Täysistunto ja suullinen kyselytunti 23/2005

Kuntien yhteishankintojen kilpailuttaminen

Astrid Thors (r):

Värderade talman, arvoisa puhemies! Päivän sana on palvelurakenteen uudistaminen ja kuntatyön lisääminen. Viime vuoden lopulla korkein hallinto-oikeus päätti, että Hangon kaupungin ja Länsi-Uudenmaan aluepelastuslaitoksen sopimus sairaankuljetuksista on hankintalain mukainen ja pitää kilpailuttaa. Tämän johdosta te, ministeri Manninen, lupasitte helmikuun alussa teettää selvityksen siitä, miten voidaan lisätä yhteistyötä niin, ettei EU:n kilpailulakeja rikota. Kysyisinkin ministeri Manniselta:

Mihin toimiin olette tämän lupauksenne johdosta ryhtynyt?

Värderade talman! Jag vill fråga om er reaktion på ett utslag av högsta förvaltningsdomstolen, där man konstaterar att ett samarbetsavtal mellan Hangö och Västra Nylands räddningsverk var ett sådant avtal som borde ha konkurrensutsatts enligt lagen om offentliga anskaffningar. Minister Manninen sade i offentligheten, som en reaktion bland annat på den här frågan, att han skulle tillsätta en utredning om hur kommunalt samarbete kan utökas utan att man behöver tillämpa konkurrensreglerna. Har ni tillsatt den här utredningen, hur ser det ut?


Hannes Manninen (kesk):

Arvoisa puhemies! Me kuntaosastolla olemme keränneet materiaalia, ja erityisestihän nyt EY-tuomioistuimesta on tullut useita päätöksiä. Siellä on vireillä asioita, jotka hyvin merkittävällä tavalla näihin asioihin, myöskin tällaisiin sisäisiin hankintoihin, vaikuttavat. Varsinaisesti nämä kilpailu- ja hankinta-asiat kuuluvat ministeri Pekkarisen toimialaan, ja sillä alueella on parhaillaankin vireillä selvitykset ja neuvottelut, mutta toivon, että ministeri Pekkarinen siltä osin kertoo lähemmin.


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Todellakin ajankohtaisesta asiasta on kysymys, koska juuri tänä päivänä on Saksassa neuvonpito, jonka Saksa on kutsunut koolle kyseisen teeman tiimoilta, koska EY-tuomioistuimen kanta on niin tiukka, että se on rajoittanut myös niitä mahdollisuuksia, jotka sen tietouden pohjalta, mitä tuomioistuinpäätös merkitsisi, antaisivat riittävää joustavuutta tämän kansallisen valmistelutyön läpiviemiseen. Elikkä hivenen yksinkertaistaen sanottuna: Ellei tuomioistuimen päätökseen tule tarkennusta jatkossa, niin on vaikea edustajan esille ottamia tapauksia käytännössä ratkaista järjellisellä tavalla — käytän tällaista ilmaisua "järjellisellä tavalla" — tavalla, joka merkitsisi kuntien järjellistä yhteistyötä.


Astrid Thors (r):

Värderade talman, värderade ministrar! Nu är det ju faktiskt så att minister Pekkarinen har bett om yttranden med förslag till ny anskaffningslagstiftning, vi har ju också ett direktiv som skall sättas ikraft. Yttrandena skulle vara inne 17.1 för de finskas del, 15.3 är dead line för svenska yttranden. Men avser ministern inte att försöka få en ändring av direktivet till stånd om ni observerat de här problemen, eller tycker ni att det finns möjlighet att inom ramen för den tolkningsmån som alltid finns vid tilllämpning av direktiven att göra det möjligt att förbättra det kommunala samarbetet eller få sådana regler att det kommunala samarbetet inte försvåras?

Arvoisa puhemies! Niin kuin me tiedämme ja niin kuin ministeri mainitsi, nämä uudistukset ovat käynnissä. EU-direktiivi tulee kansallisesti saattaa voimaan pikaisesti, ja lausuntokierros on meneillään.

Mihin toimiin ministeri todella aikoo ryhtyä? Toisaalta voidaan yrittää muuttaa direktiiviä tai käyttää mahdollista harkintavaraa direktiivissä. Kumpaa linjaa aiotte edetä?


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Direktiivihän on tulossa voimaan lokakuussa tänä vuonna. Joka tapauksessa käy niin, että Suomen kansallinen lainsäädäntö ei ole vielä voimassa lokakuussa, mutta niin kuin tiedetään, direktiivien toimeenpanossa aina on tietty aika, jonka kuluessa ne pyritään sitten panemaan voimaan. Eli tämä käytännössä merkitsee sitä, että sen jälkeen, kun me nyt tiedämme näitten EU:n puitteissa käytävien neuvottelujen tulokset, me arvioimme, mikä tie on järkevä. Lähtökohta on se, että direktiiviä ei muuteta, vaan sittenkin löytyisi sellaiset sovellusmahdollisuudet direktiivin puitteissa, jotka kelpaisivat myöskin Suomelle, mutta tapahtuuko näin käytännössä, minä en uskalla sanoa, koska neuvonpidot sekä EU:ssa että todella juuri tänä päivänä Saksassa ovat vielä menossa jompaakumpaa tietä. Myöskin niin moni maa on tällä hetkellä vastaavanlaisessa tilanteessa kuin Suomi, että paineita varmaan myös tuon direktiivin (Puhemies koputtaa) uudelleen tarkasteluun kyllä syntyy.


Maija Perho (kok):

Arvoisa puhemies! Tämä hankintakäytäntö kunnissa, kuntayhtymissä, todella tuottaa monta kertaa tuloksia, jotka eivät ole niiden edun mukaisia. Tämä hankintaraja, joka on 2 000 euroa, jonka jälkeen pitää kilpailuttaa, tuottaa mielestäni turhaa byrokratiaa, vie turhaan kalliita työtunteja eri viranomaisilta. Haluaisin kysyä ministeri Pekkariselta:

Miten te tähän yksityiskohtaan suhtaudutte, että tätä hankintarajaa merkittävästi korotettaisiin tai tulisi muita sellaisia parannuksia, jotka toisivat järkeä ja tarkoituksenmukaisuutta tähän kilpailuttamismenettelyyn?


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Ehdottomasti nykyisiä rajoja minun mielestäni pitää nostaa. Työryhmä, joka asiaa valmisteli, lähti siitä, että kynnysarvossa tavaroiden ja palvelujen kyseessä ollen noustaisiin 20 000 euroon ja sitten näitten urakoitten, siis lähinnä rakentamiseen liittyvien urakoitten tai vastaavien, osalta raja-arvo olisi 100 000 euroa. Paraikaa tässäkin asiassa nyt joudun sanomaan, että käydään neuvonpitoja myöskin Suomessa eri intresanttien kanssa. Tänä iltana kello 19 seuraavan kerran on Suomen yrittäjäjärjestöjen ja kuntajärjestöjen kanssa neuvonpito. Yritetään löytää kompromissia. Näiden näkemykset ovat toisistaan tavattoman kaukana. Yrittäjät ovat aika lailla avoimen vapauden kannalla, ja kuntien mielestä taas 20 000, 100 000, kumpikin arvo niistä on liian korkea. Tältä väliltä haetaan kompromissia. Joka tapauksessa nykyisiä tasoja pitää tuntuvasti nostaa, se on ainakin oma henkilökohtainen kantani.