Täysistunto 42/2012

Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle pohjoismaisista rajaesteistä

Alexander Stubb (kok):

Arvoisa herra puhemies, värderade talman! Tänään aiheena siis on valtioneuvoston selonteko eduskunnalle pohjoismaisista rajaesteistä.

Kaikissa Pohjoismaiden parlamenteissa, myös Ahvenanmaalla ja Färsaarilla, on kahden kuluneen viikon aikana järjestetty erityinen teemakeskustelu pohjoismaisista rajaesteistä. En mene vannomaan, mutta arvelisin, että tämä on ensimmäinen kerta koskaan, kun Pohjoismaiden lakia säätävät elimet vastaavalla tavalla ilmaisevat pitävänsä jotakin kysymystä erityisen tärkeänä. Kaikki maat ovat valinneet omanlaisensa ratkaisut keskustelun muodossa, me keskustelun ja selonteon, eli olemme päättäneet antaa eduskunnalle selonteon, ja syy on yksinkertainen: me haluamme, että keskustelu johtaa konkreettisiin tuloksiin. Teillä on siis käsissänne valtioneuvoston selonteko pohjoismaisista rajaesteistä, ja keskustelun pohjustamiseksi haluan lyhyesti kertoa kolme pointtia, eli ensiksi, mitä rajaesteillä tarkoitetaan, toiseksi, miksi rajaesteissä ei ole järkeä, ja kolmanneksi, mitä hallitus aikoo rajaesteiden poistamiseksi tehdä.

Ensimmäinen kysymys, eli mitä rajaesteet Pohjoismaissa tänä päivänä ovat. Pohjoismaat ovat jo virallisen yhteistyön syntymästä, 1950-luvulta lähtien, vaalineet ajatusta avoimesta ja rajattomasta Pohjolasta, ja visiota toteutettiin myös konkreettisin yhteisin päätöksin. Muun muassa Pohjolan passivapaa alue luotiin vuonna 1957, sopimus yhteisistä työmarkkinoista solmittiin vuonna 1954 ja pohjoismainen sosiaaliturvasopimus on vuodelta 1955. Huomattavista edistysaskeleista huolimatta Pohjoismaiden liikkuvuuden tieltä löytyy vielä runsaasti niin sanottuja raja-esteitä, jotka käytännössä hankaloittavat rajat ylittävää toimintaa. Mitä sitten rajaesteillä tarkoitetaan? Tässä selonteossa rajaesteet ovat määritelmällisesti niitä lainsäädäntöön tai sen toimeenpanoon liittyviä Pohjoismaiden välisiä eroavaisuuksia, jotka vaikeuttavat yksilöiden tai yritysten tasavertaisia toimintamahdollisuuksia toisessa Pohjoismaassa. Annan tästä kaksi esimerkkiä.

Ensimmäinen esimerkki. Kun kansalainen, joka tehtyään työurastaan osan Suomessa ja osan Ruotsissa, menettää Suomessa sairauden takia työkykynsä ja hänet osoitetaan sairauseläkkeelle, hän jää vaille Ruotsissa kertynyttä eläkettään, jos hän ei osallistu Ruotsissa työmarkkinakuntoutukseen, ja silloin siis tuloksena ovat pahimmillaan dramaattisesti alentuneet tulot ja muihin sosiaaliavun muotoihin turvautuminen. Se on rajaeste numero yksi.

Esimerkki numero kaksi. Kun valmistalokomponentteja tuottava yritys pyrkii laajentamaan toimintaansa muihin Pohjoismaihin, rakentamiseen liittyvät standardit saattavat aiheuttaa yritykselle hankaluuksia, kun kaikki Pohjoismaat ovat säätäneet omat ja toisistaan poikkeavat, tarkemmat määräyksensä. Yritys menettää tuotannossaan mittakaavaetuja, mikäli kaikille markkinoille pitää räätälöidä omat tuotteensa. Asiakas puolestaan tuntee heikommasta kilpailutilanteesta johtuvan vaikutuksen kukkarossaan. Eräässä konsulttiarviossa todettiin, että tämän rajaesteen vuotuinen kokonaiskustannus Pohjoismaissa on noin 170 miljoonaa euroa.

Rajaesteet ovat siis kansan kielellä erilaisesta lainsäädännöstä, erilaisesta byrokratiasta tai sen toimeenpanosta johtuvia ihmisen tai yrityksen mittaisia sudenkuoppia, joita maidemme välillä yhä valitettavasti on. Tavallisimpia nämä vapaan liikkuvuuden esteet ovat työmarkkinoihin ja sosiaalietuuksiin liittyvässä sääntelyssä. Ei näillä pahaa tarkoiteta, mutta olemassa ne kuitenkin ovat. Toinen kysymys tänään: miksi rajaesteistä tulisi päästä eroon?

Ärade talman! Rajaestetyön eli rajaesteiden määrän vähentämiseen tähtäävien toimien motiivina on mielestäni ennen kaikkea kaksi vahvaa periaatteellista perustelua. Ensimmäinen on se, että yksilön kannalta vapaa liikkuvuus on pohjimmiltaan perusoikeuksiin liittyvä kysymys, jota tuhannet ihmiset hyödyntävät päivittäin. On mielestäni kestämätöntä, että asuminen, opiskelu, työskentely tai yrittäjyys toisessa Pohjoismaassa voi johtaa tilanteeseen, jossa ihminen putoaa yhteiskuntiemme turvaverkkojen ulkopuolelle. Onko vapaa liikkuvuus riskitekijä, jota yksilön tulee puntaroida, ennen kuin hän pakkaa matkalaukkunsa toiseen Pohjoismaahan? Periaatteellisella tasolla tähän ei mielestäni ole kuin yksi vastaus. Pohjoismaiden kansalaisilla tulee olla oikeus ja vapaus liikkua Pohjolassa ilman riskiä erilaisista väliinputoamisen muodoista. Esimerkiksi Suomesta on viimeisten kymmenen vuoden aikana lähtenyt 11 500 henkeä opiskelemaan muihin Pohjoismaihin, kun toisissa Pohjoismaissa opiskelleiden määrä on noussut yhteensä 80 000:een. Vapaata liikkuvuutta arvostetaan ja hyödynnetään laajasti, ja se vahvistaa edelleen maidemme välistä lujaa sidettä ja yhteistyön pohjaa.

Toinen esimerkki siitä, miksi rajaesteistä tulisi päästä eroon, on taloudellinen argumentti. Rajaesteiden poistaminen on kansantalouden kannalta järkevää, sillä kansainvälistyminen vahvistaa elinkeinoelämäämme, samalla kun rajat ylittävä vuorovaikutus ylläpitää raja-alueiden elinvoimaa. Me unohdamme ehkä hivenen helpostikin, että Pohjoismaat ovat meille taloudellisesti erittäin merkittäviä kumppaneita. Esimerkiksi Suomen vienti muihin Pohjoismaihin on kymmenen viime vuoden ajalta arvoltaan yli nelinkertainen — yli nelinkertainen — Kiinaan suuntautuneeseen vientiin nähden, eli vienti on reilut 80 miljardia euroa Pohjoismaihin, vastaavasti 18 miljardia Kiinaan, ja samalla se on himpun verran enemmän kuin kaikkiin Bric-maihin yhteensä, siis Brasiliaan, Venäjälle, Kiinaan ja Intiaan, joiden kokonaisarvo on 75 miljardia euroa. Eli vaikka nousevat talousmahdit ovat toki erittäin tärkeitä kasvumarkkinoita, mikä myös erinäisillä vienninedistämismatkoilla on huomattu, faktakiikareista näkyy vahva pohjoismainen merkitys kansainvälisen kauppamme kannalta. Edelleen ja nimenomaan rajaesteisiin liittyen esimerkiksi yksin uudisrakennuksia koskevat erilaiset rakennusmääräykset maksavat yhteiskunnallemme arvion mukaan ei sen 170 miljoonaa vaan itse asiassa 177 miljoonaa euroa vuodessa. Se on paljon rahaa, ja kaikki on kasvusta pois.

Arvoisa herra puhemies, värderade talman! Kolmas ja viimeinen huomio, eli mitkä ovat hallituksen toimet tämän keskustelun lisäksi. Rajaestetyö edellyttää etenemistä kahdella rinnakkaisella raiteella. Toisaalta olemassa olevia, ongelmalliseksi koettuja esteitä tulee pyrkiä purkamaan, mikä edellyttää usein lainsäädännön tarkistamista yhdessä tai useammassa maassa.

Tässä pieni sulku väliin: Valitettavasti aika usein käy niin, että olemme kyllä valmiita purkamaan näitä rajaesteitä, kunhan meidän ei tarvitse muuttaa meidän omaa lainsäädäntöämme. Tämä on minun mielestäni väärä lähestymistapa. Meidän pitää tarkastella tätä huomattavasti avoimemmin.

Toinen puoli rajaestetyötä liittyy ennaltaehkäisyyn kansallisessa lainsäädäntötyössä, ja osana sitä EU-direktiivien toimeenpanossa tulee huolehtia siitä, että Pohjoismaat eivät puutteellisesta koordinoinnista ja yhteensovittamisesta johtuen luo uusia esteitä. Hallitusohjelmassa on selkeä kirjaus, jonka mukaan "hallitus toimii aktiivisesti pohjoismaisen yhteistyön tiivistämiseksi", ja edelleen, "jatkaessaan ja syventäessään liikkuvuutta ja kanssakäymistä edistävää Pohjoismaiden välistä rajaesteyhteistyötä hallitus kiinnittää erityistä huomiota yksityisten kansalaisten kohtaamiin puutteellisesta yhteensovittamisesta johtuviin ongelmiin, kuten ristiriitaisiin eläke- ja sosiaalipoliittisiin ratkaisuihin".

Hallituksen selonteon keskeinen viesti on, että työtä vapaan pohjoismaisen liikkuvuuden edistämiseksi ja maiden välisten rajaesteiden poistamiseksi tulee määrätietoisesti ja johdonmukaisesti jatkaa. Tämä edellyttää selvää poliittista tahtotilaa, jota myös toteutetaan konkreettisin toimin lainvalmistelussa, josta viestitään selvästi toimivaltaisille viranomaisille. Rajaesteitä koskevan työn suhteen hallitus sitoutuu neljään kokonaisuuteen: 1) jatkamaan ja edelleen syventämään Pohjoismaiden välistä rajaesteyhteistyötä, 2) ryhtymään selonteossa esitettyihin toimiin uusien rajaesteiden ehkäisemiseksi, 3) tekemään esityksiä kansallisin päätöksin ratkaistavissa olevien rajaesteiden poistamiseksi ja 4) — keskeinen pointti — toimimaan aktiivisesti yhteispohjoismaista työstämistä edellyttävien rajaesteiden purkamiseksi.

Ennalta ehkäiseviä toimia käsitellään tarkemmin selonteon kappaleessa 3, kun taas sekä konkreettisia esimerkkejä ja kansallisia päätöksiä että yhteispohjoismaista työstämistä edellyttäviä esteitä on kappaleissa 4 ja 5.

Arvoisa herra puhemies! Haluan vielä tässä lopuksi todeta, että nämä yhteispohjoismaiset hankkeet, liittyivätpä ne sitten eläkkeisiin tai muihin, eivät muuta meidän kansallista toimivaltaamme. Tässä syntyy hirveän helposti väärinkäsityksiä. Kyse ei ole siitä, eli toisen Pohjoismaan eläkepäätös ei muodosta eläkepäätöstä meillä, eli siinä mielessä tässä ei ole kyse uusista linjauksista, vaan erittäin tärkeiden kokonaisuuksien pragmaattisesta ratkaisemisesta. Nämä kolme huomiota tänään.


Simo Rundgren (kesk):

Arvoisa puhemies! Tänäänhän on päiväjärjestyksessä myöskin kohdat toimintakertomuksista, ja siksi tämä puheenvuoroni on vähän laajempi eikä koskettele pelkästään näitä rajaestekysymyksiä, vaan laajemmin näitä toimintakertomuksissakin esiin nousevia kysymyksiä ja myöskin vähän historiallista taustaa.

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvosto täyttää tänä vuonna 60 vuotta, ja juhlaistunto pidetään Helsingissä loka- ja marraskuun vaihteessa, sillä on todellakin syytä juhlia pohjoismaisen yhteiskunnan menestystä. Tilanne on aivan toinen kuin 60 vuotta sitten, jolloin sodan jälkeen Pohjoismaat kaikki eri tilanteista mutta erittäin vaikeista tilanteista lähtivät rakentamaan tulevaisuuttaan. Niissä olosuhteissa perustivat Islanti, Norja, Ruotsi ja Tanska Pohjoismaiden neuvoston vuonna 1952, ja vasta 1955 Suomen oli mahdollista tähän joukkoon liittyä. Pohjoismaat olivat saaneet kyllänsä muualta Euroopasta lähteneiden kriisien seurauksista ja päättivät näyttää esimerkkiä vapaista mutta yhteen hiileen puhaltavista kansakunnista.

Pohjoismaiden neuvoston asialistalla ovat olleet kaikki mahdolliset asiat, mutta Suomen erityisasemasta suhteessa Neuvostoliittoon johtui se, että ulkopolitiikkaan, puolustuspolitiikkaan ei puututtu, sen sijaan nykyään kylläkin nämäkin aihepiirit ovat neuvoston asialistalla. Pohjoismaissa on ymmärretty, millainen voimavara on ihmisten, tavaroiden ja pääomien vapaa liikkuminen yli rajojen. Kyse ei ole vain taloudellisesta kasvusta, vaan myös kulttuurisesta kasvusta ja rauhan edistämisestä koko pohjoisella alueella, ja tulokset todellakin puhuvat puolestaan. Kaikki Pohjoismaat ovat kaikissa kansainvälisissä tilastoissa kärkikymmenikössä, ja jos Pohjoismaat muodostaisivat talousunionin, ottaisi tuo unioni paikkansa maailman johtavien talousmahtien joukossa G20:ssä.

Arvoisa puhemies! Tänään koko Eurooppa katsoo pohjoiseen. Talouskriisin keskellä ihmetellään Pohjoismaiden menestystarinaa: miten noissa monin paikoin ankarissa luonnonolosuhteissa toimivat valtiot ovat voineet rakentaa menestyksensä. Onkohan se luterilaisen työmoraalin ja yhteiskuntaetiikan perua, vai mistä johtuu, että Pohjola on ylivoimainen verrattuna katolisen Välimeren alueen maihin, tätä kysellään. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunnan malli herättää kiinnostusta kaikkialla maailmassa. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on brändi, joka tunnetaan. Tämä on rakennettu laajalla poliittisella yhteistyöllä. Oli surkuhupaisaa kuulla Reykjavikissa ruotsalaisten keskinäinen keskustelu siitä, kun Ruotsin sosialidemokraatit ovat ajaneet Ruotsin Patentti- ja rekisterihallitusta vastaavassa instanssissa läpi patentin, jossa tämä malli on patentoitu Ruotsissa demareille. Onkohan moista ennemmin kuultu?

Mutta Pohjoismaiden neuvostossa on tiedostettu myös oman onnemme haavoittuvuus. Viime syksyn istunnossa Kööpenhaminassa saatiin Norjan pääministeri Stoltenbergiltä katsaus Norjan tilanteeseen Utøyan traagisten tapahtumien jälkeen ja käytiin vilkas keskustelu asioista, jotka voivat uhata myös meidän vapauttamme ja avoimuuttamme. Erityisesti tuolloin koimme, mikä arvo on myös yhteisellä foorumilla, jossa voimme nopeasti reagoida meitä kaikkia koskettaviin ajankohtaisiin kysymyksiin.

Arvoisa puhemies! Maailma katsoo kohti pohjoista myös toisessa mielessä. On laskettu, että maailman tunnetuista fossiilisista energiavaroista neljännes lepää kätkössä arktisella alueella. Ilmastonmuutos on sulattamassa jäätä ja väistämättä avaamassa uusia merireittejä Koillis- ja Luoteisväylän suuntaankin. Viime vuonna kuljetettiin jo liki miljoona tonnia rahtia Koillisväylän kautta itään. Jäämeri, erityisesti Pohjolaa lähellä oleva Barentsin meri, tulee olemaan maailman huomion kohteena.

Pohjoismaiden neuvosto ei ole unohtanut myöskään Fennoskandian mannerta arktisella alueella, kun se on nostanut tämän arktiseen ohjelmaansa. Pohjoiskalotin alueella on jo satojen vuosien ajan Ruotsi hyödyntänyt mineraalilöytöjään, ja lähivuosikymmeninä Suomen ja Norjan alueet tulevat näkemään voimakkaan kasvun malmien tuotannossa. Kaivosteollisuuden kannalta on aivan olennainen kysymys, kuinka logistiset ongelmat ratkaistaan. Norjalla asia on Jäämeren rantavaltiona luonnollisesti sen omissa käsissä. Ruotsi on puolestaan päässyt sopimukseen Norjan Narvikin sataman käyttämisestä.

Mutta Suomen kannalta on aivan ratkaisevaa, kuinka pääsemme yhteistyöhön ja sopimuksiin joko Venäjän tai Norjan kanssa. Ilman näitä sopimuksia jäävät pohjoisen kaivosteollisuuden mahdollisuudet toteutumatta. Toistan siis tämän: ilman näitä sopimuksia, ilman tätä yhteistyötä jäävät mahdollisuutemme pohjoisessa toteutumatta. Tämän pitäisi olla hallituksemme yksi päätavoitteita pohjoismaisessa yhteistyössä. Norja on nyt avainkumppanimme, ja Venäjä luonnollisesti myös, niin kuin on aina ollut. Muun muassa tätä ajatellen olemme nostaneet Suomen puheenjohtajuuskauden ohjelmaan yhdeksi kolmesta painopisteestä juuri tuon arktisen näkökulman. Me tulemme pitämään asiaa käsittelevän konferenssin ensi syksynä tuolla pohjoisessa.

