Täysistunto 49/2012

Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain muuttamisesta

Mika Niikko (ps):

Arvoisa herra puhemies! Tässä lakiesityksessä on kysymys oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain muuttamisesta.

Rikospoliisin suorittamassa esitutkinnassa esiintyy tilanteita, joissa niin sanottu yllätysmomentti on ratkaiseva tutkinnan onnistumisen mahdollistamisessa. Eräs näistä tilanteista liittyy tapaukseen, jossa rikoksesta epäilty oleskelee poliisin tietämin tavoin ulkomailla valtioissa, joista Suomen poliisilla on mahdollisuus saada hänet luovutetuksi Suomeen kuulusteluja ja mahdollista oikeudenkäyntiä varten.

Sanottu rikosepäillyn luovutus edellyttää yleensä sitä, että Suomeen luovuttamista pyydettäessä voidaan kyseiselle ulkomaalaiselle viranomaiselle esittää Suomen tuomioistuimen päätös epäillyn tutkinnallisesta vangitsemisesta. Pakkokeinolainsäädäntömme mahdollistaakin epäillyn tutkinnallisen vangitsemisen myös tapauksissa, joissa epäilty on vapaalla jalalla, esimerkiksi ulkomailla, eikä ole saatavissa paikalle käräjäoikeuden vangitsemisasian käsittelytilaisuuteen. Kuvatunlaisessa tilanteessa on monesti niin, että ulkomailla tai tietymättömissä kotimaassa oleskeleva epäilty ei vielä tiedä poliisin päässeen hänen jäljilleen. Tällöin yllätysmomentti on usein ratkaiseva hänen saamisessaan poliisin kuulusteltavaksi. Katoaahan epäilty mitä todennäköisimmin jäljettömiin, jos hän saa etukäteen tietoonsa, että poliisi epäilee häntä ja että poliisin epäilyperusteet vahvuudeltaan ovat tutkinnalliseen vangitsemiseen oikeuttavia.

Arvoisa puhemies! Sanotun katoamisriskin kannalta on ongelmallista, että oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 4 § ja 6 §:n 1 momentti nykyisellään sisältävät eräänlaisen rikollista suosivan ennakkovaroitusjärjestelmän. Mainittu 4 §, oikeudenkäyntiä koskevien perustietojen julkisuus, ja mainittu 6 §, henkilöllisyyden määrääminen salassa pidettäväksi, yhdessä 16 §:n kanssa merkitsevät nimittäin oikeudenkäyntiasioiden vireillepanon niin sanotun diaarijulkisuuden kautta sitä, että käräjäoikeudelle esitetyn vangitsemisvaatimuksen osalta kyseisen rikoksesta epäillyn henkilön nimi tulee rikostutkinnan onnistumisen kannalta liian aikaisessa vaiheessa julkiseksi. Julkisuutta on omiaan lisäämään se, että monet massamediaa edustavat rikostoimittajat juttuaihetta seuloessaan seuraavat säännöllisesti kyseisiä diaaritietoja.

Arvoisa puhemies! Kerrottu vangittavaksi esitetyn henkilön nimen etukäteinen julkistaminen voi helposti johtaa siihen, että henkilö saa välikäsiensä kautta uutisluontoisen tiedon häneen kohdistuvasta rikostutkinnasta. Hän ehtii tällöin kadota tavoittamattomiin esimerkiksi siirtymällä maahan, josta epäiltyä ei saada Suomeen. Tällainen ennakkovaroitus voi lisäksi joissain tapauksissa olla poliisin kannalta haitallinen ennakkovaroitus joillekin kyseisen rikosepäillyn rikostovereille, jos kyse on liigan tai muun sellaisen rikollisryhmän toiminnasta. Esitutkintakäytännössä poliisi on joskus joutunut luopumaan aikomastaan ja perustellusta vangitsemisvaatimuksesta juuri siksi, että kyseinen rikosepäilystä vielä tietämätön henkilö ei saisi diaariperusteista ennakkovaroitusta.

Kuvatuissa ongelmatilanteissa on yleensä kysymys vakavasta tai ainakin melko vakavasta rikollisuudesta. Poliisihan ei ryhdy vähäisten rikosten johdosta niin mutkikkaaseen kansainväliseen virkatiemenettelyyn, mikä vaatii ulkomailla olevan henkilön saamisen luovutetuksi Suomeen rikostutkintaa varten. Myös tämä rikollisuuden vakavuusasteen näkökohta puoltaa lakialoitteen sisältämiä ehdotuksia säännösmuutoksiksi.

