Täysistunto 19/2006

Kunnallisten hyvinvointipalveluiden turvaaminen

Hannes Manninen (kesk):

Arvoisa puhemies! Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että kuntatalouden tilanne on vaikea ja haasteellinen. Sen korjaaminen kestävällä tavalla edellyttää vakaata, mutta uudistusmielistä politiikkaa.

Vanhasen hallitus on pitänyt lupauksensa kunnille. Samoin olemme pitäneet kiinni hallitusohjelmasta, jopa tehneet enemmänkin kuin sen kirjaukset olisivat välttämättä edellyttäneet. Kuntapolitiikkaakin on tehty ajassa.

Vuonna 2004 kunnilla oli taseissaan kertynyttä alijäämää yhteensä noin 300 miljoonaa euroa ja vuonna 2003 noin 200 miljoonaa euroa. Tämä on suuruusluokaltaan 1 prosentti kuntien menoista. Toisaalta kannattaa muistaa, että vuodesta 2003 vuoteen 2005 kunnat ja valtio ovat panostaneet sosiaali-, terveys- ja opetustoimeen kymmenkertaisen määrän lisärahaa alijäämään verrattuna. Kuntien menoja ovat kasvattaneet muun muassa kotihoidon tuen korotus, sosiaalialan täydennyskoulutusvelvoite, aamu- ja iltapäivätoiminta sekä hoitotakuun toteuttaminen. Kuntatalouden tila alijäämällä mitattuna olisi tietysti parempi, jos palveluista olisi tingitty. Panostukset ovat kuitenkin perustuneet muun muassa edellisen hallituksen aikana jo käynnistettyyn Kansalliseen terveyshankkeeseen. Kuntien työntekijöiden määräkin on lisääntynyt tämän hallituksen aikana noin 7 000 työntekijällä.

Hallitus on lisännyt valtionosuuksia vuodesta 2003 kuluvaan vuoteen yli 1,3 miljardia euroa. Se on moninkertaisesti se summa, mitä kokoomus surullisen kuuluisassa kuuden kohdan ohjelmassaan ennen eduskuntavaaleja esitti. Lukuun eivät sisälly veronkevennyksistä tai järjestelmämuutoksista aiheutuneet korvaukset. Nythän ne on hyvitetty kunnille täysimääräisesti. Välikysymyksen tekijöiden ajalta niitä sen sijaan on yhä korvaamatta peräti 800 miljoonaa euroa. Hallitus on uudistanut tämän vuoden alusta järjestelmää niin, että verotusta kevennetään nyt ja tulevaisuudessa pelkästään valtion piikkiin valtionverotuksen ansiotulovähennyksellä.

Kuntatalouden läpinäkyvyyttä hallitus on parantanut vuosittaisella peruspalveluohjelmalla ja peruspalvelubudjetilla. Heikoimpia kuntia hyödyttävä rahoitus- ja valtionosuusuudistus on toteutettu. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on käynnistetty vastauksena pidemmän aikavälin suuriin haasteisiin palveluiden turvaamiseksi.

Kuntien tuloista noin puolet on veroja. Siten yleisen talous-, vero- ja työllisyyspolitiikan onnistuminen on avainasia myös kuntatalouden kestävyydelle. Viime kuukausien työllisyyskehitys on hallituksen toimenpiteiden seurauksena ollut niin myönteistä, että voimme päästä ensi vuoden maaliskuuhun mennessä varsin lähelle hallitusohjelman tärkeintä tavoitetta, 100 000 uuden työpaikan luomista vaalikauden aikana. Vaalikauden alimmista luvuista olemme petranneet jo lähes 80 000 työpaikkaa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka tuottaa jo nyt tulosta. Välikysymyksessä päivitellään äskettäin julkistettuja vuoden 2005 kuntien tilinpäätösten ennakkotietoja. Niiden olennaisin viesti on kuitenkin se, että kuntatalouden heikkeneminen on pysähtynyt. Myöskään negatiivisen vuosikatteen kuntien määrä ei kasvanut edellisvuoteen verrattuna. Se jäi selvästi alemmalle tasolle kuin ennätysvuonna 2000. Tätä ennätystähän olivat välikysymyksen tekijät synnyttämässä ja se näyttää kestävän hyvin.

Edellä sanottu ei sikäli yllätä, että toteutunut tilanne ennakoitiin varsin tarkoin jo vuosi sitten peruspalveluohjelmaan sisältyneessä kuntatalouden kehitysarviossa. Viime vuoden ennakolliset tiedot osoittavat, että pääsemme suunnilleen samanlaiseen, noin 1,4 miljardin euron vuosikatteeseen kuin vuotta aikaisemmin. Viime vuoden lopulliset tilinpäätöstiedot saadaan kuluvan vuoden kesäkuussa. Yleensä ne ovat olleet hieman parempia ennakkotietoihin verrattuna.

Viime vuoden kuntien tilinpäätösten ennakkotiedoissa oli sekä myönteisiä että haastavia piirteitä. Myönteistä oli esimerkiksi se, että talouskehitys pysyi hyvänä erityisesti asukasluvultaan suurimmissa yli 100 000 asukkaan kunnissa, mutta myös alle 2 000 asukkaan kunnissa vuosikatteen heikkeneminen pysähtyi. Vuosikate parani myös kuntaryhmässä 10 000—20 000 asukasta.

Ongelmallista oli etenkin lainakannan kasvu, vaikka se hidastuikin 6 prosenttiyksikköä edellisvuoteen verrattuna. Myös kuntien väliset taloudelliset kehityserot ovat varsin suuria. Vain riittävillä tasausjärjestelmillä sekä rakenteiden muutoksilla voidaan taata kaikkialla maassa kunnallisten peruspalvelujen taso kohtuullisella veroprosentilla.

Vuoden 2005 tilinpäätösten ennakkotietojen perusteella on kaikki syy uskoa, että kuntatalouden suunta on parempaan päin. Valtion tämän vuoden talousarvioon sisältyvän arvion mukaan vuosikate olisi jo tänä vuonna selvästi yli 1,6 miljardia euroa ja vahvistuva ura jatkuisi. Viime vuoden toteutumatietojen perusteella kuluvan vuoden ennustetta ei ole syytä muuttaa ainakaan huonompaan suuntaan. Toki tähän liittyy, kuten ennusteisiin aiemminkin, varauksia erityisesti kuntien menojen kasvun osalta.

Arvoisa puhemies! Keskeinen syy kuntatalouden nykyiseen tilaan ja siihen, että kohentuminen tulee vaatimaan aikaa, on se, että kunnilta puuttuu edellä mainittu 800 miljoonaa euroa niitä verotuloja, jotka vuosina 1997—2003 jätettiin veronkevennyspäätösten yhteydessä korvaamatta. Näin tehty verotulojen leikkaus on ainakin 30 vuoteen suurin puhallus kuntien ja valtion välisissä taloussuhteissa. Sen keskeisin toteuttaja oli silloinen kokoomuslainen valtiovarainministeri.

800 miljoonaa euroa vastaa summaa, jonka hankkimiseksi keskimääräistä tämän vuoden 18,40 prosentin kunnallisveroastetta olisi pitänyt nostaa noin 1,2 prosenttiyksiköllä. Onkin pieni ihme, että kunnallisveroasteen keskimääräinen nousu vuodesta 2003 kuluvaan vuoteen on jäänyt vain kolmannekseen tuosta 1,2 prosenttiyksikön korotuspaineesta. Kunnat ovat siis myös säästäneet, sopeuttaneet ja tehostaneet, suurin osa taloudellisesti vaikeissa olosuhteissa ja kasvavien palvelupaineiden alla.

Sen sijaan kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon tarkistuksen maksamisessa kunnille Vanhasen hallitus noudattaa jo valtiovarainministeri Niinistön ja kuntaministeri Korhosen kaudella keksittyä ja koeteltua kaavaa. Sen mukaanhan kustannustenjaon tarkistusta ei makseta kunnille yhdellä kertaa vaan jaksotetusti useampana vuonna.

Kustannustenjaon tarkistuksen edellyttämä summa, 502 miljoonaa euroa, on edelliskertaa suurempi. Tämä kustannustenjaon vääristymä kuntien tappioksi syntyi välikysymyksen tekijöiden ollessa hallituksessa. Kuntien velvoitteita lisättiin ilman riittävää rahoitusta, toisin sanoen valtionosuudet alimitoitettiin. Vanhasen hallitus on kuitenkin päättänyt valtiontalouden tiukoista kehyksistä huolimatta maksaa tuon laskun kunnille. Tämä on vahva arvovalinta peruspalvelujen puolesta.

Samalla kustannustenjaon tarkistusjärjestelmä on uudistettu osana tämän vuoden alussa voimaan tullutta valtionosuusuudistusta aiempaa vakaammaksi, ennakoitavammaksi ja läpinäkyvämmäksi. Tähänkään uudistukseen kokoomus ei kyennyt. Jos olisi kyennyt, emme nyt keskustelisi täällä valtionosuussaatavien aikaistamisesta.

Samassa yhteydessä osana valtionosuusuudistusta päätettiin luopua indeksitarkistusten tekemisestä täyttä määrää alempana vuodesta 2008 alkaen. Tosin jo tämän hallituksen aikana indeksitarkistukset on tehty suurempina kuin monina niistä vuosista, jolloin välikysymyksen tekijät olivat hallituksessa. Edellä kuvatuilla muutoksilla pyritään estämään kustannustenjaon nähdyn kaltaiset vääristymät sekä hillitsemään lisävelvoitteiden sälyttämistä kunnille ilman riittävää rahoitusta.

Olennaista on myös tarkastella valtion toimenpiteiden vaikutusta kuntatalouteen kokonaisuudessaan. Kun otetaan huomioon valtionosuuksien, niiden indeksitarkistusten ja kustannustenjaon tarkistusten sekä korvattujen veroperusteiden muutosvaikutukset, valtion toimenpiteiden kokonaisvaikutus kuntatalouteen on ollut koko hallituskauden, myös tänä vuonna valtion talousarvion laskentakaavan mukaan selvästi plusmerkkinen. Välikysymyksen tekijöiden ollessa hallituksessa valtion toimenpiteiden vaikutus kuntatalouteen oli useana vuonna selvästi negatiivinen.

Arvoisa puhemies! Koulutusta koskevat peruspalvelumme eivät ole vaarassa. Kansainvälisessä Pisa-vertailututkimuksessa sijoituimme kaikilla tutkimuksen osa-alueilla Oecd-maiden kärkeen. Kouluverkon supistumiseen puolestaan on vaikuttanut ennen kaikkea peruskouluikäisten määrän väheneminen. Väestöennusteen mukaan perusopetuksen piirissä olevien ikäluokkien koko pienenee vuosikymmenen loppuun mennessä noin 43 000 oppilaalla. Perusopetuksen saavutettavuus on lääninhallitusten arvioiden mukaan edelleen hyvä. Tällä hetkellä perusopetus on Suomessa alueellisesti erittäin kattavasti järjestetty. Lisäksi perusopetuksen tueksi hallitus on toteuttanut merkittävän aamu- ja iltapäivätoiminnan lakisääteistämisen. Lukiokouluverkossa ei ole tapahtunut viime vuosina suuria muutoksia.

Korkealaatuisen esi- ja perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen turvaaminen pienenevien ikäluokkien tilanteessa edellyttää kunta- ja palvelurakenteiden kehittämistä. Tehtävien ratkaisujen on turvattava kansalaisten yhtäläinen oikeus saada kykyjensä ja erityisten tarpeittensa mukaisesti koulutusta ja kehittää itseään varallisuudesta riippumatta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden uudistamiseksi on hallituskaudella toteutettu laajat kehittämishankkeet. Hoitotakuun ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusten yhteydessä on arvioitu niiden vaikutus kuntatalouteen ja kuntien rahoitusmahdollisuuksiin. Uuden teknologian ja uusien työtapojen hyödyntämisen vaikutukset näkyvät kuntatalouden säästöinä ja palvelujen parempana ja tasapuolisempana saatavuutena.

Suomalaista terveydenhuoltoa on tällä hallituskaudella kehitetty Kansallisen terveysprojektin suuntaviivojen mukaan. Hyvää kehitystä on pienessä ajassa tapahtunut paljon, ja se palvelee nimenomaan terveyspalvelujen käyttäjiä. Maaliskuussa 2005 voimaan tullut niin sanottu hoitotakuulainsäädäntö on parantanut hoidon saatavuutta merkittävästi ja lisännyt tasa-arvoa terveyspalvelujen saamisessa. Potilaat pääsevät hoitoon sujuvammin ja oikea-aikaisemmin kuin ennen eri puolilla Suomea. Kun sairaaloiden hoitojonoissa lokakuussa 2002 oli hoitoa yli kuusi kuukautta jonottaneita potilaita 66 000, näitä potilaita oli viime vuoden lopussa enää 20 000 ja sairaanhoitopiirit arvioivat, että kesäkuun 2006 lopussa luku on enää 5 000.

Kuluvalla hallituskaudella toteutetaan myös laaja Sosiaalialan kehittämishanke, joka on jo nyt johtanut sekä sosiaalityötä tekevien työn arvostuksen kohoamiseen että palvelujen paranemiseen. Juuri tämän kuukauden alussa astui voimaan sosiaalihuoltolain muutos, niin sanottu hoivatakuu, jolla parannetaan iäkkäimpien vanhustenhuollon asiakkaiden asemaa. Kotona asumista tuetaan muun muassa parantamalla omais­hoitajien asemaa ja lisäämällä kotipalveluissa valinnanvapautta palvelusetelin avulla sekä yhdistämällä kotisairaanhoito ja kotipalvelu kotihoidon palveluksi. Samaan aikaan toteutetaan laajaa vanhustenhuollon laitospalvelujen kehittämishanketta.

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden nykytilan ja kehitysnäkymien haaste liittyy ennen muuta tarpeeseen hillitä menojen kasvua. Kuntien menot ovat kasvaneet vuosina 2000—2005 keskimäärin 5,4 prosenttia, kun kestävä kasvutaso olisi alle 4:n. Kuten tiedämme, palvelutarpeet tulevat erityisesti väestön ikääntymisen seurauksena kasvamaan samalla, kun työssä olevien määrä pienenee. Kunta- ja palvelurakenteita uudistaen ja muun muassa uutta tietoteknologiaa hyödyntäen sekä yhteispalveluja kehittäen kustannusten kasvua voidaan hillitä palvelujen laadun ja saatavuuden kärsimättä.

Tässä on tiivistetysti tausta myös hallituksen noin vuosi sitten käynnistämälle kunta- ja palvelurakenneuudistukselle. Sen tavoitteena on turvata palvelujen laatu, saatavuus ja kestävä rahoitus.

Kokoomuslainen valtiovarainministeri puhumattakaan vasemmistoliittolaisesta kuntaministeristä eivät valitettavasti kyenneet tai uskaltaneet vastaavaa uudistusta aloittaa. Nytkin kokoomuksen, vasemmistoliiton ja vihreiden hermo näyttää pettävän pahemman kerran. Nämä puolueet halusivat itse mukaan historiallisen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen valmisteluun. Koska kysymyksessä ei ole vain hallituksen vaan koko Suomen hanke, heidät haluttiin ottaa myös mukaan. Valmistelu on sujunut hyvin, aikataulussa on pysytty eikä valmistelun yhteydessä ole esitetty eriäviä mielipiteitä.

Nyt nämä samat puolueet tilanteessa, jossa aluevaiheen palaute on alueilla ja kunnissa tehdyn perusteellisen työn jälkeen juuri saatu analysoitua ja jatkoaskelten valmistelu on vasta käynnistymässä, esittävätkin välikysymyksen ja epäilevät koko uudistusta. Voikin sanoa, että eläköön se pieni ero vastuullisuudessa hallituksen ja opposition välillä. Oppositiolla näköjään on varaa politikointiin tälläkin asialla ja tänäkin ajankohtana.

Käynnissä oleva valmistelu poikii lukuisia hankkeita, joilla palvelujen turvaaminen kullakin alueella parhaiten onnistuu. Yhteistyö- ja/tai kuntaliitoskumppaneita etsitään aktiivisesti. Tehokkaita palvelujen tuotantotapoja suunnitellaan. Liikkeelle on lähdetty laajalla rintamalla, mistä kiitokset jo tässä vaiheessa kunnille ja kuntien työntekijöille sekä luottamushenkilöille, jotka ovat tehneet ahkerasti työtä palvelujen turvaamiseksi.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen aikataulu on tietoisesti tiukka ja sitä on kyetty noudattamaan. Hallitus antaa kevätistuntokaudella esityksen puitelaiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanosta. Sitä ennen työtä on vielä paljon ja sitä riittää myös välikysymyksen allekirjoittajille.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona voi todeta, että valtion toimin on vahvistettu kuntataloutta ja peruspalveluiden rahoitusperustaa merkittävin panostuksin. Palvelut eivät ole vaarassa, vaan niitä on monin osin kyetty jopa kehittämään. Ongelmiakin toki on, mutta uudistustarpeita muun muassa väestörakenteiden muutosten seurauksena emme voi kuitenkaan väistää. Vuodet 2007—2011 kattava peruspalveluohjelma valmistuu maaliskuun kehyspäätöksen yhteydessä ja toimitetaan myös eduskunnan käsittelyyn. Se tulee sisältämään kohtuullisen rohkaisevan näkymän kuntatalouden kehityksestä, mikäli Suomen talouden yleinen toimintaympäristö ei olennaisesti nykyisestä heikkene.

Alue- ja kuntaministeri Mannisen vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Vi är säkert överens om att kommunalekonomins ställning är svår och full av utmaningar. För att den skall kunna korrigeras på ett hållbart sätt krävs det en stabil, men reformvänlig kommunpolitik.

Vanhanens regering har hållit sitt löfte till kommunerna. Likaså har vi hållit fast vid regeringsprogrammet. Vi har till och med gjort mer än vad noteringarna i det nödvändigtvis skulle ha förutsatt. Också kommunpolitik har förts i tid.

År 2004 uppvisade kommunernas balansräkningar ett underskott på sammanlagt cirka 300 miljoner euro och år 2003 cirka 200 miljoner euro. Storleksklassen är en procent av kommunernas utgifter. Å andra sidan är det skäl att komma ihåg att kommunerna och staten från år 2003 till år 2005 har satsat tio gånger så mycket extra pengar på social-, hälsovårds- och undervisningsväsendet jämfört med underskottet. Bl.a. har det höjda stödet för vård i hemmet, förpliktelsen att ordna fortbildning inom det sociala området och genomförandet av vårdgarantin ökat kommunernas utgifter. Mätt med underskottet skulle kommunalekonomins ställning naturligtvis ha varit bättre om man prutat på servicen. Satsningarna har emellertid bl.a. grundat sig på det nationella hälsovårdsprojekt som inleddes redan under den föregående regeringen. Antalet kommunalt anställda har också ökat med cirka 7 000 under denna regeringsperiod.

Från år 2003 fram till innevarande år har regeringen ökat statsandelarna med över 1,3 miljarder euro. Det är mångfaldigt det belopp som samlingspartiet föreslog i sitt beryktade sexpunktsprogram före riksdagsvalet. I siffran ingår inte ersättningarna till följd av skattelättnader eller systemförändringar. För dem har ju kommunerna nu fått gottgörelse till fullt belopp. Från interpellanternas tid är ersättningar för dem däremot fortfarande obetalda till ett belopp av hela 800 miljoner euro! Från och med ingången av detta år har regeringen reviderat systemet så att beskattningen nu och i framtiden lindras enbart på statens bekostnad genom förvärvsinkomstavdraget i statsbeskattningen.

Regeringen har förbättrat kommunalekonomins överskådlighet med hjälp av det årliga basserviceprogrammet och den årliga basservicebudgeten. En reform av finansierings- och statsandelssystemet som gynnar de svagaste kommunerna har genomförts. Kommun- och servicestrukturreformen har inletts som svar på de stora utmaningarna på längre sikt när det gäller tryggandet av servicen.

Ungefär hälften av kommunernas inkomster utgörs av skatter. En lyckad allmän ekonomisk politik, skattepolitik och sysselsättningspolitik är således också nyckeln till en hållbar kommunalekonomi. Till följd av regeringens åtgärder har sysselsättningsutvecklingen varit så positiv de senaste månaderna att vi före mars nästa år kan vara ganska nära det viktigaste målet i regeringsprogrammet, att skapa 100 000 nya arbetsplatser under valperioden. De lägsta siffrorna under valperioden har vi redan förbättrat med närmare 80 000 arbetsplatser.

Regeringens politik ger resultat redan nu. I interpellationen förfasar man sig över de nyligen offentliggjorda förhandsuppgifterna om kommunernas bokslut för 2005. Den viktigaste signalen i dem är dock att nedgången i kommunalekonomin har stannat av. Antalet kommuner med negativt årsbidrag har inte heller ökat jämfört med året innan. Det är tydligt mindre än vad det var rekordåret 2000. Interpellanterna var ju med om att skapa detta rekord, och det tycks hålla bra.

Det som sagts här tidigare är ingen överraskning så till vida att den förverkligade situationen förutspåddes mycket noggrant redan för ett år sedan i den bedömning av den kommunalekonomiska utvecklingen som ingick i basserviceprogrammet. Förhandsuppgifterna för senaste år visar att vi uppnår ungefär ett lika stort årsbidrag som året innan, dvs. cirka 1,4 miljarder euro. De slutliga bokslutsuppgifterna för senaste år fås i juni innevarande år. De brukar vanligen vara något bättre än förhandsuppgifterna.

Förhandsuppgifterna om kommunernas bokslut för senaste år innehöll både positiva drag och utmaningar. Positiv var till exempel den fortsatta goda ekonomiska utvecklingen i synnerhet i de största kommunerna med över 100 000 invånare, men också i kommuner med mindre än 2 000 invånare stannade nedgången i årsbidraget av. Årsbidraget förbättrades också i kommuner med 10 000—20 000 invånare.

Ett problem var i synnerhet det ökade lånebeståndet, även om ökningen var sex procentenheter mindre än året innan. När det gäller den ekonomiska utvecklingen är skillnaderna mellan kommunerna också rätt stora. Endast med tillräckliga utjämningssystem och strukturförändringar kan nivån på den kommunala basservicen garanteras över allt i landet till en rimlig skattesats.

Utgående från förhandsuppgifterna om boksluten för 2005 finns det all orsak att tro att kommunalekonomin går mot det bättre. Enligt uppskattningen i statsbudgeten för 2006 skulle årsbidraget redan i år tydligt överstiga 1,6 miljarder euro och fortsättningsvis förstärkas. Utgående från uppgifterna om utfallet senaste år finns det ingen anledning att ändra prognosen för innevarande år, åtminstone inte till det sämre. Visserligen finns det, såsom också i fråga om tidigare prognoser, reservationer i synnerhet när det gäller kommunernas utgiftsökning.

En central orsak till kommunalekonomins nuvarande läge och till att ett uppsving låter vänta på sig är att kommunerna saknar tidigare nämnda 800 miljoner euro av de skatteinkomster som inte ersattes åren 1997—2003 i samband med besluten om skattelindringar. En sådan nedskärning av skatteinkomsterna är den största blåsningen på åtminstone 30 år i de ekonomiska relationerna mellan kommunerna och staten. Den som drev igenom detta var den dåvarande samlingspartistiska finansministern.

Uppbringandet av en summa på 800 miljoner euro skulle ha krävt att den genomsnittliga kommunala skattegraden på 18,40 procent för detta år skulle ha höjts med cirka 1,2 procentenheter. Därför är det också ett litet under att den kommunala skattegraden från år 2003 till innevarande år har stigit med i genomsnitt endast en tredjedel av detta höjningstryck på 1,2 procentenheter. Kommunerna har således också sparat, anpassat och effektiverat, största delen i ekonomiskt svåra förhållanden och under stigande servicetryck.

När det gäller betalningen av justeringen av kostnadsfördelningen mellan kommunerna och staten följer Vanhanens regering däremot det formulär som uppfanns och prövades redan under finansminister Niinistös och kommunminister Korhonens tid. Enligt det betalas justeringen av kostnadsfördelningen inte på en gång till kommunerna utan betalningen fördelas på flera år.

Det belopp som justeringen av kostnadsfördelningen kräver, 502 miljoner euro, är större än förra gången. Denna snedvridning av kostnadsfördelningen till förlust för kommunerna uppkom då interpellanterna satt med i regeringen. Kommunernas skyldigheter ökades utan tillräcklig finansiering, det vill säga statsandelarna underdimensionerades. Vanhanens regering har dock, trots de strama statsfinansiella ramarna, beslutat betala räkningen till kommunerna. Detta är ett starkt värdeval till förmån för basservicen.

Samtidigt har systemet med justering av kostnadsfördelningen reviderats som ett led i den statsandelsreform som trädde i kraft vid ingången av detta år, så att det har blivit stabilare, mera förutsägbart och mera överskådligt än tidigare. Inte heller en sådan reform klarade samlingspartiet av. Om det skulle ha gjort det, skulle vi inte nu här diskutera en tidigareläggning av statsandelsfordringarna.

Som ett led i statsandelsreformen beslöt man samtidigt avstå från indexjusteringar till mindre än fullt belopp från och med år 2008. Visserligen har indexjusteringarna redan under denna regering gjorts till större belopp än under flera av de år då interpellanterna satt med i regeringen. Strävan är att genom ovan beskrivna ändringar förhindra liknande snedvridningar av kostnadsfördelningen samt att inte i så stor omfattning påbörda kommunerna ytterligare skyldigheter utan tillräcklig finansiering.

Det är också viktigt att se över konsekvenserna av statens åtgärder för kommunalekonomin som helhet tagen. Med beaktande av verkningarna av de ändrade statsandelarna, de ändrade indexjusteringarna av dem och de ändrade justeringarna av kostnadsfördelningen samt de ändrade ersatta skattegrunderna har de totala konsekvenserna av statens åtgärder för kommunalekonomin varit tydligt positiva under hela regeringsperioden, också innevarande år enligt beräkningsformuläret i statsbudgeten. När interpellanterna satt med i regeringen hade statens åtgärder tydligt negativa verkningar på kommunalekonomin under flera år.

Den basservice som gäller utbildningen är inte i fara. I den internationella Pisa-undersökningen placerade vi oss i toppen i Oecd-länderna inom alla delområden i undersökningen. Det är framför allt det minskade antalet barn i grundskoleåldern som har bidragit till att skolnätet har reducerats. Enligt befolkningsprognosen minskar de åldersklasser som omfattas av grundundervisningen med cirka 43 000 elever före utgången av detta årtionde. Enligt länsstyrelsernas bedömningar är tillgången till grundundervisning fortfarande god. För närvarande har grundundervisningen i Finland en mycket stor regional täckning. Som stöd för grundundervisningen har regeringen dessutom fått till stånd en betydande lagstiftning om morgon- och eftermiddagsverksamhet. Gymnasieskolnätet har inte genomgått några större förändringar under de senaste åren.

Tryggandet av högklassig förskole- och grundundervisning, gymnasieutbildning och yrkesutbildning i en situation då åldersklasserna minskar förutsätter att kommun- och servicestrukturerna utvecklas. De beslut som fattas måste trygga lika rätt för medborgarna att få utbildning enligt förmåga och särskilda behov och att utveckla sig oberoende av förmögenhet.

Under regeringsperioden har omfattande utvecklingsprojekt genomförts för förnyande av social- och hälsovårdstjänsterna. I samband med vårdgarantin och andra reformer inom social- och hälsovården har deras verkningar på kommunalekonomin och kommunernas finansieringsmöjligheter bedömts. Verkningarna av att ny teknik och nya arbetsmetoder utnyttjas tar sig uttryck som inbesparingar inom kommunalekonomin och bättre och jämlikare tillgång till service.

Under denna regeringsperiod har hälso- och sjukvården i Finland utvecklats i enlighet med linjerna i det nationella hälsovårdsprojektet. En omfattande positiv utveckling har skett inom en kort tid och den kommer uttryckligen dem som använder hälsovårdstjänsterna till godo. Den lagstiftning som gäller den s.k. vårdgarantin och som trädde i kraft i mars 2005 har förbättrat tillgången till vård och behandling avsevärt och ökat jämlikheten när det gäller erhållandet av hälsovårdstjänster. Patienterna får vård på ett smidigare sätt än tidigare och vid rätt tidpunkt på olika håll i Finland. Då det i vårdköerna till sjukhusen i oktober 2002 fanns 66 000 patienter som hade väntat på vård och behandling i över sex månader, var antalet sådana patienter endast 20 000 i slutet av förra året. Sjukvårdsdistrikten beräknar att antalet är 5 000 i slutet av juni 2006.

Under innevarande regeringsperiod genomförs också ett omfattande utvecklingsprogram för det sociala området, som redan nu har lett till att socialarbete värdesätts högre och till att servicen förbättrats. Vid ingången av denna månad trädde en ändring av socialvårdslagen i kraft, som gäller s.k. omsorgsgaranti. Genom den förbättras ställningen för de äldsta klienterna inom åldringsvården. Möjligheten att bo hemma stöds bl.a. genom att närståendevårdarnas ställning förbättras och valfriheten inom hemservicen ökas med hjälp av servicesedel samt genom att hemsjukvård och hemservice förenas till tjänsten hemvård. Samtidigt genomförs ett omfattande projekt för utvecklande av institutionstjänsterna inom åldringsvården.

När det gäller kommunalekonomins nuläge och utvecklingsutsikter hänför sig utmaningen framför allt till behovet av att stävja utgiftsökningen. Kommunernas utgifter har ökat med i genomsnitt 5,4 procent åren 2000—2005, då en hållbar ökningsnivå skulle understiga 4 procent. Som vi vet kommer servicebehoven att öka i synnerhet till följd av att befolkningens medelålder stiger, samtidigt som antalet personer som arbetar minskar. Genom att kommun- och servicestrukturerna förnyas och bl.a. ny datateknik utnyttjas samt samservicen utvecklas kan kostnadsökningen hållas nere utan att kvaliteten och tillgången på service blir lidande.

Detta är också en sammanfattning av bakgrunden till den kommun- och servicestrukturreform som regeringen startade för ungefär ett år sedan. Målet för den är att trygga kvaliteten på, tillgången till och en hållbar finansiering av tjänsterna.

Samlingspartiets finansminister, för att inte tala om vänsterförbundets kommunminister, förmådde eller vågade tyvärr inte inleda en mots­varande reform. Inte heller nu tycks samlingspartiets, vänsterförbundets och de grönas nerver klara av det. Dessa partier ville själva delta i beredningen av den historiska kommun- och ser­vicestrukturreformen. Eftersom det inte bara är fråga om regeringens utan om hela Finlands projekt ville man ta dem med. Beredningen har gått bra, tidtabellen har hållit och inga avvikande åsikter har framförts i samband med beredningen.

Nu när responsen från den regionala rundan och efter det grundliga arbete som utförts i regionerna och kommunerna har analyserats och beredningen av nästa steg håller på att inledas, framställer samma partier en interpellation och ifrågasätter hela reformen. Därför kan man säga: leve den lilla skillnaden mellan regeringen och oppositionen när det gäller ansvarighet. Oppositionen tycks ha råd att kannstöpa också om denna fråga och vid denna tidpunkt.

Den pågående beredningen ger upphov till ett flertal projekt med hjälp av vilka servicen kan tryggas på bästa sätt inom respektive område. Samarbetspartner och/eller partner med tanke på kommunsammanslagningar söks aktivt. Effektiva sätt att tillhandahålla service planeras. Man går fram på bred front och för det vill jag redan i detta skede framföra mitt tack till kommunerna och de kommunalt anställda och de förtroendevalda, som arbetar flitigt för tryggandet av servicen.

Tidtabellen för kommun- och servicestrukturreformen är med avsikt stram och den har hållit. Regeringen kommer under vårsessionen att överlämna en proposition med förslag till en ramlag om genomförandet av kommun- och servicestrukturreformen. Före det finns det ännu mycket att göra och arbetet räcker till också för dem som undertecknat interpellationen.

Sammanfattningsvis kan det konstateras att kommunekonomin och finansieringsgrunden för basservicen har stärkts genom betydande satsningar från statens sida. Servicen är inte i farozonen, utan det har till många delar varit möjligt att utveckla den. Visserligen finns det också problem, men vi kan ändå inte undvika reformbehoven bl.a. till följd av förändringarna i befolkningsstrukturen. Basserviceprogrammet för 2007—2011 färdigställs i samband med rambeslutet i mars och överlämnas också till riksdagen för behandling. Det kommer att innehålla en utvecklingsutsikt för kommunekonomin som är relativt uppmuntrande, förutsatt att de allmänna ekonomiska verksamhetsbetingelserna i Finland inte försämras väsentligt.

Välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan puheenvuoro:


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Jos joku suomalaisen kunnan päättäjä luuli, että heillä ovat asiat huonosti, niin nyt sitten kuultiin, että ei ole. Ei voi välttyä siltä yhtymäkohdalta, mitä perinteisesti on aina tässäkin pöntössä useaan otteeseen lainattu. Tuntemattomassa sotilaassa on todettu, että jos tuntuu, että on nälkä, niin kyllä pystytään esittämään semmoiset rätingit, joissa kerrotaan, ettei voi olla nälkä. Tämä oli käytännössä tämän puheen keskeinen sisältö.

Huomionarvoista on se, että keskustan ja sosialidemokraattien kesken ei näytä löytyvän yhteisymmärrystä siitä, mikä on kuntatalouden tila, tai olisi hyvin mielenkiintoista kuulla sosialidemokraattien oma arvio siitä, kuinka viime hallituskaudella kuntatalous kehittyi, koska keskustalaisten näkemyksen mukaan käytännössä kuntatalous viime kaudella romuttui. Terveisenä ministeri Manniselta suomalaisille kuntapäättäjille on se, että se on sosialidemokraattien vika ja se on kokoomuksen vika, että tämä hallitus ei ole kyennyt ongelmia ratkaisemaan.

Arvoisa puhemies! Punamultahallitus on istunut kolme neljäsosaa kaudestaan. Tänä aikana kuntien taloustilanne on selkeästi heikentynyt. Näyttää siltä, että hallitus ei saa aikaan tarpeellisia muutoksia suurista lupauksista ja kuntien ahdingosta huolimatta.

Vanhasen ja Heinäluoman hallitus on luvannut turvata kansalaisten tärkeimmät peruspalvelut — terveydenhuollon, sosiaalipalvelut ja koulutuksen. Tosiasioiden ja käytännön elämän valossa nämä lupaukset ovat valumassa hukkaan. Kuntien tilikauden tulos jäi jo toisena vuonna peräkkäin alijäämäiseksi, ja yli 139 kunnalla, liki 140 kunnalla, vuosikate on pakkasen puolella. Myös toimintamenot kasvoivat edelleen rahoitusta nopeammin. Menojen vuosittainen kasvu on ollut viime aikoina yli 5 prosenttia.

Taloudesta huolehtiminen on huolta hyvinvoinnista. Nykymeno tarkoittaa heikentyvää vanhustenhoitoa, ongelmia terveydenhuollossa ja leikkauksia opetuksen tuntikehyksissä. Tämän seurauksena opettajien palkat laskevat, luokkakoot kasvavat ylisuuriksi ja opetuksen taso heikkenee.

Kunnat ovat ajautuneet syventyvään velkakierteeseen, ja veroja joudutaan korottamaan. Viimeisten viiden vuoden aikana kuntalaisten velkataakka on kaksinkertaistunut. Kasvava velka tarkoittaa myös kasvavia korkomenoja. On nurinkurista, että jo muutenkin ahdingossa olevien kuntien varat menevät korkomenoihin palveluiden kehittämisen sijaan.

Näiden kovien ja yksiselitteisten faktojen valossa viesti hallituspuolueille on kirkas: hyvinvointi-Suomea ei yksinkertaisesti enää voi rakentaa ylimitoitettujen vaalilupausten varaan. On osattava ja tahdottava uudistaa eli kantaa vastuuta tulevaisuudesta. Älkää pelätkö, arvoisa hallitus, älkää pelätkö tulevaisuutta, sillä sen rakentaminen voi olla myös positiivista, jos aidosti tuntee vastuuta, jos aidosti katsoo vähän pidemmälle kuin vain seuraaviin vaaleihin. (Eduskunnasta: Mistä pitää leikata?)

Tähän saakka hallituksen vastaukset opposition huoleen kunnallisten palvelujen turvaamisesta ovat perustuneet menneiden muisteluun, kuten äskeisessäkin puheenvuorossa kuulimme. Toivoin, että välikysymys olisi motivoinut hallitusta etsimään tähän saakka kadoksissa olleen yhteisen kuntalinjan ja että se olisi antanut tänä päivänä meille vastauksia sekä akuuttiin rahapulmaan eli pakkolainan takaisinmaksun nopeutukseen sekä siihen, mikä on hallituksen yhteinen sävel kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttamiseksi. Olisin siis toivonut, että hallitus olisi antanut vastauksen näihin tulevaisuutta ajatellen keskeisimpiin pulmiin. Sitä emme valitettavasti kuulleet.

Kuntien rahoituskriisi johtuu osaltaan siitä, että hallitus luo uutta poliittista kulttuuria jaksottaessaan velkansa maksua kunnille neljälle vuodelle. Tämä pakkolaina on kokonaisvaikutuksiltaan valtava. Kunnallistalouden dosentti Heikki Helin arvioi eilen, että hallituksen jätettyä osan tarkistusrahoista seuraavan hallituksen maksettavaksi kertaantuu alimitoitettu valtionosuus vuosittain siten, että kunnilta jää saamatta valtionosuuksia vuosina 2005—2008 peräti 840 miljoonaa euroa. Toistamme jälleen kerran vaatimuksemme siitä, että hallitus nopeuttaisi pakkolainan takaisinmaksua.

On totta, että näitä kustannusjaon siirtoeriä on joskus ennenkin maksettu vuoden tai kahden viiveellä. Nykyhallituksen neljän vuoden pakkolainassa taloudelliset kerrannaisvaikutukset ovat kuitenkin kestämättömät.

Nyt alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen on ottanut onkeensa — valitettavasti tänä päivänä siitä emme kuulleet enää sanaakaan — vaatimuksemme pakkolainan nopeutetusta takaisinmaksusta. Manninen on esittänyt selvitettäväksi mahdollisuutta, että kunnille korvattaisiin vuodelle 2008 jäävä noin 194 miljoonan euron suuruinen valtionosuuksien kustannustenjaon siirtoerä jo vuonna 2007.

Mahdollisuuksien selvittämisen aika on ohi, ja kysymys kuuluu: Tuleeko hallitus tätä opposition ja Mannisen linjaa toteuttamaan, ja tukeeko hallitus tätä vakaata pyrkimystä? Toivottavasti tämän keskustelun aikana saadaan yksiselitteinen vastaus myös tähän kysymykseen.

Arvoisa puhemies! Kuntien ongelmat ovat tyyppiesimerkki aiheesta, jossa hallituksen tulisi luoda toimenpiteillään positiivista tulevaisuudenuskoa. Kuntapäättäjät odottavat hallitukselta selkeää poliittista johtajuutta, joka rohkaisisi kuntia rakentamaan terveempää kunta- ja palvelurakennetta. Kiristyvä kuntakurjuus voidaan katkaista vain sillä, että valtio maksaa velkansa ja kunnat ja valtio yhdessä uudistavat pal­velujen rakenteita vastaamaan 2010-luvun haasteita.

Viime syksynä alkanut uudistuskeskustelu synnytti kuntakentällä myönteistä uudistushenkeä. Siihen saakka jatkunut järjetön väittely siitä, onko 431 kuntaa elinehto palvelujen tuottamiselle vai ei, sai vihdoinkin pisteen. Ensimmäistä kertaa kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että jotakin on tehtävä ja että nykyiset rakenteet ovat kestämättömiä. Tämä ilmapiiri sai aikaan ennätysmäärän kuntaliitosselvityshankkeita. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hallitus on vetämässä tässäkin asiassa liinoja kiinni. Arvoisat ministerit, älkää painako jarrua silloin, kun on kaasuttamisen vuoro.

Kukaan tässä maassa ei halua yhdistää kuntia ilkeyttään ja viedäkseen palvelut kuntalaisilta. Päinvastoin on pakko osata tehdä uudistuksia, jotta saamme aikaan nykyistä elinvoimaisempia kuntia, jotka ovat turvallisempia palvelujen tuottajia ja tehokkaampia elinkeinopolitiikan toimijoita.

Keskustelu itsehallinnosta on monessa kunnassa saanut uusia terveitä piirteitä. Monessa kunnassa nimittäin kysytään, mitä itsehallintoa on se, että suurella osalla kunnista ei ole tosiasiallisesti mahdollisuuksia kehittää palveluja, tehdä valintoja taloudenpidossa ja tulevaisuuden rakentamisessa.

Kunta, jossa useana vuonna peräkkäin valtuutetun tehtävänä on ainoastaan hyväksyä negatiivinen tilinpäätös ja budjettivaltuustossa päättää lisälainanotosta ja verovarojen suuntaamisesta lainojen korkoihin, ei ole enää itsehallinnollinen yksikkö, ainakaan siinä mielessä, kuinka itse haluan kunnallisen itsehallinnon nähdä. On tietysti totta, että kai itsehallintoon kuuluu myös oikeus itsenäiseen kurjuuden jakamiseen. Tämä on tosin kyseenalaista, sillä eduskunta ja hallitus ovat lainsäätäjinä edellyttäneet tasapuolisia palveluita kaikille suomalaisille.

On täysin käsittämätöntä, miksi monessa suomalaisessa kunnassa vuosi toisensa perään keskustellaan mieluummin leikkauslistoista, palvelujen alasajamisesta ja palkkojen alentamisesta sen sijaan, että vallalla olisi positiivinen tahto uudistaa sekä kunta- että palvelurakenteita. Rakenteiden uudistaminen on päättäjien velvollisuus, jotta tulevaisuudessa voisimme päästä talouskurjuudesta vahvaan kuntatalouteen, joka mahdollistaa palvelujen kehittämisen ja niiden saatavuuden. Tätä tahtoa näyttää suomalaisissa kunnissa tällä hetkellä olevan, mutta se vaatii myös hallituksen taholta vahvaa kannustusta ja uskon luomista.

Kunta- ja palvelurakennehankkeessa on edettävä rivakasti. Suunnitteilla oleva puitelaki ei saa olla vain kokoelma tavoitteita. Laissa on asetettava selkeät päämäärät ja aikataulut muutokselle. Epäonnistuminen tässä veisi kunnat entistä suurempaan kurimukseen. Ainoa tavoite on toteuttaa sellainen uudistus, jonka avulla kuntien tulot ja menot saadaan jatkossa tasapainoon eri puolilla Suomea.

