Suullinen kyselytunti 191/2002

Valtion velan lisääminen

Anneli Jäätteenmäki (kesk):

Arvoisa puhemies! Me olemme täällä eduskunnassa hyväksyneet muutamia viikkoja sitten budjetin, ja tänä päivänä valtiovarainministeri Niinistö on tullut julkisuuteen ja lausunut, että Suomen valtion tulee ottaa lisää velkaa 500 miljoonaa euroa, jopa miljardi euroa. Kysyisin:

Miten tähän on tultu? Vielä vuosi sitten puhuttiin hallituksen taholta triplasta eli siitä, että valtionvelkaa maksetaan takaisin, veroja kevennetään ja palveluja parannetaan, ja nyt tässä haastattelussa puhutaan lisävelasta ja mahdollisista leikkauksista.


Sauli Niinistö (kok):

Arvoisa puhemies! Tähän on tultu kiitos eduskunnan sitkeän toiminnan viimeisen noin puolentoista vuoden aikana, jolloin säännönmukaiseen keskusteluumme täällä on liittynyt se, että valtiovarainministeriö kuitenkin aliarvioi verotuloja, mistä puolestaan on johtunut se, että eduskunta on arvioinut menotkin sitten uudelleen vähän niin kuin yliarvioinnin puolella.

Mutta ihan noin vakavasta asiasta ei ole kysymys. Tänä vuonna siis kokonaisvelkamäärä nousee pitkälti toiselle miljardille eurolle. Lisää joudutaan mahdollisesti rahoittamaan 300—800 miljoonaa euroa, riippuu nyt vähän, miten tilanteet kehittyvät. Tiedossa oli silloin pari kuukautta sitten, että esimerkiksi palkankorotukset, joita ei silloin vielä tiedetty, ovat budjetoimatta, ja nehän pitää nyt ottaa sitten huomioon.

Toinen seikka, pääasia, toinen suuri erä, liittyy jälleen kerran siihen, että kertyneestä kokonaisveropotista kuntien osuus on odotettua suurempi johtuen siitä, että (Puhemies koputtaa) pääomatulot ovat pienentyneet, ja valtion osuushan yleensä on silloin suurempi, mitä enemmän pääomatuloja tuossa kokonaispotissa on.


Anneli Jäätteenmäki (kesk):

Arvoisa puhemies! Ymmärsin valtiovarainministeri Niinistön vastauksesta, että hallitus ei itse asiassa ole tähän asiaan millään tavalla syyllinen vaan se, että eduskunta on hieman näitä menoja lisännyt, on pääsyy. Kysyisinkin valtiovarainministeri Niinistöltä:

Eikö hallituksen olisi pitänyt jo varhaisessa vaiheessa ryhtyä toisenlaisiin toimenpiteisiin, että Suomeen olisi syntynyt lisää työpaikkoja, lisää yrittäjiä, lisää taloudellista kasvua? Eli talouspolitiikan olisi pitänyt tukea työttömyyden alentamista ja työllisyyttä. Miksi te ette ole näitä keinoja esittäneet?


Sauli Niinistö (kok):

Arvoisa puhemies! Jos nyt sitten halutaan vähän muistella menneitä, kun kysyitte, miksei hallitus tehnyt niin: Miksi täällä on ollut niin voimakas epäluulo siihen, että talous menee liian hyvin? Ei ole kovin paljon aikaa siitä, kun suunnilleen niiltä tuoleilta vielä kuulin jostain kiiluvasilmäisestä velanmaksusta. Kyllä se pitää paikkansa. (Ed. Ala-Nissilä: Ei, vaan vasemmalta!) — Pitää paikkansa sekin, ed. Ala-Nissilä. — Ihminen on näköjään niin rakennettu, kansanedustajakin, että jos pikkuisen paremmin näyttää menevän, siitä sitten aukeaa auvoinen huomen sillä tavalla, ettei ollenkaan haluta ymmärtää, että joku voitto voi olla satunnainen. Mutta kyllä ainakin riittävästi sitä sanomaa minun mielestäni on tänne tuotu.


