Täysistunto 55/2012

Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmät ja rahoitus

Tuija Brax (vihr):

Arvoisa herra puhemies! (Hälinää)

Pyydän salia hiljentymään valiokunnan puheenjohtajan puheenvuoron johdosta.

— Kiitoksia. Tarkastusvaliokunta ryhtyy nyt käsillä olevaan tarkastukseen siksi, että Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuuskertomus viime vuodelta oli päätynyt varsin kriittisiin havaintoihin ja arvioihin koskien ennen kaikkea terveydenhuollon it-hankintojen toteutusta. Kyse on terveyspalveluiden kannalta erittäin tärkeästä asiasta ja valtiontaloudellisestikin hyvin merkittävästä seikasta. Noin 2,7 prosenttia julkisen terveydenhuollon kustannuksista on it-kustannuksia, vuoden 2010 luvuilla noin 300 miljoonaa euroa.

VTV:n tarkastuskohteina olivat STM:n rahoittamat alueelliset it-hankkeet, Tekesin rahoittamat terveydenhuollon it-hankkeet niin sanotussa FinnWell-ohjelmassa sekä RAY:n tuotoista maksetut avustukset sosiaali- ja terveydenhuollon it-hankkeille ja lisäksi eräät Euroopan rakennerahasto -hankkeet. Näitä hankkeita oli rahoitettu yhteensä 180 miljoonalla eurolla. Sosiaalihuollon hankkeiden hallinta oli pääosin järjestetty asianmukaisesti, mutta terveydenhuollon hankkeiden hallinnassa havaittiin tarkastuksessa ongelmia. Hankkeille kohdennetut määrärahat oli hajautettu valtionavustuksina paikallisten ja pienten hankkeiden toteuttamiseen. Toteutetulla mallilla ei saatu valtakunnallisesti vaikuttavia tuloksia, vaan tulokset ovat jääneet paikallisesti hyödynnettäviksi.

Tarkastuksissa havaittiin valtionavustusten käytössä menettelyitä, jotka eivät olleet hyvän hallinnon mukaisia, ja osittain ne olivat lainvastaisia. Tarkastuksessa havaittiin useita ongelmia erityisesti hankintalain noudattamisessa sekä julkisten hallintojen toteutuksessa. Tarkastuksen aikana hankintoihin liittyen esitettiin puutteita, jotka osoittivat, että osaaminen julkisten hankintojen toteutuksessa on monin osin julkisessa hallinnossa puutteellista lähtien hankintoja koskevien yleisten periaatteiden tuntemisesta. Toistan: lähtien hankintoja koskevien yleisten, siis perusperiaatteiden tuntemisesta. (Ben Zyskowicz: Ohhoh!) Tarkastusvaliokunnan tietoon saatettiin, että tarkastuksen kohteet olivat osin tyytymättömiä VTV:n raportin loppupäätelmiin, mikä sekin puolsi asian perusteellista käsittelyä tarkastusvaliokunnassa. Onkin tärkeätä muistaa, että Valtiontalouden tarkastusvirasto ja eduskunnan tarkastusvaliokunta ovat täysin toisistaan riippumattomia erillisiä tahoja.

Asiantuntijakuulemisten jälkeen me päädyimme valiokunnassa kuitenkin yksimielisesti esittämään arvionamme ja johtopäätöksenämme, että tähänastinen terveydenhuollon sähköisten palveluiden ja tietojärjestelmien kehittäminen ja hankerahoitus on ollut monin tavoin sekavaa ja eteneminen luvattoman hidasta sekä hankkeiden tulokset vaatimattomia. Kun terveydenhuollon toimijoita on paljon, edellyttää se sosiaali- ja terveysministeriön toiminnalta erityistä selkeyttä ja ohjausvoimaa sekä kokonaisuuden hallintaa. Valiokunta painottaa tietohallinnon vaativien hankkeiden asiakokonaisuuksien valmistelun ja päätöksenteon sekä etenkin hankkeiden toimeenpanon ja valvonnan edellyttämää ministeriön johtamis- ja ohjausvastuuta.

Arvoisa puhemies! Esittelen jo tässä vaiheessa eduskunnalle esittämämme ponnet, sillä ne samalla toimivat runkona jatkoesittelypuheelle. Ensinnäkin esitämme, että eduskunta hyväksyisi, että hallitus ottaa huomioon mietinnössä esiin tulleet ongelmat ja huolehtii siitä, että alan toimijoiden osaamista ja koulutusta parannetaan niin, että jatkossa asianomaiset säännökset tunnetaan ja niitä myös noudatetaan ja valvotaan. Erityisesti viittaamme valtionavustuslain 15 ja 36 §:iin.

Toiseksi eduskunta toivottavasti päätyy edellyttämään esittämällämme tavalla, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ja käyttää pikaisesti syksyllä voimaan tulleen tietohallintolain mahdollisuutta säätää asetuksin muun muassa niin sanotuista avoimista rajapinnoista. Tästä hieman myöhemmin lisää. Samanaikaisesti esitämme, että kun päätetään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteista ja järjestämisvastuista, tulee samalla linjata tietohallintorakenteen vaatima toimivalta ja vastuusuhteet tavalla, joka ei jätä epäselvyyttä siitä, millä toimijalla on viimekätinen vastuu asiasta.

Kolmanneksi toivon, että yhdytte valiokunnan esittämään ponteen siitä, että asia on niin kiireellinen, niin tärkeä, ja asiassa on kyse valtavista summista rahaa mutta myös meidän terveydenhuollostamme ja kansalaisten oikeusturvasta, siis jopa terveydestä ja hengestä, että hallitus jo tämän vuoden loppuun mennessä raportoi niistä toimista, joihin se on ryhtynyt tämän mietinnön aikaisempien ponsien osalta.

On sangen epätavallista joutua vaatimaan hallitukselta, että se huolehtii varsin keskeisen lain, valtionosuuslain, ja laajemminkin lain ja hyvän hallinnon tuntemisesta, noudattamisesta ja soveltamisesta. Valtionapulain 15 §:n mukaan valtionapuviranomaisen on huolehdittava asianmukaisesti ja riittävästi valvonnasta hankkimalla valtionavustusten käyttö- ja seurantatietoja ja muita tietoja, samoin kuin tekemällä tarvittaessa tarkastuksia. Valiokunnan tarkastuksen perusteella kansallisen terveyshankkeen rahoituksella toteutetuilla hankkeilla ei saatu aikaan valtakunnallisesti vaikuttavia tuloksia niille asetetuista tavoitteista huolimatta. Hankkeissa saatiin aikaan selvityksiä, määrityksiä, pilotteja ja joitakin tuotantokäyttöön saatuja alueellisia potilastietoja, järjestelmäratkaisuja sekä lähete- ja hoitopalauteratkaisuja. Osa hankkeiden tuotoksista oli tarkastusta tehtäessä vielä keskeneräisiä ja osassa hankkeita järjestelmien käyttöönotot oli keskeytetty, koska ne todettiin käyttöön soveltumattomiksi käytettävyysongelmien vuoksi tai siksi, että järjestelmällä ei ollut todellista käyttöarvoa. Siis valtion veronmaksajarahaa oli käytetty myös järjestelmiin, jotka eivät toimineet tai jotka toimivat, mutta niillä ei ollut käyttöarvoa, niitä ei tarvittu.

Tarkastusvaliokunnan mielestä hankkeiden toteutuksessa ilmenneet ongelmat kertovat siitä, ettei STM ollut järjestänyt viranomaisena valtionavustuslain 15 §:n mukaisesti hankkeiden valvontaa. Ministeriöltä puuttui myös selkeä ohjeistus hankkeiden toteuttamiseen, eivätkä ministeriön ja silloisten lääninhallitusten roolit olleet selkeitä ohjauksessa ja valvonnassa. Saman lain 7 §:n nojalla viranomaisen velvollisuutena on etukäteen varmistaa tukimuotojen lainmukaisuus sekä huolehtia siitä, että valtionavustukset eivät aiheuta kuin vähäisiä kilpailua ja markkinoiden toimintaa vääristäviä vaikutuksia. Samaisen lain 36 §:n mukaan viranomaisen on sopivalla tavalla seurattava myöntämiensä avustusten käytön tuloksellisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta ja vaikutuksia kilpailuun, eri väestöryhmien asemaa, samoin kuin ympäristö- ja muita vaikutuksia. Määräajoin lain mukaan olisi myös tullut arvioida avustusten tarpeellisuutta ja kehittämistarpeita.

Kilpailuvaikutusten selvittäminen ja huomioonottaminen nousi valiokunnan tarkastuksessa keskeiseen asemaan monesta syystä. On tietysti kysymys jo siitä alkuasetelmasta, paljonko veronmaksajien rahaa käytetään ensimmäisessä hankinnassa, mutta se, että ei ole vaadittu avoimia rajapintoja hankinnoissa, tekee kilpailuasetelman myöhemmin vielä hankalammaksi ja veronmaksajien rahaa kuluttavaksi, kun tosiasiassa mahdollisuudet saada useita tarjouksia järjestelmän jatkopäivitykseen ja kehittämiseen ovat olemattomat. Tästä näkökulmasta se, että hankinnoista ei ole useinkaan vaadittu avointa rajapintaa, on erityisen moitittava seikka. Asiaan on kiinnitetty huomiota toisessa ponnessa siksikin, että viimeistään nyt, uuden lain voimaantultua viime syksynä, kaikille toimijoille pitäisi olla päivänselvää, että laki mahdollistaa sellaisten asetusten säätämisen, että avoin rajapinta on lähtökohtainen vaatimus kaikessa it-toiminnassa, kun julkisia toimintoja tehdään. Avoimet rajapinnat ovat siksikin tärkeitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusrakenteet ovat tunnetusti ainakin toistaiseksi hajanaiset, ja valiokunta toteaakin, että markkinoiden toimivuuden ja kilpailun lisäämiseksi yhteensopivuuden varmistaminen on keskeinen edellytys. Valiokunta myös katsoo, että tarkastuksessa havaitut yhteensopivuusongelmat ovat kuntien ja kuntayhtymien näkökulmasta niin vakava puute, että ne pitää korjata kansallisella ohjauksella. Kuntia ei saa jättää yksin hoitamaan tätä asiaa. Yhteensopivuuden puutteen vuoksi yritysten kilpailu terveydenhuollon markkinoilla on ollut vähäistä ja ohjelmistotuotteita kehittävien yritysten oma riskinotto heikkoa. Lisäksi valiokunta vaatii, että niin sanotut JIT-ehdot vuodelta 2007 eli julkisen hallinnon it-sopimusehdot on muutettava niin, että tämä avointen rajapintojen asia otetaan huomioon automaattisesti myös näissä vakiosopimusehdoissa.

Arvoisa puhemies! Pessimisti näkee usein virheitä siinä, missä optimisti mahdollisuuksia. Valiokunnan toisen ponnen loppuosa vaatii optimistisesti, että kun sote-rakenteita uudistetaan, samalla on nyt vältettävä aiemmat virheet ja saman tien jo otettava huomioon uudistuksessa se, että vastuut siitä, kuka viime kädessä huolehtii, että rajapinnat ovat avoimia, järjestelmät ovat toimivia ja valtionapuja käytetään laillisesti, niitten käyttöä valvotaan ja ne on koordinoitu uuden lain edellyttämällä tavalla, järjestetään saman tien eikä vasta kahden kolmen vuoden päästä jossakin työryhmässä. Nyt on oikea aika tehdä merkittäviä korjausliikkeitä. Siksi valiokunta päätyi (Ben Zyskowicz: Oikein!) suorasukaisesti arvioimaan, että suunnitelmat tämän uuden tietohallintolain käyttöönotosta — siis nyt puhumme jo aivan tästä päivästä ja tästä vuodesta — ovat kauniisti sanottuna aika verkkaisia esiin tulleeseen tarpeeseen nähden. Tästä syystä ponsi numero kolme vaatii eduskunnalle raportointia jo kuluvan vuoden aikana.

Arvoisa puhemies! Lopuksi muutama kiitos. Valiokunnan käsittelyssä kävi ilmi, että monia asioita on jo korjattu ja osa kritiikistä on onneksi jo menneen talven lumia. Ne ovat olleet siis aiheellisia, mutta niitä on jo ruvettu korjaamaan. Kehumme Tekesiä muun muassa siitä, että se on itse keskeyttänyt eräitä huonoksi havaitsemiaan prosesseja, samoin siitä, että Tekes on jo muuttanut käytänteitään niin, että se nyt tästä eteenpäin kirjaa julkisen sektorin rahoituspäätöksiin erityisen ehdon hankintamenettelyn kuvaamisesta, siis muun muassa erityisen ehdon siitä, että edellä esittelemäni lain kohdat tunnetaan ja niitä noudatetaan. Kiitoksen ansaitsee myös se, että Tekes ja STM ovat sittemmin päätyneet estämään mahdollisen päällekkäisen rahoituksen ja tarkasti sopimaan kummankin rahoittajan roolit.

Valiokunnan mietinnössä on myös viitattu itsenäisten viranomaisten toimiin. VTV on käynnistänyt takaisinperintäprosesseja, jotka ovat siis itsenäisen viranomaisen toimia, mutta mietinnöstä näette, että niitä on lukuisia, siis se on arvio, mikä saattaa johtaa siihen, että veronmaksajien rahoja on palautettava takaisin. Puolestaan Kilpailuvirastolla, jota valiokunta kuuli myös, on itsenäinen oikeus muun muassa puuttua rajapintaongelmaan kilpailun näkökulmasta, ja se kerrottakoon, että muun muassa Kuntaliitto piti erittäin tärkeänä, että Kilpailuvirasto pystyisi avaamaan tutkimuksen näistä suljetuista rajapinnoista ja siitä, miten se todennäköisesti ja tosiasiallisesti käy kuntalaisten veronmaksajien kukkarolle erittäin kovalla tavalla. Onkin mukavaa, että kun VTV myös vaati, että sosiaali- ja terveysministeriön on viimeistään nyt itse arvioitava menneiden toimiensa laillisuus, niin valiokunta pääsi kehumaan lopuksi, että tältä osin sosiaali- ja terveysministeriö on ilmoittanut ryhtyneensä toimiin ja itsekin, käsittääkseni TEMin asianomaista osastoa hyväksi käyttäen, selvittää tointensa laillisuuden.

Arvoisa puhemies! Tästä kaikesta voi oppia paljon. Meillä on uusi, hyvä tietohallintolaki. Jos meillä on myös uusi asenne ja päättäväisyys, asiat voivat näyttää jatkossa huomattavasti paremmilta. Niitten on suorastaan paras näyttää huomattavasti paremmilta. Hallituksella on työkalut, jos se niitä haluaa käyttää, raportoida eduskunnalle vuoden loppuun mennessä hyviä uutisia.


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Valiokunta on tehnyt pääsääntöisesti erittäin hyvää työtä. Ihmettelen kuitenkin yhtä johtopäätöstä, minkä valiokunta on tehnyt, kun se on lähtenyt VTV:n kanssa sanoille linjoille, ja se koskee sitä tilannetta, jossa Tekes rahoittaa sellaista yritystä, joka valmistaa sellaisia tuotteita, joita sitten esimerkiksi kunta hankkii. Tässä on lähdetty siitä ajatuksesta, että kun ensiksi Tekes rahoittaa tällaisen hankkeen kehittämistä ja sitten hankintalain mukaan kunta hankkii, siinä ikään kuin olisi kaksi julkista tukea päällekkäin.

Mutta, arvoisa puhemies, eihän niin ole asianlaita. Silloin, kun kunta hankkii hankintalain perusteella, ei se ole mitään tukea, jos se nykyisen hankintalain mukaisesti hankintansa suorittaa. Tämä tulkinta johtaa siihen, että Tekes ei ole jatkossa hevin mukana sellaisissa kehittämishankkeissa, jotka hankkeet kohdistuvat voittopuolisesti nimenomaan julkiselle sektorille tarjottaviin palveluihin tai laitteisiin tai vempaimiin.


Tuija Brax (vihr):

Arvoisa herra puhemies! Jos edustaja Pekkarinen katsoo lausunnon, niin nimenomaan tämmöistä tulkintaa valiokunta ei ole hyväksynyt. Sen sijaan se on katsonut, että kun Tekes oli päätynyt kiistämään Valtiontalouden tarkastusviraston ylipäätänsä kilpailulain tulkinnan ja hankintalain tulkinnan kahdella erillisellä asianajotoimiston kalliilla lausunnolla, jotka olivat vielä keskenään ristiriitaisia, siinä nimenomaisessa asiakysymyksessä valiokunta päätyi arvioimaan, että Valtiontalouden tarkastusviraston arvio on oikea, sitä ei ole pystytty horjuttamaan.

Sen sijaan se kritiikki, mitä edustaja Pekkarinen lukee, koskee niitä tilanteita, joissa julkisilla varoilla on ensin teetetty nimenomaan sille ostajalle tai sille kunnalle tai julkiselle hankinnalle räätälöity toiminta ja samassa yhteydessä ei ole huolehdittu niistä oikeuksista, kun sitten se sama toimija, jolle järjestelmä on tehty, alkaa ostaa sitä tuotetta. Joten siis se on moitittavaa, ja jatkossa — ja tästä olen aivan varma, että Tekesissäkin nykyään ollaan samaa mieltä — oikeudet sitten julkisilla varoilla tuotetun tuotteen myöhemmin käyttämiseen ovat sillä tavalla sovittuja, etteivät veronmaksajat maksa sitten uudelleen siinä vaiheessa, kun sitä tuotetta aletaan ostaa, myös näitä julkisia kehittämiskuluja.


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! On hyvä kuulla, jos tulkinta tästä asiasta on tämä, minkä valiokunnan puheenjohtaja nyt sanoo. Olen viimeksi tänään keskustellut Tekesin erittäin arvostetun pääjohtajan Veli-Pekka Saarnivaaran kanssa, jonka tulkinta tästä näin tapahtuneesta uloskirjoittamisesta, miten asia nyt on kirjoitettu, on se, minkä äsken tässä sanoin. Samasta asiasta oli tilaisuus eräässä toisessa tilaisuudessa keskustella eilen, mutta jos tämä valiokunnan tulkinta rajautuu vain näihin tapauksiin, mihinkä valiokunnan puheenjohtaja nyt sen rajaa, niin tilanne on huomattavasti helpompi siinä tilanteessa.


