Täysistunto ja suullinen kyselytunti 35/2012

Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2013—2016

Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rakentuu työnteolle ja yrittämiselle, sivistykselle, moniarvoisuudelle ja välittämiselle. Pohjoismaisessa hyvinvointimallissa yhdistyvät avoin ja integroitunut talous, kilpailukyky, terve julkinen taloudenpito ja tasa-arvoa vahvistavat hyvinvointipalvelut.

Hyvinvointia syntyy siitä, että me suomalaiset voimme luottaa toinen toisiimme ja että yhteiskunta tuntuu reilulta. Kun Suomen talouteen voi luottaa, syntyy investointeja ja syntyy uusia työpaikkoja. Luottamus tasa-arvoa lisäävien palvelujen ja tulonsiirtojen kestävyyteen puolestaan vahvistaa tulevaisuudenuskoa ja tuo toivoa.

Luottamus syntyy konkreettisista päätöksistä. Esimerkiksi luottamus Suomen julkista taloutta kohtaan on ansaittu vuosikymmenien säntillisellä talouspolitiikalla. Tämän seurauksena olemme ansainneet parhaan mahdollisen luottoluokituksen ja sen mukana alhaisen korkotason niin valtionvelalle, kotitalouksille kuin yrityksillekin.

Nyt luottamusta Suomen julkista taloutta kohtaan on koeteltu. Maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin ja sitä seuranneen elvytyspolitiikan vuoksi valtio on velkaantunut huolestuttavaa vauhtia. Vuoden 2009 rajusta taantumasta lukien valtio on joutunut ottamaan uutta velkaa liki 28 miljardia euroa. Velkaantumisvauhti on kestämätön. Tämä velka ja sen mukana kasvavat korkomenot ovat pois palveluista tai veronmaksajien kukkarosta korkeampien verojen vuoksi. Tänään otettu velka otetaan huomisen veronmaksajien, siis lastemme, piikkiin.

Hallitus kantaa vastuuta Suomen tulevaisuudesta tehdessään toimia ylivelkaantumiskierteen katkaisemiseksi. Toimet eivät ole helppoja eivätkä kaikilta osin miellyttäviä. Niiden tekemättä jättäminen olisi kuitenkin vastuun pakoilua ja kertoisi vain kyvyttömyydestä kantaa vastuuta vaikeina aikoina. Tämä olisi hyvin epäsuomalaista käytöstä. Suomi on aina hoitanut omat asiansa, vaikka mukavaa tai helppoa se ei aina ole ollut meillekään. Uskon, että fiksut suomalaiset arvostavat tätä suomalaista vastuunkannon perinnettä.

Nyt tehdyn kehyspäätöksen jälkeen hallitus on tehnyt päätöksiä budjettisopeutuksesta, siis valtion menojen supistamisesta ja verotulojen lisäyksistä, yli 5 miljardin euron edestä. Tämä on se summa, joka nykyisten kasvuarvioiden valossa riittää velkaantumiskierteen katkaisemiseen. Tämä päättäväisyys on osoitus laajapohjaisen hallituksen hyvästä päätöksentekokyvystä ja halusta kantaa vastuuta maamme tulevaisuudesta. Tästä haluan antaa suuret kiitokset hallituskumppaneillemme ja eduskuntaryhmille.

Efter det senaste rambeslutet har regeringen fattat beslut om en budgetanpassning — det vill säga om minskningar av statens utgifter och ökningar av skatteinkomsterna — till ett belopp som överstiger fem miljarder euro. Detta är det belopp som i ljuset av de nuvarande tillväxtuppskattningarna räcker till för att bryta skuldsättningsspiralen. Denna målmedvetenhet visar den bredbasiga regeringens goda förmåga att fatta beslut och att bära ansvar. För detta vill jag rikta ett stort tack till hela regeringen och till riksdagsgrupperna.

Hallituksen kehysesityksestä on syytä nostaa esiin neljä keskeistä linjavalintaa: 1) velkaantuminen taitetaan, 2) satsataan talouskasvuun yrittäjyyden kannusteita lisäämällä, 3) tehdään tehoinvestointeja nuorisotyöttömyyden torjuntaan ja syrjäytymisen ehkäisyyn ja 4) vahvistetaan reiluuden, yhteenkuuluvaisuuden ja oikeudenmukaisuuden henkeä.

Ensimmäinen linjavalinta on siis velkaantumisen taittaminen. Kehysriihessä sovitut 2,8 miljardin euron pysyvät sopeutustoimet riittävät taittamaan valtion velkasuhteen laskuun kehyskauden loppuun mennessä. Kehyskauden lopussa 2016 velkasuhteen arvioidaan olevan 45 prosenttia kokonaistuotannosta, joka on kohtuullinen taso esimerkiksi moniin euromaihin verrattuna. Tämä siis tapahtuu, mikäli nykyiset kasvuarviot toteutuvat. Tälle velalle joudumme tuolloin maksamaan arviolta 3 miljardin euron vuosittaiset korot.

Molemmat hallitusohjelmaan kirjatut perälaudat, velkasuhteen kääntäminen laskuun ja 1 prosentin alijäämätavoite vaalikauden loppuun mennessä, ovat edelleen voimassa, aivan kuten kaikki muukin hallitusohjelmaan kirjattu.

Om den ekonomiska tillväxten till följd av exempelvis den internationella utvecklingen stannar på en lägre nivå än man nu räknat med, och anpassningsbesluten inte räcker till för att de mål som angetts i regeringsprogrammet för 2015 ska uppnås, har regeringen beredskap att också fatta nya anpassningsbeslut.

Uppnåendet av målen kommer således att följas årligen, och eventuella ytterligare åtgärder bedöms alltid i samband med rambesluten. Också denna punkt i regeringsprogrammet håller man fast vid. Detta är naturligtvis en förutsättning för hållbar ekonomisk politik och för den externa trovärdigheten när det gäller vår ekonomi. Om den ekonomiska utvecklingen visar sig bli bättre än man räknat med och de skrivningar som gäller vissa ekonomiska målsättningar uppfylls före 2015 kan — på motsvarande sätt — en del av resultatet av de förbättrade statsfinanserna användas för att avveckla gjorda sparbeslut eller för utgiftsökningar.

Jos talouskasvu jää esimerkiksi kansainvälisen kehityksen vuoksi nyt ennakoitua alhaisemmaksi ja tehdyt sopeutuspäätökset eivät riitä hallitusohjelmassa vuodelle 2015 asetettujen tavoitteiden toteutumiseen, hallituksella on valmius myös uusiin sopeutuspäätöksiin. Tavoitteiden toteutumista siis seurataan vuosittain ja mahdollisia lisätoimenpiteitä arvioidaan aina kehyspäätösten yhteydessä. Myös tämä hallitusohjelman kohta pitää. Tämä on luonnollisesti edellytys kestävälle talouspolitiikalle sekä taloutemme ulkoiselle uskottavuudelle.

Vastaavasti jos talouskehitys osoittautuu ennakoitua paremmaksi ja perälautakirjauksiin päästään ennen vuotta 2015, voidaan osa valtiontalouden parantuneesta asemasta käyttää tehtyjen säästöpäätösten purkamiseen tai menolisäyksiin.

Valtion budjetista säästäminen on aina vaikeaa; kaikkien määrärahojen ottamiselle budjettiin on aina ollut aikanaan jokin hyvä peruste. Silti valintoja on tehtävä. Säästämistä tehdään useilla eri sektoreilla. Menot on käyty läpi tarkan kamman kanssa. Lähes kaikki säästöpäätökset toteutetaan pienentämällä menojen kasvua tai luopumalla indeksikorotuksista. Luopumalla indeksikorotuksista kertaluonteisesti keneltäkään ei oteta pois, mutta suurelta joukolta jää kertaluontoisesti hivenen lisää saamatta. Se on ehkä reiluin tapa säästää.

Valtiovarainministeriö arvioi, että 1 prosentin alijäämätavoitteen saavuttaminen olisi edellyttänyt vielä noin 2 miljardin euron lisäsopeutusta verrattuna nyt tehtyihin päätöksiin. Ylisuurten tai liian nopeasti voimaan astuvien veronkorotusten tai menoleikkausten tekeminen olisi kuitenkin ollut suhdannepoliittisesti epäviisasta.

Sopeutus ja sen lisäksi päätetyt määräaikaiset toimet on pyritty mitoittamaan niin, että valtion velkaantuminen saadaan katkaistua mutta vaurioitamme kasvua ja työllisyyttä mahdollisimman vähän.

Hallituksen reseptiä julkisen talouden vahvistamiseksi voisi luonnehtia englannin kielen sanalla "growsterity", joka tulee kahdesta sanasta: "growth" eli ’kasvu’ ja "austerity" eli ’säästäväisyys’. Samalla kun tasapainotamme julkista taloutta, luomme edellytyksiä uudelle kasvulle ja uusien työpaikkojen synnyttämiselle.

Hallituksen toinen linjavalinta on kasvun vauhdittaminen ja uusien työpaikkojen tavoittelu lisäämällä kasvuyrittäjyyden kannusteita, ja näin ollen voimme lähteä siitä, että kannustaminen ei ole nollasummapeliä. Pk-yritysten kasvuedellytysten parantaminen on hallituksen selkeä painopiste. Hallitus on halunnut etsiä keinoja, joilla voimme kannustaa yrityksiä investoimaan, kasvamaan ja kaupallistamaan innovaatioita ja joiden seurauksena saisimme uusia työpaikkoja sekä vienti- ja verotuloja.

Työ on parasta sosiaaliturvaa. Koheneva työllisyys on myös paras keino vähentää tuloeroja ja lisätä hyvinvointia. Haluamme siis pelata nollasummapelin sijasta plussummapeliä. Kun satsaamme yrittäjyyden kannusteisiin, emme tarkkaan ottaen tiedä, mitä saamme. Jos yrittäjä ei kannustu, hän ei myöskään kuluta kannusteita; jos taas hän kannustuu, kaikki voittavat. Täytyy siis uskoa uuteen ja antaa hyvien asioiden tapahtua. Onnistuminen, kasvu ja työpaikat eivät ole keneltäkään pois, vaan ne tuovat meille kaikille lisää.

Uusia kannustimia tarvitaan. Suomen yksityisen sektorin rakennemuutos haastaa meitä työpaikkojen ja verotulojen menetysten muodossa. Esimerkiksi Suomelle tärkeän paperiteollisuuden tai ict-sektorin rakennemuutoksen myötä häviävien työpaikkojen tilalle on kyettävä synnyttämään uusia yrityksiä ja näin ollen uusia työpaikkoja.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta edellyttää kasvavaa taloutta. Tämä puolestaan edellyttää maailmanmarkkinoilla pärjääviä, kasvavia yrityksiä. Jotta yrityksemme pärjäisivät vientimarkkinoilla ja tuottaisivat riittävästi verotuloja palvelujen rahoittamiseen, Suomen on oltava kilpailukykyinen maa. Pärjäämme kilpailussa vain yhä korkeamman jalostusarvon tuotteilla. Tavoitteemme on, että Suomesta vietäisiin arvokkaampia tuotteita ja palveluita kuin mitä tänne tuodaan. (Mauri Pekkarinen: Miten se realisoidaan?) Tämä kehitys edellyttää kilpailukykyisen perusteollisuuden lisäksi uusia kasvuyrityksiä, jotka hyödyntävät Suomen hyvää osaamis- ja innovaatiokapasiteettia.

Olen ihaillut niitä päätöksentekijöitä, jotka keskellä 90-luvun lamaa ja leikkauslistoja satsasivat ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen investoimalla verovaroja t&k-toimintaan. Samaan aikaan toteutettiin yritysverotuksen kokonaisuudistus, johon sisältyi muun muassa yhtiöveron hyvitysjärjestelmä. Näiden toimien yhteisvaikutuksesta ja päättäväisestä julkisen talouden vakauttamisesta syntyi uusi Suomi. (Mauri Pekkarinen: Juuri niin!)

Tämän kaltaista uuden luomisen henkeä hallitus on halunnut kehysriihen linjavalinnoilla vahvistaa.

Esimerkiksi suomalaisten yritysten tutkimus- ja tuotekehitystyötä kannustetaan ottamalla käyttöön erityinen verovähennys t&k-työtä tekevien työntekijöiden palkkaamiseen. Suomalaisia yrityksiä kannustetaan kasvamaan ja kansainvälistymään uuden pääomasijoittamisen kasvukannustimen ja hankintameno-olettaman muutoksen avulla. Yritysten investointihalukkuuden parantamiseksi investointien poisto-oikeuksia korotetaan väliaikaisesti.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kolmas linjavalinta on erityisen vahva satsaus nuorten työllistymisen helpottamiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Mielestämme tämä on satsaus inhimilliseen pääomaan, sosiaaliseen vastuuseen ja Suomen tulevaisuuteen. Näiden arvojen lisäksi näillä toimilla on vaikutusta työvoiman riittävyyteen ja työurien pituuteen. Työnteon ensisijaisuuden periaate on niin ikään keskeinen peruste satsauksillemme nuorten työllisyyteen.

Suomessa on tällä hetkellä noin 110 000 iältään 20—29-vuotiasta nuorta, joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. Heistä 70 000 on miehiä, ja nuorista 25 000 muodostaa syrjäytyneiden nuorten niin sanotun kovan ytimen: he eivät ole koulutuksessa, työelämässä tai edes työnhakijoina.

Syrjäytymisen ehkäiseminen on yksi hallituksen kärkihankkeista. Tämän hankkeen terävin keihäänkärki on nuorten yhteiskuntatakuu: jokaiselle alle 25-vuotialle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka 3 kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Yhteiskuntatakuun toteutumiseen varattujen määrärahojen täydennykseksi kehysriihessä päätettiin lisätä vuosittain reilut 50 miljoonaa euroa siihen, että alle kolmekymppiselle pelkän perusasteen varassa olevalle tarjotaan mahdollisuus ammatillisen tutkinnon suorittamiseen. Tämän lisäksi vuoden 2012 lisätalousarviossa osoitettiin 24 miljoonan euron lisäsatsaukset työllistämis- ja koulutustoimiin.

Nuorten työllistymiseen vaikuttaa positiivisesti myös ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa koskeva kannustin osallistua aktivointitoimenpiteisiin, mistä sovittiin osana työurapakettia. Myös kehysriihessä on tehty päätös pienimpiin palkkatuloihin kohdistuvan työtulovähennyksen korottamisesta, jonka tarkoitus on kannustaa ottamaan kaikkea työtä vastaan.

Arvoisa puhemies! Neljäntenä linjavalintana hallituksella on reiluuden ja oikeudenmukaisuuden hengen vahvistaminen. Osana talouden tasapainotusta hallitus pitää huolen siitä, että sopeutustoimet toteutetaan oikeudenmukaisella tavalla. On aivan oikein, että suuren sopeutustaakan edessä kaikki joutuvat kantamaan oman osansa, kukin kykyjensä mukaan.

Suomalaisen yhteiskunnan eheys on sosiaalista pääomaa, jolla on valtavan suuri arvo. Kyse on esimerkiksi luottamuksesta toisiin suomalaisiin ja yhteisiin instituutioihin. Tällaisina hetkinä, kun hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen edellyttää rankkoja ja päättäväisiä toimia, on vaalittava tätä eheyttä. On toimittava siten, että suomalaiset voisivat tuntea, että me olemme kaikki samassa veneessä ja että me huomioimme toisemme.

Kohtuutta ja tolkkua ei voida yksin budjettipäätöksillä säätää, mutta talousratkaisuilla on oma merkittävä roolinsa. Samassa veneessä olemisen tunne vaatii sitä, että heikoimmista pidetään huolta ja että vastuuta kannetaan kykyjen mukaan. Toisaalta se edellyttää, että ahkeruudesta tai onnistumisista ei kanneta kaunaa eikä niitä halveksita. Samaan veneeseen mahtuu vain toisiaan arvostavia ja toisistaan välittäviä ihmisiä.

Tämän vuoksi hallitus on tehnyt valinnan, että 5 miljardin euron sopeutuksesta huolimatta perusturvaetuuksia ei leikata. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevista pidetään huolta vaikeinakin aikoina. Verotuksen osalta oikeudenmukaisuuden henkeä vaalitaan muun muassa perimällä kaikkein suurituloisimmilta suomalaisilta määräaikaisesti hieman suurempaa tuloveroa.

Anpassningsbesluten i ramförhandlingarna gäller alla finländare. Tyvärr finns det inga sådana utgiftsinbesparingar och skattehöjningar som inte skulle gälla en del personer. Också de anpassningsåtgärder som nu känns svåra vidtas emellertid för att vi också för kommande generationer ska kunna trygga välfärdssamhället med dess högkvalitativa service och inkomstöverföringar.

Kehyksen sopeutuspäätökset koskettavat kaikkia suomalaisia. Sellaisia menosäästöjä tai veronkorotuksia ei valitettavasti olekaan, etteivätkö ne koskettaisi joitakin suomalaisia. Kipeiltäkin tuntuvia sopeutustoimia tehdään kuitenkin siksi, että voimme turvata hyvinvointiyhteiskunnan laadukkaine palveluineen ja tulonsiirtoineen myös tuleville sukupolville.

Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen muuttavat Suomea hyvin perustavaa laatua olevalla tavalla. Tulevien 20 vuoden aikana Suomesta tulee aivan uusi maa. Tämä muutos on esimerkiksi hyvinvointipalveluiden suhteen valtava haaste, mutta se on samalla suuri mahdollisuus uudistaa Suomea. Tärkeintä on ymmärtää, että tulevat vuosikymmenet edellyttävät suuriakin muutoksia. Hyvinvointiyhteiskunta voidaan kyllä turvata, kunhan vain uskallamme uudistua.

Monien silmissä nämä muutokset tuntuvat vaikeilta, pelottaviltakin. Kaikkein pelottavin näkymä on kuitenkin se, jos emme uudistuisi. Se olisi taantumisen, velkaantumisen ja hyvinvointiyhteiskunnan rapautumisen harmaa tie. Sellaisen tien päässä olevaa Suomea kukaan meistä ei halua.

No niin, sitten siirrymme debattivaiheeseen. Debattipuheenvuoroja pyydetään painamalla V-painiketta.

Muistutan vielä, että niitten puheenvuorojen pituus on enintään 1 minuutti, ja jos pidämme siitä kiinni, niin useampi edustaja pääsee ääneen.


Ari Torniainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Pääministeri puhui kauniita sanoja ja hallituksen linjavalinnoista puhui paljon. Arvoisa pääministeri: te toteatte, että hallitus tasapainottaa julkista taloutta ja samalla luo edellytyksiä uudelle kasvulle ja työpaikoille. Itse olen hieman eri mieltä tästä kasvusta, jota näissä kehyksissä näkyy. Miten, pääministeri, te näette työllisyyden kehityksen — kokonaistyöllisyyden, ei pelkästään nuorten tai jonkun ikäryhmän työllisyyden paranemisen, vaan kokonaistyöllisyyden paranemisasteen?


Ville Vähämäki (ps):

Kunnioitettu puhemies! Näin ensimmäisen kauden kansanedustajalle nämä ovat aika vaikeita asioita, käsitellä koko valtion budjettia, mutta haluaisin nostaa tässä muutaman asian esille, joihin on kyllä aikaisemminkin viitattu. Elikkä tässä heti tämän esityksen ensimmäisellä sivulla on asiaa tästä vaihtotaseesta ja kauppataseen vajeesta ja etenkin vientisuhteen heikkenemisestä. Nythän on kysymys näin, että jos ei Suomi saa tätä vaihtotasetta käännettyä positiiviseksi hinnalla millä hyvänsä, niin kyllä tässä ovat aika heikot ajat edessä. Ja miten me oikein pystyisimme vaikuttamaan siihen, että saisimme tämän vaihtotaseen positiiviseksi? Meidän pitää kilpailukykyä pystyä tehostamaan jotenkin. Ja haluaisin nyt kuulla kommentin siitä, että koska olemme EU:ssa ja Saksan kanssa talousliitossa, niin voivatko Suomessa ylipäätänsä palkat nousta nopeammin kuin ne Saksassa nousevat, (Puhemies koputtaa) koska silloin meidän kilpailukykymme heikkenee. (Puhemies: Edustaja Vähämäki, minuutti on täynnä!)


Petteri Orpo (kok):

Kiitos, herra puhemies! Oli erittäin tärkeää, että pääministeri, kuten koko hallituskin, nosti nuorten asian politiikan asialistan kärkeen tässä kehyspäätöksessä. Samoin pitäisi olla koko yhteiskunnassa, nuorten näkökulmasta asioita pitäisi lähestyä. Hallitus on todella hoitanut oman leiviskänsä hyvin ja satsannut lisäbudjetissa ja kehyksessä yli 100 miljoonaa euroa nuorten työllistämiseen ja nuorisotakuun toteuttamiseen.

Nyt, kun hallitus alkaa toteuttaa tätä nuorisotakuuta, pitää siinä kolmas sektori ottaa ehdottomasti mukaan. Yksi keino on nuorten työelämävalmiuksien nostaminen, ja siitä löytyy erinomainen esimerkki vuoden 2010 lisätalousarviosta, jolloin nuorisojärjestöille osoitettiin merkittävä summa nimenomaan nuorten työelämävalmiuksien parantamiseen. Esimerkiksi 4H-liitto on näillä rahoilla kouluttanut yli 15 000 nuorta, ja se on saanut aivan erinomaista palautetta. Toivoisin, että kun (Puhemies koputtaa) nuorisotakuuta viedään eteenpäin, niin tämä näkökulma otettaisiin huomioon.


Kari Rajamäki (sd):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti on niin, että keskustajohtoisen hallituksen talous-, työllisyys- ja veropolitiikan johdosta me olemme erittäin pitkään syvässä suossa. Kun siihen tulee myöskin järkyttäviin mittoihin kasvava eurotakausten vaara, niin on selvä, että valtiontaloutta on vakautettava ja tämä 5:n miljardin sopeutus on välttämätön. Ja on erittäin tärkeätä nyt, että painotetaan täsmäelvytystä, verokannustimia investointien lisäämiseen ja selviytymistä myöskin tulevaisuuden tilanteessa.

Haluan myös painottaa, että nuorten syrjäytymisen ja lapsiperheiden köyhyyden osalta tämä nykyinen tilanne on niin hallituksen kuin opposition rajat ylittävä kansallinen häpeä, ja siksi tämän kriisin sosiaalisten vaikutusten pehmentäminen edellyttää työttömien ja työttömien perheiden tukemista, ja tässä suhteessa nämä sosiaaliset ulottuvuudet ja ratkaisut näissä hallituksen toimissa ovat niitä, joita pitää jatkossa myös painottaa.


Mari Kiviniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! Pääministeri puhui tuossa kauniisti siitä, kuinka taloudessa luottamus pitää ansaita, mutta kyllä hallituksen luottamus — ei ainoastaan tässä salissa, vaan myös kansalaisten ja varmasti myös luottoluokittajien keskuudessa — on koetteilla sen vuoksi, miten niin erilaisia lukuja kehysriihen jälkeen on hallituksen puolelta kerrottu. Tuntuu, ettei hallitus pääse itsekään selvyyteen siitä, mitä siellä kehysriihessä Säätytalolla tuli oikein päätettyä. (Välihuutoja)

Mutta ehkä kaikkein vakavin erimielisyys liittyy siihen, mitä on sanottu näistä pitkän aikavälin rakenteellisten uudistusten työuriin liittyvistä päätöksistä, kun kahdella keskeisellä hallituksen ministerillä, ministeri Ihalaisella ja pääministerillä, tuntuu olevan erilainen näkemys siitä, millaisia vaikutuksia sillä on tämän kestävyysvajeen kattamiseen. Kyse on yli miljardin euron erimielisyydestä, ja se erimielisyys on niin iso, että se ilman muuta vie pohjaa koko tältä kehysratkaisulta ja luo sitä epäluottamuksen ilmapiiriä hallituksen talouspolitiikalle ja päätöksille.


Lea Mäkipää (ps):

Arvoisa puhemies! Pääministerillä oli ihan hyviä ajatuksia. Työ on parasta sosiaaliturvaa, ja Suomi nousee vain työllä, eli sillä me rikastumme, ja edelleen tarvitaan kannustuksia erilaisiin investointeihin, mutta mitkään vippaskonstit eivät tässä taloudellisessa tilanteessa oikein auta. En ole koskaan hallituksen piirissä kuullut näin yrittäjän puolisona, mikä on tärkeätä, ja toivoisin, että hallitus nyt panostaisi siihen, että lähetettäisiin ulkomaille ja maailmaan markkinamiehiä ja -naisia viemään ja kirkastamaan tätä suomalaista työtä. Me voimme kilpailla laadulla, emme hinnalla, mutta hallitukselta on kyllä vallan unohtunut tämä, että vaikka me annamme minkälaisia tukia, se ei auta, jollemme me pysty saamaan maailmalle niitä tuotteita, joita yritykset tänä päivänä Suomessa tekevät. Tehtaat jauhavat niin paljon, kuin ottaisivat vastaan, mutta siinä se on, että menekkiä ei ole, ja sen tähden meidän tarvitsee saada maailmalle niitä miehiä ja naisia, jotka tosiaan kannustavat siihen, että meiltä kannattaa ostaa.


Ben Zyskowicz (kok):

Arvoisa herra puhemies! Kyselytunnilla puhuttiin jo nuorten työllisyydestä, ja on se surkeata, että noin 10 000 nuorta on jäämässä maksumieheksi sen johdosta, että kaupanalan osapuolet eivät ole pystyneet sopimaan Tutustu työelämään ja tienaa -konseptin toteuttamisesta tänä kesänä myös kaupanalalla. Kun kuuntelin osapuolia aamulla radiosta, olikohan eilen, niin oli kyllä työmarkkinamunkkilatinaa, jolla he perustelivat, miksi heidän keskinäinen luottamuksensa on kärsinyt ja miten on koplattu varastomiesten palkkoja ja muuta, ja oikein suru tuli puseroon, kun mietin, että 10 000 nuorta jää tämän vuoksi ilman hyödyllistä työharjoittelukokemusta.

Edustaja Lindtman näki, että syy oli kaupan työnantajissa. Minä luulen, että syy on kyllä enemmän PAMin puolella, mutta, ministeri Ihalainen, teillä on erittäin vahva auktoriteetti näissä asioissa. Ei riitä, että vetoatte kuten pääministeri, kutsukaa osapuolet työhuoneeseenne, poistukaa itse, pankaa ovi lukkoon ja päästäkää pois, kun asiat on sovittu.


Jouko Skinnari (sd):

Arvoisa puhemies! Vienti on todella tärkeä asia, ja siihen minusta pitäisi panostaa. Täällä on vain niin, että viennistä vastaavia ministereitä ei ole paikalla ja nyt muutkin näyttävät keskustelevan.

Tässä mielessä itä on tärkeä. Eilen toin esille jo Venäjän, Kiinan ja nämä maat, jotka ovat kuitenkin merkittäviä kasvualueita, ja panostukset vientiin. Esimerkiksi työllisyyskoulutukseen ja työllisyyteen on varattu 550 miljoonaa, mutta työllisyyskoulutus Suomessa on liian vanhanaikaista. Miksi työllisyyskoulutukseen ei sisälly työharjoittelua tai koulutusharjoittelua ulkomailla (Ben Zyskowiczin välihuuto) tärkeissä vientimaissa — olkoon se sitten Venäjä, olkoon se Saksa, Ranska, Englanti tai vaikkapa Kiina — miksi näissä ei ole sitä? Ottakaa esimerkkiä vaikkapa Finnairilta. Finnair tarvitsee (Puhemies koputtaa) lentoihinsa, siellä on vapaita paikkoja suomalaisille työharjoittelijoille.


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos pääministerille. Se t&k-kannustin, jota juuri te vastustitte kaksi vuotta, tulee nyt sitten voimaan siinä muodossa, kuin se aikanaan johdollani valmisteltiin. (Tarja Filatov: Heti, kun sosialidemokraatit tulivat hallitukseen!) Olen tavattoman tyytyväinen siihen. (Välihuuto)

Arvoisa puhemies! Seuraavan vuosikymmenen aikaan työpanoksen määrä vähenee erittäin merkittävästi Suomessa. Työn tuottavuus on toinen tekijä, joka vaikuttaa talouden kasvuun. Nyt te leikkaatte monelta kohtaa niitä voimavaroja, osaamisen ja tutkimuksen ja teknologian rahoituksen voimavaroja, joilla parannetaan nimenomaan työn tuottavuutta. Kaikesta tästä seuraa se — kun vielä viennin voimavarojakin leikataan — että herää kysymys, onnistuuko Suomi saamaan taloutta sille kasvu-uralle, joka on edellytys sille, että ei tarvitse mennä niihin uusiin leikkauksiin, joista pääministeri täällä puhui. Pääministeri, te olette oikeassa, kun muistelette mennyttä. Todellakin 90-luvulla viennin edellytyksiä parannettiin. Devalvaatio auttoin silloin. Silloin tehtiin suuri verouudistus, (Puhemies koputtaa) silloin otettiin raippavero käyttöön ja silloin lisättiin t&k-rahoja neljän vuoden aikana 74 prosentilla. (Välihuuto) Nyt te toimitte monissa näistä asioista täsmälleen toisinpäin. Miten te näillä eväillä uskotte siihen, että Suomen talous lähtee todellakin vahvaan kasvuun?


Anni Sinnemäki (vihr):

Arvoisa puhemies! Ensin kiitokset. Kehyspäätös jatkaa sitä johdonmukaista linjaa, jolla nousemme talouden taantumasta ja julkisen talouden vaikeasta tilanteesta ehyenä. Tässä on yksittäisiä päätöksiä, jotka asettavat taakkaa paremmin ansaitseville, heille, joilla on omaisuutta, ja tässä on yksittäisiä päätöksiä, jotka helpottavat kaikkein pienituloisimpien asemaa.

Arvoisa puhemies! Sitten pettymys. Jo toisen kerran tämän hallituskauden aikana yliopistojen määrärahoja leikataan. Kuitenkin vain muutamia vuosia sitten Suomessa tehtiin suuri yliopistouudistus, johon varmasti on ladattu aika paljon odotuksia siinä, että se on yksi niistä asioista, joilla rakennamme tämän maan tulevaisuutta. Millä tavalla opetusministeri ja pääministeri näkevät sen, onko eduskunnalla täydet mahdollisuudet harkita tätä asiaa ja miettiä, voisivatko nuo samat säästöt löytyä jostain muualta kuin yliopistoista, jostain muualta kuin tulevaisuuden rakentamisesta?


Markus Mustajärvi (vr):

Puhemies! Pääministeri Katainen, te käytitte aikamoista runokieltä, kun sanoitte, että luopumalla indeksikorotuksista kertaluonteisesti keneltäkään ei oteta pois mutta suurelta joukolta jää kertaluontoisesti hivenen lisää saamatta, se on reiluin tapa. Kyllähän indeksikorotusten jäädyttäminen on sellainen hiljainen rosvo, joka näkyy vuosi vuoden jälkeen varsinkin lapsiperheitten elämässä. Kun on kuitenkin niin, (Mauri Pekkarinen: Ruoan ja lääkkeiden hinta nousee!) että suurin yksittäinen säästötoimenpide on lapsilisien indeksijäädytys kolmelta vuodelta, vuositasolla 40 miljoonaa euroa, yhteensä 120 miljoonaa, kuinka valtio voi saada 120 miljoonaa lisää rahaa, jos se ei ole keltään pois?


Kimmo Kivelä (ps):

Arvoisa herra puhemies! Muinainen roomalaisen oikeuden periaate oli, että kuultakoon toistakin osapuolta. Parhaimmillaan oppositio kyseenalaistaa, esittää vaihtoehtoja ja karmeimmillaan huutaa vain, että väärin sammutettu. Esitän nyt kuitenkin kysymyksen, tehdäänkö ratkaisuja, joilla murennetaan aineellista ja moraalista infrastruktuuria, ja johtavatko pyrkimykset päinvastaiseen, kuin mihin alkujaan on ajateltu. Otan esimerkiksi puheet syrjäytymisestä, niistähän kauniisti ja laajasti täällä koko ajan puhutaan. Samanaikaisesti vähennetään 2 300 ammatillisen koulutuksen työpaikkaa. Nimenomaan he, jotka ovat pelkän peruskoulun varassa, ovat suurimmassa syrjäytymisvaarassa, ja (Puhemies koputtaa) uhkana on, että mennään rikoksen poluille.


Leena Harkimo (kok):

Arvoisa puhemies! Työ on parasta sosiaaliturvaa, mutta valitettavasti työttömyyttäkin löytyy.

Tässä kehyspäätöksessä todetaan, että työmarkkinatuen tarveharkinta poistetaan puolison tulojen osalta, mikä madaltaa työllistymisen kynnystä ja vähentää perheiden köyhyyttä. Palkkatyöstä työttömäksi jäävä yrittäjän perheenjäsen on työmarkkinatukilainsäädännön näkökulmasta jonkinasteinen väliinputoaja. Toisin sanoen työttömyyden kohdatessa jostakin syystä oletetaan, että yrittäjänä toimiva puoliso palkkaa työttömäksi jääneen perheenjäsenen, puolisonsa. Näinhän elävässä elämässä ei juurikaan ole. Nyt minua kiinnostaa, miten tämä kehyspäätös työmarkkinatuen tarveharkinnan poistosta vaikuttaa yrittäjän perheenjäsenen asemaan. Onko tämä parantava vai pahentava päätös?


Timo Kalli (kesk):

Arvoisa puhemies! Vaihtotaseen ja suomalaisen työn kannalta elintarviketaloudella, jota kyselytunnilla hiukan riipaistiin, on erittäin suuri merkitys. Te, pääministeri Katainen, totesitte, että luomuruoalle ja lähiruoalle on tehty tilaa kaupassa. Vielä tärkeämpi asia on se, että suomalaiset tietäisivät ruoan alkuperän. Monissa tutkimuksissa on voitu osoittaa, että kuluttajat eivät löydä pienistä teksteistä tai pakkauksista — tai niissä ei kerrota — mikä on alkuperä ja missä on jalostettu ja missä on valmistettu. Kysynkin, pääministeri Katainen, mitä tämä hallitus aikoo tehdä, että tällä tavalla voidaan suomalaista työtä ja vaihtotasetta parantaa niin, että kuluttaja voi valita suomalaisen tuotteen.

Pääministerille on tullut aika runsaasti kysymyksiä. Nyt tiiviitä vastauksia. Pääministeri, olkaa hyvä.


Jyrki Katainen (kok):

Herra puhemies! Työllisyyden kehittymisestä. Nykykasvuarvion valossa näyttää siltä, että kun työttömyysaste on tänä vuonna noin 8 prosenttia, se tulisi alas kehyskauden loppuun mennessä 7,3:een—7,4:ään, ja työllisyysaste vastaavasti nousisi 68:sta noin 70:een.

Mitä vaihtosuhteelle ja vaihtotaseelle pitää tehdä? Minä olen erityisen huolissani vaihtosuhteesta, eli meille tuodaan kalliimpia tuotteita, kuin viedään. Osittain se tulee raaka-aineiden hinnan noususta, erityisesti öljynhinnan noususta, mutta oli syy mikä hyvänsä, se pitää ottaa vakavasti, ja näin ollen tässä kehyspäätöksessä on niinkin vahvat satsaukset nimenomaan pk-yrittäjyyden kasvuedellytysten kasvattamiseen. Nopeastihan tämä ei vaikuta, se on ihan selvä, mutta enpä usko, että kovin paljon on nopeavaikutteisia keinoja lisätä massiivisia määriä nykyistä selkeästi suurempaa jalostusastetta omaavia tuotteita ja palveluita. Tämä on pitkä polku, ja ongelma on tullut viidentoista viime vuoden aikana, ja sitä ei yhdessä vuodessa voi poistaa, mutta me uskomme siihen, että kasvuyrittäjyyden kautta, innovaatioitten kaupallistamisen kautta me voimme siihen osittain vaikuttaa.

Edustaja Pekkarinen totesi, että leikataan t&k-määrärahoja. Jonkun verran suoria tukia leikataan, mutta sen vastinpariksi tulee teidänkin tykkäämänne t&k-kannuste. Sen hintalapun arvioidaan olevan noin 190 miljoonaa euroa, eli kokonaistaso t&k-menoissa tulee olemaan noin 150 miljoonaa euroa korkeammalla tasolla kuin vielä tällä hetkellä.

Mitä tulee minun ja ministeri Ihalaisen erimielisyyteen, joskus elämä on tarua ihmeellisempää. Kun uutisia katsoo, niin joskus on semmoisessa tilanteessa, että katsoo vähän niin kuin teatterista omaa elämäänsä. Kun eilen uutisissa sanottiin, että minä ja ministeri Ihalainen olemme eri mieltä, me ihan soitimme toisillemme, että mistä me olemme eri mieltä, eikä kyllä löydetty sitä syytä. Me olemme ihan samaa mieltä siitä, eli niin sanotut kovat keinot työurien pidentämisessä ovat sekä valtiovarainministeriössä että EK:ssa (Mauri Pekkarinen: Näin neuvoton hallitus!) tismalleen samat puoli vuotta ja sitten pehmeistä keinoista — VM ei ole niitä arvioinut, mutta työnantajaosapuoli on arvioinut — tulee yhteensä vuosi.

Tämä viennin edistäminen. Täällä todettiin, että tavarat eivät mene kaupaksi sen takia, että vientiä ei edistetä. Minä kyllä kiistäisin tämän. Ensinnäkin viennin edistämiseen satsataan vähintään yhtä paljon kuin aina ennenkin, ehkä jopa enemmän. Yksin ministeri Stubb on ollut yhdeksän kuukauden aikana neljässätoista eri kaupungissa eri puolilla maailmaa edistämässä suomalaista vientiä. Me lähdemme ensi viikolla Turkkiin tekemään tätä samaa työtä, eli tässä ovat ekstrasatsaukset, nimenomaan että meidän pk-yrityskenttämme saisi ovia auki ja mahdollisesti kauppoja aikaiseksi.


Tarja Filatov (sd):

Arvoisa puhemies! Voisi sanoa, että tässä kehyspäätöksessä piru asuu yksityiskohdissa samoin kuin ilo, elikkä täällä työvoimapuolella on paljon panostuksia, jotka tulevat nimenomaan nuorille, ja se on tietenkin hyvä asia. Siellä on paljon panostuksia, joita on anottu pitkäaikaistyöttömille ja niille, joiden työttömyysturva on sitten kiinni siitä, millaisia aktiivitoimia on tai mihin ihmiset osallistuvat. On hyvä, että tässä salissa on nykyään paljon yksimielisempi käsitys siitä, että näillä aktiivitoimilla voidaan pitää huolta työvoimasta. Enää ei puhuta tempputyöpolitiikasta eikä halveksita sitä, että ihmisiä koulutetaan.

Mutta se, miksi pyysin tämän puheenvuoron, liittyi siihen, että meillä on todellakin parannettavaa työvoimapolitiikan nykyisessä laadussa. Jos kehitys kulkee siihen, että meillä on yhä enemmän toimia, jotka eivät ole koulutusta tai eivät ole työsuhteista, niin pelkään, että nuorten kohdalla työ kärsii inflaation. Jos ei se tuokaan sitä palkintoa, mikä työstä pitäisi toimeentulon kautta tulla, voi syntyä kuva siitä, että työnteko ei kannata. Tätä pitää ehkäistä. (Jouko Skinnari: Opiskella, olla töissä!) — Samaten edustaja Skinnarille haluaisin sanoa, että kyllä, työvoimapolitiikan kautta voi opiskella myös ulkomailla.


Seppo Kääriäinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Pääministerin neljä linjavalintaa ovat varmasti sinänsä ihan kohdallaan olevia ja saavuttavat laajaa kannatusta. Tämä neljäs, siis tämä eheyslinjaus reiluuteen ja oikeudenmukaisuuteen viittaaminen, panee kysymään, missä on sitten alueellisen eheyden ja tasapainoisuuden politiikka. Kun katsoo hallituksen politiikkaa, kyllä se pikemminkin on keskittävää politiikkaa kuin hajauttavaa ja tasapainottavaa politiikkaa — alueellisesti ottaen. Luin tämän teidän puheenne hyvin tarkkaan, se on sinänsä puheena erittäin hyvä ja hyvin vielä esitettykin, mutta ei sanaakaan alueellisesta puolesta. Ei sanaakaan alueellisesta puolesta. Kuitenkin samaan aikaan on suunnitelmia leikata maaseudun ja uusiutuvan energian määrärahoista, liikenneinvestoinneista, varsinkin Itä-Suomessa annetaan vähemmän kuin muualle. Meneillään on kuntauudistus jnp. jnp. Itä-Suomi varsinkin huutaa tämän tasapainon perään. Minä kysyn, herra pääministeri, koskeeko tämä eheys myös alueellista eheyttä ja tasapainoa vai ei?


Kimmo Sasi (kok):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiviniemi jatkoi eilistä keskustelua ja kiistelyä niistä luvuista, kun ne luvut ovat ihan selvät: 2016 tasapainotetaan 2,7 miljardia, 2015 se on 2,4 miljardia. Edustaja Pekkarinen täällä kuvaili näitä ongelmia ja sitten muisteli historiaa. Haloo, oppositio, pitäisi esittää niitä vaihtoehtoja. Suomi on kovien haasteitten edessä. Pitäisi kertoa, millä tavalla tästä mennään eteenpäin, mitkä ne keinot ovat.

Minä voin kertoa joitakin esimerkkejä. Työn tarjonnan lisääminen: otetaan mallia Saksasta ja Ruotsista, pitää työnteon kannattaa nykyistä paremmin. Ja muun muassa työkyvyttömyyseläke: on hyvä, että nyt neuvotellaan työmarkkinajärjestöjen kanssa, mutta Ruotsissa painotetaan kuntoutukseen, meillä pannaan työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei näin voi olla, näin erilaisia käsittelytapoja Pohjoismaissa.

Toinen on tutkimus. Siellä pitää olla kunnon yksiköitä eikä niin kuin ministeri Gustafsson hajauttaa, perustaa uusia tiedekuntia ja hajouttaa. Se heikentää meidän kilpailukykyämme. Kerkeätte myöskin sen, että kun kuntauudistus tehdään, (Puhemies koputtaa) palveluita siinä yhteyedessä voidaan yksityistää. Otetaan Rääkkylän esimerkki, missä (Puhemies koputtaa) vasemmistoliiton johdolla tehtiin merkittäviä uudistuksia, tehostettiin palveluita. (Kari Rajamäki: Rääkkylän tie ei ole Suomen tie!) Sieltä löytyy (Puhemies koputtaa) malleja. Kkaunaisuus pois tästä maasta, (Puhemies koputtaa) positiivista ajattelua.


Pia Viitanen (sd):

Arvoisa puhemies! Kyllä niistä yksityistämisistä vähän huonompiakin kokemuksia silloin tällöin on, arvoisa Sasi. Mutta minä kanssa vähän sitä ihmettelin, kun keskustalla eilen oli kovin vaisu ja ehdoton linja, ja oikeastaan juututtiin juuri tähän numerokikkailuun, eikä puhuttu ehkä niistä sisällöistä, siitä, miten nämä päätökset vaikuttavat ihmisten elämään. Tosiasia, kun numeroista puhutaan, on se, että te jätitte valtiontalouteen 8 miljardin alijäämän, ja nyt sitä sopeutetaan 5 miljardilla. Siitä lähdetään.

Eikö ole parempi, että hallituksella on selkeät luvut, jotka on moneen kertaan täällä selitetty? (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Edustaja Kiviniemi ei ollut paikalla silloin eilen, kun ne selvitettiin. Eikö tämä ole parempi kuin se, että keskustalla itsellään, häkellyttävää ja hämmästyttävää kyllä, ei ole lukuja lainkaan. Te ette kertoneet mitään haarukkaa, ette esittäneet mitään vaihtoehtoa. Positiivinen yllätys oli se, kun nyt vihdoinkin siirryttiin puhumaan myös asioista, kun Mauri Pekkarinen täällä puhui ja kehui hallitusta siitä t&k-vähennyksestä, mitä Mauri Pekkarinen itse hallituksessa ollessaan yritti. Hienoa, että nyt sitten (Puhemies koputtaa) sosialidemokraatit ja hallitus sen (Puhemies koputtaa) toteuttavat. Mutta se on hyvää sisältökeskustelua.


Markus Lohi (kesk):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tuota edustaja Viitasta, niin tulee mieleen, että saattaa olla, että hän ei todellakaan ole tietoinen siitä, että meillä on maailmanlaajuinen talouslamakin ollut tässä lähiaikoina.

Mutta jos menee itse tähän asiaan, niin kun hallitus on nyt satsaamassa yrittäjyyden kannustimiin, niin te toteatte, arvoisa pääministeri, että emme tarkkaan ottaen tiedä, mitä saamme. Ymmärrän tämän epävarmuuden, sillä olette rajaamassa nyt näitä kannustimia niin, että on todella suuri uhka, että ne eivät kannusta yrityksiä investoimaan tai työllistämään tai sitten ne aiheuttavat keplottelua.

Kysynkin: Miksi esimerkiksi tätä poisto-oikeutta ollaan rajaamassa vain teollisuuteen? Tai miksi sitä verovähennyskannustinta, joka saadaan, kun yksityiseen yritykseen ollaan sijoittamassa, ollaan rajaamassa vain luonnollisille henkilöille, kun me tiedämme, että useimmiten nämä varat ovat yrityksissä, jotka voivat sitten sijoittaa niitä eteenpäin? Ihan veroteknisistä syistä (Puhemies koputtaa) niitä ei ole siirretty luonnollisille henkilöille.


Anneli Kiljunen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Haluan ensinnäkin tässä yhteydessä kiittää hallitusta siitä hyvästä työstä, että tässä poikkeuksellisen vaikeassa tilanteessa on pystytty luomaan niin hyvää pitkäjänteistä talouspolitiikkaa ja panostamaan samanaikaisesti oikeudenmukaisuuteen ja ennen kaikkea nuorten hyvinvointiin muun muassa yhteiskuntatakuun kautta. Mutta olisin tässä yhteydessä samalla halunnut toivoa sitä, että kun nuorten yhteiskuntatakuuseen nyt vahvasti panostetaan, niin meidän pitää samalla parantaa meidän lapsiperheitten ja lasten asemaa ihan neuvolaiästä alkaen. Koska mitä paremmin sinne panostamme, sitä parempaa yhteiskuntatakuuta me luomme näille lapsille myös tulevaisuudessa. Sitä kautta toivon, että myös tähän asiaan panostetaan ja että yhteiskuntatakuu laajenee myös sinne.

Toinen asia, joka on hyvä asia ja joka menee meidän työministerille, on se, että osatyökykyisten tilannetta parannetaan muuttamalla palkkatuki pysyväksi sekä heille laaditaan erillinen toimenpideohjelma. Nyt kysyisin ministeri Ihalaiselta, mitenkä tämä toimenpideohjelma tullaan toteuttamaan ja mikä sen aikataulutus on.


Pia Kauma (kok):

Arvoisa puhemies! Minusta on erinomaista, että hallitus pääsi sopuun näin vaikeina aikoina tulevien vuosien toimenpiteistä. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että toimenpiteet, joilla tähdätään velkaantumisen taittamiseen ja kasvuyritysten kannustamiseen, ovat niin hyvin esillä.

Vaikka kasvupanokset osuvat pääosin oikeaan suuntaan, täytyy todeta, että Stadighin, Elorannan ja Alahuhdan työryhmien ehdotuksista, joilla Suomi käännetään aidosti kasvu-uralle, jäi suuri osa selkeästi toteuttamatta. Nämä raportit pysyvät ajankohtaisina, ja niitä ei mielestäni ole syytä haudata. Erityisesti toivon, että Viron yritysveromalli, ja siitä mahdollisesti Suomeen tehtävä meille sopiva sovellutus, otettaisiin uuteen tarkasteluun, koska näen, että on tärkeää, että kilpailukykymme eritoten lähimaihin, Viroon ja Ruotsiin, paranee nykyisestä.

Kysyisin pääministeri Kataiselta: onko vielä mahdollista, että tämän kehyskauden aikana palataan näihin yritysverojärjestelyihin?


Arja Juvonen (ps):

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisestä leikataan 20 miljoonaa. Tämä otetaan vanhuspalveluista, vammaispalveluista, perhehoidosta, lastensuojelusta, oppilashuollosta, lapsiperheiltä ja perusterveydenhuollosta. Jo ennestään leikatuista rahoista leikataan lisää. Minä kannan huolta siitä, kuinka tämä jäljelle jäävä 125 miljoonaa riittää niihin toimiin, mihin sitä on kaavailtu.

