Täysistunto 61/2012

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä sekä julkisista hankinnoista annetun lain 49 §:n muuttamisesta

Tarja Filatov (sd):

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva tilaajavastuulain ja julkisista hankinnoista annetun lain muutos on tervetullut mutta ei riittävä harmaan talouden torjuntamuoto. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että muutetaan tilaajavastuulakia ja selvitysvelvollisuutta siten, että silloin, kun emoyhtiö käyttää ulkopuolista työvoimaa, noihin velvollisuuksiin tulee tiukennuksia. Lisäksi julkisista hankinnoista annettuun lakiin tulee sellainen täsmennys, että kun tehdään urakoitsijoiden kanssa sopimuksia, niin niihin tulee kirjata, että urakoitsijan pitää käyttää työsuhteen vähimmäisehtoja, joita Suomen lain ja työsopimusmääräysten mukaan on noudatettava samanlaatuisessa työssä. Nämä molemmat asiat ovat tärkeitä.

Kun valiokunta käsitteli tätä tilaajavastuulain muutosta, niin siinä yhteydessä me esitimme muutamia täsmennyksiä tähän kokonaisuuteen. Nythän tämä esitys lähtee siitä, että nämä tiukennetut velvollisuudet ja selvitysvelvollisuudet koskevat vain rakentamistoimintaa. Niillä tiukennuksilla pyritään siihen, että tämä emoyhtiö pystyisi paremmin tarkistamaan sen, että sen alihankintaketjussa noudatetaan lakeja ja että sopimuskumppanit ovat luotettavia ja toimivat laillisesti.

Miksi hallitus sitten on valinnut tämän rakentamisen, niin siihen liittyy varmasti se, että siellä tehdään paljon ketjutuksia ja alihankintoja ja siellä on myös paljon harmaata taloutta, mutta sekä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan että sitten perustuslakivaliokunnan kuulemisissa käy selvästi ilmi se, että rakennusala ei ole ainoa poikkeus. Esimerkiksi telakkateollisuudessa, maanrakennuksessa, monilla palvelualoilla käytetään hyvin samantyyppisesti alihankintaa. Valiokunnan mielestä olisikin syytä laajentaa tätä tilaajavastuulain tiukennusta näille sektoreille.

Tässä rakentajille tulee lisää velvollisuuksia ja niille tulee tiukemmat sanktiot, jos ne rikkovat näitä velvollisuuksiansa, ja laissa säädetään tällaisesta korotetusta, vähintään 16 000 euron ja enintään 50 000 euron laiminlyöntimaksusta. Tämä maksu on sinänsä perusteltu, mutta valiokunta halusi lisätä tähän pykälään niin sanotun vilpittömän mielen suojan, elikkä jos tilaaja on tarkistanut häneltä vaaditulla tavalla sen, että alihankintaketjussa toimiva yritys ei ole liiketoimintakiellossa, mutta kuitenkin siitä huolimatta käy ilmi, että siinä sillä hetkellä, kun tuo sopimus tehdään, tuo alihankkija onkin liiketoimintakiellossa, koska aina kaikki viranomaisrekisteritkään eivät ole ajan tasalla, niin silloin tuota rangaistusta ei voitaisi säätää kovana, koska tavallaan se, ketä velvollisuudet koskevat, on toiminut kuten laki säätää mutta siitä huolimatta lopputulema ei ole ollut se, mihin tässä on pyritty. Tämä on niitä pykälämuutoksia, joita valiokunta tähän teki.