Erkki Virtanen (vas):

Arvoisa puhemies! Ehkä kuitenkin on hyvä, että valiokunta itse voi tulkita sitä, mitä se on itse tarkoittanut. Me olemme voineet havaita tässä paitsi Tekesin myöskin sosiaali- ja terveysministeriön ja ehkä joittenkin muittenkin taholta sen tyyppistä herkkähipiäisyyttä, että kun on puututtu asioihin, joissa ihan selvästi on huomautettavaa, ja sitten on asioita, joissa ehkä voidaan lausua hieman enemmän mielipiteen suuntaan, niin molemmista on sitten syntynyt tämmöinen vähän niin kuin närkästys ja hätäännys.


Juha Rehula (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Säätäessämme lakia kansallisesta terveydenhuollon tietojärjestelmästä ja sen käyttöön ottamisesta vuonna 2007 oli vankka usko siitä — määräpäivä oli asetettu vuoteen 2011 huhtikuun alkuun — että meillä on tuolloin kansallinen terveydenhuollon tietojärjestelmä. Sittemmin tuota lakia, kuten täällä tarkastusvaliokunnan mietinnössä lukee, muutettiin niin, että voimaantulo eli tämän hetken takaraja, tavoiteaikataulu, on vuosi 2014. Me vankasti uskoimme reilut viisi vuotta sitten, että meillä on 2011 kansallinen terveydenhuollon tietojärjestelmä — ei ole. Miksi ei ole? Tässä valiokunnan mietinnössä on erinomaisella tavalla kerrottu se, miksi ei ole, ja tässä yhteydessä kannustan hallitusta kaikkiin niihin toimenpiteisiin ja siihen voimaan, joka hallituksella on, että se määrätietoisesti, jopa velvoitteiden kautta, alkaa ohjata tuolla kentällä niitä toimenpiteitä ja tapahtumia, joita tämän välttämättömän tietojärjestelmän kuntoon saattaminen edellyttää.


Pertti Hemmilä (kok):

Arvoisa puhemies! On syytä kiittää tarkastusvaliokuntaa hyvin tehdystä työstä. Tämä mietintö ja erityisesti mietinnön esittelypuheenvuoron käyttänyt puheenjohtaja Brax ansaitsee kyllä nyt kiitoksen siitä, että tähän it-järjestelmien hankintaan ja niitten hankintojen rahoitukseen nyt on todellakin eduskunnassa paneuduttu. Tämä ei riitä tietenkään meille, että nyt paneudutaan tähän ja tiedämme ne ongelmat, vaan tämä edellyttää paitsi näitä ponsia myöskin toimenpiteitä hallitukselta, mahdollisimman nopeita lakiesityksiä. Eduskunta kaipaa lakiesityksiä, joissa korjataan nämä perustavaa laatua olevat viat. Kyse ei ole mistään karamellirahoista. Tässä puhutaan jopa satojen miljoonien eurojen rahojen hassauksesta. Kyse on päällekkäisyyksistä avustusten myöntämisessä, niin Tekesin, Sitran, sosiaali- ja terveysministeriön kuin monen muunkin tahon päällekkäisistä avustuksista.


Sanna Lauslahti (kok):

Arvoisa puhemies! On paljon puhetta mutta vähän onnistuneita tekoja. Terveydenhuoltomme akilleenkantapää on selkeästi tietojärjestelmät. Tietotekniikan tulo ammattilaisten käyttöön on valitettavasti vienyt heidän aikaansa potilaalta päätteelle. Yksi esimerkki, jonka haluan nostaa esille, on sähköinen resepti, joka hyvässä onnessa onnistuessaan parantaa työn tuottavuutta ja myös hoitoa, mutta valitettavasti, kun käytännön tasolla katsotaan senkin hankkeen etenemistä, on Husissa laskettu, että sähköisen reseptin tuominen saattaisi pahimmillaan viedä jälleen kerran 20 sekuntia lisää ammattilaisen aikaa. Voimmekin sanoa, että uudet tietojärjestelmät ovat pahimmillaan aikaryöstäjiä.

Mitä sitten tehdä? Me tarvitsemme uusia tietojärjestelmiä, työn tuottavuutta on vain saatava parannettua. Mutta mitä oppia meillä on historiasta, jotta emme tekisi niitä samoja virheitä? Selvää on, että suomalainen osaamistaso tällä saralla ei ole riittävä. Osaamista on vahvistettava, ja vasta sen jälkeen on siirryttävä selvityksistä teon tasolle.


Hanna Tainio (sd):

Arvoisa herra puhemies! Toissa viikolla ilmestyneen Lääkärilehden pääkirjoituksessa todetaan, että vuositasolla toimimattomien tietojärjestelmien vuoksi menetetään 600 lääkärityövuotta. Ja kun tähän vielä lisätään 200 lääkärityövuotta, jotka menevät turhien todistusten kirjoittamiseen, niin kyseessä on meidän julkisen terveydenhuoltomme lääkärivaje. Kaikki tiedämme, että kyseinen lääkärivaje on suorastaan ajanut koko perusterveydenhuollon kriisiin, joten ei todellakaan ole kysymys mitättömästä ongelmasta. Lisäksi kolmannes potilastyötä tekevistä lääkäreistä ilmoitti tietojärjestelmien aiheuttaneen tai olleen lähellä aiheuttaa potilaalle vakavan haittatapahtuman. Sairaaloissa vastaavia tilanteita on tullut melkein puolelle lääkäreistä, ja kun tiedetään vielä, että sairaaloissa hoidetaan vakavammin sairaita potilaita, niin voimme vain arvailla, minkälaisista tilanteista tässä on ollut kysymys. Voikin perustellusti kysyä, kenen on vastuu siitä, että me olemme ajautuneet tällaiseen tilanteeseen, mutta kaiken kaikkiaan pidän tarkastusvaliokunnan mietintöä erinomaisena.


Merja Mäkisalo-Ropponen (sd):

Arvoisa puhemies! Olen seurannut käyttäjän näkökulmasta sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämistä usean vuoden ajan. Olen siis kouluttanut hoitohenkilökuntaa tekemään hoito-, palvelu- ja kuntoutussuunnitelmia sähköisessä ympäristössä. Valitettavasti näistä prosesseista ja ohjelmista ei ole kovin paljon hyvää sanottavaa. Sen lisäksi, että tämä on tullut yhteiskunnalle kalliiksi ja tulokset ovat olleet niukkoja, käytetyt ohjelmat ovat olleet hankalakäyttöisiä. Käyttäjän näkökulma on ohitettu lähes täysin. Työntekijöille luvattiin, että sähköinen kirjaaminen tulee helpottamaan työtä ja antamaan enemmän aikaa potilaan hoitoon. Valitettavasti monessa paikassa on käynyt juuri päinvastoin. Nämä järjestelmät ovat hidastaneet ja vaikeuttaneet työtä, ja kaiken lisäksi nämä ohjelmat eivät edes keskustele keskenään, vaikka tavoite alun perin oli, että potilaan luvalla tietoja olisi helppo siirtää paikasta toiseen.


Arja Juvonen (ps):

Arvoisa puhemies! Tarkastuskertomus kertoo selkokielellä sen, että olemme ostaneet verorahoilla alan suurilta toimijoilta kalliilla rahalla kalliita mutta huonoja tietojärjestelmiä, huonoja tuotteita, sekavasti toimivia järjestelmiä, jotka vievät lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan aikaa itse hoitotyöstä ja vaarantavat näin potilasturvallisuutta. It-hankkeiden ongelmat olivat selvillä jo viime syksynä, kun Kanta-hankkeesta tuli palautetta. Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomuksen mukaan ongelmia oli kustannusseurannassa, asianmukaisessa johtamisjärjestelmässä, päätöksentekomenettelyssä, taloussuunnittelussa ja koko kokonaisarkkitehtuurissa. Minua ihmetyttääkin ja kysynkin sitä, missä on hallituksen vastuu, kun se näin hitaasti puuttuu havaittuihin ongelmiin.

Ja edustaja Lauslahdelle: Todellakin Espoon kotihoidossa hoitajan aika potilaalle ja asiakkaalle on 40 prosenttia ja suuri osa ajasta menee koneiden kanssa työskentelyyn. Hoitajan paikka on potilaan ja asiakkaan lähellä. Elikkä jotakin on pahasti pielessä.


Kaj Turunen (ps):

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnan lausunto on karua kertomaa sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien rahoituksesta. Puutteita ja väärinkäytöksiä on lukuisilla osa-alueilla. Kokonaisuutta arvioitaessa tulee mieleen: onko osattu ostaa, onko osattu hankkia, onko hankinnoissa ollut tiedossa, mitä hankitaan, onko ollut tiedossa edes se, mitä halutaan. Tätä kaikkea on rahoitettu, ja lopputulos on tässä. Hankintojen tekemisen osaamattomuus on ilmeinen ongelma. Tähän pitäisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota, ja hankkijoiden koulutusta olisi kyllä ehdottomasti lisättävä.


Peter Östman (kd):

Arvoisa puhemies! Olemme useimmissa puheenvuoroissa kuulleet, että terveydenhuollon sähköisen tietojärjestelmän tulokselliselle ja tehokkaalle käytölle on edelleen monia esteitä ja siinä on ongelmia. Haluaisin itse korostaa sitä, että terveydenhuollon tietojärjestelmiä pitää pystyä käyttämään myös sairauksia ennalta ehkäisevästi. Mielestäni Sitra on ollut oikealla asialla lähtiessään kehittämään asiakaslähtöistä järjestelmää terveystietojen keräämiseen juuri siltä pohjalta, että painopiste on ennalta ehkäisyssä ja jälkihoidossa. Me emme saa tyytyä pelkästään keräämään tietoja johonkin tietokantaan, sillä tämän päivän teknologia tarjoaa useita työkaluja myös ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon.


Markus Mustajärvi (vr):

Arvoisa puhemies! Lienee aivan kiistatonta se, että satoja miljoonia suomalaisia veromarkkoja on hukattu näiden järjestelmien hankintaan ja kehittelyyn. Tulevaisuusvaliokunnalla oli mainio mahdollisuus tutustua Viron julkisen sektorin tietojärjestelmiin, ja minä ainakin hämmästyin, kuinka pitkälle ja syvälle siellä oli päästy. Tietenkin lähtökohtakin oli aivan ainutlaatuinen. Viro lähti liikkeelle täysin puhtaalta pöydältä 90-luvun alussa. Sillä ei ollut hallintoa, ei lainsäädäntöä, ei tietotekniikkaa, mutta oli tarve luoda toimiva järjestelmä, ja siinä he kyllä onnistuivat. Ehkä yksi selittävä tekijä on se, että siellä oli sellainen keskeinen toimija, joka saattoi johtaa koko maata koskevaa prosessia. Se pystyi käskyttämään, ohjeistamaan, antamaan selviä määräyksiä ja koordinoimaan näitä kaikkia suunnitelmia. Voi olla, että Virossa on menty jo yksityisyyden suojan kannalta liian pitkälle, mutta Virosta voitaisiin ottaa mallia niistä kohdista, mitkä Suomessakin ovat keskeisiä.


Pirkko Ruohonen-Lerner (ps):

Arvoisa herra puhemies! Tarkastusvaliokunnassa on ollut erittäin tärkeä asia se, kun olemme käsitelleet sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiä ja niiden rahoitusta. Tämä on hyvä konkreettinen esimerkki siitä, kuinka julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön liittyy suuria riskejä ja ongelmia. Kun käytetään kasvotonta julkista rahaa ja sitten suuri asiantuntemus on tietyillä yksityisillä yrityksillä, käy helposti sillä tavalla, että julkinen sektori ja sen edunvalvojat maksavat ja yksityinen sektori pääsee rikastumaan. Lopputuloksena on se, mikä nyt on: on menetetty satoja miljoonia euroja verorahoja hankkeisiin, jotka eivät ole tuottaneet mitään hyvää suomalaisille veronmaksajille, niille, jotka oikeasti tarvitsisivat kunnon terveydenhoitopalveluita. Tämä on hyvä esimerkki siitä, mihin yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö pahimmillaan voi johtaa. Toivottavasti tästä otetaan opiksi.


Lasse Männistö (kok):

Arvoisa puhemies! Tässä on hyvin nostettu esiin näitä yksittäisiä epäkohtia, joita tarkastusvaliokunnassa havaitsimme, ja on juuri niin kuin on todettu, että nämä yksittäiset virheelliset menettelyt täytyy korjata.

Ehkä kuitenkin se kaikkein suurin kritiikin kohta, josta johtuu tämä etenkin valtakunnallisesti laihojen tulosten kirjo, on se, että meillä ei ole ollut kokonaiskoordinaatiota näiden hankkeiden välillä. Meillä on ikään kuin tilkkutäkinomaisesti kehitetty hankkeita eri puolilla Suomea, eikä mikään niistä ole skaalautunut valtakunnallisesti. Tämä toisaalta yhdistettynä siihen, että sitten aina yksittäisessä hankkeessa on yritetty kerralla rakentaa koko maailma valmiiksi, eli on tehty valtava määrittelytyö, jonka puolelta on yritetty hankkia koko järjestelmä kerralla. Tämä on johtanut siihen, että nämä yksittäiset hankkeet ovat pitkittyneet ja sitä kautta ei ole saatu vaikuttavia tuloksia.

Eli mieluummin otettaisiin kokonaiskoordinaatio valtakunnallisesti, mutta yksittäisessä hankkeessa rakennettaisiin pala kerrallaan ja sitä kautta nopeiden prosessien kautta näitä järjestelmiä. Tämä on minulle syntynyt kuva (Puhemies: Minuutti on täynnä!), jolla päästäisiin eteenpäin.


Pirkko Ruohonen-Lerner (ps):

Arvoisa puhemies! Vielä näistä hankinnoista, joita nyt on tehty sosiaali- ja terveydenhuollon it-hankkeissa, haluan ottaa yleiselle tasolle nämä julkiset hankinnat. Eli laki julkisista hankinnoista on ollut vuosikausia voimassa, ja edelleen puhutaan, että meidän viranomaiset eivät hallitse sen lain sisältöä. On aivan käsittämätöntä, mikä siinä laissa on niin vaikeata, että sitä ei osata. Onko näin, että sitä ei vain haluta osata sen takia, että on helppo tehdä suorahankintoja tutuilta tavarantoimittajilta, ja kun tiedetään, että ei ole kunnollisia sanktioita, pystytään käyttämään jopa satoja miljoonia euroja, ilman että kukaan joutuu vastuuseen siitä: kukaan ei menetä virkaansa, kukaan ei joudu vahingonkorvausvastuuseen siitä, että on aiheuttanut suunnattomia vahinkoja julkiselle taloudelle.

Kyllä niitä sanktioita pitäisi saada näihin julkisiin hankintoihin. Ne, jotka lakia rikkovat, pitäisi saattaa vastuuseen siitä, (Puhemies: Ja minuutti on täynnä!) ja myös kunnolliset rangaistukset. Se on ainoa tapa, miten ongelma... [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]


Tapani Mäkinen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja tuossa esittelypuheenvuorossaan loppupuolella kiitteli. Minä haluan osaltani kiittää tarkastusvaliokuntaa: olette erinomaisen hyvää työtä tehneet ja puuttuneet juuri semmoiseen asiaan, mihin eduskunnan tuleekin puuttua. Näin sanon sen takia, koska ollaan tekemisissä asian kanssa, joka mielestäni vaatii ja tulee vaatimaan jatkossa ylhäältäpäin ehkä enemmän ohjaamista kuin tähän mennessä Suomessa on harrastettu.

Suomi on pitkän kulttuurin maa suhteessa tietotekniikkaan, ja sen takia meillä on niin monenkirjavaa tämä joukko. Se ei ole, edustaja Ruohonen-Lerner, julkisen hankintalain syy, vaan se on sen syy, ettei ole yhteistä tahtotilaa kehittää yhteistä mallia, jonka mukaan edetään. (Pirkko Ruohonen-Lerner: Erilaiset intressit! Joku rahastaa!) Ei tässä kukaan tietoisesti mitään petoksia tai hankintavilppiä halua tehdä. Meillä ei vain ole yhteistä näkemystä, miten toimintaa kehitetään. Sen takia lainsäädäntöä pitää viedä siihen suuntaan, että se selkeästi ohjaa ja kehittää. Sitä on tehty, mutta sen vaikutuksen näkee vasta myöhemmin. Mielestäni nyt tasavallan hallituksen tulisi kiinnittää huomiota juuri tähän ohjaamispuoleen.


Juha Rehula (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mäkinen puhuu tälläkin kertaa viisaita. Voi olla, että hankintalaissa on ongelmia tämänkin asian osalta, mutta kyllä tämän asian perimmäinen syy on siinä, että meillä pitäisi olla laki. Ja kysyn eduskunnalta, onko meillä tänä päivänä valmius säätää laki, jossa kerta kaikkiaan velvoitetaan tämä kenttä siihen yhteen: liittymään yhteen emoon, yhteen yksikköön, joka on kansallinen terveydenhuollon tietojärjestelmä. 2007 tuota valmiutta ei eduskunnasta löytynyt. Löytyykö se nyt? Oma käsitykseni on, että mikäli me meinaamme saada meidän sosiaali- ja terveydenhuollon nykyistä parempaan malliin, meidän on välttämätöntä kyetä tekemään selkeän keskitetty malli, jossa valtiovallan taholta sanotaan, mitä tuolla kunnissa ja mitä yksityisen terveydenhuollon parissa pitää tehdä.


Tapani Tölli (kesk):

Arvoisa puhemies! Haluan yhtyä niihin ajatuksiin, mitä edustajat Mäkinen ja Rehula viimeksi esittivät. Runsas vuosi sitten hyväksyttiin tietohallintolaki, ja sen perusteella, niin kuin tässä tarkastusvaliokunnan mietinnössä on, ministeriöllä on toimivaltuuksia ryhtyä määrätietoisiin toimiin. Tämä tietohallintolaki oli Paras-hankkeen yksi keskeisiä asioita, joka piti saada aikaan. Nyt on syytä lähteä toimenpiteisiin. Eikä voi enää uusia järjestelmiä rakentaa, jolleivat ne ole yhteentoimivia, jos ei rajapinnat ole avoimia. Tämä edellyttää sekä keskushallinnolta vastuuta että myös paikallisilta toimijoilta. Vaikka kuinka on ajatus, että meillä on niin erikoinen tilanne ja omat omituiset piirteemme ja meillä on oma omituinen järjestelmä, sellaista ei tule enää olla mahdollista rakentaa, vaan sen pitää olla yhteentoimiva, ja tässä on se perusedellytys. Ei tässä perussyy ole hankintalaissa, vaan tämä edellyttää nyt vastuuta keskushallinnolta ja paikallisella tasolla.