Täällä kehuttiin eilen maailman parasta peruskoulua ja mietittiin, miksi meillä ei ole maailman parasta yliopistoa. Meillä ei ole myöskään maailman parasta vanhusten hoitoa. Nuorten asemaa korostetaan täällä tänään. Se on hyvä asia, mutta miten on vanhan asema, tarvitseeko sitä vielä korostaa.

Nyt minä kysyisinkin — peruspalveluministeri poistui — pääministeri Jyrki Kataiselta, mitä mieltä te olette: Riittääkö tämä 125 miljoonaa näihin, ihmisille, jotka nyt ovat sairaita, vanhoja, vammaisia, hiljaisia? Onko se riittävä summa heille tulevaisuudessa?


Aila Paloniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! Täällä kannettiin huolta yliopistoista, mutta kyllä minun on pakko jälleen kerran sanoa, että hallitus kohdistaa täysin ylimitoitetut leikkaukset ammattikorkeakouluverkkoon. Alkusoittoa on tämä, että 2 030 paikkaa vuoteen 2013 mennessä lakkautetaan. Sen lisäksi hallitus leikkaa rahoitusta vuosien 2012—2015 aikana lähes 130 miljoonaa euroa. Lisää lunta tupaan tuli kehysriihessä, vaikka ministeri Gustafsson lupasi, että nyt ei enää uusia leikkauksia tule, yli 25 miljoonaa euroa. Tästä seuraa se, että paitsi tietenkin kokonaisia ammattikorkeakouluja ajetaan alas, koulutusohjelmia, ‐aloja lakkautetaan, ja tämä taas johtaa siihen, että vähintään 2 000 henkilöä on palkkalistoilta laitettava ulos. Jopa enemmän, kun tämä kokonaisuus otetaan huomioon.

Mistä me saamme jatkossa ammattilaisia Suomeen? Ja miksi juuri ammattikorkeakouluverkko on teidän hampaissanne, kun tiedätte, että läpäisy ammattikorkeakoulutuksesta on hyvä, työllistävyys on hyvä ja se on kustannustehokkain koulutusmuoto Suomessa, kustannustehokkaampi kuin ammatillinen koulutus tai yliopisto. En käsitä tätä.


Tuula Peltonen (sd):

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista tämä, että täällä juututaan hyvin paljon keskusteluissa näitten lukujen taakse. Luulisi, että tärkeintä on tietää, mitä sinne lukujen taakse kätkeytyy ja mitä niillä vähenevilläkin varoilla pystytään tekemään tässä tilanteessa.

Ja, kuten ministeri Katainen täällä totesi, niin tässä kehysesityksessä todellakin toteutuu sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja pystytään ohjaamaan varoja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Se on iso asia tässä tilanteessa, että me pystytään näistä heikoimmista kantamaan huolta ja myös hakemaan varaa sieltä, missä sitä vaurautta enemmän on. Solidaarisuusvero on hyvä esimerkki siitä.

Meillä on myös paljon sosiaali- ja terveysministeriön alalle tulossa hyviä asioita, joita on ihan turhan vähän mainittu, ja niitä kannattaa kyllä esille kovasti nostaa, millä tavalla muun muassa työmarkkinatuen tarveharkinta poistuu. Se on iso ja kauan kaivattu asia ja todella helpottaa monen perheen tilannetta. Samoiten työttömyysturvan aktiiviajan korotuksista ollaan säätämässä etuoikeutuksia toimeentulotuen määrittämiseen. Eli hyvin paljon asioita, jotka kannattaa myös esille nostaa tässä vaikeassakin tilanteessa.


Esko Kurvinen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Kehysriihen päätöksillä hallitus vei monta askelta tässä kansainvälisessä tilanteessa Suomea oikeaan suuntaan. Me olemme kuitenkin jo uusien haasteiden edessä. Tärkeää on ymmärtää, että tulevat vuosikymmenet edellyttävät suuria muutoksia mutta myös panostuksia tulevaisuuteen. Tarvitsemme nopeaa talouskasvua, pidempiä työuria, korkeampaa työllisyysastetta ja julkisen talouden tuottavuuden parantamista. Siksi onkin oikein, että hallitus toimillaan kannustaa suomalaisia yrityksiä investoimaan ja kehittämään yrityksiä eteenpäin. Samoin on oikein, että hallitus kannustaa suomalaisia sijoittamaan suomalaisiin yrityksiin.

Lukuisten hyvien toimenpiteitten viemiseksi käytäntöön tarvitaan vielä monia yksityiskohtaisia ratkaisuja, ennen kaikkea verolakeihin ja moniin muihin. Tämän vuoksi mielestäni on hyvin tärkeää, että tästä eteenpäin myös virkakoneisto puuttuu yksittäisiin asioihin niin, että kannustavuus todella saavutetaan.

Jatkamme tätä debattia vielä noin parikymmentä minuuttia. Tähän väliin nyt erittäin tiiviit ministereitten kommenttipuheenvuorot. Siellä on ainakin kolmelle ministerille selviä kysymyksiä.


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa puhemies! Kun taloutta sopeutetaan, niin lähestulkoon kaikilta hallinnonaloilta joudutaan leikkaamaan. Merkittäviä menosopeutuksia ei saada, ellei oteta kaikkialta. Mutta se, mihin ei ole koskettu esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolella, on kaikkein pienimmät etuudet, mutta sitten STM:n puolelta on kyllä muualta leikattu. Kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat, vaikkapa vammaiset: eivät he ole tämän 125 miljoonan euron varassa. He saavat terveydenhuoltoa. He saavat muuta tukea. Tämä ei ole ainoa summa, joka sille ihmisryhmälle menee.

Täällä todettiin edustaja Mustajärven sanomana, että valtio saa 120 miljoonaa, kun lapsilisien indeksikorotukset jäädytetään. Emme me saa, vaan otamme sen verran vähemmän velkaa. Yhden lapsen kohdalla indeksijäädytys on 2,8 euroa kuukaudessa, kolmen lapsen kohdalla hieman alle 10 euroa kuukaudessa.

Voiko palkat nousta enempi kuin Saksassa? No, eipä kyllä oikein voi, koska me olemme nimenomaan vientivetoinen ja kilpailukyvystä riippuvainen maa. Eli meidän täytyy kyllä seurata, mitä ympärillä tapahtuu. Suomessa yksikkötyökustannukset ovat nousseet viimeisen kymmenen vuoden aikana enemmän kuin Saksassa, ja se on heikentänyt meidän kilpailuasetelmaamme. Tosin jotkut asiat ovat Suomessa menneet paremmin kuin Saksassa, mutta meidän pitää seurata tätä hyvin tarkkaan.

Alueellinen eheys ja Itä-Suomen liikennehankkeet, näistä edustaja Kääriäinen kysyi. Niin kuin muistatte, viime vaalikaudella Itä-Suomen liikennehankkeisiin satsattiin aika lailla. Miksi? Siksi, että edellisellä vaalikaudella niin ei tehty. Eli viime vaalikaudella oli Itä-Suomen vuoro, ja nyt sitten pitää katsoa tietysti joitakin muita kohtia Suomessa.

Tästä alueellisesta eheydestä: Kaikkein tärkein on se, että meillä on toimivat, riittävän vahvat, elinvoimaiset kunnat, jotka kykenevät kantamaan vastuuta palveluista mutta toimimaan myös alueellisina vetureina elinkeinotoiminnan kehittämisessä. Ja kuntauudistus on tässä eheydessä aivan keskeinen asia, totta kai myös kasvava yritystoiminta.

Tuleeko uusia yritysverojärjestelyjä? Enpä uskalla lähteä veikkaamaan. Me teimme nyt tässä koko joukon erilaisia pienemmän kokoluokan muutoksia, (Mauri Pekkarinen: Hyvin pieniä!) kasvukannusteita, sen takia, että emme ainakaan tällä aikataululla halunneet tehdä kokonaista verojärjestelmämuutosta. Toivon, että näitä ei väheksytä. Jos ei usko yrittäjyyteen, silloin tietysti ei usko näihinkään. Mutta jos uskoo yrittäjyyteen, nämä ovat hyviä toimenpiteitä, jotka parhaimmillaan vaikuttavat myös siihen henkiseen ilmapiiriin, että Suomessa halutaan menestyä, halutaan kasvaa ja halutaan onnistua.


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! Edustaja Paloniemi erittäin ärhäkkäästi kävi ammattikorkeakoulujen kimppuun. Kuitenkin nyt toistan sen tosiasian, että Suomen nuorille on tämän ammattikorkeakoulu-uudistuksen jälkeen korkea-asteen aloituspaikkoja joka puolella Suomea enemmän kuin on tänä päivänä. Ikäluokat supistuvat erittäin merkittävästi, ja tämä on yksi osasyy, minkä takia aloituspaikkoja oli tarkoituksenmukaista ja järkevääkin vähentää.

25 ammattikorkeakoulusta 11 hyväksyi sellaisenaan aloituspaikkojen määräsupistuksen. He tekivät ihan sillä tavalla fiksusti kuin oli tarkoituskin. He sisäisesti hakivat oikeita painotus- ja profiilialoja, ja olen käyttänyt esimerkkinä muun muassa Turun ammattikorkeakoulua, joka seitsemästä opintoalasta päätti fokusoida jatkossa laadukkaan koulutuksen neljään pääkoulutusalaan. Vastaavia esimerkkejä löytyisi muualtakin.

Olen vakuuttunut siitä, että tämän ammattikorkeakoulu-uudistuksen jälkeen, kun se on toteutettu loppuun asti, Suomessa on alueellisesti kattava, laadukkaasti korkeatasoinen, profiloitunut, kansainvälinen, elinvoimainen, erinomainen ammattikorkeakoulujärjestelmä.

Se oli vakuuttavaa.

Me olemme saaneet pääosin, arvoisa puhemies, ammattikorkeakoulujen rehtoreilta, omistajatahoilta myönteistä palautetta tästä kokonaisratkaisusta.


Lauri Ihalainen (sd):

Arvoisa puhemies! Halusin tämän ajan käyttää oikeastaan ministeri Pekkarisen esille nostaman asian — tai anteeksi, edustaja Pekkarisen, entisen ministerin, ja hyvän ministerin (Ministeri Gustafsson: Pääosin hyvän ministerin!) — käsittelyyn, ja se liittyy juuri tähän vakavaan Suomen selviytymiseen.

Meidän taloudellinen kasvu lähivuosina on ehkä hitaampaa kuin mihin olemme tottuneet. Jos me saamme sen 2 prosentin tasolle, se on aika kova haaste, ja toisaalta, mitkä ne kasvun lähteet sitten ovat? Niitä on kolme. Työpanoksen määrä: meidän pitää työn tarjontaa saada lisää, eri keinoin. Tuottavuuden nostaminen: tuottavuuden nostamisessa tulee olennaista olemaan eivät isot elinkeinorakenteen muutokset vaan työn rakenteiden, työn sisältöjen kautta tuleva tuottavuuden nousu.

Ja kolmanneksi: Suomeen pitää saada investointeja lisää. Tämän maan pitää olla sellainen, johon kannattaa investoida, ja pitää luoda edellytyksiä, että me pärjäämme investoinneissa. Siitä syntyy kasvua ja työtä, ja se on se iso linja olosuhteissa, joissa me olemme riippuvaisia viennistä, ja tämä huoli vaihtotaseen, kauppataseen, liukumisesta useamman vuoden ajan alaspäin on aito. Tähän meidän pitää kansallisesti tehdä voitavamme, jotta meillä on kasvuhakuisia yrityksiä, jotka suuntautuvat kansainvälisille markkinoille ja siinä arvoketjussa pärjäävät niillä tuotteilla ja palveluilla.

Ja lopuksi edustaja Kiljuselle: Osatyökykyisten toimenpideohjelmaa ollaan nyt rakentamassa, STM on käynnistänyt tämän työn. Palkkatuki tulee pysyväksi myös heille. Siinä on monia ideoita, ja yksi on niistä se, että meillä on osatyökyvyttömyyseläke — miksei sitä voitaisi yhdistää paremmin osa-aikatyöhön, yhdistää tällaisia malleja, jolloin nämä ihmiset voivat antaa työpanoksen yhteiskunnassa: olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä ja toisaalta osa-aikatyössä. Se on yksi tapa edetä.

No niin, ja nyt tämän debattikeskustelun loppusuora rupeaa aukenemaan, ja sen aukaisee edustaja Östman.


Peter Östman (kd):

Arvoisa puhemies! Kehysriihessä tehtiin paljon hyviä päätöksiä, mutta kyllähän vielä on työtä jäljellä. Pääministerin puheessa tuli esille, että pk-yritysten kasvuedellytysten parantaminen on hallituksen selkeä painopiste, ja on erittäin hyvä, että tämä on nostettu painopisteeksi. Mutta toisen yhtä tärkeän painopisteen tulee mielestäni olla pk-yritysten toimintaedellytysten säilyttäminen nykyisellään. Mehän tiedämme, että hiipunut vienti on saatava jälleen nopeasti kasvuun, sillä kauppataseen vaje kasvoi viime vuonna suurimmaksi vuosikymmeniin. Maantieteellisestä sijainnistamme ja pitkistä maan sisäisistä välimatkoista johtuen vientiteollisuus on erityisen riippuvainen kuljetuskustannusten kohtuullisuudesta.

Kysynkin pääministeriltä: onko hallituksella suunnitelmia kompensoida kuljetusyrittäjille polttoaineveronkorotukset esimerkiksi verotilin kautta? Tästä on puhuttu moneen otteeseen, (Puhemies koputtaa) mutta en ole kuullut selkeää vastausta.


Mirja Vehkaperä (kesk):

Arvoisa puhemies! Talouden tasapainottamisen talkoot ovat meneillään. Pääministeri Katainen, te siirrätte vastuuta nyt kuntiin ja kuntien päättäjille, aika paljonkin. Luvassa on rajut valtionosuuksien leikkaukset. Tällä kehyskaudella on luvassa 3,4 miljardin euron säästöt. Ei näitä valtionosuuksia kunnille anneta armosta. Täällä kyselytunnilla juuri ministeri Guzenina-Richardson totesi tästä uudesta, mahtavasta tulevasta vanhuspalvelulaista. Me edustajat olemme hyviä säätämään upeita lakeja, mutta annammeko rahaa niiden toteuttamiseen ja leikkaammeko näitä valtionosuuksia tulevaisuudessa, se on kysymys numero yksi. Miljardiluokan leikkaukset kiristävät kunnallisverotusta, heikentävät kuntalaisten palveluita ja kiihdyttävät velkaantumista. Onko oikein käydä näin rankasti kuntien kukkarolla?


Kalle Jokinen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeriä ja hallitusta pitää onnitella tästä kehysratkaisusta. Sillä osoitetaan vastuuta Suomen tulevaisuudesta ja osoitetaan myös sosiaalista vastuuta varsin mittavasti. Mutta pelkästään se ei riitä, että hallitus kantaa sitä sosiaalista vastuuta. Hyvä kärki on se, että tämä nuorten yhteiskuntatakuu on nostettu ihan ykkösasiaksi ja siihen osoitetaan vahvoja toimenpiteitä nuorten työllistymisen parantamiseksi ja koulutustason nostamiseksi. Huoltosuhteen raju muutos on suurimpia haasteita tulevaisuudessa, ja pistää vain miettimään, että voiko näiden panostusten jälkeen — yli 100 miljoonaa euroa nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen — vielä nuorella, terveellä, työkykyisellä ja koulutuskykyisellä ihmisellä olla mahdollisuus valita, että hän jättäytyy näiden tarjousten ulkopuolelle ja jättäytyy kotiin yhteiskunnan tuella. Miten me juurrutamme sen sosiaalisen vastuun ja vastuun Suomesta myös näihin nuoriin?


Johanna Ojala-Niemelä (sd):

Arvoisa herra puhemies! Oppositiolta ei ole paljon kiitoksia herunut tämän kehyspäätöksen yhteydessä, mutta minä haluan itse asiassa kiittää oppositiota siitä, että teitte itse asiassa palveluksen siinä, kun ennen tätä kehysratkaisua maalailitte piruja seinille: pelottelitte ihmisiä kotihoidon tuen leikkauksilla, perusturvan indeksien jäädytyksillä, pelottelitte eläkkeiden, opintotuen, lapsilisien leikkauksilla. Ja kun näin ei tapahtunutkaan, ihmiset ovat olleet helpottuneita ja pääosin tästä kehysratkaisusta on tullut pelkästään myönteistä palautetta. Tämä on selvä, että tässä kyllä oikeudenmukaisuus voitti.

Voi sanoa, että keskusta myös hallituksessa ollessaan puhui kauniisti juhlapuheissa siitä, kuinka myös rikkaat on saatava lamatalkoisiin. Ja nyt näin on tapahtunut: meillä on pääomaverotusta korotettu, progressiota lisätty, tuli uusi perintöveroluokka korkeimpiin perintöihin, (Puhemies koputtaa) samoin solidaarisuusvero ja monia muita asioita. Tässä on selkeästi nyt laiva käännetty.


Maria Tolppanen (ps):

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy sanoa, että tämä hallitus on heittänyt hennon harson kovien päätösten päälle.

Arvoisa pääministeri Katainen, tiedättekö te, että 120 eurolla, mikä on se indeksileikkaus lapsilisistä, saadaan kolmet käytetyt luistimet, sillä saadaan kaksi sirkuslippua ja sillä saadaan kahden lapsen kuukauden ruoka? Näin se vain on. Tämä oli kova päätös kaikkien vähäosaisimmille.

Tämän lisäksi, jos me puhumme työllisyydestä... Tässä on hyvä asia tietenkin se, että käytetään erilaisia työllistämistukia, mutta missä hallinnassa nämä työllistämistuet ovat? Minä epäilen, että nämä työllistämistuet tukevat kahden kerroksen väen syntyä ja pysymistä. Työllistämistuilla työllistetään puoleksi vuodeksi ihminen ja sen jälkeen hänet heitetään ulos ja otetaan uusi ihminen puoleksi vuodeksi töihin ja heitetään taas ulos. Se ei ole kestävää kehitystä. Tätä tukea pitäisi saada sinne yrityksille, jotta yritykset pystyisivät palkkaamaan työvoimaa sellaisella palkalla, millä elää, ja toistaiseksi voimassa oleviin (Puhemies koputtaa) työsuhteisiin.

Meillä puhutaan nuorten yhteiskuntatakuusta, ja samalla opetusministeri vie kirkkaasti nämä paikat pois, missä opiskelijat voisivat (Puhemies koputtaa) saada ammatin. Pisa-tutkimus kertoo, että me olemme ykkösiä maailmassa (Puhemies: Minuutti on mennyt!); silti meillä on kaikkein eniten koulupudokkaita, 8 000 ikäluokassa.


Anni Sinnemäki (vihr):

Arvoisa puhemies! Ministeri Gustafsson oli eilen läsnä Helsingin kaupunginvaltuuston juhlakokouksessa, jossa noteerattiin se, että Helsinki on ollut 200 vuotta pääkaupunkina. Helsingin valtuuston eri ryhmiltä, niin vihreiltä, sosialidemokraateilta kuin kokoomukseltakin, tuli yksi selkeä viesti: Helsinki tarvitsee lisää ammatillisen koulutuksen paikkoja. Yksi syy siihen, miksi meillä on niin valtava määrä näitä nuoria, joilla ei ole toisen asteen koulutusta — itse asiassa yksi kaikkein isoimmista syistä — on se, että Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla, missä nuoria ihmisiä on jo pitkään ollut paljon, ei ole ollut riittävästi ammatillisen koulutuksen paikkoja. Tällä tavalla on syntynyt iso osa siitä joukosta, josta me nyt kaikki olemme huolestuneita, eli näistä nuorista, joilla ei ole toisen asteen koulutusta. Olisin tähän loppuun kysynyt ministeri Gustafssonilta: oliko Helsingin valtuutettujen viesti selvä, että Helsinki ja pääkaupunkiseutu tarvitsevat tulevina vuosina lisää ammatillisen koulutuksen paikkoja?


Anne-Mari Virolainen (kok):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa puhutaan paljon oikeudenmukaisuudesta ja erityisesti oikeudenmukaisuudesta tulevia sukupolviamme kohtaan. Tätä taustaa vasten tämä kehys on erinomainen kokonaisuus, kun siinä tunnustetaan se, että emme voi elää tulevien sukupolvien kustannuksella. Juuri tästä syystä panostukset kasvuun ja kansainvälistymiseen tähtääviin yrityksiin ja uusien työpaikkojen luomiseen ovat ensiarvoisen tärkeitä. Pääministeri Kataista sekä ministereitä Stubb ja Häkämies on syytä kiittää siitä, että he kiertävät maailmalla yhdessä suomalaisten yritysten kanssa ja avaavat niitä kullanarvoisia ovia, jotta he saisivat niitä uusia kontakteja. Me myös tiedämme sen, että aktiivinen t&k-toiminta takaa parhaiten yritystemme menestysedellytykset niin kotimaassa kuin kansainvälisessä kilpailussa, ja tästä syystä olen varsin iloinen, että kehyksessä on panostettu pieniin (Puhemies koputtaa) kehittyviin spin-off-yrityksiin, startup-yrityksiin sekä pk-yrityksiin, joihin ne tulevaisuuden työpaikat ovat syntymässä.


Mikko Alatalo (kesk):

Arvoisa puhemies! Nyt it-homman hiljennyttyä Suomen on globalisaation toisessa vaiheessa nojattava perinteisempiin aloihin: puuhun, metalliin. Tämä on raaka-aineteollisuutta, konepajateollisuutta, uusiutuvaa energiaa, viljelysmaata, puhdasta vettä, nanoselluloosaa, kaivoksia, puurakentamista. Mutta kaikki nämä alat ovat tuolla maakunnissa. Minäkin kysyn tuon alueellisuuden perään: mitenkä saadaan työvoimaa siellä olemaan, miten siellä saadaan infra kulkemaan, liikenne, jos kaikki keskitetään tänne suuriin keskuksiin? Nimenomaan, kun hallitus leikkaa kuntien rahoitusta, myös ammattikoulupaikkoja ja jopa lukioiden paikkoja, miten me saamme turvattua sen, että se työvoima on siellä olemassa, että tämä hajautettu — nimenomaan hajautettu — talouden nousu saadaan? En usko siihen, että Helsingin seutu pystyy tätä kaikkea tuottamaan.


Riitta Myller (sd):

Arvoisa puhemies! Annetuissa olosuhteissa tämä hallituksen suoritus on aivan erinomainen. Tässä tilanteessa, kun meillä ei vienti vedä, kuitenkin pyritään Finnveran kautta tukemaan yritysten vientiponnisteluja ja muita näitä yrityksiin kohdistuvia tukia, mitä täällä on esitetty. Mutta tärkeää on huomata, että tässä vaiheessa, kun kotimainen kulutus on kasvun veturi, nimenomaan sitä kulutusta ei ole haluttu leikata, vaan kaikkien pienituloisempien tulot on haluttu joko pitää ennallaan tai osin myöskin kasvattaa niitä, ja tämä on aivan hyvä arvio tässä tilanteessa, muutenkin kuin oikeudenmukaisuuden kautta.

Sitten halutaan satsata tulevaisuuteen. Siinä on erinomaisella tavalla löydetty tämä nuorten yhteiskuntatakuu, myöskin nuorten aikuisten osaamisohjelma, osa-aikatyöohjelmat. Ja vielä haluan korostaa, mitä kukaan ei ole täällä sanonut, että satsataan myös maahanmuuttajiin. (Puhemies koputtaa) Siellä on jo valmista koulutusta, siellä on osaamista. Ja mikä parasta, opetusministeri Jukka Gustafsson, tulevaisuuteen satsataan koulutuksen kautta (Puhemies koputtaa) mahdollistamalla pienemmät opetusryhmät peruskoulussa.


Lasse Hautala (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Kuten hyvin tiedämme, kuntien valtionosuuksista leikataan todella paljon ja kuntien peruspalvelut tulevat sen johdosta olemaan suuressa vaarassa. Äskeisellä kyselytunnilla sisältörikkaissa ja perusteellisissa vastauksissaan peruspalveluministeri kertoi, että vanhuspalvelulaki tuo kunnille uusia lisävelvoitteita. Kun hän kuitenkin pidättäytyi avaamasta tämän lain sisältöä, niin voisitteko te, arvoisa pääministeri, hiukan valottaa sitä, minkä suuruiset lisävelvoitteet kunnille tämän myötä olisivat tulossa? Ja olisiko teillä hyviä neuvoja kunnille siitä, mistä kunnat voisivat sitten omia menojaan leikata, niin että nämä vanhuspalvelulain tuomat velvoitteet voitaisiin sitten täyttää?


Markku Eestilä (kok):

Arvoisa puhemies! On todella erinomaista, että hallitus nyt selvästi satsaa rahaa nuorten työllistämiseen ja nuoriin yleensäkin ja sillä tavalla osoittaa, että nuorten asiat otetaan tosissaan. Kun meillä nyt on 110 000 sellaista nuorta, joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa, niin kai meidän täytyy tunnustaa, että osa heistä on sellaisia, jotka kerta kaikkiaan kokevat kirja- ja koulutuskammoa. Minä olen hyvin kiinnostunut siitä, millä tavalla näille nuorille saadaan työpaikka ja jonkunmoinen lukujärjestys heidän elämäänsä, että he voisivat katsoa eteenpäin ja sitten aikaa myöten kenties alkaa opiskella, mikä tietenkin on se ensisijainen tarkoitus. Kysynkin: Kenellä tästä on ensisijainen vastuu, että näin tapahtuu? Onko se ely-keskuksilla, vai kenelläkä se on?


Päivi Lipponen (sd):

Arvoisa puhemies! Täällä on ollut esillä paljon oikeutettuja tarpeita, mutta me kaikki täällä tiedämme, mitä on tapahtunut Kreikassa, Espanjassa ja Italiassa ja monessa muussa Euroopan maassa, ja kukaan ei halua tällaista kehitystä Suomeen. Eli tosiasia on se, että valtion velkaantumiskehitys on pysäytettävä. Hallitus sai edelliseltä hallitukselta 8 miljardin euron velkaperinnön, ja silloin uskottiin kovasti siihen, että tuleva talouskasvu kyllä hoitaa tämän velan. Mutta näin ei ole käynyt. Tämän takia olemme nyt tällä hetkellä erittäin vaikeiden ja ikävien asioiden edessä, kun hallitus yrittää saada velkaantumista hallintaan.

Kiitettävää on se, että ministerit Häkämies ja Ihalainen teetättivät raportin siitä, kuinka saadaan investointeja Suomeen, koska niitä todella Suomeen tarvitaan — ei suinkaan sitä, että investoinnit menevät tästä naapuriin Ruotsiin. Tämä raportti oli todellinen rautalankaversio aiheesta. Siinä oli jopa tarkat ehdotukset ja vastuuministerit nimetty.

Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että useat hyvät ehdotukset ovat nyt jääneet vielä pöytälaatikkoon, ja toivonkin, että ne sieltä kaivetaan mahdollisimman pian esille. Suomi voi katkaista tämän velkaantumiskehityksen vain talouskasvun avulla, ja se edellyttää resursseja ja ratkaisuja.


Elsi Katainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Pääministeri ei sinänsä laajassa puheessaan puuttunut lainkaan sisäiseen turvallisuuteen, minkä suhteen hallituksen esitykset ovat kuitenkin aika kylmää luettavaa. Hallitushan on sitoutunut siihen, että Suomi olisi Euroopan turvallisin maa vuonna 2015, mutta tämä tavoite ei kyllä millään voi toteutua. Esimerkiksi kuntapalveluista ja myös poliisitoimesta leikataan ja on viime aikoina leikattu aika rajusti. Poliisin määrärahoista karsittaessa palveluksessa olevien poliisien määrä laskee väistämättä ja avun saanti vaikeutuu. Myöskin poliisin palveluverkkoa ollaan nyt harventamassa, ja muutenkin leikkaukset kehyksistä aiheuttavat paljon turvattomuutta kansalaisissa. Kysyisinkin asianomaiselta ministeriltä: onko missään vaiheessa aiottu tehdä arviota siitä, mitä nämä leikkaukset sisäiseen turvallisuuteen ja kehyspäätökset tekevät?

Vielä edustaja Pelkonen, ja sitten ministereitten erittäin tiiviit vastauspuheenvuorot.


Jaana Pelkonen (kok):

Arvoisa puhemies! Nuorten yhteiskuntatakuuta ja siihen tehtyjä lisäpanostuksia on kehuttu ja kiitelty useissa puheenvuoroissa ja syystä. Takuun toteutuminen vaatii kuitenkin valtion lisäksi kaikkien kynnelle kykenevien panosta. Tässä yhteydessä haluan nostaa esiin Helsingin kaupunginvaltuuston eilen tekemän juhlapäätöksen, jossa kohdistetaan 10 miljoonaa euroa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen. Toivottavasti muutkin kaupungit ottavat tästä mallia ja toimivat kykyjensä mukaan.

Yhteiskuntatakuu sisältää paljon, paljon porkkanaa ja kädenojennusta nuorille. Siihen ei kuitenkaan ilmeisesti olla sisällyttämässä velvoitetta vastaanottaa näitä tarjottavia toimenpiteitä, mihin edustaja Eestiläkin täällä äsken viittasi. Kysynkin ministereiltä: pitääkö tämä paikkansa, ja sallitaanko nuorille edelleen kotiin jääminen passiivisiksi toimeentulotuen vastaanottajiksi, mikä edesauttaa entisestään syrjäytymistä?

No niin, ja sitten näihin ministereitten tiiviisiin yhteenvetoihin. Pääministeri aloittaa.


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Kiitoksia evästyksestä ja mielipiteistä. Eilistä ja tätä keskustelua kun on kuunnellut, niin yllättävän vähän on tämmöistä perustavaa laatua olevaa suuremman luokan sisältöristiriitaa olemassa. Jonkun verran kritisoidaan metodia ja erilaisia prosesseja, mutta ei ole niinkään suuremman kokoluokan sisältöristiriitaa, mikä sinänsä on ihan hyvä asia.

Minä muistan viime vaalikaudelta, kun olin edellisessä tehtävässä, että kun alkuvaalikaudesta meillä oli ennen finanssikriisiä ylijäämäisiä budjetteja ja sitä rahaa ohjattiin velanmaksuun, niin silloin kuuli joitakin vähän samanlaisia puheenvuoroja kuin nyt, että "kyllä velkaa pitää maksaa takaisin, mutta..." Nyt on sellaisia, että "kyllä valtiontalous pitää tasapainottaa, mutta..." Ja siitä se sitten yleensä aina lähtee liikkeelle. Mutta totta kai me odotamme nyt sitten oppositiopuolueilta myös konkreettisia esityksiä. Kun niitä säästöjä raavitaan kasaan ja veronkorotuksia raavitaan kasaan ja sitten ruvetaan vertailemaan paketteja, niin ihan mielenkiintoista nähdä, kuinka suureksi erot sitten kasvavat.

Mutta ihan muutama huomio vain vielä tästä lapsilisästä. Täällä todettiin, että kun indeksi jäädytetään lapsilisässä, niin silloin leikataan kaikkein heikoimmilta. Lapsilisää menee myös kaikkein heikoimmille, mutta ne tulevat myös minun perheelleni, ja näin ollen ei voida sanoa, että lapsilisäindeksin jäädyttäminen kohdistuisi kaikkein heikoimpiin. Niin ei ole oikein sanoa. Siellä on toki köyhiä lapsiperheitä, mutta heidän muita etuuksiaan ei leikata. Edustaja totesi, että menetys on 120 euroa. Se on se tietysti silloin, jos on kolmilapsinen perhe, mutta jos on yksilapsinen perhe, niin se on vuodessa 33 euroa eli kuukaudessa 2 euroa 80 senttiä, kahden lapsen osalta 6 euroa kuukaudessa ja 72 euroa vuodessa. Totta kai nämä ovat tulonmenetyksiä, mutta tietysti kannattaa aina vähän suhteuttaa asioita. Onko lapselle hyvä, että hän kasvaa ylivelkaantuneessa maassa, jolloin hänen kuukausittaisista tuloistaan, sitten kun hän pääsee töihin, rapsaistaan nykyistä selkeästi enempi velanmaksuun, tai että hän elää jo maassa, missä ei ole nykyisiä palveluja sen takia, että yksinkertaisesti ei ole varaa? Minä luulen, että tämän päivän vastuunkantajat ovat siinä tilanteessa, jossa pitää valita pienemmän pahan tie ja katsoa sitä suurempaa tulevaisuutta, joka on kuitenkin tämän velkakierteen katkaiseminen, ja silloin pitää pystyä arvottamaan sinänsä tärkeitä asioita toistensa kanssa.

Tästä kokonaisuudesta vain vielä se, että minä olen henkilökohtaisesti hyvin tyytyväinen siihen, että me pystyimme sopimaan kokonaisuudesta, joka nykytaloustietojen valossa katkaisee velkaantumisen. 5 miljardin euron sopeutus on iso asia. Mikäli taloussuhdanteet muuttuvat, niin toki tilanne silloin muuttuu. Mikäli kasvu on nopeampaa, velkaantuminen taittuu aikaisemmin. Mikäli se on hitaampaa, me teemme lisää sopeutumistoimia. Mutta tällä hetkellä etsimme sen tasapainon, mistä voimme selkeästi, uskottavasti sanoa, että velkaantuminen nykytiedon valossa taittuu — se on ulkoisen uskottavuuden kannalta olennainen tekijä — mutta emme sotke sitten haurasta talouskasvua.

Sitten kun katsotaan tätä kokonaisuutta noin muuten, voidaan huomioida selkeät satsaukset kasvuyrittäjyyteen, se, että halutaan jotakin uutta, että Suomi on kasvavien yritysten, uusien ideoitten, onnistumisten maa.

Kolmantena satsaamme nuoriin, Suomen tulevaisuuteen ja siihen sosiaaliseen pääomaan, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen erityisesti nuorten kautta.

Sitten kaikki tämä tehdään sillä tavalla, että tätä reiluuden henkeä, oikeudenmukaisuuden henkeä, vaalitaan niin, että ihmiset, jotka seilaavat samalla purrella, kunnioittavat toisiaan, arvostavat toisiaan ja kantavat huolta toisistaan.


Lauri Ihalainen (sd):

Arvoisa puhemies! Kahteen kysymykseen haluaisin reagoida.

Toinen liittyy edustaja Tolppasen ajatukseen siitä, miten näitten työllistämistukien kanssa käy: käykö niin, että tavallaan pyörii siinä hyrrässä eikä sitten avaudukaan sitä oikeata työpaikkaa avoimille markkinoille. Näitäkin haasteita meillä on tässä toiminnassa. Ja palkkatuen suuntautuminen erityisesti siis yksityiselle sektorille on se kärki, jota me olemme tässä halunneet edistää, jotta syntyisi se oikea työpaikka ja oikea valo. Mutta sitten täytyy nähdä, että monen vaikeasti työllistettävän kohdalla se polku on aika pitkä. Se alkaa kuntoutuksesta, kuntouttavasta työstä, koulutuksesta, ja sitten on vasta edellytyksiä sen työpaikan syntymiseen, joten tätä polkua meidän pitää myös heidän osaltaan rakentaa, mutta eittämättä tässä on haasteita.

Sitten kysymys siitä, miten nuorten yhteiskuntatakuuseen liittyen tämä velvoitepuoli on. Meillähän on nytkin jo tilanne se, että kun laaditaan työllistämissuunnitelmia ja jos niistä kieltäytyy eikä ole asiallisia perusteita, niin kyllähän siitä seuraa jo monenlaisia sanktioita. Tai työmarkkinatuen ehdot ovat nyt jo perin tiukat, varsinkin jos on peruskoulun varassa ja kieltäytyy toimenpiteistä, jotka liittyvät koulutukseen tai työhön. Ne ehdot ovat aika ankaria jo nyt. Kyllä siellä tällaisia kannustimia on aika lailla rakennettu niin, että jos tarjotaan toimenpiteitä koulutukseen tai työhön, niin lähtökohtaisesti pitäisi lähteä siitä, että ne otetaan vastaan. Minä olen tämmöisen vankan työlinjan kannattaja itsekin ja pidän tärkeänä, että näihin tartutaan eikä kukaan jää sitten niistä pois, jos yhteiskunta tulee vastaan ja luodaan edellytyksiä työpaikoille. Nuorten yhteiskuntatakuuhan ei onnistu, jos emme saa elinkeinoelämää tähän mukaan järjestämään sitä ensimmäistä työpaikkaa tai ensimmäistä harjoittelupaikkaa. Ja minulla on semmoinen tuntuma, että nyt elinkeinoelämällä on tällaista halua olla näissä talkoissa mukana, ja näitä keskusteluja myös heidän kanssaan käydään, jotta tämä ensimmäinen työpaikka avautuisi nuorille.


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sinnemäelle ja muille Helsingin kaupunginvaltuutetuille, jotka olette paikalla, vielä kerran koko valtioneuvoston nimissä kiitos siitä erinomaisesta päätöksestä, jonka kaupunki eilen teki 200-vuotisjuhlan kunniaksi. 10 miljoonaa euroa nuorten työllistämiseen, koulutukseen, syrjäytymisen estämiseksi on esimerkillinen teko, ja toivon, että tämä tieto täältä leviää ja välittyy muihinkin kaupunkeihin ja muillekin tahoille. Juuri näin tulee toimia.

Mitä tulee näihin ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoihin, niin juuri näin olen toiminut kuin edustaja Sinnemäki toivoi, siitäkin syystä, että Helsingissä ja tällä metropolialueella on jäänyt kohtuuttomasti nuoria ilman aloituspaikkoja. Me olemme ihan ministeriössä piripintaan katsoneet, kuinka paljon on tarkoituksenmukaista lisätä ja voidaan lisätä, koska jokainen ymmärtää, ettei niitä nyt voi mahdottomasti kerralla: on opettajavoimat ja laatu ja taso. Nyt sanon ystäville keskustan puolelle sen, että meillä on tilanne Itä- ja Pohjois-Suomessa se, että kun ikäluokat vähenevät 15—20 prosenttia ihan oikeasti, niin on myöskin perusteltua siirtää niitä aloituspaikkoja sinne, missä nuorten määrä säilyy entisellään tai jopa kasvaa.

Onko ministeri Virkkusella vastausta? — Kyllä tuntuu olevan. Olkaa hyvä!


Henna Virkkunen (kok):

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden tila nousi aika monissa puheenvuoroissa täällä myös esiin, ja kyllä se on näin, että kuntatalouden tila on kireä. 2000-luvun aikana kuntien velkataakka on kolminkertaistunut, ja se ei tietenkään ole otollinen tilanne, kun ajatellaan tulevaa palvelutarpeen kasvua.

On selvää, että kun kuntien valtionosuuksien määrä on noin 10 miljardia euroa ja valtio velkaantuu yli 7 miljardia euroa vuodessa, niin myös valtionosuuksien tasoon on jouduttu tässä kehyspäätöksessä kajoamaan.

Toisaalta on huomattava, että ne veroperustemuutokset, joita on tehty samassa yhteydessä, tulevat lisäämään kunnallisveron tuottoa ja tuo arvioitu verotuottojen osuus ensi vuonna ja seuraavana vuonna vastaa suunnilleen tuota valtionosuuksien leikkauksen summaa. Toisaalta kuntien valtionosuuksien indeksiä ei ole jäädytetty. Sen merkitys on noin 200 miljoonaa euroa ensi vuonna, ja yhteisöveron korotettua osuutta, jonka oli määrä olla tilapäinen, päätettiin vielä jatkaa. Samoin jäteveron tuotto on päätetty ohjata kunnille. Eli tältä osin tilanne ei ole aivan niin synkeä, koska monet veroperustemuutokset ja verotuottolisäykset kilisevät kuntien kassaan.

Mutta kyllähän se on aivan keskeistä tulevaisuuden kannalta, miten onnistutaan menojen kasvua kunnissa hillitsemään, uudistamaan rakenteita ja palvelutapoja. Toisaalta kehyspäätökseen liittyy myös linjaus siitä, että selvitämme mahdollisuudet vähentää kuntien velvoitteita ja joustavoittaa normeja. Tätä työtä tehtiin jo viime hallituskaudella. Tämä hallitus ei kunnille ole säätänyt lisävelvoitteita, ja hallitusohjelman mukaan se suhtautuu hyvin pidättyväisesti lisävelvoitteisiin ja suuntaa vähintään yli puolet valtionosuutena näihin uusiin velvoitteisiin.

Kyllä itse katson, että jos uusia velvoitteita tulee, niin tärkeää on myös katsoa sitä kokonaisuutta, mistä päästä voitaisiin vähentää, ja nyt huomennahan meillä päättyy kuntauudistuksen lausuntokierros, ja tässä yhteydessä myös kunnilta on pyydetty evästystä siihen, miten kunnat haluaisivat uudistaa tehtäväkenttäänsä ja onko mahdollisesti tehtäviä, joista kunnat haluaisivat luopua.

Sitten ryhdymme purkamaan varsinaista puhujalistaa, joka on aika mittava. Urakan aloittaa edustaja Kokko.


Osmo Kokko (ps):

Arvoisa puhemies! Vaikka hallitus väläyttelikin muutamia iloisia uutisia kehysriihessään, joitakin kohtia haluaisin silti kritisoida.

Arvonlisäveron korottaminen kolahtaa etenkin pienituloisten ja lapsiperheiden nilkkaan. Perussuomalaiset jättäisivät korotuksen ulkopuolelle erityisesti elintarvikkeet ja lääkkeet, sellaiset välttämättömät hyödykkeet, joita ihmisten on pakko käyttää tulotasoon katsomatta. Arvonlisäveron korotukseen kun lisätään lapsilisien indeksikorotuksen jäädytykset vuosille 2013—2015, niin kyllä tämä on anteeksiantamatonta.

Hallitus siis ottaa väkisin niiltä, joilla on vähiten annettavaa. Myös valtionosuuksien leikkaukset kunnilta heijastavat vaikutuksiaan pienituloisiin, sillä he ovat juuri niitä, jotka käyttävät kuntien tarjoamia peruspalveluja, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

Hallitus on hallitusohjelmassaan myös painottanut työllisyyttä ja yrittämisen kehittämistä. Mutta pahasti siltä näyttää, että hallitus tarjoaa enemmän keppiä kuin porkkanaa.

Suomen hyvinvoinnille on äärimmäisen tärkeää pitää kulutus ja kansalaisten ostovoima käynnissä, mutta miten tämä mahdollistetaan jatkossa, kun yrittäjät joutuvat nostamaan hintojaan?

Arvonlisäveron nostaminen 25 prosenttiin ja polttoaineveron korotukset eivät missään nimessä edistä yrittäjyyttä. Nämä toimenpiteet kohentavat hieman valtion kassan tilannetta, mutta ei tämä ole missään nimessä kauaskantoista toimintaa.

Kilometrikorvausten alentaminen on mielestäni myös hyvin arveluttavaa, sillä niiden alentaminen ei paranna julkisen liikenteen käyttöä vaan heikentää liikkuvaa työtä tekevien asemaa entisestään. Muutoksen on arvioitu vaikuttavan noin 40 000 henkilöön, jotka ajavat työssään yli 15 000 kilometriä vuosittain. Noin puolet heistä on myyntialalla. Kilometrikorvauksilla ei tueta yksityisautoilua, vaan korvataan liikkumisesta aiheutuvia kustannuksia silloin, kun hoidetaan työnantajan asioita.

Kilometrikorvaus perustuu auton käytöstä aiheutuviin todellisiin kustannuksiin, mutta korvaus ei riitä kaikissa tapauksissa edes kompensoimaan todellisia kustannuksia. Yritykset maksavat kilometrikorvausta työntekijöille, jotka joutuvat käyttämään omaa autoa työajoihin. Kilometrikorvaus myös sekoitettiin usein työmatkavähennyksiin. Muutos tulee aiheuttamaan erimielisyyksiä työpaikoilla ja työmarkkinapöydissä.

Liikenteen osalta olisin kaivannut enemmän rahaa perusteiden korjauksiin. Esimerkiksi meillä siellä Pohjois-Karjalassa valtatie 23:n peruskorjausta välillä Varkaus—Viinijärvi odotettiin kovasti, ja siihen oli jo suunnitelmatkin valmiina. Varkauden tie on pitkä ja kapea, siellä on mutkaa ja mäkeä. Tie on vilkkaasti liikennöity niin yksityisautoilijoiden kuin ammattiliikenteen osalta. Talvisin tie on jopa hengenvaarallinen. Perusväylänpidon rahoituksesta nipistäminen on haitaksi etenkin liikenneturvallisuudelle, mutta onhan sillä vaikutuksia myös kuntiin ja ammattiliikenteeseen.

Mutta siitä me perussuomalaiset olemme tyytyväisiä, että hallitus on omaksunut vaihtoehtobudjetistamme niin sanotun Wahlroos-veron eli yli 100 000 euron ansiotuloilla uuden ylimmän tuloluokan valtion tuloveroasteikkoon sekä tutkimus- ja kehitysverotuksen ja ratainvestointeihin liittyvät esitykset.

Olen myös iloinen siitä, että opintotuki vihdoinkin sidotaan indeksiin syyskuusta 2014 alkaen, vaikkakin perussuomalaiset olisivat olleet tähän valmiita jo vuoden 2013 alusta alkaen nostamalla samalla opiskelijoiden tulorajoja 30 prosentilla.

Nyt opintotuen ja monen muunkin tuen osalta törmätään siihen tosiasiaan, että verot nousevat ensi vuoden alusta mutta indeksikorotukset tulevat voimaan vasta veronkorotuksen jälkeen. Eli joka tapauksessa vähempivarainen kärsii näistä asioista.


Mirja Vehkaperä (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on asettanut tavoitteekseen tehdä Suomesta maailman osaavimman kansan vuoteen 2020 mennessä. Siksi täytyy suuresti ihmetellä, millä hallitus perustelee tekemänsä jättimäiset leikkaukset koulutukseen. Hallitusohjelmassa esitellään yli 300 miljoonan euron säästöt opetus- ja kulttuuriministeriön menoihin. Ja nyt kehysratkaisussa esitetään 138 miljoonan euron leikkauslistaa. Mistä hallitus aikoo vielä löytää lisää säästökohteita, lähes 150 miljoonan euron edestä opetuspuolelta?

Hallitus on kehysratkaisuissaan varautunut nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen ensi vuoden alusta alkaen. Yhteiskuntakuu on hyvä, tavoiteltava asia. Mistä koulutuspaikat nuorille tarjotaan, kun hallitus toisella kädellä leikkaa rajusti etenkin ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen aloituspaikkoja. Yhteiskuntatakuu koskettaa jo jopa 40 000 nuorta, joille tulisi saada järkevä suunta elämälle: koulutus tai työpaikka.

Täällä edellä opetusministeri Gustafsson totesi ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen siirrosta, että pääkaupunkiseudulle aloituspaikkoja tarvittaisiin enemmän. Mutta ikäluokkien pienentyminen ei kyllä omassa maakunnassani pidä paikkaansa: Pohjois-Pohjanmaalla syntyvyys on maan korkeinta ja sielläkin aloituspaikatta jää useita nuoria.

Arvoisa puhemies! Kuntia ja kuntapalveluita kyykytetään leikkaamalla rajusti valtionosuuksista. Kunnilta jää saamatta valtionosuuksia kehyskaudella 2012—2015 yhteensä 3,4 miljardia euroa. Ei valtionosuuksia todellakaan kunnille anneta armosta. Ne menevät eduskunnassa säädettyjen lakisääteisten palveluiden järjestämiseen. Miljardiluokan leikkaukset tulevat kiristämään kunnallisverotusta, heikentämään kuntalaisten palveluita ja kiihdyttämään velkaantumista ja eriarvoisuutta.

Hallitus iskee kyntensä myös valitettavasti lapsiperheisiin. Lapsilisiin ei ole tulossa korotuksia ja myös indeksikorotukset jäädytetään vuoteen 2015 saakka. Keskusta ei voi hyväksyä tätä suuntaa. Lapsiperheet ovat maksajina myös ruuan sekä lääkkeiden arvonlisäveron korotuksessa. Miten se olikaan, SDP? Ennen vaaleja te lupasitte, että arvonlisäveroon ette koske, mutta nyt päätökset ovat toista.

Muutama sana liikennepolitiikasta. Ihmettelen sitä, missä ne perusväylänpitoon suunnitellut 100 miljoonan euron lisäsatsaukset oikein piilevät. Kehyspapereissa seisoo tyly teksti: "Perusväylänpidon rahoitusta vähennetään 11:lla miljoonalla eurolla vuonna 2014 ja jopa 22:lla miljoonalla eurolla vuodesta 2015 lukien. Lisäksi valtionavustusta yksityisten teiden kunnossapitoon ja parantamiseen supistetaan vuodesta 2014 alkaen 3:lla miljoonalla eurolla." Pysyvät tiet monttuisina, ja kansallisomaisuus rapistuu kiihtyvällä vauhdilla, jos emme muuta suuntaa ja satsaa perusväylänpitoon.