Harmaa talous ja siitä aiheutuvat vahingot ovat lisääntyneet, ja niiden vaikutukset kansantalouteen ovat lisääntyneet, ja on selvää, että sekä harmaa talous on kansainvälistynyt että sen vakavuus‐ tai pahuusaste, jos näin voisi sanoa, on kasvanut. Harmaa talous näkyy erityisesti työvoimavaltaisilla aloilla kuten rakentamisessa ja vaikkapa majoitus- ja ravitsemusalalla. Meillä on monia erilaisia lainsäädäntöhankkeita ja toimia, joilla pyritään suitsimaan harmaata taloutta, ja näissä onkin syytä edetä nopeasti, koska joskus tuntuu siltä, että harmaa talous ikään kuin juoksee karkuun lainsäätäjää. Viime kaudella eduskunnan tarkastusvaliokunta teki laajan selvitysraportin, ja tässä talossa näkyy hyvin selvästi se, että asiaan halutaan puuttua vakavasti. Tämä pieni lakimuutos on yksi osa sitä puuttumista.

Mutta vielä oikeastaan näistä täsmennyksistä, joita valiokunta teki, toinen liittyy sitten niihin tosiasiallisiin resursseihin, joilla lakien noudattamista tarkastellaan. Tilaajavastuulain valvonnasta vastaa koko maassa Etelä-Suomen aluehallintovirasto ja sen työsuojeluvastuualue, ja tuo toiminta aloitettiin tässä muodossa 2007. Silloin kun tuli ensimmäinen tilaajavastuulaki — muistan sen hyvin, koska olin itse niitä resursseja neuvottelemassa — lisättiin 12 tarkastajaa nimenomaan tätä tilaajavastuulakia tarkastamaan. Nyt kun noita tarkastuksia tulee enemmän, koska tätä lakia on laajennettu, niin on aiheellinen huoli siitä, riittävätkö resurssit, joilla sitten työpaikkatarkastuksia ja muita tarkastuksia työsuojelupuolella tehdään. Sen vuoksi onkin järkevää, että paitsi lainsäädäntömuutokset myös niihin liittyvät resurssit kulkisivat rinta rinnan.

Tässä oikeastaan lyhyesti. Voisi sanoa, että summa summarum laki on tarpeellinen mutta ei riittävä. Nämä rakennustoimintaan tulevat tiukennukset ovat hyviä, mutta niitä tulisi laajentaa valiokunnan mielestä myös muille toimialoille, jotka painivat näiden samojen ongelmien kanssa. Lisäksi tuo resurssitilanne on arvioitava vakavasti.


Markus Mustajärvi (vr):

Arvoisa puhemies! Olen valiokunnan puheenjohtajan edustaja Filatovin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tämä hallituksen esitys tilaajavastuulain osittaisuudistukseksi on oikeansuuntainen mutta ei suinkaan riittävä. Tässähän on pääsisältönä se, että nimenomaan rakentamistoiminnassa tämä selvitysvelvollisuus kattaa laissa mainitut selvitykset ja todistukset siitä huolimatta, että sopijaosapuolen toiminta on vakiintunutta, ja toisena sisältönä sitten se, että tämä laiminlyöntimaksu on vähintään 16 000 ja enintään 50 000 euroa.

Mutta tämä toimialan rajaus on ongelmallinen, niin kuin työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa ja myöskin perustuslakivaliokunta. Ongelmia on hyvin monilla muilla aloilla, maanrakennuspuolella, telakkateollisuudessa, josta tänä päivänä löytyvät ehkä rakennustoiminnan lisäksi räikeimmät esimerkit epäkohdista, ja sitten palvelualoilla, lähinnä ravintolatoiminta.

Olen aiemminkin yrittänyt nostaa keskustelua siitä, voisiko Suomessa tehdä tosissaan tämmöisten osittaisuudistusten sijaan todella radikaalin ratkaisun, niin kuin monessa muussa maassa on tehty — tai ei monessa muussa vaan joissain maissa on tehty — eli on laitettu lainsäädäntöön ehdoton raja, kuinka monta tasoa alihankintaketjussa voi olla. Jos se raja laitettaisiin laissa vaikka kahteen tai kolmeen, niin tämmöisten ketjutettujen alihankintaurakoiden pätkiminen osiin helpottaisi kaikissa tilanteissa valvontaa.