Arvoisa herra puhemies! Riittävän kokoiset ja elinvoimaiset kunnat pystyvät turvaamaan kuntalaisille parhaat palvelut ja mahdollisuudet vaikuttaa palveluiden saatavuuteen ja sisältöön. Osa kunnista pystyy hoitamaan tehtävänsä yksin, mutta osa palveluista on järkevää toteuttaa yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Kuntayhteistyö ei saa kuitenkaan vähentää demokratiaa. En usko nimittäin, että uudistuksen paras lähtökohta olisi niin sanottu välimallin ratkaisu, jossa lähes kaikki palvelut siirrettäisiin kuntayhtymille ja peruskunnat olisivat ennallaan ilman merkittäviä tehtäviä. Tämä malli etäännyttäisi valtaa ja vastuuta epämääräiseen suuntaan.

Kuntarakenteen liian hidas muutos on pakottanut kunnat ja valtion luomaan korvaavia yhteistyöjärjestelmiä kansalaisten palvelujen turvaamiseksi. Kuntayhtymistä emme pääse täysin eroon, eikä se ole kaikissa tapauksissa järkevääkään. Silti niiden varaan ei kannata tulevaisuuden palvelurakennetta järjestää. Kuntayhtymien toimintaa leimaa vahva virkavaltaisuus ja isännättömyys.

Kuntauudistuksessa ei ole kysymys pienistä tai suurista kunnista vaan elinvoimaisista kunnista. Elinvoimaisuus ei yksin riipu kunnan koosta, vaikka silläkin näyttää Kuntaliiton mukaan olevan merkitystä. Suurempi kuntakoko voi olla joissakin tilanteissa yksi ratkaisu ongelmaan. Puhe tai pelottelu pakkoliitoksista on kuitenkin turhaa, sillä se johdattelee keskustelua väärään suuntaan.

Jos kuntatalous on kuralla, niin kyse on joko velvoitteiden ja rahoituksen vakavasta epäsuhdasta, huonosta paikallisesta päätöksenteosta, tilapäisestä suhdannenotkahduksesta tai yksinkertaisesti vakavasta rakenteellisesta ongelmasta, joka ei parane ilman uudistuksia. Jos velvoitteet ja rahoitus ovat epäsuhdassa, silloin valitusosoite on maan hallitus. Jos taas kyseessä on muu ongelma, muutoksen tekijöinä ovat paikalliset valtuutetut. Kunkin kunnan kohdalla paikalliset päättäjät ovat niitä, joiden on tehtävä tämä arvio ja kerrottava se myös kuntalaisille.

Kriisitietoisuus kunnassa näyttää lisääntyneen, ja tilanteen vakavuus ymmärretään paikallisten ihmisten parissa. Uskon myös, etteivät enää lupaukset seuraavan hallituksen antamasta lisärahasta vakuuta kuntapäättäjiä vaan että tarvitaan tekoja tässä ja nyt.

Ainoa pakko, jota kannatamme, on pakko ymmärtää muutoksen välttämättömyys. Nykylinjan jatko merkitsee hyvinvointipalveluistamme luopumista. On helppoa lähteä syyttelemään toisia pakkoliitospuheista, jos suurin malka on omassa silmässä. Erityisesti keskustan johdon vaalima ajatus aluekunnasta on suurin mahdollinen valtiokeskeinen pakkoliitos.

Haluan vielä toistaa: Ainoa pakko on pakko tunnustaa muutoksen tarve. En usko siihen, että kaavamaisella pakolla saataisiin parasta lopputulosta aikaiseksi. Menestyksekäs kuntaliitos ja terveempi palvelurakenne edellyttävät laajaa yhteisymmärrystä ja yhteistyötä. Pakkoavioliitot eivät aikaansaa tarvittavaa yhdessä tekemisen henkeä. Silti hallituksella on oltava selkeä päämäärä ja aikataulu uudistustyölle. Mikäli uudistumista ei tapahdu, on hallituksella oltava keinot kantaa vastuuta niistä kuntalaisista, niistä suomalaisista, jotka jäävät nykymenolla ilman palveluja. En hyväksy ajattelutapaa, että kunnallisen itsehallinnon nimissä on oikeutetumpaa antaa kuntien lopettaa tai kurjistaa palveluita sen sijaan, että valtiovalta ottaisi tässä äärimmäisessä tilanteessa vastuuta puuttuessaan välttämättömiin uudistuksiin. Itse asiassa en usko, että tämän kaltaisiin tilanteisiin on turvauduttava, jos maahan luotaisiin vahva ja positiivinen uudistamisen henki. Tässä hallituksen tahtotilan näyttäminen on aivan keskeistä.

Hallituksen puitelain kunta- ja palvelurakenteen uudistuksesta tulisi valmistua kesään mennessä, hyvissä ajoin kevätistuntokaudella. Suurilla elkeillä ja puheilla eteenpäin viety valmisteluprosessi lausuntoineen on näillä näkymin johtamassa umpikujaan. Takkia lähdettiin tekemään, mutta hyvä kysymys on, tuleekohan edes tuluskukkaroa.

Uusi puitelaki on rakennettava siten, ettei se jätä arvailun mahdollisuuksia tai tilaa erilaisille tulkinnoille. Puitelaissa on määriteltävä yksiselitteisesti tavoitteet, keinot ja aikataulut. Siitä ei saa tulla löyhää julistusta, jonka sisällöstä hallituspuolueilla on täysin toisistaan poikkeavat tulkinnat seuraavissa eduskuntavaaleissa. Jos hallituspuolueet puhuvat puitelain jälkeen erilaisista tavoitteista kuntauudistuksen suhteen ja jos puitelaki ei määrittele yhteistä yksiselitteistä linjaa kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseen, on laki täysin nolla.

Aikaa uudistusten toteuttamiseksi on varattava riittävästi, jotta paikalliselle päätöksenteolle jää riittävästi tilaa. Aikataulun on samalla oltava tarpeeksi tiukka, jotta toimeksianto otetaan vakavasti. Uskon vakaasti, että vahvan suunnan näyttämisen ja rohkaisun avulla suomalaiset kunnat osaavat ryhtyä itsenäiseen uudistustyöhön. En usko, että suomalaiset kuntapäättäjät olisivat tässä suhteessa huonompia kuin kollegansa Tanskassa. Tanskassa myös hallitus kantoi oman vastuunsa määrittelemällä uudistukselle suunnan ja aikataulun. Nähtäväksi jää, onko hallitus Suomessa yhtä tulevaisuusorientoitunut kun Tanskassa.

Arvoisa puhemies! Tämän välikysymyksen tarkoitus on saada hallitukselta selkeitä vastauksia. Tähän saakka suunta on ollut hukassa. Silloin kun jotain on sanottu, niin toinen päähallituspuolue on kiirehtinyt sanomaan päinvastaista.

Olennaisia kysymyksiä ovatkin: Mitä hallitus aikoo tehdä kuntien velkaantumisen ja palveluiden alasajamisen pysäyttämiseksi? Aiotaanko pakkolaina maksaa vielä tämän vaalikauden aikana? Mitä kunta- ja palvelurakenteen uudistukseen tähtäävä puitelaki pitää sisällään, ja pystyykö tämä hallitus sen toteuttamaan siten, että kuntien elinvoimaisuus tulevaisuudessa turvataan?

Vastaukseksi eivät kelpaa historian tai tehtyjen toimenpiteiden kertailu. Niillä ei ole vaikutuksia tulevaisuuden rakentamisen kanssa. Tämä hallitus lähti kuntia pelastamaan. Kunnat ovat tänä päivänä pahemmassa taloudellisessa ahdingossa kuin koskaan aikaisemmin. Kaiken tämän perusteella ei tällä hallituksella näytä olevan edellytyksiä toimia rakentavasti palveluitten turvaamisen puolesta.

Arvoisa herra puhemies! Ehdotan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Hallituksen vastauksen kuultuaan eduskunta toteaa, että hallitus on syventänyt kuntatalouden kriisiä ja lisännyt kuntien velkaantumista ottamalla niiltä pakkolainan, vaikka ennätysmäärä kuntia on joutunut nostamaan veroprosenttejaan ja joka kolmannen kunnan vuosikate on negatiivinen. Näin hallitus on vakavasti vaarantunut asukkaiden hyvinvointipalvelut. Lisäksi on epäselvää, kykeneekö hallitus tekemään tarvittavat palvelu- ja kuntarakenteen uudistamisratkaisut, joita tulevaisuuden palvelujen turvaaminen edellyttää. Näin ollen eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."


Seppo Särkiniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituskauden kolmas välikysymys kunnallisten hyvinvointipalveluiden järjestämisestä ja kuntataloudesta. Keskustan mielestä aihepiiri on tärkeä, sillä suomalaisten arvostamat palvelut, kuten päivähoito, koulut, terveydenhoito, vanhusten palvelut, tiet, kadut jne. ovat pääosin kuntien ja kuntayhtymien järjestämiä. Myös talouden faktat ovat kaikkien tiedossa. Kunnissa eletään tiukkaa aikaa, ja edessä on väestön ikääntymisestä johtuva palvelutarpeiden kasvu. Tämä osa välikysymyksestä on siis faktaa, ja siihen on helppo yhtyä. Mutta loppu onkin sitten fiktiota. Välikysymykseltä puuttuu poliittinen uskottavuus, ja syitä on kaksi, ja vaikka ed. Katainen tässä varoitteli, niin lyhyesti nyt ensin historiaa.

Sekä kokoomuksen että vasemmistoliiton ja vihreiden johto tietää varsin hyvin, että nyt niitetään sitä, mitä on itse aikanaan kylvetty. Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen aikana kuntien taloutta kiristettiin ja velvoitteita lisättiin. (Välihuutoja) Niinistöhän sanoi, että kunnilla on rahaa, ja hän oli oikeassa. Rahaa oli ennen leikkauksia. Esimerkiksi kuntien osuus yhteisöveron tuotosta oli 44,8 prosenttia Ahon hallituksen päättäessä toimintansa. Sinipunahallitukset puolittivat osuuden. Samoin valtionosuuksien indeksitarkistukset tehtiin kriittisinä vuosina 50-prosenttisesti. Nyt toistetaan sanaa "pakkolaina", vaikka hyvin tiedetään, että kyse ei ole lainasta vaan menojen pysyvästä kasvusta, jota ei otettu huomioon valtionosuuksien mitoituksessa silloin, kun oltiin itse hallituksessa rahoista päättämässä.

Kokoomuslaisen valtiovarainministerin ja vasemmistoliittolaisen kuntaministerin jäljiltä kertyi yli 800 miljoonaa euroa verotulonmenetyksiä, joita kunnille ei aikanaan maksettu. (Hälinää — Välihuutoja) Vaikka raha ei riittänyt, kuntien velvoitteita lisättiin. Tehtiin poliittisina linjauksina rakennemuutoksia, jotka leikkasivat tulonsiirtoja ja kasvattivat palveluita subjektiivisina oikeuksina. Lisättiin köyhyyttä, kuten Stakesin uusimmat tutkimukset osoittavat, ja paisuteltiin palvelurakennetta kustannusten lisääntymisestä välittämättä. Mutta vielä oleellisempia ovat nämä asiat: Missä olivat korjausliikkeet? Missä oli poliittinen aktiivisuus silloin, kun oltiin vallassa kiinni? Kuntatalouden vaikeudet oli nähtävissä, kun vuoden 2003 valtion budjettia laadittiin. Silti elettiin kuin viimeistä päivää. Nyt on toinen ääni kellossa. Onkin tapana sanoa: mikään ei ole mahdotonta sille, jonka ei itse tarvitse sitä tehdä.

Keskusta on suurimpana kunta- ja hallituspuolueena toiminut vastuullisesti. Ongelmiin on tartuttu järjestelmän uudistuksella ja lisärahalla. Kuntatalouteen on näin viimeinkin saatu pitkään odotettua vakautta, vaikka tilanne on edelleen vaikea. Käytössä on koko vaalikauden mittainen peruspalveluohjelma ja siihen liittyvä peruspalvelubudjetointi, minkä johdosta kaikkia kuntien velvoitteita ja kustannuksia tarkastellaan ja tasapainotetaan samanaikaisesti. Kunnille ei lisätä tehtäviä ilman kustannuksia vastaavaa rahoitusta. Valtion ja kuntien välisen kustannustenjakojärjestelmän heikkoudet korjattiin valtionosuusuudistuksen yhteydessä. Indeksitarkistukset nousevat 100 prosenttiin. Kuntatalous elpyy tänä vuonna. Tilastokeskuksen arvion mukaan kuntien vuosikate tulee kasvamaan tänä vuonna noin 120 miljoonalla eurolla ja alijäämäisten kuntien määrä tulee pienenemään merkittävästi.

Hallituksen toimet eivät ole jääneet vain puheen tasolle. Esimerkiksi sosiaalitoimeen lisätään tällä hallituskaudella yli 100 miljoonaa euroa: iäkkäimpien vanhustenhuollon asiakkaiden asemaa parannetaan hoivatakuulla, kotona asumista tuetaan omaishoitajien asemaa kohentamalla, lastensuojelua tehostetaan ja toimeentulotukiasiakkaiden asemaa parannetaan. Tässä vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Keskustan johdolla on toteutettu mittavia kevennyksiä palkansaajien ja yrittäjien verotukseen, ja laskun kuittaa valtio, eivät kunnat.

Näin on luotu pohjaa talouden kasvulle ja työllisyyden paranemiselle. Uusimmat luvut kertovat onnistumisista. Työllisyyden yhtäjaksoinen kasvu on jatkunut vuoden 2004 syksystä, ja kaikki merkit viittaavat siihen, että suunta jatkuu vähintään nykyvauhdilla ja hallituksen tavoite 100 000 uudesta työpaikasta on toteutumassa. Hyvällä työllisyydellä on keskeinen vaikutus kuntatalouteen eli siihen, kuinka hyvinvointipalvelut ja niiden rahoitus voidaan turvata Suomessa väestön ikääntyessä.

Välikysymyksessä todetaan aivan oikein, että kunta- ja palvelurakenneuudistus on tämän vaalikauden tärkein yksittäinen kysymys kuntatalouden kestävyyden kannalta. Keskusta on sitoutunut uudistukseen ja vie sitä määrätietoisesti eteenpäin. Tavoitteena on turvata se, mikä näkyy suomalaisten arjessa maalla ja kaupungissa: hyvinvointipalvelut sekä ikääntyvälle väestölle että myös tuleville sukupolville tasa-arvoisesti koko Suomessa. Valmistelu on tapahtunut demokraattisesti. Välikysymyksen esittäminen tässä vaiheessa tuntuukin hyvin merkilliseltä: eivätkö oppositiopuolueet oikein löydä toisiaan tavoitteiden asettelussa, vai ovatko puolueiden edustajat rakenneryhmässä olleet kyvyttömiä niiden esittämisessä? Työtä kun on tehty aivan yksimielisinä.

Keskustan mielestä vastuu palveluiden järjestämisestä tulee säilymään kunnilla, mutta niiden on esitettävä palvelukohtainen järjestämissuunnitelma. Näin annetaan paikallisille päättäjille mahdollisuus etsiä taloudellisimmat ja te­hokkaimmat palveluiden tuotantotavat ja niiden edellyttämät yhteistyömuodot. Onnistuminen edellyttää ennakkoluulottomuutta. Kustannusten kasvun hillitseminen vaatii tuotantotavoilta ­monipuolisuutta niin, että voidaan valita kunnan oman tuotannon, palveluyrittäjien ja kolmannen sektorin vaihtoehdoista kuntataloudellisesti edullisin malli. Myös tieto- ja viestintätekniikan innovaatioita pitää kehittää. Kuntarakenne on tässä kaikessa yksi väline, ja myös sen muoto ja laajuus päätetään paikallisesti kunnissa.

Keskusta korostaa, että kunta- ja palvelurakenneuudistus koskee kaikkia kuntia ja kaikkia toimialoja. Eniten voidaan odottaa uudistuksen hyötyjä siellä, missä menot ovat suurimmat. Suurimpien kaupunkien ja kaupunkiseutujen onnistuminen palveluiden uudistamisessa on mitä tärkeintä. Erityisesti on mainittava Pääkaupunkiseutu, jonka menestyminen metropolialueena tulee olemaan suuri haaste. (Eduskunnasta: Entä Espoo?)

Välikysymyksen viimeinen kärki osoittaa valmisteilla olevaa puitelakia. Tuleeko siitä tavoitteellinen vai löysä? Ettei nyt vain ole niin, että välikysymyksen esittäjien korvat heiluvat? Voi nimittäin olla niin, että suurin huoli ei ole hallituksen kyvyssä muotoilla lakiesitys. Pelko on siinä, että hallitus juuri tässä tehtävässä onnistuu. Ed. Katainen, ed. Korhonen ja ed. Soininvaara: näitä toimia suomalaiset odottivat kahden edellisen hallituksen aikana, mutta odottajan aika kävi pitkäksi. Kun näissä hankkeissa nyt päästään eteenpäin — se, mitä keskusta lupasi, ja se, mitä keskusta tekee — onnistuminen ei jää suomalaisilta huomaamatta.

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän syvästi välikysymyksessä esitetyn poliittisen huolen. Oppositio näyttääkin omaksuneen täällä nyt aivan uuden toimintakulttuurin, nimittäin: jos olet hämmentynyt etkä tiedä, mitä pitäisi tehdä, tee neuvoapyytävä välikysymys. (Naurua)


Rakel Hiltunen (sd):

Arvoisa puhemies! Toimintaympäristömme koko maassa on muutoksessa. Tulevat vuodet asettavat kunnille uusia haasteita, joiden ratkaiseminen on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kohtalonkysymys. Väestön ikääntyminen, työvoiman vähentyminen, kansainvälistyminen ja kilpailun lisääntyminen, taloudellisen kasvun keskittyminen ja teknologiamuutokset ovat jo nyt johtaneet siihen, että kaikki Suomen yli 400 kuntaa eivät pysty nykyisellä kunta- ja palvelurakenteella vastaamaan hyvinvointipalveluiden turvaamisesta.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä hallituksen käynnistämä kunta- ja palvelurakenneuudistus on vietävä läpi eteenpäin nopeasti. Hallitus aloitti tämän uudistuksen, Paras-hankkeen, perusteellisen valmistelun viime vuoden keväällä. Alusta alkaen yhteinen ymmärrys vallitsi siitä, että tämä hanke tulee viedä eteenpäin parlamentaarisesti ja avoimesti. Viime syyskaudella järjestettiin eri puolilla maata keskustelutilaisuuksia, joihin osallistui tuhansia kuntien luottamushenkilöitä, viranhaltijoita, kuntayhtymien, henkilöstöjärjestöjen ja kolmannen sektorin edustajia. Lisäksi hallitus perusti kuntaministerin johdolla työryhmän — huomio, kokoomusoppositio — johon ovat tulleet mukaan vasemmistoliiton, kokoomuksen ja vihreiden edustajat oppositiosta. Kuntaliiton edustus on mukana, eli lähes kaikki eduskuntaryhmät ovat tässä ministeri Mannisen työryhmässä olleet vaikuttamassa siihen, kuinka tämä hanke on edennyt.

Tähän mennessä yli 100 kuntaa on jo ilmoittanut kiinnostuksensa kuntaliitoksiin eri puolilla maata. Voidaan todeta, että kuntien luottamus valtioon on kasvanut tämän hankkeen myötä (Ed. Korhonen: Jaaha!) — Kyllä! — ja kunnat ovat ilmoittaneet vastauksissaan valtiolle, että kunnat kantavat myös oman vastuunsa tästä kokonaisuudesta. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! — Joku edustaja häiritsee. (Naurua — Kokoomuksen ryhmästä: Koko oppositio!) — Kokoomuksen ... No niin, kokoomuksen johdolla nyt tehty välikysymys ei välttämättä edistä laajaan parlamentaariseen ja alueelliseen valmisteluun perustuvan hankkeen etenemistä. Onkin pakko kysyä, ketä vastaan tämä välikysymys on suunnattu: Onko se suunnattu niille oppositiopuolueiden edustajille, jotka ovat näissä eri työryhmissä eri puolilla mukana tekemässä tätä hanketta, vai onko tarkoitus kyseenalaistaa se työ, jota parhaillaan eri puolilla maata tehdään?

Sosialidemokraatit haluavat kehittää kunta- ja palvelurakennetta yhteistyön pohjalta. Kuntien päätöksenteossa ei tunneta jakoa hallitukseen ja oppositioon. Vastakkainasettelun aika on ohi, kokoomus! Tätä eroa ei tule korostaa silloinkaan, kun tehdään vuosisadan kuntauudistusta, jonka tulosten kanssa erilaisten hallituskokoonpanojen on tultava toimeen. (Eduskunnasta: Hyvin sanottu! — Se on ihan eri asia!)

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden kehitys oli viime vuonna kokonaisuudessaan välttävä. 139 kunnan ja kuntayhtymän vuosikate jäi miinusmerkkiseksi. Tätä ei voi kieltää. (Kokoomuksen ryhmästä: Täytyy olla rehellinen!) — Täytyy olla. — Toimintaa pyöritettiin näissä kunnissa osin velalla, omaisuuden myynnillä tai säästöjä purkamalla. Kuntien velkaantuminenkin jatkui. Viime vuonna lainamäärä nousi 1 327 euroon asukasta kohden. Mutta uusimmat tiedot osoittavat, että kuntakenttä uskoo taloutensa kohentuvan. Vuoden 2006 talousarviotilaston mukaan kunnat odottavat verotulojensa ja valtionosuuksien lisääntyvän toimintamenoja nopeammin.

Hallitus on tehnyt monia kuntien taloutta tervehdyttäviä päätöksiä. Onnistunut talouspolitiikka ja työttömyyden tuntuva lasku sekä uusien työpaikkojen synty ovat osaltaan vahvistaneet kuntataloutta. Kunnat suojattiin yritysverouudistuksen mukana tulleilta yhtiöveron tuoton menetyksiltä. Ansiotulojen verohelpotukset on korvattu kunnille täysimääräisesti. Kun sekä verotulot että valtionosuudet kasvavat tänä vuonna, valtion toimenpiteiden vaikutuksen voidaan olettaa olevan myönteinen kuntatalouteen.

Hallitus on tiukassa valtiontaloudellisessa tilanteessa ja eduskunnan yksimielisesti hyväksymien kehyspäätösten seurauksena joutunut jaksottamaan neljälle vuodelle valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistuksen. Menettely ei ole suinkaan ainutlaatuinen, vaikka oppositio niin väittääkin. Kustannustenjaon mukaisia maksatusten aikatauluja on jouduttu aiemminkin arvioimaan valtiontalouden ahtaissa puitteissa.

Kuntataloutta ei voi ratkaista vain lisäämällä tuloja, kuten täällä on jo aikaisemmissa puheenvuoroissa todettu. Kuntatalouden perusongelma on se, että menot kasvavat tuloja nopeammin. On totta, että osasyy kuntien menojen kasvuun on ollut valtion antamissa tehtävissä. Yhtä totta on se, että lapsiperheet ja ikäihmiset kaikkialla Suomessa tarvitsevat turvallisempaa arkea. Esimerkiksi pienten koululaisten iltapäivähoito ja Kansallinen terveyshanke ovat merkittäviä uudistuksia. Samalla ne ovat selkeitä investointeja inhimilliseen tulevaisuuteen palvelutarpeiden kasvaessa. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä kuntataloutta ei myöskään saada toimimaan palvelumaksujen korotuksella tai yksioikoisella ulkoistamisella, niin kuin kokoomus on useissa yhteyksissä esittänyt.

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa mallissa kunnat huolehtivat peruspalveluiden järjestämisestä. Palveluista huolehtiakseen kuntien tulee olla riittävän vahvoja ja elinvoimaisia. Erityisen tärkeää on, että kunnat ovat riittävän elinvoimaisia järjestääkseen oman kehittämis- ja elinkeinotoimintansa siten, että voidaan realistisesti tavoitella kunnan menestystä ja sitä kautta peruspalvelujen turvaamista. Nykyinen kuntarakenne voi johtaa siihen, että kaikkia mahdollisia resursseja ei saada käyttöön. Vaikka väestön pitenevä elinikä on sinänsä positiivinen asia, syntyy muutoksesta kasvavia paineita joka tapauksessa. Erityisesti pienet kuntayksiköt eivät ole riittävän toimintakykyisiä vastatakseen esimerkiksi ikääntymisen tuomaan haasteeseen.

Kuntakoolla on merkitystä myös kaavoitukselle: nykyisin ei useinkaan pystytä näkemään kuntarajat ylittäviä mahdollisuuksia. Uhkana on, että kuntien välille syntyy kuntalaisille vahingollista epätervettä kilpailua. Esimerkiksi kilpailu hyvistä veronmaksajista voi johtaa siihen, ettei haluta huolehtia vähävaraisten kuntalaisten asuntotarpeista. Kuntakoon suureneminen ei poista tarvetta kuntien väliseen yhteistyöhön esimerkiksi palvelupiirien muodossa. Tällä uudistuksella tulee turvata kasvukeskusten elinvoima ja kilpailukyky. Erityisesti tähän on tarvetta pa­neutua Pääkaupunkiseudulla. Kuntarajat eivät voi olla esteenä järkevälle asuntopolitiikalle, maankäytölle ja liikennejärjestelyille. Ylipäätään koko Suomessa ihmisten luonnolliset valinnat asumisen, työpaikan ja harrastusten suhteen ovat johtaneet liikkuvuuden lisääntymiseen eli pendelöintiin. Kuntarajat ylittyvät työssäkäyntialueilla ihmisten arjessa. Kunnat ovat tulleet entistä riippuvaisemmiksi toistensa asuntopolitiikasta, palveluista ja liikenneratkaisuista. Tämä on huomioitava jatkossa.

Arvoisa puhemies! Kuntarakenteen uudistamiseksi tarvitaan muutoksia myös toimintatavoissa. Tilaaja—tuottaja-mallin käyttö voi olla yksi työkalu kunnallisessa palvelutuotannossa. Tämän uudistustyön on perustuttava kuntien omaan itsehallinnolliseen päätöksentekoon. Se, kuinka palvelut järjestetään ja tuotetaan, on kuntien itsehallintoa. Mutta kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kokonaisuus, sen määrätietoinen eteneminen, edellyttää riittävän selkeää ja tavoitteellista puitelakia. Kuntien palveluksessa olevalla henkilökunnalla on vahva asiantuntemus palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta. Pidämmekin sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä välttämättömänä, että henkilöstöjärjestöjen edustajia kuullaan tässä hankkeen eri vaiheissa, otetaan mukaan tähän työhön.

Kokonaisuudessaan tämän hallinnon kehittämisen ja uudistuksen lähtökohdan tulee sosialidemokraattien mielestä perustua kahden hallintoportaan mallille, joka on perinteisesti ja syystä ollut meille erittäin tärkeä kulmakivi, eli kaksinapainen lähestymistapa: vaaleissa valittu eduskunta, vaaleilla valitut valtuustot riittävät tulevaisuudessakin. (Puhemies: 10 minuuttia!) Samoin korostamme sitä, että kuntalaisilla tulee jatkossakin olla mahdollisuudet vaikuttaa siihen, miten heidän palveluitaan tullaan turvaamaan.

Arvoisa puhemies! Nyt pitää tehdä rohkeita ja tulevaisuuteen tähtääviä ratkaisuja. Sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä on sitoutunut toteuttamaan tämän kunta- ja palvelurakennehankkeen. Odotamme hallitukselta sitä jämäkkää puitelakia jo tänä keväänä, tämän kevätistuntokauden aikana. Siitä täällä annettiin lupaus ministeri Mannisen puheenvuorossa, ja pääministeri on sen aikaisemmin myös todennut. (Ed. Zyskowicz: Odottavan aika voi tulla pitkäksi!) — Ei tule tässä tapauksessa.

Sitten vielä, arvoisa oppositio, kyllä nyt oppositionkin tulisi tehdä selväksi, onko oppositio mukana oikeasti ja aidosti tässä hankkeessa. Nimittäin valitettavasti kuulin puheenjohtaja Kataisen puheenvuorosta viestin, että jotakin pitää tehdä ja joskus, mutta en sitä, mitä ja missä. Se vastaus jäi täällä ed. Kataisen puheenvuorosta saamatta. (Puhemies koputtaa)

Mielestäni ja meidän ryhmämme mielestä hallitus on ottanut vakavasti vastaan sen viestin, joka on Suomen kansalaisilta tullut, eli hyvinvointipalvelut pitää turvata. Hallitus on ryhtynyt rohkeaan työhön ja ansaitsee eduskunnan luottamuksen.


Suvi Lindén (kok):

Arvoisa puhemies! Nyt, kun on kuultu sekä ministeri Mannisen että keskustan ryhmäpuheenvuoroissa, miten kauheasti edellinen hallitus kuristi kuntia, niin voi varmaan kysyä, miksi tämä hallitus ei ole tehnyt yhtään mitään kuntien kurjuuden vähentämiseksi.

Kuntatalouden tilanne on paljon vakavampi kuin hallitus haluaa tunnustaa. Jos valtiontalous olisi yhtä heikoissa kantimissa kuin kuntien, olisi kansallinen hätätilanne jo julistettu ajat sitten. Sen sijaan hallitus on ylimielisenä, oman vastuunsa laistaen sivuuttanut kuntien taloudellisen hädän ja toistaa täällä tyhjiä, onttoja lauseita ja numerologiaa, joka ei avaudu terveyskeskusjonoihin jääneelle potilaalle tai oppilaalle, joka ei saa aikaa koulupsykologille. Ministeri Mannisen vastaus jatkoi tätä tyhjien puheiden sarjaa.

Hallitus osoitti rohkeutta nostaessaan ohi hallitusohjelman kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhdeksi tämän vaalikauden tärkeimmistä hankkeista. Nyt, kun on päätöksenteon aika käsillä, hallituksessa tarvitaan määrätietoista johtajuutta, joka kuitenkin näyttää olevan hukassa, valitettavasti.

Hallituksen jättämän johtajuuden tyhjiön ovat täyttäneet päättäjät paikallistasolla. Yli neljännes Suomen kunnista on mukana kuntajaon muuttamiseen tähtäävissä selvityksissä. Kuntapäättäjiä ajaa eteenpäin selkeä tietoisuus siitä, ettei tulevaisuudessa pärjätä ilman uudistuksia. He ovat nähneet läheltä omassa arjessaan viime aikojen kuntatalouden kurjistumisen. He ovat kantaneet vastuuta tehdyistä säästöpäätöksistä, joita on edelleenkin tehtävä. He myös tietävät, ettei palveluita voida pelastaa lähtemällä tuhansien pienten leikkausten tielle. Sen tien päässä häämöttää vain suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alasajo.

Mutta mitä tapahtuu, kun kuntapäättäjiltä puuttuu rohkeus? Viime viikolla Yli-Iin val­tuusto päätti äänin 13—8, että kuntaliitokseen ­Kuivaniemen ja Iin kanssa ei lähdetä. Tämä tehtiin tietoisena siitä, että ilman kuntaliitoksen kautta tulevia uudistuksia on tehtävä 10 prosentin säästöt käyttötalouden menoihin. Arvoisa puhemies, voi vain arvata, mitä se tarkoittaa kunnan pal­veluissa. Entä miten hallitus on sitten tukemassa paikallisten päättäjien rohkeutta? Lopettamalla kuntaliitosporkkanat. Kannustavaa, vai mitä?

Sen sijaan, että hallitus auttaisi kuntia ahdingossa, se maksaa velkojaan takaisin muille. Hallitus ottaa kunnilta pakkolainaa jaksottamalla velkansa maksamisen kunnille ensimmäistä kertaa peräti neljälle vuodelle ja jättäen vastuuta jopa seuraavalle hallitukselle ja kunnille itselleen. Kuntien velkataakka on kasvanut nopeasti eikä tälle kehitykselle näy loppua, vaikka täällä on toisin vakuuteltu. Tänä vuonna kuntien pitkäaikainen velka lisääntyy jälleen noin miljardilla eurolla. Kuntien lainakanta rikkoneekin 8 miljardin rajan.

Ministeri Heinäluoma väitti täällä hiljattain, että palveluihin on satsattu voimakkaasti, jopa miljardin verran, ja ministeri Manninen pani juuri paremmaksi puhuen 1,3 miljardista. (Ed. Laakso: Se on se inflaatio!) Tästä summasta valtaosa muodostuu kunnallisveron ansiotulovähennyksen kompensaatiosta. Missä se valtion satsaus sitten oikein näkyy, ministeri Heinäluoma? Kuntien kurjuus ja vaikeus palvelutuotannossa on vain syventynyt eikä hallituksen politiikka ole parantanut kuntalaisen arkea lainkaan. Voitte muistella täällä aiempien hallitusten tekoja ja väistää vastuuta omista teoistanne, mutta tosiasiahan on se, että kunnissa voitiin paremmin Niinistön kaudella kuin teidän ollessanne valtiovarainministeri. Valtion tulee sopeuttaa toimensa kulloisenkin tilanteen mukaan, ja nyt, kun kuntien verotulot ovat ehtyneet ja niillä on hätä, te ette tee yhtään mitään.

Arvoisa puhemies! Suomessa on iso joukko kuntia, joille valtioneuvoston harkinnanvaraisesta rahoitusavustuksesta on tullut pysyvä rahoitusmuoto. Valtiontalouden tarkastusviraston tuoreen raportin mukaan 44 kuntaa sai harkinnanvaraista avustusta viimeisten viiden vuoden aikana vähintään neljästi. Nykyinen järjestelmä ei kannusta muuttamaan palvelurakennetta taloudellisemmaksi eikä muutoinkaan kehittämään kuntataloutta kestävämmälle pohjalle.

Myös kuntien ja valtion keskinäinen suhde ontuu edelleen. Peruspalvelubudjetin piti olla tarkastelutapa, jonka kautta kuntien tulot ja menot saadaan tasapainoon. Tässä on pahoin epäonnistuttu. Myös valtionosuusuudistukseen ladattiin suuria odotuksia, mutta sekin onnistuttiin latistamaan joukoksi teknisiä muutoksia, joiden avulla kuntien palvelutaso jopa entisestään heikentyi. Tämä koski erityisesti lapsia ja nuoria, kun pienten koulujen lisän poistaminen johti ennätysmäiseen koulujen lakkautusaaltoon, ja lastensuojelun tasausrahastosta luovuttiin.

Hallitus pyrkii vyöryttämään syyn kuntien niskoille. Kuitenkin hallituksen teot vaikuttavat suoraan ihmisten arkipäivään, mistä valitetta­vana esimerkkinä on räikeä epäonnistuminen omaishoidon lainsäädännön uudistamisessa. Ministeri Hyssälä sanoo hoitaneensa oman osuutensa ja pesee kätensä, mutta tosiasia on, että kunnissa uuden lain myötä monen omaishoitajan asema on heikentynyt merkittävästi, koska kunnilla ei ole omassa kurjassa talouskunnossaan ollut mahdollisuus panostaa omaa osuuttaan uudistukseen. Omaishoitajan vaativaa työtä kannattaisi tukea, sillä ratkaisuna se on laitoshoitoa inhimillisempää ja julkisen talouden kannaltakin edullisempaa.

Kuntalainen ei voi ymmärtää vastuun pallottelua valtion ja kunnan kesken. Hänen kannaltaan palvelujen heikkeneminen on kylmä tosiasia. Muitakin esimerkkejä omaishoidon lisäksi on, kuten lasten ja nuorten ennalta ehkäisevän ter­veydenhuollon tason romahtaminen, lasten hampaiden kunto heikkenee ja kouluterveydenhoitajia on liian vähän.

On valitettavaa, että SDP valtakunnan tasolla pelottelee jatkuvasti palvelutuotannon monipuolistamisen johtavan asukkaiden kannalta palvelujen heikkenemiseen. Samaan aikaan SDP:n valtuutetut kunnissa ovat mukana tilaaja—tuottaja-mallin eteenpäin viennissä kuten Tampereella sekä yksityisen päivähoidon laajassa käytössä kuten Espoossa. Demarivetoinen Kotka yksityisti terveyskeskuksen. Johtuneeko tämä siitä, että paikallisella tasolla päättäjät tietävät paremmin, miten laadukkaat palvelut turvataan?

Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa kannustaa kuntia uusiin joustaviin ratkaisuihin palvelutuotannossa, kun palvelujen kysyntä väistämättä lisääntyy väestön ikääntyessä. Kuntien on itse määrätietoisesti luotava palvelustrategiansa, joka luo edellytyksiä palvelumarkkinoiden kehittymiselle. Osto-osaamisen on oltava kuntien uutta ydinosaamista.

Ei kuitenkaan ole itseisarvo ostaa palveluja muualta, jos omaa toimintaa kyetään yhdessä henkilöstön kanssa kehittämään. Käytän esimerkkinä Oulun kaupungin päivähoitoa, jossa tilaaja ja tuottaja erotettiin toisistaan. Tämä toimintatapojen muutos toi viidenneksen säästön kustannuksiin, samalla kun asiakastyytyväisyys nousi. Päiväkotien henkilöstö sitoutettiin hankkeeseen, johtamisjärjestelmää muutettiin ja hyvistä tuloksista palkittiin. Tuloksena oli edullisempi mutta perheiden mielestä parempi päivähoitopalvelu.

Kasvavaan kysyntään on vastattava kustannustehokkain lääkkein. Kokoomus on muun muassa edellyttänyt, että sairausvakuutuksen korvauksia lääkäreiden palkkioista korotetaan nostamalla korvaustaksoja, joita on viimeksi tarkistettu 17 vuotta sitten. Korvausten nosto on taloudellisesti erittäin perusteltua, koska yksityisen terveydenhuollon käyttö vähentää kuormitusta julkiselta sektorilta. Näin lisättäisiin suomalaisten todellista valinnanvapautta lääkäripalveluissa. Yksityisen ja julkisen terveydenhuollon keinotekoisesta vastakkainasettelusta on korkea aika päästä eroon. Päätöksenteon keskiössä tulee olla palveluita tarvitseva kansalainen, ei järjestelmä tai hallinto.

Paras- vai pitäisikö sanoa, hyvä hallitus, Kupru-hankkeessa Pääkaupunkiseutua tarkastellaan erilliskysymyksenä, kuten tuleekin. Toivottavasti se tarkoittaa, että hallituksella on halua panostaa alueeseen sen erityisaseman edellyttämällä tavalla. Pääkaupunkiseutu on Suomen ainoa keskus, joka pystyy tarjoamaan kansainvälisille yrityksille ja toimijoille metropolitasoisen toimintaympäristön. Seudun merkitys koko maan veturina kasvaa edelleen, joten panostukset Pääkaupunkiseudulle eivät viime kädessä vie mitään keltään pois, vaan koituvat kaikkien yhteiseksi hyväksi. Helsingin seutukin tarvitsee valtiolta aitoa kumppanuutta.

Arvoisa puhemies! Koolla on väliä. Vaikka tutkimuksin on osoitettu, että myös pieni kunta voi tuottaa palvelut edullisesti, kyse ei ole vain kustannuksista. Mitä sitten, jos palvelut tuotetaan halvalla, mutta pienellä kunnalla ei ole tuloja ja se on rajusti velkaantunut, koska siltä puuttuu vahva elinkeino- ja työllisyyspolitiikka ja muut vetovoimatekijät? Silloin palvelujen, edullistenkin, tuottaminen ajan mittaan vaarantuu. Vain taloudeltaan terve ja elinkeinopolitiikaltaan vahva kunta voi olla itsenäinen.

Myös kunnat ovat huomanneet tämän. Peräti 117 kuntaa on mukana erilaisissa kuntaliitoshankkeissa. Kokoomus ei kannata kuntien pakkoliitoksia, mutta älkää, hyvät ministerit, toppuutelko ja sanoko, että nämä kunnat ovat väärällä tiellä. Hoitakaa ennemmin kuntoon se epäkohta, että kuntaliitos usein johtaa valtionosuuksien pienentymiseen ja siten tekee usein kuntaliitoksen taloudellisesti epäedulliseksi. Hallituksen tulisi keskittyä kannustamaan kuntia järkeviin ratkaisuihin eikä seistä tiellä kehityksen jarruna.

Hallitusohjelman mukaisesti hallitus selvitti alkuvaalikaudesta mahdollisuudet siirtää kuntien osuus yhteisöverosta kokonaan valtiolle, mikä ei lopulta toteutunut, ja hyvä niin. Itse asiassa päinvastainen teko, kuntien osuuden nostaminen yhteisöveron tuotosta, voisi nykyisessä tilanteessa olla kuntien elinkeinopolitiikan piristysruiske, joka vaikuttaisi myönteisesti myös työllisyyteen. Kuntien kannustaminen vahvoihin, kasvukeskusten ympärille muodostuviin peruskuntiin ja sitä kautta kasvun hakemiseen turvaisi osaltaan palveluja, joiden taso on viime kädessä riippuvainen kunnan tulorahoituksesta.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä edellyttää hallitukselta selkeää puitelakia, jolla kuntarakennetta ja innovatiivista otetta palvelujen tuottamisessa saadaan konkreettisella tavalla eteenpäin. Puitelaissa tulee mainita selkeät tavoitteet ja aikataulu, jotta kunnat tietävät, mitä niiltä odotetaan ja milloin. Kokoomuksen tavoitteena on elinkelpoiset, riittävän kokoiset kunnat, jotka voivat tarkoituksenmukaisemmin ja taloudellisemmin hoitaa sekä perusterveydenhuollon, perustason erikoissairaanhoidon että vanhustenhuollon. Missään tapauksessa ei pidä lisätä raskasta seutu- tai kuntayhtymähallintoa. Kuntaliiton tutkimus kertoo karua kieltä: Seudulliseen päätöksentekoon osallistuu vain pieni määrä kuntien päättäjiä, eikä tavallisella kunnanvaltuutetulla ole juuri mahdollisuuksia vaikuttaa seudun asioihin. Tällaista suuntausta emme halua vahvistaa.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän nimissä kannatan kansanedustaja Jyrki Kataisen ehdotusta perustellusta päiväjärjestykseen siirtymisestä.