Kristiina Salonen (sd):

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Rehulan kanssa samaa mieltä siitä, että koko valtakuntaan yhtenäinen sosiaali- ja terveysjärjestelmä. Siihen todella on tarvetta. Näin eduskunnan kannaltakin yksi sellainen tärkeä tekijä on, että silloin lakia sovelletaan yhtenäisesti. Ei ole enää kunnasta riippuvaa tai kuntien käytännöistä riippuvaa, miten sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä sovelletaan, vaan tämä yhtenäinen järjestelmä silloin parhaimmillaan ohjaisi tähän työhön.

Haasteellista ja vaikeaa on tietenkin se, että sosiaali- ja terveydenalan erot ja käytäntöjen erot ehkä vähän vaikeuttavat tämmöisen järjestelmän luomista, mutta parhaimmillaan nykyistä sosiaali- ja terveydenhuollon yhdenmukaistamistakin pystyttäisiin tätä kautta toteuttamaan.

Lisäksi vielä haluaisin sanoa, että sähköiset järjestelmät voivat parhaimmillaan myös aktivoida asiakasta ja potilaita omassa asiassaan. Esimerkkinä on tällaiset erilaiset omahoito- ja oma-apusovellukset, joiden avulla asiakas ottaa itse omat asiansa haltuun. Tämäkin parhaimmillaan tukee sosiaali- ja terveystyön tavoitteita.


Merja Kuusisto (sd):

Arvoisa puhemies! Tässä on monen edustajan toimesta jo tuotu esiin, että meillä on nykyisin liian pirstaleinen järjestelmä: jokaisella kunnalla on käytössään erilaiset sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmät ja ne eivät kerta kaikkiaan mahdollista tiedon tehokasta kulkua eri alan yksiköiden välillä. Tiedon tehoton kulku heikentää potilasturvallisuutta sekä alan työtehokkuutta ja tuloksellisuutta. Sen takia olisi äärettömän tärkeätä, että saadaan yhtenäinen kansallinen sähköinen potilasjärjestelmä ja että se toteutetaan mahdollisimman pikaisesti. Se on meidän koko kansanterveyden kannalta erittäin tärkeä asia.

Myös sähköisten reseptien nykyistä laajempi ja toimivampi käyttö olisi pitkällä tähtäimellä työn tehokkuuden ja kansallisen terveyden näkökulmasta hyvin tärkeää. Sähköisten tietojärjestelmien käytön esteet ja rakenteelliset ongelmat olisikin erittäin tärkeätä poistaa pikimmiten ja suunnittelutyötä valvoa ja ohjata niin, että kansalliset terveydenhuollon tietojärjestelmän käyttöönotto (Puhemies: Minuutti on täynnä!) tapahtuisi aikataulun mukaisesti.


Pirkko Mattila (ps):

Arvoisa puhemies! Kiitos tarkastusvaliokunnalle työstä ja mietinnöstä. Ja kuten tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja painokkaasti sanoi, meillä on hankintalain osaamisen vakavat puutteet tiedossa, ei se tullut minulle ainakaan yllätyksenä. Kyllä sairaanhoitopiirissä Pohjois-Pohjanmaalla on jouduttu nostamaan syytteitä, ja siellä sairaanhoitopiirin tarkastuslautakunta on aivan samaan asiaan kiinnittänyt huomiota: väärinkäytöksiä on tapahtunut. Mutta ajatelkaamme myös optimistisesti, kuten puheenjohtaja sanoi, elikkä meillä on nyt mahdollisuus puuttua tähän asiaan, on mahdollisuus lainsäädäntöteitse hakea tarkennuksia, ja on tuleva kuntauudistus, kuntalaki — ja kuntavaalit. Kyllä tämä on myös poliittisten päättäjien osaamista ja osaamattomuutta, ja tietysti sitä tehdään yhteistyönä virkamiesten kanssa, elikkä puute ja vajavaisuus on siinä mielessä ehkä yhteinen asia. On tärkeästä asiasta kysymys. Meillä on oikeus vaatia tietohallintolailta ihan yhtenäistä ohjelmistoa, meillä on yhteinen erikoissairaanhoitolaki, (Puhemies: Minuutti on täynnä!) yhteinen kansanterveyslaki.


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Hankintalaissa voi olla vielä — ja on varmasti — korjaustarpeita, mutta tämä asia ei ole hankintalaista kiinni. Itse asiassa vastasin nykyisen hankintalain valmistelusta aikanaan ja muistan sen pääasiallisen sisällön ja myöskin sen sovellusmahdollisuudet sitten tälle toimialalle. Edustaja Rehula ja edustaja Mäkinen tässä äsken linjasivat tämän asian oikein hyvin.

Toinen asia, minkä halusin sanoa: Meillä oli valiokunnan puheenjohtajan kanssa keskustelua siitä, missä Tekes voi olla mukana. Minä toivon, että valiokunnan puheenjohtaja osaltaan vielä kertoo oman näkemyksensä siitä. Tämä on aika tärkeä periaatteellinen asia. Vielä kertaalleen: Silloin jos Tekes rahoittaa yritystä, joka myy tuotteita vaikkapa kunnalle, ja jos kunta ei ole samanaikaisesti ollut rahoittamassa kerran tuon hankkeen kehittämistyötä, niin kyllä tämän pitää voida olla mahdollista. Näin ymmärrän, että pohjimmiltaan tähän myöskin valiokunta on omassa kannanotossaan tähdännyt. Silloin jos samaa hanketta rahoittavat, sen kehittämistyötä, sekä Tekes että kunta ja kunta sitten ostaa tai jos siinä on useampi julkinen toimija rahoittajana yhtä aikaa, niin silloin tietysti tulee tilanne, jossa ei täytetä kaikkia niitä normeja, mitä esimerkiksi kilpailulainsäädännön mukaan pitää täyttää. Mitä vielä Tekesin rooliin tulee, (Puhemies: Nyt taitaa minuutti olla täynnä!) niin tässä puhutaan 300 miljoonan hankkeesta ja kaikkiaan Tekesin osuus on 10 miljoonaa euroa.


Tuija Brax (vihr):

Arvoisa puhemies! Minäkin olisin osaltani korostanut, että ennen kaikkea tällä kertaa osaamattomuus liittyy valtionapulain peruspykälien tuntemattomuuteen ja suorastaan niitten noudattamatta jättämiseen, ei niinkään hankintalakiin, se ei tullut myöskään tarkastuksessa vastaan.

Edustaja Pekkarisen ja minun välinen keskustelu kerrottakoon nyt kaikille. Kysymys on kohdasta mietinnön sivulla 7, jatkuen ensimmäisen palkin alalaidasta toiseen palkkiin. Siinä siteerataan Valtiontalouden tarkastusviraston havaintoja juuri sen kaltaisista hankkeista, joissa esimerkiksi sairaanhoitopiiritkin ovat osallistuneet tähän tuotekehittelyyn ja sitten maksaneet siitä vielä ostajana eli joissa ei ole sovittu siitä korvauksesta ja osuudesta. Nämä kaikki hankkeet ovat olleet pieniä hankkeita, joissa on räätälöity juuri tälle julkisen sektorin pienelle ostajalle tuotteita. On päivänselvää, että Tekesiä ei ole kielletty osallistumasta sellaisten tuotteiden kehittämiseen, joista mahdollisesti tulee jotain maailmanluokan menestystarinoita, vaikka markkinoilla joskus on joitakin muitakin toimijoita. Tämä kohta ei ole siis tarkastusvaliokunnan suusta vaan suora siteeraus VTV:n raportista, josta tämä tarkastus käynnistyi.


Erkki Virtanen (vas):

Arvoisa puhemies! Vuonna 2007, kun säädimme ensimmäisen kerran Kanta-hankkeesta, sähköisestä reseptistä, sanoin, että ongelma tulee siitä, että ei kukaan, joka on onnistunut rakentamaan itselleen oligopolistisen kultakaivoksen, luovu siitä vapaaehtoisesti. Sanoin aivan saman 2009, ja sanon sen edelleenkin, koska avoimet rajapinnat syntyvät vain, jos ne avataan. Mutta eiväthän ne, jotka ovat itse asiassa käyttöjärjestelmät luoneet, ole tietenkään vapaaehtoisesti sitä tekemässä. Jos joudumme siitä säätämään, niin se voi vaatia vaikkapa perustuslain säätämisjärjestystä täällä, ja sitten kysytään, onko siihen valmiutta. Tässä keskustelussa valitettavasti nyt vähän syntyy semmoinen käsitys, että me tässä metsästämme rosvoja. Ei tässä hankkeessa nyt rosvoja ole, sen sijaan osaamattomuutta on ollut. STM:lle eivät siis kuulu nämä hankinnat, nehän kuuluvat kunnille ja kuntayhtymille, mutta STM:lle kuuluisi tietenkin sen prosessin johtaminen niin, että pääsemme mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Siihen pitää nyt pyrkiä. Sen sijaan (Puhemies: Minuutti on täynnä!) sitten on VTV:n ja muitten viranomaisten asia ottaa kiinni... [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]


Miapetra Kumpula-Natri (sd):

Arvoisa puhemies! Ihan vähän tuosta hankintalaista: Ehkä siinä hankkimisosaamisessa täytyy kuitenkin myös ymmärtää se, että kun joltain ostaa, aivan kuten edellinen puhuja Virtanen tässä sanoi, niin pitää myös katsoa, mihin kaikkeen ostaa oikeuden, niin että sitä järjestelmää on mahdollisuus kehittää, ilman että jää kiinni yhteen toimittajaan ja joutuu yhden toimittajan varaan. Ja kuten valiokunta täällä toteaa, niin Suomessa on vain kaksi merkittävää tietojärjestelmätoimijaa, joiden varassa on oltu. Jos ymmärrän insinöörinä oikein, niin valiokunnan päätösehdotus, kakkoskohta kannanotoissa, kuitenkin puhuu näistä avoimista rajapinnoista. Ja jos semmoiseen lainsäädännöllisesti — tai tässä sanotaan, että jo asetuksin — voitaisiin edetä ja mennä, niin pääsisimme ihan varmasti toteuttamaan myös laadukkaampia palveluja. Haluan tuoda kotikaupungin terveiset: meillä kotisairaanhoidossa ja kotikäyntien yhteydessä tehdään hyvin nopea valokuvaukseen perustuva raportointi, ja sen parantava arvo on se, että silloin myös omaiset näkevät, mitä on tehty, se ei ole vain työnjohdon ja hallinnon sisäinen järjestelmä. Toivon, että tässä suuri ja pieni löytävät toinen toisensa, ja siihen on yhteisenä ratkaisuna nämä avoimet rajapinnat. Toivottavasti jotain tapahtuu.


Annika Saarikko (kesk):

Arvoisa puhemies! Yhdyn ilman muuta niihin näkemyksiin, joita valiokunta saa tästä raportista, ja kiinnittäisin huomiota muutamaan seikkaan.

Kyllähän tätä lukiessa ja tätä keskustelua kuunnellessa huomaa, että tämä on jonkinlainen markkinamiesten taivas, jonka olemme sosiaali- ja terveydenhuollon ympärille synnyttäneet, mutta niinhän se vanha sanonta kai kuuluu, ettei tyhmä ole se, joka myy, vaan se, joka ostaa. Ja osaamisesta, niin kuin täällä on hyvin todettu, on monessa kohdin ennemminkin kiinni, ja sitä voi aina lisätä, onneksi näin.

Mutta pari huomiota. Tämä on ennen muuta totta kai potilaslähtöinen asia. Kaikki me lääkärin vastaanotolla käyneet tiedämme, että ei se tunnu mukavalta, että annamme siitä vähäisestä 15 minuutista 10 minuuttia lääkärin ja tietokoneen väliseen keskusteluun ja 5 minuuttia varsinaiseen potilaan kohtaamiseen. Mutta kysymys on myös siitä, miten henkilöstö tämän kokee. Meillä kuluu henkilöstöllä valtavasti energiaa ja aikaa tähän toimimattomien tietojärjestelmien kanssa kanssakäymiseen, ja toisaalta tilaisuus asian korjaamiseen tai ainakin sen parantamiseen on nyt (Puhemies: Ja minuutti taitaa olla täynnä!) käynnisteillä olevan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden parantamisen yhteydessä, jossa tämä pitää korjata.


Mikko Savola (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Lääkäripula on vakava ongelma monissa kunnissa, ja sen takia työaikaa ei saisi kulua vääriin asioihin. Muun muassa Lääkäriliitto on katsonut, että toimimattomat tietojärjestelmät ovat valtava ajankuluttaja. Jos lääkärit saisivat nämä ongelmat, mitä näistä toimimattomista tietojärjestelmistä tulee, kuriin, niin voitaisiin säästää jopa 600 lääkärin työpanosta vastaava aika. 600 lääkärin työpanosta vastaava aika on valtava määrä, ja kerta kaikkiaan meillä ei ole varaa siihen, että me hukkaamme tuon työpanoksen, mikä jo tällä hetkellä on erityisesti monissa maaseutukunnissa hyvin tarkasti kortilla.

Kannan kyllä erittäin paljon huolta siitä, että kun kuntarakenteita nyt jälleen ollaan uudistamassa, niin jos eri tietojärjestelmiä on eri alueilla ja niitä yritetään yhteensovittaa, mitä ongelmia siitä tulee. Sen takia on erittäin hyvä, että tarkastusvaliokunta on kiinnittänyt huomiota näihin asioihin.


Anne Kalmari (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Olen aina ja kaikissa puheenvuoroissa vastustanut keskittämistä ja pakkoa. Minusta tuntuu, että hallitus on sen sijaan hyvinkin suopeasti suhtautunut keskittämiseen. Mutta nyt minä vetoaisin: Emmekö me tässä asiassa voisi käyttää ylhäältäpäin sanelua ja jopa pakkoa siihen, että keskitettäisiin tämä tietojärjestelmä? Onhan se aivan outoa, että meillä ilmenee näitä ongelmia, rahaa palaa surutta ja keskeneräisiä järjestelmiä toimitetaan, rajapinnat eivät toimi, tuottavuus on mitätöntä, kirjataan asioita, joita kukaan ei tarvitse, myydään ohjelmia, joita kukaan tarvitse ja lääkäreitten ja hoitajien aika menee joutavaan. Ei mikään yritys, jolla on laaja palveluverkko, toimi sillä tavalla, että jokaisella palvelupisteellä on oma järjestelmä. Ei näin tapahdu osuuskaupoissa, ei pankeissa, ei missään. Minun mielestäni valtio voisi (Puhemies: Minuutti on täynnä!) tuoda oman järjestelmän ja pakottaa sen käyttöön.


Ilkka Kantola (sd):

Arvoisa puhemies! Tuohon keskittämiseen kannustavaan puheenvuoroon on helppo yhtyä tässä kysymyksessä. Tietojärjestelmien ideanahan on ollut helpottaa työtä, mutta näyttää siltä, että terveydenhuollon tietojärjestelmissä on käynyt päinvastoin, ne ovat lisänneet työtä. Toki siinä tapahtuu muutakin kuin tietojenvaihtoa, varmasti tallentamista, ja kerätään tärkeätä tietoa terveydenhuollon seurantaan ja kehittämistä varten tuleviakin sukupolvia varten.

Suomessa on ollut pitkään, toistasataa vuotta, käytössä eräs liikennöintijärjestelmä, joka perustuu samanlaiseen standardiin koko Suomessa. Jos siinä olisi lähdetty samalla tavalla liikkeelle kuin tietojärjestelmissä, niin silloinhan meillä esimerkiksi Riihimäellä raideleveys vaihtuisi ja jouduttaisiin miettimään, miten siitä jatketaan junalla eteenpäin — no, sama ongelma on Keski-Euroopan ja Suomen välillä. Mutta on mahdollista luoda valtakunnallinen standardi, jossa liikennöinti tapahtuu mutkattomasti, ja tällaiseen standardiin pitäisi päästä.

Tämä valiokunnan ansiokas puheenvuoro avoimista rajapinnoista on hyvin tärkeä siinä mielessä, että siinä ymmärtääkseni haetaan jonkinlaista yhteistä standardia, joka voisi sitten olla yksi kriteeri, kun lähdetään kilpailuttamaan ja toimittamaan niitä hankintoja, niin että viitataan siihen standardiin, jonka mukaisesti sitten (Puhemies: Ja minuutti on täynnä!) yksittäisen palveluntuottajan pitää toimia.


Mika Niikko (ps):

Arvoisa puhemies! Edustaja Erkki Virtanen osui oikeaan siinä asiassa, että eihän yritys pilaa miljoonabisnestään sillä, että se tekee toimivat tietojärjestelmät Suomeen, kun raha on näin löysässä. 300 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveydenhuollon it-kustannuksiin vuonna 2010, eikä mitään saada aikaan — se on hälyttävä huutomerkki siitä, että jotain pitäisi eduskunnassa tehdä, muutakin kuin puhua tästä.

Edustaja Mäkinen puhui oikeaa asiaa siitä, että yhteistyön merkitys on erittäin suuri, ja sitä me emme osaa tehdä. Meillä esimerkiksi Vantaalla on sellainen ongelma myös. Itse huomasin vuosi sitten tarkastuslautakunnan jäsenenä sen, että mekin olemme hassanneet — hyvään ohjelmaan tosin — 10 miljoonaa euroa. Mutta sitten kun sitä ohjelmaa haluaisi tavallaan hyödyntää toinen kunta, niin se ei saakaan sitä hyödyntää, koska me emme omista sitä ohjelmaa. Elikkä me maksamme ohjelmasta 10 miljoonaa, me emme omista sitä, se on lisenssi. Me maksamme käytön, ylläpidon koko ajan, ja samanaikaisesti yritys saa Tekesiltä rahaa, ja me maksamme sen toiseen kertaan, mutta omistaja on yritys. Elikkä jokin on pielessä tässä yhtälössä.


