Täysistunto 42/2012

Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomus parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta vuonna 2011

Astrid Thors (r):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Den här debatten om Europarådets verksamhet inleddes förra fredagen, och jag hade verkligen hoppats att jag hade kunnat hålla ett anförande i närvaro av någon av ministrarna, utrikesministern eller justitieministern, för det som jag hade velat ta fram är den så kallade Brightondeklarationen.

Samana päivänä, kun kävimme tätä lähetekeskustelua, niin ymmärtäisin, että Euroopan neuvoston ministerit olivat koolla ja olivat allekirjoittamassa niin sanottua Brightonin julistusta. Tiedämme, että ministerikomiteaa johtaa tällä hetkellä Iso-Britannia, joka erinäisistä syistä on ajanut muutoksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toimintaan. Voi sanoa, että heillä voi olla joitakin motiiveja, jotka välttämättä eivät ole ihan puhtaita, mutta ilmeisesti tästä julistuksesta kaikkein suurimmat sudenkuopat on jollakin tavalla ainakin peitelty.

En kiellä, etteikö tulisi tehostaa ihmisoikeustuomioistuimen toimintaa, mutta paljon keskustelua herätti ennen tätä Brightonin kokousta sellaiset kirjaukset, jotka mahdollistavat, että jotkut jäsenmaat, joihin kohdistuu valituksia, pystyvät itse vaikuttamaan siihen, mitkä asiat voivat tulla Strasbourgin tuomioistuimen tutkittavaksi. Toinen asia on se, mitä vaaditaan sitten täytäntöönpanossa.

Samaan aikaan, kun me keskustelemme tästä, olemme myöskin Suomen eduskunnassa eri valiokunnissa huolissamme siitä, että Iso-Britannia ei ole valmis vielä joihinkin, sanotaan, varauksiin koskien Euroopan unionin liittymistä tähän Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen. Minä kysyn, eikö ole näkynyt jonkin tyyppistä taktista silmää, että toisaalta, okei, me hyväksymme Brightonin julistuksen, mutta se tarkoittaa myöskin, että teidän pitäisi olla nyt ruodussa, mitä tulee EU:n liittymiseen Euroopan neuvoston koko ihmisoikeussopimukseen.

Sen lisäksi on käynyt ilmi, että se on hyvin epäselvää, kun lukee asiakirjoja, mistä syystä Iso-Britannia nyt oikeastaan haluaa vielä vaikeuttaa tätä liittymistä. Otan näin kriittisen sävyn asiaan tästä Iso-Britannian vastustuksesta, koska nyt on jo kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun Lissabonin sopimus astui voimaan, mikä mahdollisti tämän uuden sopimuksen kirjoittamisen. Me tiedämme, että Suomen tavoitteena on koko EU-jäsenyytemme aikana ollut se, että EU pystyisi liittymään Euroopan neuvoston sopimukseen.

Tällaisia kysymyksiä tulee meidän asettaa tässä yhteydessä, ja toivon, että meidän parlamentaarikot ainakin ovat tässä suhteessa aktiivisia, samoin että he ovat erittäin aktiivisia sen suhteen, että on monta Euroopan neuvoston maata, jotka ovat maina mukana järjestössä mutta eivät täytä, esimerkiksi mitä tulee vaaleihin, niitä normeja, joita voidaan asettaa. Venäjällä ei hyväksytty kaikkia puolueita mukaan duuman vaaleihin, ja hyvin mielenkiintoisella tavalla estettiin myöskin Grigori Javlinskin ehdokkuus presidentinvaaleissa. Kysyn siksi, onko näin, että on oikein, että Venäjän edustajat osallistuvat Euroopan neuvoston toimintaan täysillä valtuuksilla, vai onko heidän asemastaan käyty tästä keskustelua, miten käy, kun heidän, duuman edustajien, valtakirjat katsotaan ao. valiokunnissa. Todella paljon on vielä näitten vaalien osalta asioita, jotka aiheuttavat kysymyksiä.