Esitetyistä syistä on tarpeen lisätä oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 4 §:n loppuun ja 6 §:n 1 momentin loppuun uudeksi 3 kohdaksi säännökset siitä, että pakkokeinolain nojalla vangittavaksi vaaditun henkilön henkilöllisyystiedot ovat tuomioistuimen toimesta tietyin edellytyksin määrättävissä salassa pidettäviksi. Edellytyksenä olisi toisaalta se, että kyseinen vapaalla jalalla oleva todennäköisesti esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä välttelevä henkilö on tietymättömissä tai ulkomailla, sekä toisaalta se, että henkilöllisyyden julkisuus todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa esitutkinnan onnistumisen mahdollisuuksille.

Kolmas oikeudenkäynnin julkisuuslain kohta, jota on sanotussa tarkoituksessa nyt samassa yhteydessä muutettava, on 16 §:n 3 momentti. Momentti koskee ennen syytteen alkua toimitettavaa pakkokeinoasian käsittelyä, jollaisesta siis lakialoitteessakin on kysymys.

Sanotun 3 momentin mukaan pakkokeinoasian oikeudenkäyntiasiakirjat voidaan itse ratkaisun sisältävää asiakirjaa lukuun ottamatta määrätä tuomioistuimen toimesta tietyksi ajaksi salassa pidettäviksi, jos pakkokeinovaatimuksen esittäjä sitä tutkinnallisista syistä pyytää ja jos tuomioistuin katsoo salassapitoon olevan tarvetta.

Arvoisa puhemies! Siis itse ratkaisun sisältävää asiakirjaa ei kuitenkaan nykyinen säännös salli tuomioistuimen määrätä salassa pidettäväksi, joten tämä asiakirja, josta vangittavaksi vaaditun henkilöllisyys ilmenee, on julkinen. Tämä rikoksesta epäiltyä aiheetta suosiva epäkohta nykysääntelyssä on korjattavissa siten, että 16 §:n 3 momentin loppuun lisätään tuomioistuimelle oikeus määrätä tietyin edellytyksin itse ratkaisuasiakirjakin toistaiseksi salassa pidettäväksi.


Kari Tolvanen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Niikon lakialoite on hyvä ja loistava ja kannatan sitä lämpimästi.

Pääsääntönä luonnollisesti vangitsemisasioissa pitää olla julkisuus. Ei tietenkään voi olla yhteiskuntaa, etenkään oikeusvaltiota, jossa vangitaan ihmisiä salaisissa oikeudenkäynneissä ja salaisesti, mutta nimenomaan julkisuuden pitää olla silloin vain ja ainoastaan pääsääntö, kun vangittavaksi vaadittu on itse paikalla. Näinhän sen pitää olla.

Nykylainsäädännön mukaan järkyttävää kyllä istunnon diaaritiedot ovat myös julkisia silloin, kun vangittavaksi vaadittu ei ole siellä oikeussalissa, vaan hän on karkuteillä. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että poliisi on jo suht pitkään etsinyt jotain henkilöä, poliisi on etsintäkuuluttanut tämän henkilön, ja useimmiten tällainen rikoksesta epäilty on paennut ulkomaille, mutta toki joskus hän saattaa olla piiloutunut kotimaassakin. Silloin poliisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vaatia tämä henkilö vangittavaksi, jotta esimerkiksi EU-alueelle saadaan niin sanottu Schengen-etsintäkuulutus. Sitä ei pysty ilman oikeuden päätöstä kattavasti tekemään. Mutta siinä on sellainen ongelma, että todella, kuten edustaja Niikko sanoi, tämän vangitsemisistunnon diaaritiedot ovat julkisia. Diaaritiedoista ilmenee vangitun nimi, siis poissaolevana vangitun nimi, sekä myös rikos, mistä häntä on vangittavaksi vaadittu.