Maria Tolppanen (ps):

Arvoisa puhemies! Kiitokset tarkastusvaliokunnalle tästä raportista. Tämä on erittäin hyvä raportti. Se kertoo karuttomasti muun maussa sen asian, että hitaita ovat vanhojen puolueiden herrain kiireet. Kun klusterihankkeita on aloitettu jo vuonna 2004, niin mahdollisesti tämä hanke saadaan päätökseen 10 vuoden päästä, eli vasta 2 vuoden päästä.

Se mitä tämä kertoo myös erittäin hyvin, on, että tämän asian tiimoilta on ollut runsaasti huomautettavaa, on ollut lainvastaista toimintaa. Mutta sen sijaan en löytänyt tästä raportista sitä, mitä tehdään niille, jotka ovat lakia rikkoneet, jotka ovat vastoin lakia toimineet, mten saadaan kiinni ne ihmiset, jotka ovat kenties menneet hieman viistäen sitä, mitä säädetty on, koska kyllä kai sieltäkin pitäisi niitä vastuunkantajia tulla, jos näinkin paljon rahaa jo tähän mennessä on hassattu tähän hommaan. Ja tästä eteenpäin vielä lasketaan, että 400—500 miljoonaa euroa tähän tarvitaan. (Puhemies: Ja minuutti on täynnä!) Mutta se raha kannattaa kyllä käyttää, koska tämä tietojärjestelmä on erittäin hyvä. … [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]


Lasse Männistö (kok):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu hyvin hankintalaeista ja siitä, miten se ohjaa näitä hankintoja. Voi olla niin, että lain puitteissa voidaan toimia ihan fiksusti.

Mutta se, mikä on haasteena, kun julkisella sektorilla tietojärjestelmäkehitykseen lähdetään, on nimenomaan se, että pyritään rakentamaan maailma kerralla valmiiksi. Aluksi tehdään valtavan kattava määrittelytyö, jossa kuvataan ikään kuin kokonaisuus, joka sitten kilpailutetaan ja yritetään rakentaa se kokonaisuudessaan valmiiksi. Usein siinä mennään jo pieleen.

Yksityisellä sektorilla taas järjestelmäkehitys on ikään kuin evolutiivista, tehdään lyhyitä, pieniä kokonaisuuksia, jotka lanseerataan välittömästi kehityksen lopussa. Ja sitä kautta katsotaan, miten järjestelmä kehittyy pikkuhiljaa. Ja tässä suhteessa meidän kannattaisi arvioida ehkä myös hankintalakia ja sen henkeä uudelleen, miten se ohjaa meidän prosessiamme tietojärjestelmien kehityksessä.


Anne-Mari Virolainen (kok):

Arvoisa puhemies! Meillä on suomalainen sanonta: sitä saa, mitä tilaa. Mutta terveydenhuollon tietojärjestelmien kohdalla se sanonta tuntuu kuuluvan: sitä saa, mitä osaa tilata. Valitettavan monia järjestelmiä on tilattu ja rakennettu täysin kuuntelematta niitä terveydenhuollon ammattilaisia, jotka käyttävät niitä järjestelmiä.

Ja varsinkin, kun täällä on viitattu tähän niin sanottuun lääkäripulaan, 600 lääkäriin, jotka voitaisiin työllistää, jos olisi toimivat järjestelmät, niin huomion arvoista Lääkäriliiton tekemässä tutkimuksessa on se, että nimenomaisesti nuoret lääkärit, jotka ovat tietotekniikan suurkuluttajia ja hyviä käyttäjiä, kritisoivat käytettävyyttä.

Kustannuksista on myös paljon puhuttu, ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin sisältyy aivan hirveän paljon piilokustannuksia. Jos lääkärin vastaanottoaika, joka on 15—20 minuuttia, joudutaan lisäämään puoleen tuntiin, niin se tarkoittaa 33 prosenttia vähemmän vastaanottoaikoja. Ja se on mielestäni haasteellinen tilanne.

Elikkä annan kiitokseni tarkastusvaliokunnalle, ja toivotaan, että pakkokeskittäminen menee tällä alalla eteenpäin.


Sanna Lauslahti (kok):

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty erinomaisia puheenvuoroja, joihin on helppo yhtyä.

Tiivistäisin asian niin, että meidän tulee saada järjestelmä, joka on organisaatio- ja toimittajariippumaton järjestelmä. Silloin vältetään tilanne, jossa toimittajathan haluavat sitoa asiakkaan pitkäksi aikaa, koska viimeisinä vuosina ne katteet kerätään. Ja siltä osin ei ole missään nimessä tarvetta irtautua siitä asiakkaasta. Tässä kohdin avoimet rajapinnat ovat yksi konsti välttää se.

Toinen näkökulma liittyy kuntarakenneuudistukseen ja valiokunnan kannanottoon, siihen, että valtion ja kuntien yhteinen tietohallintostrategia tulisi aloittaa mahdollisimman nopeasti. Mielestäni näin tulee tehdä. Siinä ei vaikuta, minkälainen kuntarakenne meillä tulevaisuudessa on, jos me kykenemme yhdessä tekemään yhteisen terveydenhuollon ja sosiaalitoimen järjestelmän.


Merja Mäkisalo-Ropponen (sd):

Arvoisa puhemies! Meillä on tällä hetkellä vähintään viisi eri järjestelmää käytössä. Itse tunnen ja osaan jollain tavalla käyttää niistä kolmea, ja mikään niistä ei ole kovin käyttäjäystävällinen. Itse en millään pysty uskomaan, etteikö käyttäjäystävällistä järjestelmää olisi mahdollista laatia. Minä oikeastaan tiedän, että se on mahdollista.

Nyt näiltä käyttäjiltä on mennyt palautetta ja korjausehdotuksia järjestelmän laatijoille. Olen itsekin semmoisia kirjelmiä ollut tekemässä. Mutta vastauksissa on sanottu, että kyllä kaikkea voi muuttaa, mutta siitä tulee lisäkustannuksia. Toisin sanoen ohjelmistoja on myyty raakileena ja kaikista korjaavista toimenpiteistä pitäisi maksaa erikseen. Tämä on minusta väärin.


Tuija Brax (vihr):

Arvoisa puhemies! Kiitos käytetyistä puheenvuoroista. Ehkä oleellisinta, kun täällä puhuttiin näistä ponsista ja uuden lain tuomista mahdollisuuksista, on ymmärtää, että viime syksynä voimaan tullut tietohallintolaki antaa mahdollisuuden sekä toisaalta valtiovarainministeriölle, jolle kuuluu yleisvastuu nyt tästä keskusjohtamisesta, että jokaiselle substanssiministeriölle antaa asetuksia siitä, millä järjestelmäarkkitehtuurilla, esimerkiksi juuri tällä avoimella pinnalla, ja muutenkin yhteensovittamisella kaikki sen alan toiminnot hoidetaan.

Ja mitä valiokunta valitettavasti havaitsi ja miksi toivomme, että hallitus raportoi jo tämän vuoden lopussa, on, että tämän uuden ylistetyn ja kehutun lain kehuminen jatkuu eri seminaareissa, mutta aikataulut ja konkreettiset suunnitelmat todella saada aikaan näitä asetuksia, jotka mahdollistavat nämä avoimet rajapinnat, ovat hyvin vielä, sanoisinko, hakusessa tai suorastaan pelottavan hitaita. Ja siksi rohkenimme esittää, että eduskunta tukisi tätä ajatusta, painostaa, että nyt se laki otetaan nopeasti käyttöön, koska nyt se hetki on. Kuntien järjestelmät ovat tiensä päässä, niitä uusitaan aivan lähivuosina, ja siksi sosiaali- ja terveysministeriön on saatava nämä asetukset nopeasti aikaiseksi.

Tämän jälkeen puhujalistaan.


Jaana Pelkonen (kok):

Arvoisa puhemies! Salissa on jo tänään annettu kiitosta, ja näihin kiitoksiin on helppo yhtyä. On todellakin hienoa, että tarkastusvaliokunta on ottanut valvonta-aiheekseen sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmät ja rahoituksen. Aihe on mitä tärkein, sillä toimiva ja laadukas sosiaali- ja terveydenhuolto muodostaa hyvinvointiyhteiskuntamme vankan ytimen.

Asian tärkeydestä huolimatta tarkastusvaliokunta on siis pannut merkille mietinnössään, että sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten tietojärjestelmien tulokselliselle ja tehokkaalle käytölle on yhä monia käytännön esteitä ja rakenteellisia ongelmia. Näiden esteiden poistaminen on keskeinen osa hyvinvointipalvelujen laadun parantamista ja koko sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme uudistamista. Myös taloudellisesta näkökulmasta katsottuna tietojärjestelmien toimivuutta on kehitettävä, jotta nykyiset hyvinvointipalvelut voidaan tuottaa väestön harmaantuessa ja työvoiman vähentyessä entistä tuloksellisemmin ja tehokkaammin. Lisäksi hankintatoimeen ja kilpailuttamiseen liittyvällä osaamisella voidaan saavuttaa mittavia tuottavuushyötyjä.

Niin inhimillisistä kuin taloudellisistakin hyödyistä johtuen on terveydenhuollon sähköisten tietojärjestelmien kehittämiseen käytetty niin Suomessa kuin muissa Pohjoismaissakin merkittävässä määrin julkisia varoja. Pelkkä rahan jakaminen ei voi kuitenkaan olla itsetarkoitus, vaan tilapäinen keino saada suomalaisten käyttöön entistä parempia palveluita. Tähän olemme ottaneet myös tulevaisuusvaliokunnassa useaan otteeseen kantaa ja vaatineet tuloksia sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi. Mielestämme esimerkiksi vuodesta toiseen kehitteillä ollut sähköinen resepti ja kokonaisuutena sähköinen potilastietojärjestelmä on edelleen kansalaisten ja terveydenhuollon kannalta yksi tärkeimmistä tavoitteista.

Arvoisa puhemies! Mietinnöstä käy hyvin selväksi se useaan otteeseen tänäänkin täällä salissa todettu tosiasia, että tähänastinen terveydenhuollon sähköisten palvelujen ja tietojärjestelmien kehittäminen ja hankerahoitus on ollut monin osin erittäin sekavaa ja eteneminen luvattoman hidasta sekä hankkeiden tulokset vaatimattomia. Kun terveydenhuollon toimijoita on paljon, edellyttää se toki sosiaali- ja terveysministeriön toiminnalta erityistä selkeyttä ja ohjausvoimaa sekä kokonaisuuden hallintaa. Asian haastavuus ei kuitenkaan voi olla este sille, ettei havaittujen epäkohtien korjaamiseen vihdoin ryhdyttäisi. Vaikkei pelkällä teknisellä kehityksellä tietystikään ratkaista kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon epäkohtia, ovat toimivat tietojärjestelmät tärkeä edellytys koko palvelurakenteen toimivuudelle. Suomalaisten on voitava luottaa siihen, että he saavat palvelunsa sujuvasti eikä heidän aikansa kulu sairauden sattuessa luukulta toiselle juostessa ja papereita toisensa perään täyttäessä. Tämän tavoitteen onnistumiseksi on välttämätöntä, että tietojärjestelmien kehittämisen tueksi saadaan mitä pikimmiten myös kestävät ratkaisut koko sosiaali- ja terveydenhuollon perusrakenteista. Ja tässä hallituksen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen onnistuminen on aivan keskeisessä asemassa.


Lasse Männistö (kok):

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon it-kustannukset olivat vuonna 2010 noin 300 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa, että vaalikauden aikana järjestelmiin investoidaan yli miljardi euroa. Tämä on valtava summa rahaa, ja tästä näkökulmasta tuloksilta on lupa odottaa paljon.

On siis enemmän kuin perusteltua, että tarkastusvaliokunta on selvittänyt varsin kattavasti tietojärjestelmien kehityksen tuloksellisuutta. Niin ikään on erittäin perusteltua, että Valtiontalouden tarkastusvirasto on toteuttanut laajan ja kattavan tuloksellisuustarkastuksen. "Suomi on tietoyhteiskunta" -väite tuntuu ironisesti toimivan vain yksityisellä sektorilla, vaikka julkisella sektorilla mahdollisuudet ovat suurimmillaan. Mietinnössä kuvatuilla hankkeilla olisi onnistuessaan voitu tuottaa kansantalouden mittapuulla merkittävää hyötyä, mutta heikohkon koordinoinnin, prosessijohdon ja hankintatoiminnan johdosta etenkin valtakunnallisen mittakaavan tulokset ovat jääneet puuttumaan. Tarkastusvaliokunnan kuulemiset ja mietintö tunnistavat haasteita ja ongelmakohtia tietojärjestelmien kehityksessä kolmella eri tasolla.

Ensinnä valiokunta on havainnut suoria virheitä ja epäasiallisia menettelyjä, kuten se mietinnössään toteaa: "- - valtionavustusten käytössä menettelyitä, jotka eivät olleet hyvän hallinnon mukaisia, ja osittain ne olivat lainvastaisia". Hankintakustannuksia on esimerkiksi kirjattu tietyissä tapauksissa palveluostoihin, jolloin investointiosuudet, joiden pohjalta hankintoja jouduttaisiin kilpailuttamaan, eivät näytä ylittyvän. Lisäksi havaittiin lukuisia perättömiä suorahankintoja sekä rahoitusta väärille toteuttajatahoille. Näitä epäkohtia voi pitää vakavina. Aina, kun julkishallinnossa paljastuu epäasiallisia menettelyjä, on syytä suhtautua niihin vakavuudella. Valtiontalouden tarkastusvirasto onkin tehnyt näiden epäkohtien johdosta lukuisia takaisinperintäselvityspyyntöjä sosiaali- ja terveysministeriölle, ja on tärkeää, että nyt paljastuneen johdosta havaitut epäasialliset menettelyt korjataan. Kuitenkin prosessuaaliset ongelmat ovat kokonaisuuden kannalta olleet vielä haastavampia.

Toiseksi tarkastusvaliokunta havaitsikin tietojärjestelmien kehityksessä lukuisia kokonaisuuteen liittyviä haasteita. Tietojärjestelmien kehityksen ja rahoituksen kokonaisuus näyttäytyi erittäin epäselvänä ja vaikeasti hahmotettavana, ja tuntui siltä, että kokonaisuutta ei ole ohjattu, vaan rahoituksen periaatteena on ollut lukuisten alueellisten hankkeiden tilkkutäkki, eikä tätä kautta kokonaiskuvaa ole ohjannut kukaan. Hankkeilla on etukäteistavoitteiden mukaan haettu kuitenkin valtakunnallista vaikuttavuutta tätä saavuttamatta. Minusta ei sinällään ole yllätys, etteivät nämä alueelliset hankkeet saavuta valtakunnallista vaikuttavuutta ilman tiukkaa koordinaatiota. On ihan luonnollista, että jokainen järjestelmän kehitykseen ryhtyvä pieni toimijajoukko haluaa nimenomaan itse kehittää sen oman pyörän, ja tätä kautta on liian vähän edes huomioitu sitä, millaisia pyöriä on jo kehitetty, saatikka sitten sitä, miten nämä pyörät oikein pyörivät samaan suuntaan muiden kanssa.

Avoimet rajapinnat ja muut yksityisellä sektorilla usein normaalit käytännöt ovat siis jääneet koordinaation puutteessa puuttumaan. Nyt on kuitenkin hyvä, että vihdoin tietojärjestelmien kehityksessä on otettu kokonaiskoordinaatio valtion tasolle — ainakin lainsäädäntö sen mahdollistaa — ja rakennetaan yhteistä tietoarkkitehtuuria sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmille. Tämä ei tietenkään poista menneitä virheitä, mutta ainakin näyttäisi, että menneistä on tässä suhteessa otettu opiksi.

Kolmanneksi kuitenkin valiokunnan kuulemisten ja mietintöjen pohjalta kuvataan hyvin niitä haasteita tässä julkisessa hankintaprosessissa ja toisaalta julkisissa tietojärjestelmien kehitysprosesseissa, jotka aiheuttavat haasteita. Näihin haasteisiin ei suoria ratkaisuja vielä ole löydetty. Jos katsotaan, miten yksityisellä sektorilla tietojärjestelmähanke tehdään, niin vähän niin kuin yhdysvaltalainen sananlasku kysyy: "How do you eat an elephant?" Vastaus kuuluu yksityisellä sektorilla: "One piece at a time". Siellä siis määritellään lähtökohta jonkun järjestelmän rakentamiselle ja selkeä arkkitehtuuri, jonka pohjalle järjestelmää lähdetään kehittämään. Kuitenkin järjestelmän osia tehdään lyhyessä aikataulussa lanseeraten heti, kun saadaan jotain valmiiksi, ja katsotaan, miten käyttäjät lähtevät järjestelmää käyttämään. Edelleen tämän pohjalta rakennetaan uusi pala siihen järjestelmään, ja tätä kautta kokonaisuus rakentuu ikään kuin evolutiivisesti.

Julkisella sektorilla Suomessa sen sijaan yritetään syödä koko elefantti kerralla. Tämä tarkoittaa usein kuukausien ellei vuosien mittaista määrittelyä, jossa pyritään määrittelemään se valmis tietojärjestelmä alusta loppuun asti kerralla, joka sen jälkeen pyritään kilpailuttamaan kerralla ja sen jälkeen rakentamaan alusta loppuun saakka kerralla. Usein ennen pitkää jo määrittelytyössä ollaan suossa, josta ylös nouseminen on hankalaa, ja viimeistään itse järjestelmän rakentamisessa aikataulut venyvät, eikä saavuteta lopputulosta, jota tavoiteltiin. Asiakaslähtöisyys jää puuttumaan, ja onkin huomioitava, että THL on toteuttanut lääkäreiden keskuudessa selvityksen, joka valottaa asiakaslähtöisyyden puutteita aika kattavasti. Lähes 70 prosenttia selvityksessä mukana olleista sairaaloiden lääkäreistä käytti pääasiallisesti papereita tai faksia hankkiessaan potilastietoja muista terveydenhuollon organisaatioista. Lääkäreiden osalta aluetietojärjestelmien käyttöasteeksi saatiin 48 prosenttia. Kyllä nämä tulokset alleviivaavat asiakaslähtöisyyden puutetta ja toisaalta liian isoja kokonaisuuksia tietojärjestelmien kehityksessä.