Rajaestekeskustelu jää puutteelliseksi ilman tätä taloudellista näkökulmaa. Meidän suomalaisten tulisi muistaa, että työn perässä täältä lähti noin 40 vuotta sitten kolmisensataatuhatta suomalaista Ruotsiin. Pohjoismaiden raja-alueilla Tornionlaaksossa ja ylhäällä Norjan raja-alueilla tiedetään kokemuksesta, että ihmiset liikkuvat työn perässä ja elinkeinoelämä ja yrittäjät taloudellisten projektien perässä yli rajojen.

Tornionlaaksossa, jossa raja rikkoo historiallisesti ehyen talousalueen, tehdään vuosittain liki 15 miljoonaa rajanylitystä. Juutinrauman alueella tehdään toki rajanylityksiä yli kaksi kertaa enemmän, mutta henkeä kohti huomattavasti vähemmän. Siellähän väkiluvut ovat suhteessa suurin piirtein 3,7 miljoonaa ja 100 000, jos lasketaan koko raja-alue Norrbottenin ja Lapin alueella. Näillä ihmisillä on lukuisia asioita, jotka haittaavat heidän jokapäiväistä elämäänsä siitä syystä, että he asuvat toisessa maassa, käyvät töissä tai asioivat toisessa maassa. Rajaestetyöllä on konkreettinen kohde: helpottaa näiden ihmisten elämää.

En lähde tässä luettelemaan niitä konkreettisia rajaesteitä, joista ministeri Stubb joitakin esimerkkejä jo toi esiin. Nämähän on luetteloitu aika pitkälle Ole Norrbackin johtaman rajaestefoorumin kirjauksissa. Totean vain, että kunkin ministerin on omalla hallinnonalallaan ryhdyttävä työhön ja pidettävä huoli siitä, että nuo esteet raivataan pois. Samalla on kyse pohjoismaisen hyvinvoinnin rakentamisesta. Ihmisten ja yritysten sekä tavaroiden esteetön liikkuminen rajattomassa Pohjolassa lisää valtioiden hyvää: eli paitsi helpottaa ihmisten elämää myös lisää taloudellista kasvua. Copenhagen Economicsin selvityksen mukaan muutaman rajaesteen poistaminen lisäisi alueen kasvua Juutinrauman alueella 14 miljoonalla eurolla.

Arvoisa puhemies! Olen tässä valtuuskunnan puheenjohtajan puheenvuorossa pyrkinyt piirtämään kuvaa Pohjoismaiden neuvoston työn laajoista kaarista ja myös työn suuresta merkityksestä paitsi Pohjoismaille myös koko Euroopalle. Me olemme esimerkkialue Euroopalle monessa mielessä. Pohjoismaiden yhteistyöllä on laaja kansalaismielipiteen tuki. Meidän maissamme toimii Pohjola-Norden kansalaisjärjestö, jonka ylläpitämä Haloo Pohjola -palvelu auttaa ihmisiä juuri näissä kysymyksissä, joista me täällä tänään varmaan paljon keskustelemme, näissä arkipäivän rajaestekysymyksissä.

Pohjoismaiden parlamentaarikot ovat tosissaan rajattoman Pohjolan rakentamisessa. Siksi tällainen keskustelu on käyty viimeisen parin viikon aikana kaikissa parlamenteissa. On hyvä asia, että myös hallitukset lähtevät liikkeelle, kuten tämän päivän selonteko osoittaa. Kuulemme tässä keskustelussa varmasti monia esimerkkejä käytännön rajaesteistä, jotka on vain kerta kaikkiaan poistettava, muuta mahdollisuutta ei ole. Kansalaiset ja me, heitä edustavat kansanedustajat, emme saa antaa itsellemme muuta mahdollisuutta. Esteet on raivattava pois. Kauniit puheet ja julistukset eivät riitä. Nyt on jokaisen hallinnonalan paneuduttava näihin kysymyksiin. Yhtään EU-direktiiviä ei saa laittaa käytäntöön siten, että ne lisäävät uusia esteitä. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on siis myös EU-asioissa toimittava Pohjoismaiden kanssa entistä enemmän samaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut kaikkein aktiivisin Pohjoismaiden neuvostossa, kun on puhuttu näistä rajaesteistä ja päästy sille rajalle, että perustettiin aikoinaan tämä rajaestefoorumi. Tämä hallituksen selonteko, sitoutuminen, ne kohdat, jotka ministeri lopuksi luki, osoittavat vahvaa tahtoa. Arvoisa Pohjoismaiden yhteistyöministerimme, Alexander Stubb: olemmehan jatkossakin me suomalaiset se kaikkein innokkain ja aktiivisin pohjoismaisen yhteistyön rakentajana?


Markus Mustajärvi (vr):

Arvoisa puhemies! Itä-Lapissa ikäni asuneena ajattelin aiemmin, että ei kai Länsi-Lapissa voi olla mitään ongelmia rajan suhteen, kun se raja on ollut satoja vuosia auki, toisin kuin idässä. Mutta kansanedustajatyön alkumetreillä tuli selväksi, että paljon on tehtävää rajaesteitten poistamiseksi, ja sama todetaan myös tässä selonteossa.

Myös pitkään rajaesteiden poistamiseksi työskennellyt Ole Norrback on todennut, että rajaesteitä luodaan nopeammin kuin niitä ehditään poistaa. Eduskunnan työn täytyy keskittyä paitsi havaittujen konkreettisten ongelmien poistamiseen myös niiden ennaltaehkäisyyn lainsäädäntötyössä. Edustaja Rundgren otti aivan oikean asian huomioon, että myöskin EU-säädökset pitää ottaa tässä huomioon.

Lappi on Suomen kansainvälisin maakunta. Länsirajan ihmiset ovat hyötyneet paljon Ruotsin läheisyydestä samoin kuin pohjoisimman Lapin asukkaat Norjan naapuruudesta, ja hyöty on ollut molemminpuolinen kummallakin puolen rajaa. Odotamme, että jatkossa yhteistyö myös itään on laajempaa ja mutkattomampaa. Norja satsaa todella paljon Barentsin alueelle, eikä meidän sovi jäädä siitä yhteistyöstä pois.

Arvoisa puhemies! Selonteossa käydään läpi rajaesteitten poistamiseksi tehtyä työtä ja luetellaan joitain ongelmia, joista osan voi ratkaista kansallisesti, mutta osa vaatii yhteispohjoismaista työstämistä. Jos Pohjoismailla, ennen kaikkea Suomella, Ruotsilla ja Norjalla, on yhteiset työmarkkinat, niin olisi täysin luontevaa, että työhaastattelussa naapurimaan puolella voisi käydä samoin ehdoin ja taloudellisin eduin kuin Suomessa. Myös ulkomailla tapahtuvan työharjoittelun vakuutusturvaan liittyvät ongelmat tulee ratkaista pikimmiten. Jos työnhakijoita halutaan aidosti kannustaa aktiiviseen työnhakuun, niin tällaisten turhien ongelmien poistaminen on varmaan tehokkaampi keino kuin sanktioilla uhkaaminen.

Myös verotuksessa on ongelmia. Vuodenvaihteen tienoilla sain viestin Utsjoella asuvalta ja Norjan puolella Tanan kunnassa työskentelevältä kansalaiselta. Kyseinen rajankävijä maksaa verot Suomeen, mutta hänen täytyy hankkia myös Norjan puolella verokortti, jonka mukaisesti palkasta pidätetään 10 prosenttia, niin sanottu trygdeavgift. Suomen puolella verottaja hyväksyy vähennyksiin Norjan puolella maksetusta verosta vain 5,95 prosenttia. Loppu jää työntekijän maksettavaksi, ja hänen puolisollaan verokohtelu on aivan samanlainen. Vaikka puhutaan yleisesti, että kaksoisverotusta ei sallita, todellisuus lienee toisenlainen. 4 prosenttiyksikön ylimääräinen vero on kohtuuton, jos sitä ei oikaista lopullisessa verotuksessa.

Myös työkyvyttömäksi todetulla henkilöllä voi tulla eteen kohtuuttomia ongelmia. Varsinkin Ruotsista Suomeen palaa ihmisiä, jotka ovat tehneet työuran kummassakin maassa. Suomen puolella henkilö voi olla oikeutettu eläkkeeseen, mutta Ruotsin puolella ei. Kyse on kuitenkin samasta ihmisestä, enkä usko, että hänen terveydessään tapahtuu oleellista muutosta, jos hän matkustaa rajan yli. Tai jos kuntoutus on etuuden saamisen ehto, niin kuin se on Ruotsissa ja jatkossa entistä enemmän Norjassakin, niin kuinka se ihminen jaetaan osiin? Suomalainen osa on oikeutettu eläkkeeseen ja ruotsalaista osaa kuntoutetaan, vai miten tämä menee? Jos Ruotsin puolen eläketurva jää tästä syystä saamatta, henkilön tulot putoavat dramaattisesti, ja voi syntyä tilanne, että Suomen muilla etuuksilla paikataan sitä vajetta, mikä Ruotsin tulkintojen kautta on syntynyt ja mikä itse asiassa pitäisi maksaa siitä maasta, mistä henkilö on tullut Suomeen.

Tyly kohtalo on ollut myös niillä Suomesta aikoinaan Ruotsiin työn perässä muuttaneilla, joita myöhemmällä iällä rangaistaan ja on rangaistu kireämmällä verotuksella. Tämä asia on kaihertanut vuosikymmeniä, eikä korjausta siihen ole tullut. Se on syy, miksi monet suomalaiset ovat jääneet asumaan Tornionjoen toiselle puolelle.


Pia Kauma (kok):

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on ministeri Stubb tuonut esiin, ovat Pohjoismaiden päätöksentekijät tehneet jo aktiivisesti yhteistyötä erilaisten rajaesteiden poistamiseksi. Pohjoismaiden rajat ovat edelleenkin kuitenkin huomattavasti korkeammat kuin satunnainen matkailija Pohjoismaiden rajoja ylittäessään tulee ajatelleeksi.

Työskentelyn, eläkejärjestelmän, sairauspäivärahan ja opiskelun joustavoittamiseen liittyvät haasteet ovat hyvin merkittäviä. Osa näistä rajaliikkuvuuden esteistä on täysin arkipäiväisiä vaikkapa opiskelijoiden työharjoittelun sallimiseen toisessa Pohjoismaassa liittyviä asioita, mutta osa on sellaisia, joita tulee ajatelleeksi vasta silloin, kun tapahtuu jotakin vakavaa, esimerkiksi joutuu työtapaturmaan. Vakuutusturvaa ei aina saakaan niin joustavasti kuin kotimaassa, ja esimerkiksi työtapaturmaan liittyvien korvauksien ja kuntoutuksen järjestyminen voivat tuottaa ikävän yllätyksen, kun sairaana tai loukkaantuneena joutuukin matkustamaan työskentelymaahan kuntoutuakseen, vaikka asuukin muualla.

Pohjoismaat muodostavat myös oman markkina-alueen, jolla tavaroiden ja ihmisten liikkumisen vapaus on tärkeää, ja Pohjoismaiden alueen merkitys todennäköisesti vain korostuu tulevaisuudessa. Ihmiset näkevät työskentely- ja opiskelumahdollisuutensa alueellisesti entistä laajempana, ja Suomella on hyvä kilpailuasema esimerkiksi laadukkaiden yliopisto-opintojen tarjoajana. Mitenkään mahdottomalta ei kuulosta se skenaario, että esimerkiksi koulutus tai osaaminen ylipäänsä tulee jakautumaan Pohjoismaiden sisällä painopistealueeltaan nykyistä enemmän niin, että tulevaisuudessa esimerkiksi Ruotsissa voi olla suuri kysyntä jostain työvoimasta, josta Suomella on ylitarjontaa, tai toisinpäin. Tällöin muuttajalla ja toisessa maassa työtä tekevällä pitää olla varmuus siitä, että työnteko toisessa maassa ei aiheuta kohtuuttomia kustannuksia ja että esimerkiksi eläkettä kertyy tasavertaisesti kaikissa Pohjoismaissa riippumatta siitä, missä näistä maista työskentelee.

Jos ajatellaan vaikkapa Suomen ja Ruotsin elinkeinorakennetta, on huomattava, että Ruotsi on ollut kansainvälinen paljon pidempään kuin Suomi. Ruotsilla on meitä pidemmät perinteet ulkomaankaupassa ja sillä on meitä selvästi monipuolisempi elinkeinorakenne. Toisin kuin Suomi, Ruotsi on onnistunut viemään kansainvälisille markkinoille myös kulutustavaroita ja palveluita. Esimerkkinä tästä sopivat muun muassa Ikea ja Hennes & Mauritz.

Ruotsi on osannut kaupallistaa innovaationsa meitä paremmin. Meillä suomalaisilla puolestaan on omat vahvuutemme ja perinteemmekin teollisuustuotteiden kaupassa ja nyt myös cleantechin ja kaivannaisteollisuuden aloilla. Yhteistyötä yliopistomaailmassa, tutkimuksessa ja koulutuksessa tulisikin parantaa, jotta kaikki osapuolet voisivat oppia toisiltaan. Erityisesti tulisi suomalaisten ottaa myös korkeakoulumaailman oppia ruotsalaisilta ja tanskalaisilta kulutustavaroiden markkinoinnissa ja innovaatioiden kaupallistamisessa, joissa nämä maat ovat meitä parempia.

Arvoisa puhemies! Yhteispohjoismainen parlamentaarinen rajakeskustelu on erittäin hyvä alku ja osoitus siitä, että rajaesteet aidosti halutaan poistaa. Pohjoismainen yhteistyö ja rajaesteiden poistamisen merkitys tulee ottaa vahvasti esiin kaikilla foorumeilla, jotta yhteinen tahtotila vahvistuu ja välittyy selvästi. Tässä on myös Pohjoismaiden neuvostolla oma tärkeä roolinsa.

Prosessi on ollut ja varmasti tulee vielä olemaan pitkäkestoinen, mutta selonteosta ilmenevät suurta haittaa aiheuttavat ongelmat kuten työharjoittelun vakuutuskäytännöt, varhais- ja sairauseläkkeiden säännösten yhteensopimattomuus sekä neljän kuukauden sosiaaliturvalainsäädäntö ovat niitä ongelmia, jotka pitää ratkaista aivan erityisen ripeällä aikataululla.


Elisabeth Nauclér (r):

Herr talman! Norden består av fem länder och tre självstyrande områden med egen lagstiftningsbehörighet. Alla åtta lagstiftande områden har olika administrativa traditioner. Tre länder och ett självstyrt område är medlemmar i EU medan de andra står utanför. Att det mot den bakgrunden finns olikheter i lagstiftningen är helt naturligt, och följaktligen stora utmaningar när det gäller att eliminera gränshinder i Norden.

Jag anser mig själv ha stor erfarenhet på området. Jag är född i det område som kallas Arko, Arvika—Kongsvinger-regionen, med norsk mor och svensk far. Jag har svenskt medborgarskap och jag har finskt medborgarskap och därtill åländsk hembygdsrätt. Jag är född i ett område där det i portmonnän fanns två olika fack för två olika slags valutor och så har jag fortsatt att framleva mitt liv genom att jag bosatte mig på Åland.

Åland är ett verkligt gränsområde med täta transporter åt båda hållen. Ålänningarna har alltid på grund av språket stått nära Sverige och på grund av statstillhörigheten nära Finland. Om man vill studera gränshinder på ort och ställe så är Åland den bästa platsen. Den är som ett enda stort utomhusmuseum med gränshinder. Där kan man verkligen se vad gränshinder ställer till med för den enskilda medborgaren i vardagslivet. Ung studerande eller gammal pensionär, det spelar ingen roll, gränshindren hör till verkligheten. Det skulle gå att tala om gränshinder ur åländskt perspektiv i timmar, så det är omöjligt. Jag ska här bara ta några exempel, men några exempel som är dagsaktuella och konkreta.

I Norden har vi länge trott att vi har haft fri rörlighet och gemensam arbetsmarknad för våra medborgare. Under turisthögsäsongen på Åland och andra orter i riket behövs mycket säsongsarbetskraft, vilket medför att det finns stort intresse av att söka sig till ett grannland för att få arbete eller för arbetsgivarna att söka sig till ett grannland för att få arbetskraft. Särskilt viktigt är det att ungdomar med rötterna i ett annat nordiskt land får en möjlighet att sommararbeta där. Det kan gälla barn till finländare bosatta i Sverige som vill arbeta i Finland, eller barn till ålänningar bosatta i Sverige som vill arbeta på Åland. De drabbas av en finsk källskatt om 35 procent. Visserligen går det att återfå skatten, men att betala 35 procent på den lön som överstiger 510 euro i månaden är mycket, och det gör det inte intressant för en ung sommararbetande studerande som behöver pengarna tills terminen börjar. Detta är ett typiskt exempel på nordiskt gränshinder som med lätthet skulle kunna elimineras.

