Täysistunto ja suullinen kyselytunti 39/2012

Korruption kitkeminen

Timo Soini (ps):

Arvoisa herra puhemies! Korruptio, sekä taloudellinen että poliittinen, on suomalaisia koskeva vakava tosiasia. Hämärämiesten junailema vaaliraha monille vanhojen puolueiden ehdokkaille vuoden 2007 eduskuntavaaleissa oli merkittävää ja omalta osaltaan vaikutti vaalitulokseen sekä puolueiden välillä että puolueiden sisällä. Tämän vaaliraharappion laineet vellovat maassamme edelleen. Korruption pesiytyminen rakennustoimintaan harmaana taloutena ja kuittikauppana sekä paikalliseen poliittiseen päätöksentekoon kaavoitusta myöden on nyt etenkin kuntavaalien alla vakava kysymys. Miten vakavana hallitus näkee taloudellisen ja poliittisen korruption?

Vuosi sitten eduskunta torpedoi mitä ilmeisimmin kokoomuksen ja vihreiden johdolla rikoslakimuutoksen, jolla olisi kriminalisoitu vaikutusvallan kauppaaminen. Mitä hallitus ja oikeusministeri aikovat tehdä korruption kitkemiseksi?


Anna-Maja Henriksson (r):

Arvoisa puhemies! Asia on hyvin ajankohtainen ja erittäin tärkeä. Viime vaalikaudella tehtiin uusi lainsäädäntö puoluerahoituksesta ja myös vaalirahoituksesta ja silloin otettiin tärkeitä askeleita eteenpäin. Se myös näkyy tämän päivän toiminnassa, ja tämä on erittäin tärkeätä, että tämä eduskunta on päättänyt siitä, että meillä pitää olla avoin järjestelmä, jokaisen pitää ilmoittaa, mistä on vaalirahansa saanut, ja tätä meidän pitää jatkaa.

Minä luulen, että myös se kysymys, minkä edustaja Soini täällä esitti, on kysymys, jota meidän kannattaa pohtia tulevaisuudessa, mitä tehdään vaikutusvallan väärinkäyttämisen osalta, ja siihen meidän kannattaa vielä palata.


Timo Soini (ps):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on vasemmistoa myöten raivokkaasti puolustanut suursäätiöiden verovapautta. Samaan aikaan, kun hallitus nostaa arvonlisäveroa ja maksattaa tätä kautta jopa ruualla ja lääkkeillä korkeita veroja, suursäätiöt porskuttavat verovapaina. Tiedotusvälineissä on julkaistu tietoja muun muassa säätiöiden junailemista hulppeista asuntoeduista sisäpiireilleen. Voiko tämä olla oikein, että suursäätiöiden suosiossa ja suojassa kukkivat verovapaat etuisuudet? Eivätkö edes tuoreet ja kiistattomat tosiasiat saa hallitusta muuttamaan kantaansa verovapaiden suursäätiöiden suhteen? Tämä asia koskee useampaa hallinnonalaa: mikä on oikeusministeriön kanta ja hallituksen linja?


Anna-Maja Henriksson (r):

Arvoisa puhemies! Nykyinen säätiölaki on vuodelta 1931, elikkä se on aika vanha. (Timo Soini: Alkaisi olla aika!) Meillä on tänä päivänä noin 2 800 erilaista säätiötä meidän hyvässä maassamme. Säätiörekisteriä pitää ja säätiölain ja sääntöjen noudattamista valvoo Patentti- ja rekisterihallitus. Tällä hetkellä on vireillä säätiölain uudistaminen. Oikeusministeriö on asettanut työryhmän, joka on aloittanut työnsä, ja tämä työryhmä on saanut tehtäväkseen uudistaa säätiölakia niin, että se soveltuu tämän päivän yhteiskuntaan. Kuitenkaan tämän työryhmän tehtäväksi ei kuulu verotuspuolen asioita, vaan ne kuuluvat valtiovarainministeriöön ja valtiovarainministeriön tontille.