Martti Korhonen (vas):

Arvoisa herra puhemies! Ranskalainen filosofi Voltaire sanoi aikoinaan, että lähes kaikilla hallituksilla on taito kaapata osalta kansaa niin paljon rahaa kuin mahdollista siirtääkseen sitä toisille. Nyt on ikävä kyllä todettava, että tällä hallituksella tämä kyky on toden totta hyppysissään. Se kaappaa rahat kunnilta, se kaappaa rahat köyhiltä kansalaisilta ja siirtää ne valtiolle ja varakkaille. Tämä on tietynlainen malli toimia, mutta armottoman kova vaihtoehtoinen malli.

Vasemmistoliitto ja sen edeltäjät ovat osaltaan olleet luomassa Suomeen kattavien julkisten palvelujen järjestelmää. Me siis arvostamme todella syvältä kunnallisia lähipalveluja. Nyt, kun katsotaan hallituksen otetta kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, on pakko todeta, että ote on todella haparoiva, voisi jopa sanoa, että lipsuva. Valtion panos kansalaisten tärkeiden palvelujen turvaamiseen saati kehittämiseen on tällä hetkellä täysin riittämätön. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei ole tyytyväinen näiltä osin hallituksen linjaan.

Kansalaiselle, kuntalaiselle, on erityisen tärkeää se, että hän voi käyttää sujuvasti laadukkaita palveluja. Niin kuin me hyvin tiedämme, lapset tarvitsevat hyvää ja turvallista päivähoitoa sekä tulevaisuuden turvaavaa koulutusta. Vanhukset tarvitsevat kotipalveluja ja kuntalaiset ylipäänsä laadukkaita terveyspalveluja. Vammaiset tarvitsevat mahdollisimman hyvin normaalin elämän mahdollistavia kuljetus- ja muita vammaispalveluja. Vaikeuksissa olevat perheet tarvitsevat kunnan sosiaalitoimen tukea. On myös muistettava, että kirjastot, ylipäänsä kulttuurin palvelut ja liikunta ovat osa tätä laajaa palvelujen kirjoa. Se, miten palvelujen saaminen onnistuu, riippuu itse asiassa kahdesta seikasta: palvelujen järjestämisestä ja palvelujen rahoituksesta, ja näistä kahdesta seikasta myös välikysymyksessä kysytään.

Vasemmistoliitto arvioi, että hallitus epäonnistuu sekä palvelurakenteen uudistamisessa että kuntapalvelujen riittävässä rahoittamisessa. Tämänhetkisten tietojen mukaan se on kaksinkertainen epäonnistuminen, josta kärsivät itse asiassa tavalliset kansalaiset, tavalliset ihmiset, ja se lisäksi osoittaa hallituksen piittaamattomuuden kansalaisten arjesta.

Hallitusohjelmaan sisältyi valtionosuuksien uudistaminen. Sen piti itse asiassa tuoda helpotusta kuntien ahdinkoon. Sen piti oikaista kipeimpiä ongelmia. Uudistuksesta ei itse asiassa tullut mitään, sillä hallitus ei halunnut panostaa siihen yhtään lisää rahaa. Nollasummapeli taas olisi siirtänyt vaikeuksia yhdeltä kunnalta toiselle kunnalle. Kun siis valtionosuusuudistus epäonnistui, nostettiin, kuten nyt tällä hetkellä näyttää hyvin pitkälle, uudistus ilman sisältöä elikkä kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen, josta ollaan lipsumassa pois.

Vasemmistoliiton mielestä on hyvä nostaa esille palvelurakenteen ongelmat ja myös muutostarpeet. Näin pitää menetellä, se on oikein. Siihen on perusteet niin väestön ikääntymisessä kuin myös muuttoliikkeessä.

Aluksi hallituksessa niin sosialidemokraatit kuin keskustakin olivat ajamassa hyvin voimallisesti — ulospäin näytti siltä — kuntaliitoksia. Sittemmin keskusta tuli katumapäälle ja alettiin vetää hätäjarrua, niin että varmuuden vuoksi uudistuksella ei saisikaan olla mitään sisältöä. Eripurainen hallitus ei siis kykene vastaamaan ikääntymisen ja muuttoliikkeen kuntapalveluille tuomiin haasteisiin. Siltä puuttuu itse asiassa yhteinen tahto, yhteinen ote ja yhteinen näkemys, ja viimeistään lähestyvien vaalien pelko näköjään mitätöi kaiken. Nyt tarvittaisiin sitä kuuluisaa tahtotilaa, sillä tuskinpa sellainen ­puitelaki auttaa, jonka ainoa sisältö on todella syvä huokaus: tehkää nyt hyvät kunnat edes jotakin.

Kuntayhteistyö ei ole mikään uusi asia. Eri puolilla maata sitä on harrastettu pitkään ja siihen on panostettu runsaasti niin viranhaltijoiden kuin luottamushenkilöidenkin aikaa. Tulokset vapaaehtoisesta sektorikohtaisesta yhteistyöstä ovat toisinaan olleet hyviä, toisinaan taas eivät ole. Vapaaehtoisuuden varaan on kuitenkin usein vaikea rakentaa pitkäjänteistä perustaa, jos siitä irtautuminen on helppoa. Myös rahoituksesta ja päätösvallan delegoinnista sopiminen voi todella olla vaikeaa.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella on kuitenkin myös muita puolia, joihin me vasemmistoliitossa haluamme erityisesti kiinnittää huomiota.

Ensinnäkin rakenneuudistus koskettaa suurta määrää kuntien hallinnossa ja palveluissa työskenteleviä. Hallitus ei ole toistaiseksi ainakaan sanallakaan puuttunut siihen, mikä on henkilöstön asema. Onko se samanlainen heittopussi kuin yksityisen puolen yritysjärjestelyissä? Vasemmistoliitto pitää erityisen tärkeänä henkilöstön huomioon ottamista näissä kysymyksissä.

Toiseksi, kuntien henkilöstöstä valtaosa on naisia, jopa yli 80 prosenttia. Näin  ollen kunta- ­ja palvelurakenteiden uudistaminen vaikuttaa oleellisesti nimenomaan naisten olosuhteisiin työntekijöinä, mutta lisäksi myös palvelujen käyttäjinä. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä edellyttää, että kunta- ja palvelurakenteiden uudistamisen yhteydessä ja sitä koskevia lakeja valmisteltaessa tehdään myös kunnollinen sukupuolivaikutusten arviointi.

Kolmanneksi, tässä yhteydessä ajetaan selvästi palvelujen kaupallistamista ja ulkoistamista. Valtiosihteeri Mykkänen valittaa palvelujen yksityistämisen vähäisyyttä Suomessa tällä hetkellä. Palvelujen yksityistämisen näkökulmasta sosialidemokraattien rooli on vähintäänkin kaksimielinen. Vaalien alla yksityistämistä vastustetaan ja vaalien jälkeen edistetään, jos nämä hankkeet menevät eteenpäin. Yksityistämisen ajajat sivuuttavat täysin siihen liittyvät vakavat ongelmat. Kilpailuttaminen edellyttää suurta ammattitaitoa ja vaatii jatkuvaa valvontaa. Lisäksi kilpailuttamisen onnistuminen edellyttää, että tarjoajia on useita.

Valtiovarainministeri Heinäluoma on esittänyt suuren osan tuloverotuksen tuotosta siirtämistä kunnille, jolloin samalla lakkautettaisiin valtaosa valtionosuuksista ja kuntien välisiä eroja tasattaisiin massiivisella verotulon tasauksella. Ajatus sinänsä on kiinnostava, mutta pikaisesti arvioiden se näyttäisi toimivan parhaiten ja oikeastaan ainoastaan silloin, kun kuntien lukumäärä on vain murto-osa nykyisestä kuntien lukumäärästä. Näin mittavaa muutosta siten ei kannata todennäköisesti kytkeä tähän uudistukseen. Se on liian monimutkainen ja se saattaa johtaa todella kummallisiin lopputuloksiin, sillä verojärjestelmän muutos edellyttää selkeää kuvaa kunta- ja palvelurakenteen tilasta tulevaisuudessa.

Hallitus valitsi ylisuuret veronalennukset silloin, kun olisi mahdollista ollut valita myös panostaminen kansalaisten palveluihin. Tätä valintaa vasemmistoliitto pitää edelleen todella vakavana virheenä. Hallitusohjelmassa ja myöhemmin talousarviokehyksissä valtionosuuksien kasvu rajattiin reilusti alle sen, mihin kustannuskehitys oli johtamassa, ilman että kunnilla oli mahdollisuutta paikata puuttuvaa rahoitustarvetta muulla tavoin kuin lainanoton lisäyksillä ja palveluja karsimalla.

Hallituksen linjavalinta näkyy lukuperusteissa hyvin selvästi, ja tärkeimpänä lukuna se näkyy vuosikatteessa. Vuosikate on kumminkin itse asiassa tärkein lukuarvo, jolla voidaan mitata todella hyvin, missä tilanteessa kunnat tällä hetkellä ovat. Jos vuosikate on positiivinen, joudutaan tekemään syömävelkaa itse asiassa, jotta mentäisiin eteenpäin. Siis tämä on se luku, jolla kannattaa mitata ja jolla voidaan mitata. Alijäämä on jo osaltaan vaikea ja monimutkainen luku, joka ei kerro todellista tilannetta. Siihen voidaan muun muassa investointien ja lainan pienillä muutoksilla vaikuttaa liian helposti.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto korostaa, että valtionosuuksien määrää on arvioitava osana kuntapalvelujen rahoitustarvetta. Tarve riippuu muun muassa tehtävistä, kustannuskehityksestä ja kuntien muidenkin tulojen kehityksestä. Siten puhuminen valtionosuuksien lisäämisestä, ilman että sitä suhteutetaan todellisuuteen, on aina harhaanjohtavaa. Ja kuten sanoin, niin vuosikate kuin velkaantuminenkin kertovat lahjomattomasti, mikä on todellinen asiantila. Nyt, kun kuunteli ministeri Mannisen puhetta, niin pitäisi ehkä jonkun tarkastella hänen puheitaan muutaman vuoden takaa, kun kuntatalous oli aivan toisenlaisessa tilanteessa, jolloin hänen mukaansa se oli menossa katastrofiin. Nyt hänen mukaansa on kohtuullisen tyydyttävä tilanne. Todella puheet muuttuvat, kun aika kuluu.

Vaikka kunta- ja palvelurakenteiden uudistaminen voikin tuoda säästöjä, ne eivät missään tapauksessa riitä kattamaan puuttuvien palvelujen rahoitustarvetta. Vähin, mitä tässä tilanteessa nyt on tehtävä, on valtion kunnilta ottaman pakkolainan nopea takaisinmaksu. Nyt kuntaministeri Manninen muun muassa on sitä väläytellyt tässä viime aikoina. Muiden valtioneuvoston jäsenten toimesta on kuulunut samanlaisia puheita. Vasemmistoliitto vaatii pakkolainan ripeää, nopeaa takaisinmaksua.

Arvoisa herra puhemies! Ehdotankin perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Eduskunta pitää kuntien valtionosuuksia riittämättöminä ja edellyttää niiden lisäämistä tulevina vuosina sekä edellyttää tässä tilanteessa valtion kunnilta ottaman pakkolainan maksamista välittömästi. Eduskunta toteaa, että kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen on epäonnistumassa, ja kehottaa hallitusta ottamaan hankkeeseen määrätietoisen otteen, samalla kun eduskunta edellyttää, että hankkeesta tehdään sukupuolivaikutusten kattava arviointi ja sitä toteutettaessa turvataan henkilöstön asema. Kun eduskunta arvioi, että nykyisellä hallituksella ei ole kykyä uudistua, eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."


Osmo Soininvaara (vihr):

Arvoisa puhemies! Jos haluaa hyviä kunnallisia palveluja, on oltava myös valmis maksamaan niistä veroina. Veroista ovat myös kuntien valtionosuudet peräisin. Täytyy sanoa, että on jonkin verran pitkästyttävää kuunnella tätä keskustelua valtion rahoista ja kuntien rahoista, koska samoista verotuloista ne ovat kotoisin ja samaa julkista rahaa niissä käytetään.

Tiedämme, että väestön ikääntyminen saattaa koko hyvinvointivaltion hankalaan tilanteeseen ja kunnat siinä mukana ja että hallituksen toteuttamat verojen alennukset ovat tätä tilannetta pahentaneet. On sinänsä vihreidenkin tavoitteiden mukaista alentaa työn verotusta, koska se parantaa työllisyyttä, mutta olemme esittäneet korvaavien verotulojen hankkimista ympäristö- ja energiaveroilla sekä verotuksen porsaanreikien tukkimista suitsimalla harmaata taloutta.

Myös hallitusohjelmassa luvataan ekologista verouudistusta, siis työn verotuksen korvaamista ympäristö- ja energiaveroilla, mutta tosiasiassa energia- ja ympäristöveroja on alennettu. Ennen ympäristöverotuksen uranuurtajiin kuulunut Suomi on jäänyt jälkeen ei vain Ruotsista vaan nyt jopa Virostakin. Hallitus on alentanut tuloveroa, alkoholiveroa, autoveroa, juomapakkausveroa, yritysomaisuuksien perintöveroa sekä poistanut omaisuusveron ja turpeen hiilidioksidiveron sekä luvannut puolittaa teollisuuden sähköveron. Kaikki tämä raha on pois hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta. Kyse on miljardeista. Siinä on syy kuntien kiristyvään talouteen.

Vaikka hallitus ei ole pitänyt lupaustaan ekologisesta verouudistuksesta, kotitalouksien ja teollisuuden sähkölasku on kyllä noussut. Jostakin käsittämättömästä syystä hallitus on lahjoittanut päästökaupan tuomat ylimääräiset rahat voimayhtiöille. Vihreät esittivät jo pari vuotta sitten, että päästökaupan tuomat ansiottomat voitot on kohtuullista ja oikeudenmukaista verottaa valtiolle. Hallitus teki miljardiluokan mokan lahjoittaessaan nämä rahat voimayhtiöille, joille virtaa nyt rahaa sisään ovista ja ikkunoista. Kansalaiset ovat saaneet kokea energiaverotuksen nurjan puolen, kohonneen sähkön hinnan, mutta eivät sen valoisaa puolta, turvaa siitä, että rahaa riittää yhteisen hyvän rahoittamiseen.

Arvoisa puhemies! Kuin mantrana hoetaan, ettei kunnille saa asettaa uusia tehtäviä. Muutaman kerran se tässäkin keskustelussa on jo sanottu. Vaatimus on sekä järjetön että mahdoton. Se on järjetön, koska se museoisi kuntasektorin, vaikka maailma muuttuu ympärillä ja synnyttää jatkuvasti uusia haasteita ja uusia tehtäviä. Se on mahdoton, koska uusia tehtäviä joka tapauksessa tulee koko ajan. Kun hallitus alentaa viinan hintaa, kuntien menot lisääntyvät terveydenhuollossa, päihdehuollossa ja ennen kaikkea lastensuojelussa. Kun Suomessa varaudutaan, aivan oikein, lisäämään työperäistä maahanmuuttoa, se tuo kunnille lisää tehtäviä kotouttamisessa ja vieraskielisten lasten opetuksessa. Kuten tasavallan presidentti sanoi virkaanastujaispuheessaan, kun otetaan työvoimaa, saadaan ihmisiä.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus perustuu korkeaan työllisyyteen ja sen mukana molempien puolisoiden työssäkäyntiin. Olemme ottaneet päivähoidon kautta suuren osan pienten lasten kasvatusvastuusta yhteiskunnalle. Tästä tehtävästä on huolehdittava kunnolla. Tiedämmehän, kuinka ratkaisevia varhaislapsuuden kasvuolot ovat lapsen tulevalle kehitykselle. Kuntien heikko talous ei saa johtaa kehnoon päivähoitoon. Perusteet 2030-luvun hyvinvointiyhteiskunnalle ja sen vahvuuksille luodaan tämän päivän päiväkodeissa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen aloite uudistaa kunta- ja palvelurakenteita on tervetullut ja erittäin tarpeellinen. Kuntajaotus on muuttunut epätarkoituksenmukaiseksi siellä, missä väestön väheneminen ja ikääntyminen ovat heikentäneet kuntien kykyä huolehtia tehtävistään, mutta myös ja ennen kaikkea kasvavien kaupunkien ympärillä, kun kasvu on pursunut yli kuntarajojen.

Järkevien päätösten esteenä on usein paljon itse aiheutettuja ongelmia. Moni kuntaliitos jää nyt tekemättä, koska syntyvä kunta saisi huomattavasti vähemmän valtionosuuksia kuin samat kunnat saavat erillisinä. Ongelma on syrjäisyyskertoimen määräytymistavassa. Arvoisa ministeri Manninen, kuntia tulee kyllä hyvittää syrjäisyydestä, mutta hyvityksen pitää perustua syrjäisesti asuvien ihmisten lukumäärään, ei osuuteen kunnassa, jotta hyvitys ei riippuisi kuntajaosta.

Toinen itse aiheutettu ongelma koskee hankintalainsäädäntöä. Helsingin kaupunki on yrittänyt ostaa hammaslääkärien palveluja kuntalaisilleen. Tämä on osoittautunut täysin mahdottomaksi, koska tarjouskilpailun hävinneen kannattaa rutiininomaisesti valittaa lopputuloksesta vain estääkseen kilpailijaansa purkamasta hoitojonoja. Arvoisa ministeri Pekkarinen, joka tosin on poissa, hankintalainsäädäntöä on tältä osin muutettava pikaisesti.

Arvoisa puhemies! Jos joudutaan harkitsemaan kahden kunnan, rikkaan kunnan ja köyhän kunnan, yhdistämistä, ajatus voimien yhdistämisestä herättää ymmärrettävästi vähän vähemmän innostusta rikkaassa kunnassa kuin siinä köyhässä kunnassa. Ei ole silti oikein jättää köyhää kuntaa kurjistumaan köyhyyteensä ja antaa rikkaan imeä loputkin mehut köyhästä naapuristaan. Kuntien välinen segregaatio on vakava uhka kaupunkiseuduilla. Esimerkin tarjoaa vaikkapa Kajaanin ja Vuolijoen mahdollinen kuntaliitos, joka on Vuolijoelle lähes välttämättömyys mutta Kajaanin kaupungille kannattamaton. Loputtomiin ei kannattaisi hokea sitä, että vain vapaaehtoiset yhdistymiset ovat mahdollisia.

Arvoisa puhemies! Pääkaupunkiseudulla mutta myös muilla nopeasti kasvavilla kaupunkiseuduilla pirstaleinen kuntajaotus on esteenä järkevälle yhdyskuntarakenteelle. Kuntien yhteistyö on maankäytössä heikkoa, koska ne kokevat toisensa kilpailijoiksi eivätkä kumppaneiksi. Hyväkään yhteistyö ei voi mitään sille, että kunnan vanhojen asukkaiden veronmaksukyky muodostaa rajan sille, kuinka paljon kunta pystyy uusia asuntoja rakentamaan ja kuinka nopeasti se pystyy kasvamaan. Tämä estää ottamasta käyttöön edullisesti sijaitsevaa rakennusmaata. Pääkaupunkiseudulla tämä näkyy esimerkiksi Vantaalla, jolla on huomattavan paljon radan varressa tyhjää peltoa käytettävissään, mutta kunnalla ei ole varaa sitä ottaa käyttöön. Tämä johtaa kaupunkirakenteen hajoamiseen, liikennemäärien kasvuun ja asuntojen hintojen nousuun.

Suurimmat hyödyt — se on totta — kuntarakenteen uudistuksesta on saavutettavissa kasvavilla kaupunkiseuduilla. Työssäkäyntialue olisi maantieteellisesti oikea alue tuottaa useimpia kunnallisia palveluja ja kehittää yhdyskuntarakennetta. Tähän pääsemiseksi pitäisi kuntia yhdistää rajulla kädellä. Suurten kaupunkien kohdalla tämä kuitenkin saattaisi johtaa epätarkoituksenmukaisen suuriin kuntiin.

Vaihtoehtona on kuntien välinen tiivistyvä yhteistyö, mutta se on kelvollinen vaihtoehto vain, jos yhteistyöllä on toimivat säännöt ja hallinto säilyy kansanvaltaisena. Pahimmillaan kuntien välinen yhteistyö pysäyttää kaiken kehitystyön, kun päätöksiä pystytään tekemään vain yksimielisesti tai vaikka päätöksiä saataisiin aikaan, niin heikkokin kompromissi kelpaa, jotta kukaan ei horjuttaisi korttitaloa. Toimivassa hallinnossa on voitava ratkaista erimielisyyksiä myös äänestäen.

Kokemukset kuntayhtymien hallinnosta eivät ole rohkaisevia. Ne synnyttävät isännätöntä rahaa, sillä luottamusmiehistä koostuva hallitus ei muodosta vastapainoa kuntayhtymän virkamiehille, eikä peruskuntien virkamiesjohdoilla ole oikeutta puuttua kuntayhtymien rahankäyttöön. Tämä on yksi syy erikoissairaanhoidon menojen kasvuun. Tähän suuntaan kunnallishallintoa kertakaikkisesti ei pidä enempää viedä.

Jos halutaan säilyttää osapuilleen nykyisen kokoiset peruskunnat, kuten valitettavan moni tässäkin salissa näyttää haluavan, kuntien välinen yhteistyö on järjestettävä kansanvaltaisesti ja avoimesti. Sen tulee perustua suorilla vaaleilla valittuihin maakuntavaltuustoihin tai vaihtoehtoisesti pienempiin seutuvaltuustoihin, mutta joka tapauksessa suorilla vaaleilla valittuihin valtuustoihin. Tämä tuo siis kyllä yhdet uudet vaalit — en ymmärrä kuka pelkää täällä vaaleja ja miksi — mutta se ei lisää hallinnon tasoja vaan vähentää niitä, koska näitä hallinnon tasoja on nyt todella paljon kuntien välillä.

Arvoisa puhemies! Kuten sanoin, hallituksen käynnistämä kunta- ja palvelurakennehanke on tarpeellinen ja tervetullut. Viime aikoina hallituspuolueiden merkittävät edustajat ovat kuitenkin esittäneet huolestuttavia puheenvuoroja, jotka tähtäävät tosiasiassa koko hankkeen vesittämiseen. Huoli oman poliittisen liikkeen vallasta näyttää ohittavan tarpeen turvata kuntien menestys.

Omien asemien säilyttämiseksi ollaan valmiit luopumaan kunnallisesta kansanvallasta, sillä mitä muuta kuin kansanvallasta luopumista merkitsee kuntien tehtävien siirtäminen kunnanvaltuustojen ulottumattomiin epämääräisiin kuntien yhdessä omistamiin osakeyhtiöihin? Olemme saaneet kuulla, ettei vika olekaan kunnissa, vaan niiden tavassa tuottaa palveluja ja siinä, ettei hallitus anna kunnille riittävästi rahaa. Arvoisa puhemies! Miten hallituspuolueitten edustajat voivat näin sanoa?

Arvoisa puhemies! Vielä vajaa vuosi sitten Kuntaliitto otti kannan, että maassa pitäisi pyrkiä vähintään 20 000 asukkaan kuntiin noin pääsääntöisesti. Haluan kysyä: Onko Suomen keskusta tällä kannalla? Ovatko Suomen keskustan kansanedustajat tällä hetkellä tämän tavoitteen takana, vai onko siitä luovuttu?

Arvoisa puhemies! Täällä on monessa puheenvuorossa sanottu, että erittäin ratkaisevaa on järjestää Pääkaupunkiseudun metropolihallinto toimivaksi, koska on ilmeistä, että Pääkaupunkiseudun vapaaehtoisin toimin tämä ei ilman valtiovallan voimakasta panosta onnistu. Haluan kysyä: Onko hallituksella aikeita voimakkailla toimilla myötävaikuttaa tämmöisen hallinnon syntymiseen?

Näihin kysymyksiin olisi hyvä saada vastaus. Ja jos ei kunnollista vastausta tule, on todella aiheellista kysyä sekä hallitukselta että hallituspuolueiden kansanedustajilta, onko tällä hallituskokoonpanolla edellytyksiä uudistaa kunta- ja palvelurakennetta.


Eva Biaudet (r):

Ärade talman, arvoisa puhemies! Olemme ehtineet käydä tätä keskustelua edessä olevasta kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta jo pariin kertaan täällä eduskunnassa. Alkaa olla aika tehdä johtopäätöksiä kuntien ja maakuntaliittojen ehdotuksista ja lausunnoista, joten tänään täällä käytävä keskustelu on varmasti paikallaan.

Myönteistä on myös se, että kaikki oppositiopuolueet ovat sitoutuneet uudistukseen. Kaikki puolueet ovat yksimielisiä siitä, että meidän on syytä tarkistaa rakenteita, jotta pystyisimme takaamaan hyviä palveluja kuntiemme asukkaille myös tulevaisuudessa. Asia on niin suuri, että siinä tarvitaan konsensusta.

Varje företag måste se till att man har tillräckligt pengar i kassan för att klara även svåra tider. Om orderboken är tom, personalen sliten och trött och kassan minskar sakta men säkert, börjar en ansvarsfull ledare söka strategier för nya lösningar och nya verksamhetsmetoder. Man kan inleda samarbete eller gå ihop med någon annan aktör för att stärka sina resurser. Målet för det ansvarsfulla ledarskapet är hela tiden att kunna utveckla verksamheten för att bevara klienterna och jobben. Även i kommunreformen handlar det om att söka nya verksamhetsformer för att kunna upprätthålla hög standard i servicen. Det handlar också om att vara moderna, goda arbetsgivare för att kunna attrahera personal och utveckla kunnandet. Det handlar om att kunna erbjuda invånarna skräddarsydda tjänster och användarinflytande. Det handlar om att kunna erbjuda invånarna service på deras eget språk.

Vad är en fungerande kommun? Det är definitivt inte en kommun som inte har möjlighet att erbjuda anhörigvårdsavtal för de äldre eller kompetenta speciallärare för barnen. Inte kan det heller vara fråga om en kommun som ständigt lever från hand till mun. I en fungerande kommun måste det finnas andliga och materiella resurser att kunna utveckla servicen, att hela tiden hålla på med ett utvecklingsarbete för att motsvara och möta framtidens krav.

Vårt välfärdssamhälle utvecklas hela tiden. Vi blir en äldre befolkning men hålls allt friskare, samtidigt som vi får nya vårdmöjligheter och nya mediciner. Etiken kräver att vi erbjuder invånarna alla dessa nyheter. Det betyder att utgifterna trots bättre hälsa i allmänhet kommer att öka. Status quo på kostnadssidan är inget alternativ. Det betyder också att kommunerna kommer att få fler uppgifter under decennierna som kommer. För att klara konkurrensen globalt är det av yttersta vikt att vårt kunnande är på högsta möjliga nivå. Därför måste satsningar på grundutbildningen också vara nödvändiga framöver.

Vi måste alltså se till att kommunerna är starka ekonomiska enheter som kan klara av det här kostnadstrycket. Genom att stärka den ekonomiska drivkraften kan vi också stärka kommunernas självständighet. Hur kommunen väljer att gå till väga måste kommunen själv bestämma. Inom svenska riksdagsgruppen tror vi inte att mastodontorgan med tung byråkrati, alltså en megakommun med litet inflytande från invånarna, skulle lösa problem. Inte löses Helsingfors avfolkning från centrum av det att samma barnfamiljer flyttar till Vanda åkrar om Vanda åkrar skulle heta Helsingfors. Fortfarande vill vi ha en levande innerstad.

Svenska riksdagsgruppen tror att primärkommunmodellen bäst säkrar en god servicenivå. Det är inte heller obetydligt att kommuninvånarnas direkta medbestämmanderätt garanteras bäst i primärkommunmodellen. Ifall kommunerna hittar andra samarbetsformer som kan trygga en god service är det viktigt att fokusera på utvecklandet av kunnandet. Detta kunde eventuellt ske genom att de gamla primärkommunerna specialiserar sig på en sektor var. I olika samarbetsmodeller bör man särskilt vinnlägga sig om att beslutsprocessen är transparent och att medborgarna har insyn i och inflytande på beslut som berör dem. Oberoende modell kan befolkningsunderlaget inte kategoriskt låsas till ett absolut minimi på 20 000 invånare, eftersom de geografiska och kulturella utgångspunkterna är så olika.

On ollut jokseenkin hämmästyttävää seurata eräiden suurehkojen puolueiden kunnioituksen puutetta kunnallisen itsemääräämisoikeuden suhteen. Toisaalta sanotaan, että kunnat ja alueet saavat päättää itse tulevaisuudestaan ja toisaalta puhutaan pakkolunastuksesta, jos kunta ei toimi niin kuin naapurit tai sisäasiainministeriö toivovat. Nyt onkin aika saada tietää puolueiden lopullinen suhtautuminen asiaan.

Yksi asia on jokseenkin selvä. Pieni kunta, jonka väestömäärä vähenee, joutuu ennemmin tai myöhemmin miettimään miten selviytyä tulevaisuudesta 25 vuoden perspektiivissä. Tämä aika on nyt koittanut ja on aika laskea, selviääkö oma kunta verotuloillaan. Kunnan asukkaan on ennen kaikkea aika pyytää vastauksia kunnan johdolta: Lupaatteko, että selviämme 30 vuotta eteenpäin tekemättä mitään? Voiko kunta taata, että saamme nykyaikaisia palveluja 20 vuoden kuluttua nykyisillä rakenteilla?

Ärade talman! En kommun är mera än en förvaltningsenhet i statsbygget Finland. Den är kommuninvånarens referensram i livet. Kommunens identitet avspeglar sig i invånarens identitet. Detta gäller inte minst språket.

På flera håll i landet finns en stor oro för att hembygdens identitet skall ändras. Man är rädd för att den grundlagsenliga rätten att agera på eget språk försvinner. Därför var det bra att arbetsgruppen vid inrikesministeriet, som sett över vilka lagar som bör ändras, entydigt slog fast att man inte kan slå ihop enheter i strid med språklagen eller grundlagen. Enligt inrikesministeriet måste svensk- och tvåspråkiga kommuner och enheter också i framtiden ingå i svensk- och tvåspråkiga enheter. Det är inte fråga om språkhets utan regelrätt lagtolkning.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen valtiovarainministerit loivat talouspolitiikan mallit, joista kunnat nykyään kärsivät. Heidän mallinsa olivat niin edullisia valtiolle ja ne juurrutettiin niin syvään, ettemme vieläkään ole onnistuneet uudistamaan niitä. Joitakin asioita hallitus on muuttanut. Hallitus korotti välittömästi kustannusten korvauksia kunnille puolella, ja tuloveron alennuksia hallitus ryhtyi korvaamaan kunnille täysimääräisesti. Nyt olemme lisäksi saaneet järjestelmän, josta kunnat eivät joudu kärsimään. Esimerkkejä on paljon.

Samalla kun kuulemme haukkuja kuntien kriisistä, on hyvä muistaa, että kunnilla on kohta enemmän työntekijöitä kuin koskaan aikaisemmin. Pian ohitetaan 80-luvun huippunoteeraus. Nämä tilastot kumoavat jokseenkin tehokkaasti syytökset, joiden mukaan hallitus ajaisi alas kuntien palveluja. Työntekijöiden määrä osoittaa jotakin aivan muuta. Samalla on kuitenkin pula henkilökunnasta. Todellisena haasteena on se, miten kunnat pystyvät houkuttelemaan osaavia ihmisiä.

Talman! Den kommun- och servicestrukturreform som regeringen startade ifjol har redan burit frukt. Den har fungerat som en väckarklocka, och nu planerar man tillsammans runtom i landet hur man skall gå vidare för att klara framtidens krav och behov i kommunerna. Det bästa resultatet når vi om vi kan samarbeta på statlig och kommunal nivå. Då blir processen friktionsfriare. Vi har ändå alla samma mål: fungerande kommuner med bättre service för invånaren.


Sari Essayah (kd):

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus on koko olemassaolonsa ajan harjoittanut eriarvoistavaa vero- ja yhteiskuntapolitiikkaa, jossa kunnat on pantu valtiontalouden ja veronkevennysten maksajiksi. Niin kuin täällä on kuultu useassa puheenvuorossa, viime vuonna vuosikatteeltaan negatiivisia kuntia oli 139 eli joka kolmannen kunnan tulot eivät riittäneet menoihin. Niinpä kuntien lainakanta kasvoi lähes miljardilla ja harkinnanvaraista valtionosuutta haki 238 kuntaa eli yli puolet kunnista. Veroprosenttiaan tälle vuodelle nosti kolmannes kunnista ja kiinteistöveroakin joka viides kunta.

Jos kuntatalous olisi turvattu, kuten hallituksen ministerit aina väittävät, luvut eivät näyttäisi tältä. Julkisuus maalailee mielellään kuntakentästä kuvaa laiskojen viranhaltijoiden ja vallanhaluisten luottamushenkilöiden johtamana tehottomana organisaationa, joka kansakunnan etujen vastaisesti paisuttaa toimintamenoja yli verotulojen ja valtionosuuksien. Totuus on kuitenkin toinen. Hallitukset ovat näihin päiviin saakka maksattaneet veronalennuspolitiikkansa kunnilla, uusia lakisääteisiä tehtäviä on sälytetty ja valtionosuuksien tarkastusrahat ja indeksikorotukset on maksettu vain osittain.

Kristillisdemokraatit eivät populistisesti syytä tästä tilanteesta yksin istuvaa hallitusta, vaan muistuttaa oppositiokumppaneitaan heidän aikanaan harjoittamasta kuntapolitiikasta, niin vasemmiston tukemista veronkevennyksistä kuin kokoomuksen tekemistä kuntarahojen leikkauksista. Joka tapauksessa kertynyt epäsuhta kuntien velvoitteiden ja rahoituksen välillä on jo vaarantanut kunnalliset peruspalvelut.

Tilanne on ajanut eräät kunnat absurdiin säästämiseen. Lyhytnäköisesti omaishoitosopimuksia sanotaan irti vaikka tiedostetaan, että pian huomattavasti kalliimpi palveluasumisen ja laitoshoidon kysyntä lähtee nousuun — kaikki kun eivät ehdi sillä välin koteihinsa menehtyä — eikä auta se, että hallitus on yrittänyt kehittää omaishoitoa, jos kunnilla ei ole varaa toteuttaa sitä. Muun muassa hallituksen viinaveroalen seurauksena kuntien pitäisi pystyä panostamaan lastensuojeluun sekä mielenterveys- ja päihdeongelmien varhaiseen puuttumiseen, mutta säästöjen nimissä toimenpiteitä päinvastoin lykätään, kunnes ajaudutaan raskaisiin laitosvaiheisiin.

Kuten Stakesin tuore selvitys osoittaa, köyhyysriskirajan alapuolella elää mittava joukko suomalaisia, ja kunnallisten peruspalvelujen vaarantuminen koskettaa eniten juuri vähävaraisimpia lapsiperheitä, ikääntyviä, työttömiä ja myös ihan tavallisia palkansaajia, joilla ei ole hyvätuloisten tapaan mahdollisuutta itse kustantaa palveluja kokonaisuudessaan. Tässä tilanteessa istuva hallitus pitää edelleen kiinni valtionosuuksien 25 prosentin indeksileikkurista eikä ole maksanut valtionosuuksien kustannusjaon tarkistusrahoja kunnille, joista yhä useampi kriisiytyy.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vaatii Vanhasen hallitusta maksamaan tuon 200 miljoonan euron valtionosuuksien tarkistusrahan kunnille heti eikä hyväksy sen lykkäämistä tulevan hallituksen rästiksi. Kunnat ovat hoitaneet aikaisempina vuosina lakisääteiset velvoitteensa olettaen valtion huolehtivan osuudestaan. Vanhasen—Heinäluoman hallitus on kuitenkin pettänyt kunnat ja käytti viime vuoden veroylijäämästä ja osakemyyntituloista kertyneitä voittojakin mieluummin valtionvelan lyhennykseen kuin kunnille kuuluvan rahan palautukseen. Tuolloin ed. Nousiainen Kuntaliiton puheenjohtajan roolissa vaati velan takaisinmaksua uskottavamman kuntapolitiikan nimissä ja ihmetteli, miksi kuntien täytyy velkaantua samanaikaisesti, kun lainan kantokyvyltään vahvempi valtio maksaa omiaan pois. Vieläkö ed. Nousiainen on samaa mieltä?

Arvoisa puhemies! Pakkolainan opetustoimen osuuden maksun lykkäys yhdessä hallituksen tekemän kouluverkkokertoimen poistamisen kanssa on merkinnyt kuntien opetustoimen rahoituksen rapautumista. Valtion osuus perusopetuksen kustannuksista on reaalisesti laskenut jo alle 45 prosenttiin. Näin hallitus on ajanut kunnat rajuihin kouluverkon supistamisiin ja oppilasmääriltään vielä elinkelpoistenkin koulujen lakkauttamisiin. Maakunnissa ollaan hämmentyneinä näistä kuoliniskuista kyläkouluille ja koko keskustavetoisesta maaseudun autioittamisesta.

Kuntatalouden vaikeuksiin on esitetty ratkaisuksi muun muassa palvelumaksujen rajuja korotuksia. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tyrmää sosiaali- ja terveysministeriön taannoisen asiakasmaksuselvityksen, jonka pohjalta lapsiperheistä, sairaista ja vanhuksista oltaisiin tekemässä kuntatalouden ahdingon maksumiehiä. Palvelujen omavastuuosuudet ovat meillä jo nyt kansainvälisesti vertaillen korkeita, muun muassa terveyskulujen kohdalla kaksinkertaiset Euroopan tasoon verrattuna, ja korotukset iskisivät taloudellisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin väestönosiin. Ehdotettu maksujen sitominen indeksiin on sekin erikoista tilanteessa, jossa keskeisiä tulonsiirtoja, muun muassa sairauspäivärahaa ja lapsilisiä, ei ole sidottu yleiseen kustannuskehitykseen.

Tulevaisuus väestön ikääntyessä, menojen kasvaessa ja verotulojen supistuessa ei näytä yhtään valoisammalta. Puitelaiksi supistuvalta kunta- ja palvelurakenneuudistukselta lienee turha enää odottaa pelastavia linjauksia. Näköpiirissä häämöttää jo hallitussovun nimissä kyhätty onneton kompromissilopputulos: paperinmakuiset järjestämissuunnitelmat ja erilaisten palvelupiirien lisääntyminen. Tämä tarkoittaa lisää ylikunnallista hallintoa ja byrokratiaa ja taloudellisen päätösvallan ja järjestämisvastuun erkaantumista.

Arvoisa puhemies! Onko niin, että hallituksessa sosialidemokraatit lykkäävät kuntien pakkolainan takaisinmaksua? Ministeri Heinäluomahan ei ensimmäisellä kyselytunnilla ministerinä edes tunnistanut mitään pakkolainaa olevan olemassakaan, ja keskusta puolestaan vastustaa kynsin hampain kuntauudistusta peläten sen murentavan maakunnissa olevan luottamukseen nähden ylisuuren vaikutusvallan.

Vaalikauden lähetessä loppuaan käy joka tapauksessa yhä selvemmäksi, ettei Vanhasen hallitus kykene suoriutumaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta eikä siten turvaamaan hyvinvointipalvelujemme tulevaisuutta. Keskusta ajaa palvelurakenneuudistusta, kun taas demarit runnoisivat mieluusti kuntakentän uuteen kuosiin ja tekisivät siinä sivussa sitten vielä verouudistuksen. Rkp:lle ilmeisesti riittää, että mahdollisimman monessa kuntaliitoksessa ruotsinkielisten lukumäärä nousee yli 3 000:een, jolloin kunnasta tulee kaksikielinen. Hallitus ei tätä vuosikymmenen tärkeintä uudistusta hahmotellessaan ole vaivautunut käymään eduskunnan kanssa minkäänlaista arviointi- tai evästyskeskustelua. Sen sijaan sisäministeriö sai koko kuntakentän sekaisin erilaisilla malleilla, joiden tueksi ei esitetty minkäänlaista tutkimustietoa tai laskelmia vaikutuksesta henkilöstömääriin tai palvelutuotannon tehokkuuteen. Eräs kunnanjohtaja tokaisikin haastattelussa, että "Tanskan kuntauudistusta pohjustettiin 1 200 sivun selvityksellä, mutta meille ei ole lähetetty edes yhtä A-nelosta".

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mukaan peruskuntamalli tarjoaisi selkeimmän pohjavaihtoehdon palvelujen turvaamiseksi tulevina vuosina. Siinä yhdistyvät suora demokraattinen päätöksenteko ja vahvat työssäkäyntialueiden kokoiset palvelujen järjestämiseen kykenevät kunnat. On syytä muistaa, että ylisuurissa kunnissa tehokkuus ja demokratia eivät toteudu ainakaan paremmin kuin kohtuukokoisissa. Kuntakokoa tulee siksi kasvattaa harkiten ja vapaaehtoista tietä eikä uusia verotasoja tule missään tapauksessa luoda.

Pelkkä kuntakoon vahvistaminen ei kuitenkaan yksin riitä, vaan samalla tulee tarkastella hyvinvointipalvelujen tarpeen, rahoituksen ja tuottamisen tasapainoa. Kun sosiaali- ja terveysmenot ovat noin kaksi kolmasosaa keskivertokunnan taloudesta, on ratkaisuja lähdettävä etsimään sieltä. Ainakin nykyinen rahoitusvastuun oikeudenmukaisuus on kyseenalaistettava. Valtio maksaa sosiaali- ja terveyspalveluista valtionosuuksien kautta vain noin 32 prosenttia, kun kuntien ja palvelujen saajien maksettavaksi jää näin lähes 70 prosenttia koko ajan kasvavista kustannuksista. Erikoissairaanhoidon vaativat ja kalliit toimenpiteet on tasattava kuntien kesken. Kustannusten kasvun hillitsemiseksi tilaajan ja tuottajan roolit on selkiytettävä ja yksityisen ja julkisen sektorin rinnakkaiseloa nykyisestään tehostettava. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että viime kehyksissä leikattu hoitotakuun valtionosuus on tulevien vuosien osalta palautettava kehysbudjettiin.

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen totesi täällä, että kokoomus, vasemmistoliitto ja vihreät haluttiin mukaan tähän historialliseen kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, koska kysymyksessä ei ole mikään hallituksen hanke vaan koko Suomen hanke. Kun sitten tätä vuosisadan uudistusta ollaan nyt kyhäämässä ja lopputulos näyttää kutistuvan pelkäksi järjestämissuunnitelmaksi, on ehkä sitten parempi, etteivät sadat kristillisdemokraattiset kunnanvaltuutetut olekaan osa koko Suomea.