Vi har länge arbetat för examensgiltighet och det gäller i dag till exempel inom sjukvården och för massörer. Samtidigt finns det skatteregler i Finland som innebär att de som har finsk examen får skattelättnader medan de som är utbildade i ett annat nordiskt land inte får det. Självfallet upplevs orättvisan mer när det sker inom ett så litet område som Åland, när man på grund av språket ofta utbildar sig i Sverige eller i ett annat nordiskt land. Det här gäller naturligtvis inte bara på Åland, utan det är många i Finland som studerar i andra nordiska länder och sedan inte fullt ut får samma ställning som personer som erlagt sin examen i Finland — ett problem som med lätthet måste kunna avhjälpas. Även om vi i princip har nordisk examensgiltighet finns det exempel på olika typer av nordiska certifikat och yrkesbevis som bara delvis eller inte alls är giltiga.

Det som kan verka vara ett litet problem men som illustrerar hur komplicerat det kan vara i Norden är frågan om returglas. Det som kallas Gränshinderforum uppmärksammade för något år sedan systemet för återvinning av burkar och pet-flaskor. I dag är det enbart nationella system som sköter pant och uppsamling av burkar och pet-flaskor, vilket medför bland annat att man inte kan panta i Finland köpta burkar i andra nordiska länder. Den redan betalda panten blir kvar i inköpslandet och returburken blir avfall i ett annat land om man tar den med sig.

Det går att som nordiskt dryckesföretag ansluta sig till det nationella pantsystemet, men det är väldigt kostsamt och byrokratiskt att göra det och det medför att så gott som bara de stora dryckesföretagen kan expandera utanför den egna nationella marknaden. Det nationella pantsystemet är konkurrensbegränsande och utgör ett handelshinder. Ett gemensamt nordiskt pantsystem skulle vara en vinst för såväl miljö som konsumenter.

Det finns ännu inget europeiskt pantsystem, och i väntan på det kunde vi skapa ett nordiskt som skulle kunna ugöra en modell för ett europeiskt system. Åland skulle vara ett ytterst lämpligt område för ett sådant pilotprojekt. Minister Stubb är en känd europé och har större förutsättningar än många andra att ta sig an detta problem och ge ett nordiskt bidrag till europeisk politik.


Juho Eerola (ps):

Arvoisa puhemies! Olen nyt kohta vuoden verran työskennellyt Pohjoismaiden neuvostossa. Kun Eurooppa yskii ja on jopa mahdollista, että sortuu lopullisesti, kasvaa pohjoismaisen yhteistyön merkitys. Se on se viitekehys, johon olemme aina kuuluneet ja johon tulemme myös aina kuulumaan. Yhdessä Tanskan kansanpuolueen kanssa olemme tänä keväänä muodostaneet Vapaa Pohjola -nimisen puolueryhmän, joka entisestään parantaa mahdollisuuksiamme rajaesteiden madaltamiseen. Nimi, Vapaa Pohjola, kuvaa hienosti Pohjolaa ilman rajaesteitä.

Voi jopa olla, että Pohjoismaiden käsite laajenee. Skotlanti havittelee kuulemma itsenäisyyttä, ja maan merkittävin puolue on nimennyt pohjoismaisen yhteistyön itsenäisen Skotlannin tavoitteeksi. Tämä on hieno huomio. Baltian maat ja Saksa mukaan lukien voisimme alkaa kehitellä ehkä uutta Hansaa tai eräänlaista Kalmarin reunionia. Todelliseksi rajaesteeksi Pohjoismaissa on mainittava vanha, Viipurin läänin väkivaltaisesti katkaissut rajansiirto toisen maailmansodan jälkeen sekä Suomi-neidon toisen käsivarren amputaatio eli Petsamon alueen menetys. Tämä heikentää mahdollisuuksiamme arktisen alueen yhteistyöhön, josta edustaja Rundgren tuossa aikaisemmin hienosti puhui. Se, että emme voi hyödyntää Koillisväylän tarjoamia mahdollisuuksia ja alueelta paljastuvia öljy- ja kaasuvaroja, ajaa meidät epätasa-arvoiseen asemaan esimerkiksi Norjan ja Tanskan sekä Islannin kanssa.

Arvoisa puhemies! Joka päivä kymmenettuhannet ihmiset matkaavat Pohjoismaasta toiseen esimerkiksi työn tai opintojen vuoksi. Työvoiman vapaa liikkuvuus Pohjoismaiden välillä lisää myönteisesti maiden välistä yhteistyötä. On hyvin tärkeää varjella hyvää työelämää, josta Pohjoismaat ovat tunnettuja — brändi, kuten sanottiin. On myös tärkeää ryhtyä toimiin sosiaalista polkumyyntiä ja harmaata taloutta vastaan.

Rajaesteet luovat epävarmuutta. Rajaesteet vähentävät ihmisten liikkumis- ja työskentelymahdollisuuksia Pohjoismaiden välillä, ja lisäksi ne ovat taloudellinen rasite. Nyt näistä esteistä tulisikin päästä eroon turhan byrokratian vähentämiseksi.

Rajaesteistä eroon pääsemiseen vaikuttaa kolme osa-aluetta. Ensimmäiseksi: työttömyysvakuutus. Työttömyysvakuutusjärjestelmien joustamattomuuden vuoksi Pohjoismaiden välillä liikkuvat työntekijät ovat vaarassa tippua työttömyysvakuutuksen ulkopuolelle tai saada selkeästi alemman korvauksen työttömyysajaltaan. Pohjoismaiset työttömyysvakuutusjärjestelmät on siis saatava yhtenäisemmiksi. Toiseksi: kuntoutus. Työntekijä voi tapaturman tai pitkäaikaisen sairauden vuoksi joutua matkustamaan työntekomaahan saadakseen kuntoutusta. Jos vamman tai sairauden vuoksi hoitoon pääsy edellyttää monen tunnin matkaa, pitkittää ja vaikeuttaa se vamman tai sairauden hoitoa. Rajaesteitä tulee siis alentaa siten, että kuntoutus voidaan hoitaa lähempänä kotia. Ja kolmanneksi: työmarkkinaharjoittelu. Pitkäaikaistyöttömille tai sairauden tahi vamman jälkeen työelämään palaaville tarjotaan työharjoittelupaikkaa työelämään palaamisen joustavoittamiseksi. Mutta tämmöinen rajan tuntumassa asuva ei voi hyödyntää naapurimaan puolella löytyviä työmarkkinoita löytääkseen sieltä harjoittelupaikan itselleen. Pohjoismaiden tulisikin kehittää vakuutus, joka kattaisi työharjoittelun myös jossakin toisessa Pohjoismaassa.

Arvoisa puhemies! Nämä ovat oikeudenmukaisia ja hyviä tavoitteita, ja kuten sanottu, niitä pitäisi laajentaa myös esimerkiksi Baltiaan. Tiedossani on tapaus, jossa suomalainen henkilö opiskelee Virossa lääkäriksi, mutta Kelan byrokratian tähden ei saa opintojensa loppuun asti samoja tukia kuin jos asuisi Suomessa. Valmistumisen jälkeen hänellä on aikomus työskennellä täällä Suomessa ja helpottaa lääkäripulaa täällä. On järjetöntä, että jos hän nyt keskeyttäisi opintonsa ja muuttaisi takaisin Suomeen, saisi hän asumistuet ja työttömyyskorvaukset vaikka kuinka pitkään, mutta kun tämän maan eteen opiskelee Virossa, ei saa.

No niin, sitten käynnistämme toivottavasti hyvin tiiviin debattijakson. Puheenvuoroja voi pyytää painamalla V-painiketta, nousemalla seisomaan, ja muistutan ankarasta säännöstämme, että debattipuheenvuorot saavat kestää enimmillään 1 minuutin. Aloitamme, ja edustaja Sasi, olkaa hyvä.


Kimmo Sasi (kok):

Talman! När jag har följt den här debatten så går den så att säga i nordiska spår. Man beskriver problemen, säger att någonting borde göras, sedan får man ett löfte om att någonting görs — och sedan går allt väldigt trögt. Man kan till och med godkänna en kläm, men sedan, som sagt, händer det väldigt lite.

Ministeri Stubb käytti erittäin hyvän puheenvuoron, jossa oli kolme pointtia, ja se viimeinen pointti oli niistä kaikkein tärkein: nimenomaan se, että nyt on tarkoitus, että tämän keskustelun ansiosta ryhdytään toimenpiteisiin.

Täällä hallituksen selonteossa on pointteja, mitä pitäisi tehdä, mutta minä ihan sanoisin, että eikö voitaisi ajatella, että kun hallituksen esitys annetaan, jokaisessa esityksessä pitää olla vertailu muiden Pohjoismaiden lakeihin ja myöskin sitten yksi kappale siinä, että aiheuttaako se rajaesteitä. Tällainen yksinkertainen hallinnollinen ohje valmistelukoneistolle, niin sillä olisi jo erittäin suuri merkitys.

Toinen on direktiivien implementointi. Aina, kun ensimmäinen luonnos on tehty, se käännetään ruotsiksi ja lähetetään kaikkiin muihin Pohjoismaihin. Sieltä pyydetään vastaavat versiot, ja heti vertailu, ennen kuin asia viedään ministeriöstä minnekään eteenpäin. Tämmöisillä kahdella ohjeella päästäisiin varsin pitkälle. Olisivatko nämä hyödyllisiä ja koska nämä voitaisiin toteuttaa?


Maarit Feldt-Ranta (sd):

Arvoisa puhemies! Tavallaan on paradoksaalista, että kun rajaesteet ovat asia, josta me kaikki olemme liikuttavan yksimielisiä — haluamme poistaa ne — niin juuri tämä työ etenee niin kovin hitaasti.

Mutta kaiken kaikkiaan on helppo yhtyä näihin edustaja Sasin paitsi ajatuksiin myös kiitoksiin yhteistyöministeri Stubbille. Olen myös kaiken kaikkiaan tyytyväinen tähän selontekoon ja siinä oleviin linjauksiin. Tulokset edellyttävät meiltä kaikilta toimintoja. Hallituksessa tietysti tämä rajaesteasia on vahvasti yhteistyöministerin vastuualueella, mutta tulokset edellyttävät, totta kai, että sektoriministerit tuntevat nämä asiat omikseen. Sen takia olisikin hyvä kuulla, mitä ajatuksia hallituksella ja yhteistyöministerillä on siitä, että saataisiin sektoriministerit innostumaan asiasta. Hienoa, että ministerit Wallin ja Ihalainen ovat täällä, mutta varmaankaan ystävällinen pyyntö ei ole riittävä, joten kysyisinkin, mitä yhteistyöministeri ja hallitus aikovat tehdä, jotta ministerit aidosti puuttuvat näihin asioihin.


Maria Tolppanen (ps):

Arvoisa puhemies! Sitten pari sanaa kielistä.

Det finns inget samnordiskt språk. Varje land har sina egna språk och i olika länder finns också några mindre språk. Till exempel i Torneälvdalen, Tornionjokilaaksossa siis, finns meänkieli. I Sverige lägger de märke till meänkieli men i Finland är meänkieli obeaktad. Hoppas att meänkieli någon gång kan vara ett etablerat språk i Finland och också i Nordiska rådet.

Se on tärkeää sen takia, että se on yksi tapa kaataa kulttuurillisia rajoja tässä meidän välillämme.


Simo Rundgren (kesk):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasi kyllä mielestäni hyvin konkretisoi tätä toista kohtaa tässä ministeri Stubbin esityksessä. Siis hallitus sitoutuu ryhtymään selonteossa esitettyihin toimiin uusien rajaesteiden ehkäisemiseksi. Siis lainsäädännössä on kerta kaikkiaan ministeriössä tämä seurantatehtävä, mutta tähän liittyy myöskin meille kansanedustajille oma tehtävämme ja oma tonttimme valiokunnissa. Täytyy kysyä jokaisen lainsäädännön osalta asiantuntijoilta, onko tämä seuranta tehty ja mitä vaikutuksia tällä kyseisellä lainsäädännöllä on pohjoismaiseen yhteistyöhön ja rajan yli tapahtuvaan liikkumiseen. Siis tämä neljän kuukauden sääntö on tyypillinen esimerkki siitä, mitenkä se tehtiin ikään kuin toista ilmansuuntaa ajatellen, mutta käytännössä se estää varsinkin sesonkityövoiman tulemisen esimerkiksi Lapin matkailukeskuksiin Ruotsista tai Norjasta. (Puhemies koputtaa) Elikkä tätä kohtaa ei tehty, mistä meillä nyt tässä oli puhe. Sitä ennakoivaa kohtaa ei tehty.


Astrid Thors (r):

Värderade talman! Värderade ministrar! I bakgrundsdokumentet kan vi också läsa att det finns en så gott som färdig ny social konvention om bistånd och hjälp. Nu undrar jag: uppfyller den de krav som vi kan ställa på en modern social konvention som beaktar den flyttningsrörelse som i dag har en helt annan karaktär än tidigare? Dessutom måste jag säga att det också skulle kunna vara väldigt bra att Nordiska rådet skulle ha ett särskilt permanent utskott som kunde ta emot medborgarklagomål när det gäller gränshinder. Det skulle vara ett sätt att skapa det politiska trycket som vi behöver på administrationerna uttryckligen.

Jag kan också förena mig med allt som Rundgren och Sasi sade, och det är dessutom viktigt att standardiseringsarbetet görs gemensamt, som minister Stubb sade om gemensamma nordiska byggstandarder. För övrigt anser jag att vi behöver ett gemensamt nordiskt nyhetsmagasin efter allt det goda som Skavlan och de danska serierna har gjort.

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme yhteisen pohjoismaisen uutiskanavan, koska Skavlan on tehnyt niin paljon. Saa nähdä FST5:ssä esimerkiksi Alexin entiset kollegat suorassa tv-showssa perjantaisin. Se on tehnyt erittäin paljon pohjoismaisen yhteistyön puolesta.

Tausta-asiakirjassa mainitaan, että on valmiina uusi sosiaalinen yleissopimus, ja kysyisin, täyttääkö tämä uusi sosiaalinen yleissopimus niitä vaatimuksia, joita nyt voimme asettaa sille tämän rajaestetyön yhteydessä, vai olisiko hyvä, että tarkastelisimme asiaa uudestaan. Tässä tarkastelussa pitää myöskin huomioida, että ei voida katsoa asioita nollasummapelinä. Voi olla, että Suomi menettää jonkun miljoonan, mutta jos se parantaa monien (Puhemies koputtaa) ihmisten elämää, siihen on ryhdyttävä.

Viimeksi toiveena, että parlamenttiyhteistyössä olisi yhteinen valiokunta näitä asioita varten.


Satu Haapanen (vihr):

Arvoisa puhemies! Todellakin olen ihaillut sitä rajaestefoorumin työtä rajaesteitten ratkaisemiseksi. Yksi esimerkki: jo edellisenä vuonna alle vuodessa pystyttiin ratkomaan 13 rajaestettä. Tällä hetkellä minulla on semmoinen tuntuma, että tahtoa löytyy kyllä mutta että todellakin nämä rajaesteet syntyvät sekä kansallisesta lainsäädännöstä että EU:sta tulevista laeista. Haluaisin kysyä yhteistyöministeri Stubbilta: Oletteko ollut EU:hun päin yhteydessä? Tiedostetaanko siellä tämä Pohjoismaiden yhteistyön merkitys ja sitten se meidän tarpeemme ratkoa näitä hyvinkin konkreettisia rajaesteitä? Tämähän on myöskin Euroopan unionin kilpailukyvyn kannalta erittäin tärkeä asia.

Palaan sitten myöhemmin puheessani muihin kohtiin.


Peter Östman (kd):

Arvoisa puhemies! Rajaesteet ovat olleet jo vuosia pohjoismaisen keskustelun keskipisteenä, ja siksi on hyvä, että hallitus on sitoutunut siihen, että lähdetään pikkuhiljaa purkamaan näitä esteitä.

Eftersom det här är en nordisk fråga så tycker jag det är viktigt att vi också talar svenska här i salen, och jag tackar kollegan ledamot Tolppanen som tog fram frågan om språket. Det är ju så att när de finländska mikro- och småföretagen ska gå ut på den internationella marknaden så är den nordiska marknaden ett naturligt steg, och när man ska gå ut och sälja sina produkter är det viktigt att man talar kundens språk. Därför vill jag slå ett slag också för svenskan i Finland. Det är viktigt att vi också i fortsättningen tryggar undervisningen på svenska för de finskspråkiga, så att när de senare i livet kanske blir företagare så har de också lättare att komma ut på den nordiska marknaden. Det här med språket är också ett gränshinder ibland.


Sinuhe Wallinheimo (kok):

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvoston konservatiiviryhmän puheenjohtajana olen huomannut, että kansallisesta lainvalmistelusta tiedottamisen ja rajaesteiden poistamisen lisäksi panoksia tulee lisätä EU:n piirissä tehtävien päätöksien ennakointiin. Hyvällä Brysselin pään ennakoinnilla Pohjoismaat voisivat säästää merkittävästi aikaa ja rahaa. Samalla se tarjoaisi pohjoismaiselle yhteistyölle luontevan väylän profiloitua suhteessa voimakkaasti kehittyvään Euroopan unioniin. Tähän liittyen olisikin kiintoisaa kuulla ministeri Stubbilta arviota siitä, mitä mahdollista uutta tähän Pohjoismaiden ja EU-tason poliittiseen ennakointiin voitaisiin vielä kehittää. Onko luvassa joitakin uusia avauksia muun muassa ministeritasolla tapahtuvan yhteistyön tiivistämiseksi?