Nythän tämä tapaus tuli julkisuuteen, kun oli niin sanottu julkisuuden henkilö vangittu poissaolevana ja lehdistö sai sen tietää ja julkaisi tämän tiedon. Se on omiaan vaikeuttamaan tutkintaa jo silloin, kun rikoksesta epäilty saa tiedon siitä, että häntä vahvoin perustein epäillään tietystä rikoksesta ja häntä vaaditaan luovutettavaksi Suomeen, mutta ennen kaikkea se on vahingollista ja, voi sanoa, joskus jopa romuttaa tutkinnan täysin, kun puhutaan ammattimaisesta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta. Nämä vangitut, poissaolevana vangitut, eivät silloin ole mitään julkisuuden henkilöitä useimmiten, ja heitä ei lehdistö varoita, mutta meillä järjestäytynyt rikollisuus kyllä pystyy helposti hankkimaan esimerkiksi asianajajan välityksellä julkiset diaaritiedot oikeusdesta ja selvittämään, onko heidän rikoskumppaninsa vaadittu vangittavaksi, ja jos on, niin mistä rikoksesta. Tällöinhän todellakin käy niin, että nämä rikoksesta epäillyt alkavat sotkea juttua niin paljon kuin ehtivät, eli on tällainen niin sanottu kolluusiovaara hyvinkin todennäköinen. He vaikeuttavat tutkintaa esimerkiksi hävittämällä todisteita, jos niitä ei ole tässä vaiheessa hävitetty, mutta ennen kaikkea he voivat sopia kertomuksia, kuinka he tulevat sitten myöhemmin poliisikuulusteluissa ja oikeudessa kertomaan. Tämä todella, voi sanoa, jossain tapauksessa romuttaa poliisin esitutkinnan ja syyttäjän syyteharkinnan ja oikeuden mahdollisuuden toimia ja löytää sitä aineellista totuutta.

En näkisi, että se lainmuutos, mitä Niikko esittää, polkee kenenkään perusoikeuksia. Jotkuthan, jotka nimenomaan vain ja ainoastaan ajattelevat rikoksesta epäillyn oikeuksia, ovat sitä mieltä, että salaista vangitsemisoikeudenkäyntiä ei voi olla tältä osin, ettei edes nimeä ilmoiteta, mutta olen täysin eri mieltä tästä asiasta ja olen täysin Niikon kannalla, että sitten vasta, kun tämä rikoksesta epäilty poissaolevana vangittu saadaan oikeuden eteen, silloinhan on viipymättä oikeuden käsittely, jossa tämä poissaolevana vangittu pystyy puolustautumaan ja esittämään omat näkemyksensä. Se on aivan oikein, että tällöin tämä vangitsemisoikeudenkäynti tulee julkiseksi diaaritietoihin, kun vangittu tai vangittavaksi vaadittu ei enää pysty vaikeuttamaan tutkintaa eikä myöskään pakenemaan. Se ei todellakaan polje kenenkään oikeuksia, vaikka muun muassa eräät korkeasti oikeustiedettä oppineet väittävät toisin.

Valitettavasti viime aikoina ja etenkin tuossa aikaisempina vuosina on keskitytty lähes yksinomaan rikoksesta epäillyn ja rikollisten oikeuksien lisäämiseen. Toki heilläkin oikeutensa pitää olla, kun elämme oikeusvaltiossa, mutta esimerkiksi tämä, että poissaolevana vangitun tieto pitää julkistaa, on minun mielestäni täysin käsittämätöntä, ja vilpittömästi toivon, että lainsäätäjälle on aikoinaan käynyt tässä asiassa pelkästään lapsus, mutta ilmeisesti näin ei ole. Nyt joka tapauksessa, on syy mikä tahansa tähän lainsäädännön puutteeseen, se on korjattava edustaja Niikon lakiesityksen tavoin.