Suurta ihmetystä aiheuttaa myös liikenneministeri Kyllösen liikennehankelistaus. Ministeri käveli kepeästi ohi maakunnallisten, yhdessä laadittujen listausten, ainakin omassa maakunnassani Pohjois-Pohjanmaalla. Valtatie 4 on rankattu Euroopan laajuisten liikenneväylien ykkösluokkaan. Mutta ei tullut rahoitusta Oulu—Kemi-välille, vaikka kaikki normit, liikenneturvallisuus mukaan lukien, puoltavat tien parantamista.

Arvoisa puhemies! Olen myöskin pettynyt siihen, että tulevaisuudessa kilometrikorvauksiakin leikataan. Nostetaan ja kiristetään bensan ja dieselin veroratkaisuilla liikkumisen kustannuksia kuljetusyrittäjien ja ammattiautoilijoiden tulevaisuudesta.


Jaana Pelkonen (kok):

Arvoisa puhemies! Kataisen hallituksen kehysriihipäätöksessä sovitut noin 5:n miljardin euron sopeutustoimet ovat jälleen osoitus laajapohjaisen hallituksen kyvystä tehdä vastuullisia päätöksiä. Toki sopeutustoimien riittävyydestä voidaan aina keskustella, ja varmaa on, etteivät nyt tehdyt päätökset itsessään riitä takaamaan maamme talouden tasapainoa. Paljon riippuu Euroopan tilanteen kehittymisestä ja kansainvälisten markkinoiden elpymisestä. Tällä viikolla annettu OECD-maiden ennuste maailmantalouden virkoamisesta antoi jo uskoa paremmasta.

Kuten kokoomuksen eduskuntaryhmä totesi eilen ryhmäpuheenvuorossaan, ei kehyspäätöksessä kyse ole kuitenkaan vain numeroista, vaan ennen kaikkea oikeudenmukaisuudesta tulevia sukupolvia kohtaan. Meillä ei yksinkertaisesti ole oikeutta elää heidän kustannuksellaan. Laskujen maksattamisen sijaan meidän tulee tarjota nuorille hyvät elämisen edellytykset ja luoda mahdollisuuksia kehittää itseään ja koko yhteiskuntaamme.

Arvoisa puhemies! Kuten hyvin tiedämme, ikärakenteemme muuttuu radikaalisti jo lähitulevaisuudessa ja tarvitsemme jokaisen käsiparin mukaan rakentamaan yhteiskuntaamme. Nuorissa on suurin potentiaali työurien pidentämiseksi. Laadukkaasta ja tehokkaasta koulutusjärjestelmästämme huolimatta läheskään kaikki nuoret eivät voi hyvin. Moni nuori on vaarassa tippua yhteiskuntamme rattailta jo aivan elämänsä alkumetreillä. Vuosittain noin 4 000 nuorta jää peruskoulun jälkeen ilman koulutuspaikkaa. Lisäksi 25 prosenttia keskeyttää ammatillisen koulutuksen ja noin 10 prosenttia lukion. Tämä johtaa siihen, että jokaisesta ikäluokasta 15 prosenttia jää vaille toisen asteen tutkintoa, ja kuten täällä salissa on tänäänkin useampaan otteeseen kuultu, Suomessa on tällä hetkellä noin 110 000 20—29-vuotiasta nuorta, joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. Yhteiskunnasta syrjäytyneitä ilman toisen asteen tutkintoa olevia nuoria on noin 40 000, joista täysin tilastojen ulkopuolisia, niin sanotussa mustassa aukossa olevia nuoria on noin 25 000. Nämä nuoret muodostavat syrjäytyneiden kovan ytimen, koska eivät ole koulutuksessa, työelämässä eivätkä edes työnhakijoina.

Hallituksen tavoitteena on siis pelastaa tilanne nuorten yhteiskuntatakuulla ensi vuoden alusta lähtien. 60:n miljoonan euron vuosittaisella panostuksella on tarkoitus taata jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Yhteiskuntatakuu koskettaa siis ensi vuonna takuun piiriin astuvia nuoria, mutta myöskään juuri nyt syrjäytymisvaarassa olevia tai jo syrjäytyneitä nuoria ei onneksi unohdeta. Kehysriihessä nimittäin sovittiin koulutuksellisista lisäpanostuksista, joilla toteutetaan yhteiskuntatakuun ohessa väliaikainen nuorten aikuisten osaamisohjelma, ja sen tavoitteena on mahdollistaa toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaminen niille alle 30-vuotiaille, jotka ennen takuun voimaantuloa ovat jääneet vaille toisen asteen tutkintoa ja opiskelupaikkaa. Panostus näihin toimiin on ensi vuonna 27 miljoonaa ja vuosina 2014—2016 52 miljoonaa euroa per vuosi. Tämän lisäksi työttömille nuorille suunnattuihin työpajoihin panostetaan 10 miljoonan euron vuosittainen lisämääräraha, ja myös maahanmuuttajien kotouttamiseen ohjataan lisäpanostuksia.

Nämä kaikki toimet tulevat todella tarpeeseen ja ovat osoitus siitä, että nuorten tilanne otetaan vihdoin tosissaan. Pelkkä porkkana ja kädenojennus ei kuitenkaan valitettavasti kaikkia auta. Osa nuorista on nimittäin jo valmiiksi niin syrjäytyneitä, että he tarvitsisivat yhteiskuntatakuuta monipuolisempaa tukea ja opastusta. Näitä nuoria onkin autettava kaikin mahdollisin keinoin, jotteivät he syrjäytyisi enempää ja pääsisivät takaisin omille jaloilleen.

Koska hallituksen yhteiskuntatakuuseen ei liity velvoitetta vastaanottaa tarjottavaa toimenpidettä, on houkutus jäädä passiiviseksi toimeentulotuen vastaanottajaksi vastaisuudessakin joidenkin nuorten kohdalla liian suuri, ja tätä ei tule sallia. Joutilaisuus kriittisessä vaiheessa elämää ei tee hyvää kenellekään, vaan päinvastoin lisää syrjäytymisriskiä. Siksi toimeentulotukiputken tarjoaminen työn tai opiskelupaikan sijaan aktiivisessa iässä oleville nuorille on yhteiskunnan taholta lähes heitteillejättö. Tästä meillä on kokemuksia esimerkiksi Tanskassa, jossa yli 50 prosenttia niistä 12 000:sta nuoresta, jotka vuonna 1994 saivat toimeentulotukea, ei ole nytkään töissä.

Arvoisa puhemies! Nuoriin panostaminen on sekä kansantaloudellisesti että inhimillisesti yhteiskunnan arvokkaimpia tehtäviä. Olen siksi erittäin iloinen siitä, että taloudellisesti haastavassa tilanteessa hallitus on löytänyt yhteisymmärryksen siitä, ettei meillä yksinkertaisesti ole varaa hukata ainuttakaan nuorta. Nyt on huolehdittava siitä, että nuoret myös tarttuvat heille ojennettuun käteen.


Tarja Filatov (sd):

Arvoisa puhemies! Kun vertaa tätä kehyskeskustelua aikaisempiin, on sellainen tunne, että aiemmin kehyskeskustelu oli hiljaista, verkkaista draamaa, mutta nyt siihen on alkanut tulla trillerin piirteitä. Niin jännittävä on ollut se maailmantalouden muutos, joka nyt meidänkin talouskeskusteluamme johtaa, mutta tällä kertaa näyttää siltä, että meillä on odotettavissa onnellinen loppuratkaisu. Se, tuleeko toista tuotantokautta, riippuu oikeastaan siitä, mitä tapahtuu maailmantaloudessa, mitä tapahtuu työllisyyskehityksessä ja ennen muuta siitä, miten me onnistumme Suomessa lisäämään investointien houkuttelevuutta, työn tuottavuutta ja vientiämme maailmalle.

Hallitus on lähtenyt aivan oikein siitä, että velkakierteelle pitää saada stoppi. Täällä salissa on väännetty siitä, pysähtyykö velkaantuminen nyt kokonaan vai ei, mutta tärkeintä on se, että tuo suunta on muuttunut elikkä me emme ole enää vapaassa pudotuksessa. Mutta velkaakin on monenlaista. Jokainen ymmärtää kotitaloudesta sen, että voi ottaa asuntolainaa, voi ottaa opintolainaa, ja se on hyödyllinen investointi, mutta jos lainanhoitokulut ja ylipäätään velkaantuminen ylittävät kotitalouden kantokyvyn, silloin ollaan jo pahalla tiellä. Samalla tavalla valtio voi ottaa velkaa, jotta se investoi, rakentaa työllisyyttä tai turvaa vaikkapa tulonsiirtoja, jotta kotimainen kysyntä ei viennin vaikeuksissa ollessa romahtaisi. Kreikasta ja monesta muustakin Euroopan unionin maasta tiedämme, että velka voi myös riistäytyä käsistä. Siksi on tärkeää, että olemme etsineet ratkaisua, joka on kohtuullinen, oikeudenmukainen ja turvaa tulevaisuuden työtä.

Iloinen voi olla siitä, että progressiivisten verojen eli tuloihin sidottujen verojen osuus hieman kasvaa niistä ratkaisuista, joilla kerätään lisää rahaa yhteiseen kassaan, mutta kyseenalaista on, että arvonlisäveroa korotetaan tilanteessa, jossa kotimainen kysyntä on kaikkien pienituloistenkin talouksien varassa, mutta onneksi hallitus on etsinyt tälle puolelle pehmentäviä elementtejä elikkä perusvähennystä ollaan korottamassa, indeksejä ottamassa hieman etukäteen käyttöön perusturvan puolella sekä sen lisäksi keventämässä kaikkein pienimpien työtulojen verotusta. Tämä kertoo siitä, että on etsitty muutakin kuin hyvin standardinomaista veroratkaisua, jolla kerätään vain lisää tuloja valtionkassaan.

Nin kuin tuossa aiemmin sanoin, ilo ja piru asuvat yksityiskohdissa, silloin kun arvioidaan tätä kehyspäätöstä. Iloinen yksityiskohta on muun muassa työmarkkinatuen tarveharkinnan poisto, ja täytyy sanoa, että tässä salissa olen varmaan yksi niistä ihmisistä, jotka ovat kaikkein iloisimpia tästä ratkaisusta, koska niin monta kertaa olen itse sitä esittänyt ja pieniä nytkähdyksiä saanut ratkaisuna eteenpäin, mutta nyt se poistuu kokonaan. Se on myös kannustavuuspolitiikkaa, koska jos pienituloisessa kotitaloudessa molemmat ihmiset ovat työmarkkinatuen varassa, niin silloin, kun toinen olisi saanut suhteellisen matalasti palkattua työtä, työn vastaanottaminen olisi kannattanut kaikkein vähiten verraten muihin sosiaaliturvatilanteisiin, koska tarveharkinta olisi syönyt hyödyn siitä tulosta, ja sen vuoksi on tärkeää, että tällaisia ratkaisuja tehdään.

Nuorten yhteiskuntatakuusta on puhuttu paljon, ja on syytäkin puhua, koska se on tärkeä asia. Itse olen hieman huolissani siitä, miten nuo resurssit sitten viime kädessä riittävät niihin kaikkiin aktiivitoimiin, joita on ajateltu, koska meillä on tiukkoja sitoumuksia siitä, mikä tulee olla aktivointiaste hallitusohjelmassa. Me haluamme lisätä pitkäaikaistyöttömien aktivointia, työttömyysturvaan on tulossa muutoksia, joissa aktivointi ja työttömyysturvan kesto sidotaan toisiinsa, ja samaan aikaan pitäisi pystyä tarjoamaan nuorille mielekästä aktivointitointa.

Yksi asia, jota kannattaisi miettiä, on se, onko järkevää, että nuorten on pakko hakeutua koulutukseen peruskoulun jälkeen, koska vaikkapa kotikaupungissani Hämeenlinnassa meillä on vain viisi sellaista työtöntä nuorta, jotka ovat pelkän peruskoulun varassa, mutta sen sijaan meillä on iso tukku nuoria, jotka ovat keskeyttäneet opintonsa, ja se johtuu siitä, että nuori ei peruskoulua päättäessään tiedä, minne hakeutuisi, hakee randomina jonnekin ja keskeyttää sen. Eikö olisi järkevämpää rakentaa tähän väliin sellainen palikka, joka antaisi nuorelle aikaa miettiä, mikä on tämän järkevä ammatillinen koulutuksensa, mitä hän aikoo isona tehdä, jotta myös niistä opinnoista jatkossa selvittäisiin? Nyt tähän välivaiheeseen käytetään aktiivitoimia siten, että ensin on otettu koulutuspaikka, rahoitettu koulutuspaikka ja sen jälkeen rahoitetaan aktivointitoimin. Tämäntyyppisiä ratkaisuja meidän pitäisi etsiä, jotta saamme riittämään nämä rahat, joilla nuorten yhteiskuntatakuu voitaisiin oikeasti ja järkevästi toteuttaa.


Annika Saarikko (kesk):

Arvoisa puhemies! Ajattelin puheenvuorossani sivuta hallituksen kehyspäätöstä lapsiperheiden ja perhepolitiikan näkökulmasta.

Täällä salissa käytiin jokunen viikko sitten keskustan esittämän välikysymyksen toimesta ansiokas ja monipuolinen keskustelu siitä, mitä eri puolueet, eri edustajat näkevät lasten ja perheiden roolin poliittisessa päätöksenteossa, ja latasimme itse kukin paljon toiveita hallituksen ylle tulevaa kehyspäätöstä ajatellen. On selvää, että lapsi- ja perhepolitiikassa kysymys on arvoista, erityisesti juuri nyt, kun jaettavaa on kovin vähän.

Listasimme tuossa välikysymyskeskustelussa keskustan ryhmäpuheenvuorossa joitain huomioita, jotka osoittivat valitettavaa kieltään siitä, miten hallitus on arvottanut lapsiperheiden aseman päätöksenteossaan. En väitä enkä esitä, etteivätkö hallituksen ratkaisut siinä, että taloutta on sopeutettava, olisi olleet välttämättömiä, vaan kysymys on ennemminkin siitä, kehen päätökset haluttiin kohdistaa. Yhä kysymys kuuluu nyt, kun kehysratkaisu on tehty, onko hallituksen politiikan henki se, että laskun maksaa aina seuraava.

Yhä edelleen on syytä listata ne toimenpiteet, joita hallitus on lapsiperheiden murheeksi kasannut: leikannut asuntolainan korkovähennysoikeutta, korottanut liikkumisen verotusta, joka rokottaa erityisesti arkipäivää haja-asutusalueella asuvien lapsiperheiden ja tietysti muidenkin suomalaisten osalta. Hallitus leikkasi harrastusmahdollisuuksia karsimalla menoja vapaasta sivistystyöstä. Jo tämän vuoden budjetissa on leikattu ja kehyspäätöksessä leikataan entisestään kuntien tukea toteuttaa päivähoitoa, koulutusta ja terveyspalveluita. Kuntien valtionosuuksien leikkaaminen on suora kolaus perheiden arkeen. Niin ikään kotitalousvähennyksen leikkaaminen ja sen rajaaminen vaikuttavat monen lapsiperheen arjen valintoihin. Suorastaan terveydellisiä ongelmia koituu siitä, että homekouluja, päiväkoteja ja terveysasemia ei korjata riittävästi. Ongelmia on kaikkialla Suomessa.

Kuten ounastelimme, kipeimmin arkeen kolahtaa hallituksen päätös korottaa arvonlisäveroa. Siitä olimme lähtökohtaisesti puolueena samaa mieltä, mutta me olisimme rajanneet ruuan arvonlisäveronkorotuksen ulkopuolelle nojaten siihen tosiasiaan, että se on suhteellisesti suuri menoerä heille, joiden tulot ovat vähäisimmät.

Sen lisäksi, mitä jo ounastelimme välikysymyskeskustelussa, hallitus sitten päätti jäädyttää lapsilisien indeksit. Tämänkin rajauksen sillä tavalla joudumme hyväksymään ja ymmärtämään taloudellisina, tiukkoina aikoina, mutta mikä on peruste siihen, miksi päätös koski juuri lapsilisiä, juuri sitä kohtaa, jonka keskusta omalla hallitusvastuukaudellaan sai sidottua indeksiin vuosien ja vuosien taistelun jälkeen? Miksi päätös kohdistui juuri tähän indeksivalintaan? Miksi se kohdistui lapsiperheisiin?

Tietenkään aina ei ole ratkaisevaa, mikä on näkyvillä, vaan myös se, mitä ei näy. Hallituksen kehyksessä ei ole näkyvissä lisäsatsauksia perheen ja työn yhteensovittamiseen. Tähän on ollut vahva yhteiskunnallinen tahto — niin kolmikantainen tahto kuin puolueiden välillä kuin ihmisten arkipäivässä. Se kuului välikysymyskeskustelussakin. Tähän hallitus ei ole osoittanut voimavarojaan eikä rahaa. Ilmassa tuntuu jopa olevan ajatuksia päinvastaiseen.

Me nostimme esiin kotihoidon tuen tarpeellisuuden perheen valinnanvapauden vuoksi. Hallitus päätyi onneksi siihen, että tukea tai kestoa ei rajoiteta, siitä yhä kiitos — tai siis ainakaan vielä ei rajoiteta, viime päivien puheenvuoroista voi nimittäin päätellä vähän toista. Erityisesti sosialidemokraateilla taisi jäädä jotakin tästä aiheesta hampaankoloon. Tällä viikolla Demokraatti-lehdessä julkaistu erityisavustaja Torstin kolumni nimittäin antaa ymmärtää, että kotihoidon tuki johtaa syrjäytymisvaaraan ja koti on lapselle jossain määrin ilmeisesti haitallinen paikka, ikään kuin lapset olisi parempi laittaa kunnan hoitoon kuin kotiin. Ajattelu lähtee aikuisen oikeuksista ja unohtaa sen, että nykyiselläkin järjestelmällä kysymys on lyhyestä jaksosta vanhemman, käytännössä siis työntekijän, elämässä. Se on täysin päinvastainen kanta kuin muuten, mitä esimerkiksi Väestöliiton perhebarometrissa perheet itse asiasta ajattelevat. On siis syytä kysyä, onko tämä erityisavustaja Torstin näkemys hallituksen linja ja mitä tälle asialle tulee tapahtumaan.

Mitä hyvää? Sitäkin on syytä todeta. Haluan kiittää siitä, että hallitus lopulta vältti laajemmat sosiaaliturvan indeksin jäädytykset ja onnistui rajaamaan sen vain lapsilisiin, ja niistä kysyn, miksi juuri tämä ryhmä. Niin ikään olen tyytyväinen ministeri Ihalaisen ponnisteluihin ja siihen, että nuorten yhteiskuntatakuun lisäresursseja työryhmän raportin ehdotuksen pohjalta laajennettiin ja lisärahaa löytyi nuorten syrjäytymisvaaran estämiseen. Nyt on huolehdittava siitä, että kykenemme auttamaan — emme vain yksin heitä, jotka ovat joutumassa syrjäytyneiksi ja vaille päämäärää, vaan myös heitä, jotka ovat jo tässä tilanteessa. Pitää siis padota joki ja pelastaa jo sen uomassa ajelehtivat. Jokainen syrjäytynyt nuori on liikaa, siksi toimenpiteiden vaikuttavuutta on arvioitava ehtymättä.


Leena Harkimo (kok):

Arvoisa puhemies! Näin alkuun on syytä kiittää hallitusta sen kyvystä löytää yhteisratkaisu valtiontalouden kehyksistä taloudellisesti epävarmana aikana. Politiikan kentän molempia laitoja edustavien puolueiden ei varmastikaan lähtökohtaisesti ollut helppo löytää niin sanotusti yhteistä säveltä, mutta tässä nyt ollaan.

Käsillämme on kehysselonteko, joka on niittänyt kiitosta monilta eri tahoilta. Toki kritiikkiä on myös saatu, sitä ei käy kieltäminen. Kataisen johtama hallitus on viime kesän hallitusohjelmaneuvottelujen ja tämän kehyspäätöksen yhteydessä sopinut yhteensä noin 5 miljardin euron sopeutustoimista. Täsmäytyvätpä viimeisen kehyksen talousvaikutukset sitten suuntaan tai toiseen, kokoluokka on tämä. Se on lähemmäksi 3 prosenttia bruttokansantuotteestamme, mikä ei ole vähän se.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä ovat sopeutustoimet velkaantumisen kääntämiseksi välttämättömiä, mutta vielä välttämättömämpää on uuden kasvun edellytysten luominen. Suomi menestyy tulevaisuudessakin ainoastaan ja vain työtä tekemällä ja yrittämällä. Siksi yrittäjyyden edellytyksistä on huolehdittava entistä tarkemmin. Kehyksen yhteydessä luvatut 300 miljoonan euron panostukset kasvuun ovat rahallista arvoaan merkittävämpiä. Perinteisten liikenne- ja rakennusinfrainvestointien sekä tempputyöllistämisen sijaan pureudutaan tällä kertaa aidon ja pysyvän uuden kasvun luomiseen. Muutostarpeita ovat tänä keväänä pohtineet laajat yrityselämätaustaiset Jorma Elorannan ja Kari Stadighin työryhmät. Kun monesti on käynyt niin, että työryhmien esitykset jäävät vain pinoon muiden raporttien joukkoon, on raporteista nyt useampikin kohta otettu hallituksen kehyspäätökseen.

Arvoisa puhemies! Tehokkuutta on haettu myös kehysriihen yhteydessä sovitulla tiukalla liikennepaketilla, johon rahaa liikenee tässä taloustilanteessa miljardi euroa. Rahoituksen tasosta voidaan aina kiistellä, ja etenkin liikennehankkeissa rahallisia panostuksia saisi varmasti olla aina enemmän. On kuitenkin huomattavasti tärkeämpää arvioida nyt tehtyjen päätösten vaikutuksia.

Kehyskaudella aloitettavissa liikennehankkeissa panostetaan erityisesti jo tunnustettuihin liikenteen ongelmakohtiin. Logistisesti tärkeimmät hankkeet ovat E18-tien jatkaminen Haminasta Vaalimaalle ja hankkeeseen liittyvä Vaalimaan rekkaliikenteen terminaalialue sekä pääkaupunkiseudun Kehä kolmosen kehittäminen. Kehätiellä liikenne lisääntyy etenkin Vuosaaren sataman lähettyvillä, joten sujuvien yhteyksien turvaamiseksi tarvitaan toimenpiteitä.

Tiehankkeiden lisäksi kehyksissä näkyy valtion huomattava panostus raideliikenteeseen. Kehyspäätöksen hankkeista peräti 49 prosenttia suunnataan raideliikenteeseen, 47 teihin ja 4 prosenttia vesistöön. Raideliikenteen ongelmakohtiin puuttuminen on ollut jo pitkään valmistelussa. Nyt hallitusohjelmassa sovittu asia viimein lähtee eteenpäin konkreettisesti. Raideliikenteen perusparannusten ja sähköistysten lisäksi Helsingin ratapihan ohjausjärjestelmä uusitaan. Uudistus on raideliikenteen kannalta erittäin tärkeä. Jos Helsingin pullonkaulakohta seisoo, vaikuttaa se välittömästi koko Suomen raideliikenteeseen. Samassa yhteydessä myös ruuhkainen Helsingin ja Riihimäen välinen rataosa saa lisää kapasiteettia.

Täsmähankkeiden avulla pystytään selvästi ja ennen kaikkea tehokkaasti vastaamaan tuleviin liikennehaasteisiin. On kuitenkin selvää, ettei Suomen logistiikan osalta kaikkea ole voitu ratkaista nykyisellä kehyspäätöksellä, kehittämistä on jatkuvasti yli käytettävissä olevien varojen.

Pitkäaikaiseen kehitykseen vastataan vahvalla suunnittelulla. Tähän eduskunnan käsittelyyn ensi viikolla tuleva liikennepoliittinen selonteko antaa toivottavasti selkeät suuntaviivat.


Tytti Tuppurainen (sd):

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskuntamme pitää olla oikeudenmukainen, kantaa huolta meistä kaikista ja turvata erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Näiden hyvien asioiden lisäksi siltä vaaditaan myös kestävyyttä. Sen rahoituspohjan pitää kestää talouden suhdannevaihteluita ja väestön ikääntymistä. Siksi hyvätkään tarkoitukset eivät saa ylittää julkisen talouden kestokykyä.

Keskustelussa valtiontalouden kehyksistä on tämän tästä sekoitettu valtion budjettivaje ja julkisen talouden kestävyysvaje. Niillä on paljon yhteistä. Kysymys on molemmissa tapauksissa rahasta ja sen riittävyydestä, mutta myös vajeiden erot on syytä panna merkille. Kestävyysvajeen laskelmissa tähtäys on paljon pidemmällä, sitä on arvioitava vuosikymmenten päähän. Kestävyysvajetta laskettaessa voidaan jättää vähemmälle huomiolle se budjettitalouden aukko, joka syntyy kuluvana vuonna kansainvälisen talouden hitaan kasvun ja Suomen viennin suhdannevaikeuksien vuoksi. Toisaalta kestävyysvajetta kasvattavat nekin eläkejärjestelmän rahoitusongelmat, jotka tulevat näkyviin vasta muutaman vaalikauden kuluttua.

Hallitus on onnistunut panemaan kuriin kestävyysvajetta. Hallituksen ja erityisesti ministeri Ihalaisen kätilöimä ratkaisu eläkejärjestelmän ja työttömyysturvan uudistuksesta on juuri sellainen, joka kaventaa kestävyysvajetta pitkällä aikavälillä — vuosi lisää työuriin, ja kestävyysvaje pienenee kahdella miljardilla.

Hallituksen päätökset valtiontalouden vajeen kaventamisesta ovat nekin tarpeellisia ja tarkkaan harkittuja. Harkinnassa on pitänyt ottaa huomioon myös säästöjen ja veronkorotusten sovittaminen suhdanteisiin. Suomen valtiontalous ei ole sellaisessa kriisissä, että lainan saannin turvaamiseksi ja valtionvelan korkojen kurissa pitämiseksi olisi pakko tehdä paniikkijarrutus. Suomen valtionlainojen kohtuullinen korkotaso viittaa siihen, että meillä on luottoa. Sen myötä meillä on myös tilaa harkita, milloin vajetta supistetaan ja minkä tasoisia toimia tarvitaan.

Hallituksen päättämät veronkorotukset tulevat pääosin voimaan ensi vuonna. Parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan ajoitus on oikea: maailmantalous on elpymässä, ja sen mukana Suomi ja sen tärkeimmät eurooppalaiset kauppakumppanit pääsevät nopeamman kasvun uralle. Maltillinen kotimaisen kysynnän hillitseminen on tällöin mahdollista ilman työttömyyden kasvun riskiä. Samalla voidaan myös oikaista huolestuttavaa kehitystä, joka on kääntänyt viennin ja tuonnin välisen suhteen miinukselle.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden vajetta paikataan paitsi verotuloja kasvattamalla myös menosäästöjä toteuttamalla. Hallituksen kehyspäätös ansaitsee kiitoksen ja täyden tuen etenkin siitä, että monta tärkeää toimintoa osattiin varjella leikkauksilta. Hallitus ei leikkaa sosiaaliturvaa, indeksikorotukset toteutetaan pääosin ja niiden toimeenpanoa jopa aikaistetaan.

Kuntien valtionosuuksissa säästäminen on tunnustettava ongelmaksi. Yhtä lailla on kuitenkin tunnustettava, että hallitus tulee kuntia vastaan monella tavoin: Kuntien verotuloja turvataan pitämällä yhteisöverojen jako-osuus kunnille edullisena. Talouden elpyessä yhteisöverotulot kasvavat muita verotuloja nopeammin. Lisäksi kunnat saavat lisätuloja jäteveron tuotosta ja kiinteistöveroista. Tehty ratkaisu vahvistaa kuntien omaa rahoituspohjaa, riippuvuus valtion tuista vähenee. Kehyspäätöksessä luvattu kuntien normiohjauksen siivous antaa lisää toimintavapauksia.

Ratkaisut ovat hyviä ja perusteltuja. Ne kuitenkin edellyttävät ja suorastaan vaativat tuekseen rohkean kuntauudistuksen. Tarvitsemme vahvat peruskunnat, jotka pystyvät omin toimin ja omin voimin turvaamaan kuntalaisten peruspalvelut yhtäläisesti koko maassa. Erityisesti kuntien kyky kantaa terveydenhuollon järjestämisvastuu on turvattava.

Arvoisa puhemies! Sekä veropäätöksissä että menosäästöissä on osia, jotka on tarkoitettu tilapäisiksi. Ansioverotaulukon indeksitarkistuksen jäädyttäminen kahdeksi vuodeksi ei ole sellaisenaan kohtuuton toimi. Kuitenkin pitemmällä aikavälillä on syytä muistaa, että työmies on palkkansa ansainnut. Ansiotuloverotuksen kiristyminen kasvattaa palkkapaineita, johtaa keinotteluun palkka- ja pääomatulojen välillä ja monessa tapauksessa koskee asuntovelallisten perheiden toimeentuloon. Menosäästöissä yliopistoindeksin jäädyttäminen on sekin vain tilapäistoimi. Suomi tarvitsee panostusta osaamiseen. Koulutuksen pitää olla korkeatasoista, ja yritysten kehitystoiminnan lisäksi rahaa pitää panna myös perustutkimukseen. Yliopistojen rahoitus ei ole ollut ruhtinaallista tähänkään asti, ja nyt tehdyt säästöt rajoittavat niiden toimintaa entisestään.

Liikenneinvestointien osalta on selvää, että seuraavien kehyspäätösten on kiinnitettävä enemmän huomiota valtakunnan pohjoisen ja eteläisen osan pääväyliin. Päärata kaipaa lisää rahaa, samoin valtatie E4.

Vaikka korjattavaa ja oikaistavaa jää, on kehyspäätöksen kokonaisuus kiitoksensa ansainnut. Valintoja on pakko tehdä, ja hyviäkin päätöksiä on joskus lykättävä, jotta rahat riittäisivät.

Arvoisa puhemies! Hallitus ansaitsee luottamuksemme.


Ari Torniainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Hallituksen valtiontalouden kehyksissä on ennakoidusti oikeansuuntaisia asioita, mutta myös paljon asioita, joista voi aivan oikeutetusti olla erilaisiakin näkemyksiä. Hallituksen ja monien kehyksiin perehtyneiden ihmisten erilaiset näkemykset osoittavat, että laskelmia ja niiden tuloksia sekä vaikutuksia voi tulkita monella eri tavalla. Esimerkiksi työuraratkaisusta, valtion velkaantumisesta, sopeutustoimien suuruuksista, tasaverosta ja tasaveron osuudesta kehyksissä on hyvin erilaisia näkemyksiä. Kaikki me kuitenkin tiedämme, että elämme haasteellisia aikoja ja ratkaisut eivät ole helppoja.

Kataisen hallitus nostaa arvonlisäveroa tasaisesti kaikista tavaroista ja palveluista. Keskusta ei olisi nostanut ruuan eikä lääkkeiden veroja, koska nämä ovat välttämättömiä ihmisten jokapäiväisessä elämisessä ja koskettavat erityisen paljon pienituloisia, sairaita, eläkeläisiä ja lapsiperheitä. Heidän rahansa menevät pääosin juuri jokapäiväiseen elämiseen.

Lapsiperheiden elämistä hankaloittaa tulevaisuudessa myös lapsilisien indeksikorotusten jäädyttäminen vuosilta 2013—2015. Kiitos siitä, että hallitus ei toteuttanut suunnitelmiaan muutoksista lasten kotihoidon tukeen, josta keskustan välikysymyksen kautta keskusteltiin paljon täällä eduskunnassakin.

Hallitus jatkaa kuntien taloustilanteen kurittamista ja ilmiselvästi vauhdittaa kuntarakenneuudistukseen ohjaamista leikkaamalla kuntien valtionosuuksia entisestään. Jo aiemmin hallitus leikkasi kunnilta yli 600 miljoonaa euroa, ja nyt tehtävien leikkausten nettovaikutus on noin 260 miljoonaa euroa lisää. Monet kunnat ja kuntapäättäjät joutuvatkin syksyllä varmaan miettimään hyvin tarkkaan kuntien veroprosentteja.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla on erittäin huolestuttavaa, että hallitus vähentää perusväylänpidon rahoitusta 11 miljoonalla eurolla vuodesta 2014 ja 22 miljoonalla eurolla vuodesta 2015 lukien. Lisäksi hallitus supistaa yksityisteiden kunnossapidon ja parantamisen valtionosuuksia vuodesta 2014 alkaen 3 miljoonalla. Nykyiselläänkin perustienpidon määrärahat ovat ainakin 100 miljoonaa euroa vuodessa liian pienet, ja se aiheuttaa alempiasteisen tieverkon jatkuvaa heikkenemistä. Kyseiset tiet on tärkeä pitää liikuttavassa kunnossa paitsi asukkaiden jokapäiväisen turvallisen liikkumisen niin myös suomalaisen elinkeinoelämänkin kannalta.

Jotten vain pelkästään arvostelisi hallituksen toimenpiteitä, haluan myös antaa positiivistakin palautetta. Hallitusohjelmassaan hallitus on linjannut Venäjän suuntaan tapahtuvan liikenteen yhdeksi painopisteekseen. Se onneksi myös näkyy kehyskaudella käynnistettävissä liikennehankkeissa. Kauan odotettu ja todella tarpeellinen jo tämän vuoden budjettiin esitetty valtatie 6 perusparannus välillä Taavetti—Lappeenranta sai nyt rahansa. Samoin myös valtatie 7, tai oikeastaan E18-tie Hamina—Vaalimaa sekä Vaalimaan rekkaparkki pääsevät rakenteille tulevina vuosina. Raideliikenteessä myös aloitetaan Luumäki—Imatra-kaksoisraiteen suunnittelu.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehyksiä tarkasteltaessa tulee helposti mieleen kysymys, missä ovat hallituksen isot toimenpiteet talouskasvun mahdollistamiseksi ja kokonaistyöllisyyden parantamiseksi. Hallituksen kehysriihen päätökset ovat selkeästi kompromissi, jossa kaikki osapuolet ovat joutuneet tinkimään tavoitteistaan. Nähtäväksi jää, miten hallituksen asettamat tavoitteet toteutuvat, vai tuleeko se kenties vetämään ihmisten ja kuntien vyötä tulevaisuudessa vieläkin tiukemmalle.


Pia Kauma (kok):

Arvoisa puhemies! Euroopan synkkien taloustapahtumien haamu on kummitellut kehyspäätösten taustalla ja kummittelee siellä vielä pitkään. Etenkin Kreikka, Italia ja Espanja ovat meille varottavia esimerkkejä siitä, miten talouttaan ei kannata hoitaa. Samalla ne ovat meille myös parhaita kannustimia siihen, että muistamme mikä tällä hetkellä on kaikkein tärkeintä: se, että emme elä yli varojemme ja että pystymme mahdollisimman nopeasti taittamaan nykyisen velkaantumiskehityksen.

Vaikka kolmen A:n luottoluokitus ei välttämättä tuo autuutta, on sillä kuitenkin merkittävä vaikutus siihen, millaista korkoa me täällä Suomessa lainoistamme maksamme — ei pelkästään julkisen talouden, vaan kaikkien lainanottajien kannalta.

Ei ole mukavaa puhua veronkorotuksista ja säästöistä, joita nyt joudumme tekemään. Hyvä asia kuitenkin on se, että päätöksiä on tehty sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla tarkoittaen sitä, että köyhimmiltä ei leikata. Vähävaraisimpien kohdallahan tilanne on oikeastaan aika lohdullinen, sillä työmarkkinatuen tarveharkinta poistuu puolison tulojen osalta ja pienempien palkkojen perusvähennys ja työtulovähennys nousevat. Näiden lisäksi perusturvan indeksikorostusta aikaistetaan.

Myös talouskasvun lisäämiseen tehtävät satsaukset ovat varmasti kannattavia sijoituksia. Yksityisten sijoittajien verokannustin ja hankintameno-olettaman korottaminen 50 prosenttiin ovat positiivisia uudistuksia. T&k-verovähennys, jonka yritys voi tehdä tutkimus- ja kehitystyötä tekevien palkkakustannuksista, on tervetullut uutinen, mutta samalla on todettava, että vaarana on se, että se jää pääasiassa isojen yritysten hyödyksi. Pienillä yrityksillä on harvoin liiketoiminnassaan erikseen pelkää tuotekehitystyötä tekeviä henkilöitä. Pk-yritysten voi olla vaikea erotella kirjanpidossaan normaalia prosessikehitystä ja jatkuvaa laadunparantamista aivan erityisestä tuotekehitykseen luokiteltavasta työstä. Toivottavaa on, että tätä kannustinta tullaan käyttämään joustavasti, jotta myös pk-yritykset pystyvät hyötymään tästä veroetuudesta.

Vaikka kasvupanokset osuvat pääosin oikeaan suuntaan, täytyy todeta, että Stadighin, Elorannan ja Alahuhdan työryhmien ehdotukset, joilla Suomi käännetään aidosti kasvu-uralle, eivät kaikki aivan vielä toteutuneet. Näitä raportteja ei ole syytä haudata. Erityisesti toivon, että Viron yritysveromalli ja siitä mahdollisesti meille tehtävä sopiva sovellutus otettaisiin uuteen tarkasteluun. On tärkeää, että kilpailukykymme eritoten lähimaihin, Viroon ja Ruotsiin, paranee nykyisestä merkittävästi. Muussa tapauksessa voi käydä niin, että iso osa potentiaalisista kasvuyrityksistämme siirtyy lahden etelä- tai länsipuolelle. Toivon, että vielä kehyskauden aikana voimme palata näihin yritysveroratkaisuihin uudelleen.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana solidaarisuusverosta. Se on siis lisävero, joka kohdistetaan yli 100 000 euroa vuodessa ansaitsevien verotukseen. On arvioitu, että yli 100 000 euroa ansaitsevia on Suomessa 40 000—50 000 henkilöä. Tällä verolla on arvioitu saatavan noin 30 miljoonaa euroa valtion kassaan. Valtiontalouden kannalta kyse ei siis ole suuresta asiasta, mutta solidaarisuusveroa näkyy yleisen keskustelun perusteella pidettävän oikeudenmukaisena verona.

Yleinen ajattelutapa näyttää olevan se, että tällä hetkellä on enemmänkin pahe ansaita hyvää palkkaa kuin että se olisi tavoiteltava asia. Olen huolissani siitä ilmapiiristä, joka Suomessa tällä hetkellä vallitsee. Mielestäni merkille pantavaa on se, kuinka vähän meillä itse asiassa Suomessa on näitä hyvätuloisia ihmisiä. Näyttää siltä, että ihmisiä halutaan pikemminkin rangaista siitä palkasta, jonka he kovalla työllä ja uhrausten kautta ovat saavuttaneet. Meidänhän pitäisi pikemminkin pyrkiä kannustamaan ihmisiä menestymään.

Arvoisa puhemies! Hyvien ansiotulojen saavuttamisen ja rikastumisen ei toki pidä olla kenellekään itseisarvollinen päämäärä, mutta meidän täytyy olla varovaisia, ettemme lietso täällä Suomessa kateuden kulttuuria ja ilmapiiriä. Pitää muistaa, että hyvä ja reilu yhteiskunta on hyvä ja reilu kaikille suomalaisille, niin niille vähätuloisille ja syrjäytymisvaarassa oleville kuin aivan tavallisille kansalaisille mutta myös niille, jotka haluavat tavoitella myös taloudellista menestystä.


Anneli Kiljunen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Haluan ensiksi kiittää hallitusta siitä, että se on pystynyt näinä erittäin vaikeina aikoina toteuttamaan viisasta ja kestävää talouspolitiikkaa, jonka lähtökohtana on työllisyyden vahvistaminen ja oikeudenmukaisuus.

Kehysratkaisussa on useita linjauksia, joilla lisätään muun muassa verotuksen oikeudenmukaisuutta. Solidaarisuusverojen säätäminen yli 100 000 euroa ansaitsevien tuloihin ja yli miljoonan euron perintöihin sekä suurten eläkkeiden verotuksen asettaminen palkkatulon tasolle tarkoittavat, että yhteiskuntamme hyväosaisimmat ihmiset myös osallistuvat aiempaa suuremmalla osuudella hyvinvointimme ja yhteisten palveluidemme rahoitukseen.

Vastaavasti pienempien palkkatulojen työtulovähennyksen sekä perusvähennyksen parantaminen auttavat pienituloisten ihmisten toimeentuloa. Työtulovähennyksen korotus kannustaa myös työn tekemiseen. Ylipäätään hallituksen kehysesitys on vastuullinen kokonaisuus, jolla satsataan kestävästi tulevaisuuteen ja pystytään pysäyttämään velkaantuminen.

Arvoisa puhemies! Vaikeammistakin ratkaisuista pitää myös puhua avoimesti. Arvonlisäveron korotus ei ollut demareiden tavoite. Se ei ollut meille helppo ratkaisu, koska se kohdistuu kovimmin kaikkein pienituloisimpiin ihmisiin. Lapsilisien indeksikorotusten jäädyttäminen nyt, kun lapsilisät on viimein sidottu indeksiin, tuntuu myös vaikealta. Yksilapsisessa perheessä vaikutus on ensi vuonna noin 35 euroa ja kolmilapsisessa vajaat 120 euroa vuositasolla.

Pienituloisimpien perheiden osalta toimeentulotuen kehittäminen tukemaan muun muassa lasten harrastuksia on nyt entistä ajankohtaisempaa, jotta voimme estää lasten syrjäytymisen. Kaikkien perheiden ja lasten hyvinvointiin on satsattava nykyistä paremmin kehittämällä perheiden palveluja. Tukemalla hyviä peruspalveluja, perheiden tavallista arkea ja vanhempien kasvatusvastuuta toimimme ennalta ehkäisevästi ja vältämme tulevia ongelmia ja suuria kustannuksia kunnissa. Tämän päivän satsaus lapseen on moninkertainen säästö tulevaisuuteen. Se on todellista yhteiskuntatakuuta.

Arvoisa puhemies! Jo tämän vuoden alusta on parannettu työttömien ihmisten toimeentuloa, kun hallitus teki korotukset työttömyysturvaan ja asumistukeen sekä toimeentulotukeen. Myös kehysriihessä päätetyt säästöt on linjattu niin, että heikoimmassa asemassa olevien ihmisten toimeentulo turvataan.

Kehyspäätöksessä on sosiaali- ja terveyspuolella hyviä tärkeitä yksityiskohtia, joilla parannetaan ihmisten mahdollisuuksia sovittaa yhteen työtä ja sosiaaliturvaa. Muutamia esimerkkejä: työmarkkinatuen puolison tulojen tarveharkinta poistuu, työllistämisbonuskokeilun myötä pitkäaikaistyötön saa pitää työmarkkinatukensa kuukauden ajan työllistämisensä jälkeen, asumistuen tarkistusjakson pituus kaksinkertaistetaan, työmarkkinatuen aktiiviajan korotusosat etuoikeutetaan toimeentulotuessa, mikä tarkoittaa pitkäaikaistyöttömälle toimeentulotuen saajalle kuukaudessa 79 euron lisätuloa. Tämän lisäksi aktiivitoimista saa tietysti päivittäisen ylläpitokorvauksen, joka on myös etuoikeutettu tulo toimeentulotuessa.

Muun muassa näillä toimilla kannustetaan ihmisiä työn tekemiseen ja aktiivisuuteen ilman, että sosiaaliturva heti leikkaantuu pois. Näin työn vastaanottamisesta tehdään entistä kannustavampaa. Lainsäädäntöä tulee jatkossakin joustavoittaa niin, että työn tekeminen on ensisijainen keino elannon hankkimiseen ja ihminen saa tarvittaessa sosiaaliturvasta tukea erilaisiin elämäntilanteisiinsa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi pari sanaa Kaakkois-Suomesta. Haluan tässä yhteydessä antaa jo suuret kiitokset siitä, että alueemme erityistarpeet ja rajan läheisyys sekä Venäjän kehitys ja merkitys on huomioitu näin hyvin kehysratkaisun yhteydessä. Tässä yhteydessä on myös ymmärretty, että kyse on koko maan tarpeesta, ei vain Kaakkois-Suomesta.

Alueelle sovittujen liikennehankkeiden myötä Kaakkois-Suomella on myös hyvät edellytykset elinvoimaiseen kasvuun. Palveluiden, teollisuuden ja matkailun tulevaisuuden näkymät ovat nyt hyvät, kun liikenteen sujuvuus ja turvallisuus ja rajaliikenteen toimivuus lisääntyvät. Vaikka etenkin valtatie 6:n parantaminen Taavetin ja Lappeenrannan välillä on ollut aivan keskeisen tärkeä tavoite alueellemme, on todella hienoa, että myös Imatra—Luumäki-kaksoisraiteen suunnittelu pääsee nyt todella käyntiin. Nämä investoinnit mahdollistavat myös alueemme asukkaiden työn ja hyvinvoinnin turvaamisen.

Kaiken kaikkiaan kehyspäätösratkaisu on hyvä. Siitä erityinen kiitos vielä valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle.


Lea Mäkipää (ps):

Arvoisa puhemies! Kehysriihessään maan hallitus on pyrkinyt aivan oikeisiin asioihin, parantamaan valtiontalouden tilaa ja katkaisemaan velkaantumiskehitystä. Sen sijaan keinot, millä tähän pyritään, eivät kaikilta osin ole sellaisia, jotka täyttävät tavoitteet kaikkien kansalaisten tasapuolisesta kohtelusta. Miten pitkään esimerkiksi hallitus aikoo pönkittää yhä useamman EU-valtion tukemista? Onko seuraavana Espanja? Sen saamme nähdä viikkojen päästä.

Lähtökohtaisesti näyttää siltä, että kehysriihessä on ollut aika optimistinen asenne valtiontalouden kasvunäkymiin. Vaikka viime vuosi näyttikin kohtuullista kasvua, jopa työllisyyden lievää paranemista, eivät ennusteet tälle vuodelle ole kovin ruusuiset.

Pellervon taloustutkimus ennustaa tälle vuodelle 0,9 prosentin miinusta talouskasvuun ja työllisyyden heikkenemistä koko maahan. Kun tähän tilanteeseen tehdään sopeutuksia muun muassa kuntien valtionosuuksia leikkaamalla, on hyvin todennäköistä, että tilastoissa heikoimmilla olevat ihmiset ovat kuluvan vuoden jälkeen vielä heikommilla. Tätä käsitystä osaltaan tukee kehysriihessä sovitut alvin korotukset ja muun muassa lapsilisien indeksijäädytykset. Nämä kaikki koskevat kipeimmin vähävaraisten lapsiperheiden elintasoon. Samoin lääkkeiden kallistuminen samanaikaisesti peruselintarvikkeiden kanssa laittaa pienellä eläkkeellä kituuttelevan miettimään, kumpaanko tänään viimeiset euroni laitan, leipään vai lääkkeisiin.

Arvoisa puhemies! Esitys turpeen verotuksen korottamisesta vuoden 2013 aikana ei tunnu kovin järkevältä. Vaihtoehtona voi olla turpeenkäytön väheneminen ja sen korvaaminen enemmän saastuttavalla tuontipolttoaineella, kivihiilellä. Tämä ei tunnu taloudellisesti oikealta päätökseltä. Kysymys on kuitenkin Suomen kannalta puun lisäksi ainoasta omavaraisesta polttoaineesta.

Kuntien valtionosuuksia rajusti leikkaamalla ollaan kuntia pakottamassa kuntaliitoksiin. Vaikka jäteverolla ja korotetun yhteisöveron jako-osuudella jonkin verran kompensoidaan valtionosuusleikkauksia, siitä huolimatta kunnat tulevat kupatuiksi noin 200—400 miljoonalla eurolla. Häviäjiä ovat ennen kaikkea maaseutualueiden kunnat, joissa jätevero ja yhteisövero eivät näyttele suhteellisesti kovin suurta osaa.

Työministeri Lauri Ihalainen toteaa lehtihaastattelussa, että meillä on runsaat 100 000 nuorta, joilla ei ole muuta koulutusta kuin peruskoulu. Samaan aikaan hallitus karsii ammattikoulujen aloituspaikkoja saman puolueen opetusministerin johdolla. Tässäkin karsintaa tehdään lähinnä maaseutualueiden opetuspisteille. Esimerkiksi Tampereella ja Jyväskylässä, joissa ammattikorkeakoulujen hallinto on lähes yhtä suuri kuin opetushenkilöstö, ei karsintoihin nähdä tarvetta.