Suna Kymäläinen (sd):

Arvoisa puhemies! Sekä Pohjoismaiden ministerineuvosto että Pohjoismaiden neuvosto kuin myös Suomen hallitus toimivat aktiivisesti sen eteen, että lainsäädäntöyhteistyöllä saataisiin karsittua rajaesteitä ja estettyä uusien rajaesteiden syntymistä. Pohjoismaiden kansalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti kuin oman maan kansalaisia, ja tavoitteena on edistää yksilön oikeusturvaa. Kysymys on yksilön arjen turvasta ja sujuvuudesta.

Valitettavasti on kuultu, että Tanskassa on tapauksia, joissa on karkotettu Pohjoismaan kansalaisia, jotka ovat hakeneet toimeentulotukea. Lisäksi pohjoismaista sosiaaliturvasopimusta on käytetty toisen Pohjoismaan kansalaista vastaan eikä hänen turvakseen, vaikka häntä pitäisi kohdella kuten oman maan kansalaisia. Näin ei voi olla, ja tätä kansalais- ja kuluttajavaliokuntakin on kritisoinut Pohjoismaitten neuvostossa. Kysyisinkin, kuinka Suomi on reagoinut asiaan.


Reijo Hongisto (ps):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Stubb totesi omassa puheenvuorossaan, että toisen Pohjoismaan tekemä eläkepäätös ei muodosta eläkepäätöstä meillä. Monet seniorikansalaiset puhuvat varsin yleisesti niin sanotusta kaksoisverotuksesta, jolla he tarkoittavat sitä, että on tehty osa työuraa täällä Suomessa, jota on jatkettu sitten eläköitymiseen saakka Ruotsin puolella, ja kun he sitten muuttavat takaisin Suomeen viettämään eläkepäiviään, niin heitä verotetaan ankarammin, koska Ruotsista tullut eläke lasketaan tuloksi täällä. Monet kokevat sen tavattoman epäoikeudenmukaiseksi. Kysynkin nyt ministeri Stubbilta, onko hallituksen piirissä pohdittu, suunniteltu tai keskusteltu siitä, että tämä suoranainen epäkohta voitaisiin ihan oikaista.


Anne Kalmari (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Ministeriä saattaa kiinnostaa enempi metropolien think tankit, joten pahoittelen, jos nämä seuraavat asiat tuntuvat pieniltä, vähän sellaisilta vmp-asioilta. Mutta kuitenkin, kun sanoitte, että ryhdytte toimenpiteisiin rajaesteiden poistamiseksi, kysyn teiltä, arvoisa ministeri, kun palvelut jatkossa keskittyvät tämän hallituksen toimesta, onko mahdollisuutta jatkossa esimerkiksi Pohjois-Suomesta hakea palveluita Norjan julkisista palveluista. Seuraavaksi haluaisin tietää, onko jatkossa mahdollisuutta toimittaa esimerkiksi maitoa Tanan meijeriin. Kolmantena haluaisin tietää, kun olette paljon puhunut lähiruuan puolesta, onko mahdollisuutta käyttää ulkomaisia teurastamoja, jos ne ovat lähempänä kuin suomalaiset.


Heikki Autto (kok):

Arvoisa herra puhemies! Pohjoismainen yhteistyö on erittäin tärkeää, ja kuten tässä on monessa puheenvuorossa jo viitattu, taloudellinen aktiivisuus tuolla kaikkein pohjoisimmassa Euroopassa on lisääntymässä kovasti näiden luonnonvarojen tuomien mahdollisuuksien myötä, joten tämä rajaesteiden raivaaminen on entisestäänkin vain tärkeämpää. Tässä on käytetty monia hyvin puheenvuoroja, enkä lähde niitä toistamaan, mutta oikeastaan edustajakollega Thorsin innoittamana otan esiin sellaisen teeman, että meillähän itse asiassa on jo yksi yhteispohjoismainen uutislähetys. Ne ovat saamenkieliset uutiset, jotka ovat yhteispohjoismaiset.

Tähän teemaan liittyen kysyisin yhteistyöministeri Stubbilta tässä asiassa, onko hän tietoinen siitä, että tähän saamelaismääritelmään liittyen on hyvin eriarvostava tilanne eri Pohjoismaissa eli henkilöt, jotka Suomessa asuessaan eivät voi saada virallista saamelaisstatusta, muuttaessaan Ruotsiin tai Norjaan voivat tämän alkuperäiskansan (Puhemies koputtaa) virallisen aseman saada. Tämä on minun mielestäni hyvin suuri epäkohta Pohjoismaiden välillä, ja se johtuu sinänsä Suomen hyvän (Puhemies koputtaa) lainsäädännön liian ahdasmielisestä tulkinnasta, jota harjoitetaan. Oletteko tietoinen tästä ongelmasta?


Raimo Piirainen (sd):

Arvoisa puhemies! 1950-luvulta saakka on tehty pohjoismaista yhteistyötä ja on pyritty estämään rajaesteitä. Minäkin puuttuisin tähän, mihin edustaja Hongisto puuttui, mikä hyvin usein tulee tuolla ihmisten kanssa keskustellessa esille elikkä tämä kaksinkertainen verotus. Kun on tehty ensin Suomessa töitä ja sitten on menty Ruotsin puolelle ja työelämä suoritettu siellä loppuun ja tultu tänne Suomeen sitten, niin tässä on verotuksellisia eroja. Kun minä katselen tätä selontekoa, niin tässä kohdassa 3.8, Talous, on: "Kirjelmässä otetaan esille kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen vaikutusalueella esiintyviä ongelmia. Vastausta voidaan odottaa syksyllä 2011." Nyt me elämme jo vuotta 2012, niin että kysyisin ministeri Stubbilta, onko tähän tullut vastausta.


Mika Niikko (ps):

Arvoisa herra puhemies! Kannatan rajaesteistä vapaata liikkuvuutta Pohjoismaiden välillä, mutta EU:n sisällä oleva vapaa liikkuvuus kaikkine etuineen onkin monimutkaisempi. Vapaan liikkuvuuden autuus Euroopassa ilman rajatarkastuksia on ovi myös kaikenlaisen rikollisuuden ja sosiaaliturvashoppailun helppouteen. Tämä on väistämätön tosiasia. Suomesta onkin tulossa monen itäeurooppalaisen suosima lain toisella puolella kulkevan matkailukohde. Lisäksi sosiaaliturvashoppailusta on tulossa yhä suositumpaa eikä ainoastaan itäeurooppalaisten keskuudessa vaan myös Suomenlahden toiselta puolelta tulevien työntekijöiden osalta, sillä hehän työttömäksi jäätyään pääsevät nauttimaan suomalaisesta vieraanvaraisuudesta täysin rinnoin. Näin ollen kysyisinkin eurooppaministeri Stubbilta: onko tosiaan niin, että mainitsemanne 177 miljoonaa euroa maksavat rajaesteiden rakenteet ovat turhia myös Euroopan unionin sisällä matkustavien osalta?


Timo V. Korhonen (kesk):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on ehkä pakko todeta se, että tällaisessa pohjoismaisessa yhteistyössä erityisen suurta huolta on syytä kiinnittää jo ihan pelkästään suomen kielen asemaan, koska myös se on aivan välttämätön Suomen näkökulmasta tässä yhteistyössä.

Tähän selonteon johtopäätökseen on kaiken kaikkiaan erittäin helppo yhtyä, eli tätä työtä pohjoismaisten rajaesteitten poistamiseksi on kyllä jatkettava. Tämä on väistämättä yksi tekijä myös Pohjois-Suomen talouden kasvussa. Se on välttämätön edellytys Pohjois-Suomen talouden kasvulle. Myös tähän liittyen tällainen kysymys tähän ennalta ehkäisevään toimintaan rajaesteitten osalta: olisiko se jollakin tavalla kohtuutonta, että — samalla tavalla kuin meidän lakiesityksessämme käydään arviot muun muassa lakiesitysten taloudellisista vaikutuksista — siinä yhteydessä käytäisiin myös aina arviointi siitä, mikä vaikutus näillä meidän lakiesityksillämme on muun muassa (Puhemies koputtaa) tähän rajojen väliseen toimintaan?


Arto Satonen (kok):

Arvoisa puhemies! On hyvin tärkeää, että ihmiset voivat siirtyä joustavasti maasta toiseen työmarkkinoilla Pohjoismaiden sisällä. Yksi syy siihen, että Yhdysvallat on selviämässä ehkä tästäkin lamasta Eurooppaa paremmin, on se, että siellä väki osavaltioiden välillä liikkuu. Tässä on tietysti jonkun verran kielimuuria, mutta kuitenkin tässä on perinteisesti totuttu liikkumaan. On sen takia hyvin tärkeää, että näitä rajaesteitä tältä osin poistetaan.

Täällä on jo puhuttu siitä, että esimerkiksi tämä työttömyysvakuutusjärjestelmä on sellainen, joka saattaa aiheuttaa ongelmia. Sen lisäksi täällä puhuttiin näistä sesonkityöntekijöistä. On ihan kohtuutonta se, että kesätyöntekijä tai Lapin sesongissa oleva joutuu maksamaan tämän 35 prosentin lähdeveron, joka on tarkoitettu Suomeen tuleville huippuosaajille. Minun mielestäni on kohtuutonta myös se, että ukrainalainen maatalouslomittaja tai marjanpoimija joutuu sen maksamaan, mutta se on toisen keskustelun aihe. Joka tapauksessa tämä pitäisi saada kohtuulliselle tasolle, jotta se rohkaisisi ihmisiä liikkumaan Pohjoismaiden välillä työn perässä.

Myönnän vielä seuraavat vastauspuheenvuorot tähän keskusteluun, sen jälkeen ministeri Stubb vetää yhteen ja vastaa edustajien kysymyksiin: edustajat Lipponen, Tolppanen, Feldt-Ranta, Sankelo, Kääriäinen ja Nylander pääsevät vielä ääneen.


Päivi Lipponen (sd):

Arvoisa puhemies! Haluaisin nostaa esille tässä yhteydessä suomalaisten opiskelijoiden mahdollisuuden opiskella Ruotsissa koko tutkinto tai osatutkinto. Se on erittäin hieno asia, ja toivottavasti liikehdintää on myös Suomen suuntaan. Mutta erikoista se on, että suomalainen opiskelija kyllä saa opintotuen mukaansa opiskellessaan Ruotsissa mutta samalla hän menettää Suomessa mahdollisuuden julkiseen terveydenhuoltoon. Toki erilaisten byrokraattisten hakemusprosessien jälkeen hänellä on mahdollisuus anoa oikeutta myös loma-aikoina käyttää suomalaista julkista terveydenhuoltoa. Toivoisin, että näihin asioihin kiinnitettäisiin huomiota, koska monella nuorella kuitenkin on yhteydet kotimaahan ja myöskin lomat ja muu vapaa-aika tulee vietettyä täällä Suomessa, ja silloin saattaa tarvita julkista terveydenhuoltoa. Eli rajaesteiden poistamiselle on totista tarvetta, jotta ihmisten mahdollisuus kanssakäymiseen paranee.


Maria Tolppanen (ps):

Arvoisa puhemies! Edustaja Thors otti esille uutiskanavan yhteispohjoismaisen muodon. Meillä on ollut siellä puhetta kulttuurikanavasta, joka olisi yhteispohjoismainen. Siellä todettiin kuitenkin, että tällä hetkellä ollaan siinä tilanteessa, että kun Euroopassa on noin 7 000 erilaista tv-kanavaa, niin ei ehkä ole järkevää lähteä rakentamaan vielä yhtä kanavaa. Sen sijaan yhteistyötä voitaisiin tietysti lisätä, aivan kuten on Suomen ja Ruotsin välillä lisätty TV Femin mukana. Sieltä tulee erittäin paljon hyviä dokumentteja ruotsin kielellä, ja suosittelen muuten muillekin. Sitten sen lisäksi tietysti pohjoisessa on Oddasat ja Unna Junná, jotka ovat taas yhteispohjoismaisia lähetyksiä, joille tarvittaisiin tällä hetkellä rahoitusta, jotta ainakin tämä lastenohjelma pystyisi toimimaan vielä paremmin, mitä se tällä hetkellä toimii.

Sitten taas mitä tulee kieleen: Edustaja Östman sanoi, että on hyvä, kun suomenkieliset myöskin puhuvat ruotsia ja pitäisi osata kaksikielisessä maassa. Minä heittäisin pallon vähän toisin päin. Olisi erittäin hyvä, että kaikki suomenruotsalaiset hallitsisivat oman kotimaansa valtakieltä ainakin yhtä hyvin kuin englantia.


Maarit Feldt-Ranta (sd):

Herr talman! Ledamot Thors hade ett bra inlägg eftersom alla vill kommentera det, också jag.

Ledamot Thors föreslog att man i Nordiska rådet skulle ha ett utskott dit medborgarna skulle kunna skicka klagan kring gränshinder för att öka trycket. Jag för min del tror att trycket i Nordiska rådet redan i dagens läge är alldeles tillräckligt, för det har ju inte rätt att besluta utan kan bara ge rekommendationer, så jag tror att adressen på det sättet skulle bli fel. Men däremot håller jag helt med ledamot Thors om att vi behöver något slags kanal också för enskilda medborgare. Nu är det ju så att vi jobbar ganska mycket med gränshinder på den administrativa och politiska nivån, och den enskilda medborgaren, som drabbas av de här gränshindren, blir alldeles för ensam och har ingen instans att vända sig till.

Arvoisa puhemies! Myös minä haluan kommentoida edustaja Thorsin paljon keskustelua herättänyttä puheenvuoroa, jossa oli monta hyvää kohtaa. Hän esitti, että Pohjoismaiden neuvostossa olisi valiokunta, johon kansalaiset voisivat lähettää valituksiaan tai ongelmia rajaesteiden tiimoilta. Uskoisin, että osoite on väärä, koska Pohjoismaiden neuvostossa on jo painetta. Siellä on vahva yhteinen tahtotila, on tehty paljon hyviä raportteja, mutta Pohjoismaiden neuvostolta puuttuu päätäntävalta, se voi antaa vain suosituksia maiden hallituksille, ja sillä tavalla en pidä sitä toimivana järjestelmänä. Mutta sitä vastoin pidän erittäin tärkeänä tätä peruskysymystä, minkä edustaja Thors nosti esille, eli kun me hallinnon tasolla ja politiikassa yritämme ratkoa näitä rajaesteitä, niin on hyvä, ettemme unohda sitä, että myös pitäisi huolehtia siitä, että yksittäisillä kansalaisilla, jotka näiden rajaesteiden parissa painiskelevat, olisi joku taho, jonka puoleen he voivat kääntyä. Valitettavasti liian moni liian yksin joutuu näiden kanssa tänään kamppailemaan.


Janne Sankelo (kok):

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvoston toimintakertomuksessa viime vuodelta todetaan, että ulkoministerit ovat hyväksyneet pohjoismaisen solidaarisuusjulistuksen. Sen lähtökohtana on laaja turvallisuuskäsitys. Julistus vahvistaa ja täydentää maiden kansallista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tämä yhteistyö avaa mielestäni Suomelle uusia mahdollisuuksia parantaa alueen turvallisuuspoliittista vakautta. Pohjoismaiden konservatiivit ovat perustaneet työryhmän, jonka tehtävänä on tuoda suuntaviivoja Pohjoismaiden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan mukaan lukien puolustuspolitiikka. Kysyisinkin: mitkä ovat näkymät tältä osin Pohjolassa tulevaisuudessa?


Seppo Kääriäinen (kesk):

Herra puhemies! Silmäänpistävän suuren osan tästä ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä on saanut ulko- ja turvallisuuspolitiikka, myös puolustuspolitiikka, ja myönteisessä hengessä tämä Nordefco-yhteistyö on edistysaskel. Syitä siinä on kustannuspaineitten hillitseminen ynnä muuta, mutta on päästy monella alueella paljon pitemmälle mitä aiemmin on päästy, jopa niin, että EU:ssa tämä on pantu merkille, jopa Nato on tämän huomannut ja käyttää sitä esimerkkinä omalla alueellaan yhteistyön syventämisessä. Tässähän tulee raja tietenkin vastaan silloin, kun mennään operatiivisiin kysymyksiin johtuen siitä, että meillä on Pohjoismailla erilaiset puolustusratkaisut.

Minun kysymykseni kuuluu: Millaisia avauksia hallituksen piirissä suunnitellaan nyt, kun selontekoa ryhdytään laatimaan, näitten havaintojen pohjalta, joita tässäkin mietinnössä on tehty puolustuspolitiikan osalta? Tuleeko avauksia myös selontekoon?


Mikaela Nylander (r):

Värderade talman! Tack för en bra redogörelse. Jag tycker här finns mycket bra och konkret och den är kort och strukturerad. Här finns också ganska bra slutsatser om hur man ska gå vidare med det här arbetet, men det jag efterlyser — och egentligen ställer jag en fråga på ett kanske mycket finländskt sätt till minister Stubb — är om det finns några tidtabeller för det här arbetet. Jag förstår att det här på sitt sätt är ett evighetsarbete som aldrig tar slut, men ofta, för att få resultat i sitt arbete, kanske man borde ha något slags strukturerad tidtabell för det här, så finns här någonting?

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: tässä on hyviä johtopäätöksiä, miten edetään, ja tässä on vastuuviranomaiset, vastuuministeriöt myös lueteltu, mutta se, mitä minä ehkä kaipaisin tähän, on aikatauluja. Onko niitä jossain ja onko ylipäätänsä mahdollista asettaa aikataulutavoitteita tämäntyyppiselle työlle?