Eero Lehti (kok):

Arvoisa herra puhemies! Suomessa tuskin on haastavampaa tehtävää tietohuollosta tai ohjelmasuunnittelusta tai sen toteutuksesta vastaavalle henkilölle kuin sosiaali- ja terveysalalle tehtävän kokonaisjärjestelmän luominen. Ensinnäkin Suomi on ainutkertainen. On vaikea löytää sellaista lähtökohtaa, joka tulisi muilta markkinoilta, joka voitaisiin sopeuttaa Suomeen. Lainsäädäntö on lisäksi laajentuvaa, ja erilaisia tuotteita ja palveluita sosiaali- ja terveydenhuollon puolella on vaikka kuinka paljon. Lisäksi lainsäädäntö muuttaa ehtoja, joilla niitä saa asiakas käyttää, mutta myös kaiken lisäksi se on hyvin suojattu toimiala, johonka vain harvoilla on oikeus ottaa aidosti osaa siten, että pääsee katsomaan, mitä järjestelmä tuottaa.

Tarkastusvaliokunnan mietinnössä on suuri määrä epäkohtia, jotka ovat tyypillisiä ylipäätänsä laajalle tietohallinnon prosessin läpiviemiselle. Eivät ne tässä maassa rajoitu pelkästään julkiseen sektoriin. Mutta kun julkisella sektorilla päätös on hajautettu, rahat ovat eri hallinnoilla, niin tietysti myös koordinaatio sitä kautta on lähes mahdotonta, koska jokainen, jolla on varallisuutta, haluaa sen myös käyttää.

Viron esimerkki on itse asiassa aika hyvä. He saattoivat hyväksyä sen lähtökohdan, että he tekevät muiden maiden kokemuksia hyödyntäen koordinoidusti yhden kattavan järjestelmän, jossa johtaminen ja rahoitus ovat selkeästi yksissä käsissä. Täällä on samalla lailla todettu, että jos Suomessa raideliikenne olisi jätetty paikallisten toimijoiden varaan, niin olisi näitä Karkkilan ratoja, jotka nyt ovat lähes poistuneet käytännöstä, huomattava määrä. Todettakoon, että Kreikassa edelleenkin on neljä raideliikennettä, kun maa on vuoriston jakama.

Se, että tässä on menetetty paljon rahaa, on varmasti suurin haitta. On menetetty paljon aikaa. Ehkä ovat myös ostajan vaatimukset ostaa taitavasti olleet niin korkealla, että harvoin tähän tilanteeseen joutuva ostaja ei ole ymmärtänyt valvoa omaa etuaan suhteessa myyjään. Myyjä on jatkuvasti joutunut pitämään puolensa, ja Tietojenkäsittelyliitto on mielestäni aika taitava sopimusten laatija, mikä heijastuu esimerkiksi sitä kautta, että tekijänoikeudet näihin ohjelmistoihin jäävät maksusta huolimatta usein sille, joka sen koodin on kirjoittanut. Sen takia pelkkä avoin rajapintakaan ei takaa sitä, että markkinoilla olisi riittävän paljon niitä yrityksiä tai yhteisöjä tai henkilöitä, jotka pystyvät laatimaan, kehittämään ja muuttamaan.

Myös sellainen tilanne, joka aika usein tavallaan tulee tässä ostajan taitamattomuudessa esiin, on, että ostajan mielestä tämä on vain toimeksiannon tarkennus, kun tekijän kannalta se on muutos. Kun laiva on puoliksi valmistettu telakalla, niin muutostyöt kyllä osataan hinnoitella oikein, eli sen telakalta poistaminen ja vieminen varustettavaksi johonkin muualle on niin korkea kynnyskysymys, että tälle alalle on tyypillistä sitoa asiakas tavalla tai toisella sellaiseen pattitilanteeseen, jossa laskutus on enemmänkin häveliäisyyssyistä rajoittuvaa kuin asialliseen toimintaan. Tämä kyllä tällä alalla tunnetaan myös yksityisellä sektorilla, minkä johdosta nämä speksit, jotka annetaan, ovat myös todella haasteellinen tehtävä, koska pitäisi pystyä näkemään kolme vuotta eteenpäin, siihen hetkeen, kun ohjelma on käytössä, mihin muutoksiin pitäisi varautua ja mitä sisällyttää jo tarjouspyyntöön. Siinä mielessä voisi sanoa, että kukaan ei näissä asioissa ole kovin taitava.

Mielestäni ehkä tässä helpottava osa on, etten minä ainakaan tunnistanut tarkastusvaliokunnan käsittelyn yhteydessä, että tässä olisi tahallista omaa hyötyä tavoittelevaa toimintaa esiintynyt, vaan tämä on sellainen lopputulema, jossa kynnykset ovat joka puolella, myös hankintalain osalta, niin korkeat, että oletan, että aika moni organisaatio tai päättäjä on olettanut, että tässä ei ole mahdollisuus käyttää, tämä on jo tehty niin pitkälle, että tässä on sellaisesta tilanteesta kyse, jossa parannetaan toisen omistuksessa olevaa ohjelmistoa. Ja kun Suomessa on vain kaksi kolme, ehkä kaksi merkittävää sellaista toimijaa, jotka pystyvät tekemään laajoja tietohallinnon kokonaisuuksia, niin ei tämä kilpailuttaminenkaan niin kovin helppoa ole, koska tarjouksen tekeminenkin on jo aika työlästä.

Epäilen, että tämä ei jää tähän. Kun täällä eduskunnassa todennäköisesti parin kolmen vuoden kuluttua käsitellään sitä työtä, joka koskee henkilöliikenteen ja ennen kaikkea yksityisautoilun tarkistamista satelliitin kautta ja siihen liittyvää laskutusta, niin onpa taitava atk-ihminen tai -organisaatio, joka tekee paremman järjestelmän kuin nykyinen polttoaineverotukseen pohjautuva ratkaisu.


Merja Mäkisalo-Ropponen (sd):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean, että sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten tietojärjestelmien kehittäminen on välttämätöntä muun muassa toiminnan tehokkuuden, potilasturvallisuuden ja hoidon jatkuvuuden kannalta. Tämän jälkeen on kuitenkin sanottava, että tämä asia on menneinä vuosina käsittämättömän huonosti hoidettu. Puhun nyt erityisesti käyttäjien äänellä. Olen useamman vuoden ajan kouluttanut hoitohenkilökuntaa tekemään hoito-, palvelu- ja kuntoutussuunnitelmia atk-ympäristöön ja joutunut kouluttajana todella koville. Suomessa on useita eri järjestelmiä, ja olen itsekin joutunut opettelemaan kolme eri järjestelmää, jotta pystyisin tekemään työtäni. Jokaisessa järjestelmässä on jotain hyvää, mutta mikään niistä ei ole kovin käyttäjäystävällinen.

Ihmettelenkin, onkohan niitä suunnittelemassa ollut ketään arjen työtä tekevää ihmistä. En nimittäin millään usko, etteikö olisi mahdollista suunnitella helppoa ja käyttäjäystävällistä järjestelmää. Nyt tilanne on sellainen, että jos ennen manuaaliseen kirjaamiseen meni työntekijältä 10 minuuttia, nyt sähköisessä ympäristössä siihen voi mennä puolet enemmän. Tästä johtuen tietojärjestelmien käyttöönotto on viivästynyt ja myös suoranaista vastustamista asiaa kohtaan ilmenee. Työntekijöille luvattiin, että sähköinen kirjaaminen vapauttaa henkilöstöä hoitotyöhön ja parantaa potilasturvallisuutta, mutta nyt on käynyt päinvastoin.

Erittäin suuri ongelma on myös se, etteivät nämä järjestelmät keskustele keskenään. Tavoitteena oli, että asiakkaan tiedot voisivat sujuvasti siirtyä asiakkaan luvalla paikasta toiseen, mutta sepä ei näiden eri järjestelmien takia olekaan nyt mahdollista. Miten ihmeessä näin pienessä maassa voi tällainen tilanne olla? Toisaalta yksityinen ja kolmas sektori ovat lähes kokonaan näiden systeemien ulkopuolella.

Kritiikkiä joutuu antamaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioille. Siellä ei ole järjestetty riittävää koulutusta, eli työntekijät ovat joutuneet kantapään kautta opettelemaan sähköistä kirjaamista, ja tämän takia kirjaamisen laatu on heikentynyt monissa työyhteisöissä. Lisäksi siirtymävaiheessa valitettavasti tapahtui myös asiakastietojen virheellisiä ja puutteellisia siirtoja, ja tiedän myös potilasturvallisuuden olleen joissakin tapauksissa uhattuna. Näin ei olisi tarvinnut käydä, jos koulutusta ja tukea olisi ollut riittävästi.

Toinen monissa organisaatioissa tapahtunut virhe on se, ettei työnantaja hankkinut päätteitä riittävästi. On kohtuutonta, että hoitaja joutuu kaiken kiireen keskellä jonottamaan päätteelle pääsemistä.

Järjestelmien hankaluudesta ja koulutuksen puutteesta kertoo myös se, että eri selvitysten mukaan lähes 70 prosenttia lääkäreistä käyttää edelleen papereita hankkiessaan potilastietoja muista terveydenhuollon organisaatioista. Lääkäreiden osalta aluetietojärjestelmien käyttöaste on alle 50 prosenttia niissäkin organisaatioissa, joissa hoitajat jo käyttävät sähköistä järjestelmää. Voitte ymmärtää, miten hankalaa on, jos osa käyttää sähköistä järjestelmää ja osa ei.

Arvoisa puhemies! Julkisen terveydenhuollon it-kustannukset olivat vuonna 2010 noin 300 miljoonaa euroa, joka on noin 2,7 prosenttia julkisen terveydenhuollon kokonaismenoista. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon alueellisten tietohallintohankkeiden kehittämiseen on käytetty vuosina 2000—2009 noin 180 miljoonaa euroa. Nämä ovat käsittämättömiä summia, kun joudumme samalla toteamaan, ettei näillä hankkeilla ole saatu valtakunnallisesti vaikuttavia tuloksia hyvistä tavoitteista huolimatta. Toki hankkeissa on saatu aikaan selvityksiä, määrityksiä, pilotteja, järjestelmäratkaisuja sekä lähete- ja palautekäytäntöjä. Kaikki ovat tarpeellisia asioita, mutta käytettyyn rahamäärään nähden tulokset ja hyödyt ovat erittäin niukkoja.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on toki tehty jo korjaavia toimenpiteitä. Hankkeita on vähennetty, hankkeita ohjeistetaan enemmän, jokaisella hankkeella on ministeriössä oma valvoja ja hankintamenettelyjen ohjeistusta on tarkennettu. Näistä korjaavista ja oikean suuntaisista toimenpiteistä huolimatta yhdyn täysin tarkastusvaliokunnan päätösehdotukseen siitä, että asiaa seurataan tarkasti ja että toimenpiteet on tuotava eduskunnan tietoon viimeistään vuoden 2012 tilinpäätöskertomuksessa. Tärkeintä on ottaa opiksi tehdyistä virheistä.


Pirkko Ruohonen-Lerner (ps):

Arvoisa puhemies! Viime vuosien aikana julkisuudessa on lukuisia kertoja keskusteltu siitä, kuinka meillä on pulaa lääkäreistä ja hoitohenkilökunnasta. Niitä ei ole riittävästi terveyskeskuksissa, sairaaloissa, vanhainkodeissa, kouluissa ja monissa muissa laitoksissa.

Nyt kun olemme tarkastusvaliokunnassa käsitelleet näitä sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiä ja rahoitusta, tulee vain mieleen, että millään rahamäärällä me emme saa riittävästi henkilökuntaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, jos sitä rahaa virtaa ulos tällä tavalla satoja miljoonia euroja hankkeisiin, jotka eivät koskaan tuota yhtään mitään. Eli tässä täytyy jatkossa kiinnittää todella suurta huomiota siihen, minkälaisiin hankkeisiin julkisia varoja tulevaisuudessa annetaan.

Jokin aika sitten esimerkiksi Husin digitalisointihankkeen yhteydessä hukkui jopa tuhansien potilaiden potilastiedot. Siinä on hukkuneiden tietojen etsijöillä työmaata, kun samanaikaisesti olisi paljon potilaita hoidettavana. Tästä tulee mieleen monet aikaisemmat käytännöt, jolloin lääkärit kirjoittivat potilastietoja pahvikorteille: mitä lopulta on saavutettu sillä, että on hankittu näitä monimutkaisia, kalliita ja ennen kaikkea niitä toimimattomia järjestelmiä? Ja nekin järjestelmät, jotka jo ovat toiminnassa — jotka ovat kankeita ja suuritöihiä käyttäjilleen — ovat sillä tavalla ikäviä, että lääkärit ja terveydenhoitajat käyttävät aivan liian paljon aikaa koneitten kanssa työskentelyyn, kun potilaan pitäisi olla keskiössä.

Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueet täällä eduskunnassa ja muutenkin korostavat hyvin paljon aina sitä, kuinka he harjoittavat vastuullista toimintaa ja kuinka he harjoittavat vastuullista politiikkaa. Olisin ollut kovasti iloinen, jos nyt tämän käsittelyn aikana vastuullinen ministeri olisi vaivautunut olemaan paikalla ja hän olisi voinut kuulla tämän käsittelyn ja keskustelut, koska kuitenkin vastuussa oleva ministeri on se henkilö, se taho, jonka pitäisi omassa vastuullisessa ministeriössään nämä ongelmat ratkaista. Vai onko niin, että tämä vastuullisuus on vain fraasi, joka ei käytännössä tarkoita yhtään mitään, että se on vain sana, jota on mukava käyttää, ilman että sillä tarkoitetaan yhtään mitään?

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että julkisen sektorin periaate noin yleisellä tasolla olisi jatkossa se, että oman henkilökunnan osaamista ei ulkoisteta, vaan päinvastoin omaa osaamista vahvistettaisiin. Tällöin ei jäätäisi samalla tavalla riippuvaiseksi muutamista yksityisistä yrityksistä, jotka mieluusti rahastavat julkista sektoria sillä, että ovat saavuttaneet eräänlaisen monopoliaseman. Se on pitkässä juoksussa täysin kestämätöntä, joten ihmettelen kovasti, onko se ollut sosiaali- ja terveyspuolen ministeriössä ja ministerillä vastuullista toimintaa, että ovat johdattaneet omaa hallintoaan tällä tavalla yksityistämään tärkeätä tietoa ja osaamista. Sitten on jouduttu satoja miljoonia euroja maksamaan siitä, että ei ole itse osattu tehdä asioita, joita olisi ollut parempi itse tehdä kuin ostaa niitä yksityisiltä yrityksiltä, jotka ovat päässeet eräänlaiseen monopoliasemaan ja ovat päässeet sanelemaan myös nämä hinnat, mitä ottavat palveluistaan.

Kaiken kaikkiaan kasvottoman rahan käyttämiseen, eli verorahojen käyttämiseen, pitäisi saada vastuuhenkilöitä, ja sellaiset henkilöt, jotka ovat toiminnallaan aiheuttaneet yhteiskunnalle ja veronmaksajille suuria vahinkoja, pitäisi saada vastuuseen toiminnastaan ja myös sillä tavalla konkreettisesti kokemaan, että jos toiminta ei todellisuudessa ole ollut sellaista kuin sen olisi pitänyt olla, niin se näkyisi myös siinä, että joku kärsii siitä rangaistuksen: hän saa huomautuksen, varoituksen tai jopa erotetaan virasta. Sitä on todellinen vastuu ainakin yksityisissä yrityksissä.


Pirkko Mattila (ps):

Arvoisa herra puhemies! Vielä kertaalleen kiitos tarkastusvaliokunnalle mietinnöstä ja työstä. Suomi on tietoyhteiskunta, mutta tietoyhteiskunnassamme ja kuntataloudessa on ollut aivan selvästi pesässä käenpoikanen, jota on ruokittu hartaudella, mutta se on vaatinut aina vain lisää. Tarkastusvaliokunta on aivan oikein ottanut kantaa asiaan, jonka kanssa kuntapäättäjät ovat tuskailleet vuosikausia ja ovat ongelman tiedostaneet ainakin budjettivaltuustoissa, kun it-alan hankintoihin on aina vain budjetoitu lisää ja lisää. Ei tullut yllätyksenä. Ongelma ei ole yksin terveydenhuollon, mutta siellä se mielestäni kipeimmin koskee, kun on kyse potilasturvallisuudesta ja haavoittuvassa ja jopa puolustuskyvyttömässä asemassa olevasta kansalaisesta.

Olen työssäni sairaanhoitajana ja hoitotyön opettajana törmännyt tilanteeseen usein, aivan kuten edustaja Mäkisalo-Ropponen kertoi, Elikkä samassa työyksikössä, esimerkiksi Oulun seudun yhteispäivystyksessä, on kaksi eri järjestelmää käytössä rinta rinnan, Effica ja Esko. Sama potilas, saman hoitajan kädet, mutta täytyy palvoa kahta herraa tämän koulutetun hoitajan, ja kysymys kuuluu, onko aika mennyt oikeaan työhön. Ja vaikka meillä sanotaan, että normiohjausta on purettu, niin kyllä minä väitän, että normiohjausta ovat esimerkiksi monet käypähoitosuositukset, jotka suoraan ohjaavat hoitotyön kirjaamista, lääkehoidon käytäntöjä. Emme ehkä uskalla sanoa suoraan, että liika on liikaa jossain vaiheessa potilastyön kirjaamisessakin. Aivan kuten edustaja Lauslahti esitti oivan esimerkin, e-resepti on jopa lisännyt sen 20 sekuntia reseptin kirjoittamiseen lisää aikaa. Näin sen ei pitäisi mennä.

Minä kyllä arvostan hoitoalan työtä ja hoitotyön kirjaamista. Tietojärjestelmiin on uhrattu jo niin paljon rahaa, ei kehitystä voi tietenkään heittää pois. Sitä on vain jaksettava jatkaa, jotta tietojärjestelmät potilaan hoidon tukena ovat oikeasti. Elikkä hyvää kehitystyötä olen nähnyt esimerkiksi rakenteisen kirjaamisen suhteen ja nimenomaan, että kehitetään tämän rakenteisen kirjaamisen yhteistyötä sosiaalityön kanssa, jolloin yhdenmukaistetaan ja virtaviivaistetaan asiakkaan hoitoa ja kuntoutusta. Potilasturvallisuus ja -tyytyväisyys paranee, mutta tämän kehittämisen pitää olla, niin kun täällä monta kertaa on todettu, johdonmukaista ja pitkäjänteistä. Eli esimerkkinä, kun vanhainkodista tai asumispalvelusta mummo lähtee hoitoon, erikoissairaanhoito muuttaa hänet siis asiakkaasta potilaaksi, niin sosiaalisektorilla on eri ohjelma. Tieto ei siirry kovinkaan joustavasti välttämättä sitten sinne erikoissairaanhoidon puolelle ja päinvastoin. Kun potilaasta tulee taas asiakas sosiaalisektorille, täytyy huolehtia kotipalvelut, ateriapalvelut ja vaikkapa sosiaalitukiasiat saumatta tälle asiakkaalle kuntoon.