Jotain myönteistäkin on: nuorten työllistäminen. On tämä yhteiskuntatakuu, eli jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle voidaan tarjota muun muassa työtä, harjoittelu-, opiskelupaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Toivottavasti tämä myös käytännössä toteutuu.

Ja edelleen jotain hyvää. Perussuomalaisten lanseerama Wahlroos-vero on nyt toteutumassa. Tällä esityksellä se on tulossa määräaikaisena. Se voisi tulla myös toistaiseksi voimaan tulevana.

Me perussuomalaiset haluamme muistuttaa kaikkia, että olkootpa taloudellinen tilanne mikä tahansa, maassamme on eri väestöryhmiä, jotka elävät vaikeuksissa, ja jotta jokaiselle ihmiselle turvattaisiin tänäkin päivänä täällä Suomessa jokapäiväinen elämä, niin siinä meillä jokaisella on vielä paljon tekemistä.


Sinuhe Wallinheimo (kok):

Arvoisa puhemies! Tämä "zumbaavaksi hyytelökoalitioksi" leimattu hallitus teki sen taas, yllätti riihipäätöksellä kaikki, jopa kaiken epäilevän oppositionkin.

Päätökset olivat toki tälläkin kertaa erittäin vaikeita. Meille kaikille kaikkea lupaaville poliitikoille kun olisi aina helpompaa valita se kuuluisa Kreikan tie leikkausten ja veronkorotusten sijaan. Onneksi pitkälle tulevaisuuteen tähtäävä vastuunkannon linja voitti lyhytjänteisen pikkupolitikoinnin ja tulevien sukupolvien piikkiin elämisen linjan. Tästä suoraselkäisestä toiminnasta koko hallitus ansaitsee kiitokset.

Arvoisa puhemies! Hallitus ansaitsee kiitokset myös siitä, että sillä on ollut rohkeutta lisätä edelleen panostuksia uuden kasvun luomiseen Suomessa. Hallitus tukee kasvavien yritysten tutkimus- ja kehitystoimintaa erillisellä t&k-verovähennyksellä. Lisäksi hallitus pyrkii lisäämään yrityksiin tehtävien investointien määrää toteuttamalla niin sanotun bisnesenkelikannustimen ja tuplaamalla investoinneista tehtävän poisto-oikeuden. Näiden toimien toivotaan lisäävän ja tehostavan paitsi nukuksissa olevaa taloudellista toimeliaisuutta myös maamme pitkään kadoksissa ollutta kilpailukykyä.

Hallituksen puolelta vastuullista on myös se, että nuorten työllistämiseen on löydetty lisää rahaa. Erityisen hyvä avaus mielestäni on, että nuorten yhteiskuntatakuun rinnalla toteutetaan nyt nuorten aikuisten osaamisohjelma. Vieläkin hälyttävän korkealla olevan velkaantumisen katkaisu edellyttää korkeampaa talouskasvua ja korkeampaa työllisyyttä. Siksi, jos haluamme jatkossakin pitää kiinni hyvinvointipalveluista, tulee meidän löytää nuorille sukupolville pysyviä työpaikkoja. Lähes 110 000 nuorta hukattavaksi on aivan liikaa ja liian iso määrä. On hyvä, että heidän syrjäytymisensä ehkäisyyn työmarkkinoilta ja elämästä panostetaan.

Arvoisa puhemies! Hyvillään pitää olla myös siitä, että kehysriihessä poliisien perustellut huolet kuultiin ja että poliisitoimeen saatiin sinne kaivattua lisärahoitusta. Runsaan 60 miljoonan euron lisäys tällä hallituskaudella ei ole pikkujuttu. Tällaisella lisärahoituksella sekä tulevina vuosina toteutettavalla rakenneuudistuksella saadaan toivottavasti lisää valvontavoimaa kentälle. Poliisin näkyvyyttä kaivattaisiin erityisesti maakuntien syrjäseuduilla, kuten vaikkapa pohjoisessa Keski-Suomessa, missä tällä hetkellä käytössä on vain kaksi partiota.

Lisärahoitusta saavat myös harmaan talouden torjunta, veteraanit sekä lasten ja nuorten aamu- ja iltapäivätoiminta. Kaikki nämä ovat erittäin tervetulleita muutoksia vallitsevassa tilanteessa. On kuitenkin myös niin, arvoisa puhemies, että tämän kehyspäätöksen jälkeenkin maamme talous on edelleen erittäin vaikeassa tilanteessa. Lähivuosien haaste on taloutemme vaatimaton kasvuvauhti ja sen perustuminen pääosin yksityiseen kulutukseen. Pidemmän päälle haasteemme ovat kuitenkin tätäkin suuremmat. Julkisen talouden kestävyysvaje on edelleen merkittävä, noin 3,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sen taittamiseen tarvitsemme edelleen lisää toimia paitsi hallituksen myös työmarkkinajärjestöjen puolelta. Ilman näitä toimia jatkamme elämistä velaksi tulevien sukupolvien piikkiin.

Siksi lisää tiukkuutta, niukkuutta ja mittavia rakennemuutoksia tarjoavaa talouspolitiikan linjaa joudutaan jatkamaan pitkälle tulevaisuuteen. Tälle ei ole vaihtoehtoa, jos haluamme pelastaa arvostamamme hyvinvointiyhteiskunnan tuleville sukupolville.


Pirkko Mattila (ps):

Arvoisa puhemies! Kiitos hallitukselle veteraaneille suunnatusta kuntoutusmäärärahan lisäyksestä ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevistä toimenpiteistä, toki myös muita hyviä asioita löytyy. Mittakaavaltaankin kehys on oikeansuuntainen talouden sopeuttamiseksi mutta osin epäoikeudenmukainen. Maamme on toki pakotettu osallistumaan talouden sopeuttamiseen, ja Eurooppa elää taantumassa.

Valtion sopeuttamistoimenpiteet vaikuttavat tietenkin kuntatasolle asti, eikä siellä ole odotettavissa muuta kuin vyönkiristystä. Eilen illalla kotikuntani Muhoksen kunnanvaltuusto joutui kajoamaan kouluverkkoonsa ja päätti olla rakentamatta uutta koulua sisäilmanlaadultaan huonokuntoisen kyläkoulurakennuksen tilalle, ja tätä huonokuntoista rakennusmassaa kunnissa riittää. Kunnissa on huomattavia investointipaineita ja veroprosentin nostopaineita tilanteessa, jossa monet muutkin verot nousevat, kuten alv aiempien välillisten verojen kiristämisten lisäksi. Kunnille jää varsin vähän talouden sopeuttamistoimenpiteitä, ja juustohöyläänkin on todennäköisesti tartuttava matkan varrella.

Lyhytnäköistä lohtua kuntatalouteen tuo se, että yhdistyville kunnille varaudutaan suuntaamaan muutostukea, mutta edelleenkään ei näy laskelmia siitä, missä syntyy säästö kuntien yhdistämisestä — ja jos se on niin varma asia, miksi siitä ei voida tehdä laskelmia? Nyt kuntien päättäjät joutuvat sumussa arvioimaan tulevien kuntiensa palvelutarpeita ja -rakenteita. Jos luottamushenkilöt päättävät kuntaliitoksista sumussa, tekeekö niin myös ministerin kuntagiljotiini?

Maatilatalouden kehittämisrahastoon ei edelleenkään esitetä määrärahasiirtoa, vaan tilanne arvioidaan. Investointeja tarvitaan, ja huomattakoon, että viljelijä investoi lainarahalla, kauppa rakentaa uusia rakennuksia kassasta — siis tuottajahinnat eivät edelleenkään ole päässeet nousemaan. Viljelijät eivät myöskään noin vain pääse täydennyskoulutuksiin, kuten monet palkansaajat työssään voivat päästä. EU:n maatalouspolitiikan uudistus tuo haastetta viljelijöille uusien tukimuotojen muodossa. Tilakohtaista päätäntävaltaa siirretään edelleen pois, ja näistä selviäminen edellyttää myös kansallista panostusta viljelijän suuntaan. Verottaja Suomessa jopa neuvoo, EU-tarkastaja ei. Pelkkä kehittämisrahaston arviointi ei riitä, tarvitaan myös tekoja.

Maatalouden kansallisten tukien leikkaukset voivat olla suora uhka Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan neuvotteluasemallemme. Jos itse annamme kansallisten tukien leikkauksilla viestin maatalouden suoranaisesta alasajosta, onko saantomme takaisin sitten vähenemässä? Jäsenmaksujen maksamista unionille emme voi välttää, ja maksumme tulevat nousemaan. EU:n budjetin leikkaus vaikuttaa myös kansalliseen budjettiimme esimerkiksi rakennerahastojen kautta. Selonteossa olisin toivonut enemmän arviointia kansallisen ja EU:n budjetin leikkausten yhteisvaikutuksesta.

Metsätalouden kohentamiseksi olisin toivonut leikkausten osittaista jäädyttämistä tai määrärahojen kohdentamista metsätalouteen. Jo lokakuun kehyspäätös toi esimerkiksi luontoarvojen ostoon lisäsumman. En missään nimessä vastusta luonnonsuojelua enkä luontoarvojen ostamista, mutta toisaalta tämä on myös metsätalouttamme halventavaa. Olemme perinteikkäästi ja luontoarvoja kunnioittaen hoitaneet talousmetsiämme niin, että suurin osa niistä täyttää Natura 2000 -direktiivin eurooppalaisessa mittakaavassa, ja meillä direktiivi on kuitenkin vieläpä toteutettu täyden suojelun periaatteella. Kuinka kauan meillä on varaa ostaa luontoarvoja? Eikö metsäeuro saa pyöriä kansantaloutemme hyväksi vaikkapa bioenergiamuodossa entistä enemmän? Biotaloudessa on meidän mahdollisuutemme, niin on myös ympäristöministeri todennut, ja hyvä niin. Siellä on mahdollista luoda yrittäjyyttä ja vahvistaa paikallistalouden kautta kansantaloutta. Nyt verotus- ja tukiratkaisuilla lopputulema esimerkiksi turpeenkäytössä näyttää siltä, että kivihiilen käyttö energiantuotannossa lisääntyy.

Lisäksi pohjoisen edustajana toivon, että kun puhumme euroarktisen alueen ja Barentsin mahdollisuuksista, tehdään pohjoinen näkyväksi. Kiitos ministeri Kyllöselle määrärahasta valtatie 22:n parantamiseen. Logistisia yhteyksiä nimenomaan me tarvitsemme tehdäksemme pohjoisen näkyväksi. Samoin Itä- ja Pohjois-Suomen ohjelma on tehtävä näkyväksi, vaikka pelkään sen jäävän lähinnä leikkausohjelmaksi. Pohjoisen luonnonvarat täytyy saada kestävällä tavalla hyödynnettyä kansantalouden hyväksi liitännäiselinkeinoineen.

Ammattikorkeakouluihin kohdistuvia leikkauksia ei voi ohittaa olankohautuksella. Rakenteita on uudistettava, mutta jäävätkö nyt ammattikorkeakoulut selviytymiskisaan, jossa vain jotkut pärjäävät, koska kisa ei ole lähtökohtaisesti reilu ja sen tuloksena jotkut maakunnat ovat vaarassa jäädä vaille hallitusohjelman lupaamaa korkeakoulutusta?


Juha Sipilä (kesk):

Arvoisa puhemies! Olen hallituksen kanssa samaa mieltä siitä, että meidän tulee ponnistella velkaantumiskehityksen pysäyttämiseksi.

Velkaa ei pidä siirtää seuraavien sukupolvien maksettavaksi. Hallituksen tavoitteet velkaantumiskehityksen pysäyttämiseksi ovat hyviä, mutta jo syksyllä oli nähtävissä, ettei talous kehity hallitusohjelmassa suunnitellulla tavalla. Hallitusohjelman perälautapykälän mukaan lisätoimiin ryhdytään, mikäli valtionvelan bkt-osuus ei näytä kääntyvän laskuun ja valtiontalouden alijäämä näyttää asettuvan yli yhteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Nyt käsiteltävässä kehyksessä alijäämän taso vuonna 2016 on 1,5 prosenttia eikä velkaantuminen käänny laskuun. Onko hallitus luopunut yhdestä keskeisimmästä hallitusohjelmakirjauksestaan?

Vaikka aika on haasteellinen panostusten näkökulmasta, meidän tulisi löytää keinoja kilpailukykymme parantamiseksi. Jos ja kun visionamme on hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen, tarvitsemme kunnianhimoisemman lähestymistavan edessä olevaan muutokseen. Tässä mielessä kehyksessä ovat hyvää muutamat toimet kasvun aikaansaamiseksi. Jään mielenkiinnolla odottamaan yksityiskohtia t&k&i-vähennyksestä, tuplapoistoista sekä niin kutsutusta kummirahoittajan vähennyksestä. Meiltä on odotettu ehdotuksia toimista, joilla kasvua voitaisiin edistää. Keskustan vaihtoehto kerrotaan myöhemmin. Esitän tässä lopuksi muutamia omia ajatuksia.

Talouspoliittisten toimien kärjeksi tulisi asettaa työtä kaikille ‐asenne. Meidän on kaivettava kaikki keinot käyttöön, jotta saamme lisää työtunteja kansantalouteen. Velka maksetaan työtä tekemällä, mallia käytännön toimista voi hakea Saksasta ja Ruotsista. Toimet työurien jatkamiseksi ovat riittämättömiä. Vaikka kolmikantaisesti tehty sopimus vei tavoitetta oikeaan suuntaan, työtä täytyy määrätietoisesti jatkaa. Tulopoliittisten ratkaisujen tulee olla erittäin maltillisia. Kannustinloukkuihin pitää puuttua ja työn vastaanottaminen tulee tehdä kaikissa olosuhteissa kannattavaksi.

Toimia yksityisvarallisuuden lisäämiseksi suomalaisiin yrityksiin täytyy tehostaa. Hallituksen enkelirahoitusmallista tihkuneiden tietojen perusteella toimi on oikeansuuntainen. Pitkäjänteisen rahan suuntautumista suomalaiseen yritystoimintaan helpottaisi eniten luovutustappioiden vähennysoikeuden laajentaminen kaikkiin pääomatuloihin. Lisäyksen hintalappu on mitätön verrattuna sen tuomaan potentiaaliin työpaikkojen lisäämiseksi. Tämä yksinkertaistaisi verotusta ja kohtelee kaikkia yrityksiä tasapuolisesti. Tämäkin malli on Ruotsissa testattu, ja tulokset ovat hyviä.

Lähes kaikissa EU-maissa on konserninsisäisiin lainoihin asetettu korkokatto. Tämä on keino, jolla estämme ulkomaisten konsernien suomalaisten tytäryritysten tuloksen siirtämisen Suomen rajojen ulkopuolelle. Tämä on epäkohta, joka tulisi nopeasti korjata. Se tuo samalla valtionkassaan verotuloja noin 200 miljoonaa euroa ja estää yritysostojen maksattamisen suomalaisilla veronmaksajilla. Tietyissä tapauksissa, kuten yksityisessä terveydenhuollossa, voittokin muodostuu osin yhteiskunnan subventiosta.

Viimeisenä keinona, joka mahtuu viiteen minuuttiin, on teollisuutemme uusiutumisen tarve. Tarvitsemme nopeasti uusia kasvuyrityksiä nykyisen yritystoiminnan rinnalle. Bioenergia auttaa nopeasti vaihtotaseongelmaamme, koska kallistuneet tuontiöljy ja -sähkö ovat pahentaneet tilannetta. Tarvitsemme kipeästi 200 000 uutta työpaikkaa. Näistä merkittävä osa voi tulla vihreän talouden alueelta. Mikään ei kuitenkaan synny itsestään, määrätietoisia toimia tarvitaan.

Edustaja Lehti... edustaja Sipilä. Oli, ja nyt edustaja Lehti.


Eero Lehti (kok):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka nimet menivät vähän ristiin tässä, niin ajatukset kyllä ovat aika pitkälti samanlaisia kuin mitä tässä jo edustaja Sipilällä oli — ehkä johtuu siitä, että meillä molemmilla on pitkä yritystausta.

Maailman eniten myyty liikkeenjohdon kirja — yli 10 miljoonaa kappaletta, mikä on hyvä saavutus mille tahansa kirjalle, mutta varsinkin, kun on kyseessä kirja, joka mainitaan suomalaistenkin huippujohtajien iltapäivä- ja iltalukemisena — on Jim Collinsin Hyvästä paras. Siellä todetaan, että katso julmia tosiasioita suoraan silmiin, älä toivo, pane toimeksi, keskity olennaiseen, seuraa, saavutatko tulostasi — muutamia hyviä periaatteita, joiden mukaan voisi tätä Suomenkin tilannetta arvioida.

Ensinnäkin on jo pitkään ollut nähtävissä, että maamme kyky käydä kauppaa on heikentynyt. Meidän kilpailukykymme kilpailijamaihin Saksaan ja Ruotsiin nähden on heikentynyt, mikä sitten näkyy myös tässä vaihtosuhteen kääntymisessä negatiiviseksi. Ei tästä niin montaa vuotta ole, kun puhuttiin jakovarasta, oli useamman miljardin jakovara, joka olisi ollut mahdollista panna kaikkiin hyviin asioihin. Tällä hetkellä puuttuu huomattava määrä teollista vientituotantoa, ehkä arviolta 25 miljardia. Sen luominen on arvioni mukaan tässä tilanteessa viiden, ehkä kymmenen vuoden työ, jos se hyvin onnistuu. Sitä paitsi ei ole mitenkään sanottu, että se onnistuu — jos ajatellaan, missä tilanteessa Japani oli vuonna 80: he ovat edelleenkin siinä tilanteessa, vaikka silloin kuviteltiin, että Japanin tulevaisuus on kovin ruusuinen.

Kannattaa pienen maan ottaa huomioon, mitä muissa kilpailijamaissa on tehty. Ruotsi, jonka teollinen tuotanto on hyvin usein meidän vientimarkkinoilla kilpailemassa, toteutti tulonlähdejaon poistamisen, ja sillä saatiin suuri määrä innovatiivisia yrityksiä liikkeeseen, myös sellaisia yrittäjiä, jotka tekevät sitä oman toimensa, palkkatyön, ohella, jotka ostivat tai saivat työnantajaltaan kokeiltavaksi erilaisia liikeideoita. Itse asiassa maailman arvokkain yritys, noin 600 miljardin dollarin arvoinen Apple, alkoi autotallissa, ja onneksi siellä on mukana suomalainenkin Mike Markkula, joka antoi 25 000 dollarin takauksen tälle autotalliyrittäjälle, joka vastikään kuoli.

Tulonlähdejako on tällä hetkellä rasite. Se estää hyvien ihmisten omien osaamisten hyödyntämistä. Se ei maksaisi mitään, kun se poistettaisiin. Sen sijaan se saattaisi olla jotenkin kateellisuuden kannalta hankala. Mitään muuta syytä en sen ylläpitämiseen enää löydä.

Ruotsi poisti myös perintöveron, poisti myös varallisuusveron. Taustalla oli se, että huomattiin perinnön siirtyvän, silloin kun on kyse liikevarallisuudesta, liian myöhään. Yli 50-vuotiaat eivät enää investoineet yrityksiin, ja kun perintövero oli tiedossa, niin yritystä jatkettiin liian pitkään. Suomessakin on nähty, että ehkä yrityksen paras asema on noin 52:n ikäisten yrittäjien kohdalla. Sen sijaan perintövero rasittaa yrityksen kassaa, ja monissa tapauksissa se on erittäin hankala maksaa. Jos otetaan tämä uusi perintöveroluokka, jossa omistus on alle 10 prosenttia, niin se kohtaanto, joka tulee, usein myös alaikäisille, on lähes ylitsekäymätön. Liikkeen luovutuksessa, silloin kun yhtiö myydään, raha vaihtaa omistajaa, ja silloin voidaan perintöveroa maksaa. Ruotsi siirtyi tähän järjestelmään, ja olisi syytä siirtyä meilläkin. Tällöin saavutettaisiin se etu, että nuorempia yrittäjiä ja parempia yrityksiä vaihtaisi vetovastuuta ja elinkeinoelämään saataisiin dynamiikkaa.

Suomi kilpailee myös pääomaverojen osalta Viron kanssa. Viro on houkutellut viitisentuhatta suomalaista yritystä. Silloin kun sinne kilpailija menee, melkein koko toimiala joutuu pohtimaan, niin merkittävä veroetu on.

Velka ei ole miellyttävää, mutta velkaa voi ottaa myös tulevaisuuden varalta. Silloin se investoidaan siten, että toivotaan sen tuottavan, ja se olisi myös mahdollisuus. Tällä hetkellä Suomen velka on kulutusvelkaa, ei investointeja, joita kipeästi tässä vähitellen toivottaisiin.

Kaiken lopuksi voisi sanoa, että jos oikeudenmukaisuutta ajatellaan, niin arvonlisäveron tulisi olla maksuperusteinen siten, että se lähtisi siitä, että kun liike saa veron, niin silloin syntyisi vasta maksuvelvollisuus. Nyt se lähtee laskun kirjoittamispäivästä, mikä käytännössä tarkoittaa, että pienet yrittäjät joutuvat rahoittamaan valtion veronkeruuta.


Jukka Kopra (kok):

Arvoisa puhemies! Hallitus on linjannut kehysriihessään merkittäviä toimia maamme talouden vakauttamiseksi ja sen saamiseksi uudelle kasvu-uralle. Euroopan ja EU-alueen talous on nyt suvantovaiheessa. Meillä ei täällä mene erityisen hyvin, emmekä me tiedä, meneekö kohta vielä huonommin vai joko pikkuhiljaa nousukausi kohta alkaa ja talouden pyörät alkavat pyöriä nopeammin. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että tulevien vuosien menokehyksiä linjattaessa päätavoitteeksi on asetettu valtion velkaantumisen taittaminen ja taloudellisen kasvun aikaansaaminen satsaamalla kasvuyrittäjyyteen. Edelleen hallituksen tavoitteet nuoriin panostamisesta ja nuorista huolehtimisesta sekä oikeudenmukaisuuden säilyttämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa ovat erittäin hyviä ja kannatettavia asioita.

Budjettia sopeutetaan, menoja supistetaan ja verotuloja lisätään yhteensä noin 5 miljardin euron suuruisella summalla, mikä vastaa lähes 3:a prosenttia bruttokansantuotteesta. On tärkeää, että nämä toimenpiteet toteutetaan. Ne osaltaan edesauttavat Suomea nousuun ja myöskin mahdollistavat maamme pysymisen parhaassa mahdollisessa kolmen A:n luottoluokassa, millä on suuri merkitys. Luottoluokituksen putoaminen voisi pahimmillaan lisätä valtion lainojen korkokuluja sadoilla miljoonilla euroilla vuodessa, mitä tuskin kukaan meistä toivoo.

Kehyspäätökseen sisältyy monia yksityiskohtia, jotka edesauttavat pk-yritysten kasvua. Jokaiselle lienee selvää, että uudet työpaikat Suomessa syntyvät nimenomaan ja ainoastaan niihin yrityksiin, jotka tällä hetkellä ovat mikro-, pieniä tai keskisuuria yrityksiä ja joilla on mahdollisuus kasvattaa liiketoimintaansa. On jo nähty, etteivät olemassa olevat suuryritykset Suomessa henkilökuntansa määrää lisää vaan päinvastoin vähentävät sitä suhdanteista riippumatta. Mitä paremmin yritykset kasvavat, sitä enemmän syntyy meillä työpaikkoja. Mitä enemmän on työpaikkoja, sen helpompi on myös rahoittaa hyvinvointiyhteiskuntamme toimintaa. Hyvinvointimme rahoittavat yksityiset yritykset ja niissä tehtävä työ.

Stadighin ja Elorannan työryhmissä on tehty ansiokkaita ehdotuksia siitä, kuinka yritysten toimintaedellytyksiä ja yhteiskunnan rakenteita tulee kehittää, jotta kasvu mahdollistuisi ja talous tervehtyisi. On ilo havaita, että näitä elementtejä on päätynyt myös kehyspäätökseen. Soisin hallitukselle vieläkin tarkempaa näiden raporttien läpikäyntiä. Monta hyvää keinoa on vielä käyttämättä. Niiden suhteen voinemme siis olla odottavalla kannalla.

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että hallitus päätti investoida yhteensä noin miljardi euroa liikennehankkeisiin. Nämä uudet liikennehankkeet ovat yhteiskunnan perusinfrastruktuuriin kohdistuvia investointeja ja luovat omalta osaltaan myös talouskasvua. Hankkeet painottuvat raideliikenteeseen ja maantieliikenteen olennaisiin reitteihin.

Erityisen ilahduttavaa on, että Venäjälle suuntautuvaan liikenteeseen ja logistisiin ratkaisuihin panostetaan voimakkaasti, tästä esimerkkinä valtatie 6:n perusparannustyön käynnistäminen välillä Taavetti—Lappeenranta ja niin ikään Luumäki—Imatra-välin kaksoisraiteen suunnittelun aloittaminen. Nämä molemmat ovat koko Suomen kannalta olennaisia liikenneväyliä, sillä merkittävä osa Venäjän viennistämme ja muustakin Venäjän liikenteestä kulkee näitä reittejä pitkin.

Nuorten työllistymiseen panostaminen on myös investointi, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Nuorten yhteiskuntatakuu realisoituu hallituksen panostaessa nuorisotyöttömyyden hoitoon. Nuorten aikuisten kouluttamiseen panostetaan nuorten aikuisten osaamisohjelman merkeissä. Työpajoihin ja työharjoittelupaikkoihin kohdistetaan 10 miljoonaa euroa lisää joka vuosi.

Edellä mainittujen suurten linjausten lisäksi kehyspäätöksessä on hyviä pienempiä yksityiskohtia. Esimerkiksi poliisin määrärahojen turvaaminen kehyskaudelle turvaa poliisin toimintakyvyn ja on erittäin hyvä asia. Perusopetuksen ryhmäkokoja pienennetään edelleen kohdistamalla tähän lisärahoitusta. Harmaan talouden torjuntaan panostetaan lisää varoja. Veteraanilisää korotetaan. Sosiaaliturvaa ei leikata.

Arvoisa puhemies! Mielestäni hallituksen tulisi vielä pohtia tarkasti, kannattaako esimerkiksi kilometrikorvausjärjestelmää muuttaa päätöksessä esitetyllä tavalla. Epäilen, että paljon työkseen ajavat jättävät ajonsa vähemmälle, mikä pienentää autokaupan kautta saatavia verotuloja sekä polttoaineverotuottoa, ja lopputulos voikin olla valtion kannalta negatiivinen. Kilometrikorvausjärjestelmään ei tulisi puuttua.


Tuula Peltonen (sd):

Arvoisa puhemies! Kehysriihen alla kuulimme kovin hämmentäviä uhkakuvia jos jonkinlaisista menoleikkaussuunnitelmista, ja niitä esitti oppositio. Hallituksen esitys kertoo kuitenkin siitä vastuuntunnosta, jolla maamme asioita halutaan kuntoon hoitaa. Valtion velkaantumisen pysäyttämiseksi tehtävät toimenpiteet ovat onnistuneita, jos niiden joukkoon pystytään sisällyttämään niin työllisyyttä ja kasvua kuin perusturvaa parantavia elementtejä, ja niitä tässä kehysesityksessä on.

Elvytyksen osalta ovat erityisen ilahduttavia nuorten työllistymisen hyväksi tehtävät toimet. Hallituksen sitoutuminen nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen on vaativaa mutta pitkälle kantavaa ja todellisesti elvyttävää työtä. Kehyksessä annettu vuosittainen 30:n—50:n miljoonan euron lisäsatsaus vaalikauden loppuun asti antaa turvaa esityksen toteuttamiselle myös kunnissa. Sosialidemokraateille nuorten yhteiskuntatakuu oli yksi kynnyskysymyksistä jo hallitusneuvotteluissa. Nyt olemme siirtyneet puheista tekoihin.

Arvoisa puhemies! Myös koulutuksen osalta voi olla lopputulokseen tyytyväinen. Koulutus on suomalaisen menestyksen peruskivijalka. Sitä haluamme taidolla kehittää tiukkoinakin aikoina. Perusopetuksen laadun parantamista jatketaan liki 35:n miljoonan euron edestä. Toimenpiteinä ovat muun muassa ryhmäkokojen pienentäminen, aamu- ja iltapäivätoiminnan lisääminen, kerhotoiminnan kehittäminen, oppilashuollon vahvistaminen. Toisella asteella ja korkeakoulutuksessa koulutuksen tarjonnan suhteessa ikäluokkaan tulee lisääntyä. Työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön resursoidaan enemmän. Ja yksi kaikkein tärkeimmistä asioista: homekoulujen korjaamiseen osoitetaan lisätalousarviolla rahaa. Eli hyvin monimuotoisesti turvaamme oppimisen edellytyksiä kaiken kaikkiaan.

Kuntien tilannetta on arvioitu ja siitä on huolehdittu verotuksen kompensaatioilla. Yhteisöveron osalta halutaan korotettua jako-osuutta jatkaa, samoin indeksikorotuksilla ja valtionosuuskorotuksilla saadaan turvaa muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Myös jäteveron tuottoa ollaan ohjaamassa kunnille, ja kiinteistöverojen osalta tilannetta tullaan vielä tarkastelemaan. Hallitus tulee myös arvioimaan, voidaanko kuntien velvoitteita vähentää ja normitusta joustavoittaa. Taakkaa ei ole tarkoitus kasvattaa varsinkaan silloin, kun talous on tiukkaa kaiken kaikkiaan.

Eli kasvua ruokkien, elvyttäen osaavasti — ja veropoliittisia toimenpiteitä sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Siinä tämän esityksen onnistunut ohjenuora.


Lasse Hautala (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen kehysriihi on ollut politiikan keskiössä jo kolme viikkoa. Maaliskuun 22. päivä hallitus löi lukkoon kehysriihen sisällön. Viikko sitten monet asiat täsmentyivät ja samalla aikaisemmin ilmoitetut luvut muuttuivat. Tämä ei anna hallituksen toimista linjakasta ja johdonmukaista vaikutelmaa. Kehysriihelle oli asetettu suuria odotuksia. Tärkein oli talouden tasapainotus, velkaantumisen pysäyttäminen ja kestävyysvajeen kurominen pienemmäksi. Ne olisivat toteutettavissa vain työllisyyden ja tuottavuuden parantamisen kautta. Nyt näyttää siltä, että näissä tavoitteissa ei tulla onnistumaan. Lisäksi suurena uhkana on, että maamme luottoluokitus alentuu. Siihen ei ole varauduttu mitenkään. Toki on myönnettävä, että siihen varautuminen tässä yhteydessä on aika vaikeaa.

Kuntiin kohdistuvat kaikista suurimmat leikkaukset. Sen johdosta kuntien tuottamat peruspavelut vaarantuvat. Ensi vuonna leikkaus on 125 miljoonaa, sitä seuraavana 250 miljoonaa ja kolmantena vuotena 500 miljoonaa euroa. Näihin leikkauksiin tulevat päälle jo budjetin yhteydessä päätetyt leikkaukset eli 631 miljoonaa euroa jokainen vuosi, jo tästä vuodesta alkaen. Yhteensä näistä muodostuu lähes 3,4:n miljoonan euron leikkaukset. Kunnille tulevat jäteveron tuotto ja yhteisöveron tuoton korotettu osuus eivät tule kattamaan likimainkaan tätä kuntien menetystä. Huomionarvoista on lisäksi se, että nämä tuotot eivät jakaudu kuntien kesken tasapuolisesti. Suhteellisesti suurin osa menee kunnille, joiden taloudellinen asema on paremmasta päästä. Kunnat joutuvat siirtämään leikkaukset palveluihin tai vastavuoroisesti korottamaan verojaan tai ottamaan lisää velkaa. Hallituksen toimenpiteiden johdosta monet maaseudun kunnat ja niiden asukkaat ovat leikkausten kohderyhmässä.

Maatalouden pääluokkaan kohdistuu muihin ministeriöihin verrattuna kaksinkertainen leikkaus, jos katsotaan prosentuaalisesti. Se kohdistuu sekä tukiin että lisääntyvään vastuuseen eläkemaksuista. Myös lomituspalvelut kokevat heikennyksiä. Maaseudun ihmiset saavat myös polttoaineverokorotuksesta lisälaskun jokapäiväiseen elämään. Maatalouden osalta hallitusohjelmassa kirjatut tavoitteet ovat joutumassa horisonttiin, eli ne etääntyvät, kun niitä kohden kuljetaan.

Lapsiperheet ovat jälleen kerran tämän hallituspohjan leikkauksien kohteena. Lipposen hallituksen linjaukset näyttävät toistuvan. Lapsilisät jätetään indeksikorotuksien ulkopuolelle. Se on suurin sosiaali- ja terveysministeriön yksittäinen säästökohde.

Arvoisa puhemies! Yritysten toimintaedellytysten parantaminen jää vähäiseksi. Kiitokset kuitenkin niistä toimenpiteistä, joita kehyspakettiin kuuluu. Tuotannollisiin investointeihin tuleva korotettu poisto-oikeus toivottavasti lisää yristysten investointeja. T&k-verokannustin on tervetullut, mutta en usko sen olevan apu pienille yrityksille niiden tuotekehityshankkeissa. Niillä kun ei ole erillistä tuotekehityshenkilöstöä, vaan kaikki tuotantopuolen henkilöt tekevät sitä työtä työnsä ohella. On aika vaikea erotella silloin tuotekehitysosuutta heidän palkkakustannuksistaan.

Maatalous on valitettavasti joutumassa taas talouden tasapainotuksen maksajaksi. Tukileikkaukset ja eläkevastuiden kasvattaminen ovat toimenpiteitä, jotka heikentävät tilojen kannattavuutta ja viljelijäperheen palkkaa. Nämä toimet osaltaan murentavat hallitusohjelmassa olevia lupauksia maatalouden osalta. Ainoana positiivisena asiana on se, että tukileikkaukset ajoittuvat vuosille 2015 ja 2016, jolloin niiden toteuttamista voidaan vielä harkita uudelleen EU-maatalouspolitiikan uudistamisneuvottelujen käynnin jälkeen.

Yksi yrittämistä ja työntekoa rajoittava yksityiskohta on hallituksen kaavailu pienentää oman auton käytöstä maksettavaa kilometrikorvausta. 15 000:n kilometrin jälkeen tehtävä korvauksen puolitus ei tule enää kattamaan auton polttoaine- ja huoltokuluja pääomakuluista puhumattakaan. Toivon, että tämä tulisi uudelleen harkintaan asian valiokuntakäsittelyn yhteydessä.


Esko Kurvinen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen kehyspäätös ei ainoastaan osoita laajapohjaisen hallituksen kykyä vastuulliseen päätöksentekoon vaan antaa vahvan signaalin taloudenhoitomme uskottavuudesta. Suomen pysyminen kolmen A:n luottoluokitustasossa säästää Suomen valtion maksamia korkoja noin 300—350 miljoonaa euroa vuodessa verrattuna luokituksen putoamiseen. Parhaan mahdollisen luottoluokituksen ansiosta myös suomalaisten yritysten ja kotitalouksien veloista maksamat korot säilyvät mahdollisimman alhaisella tasolla. Näin valtion talouspolitiikan uskottavuudella on välillisiä vaikutuksia myös koko yhteiskuntaan. Viime keväänä uusi hallitus kirjoitti ohjelmaansa, että vaalikauden kuluessa valtion velkaantuminen käännetään laskuun ja toimet julkisen talouden kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi aloitetaan. Hallituksen tavoite itseään ruokkivan velkakierteen katkaisemisesta saatiin kehysriihessä alulle. Säästöt ja veronkorotukset ovat aina vaikeita ratkaisuja, mutta suomalaiset ymmärtävät, ettei velaksi eläminen ole kestävä vaihtoehto.

Arvoisa puhemies! Yhtä tärkeää kuin menojen kurissa pitäminen on uusien tulojen ja ennen kaikkea vientitulojen saaminen Suomeen. Olen iloinen, että uuden kasvun luominen ja nykyistä korkeampi työllisyyden tavoittelu ohjasivat hallituksen päätöksiä kehysriihessä. Suomen kilpailukykyä on parannettava korkeaan osaamiseen ja innovatiivisuuteen perustuvia yrityksiä on kannustettava kasvamaan ja kansainvälistymään. Hallitus kannustaa suomalaisia yrityksiä investoimaan ja kehittämään tuotteitaan. Investointien poisto-oikeuden tuplaaminen väliaikaisesti vuosille 2013—2014, samoin myös pääomasijoitusten hankintameno-olettamaan tehdään investointeja kannustava korotus. Suomalaisia kannustetaan myös sijoittamaan kasvuyrityksiin. Käyttöön otetaan määräaikainen kasvuyrittäjyyskannustin, jossa tehdystä sijoituksesta puolet voi vähentää heti saman vuoden pääomatuloverotuksessa. Menestyvät yritykset luovat työpaikkoja sekä tekevät investointeja Suomeen ja suomalaiseen työhön. Näin syntyvillä veroeuroilla voimme järjestää hyvinvointipalveluja.

Arvoisa puhemies! Vaikka hallituksen ja meidän päätöksentekijöitten ajanlaskussa neljä vuotta on se jakso, jonka yli ei tahdo uskaltaa katsoa, saatikka tehdä päätöksiä, niin monet tulevaisuuden kehitystekijät vaatisivat kymmenen, jopa vuosikymmenien strategiaa ja sitkeää toteuttamista. Tulevien vuosikymmenten aikana Euroopassa katseet kääntyvät pohjoiseen. Pohjoisen merkitys niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin vahvistuu uusiin mittasuhteisiin. Tiedossa on, että pelkästään Pohjois-Suomeen on tulossa parinkymmenen miljardin euron arvosta energia-, kaivos-, matkailu- ja liikenneinvestointeja. Jo nyt ollaan siinä tilanteessa, että suurimmat investoinnit Suomessa tehdään pohjoiseen. Ilmaston lämpenemisen myötä Koillisväylän avautuminen kääntää Euroopan ja Aasian välisen meriliikenteen Jäämerelle. Samalla arktisen alueen mahtavien energiaverojen hyödyntäminen helpottuu.

Arvoisa puhemies! Norja, Ruotsi ja Venäjä ovat meitä edellä arktisen alueen kehityksen hyödyntämisessä ja yhteistyössä. Suomen on herättävä nykyistä nopeammin hyödyntämään pohjoisen uutta tulemista. Tämä edellyttää liikenneverkoston kehittämistä niin, että voidaan varmistaa toimivat yhteydet Jäämeren satamien kautta kansainvälisille markkinoille. EU:n ministerineuvostossa äskettäin hyväksytyn eurooppalaisen liikenteen ydinverkoston TEN-T:n ulottuminen Pohjanlahden ympäri oli hyvä avaus.

Suomessa ollaan nyt kauaskantoisten valintojen äärellä pohjoisen ja arktisen alueen hyödyntämisessä. Tulevat painotukset ja päätöksentekomme vaikuttavat siihen, miten menestymme tulevien vuosikymmenten aikana. Hallituksen tekemät kehyspäätökset ovat hyvä avaus uuden kasvun luomiselle, mutta meidän on asetettava rima paljon nykyistä korkeammalle ja panostettava tulevaisuudessa ennakkoluulottomasti ennen kaikkea pohjoiseen.


Ari Jalonen (ps):

Arvoisa puhemies! Näistä kehyksistä voi päätellä monia asioita. Ymmärrän leikkauksien välttämättömyyden. Ne ovat tässä tilanteessa välttämättömiä, mutta olisin tehnyt monia asioita toisin, kuten meidän ryhmämme myöhemmin esittää.

Nämä leikkaukset tehdäänkin arvomaailman pohjalta. Kehyksistä voi tulkintani mukaan päätellä muun muassa, ettei hallitus arvosta kovinkaan paljon perusterveydenhoitoa, vanhainkodeissa asuvia eläkeläisiä, puhdasta vesijohtovettä, toimivaa viemäröintiä tai jätehuoltoa, pelastustoimen tuomaa turvallisuutta, katujen kuntoa ja toimivien, turvallisten katujen tuomaa turvallisuutta, toimivaa päivähoitojärjestelmää, omaishoitajien toimintaa tai koululaisten oikeutta opiskella homeettomassa koulussa, ainakaan riittävästi mielestäni. Nämä edellä mainitut monien muiden lisäksi ovat pääsääntöisesti kuntien palveluja. Kuntien palvelut vaikuttavat meidän kaikkien jokapäiväiseen elämään. Leikkaamalla kuntien valtionosuuksista teette selkeän arvovalinnan, jolla ikäväkseni ilmeisesti tähtäätte kuntien pakkoliitoksiin. Pakotatte vähintään kunnanvaltuustot nostamaan kiinteistö- ja kunnallisveroja, jotka ovat tasaveroja.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen kehyksistä pystyy selkeästi huomaamaan tämän hallituksen arvomaailman.


Timo V. Korhonen (kesk):

Arvoisa puhemies! Viime vuosina Suomessa ja toki myös laajemmin talouskeskustelut on käyty enemmän tai vähemmän, pääsääntöisesti enemmän, epävarmojen näkymien valossa, ja tuo tilanne jatkuu edelleen. Kun poliitikon silmin yrittää arvioida tulevaisuuden järkeviä talouslinjauksia, on aika hämmentävää lukea eri tutkimuslaitosten talousennusteita. Jos ennustehaitari tämän vuoden luvuissa talouskasvun osalta on miinus 1,5 prosentista plus 1,9 prosenttiin, siis yli 3 prosenttiyksikön ero, niin kai se kertoo kaiken kaikkiaan aika isoista tulevaisuuden näkemyseroista, näkemyseroista, joiden haarukasta syntyy jo huikeita miljardieroja sopeutumistarpeeseen tälle hallituskaudelle.

Pelkään, että erilaisten kriisien varjossa tällä kehyspäätöksellä ei valitettavasti kyetä aikaansaamaan talouden kasvua pitkällä tähtäimellä. Nyt työn tarjontaa ja tuottavuutta pitäisi kyetä lisäämään entisestään, inhimilliseen pääomaan olisi panostettava merkittävästi, vientisektori olisi kyettävä uudistamaan, investointien houkuttelevuutta parantamaan ja kyllä kotimarkkinoille tulisi saada myös kilpailua lisää, muun muassa kauppa on nykyisellään niin keskittynyt, että se estää muun muassa uusien tuoteinnovaatioitten markkinoille pääsyä ja sitä kautta uutta työllisyyttä.

On onnetonta, että myös tämä kehyspäätös jatkaa niin monin tavoin hallitusohjelman hyvin keskittävää linjaa. Sen linjan sijaan meidän pitäisi kyetä hyödyntämään koko maan voimavaroja. Totean tässäkin sen, että meidän pitää kehittää koko Suomea, ei tätä maata voi kehittää vain muutaman kasvukeskuksen näkökulmasta. Meidän pitää rakentaa tasavertaiset mahdollisuudet kaikille suomalaisille koko maassa. Tämä maa pärjää ja kehittyy vain koko voimalla.

Nyt näistä kehyspäätöksistä löytyy kovin heikosti keinoja hyödyntää koko Suomen voimavaroja. Päinvastoin pohjoisen ja itäisen Suomen kilpailukykyä heikennetään edelleen lukuisilla päätöksillä, turpeen ja liikennepolttoaineitten veroa korotetaan, kuljetustukea leikataan, rikkidirektiivi syö kannattavuutta jne., jne. Kaikki tämä näkyy muun muassa yritysten lopetettuina toimipisteinä.

Itselläni oli, ja toki on edelleen, erittäin suuret toiveet siitä, että hallitusohjelmaan kirjatusta Itä- ja Pohjois-Suomi-ohjelmasta löytyisi ratkaisuja pohjoisen Suomen todelliseen kehittämiseen. Mutta huolestuttavaa on se, ettei kehyspäätöksessä ole minkäänlaista mainintaa varautumisesta ohjelman mahdollisiin toimenpiteisiin siitä huolimatta, että Pohjois-Suomi epäilemättä tulee olemaan Suomen talouden tulevaisuuden suuri veturi, tai ainakin sillä olisi edellytykset siihen olemassa.

Arvoisa puhemies! Hallitus leikkaa kehyspäätöksessään jo toistamiseen puolen vuoden sisällä kuntien rahoitusta leikkaamalla valtionosuuksia muiden kuntakenttää eriarvoistavien päätösten lisäksi. Kuten todettua, kunnilta jää näiden leikkausten myötä saamatta tällä hallituskaudella valtionosuuksia yli 3 miljardia euroa, vuoden 2015 tasossa kunnilta jää saamatta yli 1,1 miljardia euroa. Kuntakenttään tasaisesti laskettuna se merkitsee yli 1 tuloveroprosenttiyksikön tuottoa. Kun muistetaan valtionosuusjärjestelmän luonne huomioida kuntien olosuhdetekijät, seuraa leikkauksesta se, että veronkorotuspaineet kuntakentässä vaihtelevat voimakkaasti. On erittäin helppo yhtyä Kuntaliiton näkemykseen siitä, että hallituksen näin rajut leikkaukset kiristävät vääjäämättä kunnallisverotusta, heikentävät kunnallisten palvelujen laatua ja kiihdyttävät velkaantumista, eriarvoistavat kuntalaisia ja koko kuntakenttää.

On pakko sanoa, että tämä hallitus on onnistunut ajamaan reilussa puolessa vuodessa kuntakentän selkä seinää vasten erittäin sekavaan tilaan näillä kaikilla rahoitusratkaisuillaan ja kuntauudistustoimillaan, ja on todella vaikea yhtyä tänä iltana muun muassa niihin kollegojen arvioihin, joissa jopa näitä kuntakentän leikkauksia, kuntiin kohdistuvia toimenpiteitä kehutaan ja pidetään järkevinä.

Yksi asia, johon myös on syytä kiinnittää huomiota, on kehyspäätöksen ja hallituksen toimet suomalaisen maatalouden osalta. On täysin mahdotonta hyväksyä kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla maatalouden, suomalaisen ruuantuotannon kannattavan toiminnan edellytyksiä leikataan.


Markku Mäntymaa (kok):

Arvoisa herra puhemies! Haluan kärkeen todeta, että olen todella tyytyväinen siihen, ettei maassamme aiota vähentää poliisien lukumäärää, ja se on ollut kaikkien puolueiden tahto. Pidän erittäin tärkeänä, että sisäinen turvallisuus otetaan maassamme vakavasti, vaikka ihmettelinkin sitä, että poliisit ylipäätään olivat leikkauslistalla. Puhuttiin sentään noin 900 henkilötyövuoden vähentämisestä. Sisäinen turvallisuus on mielestäni sellainen asia, ettei sen kanssa voi lähteä leikkimään. Kyse on kaikkien ihmisten perusturvallisuudesta ja turvallisuudentunteesta. Toivon hartaasti, ettei tällaiseen debattiin sisäisen turvallisuuden murentamisesta tarvitse enää lähteä.

Arvoisa puhemies! Samalla tavalla kiittelen hallituksen syrjäytymistä estäviä toimenpiteitä, joissa erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointi ja syrjäytymisen torjunta on ollut erityisen huomion kohteena. Toisaalta syrjäytymiseen ei ole varaakaan, jos ajatellaan, että yksi syrjäytynyt ihminen maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa ennen 60-vuotissyntymäpäiviään. Inhimillinen miinusmerkki on syrjäytymisessä usein niin pitkä, ettei sitä voida määritellä rahassa, ja sen vaikutukset ulottuvat kaikkialle yhteiskuntaan. Nyt kun meillä on maassamme syrjäytyneitä ihmisiä jo kolmannessa polvessa, on täysin oikea asenne, että asialle on luvassa konkreettisia toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Nuoret ihmiset ovat tulevaisuuden tekemisessä avainasemassa. Merkittäviä menolisäyksiä on tehty tässä tiukan talouden aikana juuri tulevaisuuden rakentajiin. Kannatan vahvasti nuorten työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön esitettävää tasokorotusta. On tärkeää löytää ne nuoret, jotka ovat vaarassa pudota tai pudonneet yhteiskunnan ulkopuolelle. Muun muassa etsivästä nuorisotyöstä poliisilla on paljon hyviä kokemuksia. Se on juuri sitä käytännön työtä, jota syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Ehdotettu leikkaus kilometrikorvauksiin huolestuttaa minua. Muun muassa myyntityötä tekevillä auto on työväline, ja kilometrikorvaus on korvausta auton käytöstä. Se ei ole palkkaa. Näin varsinkin paljon työajoa ajavilla leikkuri voi olla jopa kohtalokas, eikä leikkuria mielestäni saa käyttää.