Jukka Kärnä (sd):

Arvoisa puhemies! Harmaa talous ja siitä aiheutuvat vahingot kansantaloudelle ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti, voi sanoa näin, Suomessa viime vuosina, ja sen lisäksi harmaa talous on kansainvälistynyt ja sen vakavuusaste on koko ajan kasvanut, ja kuten todettua, niin erityisesti työvoimavaltaisilla aloilla harmaata taloutta esiintyy, ja kun tämän vuoden aikana nyt sitten tilaajavastuulain kokonaisuudistus tehdään, se on kyllä ihan oikeasti plussaa kurkulle, että päästään sen kokonaisuudistuksen kautta paremmin käsiin.

Tämä osauudistus, josta nyt on kyse, koskee tosiaan sitä rakennusteollisuutta. Näen sen välttämättömänä, koska kyllä siellä rakennuksilla todella paljon sitä harmaata taloutta esiintyy. Totta kai näitä tarpeita on selkeästi jo esille tulleilla muillakin toimialoilla.

Valiokunnan kannan mukaan yksittäisiä toimialoja koskevat muutokset ovat ihan riittämätön tapa torjua harmaata taloutta. Valiokunta on siinä harvinaisen oikeassa. Kun täällä telakkateollisuudessa ja maanrakennuksessa kuten myös muissa — välttämättä nämä eivät ole sesonkiluonteisia töitä — esimerkiksi puutarhoilla, taimitarhoilla, kaikella täällä, esiintyy selkeästi, niin kyllä tämä sen kokonaisuudistuksen vaatii.

Mielenkiintoista on valiokunnan perusteluissa se, että kokonaisuudistuksen yhteydessä tulisi valiokunnan näkemyksen mukaan vielä kertaalleen tarkastella, pitäisikö näiden sanktioiden ylärajan suuruuden olla suhteessa vilpillisesti tavoiteltuun ja myöskin saatuun hyötyyn. Mielestäni ajatus on ihan oikea. Jollakin ehdollisella tuomiolla talousrikoksista rosvot nauravat partaansa. Mutta se, että vilpilliseltä toimijalta otetaan rahat pois, on todella tärkeä asia, ja sillä tässä asiassa päästään eteenpäin.

Ihan lopuksi vielä tähän tilaajavastuulain valvontaan. 12 tarkastajaa on riittämätön määrä, ja nyt kun tänne rakennusteollisuuteen tämä uusi laki toivottavasti säädetään — ja uskon, että säädetään — niin kyllä pitää tulevaisuudessa myöskin olla resurssit, joilla valvoa tätä lain noudattamista. Me saamme säätää lakeja pilvin pimein, mutta jos ei ole resursseja valvoa niitä, niin ne ovat ihan yhtä tyhjän kanssa. Laki lapsityövoiman käytöstäkin on joskus laadittu, ja hyvä, että on laadittu. Mutta kun ei ole valvontaa, niin sen takia sitten sitäkin vielä harrastetaan.

Tuo korotetun maksun alaraja, eli se nousee kymmenkertaiseksi tähän nykyiseen nähden, on ihan oikeansuuntainen kuten myös sitten tuo 50 000, joka on se maksimisumma siellä. Ne alkavat jollain tavalla jo tuntua, mutta edelleenkäsin peräänkuulutan sitä, että tämä ylärajan suuruus pitäisi määritellä selkeämmin suhteessa tähän vilpillisesti tavoiteltuun hyötyyn. Voi olla kyse kymmenien miljoonien urakkasopimuksista, jolloin siellä on erittäin merkittävistä rahoista kysymys.


Jaana Pelkonen (kok):

Puhemies! Edelliset puhujat ovat jo aika lailla pajatson tyhjentäneet ja tuoneet siis esiin sen, että harmaa talous ja siitä aiheutuvat vahingot kansantaloudelle ovat lisääntyneet Suomessa merkittävästi viime vuosina. Yllätys ei kenellekään myöskään ole se, että harmaa talous on kansainvälistynyt ja sen vakavuusaste on kasvanut.