Kimmo Sasi (kok):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on todettava, että on harmillista, että Euroopan neuvoston valtuuskunnan kertomus on nyt käsittelyssä viikolla, jolloin Euroopan neuvoston valtuuskunta on Strasbourgissa, ja taidan olla ainoa valtuuskunnan jäsen, joka sattuu olemaan paikalla voidakseen osallistua tähänkin keskusteluun.

Sitten mennään pääasiaan, tähän Brightonin julistukseen, joka viime viikolla hyväksyttiin Brightonissa. Minun täytyy sanoa, että minä haluan kyllä puolustaa brittejä. Ensinnäkin täytyy sanoa, että tämmöisessä maassa, jossa on tuhat vuotta ollut parlamentti ja jossa Magna Carta 1215 hyväksyttiin, on jonkin verran perspektiiviä myöskin oikeudelliseen käsittelyyn ja siihen, että kansalaisten perusoikeuksista pidetään huolta.

Mitä tulee Brightonin julistukseen, olennaista on se, että yksilön valitusoikeus säilyy. Ja se on tärkeätä, että meillä on järjestelmä Euroopassa, jossa jokainen kansalainen voi varmistaa, että kansallinen tuomioistuin, jos se loukkaa näitä aivan perusoikeuksia, niin siihen voi saada ratkaisun maan ulkopuoliselta tuomioistuimelta. Tämä on erittäin tärkeätä.

Sitten toinen keskeinen kysymys on se, että valittaminen tuomioistuimessa on maksutonta. Tästä tietysti voidaan keskustella. Minä olen ehkä vähän eri mieltä kuin Suomen hallitus. Minun mielestäni pieni kohtuullinen maksu voisi tältä osin olla. Jos se nyt on 100 euroa, niin se voisi pikkusen mietityttää siinä tilanteessa, että jos asia ei ole henkilön mielestä kovin vakava, niin kannattaako silloin vaivata oikeuskoneistoa vai ei.

No, sitten esillä oli myöskin kolmas seikka, joka ei toteutunut. Nykyisinhän voidaan tehdä valitus tuomioistuimeen omalla äidinkielellä. Ja siellä oli vaihtoehto, että olisi voinut tehdä pelkästään englanniksi tai ranskaksi valituksen. Se olisi tietysti helpottanut sitä käsittelyä. Meidän pitää muistaa, että siellä on 160 000 juttua tällä hetkellä käsittelemättä ja totuus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen osalta on se, että se ei täytä ihmisoikeusnormeja siitä syystä, että juttujen käsittely kestää niin kauan. On pakko jollakin tavalla ratkaista tämä ongelma. Nyt Brightonin julistuksessa tämä ongelma ratkaistaan sillä tavalla, että kun nykyisin on jokaisesta maasta tuomari, niin tuomioistuimeen voidaan ottaa ylimääräisiä tuomareita. Tähän, miten tämä on ratkaistu, sisältyy sitten ongelma. Nimittäin kun nyt parlamentti valitsee — minä olen itse ollut tässä tuomareitten valintakomiteassa kohta kahdeksan vuotta — nämä tuomarit, niin nyt olisikin näin, että ministerineuvosto yksimielisesti valitsisi nämä tilapäiset tuomarit. Täytyy sanoa, että se on aika hankalaa, jos meillä on eri menettelyissä valittuja tuomareita, ja tätä varmaan pitää jossain määrin vielä sitten katsoa, mitä tältä osin tehdään.

No, sitten yksi asia, joka on periaatteellisesti erittäin merkittävä, on se, että tämän Brightonin julistuksen johtolauseessa on kaksi periaatetta. Siellä todetaan, että otetaan huomioon jatkossa tuomioistuimen itse kehittämät — tämä on tärkeää, että ne ovat todella itse kehittämiä — periaatteet, joista toinen on subsidiariteettiperiaate. Ja se näkyy siinä Brightonin julistuksessa sillä tavalla, että ensimmäinen kappale, kohta a, koskee nimenomaan sitä, miten jokaisen jäsenmaan pitää panna täytäntöön ja pitää huolta siitä, että ei synny näitä ihmisoikeusloukkauksia. Se on niin kuin se ensisijainen tapa. Ei näin, että valittamalla saadaan asiat kuntoon, vaan ennakkoon jo pidetään huolta siitä, maa pitää huolta siitä, että ihmisoikeussopimuksen velvoitteet toteutuvat. Tämä on erittäin hyvä.

