta jäi pelkästään opetuksen valtionosuuksia saamatta tänä vuonna noin 100 miljoonaa euroa. Eikö tämä, ministeri Manninen, ole leikkausta? Tämä johtuu hallituksen ottamasta pakkolainasta kunnilta. Maksut kunnille tulevat vasta seuraavalta hallitukselta. Ministeri Manninen, hallitus häärii siis jo tulevan hallituksen pussilla. Onko tämä oikein? Hallitus lupasi myös, että ikäluokkien pienentymisestä koituvat säästöt käytetään koulutuksen kehittämiseen. Näin ei ole tehty. Tämä lupaus on unohdettu, vai ollaanko se pettämässä niin kuin ministeri Hyssälän lupaukset?

Hallituksen perusopetusta kuristavat toimet näkyvät nyt koulujen lakkauttamisina ja lähikouluverkon alasajona, luokkakokojen suurentumisena sekä kouluavustajien ja muun henkilökunnan vähentämisenä. Suuret luokkakoot johtavat usein erilaisiin häiriöihin koulutyössä, jolloin myös oppimistulokset heikentyvät. Erityisopetusta on myös heikennetty. Monissa kunnissa suunnitellaan myös opettajien lomauttamista pahimpien lamavuosien malliin. Käytännön opetustyössä henkilöstövähennykset näkyvät siinä, että erityistä tukea tarvitsevat lapset jäävät entistä vähemmälle tuelle ja huomiolle. Lasten syrjäytymisvaara ja jälkeenjääneisyys opiskelussa lisääntyy. Valinnaisaineiden lukumäärää on jouduttu kouluissa myös karsimaan. Samoin opetusmateriaalista on jouduttu tinkimään.

Arvoisa puhemies, lopuksi: Vanhasen hallitus on tekemässä historiaa. Koulutusjärjestelmämme heikentäminen peruskoulusta alkaen on vakava isku maamme tulevaisuudelle. Seuraavassa Pisa-tutkimuksessa Vanhasen hallituksen toimet saattavat jo näkyä. Herää kysymys, olemmeko enää silloin osaamisen kärkimaa. Hallituksen politiikkaan on saatava muutos. Perusopetusta ja koko koulujärjestelmäämme ei saa vaarantaa hallituksen kurjistamispolitiikalla.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto ei hyväksy nykyisen hallituksen politiikkaa, joka vie kunnilta mahdollisuuden toteuttaa laadukasta perusopetusta. Kannatan ed. Kataisen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.


Kirsi Ojansuu (vihr):

Arvoisa puhemies! Koulut toimivat nykyisin säästöjen ja leikkausten pakkoraossa. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä kouluista säästäminen ei ole viisasta pitkän tähtäimen politiikkaa. Koululaisten oppimisolosuhteista tinkiminen lisää merkittävästi etenkin heikoimmassa asemassa olevien syrjäytymisriskiä. Mahdollisimman varhainen puuttuminen olisi tehokkain tapa ehkäistä syrjäytymistä ja sen suuria inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia. Varmaa on, että peruskoulutuksen rahoista pihistämisellä on pitkälle tulevaisuuteen ulottuvat seuraukset. Se, mitä nyt ajatellaan voitavan säästää kouluista, voi kostautua moninkertaisena tulevaisuudessa muun muassa sosiaalitoimen kustannuksissa.

Koululaisten, turhautuneiden vanhempien ja opettajien kritiikki kohdistuu useimmiten kuntapäättäjiin. Kouluista vastaavat kunnat ja valtio yhdessä, mutta valtio asettaa kuntien toiminnalle taloudelliset puitteet. Kuntatalous on niin kurjassa kunnossa, että kunnat ovat pakotettuja säästämään opetuksesta ja muista peruspalveluista. Punamultahallituksen toimet eivät ole antaneet uskoa tilanteen kohentumiseen tulevaisuudessa.

Suuri osa kunnista on hallituspuolueiden johtamia. Näiden demari- ja keskustavetoisten kuntien johtavat virkamiehet ja poliitikot ovat pysyneet uskollisesti hiljaa punamultahallituksen vastuuttomasta kuntapolitiikasta. Valtuutetut ja lautakuntien jäsenet joutuvat tekemään entistäkin tiukempia säästöpäätöksiä, mutta Vanhasen hallitusta ei kritisoida. Kuntien taloustilanteen syy- ja seuraussuhteet jäävät kuntalaisille epäselviksi. Valtuutetut saavat palautetta, joka tulisi kohdistaa punamultahallitukselle. On pitkälti kyse asioista, joissa valtuutettujen syyllistäminen ei auta.

Hallituksen tekemät massiiviset, yhteensä 3,2 miljardin euron veronalennukset heikentävät peruspalveluiden rahoituspohjaa entisestään. Vihreät korostavat, että kyseessä on selkeä hallituksen tekemä arvovalinta. Tämä valinta tehtiin vastoin äänestäjien enemmistön tahtoa. Viime eduskuntavaaleissa äänestäjät antoivat erittäin selkeän signaalin siitä, että he valitsivat toimivat peruspalvelut ennen veronalennuksia. Näitä alennuksia tekemällä hallitus on tehnyt kokoomuslaisempaa politiikkaa kuin mitä kokoomus olisi edes uskaltanut eduskuntavaalimainoksissaan luvata. Koska hallituksella on ollut varaa roimiin veronkevennyksiin ja jopa varallisuusveron poistoon, puheet rahan puutteesta ja pakottavasta säästötarpeesta koulujen kohdalla eivät kuulosta uskottavilta.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset koulut ovat toistaiseksi menestyneet kansainvälisissä oppimistulosvertailuissa, kuten kuuluisassa Pisa-tutkimuksessa. Kouluviihtyvyystutkimukset osoittavat kuitenkin hälyttäviä merkkejä siitä, että kouluissa voidaan huonosti. Huono viihtyvyys kertoo oppimisympäristön puutteista, jotka tulevat näkymään ennen pitkää myös oppimistuloksissa. Kehno oppimisympäristö johtuu pääosin rahan puutteesta. Suuret ryhmäkoot, erityisopetuksen puutteet, huonokuntoiset koulurakennukset, työrauhan puute ja ylirasitetut opettajat ovat seurausta siitä, että koulut joutuvat jatkuvasti toimimaan resurssiensa äärirajoilla.

Ryhmäkoot ovat ylimitoitettuja. Suurissa opetusryhmissä työrauha ja oppimistulokset kärsivät, sillä opettajilla ei ole mahdollisuutta huomioida oppilaiden erilaisia yksilöllisiä tarpeita. Luokkiin on usein integroitu erityisopetuksen tarpeessa olevia oppilaita ilman riittäviä tukitoimia. Integraatio ei saisi olla säästökeino. Usein opettajilla ei myöskään ole riittävää koulutusta erityisoppilaiden kanssa toimimiseen. Täydennyskoulutuksellakaan ei voida parantaa ammatillisia valmiuksia, sillä esimerkiksi kotikaupungissani Hämeenlinnassa opettajille on säästösyistä tarjolla täydennyskoulutusta vain yhdeksi päiväksi lukuvuodessa.

On huolestuttavaa, miten paljon vaikutusvaltaisissa asemissa on ihmisiä, jotka näyttävät tietävän pelottavan vähän siitä, millaista kouluissa nykyään todella on. Valtiosihteeri ihmettelee, miksi kouluavustajia tarvitaan, kun ei sellaisia ennenkään ollut. Opetusministeri Haatainen to­teaa sunnuntai-Hesarissa, että luokkakokona 30 oppilaan luokka — ja nyt on suora lainaus — "alkaa olla liian suuri, riippuu oppilasaineksesta". Alkaa olla liian suuri? On erikoista, että opetusministeri ei näe 30 oppilaan ryhmiä ongelmallisen suurina. 30 oppilasta on todella paljon yhteen luokkaan ja yhdelle opettajalle, varsinkin kun joukossa on aina erityishuomiota vaativia lapsia.

Ministerin kommentit ovat paljon puhuvia. Jos vallalla on poliittinen näkemys, jonka mukaan 30 oppilasta vasta alkaa olla suuri ryhmä, on kenties sittenkin hyvä, ettei ryhmäkoosta säädetä lain tasolla. Onko tämä sosialidemokraattista koulutuspolitiikkaa vai ministerin henkilökohtaista ajattelua? (Ed. Gustafsson: Kysyjä kyllä tietää vastauksen itsekin!) Jos kyseessä on sosialidemokraattinen koulutuspolitiikka, se olisi reilua kertoa ennen vaaleja äänestäjille. Jos demareista 30 oppilaan luokkakoot eivät ole ongelma, se selittää monia asioita, muun muassa sen, että hallitusohjelmaa ei noudateta opetuksen rahoituksen osalta. Onko koko hallitus yhtä mieltä tästä, että 30 oppilasta vasta alkaa olla liian suuri ryhmä?

Arvoisa puhemies! Opetuksen korkean tason säilyminen tähän asti on paljolti korkeasti koulutettujen ja motivoituneiden opettajien ansiota. Vihreä eduskuntaryhmä on huolissaan siitä, kauanko opettajat jaksavat venyä voimiensa äärirajoilla. Opettajan työn yhä lisääntyviin haasteisiin on vaikea vastata ilman koulutuksen tuomaa tukea. Työnohjausta on sattumanvaraisesti ja täydennyskoulutusta liian vähän. Samalla opettajien loppuunpalaminen ja työuupumus ovat lisääntyneet.

Oppilashuoltoverkon puutteiden takia opettaja jää monesti yksin oppilaiden ongelmien kanssa. Oppilashuollon työntekijöitä työllistävät kaikista vaativimmat tapaukset; vähemmän vakavia tapauksia opettajat joutuvat käsittelemään yksin. Tämä syö opettajien voimavaroja. Varhainen puuttuminen oppilaan ongelmiin onkin monissa tapauksissa käytännössä mahdotonta. Ne luokkien hiljaiset, jotka oirehtivat pahaa oloa sisäänpäin, ovat vaikeimmassa asemassa, sillä opettajien huomio kohdistuu väistämättä äänekkäästi ja ulospäin oireileviin.

Moniin aloihin verrattuna opettajien palkka on menettänyt kilpailukykynsä. Yhä useammat vastavalmistuneet opettajat päätyvätkin töihin muualle kuin kouluihin. Tämä on selkeä viesti siitä, että tulevaisuudessa kouluissa on pulaa pätevistä opettajista. Se tulee vaikuttamaan lasten saaman koulutuksen laatuun. Jo tällä hetkellä on suuri pula pätevistä erityisopettajista. Yli 30 prosenttia erityisopettajista on vailla kelpoisuutta, ja sosiaalisesti sopeutumattomien eli entisten tarkkailuluokkaoppilaiden opettajista noin puolet on epäpäteviä.

Tänä päivänä on vaikea saada pätevää sijaista. Osasyynä tähän on se, että sijaisten kohtelussa on paljon puutteita. Kunta- ja koulukohtaisia vaihteluja on, mutta valitettavan yleistä on se, ettei sijaiselle makseta kesäkuukausilta palkkaa.

On aiheellista, että opettajat vaativat koulutustasoaan vastaavaa palkkaa ja siedettäviä työolosuhteita. Heidän vaatimukselleen soisi saatavan laajempaa vastakaikua muualta yhteiskunnasta. Luokanopettajien alkupalkka on 1 988 euroa kuussa. Opettajat ovat siis varsin pienipalkkaisia. Palkat kertovat jotain siitä, miten paljon yhteiskunnassa työtä arvostetaan. Tällainenko on kasvatustyön arvostus?

Arvoisa puhemies! Koulujen arki huolestuttaa aiheellisesti kaikkia sitä läheltä seuraavia. Tästä huolimatta hallitus aikoo kurjistaa koulujen tilannetta entisestään. Viimeisin budjettikehyspäätös oli selkeä askel huonompaan suuntaan. Hallitus luopui omaan ohjelmaansa kirjaamastaan periaatteesta, jonka mukaan opetustoimessa ikäluokkien pienenemisestä koituvat säästöt ohjataan koulujen kehittämiseen.

Kuntien ja valtion välistä kustannustenjakoa tarkasteltaessa kävi ilmi, että kunnissa on panostettu koulutoimeen. Kun hallituksen piti maksaa lainmukainen osuutensa kasvaneista kustannuksista, se päättikin siirtää velanmaksua seuraavalle hallitukselle. Tämän seurauksena kunnilta jäi tänä vuonna saamatta opetuksen valtionosuuksia noin 100 miljoonaa euroa. Tästä valtion kunnilta ottamasta 502 miljoonan euron pakkolainasta maksetaan tällä vaalikaudella kunnille vain puolet takaisin.

Nämä päätökset sattuvat kipeästi kouluihin, jotka jo nykyisellään toimivat jatkuvassa resurssivajeessa. Viime vuosien vajaista indeksitarkistuksista syntynyt valtionosuuden jälkeenjääneisyys opetusministeriön pääluokassa on noin 156 miljoonaa euroa. Koulujen arjessa tämä rahoitusvaje merkitsee sitä, että oppilasta kohden on käytettävissä 250—300 euroa vähemmän kuin on tarpeen. Tähän eivät hallituksen "elvytystoimenpiteet" eli verohelpotukset auta. Haluan edelleen muistuttaa, että veroaleen käytetyt rahat olisivat voineet kattaa tämän peruskoulujenkin rahoitusvajeen kevyesti. Kyse on poliittisista arvovalinnoista.

Vihreät kannattavat ed. Kataisen esittämää perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa.


Eva Biaudet (r):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Olemme saavuttaneet hallituskauden puolivälin. Näiden kahden vuoden aikana oppositio on tehnyt kymmenen välikysymystä. Tämä välikysymys on kuudes samasta aiheesta, nimittäin kuntien kyvystä rahoittaa peruspalvelunsa. Asia on luonnollisesti tärkeä, mutta kritiikki tuntuu kovin yksipuoliselta. Koska kokoomus välikysymyksiä allekirjoittaessaan aktiivisesti haluaa unohtaa aiemman kuntatalouteen liittyvän politiikkansa, on paikallaan virkistää, jos ei opposition, niin ehkä ainakin äänestäjien, muistia.

Entinen kokoomuksen valtiovarainministeri oli erittäin taitava tehtävässään valtion verokirstun vartijana. Hän ei jättänyt yhtään tilaisuutta käyttämättä kannen kiinni lyömiseen — auts — toisten sormille siitä huolimatta, että tarpeet olivat suuria eri puolilla maata. Hän päätti järjestelmällisesti jättää korvaamatta kunnille täysimääräisesti kaikkia kustannuksia kuntien vastattavaksi annetuista tehtävistä. Ruotsalainen eduskuntaryhmä vaati joka vuosi kunnille oikeudenmukaista indeksikorjausta. Valitettavasti emme kuitenkaan onnistuneet vakuuttamaan valtiovarainministeriä.

Kahden vallassaolovuotensa aikana nykyinen hallitus on päättänyt kompensoida enemmän kuntien kustannusten kasvua. Lisäksi hallitus on päättänyt kompensoida kunnille tuloverojen alennuksesta aiheutuvat vaikutukset kuntien verotuloihin. Ei voi myöskään kuin ihmetellä kokoomuksen arvostelua siitä, että valtion osuus opetusmenoista on laskenut 57 prosentista noin 45 prosenttiin. Tämä kyllä tietenkin pitää paikkansa, mutta laki hyväksyttiin jo vuonna 1998!

Ärade talman! Det är på sin plats att riksdagen för en grundlig diskussion om utbildningens nivå i landet. Då en del faller in i omvärldens lovsång till det finländska utbildningssystemet, finns det också de som anser att vi inte borde somna in i en falsk uppfattning om att allting är under kontroll. Svenska riksdagsgruppen hör till den senare gruppen.

Visst blir man glad och stolt då man läser de senaste Pisa-undersökningarna. Enligt dem är de finländska 15-åringarna bland de bästa i världen på matematik. Den här glädjenyheten måste ändå ställas i relation till den larmrapport som över 200 professorer och universitetslektorer gav under vårvintern. Enligt universitetslärarna har inte de nya studenterna den kunskap som krävs för att inleda studier vid universitet. Vi anser att man borde ägna mer tid och intresse åt denna fråga, framom att hitta förklaringar till varför vi är så bra i internationella undersökningar.

Oroväckande är också den undersökning som visade att finländarnas kreativitet minskat drastiskt och att endast 17 procent av befolkningen kan räknas höra till de kreativa. En satsning på skolans kvalitet innebär att man inte kan tillåta att grupp- eller skolstorleken växer så att man omöjliggör stöd och handledning med beaktande av varje barns personliga växande.

I diskussionen om service- och kommunstrukturerna, som förhoppningsvis blir så bred och aktiv som möjligt, finns det en risk för att vi tittar för mycket på strukturerna och för lite på innehållet. Nu har vi en bra möjlighet att se hela utbildningen i ett högre perspektiv. I stället för att endast se på en kommun åt gången borde vi se på utbildningen regionvis.

I de framtidsrapporter som utgetts den senaste vintern finns ett gemensamt drag. De föreslår att man skall satsa mer på innehållet i utbildningen för att klara av den globala konkurrensen i framtiden. Därför måste vi på lokalplanet fundera på hur vi skall ha råd med det. Att satsa på utbildningen kan inte bara betyda skolrenoveringar och skolskjutsar, det borde handla om moderna skolböcker och mer timresurser.

Genom samarbete över kommungränserna kunde mindre kommuner få en bättre balans mellan innehåll och strukturer i sin utbildningsbudget. På landsbygden kunde kommunerna till exempel ha gemensam upphandling av skolskjutsar och skolmat. På till exempel det sättet kunde man samarbeta över kommunala gränser så att barnen kunde gå i den närmaste skolan även om den ligger på andra sidan gränsen. Samtidigt kunde kommunerna få mer tilläggsresurser över för specialundervisning, distansundervisning samt lärarnas fortbildning.

On syytä huomauttaa, että kuntien kouluverkon tulevaan laajuuteen ei vaikuta ainoastaan valtion rahoitus. Ikäluokat pienenevät vuosi vuodelta. Tämä merkitsee, että koulujen seinät ja ovet tulevat yhä kalliimmiksi oppilasta kohti, jollei kouluverkkoa vähitellen muokata ikä-luokkien mukaisesti. Suomessa on nykyään lähes 3 500 peruskoulua. Tämä on fantastinen määrä. Useimmat niistä ovat enintään viiden kilometrin päässä lapsen kodista aina viidenteen luokkaan saakka. Tästä periaatteesta meidän tuleekin pitää kiinni; koulumatka ei saa muodostua liian pitkäksi. Harvaanasutuilla alueilla on tämän vuoksi syytä erityiseen varovaisuuteen. Mutta veronmaksajina meidän on myös katsottava opetushallinnon kokonaisuutta. Tavoitteena pitää olla lisävarojen saaminen itse opetukseen.

Siitä huolimatta, että keskustelu käy usein kuumana silloin, kun jotakin koulua ehdotetaan lakkautettavaksi, meidän vanhempien tulisi kiinnittää enemmän huomiota myös siihen, millaista opetusta lapset ja nuoret koulussa saavat. Luokissa tarvitaan enemmän ohjausta, lisää koulupsykologeja ja lisää opinto-ohjaajia. Juuri opinto-ohjauksen kohdalta voidaan mainita Opetushallituksen esittelemän tutkimuksen mukaan, että alle kymmenesosalla aikuiskoulutuksessa toimivista opinto-ohjaajista oli vaadittava koulutus.

Ärade talman! Inom svenska riksdagsgruppen efterlyser vi en mera ansvarsfull inställning till utbildningspolitiken. Vi kan inte som beslutsfattare bara gå över där ribban är som lägst eller alltid blint följa de breda opinionerna bland eleverna och föräldrarna. Skolan måste ge alla barn en god bas för att klara sig hur långt som helst i livet. Ifall vi med tillval eller bortval gör det enklare att välja bort det ena ämnet efter det andra kommer inte alla barn att ha samma utgångsläge då de ger sig ut på arbetsmarknaden. Det här gäller allt från matematik till språk. Bland årets abiturienter var andelen som skrev svenska 13 procent mindre än ifjol, medan antalet abiturienter bara minskade med 3 procent. Det här är en allvarlig tendens med tanke på jämlikheten. Svenska riksdagsgruppen uppmanar därför undervisningsministeriet att följa upp studentexamsreformen redan i höst.

I samband med studentexamsreformen fattade man beslut om en rad åtgärder för att förstärka svenskundervisningen med allt från språk­duschar till tidigareläggning av språkundervisningen. Utbildningsstyrelsen gav ifjol ut ett handlingsprogram med avsikt att stärka svenskundervisningen med lärarfortbildning, nordiskt utbyte, bättre läromedel samt ökad kontakt mellan finsk- och svenskspråkiga skolor. Tillsvidare har utbildningsstyrelsens program inte fått någon genklang från ministeriet. Svenska riks­dagsgruppen hoppas att också ministeriet nu skulle fästa uppmärksamhet på svensklärarnas situation.


Kari Kärkkäinen (kd):

Arvoisa puhemies! Suvivirret ovat viime viikonloppuna raikuneet kouluissamme, ehkäpä opetusministeri Tuula Haatainenkin on ollut niitä laulamassa. Minun on kuitenkin loikattava näistä auvoisista tunnelmista koulumaailman arkeen.

Vantaalla joka kahdeksas oppilas tarvitsee erityisopetusta. Jos me kansanedustajat olisimme Vantaalla kouluissa, merkitsisi tämä sitä, että noin puolet SDP:n ryhmästä istuisi erityisopetuksessa. Vantaan koulutoimen selvitysmies Eero Väätäinen sanoo, ettei ole koskaan ennen nähnyt näin vaikeaa tilannetta. Hänen mielestään Vantaan perusopetus lähestyy sellaista kriisiä, että voidaan kysyä, voidaanko Vantaalla ylipäätään enää puhua peruskoulusta. Selvitysmies sanoo suorasanaisesti, että koulutoimen kriisitilanne johtuu siitä, että perusopetuksen kokonaisrahoitustilanne on heikko, ja se näkyy kaikessa. Onneksi tilanne hänen mukaansa muualla Suomessa ei tiettävästi ole yhtä paha.

Opetustoimen osuus menoista on tällä hetkellä selvästi pienempi kuin 1970-luvulla. 1990-luvulla koulutusmenoja leikattiin rajusti, eivätkä ne ole vieläkään läheskään lamaa edeltäneellä tasolla. Koulutuksen osuus on vain noin 4 prosenttia bruttokansantuotteesta maassa, joka kehuskelee omalla koulutusjärjestelmällään. Opetustoimelle on viime vuosina tullut uusia toimintoja ja lisämenoja. Niiden vaatima rahoitus on valitettavasti poissa itse opetuksesta. Aiemmin peruskoulun ja lukion opettajien eläkemenot maksettiin kokonaan valtion varoista. Nykyisin kunnat maksavat eläkemaksua, joka on 20 prosenttia palkkamenoista. Esiopetuksen kulut ovat nykyisin osana kuntien opetustointa.

Valtion osuus koulutuksen kokonaismenoista on reaalisesti pienentynyt 57 prosentista 45 prosenttiin. Perusopetuksen oppilasmäärän arvioidaan pienenevän 34 000 oppilaalla tästä vuodesta vuoteen 2009 mennessä. Tämä ikäluokkien pieneneminen vähentää valtionosuuksia arviolta 70 miljoonaa euroa tällä hallituskaudella. Hallitus ei ole valitettavasti yksityiskohtaisesti määritellyt, kuinka säästöt kohdennetaan koulutuksen kehittämiseen. Kehysbudjettipäätöksen yhteydessä syntyi käsitys, että hallitusohjelman lupauksista ohjata ikäluokkien pienentymisestä aiheutuvat säästöt koulutuksen kehittämiseen on nyt luovuttu. Opetustoimessa menot ovat lisääntyneet muun muassa erityisopetuksessa olevien oppilaiden määrän kasvaessa. Uudet opetussuunnitelmat ja tuntijaot otetaan asteittain käyttöön, ja tämä tulee lisäämään lähivuosina opetuksen kustannuksia.

Kristillisdemokraattien mielestä koulutoimen ahdinko johtuu toisaalta valtion velasta kunnille valtionosuuksien tilityksessä ja toisaalta hallituksen harjoittamasta veropolitiikasta, joka on heikentänyt kuntien taloudellista asemaa. Pääministeri Vanhasen hallituksen jatkamat veronalennukset eivät ole lisänneet työllisyyttä eivätkä ole tuoneet kunnille lisää verovaroja. Mielestämme tässä tilanteessa olisi viisainta, että hallitus viimeistään ensi ja seuraavan vuoden budjetissa maksaisi valtionosuusvelkansa kunnille, mieluummin jo nyt. Kun rahaa on tullut lähes 2,9 miljardia tänäkin vuonna ylimääräistä ja odottamatonta, niin voisi pohtia jo vakuuttavasti sitä, että maksettaisiin kaikki tämän vuoden puolella. Pakkolainan maksuun olisi valtiontaloudessa nyt jo varaa, mutta tahto hallitukselta on selkeästi kadoksissa. Tämä parantaisi merkittävästi myös perusopetuksen tilaa meidän kouluissamme.

On totta, että peruskouluikäisten ikäluokkien supistuminen vähentää koulujen määrää enemmän tai vähemmän luonnollisesti. Kouluja on lakkautettu kymmenessä vuodessa 552. Koulujen lakkauttamista vauhdittaa ensi vuoden alusta todennäköisesti toteutuva valtionosuusuudistus. Erityisesti pienistä kouluista maksettava lisä on ennakkotietojen mukaan poistumassa. Lisä säilyisi vaan harvaanasutuilla ja saaristokunnilla, joita on yhteensä alle 70. Lisä koskisi enää vain 5:tä prosenttia oppilaista. Viime vuonna 94 prosenttia 7—12-vuotiaista asui enintään 5 kilometrin päässä koulusta, yläluokkalaisista vastaavasti 78 prosenttia.

Kristillisdemokraattien mielestä kouluverkkouudistus on osa kuntarakenneuudistusta. Nykyinen kouluverkosto syntyi silloin, kun maaseudulla asui paljon väkeä ja syntyvyys oli aivan toista kuin nyt. Toivomme, että valtionosuusuudistuksen avulla kouluverkkoa voidaan tarkastella seutukunnittain laajemmin. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kuntien rajamailla nyt oppilaspulasta kärsivät koulut voisivat saada lisää oppilaita toisen kunnan puolelta. Näin vältyttäisiin monilta turhilta kyläkoulujen lakkauttamisilta, koulukuolemat kun merkitsevät sangen usein myös kyläkuolemia.

Kristillisdemokraattien mielestä perusopetuksessa on hyödynnettävä verkossa tapahtuvaa koulutusta. Tämä tarkoittaa, ettei esimerkiksi kaikissa kyläkouluissa tarvita kuntakeskuksien mukaisia opettajaresursseja. Voisi kysyä, onko hallitus unohtanut, että tietotekniikka on tässä tänä aikana tullut avuksemme.

Suomalainen työelämä tarvitsee suuren sukupolvenvaihdoksen vuoksi muun muassa SAK:n arvion mukaan 160 000 maahanmuuttajaa vuoteen 2015 mennessä. Tämä maahanmuuttajien lisääntyvä virta on monessa kunnassa unohtunut — tässä yksi tekijä, miksi koulujen lakkauttamisessa täytyy edetä hillitysti. Valtionosuusuudistusluonnoksessakin on hyvää se, että maahanmuuttajien ja vieraskielisten oppilaiden määrää tarkastellaan valtionosuutta korottavana tekijänä.

Arvoisa puhemies! Erityisopetukseen otettujen ja siirrettyjen oppilaiden määrä on kuluneiden kymmenen vuoden aikana kaksinkertaistunut. Perusopetuksen oppilaista 6,2 prosenttia on erityisopetuksessa. Perusopetuksen käyttökustannukset ovat vuosina 2002—2003 kasvaneet 4,8 prosenttia. Yhtenä syynä tähän on ollut erityisopetuksen lisääntyminen. Niin kuin äsken ed. Ojansuun puheesta jo kuulimme, erityisopettajista on vailla kelpoisuutta yli 30 prosenttia ja sosiaalisesti sopeutumattomien oppilaiden opettajista noin 50 prosenttia on epäpäteviä. Kaikki opettajat eivät ole saaneet koulutuksessaan juuri ollenkaan erityispedagogista tietoutta.

Suomessa on aika ajoin ollut tapana ylireagoida joihinkin ideoihin. Nyt ajatellaan, että isoihin kouluyksikköihin siirtyminen tuo säästöjä kunnille. Unohdetaan, että koulujen tehokkuutta ei voi mitata pelkillä lukumäärämittareilla. Erityisopetuksen tarpeen kasvamisen pitäisi kertoa valtaa pitäville, missä tilassa perheemme ja lapsemme elävät. Jos lapsen elämä on häiriintynyt kotona syystä tai toisesta, sama ongelma siirtyy helposti koulumaailmaan. Tässä ei auta luokka- ja koulukokojen suurentaminen, päinvastoin pienemmissä opetusryhmissä lasten häiriökäyttäytymiseen voidaan tarttua, vaikka lopullinen vastuu kuuluukin vanhemmille. Tässä korostuu tietysti koulun ja kodin läheinen yhteistyö, jolle pitäisi olla riittävästi aikaa molemmissa päissä, niin kodissa kuin koulussa.

Opettajien uupumus, sairastuminen ja ennenaikainen eläkkeelle siirtyminen ovat myös merkkejä koulumaailman muutoksista. Lahjakkaita nuoria ihmisiä on kohta mahdoton saada alalle, jolla työolosuhteet kurjistuvat kaiken aikaa.

Koulutukseen panostaminen on korvaamattoman tärkeää lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Koulutus tunnustetaan maan tärkeimmäksi tulevaisuuden menestystekijäksi. Moni Suomen kilpailijamaa on lisännyt tuntuvasti koulutuspanoksiaan. Nähtäväksi jää, kuinka kauan maamme pysyy kärkisijoilla kansainvälisissä oppimisvertailuissa. Maailman kilpailukykyisin maa tarvitsee mahdollisimman tasapainoisia yksilöitä tätä maata tulevaisuudessakin rakentamaan.

Näin ollen kannatan ed. Jyrki Kataisen ehdottamaa perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa.


Timo Soini (ps):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä on jo todettu, Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen, jonka järjestämisen ja tavoitteet määrittelee perusopetuslaki. Oikeus perusopetukseen kuuluu kaikille oppivelvollisuusikäisille lapsille riippumatta siitä, missä Suomen kunnassa he asuvat ja mitä koulua käyvät. Lain mukaan opetusryhmät tulee muodostaa siten, että opetuksen kautta on mahdollista saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Opinnoissa jälkeen jääville tai muuten erityishuomiota tarvitseville on annettava tukiopetusta ja niille, joilla on sopeutumisvaikeuksia, on annettava erityisopetusta.

Tämä kaikki on selvää ja aivan oikein, ja tästä varmasti olemme kaikki yhtä mieltä. Tästä me pääsemme kuitenkin itse ongelmaan, jonka ydin on se, että kun perusopetuksen järjestämisvelvollisuus on kunnilla, joista monet painivat talousongelmien kanssa, on menoleikkauksia monin paikoin kohdistettu myös perusopetukseen. Kun rahaa ei ole eikä veroprosenttia haluta enää nostaa, karsitaan peruspalveluista. Sehän on se tavallinen tarina. Leikkauksia on kuitenkin tehty perusopetukseen eräissä kunnissa jo siinä määrin, että sen laatu on vaarantunut ja saanut myös perussuomalaisen eduskuntaryhmän yhtymään tähän opposition hallitukselle esittämään yhteiseen ja perusteltuun välikysymykseen.

Perussuomalaisten mielestä kuntien on mentävä myös itseensä perusopetuksen tilasta puhuttaessa. Kuntien vastuulla on viime kädessä, miten rahat kouluille jaetaan. Ikäluokkien supistumisella, vaikka se valitettava tosiasia onkin, ei voida kaikkia menoleikkauksia perustella. Eräille kunnanisille ja -äideille tuntuu nimittäin koulutus olevan vain menoerä kunnan budjetissa, ei osa pienen ihmisen kokonaisvaltaista kehittymistä, niin kuin sen pitäisi olla.

Huonosti ovat perusopetusasiat esimerkiksi oman vaalipiirini toiseksi suurimmassa kaupungissa Vantaalla. Vaikka taloudellisesti meneekin huonosti, ei lakia silti saa rikkoa. Tämän viestin me haluamme tänään viestittää kuntapäättäjille. Jos kunta ei kykene huolehtimaan perusopetuksesta, niin maksukykyiset kuntalaiset äänestävät ennen pitkää jaloillaan ja muuttavat sellaisiin kuntiin, joissa lasten sivistämisestä huolehditaan asianmukaisella tavalla. Vantaa tosin sai Mannisen manna-apua. Toivottavasti se menee pienten ihmisten hyväksi kouluille. Tosin ensimmäiset tiedot ovat huolestuttavia. Uusimpien uutisten mukaan Vantaa aikoo heti ensi töikseen apua saatuaan heikentää pienten lasten kotihoidon tukea — eli täysin väärä ja virheellinen linja.

Arvoisa puhemies! Ensisijaisesti näkisimme asian kuitenkin niin, että valtiovallalla tässä on peiliin katsomisen paikka kuntapäättäjien ohella, sillä Vanhasen hallitus on leikannut kunnille kuuluvia opetusrahoja, kuten täällä tänään on moneen kertaan todistettu. Kauas on keskusta livennyt Alkion sivistyslinjasta. SDP:hän ajaa aina ja kaikessa suuryksiköitä, ja Rkp:ta huolestuttavat pääasiassa vain ruotsinkielisten asiat.

Arvoisa puhemies! Erityisen huolissaan perussuomalaiset ovat tulevasta valtionosuusuudistuksesta, jonka ensimmäisessä vaiheessa poistuisi pienistä kouluista maksettava lisä. Lisä säilyisi vain harvaanasutuilla ja saaristokunnilla, arviolta noin 5 prosentilla oppilaista, aivan kuten ed. Kärkkäinen hetki sitten totesi. Tosin nykymuodikkaan monikulttuurisuuden hengessä valtionapu taasen lisääntyisi, jos koulussa olisi vieraskielisiä oppilaita.

Valtionosuusuudistus, jos ja kun se ensi vuoden alusta toteutuu, vauhdittaisi ennennäkemättömällä tavalla pienten kyläkoulujemme lakkauttamista. Kouluverkkomme harventuisi ankaralla kädellä, eikä oppilas olisi enää sivistyksen suhteen tasa-arvoisessa asemassa asuinpaikastaan riippumatta. Ennusteiden mukaan maakunnista häviää seuraavien viiden vuoden aikana useita satoja kouluja. Samaan aikaan lähiökouluja karsitaan, yhdistellään ja uusia, ostoskeskuksen kokoisia koulurakennuksia pystytetään kasvukeskuksiin. Siksi kysymmekin, onko hallituksen perusopetuksellisena linjana kyläkoulujen tappaminen maaseudulla ja jättimäisten oppilastehdasten pystyttäminen kaupunkeihin. Tällaista politiikkaa perussuomalaiset eivät missään nimessä hyväksy, että vain suuri on kaunista kuten entisissä sosialistimaissa. Semmoinen mallihan tunnetusti ei toimi.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset puolustavat pieniä kouluja, suomalaista sivistystä ja kaikkien oppilaiden tasa-arvoista mahdollisuutta saada perusopetusta kaikkialla Suomessa, koska perussuomalaiset asettavat toiminnassaan aina ihmisen rahan ja yhteiskunnan mahdin edelle. Tässä puolueemme erottuu selvästi oikeistosta ja vasemmistosta, ja siksi kysymmekin, mikä lopulta on tärkeää. Kyse on arvovalinnoista mutta myös terveestä talonpoikaisjärjen käytöstä. Mikä mahtaa olla todellinen säästö suomalaiselle yhteiskunnalle, etenkin pidemmällä aikavälillä, kun perusopetuksesta leikataan? Voimmeko tämän kehityssuunnan jatkuessa, joka väistämättä tulee johtamaan oppimistulosten heikentymiseen, enää tulevaisuudessa paistatella kansainvälisten Pisa-tutkimusten erinomaisilla ja tasaisilla tuloksilla koulutuksen mallimaana?

Koululaitosta ei voi yksityistää. Sen takia yhteiskuntamme hyväosaistenkin puolustajat ovat kerrankin rinnallamme ja yhteisrintamassa puolustamassa lasten oikeutta laadukkaaseen perusopetukseen.

Suvivirsi soi lähitulevaisuudessa monessa kyläkoulussa viimeisen kerran. Osin jo toteutunut näkymä on, että jäljelle jäävissä kouluissa ryhmäkokoja kasvatetaan, koulunkäyntiavustajia karsitaan minimiin, tukiopetusta ei saa antaa, opettajat asetetaan äärirajoilleen ja sijaisia ei palkata. Kaiken tämän tuloksena valitettavasti ongelmalapsia ja ongelmanuoria tulee nykyistä enemmän. Jo nyt lapsipsykiatrisesta hoidosta on huutava pula, eikä pelkästään Pääkaupunkiseudulla.

