Täysistunto 5/2005

Hallituksen esitys laiksi metsästyslain muuttamisesta

Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Kun tämä hallituksen esitys tuli luettavaksi ja sitä alan jonkunlaisena ammattilaisena luki, niin ei voinut mitään muuta kuin hämmästellä, mihinkä lokeroon on tieto jäänyt eräiltä osin. Hallituksen esitys metsäkauriin pyyntiluvista luopumisesta alkaa perustelujen osalta virkkeellä, jossa todetaan, että vuodesta 1903 lähtien metsäkauriita on tullut tänne Suomeen Karjalankannaksen kautta. Tämä on tietysti sinänsä totta, että sieltä kautta niitä silloin aikoinaan tuli ja jonkin verran tuli toisen maailmansodan jälkeenkin, mutta tämä on vain osatotuus. Nimittäin Suomeen paljon merkittävämmin on metsäkauriita tullut naapurivaltiosta Ruotsista Perämeren kiertäen, niin että tämä leviäminen on tapahtunut Tornionjokivartta ja Muonionjokivartta pohjoiseen, sitten taas pikkusen matkaa on kierretty rannikkoa pitkin Kemijokisuulle ja sitten levittäydytty Kemijokivartta pitkin, niin että pisimmät vaellukset ovat ulottuneet tuonne Neuvostoliiton tai Venäjän rajalle saakka, missä on sitten otettu jo surkeaan tilaan joutuneita yksilöitä kiinni ja viety Ähtärin eläinpuistoon jnp.

Mutta ei vielä tässäkään kaikki. Nimittäin metsäkauris levisi voimakkaasti myöskin Norjan rannikkoa pitkin Finnmarkiin saakka, ja sieltä Finnmarkista metsäkauriit lähtivätkin leviämään kohti etelää ja saapuivat Utsjoelle. Siis toisin sanoen luontaisen leviämisen kautta meille onkin tullut metsäkauriita paitsi jonkin verran joskus Karjalankannaksen kautta — siinähän esteenä on ollut valtakuntien välisellä rajalla Neuvostoliiton tai Venäjän puolella esteaitakin — niin lisäksi Ruotsista ja Norjasta.

Nyt tästä hallituksen esityksestä saa sellaisen kuvan, että tässä olisi kysymys vain yksinomaan eteläsuomalaisesta ilmiöstä ja vielä aivan tämmöisestä Uudenmaan maakuntien ja lounaisen Suomen asiasta. Perusteeksi sille, että metsäkauriin pyyntiluvista nyt luovuttaisiin, esitetään vahinkoperuste elikkä se, että nämä eläimet aiheuttavat mansikkaviljelmille vahinkoja, ja nyt sitten halutaan näistä elikoista päästä eroon ja pyyntiluvat pois ja myöskin vahinkojen korvaamisrahat ja perusteet pois, niin että homma hoituu sillä lailla. Sen ilmiön, että jätetään keskeinen asia ilmoittamatta, senhän on keksinyt jo politiikkaan Karl Marx. Hänhän lehdistöteoriassaan esitti, että pitää vaieta siitä, mikä on ideologialle vierasta. Tässä tapauksessa tämä vaikeneminen siitä, että tämä on myöskin pohjoissuomalainen asia, että metsäkauris on luonnollisen leviämisen tietä riistaeläin, täyttää nämä Marxin lehdistöteorian tunnusluvut täydellisesti.

Meille kansanedustajille on tullut tietoon yhdeksäntoista eteläisimmän Suomen riistanhoitoyhdistyksen kannanotto tähän asiaan, jossa asetutaan varsin kriittiseen sävyyn pohdiskelemaan tätä asiaa. Tämä koskee lupien käyttöastetta, se koskee mansikkaviljelmille aiheutettuja vahinkoja ja sen asian hoitamista muutoinkin kuin tällä ratkaisulla, mitä hallitus esittää, sitten jahtialueen suuruutta, ja todetaan, että tämän esityksen mukaanhan se voisi olla maanomistuksen osalta erittäin suppea, esimerkiksi ruokintapaikka, jolla metsäkauriit käyvät talvella ruokailemassa. Eihän siinä tarvitse olla kuin muutama aariala ja sitten vaan asianomaisella henkilöllä tietysti metsästyskortti hallussa ja sitten hirvenammuntalupa suoritettuna, ja sillä tavalla tätä hirvieläintä voisi sitten noin suitsait jahdata. Sitten asetetaan kyseenalaisiksi nämä riistalliset perusteet, se, millä tavalla riistanhoidon periaatteitten mukaan on tässä ajateltu meneteltävän, ja edelleen kiinnitetään huomiota tähän kannan kasvuun, onko se ollut niin räjähdysmäistä kuin hallituksen esityksen perusteluissa todetaan.