Raija Vahasalo (kok):

Arvoisa puhemies! Tulosta ei tehdä, palveluja ei järjestetä, jos talous ei ole kunnossa. Valtiontalouden kehykset vuosille 2013—16 tarkoittavat meille tiukkaa menokuria ja leikkauksia ja ihan jokaiselle hallinnonalalle. Tiukkuus ja niukkuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö palveluja kehitettäisi ja parannettaisi. Esimerkiksi Tanska on nykyisin vanhustenhuollon mallimaa. Vanhustenhuollon kehittämistyö alkoi Tanskassa siitä, kun rahat loppuivat kesken ja oltiin tyytymättömiä hoidon tasoon.

Silloin kun rahaa on niukasti, nousee luovuus esiin. Asenteet ja ajattelutavat muuttuvat, ja moni muutos koituu kansalaisten parhaaksi. Löydetään uusia tapoja tehdä ja tuottaa palveluja.

Nopein tapa uudistaa yhteiskuntaa on opetus ja koulutus. Koulutus on myös tärkein tekijä syrjäytymisen ehkäisyssä, mikä on yksi painopisteistä hallituksella tällä kaudella. Siksi opetuksen ja koulutuksen kehittämiseen satsataan tulevina vuosina monin eri tavoin. Yksi tärkeimmistä töistä on se, että varhaiskasvatuksen hallinto siirretään opetus- ja kulttuuriministeriöön ja uusi varhaiskasvatuslaki tehdään. Perusopetuksen puolella ryhmäkokojen pienentämistä jatketaan, aamu- ja iltapäivätoimintaa lisätään, kerhotoimintaa vakiinnutetaan, opiskeluhuoltoa vahvistetaan — kaikki tärkeitä asioita.

Yksi tärkeimmistä toimenpiteistä on se, että peruskoulun päättävistä nuorista joka ikinen saisi opiskelupaikan toiselta asteelta, ja ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijaksi ottamisen perusteita uudistetaankin siitä syystä. Perusasteen päättäneet ja ilman toisen asteen tutkintoa olevat voidaan valita ensin toisen asteen opiskelijavalinnassa.

Ammatillinen koulutus kokee tällä kaudella paljon uudistuksia. Aloittajamäärää vähennetään ja koulutuksen järjestäjä- ja oppilaitosverkkoa sopeutetaan alueiden väestökehitykseen. Suuret muutokset aloituspaikkamäärissä ovat kuitenkin osoittautuneet yleensä huonoiksi, joten kannattaa olla viisas paikkojen vähentämismäärissä, missä vähennyksiä tehdäänkin. Oleellista kuitenkin on, että katsotaan tässä oppilaitosverkon sopeuttamisessa se, että opetuksen laadun täytyy parantua.

Ammattikorkeakoulujen uudistustyö etenee, ja asetetut tavoitteet toteutetaan. Se on niitä suurimpia muutoksia, mitä koulutuspuolella tällä vaalikaudella tapahtuu. Taideyliopistoa on kauan odotettu, ja se saa myöskin hyvin suuren kannatuksen Sibelius-Akatemian, Kuvataideakatemian ja Teatterikorkeakoulun väen parissa.

Iloinen asia on se, että opintotuki sidotaan indeksiin 2014, silloin syyskuun alusta lukien.

Erityisen maininnan ansaitsee myöskin se, että työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön satsataan edelleen enemmän kuin aikaisemmin. Tosin todella haasteellista on se, että yliopistoindeksi jäädytetään säästösyistä ensi vuodelle, samoin OKM:n hallinnonalan valtionosuusindeksi. Se on todella haasteellista yliopistoväelle, ja toivotaan, että päästään niin sanottuun normaaliin päiväjärjestykseen mahdollisimman pian.

Tieteen, taiteen, liikunnan ja nuorison siunaukseksi meillä on veikkausvoittovarat, joiden tuottoa taas jaetaan jakosuhdelain mukaisesti, ja on upeaa, että meillä on tällainen mahdollisuus siihen.


Markus Lohi (kesk):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti Euroopan talousongelmat jatkuvat ja Suomenkin talous näyttää tippuvan vauhdista, kun vertaamme sitä esimerkiksi Saksaan tai Ruotsiin. Tämä heijastuu myös valtiomme tuloihin ja siten koko valtiontalouteen. On tosi, että osittain valtiontalouden heikko tilanne johtuu ulkoisista tekijöistä, mutta paljon voimme myös itse tehdä.

Hallitus esittääkin kehysratkaisussaan yhtenä päälinjanaan, että valtiontalouden velkaantuminen pitää saada taitettua. Tämä tavoite on hyvä ja kannatettava. Se tarkoittaa sekä veronkorotuksia että leikkauksia. Tämänkin kaikki ymmärtävät. Peruslinjaukset ovat siis ymmärrettäviä, myös se, että vastoin sosialidemokraattien lupauksia arvonlisäveroa tullaan korottamaan. Pienituloisten näkökulmasta kuitenkin on erittäin harmi, että myös ruuan ja lääkkeiden arvonlisäveroa nostetaan. Tältä osin keskustan linja olisi ollut erilainen.

Arvoisa puhemies! Yritystoiminnan kehittymiseen ja työllistymiseen uskotaan paljon. Mahdollisuuksia onkin, jos kasvun esteet saadaan karsittua. Olen kuitenkin erittäin huolissani tämänhetkisestä pk-sektorin pääomahuollosta. Näyttää nimittäin siltä, että kun pankit ovat valmistautumassa Basel III -säännöksiin ja parantavat taseitaan, kärsijöinä ovat nimenomaan pienet ja keskisuuret yritykset. Pelkona on, että rahoituksesta tulee pullonkaula uusille investoinneille.

Olen myös pettynyt, että arvoisa pääministeri ei vastannut siihen debatissa esittämääni kysymykseen, joka koski yrityskannustimien rajoitteita. Kun hallitus esittää monia kannatettavia kannusteita, lähinnä pk-sektorilla ja t&k-kannustimia, ja teollisuuden investointien korottamista väliaikaisesti, näihin kaikkiin tietenkin suhtaudun myönteisesti, mutta olen huolissani siitä, että niitten käytännön toteutus näyttää olevan sen tyyppistä, että niihin asetetaan rajoitteita, jotka ovat omiaan heikentämään niitten laajamittaista käyttöä tai aiheuttavat jonkunlaista pelaamista.

Jotka tuntevat vähänkin yritystoimintaa, tietävät, että esimerkiksi pääomasijoittamiseen kannustaminen on ongelmallista tässä muodossa, mitä suunnitellaan sen takia, että se on rajattu vain luonnollisiin henkilöihin. Useimmiten ne varat, joita voitaisiin sijoittaa kasvuyrityksiin, ovat yhtiöissä, eikä niitten nopea ja järkevä sieltä siirtäminen luonnolliselle henkilölle, jotta ne saataisiin vähennyksien piiriin, ole tarkoituksenmukaista.

Tehokkaampaa olisi ollut säätää sellainen luovutustappioiden vähennysoikeuden laajentaminen, josta on tehty myös lakialoite. Eli jos sijoittaa pieneen tai keskisuureen yritykseen ja siitä syntyy tappioita, niin se saataisiin laajemmin vähentää verovuonna ja vaikka kymmenenä seuraavana verovuonna kaikista pääomatuloista, ei vain luovutusvoitoista.

Arvoisa puhemies! Kun tehdään leikkauksia ja säästötoimenpiteitä, veronkorotuksia, ne ovat aina arvovalintoja. Nyt hallitus on tehnyt myös arvovalinnan, että se lähtee leikkaamaan lapsiperheiltä. On harmi, että kun viime hallituskaudella saatiin vihdoin lapsilisät sidottua indeksiin, jotta ne pysyvät normaalikustannustason mukana — nehän olivat noin 15 vuoden aikana leikkaantuneet yli 20 prosenttia tämän takia, että ne eivät olleet indeksissä — niin nyt hallitus esittää, että määräajaksi indeksikorotukset jäädytetään. Tämä on selkeä arvovalinta, ja se on arvovalinta lapsiperheitä vastaan.

Arvoisa puhemies! Vaikka täällä keskustelussa on jo hyvin laajasti ja monipuolisesti ruodittu tätä kehysratkaisua, otan esille vielä lopuksi yhden pienen mutta tärkeän asian. Hallitus nimittäin esittää, että kilometrikorvauksia leikataan silloin, kun kilometrikorvaukset ylittävät 15 000 kilometriä. Tämä on todella ihmeellistä ja mielestäni ei viisasta politiikkaa. Kilometrikorvaukset on nimenomaan laskettu siitä lähtökohdasta, että ne korvaavat oman auton käytöstä aiheutuvat kulut eivätkä ole palkanlisä. Tässä tullaan rankaisemaan yhtä ammattikuntaa, erityisesti myynnin henkilökuntaa. Toivottavasti valiokuntakäsittelyssä tähän saadaan muutosta.


Kari Tolvanen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Kaikki tässä salissa ovat sitä mieltä, ainakin lähes kaikki, että velkaantumisen kierre on katkaistava, ja näin on todella tapahtunut. Velkaantuminen taittuu näissä valtiontalouden kehyksissä. Hallitus on siis jatkanut vastuullista toimintaansa. Ainakaan minä en halua, ja tuskin kukaan mukaan haluaa jättää lapsilleen velkaa, ja jos näitä sinänsä ikäviä toimia, leikkauksia, ei olisi nyt tehty, olisimme jättäneet lapsillemme ison velkataakan.

Eräs hallituksen tärkeitä asioita on ollut nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Siihen jälleen panostetaan rahallisesti ja toiminnallisesti. Täytyy muistaa, että meillä on lähes ikäluokan verran syrjäytyneitä nuoria, noin 50 000—60 000 nuorta, ja kovaa ydintä heistä on parikymmentätuhatta. On todella tärkeää saada tämäkin kierre katkaistua ja saada nämä jo syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olevat nuoret mukaan tähän yhteiskuntaan.

Toki siinä on monia toimia, mutta yhteiskuntatakuu, jota täällä on laajasti esitetty ja kehuttukin kaikilta tahoilta, on yksi loistava keino siihen. Yhdessä etsivän työn sekä työpaikan, opiskelupaikan turvaamisen kanssa varmaan pystymme jatkossa syrjäytymistä ehkäisemään, ja ihan yksinkertaisilla toimilla, mihin myös panostetaan. Perusopetuksessa esimerkiksi luokkakoon pienentäminen on yksi hyvä keino syrjäytymisen ehkäisyyn.

Täytyy muistaa, että syrjäytymisen ehkäisy yhteiskuntatakuineen on yksi tärkeimpiä sisäisen turvallisuuden elementtejä ja asioita. Sisäistä turvallisuutta ei rakenneta pelkästään poliisitoiminnalla eikä kriminaalipolitiikalla, vaan se on paljon laajempi käsite. Hallitus on tässäkin asiassa tehnyt hyvää työtä.

Täällä oppositio on esittänyt huolia poliisitoiminnan rahoituksesta, mutta tosiasia on, että poliisin toimintaedellytykset turvataan tässä kehyksessä. Rahoitusta jaetaan muun muassa tänä vuonna 10 miljoonaa lisää, vuonna 2013 12 miljoonaa, vuonna 2014 23,1 miljoonaa ja sen jälkeen 30,1 miljoonaa per vuosi. Tällä pystytään turvaamaan poliisin toiminnan taso. Se ei missään tapauksessa poliisissa ja myöskään Suomen rehellisessä kansassa mitään riemunkiljahduksia saa aikaiseksi, mutta se on ilman muuta tässä taloudellisessa tilanteessa hyvä ratkaisu. Tavallisen ihmisen turvallisuus siis säilyy.

Toki se vaatii myös poliisin organisaation sisäisiä toimenpiteitä, muun muassa organisaation yksinkertaistamista. Itse lähes 30 vuotta poliisiorganisaatiossa olleena tiedän, että hallinnon yläpäässä todella sellaista virtaviivaistamista on tehtävä. Kuitenkin täytyy muistaa, että missään tapauksessa operatiiviselta tasolta — kentältä, tutkinnasta tai lupahallinnosta — ei henkilöstöä saa vähentää. Ja mikä iloinen asia, näillä rahoilla pystytään työllistämään poliisiammattikorkeakoulusta valmistuneet nuoret poliisit. Sisäinen turvallisuus on nimittäin niin tärkeä asia, että sen kanssa ei voi leikkiä eikä siitä voi luopua.

Yhtä lailla sisäisen turvallisuuteen liittyvät toimenpiteet turvapaikka-asioiden joutuisasta käsittelystä ja siihen panostamisesta miljoonalla eurolla per vuosi korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja Helsingin hallinto-oikeuteen. On oikein, että täällä turvapaikkaa hakeva saa nopean ja joutuisan käsittelyn asialleen, mutta on myös oikein, että yhteiskunta ei joudu maksamaan turhaa turvapaikanhakijan oleskelua täällä, etenkin jos hän horjuttaa sisäistä turvallisuutta esimerkiksi syyllistymällä rikokseen.

Ainoa huolenaihe tässä sisäisen turvallisuuden asiassa on se, että vankilapaikoista avolaitospaikoiksi muutetaan noin 35 prosenttia. Se ei minua ilahduta, mutta voi sanoa, että muuten sisäisen turvallisuuden osalta hallitus on tehnyt hyvää työtä.


Mikko Savola (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Haluan oikeastaan kolmeen eri hallinnonalaan kiinnittää huomiota, mitä tässä tulevina vuosina tulee eteen ja mitä nyt tehdyt esitykset tarkoittavat.

Ensiksi lähinnä Puolustusvoimiin liittyvänä asiana, osittain vanhaa, osittain uutta asiaa: Nämä kokonaissäästöt, mitkä hallitus on päättänyt Puolustusvoimille tehdä tällä vaalikaudella, ovat erittäin mittavat, ja sillä on suoraa vaikutusta niin toimintaan kuin siihen kalustoon, mitä Puolustusvoimat käyttää, kuten myöskin henkilöstön asemaan Puolustusvoimissa. Supistuksia tulee niin kertausharjoituksiin, lentotunteihin ja alusvuorokausiin. Henkilöstöä joudutaan irtisanomaan. Tämä kaikista koskettavin asia on tietenkin tämä varuskuntaverkon supistaminen, mikä vaikuttaa monilta osin maahan, Suomeen.

Kun mietitään kokonaisuutta ja niitä säästöjä, nämä Puolustusvoimien supistukset vaikuttavat uskoakseni myös suurelta osin kokoomuksen edustajien Tolvasen ja Mäntymaan mainitsemaan sisäiseen turvallisuuteen. Se on riskitekijä myös sinne, kun varuskunnat lähtevät pois ja virka-aputehtäviä on tehty yhdessä. Kannan siitä kyllä erittäin suuresti huolta erityisesti tuolla keskisessä Suomessa ja Etelä-Pohjanmaan alueella, mistä useampi varuskunta nyt on lähdössä pois.

Myöskään näistä kokonaiskustannuksista, mitkä tulevat vaikuttamaan toinen toisiinsa, ei ole vielä selviä laskelmia saatu. Eli tuleeko sisäasiainministeriön puolella menoja siitä, että Puolustusvoimien puolella säästetään? Myöskin näitten varuskuntien lakkauttamisista koituvat kustannukset ovat osittain auki. Esimerkiksi kun Kauhavan osalta on tehty vaihtoehtoisia laskelmia, se, mitkä tulevat ne todelliset säästöt tai kustannukset olemaan yhteiskunnalle, on vielä auki.

Toisena asiana koulutuksesta. Ministeri Gustafsson täällä käydyssä debatissa kehui kovasti ammattikorkeakouluratkaisua, mikä on tehty, ja sanoi, että suorastaan on kiitelty ympäri Suomea tästä ratkaisusta. No, Etelä-Pohjanmaalla ei kiitelty eikä iloisia siitä olla. Seinäjoen ammattikorkeakoulusta leikattiin 15 prosenttia aloituspaikoista, 120 aloituspaikkaa, kun keskiarvo maassa oli 9 prosenttia. Ja tässä nyt pienenä vertailuna, jos haluaa verrata esimerkiksi ministerin kotipaikkakunnan ammattikorkeakouluun: Tampereella vähennys oli 115 aloituspaikkaa, vaikka niitä aloituspaikkoja on yli kaksinkertaisesti Seinäjoen ammattikorkeakoulun paikkoihin verrattuna.

Tämä tuo omat haasteensa kyllä tähän... (Timo Heinosen välihuuto) — Niitä leikattiin, edustaja Heinonen, kyllä Seinäjoen ammattikorkeakoulusta suhteessa huomattavasti enemmän. — Se, mikä tästä tekee erittäin kipeän asian, on se, että me teimme Etelä-Pohjanmaalla, Seinäjoen ammattikorkeakoulussa juuri ne ratkaisut, joita opetus- ja kulttuuriministeriöstä esitettiin, toivottiin. Siellä tehtiin kipeitä ratkaisuja. Sivuyksiköitä lakkautettiin, keskitettiin Seinäjoelle, sen takia että oltaisiin päästy pienemmillä leikkauksilla, mutta valitettavasti kylmä käsi kävi nyt Seinäjoen ammattikorkeakoulun ylitse.

Se, mihin tässä haluan viitata, on tämä yhteiskuntatakuu, mikä on hyvä asia ja mihinkä hallitus on muuten nyt satsaamassa, mutta se, mikä huolestuttaa, on, että jos opiskelupaikoista voimakkaasti leikataan, ja aivan kuten nyt on tullut tietoon, että toinen aste on vuoden 2014 jälkeen tulossa asteittain mukaan ja yli 2 000 aloituspaikkaa sieltä, niin se tulee kyllä vaikuttamaan myös tähän nuorten yhteiskuntatakuun toimivuuteen.

Viimeisenä asiana, herra puhemies, maataloudesta muutama sana. Leikkaukset, 55 miljoonaa euroa, ovat kyllä tuntuvat, mitä maatalouden hallinnonalaan tulee. Sieltä asiana haluan nostaa maatalousyrittäjien jaksamisen. Jos hyvin paljon yhdeltä hallinnonalalta leikataan ja vyö on jo valmiiksi hyvin kireällä, niin silloin ensin loppuvat rahat, sen jälkeen loppuu kiinnostus ja sen jälkeen loppuu jaksaminen. Se tarkoittaa myös sitä, että turvallisuus niillä tiloilla on vaarassa. Tämä jaksaminen on asia, joka pitää ottaa huomioon, ja sen takia lomituspalvelut on asia, josta vapaa-aikaan liittyvänä asiana toivoisin, että siihen ei heikennyksiä tulisi, vaan siihen pystyttäisiin näitten leikkauksien sijaan pikemminkin panostamaan jatkossa lisää.

Arvoisa herra puhemies! Tässä minun ajatuksiani tästä kehysselonteosta.


Päivi Lipponen (sd):

Arvoisa puhemies! Euroopan talous on huolestuttavassa tilanteessa. Suomen talous on riippuvainen maailmantalouden kehityksestä.

Vastuullinen politiikka edellyttää, että Suomen velkaantuminen saadaan loppumaan. Me emme voi jatkuvasti elää yli varojemme. Emme voi siirtää velkoja lastemme maksettaviksi, ja kyse on sukupolvien vastuusta toisistaan. Velkaantumisen lopettaminen edellyttää menojen leikkaamista ja tulojen kasvattamista. Tällaiset toimet ovat aina ikäviä ja sattuvat kipeästi. Tänään olemme kuulleet monta syvää huolta siitä, mihin nämä leikkaukset ja verojen korotukset saattavat johtaakaan. Valtion tuloveroasteikko jäädytetään kahdeksi vuodeksi. Se tuo lisää verotuloja 780 miljoonaa. Alvin nosto yhdellä prosentilla tuottaa 870 miljoonaa, nettotuotto on 750 miljoonaa. Painopiste pysyy progressiivisen verotuksen puolella kuitenkin. Sosiaaliturvan varassa olevien ihmisten ostovoimaa turvataan indeksikorotuksella, jota nyt aikaistetaan, se on tärkeätä. Verotus on ennen kaikkea myös oikeudenmukaisuuskysymys, ja solidaarisuusveropaketti tuottaa 100 miljoonaa euroa.

Valtion velkaantuminen voidaan saada hallintaan kuitenkin vain luomalla uutta talouskasvua. Kun leikataan, pitää olla tarkkana, että ei samalla leikata kasvun edellytyksiä. Suomi ja suomalaiset tarvitsevat työtä. Suomalainen osaaminen painottuu tietotaitoon, tutkimus- ja tuotekehitykseen. On pidettävä huoli siitä, että valtio voi ohjata riskipääomaa tutkimukseen. Lainsäädännön tuottamia ongelmia on pyrittävä ratkaisemaan. Kyse on Suomen kilpailukyvyn parantamisesta, sillä uudet tuotteet tuovat juuri sitä kaivattua kilpailukykyä ja sitä kautta talouskasvua.

Haluan korostaa myös sitä, että hallitus on toiminut hyvin, kun se on ottanut juuri nuorten aseman itselleen tärkeäksi kohteeksi. Nuorten yhteiskuntavastuu on toteutettava. Meillä ei ole varaa siihen, että yksikään nuori tipahtaa koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Tänä päivänä arviolta noin 40 000 nuorta etsii uutta suuntaa itselleen. Haluankin tässä kiittää hallitusta, että se on näissä vaikeissa ratkaisuissa pyrkinyt tekemään kuitenkin oikeudenmukaista politiikkaa, jolla Suomen talous toivottavasti käännetään nyt kasvu-uralle pikkuhiljaa.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että osaa tässä salissa harmittaa se, että laajapohjainen Kataisen hallitus onnistuu ja pystyy tekemään vastuullisia päätöksiä vaikeassa paikassa. (Välihuuto) Ehkä sekin politiikassa on sallittua, että tällaisestakin onnistumisesta saa olla pettynyt.

Mittava sopeutuspaketti jo toiseen kertaan tällä hallituskaudella on osoitus siitä, että kuuden puolueen hallituksella on yhteistyökykyä mutta myös osaamista kantaa vastuuta Suomesta. Olen varma siitä, että vaikka perussuomalaiset ja keskustalaiset eivät kiitäkään hallitusta näistä toimista, lapset ja lapsenlapsemme kiittävät, varmasti myös perussuomalaisten ja keskustalaisten lapset ja lapsenlapset. Ihmettelen teitä, jotka tässä salissa edelleen olette valmiita elämään velaksi — velaksi, jonka lapset ja lapsenlapsemme lopulta maksavat. Ei se nyt vain sovi, että me velaksi elämme, ja kiitos Kataisen hallitukselle, että sille pannaan nyt stoppi.

Toisaalta olisi hivenen odottanut, kun tässä debattia on kuunnellut, vastauksia siihen, että jos näitä talouden tervehdyttämistoimia, niin veronkorotuksia kuin leikkauksiakin, arvostellaan, niin tuotaisiin pöytään sitten oma vaihtoehtoinen paketti siitä, millä taloutta laitetaan tasapainoon. Sitä ei ole esittänyt keskusta, sitä ei ole esittänyt perusuomalaiset, ja itse toivoisin, että sellainen tuotaisiin. Jos sitä kerran ei tuoda, se on merkki siitä, että nämä puolueet näkevät ihan hyväksyttäväksi tämän tilanteen, että me elämme 6:sta 8:aan miljardia vuosittain velaksi, ja minun mielestäni se on hyvin epäreilua lapsille ja lapsenlapsille.

Ajattelin, arvoisa puhemies, tässä ensimmäisessä puheenvuorossani nostaa muutamia asioita esille osaamisen ja sivistyksen näkökulmasta, ja pidän itse myönteisenä sitä, että myös tällaisessa talouden vaikeassa tilanteessa niin sivistykseen kuin työhön ja työntekemiseen ja työllistämiseen panostetaan lisää. On aivan poikkeuksellista, että esimerkiksi perusopetukseen pystytään lisäämään rahaa, samaan aikaan kun monessa paikassa jouduimme tekemään kipeitä ja vaikeita ratkaisuja. Viime kaudella, opetusministeri Sarkomaan ja Virkkusen aikana, aloitettu Perusopetus paremmaksi -hanke jatkuu, ja se laajenee esi- ja perusopetukseen, lukiokoulutukseen, aamu- ja iltapäivätoimintaan ja taiteen perusopetukseen, joissa kaikissa tullaan nyt toteuttamaan laadun parantamista. Kaiken kaikkiaan kehittämistoimiin kohdennetaan lähes 35 miljoonaa euroa lisärahaa kehyskaudella vuoteen 2015 mennessä. Perusopetuksen laadun parantaminen jatkuu myös vuoden 2016 ajan samantasoisena. Pidän myönteisenä myös sitä, että viime kaudella toteuttamatta jäänyt varhaiskasvatuslaki on nyt toteutumassa, ja myös sitä, että hallinto tullaan siirtämään myös valtion tasolla sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön. Tämän siirron ovat jo monet kunnat tehneet.

Tuossa hetki sitten edustaja Savola nosti esille hieman erikoisen logiikan ammattikorkeakoulujen aloituspaikoista. Hänen logiikkansa oli suurin piirtein se, että joka paikasta pitäisi ottaa saman verran paikkoja pois välittämättä siitä, minkä verran siellä on nuoria tulevaisuudessa. Täytyy muistaa, että Suomessa tämän ammattikorkeakoulu-uudistuksenkin jälkeen tulevasta nuoresta sukupolvesta, joka tulee ammattikorkeakouluikään, koulutetaan ammattikorkeakoulussa suurempi osuus kuin tällä hetkellä — eli vaikka aloituspaikkoja vähennetään, niin siitä huolimatta suurempi osa pääsee ammattikorkeakouluihin. Meillä ikäryhmät tulevat pienenemään, mikä on nähty jo peruskoulussa, ja nyt he siirtyvät ammattikorkeakouluikään, ja sen takia siellä on tyhjiä paikkoja. En oikein ymmärrä edustaja Savolan logiikkaa siitä, että näitä tyhjiä pulpetteja kannattaisi pitää. Toisaalta ammattikouluissa meillä on se tilanne, että toisilla alueilla yhtä aloituspaikkaa kohden ei ole kuin puolikas hakija, eli puolet aloituspaikoista jää tyhjäksi. Toisaalta Päijät-Hämeessä, Kanta-Hämeessä ja Uudellamaalla ammattikoulussa yhtä aloituspaikkaa kohden on puolitoista, jopa 1,8 hakijaa. (Puhemies koputtaa: Viisi minuuttia, edustaja!)

Arvoisa puhemies! Pidän myönteisenä myös sitä, että opintotuki tullaan... (Puhemies: No niin, viisi minuuttia on täynnä!) — Mutta, puhemies, eikö tuo viiden minuutin puheenvuoro ole ohjeellinen?

Joo, mutta näissä etukäteen pyydetyissä puheenvuoroissa siitä pidetään kiinni.

Olen paikalta pyytänyt, puhemies, tämän.

Täällä on kyllä merkintä, että on pyydetty etukäteen.

No, se on, puhemies, siellä sitten väärin. Palaan sitten jatkopuheenvuoroissa asiaan, mutta olen paikalta pyytänyt tämän puheenvuoron.


Eeva Maria Maijala (kesk):

Kyllä, se oli ennen kyseisen asian käsittelyä.

Arvoisa puhemies! Tänään aiheinani tässä asiassa ovat ympäristöä haittaavat tuet ja maaseudun tulevaisuus.

Hallitusohjelmassa on kirjaus, että ympäristölle haitalliset tuet kartoitetaan ja suunnataan uudelleen sekä siirretään verotuksen painopistettä työn ja yrittämisen verotuksesta kohti ympäristö- ja terveysperusteista verotusta. Ympäristöjärjestöt olivat esittäneet kehysriiheen leikkauksia ympäristöhaitallisiin tukiin jopa kahden miljardin euron verran. Minä itse maaseudun tulevaisuudesta huolissani olevana henkilönä ja maaseudun kehittäjänä tuumaan ja sanon, että onneksi nämä kaikki esitykset eivät todellakaan toteutuneet, mutta kehysriihessä on selvästi merkki näitten asioitten viemisestä eteenpäin.

Nyt sitten luettelen muutamia näistä ympäristöjärjestöjen esittämistä asioista, ja nämä ovat olleet esillä, ja näistä osa on sitten toteutunutkin. Näitä ovat muun muassa haitallisten energialähteiden verotus, työmatkavähennysten poistaminen, dieselpolttoaineen verokanta, työkoneissa käytetyn kevyen polttoöljyn alempi verokanta, turpeen alempi verokanta. Lisäksi karsittavia tukia heidän mielestään voisivat olla kasvihuoneviljelyn tuki, maa- ja puutarhatalouden energiaverotuki, maa- ja puutarhatalouden kansallinen tuki — sitä pitäisi pienentää — ja luonnonhaittakorvausta sekä sen lisäosaa tulisi pienentää, kestävän metsätalouden rahoituslain alaisia tukia pitäisi poistaa. Lisäksi ympäristöjärjestöt laittaisivat verolle muun muassa jätteenpolton ja lannoitteet. Muun muassa tämmöisiä asioita on ollut siellä paljon esillä.

Ympäristöjärjestön esityksistä ovat tässä kehysriihessä mukana jo näemmä maa- ja metsätalouden tukien leikkaus sekä työmatkakuluvähennykseen puuttuminen. Sitten minun mielestäni kehysriihessä olisi pitänyt olla tähän liittyen paljon voimakkaammin esillä puu ja turve jopa tuettuna asiana, koska erityisesti huolissani olen turpeenverotukseen kohdistuvista paineista. Turve on yksinään ympäristölle haitallinen polttoaine, mutta Suomessa kotimaiset polttoaineet tulisi nähdä kokonaisuutena. Puun järkevä polttaminen tarvitsee hyvin usein tukiaineeksi juuri turpeen. Tällöin asia tulee laskea järkevänä kokonaisuutena, joka on kotimainen ja luontoystävällinen kokonaisuus. Tämän kokonaisuuden vaihtoehtona näyttää sitten olevan kivihiili, ja tämä nykyinen kehysriihi ja tämä toiminta tukevat sitten kivihiilen käyttämistä Suomessa eivätkä todellakaan ympäristöystävällistä toimintaa. Meillä ei Suomessa olisi tosiaankaan varaa siihen, eikä ole järkeä saastuttaa ympäristöämme kivihiilellä ja siirtää meille tärkeitä työpaikkojamme sekä eurojamme muualle maailmalle.

Maataloutta ja maaseutua koskettavat sitten myöskin muut kuin maataloustukiin kohdentuvat säästöt ja leikkaukset. Maaseutu muutenkin tulisi nähdä laajempana kokonaisuutena. Systemaattisesti näiden ympäristöä haittaavien tukien leikkauksesta on seurauksena jo suomalaisen maataloustuotannon alasajaminen, maaseudun alasajamista ja asutuksen keskittämistä. Tässä vaiheessa minä esitänkin toivomukseni hallitukselle ja eri ministeriöille, että ne ottaisivat maaseudun kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Jos toimitaan, kuten nyt kehysriihessä näyttää olevan, että nyt otettaisiin maaseudulta pois palanen rahoituksesta — palanen sieltä, toinen täältä, elikkä erinäisistä osa-alueista — niin mihin tässä oikein mennään? Maaseutu tulee nähdä yhtenä tulevaisuuden todellisena mahdollisuutena, jota ilman Suomi ei voi elää.

Ministeriöiden välisellä yhteistyöllä ja ministereiden välisellä yhteistyöllä voimme saada aikaiseksi tulevaisuuden vihreän ja elävän maaseudun, jossa tuotetaan puhdasta kotimaista ruokaa ympäristöystävällisesti ja yhteiskunnallemmekin kohtuuhintaisena. Tämmöisen haasteen minä halusin nakata ilmaan, ja nyt minä sitten jään odottamaan näitä tuloksia ja mielelläni sitten olen mukana omalta osaltani tätä asiaa viemässä eteenpäin.


Aino-Kaisa Pekonen (vas):

Arvoisa herra puhemies! Vuosi sitten käytyjen eduskuntavaalien jälkeen kävi heti selväksi, että hallitusneuvotteluista muodostuu vaikeat. Vasemmistoliitossa ei osattu aavistaa heti vaalituloksen ratkettua, että meidät kutsuttaisiin mukaan hallitusneuvotteluihin. Kun kutsu sitten kävi, otimme haasteen vastaan ja linjasimme puoluevaltuustossa tavoitteet, jotka halusimme saada kirjatuksi hallitusohjelmaan. Perussuomalaisilla olisi ollut mahdollisuus lähteä rakentamaan hallitusta Suomeen, mutta he eivät uskaltaneet ottaa haastetta vastaan. Eilen kuitenkin tässä salissa kuultiin perussuomalaisten riveistä ankaraa arvostelua nykyisen hallituksen toimista, ja kevään aikana on odotettavissa kuulemma perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti. Vasemmistoliitto kuitenkin sai useita kirjauksia hallitusohjelmaan ja lähti mukaan hallitustyöskentelyyn rohkeasti, vaikka taloudellinen tilanne vaatii kipeitäkin päätöksiä ja vastuunkantoa. 8 prosentin kannatuksella on kuitenkin hieman absurdia odottaa, että kaikki vasemmistoliiton tavoitteet saataisiin sellaisenaan läpi hallituksessa, mutta monia hyviä tavoitteita saatiin vietyä läpi.

Tavoitteinamme oli muun muassa kaventaa tuloeroja, vähentää köyhyyttä ja kääntää verotusta progressiivisemmaksi, ja tässä onnistuttiin. Samat tavoitteet ja onnistumiset näkyvät myös kehysratkaisussa, joka tukee tuloerojen kaventamista ja korostaa oikeudenmukaisuutta. Kuuden hyvin paljon eri arvoja edustavan puolueen kehysneuvottelut eivät kuitenkaan olleet yksioikoiset, ja kaikki joutuivat luopumaan joistakin itselleen tärkeistä asioista.

Hyvä asia on, että rikkaat ja suurituloiset joutuvat aiempaa raskaammin kantamaan kortensa kekoon köyhiin ja pienituloisiin verrattuna. Suurituloisten verotus kovenee, ja solidaarisuusvero, jota vasemmistoliitto ensimmäisenä puolueena aikoinaan esitti, toteutuu. Suurituloisten verotusta kiristetään myös suurimpien eläkkeiden ja palkkatulojen sekä suurten perintöjen verotuksella.

Arvoisa puhemies! Muun muassa vasemmistoliiton ministerin Paavo Arhinmäen väännön ansiosta nuorten yhteiskuntatakuu tulee voimaan vuoden 2013 alusta. Se tarkoittaa sitä, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle voidaan tarjota työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Koulutustakuun lisäksi aloitetaan nuorten aikuisten osaamisohjelma. Sen tavoitteena on mahdollistaa toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaminen niille alle 30-vuotiaille, jotka ennen takuun voimaantuloa ovat jääneet vaille opiskelupaikkaa. Ammatti- ja erikoisammattitutkintoon valmistavaa koulutusta lisätään, ja oppisopimuskoulutuksena suoritettavaa ammatti- ja erikoisammattitutkintoon valmistavaa koulutusta lisätään. Myös aikuisten ohjaus- ja neuvontapalveluja vahvistetaan.

Pelkästään koulutuspaikkoja lisäämällä tavoitteita ei saavuteta; täytyy myös huolehtia siitä, että nuoret myös valitaan koulutuksiin. Siksi ammatilliseen peruskoulutukseen opiskelijaksi ottamisen perusteita uudistetaankin siten, että perusasteen päättäneet ja ilman toisen asteen tutkintoa olevat voidaan asettaa etusijalle toisen asteen opiskelijavalinnassa. Yhteiskuntatakuuseen saatiin nyt 50 miljoonaa euroa lisää aiemmin sovitun 60 miljoonan lisäksi. Saimme myös tasokorotuksen nuorten työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön, ja näillä määrärahalisäyksillä pyritään toiminnan turvaamiseen.

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun vielä maininta hyvistä uutisista liikennehankkeissa, sillä kehysriihessä tehtiin historiallisen punavihreää liikennepolitiikkaa ja etenkin hämäläisittäin saatiin erittäin hyviä uutisia. Rautatiehankkeisiin ohjataan ensimmäistä kertaa enemmän rahaa kuin maanteille. Etenkin omassa kotikunnassani Riihimäellä näitä hyviä uutisia on odotettu jo hyvin pitkään. Ahtaudellaan liikennettään haitanneen Pasila—Riihimäki-rataosuuden välityskykyä ja kapasiteettia parannetaan rakentamalla lisäraide. Hyvinkään ja Riihimäen välille tulee tavararaide, ja lisäksi Helsinki—Jokela-välistä on tarkoitus tehdä neliraiteinen. Myös kauan odotettu Riihimäen kolmioraiteen rakentaminen alkaa pikaisesti.

Asemalaituritkin ovat jo vanhentuneet, ja juniin nouseminen liikuntarajoitteisille, vanhuksille ja lasten kanssa kulkeville on erittäin vaikeaa, lähes mahdotonta. Asemalaitureiden remonttia ei tosin ole kirjattu hankkeeseen, mutta tulen tekemään töitä eduskunnassa sen eteen, että myös tämä tärkeä epäkohta saadaan hankkeen edetessä korjattua.


Lauri Heikkilä (ps):

Arvoisa puhemies! Ministeri Urpilainen sanoi eilen avauspuheessaan, että hallitusohjelman tavoitteena on tarkka talous ja valtionvelan kasvun pysäyttäminen. Vähän ihmetyttää, että hallituspuolueet ovat kuitenkin menneet takaamaan Kreikan lainat, vaikka ilmeisesti näistä aiheutuvat valtiontalouteemme tulevaisuudessa miljardien menetykset. Näin oppositiosta käsin ei varmaankaan voida yhtyä tähän tarkan taloudenpidon lupaukseen. Hallitus on kyllä pitänyt tarkkaa linjaa ja leikannut surutta suomalaisten elämään vaikuttavista kohteista.

Pahimpia näistä taitavat olla tulevat kuntaliitokset ja niistä aiheutuva palveluiden katoaminen harvaan asutuilta alueilta. Hallitus asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan asuinkunnasta ja asuinpaikasta riippuen. Voisipa melkein sanoa, että hallituspuolueet tahallaan lisäävät eriarvoisuutta ja suomalaisten tarvetta muuttaa maalta kaupunkeihin. Kuka elättää lisääntyvän työttömän kaupunkiväestön tai maaseudulla asuvat työttömät, kun näyttää siltä, että uusia työpaikkoja ei tahdo syntyä korvaamaan halpamaihin siirrettyjä suomalaisten suurteollisuusyhtiöitten työpaikkoja?

Arvoisa puhemies! Suomalaisen pitää olla korkeasti koulutettu, osaava ja ahkera ollakseen edes osittain kilpailukykyinen EU:n halpatyövoiman käyttöön perustuvilla työmarkkinoilla. Nykyisin on yleistä, että työvoiman palkkoja ja elintasoa halutaan tietoisesti laskea kaikissa EU-maissa. Suomeenkin ovat vähitellen muodostuneet työmarkkinat, joissa kotimaiselle työvoimalle ja ulkomaiselle työvoimalle on käytännössä eri tuntipalkat ja monesti myös lakisääteisten maksujen maksaminen unohtuu ulkomaalaistaustan omaavien työntekijöiden kohdalla — voi se kyllä tapahtua suomalaisenkin työntekijän kohdalla.

Kireästä kehyksestä huolimatta on ensiarvoisen tärkeää, että keskitytään miettimään tapoja, joilla saadaan luotua uutta yritystoimintaa ja hankitaan ajanmukaisia tutkimuslaitteistoja yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin, jotta näissä kyetään opetuksen yhteydessä tekemään korkealuokkaista kotimaista teollisuutta palvelevaa tutkimusta ja huipputason perustutkimusta. Tutkimuksella ja hyvällä opetuksella pyritään turvaamaan suomalaisten yritysten kilpailukyky globaalissa kaupassa ja turvataan työllistävien yritysten sijoittuminen Suomeen myös tulevaisuudessa.

Työllisyyttä lisäämällä saadaan yhteiskuntaan uutta käyttövoimaa, säästöjä ja verotuloja budjettikehyksiin. Jos nuoret pystytään työllistämään, niin samalla parannetaan heidän elämänlaatuaan sekä uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Tällä menettelyllä turvataan myös yhteiskuntarauhan säilyminen ja turvataan nuorille perheille elämän aloittamisen mahdollisuus nyky-yhteiskunnassa.

Arvoisa puhemies! Maaseutu ja maatalous ovat olleet tämän hallitusohjelman erityisenä leikkaus- ja kurjistamiskohteena. Maanviljelylle hallituksen budjetin ja kehysten on laskettu tuovan vähintään 4 prosentin ansiotason laskun.

EU-Suomessa maaseutu ja viljelijät ovat olleet leikkauskohteena aina vuodesta 1995 alkaen. Viime vuosina myös kaupunkien työväestö on joutunut säästöjen ja leikkausten kohteeksi. Vuosien saatossa on selvinnyt, että muissakaan EU-maissa ei ole pulaa työntekijöistä, sitä vastoin työttömiä, vähävaraisia, sairaita riittää kaikkialla. Niinpä naapurimaistammekaan ei löydy maamme työttömyyteen ja näihin budjettikehyksiin helpotusta.

Useilla aloilla palkkakehitys on ollut nousujohtoinen, mutta maataloudessa maanviljelijät, maatalousyrittäjät ovat joutuneet investoimaan omat palkkarahansa tai lainaamansa rahat tilakoon kasvattamiseen, tuotantotilojen rakentamiseen ja tuotantosuunnasta riippuen mahdollisen eläinmäärän kasvattamiseen. Näillä investoinneilla viljelijät ovat hädin tuskin kyenneet estämään tulotason jatkuvan laskun. Jos viljelijät eivät ole lähteneet tähän tilakoon kasvattamiseen, niin heidän tulonsa ovat laskeneet joka vuosi. "Juokse, jotta pysyt paikallasi" on ollut viime hallitustemme ohjenuora maaseutuväestöllemme. Ja nyt sama meno jatkuu negatiivisen tulokehityksen ja EU:n uudistumassa olevan maatalousohjelman luomassa paineessa.

Kehyspäätöksessä leikataan maa- ja puutarhatalouteen tulevia kansallisia tukivaroja, vaikka viljelijäväestö elää kaksi vuotta epätietoisuudessa tulevasta EU:n maatalouspolitiikasta, viljelytukien tasosta ja siitä, miten tukien maksatusperusteita muutetaan. Tukitasossa on alentamispaineita, jotka aiheutuvat EU:n heikosta taloustilanteesta.

Lisää hallinnollista viherryttämistä on tulossa, vaikka Suomessa on käytäntönä jo ehkä EU:n maatalouden ympäristöohjelma, josta on vuosien hyvä kokemus. EU:n maatalousuudistuksessa tiloille on tulossa kolmen kasvin viljelypakko, jos tila on pinta-alaltaan yli 3 hehtaaria. Tämä sopii ehkä Italian viinitiloille, mutta Varsinais-Suomen viljatilat tarvitsevat noin 15 hehtaarin peltopinta-alan, jotta perävaunullinen rekka saadaan täyteen vehnää ja näin maanviljelijän itse maksamat kauppaan viennistä aiheutuvat rahtikulut jotenkin kohtuullisiksi. Niinpä perussuomalaisena maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä ehdotankin, että Suomessa tämä kolmen kasvin (Puhemies koputtaa) viljelypakko säädetään peltoihin pinta-alaltaan yli 40 hehtaarin tiloille. Katsotaan nyt, pystyvätkö hallituspuolueiden kansanedustajat estämään tämän Suomen maataloutta uhkaavan kolmen kasvin viljelypakon alle keskikoon olevilta maatiloilta.


Ville Vähämäki (ps):

Kunnioitettu puhemies! Kovinkaan useasti ei pääse puhumaan valtiontalouden kehyksistä, joten se tilaisuus täytyy toki käyttää hyödyksi.

Muutamia huomioita koskien näitä kehyksiä. Tässä valtioneuvoston selonteossa heti ensimmäisellä sivulla nostetaan esille mielestäni olennaisin huoli Suomen tulevaisuuden kannalta. Vaihtotaseen pysyminen alijäämäisenä sekä vaihtosuhteen edelleen heikkeneminen johtaisi väistämättä siihen, että lisäleikkauksia vaadittaisiin tulevina vuosina. On kiinnitettävä huomio siihen, että kaikissa EU-valtioissa ei suinkaan mene huonosti. Saksa teki tietojeni mukaan viime vuonna kaikkien aikojen ennätyksen vaihtotaseen ylijäämässä. Näinhän se on, että toisen ylijäämä on toisen alijäämää, on kysymys nollasummapelistä. Koska olemme Saksan kanssa samassa valuutta-alueessa ja Saksa näyttäisi olevan tulevaisuudessakin EU:n talousmahteja, saattaa olla niin, että palkkakehitys ei saisi Suomessa olla nopeampaa, mitä Saksassa, jos haluamme säilyttää oman kilpailukykymme. Jos emme pysty nostamaan vaihtotasettamme positiiviseksi, näissä kehyksissä ei ole mitään totuuspohjaa.

Kehysselonteossa on todellakin yksi muita olennaisempi luku. Se on tämä keskipitkän aikavälin kokonaistuotannon kasvuennuste. Se on myöskin tässä ensimmäisellä sivulla. Kaikki muut tulopuolen luvut ovat aivan tyhjän päälle, jos tämä ennuste ei pidä paikkaansa.

Kuinka sitten voimme tätä bkt:tä nostaa? Meillä täytyy olla käytössämme huippukoulutetut henkilöt ja huippulaitteet näissä yhtiöissä. Se on mielestäni ainoita vastauksia tähän ongelmaan. Lisäksi meillä täytyy olla motivoitunutta työvoimaa. Kansalaisilla on aika iso vastuu tässä asiassa. Muuten mielestäni nämä kehykset ovat tähän taloustilanteeseen nähden aika oikein laadittu, mutta tämä alvin nosto, tämä on vähän huolestuttavaa, tämä saattaa heikentää ostovoimaa ja lisätä paineita palkkojen nostamiseen etenkin matalapalkka-alueilla. Tämä taasen heikentäisi kilpailukykyämme.

Suomen luottoluokitukseen ottaisin hieman kantaa. Siinä on olemassa tietty tippumisuhka, etenkin kun ottaa huomioon sen, että tuossa kesällä, kenties syksyllä, saattaa tulla päätettäväksi ensimmäisiä Espanjan tukipaketteja. Espanja on velkaantunut aika voimakkaasti viime aikoina ja 2009 ja siitä eteenpäin on ottanut kolmen vuoden bondeja aika huomattavan paljon, ja nehän tulevat maksettaviksi tässä piakkoin. Tämä on huolestuttava tilanne, sillä jos luottoluokitus tippuu Suomella, niin silloin myöskään nämä kehykset eivät sitten pidä paikkansa ja meidän täytyy tehdä uusia leikkauksia.

Kokonaistuotannon täytyy loppujen lopuksi kasvaa nopeammin, mitä velanoton. Tällöinhän se velkasuhde laskee. Tämä edesauttaisi Suomen luottoluokituksen säilymistä. Eli tässä on aika simppeli asia. Meidän täytyy kaikilla tavoilla edesauttaa sitä, että meidän vientiyhtiömme saavat lisää vientiä, vaihtosuhde nousee positiiviseksi, saadaan lisää bkt:tä, saadaan kasvua ja otetaan velkaa hitaammin, mitä kokonaistuotanto nousee. Ei minulla muuta, kiitos.


Mika Kari (sd):

Arvoisa herra puhemies! Runsaasta puheenvuorojen määrästä päätellen eduskunta tahtoo käsitellä valtiontalouden kehyspäätöstä huolellisesti. Hyvä niin. Otetaanhan nyt kantaa vuosiksi eteenpäin tai jopa vuosikymmeniksi taloudesta ja toiminnasta tässä tasavallassa.

Hallintovaliokunnan jäsenenä tahdon nostaa esiin kehyksistä yhden erittäin tärkeän, joskin rajatun yksityiskohdan. Hallitus on kanavoinut lisämäärärahaa poliisin toimintakyvyn turvaamiseen. Tämä lisärahoitus on tervetullut, sillä julkisuudessa on liikkunut ikäviä tietoja siitä, miten puutteellinen rahoitus vaarantaa poliisin toiminnan. Nyt on kuitenkin huolehdittu siitä, että määrärahoja lisätään ja sitä kautta pystytään vaikuttamaan arjen turvallisuuteen. Rahoja ei saa laittaa hallinnon paisuttamiseen vaan teemalla "lisää poliisimiehiä kentällä".