Arvoisa puhemies! Käytännön esimerkit auttavat aina ymmärtämään sitä arkea ja niitä tilanteita, joihin kouluasioissa usein joudutaan. Kun kouluja yhdistetään tai lakkautetaan, tulee oppilaan etu laittaa aina etusijalle. Esimerkiksi Vammalassa, jossa kouluverkkoa on uudistettu, yritetään kammeta oppilaita pois koulusta, jossa he ovat olleet useamman vuoden, ja siirtää heidän tilalleen toisesta koulusta uusia oppilaita. Perussuomalaisten oikeustajuun ei mahdu se, että oppilaat joutuisivat häädetyksi tutusta ympäristöstä ja koulukavereista muissa kouluissa tapahtuneiden muutosten johdosta. Asia on tosin vielä kesken, ja toivon tässä asiassa joustoa ja järjen ja inhimillisyyden voittoa. Tällaisia vastaavia esimerkkejä Suomi on täynnä, lähes jokaisessa kunnassa on vastaavia. Toivoisin todella, että näennäissäästöillä ja arvovalta-asetelmilla ei myrkytetä kunnissa ja kouluissa ilmapiiriä ihmisten, päättäjien ja oppilaiden ja heidän vanhempiensa, välillä.

Erityisen valitettavana perussuomalaiset pitävät sitä, että erityisopetuksesta säästetään, vaikka juuri nämä lapset tarvitsevat eniten tukea pystyäkseen kehittämään omia vahvuuksiaan ja pystyäkseen myöhemmin ottamaan itsenäisen, eheän otteen omasta elämästään ja välttääkseen — mikä nyt on eräiden kuntien ja hallituksen yhteistoiminnan seurauksena vaarana tapahtua — joutumisen syrjäytymiskierteeseen. Heikoimmista on huolehdittava, heitä ei saa sysätä kelkasta, ellei sitten hiljaa hyväksyen haluta Suomen kansan jakoa selviytyjiin ja vetäytyjiin, voittajiin ja luusereihin. Uskomme, että sellaisissa kouluissa, joissa pidetään huolta myös heikoimmista lenkeistä, myös keskiverto- ja lahjakkaammat oppilaat viihtyvät ja menestyvät, aivan kuten asia on muuallakin yhteiskunnassa.

Arvoisa puhemies! Ei vaadita erityistä pedagogista koulutusta tai sosiaalista silmää sen ymmärtämiseen, että pienen ihmisen paras opinahjo on ymmärrettävän kokoinen lähikoulu, jonne kulkee turvallinen koulutie. Mihin lie perustuu tuo nykyisin varsin usein kuultu tai rivien välistä luettava väite, että suuri yksikkö on lähtökohtaisesti aina parempi ja tuottaa laadukkaampaa opetusta kuin pieni, tuttu opetusyksikkö. Tämä on kai sitä suomalaista sopulimaisuutta, niin sanotun yhden totuuden julistamista, jota tässä maassa sankasti harrastetaan, puhumattakaan EU:sta, ja tämä yleisessä katsannossa tai kriittisessä tarkastelussa muuttuu mutu-tiedoksi. Ollaan olevinaan oikeilla jäljillä, vaikka ollaan täysin väärässä.

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten mielestä luokka ei saa olla liian suuri, hälisevä ja häiriköivä, vaan opetuksen tulee olla — perusopetuslakia noudattaen — oppilaan tarpeet yksilöllisesti huomioon ottavaa, laadukasta. Tätä ollaan nyt eräiden kuntien mutta eniten hallituksen toimesta vaarantamassa, ja tähän me laitamme vastalauseemme. Puolustamme aina pieniä kouluja ja pientä ihmistä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset kannattavat ed. Kataisen epäluottamuspontta.


Tuula Haatainen (sd):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä kuulla, että eduskunnassa ollaan samaa mieltä siitä, että perusopetus on kaiken perusta ja siitä pitää pitää kiinni. Tämä on myös hallituksen lähtökohta. Suomi ja Suomen menestyminen voi perustua vain siihen, että meillä on hyvä osaaminen, ja erityisesti perustua vain siihen, että me turvaamme tasa-arvoisesti kaikille lapsille ja nuorille koulutusmahdollisuudet.

Ed. Katainen puheenvuorossaan otti esille kokoomuksen esityksen vaaliohjelmasta, jossa perusopetukseen luvattiin siis 60 miljoonaa euroa lisää rahaa. Kertaan vielä: Hallitus kohdensi 45 miljoonaa euroa pienimpien peruskoululaisten turvallisen arkipäivän varmistamiseen ja vahvistamiseen eli aamu- ja iltapäivätoimintaan. Moni kunta pyöritti tätä toimintaa aiemmin omalla rahoituksellaan. Nyt valtionosuus tulee hyvään apuun korvaamaan sitä, ja näin turvataan myös se, että maanlaajuisesti kaikilla lapsilla olisi turvallinen arkipäivä ja oppimisympäristö. Se kohdistuu peruskoululaisten hyväksi. Esiopetuksen kuljetustuki myös on toteutettu, johon suunnataan nyt 10 miljoonaa euroa rahaa, ja se on osa perusopetuksen kokonaisuutta. Esiopetus on äärimmäisen tärkeää, jotta voidaan pehmentää lasten tietä sopeutua sitten sinne tavalliseen kouluelämään. Tämän lisäksi hallitus on vahvistanut valtionosuuksia 35 miljoonalla eurolla, mikä johtuu siitä, että nämä indeksitarkistukset tehdään nyt korkeammalla tasolla kuin aiemmin, eli se on silkkaa puhdasta rahaa lisää kunnille. Kaikki nämä yhteensä ovat siis yli 90 miljoonaa euroa, ja kokoomus lupasi 60 miljoonaa. Näissä luvuissa eivät vielä ole sitten mukana aikuiskoulutukseen suunnatut resurssit.

Kun kokoomus täällä kävi läpi omaa koulutuspoliittista linjaansa ja antoi ymmärtää, että muilla puolueilla ei olisi tekemistä koulutuksen kanssa, niin haluan kyllä tässä yhteydessä tuoda esiin ne muutamat aika perustavanlaatuiset ­uudistukset, jotka sosialidemokraattien vaatimuksesta on tähän maahan ajettu, kuten peruskoulu-uudistuksen. Mikä huuto oli 60- ja 70-luvulla, kun peruskoulu-uudistusta tähän maahan oltiin viemässä! Kokoomus etunenässä oli ­lietsomassa niin opettajia kuin vanhempiakin tätä uudistusta vastaan, ja nyt kansainväliset valtuus­kunnat käyvät, tuhansia juoksee, täällä tätä ihmettä katsomassa, miten on onnistuttu turvaamaan kohtuukustannuksin niin korkeatasoista opetusta, että lasten oppimistulokset ovat Oecd-­maiden huippua. Tämä oli sosialidemokraattien pitkäjänteisen poliittisen työn tulosta, ja yhdessä muiden puolueiden kanssa tämä uudistus ­sitten kyettiin läpi viemään. Toivon myös, että tästä ei enää riitaa kylvetä eikä tätä nosteta esiin, vaan olemme yhtä mieltä siitä, että tämä ­tasa-­arvoinen koulutusjärjestelmä on kaiken lähtökohta ja sitä on entisestäänkin vahvistettava.

Kun nämä Pisa-tulokset tulivat, en suostunut kilisyttelemään samppanjalaseja — ja siitä minua myös kritisoitiin — näistä hyvistä tuloksista vaan totesin, että ne ovat hyvät tulokset, tänä päivänä, mutta meillä on nurkan takana odottamassa myös uusia haasteita ja ongelmia, ja siitä syystä perusopetuksen perustaa on edelleenkin vahvistettava, niin että se heikoinkin lenkki saa parhaan mahdollisen opetuksen ja mahdollisuudet saavuttaa oppimistulokset.

Kokoomus otti esille aivan oikein perusopetuksen jälkeisen tilanteen, jossa nuoria jää 5,5 prosenttia vaille toisen asteen koulutusta, ei siis samana vuonna pääse toisen asteen koulutukseen. Tämähän on eurooppalaisessa mittakaavassa hyvin alhainen luku — EU on ottanut tavoitteekseen 10 prosenttia, ja luku lähentelee 20:tä prosenttia EU-maissa keskimäärin — mutta olen samaa mieltä kokoomuksen kanssa, että tästä 5,5 prosentista on päästävä alemmalle tasolle. Siitä syystä nyt etsimme keinoja vielä ennen budjettia sen vahvistamiseksi, että mahdollisimman moni nuori pääsee jatkamaan joko kymppiluokalle, työpajatoimintaan tai sitten ammatilliseen koulutukseen tai lukioon. Se on äärimmäisen tärkeää, me emme saa hukata yhtään nuorta.

Kokoomus vaati perustamiskustannuksiin lisää rahaa. Tämä toive on jo toteutunut, näin on tehty: vuonna 2003 lisättiin 5 miljoonaa euroa, ja 2000—2004 keskimäärin 8 miljoonaa euroa vuodessa ovat lisääntyneet nämä rahat.

Kokoomus vaati myös peruutettavaksi valtionosuusprosentin alentamisaikeet 57 prosentista 45 prosenttiin. Miksi ette havahtuneet aiemmin tähän? Tämä on ollut vuodesta 97 lähtien, opetusministeri Heinosen siunaamana ja valtiovarainministeri Niinistön aikaisena toimenpiteenä. (Ed. Perho: Lipposen ollessa pääministerinä!) Se on ollut 45 prosenttia tähän saakka. Se käytäntö silloin vakiinnutettiin.

Kokoomuksen puheenvuoro on kaukana tutkimuksellisista faktoista, kun väitätte, että alueelliset erot olisivat kasvaneet. Kaikki kansainväliset tutkimukset osoittavat, että meidän oppimistulostemme alueelliset erot ovat hyvin pieniä. Sen sijaan lasten sosiaalisella taustalla on edelleenkin merkitystä ja erityisesti äidin koulutustaustalla on merkitystä, kun vertaillaan lasten oppimistuloksia. Siitä syystä kouluympäristön sosiaaliseen vahvistamiseen on edelleenkin keskitytty, ja tämä on hallituksen yksi niitä ydinalueita, joilla halutaan vahvistaa niiden lasten oppimismahdollisuuksia, joiden on kaikista hankalinta niitä saavuttaa.

Ed. Valpas väitti, että perusopetus on romutettu. Ei pidä paikkaansa. (Ed. Valpas: En ole näin väittänyt!) Viimeisimmät tutkimukset väittävät, että oppilaiden oppimisasenteet ovat muuttuneet myönteisemmiksi, mikä kertoo myös siitä, että koulujen suhteen viihtyvyys ja suhtautuminen kouluihin on myös parantunut. Tämän osoittaa Helsingin yliopiston tutkimus oppimaan oppimisesta, joka on tärkeä tutkimusaihe ja saavuttanut myös eurooppalaisella tasolla kiinnostusta. Se onkin nyt Euroopan unionissa yksi näitä kriteereitä, joita tullaan käyttämään opetuksen arvioinnissa. Matematiikan osaaminen on myös Opetushallituksen viimeisimmän tutkimuksen arvioinnin mukaan hyvällä tasolla, eli se vahvistaa myös Pisa-tulosten suuntaa.

Haluan tällä sanoa, että ei pidä vääristellä sitä todellisuutta, joka tällä hetkellä vallitsee, mutta tietysti ei pidä myöskään tuudittautua siihen, että asiaintila olisi jatkuvasti sama, vaan aina täytyy ponnistella, että voisimme turvata lapsille entistä paremmat mahdollisuudet saada koulutusta.

Haluan myös tässä ottaa esille, vaikka nyt perusopetuksesta puhutaan, tämän hallituksen satsaukset aikuiskoulutukseen. Pitää pitää mielessä, että oppiminen on elinikäinen prosessi ja ihmisille pitää antaa mahdollisuus myös täydentää ja hankkia itselleen tutkinto ja koulutusta myöhemmällä iällä. Tähänhän hallitus satsaa mittavasti resursseja, ja tämä on ollut sosialidemokraattien ja koko hallituksen yhteinen halu ja tahto. Edellisen hallituskauden aikana siinä tehtiin erittäin hyvä työ, kun parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä nämä linjaukset teki.

Arvoisa puhemies! Oppilashuollosta: Oppilashuoltolainsäädäntö on saatu kuntoon ja oppilashuoltoryhmiä on nyt hyvällä vauhdilla perustettu kouluihin. Uudet opetussuunnitelman perusteet ollaan ottamassa kunnissa käyttöön, ja siellä tehdään erittäin hyvää yhteistyötä ammattinsa osaavien ja ammattiaan arvostavien opettajien ja päättäjien yhteistyöllä. Uskon, että nämä opetussuunnitelman perusteet tulevat myös entisestään vahvistamaan sitä ideaa, joka on niihin sisään ajettu, että peruskoulua on kehitettävä entisestäänkin yhteisöksi, jossa oppilaat voivat itse kokea olevansa osa sitä yhteisöä ja osallistua myös siihen demokraattiseen päätöksentekoon ja oppia sitä kautta myös aktiivisiksi kansalaisiksi.

Luokkakokokysymyksestä olen sitä mieltä, että liian suuria, ylisuuria, ryhmiä ei saa olla. Luokkakoot varioivat, vaihtelevat, eri kunnissa, mutta jos katsomme kansainvälisiä vertailulukuja, niin kun perusasteella Suomessa oppilaiden lukumäärä opettajaa kohden vuonna 2002 oli 15,8 eli noin 16 lasta perusasteella opettajaa kohden, niin Japanissa vastaava luku on 20. Sen sijaan vaihtelua luokkakoossa on, ja olemme valmistelemassa ministeriössä opetuksen laatusuosituksia, ja siinä yhteydessä täytyy myös näitä kysymyksiä käydä läpi. Olen sitä mieltä, että oppilaiden tausta on otettava huomioon silloin, kun luokkakokoa määritellään, koska on eri taustoista tulevia ja erityisesti erityistä tukea tarvitsevien lasten tarvitsema tuki edellyttää sitä, että luokkakoko on riittävän pieni.


Hannes Manninen (kesk):

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen yhteydessä on esitetty monenlaisia väitteitä ja puheita, jotka eivät ole yhtä aiemman historian kanssa.

Ed. Katainen puheenvuorossaan totesi, että monissa kunnissa, kun valmistellaan kouluverkkouudistuksia, täytyisi erityisen avoimesti antaa mahdollisuus kuntalaisille ja vanhemmille keskustella eri vaihtoehdoista. Tämä oli erinomaisen hyvä ehdotus, mutta kuten ed. Zyskowicz täällä totesi erään toisen puheenvuoron yhteydessä, älkää kuunnelko heitä vaan katsokaa heidän käsiään, mitä he tekevät. Juuri äskettäin Vantaalla, jossa kokoomus on melkoinen vaikuttajapuolue, kun tätä kouluverkkouudistusta tehtiin, se salattiin viimeiseen asti ja tuotiin esille aivan viime tingassa, joten tässä suhteessa ainakaan kokoomuksen puheet ja teot eivät käy yksiin.

Välikysymyksessä käytettiin, tässä tekstissä, esimerkkinä myöskin Jyväskylän kaupunkia ilmeisesti huonossa tarkoituksessa. Olen kysynyt Jyväskylästä, millainen tilanne siellä on. Jyväskylän osalta on tehty todella järkeviä ja viisaita ratkaisuja. Siellä on ollut esimerkiksi meneillään uusi koulurakennushanke, urakkatarjoukset jo pyydetty, 11 miljoonaa euroa, kun vieressä parin kilometrin päässä on ollut tyhjänä samankokoinen koulu. Tämän uuden rakentamisen jyväskyläläiset ovat nyt peruuttaneet, purkavat sen huonon koulun, saavat tontista monta miljoonaa euroa, saneeraavat 800 000 eurolla sen toisen koulun ja säästävät 12—13 miljoonaa euroa, ja te täällä esitätte sitä huonona esimerkkinä. Mielestäni se on loistava esimerkki siitä, miten pitää kouluverkkoon tehdä uudistuksia ja muutoksia silloin, kun siihen oppilaspohja huomioon ottaen on mahdollisuuksia. On siellä paljon muitakin hyviä päätöksiä tehty viime aikoina, ja on syytä todeta, että ei kouluverkkomuutos ole aina huono asia, päinvastoin, siellä on myöskin hyvin myönteisiä asioita.

Mitä tulee sitten kouluverkkotunnukseen ja sen vaikutukseen, niin ensinnäkin on syytä todeta, että nykyinen järjestelmähän, jossa yli puolet kouluista ja lähes puolet kaikista Suomen oppilaista on pienen koulun tuen varassa, ei vastaa todellisuutta. Ei noin 80 oppilaan koulu ole maaseutukunnissa pieni koulu. Se on kohtuullisen suuri koulu. Kun tässä välikysymystekstissä todetaan, että peruspalveluarvioinnin mukaan täytyisi kohdentaa apuja niille kunnille, jotka eivät voi enää harventaa kouluverkkoa, niin näinhän me juuri teemmekin, kohdennamme tätä pienen koulun valtionosuutta niille kunnille, jotka ovat harvaanasuttuja, joissa ei ole mahdollisuutta enää harventaa kouluverkkoa.

Mitä tulee muilta osin tähän rahaan, eihän se mihinkään häviä. Sehän jaetaan kaikkien Suomen oppilaiden kesken, ja tämä merkitsee käytännössä, että monet kunnat, muun muassa Vantaa, josta on paljon puhuttu, hyötyvät merkittävällä tavalla ja saavat lisää voimavaroja peruskoulun järjestämiseen. Myöskin pienten kuntien osalta hyvin monet kunnat voittavat tässä, koska kysymys on siitä, kuinka paljon ne ovat jo joutuneet lakkauttamaan oppilaiden vähentymisen vuoksi. Eikä tällä ole merkitystä siinä, miten kunnat tekevät lakkauttamispäätöksiä, päinvastoin, tämä antaa kunnallisille päättäjille todellisen arvovalinnan mahdollisuuden, kun he nyt voivat vapaana vaikutuksista valtionosuuteen tehdä ne ratkaisut.

Mitä tulee sitten valtionosuusprosenttiin, niin kun annetaan ymmärtää, että 57:stä jotenkin hallitus olisi alentanut 45:een, niin ministeri Haataisen antamassa hallituksen välikysymysvastauksessa todettiin, että tämä Heinosen hämäyshän on tehty jo vuonna 1997, toisin sanoen nostettiin kuntien omavastuuosuutta yli 600 markalla asukasta kohden ja sitten jätettiin lakiin valtionosuusprosentiksi 57, niin kuin se olisi mukamas jokin totuus. Tällaista älyllistä epärehellisyyttä emme halua ylläpitää, vaan haluamme, että valtionosuuslakiin kirjataan rehellisesti ne prosentit, mitä maksetaan. Ja jotta ei tulisi epäilystä siitä, oliko tämä tarkoitettu väliaikaiseksi, haluan todeta sen, että kun lakiin merkittiin tämä omavastuuosuuden korotus, samalla kirjattiin lakiin, että tätä omavastuuosuuden korotusta pitää tarkistaa indeksillä aina ylöspäin. Eli kysymys oli todella pitkäaikaisesta hämäyksestä, että mukamas ei olisi leikattu peruskoulun valtionosuuksia.

Mitä tulee ed. Valpaksen puheenvuoroon, hän useita kertoja totesi, että nyt ensimmäisen kerran leikataan peruskoulun määrärahoja. Kyllä täytyy todeta, että huonosti ed. Valpas on oman puolueensa hallitushistorian lukenut. Hänen puolueensa hallituksessaoloaikana lukuisia kertoja leikattiin peruskoulun määrärahoja. Mitä tulee muutoinkin ed. Valpaksen puheenvuoroon, voisi todeta sellaisen vanhan sanonnan, että kun riittävän paljon panee ehdolle asioita, niin alkaa itsekin uskoa niihin. Tämä oli suurin piirtein sen tyyppinen puheenvuoro.

Kaiken kaikkiaan on selkeää se, että kuntien talous on erittäin tiukalla. (Hälinää) Se on ihan päivänselvä asia. Sillä menokasvulla, mikä tällä hetkellä kunnissa on, me emme julkisin varoin pysty tätä järjestelmää rahoittamaan. Tämän vuoksi hallitus on ryhtynyt kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, jolla pyritään parantamaan tuottavuutta ja taloudellisuutta, mutta koko ajan pidetään mielessä vain yksi asia, ja se on se, että peruspalvelut, peruskoulu, sosiaali- ja terveyspalvelut, voidaan turvata tulevaisuudessakin kaikille suomalaisille. Se on se tarkoitus, ja tätä varten me työtä teemme.

On hyvä tietysti lopuksi todeta, että kokoomuskin todella kantaa huolta peruskoulusta. Silloin kun peruskoululainsäädäntöä tehtiin, kokoomuksen edustajien taholta käytettiin muun muassa puheenvuoro, jossa todettiin, että peruskoulusta on tulossa uusi Saimaan kanava. No, on miellyttävää, että tässä suhteessa kokoomuksen mielipiteet ovat muuttuneet ja että kokoomuskin kannattaa tasa-arvoista, suomalaista koulutuspolitiikkaa, ainakin oppositiossa ollessaan.


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manniselle, joka toivon mukaan tulee sieltä vielä saliin kuuntelemaan palautetta, toteaisin vain, että tämä Heinosen hämäys, jota hän arvosteli, on johtanut sitten näihin Pisa-tutkimustuloksiin ja on hämännyt myös sitten kaikki muut eurooppalaiset maat, elikkä kohtuullista kokoomuslaista koulutuspolitiikkaa sekin.

Minä haluan korostaa vielä kerran sitä, että minä en usko hallituksen pahansuopaisuuteen tai täydelliseen ymmärtämättömyyteen. Se, että kouluilta ja kunnilta puuttuu rahaa, johtuu siitä, että te olette räikeästi epäonnistuneet työllisyydessä. Ajatelkaa sitä, kun mietitte, minkälaisen perinnön tämä hallitus jättää tuleville sukupolville. Jos nyt on jo pulaa rahasta, kun talous kasvaa 3,7 prosenttia, kuten viime vuonna, niin mitä sitten, kun talous kasvaa alle 3 prosenttia ja työllisyysaste on samaa luokkaa kuin tänä päivänä?

On tunnustettava ne oireet, joita kouluissa ja kunnissa tällä hetkellä on: monikulttuurisuus, kasvava erityisopetuksen tarve ja siihen päälle vielä luovan talouden aiheuttamat haasteet ­ihmisten osaamistarpeille. Pakkolaina ja hallitusohjelman ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvia säästöjä koskevan kirjauksen vesittäminen on keskeinen ongelma tämän päivän kouluissa.


Unto Valpas (vas):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ministeri Haatainen, te puhutte asian vierestä. Ette puhu mitään niistä leikkauksista, joita on tehty ja jotka heikentävät perusopetusta. Te myöskin vääristelitte minun puhettani. Te joko kuulitte huonosti tai vääristelitte, koska väititte, että olisin sanonut, että perusopetus on romutettu. Näin en sanonut koko puheeni aikana. Laatua sen sijaan on oltu heikentämässä, ja tähän näkemykseen kyllä monet muutkin yhtyvät.

Sitten ministeri Manniselle: Nyt leikattiin ensimmäisen kerran niin, että peruskoulun opetuksen laatu vaarantuu. Toisaalta lamanaikaiset leikkauksethan, mitkä tehtiin aikoinaan, on palautettu viime hallituskaudella. Miksi leikkaatte nyt, kun meillä ei ole lamaa, ministeri Manninen?


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Kuntataloushan tässä on avainasemassa. Jos tämä välikysymys olisi ollut sosiaalipolitiikan alalta tai jos se olisi ollut sairaan- ja terveydenhuollon alalta, niin täsmälleen samat miljoonamäärät olisi hallituksen puolelta kerrottu, että ne on kunnille annettu, elikkä se niitten arvo.

Mutta sitten asia, mikä koskee yksityiskohtaista vastausta, minkä arvoisa opetusministeri antoi hallituksen puolesta: Kysymyksessä yksilöitiin joitakin asioita ihan tarkkaan, ja yksi sellainen oli lomautuskunnat, joista mainittiin Kajaani, Kärkölä, Toijala, Jämsä. Arvoisa opetusministeri, aikoinaan 1987 meille opetettiin, että tällaisessa tapauksessa oikein hyvään valtioneuvoston vastaukseen sisältyy selvä vastaus siihen, mitä aiotte tehdä näille yksilöidyille ongelmille. Ja kysyn vielä uudestaan, niin kuin koko oppositio kysyi: Mitä aiotte näille tapauksille tehdä, joissa opettajia ja muuta henkilökuntaa lomautetaan?


Raija Vahasalo (kok):

Arvoisa puhemies! Hallituksen tekemät heikennykset perusopetukseen ovat sillä lailla kohtalokkaita, että ne vaikutukset kestävät vuosikausia eteenpäin. Vaikka ikäluokat keskimäärin maassa pienenevätkin, niin se ei johda siihen, että automaattisesti kustannukset pienenisivät. Tulee uusia velvoitteita koko ajan. Kysyisin ministeri Manniselta tätä asiaa, kun hän viittasi tähän tulevaan valtionosuusjärjestelmän uudistukseen ja muuhun, voiko ministeri Manninen luvata ja vakuuttaa, että kun sitä valtionosuusuudistusta tehdään, perusopetuksen yksikköhintajärjestelmä säilyy vastaisuudessakin ja yksikköhinnat saadaan vastaamaan todellisia kustannuksia, niin kuin pitäisi ollakin. Kun kuntien taloustilanne on niin erilainen eri puolilla maata ja valtio aikoo nyt tällä hetkellä nostaa kuntien (Puhemies koputtaa) osuutta perusopetuksessa, niin millä koulutuksen tasa-arvoisuus säilytetään ja turvataan?


Kari Kärkkäinen (kd):

Arvoisa puhemies! Kuntapäättäjät eivät ilkeyttään lakkauttele kouluja ja tee heikennyksiä perusopetuksen laatuun. Syy ahdinkoon löytyy varmasti kuntatalouden rajusta alasajosta. Kunnat ovat aikaisempina vuosina panostaneet vahvasti opetuksen laatuun olettaen, että myös valtio vastaa omasta kustannusosuudestaan. Hallitus kuitenkin päätti lykätä kunnille kuuluvia opetustoimen valtionosuuksia, noin 100 miljoonan euron tarkastusrahojen maksamista, osittain jopa seuraavalle hallituskaudelle. Haluankin kysyä ministeri Haataiselta, kun te ansiokkaasti kerrotte, miten sosialidemokraatit 60- ja 70-luvulla loivat peruskoulujärjestelmän, kristillisdemokraattina: Miksi te tänä päivänä olette ajamassa sitä erinomaista järjestelmää niin vauhdikkaasti alas?


Martti Korhonen (vas):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tietenkin, kun puhutaan palveluista kaiken kaikkiaan, on muistettava, että puhutaan kokonaisuudesta, ja kokonaisuudessaan kuntatalous on, mihin useammassa puheenvuorossa on kiinnitetty huomiota, nyt romahtanut itse asiassa. Tämä hallitus on kyllä kuntatalouden näkökulmasta täydellinen kävelevä katastrofi, koska eihän se talous ole itseisarvo, vaan itseisarvo on palvelut, ja kyllä näitten seurauksena, kun minä esimerkiksi vuosikatteita katselin, Kuntaliiton laskelmien mukaan vuosikatteet laskevat asukasta kohti laskettuina vuoteen 2011 mennessä noin 130 euroon per asukas. Kun nyt on oltu tasossa 250—300 euroa, niin onhan se katastrofi, ja se katastrofi tapahtuu nimenomaan palveluiden kautta.

Nyt tässä on semmoinen jakomielinen tilanne, mihin ed. Pulliainen hyvin viittasi, että jokaisen hallinnonalan ministeri käy täällä erikseen todistamassa, että hänen hallinnonalansa on saanut lisää rahaa. Kokonaisuudesta ei näy kantavan huolta kukaan, ei edes vastaava alue- ja kuntaministeri Manninen. Ja sehän tässä on se kaikista huolestuttavin asia, ja siihen, arvoisa herra puhemies, tulisi nyt hallituksen puuttua, ei veronalennuksia enää missään nimessä yhtään lisää vaan kuntarahoitukseen.


Timo Soini (ps):

Arvoisa herra puhemies! Fiksut pärjäävät aina, ja uskon, että valtaosa Suomen koululaisista ja opiskelijoista tulee jatkossakin pärjäämään hyvin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä heikompiosaisiin, syrjäytymisvaarassa oleviin, vaikean perhetaustan omaaviin oppilaisiin ja pieniin ihmisiin, koska se inhimillinen kustannus on hirvittävä ja samoin myös myöhemmin se taloudellinen kustannus, jos tässä tapahtuu laiminlyöntejä.

Tämä on koko yhteiskunnan ongelma, ja se kiertyy siihen, että nykyisessä Suomessa myös valitettavasti tämä hallitus liikaa hyysää rappioliberaaleja arvoja, ja sitten osin tätäkin satoa saamme niittää. Toivon todella, että koulu pystyy, siltä osin kuin nämä ongelmat ovat yhteiskunnan autettavissa, auttamaan näitä lapsia, joilla on kaikista vaikeinta.


Kirsi Ojansuu (vihr):

Arvoisa puhemies! Laatusuositukset ovat tärkeitä, mutta merkitystä niillä ei ole, ellei tule lisärahaa, jotta laatua voidaan parantaa peruskouluissa nykyisestään.

Kysymykseni koskevat laatusuosituksia. Ensimmäisenä, koska hallitus antaa ne, ja tuleeko lisärahaa niiden myötä? Millaista luokkakokoa niissä tullaan esittämään? Ja viimeisenä: miten oppilashuolto ilmenee niissä? Tällä hetkellä on huolestuttavan vähän koulukuraattoreita ja koulupsykologeja ja kouluterveydenhuolto on ollut erittäin suurissa ongelmissa. Kouluterveydenhoitajilla on ollut aivan liian suuret oppilasmäärät, ja yksi oire siitä on esimerkiksi lisääntyneet teiniraskaudet.


Ben Zyskowicz (kok):

Arvoisa herra puhemies! Parempi Heinosen hämäys kuin Mannisen manaus. Nimittäin ministeri Manninen todisteli eduskunnan edessä vielä lokakuussa 2004: "Hallituksen toimenpiteiden ja ennustetun talouskehityksen seurauksena kuntatalous vahvistuu selvästi vuodesta 2005 alkaen." Eli kuntatalous, ministeri Manninen, teidän mukaanne sen kuin vahvistuu.

Ministeri Haatainen, te sanoitte vastauksessanne, että pakkolaina jouduttiin ottamaan, ­koska laskelmat tarkistuksen lopullisesta määrästä olivat käytettävissä vasta loppuvuodesta. Minkäköhän vuoden loppuvuodesta on kysymys, kun nyt olette maksamassa loput vasta vuonna 2008, eli oletteko maksamassa tätä pakkolainaa kunnille etuajassa takaisin, kuten toivomme?

Ja lopuksi, herra puhemies, ed. Rask sanoi ryhmäpuheenvuorossaan, että demarit haluavat ikäluokkien pienentymisestä vapautuvat voimavarat käyttää koulutuksen hyväksi, niin kuin hallitusohjelmassa on luvattu. Kuulutteko, ministeri Haatainen, näihin ed. Raskin määrittelemiin sosialidemokraatteihin vai toteutatteko hallituksen päätöstä, jossa nämä rahat jätetään kouluun käyttämättä?


Tatja Karvonen (kesk):

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että kokoomuksen koulutuspolitiikka on kapea-alaista. Puheenvuoroissanne toistatte perusopetuksen tilasta erilaisia väittämiä. Välikysymyksenne koskee myös oppilaiden perusoikeuksien toteutumista, jos satutte sen vielä muistamaan. Näin ollen se, että tänä vuonna on koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan laitettu 44,8 miljoonaa euroa, on sitä, millä tavalla toteutetaan oppilaiden perusoikeuksia. Pienet koululaiset saavat turvallisen alun ja lopun työpäivälleen ohjatussa ympäristössä.

Sitten ed. Vahasalolle. Peräsitte hallitukselta tekoja erityisopetukseen. Pieni vilkaisu tämän vuoden talousarvioon olisi riittänyt tämänkin tiedon saamiseen, 500 000 euroa lisää erityisopettajien koulutukseen.


Maija Rask (sd):

Herra puhemies! Seitsemän vuotta, seitsemän pinnallista vuotta, te, ed. Katainen ja kokoomus, jouduitte odottamaan, että pääsette tekemään välikysymyksen.

Minä muistan erittäin hyvin katsoessani teitä, kuin eilisen päivän, kuinka te viime kaudella oppositiojohtajan tavoin soimitte hallituksen koulutuspolitiikkaa. Teihin ilmeisesti sattui, että kahdeksan vuoden jälkeen, kokoomuslaisten opetusministereiden jälkeen, koulutuspolitiikkaa Suomessa muutettiin tasa-arvoisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Tämän välikysymyksen yhdestä kohdasta on kyllä syytä kysyä, on mielenkiintoista kysyä: Mitä mieltä te nyt tästä opetusryhmien koosta oikein olette? Nyt te olette siitä huolissanne. Silloin kun koululait säädettiin, te vastustitte niitä.


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa, että ed. Rask on kyllä siinä oikeassa, että me olimme pahoillamme, koska suuri virta alkoi viedä toiseen suuntaan kuin mitä kokoomuslainen koulutuspolitiikka oli. Siitä olemme aivan samaa mieltä. Jos kuuntelemme koulutusalan asiantuntijoita Suomessa, niin se sama paha mieli esiintyy myös sillä puolella.

Nyt ed. Rask puhuu opetusryhmistä. Demarit ajoivat lakiin jäykkiä, yksityiskohtaisia opetusryhmäsäännöksiä. Me emme halunneet lähteä siihen jäykkyyteen mukaan. Me haluamme hoitaa sen muulla tavalla, antaa kunnille myös mahdollisuuden erilaisiin joustaviin ratkaisuihin, mutta koulutuksen laadun kannalta riittävän pienet opetusryhmät, aivan yhtä lailla kuin koulutuksen saaneet pätevät opettajat, ovat koko koulutuksen ja luovuuden ja innovatiivisuuden peruskysymyksiä.


Jaakko Laakso (vas):

Puhemies! Sopivasti juuri tämän välikysymyskeskustelun edellä ministeri Manninen kertoi Vantaan saavan tuntuvan lisäyksen koulumenoihin. Tämä on totta, Vantaa tulee saamaan valtionosuusuudistuksessa ja harkinnanvaraisena apuna tuntuvasti lisätukea. Mutta se, minkä ministeri Manninen unohti sanoa, on, että valtio toisella kädellä muun muassa sairastavuuskertoimen tuloksena valtionapua uudistettaessa ottaa suurin piirtein saman summan pois Vantaalta. Eli Vantaan kaupungin johdon teettämän tutkimuksen mukaan Vantaa hyötyy vain 220 000 euroa ensi vuonna tästä valtionosuusuudistuksesta, ja te puhutte, että Vantaata suositaan nyt miljoonilla euroilla.

Ministeri Manninen, tämä on sellaista puhetta, jota harvoin kuulee ministeriltä. Te kerrotte vain toisen puolen, mutta jätätte kokonaan toisen puolen kertomatta.


Kaarina Dromberg (kok):

Arvoisa puhemies! Kun te, ministeri Haatainen, puhutte lähikouluperiaatteesta, niin ei kyllä tällä menetelmällä päästä lähikouluperiaatteeseen, jos ajatellaan, että sellaisilla alueilla, missä joudutaan kouluja lopettamaan, matkat pitenevät ja saattaa olla useampi kymmenen kilometriä seuraavaan kouluun, jossa oppilaiden on jatkettava työtään. Onko se lähikouluperiaatetta, kun näin lopetetaan kouluja? Sitten toisaalta niin kuin Pääkaupunkiseudulla, missä on kasvukuntia, samoin kuin ovat Oulu ja monet muutkin, taas on ylisuuria luokkia. Kun puhutaan laadusta ja laadun kohentamisesta, niin eihän voi olla silloin oikea yhtälö, jos joudutaan näin suurissa luokissa toimimaan ja joudutaan integroimaan sinne myöskin sellaisia oppilaita, että tarvitaan entistä enemmän koulunkäyntiavustajia ja myöskin erilaisia muita psykiatreja ja psykologeja, jotka hoitavat näitä ongelmaisia lapsia. Eli kun erityisopetus on myöskin lisääntymässä (Puhemies koputtaa) täällä Pääkaupunkiseudulla, niin miten te hoidatte nämä kysymykset kuntoon, kun ajatellaan, että maahanmuuttajiakin tällä alueella on enemmän kuin muualla?