Harmaan talouden kokonaismääräksihän on arvioitu lähes 7 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja harmaata taloutta tehokkaasti torjumalla voidaan siis saavuttaa merkittäviä valtiontaloudellisia hyötyjä. Mutta kysymys ei kuitenkaan ole ainoastaan saamatta jääneistä verotuloista vaan myös epäreiluista kilpailuolosuhteista yritysten välillä, työntekijöiden lainvastaisesta kohtelusta, veromoraalin ja oikeusjärjestelmän yleisestä heikkenemisestä ja hyvinvointivaltion ja oikeusvaltion kriisistä.

Mutta onneksi tilannetta ei kuitenkaan seurata tumput suorina sivusta, vaan toimeen on ryhdytty. Nyt käsittelyssä olevassa tilaajavastuulain osittaisuudistuksessa pureudutaan siis erityisesti rakennusalalla vallitseviin epäkohtiin. Kyseinen osittaisuudistus tulee tarpeeseen, kuten joka ikinen tiedämme. Juuri rakennusalalla harmaa talous on kaikkein yleisintä ja aiheuttaa eniten vahinkoa. On kuitenkin huolehdittava siitä, että tähän pisteeseen ei jämähdetä. Olenkin itse erittäin ilahtunut työ- ja elinkeinoministeriön lupauksesta selvittää tarve lain kokonaisuudistukseen vielä kuluvan vuoden aikana.


Lea Mäkipää (ps):

Arvoisa puhemies! Valiokuntamme puheenjohtaja jo esittikin tämän lain hyvin seikkaperäisesti, mutta ehkä kertaus on opintojen äiti.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tilaajavastuulakia yksinomaan rakennustoimintaa koskevan laajennetun tilaajan selvitysvelvollisuuden sekä siihen liittyvän korotetun laiminlyöntimaksun osalta. Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi hankintalakia siten, että jatkossa kaikkien hankintayksiköiden olisi otettava rakennustoimintaa koskevaan hankintasopimukseen lauseke, jonka mukaan sopimukseen liittyvissä työsuhteissa on noudatettava vähintään niitä työsuhteen vähimmäisehtoja, joita Suomen lain ja työehtomääräysten mukaan on noudatettava samanlaatuisessa työssä.

Rakennustoimintaan liittyvällä tilaajalla on oltava todistus siitä, että sopimuspuoli on ottanut työtapaturmavakuutusmaksun. Samoin tilaajalla on muiden alueen tilaajiin verrattuna laajempi velvollisuus selvittää sopimuskumppaneiden luotettavuus ennen sopimuksen tekemistä vuokratun työntekijän käytöstä tai alihankintasopimukseen perustuvasta työstä.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan huomioinut 9 §:n ongelman. Nimittäin tilaaja olisi velvollinen maksamaan laiminlyöntimaksua, jos tilaaja on tehnyt sopimuksen liiketoimintakiellosta annetun lain mukaiseen liiketoimintakieltoon määrätyn elinkeinonharjoittajan kanssa. Tilaaja ei välttämättä saa tietoa liiketoimintakiellosta, vaikka hän olisikin toiminut selvittämisvelvoitteensa mukaisesti. Tilaajavastuulain mukaan riittää, että hankittu kaupparekisteriote on enintään kolme kuukautta vanha. On mahdollista, ettei liiketoimintakielto ole välittynyt tuomioistuimesta liiketoimintakieltorekisteriin ja sieltä kaupparekisteriin välittömästi sen jälkeen, kun liiketoimintakielto on tullut voimaan. Tämä on työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa otettukin huomioon ja tehty tarpeelliset ja selventävät muutokset lakipykälään.