Arvoisa puhemies! Totean, että tähän hallituksen esitykseen täytyy suhtautua varsin kriittisesti. Tässä täytyy käydä perusteellinen asiantuntijakuuleminen ja käydä nämä eri näkökohdat erittäin tarkoin läpi. Nimittäin tällä esityksellä kyllä ikään kuin metsäkauriin rinnastaminen hirvieläimenä jäniseläimiin jnp. on iso askel. Sehän edellyttäisi sitä, että meillä on todella runsas kanta. Sitten vielä se, että tästä pyyntilupakäytännöstä luovuttaisiin ja vain teoriassa mahdollistettaisiin pohjoisessa Suomessa riistanhoitopiirin pyyntirajoitusmenettely, tarkoittaa silloin sitä, kun pyyntiluvista on luovuttu, että on vain kaksi vaihdetta käytettävissä, on ja off, pyynti sallitaan tai sitä ei sallita, elikkä se mahdollisuus, mikä nyt on pyyntilupien avulla, että kannan runsaustilanteen mukaan annetaan näitä pyyntilupia, putoaa Pohjois-Suomessa kokonaan pois.

Arvoisa puhemies! Tähdennän sitä, että tässä on kysymys Pohjois-Suomessa luontaisesti alueelle levinneestä lajista, joka siellä lumen epätasaisesta sijoittumisesta maastoon johtuen pystyy löytämään luontaisia elinalueita. Siis kysymys ei ole ruokituista kannoista vaan luontaisesti toimeentulevista kannoista. Kun näin on päässyt käymään ja ehkä onneksi käynyt, silloin pitää sellaisen lainsäädännön kohdalla, joka on tarkoitettu koko maassa noudatettavaksi yhtäläisesti, hyvin tarkoin miettiä, onko tämä askel, jota nyt tarjotaan otettavaksi, aivan oikea.


Astrid Thors (r):

Värderade talman, kära kolleger! Ulf Peder Olrog, en svensk diktare och skämtare, har skrivit en dikt: "Våren har kommit och vi har skjutit en gök, med luftvärnskanon, och alla fjädrarna rök, i en svår explosion." Jag skulle vilja säga att jag kunde inte låta bli att tänka på den här texten, de här raderna ur en av Olrogs sånger när vi lyssnar till och ser på det här förslaget och det sätt på vilket man vill åtgärda de här problemen.

För det första så är det många experter, kollegan Pulliainen hänvisade till de många jaktvårdsföreningar i södra Finland, i Nylands valkrets och Egentliga Finland, som har ställt sig kritiska till det här förslaget och som tycker att rådjurstätheten ännu inte är sådan på fastlandet, i Egentliga Finland och Nyland, att det här åtgärdsförslaget skulle krävas. Rådjuret har till exempel i motsats till situationen på Åland också naturliga fiender.

Det som också har väckt förvåning är att det här har beretts ganska snabbt och ganska överraskande som ett tjänstemannaförslag. Jag tror också att det är en viktig och principiell fråga som ligger här bakom, för en viktig del av vår naturresursförvaltning sköts ju faktiskt genom jaktvårdsföreningarna, genom deras licenser så att man kan ha en god nivå på stammarna med en reglerad avskjutning. Det här är en mycket väsentlig del av jaktvårdsförvaltningen i vårt land. Därför skall vi också ta och granska det här förslaget ytterst noggrant.

Det som jag hoppas när förslaget granskas, är att man till exempel skulle se hur motsvarande fråga har skötts på Åland där man längre har haft en större stam i förhållande till arealen. Ja, det har funnits skador, men till exempel på Åland använder man licensmedel också för att förebygga skadorna. Rådjuret, det söta djuret, verkar vara en finsmakare som kanske inte äter gräs utan tycker om jordgubbar och äppelträd. Därför har man på Åland använt licensmedel för att bygga staket och i dagens läge hör man inte längre klagomål från de enskilda markägarna där. Det som också är ett väsentligt faktum är att med ett licenssystem kan vi ha kontroll på vilken den faktiska avskjutningen är och på det sättet ha en uppfattning om beståndet.

Jag tror också att den del av det här förslaget som väcker kritik är att som en pendang till att licenserna och därmed också licensmedlen skulle upphöra är förslaget att inga ersättningar för rådjur skulle betalas efter 2006. Personer som har fungerat som skadevärderare säger att det i många situationer kan vara svårt att skilja mellan om det är ett rådjur eller en vitsvanshjort som har åstadkommit skadan.

Det här var ett svårt förslag att behandla i regeringen, formellt är förslaget enhälligt, och jag hoppas att också riksdagen skall titta på den kläm som regeringen godkände om att följa upp både stammen och skadorna men också att utskottet ytterligare skall se över följderna i sin helhet och lyssna på experter från områden där man har reglerat det på ett annat sätt.

Sist och slutligen vill jag konstatera att nog har det också väckt rätt mycket oro, det nya sättet, på vilket man kan jaga för det finns risk för tjuvskytte, likaså det att man med hagelgevär utan särskilda prov — det här börjar röra ett område som jag inte riktigt känner till om vapen och sådant — när man med hagelgevär och kula utan sedvanliga prov skulle få bedriva jakt på relativt små områden.