No niin, ministeri Stubb, kohtuullisen vaativa tehtävä. Koko joukko kysymyksiä, ja aikaa ei ole rajattomasti. — Olkaa hyvä.


Alexander Stubb (kok):

Arvoisa herra puhemies! Voisitteko määritellä rajattoman ajan?

Siis lähdetään nyt liikkeelle 5 minuutista.

Ärade talman! Till att börja med vill jag notera att Ole Norrback är närvarande i huset och tacka honom för det arbete han har gjort i bekämpningen av gränshinder. För det andra skulle jag vilja tacka ärade ledamöter för debatten. Jag räknade att vi har ungefär 25 inlägg under den här diskussionen tillsvidare och jag tycker att största delen, om inte alla, fokuserade just på de väsentliga frågorna. Om jag skulle kunna behandla dem steg för steg försiktigt och försöka besvara nästan varje fråga.

Den första frågan kom från ledamot Sasi och han diskuterade implementeringen, vad vi kommer att göra. Första delen av den här implementeringen är debatten som vi har i dag. Vi kommer förstås att framföra de teser som har framförts här till resten av regeringen och ministrarna och framför också de fyra fem konkreta frågorna som har varit på bordet här i dag.

Jag tycker att tanken som ledamot Thors framförde och på ett eller annat sätt ledamot Feldt-Ranta kompade, om att vi skulle ha en klagoinstans, är en mycket bra idé. Jag vet bara inte exakt var det här organet skulle sitta, men vi måste ha någon som kan kollektivt ta emot de här, för problemet är det att alla de här gränshindren är så splittrade runt omkring hela den finländska administrationen.

Esillä oli myös ajatus siitä, että me lähtisimme vertailemaan lakialoitteita, se tuli monessa puheenvuorossa, kääntämään niitä ja katsomaan. Jopa puhuttiin siitä, että olisi jonkinnäköinen testi, ihan samalla tavalla kuin lakialoitteissa katsotaan sen hintaan, onko se tavalla tai toisella yhdenmukainen pohjoismaisen lainsäädännön kanssa, ja minä pidän näitä ajatuksia erittäin hyvinä. Perusongelma tässä todellakin on se, että koordinaatio ei ole hirveän helppoa. Meidän pohjoismaisen yhteistyön sihteeristö on pieni, ja se tekee parhaansa — haluaisin myös heitä kiittää siitä työstä, mikä tämän selonteon valmistelussa tehtiin, siis muutaman viikon aikana — mutta voitte kuvitella, että kaikki ministeriöt haluavat suojella ikään kuin omaa toimialaansa ja toteavat: "ei tämä ole meidän ongelma, se johtuu muiden lainsäädännöstä".

Tässä joutuu jatkuvasti tekemään töitä. Sen takia, jos palaan edustaja Nylanderin kysymykseen siitä, onko jonkinnäköistä aikataulua: ei voi olla, koska tämä on ikuinen prosessi. Ole Norrback on puhunut siitä, että nostetaan enemmän erilaisia rajaesteitä kuin niitä ehditään raivata alas, ja siinä mielessä on kyse pitkäaikaisesta prosessista ja se pitää pitää esillä.

Yksi konkreettisista kysymyksistä, joka nousi esille edustaja Hongiston puheenvuorossa ja myös Piiraisen ja ehkä jonkun toisen, liittyi kaksoisverotukseen, ja olettaisin, että tämä ongelma nousee esille Pohjola-Nordenin raportissa sivuilla 3 ja 4. Minun ymmärtääkseni tämä kaksoisverotus on käytännössä poistunut hyvitysjärjestelmän myötä. Eli jos on rajatyöntekijä tai tekee töitä rajalla, niin maksetaan verot vain asuinvaltiossa, ja sitten, jos on jotain lisämaksuja, niin niitä voi vähentää. Sitten historiallisista syistä on edelleen tällaisia anomalioita, että on tehty Ruotsissa töitä ja tulee eräänlainen kaksoisverotus. Me joudumme koko ajan sen kysymyksen kanssa kamppailemaan.

Edustaja Tolppanen nosti esille meänkielen, ja ei vain hyvällä ruotsin kielellä vaan muutoin erittäin tärkeä kysymys, kulttuurinen kysymys.

Tv-asemakeskustelussa tai tv-kanavakeskustelussa, edustaja Thors, en ole ihan varma, miten tällainen yhteispohjoismainen tv-kanava toimisi, varsinkaan uutispuolella, mutta voisin kuvitella, että viihdepuolella se toimisi erittäin hyvin laulukilpailuissa — tai ehkä olisi Voice of Norden sitten seuraava tällainen laajempi hanke, ja katsotaan, mistä maasta se voittaja sitten loppujen lopuksi tulee. Ne ovat ihmeellisiä asioita, jotka sitten tuovat meitä kulttuurisesti lähemmäs toinen toisiaan.

Edustaja Rundgren nosti erittäin hyvin esille uusien rajaesteiden ehkäisemisen ja varsinkin valiokuntatyön, ja minä toivoisin totta kai yhteistyöministerinä, että kaikki edustajat voisivat olla hereillä jo valiokuntavaiheessa: onko tässä jotain rajaestettä, onko tässä jotain piilevää? Tosiasia on se, että sehän liittyy erityisesti kysymyksiin, jotka koskettavat työmarkkinoita ja jotka koskettavat sosiaalilainsäädäntöä ja eläkkeitä. Jos näissä valiokunnissa voitaisiin olla erittäin tarkkana ja hereillä, se olisi hyvä. Neljän kuukauden sääntö — ei kai sillä pahaa tarkoitettu, mutta tosiasiallisesti, niin kuin hyvin tiedetään, se on kausityön tekemisen este.

Ledamot Thors frågade om socialkonventionen om bistånd och hjälp. Tanken är bra. Jag inte exakt var vi jobbar på den här frågan just nu, men jag kommer att ta reda på det.

Edustaja Haapanen puhui niistä 13 rajaesteestä, jotka on vedetty alas ja sitten siitä, mistä myös edustaja Wallinheimo puhui, mitä se on EU-tasolla, käsitelläänkö näitä. Kyllä varmasti käsitellään, mutta se jälleen kerran riippuu, missä neuvostossa ollaan. Aika usein joudutaan puuttumaan siihen, miten meidän pohjoismainen yhteistyö, miten rajakysymykset tässä ja tässä liittyvät tähän EU-lainsäädäntöön. Tietysti on ehkä helppo tietyissä vaiheissa luoda sellaista kuvaa, että EU tuo lisää rajaesteitä Pohjoismaiden välille. Näin ei ole. Yksittäisiä esimerkkejä toki on, ja silloin me olemme pyrkineet ottamaan ne huomioon siinä EU-lainsäädäntökeskustelussa. Mitään tällaista varsinaista koordinaatioelinta ei ole, vaan se on sitten jokaisen ministerin vastuulla käydä pohjoismaisten kollegojen kanssa tätä keskustelua.

Edustaja Kymäläinen nosti hyvin esille yksilön arjen turvasta ja toimeentulosta, miten olemme siihen kysymykseen, lähinnä Tanskassa, reagoineet. Siihen minulla ei ole tietoa, mutta hankimme sen tiedon ja annamme teille siitä vastauksen.

Ledamot Östman lyfte fram språkfrågan och de nordiska marknaderna och konstaterade att man måste tala kundernas språk, och det stämmer. Man ska tala kundernas språk, och det hjälper förstås då när vi promoverar export och försöker göra handel med de andra nordiska länderna.

Edustaja Autto kysyi saamenkielisten asemasta ja siitä, että ollaan eriarvoistavassa tilanteessa, kun määritellään saamelaisuutta. Kyllä, valitettavasti, ja pitää paikkansa. Ehkä siinä oli myös pieni vihje meidän Suomen viranomaisille, kun edustaja Autto totesi, että meillä on sinänsä ihan hyvä lainsäädäntö, mutta ehkä vähän ahdas tulkinta siitä. Olemme tästä ongelmasta tietoisia ja nappaamme siitä kopin.

Edustaja Satonen puhui vapaasta liikkuvuudesta. Kyllä, sitä pitää yrittää estää, ja minun mielestäni koko tämän keskustelun ydinhän on se, että meidän pitää purkaa niitä rajaesteitä, jotka ovat olemassa. Lainsäädäntötasolla ne joskus vaikuttavat ja tuntuvat siltä, että eihän tämä ole todellinen este, mutta silloin, kun se on este ihmisen arjessa, se pitää nähdä myös lainsäädännöllisenä esteenä. Me puhumme paljon siitä, että ihmiset, tavarat, raha ja palvelut liikkuvat täysin vapaasti Pohjoismaissa. Kyllä, mutta sen täytyy myös tapahtua konkreettisesti.

Edustaja Kääriäinen hyppäsi jo ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon kyytiin. Sitä ei rajaesteenä tässä vaiheessa pidetä, ja Nordefcosta ei muistaakseni hirveästi keskusteltu, mutta erittäin tärkeä yhteistyöaihe.

Siis yhtä kaikki minun mielestäni erittäin hyviä huomioita, ja me otamme näistä tiukat muistiinpanot sihteeristön johdolla ja viestitämme niitä eteenpäin valtioneuvostolle.


Astrid Thors (r):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Vi har konstaterat att det är viktigt att vi för den här debatten i dag. Jag är tacksam för att minister Stubb uppmärksammade minister Ole Norrback, som sitter här i dag. Han är mycket av en Mr. Gränshinder och en aktiv undanröjare av sådana. Det är viktigt att vi har starka skrivningar i regeringsprogrammet och det är viktigt att vi följer upp med hur lagstiftningen fungerar i praktiken. Det har vi också diskuterat här i dag.

Får jag ännu sedan nämna några gränshinder som jag själv har upplevt. Vi har olika standarder för gasflaskor, så det betyder att om man åker med en finländsk båt över till Sverige måste man ha mycket gas i, för man kan inte byta flasta. Det är lite samma som i pantsituationen. Det finns många danska affärer som inte accepterar betalkort och bankkort från de andra nordiska länderna. Det är fel, för att inte tala om att vi har olika standarder på arkivmapparna.

Mutta hyvät ystävät, tässä raportissa on hyvin paljon keskitytty myöskin vapaaseen liikkuvuuteen ja sosiaaliturvaan, ja niin kuin keskustelussa todettiin, me olemme olleet vapaan liikkuvuuden laboratorio jo 50 vuotta. Mutta liikkuvuus on saanut uusia muotoja: ei muuteta vain kerran elämässä, vaan muutetaan monta kertaa työn perässä, opiskelun perässä jne. Siksi todella toivoisin, että katsoisimme vielä kertaalleen, niin kuin ministeri Stubb lupasi, tätä uutta sosiaalisopimusta, vastaako se näihin haasteisiin, mitä tämän päivän muuttaminen tarkoittaa.

Olen myöskin samaa mieltä kuin edustaja Lipponen, että tärkeintä on vahvistaa opiskelijoiden mahdollisuuksia nauttia koko opetustarjonnasta koko pohjoismaisessa kokonaisuudessa. Valitettavastihan oli käydä niin, että esimerkiksi Ruotsi olisi sulkeutunut suomalaisilta opiskelijoilta, kun vähän nukuttiin meidän opetusministeriössämme, kun Ruotsi uudisti korkeakoulusääntöjään. Mutta onneksi ilmeisesti tämä este on nyt poistunut.

Det förebyggande arbetet har vi också betonat här i dag, att vi gemensamt påverkar inom EU:s socialsektor och inom standardiseringen, att vi strävar efter att standarder som är viktiga för den ekonomiska sektorn görs upp gemensamt och att vi införlivar EU-regelverket på ett sådant sätt att nya hinder inte uppstår.

Jag tror att det är viktigt att när vi tittar på de sociala frågorna ska vi inse att det kan inte vara ett nollsummespel där vi räknar med att okej, det här kan betyda en miljon förlust i budgeten för Finland detta år, om det är en stor vinning för de enskilda medborgarna. Den fria rättigheten att flytta måste gälla också de svagaste i vårt samhälle.

Sedan vill jag betona att jag efterlyste inte en ny tv-kanal, eftersom det har utretts och det har hållits på, men det skulle vara hemskt enkelt att klippa ihop ett veckonyhetsmagasin av de bästa bitarna som finns här och sända dem, och just den samiska kanalen har varit min förebild. Jag vet inte hur många av oss som till exempel vet att Danmarks rikaste man har dött förra veckans söndag, han som har påverkat sjöfarten oerhört mycket och som donerade danska operan till det danska folket.

Jag tror att vi har en nytta av att veta lite mera, och det finns kanske tyvärr vissa delar i den norska diskussionen om Breivik som vi också skulle vilja direkt följa med, med den textning som finns. Det är en enkel, enkel sak. Dessutom hoppas jag när det gäller tv-samarbetet att man än en gång kan titta på om det finns några hinder som copyrightlagstiftningen och reglerna ställer upp för det som allt mera blir tv-formatet, tv on demand.

Tv-yhteistyössä on myöskin katsottava, onko nyt tekijänoikeussäännöksissä sellaisia esteitä, jotka estävät käyttömuotoa nimeltään tv on demand, joka on tulossa entistä enemmän, elikkä tällaisia paljon paljon pienempiä — en usko uusien kanavien luomiseen, vaan näihin uusiin muotoihin, että me voimme yhdistää paremmin voimamme, kun myöskin puolustamme ja kehitämme pohjoismaista tekijänoikeusjärjestelmää ja uusia lisensointimahdollisuuksia.


Maarit Feldt-Ranta (sd):

Arvoisa puhemies! Herr talman! Passivapaus, avoimet työmarkkinat, yhteisvaluutta ja muu liikkuvuutta tukeva kehitys on viime vuosikymmeninä luonut kansalaisille ja ehkä myös meille päättäjille illuusion siitä, että elämme rajattomassa maailmassa.

Erityisesti nuoret ikäluokat ja aktiivinen sukupolvi ovat tottuneet internetin ja lisääntyvän liikkuvuuden ja matkustelun ajassa siihen, ettei turhaa byrokratiaa tai rajamuodollisuuksia tarvita. Maailma tuntuu kovin avoimelta. Lisäksi Pohjoismaissa meillä on liikkuessamme paitsi pitkät perinteet myös yhteinen kulttuuri ja yhteiskuntajärjestys, ja on yleinen käsitys, että liikkuminen täällä on helppoa, kunnes törmäämme rajaesteisiin, joita on runsaasti erityisesti työmarkkina- sekä sosiaaliturva- ja perhe-etuuksissa. Sadattuhannet pohjoismaalaiset törmäävät näihin esteisiin vuosittain, ja päivittäisiä ongelmia nämä esteet ovat kymmenilletuhansille pohjoismaalaisille. Ihmisille tämä näkyy arjessa muun muassa siten, että lapsilisät jäävät saamatta, eläkkeet leikkaantuvat tai työharjoitteluun ei päästä. Kaikki toimijat näyttävät olevan jopa liikuttavan yksimielisiä siitä, että rajaesteiden poistaminen hyödyttäisi kansantaloutta koko Pohjolassa, puhumattakaan arjen helpottumisesta yksittäisten ihmisten tai yritysten kohdalla.

On varmasti realistista todeta, että rajaesteiden poistamisessa ei ole kyse mistään määräaikaisesta hankkeesta tai projektista, vaan ikuisuusprojektista, kuten ministerikin täällä aikaisemmin totesi. Siksi onkin syytä kiinnittää huomiota siihen, miten me voimme muuttaa toimintatapoja siten, että mahdollisimman tehokkaasti voisimme puuttua ja ennaltaehkäistä uusia esteitä. Niin kuin täällä aikaisemmin on tullut esille, meillä Suomessahan ovat jo nyt lainsäädäntöohjeet, joiden mukaan lakeja laadittaessa tulisi sisällyttää lakiesityksiin kuvaus muiden Pohjoismaiden vastaavista lainsäädännöistä tai käytännöistä. Valitettavan usein tällaiset arvioinnit jäävät kuitenkin toteuttamatta, ja ryhtiliikettä tarvitaan niin lakivalmistelussa kuin päätöksenteossa. Lisäksi näitä ohjeita olisi syytä täydentää koskemaan yleisen pohjoismaisen arvion lisäksi myös rajaestearviota. Tämä on ilmainen vinkki, jonka Pohjoismaiden neuvoston presidentti Kimmo Sasi täällä aikaisemmin esitti, ja yhdyn siihen ja toivon, että hallitus tähän tarttuu.

Myös EU-direktiivien ja muiden päätösten toimeenpanon yhteydessä syntyy rajaesteitä. Eri Pohjoismaat tulkitsevat direktiivejä eri tavalla, eikä riittävää koordinaatiota ole, eli sekä ennakoivan että soveltavan koordinaation lisäämisessä vastuu on sekä virkamies- että poliitikkotasolla. Kansalaisten kannalta on tärkeää, että huolehdimme kestävällä tavalla myös siitä, että ne yksittäiset ihmiset tai yritykset, jotka painivat rajaesteiden kanssa omassa elämässään, saavat siihen apua. Siksi olenkin hyvilläni, että myös yhteistyöministeri Stubb innostui ajatuksesta, että voisimme yrittää keksiä, löytää jonkun tahon, joka koordinoisi näihin esteisiin liittyviä asioita myös kansalaisten suuntaan.