Rakennusalalla laiminlyöntimaksun alarajaksi tuli 16 000 euroa ja enintään 50 000 euroa. Pidämme tärkeänä, että harmaan talouden torjunnan kokonaisuudistuksessa ylärajaa voitaisiin huomattavasti nostaa suhteessa vilpillisesti tavoiteltuun hyötyyn. Rakennustoiminnan ulkopuolella tilaajavastuulain rikkomisesta seuraa laiminlyöntimaksu, mikä enimmillään on edelleen 16 000 euroa. Nyt käsiteltävänä olevan esityksen tarkoituksena on torjua harmaata taloutta, ja tässä esityksessä puututaan vain rakennusalaan, jossa väärinkäytöksiä on ollut paljon. Vastaisuudessa on paneuduttava myös muiden elinkeinotoiminnan aloihin. Täällä jo mainittiin ravintola-, telakka-, maanrakennus-, majoitus- ja palvelualat.

On laskettu, että varovaistenkin laskelmien mukaan rakennusalan harmaasta taloudesta aiheutuu 500 miljoonasta jopa miljardeihin euroihin ulottuvat verojen ja muiden maksujen vuosittaiset tappiot. Harmaa talous on yksi tärkeimmistä verotarkastuskohteista. Vuonna 2010 käytettiin 30 prosenttia verotarkastusyksiköiden koko tarkastustyöajasta. Hallitusohjelmankin mukaan hallitus on esittänyt, että eri viranomaisten esteitä puretaan, jotta tarvittavat rekisterit saadaan työsuojeluviranomaisten käyttöön. Myös me perussuomalaiset pidämme erittäin tärkeänä, että hallitus antaa mahdollisimman pian kokonaispaketin harmaan talouden kitkemiseksi.

Lain kokonaisuudistuksessa tulee lähteä siitä, että 50 000 euron ylärajaa, laiminlyöntimaksua, tulee korottaa huomattavasti, mitä Pirkko Ruohonen-Lernerin lakialoitteessa käsiteltiin. Sen mukaan maksu olisi 15 prosenttia vilpillisesti tavoitellun hyödyn arvosta. Tiedämme, että urakkasopimukset liikkuvat muutamista kymmenistätuhansista jopa miljoonaan tai 10 miljoonaan. Tämä on mielestäni myös hyvä avaus, mutta kokonaisuudistuksessa tulee ottaa tarkemmin monia asia huomioon.


Kaj Turunen (ps):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitykseen 18/2012 liittyy lakialoite. Minusta on hienoa, että edustaja Ruohonen-Lernerin lakialoite, joka on päivätty 28. päivä lokakuuta viime vuonna, on johtanut hallituksessa toimenpiteisiin. Lakialoitteessa lähdetään siitä, että tilaajavastuulain laiminlyöntimaksun suuruudeksi määrätään vähintään 2 000 euroa ja enintään 15 prosenttia sopimuksen arvosta. Tässä aikaisemmatkin puhujat kannattivat ja erityisesti edustaja Kärnäkin kannatti tätä puheessaan tai ainakin tätä ajatusta puheessaan. Esimerkiksi jos on 10 miljoonan tilaus, rakennusurakka, mikä ei ole millään tavalla kovin harvinaista tänä päivänä, ja jos siinä rikotaan sitten tilaajavastuulakia, niin silloin sanktiomaksu olisi tämän 15 prosentin mukaan enintään se 1,5 miljoonaa euroa.