Juha Väätäinen (ps):

Herra puhemies! VVO ja muut yleishyödylliset rakentajat ottavat Valtion rakennusrahaston miljoonatukia. Näin on tarkoitus pitää vuokrat kurissa. Viimeksi Viikissä vuokra oli 13 eurossa neliö. VVO perii 20 euroa per neliö. VVO kahmii 27 miljoonan vuosivoitot. Kuka omistaa VVO:n — 67 prosenttisesti poliittinen ay-liike? Kyseessä on räikeä yleishyödyllisyyslain rikkominen oman edun tavoitteluna. Onko kyseessä poliittinen korruptio vai pelkkä rikos? Köyhä vuokralainen maksaa, poliittinen ay-liike lihoo. Miten oikeus- ja kuntaministeri panevat nämä rikolliset toimijat kuriin?


Henna Virkkunen (kok):

Arvoisa puhemies! On tietysti yhteiskunnan kannalta äärettömän tärkeää, että lainsäädäntöä noudatetaan, ja aina, jos havaitsemme, että lainsäädännössä on tältä osin puutteita tai epäjohdonmukaisuuksia, hallitus ryhtyy luonnollisesti toimiin näiden epäkohtien korjaamiseksi. (Pertti Virtanen: Oletteko ryhtyneet?)


Timo Kalli (kesk):

Arvoisa puhemies! Oikeusministeri totesitte, että viime vaalikaudella tehtiin muutoksia, joilla toimintatavat muuttuivat, ja nyt kun meillä on takana yhdet eduskuntavaalit, niin kysynkin teiltä: onko oikeusministeriössä tehty johtopäätöksiä, ovatko nämä muutokset vaalilakiin ja tämä toimintatapa, jossa läpinäkyvyys on lisääntynyt, lisänneet politiikan luottamusta ja ovatko ne lisänneet kansanvaltaa?


Anna-Maja Henriksson (r):

Arvoisa puhemies! Ilman muuta, edustaja Kalli, minun käsitykseni on se, että nämä toimenpiteet ovat lisänneet läpinäkyvyyttä ja ovat myös myötävaikuttaneet siihen, että kansalaiset voivat paremmin kuin aikaisemmin luottaa siihen, että se tapa, millä rahoitetaan vaaleja, on rehellistä. Sen takia ne toimenpiteet olivatkin erittäin tärkeitä. Se on sitten eri asia, mihin Vtv elikkä tarkastusvirasto päätyy, koska he nyt valvovat tätä lainsäädäntöä. Se ei ole enää oikeusministeriön tehtävä, ja sekin on hyvä asia, että se on siirretty oikeusministeriöstä pois. Tällä linjalla ja tällä suunnalla on hyvä jatkaa. Avoimuutta pitää lisätä myös tulevaisuudessa.


Kari Rajamäki (sd):

Arvoisa puhemies! Vuoden 2007 vaalien alla Kehittyvien maakuntien Suomen ryhmittymä julkilausutusti tavoitteli oikeistohallituksen syntymistä rahoituksellaan. (Matti Saarinen: Se onnistui!) Tässä tavoitteessa onnistuttiin, mutta toimintatavathan eivät kestäneet tarkempaa tarkastelua — siitä ennennäkemätön määrä muun muassa kansanedustajia rikostutkinnan kohteena epäiltynä rikoksista.

Nyt erittäin vakava kysymys tässä on se, niin kuin Nova Group, Rovaniemen tapaus, kaavoitusratkaisut ja muut ovat osoittaneet, että harmaa raha ja tällaiset taloudelliset toimijat ovat jossain määrin pureutuneet hallintoon ja politiikan rakenteisiin. Tässä mielessä tämä on myös demokratian kannalta vakava asia, jos pöydissä vaikuttaa sellaisia tahoja, joita ei ole sinne valittu ja joista kansa ei vaaleissa tiedä. Miten tämän perusasetelman eli harmaan talouden ja myöskin näiden toimijoiden osalta on tutkintaa ja poliisin voimavaroja vahvistettu?


Anna-Maja Henriksson (r):

Arvoisa puhemies! Harmaan talouden osalta hallitus on varannut 20 miljoonaa euroa vuosittain. Valitettavasti nyt sisäministeri Räsänen ei ole paikalla, hän voisi vastata poliisien määrärahoista. Ainakin oikeuslaitoksen osalta on lähdetty siitä, että koska harmaan talouden kitkeminen on erittäin tärkeä hanke, myös meidän oikeuslaitos tulee panostamaan siihen, että entistä terävämmin voidaan puuttua talousrikollisuuteen. Mutta tietysti se tilanne on se, että jotta tämä koko ketju toimii, on tärkeätä, että poliisillakin on tarvittavat resurssinsa, ja näin olen ymmärtänyt, että heillä nyt on juuri tämän harmaan talouden torjuntaohjelman ansiosta.


