Täysistunto 34/2012

Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2013—2016

Jutta Urpilainen (sd):

Arvoisa puhemies! Suomi ja suomalaiset tunnetaan maailmalla tarkasta taloudenpidosta. Olemme maa, joka on pitänyt huolta omasta taloudestaan. Sitä me haluamme tehdä myös jatkossa. Tästä lähtökohdasta on valmisteltu myös eduskunnan käsittelyyn tuleva hallituksen kehysesitys.

Kaikki ei kuitenkaan valitettavasti ole omissa käsissämme. Elämme osana kansainvälistä taloutta, ja vientinäkymiimme vaikuttavat erityisesti Euroopan tapahtumat. Eurokriisissä on nyt otettu aikalisä. Se, rauhoittuuko tilanne pysyvästi, jää nähtäväksi. Euroopan taloustilanteen vakautuminen pysyvästi auttaisi tietysti myös merkittävästi Suomen haasteita. Epävarmuus on oikeansuuntaisista kriisitoimista huolimatta yhä suuri. Siitä syystä Suomenkin on omalla ehdollaan tärkeä olla mukana Euroopan kriisityössä.

Arvoisa puhemies! Hallitus katkaisee valtion velkaantumiskehityksen. Tämä edellyttää talouden lisäsopeutusta. Kuluvalla vaalikaudella eli vuoteen 2015 mennessä tehdyt päätökset johtavat 2,4 miljardin euron lisäsopeutukseen, josta 1,2 miljardia toteutetaan veronkorotuksin ja 1,2 miljardia menosäästöin. Pysyviä veronlisäyksiä kehyspäätöksessä on kuitenkin yhteensä noin 1,6 miljardia, mikä nostaa kehyskauden viimeisenä vuonna, eli 2016, lisäsopeutuksen aina 2,8 miljardiin euroon.

Miljardiluokan verosopeutus tuntuu jokaisen suomalaisen kukkarossa. Hallitus kuitenkin kohdentaa verosopeutuksensa siten, että enemmistö uusista veronkorotuksista kerätään muista kuin tasaveroista. Tämä on tärkeää oikeudenmukaisen ja tasaisen taakanjaon takia.

Ansiotuloverotuksen taulukkotarkistuksia ei tehdä vuosina 2013 ja 2014. Tämä tuo kassaan vajaa 800 miljoonaa euroa. Arvonlisäveron korotuksen nettotuotto on hieman ansiotuloverotuksen muutosten tuottoja pienempi, noin 750 miljoonaa euroa. Sosiaaliturvaan tehdään aikaistettu indeksikorotus arvonlisäveron nousuvuonna, millä puolestaan turvataan sosiaaliturvan varassa olevien ihmisten ostovoimaa. Näin hallitus pehmentää alv-korotuksen vaikutusta kaikista pienituloisimpien ihmisten toimeentuloon.

Verotuksen solidaarisuutta kasvatetaan luomalla progressiivisen verotuksen puolelle myös solidaarisuusvero yli 100 000 euroa vuodessa ansaitseville sekä uusi veroluokka yli miljoonan euron arvoisille perinnöille. Lisäksi suurten eläkkeiden verotus tuodaan samalle tasolle palkkojen kanssa. Kokonaisuudessaan tämä solidaarisuuspaketti tuo valtion kassaan reilusti yli 100 miljoonaa euroa vuodessa.

Summa on suuri, ja sen merkitys yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kannalta on vielä suurempi. Taakkaa jaetaan jatkossa reilummalla tavalla. Samaan aikaan parannamme pienimpien palkkatulojen työtulovähennystä ja perusvähennystä. Nämä ovat vaikeiden aikojen konkreettisia tekoja pienituloisten suomalaisten puolesta.

Arvoisa puhemies! Hallitus on pyrkinyt tekemään myös menosäästöt mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla. Tästä syystä perusturvaa ei leikata. Päinvastoin, kaikista heikoimmassa asemassa olevien asema turvataan ja jopa parannetaan poistamalla työmarkkinatuesta puolison tuloihin liittyvä tarveharkinta. Tätä on kauan tavoiteltu, ja nyt se vihdoin toteutetaan. (Pietari Jääskeläinen: Välilliset verot!)

Kunnat ovat iso osa julkista taloutta. Pelkästään kuntien valtionavut ovat ensi vuonna yhteensä 10,6 miljardia euroa. On siis ymmärrettävää, että myös niihin kohdistuu säästöjä. Tähän varauduttiin myös jo hallitusohjelmassa, mikäli lisäsopeutustoimia tarvitaan. Peruspalveluiden järjestämiseen tarkoitettuja valtionosuuksia vähennetään asteittain niin, että säästö on 500 miljoonaa euroa vuodesta 2015 lukien.

Kehysriihen päätöksillä on kuitenkin myös useita positiivisia vaikutuksia kuntien valtionapuihin ja verotuloihin. Esimerkiksi kuntien korotettua osuutta yhteisöveron tuotosta jatketaan. Keskeistä onkin näiden eri toimien yhteisvaikutus. Kuntatalous kiristyy jonkin verran. Vaalikauden loppuvuosina 2013—2015 tuo kiristävä vaikutus on keskimäärin noin 160 miljoonaa euroa vuodessa.

Suorien menoleikkausten lisäksi tingimme menojen kasvusta. Siis emme kasvata menoja, mutta emme myöskään leikkaa nykytasoa, pidämme siis ne ennallaan. Näin toimimme muun muassa yliopistoindeksin sekä lapsilisien indeksin suhteen, jotka jäädytämme määräajaksi. Ikävän ja vielä ikävämmän välillä valittaessa menojen kasvattamisesta tinkiminen suorien leikkausten vaihtoehtona on sittenkin se pienemmän pahan tie kuljettavaksi. Kun joudutaan sopeuttamaan reilun miljardin euron tasolla, niin kaikki hallinnonalat joutuvat väistämättä osallistumaan yhteiseen urakkaan.

Arvoisa puhemies! Hallitus sopi kehysten yhteydessä myös merkittävistä rakennetoimista. Kaikki toimet tähtäävät kestävään ja hyvään talouteen. Sen edellytys on työllisyysasteen nostaminen. Työllä rahoitamme hyvinvointimme. Valittu linja on työlinja. Samalla vahvistamme uskottavuuttamme markkinoiden silmissä vastaamalla juuri niihin väestön ikärakenteesta, hoivamenojen kasvupaineesta ja huoltosuhteen muutoksesta kumpuaviin uudistustarpeisiin, jotka kansainväliset arvioitsijatkin ovat panneet merkille.

Hallitus laittaa vauhtia kuntauudistukseen. Hyvä ja kestävä kuntarakenne palvelee parhaiten eri puolilla Suomea asuvien ihmisten hyvinvointia. Vahvat ja itsenäiset kunnat pystyvät tarjoamaan hedelmällisen kasvualustan myös yritystoiminnalle.

Myös työuria lähdetään pidentämään uudistamalla rakenteita. Alkupään ongelmia ratkotaan uudistamalla opintotuki. Työuran keskellä työn ja perheen yhteensovittaminen on iso rakenteellinenkin haaste. Toteutamme myös perhevapaauudistuksen työuran katkosten vähentämiseksi. Tavoitteena on edesauttaa mahdollisuuksia osa-aikatyön tekemiseen ja lisätä toisaalta myös päivähoitojärjestelmän joustavuutta.

Uudistuksissa yhteistyö on voimaa. Työmarkkinajärjestöjen sopimus työurien pidentämisestä oli isänmaallinen teko. Suomessa osataan kantaa vastuuta, kun on sen aika. Toimien synnyttämä helpotus kestävyysvajeeseen oli erinomainen hedelmällisen yhteistyön näyte. Työmarkkinajärjestöt sitoutuvat myös viemään eteenpäin nuorten yhteiskuntatakuuta. Suomen kannalta olisikin kiistatta hyvä, mikäli tässä yhteistyön ja yhdessä tekemisen hengessä voitaisiin jatkaa myös tulevina vuosina.

Arvoisa puhemies! Sopeutustoimien ja rakenneuudistusten rinnalla hallitus panostaa kasvuun. Kasvu tarkoittaa työtä ja työ hyvinvointia. Hallituksen yhden kärkihankkeen eli nuorten yhteiskuntatakuun toteutumista vahvistetaan todella merkittävillä lisäsatsauksilla. Laitamme kehyskaudella yli 50 miljoonaa euroa vuodessa lisää siihen, että saamme jokaisen nuoren mukaan yhteiseen arkeemme ja työelämään. Kyseessä on sekä sosiaalinen että taloudellinen kestävyysvajehaaste.

Lisäksi luomme määräaikaisen kasvukannustimen, jonka kautta yksityinen sijoittaja eli sijoittajakummi saa verovähennyksen sijoittaessaan listaamattomaan kasvuyritykseen. Toteutamme myös t&k-verokannustimen, jonka kautta yritys saa verohyvityksen panostuksistaan tutkimus- ja kehitystoimintaan. Investointien lisäämiseksi puolestaan säädetään teollisuudelle kaksinkertainen poistomahdollisuus. Nämä ratkaisut parantavat suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiä.

Suomi tarvitsee lisää työtä. Tätä kehysten työlinjaa edustaa myös työllisyysmäärärahojen tuntuva lisäys. Maahanmuuttajien kolminkertaista työttömyyttä kantaväestöön verrattuna pyritään sitäkin alentamaan satsaamalla lisäpanoksia kotouttamis- ja kielikoulutukseen. Tulevaisuudessa Suomessa tarvitaan kaikki käsiparit töihin.

Arvoisa puhemies! Samaan aikaan kehysten kanssa tänään keskustelussa oleva lisätalousarvio tähtää sekin kasvun ja työllisyyden vahvistamiseen. 100 miljoonan euron elvytyspakettiin on kasattu mahdollisimman nopeasti vaikuttavia ja työtä lisääviä toimia. Työllistämis-, koulutus- ja erityistoimien määrärahaan esitetään 24 miljoonan euron lisäystä. Samoin ammatillisen lisäkoulutuksen aloituspaikkojen määrärahoihin ehdotetaan korotusta. Lisäksi esitetään määrärahojen lisäyksiä koulurakennusten ja kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden korjaushankkeisiin yhteensä 30 miljoonaa euroa. Kaivosteollisuutta tuetaan Suomen Teollisuussijoitus Oy:n pääomittamisen kautta. Suomen ja Venäjän välistä rajaliikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta vahvistetaan 11 miljoonan euron lisämäärärahalla. Tämä parantaa myös kaupan ja matkailun kasvuedellytyksiä.

Arvoisa puhemies! Suomalainen taito historian saatossa on ollut sopiminen. Me olemme kyenneet asettamaan yhteisen edun oman edun edelle. Ja näin meidän tulee tehdä myös jatkossa.

Hallitus haluaa taittaa velkaantumisen, ja se edellyttää vaikeiden talouspäätösten tekemistä. Tärkeintä on kuitenkin tehdä nuo toimet oikeudenmukaisesti. Näin Suomi säilyy tulevaisuudessakin eheänä yhteiskuntana. Tästä syystä olenkin erityisen iloinen kehyspaketin suuresta myönteisestä piirteestä. Hallitus onnistuu kehysratkaisullaan sopeuttamaan julkista taloutta suurentamatta kuitenkaan tuloeroja. (Markus Mustajärvi: Mihin se perustuu?) Itse asiassa Vattin toimesta on laskettu, että ne päinvastoin kaventuvat hienoisesti, eivät paljon, mutta suunta on kuitenkin oikea ja kansainvälisesti poikkeuksellinen. Näin torjumme sekä taloudellista että sosiaalista kestävyysvajetta. Tämä on merkittävä saavutus vallitsevissa enemmän kuin haasteellisissa olosuhteissa. Se heijastaa myös samalla sitä arvoperustaa, jolta hallitus ponnistaa omaan työhönsä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisessä.


Jan Vapaavuori (kok):

Ärade herr talman! En usko, että kukaan on lähtenyt politiikkaan päästäkseen tekemään menoleikkauksia tai veronkorotuksia. Yhteisiä asioita hoidettaessa on kuitenkin pystyttävä tekemään myös vaikeita ja epäsuosittuja päätöksiä silloin, kun isänmaan etu sitä vaatii.

Pääministeri Kataisen johtama hallitus on viime kesän ohjelmaneuvottelujen ja nyt käsittelyssä olevan kehyspäätöksen yhteydessä sopinut yhteensä noin 5 miljardin euron sopeutustoimista. Täsmentyvätpä viimeisen kehyksen talousvaikutukset sitten suuntaan tai toiseen, kokoluokka on tämä. Se on lähemmäksi 3 prosenttia bkt:sta. Luku on merkittävä ja osoittaa laajapohjaisen hallituksen kyvyn vastuulliseen päätöksentekoon.

Kyse ei ole vain numeroista vaan ennen kaikkea oikeudenmukaisuudesta. Kyse on oikeudenmukaisuudesta tulevia sukupolvia kohtaan. Meillä ei yksinkertaisesti ole oikeutta elää heidän kustannuksellaan, mitä pysyvästi velaksi eläminen käytännössä tarkoittaisi.

Julkisessa keskustelussa kehysratkaisua on pääosin kiitelty. Toki on niitä, jotka olisivat sopeuttaneet vähemmän, mutta myös niitä, jotka olisivat sopeuttaneet enemmän. Varsinkin keskustaoppositiolla on taipumus jonglöörimäisesti keikkua näillä molemmilla kannoilla, ja vieläpä samanaikaisesti. (Erkki Virtanen: Ja vielä välissäkin! — Naurua)

Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää kehyksen sopeutustasoa tyydyttävänä. Yli mentiin rimaa hipoen; joku voisi sanoa, että rima heiluu vieläkin. Hallitusohjelman vaade velkaantumisen kääntämisestä suhteessa kansantuotteeseen jää tällä päätöksellä vielä pienoisen epätietoisuuden varaan. Samalla vältettiin kuitenkin riski kasvua tyrehdyttävistä ylisuurista leikkauksista, joista eräät asiantuntijatahotkin olivat varoitelleet. On rehellistä myöntää, ettei velkaantumisemme tällä päätöksellä vielä katoa. Toisaalta hyvä on muistaa sekin, että asiaan palataan hallitusohjelman mukaan joka vuosi.

Kuuden puolueen yhteispäätöksessä on yksityiskohtien tasolla toki aina kullekin miellyttäviä asioita sekä asioita, jotka on kokonaisuuden vuoksi hyväksyttävä. Itkumuuria emme mekään ole pystyttämässä, mutta yhteen asiaan haluamme tulevan päätöksenteon pohjustukseksi kiinnittää huomiota. Meillä on Suomessa tunnetusti maailman paras peruskoulu, mutta meillä ei ole maailman parasta yliopistolaitosta. Korkeakoulujemme tasolla on tulevankin menestyksemme kannalta niin keskeinen rooli, että siihen tulisi kaikkien säästöpaineiden keskelläkin uhrata riittävää huomiota.

Arvoisa puhemies! Olen kokoomuksen eduskuntaryhmän nimissä aiemminkin tässä salissa todennut, että sopeutustoimet velkaantumisen kääntämiseksi ovat välttämättömiä, mutta vielä välttämättömämpää on uuden kasvun edellytysten luominen. Suomi menestyy tulevaisuudessakin vain työtä tekemällä ja yrittämällä.

Kehyksen yhteydessä luvatut 300 miljoonan euron panostukset kasvuun ovat rahallista arvoaan merkittävämpiä. Perinteisten liikenne- ja rakennusinvestointien sekä tempputyöllistämisen sijaan pureudutaan tällä kertaa aidon ja pysyvän uuden kasvun luomiseen.

Muutostarpeita ovat tänä keväänä pohtineet laajat, yrityselämätaustaiset Jorma Elorannan ja Kari Stadighin työryhmät. Kun Suomessa on monesti tuskailtu sillä, että työryhmien esitykset jäävät vain pinoon muiden raporttien joukkoon, nyt raporteista päätyi useampikin kohta hallituksen kehyspäätökseen.

Jatkossa Suomen pitää Saksan ja Ruotsin tapaan panostaa erityisesti työvoiman tarjonnan kasvattamiseen ja siitä huolehtimiseen, että mahdollisimman moni on työelämässä mukana.

Kansakunnan pitkän aikavälin menestys riippuu aina korostetusti sen nuorisosta. Varsinkin kun ikärakenteemme muuttuu radikaalisti jo lähitulevaisuudessa, nuorten aseman kohentaminen on koko kansan intressissä. Nuorista löytyvät uusien nokioiden ja rovioiden luojat mutta myös tulevat sairaanhoitajat, opettajat ja putkimiehet. He myös toimivat suurimpina julkisten palveluidemme maksajina.

Kokoomus iloitsee siitä, että hallituksen painopisteenä kasvupanostusten ohella kehysriihessä on juuri nuorten työllistäminen tai saaminen koulun penkille. On järkevää, että nuorten taloudellisesta tukemisesta kannetaan vastuuta, mutta on myös oikeudenmukaista, että nuoria kannustetaan työharjoittelupaikkoihin ja työpajoihin panostamalla. Näin sen pitää ollakin — ahkeruudesta palkitaan. Runsas 100 miljoonaa euroa vuodessa tähän on merkittävä summa muutoin säästöpainotteisessa ratkaisussa.

Työmarkkinaosapuolet pääsivät kehysriihen yhteydessä sopuun kestävyysvajetta pienentävästä työurapaketista. Suunta on oikea, eikä päätösten merkitystä pidä vähätellä. Neuvottelut kuitenkin jatkuvat. Tosin ne ovat jatkuneet jo vuosia ennen tätäkin päätöstä. Jälleen kerran juuri sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta olisi tärkeää, ettei välttämättömiä päätöksiä sysätä liian pitkälle tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tyytyväinen hallituksen kehysriihen yhteydessä osoittamaan päätöksentekokykyyn sekä itse kehyslinjauksiin. Parasta tässä kehyspäätöksessä on kokonaisuus, ja se ei ole vähän se. On silti tärkeää oivaltaa, ettei maailma vielä tälläkään päätöksellä ole valmis.

Kehyspäätöksen muutamista positiivisista signaaleista huolimatta työsarkaa eritoten kasvupolitiikan puolella on vielä yllin kyllin. Myönteisimmätkään kasvuennusteet eivät ole häävejä. Kansainvälinen verokilpailu lähinaapurustossammekin on rajua. Eurooppalaiset rahamarkkinat ovat edelleen herkässä tilassa. Onkin selvää, että hallituksen tulee ylläpitää jatkuvaa valmiutta tarvittaessa tehdä uusia talouspäätöksiä. Tämän kehyspäätöksen pohjalta on kuitenkin taas hieman helpompi ponnistaa.


Pia Viitanen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Kun eletään vaikeita aikoja ja joudutaan tinkimään, on sen tapahduttava oikeudenmukaisesti. Politiikan oikeutus perustuu tähän. (Timo Soini: Arvonlisävero!) Ihmiset ovat perin kyllästyneitä viime aikoina jyllänneeseen ahneuden aikakauteen, jossa pelin henki on se, että voitot kääräistään yksityisiin taskuihin, ja jos ongelmia tulee, oletetaan, että aina löytyy veronmaksaja maksamaan viulut. Aiheellisesti tuohtumusta herättää logiikka, jonka mukaan yritysjohtajat saavat bonukset ja ihan tavallinen työväki kiristää kukkaroa.

Sosialidemokraatit haluavat pistää stopin tälle kehitykselle. Työ, oikeudenmukaisuus ja kohtuus kunniaan.

Sosialidemokraatit muuttivat suomalaisen politiikan suunnan jo Euroopan velkakriisin hoidossa. Nyt sijoittajat kantavat vastuunsa ja veronmaksajien vastuut (Timo Soini: Sijoittajat saivat rahaa!) rajataan vakuuksilla. Tätä samaa suunnanmuutosta edellytimme myös kehyspäätöksen osalta. Ratkaisun hyväksyttävyys riippuu siitä, miten tasapuolisesti se kohtelee eri väestöryhmiä. Jos uhrautumista vaaditaan, ei ole oikein, että aina maksumiehiksi ja maksunaisiksi joutuvat ne "pienimmät" ihmiset. Vähän "isompienkin" on otettava osaa yhteisiin talkoisiin — se on reilua.

Vaikka asetelmat ennen kehyspäätöstä olivat vaikeat, voi lopputuloksesta todeta, että työ voitti, oikeudenmukaisuus voitti ja viisas taloudenpito voitti. Vaikeassa taloustilanteessa saavutettiin ratkaisu, joka kaventaa tuloeroja, oikeudenmukaistaa verotusta, tarttuu vahvalla kädellä nuorisotyöttömyyteen ja katkaisee velkaantumisen. Pisteenä i:n päälle syntyi työmarkkinaratkaisu, joka pidentää työuria ilman eläkeiän pakkonostoa.

Arvoisa puhemies! Viisas talouspolitiikka siis voitti. Kehysratkaisulla puretaan edellisen hallituskauden aikana syntynyttä velkakierrettä ja velkaantumiskehitys pysäytetään.

Eduskuntaryhmämme on tyytyväinen, että matkan varrella vaaditut ylisuuret, jopa 5 miljardin suuruiset lisäsopeuttamisvaateet haudattiin. Nämä olisivat tarkoittaneet talouden kasvun kuihduttamista, mistä sosialidemokraattien tavoin moni taloustieteilijä varoitti. Nyt saavutettu mittaluokka — 2,4 miljardia vuonna 2015 ja siitä eteenpäin 2,8 miljardia — vastaa varsin hyvin näkemyksiämme sopeutuksen määrästä. Tässä vaiheessa on syytä kiittää pääministeri Jyrki Kataista. Sopuun pääsy tässä vahvistaa varmasti hallitusyhteistyötä. (Ben Zyskowicz: Paras osa puheessa!)

Annamme arvoa myös sille, että keskustan arvostetuimpiin kuuluva talousosaaja Olli Rehn kehui hallituksen raamipäätöstä. Samoin Pellervon taloustutkimuksen Pasi Holm ja Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä arvioivat kehysriihen lopputulosta ja mittaluokkaa varsin hyvin arvosanoin.

Arvoisa puhemies! Myös oikeudenmukaisuus voitti. Nyt myös hyvätuloiset osallistuvat talkoisiin toisin kuin edellisen, keskustavetoisen hallituksen aikana. Silloinhan suorastaan legendaarisesti keskusta vaati itse itseltään hyväosaisten verotuksen korottamista tässä kuitenkaan onnistumatta. Nyt sosialidemokraatit toteuttavat nämä vaateet. Pääomaveroa on korotettu. Nyt myös isoimpien ansiotulojen verotusta kiristetään solidaarisuusverolla. Myös miljoonaperintöjä verotetaan aiempaa kovemmin. Suurten eläkkeiden verotus kiristyy.

Kaiken kaikkiaan verotuksessa oikeudenmukaisuus lisääntyy. Suurempi osa veroista kerätään progressiivisen eli tulojen mukaan nousevan verotuksen kautta. Suurituloiset siis maksavat enemmän veroja. Pienituloisten verotusta kevennetään työtulovähennyksen ja perusvähennyksen kautta.

Tämä on iso suunnanmuutos keskustavetoisen hallituksen linjaan. Silloinhan tarmo ei keskittynyt suinkaan isojen tulojen verotuksen kiristämiseen vaan päinvastoin suurituloisten veronkevennyksiin, joihin rahaa riitti lapioitavaksi hyvin runsaskätisesti. Voi sanoa, että nyt kerätään jytkyn verran, miljardin verran, enemmän progressiivisia veroja kuin silloin, kun keskusta johti hallitusta. Luulen, että nyt jälkeenpäin keskustaa ehkä hävettää, että näin pääsi käymään, ja nyt sitten jälkiä peitellään kovaäänisellä kritiikillä hallitusta kohtaan.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraateille on tärkeää, ettei heikoimmassa asemassa olevien etuuksia leikata. Onnistuimme torjumaan nämä uhat ja ylisuuret epäviisaat sopeuttamistoimet, joita kovaan ääneen eri tahoilta vaadittiin. Myös pitkäaikainen tavoitteemme, työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen, toteutuu.

Arvonlisäveron korotuksen kielteistä vaikutusta pienituloisten ostovoimaan pehmennetään aientamalla indeksiin sidottuja sosiaalietuuksien korotuksia. Kun keskusta nosti arvonlisäveroa, tällaista ei tehty.

Kaiken kaikkiaan tuloerot kaventuvat. Tämä on merkittävä tulos tilanteessa, jossa samaan aikaan tehdään talouden sopeuttamistoimia.

Arvoisa puhemies! Myös työ voitti. Sosialidemokraatit ovat kantaneet suurta huolta nuorten syrjäytymisestä. Nyt yksi sydämenasiamme, nuorten yhteiskuntatakuu, toteutetaan ja siihen satsataan tuntuvasti lisää rahaa. Vaalitavoitteemme nollatoleranssista nuorisotyöttömyydelle toteutuu.

Kehyspäätösten yhteydessä tehtiin työllisyyttä ja kasvuyrittäjyyttä tukevia veropäätöksiä. Työllisyyttä tukevassa lisäbudjetissa vientiä edistetään muun muassa jälleenrahoituksen turvaamisella ja Suomen ja Venäjän rajaliikenteen helpottamisella. Rahaa lisätään työllistämis- ja koulutustoimiin sekä käynnistetään julkisten rakennusten korjaushankkeita.

Pisteenä i:n päälle syntyi työmarkkinajärjestöjen sopimus työurien pidentämisestä. Sosialidemokraatit ovat aina tehneet työtä yhteistyön puolesta, ja on huomattavaa, että tällä kaudella pystyttiin palaamaan sopimisen kulttuuriin. Tämä toteutetaan ilman eläkeiän pakkonostoa — viisas linja. Kukaan ei jaksa pidempään pakottamalla hampaat irvessä, vaan pitempään jaksaa, kun työolosuhteita parannetaan, työterveyshuolto toimii ja työ on motivoivaa. On tärkeää, että työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä ehkäistään. Ei ole oikein, että hyvinvointiyhteiskunnassa esimerkiksi masentuneisuus ja mielenterveysongelmat pakottavat jopa 6 000 ihmistä vuosittain ennenaikaiselle eläkkeelle.

Arvoisa puhemies! Vaikeina aikoina on tehtävä myös vaikeita ratkaisuja, ja osa toimista kirpaisee. Ratkaisujen on oltava kuitenkin kokonaisuudeltaan työtä ja oikeudenmukaisuutta tukevia. Nyt sellainen tulos saavutettiin.

Puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee hallituksen kehysratkaisua.


Pirkko Ruohonen-Lerner (ps):

Arvoisa herra puhemies! Elämme epävarmoja aikoja, jotka vaativat päättäjiltä tarkoin harkittuja ratkaisuja. (Kari Uotila: Niitä tässä juuri tehtiin!) Liian voimakas sopeutus nykysuhdanteessa saattaa helposti tukahduttaa heiveröisen talouskasvun, mutta samalla kunnianhimoton sopeutusohjelma voi hermostuttaa lainamarkkinat. Kun katsoo Kataisen hallituksen esitystä valtiontalouden kehyksiksi vuosille 2013—2016, on vaikea pitää sitä loppuun asti mietittynä.

Perussuomalaiset ehdottavat vastuullisempaa kaksi plus yksi -mallia valtiontalouden sopeuttamiselle: (Erkki Virtanen: Yks kaks!) Sopisimme nyt noin kahden miljardin leikkauksista ja veronkorotuksista, jotka kohdistettaisiin sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, ja samalla varautuisimme etukäteen noin miljardin lisäsäästöihin ja veronkorotuksiin, mikäli nyt tehty ratkaisu olisi riittämätön.

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus mainostaa toteuttavansa kehyspäätöksen säästöt niin, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien toimeentulo turvataan. Totuus on jälleen kerran toinen. Korottamalla kaikkia arvonlisäverokantoja yhdellä prosenttiyksiköllä ja jäädyttämällä lapsilisien indeksikorotukset hallitus kurittaa kohtuuttomasti nimenomaan yhteiskuntamme heikko-osaisia. Säästöjä kerätään niin pienituloisten eläkeläisten, köyhien lapsiperheiden kuin opiskelijoidenkin taskuista. Tämä on selvä signaali siitä, millainen arvomaailma hallituksella on.

Perussuomalaisten mielestä korotusten ulkopuolelle olisi pitänyt jättää ainakin elintarvikkeet ja lääkkeet. Vielä ennen vaaleja vasemmistopuolueet vastustivat yksituumaisesti tällaisten tasaverojen korottamista. (Kari Uotila: Kokonaisuus ratkaisi!) Erityisesti valtionvarainministeri Urpilainen jaksoi puheissaan kyllästymiseen saakka toistaa sanovansa tasaverokehitykselle jyrkän "ein".

Mielestämme hallituksen tulisi ensisijaisesti turvata kansalaisten perustoimeentulo. Suomessa lähes miljoona ihmistä kärsii köyhyydestä samaan aikaan kun suurituloisimpien tulot ovat jatkuvasti kasvaneet.

Yhteiskunnan eriarvoistuessa pahoinvointi, syrjäytyminen ja huostaanotot lisääntyvät. Kansalaisten perusturvan taso on nyt suhteellisesti ottaen jopa pienempi kuin parikymmentä vuotta sitten.

Perussuomalaiset paheksuvat hallituksen päätöstä leikata kunnilta satoja miljoonia euroja. Käytännössä hallitus ajaa kuntia pakkoliitoksiin viemällä niiden rahat. Leikkausten seurauksena kuntien sosiaali- ja terveydenhuolto tulee väistämättä heikkenemään rajusti, mistä kärsivät ennen kaikkea pienituloiset, jotka näitä palveluja eniten käyttävät. (Antti Lindtman: Nyt se leikkauslista!)

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset haluavat kehittää verotusta oikeudenmukaisempaan suuntaan ja purkaa nykyisenkaltaisen yhtiöverohyvitysjärjestelmän. Suomessa jaetaan vuosittain noin 2 miljardia euroa verovapaata osinkotuloa, josta suurituloiset saavat lähes kaiken. Juuri tämä suurituloisten verovapaus on keskeinen syy 90-luvulta lähtien räjähdysmäisesti kasvaneisiin tuloeroihin. Pienyrittäjiä tukeaksemme haluamme kuitenkin jättää listaamattomille pk-yrityksille selvän verokannustimen.

Keskeinen osa perussuomalaisten kehysehdotusta on satojen miljoonien alennus energia- ja polttoaineveroihin. Ne ovat luonteeltaan tasaveroja ja kohdistuvat näin jälleen kerran ankarimmin pienituloisiin. Perussuomalaiset muistuttavat hallitusta siitä, että toteutetut energia- ja polttoaineveronkorotukset ovat jo nyt aiheuttaneet teollisuutemme kilpailukyvylle mittavan vahingon. Alhainen energianhinta on kansainvälisissä tutkimuksissa havaittu tärkeäksi syyksi investoida maahan. Tuoreena esimerkkinä tästä on Facebookin päätös valita Ruotsi sijaintipaikaksi Euroopan datakeskukselle juuri sähköverokannan edullisuuden takia.

Arvoisa puhemies! Oikeudenmukaisemman verotuksen ohella olemme toistuvasti korostaneet harmaan talouden vastaisten toimenpiteiden merkitystä. Jostakin syystä hallitus ei halua puuttua tähän riittävin resurssein, vaikka useiden arvioiden mukaan merkittävämpi panostus johtaisi kehyskauden lopulla satojen miljoonien lisätuloihin valtiolle.

Myös poliisille hallitus esittää alimitoitettuja resursseja. Hallitus on lisäämässä kehyskaudella poliisille vain 10—30 miljoonaa euroa, vaikka tuoreen raportin mukaan pelkästään poliisin nykyisen palvelutason ylläpitäminen vaatisi vähintään 40 miljoonan euron lisäpanostuksen. Hallituksen esitys tarkoittaa poliisille irtisanomisia ja palvelutason heikkenemistä nykyisestä. Perussuomalaiset eivät ole hallituksen tavoin valmiita tinkimään yhteiskunnan perusturvallisuudesta.

Hallituksen kehyskaudelle suunnittelemat leikkaukset maa- ja metsätalouteen taas vaarantavat kotimaisen ruuantuotannon kannattavuuden ja maamme huoltovarmuuden. Perussuomalaiset vaativat, että sukupolvenvaihdoksiin taataan riittävät resurssit, jotta kotimainen maa- ja metsätalous säilyisi elinvoimaisena myös tulevaisuudessa. Samalla turvattaisiin myös metsäteollisuutemme raaka-ainesaatavuus.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat erittäin huolissaan koulutusta koskevista leikkauspäätöksistä. Hallitusohjelmassa luvataan opetuksen ja tutkimuksen laadun parantamista, mutta lisäleikkaukset tuovat tullessaan toiminnan supistamista ja laadun heikkenemistä niin peruskoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen kuin yliopistoille. Perussuomalaiset muistuttavatkin, että väärästä paikasta ei kannata säästää. (Antti Lindtman: Mistä sitten?) Tällä menolla maailman parasta peruskoulutusta ei kohta enää ole. Nämä lyhytnäköiset säästöpäätökset murentavat myös tulevaa talouskasvua, sillä Suomen kilpailuvaltti perustuu pitkälti korkeasti koulutettuun ja osaavaan työvoimaan.

Kehyspäätöksen hyvät kohdat on kopioitu lähes suoraan perussuomalaisten vaihtoehtobudjetista. (Naurua — Välihuutoja) Perussuomalaisten esittämä Wahlroos-vero on muunnettu suurituloisille solidaarisemmaksi solidaarisuusveroksi. Myös t&k-verotuki, poistojen korottaminen sekä lisäpanostukset nuorisotyöttömyyden torjuntaan ovat lähes suoraan varjobudjetistamme. Olemme tyytyväisiä siitä, että olemme oppositiosta käsin pystyneet saamaan linjojamme läpi jopa paremmin kuin tietyt hallituspuolueet. (Välihuutoja) Tietysti ihmetyttää, miten nopeasti hallituspuolueiden takki on näissä asioissa kääntynyt. Vielä joulukuun budjettiäänestyksessä hallituspuolueet yksimielisesti tyrmäsivät käytännössä samat ehdotukset vastuuttomina, mutta nyt ne ovatkin hallituksen ehdottamina vastuullista politiikkaa. (Timo Soini: Tämmöistä se on! — Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä tulee valiokuntakäsittelyn aikana esittämään tarkemmin oman paremman ja oikeudenmukaisemman vaihtoehdon valtiontalouden sopeuttamiseksi.

Ja aikarajoitushan oli edelleenkin 7 minuuttia.


Kimmo Tiilikainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus asetti itselleen suuret tavoitteet. (Jouko Skinnari: Oikein!) Vaalikauden aikana työttömyys piti painaa 5 prosenttiin, valtion velkaantuminen pysäyttää ja ennen kaikkea turvata Suomen luottoluokitus. Keskusta on varoittanut hallitusta maalailemasta liian ruusuista kuvaa todellisuudesta. Jo hallitusohjelmalta puuttui kivijalka taloudesta. Korulauseiden ja numeroiden välinen ristiriita oli huutava.

Keskustalle Suomi on tuhansien mahdollisuuksien maa. Me haluaisimme sparrata hallitusta tarttumaan koko Suomen voimavaroihin, vapauttamaan pienyrittäjyyden voimat, uskomaan, että koulutus ja osaaminen ovat valttia myös tulevaisuudessa, ja luottamaan myös Suomen maaseutuun. Viime syksynä esitimme vaihtoehtobudjetin, joka oli valtiontaloutta tasapainottavampi, työllistävämpi ja oikeudenmukaisempi.

Valitettavasti hallitus on valinnut toisen tien. Te olette valinneet tien, jossa tulevaisuudenuskon sijaan Suomea ajetaan alas. Teidän linjanne on lappu luukulle ja laudat ikkunoihin.

Arvoisa puhemies! Kiitoksen sana hallitukselle on paikallaan. Ministeri Urpilainen, te esiinnyitte äsken vakuuttavasti. Valitettavasti puheenne sisällöstä olen täysin toista mieltä.

Kehyspäätös on hallituksen tärkein talouspoliittinen linjaus. (Jouko Skinnari: Mites on vakuuttavuuden kanssa?) Kuten ennustimme, hallitus joutui nyt paikkaamaan epäonnistunutta hallitusohjelmaansa uusilla säästöillä ja veronkorotuksilla. Nämäkään päätökset eivät lisää riittävästi yrittäjyyttä ja työtä ja nosta Suomea kasvu-uralle. (Kari Rajamäki: Perintö!) Hallitus ei saavuta edes omia tavoitteitaan. Suomen luottoluokitus on vakavasti uhattuna, ja siihen vaikuttaa kolme tekijää.

Ensinnäkin, valtiontalouden alijäämä pysyy huomattavasti suurempana kuin hallitusohjelmassa luvataan. (Ben Zyskowicz: Haluatte kovempia leikkauksia!) Valtionvelka nousee yli 100 miljardin euron.

Toiseksi, vaikka maailmantalous elpyy, Suomen vienti ei pääse vetoon mukaan. Suomi menettää kilpailukykyään ja markkinaosuuksiaan. Vaihtotaseemme heikkenee. Kehyksessä on vieläkin liian vähän tähän vastaavia toimia.

Kolmanneksi, hallitus ei ole edistänyt yrittäjyyttä ja työllisyyttä. Talouden kasvu jää pieneksi ja työttömyys pysyy korkeana. Työuratkaan eivät pitene riittävästi.

Suomen luottoluokituksen lasku on mahdollinen tämän takia. Se lisäisi valtion korkomenoja noin 350 miljoonaa vuodessa. Samalla nousisivat myös yritysten ja kotitalouksien lainakulut. Talouden alakierre ja uudet leikkaukset olisivat edessämme.

Arvoisa puhemies! Hallitus ei kehysriihessäkään pystynyt tekemään tulevaisuudenuskoa lisääviä päätöksiä. Sen sijaan te yritätte kaunistella asioiden oikeaa tilaa. Kaksien lukujen politiikasta on aivan liian monta esimerkkiä.

Ensin hallitus kertoi sopeuttavansa valtiontaloutta yhteensä 2,7 miljardilla eurolla. Totuus oli toinen. Valtiovarainministerin omien virkamiesten mukaan sopeutus oli 300 miljoonaa euroa pienempi. Samalla hallituksen väite veropainotteisesta tasapainotuksesta osoittautui vääräksi. Selityksistä verrattomin oli valtiovarainministeri Urpilaisen lausunto, ettei päätös ollutkaan päätös vaan poliittinen tavoite.

Toiseksi, hallitus mainosti tiedotteessaan pysäyttävänsä valtion velkaantumisen. Kehyspäätösasiakirja todistaa toisin. Jopa valtionvelka suhteessa kansantuotteeseen kasvaa koko Kataisen pääministeriajan.

Kolmanneksi, hallitus kertoi, että kehysratkaisulla työuria pidennetään vuodella. Työministeri Ihalainen hehkutti eduskunnassa: "- - keskimääräinen työura Suomessa nousee yli vuoden tällä paketilla. Se vaikuttaa kestävyysvajeeseen prosentin verran. Se tuo 2 miljardia rahaa."

Tänään valtiovarainministeri ei esittänyt mitään lukua kehyspäätöksen tästä puolesta, työurien pidentämisen vaikutuksista. Valtiovarainministeriön muistio sen sijaan kertoo, että pidennys jää vain viiteen kuukauteen. Mureneeko koko kehyspäätöksen pohja? Onko todella niin, että laskelmanne valtiontalouden tasapainotuksesta pitää sisällään yli miljardin kuplan? (Välihuutoja)

Hallitus on antanut eduskunnalle epäselvää tai jopa virheellistä tietoa keskeisistä tunnusluvuista. Pääministeri Katainen, te olette usein puhunut vastuunkannosta ja tosiasioiden tunnustamisesta. Voitteko selittää, mistä tässä kaksien lukujen politiikassa on kyse? On vaikeaa käydä poliittista keskustelua maan tulevaisuudesta, jos hallituksen numeroihin ei voi luottaa. (Ben Zyskowicz: Seli seli!)

Arvoisa puhemies! Kun sumutuksen verho hälvenee, mitä jää jäljelle? Jää jäljelle vaalilupauksistaan luopunut SDP: (Pia Viitanen: No no!) energiaverot ja arvonlisäverot nousevat, kuntien valtionosuuksia leikataan, Suomen vastuut euron kriisistä nousevat.

Kokoomus pääsee hallituksessa toteuttamaan eriarvoistavaa ja keskittävää politiikkaansa esteettä. Solidaarisuusverokin jättää ulkopuolelle Suomen kaikkein suurituloisimmat. (Timo Soini: Ohhoh!) Oikeudenmukainen keino olisi säätää progressiivinen osinkovero kaikkein suurimmille osingoille. (Välihuutoja vasemmalta) Sitä hallitus ei tee, mutta sen sijaan hallitus hankaloittaa lukemattomien suomalaisten työntekoa leikkaamalla työmatkojen kilometrikorvauksia, vaikka se on itse nostanut työmatkojen kustannuksia veronkorotuksilla.

Hallitus leikkaa rajuimmin palvelujen rahoituksesta, tasa-arvon turvaavista kouluista ja terveyspalveluista, etenkin syrjäisessä Suomessa. Kataisen hallitus ei anna arvoa periaatteelle, jonka varaan Suomea on rakennettu: vahvempien ihmisten ja alueiden on autettava heikompiaan.

Keskusta on huolissaan lapsista, sairaista ja vanhuksista. He tarvitsevat eniten kuntien palveluja. Hallituksen päätösten takia palveluverkostoa saneerataan, koulujen ryhmäkoot kasvavat ja hoitojonot pitenevät. Lapsiperheet joutuvat erityisen koville. Kotihoidon tuen keskusta onnistui pelastamaan, (Välihuutoja) mutta sen sijaan te jäädytätte lapsilisät — te jäädytätte lapsilisät — korotatte ruuan ja lääkkeiden veroa. (Ben Zyskowicz: Miksi te ette tehneet siitä välikysymystä ja pelastaneet sitä?)

Arvoisa puhemies! Lisäaika välihuutojen takia on nyt tarpeen. (Naurua)

Jo aiemmin jätitte pienimmät vanhempainpäivärahat jälkeen työttömyysturvasta. Nämä ovat teiltä karuja arvovalintoja.

Arvoisa puhemies! Keskustalle Suomi on tuhansien mahdollisuuksien maa. Meidän pitää panostaa koko maan voimavarojen hyödyntämiseen, pienyrittäjyyden vapauttamiseen ja työllisyyden vahvistamiseen.

Suomen vaihtotaseen parantamiseksi olisi saastuttavaa tuontienergiaa nopeasti korvattava kotimaisella uusiutuvalla energialla. Kotimainen ruoka on oikeutemme ja turvamme. Biotalouteen ja ympäristöteknologiaan on panostettava viennin vahvistamiseksi.

Keskusta tulee esittämään tarkemman vaihtoehdon hallituksen talouspolitiikalle myöhemmin keväällä. Pääsiäispyhinä emme sitä vielä sorvanneet. Meidän linjamme tasapainottaisi valtiontaloutta, oikaisisi vaihtotasetta ja parantaisi työllisyyttä Suomessa Kataisen hallitusta paremmin. Se myös turvaisi Suomen luottoluokituksen. (Vasemmalta: Kovin on myöhässä!)


Kari Uotila (vas):

Arvoisa puhemies! Viime keväänä vasemmistoliitolla, toisin kuin jytkyn saaneilla perussuomalaisilla, oli vaikeasta taloustilanteesta huolimatta kanttia kantaa vastuuta ja lähteä vaikuttamaan maan asioihin kentän laidalta huutelun sijaan. (Timo Soini: Hajottaa eduskuntaryhmänsä!) Tämä kannatti, sillä saimme hallitusohjelmaan kirjattua meille tärkeät tuloerojen kaventamisen, köyhyyden vähentämisen ja verotuksen oikeudenmukaistamisen.

Vasemmiston kädenjälki näkyy myös kehysratkaisussa, joka toteuttaa edelleen näitä periaatteita. Kehysratkaisu tukee tuloerojen kaventamista ja korostaa oikeudenmukaisuutta. Valtion velkaantumisen kääntäminen laskuun ei ole helppoa, ja se merkitsee myös ikäviä päätöksiä. Siksi pyrimme 50—50-periaatteen murtamiseen siten, että taloutta tasapainotettaisiin enemmän verotuksen kuin leikkausten kautta. Näin kokonaisuudessa tapahtuukin.

Vasemmistoliitto oli ensimmäinen solidaarisuusveroa esittänyt puolue, ja nyt tämä tavoite toteutuu. Meidän mielestämme solidaarisuusveron olisi pitänyt ulottua myös pääomatuloihin, mutta toisaalta suurten pääomatulojen verotusta kiristettiin vuoden alusta jo tuntuvasti.

Suurituloisten verotusta kiristetään myös suurimpien eläkkeiden ja palkkatulojen sekä suurten perintöjen verotuksella. Tuloveroja kiristetään kokonaisuutena arvonlisäveroja enemmän ja vieläpä siten, että pienituloisten veroja samalla kevennetään, sillä pienituloisille jää aiempaa enemmän käteen, kun perus- ja työtulovähennyksiä korotetaan. Onkin oikein, että rikkaat ja suurituloiset osallistuvat talouden kuntoon saattamiseen köyhiä ja pienituloisia enemmän.