Kari Rajamäki (sd):

Arvoisa puhemies! Ehkä tässä tilanteessa, jossa on toki epävarmuuksia paljon, talouselämän vakauden ja opposition yörauhan lopullinen vienti on ehkä tarpeetonta.

Kun käy läpi valtiovarainministeri Niinistön syksyisiä puheita aina kunkin vuoden talousarviosta, niin voisiko valtiovarainministeri kertoa, miten teidän syyskuun 2001 puheellenne on käynyt vuonna 2002. Te ennakoitte ylijäämän jäävän 700 miljoonaan euroon, jota sitäkään ihan kaikkea ei voida velanmaksuun käyttää. Paljonko me käytimme viime vuonna velkaan? Te sanoitte vuonna 2001 syksyllä, että laskennallinen valtion kokonaisvelka, emuvelka, kasvaisi Suomelle vuonna 2002. Me olemme kyllä tottuneet tähän mustan maalin käyttöön, mutta ehkä nyt näin vaalien alla opposition hermostuttaminen on tarpeetonta.


Sauli Niinistö (kok):

Arvoisa puhemies! Nyt hivenen epäilen siteeraamiskykyänne, mutta joka tapauksessa vuonna 2002 kehysratkaisun yhteydessä esitin hallitukselle, että yritetään yksityistää vähän enemmän kuin budjetissa oli, ja nimenomaan sen ansiosta vielä viime vuonna selvittiin kuiville, että yksityistettiin vuoden aikana enemmän kuin mitä budjetissa oli arvioitu, huolimatta ehkä teidänkin vastustuksestanne.

Mutta mitäs teidän puheillenne on käynyt? Vajaa kuukausi sitten te närkästyitte, kun jouduin oikaisemaan teitä, kun te väititte nimittäin, että meillä on paljon varaa, meillä on paljon ylijäämää, huolimatta siitä, että hyvin oli silloinenkin velkamäärä, 600 miljoonaa euroa, tiedossanne. Nyt joudun kertomaan, että se on tuplat, huolimatta siitä, että silloinkin epäilitte, että valtiovarainministeri puhuu omiaan, kun valittelee ja varoittelee.


Kari Rajamäki (sd):

Arvoisa puhemies! Tähän keskusteluumme viime joulukuulta voidaan tutustua. Siinä hyvin tarkkaan käytin valtiovarainministerin omia vakaus- ym. selvityksiä ja ministeri itse tulkitsi ja kielsi ne. Se mitä ministeri on puhunut täällä 2001 ja 2002 syksyllä, löytyy pöytäkirjoista, ja näitä olisi hyvä verrata valtiovarainministeriön itsensä myös toteutuneeseen. Varovaisuutta tarvitaan, mutta ei niin kuin ehdoin tahdoin tarkoituksellista harhaanjohtamista. (Ed. Pekkarinen: Tämä on hallituksen sisäinen väittely! Pääministerin pitää puuttua asiaan!)


Sauli Niinistö (kok):

Arvoisa puhemies! Vuonna 2001 keväällä, toukokuussa, esittelin täällä lisätalousarvion, jossa näytti olevan velan lyhennystä aika laillakin. Muistan silloin väittäneeni, että nyt on kysymys satunnaisesta lottovoitosta, älkää panko näitä kiinteisiin menoihin, jolloin, ed. Rajamäki, teidän ryhmänne vastaus oli, että alle 2 miljardin Suomen markan ei synny mitään sopimusta, 2 miljardia vähintään on käytettävä juokseviin menoihin, ja se melkein tuli käytettyä.

Mitä sitten tulee aivan viimeisiin uutisiin, niin tänään on jouduttu tuskailemaan sen kanssa, että nyt alkaa niin monta tiehanketta seuraavan neljän vuoden aikana, ettei valitettavasti kaikkiin löydy rahaa.


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tekisi mieli sanoa pääministerille, että otan osaa, koska nythän teidän omat keikuttavat venettä kaiken aikaa. Tämä on paha merkki tilanteessa, jossa viimeiset uutiset kertovat selvää kieltä siitä, että teidän budjettinne on alijäämäinen. Lisäksi työttömyyden lasku on pysähtynyt. Kun te lähditte liikkeelle, työttömiä oli 448 000 työministeriön mukaan. Tuoreimman työministeriön laskun mukaan on 304 000 työtöntä, eikä tilastoinnissa ole tapahtunut mitään muutosta.