Niinpä, herra puhemies, ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan perusteltua päiväjärjestykseen siirtymistä tarkoittavan lausuman:

"Eduskunta toteaa, että pääministeri Matti Vanhasen hallitus ei ole esittänyt sellaista talous- ja toimintasuunnitelmaa, jonka perusteella kuntien talouden vaikeutuminen estettäisiin ja jolla turvattaisiin kuntalaisille tärkeitten peruspalveluitten tuottaminen. Eduskunta toteaa, että sairaiden, ikääntyvien ja lapsiperheiden asema vaikeutuu ja uhkaa johtaa kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien ja ihmisarvon vaarantumiseen sekä kuntien palveluksessa olevan henkilöstön lisääntyvään uupumiseen,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."


Raimo Vistbacka (ps):

Arvoisa herra puhemies! Heti ensimmäiseksi voisin todeta, että jätetty välikysymys kuntatalouden heikosta tilasta on perussuomalaisten mielestä aiheellinen ja tarpeellinen. Kuntien talouden heikennyttyä kansalaisten peruspalveluiden järjestämisen kannalta kriittiselle tasolle, on syytä pyrkiä kaikin keinoin herättämään hallitusta toimiin kuntien tukemiseksi. Hallitus on valitettavasti omilla toimillaan nyt tuhoamassa kunnallisia peruspalveluita.

Eräs merkittävä seikka, johon liittyvillä valinnoillaan hallitus voi kuitenkin joko helpottaa tai entisestään vaikeuttaa kuntien tilannetta, on valtion kunnilta ottaman pakkolainan takaisin maksaminen. Nyt kun hallitus on päättänyt jaksottaa pakkolainan takaisinmaksua pitkälle aikavälille ja on siirtämässä osan maksatuksesta jopa ensi vaalikaudelle, niin ei tältäkään osin hallituksella näytä olevan todellista tahtoa toimia kuntien apuna. Tosin julkisuudessakin olleiden tietojen mukaan alue- ja kuntaministeri Manninen on jopa antanut kunnille toiveita tämän pakkolainan pikaisesta takaisinmaksamisesta, mikä on omalta osaltaan luonut lisävaikeuksia palveluiden ja talouden suunnitteluun. Epävarmuuden tila on kunnissa siten vain kasvanut.

Arvoisa puhemies! Kun kuntien taloustilanne on päästetty niin pahaksi, että suuri joukko kuntia elää kassakriisin uhan alla, on monilla kunnilla vaikeuksia selvitä lakisääteisistä velvollisuuksistaan. Osassa näistä köyhistä kunnista on lähdetty toimimaan siten, että liikutaan laillisen ja laittoman tilanteen välimaastossa toivoen, etteivät kuntalaiset ryhtyisi vaatimaan laissa säädettyjä oikeuksiaan tasavertaisiin palveluihin. Tämän toimintatavan omaksumalla mielestämme kunta toimii usein perustuslain 19 §:n 3 momentin vastaisesti. Kyseisessä lainkohdassa vaaditaan julkista valtaa turvaamaan jokaiselle muun muassa riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Kun laki säätää kunnille nämä edellä mainitut velvollisuudet tarjota peruspalveluita, mutta palveluiden laajuudesta ja rahoitusmahdollisuuksista puolestaan päätetään pitkälti valtiovallan toimesta, syntyy tilanne, jossa kunnat ja niiden päättäjät ovat puun ja kuoren välissä.

Mikäli kunnat toimisivat perustuslain ja muiden lakien säätämällä tavalla huolehtien kuntalaisten riittävistä peruspalveluista, olisivat kunnat todellisessa talouskriisissä. Tämä on puolestaan ristiriidassa kuntalaissa päättäjille määrätyn vastuullisuuden ja talouden tasapainossa pitämisen velvoitteen kanssa. Kun vielä kuntien tilinpäätösten ennakkotiedoista ilmenee se, että kuntien taloustilanne on pysynyt poikkeuksellisen heikkona siksi, että pääasiallisesti kunnista riippumattomista syistä johtunut kustannusten nousu on kasvattanut toimintakuluja nopeammin kuin verorahoitus on kasvanut, tuntuu vielä kohtuuttomammalta pakottaa kuntapäättäjät valitsemaan kestämättömän taloustilanteen ja laillisuuden väliltä. Kuntien taloutta pitää kohentaa myös valtiovallan päätöksin, ja tämä ei ole mahdollista, jos kunnille säädetään lisää tehtäviä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset haluavat tässä yhteydessä korostaa, kuinka eriarvoisessa asemassa kuntalaiset ovat peruspalvelujen suhteen riippuen kunnan taloudellisesta tilanteesta. Monessa kunnassa esimerkiksi sotaveteraanit, kotirintamanaiset, vammaiset sekä vanhusväestö ovat todellisissa vaikeuksissa peruspalveluiden suhteen. Kotipalvelut ovat olemattomia, ja omaishoitosopimuksiakin vähennetään riittämättömiin määrärahoihin vedoten. Seurauksena tästä on usein kotona asumisen sijaan todella kallis laitoshoito. Lisäksi satoja kyläkouluja on lopetettu taloudellisiin syihin vedoten, näin muun muassa omassa kotikunnassani Alajärvellä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä hallitus on epäonnistunut täydellisesti toimissaan tukea kuntia erityisesti vaikeuksissa olevien kuntalaisten aseman parantamiseksi. Mielestämme ainoa keino parantaa tilannetta on lisätä tämän väestönosan subjektiivisia oikeuksia peruspalveluiden suhteen. Tämäkään ei ole tietenkään riittävä tae palveluiden saatavuudesta. Onhan eduskunnan oikeusasiamies joutunut useamman kerran huomauttamaan kuntia subjektiivisten oikeuksien laiminlyönneistä, vaikka kunnat ovatkin puolustelleet tekojaan riittämättömillä määrärahoilla.

Palveluiden tasapuolisen saatavuudenkin osalta on myös muistettava, että jokainen kuntalainen maksaa niin valtion- kuin kunnallisveroa, asui hän sitten suuressa taajamassa tai ihan kunnan syrjäisemmällä reuna-alueella. Jos jättää veroja maksamatta, niin ulosottomies saapuu vaikka pitkospuita pitkin ja perii verot jopa pakkokeinoin realisoimalla omaisuuden, jos sitä sattuu olemaan. Eli se siitä perustuslain 6 §:ssä säädetystä yhdenvertaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen taholta on tuotu voimakkaasti esiin, että kaikki kuntien ongelmat tulevat ratkaistuksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kautta. Kuntaministeri Manninen lupasi noin vuosi sitten porkkanarahoja kunnille, jotka toimittavat kuntaliitosasiakirjat ministeriöön kuluvan maaliskuun loppuun mennessä. Tämä lupaus on saanut eräissä kunnissa jopa hysterianomaisia piirteitä kuntaliitosasioissa, koska silmissä on kiilunut ainoastaan ministerin lupaamat porkkanarahat.

Emme voi ymmärtää sitä, että kun kuntaliitoksia suunnitellaan, niin kuinka liittämällä kaksi kolme köyhää kuntaa yhteen saataisiin yksi rikas kunta. Suuruuden ihannointi voi johtaa mielestämme virheellisiin ratkaisuihin. Katsomme, että aina, kun kuntaliitoksia lähdetään tekemään, niiden tulisi olla vapaaehtoisia ja että asiasta tulisi järjestää kansanäänestys perusteellisen valmistelun ja selvitystyön jälkeen. Meillä on jo riittävästi esimerkkejä, miten ryhmäkurin avulla yritetään pakottaa johtavien luottamusmiestenkin toimesta vain yhden kuntaliitosmallin taakse selvittämättä lainkaan muita vaihtoehtoja.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten käsitys on, että kuntaliitosten seurauksena kunnallinen demokratia vähenee monilta osin ja sen seurauksena usein palvelut jopa heikkenevät ja etääntyvät kuntalaisista nimenomaan kunnan reuna-alueilla. Perussuomalaisten mielestä parempi vaihtoehto on peruspalvelujen tuottaminen yhteistyössä esimerkiksi useamman kunnan kanssa. Näissäkin toimissa on vain muistettava se, ettei käy niin, että herrojen paikat säilyvät ja suorittavan portaan selkänahasta revitään vain entistä enemmän, kun yritetään säilyttää palvelut edes entisellä, usein heikollakin tasolla. Kunnallisten palveluiden tuottamisessa tulee ennen kaikkea muistaa se, että peruspalveluiden on oltava riittäviä ainakin niille noin 600 000 suomalaiselle, jotka elävät EU:n köyhyysrajan alapuolella ja joilla ei ole mahdollisuuksia taloudellisista syistä käyttää yksityisiä palveluita. Näin varsinkin, kun muistetaan, että esimerkiksi terveydenhoidon puolella Kelan korvausosuudet yksityisen sektorin toimenpidemaksuista eivät ole nousseet yli 15 vuoteen, vaikka samanaikaisesti lääkärinpalkkiot ovat nousseet yleistä palkkatasoa ja kuluttajahintaindeksiä nopeammin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen on tehtävä nopeasti päätökset kuntien pakkolainan pikaisesta takaisinmaksusta, jotta kunnat pystyvät hoitamaan perustuslainkin edellyttämät peruspalvelut tasavertaisesti edes kohtuullisella tasolla, joita seikkoja tulee perussuomalaisten mielestä korostaa myös hallituksen suunnittelemassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa, vaikka mitkään rakenneuudistukset eivät yksinomaan tulekaan takaamaan riittäviä peruspalveluita, vaan siihen tarvitaan myös rahaa.


Hannes Manninen (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Aluksi haluan kiittää ryhmäpuheenvuoroista, jotka sinänsä mielestäni olivat hyvin asiallisia ja aiheen tärkeyden huomioon ottaen jopa kohtuullisen rakentavia. Mutta eräisiin kohtiin haluaisin jonkun sanan mainita.

Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja, ed. Katainen totesi, että on osattava ja haluttava uudistaa. Näin varmasti on. Se koskee paitsi eduskuntaa ja hallitusta varmasti myöskin kuntatasoa. Ed. Katainenhan on samalla myöskin Siilinjärven kunnanvaltuutettu, ja ainakin saamani tiedon mukaan hän ei ole erinomaista halua tai toimenpidettä siellä osoittanut siihen, että yhdyskuntarakennetta eheytettäisiin, sillä jos ei siellä niin missä sitten olisi todellinen tarve? Täytyy varoa sitä, että puhutaan toista ja tehdään toista.

Ed. Lindén totesi kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa, että valtionosuuksien lisäykseen, tuohon reiluun miljardiin, sisältyisivät nämä verokompensaatiot. Haluan todeta, että se ei pidä paikkaansa, siitä on irrotettu verokompensaatiot. Kaiken kaikkiaan se valtionosuuksien lisäys on noin pari miljardia, jos laskentavuonna käytetään vuoden 2002 pohjalukua vuoteen 2006, ja 2007:kinhän on vielä edessä.

Ed. Soininvaara totesi, että kuntayhtymähallinnointi on isännätöntä rahaa ja siihen suuntaan ei pitäisi edetä. Varmasti näin on sillä linjalla, mitä nykyinen yleinen kuntayhtymähallinto on, mutta on senkin suhteen mahdollista tehdä myöskin toisenlaisia ratkaisuja, niin kuin esimerkiksi Kainuun hallintokokeilussa on toteutettu, niin että kunnat määrittävät raharaamit ja silloin kuntayhtymä on todella kuntien renki. (Ed. Korhonen: Onko sekin tämän hallituksen aikaansaannos?) — Ei ole, mutta kerron, että on muitakin vaihtoehtoja. Se on ministeri Korhosen aikana luotu malli, ja minusta siinä on erittäin paljon positiivista, ja tuloksetkin ensimmäisen vuoden osalta sitä kertovat. Mikään ratkaisu ei ole täydellinen, sitä on parannettu, mutta se on erittäin hyvä lähtökohta.

Ed. Essayah totesi, kuten monet muutkin täällä, pakkolainasta. Ehkä kannattaa kuitenkin todeta, että olisi hyvä pitää käsitteet erossa. Lainahan on velka, joka kerran maksettuna on sitten kuitattu. Kuntien valtionosuussaatavien siirto maksettavaksi myöhemmin ei ole laina, vaan se on kustannuserä, joka on maksettava joka vuosi kerrallaan. Siinä on se oleellinen ero, maksetaanko kertalainana vai kuinka suuria eroja voidaan hyväksyä kustannuspohjiin yhdellä kertaa. (Ed. Zyskowicz: Se on pahempi kuin laina!) — Se on kuntien kannalta monessa mielessä pahempikin, mutta kysymys on siitä, miksi ei ole niin helppoa maksaa kerralla näin suuria valtionosuussaamisia. Se selittää tätä asiaa hiukan tarkemmin.

Ed. Vistbacka totesi tässä, että ministeri Manninen lupasi porkkanarahoja. Minä en ole luvannut mitään muuta kuin voimassa olevassa laissa sanotaan. Tämä laki on ollut voimassa ennen minun puheitani, ja se on ollut kaikkien käytettävissä. Sen puheen jälkeen vain ehkä jotkut kunnat ovat heränneet siihen, että tällainenkin laki on olemassa, ja kun saattaa olla, että myöhemmin ei ole mahdollista pitää näitä yhtä suurella tasolla, niin tästä on syntynyt joillekin kunnille sitten kiire, kun he ovat pyrkineet näitä kuntaliitosasioita ratkaisemaan. On päivänselvää, että kuntaliitokset pitää tehdä harkiten ja asianmukaisesti ja tämä porkkanaraha on vain yksi osa sitä.


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia kuntaministerille terveisistä Siilinjärvelle — välitän ne kyllä — että ministeri on sitä mieltä, että Siilinjärvi ja ympäristökunnat tulisi muodostaa yhdeksi kunnaksi. Terveinen menee perille. En syytä teitä puutteellisista tiedoista, mutta ehkä niitä, jotka näitä tietoja ovat välittäneet. Kuulun nimittäin siihen hyvin hyvin pieneen, harvalukuiseen valtuutettujen joukkoon, joka on halunnut tietoisesti ylläpitää kuntaliitoskeskustelua myös Siilinjärven seutukunnalla, vaikka Siilinjärvi tuottaa palvelut taloudellisemmin kuin ympäristökunnat. Mutta joka tapauksessa haluan katsoa pidemmälle. Me elämme samassa tulevaisuudessa ja hengitämme samaa ilmaa. Tästä syystä elinkeinopoliittisesti ja kaavoituksellisesti voisi olla järkevää pohtia myös tätä vaihtoehtoa.

Mutta itse kysymykseen. Haluan, että tämän keskustelun aikana tulee nyt hyvin yksiselitteinen vastaus niihin kysymyksiin, joita välikysymyskeskustelussa on esitetty. Ministeri Heinäluoma: Aiotteko aikaistaa pakkolainan maksua siten, että koko summa maksetaan tämän vaalikauden aikana? Ministeri Manninen on tätäkin vaihtoehtoa halunnut herätellä. Toinen kysymys: Tuleeko puitelaista sellainen, että se on niin yksiselitteinen, että sekä keskusta että sosialidemokraatit eduskuntavaaleissa keskustelevat samanlaisesta kuntatulevaisuudesta, ja onko puitelaki sellainen, että se ei jätä tulkinnanvaraa sen suhteen, millaiseen kuntarakenteeseen ja millaiseen palvelurakenteeseen hallituspuolueet ovat sitoutuneet?


Martti Korhonen (vas):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän nyt, kun tätä keskustelua on kuullut ja kuulin esimerkiksi keskustan ryhmäpuheenvuoron, täytyy ihmetellä, missä lumetodellisuudessa ne ihmiset oikein elävät. Nyt on tilanne kumminkin se, että tämän hallituskauden aikana 330 kuntaa on nostanut veroprosenttiaan, valtaosa kunnista on nostanut palvelumaksuja, kymmenet, jos ei sadat kunnat ovat nostaneet kiinteistöveroa ja silti kuntien taloudet ovat rapakunnossa tällä hetkellä. Onhan se äärettömän kova arvovalinta, kun, niin kuin tässä on todettu, samanaikaisesti valtiontalous on erinomaisen hyvässä kunnossa.

Tässähän tämä koko ongelman ydin on, että tämä yhteiskunnallinen arvopohja on nyt mennyt niin kovaksi ja se on mennyt hallituspuolueiden toimesta, että tarkoituksella, tahallaan ja tietoisesti ajetaan hyvinvointipalveluja alas. Sehän on tämä lopputulema. Ei tästä mihinkään muuhun voi päästä. Kun samanaikaisesti verohelpotukset ovat kohdistuneet kaikista rikkaimpaan väestönosaan, kun kunnallisvero ja kiinteistövero ja palvelumaksut rappaavat taas kaikista heikko-osaisimpia, niin on tämä, ministeri Heinäluoma ja ministeri Manninen, todella äärettömän kovaa yhteiskuntapolitiikkaa, ja te olette vastuussa siitä. Ei kai tästä nyt enää voi menneisyyteen syytä lykätä.


Osmo Soininvaara (vihr):

Arvoisa puhemies! Kun tässä hallituspuolueitten puheenvuoroissa arvosteltiin oppositiota siitä, että se kyseenalaistaa tämän kunta- ja palvelurakennehankkeen, vaikka on itse myös tämän hankkeen valmistelussa mukana, niin kun satun itsekin kuulumaan tähän joukkoon, niin kyllä oma kokemukseni on se, että vasemmistoliiton, kokoomuksen ja vihreitten edustajat ovat tuossa joukkiossa ne, jotka haluavat jotakin saada aikaan, ja sitten varsinaiset jarruttajat tulevat kyllä hallituspuolueitten keskuudesta. Sen takia kysyisinkin kyllä ministeriltä: Onko hallitus edelleen sen Kuntaliiton alun perin asettaman tavoitteen takana, että kuntia pitäisi yhdistää niin, että ne pääsääntöisesti ovat asukasluvultaan vähintään 20 000, ja onko hallitukselta tulossa joitakin toimenpiteitä tämän Pääkaupunkiseudun metropolihallinnon vauhdittamiseksi, koska on aivan ilmeistä, että vapaaehtoisin järjestelyin semmoista ei täällä synny?


Sari Essayah (kd):

Arvoisa puhemies! Kun sosiaali- ja terveydenhuolto vie keskivertokunnan budjetista noin kaksi kolmasosaa, niin varmastikin tässä uudistusprosessissa olisi hyvin järkevää keskittyä sinne. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kasvua aiheuttaa muun muassa se, että lääkärinvirkoja on edelleenkin monissa kunnissa täyttämättä ja joudutaan käyttämään keikkalääkäreitä, jotka pahimmillaan maksavat jopa kolme kertaa enemmän kuin kunnan omat lääkärit. Meillä on myöskin siellä hoivasektorilla tuhansien ihmisten vajaus. Vuodeosastoja pyöritetään suurin piirtein alimiehityksellä. Vuoteen 2010 mennessä meillä tarvitaan vähintään 70 000 uutta työntekijää sinne terveyspalveluihin, ja samanaikaisesti meiltä koulutetut ihmiset pakenevat ulkomaille, kun joutuvat pätkätyökierteeseen ja heikkoon palkkatasoon täällä kotimaassa. Mitkä ovat hallituksen konkreettiset toimenpiteet, joilla tästä henkilöstövajeesta tullaan selviämään ihan lähivuosina?


Raimo Vistbacka (ps):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen totesi, että laki on ollut voimassa. Se pitää paikkansa kyllä. Mutta tuolla maakunnissa ilmeisesti on ymmärretty sitten arvoisan ministerin toteamus ehkä väärin, tai onko se ollut toteamus taikka ääneen ajattelu, että nämä paperit on toimitettava ministeriöön maaliskuun loppuun mennessä, että on mahdollisuus päästä porkkanarahoihin. En tiedä sitten, mikä on se varsinainen asia, miten kunnissa tämä on huomioitu, mutta ainakin tällaista viestiä jatkuvasti tulee.

Arvoisa puhemies! Ihmettelen kyllä keskustan ryhmäpuheenvuorossa esitettyä kantaa subjektiivisista oikeuksista: arvosteltiin sitä.

Arvoisa puhemies! Minä kyllä kysyn sitä, onko keskustapuolueella todella sellainen tilanne peruspalvelujen osalta, että riippuu kunnan taloudellista tilanteesta, miten niitä annetaan. Subjektiivisilla oikeuksilla saadaan varmistettua, että vaikeuksissa olevat ihmiset saavat edes kohtuullisen peruspalvelun, kuten perustuslaki edellyttää.


Suvi Lindén (kok):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mannisen puhe piti sisällään ilouutisen, ja haluankin tarkistaa, ymmärsinkö oikein ja puhuiko hän itse asiassa totuutta.

Totesitte, ministeri Manninen, että Vanhasen hallitus on kuitenkin päättänyt valtiontalouden tiukoista kehyksistä huolimatta maksaa laskun kunnille, ja viittasitte tähän kustannusjaon tarkistukseen. Eli tarkoittaako se sitä, että ensi vuoden kehyksistä päätettäessä vuodelle 2008 budjetoitu tuo vajaa 200 miljoonaa tulee vuoden 2007 kehyksiin? Näin te tässä puheessanne lupasitte. Itse asiassa en kysy sitä teiltä, vaan kysyn valtiovarainministeri Eero Heinäluomalta.


Seppo Särkiniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! Kun täällä on puheenvuorot rauhassa kuunneltu läpi, niin kyllä toistan sen periaatteen, mistä lähdimme liikkeelle, että tämän koko asian huolena on varsinaisesti se, että kunta- ja palvelurakenneuudistus ja palvelu-uudistus ylipäänsä onnistuu. Se on se varsinainen murhe.

Sitten ihmettelen sitä, että ed. Soininvaara ja ed. Essayah totesivat täällä, että poliittisesta vallasta ollaan niin kiinnostuneita, että ei haluta tehdä tarpeellisia rakenneuudistuksia, vaikka pitäisi. Minä nyt kuitenkin luen täältä pari faktaa. Tällä hetkellä on menossa 39 vapaaehtoista liitosselvitystä. Ne koskevat 117:ää kuntaa ja näistä kunnista 82 on keskustavetoisia, joten en minä nyt ihan allekirjoita tällaista väitettä.

Sitten vielä, kun puhutaan Pääkaupunkiseudusta, ed. Soininvaara, minulla on se käsitys, että Espoon vihreät yksimielisesti ovat olleet sitä mieltä, että sitä mallia, jota kunnat ovat täällä sopineet yhteisesti noudattaa, he kannattavat.


Rakel Hiltunen (sd):

Arvoisa puhemies! Ed. Katainen, oppositiojohtaja, minä kuuntelin tarkkaan nyt myös äskeisen puheenvuoronne. Te esitätte kysymyksiä hallitukselle, mutta mikä on nyt se teidän evästyksenne siihen puitelakiin? Mitä siinä pitää olla? Ette esittänyt aikataulua ettekä omaa näkemystänne siitä, minkälainen sen tulisi olla. Kerroitte puheenvuorossanne, mitä sen ei ainakaan pidä sisältää, ja sanoitte, että ainakaan sen ei pidä sisältää pakkoliitoksia. Mutta onko tämä se teidän evästyksenne hallitukselle ja eduskuntaryhmille ja hallituksessa oleville?

Sitten vielä ed. Korhoselle sanoisin: Mikä oli se teidän kauaskantoinen visionne kuntatulevaisuudesta, kun olitte kuntaministeri edellisessä hallituksessa? Siitä ei ole monta vuotta. Oliko silloin näköalaa teillä siihen, miten kuntien tulevaisuus tulee järjestymään?

Vielä ed. Soininvaaralle kaikessa ystävyydessä ja ymmärryksessä sanoisin, että kun viittasitte nyt ministeri Mannisen työryhmän työhön, sen sisäiseen työhön, niin minä kyllä tulkitsen, että teillä on riittämätön itsetunto, kun noin alistuneesti (Puhemies koputtaa) työryhmän jäsenenä sanotte, että siinä ei voi vaikuttaa. Sehän on avoin foorumi, jossa jokaisella on nyt mahdollisuus (Puhemies koputtaa) tuoda esille tahtonsa.


Paula Risikko (kok):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on hyvin laajoja kysymyksiä käsitelty ja hyvin paljon sellaisia, mitä itsekin olisin halunnut kysyä, mutta kysyisin yhtä yksityiskohtaa ministeri Mannisen puheessa. Mielestäni te puhuitte muunneltua totuutta. Te sanoitte, että tänä vuonna on tullut hoivatakuu voimaan. Kysymyksessähän on ikäihmisten sosiaalipalvelujen tarpeen arviointi, ja luenpa teille täältä sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteesta, mitä täällä sanotaan: "Lakimuutos ei tuo asiakkaalle parempaa oikeutta saada palveluja. - - Jos palvelujen tarve on suurempi kuin mitä kunta pystyy järjestämään, on kunnan otettava käyttöön kaikkien kansalaisten kannalta tasapuoliset menettelytavat. Käytännössä tämä tarkoittaa asiakkaiden asettamista jonoihin." Kysymys ei ole mistään hoivatakuusta. Kysymys on jonotakuusta. Älkää käyttäkö muunneltua totuutta puheessanne.


Erkki Virtanen (vas):

Arvoisa puhemies! Tämä on jo kolmas kerta, kun hallitus ja ministeri Manninen todistavat tässä salissa, että taas kerran auvoisampi kuntatalous häämöttää horisontissa. Voisitte nyt jo uskoa, että kuntatalouden horisontti teidän katsannossa on viiva kaukaisuudessa, joka etääntyy sitä mukaa kuin hallitus sitä näkyy lähestyvän. Teidän pitäisi jotakin muutakin pystyä tekemään kuin vain arvostella ed. Korhosta. Siinäkin te näinä aikoina jäätte toiseksi.

Arvoisa hallitus ja ministeri! Kun kuuntelee ja katselee teidän toimianne, tulee vääjäämättä mieleen vanha tarina tuolta Ounasjokivarresta, jossa hieman pönäkkä ja itsekeskeinen vanhempi naishenkilö kysyi pastorilta, onko suuri synti, jos katselen itseäni peilistä, kuinka kaunis olen, kuinka kaunis ja ihana olen. Pastori, joka ei ollut ed. Särkiniemi, vastasi: Ei se mikään synti ole. Se on vaan suuri erehdys.


Tarja Cronberg (vihr):

Arvoisa puhemies! Hallitus esitti keskustelun pohjaksi kolme erilaista mallia kunta- ja palvelurakenteeseen. Se vaikutti erittäin demokraattiselta, mutta ihan lyhyen ajan kuluessa Kuntaliitto, kuntien edunvalvontaorganisaatio, esitti oman mallinsa, vahvan peruskunnan mallin. Kuka voisi vastustaa vahvaa peruskuntaa? Näin ollen kuntien päättäjät, eliitti ja myös virkamiehet kannattavat tätä peruskuntaa. Oliko oikein, että hallitus jätti oman aloitteensa Kuntaliiton käsiin?


Päivi Räsänen (kd):

Arvoisa puhemies! Hallituksen näkemyksen mukaan keskeinen syy kuntatalouden kurjuuteen on Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen suorittama kuntien verotulojen leikkaus, joka on ministeri Mannisen sanoin ainakin 30 vuoteen suurin puhallus kuntien ja valtion välisissä taloussuhteissa. No, tästä kristillisdemokraatit ovat kyllä keskustapuolueen kanssa olleet samaa mieltä, ja viimeisten kymmenen vuoden aikanahan tätä keskustelua on runsaasti käyty, mutta ihmettelen, ovatko myös sosiaalidemokraatit nyt nämä virheet tunnustaneet eli yhtyykö ministeri Heinäluoma myös tähän ministeri Mannisen esittämään analyysiin.

Tämän keskustelun perusteella, jota täällä on käyty, huoli hallituksen kyvystä viedä kunta- ja palvelurakenneuudistus käytäntöön on todella edelleenkin aiheellinen. (Puhemies koputtaa) Peruskysymys mielestäni on se, minkälaista puitelakia ollaan nyt valmistelemassa. Onko se väljä, mitä on (Puhemies koputtaa) keskustan taholta toivottu, vai onko se jämäkkä, mitä taas sosialidemokraattisissa puheenvuoroissa toivottiin?


Jyri Häkämies (kok):

Arvoisa puhemies! Kokoomus välikysymyksessään kysyy hallitukselta kolmea kuntalaisten kannalta keskeistä asiaa: Ensinnäkin sitä, onko hallitus tietoinen siitä, että hyvinvointipalveluiden rahoitus on vaarantumassa; toiseksi sitä, aikooko hallitus aikaistaa pakkolainan maksamista suomalaisille kunnille vielä tämän vaalikauden aikana; ja kolmanneksi sitä, pystyykö hallitus tuomaan sellaisen esityksen kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, jolla tästä haasteesta selvitään. Me emme ole tänään kuulleet vastauksia, vaan historiallista piikittelyä. Mielestäni ed. Hiltusen puheenvuoro kuvasi hyvin hallituksen tilaa. Hän kyselee koko ajan oppositiolta, mitä te esitätte. Suomessa nyt järjestelmä on sellainen, että hallitus esittää, sitten eduskunta päättää, ja jos hallitus ei kykene esittämään, sitten pitää vaihtaa vetäjää.


Hannes Manninen (kesk):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Korhonen väitti, että hyvinvointipalveluja ajetaan tietoisesti alas. Vastaan: ei ajeta.

Ed. Soininvaara kysyi, onko edelleen hallitus Kuntaliiton esityksen takana. Hallitus ei ole koskaan ottanut kantaa Kuntaliiton esitykseen, joten siihen ei voida vastata.

Mitä tulee metropolihallintoon, me olemme antaneet mahdollisuuden nyt Pääkaupunkiseudulle tehdä oma ehdotuksensa. Jos Pääkaupunkiseutu haluaa, että tehdään erillinen laki, niin ei hallitus varmaan sitä vastusta.

Ed. Essayah kysyi, että kun me tarvitsemme 70 000 henkeä, mitä hallitus on tämän suhteen tehnyt. Hallitus omalta osaltaan pyrkii koulutusrakennetta suuntaamaan niin, että voitaisiin turvata sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstötarve.

Ed. Vistbacka totesi, että hakemukset on pyydetty 30.3. mennessä. Se on totta, koska siihen mennessä toimitetut hakemukset on mahdollista käsitellä kesäkuun loppuun mennessä, eli liitos astuu voimaan vuoden 2007 alusta. Myöhemmin tulevat siirtyvät seuraavalle vuodelle.

Ed. Risikko puhui tästä hoivatakuusta. Hoivatakuu takaa sen, että nämä iäkkäät ihmiset pääsevät hoidon suunnittelun ja arvioinnin piiriin tietyssä ajassa. (Ed. Huotarin välihuuto) — No, sen lain sisältö on tämä.

Ed. Cronberg kysyi, oliko oikein jättää aloite Kuntaliitolle. Mehän päädyimme siihen ratkaisuun, että on kolme erillistä vaihtoehtomallia keskustelun pohjaksi, ottamatta kantaa näiden paremmuuteen tai huonommuuteen. Se on vaikea mutta mielestäni hyvä tapa valmistella asioita.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Hallitus tulee maksamaan sitoumuksensa kunnille aivan aikaisemmin päätetyllä tavalla, niin kuin eduskunnan hyväksymä lainsäädäntö edellyttää. Tämä maksatus tehdään jaksotetusti sillä samalla tavalla, jolla aikaisemminkin on tehty, silloin kun kokoomus oli hallituksessa.

Toinen asia liittyen kysymykseen siitä, onko hallitus tietoinen, että kuntapalvelujen tulevaisuus edellyttää lisärahoitusta. Kyllä on. Juuri tämän takia hallitus on laittanut voimakkaasti lisää rahaa sekä terveyspalvelujen että muiden kuntapalvelujen rahoitukseen yli toista miljardia euroa. Katsoin kokoomuksen vaihtoehtoista ohjelmaa, tätä kuuden kohdan ohjelmaa. Te esititte 160 miljoonaa yhteensä kuntapalveluihin, vain 160 miljoonaa. Hallitus käyttää moninkertaisesti kuntapalveluihin sen, mikä oli kokoomuksen vaihtoehto, joten on hyvä tehdä tätä vertailua ja huomata, että hallitus todellakin satsaa terveydenhuoltoon ja muihin palveluihin enemmän.

Kiitän vasemmistoliiton ja vihreiden eduskuntaryhmän puheenvuoroja siitä rehellisyydestä, että heillä oli mahdollisuus sanoa, että kyllä kuntapalveluista huolehtiminen edellyttää myös verotuksesta huolehtimista. Tässähän oppositio selvästi eroaa toisistaan, koska kokoomus ei ole valmis tätä tunnustamaan.

Mutta sitten lopuksi tähän varsinaiseen uudistuksen tekemiseen. Olemme nähneet ja kuulleet täysin tarpeettoman välikysymyksen tässä tilanteessa, koska tämä uudistus on meidän kaikkien yhteinen tehtävämme. Ei tässä ole hallitus—oppositio-asetelmaa. Hallitus on avannut tämän valmistelun yhteiseksi, niin että oppositio on mukana tässä valmistelussa, eli kokoomuksen käsitykset ja muiden täällä puheenvuoroja käyttäneiden eduskuntaryhmien käsitykset, myös vasemmistoliiton käsitykset, pääsevät suoraan vaikuttamaan valmisteluun. Hallitus tekee päätökset vasta sen jälkeen, kun tämä avoin valmistelu, jossa kokoomus voi kertoa omat vaihtoehtonsa myös — ja toivottavasti kertoo — on päättynyt, ja sen jälkeen erittäin nopeassa aikataulussa tuodaan puitelakiesitys eduskuntaan, joten jos me kaikki otamme oman vastuumme, niin kyllä tämä tästä valmistuu ja määräaikojen puitteissa.


Jyrki Katainen (kok):

Herra puhemies! Mitä tulee tähän tarpeettomaan välikysymykseen, ei se siinä mielessä ole tarpeeton, jos on kuunnellut hallituspuolueitten välistä väittelyä siitä, mihin suuntaan kuntauudistusta tulisi tehdä. Viime viikolla viimeksi ministeri Manninen ja valtiosihteeri Rauhio tekivät täysin päinvastaiset tulkinnat kuntien palautteesta. Ei meille ole tullut missään vaiheessa selväksi, onko hallitukselta tulossa mitään edes samaan suuntaan kulkevaa esitystä.

Mitä tulee sitten vaalilupauksiin, on kaksi tapaa tehdä vaalilupauksia. Ensimmäinen tapa on se, jota kokoomus on harjoittanut, elikkä kertoo sen, mitä minimissään voidaan tehdä. Toinen vaihtoehto on se, että tehdään lupauksia, jotka sitten petetään, kuten sosialidemokraatit ja keskusta tekivät verolupauksissaan. Kuten silloinen puoluesihteeri Heinäluoma totesi, kokoomuksen veronkevennykset tulevat romuttamaan hyvinvointiyhteiskunnan, siitä on faktaa paperilla, mutta te olette ylittäneet jopa meidän tavoitteemme tässä asiassa.

Arvoisa ministeri! Lupauksia voi tehdä monella tavalla: luvata sen, minkä pystyy takuulla toteuttamaan, tai sitten luvata jotain muuta, jonka joutuu vaalien jälkeen muuttamaan.

Mutta itse tähän kysymykseen: Jos tulkitsen oikein — sanokaa, olenko väärässä — te ette tule aikaistamaan pakkolainan maksua, kuten ministeri Manninenkin on pyytänyt selvittämään. Oliko tämä tulkintani nyt yksiselitteisesti oikein?


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee vaalilupauksiin, niin on siinä nyt kyllä aikamoinen mittavirhe kuntien julkisista palveluista, jos te ennen vaaleja arvioitte 160 miljoonan riittävän. Nyt, kun hallitus on käyttänyt 1,3 miljardia, te sanotte, että teillä oli minimi, kun on lähes kymmenkertainen summa pantu julkisiin palveluihin. Lähes kymmenkertaisen summan, ed. Katainen, tämä hallitus on pannut julkisiin palveluihin ja kärjessä terveydenhoitoon.

Mitä verotukseen tulee, niin sanon nyt vielä kerran, että me emme ole koskaan luvanneet pitää verotusta korkealla. Semmoista vaalilupausta meiltä ei löydy.


Martti Korhonen (vas):

Arvoisa herra puhemies! Onkohan tässä nyt jonkinnäköisen rehellisyydenkin paikka, ministeri Heinäluoma? Kun ministeri Manninen kulkee maakunnassa vaatimassa, että pakkolaina maksetaan takaisin, ministeri Pekkarinen kulkee vaatimassa saman suuntaisia ajatuksia, ministeri Manninen tulee ja sanoo, että harkinnanvaraista rahoitusta pitää lisätä, kun kunnat ovat katastrofaalisessa tilanteessa, mihin tässä luotetaan sitten? Nyt me kuulimme selvästi, että pakkolainaa ei makseta nopeutetussa ajassa ja sillä selvä ja piste. Mutta yrittäkää nyt lähettää joku paperilappu siihen viereenkin, että se menee jakeluun myös tuolla puolella, että ei koko ajan anneta ymmärtää, että ehkä on tulossa.

Sitten jos kyselytunti opposition puolelta jatkuu, niin edellisen hallituksen, jossa muuten pääministeri oli Lipponen, kun tuntuu välillä, että se unohtuu, linja oli: peruspalveluohjelma, peruspalvelubudjettia, aluekeskusohjelma, seutukuntakokeilut, Kainuun hallintomallikokeilu, niiden kautta tuloksia, niiden kautta järkevä malli kehittää yhteiskuntarakennetta tulevaisuuteen. Siitä lähdettiin liikkeelle. Kuntien talous tasapainotettiin. Te olette itse asiassa, ministeri Manninen, murtanut nämä kaikki ja te viette tilannetta kohti katastrofia. Nimenomaan te sanotte, että ei pakoteta kuntia. Ei pakoteta lainsäädännön kautta mutta pakotetaan talouden kautta, ja se on pahempi tapa köyhän ihmisen näkökulmasta. Yrittäkää edes joskus miettiä pienempi- ja heikompiosaisen ihmisen näkökulmaa eikä aina vaan sitä rikkautta ja rikkaiden näkökulmasta.


Jouni Backman (sd):

Puhemies! Ministeri Manninen käytti termiä "kokoomuksen surullisen kuuluisa vaaliohjelma". Täytyy oikaista, että se ei ole kuuluisa, koska kokoomus on pyrkinyt unohtamaan sen vaalien jälkeen. Surullinen se kyllä on juuri siitä syystä, mikä täällä on useaan otteeseen jo todettu: hallitus on kuntienkin osalta antanut enemmän kuin kokoomus edes lupasi.

Itse olen surullinen siitä, että muutoin hyvin yhteistyöhakuisen puheenjohtajan johdolla kokoomus näyttää nyt haastavan riitaa, haastavan riitaa aiheesta, joka ei ansaitse vähäisimmässäkään määrin riidanhakuisuutta. Kuntapolitiikka ei ole hallitus—oppositio-politiikkaa. Kun kokoomus vastikään julisti vastakkainasettelun ajan olevan ohi, toivon todella, että se yhteinen laajapohjainen henki, joka täälläkin on kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttamiseksi, voisi siivittää tätä uudistusta eteenpäin. Siltä osin hallitus on vain yksi osapuoli tässä, tärkeä sellainen, ja sosialidemokraatit ovat tyytyväisiä, että hallituksen puolelta on sitouduttu tämän uudistuksen läpivientiin.


Pekka Nousiainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Minusta tässä keskustelussa on hyvin käynyt ilmi jo kuntatalouden perusongelma elikkä tulopohjan kapeus, menojen kasvun voimakkaampi osuus suhteessa tuloihin. Mistä tämä johtuu? Käytännössähän tilanne on juuri se, että aikaisempien hallitusten toimesta on luotu rakenteita, joilla on estetty kuntien normaali tulopohjan kehitys. Täällä ovat juuri olleet esillä ansiotulovähennyksen korotukset, vajaat indeksitarkistukset jne. Kyllä nyt meillä on tilanne se, että peruspalveluohjelman ja budjettiprosessin kautta pitää saada vakiinnutettua kuntien tulopohja ja oikeaan suhteeseen menojen ja vastuiden kanssa. Kyllä tästä voimme olla yksimielisiä, ja kokoomus siinä mielessä on vastuussa siitä, että tämä historia on tämän kaltainen, sitä ei voida kieltää.

Aiheettomasti täällä on arvosteltu kunta- ja palvelurakennehanketta. Nyt ollaan vasta tilanteessa, jossa maakunnat ovat vastanneet, analyysit on tehty vastauksista ja ollaan lähdössä puitelakiin. Siinä ovat kaikki keskeiset ryhmät mukana, ja siksi ei ole syytä asettaa tätä hanketta kyseenalaiseksi. (Puhemies koputtaa) Se menee eteenpäin, ja aikanaan hallitus tuo puitelakiesityksen tänne. Sitten arvioidaan sitä, onko se hyvä vai huono.


Anne Huotari (vas):

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma: Olen Paras-työryhmän jäsenenä erittäin huolestunut siitä, miten tämä hanke etenee. Nimittäin keskustan ministereiden ja muiden nokkamiesten, kuten esimerkiksi ed. Nousiaisen, puheenvuorot kentällä koko ajan vesittävät tätä hanketta ja vetävät jalkojen alta mattoa ministeri Manniselta, joka on tätä työryhmää kuitenkin ihan hyvin mielestäni vetänyt. Erityisesti hävittyjen presidentinvaalien jälkeen keskusta on koko ajan käynyt kentällä sellaista keskustelua, että itse asiassa mitään ei kuntien tarvitsisikaan tehdä. Tuonne kepun rintamaille on jäänytkin sellainen käsitys, että puitelaista tulee niin löysä, että sen sisällöstä ei tulekaan yhtään mitään käytännössä. Tämä on aito huoli. Varmasti ed. Perho ja ed. Soininvaara voivat tähän huoleen yhtyä. Nyt vetoamme teihin, ministerit siellä aitiossa, että oikeasti tässä tapahtuisi jotakin, koska tämä on tulevaisuuden kannalta ja palveluiden tulevaisuuden kannalta tärkeä hanke.


Timo Soini (ps):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Heinäluoma puhui veroista ja verottamisesta, niin puhuivat vasemmistoliitto ja vihreätkin varallisuusveron säilyttämisen puolesta ja sosialistit vaalien alla. Mutta te, herra ministeri, tuosta pöntöstä esittelitte tämän varallisuusveron poiston, ja se on käytännön verolinja, joka on ollut hallituksella. Se on kokoomuksen linja, johon kokoomus ei hallitusaikanaan pystynyt, vaikka oli siellä kai kuutisentoista vuotta.