Päätös arvonlisäveron korotuksesta ei ollut meille helppo mutta kokonaisuutta katsottaessa perusteltu, koska sosiaaliturvaindekseihin ei koskettu, joten sosiaaliturvan varassa elävien tuet nousevat hintojen nousun mukana. Lisäksi sosiaaliturvan indeksikorotus tulee tapahtumaan ensi vuonna etukäteen.

Erityisen iloinen olen siitä, että saimme vihdoin työmarkkinatuen tarveharkinnan poistettua puolison tulojen osalta. Saimme myös tasokorotuksen nuorten työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön. Yhdessä nuorten yhteiskuntatakuun kanssa tämä on todellinen investointi tulevaisuuteen.

Kuten totesin aiemmin, kehysratkaisu sisältää myös vaikeita säästöpäätöksiä. Ehkä kipein on lapsilisän indeksin jäädyttäminen. Mittaluokaltaan päätös oli kuitenkin nieltävissä, koska pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden asemaa parannettiin verotuksessa ja sosiaaliturvassa. On muistettava, ettei lapsilisää ole tarkoitettu tuloerojen yleiseen tasoittamiseen vaan kaikkien lapsiperheiden kulujen kompensoimiseen. On tärkeää, että meillä on tällainen universaali lisä, joka kuuluu ihan kaikille lapsiperheille. Vasemmistoliitto kuitenkin korostaa, että indeksitarkistus on palautettava lapsilisiin heti, kun taloudellinen tilanne sen sallii.

Arvoisa puhemies! Joulukuussa totesin budjetin palautekeskustelussa, että monien mielestä meillä ei ole nykyisessä taloustilanteessa varaa elvyttää. Itse kysyin, onko meillä varaa olla elvyttämättä. Hallitus tuli nyt ainakin osittain samaan tulokseen, ja kehyksissä on elvyttäviä toimia liikennehankkeissa erityisesti ja lisäbudjetissa myös korjausrakentamisessa ja viennin edistämisessä.

Elvyttävien ratkaisujen osalta olen kuitenkin hiukan pettynyt asuntopolitiikkaan. Myös asuntotuotantoon olisi kaivattu kipeästi enemmän elvytystä. Erityisesti pääkaupunkiseudun vuokra-asuntotilanne on todella vaikea.

Kehysriihessä tehtiin historiallisesti punavihreää liikennepolitiikkaa. Haluan kiittää ministeri Kyllöstä siitä, että ensimmäistä kertaa rautatiehankkeisiin panostettiin enemmän kuin maantiehankkeisiin. Enemmänkin toki tarpeita olisi ollut, ja esimerkiksi Hanko—Hyvinkää-rataosuuden sähköistämisen puuttuminen hankelistalta on myös minulle pettymys.

Työurasopimus osoitti, että tämä hallitus pystyy todella tekemään yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa myös rakenteellisissa uudistuksissa, päinvastoin kuin aiemmat hallitukset, jotka huutelivat yksioikoisen eläkeiän noston perään lamppujen sytyttyä Rukan lumilla silloisen pääministeri Vanhasen pipon alla.

Työssäoloehdon paraneminen on pätkä- ja silpputyön aikana merkittävä saavutus. Se auttaa nuorten pääsyä nykyistä nopeammin ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin.

Arvoisa puhemies! Harmaan talouden estämiseksi on tehtävä kaikki voitava. Tuoreen selvityksen mukaan pelkästään ulkomaisen työvoiman käyttöön kohdistuvat säännösten ja valvonnan puutteet pienentävät Suomen veropohjaa jopa 600—700 miljoonalla eurolla vuodessa sekä suoranaisesti verottamatta jääneinä palkkoina että välillisesti työntekijöiden alipalkkauksen seurauksena.

Meille on viime vuosien aikana muodostunut kahdet työ- ja aliurakkamarkkinat. Ulkomaille rekisteröidyt yritykset saavat veroa maksamattomine ja alipalkattuine työntekijöineen kohtuuttoman kilpailuedun lakia noudattaviin yrityksiin ja niiden työvoimaan verrattuna.

On huomattava, etteivät harmaan talouden torjunnan tehostamisella saatavat sadat miljoonat ole pois keneltäkään muulta kuin huijareilta ja talousrikollisilta. Siksi kaikki toimet harmaan talouden kitkemiseksi on vietävä tinkimättä päätökseen.

Arvoisa puhemies! Suomalainen hyvinvointi syntyy työstä ja siitä, miten saamme myytyä suomalaisen työn tuloksia maailmalle. Kauppataseen korjaamiseen ei riitä vain perinteisille vientialueillemme tähyäminen. Venäjän mahdollisuudet on hyödynnettävä entistä paremmin mutta on katsottava vielä kauemmas. Kiina on nyt, ja luultavasti myös jatkossa, maailman talouskasvun veturi.

Kiinan talouskasvua ei pidä nähdä vain pelättynä Kiina-ilmiönä, joka vie työpaikkoja Suomesta. Se on myös suuri mahdollisuus työpaikkojen lisäämiseen Suomessa, mikäli tartumme tähän mahdollisuuteen kunnolla, samalla kun rohkeasti puhumme myös Kiinan ihmisoikeus- ja ympäristöongelmista.

25—25—25 on lukusarja, joka kertoo Kiinan tulevaisuudesta yhden ulottuvuuden. Vuonna 25 siellä arvioidaan olevan 25 kappaletta yli 25 miljoonan asukkaan kaupunkeja. Pelkästään tämä kaupungistumiskehitys tarjoaa Suomelle mahdollisuuksia niin liikenne-, ympäristö-, jätehuolto-, kaupunkisuunnittelu- kuin muidenkin palvelukokonaisuuksien kaupan aloilla.

Arvoisa puhemies! Tarvitsemme Kiina—Aasia-strategiaa ja siitä kertovaa Kiina-selontekoa. Toivottavasti hallitus tarttuu viipymättä tähän Suomen työllisyyden ja talouden kannalta merkittävään haasteeseen.


Osmo Soininvaara (vihr):

Arvoisa puhemies! Hallituksen kehyspäätös on mittakaavaltaan oikea. Yritys pienentää budjettivajetta nopeammin todennäköisesti kasvattaisi työttömyyttä, ja vähempi olisi taas merkinnyt vaarallista velkaantumista. Valittu linja vastaa osapuilleen hallitusohjelmassa sovittua, puolet menoleikkauksia ja puolet veronkorotuksia. On makuasia, pidetäänkö kuntien valtionosuuksien lisäleikkauksia menosäästönä vai kunnallisveron korotuksena. Kaiken kaikkiaan päätös lisäsi luottamusta hallituksen toimintakykyyn — luulen, että koko tässä salissa.

Kehyspäätöksen yksityiskohdista löytyy paljon hyvää.

Hyvä kompromissi syntyi arvonlisäverosta ja sitä täydentävistä pienituloisia suosivista veronkevennyksistä.

Hiilidioksidikomponentin lisääminen energiaverossa johtaa toivottavasti maakaasun asettamiseen kivihiilen edelle ajojärjestyksessä kaukolämmön tuotannossa siellä, missä nämä ovat toistensa vaihtoehtoja. On tärkeätä, että päästöoikeuksien huutokaupasta, joka alkaa ensi vuonna, saatavia tuloja ohjataan kehitysyhteistyöhön, jotta hallitus pystyy lunastamaan lupauksensa 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuudesta.

Liikenneratkaisuissa on hyvää raidepainotteisuus, kuten edellisessä puheenvuorossa jo sanottiin.

Erittäin iloisia vihreät ovat siitä, että työmarkkinatuessa lopultakin luovutaan puolison tulojen vaikutuksesta tukeen. Pitkäaikaistyötönkin voi tämän jälkeen perustaa perheen ja perheissä, joissa molemmat puolisot ovat työttömiä, toinen voi ottaa vastaan tarjotun työn, vaikka toinen ei työtä saisikaan.

Paljon ikävääkin löytyy. Aika huonosti olisi rahaa käytetty, jos yli miljardin euron menoleikkaukset voisi tehdä kivuttomasti niin, ettei kenelläkään ole siitä valittamista.

Murheenamme on koulutuksen ja tieteen budjettien karsiminen. Suomen menestyksen globaalissa taloudessa tulisi perustua korkeaan osaamiseen. Opetukseen ja tieteen tekoon kohdistuvat leikkaukset toimivat tätä vastaan. Tavallaan asiaa paikataan yritysverotuksen puolella t&k-toiminnan ja bisnesenkelien verotuilla. Tarkoitus on hyvä, mutta keinossa saattaa olla vielä hiomista. Hallituspuolueet saattavat joutua palaamaan asian äärelle ajatuksena säilyttää sinänsä hyvä päämäärä mutta harkita keinoa vielä kerran.

Arvoisa puhemies! Suomen lähiajan talous on eurooppalaiset olosuhteet huomioon ottaen hyvässä kunnossa. Ongelmamme ovat kauempana ajassa. Taloutemme ei ole pitkällä aikavälillä kestävällä pohjalla. Jos verotus ja valtion menojen perusteet pysyisivät ennallaan seuraavina vuosikymmeninä, väestön ikääntyminen painaisi julkisen talouden rankasti alijäämäiseksi. Tätä tarkoitetaan, kun puhutaan kestävyysvajeesta. Pitkän ajan tasapaino edellyttäisi 10 miljardia enemmän tuloja tai 10 miljardia vähemmän menoja. Vaikka julkinen taloutemme on vielä lähes tasapainossa, tosiasiassa otamme koko ajan velkaa tulevaisuudelta.

Suomi ei tässäkään asiassa ole eurooppalaisittain huono. Melkein kaikki Euroopan maat kärsivät samasta ongelmasta, jonka perussyy on väestön ikääntyminen ja eläkeläisten määrän kasvu. Vain Ruotsi ja Saksa ovat kuivilla. Ruotsissa pitkän ajan talous on suunnilleen yhtä paljon ylijäämäinen suhteessa kansantuloon kuin se on meillä alijäämäinen. Siellä pitäisi siis veroja alentaa tai menoja lisätä tasapainon saavuttamiseksi.

Mitä Ruotsi ja Saksa ovat tehneet toisin? Molemmat ovat parantaneet menestyksellisesti huoltosuhdettaan työperäisen siirtolaisuuden avulla. Molemmat ovat myös tehneet viimeisen kymmenen vuoden aikana määrätietoisesti toimia, joilla on puututtu rakenteelliseen työttömyyteen ja pidennetty työuria. Poliittisesta ideologiasta se ei näytä olevan kiinni. Ruotsissa ne toteutti porvarihallitus ja Saksassa Schröderin punavihreä hallitus. Toimenpiteet olivat kovia, eivätkä ne ole menneet riidattomasti, mutta niiden ansiosta Ruotsi ja Saksa välttyvät sellaisilta ikäviltä päätöksiltä, joita me joudumme tässäkin raamibudjetissa tekemään, kuten esimerkiksi nuo opetukseen ja tieteeseen kohdistuvat säästöt.

Raamibudjettiratkaisussa on määrätietoisia askelia tähän suuntaan. Merkittävä panostus nuorten yhteiskuntatakuuseen on hatunnoston arvoinen asia oloissa, joissa vähän kaikesta joudutaan tinkimään. Hyviä ovat myös kirjaukset työn ja tulonsiirtojen paremmasta yhteensovituksesta, joiden tarkoituksena on helpottaa työttömien tarttumista edes tilapäisiin työmahdollisuuksiin. Asumistukea pitkäaikaistyötön saisi työllistymisen jälkeen nostaa pidempään entisen suuruisena. Työllistymisbonus merkitsee työttömyyskorvauksen ja palkan nostamista jonkin aikaa päällekkäin.

Työttömän verokortti turvaisi työttömän talouden vakauden hänen ottaessaan jonkin tilapäisen työn. Työttömyyskorvaus tulisi tilille katkeamattomana entisen suuruisena. Yhteensovitus tehtäisiin palkan puolella pidättämällä puolet palkasta palautuksena työttömyyskassalle tai Kelaan. Lopputulos olisi sama kuin nytkin, mutta ilman vaaraa katkoksista tuloissa.

Arvoisa puhemies! Seurauksena Euroopan talousvaikeuksista on myös Suomen vaihtotase kääntynyt pitkästä aikaa alijäämäiseksi. Vientimme painottuu investointitavaroihin. Vienti ei vedä, jos ostajamaassa ei luoteta tulevaisuuteen. Vaihtotaseen alijäämä on vaarallinen asia, koska yleensä se purkautuu jossakin vaiheessa valtiontalouden alijäämäksi ja velkaantumiseksi.

Lähitulevaisuuden pahin uhka liittyy euroalueen talouskehitykseen. Kokonaisuutena euro-alue voi aivan hyvin — paljon paremmin kuin Yhdysvallat. Ongelma on euromaiden keskinäinen epätasapaino. Euroopassa tarvitaan selvästi parempaa talouspolitiikan koordinaatiota. Ilman sitä on vaara, että euromaat alkavat kilpailla toisiaan vastaan sisäisillä devalvaatioilla, siis kilpailevilla palkkojen alennuksilla. Sellainen ei tätä maanosaa pelastaisi vaan veisi sen pahaan taantumaan.

Euroalueen ulkoinen vaihtotase on ollut pitkään jokseenkin tasapainossa ja tulee kelluvan valuuttakurssin ansiosta sellaisena todennäköisesti pysymäänkin. Tämä tarkoittaa, että jos joillain euromailla on ylijäämäinen vaihtotase, joillain toisilla on pakko olla alijäämäinen. Suurin ylijäämä on Saksalla. Tätä vasten Saksassa viime aikoina toteutetut kohtalaisen suuret palkankorotukset tervehdyttävät euromaiden epätasapainoa ja auttavat kriisin ratkaisussa ja tällä tavalla ovat ehkä valoisa osoitus tulevaisuudesta.


Astrid Thors (r):

Ärade talman, arvoisa puhemies! "Den, som köper det han inte har råd med, får sälja det han inte kan undvara" säger ett gammalt spanskt ordspråk. Detta ordspråk väger tungt med tanke på de ekonomiska realiteter som Finlands ekonomi står inför.

Svenska riksdagsgruppen efterlyste redan under regeringsförhandlingarna, och har även konsekvent därefter efterlyst tillräckliga anpassningsåtgärder för en stabilisering av den offentliga ekonomin och en minskning av hållbarhetsunderskottet. En ökad skuldsättning är på inga villkor ett hållbart alternativ. Liksom tidigare under denna mandatperiod finns det stora osäkerhetsfaktorer i den globala ekonomiska utvecklingen, så som också finansministern påpekade. Och är den så kallade skyddsmuren som finansministrarna beslöt om i slutet av mars tillräcklig för att hindra spekulation mot Spanien och Italien? Ränteutvecklingen de senaste dagarna är oroväckande.

Arvoisa puhemies! Tätä taustaa vasten uuden kehyspäätöksen sopeuttamistoimet ovat väistämättömiä. Yhdessä hallitusta muodostettaessa tehdyn päätöksen kanssa uusi päätös merkitsee valtion talousarvion alijäämän pienenevän lähes 4 miljardia euroa vuoteen 2015 ja lähes 5 miljardia euroa koko kehyskautena. Tämän suuruusluokan toimenpiteitä ruotsalainen eduskuntaryhmä peräänkuulutti jo hallitusta muodostettaessa.

Sopeutus on tasapainossa, koska se sisältää sekä menojen vähennyksiä että verotulojen lisäyksiä, joita kumpaakaan ei nyt voitu välttää. Hallituksen toimenpiteet yhdessä työmarkkinajärjestöjen työurien pidentämistä koskevan ratkaisun kanssa ovat hyvä alku julkisen talouden pitkän aikavälin tasapainottamiselle. Jatkotoimenpiteet ja konkretisointi ovat tarpeen kestävyysvajeen korjaamiseksi. Lakisääteisen eläkeiän korottamistakaan ei pidä sulkea pois. Tällainen toimenpide voi myös parantaa ikääntyvien asemaa työmarkkinoilla.

Samanaikaisesti meidän ei kuitenkaan pidä ummistaa silmiämme kolmelta muulta Suomen talouteen kohdistuvalta riskitekijältä, joista tänään on mainittu ainakin kaksi; vaihtotaseen huononemiselta ja kilpailukykymme heikkenemiseltä mutta myös siltä riskiltä, joka sisältyy nyt alhaisiin korkoihin, mitä ne voivat merkitä tulevan taloudenpidon kannalta. Nyt on itse asiassa negatiiviset reaalikorot, joista suomalaiset voivat nauttia, mutta ne voivat tulla kalliiksi tulevaisuudessa.

För tillfället betyder de låga räntorna att det offentliga underskottet har kunnat minskas med 1 miljard i förhållande till tidigare rambeslut. Det finns dock risk för att kommunernas och hushållens upplåning ökar för mycket när vi har en tid av låga räntor. En försämrad position för Finland på lånemarknaden skulle därför ha allvarliga konsekvenser för alla samhällssektorer.

Förra årets rekordstora underskott i bytesbalansen, som inte ser ut att avta, talar också sitt tydliga språk. Det krävs aktiva åtgärder för att sporra en äkta ekonomisk tillväxt. Därför är det nödvändigt och viktigt att rambeslutet innehåller ett antal skatteincitament för att stödja tillväxten och det är viktigt att satsningarna är betydande. Det här är en riktig form av stimulans i detta läge som ger faktiska nya intäkter.

Med tanke på ökad tillväxt och sysselsättning är det också viktigt att det i Finland skapas nya växande internationellt inriktade företag. Ett bra initiativ nu i rambeslutet är att avhjälpa de icke-noterade tillväxtföretagens kapitalbehov genom ett temporärt avdrag för privata investerare. När vi har sett hur detta avdrag fungerar, bör det finnas beredskap att göra det permanent.

Svenska riksdagsgruppen välkomnar också de sporrar för sysselsättningen som rambeslutet förverkligar på basis av överenskommelsen med arbetsmarknaden. Ju flere arbetstimmar som utförs, dess mindre hållbarhetsunderskott. Detta, bästa finansminister, är just den arbetslinje som har praktiserats med framgång av den borgerliga regeringen i Sverige och som ni nu nämner "työlinja", som både höjer konkurrenskraften och minskar utslagningen. Arbetslöshet som eventuellt ärvs är den största risken för utslagning.

Arvoisa puhemies! Kaikkein pienimpiä palkkatuloja saavien työtulo- ja perusvähennyksen korotukset poistavat, niin kuin on todettu, osan kannustinloukuista ja kannustavat siten työntekoon. Suuren nuorisotyöttömyyden kannalta on myös ilahduttavaa, että nuorten yhteiskuntatakuu toteutetaan täysimääräisesti. Meillä ei ole inhimillisesti eikä kansantaloudellisesti varaa siihen, että nuorisomme syrjäytyy. On syytä kuitenkin muistaa, että työnantajilla tulee olla riittävät kannustimet nuorten työntekijöiden palkkaamiseen, jotta yhteiskuntatakuu voi olla toimiva.

Sopeutustoimien välttämättömyydestä huolimatta menojen leikkaaminen ei ole koskaan kivutonta yhdelläkään hallinnonalalla. Maatalous joutuu nyt uusien leikkausten kohteeksi, mikä voi vähentää tuottajien käytettävissä olevia tuloja. Lisäksi eduskuntaryhmämme on huolissaan lapsilisien ja yliopistoindeksin jäädyttämisestä sekä opetustoimessa toteutettavista leikkauksista.

Mutta korjaavana, merkittävänä kertaluonteisena toimena on kuitenkin pidettävä noin 9 miljoonan euron osoittaminen ns. tutkimusinfrastruktuuripanostuksiin. Niin sanotulla kansallisella tutkimusinfrastruktuuritiekartalla on nykyisin itse asiassa 20 hanketta, joista 13 sisältyy yhteiseurooppalaiseen ESFRI-strategiaan. Kilpailukykymme kannalta on siksi erittäin tärkeää, että tuleva eurooppalainen tutkimusohjelma panostaa enemmän tämän tyyppisiin suuriin hankkeisiin sekä ansioiden perusteella valittaviin projekteihin kuin mitä komissio on esittänyt.

Det är givet att svenska riksdagsgruppen tycker att det kan finnas vissa skönhetsfläckar i rambeslutet. En sådan är överföringen av en del av RAY:s avkastning till den allmänna statsbudgeten utan att ha förhandlat med berörda organisationer. Vi efterlyser här att regeringen noga överväger fördelar och nackdelar med beslutet. Det finns också risker förknippade med att teatrarnas, orkestrarnas och museernas indexjusteringar nästa år ska göras med tipsvinstmedel.

Värderade talman, arvoisa puhemies! Viktiga steg har tagits för att balansera den offentliga ekonomin men än är inte hållbarhetsunderskottet undanröjt. Vi måste stärka samförståndet och åtgärder bör vidtas, för annars kan vi inte tala om ett hållbart välfärdssamhälle.


Jouko Jääskeläinen (kd):

Arvoisa herra puhemies! Vaikeina taloudellisina aikoina hallitukselta odotetaan päätöksiä, jotka turvaavat oikeudenmukaisuuden toteutumisen ja antavat edellytyksiä talouskasvulle. Näihin odotuksiin on hallitus kehysratkaisullaan nyt vastannut.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää saavutettua neuvottelutulosta tyydyttävänä ja uskoo, että saavutettu ratkaisu vahvistaa edellytyksiä huolehtia heikoista samalla kun se kannustaa elinkeinoelämää. Kristillisdemokraatit on korostanut pk-yritysten kasvun ja työllistymisen edellytysten parantamista hallituksen kiireellisenä tehtävänä. Kasvun tukemiseksi hallitus ottaakin vuonna 2013 käyttöön verokannusteita. Nämä ovat tavoitteidemme mukaista politiikkaa.

70-luvun taitteessa tehdyillä väestöpoliittisilla ratkaisuilla on saatu aikaan se, että syntyneet ikäluokat ovat pitkään olleet liian pieniä. Tarvitsisimme enemmän työn tekijöitä ja palveluiden tuottajia eli lähimmäisiä niille, jotka hoivaa ja tukea tarvitsevat. Nyt kamppailemme kuntaremontin ja 10 miljardin euron kestävyysvajeen kanssa.

Taloutemme ongelma ei ole siinä, että kansainväliset pankit kiirehtisivät sulkemaan oviaan, kun suomalainen lainanhakija näkyy kadun päässä. Tästä tilanteesta ei oltu kaukana aikanaan 1990-luvun alussa. Suomalaisen talouspolitiikan keskeinen haaste on nyt pitkän tähtäimen kestävyysvaje. Rahoituksemme laadun arvioijat eivät epäile suomalaista sisua vaan rakenteittemme tilaa 10 vuoden päästä. Väestörakenteemme muuttuu 15:ssä ja jo 10:ssäkin vuodessa niin paljon, että tekeviä käsiä ja jalkoja ei ole tarpeeksi suhteessa hoidon ja hoivan tarpeeseen ja terveeseen tuotantotoimintaan.

Arvoisa herra puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä muistuttaa, että talouspolitiikan keskeinen haaste on terve ja riittävä työvoiman tarjonta sekä innostaminen yritteliäisyyteen ja tulevaisuuden rakentamiseen. Silloin kun on kyse kestävyysvajeesta, ei perhepolitiikasta pidä tinkiä. On aika vahvistaa perheitä, joissa tulevaisuuden tekijät kasvavat. Kotihoidon tuen leikkaajia ei löytynyt, vaikka niitä oppositiokin kovasti etsi. Hyvä näin. Päätös oli koko hallituksen ja siitä kiitos. Eikä ole paha asia, että perheiden asiassa selkeä käytännön järjen ääni kuului hallitusperheen pienimmältä.

Helmikuussa arvioimme, että hallitus todennäköisesti tulee nostamaan veroja enemmän kuin mitä se voi leikata menoja. Kaikki joutuvat joustamaan tavoitteistaan. Joudumme koskemaan arvonlisäveroon, joudumme koskemaan palkkaverotukseen, ja sopeutukset eivät ole 5 miljardia vaan vähemmän. Pitää laskea, mikä kokonaisuus tuottaa parhaan tuloksen kansantalouden kannalta. Aika tavalla näin on tapahtunut. Kokonaisuuden harkinnasta ja tilanteen vaatimasta joustosta hallitus ja sen puolueet ansaitsevat kiitoksen.

Lisämääräraha nuorisotakuuseen toteuttaa hallituksen syrjäytymistä ehkäisevää ja työllisyysastetta parantavaa linjaa, mistä kristillisdemokraatteina olemme tyytyväisiä. Kasvuun tähtäävät toimenpiteet näemme välttämättöminä työllisyyden parantamiseksi. Hyvin tarpeellisena näemme myös poliisivoimille suunnatut lisämäärärahat, joilla turvataan poliisivoimien resurssit pidemmällä aikavälillä.

Arvoisa herra puhemies! Kehysratkaisu on linjassa hallituksen vahvan tahtotilan kanssa taittaa velkaantumisaste laskuun. Tasapainottamistoimien seurauksena — edellyttäen tietysti myös vakaata talouskehitystä — valtiontalouden alijäämä supistuu vuoden 2012 tasosta 7,5 miljardista eurosta 2,6 miljardiin euroon vuonna 2016. Nyt esitettävät tasapainottamistoimet ovat maltillisia ja siten omalta osaltaan turvaavat riittävän talouden dynamiikan säilyttämisen. Erittäin tärkeää on se, että osaltaan myös tämän ratkaisun avulla pystymme säilyttämään parhaan mahdollisen luottoluokitusluokan.

Hallitus päätti 22. maaliskuuta vuoden 2015 tasolla laskettuna siis nettomääräisistä 1,2 miljardin euron menosäästöistä ja 1,2 miljardin euron veronkorotuksista. Tämä vastaa hallituksen tavoitetta tasapainottamistoimien jakamisesta tasan menosäästöjen ja veronkorotusten suhteen, vaikka me emme olisi pitäneet pahana myöskään lievää verojen korostumista kokonaisratkaisussa.

Valtiontalouden menot ovat kehyspäätöksen mukaan hintakorjattuna 42 miljardia euroa vaalikauden lopussa vuonna 2015. Kehyksen ulkopuoliset menot eli työttömyysturvamenot ja asumistuki, valtionvelan korkomenot, arvonlisäveromenot, finanssisijoitukset sekä ulkopuolisen rahoitusosuuden välittäminen ovat 11,7 miljardin euron kokonaisuus. Sitä nostavat miljardilla eurolla muun muassa finanssisijoitukset viennin jälleenrahoitukseen.

Menot kasvavat nimellisesti noin 1 prosentin vuosittain ja reaalisesti ne laskevat noin 1 prosentin vuodessa, kiitos hallituksen menosäästöjen. Menokurista huolimatta on hallitus päättänyt tehdä lisäpanostuksia tärkeiden tavoitteiden toteuttamiseksi, kuten nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn, työllisyys- ja koulutuspolitiikan aktivointiin sekä poliisin toiminnan turvaamiseen. Ikäsidonnaiset menot, valtionvelan korot ja vuosittaiset indeksikorotukset nostavat myös menoja, mutta tämä tapahtuu kehyksen ulkopuolella. On muistettava, että talouskasvu hidastunee kauden lopulla, joten menolöysäilyyn ei ole todellakaan varaa. Kehysratkaisun jälkeenkin pitää erityisesti julkisen sektorin hallinnon pystyä edelleen parantamaan tehokkuutta niin, että voimavaroja jää palvelujen tuottamiseen. Kristillisdemokraattisena ryhmänä toteamme, että säästämisestä ja kustannustehokkuuspohjaisesta ajattelutavasta täytyy tulla pysyvä olotila hallinnossa — niin valtionhallinnossa kuin myös kuntasektorilla.

Merkittävää on 1 prosenttiyksikön korotus arvonlisäverotuksessa sekä ansiotuloverotuksen ansiotaso- ja inflaatiotarkistuksista luopuminen vuosina 2013 ja 2014. Pidämme arvonlisäveron nostamista ikävänä mutta väistämättömänä toimenpiteenä. Myönteistä on, että yleiskorotuksesta huolimatta esimerkiksi ruuan ja lääkkeiden alempi arvonlisävero kyetään säilyttämään.

Hyväksymme maltilliset veronkorotukset, jotka kohdistetaan tuloverotukseen ja jotka kompensoidaan pienituloisimmille työtulovähennysten lisäyksillä. Oikeudenmukaisuuden kannalta pidämme hyvänä suurituloisille suunnatun, väliaikaisen solidaarisuusveron käyttöönottoa, sillä taloudellisesti vaikeana aikana on tärkeää korostaa hyväosaisten vastuuta yhteisestä hyvinvoinnista.

Velkamme on noussut 10 miljardista lähes 100 miljardiin vuodesta 1985 laskettuna. Se on aika huono tilanne. Nyt tavoitteemme, tämän eduskunnan ja hallituksen suuri yhteinen tavoite, on kääntää (Puhemies koputtaa) valtionvelan bkt-suhde laskuun vuoteen 2015 mennessä. Korostamme tässä toiminnassa myöskin ennalta ehkäiseviä toimia, muutoin ei kansallisen kotimme ulkoseinälle kasattu velkapino koskaan vajene vaan peittää lopulta tulevaisuuden näköalat niin keittiöstä kuin olohuoneestakin.


Jutta Urpilainen (sd):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia eduskuntaryhmille puheenvuoroista. Jäin tuossa miettimään, kun kuuntelin opposition puheenvuoroja, että onkohan oppositio aidosti perehtynyt hallituksen kehysesitykseen, koska niin paljon virheellistä tietoa nuo puheenvuorot sisälsivät. Ja ehkä se, mistä olen jopa hieman surullinen, mielestäni noissa puheenvuoroissa oli hieman vähättelevä asenne havaittavissa. Ja kun kuitenkin tiedämme, kuinka vakavan tilanteen edessä me olemme Suomessa ja Euroopassa yrittäessämme ratkaista (Timo Soini: EU:sta ei apua ole!) näitä isoja taloushaasteita, niin kyllä siinä tarvitaan myös aina ripaus nöyryyttä.

Täällä viitattiin kestävyysvajeeseen, ja valtiovarainministeriö on arvioinut, että julkisen talouden kestävyysvaje pienenee noin 1,5 prosenttiyksikköä kehysriihen yhteydessä tehtyjen päätösten seurauksena, ja tämä tarkoittaa noin 3:a miljardia euroa. Eli puhutaan hyvin merkittävistä toimenpiteistä. Valtiovarainministeriö ei ole kuitenkaan tässä vaiheessa laskenut esimerkiksi työurien pituuteen, Ahtelan työryhmän, eli työelämän laadullisten toimenpiteiden kokonaisuutta. Työmarkkinaosapuolet eli työnantajat ja työntekijät arvioivat, että näillä 8 merkittävällä toimenpiteellä, jotka tähän Ahtelan työryhmän esitykseen kuuluivat, pidennetään työuria noin 5 kuukautta. Mutta valtiovarainministeriöllä ei ole ollut mahdollisuutta vielä tehdä omaa arvioitaan näistä toimenpiteistä, mutta hallituksella ei ole mitään syytä kiistää työmarkkinajärjestöjen tekemää arviota. Ja on selvää, että mekin tulemme nämä 8 toimenpidettä myöskin omalta osaltamme arvioimaan, jahka siihen aikaa on.

Se mistä olen tyytyväinen, arvoisa puhemies, on, että hyvin monessa ryhmäpuheenvuorossa korostettiin nuorten hyvinvointia. Ja jos jotain, niin tämä hallitus haluaa panostaa ennen kaikkea nuoriin, lapsiin ja nuoriin. On tärkeää, että jokaiselle nuorelle löytyy suomalaisesta yhteiskunnasta oma paikka, oli se sitten opiskelupaikka, harjoittelupaikka, työpaikka, tapa olla läsnä, antaa oma potentiaali yhteiseen käyttöön ja kokea sitä kautta arvokkuutta, koska se on se, mitä jokainen elämässämme kaipaamme.

Tästä syystä hallitus lisää rahaa nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen 50 miljoonaa euroa jo hallitusneuvotteluiden yhteydessä sovitun 60 miljoonan euron lisäksi. Ja me kaikki ymmärrämme, että tilanteessa, jossa tehdään yli miljardin euron säästöjä, niin tämä 50 miljoonan euron lisäpanostus nuorten yhteiskuntatakuuseen on merkittävä. Ja tällä me pyrimme huolehtimaan, että yhdenkään alle 25-vuotiaan nuoren ja alle 30-vuotiaan vastavalmistuneen nuoren työttömyys ei pitkity yli 3 kuukauden.

Arvoisa puhemies! Hallitus on taiteillut hyvin vaikeassa tilanteessa. Me olemme aika suuren ja sankan sumun keskellä edelleenkin Euroopan taloudessa ja me emme voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta siitä huolimatta paljon on kuitenkin myöskin omissa käsissämme. Tästä syystä me olemme pyrkineet rakentamaan sellaisen kokonaisuuden, jolla velkaantuminen taitetaan. Se tapahtuu veronkorotuksilla, menosäästöillä ja myöskin kasvuun panostamisella. Toisaalta me haluamme tehdä rakenteellisia uudistuksia, sellaisia uudistuksia, joilla työllisyysaste Suomessa nousee, koska me tiedämme, että lähes jokaisen suomalaisen unelma on elättää itsensä ja perheensä työnteolla. Ja sen takia me haluamme tarjota myöskin suomalaisille enemmän työnteon mahdollisuuksia.

Me vastaamme myöskin tähän suhdannetilanteeseen tekemällä noin 100 miljoonan elvytyspaketin, sen ohella, että haemme myöskin kasvuun kannustimia verotuksen keinoin ja rakenteellisin keinoin. Eli tällaisella kolmen osakokonaisuuden toimenpidekokonaisuudella me yritämme navigoida eteenpäin tässä hyvin haastavassa taloustilanteessa, mutta tehdä se ennen kaikkea niin, että se toteuttaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta, niin että ne yhteiskunnassa, jotka ovat heikkoja, eivät joudu kohtuuttoman taakan alle. Ja ne yhteiskunnassa, jotka ovat vahvoja, ottavat myöskin suuremman vastuun kantaakseen. Ja tämä näkyy muun muassa siinä, että tuloerot pienenevät hallituksen toimien ansiosta.


Jan Vapaavuori (kok):

Arvoisa puhemies! Velkaantuminen taitetaan, kasvuun panostetaan, nuorisosta pidetään huolta, ja oikeudenmukaisuus on vahvasti läsnä. Tässä on tämän kehyspäätöksen keskeiset elementit, kehyspäätöksen, joka olennaisesti lisää luottamusta pääministeri Kataisen johtaman hallituksen päätöksentekokykyyn vaikeana aikana.

Kun omassa puheenvuorossani, herra puhemies, totesin, että osa on sitä mieltä, että säästetään liikaa, ja osa sitä mieltä, että säästetään liian vähän, ja arvelin, että keskusta on sujuvasti molemmilla kannoilla, niin toivon, että olisin ollut väärässä, mutta en ollut. Luetaanpa hetki keskustan ryhmäpuhetta. (Timo Soinin välihuuto) Keskustan ryhmäpuheenvuorossa todetaan muun muassa, että Suomen luottoluokitus on vakavasti uhattuna ja että valtiontalouden alijäämä pysyy huomattavasti suurempana jne. Eli ollaan siis sitä mieltä, että pitäisi säästää enemmän. Ja sitten samassa puheenvuorossa todetaan, että Suomea ajetaan alas. Teidän linjanne on lappu luukulle ja laudat ikkunoihin. Eli ollaan siis (Puhemies koputtaa: No niin, pysytään minuutissa!) sitä mieltä, että säästetään liian vähän. Kumpaa mieltä te olette: liikaa vai liian vähän?


Pia Viitanen (sd):

Arvoisa puhemies! Ehkä täällä nyt keskustan aika menee vähän siihen puheenjohtajan vaihtoon. Minäkin kiinnitin huomiota siihen, että ei tuntunut olevan mitään vaihtoehtoa sille, miten tämä Mari Kiviniemen pääministerikauden 8 miljardin aukko tosiasiassa paikataan. Ongelma, arvoisa keskusta, on nyt se, että kukaan ei oikein tunnu ottavan selvää teidän linjastanne. Kimmo Tiilikainen, tänään te vaaditte verotukseen lisää progressiota. Eilen hallituksessa te vähensitte progressiota, te kevensitte kovien tulojen verotusta, te kevensitte isojen eläkkeiden verotusta, te kevensitte kaiken kaikkiaan suurituloisten verotusta. Mitä ihmettä sitten huomenna, arvoisa keskusta? Hylätäänkö nyt Mari Kiviniemen linja? Onko Mauri Pekkarisen linja, Paavo Väyrysen linja ja, ennen kaikkea, tietääkö kukaan, mikä se linja on? (Juha Rehula: Teillä on selkeä linja!)


Pirkko Ruohonen-Lerner (ps):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on päättänyt vähentää tuhansia aloituspaikkoja ammattikouluista ja ammattikorkeakouluista. Päätös hankaloittaa maakuntien asemaa entisestään, sillä aloituspaikkojen karsiminen siirtää tehokkaasti nuorta väestöä kasvukeskuksiin. Hallitus perustelee päätöstään tarpeella sopeuttaa aloituspaikkojen määrä alueiden väestökehitykseen. Hallitus lupaa nuorten yhteiskuntatakuuseen resursseja ja korostaa koulutuksen tärkeyttä. Samaan aikaan hallitus kuitenkin vähentää näitä koulutuspaikkoja ja aloituspaikkoja ja leikkaa myös valtionosuuksia. Yhdellä kädellä annetaan ja toisella otetaan sitäkin enemmän. Onko todella tarkoitus, että kotimainen, ammattitaitoinen työvoima tulevaisuudessa korvataan ulkomaisella halpatyövoimalla?


Kimmo Tiilikainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Edustaja Viitaselle: Ennen vaaleja SDP vaati 300 miljoonaa lisää valtionosuuksiin palveluiden rahoittamiseksi, nyt valtiovarainministeri Urpilainen on toteuttanut noin miljardin leikkauspäätökset valtionosuuksiin. Se siitä linjasta. (Eduskunnasta: Ja lisää tulee!)

Mutta, puhemies, kysyn hallitukselta tätä kaksien lukujen politiikkaa. Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä te suustanne päästätte, vaan valtioneuvoston tiedotteissa puhutaan eri tavalla kuin valtiovarainministeriön tiedotteissa. On eriskummallista, kumpaa meidän pitäisi seurata: valtioneuvoston tiedotusta vai valtiovarainministeriön tiedotusta? Ero oli ensimmäisen kerran havaittavissa kokonaissopeutuksen yhteydessä, ja paljon vakavammin se on havaittavissa siinä, että 22.3., kun kerroitte, tiedotitte kehyspäätöksistä, väititte, että työurat pitenevät yli vuoden ja se tuo 2 miljardin säästöt. (Puhemies koputtaa) Siihen perustui teidän kehyspäätöksenne. Mihin se perustuu nyt?


Kari Uotila (vas):

Arvoisa puhemies! Minä toivon, että ystäväni edustaja Tiilikainen jakaa minulle hyviä syöttöjä kevään tärkeissä otteluissa siitä huolimatta, että joudun nyt toteamaan, että kyllä tämä teidän kritiikkinne tätä kehyspäätöstä kohtaan oli kyllä erittäin sekava ja epämääräinen ja ristiriitainen. Päinvastoin, kuten täällä edustaja Viitanen aiemmin totesi, keskustataustaiset talousvaikuttajat, taloustietäjät Pasi Holm, Vesa Vihriälä ja myös komissaari Olli Rehn ovat pitäneet erittäin hienona tulevaisuuteen uskoa antavana ja mittaluokaltaan oikeana tätä kehyspäätöstä. Että kyllä minun täytyy nyt tässä yhteydessä todeta, että kyllä näitä keskustataustaisia talousguruja kyllä tällä kertaa enemmän uskon kuin ryhmäpuheenjohtaja, edustaja Tiilikaista.


Osmo Soininvaara (vihr):

Arvoisa puhemies! Me jäämme innolla odottamaan sitä keskustan vaihtoehtoista raamibudjettia, jonka kaikki hienot ominaisuudet me jo kuulimme. Mutta sitten kuulimme, ettei sitä ole vielä tehty. Mutta joka tapauksessa, kun se aikanaan tulee, niin onneksi meillä on täällä eduskunnassa nykyisin mahdollisuudet analysoida niitä myös aika hyvin.

Mutta noin vakavasti ottaen, niin oltakoon nyt 300 miljoonan euron tiedotuserosta mitä mieltä tahansa, niin jos joku pystyy tämän vaikutukset miljardin euron tarkkuudella laskemaan, niin on hyvä. Eihän valtiovarainministeriö joulukuussa pystynyt puolen miljardin tarkkuudella ennustamaan, kuinka paljon viime vuoden alijäämä oli, että tässä on paljon epävarmuustekijöitä ilmassa, ja suurin epävarmuus ja suurin mahdollisuus ja toivo liittyy tähän työmarkkinajärjestöjen sopimukseen, tuoko se puoli vuotta, vuoden vai puolitoista vuotta. Sen pitäisi tuoda kaksi vuotta. (Anu Vehviläinen: Huolestutttaako se hallitusta?) — No, meitä kaikkia huolestuttaa se, että tätä on vaikea ennakoida ja tässä on meidän kansantaloutemme. Handicapissa se ollut monta vuotta.


Astrid Thors (r):

Värderade talman, arvoisa puhemies! Kyllä varmaan keskustalla on pidemmät pääsiäisviikot kuin muilla, koska hallitushan pääsi yhteisymmärrykseen tästä kehysbudjetista 22.3. ja monta viikkoa siitä on mennyt eikä meillä vielä todellakaan, niin kuin edustaja Soininvaara, ole minkäänlaista tietoa. Onko keskustan kritiikki se, että on oikeansuuntainen, mutta riittämätön tai onko vääränsuuntainen ja riittävä tai mitä te oikeastaan tarkoitatte tällä? Teillä on ilmeisesti mielenkiintoinen myöskin kristallipallo, kun te sanotte, että Suomen vienti ei pääse mukaan kansantalouden kasvuun muualla. Hyvin mielenkiintoista tietoa teillä on. (Välihuutoja)

Edustaja Ruohonen-Lerner, te sanoitte, että väärin leikata koulutuspaikkoja ammattikoulutuksesta. Mutta onko parempi sitten, että koulutuspaikat ovat tyhjät ja me joudumme rekrytoimaan muualta paljon paljon opiskelijoita? Onko se teidän mielestänne parempaa kuntien kannalta.


Jouko Jääskeläinen (kd):

Arvoisa puhemies! Hallituksenhan on reagoitava ajassa, ja näin hallitus on tehnyt. Pohja on vähän hankala. Velkamme on, niin kuin äsken totesin, noussut 10 miljardista lähes 100 miljardiin vuodesta 85. Bruttokansantuote velkaosuus on käännettävä laskuun. Se on tavattoman tärkeä. Mutta korostamme vielä sitä, mistä äsken vähän mainitsin. Nyt on reagoitava ennalta ehkäisevällä tavalla siellä, missä voidaan kustannuksia säästää: alkoholipolitiikassa, liikuntapolitiikassa, terveydenhuollossa, työssä viihtymisessä, työpaikkakiusaamisen estämisessä jne. Ei riitä, että me katsomme menneisyyttä, mitä virheitä on tehty. Niitä on varmaan runsaasti. Nyt on reagoitava tässä ajassa näillä edellytyksillä, mitkä on. Silloin me saamme parhaan kansallisen tuloksen.


Markus Mustajärvi (vr):

Arvoisa puhemies! Syksyllä talousarvion käsittelyn yhteydessä te, pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen, sanoitte, että Vattin tutkimus osoittaa tuloerojen kaventuvan. Kuitenkin siinä tutkimuksessa työntekijät itse sanoivat, että sitä tutkimusta ei voida käyttää tuloerojen muutoksen kuvaamiseen. Nyt te taas viittaatte Vattin tutkimukseen ja olette markkinoineet, että se osoittaa taas tuloerojen kaventuvan. Kuitenkin tässä tutkimuksessa on kehyksestä otettu kuusi tekijää huomioon, mutta seitsemän jätetty ulkopuolelle, ja esimerkiksi niitä päätöksiä, joita tullaan kunnissa tekemään, ei ole millään lailla huomioitu, kun yritetään kuvata tuloerojen kehittymistä, ja lopputulos on aika huikea. Näiden kuuden tekijän mukaan on saatu tulos, että kinikerroin, joka kuvaa tätä tuloerojen muutosta, alenee 0,04 prosenttiyksikköä eli 0,4 promillea elikkä vajaan tuhannesosan puolikkaan. Tämäkö osoittaa teidän mielestänne, että tuloerot kaventuvat?


Kimmo Sasi (kok):

Herra puhemies! Hallitus on tehnyt erittäin hyvää työtä. Jo kun hallitusohjelma kirjoitettiin, tehtiin 2,5 miljardin säästöt. Nyt tehdään toinen 2,5 miljardia, 5 miljardia ja se on 10 prosenttia meidän budjettimenoistamme. Täytyy sanoa, että se on melkoinen saavutus miltä tahansa hallitukselta, ja se tehdään siitä syystä, että meidän on yksinkertaisesti pakko tasapainottaa taloutta. Finanssikriisin johdosta valtiontalous painui niin pahasti alijäämälle, että nyt joudutaan sitten tekemään välttämättömiä tasapainotustoimenpiteitä. Täytyy sanoa, että yhteiskuntarauhan kannalta on erittäin hyvä, että koko vasemmisto on tässä työssä mukana kantamassa vastuuta, (Välihuuto) vasemmistoryhmää lukuun ottamatta on mukana kantamassa vastuuta Suomen talouden kuntoonsaattamisesta ja suomalaisten hyvinvoinnista. Koska tilanne on se, että hyvinvointia tässä maassa ei ole, jos me ajaudumme Kreikan tielle, ja tarkoitus on välttyä siltä.