Arvoisa pääministeri, kuukausien ajan teidän hallituksenne on seisonut tumput suorina ja sanonut, että talouden kasvu vetää ja auttaa tilannetta ja ennen pitkää tulee Sailas esityksineen ja auttaa. Aiotteko vielä tehdä jotain näitten uutisten, joita on tullut, joissa kerrotaan, että työttömiä tulee lisää kaiken aikaa, niitten pelkotilojen, mitä ne aiheuttavat, (Puhemies koputtaa) vähentämiseksi ja työllisyystilanteen parantamiseksi?


Paavo Lipponen (sd):

Arvoisa puhemies! Olen kaksi vuotta sitten tammikuussa varoittanut siitä, että menemme kohti huonompia aikoja, työttömyys saattaa nousta. Näin ei kuitenkaan ole käynyt onneksi, koska meidän taloutemme on niin hyvässä kunnossa, vaan työministeriön luvuilla työttömyys on laskenut. Se on laskenut nimenomaan Itä- ja Pohjois-Suomessa viime aikoina. Nyt kansainvälisestä taloustilanteesta johtuen nimenomaan vientiteollisuus on vaikeuksissa. Hallituksella on valmiudet puuttua paikallisiin tilanteisiin, ja näin jo tehdään. Siihen pitää tarvittaessa löytyä lisää voimavaroja.

Mitä tulee valtiontalouden tasapainoon, niin me olemme todella tehneet kaiken tämän: olemme maksaneet velkaa, ja se tulee pysymään eurooppalaisittain alhaisella tasolla suhteessa bruttokansantuotteeseen; olemme alentaneet veroja Ahon hallituksen huipputasolta, sekä palkansaajien että eläkkeensaajien, alemmaksi kuin ennen Ahon hallitusta; olemme myös voimakkaasti kehittäneet tällä kaudella hyvinvointivaltiota. (Puhemies koputtaa) Se on vaan niin, että opposition vaatimukset menojen kasvusta ovat olleet aivan käsittämättömiä. (Puhemies koputtaa) Ed. Hyssälä, esititte 17 miljardia markkaa terveydenhuoltoon. Ed. Jäätteenmäki kirjoitti Ilkassa, että 8 miljardin veronalennukset pitäisi tehdä (Puhemies koputtaa) vähennyksillä. Nämähän ovat aivan mahdottomia. Teillä ei ole mitään kanttia puhua siitä, että valtiontalous olisi jotenkin (Puhemies koputtaa) hallituksen toimenpiteiden johdosta vaarassa.


Anneli Jäätteenmäki (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Jätetään omaan arvoonsa nämä pääministerin luvut. (Hälinää) Mutta olisin sanonut pääministerille, kun te totesitte, että te ryhdytte joihinkin paikallisiin toimenpiteisiin työttömyyden alentamiseksi, että me emme ole täällä eduskuntana kuulleet hallitukselta mitään keinoja, mitä te tulette esittämään vielä loppukautenanne, että tämä vakava työttömyystilanne paranisi. Ei tässä nyt kannata tilastoilla temppuilla, vaan nyt kannattaa ryhtyä toimenpiteisiin, että ihmiset saavat työtä. Ihmiset haluavat työtä. Työstä on puute, ja hallitukselta odotetaan toimenpiteitä.


Paavo Lipponen (sd):

 Puhemies! Vaalikeskustelua käydään, ja siinä tietysti kaikki puolueet esittävät omat lääkkeensä työllisyyteen. Minä olen valmis jatkamaan tätä keskustelua täysin konkreettisesti sen sijaan, että samaa levyä pyöritetään joka päivä nimenomaan oppositiojohtajan puolelta. Tilastohan kertoo, että vaikeasta taloustilanteesta huolimatta työministeriön luvuilla työttömyys on edelleen laskenut. (Ed. Hyssälä: Tämä on samaa levyä!) Se kertoo siitä, kuinka vahva meidän taloutemme on, kuinka suuri merkitys on sillä, että meidän taloudessamme on perusvakaus. Luotetaan tulevaisuuteen. Nyt on vaikeita aikoja, mutta me näistä selviydymme. Sitten tarvitaan uusia lääkkeitä, minä korostan, nimenomaan työttömyyden vaikeimpiin muotoihin: pitkäaikaiseen ja toistuvaistyöttömyyteen. Tarvitaan aluepolitiikassa (Puhemies koputtaa) uusia painotuksia vaikeimmille alueille. Jatketaan vaalikeskustelua täällä vaikka tässäkin salissa, eihän se mitään.