Toinen on sitten periaate, joka on englanniksi margin of appreciation, joka tarkoittaa sitä, että jokaisessa maassa pitää olla jonkinlainen harkintavalta. Minun täytyy sanoa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin viime vuosikymmenen loppupuolella meni ehkä jonkin verran liian pitkälle. Nyt kaikki alkavat ymmärtää sen, että aivan liian tiukkoja tulkintoja ihmisoikeussopimuksesta ei saa tulla. Eli lähtökohta on se, että tuomioistuimen tehtävä on pitää huolta siitä, että perusoikeuksia, niitten ydintä ei loukata. Mutta täytyy sanoa, että sitten semmoista ihan niin kuin hiomista, jossa aletaan sitten ottaa hyvin tiukasti kantaa asioihin, joilla voi myöskin olla merkitystä kansallisen tradition kannalta, tuomioistuimen pitäisi pyrkiä välttämään, jos se haluaa säilyttää likviditeettinsä.

Jos minä otan yhden esimerkin. Nimittäin tuomioistuin teki ensin päätöksen niin sanotussa, tunnetussa Lausten tapauksessa, jossa tuomioistuin katsoi, että krusifikseja ei Italiassa saa olla koululuokkien seinällä. Siitähän syntyi keskustelu, ja sen jälkeen loppujen lopuksi sitten täyskokoonpanossa tuomioistuin teki päätöksen, että kyllä Italiassa saakin pitää krusifikseja seinällä. Minun täytyy sanoa, että jos Suomen osalta sitten joku olisi kannellut siitä, että meillä kevätvirttä lauletaan koulujen päättäjäisjuhlissa ja sitten tuomioistuin olisi todennut, että tämä on ihan kauheata, että tässä nyt uskonnonvapautta loukataan, kun joudutaan tämmöistä virttä laulamaan, jota nyt on vuosikymmenet, ehkä sata vuotta laulettu, niin tietysti täytyy sanoa, että tämän tyyppiset ratkaisut eivät kyllä niin kuin tuomioistuimen legitimiteettiä vahvista. Ja tämän tyyppisten asioiden pitää kuulua nimenomaan tähän margin of appreciationin soveltamisalaan. Eli hyvä on, perusoikeuksista, niistä fundamenteistä pidetään kiinni, mutta ei mennä sitten ihan... Jos on joissakin maissa pitkiä perinteitä, jotka nyt eivät olennaisella tavalla loukkaa perusoikeuksia, niin siinä pitää olla liikkumavaraa.