Nyt vielä jatkossa pitäisi hallituksen hyvin tarkkaan katsoa niitä uudistuksia, mitä Ruotsissa ja Saksassa on tehty työn tarjonnan lisäämiseksi. Sieltä löytyy hyviä keinoja, joilla voidaan pitää huolta siitä, että kaikki ajautuvat työelämään ja ovat siinä mukana ja syrjäytyjiä ei löydy, ja se edellyttää sitä, että kannustimet työn tekemiselle ovat riittävän hyvät. Työnteon pitää aina kannattaa.


Kari Rajamäki (sd):

Arvoisa puhemies! Kaksi vuotta sitten täällä salissa käsiteltiin valtiontalouden kehyksiä, ja SDP totesi silloin keskustasta, että vaikka sauna palaa, eikä pelkästään sauna vaan myös päärakennus, te odotatte tumput suorina vpk:ta. Tämä perintö, jonka te jätitte ja keskustajohtoinen hallitus jätti, on todella vakava. Kolmen miljardin ylijäämäbudjetti muuttui kahdeksan miljardia pakkaselle, veropohjaa heikennettiin, työttömyys karkasi, Kelan perusetuuksien rahoitus, työnantajien Kela-maksu, poistettiin, tehtiin vakavia virheitä, myöskin Olli Rehnin johdolla lähditte Kreikan tielle. Tältä osin täytyy sanoa, kuten valtiovarainministeri totesi, että nyt ovat erittäin vakavat myös näköalat. Kansallisen eheyden ja luottamuksen ilmapiiriä pitää pitää pinnalla. Yhteisvastuu ja selviytyminen edellyttävät kasvupanostuksia ja veronmaksukyvyn paremmin huomioon ottavia veronkorotuksia mutta myös kriisin inhimillistä ja taloudellisten seurausten hallintaa, ja tältä osin hallitus on nähnyt oikein myös tämän sosiaalisen puolen.


Kauko Tuupainen (ps):

Arvoisa puhemies! Kommentti. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa on maininta windfall-verosta. Vero toisi valtion kassaan kehysbudjetin mukaan 170 miljoonaa euroa. Mitä järkeä on windfall-veron keräämisellä, kun tiedetään, että se aiheuttaa suuren loven energiayhtiöiden tulorahoitukseen ja nostattaa asiakkaiden energiahintoja? Tänään pidetyssä Fortumin yhtiökokouksessa kuulin, että pelkkä maininta windfall-verosta Kataisen hallitusohjelmassa aiheutti välittömästi kolmen miljardin euron pudotuksen Fortum-yhtiön markkina-arvoon. Viesti yhtiökokouksesta oli, (Kari Uotila: Pekkarinen siitä puhui jo viime kaudella!) että windfall-vero ei sovi Suomelle. Henkilökohtaisesti, arvoisa puhemies, olen samaa mieltä.


Timo Kalli (kesk):

Arvoisa puhemies! Hyvinvointivaltion pystyssä pysyminen edellyttää uutta vientiä, tuontia korvaavaa uutta tuotantoa, uutta kasvua, ja se kaikki on heikommassa asemassa olevan ihmisen pelastus. Meidän pitää löytää tekijöitä, joilla pystymme kuromaan umpeen sen edun, jonka Ruotsi ja Saksa ovat saaneet aikaan. Kun päätetään kehyksistä, pitää pystyä katsomaan pidemmälle, ja valitettavasti täältä oppositiosta käsin joutuu tunnustamaan, että tämä tie, jonka hallitus on valinnut, ei vie Suomea uuden kasvun tielle, ja sen tähden teidän pitää ponnistella nopeammin tai esittää paremmat konstit. Me tulemme esittämään kevään aikana oman tien, ja tämän kolmen vuoden aikana teillä on olemassa aikaa, mutta kello käy, ja vielä Hakulista ei näy.


Risto Kalliorinne (vas):

Arvoisa puhemies! Tässä kehyspäätöksessä uskallan olla ylpeä siitä, että me olemme ainoa Euroopan maa, joka samaan aikaan tasapainottaa omaa talouttaan ja parantaa kaikista pienituloisimpien asemaa. Me siis parannamme pienituloisten asemaa siinä tilanteessa, kun jo toiseen kertaan vuoden sisällä joudumme näihin sopeutustoimiin. Kyllä siitä ylpeä osaa olla.

Sen sijaan ihmettelen kyllä sitä, että minun täytyy jo toistaa täällä kysymys siitä, missä ovat opposition kehittämisideat. Silloin, kun kotihoidon tuesta keskusteltiin, kysyin, missä ovat teidän kehittämisideanne, niitä ei kuulunut — nyt kysyn, missä ovat teidän säästöideanne. Miksi niitä pitää odottaa joskus kevään aikana syntyviksi? Oletteko te laiskotelleet pääsiäisenä vai mitä te olette tehneet, kun emme ole yhtä ainutta säästöideaa (Eduskunnasta: Mämmiä, mämmiä!) kuulleet täällä tänään. Jään valtiovarainvaliokunnan jäsenenä mielenkiinnolla odottamaan, milloin ne sitten tulevat. (Hälinää)


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Kiitokset eduskuntaryhmille hyvistä evästyksistä.

Keskustan eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuorossa olin samaa mieltä siitä, että Suomi on tuhansien mahdollisuuksien maa, mutta se kritiikkipuoli meni kyllä vähän överiksi. Sanon tämän ihan vaan sen takia, että kun kaikki maalaavat sysimustalla pensselillä, niin uskottavuus menee siihen asialliseenkin kritiikkiin.

Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa otettiin esille tämä 2+1-malli. Se on ihan mielenkiintoinen malli. Hallituksen nykyiset päätöksethän vievät noin 2,8 miljardiin tämän sopeutuksen vuonna 2016, eli se on siinä puolessavälissä. Jos me lähtisimme vain tästä 2 miljardista, niin nykytietojen valossa velkaantumiskehitys ei taitu, ja se olisi uskottavuuskysymys, eli me halusimme taittaa velkaantumisen nykytaloustietojen valossa. Jos tämä ei riitä, meillä on perälautakirjaukset, tehdään lisää. Jos riittää, hyvä niin.

Mitä tulee sitten näihin kasvunäkymiin, niin kasvu lähtee tässä kehyspäätöksessä ensisijaisesti satsauksista pk-yrittäjyyteen. Meillä on aivan upea innovaatioverkosto, josta pitäisi saada lisää kasvuyrittäjyyttä, ja sen takia tässä on koko joukko erilaisia toimia, joilla ruokitaan kasvuyrittäjyyttä, korkeamman tuottavuuden jalostusarvon tuotteita myös maailmankauppaan.

Toinen näkökulma kasvuun on varsin mittava infrapaketti.

Kolmas on se, että me haluamme pitää nuoret työn syrjässä, elämänhallinnassa kiinni, myös ne nuoret, jotka eivät automaattisesti koulutuksessa pärjää tai työhön pysty hakeutumaan syystä tai toisesta.

Mitä sitten tulee näihin kaksiin lukuihin, niin ei siitä kannata nyt jänkätä. Ihan kun huolella perehtyy papereihin, niin siitä sen näkee. Kehyskauden kokonaissopeutustaso on nykytaloustietojen valossa 2,8 miljardia. Vuoden 2015 tasossa se on 2,4 miljardia euroa. Mistä tämä ero johtuu? Siitä, että viimeisenä vuonna on tiettyjä kertaeriä, jotka sitten poistuvat. Ei tätä kannata sen pidemmälle ihmetellä.

Mitä sitten tulee työurakysymyksiin, niin nyt kuin aina ennenkin työmarkkinajärjestöt, siis työnantaja- ja palkansaajaosapuoli, arvioivat omien päätöksiensä vaikuttavuutta. Tämä noin vuosi lisää työuraa on itse asiassa työnantajapuolen tekemä laskelma, johon myös palkansaajapuoli pystyi yhtymään. Valtiovarainministeriö on laskenut nämä niin sanotut kovat toimet, jotka ovat helpommin verifioitavissa — siitä tulee se puoli vuotta — mutta he eivät ole vielä arvioineet näitten työelämän laatukysymysten vaikuttavuutta. Sekin tullaan tekemään sitten ajan kanssa, mutta ei tästä kannata itselleen nyt murhetta vääntää. Tämä kaikki selviää, kun luette huolella kehyspäätöksen.


Sari Sarkomaa (kok):

Arvoisa puhemies! Jokainen suomalainen varmasti ilahtui tästä Kataisen hallituksen päätöksestä. Erityisesti tulevat sukupolvet, lapsenlapsemme voivat olla iloisia siitä, että teemme päätöksiä sen eteen, että katkaisemme velkaantumisen emmekä ahnehdi heidän mahdollisuuksiaan. Tämä päätös osoitti sen, että me Suomessa osaamme pitää taloudesta kiinni, osaamme tehdä päätöksiä, että Suomen tie ei ole Kreikan tie, tai ainakin hallitus osaa tehdä päätöksiä.

Ihmettelen kyllä kovasti keskustan linjaa. Ajattelin, että tässä iässä en enää hämmästy mitään, mutta kyllä täytyy sanoa, että teidän ryhmäpuheenvuorossanne kaikki on pielessä, kaikki on mustaa, niin kuin pääministeri sanoi, mustalla pensselillä maalaatte, mutta sitten teillä ei ole yhtään ajatusta, millä tavalla voitaisiin tehdä asioita paremmin. Toivon, että hieman valotatte, keskustaryhmän puheenjohtaja, sitä, miten voisimme vielä kehittää tätä ratkaisua, jonka hallitus on tehnyt. Meillä täällä valtiovarainvaliokunnassa kuullaan asiantuntijoita, ja hyviä vinkkejä otetaan vastaan, jos teillä on niitä.

Annetaan nyt edustaja Tiilikaiselle vastauspuheenvuoro, koska niin pyytää.


Kimmo Tiilikainen (kesk):

Arvoisa puhemies! On kummallista, että kun täällä kuusi hallitusryhmää kritiikittä suitsuttaa hallituksen tekemisiä, maalaa vaaleanpunaisella pensselillä, pitäisikö meidän yhtyä samaan kuoroon? (Välihuutoja) Demokratiassa opposition tehtävä on esittää kritiikkiä, ja sitä aiomme tehdä. Demokratiassa opposition tehtävä on myös esittää vaihtoehtoja, ja sen teille lupaamme.

Edustaja Thors väitti, että kehyspäätös tehtiin 22.3. Silloin tehtiin joku valtioneuvoston tiedote, ja kaksi viikkoa hallitus pohti, mitä oli tullut päätettyä, kunnes 4.4. sai päätöksen aikaan juuri pääsiäisen alla. Nyt tuo päätös on annettu eduskuntaan, valtiovarainvaliokunta pääsee sitä käsittelemään ja keskusta tulee esittämään oman vaihtoehtonsa, jossa turvataan Suomen luottoluokitus siten, että vaihtotaseemme paranee...

No niin, nyt pitää jättää toiseen kertaan.

...valtiontaloutta tasapainotetaan teitä paremmin ja työllisyysastetta nostetaan.


Jouko Skinnari (sd):

Arvoisa puhemies! Edellisen hallituksen pääministeri ja keskustan puheenjohtaja ei ole vaivautunut tänne paikalle puolustamaan sitä, miten tämä 8 miljardin aukko syntyy, jota nyt sosialidemokraatit ovat täällä joutuneet korjaamaan. (Välihuutoja) Ihan kohtuullinen on tämä lopputulos, ja se, mikä on myönteistä tässä myös esimerkiksi viennin kannalta, on se, että Finnveran valtuuksia on lisätty niin, että jopa ostajaa pystytään nyt hoitamaan (Mauri Pekkarinen: Kerro nyt totuus tässä asiassa!) niissä vaikeissa tilanteissa. Mutta nyt esimerkiksi — edustaja Pekkarinen, rauhoitu nyt hieman, rauhoitu nyt hieman — tämä Venäjä-selonteko, jota on vaadittu tänne eduskuntaan: toivon, että pääministerin johdolla tähän suhtaudutaan vakavasti. Kannatan myös täällä edustaja Uotilan esille ottamaa asiaa. Aurinko nousee idästä, ja siinä mielessä Kiina on tärkeä. Ja kun Suomessa on 5 miljoonaa ja Kiinassa 1,3 miljardia, niin yhdessä me olemme hyvin vahvoja, koska meitä on 1,3 miljardia, ja Kiinaa ja Suomea ei voi silloin missään ohittaa.

Edustaja Pekkarinen nyt sitten vielä. — (Mauri Pekkarinen: En ole pyytänyt puheenvuoroa! — Välihuutoja) — Olet pyytänyt puheenvuoron ja nimesi mainittiin, ja olet vielä paikallakin. (Naurua)


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Tällainen kohteliaisuus liikuttaa minua. (Naurua) Mutta siitä huolimatta, edustaja Skinnari, kaksi kommenttia teille.

Ensinnäkin, kun minä kuuntelen teidän puheitanne, kun te olette kansainvälisissä yhteyksissä tai Suomessa vieraille puhutte, te kehutte sitä taloudenpitoa, jota Suomessa on saatu aikaan viime vuosien aikaan. Eikö niin? Kerta toisensa jälkeen. Ja Suomen keskusta on istunut kahdeksan vuotta ja kaksi kuukautta viimeisten vuosien aikaan niissä hallituksissa, jotka ovat saaneet sen aikaiseksi. Siellä oli syviä kuoppia maailmantaloudessa, ja niitä peitettiin tavalla, joka jälkikäteen katsoenkin oli loppujen lopuksi hyvä tapa.

Mutta arvoisa puhemies, mitä tulee vielä tähän hallituksen isoon linjaan: Älkää nyt olko niin pikkumaisia siellä päässä hallituksen aitiossa siihen, jos teitä arvioidaan ja vähän arvostellaankin teidän lukemia. Edustaja Soininvaara tarvittiin teille vähän analysoimaan ja aukaisemaan tätä työurien (Puhemies: Minuutti olisi jo täynnä!) jatkamiskysymystä.


Timo Soini (ps):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Viitanen, te löysitte yhden keskustan parhaista asiantuntijoista Brysselistä. Ihailen teidän huumorintajuanne vielä pitkään.

Arvoisa puhemies! Iso ja huono uutinen on se, että teollisuudessa oli 563 000 työpaikkaa vuonna 1989, viime vuonna 384 000. Kahden viimeisen päivän yt-ilmoitukset: Finnair 280, UPM 275, TeliaSonera 110, Fiskars 100. Nokian osake syöksyy — se merkitsee, että eläkevarannot sulavat. Ja jos vielä vihreät neropatit saavat voimalat ja kaivokset tukkoon, niin voidaan kaikki ryhtyä kansalaispalkalle ja Saksa maksaa. Tämä ei kerta kaikkiaan käy, vaan nyt pitää suomalaiseen teollisuuteen ja työllisyyteen satsata.


Pia Viitanen (sd):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini, jos ei mene nyt ihan keskustalla putkeen tämän vaihtoehdon esittämisessä, niin ei taida ihan teilläkään mennä. Nimittäin huomasin, että Alma Mediassa 27.2. viime vuonna te olette esittänyt itse, että arvonlisäveroon korkeintaan prosentti tekisi 750 miljoonaa. Ota nyt sitten selvää, oletteko sitä mieltä, että sitä arvonlisäveroa pitää korottaa, vai ettekö. Hivenen tätä vähän häiritsee, että samassa haastattelussa te kyllä edellistä hallitusta myös moititte, kun se nosti arvonlisäveroa. Minäkin ihailen varmasti teidän huumorintajuanne.

Mutta, arvoisa keskusta, emme me siitä närkästy, että te olette eri mieltä. Me olemme ihailleet sitä, että monet keskustalaiset talousvaikuttajat ovat kanssamme samaa mieltä; ei teidän tarvitse olla. Mutta sitä me haluamme, sitä me edellytämme, että teillä olisi joku vaihtoehto, koska olisi mukava keskustella, jos linjat olisivat selvillä.


Lenita Toivakka (kok):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini, haluaisin vastata teille, että nyt todellakin panostetaan viimein suomalaiseen työhön ja kasvuun. Nyt niitä toimenpiteitä on luvassa. On todellakin totta, että näitä on odotettu, ja nyt Jyrki Kataisen hallituksen toimesta tässä kehysriihessä on päätetty lukuisista toimista.

Kaiken kaikkiaan tuntuu, että kehysriihen päätöksistä on tullut aika myönteistä palautetta ja hyvin kritiikitöntä minunkin mielestäni, jopa opposition suunnasta, semmoista ehkä vähän vaisua myhäilyä. Mielestäni tämä kertoo kyllä kuuden puolueen hallituksen kyvystä ja halusta kantaa vastuuta tällaisessa erittäin haastavassa taloudellisessa tilanteessa. Kaikki ovat joutuneet tekemään kompromisseja ja luopumaan joistakin ehkä omista tärkeistä tavoitteistaan, koska isänmaan etu tätä vaatii.

Tämä työmarkkinajärjestöratkaisu on myöskin askel eteenpäin, mutta kyllä tässä täytyy nyt katsoa eteenpäin, aivan kuten edustaja Soininvaara sanoi, eli on otettava askel siihen suuntaan, että todella päästään niihin suuriin päätöksiin kiinni, että työurat pitenevät.

Haluan vielä lopuksi kyllä antaa kritiikkiä sille, että jos työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneet siihen, että nuorista pidetään huolta ja nuoret saavat työtä, niin tämä PAMin ratkaisu siitä, että tällä hetkellä nuoria ei kauppoihin pääse kesätöihin ensi kesänä, ei kyllä tue tätä sitoutumista, ja se on käsittämätön päätös.


Erkki Virtanen (vas):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoa arvosteltiin siitä, että menemme mukaan Jyrki Kataisen perusturvaa leikkaavaan hallitukseen. Mitä tämä hallitus on tehnyt? Tämä hallitus on korottanut työmarkkinatukea enemmän kuin koskaan. Tämä hallitus on parantanut toimeentulotukea ja asumistukea aikana, jolloin valtiontalouteen tehdään miljardien leikkaukset, ja nyt tämä hallitus poistaa työmarkkinatuen tarveharkinnan. Kiitoksia hallitus ja erityisesti ministeri Arhinmäki. Mitä tästä hallituksesta pitää sanoa perusturvan osalta? Eteenpäin Jyrki Kataisen viitoittamaa hallituksen tietä.


Tuula Väätäinen (sd):

Arvoisa puhemies! Tämän kehyksen kaksi tärkeintä oikeudenmukaisuusasiaa ovat ne, että tämä ei kasvata tuloeroja ja tämä ei hankaloita pienituloisten arkea. Kahta asiaa haluan kuitenkin kysyä.

Voisiko valtiovarainministeri vielä kerran käydä läpi, minkä takia arvonlisäverossa otettiin myös ruuat ja lääkkeet tähän korotuksen piiriin mukaan? Sitten toinen sosiaali- ja terveysministeriön osalta: kun sairaanhoitovakuutuksesta leikataan 20 miljoonaa, niin mihin se on ajateltu kohdentaa?


Pietari Jääskeläinen (ps):

Arvoisa puhemies! Esityksen mukaan hallitus on leikkaamassa kunnilta satoja miljoonia euroja. Leikkausten takia vanhustenhoito ja terveyspalvelut ovat vaarassa. Useissa terveyskeskuksissa on jo nyt viikkojen jonot. Yhä useammin saamme lukea lehdistä vanhustenhoidon huonosta tasosta. Miten ihmeessä hallitus pystyy turvaamaan kansalaisten hoitopalvelut syntymästä saattohoitoon, kun leikkaukset ovat näin rajuja? Kauniit puheet ja Burana eivät hoitoa tarvitsevalle riitä.


Tapani Tölli (kesk):

Arvoisa puhemies! Hallitus puhui oikeudenmukaisuudesta. Nyt se on kuitenkin kolmatta kertaa tämän kehyspäätöksen myötä eriarvoistamassa kuntien välisiä taloussuhteita, ja se on vakava asia. Valtionosuusjärjestelmä on perimmältään palveluiden rahoitusjärjestelmä, eikä niinkään kuntien, ja kun nimenomaan leikkaus kohdistuu valtionosuusjärjestelmään ottaen huomioon vielä, että verotulon tasausjärjestelmää on muutettu, se koskettaa nimenomaan palveluiden rahoitusta ja eriarvoistaa kansalaisia.

Valtionosuusjärjestelmän perustuslaillinen tausta on kuntien tehtäviä koskevassa rahoitusperiaatteessa, ja tätä periaatetta, oikeudenmukaisuutta, tämä vakavasti nyt loukkaa. Te puhutte oikeudenmukaisuudesta, ja nyt tämä eriarvoistuminen on tosi vakava, ja nämä valtion saamat säästöt ovat huomattavasti vaatimattomammat vaikutukseltaan kuin (Puhemies koputtaa) kuntien välinen ja kansalaisten välinen eriarvoistuminen.


Thomas Blomqvist (r):

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Kuten täällä on sanottu aikaisemmin, minunkin mielestäni tämä esitys on hyvä, tasapainoinen ja tällä pystytään velankasvua taittamaan, täällä talouden kasvua vahvistavia toimenpiteitä esitellään. Hallitus on osoittanut toimintakykynsä ja esittänyt tasapainoisen esityksen, joka koskee kaikkia aloja.

Olen kuitenkin huolestunut muutamasta asiasta. Vaikka ymmärrän hyvin, että myös maa- ja metsätalous kantaa oman osuutensa tässä yhteydessä, kysyisin, miten hallitus on ajatellut, että voitaisiin säästää 30 miljoonaa euroa kansallisista tuista, kun tiedetään, että jo tällä hetkellä maatalous on aika vaikeassa tilanteessa ja meillä on edessä neuvottelut EU:n kanssa, miten nämä tukijärjestelmät (Puhemies koputtaa) voivat jatkua.


Leena Rauhala (kd):

Arvoisa puhemies! Me tiedämme, että tulevina vuosina meidän on kiireesti löydettävä ratkaisuja väestörakenteestamme ja heikkenevästä huoltosuhteistamme aiheutuviin haasteisiin. Näitä haasteita ei voida velkarahalla ratkaista ja tehdä. Pidän hyvänä, että hallituksen kehyspäätös osoittaa, että hallitus on tekemässä vastuullista taloudenpitoa, mikä sisältää harkittuja ja maltillisia sopeuttamistoimia. Pidän tärkeänä, että sopeuttamistoimet tehdään niin, etteivät ne heikennä talouskasvua tai yrittämisen edellytyksiä — ja erityisesti, että ne eivät koske heikoimmassa asemassa oleviin kansalaisiin, ja näin näen, että tässä kehysratkaisussa on huomioitu, että meidän nämä erot, jotka koskevat niin terveyttä kuin taloutta, eriarvoisuus, se ei kasva. Sen näen erittäin tärkeänä tämän kehyspäätöksen myötä. Mutta tietenkin nämä leikkaukset, mitkä valtionosuuksia koskevat: toivoisin, että kunnissa se ei merkitsisi nyt palvelujen heikentymistä.


Sanna Lauslahti (kok):

Arvoisa puhemies! Täällä penättiin vähän ilopilkkua. Voisi sanoa, että viime vuonna samaan aikaan ennustettiin vuodelle 2015 velkaa 117 miljardia, ja nyt tässä kehyksessä se summa on 102 miljardia, että jotain iloakin tästä löytyy. Mutta samaan aikaan huolestuttaa, että 25 miljardia meidän velkasumma kasvaa kehyskaudella. Eli kyllä täytyy kysyä samaan aikaan valtiovarainministeriltä, että pääsemmekö me missä vaiheessa siihen tilanteeseen, että alijäämää syntyy.

Toinen kysymys liittyy hintakilpailukykyyn, joka on suorastaan romahtanut viime vuosien aikana, josta tietenkin indikoi meidän viennin laskeneet luvut. Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta meidän hintakilpailukyky saadaan takaisin sille tasolle, jossa se oli lähtökohtaisesti, oliko se vuoden 2006, lukuina katsottuina?


Heli Paasio (sd):

Arvoisa puhemies! Täällä on kuultu opposition taholta, että mikään ei kelpaa, mikään ei riitä.

Perussuomalaisten vaihtoehto tässä oli hyvin erikoinen. He esittävät, että 2+1-mallilla tarvitaan veronkorotuksia ja leikkauksia, mutta he esittivät vallan menolisäyksiä, jolloinka heidän vaihtoehdossaan tulee esiintyä sitten huomattavasti isommat säästöt tai veronkorotukset kuin tässä nyt esitetään.

Keskustalle suosittelen lämpimästi: lukekaa asiakirjat. (Jari Lepän välihuuto) Lukekaa ne, mistä täällä tänään keskustellaan. Edustaja Leppä huutaa väliin, että nyt keskustellaan hallituksen esityksestä. Aivan — mutta keskustellaan sitten siitä, eikä vääristä mielikuvista.

Täällä on aivan loistava esitys hallitukselta tässä kohtaa. Me tiedämme, että haaste on yhteinen kotimaan taloudessa ja meidän täytyy tehdä tärkeitä ratkaisuja. Nyt on kyetty tekemään tärkeät ratkaisut niin, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat eivät joudu kärsimään. Ja sitä varten pidän sitä lippua korkealla, että tämä linja jatkukoon, kun keskustavetoisen hallituksen jälkiä siivotaan tässäkin kohtaa.


Kaj Turunen (ps):

Arvoisa puhemies! Kun täällä kuuntelee kokoomuksen edustajien puheita ja sitten vasemmiston edustajien puheita, niin ei huomaa kyllä mitään eroa. En tiedä, onko se kummalle taholle sitten hyvä asia tai huono asia.

Mutta minä ottaisin esille sellaisen asian, joka ei löydy näistä valtiontalouden kehyksistä, ja se on omaishoitajat. Kelan laskelmien mukaan omaishoitajat tekevät yhteiskunnalle 2,8 miljardin euron säästön. Tämä on aika merkittävä summa, ja silti tämä omaishoitajien ryhmä on tällä hetkellä, voisi sanoa, hunningolla. Omaishoitajan tuki maksetaan kunnissa hyvin eri tavalla. Se on maata ajatellen hyvin erilainen. Kelalla on valmius ottaa omaishoitajien tuki Kela-korvauksen piiriin, joka olisi järkevää ja sitten järkevää tämä tuki yhdistää yhtenäiseksi.

Omaishoitajien lomat, vapaapäivät, tapaturmavakuutukset ja työterveyshuolto on tällä hetkellä hunningolla. Mitä tälle asialle aiotaan tehdä?


Jari Leppä (kesk):

Herra puhemies! On tietysti tärkeää, että nyt puhutaan hallituksen kehysesityksestä. Siitähän me täällä olemme keskustelemassa.

Hallitus sanoo, että se haluaa velkaantumisen pysäyttää ja taittaa. Kuitenkin teidän omassa tiedotteessanne lukee, että tänä vuonna valtionvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen on 44 prosenttia ja vuonna 2015 46 prosenttia. Eihän tämä ole silloin velkaantumisen pysäyttämistä — ja kun tähän liitetään vielä kauppataseen vaje, joka meillä tällä hetkellä on, ja mielestäni riittämättömät toimet, millä siitä yritetään eroon päästä.

Me tarvitsemme sitä kotimaista työtä, kotimaisen yrittäjyyden erittäin kovia tekoja sinne, jotta me saamme uutta toimeliaisuutta, uutta uusiutuvaan energiaan, mistä äsken puhuimme, ja muihin sellaisiin raaka-ainevaroihin, joita meillä on — niihin lisää vauhtia. Sillä tavoinhan me pystymme patoamaan tuontia ja saamaan uutta toimeliaisuutta kotimaiseen työllisyyteen ja yrittäjyyttä lisää. Pitkä sihti tarvitaan.

Mutta mitä te nyt vastaatte, kun nämä luvut toinen toisensa jälkeen aina eroavat toisistaan (Puhemies: Nyt pitääkin kysyä!) teidän tiedotteidenne ja puheidenne välillä?


Petteri Orpo (kok):

Arvoisa herra puhemies! Tässäkin taas keskusta kiinnittää huomiota näihin kaksiin numeroihin. Minusta tämä on (Anne Kalmarin välihuuto) huomion siirtämistä väärään asiaan. Te ette näe metsää puilta, hyvät kollegat. (Välihuutoja keskustan ryhmästä)

Hallitus on 10 kuukauden aikana tehnyt tasapainottamistoimenpiteitä 5 miljardilla eurolla. Nämä päätökset ovat erittäin merkittäviä. Ne kerryttävät tämän vaalikauden aikana sotakorvauksiin verrattavan summan, joka, hyvät ystävät, ei ole kovinkaan pieni summa. Se on erittäin merkittävä, ja sen kustantavat suomalaiset laajasti. Veronmaksajat, työntekijät, osallistuvat kaikki tähän talkoisiin.

Nämä ovat merkittäviä päätöksiä. Näillä taataan Suomen vakaa talous. Toivottavasti kolme A on turvassa ja me voimme rakentaa tästä kohti tulevaisuutta. Odotetaan, että kasvu maailmalla alkaa, suomalaiset tuotteet käyvät kaupaksi ja meidän taloudellinen perustamme on tätä kautta turvattu.


Riitta Myller (sd):

Puhemies! Täällä on sanottu, että sekä vasemmalta että oikealta tulee samanlaisia puheenvuoroja. Täytyy kuitenkin muistaa, että meillä on yksi hallitus. On käyty hallitusneuvottelut, ja sen pohjalta meillä on hallitusohjelma, ja tämä hallitus toteuttaa sitä hallitusohjelmaa. Ja olen erittäin tyytyväinen, että se hallitusohjelma toteuttaa oikeudenmukaista politiikkaa.

Otetaanpa tästä kehysriihestä nyt yksi esimerkki. Se, mistä sosialidemokraatteja on syytetty, on yhden prosentin arvonlisäveron korotus, mutta siinäkin, kun on tehty kompromissi, niin on sitten katsottu, miten kompensoidaan kaikkein pienituloisimmille tämä prosentin arvonlisäveron korotus. (Välihuutoja) Ja tällainen oikeudenmukaisuusajattelu menee läpi linjan tässä kehysriihessä, ja tätä minä pidän erittäin hyvänä tuloksena tältä hallitukselta.


Vesa-Matti Saarakkala (ps):

Arvoisa herra puhemies! Ennen tätä viimeisintä europäätöstä Suomen vastuut eri järjestelmien kautta tässä euron kriisissä olivat 30 miljardia euroa. Nyt se, että Suomi luisti aiemmasta kannastaan, että ERVV:n ja EVM:n yhteenlaskettu osuus ei voi olla yli 500 miljardia euroa Euroopan laajuisesti, käsittääkseni johtui siitä, että hallitus tulkitsi, että ilman tätä korotusta nämä riskit alkaisivat realisoitua näillä aiemmilla päätöksillä. Ja koko tämä hallituksen yhtenäisyys perustuu tähän eurokantaan. Mutta se vaan on sellainen asia, että tämä pitää arvioida perustuslakivaliokunnassa. Ja siellä on toistaiseksi arvioitu enemmistön toimesta asiaa niin, että yksinkertaisella enemmistöllä voitte näitä täällä päättää, koska nämä riskit eivät ole niin merkittävät. Mutta tämä aiempi päätös, josta siis peräännyitte, osoittaa, että aiempi riskiarvio on ollut virheellinen, ja siten (Puhemies koputtaa) siis perustuslaki on teille kovin kevyt paperi verrattuna tähän kehyspaperiin.


Mika Lintilä (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri ja valtiovarainministeri, minun on pakko tunnustaa, että me emme ole poliittisesti luottaneet teihin, mutta nyt me emme enää luota teidän antamiinne lukuihinkaan. Te sanotte, että älkää tehkö tästä suurta numeroa, mutta pakko tästä on tehdä numero.

Ministeri Ihalainen sanoi työmarkkinaratkaisun jälkeen, että tämä vähentää prosentin kestävyysvajetta ja tuo 2 miljardia rahaa. Nyt kuitenkin VM:n valtion virkavastuulla tehty taloudellinen katsaus kertoo, että se on 5 kuukautta ja 0,3 prosenttia. (Jouni Backman: Pääministeri kertoi jo tämän!) Puhutaan 1,4 miljardista. Sama tilanne myös sopeutuksen määränä. Teidän oma tiedotteenne kertoo 2,7 miljardia. Sen jälkeen VM:n virkavastuulla tehty kehyspäätös kertoo, että se on 2,4 miljardia. (Jouni Backman: Tämäkin on kerrottu!) Miten on mahdollista, että Suomen tärkeimmät, kansainvälisestikin eniten seuratuimmat luvut voidaan näin ylimalkaisesti ja vääristeltyinä tuoda niin eduskunnalle kuin medialle? Mitä meistä ajattelevat esimerkiksi kansainväliset luottoluokituslaitokset?


Ben Zyskowicz (kok):

Arvoisa herra puhemies! Oppositio, perussuomalaiset ja keskusta, normaalia räksytystään jatkavat. On leikattu liikaa ja on leikattu liian vähän. On nostettu veroja liikaa ja on nostettu veroja liian vähän. Tosiasia on, että hallitus yllätti opposition ja monet muutkin tarkkailijat osoittamalla toimintakykynsä erittäin ripeällä kehysriihellä ja pääsemällä ratkaisuun, joka katkaisee valtion velkaantumisen suhteessa bruttokansantuotteeseen. Eli Suomen tie ei todellakaan ole Kreikan tie. Edelleen ratkaisu tukee yrittäjyyttä, varsinkin kasvuyrittäjyyttä, ja sitä kautta myös talouden kasvua. Edelleen ratkaisu hyvin tehokkaasti pyrkii torjumaan nuorisotyöttömyyttä ja tätä kautta ehkäisemään myös nuorten syrjäytymistä. Kaiken kaikkiaan myös nämä veroratkaisut ja menosäästöratkaisut toteuttavat oikeudenmukaisuutta.

Edustaja Tiilikainen sanoi, että opposition tehtävä on esittää vaihtoehto, mutta siinäpä se on, kun oppositio ei esitä vaihtoehtoa! (Keskustan ryhmästä: Kyllä esittää!)


Jouni Backman (sd):

Opposition linja, tai pikemminkin linjattomuus, hämmentää. Itse yllätyin siitä, että sekä perussuomalaiset että keskusta esittävät ja vaativat hallitusta ja jopa edustaja Sasia isompaa sopeuttamista. Tuo teidän vaatimuksenne on sikäli vain hyvin ontto, että kun te vaaditte täällä lisää menoleikkauksia ja lisäveron korotuksia hallituksen esitykseen, niin sen jälkeen kaikki teidän muut puheenvuoronne luettelevat, mistä ei saa leikata ja mistä ei saa korottaa veroja. Ja tämän takia, nyt ihan ilmaisena neuvona varsinkin perussuomalaisille: tämä teidän 2+1-ohjelmanne kannattaa kyllä muuttaa otsikoltaan "yksi miinus kaksi"-ohjelmaksi.


Pentti Oinonen (ps):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Kataisen riistohallitus korottaa arvonlisäveroa, jota suoritusta SDP ja vasemmisto kehuvat. Korotus nostaa hintoja kaikilla niillä osa-alueilla, jotka kohdistuvat etenkin vähäosaisiin kansalaisiin. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on vannonut useaan otteeseen, ettei arvonlisäveroa heidän hallituskaudellaan tulla korottamaan. Mutta miten onkaan käynyt? Kokoomuksen painostuksesta Urpilainen on joutunut useaan otteeseen syömään pyhät lupauksensa. Aivan sääliksi käy ministeri Urpilaisen kohtaloa. (Riitta Myller: Ei tarvitse!) Ja tekisipä mieli sanoa laulun sanoin ministeri Kataiselle, että Jyrki, Jyrki, älä Juttaa tyrki, vaan kanna vastuu ja tee joskus itsekin miehen työ!


Juha Rehula (kesk):

Puhemies! Onhan tämä erikoinen tilanne. Meillä on yksi hallitus, vähintäänkin kahdet luvut aika monta kertaa. Täällä sanotaan meille nyt, että lukekaa paperit ja älkää tehkö turhaa numeroa näistä luvuista. Näitä lukuja muuten luetaan pikkusen muuallakin kuin eduskunnan istuntosalissa tai keskustan eduskuntaryhmässä.

Toisekseen se, että työuriin liittyen tilanne on erittäin erikoinen henkilölle, joka edelleen uskoo kolmikannan hyvyyteen ja siihen, että sopimusyhteiskuntamalli on hyvä. Käsittääkseni esimerkiksi Ahtelan työryhmässä, ja ylipäätänsä kolmikantaisessa valmistelussa, on se valtion edustus mukana. Voi olla, että muistini tässä kohtaa pätkii, mutta siellä on myös valtiovarainministeriön edustus, (Anu Vehviläinen: Ja VM:n luvut!) VM:n luvut käytössä — tullaan julki, lanseerataan, suorastaan hypetetään. Kolme viikkoa sitten kyselytunnilla oli fantástico lähes kaikki asiat. Arvoisat ministerit: Missä on ollut VM silloin, kun sovittiin, laskettiin lukuja, tehtiin johtopäätöksiä, mitä tämä työurapaketti saa aikaan? Missä te olitte silloin? Toisekseen, (Puhemies koputtaa) kolmessa viikossa, jos ei muuta ole tapahtunut, niin ministeriaitiossa ovat hymyt hyytyneet ja fantástico on hävinnyt.

Nyt puheenvuoroa on pyytänyt ministeri Ihalainen. 2 minuuttia.


Lauri Ihalainen (sd):

Arvoisa puhemies! Tämän työurapaketin vaikutuksia ei tarvitse mihinkään peruuttaa sen vuoksi, että valtiovarainministeriön virkamiehet arvioivat vain osan tämän työurapaketin vaikutuksista. Sen sijaan niitä osia, jotka liittyvät työelämän kehittämiseen, ei valtiovarainministeriössä arvioitu eikä ollut edellytyksiäkään arvioida, ja se osaaminen on varmasti työmarkkinajärjestöjen puolella parempi. Ja se vaikutus on 0,4—0,5 kuukautta. Siitä seuraa, että tämä kokonaisvaikutus — sitten, kun ne toteutuvat, osahan niistä toteutuu 2015 — on se työurien keskimäärin vuodella pidentämisen vaikutus. Siitä seuraa VM:n arvioitten mukaan ne kestävyysvajeeseen ja tulotukseen liittyvät tulokset.

Nämä asiat, joista nyt puhutaan, joita ei arvioitu, liittyvät työterveydenhuollon kehittämiseen, kuntoutukseen, pienten työpaikkojen työterveydenhuoltoon, ikäohjelmiin, yksilöllisiin työurasuunnitelmiin, osatyökykyisten mahdollisuuksiin palata takaisin työelämään, työkyvyttömyyseläkkeelle valumisen hidastamiseen, (Juha Rehula: Me tiedetään tämä asia!) masennukseen liittyvien pulmien ratkaisemiseen ja moniin tällaisiin toimiin. Näiden vaikutus tulee olemaan erittäin merkittävä, kun niitä viedään käytäntöön. Tämä kokonaisvaikutus on noin keskimäärin vuosi. Näissä luvuissa ei ole sinänsä mitään sellaista, jonka takana ei pysty nyt edelleen olemaan. Tämä on nyt hyvä tässä vaan niin kun todeta, että sama arvio on tänään kuin oli silloin edellisenkin kerran. Tämä on erittäin merkittävä paketti osana tätä vakautusohjelmaa ja osana kehysriihtä.

Sanon vielä senkin, että jos tämä työurapaketti ei olisi ollut tässä rakennekorissa, paine sinne säästöjen, leikkausten ja veronkorotusten puolelle olisi ollut paljon suurempi. Tämä toi uskottavuutta tähän kokonaisuuteen, ja olkaa tästä ylpeitä kaikki.


Kari Uotila (vas):

Arvoisa puhemies! Entinen kuntaministeri, edustaja Tölli täällä totesi, että on väärin leikata kuntien valtionosuuksia. Silloin kun puhutaan sopeuttamisesta, ja kun kuntien rahankäyttö ja kuntien valtionosuudet ovat niin suuri erä tätä kokonaisuutta, on hyvin vaikea sitä sopeuttamista tehdä jättämällä ne kokonaan — siitä huolimatta, että on kaikille aika ikävä asia niihin puuttua. Kysynkin oikeastaan edustaja Tölliltä, joka on entinen kuntaministeri: Jos kunnilta pitää kuitenkin oma säästöosuutensa ottaa ja myöskin kuntatalous laittaa tähän kokonaissopeutukseen mukaan, mikä olisi parempi, oikeudenmukaisempi tapa, kuin puuttua tavalla tai toisella valtionosuuksien kautta tähän säästämiseen?


Osmo Soininvaara (vihr):

Arvoisa puhemies! Keskustelu näitten lukujen tarkkuudesta on minusta vähän hassua, koska nyt puhutaan 5 miljardin euron sopeutuksesta yhteensä ja siinä, mitenkä se lasketaan, on pikkusen kysymys siitä, mikä otetaan pohjaluvuksi.

Mutta sen sijaan olisi hyvä tietää, mikä keskustan mielestä olisi oikea sopeutuksen määrä, sopeutettiinko nyt liikaa vai liian vähäsen. Oma käsitykseni on, että jos olisi sopeutettu enemmän, niin se olisi näkynyt työttömyytenä eikä sitten itse asiassa olisi valtiontalous siitä parantunut.

Sanon vielä kerran, että aivan olennaista on se, mitä tapahtuu työurille, ei ainoastaan se, mitä tapahtuu siellä työurien loppupäässä, koska jos me saamme yhden henkilön olemaan vuoden pitempään töissä, se on yksi työvuosi, mutta jos tällä nuorten yhteiskuntatakuulla saadaan yksi henkilö olemaan syrjäytymättä, se on 30 työvuotta. Tässä on meidän suuri mahdollisuus.

Täytyy myös onnitella ministeri Urpilaista, hän on tehnyt erinomaisen pelaajahankinnan. Kun Ruotsilla on mennyt näin hyvin ja Konjunkturinstitutet on ollut tässä voimakkaasti takana, niin hän on kaapannut Konjunkturinstitutetin johtajan tänne Vattiin, ja nythän sitten meilläkin alkaa mennä hyvin. (Naurua)

No niin, ja nyt on tunnin verran keskusteltu ja vielä myönnän neljä puheenvuoroa näille suurimmille puolueille, ja ne ovat täällä sitten ensinnä vaikka Mäntymaa, joka on vielä paikalla ennen kuin on karannut, ja sitten kokoomuksesta vielä Grahn-Laasonen, ja sitten oli täällä Eestilä ja sitten sosialidemokraateista Salonen, Lindtman, Karhu ja Kärnä, perussuomalaisista Heikkilä, Jalonen, Louhela, Soini ja keskustapuolueesta Kerola, Paloniemi, Maijala ja Pirttilahti. (Kari Uotila: Ja Tölli myös!) — Hän on käyttänyt puheenvuoroja.


Markku Mäntymaa (kok):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa edustaja Ruohonen-Lerner toi esiin, että poliisin resurssit ovat edelleen alimitoitetut. Täytyy nyt kyllä todeta rehellisesti, että hallituksen toimet tässä taloudellisessa tilanteessa ovat vähintäänkin tyydyttävät, jopa hyvät, ja tasokorotus kehyskaudelle turvaa poliisin toimintaedellytykset. Kiitos hallitukselle, se on kantanut vastuuta tärkeän sisäisen turvallisuuden ylläpitämisessä.


Saara Karhu (sd):

Arvoisa puhemies! Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa räätälöity kehys ei suinkaan ole pelkästään ongelmaton. Aina kun kiristetään ja pihistetään, tulee tahoja, jotka kärsivät. Mutta kokonaisuutena ja todellakin tämä taloustilanne huomioiden päästiin kuitenkin hyvään ratkaisuun, jossa on oikea pienituloisia, työllisyyttä ja erityisesti nuorten työllisyyttä tukeva vire.

Hienoa on myös se, että tämä sopeutussumma jäi pienemmäksi kuin jotkut tahot alun perin maalailivat. Tuntuu, että ne, jotka puhuivat erittäin kovista sopeutussummista, puhuivat matemaattisina määreinä ja unohtivat, että jokaisen luvun päässä on ihminen, jota se koskettaa. Nyt toivonkin, että näillä toimenpiteillä, jotka hallitus on esittänyt, saadaan orastava kasvu nousuun eikä uusia sopeutustoimia jatkossa tarvittaisi. Hallitus on tehnyt hyvää työtä täällä kuullun keskustelun pohjalta. Oppositiolla ei todellakaan ole vaihtoehtoja, pelkästään lisäysesityksiä ja kritiikkiä.

Pari huomiota vielä: Arvonlisäveron korottaminen prosenttiyksiköllä oli kompromissi hallituspuolueiden kesken. Tämän ymmärtäen pahoittelen kuitenkin, että se jouduttiin tekemään. Samoin eräiden alueellisten infrahankkeiden toteutumattomuus kaihertaa, mutta kun rahaa ei ole, on se tietysti vain pakko ymmärtää.