Bästa vänner! En kritisk granskning krävs av riksdagen i sann parlamentarisk anda.

Ed. Thorsin puheenvuoron suomenkielisen lyhennelmän esittämisen jälkeen lausuu


Lauri Kähkönen (sd):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitoksia ed. Pulliaiselle suppeasta mutta monia asioita sisältävästä tietoiskusta, mitä tulee metsäkauriiseen. Itse kun asun Itä-Suomessa, siellä näitä metsäkauriita on varsin vähän ja kokemusta ei ole näitten eläinten metsästyksestä.

Tähän lakiesitykseen varsinaisesti itselläni on varsin vähän sanottavaa. Onneksi olen asianomaisessa valiokunnassa, joka sitten kuulee asiantuntijoita, ja jo näissä kahdessa puheenvuorossa esiin tuotuihin asioihin voi paremmin perehtyä.

Sen verran kuitenkin totean ed. Pulliaisen puheenvuoroon, mitä tulee riistanhoitopiirien rooliin, metsäkauriin metsästyksen mahdolliseen sallimiseen tai sitten totaaliseen kieltämiseen tietyissä riistanhoitopiireissä, että tavallaan tässä mielestäni on myös kolmas mahdollisuus, tällainen ajallinen rajoittaminen, mutta se nyt on pieni detalji.

Tämä lakiesitys sisältää myös säädösmuutoksia. Aiemmin ministeriön määräyksellä on tietyistä asioista päätetty, mutta nyt tämän lakiesityksen myötä ne muuttuvat ministeriön asetuksella päätettäviksi. Pariin asiaan puutun tässä omassa puheenvuorossani, koska uskon, että näissä sitten myös nämä määräykset tulevat varmasti jonkin verran muuttumaan.

Ensinnäkin ampumakokeesta: Täällä tosiaan todetaan, että asetuksen tasolla jatkossa määrätään ampumakokeen sisällöstä, suorittamistavasta ja ampumakokeen hyväksymisestä. Ne teistä, arvon kollegat, jotka olette harrastaneet tai harrastatte metsästystä, tiedätte, että tämä ampumakoe välttämättä ei ole nykymuodossaan kovin helppo läpäistä. Siinä on niin sanottu seisoviin ampuminen ja sitten myös liikkuvat eli kolme laukausta myös liikkuvaan kuvioon. Osalle erästelijöistä varsinkin iän myötä useimmiten näyttää, että siitä tulee tietyllä tavalla jo kohtuuton. Joudutaan juoksemaan hyvinkin paljon ampumaradalla. Nyt käytännön tapauksissa kuitenkin, kun itse metsästystä suoritetaan, on metsästäjän harkinnassa ja hänen valintanaan, ampuuko hän yleensäkään, jos saaliseläin on liikkeellä.

Uskallan tässä esittää sitä, että kun tätä ampumakokeen sisältöä ja suorittamistapaa tullaan varmasti tarkastelemaan, niin jos ja kun siihen muutoksia tulee, sitä ei ainakaan vaikeuteta. Niin metsästäjien piirissä, eri yhdistysten piirissä kuin, tiedän, ministerienkin tasolla on keskusteltu siitä, että se tulevaisuudessa muuttuisi jälleen sellaiseksi, että ammuttaisiin vain niin sanottuun seisovaan kuvioon. En tarkemmin tähän puutu, mitkä olisivat matkat ja muut ja laukausten määrät, mutta uskon, että se ei ollenkaan olisi huono suuntaus, jos tähän mentäisiin. Jokaisella meillä on tavallaan velvollisuus sitten kyllä harjoitella myös liikkuvaan eläimeen, jos ja kun myös käytännön tilanteissa sitten näin tullaan menettelemään ja tosiaan ampumaan liikkuvaan maaliin. Eli tässä toinen asia.

Arvoisa puhemies! Vielä näistä hirvenmetsästyksen ajoista. Hirvenmetsästyksen aloittamisen aikaistamisesta on myös hyvin paljon keskusteltu, mutta myös tämän metsästyksen loppumisajankohdan jatkamisesta eli metsästysajan pidentämisestä. Varsinkin esimerkiksi Itä-Suomessa hyvin useina vuosina on sellainen tilanne — esimerkiksi viime syksynä oli — että hirvet kun lähtevät siirtymään talvehtimisajoilleen, varsin lauha syksy oli niin kuin monena muunakin, niin siirtyminen tapahtuu erittäin myöhään. Usein hirvenmetsästys on jo päättynyt, ja niinpä kun ne menevät sinne talvehtimisalueilleen, niin siellä nämä hirvikarjat tekevät erittäin suurta tuhoa.