Mutta, arvoisa puhemies, kuntaliitokset ja demokratia — ensinnäkin on niin, että jos ei ole taloudellista liikkumavaraa, niin ei ole kunnallista itsehallintoakaan. Se on täysin selvä asia. Nyt jos lähdetään siitä, että kuntien toimeentulotukea eli harkinnanvaraista valtionapua hakee yhä useampi kunta, mitä se valtuusto siellä tekee, kun se ei käytännössä mistään pysty päättämään?


Jyri Häkämies (kok):

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma syyttää viikosta toiseen kokoomusta siitä, että viime eduskuntavaalien alla lupasimme liian vähän. Aivan kuten puheenjohtaja Katainen totesi, kokoomus mieluummin lupaa sen, minkä varmuudella voi pitää, ja jos talous antaa myöten, sitten tehdään enemmän, niin kuin tehtiin vaikkapa viime vaalikaudella.

Mutta on hyvin mielenkiintoista, että tämäkö on suurempi ongelma, se, että lupaa liian vähän, vai se, että lupaa liikaa. Te itse esimerkiksi kaksi vuotta sitten kunnallisvaalien alla lupasitte eläkeläisille indeksimuutosta. Indeksimuutosta suomalaiset eläkeläiset meiltä kaikilta aina peräävät, ja te lupasitte vaalien alla sitä. Sen jälkeen kun teiltä on kysytty, niin te vastaatte, että sehän nyt oli silloin.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Ensin totean, että ed. Häkämiehellä oli väärät tiedot kahden vuoden takaisista lausunnoista. Käymme ne varmaan yhdessä paremmin lävitse, että historiankirjat pysyvät tältäkin osin kunnossa.

Miksi kiinnitän huomiota teidän vaalienaikaiseen ohjelmaanne? Se tietysti johtuu siitä, että rohkenen epäillä, että se oli se ohjelma, jonka te aiotte toteuttaa. Nyt, kun te olette oppositiossa, te esitätte moninkertaisia lupauksia ja sitten teidän ohjelmallanne ei ole rahoitusta. Ed. Häkämies, joulukuussa te sanoitte, että hallituksen pitää tasapainottaa budjetti, ja sitten te esitätte nyt 500 miljoonaa euroa lisää erilaisia menonlisäyksiä velanoton kautta. Teillä ei ole todellista vaihtoehtoa. Haluan kertoa Suomen kansalaisille tämän. Teidän lukunne eivät ole tasapainossa keskenään, te lupaatte enemmän kuin teillä on aikomuskaan tehdä. Siksi kiinnitän tähän huomiota ja luulen, että se tässä kyllä aikaa myöten menee perille, kun tätä keskustelua vielä jonkin aikaa käydään.

Olennaista on, että itse uudistus, jota olemme tekemässä, on meidän yhteinen haasteemme. Ed. Backman sanoi erittäin hyvin: Tämä on avoin, tässä tarvitaan kaikkien vuorovaikutusta. Tämän kuntauudistuksen läpivientiin tarvitaan myös kokoomuksen ideat. Tehdään tämä yhdessä.

Ed. Soinille sanon sen, että tämä hallitus muuten laittoi osingot verolle. Se tuottaa paljon enemmän kuin se teidän puhumanne varallisuusvero.


Maija Perho (kok):

Arvoisa puhemies! Tämän rakenneryhmän jäsenenä jaan saman huolen kuin ed. Huotari. Tähän uudistukseen on täällä ja välikysymyksessä haluttu kiinnittää huomiota juuri sen takia, että on tullut niin paljon huolestuttavia puheenvuoroja toiselta keskeiseltä hallituspuolueelta.

Kyllä minäkin haluan luottaa ministeri Manniseen ja toivottaa hänelle voimia ja sitkeyttä, jotta todellakin edetään sillä tavalla kuin tarkoitus on ollut. (Hälinää) Mutta rehellisyyden nimissä on todella otettava vakavasti ne vesitetyt puheenvuorot tai jopa selkeä vastustus, jota valitettavasti keskustan kentällä on tätä uudistusta kohtaan.

Valitettavasti valtiovarainministeri poistui. Olisin hänelle halunnut huomauttaa siitä, että meidän vaaliohjelmassamme oli tietyt lisäykset. Emme me voi verrata sitä summaa, joka on tullut lisää valtionosuuksiin, koska ne ovat olleet verotulojen kompensaatiota. Ne on tarkoitettu uusiin velvoitteisiin, ne ovat olleet indeksitarkistuksia. Ei näitä kahta asiaa voi sillä tavalla verrata kuin ministeri Heinäluoma teki. Kuntien nettotulojen kasvu on ihan eri asia kuin täällä pyöritellyt miljardit.


Antti Rantakangas (kesk):

Arvoisa puhemies! Oli hyvä, että ministeri Heinäluoma paljasti tämän kokoomuksen vaalilupausten ja reaalipolitiikan eron. Se on hyvä Suomen kansan tietää. (Hälinää) Oli erittäin hieno asia, että meillä syntyi Vanhasen ja Heinäluoman hallitus, joka voi paljon paremmin hoitaa kuntien asioita. (Puhemies koputtaa)

Puhemies! Minä haluaisin vielä tarkistaa ja saada vastauksen kokoomukselta siihen, mikä teidän kantanne on kuntien pakkoliitoksiin, kun puheenjohtaja Katainen on julkisuudessa ihannoinut Tanskan mallia. Hän on täältä pöntöstä sanonut, että Tanskan malli on hieno. Sehän käytännössä tarkoittaa sitä, että kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen kunnat pakkoliitetään yhteen, siis kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen kunnat pakkoliitetään. (Ed. Huotari: Vain neljä kuntaa!) — Täällä ei ole tullut esille kuin yksi kunta, jonka ed. Katainen on ollut valmis listimään, eli Siilinjärvi. Olisi hyvä tietää, mitkä ne muut pari—kolmesataa kuntaa ovat, jotka halutaan poistaa kuntakartalta. Esittäkää tänään tiedotustilaisuudessa vielä lista kunnista, niin kuntalaiset tietävät, mikä teidän politiikkanne perimmäinen tarkoitus on.


Matti Ahde (sd):

Herra puhemies! Tämä on eräällä tavalla hyvin ihmeellinen keskustelu. Paras-hanke on edennyt käsitykseni mukaan hyvin. Se on poikkeuksellinen Suomen poliittisessa historiassa. Myös oppositio on kutsuttu tähän työhön mukaan, ja jos olen oikein ymmärtänyt, tähän mennessä työ etenee ja suurin piirtein ollaan vielä toistaiseksi yhteisellä kartalla. Tärkeintä on, että näin merkittävä historiallinen hallinnon uudelleenjärjestely voidaan toteuttaa vain suuren, laajan suomalaisen poliittisen yhteistyön merkeissä.

Tärkeintä on, että sitoudutaan kuitenkin johonkin, ja yksi tärkeä asia mielestäni on se, että sitoudutaan siihen, että meillä on kunta, se, jolle kuuluu vastuu turvata palvelut kansalaisille myös tulevaisuudessa. Tämä on se, mutta se on tärkeä kulmakivi.

Toinen tärkeä kulmakivi on se, että ei sitouduta mihinkään tarkkaan asukaslukuun — siis omasta mielestäni — sen takia, että esimerkiksi Oulun seudulla, Tampereella, Turussa, ehkä Kuopiossa tarvitaan selvästi suurempia tavoitteellisia asukaslukukokonaisuuksia maankäytön, asuntopolitiikan, ympäristön, jätehuollon takia kuin tätä lukua. Sen takia toivon, että se, mihin sitoudutaan, on kunta ja sen ympärille rakennetaan tämä malli.


Jan Vapaavuori (kok):

Arvoisa puhemies! Aluksi haluaisin todeta, että se, mitä ed. Soininvaara toteaa Pääkaupunkiseudun hallinnosta, on kyllä hänen yksityisajatteluaan. Pääkaupunkiseudulla metropolihallintoa taitavat kannattaa ainoastaan edustajat Soininvaara ja Kimmo Kiljunen. Myös Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten vihreät ovat sitoutuneet siihen malliin, mitä Pääkaupunkiseudulla yleisesti ajetaan.

Arvoisa puhemies! Selkeät laskelmat osoittavat, että kustannustenjaon tarkistuksen jaksotus, jossa tosiaankaan ei ole kyse pakkolainasta, merkitsee kunnille kumulatiivisesti 840 miljoonan euron menetystä. Nyt, kun ministeri Manninen viittasi joihinkin aiempiin puhalluksiin, olisin kysynyt, onko 840 miljoonaa suuri puhallus vai onko se ehkä keskisuuri puhallus vai onko se pieni puhallus. Onko 840 miljoonaa euroa, joka kunnilta jää saamatta, paljon vai vähän, ministeri Manninen?


Osmo Soininvaara (vihr):

Arvoisa puhemies! Ed. Vapaavuori ei taida tuntea Pääkaupunkiseudun vihreitten kannanottoja. Mutta alun perin halusin vastata ed. Hiltuselle, että en ole koskaan sanonut, että vaikutusmahdollisuudet tässä Paras-hankkeessa olisivat heikot, vaan olen sanonut, että oppositiopuolueitten edustajat ovat siellä uudistushalukkaampia kuin hallituspuolueitten edustajat.

Sitten minusta, kun otetaan kantaa kuntapalveluihin, pitää ottaa kantaa sekä menoihin että tuloihin. Jos halutaan hyvät palvelut, on oltava valmis maksamaan niistä myös veroja. Minusta puolueet, jotka veroista puhuessaan puhuvat yhtä ja menoista puhuessaan puhuvat toista, eivät itse asiassa muodosta mitään yhtenäistä kantaa.

Kokoomus ilkkui demareitten ennen vaaleja esittämiä puheenvuoroja, joissa sanottiin, että jos toteutetaan kokoomuksen vero-ohjelma, niin hyvinvointivaltio joutuu vaikeuksiin, ja sitten demarit toteuttivat sen kokoomuksen vero-ohjelman. Ja nyt kokoomus on tehnyt välikysymyksen siitä, kuinka hyvinvointiyhteiskunta on joutunut vaikeuksiin. (Puhemies koputtaa) Minusta tässä on jotakin epäjohdonmukaista.


Minna Sirnö (vas):

Puhemies! Kuntakenttä on ollut tietoinen tarpeesta muutokseen sekä rahoituksessa että rakenteissa jopa siinä määrin, että osassa kuralla olevia kepuvetoisia kuntia on viime vuoden aikana investoitu kuin viimeistä päivää lainavetoisesti peläten tai toivoen, että joku rikkaampi tulee ja pelastaa. Te hehkutitte, ministeri Manninen, vastauksessanne tätä henkeä, että tämä hallitus on lähtenyt uudistusten tielle. Mutta kysymys kuuluukin, ministeri Manninen: Löytyykö teidän lisäksenne tästä hallituksesta miestä viemään tämä hanke loppuun, sillä ulospäin näyttää siltä, että pahimpana jarruna uudistusten tiellä on hallituksen sisällä kolmen kopla, jossa kaksi pitkää pelimiestä on päättänyt tehdä kurjistuvista kunnista ja palveluitta jäävistä kuntalaisista pelinappuloita eduskuntavaaleissa, jotta kaksi sovussa elävää hallituspuoluetta erottuisivat edes vaaliuurnilla?


Ahti Vielma (kok):

Arvoisa puhemies! Olisin tehnyt kysymyksen ministeri Heinäluomalle, mutta hän poistui salista, mutta varmasti löytyy sosiaalidemokraateista edustaja, joka vastaa kysymykseeni. Jyväskylä on maamme ainut reikäleipäkaupunki, 100 neliökilometrin kaupunki, jonka ympärillä on 450 neliökilometrin maalaiskunta. Vuosikymmenet on vapaaehtoisen kuntaliitosratkaisun aina estänyt kourallinen sosialidemokraatteja.

Kun te sanotte viimeiseen saakka, että te hoidatte maan kuntarakenteen sillä tavalla, että talous pelaa, yhdyskuntasuunnittelu pelaa, kaikki pelaa, miten te toimitte oman puolueenne osalta niin, että päätöksenteossa ei roihua se harvainvalta, mikä on ilmeisesti tänä päivänä Jyväskylän maalaiskunnassa? Saatteko omat rivinne paikallistasolla tavalla tai toisella puolueen sisällä järjestykseen, niin että järki voittaa?


Jukka Vihriälä (kesk):

Herra puhemies! Mielestäni ministerin vastaus tähän välikysymykseen oli selkeä ja johdonmukainen ja osoittaa sitä linjaa, mitä hallitus nyt harjoittaa. On syytä nyt muistaa, kun tästä Paras-hankkeesta puhutaan, että meillähän nykyinen kunnallinen jaotus on toistasataa vuotta vanha ja varmasti siihen uudistuksia tarvitaan. Tämä ei edes ollut hallitusohjelmassa, mutta se on otettu nyt, kun nähdään, mihin tilanne kehittyy. Täytyy mennä eteenpäin.

Siinä mielessä tuntuu oudolta, että nimenomaan tästä asiasta tehdään tässä vaiheessa välikysymys ja koetetaan vaikeuttaa tätä Paras-hankkeen eteenpäinmenoa. (Välihuutoja) Näinhän se on, opposition edustajat. Mitä konkreettista te olette esittäneet tässä välikysymyskeskustelussa? Sanokaa nyt jotain. Sanokaa jotain: mitä on tullut vasemmalta, mitä on tullut oikealta?


Ben Zyskowicz (kok):

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä kuuntelee, miten hallitus kehuu kuntien tilanteen olevan hyvällä tolalla, niin kyllä ihmetyttää, mitä ne kepulaiset ja demarit siellä kunnissa oikein puhuvat, kun siellä kuntapäättäjät puhuvat siitä, miten valtiovallan toimenpitein on vaikeutettu tätä tilannetta ja sen vuoksi ei palveluita pystytä toteuttamaan siten kuin pitäisi.

Mutta varsinainen kysymys tästä pakkolainasta. Ed. Vapaavuori täällä aivan oikein osoitti, että kun se lasketaan oikein, kumulatiivisesti, puhutaan 840 miljoonan euron kuppauksesta kunnilta. Kun 800 miljoonaa teistä on 30 vuoteen paras puhallus, niin oletteko, ministeri Manninen, nyt tämän Niinistön ennätyksen lyömässä?

Toinen kysymys: Sanoitte, että Vanhasen hallitus on päättänyt maksaa. Heinäluoma sanoo, että vanhoista päätöksistä täytyy pitää kiinni. Kumman kanta on hallituksen kanta, koska jos Vanhasen hallitus, kuten te vastauksessanne sanoitte, maksaa pakkolainan pois, niin silloin se maksaa sen vuonna 2007 eikä venytä sitä vuodelle 2008? Siis kumpi edustaa hallituksen kantaa?


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! Minusta nyt tämän asian tiimoilta on aivan tarpeetonta roiskimista. Kun olen tarkkaan analysoinut ryhmäpuheenvuorot ja muut, niin me olemme yhtä mieltä peruskuntamallista. Tarvitsemme ylikunnallista yhteistyötä, tarvitsemme mahdollisimman vähän epädemokraattisia kuntayhtymiä jne. Täällä vallitsee nyt jokin aivan ihmeellinen nousuhumala. En tiedä, mistä se on tullut: aivan tarpeetonta riitelyä asiasta, joka vaatii yhteistyötä.

Hallitus on tarjonnut ja tarjoaa edelleen yhteistyötä kaikille oppositioryhmille. Me haluamme toteuttaa hallituksessa historiallisen kuntauudistuksen. Me olemme luvanneet tuoda touko—kesäkuussa puitelain eduskuntaan. Se tulee. Se on määritelty. Sillä on sisällöllisiä painopisteitä. Ja silloin me pääsemme yhdessä ottamaan siihen kantaa. Tarjoamme teille yhteistyö kättä. Ed. Zyskowicz, tarttukaa tähän vasempaan käteen. (Naurua)


Mikko Kuoppa (vas):

Herra puhemies! Pakkasen puolelle taloutensa kanssa luisuneita kuntia on 187, ja kuntien lainakanta on edelleenkin kasvanut. On selvää, et­teivät nämä kunnat huvikseen sitä lainaa ota, jos ne eivät sitä tarvitse. Ministeri Manninen, kun kunnat ovat tämmöisessä taloudellisessa tilanteessa, niin tässä vaiheessa te olette vähentämässä kuntien harkinnanvaraisia valtionosuuksia. Kun vuonna 2001 sitä maksettiin 70 miljoonaa euroa vaikeuksissa oleville kunnille, niin vuonna 2006 te olette tarjoamassa, kun lainakanta on entistä suurempi, vain 26,5 miljoonaa euroa.

Kunnat joutuvat tämän johdosta supistamaan palveluja. Ne joutuvat säästämään, ne joutuvat nostamaan veroprosentteja, ne joutuvat nostamaan taksoja ja maksuja, ja kaikkein pahinta, ne vähentävät henkilökuntaa sillä tavalla, että esimerkiksi Tampereella vanhainkodissa on sadan henkilön vajaus, sadan hoitajan vajaus, sosiaali- ja terveysministeriön ohjeisiin verrattuna.


Toimi Kankaanniemi (kd):

Herra puhemies! Tämä välikysymys ei ole turha, koska kuulimme ministeri Heinäluomalta, että pakkolainaa ei hallitus aio maksaa sillä tavalla kuin sosiaalidemokraattien ryhmästä on vaadittu, niin kuin oikeastaan koko eduskunta vaatii, mutta ministeri Heinäluoma vastasi, että ei käy. Oletteko, ministeri Manninen, nyt valmis myöntämään, että näin nyt sitten on?

Toinen kysymys on se, että viime huhtikuussa keskustan puoluevaltuuskunta Riihimäellä teki päätöksen, jossa lähdettiin ajamaan tai tukemaan erityisesti palvelurakenteen uudistamista eikä puhuttu kuntauudistuksesta mitään. Sosialidemokraattien puoluekokous Jyväskylässä viime kesäkuussa vaati kuntauudistusta, niin kuin ed. Gustafsson täällä äsken vakuutti, ja ed. Gustafsson väitti ryhmäpuheenvuoroihin vedoten, että kaikki olemme yksimielisiä peruskuntamallista, joka on siis kuntien rajojen uudistaminen, vahvat seutukuntapohjaiset kunnat. Oletteko te, ministeri Manninen, valmis kävelemään keskustan puoluevaltuuston vuoden takaisen päätöksen yli ja viemään eteenpäin peruskuntamallia?


Jari Koskinen (kok):

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma taisi poistua, mutta kun pöytäkirjasta lukee kokoomuksen juttuja, niin ensinnäkään tämä hallitus ei pistänyt osinkoja verolle. Suomessa on aina verotettu osinkoja. Niitä ennen verotettiin vain yhdenkertaisesti, mutta nyt verotetaan vähän toiseen kertaankin.

Toinen asia on se, että aikanaan meidän budjettivastalauseemme oli tasapainossa, toisin kuin ministeri Heinäluoma väittää.

Kolmas asia on sitten nämä luvut, mitä esitellään. Ilmeisesti kuntien ja valtion rahaliikenne on niin monimuotoista, että voi laskea niin kuin haluaa. Minulla on kädessäni valtiovarainvaliokuntaan viime syyskuussa budjetin käsittelyn yhteydessä toimitettu laskelma, jossa todetaan, että valtion toimenpiteiden vaikutukset kuntatalouteen indeksikorotukset mukaan lukien vuosina 2004—2006 ovat yhteensä 445 miljoonaa euroa, siis kaukana 1,3 miljardista, mitä täällä väitetään.

Vielä lopuksi, herra puhemies, kyllä minusta on ihan aiheellista olla huolissaan siitä, tuleeko siitä puitelaista ylipäätään mitään, ja jos tulee, niin minkälainen. Minäkin olen istunut aika monissa koordinaatioryhmän kokouksissa Hämeen maakunnassa, missä käsiteltiin näitä erilaisia malleja ja kuntauudistusasioita, ja kyllä oli kirjo monenkaltainen mielipiteissä.


Anni Sinnemäki (vihr):

Arvoisa puhemies! Perusongelma hallituksen kuntapolitiikassa on epäilemättä se, että on haluttu asettaa edelle veronalennukset. Niitä on kylvetty joka suuntaan ja tästä johtuen rahaa ei ole riittänyt siihen, että olisi voitu rahoittaa kuntapalveluita. Tätä on lisännyt vielä se yksi ongelma hallituksen kehysajattelussa: ei haluttu hallitusohjelmaa laadittaessa myöntää sitä jo silloin itse asiassa nähtävissä olevaa tosiasiaa, että tämä kustannusten tasaus tulee olemaan sellainen, että se tulee tuottamaan valtiolle velvoitteita kuntiin päin. Nyt sitä sitten on käytetty jonkinlaisena keppihevosena siihen, että tätä kustannusten tasausta, pakkolainaa, ei aiota maksaa, vaikka itse asiassa tämä olisi ollut perusteltua maksaa vaikka kehyksen ulkopuolelta.

Pääkaupunkiseudun yhteistyöstä, vaikka sitten yksityisajatteluna, etten huolestuttaisi ed. Vapaavuorta: Mielestäni kuitenkin kaikkien kansanedustajien, jotka Pääkaupunkiseudulta tulevat, on ennen kaikkea ajateltava sitä, millä tavalla Pääkaupunkiseudun ongelmat ja kysymykset maankäytöstä, asuntopolitiikasta, liikennejärjestelmistä pystytään ratkaisemaan, ja silloin voi olla hyvinkin niin, että vapaaehtoinen yhteistyö ei tule riittämään.

Viimeiseksi olisin halunnut keskustan eduskuntaryhmältä kysyä, että kun ryhmäpuheenvuorossa hyvin kylmästi puhuttiin subjektiivisista (Puhemies koputtaa) oikeuksista, joita aikaisemmin on säädetty, mitä tämä oikeastaan tarkoittaa: Tarkoittaako se esimerkiksi sitä, että subjektiivisesta (Puhemies koputtaa) päivähoito-oikeudesta tulisi luopua?


Kari Uotila (vas):

Arvoisa puhemies! Ministereiden pitäisi ehkä näiden vanhojen vaaliohjelmien sijasta joskus palauttaa mieleen se, mitä hallitusohjelmassa lukee. Ministeri Manninen totesi, että olemme pitäneet kiinni hallitusohjelmasta, jopa tehneet enemmänkin kuin sen kirjaukset olisivat välttämättä edellyttäneet.

Otanpa pari lainausta Vanhasen hallitusohjelmasta: "Kuntien rahoituspohja turvataan ja uusiin tehtäviin sekä entisten laajentamiseen osoitetaan riittävät voimavarat." Miten tämä voi toteutua, kun tiedetään kuntien velkaantumiskehitys, tiedetään alijäämäisten kuntien määrä, tiedetään niiden kuntien määrä, jotka ovat joutuneet nostamaan veroprosenttejaan, leikkaamaan palveluitaan jne?

Toinen lainaus: "Toimenpiteitä kriisikuntien talouden tervehdyttämiseksi jatketaan." Miten tämä hallitusohjelmassa kirjattu päätös on pidetty, kun tiedetään, että kriisikuntien tilannetta on heikennetty (Puhemies koputtaa), jopa harkinnanvaraisia avustuksia vähennetty? Elikkä ehkä iltalukemiseksi myöskin (Puhemies koputtaa) alue- ja kuntaministerille joskus hallitusohjelmakin.


Irja Tulonen (kok):

Arvoisa puhemies! Täällä on opposition taholta epäilty sitä, minkälainen puitelaki tänne eduskuntaan sitten tuodaan. Se opposition tarve arvostella tässä vaiheessa johtuu siitä, että joka paikassa — tiedotusvälineissä ja jopa tuolla kuppilassakin — on ymmärretty, että hallituspuolueet ovat eri mieltä tästä asiasta. (Hälinää) Jos tämä vesitetään, jos tulee pelkkä puitelaki ilman sisältöä, niin eiväthän kunnat sillä lailla tee yhtään mitään. Sen tähden me vauhditamme tätä asiaa. Mutta, ministeri Manninen, vaikka siitä kuinka hyvä puitelaki tulee, tänä päivänä kunnilla on todella tiukka tilanne. Ne eivät pysty järjestämään niitä palveluita.

Mainitsitte täällä hoitotakuun. Ei se ole niin, että se on kunnossa. Oikeastaan hallitus on luvannut kahdelle vuodelle, tälle vuodelle 2006 ja ensi vuodelle, 25 miljoonaa euroa lisämäärärahaa hoitotakuun toteutumiseen. Nyt te olette leikannut sen tältä vuodelta (Puhemies koputtaa) ja ensi vuoden kehyksestä vielä pois. Ministeri Manninen, nyt toivottaisiin todella sitä teidän jämptiä esitystänne, että pitäisi tutkia se mahdollisuus, että tämä pakkolaina maksettaisiin jo 2007. (Puhemies koputtaa) Sen jälkeen saatte kyllä kruunun ja sulan hattuunne, (Puhemies koputtaa) ja se olisi ihan oikea järjestelmä.

Arvoisa puhemies! (Puhemies: Edustaja, aika!) Vielä sanon sen verran, että luotan kyllä ministeri Manniseen tässä asiassa.

Pyydän hieman myös edustajien puolelta joustavuutta tämän ajan osalta; on tasapuolisuutta kaikille, että pysyttäydytään siinä minuutissa.


Maija Rask (sd):

Arvoisa herra puhemies! Tämä kuntaremontti on tehtävä mahdollisimman nopeasti hyvin monesta syystä. Yksi syy on se, että nyt on mitä otollisin aika tehdä kuntaremontti, koska kuntien palveluksessa olevien työntekijöiden joukkoeläköityminen on lähivuosien kysymys. On aivan selvää, että toista tällaista otollista tilaisuutta ei ole näköpiirissä. Kuntia voidaan yhdistää. On aivan selvää, että kovin harva kuntalainen on tarvinnut kunnanjohtajan tai kunnansihteerin palveluita, mutta jos kysytään, kuinka moni on tarvinnut lääkäreiden palveluita, niin lähes jokainen. Elikkä viestini on kyllä se, että kuntaremonttiin pitää mennä. Me tarvitsemme kuntiin tekijöitä, emme byrokraatteja.


Kyösti Karjula (kesk):

Arvoisa puhemies! Tässä on useita kertoja tuotu esille se, millä tavalla oppositiolla on enemmän uudistushalukkuutta näissä Paras-työryhmissä. Minusta erittäin olennaista on huomata se, että tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus jouduttiin käynnistämään hallitusohjelman ulkopuolelta, kun saatiin todellinen kuva siitä tilanteesta, mikä on kuntakentässä: Tämänkin vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että yhteistyötahto tämän uudistuksen läpiviemiseen koskettaa koko eduskuntaa.


Sirpa Asko-Seljavaara (kok):

Arvoisa herra puhemies! Palaisin tähän tämän hallituksen sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Kun ikäihmisten palvelutarpeesta ed. Risikko kysyi ja sanoi, että kunnilla ei ole varaa sitä toteuttaa, niin ministeri Manninen sanoi, että okei, mutta lainsäädäntö on. Ei ole teidän asianne hankkia niitä rahoja.

Itse haluaisin kysyä omaishoidon tuesta ja palvelusetelistä, jota te kovasti mainostitte, että se on hyvää lainsäädäntöä. Tämän asian kohdalla on ihan sama juttu. Valtio on panostanut vain 4 miljoonaa euroa tähän omaishoidon tukeen tänä vuonna, ja näitä ihmisiä, jotka sitä tarvitsevat, on noin 100 000. Eli 40 euroa jokainen voi sitten saada ylimääräistä rahaa, jos tämä toteutetaan sillä tavalla kuin valtio on ajatellut, että se toteutuu. Mistä ne loput rahat tulevat?


Matti Kangas (vas):

Puhemies! Täällä hallitus syyttää kokoomusta liian pienistä vaalilupauksista. Voi olla, että ne ovat pieniä, mutta eivät tuo yhtään kunnille lisää rahaa tällaiset syytökset. Nyt täytyy saada kunnille lisää rahaa, ei syytöksiä. Hallitus on epäonnistunut kuntapolitiikassaan. Toivon, että hallitus myöntäisi reilusti asian ja vastaisi nopeasti kuntien hätähuutoon. Vaadin, että jos hallitus ei pysty nyt muuta tekemään, niin ainakin sen pitää palauttaa ottamansa pakkolaina kunnille välittömästi. Sitä paitsi minun mielestäni täällä voitaisiin puhua ihan suoraan valtion ottamasta pakkoverosta, sillä kuntalaisiltahan tämä velka on otettu ja he sen joutuvat maksamaan. Kuntien rahapula koskettaa kaikkein eniten kuntalaisia, heikompiosaisia, lapsia ja vanhuksia. Ihmettelen suuresti, miten istuva hallitus kohtelee lapsia.


Olli Nepponen (kok):

Herra puhemies! Kuntaliitoksia tarvitaan tämän uudistuksen yhteydessä. Sain juuri tekstiviestin, että haukivuorelaisten enemmistö, 55 prosenttia, on hyväksynyt Haukivuoren liittymisen Mikkeliin, joten uudistus näyttänee etenevän. (Välihuuto: Onneksi olkoon!) Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava se huoli, mikä on ollut keskusteluissa esillä, että valtionosuudet pienenevät kuntaliitoksen yhteydessä. Ja toinen huoli, mikä on tullut esiin: Kunnallinen demokratia on yksi keskeinen perusta sille, että kuntaliitoksia syntyy. Nyt seutuvaltuustot, kuntayhtymät ja vielä liikelaitokset ovat vieneet kunnallista demokra­tiaa kauaksi päättäjiltä.


Aila Paloniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! On tosiasia, että kunnan koko ei yksin ratkaise talousongelmia. Vaikka 100 Suomen pienintä kuntaa pyyhkäistäisiin nyt kartalta, olisi kustannussäästö vain 3 prosenttia kuntien nykyisistä kokonaismenoista. Tämä on ihan tutkittua tietoa. Kokoomus ajaa kuitenkin noin 100 kunnan mallia. (Hälinää) Olisi hirveän mielenkiintoista tietää, miten reilusta 400 kunnasta päästään 100 kuntaan. Ja kun ratkaisun tekevät kunnanvaltuutetut, niin haluaisin tietää, onko tosiaan Jyrki Katainen esimerkiksi ehdottanut Siilinjärven yhdistämistä Kuopioon tai Jan Vapaavuori ehdottanut Helsingin yhdistämistä Espooseen. Missä kokoomuslaisissa kunnissa liitoksia on tehty tai selvitystyö on menossa? Olisi erittäin mielenkiintoista tietää.


Pia Viitanen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Minä ihan oikeasti odottelin, että kokoomukselta viimeistään tässä keskustelussa olisi lähtenyt jonkinlaista jytyä, mutta valitettavasti nämä puheenvuorot kokoomukselta jäivät sitten tuluskukkaroksi.

Se, mikä minua tässä nyt huolestuttaa, on se, että itse asiassa oppositiojohtaja Katainen, te painatte jarrua. Tällä riidankylvöpolitiikallanne te painatte jarrua vaiheessa, jolloin meidän pitäisi yhteistyössä viedä asiaa eteenpäin. Minä haluan kysyä, mikä tämän välikysymyksen tarkoitus on. Sitä ei todellakaan tiedä. Te kysytte terhakkaasti, tuleeko uudistus. No te tiedätte, että se tulee. Te kysytte terhakkaasti, maksetaanko pakkolaina takaisin. Tältä kysymykseltä on mennyt kaikki uskottavuus silloin, kun olemme huomanneet, mikä teidän oma tavoitteenne tässä kuuden kohdan ohjelmassa oli. Eli tällä välikysymyksellä ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin jollain tavalla pikkupoikamaisesti kylvää riitaa. Se on mielestäni hyvin huolestuttavaa tällaisessa tilanteessa, kun nyt jos koskaan tarvittaisiin poikkeuksellisen hyvää yhteistyötä. Eli täytyykö tässä nyt tehdä se johtopäätös, että kokoomus ei ole yhteistyöpuolue, mikä sinänsä on hyvin surullista? (Puhemies koputtaa)

Tällä asenteella, arvoisa kokoomus, tämä on teidän historianne toiseksi turhin välikysymys. Turhin oli vuonna 1932, kun teitte välikysymyksen SDP:n lakkauttamiseksi. Täällä sitä vielä porskutellaan.


Petri Salo (kok):

Arvoisa herra puhemies! Minä yritän osaltani vastata ed. Pia Viitasen äskeiseen kysymykseen. Minä, niin kuin monet, eduskunnan enemmistökin, olen kunnanvaltuutettu ja pidän tätä välikysymystä, tätä asiaa erityisen tärkeänä. Minä olen ollut nostamassa kaksi kertaa tämän hallituksen aikana kunnallisveroa. Minä olen ollut nostamassa kunnanvaltuutettuna palvelumaksuja. Minä olen ollut lakkauttamassa kyläkouluja. Ja siitä huolimatta kuntamme työttömyysprosentti on 4. Olen tehnyt kovia leikkauksia, olen lomauttanut kahteen kertaan koko kunnan henkilöstön, opettajat mukaan lukien, ja kotikuntani alijäämä viime vuonna on 1,5 miljoonaa euroa.

Ministeri Manninen, kun te syytätte sitä Niinistön aikaa, siihen aikaan minun kotikuntani vuosikate oli miljoonan ylijäämäinen huolimatta näistä toimenpiteistä. Sen takia me olemme, ed. Viitanen, tehneet kysymyksen, että ei kai 5 000 asukkaan maaseutukunta voi selvitä tulevaisuudessa 1,5 miljoonaa alijäämäisenä, kun silloin Niinistön aikana se oli miljoonan ylijäämäinen siitä huolimatta, että toimenpiteitä on tehty. (Puhemies koputtaa) Tämä on vakava asia koko Suomen hyvinvointiyhteiskunnalle.


Raija Vahasalo (kok):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen välikysymysvastauksessaan oli varsin mestari maalaamaan mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi. Sen sijaan, että ministeri olisi nyt keskittynyt paikkaamaan kuntien surkeaa taloudellista tilannetta, hän syyttää ja sättii oppositiota jostain menneisyydestä. Ministeri Manninen, kuntatalous oli ylijäämäinen sinipunan aikana. Itse asiassa kunnilla meni silloin niin lujaa, että oli ylikuumenemisvaara. Se, mitä tehtiin silloin, tehtiin yhdessä ja yhteistoimin kuntien kanssa. Se, mitä hallitus tekee nyt, ei tapahdu kuntien hyväksi eikä hyväksynnällä. Lisäksi suhdanteet ovat nykyään ihan erilaiset kuin siihen aikaan.

Hallitus on velkaa kunnille kaiken kaikkiaan 840 miljoonaa euroa. Hallitus ei aio maksaa velkaansa takaisin aikaisemmin, mutta valtio on myös vastuussa palvelujen turvaamisesta. (Puhemies koputtaa) Aikooko valtio myöskin luistaa tästä vastuustaan, vai onko niin, Kekkosta vähän mukaillen, että kuntatalous saa olla retuperällä, (Puhemies koputtaa) kunhan valtiontalous on kunnossa? Ja demarit ...

Aika!

... demarit täällä kosiskelevat koko illan kokoomusta ...

Kiitoksia! Kiitoksia! Ed. Kerola.

... kuntauudistuksessa.


Inkeri Kerola (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vahasalo malttoi lopettaa; jatkamme seuraavassa puheenvuorossa. Mutta tänä iltana olemme keskustelleet erityisesti perinnöstä ja pakkolainasta. Nyt täytyy muistuttaa siitä, että perintöön yleensä löytyy tämmöinen odotusarvo ja positiivinen sellainen. Kun tämä hallitus ryhtyi töihinsä, se ei saanutkaan perintöä vaan sai tämmöisen miinusmerkkisen perinnön, jota nyt sitten on vasemmistoliiton ja kokoomuksen taholta ryhdytty kutsumaan pakkolainaksi. Tällä on tietty symbolinen merkitys. Eikö ole niin, että on parempi maksaa tämä perintö seuraavalle hallitukselle edes jaksoittain kuin jättää se maksamatta kokonaan, niin kuin on edellä historiassa tehty?


Sinikka Hurskainen (sd):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Nepponen ja useat kokoomuslaiset ovat ottaneet esille nämä kuntaliitokset. Niitä on perusteltu taloudellisilla syillä. Valtion taloudellinen tutkimuslaitos tutki aikoinaan näitä kuntaliitoksia ja niiden vaikutuksia kuntien menoihin. Tutkimuksen mukaan 70—80-luvulla tapahtuneet kuntaliitokset eivät näyttäneet vähentäneen kyseisten kuntien kokonaismenoja. Ainoastaan yleishallinnossa yhdistyminen vähensi kuntien menoja. Tämä on tutkimus ja tutkimuksen tulos. (Välihuutoja) — Tutkimuksen tulos. — Näin ollen kun täällä näitä pakkoliitoksia vaaditaan, niin olisi hyvä ottaa huomioon myös tämä näkökulma. Vapaaehtoiset liitokset ovat toki aivan hyvä ratkaisu.


Lyly Rajala (kok):

Arvoisa puhemies! Minäkin olin viime syksynä Hannes Manninen road show’ssa, joka kiersi 19 paikkakuntaa. Tilaisuus Oulun yliopistolla oli hyvin hurmoshenkinen, ja se oli tämä lähtölaukaus tälle Paras-hankkeelle. Tilaisuus vaikutti silloin todellakin lähes uskonnolliselta hurmokselta. Se on kuitenkin vesittynyt tässä.

Valtiosihteeri Raimo Sailas totesi muutama vuosi sitten, että kuntatalous on jatkossakin pidettävä sopivan kireänä. Te aloititte puheenvuoron sillä, ministeri Manninen, että Vanhasen hallitus on pitänyt lupauksensa kunnolla. Ehkä se oli juuri tuo Sailaksen lupaus, että on pidettävä kireänä. Suosittelisin kuntaministerille, että keräisitte joskus kaikki Suomen 430 kunnanjohtajaa ympärillenne ja pitäisitte kimppapalaverin. Te ette varmaan tiedä ihan todellisuutta. Vaikka Suomella menee kaikkien tilastojen mukaan maailmassa hyvin, niin kunnat ovat äärettömässä ahdingossa. Kohta kunnat joutuvat painimaan kiinnostuksesta työnantajana, hyvä esimerkki siitä on, että hyvin menestyvällä Oululla oli viime viikolla terveyskeskuslääkäreille 3 paikkaa tarjolla, (Puhemies: Aika!) hakijoita ei yhtään. Näin vähän siis kuntia työnantajina arvostetaan tänään.


Tapani Tölli (kesk):

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen esittäjillä näyttää olevan huoli, voi sanoa, että vakava huoli ja jonkinlainen hermostuneisuus. Mutta se on yllättäen siitä, että tästä kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta näyttää tulevan jotakin. Tämän osoittaa välikysymyksen esittämisen ajankohtakin. Olisi odottanut, että jos välikysymys tästä aiheesta tehdään, se tehdään vähän myöhemmin. Nyt valmistaudutaan esittämään tämä puitelakiesitys. Ei tämä ole välikysymyksen esittämisen ajankohta tai se kertoo jostakin muusta.

Sitten ed. Kataiselle haluan todeta tästä Tanskan mallista. Jos olette todella sitä mieltä, että se sopii kopioituna Suomeen, niin kannattaa kiinnittää myös huomiota siihen, että siellä sairaanhoito ei kuulu kunnille vaan se on tällä väliportaalla, eli valtakunnassa on viisi aluetta, joille kuuluu sairaanhoito ja he kantavat vastuun siitä.


Pirkko Peltomo (sd):

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus etenee, ja oppositio on halunnut ja päässyt myöskin tähän valmisteluvaiheeseen mukaan. Minusta se on hyvä asia.

Se, että nyt on tehty välikysymys, niin nähdäkseni sekä opposition edustajat että hallituksen edustajat ovat kovin malttamattomia. Ei jakseta odottaa, että tämä työ valmistuu. Kuntataloudessa on vaikeuksia. Niitä ei pidä vähätellä eikä myöskään liioitella. Kuntataloutta ei saada kuntoon kunnissa pelkästään verojen korotuksilla tai palvelumaksujen lisäyksillä ja korotuksilla tai ulkoistamistoimilla. Siellä tarvitaan aidosti rohkeaa työtä toiminnallisten rakenteiden muuttamiseksi ja muita toimenpiteitä, jotta saadaan palvelut hoidettua.

Kunnissa ei yksin pystytä ratkaisemaan väestön ikääntymisestä johtuvia kasvavia palvelutarpeita vaan myöskin tarvitaan sitä valtiota, joka kunnissa nähdään isona mörkönä, tähän apuun. (Puhemies: Aika!) Haluaisin ministeri Manniselta vielä kysyä, kun ed. Nousiainen totesi, että kuntien tulopohjaa on vakiinnutettava: Mikä on tämä teidän mallinne tähän vakiinnuttamiseen?


Marja Tiura (kok):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä keskustelua täällä salissa, niin täytyy todeta, että tässä eittämättä tulee mieleen Maon lausahdus. Hän lausui aikoinaan, että "vuoret järisivät ja syntyi hiiri". Tältä hallitukselta kyllä, täytyy sanoa, on tämä hiiri kadonnut jo ajat sitten, nimittäin mitään yhtenäistä näkemystä kuntatalouden tulevaisuudesta ei todellakaan näytä olevan.

Oikeastaan kielenkantani kirvoitti ed. Paloniemen ja ed. Rantakankaan puheenvuorot täällä, joissa he peräänkuuluttivat sitä, että kannattaako kokoomus pakollisia kuntaliitoksia. Ei kannata, vaan me olemme nimenomaan lähteneet liikkeelle vapaaehtoisten liitosten pohjalta. Mutta ongelma valitettavasti vaan tuppaa olemaan se, että hyvä on se, että toistasataa vapaaehtoista kuntaliitoshanketta on menossa, mutta valitettavasti, esimerkiksi Pirkanmaalla, ne ovat olleet nimenomaan keskustalaiset valtuutetut kunnissa, jotka ovat torpedoineet nämä kuntaliitokset vapaaehtoisuuden pohjalta.