Kyösti Karjula (kesk):

Arvoisa puhemies! Tässä on useammassa puheenvuorossa todettu se, että kuntien taloustilannehan on ydin tässä keskustelussa. Liian vähälle huomiolle on jäänyt se tausta, että kuntien taloudessa sosiaali- ja terveyspalveluiden menot edustavat monessa tapauksessa jopa yli 60:tä prosenttia. Tässä mielessä se, mitenkä tämä hallitsematon kustannuskasvu pysäytetään, on yhteinen haaste sekä hallitukselle, oppositiolle että myös kunnille. Tämän vuoksi on minusta äärimmäisen tärkeää, että me kävisimme rehellistä keskustelua. Ymmärrän tämän hallitus—oppositio-jännitteen tässä, mutta rohkenen sanoa, että ei kokoomuksellakaan nyt niin vallatonta etuviisautta ole niiden hallituskausien aikana ollut, kun suomalaista koulutuspolitiikkaa on rakennettu. Tunnustuksen annan sille, että on pyritty aikaansaamaan keskustelua, jossa paneudutaan kansalaisvastuun lisäämiseen, ja se on ydinkysymys myös koulutuksen kehittämisessä.


Ulla Anttila (vihr):

Arvoisa puhemies! Edustajat Rask ja Katainen sanailivat opetusryhmien koosta, kun perusopetuslainsäädäntöä säädettiin. Itse katsoisin, että nyt on mitä mainioin paikka arvioida sitä, pitääkö lainsäädäntöä muuttaa. Peruskoulun lainsäädäntöön kuuluu ajatus kaikkien lasten integraatiosta lähikouluun, jos se suinkin on mahdollista, ja opetusryhmien koko on tässä hyvin ratkaiseva tekijä. Jos ryhmät ovat liian suuria, lapsia ei voida integroida. Näin ollen tarvitaan myös laadullisia selvityksiä, joita olen muun muassa viime syksynä kyselytunnilla opetusministeriltä perännyt.

Mitä tulee sitten Vantaan tilanteeseen, Vantaalla on pyritty integroimaan erityistä tukea tarvitsevia lapsia. On hyvä, että Vantaa saa erityisvaltionapua, mutta Vantaan ongelmiin ratkaisuna on vain se, että lapsivaltaisuus otettaisiin valtionosuuksissa nykyistä paremmin huomioon. Tarvitaan rakenteellisia tekijöitä, pelkästään vippaskonstit eivät riitä.


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! Vielä näistä oppilasryhmien koista. Olin itse silloin sivistysvaliokunnan jäsen, ja se asia kaatui, oppilasryhmien koon määrittely, kokoomuksen jyrkkään vastustukseen. Tässä on turha ed. Kataisen nyt viisastella joustoista näin vakavan asian yhteydessä. Annan valaehtoisen lausunnon tästä. (Ed. Katainen: Muuttakaa se nyt!)

Toinen asia on se, että hallitus on käyttänyt nyt perusopetukseen, sitä tukeviin toimiin, mitä esiopetus ja aamu- ja iltapäivätoiminnan tukeminen ovat, kaksi kertaa enemmän rahaa kuin kokoomus lupasi vaaliohjelmassaan. (Ed. Zyskowicz: Väärin tulkittu!)

Kolmas huomio ed. Kataisen puheesta. Ed. Katainen, te totesitte, että 4 000 syrjäytyvää nuorta ei lähde jatko-opintoihin perusopetuksen jälkeen. Tuo lukumäärä suunnilleen pitää paikkansa, se on 3 000—4 000, mutta se ei tarkoita sitä, että nämä kaikki olisivat jotenkin syrjäytymässä. Selvitin tämän luvun (Puhemies koputtaa) Opetushallituksesta. Tilanne on se, että näistä on tyttöjä 1 897 ja poikia 1 481. Suurin osa heistä vaan eri syistä haluaa ottaa välivuoden. (Puhemies koputtaa) Meidän koulutus­poliittinen ongelmamme on ne lapset ja nuoret, jotka eivät saa edes päättötodistusta peruskoulusta.


Ahti Vielma (kok):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tämä keskustelu osoittaa sen, että hallituspuolueet ja ministerit suhtautuvat erittäin ylimielisesti ja vähättelevästi erääseen tärkeimmistä kysymyksistä eli perusopetukseen. Perusteluita on haettu jopa neljän vuosikymmenen takaa, kun me puhumme tämän päivän ongelmista ja tulevien vuosien ongelmista. Minusta ministereitten puheenvuorot osoittavat nyt sen, että kenttätuntemus on erittäin huono, ja minä suosittelen kesäloma-aikana nyt matkailua maakunnissa. Siellä tulee työttömien, koululaisten ja opettajien mielipiteitä, he kertovat teille totuuden, mistä tässä asiassa on kysymys.

Yksinkertaisesti punamultahallitus on kuristanut kuntien talouden niin, että kunnat eivät pysty tarjoamaan edes peruspalveluita, ja näihin peruspalveluihin ykkösenä kuuluu perusopetus. Sen te olette nimenomaan omilla toimenpiteillänne aiheuttaneet. Ja kun valtio on saanut suuria tuloja osakkeitten myyntituloista, miksi ette pane niitä sellaisiin asioihin (Puhemies koputtaa), jotka nostavat tätä maata jaloilleen, investointiin, koulutukseen ynnä muihin?


Kari Uotila (vas):

Arvoisa puhemies! Missään kunnassa kunnalliset päättäjät eivät piruuttaan tai pahasta tahdostaan tee näitä kipeitä säästöjä opetukseen. Kyse on rahan puutteesta, niin kuin täällä on moneen kertaan todettu. Mutta hallituksella sen sijaan ei ole rahanpuutetta. Viime vuoden tilinpäätös oli 2,2 miljardia ylijäämäinen. Menokehykseen sisältyviä menoja tästä säästöstä oli 474,6 miljoonaa euroa, niitä, jotka oli varattu käytettäväksi viime vuonna. Niistä opetukseen kohdistui 59,5 miljoonaa. Opetukseen varattuja rahoja jäi käyttämättä tilinpäätöksen mukaan 59,5 miljoonaa euroa. Laittakaa nyt pikaisesti opetukseen takaisin edes nämä, jotka oli viime vuoden osalta siihen varattu.


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa puhemies! Kun tässä nyt on jotakin epäselvyyttä tästä rahankäytöstä, niin otetaan nyt vielä kerran uudestaan. Kokoomus esitti vaaliohjelmassaan 60 miljoonaa euroa perusopetukseen. Siihen ei kuulu, niin kuin opetusministeri toteaa hallituksen saavutukseksi, esiopetuksen kuljetustuki. Siihen ei myöskään kuulu aamupäivä- ja iltapäivätoiminta, eikä siihen kuulu myöskään aikuiskoulutus. Aivan yhtä vähän siihen kuuluu ammattikorkeakoulu tai väylähankkeet. Eli jos kaikki olisi niin hyvin kuin mahdollista, niin minkä takia perua hallitusohjelman kirjaus, keskeinen koulutuspoliittinen tavoite ohjata ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat kustannukset koulutuksen vahvistamiseen? Miksi perua päätös, jos kaikki on jo korotettu, rahaa menee joka paikkaan niin paljon kuin te väitätte?


Säde Tahvanainen (sd):

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä siitä, että hallitusohjelman kirjainta haluaisimme varmaan kaikki noudattaa tältä osin, ja se on yhteinen tavoite. (Ed. Katainen: Miksi ette noudata sitä?) Mutta kyllä hieman palaan myöskin taaksepäin tässä ryhmäkokoasiassa, kun välikysymyksessä on nostettu erityisen voimakkaasti esille erityisopetus. Myöskin integroitujen osalta kokoomus aikanaan tyrmäsi sen, että kun integroidaan yksikin oppilas tällaiseen normaaliryhmään, olisi säädetty edes näistä ryhmäkoko, enimmäissäädös, 20 oppilasta. Se jää valitettavasti vain suosituksen tasolle. Sitä rikotaan hyvin paljon, (Ed. Katainen: Muuttakaa sitä!) ja monia erityislapsia on tällä hetkellä näissä normaaliopetusryhmissä.


Anne Huotari (vas):

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä opettajat saavat olla aikamoisia jonglöörejä pystyäkseen turvaamaan isoissa luokissa kaikkien, hyvin eritasoisten, lasten mahdollisuudet oppia. Siellä on lahjakkaita oppilaita, joille pitäisi myöskin olla hyvää ohjausta, ja sitten siellä on myöskin niitä lapsia, joilla on erityisiä ongelmia. Siinä mielessä opettajien jaksamisesta on myös kysymys, jos nämä ryhmät kasvavat liian suuriksi.

Varmasti kukaan tässä salissa ei usko sitä, että kukaan tahallaan lopettaisi pieniä kouluja tai kasvattaisi luokkakokoja. Tiedämme kaikki, että kysymys on rahasta. Kysymys on siitä, että se asia pitää yhdessä hoitaa, ja se on hallituksen hoidettava. Kyllä minun täytyy sanoa, että kyläkoulu on paljon muutakin kuin pelkästään lasten koulupaikka. Se on kylän sydän, se monesti vanhuksille toimittaa ruokaa, (Puhemies koputtaa) ja nyt kunnissa ei lasketa tätä kokonaisuutta, vaan siellä lasketaan vain, että on pakko lopettaa. Saattaa olla, että kyläkoulun lopettaminen tulee kokonaistaloudellisesti kalliimmaksi, (Puhemies koputtaa) kun ruvetaan kirkonkylältä 50 kilometrin päästä kuljettamaan ruokaa vanhuksille.


Päivi Räsänen (kd):

Herra puhemies! Kun koululakeja säädettiin, niin minäkin istuin silloin sivistysvaliokunnassa. En tiedä sitä, minkälaista vääntöä hallituspuolueiden keskuudessa kulissien takana oli, mutta lopputulos joka tapauksessa oli se, että jätin vastalauseen ja äänestytin nimenomaan opetusryhmien koosta. Silloin keskustan oppositiossa oleva ryhmäkään ei tullut sitä tukemaan, (Ed. Zyskowicz: Eikö? Ohoh!) ainoastaan yksi edustaja, Hannu Takkula, joka yhdessä jätti kanssani vastalauseen. Kun nyt sosialidemokraatit ovat näin lämpimästi edelleenkin todistuksensa mukaan näiden lakiin kirjattujen opetusryhmäkokojen takana, niin tiedustelen ministeri Haataiselta, onko tilanne nyt se, että keskusta edelleenkin vastustaa sitä, että näitä opetusryhmäkokoja lakiin kirjattaisiin, (Puhemies koputtaa) vai miksi ette saa läpi tätä tärkeää uudistusta.


Marjo Matikainen-Kallström (kok):

Arvoisa puhemies! Kysyn, miksi Pisa-tutkimuksesta on saatu näinkin hyviä tuloksia kuin nyt on kuultu, ja vastaan siihen, että siksi, että perusopetukseen on satsattu aikanaan riittävästi, ja siksi myös ne yksikkökustannukset nousivat ja nousevat. Pisa-tutkimuksen tulokset eivät ole kuitenkaan itsestäänselvää pässinlihaa. Tuloksien pitäminen hyvänä vaatii satsausta edelleen perusopetuksen laatuun, opettajien jaksamiseen, oppimisympäristön tilaan jne.

Ministeri Haataisen sanoja lainatakseni: Nyt on liian paljon liian suuria ryhmiä. Ei näin saa olla. Ei saa olla yhtään liian isoa ryhmää. Se tarkoittaa sitä, että jos meillä on liian isoja ryhmiä ja aktiivisia, oirehtivia lapsia monta samassa luokassa, ennen pitkää siellä on koko luokka oirehtiva ja opettaja myös. (Puhemies koputtaa)

Opetussuunnitelma ensi syksynä astuu voimaan, uusi opetussuunnitelma täydeltä osin, ja tarvitaan kunnille lisää rahaa, että pystytään myöskin nämä materiaalit uusimaan ja uudet aineet opettamaan.


Jukka Vihriälä (kesk):

Herra puhemies! Opposition tehtävänä on välikysymyksellä kaataa tietenkin hallitus, ja siihenhän yhdistynyt oppositio pyrkii. Nyt syytetään hallitusta perusopetuksen laiminlyömisestä viimeisen kahden vuoden aikana. Kyllähän asia on niin, että syyt ovat paljon syvemmällä. Myöskin kokoomuksen pitää katsoa sitä, että te olitte 16 vuotta hallituksessa, te vastasitte keskeisesti nimenomaan koulutuspolitiikasta sinä aikana ja nyt te haette syyllistä vain tästä hallituksesta.

Minä haluan myöskin muistuttaa siitä, että kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa käytettiin kyllä erittäin kovaa sanaa siitä, että punamultahallitus ei välitä sivistyksestä. (Ed. Zyskowicz: Teot ratkaisevat!) Ed. Katainen, ei pidä paikkaansa: Punamultahallituksen aikana on sivistyksen pohjaa tässä maassa vahvistettu niin peruskoulun kuin myöskin yliopisto-opetuksen suhteen, on oltu saamassa sitä kaikille kansalaisille, mutta te olisitte pitäneet sen vaan tietyn porukan yksinoikeutena. (Ed. Zyskowicz: Ja Virolaisen yksi mies, yksi ääni -periaate, jos historiaa ruvetaan penkomaan!)


Minna Lintonen (sd):

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että tässä salissa istuvat kokoomuslaiset kuntapäättäjäkansanedustajat hoitaisivat ja kehittäisivät koulu- ja opetustointa yhtä ponnekkaasti niissä omissa kunnissaan kuin he täällä tänään tekevät. Kuitenkin kunnissa nämä samat kokoomuslaiset sulkevat silmänsä kaikilta koulutoimen leikkauksilta. (Ed. Vahasalo: Eivät todellakaan!) He valitsevat kuntatalouden tasapainottajaksi aina lapset. Nykyisen lainsäädännön perusteella ei kuntien taloudenpitoa voida ohjailla eikä estää sitä kokoomuksen johdolla tehtyä huonoa politiikkaa, mitä kunnissa usein tehdään. Pitäisikö alkaa kaventaa kuntien itsehallintoa, tiukentaa koulutuksen rahoitus- ja ohjausjärjestelmää, että nämä kokoomuslaisten kovat arvot loppuisivat?

Sitten vielä haluaisin sanoa näistä erityisoppilaista. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat (Puhemies koputtaa) integroidaan yleisopetuksen luokkiin asiakaslähtöisesti. Heidän vanhempansa ja lapset sitä toivovat.


Marjukka Karttunen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Kuten ministeri Haatainen täällä itsekin totesi, ne millä Suomi pärjää kansainvälisessä kilpailussa, ovat innovaatiot ja koulutus, kun perinteiset työpaikat karkaavat Kiinaan ja Intiaan. Haluaisin kyllä kuulla, mitä hallitus tuumaa siitä, että kunnille sysätään lisää tehtäviä, mutta ei rahaa niiden hoitamiseen, koska työllisyyspolitiikka on täysin epäonnistunut. Luokkakoot ovat ylisuuria, ja valinnaisaineista karsitaan. Ne ovat joka syksy listalla, jatkuvatko vai eivät. Millä tämän päivän 6—7-vuotiaat oppilaat tulevaisuudessa pystyvät suoltamaan uusia nokioita ja uusia innovaatioita, kun koulun edellytyksiä koko ajan viedään pois?

Vaikka iltapäivätoiminta on pienille koululaisille erittäin tärkeää, se ei kuulu tähän, koska se ei ole perusopetusta.


Mikko Kuoppa (vas):

Herra puhemies! Kuntaliiton kokoamien lopullisten tilinpäätöstietojen mukaan noin 315 kunnalla oli vuonna 2004 alijäämäinen tulos ja yhteensä 137 kunnassa vuosikate oli negatiivinen. Kuntien velkaantuminen on kääntynyt huolestuttavan nopeaan kasvuun. Täällä ministeri Haatainen ja ministeri Manninen ovat vakuuttaneet, että kunnilla menee erinomaisen hyvin, ja näyttääkin siltä, että kun välikysymykseen vastataan, niin ongelmat ovatkin kaikki poistuneet. Tämä on todella virheellinen kuva. Ovatko ministerit todella sitä mieltä, että kuntien valtuustot, hallitukset ja talousjohtajat ovat kaikki väärässä, kun he lähes yksimielisesti toteavat, että rahaa on liian vähän ja valtio on sitä vienyt?


Tuomo Hänninen (kesk):

Arvoisa puhemies! On hienoa, että perusopetus kiinnostaa edustajia, jopa nostattaa tunteita yli puoluerajojen.

Tällä vaalikaudella valtionosuuden indeksitarkistukset on tehty aikaisemman 50 prosentin sijasta 75-prosenttisesti. Samalla perusopetuksen valtionosuudet ovat oppilasmäärien laskiessakin kasvaneet viime vuonna 1,7 prosenttia ja tänä vuonna 3,5 prosenttia. Resurssit kouluverkon ylläpitämiseksi ovat ennallaan. Mielestäni kouluverkkoratkaisu on tehtävä kunnissa oppilaiden näkökulmasta lähikouluperiaatteella oppilasnäkymien ja koulumatkojen pohjalta.


Marja Tiura (kok):

Arvoisa puhemies! Kaiken tämän kurjistamisen pohjalla on tämän hallituksen täysin epäonnistunut kuntapolitiikka ja kuntatalouden hoitaminen. Ensimmäistä kertaa historiassa jaksotetaan kunta—valtio-suhteen kustannustenjako neljälle vuodelle, niin että viimeinen häntä tulee vasta vuonna 2008, eli sysätään vastuuta vielä seuraavallekin hallitukselle. Koskaan historiassa ei näin ole toimittu.

Ihmettelen kyllä eittämättä kuntaministeri Mannisen kommentteja siitä, että kunnissa pitäisi tällaista luovaa päätöksentekoa käyttää hyväksi, aivan samalla tavalla kuin ed. Lintonen täällä syytti valtuutettuja kunnissa. (Ed. Zyskowicz: Kokoomuslaisia valtuutettuja!) Tosiasia on se, että 137 kuntaa on tällä hetkellä taloudellisesti, voi sanoa, täydellisesti kuralla. Sisäasiainministeriö on laskenut, että se määrä tulee nousemaan 200:aan eli puoleen meidän kunnistamme. No, totta tosiaan, millä tavalla valtuutetut tässä yh­teydessä käyttävät luovuuttaan alueellisesti? He siunaavat ainoastaan alijäämäisen budjetin ja lisävelanoton näiden kuntien osalta.

Ed. Gustafssonin kommentteja kyllä ihmettelen (Puhemies koputtaa) siitä, että Tampereella kaikki hyvin. Näin ei todellakaan, ed. Gustafsson, ole. Ymmärsin, että te olette Tampereella myöskin valtuustossa. Kyllä teidän pitäisi tietää. (Puhemies koputtaa) Meillä on ylisuuria luokkakokoja Tampereella myöskin ja lasten syrjäytyminen on lisääntynyt jatkuvasti, ed. Gustafsson. Istummeko enää samassa valtuustossa?


Jouko Skinnari (sd):

Arvoisa puhemies! Ennen aikaan vielä suurten ikäluokkien ollessa oli suuria luokkia, ja itse olen niitten tuloksena. Silloinkin istuin etupenkissä, tosin muusta syystä kuin nyt. (Naurua)

Tämä peruskoulu on tärkeä asia, jota sosialidemokraatit ajoivat, samaten kirjastolaitos, samaten Yleisradio. Kaikki nämä kuuluvat siihen tärkeään asiakokonaisuuteen, että kaikki kansalaiset Suomessa osaisivat lukea ja kirjoittaa, mikä on pienen kansakunnan yksi menestymisen ehto. Tässä suhteessa meidän täällä eduskunnassa pitäisi vastuuttaa tästä paitsi opetusministeriötä myös omia maakuntia. Päijät-Hämeessä eilen valmistui selvitys, millä tavoin Päijät-Hämeessä koulu koululta, kunta kunnalta on tämä perusopetus järjestetty, mitä tarvitsisi tehdä seutuyhteistyönä, mitä tarvitsisi tehdä maakunnallisena yhteistyönä. Nämä ovat täällä vapaasti saatavissa, ja ajattelin yhdet kappaleet luovuttaa opetusministerille, niin että ei tarvitse pitää tätä omaa puheenvuoroa.


Sinikka Mönkäre (sd):

Arvoisa puhemies! Olen tässä hämmästyneenä kuunnellut tätä kritiikkiä siitä, että pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta ei olisi perusopetusta. Se on tämän hallituksen linjaus, että se on tärkeä osa perusopetusta. Tämä linja pitää. Pienelle koululaiselle on äärimmäisen tärkeää, että hänellä on turvallinen ympäristö. Aamu- ja iltapäivätoiminta luo kaikkien tutkimusten mukaan hyviä oppimisvalmiuksia. Sosiaali- ja terveysministerinä näen tämän tärkeänä osana perusopetusta. (Ed. Zyskowicz: Ovatko lapsilisät kanssa perusopetusta?) En ymmärrä, miksi te ette hyväksy sitä osana jatkumoa varhaiskasvatuksesta, päiväkodeista, esikoulun kautta siihen, että sopeutetaan isojen lasten koulumaailmaan. (Ed. Dromberg: Olemme hyväksyneet sen!) En missään tapauksessa anna periksi siinä, etteikö tämä ole tärkeä tekijä, johon hallitus on päättänyt osana perusopetusta panostaa.


Tuula Haatainen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Niille, jotka nyt kantavat näistä koulujen lakkauttamisista huolta, voi kyllä sanoa, että kyllähän siinä vaiheessa, kun kokoomus oli hallitusvastuussa ja opetusministeri oli teiltä, tämä koulujen lakkauttamissuma on ollut aivan valtaisa. Silloin 90-luvun alussa lakkautettiin mittavat määrät kouluja. Luvut ovat vähentyneet nyt selkeästi.

Olen sitä mieltä, että lähikoulun on oltava paras koulu. Mutta jos me tiedämme, että 50 000 on se määrä, joka tämän vuosikymmenen loppuun mennessä vähenee peruskoululaisten määrästä, niin on selvää, että kouluverkossa pitää tehdä myös muutoksia, mutta aina niin, että lapsen etu huomioidaan ja että ne ovat pedagogisesti perusteltuja ja että laadusta huolehditaan.

Laatusuosituksia valmistellaan, ja tavoitteena niillä on vahvistaa koulutuksen perusturvaa. Tämä valmistelu ollaan nyt tekemässä kolmessa vaiheessa. Esiselvitys on tehty, ja nyt sitten siltä pohjalta luodaan tämmöinen kuvaus siitä, mitä on hyvä opetus. Sitä nyt pohditaan, ja siellä täytyy myös käydä läpi tämä luokkakoko-, ryhmäkokokysymys. Pidän sitä hyvin tärkeänä asiana. En millään muotoa halua sitä väheksyä.

Sitten täällä ed. Matikainen-Kallström käytti aivan hyvän puheenvuoron näistä Pisa-tuloksista ja siitä, mitä niissä on saavutettu. Olen samaa mieltä, että opettajien jaksamiseen pitää satsata. Siihen muun muassa satsataan täydennyskoulutuksella, johon pistetään lisää rahaa. Lisäksi myös opettajien pätevöittämiskoulutukseen pistetään rahaa 50 miljoonaa viiden vuoden hankkeen aikana, ja sillähän tietysti luodaan niitä edellytyksiä, että opettajat selviytyvät työssään, koska opettaja joutuu omalla persoonallaan koko ajan luokassa työskentelemään, ja tästä on pidettävä hyvää huolta.

Perusopetusta, toisin (Puhemies koputtaa) kuin ed. Kärkkäinen täällä väitti, ei ole ajettu millään tavalla alas vaan päinvastoin sitä vahvistetaan kaikin tavoin ja nimenomaan näitä oppimisen edellytyksiä ja turvallista kasvu- ja oppimisympäristöä pyritään (Puhemies koputtaa) kaikin tavoin vahvistamaan.


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä keskustelua, täällä ihan perustellusti syytetään myös kokoomusta ja kokoomuslaista koulutuspolitiikkaa, mutta hivenen huvittavaa on tämä tulevaisuuskeskustelu. Kun sosialidemokraatit hakevat perusteluitaan kansalaissodan juoksuhaudoista, jopa vääristellen niitäkin asemia, ministeri Manninen pääsi jo hivenen lähemmäs tätä päivää käyttäen Arvo Korsimon poliittisia ohjelmia ja Miettusen hätätilahallituksen aikaisia linjauksia muistellessaan, mitä joskus on tehty tai jätetty tekemättä. Eikö nyt voitaisi katsoa eteenpäin? Teidän ongelmanne on se, että rahat ovat loppu, koska ette onnistu työllisyyspolitiikassa. Mitään semmoista rahaa ei ole olemassa, joka ei tule yrittäjyyden tai työn tekemisen kautta, ja siinä on se kaikkein suurin ydinkohta.

Opetusministeri, kysyn teiltä: Aiotteko te tuoda luokkakokorajoitukset, tarkat määrittelyt, koululakeihin? Aiotteko tuoda tarkat määrittelyt koululakeihin? Teidän eduskuntaryhmänne sitä vaatii.


Hannes Manninen (kesk):

Arvoisa puhemies! Tuo 100 miljoonaa, josta on puhuttu, joka on vielä tätä nelivuotistarkistusta maksamatta, on tietysti iso summa. Mutta haluan vertailun vuoksi todeta, että tämän Heinosen hämäyksen arvo on lähes 600 miljoonaa euroa, eli siellä ovat ne todelliset kuprut, joita ei noin vain pystytä kyllä rahoittamaan, ja sen vuoksi minusta on syytä rehellisesti oikaista prosentit.

Ed. Vahasalo totesi, että me olemme aikoneet nostaa kuntien osuutta. Emme me ole aikoneet mitään nostaa, me vain haluamme oikaista prosentit, koska prosentit eivät tuo rahaa, vaan se, mistä luvusta ne prosentit lasketaan, vaikuttaa siihen rahan määrään.

Mitä tulee ed. Laakson puheenvuoroon, haluan vain todeta tässä vaiheessa, että meillä on erilaiset tiedot. Odottakaa rauhassa, kun ehdotukset tulevat julkisuuteen, niin katsotaan sitten, kumman puheet olivat lähempänä todellisuutta.

Ed. Valpas taisi todeta tässä, että on palautettu kaikki ennalleen. Ei kaikkea ole. Niin kuin sanoin, tämä Heinosen hämäys on palauttamatta, ja se on todella suuri summa.


Jaakko Laakso (vas):

Herra puhemies! Ongelma, ministeri Manninen, on se, että joka kerta, kun valtio on luvannut Vantaalle lisärahoitusta ja kun Vantaa sen jälkeen on tehnyt oman selvityksensä, mitä todella tapahtuu, vuodesta toiseen Vantaa on ollut oikeassa ja valtio väärässä. Täytyy sanoa, että nyt ne luvut, mitkä te olette antaneet julkisuuteen ja myös Vantaalle, ovat sellaisia lukuja, että kun Vantaalla ne on laskettu, niin tulos on plus miinus nolla. Te lupaatte useita miljoonia, aivan oikein, Vantaalle lisätukea koulutukseen, ja näin tulee tapahtumaan, mutta te ette ole ottaneet huomioon, että samanaikaisesti Vantaa menettää muun muassa sosiaali- ja terveyspuolella useita miljoonia. Nettohyöty Vantaan johdon tekemien laskelmien mukaan on tällä hetkellä ensi vuonna vain 220 000 euroa.


Unto Valpas (vas):

Arvoisa puhemies! Täällä demarit ovat tuoneet esille, että peruskoulua ovat aikoinaan olleet ajamassa demarit. Niin ovat olleet, mutta peruskoulua olivat ajamassa myöskin muut puolueet, esimerkiksi meidän puolueemme edeltäjä SKDL. Kokoomus oli todella silloin peruskoululle nihkeä. (Ed. Gustafsson: Pitää paikkansa. Maalaisliitto oli aika hyvin mukana!) — Joo. — Nyt perusopetuksen laatua puolustavat kuitenkin täällä salissa vasemmistoliitto ja koko oppositio, nyt demarit eivät ole puolustamassa tätä perusopetuksen laatua. (Ed. Gustafsson: Tämä on epäpyhä allianssi!) Ihmettelen, miksi juuri demarit nyt puolustavat tätä hallituksen uusliberalistista politiikkaa, joka vaarantaa perusopetuksen.

Ministeri Manninen, miksi te ette voi kertoa, kun teiltä on kysytty, miksi te juuri nyt leikkaatte, kun valtiolla on rahaa? Talous on kuulemma vakaa, mutta kaikesta huolimatta te vain ­leikkaatte tästä perusopetuksesta. Kertokaa, miksi!


Terhi Peltokorpi (kesk):

Arvoisa puhemies! Valtionosuusjärjestelmän muutos on välttämätön, jotta lukuisissa kunnissa voidaan tehdä järkeviä päätöksiä, jos niin halutaan. Peruskoulutukseen sijoitettavat eurot on voitava käyttää nykyistä tehokkaammin opetukseen, siis opetuksen laatuun ja sisältöihin eikä vain seiniin ja niiden ylläpitämiseen. (Ed. Kangas: Kyläkoulut kiinni!)

Kokoomus syytti, että punamultahallitus ei ole koskaan ollut kiinnostunut sivistyksestä. (Ed. Zyskowicz: Ehkä se on joskus ollut!) Pidän tätä lausuntoa erittäin loukkaavana ja sivistymättömänä. Yhtäläinen ja tasa-arvoinen oikeus koulutukseen on ollut ja tulee olemaan edelleen punamultahallituksen punainen lanka.


Arto Satonen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on useissa puheenvuoroissa kiitelty Pisa-tutkimuksen tuloksia. Aika vähän on puhuttu siitä, että nämä tulokset suurelti johtuvat siitä, että meidän opettajillamme on vahva ammattitaito ja vahva sitoutuminen siihen omaan työhönsä.

Yleensä tässä yhteiskunnassa on niin, että tuloksentekijät palkitaan. Opettajien kohdalla tilanne on kuitenkin aivan päinvastoin: palkinto on se, että työolosuhteet heikkenevät, kun luokkakoko nousee, sijaismäärärahoista tingitään ja sitten vielä esitetään näitä erilaisia työsopimuksia, joilla heikennetään palkkatasoa ja uhataan jopa lomautuksilla. Jos tämä linja jatkuu, on itsestäänselvää, että opettajia on vaikea motivoida tehtäviin, he hakeutuvat muille aloille, ja sen jälkeen meidän opetusministerillämme ei ole enää sitä murhetta, että täällä käy kaiken maailman tarkastajat katsomassa, miten täällä on pärjätty. Sen jälkeen meidän opetustoimestamme ei olla enää kiinnostuneita.

Aivan lopuksi lyhyesti ed. Gustafssonille haluaisin todeta, että minä en ole ollut tässä talossa silloin, kun on päätetty ryhmäkoosta, mutta sen sijaan heti, kun tänne tulin, ensi töikseni tein lakialoitteen, jossa esitin tällaista ryhmäkokoa. Luulin, että se on jäänyt sinne pölyttymään loppuiäkseen, mutta ei se ilmeisesti olekaan, koska sitä näin voimakkaasti täällä salissa puolustetaan, (Puhemies koputtaa) joten jään vaan nyt odottamaan, koska se demarien toimesta tulee sitten eteenpäin sieltä valiokunnasta ja hallituksesta.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän vastauspuheenvuoron ed. Karvosen vastauspuheenvuoron johdosta. Hän tuolta puhujakorokkeelta ja tuolta takapenkistä luki paperista saman tekstin, jossa tähdennettiin, mitä on koulupäivän alussa ja lopussa, ja se on nyt se, mitä hallitus on saanut aikaan. Sitten ministeri Mönkäre tuolta ministeriaitiosta puhui täsmälleen sen saman.

Arvoisa puhemies! Minä olen ymmärtänyt, että me teimme välikysymyksen siitä, mitä on sillä välillä, sen alun ja lopun välillä. Se on se ydinasia. Ette te ole samalla aaltopituudella ollenkaan. Koettakaapa terästäytyä siellä hallituksessa! (Naurua)


Irja Tulonen (kok):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre vakuutti täällä, että koululaisten iltapäivätoiminta olisi perusopetusta. Eihän se todellakaan sitä ole, esiopetus on perusopetusta. Iltapäivätoiminta on tietysti tärkeä asia, johon tulee erikseen valtionosuutta kunnille, tosin todella liian vähän.

Täällä nyt kovasti puhutaan siitä, mistä ed. Pulliainenkin, mitä ennen oli ja mitä nyt on, ja tästä välistähän meidän täytyy keskustella. Silloin ennen, kun kokoomuskin oli tekemässä koulutuspolitiikkaa hallituksessa, meillähän oli valtava valtionvelka. Me emme saaneet enää ulkomailta velkaa, meidän oli pakko maksaa ne velat takaisin. Nyt teillä on rahaa niin, että ranteita pakottaa, ja te kunnilta leikkaatte näin kamalan summan, otatte velkaa. 142 kuntaa on tänä päivänä kriisiytymässä. Sitten te puhutte, että perusopetuksessa (Puhemies koputtaa) on kaikki hyvin. Ministeri Haatainen, tämä on todella huolestuttava asia. Valtakunnassa on (Puhemies koputtaa) rahaa, mutta te kuritatte kuntia, pieniä koululaisia, lukiolaisia, ammatillisen koulutuksen opiskelijoita.


Erkki Virtanen (vas):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen ja tietysti myös ministeri Manninen täällä todistivat, kuinka hyvin nyt kunnilla menee, kun hallitus on kaikkea hyvää tehnyt. Muistelkaa, ministeri Haatainen, me olimme viikko sitten Kuopion torilla, myöskin ministerit Koskinen ja Tuomioja olivat siellä. Muistatteko, miksi ne Pihkapolun koululaiset olivat niin vihaisia? Kerroitteko te heille sen saman, mitä kerroitte täällä, mitä hyvää hallitus on tehnyt? Siellä kepulaiset lopettivat yhden koulun tuosta vain, okei, perustellen siten, että Kuopion kaupungilla menee niin huonosti. Ja Kuopion kaupungilla menee niin huonosti, että siellä uhataan leikata tuntikehystä ensi vuonna, siellä uhataan panna kaikki kouluavustajat pois, siellä lakkautetaan kouluja.

On vähän vaikeaa uskoa, että tämä kaikki hyvä, mitä hallitus on tehnyt, on johtanut tähän. Mikä siihen on johtanut? Ei kai se nyt pelkästään voi olla sen syy, että kokoomuksella oli opetusministeri kahdeksan vuotta sitten tai vasemmistoliitto on ollut hallituksessa. Minustakin olisi parempi, että yritettäisiin löytää nyt (Puhemies koputtaa) keinoja, joilla tämä asia saataisiin kuntoon.


Susanna Haapoja (kesk):

Arvoisa puhemies! Kyllä minun mielestäni koulumaailma rakentuu kokonaiselle sivistyssektorille, ja siksi on hyvä huomioida Vanhasen hallituksen koko sivistys- ja koulutuspolitiikka, ja minusta siinä ollaan kyllä aika vahvalla pohjalla. Emme me voi erottaa sivistyksessä kaikkia paletteja toisistaan. (Ed. Zyskowicz: Kertokaa se niille Kuopion koululaisille!)

Tästä ryhmäkoosta haluaisin kyllä sanoa sen, että välttämättä pienet koulut eivät ole aina kaikkein paras vaihtoehto — korostan: aina. En kannata mitään megaluokkia, mutta kun yhdysluokissa opettaja opettaa kolmannesta kuudenteen luokkaan, niin aikamoinen fakiiri opettajan pitää olla, ja niin nämä opettajat useimmiten kyllä ovatkin. Eli se pienen koulun menestyminen ei ole aina oppilaan menestymisen tae.

Lopuksi haluan sanoa (Puhemies koputtaa), että syrjäytyminen ei aina johdu kylläkään ryhmäkoosta.


Sari Sarkomaa (kok):

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, onko tässä kysymys hallituksen hämäyksestä vai perusopetuksen arvostuksen puutteesta, mutta kun täällä on yritetty kysyä perusopetuksen tilanteesta, niin opetusministeri on puhunut Kansallisesta terveyshankkeesta, hän on puhunut aikuiskoulutuksesta mutta ei ole juuri perusopetusta sivunnut, ja silloin kun hän on perusopetuksesta puhunut, hän on mennyt 60- ja 70-luvulle. Jos te, arvoisa opetusministeri, katsoisitte tätä päivää ja tämän päivän peruskouluja, näkisitte, että perusopetuksesta säästetään, opettajia lomautetaan, ryhmäkoot kasvavat. Ja te täällä selitätte mustaa valkoiseksi, että kaikki on hyvin.