Ja toinen seikka: Esimerkiksi nämä siirtymiset siellä omalla seutukunnallani metsähallituksen maille tarkoittavat myös sitä, että kaatoprosentit jäävät varsin alhaisiksi. Nämä hirvenmetsästyslupien määräthän on tarkoitettu sellaisiksi, että hallitusti tätä hirvikantaa pystyttäisiin säätämään. Eli esitän todella, että tätä hirvenmetsästystä voitaisiin ajallisesti jatkaa varsinkin sieltä loppupäästä. En usko, että siitä on häiriötä muulle erästelylle ja muille metsässä liikkujille. Toisaalta myös on tilanteita, että esimerkiksi vesistöt eivät ole jäätyneet ja on erittäin hankalaa siellä syysmyrskyillä sitten mennä esimerkiksi saariin metsästämään. Tälläkin tavalla jos sitä muutamalla viikolla jatkettaisiin, tilanne voisi olla toinen. Mutta nämä hirvivahingot puhuttavat jatkuvasti. Voi sanoa, että esimerkiksi edellisenä vuonna ennätysmäiset hirvituhot ovat olleet, ja uskon, että tällä muutoksella saataisiin parannusta aikaan.

Vielä kerran, arvoisa puhemies: Valiokunnassa varmasti kuuntelemme huolella ja kattavasti asiantuntijoita ja sitten voi tähän varsinaiseen problematiikkaan, mikä liittyy tosiaan tämän lakiesityksen ehdottamaan kauriinmetsästyksen kokonaan vapauttamiseen, tarkemmin ottaa itselleenkin lopullisen kannan. Toisaalta en niin pessimisti ole kyllä, että niillä alueilla, joilla näitä eläimiä on, siinä vaarannettaisiin myös sitten tämä kyseinen kauriskanta.


Pekka Kuosmanen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Kähköselle, että varmasti tässä nyt hallitus on ottanut Ruotsin mallin vuodelta 90 sillä tavalla, että Ruotsissa oli 1,5 miljoonaa metsäkaurista ja nyt tällä hetkellä on noin 600 000—800 000. Mutta Suomessa kauriskanta on vain jotain 12 000 maksimissaan ja vajaa 5 000 vuodessa kaadetaan, joten Ruotsin malli on huono malli. Minun mielestäni tämä nykyinen käytäntö toimii erittäin hyvin, ja ihmettelen, miksi hallitus tuo tämmöisen esityksen, että vapaasti saisi tämän riistan pyytää.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Ed. Kähkönen puheenvuorossaan viittasi omaan puheenvuorooni ja totesi, että mikä koskee tätä riistanhoitopiirin hallinnassa olevaa säätelyä, niin voihan sitä jahtikautta lyhentää. Arvoisa ed. Kähkönen, te olette aivan oikeassa. Näinhän se juuri on, mutta tällaisen elukan kohdalla, jonka luonto ohjaa erittäin tarkoin tietyille paikoille Pohjois-Suomessa, mikään ei ole sen helpompaa kuin sen viikon aikana listiä jokainen hengiltä.


Nils-Anders Granvik (r):

Värderade herr talman! Ändringsförslaget i propositionen som nu remissdebatteras angående slopandet av kravet på jaktlicenserna vid rådjursjakt upprör jägarna.

En allmän uppfattning är att rådjursstammen kommer att hotas om inte jakten regleras genom beviljande av licenser. Rådjursstammen är mycket varierande och endast begränsade områden av vårt land har en så stor stam att den ännu i detta läge kan anses vara för stor. Jag har förståelse för dem som månar om rådjurstammen, men vill samtidigt påminna om att vid bestämmandet av beskattningen måste det råda en helhetssyn där olika intressen skall beaktas.

Förutom oron för rådjurstammen vill jag peka på att många markägare säkert med bekymmer konstaterar att propositionen, samtidigt som det föreslås att licenstvånget avskaffas, utgår ifrån att statens skadeersättningsansvar upphör. Det tröstar föga de markägare som drabbas av betesskador om grannen som kanske är jägare kan fälla sitt rådjur avgiftsfritt. Vi bör komma ihåg att inte alla markägare är jägare.

Arvoisa puhemies! Eräs aivan toinen asia, metsästyslakiin kuitenkin liittyvä. Kun metsästyslakia viimeksi avattiin täällä eduskunnassa, säädettiin maanomistajien edustuksesta muun muassa riistanhoitopiirien hallituksissa.

Soveltaminen ja vaalit menivät pieleen kahdessa riistanhoitopiirissä johtuen 62 §:n epäselvästä sanamuodosta siitä, kuka voi edustaa maanomistajia. Muutamat metsästäjät, jotka myös ovat maanomistajia, nimesivät ehdokkaakseen myös aikaisemmin riistanhoitopiirin hallituksessa istuneen edustajan. Hänet valittiin maanomistajien järjestön ja siten tuhansien maanomistajien ehdokkaan sijaan. Esimerkki kertoo, että lainsäädäntö on epäselvä ja sitä olisi korjattava. Maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä uskallan väittää, ettei valiokunta osannut ennustaa, että mainitsemani esimerkki olisi mahdollinen ja siten on lain hengen vastainen.

