Täysistunto ja suullinen kyselytunti 63/2012

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta

Jukka Kärnä (sd):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotettujen muutosten tavoitteena on parantaa asumisoikeustalojen asukkaiden asemaa laajentamalla luovutusrajoitukset koskemaan kaikkia tosiasiallisia luovutustilanteita sekä laajentamalla Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen Aran käyttö- ja luovutusrajoituksista vapauttamista koskevaa harkintavaltaa. Tämä on ihan oikeansuuntainen hanke kaiken kaikkiaan, ja tämä muutos on vähän teknisluontoinen myöskin.

Sen lisäksi valiokunta keskusteli pitkäänkin asumisoikeusasumisesta ja sen lainsäädännöstä. Sen toimivuuttahan on viime vuosina pyritty parantamaan tavoitteena saada asumisoikeus entistä kilpailukykyisemmäksi ja erityisesti asukkaiden vaikutusmahdollisuudet paremmiksi ja tietenkin kustannukset pysymään kohtuullisina.

Valiokunta kiirehtii myöskin hallituksen asuntopoliittisen ohjelman tavoitteita kehittää muun muassa asumisoikeusjärjestelmän asukasvalinnan toimivuutta ottaen huomioon muun muassa valinnan kohdentumisen asunnon tarpeen mukaan sekä selvittää myöskin asumisoikeustalojen riskienhallinnan kehittämistä.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Uskoisin, että tämä asia on ainakin eduskunnassa saanut vahvan käsittelyn. Tämä käsiteltiin ympäristövaliokunnassa kahteenkin eri kertaan hieman erilaisella kokoonpanolla. En muista sellaista aiemmin tapahtuneen, mutta nyt tapahtui niin, että asia jouduttiin käsittelemään uudestaan, mutta sisältöön ei toki tuossa kokouksessa muutoksia tullut.

Kyse on siis asumisoikeusasunnoista, jotka aikanaan on luotu vuokra-asumisen ja täyden omistusasumisen välimuodoksi, kevyemmäksi malliksi lähteä asumaan omaan kotiin ja päästä myös vaikuttamaan osittain paremmin kuin vuokra-asumisessa omaan asumisympäristöönsä.

Valiokunnassa totesimme, että tämä asia, joka nyt on käsittelyssä, on hyvin tekninen. Hallituksen esityksessä ehdotettujen muutosten tavoitteena on nimenomaan parantaa asumisoikeustalojen asukkaiden asemaa laajentamalla luovutusrajoitukset koskemaan kaikkia tosiasiallisia luovutustilanteita sekä laajentamalla Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen Aran käyttö- ja luovutusrajoituksista vapauttamista koskevaa harkintavaltaa. Samalla totesimme, että asumisoikeustuotantoa koskevien luovutusrajoitusten yhdenmukaistaminen korkotukivuokra-asuntoja koskevien rajoitusten kanssa parantaa asumisoikeusasukkaiden asemaa ja on siten perusteltua. Näin ollen totesimme hyvin yksituumaisesti, että tämä esitys on hyvä ja kannatettava, ja sitä yksimielisesti päätimme eteenpäin viedä.

Asiantuntijakuulemisen aikana toki nousi esille edelleen kehittämistarpeita asumisoikeusasumisen muodossa. Asumisoikeuslainsäädännön toimivuuttahan on viime vuosina jo parannettu aiemmilla päätöksillä tavoitteena saada asumisoikeus asumismuotona entistä toimivammaksi ja kilpailukykyisemmäksi ja asukkaiden vaikutusmahdollisuudet paremmiksi sekä asumiskustannukset pysymään kohtuullisina. Jo viime hallituskaudella teimme muun muassa näitä toimenpiteitä ja korjauksia asumisoikeuslainsäädäntöön. Nyt totesimme, että järjestelmää tulee jatkossakin edelleen kehittää ottaen huomioon sen erityispiirteet ja erityisesti tavoite asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien toteutumisen varmistamiseksi, ja tämä nousi ympäristövaliokunnan asiantuntijakuulemisessa lukuisia kertoja esille.