Kysynkin nyt, mihin analyysiin opetusministeri ja koko Vanhasen hallitus on perustanut sen päätöksen, että peruskouluilta on leikattu 100 miljoonaa euroa. Mihin analyysiin tämä päätös perustuu? Ja vielä kysyn, kun täällä entinen ­opetusministeri Maija Rask sanoi, että demarit eivät kannata sitä, että ikäluokkien pienenemisestä vapautuvia voimavaroja ei käytettäisi opetuksen laadun kehittämiseen, kuka hallituksessa tätä vastustaa. Tekö, opetusministeri Haatainen, vai ministeri Manninen vai ministeri Mönkäre? Kertokaa meille tämä (Puhemies koputtaa). ­Kokoomus on heti valmis tukemaan sitä, että rahaa tulee lisää opetukseen. Toivon, että näihin kysymyksiin vihdoin vastataan.


Pertti Hemmilä (kok):

Arvoisa puhemies! Tämmöisen välikysymyskeskustelun tarkoituksena tietysti on hallitukselta saada vastauksia niihin ongelmiin, mitä oppositio tuo esille. Tässäkin olisi hallituksella ja erityisesti ministeri Haataisella ollut tilaisuutensa. Mutta kuinka on käynyt? Hallitus on vain muistellut menneitä.

No, siitäpä minäkin sain ajatuksen muistella vähän menneitä, ja käteeni osui neljän vuoden takainen silloisen kansanedustaja Mannisen puhe, josta sitaatti:

"Nurinkurinen meno jatkuu myös koulutuksessa. Viime vuosikymmenellä joka viides peruskoulu lakkautettiin. Opetushallituksen juuri julkaiseman selvityksen mukaan vielä kaksi kolmasosaa jäljellä olevista on vaarassa. Myös pienet lukiot ovat liipasimella. Jos arvio toteutuu, tietää se entistäkin kiivaampaa poismuuttoa näistä kunnista.

Säästöjen seurauksena koulujen ryhmäkoot ovat kasvaneet ylisuuriksi, erityis- ja tukiopetus ovat vähentyneet ja kerhotunnit miltei loppuneet. Koulupsykologin palveluja saa vain joka kolmannessa koulussa. Koulukiusaus ja -väkivalta ovat raaistuneet. Myös huumeongelma on pesiytynyt kouluihin. "Opettajat vähenevine" — ministeri Manninen, kuunnelkaa ihan loppuun — "voimavaroineen on asetettu liki mahdottoman tehtävän eteen."

Näin te, ministeri Manninen, lausuitte 25. päivä huhtikuuta neljä vuotta sitten. Nyt te olette (Puhemies koputtaa) kaksi vuotta vastannut kuntataloudesta erittäin keskeisenä ministerinä hallituksessa. Oletteko te korjanneet nyt nämä asiat kahden vuoden aikana?


Susanna Huovinen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Katainen, katsotaanpa sinne teidän pyytämäänne tulevaisuuteen. Onko todellakin nyt niin, että johtava oppositiopuolue kokoomus on sitä mieltä, että vastaukset kaikkiin kuntaongelmiin niin perusopetuksessa kuin sosiaali- ja terveystoimessa löytyvät todellakin sieltä valtion kirstun pohjalta? On hyvin vaikea ottaa kantaa tähän teidän valtiontaloudelliseen näkökulmaanne, joka eittämättä liittyy perusopetukseenkin, kun suurin oppositiopuolue ei koko tänä aikana ole saanut aikaiseksi minkään valtakunnan varjobudjettia, jossa te todellakin luotsaisitte tätä tulevaisuutta, jota te nyt meiltä pyydätte, satoja miljoonia euroja sinne ja tänne. Silti te ette kykene osoittamaan, miten tämä toteutetaan.

Itse asiasta on tärkeä keskustella. Kuntapäättäjät ovat varmasti lujilla, mutta tilannetta ei varmaan helpota se, että oppositio täällä syyllistää kuntapäättäjät ja iskee karttakepillä sormille. (Välihuutoja oppositiosta) Monissa kunnissa (Puhemies koputtaa) — puhemies, saako hieman rauhaa tähän saliin — monissa kunnissa halutaan nimenomaan esimerkiksi kouluverkkokeskustelulla siirtää varoja seinistä opetuksen laatuun (Puhemies koputtaa). Kysyn nyt, onko se oppositiosta oikeasti niin kauhean paha tavoite, olipa kuntatalous missä kunnossa hyvänsä.

Pyydän edustajia pysyttäytymään tässä minuutin sovitussa rajoitusajassa.


Jyrki Katainen (kok):

Herra puhemies! Vielä kerran: perusongelma on se, että hallitukselta on rahat loppu sen takia, että se on räikeästi epäonnistunut työllisyydessä, ja jos te haluatte ratkaista tämän ongelman, (Välihuutoja) teidän täytyy pureutua työllisyysongelmaan. Hallitus on todennut, että se ei kykene eripuraisuudessaan, luottamuspulassaan, tekemään päätöksiä, joilla työllisyyttä Suomessa saataisiin vahvistettua. Minkälaisen perinnön te jätätte tuleville hallituksille, tuleville sukupolville, jos Suomi on kasvavien kustannusten olosuhteissa vielä samassa tilanteessa vaalikauden lopussa kuin se on nyt, miltä myös näyttää, että se on? Vähän reilu puolet työikäisestä väestöstä on töissä. Tämä on suurin mokanne, mitä te voitte jättää Suomen tulevaisuudelle.


Sinikka Mönkäre (sd):

Arvoisa puhemies! Ed. Katainen, toisen kerran tänään jo väititte, että meidän työllisyytemme ei olisi lähtenyt kasvuun. Kyllä kaikki luvut osoittavat tällä hetkellä, että talouskasvu lähti viime vuoden lopulta hyvään spurttiin, ja tällä hetkellä työllisyysaste on hyvällä uralla. Meillä on 40 000 ihmistä enemmän töissä kuin hallituksen aloittaessa. Tämä on tosiasia, ja se on katsottavissa luvuista. Se näkyy siinä, että työttömyys on hieman alentunut ja työllisyysaste on noussut. Me hidastuimme tämän kehityksen alussa kansainvälisestä taloussuhdanteesta johtuen, mutta tilanne on parempi tällä hetkellä.


Tuula Haatainen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Täällä väitetään jatkuvasti, että perusopetuksesta olisi leikattu rahoitusta, mutta kun näitä lukuja katsotaan, niin valtionosuuksien kehitys on ollut vuodesta 2003 vuoteen 2005 plus 140 miljoonaa euroa ja sen päälle ovat vielä kunnat pistäneet toisen mokoman lisärahoitusta, joten perusopetukseen käytetään kunnissa enemmän rahoitusta. Samaan aikaan myös perusopetuksessa ikäluokat ovat pienentyneet, mikä on merkinnyt sitä, että yksikköhinnat ovat todellakin kunnissa viime vuosina kasvaneet reippaasti.

Sitten vielä kysymykseen siitä, onko aamu- ja iltapäivätoiminta perusopetusta vai ei. Millä perusteella oppositio jatkuvasti jauhaa sitä, että pieni lapsi, peruskoululainen, voitaisiin jakaa iltapäiväosuuteen ja peruskouluosuuteen? Hän on kokonaisuus, ja aamu- ja iltapäivätoiminta on osa perusopetusta, joka vahvistaa eka ja toka luokalla olevien lapsien (Puhemies koputtaa) turvallista elinympäristöä ja kasvuympäristöä. Se vahvistaa hänen edellytyksiään näin ollen kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi. Esiopetuksen kuljetustuki (Puhemies koputtaa) palvelee perusopetusta myöskin. Nämä ovat hallituksen keinoja ikään kuin täsmäohjata rahoitusta niihin toimiin, että kunnat myös käyttävät ne lasten hyväksi, toisin kuin valtionosuuksien kohdalla on. Ne voidaan käyttää vaikka kenttien rakentamiseen. (Ed. Pulliainen: No niin, nyt se tuli, ei se äsken ollut esillä!)


Hannes Manninen (kesk):

Arvoisa puhemies! Kun täällä todettiin, että silloin oli paljon valtionvelkaa ja oli pakko tehdä leikkauksia mutta nyt on rahaa, hallitus lähtee siitä, että se katsoo pitkälle tulevaisuuteen ja varoo sellaista tilannetta, että valtionvelkaa syntyy uudelleen ja joudutaan todelliseen leikkauskierteeseen, eli tarkoituksena on nimenomaan turvata palvelut myös tulevaisuudessa.

Ed. Laaksolle vielä sen verran toteaisin, että odottakaa ihan rauhassa. Kun te totesitte, että sairastavuuskerroin vie sen lisärahoituksen vastaavasti, hallitus ei tule esittämään sairastavuuskertoimen muutosta. Näin ollen sellaista menetystä ei tule.


Markus Mustajärvi (vas):

Arvoisa puhemies! Keskustan ryhmäpuhuja sanoi, että kotikaupungissani Kemijärvellä on tehty hyviä suunnitelmia kouluverkkoon ja koulutusjärjestelmään liittyen. Se varmasti pitää paikkansa, mutta tässä vain on se oleellinen ero, että on aivan eri asia virkamiesten tehdä, on paljon helpompi tehdä, suunnitelmia kuin päättäjien niistä päättää.

Tuskin missään kaupungissa on niin paljon väännetty kättä kouluasioista kuin Kemijärvellä, ja siihen on meillä kaksi pääsyytä. Toinen on rakennemuutos, joka on ollut ennennäkemättömän raju ja jolle ministeri Manninenkaan ei voi mitään, ei ainakaan takautuvasti, ja toinen on kuntatalous, joka on tai jonka pitäisi olla ministeri Mannisen leipälaji. Kuntataloudessa kuitenkin toimitaan yleiskatteellisen rahan varassa ja kaikki ongelmat heijastuvat sitten jokaiselle sektorille. Jos hallitus kykenisi vakauttamaan kunta—valtio-suhteen, monet lähtökuopassa olevat perheet voisivat jäädä. Nyt ne joutuvat tekemään sen valinnan, että lähtevät niitä syntymäpaikkakuntansa kouluongelmia vaihtamaan esimerkiksi Vantaan kouluongelmiin. (Puhemies koputtaa)

Kyllä minä ihmettelen, että ministeri Manninen, kun nämä ongelmat johtuvat nimenomaan heikkenevästä kuntataloudesta, (Puhemies koputtaa) sanoi vähän yli puoli vuotta sitten, että kuntatalous vahvistuu; ministeri Manninen tietää, että niin ei ole käynyt. Olisi joskus mukava kuulla, mihin tämä ministeri Mannisen täydellinen virhearvio perustuu.


Marjo Matikainen-Kallström (kok):

Arvoisa puhemies! Kokoomuslaiset päättäjät ovat pitäneet sekä kunnissa että täällä eduskunnassa perusopetusta tärkeänä, ja siksi tämä välikysymys nyt myös tehtiin.

Ed. Skinnarille siitä, että kaikki osaisivat lukea ja kirjoittaa: Niinpä, siinä se perusongelma sitten onkin, että yhteisissä peruskoulun opetusryhmissä opetuksen taso laskee, jos osa oppilaista ei esimerkiksi ymmärrä riittävästi puhuttua kieltä. Esimerkiksi eräällä peruskoulun ala-asteella opettaja ei voinut lukea Lindgrenin Peppi Pitkätossua, koska osalle maahanmuuttajaoppilaista kieli oli liian vaikeaa. Kyllä riittävän kielitaidon opetus eli perusopetus on kuntien vastuulla, ja on selvää, että siitä aiheutuvat kulut jakaantuvat hyvin epätasaisesti riippuen kunnassa olevien maahanmuuttajalasten lukumäärästä ja toisaalta myöskin kuntien talouden tilasta.

Uusi opetussuunnitelma on otettava käyttöön ensi syksynä viimeistään, mikä tarkoittaa valtavaa kuluerää muun muassa koko opetusmateriaalin (Puhemies koputtaa) uusimisen osalta. Eikö hallituksen pitäisi tämä pakkolaina, jonka on kunnilta ottanut, maksaa etupainotteisesti eikä takapainotteisesti.


Kari Kärkkäinen (kd):

Arvoisa puhemies! Haluan todeta ministeri Haataiselle, että opetustoimen osuus valtion menoista on tällä hetkellä selvästi pienempi kuin 1970-luvulla elikkä siltä osin voi sanoa, että opetustoimelle on tullut viime vuonna lisää toimintoja ja lisää menoja. Niiden vaatima rahoitus on valitettavasti poissa itse opetuksesta. Aiemmin peruskoulun ja lukion opettajien eläkemenot maksettiin kokonaan valtion varoista. Nykyisin kunnat maksavat eläkemaksua, joka on 20 prosenttia palkkamenoista. Esiopetuksen kulut ovat nykyisin osana kuntien opetustointa. Tältä osin opetustoimessa menot ovat lisääntyneet muun muassa erityisopetuksessa olevien määrän kasvaessa, ja uudet opetussuunnitelmat ja tuntijaot eivät tule tulevaisuudessa, jos ne otetaan asteittain käyttöön, ainakaan helpottamaan tätä taakkaa. Tämä tulee lisäämään tulevina vuosina opetuksen kustannuksia. Siltä osin, jos vertaamme 1960- ja 1970-lukua tähän päivään, tilanne ei tänä päivänä näytä selkeästi yhtä ruusuiselta kuin silloin.


Tapani Tölli (kesk):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että oppositio on kiinnostunut perusopetuksen kehittämisestä ja kouluverkon kattavuudesta.

Ed. Katainen, tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja, analysoi historiaa ja totesi, että punamulta ei ole koskaan ollut kiinnostunut sivistyksen ja koulutuksen kehittämisestä. Kannattaisi vähän perehtyä historiaan. En vastaa muiden puolueiden osalta, mutta totean, että niin on nyt kuin on ollut koko lähes satavuotisen historiansa ajan keskustalle sivistyksen kehittäminen kulmakiviasia. Se näkyy nykyisen koulutusjärjestelmän rakentumisessa ja koulutuksen tasa-arvossa. Meidän koulutusjärjestelmämme on esimerkiksi kelpaava. Uskon, että täällä salissa on monia vielä, joilla ei olisi ollut käytännössä mahdollisuuksia opiskelun ja tutkinnon suorittamiseen ilman, että tätä järjestelmää olisi todella kehitetty.


Annika Lapintie (vas):

Herra puhemies! Ministeri Haatainen otti kyllä esille nämä Pisa-tutkimuksen hyvät saavutukset, mutta jätti samalla kertomatta, että esimerkiksi oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden määrä on koko ajan lisääntynyt. Kuten monessa puheenvuorossa täällä on käynyt ilmi, erityisesti ne oppilaat, joilla ei mene kovin hyvin koulussa, kärsivät eniten siitä, että luokkakoot ovat liian suuria. Sen lisäksi, vaikka tässä on vakuutettu rahojen riittävyydestä, kuitenkin tukiopetukseen, oppilashuoltoon, erityisopetukseen olevia määrärahoja on vähennetty, oppilaita on integroitu ja samalla luokkakoot ovat koko ajan kasvaneet. Olenkin nyt innoissani odottamassa sitten, kun ministeri Haatainen tekee siitä tämän esityksensä, että luokkakoot pienenevät. Itse olen kerran aikaisemmin jo jättänyt lakialoitteen aiheesta, ja nyt minulla on tässä lakialoite, joka lähtee siitä, että perusopetuksessa opetusryhmän enimmäiskoko saa olla korkeintaan 20 oppilasta (Puhemies koputtaa). Toivon nyt sitten, että kaikki, jotka ovat tämän asian puolesta puhuneet, myös allekirjoittavat aloitteeni, jotta saadaan siihen yli 100 allekirjoitusta.


Ulla Anttila (vihr):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on valitettavasti ollut katsaus suomalaisen koulutuksen historiaan Seitsemän veljeksen ajoista tähän päivään. Minusta pitäisi luodata tulevaisuuteen. Suomalainen koulutus on ollut hyvälaatuista. Nyt tarvitaan riittävät resurssit, tarvitaan myös sitä tietämystä laadullisista tekijöistä. On hyvä, että opetusministeri tukee laatusuositusten kehittämistä, mutta haluaisinkin kuulla arvionne siitä, miten näitä arviointimenetelmiä kehitetään. Nykyisellään tunnemme paremmin oppimisvaikeuksia. On mahdollisuuksia kehittää menetelmiä, joiden avulla yhä harvempi oppilas syrjäytyisi. Mutta jos ei ole riittävästi resursseja, jos integraatioperiaatetta ei toteuteta järkevällä tavalla, tämä mahdollisuus menetetään, mikä meillä olisi. Katson, että tällä välikysymyskeskustelulla ja sillä, että opetusministeriössä näitä laadullisia tekijöitä arvioidaan (Puhemies koputtaa) nykyistä tarkemmin, voidaan kehittää ratkaisevasti juuri näiden oppilaiden mahdollisuuksia.


Maija Rask (sd):

Arvoisa herra puhemies! Voi sanoa, että tämä on hyvä päivä sen tähden, että tänä päivänä paljastuu koko kokoomuslaisen koulutuspolitiikan hurskastelun ydin. (Ed. Dromberg: Se oli vahvasti sanottu!) Nimittäin kyllä kokoomuksen koulutuspolitiikka on hyvin pitkälle erityislahjakkaiden tukemista ja se tahtoo tapahtua muiden, tasa-arvoisten tavallisten koululaisten, kustannuksella. (Eduskunnasta: Ei pidä paikkaansa!) — Kyllä se näin on. Voin sanoa, että minulla on tästä kokemuksia.

Meidän ei pidä unohtaa sitä, mikä on peruskoulun tehtävä. Peruskoulun pitää opettaa lapsi lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan ja kasvattaa hänestä onnellinen ihminen.

Muistan, kun silloin aikoinaan, kun esimerkiksi Heinosen johdolla kouluja varustettiin, silloin kun laman takia leikattiin koulumäärärahoista, erityisesti varustettiin koulut tietotekniikan ja tietostrategian välineillä, jotka vanhentuivat nopeasti, ja siitä oli seurauksena esimerkiksi koulukirjastojen aika huono tila.


Matti Kangas (vas):

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri Manninen otti esille Jyväskylän koulutoimen ja antoi vähän kyllä ruusuisen kuvan siitä. Eilen oli valtuuston kokous, ja siellä käsiteltiin Jyväskylän koulutoimen leikkauksia. Siellä on koulutoimelle annettu määräyksiä, että leikataan voimakkaasti. Useita kouluja lopetetaan, ja sen seurauksena luokkakoko kasvaa monesti yli kolmenkymmenen. Siellä ovat vanhemmat ja opettajat protestoineet voimakkaasti tällaista menoa vastaan. Toivoisi, että Manninen tulisi nyt tutustumaan Jyväskylän koulutoimeen vähän tarkemmin. Kyllä siinä valtuuston kokouksessa kaipailtiin valtiovallalta rahaa. Puhuttiin tästä 300 miljoonan pakkolainan takaisinsaamisesta, ja se merkkaisi Jyväskylällekin rahaa.

Mutta kysyisin ministereiltä: Kun valtionyhtiöitä on nyt myyty, niin kuin täällä on todettu, miljardien arvosta ja usein sanotaan, että (Puhemies koputtaa) se pitäisi palauttaa hyödylliseen käyttöön, niin minun mielestäni parhaan koron tuottaisi se, kun osa näistä rahoista palautettaisiin lasten ja nuorten koulunkäyntiin. Oletteko valmiit vaatimaan näitä rahoja nyt sitten, kun on ylimääräistä rahaa ja ekstraa tullut valtion kassaan, että niitä käytettäisiin koulutoimen vaikeuksien parantamiseen?


Ahti Vielma (kok):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin minä haluan sanoa, että minä en toivoisi ministeriaitiosta Heinosen hämäys -termejä vastaisuudessa tai sitä muistuttavia. Ei ole ministerin arvovallan eikä tason tyyliin kuuluvaa puhetyyli.

Arvoisa puhemies! Sitten toivoisin myöskin, että kun vastataan, niin lukuja ei vääristellä. Ministeri Mönkäre kertoi työllisyydestä lukuja, jotka eivät pidä paikkaansa. Pitää muistaa, että meillä on 2 000 työpaikkaa huhtikuussa vähemmän kuin kaksi vuotta sitten maaliskuussa.

Ministeri Haatainen antoi ymmärtää, että koulujen lakkauttamisia tapahtuisi nyt vähemmän kuin aikaisemmin. Minä uskallan lyödä vetoa — tehdään kahden vuoden kuluttua tilasto siitä, että tämän hallituskauden aikana lakkautetaan kouluja enemmän kuin koskaan ja ne koulujen lakkauttamiset koskettavat nimenomaan keskustalaisia kuntia. Ministeri Manninen, pitkäaikainen ystäväni, tuttavani, lyödään vetoa ja katsotaan kahden vuoden kuluttua, mikä on tilanne.


Irja Tulonen (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Rask käytti mielestäni aika omituisen puheenvuoron, kun ajatellaan sitä, että kun tietotekniikan luokat ja tietotekniikan välineet tulivat peruskouluihin, niin sitähän ovat kaikki siunanneet hyvänä päätöksenä silloin aikoinaan. Sieltä on lähtenyt koululaisten tietämys ja kiinnostus tietotekniikkaan. Jos sitä ei olisi tehty ja kirjastoja olisi huollettu, niin en tiedä, kyllä tämä olisi ollut aika omituinen päätös, ed. Rask.

Ed. Huovinen käytti mielestäni toisen omituisen puheenvuoron. Jos nyt ajatellaan, että lähikouluja lakkautetaan johtuen siitä, että ikäluokat pienenevät, emme me sitä vastusta, vaan sitä, että sullotaan samaan luokkaan todella paljon oppilaita, kun se lähikoulu lakkautetaan. On muuten, ministeri Haatainen, koululain vastaista tämä lähikoulun lakkauttaminen. (Puhemies koputtaa) En tiedä, miten siihen tulevaisuudessa sitten suhtaudutaan.

Mutta, arvoisa puhemies, vielä: Ministeri Haatainen, toivon, että luette perusopetuslakia. Se on hyvä laki, mutta siihen ei kuulu iltapäivätoiminta, (Puhemies koputtaa) se on ihan eri lakinsa. Ministeri, nyt täytyy opiskella niin, ettette jää luokalle. Me testaamme ja tenttaamme teidät sitten vaikka kyselytunnilla.

Arvoisat ministerit ja kansanedustajat! Minuutti oli se puheaika, josta olemme sopineet.


Tatja Karvonen (kesk):

Arvoisa puhemies! Ed. Kärkkäinen puhui siitä, että opettajaksi opiskelevilla ei ole riittävästi erityispedagogisia valmiuksia, koska harjoittelussa niitä ei saada riittävästi harjoiteltua. Tämä pitää ihan paikkansa, koska nykyinen maksatusjärjestelmä ei tue harjoittelukouluja ottamaan erityistä tukea tarvitsevia oppilaita harjoittelukoulujen opetukseen. Tämän vuoksi keskustan eduskuntaryhmä haluaakin, että kyseinen epäkohta korjataan.

Arvoisa puhemies! Toiseksi haluaisin todeta ed. Vielmalle, kun hän peräänkuulutti kenttätuntemusta, että samaa peräänkuuluttaisin teiltä. Tällä hetkellä kunnat eivät käytä esimerkiksi kaikkia keinoja siihen, millä tavalla täydennyskoulutusta opettajille pystyttäisiin järjestämään. Teidänkin alueeltanne varmaan löytyy yliopiston täydennyskoulutuskeskus. Täydennyskoulutuskeskusten kanssa voidaan sopia alueen omista tarpeista lähtevästä koulutuksesta, joka on kunnalle ja opettajille maksutonta. Tässäkin kuntien välinen yhteistyö on avainsana. Kuntien ei tarvitsisi usein kuin tehdä pieni kysely opettajalle, (Puhemies koputtaa) minkä tyyppistä koulutusta tarvitaan, ja sen jälkeen ottaa ammattitaidolla järjestetty maksuton koulutus vastaan.


Martti Korhonen (vas):

Arvoisa herra puhemies! Ehkä surulliseksikin tekee tämän keskustelun kuuntelu niiltä osin, kun kaikki kantavat huolta tulevaisuudesta mutta eivät huomaa sitä, että niillä päätöksillä, joita tänään tai eilen on tehty, rakennetaan se tulevaisuus. Kyllähän tämän hallituksen päätökset kiistatta ovat katastrofaalisia tulevaisuuden näkökulmasta, itse asiassa kaikilla hallinnonaloilla: siellä kuntien sisällä ei yksikään alue jää paitsi niitä vaikeuksia, jotka sinne ovat tulossa. Sen takia tämä on todella surullista kuunnella, että muka ollaan teoriassa kantamassa huolta, kun käytännön toimet ovat toisia. En tiedä, kuka tässä nyt mitäkin tekee, onko ääni ministeri Mannisen ääni ja kädet ministeri Kalliomäen kädet, jotka sieltä kunnilta ottavat, vai mitä tapahtuu. Mutta lukuarvot ovat todella järkyttäviä, todella surkeita, ja se näkyy väistämättä palveluissa, ja palveluista tärkein on nimenomaan koulutus- ja sivistystoimi.


Raija Vahasalo (kok):

Arvoisa puhemies! Ei olisi uskonut, että täällä istuntosalissa täytyy ruveta pitämään oppituntia siitä, mikä ero on opetuksella ja iltapäivähoidolla. Opetus perustuu opetussuunnitelmaan, sillä on omat tavoitteensa, siinä on oppilasarviointi, se on oppivelvollisuutta. Aamu- ja iltapäivätoiminta on vapaaehtoista, siinä ei ole opetussuunnitelmia, siinä ei ole samanlaisia tavoitteita, eikä sitä arvioida. Sitä paitsi nykyään aamu- ja iltapäivätoiminnan piirissä on vähemmän lapsia kuin ennen tätä uuden lain tuloa.

Hallitus kiertää ydinasiaa eli perusopetusta kuin kissa kuumaa puuroa. Kaikkea muuta kehitetään mutta ei sitä koulun ydintä. Koulu on sitä varten pystyssä, että siellä opetetaan. Kun sitä opetusta vahvistettaisiin, niin sillä syrjäytymiskierre saataisiin kaikkein tehokkaimmin ja kaikkein edullisimmin hoidetuksi.

Ministeri Manninen, te ette vastannut minun kysymykseeni siitä, että yksikköhinnat saadaan vastaamaan todellisia kustannuksia. Te puhuitte, että riippuu, (Puhemies koputtaa) mihin verrataan. Pitää, ministeri Manninen, verrata todellisiin kustannuksiin.


Unto Valpas (vas):

Arvoisa puhemies! Minä ihmettelen kyllä ministeri Mannisen puheita. Ennen kunnallisvaaleja, kun ministeri kierteli kunnissa ja keskustan tupailloissa, sanoitte, että kuntatalous vahvistuu. Näinhän ed. Zyskowicz tuolta luki. Nyt sanoitte täällä kuntatalouden olevan heikko. Kertokaapa, ministeri Manninen, mistä johtuu tämä puolessa vuodessa tapahtunut suuri muutos, jonka seurauksena muun muassa perusopetus vaarantuu. Kertokaa meille, johtuuko se kunnista vai johtuuko se valtion toimista vai olivatko nämä teidän puheenne ennen kunnallisvaaleja vain niitä kunnallisvaalipuheita.


Kaarina Dromberg (kok):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä ihmettelen täällä ed. Raskin käyttämää puheenvuoroa siltäkin pohjalta, että kokoomusta haukutte täällä ihan perusteettomasti. Minä sanon, että sosialidemokraattinen koulutuspolitiikka on tasapäistämistä, kun taas kokoomuksen on tasa-arvoista koulutuspolitiikkaa.

Sitten aamu- ja iltapäivätoimintaan. Kun näitä lakeja käsiteltiin sivistysvaliokunnassa, niin kyllä meistä jokainen varmasti uskoi, että nimenomaan ne tulevat peruskoulun budjetin ulkopuolelta. Samoin, kun esiopetuslakeja tehtiin edelliskaudella, kun sinne tuli se tahtotila, että kuljetuksiin täytyy saada rahoitusta, niin kyllä se oli meidän kaikkien tahtotila, ettei se tule perusopetuksen puolelta vaan että erillisrahoituksena nämä hoidetaan.

Nyt jos ajatellaan Vantaan tilannetta, niin kiitos kyllä ministeri Manniselle siitä 5 miljoonasta, mutta tästä huolimatta joudutaan Vantaalla vielä viisikymmentä opettajaa sanomaan irti ja sata koulunkäyntiavustajaa ja suurentamaan näitä luokkakokoja. Toisin sanoen kyllä tämä johtaa myöskin koulutuspuolella todella vaikeuksiin, (Puhemies koputtaa) vaikka tämä rahasumma tuleekin. Niinistö pani talouden kuntoon, ja nykyinen hallitus hassaa sen.


Maija Rask (sd):

Puhemies! Ministeri Heinonen sanoi välikysymysvastauksessaan näin: "Julkisen talouden tasapainottamiseksi myös opetustoimen rahoitusta on jouduttu supistamaan. Tämä on merkinnyt vuodesta 91 alkaen kustannussäästöjen etsimistä ja menojen vähentämistä kaikilla koulutuksen tasoilla." Tähän saumaan koulut pantiin hankkimaan tietotekniikan välineitä. Olisi ehkä kannattanut odottaa vuosi pari sen tähden, että sinä aikana, kun koulutuksesta leikattiin, leikattiin aapisista ja kynistä ja kirjoista. Se on ollut erittäin tuhoisaa, koska kyllä meidän pitää myöntää se, että kirja on kuitenkin se kaikkein tärkein. Väitän kyllä, että jos ministeri Uosukainen olisi kuulemassa tätä keskustelua, niin hän hämmästelisi kokoomuslaisten kansanedustajien puheita.


Kari Uotila (vas):

Arvoisa puhemies! Tämän välikysymyskeskustelun käsikirjoitus on aika selkeä, ja arvelen, että taustalla ovat Nurmijärven kovan kaksikon eväät puolustaville ja vastauksia antaneille ministereille: älkää antako missään periksi, kaivelkaa menneitä, haukkukaa oppositio, haukkukaa kunnalliset päättäjät älkääkä tunnustako, että teidän toimialaltanne, teidän sektoriltanne, puuttuu rahaa. Oikein tulee ikävä ministeri Luhtasta, joka täällä ministeriaitiossa toteaa, että liikenneministeriön kehyksessä on liian vähän rahaa ja hän tulee taistelemaan siihen korjausta niin paljon kuin pystyy. Mutta nämä ministerit täällä eivät ollenkaan lähde tällaisesta tsemppiajattelusta ja tunnusta sitä, että kunnat tarvitsevat lisää rahaa ja perusopetus tarvitsee lisää rahaa. Nyt tsemppiä, tässähän menee uskottavuus ministereitä kohtaan kokonaan. Eiväthän kansalaiset voi millään tyytyä tähän, että selitellään kaikki vain parhain päin eikä tunnusteta minkäänlaisten ongelmien olemassaoloa.


Suvi Lindén (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Uotila kiinnitti aivan oikeaan asiaan huomiota. Täällä ministerit ovat toinen toistaan enemmän todistelleet, miten paljon kuntiin on suunnattu resursseja. Näitä puheenvuoroja on säestänyt muun muassa ed. Hänninen luettelemalla, kuinka paljon rahaa on tullut. Kuitenkin tosiasia se on, että kunnista kuuluu hätähuuto, että rahat ovat loppu.

Ministeri Haatainen, totesitte, että selvitykset ovat osoittaneet, että alueellisia eroja ei ole olemassa opetuksessa. Ehkäpä se johtuu siitä, että kaikilla alueilla on yhtä paljon köyhiä kuntia, ehkä ei ole alueellisia eroja, mutta kyllä kuntien väliset erot ovat kasvaneet. Miten otetaan uudet opetussuunnitelmat käyttöön vuonna 2006, kun kunnissa ei ole edes olemassa olevaan opetukseen resursseja, saatikka sitten uusiin haasteellisiin opetussuunnitelmiin? Miten te, ministeri Haatainen, vastaatte esimerkiksi niille Vihdin koululaisille, joista ed. Vahasalo kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa kertoi?

Vielä kysyisin, kun nyt täällä on aamu- ja iltapäivätoiminnasta myös puhuttu, onko ministeriössä selvitetty sitä, mistä johtuu, että aamu- ja iltapäivätoiminnan piirissä on tällä hetkellä vähemmän lapsia kuin ennen kuin laki tuli voimaan. Onko se, että säädettiin laki, karkottanut lapset iltapäivätoiminnan parista, vai johtuuko se sitten palvelujen tarjonnasta?


Jan Vapaavuori (kok):

Arvoisa herra puhemies! Tämä perusopetuksen kriisi, jos sellainen on olemassa, johtuu kyllä ennen kaikkea yleisestä kuntatalouden kriisistä; taas tämä kuntatalouden kriisi varmaan on seurausta sekä valtion että kuntien toimista. On kyse siitä, että valtio on epäonnistunut työllisyyspolitiikassaan, mikä sitten heijastuu valtion rahoitusmahdollisuuksiin ja sitä kautta kuntatalouteen. Mutta on varmasti selvää, että se johtuu myös yleisestä holtittomasta rahankäytöstä kunnissa, siitä että menot kasvavat hillittömästi ja kasvavat hillittömän paljon nopeammin kuin tulot.

Voidaan olla monta mieltä siitä, mikä on perusopetuksen taso tällä hetkellä Suomessa, mutta lienee aika selvää, että se taso on tällä hetkellä parempi kuin kahden vuoden tai viiden vuoden päästä, elleivät sekä valtio että kunnat tässä asiassa ryhdistäydy. Asiaa ei helpota yhtään se, jos valtiovalta toisaalta täällä väittää, että se on olennaisesti vahvistanut kuntataloutta, mikä ei suinkaan pidä paikkaansa. Muttei sekään asiaa helpota, jos kunnat väittävät, että kaikki on valtion vikaa, koska sekään ei pidä paikkaansa.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Mitä enemmän ed. Rask käyttää puheenvuoroja ministeri Heinosen ajasta, sen hullummaksi vaan menee. Siis jos meillä on vaihtoehtona ollut, että otettaisiin se tietoyhteiskuntahanke vastaan, silloin viime vuosikymmenellä, versus se, että niitä kirjoja sitten uusittaisiin, kun käytettiin — joka tapauksessa ainakin meidän penikoillamme käytettiin — vanhoja kirjoja, toisilta otettiin jnp., niin se valinta, minkä ministeri Heinonen teki, oli aivan oikein ja välttämätön.

Arvoisa puhemies! Nyt me voimme korjata kirjastojen osalta tämän homman. Minä puheenvuorossani kohta kerron, mistä ne rahat otetaan.


Arto Satonen (kok):

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän kommenttipuheenvuoron vastatakseni ed. Raskin, ei viimeiseen mutta sitä edelliseen, puheenvuoroon, jossa hän väitti, että kokoomuksen koulutuspolitiikka tähtää vain ja ainoastaan eliitin kouluttamiseen ja sen etujen ajamiseen. Siitä ei todellakaan ole kysymys. Minä luulen, kun olen itsekin opettaja — ja tiedän, että ed. Rask on myöskin opettaja — että kyllä ne säästötoimet, jotka siellä ovat, heijastuvat nimenomaan niihin oppilaisiin, joiden oppimisedellytykset ja oppimiskyky ovat kaikkein heikoimmat. Kyllä tässä nimenomaan kannetaan nyt huolta siitä, että meillä laajasti meidän oppilaamme saavat hyvän mahdollisuuden käydä koulua ja sitä kautta päästä elämässä eteenpäin. Siitä nimenomaan on kysymys tässä välikysymyksessä.


Tuula Haatainen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Vielä kertaalleen: Kun täällä nyt on käyty keskustelua opetushetkestä, siitä mitä perusopetuslaissa sanotaan, niin tiedän kyllä hyvin, mitä perusopetuslaissa sanotaan, ja tiedän, että aamu- ja iltapäivätoiminnasta on säädetty erillinen laki, koska itse sen lain myös valmistelin. Mutta kysymys on peruskoululaisista, eka- ja tokaluokkalaisista, joita tämä aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen koskee, se koskee peruskoululaisia. Emme me voi lasta pilkkoa lainsäädäntöjen perusteella eri kategorioihin. Kaikki varmasti yhdessä voivat sen tunnustaa, että näitä pieniä koululaisia auttaa aamu- ja iltapäivätoiminta ja vanhempia myös, työtä ja perhettä yhteensovittamaan, ja luo heille myönteisempää, turvallisempaa kasvu- ja elinympäristöä, joka myös luo edellytyksiä oppimiselle. Tätä kautta se on peruskoululaisille tuleva tuki. Ja esiopetus on peruskoulutukseen johtava vaihe. Ei ole hyväksytty oppivelvollisuusiän alentamista, mutta esiopetus luotiin ja 96 prosenttia käy esiopetuksessa. Kuljetustuella pyritään nyt vahvistamaan se, että kaikki lapset pääsisivät tämän piiriin.

