Täysistunto 4/2005

Hallituksen esitys laeiksi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain, oikeudenkäymiskaaren ja eräiden muiden lakien rikosasioiden käsittelyä käräjäoikeudessa koskevien säännösten muuttamisesta

Johannes Koskinen (sd):

Herra puhemies! Hallituksen esityksellä käräjäoikeuksissa esitetään otettavaksi käyttöön uusi, kevennetty, kirjallinen rikosasioiden oikeudenkäyntimenettely. Siinä voitaisiin käsitellä tiettyjä syytetyn tunnustamia rikoksia. Uudessa menettelyssä tuomari ratkaisisi asian kirjallisen aineiston perusteella eikä asiassa järjestettäisi pääkäsittelyä. Esityksen tavoitteena on tehostaa rikosasioiden käsittelyä mahdollistamalla nykyistä yksinkertaisempi ja nopeampikin menettelytapa selvissä rikosjutuissa. Samalla turvattaisiin syylliseksi epäillyn oikeusturva ja tuomiovallan säilyttäminen tuomioistuimissa.

Kirjallisen menettelyn käyttäminen tunnustetuissa rikoksissa edellyttäisi sekä rikoksesta syytetyn että mahdollisen rikoksen uhrin suostumusta. Poliisin tulisi jo esitutkinnan yhteydessä alustavasti kysyä, suostuuko rikoksesta epäilty asian kirjalliseen käsittelyyn. Käräjäoikeuden olisi uudelleen selvitettävä suostumuksen antaminen sekä teon tunnustaminen siinä vaiheessa, kun syyte on tiedossa. Asiaa voitaisiin tiedustella syytetyltä esimerkiksi haasteen tiedoksiannon yhteydessä.

Uutta, kirjallista menettelyä voitaisiin soveltaa sellaisiin rikoksiin, joiden enimmäisrangaistus, siis lain tarjoama maksimi, on enintään kaksi vuotta vankeutta. Menettely olisi siten mahdollinen lähes kaikissa tavallisissa ja lievissä rikoksissa. Esimerkiksi pahoinpitely, törkeä rattijuopumus, varkaus ja kavallus tavallisissa tekomuodoissaan voitaisiin ratkaista kirjallisesti, jos menettelyyn vaadittavat muut edellytykset täyttyisivät.

Tässä uudessa menettelyssä voitaisiin tuomita konkreettisesti enintään yhdeksän kuukauden pituinen vankeusrangaistus. Jos syytetty tuomittaisiin kuutta kuukautta pidempään vankeusrangaistukseen, hänelle olisi varattava mahdollisuus suullisen lausuman antamiseen. Jo nykyisin kuutta kuukautta lyhyempään rangaistukseen voidaan tuomita ilman, että henkilö on paikalla oikeudenkäynnissä. Juttua ei voitaisi käsitellä kirjallisessa menettelyssä, jos syytetty on teon tehdessään ollut alle 18-vuotias.

Esityksessä ehdotetaan useita keinoja, joilla voitaisiin vähentää rikosoikeudenkäyntien pääkäsittelyjen peruuntumisia, jotka ovat aiheuttaneet aikaviiveitä ja myöskin kallista prosessaamista. Peruuntumiset johtuvat yleensä syytetyn poissaolosta. Pääkäsittelyssä voitaisiin syytetyn poissaolosta huolimatta kuulla todistajia, asiantuntijoita, rikoksen uhria tai toista syytettyä. Edellytyksenä olisi, että syytetylle on haasteen yhteydessä ilmoitettu tästä mahdollisuudesta. Jo kertaalleen kuultua henkilöä ei yleensä asian jatkokäsittelyssä kuultaisi uudelleen. Kuuleminen tulisi kuitenkin järjestää uudelleen, jos syytetyl­-lä on ollut laillinen syy poissaoloonsa tai jos tuomioistuin pitää uutta kuulemista erityisestä syystä tarpeellisena, esimerkiksi jos tulee uutta tietoa todistajan kuulemisessa tai vastaavassa.

Asian jatkokäsittelyn helpottamiseksi esitetään pääkäsittelyn lykkäämiselle asetettuja määräaikoja pidennettäviksi. Nykyinen korkeintaan 14 päivän lykkäysaika pidennettäisiin 30 päivään. Erityiseen syyhyn perustuva 45 päivän lykkäysaika pidennettäisiin 60 päivään. Tämä ei todellisuudessa johtaisi prosessien pitenemiseen vaan lyhenemiseen juuri sen takia, että voitaisiin sitten katsoa asiaan sopiva aika, jonka jälkeen tuo asia saadaan myös lopullisesti ratkaisuun.

Lisäksi esitetään, että tuomioistuimeen tuotavaksi määrätyn ja säilöön otetun asianosaisen todistajan tai muun kuultavan vapaudenmenetys kuljetusaikoineen saisi kestää enintään 5 vuorokautta. Nykyisin vapaudenmenetys saa kestää enintään 3 päivää.