Toki meidän asiantuntijakuulemisessamme tuli hyvin vahvasti esille myös se, että eri toimijoiden keskuudessa, jotka asumisoikeusasumista järjestävät, on hyvin erilaisia toimintatapoja. Toisissa paikoissa, toisilla alueilla Suomessa tämä toimii erittäin hyvin ja asukkaiden mielipidekannanotot ja vaikutusväylät ovat toimivia, mutta sitten on myös niitä alueita, joilla on tullut esille sellaisia tilanteita, että asukkaat eivät ole päässeet riittämiin vaikuttamaan omaan asumiseen. Totta kai täytyy myös muistaa se, että tämä on täyden omistusasumisen ja vuokra-asumisen välimuoto ja siihen tietyllä tavalla ei voikaan soveltaa samoja säädöksiä kuin silloin, kun asukas on täydellisesti omistamassa omaa asuntoaan.

Pidän kuitenkin itse tärkeänä, että jatkossa huolehditaan siitä, että asukkaiden vaikutusmahdollisuudet ovat riittävät, ja myös siitä, että asuminen pysyy kohtuuhintaisena, ja myös siitä, että ei pääse tapahtumaan ainakaan sentyyppisiä tilanteita, että nämä asunnot siirtyisivät jollain tavalla muuhun käyttötarkoitukseen, kuin mihin ne on aikanaan aika vahvastikin yhteiskunnan voimavaroin tuettuna rakennettu.

Ympäristövaliokunta on siis asuntopoliittista toimenpideohjelmaa tarkastellessaan ilmaissut laajemminkin huolensa kohtuuhintaisen asumisen tavoitteiden toteutumisesta sekä omistusasumisen että vuokra- ja asumisoikeusasumisen osalta erityisesti Helsingin seudulla ja muissa kasvukeskuksissa, ja kyllä tämä on yksi keskeinen asia, jota varmasti pitää hallituksen edelleen seurata, ja on oltava valmis myös toimenpiteisiin, kun tulee sellaisia esityksiä, joilla aidosti voidaan vaikuttaa asumisen hintaan.

Niin kuin valiokunnan jäsen, edustaja Kärnä edellä totesi, kiirehdimme myös valiokuntana hallituksen asuntopoliittisen ohjelman tavoitteita kehittää nimenomaan asumisoikeusjärjestelmän asukasvalinnan toimivuutta niin, että se ottaisi huomioon muun muassa asukasvalinnan kohdentumisen asunnontarpeen mukaan, sekä sitä, että hallitus selvittäisi asumisoikeustalojen riskienhallinnan kehittämistä. Nämä ovat niitä toimenpiteitä, joita toivottavasti tälläkin hallituskaudella vielä työpöydälle saadaan, ja saadaan parannuksia myös tähän erittäin kannatettavaan asumismuotoon.


Maria Tolppanen (ps):

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on oikeansuuntainen. Toivon, että sitä kehitettäisiin tästä eteenpäin. Koska asumisoikeusasuminen alun pitäen tehtiin sen takia, että myöskin ne ihmiset, jotka tienaavat vähän vähemmän, pääsisivät kiinni ikään kuin omaan asuntoon. Se oli silloin hyvä asia. Valitettavasti se on joissakin päin nyt kääntynyt päälaelleen.

Nyt tilanne tahtoo olla se, että se, joka esimerkiksi viimeisenä muuttaa asumisoikeuskerrostalosta pois, sammuttaa valot mennessään, on siihen saakka maksanut kaikkien muiden yhtiövastikkeen tai vuokran. Tässä asiassa täytyy päästä sellaiseen tilanteeseen, missä myös kunnalla tai yhtiöllä, osakeyhtiöllä, kuten Vaasassa on asumisoikeusasuntojen kohdalla, täytyy olla yrittäjävastuu. Eli silloin, jos täytyy tehdä perusparannuksia, silloin, jos ihmisiä muuttaa pois, ei niitä kuluja saa kaataa niiden ihmisten niskaan, jotka vielä edelleen asuvat asumisoikeusasunnossa.