Arvon herra puhemies! Valitettavasti tilanne on kuitenkin niin, kun katselin tätä hyvän lakialoitteen nimilistaa, allekirjoittajalistaa, jossa valitettavasti minunkaan nimeä ole, kun en tiennyt, että tämä on vireillä, että tämä ei tässä nyt tältä istumalta ja seisomalta taida mennä läpi. Mutta tulevana syksynä ainakin minä pyrin siihen, ja vähän sain lupauksiakin, että kun esitutkinta- ja pakkokeinolain kokonaisuudistuksessa, joka astuu voimaan vuoden 2014 alussa, aletaan toivottavasti korjata tiettyjä, voiko sanoa, lapsuksia tai järjettömyyksiä, joita edellisen eduskunnan aikana kiireessä tehtiin näihin lakeihin — muun muassa ylimääräisen tiedon käytön rajoitukset ovat täysin käsittämättömiä — niin minä toivon, että tämä edustaja Niikon lakialoite siinä vaiheessa myös otetaan käsittelyyn, ja ainakin minä aion osaltani tehdä työtä, että tämä siinä samassa yhteydessä saataisiin korjatuksi, vaikka tässähän on kylläkin kyse oikeudenkäynnin julkisuudesta, mutta se liittyy niin läheisesti esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntöön, että se voitaisiin ainakin minun mielestäni tässä yhteydessä korjata.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Tällaisia hyviä, kannatettavia lakialoitteita tulee aina silloin tällöin, taikka useinkin, tässä talossa, ja tämä edustaja Niikon tekemä esitys on yksi sellainen. On varmasti ihan perusteltua, että tällaisissa tilanteissa, kun varsinkin tämä tutkinnan vaikeuttamiskysymys, jonka edellisessä työssään hyvin tunteva edustaja Tolvanen toi esille, on ongelmana, toimitaan tällä tavalla kuin edustaja Niikon aloitteessa esitetään. Tämä on vähän samanlainen asia kuin se, kun edellisellä hallituskaudella silloinen edustaja Hakola teki esityksen vakavan rikoksen valmistelusta. Kaikki sitä kannattivat, mutta ei se siitä huolimatta tahtonut mennä eteenpäin. Se asia on nyt etenemässä mutta kyllä kovin verkkaisesti. Toivotaan, että tämä edustaja Niikon lakialoite etenee.

Meillä on ymmärtääkseni noin sata suomalaista etsintäkuulutettuna ympäri maailmaa vuosittain. Luku hieman vaihtelee, mutta tällaisesta määrästä puhutaan, ja on ihan perusteltua varmasti, että näin voidaan tomia. Itse vain jäin miettimään sitä, että tietysti jossain tilanteessa voi toimia taasen myös hyvin kiinni ottamisen kannalta se, että ihmiset tietävät. Jos on kyse vaikkapa julkisuuden henkilöstä, niin on tunnetut kasvot, taikka sitten kuvien kautta voi tulla tilanteita, että tällainen pakoileva rikollinen löydetään. Vaikkapa Wincapitan tapauksessa, kun naamat olivat tulleet tutuiksi, turistit osasivat Thaimaassa todeta, että nyt nämä miehet kulkevat siellä, vai oliko siinä peräti naisiakin, en muista, mutta kuitenkin. Mutta pääajatuksena tämä Niikon esittämä laki on hyvä, ja tätä on ihan helppo lähteä kannattamaan.


Mika Niikko (ps):

Arvoisa puhemies! On hienoa, että meidän eduskunnassa istuu asiantuntijoita, kuten edustaja Tolvanen, joka on poliisi taustaltaan. Hän tuntee tämän käytännön tilanteen poliisien työskentelyssä parhaiten. Siinä mielessä olen kiitollinen siitä, että nostatte asian esille siellä pakkokeinolakien ja esitutkintalakien korjauksen yhteydessä. Toivottavasti saisitte myös tämän sinne mukaan lainvalmisteluun, sillä tiedämmehän me kaikki sen, että poliisin resurssit ovat nyttenkin aivan liian rajalliset, ja on se niin väärin, jos poliisit joutuvat vielä sitten leikkimään kuurupiiloa rikoksesta epäiltyjen kanssa kaiken sen resurssipulan keskellä.


Kari Tolvanen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhykäisyydessään: Ymmärrän edustaja Heinosen pointin hyvin, että jos joku julkisuuden henkilö on karkuteillä, niin hänet ehkä joku sivullinen saattaa tunnistaa. Se ei kuitenkaan poissulje sitä vaihtoehtoa, vaikka tämä oikeudenkäynti olisi ollut tämä poissaolevana vangitseminen, salassa pidettävää, diaaritiedot salaiset, että myöhemmin poliisi tiedottaisi tästä asiasta julkisuuteen esimerkiksi valokuvalla. Se ei poissulje poliisin tiedottamisoikeutta. Mutta näkisin kuitenkin, että kuten Niikko tässä esittää, tämän poissaolevana vangitsemisen, niiden tietojen salassa pitämisen, pitäisi olla ehdotonta ja poliisi oman harkintansa mukaan myöhemmin sitten käyttäisi niitä tällä hetkellä lainsäädännössä olevia keinoja tiedotukseen ja rikoksesta epäillyn kiinni saamiseen. Se olisi tehokas paketti.