Anne Louhelainen (ps):

Arvoisa puhemies! Hallituksella ja oppositiolla on yhteinen tavoite ehkäistä suomalaisen yhteiskunnan syrjäytymistä. Todella suuri osa tästä työstä tehdään kolmannen sektorin taholla erilaisissa yhdistyksissä ja järjestöissä. Jokainen tässä salissa tietää, että tämä vapaaehtoistyö tarvitsee myös taloudellista tukea. Nyt kuitenkin hallitus napsii tämän toiminnan perusteista kymmeniä miljoonia euroja siirtämällä Raha-automaattiyhdistyksen järjestöille jakamia avustusrahoja kehyskaudella valtion kassaan.

Ulkoministeriön tuki kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyölle viime vuonna oli kaikkiaan yli 92 miljoonaa euroa. Kehityspolitiikkaa ja ‐yhteistyötä koskeva kertomus viime vuodelta kertoo, että ulkoministeriö tukee miltei 300 järjestön kehitysyhteistyöhankkeita 90 maassa, myös maissa, joissa ei ole Suomella edes edustustoa. Nyt kaivattaisiin määrärahoja ensisijaisesti kotimaan kansalaisjärjestöille, joiden rahankäyttöä voidaan myös valvoa täällä. Kysyisinkin, mitä toimenpiteitä hallituksella on takataskussaan kotimaisille vapaaehtoisjärjestöille niiden toiminnan tukemiseksi.

Edustaja Tölli oli saanut Uotilalta kysymyksiä, joten pitää vielä antaa ylimääräinen.


Tapani Tölli (kesk):

(Kimmo Tiilikainen: Tulee vastauksia 5 minuuttia!) Arvoisa puhemies! Edustaja Uotilalle...

Tiilikainen ei määrää täällä puheenvuorojen pituutta! (Naurua — Kimmo Tiilikainen: Olen pahoillani, arvoisa puhemies!) — No, edustaja Tölli.

Arvoisa puhemies! Edustaja Uotilalle vastaan tähän valtionosuuskysymykseen. Valtionosuusjärjestelmä on sellainen, joka ottaa huomioon olosuhde- ja palvelutarvetekijät, ja se on nimenomaan palveluiden rahoittamiseksi tarkoitettu. Nyt hallitus muuttaa kuntien välisiä suhteita ja heikentää valtionosuuden merkitystä sillä tavalla, että yhteisöverojako-osuus säilytettiin ennallaan, ja sinänsä tärkeää, että jäteverotulo kunnille, mutta valtionosuuden merkitystä, joka ottaa näitä eriarvoistavia tekijöitä huomioon, vähennetään, ja kun taustalla vielä kuntien välisiä suhteita muutettiin poistamalla kiinteistövero verotulon tasauksesta, niin pahimmillaan korotuspaineet ovat useamman veroprosenttiyksikön suuruisia joissakin kunnissa, joissakin huomattavasti vähemmän. Tässä on kysymyksessä kuntien välisten suhteiden muuttaminen, ja tämä on ollut hallituksen osalta arvovalinta, ei se leikkaus sinänsä vaan kuntien välisten suhteiden muuttaminen, ja tämä on epäoikeudenmukaista.


Inkeri Kerola (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnä täytyy antaa kiitosta edustaja Soininvaaralle. Hän tiivisti minusta erinomaisesti tämän työurakeskustelun ja työllisyysastekeskustelun. On nimittäin oleellisen tärkeää se, että me eliminoimme tämän nuorisotyöttömyyden.

Viime vuoden loppupuolella meille tuli tilastoja, joista ilmeni, että viisi nuorta päivässä saattaa eläköityä. Sen lisäksi meillä on tämä yhteiskuntatakuu, jonka hallitus on lanseerannut ilmoille. Tosiasia on se, että ministerien laskelman mukaan 400—500 miljoonaa tarvittaisiin siihen, että kaikki nuoret voitaisiin työllistää, ja nyt valtiovarainministeri luetteli täällä, että on annettu ensin 50 miljoonaa ja sitten annetaan 60 miljoonaa. Jokainen meistä ymmärtää näistä luvuista sen, että suuri osa nuorista jää työelämän ulkopuolelle tai opiskelupaikkojen ulkopuolelle, ja nyt kysymys kuuluu: toteutuuko tässä koulutus- ja yhteiskuntatakuu ja niin ikään tämä työurakeskustelu kokonaisuudessaan niin, että panostamme myös (Puhemies koputtaa) nuorten työllistämiseen eikä vain tähän koko työurakeskusteluun sieltä loppupäästä?


Markku Eestilä (kok):

Arvoisa puhemies! Suomen verotulojen perusta on aina yritystoiminta ja yrittäminen. Yritykset ovat nykyään entistä kansainvälisempiä, ja se näkyy myös kotipaikan valinnassa. Virossa ja Ruotsissa ei ole perintö- ja lahjaveroa. Virossa yritysvero on nolla, mikäli rahaa ei oteta yrityksestä ulos. Tämän lisäksi Viron tulovero ja osinkovero on 21 prosenttia. Voisiko valtiovarainministeri Urpilainen analysoida Suomen yritysverotuksen kilpailukykyä naapurimaihin verrattuna?


Kristiina Salonen (sd):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriltä on joitakin viikkoja sitten kuultu aikoihin politiikan yksi terveimmistä ja rehellisimmistä lauseista. Sen sijaan, että hän toistaisi ainoastaan kylmää, vaikkakin totuudenmukaista faktaa taloudellisesta tilanteestamme ja sitä seuraavista välttämättömistä toimenpiteistä, on valtiovarainministeri Urpilainen pukenut sanoiksi myös monen hallituspuolueen edustajan tuntoja, ainakin omiani. Hän on nimittäin sanonut, että tällaisessa tiukkenevassa taloustilanteessa päätöksentekijä on itse vereslihalla.

Vereslihalla olo kuvaa hyvin vaikeutta tehdä taloutta parantavia päätöksiä unohtamatta ihmisten tarpeita. Kun päättäjät oikeasti kokevat näin, kertoo se sellaisesta vastuullisuudesta, että lopputulosta ei voi tarkastella jonain poliittisena pelinä. Tällainen vereslihalla olo konkretisoituukin päätösten oikeudenmukaisuutena. Siis taloutta tasapainotetaan mutta siten, että tuloeroja kavennetaan, veronkorotuksilla lisätään oikeudenmukaisuutta ja heikoimmassa asemassa olevilta ei leikata. Sen sijaan huomioon on jopa otettu, (Puhemies koputtaa) että perusturvan ja pienten eläkkeiden kanssa elävät tarvitsevat tuloihinsa indeksikorotuksen, vaikka se muilta jäädytetään.


Ari Jalonen (ps):

Arvoisa puhemies! Hallitus käy kuntien kukkarolla ja siirtää vaikeat päätökset tästä salista valtuustosaleihin samalla pakottaen kuntien valtuustot nostamaan kunnallisveroaan, joka on tasavero. Varsinkin sosialidemokraatit ovat puheissaan sanoneet ja puolustelleet: tasaveroa ei nosteta ja verotus nostetaan progressiivisin keinoin. Kuitenkin Helsingin Sanomat oli tehnyt hyvän koosteen progressiivisista veroista ja tasaveroista, jotka ovat tässä kehysbudjetissa. Yllätys yllätys, tasaverot ovat isompia, eivätkä siinä ole edes vielä mukana aiemmin päätetyt polttoaineverot eivätkä myöhemmin tulevat kunnallisverot. Eikö olisi ainakin uskottavuuden mukaan pikkasen järkevämpää tekojen seurata myös puheita?


Eeva Maria Maijala (kesk):

Arvoisa puhemies! Minä olen pettynyt siihen, että hallituksella ei ollut rohkeutta tarttua kunnolla elinkeinojen kehittämiseen. Tässä on leikkauksia, säästöjä, mutta missä kehittäminen on? Esimerkiksi tämän Pohjois-Suomen tulevaisuudelta odotetaan tällä hetkellä todella paljon. Puheet ovat tässä salissakin olleet hyvin korkealla. Pohjois-Suomessa on valtavat mahdollisuudet luonnonvaroissa: kaivokset, energia, metsä, matkailu, pohjoiset olosuhteet ja pohjoinen ulottuvuus, kaikki nämä. Pohjoinen merireitti on avautumassa, Norjan öljy- ja kaasukentät. Hallitusohjelmassa oli ainoastaan lyhyt kirjaus Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen ohjelmasta. Nyt olisi kyllä aika alkaa tehdä jotakin tälle ja tarttua tähän mahdollisuuteen. Miksi ei tähän tartuttu nyt tosissaan? Nyt olisi ollut rohkeitten päätösten aika. Lisäksi ihan uteliaisuuttani haluaisin kysyä ensimmäisen kauden kansanedustajana, että kuulostaa siltä, että viime hallituksessa ei ollut ketään muita kuin keskusta. Oliko siinä muita?


Sanni Grahn-Laasonen (kok):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tiilikainen täällä muistutteli, että opposition tehtävänä on esittää kritiikkiä, ja itselleni jäi kyllä tämän keskustelun perustelun sellainen kurja sivumaku, että se kritiikki oli nyt muodostunut sitten itse asiaksi. Meillä on tässä yhteiskunnassa liikuttavakin yhteisymmärrys siitä, että syrjäytymiseen, nuorten syrjäytymiseen tulisi puuttua. Ja nyt, kun siihen panostetaan oikein historiallisen jykevin keinoin, niin vakavasti mietin, irtoaisiko sieltä oppositiosta hallitukselle tästä kiitosta vai oliko sekin päätös jotenkin väärin.

Hetkellisesti tuntui, että edustaja Kerolan puheenvuorossa olisi tullut kiitos, mutta senkin perusviesti taisi olla, että väärin tälläkin kertaa sammutettu.

Tämä kehyspäätös palautti luottamusta sekä valtiontalouteen että kykyyn sopia. Ja näin nuoremman sukupolven edustajana tuli sitten lupa odottaa, että jospa tulevina vuosina voitaisiin päästä vielä nykyistäkin kunnianhimoisempiin päätöksiin, erityisesti noissa työurakysymyksissä.


Jukka Kärnä (sd):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tiilikainen omassa ryhmäpuheenvuorossaan totesi jotakuinkin näin: työurat eivät pitene tarpeeksi. Minun mielestäni kannattaisi muistaa se, että nykyinen työeläkelaki tuli voimaan 2005 ja silloin eläköitymisikä oli 58,1 vuotta. Tällä hetkellä mennään 60,4 vuodessa ja olemme edellä sitä 2025 tavoitetta, eli 62,4 vuotta. Se näyttää toteutuvan ihan hyvin, ja sitten työmarkkinajärjestöjen yhdessä sopimat toimet kiihdyttävät vielä tätä kasvua.

Minulla on vähän semmoinen tunne tämän päivän aikana tullut ja jaan varmaan sen tunteen aika monen kanssa, että kuullun ja luetun ymmärtämisessä on ainakin hieman toivomisen varaa oppositiopuolella.


Lauri Heikkilä (ps):

Arvoisa puhemies! Tässä on monissa puheissa perätty tai syytetty keskustaa viime hallituskaudella muodostuneesta 8 miljardin aukosta. Kaikki ovat unohtaneet sen, että kokoomus oli samassa hallituksessa ja on varmasti auttanut sen aukon syntyä.

Monet hallituspuolueet ovat olleet myös huolissaan nuorista. Meillä on 50 000 nuorta, joilla ei ole ammattikoulututkintoa. Meillä on muutenkin 50 000 nuorta työttömänä. Meillä on paljon semmoisia nuoria työttömänä, joilla on kaksi korkeakoulututkintoa. Mitä hallitus aikoo muun muassa heille tehdä?

Olisi paljon hyödyllisempää, jos mietittäisiin, mille aloille Suomessa muodostuu tulevaisuudessa työpaikkoja, ja pyrittäisiin kouluttamaan näitä nuoria niille aloille, otettaisiin vastuuta yhteiskunnasta. Mielestäni tämä olisi hallituspuolueitten tehtävä. Ja on syytä tai ehkä on turha koettaa muodostaa tuommoisia pätkä- ja tempputöitä, vaan pitäisi jotain pysyvää luoda niille nuorille ja kunnolliset palkat.


Kimmo Tiilikainen (kesk):

Herra puhemies! Jos se sallitaan, niin mielelläni käytän puheenvuoron aina, kun siihen on tilaisuus, ja täällä on nimeni usein mainittu. Ja olen ilahtunut siitä, että hallitusryhmät ovat niin seikkaperäisesti kuunnelleet ja lukeneet keskustan esittämiä vaihtoehtoja, puheita, kritiikkiä.

Mutta se varsinainen kysymys tulee pääministerille tai valtiovarainministerille. Hallituksenne tärkein tavoite on Suomen luottoluokituksen säilyttäminen. Uskallatteko nyt luvata, että näillä päätöksillä Suomen luottoluokitus säilyy? Me epäilemme sitä, koska vaihtotaseemme sukeltaa. Toinen tekijä, valtiontalouden velkaantuminen, ei tämän kehyspäätöksen lukujen mukaan pysähdy. Ja kolmas tekijä, työurien pidentäminen, edustaja Soininvaara kertoi tarpeen, pari vuotta olisi hyvä. Nyt jäämme ilmeisesti alle puoleen vuoteen. Tämän takia epäilemme, että hallituksen tavoite luottoluokituksen säilymisestä ei pidä. Mutta mitä vastaavat vastuuministerit, pitääkö Suomen luottoluokitus?


Merja Mäkisalo-Ropponen (sd):

Arvoisa puhemies! Tämä kehyspäätöksen yksi tärkeä periaate on, ettemme vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta lisää köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Itse asiassa näiden päätösten avulla köyhyys ja eriarvoisuus vähenevät, vaikka vain vähän, mutta kuitenkin. Viimeiset 20 vuotta tuloerot ovat koko ajan kasvaneet. Nyt tämä negatiivinen kehitys loppuu. Taloudellisesti vaikeina aikoina on vahvistettava yhteiskunnan suojaverkkoja niin, ettei kohtuuttomasti vaikeuteta heikoimmassa taloudellisessa ja sosiaalisessa tilanteessa olevien kansalaisten asemaa. Näin toimien myös toipuminen taantumasta tai lamasta on nopeampaa tulevaisuudessa. Panostaminen terveyden edistämiseen ja syrjäytymiseen ehkäisyyn, kuten nyt on tehty, on tulevaisuuteen investointia, samalla tavalla kuin valtion velkaantumisen pysäyttäminenkin ja täsmäelvytys tässä tilanteessa.


Aila Paloniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! "Kuntien peruspalvelut tarvitsevat kipeästi lisää rahoitusta, jos haluamme taata korkeatasoisen koulun, joka on tuonut meille suurta kansainvälistä arvostusta, päivähoidon ja terveydenhuollon sekä vanhustenhoidon tarpeet." Näin Eero Heinäluoma ryhmäpuheenvuorossa syksyllä 2010, ja kaikki sosialidemokraatit lauloivat tätä samaa laulua, tosi kaunista laulua ennen vaaleja.

Mitä te olette nyt olleet tekemässä siellä? Jos 631 miljoonan euron leikkaukset huomioidaan, tällä hallituskaudella kunnilta jää saamatta valtionosuuksia yli 3 miljardia euroa. No, totta kai se heikentää kuntien palvelutasoa, laatua, kiihdyttää velkaantumista, lisää kunnallisverotusta. Sekö oli teidän ideanne? Miksi te lupasitte ennen vaaleja ihan toisenlaisia asioita?

Sitä paitsi nämä valtionosuusleikkaukset heikentävät perusopetuksen järjestämisedellytyksiä muun muassa, eli lisäävät eriarvoisuutta. Suomalaiset lapset ja nuoret ovat eriarvoisessa asemassa eri puolilla Suomea. Tämäkö oli teidän oikeudenmukainen linjanne? Te kaikki lauloitte tätä laulua ja puhuitte näistä asioista ennen vaaleja. Minun mielestäni tämä on kyllä äänestäjien pettämistä.


Pirkko Ruohonen-Lerner (ps):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu siitä alvikorotuksesta ja haluaisin ottaa sen tässä vielä esille, sen takia, että tämä korotus heikentää mutkan kautta meidän vientisektorimme kilpailukykyä, sillä nämä veronkorotukset kiihdyttävät väistämättä inflaatiota. Ja kun ostovoima heikkenee, niin se aiheuttaa palkankorotuspaineita myös seuraavalla työmarkkinakierroksella ja niin edespäin. Eli Suomen vientisektorin kilpailukyky tulee entisestään näiden energiaverokorotusten ja alvikorotusten johdosta heikkenemään.

Ennen vaaleja vasemmistopuolueet vastustivat näitä tasaverojen korottamisia, mutta nyt ne kuitenkin linjasivat kaikkein vähäosaisimmat talouskriisiin maksumiehiksi. Tämä on pöyristyttävää äänestäjien huijaamista ja aivan uskomatonta, että sitten sitä ei edes myönnetä tässä salissa.


Pia Viitanen (sd):

Niin arvoisa puhemies! Nämä energiaveronkorotuksethan menevät nimenomaan edellisen hallituksen piikkiin, joka toisin kuin nykyinen hallitus lisäsi ainoastaan tasaveroja ja kevensi oikeudenmukaisuutta lisääviä progressiivisia veroja. Ja sitä minä kysyn, mitä ihme laulua se keskusta mahtaa nyt laulaa, koska tällä hetkellä te vaaditte täysin toisenlaista politiikkaa kuin mitä itse noudatitte viime hallituksen aikana. Tämän hallituksen hallitusohjelman 1.1 tavoite on muuten eriarvoisuuden torjunta, ja sitä tehdään kaikkialla, sitä tehdään lasten kouluissa, asuinalueilla, joka paikassa.

Mutta minusta tämä on, puhemies, hämmentävää: meillä on vain yksi keskusta täällä, mutta meillä on kolme keskustan linjaa. (Juha Rehula: Missä?) Okei, meillä on kolme keskustan linjaa, mutta vielä hämmentävämmäksi se menee, kun vaihtoehtoja niillä linjoilla on tasan nolla. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Eli missä on keskustan vaihtoehto?

Ja mitä puhutaan tästä velkaantumisesta, tämä hallitus taittaa sen velkaantumiskehityksen, joka keskustan aikana alkoi vuonna 2008, jolloin valtionvelkaa oli 29,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ja kun te päätitte neljän vuoden jälkeen 2011, valtionvelkaa oli 42,6 prosenttia. Huima nousu, ja tätä teidän tekemäänne nousua nyt taitetaan.


Arto Pirttilahti (kesk):

Arvoisa puhemies! Täytyy tuota hallitusta vähän kiitelläkin, kiitellä niistä lämpimistä sanoista, mitä saatiin viime kesänä ja nyt tässäkin budjettitekstiosissa, mutta yleensä aina nämä numerot ovat sitten aina toista kertoneet siellä. Eli kyllä mielelläni haluaisin nähdä, miten tullaan tätä pk-sektoria ja yritystoimintaa virittämään ja kehittämään, jotta me saamme sitä työllisyyttä nostettua, koska tällä hetkellä meidän verojamme nostetaan, energiaveroja nostetaan. Sitä kautta olen hyvin huolissani meidän EU-kilpailukyvystä, millä tavalla meidän yritykset pärjäävät tässä, kylmässä pohjoisessa tuotetaan tuotteita, ja niitten kilpailukyvystä.

Mutta myös hyvin eriarvoisuutta lisäävä elementti on juuri tämä kuntien valtionosuusjärjestelmä. Kuten teidän asiakirjastanne ilmenee, verotulot ovat pienentyneet ja myös kustannustaso kunnissa on noussut, ja ne tilinpäätökset, mitä tällä hetkellä tehdään kunnissa, ovat alijäämäiset. Nyt tähän lisätään tämä yli miljardin vähennys vielä kuntien osuuksiin. Meinaako tässä nyt valtio sitten tuupata nämä omat velkansa tänne kuntien maton alle? Ensi vuonna nähdään kyllä sitten, mikä on lopputulos tässäkin asiassa.


Timo Soini (ps):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tulee luku laulun perästä. Pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen, te tiedätte, mikä eurokriisin todellinen tilanne on. EKP on pumpannut nyt 3,5 kuukautta rahaa etelän helmaan. Rahat ovat loppu. Sieltä tulee Kreikka kolmonen, sieltä tulee Portugali kakkonen, sieltä tulee Espanja ykkönen. Tämä ei kerta kaikkiaan tule toimimaan. Ja kokoomukselle voisi sanoa, kun te puhutte vastuunkannosta: tulee vastuidenkanto. Tämä ei toimi. Edustaja Sasi, kun te muuten tiedätte, että sosialismi ei toimi, niin kuinka te ette tässä tiedä, että se ei toimi?

No, täytyykö vielä Sasin käyttää vastauspuheenvuoro ennen ministerien puheenvuoroja.


Kimmo Sasi (kok):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soinille on syytä sanoa, että loppujen lopuksi ne vastuut, joita Suomella tällä hetkellä on kaiken kaikkiaan konkreettisesti hyväksyttyjen ohjelmien puitteissa, ovat noin 3 miljardia. Sitten on annettu lupauksia siitä, että jotta meillä on riittävän suuri palomuuri, niin summa voi kasvaa jopa 20 miljardiin, mutta niitä päätöksiä ei ole eduskunnassa vielä hyväksytty.

Jos me ajattelemme, että meidän kehitysapumme on vuodessa runsaan miljardin ja valtion menot ovat 52 miljardia, niin tässä suhteessa ne riskit eivät ole vielä kohtuuttoman suuria, mutta tietysti ongelma on se, jos kriisi leviää. Mutta tarkoitushan on, että me estämme sen, niin että se kriisi ei leviä, vaan me puolustamme Suomen etuja eurooppalaisilla markkinoilla niin, että tilanne saadaan rauhoitettua. Ennustemerkit tällä hetkellä ovat hyviä, mutta mitään varmuutta ei ole. Siinä Soini on oikeassa.

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että tämä keskustelu on aika omituinen. Siis täällä puhutaan ennustevirheestä, 2 prosenttia, sitten puhutaan työurista. Siis totuus on se, että tietysti nyt on lykätty näitä työurapäätöksiä, mutta onko se 0,4 vai 1 vuosi, siinä kuitenkin vasta tulevaisuus näyttää sen, kuinka paljon se kokonaisuudessaan on. (Puhemies koputtaa) Pitäisi miettiä mieluummin sitä, suositaanko nyt liian paljon eläkeläisiä lapsiperheitten (Puhemies koputtaa) kustannuksella.

Nyt ovat vuorossa ministerit, ja ensinnä pääministeri Katainen. 2 minuuttia.


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä on käytetty puheenvuoroja siitä, että velkaantuminen ei taitu, niin ihan tämä kehyspäätös, sivu 45, kannattaa katsoa. Tämän vuoden velanottotarpeeksi tämän hetken tietojen mukaan ennakoidaan 7,5 miljardia. Vuonna 2015 se olisi 3,8 ja vuonna 2016 se olisi 2,6 miljardia euroa. Velka-aste tänä vuonna on 44. Se nousee 46:een vuonna 2014, 2015 se pysyy samana ja 2016 se laskee. Eli kun lukee nämä paperit huolella, niin huomaa tämän kehityksen.

Nyt pitää jokaisen tiedostaa, että nämä tiedot perustuvat tämänhetkiseen arvioon kasvusta. Jos kasvu on nopeampi, velkaantuminen taittuu aikaisemmin. Jos se on hitaampi, meidän pitää tehdä lisää sopeutustoimia. Onko tämä riittävää? No, ainakin se on 5 miljardia. Se on 3 prosenttia bkt:sta. Se on tämän kaltaiselle maalle varsin merkittävä saavutus, mutta kuten olemme sanoneet, me olemme lähteneet siitä, että velkaantuminen taitetaan. Jos se vaatii lisätoimenpiteitä, niin sitten niitä tehdään.

Onko tämä riittävää luottoluokituksen säilyttämiseksi? Sitähän meistä kukaan ei pysty lupaamaan, koska me emme pysty lupaamaan toisten tekemisiä ja toisten tekemiä arvioita. Me teemme kuitenkin sen, minkä itse pystymme, jotta tämä paras luokitus säilyy, koska se vaikuttaa kotitalouksien ja yritysten luoton hintaan ja myös tietysti valtionvelan korkoihin.

Meillä on toinen rakenteellinen ongelma, joka on nimenomaan tämän vientisektorin kauppataseen vaje mutta erityisesti vientisuhteen heikkeneminen. Siihen ei ole olemassa nopeaa lääkettä. Kilpailukykyä parantavat tekijät vaikuttavat siihen, mutta me halusimme lähteä tässä kehyspäätöksessä nimenomaan kasvuyrittäjyyden kautta, eli satsataan pitkäjänteisesti uuteen yritystoimintaan, uuteen innovaatiovetoiseen kasvuyrittäjyyteen, josta tulisi sitten sitä vientitavaraa ja palvelua, jolla tämä vientisuhde voitaisiin kääntää toiseen suuntaan.

Kysymys on siitä, uskommeko me yrittäjyyteen. Me haluamme, että me uskomme yrittäjyyteen. Me emme tiedä, mitä siellä kehityksen päässä on, mutta me uskomme yrittäjyyteen, siihen, että suomalainen yrittäjä pystyy pärjäämään, ja sen takia tässä on varsin jytäkät noin 300 miljoonan euron kannusteet kasvuyrittäjyyteen. Me emme tue yritystä rahalla, vaan me teemme olosuhteet sellaisiksi, että yrittäjyys voisi Suomessa kukoistaa ja kasvaa. Erityisen hienoa tässä on se, että me tasapainotamme taloutta, satsaamme kasvuun ja teemme sen sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla niin, että se yhteen hiileen puhaltamisen henki tässä maassa säilyisi myös vaikeina aikoina.


Jutta Urpilainen (sd):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia erittäin hyvästä keskustelusta. Tässä nousi monia asioita esille, ja uskon, että voimme keskustelua jatkaa vielä tämänkin jälkeen. Kiinnitän huomiota tässä vaiheessa neljään eri kokonaisuuteen.

Ensinnäkin tästä arvonlisäverosta: On totta, että sosialidemokraatit eivät ole ajaneet arvonlisäveron korottamista, se ei ole ollut meidän tavoitteenamme, mutta osana kompromissia olemme olleet valmiita sen tässä hyväksymään. Yhden prosenttiyksikön korotus, niin kuin edustaja Soini esitti eduskuntavaalien alla, tuottaa noin 750 miljoonaa euroa valtiolle, niin kuin keskusta oli valmis korottamaan myöskin viime vaalikaudella arvonlisäveroa. Mutta meille olennaista oli se, että sosiaaliturvaan tehdään indeksikorotukset sinä vuonna, kun tuo arvonlisävero nousee, jo puolessavälissä vuotta, eli tätä kautta pienituloisten ihmisten ostovoimasta ja asemasta huolehditaan. Tämä oli meille tärkeä periaate, kuten myöskin se, että enemmistö uusista veronkorotuksista kerätään progressiivisten verojen kautta. Vuonna 2005 tuo progressiivisten verojen osuus on noin 900 miljoonaa, kun tasaverojen osuus on noin 875 miljoonaa, eli hieman enemmän kerätään progressiivisten verojen kautta kuin tasaverojen kautta.

Arvoisa puhemies! Toinen kokonaisuus koskee kuntia, joihin muun muassa edustaja Tölli kiinnitti täällä huomiota. Kuten omassa aloituspuheenvuorossani totesin, niin kuntien valtionosuudet ovat noin 11 miljardia euroa — hyvin merkittävä summa. On tietenkin selvää, että kun joudumme tässä vaikeassa tilanteessa hakemaan menosäästöjä, niin myös kuntiin ja kuntien valtionosuuksiin kohdistuu säästöjä. Se on sen takia, edustaja Paloniemi, jotta me voimme sitä 8 000 miljoonan euron alijäämää, edellisen hallituksen jättämää perintöä, korjata. Me tarvitsemme säästöjä, jotta velkaantuminen taitetaan, ja osa näistä säästöistä kohdistuu myöskin kuntiin. Mutta jos katsomme myöskin kuntiin kohdistuvia verotulovaikutuksia eli katsomme sekä valtionosuuksia että verotulovaikutuksia, niin tuo keskimääräinen vaikutus on 163 miljoonaa euroa vuodessa kuntien tappioksi. Mielestäni se ei kuitenkaan ole täysin kohtuuton summa tässä taloudellisessa tilanteessa, ja mikä tärkeää, mistä myös vaalien alla puhuttiin, kuntien korotettu yhteisöverotuotto-osuus tulee jatkumaan ja sitä kautta myöskin kuntia taloudellisesti tuetaan.

Kolmas osuus, arvoisa puhemies, koskee teollisuutta ja yrittäjyyttä. Edustaja Soini muun muassa kantoi huolta suomalaisen teollisuuden tilasta, ja tässä suhteessa huolemme on yhteinen. Mutta hallitus on toki tehnyt jo paljon toimia teollisuuden tukemiseksi: me olemme laskeneet yhteisöveroa, olemme luoneet energiaveron leikkurin, jolla teollisuuden energianhintaa kyetään laskemaan ja sitä kautta tukemaan myöskin Suomeen saatavia investointeja. Sen ohella tässä kehysratkaisussa luomme tutkimus ja kehitys -verokannustimen, teollisuudelle annamme kaksinkertaisen poistomahdollisuuden ja otamme käyttöön myöskin sijoittajakummiverokannustimen, jolla yritämme tukea pk-sektorin kasvuyrittäjyyttä, eli teemme hyvin määrätietoisesti toimia yrittäjyyden ja sitä kautta uusien työpaikkojen syntymiseksi.

Minusta oli ehkä jopa hieman liikuttavaa, että edustaja Tiilikainen käytti aika monta puheenvuoroa, jossa hän korosti vaihtosuhteen negatiivista kehitystä ja keskustan huolta siitä. Minä jaan huolen, edustaja Tiilikainen, mutta tuo kehitys on ollut kymmenen vuotta negatiivinen, ja on tietenkin hieman outoa, että juuri tässä tilanteessa, kun keskusta on nyt vajaan vuoden ollut oppositiossa, te olette huolestuneita vaihtosuhteen kehityksestä. Ette sen reilun kahdeksan vuoden hallitustaipaleen aikana, josta edustaja Pekkarinen täällä kovasti ylpeili, tehneet toimia vaihtosuhteen negatiivisen kehityksen muuttamiseksi. Mutta me olemme myöskin tähän tarttumassa. Muun muassa Pekka Ala-Pietilä johtaa tällä hetkellä työryhmää, jossa katsotaan, mitä meidän ict-klusterin tulevaisuudelle voidaan tehdä, jotta me pystymme myöskin luomaan uusia työpaikkoja ja vastaamaan tähän isoon teollisuuden rakennemuutoshaasteeseen, jonka keskellä me olemme.

Arvoisa puhemies! Neljäs asia koskee demokratiaa. Itse entisenä oppositiojohtajana tiedän hyvin, että demokratiaan kuuluu hallituksen kritisointi ja se on tervetullutta. Mutta yhtä lailla demokratiaan kuuluu myöskin vaihtoehtojen esittäminen, ja valitettavasti tämän keskustelun aikana en perussuomalaisten piiristä mutta en myöskään keskustan piiristä kuullut yhtään konkreettista esitystä, mistä valtio voisi saada lisää verotuloja tai mistä voisimme saada lisää menosäästöjä, (Välihuutoja) en myöskään sitä, pitäisikö säästöjä tehdä nykyistä enemmän vai vähemmän. Eli toivottavasti jatkokeskustelu tuo esiin myöskin opposition vaihtoehdot ja sitä kautta demokratia entisestään Suomessa vahvistuu.

Hallitus on pyrkinyt rakentamaan uskottavan, luottamusta herättävän kokonaisuuden ja sitä kautta taittamaan velkaantumisen kehityksen, toisaalta luomaan uusia työpaikkoja, vahvistamaan kasvua ja lisäämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Uskon, että tätä kokonaisuutta myöskin kansainvälisesti arvostetaan.


Lauri Ihalainen (sd):

Arvoisa puhemies! Täällä kannettiin asiallisesti huolta nuorten työllisyysasteesta, ei vain työttömyydestä, ja siitä kannattaakin kantaa huolta. Itse asiassa nuorten työllisyysaste alkaa olla heikompi kuin täällä ikääntyneemmässä päässä monistakin syistä johtuen.

Tämä nuorten yhteiskuntatakuu -idea ei tietenkään ratkaise kaikkea, mutta se on erittäin merkittävä siinä, että me saisimme katkaistua nuorten työttömyyden siihen kolmen kuukauden paalun kohdalle, eivätkä he valu siitä kohti pitkittyvää työttömyyttä. Tähän liittyvät tietysti se, että pitää saada työpaikkoja yksityiselle sektorille, ja se, millä tavalla yhteiskuntatakuussa tullaan vastaan, että sinne syntyy nuorille työpaikkoja. 650 euron Sanssi-rahan saa työnantaja, joka palkkaa nuoren ihmisen. Madalletaan sitä kynnystä, jotta nuori pääsisi töihin. Tämä on osa nuorten yhteiskuntatakuu -ajattelua. Toinen on sitten se, kun meillä on 110 000 vailla toisen asteen koulutusta ja tutkintoa olevaa alle 30-vuotiasta nuorta tai nuorta aikuista, että heille räätälöidään nyt erillinen osaamisen ohjelma vuoteen 2016 saakka ja nostettaisiin heitä, niin että he pääsisivät toisen asteen koulutuksen piiriin ja sitä kautta sitten paremmin työmarkkinoille. Tähän panostetaan erittäin paljon rahaa, 27 miljoonaa ensi vuonna, yli 50 miljoonaa seuraavina vuosina, ja tämä kokonaisuus on aika merkittävä.

Sitten tämän lisäksi työmarkkinajärjestöt tässä työurapaperissa sitoutuivat siihen, että he tekevät voitavansa, että kynnys palkata nuori ihminen työpaikkaan tai harjoittelupaikkaan madaltuisi, ja parastaikaa he näitä omia toimenpiteitään valmistelevat, ja se on erittäin tärkeä osa tätä hanketta.

Lopuksi haluaisin sanoa, että työura-asioissahan ne päätökset, joita nyt on tehty, ovat tärkeitä, mutta samalla on sovittu myös siitä tiekartasta, missä aikataulussa tämmöinen isompi työ, eläkejärjestelmän reformi, tehdään, ja se valmistuu vuoteen 2017 mennessä, jolloin toivottavasti lainsäädäntö on jo valmiina, mutta sitä kohti mennään ja niitä valmisteluja tietysti käynnistetään jo välittömästi.

Vielä ennen edustaja Mustajärveä ministeri Risikko on halunnut käyttää minuutin.


Paula Risikko (kok):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tästä mahdollisuudesta. Täällä kysyttiin muutamia konkreettisia kysymyksiä, jotka liittyvät omaan sektoriini.

Yksityisen terveydenhuollon sairausvakuutuskorvauksia on sovittu alennettaviksi näissä säästötalkoissa, ja sitä mallia, mistä se tulee, ei vielä valitettavasti ole käytössä, koska meillä nyt tietenkin pohditaan sitä, mikä siinä olisi sellainen, joka ei vaurioita tätä järjestelmää liikaa.

Täällä kannettiin huolta järjestötoiminnasta, ja niin minäkin siitä syystä, että järjestöjen merkitys sosiaali- ja terveydenhuollossa on meillä todella niin valtavan suuri, ja kun Raha-automaattiyhdistykseltä nyt sitten tuottoa ohjataan yleiskatteellisille momenteille, niin kyllä me vartioimme toki sitä, että järjestöjen toiminta ei vaurioidu. Me olemme arvioineet sen, jo etukäteen laskeneet, että näin ei pitäisi tapahtua, ja myös Raha-automaattiyhdistys on itse sitä mieltä, että näin ei tapahdu, ja yhdessähän me sitten Raha-automaattiyhdistyksen kanssa mietimme, mikä olisi tapa, että nimenomaan järjestöjen toiminta ei tästä vaurioituisi, ja koska siellä on tällä hetkellä aika paljon ylijäämää, niin kyllä mielestäni tällaisessa tilanteessa, kun valtio on tässä tilanteessa, missä on, pitää uskaltaa sitten myöskin käyttää sitä, mutta pitää huolehtia, että se varsinainen tarkoitus ei häviä.

Täällä on puhuttu työurien pidentämisestä, ja minä olen todella ylpeä meidän ammattijärjestöistämme ja työmarkkinajärjestöistämme siinä, että on saatu aikaiseksi neuvottelutulos ja saatiin näitä tekoja ja päätettiin asioita, mutta pitää muistaa, että tämä on riittämätön. Meidän on pakko satsata nimenomaan työurien pidentämiseen vielä muillakin keinoin. Nämä ovat tärkeitä toimia. Meillä on erinomaisen hyvä nyt tämä, että nuorten yhteiskuntatakuuseen tuli lisää ammatillisen koulutuksen puolta, koska kyllä kouluttamaton työtön on enemmän työtön kuin koulutettu ja meidän on saatava ammattitaito. Miten sitä työuraa pidennetään, jos ei ole työtä tai ei ole ammattitaitoa?

Yksi asia, josta itse kannan erityistä huolta näissä työurissa, on se, että meillä on 23 000 uutta työkyvyttömyyseläkeläistä joka vuosi, ja se on, kuulkaa, menetettyä työosaamista, ja se meidän (Toinen varapuhemies: Nyt pitäisi siirtyä jo puhujapönttöön, on kaksi minuuttia!) pitäisi saada kuntoon, mutta kiitoksia, puhemies, tästä.


Markus Mustajärvi (vr):

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehysratkaisusta on annettu kuva, että sen avulla valtion velkaantuminen saadaan hallintaan. Valitettavasti se ei pidä paikkaansa, sillä uutta velkaa otetaan 25 miljardia euroa. Se on liki puolet tämän vuoden talousarvion loppusummasta.

Valtion nopea velkaantuminen ja yhteisten eurovastuitten riskit vaarantavat Suomen korkeimman luottoluokituksen. Jos se alenee, käynnistyy uusi leikkausten ja veronkorotusten kierre. Näin hallitus omin toimin huojuttaa talouspolitiikkansa keskeistä pilaria. Valitettavasti edustaja Yrttiahon ja minun ennustukset viime keväältä ja kesältä ovat osuneet kohdalleen liiankin hyvin. Sanoin hallitusohjelmakeskustelussa viime kesäkuussa seuraavasti: "Eivätkä euromaiden tukeminen ja pysyvän vakausmekanismin luominen ole mitään kaukaisia toisarvoisia asioita. Euroalueen varmuudella syvenevä ja laajeneva kriisi heijastuu heti hallitusohjelman talouspoliittisten voimalausekkeiden kautta politiikan sisältöön. Kun valtiontalous heikkenee, käynnistyy uusi vaihe leikkauksissa ja verojen korotuksissa". Silloin hallitusohjelman hyvät ja huonot puolet menevät aivan uuteen arviointiin, ja jos tätä hallitusta jostain yhdestä asiasta moittii, niin silloin se on aika huono kyky riskien arviointiin ja niiden hallintaan.

Ensinnäkin eurokriisi on edennyt vääjäämättömällä tavalla eikä systeemikriisi osoita laantumisen merkkejä. Kysehän on nimenomaan systeemin kriisistä. Reaalitalouden rinnalle on luotu virtuaalitalous, jossa pelataan kuvitteellisella rahalla. Se raha ei luo mitään uutta jaettavaa. On esitetty arvio, että pankkien johdannaistuotteitten velkasaatavien arvo on 13-kertainen koko maailman bruttokansantuotteeseen nähden. Näitä pankkeja ei reaalimaailman rahoilla pelasteta.

Toiseksi. Suomi on sitonut, vastoin aiempia kantoja ja lupauksia, itsensä peruuttamattomalla tavalla yhteisten eurovastuitten liekaan. Niillä edustajilla, jotka johdonmukaisesti ovat vastustaneet valtion osallistumista pikavoittoja hamuavien riskipelaajien vastuisiin, on oikeus olla kriittisiä myös eurotukien suhteen. He, jotka sanoivat ensimmäisten Kreikka-tukipäätösten yhteydessä, että maa pitää päästää velkajärjestelyyn, olivat oikeassa. Täytyy muistuttaa, että Kreikka-vakuussopimuksen salaamispäätös oli paitsi ala-arvoinen myös eduskuntaa halveksuva. Englanninkielisen version luettaminen valvotuissa oloissa ei vastaa millään lailla kansanedustajien tiedonsaantioikeutta.

Kolmanneksi. Vajaa vuosi hallitusohjelman hyväksymisestä eteen tuotiin leikkauslista ja veronkorotukset. Vasemmisto vastusti arvonlisäveron korottamista samoin kuin kokoomus suurituloisten veronkiristyksiä. Kumpikin jousti kannastaan, mutta millä tavalla? Niin sanotut solidaarisuusverot, vaikka niihin laskettaisiin mukaan perintöjen ja suurten eläkkeitten kiristyvä verotus, tekevät yhteensä hieman yli 100 miljoonaa euroa. (Pia Viitanen: Entäs ansiotuloveron kiristys?) Arvonlisäveron korottaminen prosenttiyksiköllä tekee seitsenkertaisen summan, yli 700 miljoonaa euroa. Kokoomus vei tämän ottelun maalein 7—1. Arvonlisävero on tasavero, sen korotus heijastuu raaka-aineisiin, lopputuotteisiin, lääkkeisiin, elintarvikkeisiin, polttoaineisiin, sähkölaskuun, vuokriin ja palveluihin. Korkeampi arvonlisävero rassaa eniten niitä pienyrittäjiä, joilla oman työn osuus yritystoiminnassaan on suuri.

Arvoisa puhemies! Valtion kehysratkaisun julkistamisen yhteydessä painotettiin, että valtiontaloutta korjataan enemmän veroilla kuin leikkauksilla. Useampi hallituspuolueen puheenjohtaja levitti tätä väärää sanomaa. Myöhemmin selvisi, että veronkorotukset ja leikkaukset ovat yhtä suuria. Hallitusohjelmaan kirjattu 50—50-sääntö päti tässäkin ratkaisussa. Ei sitä lausetta kokoomus turhaan kirjoittanut hallitusohjelman talouslausekkeitten rinnalle. Viime syksynä talousarvioesityksen yhteydessä ministerit kertoivat, että Vattin tutkimus osoittaa tuloerojen kaventuvan. Näin he vakuuttivat, vaikka tutkijat itse raportissaan, sen alussa ja lopussa, varoittivat, että sitä tutkimusta ei voi käyttää kyseisellä tavalla. Nyt kehyspäätösten sanotaan kaventavan tuloeroja. Valtiovarainministeriö onkin tilannut tutkimuksen Vattilta, ja ministeri Urpilainen ja monet muut ministerit ovat viitanneet näihin tutkimustuloksiin. Hämmästyin, kun minulle selvisi, että kyseinen muistio, johon niin ahkerasti on viitattu, on yhden sivun mittainen. Etuuksien korotuksien arvioidaan alentavan Gini-kerrointa 0,04 prosenttiyksikköä, eikä laskelmissa ole huomioitu läheskään kaikkia kehysratkaisuosia eikä kuntatalouden kiristymistä ja siitä johtuvia veroja ja palvelumaksujen korotuksia. Ne kaikki vaikuttavat tavallisen ihmisen arkielämään. Me tiedämme, että välilliset verot nousevat, lapsilisien indeksi jäädytetään, kuntatalouden tilanne heikkenee, sähkö ja energia kallistuvat, samoin lääkkeet ja elintarvikkeet. Siksi perusteellisen laajan tulojakovertailun tekeminen on tärkeää, niin että opposition ja hallituksen edustajat voisivat puhua asiasta eivätkä asian vierestä.

Tässä kehysratkaisussa on hyvää ja huonoa. Vasemmisto sai muutamia tärkeitä periaatteellisia ratkaisuja läpi. Esimerkiksi työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamista puolison tulojen perusteella ja työssäoloehdon lyhentämistä kuudella kuukaudella voidaan kehua täydellä syyllä. Ne ovat isoja asioita niille ihmisille, jotka niistä hyötyvät, mutta kun sanoin, että tässä on hyvää ja huonoa, niin on isoja ja pieniä asioita. Voi sanoa niin, että kun kokoomus pelaa seteleillä, muut hallituspuolueet pelaavat kolikoilla. Kokoomus on määritellyt hallitusohjelman ja tämän kehysratkaisun isot, keskeiset talouspoliittiset linjat, ja muille puolueille ovat jääneet pienemmät kysymykset. (Pia Viitanen: Jos näin on, niin kokoomus on kyllä sitten demarien linjoilla!) Tämä on se valitettava iso linja, ja tämä linja yhdessä kasvavien euroriskien, euroalueen kriisin ja siihen liittyvien riskien kautta tulee vielä maksamaan tavattoman paljon.


Sanna Lauslahti (kok):

Arvoisa puhemies! Velkaa on, kuten edellinen puhuja jo mainitsi, pitkälle yli 100 miljardia, ja velkaa tulee kehyskaudella 25,4 miljardia lisää. Päälle tulevat vielä ERVV- ja EVM-vastuut taakkamme kasvattamaan. Velan hoitamisen ja hinnan kannalta onkin oleellista, mitä tapahtuu Suomen kilpailukyvyssä ja julkisen sektorin kustannuskehityksessä. Lähtötilanne on vähintäänkin haastava. On hyvä, että hallitus on reippaasti tarttunut velkaantumiskehitykseen pienentämällä velkaantumista noin 5 miljardilla eurolla. Tämäkään ei riitä velkaantumisen pysäyttämiseen. Mielestäni hallituskauden pitäisi päättyä ylijäämään, jotta sukupolvien välisen taakanjaon oikeudenmukaistaminen pääsisi vihdoin viimein alkuun.