Arvoisa puhemies! Yleisemmällä tasolla meillä on nyt suunnitelma sitä varten, että valtionvelan kasvu saadaan pysähtymään. Tällä hetkellä Suomen valtio saa lainaa inflaatiota pienemmällä korolla, toisin sanoen Suomi saa siis lähes ilmaista rahaa investointejaan varten. Näin auvoinen tilanne ei säily kuitenkaan ikuisesti, joten nyt on tehtävä talouspolitiikkaa, jolla ylläpidetään kokonaiskysyntää. Suomalaiset yritykset menestyvät, kun ihmisillä on varaa ostaa niiden tuotteita ja palveluita.

Vaikka valtionvelkaa ei pidä kammota, kohtuuttoman suureksi kasvava valtionvelka nostaa myös korkoja ja velanhoitokustannuksia. Valtionvelan korkoihin on budjetoitu 2 miljardia 360 miljoonaa euroa. Sillä rahalla valtio voisi ostaa itselleen paljon kohua herättäneen Finnairin Vehviläisen parin miljoonan euron arvoasunnon 1 300 kertaa. Saadaksemme kuvan valtion korkomenoista, samalla rahalla valtio voisi ostaa siis joka päivä vuoden ajan tuon Vehviläisen luksusasunnon 3,5 kertaa päivässä. Siitäpä olisi hyvä hakea ratkaisua pääkaupunkiseudun asuntopulaan.

Nyt hallituksella on suunnitelma valtionvelan kasvamisen pysäyttämiseksi. Suunnitelman onnistuminen riippuu positiivisen talouskasvun toteutumisesta. Jos suomalaista taloutta ei saada käyntiin, jos ihmisiä ei saada töihin ja yrityksille asiakkaita, suunnitelma vaarantuu. Parempi kuitenkin, että on suunnitelma, joka saattaa toteutua, kuin ei suunnitelmaa lainkaan.

Arvoisa puhemies! Jos valtavia summia nyt yritetään jotenkin suhteuttaa toisiinsa, vielä valtionvelan korkojakin suuremman ja vielä turhemman aukon valtiontalouteen synnyttää harmaa talous. Harmaan talouden aiheuttamat fiskaaliset vahingot ovat noin 4-6 miljardia euroa vuosittain verojen ja maksujen menetyksinä. Tuollekin summalle löytyisi parempaa käyttöä kuin hämäräperäisten liikemiesten lompakoiden paksuntaminen.

Valtion veronmenetykset eivät ole ainoa harmaan talouden haitta. Rehellisten yrittäjien liiketoimintaa vaarantavat epärehelliset liiketoimijat, itseään yrittäjiksi kutsuvat henkilöt. Pahimmillaan harmaat yrittäjät voivat epäreilulla kilpailullaan saada ajettua rehelliset yrittäjät pois markkinoilta. Kuinka paljon tämän vuoksi menetetään tuloja ja työpaikkoja, sitä ei tiedä kukaan.

Kuntien kannalta on harmillista, että kehysriihen suurimmat säästöt kohdentuvat kuntien valtionosuuksiin, joita vähennetään asteittain siten, että niiden taso on vuonna 2015 nykyistä 520:tä miljoonaa euroa alempi. Toisaalta hallitus suuntaa kunnille merkittävästi tukea, kun yhteisöveron 5 prosenttiyksiköllä korotettua jako-osuutta jatketaan vuosina 2014 ja 2015. Myös jäteveron tuoton ohjaaminen kunnille vahvistaa niiden riippumattomuutta ja itsemääräämisoikeutta.


Juha Rehula (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueitten edustajat ovat, aika monet, kaivanneet oppositiolta kiitoksen sanoja liittyen tähän nyt käsittelyssämme olevaan kehysratkaisuun. Lyhykäisyydessään kaksi yksittäistä asiaa, mutta kummastakin iso kiitos: toinen on työmarkkinatuen tarveharkinnan poistuminen, ja toinen on sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan varojen turvaaminen, resurssien turvaaminen, niin, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten oikeuden saaminen on maassa mahdollista.

Arvoisa puhemies! Kiitosta voi antaa myös erityisesti hallituksen ministereitten retoriikasta. Tänään kuulimme varsinkin opetusministeriltä lähes virtuoosimaisen suorituksen siitä, kuinka upeaa, fantastista ja kertakaikkisen hienoa tapahtuu ammattikorkeakoulujen osalta. (Mauri Pekkarinen: Kun leikataan!) — Kun leikataan. — Mutta hän sai asian kuulostamaan hyvältä.

Kun täällä sattuu istumaan saman vaalipiirin hallituspuolueitten kansanedustajia salissa tällä hetkellä, niin kysynpä vaan, miltähän se mahtaa kuulostaa Lahden ammattikorkeakoulun opettajien tai opiskelijoitten näkökulmasta, kun kylmästi toimitaan vastoin oman maakunnan tahtoa, vastoin sitä, että on esitetty rakentava ehdotus, muutosvaihtoehto sille, oltiin valmiita toimimaan, oltiin valmiita tekemään, tekemään rakentava ehdotus siitä, miten nämä alun perin esitetyt leikkaukset aloituspaikoissa toteutettaisiin. Kyllä on superlatiivit kaukana niistä tuntemuksista, kun osa ihmisistä kokee, että elämäntyö heitettiin romukoppaan. Mutta kiitos pitää antaa ministereille. Se on tietysti yksi ministerin tehtävistä. Retoriikka on kohdallaan.

Pääministeri tuli tänään saliin. Hän linjasi kehysratkaisun neljällä tavalla. Otan esiin vain yhden näistä hänen neljästä linjauksestaan, joka on hieman omituinen, tai ainakin sanojen selityksessä on meillä oppositiossakin oppimisen varaa: oikeudenmukaisuuden henkeä vaalitaan.

Täällä ovat myös varsinkin sosialidemokraattiset edustajat puhuneet riemurinnoin ja isolla äänellä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Tähän mennessä tällä vaalikaudella tehdyt päätökset vievät kuntien valtionosuuksia satoja miljoonia, lähelle miljardia, vaikka tulee kompensaatioitakin suuruusluokka. Kun lähtötaso on toistakymmentä miljardia ja sieltä miljardi viedään, niin vielähän sieltä jää. Mutta kun samanaikaisesti puhutaan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta tilanteessa, jossa meidän peruspalvelumme, terveydenhuoltomme, sosiaalipalvelumme, vanhustenhuoltomme yskii, niin kyllä minusta sosiaalinen oikeudenmukaisuus on siitä aika kaukana.

Hallitus on osannut retoriikan koko vaalikauden ajan. Meillä on maassa hallitus, jolla on hallitusohjelma, joka on teksteiltään hieno mutta euroiltaan jotain ihan muuta. Tämän kehysratkaisun luulisi tuovan näille komeilla sanankäänteillä ja superlatiiveilla puhuville ministereille viimeistään sen totuuden, mihin kaikkeen onkaan mahdollisuus. Mutta tämän päivän kyselytunti osoitti sen, että eipä näytä tapahtuneen mitään.

Yksi konkreettinen esimerkki: Peruspalveluministeri lupasi eduskunnan edessä joulukuussa budjettikäsittelyssä, että kehyksissä ratkaistaan omaishoidon tuen verokohtelu. Nyt meillä on käsittelyssämme kehykset. Omaishoidon tuen verokohtelusta ei ole tietoakaan. Keskustan edustajat perussuomalaisten aloitteesta asiallisesti asiaa tänään kysyivät, ja me saimme pitkän litanian liirumlaarumeita siitä, mitä kaikkea muuta tapahtuu. Tämän kaiken muun tapahtumisenkin kohdalla on se pikku ongelma, että ei ole niitä euroja. (Mauri Pekkarinen: Vastaus oli iloinen!) Hallitus päinvastoin kehysriihessään leikkasi niin sanottuihin uusiin palveluihin lupaamaansa rahaa, 145:tä miljoonaa euroa, 125 miljoonaan euroon, ja tänään viimeksi peruspalveluministeri lupasi korjata omaishoitajien terveydenhuollon tällä 125 miljoonalla. Sillä kun pitäisi hoitaa yksi vanhuspalvelulaki, jonkun verran lastensuojelua, mutta se lista, joka hallitusohjelmassa on, on aika pitkä. Ohjelman sanat ja teot eivät kohtaa. Kun on totuttu tässä maassa siihen, että ministerin sanaan voidaan luottaa, tässä ollaan kyllä kaukana tästä tilanteesta.

Yksi pieni asia, arvoisa herra puhemies, mutta periaatteellisesti iso, josta on hämmästyttävänkin vähän puhuttu tässä salissa. Se on se, että hallitus on päättänyt siirtää (Puhemies koputtaa) Raha-automaattiyhdistyksen tuotosta osan yleiskatteeseen tilanteessa, jossa meidän yksi ykköstavoitteitamme eduskunnassa on ollut vuosikaudet se, että pelimonopolimme asemat säilyvät. 10 miljoonaa, pieni summa, saattaa olla asia, joka tuntuu vähäpätöiseltä, mutta se on merkittävä siitä näkökulmasta, että meillä säilyvät pelimonopolit, joilla me pystymme tukemaan niin kulttuuria, nuorisoa, liikuntaa kuin Raha-automaattiyhdistyksen tuotoilla kolmannen sektorin toimintaa, sitä työtä, jota vääjäämättä joudutaan tekemään yhteiskunnallisen työn lisäksi. Nyt ollaan erittäin heikoilla jäillä, arvoisa herra puhemies. (Mika Kari: Puheenjohtaja-ainesta!)

Näillä jäillä jatkaa edustaja Pekkarinen.

Goljat menee pönttöön, Daavid tuli! (Naurua)


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Se on tämä meidän riviedustajien rooli. Arvon ministerit ovat täällä päivällä puhelleet, siis todella puhelleet, aika pitkiä liirunlaarumeja, niin kuin edustaja Rehula hyvin tuossa äsken kuvasi, ja sitten ovat häipyneet papereineen ja salkkuineen. Muistan aikoja, jolloin ministerit sentään istuivat tuossa aitiossa. Erityisesti muistuu mieleen nykyinen puhemies, joka silloin tällöin aina oli tuossa paikalla aika pitkäänkin välillä ollessaan ministerin tehtävissä.

"Mutta kun se 7 miljardin euron taakka, mutta kun se 7 miljardin euron velka." Tätähän me olemme kuulleet täällä pitkin näiden viimeisten päivien, viikkojen aikana. (Eduskunnasta: Kahdeksan!) — Nostatte sen 8 miljardiin, mutta menköön 8 miljardia, kyllä se nyt tässä sopii ihan hyvin se 8 miljardiakin. — Te viittaatte sillä siihen velkaan, mitä edellinen hallitus joutui ottamaan viime vaiheessa. Aivan oikein, niin se hallitus teki. Se teki sen sen seurauksena, että maailmaa ja Eurooppaa ja Euroopassa erityisesti Suomea kohtasi tavattoman syvä äkillinen lama. Mutta kun oli hoidettu Suomen taloutta hyvin, Suomen valtiolla oli edellytys ottaa velkaa. Sitä otettiin ja sillä estettiin massatyöttömyys. Työttömyys ei juurikaan pahentunut tuon vaikean lähes 8 prosentin bruttokansantuotteen supistumisen aikana Suomessa. Se oli huikea saavutus. Ja huikea saavutus oli sekin, että Suomi ainoana, Luxemburgin ohella ainoana euromaana, kykeni huolehtimaan siitä, että me jok’ikinen vuosi 2000-luvulla olemme täyttäneet Emu-normit, kaikki ne Emu-normit, mitä meille euromaille on asetettu. (Kimmo Kivelä: Muutetaan sitä!) Se on aikamoinen saavutus.

Kun sitten hallituksen herrat kävelevät tuolla ja kulkevat tuolla maailmalla, he mielellään muistuttavat siitä, kuinka hyvin Suomen asioita on taakse jääneitten vuosien aikana hoidettu. He hyvin mielellään kertovat, että Suomi on ainoita, yksi niistä kolmesta kolmen A:n maasta. Aina silloin kun on kehumisen paikka, kyllä silloin löytyy lähihistoriasta se suoritus, jonka ansiosta tämä kaikki kehu voidaan kertoa. Mutta silloin kun sitten halutaan vähän roiskia, niin silloin otetaan se 7 tai 8 tai 9 miljardia euroa sieltä jostakin. No, tämä kuuluu tietysti politiikan kuvioihin, tämä.

Mutta, arvoisa puhemies, nyt ei olla enää siinä tilanteessa, missä oltiin 2008—2009, kun syvä lama kohtasi meitä Suomea. Nyt ollaan syvemmällä rakenteellisen hitaan kasvun kauden edessä, tai jo nyt siinä hitaan kasvun kaudessa, ja nyt pitäisi löytää uudet lääkkeet nopeasti siitä ylös.

Kysyntä maailmalla on hidasta ja heikosti kehittyvää. Suomen hintakilpailukyky on varsin heikko, ja työvoiman määrä vähenee Suomessa erittäin ripeää ja vahvaa tahtia. Tässä tilanteessa maan hallitukselta tarvittaisiin nyt ei vain pientä piiperrystä ja pieniä siirtoja periaatteella "sulle, mulle, jokaiselle jotain" — monet niistä pienistä siirroista ovat sinänsä ihan oikean sorttisia ja kannatettaviakin esityksiä — vaan myös niitä isoja ratkaisuja, joilla vastattaisiin niihin haasteisiin, jotka äsken tuossa mainitsin, mutta niitä ei tästä hallituksen kehyspaperista kyllä löydy.

Ihan pelkistäen sanon ne tärkeät ja isot asiat, missä muutoksia pitää saada aikaan.

Työpanoksen määrä näiden ratkaisujen jälkeen, mitä nyt on tehty, vähenee erittäin rajusti edessä olevien kymmenen vuoden aikana. Nämä toimet, mitä nyt on tehty, eivät meinaakaan riittää huolehtimaan siitä, että työpanos pysyisi ennallaan. On kyllä hehkutettu ja kehuttu, että tästä tulee tällainen ja tällainen hieno aikaansaannos, mutta totuus on se, että työpanoksen määrä vähenee.

Toinen tärkeä asia on työn tuottavuuden parantaminen — tai kokonaistuottavuuden, jolloin siinä on pääomaakin mukana, kokonaistuottavuuden parantaminen. Silloin kun hallitus leikkaa innovaatiorahoitusta 85 miljardilla nyt jo eksplisiittisesti ja vielä kenties lisää, koska on könttäsumma, missä sanotaan vielä lisäleikkauksia, tämä kaikki tarkoittaa, että toisin kuin ennen, kun näissä oloissa aina on pantu lisärahaa näihin tarpeisiin, nyt selvästi näitä rahoja leikataan.

Kolmas tärkeä asia on, että näissä oloissa pitäisi kyetä ei vain näihin t&k-tarpeisiin investoimaan vaan myöskin ihan tekemään reaalisia isoja investointeja niihin tuottaviin kohteisiin, joita Suomessa kyllä löytyy. Kaikissa näissä teot jäävät hallituksella tavattoman, tavattoman heikoiksi.

Millä edellytyksillä, millä eväillä ja miten tämä liittyisi näihin leikkaus- tai veronkorotustarpeisiin? Silloin jos työpanoksen lasku voidaan estää, jos tuottavuutta voidaan kasvattaa, jos näitä kahta asiaa kohentaa, niin näiden toimien seurauksena ei tarvita niin isoja leikkauksia, ei tarvita niin kovia veronkiristyksiä, mutta kun näihin asioihin ei rohjeta panostaa riittävästi, niin pelkään, että hallitus joutuu siihen tukeutumaan, mitä se täällä väläytti jossakin vaiheessa: uusiin leikkauksiin.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkinensa — kun aika kuluu — näissä oloissa pitäisi voida kerta kaikkiaan leikata tarpeettomimmasta kulutuksesta paljon enemmän kuin hallitus leikkaa, eikä vastaavasti siihen välttämättömimpään kulutukseen, mitä vaikkapa lapsiperheiden kannalta ruoka konsanaan on, sen tapaisiin asioihin, pitäisi leikkauksia kohdentaa.

Arvoisa puhemies! Pysyn kuuliaisena annettua aikaa kohtaan ja palaan ehkä sitten vielä myöhemmin kertaalleen tähän teemaan.


Janne Sankelo (kok):

Arvoisa puhemies! Hallitus on ottanut tavoitteekseen valtiontalouden tasapainottamisen mahdollisimman nopeassa aikataulussa. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta tehdyillä päätöksillä on otettu suuri harppaus oikeaan suuntaan. Jatkossa on tärkeä seurata maailmantalouden yleistä kehittymistä, ja meidän tulee myös kyetä reagoimaan sen mahdollisiin muutoksiin. Saatu sopu valtiontalouden kehyksistä osoittaa mielestäni Jyrki Kataisen hallitukselta hyvää toimintakykyä.

Tällä vaalikaudella otsikoihin ovat nousseet puolueiden erilaiset kynnyskysymykset. Nyt tehdyt ratkaisut osoittavat sen, että poliittisessa toiminnassa on joustavuutta reagoida tapahtuneisiin muutoksiin myös oman mukavuusalueen ulkopuolella.

Hallitus on päättänyt valtiontaloutta vahvistavista toimista lähes 5 miljardin euron edestä. Taloutta sopeutettaessa on kuitenkin aina varottava sitä, ettei säästetä ja veroteta niin, että toimeliaisuus ja aktiivisuus yhteiskunnassa lerpsahtavat. Uudet työpaikat ja talouskasvu ovat avainsanoja vaikeista ajoista selviämiseksi. Tätä toimintalinjaa hallituksen esitys mielestäni noudattaa. Teen muutamia huomioita kehyksen yksityiskohdista.

Valtioneuvoston selonteossa valtiontalouden kehyksistä vuosille 2013—16 todetaan, että puolustusvoimauudistus toteutetaan vuosina 2012—15 hallitusohjelman mukaisesti. Tavoitteena on Suomen puolustuskyvystä huolehtiminen ja pysyvien kustannussäästöjen aikaansaaminen. Tässä asiakohdassa on vielä kerran muistutettava siitä, että on tärkeä, että esitetyt varuskuntien lakkautusehdotukset tuovat todellisia, pysyviä säästöjä. On tärkeä, että ennen lopullisia hallinnollisia päätöksiä varmistutaan tehtyjen laskelmien paikkansapitävyydestä.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön osalta on huomioitava, että hallinnonala on ollut mukana säästötalkoissa jo etupainotteisesti, niin kuin päivän keskustelussakin todettiin. Pidän hankalana sitä, että kehyspäätökseen sisältyy esitys kansallisien tukien leikkaamisista vuosina 2015—16. Nyt on tärkeä, että noudatamme jo omaksuttua toimintalinjaa. Emme saa kansallisilla päätöksillä vaikeuttaa käytäviä cap-neuvotteluita, jotka ovat meille elintärkeitä maa- ja metsätalouden toimintaedellytyksien turvaamiseksi Suomessa.

Liikennehankkeiden osalta kehysriihi toi positiivisen asian Pohjanmaalle, joka on syytä tässä vielä erikseen toistaa. Laihian ohitus osana valtatie 3:a oli yksittäinen mutta merkittävä askel yhteysvälin Ylöjärvi—Vaasa kunnostamisessa ja kehittämisessä. Tie on yksi elinkeinoelämän valtaväyliä Suomessa. Sellaisia tarvitaan uutta kasvua haettaessa.

Arvoisa puhemies! Helsingin Sanomien kolumnissa kyseltiin tänään, mitä tehtäisiin loppu vaalikausi. Toimittajan näkemyksen mukaan hallituksen merkittävät isot päätökset on tehty. Näin varmaankin on siltä osin, että valtiontalouden sopeuttamispäätökset luovat vakautta suomalaiseen yhteiskuntaan. Ei Suomea kuitenkaan ole valmiiksi saatu näilläkään päätöksillä. Työ jatkuu.


Mikko Savola (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Sankelo toi aivan oikein puolustusvoimauudistuksessa olevat leikkaukset ja niiden vaikutukset esiin omassa puheenvuorossaan ja arvatenkin viittasi tähän Kauhavan lentosotakoulun tilanteeseen. Jos nyt käy niin, että tarkemmat laskelmat osoittavat, että Kauhavan lentosotakoulun lakkauttaminen tuleekin kalliimmaksi, onko edustaja Sankelo valmis silloin myös täällä salissa toimimaan niin, että mahdollisessa äänestyksessä antaa tukensa Kauhavan lentosotakoulun puolesta, koska aiemmissa keskusteluissa ja havainnoissa aina voi tehdä myös toisenlaisia havaintoja?


Janne Sankelo (kok):

Arvoisa puhemies! Edustaja Savola toi esille hyvin tärkeän asian, joka meillä Pohjanmaalla kovasti puhuttaa. Tilannehan on senkaltainen, että Kauhavan kaupunki on tehnyt vaihtoehtoiset laskelmat ja oikaisupyynnön Valtiontalouden tarkastusvirastolle. Tältä osin myös ministeri Urpilainen, joka oli Kauhavalla käymässä, toi esille sen näkemyksen, että on tarpeellista saada vastaus Valtiontalouden tarkastusvirastolta ennen lopullisia päätöksiä. Mielestäni tämä on aika perusteltu näkemys, minkä osalta on ihan järkevä edetä näin. Siltä osin olen tässä odottavalla kannalla, mitä Valtiontalouden tarkastusvirasto sanoo.

Puhujalistaan.


Sofia Vikman (kok):

Arvoisa puhemies! Ennakkoon vaikeaksi arvioidussa kehysriihessä päätökset syntyivät ennakoitua nopeammin, ja pääministeri Kataisen hallitus osoitti toimintakykynsä vaikeassa tilanteessa. Kuuden puolueen hallitus pystyi sopimaan asioista ja tekemään välttämättömiä ratkaisuja. Merkittävien leikkausten ja veronkorotusten lisäksi ratkaisu sisälsi huomattavia panostuksia erityisesti uuteen kasvuun ja nuorten työllisyyteen. Paketti on tasapainoinen kokonaisuus, jonka on määrä kääntää valtion velkasuhde hallitusohjelman mukaisesti lasku-uralle. Nyt tehdyn kehyspäätöksen jälkeen hallitus on tehnyt päätöksiä budjettisopeutuksesta, menojen supistamisesta ja verotulojen lisäyksistä yhteensä noin 5 miljardin euron edestä. Jos sekään ei vielä katkaise valtion velkakierrettä, edessä on lisää sopeutuksia hallitusohjelman niin sanotun perälautakirjauksen mukaisesti. Talouden on oltava kunnossa, jotta Suomi säilyy hyvinvointiyhteiskuntana myös tulevina vuosina.

Kuten kokoomus on aiemminkin todennut, numeroita keskeisempää on, että teemme sen, mitä vaaditaan, jotta emme elä tulevien sukupolvien kustannuksella. Kehysratkaisut on tehty oikeudenmukaisesti ajatellen eri osapuolia ja erityisesti ajatellen tulevia sukupolvia, joille on reilua taata edellytykset rakentaa omaa hyvinvointiaan ilman kohtuutonta velka- ja verotaakkaa.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta keskeistä on nyt luoda aitoa ja pysyvää uutta kasvua ja tukea suomalaista yrittäjyyttä myös säästötalkoiden keskellä. Hallituksen kehyspäätökseen sisältyy useita panostuksia kasvuun. Työpaikkoja luoville yrityksille tehdään verohelpotuksia, jotka otetaan käyttöön jo vuoden 2013 aikana. Erityinen verovähennys otetaan käyttöön tutkimus- ja kehitystyötä tekevien työntekijöiden palkkaukseen. Investointeihin kannustetaan tuplaamalla väliaikaisesti investointien poisto-oikeus. Myös kasvuyrityksiin sijoittamista, eli niin sanottuja bisnesenkeleitä, kannustetaan erityisellä verohelpotuksella, jossa puolet sijoitetusta summasta voi vähentää heti saman vuoden pääomatulojen verotuksessa. Myös pääomasijoitusten hankintameno-olettamaan tehdään investointeja edistävä väliaikainen kannustin, eli sijoituksesta saatua mahdollista voittoa verotetaan väliaikaisesti kevyemmin. Nämä hyvät päätökset ovat merkittäviä askelia oikeaan suuntaan. On kuitenkin todettava, että uuden kasvun luomisessa meillä on vielä työsarkaa jäljellä, jotta Suomi on tulevaisuudessa yhä kannustavampi yhteiskunta. Hyvinvointi tehdään työllä, ja toivo syntyy kannustavuudesta ja siitä, että ahkeruudesta palkitaan aina.

Arvoisa puhemies! Iloitsen siitä, että hallitus panostaa työllisyyteen ja kohdistaa katseensa erityisesti nuoriin. Velkaantumisen taittaminen edellyttää paitsi uutta talouskasvua, myös työllisyyttä. Kun työllisten määrä kasvaa, verotulot kasvavat ja esimerkiksi työttömyysmenot pienenevät. Väestömme ikääntyessä ja huoltosuhteemme muuttuessa poikkeuksellisen epäedulliseksi meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta pysyvästi työelämän ulkopuolelle. Työurien pidentämisen näkökulmasta nuorison työllisyyden edistämiseen ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn kannattaa satsata. Hallitusohjelmassa sovittu nuorten yhteiskuntatakuu saa nyt kehysriihen päätösten myötä merkittäviä lisäpanostuksia. Sekä oppisopimuskoulutuksen että ammatillisen koulutuksen tarjontaa lisätään.

Kehysriihessä sovittiin koulutuksellisista lisäpanoksista, joilla toteutetaan yhteiskuntatakuun ohessa väliaikainen nuorten aikuisten osaamisohjelma. Sen tavoitteena on mahdollistaa toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaminen niille alle 30-vuotiaille pelkän perusasteen varassa tai sitä ilman oleville, jotka ennen takuun voimaantuloa ovat jääneet vaille toisen asteen tutkintoa ja opiskelupaikkaa. Lisäksi työttömille nuorille suunnattuihin työharjoittelupaikkoihin ja työpajoihin panostetaan.

Olen pidemmän aikaa puhunut sen puolesta, että yleisen työllisyyspolitiikan painopistettä siirrettäisiin nimenomaan nuorten nopeaan aktivointiin. Nyt näin tapahtuu. Keskimääräisen työttömyysjakson keston lyhentäminen vähentää valtion menoja 26 miljoonaa euroa päivässä. Vaikutus on suurimmillaan nuorten työttömien kohdalta, joiden osalta työttömyyden pitkittyminen johtaa suuriin välillisiin kustannuksiin.

Kaiken kaikkiaan hallituksen erityissatsaus nuoriin uuden kasvun ohella on satsaus tulevaisuuteen ja työn ensisijaisuuden periaatteen edistämiseen nuorten elämässä.


Eeva-Johanna Eloranta (sd):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan kevätistuntokauden ehkäpä tärkeimpänä asiana on ollut vastikään pidetty kehysriihi, jossa linjattiin hallituksen tulevaa talouspolitiikkaa. Syynä sopeutustoimiin on valtionvelan huolestuttava määrä ja viennistä riippuvaisen kansantaloutemme kauppataseen putoaminen loppuvuonna pakkaselle viennin kutistuessa. Rahaa siis kulkee Suomesta pois enemmän kuin sitä tänne tulee ja velkaakin on liikaa. Menosupistuksina veronkorotuksiin on näin ollen nyt ollut pakko turvautua. Lisähaastetta tähän tuo työttömyys ja toisaalta liian lyhyet työurat väestön ikääntymiskehitykseen nähden.

Melkeinpä henkeä pidätellen monet noita kehysriihen ratkaisuja odottivat. Tuloksiin voimme oikeudenmukaisuuden näkökulmasta olla kuitenkin tyytyväisiä. Velkaantuminen pysäytetään, mutta kasvua ja työllisyyttä tuetaan. Varsin ainutlaatuista on, että tuloeroja pystytään pienentämään samaan aikaan, kun taloutta kiristetään. Suunta on siis tärkeä. Nyt eivät tuloerot kasva niin kuin yleensä käy talouden kiristyessä, vaan tärkeät työllisyyden edistämisen ja oikeudenmukaisuuden arvot näkyvät ratkaisuissa. Enemmistö uusista veroista kerätään muista kuin tasaveroista, vaikka yleistä arvonlisäveroa jouduttiinkin vielä vaikeampien säästöjen uhalla 1 prosentilla nostamaan. Ansiotuloverotusta kiristetään ensi kertaa pitkään aikaan. Tämä on hyvä asia, sillä progressiivisena veroja ansiotulovero on oikeudenmukainen vero, koska se määrittyy tulojen eli maksukyvyn mukaan.

Arvoisa puhemies! On hienoa, että kehysriihen supistukset eivät koske myöskään sosiaaliturvaan, vaan menosäästöt tehdään sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Päinvastoin kaikista heikoimmassa asemassa olevien asema turvataan ja jopa parannetaan muun muassa poistamalla työmarkkinatuen tarveharkinta, mikä on ollut ainakin meillä sosialidemokraateilla pitkäaikainen tavoite. Valtiovarainministeri Urpilaisen esitys kaikkein suurituloisimpien eli yli 100 000 euroa tienaavien solidaarisuusverosta toteutetaan. Myös suurimpien eli yli miljoonan eurojen perintöjen vero nousee ja tarpeettomia veroetuja karsitaan. Vaikka nämä toimet eivät valtion taloutta yksin pelastakaan, on niillä suuri merkitys yleisen oikeustajun ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta näinä vaikeina aikoina. Voisi sanoa, ettei vuosiin ole tehty näin solidaarista veroratkaisua. On todella hyvä saavutus, että vaikeasta taloustilanteesta riippumatta tuloerot pienenevät. Yleensähän vastaavanlaisessa tilanteessa on käynyt juuri päinvastoin.

Kehysriihen ohessa laadittiin myös ylimääräinen lisätalousarvio elikkä täsmäelvytyspaketti, jossa muun muassa yksi kaikkein tärkeimmistä tämän hallituskauden hankkeista, elikkä nuorten yhteiskuntatakuu, sai ylimääräiset 52 miljoonaa euroa. Varsinaissuomalaisena voi olla erityisen tyytyväinen valtatie 8:n elvytyspaketissa saamasta rahoituksesta, jota olemme todella todella pitkään odottaneet. Nyt sen ihan viime tingassa saimme ennen näiden selvitysten vanhenemista. (Ari Jalonen: Mutta ei maaliin asti!) Nyt saamme tämän tärkeän tiehankkeemme vihdoin eteenpäin. (Ari Jalonen: Hyvä, askel kerrallaan!)

Arvoisa puhemies! Myös rakentavaa kritiikkiä tai hienosäätöä voinee hieman esittää. Yhteen asiaan kehyspäätöksessä toivoisinkin uudelleenharkintaa. Kehysbudjetin ehdotus nimittäin heikentää kansalaisjärjestöjen elikkä sen kuuluisan kolmannen sektorin toimintakykyä ja mahdollisuuksia ihmisten auttamiseen, sillä kehyskauden 2013—2016 lopulla aiotaan siirtää 30 miljoonaa euroa Raha-automaattiyhdistyksen tuotoista pysyvästi muihin tarkoituksiin kuin sosiaali- ja terveysjärjestöjen auttamistyöhön. Tämä siitä huolimatta, että Ray:n tuotto on lain mukaan tarkoitettu nimenomaan kansalaisjärjestöjen yleishyödylliseen työhön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Jos kehyspäätöksen määrärahasiirto toteutetaan, vaarantuu tämä tehtävä. Tulee muistaa, että järjestöillä on tärkeä rooli esimerkiksi vakavasti sairastuneiden keskinäisen vertaistuen tuottamisessa, lasten leiritoiminnassa ja erilaisten matalan kynnyksen osallistumismahdollisuuksien tarjoamisessa ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Tämän järjestömaailman kovin hyvin tunnen pitkän työkokemukseni ansiosta järjestöalalla. Kehyspäätöksen mittakaavassa summat ovat pieniä, mutta ne ovat sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnalle merkittäviä. 30 miljoonaa euroa on jopa 10 prosenttia Ray:n järjestöille jakamasta avustussummasta. Tämä päätös heikentääkin voimavaroja juuri sieltä, missä ongelmia voidaan ehkäistä ja antaa välitöntä apua. Näin ollen toivonkin, että juuri tätä pientä asiaa harkitaan tässä muuten hyvässä kokonaisuudessa vielä kerran uudelleen ja tämä verrattain pieni summa saa jäädä yleishyödylliseen tarkoitukseen, järjestöjen ennalta ehkäisevään työhön.


Jussi Niinistö (ps):

Arvoisa puhemies! Vaikka Suomen kansantalous on kohtuullisessa kunnossa, on julkisen talouden tulevaisuudesta aihetta kantaa huolta muun muassa väestön ikääntymisen ja valtion velkaantumisen takia, varsinkin nyt, kun olemme siirtymässä hitaamman taloudellisen kasvun aikaan.

Hallituksen tavoitteena on kääntää valtion velkasuhde laskuun vaalikauden loppuun mennessä. Hallitusohjelmassa määritelty ja nyt käsiteltävänä olevassa kehyspäätöksessä vahvistettu tavoite on ymmärrettävä, sillä yksistään valtionvelan korkomenoihin uppoaa kehyskaudella 2013—2016 arviolta 2,9 miljardia euroa vuodessa eli suurin piirtein nykyisen puolustusbudjettimme verran. Velkakierteen pysäyttämisen tuleekin olla talouspolitiikkamme päämäärä. Tästä olemme oppositiossa yhtä mieltä. Kreikan tie ei ole meidän tiemme. Sen sijaan siitä, ovatko hallituksen kaikki toimet tavoitteen saavuttamiseksi sosiaalisesti oikeudenmukaisia, olemme perustellusti eri mieltä.

Kaikkien arvonlisäveron verokantojen nosto 1 prosenttiyksiköllä tuo valtion kassaan sievoisen summan, arviolta 900 miljoonaa euroa. Arvonlisävero on kuitenkin tasavero. Sen korotus osuu yhtä lailla niin köyhiin kuin rikkaisiin. Ennen eduskuntavaaleja vasemmistopuolueet aktiivisesti kiivailivat tämänkaltaisten tasaverojen nostoa vastaan — kaikkein pontevimmin SDP:n puheenjohtaja Jutta "Jyrkkä ei" Urpilainen — mutta hallituksessa linja on muuttunut. Takkia käännetään, kun vastuuta kannetaan. Näinhän se vanhojen puolueiden tuttu toimintatapa vaalilupausten suhteen menee.

Perussuomalaisten linjana on, että veroja tulee kantaa maksukyvyn mukaan. Tätä mieltä olimme ennen vaaleja, tätä mieltä olemme vaalien jälkeen. Toki kompromisseja tulee osata tehdä. Esimerkiksi arvonlisäverokorotuksen ulkopuolelle olisi voinut jättää vähintäänkin elintarvikkeet ja lääkkeet, mutta nyt hallitus sysää köyhät ja sairaat eturintamaan taloustilanteen korjaajiksi, ja lapsilisien indeksikorotukset jäädytetään. Nämä ovat arvovalintoja, huonoja sellaisia.

Arvoisa puhemies! Kunnilla on liikaa velvoitteita. Kehyspäätös kuristaa kuntataloutta entisestään. Valtionosuuksista leikkaaminen heikentää peruspalveluita. Taas iskee hallituksen leikkuri pienituloisiin, jotka kuntien peruspalveluja eniten käyttävät. Valtionosuusleikkausten myötä monet kunnat myös velkaantuvat, ja monet kunnat nostavat kunnallisveroa, taksoja ja maksuja. Jälleen osuu leikkuri pienituloisiin. Tämä ei ole sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa, semminkin kun hallitus samaan aikaan sitoo käsittämättömiä summia huonosti talouttaan hoitaneiden hulivili-euromaiden tukemiseen.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa puolustusmenoista päätettiin leikata kaikista hallinnonaloista eniten. Tämäkään ei riittänyt Kataisen hallitukselle. Kehyspäätöksessä puolustusministeriölle sälytetään 27 miljoonan euron lisäsäästöt, jotka kohdistuvat kriisinhallintamenoihin ja vuoden 2015 puolustusmateriaalihankintojen indeksikorotukseen.

Kriisinhallinnasta karsimista voidaan pitää oikein priorisoituna. Perussuomalaisia on kuultu, se on hyvä. Mutta oman maan puolustamiseen, etenkin reserviläisten kertausharjoituksiin, olisi ehdottomasti pitänyt osoittaa lisärahoitusta. Kyse ei ole suurista summista. Ne olisi voitu ottaa esimerkiksi kehitysavusta, jonka suhteen hallitus ei ole riittävän vakavasti huomioinut velkakierteen pysäyttämistavoitetta. Lainarahalla annettu kehitysapu ei ole kestävällä pohjalla.

Hallitus suhtautuu kevytmielisesti sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen, joiden takaamisen pitäisi olla valtiovallan tärkeimpiä tehtäviä. Poliisille tarjotaan alimitoitettuja resursseja, ja puolustusvoimia suorastaan kuritetaan. Kehyskaudella toteutettava puolustusvoimauudistus on suuri leikkausohjelma, jolla hallitus heikentää koko maan puolustuskykyä samalla kyseenalaistaen koko puolustusratkaisumme — unohtamatta tässäkään yhteydessä hallituksen läpi runnomaa kallista ja sotilaallisesti järjetöntä jalkaväkimiinakieltoa Ottawan sopimusta, joka astuu voimaan heinäkuussa. Puolustuksellemme tärkeät miinat on pääosin hävitetty tällä kehyskaudella. Näin vastuuttomasti toimii hallitus, jota johtaa aiemmin maanpuolustusmyönteisenä pidetty kokoomuspuolue.

Arvoisa puhemies! Hallitus on kehunut kehyspäätöstään oikeudenmukaiseksi kompromissiksi, vaikka todellisuudessa kokoomus on tarjonnut kumppaneilleen kylmää kyytiä. Oikeudenmukaisuutta löytyy lähinnä niistä osioista, jotka hallitus näkyy omaksuneen perussuomalaisten vaihtoehtobudjetista, kuten niin sanottuun solidaarisuus- eli Wahlroos-veroon, nuorisotyöttömyyden torjuntaan, tutkimus- ja kehitysverotukeen sekä ratainvestointeihin liittyvistä esityksistä. Myös sotiemme veteraanien etuisuuksiin tehtävät muutokset ovat oikeansuuntaisia, mutta riittämättömiä.


Juho Eerola (ps):

Arvoisa puhemies! Täällä muistaakseni ainakin edustaja Kauma kokoomuksesta ja muutamat muutkin — edustaja Niinistökin tuossa hetki sitten — mainitsivat, että Kreikan tie ei tule olemaan Suomen tie. Tämä on ihan totta, ei pidä ollakaan. Nyt pitää huomioida se, että jos Suomi todellakin jatkaa näiden Etelä-Euroopan maiden kuralla olevien talouksien tukemista, niin kuin se on tehnyt hyvin pitkään, jo kaksi vuotta, joutuvat suomalaiset lopulta tämän kaiken maksumiehiksi.

Hallituksen viimeaikaisista reaktioista voi mielestäni päätellä, että nyt on olemassa se vaara, että nämä takaukset muuttuvat konkretiaksi jo tällä kehyskaudella. Eli nyt jos lasketaan, naitetaan yhteen EVM ja ERVV, niin takausvastuut sen jälkeen alkavat olla 50 miljardin luokkaa, joka on suunnilleen saman verran kuin meidän vuosittainen budjettimme. Tästä seuraa verotuksen kiristymistä ja hyvinvointipalveluitten leikkauksia. Toisin sanoen nämä menoleikkaukset ja kiristykset, joista tässä on tänään ja eilen paljolti puhuttu, johtuvat hyvin pitkälti tästä meidän kelvottomasta, huonosta europolitiikastamme.

Ehkä kaikkein pahin kiristys on tämä arvonlisäveron nostaminen. Ymmärrän sen sikäli ihan erittäin hyvin, että tämä on semmoinen veromuoto, millä saadaan kerättyä kaikkein eniten rahaa hyvin helposti. Mutta mitä se tarkoittaa sitten kuluttajille: sehän tarkoittaa hintojen nousua. Ja tämähän — mikä on kaikkein törkeintä siinä, että nyt alvia nostetaan — on täysin vastoin demareitten ja vasemmistoliiton vaalilupauksia. Tuli tasavero, vaikka oli sanottu, ettei sitä hyväksytä. Täällä ainakin edustaja Kiljunen muistaakseni aikaisemmin päivällä sieltä samasta vaalipiiristä jopa myönsi, että tämä on kaikkein kurjin juttu, että alvia jouduttiin nostamaan, ja myöskin tämä, että lapsiperheitä rangaistaan sillä, että jäädytetään nämä lapsilisät. On hienoa, että siellä on muutamia kansanedustajia, jotka tämän ovat tunnustaneet.

Sitten hallitus on kovasti mainostanut tätä solidaarisuusveroa, josta jotkut saattaisivat sanoa, että se on osittain kopioitu tai jopa ehkä aika täydellisestikin kopioitu, vaihdettu vain nimi: perussuomalaisilla oli Wahlroos-veron nimellä tunnettu vero, niin että pikkasen muutettiin kehyksiä siinä ympärillä. Mutta nyt, mitä viestejä on tullut ja kuulunut, tämä kovasti mainostettu solidaarisuusvero kuihtuu johonkin 1:een tai 2:een prosenttiin. Se ei ole ollenkaan käytännössä mitään, jos vuositulot ovat sitä luokkaa kuin vaikkapa tällä äsken mainitulla Wahlroosilla.

Mitä sitten tänään kuultiin täällä kyselytunnilla aikaisemmin: oli puheena omaishoito ja siihen vaaditut ja toivotut muutokset, ja oli sääli kuulla, että siihen ei tulla tekemään niitä riittäviä muutoksia, jotka olisi aiheellista nyt tehdä. Mikä itseäni on huolettanut eniten — kun olen tällainen poropeukalo, että en hirveästi mitään remonttia osaa tehdä ja olen käyttänyt hyväkseni tätä aikaisemman hallituksen yllättävän hyvää päätöstä tästä kotitalousvähennyksestä — on se, että nämä heikennykset, jotka siihen tulevat, lisäävät harmaata taloutta ja vähentävät ja heikentävät pienyrittäjien asemaa eli loppujen lopuksi heikentävät sitä verokertymää, mikä on tarkoitus saada. Eli toisin sanoen taas tämä vanha kuvio, joka hölmöläisilläkin oli, että kun leikataan toisesta päästä peittoa, niin sitten toisesta päästä se taas kasvaa jnp., niin että siitä ei loppujen lopuksi mitään konkreettista hyötyä tule.

Mutta jotta nyt ei ihan paha mieli hallitukselle pelkästään tulisi, niin jotain hyvääkin sanottavaa on. Mainitsen tämän nuorten yhteiskuntatakuun, ja siitä kiitokset ministeri Ihalaiselle, samoin kuin nämä pk-yritysten saamat tutkimus- ja kehitystuet, joita on tulossa. Ne ovat mielestäni askel ihan oikeaan suuntaan. Samaten sitten oikein erityisesti haluan kiittää Kaakkois-Suomea koskettavista ja elinkeinoelämää tukevista liikenneratkaisuista, E18-tie jnp. Se on erinomainen saavutus ja hyvä asia. Toivottavasti nämä tieliikennelinjaukset tulevat jatkumaan myös Haminan ja Taavetin väliselle tieosuudelle asti.


Sanni Grahn-Laasonen (kok):

Arvoisa puhemies! Kahden päivän keskustelu osoittaa, että loppujen lopuksi olemme eduskunnassa melkoisen yksimielisiä varsinkin sopeutuksen tasosta ja määrästä, ja osittain tuntuu, että myöskin kohdennuksista ja arvovalinnoista, sillä täällä ei runsaammin vaihtoehtoja ole kahden päivän aikana kuultu. On sanottu monta kertaa, että vaihtoehdot sitten myöhemmin esitetään, mutta jos nähdään, että on kovasti vikaa näissä pohjaesityksissä, niin olisi tietysti olettanut, että olisi sitten heti tullut mieleen joitain omiakin vaihtoehtoja. Täällä on jopa sanottu tänäänkin, että on toteutettu milloin keskustan ja milloin perussuomalaisten vaaliohjelmaa, ja jos näin on ollut, niin sehän on tietysti kannaltanne pelkästään positiivinen asia, ja olisi toivonut ja olettanutkin, että se olisi poikinut vähän runsaamminkin kiitoksia hallitukselle hyvistä toimista.

Arvoisa puhemies! Pääministerin tämän päivän puheesta jäi päähän soimaan sellainen hieno ajatus, että annetaan hyvien asioiden tapahtua. Hallitukselle kiitos erityisesti kasvun tukemiseen tähtäävästä hienosta paketista. Se osoittaa, että hallitus tahtoo nostaa Suomen tästä ahtaasta taloustilanteesta kuiville. Näitä peräänkuulutettuja hyviä asioita tapahtuu, jos ilmapiiri on yhteiskunnassamme kannustava ja ihmiset saavat yrittää onnistua, yrittää tehdä parhaansa, yrittää tehdä rahaa laillisella yritystoiminnalla tai etenemällä vastuullisiin työtehtäviin noin esimerkiksi.

Nyt kun tilaisuuden sain, niin tekee mieli hiukan palata eilisiin keskusteluihin. Jäi kaivamaan sellainen ilmapiiri, jossa hehkutellaan sitä, että se on oikeudenmukaisuutta, kun palkkatyötä päästään verottamaan tiukemmin. Tiedän, että joskus, esimerkiksi juuri nyt, sellaisiakin kiristyksiä on tehtävä hyvinvointivaltion palvelujen turvaamiseksi, mutta minusta ei ole mikään itsetarkoituksellinen itsetyytyväisyyden aihe, että päästään verottamaan kovemmin parempituloisia, ihan kuin näille ihmisille pitäisi jotenkin kostaa se, että he tekevät paljon työtä ja ottavat harteilleen sellaista vastuuta, josta joku on valmis maksamaan. Tämä ei ollut kritiikkinä sinällään tarkoitettu kenellekään erityisesti vaan kaikille tasapuolisesti, eli toivoisin, että me pääsisimme suomalaisessa yhteiskunnassa eteenpäin tällaisesta kaunan ja kateuden ajattelusta ja vertauksista, olipa se sitten Wahlroos-vero vai solidaarisuusvero tai mitä ikinä. Tarvitaan mielestäni enemmänkin keskustelua siitä, miten me saisimme enemmän ihmisiä yrittämään joko tosiaan tekemällä palkkatuloja ahkeruuden ja osaamisen kautta tai sitten yrittäjyyden kautta.

Nämä sopeutukset, joita tässä kehyspäätöksessä on tehty, ovat mittakaavaltaan suuret ja tulevat tekemään silloin voimaan astuessaan vielä kipeää monta kertaa, mutta ne katkaisevat Suomen velkaantumiskierteen, ja se on pääasia. Tehdyt ratkaisut toivon mukaan palauttavat luottamuksen Suomen talouden kestävyyteen myöskin rajojemme ulkopuolella katsottuna ja myös Suomen hallituksen kykyyn tehdä päätöksiä.

Olen erittäin iloinen nuorisotyöttömyyden ja nuorten syrjäytymisen hoitoon hallituksen kehysriihessä löytyneistä lisämiljoonista. Nyt on meneillään sellainen tekemisen meininki, että kaikki voitava tehdään nuorten syrjäytymisen torjumiseksi ja kadotettujen nuorten löytämiseksi takaisin työelämän piiriin. Se on paitsi inhimillisesti oikein myös tärkeää siksi, että meillä tulevaisuudessa olisi työkykyisiä työntekijöitä tekemään pidempiä työuria, joista paljon puhumme, ja tässä yhteydessä sopii vedota, että myöskin kaupanalan kesäharjoitteluihin saadaan ratkaisu tulevien päivien aikana. Toivottavasti ministeri Ihalainen tekee asian eteen paljon töitä.

Kaksi yksittäistä pientä nostoa kehyspäätöksistä. Poliisien määrärahojen turvaaminen oli erittäin tärkeä päätös, jossa on kyse ihmisten turvallisuudentunteesta ja myöskin jonkinlaisista yhteiskunnan moraalikysymyksistä siinä, että meillä halutaan myöskin valvoa sitä, että lakia ja järjestystä noudatetaan.

Hallitusta voidaan kiittää myöskin siitä, että lasten kotihoidon tuen kestoon ei koskettu. Alkujaan koko kohussa oli mitä ilmeisimmin siis paljon meteliä tyhjästä, kun kukaan ei ole esittänyt kotihoidon tuen keston leikkaamista, mutta sellainen huhu pääsi valloilleen, ja nyt se on sitten osoitettu turhaksi. Lapsiperheillä tulee olla jatkossakin valinnanvapautta siinä, miten lastenhoito järjestetään.