Arvoisa puhemies! Olemassa olevia rajaesteitä on runsaasti, eikä niitä ole syytä tässä erityisesti kahlata läpi, mutta haluan tässä keskustelussa kuitenkin nostaa esille yhden yksittäisen rajaesteen, johon ministeri Stubbkin esittelypuheenvuorossaan kiinnitti huomiota, nimittäin eläkkeet. On jokaisen maan omassa harkintavallassa, miten se kehittää eläkelainsäädäntöään. Tämä kuitenkin johtaa valitettavan usein sellaisten yksittäisten ihmisten osalta, jotka ovat työskennelleet kahdessa tai useammassa Pohjoismaassa työuransa aikana, kestämättömään tilanteeseen. Suomelle tämä on kasvava ongelma siksi, että suurten ikäluokkien muuttoliike ja paluumuutto Suomen ja Ruotsin välillä lähestyvät nyt eräänlaista lakipistettä. Näiden tapausten määrä tulee lähivuosina lisääntymään merkittävästi.

Tunnemme kymmenittäin tapauksia, joissa Suomeen takaisin muuttanut on täällä todettu työkyvyttömäksi ja henkilölle on myönnetty sairauseläke. Ruotsi puolestaan ei käytännössä enää myönnä sairauseläkettä, vaan joko työkyvyttömyys- tai sairauspäivärahoja, ja asettaa osittaiseen kuntoutusvelvoitteeseen, joka edellyttää Ruotsissa asumista. Käytännössä tämä johtaa näiden ihmisten kohdalla tilanteeseen, jossa henkilö joutuu kitkuttelemaan Suomessa alle minkäännäköisen toimeentulominimin. Lähes 80 prosenttia kaikista sairauseläkepäätöksistä menee ristiin Suomen ja Ruotsin viranomaisten välillä. Kärsijäksi jää yksittäinen ihminen, jolla ei siis kaiken lisäksi ole mitään tahoa, jonka puoleen hän voisi asiassa kääntyä tai joka ajaisi hänen asiaansa.

Arvoisa puhemies! Koska kello käy, totean lopuksi, että kaiken kaikkiaan voi todeta, että pohjoismaista yhteistoimintaa ja sen hallinnointia vaivaavat tietysti kaikki samat hallinnontaudit kuin muutakin kansainvälistä toimintaa, mutta pohjoismainen yhteistyö poikkeaa kaikesta muusta kansainvälisestä toiminnasta siinä, että se on hyvin vahvasti ankkuroitu kansaan, tavallisiin ihmisiin ja heidän arkisiin ongelmiinsa, ja se on arvo sinällään, ja sen tulisi myös kannustaa meitä, kansanedustajia, tässä työssä.


Silvia Modig (vas):

Arvoisa puhemies! Myös minä pidän pohjoismaista yhteistyötä erittäin tärkeänä ja uskon, että sen merkitys tulee tulevaisuudessa kasvamaan. Sen takia olen erityisen iloinen siitä, että täällä on tänään käyty vilkasta keskustelua tämän asian ympärillä.

Pohjoismaisessa yhteistyössä rajaesteet ovat selkeästi tärkein ja konkreettisin asia. Rajaesteissä, kuten kaikissa asioissa, ennaltaehkäisy on paljon järkevämpää, kuin korjata jo luotuja ongelmia. Selonteosta käy ilmi, että vaikka rajaesteyhteistyötä tehdään paljon ja vanhoja esteitä on saatu ansiokkaasti purettua, tulee uusia esteitä enemmän tilalle. Oma roolinsa on tietysti EU:n ohjeistuksilla, mutta tämä kehitys meidän on saatava kääntymään.

Vuonna 2008 toimintansa aloittanut rajaestefoorumi on onnistunut mielestään työssään erittäin hyvin. Se on onnistunut konkretisoimaan ongelmakohtia ja tekemään ehdotuksia niitten poistamiseen vaadittavista toimenpiteistä. Rajaestefoorumi on kuitenkin neuvoa antava elin, ja koska pohjoismainen yhteistyö kokonaisuudessaan on ennen kaikkea poliittisen tahdon varassa, vaatii asioiden edistyminen yhteistä poliittista tahtotilaa meiltä kaikilta. Minä toivon, että edustajat, kollegat näkevät tämän työn tärkeyden ja hyödyn suomalaisille, niin ihmisille kuin yrityksille, ja että poliittista tahtoa näihin kysymyksiin löytyy. Helpoimmin me voimme toimia juuri, niin kuin edustaja Rundgren aiemmin toi esiin. Kun me saamme uuden esityksen eteemme, me kysymme yksinkertaisen kysymyksen siitä, mitkä ovat tämän vaikutukset rajaesteisiin. Juuri siitä syystä, että Pohjoismaiden neuvostossa ei ole päätösvaltaa vaan se antaa suosituksia, kannatan edustaja Sasin ajatusta siitä, että lakiesitys, jonka me saamme eteemme, sisältäisi jonkunlaisen analyysin siitä, mikä on niitten vaikutus rajaesteiden syntymisen ehkäisyyn.

Valtioneuvosto nostaa selonteossaan monta hyvää hanketta, jotka olisivat toteutettavissa kansallisin toimenpitein. Näistä haluan nostaa esille yhden eli työharjoittelun mahdollistamisen toisessa Pohjoismaassa. Se ei nykytilassa ole mahdollista, ellei työnantaja ole suomalainen juridinen henkilö. Ongelma liittyy vakuutuskäytäntöön ja tapaturmavakuutuslakiin. Suomalaiset nuoret, heidän syrjäytymisensä ja mahdollisuutensa työllistyä ovat tämän hallituksen erityinen painopistealue. Uskon, että myös näille nuorille mahdollisuus hakeutua harjoitteluun tai muuhun työmarkkinatoimenpiteeseen toiseen Pohjoismaahan toisi aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Samalla nuoret kansainvälistyisivät ja kehittyisivät osaksi uusia työmarkkinoita, jotka koko ajan muuttuvat globaalimmiksi. Myös nuorten kielitaito ja sosiaaliset kyvyt kohentuvat tällaisessa vaihdossa. Asia vaatii lakimuutoksia, jotka toivon mukaan ovat jo työn alla työ- ja elinkeinoministeriössä. Kielikeskusteluun on myös muistutettava se, että ruotsin kielen taito on olennainen mahdollisuus hyötyä täysimääräisesti Pohjoismaiden yhteistyön tuomista mahdollisuuksista.

Siviiliammatiltani televisiotoimittajana en malta olla puuttumatta keskusteluun tv-kanavasta. En missään nimessä kannata yhteispohjoismaista tv-kanavaa, koska näen, että se on menneen talven lumia. Sen sijaan netissä sillä voisi olla paikkansa, mutta ei perinteisenä kanavana. Yleisradiot sen sijaan voisivat tehdä paljon laajempaa yhteistyötä ohjelmien vaihdossa, mutta se taas tuo meidät uusien ongelmien pariin. Niin netissä levitettävistä kuin Ylen kanavilla levitettävistä ohjelmista on ratkaisematta vielä monia tekijänoikeuskysymyksiä, aivan niin kuin edustaja Thors viittasi, ja uusi tekniikka ja uusi media luovat meille aivan uudet haasteet tekijänoikeuksien suhteen. Tässä meidän tulee olla tosi varpaillamme, koska näistä saattaa muodostua uusia esteitä meidän täydelliselle yhteiselle pohjoismaiselle elämällemme.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän keskustelu rajaesteistä on toteutettu lähes samanaikaisesti kaikissa Pohjoismaissa. Tämä on uraauurtavaa ja erittäin hyvä avaus ja toivottavasti tuo konkretiaa, koska se on se, mitä me tarvitsemme. Me tunnistamme ongelmat, me tiedämme toimenpiteet, me tarvitsemme nyt konkretiaa tämän työn taakse. Monet näistä esteistä ovat purettavissa ilman suuria kustannuksia tai valtavaa työtä, se vaatii tahtoa ja konkreettisia tekoja. Onnekseni uskon, että meillä on nyt sellainen yhteistyöministeri, joka varmasti pistää tuulemaan.


Mikaela Nylander (r):

Värderade herr talman! Regeringens redogörelse om gränshindren i Norden är verkligen intressant läsning. Redogörelsen klargör hur svårt det är i praktiken att eliminera eller, ännu värre, förhindra att gränshinder överhuvudtaget uppstår. Redogörelsen sår ändå hoppets frö i och med att man i den identifierar konkreta medel för hur vi kan undanröja hinder för det gränslösa Norden vi vill värna om och också utveckla, så att det motsvarar dagens krav på att fritt kunna bo, studera och jobba i hela Norden.

Selonteossa tuodaan esiin, miten johdonmukaisesti Suomi on ollut mukana selvittämässä rajaesteitä ja myös, miten olemme olleet aktiivisia niiden poistamiseksi. Tässä istuu seuraamassa tätä täysistuntoa rajaesteiden poistamisen grand old man, Ole Norrback, jolla on varmasti ideoita vieläkin, mitä voidaan hyödyntää tulevaisuudessakin.

Paljon onkin jo saatu aikaan. Viime vuonna eliminoitiin 13 rajaestettä. Suomi myös nosti rajaestetyön yhdeksi keskeisimmistä kysymyksistä toimiessaan pohjoismaisen yhteistyön puheenjohtajamaana viime vuonna. Tämänhetkinen kehitys on kuitenkin huolestuttava. Rajaesteet vaikuttavat nimittäin olevan määrällisesti kasvussa siitä huolimatta, että niiden poistamiseksi tehdään kovaa työtä. Tämä johtunee siitä, että yhteiskuntamme ovat yhä monimutkaisempia ja moniulotteisempia.

Den nuvarande trenden bör brytas. Det är viktigt speciellt för den enskilda individen att de olika gränshindren elimineras. De existerande gränshinder som räknas upp i redogörelsen tangerar sociala och ekonomiska rättigheter såsom tillgången till boenderelaterat socialskydd, möjligheten att utföra arbetspraktik i ett annat land, ersättning för resor över gränsen för arbetsintervjuer, bestämmelser gällande förtids- och sjukpensionering och tillgång till rehabilitering i boendelandet. Listan kan göras ännu längre. En arbetsgrupp har under fjolåret definierat 36 olika gränshinder bara inom social- och arbetsmarknadspolitiken.

De valda arbetssätten för att eliminera gränshindren är bra. Det gäller att å ena sidan eliminera redan existerande hinder och å andra sidan samtidigt förhindra att nya gränshinder uppstår. Det senare är kanske det viktiga. Koordinering på olika nivåer inom och mellan de nordiska länderna krävs för att vi ska lyckas i arbetet.

Arvoisa puhemies! Yhteistyötä vaaditaan ennen kaikkea virkamiestasolla. Työryhmän laatima lista 36 rajaesteestä sosiaali- ja työmarkkinapolitiikan saralla on erinomainen alku ja nyt käytävä keskustelu koskee juuri sitä, miten näitä rajaesteitä voidaan poistaa lainsäädännön kautta. Tarvitsemme konkreettisia toimintatapoja niiden lisäksi, jotka mainitaan selonteossa. Jotkut rajaesteet ovat eliminoitavissa kansallisen lainsäädännön kautta, mutta toiset esteet vaativat yhteistyötä Pohjoismaiden välillä ja yhteisiä lainsäädännöllisiä kehittämishankkeita. On todellakin haasteellista, että rajaestetyöllä ei ole viranomaista, jolla olisi vastuu esteiden eliminoimisesta, vaan kyse on maiden välisestä yhteistyöstä, joka ei ole samalla tavalla oikeudellisesti sitovaa kuin esimerkiksi EU:n määräykset. Pohjoismaisessa yhteistyössä vaaditaan poliittista tahtoa rajaesteiden poistamiseksi, samanaikaista, samankaltaista tahtoa kaikissa Pohjoismaissa.

Värderade talman! Det krävs alltså en gemensam politisk vilja för att eliminera gränshindren samt för att förhindra att nya uppstår. Vi behöver en gemensam definition av vad det gränslösa Norden är — eller snarare ska vara — i dag för att vi ska veta vad vi eftersträvar då vi eliminerar gränshinder. Vi behöver också en vision om vad morgondagens, framtidens, gränslösa Norden egentligen innebär.

Jag önskar minister Stubb, regeringen och ministerierna resultatrik arbetsglädje för att komma åt gränshindren. Enbart om det här lyckas kan vi leva upp till vår vision om det gränslösa Norden på alla nivåer.


Peter Östman (kd):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Vaikka EU:n sisämarkkinat ovat laajat ja tärkeät suomalaisten yritysten kannalta, meidän ei pidä väheksyä Pohjoismaiden tarjoamia mahdollisuuksia. Olemme nimittäin viime aikoina kuulleet hälyttäviä raportteja Suomen vaihto- ja kauppataseen negatiivisesta kehityksestä, ja siinä mielessä on äärimmäisen tärkeää, että hallitus sekä myös muut viranomaistahot tekevät jatkuvaa työtä poistaakseen yritystoimintaa haittaavia esteitä.

Värderade talman! Trots att den inre marknaden i Europa är mycket viktig för de finländska företagen så förstår vi alla att den nordiska marknaden är av största betydelse för våra mikro- och småföretag. Vi har under de senaste månaderna hört rapporter om underskott i både handels- och bytesbalansen, och därför så är det av yttersta vikt att alla sådana hinder som bromsar utvecklandet av näringslivet elimineras.

Bland de olika exemplen på gränshinder som utredningen innehåller finns flera graverande sådana. Bland annat råder olika standarder och certifieringar inom tjänstesektorn samt olika standarder också för byggnadsmaterial. Ett tredje graverande exempel på gränshinder är olika infrastrukturer och teknik när det gäller e-handel.

Ärade talman! Med beaktande av den allt mera hårdnande konkurrensen på den globala marknaden är det viktigt, alldeles såsom också ledamot Rundgren nämnde, att regeringen och respektive ansvariga myndigheter gör allt för att eliminera onödiga gränshinder vilka bromsar näringsliv och företag.

Jag vill också passa på att tacka utredningsman Ole Norrback samt ordföranden för Nordiska rådets finska delegation, ledamot Rundgren, för en väl utförd rapport och hoppas på att dessa gränshinder småningom ska kunna elimineras.


Suna Kymäläinen (sd):

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvosto on ottanut rajaesteiden lieventämisen ja poistamisen tärkeäksi teemakseen vuonna 2011. Istunnossa rajaesteitä käsiteltiin omana erillisenä osanaan. Työskentelen Pohjoismaiden neuvostossa kansalais- ja kuluttajavaliokunnassa ja esittelin tuolla Kööpenhaminan kokouksessa valiokuntamme mietinnön aiheesta.

On hyvä, että Suomen parlamentti on käynyt tänään asiasta keskuudessaan keskustelua ja ymmärtää lainsäädäntötyössään, että jokaisen lain kohdalla tulisi huomioida, luoko säädettävä laki uusia rajaesteitä. Rajaestekysymykset ovat pohjoismaisten yhteiskuntien kasvun kannalta niin merkittäviä, että vastaavaa teemakeskustelua käydään jokaisessa Pohjoismaan parlamentissa. Sujuva työskentely ja eläminen Pohjoismaissa edellyttävät esteiden purkua. Osa esimerkiksi työntekoon liittyvistä esteistä tulee vastaan samoin tein. Osa esteistä ilmenee vasta vuosien kuluttua, esimerkiksi jos joutuu työttömäksi tai on siirtymässä eläkkeelle.

Parlamentaarikot ovat se tekijäkunta, jotka rajaesteitä voivat poistaa. Osaan esteistä voimme vaikuttaa kansallisin päätöksin, kuten esimerkiksi työharjoittelumahdollisuuksien lisäämisessä. Tällä hetkellä työharjoittelu toisissa Pohjoismaissa ei ole lain mukaan mahdollista, ellei työnantaja ole suomalainen juridinen henkilö. Toiset rajaesteet vaativat yhteispohjoismaista työstämistä. Näitä ovat erityisesti varhais- ja sairaseläkkeitä koskevien säädösten yhteensovittaminen tai kuntoutuksen järjestyminen asuinmaassa.

Rajaesteitä ryhmitellään kolmeen eri kategoriaan: sosiaalihuoltoon ja sosiaalipalveluihin liittyviin asioihin, työmarkkina-asioihin ja sosiaaliturva-asioihin, joissa suurta roolia näyttelevät muun muassa perhe-etuuksiin liittyvät asiat, kuten lapsilisiin tai asumistukiin liittyvät oikeudet tai äitiys-, isyys- ja muihin vastaaviin etuuksiin liittyvät asiat. Esimerkiksi vanhempainrahaa voi saada vain, jos on työskennellyt tietyn aikaa ennen lapsen syntymää kyseisessä maassa, josta vanhempainrahaa haetaan. Jos siis muutat raskaana ollessasi toiseen maahan etkä ehdi työskentelemään kyseisessä maassa, et voi saada vanhempainrahaa mistään maasta. Tämä on käsittämätöntä mutta totta. Tämä on vain yhtenä mainittuna esimerkkinä. Kaikkiaan rajaesteitä on laskettu olevan 35 kappaletta, joten töitä niiden poistamiseksi riittää jokaisella Pohjoismaan parlamentaarikolla.

Rajaesteiden poistaminen hyödyttää kansantaloutta koko Pohjolassa. Kymmenettuhannet ihmiset sukkuloivat päivittäin rajojen yli Pohjoismaissa työpaikan, opiskelun tai rakkauden johdosta. Ihmisillä on halua elää Pohjolan sisällä antamatta rajojen muodostaa estettä. Siksi myös byrokratian tulisi olla joustava ja liikkuvuutta mahdollistava.