Terhi Peltokorpi (kesk):

Arvoisa puhemies! Muistini mukaan kuntataloudesta on oltu huolissaan jo vuosia. Ikääntymiskehitys on kyetty ennustamaan jo ennen tätä hallitusta, mutta vasta tällä hallituksella on ollut kykyä ja halua tehdä tälle kehitykselle jotain. Kunta- ja palvelurakennehanke on tämän hallituksen rohkein teko. Hankkeen läpivienti on jo tähän mennessä osoittanut hallitukselta poikkeuksellista kykyä ottaa käyttöön uusia toimintatapoja, viedä yhteisiä, koko maata ja kaikkia kansalaisia koskevia tärkeitä uudistuksia demokraattisesti läpi. Laajat aluekierrokset toivat esille eri alueiden erilaiset tarpeet. Alue- ja kuntaministeri Manninen on korostanut, että esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla tarpeet poikkeavat muusta maasta ja Pääkaupunkiseudun näkökulma tulee otettua tässä hyvin huomioon.

Arvoisa puhemies! Olisin todennut sen, että Paras-hankkeen toteutuksessa on poikkeuksellista myös se, että se ryhmä, joka ei saa suoraan (Puhemies koputtaa) päätöksenteossa omaa ääntään kuuluville, lapset, tulee lapsivaikutusten arvioinnin myötä ensimmäistä kertaa otettua näin laajassa hankkeessa huomioon.


Matti Kauppila (vas):

Arvoisa puhemies! Ehkä Lahti on sillä lailla poikkeava kaupunki, että tästä Paras-hankkeesta voi sanoa myönteistä sekä oppositiosta että hallituksesta. Meillähän on yhteinen hanke, suurkuntahanke, jossa keskustan varapuheenjohtaja ed. Rehula on moottorina ja sitten me muut puolueet, kokoomus, demarit ja vasemmistoliitto. Pientä palautetta tietysti on kentältä tullut. Tämä nyt niin kuin selvennyksenä sille asialle, ettei keskustapuolue kaikkialla vastusta näitä suurkuntia.


Jari Leppä (kesk):

Herra puhemies! Kokoomus vaati täällä puheenvuorossaan hallitukselta selkeää poliittista johtajuutta, joka rohkaisisi kuntia rakentamaan terveempää kunta- ja palvelurakennetta, ja että nykyiset rakenteet ovat kestämättömiä ja että hallitus on vetämässä liinoja kiinni. Kokoomuslaiset, mistä sitten johtuu, että muun muassa Nurmo—Seinäjoki- ja Mikkeli—Haukivuori-liitoksissa kokoomuslaiset, ed. Nepponen, ovat alkaneet jarruttaa näitä liitoshankkeita? Mistä se johtuu? Te ajatte kaksilla rattailla, ja kokoomukselle on selkeästi näköjään poliittinen valta tärkeämpää kuin itse asia. Ei voi tulla muuhun johtopäätökseen.


Satu Taiveaho (sd):

Arvoisa puhemies! Palvelu- ja kuntarakennehankkeessa on keskitytty palvelurakenteisiin ja hallintoon, mikä on tärkeää, hyvää ja välttämätöntä, mutta se ei yksin riitä. Samalla tulisi tarkastella myös palveluiden sisältöä ja niiden kehittämistä. Palveluiden painopisteitä tulisi kiireesti ja voimakkaasti siirtää ennalta ehkäiseviin ja toimintakykyä ylläpitäviin toimiin.

Kysyisinkin: Miltä osin hallitus on Paras-hankkeen yhteydessä huomioinut tämän palveluiden sisällön kehittämistarpeen ja onko palvelurakenteita uudistettaessa tarkoitus myös kääntää palveluiden painopistettä ennalta ehkäiseviin palveluihin? Ollaanko esimerkiksi valtionosuusjärjestelmää kehittämässä siten, että se ohjaisi, motivoisi ja mahdollistaisi kunnissa voimakkaamman satsauksen ennalta ehkäiseviin toimiin? Mielestäni Paras-hanke mahdollistaisi tämän palveluiden sisällönkin muutostyön, mikä olisi kuntien talouden ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta todella tärkeää.


Ahti Vielma (kok):

Arvoisa puhemies! Kun en saanut sosialidemokraateilta vastausta — vaikka täällä on puolueen varapuheenjohtaja paikalla — kysymykseeni Jyväskylän maalaiskunnan osalta, koska sosialidemokraatit ovat siellä vuosikymmenet estäneet vapaaehtoisen kuntaliitoksen, minä kysyn ministeri Manniselta samaa asiaa toisella tavalla.

Maakuntahallitus otti meille tulleeseen lausuntoon kannan, jossa maakuntahallitus, huom., yksimielisesti suositteli aivan lähitulevaisuudessa Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan liitosta, Jämsän ja Jämsänkosken liitosta, yksimielisesti, yli puoluerajojen eri puolilta maakuntaa. Heti ovat reagoineet maalaiskunnan sosialidemokraatit estääkseen tämän. Minä kysyn, ministeri Manninen: Kun te teette puitelakiehdotusta, miten te teette sen sillä tavalla, ettei tällainen harvainvalta eri puolilla maata, niin kuin tässä salissa on käynyt ilmi, voi rehottaa, että asiallinen ratkaisu tulee tosiasioitten pohjalta eivätkä mitkään pienet klikit tai ryhmät pääse Suomessa millään alueella torpedoimaan hyvää asiaa?


Päivi Räsänen (kd):

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoman vastaus täällä istunnossa kysymykseen kuntien pakkolainan takaisinmaksuaikataulusta oli kyllä suuri pettymys verrattuna niihin puheisiin, joita on kuullut hallituspuolueiden kansanedustajien puhuvan ja joiden suuntaan on myös täällä kyselytunnilla aiemmin puhuttu — ainakin itse olen hyväuskoisesti uskonut — että hallitus olisi aikaistamassa tätä maksuaikataulua. Voin kuvitella, että tämä on ollut pettymys, ei pelkästään meille opposition edustajille vaan myös niille hallituspuolueiden kansanedustajille, jotka ovat eri puolilla vakuuttaneet, että tulevat tekemään kaikkensa, että tämän vaalikauden aikana tuo pakkolaina maksetaan kokonaisuudessaan takaisin.

Kysyn, ministeri Manninen: Eikö teitä huolestuta esimerkiksi se tieto, että tälläkin hetkellä 20 000 suomalaista potilasta on laittomissa hoitojonoissa, yli kuuden kuukauden hoitojonoissa? Tämä tilanne ei tule kohentumaan, ellei kuntien taloustilanne kohene.


Rakel Hiltunen (sd):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Vielma otti minusta hyvin keskeisen asian esille, ja sanon, että vaikka sosialidemokraateilla on tietenkin erilaisia kenttänäkemyksiä, niin kyllä meillä vallalla oleva näkemys on se, että näitä keskuskuntia ei tule motittaa, vaan puitelaissa pitää tuoda selkeä linjavalinta siihen, että tuetaan tätä ehjää yhdyskuntarakennetta, tehokasta yhdyskuntarakennetta yhtä hyvin siellä Keski-Suomessa kuin täällä Pääkaupunkiseudullakin.

Sitten, arvoisa puhemies, kysynpä vaan, arvoisat edustajakollegat: Muistatteko, mihinkä liittyi tämä sana "puhallus"? Se liittyi itse asiassa Eeva-Riitta Siitosen luonnehdintaan siitä menettelystä, jolla edellinen hallitus vei Pääkaupunkiseudulta tai Helsingiltä 170 miljoonaa näitä yhteisöverorahoja. Tämä muistikuva tuli mieleeni, kun tätä keskustelua kuuntelee.

Toisaalta  on  sanottava  sitten tämän hallituksen kunniaksi (Puhemies koputtaa) — muistan kyllä, että Lipponen oli pääministeri ja Niinistö oli valtiovarainministeri — että tämä hallitus  on nyt antanut Pääkaupunkiseudulle sellaisen tunnustuksen metropoliasemasta ja tietynlaisen linnarauhan kumppanuudella rakentaa.


Seppo Särkiniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! Täällä ovat parissa puheenvuorossa edustajat Sinnemäki ja Vistbacka kysyneet, vastustaako keskusta subjektiivisia oikeuksia, jos esimerkiksi vammaisille turvataan niillä paremmat palvelut. Vastaan: ei vastusta. Puutuin siihen, että jos tämä oikeuksien ja palveluiden parantaminen toteutetaan, niin kuin se tehtiin tulonsiirtoja leikkaamalla kaikkein köyhimmiltä, sitä me emme kannata.

Mutta kun täällä ovat selkeästi edustajat Perho ja Huotari kertoneet käyneensä keskustan tilaisuuksissa eri puolilla Suomea — en tiedä, missä tilaisuuksissa ja kuinka innokkaasti — toivoisin, että se jatkuisi ja entistä suuremmassa määrin. Siellä on kuulemma ollut sellainen henki, että vastustetaan palvelurakenneuudistusta. Tervetuloa Espooseen näihin tilaisuuksiin. Siellä henki on täysin toisenlainen, enkä minä oikein usko näiden maakuntajuttujenkaan paikkansapitävyyteen. Keskusta on vilpittömästi mukana tukemassa palvelurakenneuudistusta. Me nimittäin tiedämme, että kun katsotaan eteenpäin, tämä on ainoa keino selvitä (Puhemies koputtaa) niistä haasteista, jotka edessä ovat.


Arto Bryggare (sd):

Arvoisa puhemies! Minulla on semmoinen kuva, että täällä näitä mielipiteitä noin alueellisesti taitaa olla yhtä monta kuin on puolueita Suomessa. Meillä jokaisella puolueella on erilaisia siipiä, erilaisia paikallisia vaikuttajia. Nyt on kuitenkin oleellista löytää yhteisymmärrys siitä tulevasta, erinomaisen isosta haasteesta, joka kuntarakennettamme uhkaa, ja siinä niin Pääkaupunkiseudun kuin Pohjois-Lapin on muistettava se tulevaisuus, jossa kuntien määrää on radikaalisti vähennettävä. On pystyttävä se tekemään joko vapaaehtoisesti tai pakkotoimin, mutta se on pystyttävä tekemään ja hyvin lähitulevaisuudessa. Sen takia, ministeri Manninen, minä todella toivon, että siitä puitelaista tulee niin tiukka, siis että siinä on niin tiukka niin sanottu perälauta, että se antaa selvän raamin siihen kehitykseen, joka tässä valtakunnassa vaaditaan. Ilman sellaista lakia tämä maa on seuraavien kymmenen vuoden aikana erinomaisen isoissa taloudellisissa vaikeuksissa, oli hallituksessa kuka tahansa, siis vaikka kokoomus tai kristilliset tai vasemmistoliitot yhdessä.


Suvi Lindén (kok):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Viitasen puheenvuoro osoitti, että hallitus ja ilmeisesti sen kansanedustajat eivät todellakaan ymmärrä, missä kuntataloudessa tällä hetkellä mennään. Mutta onneksi tässä maassa ilmeisesti on hyvin päättäväisiä demari- ja kepuvirkamiehiä, koska todennäköisesti tätä Paras-hanketta ei olisi saatu liikkeelle ilman heitä. Moni edustaja on ilmaissut huolensa Paras-hankkeen etenemisestä. Me, jotka emme istu työryhmässä, luemme lehdistä emmekä ymmärrä ja saa käsitystä, siitä missä mennään. Ne, jotka istuvat työryhmissä, eivät ymmärrä, mitä siellä aiotaan tehdä.

Kysymys, jonka vastauksen haluaisin ministeri Manniselta kuulla, on, kuka tätä hanketta johtaa. Tässä salissa todistettiin jälleen kerran, miten hallituksessa ovat rivit sekaisin. Ministeri Manninen toivottavasti hallituksen suulla kertoi tai ainakin hänen piti hallituksen suulla kertoa vastauksessaan, mitä pakkolainalle tulee tapahtumaan, ja valtiovarainministeri Heinäluoma hyvin ylimielisesti vain totesi, että höpö höpö. Kun teitä kuuntelee, niin ei voi tulla muuta mielikuvaa kuin se, että kovin ovat sukset ristissä, ja se aiheuttaa sen huolen ja on yksi perussyy, miksi tämä välikysymys täällä tänään on tehty.


Jyrki Katainen (kok):

Herra puhemies! Aivan alkuun lyhyt kommentti: Tanskan mallia en ole esittänyt kopioitavaksi, koska ei sitä voi semmoisenaan kopioida minnekään.

Minulle ministeri, sosialidemokraattien puheenjohtaja Heinäluoman vastaus pakkolainakysymyksestä oli hyvin yksiselitteinen. Hän totesi, että pakkolainan takaisinmaksua ei tulla aikaistamaan. Tämä tuli nyt ensimmäistä kertaa tämän välikysymyskeskustelun aikana selväksi.

Mitä tulee sitten tähän yhteistyötarjoukseen, me olemme erittäin kiitollisia siitä, että kokoomus ja muut oppositioryhmät on otettu rakenneuudistuksen yhteistyökumppaniksi. Se on positiivinen lähtökohta. Mutta syy, minkä takia välikysymys tehtiin ja tätä asiaa käsiteltiin nimenomaan välikysymyksessä, oli se, että meitä huolestuttaa se, että päähallituspuolueet ovat erimielisiä. Siitä on hyviä esimerkkejä saatu nyt aivan viimeaikaisista puheenvuoroista, kun kuunteli ed. Paloniemeä, ed. Rantakangasta, jotka olivat rakenneuudistuksen vastaisia, ja kun tietää sen, että aiemmin käytetyt puheenvuorot muun muassa sosialidemokraattien ryhmästä ovat tukeneet saman tyyppistä ajattelutapaa kuin mitä kokoomus on edustanut elikkä työssäkäyntialueitten pohjalle muodostuvaa elinvoimaisten kuntien rakennetta, niin tässähän on se ristiriita. Samaa viestiä tulee Kuntaliitosta. Viime aikoina keskustalaiset erityisesti ovat halunneet vesittää Kuntaliiton kannanottoja, muuttaa siis niitä, joita aiemmin on tehty. Tämä meitä huolestuttaa. Tämä asia jäi ratkaisematta. Selvyys sen sijaan (Puhemies koputtaa) tuli pakkolainakysymykseen. Sitä hallitus ei tule aikaistamaan.


Hannes Manninen (kesk):

Arvoisa puhemies! Kannattaa ehkä muistaa, miksi vastauksessa on viitattu historiaan. Kysymys on nimittäin siitä, että kun tämä hallitus aloitti, talouskasvu oli hiipunut hyvin suurelta määrin, kuntien verotulot alenivat, ja tosiasia on, että kun hallitus lähti harjoittamaan aktiivista talous-, työllisyys- ja veropolitiikkaa, niin vasta 2005 todellisuudessa kuntien tulovero ylitti vuoden 2001 tason. Elikkä meillä hallituksessa on ollut erittäin suuri työ näiden perusrakenteiden kuntoon saattamisessa.

Edelleen me olemme myöskin järjestelmänä panneet näitä peruspilareita kuntoon. Ensinnäkin me olemme lopettaneet sen, että verotulopohja rapautuu jatkossa. Toiseksi tämä kustannustenjakouudistus on pantu nyt järkevälle pohjalle. Kolmanneksi myöskin indeksitarkistusta koskevat pykälät on muutettu niin, että jatkossa ne on aina lain mukaan suoritettava 100-prosenttisesti, ja sitten pidemmällä tähtäyksellä olemme lähteneet kunta- ja palvelurakenneuudistukseen. Elikkä me olemme nyt luomassa näitä puitteita kuntoon, ja tosiasia on, että kun tasausjärjestelmät kulkevat kaksi vuotta jäljessä, niin tilanne on se, että kun nyt verotulot ovat siitä miinusmerkistä nousseet 4,5:n, lähes 5 prosentin kasvuun, niin seuraavalle hallitukselle nämä tasausjärjestelmien kautta koituvat sitten hyväksi.

Aika, jolloin tätä tehtävää olen ollut hoitamassa, on aika epäedullinen. Mutta joka tapauksessa olen lähtenyt siitä, niin kuin hallituksen linja alun perin on ollut, että pannaan rakenteet kuntoon, saadaan talous vauhtiin ja sitä kautta löytyy myöskin sille kuntataloudelle pitävä pohja jatkossa.

Mitä tulee sitten tähän summaan, josta ed. Vapaavuori ja ed. Zyskowicz kysyivät, lyönkö Niinistön ennätyksen, minun täytyy tuottaa sellainen pettymys, että en kelpaa edes alkupaloiksi Niinistölle. Nimittäin tämä 840 miljoonaa on se koko summa, mutta tämä verotulojen korvaamattomuushan tarkoittaa, että joka vuosi kunnat menettävät sen 800 miljoonaa. Se on kolmessa vuodessa 2,4 miljardia ja kymmenessä vuodessa 8 miljardia, elikkä puhutaan ihan eri luokan summista.

Mitä tulee sitten tähän, kuinka hirveitä pettymyksiä täällä on koettu, kun hallitus ei ole ilmoittanut tässä aikaistavansa maksua, ensinnäkin olen esittänyt ... (Ed. Zyskowicz: Te puheessanne esititte!) — En ole aikaistavaksi ilmoittanut, vaan hallitus on hyväksyttänyt täällä eduskunnassa lainsäädännön, jonka perusteella ne tullaan maksamaan. Se on ihan selvä, että lainsäädännön mukaisesti ne maksetaan. — Täällä on aivan oikein minun puheenvuoroani lainattu, että olen esittänyt tämän asian selvittämistä. Niin kuin olen sanonut, hallitus tietysti arvioi aina joka käänteessä kokonaistilannetta, mutta ei kai liene kovin suuri pettymys, että välikysymystä käsiteltäessä hallitus ei ilmoita suostuvansa ehdoitta välikysymyksen tekijöiden kysymyksiin. Kyllä politiikan peruskurssillakin pitäisi tietää, että näin ei tule tapahtumaan.

Sitten ed. Kankaanniemi totesi, että keskusta on puhunut vain palvelurakenneuudistuksesta, muut kuntauudistuksesta. Voin vakuuttaa, että itse olen puhunut joka kerta kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, viralliselta nimeltä. Joidenkin muiden kollegojen ehkä voisi arvioida tarvitsevan tarkistamista omissa termeissään.

Ed. Koskinen täällä totesi, että valtion toimenpiteiden kokonaisvaikutus oli 400 miljoonaa ja vähän yli. Sehän on ihan eri asia kuin valtionosuuksien määrän kasvu. Mutta on kiistämättä tosiasia, että niin kuin ed. Koskinen totesi, niin monimutkaisia ovat valtion ja kuntien väliset rahavirrat, että varmasti monenlaisia laskelmia voidaan esittää ja voidaan sanoa, että laskelmat sinänsä ovat oikeita, mutta kuvaavat ehkä eri lukuja.

Ed. Sinnemäki totesi, että kuntapolitiikassa on heitelty veronalennuksia sinne tai tänne. Ei minun tietääkseni kuntapolitiikassa ole veronalennuksia tehty. Ne ovat pikemminkin korotuksia, joista on syytetty. Se, missä veronalennukset tehdään, on hiukan eri asia.

Ed. Sirnö epäili täällä, että hallitus valmistelee sellaista strategiaa, joka sitten johtaa puolueet eri linjoille vaaleissa. Se on täysin turha epäilys. Hallitus pyrkii vakavasti tekemään sellaiset ratkaisut puitelain yhteydessä, että niillä saadaan kunta- ja palvelurakennetta terveelle ja asianmukaiselle pohjalle niin, että palvelut voidaan tuottaa taloudellisesti jokaiselle kuntalaiselle tässä maassa. Sehän on se koko harjoituksen perusidea ja tarkoitus.

Ed. Uotila totesi täällä, mitä hallitusohjelmassa lukee. Kyllä tiedän hyvin tarkkaan, mitä hallitusohjelmassa lukee. Olimme ed. Backmanin kanssa kirjoittamassa tätäkin osiota, ja mielessä kyllä ne ovat hyvin pysyneet.

Mitä tulee sitten esimerkiksi tähän mainintaan, että toimenpiteitä kriisikuntien tervehdyttämiseksi jatketaan, niin edellinen hallitushan oli aloittanut jo eräiden kriisikuntien tervehdyttämistoimenpiteet. Niitä on jatkettu, ja me jatkuvasti edelleenkin näiden kuntien välillä käymme vuoropuhelua ja edellytämme erilaisia selvityksiä ja toimenpiteitä, mitä kunnat ovat itse tehneet, ja sen lisäksi hallitus omalta osaltaan pyrkii tietysti myötävaikuttamaan asioihin.

Mitä tulee sitten yleensä siihen, että on sanottu, että täällä ollaan eri linjoilla, eri mieltä, niin on kai päivänselvää, että eri puolueiden välillä on erilaisia mielipiteitä yksittäisten ihmisten välillä. Mutta kun yhteistä hallitustaivalta kuljetaan, niin sen idea ja tarkoitushan on nimenomaan löytää sellainen yhteisymmärrys, jolla hallitusohjelmaa ja muita hallituksen tavoitteita viedään parhaalla mahdollisella tavalla eteenpäin. Minä ainakin uskon, että ratkaisuja löytyy.

Ed. Peltomo kysyi täällä, millä tavalla kun­tien tulopohjaa vakiinnutetaan. Tuossa alussa ­kerroin siitä, millä tavalla on verotulopohjan ­rapauttaminen lopetettu, miten indeksitarkis­tusten osalta ollaan menossa 100 prosenttiin, miten kustannustenjakojärjestelmästä on sovittu. Nämä nimenomaan vakauttavat sitä tulopohjaa tulevaisuutta ajatellen, elikkä nämä perusrakenteet pysyvät kunnossa. Ja totta kai, kun kunta- ja palvelurakenteen seurauksena, näin ainakin uskon, järjestämisvastuualueet ovat suuremmat, niin sekin antaa parempaa vakaantumista sille rahoituspohjalle, jota palveluiden järjestämisessä tarvitaan.

Ed. Tiura selitti, että Pirkanmaallakin keskustalaiset ovat tyrmänneet näitä kuntaliitoksia. Käsitykseni mukaan todistus on täysin väärä. Jos me ajattelemme esimerkiksi Tampereen ympäristöä, jossa on syntynyt ongelmia Tampere kontra Ylöjärvi, Pirkkala, Kangasala, ei siellä keskusta ole ollenkaan määräävissä asemissa. Se on ihan eri asia.

Mitä tulee näihin 117 kuntaan, joissa on vireillä kuntauudistus, niistä yli kahdessa kolmasosassa keskusta on ylivoimaisesti suurin puolue. Elikkä todellinen johtopäätöshän on se, että nämä mielipiteet riippuvat eri kunnissa siitä, minkä puolueen edustajat siellä ovat päättämässä, ja se, että luodaan tällaista kuvaa, että keskusta olisi jotenkin erityistapaus, johtuu vain siitä, että meidän kunnissamme keskusta on selkeästi suurin kuntapuolue, mutta pääosa väestä (Puhemies koputtaa) suhtautuu aivan samalla tavalla kuin muutkin.

Arvoisa ministeri!

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti lopuksi: Ed. Lindén kysyi, kuka johtaa, ja väitti, että sukset ovat ristissä. Eivät varmasti sukset ole ristissä. Me pystymme yhteisiin kannanottoihin, yhteisiin linjanvetoihin, jotka tuottavat kyllä erinomaisen lopputuloksen. Näin uskon.


Sinikka Hurskainen (sd):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen välikysymys kuntataloudesta on jätetty hyvin erikoiseen ajankohtaan, ja se on kyllä tullut täällä monessa puheenvuorossa esille, koska kunnat ovat juuri antaneet ministeriölle omat ehdotuksensa siitä, miten kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa tulisi edetä kuntien näkemyksen mukaan. Kunnat ovat todella pohtineet perin pohjin kuluvan vuoden aikana, miten ratkaista yhtälö korkeatasoisista palveluista ja terveestä kuntataloudesta. Kevään kuluessa hallitus antanee kyseisestä asiasta lakiesitykset, ja mahdollisesti ne koskevat myös kuntaliitoksia, tämä on aivan arvailua.

Välikysymyksen sisältö ihmetyttää erityisesti sen vuoksi, kun oppositio kyselee, milloin hallitus aikoo maksaa nämä kuntien ja valtion välisten kustannustenjaon tarkistuksessa esiin tulleet, no, pakkovelka-sanaa on täällä käytetty, ja siihen on vastattu monen monta kertaa tämän päivän aikana. Olen lähes koko ajan ollut täällä salissa, ja vastaus kerta kerran jälkeen on tullut, että tässä on tehty aivan selkeä päätös jaksotuksesta ja sen mukaan edetään.

Oppositionkin olisi hyvä huomata, että asiat eivät etene kyselemällä vaan tekemällä. Kuntien talouteen liittyviä uudistuksia valmistellaan kuumeisesti niin ministeriössä kuin myös kunnissakin parasta aikaa, ja uskon, että työ tuottaa tuloksia.

Vielä tämän eduskuntakauden aikana hallitus tulee antamaan valtion ja kuntien rahoitusvastuuseen liittyviä uudistuksia. Ministeri Heinäluoma on nostanut asian useassa yhteydessä esille. Hänen mielestään kunnat tarvitsevat nykyistä vahvemman veropohjan kuntapalveluiden rahoittamiseksi. Hänen mukaansa olisikin perusteltua suunnata nykyistä suurempi osa ansiotulojen veropohjasta suoraan kunnille. Kuntien rahoitusratkaisujen tulisikin tulevaisuudessa vahvistaa kunnallista itsehallintoa, edistää alueellista elinkeinopolitiikkaa ja työllisyyttä sekä vähentää riippuvuutta valtion tuesta. Eli kuntien valtaa ja vastuuta lisättäisiin muiden muassa näillä keinoin. Uskon vahvasti, että kunta- ja palvelurakenneuudistus onnistuessaan tuo varmoja säästöjä kuntien talouteen ja mahdollistaa palveluiden turvaamisen.

Näiden asioiden kanssa samanaikaisesti on paneuduttava entistä hanakammin pohtimaan kuntien välistä yhteistyötä ja etsimään synergiaetuja tästä yhteistyöstä. Pidemmällä tähtäimellä yhteistyö, näin uskon, tuottaa myös luonnollisia kuntien yhteenliittymiä. Tällä hetkellä uudistuksessa ei tarpeeksi painoteta sitä, että palvelu- ja kuntarakenneuudistuksen syvin tarkoitus on saada kuntalaisille laadukkaita palveluja. Sen turvaamiseksi on palvelujen tuottamistapaa ja järjestämisvastuuta uudistettava tarkoituksenmukaisemmaksi, ja uskon, että kuntien päättäjien ja kuntalaisten pohdinta on kantavana pohjatyönä uudistukselle.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin myötä aluepolitiikka on tullut keskeiseen asemaan. Nyt, kun kuntien rakenteita uudistetaan, olisi ollut ­järkevää samassa yhteydessä uudistaa myös aluehallintoa. Aluetason tehtävien selkeyttäminen ja organisaatioiden keventäminen on mielestäni olennainen osa kuntarakenneuudistusta. Sen vuoksi tässä yhteydessä uudistus olisi ollut aluetasolla myös ensiarvoisen tärkeä.


Esko Kurvinen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on kohta lähes neljä tuntia käyty väittelyä pääasiassa siitä, onko hallitus antanut vai vienyt kunnilta rahaa ja jos, niin minkä verran, milloin, kenen toimesta, mikä hallitus ja kenen ollessa ministerinä. Melkoinen osa ajasta on käytetty myös keskusteluun, kuka lupasi mitä missäkin ohjelmassa ja milloin. Uskallan sanoa, hyvät kollegat, että äskeistä keskustelua tv:stä katsellut kansalainen ei kyllä tiedä, itkeäkö vai nauraa.

Suomalaiset eivät voi ymmärtää, ettei heidän yhteiskunnalle maksamilleen verorahoille löydy vastinetta silloin, kun he sitä tarvitsevat, vaan palvelut heikkenevät koko ajan. Ei tässä tilanteessa kansalaisen tarvitse miettiä, onko valtio maksanut kunnille vai ollut maksamatta osuuttaan vai mistä hallinnollisesta tai toiminnallisesta ongelmasta on kyse. Yhteiskunta, viime kädessä valtio, on kokonaisvastuussa verovaroin tuotettavista palveluista, niiden laadusta ja saatavuudesta.

On kiistaton tosiasia, että merkittävä osa kunnista käy yhä toivottomammaksi muuttuvaa kamppailua pystyäkseen järjestämään asukkailleen tarvittavat palvelut. Kuntien syvä taloudellinen kriisi näkyy yhä selvemmin ihmisten arkipäivän elämässä, kuten lasten ja vanhusten tarvitsemien palveluiden heikkenemisessä. Hallitus syyllistää kuntia sanomalla, että rahaa annetaan enemmän kuin koskaan. Vielä reilu vuosi sitten hallitus ei tosin ottanut kuntien ahdinkoa todesta, päinvastoin, pidätti itsellään satoja miljoonia euroja kuntien rahoja pakkolainana, josta merkittävän osan, niin kuin tänään on kuultu, hallitus näyttää jättävän seuraavalle hallituskaudelle. Vähintä, mitä hallitus olisi voinut kansalaisten hyväksi tehdä, on maksaa nyt heti pakkolaina takaisin.

Tämän päivän Suomessa 431 kuntaa, 236 kuntayhtymää ja 273 seudullista yhteistyöyksikköä eli yhteensä yli 900 kunnallista hallinto-organisaatiota yrittää tehdä parhaansa, jotta kansalainen olisi tyytyväinen, mutta tästä huolimatta palvelut huononevat. Kaikkien kannalta huolestuttavinta on, että lasten ja nuorten ennalta ehkäisevän terveydenhuollon taso on romahtamaisillaan. Kaikki tämä avautuu kansalaiselle niin, että nykyiset järjestelmät eivät toimi, eivät ainakaan nykyisillä voimavaroilla. Väestö-, elinkeino- ja yhteiskuntarakenteen muutoksen seurauksena tarvittavien palveluiden kysyntä ja tarpeet ovat voimakkaasti muuttuneet, mutta hallinto- ja tuotanto-organisaatiomme eivät ole sitä riittävästi tunnistaneet, saatikka pystyneet vastaamaan muutokseen. Tässä tilanteessa tarvitaan väistämättä hallitukselta johtajuutta ja tavoitteellisuutta antaa eduskunnalle kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseen tähtäävä puitelaki, jossa on selkeät tavoitemallit uusien rakenteiden ja palveluiden järjestämiseksi sekä etenemisprosessi aikatauluineen. Hallitus ei voi luistella vastuusta antamalla löperön puitelain ja jättämällä kunnat uppoavaan laivaan. On pidettävä kirkkaana mielessä, että asiakkaan, eli kansalaisen, tarpeiden ja etujen on oltava koko ajan prosessin lähtökohtana ja muistettava uudistuksen tärkein tavoite: kansalaisten peruspalvelujen turvaaminen.

Arvoisa puhemies! Kansallisen ja alueellisen kilpailukyvyn vetovoimaisuuden säilyttämiseksi kuntien ei ole syytä kilpailla keskenään. Elinvoimainen ja riittävän vahva kunta muodostuu työssäkäynnin ja luonnollisen asioinnin alueesta, jossa asukkailla ja elinkeinoilla on yhteinen käytännönläheinen intressi hyvinvoinnin, ympäristön ja palvelujen kehittämiseen. Kehittyville kaupungeille on uskallettava antaa kasvun veturin rooli. Vain näin voidaan edistää myös ympäröivän maakunnan kehittymistä.


Tarja Cronberg (vihr):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen esitti mielenkiintoisia tilastotietoja omassa puheenvuorossaan. Ensiksi, että talous voi hyvin yli 100 000 asukkaan kunnissa ja että alle 2 000 asukkaan kunnissa vuosikatteen heikentyminen on pysähtynyt. Vuosikate on parantunut myös 10 000—20 000 asukkaan kunnissa. Nyt herääkin kysymys, mitä tapahtuu vahvoissa 30 000 asukkaan peruskunnissa? Meneekö niillä huonosti ja jos menee, niin miksi? Ehkä tällaista tilastoa katsoessa voi todeta sen, että koolla ei todellakaan ole väliä.

Mielestäni hallitus ansiokkaasti aloitti keskustelun kolmen eri mallin myötä. Kuitenkin on myös yhtä valitettavaa, että yksi näistä malleista, aluekuntamalli, hävisi keskustelusta hyvin nopeasti sen takia, että se oli puutteellisesti kuvattu ja että siinä ehdotettiin aluetasolle ainoata verotusoikeutta. Varmaan tässäkin olisi ollut keskustelun paikka, jos ihmiset olisivat saaneet vähän tarkemmin tietää, mistä oikein oli kysymys ja mitä tässä oli ajateltu.

Nyt, kun kuitenkin vaikuttaa siltä, että peruskunnilla tosin on kannatusta, mutta peruskunta ehkä on sitten tämmöinen olemassa oleva kunta, niin oikeastaan ainoa, mikä jää tästä uudistuksesta käsiin, on palvelupiirit. Toisin sanoen, kun kunnat eivät liity yhteen eikä muodostu tarpeellisen suuria alueita, muodostetaan joko palvelupiirejä tai myös niin kutsuttuja isäntäkuntia. Palvelupiirit hoitavat sitten suuremmissa yksiköissä palvelut.

Kunnista, näistä peruskunnista, joita Suomessa niin pidetään kunniassa, tulee tässä ­mallissa pelkästään tilaajia. Jos sekä sosiaali- ja terveydenhoitopalvelut että myös sivistyspalvelut, mukaan luettuna esimerkiksi kirjastot, siirtyvät tällaisiin sosiaali- ja terveyspalvelupiireihin, ­sivistyspalvelupiireihin — palvelupiirejä ehkä syntyy myös muita, niin mikä onkaan sen peruskunnan rooli, jonka pitäisi harjoittaa demok­ratiaa, olla itsemääräämisoikeuden perusta?

Kaikki toiminta siirtyy palvelupiireihin. Jos kuntalaiset rupeavat valittamaan siitä, että palvelut eivät toimi, niin virkamiehet kunnassa voivat vaan todeta, että meillä on kolmen vuoden palvelusopimus emmekä voi nyt puuttua siihen. Kaiken lisäksi nämä palvelupiirit ovat väliaikaisia, niitä ei vakinaisteta. Jonkun vuoden kuluttua sitten katsotaan, miten ne toimivat. Voiko tällaista esitystä ottaa vakavasti? Toisin sanoen kunnat tyhjenevät, kunnista tulee pelkkiä tilaajia ja sen lisäksi ne palvelupiirit, jotka syntyvät, ovat väliaikaisia.

Tilaaja—tuottaja-malli voi olla hyvä joissakin tilanteissa, mutta ehkä kunnan peruspalvelujen suhteen se kuitenkin kutistaa kokoon palvelujen tarkoituksen.

Otan lyhyesti esille esimerkiksi kirjastopalvelut. Tällä hetkellä Rovaniemen kunta on ainoa, joka on ruvennut soveltamaan tilaaja—tuottaja-mallia kirjastoihin. Kun tilataan, pitää tietää, mitä tilataan, ja silloin pitää myös tietää, miten sitä mitataan. Usein tilataankin sitä, mitä mitataan. Näin ollen Rovaniemen kaupunki on päättänyt, että se tilaa kirjastolta ainoastaan lainoja. Kaikki muu kirjaston toimintasatujen lukeminen, ihmisten auttaminen tietohallinnossa, kohtaamispaikka, eläkeläisten lukusali, jäävät pois ja kirjasto pelkistyy lainaksi. Lainan hinta on 2 euroa 16 senttiä.

Haluaisinkin kysyä, miten palvelut, joihin ihmisillä on eräänlainen perusoikeus, tulevat tulevaisuudessa muotoutumaan tällaisen tilaajajärjestelmän puitteissa?


Toimi Kankaanniemi (kd):

Herra puhemies! Ensiksi kannatan ed. Essayahin tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Herra puhemies! Tämä ministeri Mannisen hallituksen puolesta antama vastaus välikysymykseen on valitettavasti melko kevyt. Tässä on kolme sivua näitä lukuja ja asioita, jotka ovat meillä hyvin tiedossa muutoinkin. Tietysti tällainen kokoelma on mukava sinänsä, mutta se, mikä tästä puuttuu, on neljännellä sivulla käsitelty kunta- ja palvelurakenneuudistus ja se, mitä aiotaan tai mitä pitäisi nyt tehdä, kun tiedetään tämä tilanne, missä kuntasektori tänä päivänä on, ja sitä kautta ne ihmiset, jotka ovat kuntien palvelujen käyttäjiä. Hehän ovat lähinnä lapsiperheitä, lapsia, nuoria, ikääntyneitä ihmisiä ja sairaita, eli näiden, jotka ovat erityisesti vaikeimmassa asemassa yhteiskunnassa, elämästä on kysymys ja meidän itse kunkin tulevaisuudesta.

Tämä neljäs sivu tässä hallituksen vastauksessa on ikävää luettavaa suorastaan, koska tämä ei anna mitään muuta vastausta kuin sen, että kokoomuslainen valtiovarainministeri, joka oli edellisessä hallituksessa, on haukuttu. No, se varmaan on ihan aika lailla paikallaankin. Sen lisäksi on moitittu kokoomuksen, vasemmistoliiton ja vihreitten hermojen pitävyyttä jne., mutta itse se iso kysymys, mitä kuntasektorin osalta nyt ollaan tekemässä, mikä on se hallituksen tavoite, päämäärä, johon se pyrkii, millä keinoilla se pyrkii ja millä aikataululla se pyrkii, kaikki nämä asiat puuttuvat tästä vastauksesta. Tämä tekee tästä vastauksesta erittäin kevyen. Voisin oikeastaan tehdä tästä lennokin ja heittää täältä alas, niin kuin ed. Veikko Vennamo teki aikanaan tuolla rappusilla budjettikirjalle, jonka kevyttä sisältöä hän sillä tavalla kuvasi. Tämä on valitettavan kevyt ja erityisen tyly vastaus tähän välikysymyksen kolmanteen kysymysosaan.

Tiedämme ne tapahtumat, jotka ovat taustalla, eli edellisten hallitusten ansiotulovähennyksen aiheuttamat menetykset kuntien verotuloihin ja lisäksi sitten pääoma- ja yhteisöverotulojen jakojärjestelmien uudistamiset ja sitten pitkään jatkuneet ja yhä jatkuvat valtionosuuksien indeksitarkistusten leikkaukset ja sitten tämä kuuluisa pakkolaina, josta täällä on paljon puhuttu ja johon ministeri Heinäluoma antoi vastauksen, että sitä ei tulla nopeutetussa aikataulussa kunnille korvaamaan. Näin ollen tämä pohja on tiedossa nyt. Tämä Heinäluoman ilmoitus oli äärettömän kylmä suihku erityisesti maaseutukunnissa, joissa ne vaikeudet ovat suurimmat. Mutta toki niitä on suurissa kaupungeissakin, joissa on tilanne se, että ihmiset kärsivät kuntien ja kaupunkien palvelujen jatkuvasta heikkenemisestä. Kyläkoulujen kohtalonhan hallitus jo päätti hylätä, eli niiden alasajo on käynnissä valitettavasti. Nämä kolme asiaa, tarkistusvarat, indeksikorotukset ja kyläkoulukysymykset, ovat nykyisen hallituksen pitkiä miinusasioita. Aikaisemmat veropoliittiset toimenpiteet ovat edellisten hallitusten aiheuttamia ongelmia.

Nyt todella jäimme vaille sitä tietoa, miten hallitus aikoo toteuttaa tämän uudistuksen, jota valmistellaan. Eduskunnan tehtävänä on säätää lait ja päättää valtion taloudesta, ja siksi eduskunnan olisi tullut ensimmäiseksi käydä tällainen keskustelu näistä tavoitteista, keinoista ja aikataulusta ja vasta sitten olisi pitänyt lähteä liikkeelle tämän laatimisessa. Nyt mennään latvasta puuhun, ja se ei tule onnistumaan, vaan joudumme toteamaan, että ongelmat kasautuvat ja hallitus on riitainen keskenään.

Mielenkiintoista on todeta, että edustajat Bryggare ja Vielma täällä vaativat pakkoliitoksia. Hallituksen puolelta ei ole vielä kuulunut vastausta esimerkiksi ed. Bryggaren kantaan tältä osin.


Timo Soini (ps):

(Ed. Kankaanniemi: Missä Soini, siellä ongelma!) Arvoisa puhemies! — Ed. Kankaanniemelle: Tämä kuuluisa tokaisuni meni: missä EU, siellä ongelma ja yhä pienempi ongelma, koska EU:n kannatus on laskenut pohjamutiin, 33 prosenttiin. Itsenäisyys on jälleen päivän lähempänä. — Mutta, arvoisa puhemies, siitä ei ollut nyt kysymys vaan kunta- ja palvelurakenteesta, joka on monimutkainen kysymys siinä mielessä, että itse asun Espoossa, suhteellisen varakkaassa kunnassa, joka myy omaisuuttaan, sähköyhtiöitä ja muita. Täysin pöhköä myydä perusinfrastruktuuria! Sitten toisaalta pienissä maalaiskunnissa, jotka ovat suurissa vaikeuksissa, on tullut paljon myöskin kierrettyä.

Viittasin kommenttipuheenvuorossani siihen, mitä kunnallista itsehallintoa on se, kun ei käytännössä budjetissa ole minkään sortin liikkumavaraa. Kun jatkuvasti ollaan harkinnanvaraisten valtionapujen varassa eli kunnallisen toimeentulotuen varassa, niin mistä valtuutettu tällaisessa kunnassa päättää? Käytännössä ei juuri mistään, omasta kokouspalkkiostaan. Se nyt suurin piirtein tilanne on. Kyllä tässä jotain on tehtävä, eli perussuomalaiset ovat sitä mieltä, että jonkin näköinen uudistus tarvitaan. Mutta se ei saa olla yksinkertaisen kaavamainen sen takia, että tilanteet vaihtelevat. Espoolaisena kaupunginvaltuutettuna olen luonnollisesti täysin eri tilanteessa kuin kaustislainen perussuomalainen valtuutettu. Valtuutettuja heillä on siellä seitsemän, joten joudutaan katsomaan asioita eri lailla. Demokratian näkökulma on tärkeä. Kuopio ja Vehmersalmi yhtyivät tässä hiljattain, ja se johti siihen, että Kuopion valtuustossa on nyt yksi vehmersalmelainen edustaja, sitäkin laadukkaampi, ed. Eero Lankian velipoika. Mutta tähän se sitten johtaa isoissa yksiköissä, onko se nyt sitten kovin suuri kunnallinen edustus? Miten kokevat syrjäseutujen pienempien kuntien ihmiset omat vaikutusmahdollisuutensa, kun käytännössä kovin montaa heidän edustajaansa niiltä kulmilta ei voi tulla valituksi?