Meillä on mielestäni oikeus vaatia terveydenhuollon tietojärjestelmiltä enemmän. Elikkä kuntalaisilla, joiden verovaroilla ohjelmia maksetaan, on oikeus vaatia järjestelmältä tulosvastuullisuutta eikä hallitsemattomasti nousevia kustannuksia. Eli olemme tilanteessa, jossa yksityistä bisnestä on pyöritetty julkisin varoin. Otan edelleen esimerkin, että tiedän erään sairaanhoitopiirin, jossa väärinkäytös on johtanut syytteeseen asti, ja siellä sairaanhoitopiirin tarkastuslautakunta on kiinnittänyt aivan samaan asiaan huomiota. Ongelmahan ei ole pelkästään hankinta, vaan ohjelmistopäivitykset, jotka ovat hyvää tarkoittavia, mutta myöskin loputon pyörä, joka maksaa julkiselle sektorille.

Olemmeko me oikeasti olleet tätä palvelua tilaamassa? Vaaleilla valitut luottamushenkilöt valtuustossa ja ylikunnallisissa luottamustehtävissä, erityisesti sairaanhoitopiireissä, ovat vaikeassa tilanteessa. Ei meillä minun mielestäni ole tarpeeksi hankintalain tuntemusta, ja virkamiehetkin toimivat tietämättäänkin tahattomasti bisneksen armoilla, aivan kuten edustaja Lehti kiinnitti huomiota, eivät tahallisesti. Mutta kyllä näitä esimerkkejä on päässyt syntymään, niin kuin kerroin tuolta omasta sairaanhoitopiiristä. Tietoturvan kannalta tilanne ei voi olla tyydyttävä. En välttämättä usko, että useampi ohjelma merkitsee lisää tietoturvallisuutta, vaan päinvastoin. Lisämahdollisuuksia erehdyksille ja henkilötietojenkin vuotamiselle on. Olen myös skeptinen avoimien rajapintojen suhteen.


Kristiina Salonen (sd):

Arvoisa puhemies! Todistan täällä monen edustajan jo aiemmin kertomaa asiaa. Suomessa on jo useiden vuosien ajan pyritty uudistamaan sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisiä tietojärjestelmiä. Tarkastusvaliokunta onkin valvonta-aiheekseen valinnut merkittävän, tärkeän ja kaikin tavoin ajankohtaisen aiheen. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittäminen, järkeistäminen ja rajapintojen sujuvoittaminen tulee tehdä ennen kaikkea asiakkaiden näkökulmasta. Uudistuksen lähtökohtana on ollutkin tarjota asiakkaille entistä parempaa palvelua ja mahdollistaa myös potilasturvallisuuden kehittymisen.

Mietinnössä nostetaan esiin toinenkin syy kehittämiseen. Hoitava henkilökunta joutuu nykyisellään käyttämään sekalaisten ja huonosti toimivien järjestelmien parissa runsaasti ylimääräistä työaikaa. Kaikki tämä aika on pois työstä asiakkaiden parissa ja turhauttaa siten työntekijöitä.

Valiokunta toteaa myös mietinnössään, että terveydenhuollon tietojärjestelmämarkkinoita on Suomessa hallinnut kaksi toimittajaa. Kilpailu säästäisi julkisia menoja ja lisäisi käyttäjäystävällisyyttä. Tämäkin on aivan totta.

Toimin itse aikoinaan sosiaalivirastossa uuden ohjelman käyttöönoton projektityöntekijänä ja sen jälkeen pääkäyttäjänä. Seurasin läheltä myös terveydenhuollon uuden ohjelmiston käyttöönottoa. Käytännössä kohtasin jatkuvasti ongelmia, jotka johtuivat juuri kilpailun puutteesta. Myytävät ohjelmat olivat varsin raakileita molemmilla toimittajilla, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että sosiaali- ja terveysviraston työntekijät syöttivät kaikki tarvittavat tiedot ohjelmaan itse. Tämä aika oli pois asiakastyöstä. Ohjelmiston toimittajat selittivät tätä sillä, että ohjelma on siten muuntautumiskykyinen. Tosiasiassa ohjelman tulisi kaikin tavoin tukea työtä ja siihen liittyvän lainsäädännön toteutumista. Laki on jokaisessa kunnassa yhtäläinen, ja näin ollen sen mukaisten perusasioiden tulisi ohjelmistossa olla jo valmiina.

Sosiaali- ja terveystyössä käytettävä ohjelma tulisi suunnitella siten, että se sujuvoittaa työtä ja parantaa asiakaspalvelua. Kokemukseni mukaan pyynnöt ohjelman järkevöittämisestä työn tarpeita vastaaviksi otettiin kyllä vastaan ilolla mutta jokainen prosessia parantava toiminto myytiin uutena tuotteena, josta perittiin erillinen maksu. Tällainen käytäntö johtaa siihen, että kunnissa ohjelmia ei voida kehittää työn ja asiakkaan tarpeita vastaaviksi, ellei kunta ole valmis koko ajan kasvattamaan ohjelmistomenojaan, ja harva kunta on siihen valmis.

Julkisten varojen tuhlausta oli myös tapa, jolla ohjelmistoon tehtiin esimerkiksi päivityksiä. Päivitykset tuli tehdä ohjelmistoyrityksen työntekijöiden virka-ajan sisällä, mikä tarkoitti pahimmillaan satojen julkisten alojen työntekijöiden työajan tuhlaamista. Taistelun kautta poikkeukset käytäntöön onnistuivat joskus. Kunnalla ei ole kilpailun puutteessa muuta mahdollisuutta kuin tyytyä olemassa olevaan.

Näillä käytännön esimerkeillä haluan kuvata, että valtakunnallisen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän kehittäminen on monin tavoin tärkeää. Aikaa kuluu nykyisellään perehdyttämiseen ja ohjelmiston käytön oppimiseen esimerkiksi työpaikkaa vaihtavilla uusilla työntekijöillä. Jos ohjelmisto olisi yhtäläinen, saataisiin nykyisiä resursseja tehokkaammin itse asiakastyöhön.

Arvoisa puhemies! Tiedän, että mietinnössä käytetyt tarkastushavainnot on kerätty vuosina 2004—2007 ja valiokunnan tekemät ehdotukset ovat osaltaan jo olleet työskentelyn alla sosiaali- ja terveysministeriössä. Työtä järjestelmien yhtenäistämiseksi on tehty jo pitkään, ja monessa asiassa onkin edetty, siitä esimerkkinä sähköinen resepti.

Siitä huolimatta työtä on edelleen tehtävä ja tuloksia tulee aikaansaada nopeammin. Onkin pidettävä huolta, että tavoitteista tulee totta. Sosiaali- ja terveysalalla toimivilla työntekijöillä tulee olla tietojärjestelmä, joka tukee ja helpottaa työtä, ja asiakkailla on oltava mahdollisuus entistä parempaan ja toimivampaan asiointiin.


Tuija Brax (vihr):

Arvoisa puhemies! Ihan vain lyhyesti, ettei jää väärinkäsitystä. Valtiotalouden tarkastusviraston raportti on edustajan mainitsemilta vuosilta, mutta valiokunnan tarkastuksessa kuultiin myös huomattavasti tuoreempaa tilannetta. Valiokunta on eri instituutio kuin tarkastusvirasto, ja me selvitimme asiaa myös tuoreemmilta vuosilta, ja kuten ponnesta huomaatte, varsin tuoreitakin asioita.


Sauli Ahvenjärvi (kd):

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva tarkastusvaliokunnan mietintö on toisaalta ilahduttavaa ja toisaalta karmaisevaa luettavaa. Ilahduttavaa on se, että näin tärkeään asiaan on päätetty paneutua perusteellisella otteella ja että on kirjoitettu valvonnan tuloksista selväsanainen raportti. Karmaisevaa sen sijaan on raportin sisältö.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen uudelleen järjestämisessä ja palvelutuotannon tehostamisessa tietojärjestelmillä tulee olemaan keskeinen rooli. Tämän kaikki ymmärtävät, ja aiheeseen käytetyt rahasummat ovatkin todella suuria: puhutaan useiden satojen miljoonien satsauksista. Mutta tämä esimerkki osoittaa sen, että suuretkaan rahat eivät auta, jos puuttuu osaamista niiden käyttämiseen.

Käsillä olevan tarkastusvaliokunnan lausunnon perusteella on tehtävä valitettavasti se johtopäätös, että massiiviset satsaukset ovat suurelta osin menneet hukkaan. Työpaikkoja on kyllä rahoilla synnytetty, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi. Tietojärjestelmien kehittäminen ei todellakaan ole helppoa.

Lausunnosta saa sen kuvan, että tässä kylvetty rahaa erilaisiin kehityshankkeisiin ilman kunnollista standardointi- ja koordinaatiotyötä. On käsittämätöntä, että tällaista kansallisen tason hanketta kuin sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittäminen on yritetty toteuttaa alueellisilla projekteilla. On kyllä esimerkkejä siitä, että ilman koordinaatiotakin voi syntyä järkevästi toimivia kokonaisuuksia — esimerkiksi sopii muurahaiskeko — mutta tällaiset laajaa yhtenäisyyttä ja yhteensopivuutta edellyttävät tietojärjestelmähankkeet eivät kerta kaikkiaan voi onnistua ilman keskitettyä suunnittelua ja standardointia. Nyt tällaiselle puuhastelulle on pantava piste.

Mikä voisi olla vaihtoehto? Yksi mielestäni tutkimisen arvoinen ja erittäin potentiaalinen malli on Sitran asiantuntijoiden äskettäin esittelemä terveystaltiopohjainen ratkaisu. Siinä lähdetään liikkeelle tyvestä eli tietorakenteen määrittelystä. Sitran mallissa standardoitu tietorakenne nimeltään Taltioni muodostaa ytimen ja alustan koko järjestelmälle. Tätä voi verrata vaikkapa internetin tai gsm-verkon perustana oleviin tiedonsiirtostandardeihin. Ilman kaikille yhteisiä, universaaleja perusmäärittelyjä ei laajoista tietojärjestelmähankkeista yksinkertaisesti voi tulla mitään, vaikka kuinka kylvetään rahaa alueellisiin ja paikallisiin projekteihin erilaisten osaongelmien ratkaisemiseksi. Muurahaisillakin on geeneihin talletettuna keon tekemiseen vaadittava yhtenäinen käyttäytymistapa, joka tuottaa hienon lopputuloksen.

Tekesin hahmottelema terveystaltioalusta voisi olla turvallinen tietovarasto ja se tässä salissa peräänkuulutettu avoin rajapinta, jota palvelukerroksen sovellukset käyttäisivät. Alusta sisältää palvelukerroksen yhteisiä toiminnallisuuksia valmiina komponentteina, joita esimerkiksi alueelliset tai kaupalliset sovelluskehittäjät pystyvät hyödyntämään. Niin kauan kuin tällainen perustyö on tekemättä, ei järkevä hajautettu kaupallinen sovelluskehittelykään voi lähteä käyntiin. Ensin on oltava yhteinen ja kaikille avoin perusta, sitten vasta luodaan sovelluksia. Toisin päin yritettäessä käy juuri niin kuin tarkastusvaliokunnan raportissa kerrotaan.

Tässä kohdassa on huomautettava, että pelkkä avoimien rajapintojen vaatiminen ei välttämättä johda toivottuun tulokseen, ellei rajapintojen avaamiseen liity standardien määrittely. Edustaja Kantolan täällä käyttämää ajatusmallia soveltaen suljetut rajapinnat tarkoittaisivat sitä, ettei kukaan kerro omassa kylässään käytettävää raideleveyttä. Mutta leveyksien julkistaminen ei vielä auta: tarvitaan yhteisesti sovittu raideleveys, jotta junat kulkevat.

Arvoisa puhemies! Ennen kuin tähän kaivoon kaadetaan lisää rahaa, on homman vetäjäksi ja koordinoijaksi löydettävä riippumaton, ei-kaupallinen, kansallinen taho, jolla on riittävästi tietoteknistä asiantuntemusta ja kokemusta välttämättömän standardointityön onnistuneeseen läpivientiin. On näissä ennenkin onnistuttu, eli kyllä tässä maassa tietoteknisten järjestelmien kehittelyosaamista löytyy. Sen sijaan osaamattomuus paistaa kehitystyön ohjauksessa ja rahan käyttämisessä. Siksi myös rahankäytön keskittäminen todellisen koordinaation mahdollistamiseksi lienee välttämätöntä, jos rahojen haaskaaminen tässä asiassa halutaan saada loppumaan.


Hanna Tainio (sd):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tarkastusvaliokunnan mietintö on erittäin perusteellinen ja oikeaanosunut. Terveydenhuollon huonosti toimiva tietotekniikka on paitsi potilasturvallisuusriski se myös aiheuttaa henkilöstölle turhaa työtä, joka on pois varsinaisesta potilastyöstä, kuten täällä on jo useasti tänään todistettu.

Omasta kokemuksestani voin sen verran sanoa, että valitettavan usein menee tietokoneen kanssa huomattavasti enemmän aikaa kuin potilaan kanssa. Ja vaikka järjestelmä sinänsä toimisi moitteetta, menee pelkkään sisäänkirjoittautumiseen huomattavasti aikaa monine käyttäjätunnuksineen ja salasanoineen, jotka tänä päivänä asettavat, varsinkin kun ne vaihtuvat määräväliajoin, hyvinkin nopeasti, varsinkin tällaisen hieman iäkkäämmän käyttäjän muistin todella kovalle koetukselle.

Toimimaton tietotekniikka aiheuttaa paitsi menetettyä työaikaa myös vakavia potilasturvallisuusongelmia niin perusterveydenhuollossa mutta erityisesti sairaaloissa. Nyt parhaillaan käyttöönotettavassa e-reseptissä on jo ilmennyt lukuisia todella vakavia ongelmia, muun muassa ylimääräinen enterin painallus kesken annostusohjeen kirjoituksen on voinut tehdä sen, että potilaan lääkemäärä on moninkertaistunut, ilman että kirjoittava lääkäri sitä näkee, mutta se tulostuu apteekissa potilaalle. Tämä virhe on nyt tiettävästi aivan viime aikoina saatu korjattua, mutta jo tänään Turun Sanomat uutisoi taas uudesta ongelmasta, jossa alaikäinen potilas ei itse pääse katsomaan reseptitietojaan mutta eivät myöskään hänen vanhempansa tai huoltajansa pääse niitä katsomaan, ja tämä taas johtuu tietosuojalaista. Mitään ratkaisua toistaiseksi tähän ei vielä ole löytynyt.

Vuonna 2014 meillä astuu voimaan terveydenhuoltolain toinen vaihe, jossa potilaalla on vapaa hoitoonhakeutumisoikeus koko maassa. Jos silloin meillä ei ole kattavaa ja turvallisesti toimivaa potilastietojärjestelmää, olemme todella suurten haasteiden edessä.

Täällä on tänään puhuttu myös Virosta, jossa on todella hyvin toimiva järjestelmä. Olen itse myös tutustunut siihen, ja täytyy sanoa, että kyllä oikein kateeksi käy, kun me emme ole siihen samaan päätyneet, sillä on todella ihmeellistä, että näistä kaikista monista taloudellisista ja ajallisista panostuksista huolimatta olemme edelleen tässä tilanteessa keskustelemassa asiasta täällä.


Erkki Virtanen (vas):

Arvoisa puhemies! Sattuneesta syystä en halua erityisesti kiittää tarkastusvaliokuntaa erinomaisesta mietinnöstä, jonkalaisen se on toki saanut aikaan. (Mauri Pekkarinen: No, me voidaan kiittää!) — Hyvä, kiitos, edustaja Pekkarinen!

Sen sijaan tämä keskustelu täällä on tuonut mieleeni kuntasuunnittelun. Kuntasuunnitteluahan on kuvattu aika osuvasti prosessiksi, jossa vallitsi ensin suuri innostus, sitten kauhea sekaannus, vähittäinen seestyminen, syyllisten palkitseminen ja syyttömien rankaiseminen. Kun muutamia puheenvuoroja on täällä kuunnellut, niin hieman ehkä samaan suuntaan on viittauksia esiintynyt.

Kun esimerkiksi hallitusohjelmaa lukee, päätyy helposti semmoiseen näkemykseen, että kun me tarvitsemme säästöjä terveydenhuollosta, ne ovat saavutettavissa, ja pääasiassa saavutettavissa vain ict-osaamista ja -käytöntöjä kehittämällä. Nyt kun luemme tätä mietintöämme, tietysti herää kyynisiä ja vähän skeptisiäkin kysymyksiä, että minkäslaisia säästöjä mahtaa tällaisella menolla syntyä. Täällä on viitattu jo siihen, että entistä suurempi aika siitä inhimillisestä hoitajien ja lääkäreitten työstä, joka pitäisi suunnata potilaille, menee atk-järjestelmien kanssa temppuiluun. Joskus itse lonkkani ruuvauksien kiinteytymistä odotellessa sairaalassa kyselin hoitajilta, että mikä se heidän arvionsa on, ja ne arviot vaihtelivat 20:stä 40 prosenttiin. Silloin jos näin todella on, niin jotain on pielessä.