Omassa esityksessään hallitus rajaa laiminlyöntimaksun maksimissaan 50 000 euroon. Tämä toimii varmasti pienissä yrityksissä ja keskisuurissakin rakennusurakoissa, mutta laiminlyöntimaksu menettää merkitystään sitä mukaa, mitä suuremmaksi tilauksen loppusumma kohoaa. Pelkäänkin, että näin muotoiltuna laiminlyöntimaksu on omiaan siirtämään harmaan talouden toimia yhä suurempiin rakennuskohteisiin. Käytännössä tulee mietittäväksi silloin näillä tahoilla, jotka haluavat vilpillisesti hyötyä, jättää verot maksamatta, että ne laskevat sitä, missä kannattaa itse asiassa touhuta. Silloin kun tilaus on niin iso, että 50 000 euron maksimisanktio ei ole enää merkityksellinen siihen riskiin ja hyötyyn nähden, mitä sillä voidaan saavuttaa, niin tämähän väistämättä johtaa siihen, että nämä toimijat, jotka vilpillisesti toimivat, siirtyvät näihin suurempiin tilauksiin.

Itse olisin pitänyt parempana edustaja Ruohonen-Lernerin aloitetta laiminlyöntimaksun sitomisesta prosenttimääräisesti siihen sopimuksen arvoon tai siihen hyötyyn, mikä vilpillistarkoituksessa olisi tarkoitus saada.


Arto Satonen (kok):

Arvoisa puhemies! Harmaa talous on vakava ongelma. Kuten täällä on puhuttu, se mittavasti vie meiltä verotuloja ja myöskin aiheuttaa epätervettä kilpailua markkinoilla, mikä ei missään nimessä ole hyväksyttävää. Haluan kuitenkin tuoda tämän asian käsittelyn yhteydessä myöskin sitä näkökulmaa, että näiden toimien pitää olla suhteessa saavutettavaan hyötyyn ja suhteessa siihen, kuinka paljon tätä harmaata taloutta esiintyy.

Tässä nyt vähän heijastuu tästä keskustelusta ja jossain määrin myöskin valiokunnan mietinnöstä sellainen yleinen näkökulma, että laajennetaan vaan näitä velvoitteita alalta toiselle, koska kyllä jossakin aina jotakin harmaata taloutta esiintyy. Ihan näin se ei voi olla, ja korostankin sitä, mitä täällä perustuslakivaliokunta on todennut, että harmaa talous ei ole yksinomaan rakennusalan ongelma, minkä vuoksi valtioneuvoston on valiokunnan mielestä jatkossa syytä harkita vastaavan säännön ulottamista myös muille harmaan talouden haitoista korostetusti kärsiville elinkeinotoiminnan aloille, siis korostetusti kärsiville.

Mikä tässä on se asian ydin, niin asian ydin on se, että rakennusala on yksi niistä aloista, joilla kiistatta harmaata taloutta esiintyy varsin paljon, ja siellä on silloin perusteltua käyttää sellaisia keinoja, mitä muualla ei ole järkevää käyttää, koska muualla me vaikeutamme normaalin, laillisen yritystoiminnan harjoittamista tuomalla sitä byrokratiaa sinne ilman, että siellä on merkittävää harmaata taloutta. Monella alalla on tällainen tilanne.

Tällä rakentamisalalla, kuten tässä todettiin jo edellisessä puheenvuorossa ja aiemminkin, on myöskin kyse varsin isoista rahasummista, ja sen takia on perusteltua, että tämä laiminlyöntimaksu on täällä huomattavasti korkeampi kuin muilla aloilla. Voi olla, että se ei vieläkään ole tämän alan osalta oikealla tasolla. Täällä on myöskin aivan oikein mainittu se, että on tarpeen, että tämän tapaturmavakuutuksen ottamisesta on erikseen säädetty nimenomaan rakennusalaa koskien, ja myöskin se, että tätä vakiintunutta toimintaa ei pidetä rakennusalalla sellaisena syynä, ettei tarvitse selvittää, mitä edellisessä portaassa on tapahtunut.