Arvoisa puhemies! Suomi on keskiarvoissa hyvin menestynyt maa. Olemme onnellisia täällä, tilastojen mukaan taloudellisesti hyvin pärjääviä, meillä on hyvä koulujärjestelmä, hyvin mittauksissa menestyvät oppilaat, mittareita paljon lisääkin. Sitten on paljon niitä epäkiitollisempiakin palkintosijoja. Puoli miljoonaa suomalaista käyttää hyvinvointipillereitä, joita masennuslääkkeiksikin kutsutaan, ja meillä on korkeat työkyvyttömyyslukemat ja niin edelleen. Jostain syystä hyvinvoinnin määrä ei ole kasvanut, vaikka meillä käytetään merkittäviä summia tulonsiirtoja hyvinvointipalveluihin. Talouden tiukkoina aikoina olisikin nyt hyvä hetki käydä läpi, mitä milläkin rahalla saa ja mikä on oikeasti tärkeää. Energiaa tulee käyttää paljon rakenteelliseen uudistamiseen — ja mieluummin tulevaisuudessa niin, että eniten tarvitseville olisi riittävästi mieluummin, kuin että kaikille vähän mutta ei kenellekään tarpeeksi.


Kimmo Kivelä (ps):

Arvoisa herra puhemies! Pelien kuninkaasta jalkapallosta usein sanotaan, että parhaat pelaajat ovat katsomossa. Katsomosta on hyvä huudella, miten palloa tulisi liikutella ja saattaa vastustajan verkkoon. Sellainen ei ole oikeaa oppositiopolitiikkaa, että huudetaan katsomosta ja sanotaan, että väärin sammutettu. Parhaimmillaan oppositiopolitiikka on sitä, että hallitus huomioi opposition tavoitteet ja ne tulevat hallituksen esityksinä ainakin jollain tavoin ja jossakin muodossa hyväksytyiksi. Mutta opposition tehtävä demokratiassa on aina osoittaa rakentavaa kritiikkiä, kyseenalaistaa ja tuoda omat vaihtoehtonsa. (Timo Heinonen: Missä ne vaihtoehdot ovat?) — Tuon kolme asiaa, joihin haluan nyt kiinnittää huomiota.

Ensimmäiseksi valtion työnantajapolitiikka kehyksen puitteissa. Puhutaan kauniisti etätyön mahdollisuuksista. Silti naisvaltaisilta aloilta — esimerkiksi Väestörekisterikeskus on tässä yksi esimerkki — karsitaan töitä, jotka voitaisiin maakunnassa hoitaa jopa etätyönä, mutta ei muuta kuin keskitetään työtehtäviä asutuskeskuksiin.

Toiseksi tuon yliopistokysymykset. Eilen hallituspuolueen edustaja jubileerasi täällä, että meillä on tulevaisuudessa, kun yliopistouudistus on toteutettu, maailman tehokkain ja paras yliopistoverkosto. Kun pari vuotta sitten yliopistolakia hyväksyttiin, kansalaiskeskustelussa perustellusti tuotiin esille huolestunut kysymys, tuhotaanko markkinavoimien bisnesajattelun ja tehokkuusvaatimuksien alle vanha humboldtilainen sivistysyliopistoajatus. Jäljet tuntuvat suorastaan pelottavilta. Tehokkuuden nimissä vaaditaan nopeaa valmistumista — siitä on tullut kuin mantra, jota hoetaan. Ei ajatella laisinkaan sitä, että akateemiset opiskeluvuodet voisivat olla mitä hedelmällisimpiä henkiseen kasvuun, ihmisenä kasvamiseen ja kehittymiseen. Jos itseisarvona ja ensisijaisena tavoitteena on vain valmistua nopeasti, yhteiskunta on täynnänsä tiedollisia jättiläisiä, jotka ovat ihmisenä jääneet kehityksessä hyvin keskenkasvuisiksi. Tällaisilleko voimille me haluaisimme rakentaa yhteiskuntamme tulevaisuuden?

Kolmanneksi haluan tuoda esiin uudistukset, joita säästöjen ja tehokkuuden nimissä halutaan tuoda esiin ja jotka kääntyvät usein itseään vastaan. Nyt tämä aikaisemmin viljelty sanahirviö, valtion tuottavuusohjelma, on korvattu uudella käsitehirviöllä, ja jälleen tuntuu siltä, että se on kaikesta huolimatta kaikkea muuta kuin osoitus inhimillisestä, ihmiskasvoisesta työnantajapolitiikasta ja vastuullisesta asioidenhoidosta. Toinen esimerkki on turvajärjestelmien uusi kenttäjohtamisjärjestelmä, joka hankitaan vuosien 12 ja 16 välisenä aikana. Muodostuuko tästä uusi Virve-viranomaisverkko, joka ei vieläkään oikein toimi kunnolla, eikä sitä ole jalkautettu riittävästi? Luodaanko päälle uusi, toinen vaillinaisesti toimiva järjestelmä?

Herra puhemies! Pääministeri tänään puhui plussummapelistä. Hän viittasi talouden grand old manin, Gustav von Hertzenin, termiin, mutta tämä kehys sisältää paljon tekijöitä, joissa väistämättä toiset voittavat ja toisten osa on olla hävinneiden joukossa.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kivelä puhui rakentavasta kritiikistä. Hänen puheensa oli kuitenkin aika lailla vain kauniita sanoja. Te, arvoisa edustaja Kivelä, ja teidän puolueenne perussuomalaiset ette ole kertoneet vaihtoehtoanne säästötoimenpiteiksi. Mitä veroja te olette valmiita korottamaan? Oletteko te valmiita mitään leikkaamaan? Kelpaako alvi, kelpaako työn verotuksen nostaminen, työurien pidentäminen? Vai onko perussuomalaisten linja vain se, että Dragsvikin ajojahti ja lopettaminen tämän maan pelastaa? Vai onko teidän linjanne se, että eletään velaksi, lapsiemme velaksi? Näyttää siltä, että teillä ei ole mitään muita kuin kauniita sanoja esittää täällä salissa ja toreilla, ja näyttää siltä, että gallupluvutkin menevät sen mukaan alaspäin. Eivät tyhjät sanat tätä maata kanna.

Arvoisat edustajat, minä luulen, että laajempaan debattiin nyt ei ole aihetta, mutta kun edustaja Kivelä mainittiin nimeltä, niin annetaan hänelle vastauspuheenvuoro.


Kimmo Kivelä (ps):

Kiitos, herra puhemies! En halua pilata kenenkään yötä sillä, että ruvetaan öisiä esitelmiä täällä pitämään.

Edustaja Heinosen olisi kannattanut lukea meidän vaihtoehtobudjettimme. Se sisälsi muun muassa Wahlroos-veron, rikkaiden veron. Arvonlisäveroa me emme halua korottaa. Me vaadimme tarkkaa taloutta, Kreikka-sitoumukset uusiksi — näillä asioilla me saamme jo säästöjä aikaiseksi — kehitysyhteistyöremonttia. Asioita on paljon, pienistä puroista rakentuvat säästöt, mutta minun mielestäni nyt ei ole oikea hetki tätä keskustelua jatkaa.

Turha väittää, että kannatuksemme olisi alentunut. Muistakaamme Urpo Leppäsen kuolemattomat sanat "gallupit eivät äänestä". Kansalla on edelleen kuitenkin äänestämisen salaisuus ja vapaus kopissa.

Mennään puhujalistaan. Edustaja Heinonen, teillä on puheenvuoro kohta tulossa. Voitte palata tähän tematiikkaan silloin, jos haluatte. Seuraavan puheenvuoron käyttää edustaja Hongisto.


Reijo Hongisto (ps):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Urpilainen totesi puheessaan, että Suomessa tarvitaan kaikki käsivarret töihin. Tämä on hyvin sanottu ja hyvin todettu. Meillä on käsivarsia työssä ja ilman työtä. Ilman työtä olevien käsivarsien on työtä saadakseen matkattava usein kymmeniä kilometrejä, sillä muistamani mukaan työssäkäyntialue on nyt 80 kilometriä. Monille päivittäinen työmatka on vieläkin pitempi. Maaseudulla ei juuri ole julkista liikennettä, joten töihin on kuljettava omalla autolla. Kehyskirjasta käy ilmi, että hallitus ei kovin lämpimin ajatuksin huomioi omalla autollaan työmatkaansa tekevää työntekijää, koska autoilusta tehdään entistä kalliimpaa ja työmatkaansa joutuu tekemään entistä huonommilla teillä: Hallitus on korottamassa liikennepolttoaineverotusta 125 miljoonalla eurolla vuonna 2014, työmatkaan ajettujen kilometrien korvauksia alennetaan, ajoneuvoverotusta kiristetään. Vuonna 2014 perusväylänpidon rahoitusta vähennetään 11 miljoonaa euroa ja vuodesta 2015 lukien jo 22 miljoonaa euroa. Yksityisten teiden kunnossapitoon ja parantamiseen tarkoitettua valtionapua supistetaan vuodesta 2014 alkaen noin 3 miljoonaa euroa. Sivukylien soratiet alkavat näin kelirikkoaikaan olla jo sellaisessa kunnossa, että varsinkin varttuneimmilta työmatkaajilta putoavat hampaat suusta, vaikka autossa olisi parempikin jousitus.

Oikeusministeriön kohdalta on todettava, että hallitus haluaa vähentää hovi- ja hallinto-oikeuksia. Hallituksen tavoitteena on lisätä avolaitospaikkojen määrää niin, että suunnittelukauden lopussa 35 prosenttia kaikista vankipaikoista on avolaitospaikkoja. Eräiden oikeusoppineiden mukaan oikeudenvastaisesta teosta tuomioistuimen langettamalla rangaistuksella tavoitellaan vähintään kahdenlaista vaikutusta, nimittäin yleis- ja erityisestävää vaikutusta. Erityisestävällä vaikutuksella tarkoitetaan sitä, että rikoksen tehnyt henkilö eristetään yhteiskunnasta laitokseen, jota kutsutaan vankilaksi. Kun näin käy, hän ei pääse jatkamaan rikollista toimintaansa, ainakaan sinä aikana, kun hän on vankilassa. Yleisestävällä vaikutuksella tarkoitetaan sitä, että kun rikoksen tehnyt henkilö joutuu vankilaan kärsimään rangaistustaan, niin tämä rangaistus ja vankilaan joutuminen toimii ikään kuin pelotteena ja sitä kautta estää taikka ainakin vähentää muiden halua ryhtyä oikeudenloukkauksiin. Kun oikeuden istuntopaikkoja vähennetään, ruuhkautuvat jäljelle jääneet istuimet ja teon oikeuskäsittely viivästyy, ja kun vielä vankiloista tehdään avolaitoksia, niin rangaistuksen merkitys hämärtyy. Arvoisa herra puhemies! Minä kysyn: kenen etu tämä on?

Hallitus kurmoottaa myös sisäministeriötä, sillä ministeriön säästövelvoite on noin 10 miljoonaa euroa. Poliisin on toteutettava säästötoimet, jotka alentavat menoja 35 miljoonaa euroa vuoteen 2016 mennessä. Tästä seuraa vääjäämättä se, että virkamerkin haltijoita joudutaan vähentämään. Poliisin on toteutettava myös palveluverkkouudistus, jonka seurauksena joudutaan vähentämään palvelutoimistoja, ja puolestaan tämän seurauksena kansalaiset joutuvat lupahallinnon kanssa asioidessaan hakemaan ajokorttinsa, passinsa ja ampuma-aseen hankkimislupansa yhä pitempien etäisyyksien takaa ja nykyisillä polttoaineen hinnoilla siis myös yhä suuremmin kustannuksin.

Puolustusministeriön kohdalla kyyti on todella kylmää. Puhutaan ja vakuutetaan, että hallituksen tarkoituksena on tarvittaessa puolustaa koko isänmaatamme. Kuitenkin hallitus toteuttaa ohjelmansa mukaisesti puolustusvoimauudistuksen vuosina 2012—2015. Reserviläiskoulutusta, harjoitustoimintaa sekä lento- ja alustoimintaa jatketaan mutta supistetulla tasolla. Kun puolustusvoimauudistusta ja varuskuntien lakkauttamisia puolustellaan pienenevillä varusmiesikäluokilla, minä ihmettelen, miksi vapautuvia koulutusreservejä ei kohdenneta reserviläisten kouluttamiseen lisäämällä kertausharjoituksia. Jos hallitus todella aikoo puolustaa koko isänmaata, ei reservejä pienentämällä enää pärjätä ja ylläpidetä uskottavaa maanpuolustustahtoa ja maanpuolustuskykyä.

Arvoisa herra puhemies! Minä pelkään pahoin, että reservin pienentämiset ovat vain yksi syy, jolla meitä ohjaillaan kohti Nato-jäsenyyttä.

Valtiovarainministeriö kiristää kukkaronsa nyörit entistä tiukemmalle ja laittaa ne lähes umpisolmuun, sillä kuntien valtionosuuksia pienennetään leikkaamalla vuonna 2013 peruspalvelujen valtionosuuksia 125 miljoonalla eurolla, vuotta myöhemmin 250 miljoonalla eurolla ja vuodesta 2015 lukien jo 500 miljoonalla eurolla. Kotimaassa ovat kukkaronnyörit tiukalla, mutta EU:n suuntaan ollaan hövelimpiä, sillä EU:lle maksettavien jäsenmaksujen arvioidaan kehyskaudella kasvavan reaalisesti vuosittain noin 1,5 prosenttia ja ne ovat vuonna 2015 jo yli 2 miljardia euroa.

Arvoisa herra puhemies! Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, kanan huolta maa- ja metsätaloutemme jaksamisesta ja selviämisestä. Manta- ja muut myrskyt ovat pieniä puhureita, kun niitä vertaa siihen trombiin, mikä hallituksen kehyksissä uhkaa suomalaisia koivistoja, männistöjä, kuusistoja ja hongistoja. Hallitus lupaa selonteossaan jatkaa metsiin perustuvien elinkeinojen kilpailukyvyn ja kannattavuuden parantamista Kansallisen metsäohjelman uusilla linjauksilla ja toimenpiteillä. Lupauksista voidaan olla vähintään kahta mieltä, kun lukee kehysesitystä tarkemmin, sillä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan sovitut lisäsäästöt ovat noin 55 miljoonaa euroa. Maa- ja puutarhatalouden kansallista tukea leikataan 25 miljoonaa euroa vuonna 2013 ja 40 miljoonaa euroa vuosina 2014—2016. Säästöjä kohdennetaan myös satovahinkokorvauksiin, ympäristötukiin ja luopumistukiin. Vuositasolla säästöjen yhteismäärä on noin 20—30 miljoonaa euroa.

Työuria pyritään pidentämään myös erittäin raskaissa maataloustöissä, sillä hallitus haluaa nostaa sukupolvenvaihdoksen ikärajaa vuodesta 2014 alkaen.

Vuodesta 2014 alkaen aletaan toteuttaa myös EU:n yhteistä maatalous- ja kalastuspolitiikkaa, joten maanviljelijöillä ja kalastajilla on edessä ankeat ajat. Syökää kotimaista ruokaa ja kotimaista kalaa, vielä kun sitä on saatavilla! Kohta se voi olla jo liian myöhäistä. Kotimainen ruoka ja kala on tunnetusti puhdasta ja terveellistä.

Metsissä ei mene yhtään paremmin kuin pelloillakaan, sillä hallitus on kehyskauden loppuun mennessä vähentämässä yksityismetsien metsänhoito- ja perusparannustöiden tukirahoitusta 3 miljoonalla eurolla. Pienpuun energiankäytön edistämisestä ollaan vähentämässä 9 miljoonaa euroa ja metsäluonnon hoidon edistämisestä 5 miljoonaa euroa. Tässä paikassa säästäminen voi tulla todella kalliiksi pitkässä juoksussa. Ympäristöministerin toiminta myös ihmetyttää, sillä uusiutuvaa energiaa hyödyntävien lämmitystapojen käyttöön ei enää myönnetä avustusta. Arvoisa herra puhemies! Minä kysyn, miksi ei myönnetä. Eikö olisi kansantaloudellisestikin järkevää lämmittää suomalaisia koteja kotimaisella uusiutuvalla energialla eikä ulkomailta tuotavalla öljyllä taikka hiilellä? Suomalaisissa metsissä kasvaa erinomaista lämpöenergiaa tuottavaa puuta, ja puu uusiutuu koko ajan. Mielestäni sen käyttöä tulee lisätä eikä vähentää, kuten hallitus nyt näyttää tekevän. Kysymys on myös maamme huoltovarmuuden turvaamisesta.


Juha Väätäinen (ps):

Arvoisa puhemies! Kerta toisensa jälkeen ihmetyttää hallituksen taloudelliset linjaukset kansan vähävaraisimpia väestöryhmiä kohtaan, ja samanaikaisesti ihmetyttää täysin holtiton suomalaisten rahojen jakaminen Euroopan holtittomasti eläville valtioille.

Kehyksien osalta ihmetystä nostaa, että hallitus nyt jo määrätietoisesti, jopa kehutun asuntoministerin Kiurun siunaamana, riistää hallitusohjelmansa vastaisesti kansalaisilta kohtuullisen asumisen edellytyksiä. Kun edellinen hallitus asuntoministeri Vapaavuoren esityksestä vuoden 2011 talousratkaisussaan osoitti 90 miljoonaa korjausrakentamiseen, niin nykyinen hallitus, jossa on edelleen mukana edellisestä hallituksesta kokoomus, vihreät ja ruotsalaiset, veti heti pois 35 miljoonaa ja jatkaa samaa linjaa vetämällä kehyksen aikana pois loputkin, eli 15 miljoonaa joka vuosi, korjausrakentamisesta ja energia-avustuksista.

Asuntoministeri Kiuru, herätys! Maamme asuntokannasta 99 prosenttia on jo rakennetussa asuntokannassa, josta 1950—1970-luvulla rakennetut asunnot ovat kipeiden ja nopeiden korjausten tarpeessa. Tämän asuntokannan kunnostamiseen tarvitaan korjausavustuksia, muuten korjaukset siirtyvät tai jäävät tekemättä. Se olisi kohtalokasta koko asuntokantamme tulevaisuuden kannalta. Hallituksen linjaus on tässä mielessä täysin väärä, ja ihmetyttää varsinkin, kun se on demarien ajama.

Arvoisa puhemies! Samaan aikaan valtio syytää Aran kautta yleishyödyllisille rakentajille, esimerkiksi VVO:lle, rahaa vuokra-asuntorakentamiseen ehdoilla, että vuokrat pysyvät sovitussa tasossa, esimerkkinä Viikin vastikään rakennettu asuntokanta, jossa neliövuokran piti olla 13,8 euroa neliöltä, mutta VVO perikin vuokraa yli 20 euroa neliöltä ja hankkii vastoin sovittuja ehtoja liki 30 miljoonan voitot paremmalla liikevoitolla kuin vapaiden markkinoiden rakennusyrittäjät. Onko tässä laitaa, voi kysyä asuntoministeri Kiurulta. Yleishyödyllisyyslakia rikotaan raskaamman jälkeen, ja sen maksaa vuokralainen, vähävarainen kansalainen, selkänahastaan.

Ja kuka omistaa VVO:n? Ammattiyhdistysliike 67 prosenttisesti. Haiseeko tämä myös SDP:n, sosialidemokraattisen puolueen, edulta? Kysyn tätä aivan suoraan ja perään, miten asian tila korjataan. Joutuuko VVO:n johto tästä juridisesti vastuuseen? Hyvitetäänkö liikaa maksaneille vuokralaisille kärsimänsä riisto? Jos ei, niin vaihtuuko ministeri, vai saako homma jatkua samaa syntistä latuaan hamaan harmaaseen talouteen saakka? Mitä mieltä tästä on työministeri Ihalainen, ammattiyhdistyksien entinen mies, nykyinen harmaan talouden valvoja?

Arvoisa puhemies! Asuminen maksaa tänään liikaa kaikille. Näyttää, että hallitus tietoisesti kehyksien kautta nostaa sen hintaa edelleen. Kysyn: olisiko syytä tarkistaa kehyksien asumisen kustannuksia nostavia ratkaisuja vielä uudelleen niin, että hyötyjäksi nousee maksaja eli itse asukas? Lisää järkikaavoitusta, Ara uusiksi perusteellisesti, kaupungille voittojatuottamattomia yrityksiä.

Toisaalta minusta tuntuu, että onko tällaisessa iltayöpuhumisessa järkeä yhtään enempää kuin on tässä asuntopolitiikan suuntauksissakaan. Heinoselle terveisiä, että kyllä näistä voi puhua päivälläkin eikä yöllä.

Mutta kuitenkin jatkamme, ja edustaja Savola jatkaa.


Mikko Savola (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Muutamalta osalta edellinen puheenvuoroni jäi vielä hieman täydennettäväksi, ja haluan muutamiin asioihin vielä kiinnittää lisää huomiota.

Ensinnäkin tähän koulutukseen liittyen, mistä muun muassa edustaja Heinosenkin kanssa vaihdoimme muutaman sanan. Haluaisin kiinnittää tähän ammattikorkeakouluopetukseen edelleenkin huomiota ja niihin leikkausmääriin, jotka aloituspaikkojen suhteen tulivat. Seinäjoen ammattikorkeakoulun aloituspaikoista leikattava määrä, 120 aloituspaikkaa, oli suhteellisesti huomattavasti suurempi kuin mitä keskimäärin muualla Suomessa. Se, että lämmitetäänkö pulpetteja turhaan, jos niissä ei ole oppilaita? Tähän en usko, koska on yhteiskuntatakuu, mitä hallituskin ajaa ja mikä on hyvä asia, ja eikö koulutus ja sivistys ole se tärkein asia, josta täytyy kantaa huolta? Ja erityisesti nyt, jos hallitus ja opetus- ja kulttuuriministeriö on suunnittelemassa toisen asteen puolelle näitä suuria leikkauksia, niin tästä olen kyllä erittäin huolissani, jos 2 300 aloituspaikkaa on toiselta asteelta poistumassa vuodesta 2014 eteenpäin. Koulutus ja sivistys on niitä ykkösasioita, ja se pitää olla turvattuna joka puolella Suomessa, ja erityisesti Etelä-Pohjanmaan osalta olen kyllä tästä asiasta huolissani.

Opetusministeri Gustafsson kävi Etelä-Pohjanmaalla kuuntelemassa meitä ja meidän huoliamme, ja juuri ne ratkaisut, jotka opetus- ja kulttuuriministeriökin meiltä vaati, että nämä leikkaukset olisivat voineet olla kohtuullisemmat, tehtiin, mutta vaikutukset nyt näkyvät siinä, että sekä muotoiluala että restonomikoulutus että myöskin metsätalousinsinöörikoulutus on nyt siirtymässä pois Etelä-Pohjanmaalta kokonaan. Se on erittäin valitettava asia, sillä näille on myös työllistytty. Erityisesti valmistuneet metsätalousinsinöörit ovat saaneet töitä ja valmistumisprosentit ovat olleet meidän koulutusalaltamme hyvät.

Mutta toisena asiana vielä, joka jäi kesken, haluan maataloudesta sanoa muutaman sanan ja niistä toimenpiteistä, joita nyt tulisi tehdä myöskin tämän kokonaisuuden eli meidän taloutemme parantamiseksi.

Kotimaisten tuotteiden menekkiä tulee saada edistettyä. Nämä tuotteitten alkuperämerkinnät: Sitä, että kuluttajille annetaan aivan aidot valinnan mahdollisuudet tukea kotimaista elintarviketeollisuutta, täytyy edistää. Se tarkoittaa sitä, että alkuperämerkinnät on oltava elintarvikkeissa entistä paremmin nähtävillä, mutta se vaatii myös lakimuutoksen siinä, että myös ravintolassa ostettavassa ruuassa ja kaikissa elintarvikkeissa, mitä Suomessa on tarjolla, sen alkuperän tietoon saamisen kuluttajalle on oltava mahdollista.

Myöskin se, että tuottajalle jää entistä suurempi osuus siitä elintarvikkeen hinnasta, vaatii toimenpiteitä. Tuottaja- ja toimialaorganisaatiolaki, josta täällä on viime vaalikaudella puhuttu ja mitä keskusta on vahvasti pitänyt esillä, olisi yksi niistä keinoista, millä pystyttäisiin tuottajien ahdinkoa helpottamaan erityisesti nyt, kun näitä leikkauksia on myös tämän kehysriihen osalta tulossa maataloudelle lisää 55 miljoonaa euroa ja myös nämä heikennykset, mitkä tulevat luopumistukiin ja ylipäätään maatalouteen ja maaseudulle.

Sukupolvenvaihdosten edistäminen niin maataloudessa kuin muussa yrittäjyydessä olisi ja on sitä parasta elinkeinopolitiikkaa, mitä voi olla. Sen suhteen täällä muun muassa edustaja Lehti piti mielestäni hyvin ansiokkaan puheenvuoron siitä, mitkä ovat perintö- ja lahjaveron vaikutukset yritystoiminnalle. Sen sijaan, että tätä kiristetään, nimenomaan yritysten sukupolvenvaihdosten osalta ja maatalouden sukupolvenvaihdosten osalta perintö- ja lahjaveroa pitäisi päinvastoin keventää, että näitä sukupolvenvaihdoksia saataisiin enemmän tehtyä.

Arvoisa puhemies, tässä näitä muutamia ajatuksia, mitä tähän viiteen minuuttiin ehti vielä tiivistää. Hyviä asioita löytyy tästä kehysriihestä, mutta paljon on näitä epäkohtia, jotka korjauksia vaativat. Nämä huolet nyt olivat koulutuksen ja maatalouden osalta, mutta paljon muutakin tässä vielä olisi.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kivelä tuossa hetki sitten puhui perussuomalaisten vaihtoehtobudjetista. He toki sen aikanaan tekivät, mutta tilanne on tietysti aivan toinen tässä vaiheessa. Nyt on tavoitteena se, että valtion hallitusohjelman jälkeen tehdään jo toista sopeuttamispakettia. Muistan, miten perussuomalaiset silloin, kun kertoivat, että he tekevät oman vaihtoehtobudjettinsa, kertoivat, että he tulevat tekemään sen tasapainossa. Kun tutkin tuota perussuomalaisten vaihtoehtobudjettia, niin siinä otetaan juuri saman verran velkaa kuin hallituksenkin budjetissa otetaan. Eihän se silloin tasapainossa ole. Tasapaino tarkoittaa sitä, että menot ja tulot ovat tasapainossa, eli niin paljon, kun tuloja on, niin sen verran käytetään. Toki näin, kun tasapainossa sen kanssa, mitä hallitus esitti, mutta ei sen parempi kuin hallituksen esittämä budjetti.

Mutta nyt toki odotamme sitä, mitä perussuomalaiset sitten jatkossa esittävät. Tulevatko he esittämään joitain toimenpiteitä sen eteen, että enää ensi vuonna emme joutuisi ottamaan näin paljon velkaa kuin nyt, ja mitä tapahtuu siitä eteenpäin. Meidän tavoite on se, että Suomen velkaantuminen käännetään lasku-uralle ja pystymme näin turvaamaan hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudessakin.

Edustaja Savola viittasi vielä näihin aloituspaikkoihin. Olen edustaja Savolan kanssa samaa mieltä siitä, että paikkoja pitää olla riittävästi, mutta sen mukaan, minkä verran milläkin alueella on nuoria. Eli itse koen niin, että kun jollain alueella nuoret ikäryhmät vähenevät, niin silloin on syytä olla myös rohkeutta siirtää niitä tyhjiä pulpetteja, eli opiskelupaikkoja, jotka jäävät ilman opiskelijaa, sinne, missä on jonoa päästä opiskelemaan.

Viittasin siihen, että esimerkiksi ammattikoulussa meillä on alueita, joissa ei jokaista aloituspaikkaa kohden ole kuin puolikas opiskelija. Siellä jää noin suurin piirtein puolet käyttämättä. Ja sitten meillä on alueita, joissa jokaista opiskelupaikkaa kohden on puolitoista ja Päijät-Hämeessä jopa lähes kaksi hakijaa ammattikoulussa tietyillä linjoilla. Silloin on syytä varmasti näihin oppilaitoksiin lisätä aloituspaikkoja.

Arvoisa puhemies! Ajattelin tässä toisessa puheenvuorossani nostaa esille hieman liikennehankkeita. Tämä on minun mielestäni varsin hyvä liikennehankkeidenkin näkökulmasta. Täällä tulee merkittäviä, suuria hankkeita, jotka saadaan liikkeelle, ja niillä on nimenomaan tällaisessa taloudellisessa tilanteessa myös elvyttävä vaikutus, ja tietysti on tärkeää, että pidämme maamme liikenneyhteyksistä huolta.

Tiedän, että meillä Hämeessä tietyllä alueella ollaan tällä hetkellä erityisen tyytyväisiä, toisella alueella ollaan viime vuoden päätöksistä tyytyväisiä ja Päijät-Hämeen alueella ollaan tyytymättömiä tähän tehtyyn kokonaispakettiin. Mutta itse hämäläisenä kansanedustajana olen aina edustanut sitä ajattelua, että jos me pystymme myös Hämeessä, niin Lounais-Hämeessä, Kanta-Hämeessä kuin Päijät-Hämeessäkin, puhaltamaan yhteen hiileen kansanedustajien kesken, niin silloin saamme tuloksia aikaan. Siitä esimerkkinä se, miten edellisen hallituksen aikaan saimme valtatie 2:n perusparannuksen etenemään, ja nyt sitten tämän hallituksen aikaan saimme sinne lisärahoitusta, ja tuo tie saadaan nyt sitten ajanmukaiseen kuntoon.

Nyt tässä kehysratkaisussa liikennepoliittisessa selonteossa tullaan enempi näistä asioista keskustelemaan, mutta tässä kokonaisuudessa muun muassa päärata on sellainen, josta olen itse ensimmäiset puheet pitänyt varmasti noin 10 vuotta sitten. Määrätietoisesti olemme tehneet työtä, niin hämäläiset kansanedustajat yhdessä kuin myös Hämeen liitto, alueen kunnat, sen eteen, että tuon pääradan välityskykyä pystyttäisiin parantamaan. Se ei viime hallituskaudella edennyt, mutta nyt se etenee, ja siitä täytyy olla tyytyväinen niin Hämeessä kuin koko Suomessa. Se on itse asiassa liikennehanke, joka tulee parantamaan koko Suomen kilpailukykyä.

Myös tietysti Hämeeseen tuleva Riihimäen kolmioraide on oleellinen osa. Sekin, vaikka se on nimetty kaupungin mukaan, palvelee kuljetusliikennettä laajasti pohjois- ja itä-, länsi-suuntaisestikin.

Mutta pidän sitä toki itsekin harmillisena, että emme esimerkiksi Hämeen hankkeista pystyneet Lahden eteläistä kehätietä saamaan vielä tähän kokonaispakettiin mukaan. Mutta itse olen senkin tiehankkeen puolesta puhunut ja ollut useissa tilaisuuksissakin mukana, ja olen valmis jatkamaan sitä työtä tulevaisuudessakin. Hämäläisiä tiehankkeita on toki paljon muitakin, joita pidämme esillä, kantatie 54:stä 10-tiehen, valtatie 24:ään ja niin pois päin.

Liikennepuolella on minun mielestäni tulevaisuudessa tarpeen kiinnittää erityistä huomiota myös yksityisteihin ja pieniin valtion teihin, jotka valitettavasti ovat viimeitsen 10—20 vuoden aikana päässeet luvattoman huonoon kuntoon. Siellä on paljon siltoja, jotka on rakennettu 1970-luvulla, ja paljon vanhaa tieverkostoa, joka vaatii kunnostusta. Näitä teitä löytyy sitten ympäri Suomen.

Arvoisa puhemies! Muutama sana vielä jäi tuossa edellisessä puheenvuorossa opiskelijoiden asioista läpikäymättä, ja jäin silloin opintotukeen. Palaan siihen nyt.

Pidän erittäin myönteisenä sitä, että tämä Jyrki Kataisen hallitus päätti sitoa opintotuen indeksiin. Tämä tulee tapahtumaan tällä hallituskaudella, ja se on merkittävä parannus opiskelijoiden arkeen. Myös se, että nyt tässä kehyspäätöksessä päätettiin toteuttaa opintotuen rakenteellinen uudistaminen, ja se tehdään nyt kustannusneutraalisti tässä taloustilanteessa. Nimenomaan tässä taloustilanteessa se on järkevääkin tehdä näin. Mutta sitten, kun tulevaisuudessa toivottavasti jossain vaiheessa meillä on varaa, niin varmasti on myös tasokorotuksia syytä pohtia, niin, että voimme taata jatkossa täysipäiväisen opiskelun myös opintotuen avulla.

Pidän myönteisenä myös sitä, että peruskoulun tuntijakouudistus tulee nyt etenemään, vaikka en tätä esitettyä mallia kokonaisuutena näekään sellaiseksi, mitä suomalainen peruskoulu nyt ansaitsisi. Meidän pitää toteuttaa kielivalikoiman toteutus ja rahoitus jollain muulla tavalla kuin nyt esitetyllä hankerahoituksella. Ja en ymmärrä sitä, että taito- ja taideaineiden kokonaisuudesta on kotitalous pudotettu pois. Mutta, jos näitä korjauksia vielä tähän saadaan liikunnan tuntien lisäämisen lisäksi, niin silloin uudistus on sellainen, että se vie meidän peruskoulua 2020-luvulle.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi vielä urheilusta. Yksi sellainen asia, joka tulee tulevaisuudessa saamaan lisää rahaa, on suomalainen kulttuuri ja urheilu, jota Suomessa rahoitetaan vahvasti veikkausvoittovaroin. Se on tietysti tämän sektorin tai näiden sektoreiden voitto. Pidän myönteisenä sitä, että jakosuhdelaki on vahvasti edelleen perustana sille, miten veikkausvoittovarat tullaan jakamaan. Pidän myös myönteisenä sitä, että Olympiastadion on nostettu nyt omaksi hankkeeksi, yhteiseksi kärkihankkeeksi, ja myös sitä, että samaan aikaan, kun panostamme liikunnassa ja urheilussa merkittävästi rahaa lisää kuntoliikuntaan ja massaliikuntaan, niin olemme myös luoneet viime kaudelta lähtien huippu-urheilun uudistustyön, jonka tavoitteena on se, että suomalaiset voisivat tulevaisuudessakin menestyä urheilussa. Se on erittäin merkittävä asia myös siitä näkökulmasta, että me saamme innostettua nuoria, lapsia ja itse kutakin liikkumaan aktiivisesti.

Arvoisa puhemies! Tässä muutamia asioita, joita halusin vielä kehyksistä esille nostaa. Toki yhteiskuntatakuu, koulutustakuu ja monet muut asiat tässä jäävät läpikäymättä, mutta täytyy sanoa, että vaikeassa paikassa tämä hallitus pystyy tekemään hyvää politiikkaa.


Suna Kymäläinen (sd):

Arvoisa puhemies! Velaksi ei voi elää loputtomiin. Edellinen hallitus käytti tämän mahdollisuuden, ja sen perintö muokkasi maaperän nykyhallitukselle. Kahdeksan miljardin velkaperintö edellyttää korjaavaa taloushallintoa riippumatta siitä, kuka hallitusta olisi luotsaamassa. Vaikka keskusta nyt arvostelee kovin sanoin nykyhallituksen saavutuksia, en usko, että keskustakaan on loppupeleissä arvosteluiskuissaan kovin tosissaan. Otettu velka täytyy jossain vaiheessa maksaa takaisin.

Nykyinen hallitus on vuodessa kyennyt harvinaislaatuiseen tulokseen. Tähän mennessä valtion velkataakkaa on tasapainotettu viidellä miljardilla, ja se on paljon. Kun valtiontalouden velkamäärää on kavennettu, samaan aikaan on tehty suuria tekoja oikeudenmukaisuuden kasvattamiseksi. Sosiaaliturvaa ei leikata, kaikkein pienipalkkaisimpien työn verotus kevenee, kaikista heikoimmassa asemassa olevien asemaa parannetaan poistamalla työmarkkinatuesta puolison tuloihin liittyvä tarveharkinta. Perusturvan varassa olevien peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea korotettiin 100 eurolla kuluvan vuoden alusta lukien, samoin toimeentulotuen perusosaan tehtiin 6 prosentin korotus sekä sen lisäksi yksinhuoltajan toimeentulotuen perusosaan 10 prosentin korotus. Myös asumistuen tulorajaa korotettiin 100 eurolla. Nämä ovat isoja tekoja, jotka kertovat viestiä siitä, että tämä hallitus haluaa auttaa ja huomioida niitä, joilla on tällä erää niukinta. Tämänkaltaisia tekoja tehdään samanaikaisesti, kun valtiontaloutta korjataan merkittävästi.

Nuorten työttömyys ja syrjäytyminen ovat yhteiskuntamme tulevaisuuden suurimpia uhkia, joihin meillä ei ole varaa. Tämän vuoksi mittavat panostukset nuorten yhteiskuntatakuun varmistamiseksi ovat suurteko. Tässä kohtaa ei säästetä, vaan satsataan. Tästä, jos mistä, voi olla ylpeä.

Arvoisa puhemies! Eilen alkaneessa keskustelussa kuultiin, kun oppositiopuolueiden ryhmäpuheenvuorojen esittäjät kisasivat siitä, kumpi oppositiopuolueista hallitusta enemmän johtaa, keskusta vai perussuomalaiset. Vaikka oppositiopuolueet luettelivat, missä kaikessa ne kokivat vaikuttaneensa hallituksen päätöksiin, silti mikään ei kelvannut tai ansainnut kiitosta. Molemmat puolueet luettelivat toivelistoja kuin lapsi joulupukille, mutta lapsikin tietää kirjoittaessaan toivelistaa, ettei jokainen toiveista toteudu. Jotain toivelistalta voi kuitenkin saada.

Perussuomalaisilla suurimpana vaalivoittajana olisi ollut hallituksessa kaikki mahdollisuudet saada joitain toiveitaan toteutettua. Oppositiossa on toki helpompaa, ei tarvitse sitoutua vaikeisiin päätöksiin. Voi valittaa ja arvostella niitä, jotka todella kantavat vastuuta. Rehkimisen, vastuunkantamisen ja kiittämisen sijaan voi arvostella, mutta johtaako se mihinkään? Siksi minä kiitän nyt. Olisin toivonut, että keskustaryhmän puheenjohtaja, herrasmiehenä tuntemani Tiilikainenkin olisi saman alueen kansanedustajana halunnut ja kyennyt kiittämään niistä satsauksista, joita Kaakkois-Suomeen tämän kehyksen myötä kohdistetaan.

Arvoisa puheenjohtaja! Nyt tuli hallitukselta sitä ymmärrystä ja niitä tekoja, joita edelliseltä hallitukselta ei Kaakkois-Suomen osalle riittänyt. Nykyhallitus on selkeästi ymmärtänyt Kaakkois-Suomen erityisolosuhteen Venäjän rajalla ja satsaa nyt voimakkaasti ja rohkeasti sekä alueen tie- ja ratahankkeisiin että rajan ja matkailun toimivuuden edistämiseen. Kymen alueen kansanedustajana, liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä ja puolueemme liikennetyöryhmän jäsenenä en voi olla kiittämättä liikenneministeri Kyllöstä ja koko hallitusta tästä mittavasta ymmärryksestä Kaakkois-Suomen olosuhteille. Tiukkana taloudellisena aikana kehysselonteossa päätettiin kaikkiaan kahdestakymmenestä liikennehankkeen käynnistämisestä. Näistä onnekseni voin luetella vt 6 Taavetti—Lappeenranta-välin tiehankkeen, E18 Hamina—Vaalimaan mittavan tiehankkeen, kauan odotetun ja edellisen hallituksen lykkäämän E18 Vaalimaan rekkaparkkialueen odotusalueen toteuttamisen sekä Imatra—Luumäki-kaksoisraiteen ja ratavälin parantamisen suunnitteluun varattavan 10 miljoonan euron määrärahan.

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää ja hienoa, että veteraanien kuntoutusmäärärahan perustasoa korotettiin neljällä miljoonalla eurolla, joka kohdennetaan puoliksi kuntoutukseen ja kotona selviytymisen kuntoutusmalliin. Tämän lisäksi veteraanilisää korotetaan 1. tammikuuta 2013 alkaen noin 50 eurosta 100 euroon. Veteraanit ansaitsevat huomioinnin. Olemme heille paljosta velkaa, enemmän kuin tämän, mutta tiukkana taloudellisena aikana jokainen huomionosoitus on arvostettavaa.

Olen itse useaan otteeseen kantanut huolta myös poliisien määrärahojen niukkuudesta, ja on hyvä, että poliisin määrärahoja lisättiin tuntuvasti. Tänä vuonna lisämääräraha on noin 10 miljoonaa, ensi vuonna 12, vuonna 2014 se on 23 miljoonaa ja vuonna 2015 se on 30 miljoonaa. Turvallisuutemme ei ole järkevä säästökohde. Tehdystä ratkaisusta on tullut kiitosta myös poliisiylijohtaja Paaterolta — poliitikot saivat kerrankin kiittävää ja kannustavaa palautetta.


Eero Suutari (kok):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen kehyspäätöksestä vuosille 2013—2016 näkyy, että hallitusohjelmaan kirjatut perälaudat ohjaavat oikealla tavalla tätäkin kehyspäätöstä.

Kehyspäätös lisää Suomen julkisen talouden uskottavuutta ja hillitsee velkaantumiskehitystä avaten samalla uusia kasvun mahdollisuuksia. Merkittävää siinä on myös työllisyydestä huolehtiminen erityisesti nuorten osalta. Työmarkkinaosapuolten sopu työurien pidentämisestä auttaa myös nykyiseen tilanteeseemme. Yhteensä 2,5 miljardin lisäsopeuttamistoimet tulevat tarpeeseen. Uskon, että velkataakkamme suhteessa kansantuotteeseen saadaan kääntymään laskuun ja tulemme myös säilyttämään luottoluokituksemme, mikäli jatkossa huolehdimme erityisesti kasvun edellytyksistä.

Suomi, Eurooppa ja koko maailma eivät vieläkään ole valmiita. Suomen tuotannon ja palveluiden osuus koko maailman markkinoista on häviävän pieni, joten mahdollisuutemme pärjätä tulevassa kasvussa jopa keskimääräistä paremmin riippuu kokonaan meistä itsestämme. Meistä riippuu myös se, miten pidämme yllä suomalaista ahkeruutta ja hyväksymme onnistumisen tai epäonnistumisen. Meistä riippuu edelleen se, miten kilpailukykyiseksi teemme suomalaisen työn. Kaiken perusta on suomalaisen työn ja yrittämisen kannustavuuden lisääminen. Kehyspäätöksen rakenteelliset uudistukset osaltaan edesauttavat korkeampaa työllisyysastetta, pidempiä työuria, julkisten palveluiden parempaa tuottavuutta, tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta sekä korkeampaa kasvupotentiaalia.

Haluan kiittää koko hallitusta siitä, että se kykeni tässä taloudellisesti haastavassa tilanteessa tekemään julkisen talouden hoidon uskottavuuden kannalta välttämättömät sopeutustoimenpiteet ja sopimaan myös kestävyysvajetta vähentävistä ratkaisuista. Yritysten kasvuun positiivisesti vaikuttavat päätökset, kasvua luovat ja liikenteen infraan päätetyt yhteensä noin miljardin investoinnit, nuorten yhteiskuntatakuun lisäpanostukset, työurien pidentämiseen tähtäävät sopimukset sekä osittain valitettavatkin veropäätökset ovat tähän tilanteeseen hyvin sopivia linjauksia. Kiitän myös itselläni huolena olleen poliisin määrärahoihin osoitetuista lisäpanostuksista.

Arvoisa puhemies! Huolenani kuitenkin ovat edelleen kaksi merkittävää asiakokonaisuutta, nimittäin kuntien pärjääminen ja vientimme huolestuttava kehitysnäkymä. Ensiksi valtiovarainministeriön mukaan kuntatalous on keskipitkälläkin aikavälillä jäämässä alijäämäiseksi ja kuntien talouskehitystä varjostaa erityisesti ikääntymisen myötä kasvava sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntä. Toivon, että meneillään oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus toteutuessaan vastaisi ainakin osittain näihin haasteisiin. Toiseksi, samoin valtiovarainministeriön mukaan, Suomen vientikehityksen ennustetaan edelleen jatkuvan heikkona. Lisäksi taantuma on heikentänyt investointitasoa, mikä heijastuu vientiin vielä pitkän ajan kuluessakin. Keskipitkällä aikavälilläkään kasvun ei odoteta nousevan taantumaa edeltäneelle tasolle, vaikka kansainvälinen talous ja vientimarkkinat kehittyisivät suotuisasti. Suomen kannalta on tärkeää kohentaa talouden kilpailukykyä ja pitää yllä luottamusta julkisen talouden kykyyn hoitaa velvoitteensa kaikissa tilanteissa. Kasvu on siten ja valitettavasti pitkälti kotimaisen kulutuksen varassa, sillä Suomen viennin kehityksen osalta ilmassa on suurta epävarmuutta. Myös teollinen tuotantomme on vain vaimeassa kasvussa ja viidenneksen pienempää vuoden 2008 taantumaa edeltäneeseen tasoon nähden.

Arvoisa puhemies! Eilisen päivän uutinen siitä, että UPM suunnittelee Kajaanin sahan sekä Heinolan ja Aureskosken jatkojalostustehtaiden tuotannon lopettamista vuoden 2012 loppuun mennessä, kertoo karua kieltään jo pitkään jatkuneesta teollisuuden vetäytymisestä ainakin osasta Suomea. Toivon, että nyt tehty kehyspäätös osaltaan vähentää teollisuuden ulosliputusta, jota ovat viime aikoina vauhdittaneet muun muassa tulossa oleva EU:n rikkidirektiivi, liikennepolttonesteiden veronkorotukset, kuljetustukien leikkaukset, tulevat työeläkemaksujen korotukset ja niin edelleen. Mielestäni tämän kehityssuunnan kääntäminen on pienestä kiinni. Kansainvälisten suuryritysten vetäytymisen tilalle on jatkossa tuettava yritysvetoisen teollisuuden kasvua. Kehysratkaisu osaltaan rohkaisee kehitystä tähän suuntaan. Toivon lisäksi, että valtioneuvosto etsii uusia lääkkeitä tämän suunnan muuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Koko Suomi tarvitsee työtä, lisää työtä ja vientiä, sillä Suomen markkinat ovat niin pieniä, että pelkästään kotimaan myyntiin ei kannata kehittää mitään sellaista, mikä vaatii tuotekehitysosaamista ja investointeja tuotantoon. Meidän täytyy tiedostaa, että Ruotsi ja Saksa ovat ne maat, joiden kanssa me kilpailemme. Nämä kaksi maata ovat myös niitä maita, jotka ainakin toistaiseksi ovat onnistuneet pitämään teollisuustuotantonsa. Tämä kehyspäätös on yksi askel samaan, oikeaan suuntaan.


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Olen ollut tässä talossa niin monta vuosikymmentä, että minulla ei ole tarpeen kehyskeskustelun viimeisenä iltana ja yönä täällä olla joitakin yksityiskohtia tai edes isompiakaan linjauksia sinänsä esittelemässä tai kertomassa niihin liittyviä mielipiteitä. Minä halusin tässä kuitenkin, kun puheenvuoron tähän vaiheeseen sain, olla vielä sanomassa muutaman sanan ja ajatuksen tästä menettelystä, tästä parlamentaarisesta toimintatavasta, miten me täällä toimimme.

Täällä me riviedustajat olemme tuntikaupalla nyt istuneet, olemme käyttäneet puheenvuoroja, ja tuo ministeriaitio tuolla on ollut ihan tyhjyyttään täynnä kaiken aikaa. Ei siellä ole ketään hallituksen edustajaa paikan päällä. Me puhumme täällä pöytäkirjoihin ja uskomme ja luotamme, että ministerit niitä käyvät joku kerta läpi tai ministeriöt niitä käyvät joku kerta läpi. Mutta minä voin kohtuullisen kokemuksen perusteella sanoa senkin puolen, että ei niitä nyt kovin tarkasti läpi käydä, ei niille nyt kovin suurta painoarvoa lopultakaan jää.

En silti halua ketään teitä lannistaa. Olen kuunnellut tänä iltana tuolta työhuoneestani monta erinomaista puheenvuoroa, niin kuin edustaja Suutarin edellä, jopa linjallisestikin, sisällönkin puolesta, ja esitystavaltaan molemmissa suhteissa se oli ihan hyvä puheenvuoro.