Ed. Uotila väitti, että täällä nyt vaan vallan todisteltaisiin, että kaikkihan on hyvin. On puhkottu niitä opposition vääriä väitteitä, että olisi muka leikattu ja romutettu, kun ei ole leikattu, on lisätty resursseja perusopetukseen valtionosuuksina ja sitten näillä erillisrahoituksilla vahvistettu peruskoululaisten pärjäämistä. Kaikki asiat suinkaan eivät ole kunnossa. Minä näen monia haasteita, ja minä olen sen moneen otteeseen niin julkisuudessa kuin täälläkin myös sanonut. Olen niitä ihmisiä, jotka pyrkivät koko ajan katsomaan ja etsimään, missä ongelmia on, ja niitä varmasti meillä edelleenkin on.

Ed. Ulla Anttila kyseli laatusuosituksista. Kuten sanoin, esiselvitys näistä on tehty ja nyt ollaan sitten laatimassa tänä ja ensi vuonna tästä viitekehys, joka sisältää laadun kuvaukset, ja sitten kehitetään myös kunnollinen seurantamenetelmä. Tähän käytetään hyödyksi kyllä meidän (Puhemies koputtaa) tutkijavoimiemme parhaimmistoa, joka on tässä kehittämistyössä mukana. Pidän sitä hyvin tärkeänä välineenä, jolla sitten valtiovaltakin pystyy entistä paremmin seuraamaan, mitä oikein tapahtuu, koska sen jälkeen, kun 90-luvun alussa nämä asiat vietiin kuntiin, (Puhemies koputtaa) on myös purettu kaikki seurantamekanismit, ja minulle se oli kyllä yllätys, kun ministeriksi tulin. Nyt sitä pyritään vahvistamaan, että valtiolla olisi entistä paremmat mahdollisuudet myös vaikuttaa siihen kunnissa tapahtuvaan koulutukseen.


Hannes Manninen (kesk):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti toteaisin tähän, että kiistämätön tosiasia on se, että valtio antaa peruskoulutukseen tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna ja aikaisempina vuosina. Kunnat panostavat enemmän kuin viime vuonna ja aikaisempina vuosina. Mutta menojen kasvu on niin vahva, että se ei ole riittävää. Tämä koskee koko kuntataloutta. Mihin perustuivat ne puheet vaalien alla? Ne perustuivat siihen selkeään laskelmaan, joka perustui tuloennusteisiin ja -arvioon, edellytykseen, että menot jäävät alle 4 prosentin. Tuloennusteet ovat edelleen voimassa sellaisenaan. Menot kasvoivat 5,1 prosenttia, tänä vuonna 5,3 prosenttia. Peruspalvelubudjetti on uudelleen jätetty eduskunnalle, ja siinä edellytetään, että menot pitäisi saada 3,5 prosenttiin, jolloinka (Ed. Kuoppa: Mistä leikataan, ministeri Manninen?) menojen kasvua leikataan, ei menoja. Näin ollen sekin antaisi jo hiukan vahvistuvan kierteen. Kysymys on siitä, niin kuin ed. Vapaavuori totesi, että tällä menojen kasvun tasolla me emme pysty rahoittamaan tätä järjestelmää. Tarvitaan valtiolta lisää rahaa, ja sitä on annettu, ei riittävästi näihin menoihin, mutta tarvitaan myöskin sitä, että näiden palveluista aiheutuvien menojen kasvua hillitään. Siitä on tässä lyhyesti kysymys. Rahaa on annettu selkeästi enemmän, mutta sen menokasvun kattamiseen, mikä on, se ei ole ollut riittävää.


Rauno Kettunen (kesk):

Arvoisa puhemies! Opposition tämänkertainen välikysymys on ajoitettu sopivasti Opetusalan Ammattijärjestön OAJ:n valtuuston vaalien ehdokasetsinnän alle. Oppositio kysyy perusopetuksen laadun turvaamisesta. Välikysymyksessä luetellaan joukko suuria kuntia, joissa päätetään merkittävistä säästöistä koulutoimeen, esimerkkeinä Helsinki, Espoo ja Turku. Yhteistä isoille kunnille on se, että niissä väestön määrä kasvaa. Toinen yhteinen tekijä on, että näissä suurissa kunnissa on sekä kokoomuksella että vihreillä — ja osin vasemmistoliitolla — merkittävä valtuustoedustus. Myös pienempiä kuntia, joihin huomattavia säästöjä suunnitellaan, on välikysymyksessä lueteltu. Näitä ovat muun muassa Karttula, Varkaus ja Kuusankoski. Pienemmissä kunnissa selitys opetussäästöihin löytyy usein selkeästi pienenevistä ikäluokista eli vähäisestä lasten määrästä. Suurissa kaupungeissa välikysymyksen tehneet oppositiopuolueet itse leikkaavat opetusmäärärahoja ja täällä kyselevät, miksi hallitus leikkaa. Oppositiolla on mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon kunnissa. Esimerkiksi Espoossa kaupunginvaltuusto, -hallitus ja käytännössä kaupungin ylin virkamiesjohto ovat kokoomuksen hallinnassa. Nimenomaan kokoomus kurjistaa Espoon kouluoloja.

Opposition kysymys on sinänsä tärkeä. Perusopetuksen taso on Suomessa turvattava kaikissa olosuhteissa. Jos perusopetuksessa epäonnistutaan, on sitä lähes mahdoton korjata jatko-opinnoissa. Uhkana on tällöin putoaminen jatkokoulutuksen ulkopuolelle. Jatkossa uhkana ovat työttömyys ja muut sosiaaliset ongelmat sekä lopulta syrjäytyminen. Tärkeää on myös huolehtia erityisopetuksen riittävyydestä. Erityisesti huomioitava ryhmä ovat potentiaaliset koulupudokkaat ja maahanmuuttajataustaiset lapset. Perusopetus on pohja, jolle myöhempi elämä rakennetaan.

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitus on kasvanut Suomessa viimeisen 10 vuoden ajan lukuun ottamatta vuotta 1997. Kasvu on ollut tasaista Vanhasen hallituksen aikana, aivan toisin kuin oppositio väittää. Vanhasen hallitus on tehnyt monia parannuksia perusopetuksen hyväksi. Valtionosuuksiin on tehty indeksikorotus 50 prosentista 75 prosenttiin täysimääräisestä korotuksesta, mikä lisää perusopetuksen järjestäjän valtionosuuksia kunnille 29 miljoonaa euroa. Vuodelle 2005 koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan on osoitettu lähes 45 miljoonaa euroa. Esiopetuksen kuljetusetu tuli voimaan samoin elokuussa 2004. Vuodelle 2005 on varattu 10 miljoonaa euroa. Kokoomus lupasi vaaliohjelmassaan vuonna 2003 korottaa koulurahoja 60 miljoonalla. Hallitus on kokonaisuudessaan toteuttanut yhteensä 93 miljoonan euron lisäykset koulurahoitukseen, jotka ylittävät tuon kokoomuksen lupauksen ensi vuoden tasossa 33 miljoonalla eurolla.

Voi todellakin kysyä kuten opetusministeri Haatainen, missä tilanteessa nyt oltaisiin opetuspuolella, jos olisi toimittu kokoomuksen määrittämällä linjalla ja käytetty hallituksen linjaan nähden 33 miljoonaa euroa vähemmän koulurahoitukseen. Täällä oppositio, erityisesti kokoomus, puhuu pakkolainasta. Opposition olisi pitänyt omana hallitusaikanaan huolehtia velvoitteensa eikä siirtää seuraaville hallituksille. Syy siihen, miksi opetusmenot tulevaisuudessa voivat pienentyä, on se, että ikäluokat pienenevät.

Arvoisa puhemies! Pisa-tutkimus osoittaa, että Suomen koulutusjärjestelmä on erittäin korkeatasoinen ja suomalaiset opettajat suorastaan erinomaisia. Parannettavaa tietenkin löytyy, emmekä saa jäädä paistattelemaan itsetyytyväisyydessä. On tärkeää, että perusopetuksesta pidetään hyvää huolta. Kunnissa on tärkeää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Ensin on huolehdittava vanhuksista, sairaista ja lapsista, eli perusopetus on ehdottomasti listan kärkipäässä. Tämä on myös hallituksen linja. Vanhasen hallitus on toimillaan sitoutunut turvaamaan perusopetuksen laadun jatkossakin.


Säde Tahvanainen (sd):

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä oppositio väittää, että hallitus harjoittaa kuntatalouden rajua alasajoa, ja tämän väitteen se esittää tapahtuneen jo kolmatta vuotta, ja tästä syystä joudutaan kohdentamaan säästöjä perusopetukseen. Tuo opposition väite siitä, että hallitus nimenomaisesti nyt ajaisi kuntataloutta aktiivisesti alas, on täysin perusteeton. Hallitus on kyllä kohentanut kuntataloutta omalta osaltaan nostamalla valtionosuuksia, mutta kuten tiedämme, kuntien talous on tiukalla myöskin tänä päivänä monista tekijöistä johtuen. Verotulojen kasvuongelmat, kasvavat menot ja väestökehityksen polarisaatio ovat aiheuttaneet kuntatalouteen hyvin moninaisia ongelmia, jotka nyt sitten näyttäytyvät peruspalveluiden tasolla ongelmana niiden järjestämisessä, niiden laadussa tai myöskin niiden rahoituksessa. Eli pelkästään laskennalliset valtionosuudet eivät ole ne tekijät, jotka vaikuttavat tähän perusopetuksen nykytilaan ja rahoitukseen.

Tulin vuonna 95 eduskuntaan ja olen siitä lähtien istunut sivistysvaliokunnassa ja seurannut keskustelua perusopetuksen rahoituksesta, joka on ollut varsin mielenkiintoinen. Riippuen siitä, onko puolue hallituksessa, se joko puolustaa tai sitten kovasti kritisoi hallituksen harjoittamaa politiikkaa ja esittää vaihtoehtoja sille. Koska olen istunut hallituspuolueen edustajana eduskunnassa tuon ajan, kohtuullisen objektiivisesti voin arvioida sitä, miten itseasiallisesti esimerkiksi valtionosuuksien osalta opetustoimessa on käynyt.

Kun vuonna 95 tulin eduskuntaan, tuolloin indeksit oli säästövuosien aikana leikattu 50 prosentin tasolle ja aina jokavuotisessa budjetissa niin sivistysvaliokunta kuin valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto toivat esille sen huolensa, että leikattu indeksi ei riitä opetustoimen menojen kattamiseen. No, leikkauksia jatkettiin vuoteen 99, jonka jälkeen, kun käytiin vaalit, saatiin sovittua nykyisestä 75 prosentin indeksitasosta, eli tuo 75 prosentin indeksitaso on ollut tuosta vuodesta lähtien, kun ministeri Maija Rask astui tehtäväänsä. Hänen kaudellaan nostettiin indeksitasoa huomattavasti, ja se oli työvoitto koko silloiselle sivistysporukalle, joka oli ajanut niiden indeksien nostoa koko sen edellisen vaalikauden. Tuosta alkaen olemme siis olleet paremmalla tasolla, mutta emme suinkaan saaneet täyttä indeksiä, mikä varmasti olisi myöskin sivistyspoliitikkojen seuraava tavoite saada toteutettua.

Siinä suhteessa, kun nyt valtionosuusuudistusta tehdään ja kaavaillaan tuota indeksin nostamista täysimääräiseksi, kannatan sitä ajatusta, että nostamme suunnitelmien mukaisesti indeksin sataprosenttiseksi ja kenties siinä samassa yhteydessä luovumme sitten tästä nykyisestä tasausjärjestelmästä, jossa otetaan kuntien menoja nykymallilla huomioon, ja kenties kompensoidaan vähän erilaisella järjestelmällä sitten tulevaisuudessa tämä asia. Tässä mielessä varmasti ministeri Manninen osaa kertoa tarkemmista kaavailuista, ja olisi hyvä käydä sivistyspoliittista keskustelua, mikä on se paras ja oikein tapa tulevaisuudessa nämä indeksit maksaa kunnille ja miten tämä valtionosuusrahoitus opetustoimen osalta kokonaisuudessaan hoidetaan.

Kun nyt sitten on puhuttu tästä pakkolaina-asiasta, niin se on tavallaan kokonaan erillinen kysymys tästä indeksistä. Se liittyy sillä tavalla indeksiin kylläkin, että kun joka vuosi indeksiä ei ole maksettu täysimääräisenä, niin sinne on tavallaan syntynyt kuoppa, ikään kuin korkoa korolle, jonka kattaminen on entistä vaikeampaa, kun joka vuosi joudutaan ottamaan menoja kiinni. Tämän vuoksi olisi hyvä palauttaa täysi indeksijärjestelmä, ettei tuota kuoppaa enää syntyisi tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Ryhmäkokoasia ja moni muukin tärkeä kysymys on täällä noussut esille, joihin olisin halunnut ottaa kantaa, mutta aikataulu ei siihen anna myöten. Toivon, että tämä ryhmäkokoasia menisi eteenpäin siten, että saisimme tulevaisuudessa määriteltyä kohtuullisen luokkakoon lainsäädännöllä, ja myöskin, että erityisesti erityisopetuksen taso pystyttäisiin säilyttämään ja saamaan sinne valtionosuusrahoitusta lisää.


Sari Sarkomaa (kok):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tahvanaiselle: Kyllä tosiasia on se, että tämän hallituksen aikana on hyvin nopeasti edellisen hallituksen perintö romutettu. Viime hallituksen aikana kuntatalous koheni pikkuhiljaa, ei riittävästi, mutta pikkuhiljaa, mutta punamultahallituksen aikana kuntatalous on kiihtyvällä vauhdilla kiristynyt, ja tämän tapahtuman seurauksia me tällä hetkellä joudumme kestämään. Yksi ikävä seuraus on se, että perusopetuksesta on kunnissa jouduttu leikkaamaan ja perusopetus on vakavassa vaarassa.

Me emme sano sitä, että hallitus olisi tämän tieten tahtoen kataluuttaan tehnyt, mutta kyllä syy on hallituksessa siinä, että te ette ole kyenneet tasapainottamaan kuntataloutta, ja siitä hallitus on vastuussa. Turha täällä on syyllistää kuntapäättäjiä siitä, että tilanne on tällainen. Kyllä kunnissakin on vastuuta, mutta kyllä joku vastuu on hallituksella, ja ikävä kyllä nähdään, että minkäänlaista myötätuntoa ei ole tullut kunnille eikä yhtään esitystä siitä, millä tavalla tämä ikävä tilanne korjattaisiin. Täytyy sanoa, että entistä vakuuttuneempi varmasti on kohta koko eduskunta, myös hallituspuolueiden jäsenet, että tämä välikysymys oli perusteltu.

Ed. Kettunen täällä toisti sen, mitä useat hallituspuolueiden edustajat toistivat: tuotiin esille niitä asioita, mihin on lisää rahaa tullut. Tässä on kysymys perusopetuksesta. Kyllä on hyvä, että tiehankkeisiin tulee lisää rahaa, Kansalliseen terveyshankkeeseen, mutta kun puhutaan perusopetuksesta ja on välikysymys, niin on surullista, että myös opetusministeri täällä käyttää aikaa siihen, että hän keskustelee aamu- ja iltapäivätoiminnasta; pitäisi puhua perusopetuksesta ja tasavertaisista mahdollisuuksista oppimiseen. Tämä on todella surullista. Oletteko te alistuneet tilanteeseen, vai mistä täällä on kysymys, kun te ette halua puhua tästä asiasta, mikä on agendalla?

Arvoisa herra puhemies! Tosiasia on se, että peruskoulujemme opetuksen laatu ja lastemme tasavertaiset mahdollisuudet perusopetukseen ovat todellakin vakavassa vaarassa. Kyllä on niin, että Vanhasen hallitus on osoittanut käsittämätöntä välinpitämättömyyttä perusopetusta kohtaan, koulujemme hätätilaa. Se on huokunut näistä vastauksista. Ei ole vastattu olennaisiin kysymyksiin. On kierrelty, kaarreltu, menty 60- ja 70-luvulle ja puhuttu tienhankkeista, Kansallisesta terveysprojektista, mutta ei tästä itse asiasta.

Jos te katsoisitte tätä päivää, te näkisitte, että vähintään neljännes kunnista leikkaa perusopetuksen määrärahoja, kasvattaa ryhmäkokoja, useista investoinneista joudutaan luopumaan ja henkilöstön palkkauksessa on menty ihan minimiin. Tilanne on monin tavoin paljon pahempi kuin lama-aikoina. Kouluja lakkautetaan ja yhdistetään paljon vauhdikkaammin kuin ikäluokkien pieneneminen edellyttäisi. Kysymys on säästöistä eikä kouluverkon kehittämisestä, toisin kuin täällä opetusministeri on yrittänyt selittää. Hallituksen politiikka, erityisesti epäonnistuminen työllisyyspolitiikassa, ja tehdyt leikkaukset opetuksen määrärahoihin — sitähän pakkolaina on, opetusministeri Haatainen, sitä te ette voi selittää millään tavalla muuksi — ovat ajaneet kuntatalouden sellaiseen kriisiin, että kunnat on pakotettu leikkaamaan peruspalveluista.

Räikeimmin tämä kuntatalouden ahdinko näkyy siinä, että opettajia lomautetaan. Oppilaillehan nämä leikkaukset sitten merkitsevät sitä, että entistä vähemmän on opettajalla aikaa oppilaille. Oppilaat ovat siinä tilanteessa, että levottomuus kasvaa luokissa ja samaan aikaan myöskin koulutilat rappeutuvat ja tukipalveluita on entistä vaikeampi saada. Kyllä koulujen henkilöstön, erityisesti opettajien, jaksaminen on ihan äärirajoilla. Onneksi he ovat jaksaneet ja ylläpitäneet tätä laadukasta opetusta, mutta kuinka kauan? Siitä tässä on kysymys. Kyllä tämä ryhmäkokojen kasvaminen ja perusopetuksen heikot voimavarat kiihdyttävät syrjäytymistä ja lisäävät erityisopetuksen tarvetta. Kyllä tässä on sellainen noidankehä jo syntynyt, että luulisi, että opetusministeri ja kuntaministerikin hieman lotkauttaisivat korvaansa näille kysymyksille.

Olen erittäin pettynyt siihen, että kysymyksiin ei ole vastattu. Kysyisinkin nyt, kun on vielä mahdollisuus, arvoisa herra puhemies, mihin analyysiin perustuu hallituksen päätös siitä, että ne 100 miljoonaa euroa, jotka kunnille olisivat kuuluneet, jotka aivan välttämättä olisi tarvittu perusopetuksen laadun (Ed. Pulliainen: Viisi minuuttia on kulunut!) turvaamiseen, jätettiin antamatta?

Totean tässä, että kokoomus on useaan otteeseen vaatinut lisäpanostusta perusopetukseen. Siinä kuuden kohdan ohjelmassamme oli kysymys perusopetuksesta. Samoin meidän budjettivastalauseessamme olemme vaatineet rahaa perusopetukseen. Tähän emme ikävä kyllä ole eduskunnassa saaneet enemmistöä, mutta luulenpa, että tämän keskustelun jälkeen sellainenkin enemmistö voi löytyä, ja uskon, että hallituksen olisi ... (Min. Manninen: Turha toivo!) — Turha toivoa, sanoi ministeri Manninen. Ikävä kuulla, että (Puhemies koputtaa) te ette todellakaan perusopetukselle anna arvoa.

Arvoisa herra puhemies! Kysyisin vielä, vaikka aika rientää tässä ...

Ed. Sarkomaa, 5 minuuttia on kulunut!

... kun on erityinen huoli suurten kaupunkien tilanteesta, siitä, että yhteisöveroleikkausta ei ole korjattu ja valtionosuudet kohtelevat erittäin epäoikeudenmukaisesti Pääkaupunkiseutua. (Puhemies koputtaa) Vantaa, Espoo ja Helsinki ...

Noudatamme täällä 5 minuutin aikarajaa, niin että pyydän lopettamaan!

... Kun täällä on helsinkiläinen opetusministeri, kysyn: Miten lunastatte antamanne lupaukset Pääkaupunkiseudulle? Ennen vaaleja te lupasitte, että yhteisöveroleikkaus (Puhemies koputtaa) palautetaan. Toivon, että vastaatte.


Mikko Kuoppa (vas):

Herra puhemies! Verotulojen menetykset ja valtionosuuksien leikkaukset ovat johtaneet kuntatalouden monen kunnan kohdalta kestämättömään tilanteeseen. Kunnat ovat säästötoimenpiteinä ryhtyneet lomauttamaan henkilöstöään. On selvää, etteivät kunnat pysty tarjoamaan laadukkaita lakien edellyttämiä palveluja kuntalaisille, jos henkilöstö on lomautettuna ja vain pieni osa tekee välttämätöntä suojelutyötä.

Ministeri Manniselle haluan todeta tässä, että pidän myös leikkauksena sitä, että kustannusten noususta korvataan kunnille vain 75 prosenttia. 25 prosenttia kunnat joutuvat pistämään omaa rahaa joka kerran, kun kustannukset ovat nousseet. Erityisesti on syytä muistaa, että kunnassa on paljon työntekijöitä, palvelutyötä, ihmistyötä, ja palkkakustannusten osuus on varsin huomattava. Tämä edellyttää aina kunnilta huomattavaa lisärahoitusta.

Peruskouluissa on Suomessa saavutettu hyviä tuloksia, mutta jatkuvat säästöt uhkaavat koulutuksen tasoa. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kuntien välillä on eroja ja myös koulujen välillä on eroja opetuksen laadussa. Monissa kouluissa on kohtuuttoman suuret luokkakoot eikä erityisopetusta ole riittävästi tarjolla sitä tarvitseville oppilaille. Erityisopetuksen puute on alku syrjäytymiskehitykselle, ja tähän tulisi puuttua mahdollisimman varhain, sillä jos tähän ei puututa, laiminlyönnit peruskoulun opetuksen laadussa ovat myöhemmin lähes täysin korjaamattomia virheitä. Nämä laiminlyönnit paljastuvat usein vasta vuosien, jopa vuosikymmenen, jälkeen.

Peruskoulu on se tiedon kivijalka, joka pitää rakentaa huolella, eikä siinä pidä mennä siitä ali, mistä aita on matalin. Säästäminen peruskoulussa on samaa kuin talo rakennettaisiin ilman perustusta. Yksikään rakennustarkastaja ei sellaista rakennustapaa hyväksyisi, eikä yhdenkään kuntalaisen pitäisi hyväksyä peruskoulun tasosta ja opetuksen laadusta tinkimistä. Nyt kunnat säästäessään rapauttavat juuri sitä tiedon ja tulevan menestyksen perusjalkaa laittamalla peruskoulut yhä tiukemman säästökuurin kohteiksi. Opetusryhmien koko kasvaa, tingitään opetustarvikkeista, kouluavustajista jne., ja opetusryhmien koon kasvaminen tietää lisää rauhattomuutta luokkiin. Itse sen kokeneena aikoinaan — 44 oppilasta samassa luokassa — voin sen hyvin todistaa ja muistaa, että luokka oli varsin rauhaton ja opettajan oli täysin mahdotonta antaa erityisopetusta sitä tarvitseville oppilaille. Näin ollen tähän loukkuun tänä päivänä ei pitäisi mennä, koska valtiontaloushan on hyvässä kunnossa, mutta kuntien talous tänä päivänä ei ole kunnossa.

Kuntien taloudelliset vaikeudet eivät ole pääsääntöisesti kuntien itse aiheuttamia, vaan valtiovalta on omilla toimillaan aiheuttanut kuntien taloudellisen ahdingon. Ylisuuret verohelpotukset ovat johtaneet kuntien tulorahoituksen heikkenemiseen, ja valtion ottama pakkolaina osaltaan heikentää merkittävästi myös kuntien taloutta. Hintojen ja kustannusten nousua ei ole korvattu kunnille täysimääräisenä, vaan kunnat ovat joka vuosi joutuneet kaivamaan puuttuvat rahat, usein leikkaamalla palveluista siivun kerrallaan pois. Monet kunnat ovat joutuneet rahoittamaan velkarahalla myös käyttötaloutta.

Vuosina 1997—2005 kuntien veropohjaa ja verotusoikeutta on kavennettu veronmenetyksinä mitattuna yhteensä 1 450 miljoonaa euroa, mistä on kompensoitu kunnille 640 miljoonaa euroa Kuntaliiton laskelmien mukaan. On selvää, etteivät kunnat pysty kattamaan näin suuria tulojen menetyksiä jatkuvasti. Kuntien taloudesta on joustovarat otettu pois jo 1990-luvun laman aikana ja laman jälkeisenä aikana. Kunnille tarvitaan uutta rahaa valtiolta. Terveydenhoidon ja sosiaalitoimen maksujen korotuksilla ei kuntien taloutta paikata, vajeet ovat sitä suuruusluokkaa. Tarvitaan perusopetukseen uutta rahaa, jolla turvataan perusopetuksen tason säilyminen ja sen tiedon kivijalan vahvistaminen, joka luo pohjan ja menestyksen tulevaisuuden Suomelle ja suomalaisille.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Muutamia näkökohtia tähän keskusteluun vielä. Kaivan muutaman lisähavainnon ja sitten sen jälkeen muutamia johtopäätöksiä, mihin tämä keskustelu, mikä nyt on iltapäivän aikana ollut, loogisesti näyttäisi johtavan.

Ensinnäkin palautan mieleen, että valtiosihteeri Sailas on vaatinut, että pitää olla 80 oppilasta koulussa. Jos menee alle, niin siihen koulun seinään laitetaan niin kuin ajokieltolätkä, että sitä koulua ei enää ajeta.

Edelleen ministeri Haatainen on tuoreeltaan vaatinut oppilashuoltoa kuntoon ja määrännyt, että koulukuraattorien ja -psykologien määrien pitää olla sellaiset kuin ministeriö vaatii, pitää hyvänä, ja jos ei tule hyvällä kuntoon, niin sitten lain velvoituksella homma pannaan pulkkaan. Nämä lisäksi siihen, mitä täällä on tuotu jo esille.

Kun kysymys on tämmöisestä kunnat järjestykseen -operaatiosta, voidaan tehdä kaksi kysymystä: onko nyt järjestäjä ollut väärä perusopetuksen osalta, vai — toinen kysymys — ovatko kunnat olleet ilkeydessään pihejä, kun tämä keskustelu ylipäätään on ollut perusteltua? Sen suhteen kai kukaan ei ole ollut toista mieltä. Tästä voidaan vain päätyä siihen tulokseen, että kun kaikki nämä vaatimukset on pöytään esitetty, mitään sellaista olennaista uutta ei ole pystytty tuomaan esille, mutta arvostelu on ollut hyvin samansuuntaista ja keskitettyä, niin perusopetuksen osalta pitäisi siirtyä tilaaja—tuottaja-malliin, jolloin valtio tilaa, eduskunta päättää normituksen ja kunnat ovat hyvin keskeinen tuottaja näissä koulupalveluissa.

Mikä saavutus näin olisi mahdollinen? Se olisi ensinnäkin se, että varmasti rahat menevät suoraan kouluille siihen tarkoitukseen, mihin ne on tarkoitettukin. Nythän tässä keskustelussa on käynyt selville, että samoja rahoja käytetään hirmuisen moneen kertaan, kun korvamerkittyä rahaa siellä kunnissa ei ole oikeastaan olemassakaan, kunnan itsehallinnon puitteissa päätetään, mihin ne rahat menevät. Tällä tavalla voidaan hoitaa opettajaresurssit normien mukaan, avustava henkilökunta normien mukaan, erityisopetus normien mukaan ja edelleen oppikirja-asiat ja opettajien koulutus niin ikään normien mukaan, ja kaikki olennainen keskustelu käydään aivan samalla tavalla kuin vanhan kansakoululain aikaan, joka oli hirmuisen pitkä laki, ja se käydään tässä salissa. Silloinhan tämä asia on hallinnassa, sillä edellytyksellä, että tämä keskustelu on tarkoitettu olemaan asiaa eteenpäin vievä.

Sitten rahoituksesta vielä yksi näkökohta: En näe mitään sellaista tulevaisuudenkuvaa, että tämä valtion rahatilanne tästä olisi paranemassa. Olen lukemattomia kertoja täällä puhunut harmaasta taloudesta. Nyt saatiin aivan uudet luvut ja hyvin mielenkiintoiselta taholta viime viikolla. Nimittäin Lähivakuutuksen toimitusjohtaja Harri Kainulainen ilmoitti, että se 2,5 miljardia euroa vuodessa on väärä luku, oikea on nyt 5 miljardia euroa. Ja se tuntuu jo nyt tällä hetkellä vakuutustoimessa, se tuntuu kaikessa mahdollisessa, mitä julkisella puolella tapahtuu. Toisin sanoen jos ei saada harmaata taloutta kuriin, niin koko tämä keskustelu jää tämmöiseksi akateemiseksi huitaisuksi.


Päivi Räsänen (kd):

Arvoisa herra puhemies! Aloitan puheeni katkelmalla kirjeestä, jonka itse asiassa avasin juuri tuossa istuessani, eli sain sen tänään. Tämän on kirjoittanut eräästä suurehkosta kaupungista kotoisin oleva kasvatus- ja opetusalan ammattilainen, ja hän kirjoittaa näin:

"Meillä täällä ajetaan melko reippaalla vauhdilla perusopetusta alas. Tänä vuonna säästöjä haetaan lähes miljoona euroa ja ensi vuonna yli kaksinkertainen määrä perusopetuksesta. Käytännössä tämä näkyy tuntien vähenemisenä, noin 7 viikkotuntia tänä vuonna. Olen ollut alalla lähes 25 vuotta ja omaan jonkinlaisen tuntuman työhön. Eniten näistä säästöistä kärsivät koulunkäynnissään erilaisia tukitoimenpiteitä tarvitsevat lapset ja nuoret. Ryhmäkokojen kasvu ja erityisopetuksen hupenevat resurssit tulevat syrjäyttämään monella tapaa näitä lapsia ja nuoria. Heillä ei valitettavasti ole tätä kodin tuomaa tukea ja turvaa. Mitä tästä seuraa? Erityisoppijoiden määrä kasvaa, ja koulut leimautuvat hyviin ja huonoihin kouluihin. Olennaista tässä on se, että säästöt sattuvat kipeimmin juuri näihin erityistä tukea tarvitseviin lapsiin ja nuoriin. Jos trendi on tämä, meillä Suomessa tosiaan koululaitos alkaa tuottaa a- ja b-luokan kansalaisia. Mitä konkreettista aiotte tehdä asian parantamiseksi?"

Tämän opetusalan ammattilaisen kysymyksen nyt haluaisin välittää ministerille ja hallitukselle.

Koulutus on todellakin kannattavimpia investointeja, tarkastellaanpa sitä yksilön tai yhteiskunnan kannalta. Niistä nuorista, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa, peräti 30 prosenttia on työttöminä. Yhteiskunnan kannalta on todella tärkeää, etteivät nuoret syrjäydy koulutuksesta. Väestön voimakas vanheneminen tulevina vuosina merkitsee, että yhä pienempi työikäisten joukko joutuu huolehtimaan kasvavasta vanhusväestöstä, ja pienenevien nuorisoikäluokkien tulisi olla yhä koulutetumpia ja työkykyisempiä selvitäkseen tästä haasteesta.

Aivan erityisenä huolena meillä ovat ne tuhannet nuoret, jotka vuosittain syrjäytyvät peruskoulua lopettaessaan, jotka jäävät koulupudokkaiksi. Yksilön syrjäytyminen työelämästä koko työiän ajan aiheuttaa noin 500 000 euron kansantulon menetyksen, ja joku on arvioinut, että Suomessa yhden syrjäytyneen lapsen ylimääräiset hoitokulut hänen elinaikanaan nousevat yli 800 000 euron, riippuen toki siitä, millaisia hoitoja hän saa. Syrjäytymisen ehkäisyssä on hyvin tärkeää panostaa siirtymävaiheisiin ja aivan erityisesti niihin nuoriin, jotka pian tulevat päättämään peruskoulunsa. Yksi suuri ongelma on opinto-ohjauksen puute. Ohjaus on täysin riittämätöntä kaikilla koulutuksen tasoilla.

Aivan erityisen tärkeänä, konkreettisena tavoitteena pidän opetusryhmien kokojen pienentämistä. Suurissa opetusryhmissä ongelmat kärjistyvät ja erityistä tukea tarvitsevat lapset jäävät syrjään tai sitten heihin joudutaan sillä tavoin panostamaan, että muu ryhmä taas kärsii. Toki pelkkä opetusryhmän koon säätely ei riitä, tarvitaan myös resurssit näihin pienempiin ryhmiin.

Tuo ministeri Mannisen esittämä historiikki Lipposen hallitusten leikkauksista oli sinänsä oikea ja todistan sen puolesta, mutta toisaalta hallituksen tulisi tunnustaa se, että kunnat ovat nyt aiempia vuosiakin suuremmissa taloudellisissa vaikeuksissa ja se vaikuttaa myös tähän perusopetuksen järjestämiseen. Jos hallitus olisi toiminut niin kuin kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä jo vaalikauden alusta lähtien neuvoi, niin perusopetukseen olisi enemmän resursseja tällä hetkellä panostettavana, eli jos olisi priorisoitu julkiset hyvinvointipalvelut näiden mittavien tuloveronkevennysten tilalla.


Tony Halme (ps):

Arvoisa puhemies! Jokainen ministerikin tässä salissa on valmis puolustamaan lasten hyvinvointia, kun perheenjäsen tai media heiltä siitä kysyy, vaikka toisaalta he ovat myös valmiita leikkaamaan lasten peruspalveluita, kuten esimerkiksi lasten oikeuksia perusopetukseen. Jos tosiaankin hallituksen tavoitteena on menojen kasvun hidastaminen tuottavuutta kasvattamalla, niin voin kertoa, että ei se ainakaan tällä tavoin toteudu. Kun ryhmäkoot kouluissa kasvavat ja opetuspaikat entisestään vähenevät, niin on vaikea kuvitella opettajien mahdollisuutta antaa jokaiselle oppilaalle hänen tarvitsemansa huomio ja opetus.

Viime syksynä Opetushallitus antoi uudet opetussuunnitelmat. Opetussuunnitelman perusteissa on määräys, jolla varmistetaan koulutuksellisten perusoikeuksien ja tasa-arvon sekä opetuksellisen yhtenäisyyden ja laadun samoin kuin oikeusturvanäkökohtien toteutuminen. Hallituksen linjaukset eivät mielestäni tue yhtään Opetushallituksen määräyksiä. Kun kouluja lakkautetaan, henkilökohtaisen ohjauksen riittämättömyys kasvaa ja levottomuus luokissa lisääntyy, mistä aiheutuu erityistä tukea tarvitsevien lasten määrän kasvu, määrä onkin jo viime vuosina kaksinkertaistunut ja tällä menolla tulee moninkertaistumaan tulevaisuudessa. Kokonaisuudessaan kehitys uhkaa heikentää koulutuksen ja varhaiskasvatuksen laatua sekä lasten hyvinvointia.

Arvoisa puhemies! Päätöksien tulisikin tulevaisuudessa perustua lasten hyvinvoinnin kannalta kestäviin ratkaisuihin eikä ainoastaan ta­loudellisiin asioihin. Peruskoulullahan on sekä opetus- että kasvatustehtävä. Koulujen tavoitteena on antaa oppilaille mahdollisuus monipuoliseen kasvuun, oppimiseen ja terveen itsetunnon kehittymiseen. Kaikkien peruskoulujen tulisi tarjota hyvät perustiedot ja -taidot sekä riittävä yleissivistys, joka kattaa nuoren ihmisen koko elämänkaaren. Nimittäin lasten peruspalveluihin ei tulisi kajota.


Anneli Kiljunen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen yleissivistävä koulutus pohjautuu tasa-arvon ajatukseen, jonka mukaan kaikille turvataan yhtäläinen oikeus laadukkaaseen opetukseen ja koulutukseen. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että suomalainen peruskoulujärjestelmä on erittäin onnistunut, sillä osaamistaso on korkea ja osaamiserot lasten välillä vähäiset. Tätä tukevat myös kansainväliset vertailut oppimistuloksissa.

Arvoisa puhemies! Huomaan, että täällä useaan otteeseen mainittua peruspalvelujen arviointiraporttia voidaan lukea eri tavoin. Kun välikysymyksessä opposition taholta nostettiin esiin perusopetuksen alueellisten erojen kärjistyminen, näkisin itse, että perusopetuksen saavutettavuus on edelleen erittäin hyvä. Perusopetuksen 7—12-vuotiaiden ikäryhmästä 94 prosenttia ja 13—15-vuotiaiden ikäryhmästä 78 prosenttia sijoittuu lähikouluunsa. Lähikoulu sijaitsee enintään 5 kilometrin säteellä kotoa. Prosenttiluvuissa ei ole valtakunnan ja läänin tasolla tapahtunut juuri mitään muutosta. (Ed. Dromberg: Nyt tapahtuu!)