Satu Haapanen (vihr):

Arvoisa puhemies! Itse olen kasvanut rajalla, Tornion ja Haaparannan välisellä raja-alueella, ja sillä tavalla rajojen ylittäminen on ollut aina itselleni normaalia ja jotenkin itsestään selvää, kunnes sitten eräänä päivänä nuorisoryhmän kanssa, joka tuli Murmanskista, matkustimme Luulajaan leirille ja siinä Tornion ja Haaparannan välisellä rajalla nämä Murmanskin nuoret ilakoivat ja hyppelivät maasta toiseen. Se oli heille sellainen kokemus, joka minullekin on jäänyt mieleen. Silloin, siinä hetkessä, olin erittäin ylpeä siitä, että me Pohjoismaissa olemme jo vuosikymmenien ajan — ja voisi sanoa, että vuosisatojen ajan — ylittäneet rajoja ilman esteitä. Näin ainakin luulin, kunnes sitten valtuuskunnan jäsenenä pääsin töihin Pohjoismaiden neuvostoon kansalais- ja kuluttajavaliokunnan puheenjohtajaksi ja ymmärsinkin, että näitä rajaesteitähän on kymmeniä ja näihinhän meistä jokainen poliitikkokin on törmännyt tuolla vaalikentillä, kun ihmiset ovat tulleet puhumaan näistä konkreettisista ongelmista.

Nämä eivät ole todellakaan yksittäisiä tapauksia, vaan kyllä tällä on kansantaloudellista merkitystä. Rajaesteet maksavat. Ne maksavat, sanottaisiinko, miljoonia, ehkä jopa miljardeja euroja. Rajaesteet koskettavat maasta toiseen liikkumista, tavaroitten liikkumista, palveluitten liikkumista, investointia, opiskelijoitten elämää, perheen perustamista, lähes kaikkia elämänalueita.

Ongelmakenttä on monimutkainen, mutta ei ole mahdotonta kuitenkaan ratkoa näitä rajaesteitä. Nyt oikeastaan vasta vuodesta 2007 alkaen Suomessa pidetyn konferenssin jälkeen on toden teolla pureuduttu näihin Pohjoismaitten välisiin rajaesteisiin. Rajaestefoorumi on tässä hieno työfoorumi, joka esittää konkreettisia ongelmia, myöskin konkreettisia ratkaisuja. Sitten on ministeriöitten tehtävä ja meidän poliitikkojen tehtävä tarttua näihin ongelmiin ja ratkoa niitä.

On totta, että tarvitaan selkeä osoite, mihin kansalaiset voivat osoittaa huolensa, tuoda ne ongelmansa esille. Nyt tällä hetkellä tämmöinen selkeä osoite on ainakin hämärän peitossa. Toki meillä on näitä neuvontapisteitä eri puolilla Pohjoismaita — myöskin Tornion ja Haaparannan välille on nyt tämmöinen piste avattu, mistä voi hakea apua — mutta kyllä olen sitä mieltä, että joka ministeriössä pitäisi olla joku vastuuhenkilö, jolle ainakin voisi sitten kansalainen soittaa.

Jos työssäkäynti rajojen yli olisi helpompaa, niin verotulot kasvaisivat, työihmisten lahjakkuudet siirtyisivät maasta toiseen, työttömyydestä päästäisiin töitten tekoon, ja tämä jo säästäisi kymmeniä tuhansia euroja yhden ihmisen kohdalla. Näitä halukkaita ihmisiä olisi tuhansittain, siitä kuulin rajaestefoorumissa viime marraskuussa Tukholmassa. Rajaesteet rajoittavat kasvua, ja jos pystyttäisiin harmonisoimaan standardeja, niin esimerkiksi rakennusala vilkastuisi. Rajaesteet luovat jo sinällään epävarmuutta, pienentävät ihmisten mahdollisuuksia ja vähentävät halukkuutta hakea töitä rajojen yli. Tässä maailmassa, jossa Pohjoismaat ovat yhdessä hyvin pieni talous, olisi syytä koota kaikki voimat yhteen talouden kasvattamiseksi mutta myöskin siksi, että saataisiin kaikki potentiaaliset henkilöresurssit käyttöön.

Ikävimmillään rajaesteet näyttäytyvät silloin, kun ihminen tippuu sosiaaliturvan piiristä muuttaessaan maasta toiseen. Näin käy esimerkiksi pohjoismaalaisille työntekijöille, kun he työskentelevät alle 4 kuukautta esimerkiksi hiihtokeskuksissa. Ja tietysti on ikävää, jos opiskelija jää opintotukijärjestelmän ulkopuolelle.

Sitten yksi esimerkki ratkaistusta rajaesteongelmasta on esimerkiksi Ruotsin ja Suomen välillä liikkuvat taksit. Ennen oli laitonta kuljettaa asiakasta maasta toiseen, mutta tämä on hyvä esimerkki siitä, missä rajaeste on ratkaistu, ja nyt tämä on laillista toimintaa.

Miten rajaesteitä ratkaistaan? Meillä on paljon esityksiä. Näitä on esittänyt Ole Norrback, näitä on esittänyt ministeri Risikko ja moni muu. Pitäisi jo siellä Brysselissä miettiä, kuinka direktiivit ja eurooppalainen lainsäädäntö vaikuttavat Pohjoismaitten toimintaan. Jokainen voi ottaa asioita omassa valiokunnassaan esille.

Nyt minulta loppuu aika, mutta minä haluaisin päättää siihen, että tämä on aika hieno päivä ja minä toivon, että jokainen kansanedustaja tästä eteenpäin on tarkkana ja avaa silmänsä näille rajaesteongelmille.


Maria Tolppanen (ps):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan rajaesteistä, on kyse hyvin pitkälle kansallisista lainsäädännöistä, kuten ministeri Stubb tuossa aikaisemmin totesi, mutta sen lisäksi meitä koskevat myös yhteispohjoismaiset yhteiset säännöt ja säädökset ja niiden lisäksi EU-lainsäädäntö, eli aika mielenkiintoisessa sopassa näitä asioita tällä hetkellä käännetään ja yritetään rajaesteitä poistaa. Se on toki tärkeä asia.

Kansallisesta vastuusta yhtenä esimerkkinä on eläkkeet. Elikkä jos on oltu naapurimaassa töissä, niin eläkkeen kaksoisverottaminen on valitettavasti vielä tänä päivänä totta. Se on asia, joka on kiinni pelkästään meidän omasta parlamentaarisesta, poliittisesta päätöksestä.

Toinen asia, missä pitäisi tehdä yhteispohjoismaista yhteistyötä, on veronpalautusten saaminen toisesta Pohjoismaasta omalle tilille. Se on tällä hetkellä ongelma. Me elämme nyt tänä vuonna, 2012, sellaista aikaa, milloin esimerkiksi Norja palauttaa veronpalautuksia vuodelta 2007, ja nämä siinä tapauksessa, että on huomannut pyytää näitä veronpalautuksia takaisin. Eri maissa on erilaisia säännöksiä. Norjassa muun muassa oli vuonna 2007 säännös, että he eivät maksaneet kaikkia veronpalautuksia silloin, ja jos ei niitä nyt huomaa hakea, niin ne jäävät saamatta. Varsin kimurantti tilanne siis, mutta tälle asialle pitäisi tehdä jotain.

Tällä hetkellä agendalla Pohjoismaisessa neuvostossa on tietysti arktisen hyödyntäminen ja sitä myötä työvoiman vapaa liikkuminen. Me tarvitsemme sellaista työvoimaa, joka pystyy liikkumaan suhteellisen nopeasti maasta toiseen sen mukaan, mitä arktisen hyödyntämisen myötä tarvitaan. Meillä on olemassa ja tulee olemaan ja meillä tullaan tarvitsemaan reppumiehiä ja reppunaisia, jotka sutjakkaasti sukkuloivat eri maiden välillä. Heidän kohdallaan täytyy pitää huoli siitä, että jos tapahtuu jotakin ennalta arvaamatonta, esimerkiksi sairastuminen tai loukkaantuminen tai jopa niin, että jos siellä on aviopari sukkuloimassa ja toinen sattuisi kuolemaan, niin tämä yhteispohjoismainen turvaverkko pitäisi myös silloin. Siinä on isoja reikiä. Siinä on niin isoja reikiä, että siihen tarvitaan aikamoinen verkonpaikkaaja, joka saa sen verkon kiinni, mutta koetetaan yksi reikä kerrallaan kiinni.

Tähän samaan asiaan liittyy myös kabotaasiliikenne. Otan tämän asian sen takia esille, koska ministeri Stubb on täällä. Nyt on niin, että meillä on olemassa kabotaasisäännöt, niin kuin tiedämme. Suomi sukkuloi aika hyvin rekoillaan pitkin Norjaa, koska siellä ei vastaavia sääntöjä ole oikeastaan eikä niitä ainakaan tarkisteta. Meillä on tällä hetkellä säännöt, joiden mukaan EU-alueelta tulevat autot saavat tehdä kolme purkausta viikossa eri paikoissa tai lastata — purku ja lastaus lasketaan aina yhdeksi — ja sitten kolmessa kuukaudessa kymmenen kertaa saa tehdä tämän. Sen jälkeen täytyy käydä siellä omassa maassa.

Mutta nyt Euroopan unionista on tulossa uusi direktiivi vuonna 2014, ja se sisältää sellaisen asian, että kabotaasisäännöt puretaan Suomesta kokonaan. Tämä tarkoittaa silloin sitä, että kaikki euroalueen sisällä olevat autot, elikkä Pohjoismaissa kaikki muut paitsi Norja, saavat ajaa Suomessa niin paljon kuin sielu sietää, kuljettaa tavaraa maan sisällä, ottaa pisteestä a ja viedä pisteeseen b. Sen jälkeen, kun tämä säännös tulee — senkään jälkeen — venäläiset eivät saa vielä ajaa meillä rekoillaan, mutta ne kulkevat tällä hetkellä kyllä Suomen teillä.

Kun puhutaan arktisesta, puhutaan Barentsista. Silloin me tiedämme sen, että meillä ei ole semmoista mahdollisuutta, että me voisimme valvoa venäläisten rekkojen ajamista Suomessa. Ne tulevat varmasti ajamaan, kuten tulevat kaikkien muidenkin euromaiden autot ajamaan. Tässä on semmoinen kansallisen lainsäädännön paikka, mihin pitäisi kiinnittää huomiota, ja se on se hinta, millä rekat kulkevat. Se on se dieselin hinta, se on se dieselvero, se on se autovero. Jos näihin ei kiinnitetä huomiota tulevaisuudessa, niin se tarkoittaa sitä, että hieno yhteinen Pohjola, joka tuo meille paljon hyvää työtä ja turvallisuutta, uhkaa yhtä elinkeinohaaraa.


Anne Louhelainen (ps):

Arvoisa puhemies! Pohjoismainen yhteistyö on yksi laajimmista alueellisista yhteistyömuodoista, jonka mahdollistavat yhteiset arvot sekä aito halu tehdä yhteistyötä alueen ihmisten hyvinvoinnin eteen. Elämme alueella, jossa 25 miljoonalla pohjoisen asukkaalla on mahdollisuus liikkua vapaasti, tehdä työtä ja opiskella yhdenvertaisina. Rajaesteet ovat lainsäädäntöön tai sen toimeenpanoon liittyviä eroavaisuuksia Pohjoismaiden välillä. Ne vaikeuttavat yksilöiden tai yritysten tasavertaisia toimintamahdollisuuksia toisessa Pohjoismaassa. Näihin kysymyksiin pyrimme löytämään ratkaisuja. Rajaesteiden poistaminen on myös kansantalouden kannalta järkevää. Rajat ylittävä taloudellinen vuorovaikutus vahvistaa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja ylläpitää raja-alueiden elinvoimaa.

Arvoisa puhemies! Koko Eurooppa on huolissaan työttömyyden suurista luvuista, erityisesti nuorisotyöttömyydestä, joka lisääntyy. Pohjoismaiden neuvosto on huolissaan niistä rajaesteistä, jotka pohjoismaisilla työmarkkinoilla vallitsevat. Rajaesteiden poistaminen on tärkeä työkalu myös harmaata taloutta vastaan. Harmaan talouden kitkeminen on asia, johon tehdyt taloudelliset satsaukset maksavat itsensä kyllä takaisin.

Olin tällä viikolla EU-parlamenttien EU-valiokuntien Cosac-kokouksessa Kööpenhaminassa. Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan jäsen Malcolm Harbour otti sisämarkkina-asiassa esimerkin, jossa jokin laite on myyty toiseen maahan, mutta ostaja haluaisi ostaa myös konsulttipalvelua tästä kyseisestä myyjäyrityksestä. Tämä aiheuttaa yrityksille lisää paperityötä. Tällaisen kytkennän eteen pitää tehdä lisää työtä. Hän toivookin ministeri Stubbilta tähän asiaan sitoutumista. Yrittäjyyden tukeminen ja sitä kautta työllisyyden lisääminen on sekä Euroopan että Pohjoismaiden yhteinen hanke. Ministeri Stubbilla onkin tähän erinomainen näköalapaikka ja erinomaiset vaikutusmahdollisuudet toimia Euroopan ja Pohjoismaiden välisenä linkkinä.

Arvoisa puhemies! Pohjoismaisen yhteiskunnan perusta on yksilöiden ja yritysten vapaa liikkuvuus, niin kuin on todettu. Pohjoismaisella yhteistyöllä turvataan tätä mahdollisuutta. Eri jäsenvaltioiden välillä ei kuitenkaan ole vielä täysin yhteensopivaa sosiaaliturvaa. Monien rajaesteiden kohdalla vastuulliset viranomaiset ovat heikosti, jos kohta lainkaan, tietoisia, millaisia ongelmia on olemassa, eikä heillä ole aina tarjota oikeita ratkaisuja. Oman haasteensa pohjoismaiselle lainsäädännölle aiheuttaa kumppanuus niin EU:n kuin EU:n ulkopuolistenkin maiden kanssa. EU-säännökset, sosiaaliturvasopimukset ja kotimainen lainsäädäntö eivät aina lyö kättä pohjoismaisten sosiaaliturvaoikeuksien kanssa. Asioihin vaikuttavat niin asumisperusteet ja työperusteet kuin se, missä olet kirjoilla. Pohjoismaan laatiessa kansallista lainsäädäntöään sen tulisikin huomioida, miten laki mukautuu muiden Pohjoismaiden lainsäädäntöön. Oman värinsä tähän lainsäädäntöön aiheuttavat EU:lta tulevat uudet direktiiviehdotukset.

Arvoisa puhemies! Olen lähes vuoden ajan kuulunut Pohjoismaiden neuvoston hyvinvointivaliokuntaan. Oma kokemukseni on, että näiden asioiden parissa työskentelevät ihmiset haluavat aidosti etsiä ratkaisuja ongelmiin, joihin ihmiset ovat törmänneet monilla elämän osa-alueilla. Maailma ei ole kuitenkaan vielä valmis, ei myöskään Pohjoismaissa. Ongelmia on löydetty muun muassa sosiaaliturvasta, työvoimapolitiikasta, työmarkkina- ja verotuksellisista asioista, unohtamatta yrittäjyyteen liittyviä ongelmia. Ongelmat eivät ole hypoteettisia vaan todellisten ihmisten aitoja kokemuksia.

Näihin kokemusten kautta löytyneisiin ongelmiin on löydetty myös ratkaisuja. Raportti "Rajaesteet Pohjoismaissa — rajaesteiden yleiskuvaus ratkaisuehdotuksineen" julkaistaan nyt keväällä. Se on erinomainen esimerkki siitä, että ratkaisuja löydetään, kun osataan liittää yhteen ihmiset, yhdistykset, valtiot ja viranomaiset. Nyt suuntaamme katseemme Pohjoismaiden ministereihin, jotta asiat myös etenisivät.

Arvoisa puhemies! Yhteistyötä tarvitaan lisäksi maahanmuuttokysymyksissä liittyen muun muassa kiintiöpakolaispolitiikkaan, viisumiasioihin ja paluukysymyksiin. Kansainvälinen yhteistyö maahanmuuttoasioissa merkitsee ennen kaikkea lähialueiden tilanteen tarkkaa seurantaa. Tanska ja Ruotsi ovat tehneet suuria taloudellisia satsauksia muun muassa maahanmuuttajien kotouttamiseen. Meidän on siis käytävä muiden Pohjoismaiden kanssa tiivistä kokemusten vaihtoa, jotta voimme Suomessakin tehdä asioita, jotka on toimiviksi ja kustannustehokkaiksi havaittu.


Jan Vapaavuori (kok):

Arvoisa herra puhemies! Ärade herr samarbetsminister! Vaikka täällä varmaan on kutakuinkin kaikki älykäs tästä aiheesta jo sanottu, niin aihe on sen verran lähellä sydäntäni, että ajattelin muutaman sanan käydä minäkin sanomassa.

Aivan aluksi haluaisin onnitella yhteistyöministeriä siitä, että tämmöinen keskustelu on saatu aikaiseksi täällä ja — kuten hän täällä avauspuheenvuorossaan totesi — muissakin Pohjoismaissa ja taisi olla jopa joissain näistä autonomisistakin alueista. Tämä on erittäin hieno asia. Vaikka tämä ei valtavia kansanjoukkoja täälläkään ehkä sillä tavalla sykähdytä, niin tämä on erittäin tärkeä asia, ja on hienoa, että tällä arvokkaimmalla foorumillakin asiaa poikkeuksellisesti käsitellään.