Tulevaisuuden selviytymisresepti on yksinkertainen, toteuttaminen ehkä vaikeampi. Lisätään tuottavuutta ja vaikuttavuutta sekä tehdään valintoja julkisella sektorilla. Mieluummin ennaltaehkäisyä kuin kallista jälkipaikkailua. Lisätään yksityisen sektorin kasvun edellytyksiä poistamalla kasvun esteitä ja panostamalla kasvun mahdollistaviin tekijöihin. Tehdään tulevaisuuspanostuksia koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen. Lisätään työvuosia ja huolehditaan osaavasta työvoimasta.

Kilpailukykymme lisääntyisi, jos ammattiliitot vihdoin viimein ymmärtäisivät, että nykymenolla he ajavat työpaikat Suomesta pois. Työmarkkinoille lisää joustavuutta ja ketteryyttä: turhat pykälät, sopimukset ja byrokratiat pois. Ja viimeisenä, ei vähäisempänä: pidetään huolta lapsistamme ja nuoristamme. Ei päästetä nuoriamme syrjäytymään.

Miten selviytymisresepti näkyy kehyksessä? Pitkän tähtäimen kasvun edellytysten osalta voimme edelleen olla huolissamme. Eläkkeelle siirtymisikä ei nouse riittävästi, alle puoli vuotta ei riitä. Yksi kehyskauden keskeisistä haasteista on työvoiman supistuminen, joka johtuu väestön ikärakenteesta. Tähän yleisen tason vastauksena on työvoiman tarjonnan vahvistaminen eri tavoilla. Tätä taustaa vasten on hieman outoa, että ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle pääsyä ollaan nyt helpottamassa. Ansiosidonnaiselle pääsisi jatkossa jo 6 kuukauden työuran jälkeen, vaikka ansiosidonnaisen kestoa lyhennetäänkin. Sille pääsyn helpottaminen vähentää työssä käynnin houkuttelevuutta verrattuna työttömänä olemiseen.

Työmarkkinamme ovat jäykät jatkossakin. Tähän meillä ei ole jatkossa mahdollisuutta. Työvoiman hinta on korkea sivukuluineen, eläkemaksujen kohoaminen tuo tähän vielä lisää heikennystä. Jo tällä hetkellä suomalainen hintakilpailukyky on heikentynyt. Olemme jääneet Ruotsista, Saksasta ja olemme Euroopan keskiarvojen alapuolella, kun katsomme kehitystä viime vuosina.

Yliopistoihin kohdistuva jo toinen leikkaus valitettavasti syö pohjaa tulevaisuudelta. Monen menestystuotteen syntypaikka on yliopisto. Perustutkimuksen kautta luodaan perustaa uusille tuoteinnovaatioille, ja tätä tutkimusta tulisikin tarkastella aikajatkumona perustutkimuksesta uusiin hyödykkeisiin ja työpaikkoihin. Toivon, että pystymme palaamaan takaisin panostusvaiheeseen, perustutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen yliopistoissa. Tässä meillä on työn paikka.

On ilahduttavaa nähdä uusia avauksia kasvupolitiikassa. Suurta kiitosta täytyy antaa hallituksen ratkaisuista yrittäjyyden ja uusia työpaikkoja luovan toiminnan kannustimien osalta. Toteutettu yhteisöverokannan alentaminen helpottaa juuri niiden talouden toimijoiden rasitusta, jotka synnyttävät tähän maahan uutta kasvua ja vahvistavat kansantalouden pohjaa. Korotetut poisto-oikeudet ja t&k-kannustin auttavat löytämään jopa kokonaan uusia talouskasvun ituja. Näillä ratkaisuilla otetaan vahvaa etunojaa tulevaisuuteen. Vielä kun pääsisimme ratkaisemaan pk-yritysten lainansaantiongelmia, niin sekin ongelma olisi sitten poissa päiväjärjestyksestä.

Erittäin tervetulleena pidän lisäpanostusta nuorten yhteiskuntatakuuseen. Kymmenettuhannet nuoret ovat vaarassa ajautua kokonaan sivuraiteille koulutuksesta, työelämästä ja koko yhteiskunnasta. Hallitus puuttuu tähän kehitykseen nyt suuntaamalla esimerkiksi ammatilliseen koulutukseen ja oppisopimuskoulutukseen 52 miljoonaa euroa lisää. Lisäksi nuorten työpajatoiminnan voimavaroja vahvistetaan. Tämä on oikeastaan hyvä esimerkki hallituksen todella täsmällisestä, hyvästä toimenpiteestä syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja loistava esimerkki poikkihallinnollisesta toimenpiteestä.

Rehellisyyden nimissä kannattaa kuitenkin näin lopuksi muistaa, että kehyksen yhteydessä kerrottujen, arvioitujen lukujen valossa valtionvelan euromäärä tulee myös 2016 kasvamaan. Se on euroissa mittava määrä velkaa, jonka takaisinmaksu tapahtuu euroissa eikä bkt-prosenttiosuuksissa. Toivonkin, että meidän valtiovarainministerimme ottaisi asiakseen: uuden velan ottaminen vanhan velan päälle pitäisi päättää hallituskauden lopussa.


Kristiina Salonen (sd):

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskuntamme valoisan tulevaisuuden vuoksi kehysriihessä piti nyt tehdä suunnanmuutos Suomen taloudellisen tilanteen kohentamiseksi. Muutos on kuitenkin maltillinen, mutta merkittävä. Olen tyytyväinen maltillisuudesta, koska se jätti tilaa myös inhimillisyydelle. Terve talous on tärkeää ja tavoiteltavaa, mutta siihen ei pidä pyrkiä kaiken muun kustannuksella. Hallituksella oli nyt valinnan mahdollisuuksia, ja vaikeita valintoja on tehty viisaudella.

Hallitus haluaa esimerkiksi parantaa vaikeimmassa työllistymistilanteessa olevien työllistymistä sekä kehittää osa-aikatyön tekemisen mahdollisuuksia. Nämä ovat erittäin terveitä tavoitteita. 90-luvun lama opetti meille, että työllisyydestä, sen positiivisesta kehittymisestä ja ihmisten työllistymisedellytysten parantamisesta, tulee pitää kiinni kaikissa taloustilanteissa. 90-luvun laman yhteydessä työttömyys kasvoi ennätysmäisen korkeaksi ja seuraukset olivat vielä vuosienkin jälkeen karuja. Aivan liian moni ei ole koskaan päässyt takaisin työelämään. Hinta on kova kansantaloudellisesti, vielä kovempi inhimillisesti.

Kokemukset lamasta ja viime vuosina olleesta taantumasta ovat osoittaneet, että kaikkein vaikein tilanne on heillä, joiden koulutustausta on heikko. Erityisesti ilman ammatillista koulutusta olevien on vaikea löytää työtä. Tämän vuoksi onkin perusteltua kiinnittää erityistä huomiota heihin, joilla ei ole vielä peruskoulun jälkeistä koulutusta. Heitä on Suomessa pelkästään alle 30-vuotiaissa 100 000. Hallitus esittääkin juuri heidän kouluttamiseensa merkittäviä lisäpanostuksia.

Arvoisa puhemies! Suomi on valitettavasti ollut jo useita vuosia nopeasti kasvavien tuloerojen maa. Väestön tuloerot näkyvät monenlaisena eriarvoistumisena, kuten väestön terveyseroina ja huono-osaisuuden periytymisenä. Suuret tuloerot johtavatkin yhteiskunnallisen yhtenäisyyden ja turvallisuuden rapautumiseen. Ennen kaikkea suuret tuloerot lisäävät sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta. Juuri siitä syystä hallituksen kehysriihessä sopimilla ratkaisuilla tuloeroja pyritään vihdoin Suomessa kaventamaan.

Valtion tuloverotuksen indeksitarkistukset jätetään seuraavien vuosien aikana tekemättä ja samalla tuloverotaulukkoon asetetaan SDP:n vaatima solidaarisuusvero yli 100 000 euroa vuodessa ansaitseville. Näiden lisäksi vielä työtulo- ja perusvähennystä korotetaan, ja niiden avulla parannetaan pienituloisten asemaa.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei jää tähän. Yksi keskeisimmistä nyt tehtävistä uudistuksista on työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen puolison tulojen osalta. Tämän vuoden alusta voimaan tullut toimeentulotuen perusosan 6 prosentin korotus ja yksinhuoltajalisä sekä peruspäivärahan ja työmarkkinatuen 100 euron korotus olivat hallituksen ensimmäiset teot heikoimmassa asemassa olevien puolesta.

Tätä työtä on nyt loogista jatkaa puolison tuloista riippuvan työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamisella. Tällä hetkellä työmarkkinatuki pienenee nopeasti, kun puolison tulot ylittävät 1 704 euroa kuukaudessa. Tuen menettää kokonaan, kun puolison tulot ylittävät 3 022 euroa kuukaudessa. Voikin siis sanoa, että pienituloisen henkilön ja työttömän henkilön muodostama perhe on ollut taloudellisesti tiukilla. Tällaisessa tilanteessa muutos vähentää ennen kaikkea näiden perheiden köyhyyttä.

Hyvin tienaavan henkilön ja työttömän henkilön perheessä taloudellinen tilanne paranee myös, mutta sellaisessa perheessä tämä uudistus lisää ennen kaikkea puolisoiden välistä tasa-arvoa vähentämällä taloudellista riippuvuussuhdetta. Jatkossa noin 675 euron työmarkkinatuki maksetaan kummassakin tapauksessa työttömälle kokonaisuudessaan.

Arvoisa puhemies! Tilanne, jossa muutama viikko sitten olimme kehysneuvottelujen alkaessa, oli jokaiselle vastuulliselle päätöksentekijälle vaikea. Tiedossamme oli, että menoja on karsittava ja verotusta kiristettävä. Kun jokainen olemassa oleva menoerä joutui leikkausuhan alle ja kaikki veronkorotukset olivat mahdollisia, pelkona oli karmaiseva lopputulos. Hallitus ansaitsee kuitenkin kiitoksen siitä, ettei nyt käsiteltävänä olevassa kehyspäätöksessä menty siitä, missä aita on matalin, vaan etsittiin oikeudenmukaista ratkaisua. Työtä on tehty paljon tämän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Karmaisevan lopputuloksen sijaan nyt kavennetaan tuloeroja, lisätään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja parannetaan työllisyyttä.


Pentti Kettunen (ps):

Arvoisa puhemies! Eduskunta on siis käsittelemässä valtiontalouden kehyksiä vuosille 2013—2016 todella epävarman taloustilanteen vallitessa. Kaikista positiivisista selvityksistä ja puheenvuoroista riippumatta euroalue on vajoamassa yhä syvempään taantumaan. Jos Suomi jatkaa edelleen samalla linjalla jakaen holtittomasti rahaa ja takauksia eteläisen Euroopan hulttiovaltioiden pönkittämiseen, on vaarana se, että Suomikin ajautuu vaikeuksiin.

Näyttääkin siis siltä, että Suomen nykyhallitus edellisten tavoin on sitonut kätensä kainaloita myöten omaksumalleen linjalle eikä voi irrottautua väärältä tieltä, vaan hölmöjen päätösten vuoksi joudutaan tekemään uusia hölmöjä päätöksiä. Ja Suomen hallitus on mukana rakentamassa eurooppalaista liittovaltiota — tästä osoituksena ovat nyt eduskunnan käsittelyssä olevat ehdotukset eurobondeista.

Tämä kaikki kostautuu Suomen kansalle. Suomalainen työmies joutuu tekemään kohtuuttomasti käytännössä ilmaista työtä, jotta tämä kaikki voidaan maksaa. Hallituksen linjaa analysoimalla voi selkeästi havaita, että hallitus jo varautuu siihen, että yllätyksiä voi olla tulossa, takaukset ja lupaukset voivat jo kehyskaudella osittain realisoitua. Siksi verotusta on varmaankin kiristettävä ja etuuksia heikennettävä. Tämä on Suomen kansaa kohtaan epäoikeudenmukaista. (Erkki Virtanen: ensimmäistäkään ei heikennetä!)

Kaikkein ikävin kiristys on arvonlisäveron korotus 1:llä prosenttiyksiköllä. Tämä vaikuttaa kaikkeen: kuluttajahinnat kohoavat, ja arvonlisäveron korotus vaikuttaa vielä kertaantuvasti. Se vaikuttaa myös energian hintoihin ja muun muassa moottoripolttonesteisiin, siis bensiineihin ja dieselpolttoaineeseen. Jo nytkin Suomen ylikorkeat polttoaineiden hinnat nousevat siis lisää. Tässä on myös annettava osittain hallitukselle tunnustusta, kun se ei suostunut keskustan ehdottamaan 2:n prosenttiyksikön yleisen arvonlisäveron korotukseen.

Lapsiperheitä hallitus muistaa lapsilisien tason jäädyttämisellä. Se on väärin. Myöskään valtion tuloveroasteikkoihin ei tehdä inflaatiokorjauksia, ja se kiristää automaattisesti palkansaajien verotusta. Tämä on hyvä myöskin siellä vasemmalla tietää, ja ymmärtää. (Erkki Virtasen välihuuto)

Erityisesti sosialidemokraatit ovat metelöineet suurituloisten, yli 100 000 euroa vuodessa valtion verotuksessa verotettavaa tuloa ansaitsevien, ylimääräisellä solidaarisuusverolla. Vaikka hallitus ei olekaan julkistanut tämän tuloluokan veroprosenttia, näyttää siltä, että prosentti tulee olemaan 1:n ja 2:n välissä. Näissä tuloluokissa se on samaa kuin sylkensä nielaisisi. Siis 200 000 euron tuloilla solidaarisuusveroa joutuisi maksamaan 1 000—2 000 euroa vuodessa. Kaikki, jotka tämän ymmärtävät, nauravat. Perussuomalaisten ehdotus suurien tulojen niin sanotusta Wahlroos-verosta on oikeudenmukainen.

Todella tärkeisiin asioihin hallituksella ei ole ollut harrastusta puuttua. Esimerkiksi omaishoidon tuki on tällä hetkellä kuntien päätöksistä kiinni. Joissain kunnissa asia on jotakuinkin kunnossa ja joissain ei. Viitaten edustaja Turusen käyttämään puheenvuoroon täällä aikaisemmin totean, että Kansaneläkelaitoksen selvityksen mukaan omaishoidon tuella Suomessa säästetään vuosittain noin 2,8 miljardia euroa.

Monissa julkisuudessa olleissa puheenvuoroissa on ehdotettu omaishoidon tuen maksatuksen siirtämistä Kelalle. Maksatuksen ollessa Kelalla toteutuisi kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu, asuivatpa he missä kunnassa ja missä päin Suomea tahansa. Kansaneläkelaitoksen ilmoituksen mukaan heillä on vuoden varoitusajalla mahdollisuus ottaa maksatus hoitaakseen. Siis käytännössä aikaisintaan vuoden 2014 alusta lukien, mikäli hallitus tekee päätöksiä nopeasti. Tämä vain tiedoksi hallitukselle ja teille ministereille.

Ja lopuksi: valtiontalouden kehykset 2013—2016 eivät lupaa hyvää Suomen kansalle. Kokoomus vie yhdessä sosialidemokraattien kanssa, ja vasemmistoliiton Arhinmäki ja muut vain vikisevät. Mustan Audin takapenkillä on miellyttävä istua.


Mika Lintilä (kesk):

Arvoisa herra puhemies! On valitettavaa, että näitten kehysraamien osalta hallituksen kunniahimo loppui kesken. Näille raameille oli erittäin isot odotukset, koska nämä ovat erittäin merkittävät jo täällä usein viitattuun kestävyysvajeeseen vaikuttavana tekijänä. Nyt kuitenkin kävi niin, mikä oli aika pitkälle odotettavissa, että näin laajalla poliittisella pohjalla oleva hallitus pystyi oikeastaan sarjaan kompromisseja, ja se näkyy tässä kehysraamissa.

Hallitus itse tunnustaa omassa tiedotteessaan, että maailmantalous tulee kasvamaan lähivuosien aikana, mutta Suomen talous ei pysy siinä kasvussa mukana. Tämä on erittäin vakava paikka, koska samalla hallitus tunnustaa myös sen, että työttömyys jämähtää nykyiselle tasolleen. Hallitus ennustaa työttömyysprosentiksi tälle vuodelle 8, ensi vuodelle 7,9. Eli käytännössä työttömyys tulee jämähtämään 8 prosentin tasoon.

Velkaantuminen tulee lisääntymään tämän eduskuntakauden aikana. Tänä vuonna se on 44 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuonna 2015 se on 46 prosenttia bruttokansantuotteesta. Pelkästään tämä jo kertoo sen, että hallitus ei pysty toteuttamaan omaa hallitusohjelmaansa. Hallitusohjelma oli kaunis, hyvin kirjoitettu, mutta ne toimet eivät tule koskaan realisoitumaan. Tämä kehys kertoo koruttomasti, että siihen hallituksella ei ole mahdollisuuksia.

Erittäin iso ongelma hallituksella tulee olemaan vaihtotaseen alijäämä, joka on tällä hetkellä ennätysalhainen. Suomi tulee kärsimään vaihtotaseen alijäämästä. Ja ne toimet, joilla vaihtotaseen alijäämää olisi voitu parantaa, jäävät tässä kehyspaperissa täysin tekemättä. Tämä päivä on ollut erittäin synkkä päivä suomalaisen talouden kannalta. Tänä päivänä ovat tulleet ulos Finnair, TeliaSonera ja UPM, ja kaikki ne ovat väläyttäneet merkittäviä vähennyksiä. Nokia on antanut tulosvaroituksen, osakekurssi on sukeltanut. Tästä kehyspaperista ei löydetä niitä tekijöitä, joilla näitten yritysten tilannetta pystyttäisiin parantamaan.

Täällä hallitus on kehunut raameja ja todennut niiden oikeudenmukaisuutta. Totuus on kuitenkin se, että niin tärkeä kuin oikeudenmukaisuus on — on tietysti kyseenalaista kuinka se tässä toteutuu — fokus on pahasti tällä hetkellä hukassa. Kaikki ne kasvuun ja yritystoimintaan liittyvät toimet ovat tässä kehyksessä erittäin vaatimattomia. Hallitus on sopeuttamispolitiikassaan ja siihen panostamisessa unohtanut täysin panostuksen kasvupolitiikkaan ja sen tarpeisiin.

Oma lukunsa tietysti on se, kuinka tässä raamiaikana puolueet ovat kääntäneet ihan totaalisesti omat vaalilupauksensa, huippuna tietysti vasemman puolen vaalilupaukset vaalien aikana. Kaikki ne oikeastaan tämän raamin aikana vedettiin alas. (Erkki Virtanen: Saisiko esimerkin!) Huippuna tietysti se, että vuosi sitten sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto marssivat ulos Säätytalolta kesken neuvotteluitten, koska uhkana oli alv:n nosto. Nyt, vuotta myöhemmin, siellä pysyivät kummasti porukat sisällä. Tämä ehkä yhtenä esimerkkinä tästä tilanteesta.

Oma lukunsa on tietysti tämä numerosekoilu, joka tässä on ollut. Tämä on erittäin valitettavaa. Minä olen tottunut, että tässä salissa väitellään, ja meillä pitää olla poliittisesti erilaisia kantoja ja näkemyksiä. Mutta yksi asia meillä pitää olla sama: meillä pitää olla samat pohjaluvut, joista tässä salissa keskustellaan. Ja niitä ei valitettavasti ole ollut.

Täällä on peräänkuulutettu keskustan omaa vaihtoehtoa. No, se vaihtoehto tulee tänne saliin ja viimeistään sitten palautekeskustelussa tämä on täällä käsillä käsittelyssä. Ja ehkä täytyy sanoa myös se, että vastahan me saimme joitakin lukuja, joiden pohjalle me rupeamme vaihtoehtoamme tekemään.


Erkki Virtanen (vas):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kettunen kuvaili värikkäästi Audin takapenkiltä kuuluvaa vasemmistoliittolaista vikinää. Perusturvan — jonka parantaminen oli vasemmistoliiton keskeisimpiä vaatimuksia meidän hallitukseen menollemme — osalta se vikinä, joka sieltä Audin takapenkiltä on kuulunut, ensiksi 100 euron korotuksena työmarkkinatukeen, sen indeksikorotusten turvaamisena, ja nyt työmarkkinatuen tarveharkinnan poistona, on sellaista vikinää, jota kuuntelen erittäin suurella ylpeydellä. (Kauko Tuupaisen välihuuto) Samalla parannettiin toimeentulotukea ja asumistukea. Nyt kehyksen yhteydessä korotetaan perusvähennystä, mikä on erittäin merkittävä kevennys kaikkein pienituloisimpien verotukseen.

Kun edustaja Kettunen tuossa, jos nyt oikein ymmärsin, moitiskeli meitä siitä, että verotuksen inflaatiotarkistukset nyt jätetään tekemättä, niin suosittelen sen verran perehtymistä verotuksen logiikkaan, että saattaisi ymmärtää, että ne indeksitarkistukset suosivat suurituloisia, jos ketään. Nimenomaan niin päin se menee. Kannattaa oikeasti ottaa nyt selvää siitä, miten progressiivinen verotus toimii ja miten se ei toimi. Siitä syystä verotukseen tehdyt muutokset myöskin palvelevat pienituloisten asemaa.

Kyllä minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla perussuomalaisilta ja myöskin keskustalta, mitä leikkauksia niitten kaikkein pienituloisimpien etuuksiin tällä kaudella on tehty. Ei ensimmäistäkään, sen sijaan niitä on korotettu enemmän kuin koskaan sitten vuoden 1985. (Pentti Kettunen: Epäileekö edustaja, että minä en ymmärrä verotuksesta?) — Minun ei tarvitse sitä epäillä, te ihan itse todistatte sen, mitä te siitä ymmärrätte. (Pentti Kettunen: Taitaa puhuja olla se, joka ei ymmärrä!) Mutta kun kysymys on siitä, millä tavalla kaikkein pienituloisimpien etuja puolustetaan, niin niitä puolustetaan juuri tällä tavalla, toimimalla hallituksessa. Kyllä meidän puolestamme olisimme mielellämme nähneet teidätkin, arvoisa edustaja Kettunen ja edustaja Tuupainen, ministereinä puolustamassa niitä etuja, joita te täällä nyt ilmoitatte puolustavanne, mutta ette suostu kertomaan, mitä se olisi konkreettisesti, mitä te puolustatte. (Pentti Kettunen: Me emme olisi mielellämme!)

Kun viime syksynä kuuntelin tässä salissa opposition arvostelua siitä, että työmarkkinatuen tarveharkintaa ei poistettu, niin sanoin silloin, että olkaa nyt ihan rauhassa, kyllä se poistetaan. Te naureskelitte silloin, niin kuin te naureskelette nytkin, mutta tässä nyt menee muutama viikko ja eduskuntaan tulee esitys työmarkkinatuen tarveharkinnan poistosta. Mitähän se mahtaa merkitä niille työttömille? Minä luulen, että heitäkin saattaa hymyilyttää, mutta heitä ei hymyilytä se, että puhutaan pehmoisia siitä, mitä ei muka tehty. Tässähän oikeasti toimitaan sen puolesta, että pelkän puheen sijasta saataisiin myös aikaan sellaisia vaikutuksia, jotka oikeasti parantavat niitten ihmisen asemaa.

Ja kun arvonlisäveroa korotetaan — mistä me emme tietenkään pidä — ja kun tehdään yhteisiä ratkaisuja, niin silloin on tehtävä myöskin kompromisseja, mutta kun jälleen puhutaan siinä yhteydessä kaikkein pienituloisimmista, niin etuudet on sidottu indekseihin, ja kun arvonlisävero nostaa hintoja, niin se nostaa myöskin niitä indeksejä ja sitä kautta se korvaantuu pienituloisimmille. Ne, jotka siitä kärsivät, ovat työssä olevat, etuuksia saamattomat pienituloiset, ja heidän asemaansa pitää kiinnittää huomiota jatkossa esimerkiksi parantamalla palkkoja.

Kun kuuntelin edustaja Lauslahden puheenvuoroa täällä, niin totesin, että kyllä tietysti tämä hallitus on todella laajapohjainen. Onneksi hallituksen politiikka ei ole samaa kuin yksityisten edustajien esittämät näkemykset, ja siksi me voimme esittää täällä erilaisia näkemyksiä. Mutta jotta ei nyt menisi ihan yltiöpäiseksi hallituksen kehumiseksi ja edustaja Kettuselle ei tulisi ihan paha olo, niin on pakko todeta, että tämä Raha-automaattiyhdistyksen rahoihin kohdistuva siirto STM:n tai ylipäätään budjetin momenteille ja myöskään tuo sv-korvausten leikkaus tällä tavoin tehtynä eivät minua ihan nyt hirveästi ilahduttaneet. Sv-korvaukset tulee kyllä siirtää jatkossa suoraan budjetista rahoitettaviksi, mutta rahojen siirtyminen perusterveydenhuoltoon pitää turvata myöskin siinä yhteydessä. Se olisi pitänyt tehdä nyt tämän Sote-ratkaisun yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Ajan hieman uhatessa ylittyä, luen tämän lyhyen hallitusohjelman kirjauksen, jossa puhutaan siitä periaatteesta, joka liittyy Rahiksen avustuksiin, ja se kuuluu että: "Raha-automaattiyhdistyksen avustukset sosiaali- ja terveysjärjestöille kohdennetaan kansalaisten omaehtoiseen selviytymiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Avustuksella ei tule tukea kunnille kuuluvien palvelujen järjestämistä." Kehotan hallitusta jatkossakin toimimaan hallitusohjelman kirjausten mukaisesti.


Anni Sinnemäki (vihr):

Arvoisa puhemies! Politiikan oikeudenmukaisuutta mitataan jopa rankemmin silloin, kun ajat ovat vaikeita, kun tehdään säästöpäätöksiä, kuin silloin, kun ajat ovat hyviä. Nykyisen hallituksen selvänä pyrkimyksenä ja johtolankana on ollut se, että silloinkin kun tehdään hyvin vaikeita talouspoliittisia päätöksiä, pidetään huolta yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta. Tavoitteena on suomalaisen yhteiskunnan tuloerojen kaventaminen. Nämä päämäärät näkyvät selkeästi myös tässä kehyspäätöksessä. Ne näkyvät yksittäisissä linjauksissa, kuten siinä, että suurien perintöjen verotus kiristyy tai että suurten palkkatulojen verotus kiristyy erityisesti.

Tässä yhteydessä on hyvä huomata myös se, että käsitys siitä, että arvonlisäveron korotus sinänsä tarkoittaisi tuloerojen kasvua, on väärä käsitys. Tässä päätöksessä on tehty ratkaisu, jossa arvonlisäveroa korotetaan. Se on toimenpide, jolla saadaan kerättyä runsaasti rahaa yhteiskunnan palveluiden tuottamiseen, ja samalla kuitenkin tässä päätöksessä huolehditaan siitä, että tuloerot eivät näiden veropäätösten myötä kasva. Tämä on mahdollista silloin, kun rakennetaan sellainen kokonaisuus, jossa indeksikorotuksia aikaistetaan, päivärahatulojen verotusta kevennetään edelleen perusvähennystä korottamalla ja pieniin palkkatuloihin tehdään veronkevennys, vaikka sitä muualle ei tehdä. Voi olla, että tämä kokonaisuus ei ole niin yksinkertainen viestiä, mutta mielestäni se on kaikkien tässä salissa hyvä muistaa, että vaikutukset tuloeroihin eivät riipu arvonlisäverosta.

Koko Euroopan talouden tilanne on tänäänkin kuultujen uutisten perusteella erittäin epävarma, ja jos peilaamme nyt sovitun julkisen talouden sopeutuksen mittaluokkaa siihen, mistä keskusteltiin kesäkuussa hallitusneuvotteluissa Säätytalolla, niin huomaamme hyvin sen, että uutiset taloudesta, ennusteet taloudesta ovat tämän vajaan vuoden aikana muuttuneet epävarmemmiksi ja osittain huonommiksi. Silloin kun Säätytalolla käytiin neuvotteluja ja oltiin erimielisiä siitä, kuinka paljon julkista taloutta pitää sopeuttaa, niin edes kokoomus ei ehdottanut yhteensä 5 miljardin euron sopeutusta, ja nyt kuitenkin talouden pohjaluvut ovat sen verran heikentyneet, että kuusi hallituspuoluetta on yhdessä sopinut näinkin ison mittaluokan julkisen talouden sopeutuksesta. Mittaluokka on niin suuri, että täällä on totta kai sisällä sellaisia päätöksiä, jotka ovat ikäviä, epämiellyttäviä ja vaikeita ja joilla on myös huonoja seurauksia.

Yhtenä myönteisenä asiana haluan ottaa vielä esille sen päätöksen, josta esimerkiksi edustaja Virtanen puhui, eli että työmarkkinatuen suuruus ei enää näiden päätösten jälkeen riipu puolison tuloista eikä työmarkkinatuki voi leikkautua kokonaan pois puolison tulojen perusteella. Tämä on mielestäni erittäin iso asia. Oikeastaan koko sen ajan, kun itse olen ollut kansanedustaja, 12—13 vuotta, säännöllisesti olen saanut ihmisiltä palautetta siitä, että työmarkkinatuen riippuvuus puolison tuloista koetaan lannistavana, epäoikeudenmukaisena, ja sitten totta kai sillä on ollut myös niitä vaikutuksia, että perheen on käytännössä todella vaikea lisätä omia tulojaan. Eli näissä perheissä, joissa työmarkkinatuki on leikkautunut, tämä todellinen marginaalivero on ollut erittäin paljon korkeampi kuin hyvätuloisilla. Joten vaikka se ei nyt koske niin loputonta määrää ihmisiä, mutta niitä ihmisiä, joita se koskee, se on heille aito parannus, ja olen siitä hyvin iloinen.

Arvoisa puhemies! Sitten lyhyesti kaksi erittäin kielteistä päätöstä — tai päätöstä, joista ei missään nimessä voi pitää: yliopistoindeksin jäädyttäminen eli yliopistosäästöt. Toivon, että eduskuntakäsittelyssä eduskunta löytää näille säästöille vaihtoehdon.


Thomas Blomqvist (r):

Värderade herr talman! De ekonomiska prognoserna visar klart och tydligt att vi måste ta ansvar och agera för att få statsfinanserna i skick. Regeringens förslag till rambeslut utgör ett balanserat paket där både skattehöjningar och nedskärningar ingår för att stabilisera den offentliga ekonomin. Anpassningsåtgärderna är behövliga och därför välkomna, fast vi säkert alla gärna skulle ha sett att vi hade klarat oss utan de här. De flesta av oss inser också att vi måste få bukt med skuldsättningen och minska på hållbarhetsunderskottet.

Herra puhemies! Budjettikehykset tähtäävät mutta myös perustuvat kasvun vahvistumiseen. Jos talouskehitys jää heikommaksi, nyt kyseessä olevat säästöt eivät riitä. Hallitus toteaakin aivan oikein rakennepoliittisessa kannanotossaan, että "vain talouden kasvumahdollisuuksista huolehtimalla voidaan luoda edellytykset kokonaisuutena vastuulliselle julkisen talouden hoidolle, kestävyysvajeen umpeen kuromiselle ja velkaantumisen pysäyttämiselle".

Suuri kysymys onkin siis, miten parhaiten edistämme kasvua maassamme. Taloudellisen kasvun saavuttamiseksi veropolitiikalla on tietenkin suuri merkitys. Työnteon on oltava kannattavaa ja yrittämisen kiinnostavaa ja houkuttelevaa. Myös ne toimenpiteet, joihin hallitus nyt ryhtyy innovatiivisten ja nopeasti kasvavien yritysten tukemiseksi ovat tämän vuoksi tarpeellisia ja tervetulleita.

Työnteon ja yrittämisen lisäksi tarvitsemme myös vahvaa vientiä ja hyviä vientituloja. Siksi on hyvin huolestuttavaa, että kauppataseen ennakoidaan olevan alijäämäinen vielä vuonna 2013. Merkittävä osa elinvoimaista vientiä on kilpailukykyinen kuljetusala. Pitkistä etäisyyksistämme huolimatta meidän on oltava kilpailukykyisiä. Tämä tarkoittaa, että olemme riippuvaisia toimivista rahdeista sekä maalla että merellä ja että kuljetusyrityksillä on kohtuulliset toimintaedellytykset.

Herr talman! Även infrastrukturen har en betydelse för vårt näringsliv. Det är positivt att regeringen gått in för att satsa speciellt på banhållningen, och just därför är det en ganska stor besvikelse att elektrifieringen av Hangö—Hyvinge-banan, som tjänar den nationellt betydelsefulla hamnen i Hangö, inte finns med bland de planerade trafikprojekten under åren 2012—2015.

Herra puhemies! Jo tällä hetkellä maamme maatalous on hyvin tukalassa tilanteessa oleva toimiala. Kannattavuus on huomattavan tiukalla, eikä se oikeastaan kestä enää lisää rasitteita. Voidaan varmasti sanoa, että budjettikehykset olisivat voineet olla huonommatkin maa- ja metsätaloudelle, mutta panen kuitenkin varsin huolestuneena merkille esimerkiksi sen, että kansallisia tukia suunnitellaan voitavan vähentää 30 miljoonalla eurolla vuodesta 2015 lähtien.

Toivon, ettei lähtökohdaksi ole otettu, että huono neuvottelutulos EU:n kanssa automaattisesti johtaa kansallisten tukien maksuvaltuuksien leikkaamiseen ja että tämän vuoksi tukien vähentäminen tulee olemaan helppoa vuonna 2015. Korostaisin myös, että Etelä-Suomelle on ratkaisevan tärkeää, että 141-tuki saa jatkoa näissä neuvotteluissa ja että myös sen jälkeen voidaan maksaa tätä tukea Suomessa.

Finland har ett ambitiöst program för att öka användningen av bioenergi. De energipolitiska målsättningarna är förtjänstfulla och bidrar till att stimulera skogssektorn. Det är därför viktigt att målsättningarna inte äventyras genom att man går för hårt åt anslagen för skogsvårdsåtgärder och för uttag av skogsenergi. Det kunde gärna ha ingått flera positiva skrivningar om skogens och bioenergins betydelse för vårt samhälle i rambudgeten, och också om hur man tänker utnyttja denna för vårt land så viktiga resurs.

Herr talman! Även kommunreformen är ett steg bland andra för att på sikt uppnå ekonomisk stabilitet. Reformen är nödvändig, men ensam räcker den inte till. Även den kommunala sektorn måste effektiveras både gällande serviceproduktionen och förvaltningen. Men vi måste ändå komma ihåg att reformer inte ger resultat över en natt, till exempel kommer det att ta tid innan man uppnår besparingar inom den kommunala sektorn. Det här betyder att minskningen i statsandelarna till kommunerna nog kommer att medföra en hel del utmaningar för kommunerna.

Herr talman! Jag tycker att regeringen har gjort ett gott arbete i en svår situation och att anpassningsåtgärderna är befogade. Vi kan inte bygga vår budget och i slutändan hela vår välfärd på lånade pengar, som dessutom är lånade av kommande generationer.


Leena Rauhala (kd):

Arvoisa puhemies! Tänään esitelty valtiontalouden kehyspäätös on mielestäni oikeansuuntainen ja osoittaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Valtiontalouden kestävän kehityksen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että saamme käännettyä valtionvelan ja bruttokansantuotteen suhteen laskuun. Me Suomena emme saa joutua Kreikan ja muiden kriisimaiden tielle, jossa yhä paheneva valtionvelka suhteessa maiden talouteen on johtanut luottoluokituksen alenemiseen ja sitä kautta hurjasti nouseviin korkomenoihin ja rahoitusvaikeuksiin. Tämä tie on johtanut näissä ongelmamaissa siihen, että niiden julkista taloutta on jouduttu ja joudutaan yhä leikkaamaan isolla kädellä. Suomessa tarvitaan siis nyt vastuullista taloudenpitoa, jota hallitus nyt osoittaa.

Arvoisa puhemies! Me emme voi nähdä täydellä varmuudella tulevaisuuteen emmekä pysty ennustamaan sitä, millä vauhdilla niin Suomen kuin ympäröivän maailmankin talous tulee lähivuosina kasvamaan. Voi olla, että tässä kehyspäätöksessä on arvioitu liian optimistisesti tulevien vuosien talouskasvu. Jos niin on, pitää meidän löytää keinot, joilla pystymme pitämään valtiontalouden velkaantumiskehityksen aisoissa. Näen erittäin tärkeänä sen, että hallitus on löytänyt yhteisymmärryksen siitä, että on asetettu tavoitteeksi kääntää velkaantumissuhde laskuun tällä vaalikaudella. Tärkeää olisi myös löytää yhteisymmärrys siitä, että viimeistään seuraavalla vaalikaudella pystymme kokonaan pysäyttämään velkaantumisen ja pääsisimme tasapainoisen talousarvion aikaan.

Arvoisa puhemies! Pidemmällä aikavälillä meidän pitää varmistaa kestävällä pohjalla oleva väestörakenne ja huoltosuhde. Tämä tarkoittaa sitä, että on aika vahvistaa perheitä, joissa tulevaisuuden tekijät kasvavat. Me tarvitsemme riittäviä palveluita, tehokkaita palveluita, kaiken kaikkiaan hyvää perhepolitiikkaa. Meidän tulee myös panostaa niihin toimiin, jotka vaikuttavat lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Emme voi antaa suuren osan ikäluokista ajautua syrjäytymisen tielle ja yhteiskunnan ulkopuolelle, niin kuin nyt on tapahtunut. Nämä tietysti tulee hoitaa, että ne, jotka siellä ulkopuolella ovat, hoidetaan ja he pääsevät yhteiskuntaan takaisin ja saavat koulutusta ja elämän alkua. Meidän tulee huolehtia siitä, että jokaisessa kehysriihessä, jokaisessa talousarviossa huomioidaan perhenäkökulmat ja nuorten tukeminen, siis ettemme näihin vaikeuksiin, missä me nyt olemme, jää jatkuvasti. Hyvällä perhepolitiikalla taistelemme vastaan kestävyysvajetta. Tarvitsemme enemmän työntekijöitä ja palveluiden tuottajia, siis ihmisiä hoivaamaan toisia ihmisiä.

Arvoisa puhemies! Tässä kehyspäätöksessä perheiden ja nuorten tukeminen on mielestäni huomioitu. Kehyspäätöksen mukaan kuntien peruspalveluiden valtionosuuteen tehdään vuoden 2015 tasolla 125 miljoonan euron lisäys sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen. Vaikka kylläkin on niitä valtionosuuksien leikkauksia, on näitä myönteisiäkin asioita siellä kehyksen sisällä. Nämä määrärahat kohdennetaan juuri niihin toimiin, jotka tukevat perheitä sekä syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria, kuten perhehoidon, oppilashuollon, lapsiperheiden kotipalveluiden kehittämiseen. Nuorten yhteiskuntatakuu, joka tulee voimaan ensi vuoden alusta, on erittäin hyvä ja kannatettava hanke. Sen lisäksi kehyspäätökseen on sisällytetty ensi vuodelle 27 miljoonan ja vuosille 2014—2016 vuosittain 52 miljoonan euron lisärahoitus opetus- ja kulttuuriministeriölle, jolla pyritään tarjoamaan mahdollisuus ammatilliseen koulutukseen niille alle 30-vuotiaille nuorille, jotka ovat suorittaneet vain peruskoulun. Nämä toimet ovat todella odotettuja ja tarpeellisia. Tietenkin aika näyttää, kuinka riittäviä ne ovat. Niihin on sitten saatava lisää, jos niillä toimilla emme vielä saa riittävästi tukea näille.

Jos jotain haluan kritisoida, niin se on lapsilisien indeksijäädytys ja — samoin kuin täällä edustaja Sinnemäki puhui — yliopistoindeksin jäädytys. Näen, että näihin, erityisesti tähän yliopistoindeksin jäädytykseen, voisimme vielä tässä, kun kehyskeskustelua käymme valiokunnissa, puuttua. Tietenkin 40 miljoonan säästö tästä lapsilisien indeksijäädytyksestä on suuri, mutta pidän sitä tärkeänä, että kotihoidon tuen leikkausta ei tullut, ja silloin tietenkin, kun etsittiin vaihtoehtoja, jotakin tältäkin alueelta piti leikata.


Jyrki Yrttiaho (vr):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen johtama hallitus pui budjettikehysriihen ja paljasti peruslinjansa eli tasaverojen korotuksen ja budjettileikkausten linjan yhdeksän kuukauden odotusajan päätteeksi. Hallituksen kehitysriihestä lähetettiin laskut suurimmaksi osaksi pieni- ja keskituloisten ihmisten maksettavaksi. Kokoomus vie, ja koko kuuden puolueen kuoro kiittää saavutuksista. Joissakin puheenvuoroissa täällä hallituspolitiikan ylistys kohosi euforisiin sfääreihin. Arvonlisäveroa korotetaan, myös ruuan ja lääkkeiden arvonlisäverokantoja, 1 prosenttiyksiköllä. Se leikkaa kuluttajilta ja osin myös pienyrittäjiltä yhteensä noin 750 miljoonaa euroa. Tämä kohdistuu kaikkein raskaimmin pienituloisiin, joiden menoista ruuan ja muiden välttämättömyystarvikkeiden kulutus vie suuremman osan kuin isotuloisilla.

Arvonlisäveron, tasaveron, yleinen korottaminen on ollut koko vasemmistolle ja ay-liikkeille yksi veropolitiikan rajalinjoista suhteessa kokoomuslaiseen oikeistoon. Viime keväänä vasemmistoliiton hallitusneuvottelutaival katkesi juuri arvonlisäveron korotukseen, josta kokoomus ei ollut valmis luopumaan. Puolue jätti Säätytalon, ja tuossa yhteydessä kävelin Säätytalon portaat alas viimeisen kerran myös minä. Puheenjohtaja Arhinmäki totesi Ylen A-studion haastattelussa: vasemmistoliitto ei voi olla mukana hallituksessa, joka muuttaa verotusta tasaveron suuntaan. Yhtä tiukka oli SDP:n kanta. Näin vajaa vuosi sitten, mutta ei muistella menneitä.

Pieni- ja keskituloisiin iskee kovemmin myös kuntien valtionosuuksien leikkaaminen 520 miljoonalla eurolla. Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusindeksi jäädytetään kolmeksi vuodeksi. Lisäksi hallitus lupaa selvittää kuntien lakisääteisten palveluvelvoitteiden vähentämistä eli palveluiden karsimista ja heikentämistä. Lisäksi leikataan kymmeniä miljoonia yliopistoilta. Opetus- ja kulttuuritoimen leikkaukset ovat yhteensä 138 miljoonaa.

Puhemies! Kun otetaan huomioon jo viime vuonna hallitusohjelman yhteydessä päätetyt yhteensä yli 700 miljoonan leikkaukset kuntien valtionosuuksiin, leikkaa hallitus tällä eduskuntakaudella kuntien valtionosuuksia yhteensä noin 3,8 miljardia euroa. Tätä tietysti yritetään kaunistella, mutta tämä on kyllä kylmä fakta. Kuntatalouden kiristymisellä sitten perustellaan kehyspäätöksessä kuntien keskittämistä. Veroprosenttien taso ja korotuspaine jo hirvittää kymmenissä köyhtyvissä kunnissa. Lapsilisien indeksikorotukset jäädytetään, ne jätetään tekemättä kolmelta vuodelta, mikä leikkaa niitä yli 100 miljoonalla. Työttömyysturvan kestoa porrastetaan. Sille avataan nyt pää.

Aikoinaan sosiaalitupossa tälle keskustelulle ja EK:n vaatimuksille Sata-komiteassa pantiin piste ja puheenjohtaja Urpilainen totesi, että se ei käy. Silloin oli esillä keston leikkaaminen 100 päivällä. Nyt sitä esitetään toteutettavaksi nuorten ja toimenpiteistä kieltäytyvien osalta, jälkimmäisten osalta kaksinkertaisena 200 päivällä.

Puhemies! Eläkkeiden leikkaaminen aloitetaan nyt lopettamalla varhennettu vanhuuseläke, nostamalla osa-aikaeläkkeen ikärajaa 61 vuoteen ja nostamalla työttömyyseläkeputken ikärajaa yhdellä vuodella. Lisäksi on sovittu työmarkkinajärjestön johtajien kanssa, että viimeistään vuoden 2017 alkuun mennessä toteutetaan eläkemuutokset, joita koskevat jatkoneuvottelut merkitsevät muun muassa eläkeikärajan nostamista, varhaiseläkejärjestelmiä ja eläkkeen karttumista.

Hallitus on selvästi hyvästelemässä koko osa-aikaeläkejärjestelmää. Lopullinen kuolinisku luvataan vuoteen 2017. Mitä tarjotaan tilalle? Siihen hallituksella ei ole vastauksia. Hallituksen politiikka on oikeistolaista, uusliberalistista politiikkaa, sisäisen devalvaation politiikkaa. Se kurjistaa kulutuskysyntää ja pienituloisten asemaa, lisää työttömyyttä ja hyydyttää talouskasvua. Tätä politiikkaa vasenryhmä ei tue, eikä sitä tue myöskään eurooppalainen vasemmisto ja ammattiyhdistysliike.