Tänä päivänä asumisoikeusasuntojen asumisen hinta on noussut kohtuuttomaksi. Siihen asiaan pitää puuttua. Jos niillä ihmisillä, jotka ovat sijoittaneet omaa rahaa siihen, että pääsevät asumaan tietylle alueelle tietynlaiseen asuntoon ja voivat sanoa, että tämä asunto on ikään kuin oma, on jotakin vastuuta siihen, että kaikki asunnot eivät mene siitä taloyhtiöstä tai siitä talosta vuokralle kaupaksi, niin ei se osuus hyvitettynä saa olla ainakaan sen enempää kuin se sisään maksettu rahamäärä.

Mutta, kuten sanottu, erittäin hyvä, että tähän asiaan on otettu kantaa ja asumisoikeusasujien asemaa yritetään parantaa tätä kautta. Toivon, että tässä asiassa päästään todellakin eteenpäin sillä tavalla, että asumisoikeusasunnot eivät missään päin maata ole neliövuokraltaan korkeampia kuin ovat muut vapaarahoitteiset talot tai kunnan omistamat talot.


Ari Torniainen (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Kuten on tullut esille, niin vaikka tämä hallituksen esitys onkin vain teknisluontoinen ja tavallaan pieni päätös, mutta siinä on hyvä pohja lähteä siihen, että tavoitteena on nimenomaan parantaa asumisoikeustalojen asukkaiden asemaa. Ja se on hyvä suuntaus.

Mutta haluaisin itse myöskin kiinnittää huomiota siihen, mitä ympäristövaliokunnan mietinnössäkin todetaan, eli että kiinnitettäisiin huomioita siihen, että kohtuuhintaisen asumisen tavoitteita seurattaisiin, että niitä kohtuuhintaisia asuntoja on riittävästi. Täällä on nimenomaan, että valiokunta korostaa, että tavoitteena tulee olla toimivaan asuntomarkkinatilanteeseen perustuva kohtuuhintainen, määrältään riittävä asuntotuotanto sekä täydentävä asumisen tukijärjestelmä, jossa tuki kohdentuu asukkaalle.

Itse toivon, että tätä tilannetta myöskin seurattaisiin ja pyritään hallituksen toimesta tähän menemään.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että kohtuuhintaisen asumisen huoli nousee tässä talossa esille. Se on itse asiassa sellainen ongelma, joka tänä päivänä näkyy aika monessa, eikä se ole pelkästään asumisoikeusasunnoissa oleva ongelma, vaan se on jopa enempi, suuremmassa määrin vuokra-asumisessa mutta myös jopa omistusasumisessa. Asumiskustannukset ovat nousseet merkittävällä tavalla, ja tähän kyllä pitää pystyä ja pyrkiä vaikuttamaan jollain tavalla.

Yksi sellainen voisi olla se, että ottaisimme entistä aktiivisemman roolin kohtuuhintaisen rakentamisen saamiseksi tähän maahan, ja siinä yksi keino olisi puurakentamisen edellytysten parantaminen entisestään. Edellisen hallituksen asuntoministeri, ministeri Jan Vapaavuori, teki erittäin ansiokasta työtä puurakentamisen eteenpäin viemiseksi, ja näitä rakennuksia on jo nyt saatu. Itse asiassa siinä on käynyt niin, että se puukerrostalo, joista Heinolaan muun muassa rakennettiin jo viisikerroksinen kerrostalo, oli rakennuskustannuksiltaan edullisempi kuin tällainen perinteinen betonijöhkäle, joita Suomessa on totuttu rakentamaan. Kyllä puurakentamisessa tietysti on sekin etu, että silloin pystymme siirtämään niitä työpaikkoja sieltä rakennustyömaalta entistä enempi metsiin ja sahoille, liimapalkkitehtaille jnp. Tietysti yhteinen tavoite on se, että näitä työpaikkoja säilyisi ympäri Suomen, ja tuo puurakentaminen on tässä varmasti sellainen, joka kannattaa tuon kohtuuhintaisen asumisen ympärillä pitää esillä.