Useissa kunnissa pohditaan parasta aikaa kouluverkkokysymyksiä ja koulujen lakkauttamista. Opetushallituksen selvitysten mukaan perusopetusta antavien koulujen määrä on pitkään ollut laskeva, mikä johtuu lähinnä ikäluokkien pienenemisestä, alueellisesta muuttoliikkeestä sekä koulutuksen järjestäjien kouluverkkoa koskevista päätöksistä. Uskaltaisin väittää, ettei koulua koskaan lakkauteta ilman vakavaa, harkittua perustetta tai syytä. Koulun lakkauttamista edeltää aina tarkka selvitys. Oman lähikoulun lakkauttaminen ja oppilaan siirtyminen suurempaan kouluun ei kuitenkaan ole aina automaattisesti huono asia. Välikysymyksessä maalaillaan uhkaa kymmenientuhansien lapsien hyvinvoinnille, kun koulumatkat ja koulupäivät pitenevät. Yhtäläisyysmerkki on tarpeettomasti vedetty ison ja huonon välille.

Suunnitteilla oleva valtionosuusuudistus lisännee koulujen lakkauttamista, kun pienten koulujen erityislisä poistuu. Jatkossa valtionapua puolestaan lisätään muun muassa vieraskielisten oppilaiden määrää huomioitaessa. Kansainvälisyys on osa tätä päivää ja tulevaisuutta ja tuo siten moniin kuntiin erityiset haasteet vieraskielisen opetuksen turvaamiseen. Tästä syystä mielestäni on oikein, että erityistä tukea tarvitsevat lapset huomioidaan myös valtionosuudessa. Tämän lisäksi ikäluokkiemme pienentyessä koulutilojen säilyttämisen sijaan resurssien painotuksen tulisi ohjautua opetuksen laatuun ja sen kehittämiseen.

Opetushallituksen arviointiraportissa puututaan myös muun muassa opetuksen ja koulutuksen suunnitelmallisuuteen. Raportin mukaan suunnitelmallisuus ja tietoisuus kunnan toiminnasta luovat turvallisuutta kansalaisten kokemaan palveluun. Kuntien tulee varautua oppilas­ikäluokkien pienenemiseen ja kehittää perusopetustaan edelleen laadukkaana ja monipuolisena palvelumuotona. Jo tällä hetkellä sivistystoimessa tehdään kuntien välistä yhteistyötä paljon. Yhteistyön aloina ovat muun muassa erityisopetus, oppilashuolto, koulukuljetus, hankinnat sekä kielten opetus. Lisää yhteistyötä kuitenkin tarvitaan, jotta riittävät ja monipuoliset koulutuspalvelut voidaan turvata myös tulevaisuudessa. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä sivistystoimeenkin tullaan varmasti tekemään uudistuksia, jotka mahdollistavat palveluiden järjestämisen asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Uudet opetussuunnitelmat otetaan käyttöön viimeistään syksyllä 2006. Opetussuunnitelmissa määritellään oppiaineiden ja ainekokonaisuuksien tavoitteet ja keskeiset sisällöt sekä annetaan ohjeet oppilaiden arvioinnista. Enää ei ole ala- ja yläastetta vaan yhtenäinen peruskoulu ja yhtenäinen, suunnitelmallinen perusopetus. Oppilashuollon merkitys ­korostuu, koulun ja kodin yhteistyö on kirjattu ensimmäistä kertaa opetussuunnitelmiin. Kansainvälinen, kielellinen osaaminen ja arviointi tulevat osaksi opetussuunnitelmia. Uutena oppiaineena alkaa terveystieto, jonka merkitys ehkäisevän terveydenhuollon näkökulmasta toivottavasti korostuu entistä paremmin tulevaisuudessa.

Uudessa opetussuunnitelmassa korostuvat lapsen ja nuoren omat erityistarpeet sekä kodin ja koulun välinen yhteistyö. Lapsille ja nuorille, joilla on erilaisia oppimisvaikeuksia, annetaan erityis- ja tukiopetusta sekä moniammatillista oppilashuoltoa. Oppilaiden erityisen tuen järjestäminen ja oppilashuolto on maassamme edelleen kirjavaa. Eroja on etenkin koulupsykologi- ja koulukuraattoripalvelujen järjestämisessä ja resursseissa.


Matti Kangas (vas):

Arvoisa puhemies! Suomalainen koulutusjärjestelmä on herättänyt maailmalla ihailua. Oppimistuloksemme ovat olleet huippuluokkaa. Peruskoulujärjestelmä on näyttänyt vastustajilleen, kuinka hyvin julkinen ja tasa-arvoinen koulupalvelu toimii verrattuna yksityisesti järjestettyihin tai oppilaita epätasa-arvoisesti kohteleviin järjestelmiin. Suomalainen koulutusjärjestelmä, jota oikeisto aikanaan moitti tasapäiseksi, on toiminut erittäin hyvin ja edullisesti. On käsittämätöntä, että Vanhasen hallitus on ajamassa myös tätä erittäin hyvin toimivaa hyvinvointivaltion osaa kriisiin. Vaikka Suomessa hyvät oppimistulokset on saavutettu erittäin edullisesti, halutaan yhä vain hakea säästöjä näistä palveluista. Kysynkin, eikö mikään riitä. Miten voi olla mahdollista, että hallituksella on varaa antaa jättimäisiä veronalennuksia kaikkein rikkaimmille, mutta sillä ei ole varaa ­säilyttää nykyistä palvelutasoa?

Lasten hyvinvoinnista säästäminen on todella lyhytnäköistä. Se ei taloudellisestikaan ole viisasta. Lasku hallituksen vastuuttomuudesta tulee kyllä seuraavien hallitusten maksettavaksi. Henkilötasolla nämä laskut ovat kohtuuttoman suuria; yksikin säästöjen takia syrjäytynyt lapsi on liikaa.

Arvoisa puhemies! Vaikka monet poliitikot osaavat puhua mustan valkoiseksi, siitä ei pääse mihinkään, että palveluitten heikentyminen olisi voitu estää toteuttamalla maltillisempia veron­alennuksia. Kaikki tässä salissa tietävät, että jos veroja lasketaan ja valtion tulot pienenevät, on meillä vähemmän rahaa jaettavaksi kunnille palveluihin. Me vasemmistoliittolaiset kansan­edustajat olemme yrittäneet olla järjen ääni eduskunnassa, joka on antanut suurituloisille valtavia veronalennuksia. Nyt korjataan näitten veronalennusten hedelmää. Myös kokoomus on ollut näitten suurten veronalennusten kannattaja ja näin menettänyt vähän uskottavuuttaan. Jos annetaan suuria veronalennuksia, niin silloin kunnille ei jää rahaa koulutoimenkaan hyvin hoitamiseksi. Mutta uskottavuus on kadonnut myös hallituspuolueilta, jotka vielä ennen vaaleja olivat vasemmistoliiton linjoilla ja lupasivat asettaa hyvät palvelut veronalennusten edelle.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tästä asiasta on tehty välikysymys. Ongelma koulujen rahoituksessa on valitettavasti todella merkittävä. Ongelmat kouluissa lisääntyvät kiihtyvällä tahdilla. Nyt pitäisi pikaisesti nostaa koulujen määrärahoja, että ne pystyisivät pienentämään ryhmäkokoja ja siten parantamaan opetuksen tasoa ja kouluviihtyvyyttä. Jos hallitus ei tee mitään, ovat hyvät oppimistulokset pian historiaa. Kouluviihtyvyyshän on jo tutkitusti hyvin heikkoa. Meillä ei ole varaa syrjäyttää lapsiamme, ei moraalisesti eikä taloudellisesti.

Mielestäni hallituksen on viipymättä palautettava kunnilta ottamansa pakkolaina, 300 miljoonaa euroa. Se helpottaisi kuntien tilannetta. Minulle kertoi Jyväskylästä koulutusalan ammattilainen, sellainen kaveri kuin Veli-Matti Volanen, valtiosihteerin veli, joka on Jyväskylän koululautakunnan jäsenkin, että luokkakoon pitäisi olla 1.—2. luokilla 25 oppilasta ja 3.—6. luokilla 28 oppilasta. Silloin opettaja vielä pystyisi ­luokkaa hallitsemaan ja oppilaitten kanssa täyttämään ne tavoitteet, mitä on asetettu. Varsinkin Jyväskylään, niin kuin monelle muullekin paikkakunnalle, on tullut maahanmuuttajia ja lapsia erilaisista kulttuureista, ja ongelmat ovat monenlaisia.


Kaarina Dromberg (kok):

Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys perusopetuksen tilasta on yhteinen, koko opposition tekemä välikysymys, ja se on erittäin tärkeä ja tarpeellinen. Toivon, että täällä käyty keskustelu herättää myös hallituksen tajuamaan, miten suuri merkitys laadukkaalla perusopetuksella on.

Yksi Suomen merkittävistä kilpailutekijöistä on juuri laadukas ja korkeatasoinen koulutus. Suomi on saavuttanut kansainvälistä menestystä muun muassa koululaisten osaamista koskevassa Pisa-tutkimuksessa, ja hallituksen toimet uhkaavat nyt vakavasti heikentää koko hyvän koulutusjärjestelmämme tulevaisuuden. Heikkenevä kuntatalous on ajanut monen kaupungin ja kunnan säästökuurille.

Kuntatalous on romahtanut nykyisen hallituksen aikana monessa kunnassa. Kunnille olisi pitänyt maksaa kustannustenjaon tarkistuksen perusteella opetustoimen valtionosuuksia 132 miljoonaa euroa jo tänä vuonna, mutta velanmaksu jaksotettiin vuoteen 2008 saakka ja vielä takapainotteisesti elikkä seuraavalle hallitukselle. Kaiken lisäksi hallitusohjelman lupaus siitä, että ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat säästöt käytetään koulutuksen vahvistamiseen, on täysin unohdettu. Tänä vuonna tuo säästö on noin 16,6 miljoonaa euroa.

Ikäluokkien pieneneminen tuo kunnille ongelmia, koska valtionosuudet laskevat, mutta kustannukset eivät automaattisesti seuraa laskua, koska esimerkiksi ylläpitokustannukset pysyvät. Lisäksi vielä nämä ikäluokkien pienenemisestä säästyvät rahat oli tarkoitus käyttää koulutuksen vahvistamiseen hallitusohjelman mukaisesti, mutta ne onkin käytetty esiopetuksen kuljetuksiin ja myöskin iltapäivätoimintaan. Tietysti ne ovat hyviä asioita kaikki sinänsä, mutta kun sivistysvaliokunnassa näitä asioita on käsitelty, niin siellä on ainakin ollut tahtotila, että näihin tulisi varata lisärahoituksen kautta, jotta pystyttäisiin nämä ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat rahojen säästöt käyttämään perusopetukseen, niin kuin hallitusohjelmassakin on sanottu.

Sivistysvaliokunta totesi vuoden 2005 budjettilausunnossaan, että perusopetuksen käyttökustannukset ovat kasvaneet 4,8 prosenttia vuodesta 2002 vuoteen 2003. Yhtenä syynä on ollut erityisopetuksen lisääntyminen. Lisäresursseille todellakin olisi tarvetta. Lopullista valtionosuuksien maksua kunnille onkin pikaisesti nopeutettava. Valtionosuuksissa tulisi mielestäni ottaa ehdottomasti huomioon kuntien lapsimäärät, nyt painotukset ovat enempi vanhusten puolella, ja myöskin se, kuinka paljon kunnissa naiset käyvät työssä. Se on yksi semmoinen asia, joka olisi merkittävä myös silloin, kun valtionosuuksia uudelleen määritetään.

Kun rahaa ei yksinkertaisesti ole, ovat kuntapäättäjät vaikean haasteen edessä pohtiessaan, missä säästetään ja kuinka paljon. Esimerkiksi omassa kotikaupungissani Vantaalla tilanne on suoraan sanottuna järkyttävä. Opetustoimen säästöt merkitsevät muun muassa koulujen lakkauttamista, luokkakokojen kasvua ja sitä myötä henkilökohtaisen opetuksen ja ohjauksen vähenemistä. Myös koulunkäyntiavustajien määrää vähennetään huolestuttavasti. Kun samanaikaisesti erityisopetusta tarvitsevia integroidaan tavallisille luokille, muodostuu yhtälöstä varsin vaarallinen nimenomaan oppilaiden kannalta.

Säästöjen seurauksena oppilasryhmät ovat entistä suurempia ja siten myös levottomampia. Uhka eriarvoistumisesta, syrjäytymisestä sekä koululaisten ja opettajien jaksamisesta kasvaa huolestuttavasti tänä päivänä. Oecd:n Education at a Glance 2003 -tutkimuksen mukaan joka viides suomalaisista 15—19-vuotiaista pojista on syrjäytynyt koulutuksesta tai työelämästä. Tutkimus on varoittava esimerkki monella tavalla. Jos syrjäytymistä halutaan estää ja saada edelleen hyviä tuloksia Pisa- ym. tutkimuksista, on perusopetukseen suunnattava myös selvää rahaa. Tähän ovat myöskin työnantajat ja eri järjestöt kiinnittäneet huomiota, että jos perusopetus ei ole kunnossa, niin ei myöskään Suomessa saada niitä osaajia, jotka meidän kansainvälistä mainettamme voivat pitää yllä.

Kun täällä opetusministeri Haatainen puhui (Puhemies koputtaa) opettajankoulutuksesta, niin ilman muuta sinne tarvitaan lisää rahoitusta, sillä nyt lähiaikoina eläköityy niin paljon opettajia, että tarvitaan koulutukseen lisää nuoria. Tietoyhteiskunta on ollut sellainen haaste, jossa on tehty oikeita ratkaisuja, kun koulut on otettu tähän tietoyhteiskuntaan mukaan (Puhemies koputtaa) ja sinne on myös rahoitusta saatu, samoin kuin koulukirjastot tekevät tänä päivänä hyvää yhteistyötä yleisten kirjastojen kanssa. Ne ovat niitä perusasioita, joilla Suomi on myöskin menestynyt.


Markus Mustajärvi (vas):

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa vuorottelevat kilvan uutiset suomalaisten lasten ja nuorten loistavasta menestyksestä kansainvälisissä koulutusvertailuissa ja toisaalta kauhukuvat siitä, kuinka jäämme jälkeen globaalissa murroksessa siitäkin huolimatta, että osaamisen sanotaan olevan meidän vahvin valttimme kansainvälisessä kilpajuoksussa. Tähän asti suomalaiset ovatkin voineet ylpeillä sillä, että jokainen, jolla kykyjä ja haluja löytyy omasta takaa, on voinut opiskella niin pitkälle kuin haluaa. Ahkera on palkittu ja osaaja löytänyt paikkansa elämässä. Hyvinvointivaltion keskeisiin periaatteisiin kuului ja kuuluu tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet säätyyn ja varallisuuteen katsomatta. Jatkosta ei kukaan voi olla enää niin varma.

Aiempina vuosikymmeninä keskusta ja sosialidemokraatit, niin kuin myöskin Skdl, kantoivat huolta siitä, että myös se tehtaalaisen tai pienen mökin lapsi sai riittävän peruskoulutuksen ja pääsi kohtuudella opintielle. Tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien kautta eri yhteiskuntaluokat integroitiin hyvinvointiyhteiskuntaan. Nyt tämä kansallinen yhteisymmärrys näyttää murtuvan, koska punamultahallituksen aikana kuntatalous ja sen myötä koulutusjärjestelmä ajetaan niin ahtaalle, ettei se pysty enää vastaamaan sivistysvaltion haasteisiin, puhumattakaan alueellisesta tasa-arvosta.

Arvoisa puhemies! Vaikka suomalaiset peruskoululaiset niittävät mainetta muun muassa Pisa-tutkimuksessa, huomattava osa heistä jää kuitenkin vaille ammatillista koulutusta, eikä oppivelvollisuusiän nostaminen ratkaise tätä ongelmaa. Samoin viidesosalla peruskoululaisista jää opetukselle asetetut tavoitteet saavuttamatta. Myös tyttöjen ja poikien väliset oppimistulokset poikkeavat toisistaan huolestuttavan paljon. Tässä jos missä luulisi tasa-arvon perään huutavien kiihkofeministien huolestuvan, mutta aika hiljaista on ollut.

Kouluverkkoa uhkaa raju supistaminen, koululaisia ylipitkät koulumatkat ja ylisuuret ryhmäkoot, opettajia pakkolomautukset ja maan eri alueita syvenevä eriarvoisuus myös koulutusmahdollisuuksien ja resurssien suhteen. Pohjois- ja Itä-Suomen haja-asutusalueiden ongelmat eivät poistu matkalla Helsinkiin, Vantaalle tai Espooseen, ne vain muuttavat muotoaan. Lapissa löytyy pian aikaa kuntia, joissa ei ole minkäänlaista koulutusta peruskoulun jälkeen eikä kylissä enää sitä kyläkouluakaan. Voi sanoa, että siitä käynnistyy muuttoaallon viimeinen vaihe. Samalla kasvukeskusten koulut pursuavat oppilaita, mikä sekään ei ole hyvä asia.

Olipa koululaisia paljon tai vähän, etelässä ja pohjoisessa painitaan saman ongelman kimpussa, rahat eivät kerta kaikkiaan riitä. Tähän tilanteeseen piti alue- ja kuntaministeri Mannisen astua pelastajaksi, mutta kunta-alan kokemus ja osaaminen eivät riitä silloin, kun rahatkaan eivät riitä. Rahat eivät riitä siksi, koska hallitusohjelma ja sen mukana valtion talousarvion kehykset ovat sellaiset, että ne romahduttavat kuntatalouden. Kaiken takana kummittelevat vielä jättisuuret veroalet, jotka palkitsevat miljonäärit ja kurittavat koululaisia, jotka joutuvat maksamaan tänään tehtävät virheet. Hallituksen mielestä koululaisen hartiat ovat leveämmät kuin pikavoittoja kuittaavien ökyrikkaitten.

Arvoisa puhemies! Peruskoulun opetustavoitteista jälkeen jääminen, syrjäytyminen jatko-opinnoista ja sitä myöten työelämästä tasoittavat tien liian monelle nuorelle elämän mittaiseen syöksykierteeseen. Koulutuksessakin on muistettava, että toiset tarvitsevat tukea enemmän kuin toiset. Joitain ei voi estää oppimasta, ja jotkut tarvitsevat jatkuvaa tukea. Sivistysvaltiossa huolehditaan kummankin ryhmän oppimisedellytyksistä.

Kaikki korjausliikkeet eivät niin kauhean paljon maksa, jos puhutaan syrjäytymisen estämisestä. Monilla koululaisilla valinta käytännön ja teoria-aineiden välillä tapahtuu jo varhain. Perinteisistä ammateista ja kädentaidoista kiinnostuneille, jotka eivät niin paljon perusta teoreettisista aineista, täytyy rakentaa luonteva silta työelämään. Kymppiluokan käyttöönotto, jopa velvoite siihen tilanteessa, jossa työura ei vielä avaudu eikä muuta opiskelupaikkaa ole tiedossa, antaisi aikaa miettiä oikeaa uravalintaa ja samalla mahdollisuuden testata omaa kiinnostustaan. Kaikissa koulu- ja opiskelumuodoissa riittävä panostus oppilashuoltoon ja ohjaukseen maksaa itsensä takaisin hyvin nopeasti. Mitä vähemmän jälkeenjääneitä ja keskeyttäneitä, sitä vähemmän jälkilaskuja ja onnettomia ihmiskohtaloita.

Arvoisa puhemies! Minä itse olen aina kiitollinen siitä, että olen saanut peruskoulun käydä ja sieltä sen verran hyvät eväät, että olen voinut opiskella sekä ylemmän opistoasteen että yliopistotutkinnon, ja aion poliitikkona puolustaa sitä, että mahdollisimman monella olisi oikeus samaan perheen varallisuuteen katsomatta. Hallituksella ja sen vastuuministerillä on kaksi vuotta aikaa muuttaa suunta, jotta pahin voidaan estää. Tasaveroisten koulutusmahdollisuuksien romuttamisessa jälkilasku voi olla vieläkin kauheampi kuin työllisyystavoitteessa epäonnistumisessa, ja se olisi syytä hallituksenkin muistaa.


Susanna Haapoja (kesk):

Arvoisa puhemies! Kun muistelee omia kouluvuosiaan, päällimmäiseksi ei mieleen nouse se koulurakennus vaan opettajat, keitä ja millaisia he olivat. Ikäluokkani myös kävi koulua suurissa ryhmissä, yhdysluokissa. Se ei ollut ongelma hyvien opettajien ansiosta. Laadukas opetus onkin avain Suomen menestymiselle. Laatua on seurattava ja opettajien koulutukseen sekä jatko-opintoihin on kiinnitettävä huomiota ja niitä on tuettava.

Koulutus ja kulttuuri muodostavat kokonaisuuden. Pitää puhua elinikäisestä oppimisesta. Opintojen loppuunsaattamisen, lisäkoulutuksen sekä vapaaehtoisen itsensä kehittämisen tulee olla jatkossakin sivistysvaltion toiminnan kulmakiviä. Koulumaailma rakentuu monien toimijoiden varaan, siksi on puhuttava koko sivistyssektorista. Tärkeää on koululaisen matkaanlähtö ja kouluajan ulkopuolinenkin toiminta kodin ohella. Aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaan suunnataan rahoja 44,8 miljoonaa euroa.

Jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus opiskeluun lähellä kotiseutua. Valitettavaa vain on, että ikäluokat pienenevät. Jos ei ole lapsia, ei koulua kannata pitää. Kunnat joutuvat näin miettimään kouluverkkoaan. Kouluja on kymmenen viime vuoden aikana vähentynyt yhteensä 550 kappaletta. Kunta tietenkin kouluverkkosupistusten ja oppilasmäärän laskun takia menettää taloudellisestikin. Ikäluokkien pienenemisestä johtuvat määrärahojen säästöt ohjataan koulutuksen kehittämiseen. Siitä koostuu tänä vuonna 16,6 miljoonaa euroa, tänä vuonna on yhteensä 6 000 koululaista vähemmän.

Toisille alueille väki pakkautuu ja toisilla on väestökatoa. Harvaanasutuilla seuduilla on kuitenkin katsottava tarkkaan, minkä kokoisilla kouluilla tulee olla toimintaedellytykset — maksaahan se kyyditseminenkin, puhumattakaan peruskouluikäisen opiskelun mielekkyydestä. Esiopetuksen kuljetusetu tuli voimaan viime vuoden elokuussa, summana viime ja tältä vuodelta yhteensä 15 miljoonaa euroa. Esiopetus kuuluu perusopetuksen kokonaisuuteen.

Alueelliseen sivistystarjontaan kuuluvat myös muut yhteiskunnan palvelut, kuten kirjasto, ja elämyksellisyys. Kirjaston rahoitus kuuluu valtionosuuksien piiriin jatkossa, ja tähtäimessä on vuoteen 2010 mennessä siirtyminen kokonaan valtionosuuden piiriin. Kirjastostrategia 2010 linjaa kirjastojen kattavuuden, laadun ja tietopalvelujen takaamisen läpi Suomen ja monenlaisten käyttäjien tarpeet.

Veikkausvoittovarojen käyttö näkyy ja niiden painopistealuetta siirretään. Veikkausvoittovarojen momentilta 4,2 miljoonaa euroa menee taiteelle, nuorisotyön edistämiseen suunnataan 2,2 miljoonaa euroa ja liikuntakasvatukseen sekä urheiluun 3,1 miljoonaa euroa.

Valtionosuuksia kunnille perusopetuksen järjestämiseksi on suunnattu 29 miljoonalla eurolla, eli täysimääräisestä indeksikorotuksesta on toteutunut nyt 75 prosenttia aikaisemman 50:n sijaan. Opposition kritiikki on siis tältä osin turha.

Arvoisa puhemies! Varojen hiipuessa kuntien kassasta on vapaaehtoistyön merkitys oleellista. Nuoret harrastavat kyllä, jos jonkinlaisia toimintaedellytyksiä on. Harrastukset tukevat lasten mielenterveyttä. Vanhasen hallitus on myöntänyt erillismäärärahan 5 miljoonaa euroa hoitoon ja kuntoutukseen sekä mielenterveysongelmia ehkäiseviin toimiin. Opposition välikysymys on aiheeltaan hyvä, perusteet vain ontuvat. Tärkeintä tulevaisuudessakin on onnellinen ihminen.


Tuomo Hänninen (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Suvivirsi on jälleen soinut kauniisti koulutyön päättymisen merkeissä, ja onnistuneita suorituksia on perheiden parissa juhlittu. Kouluyhteisöt ovat ansaitulla lomalla.

Viime aikoina me suomalaiset olemme saaneet ylpeinä esitellä maamme koulutusjärjestelmää ympäri maailmaa tuleville vieraille. Valtuuskunnat niin Euroopasta kuin maanosamme ulkopuoleltakin ovat ihmetelleet, kuinka Suomessa onnistutaan järjestämään maailman huippuun kuuluvaa perusopetusta ja saavuttamaan loistavia tuloksia, kuitenkin vain Oecd-maiden keskitason koulutusmenoilla. Tähän kysymykseen on varmasti monia selittäviä vastauksia, mutta avaintekijöitä ovat koulutuksemme tasa-arvoisuus, kotien ja koulun tiivis yhteistyö sekä hyvin koulutetut ja motivoituneet opettajat. Totta on se, että yhteiskunnan rakenteiden muuttuessa laadukkaan perusopetuksen säilyttäminen koko maassa on haaste.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ­Vattin tuoreen selvityksen mukaan koulutusmenojen osuus kaikista valtion menoista on lähtenyt voimakkaaseen kasvuun 1990-luvun laman jälkeen. Samaisessa selvityksessä todetaan, että viimeisten viiden vuoden aikana perusopetuksen menot ovat olleet erittäin jyrkässä kasvussa. Muun muassa erityisopetuksen lisääminen on nostanut oppilaskohtaisia menoja. Peruskoulutukseen on siis kiistattomasti satsattu ja määrärahoja on lisätty.

Vaikka indeksitarkistukset tällä vaalikaudella on aikaisemman 50 prosentin asemasta tehty nyt 75 prosentin mukaan ja perusopetuksen valtionosuudet ovat oppilasmäärän alenemisesta huolimatta kasvaneet 1,7 prosenttia vuonna 2004 ja 3,5 prosenttia tänä vuonna, menot ovat kuitenkin kasvaneet enemmän ja kuntien osuus palvelujen rahoituksesta on kasvanut. Toisaalta myös päätökset koulutuksen järjestämisestä tulee tehdä paikallisesti kunnissa ja mahdollisimman lähellä oppilasta.

Tällä hetkellä perusopetuksen yksikköhintaa laskettaessa sitä korotetaan alle 80 oppilaan kouluissa niin sanotulla kouluverkkokertoimella. Yli puolet kaikista kouluista on tällaisia suhteellisen pieniä kouluja. Nykyistä järjestelmää on arvosteltu siitä, että se ehkäisee kouluverkon kehittämistä ja kuntien välistä yhteistyötä. Toisaalta jos esimerkiksi oppilasmäärän kehityksen tai kunnan taloudellisen tilanteen vuoksi kouluverkkoa kuitenkin supistetaan, kunta menettää koulun lisäksi valtionosuuksia kertoimella korotettuna. Vuodesta 1995 peruskoulujen määrä on laskenut noin 550:llä. Etenkin pikku kunnissa kouluverkkoa on rajusti supistettu ikäluokkien kääntyessä laskuun. Vaikka kouluverkko vaikuttaakin valtionosuusperusteena aiempaa vähemmän ja harvemmassa kunnassa täytyy huomata, etteivät valtionosuudet katoa, ne vain jakautuvat hieman eri tavalla. Malli lisää kuntien valinnanvapautta ja vastuuta siinä, mitä palveluita ne järjestävät ja miten.

Korostaisin kuntien vastuuta siitä, ettei kuntien sopeuttamistoimia tehdä koulujen ja lasten kustannuksella. Kuntien tehtävänä on tehdä säästöt järkevästi ja tasapuolisesti. Vastoin yleistä käsitystä kouluverkkotekijän painon vähentämisessä pienet kunnat pääosin hyötyvät, sillä niissä verkko on jo saneerattu. Kouluverkkoratkaisut on tehtävä oppilaiden näkökulmasta lähikouluperiaatteella oppilasmäärien kehitysnäkymien ja koulumatkojen pohjalta.

Arvoisa puhemies! Perusopetuksen laadusta meidän on ehdottomasti huolehdittava ja edelleenkin on satsattava lapsiin ja nuoriin. Työpaikat ja kansallinen kilpailukyky ovat hyvinvointimme perusta. Koulutuksen eri tasoilla luomme osaamista ja ammattitaitoa. Ammattitaidolla puolestaan tuemme maamme kilpailukykyä. Eri koulutusmuotoihin meidän on satsattava laadun turvaamiseksi tasapuolisesti. Kannatan lämpimästi ed. Karvosen esittämää ajatusta selvittää eri koulumuotojen rahoitus ja tuon pohjalta tarkentaa tarvittaessa kohdentamista. Niukkojen resurssien vallitessa uusiin palveluihin ja tehtäviin meillä ei juuri ole varaa ja niihin on suhtauduttava varauksellisesti. Uusille asioille on oltava aina selkeä ja riittävä rahoitus.


Arto Satonen (kok):

Arvoisa puhemies! Laadukas perusopetus on sellainen eväs elintielle, jonka jokainen suomalainen lapsi on oikeutettu saamaan. Tämä vaatimus on jo perusopetuslaissa, ja se perustuu mahdollisuuksien tasa-arvon periaatteeseen. Koko suomalaisen yhteiskunnan kehittymisen ja vaurastumisen perusta on ollut se, että maassamme on ollut järjestelmä, joka on mahdollistanut jokaisen lapsen etenemisen koulu-uralla niin pitkälle kuin oma ahkeruus, kiinnostus ja lahjakkuus ovat antaneet myöden.

Meidän käyttämämme rahamäärät opetukseen ovat bruttokansantuotteella mitattuna Pohjoismaiden pienimmät ja vain Oecd-maiden keskitasoa. Silti tähänastiset saavutuksemme, kuten Pisa-tutkimuksen tulokset osoittavat, ovat olleet hyviä. Hyvä tulos suhteessa keskitasoiseen resurssiin selittyy oppilaiden motivaatiolla ja opettajien ammattitaidolla ja sitoutumisella. Monet opettajat ovat omaa aikaansa säästämättä ja tunteja laskematta olleet valmiita tekemään pitkiä päiviä oppilaidensa kehittymisen hyväksi. Yhä edelleen opettaminen on ainakin osalle opettajista kutsumusammatti, mutta siitä saatavalla tulolla on myös elettävä ja elätettävä perheensä. Tässä tulosvastuun yhteiskunnassa olisi oikein palkita Pisa-tutkimuksen tuloksentekijöitä positiivisilla asioilla, mutta valitettavasti nyt palkitaan ylisuurilla luokilla, henkilöstön tuloja leikkaavilla säästösopimuksilla ja uhataan jopa lomautuksilla.

On absurdia, että samaan aikaan, kun hyvin työnsä tehneet opettajat joutuvat muilla paikkakunnilla tyytymään selviin heikennyksiin työoloissaan ja jopa palkoissaan, on toisilla tuloksentekijöillä, kuten Paperiliitolla, otsaa hylätä tupoa suurempia palkankorotuksia tarjoava sopimus ja aiheuttaa ongelmia monille muille työläisille ja koko kansantaloudelle. Pahimmillaan lopputulos on se, että metsäteollisuuden seisokin heikentävä vaikutus kuntien yhteisövero- ja tuloverokertymään merkitsee ensi kesänä säästösyistä lomautuksia opettajille. Jos näin käy, niin kyllä hyvin kaukana ollaan työntekijöiden välisestä oikeudenmukaisuudesta ja solidaarisuudesta.

Tässä yhteydessä haluan kuitenkin kehua Metalliliiton päätöstä pidättäytyä tukitoimista Paperiliitolle. Se kertoo siitä, että SAK:n sisälläkin on voimia, jotka ymmärtävät ammattiliittojen vastuun myös muita yhteiskunnan jäseniä kohtaan.

Arvoisa puhemies! Kouluverkkoa on järkevää ja tarpeellistakin uudelleen organisoida siellä, missä ikäluokat pienenevät ja koulujen välinen etäisyys on pieni. Usein näillä päätöksillä parannetaan muiden samassa kunnassa koulua käyvien oppilaiden oppimismahdollisuuksia, kun luokkakoko voidaan kaikissa luokissa ja kaikilla tasoilla saada järkevälle tasolle. Kokonaan toinen asia on, että koulujen lakkauttamisaalto uhkaa, kuten täällä on tänään kuultu, myös niitä kuntia, joissa lasten määrä on vahvassa kasvussa. Silloin kun lakkauttamiset johtavat luokkakoon kasvuun ja sitä kautta ongelmien syntyyn, ollaan väärällä tiellä. Pienenevistä ikäluokista tarvitaan entistä suurempi osa nuoria suomalaisia kantamaan vastuu tämän yhteiskunnan ylläpitämisestä, kun meidän aikamme on väistyä työelämästä. Siten on sekä inhimillisesti oikein että kansantaloudellisesti välttämätöntä, että nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi käytetään enemmän resursseja. Säästäminen päivähoito- tai perusopetusmenoista johtaa varmuudella suurempiin kustannuksiin myöhemmin. Olisikin viisasta politiikkaa suunnata ikäluokkien pienenemisestä säästyvät rahat juuri näille ryhmille.

Hallituksen politiikkaa koululaisia kohtaan ei todellakaan voi sanoa avokätiseksi, pikemminkin päinvastoin. Kun nyt pitäisi panostaa ennaltaehkäisyyn ja sijoittaa lapsiin ja nuoriin, se olisi oikeaa politiikkaa, ei se, että toimitaan juuri päinvastoin ja seuraavat hallitukset joutuvat maksamaan nyt tehtävän politiikan laskut. Lasten ja nuorten oppimismahdollisuuksien heikentäminen resursseja niukentamalla ja luokkakokoja suurentamalla on mitä lyhytnäköisintä politiikkaa kuntatasolla. Se ei ansaitse hyväksyntää siellä. Ei myöskään ansaitse tukea sellainen hallitus, joka omilla toimillaan kunnat näihin päätöksiin ajaa.

Ed. Hemmilän puheenvuoron jälkeen puheitten suosituspituus on enintään 10 minuuttia.


Pertti Hemmilä (kok):

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa on enemmänkin sohittu sinne tänne kuin puhuttu itse asiasta elikkä perusopetuksesta ja siitä, mikä merkitys sillä, että perusopetus järjestettäisiin tässä valtakunnassa sillä tavalla, että katsotaan tulevaisuuteen, todellakin tämän kansakunnan tulevaisuuden kehittymisen kannalta olisi.

Kuten, arvoisa puhemies, kokoomuksen puheenjohtajan Kataisen puheessa ja myös kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa tuotiin esille, suomalainen osaaminen ja asiantuntemus lähtee perusopetuksesta, siis ihan alaluokilta, eli juuri sieltä, mistä hallitus on nyt sulkemassa kouluja ja vähentämässä tuntikehyksiä. Kouluverkon harventaminen ikäluokkien pienentyessä ei ole mitenkään selkeää säästöä kunnille. Valtiontalouden tasolla koulujen lopettamiset voidaan kyllä saada näyttämään siltä, ettei mistään ole vähennetty, kun oppilasmäärä on vähentynyt samaa tahtia koulujen lakkauttamisen kanssa. Tältä se saadaan näyttämään. On kuitenkin syytä muistaa, että monissa kunnissa, kuten esimerkiksi kotikunnassani Halikossa, yhdenkin pienen koulun, siis yhdenkin pienen ala-asteen koulun, lopettaminen tarkoittaisi välittömästi tarvetta lisärakentamiseen naapurikouluissa. Tällöin kunta joutuu ilman mitään investointiavustuksia rakentamaan lisätiloja, sen sijaan että lapset voisivat käydä koulua lähellä kotiaan. Kaikkine koulukuljetuskustannuksineen säästöä tästä tuskin syntyy. Tämä tapahtuu siis nimenomaan kasvualueilla, kasvukunnissa.

Hallitus on ollut puheiden tasolla huolissaan kyllä monesta asiasta perusopetuksen tason säilyttämisessä. Muun muassa lisääntyvä erityisopetuksen tarve ja pätevien erityisopettajien puute on aiheuttanut keskustelua, mutta vähemmän puhutaan siitä, mistä ongelma johtuu. Kun lähes viidennes kaikista oppilaista tällä hetkellä tarvitsee jonkinlaista erityisopetusta, pitää hälytyskellojen soida. Kysymys kuuluu, miten erityiskasvatuksen tarvetta voidaan ennalta ehkäistä ja vähentää, siis miten tätä erityiskasvatuksen tarvetta voitaisiin ennalta ehkäistä.