Anni Sinnemäki (vihr):

Arvoisa puhemies! Jos ajatellaan, että meillä on ihminen, joka ansaitsee pieniä ansiotuloja, niin miten tämä kehyspäätös vaikuttaa hänen verotukseensa? No, hän joutuu maksamaan hieman enemmän arvonlisäveroa kuin aikaisemmin. Taitaa olla niin, että esimerkiksi kampaajalla käynnin hinta nousee noin 60 sentillä. Toisaalta tämän henkilön työtulojen verotus kevenee, koska työtulovähennystä tässä päätöksessä nostetaan. Ei tämä kehyspäätös kurjista pienituloisten asemaa verotuksessa, vaikka tähän päätökseen sisältyykin se arvonlisäveron korotus.

Minä en tietenkään ole vastuussa ollenkaan niistä lupauksista tai siitä, mitä vasemmistoliiton äänestäjille on annettu ymmärtää. Mutta tosiasia on se, että vaikka tässä päätöksessä nostetaan arvonlisäveroa, niin se ei heikennä pieniä ansiotuloja ansaitsevien asemaa eikä se heikennä päivärahan saajien asemaa, koska se korotus on kompensoitu heille. (Puhemies koputtaa)

Edustaja Yrttiaholle ehkä muistutuksena, että Yhdysvalloissa nimenomaan republikaanien oikeisto kiivaasti aina vastustaa liikevaihtoveroa eli arvonlisäveroa, koska se on niin hirvittävän tehokas tapa kerätä rahaa yhteiskunnan palveluihin.


Maria Tolppanen (ps):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen suunnattomasti edustaja Sinnemäen sanoja ja ajatuksia arvonlisäveron korottamisesta. Se, jos sanotaan, että arvonlisävero ei vie mitään pienituloisilta, on varsin pontiuspilatusmainen käsienpesu. Jos sanotaan, että se ei lisää tuloeroja, sekin on pontiuspilatusmaista. Se on sinänsä totta, että se ei lisää tuloeroja, koska arvonlisäverolla ei ole mitään tekemistä ihmisten tulojen kanssa. Arvonlisävero lisää ihmisten menoja. Prosentin meno on pieni meno keskituloiselle ja pieni meno kuusi tonnia kuukaudessa tienaavalle, mutta ihmiselle, joka elää 280 euron kuukausituloilla, se on iso meno. Vaikka se olisi päivässä vain 50 senttiä, se tekee vuodessa yli 180 euroa. Se on pienen perheen koko kuukauden leipä. Se on yhtä paljon, mitä opiskelijat saavat käteen, kun opiskelevat, kun he maksavat verot siitä ja muut. Se on iso raha, se on yksi kuukausi pois pienen ihmisen elämästä. Minä haluaisin, että myös edustaja Sinnemäki huomioisi tämän asian.

Arvoisat edustajat, nyt pelisääntöjen selventämiseksi seuraava tiedotus: Me kävimme juuri äsken pitkän debatin, ja ymmärrän, että kun puhemies vaihtuu, niin halutaan kokeilla hänen debattiherkkyyttään. Ilmoitan, että sitä herkkyyttä löytyy nyt kuuden vastauspuheenvuoron verran ja sen jälkeen siirrytään puhujalistaan.


Jyrki Yrttiaho (vr):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tolppanen vastasi tässä edustaja Sinnemäelle aivan oikein ja täsmällisesti, näin on. Mutta edustaja Sinnemäki ei ota huomioon sitä, että valtionosuuksien rajut leikkaukset siirtävät nimenomaan taloudellisen paineen kunnallisverotuksen kiristämiseen, ja kuntavero on kyllä selkeästi tasavero.


Kauko Tuupainen (ps):

Arvoisa puhemies! Edustaja Yrttiaho sanoi sen, minkä myös meinasin sanoa. Suomessa on esimerkiksi 1,4 miljoonaa eläkeläistä, 25 prosenttia meidän väestöstämme. He joutuvat maksamaan kunnissa, niin kuin Jyväskylässäkin käy, 0,5 prosenttia enemmän kunnallisveroa kiitos sen, että hallitus kevensi 631 miljoonaa euroa valtionosuuksia. Lisäksi täytyy muistaa, että tämä ryhmä, siis eläkeläiset, maksaa Jyväskylässä 5 prosenttia enemmän kunnallisveroa kuin työssä käyvät. Puhutaan niin sanotusta efektiivisestä veroprosentista. Eli kyllä hallituksen ratkaisut koskevat myöskin niitä, keillä todella tänä päivänä on kohtuullisen pienet tulot.


Anni Sinnemäki (vihr):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolppanen vastasi minun puheenvuorooni puhumalla jostain sellaisesta päätöksestä, josta minä en puhunut ja jota hallitus ei ole tehnyt. Totta kai arvonlisäveron korotus vaikuttaa siihen, mitä tuotteet maksavat, mutta tässä puhutaankin verotuksen kokonaisuudesta, siitä, mitä verotuksesta kaiken kaikkiaan on päätetty. Kun ihmisen palkkatulon verotus kevenee, hän saa enemmän rahaa, ja silloin kun arvonlisävero nousee, se raha kuluu siihen, mutta kokonaisuudessa pieniä palkkatuloja ansaitsevien asema ei tästä kehyspäätöksestä heikkene, ja siksi tämän myötä myöskään tuloerot eivät kasva. Se on tästä asiasta nyt yksinkertainen fakta.

Edustaja Yrttiaholle vielä, että hänen kritiikkinsä, joka kohdistuu tähän kuntien valtionosuuksien leikkaukseen, on mielestäni hyvin paikkansapitävää toisin kuin tämä arvonlisäverokritiikki.


Sirpa Paatero (sd):

Arvoisa puhemies! Kuntien valtionosuuden vähennys realistisesti on vähän yli 100 miljoonaa euroa, ja jaettuna kaikkien yli 300 kunnan kohdalle mielestäni se on näissä yhteisissä talkoissa aika kohtuullinen summa, vaikkakin se koskettaa tietenkin kuntia, joissa on paineita varmaankin nostaa sitten kiinteistöveroa tai normaalia kunnallisverotusta. Tässä Vattin tutkimuksessa sekä viime syksynä että nyt on kuitenkin ihan meistä riippumatta osoitettu tuloerojen kapeneminen, ja sekä perusvähennys että työtulovähennys auttavat niitä, joilla on pienimmät tulot. Tässä lisäyksessä, joka tehtiin viime syksynä, on jo taustalla se 100 euroa, jolloinka siinä kohtaa, että tässähän tulee muutama... (Maria Tolppanen: Se halutaan nyt ottaa näin pois!) — Ei, se ei todellakaan tule tässä otetuksi pois, vaan sillä jo turvattiin sitä, että pienituloisimpien asema on parantunut jo kerran ja nyt (Puhemies koputtaa) se paranee tässä hieman uudelleen.


Sanna Lauslahti (kok):

Arvoisa puheenjohtaja! Meinasin juuri tästä samasta asiasta nostaa esille, että verotus on kokonaisuus, ja vaikka arvonlisävero nouseekin, niin siellä on kuitenkin työtulo- ja perusvähennys, jota korotetaan, ja sitä kautta meillä myös pienituloiset pääsevät hyötymään siitä, niin etteivät joudu eräällä tavalla rahoittamaan sitä arvonlisäveronkin hintojennousupainetta. Kyllä tässä on hyvin vahvasti huomioitu ne pienituloiset, ja hallitus on myös jo aikaisemmissa päätöksissään tehnyt useita pienituloisten tuloa vahvistavia päätöksiä.


Pauli Kiuru (kok):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolppanen käytti puheenvuoron, jossa hän vertasi ja käytti esimerkkinä Pontius Pilatusta. Ihan tiedoksi: Pontius Pilatus ei kerännyt arvonlisäveroa. Rooman imperiumin kukoistus ja taloudellinen voima perustui hyvin pitkälle orjatalouteen. On semanttista hölynpölyä verrata Suomen vähätuloisia ja 2 000 vuotta sitten Rooman talouden orjataloutta keskenään. Pidän tätä suomalaisten pienituloisten ihmisten aliarvioimisena.

Nyt kun on siirrytty Rooman valtakunnan aikaan, niin ollaan hieman kaukana näistä valtiontalouden seuraavista kehyksistä, mutta vielä yksi vastauspuheenvuoro edustaja Tolppaselle ja sitten puhujalistaan.


Maria Tolppanen (ps):

Arvoisa puhemies! Saanen huomauttaa, että Suomessa teetetään muun muassa opiskelijoilla viisi kuukautta ilmaista työtä. Minä nimitän sitä orjatyöksi, myöskin tässä maassa ja tässä ajassa. Tämä arvonlisäveron korotus koskee myös heitä. Arvonlisäverokorotus ei tee tuloeroja lisää, mutta arvonlisäveron korotus vaikuttaa siihen, mitä sillä rahalla, mikä on kädessä, voidaan ostaa. Ja jos sitä rahaa on vuodessa esimerkiksi 180 euroa vähemmän kuin ilman tätä korotusta, niin se on yhden kuukauden ruoka kaksihenkiselle perheelle. Tässä maassa on 900 000 ihmistä, jotka elävät alle köyhyysrajan. Aukaiskaa silmänne, katsokaa! Meillä on 8 000 ihmistä, jotka elävät ilman kotia, joilla ei ole vakituista asuntoa. Heihin tämä vaikuttaa.


Merja Mäkisalo-Ropponen (sd):

Arvoisa puhemies! Toivottavasti puheenvuoroni ei ole liian euforinen edustaja Yrttiahon mielestä, mutta olen kyllä sitä mieltä, että valtiontalouden kehykset vuosille 2013—2016 sisältävät paljon myönteisiä ja tulevaisuudenuskoa lisääviä asioita, joskin myös joitakin kipeitä päätöksiä.

Positiivista on, että näiden päätösten avulla pysäytetään valtion velkaantuminen. Kehyksiin sisältyy paljon kasvua ja työllisyyttä tukevia elementtejä. Tämän lisäksi tuloeroja kavennetaan muun muassa korottamalla suurituloisten veroja ja kohdentamalla menosäästöjä sosiaalisesti oikeudenmukaisesti siten, etteivät taloudellisesti ja sosiaalisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevat joudu säästöjen maksumiehiksi. Sosiaaliturvaa ei leikata ja sen indeksikorotukset toteutetaan.

Kehysratkaisussa heikoimmassa asemassa olevien asemaa jopa parannetaan esimerkiksi poistamalla työmarkkinatuen tarveharkinta puolisoiden osalta. Tuntuu erittäin hienolta, että tämä vuosikymmeniä kestänyt epäkohta lopultakin korjataan.

Tehtyjen päätösten avulla saadaan pidennettyä työuria nostamatta eläkeikää. Se on fakta. Tämä edellyttää kuitenkin kolmen keskeisen asian toteutumista, jotka kaikki huomioidaan näissä kehyksissä.

Ensinnäkin pitää olla töitä ja mahdollisuus tehdä työtä myös osa-aikaisesti. Pienten lasten vanhempien työssä käymisen helpottamiseksi osittaisen hoitorahan parantaminen ja päivähoitomaksujen määräytyminen hoitoajan perusteella ovatkin tärkeitä uudistuksia. Osatyökykyisten työllistymisen helpottamiseksi on tulossa erillinen toimenpideohjelma.

Toiseksi, nykyisillä työmarkkinoilla tarvitaan ammattitaitoa ja koulutusta. Meillä on tällä hetkellä noin 110 000 vailla toisen asteen koulutusta olevaa nuorta, ja heistä 40 000 on kaiken aktiivitoiminnan ulkopuolella. Pelkän peruskoulun varassa olevan on vaikea löytää työtä nykyisiltä työmarkkinoilta. Yksi kaikkein tärkeimmistä kehyspäätöksen ratkaisuista on lisärahoituksen varaaminen yhteiskuntatakuun toteuttamiseen. Yhteiskuntatakuun turvin pidetään huolta, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työttömäksi joutumisesta.

Yhteiskuntatakuun toteuttaminen edellyttää myös etsivän työn lisäämistä niiden nuorten löytämiseksi, joilla ei ole voimia tai valmiuksia lähteä itse hakemaan apua. Kysymys ei suinkaan ole työn pakoilusta tai laiskuudesta, vaan taustalla on usein masennusta, mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä puutteellisia valmiuksia toimia yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla. Meillä on paljon nuoria, joiden vanhemmat syrjäytyivät viime laman aikana työelämästä, ja näillä nuorilla ei ole kotoa saatua mallia työssä käymisestä. Tilannetta ei kuitenkaan hoideta näitä perheitä ja nuoria syyllistämällä vaan heitä auttamalla.

Kolmas työurien pidentämisen keino on työikäisten ja työssä käyvien henkilöiden terveydestä huolehtiminen. Tällä hetkellä työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään keskimäärin 52-vuotiaana. Terveyden edistäminen, kuntouttava toiminta sekä työhyvinvoinnin ja työterveydenhuollon kehittäminen ovatkin tärkeitä toimenpiteitä, kun tavoitellaan työurien pidentämistä. Erityisesti huomion kohteena tulee olla mielenterveys- ja päihdeongelmien ehkäisy, hyvä hoito ja kuntoutus.

Arvoisa puhemies! Tämä kehyspäätös luo uskoa tulevaisuuteen. Nyt olemme oppineet menneisyyden virheistä. Näillä päätöksillä emme toista edellisen, 1990-luvun alun laman aikaisia virheitä. Silloin tehtyjä säästöpäätöksiä maksetaan yhä. Nyt toimintalinja on päinvastainen. Taloudellisesti vaikeina aikoina on pidettävä yhteiskunnan suojaverkot kunnossa, ettei kohtuuttomasti vaikeuteta heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa tai muussa haavoittuvassa asemassa olevien kansalaisten asemaa. Näin toimien myös taantumasta tai lamasta toipuminen on nopeampaa.


Kauko Tuupainen (ps):

Arvoisa puhemies! Ministerit ovat tämän salin istunnoissa ja muuallakin useaan otteeseen puhuneet vastuunkannosta. Toisaalta he ovat luvanneet yhtenä päivänä yhtä, toisena toista ja kolmantena päivänä unohtaneet, mitä ovat aiemmin luvanneet. Otanpa pari esimerkkiä.

Ennen vaaleja vasemmiston toverit lupailivat yli miljoonaa eläkeläistä koskevan niin sanotun taitetun indeksin poistamista. Samat nykyiset kansanedustajat antoivat ymmärtää, ettei arvonlisäveroa nosteta, mutta kuinkas kävikään? Taitettu indeksi tyrmättiin paitsi kokoomuksen myös muiden hallituspuolueiden edustajien toimesta jo hallitusneuvottelujen ensimetreillä ja arvonlisäveroa ollaan parhaillaan korottamassa. Mielestäni vastuunkanto tarkoittaa sitä, että ne mitä on luvattu vaalien alla kansalaisille, niistä lupauksista pidetään kiinni eli ei mennä siitä yli, mistä aita on matalin.

Vaalilupausten lunastaminen koskee mielestäni koko nelivuotiskautta. Kun tämän tiedostaa, jäävät turhat lupaukset tekemättä. Itse en luvannut vaalikentillä muuta kuin viedä asiat niille areenoille, joilla päätökset tehdään, koska asioiden läpimeno vaatii aina eduskunnan enemmistön tuen.

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi annan hallitukselle kiitokset siitä, että hallitus on pureutumassa Suomen valtion jatkuvaan velkaantumiseen, vaikka toimenpiteet eivät mielestäni ole riittävät. Tärkeintä olisi saada velkakierre pysäytetyksi jo ensi vuonna eikä vasta vuonna 2015.

Valtionvelka oli viime vuoden lopulla 79,7 miljardia euroa eli 14 745 euroa per jokainen suomalainen ja 44,5 prosenttia bruttokansantuotteestamme. Muistelen kaiholla niitä aikoja eli heinä—elokuuta 2008, jolloin valtionvelan määrä oli 48,5 miljardia eli 9 326 euroa per suomalainen. Velka on vajaassa neljässä vuodessa kasvanut lähes 40 prosenttia. En halua mainita sitä, minkä niminen "työväenpuolue" oli tuona aikana taloudellisen vallan kahvassa eli valtiovarainministeriön johdossa.

Arvonlisäveron nosto tuo valtion kassaan yli 700 miljoonaa euroa. Korotus vaikuttaa suhteellisesti eniten vähävaraiseen kansanosaan, koska alv on tasavero ja rasittaa yhtä paljon niin köyhää kuin rikastakin. Ainakin jokapäiväiset ruokaostokset ja lääkkeet olisi pitänyt jättää korotuksen ulkopuolelle.

Hallituksen monipuoliset ja räväkät veronkorotukset kohtelevat kansalaisia eri tavalla. Meidän perussuomalaisten mielestä verot tulee kantaa maksukyvyn mukaan.

Suomessa on tällä hetkellä 336 kuntaa, joista monet ovat riippuvaisia valtionosuuksista. Kun viime vuoden talousarviota käsiteltiin eduskunnassa, vaati demariryhmä budjettiin 300 miljoonaa euroa ja vasemmistoryhmä 731 miljoonaa euroa lisää, siis näihin valtionosuuksiin. Kuinka kävikään? Tämän vuoden budjetissa vähennettiin kunnille maksettavia valtionosuuksia 631 miljoonaa euroa. Tästä aiheutui, että useiden kuntien kunnallisvero nousi 0,5 prosenttiyksikköä. Näin kävi myös omassa kotikylässäni Jyväskylässä. Hallituksen kehyksiin kuuluu edelleenkin vähentää valtionosuuksia vuosittain satoja miljoonia.

Istuva hallitus panostaa miljoonia euroja hulttiomaiden sekä niitä rahoittaneiden Saksan ja Ranskan pankkien tukemiseen unohtaen omat kansalaisensa. Samanaikaisesti, kun Suomi riisuu omaa puolustustaan, kuten maamiinojen poisto, ja ulkoistaa toimintojaan, kuten omasta ruokahuollosta luopuminen, ostelee Kreikka panssareita Amerikan mantereelta.

Arvoisa puhemies! Totesin alussa, että on erittäin tärkeää saada valtionvelan kasvu loppumaan jo lähiaikoina eikä vasta vuoden 2015 jälkeisinä vuosina, ottaahan valtio tänä vuonna velkaa 23 miljardia euroa, josta vanhojen velkojen lyhennyksiin käytetään 16 miljardia euroa, joten nettovelan määrä on toistaiseksi 7,1 miljardia euroa eli 19 453 miljoonaa jokainen päivä. Tunnissa Suomi ottaa uutta velkaa 810 500 euroa. Onko se paljon vai vähän? Sen jätän edustajien harkintaan.

On valitettavaa, että veikkausvoittovaroista joudutaan rahoittamaan myös Helsingin Olympiastadionin peruskorjausta neljän muun edunsaajan eli tieteen, taiteen, liikuntatoimen ja nuorisotyön kärsiessä tästä ratkaisusta. Tämä tarkoittaa sitä, että monet kolmannen sektorin toimijat menettävät merkittävän osan veikkausvoittovaroista saamiaan tuloja, mikä taas vaikeuttaa heidän toimintaansa. (Ilkka Kanerva: Ei se mene niin!)

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti. Hallitus aikoo jälleen korottaa kiinteistöverojen alarajoja, hyvä niin, mutta samalla olisi syytä pohtia kiinteistöverotuottojen jakaantumista kuntien välillä. Viimeisimmässä laskentakaavan muutoksessa, jossa veron tuotto poistettiin valtionosuuksien tasausjärjestelmästä, enemmistö eli lähes 75 prosenttia kunnista kärsii tästä uudistuksesta. Mielestäni ei ole oikeudenmukaista, että suuret kaupungit hyötyvät muutoksista ja pienet kunnat, joissa ei ole voimalaitoksia tai suurta kesämökkien määrää, kärsivät.

Edustaja Tuupainen, nyt ollaan minuutti lisäajalla!

Olisiko syytä kehittää kuntien tasausjärjestelmää? Loppuiko aika?

Loppui, loppui.

Sitten pannaan puhe poikki. Kiitoksia, arvoisa puhemies.


Esko Kiviranta (kesk):

Arvoisa puhemies! Eurovastuut ovat ennen pitkää käymässä kalliiksi. Euron tukipaketeille, vakausmekanismeille ja hätäkassoille ei loppua häämötä. Odotettua talouskasvua ei näistä ole syntynyt, vaan kaikki on valunut vuotavan systeemin korjaamiseen. Joudumme koko ajan järjestämään rahoitusta eteläisille eurovaltioille, joiden käyttäytymisen en usko muuttuvan. Budjettialijäämän rajoituksetkaan eivät näiden valtioiden tapauksessa käytännössä toimi, koska alijäämärajoituksen ylittymisestä seuraavat sanktiotkin ovat rahoitettavissa lainalla, jota muut eurovaltiot, muun muassa Suomi, ovat takaamassa. Ylivelkaantuneet maat eivät näytä saavan talouttaan kuntoon. Aivan viime aikoina taloustilanteesta on luonut väärää kuvaa EKP:n ennätyshalpa rahoitus ja Yhdysvaltain hyvin lievästi orastava tilanteen parantuminen, mutta euroalueen talouden ongelmatekijät ovat muuttumattomat. Meillä hallitus on nyt tehnyt kaksi menoleikkaus- ja veronkiristyskierrosta, niitä tulee lisää.

Kansantaloutemme toipui vuonna 2008 alkaneesta syvästä taantumasta verrattain nopeasti, mutta Euroopan velkakriisin ja kansainvälisen talouden epävarmuuden vuoksi näköpiirissä ei ole palautumista kriisiä edeltäneelle kasvu-uralle. Suomen pienoista talouskasvua pitää tällä hetkellä yllä ainoastaan yksityinen kulutus, sillä vientimme ei vedä. Vientimme kilpailukyky ei ole kohdallaan. Nyt olisi elvytyksen aika, mutta hallitus joutuu nujertamaan vähäisenkin talouskasvun omilla päätöksillään. Velkaantumisvara on säästettävä vielä pahempaan kehitykseen, eurovastuutkin uhkaavat laueta jossain vaiheessa.

Selvää on, että hallituksen leikkaus- ja veropäätökset syövät suomalaisten ostovoimaa. Hallituksen päätökset nostaa arvonlisäveroprosenttia 1 prosenttiyksiköllä sekä jäädyttää ansiotuloverotuksen indeksitarkistukset vuosina 2013 ja 2014 heikentävät yksityistä kulutusta. Ansiotulojen verotus kiristyy kunnallisveroprosenttien nousun kautta myös. Yksityisen kulutuksen määrän kasvu jää ensi vuonna vaatimattomaan 1 prosenttiin.

Huolestuttavaa on, että vientimme on edelleen lähes viidenneksen vuoden 2008 ennätystasojen alapuolella. Vientikysyntämme heikosta tilasta kertoo, että vaihtotase kääntyi viime vuonna alijäämäiseksi ensimmäistä kertaa sitten 90-luvun lamavuosien. Vientikaupan kuten muunkin kaupankäynnin toimintaedellytyksiä nakertavat energia- ja polttoaineverojen korotukset. Hallituksen tulisi suunnata tarmonsa talouskasvua ja työllisyyttä lisääviin toimiin eikä esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan parantamiseen. Viime mainittu näyttää olevan pysyvästi hallituksen työlistalla.

Kehyspäätöksen ainoaksi kasvua tukevaksi toimeksi jäävät oikeastaan vain teollisuuden investointien korotetut poistot ja t&k-verokannustin. Uudet työpaikat syntyvät pääosin pk-yrityksissä, joten kasvukannustimet tulisi suunnata pienille ja keskisuurille yrityksille. Suomalaisen pk-yrittäjyyden elinvoiman säilyttämiseksi tässä epävarmassa taloudellisessa tilanteessa hallitukselta olisi odottanut toimia yritysten sukupolvenvaihdoksen helpottamiseksi. Hallitus ei kuitenkaan halua helpottaa yritysten sukupolvenvaihdoksia, vaan vaikeuttaa niitä kiristämällä perintö- ja lahjaverotusta.

Eniten hallituksen kehyspäätösratkaisut rankaisevat kuntia. Jo nyt heikoissa kantimissa olevalle kuntataloudelle valtio langettaa hallituskaudella 2012—2015 kaiken kaikkiaan 3,4 miljardin leikkaukset valtionosuuksiin. Näin kovat leikkaukset ilman muuta aiheuttavat kunnallisverotuksen kiristymisen ja kuntapalvelujen laadun ja saatavuuden heikkenemisen. Käyttääkö hallitus valtionosuusleikkauksia taloudellisina pakotteina, jotta hallitukselle ja erityisesti kokoomukselle pakkomielteeksi muodostunut kuntauudistus saataisiin viedyksi läpi?

Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja vähennetään reilut 2 000 vuonna 2013. Koulutuspaikkaleikkaukset heikentävät koulutuksen alueellista saatavuutta ja pahimmassa tapauksessa lisäävät nuorten syrjäytymisriskiä, jos opiskelupaikka jää saamatta. Ammattikorkeakoulujen aloituspaikat tulisi kohdentaa alueellisesti siten, että ne vastaisivat mahdollisimman hyvin nuorisoikäluokan kokoa ja koulutustarvetta. Koulutuspaikkoja karsimalla syrjäytymisvaarassa olevien nuorten joukko kasvaa.


Ilkka Kanerva (kok):

Arvoisa puhemies! Vähän kallella kypärin ja surusilmin seurasin ja kuuntelin edustaja Kivirannan vaeltelua murheenlaaksossa täällä Suomenniemellä, kuinka huonosti meillä asiat kerta kaikkiaan ovat. Mutta kyllä minä mielelläni edustaja Kivirannalta kuulisin selkeän vastauksen siihen, oliko tämä tulkittavissa niin, että hän irtisanoutui selvästi keskustapuolueen julkisesti julistamasta linjasta, että nämä sopeutustoimet on toteutettava arvonlisäveroprosenttia nostamalla, koska hänen puheenvuoronsa sisältö tarkoitti sitä, että se oli onneton toimenpide, päinvastoin kuin mitä hänen edustamansa puolue on täällä useissa eri yhteyksissä julistanut.

Edustaja Kiviranta, myöskin aivan lyhyesti vastaus.


Esko Kiviranta (kesk):

Arvoisa puhemies! Toteaisin edustaja Kanervalle, että halusin vain yleisesti kuvata sitä surullista suuntaa, mihin olemme menossa. Minusta kritiikkini pääpaino oli tässä europolitiikassa. (Ilkka Kanerva: Vastaus kysymykseen!) Olen aika skeptinen tämän nykypolitiikan jatkamiseen. Minusta näitten rahoituspakettien on aika loppua.

No niin, nyt tämä varsinaissuomalainen dialogi päättyy ja siirrytään puhujalistaan.


Pauli Kiuru (kok):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus osoitti kehysriihessä, että se pystyy tekemään päätöksiä. Päätösten tekeminen ei ole koskaan helppoa, kun jaossa on säästöjä ja veronkorotuksia.

Suomalaiset ovat valmiita koviinkin ratkaisuihin. Päätösten on kuitenkin oltava perusteltuja, reiluja ja yleisen edun mukaisia. Jokainen suomalainen ymmärtää, ettei velaksi voi elää loputtomasti. Arvostelua toki esitetään, kun lompakolla käydään. Sisimmässämme kuitenkin tiedämme, että päättämättömyys ja velkaantuminen eivät ole todellisia vaihtoehtoja.

Kehyspäätös vahvistaa luottamusta Suomen taloudenhoitoon. Vain neljällä euromaalla on paras mahdollinen kolmen A:n luokitus. Jos olisimme vaarantaneet päättämättömyydellä luottoluokitustasomme, niin pelkästään korkomenojen lisäys olisi ollut noin 300—500 miljoonaa euroa vuodessa. Hallitusta voi kiittää hyvästä työstä.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaan tavoitteenamme on, että Suomi on Euroopan turvallisin maa. Tavoite on hyvä ja kannatettava. Suomalaiset arvostavat turvallisuutta. Sisäinen turvallisuus ja korruption puuttuminen ovat tärkeitä kansallisia kilpailutekijöitä. Niillä on merkitystä yritysten sijoittumisen, matkailun ja talouden kannalta.

Rikosten määrä on Suomessa kääntynyt kasvuun. Viime vuonna omaisuusrikoksia tehtiin 4,9 prosenttia edellisvuotta enemmän, väkivaltarikoksia peräti 20 prosenttia enemmän. Rikosten selvitysasteet heikkenivät viime vuonna noin 2 prosenttia vuoteen 2010 verrattuna. Poliisien määrän vähentäminen olisi ollut kestämätöntä sekä kansalaisten turvallisuuden että oikeustajun näkökulmasta. Pahimmissa skenaarioissa puhuttiin jopa 900 poliisin vähentämistarpeesta ja kymmenien miljoonien säästövelvoitteesta.

Kehysriihessä hallitus osoitti poliisin määrärahoihin tasokorotuksen. Vuosina 2013—2016 lisäys on 12—30 miljoonaa euroa per vuosi. Tällä varmistetaan poliisien määrän säilyminen nykyisellään. Samalla varmistetaan, että vastavalmistuneiden poliisien työllisyys turvataan.

Poliisihallinto joutuu lisärahasta huolimatta osallistumaan yhteisiin talouden tervehdyttämistalkoisiin. Hallinnon sisältä on löydyttävä merkittäviä säästöjä. Pidän tätä oikeutettuna vaatimuksena. Pääasia on, että hallitusohjelman kirjaus poliisien määrän vakiinnuttamisesta toteutuu ja suomalaiset voivat luottaa sisäiseen turvallisuuteen.

Arvoisa puhemies! Kehysriihi onnistui kiitettävästi tasapainottamaan ristiriitaisia toiveita ja tavoitteita. Halukkuutta sopimiseen ja kompromisseihin löytyi. Syntynyt ratkaisu on perusteltu, reilu ja yleisen edun mukainen. Haastavasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta kehysriihi toi eväitä uuden kasvun, työllistämisen ja yrittäjyyden tukemiseen. Yritykset, joilla on toimiva idea ja kasvuhalukkuutta, ovat Suomelle ensiarvoisen tärkeitä. Tämä on huomioitu kehyspäätöksessä. Hyvinvointi syntyy työnteolla ja yrittämisellä.

Edustaja Tolppaselle vielä, vaikka hän ei täällä olekaan: tästä kehyspäätöksestä Pontius Pilatuskin olisi ollut ylpeä 2 000 vuotta sitten.


Jukka Kärnä (sd):

Arvoisa puhemies! Pitäydyn omassa puheenvuorossani tähän kehysratkaisun yhteydessä neuvoteltuun työurien pidentämiseen, johon työmarkkinaosapuolet myöskin ovat sitoutuneet.

Ensin haluan todeta sen, että suomalainen kolmikanta näytti jälleen voimansa, ja se on upea asia, sillä 5,3-miljoonainen kansa ei pärjää muulla kuin yhdessä sopimalla. Keskinäinen riitely ei johda yhtään mihinkään. Minä uskon, että näillä sovituilla asioilla ne työurat jatkuvat ilman eläkeiän nostoa sen yhden vuoden ainakin, ja sehän on 2 miljardia rahaa kaiken kaikkiaan, joka pienentää merkittävästi valtion kestävyysvajetta. Erinomainen asia. Se vain vaatii hellittämätöntä työtä ja toimintaa, että ne kaikki sitten saadaan aikaiseksi.

Nuorten yhteiskuntatakuusta. 110 000 20—29-vuotiasta, joilla ei ole edes toisen asteen tutkintoa: sinne merkittäviä lisäpanostuksia niiden 60 miljoonan lisäksi, eli 2013 27 miljoonaa ja 2014—2016 52 miljoonaa yhteensä. Se on erinomainen asia. Meillä ei ole varaa menettää yhtään nuorta. Jos henkilö saa edes toisen asteen koulutuksen, niin miehillä työurat pitenevät 6 vuotta ja naisilla sama luku on 9 vuotta. Siksipä sinne peruskoulun ysiluokan jälkeen tarvitaan toimia, että nämä nuoret eivät tipu mihinkään mustaan aukkoon.

Oma SAK-aluejohtajataustani antaa tähän perspektiiviä. Kävin sen pikkuisen vajaan 6 vuoden aikana paljon oppilaitoksissa puhumassa ryhmille, joissa oli 18—20-vuotiaita henkilöitä, jotka olivat sen ysiluokan jälkeen tippuneet sinne mustaan aukkoon. He olivat opiskelemassa sitä, että voivat lähteä opiskelemaan. Siinä iässä se on erinomaisen kallista touhua, ja sen lisäksi pahinta on tietenkin ne inhimilliset kärsimykset. Siitä joukosta, jotka tähän joutuvat, ei kovin moni valitettavasti pois pääse eikä jaksa enää nousta. Siksi sen ysiluokan jälkeiseen nivelvaiheeseen pitää voida ja pitää pystyä panostamaan, ettei yksikään nuori tippuisi yhteiskunnan rattailta. Tänä päivänä olemme kuulleet salissa muun muassa, että viisi nuorta päivässä syrjäytyy, ja se on aivan liikaa.

Arvoisa puhemies! Sitten muutama sana työurien jatkamisesta sieltä keskeltä. Työmarkkinajärjestöjen kesken sovituissa asioissa on paljon työterveyshuoltoa ja sen laatua ja saavutettavuutta edistäviä toimia. Erityisesti tämä saavutettavuus koskee pieniä työpaikkoja. Eli kaiken kaikkiaan työuria jatketaan parhaiten siten, että ne työpaikat saadaan kuntoon, että ihmiset siellä jaksavat. Sen lisäksi tietenkin tarvitaan, paitsi että nuoria estetään syrjäytymästä ja ne työurat jatkuvat sieltä keskeltä sen jaksamisen kautta, myöskin sitten iäkkäämmille henkilöille näitä ikäohjelmia. Niitä on esimerkkejä vaikka minkä verran Suomesta, ja sitä asiaa pitää kannustaa.

Tämä eläkkeellesiirtymisikäkeskustelu on ollut vähän kummallista. Vuoden 2005 uudistuksessa tämä tuli joustavaksi ikävuosien 63 ja 68 välillä. 2005 eläköitymisikä oli 58,1 vuotta, ja tällä hetkellä se on 60,4 vuotta, eli tämä järjestelmä on näyttänyt toimivuutensa. Ja kun se tavoite vuonna 2025 on se 62,4, niin minä uskon, että siinä tavoitteessa sitten myöskin pysytään. Nyt vain pitää jatkaa: jatkaa ja saada ne työpaikat kuntoon. Ja tämän kaiken toiminnan pitää tapahtua siellä työpaikoilla. Kyllä minä kannustan sekä työnantajajärjestöjä että palkansaajajärjestöjä tekemään kaikkensa, että meidän ihmiset voivat paremmin siellä työpaikoilla ja näin ollen sitä jaksamista sillä työuralla myöskin tulee.


Tapani Tölli (kesk):

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen kehyksen ympärillä käydyssä keskustelussa on kiinnittänyt huomiota kiistely numeroista: että ovatko numerot oikein ja missä tilanteessa. Minusta se on aika mielenkiintoista ja toisaalta huolestuttavaa. Kun on talouden perusteista kysymys ja siitä tehtävistä johtopäätöksistä, peruslaskelmat täytyy olla kiistattomat. Siitä täytyy olla yksimielisyys, mitä ne tarkoittavat. Johtopäätöksistä aina voidaan kiistellä. Samoiten niiden vaikuttavuus pitää arvioida.

Mielestäni näissä asioissa voitaisiin ottaa oppia työmarkkinajärjestöiltä. Vuosikymmeniä kestänyt perinne on se, että työmarkkinaneuvottelujen pohja-aineistosta, palkkakehityksestä ja niistä laskelmista, järjestöt, niin sanotut vastapuolet, ovat yksimielisiä. Pohjalaskelmat on tehty, ja ne ovat luotettavat. Sitten se on toinen asia, mitä johtopäätöksiä niistä tehdään ja mitä neuvotellaan ja mihin tavoitellaan, mutta näissä asioissa pitäisi olla yksimielisiä.

Nyt tässä kehyskeskustelussa tämä on huolestuttavaa, ja on kysymys meidän yhteiskunnan kannalta perustavaa laatua olevista asioista. Tämä osoittaa myös sen, että tässä talouspolitiikassa, tässä kokonaisuudessa, on tietynlainen johtamisen ongelma ja koordinaatio-ongelma. Tämä on niin vakava asia, että tähän on syytä puuttua hallituksen sisällä.

Arvoisa puhemies! Toinen asia kiinnittää tässä kehyksessä huomiota, ja se on kasvun edellytykset. Kansantaloutemme tarvitsee lisää työtunteja. Niistä yksi osa on työurien pidentäminen, mutta työtunteja eli työuraa voidaan pidentää myös monilla muilla tavoilla kuin pelkästään keskustelulla eläkeiän nostamisesta. Tässä tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja ja niiden esille tuomista.

Arvoisa puhemies! Puutun vielä siihen asiaan, minkä tuossa debattikeskustelussa otin esille, ja se on oikeudenmukaisuus. Useampi ministeri kiinnitti tähän asiaan huomiota, puhui, että ratkaisut ja kehys tähtäävät oikeudenmukaisuuteen. Yksi voimakkaasti kansalaisia epäarvoistava tekijä on kuntien rahoitukseen kohdistuvat toimet. Kaikki ymmärtävät sen, että säästöt ovat välttämättömiä. Me joudumme tulemaan vähemmällä toimeen tulevaisuudessa ja saamaan vähemmillä resursseilla enemmän aikaan, mutta ydinkysymys on se, millä tavalla nyt kehyksessä leikkaukset kohdennetaan ja miten ne toimenpiteet vaikuttavat kansalaisiin.

Nyt muutetaan kuntien välisiä suhteita sillä tavalla, että kuntien käytettävissä olevat resurssit ovat hyvin erilaisia. Tämä on kolmas kerta hallituksen lyhyen toiminnan aikana, kun päätökset tehdään samansuuntaisesti. Kuntien väliset suhteet muuttuvat. Merkittävä tekijä oli se, kun kiinteistövero poistettiin verotulon tasauksesta: sen vaikutus on suuri. Mutta nyt kun valtionosuuden merkitys ohenee suhteessa verotuloihin — valtio luopuu osasta verotulojaan yhteisöveron jako-osuuden suhteen, mutta valtionosuuksia leikataan, ja valtionosuuksissa otetaan huomioon olosuhde- ja palvelutarpeet, ja tämä lähtee perustuslaista johdetusta rahoitusperiaatteesta — tämä vaikuttaa kansalaisten eriarvoistumiseen. Tämä on vakava asia tässä, ja tähän pitäisi hallituksen kiinnittää huomiota. Nyt monessa kunnassa joudutaan verotusta kiristämään huomattavasti. Korotuspaine on monessa kunnassa 3 prosenttiyksikön luokkaa, ja monissa kunnissa on sitten kasvukeskuksissa huomattavasti pienempi. Tämä vaikuttaa kansalaisten elämään. Tämä on syytä ottaa huomioon ja tästä keskustella, kun puhutaan verotuksen kiristymisestä. Joillakin se kiristyy todella paljon.


Hanna Tainio (sd):

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraattien kaksi keskeistä perusarvoa ovat työ ja oikeudenmukaisuus. Ne kumpikin sisältyvät vahvasti nyt käsittelyssä oleviin valtiontalouden kehyspäätöksiin vuosille 2013—2016.

Kuten tiedämme, meillä ovat tällä hetkellä suuret haasteet väestön ikääntymisestä, heikkenevästä huoltosuhteesta ja alhaisesta työllisyysasteesta johtuen. Väestön ikääntyminen on yksi nopeimpia Euroopassa. Suuret ikäluokat lähestyvät 70 ikävuotta, jolloin palvelutarve nousee merkittävästi. Vastaavasti työelämästä poistuu enemmän väkeä, kuin sinne tulee uusia työntekijöitä. Seuraavan kymmenen vuoden aikana eläköityy kolmannes julkisen sektorin työntekijöistä ja puolet hoiva- ja hoitohenkilöstöstä. Tarvitsemme kipeästi nuoria ja maahanmuuttajia kouluttautumaan tälle alalle.

Sekä kuntarakenteeseen että työelämään on tehtävä rakenteellisia muutoksia. Nykyisellä pirstoutuneella kuntarakenteella ei tulevaisuuden palveluhaasteisiin vastata. Kuntauudistus onkin yksi tämän hallituksen tärkeimmistä tavoitteista. Vain taloudellisesti vahvat ja riittävän väestöpohjan omaavat kunnat pystyvät järjestämään asukkailleen hyvän elämän palvelut. Jotta kansakuntana selviämme ja pystymme takaamaan hyvinvointivaltion myös tulevaisuudessa, pitää meidän tehdä työtä. Se onnistuu vain, jos pystymme luomaan uusia työpaikkoja, kouluttamaan osaavaa henkilöstöä ja pidentämään työuria.

Näissä talkoissa nuoret ovat avainasemassa. Hallituksen nuorisotakuu on kuntauudistuksen ohella toinen tämän hallituskauden merkittävimpiä uudistuksia. Tällä hetkellä meillä on 110 000 alle 30-vuotiasta nuorta ilman toisen asteen koulutusta ja 40 000 alle 30-vuotiasta, jotka eivät ole edes rekisteröityneet työnhakijoiksi, eli käytännössä he ovat kadoksissa. Yhden syrjäytyneen nuoren hinta on 1,2 miljoonaa euroa vuodessa, joten yhteiskunnalliset menetykset ovat valtavia — puhumattakaan inhimillisistä seuraamuksista.

Nyt tavoitteena on saada kaikki nuoret opiskelemaan, harjoittelemaan tai työelämään. Haaste on melkoinen, mutta siihen meidän on vastattava. Eväät alkavat vähitellen olla kasassa myös rahoituksen osalta. Hallitus on valmis vuositasolla satsaamaan merkittäviä summia tähän työhön, ja se ei tule hetkeäkään liian aikaisin. Viimeisimmän oikeuspoliittisen tutkimuksen mukaan nuorten koulutustausta ja ennen kaikkea koulutuksen puute vaikuttavat merkittävästi jopa omaisuus- ja väkivaltarikollisuuteen, joten nuorten yhteiskuntatakuun ulottuvuudet ovat todella monenlaiset. Myös maahanmuuttajien työllistymistä pitää tukea lisäpanostuksin. On kohtuutonta, että kielikoulutukseen pääsyä voi joutua odottamaan jopa puoli vuotta, kun tiedämme suomen kielen osaamisen olevan usein työllistymisen ehto.

Työuria on pidennettävä alusta, keskeltä ja lopusta. Tämä on kokonaisuus, joka on hoidettava. Suurin haaste on pidentää niitä keskeltä. Viime aikoina monista työelämän ongelmista on noussut esiin kiusaaminen. Se on merkittävä ongelma, ja siihen puuttuminen on yllättävän vaikeaa. Kiusaaminen vaikuttaa osaltaan työssäjaksamiseen, se aiheuttaa psyykkistä oireilua ja lopulta jopa ennenaikaista eläköitymistä. Työpaikan työterveyshuolto on avainasemassa. Sen vaikuttavuutta pitää lisätä, sen osaamista kehittää ja yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa lisätä. On hienoa, että myös työmarkkinajärjestöt löysivät yhteisen näkemyksen työurien pidentämiseen. Tällä pystymme pidentämään työuria ainakin reilulla vuodella nostamatta vanhuuseläkeiän alarajaa.

Työmarkkinatuen tarveharkinnan poiston jälkeen puolison tulot eivät enää vaikuta työmarkkinatuen määrään. Muutos kannustaa molempia puolisoita osallistumaan työmarkkinoille sekä parantaa perheiden toimeentuloa. Tämä päätös on merkittävä myös sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta.

Oikeudenmukaisuutta on myös se, että kaikki osallistuvat talkoisiin hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi omien mahdollisuuksiensa mukaan. Niin sanottu solidaarisuusveropaketti eli suurten tulojen, suurten eläkkeiden ja omaisuuksien kiristyvä verotus on helposti kaikkien hyväksyttävissä oleva asia. Alvin nosto yhdellä prosenttiyksiköllä koskee jokaista, ja siksi onkin erittäin hyvä, että sosiaaliturvan varassa elävien ihmisten ostovoima turvataan tekemällä aikaistettu indeksikorotus alvin nostovuonna.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattina voi olla hyvin tyytyväinen nyt käsiteltävinä oleviin kehyksiin. Vaikka niukkuutta joudutaan jakamaan, on menoleikkaukset samoin kuin veronkorotuksetkin kohdistettu mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Tärkeää on myös, ettei sosiaaliturvaa leikata. Esitys tukee myös työllisyyttä, pidentää työuria ja kannustaa työllistämään.

Voidaan siis todeta, että työ ja oikeudenmukaisuus kulkevat punaisena lankana läpi koko tämän esityksen. Sen voi tyydytyksellä hyväksyä.


Anne Louhelainen (ps):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto antoi vuosille 2013—2016 uudet kehysehdotukset, joita tänään käsitellään. Niissä todetaan, että Suomen kansantalous kohtaa tulevina vuosina merkittäviä haasteita. Tosi on, totesi Jaska jo vuonna 1984.