Asiaa on valiokunnassa arvosteltu muun muassa, kun kansliapäällikkö Vaittinen esitti maa- ja metsätalousministeriössä valmisteilla olevia lakiehdotuksia valiokunnalle. Ymmärsin, että ministeriöllä oli valmius tehdä muutosehdotus mutta niin ei tapahtunut. Toivon voivamme hyvässä hengessä eduskuntakäsittelyssä korjata tämän epäkohdan. Koko metsästyskulttuurimme perustuu metsästäjien ja maanomistajien väliseen yhteisymmärrykseen lähtien siitä, että metsästysoikeus kuuluu maanomistajille. Mainitsemani epäkohta häiritsee tätä yhteisymmärrystä.


Seppo Lahtela (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Tässä voisi sanoa, että hallituksella tähän esitykseen on ollut hyvä reagointi mutta valmistelu on huonosti harkittu ja huonosti tehty.

Herra puhemies! Mitä tulee, suorana jatkona ed. Granvikin puheenvuoroon, siihen, kuka voi erilaisissa hallituksissa edustaa maanomistajia, ymmärrän kyllä sen tuskan, mikä syntyy ja tulee, jos jonkin järjestön ehdokas ei tule valittua mutta sitten taas toisaalta tulee valittua sellainen, joka ymmärtää niistä asioista enemmän kuin tämä järjestökentän suosima edustaja. Ongelmahan siitä tulee, mutta luulen, että kaikki kuitenkin, niin kuin ed. Granvik viittasi, toimivat maanomistajina, metsästäjinä yhteistyössä. Ei tämä nyt liene suuri pilkka, jos joku vaaleissa voittaa toisen, ja sanoisin, että kansanedustajillahan tästä asiasta on kokemusta monestakin vaalista.

Mutta, herra puhemies, tähän varsinaiseen asiaan, mikä syntyy tästä hallituksen tekemästä esityksestä.

Kuultuani puheenvuoroja, muun muassa ed. Pulliaisen puheenvuoron, eikä ed. Kuosmanenkaan aivan väärillä jäljillä tässä asiassa ollut, kuultuani näitä sisältöjä tulee semmoinen mieleen, että kyllä tämä maa on kovin eriarvoista, erilaista, ja sen pohjalta kyllä tässä hätävarjelun makua kovasti on olemassa. Jotenkin syntyy sellainen henki, sellainen vaikutelma, että nämä kauriit pitäisi nyt pystyä loppuun tuhoamaan keinolla millä hyvänsä. Niin kuin yleisperusteluissa todetaan, jo 100 vuotta sitten niitä on tänne ensimmäisiä alkanut tulla; jos ne nyt niin valtavan hyvin lisääntyisivät ja täyttäisivät kaiken, niin niitähän olisi nytkin jo joka paikassa.

Tiedän hyvin ja ymmärrän, että seuraava puheenvuoron käyttäjä ed. Tiusanen puhuu ilmastopolitiikasta ja tähän liittyvästä asiasta, mutta minä vaan luulen, että ei tämä ilmastokaan nyt paljoa ole tänä 100 vuoden aikana muuttunut eikä muutu eteenkäänpäin, ja sillä ei näitten kauriitten kanssa ole paljoakaan tekemistä.

Mutta sen mitä tästä sisällöstä voisi ajatella ja katsoa, niin kun sanoin, että tämä on huonosti valmisteltu, niin ainakin keskentekoisesti ja kevein perustein, kun katsotaan, että täällä luokitellaan metsäkauris niitten hirvieläinten joukkoon, joiden ampumista varten pitää suorittaa hir­venammuntakoe silloin, kun metsästetään rihlatulla aseella, mutta toisaalta silloin, kun metsästetään rihlaamattomalla, haulikolla, suurilla hauleilla tai täyteisillä, tämän esityksen perusteella sitä hirvenammuntakoetta ei tarvita. Kun olen kuullut niin sanotusti itseäni viisaampia tässä asiassa, on annettu ymmärtää, että tämä hirvenammuntakoe tarvitaan sen turvallisuuden vuoksi, koska luoti lentää pidempään kuin hauli taikka täyteinen, eli on tässäkin huonot perusteet kyllä olemassa.

Mielestäni tämä koko hirvenammuntakoe liittyy enemmän siihen, onko aseenkäsittelytaito sellainen, että tiedetään, mihin ammutaan, mitä ammutaan, ja siihen, onko ampuja sellaisessa kunnossa, että kykenee fyysisesti hallitsemaan sen metsästystavan ja -aseen, mistä nyt kauriin metsästyksessä on kysymys, jolloin toivon — kun näen täällä useampia valiokunnan edustajia paikalla — että tähän erityisesti kiinnitetään huomiota ja korjataan valiokuntavaiheessa tämä paremmalle jäljelle, koska ei tämä ole mitenkään looginen olemassa. Tämähän johtaa siihen, että itse ikääntyessäni, mikä saattaa olla mahdollista, tullessani niin kömpelöksi, että en kykene hir­venammuntakoetta läpäisemään, mikä taas on epätodennäköistä, siirtyisinkin kokonaan kauriinpyyntipuolelle ja tapahtuisi niin, että haulikon kanssa toheloisin siellä metsässä siellä sun täällä, olisin varmasti uhka en niinkään sen vaakatasossa lentävän luodin taikka haulisuihkun kanssa vaan siinä, että aseenkäsittely on muuten niin toheloa, että siitä ei tule mitään, uhka ympäristölle ja kanssametsästäjille ja muille metsässä kulkijoille.