Minkä takia tämäkin on juuri näin, että se on tässä perusteltua mutta ei laajemmin, se johtuu siitä, että rakennusalalle on tyypillistä, että yritysten elinikä on varsin lyhytaikainen ja sinne tulee uusia yrityksiä koko ajan paljon, ja silloin tällaisessa toiminnassa jää vain osittain merkitystä enää sille, että toiminta on vakiintunutta. Sen sijaan monilla muilla aloilla, joilla yritykset ovat pitkäikäisiä, tämä vakiintunut toiminta on aivan olennainen asia, ettei jouduta selvittämään sellaista liikesuhdetta, joka on jatkunut vuosikausia tai vuosikymmeniä ja jossa on kaksi sellaista osapuolta keskenään toiminut, joista kumpikaan ei harjoita harmaata taloutta. Eli tässä suhteessa tilanne tämän rakennusalan osalta on poikkeuksellinen.

Mitä muita aloja on sitten sellaisia, joilla on myöskin perusteltua ottaa käyttöön kovempia keinoja harmaan talouden kitkemiseksi? Hallitusohjelmaneuvotteluissa käytiin tämä asia varsin perusteellisesti läpi ja myöskin niissä tutkimuksissa, joista tarkastusvaliokunta viime vaalikaudella teki omat johtopäätöksensä täällä eduskunnassa, ja siellä nousivat esille kuljetusala, jonka osalta on tulossa tavaraliikennelakiin tänne syksyllä uusia tiukempia esityksiä harmaan talouden kitkemiseksi, ja ravintola-ala. Eli ravintola-ala, kuljetusala ja rakentaminen ovat aivan eri kategoriassa suhteessa muihin aloihin. Yksittäisiä esimerkkejä varmaan löytyy muualtakin, mutta pitää olla olemassa vahvat perusteet sille, jos lähdetään näin tiukkoihin säädöksiin kuin tässä nyt lähdetään rakennusalan osalta. Jos näitä lähdetään levittämään, täytyy olla hyvin tiukat perustelut sille.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, haluaisin korostaa sitä, että tämä ei suinkaan ole ainoa keino, millä rakennusalalla pyritään harmaata taloutta kitkemään, mitä tässä nyt päätetään. Jo aikaisemmin on keskusteltu siitä ja tehty päätökset, että rakennustyömaalla pitää olla henkilökortti, josta selviää kyseisen henkilön veronumero, ja sen perusteella voidaan työhistoria selvittää. Tämä on yksi olennainen ratkaisu.

Ehkä vieläkin merkittävämpi on se, että siellä on www.tilaajavastuu.fi-sivusto, josta voi automaattisesti selvittää, onko se yritys, jota alihankinnassa käytetään, hoitanut omat velvoitteensa. Tämä on hyvin pitkälle kehittynyt järjestelmä, ja tiedän, että monet isot yritykset käyttävät jo järjestelmää siten, että jos sitä alihankkijaa ei löydy sieltä sivustosta, jolloin he eivät voi tarkastaa, että asiat on asianmukaisesti hoidettu, niin sellaisen alihankkijan tarjousta ei hyväksytä. Ilman muuta pitäisi olla niin, ja se on myöskin hallitusohjelmassa kirjattu, että julkisen sektorin pitää näyttää näissä asioissa esimerkkiä ja julkisen sektorin tilaajan ilman muuta pitää toimia niin, että edellytetään sitä, että nämä tiedot löytyvät alihankkijoilta koko ketjun osalta.

Olen siis sitä mieltä, että tämä on hyvä muutos ja osa harmaan talouden torjumisohjelmaa, johon tämä hallitus on hyvin voimakkaasti sitoutunut, mutta en kovin kevytmielisesti lähtisi levittämään näin kankeaa ja byrokraattista järjestelmää sellaisille aloille, joilla ei ole osoitettavissa mittavia harmaan talouden ongelmia.