Nykyhallitus on EU-huumassaan jakanut Eurooppaan rahaa — rahaa, jota ei valtion kassassa ole ollut. Rahaa on lainattu tulevilta sukupolvilta, hallituskin sen myöntää. Perussuomalaiset ovat pontevasti yrittäneet sulkea rahojen valumisen Euroopan taitamattomasti taloutta hoitaneille maille. Kehysehdotuksen mukaan talouden näkymät synkkenevät, siinä ehdotus on aivan oikeassa. Ainakin pienituloisten talouden näkymät synkkenevät edelleen.

Köyhyys on lisääntynyt myös Suomessa. Valtiovarainministeriön mukaan köyhyys- ja syrjäytymisriskin alla elää noin 900 000 ihmistä. Jotta Suomi täyttäisi EU-säädökset, pitäisi tuosta luvusta vähentää 150 henkilöä. Luonnollinen poistuma saattaa korjata noita tilastolukuja, jos köyhien asemaa edelleen kurjistetaan muun muassa lisäämällä tasaveroa, kuten arvonlisäveroa. Tasavero kiristää erityisesti pienituloisten jokapäiväisestä elämästä selviämistä. Lääkekulut ovat kohta ainoita kuluja, joista esimerkiksi eläkeläiset voivat enää tinkiä. Niin pieni- kuin hyvätuloistenkin on pakko tehdä välttämättömiä hankintoja. Erona on se, että hyvätuloinen ostaa, mitä mieli tekee, pienituloinen tutkii lompakon pohjan ja ostaa sitä, mihin rahat riittävät.

Arvonlisäveron nosto iskee joka sektorilla, eniten pienituloisiin, ja taloudelliset huolet tuovat muassaan paljon myös muita murheita, jotka taas tuovat sosiaali- ja terveyspuolelle lisää lisäkuluja välillisesti. Tämä on otettava huomioon. Lapsilisien indeksikorotusten jäädyttäminen kruunaa lapsiperheiden arjen synkkyyden. Se voitaisiin välttää vaikkapa pienentämällä puoluetukia samalla summalla. Se olisi oikeaa vastuunkantoa.

Arvoisa puhemies! Jos tämän hallituksen arvomaailmaa mitataan euroissa, se arvomaailma on helppo löytää. Se on ripoteltu ympäri maailmaa. Hallitus pitää kiinni kehysehdotuksessaan muun muassa tavoitteistaan varmistaa, että kehitysyhteistyön määrärahoissa Suomi saavuttaa 0,7 prosentin osuuden bruttokansantuotteesta vuoteen 2015 mennessä. Suomen julkinen kehitysyhteistyö on vuonna 2012 eli tänä vuonna yhteensä 1 124 miljoonaa euroa. Jälleen pidetään kiinni siitä, että sitoumukset muille maille saavutetaan. Esimerkki hallituksen arvoista: ensin muut ja sitten vasta oman maan kansalaiset.

Kukaan ei toki kiistä sitä, etteikö kehitysapu olisi erittäin tärkeä avustusmuoto. Valitettavasti byrokratian pyörittäminen vie tuista osan, suurimman osan, ja vain murto-osa päätyy apua tarvitseville. Byrokratian lisäksi kehitysmaiden oma eliitti käyttää häikäilemättömästi köyhän väestön auttamiseksi tarkoitetut varat. Perillemenoa pitäisi koordinoida ja varmistaa, ja varojen käyttöä pitäisi mitata myös muutoin kuin euromäärillä, vaikkapa erilaisilla mittareilla, joilla voitaisiin valvoa tuen vaikuttavuutta, tehokkuutta ja annetun avun saavutettavuutta niiden ihmisten kesken, joille apu on tarkoitettu.

Kehitysyhteistyön määrärahojen tason säilyttämispäätöksenkin hallitus kruunaa esittämällä, että Raha-automaattiyhdistyksen tuotostaan jakamia avustusrahoja kotimaan järjestöille ja yhdistyksille siirretään kymmeniä miljoonia euroja suoraan valtion kassaan. Samaan aikaan kehityspolitiikkaa ja yhteistyötä koskeva kertomus viime vuodelta toteaa, että ulkoministeriö tukee miltei 300 järjestön kehitysyhteistyöhanketta myös maissa, joissa ei ole edes Suomen edustustoa. Viime vuonna tuo tuki oli yhteensä yli 90 miljoonaa euroa. Miksi hallitus tukee muualla maailmassa järjestöjen, joiden rahojenkäyttöä on lähes mahdoton valvoa, toimintaa? Jälleen muu maailma ensin ja sitten vasta oma maa.

Arvoisa puhemies! Hallitus on jo ottanut perussuomalaisten aiemmin esittelemästä vaihtoehtobudjetista useita hyviä ideoita nyt käsittelyssä oleviin valtiontalouden kehysraameihin, kiitos siitä. Kuulimme täällä tänään Intian maaseudun kehittämisestä vastaavan ministerin Jairam Ramesh’n puheenvuoron. Suora lainaus hänen puheestaan: "Me tarvitsemme aitoa keskustelua, ymmärrystä ja yhteistyötä". Hieno ajatus.

Suomessakin hallituksen ja opposition yhteisiä tavoitteita pitäisivät olla suomalaisten hyvinvointi Suomessa ja aito ja avoin keskustelu — ei pelkkää epäilyä ja syyttelyä, kuten monissa puheenvuoroissa on tänään kuultu. Perussuomalaiset tulevat esittämään uusia ja toimivia ehdotuksia kehysehdotuksen valiokuntatyöskentelyssä. Toivon eduskunnan valiokuntatyöhön aitoa yhteistyökykyä ja halua myös hallituksen taholta.


Kaj Turunen (ps):

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehykset vuosille 2013—2016 ovat kovaa luettavaa Suomen kansalaisille. Talouden kehyksistä puuttuu sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ja ne lisäävät tasaverokehitystä. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät — niin se on ollut aiemmin, ja hallituksen, erityisesti kokoomuksen, toimesta sama meno jatkuu.

Ryhmäpuheenvuorossaan perussuomalaiset toivat ryhdikkäästi esille oikeudenmukaisemman, inhimillisemmän ja vastuullisen vaihtoehdon hallituksen kehyksille. Täällä monessa puheenvuorossa on jo ruodittu niitä tavallisiin kansalaisiin kohdistuvia elämisen edellytyksiä heikentäviä päätöksiä, jotka sisältyvät näihin valtiontalouden kehyksiin. En ryhdy niitä omassa puheessani toistamaan muuten kuin arvonlisäveron korotuksen ja kuntien valtionosuusleikkauksien osalta. Ennen viime eduskuntavaaleja sosialidemokraatit lupasivat, etteivät olisi hallituksessa korottamassa arvonlisäveroa. Tässä sitä nyt ollaan, takki kääntyi ja arvonlisävero nousi. Yleinen arvonlisäveron korotus kirpaisee eniten juuri pienituloisia. Korotuksen ulkopuolelle olisi pitänyt jättää ainakin ruoka ja lääkkeet. Arvonlisäveron korotus myös kiihdyttää inflaatiota ja leikkaa ostovoimaa. Korotuksen vaikutukset ovat negatiivisia erityisesti pienille yrityksille ja yksinyrittäjille. Lisäksi se aiheuttaa palkankorotuspaineita seuraavalla työmarkkinakierroksella, mistä seuraava kustannustason nousu heikentää Suomen vientisektorin kilpailukykyä. Kehyspäätöksellä hallitus on leikkaamassa myös kunnilta edelleen satoja miljoonia euroja samaan aikaan, kun se sälyttää kunnille lisää tehtäviä. Kuntien rahojen leikkaamisen motiivina ilmeisesti on käytännössä ajaa kunnat pakkoliitoksiin varojen puutteessa. Leikkaukset tulevat väistämättä heikentämään peruspalveluja ja lisäävät kunnallisveron — joka muuten on tasavero — taksojen ja maksujen nousupaineita.

Arvoisa puhemies! Otan myös esille kaksi asiaa, jotka eivät ole valtiontalouden kehyksissä: Savonlinnan Laitaatsalmen sillan, joka mahdollistaisi syväväylän siirron, ja toisena asiana omaishoitajat. Kela on laskenut, että omaishoitajat tekevät valtiolle 2,8 miljardin säästön hoitaessaan läheisiään kotona. Nämä pyyteettömän työn tekijät on unohdettu lähes kokonaan oman onnensa nojaan. Nykyisin omaishoidon tuki vaihtelee kunnittain, ja käytännöt ovat eri kunnissa erilaiset. Omaishoitajien asiat pitäisi nyt laittaa oikealle tolalle. Omaishoitajien korvauskäytännöt pitäisi yhtenäistää ja siirtää kunnilta Kelalle. Myös omaishoitajien lomat, vapaapäivät, tapaturmavakuutukset ja työterveyshuoltoasiat olisi mahdollisimman nopeasti laitettava kuntoon.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa todetaan näin: "Vaalikauden alussa vireillä olevat liikennehankkeet saatetaan loppuun". Kuitenkaan hallitus ei ole toiminut ohjelmansa mukaisesti. Valtiontalouden kehyksissä sen sijaan lukee: "Edelliseen kehyspäätökseen verrattuna vähäisiä uudelleenkohdennuksia toteutettaisiin ennen muuta lykkäämällä hankkeen Savonlinnan keskusta, 3. vaihe toteutusta --". Savonlinna sijaitsee saarella, jonka läpi kulkee valtatie 14. Toisella puolella on Kyrönsalmi avattavine läppäsiltoineen, jotka joudutaan avaamaan purjeveneille sekä suurimmille laivoille. Kun sillat avataan, koko kaupungin liikenne seisoo. Toisella puolella kaupunkia on Laitaatsalmi.

Savonlinnan rinnakkaisväylä on yksi hankekokonaisuus, joka on ollut käynnissä vaalikauden alussa. Siitä on jo toteutettu uusi silta Kyrönsalmeen, ja rinnakkaisväylä valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä. Koko hankkeen pääasiallinen tarkoitus on ollut syväväylän siirtäminen Kyrönsalmesta Laitaatsalmeen, niin ettei läppäsiltoja tarvitsisi avata ja koko kaupungin liikennettä halvaannuttaa. Laitaatsalmi olisi tarvinnut sillan, johon nyt ei ole rahaa tulossa. On todella valitettavaa, että melkein valmis hanke jätetään nyt kesken ja jo rakennetuista osista hyöty jää lähes kokonaan saamatta. (Puhemies koputtaa) Pidän tämän hankkeen keskeytymisestä suurelta osin vastuussa savonlinnalaista kollegaani, SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaa, joka olisi voinut pitää kehysriihessä kiinni hallitusohjelmasta. (Puhemies koputtaa) Myös ministeri Häkämieheltä voisi ymmärtääkseni saada vastauksia tämän hankkeen keskeytykseen.


Anu Vehviläinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Kestävyysvajeeksi arvioidaan 10 miljardia euroa. Pidemmät työurat ja parempi varautuminen ikääntymiseen ovat yksittäisistä asioista tärkeimmät kestävyysvajeen hoidossa. Nyt tehdyn kehysratkaisun ja työurasopimuksen jälkeen on kysyttävä, ovatko tehdyt toimet ja ratkaisut riittäviä. Uskooko hallitus siihen, että näillä keinoilla saavutetaan hallitusohjelman tavoite keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän nostamiseksi vuoteen 2025 mennessä vähintään 65,4 vuoteen?

Ihmisten eliniänodote on kasvanut niin, etteivät mitkään tilastokeskukset Suomessa tai muualla tahdo kestää mukana. Ennusteet ihmisen eliniästä ovat vuosi vuodelta muuttuneet yhä hurjemmiksi. Tänä vuonna syntyneistä pojista suuren osan arvioidaan elävän 90-vuotiaiksi ja tyttövauvoista iso joukko elänee 100-vuotiaiksi. Jokainen ymmärtää, ettei ole mahdollista, että tulevat kansalaisemme ensin opiskelevat kolmekymppisiksi, sitten ovat 30 vuotta töissä ja sitten 30 vuotta eläkkeellä. Tästä syystä myös Suomessa on tehtävä ratkaisuja, joilla työurat oikeasti pitenevät. Mitään keinoja ei saa sulkea kategorisesti pois, ei edes eläkeiän korottamista. Jos eläkeikää korotetaan, se on sidottava nimenomaan ihmisen eliniänodotteeseen ja tehtävä riittävän pitkällä siirtymäajalla ja loivalla porrastuksella, jotta yksittäiset ikäluokat eivät joutuisi kohtuuttomaan tilanteeseen. Eläkejärjestelmää on kehitettävä pitkäjänteisesti katseen ollessa kymmenien vuosien päässä.

Arvoisa puhemies! Vielä on tässä pakko palata alkuillan debattiin koskien työurasopimuksen vaikutuksia työurien pidentymiseen ja kestävyysvajeeseen. On uskomatonta, että keskustelussa sekä pääministeri että valtiovarainministeri suhtautuivat vähätellen keskustan kritiikkiin hallituksen kaksien lukujen politiikasta. Onhan se nyt tavatonta, että hallituksella on eri luvut näin merkittävässä asiassa kolmen viikon välein. Vielä 22.3. hallitus omassa tiedotteessaan kertoi, että työmarkkinajärjestöjen aikaansaama sopimus pidentää työuria yli vuodella ja paikkaa kestävyysvajetta yli 2 miljardilla eurolla. Viime viikolla 5.4. puolestaan valtiovarainministeriön muistio arvioi, että samainen työurasopimus edistää työuria viidellä kuukaudella ja paikkaa kestävyysvajetta vajaalla miljardilla. Hallituksen omassa tiedotuksessa on siis yli miljardin gäppi tässä asiassa. Tämä on fakta eikä mikään keskustan kuvittelun tai mustamaalauksen tuote.

Ministerit Katainen ja Urpilainen selittivät lukujen erilaisuutta äskettäisessä debatissa menemällä työmarkkinajärjestöjen selän taakse. Ministerit sanoivat, että suurempi vaikutus eli yli vuoden pidennys työuriin on peräisin työmarkkinajärjestöiltä, ei valtiovarainministeriöstä. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä 22.3. julkaistussa järjestöjen työurasopimuksessa kerrotaan heti ensimmäisellä sivulla arvioinnin olevan peräisin valtiovarainministeriöstä. Fakta on, että hallitus itse tiedotti omassa tiedotteessaan samaisena päivänä yli vuoden pidennyksestä työuriin. Työministeri Ihalainen myös eduskunnassa hehkutti tästä ja kertoi sen tuovan yli 2 miljardin euron paikkauksen kestävyysvajeeseen. Ei hän puhunut mitään siitä, että tämä olisi ollut työmarkkinajärjestöjen arvio.

Minäkin tiedän sinänsä, mistä tämä lukuero johtuu. Se johtuu asiallisesti ottaen siitä, että viiden kuukauden vaikutuksella työurien pidennykseen tarkoitetaan pääasiassa varhaiseläkejärjestelmään tehtäviä muutoksia ja pieneltä osin työttömyysturvaan tehtäviä muutoksia. Sen sijaan näitä pehmeitä keinoja, Ahtelan työryhmän työhyvinvointiin ym. liittyviä keinoja, on äärimmäisen hankala arvioida. Niistä tulee jotain lisää työuriin, mutta niiden vaikutusta täsmällisesti työurien pidentämiseen on ainakin valtiovarainministeriön ja Etlan mukaan hankalaa ellei jopa mahdotonta arvioida.

Hallituksen kannattaisi pysyttäytyä yksissä luvuissa eikä selitellä parin viikon välein, mitä milloinkin tarkoitetaan. Käsitykseni mukaan koskaan aiemminkaan, ainakaan viime vuosina, näitä niin sanottuja pehmeitä keinoja ei ole laskettu, tai ei ole pystytty laskemaan, mukaan työurien pidentymiseen. Vaikutusarvioinnit ovat keskittyneet eläkejärjestelmän muutoksien vaikutuksiin työurien kestoon. Tietääkseni ainakin viime vuosina on käytetty tutkijoiden Hakola ja Määttänen mallia eläkejärjestelmän muutosten vaikutuksista eläkkeelle siirtymiseen.

Arvoisa puhemies! Työurasopimuksen yhteydessä päätettiin työeläkemaksujen nostosta vuosille 2015—16, molemmille vuosille 0,4 prosentin korotukset. Ratkaisulla halutaan turvata eläkejärjestelmän rahoitusta, ja näin todennäköisesti pitikin tehdä. Tämän yhteensä 0,8 prosentin eläkemaksun korotuksen maksavat niin työntekijät kuin työnantajatkin. Itse en ole hallituksen kehyspapereissa nähnyt minkäänlaista huolta maksujen kielteisestä vaikutuksesta työllisyyteen. Toivon, että kehyksen eduskuntakäsittelyssä maksujen vaikutuksesta saadaan selvyys. Välttämätöntä on saada realistinen selvyys myös niin sanottujen pehmeiden keinojen eli työhyvinvoinnin, työterveyshuollon tai vaikkapa Masto-hankkeen toteutumisen kustannuksista työnantajille ja eri hallinnonaloille.

Työurasopimuksessa päätettiin periaatelinjauksesta ryhtyä valmistelemaan konkreettista eläkeuudistusta, joka tulee voimaan viimeistään 1.1.2017. Työmarkkinajärjestöjen vaikeutta ja kankeutta asioiden sopimisessa ei voi vähätellä. Viime tippa ja julkiset manööverit kuuluvat työmarkkinajärjestöjen toimintalogiikkaan. (Puhemies: Edustaja Vehviläinen!) — Olen, arvoisa puhemies, juuri lopettamassa. — Niillä on siihen varaa, koska eduskunta ja kukin hallitus sietää järjestöiltä melkein mitä vain.

Toivon, että kun nyt uutta uudistusta ollaan tekemässä, niin sitä ei haudota pelkästään kabinetteihin, vaan käynnistyy hyvä, julkinen, avoin debatti myös kaikkien kansalaisten osalta. Uskon siihen, että avoin valmistelu tuo myös uudelle uudistukselle paremman hyväksyttävyyden.

Muistutan vielä kohteliaammin siitä, että 5 minuuttia on meidän sopimuksemme. Seuraavaksi sitä tavoittelee edustaja Tolppanen.


Maria Tolppanen (ps):

Arvoisa puhemies! Tämä kehyssuunnitelma, joka on meille esitelty, on kaikkinensa varsin masentavaa luettavaa. Näyttää siltä, että arvon ministerit ovat etääntyneet hyvin kauas kansasta. Rahaa otetaan sieltä, missä sitä ei ole, ei edes niitä kuuluisia tuhkia, sen takia, ettei ole enää edes niitä pesiä, mistä ottaisi tuhkaa.

Sosiaali- ja terveyspuolelta ollaan viemässä 137 miljoonaa euroa. Tämä koskee kaikkein eniten niitä ihmisiä, jotka asuvat jo nyt tällä hetkellä köyhyysrajan alapuolella tai ovat muutoin hyvin pienituloisia.

Suurin säästökohde näkyy olevan lapsilisät. Tässä palataan ei aivan Rooman aikoihin mutta vuoteen 95, jolloin leikattiin lapsilisiä. Nyt ei sentään leikata niitä, mutta indeksikorotusten tekemättä jättäminen vie 40 miljoonaa euroa lapsiperheiltä kahdessa vuodessa, mikäli se lasketaan ensi vuoden indeksin mukaan. Kukaan ei voi tietää, mikä indeksi on sitä seuraavana vuonna.

Tällä päätöksellä hallitus varmistaa tuhansien lasten syrjäytymisen tulevina vuosina. Köyhyys ja rahattomuus on paras tae siirtää nuoria koulupudokkaiksi ja siirtää lisää nuoria niiden 120 000 nuoren joukkoon, jotka eivät tässä maassa tällä hetkellä omaa toisen asteen koulutusta ja jotka myöhemmässä elämässään tulevat niiden joukkoon, joilla ei ole minkäänlaista paikkaa eikä kirjaa missään ja jotka eivät ole missään kirjoilla, he vain katoavat.

Arvoisa puhemies! Kehyksissä on osoitettu rahaa nuorten etsivään nuorisotyöhön 19 miljoonaa. Tämä on hyvä asia. Mutta leikkaamalla kaikkein köyhimmiltä, leikkaamalla lapsiperheiden lapsilisien indeksikorotuksen hallitus takaa sen, että viimeistään vuonna 2020 tarvitaan tähän etsivään nuorisotyöhön moninkertainen määrä rahaa, koska silloin nämä lapset, jotka nyt jäävät ilman, ovat siinä iässä. Eikö tällä hallituksella ole minkäänlaista vastuuta tulevasta, minkäänlaista käsitystä kestävästä kehityksestä?

Arvoisa puhemies! Me tiedämme jo nyt, että kaikkein köyhimmät asuvat huonosti, syövät huonosti, sairastavat enemmän ja kuolevat nuorempina kuin muut, mutta onneksi maan hallitus tykkää köyhistä. Maan hallitus tekee kaikkensa, että maassa on köyhiä ja että maahan tulee lisää köyhiä, ja tällä keinoin, mitä tällä hetkellä tehdään, näin tapahtuu.

Jos hallitus haluaa oikeasti leikata nimenomaan lapsilisistä, eikö se voisi leikata lapsilisien sieltä päästä, missä vanhemmilla on kunnon tulot? Eikö se voisi tehdä lapsilisät tarveharkintaiseksi? Jos perheellä on tuloja esimerkiksi 5 000 euroa kuukaudessa, siitä voidaan pikkuhiljaa ruveta leikkaamaan pois, kun nämä tulot kasvavat ylemmäs.

Nyt on niin, että perheiden isät ja äidit tarvitsevat koulutusta ja työtä. Mutta jos ei ole mahdollisuutta tehdä sitä työtä silloin, kun ovat lapset pieniä, ja varsinkaan kun on yksinhuoltajista kysymys, yksinhuoltajien äidit ja isät eivät lähde opiskelemaan sen takia, että rahat eivät yksinkertaisesti riitä.

Toisaalta hallitus puhuu niin, että pitää pidentää työuria. Se on tietysti yksi keino pitää yhteiskuntaa yllä, sen minä myönnän. Mutta miksi, kun minä käännän toiselle sivulle, siellä sanotaan, että maatalousyrittäjien lomituspalveluista vähennetään 5 miljoonaa, sairaanhoitovakuutuksen korvauksien menoja vähennetään vuositasolla 20 miljoonaa, Työterveyslaitokselta sosiaalialan osaamiskeskuksilta vähennetään yhteensä vuositasolla 2,5 miljoonaa? Lisäksi lakisääteisten sairasvakuutuksen lääkekorvausmenoista ja matkakustannusten korvauksista säästetään vuositasolla 133 miljoonaa. Tämäkö on se tapa, millä saadaan ihmiset jaksamaan? Ei anneta ihmisten edes sairastaa ja tervehtyä siinä välissä, kun he ovat vielä työikäisiä, työkykyisiä ja työhaluisia.


Paula Risikko (kok):

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Edustaja Tolppanen nostaa hyvin tärkeitä asioita esille aina puheenvuoroissaan, ja haluan häntä kannustaa siinä edelleenkin, mutta toivoisin nyt kuitenkin sitten hänen pysyvän maltilla siinä.

Ymmärrän oikein hyvin nämä kritiikin kohteet. Meillä on säästökohteita todella vaikeista asioista, esimerkiksi lääkekorvauskustannukset. Ei kukaan sellaisia haluaisi tehdä, mutta kun kaikkien sektoreitten on osallistuttava näihin, niin se vaan on niin, että meidän on mietittävä. Meidän pitää vaan miettiä se, että esimerkiksi nämä nyt, mitä kohdistuu sosiaali- ja terveysministeriön sektorille, todella mietitään tarkkaan, mikä on esimerkiksi jokin lääkekorvauskustannusten alennuksen malli, että kustannukset eivät kohdistu kaikkein vähävaraisimpiin tai eniten lääkkeitä käyttäviin. Tämä on niin kuin se meidän tehtävämme pohtia tässä tilanteessa, kun raamit ovat nämä.

Mutta nyt, kun te väititte, että tämä hallitus on erityisesti nyt satsannut siihen, että on lisätty köyhyyttä, niin se ei kyllä pidä paikkaansa. Viime kaudella — katson tuossa edustaja Rehulaa — viime kaudella Sata-komiteaan pistettiin siis satoja miljoonia. Nyt on laitettu satoja miljoonia perusturvan korottamiseen, aivan historiallisesti. Jos katsoo niitä kahta hallitusta, joissa minä olen itse ollut ministerinä, me olemme saaneet aivan valtavasti eteenpäin asioita. Totta kai, aina on niitä sellaisia kritiikin paikkoja, mutta se on ihan väärä tieto, että tämä hallitus ei olisi satsannut köyhyyden poistamiseen.


Juha Rehula (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää, kiittää hallituksen kehyspäätöksessä kahta asiaa, jotka saattavat kuulostaa pieniltä, varsinkin toinen näistä, mutta molemmat ovat periaatteellisesti erittäin isoja.

Ministeri Risikko on onnistunut siinä, että sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan resurssit turvataan. On kyse kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten oikeusturvasta. Se, mitä historiassa ja matkan varrella on tapahtunut, niin on päästy tilapäisrahoituksella eteenpäin, ja nyt ollaan sillä tasolla — tiedän, että tämäkään ei ihan riitä — mutta tällä päästään siihen tilanteeseen, että se suma, joka siellä muutoksenhakulautakunnassa on, ei ainakaan kasva.

Toinen asia, josta hallitukselle kiitos. Meitä opposition edustajia on tänään opetettu siinä, mitä miljardit tarkoittavat. Miljardeissa on monta nollaa, ja se vaatii laskutoimituksen, kuinka monta niitä merkitseviä nollia onkaan. Mutta se, että työmarkkinatuen tarveharkinta poistuu tämän vaalikauden aikana tavalla, jota hallitus nyt kehyspäätöksessään esittää, ansaitsee kiitoksen.

Ihan koko hallitusta tästä ei voi kiittää. Nimittäin tämä näyttää vahvasti siltä, että on saatu yksi puolue varmuudella ja toista puoluetta on vähän avitettu pysymään näitten muitten kehyspäätösten takana. Ja se yksi puolue, joka saatu tällä kehyspäätösten taakse, on vasemmistoliitto, ja tuskin vihreätkään ovat hanttiin laittaneet. Sen sijaan aika ironiseltakin on tänään kuulostanut se piaviitasmainen hehkutus kyseisen asian osalta.

Arvoisa herra puhemies! Tässä kiitokset. Oppositiota on moitittu siitä, että me olemme liikaa luvuissa kiinni. Miksi me olemme luvuissa kiinni, eihän meidän päällimmäinen huolemme ole se, ovatko luvut oikeat. Meidän pitää esittää se, ja voitte olla, arvoisat hallituspuolueiden edustajat, aivan varmoja, että keskustalta omat esitykset tulevat.

Mutta näitä mokomia lukuja, joista tänäänkin on keskusteltu esimerkiksi työurien jatkamisen osalta, näitä muuten katsellaan tuolla maailmalla. Ja jos kolmesta a:sta yksi a putoaa pois, se tarkoittaa suomeksi sitä, että se sama rutistus, minkä hallitus on kertaalleen tehnyt, joudutaan tekemään uudestaan vain ja ainoastaan sen takia, että korkomenot tässä maassa kasvavat. Se hintalappusuuruusluokka on tuota luokkaa.

Toisekseen, hallitus lähti omassa hallitusohjelmassaan korulauseilla antamatta kuitenkaan rahaa niiden korulauseitten kattamiseksi ja täyttämiseksi ja uskoi, monet ministeritkin, siihen, että tulee kehysriihi, joka ratkaisee asiat. Nyt on tämän vaalikauden tärkein kehysriihi takana, ja meillä on luvut pöydässä. Odottelenpa vaan, kun ministeri Gustafssonkin näyttää tuolla ministeriaitiossa vielä istuvan, että milloin ne ilmaiset lukiokirjat tulevat, tai erityisesti minua kiinnostaa se, miten peruspalveluministeri aikoo rahoittaa omaishoidon tuen verovähennyksen tai verotuksen poistamisen, miten hän aikoo rahoittaa ne päätökset, jotka hänen nimittämänsä Elli Aaltosen työryhmän esityksenä ulos tulevat.

Ministerihän on nyt viimeiset viikot ja kuukaudet kulkenut julkisuudessa sillä, että hän on asettanut työryhmän, joka ratkaisee omaishoidon tukeen liittyvät ongelmat. Sellainen pikkuasia on, että tuon työryhmän, joka on nimetty, ainakaan minä en sen toimeksiantopaperissa, määräyksessä, löytänyt yhtään euroa sillä rahaa eväänä. Toisekseen, jos ei hallituksen kehysriihestä anneta uusiin toimintoihin, uuteen tekemiseen yhtään euroa, niin ei myöskään tapahdu mitään.

Arvoisa herra puhemies! Kuntien valtionosuuksia tullaan leikkaamaan nyt tehtyjen kehyspäätösten ansiosta vuositasolla verrattuna vuoteen 2011 noin miljardi euroa. Hallitusohjelma lupaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin monta uudistusta, eikä vähäisimpänä ja odotetuimpana vanhuspalvelun ikälaki. Hallitus lupasi hallitusohjelmassaan, että näihin uusiin palvelumuotoihin, uuden kehittämiseen ja tekemiseen tulee suuruusluokkaa 140 miljoonaa euroa. Kehysriihessä tuosta rahasta on nipistetty 20 miljoonaa pois, mutta edelleen tekstit ovat pysyneet ennallaan.

Arvoisa herra puhemies! Täten ilmoitan, että keskusta tulee erityisesti seuraamaan peruspalveluministerin vuoden aikana tekemien lupauksien ja nyt näitten esitettyjen kehysten välistä ristiriitaa ryhtyen tarvittaviin toimenpiteisiinkin.

Kiitos, edustaja Rehula, puheenvuoron täsmällisestä ajoituksesta. Seuraavaksi edustaja Mölsä pyrkii samanlaiseen suoritukseen.


Martti Mölsä (ps):

Arvoisa puhemies! Muistamme vielä hyvin vaalien jälkeen, että hallitusneuvotteluissa, joissa budjettikehys luotiin, Katainen sai maksaa kalliit lunnaat pääministerin paikastaan. Neuvotteluissa hallitusohjelmasta tuli kompromissien kokoelma, kun samaan pakettiin piti tunkea puolueiden täysin vastakkaisia vaalilupauksia ja kukaan ei suostunut luopumaan niin sanotuista kynnyskysymyksistään. Inhottavat asiat lakaistiin maton alle. Nyt nämä asiat ovat edessä uudelleen. Kehyslinjaa tarkistettaessa hallituspuolueet sopivat, että vyötä kiristetään, jos EU:n velkakriisi entisestään syvenee eikä valtion velkaantumisvauhti ala päätetyillä toimilla hidastua. Juuri tässä tilanteessa nyt ollaan. Viime kesän kasvuennusteet ovat osoittautumassa katteettomiksi, ja sopimuksen mukaan leikkauksia ja veronkorotuksia pitää nyt tehdä jälleen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen veropolitiikka voimistaa tasaverokehitystä. Se vaikeuttaa heikompiosaisten kykyä selvitä vaikeista ajoista. Tämän hallituksen linjan mukaisesti köyhyys lisääntyy suomalaisessa yhteiskunnassa. Näin on tapahtunut koko 2000-luvun kaikkien hallitusten toimesta. Syysistuntokaudella totesin budjettikeskustelun yhteydessä, että Euroopan talousongelmat ja Suomen kasvava kestävyysvaje tulevat ensi vuonna aiheuttamaan sen, että perussuomalaisten esittämät mielipiteet omaksutaan hallituspuolueen omiksi ideoiksi. Osittain näin on jo nyt käymässä, kun suuripalkkaisten tuloverotusta kiristetään. Niin sanottu Wahlroos-vero on nyt siis solidaarisuusvero. Jotain hyvää siis, mutta vain osittain. Arvonlisäveron korotus, energiaveron ja polttoaineverojen nousu kurittavat kuitenkin enemmän pienyrityksiä ja pientuloisia, ja samaan aikaan kuntien valtionosuuksien ensitarkistusten jäädytykset koskettavat kuntia ja tähtäävät maaseudun tyhjentämiseen ja keskittämiskehitys jatkuu.

Hallituksen kehysbudjettiin kirjatun linjauksen seurauksena palvelut siirtyvät suurkuntien kuntakeskuksiin. Palveluja on varmastikin tarjolla, mutta ne ovat yhä kauempana. Hallituksen tarkoituksena on tyhjentää Suomen maaseutu ja etenkin haja-asutusalueet tämän hallituskauden aikana. Hallituksen kehyslinja on voimakkaasti myös ristiriidassa tänään päivällä keskustellun ulkoasiainvaliokunnan mietinnön kanssa. Mietinnössä käytiin keskustelu luonnonvarojen kestävästä kehityksestä ja käytöstä. Kaikissa uudistuksiin liittyvissä keskusteluissa yleensä mainitaan sanat kestävä kehitys. Kestävää kehitystä eivät tue uudistusten mukanaan tuomat muun muassa työmatkojen ja koulukyyditysten voimakas pidentyminen ja kasvu. Nopeasti ne kauniit puheet unohdetaan, kun aihe vaihtuu. Kestävä kehitys muuttuu vihreidenkin suussa politiikan oikeudenmukaisuudeksi. Siinä lyhyesti tämän hallituksen talouspoliittinen linjaus ja tarkoitusperä.

Arvoisa puhemies! Ei mennyt kuin vähän runsas 4 minuuttia.

Kiitos siitä.


Jari Leppä (kesk):

Herra puhemies! Näiden talouden kehysten valmistelu on selkeästi uudistunut tämän Kataisen kokoomusjohtoisen hallituksen aikana. Nyt siihen valmisteluun on tullut selvä epäselvyys ja tiedotukseen onnahtelevuutta, ja päätöksenteossa 3 viikkoa on mennyt kiistelyyn siitä, mitä tuli päätettyä. Sitten täällä vielä kehdataan hallituspuolueiden taholta vaatia, että oppositiolla pitää olla valmis vaihtoehto. Kun oikeita lukuja emme ole tänäänkään vielä saaneet kaikilta osin selviksi, niin on aika kohtuutonta vaatia myöskään oppositiolta eksakteja lukuja. Ne muuten tulevat, mutta niitä ei mitenkään pysty tällaisen valmistelun jälkeen tähän aikatauluun saamaan.

Puhemies! Tavoitteena talouden tasapainottamisessa ja kehyksissä pitää aivan oikein, niin kuin siinä on myöskin mainittu, olla talouden tilan tasapainottaminen ja vakauttaminen. Siinä tarvitaan myöskin pitkää sihtiä. Me tarvitsemme vahvaa työtä Suomen luottoluokituksen säilyttämiseksi 3:n A:n maana ja me tarvitsemme työtä, jolla meidän kauppataseemme vaje saadaan korjattua. Eli tänään oli aivan turhaa kikkailla hallituksen taholta sillä, että mitä termiä käytettiin. Tällä hetkellä me joka tapauksessa tuomme enemmän tavaraa tähän maahan kuin viemme. Se ei kestävän talouspolitiikan näkökulmasta pitkälle voi jatkua näin, vaan meidän on pakko saada talouden pyörät pyörimään tässä maassa niin, että tämä käännetään toisinpäin. Eli meidän on pystyttävä viemään enemmän tavaraa kuin tuomme.

Puhemies! Otan kaksi asiaa tässä esille. Toinen on yrittäjyys ja toinen luonnonvarat. Luonnonvaroistahan tänään jo todellakin, niin kun edustaja Mölsä tuossa edellä sanoi, käytiin hyvä keskustelu. Tuli selkeästi esille, mikä mahdollisuus ja välttämättömyys on luonnonvarojen kestävä ja tehokas käyttö. Meillä tässä maassa on poikkeukselliset mahdollisuudet tehdä luonnonvarojen kestävästä käytöstä meille sellainen menestystekijä, jolle on kysyntää ympäri maailmaa. Se meidän on tehtävä. Mutta mitä tekee hallitus? Hallituksen tämän vuoden budjetti yhdistettynä tähän kehysesitykseen eivät tue niitä tavoitteita, joita hallitus on itse itselleen asettanut niin maatalouden, metsätalouden, uusiutuvan energian kuin muiden uusiutuvien luonnonvarojen käytön osalta. Siksi on oleellista, että nyt tähän asiaan hallitus myöskin pureutuu ja paneutuu ja noudattaa omaa hallitusohjelmaansa, johon on hyvällä tavalla kirjattu nämä asiat moneenkin otteeseen. Sitä me vahvasti myöskin keskustassa tuemme, että näin tulee tapahtumaan. Keskusta tulee vuorenvarmasti esittämään omassa vaihtoehdossaan merkittäviä uudistuksia niin, että me saamme luonnonvarat tehokkaampaan käyttöön.

Puhemies! Toinen asia on yrittäjyys. Hallituksen esityksessä on ihan hyviä yrittäjyyden kannusteita muutama kappale, jotka liittyvät poisto-oikeuksiin ja innovaatiotoimintaan. Se on ihan kiitoksen arvoinen asia, ilman muuta. Mutta pitää myöskin rehellisesti todeta se, että valitettavasti hallitus hallitukselta me olemme — myöskin tämä hallitus — toisaalta asettaneet jatkuvasti enemmän ja enemmän esteitä, hidasteita ja sellaisia toimintamalleja, hallinnointi- ja byrokratialisää, jotka ovat vieneet tätä yrittäjyysnäkökulmaa aivan toiseen suuntaan. Siksi on hyvä tarkistaa ja tarkastella niitä asioita niin, että me emme hallinnoi meidän yrittäjyyttämme — orastavaa yrittäjyyttä, kasvuyrittäjyyttä, investointeja — tällä ylenpalttisella säädösten ja määräysten sekamelskalla, joka meillä tällä hetkellä on. Tähän on syytä pureutua.

Puhemies! Lopuksi kaksi alueellista seikkaa. Hallituksella on myöskin hyvä Itä- ja Pohjois-Suomi -ohjelma. Se ohjelma vain jää täysin jalkoihin niiden käytännön toimenpiteiden osalta, mitä politiikka tällä hetkellä on. Pidän huolestuttavana sitä, että tällaisten ohjelmien ja tavoitteiden taakse laitetaan tärkeitä asioita, jotka nimenomaan liittyvät yrittäjyyteen, koko Suomen voimavaroihin ja niiden luonnonvarojen käyttöön, joita Itä- ja Pohjois-Suomessa erityisesti on. Toivonkin, että niin tiemäärärahojen kuin kaikkien muidenkin koulutukseen ynnä muuhun liittyvien määrärahojen osalta jälleen kerran noudatetaan sitä omaa ohjelmaa ja mennään siihen, että myöskin Itä- ja Pohjois-Suomessa pystytään ne voimavarat, joita siellä kosolti on, ottamaan hyödyksi ja koko Suomen eteen tekemään työtä myöskin siellä.

Kiitoksia. Mennään vielä muutama puheenvuoro ja sitten, jos on tarvetta, niin tuossa edustaja Elomaan puheenvuoron jälkeen muutama vastauspuheenvuoro.


Johannes Koskinen (sd):

Herra puhemies! Keskustelussa on käyty jo niin kattavasti läpi näitä miljoonia ja miljardeja eri pääluokkien osalta tarvittavista sopeuttamistoimista, että en puutu niihin, vaan kahteen tämmöiseen periaatteellisempaan linjaukseen, joista toinen on sisällä täällä teksteissä ja toinen ei näy tässä mutta on hallitusohjelmassa vahvasti mukana, nimittäin kuntauudistus ja sitten tämä harmaan talouden vastainen ohjelma.

Täällä sivuilla 36—37 tässä selonteossa on suppeasti annettu suuntaa tälle kuntauudistukselle, mutta parissa kohdassa aika kyseenalaisella tavalla. Siinä ensinnäkin korostetaan tällaista vahvaa peruskuntaa niin kuin on hallitusohjelmassakin ja laajasti halutaan rakentaa sellaisia kuntia, jotka pystyvät merkittävimmän osan toiminnoista hoitamaan itse, ovat taloudeltaan vankempia ja väestöpohjaltaan riittäviä. Mutta kun maassa on suuria alueita, joilla tällaisia luontaisia vahvoja kuntia, riittävän väestöpohjan kuntia, ei löydy, niin sitten tarvitaan niitä erityisjärjestelyjä muualla, ja täällä on kyllä kovin kapeasti kirjattu tämä tarve hakea erityyppisiä ratkaisuja.

Tuolla sivulla 37 tässä esityksessä on todettu, että "vahvojen peruskuntien ulkopuolisilla syrjäisillä alueilla palvelurakenne uudistetaan siten, että palvelut on koottu ohjatusti riittävän suuriksi kokonaisuuksiksi tukeutuen vahvojen peruskuntien palvelurakenteeseen vastuukuntamallilla". Tätä ei varmaankaan ole harkittu riittävästi. Jos me ajattelemme, että on tällainen harvemman asutuksen alue, jossa on pienehköjä kuntia ja sitten yksi vähän isompi kunta, että tällä vastuukuntaperiaatteella laitettaisiin muut ostamaan tämän yhden kunnan palveluja tai nojautumaan niihin, niin kyllähän tämmöisessä tilanteessa ihan tämä perinteinen kuntayhtymä on luontevampi tapa: siinä saadaan silloin jokainen kunta vaikuttamaan myös siihen palveluiden ohjaamiseen ja tuottamiseen. Se on selvää, että näissä kuntayhtymärakenteissa pitää keventää organisaatioita ja pyrkiä mahdollisimman avoimeen ja läpinäkyvään demokraattiseen päätöksentekomenettelyyn. Mutta sitä ei pitäisi tuomita sellaisenaan eikä hakea sitten uusia häkkyröitä näistä vastuukuntamenetelmistä tai sitten ison kunnan sisäisistä, monimutkaisista organisaatiorakenteista taikka varsinkaan ulkoistamisista ja yhtiöittämisistä.

Tämä kuntauudistus on otettava hyvin tarkoin hallintaan, niin että ei pilata sitten liiallisella kouhotuksella mahdollisuuksia saada Suomessa järkevä, toimiva kuntarakenne aikaiseksi.

Tähän liittyy sitten tuo aikataulukysymys. Täällä vannotetaan, että uusi valtionosuusjärjestelmä olisi voimassa vuodesta 2015 lukien. Se on varmaan paikallaan, että se pystyttäisiin rakentamaan niin. Mutta sitten jo se, että tämä kuntarakennelaki olisi voimassa ensi vuoden alusta, on kunnianhimoinen tavoite. Ja vielä kunnianhimoisempi on se, että "uutta kuntarakennetta koskevat ratkaisut olisi tehty vuoden 2014 loppuun mennessä", niin kuin tuossa sivulla 36 selonteossa todetaan. On parempi, että valmistellaan kunnolla ja tehdään kunnollista jälkeä kuntauudistuksessa kuin että hoppuilemalla sitten aiheutetaan iso ja ehkä pysyviä negatiivisia vaikutuksia aiheuttava vastareaktio.

Toinen asia sitten tuosta harmaasta taloudesta. Helsingin Sanomissa oli viime viikolla huolestuttava uutinen, että valtiovarainministeriössä rahamarkkinoita hoitavat osastot edelleen ajavat hallintarekisterin laajennusta vastoin hallitusohjelman kirjausta. Nykyisen ministeri Gustafssonin kanssa tuonne hallitusohjelmaan tätä harmaan talouden vastaista ohjelmaa kirjoitettiin, ja siellä selvästi todetaan, että näiden osakeomistusten julkisuus säilyy nykyisellään eikä hallintarekistereitä laajenneta. Tuli varsin selväksi, että merkittävät virkamiestahot ja elinkeinoelämän lobbauselimet haluavat laventaa tätä pimennettyä omistusta, mutta sitä ei hallitusohjelmaan tullut mukaan, vaan päinvastoin: säilytetään nykytilanne. Tässä mielessä (Puhemies koputtaa) tuo valmistelun kulkeminen ihan eri reiteillä kuin mitä hallitusohjelmassa on tarkoitettu pitää ottaa vakavasti ja tulee tiivistää niitä sovittuja harmaan talouden vastaisia toimia eikä lähteä avaamaan mitään arvaamattomia polkuja, niin kuin tämä uutinen merkitsisi, (Puhemies koputtaa) ja tässä suhteessa kannustan ministereitä tarkkuuteen.


Vesa-Matti Saarakkala (ps):

Arvoisa herra puhemies! Joku voisi ajatella, että kun lasketaan pois EU- ja kuntapolitiikka, hallituksen kehysriihen tulos ei ole katastrofi. Mutta, arvoisa herra puhemies, Kataisen—Urpilaisen vaalilupaustenpitämättömyyssopimus on sopimus Suomen kansan pettämisestä. Meillä onkin Suomessa pettäjien hallitus. Vastoin aiemmin luvattua kokoomus käytännössä kiristää palkkaverotusta ja SDP nostaa arvonlisäveroa. Kaikki tämä sen takia, että kokoomus sai vastineeksi suojeltua ökyrikkaitaan osinkoineen ja vasemmisto pääsi perusturvakorotuksen yhteydessä korottelemaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa niin, että hyvätuloisten ansioturva nousi sadoilla euroilla.