Sitten, arvoisa puhemies, veropolitiikasta. Siis veroäyrin liikuttelemistahan on paljon tapahtunut ja nostamista, mutta se ei voi olla mikään automaatti. Jossain vaiheessa se tulee jo esteeksi saada kuntaan yritystoimintaa, veronmaksajia. Kyllä täytyy olla niinpäin, että kun pistetään velvollisuuksia kunnille, niin samassa yhteydessä täytyisi rahoituksen tulla. Muuten tämä homma on kestämätön.

Tämä välikysymyshän on kaikkien oppositiopuolueiden allekirjoittama. Siis myös näennäisoppositio on sen allekirjoittanut ja sitten todellinen oppositio, nimittäin perussuomalaiset, koska oppositiossa oleminen merkitsee myös, että on oppositiossa Euroopan unionin pakkovaltaa vastaan — minnehän se ed. Kankaanniemi nyt katosi, kun tätä ilmeisesti odotti — mutta joka tapauksessa tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus olisi tarpeellista saada täältä ulos. Nimittäin tämä on tärkeä asia: kuntien peruspalvelut, ihmisten toimeentulo. Tämä on tärkeätä. Olen tässä viime aikoina vähemmän tärkeitä lakialoitteita julkisesti arvostellut, ja meidän eduskunnassa pitäisi todella kiinnittää huomio siihen, miten tuotanto pysyy yllä, miten maaseutu pysyy asuttuna. Ne ovat todella tärkeitä asioita.

Mutta, arvoisa puhemies, kuka tarvitsee vahvaa kuntataloutta ja julkista sektoria? Se on köyhä ja vähäosainen ihminen, joka ei itse pärjää. Rikkaat ja hyvätuloiset pärjäävät aina. He eivät tarvitse julkista sektoria, he eivät tunne tarvitsevansa edes toisiaan eivätkä ketään, Jumalasta nyt puhumattakaan. Mutta pieni ihminen tarvitsee näitä kaikkia, toisia, Luojaansa ja julkista sektoria. Sen takia on tärkeätä, että nämä kunnalliset peruspalvelut pysyvät pääosin maksuttomina tai pienillä palvelumaksuilla, koska tavallisella köyhällä, vähäosaisella ihmisellä ei ole varaa ostaa sitä kilpailevaa toimintaa. Tämä olisi syytä muistaa, kun näistä palvelurakenteista päätetään.


Eero Lankia (kesk):

Herra puhemies! Tämä aihe, mistä tänään keskustellaan, on hyvin tärkeä, koska siinä on kaikille kansalaisille joka päivä kuuluvista asioista, palveluista, kysymys. Sen jälkeen kun keskusta oli edellisen kerran hallitusvastuussa, on tapahtunut tietysti paljon ja kaikille ratkaisuille on omat perusteensa matkan varrella ollut. Yhtenä yksityiskohtana, jolla on myös taloudellista merkitystä, voin sanoa, että yhteisövero-osuuden leikkaaminen meidän oppositiovuosiemme aikana oli kyllä hyvin huomattava kuntien taloutta ahdistava prosessi. Se erityisesti täällä Pääkaupunkiseudun kaupungeissa vaikutti — Espoossa, Helsingissä, samantapaisissa paikoissa — hyvin paljon, samaten viimeisinä edellisen hallituksen vuosina selvemmin alimitoitetut indeksitarkistukset.

Kun nyt tehtiin tämän Vanhasen hallituksen ja sitä ennen Jäätteenmäen hallituksen ohjelmaa, niin tietoisesti koetettiin vakauttaa kuntataloutta. Päätettiin jäädyttää tämä yhteisövero-osuus sille tasolle, mihin se oli alentunut, niukkaan 20 prosenttiin, mutta kun sitten yhteisöverokantaa alennettiin, niin korvattiin aleneman vaikutus nostamalla taas pikkuisen yhteisövero-osuutta. Kuten täällä ministeri ja monet muut ovat sanoneet, niin tämä valtionosuuskompensaatio on nyt 75-prosenttinen ja tulee olemaan sitten pian 100-prosenttista, samoin kuin sitten yleisistä veronkevennyksistä kunnille aiheutuvat menot on korvattu täysimääräisinä ja on sitouduttu niin jatkossakin tekemään.

Tämä kunta- ja palvelurakenneuudistushan, joka nyt on päivän puheenaihe, tuli mukaan ohitse hallitusohjelman sen tilannearvion perusteella, minkä hallitus vuosi sitten teki toimikautensa puoliväliä tarkastellessaan, kun oli nähtävissä, että siitä huolimatta, että kunnille tapahtuvat satsaukset ovat kasvussa, kuntien menot kasvavat vielä nopeammin. Tämä ikään kuin ylimääräinen hallitusohjelman kohta on herättänyt kunnissa paljon kipuja. Se on erityisesti keskustan viiteryhmässä ollut aika hankala asia, mutta se hyväksytään, kun tiedetään, että se tähtää turvallisempaan tulevaisuuteen, koettaa varmistaa osaltaan sen, että kunnilla on voimavarat tuottaa ne palvelut, joita ihmiset oikeutetusti odottavat ja jotka lainsäädäntö heille turvaa. Pitää päästä siihen tilanteeseen, että kuntien menokehitys on vähän hitaampaa ja että voimavarat sitten riittävät kaiken tyyppisissä kunnissa.

Kunnathan ovat hyvin erilaisia. Tässä ed. Soininkin puheenvuorossa mainittiin kunta nimeltä Vehmersalmi. Siellä tehtiin ilman minkäänlaisia kansanäänestyksiä valtuuston yksimielinen päätös yhtyä Kuopion kaupunkiin, kun tuli tietyllä tavalla pää vetävän käteen. Se oli selvä ratkaisu. Kansa sitten hyväksyi sen, ei siitä ole ollut suurempaa jupinaa, mutta eivät kaikki kuntaliitosasiat ole niin yksinkertaisia. On myös esimerkkejä epäonnistuneista kuntaliitoksista, liitoksista, joissa on tehty pitkäaikaisia, kaikki rakenteet jäädyttäviä sopimuksia, joissa kustannustehokkuus ei ole ollenkaan lisääntynyt vaan melkeinpä päinvastoin.

Minulla on ollut tilaisuus asua monen tyyppisissä kunnissa, 30 vuotta Espoossa ja nyt pari vuotta Suomen yhdessä nopeimmin kasvavassa kunnassa, Kirkkonummella. Kyllä senkin kunnan vaikeudet ovat aika kroonisia johtuen taas liian nopeasta väestönkasvusta, siitä että sitä ei ole osattu ennakoida riittävästi. Vaikeaa on sekä nopeasti väkeä menettävissä että vähän liian nopeasti kasvavissa kunnissa.

Kun nyt palvelurakenteita uudistetaan, niin silloin tulee antaa mielestäni voimakas huomio paikalliselle mielipiteelle. Kuntaväen piirissä puoluekantaan katsomatta on nähtävissä tietynlaista närkästymistä sen suhteen, eikö heidän omiin arvioihinsa riittävästi luoteta. Kyllä se ratkaisu löytyy kuitenkin sieltä paikalliselta tasolta. On hyvä, että hallitus tällä puitelailla määrätietoisesti tulee ohjaamaan kuntia, katsomaan peiliin, katsomaan rehellisesti omaa väestörakennettaan vähän pitemmällä tulevaisuudessa, arvioimaan, mihin rahat riittävät, miten ne riittävät.

Tehokkaampi tapa kuin kaavamainen kuntaliitosajattelu pienissä kunnissa on varmasti erittäin pitkälle menevä naapureitten välinen yhteistyö, niin sanottu kuntaparimalli, jossa erikoistutaan tuottamaan yksiä palveluita yhden toimesta, toisia toisen toimesta, taikka monet muut vireillä olevat mallit, joita on lukuisa määrä. Välttämätöntä on myöskin se, että tämä puitelaki tietystä määrätietoisuudestaan huolimatta tarjoaa erilaisia sovellutusmahdollisuuksia maan eri osiin, yhtäältä hyvin harvaanasutuille alueille, joilla etäisyystekijät, harva asutus ovat leimallisia, toisaalta tänne metropolialueelle, Pääkaupunkiseudulle, jonkin ihan oman mallinsa, jossa asiat voidaan hoitaa tänne sopivalla tavalla. Kieliasiat ovat kolmas tekijä, joka on syytä ottaa huomioon, samoin muutkin kulttuurilliset seikat.

Kun uudistusta nyt viedään eteenpäin, niin on katsottava riittävän pitkälle. Silloin muun muassa nähdään se tosiasia, että lähimpien kymmenen vuoden aikana kuntien palveluksesta jää eläkkeelle pitkälti yli 100 000 työntekijää, syntyy valtava vaje kuntatyöntekijöistä. Kun huolehditaan siitä, että kunnat ovat turvallisia ja hyviä, kilpailukykyisiä työnantajia, niin samalla syntyy tilaa yksityiselle palveluyrittäjyydelle ja kolmannen sektorin toimesta tapahtuville palveluille. Kaikkia niitä tarvitaan tulevaisuudessa rinnan toistensa kanssa.


Mikko Immonen (vas):

Arvoisa puhemies! Keskustapuolueen terminologiassa pakkolaina ei oikeastaan olekaan pakkolaina, se on perintö, rahojen siirto, arvopaperien siirto. Täällä on nyt otettu käyttöön uuden koulukunnan terminologiaa. Varmaa on, että tulevaisuudessa ojankaivajakaan ei ole ojankaivaja vaan pintavesien ohjaaja.

Hallitus lupaa ohjelmassaan turvata kuntalaisten peruspalveluiden saatavuuden ja laadun. Tämän lisäksi hallitus lupaa huolehtia myös kuntien toimintakyvystä ja elinvoimaisesta kuntarakenteesta, palveluiden kestävästä rahoituksesta puhumattakaan. Mikä sitten olisi tilanne, jos hallitus ei kantaisi näin valtavan suurta huolta kuntien toimintakyvystä? Miten huonosti niillä sitten menisi? No, leikki leikkinä. Kaikkihan me tässä salissa tiedämme totuuden: kunnilla menee nyt todella huonosti. Kuntatalouden alamäki on sitä luokkaa, ettei siitä löydy aivan lähihistoriasta vertailupohjaa.

Kun koko Suomen kuntakentän talouden suunta on kohti pohjamutia, niin mikä on sitten tilanne Varsinais-Suomessa? Yleisestihän muualla Suomessa on kuvitelma, että Etelä-Suomi on maan rikkainta aluetta ja että siellä pyyhkii hyvin. Varmasti näin joskus on ollutkin, jos Lounais-Suomen kuntia verrataan vaikkapa Pohjois-Karjalan tai Itä-Lapin kuntiin, mutta ei ole enää, sillä rintamaidenkin kunnat alkavat olla jo kriisissä. Yksi syy niiden kriisiytymiseen on se, että juuri tässä salissa tehdään sellaisia enemmistöpäätöksiä, jotka lisäävät kuntien velvoitteita mutta eivät lisää niiden taloudellisia resursseja. Siis suomeksi sanottuna kunnat tarvitsevat rahaa selviytyäkseen velvoitteistaan. Eli kuten eräskin kaupunginjohtaja minulle sanoi: "Heti, kun saadaan nenä veden pinnalle, valtiovalta asettaa uusia velvoitteita ja upottaa hyvin alkaneen nousun."

Arvoisa puhemies! Tein tätä puheenvuoroa varten pikaotteen kolmen erikokoisen ja sijainniltaan erilaisen kunnan taloudesta eli Vakka-Suomen seutukuntaan kuuluvista Taivassalosta ja Uudestakaupungista sekä Turun seutukuntaan kuuluvasta Kaarinasta. Kaikkien kolmen kunnan osalta yhteenvetona voin sanoa, että ne tekivät viime vuonna rajusti miinusmerkkisen tuloksen. Niiden vuosikate putosi miinukselle, lainakanta kasvoi, ja ne ovat joutuneet ja joutuvat jatkossakin nostamaan veroprosenttia. Kun alle 2 000 asukkaan Taivassalon kunta teki 1,2 miljoonan euron alijäämän ja joutui ottamaan syömävelkaa, lienee syytä huolestua. Kunnalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää karsia rakenteistaan, sillä lain velvoittamista menoista on vaikea säästää. Myös Uudenkaupungin velkataakka on lisääntynyt, vaikka veroprosenttia on jouduttu ja joudutaan nostamaan. Myös kaupungin investointitaso laskee ja velkarahaa käytetään syömiseen.

Gallupia tehdessäni ajattelin, että otan esimerkin sellaisesta kunnasta, jolla varmasti on hyvät saumat menestyä, siispä näppäilin Kaarinan kaupungin numeron. Kaarinahan sijaitsee Turun kupeessa ja on kokoa 21 500 asukasta, mitä voidaan pitää ihanteellisena. Lisäksi se on Turun ja sen lähikuntien muuttovoittoisin kunta. Mutta yllätys, parin viime vuoden aikana senkin talous on jyrkästi heikentynyt. Kun vielä 2003 kaupungin vuosikate oli 250 euroa asukasta kohti plussan puolella, niin jo seuraavana vuonna kate oli pudonnut saman verran pakkaselle. Myös Kaarinan lainakanta oli tuplaantunut vuoden 2004 13 miljoonasta eurosta 36 miljoonaan euroon. Tämähän tekee yli 1 600 euroa asukasta kohti. Ainoa valonpilkku Kaarinan taloudessa on, että velkaa ei ole tarvinnut vielä käyttää syömiseen, vaikka investointien taso onkin laskenut ja niitä on jouduttu leikkaamaan. Mutta vuoden 2005 tilinpäätöksen ennakkotietojen mukainen 4,2 miljoonan euron negatiivinen tulos ei paljoa lupaa tulevaisuudessakaan.

Arvoisa puhemies! Kysymykseni kuuluukin, miten jokin sijainniltaan syrjäinen ja ikärakenteeltaan vinoutunut kunta voi tulla toimeen, kun etelän rintamaalla hyvällä paikalla sijaitsevan rikkaan kunnan talouskin alkaa olla totaalisen kuralla. Onkohan hallituksen syytä ottaa lusikka kauniiseen käteen ja maksaa nopeasti kunnilta ottamansa pakkolaina? Se olisi ensiapu, jolla se voisi auttaa pienen kunnan peräsimessä taiteilevaa, kuntansa toimeentulosta huolestunutta kunnanjohtajaa, joka tuskaili, että kyllä siellä tunnelin päässä taitaa hieman valoa kajastaa mutta kun se tunneli on niin pahuksen pitkä.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Korhosen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.


Päivi Räsänen (kd):

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään heitetty kysymyksiä, kykeneekö Vanhasen hallitus suoriutumaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen viemisestä käytäntöön. Oma huoleni tästä kasvoi, kun lehtitietojen mukaan Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja ed. Nousiainen toivoi aiempien Kuntaliiton linjausten vastaisesti enää väljää puitelakia. Hän kuvasi sen sisältöä seuraavasti: "Kuntien tulee tehdä kuntakohtainen palvelujen järjestämissuunnitelma." Ihmettelen, mitä uutta tämä toisi. Kunnat ovat kautta aikojen tehneet palvelujen järjestämissuunnitelmia. Kun nyt kunnat ja alueet parhaillaan ponnistelevat tämän hankkeen parissa, niin jos hallitus ei todella pysty poliittiseen johtajuuteen, on aika vaikeaa saada alueen toimijoita aloittamaan nämä harjoitukset uudestaan, eli nyt on todellakin h-hetki tälle puitelaille.

Jos uudistus kuihtuu kosmetiikaksi, niin kansalaisten elintärkeät hyvinvointipalvelut ovat tulevaisuudessa uhattuja. Väestön ikärakenteen merkittävä murros tapahtuu vuoden 2010 paikkeilla, jolloin suuret ikäluokat alkavat vauhdilla jäädä eläkkeelle, ja palvelukysyntä lisää painetta, myös elintapasairauksien, aivan erityisesti alkoholihaittojen kasvu. Työikäisen väestön vähentyessä uhkaa tulla puutetta palveluiden tekijöistä ja resursseista.

Kunta- ja palvelurakenneuudistukseen tähtäävät hankkeet ovat meneillään kaikissa Pohjoismaissa, Tanskassa pisimmälle vietynä, ja lisääntyvä palvelutarve ja vähenevät palveluresurssit ovat yhtälö, jota ei ratkota pelkillä kuntakohtaisilla palvelusuunnitelmilla. Hallituksen oma tahtotila on edelleen jäänyt epäselväksi. Toivoin, että tämän keskustelun aikana olisi tullut jonkinlaista sisältöä uudistukselle. Ehkä päällimmäiseksi viestiksi on jäänyt, että mikään näistä kolmesta mallista ei sovi kaikkialle, ja tiedämme, että päähallituspuolueet ovat myös kentälle lähetelleet omia paimenkirjeitään, joiden viestit ovat ristiriidassa keskenään. Kuntapäättäjäpaikkojen pönkittäminen ei saa ratkaista uudistuksen suuntaa, eli puolueiden vaikutusvallan turvaamista ei saa asettaa yhteiskunnan kokonaisedun edelle. Kyllä keskustan kunnallispoliittinen luottamusmiesverkosto on paisunut saatuun luottamukseen verrattuna. Keskustan kannatus kunnallisvaaleissa oli 22,8 prosenttia, mutta heillä on 37 prosentin osuus valtuustopaikoista.

Äänioikeuden juhlavuonna on teroitettava myös suoran lähidemokratian merkitystä. Mitä enemmän palvelut järjestetään ylikunnallisen yhteistyön kautta, sitä heikommin vaaleilla valitut kunnanvaltuutetut pääsevät suoraan vaikuttamaan päätöksiin. Kuntien valtionosuusuudistus vuodelta 93 lisäsi selvästi kuntien vastuuta omien tehtäviensä hoitamisesta, kun menoperusteisista valtionosuuksista siirryttiin laskennalliseen järjestelmään, ja tosiasiassa Suomessa on vahvempi kunnallinen autonomia kuin muualla Euroopassa. Ehkä tuolloin 90-luvun alkupuolella ei osattu riittävästi pohtia sitä, miten hyvin tämä järjestelmä sopii hajanaiseen kuntarakenteeseemme. Yli 20 000 asukkaan kuntia on vain 53. Tätä pienempiä kuntia on 378, ja yli puolet kunnista on alle 5 000 asukkaan kuntia. Tällaiset asukaspohjat eivät riitä tärkeimpienkään peruspalvelujen järjestämiseen, minkä seurauksena valtaosassa kuntia esimerkiksi terveyspolitiikka hoidetaan välillisen demokratian kautta. Terveyspalvelujen mielekkään järjestämisen kannalta väestöpohjan tulisi olla vähintään 20 000—30 000 asukasta. Kyllä mielestäni tavoitteena tulisi olla vahvat työssäkäyntialueiden kokoiset palvelujen järjestämiseen kykenevät peruskunnat.


Tapani Tölli (kesk):

Arvoisa puhemies! Kuntatalous on tällä hetkellä hyvin tiukka. Minä luulen, että kenellekään tämä asia ei ole epäselvä ja luulen, että kaikkein vähiten epäselvä se on kuntaministerille ja kuntaministeriölle.

On hyvä tuntea sen verran historiaa, ei kaukaista historiaa, mutta lähihistoriaa, miten tähän on tultu, syyllistämättä sen enempää ketään, jotta pystyy myös tarkastelemaan tulevaisuuteen.

Useammassa puheenvuorossa on todettu se aivan oikein, että suuri joukko kuntia on joutunut korottamaan veroprosenttia. Keskimääräinen veroprosentti on tällä hetkellä 18,4. Korotuspaine on hyvin suuri, ja todellisuudessa tämän veroprosentin pitäisi olla vieläkin suurempi. Mutta sitten, koska pitkän aikaa ansiotuloverotukseen kohdistuneet vähennykset ovat tulleet kunnallisveroon, niin veropohja on ohentunut ja todellinen veroprosentti kunnissa on 4 prosenttiyksikköä pienempi kuin tämä keskimääräinen veroprosentti. Siihen on juuri syynä se, mikä täälläkin keskustelussa on ollut esillä. Syyllistämättä ketään ja mitään voi todeta, että tämä 827 miljoonaa euroa kompensoimatonta verovähennystä vuosilta 1997—2003 vaikuttaa joka päivä ja se kumuloituu joka vuosi. Se luonnollisesti tuntuu. Eli siinä mielessä voi todeta, että tämä veroprosentti pitäisi olla huomattavasti korkeampi. Hetkessä sitä ei pysty myöskään korjaamaan. Erityisesti minä haluan todeta kokoomuksen suuntaan, miten tärkeänä tekin olette pitäneet budjetin menokehystä. Silloin, kun se hallituskauden alussa linjataan, ei sitä hyvin hetkellisesti muuteta.

Arvoisa puhemies! Sitten muutamia ajatuksia kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. On varmasti kaikille selvää se, että muutos on välttämätön, jotta pystytään kuntien nopeasti kasvava menokehitys, menokasvu, taittamaan. Se on paljon nopeampi ollut viime vuosina kuin on bruttokansantuotteen kasvu. Mutta mitä sitten tällä uudistuksella tavoitellaan? Kyllä sen voi pelkistää oikeastaan yhteen sanaan, se on palvelut, palveluiden turvaaminen. Se on tämän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoite. Siihen liittyy myös varmasti toinen osa, joka on kehittäminen, että syntyy elinvoimaiset kunnat ja että tämä uudistus johtaa siihen, että kunnilla säilyy motiivi elinkeinoelämän ja yrittäjyyden vahvistamiseen.

Keinona on sitten rakennemuutos, jonka voi jakaa kahteen osaan. On palvelurakennemuutos ja kuntarakennemuutos. Ne ovat välineitä, eivät itsetarkoituksia. Mitä sitten ne tarkemmin sisältävät, on toinen asia. Tarvitaan myös toiminta­tapojen muutoksia, nekin ovat tänään olleet esillä, tarvitaan tekniikan muutos, eli tietojärjestelmien muuttaminen. Tarvitaan rahoitusjärjestelmän muutosta, sen vakiinnuttaminen ja uudistaminen. Tarvitaan myös tehtävien muutosta, niiden uudelleentarkistelua, ja tarvitaan vielä vastuunjaon muutoksen tarkastelua.

On erittäin tärkeää, että käsitteet säilyvät selkeänä. Kun me puhumme peruskuntamallista, niin siinäkin on ollut monenlaista käsitystä. On syytä todeta, että kunta on kunta ja kunnalla on tietyt tehtävät ja kunta vastaa palveluiden järjestämisestä. Mitä erilaisemmilla käsitteillä puhuu, sen sekavammalta asiat tuntuvat.

On syytä todeta, että tämä uudistus koskettaa kaikkia kuntia, ei vain pieniä kuntia, vaan kaikkia. On tarkasteltava palveluita läpi linjan, ja siksi tämä muutos on todella merkittävä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan todeta keskustan suhtautumisesta kuntaliitoksiin ja muutoksiin. Kyllä keskusta tässä tavoittelee muutosta eikä suinkaan vastusta kuntaliitoksia. Se on vain mielenkiintoista todeta, että suhtautuminen kuntaliitoksiin näyttää riippuvan siitä, minkälaisessa kunnassa asuu. Suuressa keskuksessa olevat voimakkaasti kannattavat kuntaliitosta, kun ei omaa kuntaa tarvitse liittää, mutta puolueista riippumatta, jos on suuren kunnan vieressä, tahtoo olla niin, että vastustetaan kuntaliitosta. Niitä tarvitaan, mutta pakkoliitoksilla emme saa mitään hyvää aikaan.


Minna Lintonen (sd):

Arvoisa puhemies! Oppositiojohtaja Jyrki Kataisen allekirjoittama välikysymys alkaa vapailla lainauksilla hallitusohjelmasta. Lainauksien vapaamuotoisuus näkyy siitä, että ohjelman tavoitteet käännetään lupauksiksi, vaikka vaalien jälkeen ei lupauksia kir­joitellakaan. Välikysymyksen kirjoittajien ote muuttuu entistä rennommaksi, kun siirrytään hallituksen ohjelman lainaamisesta hallituksen työn tulkintaan. Taitaapi olla niin, että kokoomukselta ovat kotiläksyt jääneet tekemättä.

Välikysymystekstin ruotimisen sijaan on kuitenkin ennen muuta paikallaan arvioida sitä, missä kuntataloudessa ja kunta-alalla yleensä mennään. Hokema kuntatalouden kriisistä peittää alleen kokonaisuuden, jossa on monia eri puolia ja eri sävyjä.

Kuntien talousahdingon sysääminen nykyiselle hallitukselle on perusteetonta. Valtionosuudet kasvoivat viime vuonna noin 7 prosenttia, mikä ylittää selvästi kuntien kustannusten kasvun. Vastaava suhde on vallinnut aiempinakin vuosina. Jos jotakin voi kunta—valtio-suhteesta perustellusti sanoa, se on tämä: valtio on juuri tämän hallituksen aikana vastannut omasta osuudestaan paljon aikaisempaa paremmin. Valtionosuuksien indeksitarkistukset on tehty 75- eikä 50-prosenttisesti. Veronkevennykset, oli sitten kyse yhtiöveroista tai ansiotulovähennyksistä, on korvattu täysimääräisesti. Lisäksi kuluvan vuoden aikana on sekä valtionosuuksiin että ansiotuloverotukseen tuotu laadullisia parannuksia, jotka vähentävät kuntien riskejä tulevinakin vuosina.

Kuntatalouden ongelmat johtuvat ennen muuta menojen kasvusta. Kuluvan vuosikymmenen alussa menojen kasvuvauhti kiihtyi 5,5 prosenttiin vuodessa. Kuntien kasvaneet menot eivät kuitenkaan merkitse yhteiskuntapolitiikan epäonnistumista. Kuntalaisille on tuotettu monia olennaisia hyvinvointipalveluja. Pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta on tästä hyvä esimerkki. Lapsiperheille ja ikääntyville ihmisille on tuotettu välttämätöntä arjen turvaa.

Kuten hallituksen välikysymysvastauksessa todettiin, on pelkästään terveyspalveluiden tarjonnan kasvu riittävä selittämään koko kuntien tulojen ja menojen kehityksen erkanemisen. Tai ottaakseni selkeämmän esimerkin, pelkästään hoitotakuun toteuttaminen merkitsee arviolta 2 500 henkilötyövuoden lisätarvetta.

On paikallaan kysyä oppositiolta, miltä osin palveluiden kasvu ei saa heidän hyväksyntäänsä. Olisiko syytä luopua Kansallisesta terveysohjelmasta? Pitäisikö hoitotakuu purkaa, vai tulisiko hallituksen perua ohjelmansa mukainen uudistus, jolla lapsille taattiin ilta- ja aamupäivähoito? Välikysymyksen allekirjoittaja kokoomus pääsee vastaamaan, onko sillä aikeena tuoda uusoikeistolainen hyvinvointivaltion purkamisen ohjelma vaihtoehdoksi nykyiselle menolle.

Välikysymyksessä mainitaan, että vuosikate oli negatiivinen 139 kunnassa vuonna 2005. Näin on, kun Kuntaliitto sen asian on laskenut. On kuitenkin kohtuullista huomauttaa, että negatiivinen vuosikate on erityisesti pienempien kuntien ongelma. Vain 2 000 asukkaan kunnissa, joita on peräti 67 kappaletta, vuosikate oli keskimäärin negatiivinen. Vuosikate paranee kuntakoon kasvaessa. Yli 20 000 asukkaan kunnista vain seitsemässä löytyy negatiivinen vuosikate ja yli 100 000 asukkaan kunnissa ei yhdessäkään. Kuntakoon ja vuosikatteen vertailu antaa aihetta kahteen havaintoon. Ensinnäkin niiden suomalaisten lukumäärä, jotka asuvat heikoimmin menestyvissä kunnissa, on kohtalaisen pieni, vaikka ongelmakuntien lukumäärä onkin suuri. On syytä tunnustaa, että pienten, väestöä menettävien kuntien ongelmat ovat vaikeimmat. On siis syytä tehdä oikeat johtopäätökset kuntarakenteen uudistamisen tarpeesta.

Hallitus ansaitsee nyt erityiskiitoksen siitä, että se on edennyt havainnoista toimiin. Se on käynnistänyt kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, jonka nimenomaisena tavoitteena on ratkaista kuntatalouden ongelmat tavalla, joka turvaa kunnissa asuvien ihmisten kasvavat palvelutarpeet. Kokoomus, vasemmistoliitto ja vihreät ovat mukana uudistusta valmistelevassa työryhmässä. Edustus on raskasta sarjaa. Näiltä puolueilta on mukana muun muassa kaksi entistä peruspalveluministeriä, joista toinen entinen puoluejohtaja ja toinen entinen puoluesihteeri. On syytä toivoa, etteivät oppositiopuolueet anna väärää viestiä edustajiensa valtuuksista ja merkityksistä.

Eduskunta odottaa kuntarakenneuudistukselta selvää toimenpideohjelmaa, jossa on mukana uudistuksella tavoiteltava kuntarakenne ja kuntakoko, säännökset henkilöstön aseman turvaamisesta ja henkilöstön kuulemisesta uudistuksen toimeenpanossa. Kuten opposition edustajat tänään ovat kuulleet, hallitus on valmis käsittelemään uudistuksen hyvässä yhteistyössä ja saattaa sen pian voimaan.


Sirpa Asko-Seljavaara (kok):

Arvoisa herra puhemies! Uskon, että kunta- ja palvelurakenneuudistus tulee toteutumaan tässä maassa ja aika nopealla aikataululla, jopa parin kolmen vuoden aikana. Hyviä esimerkkejä tästä alkaa jo olla, esimerkiksi se, minkä ed. Kauppila mainitsi, Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveyspiiriajattelu. Se on tämmöinen hyvä perusesimerkki siitä, miten muidenkin kuntien tulisi toimia.

Kuntien verotulot kehittyivät viime vuonna yllätyksellisen hyvin. Nousua oli 4,1 prosenttia. Kehitys ei tänä vuonna jatku yhtä hyvänä; arvion mukaan korotus tulee olemaan 3,3 prosenttia. Kuntien menot kasvoivat taas 5 prosenttia, paitsi Helsingissä, missä ne säilyivät ennallaan.

Kansallisen terveys- ja sosiaalihankkeen kehittämiseen valtio on myöntänyt tänä vuonna 73 miljoonaa euroa. Alimitoitettu valtionosuus kertautuu tätä seuraavien vuosien aikana siten, että velka tulee vuoteen 2008 mennessä olemaan 870 miljoonaa, josta tänä vuonna maksetaan pois 86 miljoonaa. Tämä summa on moneen kertaan sanottu.

Oppositio ehdottaakin, että kustannustenjaon tarkistus maksettaisiin nopeammalla aikataululla takaisin varsinkin, kun valtiolla näyttää olevan varaa pienentää jopa valtionvelkaa. Tänä vuonna velka tulee laskemaan alle 40 prosenttiin bkt:stä, mikä on Luxemburgin jälkeen EU:n matalin velkataakka. Mihin valtion varoja säästetään? Olen hyvin surullinen siitä, että pari tuntia sitten ministeri Heinäluoma selkeästi ilmaisi, että tätä velkaa ei tulla maksamaan takaisin tällä hallituskaudella.

Vuosi  sitten  voimaan   astunut   hoitotakuu ­on toteutunut yllättävän hyvin. Yli kuusi kuukautta jonottaneiden lukumäärä on vähentynyt 60 000:sta 20 000:een, ja jonon purku jatkuu. Jonoja on purettu tekemällä töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Terveydenhuollon ammattilaiset alkavat kuitenkin väsyä jatkuvaan lisä- ja ylityöhön. Nyt tarvittaisiin pian vakinaista väkeä lisää. Tämän vuoksi olisi aiheellista, että valtio maksaisi kunnille niille kuuluvan kustannustenjaon tarkistusosuutensa, jotta hoitotakuu toteutuu viimeistään ensi kesään mennessä.

Viime marraskuussa ilmestyneen Oecd-raportin mukaan suomalainen terveydenhuolto on halpaa ja hyvää. Meneillään oleva palvelurakenneuudistus tulee parantamaan terveydenhuollon organisaatioita, kuten vähentämällä päivystyspisteitä. Mutta merkittävää kustannusten säästöä ei voida odottaa tällä uudistuksella, päinvastoin terveydenhuollossa tarvitaan lisää palkitsevaa palkkapolitiikkaa ja lisää käsiä hoitamaan vanhenevaa väestöä. Suomessa onkin maailman halvin ja korkeatasoisin terveydenhuolto, mutta sitä ei ole riittävästi.

Valtion tulisi maksaa velkansa kunnille, jotta hoitotakuu saadaan täysimääräisesti toteutettua ja voitaisiin tukea terveydenhuollon henkilöstön jaksamista, jotta heidän ei tarvitse siirtyä Stockmannille myyjiksi paremman palkan ja terveydenhuoltoalan liiallisen työtaakan vuoksi.


Matti Kauppila (vas):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan aluksi voisi ed. Lintoselle sanoa, että tervetuloa Lahteen. Siellä on tämmöinen kokoomuksen ja sosialidemokraattien yksityistämisohjelma menossa. Olisi hienoa nähdä, hyväksyttekö te sen. Ed. Asko-Seljavaara kyllä jo hyväksyy, joten tervetuloa. Tämä tähän alkuun. (Ed. Lintonen: Saako tulla, vaikka vaalit on näin lähellä?)

Sisäpolitiikka saa olla retuperällä, kunhan ulkopolitiikka on kunnossa, tapasi eräs presidentti aikanaan sanoa. Nykyiseen menoon ajatuksen voi siirtää niin, että kuntatalous saa olla retuperällä, kunhan valtiontalous on kunnossa. Tutkija Heikki Helin suurten kaupunkien tilinpäätöksiä tarkastellessaan julkaisi vähän provosoivasti nimetyn tutkimuksen Kunnallistalous — valtiontalouden jakojäännös? Mitä enemmän kuntatalouden kehitystä pohtii, sitä vakuuttuneemmaksi tulee siitä, ettei kysymysmerkkiä tarvita tässä asiassa.

Kunnallistalous on ollut valtiontaloudessa tasauserä, joka on joustanut, kun valtiontalousluvut on muokattu edustuskelpoisiksi Euroopan unionissa. Valtio onkin vähentänyt osuuttaan keskeisten palvelujen rahoituksessa vuosien 1990—2005 välillä parikymmentä prosenttiyksikköä. Emoyhtiö Suomen luvut näyttävät vahvoilta, mutta palvelutuotannossa alihankkijayrityksinä toimivien kuntien luvut ovat heikot.

Hallitus polkaisi kiireesti liikkeelle kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, vaikkei sitä edes ollut kirjattu hallitusohjelmaan. Kuntien ja valtiontalouden pitkän aikavälin taloussuhteiden tarkastelun perusteella voidaan väittää, etteivät kunnallistalouden ongelmat kunta- ja palvelurakennehankkeellakaan helpotu. Toivottavaa tietysti olisi, että sen lopputuloksena palvelut voitaisiin tuottaa vähemmällä rahalla, mutta edessä ovat uudet ongelmat. Valtio pyrkii tulevaisuudessakin edelleen pienentämään osuuttaan kuntien palvelujen rahoituksessa.

Valtion kuntiin kohdistamat toimenpiteet ovatkin keskeinen syy kuntien vaikeuksiin. Yksinomaan vuosina 1997—2003, jolloin kuntataloudesta juuri välikysymyksen tehnyt kokoomuskin oli hallituksessa, kompensoimattomat kunnallisverovähennykset ovat yli 800 miljoonaa euroa. Jos nuo vähennykset olisi korvattu kunnille viimeisten vuosien tapaan, kuntien talous näyttäisi aivan toisenlaiselta. Tätä kuvaa ehkä se, että jokaisen kunnan vuosikatteen nostaminen poistojen suuruiseksi vaatisi vuoden 2005 tilinpäätösarvioiden mukaan noin 550 miljoonaa euroa.

Valtionosuuslain hengen mukaan valtion pitäisi korvata kustannustason noususta aiheutuneet lisäkustannukset. Näin ei ole tehty, vaan valtio on maksanut indeksitarkistukset vajaina vuosittain. Ei siis ihme, että valtionosuus palvelujen rahoituksessa on supistunut. Lisäväljyyttä kuntatalouteen ei ole siis luvassa. Valtiosihteeri Raimo Sailas on todennut vuosia sitten, että kuntatalous on jatkossakin pidettävä kireänä. Tähän voisi tämmöisen lahtelaisvinkin sanoa, että aikanaan valtiosihteeri Teemu Hiltunen oli se, joka tämän jutun keksi.

Viime vuosikymmenellä Suomen Kuntaliitto korotti vuosittain ääntään julistaen, että hallitus petti taas kunnat. Vaikka sadat miljoonat markat ovat muuttuneet euroiksi, ei Kuntaliitto nyt ole suurempaa melua asiasta pitänyt. Miksi?


Sirpa Asko-Seljavaara (kok):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin vastata ed. Kauppilalle, että en pidä ideaalina sitä yksityistämistilannetta, mikä tällä hetkellä on Lahden terveyskeskuksissa. Tämä on välivaihe, ja se johtuu luultavasti siitä, että kun on ollut niin ankara lääkäripula, on lähdetty ostamaan lääkäripalveluja tällä tavalla. Eli ei ole oikein, että lääkäri karauttaa Jaguarilla sinne terveyskeskuksen pihaan, katsoo 20 potilasta ja poistuu. Hän ei kehitä, hän ei tutki, hän ei ole osa sitä yhteiskuntaa. Tällä tavalla ei voi järjestää terveyspalveluja. Sen takia olisin sitä mieltä, että ammatinharjoittajamalli on kyllä mahdollinen, mutta ei tämän tyyppinen yksityistäminen, missä siis yksityiset eivät ota täyttä vastuuta koko sen terveyskeskuksen toiminnasta.


Matti Kauppila (vas):

Arvoisa puhemies! Juuri tänään kuuntelin, kun tänne tulin aamulla, uutisia. Lahdessa on nyt eräs kaupunginsairaalan osasto vuokrattu yksin tälle MedOnelle, elikkä meillä jatkuu prosessi. Siinä mielessä minä tässä vähän kärttäisin ed. Lintoselta vastausta, ovatko sosialidemokraatit koko Hämeessä taikka koko Suomessa nyt sitten tällä samalla linjalla, millä Lahden kaupungin sosialidemokraatit ovat.


Minna Lintonen (sd):

Arvoisa puhemies! No, kun ed. Matti Kauppila nyt niin kauheasti kärttää minulta vastauksia, ensinnäkin minä kiitän kutsusta Lahteen. Yleensä niitä kutsuja ei ainakaan näin lähellä vaaleja ole tullut. Olen siitä nöyrästi kiitollinen.

Lahden tilanteesta voin sanoa, että sosialidemokraatit ja kokoomus ovat etsineet mahdollisia keinoja kuntapalveluiden järjestämiseksi. Tämä on yksi malli, jonka ne ovat ottaneet omakseen. Sosialidemokraateilla ei ole mitään halua yleisesti yksityistää palveluita.


Tuija Brax (vihr):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Soininvaara vihreiden ryhmäpuheenvuorossa sanoi jo tähän varsinaiseen pääkysymykseen kaiken oleellisen niin hyvin, että en käy sitä toistamaan. Kertaan vain sen ydinajatuksen, että hallituksen veropolitiikka tai entistä enemmän verottamattomuuspolitiikka on rappiollista ja se johtaa hyvinvointipalveluiden heikkenemiseen. Sinänsä työn verottamisessa meidän on päästäväkin tasaiseen, luotettavaan, alhaisempaan tasoon, mutta se on kompensoitava muilla verokeinoilla. Muuten palveluita ei millään vippaskonsteilla pysty rakentamaan.

On sangen mielenkiintoista verrata Suomen ja Ruotsin reaktioita ja tapoja kilpailla kansainvälisessä kilpailussa, niin verokilpailussa kuin pyrkimyksissä säilyttää työn hinta ja osaaminen kilpailukykyisinä. Näyttää siltä, että Ruotsissa sosialidemokraatit yhdessä yhteistyökumppaniensa, muun muassa sikäläisten vihreiden, kanssa ovat palveluiden osalta pystyneet tekemään tai halunneet tehdä selvästi perinteisesti katsoen vasemmistolaisempaa, paremmin palvelut säilyttävää politiikkaa kuin Suomessa heidän sisarpuolueensa. Silti Ruotsin kilpailukyky on sangen hyvä, jotakuinkin erilaisilla mittareilla samassa kuin meidän, mutta tosiasiassa esimerkiksi investointeja virtaa maahan paremmin kuin Suomeen, joten jokin nyt mättää tällä hetkellä tässä Suomen strategiassa myös sen suhteen, että esimerkiksi investointeja maahan ei tule, vaikka sitten samaan aikaan palveluita on ilmeisesti osittain tämän luullun kilpailukyvyn varjolla leikattu ja leikataan näköjään jatkossakin.

Mutta sitten toiseen seikkaan, miksi pyysin tämän puheenvuoron. Nimittäin kun kuitenkin on käsittääkseni aivan vilpittömästi lähtenyt tämä Paras-hanke eteenpäin ja siellä on hyvin tärkeitä rakenteellisia, tulevaisuuteen katsovia kysymyksiä keskustelussa ja taustalla, niin haluaisin muutaman näkökohdan tähän ennalta ehkäisevään, tulevaisuuteen katsovaan teemaan vielä nostaa esille.