Näin katsottuna sanomani tässä aiheessa on se, että ehdottoman selkeästi pitää edellyttää, että sen, joka nykymuodossaan kauriin metsästykseen osallistuu tämänkin lakiesityksen hyväksymisen jälkeen tulee suorittaa hirvenammuntakoe ja tulee olla riittävä aseenkäsittelytaito tähän asiaan. Enkä mitenkään pane pahakseni, kun joku sanoo, että sittenhän se pitää suorittaa jäniksellekin: sen kun, siitä vaan, ei se hullumpi ajatus ole. Kun olimme ed. Kähkösen kanssa viikko sitten fasaanijahdissa, niin siihenkin olisi jonkin näköinen koe ollut hyväksi suorittaa, koska itse ainakin aika huonosti osuin ja oli siellä muitakin ohiampujia. Näin ajatellen ja arvellen tämä asia tulisi valiokunnassa saattaa oikeaan, kunnolliseen järjestykseen

No, mitä tulee sitten tähän kannan hoitoon, niin tästä esityksestä jää sellainen vaikutelma, niin kuin sanoin aikaisemmin, että kaikki pitää tuhota. Kyllä tämä on yksi riistaeläin Suomessa, mikä rikastuttaa luontoamme, ja sen kannan hoito niin, että syntyy sellaisia pyyntisuosituksia, sellaisia jäävän kannan suosituksia, missä vahingot ovat inhimilliset ja kohtuullisen pienet, tulisi riistanhoitopiirien ja riistanhoitoyhdistyksien toimesta hoitaa ja tehdä yleisen valistuksen kautta, että kaikkea ei tuhota eikä pyritäkään lopettamaan.

Sitten täällä myöskin todetaan yleisperustelujen kautta, että pyyntilupien käyttöaste on ollut kovin pientä, ja vaikka lupia on myönnetty, niin niitä ei ole pyydetty, kun se on ollut monimutkaista. Tähänkään ei olisi tarvinnut pitkälti perehtyä eikä syventyä. Vaikken itse tulekaan peuranmetsästysalueelta, niin tiedän, että Varsinais-Suomessa, sanotaan niin, että lännessä ja etelässä, missä peuroja paljon pyydetään, haetaan kaiken varalta kauriinpyyntilupia siihen samalla, niin että silloin, kun sinne peuransyöttö- ja ruokintapaikalle jahdin aikana tulee pimeässä tai hämärässä kauris, joka ammutaan peuran vasana, ei jouduta luvattomasta metsästyksestä, miten sanoisi, syytteen alaiseksi.

Sama toimii myöskin toisin päin, tätä tulevaisuutta kun katsotaan. Kun tässä luovutaan pyyntiluvista ja kun siellä tuleekin kaadettua kyttäysjahdin aikana esimerkiksi pimeällä peuranvasa kauriina, niin kuinkas tässä sitten menetellään? Toivon, että tämänkin asia valiokunta hoitaa sellaiseen järjestykseen, ettei siinä jää tällaista niin sanottua miinaa tälle paikalle.

Yksi ongelma on myöskin vahinkojen korvaus. Tässähän sanotaan selkeästi, että vahinkoja ei korvata, mutta joissain tapauksissa tämäkin mahdollisuus olisi pitänyt jotenkin tänne mukaan jättää. Tietenkin vahinkojen korvaamiseen liittyy se, että jostain pitää ne korvausrahat kerätä ja nykyisillä pyyntilupamaksuilla ne kerätään, sitä kautta. Olisiko syytä kuitenkin tässä miettiä jotain vapaaehtoista järjestelmää, rahastoa, josta nämä korvaukset voitaisiin suorittaa ja tehdä?

Sitten yksi erityinen ongelma, mikä tässä asiassa on olemassa. Kun täällä ed. Pulliainen puheenvuorossaan totesi, että hyvinkin pienellä alueella voidaan tämä metsästys tehdä, mansikkamaan kokoisella alueella, niin tässä voi helposti tulla myöskin sellaisia erityisiä riitoja ja ristiriitoja metsästysseurojen kesken. Toiset ruokkivat, säästävät ja säilyttävät ja toiset vastaavasti ruokkivat vain just sen verran, että haluavat pyytää, lopettaa ja saattaa sen loppuun.