Outi Ojala (vas):

Arvoisa puhemies! Tuo keskustan luoma uusi matematiikan malli, että voi ottaa vaikka kuinka paljon lisää lainaa, jotta saadaan lisää menoja, ja samanaikaisesti kritisoidaan hallitusta siitä, että otetaan lainaa, ei oikein minulle aukene. Mutta olisin halunnut kuitenkin ministeri Niinistöltä kysyä sitä, että kun te nyt kuitenkin olette tuoneet julkisuuteen huolestuneisuutenne talousnäkymistä ja myöskin mahdollisista uusista leikkauksista, eikö kuitenkin olisi järkevämpää, että mietittäisiin, mitä voidaan todellakin tehdä vielä enemmän, jotta kotimarkkinat pyörivät, eikä niin, että lähdetään nyt tavallaan ihmisiä säikyttelemään siitä, että leikkauslistoja on odotettavissa, koska silloin käy juuri niin, että ihmiset säikähtävät tilannetta entisestään eivätkä uskalla kuluttaa. Nyt kun vienti ei vedä — ja se ei johdu kotimaisista tekijöistä, vaan kansainvälisistä tekijöistä — silloin pitäisi nimenomaan miettiä sitä, miten saadaan kotimarkkinat pyörimään. Kysyisinkin, ministeri Niinistö, onko teillä lääkkeitä tähän.


Sauli Niinistö (kok):

Arvoisa puhemies! Toivottavasti tässä ei nyt viitata elvytysaikeisiin, joita näköjään on aina liikkeellä. Kaikki kansainväliset esimerkit ja erityisesti Suomen menneisyyden esimerkit osoittavat, että elvyttävällä politiikalla saadaan aikaiseksi huomattavaa menojen nousua, mutta ei juurikaan vastaavaa tulostusta. Näin valitettavasti on käynyt. Kuten pääministeri totesi, eihän meidän tilanteemme ole sinänsä huono, ainakaan eurooppalaisittain verrattuna, paremminkin parhaasta päästä; sarja on kovin huono vain.

Sen tilanteen edessä me olemme, emme ehkä seuraavan neljävuotiskauden aikana, mutta sitä seuraavan kyllä, että kustannustaso nousee julkisella sektorilla huimasti ikääntymisen myötä. Tässä eletään nyt niitä vuosia, jolloin joko kannetaan vastuuta vähän omaa nenää pidemmälle tai sitten ei kanneta. Minusta minun tehtäviini kuuluu varoittaa siitä, (Puhemies koputtaa) erityisesti vaalien alla, että tämäkin näkökulma, tulevaisuudesta vastaaminen, olisi otettava huomioon.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Tästä voisi tietysti jatkaa, kun tämä keskustelu on ministeri Niinistöä vastaan kohdistunut, siitä että teidän puolueenne esitti vaaliohjelmaan, että alennetaan veroja semmoiset pari miljardia euroa.

Millä tavalla tämä arviointi, minkä te äsken esititte, on sopusoinnussa? Mistä te aiotte ottaa ne veronalennusvarat, vai ryhdyttekö vihdoinkin pistämään harmaan talouden kuriin? Siellä olisi rahaa, 2,5 miljardia vuositasolla olisi saatavissa rahaa, myöskin teidän veroaleenne.


Sauli Niinistö (kok):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt on tietysti suuri houkutus kertoa, että kaikki ongelmat olisivat ohi, jos työllisyyttä olisi enemmän tai jos harmaata taloutta torjuttaisiin. Sekä työllisyyttä on edistetty että harmaata taloutta torjuttu. Kaikkea ei vain saada maksimikuntoon, se on aivan selvä, näin monimuotoisessa yhteiskunnassa. Minäkin toivoisin, että harmaata taloutta kyettäisiin tehokkaammin torjumaan.