Kun täällä on annettu ymmärtää, että kaikki on pielessä, niin ei se nyt ehkä ihan kuitenkaan niinkään ole. Sopii kysyä, kuinka moni terveydenhuollon henkilöstöstä, joka aiheesta kritisoi nyt vallitsevaa järjestelmää ja siinä esiintyviä ongelmia, olisi valmis palaamaan aikaan, jolloin ei ollut minkäänlaisia sähköisiä järjestelmiä — esimerkiksi siihen aikaan, jolloin sitä röntgenkuvaa tai magneettikuvaa, tai mitä kuvantamista nyt on käytettykin, ei saisi siihen ruudulle, kuten nykyisin saa, vaan yksi henkilö lähtisi hakemaan sitä jostain puolen kilometrin päässä sijaitsevasta arkistosta. Kyllähän tuottavuus on tietotekniikan myötä lisääntynyt, mutta totta kai se olisi voinut lisääntyä paljon enemmän, ja siitähän tässä on kysymys.

Kun edustaja Männistö täällä kuvaili yksityisten järjestelmien loistavaa toimivuutta ja julkisten järjestelmien toimimattomuutta, niin ehkä se ei aivan näinkään yksiselitteisesti mene. Toki sen elefantin syöminen pala kerrallaan on välttämätöntä, mutta ongelma tietenkin julkisessa terveydenhuollossa on peräisin 70-luvulta, siltä ajalta, jolloin tehtiin päätöksiä, minkälaisia järjestelmiä erityisesti sairaanhoitopiireihin ja kuntiin syntyy. Silloin jo oli pyrkimystä tämmöiseen vertikaaliinkin yhteistyöhön, ja sitten pari toimittajaa, ohjelmistotaloa, joilla oli kyky tehdä kuntia tavalla tai toisella miellyttäviä ratkaisuja, onnistui valtaamaan markkinat. Aika mielenkiintoista on tietysti se, että 70-luvulla myöskin perustettiin kuntien oma terveydenhuollon atk-ohjelmistotalo. Mutta ei siitä ole kymmentäkään vuotta, kun se purettiin. Sopii kysyä, miksi sitä ei käytetty tehokkaammin hyväksi silloin aikanaan. Voi olla, että syinä ovat ns. sekundaariset syyt, joista nyt on parempi ehkä olla tältä paikalta puhumatta, mutta tavallaan tämäkin viesti on tuosta mietinnöstä luettavissa.

Kysymys tietenkin kuuluu, miten nyt sitten pitäisi päästä eteenpäin, kun tämä ongelma on näissä avoimissa rajapinnoissa. Kuten tuossa jo äsken sanoin, ei kukaan todellakaan luovu kultakaivoksesta, jonka on onnistunut hankkimaan. Mutta toisaalta eteenpäin on päästy. Tietojeni mukaan Hus taisi saada jo kuusi tarjousta omasta järjestelmästään, kun järjestelmä oli kuitenkin riittävän suuri, jotta se kiinnosti myöskin ulkomaisia toimijoita. Itse olin joskus vuonna 85 tilaamassa omalle työnantajalleni ensimmäistä atk-järjestelmää, ja silloin ajattelin, me kaikki ajattelimme, että no, okei, nyt saadaan järjestelmä, joka hoitaa kaikki hommat kunnolla — mutta eihän se hoitanut. Vanhimmista omista atk-kokemuksistani se keskeisin kokemus oli se, että se järjestelmä osaa tehdä vain niin paljon kuin ihminen opettaa sen tekemään, eli se ohjelmoi ja kirjoittaa sitä koodia. Ne ohjelmoijat eivät osaa kirjoittaa sitä koodia, elleivät heille kohtuullisen selkeästi ne, jotka tietävät, mihin sitä tarvitaan, kerro, mitä pitäisi tapahtua, ja välttämättä se ei sittenkään onnistu. Paras koodinvääntäjä on sellainen, joka itse hallitsee sen substanssin ja on kenties jopa työskennellyt siinä, ja sitten kirjoittaa. Sitten saattaa tulla myöskin käytettävyydeltään ja käyttöliittymiltään kohtuullista tavaraa.

Joka tapauksessa, arvoisa puhemies, me tarvitsemme kokonaisvaltaisen järjestelmän, järjestelmän, jossa tieto liikkuu, jonka käyttöliittymät ovat sellaisia, että ihmiset, käyttäjät, eivät tuskastu, ja joitten avautuminen ei kestä kymmentä minuuttia tai viittä minuuttia, kuten muuten täällä eduskunnassa vielä tässä ennen tätä viimeisintä uudistusta neljän vuoden ajan oli tilanne. Mehän kiroilimme täällä, että meidän järjestelmämme ei nyt oikein toimi, kun se kone kestää  neljä viisi minuuttia avautua ja sitten kaikenlaista muutakin jäykkyyttä esiintyy.

Joka tapauksessa julkinen terveydenhuolto tarvitsee järjestelmän, joka toimii kattavasti, ja siihen on nyt uuden tietohallintolain perusteella, kuten mietinnöstä käy ilmi, edellytykset. On välttämätöntä, että sitä käytetään ja annetaan, luodaan niille ihmisille, joille vastuu siitä nyt kuuluu, edellytykset ja myöskin voimavarat toimia niin. Kun täällä on nyt katsottu ja nimeltä mainittukin esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö, niin onhan siellä virheitä tehty, mutta kannattaa tietenkin myöskin muistaa, että ne voimavarat, joilla sitä työtä siellä on tehty, ovat olleet rajalliset. On kohtuutonta vaatia, kuten edustaja Ruohonen-Lerner täällä tekee, jotakuta yksittäistä virkamiestä vastuuseen siitä, että hän on tehnyt parhaansa, minkä on voinut ja osannut, kun enempään ei yksinkertaisesti ole annettu mahdollisuuksia. Tämä kannattaa myöskin pitää mielessä.

Arvoisa puhemies! Kyllä minusta näyttää siltä, että jotta voisimme ratkaista tämän terveydenhuollon järjestelmien yhteensopivuuden ja käytettävyyden ongelmat, se vaatii myöskin ratkaisuja koko terveydenhuollon rahoitus- ja rakennejärjestelmän uudistamisessa, ja sitä vaatii tässä maassa monet muutkin asiat kuin vain pelkästään ict-järjestelmä.


Mika Niikko (ps):

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnan mietintö sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmistä ja rahoituksesta on silmiä avaava. Mietinnön mukaisesti terveyshankkeen rahoituksella toteutetulla it-hankkeella ei saada aikaan valtakunnallisesti vaikuttavia tuloksia. Ei siitäkään huolimatta, että julkisen terveydenhuollon it-kustannukset olivat 300 miljoonaa euroa vuonna 2010. Huolta lisää myös se, että sosiaali- ja terveysministeriö ei ole järjestänyt valtionapuviranomaisena valtionavustuksien 15 §:n mukaista hankkeiden valvontaa. Tarkastusvirasto onkin tehnyt yhteensä 25 hanketta tai hankekokonaisuutta koskevaa takaisinperintäselvityspyyntöä sosiaali- ja terveysministeriölle. Myös kilpailutuksessa oli puutteita. Hankintalain mukaista kilpailutusta ei usein osattu järjestää, tai se laiminlyötiin tietoisesti. Yhdellä sanalla kuvattuna valtion tietojärjestelmien kehittäminen on ollut amatöörimäistä, ja se on johtanut yhteiskunnan varojen haaskaamiseen.

Arvoisa puhemies! Tuleekin mieleen täällä tänään edustaja Ruohonen-Lernerin peräänkuuluttama vastuunkanto. Kantaako sitä kukaan? Onko tosiaan niin, että julkinen sektori on täynnä poliittisilla suojatyöpaikoilla varustettuja henkilöitä, joista kukaan ei todellisuudessa kanna vastuuta, jos työtä ei osata tehdä.

Veronmaksajien satojen miljoonien haaskaaminen tulee lopettaa, ja hallituksen tulisi ottaa yhteiskunnan tietojärjestelmien kehittäminen omiin käsiinsä yhdessä esimerkiksi Kuntaliiton kanssa. Yksin siitä nimittäin ei tule mitään. Lopputulos onkin se, että enää ei voida jatkaa sillä tiellä, että vain muutamalla yrityksellä on monopoli kehittää yhteiskuntamme tärkeitä tietojärjestelmiä. Muutoksen avaimet ovatkin hallituksen käsissä, ja mielelläni jään odottamaan, mitä hallitus tekee muuta kuin esittää tarpeita.


Pia Kauma (kok):

Arvoisa puhemies! Samalla kun julkista terveydenhuoltoamme kehitetään, julkisen terveydenhuoltomme it-kustannuksiin käytetään vuosi vuodelta yhä enemmän rahaa. Vuonna 2010 julkisen terveydenhuoltomme it-kustannuksiin käytettiin kaikkiaan 300 miljoonaa euroa, minkä lisäksi alan alueellisten it-hankkeiden kehittämiseen on käytetty 2000-luvulla lähes 200 miljoonaa euroa.

It-järjestelmien kustannukset ovat suuret, mutta niin ovat myös potentiaaliset hyödyt. Potilaan kannalta ihannetilanne olisi se, että hänen tietonsa, kuten vaikkapa edellisten verikokeiden tulokset, olisivat jouhevasti erilaisten terveydenhuollon toimijoiden käytettävissä riippumatta siitä, missä hän on potilaana ollessaan asioinut viimeksi. Näin vältettäisiin muun muassa samojen asioiden, kuten veriarvojen, mittaaminen moneen kertaan lyhyen ajan sisällä. Toimivan kansallisen terveydenhuollon tietojärjestelmän hyödyt olisivat myös hyvin merkittävät hoitohenkilökunnan kannalta, koska silloin aikaa olisi käytettävissä enemmän hoitotyöhön. Eräiden tutkimusten mukaan esimerkiksi yksinomaan terveyskeskuslääkärin ajasta menee muuhun kuin varsinaiseen potilaan kohtaamiseen jopa 60 prosenttia vastaanottoajasta.

Tietojärjestelmät on merkittävä ellei peräti merkittävin heikkous suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä, ja valiokunnan kannanotot ovat valitettavasti täyttä asiaa. Järjestelmä on kehitetty pieninä palasina. Hankitaa on tehty liian usein yksisilmäisesti vain oman kunnan sisällä, mikä on johtanut tilanteeseen, jossa tieto ei kulje esimerkiksi sairaanhoitopiirin suuntaan riittävän tehokkaasti. Tehottomuus johtuu eniten hankintojen ja kilpailuttamisen osaamattomuuden puutteesta ja siitä, että koko Suomea koskeva kokonaisnäkemys ja tavoitteet ovat jääneet epäselviksi. Ala on myös kehittynyt sellaisessa tahdissa, että järjestelmien hankkijat eivät välttämättä ole pysyneet kehityksessä mukana.

Esimerkiksi kotikaupungissani Espoossa on it-sovellusten hankinta päätynyt joitakin kertoja markkinaoikeuden ratkaistavaksi. Näissä tapauksissa ostopäätös on tehty ilman kilpailutusta tai tarjouskilpaan osallistuvat yritykset ovat olleet sitä mieltä, että hankintapäätöstä ei ole tehty laillisesti oikein tai oikeudenmukaisin perustein. Viimeisimmät esimerkit löytyvät tältä keväältä, kun kaksi yritystä valitti kaupungin päätöksestä hankkia Effica-potilastietojärjestelmään kotihoidon optimointisovellus ilman tarjouskilpailua. Kaupunki perusteli suorahankintaa sillä, että sovellus oli teknisistä syistä pakko hankkia Effica-järjestelmän toimittajalta, mutta tästä olivat valituksen tehneet yritykset eri mieltä.

Arvoisa puhemies! Meillä on jo nyt näköpiirissä kehityssuunta, jonka mukaan alalla on vain pari kolme varteenotettavaa toimijaa, jotka hallitsevat erittäin keskeisesti koko alan tarjontaa. Jatkossa hallituksen tulisi kiinnittää aivan erityistä huomiota siihen, että alan todellinen ja terve kilpailu lisääntyy. Terveydenhuollon tietojärjestelmän hankintaan käytetyt valtion tuet tai kuntien budjettivaroin toteutetut hankinnat eivät saa muodostaa markkinoille oligopolia, jonka seurauksena uusien toimijoiden markkinoille tulo estyisi. Ja kuten täälläkin on tänään sanottu, avoimien rajapintojen käyttö on ehdoton edellytys, jotta näin voidaan toimia.


Juha Rehula (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja! Kiitos tästä työstä, jonka olette valiokunnassanne tehneet, ja siitä, että olette saattaneet tämän aiheen eduskunnan täysistuntokeskustelun tasolle. Miksi kiitän? Siksi, että tästä pitää päästä eteenpäin. Tämä valiokunnan mietintö kuvaa nykytilannetta minusta erinomaisella tavalla siinä, missä mennään sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kanssa, ja erityisen tärkeää ja hyvää on se, että valiokunta on myös tässä mietinnössään linjannut lausumien kautta, millä tavalla asioita pitäisi hoitaa. Kiitos siitä.

Muutama sana historiaa. Täällä eduskunnassa päätettiin laista, joka tuli voimaan vuonna 2007, jolloin asetettiin tavoitteeksi lailla, että kansallinen terveydenhuollon tietojärjestelmä käyttöönotetaan 1.4.2011 mennessä. Uskallan sanoa, että eduskunta muuten tuolloin uskoi, että meillä on kansallinen pohja, perusta, jolle me rakennamme sitten jatkoa tietojärjestelmille. Sittemmin, kun alkoi näyttää ilmeiseltä, että tuohon tavoiteaikaan ei päästä, tuon lain voimaantulo ja se tavoiteaika, milloin pitäisi olla valmista, on 2014. Tänään 23. toukokuuta 2012 on hyvä syy olettaa, että tuohon tavoiteaikaan päästään, ja toivon mukaan tällä eduskunnan päätöksellä, joka tästä tarkastusvaliokunnan mietinnöstä eteenpäin lähtee, on oma vaikutuksensa siihen, että tuo tavoiteaikataulu säilyy.

Minua on tässä keskustelussa jonkin verran häirinnyt se, että täällä on aika moni edustaja oman puheenvuoronsa sisällön täyttänyt sillä, että on etsitty syyllisiä. Minä sitten tältä paikalta ilmoitan, että minä olen yksi syyllinen, koska minä 395 päivää vastasin siitä, miten tämä hanke menee eteenpäin — mutta kun se homma ei yhden ministerin toimenpiteellä eikä edes yhden ministeriön toimenpiteellä onnistu. Nimittäin, kun muistan historiaa taaksepäin, me uskoimme tuolloin 2007 voimaan tullutta lakia säätäessämme, että me pääsemme eteenpäin niillä eväillä, joita silloin lakiin laitettiin: Kela toteuttamaan valtakunnallisesti keskitetty malli, Kela valmistelee. Kelaakin on turha syyttää tästä tilanteesta, koska siellä on tehty työtä minun käsittääkseni niin kuin on osattu ja voitu.

Sitten tähän kokonaisuuteen ja ihan tähän mietintöönkin, jos täältä jotakin kaipasin, niin nyt joudun seuraavat asiat ottamaan muistinvaraisesti. Meillä on muistini mukaan noin 6 000 erilaista sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmää käytössä, noin 6 000. Yksi ongelma tässä on se, että eihän se ole tyhmä, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Tämä maailma on senkaltainen, ja omia kokemuksia on viiden kunnan osalta, kun yritettiin rakentaa yhteistä tietojärjestelmää. Vaikka on saman toimittajan järjestelmät, on versiot 153.1 ja 153.2, sitten naapurikunnassa saattaa olla 153.2A, joka on muuten sama, mutta sitten on osattu myydä kyseiselle kunnalle jotakin sellaista, joka on nyt juuri sitä teidän tarpeisiinne vastaavaa, ja kun A-versiosta yritetään etsiä yhteensopivuutta perusversioon, niin sitäpä ei enää olekaan. Eli kun me rakensimme ja ajattelimme lakia säätäessämme, että tulee yksi pohja, johon sitten liitytään, niin yritys oli, tavoitteet asetettiin, mutta se kenttä, jossa ollaan, on niin hajallaan, että näillä eväillä se, mitä tuolloin eduskunta tahtoi, ei ole onnistunut.

Määrärahojen kohdentaminen, mihin valiokunta on mietinnössään aivan oikein puuttunut. Silloin, kun kansallisia rahoja on jaettu, kyllä niitä olisi pitänyt kyetä jakamaan niin, että niillä alueellisilla ja paikallisilla hankkeilla, joihin valtion rahaa annetaan, edesautetaan kokonaisuuden rakentamista. Nyt välttämättä ei ole niin käynyt.

Kolmas kommentti. Täällä on syytetty hankintalakia ja väitetty jopa lähes rikolliseksi toiminnaksi sitä, mitä Suomen alueella on tapahtunut. Voi niinkin olla, mutta kyllä ne suuremmat ongelmat ovat aiheutuneet jostakin ihan muusta kuin hankintalaissa olevista puutteista. Tämä hajanaisuus on se iso asia, jossa ei tuolloin 2007 voimaan tullutta lakia säätäessä oltu valmiita menemään sen pidemmälle.

Arvoisa herra puhemies! Miksi me tarvitsemme nykyistä parempia tietojärjestelmiä? Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö on kehittymässä onneksemme yhä enemmän ihmisläheisempään, asiakaslähtöisempään suuntaan. Jotta EU:n potilastietodirektiivi ja meidän itse kansallisesti säätämämme terveydenhuoltolaki, joka on ollut vuodenpäivät voimassa, voivat tulla täysimääräisinä voimaan, se edellyttää, että tieto kulkee. Ihmiset liikkuvat, tieto kulkee, ja aivan niin kuin täällä ovat muutamat edustajat todenneet, selvitään eri toimipisteissä olevasta hoidosta myös yksillä verikokeilla, kun tieto kulkee — tähänhän meidän pitää päästä.

Toisekseen meidän sosiaali- ja terveydenhuoltomme ammattilaiset käyttävät aivan liian paljon aikaa johonkin muuhun kuin siihen tehtävään, johon heidät on koulutettu. Yksi luku on 600 lääkärityövuotta, joka käytetään epäolennaisiin asioihin, jos sitä verrataan heidän professioonsa eli hoitotyöhön. Tälle pitää kyetä tekemään jotain.