Alle 18-vuotiaan syytetyn osalta, nuorten asioissa, pääkäsittely olisi toimitettava viimeistään 30 päivän kuluessa rikosasian vireilletulosta. Nykyinen määräaika on kaksi viikkoa, mikä ei käytännössä useinkaan riitä pääkäsittelyn järjestämiseen.

Henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen uhrille voitaisiin esityksen mukaan määrätä oikeudenkäyntiavustaja. Edellytyksenä olisi, että se on perusteltua ottaen huomioon rikoksen vakavuus, uhrin henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat. Nykyisin avustaja voidaan määrätä vain seksuaalirikoksen, perheväkivallan tai ihmiskaupparikoksen uhrille, elikkä tämmöinen erityinen uhrin avustajan käyttömahdollisuus laajenisi nykyisestään.

Rikoksen uhrille olisi tarvittaessa voitava määrätä oikeudenkäyntiavustajan lisäksi tukihenkilö. Nykyisin avustaja ja tukihenkilö ovat vaihtoehtoja siten, että avustaja määrätään, jos uhrilla on korvausvaatimuksia, ja tukihenkilö määrätään, jos korvausvaatimuksia ei ole. Tukihenkilölle maksettaisiin korvaus samoin perustein kuin todistajalle. Tämä merkitsisi korvauksen alenemista, sillä nykyisin palkkio ja korvaus maksetaan samoin perustein kuin oikeudenkäyntiavustajalle. Kuitenkin nämä henkilöt ovat käytännössä aivan muita kuin asianajajia.

Teknisten apuvälineiden käyttömahdollisuuksia oikeudenkäynnissä esitetään lisättäväksi. Vangittavaksi vaaditun henkilökohtainen kuuleminen voisi tapahtua videoneuvottelun avulla. Samoin voitaisiin menetellä vangitsemisasiaa uudelleen käsiteltäessä. Tämä vähentäisi kuljetuksia vankilan ja tuomioistuimen välillä sekä parantaisi käsittelyn turvallisuutta.

Rikosasioiden valmisteluistunto voitaisiin pitää puhelimitse tai videoneuvotteluna. Samoin asianomistajan korvausvaatimukset saataisiin tuomioistuimen pyynnöstä toimittaa myös esimerkiksi puhelimitse. Jos havaittaisiin esimerkiksi, että asianomistajalla on korvausvaatimus ja sellainen asianomistaja ei kuitenkaan ole päässyt paikalle, voitaisiin tarkistaa vaatimuksen esittäminen oikeudenkäynnissä suoraan puhelimitse eikä tarvitsisi asiaa lykätä sen vuoksi.

Kaikkinensa nämä prosessuaaliset muutokset merkitsisivät joustavoittamista nykyiseen ehkä liiankin muotomääräiseen ja kankeaan prosessiin ja olisivat omiaan helpottamaan tuomioistuimissa käsittelyaikojen nopeuttamista ja tehokkuuslukujen paranemista kuitenkaan heikentämättä kansalaisten oikeusturvaa ja oikeussuojan toimivuutta.


Hanna-Leena Hemming (kok):

Arvoisa puhemies! Olen suurin piirtein puolitoista vuotta sitten tehnyt lakialoitteen, joka koskee alaikäisen uhrin asemaa. Lakialoitteeni allekirjoitti selvästi yli sata kansanedustajaa. Mielestäni aloitteeni kuuluu nimenomaan tähän hallituksen esitykseen kiinteästi, ja toivon, vaikka tässä nopealla lukemisella ei nyt uhrin asemaa suoranaisesti tunnuta parantavan, että lakivaliokunnan jäsenet ottavat alaikäisen uhrin aseman oikein suurennuslasin alle. Tätä kuitenkin oikeusministeriön lausunnossa lakialoitteestani pidettiin ihan perusteltuna, että alaikäisen uhrin asemaa parannetaan niin, että tietyissä tapauksissa oikeuskäsittelyyn päästään nopealla aikataululla.


Raimo Vistbacka (ps):

Herra puhemies! Täytyy antaa tunnustusta oikeusministerille siitä, että hän on tuonut tämän suuntaisen lakiesityksen. Käytännön oikeudenkäytössähän on ollut nimenomaan ongelmana, sanoisiko näin sitaateissa sanottuna, liika byrokraattisuus monessa tilanteessa, ja nimenomaan kun sekä asianomistaja että syylliseksi epäilty antavat suostumuksen, ehdotettu käsittelyjärjestys minun mielestäni on erittäin puolustettavissa. Julkisuudessahan on ollut hyvin paljon keskustelua siitä, että aiheettomia lykkäyksiä on tullut sen johdosta, että vastaajaa ei ole saatu paikalle ja liuta todistajia on ollut, ja nyt nimenomaan tällä, mikäli ymmärsin oikein nopealla lukemisella, pystytään estämään se, että todistajia juoksutetaan siellä useampia kertoja, ja ainakin tässä esittelyssä nimenomaan on mainittu se, että useinkaan ei enää jatkokäsittelyssä jouduttaisi kuulemaan uudelleen silloin, kun vastaaja on onnistunut tulemaan paikalle.