Pienissä opetusryhmissä opettajalla on enemmän aikaa yhdelle oppilaalle ja vuorovaikutus myös oppilaiden perheiden kanssa on usein läheisempää ja luontevaa. Pienten koulujen yhdysluokilla nähdään olevan jopa positiivinen vaikutus keskittymiseen, ja usein näissä yhdysluokissa lapset harjaantuvat itsenäiseen opiskeluun. Kaavamaisesti toteutetun koulujen sulkemisen sijasta pitäisikin ennen joka ainoaa lakkautuspäätöstä pystyä arvioimaan kyseisen koulun vahvuudet. Lisäksi tulee arvioida ne välittömät ja myös välilliset kustannukset, joita kyseisen koulun oppilaiden opettamisesta muissa kunnan kouluissa aiheutuisi. Oppilaat, jotka suurissa kouluissa tarvitsevat tuekseen erityisopetusta, saattavat hyvinkin selviytyä paremmin pienessä opetusryhmässä.

Herra puhemies! Meillä ei ole varaa jättää ainuttakaan lasta tai nuorta syrjäytymään siksi, ettei perusopetuksessa pystytä kohtaamaan oppilasta yksilönä ja huomata ajoissa hänen erityisiä vaikeuksiaan. Yhä useammat opettajat joutuvat kuitenkin opettamaan ylisuuria ryhmiä, ilman että oppilailla olisi mahdollisuus tarvitsemaansa erityis- tai tukiopetukseen. Opettajat kyllä tiedostavat tilanteen ja tekevät parhaansa, mutta ilman riittävää henkilöstöä ja tuntikehystä on kuitenkin mahdotonta saada kaikkia oppilaita pysymään mukana opiskelussa ja motivoitumaan työelämään tähtäävään jatkokoulutukseen.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.


Esko Ahonen (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Tutun Suvivirren, "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen", myötä koulut ovat jääneet kesälomalle, todistukset ja valkolakit on jaettu.

Puhemies! Viime aikoina olemme saaneet lukea sanomalehdistä koulumaailmaa koskevia uutisia: "Suomalaiskoulu tehokas Oecd-maiden vertailussa", "Suomalaiskoululaiset osaavat hyvin matematiikkaa", "Suomalaiset koululaiset loistivat 32 maan lukijatutkimuksessa", "Suomen koulutusjärjestelmä on EU:n parasta kärkeä". Koulutusjärjestelmämme on todettu kansainvälisissä vertailuissa ja mittauksissa laadukkaaksi ja toimivaksi. Koulutuksellinen tasa-arvoisuus on vahva puoli tässä järjestelmässämme. Kun rinnakkaiskoulujärjestelmästä siirryttiin 1970-luvulla yhtenäiseen peruskouluun, muutosta perusteltiin tasa-arvolla. Eri puolilla maata, taajamissa, keskustoissa tai haja-asutusalueella, asuvilla on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua koulutukseen. Samat mahdollisuudet koskevat sekä tyttöjä että poikia.

Koulussa kasvaa Suomen tulevaisuuden tekijöitä. Jokaisessa koulussa luodaan maamme tulevaisuutta. Perusopetus on Suomen koulutusjärjestelmän kivijalka. Opettajat ja päättäjät tietävät, että perustan tulee olla luja ja sen tulee kestää. Suomen menestystarina on pitkän kehityksen tulos, joka ei ole mahdollinen ilman koulujemme toimivaa perusopetusta ja työlleen omistautuneita opettajia. Tarvitsemme myös tulevaisuudessa vahvaa, yleissivistävää koulutuspohjaa ja henkistä pääomaa, jonka varaan muu koulutus voi tukeutua. Koulutuksella on aina yhteys yksilön ja koko yhteiskunnan kehitykseen ja hyvinvointiin. Kansalaisten tasa-arvon toteutumisessa se on keskeisimpiä tekijöitä.

Koulutuksen tehtävänä on välittää nuorelle kulttuuriperintömme ja antaa samalla myös nykyaikaisen yhteiskunnan työn ja oppimisen valmiudet ja välineet. Parhaimmillaan koulu yhdessä kotien kanssa voi synnyttää oppilaissaan elinikäisen innostuksen itsensä jatkuvaan kehittämiseen ja luovaan toimintaan.

Kodin rooli lapsen ja nuoren kasvatuksessa, mutta myös koulunkäynnissä, on merkittävä. Tosin kodin ja koulun lisäksi moni muu tekijä vaikuttaa nuoren koulutusasenteisiin. On tärkeää, että kodit ja koulut löytävät toisensa. Kodin ja koulun yhteistyön merkitystä lisää se, että koulutasolla tehdään tänä päivänä valtaosa koulutusta koskevista päätöksistä. Koulutuksen ohjaus on viime vuosina muuttunut keskitetystä poliittis-hallinnollisesta ohjauksesta selvästi koulun ja opettajien asemaa painottavaan sekä oppilaiden, opiskelijoiden ja huoltajien asemaa korostavaan suuntaan.

Kodit arvostavat koulun tekemää työtä. Kouluihin luotetaan. Koulun annetaan tehdä työtään rauhassa. Käsitykseni mukaan huoltajat ottavat kuitenkin liian harvoin yhteyttä luokanvalvojaan, ryhmäohjaajaan tai muuhun kouluväkeen eivätkä istuinpaikat aina lopu vanhempainilloistakaan, avoimien ovien tilaisuuksista puhumattakaan. Se kuvaa kotien luottamusta kouluun, mutta myös sitä, että yhteiskunnassa ei ole tehty riittävästi töitä kodin ja koulun yhteistyön kehittämiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Tilastokeskuksen mukaan peruskoulun päättäneitä oli 60 800 keväällä 2003. Näistä 55 prosenttia aloitti lukion ja 37 prosenttia ammatillisen koulutuksen. Runsaat 2 prosenttia eli 1 461 meni kymppiluokalle, jonka käyneistä hieman yli 80 prosenttia jatkaa ammattikoulussa tai lukiossa. Lähes 6 prosenttia peruskoulun päättäneistä eli 3 378 ei jatkanut opintojaan heti missään. Heidän osuutensa on hiljalleen vuodesta 1990 supistunut 13 prosentista nykyiseen 6 prosenttiin. Vaikka kehitys etenee oikeaan suuntaan ja Suomen tilanne on moneen EU-maahan verrattuna hyvä, on huoli aiheellinen opintonsa pelkkään peruskouluun jättävistä. Lisäksi on huomioitava, että sijoittuminen peruskoulun jälkeen jatko-opintoihin ei vielä takaa, että tutkinto myös suoritetaan. Kokonaan tutkintoon johtavan opiskelun ammattikoulussa keskeytti 10 prosenttia ja lukiossa 2 prosenttia oppilaista lukuvuonna 2002—2003. Kun yleinen koulutustaso paranee koko ajan, niin pelkän oppivelvollisuuskoulun tai keskeneräisen koulutuksen turvin on yhä vaikeampi saada työtä ja sijoittua työelämään. Suomella ei ole varaa menettää kahta- tai kolmeatuhatta nuorta joka ikäluokasta työttömyyteen tai muuten väärille raiteille.

Keskustelun kuluessa on syytä etsiä vastausta kysymykseen, onko oppivelvollisuuden pidennys peruskoulun jälkeen paras keino puuttua vakavaan ongelmaan ja antaako pakko uutta intoa kouluun kyllästyneisiin. Aiheellista on myös miettiä, miksi tietty, pääasiassa pojista koostuva, ryhmä menettää usein jo alaluokilla opiskeluhalunsa. Ottaako opetus huomioon oppilaiden erilaiset, myös käytännölliset, valmiudet ja taipumukset? Oppimisvaikeuksiin on järkevää puuttua tehokkaasti heti niiden ilmetessä.

Arvoisa herra puhemies! Viime aikoina on käyty keskustelua myös oppivelvollisuuden jatkamisesta. Kuntatalouden kannalta on merkillepantavaa se, että oppivelvollisuuden pidennys nähtävästi lisäisi koulutuskustannuksia ainakin oppikirjojen ja muun sellaisen opetusaineiston verran, jonka ammattikoululaiset ja lukiolaiset maksavat nyt itse. Päättäjien onkin etsittävä vastausta kysymykseen, saadaanko samalla summalla kenties enemmän aikaan, jos rahat käytettäisiin vaikkapa hyvää tulosta tekevien työpajojen vakinaistamiseen ja niiden työpajojen edelleen kehittämiseen.

On muistettava, että jokainen jatkotutkinnon suorittanut on voitto sekä itselleen että yhteiskunnalle. Henkilökohtaisesti räätälöityjä polkuja arjen hallintaan, koulutukseen ja työelämään voidaan laatia ja järjestää nuorille monella eri tavalla. Huomioitavaa on se, että käytännön työn porkkanalla nuoret on helpompi houkutella myös teoriaopintojen pariin kuin pakottamalla.

Tätä keskustelua ja ajatusleikkiä käydessä olisi mukava tietää, mitä kymmenen vuotta sitten työpajatoimintaan ja tehostettuun opintojenohjaukseen osallistuneet tekevät nyt. Ovatko silloiset koulupudokkaat tai opintonsa keskeyttäneet suorittaneet jonkin tutkinnon ja sijoittuneet työhön vai joutuneet tyystin sivuraiteille? Tästä ilmeisesti tarvittaisiin jonkinlainen selvitys.

Arvoisa herra puhemies! Yleisesti voidaan kuitenkin todeta koulutuksesta, että se on investointi, joka lisää talouskasvua, tehostaa tuottavuutta sekä vähentää sosiaalista eriarvoisuutta. Moniin muihin investointeihin verrattuna koulutus vaatii tekijöiltään kärsivällisyyttä sekä näkemystä ja luottamusta pitkälle tulevaisuuteen. Hyvin hoidetun tai laiminlyödyn koulutuksen tulokset ovat arvioitavissa vasta vuosien, jopa vuosikymmenien, kuluttua. Hyvällä ja riittävällä koulutuksella luodaan lapsille ja nuorille tulevaisuus, kivijalka tulevaa elämää varten.


Reijo Kallio (sd):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen vastaus perusopetuksen laadun turvaamista koskevaan välikysymykseen minua kovasti tyydyttää. Vastauksessa systemaattisesti kumotaan opposition esittämät väitteet. Mielestäni ei löydy mitään perusteita opposition väitteille esimerkiksi siitä, että opetuksen taso olisi romahtanut. Päinvastoin opetus, mukaan lukien perusopetus, on Suomessa erittäin laadukasta ja kattavaa. Pisa-tutkimuksen tulokset puhuvat puolestaan, ja onpa myös elinkeinoelämän taholta annettu tunnustusta koulutusjärjestelmällemme. Viittaan muun muassa Jorma Ollilan kirjoitukseen Helsingin Sanomissa, jossa hän antaa julkiselle vallalle tunnustusta tutkimuksen ja koulutuksen pitkäjänteisestä kehittämisestä.

Koulutukseen ja tutkimukseen kannattaa Suomessa panostaa. Tieto ja osaaminen ovat tulleet taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen avaintekijöiksi. Tulevaisuudessa menestyvät ne maat, jotka kykenevät erikoistumaan tietointensiivisille aloille. Suomen on syytä olla mukana tässä joukossa.

Tänään on paljon puhuttu kouluverkosta ja opetusryhmien koosta. Meillä on tällä hetkellä pitkälti yli 100 kuntaa, joissa vuosittain syntyy vähemmän kuin 20 lasta. Koulunsa aloittavien ikäluokka pienenee tällä vuosikymmenellä yli 9 000 lapsella. Kun vielä otetaan huomioon sisäinen muuttoliike, seuraukset saattavat monissa kunnissa olla varsin dramaattisia, ja muutokset eivät koske vain pieniä kuntia vaan kaikenkokoisia kuntia. Kyse onkin siitä, löydetäänkö sellaisia uusia toimintatapoja, joilla kyetään myös vähäväkisillä ja väestötappioalueilla takaamaan laadukkaan opetuksen saaminen myös jatkossa. Tämä saattaisi edellyttää esimerkiksi etä- ja verkko-opiskelun lisäämistä jo pienempien koululaisten opetuksessa.

Ymmärrän myös sen, että jos oppilaita ei ole, niitä ei ole ja kouluverkkoa on supistettava, mutta haluan muistuttaa, että kaikissa koulujen lakkauttamisissa ei ole kyse oppilaspulasta vaan pelkästään kunnallisesta säästötoimenpiteestä, jonka todelliset säästöt saattavat jäädä hyvinkin kyseenalaisiksi. Mielestäni kouluverkon rationalisoinnissa pitäisikin aina muistaa, mistä maamme korkeatasoinen osaaminen kumpuaa. Niinpä meidän on kyettävä huolehtimaan siitä, että kaikille mutta erityisesti pienimmille lapsille turvataan tasavertaiset mahdollisuudet perusopetukseen. Meidän on edelleenkin nähtävä peruskoulutus investointina tulevaisuuteen.

Viime viikolla me keskustelimme täällä eduskunnassa väestöpolitiikasta ja ikärakenteen muutoksesta. Perimmiltään ikärakenteen muutoksessa on kyse siitä, että odotettavissa oleva elinajan pidentyminen ja samanaikainen syntyvyyden vähentyminen muuttavat huoltosuhdetta kannaltamme hankalaan suuntaan. Työllisyysasteen nosto onkin yksi oleellinen keino, jolla me voimme vastata tulevaisuuden haasteisiimme. Tässä työllisyysasteen nostamisessa tarvitaan vanhenevan väestön ohella huomiota myös nuoreen sukupolveen. Meillä ei ole varaa siihen, että liian moni nuori putoaa kelkasta jo peruskoulun jälkeen. Vaikka koulupudokkaiden määrä, 5,5 prosenttia, Suomessa onkin pienempi kuin EU-maissa keskimäärin, sekin on kuitenkin aivan liian suuri luku. Onneksi hallituksella on tavoitteena pudokkaiden osuuden selkeä vähentäminen.

Nuorten kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat työllisyyden edistäminen, koulupudokkaiden määrän vähentäminen, tukitoimet siirryttäessä koulusta työelämään, työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen sekä nuorten aktiivisen kansalaisuuden tukeminen. Suomessa toisen asteen opetusta on tarjolla kattavasti. Uskonkin, että koulutustakuun avulla kyetään nykyistä suuremmalle osalle nuoria antamaan pelkkää perusopetusta korkeampi koulutus, mikä osaltaan antaa nuorelle paremmat edellytykset selviytyä elämässään.

Arvoisa puhemies! Kuten hallituksen vastauksessa todetaan, kuntien talousongelmia voidaan ikääntyvässä Suomessa kestävästi ratkaista vain hillitsemällä menojen kasvua. Itse kyllä näkisin, että avainasemassa julkisen talouden, siis myös kuntatalouden, osalta on myös työllisyysasteen nostaminen. Se kuitenkin takaa riittävän rahoituspohjan keskeisten peruspalvelujen rahoittamiseksi. Kunta- ja palvelurakenneuudistukselta odotan selkeää linjausta siitä, miten kuntien rahoituspohja pitkässä juoksussa turvataan. Tär­keää on myös saada yksiselitteiset pelisäännöt kuntien ja valtion tehtäväjaosta.


Tapani Tölli (kesk):

Arvoisa puhemies! Oppositio on tehnyt välikysymyksen kokoomuksen johdolla perusopetuksen laadun turvaamisesta. Tämä on hyvin tärkeä aihe, mutta jotakin ehkä tästä tilanteesta kertoo nyt se, että täällä ei ole vähään aikaan näkynyt yhtään kokoomuksen edustajaa paikalla, vaikka vielä aika iso määrä puheenvuoroja ja keskustelua on käymättä. Ehkä tämä kertoo siitä vakavuudesta, millä tähän asiaan on suhtauduttu.

Opetus- ja koulutusjärjestelmä on koko yhteiskuntamme kannalta aivan peruskysymyksiä. Meidän peruskoulujärjestelmämme on hyvä — voi sanoa, että se on vielä mainettaan parempi. Tietysti siinä on paljon kehittämistä, mutta voi sanoa niin, että hyvää on hyvä kehittää. Koulutusjärjestelmämme on lähtökohtaisesti tasapuolinen ja oikeudenmukainen. Se takaa kohtuullisen hyvät mahdollisuudet kaikille saada opetusta.

Täällä on tänään puhuttu paljon kuntataloudesta. Kuntien talous ja perusopetus ja sen turvaaminen liittyvät läheisesti toisiinsa. Kuntien talous on tällä hetkellä tiukka; voi sanoa, että se on myös vaikea ja vakava. En ole kuullut, että kukaan hallituksen ministereistä olisi väittänyt, että kunnilla menee hyvin, niin kuin muutamissa puheenvuoroissa on yritetty todistella, enkä kuullut viime syksynäkään väitettävän, että kuntien taloudellinen tilanne on hyvä. Silloin arvioitiin tulevaisuuden näkymiä, ja sillä hetkellä käytettävissä olevien virallisten arvioiden mukaan kuntien taloudellinen kehitys näytti vähän paremmalta, edellyttäen, että menokehitys pysyy kohtuullisesti kurissa. Sitä se ei ole nyt sitten tehnyt. Kuntien talous on sekä poikkileikkauksena että tulevaisuuteen tarkasteltuna vakava. Syyllisiäkin on tänään haettu. Sen voi hyvin selkeästi todeta, että ei tämä hallitus ole kuntien taloutta kurjistanut, syyt ovat syvemmällä, mutta niitä en nyt lähde tässä käymään läpi.

Tärkeää on sekä lähitulevaisuuden että vähän pidemmän aikavälin tulevaisuuden kannalta se, että kuntien menokasvu saadaan taitettua, että menojen kasvu ja tulojen kasvu ovat suunnilleen samalla tasolla. Sillä tavalla pystytään myös takaamaan palvelujen kehittäminen. Kuntien toimintoja koskettava kunta- ja palvelurakenneuudistus on hyvin tärkeä. Voi sanoa, että kun se saadaan onnistuneesti vietyä läpi, sillä voidaan turvata palvelujen saatavuus ja laatu ja oikeudenmukaisuus. Tämä työ on niin tärkeää, että siihen tarvitaan mahdollisimman moni mukaan.

Täällä on puhuttu tänään myös kouluverkosta ja erityisesti oppositio on esittänyt huolensa sen säilymisestä ja kehittymisestä. Siinä varmasti olemme suurin osa samaa mieltä, että kouluverkon riittävän kattavana säilyminen ja kehittyminen on perusopetuksen kannalta hyvin tärkeä asia. On kuitenkin tapahtunut joitakin muutoksia, jotka vaikuttavat kouluverkkoon. Meidän kouluverkkomme perusta on oikeastaan siinä, kun suuret ikäluokat olivat kouluiässä — suurten ikäluokkien jälkijoukkoon itsekin kuulun. Mutta kun katsomme syntyvyyttä, niin nykyään syntyvyys on suunnilleen puolet siitä kuin se oli suurimmillaan 40-luvun lopussa. On aivan selvä, että ihan sama kouluverkko ei voi olla käytössä, koulu toimiakseen tarvitsee myös lapsia. Mutta on myös niin, että kun kunnissa tehdään päätöksiä kouluverkosta, ei ole syytä tehdä hätiköityjä päätöksiä vaan on katsottava ensisijaisesti lapsen, oppilaan, etua ja opetuksellista tasa-arvoa.

Tässä opetuksen kehittämisessä on syytä ottaa huomioon myös ne mahdollisuudet, mitä uusi tekniikka tuo mukanaan. Keskustelussa ei ole kovin paljon sivuttu tätä tänään, mutta perusopetuksessakin ja vielä enemmän keskiasteen ja lukio-opetuksessa pystytään käyttämään hyväksi etäopetusta. Niistä saadut kokemukset ovat hyvin rohkaisevia. Vaikka tänään puhutaan ja on puhuttu ensisijaisesti peruskoulusta ja perusopetuksesta, niin voin todeta, että omassa kotikunnassani on useita vuosia toiminut erinomaisesti lukio, joka on Oulun lyseon etätoimipiste, eli normaali päivälukio toimii etäopetuksella ja oppimistulokset ovat varsin hyviä.

Arvoisa puhemies! Yhden näkökulman vielä tähän haluan ottaa, mikä on vaikuttanut ja vaikuttaa perusopetuksen kustannuskehitykseen ja kuntien menoihin. Sen voi sanoa parilla sanalla: se on hyvinvointi ja pahoinvointi. Tällä hetkellä tarvitaan erittäin paljon pahoinvoinnista johtuvia toimenpiteitä, tarvitaan henkilökohtaisia tukihenkilöitä, tarvitaan erityisopetusta jne. entistä enemmän. Kaikki ne toimenpiteet, millä pystymme vakauttamaan ja vahvistamaan lasten hyvää elämänympäristöä ja kasvua ja kiinnittymistä elämään, vaikuttavat myös siihen, millä tavalla pystymme varsinaista opetustyötä hoitamaan. Luonnollisesti opetuksella on myös oma merkityksensä ja suuri merkitys lasten hyvinvoinnille ja kiinnittymiselle tähän yhteiskuntaan. Sillä on saatu erinomaisia tuloksia. Emme voi jättää ketään sillä tavalla turvaverkon ulkopuolelle, vaan tämän yhteiskunnan on syytä hoitaa asioita niin, että kaikki voivat tasavertaisesti päästä opiskelumahdollisuuksien piiriin.

Arvoisa puhemies! Kun olen tätä keskustelua seurannut, niin olen jäänyt oikeastaan miettimään tämän välikysymyksen tarkoitusperiä. Tarpeellinen se joka tapauksessa on. On erittäin tärkeää, että perusopetuksesta keskustellaan. Se on meille hyvin yhteinen asia. Se on yhteiskuntamme sekä tämän päivän että tulevaisuuden, voi sanoa, kriittinen menestystekijä.


Reijo Paajanen (kok):

Arvoisa puhemies! Itse vuonna 1950 syntyneenä, kun Mikkelissä Lähemäen kansakoulua kävin ja meitä oli 48 oppilasta, se luokka ei tuntunut suurelta silloin. Pidimme muutama vuosi sitten luokkakokouksen; meidän luokallamme oli hyvin tunnettu henkilö tästäkin talosta, eli luokkakaverinani oli Erkki Liikanen, ja hän järjesti luokkakokousta. Totesimme, että kaikki paria poikkeusta lukuun ottamatta oli pärjännyt erinomaisesti elämässä. Eli ei se luokkakoko aina välttämättä kaikkea kerro. Näin sen ajan ihmisenä tuntuu siltä.

Viime perjantaina vietettiin kevätjuhlia useassa koulussa haikein mielin. Oppilaat olivat varmasti iloisia päästessään kesäloman viettoon, mutta useiden rehtoreiden, opettajien ja vanhempien mieltä painoi epätietoisuus opetuksen jatkumisesta ja pelko opetuksen tason jatkuvasta heikkenemisestä suomalaisissa kouluissa. Taustalla on kevään poliittisen keskustelun keskipiste eli kuntatalouksien heikko ja yhä heikentyvä tila.

Perusopetus on tutkitusti Suomessa ollut laadukasta, ja siitä on kummunnut suomalainen osaaminen. Tämän välikysymyksen tavoitteena on herättää hallituspuolueet ja ministeriöiden virkamiehet jonkinlaisesta horroksesta, sillä kuntien talousongelmat ovat nyt siirtyneet jo käytännön tasolle. Viimeaikaiset tutkimukset perusopetuksen tasosta kertovat tilanteesta vain viimeisten kymmenen vuoden ajalta. Niinpä ei pidä tuudittautua nyt saatujen hyvien tulosten varaan, vaan on nähtävä, millaisia muutoksia kouluissa ja opetuksessa on viime vuosina tapahtunut.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän kivijalka eli peruskoulu on syntymästään asti pohjautunut ajatukseen, että jokainen suomalainen lapsi saa tasa-arvoisen ja kannustavan opetuksen kautta hyvät peruslähtökohdat tulevaisuudelleen. Kaikilla meistä on ollut mahdollisuus omalla työllämme ja sitoutumisellamme päästä eteenpäin. Kuntien talouksien rapautuminen johtaa tällä hetkellä yhä useamman kunnan osalta koulutoimen leikkaamisiin. Tämä johtaa luokkakokojen kasvuun, pienten koulujen lakkauttamisiin ja opetuksen tason ja tarjonnan heikkenemiseen. Peruskouluihin ja lukioihin on saatu uudet opetussuunnitelmat. Niiden käyttöönotto kuitenkin vaarantuu resurssien vähäisyyden vuoksi. Opetuksen laatu ei uusilla opetussuunnitelmilla parane, ellei niiden käyttöönottoon voida panostaa oppimateriaalihankinnoissa ja opettajien koulutuksessa.

Samat ongelmat löytyvät myös oppilashuollon puolella. Tästä esimerkkinä on erityistä tukea tarvitsevien lasten määrän voimakas kasvu. Kyse on vakavasta ongelmasta, jolle opetusministeri on kääntänyt kuuron korvansa. Kouluissa ei ole riittävästi avustajia, joiden avulla erityistä tukea tarvitsevat oppilaat pysyisivät muun opetuksen mukana. Kyse on siis näiden oppilaiden mahdollisuudesta pysyä opetuksessa mukana ja siten saada riittävät valmiudet peruskoulunsa päättämiseen. Jos ne jäävät saavuttamatta, on kyse selvästä syrjäytymisriskistä.

Yhtenä syynä kuntatalouden heikkenemiseen on valtion kunnille osoittamat uudet lakisääteiset velvoitteet. Näiden velvoitteiden toteuttamiseen ei kuitenkaan valtion kassasta lisärahaa heru, ja kunnat joutuvat velvoitteet yksipuolisesti hoitamaan. Tämä johtaa kunnissa tilanteeseen, jossa leikataan sieltä, mistä rahat helpoiten ovat irti saatavissa. Koulutoimen budjetti on yksi kohtuullisen kivuton vaihtoehto, sillä esimerkiksi sairaanhoidon menoja ei voi eikä pystytä helposti enää vähentämään. Valtion on maksettava kunnille niille kuuluva kustannustenjaon tarkistuksessa jäänyt osuus. Opetustoimen osalta puhutaan noin 100 miljoonasta eurosta, jotka siis kunnat ovat aiemmin opetukseen käyttäneet, mutta jota valtio ei ole niille palauttanut.

Mikäli perusopetuksen ja kuntatalouksien ongelmiin ei pian puututa, on edessä valojen sammuttelu sadoissa kouluissa. Pahiten tästä tilanteesta kuitenkin kärsivät oppilaat, joiden ohjaamiseen ei opettajille jää riittävästi aikaa, ja toisaalta opetustarjonta vähenee resurssien puutteessa. Yhdyn näiden ajatusten jälkeen täysin kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa ja tämän välikysymyksen muotoilussa esitettyyn huoleen suomalaisen koulutuksen ja osaamisen tulevaisuudesta.


Minna Lintonen (sd):

Arvoisa puhemies! Täällä monet edustajat ovat aloittaneet puheensa Suvivirrellä, sillä että muutama päivä sitten on laulettu Suvivirsi. Mutta erityisesti oppositiolle, kokoomukselle ja ed. Paajaselle haluaisin osoittaa virren, jolla usein koulutyö alkaa, "Totuuden henki, johda sinä meitä". Juuri äsken ed. Paajanen väitti, että kunnissa ei ole palkattu koulunkäyntiavustajia. Se on aivan selkeästi väärinymmärrys, ed. Paajanen: koulunkäyntiavustajien määrä on kasvanut viime vuosina 4 000:sta 8 000:een, elikkä määrä on tuplaantunut.

Arvoisa puhemies! Sitten täällä on ollut myös muita virheellisiä väitteitä kokoomuksen suunnasta. Kuten sanoin, jos tässä salissa istuvat kokoomuslaiset kuntapäättäjäkansanedustajat olisivat yhtä terhakkoina omissa kunnissaan hoitamassa koulutoimen asioita, niin meillä ei monessakaan kunnassa olisi tällaista hätää kuin he nyt väittävät olevan. Mutta he ovat selkeitä takinkääntäjiä, nämä kokoomuslaiset kuntapäättäjät ovat selkeitä takinkääntäjiä omissa valtuustoissaan. Ensimmäisenä he viuhtovat viikatteiden kanssa meidän lastemme päiden yläpuolella ja yrittävät lakkauttaa kouluja. Todella järkyttävää käytöstä ja melkoista takinkääntöä!

Arvoisa puhemies! Asiantuntijoiden kesken vallitsee harvinainen yksimielisyys siitä, että henkinen pääoma on avainasemassa taloudellisen kasvun tekijänä. Koulutus taas on tärkein julkisen vallan hallussa oleva panostekijä. Suomessa panostetaan koulutukseen, ja meillä oppilaat voivat hyvin. Maailmallakin tunnustettujen Suomen oppimistuloksien kiittävät arviot on käyty tässä salissa moneen kertaan tänään läpi. Oecd-maiden vertailututkimuksen ja EU:n väliraportin mukaan 15-vuotiaiden suomalaisnuorten lukutaito on Oecd-maiden paras. (Eduskunnasta: Kyllä se siitä heikkenee!) Myös matematiikan ja luonnontieteiden taidot ovat kansainvälistä huippua.

Suomessa oppiminen on kansainvälisten vertailujen mukaan erittäin tasa-arvoista. Koulujen väliset erot oppilaiden osaamisessa ovat Suomessa tutkittujen maiden pienimpiä, mikä selittyy sillä, että opetus järjestetään yhtenäisenä koko ikäluokalle, ja tämä on sosialidemokraattista koulutuspolitiikkaa. Suomalainen peruskoulutus on onnistunut tuottamaan sekä korkeatasoista opetusta että varsin monipuolista ja tasapainoista osaamista. Se on elinehto suomalaiselle kilpailukyvylle. Suomalaisten huipputulosten takana on maailman paras opettajankoulutus ja maailman pätevimmät opettajat. Suomalainen koulujärjestelmä takaa sen, että kaikilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet menestyä opinnoissaan perheen yhteiskunnallisesta asemasta huolimatta. Enää ei tarvitse syntyä oikeistoporvariperheeseen menestyäkseen opinnoissa ja työelämässä.

Tärkeää on kuitenkin myös huomata, että loppuarvosana on yhä haussa ja koulutuksesta ­löytyy vielä koko joukko ongelmia. Mutta tällä ­hetkellä meillä on ministeriössä osattu tarttua ­niihin. Meillä  on  käynnistetty  monennäköisiä ­toimenpideohjelmia:  on erityisopetuksen lyhyen tähtäimen toimenpideohjelma, Opetushallitus on käynnistänyt  Erityisopetuksen  kehittäminen -koulutuksen tarjousten perusteella, tällaisen erityisopetuksen opettajankoulutusohjelman. Koko ajan opetusministeriö ja Opetushallitus ovat hereillä. Erilaiset oppijat — yhteinen koulu -hanke on käynnistynyt, Alueellisten palvelujen kehittäminen opetustoimessa -hanke on käynnistynyt, valtion erityiskoulujen kehittäminen resurssikeskuksina on käynnistynyt. Koko ajan tätä työtä tehdään, huomatkaa, te yksi kokoomuslainen opposition edustaja, ainoa, joka olette huolissanne tästä koulutuksesta. (Ed. Ollila: En ole ainoa!) — Näköjään olette, kun te olette ainoa salissa.

Kuntien rakenteelliset koulujen muutokset ovat asioita, joita seuraavana joudumme pohtimaan. Rakenteelliset muutokset tarkoittavat peruskoulujen lakkauttamisia, koska ikäluokat pienenevät selvästi. Arvion mukaan ikäluokat pienenevät 44 000 lapsukaisella vuoteen 2015 mennessä. On kuitenkin muistettava, että tulevien vuosien kouluverkkoa on kunnissa osattu tarkastella jo aikaa sitten. Kunnat ovat tehneet rakenteellisia muutoksia jo vuosien ajan, jo silloinkin, kun kokoomus on ollut hallituksessa. Suomessa on lakkautettu 600 pientä peruskoulua viime vuosina.

Nyt olisi tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että viidesosa peruskoulun päättäneistä ei saavuta peruskoulun tavoitteita tai saavuttaa ne puutteellisesti. Ongelmia löytyy niin kirjoitustaidossa, kielen tuntemuksessa kuin matematiikassa. Ongelmat on selvitettävä kiireellisesti ja niiden korjaamiseksi on laadittava toimenpideohjelma. Löytyisikö yksi ratkaisu ehkä niistä pienemmistä ryhmäko’oista? Samalla monet muut nyt kasvaneet menohuolet, kuten koulujen erilaiset erityis- ja tukipalvelut, saattaisivat jäädä vain huoleksi.

Täällä on myös todettu viisaasti, että peruskoulun oppimistulosten parantamisella on kansantaloudellista merkitystä, koska näin voidaan parantaa jatko-opinnoissa pärjäämistä ja siten työllisyysmahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä mainitaan myös erityistä tukea tarvitsevien lasten määrän nopea kasvu. Väheksymättä erityisopetuksen tarvetta tai sen merkitystä voidaan myös todeta, että erityisopetuksen tarvetta arvioidaan sen tarjonnalla ja erityisesti erityisopetuksen piirissä olevien oppilaiden määrällä. Näin tarve kasvaa sitä mukaa kuin tarjontakin. Kun pitkäaikaista erityisopetusta tarvitaan vähemmän, lyhytaikaista annetaan useammalle ja erityisopetuksessa olevien oppilaiden määrä kasvaa. Silloin kun kysymys on lieviin oppimis- tai sopeutumisvaikeuksiin liittyvästä niin sanotusta osa-aikaisesta erityisopetuksesta, suuri oppilasmäärä voidaan tulkita myös sen merkiksi, että varhaisen väliintulon periaate on toteutunut ja toteutuu. Maakuntien vertailu osoittaa, että erot eivät ole sillä tasolla erityisen suuria eivätkä systemaattisia. Opetushallituksessa tekeillä oleva selvitys viittaa kuitenkin vahvasti siihen, että kuntien välillä on olennaisia eroja sekä tuki- että erityisopetuksen tarjonnassa. Yhteydet kuntatalouteen eivät ole niin yksiviivaisia, että vauraat kunnat tarjoavat lain edellyttämiä tukitoimia ja köyhät eivät; tässäkin tapauksessa olemme tekemisissä kunnallisen päätöksenteon kanssa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Onneksi hallitusohjelmasta löytyy kirjaus, että ikäluokkien pienentyessä vapautuneet voimavarat käytetään koulutuksen vahvistamiseen. Näin täytyykin olla. Vain talouteen pohjautuvat visiot eivät saa olla uhka koulutuksen tasa-arvolle ja suomalaiselle sivistykselle.


Raimo Vistbacka (ps):

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti ei ollut mahdollista seurata tätä keskustelua, kun ed. Paajasen kanssa jouduimme olemaan eräässä toisessa tilaisuudessa, johon meidät edustajantoimemme johdosta oli nimetty.

Mielestäni jo tämä ed. Lintosen puheenvuoro avasi täysin sen, kuinka paatoksenomaisesti voidaan puhua sellaisesta asiasta, joka toisaalta voidaan nähdä aivan toisella tavoin. Ainakin omalla alueellani, omassa kunnassani, muutama vuosi sitten, kun kouluja lakkautettiin, kyllä se oli suurin hallituspuolue keskusta, joka ne päätökset väkisin ajoi. Vannottiin säästöjen nimiin. Tuntuu siltä, että tällä hetkellä ainoita fiksuja ja järkeviä ovat ne, jotka ajavat rankkoja säästöpäätöksiä ottamatta huomioon niitä kokonaisvaikutuksia, joita niitten päätösten kautta tulee. Tämä on minun mielestäni sangen vaarallista. Olen itse todella ollut todistamassa sitä, kun kerralla lakkautettiin viisi kyläkoulua. Väitettiin, että koulutuskustannukset vähenevät. Se varmasti pitää paikkansa, mutta onko otettu huomioon toisaalta kokonaiskustannuksia, mitä siitä mahdollisesti aiheutuu yhteiskunnalle? Ensinnäkin tietysti kuljetukset kasvavat, pienten oppilaitten odotusajat ja päivät pitenevät, ja toisaalta on myöskin se, miten se mahdollisesti vaikuttaa näihin nuoriin.

Olin viime maanantaina eli eilen sairaanhoitopiirin kokouksessa, ja siellä kävi ilmi, millä tavoin lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. En väitä, arvoisa puhemies, että se olisi johtunut nimenomaan suuremmista luokkako’oista, mutta näin asiantuntijat ainakin epäilivät, että kun on suuri luokkakoko, niin opettaja (Ed. Lintonen: Johtuuko se hallituksesta, vai?) — ehkä ed. Lintonen tuntee paremmin asian alan ammatti-ihmisenä — ei parhaalla mahdollisella tahdollakaan pysty seuraamaan, ehtiikö jokainen oppilas omaksumaan ja onko hän suorittanut ne tehtävänsä. Sen jälkeen hieman syrjäytyneempi nuori voi joutua sivuraiteelle, ja sieltä on vaikea päästä pois.

Myöskin omalla alueellani asiantuntijat ovat todenneet, että monta kertaa tällaiset säästötavoitteet eivät tue kokonaisstrategiaa eivätkä niitä hyväksyttyjä ohjelmia ihmisten hyvinvoinnista. Eli monta kertaa säästämällä koulutuksessa, perusopetuksessa, kasvatetaan kustannuksia muun muassa lastenpsykiatrisessa hoidossa. Näin ainakin sen alan asiantuntijat ovat väittäneet.