Kolmanneksi, mitä pitää tehdä. Näille edustajille, jotka ovat rötösherroja tässäkin asiassa metsästäneet, sanoisin, että meillä pitää olla rohkeus ennemmin täällä eduskunnassa säätää sellainen laki, jolla me kerta kaikkiaan velvoitamme jollakin aikataululla tekemään kansallisen mallin niin, että siihen myös meillä pohjat ovat olemassa, mutta siihen liittyvät myös julkisen sektorin ja myös yksityisen sektorin toimijat. Meillähän ei ole kansallista ratkaisua niin pitkään, kuin meillä on erilaisia järjestelmiä ja esimerkiksi yksityinen ja julkinen eivät keskustele keskenään, ja aivan kuten edustaja Virtanen täällä sanoi, tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusmallia mietittäessä tietotekniikan pitää olla yksi osa sitä, jolla edesautetaan julkisen ja yksityisen sektorin nykyistä tiiviimpää yhteistyötä, ja tämän tulee näkyä myös rahoitusratkaisuissa.

Neljänneksi. Täällä on moitittu amatöörimaisesta toiminnasta ja on jopa vaadittu päätä vadille siitä, miksi me tässä tilanteessa olemme. Me olemme päättäneet niillä tiedoilla, jotka meillä aikanaan ovat olleet, siinä tahtotilassa, jossa ei ollut valmiutta sitovampaan lainsäädäntöön, kuin tuolloin tehtiin — niillä tiedoilla on päästy tähän vaiheeseen, ja minusta tämä tarkastusvaliokunnan mietintö erinomaisella tavalla kuvaa tämän tilanteen ja näyttää tietä eteenpäin.

Arvoisa herra puhemies! Aivan lopuksi. On arvioitu, että nykyistä paremmilla tietojärjestelmillä on saavutettavissa jopa noin miljardi euroa nykyistä parempi tuottavuus / parempi tilanne sosiaali- ja terveydenhuollossa. Noin miljardista on kysymys. Siinä voi olla suuruusluokassa 100 miljoonan euron heittoja, mutta suuruusluokka on noin miljardi. Kyse on niin isosta summasta, että kun yhteiskunnassa puhutaan kestävyysvajeesta, joka on miljardiluokkaa — puhumattakaan, että me näemme seuraavan 5—10 vuoden aikana sen lisätarpeen, johon sosiaali- ja terveydenhuolto tulee rahaa vaatimaan — tässä on yksi miljardi, joka toivon mukaan laittaa meidät kaikki lainsäätäjätkin siihen asentoon, että keskitymme enemmän kuin siihen, että haemme syyllisiä, siihen, miten me pääsemme nykytilanteesta eteenpäin.

Tässä yhteydessä suora lainaus mietinnöstä, mietinnön toinen ponsi: "Samanaikaisesti, kun päätetään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteista ja järjestämisvastuusta, tulee linjata tietohallintorakenteen vaatimat toimivalta- ja vastuusuhteet tavalla, joka ei jätä epäselvyyttä siitä, millä toimijalla on viimekätinen vastuu asiassa."

Arvoisa herra puhemies! Tältä pohjalta.


Anneli Kiljunen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten tietojärjestelmien kehittäminen on täällä eri puheenvuoroissa saanut erilaista kritiikkiä, uskoisin kuitenkin, että tämä on asia, joka sitoo koko eduskunnan yhteiseen tavoitteeseen, että me tulevaisuudessa saisimme entistä paremman ja toimivamman sähköisen järjestelmän.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten tietojärjestelmien kehittäminen on yksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämisen painopistealue. Se on ollut sitä jo vuosia. Suurena ongelmana on ollut, että tietojärjestelmiä on kehitetty hyvin sirpaleisesti eri puolilla maata eivätkä eri järjestelmät keskustele keskenään. Tästä syystä erityisen tärkeää on saada tulevaisuudessa järjestelmät toimimaan siten, että asiakkaan siirtyessä palvelusta toiseen hänen hoitoonsa liittyvät tiedot siirtyvät eri järjestelmien välillä ja ovat helposti saatavilla ja parantavat ihmisten mahdollisuutta saada oikeassa ajassa entistä vaikuttavampaa, entistä suunnitelmallisempaa ja parempaa terveydenhuoltoa.

Nyt tilanne kuitenkin takkuaa ja osaltaan vaikeuttaa palveluiden saatavuutta suunnitelmallisesti ja oikea-aikaisesti. Ei riitä, että terveydenhuollon järjestelmät keskustelisivat, vaan yhä enemmän tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta. Muun muassa ikääntyvät ihmiset käyttävät sekä sosiaali- että terveydenhuollon palveluja, ja laadukkaan hoidon kannalta olisi hyvä saada kokonaistieto asiakkaan tilanteesta. Tällöin me parannamme ihmisten hyvinvointia ja palveluiden laatua ja saatavuutta.

Ongelmana on edelleen myös se, että yksityinen terveydenhuoltojärjestelmä ei ole mukana tässä kokonaissuunnittelussa, aivan kuten valiokuntamme puheenjohtajakin puheenvuorossaan totesi. Tavoitteena täytyy olla, että sekä julkinen että yksityinen palvelu kokonaisuudessaan ovat tämän järjestelmän piirissä. Vastaavasti täytyy todeta se, että kyseessä ei ole ainoastaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluitten yhteensopivuus, vaan myös yli hallintokuntien. Muun muassa työvoimahallinnon piirissä tehdään yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluitten kanssa asiakkaille kuntoutussuunnitelmia, jotka perustuvat hyvin pitkälle sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisarviointiin. Tästä syystä olisi myös tärkeää ja hyvä, että kun esimerkiksi asiakkaalle tehdään kuntoutussuunnitelma työvoimahallinnon puolella, tarvittava tieto olisi saatavilla myös sähköisten tietojärjestelmien avulla toimipisteisiin. Tämä tehostaisi työskentelyä eri hallintokuntien välillä sekä parantaisi tietenkin asiakkaitten palveluiden laatua. Eduskunta on jo usean vuoden ajan seurannut sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämistä. Nyt eri prosessien ja päätösten jälkeen eduskunta on edellyttänyt kansallisen terveydenhuollon tietojärjestelmän käyttöönottoa 1.4.2014 mennessä.

Julkisen terveydenhuollon sähköisten tietojärjestelmien kustannukset olivat vuonna 2010 noin 300 miljoonaa euroa. Tavoitteena kuitenkin on, että hyvin toimivalla sähköisellä tietojärjestelmällä saadaan terveydenhuollon vaikuttavuutta ja tehokkuutta, joka viime kädessä tuo terveydenhuollon kasvaviin kustannuksiin säästöä. Aivan kuten valiokunnan puheenjohtaja Rehula totesi, mahdollisuuksia on jopa saada toimivien tietojärjestelmien kautta lähes miljardin euron säästöt. Tältä osin 300 miljoonan euron panostuksessa — tai kuten 2000-luvulla panostettiin tietojärjestelmien kehittämiseen vajaat 200 miljoonaa — kokonaisuus, vaikuttavuus kuitenkin osoittaa, että tämä on asia, johon kannattaa panostaa.

Arvoisa puhemies! Olemme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa pitäneet tärkeänä, että sähköisten asiakastietojärjestelmien kansallinen kehittäminen etenee suunnitelmallisesti. Meidän on kehitettävä järjestelmiä siten, että tiedot siirtyvät tehokkaasti ja turvallisesti, kokonaisuuden hallinta on mahdollista ja henkilökunta voi keskittyä varsinaiseen hoitoon ja hoitotyöhön. Näitä uudistuksia on pakko saada aikaan, jotta voimme vastata myös tulevaisuuden kasvaviin haasteisiin väestön ikääntyessä. Olemme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsitelleet it-hankkeita lakimuutosten yhteydessä. Sähköisten potilastietojärjestelmien kehittämiseen on näissä yhteyksissä todettu liittyvän niin sisällöllisiä kuin aikatauluunkin liittyviä epävarmuustekijöitä, ja osa näistä riskeistä on toteutunut, kuten tänäänkin on tullut näissä monissa puheenvuoroissa selväksi.

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnan mietinnössä on puututtu moniin epäkohtiin ja ongelmiin. Onkin hyvä, että voimme käydä niistä keskustelua ja pohtia myös sitä, miten järjestelmiä voidaan kehittää toimimaan niin käyttäjien kuin asiakkaidenkin näkökulmasta sujuvasti ja turvallisesti. Valtiontalouden tarkastusviraston selvityksen, johon mietinnössä viitataan, havainnot kohdistuvat pääosin vuosien 2004—2007 hankkeisiin. Näiltä osin virheitä on korjattu, ja muutoksia on tehty vuodesta 2008 alkaen. Kritiikki on paikallaan, mutta siltä osin, kuin kyse on vanhoista hankkeista, voimme olla vain tyytyväisiä, että virheistä on opittu. Jatkossa on joka tapauksessa aivan välttämätöntä, että saamme tietojärjestelmät toimimaan tehokkaasti ja yhteensopivasti niin, että saamme sosiaali- ja terveydenhuollon palveluprosessit sujuviksi ja tiedon kulkemaan turvallisesti. Nän sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttavuus ja kustannustehokkuus paranevat.


Ritva Elomaa (ps):

Arvoisa puhemies! Suomea on pidetty ja osittain vieläkin pidetään it-osaamisen luvattuna maana. Tietojärjestelmän kehittämiseen käytettiin 2010 noin 300 miljoonaa euroa. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mukaan näillä miljoonilla on saatu melko laiha tulos. Kun itse toimin hoitoalalla 70—80-luvulla, sähköinen tietojärjestelmä oli vasta kehitysasteella ja käytössä oli useimmiten kynä ja paperi. Luulisi, että näillä panostetuilla raharesursseilla olisi jo aikoja sitten saatu aikaan järjestelmä, jossa hoitohenkilökunnan aika säästyisi itse potilaan hoitoon eikä tuskasteluun tietojenkäsittelyn siirrossa.

Potilasturvallisuus ei saa olla uhattuna tietojärjestelmän puutteiden takia. Sosiaali- ja terveysministeriö on selvityksen mukaan ohjannut valtionavustuksia merkittävässä markkina-asemassa olevien yritysten tuotekehityksen tukemiseen. Nyt sitten aletaan selvittää myönnettyjen tukien lainmukaisuutta ja mahdollista takaisinperintää. Hyvä, että puutteet ovat nyt avoimesti esillä. Parannusratkaisu löytyy varmasti. Se on kaikkien etu.


Kari Rajamäki (sd):

Arvoisa puhemies! Täällä on todella tärkeätä ja arvokasta keskustelua tarkastusvaliokunnan työn pohjalta tehty, ja nyt on kyllä ehdottoman välttämätöntä varmistaa myöskin seuranta ja myöskin ministeriön selkeä poliittinen ohjaus. Meillähän on terveydenhuollon rakenteestakin tietysti paljon kiinni. Meillä on ollut Baabelin talon rakentamisen tapaa. Me voisimme myöskin jonkun verran toimivalla tietojärjestelmällä pitää myöskin sairaanhoidon, perus- ja erikoissairaanhoidon koko järjestelmä myöskin lähempänä ihmistä olevana, hoidonporrastuksen huomioon ottavana, kun meillä tietojärjestelmät toimisivat joustavasti.

Puutun siihen, mikä täällä on myös eräässä puheenvuorossa tullut esille. Kysymyshän on pohjimmiltaan kansalaisen ja ihmisen, potilaan palvelujen saatavuudesta, ja itse asiassa meillä on erittäin suurta epätietoisuutta ja turvattomuutta synnytetty myöskin potilaiden juoksutuksen kautta. Tämä on erittäin vakava asia, että ihminen ei saa röntgen-, labra-, sairaanhoidollisten palvelujen tai muiden kuvaus- ym. tutkimusten tuloksia riittävän nopeasti eteenpäin ja arvioitavaksi. Tämä tulee erittäin kalliiksi inhimillisesti mutta myös koko talouden kannalta.

Sitten tulevat nämä yksityisen ja julkisen terveydenhuollon saumakohdat. Kyllä julkisen rahoituksen kuitenkin toimiessa tässä kokonaisuudessa taustalla meidän on varmistettava myöskin, että meille ei synny päällekkäisiä, kuitenkin yhteiskunnan välillisesti maksettavia kustannuksia. Tähän täytyy myös tietoisesti hakea ratkaisuja.

Pidän hyvin tärkeänä, että tarkastusvaliokunta ei jättäisi tätä kertatyöksi, vaan tätä seurattaisiin nyt hyvin tietoisesti ja edellytettäisiin myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja muiden vastaavaa budjettikäsittelyyn liittyvää seurantaa.


Outi Mäkelä (kok):

Arvoisa puhemies! Ihminenhän on luontaisesti luova ja sen verran mukavuudenhaluinen, että yrittää aina löytää tehokkaan ja helpon tavan toimia. Yksi näistä ihmisen luontaisen laiskuuden toteutumisen ongelmista on se, että meillä on raskas byrokratia, joka ei jousta innovatiivisten ratkaisujen edessä. Meillä on eri aikoina lääkäripuolella ja tämän sosiaali- ja terveyshuollon puolella keksitty ratkaisuja kiertääksemme järjestelmiä, lääkäri on saattanut soittaa suoraan apteekkiin reseptejä tai tehdä näin asioita helpommaksi potilaan kannalta, mutta nyt meillä on tietojärjestelmät, ja asioita voitaisiin hoitaa paljon tehokkaammin kuin nykyään. On se ongelma sitten tekninen, tietosuojaan liittyvä tai yksityisen ja julkisen sektorin hiekkalaatikko-ongelma, niin nämä asiat ovat ratkaistavissa, jos tahtotila löytyy.

Meidän pitää pienenä maana olla edelläkävijä tässä, meidän pitää käyttää sitä ketteryyttä ja olla kekseliäitä löytääksemme meille sopivan kansallisen mallin. Ja tärkeää olisi, että tässä huomioidaan nimenomaan asiakasnäkökulma. Meillä on paljon eläkeläisiä, jotka tällä hetkellä jo viettävät osan vuodesta esimerkiksi Espanjan Aurinkorannikolla, ja siellä käytössä on sähköinen terveyskortti, jolla pystytään asioimaan sekä yksityisellä että julkisella puolella että sitten apteekkijärjestelmässä, ja se helpottaa paljon jo siinä muodossa, missä se on, ihmisten arkipäiväistä asiointia. Ei tarvitse muistaa ottaa reseptejä mukaan, ei tarvitse huolehtia siitä, että kaikki tieto on, ja samalla sitten myöskin kaikki tämmöinen lääketieteeseen liittyvä terminologia, siihen liittyvät väärinkäsitykset, ongelmat poistuvat, kun asiat ovat järjestelmässä, jota ei voi tulkita kovin monella tavalla.

Elikkä meillä on tässä nyt käsittääkseni löytynyt tahtotila kääriä hihat ja mennä asiassa eteenpäin, ja hyvä näin.


Tapani Tölli (kesk):

Arvoisa puhemies! Haluan vielä kiittää tarkastusvaliokuntaa tärkeän ja laajalti vaikuttavan asian hyvästä käsittelystä ja hyvistä ehdotuksista.

Asiahan on sellainen, josta tämmöinen periaatteellinen yksimielisyys on kohtuullisen yhtenäinen. Nyt vaan täytyy sen mukaisesti toimia. Tässä ponnen toisessa kohdassa tarkastusvaliokunta esittää tämän tietohallintolain täytäntöönpanemista tai sen mahdollisuuksien hyväksikäyttämistä. Ministeriöillä on paljon enemmän toimivaltuuksia toimia kuin mitä ne ovat nyt toimineet. Tämä edellyttää, tämän asian onnistuminen, sekä vastuuta keskushallinnossa että myös paikallisella tasolla. Vankkumattomana kunnallisen itsehallinnon kannattajana olen kuitenkin tässä asiassa sitä mieltä, että tässä täytyy käyttää myös keskitetysti vaikutusvaltaa ja valtaa. Kun tietojärjestelmiä uusitaan tällä hetkellä monessa kunnassa, täytyy ottaa huomioon se, että järjestelmät ovat yhteentoimivia, että ei tehdä sellaisia investointeja, jotka aiheuttavat sitten ongelmia tulevaisuudessa. Tässä asiassa vastuu on sekä keskushallinnossa että myös paikallisella tasolla. Näin toimien voidaan päästä hyvään lopputulokseen. Tästä saadut kustannussäästöt tulevat olemaan todella merkittäviä, ei puhuta vain sadoista miljoonista vaan sen vaikuttavuus on miljardiluokkaa. Siksi tämän asian toiminnalla on kiire, jotta ei tehtäisi virheellisiä ratkaisuja.


Sauli Ahvenjärvi (kd):

Arvoisa puhemies! Kriittisyys tässä asiassa on paikallaan. Syyllisiä täällä ei ole mielestäni haettu, ja se on turhaa, koska jokainen on varmasti tehnyt asiassa parhaansa. Mutta silti on avoimesti todettava, että homma ei ole onnistunut ja rahaa on palanut paljon hukkaan.

On myönnettävä, että taidot tämän asian hoitamiseen eivät ole riittäneet. Jatkettakoon virheiden analysointia tästä eteenpäin vähän samaan tapaan kuin Onnettomuustutkintakeskus tekee, kun tapahtuu onnettomuus. Tarvitaan huolellinen ja riippumaton asiantuntija-analyysi ja sen jatkoksi hyvä toimenpide-ehdotus, miten tästä mennään eteenpäin, miten virheet korjataan. Olemme kuulleet täällä, että virolaiset ovat onnistuneet vastaavassa hankkeessa. Katsottakoon, miten he sen tekivät, ja otettakoon sieltä mallia.


Tuija Brax (vihr):

Arvoisa puhemies! Näin lopuksi vielä kerran kiitoksia hyvästä keskustelusta, ja vain näihin toiveisiin, että tarkastusvaliokunta ei jätä tätä tähän, vastattakoon, että itse asiassa kolmas ponsi on rakennettu juuri niin, että näin ei pääse käymään. Valtioneuvostolle heitetään nyt pallo kertoa miten se aikoo ykkös- ja kakkosponnen toteuttaa.

Tänä aamuna, kun puhuin ministeri Kiurun kanssa, niin tuli hyvin optimistinen käsitys siitä, että valtioneuvostolla on valmiuksia paitsi katsoa totuutta silmään, niin myös kertoa mitä nyt tapahtuu. Mutta juuri ponsi kolmosessa sen takia on esitetty, että tämä raportti on liitettävä myös tilinpäätöskertomukseen, että näin se automaattisesti palaa myös tarkastusvaliokunnan pöydälle. Ja tälläkin tavalla varmistetaan se, että eduskunnan puolelta ote ei katoa. Kiitos!