Myöskin pidän erittäin tärkeinä ja järkevinä näitä nykyisten määräaikojen pidentämisiä, koska ne ovat olleet liikaa muodollisia. Juuri niin kuin oikeusministeri totesi, minun käsitykseni myös on se, että tämä ei pitkitä millään tavoin juttujen käsittelyä vaan saattaa jopa aiheuttaa määrättyä joustavuutta ja toimivuutta.

Minun mielestäni, arvoisa puhemies, tällä kertaa ministeri on tuonut suhtkoht hyvän lakiesityksen. Itse en uskalla ottaa enempää kantaa siihen, koska en ole ehtinyt siihen syvällisesti perehtyä.


Pekka Kuosmanen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Minunkin mielestäni oikeusministeriön tekemä lakiesitys on paikallaan ja hyvin laadittu.

Mutta kysyisin ministeri Koskiselta rikoksentekijän ja rikoksen uhrin ja kansalaisten kannalta, tarvitaanko hovioikeuden suullista käsittelyä. Hovioikeus ruuhkautuu valtavasti, samoin syyttäjälaitos. Rikoksentekijän ja rikoksen uhrin oikeusturvan kannalta meidän käsityksemme mukaan se ei vaikuta mitään.


Johannes Koskinen (sd):

Herra puhemies! Ed. Kuosmasen kysymys ei suoranaisesti liity tähän esitykseen, mutta muutoin tuomioistuinkäsittelyjen nopeuttamiseen.

Hovioikeuksille on annettu lisää mahdollisuuksia rajata prosessia. Käytännössä sitä ei ehkä riittävästi käytetä hyväksi. Ongelmallisin on ollut nyt tämän uuden seulontamenettelyn käyttö. Siinä korkeimman oikeuden vanha linja rajaa seulonnan käytön pois, jos ylipäänsä esitetään väite siitä, että näyttökysymykset ovat riidanalaisia alioikeuskäsittelyn jälkeen. Tähän seulontapykälään on tulossa ihan kevään aikana tarkennusesitys, joka sitten auttaisi näiden turhien hovioikeuskäsittelyjen poistamisessa tai rajaamisessa, niin että siellä ei täysimääräisiä pääkäsitte-lyjä tehtäisi siinä määrin kuin nyt nykyisten tulkintojen vallitessa joudutaan tekemään. Se mahdollistaisi sen, että näitten seulontojen osuus hovioikeusasioista nousisi sinne tarkoitettuun ehkä noin 30 prosentin luokkaan. Se merkitsisi keskimääräisten käsittelyaikojen lyhenemistä jo reippaasti hovioikeuksissa.

Tämä, missä määrin hovioikeuksissa prosessia johtavat tuomarit pystyvät rajaamaan ja osaavat rajata oikeudenkäyntiä olennaiseen, on jatkuvan koulutuksen kohteena. Ennen kaikkeahan kysymys on riippumattomien tuomioistuinten omista linjoista, miten siellä saadaan tämmöinen järkevä, myös talouden ja tehokkuuden kannalta olennaiseen kohdistuva lainkäyttö yleistymään. Siinä on hyviä merkkejä sinänsä, että hovioikeudet ovat nyt suostuneet aloittamaan tällaiset työtapojen kehittämishankkeet kukin osaltaan. Tällaisia hyviä esimerkkejä työtapojen muutoksista, työmenetelmien kehittämisestä levitetään hovioikeuskentässä ja sitä myötä jo muutamassa vuodessa saadaan varmasti merkittäviä tuloksia aikaan.


Pertti Hemmilä (kok):

Arvoisa herra puhemies! Viime vuosina eduskunta on jopa kiitettävällä tavalla saanut käsiteltäväkseen hyvin perusteltuja, hyvin valmisteltuja lakiuudistuksia, jotka ovat koskeneet muun muassa asianomistajan ja uhrin aseman parantamista. Nyt tämä lähetekeskustelussa oleva uudistus nimenomaan parantaa oikeudenkäymisen ja oikeudenkäyntien sujumista ja nopeuttamista ja vähentää käräjäoikeuksissa olevia ruuhkia.

Lisäksi tässä esityksessä, näin pikaisesti katsottuna, kiinnitän huomiota nykyaikaisten tiedonvälitystapojen, kuten videoneuvottelun, käyttöönottoon. Sen mahdollistamisen tämä lainmuutos nyt tuo. Se on todella tervetullut, ajatellaan sitten oikeudenkäynnin sujumista taikka todistajien kuulemista tai jopa uhrin kuulemista kyseisessä asiassa. Tämä on erittäin tervetullut lakiuudistus, ja siitä jälleen eduskunta myöhemmin sitten täällä päättää, missä muodossa tämä hyväksytään.