Mitä sitten tulee mahdollisiin veronalennuksiin, niin minun sanomani myöskin on se, että nyt pitäisi olla painopisteajattelua sekä menoilla keskenään ja veroilla keskenään että vuorovaikutusta menojen ja verojen välillä. Nimenomaan painopisteajattelu elikkä tällainen arvovalinta olisi syytä ottaa kerrankin vakavissaan, eikä niin kuin siitä on ollut tapana vain puhua.


Ben Zyskowicz (kok):

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni hallituksella ei ole minkäänlaisia taloushuolia. Puheenjohtaja Jäätteenmäki on opettanut Suomen kansalle uutta talousoppia, jonka mukaan noin 2,7 miljardin veronkevennykset ja 1,8 miljardin euron menonlisäykset voidaan tehdään nollakasvun olosuhteissa. Vaikka huonosti menisi, niin huonosti ei varmasti tule menemään, että nollakasvuun joudutaan, ja kun nollakasvun olosuhteissa kaikki tuo voidaan tehdä, niin ei hallituksella ole huolen häivääkään.

Mitä sitten tulee ministeri Niinistön puheenvuoroon, niin se oli mielestäni hyvin perusteltu. Se muistuttakoon meille kaikille, että ei voida menoja lisätä ylenmääräisesti. Kokoomus on tehnyt vaaliohjelman, joka on pidättyväinen menojen lisäyksessä. Sen sijaan olemme pitäneet tärkeänä työnteon verotuksen keventämistä talouskasvun vauhdittamiseksi. Kysyn ministeri Niinistöltä:

Mitä keinoja hallitus ajattelee tarvittavan Suomessa, jotta talouskasvua ja sitä kautta työllisyyttä voitaisiin tukea?


Sauli Niinistö (kok):

Arvoisa puhemies! Voin vastata vähän ikään kuin menneestä. Ainakin minä olen uskonut — ne molemmat pääministeri Lipposen hallituksen talouspolitiikan linjassakin näkyvät — että tärkeää on luottamuksen rakentaminen. Parhaiten julkinen sektori täyttää tehtävänsä, jos se kykenee antamaan sellaisen signaalin taloudessa toimiville, että me hoidamme kyllä perusasiat, sen että rakenteet säilyvät, että niihin voi turvautua — voi olla, ettei se ole mitään luksusta, mutta että jotain on, joka säilyy. Silloin talouden vakaus on eräs keskeinen elementti. Tähän minä ainakin olen uskonut, ja minusta siinä, jos arvioida saa, on viime vuosina laman jälkeen johdonmukaisesti myöskin kyetty etenemään ja onnistumaan.


Suvi-Anne Siimes (vas):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan jatkan tästä, mihin ministeri Niinistö lopetti, nimittäin vastauksena ed. Outi Ojalan kysymykseen: On täysin relevanttia kysyä tietenkin, mitä tapahtuu kotimaiselle kysynnälle ja kuluttajien luottamukselle, jos turhan heppoisin perustein lähdetään luomaan liian synkkää uhkakuvaa siitä taloudellisesta tilanteesta, mikä on edessä. Siinä mielessä tämä linja, mitä Lipposen hallituksessa on harjoitettu, että luottamukseen on satsattu, on ollut oikea.

Alun perin pyysin kuitenkin puheenvuoroni siitä syytä, että tämä ensimmäinen vastaus, minkä ministeri Niinistö antoi ed. Ojalan kysymykseen, oli väärä (Naurua). Haluaisin vain sanoa ihan lähiajan taloushistoriasta nyt sen, että ei se nyt ihan niinkään ole, että kaikki yritykset elvyttää olisivat Suomessa tai Euroopassa epäonnistuneet. Toisaalta ne paikallisen totuuskomission selvitykset 90-luvun lamasta selviämisestä kertovat, että pieni elvyttäminen ajoissa 90-luvun alussa olisi voinut säästää meitä jopa siltä (Puhemies koputtaa) työttömyyden kasvulta, jonka Ahon hallitus jätti perinnöksi vuonna 95.