Näin arvellen tämäkin asia on jäänyt aivan kokonaan miettimättä ja pohtimatta tässä asiassa. Ei ole oikein eikä loppuun saakka harkittu tämä asia. Voisi sanoa, että tämä rikkoo tavallaan sen hyvän metsästysseurahengen, mikä Suomessa on ollut yleistä tätä ennen ja tälläkin kertaa olemassa. (Ed. Kähkönen: Ed. Lahtela, me mietitään sitä!) — Tässä asiassa ed. Kähkönen, minä ymmärrän, että te mietitte, mutta minä haluan teroittaa, onko teillä valmiutta tehdä muutoksia. Epäilen vaan, että te kuljette tässä esittelevän ministerin lieassa ettekä korjaa tässä niitä puutteita, mitä täälläkin keskustelussa esille tulee ja syntyy.

Mutta, herra puhemies, sen voin sanoa, että jos tämä muutos ja kokeilu onnistuu tässä, niin tämä ehkä johtaa toivon mukaan siihen tulevaisuudessa, että esimerkiksi valkohäntäpeura voisi olla myöskin seuraava porras, mikä voisi tapahtua paremmin vielä ja helpommin tämän niin sanotun säätelemättömän pyynnin kautta vastaavan tyyppisesti ilman pyyntilupia olevan menettelyn muodossa, mutta aikaa vaatii vielä ennen kuin se toteutuu.

Mutta sitten, mitä tulee tähän loppuun, ed. Kähkönen esitti puheenvuorossaan, että hirvenmetsästyskautta pitäisi jatkaa ja pidentää siitä loppupäästä. Ihmettelen, että ed. Kähkönen Pohjois-Karjalan paksujen lumiseutujen alueen edustajana esittää tällaista, koska nykyiselläänkin ne hirvet joutuvat tarpomaan siellä mahdottomassa lumessa ja ryteiköissä. Jos ajatellaan, että mennään tässä pyyntilupakaudessa pidemmälle, niin ne kantavat naaraat luovat ne vasansa hangille, ja näin tehden en ollenkaan ole sen pidennetyn ajan puitteissa eikä sillä näitä asioita ratkaista.

Mutta kun itseltäni on joskus kysytty, onko mitään muuta muutosta, mitä voitaisiin tähän asiaan esittää ja tehdä, niin olen joskus ennenkin esittänyt ja esitän nytkin tässä, että muutoksena voisi olla sellainen, että maanomistaja omilla maillaan voisi pari viikkoa metsästää sen jälkeen, kun varsinainen pyyntikausi on loppunut, niin paljon kuin haluaa. Sieltä ne tihentymät häviävät tai sitten jäävät, mutta kuitenkin lopputulos olisi radikaalisti toisenlainen, ja sitä voisi kokeilla. Tosin se ei tällä kertaa satu oikein hyvin tähän suomalaiseen metsästysseuraperinteeseen eikä niihin tapoihin, mutta kaikkea pitää esittää, niin kuin täällä tapana näyttää olevan.


Lauri Kähkönen (sd):

Arvoisa puhemies! Ed. S. Lahtela ei kuunnellut tarkkaan puheenvuoroani. Hän tavallaan karrikoiden tuossa lopussa kyllä viittasi siihen. Esitin esimerkiksi parin viikon jatkoaikaa hirvenmetsästykseen, jolloin esimerkiksi viime syksynä Pohjois-Karjalassa hirvet siirtyivät tihentymäalueille. Tällöin voidaan kaatolupaprosenttia nostaa, ja toisaalta jos alkuvuodesta ei metsästetä ja kun esimerkiksi maanomistajat usein ovat siinä seurassa, niin tällöin siellä aivan hirvenmetsästyskauden lopussa, kun hirvet ovat tulleet tihentymäalueelle, voidaan niitä vähentää ja tällä tavalla vähentää sitten vahinkoja.

Ed. S. Lahtela ei tosiaan kuunnellut. Seuraavan kerran tarkemmin on syytä kuunnella puheenvuoroni.


Nils-Anders Granvik (r):

Värderade herr talman! En replik angående markägarrepresentationen. Vi här i huset om några borde ju respektera representativ demokrati. Representativ demokrati i det här fallet betyder naturligtvis att markägarorganisationerna representeras av sina medlemmar och den som då föreslås av organisationerna är markägarnas kandidat. I det här fallet som jag pekade på fanns det då fyra, eller i ett av fallen fyra representanter för jägarna som vann över 17 000 markägare. Då måste vi som riksdagsmän inse att det haltar då det gäller att förverkliga den representativa demokratin. Det är det allmänna mötet som väljer och det är endast jägare som sitter och väljer.


Pentti Tiusanen (vas):

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelee tätä lähetekeskustelua, jossa on käytetty asiantuntevia puheenvuoroja hallituksen esityksestä 278 vuoden 2004 valtiopäiviltä, niin silloin kyllä on syytä jo näin kuulijankin paikalta yhtyä siihen kritiikkiin, että tämä hallituksen esitys on vaillinaisesti valmisteltu. Oli hyvä kuulla myös vaalipiirikollegoilta, sekä ed. Seppo Lahtelalta että ed. Kuosmasen suunnalta, se epäily, että haluttaisiin ikään kuin koko metsäkauriskanta kerralla ampua pois. Kuitenkin noin biodiversiteetin näkökulmasta teidän kantanne on hyvä.