Pirkko Mattila (ps):

Arvoisa herra puhemies! Vuosikymmenten aikana laillisuusvalvojamme vuosikertomukset ovat herättäneet kansalaisten epäilyt laillisuusvalvontamme tilasta. Valtionyhtiöiden huippuviroissa olevat virkahenkilöt tiennevät, että epäeettisen raja on häilyvä ja toiminnasta vastuuseen joutumisen todennäköisyys on pieni. Rohkaiseeko tämä valtionyhtiöissä hallintoon osallistuvia ottamaan vastaan käsittämättömän suuria palkkioita? Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta laillisuusvalvonta saatetaan perustuslain edellyttämälle tasolle ja järjelle käsittämättömän suuret palkkiot kohtuullistetaan valtionyhtiöissä, joissa tappioita tekevät yhtiötkin maksavat suuria sitouttamispalkkioita?


Paula Risikko (kok):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Hautala, joka nyt ei ole paikalla, vastaa näistä valtionyhtiöistä, mutta tiedän sen, että hän valmistautuu kaiken kaikkiaan siihen, että näitä palkkioitakin käsitellään, koska hän on järjestämässä siitä neuvonpidon. Laillisuusvalvonnasta ministeri Henriksson voi sanoa, jos haluaa, mutta ministeri Hautala todella ei ole nyt paikalla.


Ari Torniainen (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Oikeusministeri kertoi vähän aikaa sitten, että säätiölaki on vuodelta 1931. Samoin kertoi hän myös, että siihen on asetettu työryhmä, että sitä uudistetaan. Mikä on sen uudistuksen aikataulu, milloin se tulee eduskuntakäsittelyyn ja laki saadaan nykyaikaiseksi?


Anna-Maja Henriksson (r):

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön työryhmä on saanut tehtäväkseen antaa ehdotuksen uudeksi säätiölainsäädännöksi vuoden 2013 maaliskuun loppuun mennessä, elikkä ehdotus tulee noin vuoden kuluttua, sitten tulee lausuntokierros, ja sen jälkeen on tarkoitus tuoda säätiölaki tänne eduskuntaan niin nopeassa tahdissa kuin mahdollista mutta niin, että tämä valmistelutyö tehdään huolellisesti.


Jari Myllykoski (vas):

Arvoisa herra puhemies! Työmarkkinoiden eräs harmaan talouden laillistettu muoto on yritysten ja heidän järjestäytyessään työnantajaorganisaatioksi heidän bulvaaniensa välillä solmitut työehtosopimukset. Näissä mainosjakelijoita koskevissa työehdoissa alistetaan työntekijä 2—5 euron tuntipalkkaan, ja se on mukamas Suomessa sopimuksen mukaista, koska näin menetellään. Tämä ala käyttää lapsityövoimaa erityisen räikeästi hyväkseen ja polkee näin kaikkia työmarkkinoilla olevia pelisääntöjä.

Kysynkin ministeriltä: tulisiko työehtosopimuslakia muuttaa siten, ettei tällainen työnantajien ja heidän bulvaaniensa välillä solmittu työehtosopimus saisi normaalisitovaa muotoa? Kysyn työvoimaministeriltä myös: onko tunnistettu hallituksessa tämä räikeä työmarkkinoiden riisto?


Lauri Ihalainen (sd):

Arvoisa puhemies! Kyllä olemme tietoisia tämäntyyppisistä haasteista ja ongelmista ja olemme ministeriössä tehneet sellaisen selvitystyön, mitä tämäntyyppinen tilanne edellyttäisi lainsäädäntöpuolella. Mutta ensisijaisesti minä toivoisin, että tämmöisissä asioissa kyettäisiin työmarkkinaosapuolten välisissä sopimuksissa pelisäännöt ratkomaan sen vuoksi, että yleensä vähimmäistyöehdot määritellään kunkin alan työehtosopimuksissa. Mutta olemme tiedostaneet tämän asian, meidän puoleemme on käännytty tässä ja ilman muuta tähän asiaan halutaan palata. Mutta sitä reittiä, miten tätä lähestytään, onko se lainsäädäntötie loppujen lopuksi vai ensisijaisesti sopimustie, kannattaa kyllä tässä vielä huolella harkita.