Kaikki tämä toteutetaan lainarahalla ja paisuttamalla Suomen taloudelliset vastuut ja riskit eurokriisissä aivan ennennäkemättömälle, perustuslakimme velvoitteiden toteutumisen vaarantavalle tasolle. Tämä ei ole vastuullista ja isänmaallista vaan kuvastaa sitä suunnatonta vallanhalua, joka hallituspuolueilla kaikilla on. Ollaan valmiita vaikka äitinsä myymään, jotta päästään Brysselin hanhenmaksapöytiin nopeasti luovuttamaan Suomen itsenäisyys ja näin hautaamaan ne vuosien poliittiset rappiopäätökset, joista lankeaisi poliittinen lasku maksettavaksi, kunhan kansalaiset vain yhä voisivat kokea, että Suomen eduskunnalla, siis kansanvallalla, olisi enemmän painoarvoa suhteessa Brysselin byrokratiaan.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen eurolinjan myötä voidaan siis ihan objektiivisestikin tarkasteltuna puhua suuresta bluffista, jonka turvin hallitus elää ja hengittää. Kukaan ei toivo, että markkinavoimat lähtisivät katsomaan europelaajien kortit, sillä kärsijöinä olisivat kaikki suomalaiset. Harmi vain, että vastineeksi siitä, että markkinat suostuvat leikkimään kortinpeluuta eurohuijareiden kanssa, markkinat saavat vakuudet liittovaltioon johtavien päätösten läpi runnomisesta. Hallitus on siis valinnut tien, jossa kansanvaltainen päätöksentekojärjestelmä lopullisesti siirretään museoon ja tilalle tuodaan ylikansallinen yhteiskuntakokeilu läntisen neuvostoliiton muodossa.

Kunnat hallitus pudottaa polvilleen miljardiluokan leikkauksilla, joilla yhdessä hallituspuolueiden kuntapäättäjien avustuksella grillataan kuntalaiset kypsiksi kuntakolhooseihin ja lopulta jättämään harvaan asutut alueet. Jopa 10 000—20 000 asukkaan kunnat, joissa kuntalaiskohtainen kulu on tutkitusti matalin, haukkovat henkeään, kun hallitus potkaisee niitä navan alle valtavalla vimmalla. Hallituspuolueiden on varmasti vaikea peitellä hymyään, jonka kuntien ja kuntalaisten hämmennys nostaa niiden suupieliin, kun gallupeissakin tulee kannatusta. Osa kuntalaisista lienee jo luovuttanut, mikä saa hallituksen edustajat kabineteissaan suorastaan nauramaan vedet silmissä niin, että Katainen joutuu pian jo komentamaan hymyt pyllyyn ja sordiinot päälle. Kataisen hallituksen punainen lanka on viedä kansalaisilta usko poliittiseen järjestelmään. Mukana ovat niin äärimmäiset porvarit kuin tulenpalavimmat sosialistit. Niin ikään hallituksen joukoista löytyvät pienpuolueiden nyökkyniskakonservatiivit sekä notkeaselkäiset liberaalit, kaikki samaa massaa. Kaikki he nauttivat tilanteesta, ja eriävät mielipiteet eivät käy edes mielessä.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksessa pelataan nyt kaikkien kustannuksella upporikasta tai rutiköyhää. Riskit, joita päällemme kasataan, ovat jättimäiset, vaalilupausten pettämisellä kerskutaan ja kansanvaltainen järjestelmä jyrsitään palasiksi. Tuntuukin siltä, että kun kansa tutkitusti vaaleissa halusi perustavanlaatuista muutosta suomalaiseen politiikkaan, haluavat hallituspuolueet tehdä selväksi, että jos se niistä on kiinni, muutosta ei tule nyt eikä ikinä. Se on hallituksen punainen lanka, ja sen langan varaan on pantu painoa pahaenteisesti liikaa.

Vastauspuheenvuoroja käytetään edustaja Elomaan puheenvuoron jälkeen.


Elsi Katainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehyspäätösten jälkeen on selvää, että hallitus aikoo maksattaa suuren osan Suomen talouden kestävyysvajeesta kunnilla. Tämän laskutoimituksen viivan alle suurimpina kärsijöinä jäävät kuntalaiset, vieläpä heistä kaikkein eniten palveluja tarvitsevat.

Hallitus leikkaa kuntapalveluista 3,4 miljardia euroa vaalikauden aikana, kaikki tuo pois ihmisten tarvitsemien palvelujen järjestämisestä. Tehty päätös leikkaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, pidentää hoitojonoja, suurentaa luokkakokoja, karsii palveluverkostoa. Monien kohdalla palvelut karkaavat sietämättömän matkan päähän.

90-luvun laman jälkimainingeissa silloinenkin sinipunahallitus sopeutti rajusti kuntapalvelujen kustannuksella. Myöhemmin tehdyt tutkimukset ovat selvästi osoittaneet, että se lisäsi ihmisten pahoinvointia ja syrjäytymistä. Viime vaalikaudella jokainen eduskuntapuolue lupasi, ettei samanlaista virhettä enää tehdä. Toisin näyttää nyt käyvän. Suuri vaara on, että nämäkin lyhytnäköiset säästöt aiheuttavat pidemmällä aikavälillä monenkertaisen laskun yhteiskunnalle puhumattakaan inhimillisen hädän kasvusta.

Hallituksen päätös on uskomattoman eriarvoistava paitsi eri puolilla Suomea asuvien palvelujen käyttäjien kannalta myös kuntien kesken. Kunnilta leikkaaminen iskee kovimmalla kädellä tietysti niihin kuntiin, jotka jo ennestään ovat riippuvaisimpia valtionosuuksista. Kunnallisvero näissä kunnissa nousee väistämättä, ja maksajana on taas kuntalainen. Yhteisöverotulon siirtäminen kunnille ei kompensoi tätä kokonaiskuvaa, kun sen tuotot menevät jo valmiiksi rikkaammille kunnille.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitykset hankaloittavat maatalousyrittäjien elämää ja yrittämistä. Kehyspäätös leikkaa maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalta hallitusneuvotteluissa sovitun 140 miljoonan euron lisäksi vielä 75 miljoonaa euroa. Olen todella huolissani maatalousyrittäjien tulevaisuudesta, varsinkin näiden kehyspäätösten jälkeen. Viljelijöiden suoria tukia leikataan kymmenillä miljoonilla ja vielä eläke- ja lomituspalveluja karsitaan 20 miljoonalla. Tämän lisäksi arvonlisäveron ja polttoaineveron korotukset iskevät tuottajiin täysimääräisesti.

Lähiruoka ja ruokastrategia kuuluvat hallitusohjelman sanahelinään, mutta nimenomaan tuottajat ovat se yksi ja ainoa ammattiryhmä, jonka tulotasoa lasketaan ja myös sosiaaliturvaa heikennetään. Miten tämä on mahdollista? Lisäksi palvelutason heikkeneminen koskee nimenomaan maaseutuväestöä, oli sitten kyse kunnallisista tai valtionhallinnon palveluista. Samalla hallitus jättää käyttämättä ne mahdollisuudet, luonnonvarat, muun muassa metsäenergian muodossa, jotka toisivat työpaikkoja ja yrittäjyyttä maaseudulle.

Arvoisa puhemies! Jotakin hyvääkin. Hieno asia on nuorisotyöttömyyteen ja nuorten syrjäytymiseen tarttuminen nuorten yhteiskuntatakuun muodossa. Kokonaiskuva on kuitenkin sellainen, että ei ole paljoakaan järkeä leikata koulutusmäärärahoista ja opiskelupaikkojen määristä samaan aikaan, kun yhteiskuntatakuun tarkoituksena on löytää nuorille esimerkiksi se opiskelupaikka. On myös syytä kyseenalaistaa, riittääkö nyt osoitettu rahoitus yhteiskuntatakuun toteuttamiseksi. On kuitenkin hienoa, että hallitus nyt nosti tuota aiottua määrärahaa, mutta tarvehan olisi tietysti paljon paljon suurempikin.

Arvoisa puhemies! Vielä sisäisestä turvallisuudesta, minkä suhteen hallituksen kehyspäätökset ovat aika kylmää luettavaa. Hallitus on itse sitoutunut kunnianhimoiseen hyvään tavoitteeseen tehdä Suomesta Euroopan turvallisin maa vuoteen 2015 mennessä. Tavoite ei kuitenkaan millään voi toteutua, sillä esimerkiksi kuntapalveluista ja poliisitoimesta leikataan rajusti. Ihmisille turvallisuudentunne on jokapäiväistä arjen turvallisuutta siinä ihan oman arkielämän piirissä, tietoa siitä, että apu on tarvittaessa saatavilla.

Poliisin määrärahoista karsimalla palveluksessa olevien poliisien määrä laskee väistämättä ja avun saanti vaikeutuu, ja jälleen kerran syrjäseudut vetävät lyhyimmän korren hallituksen esityksissä. Harvaan asutuilla alueilla lähin poliisi saattaa olla tosipaikankin tullen tuntien päässä, eivätkä pienempiin rikoksiin missään päin Suomea riitä tutkijaresurssit. Ennalta ehkäisevä toiminta niin turvallisuuden kuin kustannustenkin kannalta pitkällä aikavälillä on aina kannattavampaa.

Poliisin palveluverkkoa ollaan nyt harventamassa rajusti, ja leikkaukset kehyksistä vaikuttavat monin eri tavoin ihmisten turvallisuuteen. Pitääkin kysyä, missä vaiheessa tehdään vai tehdäänkö minkäänlaisia toimenpiteitä sen eteen, että arvioitaisiin vaikutukset sisäisen turvallisuuteen näitten leikkausten johdosta.


Merja Kuusisto (sd):

Arvoisa puhemies! Talouden elpyminen finanssikriisin jäljiltä jäi lyhyeksi, kun euroalueen velkakriisi kärjistyi. Ilma synkkeni myös meillä Suomessa ja valtionvelka nousi kasvavalle uralle. Talouden näkymät ovat aavistuksen myönteisemmät kuin viime vuoden lopussa, mutta suuria haasteita on luvassa tulevinakin vuosina. Odotettavissa on hitaan talouskasvun aika. Vaikka pieniä talouden elpymisen merkkejä on ilmassa, ovat riskitekijät edelleen suuret.

Hallituksen tärkeänä tavoitteena tällä vaalikaudella on julkisen talouden tasapainottaminen. Tulevien vuosien haasteisiin hallitus pyrkii vastaamaan työllisyysastetta parantamalla, kestävää talouskasvua vauhdittamalla, verotuloja lisäämällä ja menosäästöjä toteuttamalla.

Nykyinen kuuden puolueen hallitus on hyvällä yhteistyöllä tehnyt päätökset välttämättömistä lisäsopeutustoimista, joiden avulla taloutemme saadaan pitkällä aikavälillä tasapainotettua ja kehitys kestävälle pohjalle. Nyt päätetyt pysyvät lisäsopeutustoimet kohentavat valtion rahoitusasemaa yhteensä 2,8 miljardilla eurolla vuodesta 2016 lukien. Suuremmilla sopeutustoimilla voisi olla merkittävä negatiivinen vaikutus kotimaiseen kulutukseen ja kysyntään, joiden varassa Suomen talouskasvu tällä hetkellä suurelta osin on.

Valtiontalouden sopeuttamistoimien lisäksi hallitus on tehnyt useita päätöksiä, joilla pyritään pysäyttämään kansalaisten välisten tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvu. Hallituksen keskeinen tahto on ollut syrjäytymisen, köyhyyden ja terveyserojen vähentäminen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kehysriihessä päätettiin lisäpanoksista muun muassa nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn, työttömyyden vähentämiseen ja poliisin toiminnan turvaamiseen. Pidän tärkeinä asioina myös sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla tehtäviä määrärahalisäyksiä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspolitiikan keskiössä on työttömyyden vähentäminen. Tavoitteena on saavuttaa nollatoleranssi nuorisotyöttömyydessä. Kehysriihessä sovittiin nuorten yhteiskuntatakuuseen liittyvän nuorten osaamisohjelman lisärahoituksesta. Sovitut lisäpanostukset nuorten työllistämiseen ja koulutukseen ovat Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeitä asioita. Nuorten syrjäytyminen on kasvava yhteiskunnallinen ongelma, jolla on moninaisia taloudellisia ja eettisiä vaikutuksia.

Arvoisa puhemies! Hallitus pyrkii päätöksillään vauhdittamaan myös talouden kasvua. Kehyskauden liikennehankkeissa keskitytään elinkeinoelämän kannalta tärkeisiin ja kasvua edistäviin hankkeisiin. Olen erittäin tyytyväinen, että hankkeissa on huomioitu myös kasvava ja vilkasliikenteinen Uudenmaan alue, missä asuu jo kolmasosa maamme väestöstä ja tuotetaan yli kolmannes maamme bruttokansantuotteesta. Vuonna 2035 Uudellamaalla asuu arviolta 1,9 miljoonaa ihmistä eli noin 400 000 ihmistä nykyistä enemmän. Liikenteen sujuvuus on alueen tulevaisuuden, elinvoimaisuuden ja elinkeinoelämän kannalta suurimpia haasteita.

Erityisen tyytyväinen olen Helsinki—Riihimäki-rataosan kapasiteetin lisäämisestä. Olemme Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien kesken tehneet pitkään yhteistyötä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Alueen joukkoliikenteen kilpailukykyä saatavuuden, luotettavuuden ja hinnoittelun näkökulmasta tulee edelleen parantaa.

Olen iloinen, että toimenpiteitä raideliikenteen pullonkaulana toimineen Helsingin ratapihan parantamiseksi on luvassa hallituskauden aikana. Toimiva joukkoliikenne vähentää päästöjä ja liikenneruuhkia.

On hienoa, että kehysriihessä huomioitiin myös Itä-Suomen rajaliikenteen sujuvuus ja turvallisuus. Rajan ylittävän henkilöliikenteen arvioidaan kasvavan noin 8 prosentin vuosivauhdilla. Myös tavaraliikenteeseen on odotettavissa kasvua. Rajaliikenteen sujuminen turvaa Suomen ja Venäjän välisen kaupankäynnin ja matkailun. Toimiva ja tehokas tieverkosto on talouskasvun ja kilpailukyvyn edellytys pitkien välimatkojen Suomessa. Yli 90 prosenttia henkilöliikenteestä ja kaksi kolmasosaa tavaraliikenteestä kulkee tien päällä.

Suomen teiden korjausvelka on suuri ja kasvaa vuosi vuodelta. Liikenneturvallisuus heikkenee ja Suomen kilpailukyky kärsii. Valitettavasti perustienpidon määrärahat ovat riittämättömät. Kevään tullen lumen alta paljastuvat vaaralliset ja reikäiset tienpinnat muistuttamaan teidemme heikentyneestä kunnosta ja liikenneturvallisuusriskeistä.

Arvoisa puhemies! Helsingin metropolialue on Suomen talouden ja kilpailukyvyn kannalta keskeinen. Helsingin seudun 14 kuntaa tekevät valtion kanssa yhteistyötä maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyvissä asioissa. Tavoitteena on toimivan ja kilpailukykyisen kaupunkiseudun luominen, jonka toteuttamiseen tarvitaan niin kuntien sitoutumista kuin valtion rahoitusta. Jatkan sitten myöhemmin.


Ritva Elomaa (ps):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti euroalueen vanavedessä Suomenkin talous on ajautunut ahtaalle eivätkä lähitulevaisuuden näkymät vaikuta turhan kirkkailta. Mitä tapahtui esimerkiksi Suomen viennin vetovoimalle, joka euromyönteisten hallituspuolueiden mukaan oli suurelta osin unionin ja yhteisvaluutan ansiota? Tuonti ajoi ohi, ja kauppataseen alijäämä tuli ulos. Kun kassan pohja alkaa näkyä, on luonnollisesti ryhdyttävä säästötomiin ja leikkaustalkoot ovat edessä. Julkisen talouden leikkauksia kohdistettaessa tulisi pitää mielessä, ettei lyhytnäköisen ja harkitsemattoman päätöksenteon tuloksena kannata viiltää kriittisesti pitkän aikavälin kasvun edellytyksiä, kuten esimerkiksi koulutusta.

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kohdistuvat valtionosuus- ja yliopistoindeksijäädytykset tekevät osaltaan hallaa suomalaiselle koulutukselle, joka on yksi keskeisimpiä menestystekijöitä talouskasvuamme ajatellen. Ammattikoulujen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen vähennyksen osalta toivon, että hallituksella on suunnitelma yhä useamman ilman koulupaikkaa jäävän nuoren varalle. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyhän on yksi hallitusohjelman teemoistakin. Yhteiskuntatakuuta on hehkutettu niin paljon, että sen on syytä myös toteutua 100-prosenttisesti — vai mitä, ministeri Gustafsson? [Ministeri Jukka Gustafsson nyökkää] On muuten hienoa, että olette vielä paikalla täällä.

Aikuiskoulutuksen määrärahojen 7,5 miljoonan euron suuruinen vähennys vuoteen 2015 mennessä ei ole omiaan edistämään suomalaista osaamista ja ammattitaitoa. Vaikka tämä vähennys kohdistetaankin lähinnä ei- tutkintoon johtavaan ammatilliseen lisäkoulutukseen sekä ammatillisten erikoisoppilaitosten valtionosuuksiin, on myös pidettävä mielessä, että myös erityisosaaminen, josta ei erillistä tutkintosuoritusta saa, on arvokasta ja auttaa usein yksilöä myös työllistymään paremmin.

Haluan toki ilmaista myös tyytyväisyyteni hallituksen aikomukseen panostaa perusopetuksen laatuun, muun muassa pienentämällä opetusryhmien kokoja. Tämän lisäksi opintotuen sitominen indeksiin 1.9.2014 lähtien on hieno asia, mutta indeksikorotuksen olisi pitänyt toteutua jo kuluvana vuonna, kuten me perussuomalaiset ehdotimme.

Seuraava on suora lainaus tuoreesta kehyspäätöksestä: "Kulttuuripoliitikassa tavoitteena on hyvinvoinnin edistäminen, kirjasto- ja kulttuuripalvelujen tasa-arvoisen saatavuuden turvaaminen sekä kulttuurin ja luovien alojen työllisyyden vahvistaminen." Tavoitteet ovat luonnollisesti tavanomaiseen tapaan hienoja. Puuttuisin kuitenkin luovien alojen työllisyyden vahvistamiseen. Esimerkkinä tästä toimii kirjailijoiden verrattain heikko asema Suomessa, vaikka he ovat keskeinen pala suomalaista sivistystä. Kirjailijan ansaintamalli on moniin muihin ammattikuntiin ja yksityisyrittäjiin nähden monimutkaisempi. Myytyjen kirjojen lisäksi lainauskorvaukset ovat tärkeä osa maailman kirjailijoiden tienestiä. Suomessa lainauskorvausjärjestelmä on pohjoismaisessa vertailussa lapsenkengissä, ja kirjailijamme saavat lainauskorvauksia huomattavasti vähemmän kuin kollegansa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Tämä tekee monien suomalaisten ammattikirjailijoiden taloudellisesta asemasta tukalan, ja kirjailijoiden heikko taloudellinen tilanne heijastuu pitemmän päälle suomalaisen kirjallisuuden määrään ja laatuun. Lainauskorvausmäärärahan nosto kohtuulliselle tasolle olisikin hallitukselle hyvä näytön paikka osoittaa todellista kiinnostusta kulttuurin ja luovien alojen työllisyyden vahvistamiseksi muutenkin kuin pelkällä maininnalla kehyspäätöksessä.

Kirjailijoiden asemaa laajempi kokonaisuus on tarjota valtiovallan toimesta pienyrittäjyydelle puitteet menestyä maassamme. Siemenestä saattaa kasvaa puu, ja pienestä ovat suuretkin yritykset ponnistaneet. Näin ollen verotuksella ei pidä taklata suomalaisia pienyrittäjiä ja heidän orastavia ideoitaan yli laidan. Energia- ja polttoaineverotuksella ei kannattaisi puolestaan heikentää teollisuuden kilpailukykyä. Lisäksi kilometrikorvausuudistus vaikeuttaa monien toimeentulonsa hankkimiseen autoa tarvitsevien asemaa.

Ympäristönsuojelu on todella tärkeä asia maapallomme tulevaisuuden kannalta, mutta ennen konkreettisiin toimiin ryhtymistä tulee punnita huolella niiden kokonaisvaikutukset elinkeinoelämän ja ympäristönsuojelun näkökulmasta.

Yleiset elinkustannukset ovat Suomessa jo nyt todella korkeita, ja välttämättömien hyödykkeiden, kuten ruuan ja lääkkeiden, hinnoissa ei yksinkertaisesti ole tilaa veronkiristyksille, etenkään pienituloisten kansalaisten osalta. Tasaverokehitys on valitettavasti taas harpannut yhden askeleen eteenpäin. Pieneläkeläiset ja lapsiperheet ovat jo aivan kestämättömässä tilantessa.

Veteraaneille luvatusta lisärahasta kuntoutukseen hallitus ei kerta kaikkiaan voinut livetä. Se on hyvä. Perussuomalaiset eivät turhaan painostaneet hallitusta tässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Kansamme terveyteen ja hyvinvointiin voidaan vaikuttaa ennalta ehkäisevästi varmistamalla omavaraisuus puhtaan ruuan tuotannossa ja lisäämällä liikuntaa (Puhemies koputtaa) sekä henkistä hyvinvointia. Maksulappu yhteiskunnalle näiden asioiden laiminlyömisestä kasvaa koko ajan.

Yhteenvetona hallitukselle: Oman maan hyvinvointiin on kiinnitettävä enemmän huomiota. Jatkuva lisätakuiden myöntäminen EU:n kriisimaille on jäädytettävä. (Puhemies koputtaa) Kansalaistemme sietokyky on jo äärirajoilla.

No niin, ja sitten hyvin napakka vastauspuheenvuorokierros. Edustaja Männistö aloittaa. Puolenkymmentä vastauspuheenvuoroa mahtuu tähän.


Lasse Männistö (kok):

Arvoisa puhemies! On pakko kommentoida edustaja Saarakkalan käsittämätöntä puheenvuoroa täällä äsken. Tuntuu, että kun ei keksi yhtäkään konkreettista kritiikin kohdetta, kun ei löydä yhtäkään todellista huolestuttavaa syy—seuraus-suhdetta, kun ei osaa ehdottaa yhtäkään konkreettista omaa polkua pois tältä väittämältään turmion tieltä, mutta on silti pakko kritisoida, silloin kuulemme tällaista edustaja Saarakkalan esiin nostamaa retoriikkaa, jossa ollaan kyllä kaiken hyvän puolella ja kaikkea pahaa vastaan, mutta kummastakaan sen enempää konkreettisesti puhumatta. Sen sijaan voin kyllä antaa tunnustusta ja kiitokset täällä keskustan edustajille, Rehulalle ja Lepälle, varsin rakentavista puheenvuoroista, siitä, että he tunnistivat varmasti osaltaan kritiikin kohteita, mutta myös antoivat tunnustusta hallitukselle silloin, kun sitä kuuluu antaa. Vähän kuitenkin edustaja Lepän puheenvuoroon yrittäjyydestä puuttuisin sen verran, että kyllähän hallitus nyt panostaa kasvupaketillaan yli 300 miljoonaa uuden kasvun luomiseen ja tähän kauppataseen vajeenkin umpeen kuromiseen kyllä nyt tehdään konkreettisti paljon.

Muistutan, että vastauspuheenvuorojen pituus on 1 minuutti. Myönnän seuraavat vastauspuheenvuorot ja sitten vielä saadaan pari puheenvuoroa listasta.


Katri Komi (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka hallitus sanoo säilyttävänsä sosiaaliturvan ennallaan, niin ei hallitus pysy lupauksessaan olla leikkaamatta heikompiosailta. Nuo kuntaosuuksien isot leikkaukset, ruuan ja lääkkeiden ja joukkoliikenteen arvonlisäveron korotus ja lapsilisien indeksien jäädytys, ne kaikki kohdistuvat kipeimmin juuri pienituloisiin. Keskusta ei olisi näihin koskenut. Nythän lapsiin kohdistuvilla säästöillä katetaan suuri osa sosiaali- ja terveysministeriön 170 miljoonan euron säästötarpeista. Omaishoidon tuen muuttaminen verovapaaksi osoittautui nähtäväksi ministerin sanahelinäksi. Ja missä on sitten nuo perhevapaita koskevat uudistukset ja ennen kaikkea, missä niiden rahoitus? Nyt kun ministeri Gustafsson on paikalla, niin häneltä olisin kysynyt Etelä-Savoa koskien esimerkkinä: miten käy Etelä-Savon kaltaisen maakunnan pienten lukioiden hallituksen nykypolitiikalle? -30 miljoonaa euroa. Meille ei jäisi mitään muuta kuin kenties ne kolmen kaupungin lukiot.


Outi Mäkelä (kok):

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarakkala todellakin täällä kyseenalaisti hallituksen motiiveja. Tosin lähti sitten pois täältä salista, mutta epäili, että hallitus täällä nauraa ja että tilanne naurattaa ministereitä. Kyllä tässä nyt ollaan niin vakavan paikan edessä, että tyhjä, kevytmielinen ilkkuminen ilman mitään ratkaisuvaihtoehtoja on vähintäänkin noloa myös sieltä opposition puolelta. Hallitus suhtautuu tulevaisuuteen vakavasti ja etsii ratkaisuja tosissaan. Ei tämä kyllä ketään naurata tämä tilanne. Mutta iloinen voi olla siitä, että näinäkin aikoina pystytään panostamaan nuoriin, ihmisten työllistämiseen, yrittäjyyteen ja kasvun mahdollistamiseen ja lisäksi pitämään huolta heikommista. Nämä ovat asioita, jotka ovat erittäin positiivisia ja hyviä asioita. Nyt tarvitaan vastuunkantoa ja rehellistä puhetta myös oppositiosta.


Merja Kuusisto (sd):

Arvoisa puhemies! Kyllä näissä hallituksen päätöksissä on korostunut SDP:n linjan mukainen työllisyyden, tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen ja nimenomaan kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tilanteen parantaminen ja varsinkin, että heidän tilanteensa ei tässä taloudellisessa tilanteessa ainakaan heikkenisi. Minä olen koko illan odottanut, että joku sieltä opposition puolelta ystävällisesti sanoisi jotain kiitostakin hallituksen työskentelylle. Ja Rehula, joo, kansanedustaja Rehula kehui, että ollaan tehty hyviä uudistuksia ja tärkeitä uudistuksia, kun työmarkkinatuen tarveharkinta poistetaan puolison tulojen osalta. Se on meidänkin mielestämme erittäin tärkeä ja hyvä uudistus. Edustaja Lepälle olisin sanonut myös siitä, että yrittäjyyttä tuetaan muun muassa yksityisten investointien tuplapoistoilla ja tutkimukseen ja kehitykseen suunnatuilla (Puhemies koputtaa) verovähennyksillä. Näillä toimilla pyritään saamaan aikaan taloudellista kasvua. (Puhemies koputtaa) Yrittäjyyden ja tuotekehityksen tukeminen on tärkeää meidänkin mielestämme.


Jari Leppä (kesk):

Puhemies! Kiitoksia annetaan silloin, kun kiitoksen aika on, ja kritiikkiä silloin, kun kritiikin aika on. Yksi kritiikin aihe on ilman muuta hallituksen suunnittelemat ja jo toteuttamat maatalouteen kohdistuvat leikkaukset. Otan sieltä yhden näkökulman. Se on se, että samalla, kun leikataan kansallisia tukia, vaarannetaan selkeästi parhaillaan käynnissä olevat Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan neuvottelut, jossa Suomella on vain pelkästään menetettävää. Jos me jo itse annamme viestin siitä, että olemme valmiit tinkimään, me joka tapauksessa joudumme jäsenmaksun maksamaan ja saamme sieltä takaisin entistä vähemmän niitä jäsenmaksuja, joita me sinne joka tapauksessa maksamme. Arvoisat hallituspuolueiden edustajat, siinä ei ole mitään järkeä. Ei mitään järkeä. Se on vastoin suomalaisen veronmaksajan, suomalaisen kansantalouden etua. Siksi pidämme sitä erittäin, erittäin vahingollisena ja valitettavana asiana. Toivomme, että tämä vielä tullaan muuttamaan.


Tapani Tölli (kesk):

Arvoisa puhemies! Ensiksi jotakin myönteistä tästä kehyksestä. Tässä sinänsä arvioidaan kuntatalouden kokonaiskuvaa realistisesti ja että kuntatalous tulee kokonaisuudessaan kiristymään ja niitä kokonaisuudessaan kuntatalouteen kohdistuvia toimenpiteitä. Mutta kokonaan jää arvioimatta se, miten tämä eriarvoistaa kuntia. Kunnat tulevat voimakkaasti eriytymään, ja se vaikuttaa kansalaisten epäoikeudenmukaiseen kohteluun siinä mielessä, että osa kunnista joutuu korottamaan veroprosenttia todella merkittävästi ja palveluiden järjestäminen vaarantuu. Kysymyksessä on silloin se, kun valtionosuusjärjestelmä on peruspalveluiden järjestämistä varten, jossa otetaan huomioon olosuhde- ja palvelutarvetekijät.

Tämän illan viimeinen vastauspuheenvuoro, korostan, että huomenna on vielä mahdollisuus debatointiin, edustaja Jaloselle.


Ari Jalonen (ps):

Puhemies! Tulen kyllä jatkamaan huomennakin. Edustajat Männistö ja Mäkelä, te kaipasitte meidän vaihtoehtojamme. Aikaisemmin on oppositiolta kysytty, missä on meidän kuullun ja luetun ymmärtämisemme. Meillä on selkeät vaihtoehtobudjetit, jotka ovat suomalaiselle paremmat, ja meillä on tulossa viittä vaille valmiina selkeät vaihtoehdot myös tälle kehysriihelle. Meidän kritiikkimme on aitoa ja myös vastuullista ja rehellistä.

Sitten puheenvuorolistaan.


Katri Komi (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Suomen vaihtotase on ennätysalhainen. Hallitus kasvattaa valtionvelkaa kehyskaudella. Velkasuhde kasvaa. Hallituksen toimenpiteistä huolimatta valtiontalouden alijäämä tulee ennustetulla kasvulla olemaan todennäköisesti hallitusohjelman tavoitetta suurempi. Paljon kohuttu työurasopimus ei sekään pidennä työuria kuin noin viisi kuukautta, vaikka hallitus aiemmin puhui yli vuodesta.

Hallituksen kehyspäätökselle on leimaa-antavaa, että rahaa on jaettu sinne tänne kompromissihengellä, mutta näkemys sekä rohkeus riittävän isoihin toimiin ja investointeihin puuttuu. Nyt tarvittaisiin ison mittaluokan toimia ja oikeasti pitkäjänteisiä ratkaisuja Suomen eteenpäin viemiseksi.

Hallituksen sulle—mulle-linja korostuu investointihankkeissa. Itäsuomalaisten ykkösliikennehanke Juva—Mikkeli alkaa tällä kehyskaudella, mutta rahaa ei sille ole tarjolla kuin viidennes tarpeesta. Erityisen kovasti investointihankkeissa ihmetyttää Savonlinnan syväväylän siirron rahoitus, syväväylä kun näyttää pudonneen kehysriihessä kokonaan budjettilistalta. Liikenne- ja viestintäministeriö ei jostain kumman syystä nyt tulkitsekaan sitä vireillä olevaksi projektiksi, joka hallitusohjelman mukaan vietäisiin loppuun. Tämä on ehdottomasti korjattava.

Arvoisa puhemies! Kuntien valtionosuuksia aiotaan leikata kovalla kädellä. Vastineeksi hallitus tarjoaa jatkoa kunnille korotettuun yhteisöveron jako-osuuteen ja tarjoaa jäteveron tuottoa kunnille. Nämä ratkaisut eriarvoistavat kuntakenttää entisestään. Rikkaat kunnat hyötyvät hallituksen toimista, köyhille lyödään kapuloita rattaisiin. Mutta hallitus viis veisaa valtiovallan vastuusta kuntien velvoitteiden ja rahoituksen tasapainottajana. Päämääränä vaikuttaakin selvästi olevan pienten kuntien kurjistaminen ja suurkuntahankkeen vauhdittaminen.

Kuntaosuuksien leikkausten maksumiehiksi joutuvat siis lapset, vanhukset ja sairaat, ne jotka eniten kuntapalveluja tarvitsevat. Monen koulun, päiväkodin ja terveysaseman tilanne on kunnissa vaakalaudalla. Palveluja karsitaan, hoitojonot pitenevät ja etäisyydet palveluihin kasvavat.

Hallituksen kuntapolitiikka ei toden totta kehuja ansaitse. Tällaisella toiminnalla hallitus horjuttaa vakautta ja vaikeuttaa merkittävästi ennustettavuutta kunnissa.

Arvoisa puhemies! Kehysselonteko sisältää myös yrittäjyyttä edistäviä toimenpiteitä. Isot toimet loistavat kuitenkin poissaolollaan myös tällä sektorilla. Missä ovat hallituksen kannusteet yrityksille palkata lisää työntekijöitä? Ja ennen kaikkea: miten käy uusiutuvan energian edistämisen?

Hallitus hakee säästöjä vääristä kohteista. Esimerkiksi korjaus- ja energia-avustuksia leikataan 15 miljoonalla, eikä avustuksia uusiutuvaa energiaa hyödyntävien lämmitystapojen käyttöönottamiseen enää myönnetä.

Jos kotimaiseen uusiutuvaan energiaan ei panosteta, tarkoittaa se, että kivihiiltä on tuotava ulkomailta lisää. Eihän siinä ole mitään järkeä, että sitten energiaveroja ja polttoaineiden hintaa nostamalla rangaistaan yrityksiä ja yksityisiä veronmaksajia, kun toimenpiteet uusiutuvan energian ja joukkoliikenneteknologian saralla ovat olleet riittämättömät. Missä ovat hallituksen energiapoliittisesti kestävät, pitkäjänteiset ratkaisut?

Arvoisa puhemies! Hallitus aikoo leikata maataloudelta 55 miljoonaa euroa. Yhdessä hallitusneuvotteluissa sovittujen leikkausten kanssa tämä tekee yhteensä noin 200 miljoonaa euroa. Miten hallitus luulee, että Suomen maatalouden etuja voidaan ajaa EU:n neuvottelupöydissä, jos se itse suuna päänä leikkaa kansallista tukea?

Tulossa olevat viljelijätuen leikkaukset osuvat ennen kaikkea nuoriin viljelijöihin, joille ei tämänkaltaista signaalia soisi annettavan. Viljelijöitä rokotetaan myös MYEL-eläkkeistä ja lomituspalveluista tehtävillä säästöillä. Kemera-varoja hallitus myös leikkaa. Tosin jonkinlainen elvytys-optio pidettäneen edelleen voimassa, mikä voisi olla pientä siirtoa petusta Kemeraan.

Eikä siinä vielä kaikki. Hallitus jatkaa ikävä kyllä myös luopumistuen alasajoa. Luopumiseläkeiän alarajaa on päätetty nostaa vuoden 2014 alussa ja luopumistapoihin on tulossa rajoitteita. Herää kysymys, onko hallitus lopettamassa koko järjestelmän. Onko hallituksella mitään käsitystä, kuinka merkittävä rakennepoliittinen tuki luopumisjärjestelmä maataloudellemme on? Hallitus katsoo luopumistukijärjestelmää selvästi vain siitä näkökulmasta, että se lyhentää työuria loppupäästä. Todellisuudessa luopumistukijärjestelmän avulla aikaistetaan sukupolvenvaihdoksia. Nyt kun maatilojen sukupolvenvaihdokset uhkaavat pitkittyä, ehtii uusi polvi usein odotellessa sitoutua jo muualle. Kun on hankittuna puolisot, perheet ja asunnot, ei siitä elämäntilanteesta ole enää helppo palata takaisin kotitilalle, vaikka halua löytyisikin.

Hallitus ei näytä myöskään olevan tietoinen, että eläköityminen nopeuttaa tilakoon kasvua. On erittäin ongelmallista, jos hallitus todella rajoittaa luopumistapoja. Käytännössähän tämä ilmeisesti tarkoittaisi, että luopumiseläkettä ei enää maksettaisikaan niille, jotka myyvät pellot perheen tai suvun ulkopuolisille. Näin lakkautetaan juuri se kannustin, jolla nopeutetaan peltoalan siirtymistä lisäalana nuorempien tiloihin ja siten rakennemuutoksen vauhdittumista maaseudulla.

Arvoisa puhemies! Ei niin pahaa, ettei hyvääkin. Kiitos hallitukselle, että se kotihoidon tuen ennallaan säilyttämisessä kuunteli oppositiota ja kansalaisia. Hallituksen toimissa ilahduttavat myös 30 miljoonan euron lisämäärärahat koulurakennusten ja kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden korjaushankkeisiin.

Työmarkkinatuen tarveharkinnan poistuminen puolisoiden osalta on hyvä uudistus, kuten myös palkkatuen säätäminen pysyväksi osatyökykyisille ja se, että sen käyttö yrityksille yksinkertaistuu. Lisämäärärahat veteraanien vanhuudenhuollon palveluihin jatkavat ansiokkaasti keskustan aloittamaa veteraanityön turvaamista. Nuorten yhteiskuntatakuukin kuulostaa periaatteessa hyvältä. Riittääkö 60 miljoonaa vuodessa, on sitten aivan toinen juttu.

Sitten ehdimme vielä kuulla edustaja Taimelan puheenvuoron ja ministeri Gustafssonin lyhyen loppuyhteenvedon. Edustaja Kokkoa lohduttanee se tietoisuus, että hän huomenna pääsee aloittamaan paalupaikalta.


Katja Taimela (sd):

Arvoisa puhemies! Lämmin kiitos!

Siitäkin huolimatta, että täällä on tänään esitetty huomiota herättävän paljon kritiikkiä ilman omia suuntaviivoja ja toteutustapoja, uskallan väittää, että laajapohjainen Kataisen hallitus on onnistunut epäilyistä huolimatta mainiosti näissä kehysneuvotteluissa. Vaikka lähtökohtatilanne on haastava, hallitus sai aikaan paketin, joka kokonaisuutena on hyväksyttävissä kaikissa hallituspuolueissa.

Valtionvelan ollessa 80 miljardia euroa me kaikki ymmärrämme, että näin ei voi jatkua. Emme saa emmekä voi maksattaa laskujamme tulevilla sukupolvilla. Valtion velkaantumisen taittaminen on siis hyvin tärkeä hallituksen tavoite. Sitä kautta voimme luoda edellytyksiä tulevaisuuteen vahvan valtiontalouden muodossa. Velkaantumisen vauhti on niin kova, että sen taittaminen vaatii vahvoja toimenpiteitä. Hallitus on päässyt sopuun aidosti vaikuttavista toimenpiteistä ja mielestäni ansaitsee siitä myös kiitoksen oppositiolta.

Se, että rahaa on jaettavissa vähemmän kuin aikaisemmin eli jostain joudutaan nipistämään, on hankala lähtökohta. Ei kukaan meistä ole lähtenyt tavoittelemaan tätä määräaikaista työtä tehdäkseen menoleikkauksia ja veronkorotuksia mieluusti. Nyt näitä molempia on vaan yksinkertaisesti tehtävä ja vastuunkantajia tarvitaan. Eikä hallitus voi myöskään ulkoistaa ikäviä päätöksiä, vaikka joidenkin edustajien puheenvuoroista niinkin voisi ymmärtää.

Kun tilannetta lähdetään hoitamaan, ovat ensisijaisen tärkeässä asemassa ne arvovalinnat, joihin tämä hallitus on politiikkansa pohjannut. Kaikki puolueet joustivat omista tavoitteistaan tämän lopputuloksen saavuttamiseksi. Kipeimmältä kompromissilta tuntuu edelleen arvonlisäveron korotus, mutta on syytä todeta samaan hengenvetoon, että hallitus pehmentää tämän välttämättömän alv-korotuksen vaikutuksia kaikista pienituloisimpien toimeentuloon. Muun muassa sosiaaliturvaan tehdään aikaistettu indeksikorotus alvin nousuvuonna, perusvähennystä nostetaan, sosiaaliturvaa ei leikata, työtulovähennystä nostetaan ja pienituloisimpien työn verotus kevenee. Perusturvasta ei tingitä, vaan tälle vuodelle päätetyt parannukset sosiaaliturvaan pidetään voimassa. Tämä on keskeistä oikeudenmukaisuuden kannalta.

Kehyspäätökset jatkavat hallitusohjelman linjoilla siinä, että ne kaventavat myös tuloeroja. Hallitusohjelman mukaan mennään myös siinä, että hallitus seuraa tarkasti, mitä taloudessa tapahtuu, ja toisin kuin edeltäjänsä, myös reagoi niihin.

Veroista: Solidaarisuusvero on mielestäni myös tärkeä oikeudenmukaisuussignaali, ja on hyvä, että tämä hallitus toteuttaa sen, mistä niin moni edustaja puoluekannasta riippumatta on tässä salissa myös puhunut.

Arvoisa puhemies! Kehyspäätökset sisältävät hyviä uutisia myös työllisyyspolitiikkaan. Se, että tämä hallitus on tehnyt päätöksen poistaa työmarkkinatuen tarveharkinnan, on minulle henkilökohtaisesti ollut hyvin tärkeä asia, jonka toteutuminen on vihdoin totta. Myös ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan tulee tervetulleita uudistuksia. Kaiken kaikkiaan kehyspäätöksissä tuntuu vahva työllistämisen pohjavire. On äärimmäisen tärkeää, että tässä tilanteessa, jossa me parhaillaan elämme, panostetaan monin eri tavoin siihen, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi töitä.

Tärkein ryhmä työllistämisen kannalta ovat nuoret. Nuorten yhteiskuntatakuuseen laitetaan nyt aidosti lisää paukkuja. Odotukset ovat korkealla, ja siihen vaikuttaa tietysti se, että nuorisotyöttömyys on niin kovalla tasolla tällä hetkellä. Liian monessa tapauksessa nuorisotyöttömyys johtaa myös muihin ongelmiin, eli tässä asiassa on nyt määrätietoisesti toimittava juuri niin kuin hallitus ministeri Ihalaisen johdolla tekeekin. Nämä satsaukset ovat tärkeitä yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan kiittää hallitusta myös siitä, että tässä tilanteessa pystytään panostamaan tiehankkeisiin näinkin hyvin. Kipeää tarvetta suurempiinkin satsauksiin toki on. Meille Varsinais-Suomessa kehyspäätöksistä kuului tärkeä ja kauan odotettu viesti valtatie kasin perusparannushankkeen alkamisesta. Sen lisäksi, että tämänkaltaiset hankkeet tuovat alueelle työpaikkoja, ne luovat myös positiivista ilmapiiriä ja uskoa tulevaisuuteen yli hankalien aikojen.

Ja sitten ministeri Gustafsson, lyhyt yhteenvetopuheenvuoro, ja ainakin yksi selkeä kysymyskin sieltä kuului. — Olkaa hyvä!


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! En ehkä sitten kuitenkaan lähde mitään yhteenvetoa tekemään, edes yrittämään, vaan puutun kahteen asiaan, jotka täällä on nostettu esille ja kuuluvat minun opetusministerisektorilleni.

Ensimmäisenä: Täällä edustaja Komi kysyi yleisesti, mitä tulee tapahtumaan pienille lukioille, kun tiedossa on, että lukioihin tulee kohdistumaan vuoteen 2015 mennessä yli 30 miljoonan euron säästöt. Toteaisin yleisesti tässä yhteydessä nyt sen, että se säästö ei voine toteutua ilman, etteikö tähän niin sanottuun pienten lukioiden lisään kajota, joka on sinällään ollut ja on jatkossakin tärkeä tukimuoto. Mutta en ajattele enkä toimi niin, että se jotenkin mekaanisesti poistettaisiin. Minulle on erittäin tärkeä hallitusohjelmassa sovittu kirjaus siitä, että tulee pyrkiä säilyttämään lukioiden kohdalla nuorten kannalta tällainen kohtuullinen saavutettavuus, ja tämä on tärkeä lähtökohta myöskin näiden säästöjen saavuttamisessa, että matkat ja etäisyydet lukioon eivät voine eivätkä saa muodostua kohtuuttomiksi. Samalla myöskin tällainen monimuoto-opetus, verkko-opetus, mahdollistaa pienten lukioitten säilymisen ja yhteistyön ammatillisten oppilaitosten kanssa.

Sitten vielä oikein lyhyesti: Edustaja Katainen täällä kantoi huolta ja antoi minusta vähän väärän todistuksen, että hallitus on nyt nostamassa peruskoulujen luokkakokoa. Ei nyt suinkaan näin, kun me olemme saaneet valtakunnallisesti, alueellisesti kiitosta siitä, että me annoimme jaettavaksi 50,5 miljoonaa euroa kunnille anoa rahaa siihen, että ne voivat pienentää ryhmäkokoja. Minulla on täällä useampia lehtileikkeitä siitä, miten maakuntalehdet ovat kehuneet sitä, miten Kemi, Tornio, Rovaniemi, Seinäjoki, Ähtäri, Lapua ovat saaneet merkittäviä summia, satojatuhansia euroja, jotta ne voivat palkata lisää opettajia, lisää resursseja, lisää koulunkäyntiavustajia ja voivat pienentää ryhmäkokoa. En minä niin kuin tykkää siitä, että jaetaan väärää tietoa. On nyt harmi, että edustaja Katainen ei ole paikalla, mutta halusin tämän nyt oikaista eduskunnan pöytäkirjoihin.

Kiitoksia puhemiehelle, ja oikein hyvää iltaa kaikille vielä.