Tarja Filatov (sd):

Arvoisa puhemies! Kaksi täsmennystä tähän keskusteluun. Ensinnäkin valiokunta hylkäsi yksimielisesti edustaja Ruohonen-Lernerin lakialoitteen ja oli yksimielinen tämän mietinnön suhteen. Sitten edustaja Satoselle: valiokunta ei esitä sitä, että tilaajavastuuta laajennettaisiin kaikille toimialoille, vaan valiokunta nimenomaan esittää, että sitä laajennettaisiin jatkovalmistelussa niille toimialoille, jotka kärsivät harmaasta taloudesta erityisesti.

Valiokunnan kuulemisessa nousi erityisesti esiin telakkateollisuus, majoitus- ja ravintolapalvelut ja maanrakennustoiminta, ja tämä tuli hyvin monen asiantuntijan kautta. Sen sijaan kun perustuslakivaliokunta käsitteli tätä, se katsoi tätä laajennusta siitä näkökulmasta, että kun asetetaan korkeampi hallinnollinen sanktio tietylle toimialalle, niin eri toimijat asetetaan epätasa-arvoiseen asemaan, ja silloin pitää olla erityiset perustelut tällaiselle sanktiolle. Kun tuo sanktio asetettiin, hallituksen esityksessä "erityiset perustelut" oli se, että rakennustoimiala on täysin poikkeava muista, ja tästä valiokunta oli eri mieltä asiantuntijakuulemisen perusteella, ja käsittääkseni myös tarkastusvaliokunta oli eri mieltä, sitä, että tätä samanlaista problematiikkaa on muillakin toimialoilla kuin rakennusalalla, mikä liittyy siihen, että on paljon alihankintaa ja lyhyitä sopimuksia. Tyypillisimpänä esimerkkinä siitä käytettiin telakkateollisuutta.

Mutta olen edustaja Satosen kanssa samaa mieltä siitä, että turhaa byrokratiaa ei pidä viedä sellaisille toimialoille, joilla siitä ei ole odotettavissa mitään hyötyä.


Kaj Turunen (ps):

Arvoisa puhemies! Minä olen edustaja Satosen kanssa täysin samaa mieltä siitä, että pitää muistaa säilyttää se balanssi myöskin sitten siinä byrokratiassa, jota rakennetaan. Jos ajatellaan vaikka rakennusalaa, niin täytyy muistaa se, että ylivoimaisesti suurin osa rakennusalan toimijoista on täysin rehellisiä toimijoita. Jos siellä on näitä vilpillisiä toimijoita, niin meillä on sitten nämä harmaan talouden torjuntakeinot: meillä on käytetty käännettyä arvonlisäveroa, tilaajavastuulakia jnp. Täytyy muistaa, että säilytetään se balanssi siinä, että ei liiaksi tällä byrokratialla myöskään vaikeuteta näiden rehellisten toimijoiden toimintaa.

Mutta tämän laajentaminen muille toimialoille voi olla hyvin haasteellista — edustaja Mustajärvi täällä toi ravintola-alan esille ja joku taisi puhua jopa marjatiloista. Täytyy muistaa, että ne harmaan talouden keinot, joita sitten esimerkiksi ravintola-alalla käytetään, ovat ihan toisenlaisia. Meillä tällä hetkellä Suomessa voidaan myydä alkoholia ravintolasta ilman kassakonetta. Alkoholilaissa on määrätty ainoastaan kuitinantovelvollisuus mutta ei kassakonetta, ja käytännössä se tarkoittaa silloin, että sitä kuittiakaan ei ravintolassa anneta.

Se alkoholilain piiriin kuuluvasta toiminnasta, mutta noin yleisesti ottaen meillä on tällä hetkellä Suomessa tilanne se, että meillä ei ole kuitinantovelvollisuutta. Se on erikseen vain alkoholilaissa. Nyt kauppaa voidaan tehdä ilman kuittia ja viinaa myydä ilman kassakoneita.

Nämä ovat kaikki semmoisia pieniä keinoja, joita voitaisiin käyttää harmaan talouden torjunnassa jos haluttaisiin, ja pienellä vaivalla tämäntyyppiset asiat saataisiin korjattua.