Pentti Kettunen (ps):

Arvoisa puhemies! Suomessa on ajauduttu kyllä nyt ihmeelliseen tilanteeseen, ja tämä tilanne on kai jatkunut jo melko pitkään, lahjonta ja korruptio rehottavat.

Herra puhemies! Voin ilmoittaa, että minullekin henkilökohtaisesti on kaksi kertaa tarjottu lahjomaa eli korruptiota. Olen molemmilla kerroilla jyrkästi kieltäytynyt. Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: onko mitään tehtävissä, että voitaisiin todella ennakolta ehkäistä näitä tällaisia tilanteita ja että Suomi säilyisi todella vähimmin korruptoituneena maana ja jopa niin, että meillä olisi nollakorruptio?


Anna-Maja Henriksson (r):

Arvoisa puhemies! Se on varmasti niin, että tässä jokainen kansalainen voi itse omalla käytöksellään myötävaikuttaa siihen, että tämä maa on sellainen maa tulevaisuudessa, jossa korruptiota ei esiinny. Se, mitä viime kaudella tehtiin vaalirahoituksen osalta, on tuottanut tulosta jo. Oikeastaan voi sanoa näin, että mitä paremmin pystytään ennalta ehkäisemään rikoksia, niin tietysti sen paremmin. Ennalta ehkäisevässä mielessä kiinnijäämisriski on syytä pitää korkealla. Juuri sen takia tarvitaan riittävät resurssit niin poliisille kuin myös syyttäjille ja tuomioistuinlaitoksille.


Riitta Myller (sd):

Arvoisa puhemies! Suomessa kaikki vaalit ovat vahvasti henkilövaaleja, ja tämä on merkinnyt sitä, että yksittäiset ehdokkaat satsaavat joskus hyvinkin paljon vaaleihin. Tämä aiheuttaa tietysti epätasa-arvoa ehdokkaitten välillä ja myöskin sitä, että saattaa olla, että tämä on yksi syy siihen, että näitä epäterveitä piirteitä suomalaisessa politiikassa on. Kun on tätä tehtyä vaalilakia tarkasteltu, onko nähty tarpeelliseksi tehdä siihen jotain muutoksia, esimerkiksi vaalirahakatto?


Anna-Maja Henriksson (r):

Arvoisa puhemies! Minun tietooni ei ole tullut, että sellaista keskustelua nyt käytäisiin. Tämä on asia, josta päätettiin viime hallituskaudella, ja silloin arvioitiin sitä, onko hyvä säätää katto vai ei, päädyttiin siihen, että ei säädetä kattoa. Tällä hetkellä hallituksessa ei ole vireillä sentyyppistä hanketta.


Kimmo Kivelä (ps):

Arvoisa herra puhemies! Useimmiten korruptio samaistetaan lahjontaan. Korruptio on kuitenkin enemmän kuin pelkkä lahjusten tarjoaminen tai vaatiminen. Korruptiota on myös yhteiskunnallisiin päätöksentekotapoihin tai päättäjiin vaikuttaminen siten, että yhteisiä varoja ja omaisuutta suunnataan sekä poliittisten että taloudellisten tarkoitusperien ajamiseen. Esimerkkejä tällaisista korruptioepäilyistä tulee päivänvaloon kaavoitusasioissa ja yksityisiä palveluntuottajia kilpailutettaessa jatkuvasti eri puolilta Suomea.

Kysyn: mihin toimiin hallitus on ryhtynyt tai ryhtyy kunnallisissa päätöksentekoprosesseissa ilmenevien niin sanottujen vaarallisten yhdistelmien poissulkemiseksi, jotta kansalaisten luottamus päättäjiin ei heikkenisi?


Henna Virkkunen (kok):

Arvoisa puhemies! Yksi merkittävä ja suuri lainsäädäntöhanke on käynnistymässä juuri nyt kesän korvalla, kun tarkoitus on uudistaa koko kuntalainsäädäntö. Kuntalakihan sinänsä ei ole mikään erityisen vanha. Se on tuolta 90-luvun puolivälistä, mutta siihen on sen jälkeen jo tehty niin useita eri muutoksia, että on katsottu tarpeelliseksi uudistaa koko kuntalaki.