Kysymys on erittäin tärkeästä asiasta. Rajaesteitten poistaminen on aidosti tärkeätä. Se on aidosti merkityksellistä. Vaikkei se ole hirvittävän mediaseksikästä eikä synnytä valtavan suuria uutisia, niin kysymys on kuitenkin asioista, jotka ihan oikeasti helpottavat ihmisten arjen asioita. Kysymys on asioista, jotka joko henkilötasolla tai yritystasolla aidosti luovat lisäarvoa joko niin, että se helpottaa arjen elämää tai siten, että se luo isompia ja parempia markkinoita ja helpottaa byrokratiassa.

Arvoisa puhemies! Minulla olisi kolme pointtia tähän liittyen. Ensimmäinen on se, että osa rajaesteistä on aidosti vaikeita, jopa mahdottomia poistaa, mutta sitten taas osa on ihan turhia. Sillä, että osa on vaikeita ja jopa mahdottomia poistaa, viittaan siihen, että meillä on kuitenkin kysymys itsenäisistä suvereeneista valtioista, jotka säätävät lakeja erikseen niin Helsingissä, Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Oslossa kuin Reykjavikissakin, osin jopa Nuukissa, Torshamnissa ja Maarianhaminassa.

Varsinkin sentyyppisillä alueilla — otetaanpa vaikka verotus tai sosiaaliturva — jotka monella tapaa koetaan kuuluviksi lähelle kansallista suvereniteettia, meillä vain on asioita, joista ajattelemme täällä eri lailla kuin joissakin muissa Pohjoismaissa — tai ainakin aikanaan on ajateltu — ja monista syistä, erilaisista lainsäädäntökulttuureista ja käytännöistä johtuen on ajauduttu ja ajaudutaan jatkossakin erilaisiin ratkaisuihin. Tämä johtaa käytännössä siihen, että kun systeemitkin ovat maidemme monista yhtäläisyyksistä huolimatta erilaisia, niin tätä kautta on syntynyt joukko sellaisia rajaesteitä, joita on vaikea muuttaa ellei kokonaisia systeemeitä yhdenmukaisteta.

Mutta sen lisäksi on myös aivan täysin turhia rajaesteitä, sellaisia, jotka ovat vain sattuneet syntymään — erilaista lainsäädäntöä tai erilaista hallintoa eri puolilla Pohjoismaita — ilman että sitä on sen enempää ajateltu, ilman että siihen liittyy mitään suurempaa kansallista intressiä, ilman että on mitään varsinaista estettä sille, että niitä voitaisiin yhdenmukaistaa.

On tietenkin varmaan sanomattakin selvää, että rajaesteitten poistamisessa kannattaa keskittyä nyt ennen kaikkea ainakin niihin, jotka ovat ihan turhia.

Arvoisa puhemies! Toiseksi näitten rajaesteitten poistaminen vaatii kovaa työtä. Se vaatii aidosti sitoutumista. Se vaatii aidosti sitä, että tämä on aihe, joka on virkamiesten agendalla itse asiassa kutakuinkin kaikissa meidän ministeriöissämme. Ei riitä, että olemme yleisellä tasolla yksimielisiä siitä, että näitä rajaesteitä pitäisi poistaa. Ei riitä, että se lukee hallitusohjelmissa. Ei riitä, että se lukee ministeriöitten erilaisissa toimenpidesuunnitelmissa, ellei meidän virkamieskuntaamme — tai ruotsalaisten tai norjalaisten virkamieskuntaan — joka näitten kanssa käytännössä askartelee ja ahertaa, ole jollain lailla syöpynyt, että tämä on asia, ongelma, jonka kanssa pitää tehdä koko ajan töitä. Meillä on valtavan paljon semmoisia rajaesteitä, joita voitaisiin poistaa, jos joku olisi keksinyt ryhtyä niitä poistamaan.

Eli, arvoisa puhemies, olennaisinta olisi jalkauttaa tämä ilosanoma — viesti siitä, että rajaesteitten poistamisella on merkitystä — koko valtionhallintoon niin täällä kuin muuallakin Pohjolassa.

Kolmas pointti on se, että uusia rajaesteitä pitää välttää. Olen kutakuinkin vakuuttunut, että tämänkin hallituksen aikana on saatu aikaiseksi jo monta uutta rajaestettä. En nyt ehkä keksi tähän yhtään konkreettista esimerkkiä ja voi olla, että se menisi pieleen, mutta epäilen, että vaikkapa niissä verolaeissa, joita tämä hallitus tähän eduskuntaan on tuonut, ei ole ollut semmoista kohtaa, missä on arvioitu, syntyykö tästä uusia rajaesteitä vaiko ei. Kaikista ei ole syntynyt eikä kaikista synny, mutta on myös varmasti sellaisia, joista niitä koko ajan syntyy lisää vain sen takia, ettemme tule yksinkertaisesti ajatelleeksi, että tällainenkin keskeinen ja tärkeä ulottuvuus kuin pohjoismaiset rajaesteet on olemassa.

Arvoisa puhemies! Kaiken tämän jälkeen ja lopuksi haluan todeta, että silti meidän pitää muistaa se, että tuskin missään ja ehkä ei missään maailmassa ole niin vähän rajaesteitä yksittäisten suvereenien kansallisvaltioitten välillä kuin Pohjoismaissa tällä hetkellä on. Eli tilanne on hyvä, mutta se ei koskaan ole niin hyvä, etteikö kaikin voimin pitäisi pyrkiä niitä edelleen vähentämään.


Kimmo Sasi (kok):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vapaavuori oikeastaan puheenvuoronsa lopussa kiteytti tilanteen: Pohjoismaissa on rajaesteitä, mutta kuitenkin Pohjoismaitten välillä liikkuvuus on parempi kuin missään muualla Euroopassa. Ja siinä suhteessa voimme olla hyviäkin esimerkkejä.

Jos katsotaan pohjoismaista yhteistyötä, niin sehän oli pitkään ylivoimaisesti pisimmälle mennyttä yhteistyötä koko Euroopassa, kunnes Euroopan unionissa otettiin käyttöön neljä vapautta, neljä liikkuvuutta. Kuitenkin täytyy sanoa, että edelleen pohjoismaiset työmarkkinat ovat syvemmät, koska siihen liittyy selkeämpi yhteistoiminta myöskin sosiaaliturva- ja kieliasioissa kuin muissa Euroopan unionin maitten välisissä suhteissa.

Jos nyt katsotaan, mitä on tapahtumassa Euroopassa tällä hetkellä, niin mielenkiintoista on, että kun kiinnostus pohjoismaiseen yhteistyöhön jossain määrin heikkeni Suomen ja Ruotsin EU-jäsenyyden myötä ja innostuttiin EU-säännöstöstä, ja se on meillä suoraan toimeenpantavaa lainsäädäntöä joko EU-päätöksellä tai meillä kansallisesti implementoimalla, niin kuitenkin se viimeaikainen keskustelu Euroopassa tuntuu johtavan siihen, että Eurooppa jossain määrin jakautuu pohjoiseen ja etelään.

Tietysti mikä meillä pohjoisessa on hyvä puoli, on se, että me olemme hoitaneet asiamme erittäin hyvin. Valtiontaloudet ovat kunnossa, kasvu on kohtuullista, meillä on sosiaalisesti eheä yhteiskunta, ja myöskin me olemme teknologisesti kehittyneet ja meidän maissamme vienti varsin hyvin vetää. Voidaan todeta, että me voimme toimia hyvänä esimerkkinä muille eurooppalaisille maille, kun eurokriisiä ja eurooppalaista kriisiä pyritään ratkaisemaan. Tästähän hyvänä esimerkkinä oli presidentti Martti Ahtisaaren puheenvuoro viime syksynä, jossa hän juuri totesi, että pohjoismainen brändi on se, mitä meidän kannattaisi pyrkiä markkinoimaan tietysti Euroopassa mutta myöskin kaikkialla maailmassa.

Suomellahan on Pohjoismaiden neuvoston puheenjuohtajuus, ja Suomen puheenjohtajuusohjelmassa on kolme asiaa, joista ensimmäinen on tämä brändi, pohjoismainen brändi, sen markkinointi. Toinen on arktinen yhteistyö ja Pohjoismaiden johtava rooli arktisessa yhteistyössä, ja kolmas on rajaesteiden poistaminen, joka on juuri sitä kansalaista lähellä olevaa toimintaa.

Mitä tulee rajaesteitten poistamiseen, täytyy sanoa, että on otettu merkittävä askel nyt, kun tämä selonteko on valmisteltu, mutta kuitenkin sitä on edeltänyt monta asiaa. Meillä on rajaestefoorumi, jossa Ole Norrback on puheenjohtajana ja joka on kartoittanut nämä ongelmat. Esimerkiksi tämmöinen Jyrki ja Johanna -asiakirja, jossa on kerrottu pariskunnan siirtymisestä eri Pohjoismaitten välillä ja siellä syntyvistä ongelmista, on erittäin kuvaava esimerkki siitä, minkälaisia ongelmia kansalaisilla Pohjoismaissa kaiken kaikkiaan voi olla.

Nyt on olennaista se, että tämän keskustelun jälkeen, hallituksen selonteon jälkeen, kun se on käsitelty valiokunnissa, sen jälkeen hallituksessa tehdään konkreettisia päätöksiä. Täällä jo vastauspuheenvuorossa jossain määrin indikoin sitä, mikä olisi olennaista, ja se on se, että rajaesteitten syntyminen pyritään mahdollisimman tehokkaasti jatkossa ehkäisemään, ja tietysti siinä on tärkeätä se, että kun hallituksen esityksiä tehdään, aina olisi vertailu muitten Pohjoismaitten lainsäädäntöön, koska se on hyödyllistä tietoa lainsäätäjille, millä tavalla muissa samankaltaisissa yhteiskunnissa asiat on ratkaistu, mutta siihen olennaisesti hyvinkin liittyy lyhyt kappale myöskin siitä, syntyykö lainsäädännön myötä rajaesteitä Pohjoismaitten kesken, ja jos syntyy, niin miksi niitä ei ole kyetty poistamaan siinä yhteydessä tai millä tavalla niitä pyritään minimoimaan jatkossa.

Toinen asia on se, että kun EU-sääntöjä pannaan täytäntöön, niin tässä olisi tärkeätä, että silloin kun direktiivi on valmis, pohjoismaiset virkamiehet keskenään keskustelisivat, millä tavalla implementointi tapahtuu. Mielestäni tärkeätä olisi se, että Suomella olisi semmoinen politiikka, että pyritään EU-direktiivit ensimmäisenä implementoimaan, koska silloin me voimme vaikuttaa mahdollisesti siihen, millä tavalla ne täytäntöön pannaan muissa eurooppalaisissa maissa.

Tietysti jos me pääsisimme siihen, että ensimmäiset ideat tehdään kansallisesti pohjoismaitten kesken, sitten vaihdetaan tietoja, pyritään yhdessä kehittämään jonkinlainen implementointimalli, ja kun se on saatu valmiiksi — toivottavasti suhteellisen nopeasti — niin sen jälkeen voitaisiin kertoa muille Euroopan unionin jäsenmaille, että tällä tavalla Pohjoismaissa pannaan täytäntöön tämä direktiivi, tämäntyyppisillä säännöksillä, ja myöskin voitaisiin tarjota sitä malliksi muille. Voidaan sanoa, että sillä, että ollaan ensimmäisenä liikkeellä, voi olla merkitystä myöskin suomalaisten yritysten kannalta, kun tiedetään, millä tavalla kotimarkkinoilla pannaan täytäntöön tiettyjä sääntöjä. Jos se on sitten tapa, jolla ne pannaan myöskin muualla, niin siitä kotimaiset yritykset voivat hyötyä tuon tiedon kautta, mutta myöskin sitä kautta, että säännökset voidaan laatia suomalaisille yrityksille edullisiksi.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johonka vielä haluaisin kiinnittää huomiota, mitä kenties kannattaisi vielä miettiä, on se, pitäisikö tehdä tulostaulukko, joka tarkoittaisi sitä, että kun on kuvattu nämä ongelmat, niin katsottaisiin ongelma ja sen jälkeen se, millä tavalla kukin Pohjoismaa sen on ratkaissut. Meillähän on EU:n sisämarkkinoiden tulostaulukko, ja vähän samantyyppistä voitaisiin ajatella: että olisi ongelma, ratkaisuvaiheet ja koska on saatu ratkaistua, kauanko asian käsittely on kaiken kaikkiaan kestänyt.

Arvoisa puhemies! Tänään otetaan tärkeä askel Suomessa, mutta tässä kuussa myöskin muissa Pohjoismaissa, ja uskon, että hallitus on sitoutunut vahvasti siihen, että rajaesteitä pyritään poistamaan. Tärkeätä on se, että saadaan tuloksia, koska niistä tuloksista, joista ihmiset hyötyvät, myöskin poliittiset päätöksentekijät saavat kiitosta.

Ministeri Stubb.


Alexander Stubb (kok):

Arvoisa puhemies! En itse asiassa pyytänyt puheenvuoroa, mutta kun sen annoitte, niin totean vain tässä vaiheessa, että minun mielestäni keskustelu on ollut erinomaista, ja pahoittelen sitä, että minulla on puheenvuoro eli puhe yli sadalle henkilölle tasan 13 minuutin päästä noin 10 minuutin ajomatkan päässä, niin että joudun tästä poistumaan.


Lauri Heikkilä (ps):

Arvoisa puhemies! Eri ministeriöt voisivat kerätä, taulukoida ja julkaista tietoja Suomen ja eri Pohjoismaiden välillä ilmenevistä rajaesteistä omilta hallinnonaloiltaan. Kansaneläkelaitos voisi puolestaan kerätä ja julkaista rajaesteitä internet-sivustolla, jolla informoisivat eläkkeisiin ja sosiaaliturvaan ja erilaisiin työssäkäynti-ilmiöihin liittyvistä esteistä, jolloin kansalaisemme, etenkin nuoret, voisivat paremmin varautua tuleviin ongelmiin liikkuessaan töissä eri Pohjoismaissa. Kansanedustajat ja ministeriöiden lainsäätäjät voisivat sitten ottaa näitä taulukoita esille ja vertailla ja puntaroida esteitä ja etsiä niihin ratkaisuja. Tällä tavalla saataisiin tämä hyvä asia ehkä nopeammin liikkeelle.


Kimmo Sasi (kok):

Arvoisa puhemies! Haluan vielä kiinnittää kolmeen asiaan huomiota: kolme pointtia, niin kuin nykyisin pitää sanoa, missä suhteessa nimenomaan pitäisi pyrkiä näitä rajaesteitä poistamaan.

Yksi on kyllä työkyvyttömyyseläkkeet. Se on ehkä suurin ryhmä, missä on erilaisia käytäntöjä, ja niitä erilaisia käytäntöjä on erityisesti Suomen ja Ruotsin välillä. Ruotsissa pyritään kuntouttamaan, kun meillä helposti päästetään eläkkeelle. Tässä suhteessa meidän kyllä kannattaisi ihan miettiä tätä meidän asennettamme Suomessa, että pitäisikö kaikin keinoin pyrkiä kuntouttamaan ihmisiä niin, että ei poistuta työelämästä. Tähän liittyy myös muun muassa se, että jos meidän työtapaturman tai ammattitaudin sattuessa pitäisi saada kuntoutusta, niin sitä ei voi saada asuinmaassaan, vaan sitä voi saada pelkästään siinä maassa, missä työskentelee. Tämmöisillä yksinkertaisilla toimilla voidaan pitää huolta siitä, että jos sitä voi saada asuinmaassaan, niin se kuntoutus voi tapahtua tehokkaammin ja työntekijä on myöskin halukkaampi menemään siihen kuntoutukseen.

Toinen asia, joka on merkittävä, on tutkintojen tunnustaminen. Pitäisi kyllä lähteä siitä, että kun koulutusjärjestelmiä kehitetään, niin kun tutkinto syntyy, silloin tiedetään, että sen pitäisi olla kansainvälisesti käypä. Tietysti EU:ssahan on tutkintojen tunnustaminen, mutta myöskin ammatillisten tutkintojen osalta ainakin Pohjoismaitten kesken pitäisi katsoa, että jos on ammatillinen tutkinto, niin se kelpaa muissa Pohjoismaissa, tai jos se ei kelpaa, niin kohtuullisella, pienellä lisäkoulutuksella ja täydentämällä tiettyjä esimerkiksi paikalliseen lainsäädäntöön liittyviä tietoja voidaan saada tietty ammatillinen pätevyys.

Kolmas seikka on nämä rakentamisen esteet. Minä muistan, minä olin joskus 1980-luvulla Pohjoismaiden neuvoston talousvaliokunnassa ja meillä oli suuri hanke, että pitää saada samanlaiset standardit rakentamiseen. Ja täytyy sanoa, että edistystä ei ole oikeastaan juurikaan tapahtunut. Hallituksen selvityksessä esimerkki puutalorakentamisesta kuvastaa, että pieniä eroja, joilla tosiasiassa pyritään omia markkinoita suojaamaan. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että olisi tärkeätä, että yritettäisiin katsoa, että saataisiin yhteiset standardit. Voin sanoa, että ympäristö- ja turvallisuustekijät eivät voi vaikuttaa sillä tavalla, että jonkin rappusen korkeuden pitää olla yksi sentti enemmän tai vähemmän jossakin toisessa Pohjoismaassa.