Mutta tämän halusin sanoa ja vähän pohdiskella nyt sitten sitä, voisiko tätä juttua jotenkin kehittää, myös ajatellen parlamentarismin ideaa, sitä, että siinä on hallitus vastaan oppositio, oppositio vastaan hallitus, ihan oikein. Ei niin, että oppositiolla, jos se on hirveän paljon pienempi, on sama määrä ikään kuin sijaa niissä tärkeissä keskusteluissa kuin hallituspuolueilla, mutta niin, että kumminkin esimerkiksi nämä ajan käytöt olisivat suurin piirtein balansissa, sitä kyllä totisesti toivon.

Otetaan esimerkiksi tämä iltapäivä. Pääministerillä lähes puolen tunnin puheenvuoro ensin. Sen jälkeen kylläkin eduskuntaryhmät saavat sen ryhmän koon mukaisessa järjestyksessä puheenvuoroja suurin piirtein. Ei minulla siihen ole moittimista. Sellaisistakin ryhmistä, joilta vaivautuu yksi ainoa edustaja paikan päälle, tämä edustaja saa useampia puheenvuoroja, kun ei se ryhmä tänne vaivaudu enemmän niitä edustajia laittamaan. Ja sitten väliin tulee pääministeri, tulee monta kertaa ministeri toinen toisensa jälkeen. Jos nämä summeeraa, sen keskustelun varsinaisen ydinajan, jolloin hallitus ja oppositio käyvät oikeata debattia, katsoo ne puheenvuorot ja niihin käytetyn ajan, eivät ne, arvoisa puhemies, ole balanssissa. Eikä näin voi olla. Ei tämä ole oikein.

Minä sanon ihan selvästi, miten itse ajattelen. Jos tämä asia jatkuu tämän tapaisena, on ilman muuta selvää... Ja itse omalta osaltani, jos olen sellaisissa tehtävissä, missä voin vaikuttaa asiaan keskustan osalta, pyrin tekemään niin, että ne foorumit, missä oppositio panee sen asiansa framille, pitää harkita uudestaan. Se voi hyvinkin olla parlamentti, tämä talo, mutta se voi olla tässä talossa tuo, mikä liekään, auditorio tai joku muu vastaava paikka, jossa ne asiat pannaan framille, eikä tämä sali tässä aina, ainakaan aina, jos ei aitoa tällaista tilaisuutta siihen tule, sellaista tilaisuutta, joka vastaa parlamentarismin sitä ideaa, jossa hallitus ja oppositio suurin piirtein niiden voimasuhteitten ja sen painoarvon mukaan, mikä niille kuuluu, ole sitä debattia keskenään käymässä. Tämä ei ole näin tasapainossa.

Nyt, arvoisa puhemies, minun täytyy sanoa heti tähän perään, että nyt saatan sanoa jotain sellaista, mikä minun olisi pitänyt huomata silloin, kun itse olin monta vuotta ministerinä, ja pyydän anteeksi, että en silloin sitä osannut sanoa. Mielestäni ei ehkä ihan näin selvä ikään kuin tämä epäbalanssi ollut silloin niitten vuosien aikaan, koska tämä hallitus—oppositio-suhde oli vähän toisenlainen, mutta sitä epäsuhdetta saattoi olla silloinkin. Enkä halua kenellekään puhemiehelle erikseen kohdistaa tätä sanottavaani, vaan haluan tämän asian parlamentarismin idean kannalta kuitenkin tässä yhteydessä tuoda esille.

On pakko miettiä, miten oppositio toimii, jos aito oppositio—hallitus-debatti ei saa sitä sijaa ja tilaa ja tasapainoa, mikä sille kuuluu. Vielä kerran sanon, että se ei tarkoita sitä, että yhtään sekuntia tai määrällisesti yhtään puheenvuoroa enemmän oppositio saisi saada kuin hallitusryhmät saavat, mutta jotenkin balanssiin tämän asian tilan kuitenkin toivoisin saatavan.

Samalla annan tunnustuksen kuitenkin osalle mediaa, joka osa mediasta osaa ottaa kuitenkin tämän epäsuhteen huomioon ja sitten antaa omissa arvioinneissaan palstatilaa tai aikaa ei sen perusteella, kuinka paljon täällä puheenvuoroja on käytetty, kuinka paljon hallitusryhmät versus sitten oppositio, vaan sillä perusteella, mikä on aito parlamentarismin idean mukainen asian tarkastelu, jossa opposition ja hallituksen sanomaa tarkastellaan tuossa noin, mitä ne sanomat ihan oikein sisällöllisesti ovat olleet.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä sanon kuitenkin asiasta, jota en aikaisemmin kerinnyt sanoa, ehkä sen verran, kun puhuin tästä suhdannetilanteesta ja näistä rakenteellisista kohennustarpeista. Todellakin joskus 2008, 2009, sen laman aikaan, silloin oli raju pudotus. Silloin tarvittiin sellaisia toimia, joissa akuutisti tapahtunut pudotus, akuutisti syntynyt syvä kuoppa, täytettiin, ja siihen oli edellytyksiä, koska oli hoidettua taloutta hyvin. Velkaannuttiin, ja nyt ollaan tilanteessa, jossa pitäisi sitten velkaa pystyä vähän normaalimmissa oloissa vähitellen maksamaan takaisin.

Mutta tästä eteenpäin kuitenkin Suomen talouden osalta ollaan ei tällaisten syvien kuoppien edessä vaan tällaisen pitkätähtäyksellisen rakenteellisen en nyt sanoisi stagnaation mutta kuitenkin tämmöisen erittäin hitaan kasvun kanssa tekemisissä, ellei voida kääntää tilannetta paremmalle tolalle. Silloin kun sitä käännetään paremmalle tolalle, pitää pystyä paljon parempaan työurien pidentämisessä, paljon parempaan työurien pidentämisessä, koska ne ratkaisut, mitkä nyt on tehty, tarkoittavat sitä, että työpanoksen määrä vähenee siis hurjalla määrällä miljoonia tunteja vuodessa. Siis sadoilla miljoonilla tunneilla vuodessa työpanoksen määrä vähenee Suomessa seuraavien vuosien aikaan.

Talouden kasvu tai kansantalouden muutos suuntaan tai toiseen on työn tuottavuuden muutos kertaa työpanoksen muutos. Nyt tuottavuudella tarkoitan kokonaistuottavuutta, joka käsitteellisesti tarkoittaa sekä pääoman tuottavuutta että varsinaisesti työn tuottavuutta. Tässä on saatava muutos aikaan, ja se, mitä nyt sitten näitten työurien jatkamiseksi saatiin aikaan, on askel oikeaan suuntaan, oli se nyt sitten 5 kuukautta tai 4,9 kuukautta tai oli se 12 kuukautta, mutta tietysti hyvä olisi, että olisi joku yhteinen käsitys, mitä se on. Sitten sen lisäksi joka tapauksessa tarvitaan vielä merkittäviä lisätoimia; nämä toimet eivät alkuunkaan riitä.

Toinen juttu on tämä tuottavuuden parantaminen. Siinä pitää kyetä tekemään ihan oikeita toimia. On hyvä, että innovaatiokannustin saatiin aikaan. Se ei kuitenkaan tämän tuottavuuden parantamisen kannalta niin hirveän radikaali, sen merkitys, ole tilanteessa, jossa samaan aikaan vedetään kuitenkin t&k-rahaa noin sata miljoonaa euroa vuositasolla alas. Tämä on huono yhdistelmä, ja tähän hallituksen pitää pystyä kajoamaan. Mistä rahat, mistä rahat? Siitä, että saadaan kasvua aikaiseksi, ja jotta sitä saadaan, jotta raha saadaan, se tarkoittaa sitä, että kun täällä äsken kuulin edustaja Heinosen kysyvän, perussuomalaisten edustajako mahtoi olla, keneltä kysyit, keneltä edustaja Heinonen kysyi, mistä otetaan, niin minä sanon ainakin oman käsitykseni, että nimenomaan tässä tilanteessa pitää siitä kulutuksesta ottaa, tarpeettomasta kulutuksesta, joka monta kertaa on tuontitavaraa tänne, siitä leikata rohkeasti ja käyttää näitä varoja investointeihin, koska nyt tarvitaan myöskin investointia, investointia tulevaisuuteen, investointia niihin toimialoihin ja siihen yrittäjyyteen, jolla Suomi voi nousta tästä tilanteesta, siis erittäin hitaan kasvun tilanteesta.

Jos me juutumme tähän erittäin hitaan kasvun tilanteeseen, niin kyllä käy niin, että joudutaan jatkossakin näitä leikkauksia tekemään ja veroja korottamaan jnp. Nyt se pitäisi rohjeta tehdä. 1991, täällä pääministerikin muisteli päivällä sitä, silloin me teimme 1991 ja 1992 erittäin radikaaleja leikkauksia, siis erittäin radikaaleja leikkauksia, mutta erittäin radikaaleja rakenteitten uudistuksia. Me paransimme työn kilpailukykyä ja tuonnin kustannuksia Suomeen. No, silloin keino siihen oli devalvaatio, kun ei muita keinoja enää ollut käytettävissä. Me teimme erittäin radikaalin verouudistuksen, Euroopan radikaaleimpia, kenties maailmankin radikaaleimpia verouudistuksia, joka johti siihen, että yritysten maksamat verot lähtivät valtavaan kasvuun samalla, kun yritysten investoinnit lähtivät erittäin reippaaseen kasvuun. Sen lisäksi me panostimme erittäin rajusti nimenomaan innovaatioihin, tutkimus- ja kehittämishankkeisiin, osaamiseen ja sitä kautta sen työn tuottavuuteen, kaikkiin näihin. Silloin ero nykyiseen oli tietysti se, että työpanoksen määrä oli kasvussa, normaalisti kasvussa, joka auttoi merkittävästi asiaa, jota nyt ei ole tällä hetkellä olemassa. Itse asiassa kun työpanoksen kasvua ei ole olemassa, niin näitten muitten talouden kasvun tekijöihin pitää saada entistä enemmän valttia ja voimaa.

Lopuksi sanon, kun täällä näistä alueellisistakin asioista on jotain sanottu, että olisin toivonut, että täällä hallituspuolueiden edustajat vähän muistelevat sitä, kun vuonna 2009 ja 2010 moitittiin ankarasti, että nelostie ei jatku, sen perusparannus tuolta Kirristä ylöspäin Suomen pääväylällä, ja sanottiin, että kyllä se pitää ehdottomasti olla 2010 tai 2011 hallituksen kehysriihessä. Se ei mahdu edes ennen vuotta 2017, että tämän pöytäkirja nyt... Ylitin juuri 10 minuuttia. Kiitos!


Ari Jalonen (ps):

Arvoisa puhemies! Täällä on kysytty vastuuta ja vaihtoehtoja ja myöskin sitä, eikö mitään kiitettävää ole. Olen muun muassa edustaja Heinosen kanssa ainakin yhdestä asiasta lähes samaa mieltä: liikennehankkeissa vt 8 on kiitettävä asia. Mutta sekään ei aivan ilman rakentavaa kritiikkiä maaliin pääse, koska se on vasta puolitiessään. Ette saaneet sitäkään maaliin asti.

Edustaja Heinosen suhteen olen hieman ihmeissäni siitä, että ettekö te usko miehen sanaan. Me olemme luvanneet tuoda vaihtoehtoisen kehyspakettimme esille. Kenties tämä teidän hallituksessa olonne on tuonut epäluottamuksen sanan voimaan ja sanan luotettavuuteen, mutta kyllä te meidän sanaamme voitte luottaa. Me tuomme vaihtoehtomme. Me toimme myös vaihtoehtobudjettimme, joka on tosiaan, niin kuin sanoitte, tasapainossa hallituksen budjetin kanssa. Ainoa ero oli se, että se oli suomalaisille parempi, ja niin tulee olemaan tämä tulevakin kehysvaihtoehto. Odottakaa vain, älkää olko malttamaton.


Sanni Grahn-Laasonen (kok):

Arvoisa puhemies! Työmarkkinajärjestöjen neuvottelutulos pidentää työuria keskimäärin noin vuodella ja pienentää kestävyysvajetta 2 miljardin euron edestä on laskettu. Se on hieno tulos, ja kuitenkin antaa myöskin toivoa, että päästäisiin eteenpäin myös muutamissa muissa työmarkkinaratkaisuissa.

Itse toivoisin, että kehittäisimme suomalaista työelämää erityisesti joustavampaan suuntaan. Tänään puhumme esimerkiksi nuorten työllistämisestä. Nuorten syrjäytymisestä puhuttaessa huomaa usein, että ajatellaan, että nuorissa on ihmisten mielestä paljon vikoja, kun ei ole niitä työelämävalmiuksia, oikeaa asennetta eikä osaamistakaan. Olisiko aika kiinnittää huomiota myös työmarkkinoidemme rakenteisiin ja rakenteellisiin ongelmiin? Jospa se vika löytyisikin sieltä.

Esimerkiksi Espanjassa on jäykät työmarkkinat ja korkea, jopa 40 prosentin nuorisotyöttömyys. Saksassa on joustavat työmarkkinat ja paitsi erittäin kilpailukykyinen talous myös lähes olematon nuorisotyöttömyys. Ruotsissa on menty vastaavaan suuntaan. Samaan aikaan Suomessa PAM ja Kaupan liitto eivät pääse yksimielisyyteen 10 000 koululaisen kesäharjoitteluista. Jo on kumma, ja ihmetyttää ihan todella. Meillä puhutaan täällä, että nuorten syrjäytymiseen on puututtava ja työuriin saatava pituutta, mutta ei saada koululaisten kahden viikon kesäharjoitteluista sovittua.

Nyt kun on ollut raamisopimuksen ja tämän tuoreen työmarkkinasopimuksen yhteydessä kuitenkin sellaista positiivista sopimisen meiningin virettä, voitaisiin sopia myös siitä, että muokattaisiin työelämää ja työmarkkinoita 2010-luvun ja tulevien vuosikymmenten tarpeita vastaavaksi. Saattaisi siinä samalla tulla tehdyksi sankaritekoja myöskin nuorten syrjäytymisen torjumiseksi melkeinpä vahingossa.

Lisäksi opiskelijapuolelta muutama huomio. Opiskelijoita ei tänään ole mielestäni ehkä ainakaan riittävästi muistettu. Siellä erityisen tärkeää olisi panostaa tuohon hyvinvointipuoleen. Meillä on tiedossa yliopisto-opiskelijoiden osalta esimerkiksi, että siellä jopa joka neljäs nuori nainen kärsii mielenterveysongelmista opiskelijoiden keskuudessa. Taannoin julkaistiin sentyyppinen väitöstutkimus, joka kylläkin koski ehkä vähän nuorempia, josta kiistattomasti ilmenee, että niissä kunnissa, joissa oli vähän matalan kynnyksen peruspalveluja, esimerkiksi kouluterveydenhuoltoa, tarvittiin myöhemmin huomattavasti enemmän raskasta, viimesijaista apua vaativaa erikoissairaanhoitoa, esimerkiksi nuorisopsykiatrista laitoshoitoa. On sanomattakin selvää, että se on kallista. Se on niin kallista, että ihmetyttää, ettei tähän ole tarkemmin havahduttu kunnissa.

Painopisteen siirtäminen tuonne ennalta ehkäiseviin palveluihin, koululaisten kohdalla tai lasten tai jo vähän varttuneempien opiskelijoiden kohdalla tai sitten ihan kaikkien osalta, se veivaus sinne ennalta ehkäiseviin palveluihin ei ole helppo, mutta se kannattaisi kuitenkin tehdä. Tässä yksi mahdollisuus on lähestyvät kuntavaalit, joissa valitaan uusia päättäjiä kuntiin näitä peruspalveluja hoitamaan.

Opintotuen sitominen indeksiin oli opiskelijoiden ykköstavoite hallitusohjelmaneuvotteluiden aikaan, ja sen lupauksen hallitus antoi heille mielellään. Se oli hieno juttu, ja se osoittaa, että yhteistyö opiskelijajärjestöjen suuntaan toimii hyvin Suomessa tämän hallituksen aikana.

Opintotuen sitominen indeksiin oli opiskelijoiden ykköstavoite hallitusohjelmaneuvottelujen, aikaan ja sen lupauksen hallitus antoi heille mielellään. Se oli hieno juttu ja se osoittaa, että yhteistyö opiskelijajärjestöjen suuntaan toimii hyvin Suomessa tämän hallituksen aikana. Päätös on myös olemassa, että opintotukeen tehdään kustannusneutraali uudistus tämän vaalikauden aikana, ja sen tavoitteena on kannustaa nopeampaan valmistumiseen. Tähän tarvitaan nyt sekä opiskelijajärjestöiltä että mielellään myös tästä salista hyviä innovatiivisia ja ennakkoluulottomia malleja, sellaisia, mitä ehkä ei ole koskaan vielä kokeiltu aikaisemmin.

Itse kannustaisin erityisesti sen tyyppisen mallin suuntaan, jossa painotettaisiin erityisesti niitä alkuvaiheen opintoja korkea-asteella, jotta opinnoissa alkuvaiheessa olisi mahdollisuus mahdollisimman tehokkaasti opiskella ilman pakkoa mennä toimeentulosyistä töihin. Työelämäkokemuksen hankkiminen on tietenkin opiskelijoille tärkeää, mielellään ennen sitä valmistumista, jotta kiinnittyy sinne työelämään ja saa kontaktia tuleviin työnantajiin, joten tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö töissäkään pitäisi käydä, mutta itse näkisin, että erityisesti se, että saisi opinnot hyvin vauhtiin silloin ennen kandivaihetta, olisi erityisen tärkeää ja kannatettavaa.

Puoluetoveri, edustaja Suutari puhui täällä hetki sitten vahvalla yrittäjän äänellä. Häntä kannattaa aina todella kuunnella, koska siellä taustalla on sellaista näyttöä ja ammattiosaamista ja yrittäjätaustaa, mitä ei monelta edustajalta löydy. Hän puhui muun muassa siitä, kuinka Suomen vientikehityksen ennustetaan edelleen jatkuvan heikkona. Eri ennusteiden mukaan edes suhteellisen pitkällä aikavälillä ei näytä siltä, että vientimme kehittyisi, nousisi sinne ennen taantumaa olleelle tasolle, vaikka selviäisimme tästä velkakriisistä suhteellisen nopeastikin eteenpäin. Tarvitaan kipeästi sitä kasvua. Tämä kehyspäätös on sitä kasvua ja kasvuyrittäjyyttä tukeva, mutta toisaalta samaan aikaan on tärkeää pitää huolta jo olemassa olevista vahvuuksistamme, esimerkiksi metsäteollisuuden kilpailukyvystä.

Arvoisa puhemies! Loppuun erityisen kovat kehut siitä työstä, mitä hallitus tekee viennin edistämiseksi. Sitä työtä tehdään nyt uudenlaisella otteella ja uudenlaisella innostuksella ja monen meidän keskeisen ministerin voimin ja tosissaan. Se on tärkeää työtä ja siinä on nähty, että monet valtiot, esimerkiksi Iso-Britannia, ovat tämän tyyppiseen valtiojohtoisen vienninedistämiseen palannut, koska se toimii tehokkaasti tuolla nousevissa, kehittyvissä talouksissa.

Viimeinen toivomus oikeastaan liittyy tiehankkeisiin, mistä edustaja Heinonen samasta vaalipiiristä puhuikin jo. Voin niihin kaikkiin sanoihin erittäin mielelläni yhtyä ja muistuttaa siitä, että Lahti on puolustanut ja toivonut itselleen tätä eteläistä kehätietä jo vuosia, ellei vuosikymmeniä, ja se on minusta vähintäänkin kohtuullista, että tämä asia vielä nousisi keskusteluissa esille. Kyse on siis tässä alkuvaiheessa suunnittelurahasta tähän hankkeeseen. Lahti on tiettävästi kokoluokkansa huomioiden ja muutenkin ainoita, jollei ainoa Suomen kaupunki, jossa edelleen keskeltä kulkee se suuri valtatie, ja se merkittävästi estää Lahden kehittymistä — teollisuuden kehittymistä, elinkeinoelämän kehittymistä — ja sen lisäksi siellä on pohjavesiongelmat myöskin. Tähän asiaan tarvitaan nyt panostuksia. Olemme tästä keskustelleet ministeri Kyllösen suuntaan, ja toiveita siitä olisi, että Lahden tärkeä hanke vielä nousisi esiin hallituksen työssä tällä vaalikaudella. Sen eteen teemme kovasti töitä.

Kiitoksia puheenvuorosta ja pian hyvää yötä puhemiehelle.

Kiitoksia. Sitä ennen kuitenkin edustaja Lindtman.


Antti Lindtman (sd):

Arvoisa puhemies! Voi, voi, kun tekisi mieli moneen kohtaan kommentoida erityisesti edustaja Pekkarisen varsin hyvää puhetta, mutta jos siitä aloittaisin, niin varmaan mitkään aikamääreet eivät riittäisi. Täytyy vaan ehkä siitä todeta, että kyllä debatti piristää aina.

Edustaja Jaloselle sanoisin, että minä luotan teidän sanaanne. (Ari Jalonen: Kiitos!) Niin kuin luotan myös oppositiossa keskustan sanaan siitä, että uskon, että molemmilta teiltä tulee kyllä varjokehysesitykset, ja oikeastaan nyt tähän Pekkarisen puheenvuoroon liittyen, niin voisi olla itse asiassa varsin toivottavaa ja piristävää, että niistä käytäisiin oma keskustelu tässä salissa niin kuin käytiin varjobudjeteista.

Mutta jos kohta on sanottava, että jos hallitukselle asetettu kynnys kehysratkaisusta oli korkea, niin kyllä tämän keskustelun jälkeen myös kynnys opposition varjokehyksille on todella, todella korkea. Siis, kun tämän keskustelun aikana on lähes kaikki menosäästöt, lähes kaikki ammuttu alas ja kovin, kovin heppoisessa on ollut se puoli, jolla aidosti saataisiin näitten hallitusten ratkaisujen lisäksi jotain uutta tulonmuodostusta aikaan. Enemmän ne ovat toiveiden varassa. Ei sillä, että menosäästöt unohdetaan ja laitetaan vielä prosentti arvonlisäveroon lisää, vaikka sieltä otettaisiinkin ruuan arvonlisävero pois — keskustan edellisessä varjobudjetissa oli vähän optimistisesti laskettu, mikä sen tuotto-odotus olisi, siis, jos se tehdään ilman ruuan arvonlisäveroa tai varsinkin, jos se alennetaan 13:sta 9:ään — tätä vielä ratkaista.

Mutta, arvoisa puhemies! Kimmo Tiilikainen aloitti keskustan ryhmäpuheenvuoron sillä, että keskustalle Suomi on tuhansien mahdollisuuksien maa. Täytyy muistaa, että minusta se lähtökohta kuitenkin, mistä tätä kehysriihtä lähdettiin tekemään, niin kyllä se keskustan Suomi viime kaudella oli enemmänkin tuhansien miljoonien lisävelkaeurojen maa, jos tulosta katsoo. Eli, kun edustaja Tiilikainen sanoi täällä, että opposition tehtävä on esittää kritiikkiä, niin on. Joskus olisi tietysti itsekritiikinkin paikka, koska täytyy muistaa, missä tilanteessa tultiin edellisen kauden kumulatiivisesti 9 miljardin veronkevennyksiin, siis tulopohjan rapautus johti 8 miljardin alijäämään, jota nyt ollaan paikkaamassa. Sen lisäksi vielä nämä maailmantalouden muuttuneet näkymät.

Mutta, arvoisa puhemies! Voisi sanoa, kun nyt toisen kerran on jo tässä tehty oikeudenmukainen ratkaisu — siis hallitusohjelmassa linjatut ratkaisut, ja nyt tässä kehysriihessä tehtiin oikeudenmukainen ratkaisu, siis semmoinen ratkaisu, joka aidosti joko päätösperusteisesti pienentää tuloeroja tai ainakin muutti selkeästi viime kaudella tehtyjen ratkaisujen linjaa, joilla oli kiistatta selkeästi tuloeroja kasvattava vaikutus — että tässä suhteessa hallitus on onnistunut. Jos otetaan poimintoja sieltä, niin kyllähän tässä solidaarisuusveropaketissa, joka nimenomaan sosialidemokraattien vaatimuksesta saatiin aikaiseksi, oli elementtejä, joita oppositio ei edes ymmärtänyt vaatia esimerkiksi viime syksynä. Vaikka nyt monia ratkaisuja ollaan ottamassa nimiin, niin kyllä tämä on sellainen yhteiskunnan eheyttä tuova ratkaisu niin, että ihmisten oikeudentunto kestää ymmärtää sen, että myös suurituloiset ja rikkaat kantavat vastuuta näistä talkoista.

Ja sitten kun kysytään, että — paljon esitettiin kritiikkiä tässäkin salissa, että ei rikkaita verottamalla, ei sillä ole juuri merkitystä tässä valtiontaloudessa, ei se tuota mitään — niin jos nyt katsotaan, mitä tämän yli 100 000 euroa tienaavien solidaarisuusverolla, yli miljoonan euron perintöjen lisäveroluokalla ja sen lisäksi suurituloisten eläkkeensaajien pienellä veronkiristyksellä saatiin aikaan, niin se on yhteensä noin 110 miljoonaa euroa vuositasolla. Kun suhteutetaan se summa, arvoisa puhemies, se on muuten tismalleen sama summa, jonka hallitus käyttää nyt lisäpäätösten jälkeen vuositasolla nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen, tismalleen sama summa. Eli siis hallitus ottaa näissä talkoissa rikkailta ja suurituloisilta vähän enemmän ja antaa nuorille työtä ja koulutusta. Voi sanoa, että jos ei tässä nyt ihan Robin Hood olisi kateellinen, niin kyllä uskon, että varsinkin joku siellä keskustan penkissä saattaa miettiä, miten tässä näin pääsi käymään, että näitä päätöksiä tehtiin silloin, kun sosialidemokraatit ovat hallituksessa, keskusta oppositiossa.

Tässä yhteydessä täytyy sanoa tietysti, että kyllähän tämä ratkaisu on tietenkin monien kompromissien summa. Näistä ehkä voisi nostaa nyt nimenomaan tämän arvonlisäveron ja kysymyksen, tavallaan oikeutetun kysymyksen, pettikö SDP vaaleissa kynnyskysymyksensä, kun arvonlisäveroa jouduttiin nostamaan. Muistutan, että meillä oli kolme kynnyskysymystä, jotka liittyivät siihen, että eläkkeen pakkonostoa ei tehdä — sitä ei tehty — siihen, että verot laitetaan maksukyvyn mukaan — siellä erityisesti pääomaveron nosto — ja siihen, että nuorten työttömyyteen tulee nollatoleranssi.

Nämä kynnyskysymykset toteutuivat.

Tämä "verot maksukyvyn mukaan" on tietysti se periaate, mitä vasten on hyvä tarkastella sitä, miten tämä arvonlisäveron nosto sopii tähän. Nyt kun nähtiin, että varmasti on niin, että jossain kohti joutuu antamaan periksi, niin saatiin aikaan ratkaisu, jossa pienituloisille työtulovähennystä korottamalla, esimerkiksi keski- ja pienituloisille eläkkeensaajille kunnallisveron perusvähennystä nostamalla ja sitten sosiaaliturvan varassa eläville Kela-indeksin tarkistusta aikaistamalla, pystyttiin kompensoimaan ainakin osin tämä ikäväkin 1 prosenttiyksikön nostaminen.

Eli tässä tilanteessa siis, kun jouduttiin arvonlisäveroa nostamaan, tämä kompensoidaan pienituloisille, mutta suurituloiset ja rikkaat joutuvat maksamaan tuontiporeammeista ja samppanjavispilöistään korkeampaa veroa. Näin ollen voi sanoa, että iso linja — verot maksukyvyn mukaan — toteutuu tässä samaan aikaan, kun valtiontaloutta tasapainotetaan. Kuten sanottu, tämä on yksi esimerkki siitä, miten kompromissi tehtiin, mutta se tehtiin oikeudenmukaisesti ja sillä tavalla, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutui. Näin ollen meidän periaatteemme, verot maksukyvyn mukaan, toteutui.

No, niin kuin sanottu, aina kun on kuuden puolueen hallitus, kompromisseja joudutaan tekemään. Tässä yhteydessä on esitettävä kiitos erityisesti kokoomukselle, hallituskumppanille, joka oikeastaan myös vähän samalla tavalla suostui tarkistamaan kantaa tämän ansiotuloverotuksen indeksitarkistuksien osalta. Eli kun ymmärsin, että tämä oli erityisesti niissä hallitusneuvotteluissa todella tiukka paikka ja periaatekysymys, ja taisi siinä pieni välirikkokin välillä tulla, niin täytyy myös — oikeastaan johtavaa hallituspuoluetta — kiittää siitä, että hyvällä johtajuudella ja esimerkillä tulitte vastaan tässä teidän keskeisessä asiassanne eli ansiotuloverotuksen indeksitarkistuksien osalta. Sitten tietysti tämän solidaarisuusveron ja suurten eläkkeiden tuloveron osalta osoititte sillä tavalla johtajuutta, että tämä kompromissi saatiin aikaan.

Sitten vielä ehkä muutama asia noista työurista.

Ensinnäkin keskeistä on nyt se, mikä on edelleen ero edelliseen hallituskauteen nähden, että nyt kuitenkin saatiin selkeitä ratkaisuja aikaan työurien pidentämiseksi. Siis nämähän olivat jumissa, kerta kaikkiaan, ratkaisuja olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta minusta sen suurin arvo on se, että hallitus on tuonut sellaista luottamusta tänne työmarkkinaosapuolten välille ja kesken ja suomalaiseen yhteiskuntaan, että ratkaisut ovat mahdollisia. Siinä sen kultaisen linjan pitää olla se, että kun elinaika pitenee, niin noin puolet pidentyneestä elinajasta pitäisi käyttää työn tekemiseen. Tällä uralla pitää pysyä, ja jos ei pysytä, niin tehdään lisätoimenpiteitä, aivan niin kuin hallitusohjelmassa suhtaudutaan esimerkiksi valtiontalouteen. Nyt se keskeinen asia on se, että ratkaisuja saatiin aikaan. Aina voi kritisoida, olivatko ne liian pieniä, mikä on todellinen vaikutus. En usko. Järjestöt ovat arvioineet, Elinkeinoelämän keskusliitto on todella kriittinen ollut näissä arvioissaan, ja järjestöt ovat arvioineet tämän puolen, ja minusta oleellista on se, että ratkaisuja saatiin aikaan. Nyt pitää seurata, miten tämä kehittyy. Jos elinaika pitenee mutta työurat eivät, pitää tehdä uudelleen ratkaisuja. Minusta tämä on se oikea linja.

Sitten täytyy vielä sanoa, että kun tähän kehysriiheen todella rakennettiin sellainen — moni varmaan täälläkin salissa ajatteli, että nyt sosialidemokraatit viimeistään nitistetään, kynnyskysymyksistä luovutaan ja sosiaaliturvan indeksijäädytyksetkin toteutetaan — niin niin kuin sanottu, kyllä se keskeinen asia on se, että ei ole kyse siitä, kuka saa viimeiseen asti pidettyä kynnyskysymyksistä kiinni ja kuka ei, vaan esimerkiksi siitä, että me saimme torjuttua nämä sosiaaliturvan indeksijäädytykset.

Siinä on pohjimmiltaan kyse siitä, että ei tätä tasapainotusta näiden edellisellä kaudella tehtyjen valtavien veronkevennysten jälkeen (Puhemies koputtaa) voida tehdä niin, (Puhemies koputtaa) että kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla, siis niillä ihmisillä, jotka ovat kaikkein (Puhemies koputtaa) vähiten syyllisiä tähän kriisiin ja valtion tulopohjan rapauttamiseen, maksatettaisiin tämä lasku. Silloin ei yhteiskunta olisi eheä enää neljän vuoden päästä.


Jari Leppä (kesk):

Herra puhemies! Vaikka keskusta on saanut paljon aikaan ja saa edelleenkin paljon aikaan, keskusta sentään ei saanut aikaan kansainvälistä finanssikriisiä ja siitä johtuvaa taantumaa, joka viime kautta varjosti.

Pakon edessä silloinen hallitus joutui tekemään niitä ratkaisuja, joita se teki, ja samaan aikaan SDP (Antti Lindtmanin välihuuto), silloinen pääoppositiopuolue, vaati vielä suurempaa velanottoa, kuin mitä hallitus silloin teki. Näin se teki, reilu vuosi sitten vielä omassa budjettiehdotuksessaan se esitti suurempaa velanottoa, kuin mitä silloinen Kiviniemen hallitus teki. Tämä on nyt kuitenkin se, mikä pitää kirjata pöytäkirjoihin, että näin se asianlaita oli. Edustaja Lindtman tietenkin siinä mielessä, voidaan sanoa, ei ollut niin syyllinen tähän asiaan, josta hän kertoo, koska hän ei viime kaudella täällä ollut, mutta näin se kuitenkin oli, kun itse täällä nyt sattumalta silloin olin.

No, jos ei oltaisi tehty tätä massiivista velanottoa, joka kieltämättä, totta kai, lisäsi Suomen velkaantumisastetta merkittävällä tavalla, meillä olisivat olleet edessä massiivinen työttömyys ja äärimmäisen suuri lama. (Antti Lindtman: Veronkevennykset?) Toinen vaihtoehto olisi ollut massiiviset leikkaukset, ja silloin tilanne olisi ollut aivan sama, elikkä kyllä se oli pakko silloin tehdä, ja silloiset hallituspuolueet varmasti tekivät tässä hyvää työtä ja kaikkensa.

Puhemies! Edustaja Pekkarinen piti täällä äsken erittäin perustellun ja mielenkiintoisen puheenvuoron siitä, millä tavoin eduskunnan työtä voitaisiin kehittää, ja hänen sanoihinsa vielä muutama ajatus, joita haluan hänen hyvään puheenvuoroonsa jatkaa. On selvää, että kun meillä on uusi perustuslaki, joka alleviivaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa parlamentarismia — eduskunnan ensisijaisuutta sekä kirjaimessa että ennen kaikkea perustuslain hengessä — on kyllä valitettavaa ollut se, että demokratiasta on tullut nyt yhä enemmän hallitusvetoista. Muutama esimerkki näistä: on puolustusvoimauudistus, vaalipiiriuudistus, kuntauudistus, ja laitanpa vielä samaan joukkoon tämän kehysesityksen, sen takia kehysesityksen, että me kansanedustajat, jotka oppositiossa olemme, saimme oikeat luvut vasta viikkojen päästä siitä, kun tuo kehysriihi oli pidetty. Me emme ole mitenkään voineet tehdä omia vaihtoehtoisia ehdotuksiamme, ennen kuin meillä on oikeat luvut, joita hallitus käsittelee, ja siksi sitä esitystä ei ole sen enempää keskustalla kuin perussuomalaisillakaan, se ei voikaan olla valmiina, ei millään. Siksi on kyllä paikallaan pohtia sitä, niin kuin aivan oikein edustaja Lindtman pohdiskeli omassa puheenvuorossaan, voitaisiinko vähän samantyyppistä järjestelyä siinä vaiheessa eduskunnassa käydä keskustelun muodossa, kuin mitä käytiin budjetin osalta. Se oli aika toimiva ratkaisu kuitenkin, ja saatiin hyvä debatti, ja hallituksesta olivat ministerit paikalla, ja silloin ollaan ihan demokratian näkökulmasta ja parlamentarismin näkökulmasta oikealla tiellä. Näitä kannattaa kyllä ilman muuta pohtia.

Puhemies! Kahteen asiaan haluan kiinnittää huomiota tässä iltamyöhäisellä. Ensimmäinen on se, että pääministeri Katainen piti täällä hyvän ja kauniin puheen, ja hän totesi siinä yhdessä osassa, että hallitus tasapainottaessaan pitää huolen siitä, että sopeutustoimet toteutetaan oikeudenmukaisella tavalla. Täällä jo viitattiin alueellisiin toimenpiteisiin, ja myös itse niihin viittaan. Tältä osin tämä sanoma ei ole yhtä pitävä sen kanssa, mitä se käytännön tasolla on, ja sanon uudelleen sen, että maaseudun ihmiset laajasti ottaen ovat olleet tyrmistyneitä niistä esityksistä, joita tämä kehysehdotus nyt sisällään pitää. Se tyrmistys on kahdenlainen. Ensimmäinen asia on se, että viedään toimintaedellytyksiä, palveluita yhä kauemmaksi, heikennetään monella, monella tavalla mahdollisuuksia elää maaseudulla. Toinen asia on se, että me kuitenkin haluamme ja meillä on välttämätöntäkin se, että me korjaamme omaa kauppavajettamme, me tuotamme enemmän tuotteita oman maan raaka-aineista, joilla korvaamme tuontitarvikkeita monella, monella eri tavalla, ja ne kaikki, lähestulkoon kaikki, tulevat maaseudulta. Nämä kaksi asiaa pitää ottaa huomioon niin, että pystytään ne hyvät tavoitteet, joita myös hallitusohjelmassa on, toteuttamaan myöskin maaseudun osalta. Pidän harkitsemattomina niitä leikkauksia, joita siellä on tehty.

Toinen asia, johon monet hallituspuolueiden edustajat ovat täällä viitanneet, niin kuin pääministerikin viittasi, on yrittäjyys. Kehyspäätöksessä on hyviä elementtejä, oikeinkin hyviä, innovaatiokannustimia ja poisto-oikeuksien laventamista. Ne ovat erinomaisia ratkaisuja ja ansaitsevat kiitoksen, mutta se meidän pitää rehellisesti sanoa, että me koko ajan toisella kädellä teemme lisää hankaluuksia ja teemme lisää ongelmia yrittäjyyden tielle. Meidän lupaprosessimme ovat hyvin monimutkaisia, monimutkaistuvat yhä edelleen, ja lupien hinnat, erilaisten ympäristölupien ynnä muiden lupien hinnat, jatkuvasti jatkavat kasvuaan. Se ei vauhdita yritysten investointeja, joita meidän pitäisi nimenomaan kasvattaa. Se ei houkuttele rakentamaan, ei ylipäänsä rakentamista, ja se ei houkuttele uusia yrittäjiä yrittäjän tielle. Toivoisin, että me voisimme nyt vihdoin viimein saada aidosti ja oikeasti liikkeelle yrittäjyyden sukupolvenvaihdosten helpottamisen kaikilla tasoilla ja kaikilla tavoilla. Se on oleellisen tärkeä asia, ja viittaan myöskin siihen, mihin on jo aikaisemminkin täällä viitattu, edustaja Lehden puheenvuoroon. Siinä oli sellaisia perusteita, jotka ovat aivan pistämättömiä — ja millä tavoin, sillä yritysten sukupolvenvaihdosten edistämisellä me saamme uutta kasvua, uutta innovatiivisuutta, uusia investointeja ja uutta työllisyyttä aikaan.

Puhemies! Aivan viimeiseksi asiaksi minäkin puhun liikennejärjestelyistä ja siitä puolesta, ja rahoituksesta kaksi asiaa. Toinen: Savonlinnan liikennejärjestelyt, joissa on kolme vaihetta, joista kehyspäätökset pudottivat kokonaan pois sen viimeisen, syväväylävaiheen. Pidän sitä erittäin huonona ratkaisuna sen vuoksi, että me olemme halunneet hakea jo vuosikausia pitkäjänteisyyttä liikenneinvestointeihin, ja tämä, jos mikä, oli sitä. Kaikki nämä kolme vaihetta tarvitaan, jotta se kokonaisuus tulee sellaiseksi, jollaista me olemme halunneet, muuten se liikennejärjestely on torso siellä, jos ei näitä kaikkia kolmea vaihetta toteuteta. Toinen asia, valtatie 5 sen rahoituksen osalta — aivan olematon summa tilanteessa, jossa myös siellä ovat suunnitelmat valmiina Juva—Mikkeli-välillä. Se nimenomaan oli siinä samassa paketissa, joka viime kaudella erittäin laajalla yksimielisyydellä hyväksyttiin, ja nyt siitäkin on niistetty rahat niin, että ei pystytä tekemään kuin aivan olematon aloitus. Nämä eivät ole asioita, jotka vievät eteenpäin suomalaisen elinkeinoelämän ja suomalaisen talouden kehittämistyötä, vaan päinvastoin.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Kello alkaa olla jo kovin paljon ja menee kovaa vauhtia eteenpäin. Oikeastaan edustaja Pekkarisen puheenvuoro innosti vielä pyytämään yhden puheenvuoron, ja jäin vähän miettimään sitä, että edustaja Pekkarinen itse on puhemiesneuvoston jäsenenä ja näitä istuntoja myös siellä valmistelemassa, kun hän arvosteli puhemiesten puheenvuorojen jakamista. Vaalit ovat vaaleja, ja puhemiehet tulevat kolmesta suurimmasta puolueesta, ja siihen vain täytyy tietysti kaikkien sopeutua. Kyllä itse tästäkin illasta ihan hyvän arvosanan annan: olemme saaneet käydä hyvää keskustelua täällä valtaosan iltaa ja valtaosan iltaa myös päässeet käymään keskustelua vaihtoehdoistakin, niin opposition kuin hallituspuolueidenkin kesken.

Toki hieman alkaa horjua usko siihen, edustaja Jalonen, että teiltä jossain vaiheessa tulisi tasapainoinen esitys taikka edes samanlainen esitys, jossa te esittäisitte samat toimenpiteet kuin tässä kehyksessä nyt valtiontalouden tasapainottamisesta, (Ari Jalonen: Vastaava, vain paremmin!) eli että te esitätte sen, millä tavalla tai mitä veroja te olette valmiit korottamaan. Etupenkistä yksi huutaa, että ei alvia, takapenkistä toinen sanoo, että vähän alvia, keskipenkistä kolmas huutaa, että vähän energiaveroa, ja etupenkistä sanotaan, että ei energiaveroa. Jos perussuomalaisista löytyy sellainen yhtenäinen linja ja sellainen malli, joka oikeasti on tasapainossa, niin olen ihan tyytyväinen, ja varmasti sitä teidänkin äänestäjänne toivovat. (Ari Jalosen välihuuto)

Mitä tulee, arvoisa puhemies, viime kauteen, siihen on väistämättä muutama sana käytettävä, ja siirryn vielä tuohon puhujakorokkeelle. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Niin, arvoisa puhemies, jatketaan täältä puhujakorokkeelta. — Täällä salissa aika usein kuullaan siitä, miten sosialidemokraateista arvostellaan viime kauden taloudenhoitoa Suomessa. Edustaja Leppä ihan oikein valotti sitä tilannetta, joka Suomessa oli. Se tuli meille pyytämättä ja yllättäen, ja se oli meistä riippumaton. Me tiedämme sen, mikä oli lähtösykäyksenä siihen: yhden pankin kaatuminen Yhdysvalloissa sai aikaan sellaisen turbulenssin myös Suomen taloudessa, mitä ei koskaan ennen ollut koettu. Se oli kovempi kuin 90-luvun bkt:n lasku.

Siinä tilanteessa hallituksessa valtiovarainministeri Jyrki Kataisen johdolla lähdettiin ensimmäisten joukossa Euroopassa elvyttämään. Eli valittiin se toinen tie, se tie, joka ei toki ollut 90-luvulla mahdollinen, kun Iiro Viinasen johdolla silloin Suomea ja hyvinvointiyhteiskuntaa pelastettiin — toki niin, että silloin monelle tuli kovia kolauksia ja osalle sellaisia kolauksia, joista ei vieläkään ole toivuttu. Mutta isossa kuvassa 90-luvun laman hoito on kyllä tänä päivänä varsin kiiteltyä, ja on kiitelty sitä, että silloin pystyttiin pelastamaan hyvinvointiyhteiskunta. Mutta tiedän, että monelle perheelle ne toimenpiteet, joita silloin tapahtui, muun muassa valuuttalainojen yhteydessä yrittäjyyden kautta, ovat sellaiset, että niistä ei ole vieläkään toivuttu. Mutta kun nyt puhutaan esimerkiksi siitä, ettei tehtäisi samoja virheitä kuin 90-luvulla, niin toki olisi ihan mielenkiintoista kuulla, mitä sillä tarkoitetaan.

Mutta mitä tulee siihen valintaan, joka nyt tehtiin, niin nyt meillä oli mahdollisuus lähteä elvyttämään, niin kuin edustaja Leppä kertoi. Meillä oli mahdollisuus saada lainaa, ja me päätimme silloin, että me otamme sen tien käyttöön, jota käytettiin varsin yleisesti Euroopassa. Silloin tehtiin veronkevennyksiä, joita edustaja Lindtman on arvostellut. Se oli osa sitä elvyttämistä: nimenomaan pitää rattaat pyörimässä niin, että Suomessa työn teettäminen, työn tekeminen olisi aina kannattavaa. Sen takia työn verotusta kevennettiin eli tehtiin veronkevennyksiä.

Niin kuin täällä kerrottiin, työttömyys ei kasvanut sillä tavalla kuin pelättiin taikka mitä bkt:n lasku 90-luvulla tarkoitti työttömyydessä, eli me selvisimme massatyöttömyydestä. Olen ennenkin tässä salissa sanonut, että minun mielestäni ja varmasti jokaisen mielestä jokainen työtön on liikaa, mutta me kuitenkin pystyimme keskustan kanssa hoitamaan tilanteen niin, että me massatyöttömyydeltä, täydelliseltä katastrofilta, vältyimme. Jos vaihtoehtona olisi ollut sitten se äkkijarrutus eli sama tie, mitä osa viime kaudella täälläkin peräänkuulutti, eli äkkijarrutus, joka olisi tarkoittanut erittäin kovia leikkauksia, veronkiristyksiä, niin kyllä siitäkin varmasti löytyy tiedot, mitä se tie olisi tarkoittanut.

Kannustankin edustaja Lindtmania ja muita tutustumaan siihen, mitä viime kaudella oikeasti tehtiin, ja muun muassa siihen, miten viime kaudella aloitettiin tämä sosiaalisesti oikeudenmukainen politiikka. Silloin tehtiin ratkaisuja, muun muassa takuueläke oli tämäntyyppinen ratkaisu, jota ei ennen ollut nähty Suomessa. Sen tekivät keskusta ja kokoomus, ja oli lukuisia muita toimenpiteitä: pienimpien päivärahojen tasokorotukset, kansaneläkkeeseen sellaiset tasokorotukset, joita ei koskaan ennen ollut nähty. No, ne ovat historiaa, ne tehtiin silloin keskustan ja kokoomuksen johdolla, ja nyt teemme hyvää politiikkaa yhdessä sosialidemokraattienkin kanssa.


Antti Lindtman (sd):

Arvoisa puhemies! Ei täällä kukaan ole väittänyt, että kansainvälinen finanssikriisi olisi ollut yhtään sen enempää keskustan kuin kokoomuksenkaan, tai edellisen hallituksen, syy. Eihän siitä ole kyse, eikä siitä, olisiko finanssipolitiikkaa juuri silloin pitänyt lähteä voimakkaasti kiristämään. Kysymys on siitä, että kun päätettiin elvyttää — siitäkin oli tässä salissa tietääkseni yksimielisyys, vaikka en silloin täällä ollutkaan — mikä keinovalikoima otettiin käyttöön, ja kyllä se pääsääntöisesti tapahtui veroelvytyksen kautta. Näin ollen Suomen valtio, kuten silloinen valtiovarainministeri Katainen sanoi, oli Euroopan elvyttävin, mutta sitten esimerkiksi bkt:n arvolla mitattuna sen tulos oli kovin heikko.

Oli toisenlaisiakin esimerkkejä Ruotsista, valittiin toinen keinovalikoima, erityisesti Norjasta, missä ei oikeastaan elvytystä tehty verojen kautta juurikaan vaan nimenomaan julkisen puolen kautta, ja sielläpä muuten se elvytyseuro lähti kiertoon. Eli kyllä olen silloisen eduskunnan puhemiehen, nykyisen presidentin ajatuksia monesti pohtinut, kun hän silloin pohti kiivaimpien veronkevennysten aikaan, onkohan tämä jatkuva tuloverojen kevennys jonkinnäköinen automaatti, joka aina vain tuo lisää näissäkin oloissa. Oli varmasti perusteltua 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa purkaa ylikireä tuloverotus, mutta kyllä ehkä vähän kriittisesti voisi katsoa varsinkin tuota viime kauden loppupuolta, olivatko ne niin sanotut elvytyksen varjolla tehdyt veronkevennykset niin tehokkaita. Eli tässä on se keskeinen ero, mikä liittyi myös siihen, minkälainen oli esimerkiksi SDP:n varjobudjetti (Puhemies koputtaa) viime kaudella.