Sitten täytyy sanoa, että aina pitää muistaa se, että me emme myöskään saa mennä tuomarivaltioon. Tässä oikeastaan brittiläinen perinne on konfliktissa eurooppalaisen perinteen kanssa, koska toisen maailmansodan jälkeen Saksassa ja monissa muissa maissa on yritetty sitten tuomioistuinjärjestelmän kautta vahvistaa sanoisinko perusoikeuksia, mutta Britanniassa, jossa ei ole edes perustuslakia, siellä on sellainen herrasmieskäytäntö, jonka mukaisesti ihmisten perusoikeuksia kunnioitetaan, niin britit ovat erittäin tarkkoja siinä suhteessa, että parlamentilla pitää olla oikeus tehdä päätöksiä. Se on sitä kansanvalta, ja sehän on nyt myöskin eurooppalaisessa päätöksenteossa tullut aika selvästi ilmi. Ja täytyy sanoa, että me olemme nyt tulossa siihen pisteeseen, että nyt on aika pitkälti nämä perustuslailliset tuomioistuimet ottaneet kantaa. Minä luulen, että alkaa tulla taas aika, jossa parlamenttien asemaa halutaan vahvistaa ja tämmöinen brittiläinen parlamentaarinen perinne, parlamentaarinen autonomia, tulee vahvistumaan. Siinä suhteessa tämä balanssi on tärkeätä. Ihmisillä pitää olla oikeus saada tuomioistuimelta oikeutta, mutta se ei saa rajoittaa sitä, etteikö parlamentissa voida tehdä ratkaisuja, jotka ovat kansan enemmistön tahdon mukaisia. Kuitenkin sitten sitä, mitä kansainvälisissä sopimuksissa ja tietysti meidän perustuslaissa perusoikeuksista on sanottu, tietysti pitää kunnioittaa tai sitten lakeja pitää tältä osin muuttaa.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vielä Euroopan neuvoston toiminnasta. Mikä tulee olemaan hyvin mielenkiintoista, on se, että ensi lokakuussa Venäjän monitorointiraporttia käsitellään. Niistä maista, jotka ovat valvonnan kohteena, pitäisi kirjoittaa raportti kahden vuoden välein. Nyt on mennyt seitsemän vuotta siitä, kun Venäjästä raportti kirjoitettiin viimeksi, mikä johtuu siitä, että venäläisillä on ollut jatkuvasti erilaisia syitä, minkä takia pitää lykätä raportin käsittelyä ja valmistelua. Mutta nyt lokakuussa se raportti tulee käsittelyyn, ja tietysti sen tarkoituksena on se, että venäläisille sanotaan, mitä asioita pitää tehdä, jotta Euroopan ihmisoikeussopimus Venäjän osalta myöskin täyttyisi.

Mikä on myöskin sitten mielenkiintoista, on se, että nimenomaan Euroopan neuvosto on kiinnittänyt huomiota näihin Venäjän vaaleihin. Olin itsekin tilaisuudessa valvoa presidentinvaaleja, ja täytyy sanoa, että kyllä he vielä teknisesti osaavat hoitaa vaalit, ja voi sanoa, että kyllä näillä presidentinvaaleihin suoritetuilla toimenpiteillä pyrittiin sitä luottamusta lisäämään. No, sitten on joitakin alueita, jonne ehkä ihan tiedot eivät ole sitten vielä kommunismin kaatumisen jälkeen menneet, että miten vaaleissa laskeminen tapahtuu. Jos Tšetšeniassa hallitseva puolue saa 99,6 prosenttia äänistä ja 99,5 prosenttia käy äänestämässä, niin siinä varmaan tämmöinen tiedon katkos näistä viimeaikaisista kehityskuluista on tapahtunut. Mutta voi sanoa, että kyllä niin kuin itse vaalitapahtuma pääsääntöisesti toimii.

Mutta se on tosiasia, että Venäjällä on tapahtunut negatiivista kehitystä demokratian osalta. Puolueitten perustamista on rajoitettu, ehdokkaitten astumista ehdolle on rajoitettu, ja esimerkiksi paikallisvaaleissa on hyvinkin törkeitä esimerkkejä, joissa on estetty ehdokkaitten asettuminen ehdolle. Ja esimerkiksi presidenttiehdokkaitten osalta siihen, että saa ehdokkaan, ei riitä se, että kerätään kaksi miljoonaa nimeä, vaan kun nämä tukikortit pitää kaikkialta eri piireistä kerätä, niin se on erittäin hankalaa. Tässä suhteessa haasteet ovat kyllä varsin kovia.

Mutta uskon, että demokratia kuitenkin lopulta voittaa. Ja tietysti kun jokaisessa maassa hyvinvointi, varallisuus kasvaa, se johtaa siihen, että ihmiset haluavat enemmän yksilöllisyyttä ja myöskin sitten sitä, että he pääsevät vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon.