Tärkeät painopisteet siinä tulevat nimenomaan olemaan kuntien hallinnon, talouden ja johtamisen kysymykset, toisaalta demokratian vahvistamiseen liittyvät kysymykset, ja tänä päivänä yhä tärkeämpi teema, johon edustajakin viittasi, on nimenomaan kunta ja markkinat: se, kuinka kunnat pystyvät hallitsemaan yhä kasvavaa markkinaa, toisaalta se, kuinka kunnat osaavat toimia vastuullisesti ja veronmaksajan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla ostaessaan erilaisia palveluita ja tuotteita, niin että kuntalaiset ja kansalaiset voivat luottaa siihen, että päätökset on tehty parhaan mahdollisen tiedon valossa ja mahdollisimman asiantuntevasti.

Tuohon kuntalain uudistukseenhan on tarkoitus kutsua mukaan koko eduskunta parlamentaarisen seurantaryhmän muodossa, ja sitä kautta toivon, että kaikki eduskuntaryhmät tuovat niitä omia tärkeitä näkemyksiään tuon lain valmisteluun.


Simo Rundgren (kesk):

Arvoisa puhemies! Suomalaisen yhteiskunnan kaikkein pyhintä on kansanvalta. Juuri vapaa mielipiteen muodostus ja vapaat rehelliset vaalit ovat minun käsittääkseni se pohjoismaisen yhteiskunnan menestyksen ydinsalaisuus. Tähän yhtälöön sopii erittäin huonosti minkäänlainen, pieninkään epäilys lahjonnasta tai korruptiosta.

Suomalainen vaalijärjestelmä korostaa kuitenkin erityisesti yksilöiden välistä kilpailua myös puolueiden sisällä, johon täällä edustaja Myller jo viittasi. Tämä johtaa väistämättä, ja on johtanut, rahankäyttöön, joka on mielestäni mennyt jo yli äyräittensä, ja tämä voi olla myös yksi syy keskustelulle vaalirahakohusta. Ruotsissahan on toisenlainen vaalijärjestelmä, jossa on yhdistetty tämä henkilövaalijärjestelmä tähän listavaaliin, ja siellä puolueet käyvät kilpailun vaaleissa, eivät niinkään saman puolueen sisällä yksilöt. (Puhemies koputtaa)

Kysyn tässä nyt ministeriltä: onko tätä vaalijärjestelmää mietittäessä ajateltu tätä — koska Ruotsissa vaalien äänestysprosentti on parikymmentä prosenttia korkeampi kuin Suomessa, tästä järjestelmänmuutoksesta huolimatta, (Puhemies koputtaa) tai onko se juuri sen takia?


Anna-Maja Henriksson (r):

Arvoisa puhemies! Tästä myöskään ei ole nyt hallituksessa keskusteltu, eikä tästä ole hallitusohjelmassa minkäänlaista kirjausta. (Ben Zyskowicz: Ei ole syytäkään!) Me olemme tottuneet siihen, että Suomessa on suorat vaalit ja että kansalaiset saavat itse päättää, ketä he haluavat äänestää. Me olemme halunneet, että kansalaiset, eivätkä puolueet, päättävät, ketkä istuvat tässä eduskunnassa. Sen takia itse en olisi kannattamassa näitä pitkiä listoja, mitä Ruotsissa on, koska uskon, että se ei ainakaan tällä hetkellä sovi tähän suomalaiseen järjestelmään.


Mika Niikko (ps):

Arvoisa puhemies! Kuntien valtuustoissa ja lautakunnissa istuvat tekevät veronmaksajan kannalta merkittäviä talouteen ja kaavoitukseen liittyviä päätöksiä. Tämän johdosta kotikaupungissani Vantaalla on tulossa ainakin kaupunginvaltuutetuille vapaaehtoinen ilmoittautumismahdollisuus omista sitoumuksista. Vuosia jatkuneen vaalirahakohun opettamana kysyisin asianomaiselta ministeriltä: olisiko tarpeen, että hallitus valmistelisi lain, jossa jokainen merkittävässä tehtävässä oleva luottamushenkilö velvoitettaisiin päätöksenteon avoimuuden lisäämiseksi ilmoittamaan sitoumuksensa?