Liisa Hyssälä (kesk):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipponen viittasi täällä terveydenhuoltoon ja sen rahavaateisiin. Arvoisa pääministeri, tiedättekö, että teidän hallituskausinanne Suomen terveydenhuolto on ajautunut kriisiin? Meillä on yli 100 000 potilasta leikkausjonoissa, ihmiset eivät pääse lääkäriin ja hoitohenkilökunta uupuu. Olen ymmärtänyt, että on laajasti sitouduttu sekä hallituksen että oppositionkin piirissä Kansallisen terveyshankkeen toteuttamiseen ja sen vaatimaan rahoitukseen.

Minkä takia hallitus ei esittänyt tämän vuoden budjettiin hankkeen vaatimaa rahoitusta? (Ed. Zyskowicz: Lisää rahaa, lisää rahaa!) Nyt olemme sen tosiasian edessä, että Kansallinen terveyshanke takkuilee, se ei ole edistynyt sillä tavalla kuin toivottiin ja ministeriön esittämä rahoitus, 150 miljoonaa euroa, typistyi noin puoleen siitä, mikä olisi tarvittu, jotta tämä hanke menee eteenpäin. Oletteko valmiita sitoutumaan siihen, että Suomen sairaat hoidetaan ja että kaikki pääsevät lääkäriin ja leikkauksiin?

Alkuperäinen kysymys koski valtion velanottoa, mutta vastaako pääministeri tähän?


Paavo Lipponen (sd):

Arvoisa puhemies! On aivan täydellistä puuta heinää, että Suomen terveydenhuolto on jossain totaalisessa kriisissä.

Meidän terveydenhuoltomme on maailman parhaisiin kuuluvia, siihen (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei kannata noin paljon liioitella!) panostetaan nyt satoja miljoonia vanhoja markkoja per vuosi; 150 miljoonaa euroahan lähenee jo miljardia vanhaa markkaa. Tätä tehdään nyt kahtena vuonna peräkkäin. Siellä on lisäeriä leikkausjonojen lyhentämiseen, hoitoalan työttömyys on eniten laskenut, uusia virkoja tulee, niitä kokoaikaistetaan, koko ajan panostetaan. Mutta ed. Hyssälä, eihän tämä kaikki rahalla hoidu. Kyllä pitää sairaanhoitopiireissä ja niissä kunnissa, jotka vastaavat terveyskeskuksista, myöskin tehostaa toimintaa. Ei hyvinvointivaltiota rakenneta vain sillä tavalla, että Hyssälän linjalta miljardikaupalla vain pumpataan lisää. Kuka sen maksaa? Kuka maksaa hoitoalan palkankorotukset, jotka nyt ovat tulossa, enemmän kunta-alalle kuin muille sektoreille.(Ed. Stenius-Kaukonen: Jonossa oleminen maksaa!) On pakko tehostaa toimintaa. (Puhemies koputtaa)

Tässä ollaan tehokkaasti puuttumassa terveydenhuollon tilanteeseen, jossa on todella ongelmia, paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Mutta sitoutukaa, ed. Hyssälä (Puhemies koputtaa) ja ne 170 kepujohtoista kuntaa, myös siihen, että tätä toimintaa kehitetään ja tehostetaan. (Hälinää) Muuten me olemme täysin umpikujassa hyvinvointivaltion kanssa.

Ei aloiteta kansanterveyskeskustelua tämän valtion velanottoa koskevan kysymyksen yhteydessä, vaikka myönnänkin vielä viimeisen puheenvuoron ministeri Biaudet’lle.


Eva Biaudet (r):

Arvoisa puhemies! Pääministeri vastasi tietenkin erittäin hyvin, mutta haluan vain korjata sen väärinkäsityksen, että Kansallinen terveysprojekti ei suinkaan takkuile. Se ei ole ainakaan hallituksen käsitys eikä myöskään istuvan ministerin käsitys. Meneillään on yli 40 eri osallishanketta, jotka itseasiassa etenevät erittäin hyvin. Mutta tietenkin on niin, että kuntien aktiivisuudesta siellä kentällä, siitä miten hyvin voidaan kumppanuudessa hoitaa tämä, siitä lopputulos on kiinni.