Astrid Thors (r):

Arvoisa puhemies! Värderade talman! Ongelmahan tässä Brightonin julistuksessa — kiitän edustaja Sasia, että hän valotti siitä yksityiskohtia — on siinä, että se voi sopia yhtä hyvin Venäjälle kuin United Kingdomille. Tämähän on se ongelma, ja luulen, että Venäjällä voidaan olla aika tyytyväisiäkin tähän muutokseen.

Me tiedämme, että tällä hetkellä meillä on joukko maita, joissa on suuria puutteita esimerkiksi nimenomaan tuomioistuinten toiminnassa. Tiedämme, että suuri osa tuhansista valituksista tulee juuri Venäjältä, koska siellä on suuria puutteita. Ei ole mitään takeita, että kaikilla puolilla Venäjää saa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Siksi kyseenalaistin tämän, koska tässä julistuksessa on tiettyä riskiä, ja niin kuin britit itse sanovat, the proof of the pudding is in the eating, eli kyse on siitä, miten se pannaan täytäntöön. Tämä on julistus, ja just tämä, miten niin kuin tämä margin of appreciation käytetään. Tiedämme myöskin, että Iso-Britannialla itsellään on ollut vaikeuksia hyväksyä hyvin periaatteellisia kantoja, jotka ovat olleet ihan ihmisoikeuksien ytimessä, esimerkiksi oikeutta siihen, että ei joudu vainon tai kidutuksen uhriksi. On ollut sellaisia tapauksia, joissa Isolla-Britannialla on ollut vaikeuksia hyväksyä Strasbourgin tuomioistuimen ratkaisua, ja valitettavasti uskon, että tämä on ollut yksi syy, jonka takia UK:n puolelta on ollut halua esittää tällainen julistus ja toimia sen puolesta, mutta on selvää, että tuomioistuinten toiminta, niin kuin minä sanoin, vaatii myöskin uudistamista, koska oikeus saada asiansa nopeasti käsiteltyä on myös erittäin iso osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, jonka puolesta meidän on toimittava.

Sitten voin sanoa, että tässä tilanteessa, kun me elämme Euroopassa ja näemme, että ihmisoikeuksia loukataan myöskin EU-maissa, pitää olla erittäin tarkka, mihin suuntaan mennään. Voi olla, että se sanonta, jonka me olemme äskettäin kuulleet, että enemmistö ei aina ole oikeassa ja parlamentti ei aina ole oikeassa, pitää paikkansa myöskin näissä demokratioissa.


Kimmo Sasi (kok):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee kiinni otettujen vankien luovuttamiseen toisiin maihin, niin tässäkin asiassa ihmisoikeustuomioistuin on ottanut oikeastaan nyt, sanoisinko, harkitumman kannan, jos voi näin kauniisti ilmaista.

Ison-Britannian osalta se näkyy siinä, että Isossa-Britanniassahan oli tyytymättömyyttä tuomioistuimien päätöksiin, mutta viimeisin tapaus, joka on ratkaistu, koski terrorismista syytettyjen henkilöitten luovuttamista Yhdysvaltoihin, ja sitä, että siellä on erikoisturvallinen vankila terroristeille, eli voidaanko sinne luovuttaa vai loukkaako se ihmisoikeuksia, ja ihmisoikeustuomioistuin katsoo, että voidaan luovuttaa. Tietysti edellytyksenä on se, että kuolemantuomiota ei voida antaa, mutta tämäntyyppinen vankila on ihan hyväksyttävä. Yksi ilmentymä on myöskin se, että Ruotsin osaltahan tehtiin päätös, että Ruandaan voitiin palauttaa henkilö oikeudenkäyntiä varten. Jos ministeri Brax olisi oikeusministerinä noudattanut ihmisoikeustuomioistuimen nykyisiä kantoja, niin Suomen veronmaksajat olisivat säästäneet 6 miljoonaa euroa, ja uskon, että henkilö olisi varmaan saanut sen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin siellä Ruandassa, koska siellä varmaan tuomarit ainakin ymmärtävät, mitä maassa tapahtuu, toisin kuin jossakin Porvoon käräjäoikeudessa.