Mutta toisaalta on sitten todettava sekin hiukan vastauspuheenvuoronomaisesti ed. Seppo Lahtelalle, että en nyt epäile, etteikö ed. Seppo Lahtela usko olevan ympäristövaikutuksia käynnissä olevalla ilmastomuutoksella. Jo nyt, puhumattakaan tulevaisuudesta, olemme varmasti Kymenlaaksossa, te erityisesti siellä Haminassa ja Luumäellä havainneet, että muutoksia on. Se, miten se liittyy metsäkauriskannan talvenkestokykyyn, on tietysti asia, josta aina voi keskustella.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä on hyvä evästys maa- ja metsätalousvaliokunnalle.


Oras Tynkkynen (vihr):

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela aiemmassa puheenvuorossaan arveli, että Suomen ilmasto ei ole lämmennyt eikä ehkä tulekaan lämpenemään ainakaan paljoa. Itse asiassa kevään keskilämpötila on noussut 2 astetta tähän mennessä 1800-luvulta asti. Tämän vuosisadan aikana vuosisadan loppuun mennessä ennustetaan lämpötilan nousevan edelleen 3,5—7 astetta, mikä on selvästi maapallon keskimääräistä lämpenemistä enemmän. Talvilämpötilat nousevat kaikkein eniten. Siellä lämpeneminen saattaa enimmillään olla 9 astetta vuosisadan puoliväliin mennessä, mikä tarkoittaisi sitä, että Sodankylä valahtaisi ilmastollisesti jonnekin tuonne Helsingin korkeudelle. Eli puhutaan aika merkittävästä lämpenemisestä, ja siihen kannattaa tässäkin salissa suhtautua ihan vakavasti.


Matti Kangas (vas):

Arvoisa puhemies! Niin hirvikanta kuin metsäkauriskantakin pitää pitää sellaisena, että Suomen luonto sen kestää. Ei ole mitään järkeä esimerkiksi taimikoita syöttää hirville ja metsäkauriille ja sitten valtion varoista maksaa. Samaten liikenneonnettomuuksia ja sellaisia pystytään metsästyksellä säätelemään. Onneksi tehtiin tällainen energiaratkaisu viime eduskuntakaudella. Se on yksi parhaita; näitten ilmansaasteitten ja keskilämpötilan nousut sillä pystytään estämään, ettei polteta liikaa fossiilisia polttoaineita. Siinä tehtiin järkevä päätös silloin.


Pentti Tiusanen (vas):

Arvoisa puhemies! Ed. Kangas viittasi edellisen eduskunnan aikaiseen energiaratkaisuun. Ymmärrän, että hän puhui siitä, että eduskunta tuolloin äänestyksen jälkeen valitsi tämän kansallisen ilmasto-ohjelma 2:n kansallisen ilmasto-ohjelma 1:n sijasta. Tämä merkitsee tietysti tätä ydinvoimalan rakentamista. Jo silloin eduskunta tiesi sen, että mikäli tämä kansallinen ilmasto-ohjelma 2 eli viides ydinvoimala valitaan, niin silloin tuotetaan enemmän hiilidioksidia ilmakehään kun olisi ollut laita tämän kansallisen ilmasto-ohjelma 1:n valinnan kohdalla. Tämä on hyvin tärkeä asia muistaa, koska tähän KIO1:een liittyi hiilivoimaloiden käytön vähentäminen nimenomaan lauhdevoiman tuotannossa.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Minä olen vähän ihmeissäni ed. Kankaan äskeisen puheenvuoron johdosta, kun hän rinnasti hirven ja metsäkauriin metsille vahinkoa aiheuttavina eläiminä samaan kategoriaan. Ed. Kangas on aivan oikeassa hirven kohdalla, että taimikkovahingot voivat olla merkittäviä. Sen takia juuri on vähennetty hirvikantaa hyvin reippaasti ja niin pitää tehdäkin, ja siinä on myöskin liikenneonnettomuudet jnp. Mutta siihen kategoriaan ei metsäkauris todellakaan kuulu. Jos ed. Kangas olisi ollut koko ajan paikalla, hän olisi oppinut, että tässä on kysymys mansikkaviljelmistä, ja ne on vähän toinen juttu kuin mäntytaimikko.


Matti Kangas (vas):

Arvoisa puhemies! Kyllä ymmärrän nuo kokoerot, hirvellä ja metsäkauriilla on ihan erilaiset, ja ne näitä nurmikoita ja muita mansikkatarhoja syövät. Ei se jotain männyn- ja koivuntaimia syö, kyllä minä sen ymmärrän, mutta en nyt tässä eritellyt vaan pistin niin kuin samaan. Molemmat ovat määrätty haitta määrätyllä alueella ja määrätyille viljelmille ja metsille.