Lisäksi haluaisin muistuttaa, että vaaleissa valituiksi tulleet henkilöt eivät ole velvollisia antamaan vaalirahailmoitusta, vaikka useat heistä toimivat useissa luottamustehtävissä, kuten lautakunnissa. Olisiko syytä puuttua myös tähän?


Henna Virkkunen (kok):

Arvoisa puhemies! Nuo edustajan esiin nostamat näkökohdat ovat todella varteenotettavia, kun lähdetään uudistamaan kuntalakia ja pohtimaan luottamushenkilöiden asemaa kaiken kaikkiaan. Sinänsä on hyvä, että monessa kunnassa on jo oma-aloitteisesti lähdetty luomaan käytäntöjä, joissa mahdollisimman avoimesti ja läpinäkyvästi jo etukäteen kerrotaan äänestäjille omat sidonnaisuudet, samoin kuin kerrotaan jo ennakkoon omasta vaalirahoituksesta, jotta äänestäjillä on se tiedossa, kun he tekevät omia valintojaan.

Itse ajattelen, että ainoastaan mahdollisimman suuri avoimuus ja läpinäkyvyys voivat mahdollistaa sen, että meillä luotetaan demokraattiseen päätöksentekoon, ja nuo edustajan mainitsemat näkökohdat ovat todella tärkeitä, kun kuntalakia lähdetään uudistamaan.


Matti Saarinen (sd):

Herra puhemies! Kun henkilö tulee valituksi maan hallitukseen ministeriksi, hän sitoutuu jättäytymään erittäin monista tehtävistä pois keskittyen vain ministerin tehtävään. Miten asianomainen ministeri suhtautuu siihen, että vastaavaa logiikkaa alettaisiin noudattaa myös kansanedustajien kohdalla, että he jäisivät pois kaikesta muusta ja keskittyisivät vain kansanedustajan tehtävään? Tässä olisi paljon hyviä puolia. Ei olisi jääviysongelmia kunta- ja maakuntatasolla, ei järjestöissä, ei missään muuallakaan.

Sitten havaintojeni mukaan kansanedustajan työ on myös niin vaativaa, että tässäkin talossa riittää kyllä töitä. Ei tule varmaankaan aika pitkäksi. Jos vertaa ministereihin, teillä on useampia avustajia ja silti jättäydytte muista tehtävistä pois — kansanedustajilla on vain yksi avustaja. Tällä logiikalla pitäisi ehdottomasti jättäytyä muista tehtävistä. Mutta vakavasti ottaen tiedustelen, että kun kuntalakia uudistetaan, entä jos edustajat jäisivät pois ainakin keskeisistä kunta- ja maakuntatason tehtävistä?


Anna-Maja Henriksson (r):

Arvoisa puhemies! Me olemme lähteneet siitä, että jokainen suomalainen saa asettua vaaleissa ehdokkaaksi niin kuntavaaleissa kuin eduskuntavaaleissa, ja jokainen, joka on eduskuntaan valittu, voi itse harkita, miten hän aikaansa käyttää. Ei ole myöskään pahaksi, että tietää, mitä kuntakentällä tapahtuu. Elikkä näkisin, että tässä ei ole ristiriitaa, mutta jokainen vastaa siitä, miten omaa aikaansa käyttää tehtäviinsä.

Ja viimenen kysymys tähän kysymykseen, edustaja Soini.


Timo Soini (ps):

Arvoisa herra puhemies! Hieman oli laihanlaiset eväät. Toivottavasti hallitus, kun pääministeri ja varapääministeri tulevat takaisin matkoiltaan, keskittyy todella tähän asiaan, tekee asianmukaiset esitykset ja todella laittaa suursäätiöt verolle, pistää tämä asian läpinäkyväksi. Voimmeko me nyt luottaa, että teidän hyvien ministerien kautta tämä viesti menee myös pääministerille ja varapääministerille?


Paula Risikko (kok):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä te voitte luottaa. Me pyydämme myöskin, että he katsovat nauhoitettuna Yle Areenalta tämän kyselytunnin, että aivan varmasti menee. Ja kyllä ne meidänkin toimesta hoituvat nämä asiat.