Minun mielestäni arvoisa ministeri omassa puheenvuorossaan totesi varsin osuvasti ja minun mielestäni myöskin varmasti rehellisesti, kun hän totesi: "Tutkimukset osoittavat, että jopa 25 prosenttia lapsista ja nuorista on vakavasti psykososiaalisesti oireilevia. Tämä heijastuu myös koulutyöskentelyyn, ja oppilashuollolla onkin yhä haastavampi tehtäväkenttä." Minun mielestäni tässä on eräs perustavaa laatua oleva ongelma, jota minun mielestäni pitäisi analysoida ja pohtia sitä, onko todella suurilla luokilla joku ja minkälainen osuus tähän.

Täällä ed. Paajanen totesi, kuinka suuressa luokassa hän aikoinaan oli. Itse olen ollut kansakouluaikana sellaisessa luokassa, jossa sattui olemaan jopa kolme oppilasta. Ja, arvoisa puhemies, voin väittää, että siellä ei pystynyt lintsaamaan. Ei voinut luottaa siihen, että jätti läksyt lukematta. On sanottu, että ei tule virikkeitä, kun on niin pienessä kouluyhteisössä ja luokassa. Arvoisa puhemies, en tiedä, kuinka virikkeetön itse sitten olen, mutta mielestäni aika tavalla niitä virikkeitä on sitten ainakin täällä Pääkaupunkiseudulla pystynyt hankkimaan, jos ei silloin nuoruudessaan niitä saanut.

Arvoisa puhemies! Vielä ihan lopuksi toteaisin vain, että kun puhutaan myöskin näistä kyläkoulujen lakkauttamisista, mikä vaikutus sillä on siihen kyläyhteisöön ja myöskin, sanoisiko näin kauniisti, perifeerisillä alueilla asuviin ihmisiin, se ei ole ollenkaan pieni.


Aila Paloniemi (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Toisin kuin välikysymyksen perusteluissa väitetään, hallituksen toimet ovat vahvistaneet kuntataloutta. (Ed. Vistbacka: Eivät ainakaan Alajärvellä!) Valtion toimien vaikutus kuntien talouteen on indeksikorotuksen mukaan positiivinen tänä vuonna 159 miljoonaa euroa. Kunnille ja kouluille ei myöskään ole sälytetty koko ajan lisää tehtäviä ilman rahoitusta, kuten välikysymyksen tekijät väittävät. Valtionosuuksiin tehty indeksikorotus 50 prosentista 75 prosenttiin täysimääräisestä korotuksesta lisää perusopetuksen järjestäjän valtionosuuksia kunnille 29 miljoonaa euroa. Näin ollen hallitusohjelman kirjaus ikäluokkien pienenemisestä säästyvien määrärahojen käyttämisestä koulutuksen kehittämiseen voidaan osin perustella.

Ikäluokkien pienenemisestä säästyvä osa on tänä vuonna 16,6 miljoonaa euroa, koska peruskoulun aloittavien määrä on 6 000 koululaista pienempi kuin aikaisemmin. Esiopetuksen kuljetusetu tuli voimaan 1.8.2004, rahaa tuli tuolle syksylle 5 miljoonaa euroa ja seuraavalle vuodelle 10 miljoonaa euroa. Ja kun tähän vielä lisätään hallituksen aikaansaannokset perusopetusta tukeviin toimiin, satsaukset myös taiteeseen, urheiluun, liikuntakasvatukseen ja nuorisotyöhön, ei voida ihan hyvällä omallatunnolla väittää, ettei hallitus olisi hoitanut velvoitteitaan kunnille.

Perusopetusta tukeviin toimiin voidaan listata myös muun muassa koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan vakiinnuttaminen. Siihen on kuluvalle vuodelle varattu 44,8 miljoonaa euroa. Erillismääräraha lasten ja nuorten psykiatrisesta hoidosta ja kuntoutuksesta aiheutuviin kustannuksiin on tänä vuonna 5 miljoonaa euroa. Se on hoidon ja kuntoutuksen ohella tarkoitettu myös mielenterveyttä ylläpitävien ja mielenterveysongelmia ehkäisevien palvelujen kehittämiseen. Ja vielä: erityisopettajien koulutukseen on satsattu tälle vuodelle 500 000 lisäeuroa.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen allekirjoittajat väittävät hallituksen puskevan koulujen lakkauttamista eteenpäin poistamalla kouluverkkotunnuksen. Nykyistä järjestelmää on arvosteltu siitä, että se ehkäisee kouluverkon kehittämistä ja kuntien välistä yhteistyötä. On olennaista huomata, että vaikka kouluverkko vaikuttaakin valtionosuusperusteena aikaisempaa vähemmän ja harvemmassa kunnassa, valtionosuudet eivät silti häviä mihinkään, ne vain jakautuvat eri tavalla. Malli lisää kuntien valinnanvapautta siinä, miten palveluita järjestetään. Kouluverkkotekijän painon vähentämisessä pienet kunnat pääosin hyötyvät, koska ne ovat jo saneeranneet kouluverkkonsa. Vastakkaisista väitteistä huolimatta muutoksen vaikutukset eivät ole kovin merkittäviä.

Arvoisa puhemies! Suomalainen koulutusjärjestelmä on saanut runsaasti kansainvälistä julkisuutta nuorten hyvien oppimistulosten myötä. Meikäläisten nuorten koulutustaso on huippuluokkaa maailmalla. Toisaalta koko työikäinen väestö on meillä Oecd-maiden keskitasoa heikommin koulutettua. Suomalaisten koulutukseenosallistumisasteen ja koulutustason nousu ovat olleet länsimaiden nopeimpia. Nopeaa kasvua ei kuitenkaan ole saavutettu ilmaiseksi: koulutusmenot ovat kasvaneet kaikilla koulutusasteilla. Itse asiassa julkiset koulutusmenot ovat yli kymmenkertaistuneet viimeisten 50 vuoden aikana.

Vaikka lamavuodet 90-luvulla karsivatkin julkisia koulutusmenoja, niiden bkt-osuus on pysynyt korkealla ja osuus kaikista valtion menoista on kasvanut voimakkaasti 90-luvun lopussa. Näin todetaan Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuksessa. Samaisessa tutkimuksessa myös arvioidaan koulutuksen kokonaismenoja tulevaisuudessa. Ne eivät laske yhtä jalkaa koulutusikäisen väestön määrän kanssa. Tähän on syynä yksikkökustannusten taso sekä koulutukseenosallistumisasteen kohoaminen.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana tulevaisuuden koulusta. Tulevaisuuden koulu on eri-ikäisten toimintakeskus, näin on todennut Opetushallituksen pääjohtaja Kirsi Lindroos. Koulun on minunkin mielestäni toimittava yhteistyön foorumina kaikille niille, jotka tekevät työtä tai haluavat harrastaa lasten ja nuorten parissa. Koulun tulee olla toimintakeskus eri-ikäisille ihmisille eli tarjota tilaa ja rakenteita aktiiviselle oppimiselle ja harrastuksille. Oppilaille on myös tarjottava aito mahdollisuus vaikuttaa toimintaan ja ympäristöön. Tulevaisuudessa koulu on vain yksi oppimisen paikka monista. Toimintakeskus tarkoittaa jatkuvasti laajenevaa oppimisympäristöä, jossa lähiyhteisö ja koko seutukunta tukevat oppimista.

Toivon Kirsi Lindroosin tavoin, että seutukunnallisin ratkaisuin ja uudenlaisin työskentelytavoin voimme yhdistää olemassa olevat resurssit ja auttaa nykyistä paremmin kaikkia erilaisia oppijoita. Uusissa opetussuunnitelman perusteissa on todellakin luotu hyvä pohja sille, että koulu voi toimia alueellisena toimintakeskuksena. Koulun tehtävät pitää nähdä laajasti. Sen merkitystä kasvuyhteisönä korostetaan, ja toimintatavoissa korostetaan aktiivista osallisuutta, vuorovaikutusta ja yhteistyötä.


Riikka Moilanen-Savolainen (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Ei ole mikään uutinen, että kuntatalous on talouden näkökulmasta haas­teellisessa tilanteessa. Tähän on päädytty useiden vuosien kuluessa. Negatiivisen vuosikatteen kunnat tulivat erityisen tutuiksi jo 90-luvulla.

Suomessa on vähitellen päätös päätökseltä rakennettu palvelujärjestelmää, jonka maksamiseen eivät riitä valtion eivätkä kuntien varat. Tilannetta vaikeuttaa niin ikään 90-luvulta asti kestänyt pitkäaikaistyöttömyys. Lähivuosina jatkuvasti lukumäärältään vähenevät työikäiset asettavat tulevaisuuden haasteet aivan omaan arvoonsa. Tästä syystä hallitus onkin käärinyt hihansa ja käynnistänyt yhden vuosikymmenien merkittävimmistä uudistushankkeista. Palvelurakenneuudistuksen tarkoituksena on varautua väestörakenteen ja palvelutarpeen muutoksiin. Uudistuksen lähtökohtana on palvelujen saatavuuden ja laadun turvaaminen. Perusopetukseen liittyvät kysymykset liittyvät oleellisesti tähän uudistustyöhön.

Arvoisa puhemies! Julkisessa keskustelussa rakennetaan usein vääristynyt kuva perusopetuksesta ja kuntien kouluverkosta. Liian usein väitetään, että esimerkiksi koulujen lakkauttamispäätöksiä tehtäisiin vain pienissä kunnissa. Olen joitakin aikoja sitten omalta osaltani ollut tekemässä päätöstä koulukaupunki Oulussa, jossa lakkautettiin vastikään lukio. Tämäntyyppiset ratkaisut herättävät yleensä vanhempien ja koululaisten keskuudessa epävarmuutta. Oulun tapauksessa kipeällä päätöksellä turvattiin kuitenkin lähikoulu pienimmille koululaisille ja lukiotoiminta keskitettiin suurempaan yksikköön kohtuulliselle etäisyydelle.

Jokainen päätös tulee tehdä kunnan lähtökohdista ja oppilaiden tarpeista kuntien itsehallintoa kunnioittaen. Usein jää huomaamatta, että uudet ratkaisut koulukysymyksissä voivat tuoda luultua positiivisempia piirteitä myös oppilaille. Isompi koulu voi tuoda oppilaalle laajemmat mahdollisuudet aine- ja kielivalintoihin. Oppimisen edellytykset voivat olla myös laadullisesti paremmat. Esimerkkinä haluan jälleen mainita kotikaupunkini Oulun, jossa kasvukipujen ohella eletään aivan samoissa taloudellisissa haasteissa kuin muualla Suomessa. Siitä huolimatta oululaisissa peruskouluissa toimivat tavanomaisen perusopetuksen lisäksi kuvataiteen, musiikin ja liikunnan erikoisluokat.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä viitataan valtakunnalliseen peruspalvelujen arviointiraporttiin, jonka mukaan alueelliset erot perusopetuksessa ovat kärjistyneet. Tämän väitteen rinnalle otan jälleen esimerkin omalta alueeltani. Oulun lääni kuvaa hyvin viime vuosikymmenien yleistä kehitystä Suomessa. Maaseutuväestö vähenee, ja kasvukeskuksiin keskittyy entistä suurempi väestöosuus. Pienenevät ikäluokat tuovat konkreettisesti päätöksentekijöiden eteen totuuden, joka väistämättä vaatii palveluiden uusiutumista ja merkittäviä muutoksia. Jos esimerkiksi Oulun läänin 7—12-vuotiaiden ikäluokka pienenee vuosina 2003—2010 lähes 3 700 lapsella eli noin 10 prosentilla, ei ole mitään epäselvää siinä, etteikö perusopetuksen voimavaroja jouduta arvioimaan uudelleen. Oulun lääninhallituksen peruspalvelujen arviointiraportin mukaan 7—12-vuotiaista asui 92 prosenttia enintään 5 kilometrin etäisyydellä koulusta. Mielestäni tällaista koulujen saavutettavuutta ei tarvitse häpeillä.

Tulevien haasteiden osalta olen vakuuttunut siitä, että kuntien tulisikin entistä enemmän lisätä yhteistyötä. Uusien yhteisten toimintamallien kautta saavutetaan niin toiminnallisia kuin taloudellisiakin hyötyjä. Yhteistyön voimavaroja on edelleenkin käyttämättä perusopetuksen puolella. Erityisen paljon olisi tehtävää oppilashuoltoon liittyvissä kysymyksissä. Jokaisen päättäjän tulisi ottaa vakavasti viesti siitä, että esimerkiksi kouluterveydenhuollon resurssit ja koulukuraattori- tai koulupsykologiresurssit ovat useissa kunnissa riittämättömiä. Varhaisella puuttumisella voidaan säästyä useammalta koulun keskeyttämiseltä tai koulukiusaamistapaukselta. Varhaista puuttumista voi toteuttaa monella tavalla. Aina ei voi odottaa toimia ainoastaan yhteiskunnalta. Toimiminen ei myöskään aina maksa. Oppositio voisi siis omalta osaltaan ryhtyä toimenpiteisiin tai ainakin esittää syytteiden sijasta vaihtoehtoja haasteiden voittamiseksi.


Anneli Kiljunen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Halusin vielä tulla sanomaan muutaman sanan opetuksen sisältöön liittyvistä asioista. Yleisesti voisin todeta, että hallitus on panostanut laajasti opetuksen ja koulutuksen kehittämiseen. Toisaalta ymmärrän kuitenkin sen huolen, mikä kunnissa on opetuksen kehittämisen osalta. Koulutuksen ja opetuksen sisältövaatimukset muuttuvat jatkuvasti, lasten ja nuorten erityistarpeet ovat kasvaneet, koulujen merkitys myös sosiaalisena kasvattajana on korostunut. Ennen kouluissa opetettiin, nyt siellä myös kasvatetaan ja eletään lasten ja nuorten monipuolista elämää kaikkine erilaisine kysymyksineen. Kodin kysymykset ovat tulleet myös osaksi koulujen arkea. Kouluissa näkyy perheen ja lapsen pahoinvointi ja myös hyvinvointi. Haasteet ovat vaativia.

Mielestäni on kuitenkin kohtuutonta asettaa suomalainen koulutus ja opetus näin vahvasti kyseenalaiseksi välikysymyksen avulla. Olemme kaikki todenneet suomalaisen koulutusjärjestelmän yhdeksi maailman parhaista. Koulutusjärjestelmämme on viimeksi osoittanut vahvuutensa niin monesti mainitussa Pisa-tutkimuksessa. Perusopetuksen päätösvaiheessa matematiikan osaaminen on Oecd-maiden parasta Hollannin, Korean ja Japanin kanssa. Lukutaito on Oecd-maiden paras, samoin luonnontieteiden osaaminen on huippuluokkaa ja ongelmanratkaisutaidot ovat parhaimmistoa. Suomalaisnuorten osaamisessa korostuu monipuolisuus eli eri osa-alueilla ollaan tasaisesti vahvoja. Oppilaiden osaamis­erot ovat vähäiset ylipäätään, ne ovat vähäiset sukupuolten välillä, ja ne ovat vähäiset sosioekonomisesta taustasta riippumatta.

Arvoisa puhemies! Haluaisin jatkaa edellistä puheenvuoroani uuden opetussuunnitelman ja oppilashuollon osalta. Kuten totesin jo aikaisemmin, uudessa opetussuunnitelmassa korostuvat lapsen ja nuoren omat erityistarpeet sekä kodin ja koulun välinen yhteistyö. Lapsille ja nuorille, joilla on erilaisia oppimisvaikeuksia, annetaan erityis- ja tukiopetusta sekä moniammatillista oppilashuoltoa. Opetusministeriön selvityksissä on todettu, että oppilashuolto on maassamme edelleen kirjavaa. Eroja on koulupsykologi- ja koulukuraattoripalvelujen järjestämisessä ja resursseissa. Lisäksi koululääkäripalvelujen saatavuudessa on puutetta koko maassa ja erityisesti pohjoisessa.

Tänä päivänä kouluissa on myös yhä enemmän psyykkisesti sairaita, psykiatrisen hoidon ulkopuolelle jääneitä tai hoitoon jonottavia tai sieltä palaavia lapsia ja nuoria. Opetusministeriön työryhmäraportin mukaan tutkimukseen ja hoitoon pääsyn jonotusaikojen lyhentäminen on ensiarvoisen tärkeää edistettäessä psyykkisesti sairaiden lasten ja nuorten oppimisen edellytyksiä. Tämän lisäksi on erittäin tärkeää varautua entistä paremmin psyykkisesti sairaiden lasten, heidän vanhempiensa ja opettajiensa työskentelyn tukemiseen ja uusien toimintamallien luomiseen.

Viime aikoina on kiinnitetty huomiota myös lastensuojelutoimien piirissä olevien lasten ja nuorten opetuksen järjestämisen kehittämiseen liittyviin tarpeisiin. Kuten täällä on useaan otteeseen todettu, haasteet oppilashuollon osalta ovat valtavat, niitä ei pidä väheksyä. Tähän on kuitenkin jo puututtu: oppilashuollon kehittämistä varten on perustettu työryhmä, jonka toimeksianto on edelleen kesken ja jonka tuloksia odotetaan.

Arvoisa puhemies! Kun me puhumme koulutuksesta ja opetuksesta, koulutuksen laadusta, emme saa unohtaa myöskään opetushenkilöstöä. Tulevaisuutta ajatellen, jotta hyvät tulokset voidaan edelleen saavuttaa ja koulutuksellinen tasa-arvo turvata, on oppilashuoltoon ja oppimisympäristöön edelleen satsattava. Näiden ohella opettajien jaksamiseen, työhyvinvointiin ja heidän monipuoliseen kouluttamiseensa on panostettava. Hyviä oppimistuloksia ei synny ilman hyviä ja motivoituneita opettajia.


Matti Kauppila (vas):

Herra puhemies! Täällä on keskusteltu aika pitkään aika arvokkaasti. Tähän alkuun ajattelin myös lainata Opetushallituksen pääjohtajaa Kirsi Lindroosia: "Paikallistasolla on nyt tilaa luovuudelle, miten lapsen ja nuoren kehityskaarta tuetaan vauvasta aikuisikään." Tänään on kerrottu tätä tarinaa aika vahvasti täällä.

Voidaan kysyä, miksi sitten eri kunnissa ja maakunnissa tarvitaan erilaisia kouluverkkoselvityksiä. Jos mietitään, mistä syystä näitä kouluverkkoselvityksiä tehdään, niin voi sanoa näin yksiselitteisesti, että nyt, kun laaditaan kuntien budjetteja, ohjaavana tekijänä on raha. Elikkä sen mukaan, miltä budjetti näyttää, miltä taseitten loppusummat rupeavat näyttämään, on sitten laskutikku taikka laskukone, joka laskee, montako koulua, montako erilaista julkista laitosta pitäisi supistaa, ja siitä me poliitikot sitten riitelemme, niin kuin täälläkin tänään.

Kuntien budjetit ovat kumminkin kaiken tämän hienon keskustelun taustalla se voimakkain tekijä, joka niitä kouluja sitten supistaa niin Lahdessa, Päijät-Hämeessä, kuin varmasti muuallakin. Mielenkiintoista on, että edustajat Paloniemi ja Lintonen tässä korostivat kovasti sitä, kuinka hienosti hallitus on nyt hoitanut homman. Voi kysyä, miksikä tarvitaan näitä alueellisia selvityksiä. Minulla on tässä muutama luku Päijät-Hämeestä. Maakunnallinen kouluverkkoselvitys suosittaa Päijät-Hämeeseen opetuksen kustannusten kipurajaa. Elikkä opetuksen kustannukset vaihtelevat Päijät-Hämeessa voimakkaasti kunnittain. Perusopetuksen ero on suurimmillaan parituhatta euroa oppilasta kohden, lukio-opetuksessa vielä enemmän. Ero korostuu, kun vertaillaan kouluja keskenään. Kalleimmassa koulussa perusopetus maksaa jopa 15 000 euroa oppilasta kohden ja on kymppitonnin verran arvokkaampaa kuin edullisimmassa koulussa. Kun maakunnallisista pelisäännöistä sovittaisiin, kunnissa olisi tuki keskustelun avaukselle. Näin tilanne ei pääsisi repsahtamaan. Tietysti kunnissa voidaan päättää, että opetus saa maksaa, mutta harvassa kunnassa näin tulee käymään.

Sitten näitten erilaisten opetusryhmien koot ja koulujen koot. Päijät-Hämeessä suunnitellaan niin, että perusopetuksessa koulun minimikoko on 60—80 oppilasta, lukioiden 250 oppilasta.

Hienoa on, että kuntien yhteistyömallia ajetaan, ja toivotaan, että se onnistuu ja sen eteen tehdään töitä, mutta jos joka kunta lähtee taseitansa paikkailemaan esimerkiksi koulupuolella — koulutoimi ja sosiaalitoimihan ovat ne, millä nykyään kaupunginjohtajat ja kunnanjohtajat taseita paikkailevat — niin kuitenkin ne kaikki hienot ihanteet, mistä täällä tänään on keskusteltu, romuttuvat siihen, että kunnan kamreeri tai kaupungin rahoitusjohtaja sanoo, montako koulua ja montako sosiaalista laitosta on ja millä kustannuksilla ne saavat pyöriä. Me täällä säädämme hienoja lakeja, jotka ovat siinä mielessä torsoja, että kun ei täältä anneta rahaa, täältäkin supistetaan, valtion taholta, niin kunnat tekevät sen saman ja ongelmat pyörivät.


Pentti Tiusanen (vas):

Arvoisa herra puhemies! Kuten filosofi Himanen on todennut, meillä suomalaisilla on unelma, ja suomalainen unelma on Himasen mukaan koulutus, joka on mahdollistanut ja mahdollistaa kaikille suomalaisille säätysyntyisyydestä riippumatta hyvän mahdollisuuden edetä elämässä. Näin on varmasti ollut, ja varsin paljon pienten ja vaatimattomien olosuhteiden kasvatteja on edennyt elämän portaita eduskuntaan ja korkeammallekin, ja kaiken kaikkiaan suomalaisen yhteiskunnan niin sanottu säätykierto on tapahtunut tämän koulutuksen avulla. Se on ollut keskeinen tekijä.

Pisa- ja muut tutkimukset osoittavat näitä täällä usein toistettuja, hallituksen vastauksessa toistettuja hyviä tuloksia. Hyvistä opettajista, maailman parhaista opettajista, on puhuttu — no, ehkei aina ihan maailman parhaita ainakaan tutkitusti, mutta hyviä joka tapauksessa, erittäin miellyttäviä ja viisaita. Koko ikäluokka on aina pyritty mahdollisimman pitkälle kouluttamaan. Kaikille on pyritty ainakin tarjoamaan koulutusmahdollisuuksia, ja tämä sosiaalinen oikeudenmukaisuus on toteutunut niin, että koulutus on ollut pitkälti maksutonta. Se ei ole aina tietenkään sitä ollut tosiasiassa, mutta tähän on kuitenkin pyritty.

Näin on ollut aikaisemmin, mutta nyt tilanne on muuttunut. Tuon esimerkin tämän päivän tilanteesta, koska kysymys on joka tapauksessa keskustelussa tänään, 7. päivänä kesäkuuta 2005: Esimerkiksi Kotkassa, jonka tilanteen tunnen hyvin, kaupunginjohtaja Lindelöf (sd) on ilmoittanut, että 10 miljoonaa euroa pitää leikata ensi vuoden budjetista ja seuraavan vuoden budjetista nimenomaan tämän vuoden tasoon nähden. Siis käyttömenoja pitää 10 miljoonaa euroa kahden vuoden sisällä vähentää vuoden 2005 tilanteeseen nähden. Tämä tapahtuu siis vuosien 2006—2007 talousarvioissa, ja siitä 10 miljoonasta tulee 4 miljoonaa kohdistumaan pääsääntöisesti koulutukseen. Tämä jakolasku toteutetaan ihan prosentin mukaan, sen mukaan, kuinka suuri osuus kunnan koko talousarviosta on kyseessä. Terveydenhoidolle tulee tästä 10 miljoonasta 6 miljoonaa ja 4 miljoonaa muille, joista pääosa on koulutusta.

Tämä ei todellakaan esimerkiksi eteläisen Suomen Kymenlaakson Kotka-nimisessä kaupungissa tapahdu sen takia, että lapsia olisi vähemmän, vaan sen takia, että niin kuin täällä jo edellinen puheenvuoron käyttäjä, ed. Matti Kauppila, totesi, "kunnan kamreeri" tekee tällaisen esityksen ja tässä tapauksessa kaupunginjohtajan kynän avulla ja tämä esitys talouden tasapainottamiseksi ei ota lainkaan huomioon sitä, mikä merkitys muuten koulutuksella ja sen kehittämisellä on tai mikä kielteinen merkitys siihen kohdistuneilla säästöillä on. Alan asiantuntijat taas esimerkiksi Kotkassa toteavat, että kaikki niin sanotut mahdolliset järkevät säästötoimenpiteet on toteutettu, jolloinka sitten aletaan toteuttaa järjettömiä toimenpiteitä.


Esko Ahonen (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on noista kyläkouluista puhuttu, ja ajattelin lausua muutaman ajatuksen niiden puolesta sekä lopuksi esittää mallin, kuinka näitä kyläkouluja voitaisiin pelastaa.

Suomen asutusrakenteesta ja historiallisesta perinteestä johtuen maan koulujen alueellinen sijoittuminen on hajautunut. Kouluverkko on ulottunut tasaisena yli koko maan myös haja-asutusalueille. Tämän seurauksena pienten koulujen lukumäärä on Suomessa ollut suuri.

Suomen kansakoulujen ensimmäinen lakkautusaalto nousi 1960-luvulla. Pienten koulujen lakkauttaminen oli suurimmillaan 1970-luvulla. Tuolloin yhden vuoden aikana lopetettiin jopa yli 300 koulua. Koulujen lakkauttaminen 1980-luvulla oli vähäisempää kiihtyen hiukan tultaessa 1990-luvulle. Jälleen 2000-luvulla käydään vilkasta keskustelua kyläkoulujen lakkauttamisesta.

Koulu on kylän elämälle keskeinen tekijä. Jos kylässä ei ole koulua, lapsiperheet eivät yleensä asu kylässä, vaan hakeutuvat, jos mahdollista, sellaiseen ympäristöön, jossa koulu on lähellä. Samoin on uusien lapsiperheiden kohdalla tilanne, ne eivät halua asettua kouluttomaan kylään. Koulu on siis kylän elämisen edellytys, kylän henkinen selkäranka. Kylien säilyminen on vastaavasti keskeinen tekijä koko maan asuttuna pitämisessä. Edelleen koko maan asuttuna pitäminen on olennainen turvallisuuspoliittinen tekijä. Usein koulu on myös kylän yhteinen kokoontumispaikka, ainakin siellä, missä ei ole tähän tarkoitukseen sopivaa nuorisoseuran tai kyläyhdistyksen taloa. Kun koulunpito kylältä loppuu, myydään koulutalo pois tai ainakin luovutetaan muuhun käyttöön. Näin kyläyhteisön yhteydenpito ja toimintaedellytykset heikkenevät oleellisesti.

Arvoisa herra puhemies! Me kyläkoulua käyneet tiedämme hyvin, että uusi oppimiskäsitys, jossa korostetaan aktiivista oppimista ja vahvan identiteetin sekä itsetunnon rakentamista, toteutuu parhaiten pienessä lähiyhteisössä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Tässä ympäristössä lapselle tarjoutuu turvallinen kenttä kokeilla elämänhallintataitojaan. Samoin kyläkoulussa toteutuu parhaiten opetussuunnitelma, jossa on elävä kulttuurinen rakennelma. Sitä ovat tekemässä yhdessä oppilaiden ja opettajien kanssa koko kylä, eri-ikäiset ihmiset ja eri ammattien edustajat. Tällöin koulu on avoin oppimisympäristö kaikille kyläläisille.

Päättäjät tuskin koskaan lakkauttavat kyläkouluja kiusallaan. Mikäli kuitenkin lakkauttamispäätöksiä vauhdittavat asiat nähdään ainoana vaihtoehtona eikä kukaan katso kokonaisuutta, miten yhdenkin kyläkoulun lakkauttaminen kylän ja alueen asukkaisiin vaikuttaa, ollaan hukassa. Lakkautuspäätöksiä tehtäessä on oltava malttia ja pitkää harkintakykyä. Päätöksiä tehtäessä on varmistettava, että kunnassa säilyy maantieteellisesti ja laadullisesti kattava kouluverkko. Toisaalta keskusteltaessa on kuitenkin tärkeää muistaa, että ei kyläkoulua eikä muutakaan oppilaitosta pidä pyrkiä säilyttämään siellä, missä oppilaat kerta kaikkiaan loppuvat. Sen sijaan koulu on pyrittävä säilyttämään siellä, missä lapsia ja nuoria on.

Arvoisa herra puhemies! Nostan keskusteluun ja esitän kuntien päättäjille sekä opetusministeriön edustajille mietittäväksi sellaisen mallin, jossa kyläkoulua pidetään esikoululaisille sekä 1.- ja 2.-luokkalaisille ja vasta 3. luokasta ylöspäin oppilaat tarvittaessa yhdistetään muiden kunnan koulujen kanssa. Tämä on malli, jota kannattaa harkita, ennen kuin kyläkoulun lopullinen lopettamispäätös tehdään. Tässä mallissa on merkittäviä etuja. Kylässä säilyy vähintään yksiopettajainen koulu esikoululaisille, ja 1.- ja 2.-luokkalaisille kyläkoulu ympäristöineen on tuttu ja turvallinen ensimmäisten kouluvuosien aikana. Kouluautojen odottelu jää pois, ja kotiin pääsee heti, kun koulupäivä päättyy. Lisäksi, jos kylässä on koulu, voidaan sen ­yhteyteen suunnitella myös monia muita palveluita, kuten päivähoitoa, vanhusten kerhotoimintaa, postin palvelupistettä, lääkevarastoa jne. Näin koulu säilyy kylän kiintopisteenä ja antaa kylälle aseman, statuksen, alueiden hierarkiassa.


Heikki A. Ollila (kok):

Herra puhemies! Erityisesti parin viimeisen vuoden aikana ja myös tänään edellisen kauden oppositio nimenomaisesti on lähes kaikkien tämän maan ongelmien syyksi pannut edellisen hallituksen ja sen toimenpiteet. Se on tietysti oikeutettu lähtökohta heidän kannaltaan, mutta kun täällä tänään on muun muassa ministerin ja monen muun puhujan toimesta todettu tämä suomalainen koulujärjestelmä maailman parhaaksi, niin on kai sitten kohtuullista kuitenkin todeta myös se, että sekin sitten logiikan mukaan on edellisen hallituksen ansiota. Tässä juuri nykyopposition huoli onkin. Olemmeko me kärjessä parin vuoden kuluttua tai siitä muutaman vuoden kuluttua eteenpäin, kun kuntatalouden kurimus kurjistaa myös kouluoloja? Tähän kysymykseen valitettavasti ei välikysymysvastaus eikä täällä käyty keskustelu ole antanut vastausta.


Raimo Vistbacka (ps):

Arvoisa puhemies! Kun tässä jonkin aikaa on kuunnellut näitä hallituspuolueitten puheenvuoroja, nyt viimeksi viimeisen puolen tunnin aikana useampia keskustapuolueen puheenvuoroja, niin aika mielenkiintoisella tavalla ikään kuin rivien välistä myönnetään ongelma ja esitetään järkeviäkin vaihtoehtoja, jotka ovat varmasti kannatettavia. Mutta itse näkisin sen sillä tavoin, että kansanedustajien täytyisi nyt kääntyä pääministerin puoleen esimerkiksi, koska hierarkkinen järjestelmä vallitsee hallituksessa sillä tavoin, että pääministeri sanoo, että näin tehdään, mikä on parasta hänenkin mielestään mitä ilmeisimmin.

Mutta, arvoisa puhemies, kun täällä on hyvin paljon puututtu nimenomaan sivukylä- ja kyläkouluihin, joskus tuntuu siltä, että on kyläpolitiikka esillä useimmiten, kun aina siirretään koululaisia sivukyliltä keskustaajamaan. Miksei voida kahta sivukylää esimerkiksi yhdistää sillä tavoin eri luokkien osalta, että siellä säilyisi kaksi koulua? Järjettömästi koko koulu pitää lopettaa, ja sen jälkeen se heijastuu, juuri niin kuin ed. Ahonen sanoi, koko kyläyhteisöön. Tätä itse olen miettinyt. Kunnilla on itsenäinen vapaus päättää, mutta kun tätä esimerkiksi omassa kunnassani yritin, keskustapuolueen enemmistö, joka on siellä valtuutettujen enemmistö, vastusti sitä. Silloin tyhjennettiin viisi kyläkoulua yhdellä kertaa.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi toteaisin vaan sen, että minun mielestäni pienen ihmisen paras opinahjo on ymmärrettävän kokoinen kyläkoulu ja sieltä lähtevät suomalaiseen yhteiskuntaan sellaiset toivot, joihin me voimme luottaa.


Esko Ahonen (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan ed. Vistbackan esitys oli jalostettu esitys tuosta minun esityksestäni, eli jos todella mietitään kahden kyläkoulun yhdistämistä sillä lailla, että toisessa koulussa olisivat niin sanotut yläluokkalaiset ja toisessa koulussa alaluokkalaiset, niin tämä osaltaan tulisi turvaamaan myös paremmin näiden kyläkoulujen tulevaisuutta. Kyllä, kun tuolla liikkuu ympäri maakuntaa ja kuuntelee näitä puheita ja lehtikirjoituksia seurailee kyläkoulujen puolesta, se on elinehtokysymys. Mutta tietysti se asia pitää ymmärtää, että jos kylässä ei ole lapsia, ei koulua kannata silloin pitää.


Jaana Ylä-Mononen (kesk):

Arvoisa puhemies! Viittaan ed. Ollilan puheenvuoroon, jossa hän totesi, että aina on jonkun hallituksen syy tai sitten hyvä teko se, minkälaisia arvosanoja koulussa saadaan. Omasta mielestäni kyllä meillä pääosa hienoista Pisa-tutkimuksen tuloksista ilman muuta menee ei niinkään hallitusten ­kontoille kuin mainiosti koulutetun, osaavan opettajakunnan, ja sanoisin myöskin, että hyvin valveutuneitten vanhempien ja päivähoitojärjestelmämme, esikoulujärjestelmämme, piikkiin enemmän kuin yhdenkään hallituksen.

Itse kannatan malleja, joissa liian pieniä kouluyhteisöjä ei pidetä väkisin hengissä, sen vuoksi, että jos ei sitä ikäryhmäläistä eikä vertaista kumppania siellä lapsella ole, niin aina vaikeampi on siirtyä väistämättä tulevina aikoina isompiin kouluihin, niin kuin meidän oppimismaailmamme edellyttää.


Unto Valpas (vas):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin keskustan edustajien puheita, ja niin kuin nämä viimeksi esitetyt puheetkin ne ovat kauniita puheita, mutta totuus on aivan toinen tuolla kunnissa, nimenomaan niissä kunnissa, missä keskusta on vallassa. Siellä lopetetaan hyvin paljon kyläkouluja, ja kaikki tapahtuu aikana, jolloin keskustalla on pääministerin ja kuntaministerin salkut. Minä kyllä ihmettelen, että tämmöistä liturgiaa sitten täällä tuodaan esille. Teillä on nyt valta. Miksi te annatte kyläkoulujen kuolla? Miksi te annatte kylien autioitua ja maaseudun autioitua? Vastatkaapa tähän.


Heikki A. Ollila (kok):

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Ylä-Monosta hyvästä lisäyksestä tuohon puheenvuorooni. Totta kai työ tehdään pääosin kouluissa ja opettajilla ja myös vanhemmilla on siinä oma keskeinen osuutensa, mutta kyllä taitavinkin ammattimies työssä kuin työssä tarvitsee työkalut, ja ne tässä ovat tylsistymässä ja ruostumassa, koska resursseja ei ole jatkossa riittävästi.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! On ollut aika mielenkiintoista seurata Suomen keskustan puheenvuoroja tämän asian käsittelyn yhteydessä, sillä nyt kun puolueella on värisuora, totaalinen värisuora eräällä tavalla näissä asioissa, niin kyläkouluilla ei ole oikeastaan mitään arvoa. Niitä lähtee pilvin pimein lätkimään. Oulun kokoisessa kaupungissa kepujohtoisesti putsataan kouluverkkoa ja tehdään mahdollisimman suuria yksiköitä.

Silloin kun itse olin yliopisto-opettajan tehtävääni hoitamassa ja siihen liittyi tämän niin sanotun yliopiston kolmannen tehtävän puitteissa maaseututyö, niin kun kävin maaseutukoululla, kyllä kerrottiin meille, maaseutukoulun opettaja, että "kyllä kepu on meidän turvamme oi, kun kepu ois aina vallassa". Tässä se nyt nähdään, miten siinä käy.