Ed. Soininvaara puhui jo siitä, kuinka huonolla alkoholipolitiikalla ja varsinkin tällä vastuuttomalla väkevien viinojen veroalella on tosiasiallisesti lasten huostaanottomenot kunnissa kasvatettu tähtiin. Meillä on suurissa kaupungeissa, muun muassa Helsingissä, jo 3,9 prosenttia lapsista lastensuojelutoimenpiteiden piirissä, ja uusimmat tiedot viittaavat siihen, että tämä hallituksen huono alkoholipolitiikka tulee kasvattamaan lastenhuoltomenoja kunnissa, ei vain Helsingissä, vaan muissakin suurissa kaupungeissa entisestään. Saman tyyppisiä ongelmia on muitakin, ja nostan niistä esiin seuraavat:

On tärkeätä, että hallitus puhuu ikärakenteemme muutoksesta. Meillä on nyt joukossamme 380 000 yli 75-vuotiasta, reilun 10 vuoden päästä vielä 100 000 enemmän. Hyvä niin. Heistä monet ovat mitä aktiivisimpia kansalaisia, tuottavat meille kaikille iloa sukuihin, yhteisöihin ja myös kuntatasolla, siirtävät viisauttaan eteenpäin ja osallistuvat yhteiskuntaan. Mutta jos me katsomme vain ja ainoastaan hoitotakuuseen ja yritämme ikään kuin palveluita syöttämällä, tuottamalla entistä enemmän palveluita, hoitaa tämän ikärakenneongelman palvelurakenteellamme, olemme tuhoon tuomittuja. Tässä vanhenevassa väessä on entistä enemmän ihmisiä, joita pitäisi ennalta ehkäistä joutumasta palveluiden tarpeeseen ylipäätään, 380 000 ihmistä, kohta 480 000 ihmistä. Jo nyt toiseksi yleisin syy näiden suomalaisten vanhojen ihmisten joutumiseen pysyvästi laitoshoitoon on vain ja ainoastaan heidän jalkavoimansa ehtyminen, lihasvoiman ehtyminen etureidestä, nelipäisestä reisilihaksesta, jossain määrin käsivarresta.

Uusimpien tietojen mukaan meillä on hyviä indikaattoreita arvata, mitkä vanhukset ovat riskiryhmässä menettää toimintakykynsä. Yksi selvä merkki, valitettavasti ikäväkin, on, että jos vanhus ei jaksa kävellä 500:aa metriä lähikauppaan, lähipalveluihin, hän on voimakkaassa vaarassa vähentää päivä päivältä omaa liikkumistaan, pelätä ulos menemistä, sitä kautta rasittaa itseään entistä vähemmän ja päätyä hyvin piankin laitoshoidon tarpeeseen vain ja ainoastaan siksi, että lihasvoima heikkenee.

Lihasvoima heikkenee tässä noin neljänkympin iässä prosentilla vuodessa meillä kaikilla, jos emme taistele sitä vastaan. Mutta yli 75-vuotiailla tilanne on dramaattinen, jos yhteiskunta ei neuvoen, palveluin, paremmalla ennalta ehkäisevällä politiikalla estä sitä. Meidän verorahamme eivät ikinä tule korvaamaan eivätkä voi korvata sitä. Me emme pysty tuottamaan niin paljon ­laitospaikkoja vanhuksille kuin mitä lähes 500 000:n yli 75-vuotiaan vanhuksen hoito tulevaisuudessa tarvitsee, jos emme ota jonosta pois näitä aivan selviä turhia tapauksia, jotka johtuvat vain siitä, että meidän ennalta ehkäisevät hoitoketjumme ovat olemattomia, eivät edes huonoja, vaan lähes olemattomia. (Puhemies: 5 minuuttia!)


Rauno Kettunen (kesk):

Arvoisa puhemies! Oppositio kysyy tällä kertaa välikysymyksessään kunnallisten hyvinvointipalvelujen turvaamisesta ja kokoomuslaisen valtiovarainministerin aikana syntyneen niin sanotun pakkolainan takaisinmaksusta. Välikysymyksessä on mukana koko oppositio kokoomuksesta vasemmistoon. Täällä kuultujen puheiden ja aikaisempien linjanvetojen pohjalta on selvää, että opposition linjauksissa oikealta vasemmalle on paljon eroja, oikeammin vastakkaisuuksia. Yhteistä on ainoastaan se, että oppositio pyrkii valtaan tehtävänsä mukaisesti, vaikkakin vähän epätoivoisesti.

Välikysymyksen aihepiiri on tärkeä, mutta ajankohta väärä. Hallitus on juuri suorittanut kaikkien aikojen laajimman kuntakuulemisen. Välikysymysten tekijät ovat itse olleet mukana Paras-hankkeen valmistelussa ja nyt itse kyseenalaistavat omaa työtään.

Kuntien ahdinkoon olisi pitänyt puuttua jo aiempien hallitusten aikana tosissaan. Välikysymykseltä puuttuu poliittinen uskottavuus. Sekä kokoomuksen että vasemmistoliiton ja vihreiden johto tietää varsin hyvin, että nyt niitetään sitä, mitä on itse aikanaan kylvetty. Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen aikana kuntien taloutta kiristettiin ja velvoitteita lisättiin. Esimerkiksi kuntien osuus yhteisöveron tuotosta oli 44,8 prosenttia Esko Ahon hallituksen päättäessä toimintansa. Sinipunahallitukset puolittivat osuuden. Samoin valtionosuuksien indeksitarkistukset tehtiin kriittisinä vuosina vain 50-prosenttisesti.

Nyt toistetaan sanaa pakkolaina. Hyvin kuitenkin tiedetään, että kyse ei ole lainasta vaan menojen pysyvästä kasvusta, jota ei otettu huomioon valtionosuuksien mitoituksessa silloin, kun kokoomuslainen valtiovarainministeri oli rahoista päättämässä.

Kokoomuslaisen valtiovarainministerin ja vasemmistolaisen kuntaministerin jäljiltä kertyi yli 800 miljoonaa euroa verotulon menetyksiä, joita kunnille ei aikanaan maksettu. Vaikka raha ei riittänyt, kuntien velvoitteita lisättiin. Tehtiin poliittisena linjauksena rakennemuutoksia, jotka leikkasivat tulonsiirtoja ja kasvattivat palveluita subjektiivisina oikeuksina. Lisättiin köyhyyttä, kuten Stakesin uusimmat tutkimukset osoittavat, ja paisutettiin palvelurakennetta kustannusten lisääntymisestä välittämättä. Nyt oppositio vaatii tiukkaa lakia, jolla määrättäisiin tiukka aikataulu ja tiukat puitteet kuntakoon kasvattamiselle. Kokoomus ja vasemmisto uskovat kuntakoon huomattavan kasvattamisen pelastavan palvelut.

Urho Kekkonen totesi vuoden 1956 presidentin virkaanastujaispuheessa, että hänen tehtävänsä on toimia sellaisen maan hyväksi, jossa syrjäisimmänkin kylän asukas voi tuntea itsensä tasavertaiseksi kansalaiseksi muiden rinnalla. Saman tavoitteen pitää olla ohjenuorana myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa. Kun meillä on vuonna 1956 ollut tavoitteena kansalaisten palvelujen rakentaminen tasapuolisesti kaikille, on meillä huomattavasti vauraammassa maassa nyt 2000-luvulla oltava varaa palvelujen järjestämiseen kaikille kansalaisille koko Suomessa. Meidän on myös huolehdittava ihmisten vaikutusmahdollisuuksista ja päätöksenteko-oikeudesta omaan lähiympäristöönsä. Kunnilla ja kuntalaisilla itsellään pitää olla vaikutusvaltaa palvelu-uudistuksissa. Valtio ei voi yksipuolisesti sanella muutoksia kunnille, vaikka monet edustajat sitä puheissaan täällä vaativat.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän ryhmäpuheessa ed. Särkiniemi toi hyvin konkreettisesti esille, kuinka Vanhasen hallitus on määrätietoisesti pyrkinyt vakauttamaan kuntataloutta ja kehittämään niin terveydenhoitoa, koulutusta, lasten päivähoitoa, vanhusten palveluita jne. Paras-hanke on määrätietoinen jatkumo palvelujen kehittämiselle.


Matti Kangas (vas):

Arvoisa puhemies! Täällä edellinen puhuja todisteli, että Esko Ahon hallitus oli mainio hallitus tässä maassa. Kyllä se oli aivan toisin. Esko Ahon hallitus ajoi tämän maan karille, ja Lipposen ykkös- ja kakkoshallitus joutuivat sen sieltä nostamaan. Ne olivat raakoja leikkauksia, se pitää myöntää. Mutta sen ansiosta saatiin Suomi jaloilleen. Kun vuonna 2000 kunnilla oli lainaa keskimäärin 746 euroa per asukas, niin vuonna 2005 lainaa oli jo kaksi kertaa tämä määrä, 1 327 euroa. Teidän johdollanne on menty huonompaan suuntaan. Kunnat ovat velkaantuneet paljon enempi.


Ahti Vielma (kok):

Arvoisa puhemies! On ollut erittäin mielenkiintoista kuulla, kun on keskusteltu välikysymyksestä ja välikysymys on tehty tulevaisuutta varten, parempia vuosia ajatellen, että nyt ed. Kettunen haki perusteluiksi jopa vuoden 56 presidentti Kekkosen virkaanastujaisvuoden, jolloin, kun hän astui virkaan, maassa oli suurlakko ja ongelmat aivan toista luokkaa. Ja kun täällä on tänä päivänä moneen kertaan puhuttu pääministeri Lipposen hallitusten aikaisista teoista, niin rehellisyyden nimissä sanottakoon vielä jälleen kerran: Suomi oli romahtanut Esko Ahon pääministerikautena 91—94, eikä ollut mitään muuta mahdollisuutta nostaa Suomea jaloilleen kuin kovat otteet, jotka myöskin koskettivat kansalaisia.


Rauno Kettunen (kesk):

Arvoisa puhemies! On pakko kysyä ed. ­Vielmalta, eikö hän pidä tärkeänä keskustalaisen presidentin Urho Kekkosen virkaanastujaispuheessaan esille tuomia tärkeitä asioita, että toimittaisiin sellaisen maan hyväksi, että syrjäisimmänkin kylän asukkaat voisivat tuntea itsensä tasavertaisiksi kaikkien rinnalla. Eikö samaa tavoitetta voitaisi pitää myös tänä päivänä?


Ahti Vielma (kok):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Minä muistan elävästi presidentinvaalit vuonna 56 ja olosuhteet Lapissa silloin. Todella olen sitä mieltä, että ne ajatukset olivat oikeita ajatuksia, en sitä kiistänyt, mutta eivät ne sovi tähän päivään. Maailma oli silloin niin täysin totaalisesti toisenlainen ja olot niin paljon huonommat kuin tänä päivänä, mutta te nuoret ette valitettavasti tiedä kaikkea.


Jutta Urpilainen (sd):

Arvoisa puhemies! Hallituksen käynnistämä kunta- ja palvelurakennehanke on ehdottomasti yksi tämän vaalikauden tärkeimmistä hankkeista, ja se osoittaa myös Matti Vanhasen hallituksen rohkeutta ja tulevaisuudenuskoa. Kyseessä on mittava haaste, johon lukuisat toimijat eri puolilla maata ovat jo tähän mennessä uhranneet paljon aikaansa ja osaamistaan. Nyt, kun alueiden vastausraportit on saatu, on erityisen ilahduttavaa huomata, kuinka tosissaan kunta- ja palvelurakennehankkeeseen on kaikkialla Suomenmaassa paneuduttu. Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö jatkotoimenpiteisiin paneuduta yhtä suurella tarmolla ja huolellisuudella, sillä kyse on jokaisen kansalaisen arkipäivää koskevista asioista.

Kunta- ja palvelurakennehankkeen tavoitteena on, että nykyisin kuntien vastuulla olevat palvelut saavat riittävän vahvan rakenteellisen ja taloudellisen perustan niiden järjestämisen ja tuottamisen turvaamiseksi myös tulevaisuudessa. Toimintaympäristössämme on viime vuosina tapahtunut suuria muutoksia, ja tulevaisuus asettaa etenkin kunnille sellaisia haasteita, joiden ratkaiseminen on myös suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannalta tärkeää. Näitä ovat muun muassa väestön ikääntyminen, työvoiman väheneminen, kansainvälistyminen, kilpailun lisääntyminen ja teknologiamuutokset, jotka jo nyt ovat johtaneet siihen, että kaikki maamme yli 400 kuntaa eivät yksinkertaisesti nykyisellä kunta- ja palvelurakenteella pysty vastaamaan hyvinvointipalvelujen tuottamisesta. Palveluista huolehtiakseen kuntien tulee myös pitkällä aikavälillä olla vahvoja ja elinvoimaisia. Ympäristön ja talouden muutokset edellyttävät uudistuksia nykyisessä kuntarakenteessa. Palvelujen järjestämiselle on saatava alueelliset erityispiirteet huomioon ottaen riittävä väestöpohja. Toisin sanoen tarvitaan nykyistä suurempia ja vahvempia kuntia.

Arvoisa puhemies! Näkemykseni mukaan kunta- ja palvelurakennetta tulee arvioida siltä perustalta, miten kuntalaiset normaalissa elämässään toimivat, missä he käyvät töissä ja miten palvelut saadaan tulevaisuudessakin mahdollisimman läheltä. Kuntalaisten peruspalvelut on jatkossakin pystyttävä tuottamaan laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Uudistuksen tulee myös vahvistaa kuntien itsehallintoa ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia. Itse asettaisinkin tälle kunta- ja palvelurakennehankkeelle ja -uudistukselle kolme lähtökohtaa: kansanvallan, ihmisten arjen ja elinkelpoiset alueet. Palveluiden turvaamisen ja saatavuuden kannalta ensiarvoisen tärkeitä ovat terveyden ja sosiaalihuollon palvelut sekä koulutuspalvelut. Omassa Vaasan vaalipiirissäni tapaamieni kansalaisten yksi suurimmista huolista on nimenomaan terveyspalveluiden saatavuus tulevaisuudessa. Etenkin pienten kuntien eläkkeensaajat ja muut pienituloiset ihmiset ovat asiasta olleet aiheesta huolissaan. Erityisesti näiden ihmisryhmien kannalta katsoen palveluiden turvaaminen onkin ensiarvoisen tärkeää.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhtenä tavoitteena on mielestäni luoda elinkelpoisia alueita, esimerkiksi työssäkäyntialueiden pohjalta. Palveluiden saatavuudessa eri alueiden välillä on pyrittävä tasavertaisuuteen, ja tässä viittaan edellä olleeseen puhujaan ed. Kettuseen ja Kekkosen sanoihin. Ei ole oikein, että maahamme muodostuisi alueita, joilla palvelut toimivat ja ovat kansalaisten tavoitettavissa, kun taas toisilta alueilta palvelut mahdollisesti uhkaavat valua tavallisten kansalaisten ulottumattomiin.

Sitten, arvoisa puhemies, kansanvallasta: Olen sitä mieltä, että kuntalaisilla pitää jatkossakin olla sananvalta siihen, miten heitä koskevat palvelut järjestetään. Kuntalaisten ja päättäjien välinen yhteys on oltava mahdollisimman läheinen.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että hallitus tuo eduskuntaan tämän kevätistuntokauden aikana puitelain, jossa on selkeästi määritelty tavoitteet ja aikataulu tälle kunta- ja palvelurakenneuudistukselle. Tämän hankkeen jatkovalmisteluiden osalta on olennaista, että mielessä pidetään nimenomaan palveluiden turvaamisen näkökulma. Keskusteluissa ei kuitenkaan voida puhua pelkistä rakenteista, vaan tärkeintä on huomioida ihmisten arki. Tähän hankkeeseen toivottavasti sitoutuu hallituspuolueiden lisäksi myös oppositiopuolue, joka tänään asiasta hieman kiukuttelee.


Raija Vahasalo (kok):

Arvoisa puhemies! Keskustelua kuntien kurjasta taloustilanteesta on käyty jo jonkin aikaa täällä salissa. Keskustelujen seuraaminen on ollut äärimmäisen turhauttavaa erityisesti siitä syystä, että hallitus tuntuu ummistavan silmänsä siltä, mitä kunnissa todella tapahtuu. Hallitus tuntuu tyytyvän siihen, että kunnille maksettavat miljoonat eurot näyttävät paperilla hyviltä, vaikka nykyisessä suhdannetilanteessa kuntapalveluiden rahoituksen tosiasiallinen taso on täysin riittämätön.

Otetaan esimerkiksi koulutuspalvelut. Voimassa oleva opetuslainsäädäntö korostaa oppilaiden oikeuksia. Korkeatasoisen koulutuksen edellytyksenä on asianmukainen rahoitus niin yleissivistävän kuin ammatillisen koulutuksen järjestämiseksi. Tästä huolimatta valtio ylijäämäisen tilinpäätöksen jälkeenkin katsoo voivansa olla maksamatta heti takaisin kuntien opetustoimilta otettua pakkolainaa. Samanaikaisesti perusopetuksen käyttökustannukset kasvavat ja opetustoimen vastuulla olevien tehtävien määrä kasvaa. Ilman riittävää rahoitusta on täysin mahdotonta hoitaa esimerkiksi erityisopetus, pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoito ja uusista opetussuunnitelmista koituvat velvoitteet. Kun tähän lisätään vielä opetustoimen valtionosuuksien indeksitarkistusten vajaamittaisuus, katastrofin ainekset ovat kasassa.

Myös sosiaali- ja terveystoimen tilanne alkaa karata käsistä. Pakkolainaa oli vuodenvaihteessa maksamatta yli 300 miljoonaa euroa, ja kuntien sosiaali- ja terveysmenojen kasvuksi ennakoitiin yli miljardi euroa. Jos tällaisessa tilanteessa valtion kukkaron nyörit pysyvät kireällä, voidaan puhua jo suoranaisesta vastuun pakoilusta. Seurauksenahan on sosiaali- ja terveydenhuollon palveluverkon harveneminen ja sen myötä palveluiden laadun ja saatavuuden heikkeneminen. Miten käy hoitotakuun? Miten käy päivähoidon? Miten ikäihmisten palvelut hoidetaan? Miten käy kaikkein heikoimmassa asemassa olevien? Valtio on yhteisvastuussa kuntien kanssa näistä asioista. Valtio on jättänyt maksamatta lainmukaiset kustannustenjaon tarkistukset ajallaan. Nykyinen hallitus on kunnille velkaa kaikkiaan 840 miljoonaa euroa, sillä alimitoitettu valtionosuus kertaantuu vuosittain. Tulee väkisinkin mieleen, kyykytetäänkö tässä kuntia taloudelliseen kurjuuteen, niin että kunnat tulevat voimattomiksi ja nöyriksi kuntarakenneuudistuksen edessä ja joutuvat nielemään ikäviäkin päätöksiä.

Arvoisa puhemies! Mikäli rahoitusvajetta ei pian paikata, nykyinen hallitus tulee saamaan itselleen kyseenalaisen kunnian palveluiden heikkenemisestä.


Minna Lintonen (sd):

Arvoisa puhemies! Maalaapa ed. Vahasalo nyt suomalaisen osaamisen kasvoista aika suttuiset. Hämmästelen tätä, koska hän itse istuu sivistysvaliokunnassa ja on ollut luomassa tätä koulutuspolitiikkaa jo useamman vuoden. Maailmallakin on tunnustettu Suomen kiitettävät oppimistulokset, ja erinomaisen välitodistuksen turvin on hyvä lähteä tavoittelemaan nyt EU:n priimuksen titteliä. Toivoisin, että, ed. Vahasalo, jättäisitte nyt taas nämä kauhukuvat.


Jutta Urpilainen (sd):

Herra puhemies! On erittäin hienoa kuulla, että ed. Vahasalo kantaa huolta pienituloisten ihmisten asioista. Toivon, että kokoomus hieman laajemmaltikin kantaisi pienituloisten ihmisten asioista huolta.

Mutta haluan nyt muistuttaa ed. Vahasaloa, kun hän täällä viittasi sosiaali- ja terveydenhuollon ja myöskin koulutuspalveluihin, että nimenomaan sosialidemokraatit ovat tässä Matti Vanhasen hallituksessa korostaneet palveluiden merkitystä pienituloisten kansalaisten osalta ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon on tänä vuonna varattu 13 prosenttia enemmän määrärahoja kuin viime vuonna, koulutuspalveluihin 3 prosenttia enemmän kuin viime vuonna, joten kyllä tässä näihin palveluihin on todella satsattu.


Raija Vahasalo (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Lintonen ja ed. Urpilainen puhuivat palveluiden sisällöstä, mutta sisältö on ihan hyvä. Ongelma tässä on se, että rahoja kunnille ei ole annettu, jotta ne pystyisivät tuottamaan käytännössä nämä sisällöt oppilaille ja myöskin terveydenhuollon asiakkaille. Rahojahan ei siellä sivistysvaliokunnassa, ei myöskään sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, puida muuta kuin valtionosuusjärjestelmän kautta, vaan kyllä se sitten on hallituksen asia antaa nuo rahat näille.


Matti Kangas (vas):

Arvoisa puhemies! Tämän välikysymyksen pitäisi nyt herättää hallitus. Kuntien talous on todella pahassa jamassa. Sosiaali- ja terveys- ja koulupuolella on jouduttu tekemään kovia leikkauspäätöksiä. Kunnilla ei yksinkertaisesti ole rahaa hoitaa velvollisuuksiaan. Kunnilla on suuria vaikeuksia huolehtia ihmisen tavalliseen arkeen liittyvistä perustehtävistä. Esimerkiksi vanhustenhuollossa huono taloudellinen tilanne näkyy niin, että henkilökuntaa ei ole vanhainkodeissa ja sairasosastoilla tarpeeksi vaan vanhukset jäävät hoitamatta. On tutkittu, että vanhukset jopa näkevät nälkää laitoshoidossa, ja siihen on syynä henkilöpulan vuoksi liian äkkiä suoritettu ruokailu.

Tilanne on paha myös kouluissa. Kouluja lakkautetaan ennätysmäärä. Lisäksi jokaisessa kunnassa on homeisia kouluja, monissa useita. Valtiovalta ei tule vastaan tässäkään asiassa, vaikka osaltaan on vastuussa aikanaan huonosti valvotuista rakennustöistä. Tällä hetkellä Suomen koululaiset pärjäävät hyvin oppimistesteissä, mutta miten käy, kun luokkakoot kasvavat ylisuuriksi ja samaan aikaan oppimisvaikeuksista kärsivien lapsien määrä kasvaa? Näillä eväillä ei kauan oppimistulosten kärjessä keikuta. Meillä ei ole varaa lasten syrjäytymiseen, ei moraalisesti eikä taloudellisesti.

Arvoisa puhemies! Ennätysmäärä kuntia nosti tuloveroprosenttiaan täksi vuodeksi. Lisäksi monet nostivat myös esimerkiksi kiinteistöveroaan. Joka kolmannen kunnan tulot eivät riitä menoihin. Vuonna 2000 kunnilla oli lainaa keskimäärin 746 euroa per asukas. Vuonna 2005 lainaa oli jo kaksi kertaa tämän verran, 1 327 euroa. Samaan aikaan valtion budjetti oli reilusti ylijäämäinen. Valtio kuittaa ennätysosingot yhtiöistään ja muista sijoituksistaan.

Miltä tämä näyttää kuntalaisten silmissä? Monet ihmiset ovat valmiita maksamaan jopa lisää palveluistaan, jos vain niitä saisivat. Hallitus toteuttaa nyt hyvin kylmää kuntapolitiikkaa. Käynnissä oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus on jäämässä pelkäksi väljäksi puite-esitykseksi. Keskusta ei ole halukas viemään kuntauudistusta eteenpäin vaan jarruttaa sitä valtapoliittisista syistä. Uudistus on kutistumassa pelkäksi palvelurakenneuudistukseksi, jossa keskustapuolue ajaa kuntien palveluitten yksityistämistä tosi kovalla kädellä. Näin oikeistolaista politiikkaa ihmetteli jopa välikysymyksessä mukana oleva kokoomus.

Kuntien palvelujen uudistamisessa ja järkeistämisessä ei ole mitään pahaa, mutta nyt kunnat pakotetaan leikkaamaan sellaisia palveluita, joita ei ole varaa leikata. Jos kunnat eivät enää pysty huolehtimaan vanhuksistaan ja joutuvat panemaan sairaat ihmiset, lapsetkin, pitkiin jonoihin odottamaan hoitoa, niin jossain on vikaa. Keskussairaalassa on jonot edelleen, vaikka niiden piti olla jo purettu. On käsittämätöntä, että tällaista politiikkaa ajaa puolue, joka mainostaa erikseen itseään kuntapuolueeksi.

Arvoisa puhemies! Hallitus on epäonnistunut kuntapolitiikassaan. Toivon, että hallitus myöntäisi reilusti asian ja vastaisi nopeasti kuntien hätähuutoon. Vaadin, että jos hallitus ei pysty nyt muuta tekemään, niin ainakin sen pitää palauttaa ottamansa pakkolainan kunnille välittömästi. Sitä paitsi minun mielestäni täällä voitaisiin puhua ihan suoraan valtion ottamasta pakkoverosta, sillä kuntalaisiltahan tämä velka on otettu. Kuntien rahapula koskettaa ennen kaikkea kuntalaisista heikompia: lapsia, vanhuksia ja sairaita. Ihmettelen suuresti, miten istuva hallitus kohtelee lapsia. On ennenkuulumatonta, että täällä jouduttiin viime syksynä erikseen pyytämään rahaa lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon. Hallitus yritti säästää siinäkin kohtaa.

Samaan aikaan kun kunnalliset palvelut ajetaan alas, ihmisten eriarvoisuus ja köyhien määrä kasvaa koko ajan. Hallitus ei voi pestä käsiään terveyshuollon, vanhustenhuollon, koulujen ja muitten kunnallisten palveluitten alennustilasta, koska se on siihen pääsyyllinen.


Antti Rantakangas (kesk):

Arvoisa puhemies! Kunnalliset peruspalvelut ovat tärkeä osa hyvinvointiyhteiskuntaa ja oikeastaan Suomen vahvuus monessa mielessä. Kautta vuosikymmenten ajan yhteiskunnallista tasa-arvoa on voitu lisätä parantamalla ja vahvistamalla hyvinvointipalveluita, joissa kunnilla on ollut erittäin keskeinen ja merkittävä rooli. Nyt meillä on tärkeää tilaa myös eduskunnassa keskustella Suomen tulevaisuudesta ja nimenomaan siitä, millä tavalla nämä tärkeät peruspalvelut jatkossa tuotetaan muuttuvissa olosuhteissa, niin kuin täällä on todettu. Meidän väestömme ikääntyy nopeaa tahtia. Eurooppalaisittain tarkasteltuna Suomi on ehkä vaikeimmassa tilanteessa ikääntymisen seurauksena. Toisaalta eläköityminen merkitsee sitä, että meillä on erittäin suuri haaste, kuinka saamme ammattitaitoista työvoimaa ja työntekijöitä tänne julkiselle sektorille ja palvelutuotantojärjestelmään.

Kaiken kaikkiaan Suomen taloudellahan menee tällä hetkellä hyvin. Vaikka eurooppalainen talouskehitys on varsin vaatimatonta, niin Suomi on onnistunut omilla talouspolitiikan toimillaan aikaansaamaan varsin hyvän talouskasvun, ja työllisyys kehittyy myönteiseen suuntaan. Ne haasteelliset tavoitteet, joita hallituksen puolella asetettiin hallitusta muodostettaessa, näyttävät ainakin pääosiltaan toteutuvan. Se on hyvä saavutus maan hallitukselta ja ansaitsee täyden tuen. Tällä on se riippuvaisuus myöskin kuntien taloustilanteeseen, että silloin, kun talous yleensä kehittyy myönteiseen suuntaan, niin totta kai se vahvistaa myöskin kuntien rahoituspohjaa verotulojen kertymän muodossa ja taloudellisen toimeliaisuuden muodossa. Tässä mielessä hallituksen talouspolitiikan linja ansaitsee tunnustusta.

Puhemies! Kuntataloudessa on tiukkuutta ja kriittisyyttä. Se on rehellisesti myönnettävä, että kuntien menot kehittyvät nopeammin kuin tulot. Jos meillä menokehitys jatkuisi samana kuin 2000—2004 on jatkunut ja vastaavasti tulokehitys samana, niin meidän yhteenlaskettu vuosikatteemme olisi vuosikymmenen lopussa nolla. Se merkitsisi sitä, että kunnat olisivat ajautuneet todella kriisiin, niin kuin täälläkin on paljon puhuttu.

Sen takia on ollut hyvä, että hallituksen piirissä on käynnistetty laajamittainen hanke, joka tähtää uusien palvelurakenteitten aikaansaamiseen ja tehokkuuden ja tuottavuuden lisäämiseen julkisella sektorilla. Meillä on nyt takana aluevaihe, jossa maakunnat ovat antaneet omat kantansa tämän hankkeen eteenpäinviemiseen, ja nyt ministeri ja työryhmä, jossa myöskin oppositioedustajat ovat läsnä ja paikalla, hakee lopullista toteuttamismallia. Se on kuitenkin käynyt selväksi, että Suomeen ei voida rakentaa yhtä ainoaa kuntamallia tai palvelurakennemallia, siksi monimuotoinen tämä Suomen tasavalta on ja kunnat ovat erilaisia ja maakunnat ovat erilaisia. Sen pitäisi ainakin kaikille olla selvää.

Sen takia on hyvä, että tämä hallituksen puitelaki, joka tullaan kevään mittaan valmistelemaan ja antamaan eduskunnalle, antaa kunnille mahdollisuuden rakentaa erilaisia palvelutuotantojärjestelmiä ja yhteistoiminta-alueita, joilla kuntapäättäjät sitten katsovat, millä rakenteella tähän tulevaisuuteen parhaiten pystytään vastaamaan. Kuntatalous on tiukalla. Sitä ei ole täällä hallituksen puolelta eikä hallituspuolueitten puolelta kukaan kiistänyt, vaikkakin hallitus on panostanut voimakkaasti kuntarahoitukseen. Niin kuin täällä debatissa todettiin, kuntien rahoitusta on lisätty 1 300 miljoonaa euroa, kun esimerkiksi kokoomuksen vaaliohjelmassa tavoitteeksi asetettiin 160 miljoonan euron lisäys, eli lähes kymmenen kertaa enemmän on rahaa kunnille tullut, kuin mitä vaalien alla hallituspuolue kokoomus esitti.

Pidän tärkeänä jatkossa, että eri alueitten erityispiirteet huomioidaan riittävällä tavalla ja erityinen huomio kiinnitetään syrjäisten ja heikon tulopohjan aseman kuntien palvelurahoitukseen. Tässä paras ratkaisu olisi verotulojen tasausjärjestelmän muuttaminen siten, että tasausraja olisi 100 prosenttia nykyisen 90 prosentin sijaan. Tällöin kaikilla kunnilla olisi vähintäänkin keskimääräinen verokertymä käytettävissään palveluitten rahoittamiseen. Se ratkaisisi parhaimmalla ja nopeimmalla tavalla niitten kuntien talousahdingon, joilla ei ole luontaisia edellytyksiä elinkeinopolitiikan kehittämiseen sillä tavalla kuin kasvualueella täällä Suomessa. Näille alueille pelkät kuntaliitokset eivät tuo ratkaisuja. Ne etäännyttävät palveluita ja vievät niitä entistä kauemmas kansalaisten ulottuvilta.

Puhemies! Kannatan henkilökohtaisesti myös ministeri Mannisen esille nostamaa ajatusta tämän kuntien saatavan nopeutetusta maksamisesta verojärjestelmän kautta. Tämä ei vaikuttaisi hallituksen päättämiin kehyksiin, vaan voitaisiin hoitaa veropolitiikan kautta.


Iivo Polvi (vas):

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksessä hallituksen vastattavaksi on esitetty kaikkiaan oikeastaan kolme kysymystä: Onko hallitus tietoinen siitä, että suomalaisten hyvinvointipalvelut ovat vaarantumassa heikkenevän kuntatalouden myötä? Aikooko hallitus maksaa takaisin kunnilta ottamansa pakkolainan vielä tällä vaalikaudella? Onko hallitus ylipäätään kykenevä tuomaan kevään kuluessa sellaisen kunta- ja palvelurakenneuudistusesityksen, jolla turvataan hyvinvointipalvelut?

Kuntaministerin vastauspuheesta ja hallituspuolueiden edustajien puheenvuoroista voi vetää sen johtopäätöksen, että hallitus ei ilmeisesti kykene tämän kevään kuluessa tuomaan sellaista kunta- ja palvelurakenneuudistusta, jolla kansalaisten tarvitsemat hyvinvointipalvelut kyetään turvaamaan. Se johtopäätös minusta on tässä yhteydessä tehtävissä sen keskustelun perusteella, mitä tähän mennessä on käyty.

Pakkolainan osalta — olen ymmärtänyt niin — ministerien ja hallitusryhmienkin puheenvuoroista jää se käsitys, että hallitus jättää seuraavan hallituksen vastattavaksi osan tuosta pakkolainastaan. Jotkut edustajat, kuten ed. Rantakangas äsken, ovat kuitenkin toivoneet maksua suoritettavaksi vielä nopeutetussa aikataulussa. Siihen on hyvä yhtyä. Valitettavaa on oikeastaan tuo toteamus, että lainaa ei tulla maksamaan. Se oikeastaan antaa vastauksen samalla myös tuon kysymyksen ensimmäiseen osaan. Eli hallitus ei todella ole tietoinen siitä, että kansalaisten hyvinvointipalvelut ovat vaarantumassa ja jo vaarantuneet heikenneen kuntatalouden tilanteen takia. Todettakoon vaikka yhtenä pienenä esimerkkinä sadat kyläkoulut, jotka lakkautettiin tämän vuoden aikana, ja ensi vuodelle ketju on etenemässä samaan suuntaan. Se merkitsee suurempia oppilasryhmiä, tuntikehysten leikkauksia, tukiopetuksen vähentämistä jne. Eli niillä ratkaisuilla vaarannetaan käytännössä sen osaamisen tason ylläpitäminen, mikä tähän mennessä on rakennettu.

Vastauksessaan kuntaministeri selittää, kuinka nykyinen hallitus on lisännyt valtionosuuksia, kompensoinut kunnille verotulonmenetykset jne., ja yrittää selittää kunnallistalouden kehittyneen sen toimesta myönteiseen suuntaan. Vuoden 2005 tilinpäätösten ennakkotietojen perusteella hän toteaa, että niiden olennaisin viesti on siinä, että kuntatalouden heikentyminen on pysähtynyt. Minusta tuo väite on täysin käsittämätön erityisesti sen takia, että tuon vastauksen antaja on siviiliammatiltaan kaupunginjohtaja. Toivottavasti kuntien talousasiat eivät ole niin pienten tietojen varassa, mitä tuo vastaus osoittaa.

Kun noiden tietojen perusteella joka kolmannen kunnan vuosikate on negatiivinen, eli käytännössä joka kolmas kunta joutuu ottamaan velkaa juoksevien käyttömenojen maksamiseen, ei silloin voi olla mitään ylpeilyn aihetta siitä, että kuntatalous on jollakin tavalla kuntoon menossa ja vahvistumassa, niin kuin tuossa vastauksessa annettiin ymmärtää. Kun joka kolmannen kunnan vuosikate on negatiivinen ja vain joka viidennessä kunnassa vuosikate riittää kattamaan poistot, jokainen, joka kunnallistaloutta ymmärtää, voi sen perusteella päätellä, että ahdinko on melkoinen. Se päätelmä, että kuntatalous olisi vahvistumassa tai heikkenevä kierre katkaistu, ei oikeastaan noista tiedoista liioin ilmene, koska vuosikatteiden määrä alenee vuoden 2004 tasoon mennessä. Sehän yksiselitteisesti osoittaa sen, että ollaan menossa entistä syvemmälle. Tämä kaikki tapahtuu siitä huolimatta, että kunnat ovat korottaneet veroprosenttiaan, edellisenä vuotena 136 kuntaa ja nyt 140 kuntaa. Siitä huolimatta vuosikatteet alenevat. Siitä voi vetää sen johtopäätöksen, että ministerin vastaus oli hyvin pitkälle etääntynyt todellisuudesta.


Inkeri Kerola (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Jyrki Katainen ryhmineen on liikuttavalla tavalla ottanut kantaa hallituksen ymmärryksen tasoon. Kokoomus kysyy nimittäin välikysymyksessään, onko hallitus tietoinen jne. Samaisessa välikysymyksessä kokoomus kumppaneineen vastaa itselleen kertomalla, että hallitus on ryhtynyt kunta- ja palvelurakenneuudistuksen työstämiseen. Herää kysymys siis siitä, miksi tämä moinen välikysymys. Miksi valella turhalla kysymyksellä siirappia edistyksen saappaisiin?

Kokoomus antaa ymmärtää, että pakkolaina on vain istuvan hallituksen aikaansaannosta. Rosvohallituksen tulisi heti palauttaa kaikki ryöväämänsä rahat. Ennen nykyistä hallitusta välikysymyksen tekijöillä on ollut vain ja ainoastaan, parhaimmilla kahdeksan vuotta, aikaa huomata ja korjata ongelma, johon ovat itse olleet raskaasti osallisina. Surkuhupaisaa on myös se, että nostetaan asiasta äläkkä, osoitetaan hämmästelevälle kansalle, kuka varasti ja mitä varasti.

Olen antanut itselleni ymmärtää, että perintö on kaunis ja vaalittu asia tai säästö, joka jätetään jälkipolville. Aikaisempien hallitusten perintökulttuuri on ollut aivan oma lukunsa. Perinnöksi annetaan velka, jonka jälkeen velallista suolataan miksi et maksa heti ja tässä ‐kysymyksellä. Poiketkaamme kuitenkin asian ytimeen.

Nykyinen hallitus ja etenkin sen päähallituspuolueet ovat ensimmäisenä pitkiin aikoihin kuntaongelmien keskellä olleet puuttumassa näiden ongelmien ytimeen. Kunta- ja palvelurakenneuudistusta kyhätään suurella sydämellä, ja se edistyy räksytyksestä huolimatta. Ministeri Manninen tekee asian kanssa härkäpäisesti töitä. Mitä taas tulee valtionosuuksiin (Ed. Uotila: Onko puolue mukana?) — On, puolue on mukana viimeistä piirtoa myöten. — Mitä tulee siis rahan jakamiseen, tämä hallitus on antanut sitä, niin kuin ministerin puheista kuultiin, enemmän kuin moni muu hallitus tässä välillä. Käytettävissä olevilla resursseilla pyritään tarjoamaan mahdollisimman hyvin elämisen arvoinen elämä kaikille kuntalaisille, ja kaikki tähtää kuntalaisten hyvinvointiin.

Uudistukset tullaan kuitenkin tekemään nojaten vahvasti myös kuntien yhteistyöhön. Palveluiden turvaaminen ei edellytä kuntaliitoksia. Tämän periaatelinjauksen pohjaksi on välttämätöntä tuoda kokemus- ja tietopohjaa elävästä elämästä. Otettakoon esimerkiksi vaikkapa Kalajoki-niminen kunta Pohjois-Pohjanmaalta. Se on tehnyt vuosien mittaan kovia päätöksiä paitsi elinkeinopuolella, positiivisia sellaisia, jotka ovat tietysti menoeriä aikanaan, mutta myös kunnallisissa palveluissa. Tämä kunta elää siitä huolimatta plusmerkkisten lukujen siivittämänä tätä päivää, vaikka ei ole suuruudella pilattu. Taloustalkoita on tehty tuossa kunnassa pitkäjänteisesti ja uupumatta. Tällaisella työllä saavutamme tulosta riippumatta siitä, mikä on kunnan koko. Eivät riitä harkinnanvaraiset avustukset parantamaan vallitsevaa tilannetta, eivät liioin valtionosuuksien lisäykset yksinään. Tarvitsemme lyhyesti sanottuna aikaan ja tarpeeseen suhteutettuja palveluita ja toimintatapoja kunnissa.

Muistettakoon lähtöruutua, josta startti kunta- ja palvelurakenneuudistukselle lähti. Todettiin yhteisesti poliittisesta väristä riippumatta se tosiseikka, että terveydenhuoltopalvelut nielaisevat yhä suuremman osan kuntabudjetista ja saattavat olla lisäksi erittäin yllätyksellisiä. Tältä sektorilta on ensisijaisesti välttämätöntä etsiä edelleen taloudellisia tapoja tuottaa palveluita kullakin alueella omista lähtökohdistaan katsottuna. Väestö ikääntyy, syntyvyys on heikkoa, muuttotappio raastaa laajoja alueita. Meneillään oleva haaste on yksi Suomen kansan historiallisista virstanpylväistä. Keskustelu itsessään on arvokas työkalu.

Jos oppositio haluaa asiasta keskustelua, tuokoon se asiaan oman mallinsa, vaihtoehtonsa. Kysymys on kuitenkin niin tärkeästä asiasta, että meillä ei ole varaa käyttää kallista aikaa ja energiaa tämän jälkeen enää neljänteen välikysymykseen samasta aiheesta — ed. Vapaavuori, eikö niin — ei varsinkaan nyt, kun asiaa jo hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Täydellisyyteen kannattaa, hyvät ystävät, pyrkiä. Siellä on tilaa kaikille, mutta siellä ei ole vielä ketään.


Jan Vapaavuori (kok):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kerolalle todettakoon, että tulee neljäs ja vielä viideskin, ellei tahti hallituksella parane.

Arvoisa puhemies! Kuntaministeri Manninen totesi noin vuosi sitten, kun saatiin ennakkotiedot edellisen vuoden kuntien tilinpäätöstiedoista, että kuntatalous on niin syvässä kriisissä, että konkurssi uhkaa ellei tilanne parane. Nyt vuosi tämän jälkeen tilanne on entistä huonompi. Tilanne on siis huonompi kuin vuosi sitten, jolloin konkurssi uhkasi. Yksi kolmasosa kunnista tekee negatiivista vuosikatetta, puolet hakee harkinnanvaraista avustusta, uutta lainaa kuntasektori otti yli miljardi euroa, 140 kuntaa nostaa veroja. Tilanne on vakava. Konkurssi uhkaa, käyttääkseni kuntaministerin termiä. Ikääntyminen lisää haastetta. On selvä, että ellei jotain olennaista tehdä, ainoa vaihtoehto on heikentää palveluja ja ryhtyä purkamaan hyvinvointivaltiota.

Ongelmilla on neljä perussyytä. Ensimmäinen on antiikkinen kuntarakenne, toinen on epämoderni palvelurakenne, kolmas on se, että valtio laistaa vastuistaan ja neljäs on tämä lisätehtävien vyöry, joka eduskunnasta kunnille tungetaan. Jos kuntakartta piirrettäisiin nyt uudelleen, kukaan ei perustaisi 432 kuntaa, kukaan ei rakentaisi 432 kunnantaloa eikä kukaan palkkaisi 432 kunnanjohtajaa. Kukaan ei myöskään perustaisi sellaista keskuskunta—kehyskunta-konseptia ja kompleksia, jollainen meillä nyt on.

Mitä palvelurakenteeseen tulee, kysyn vaan hieman herra puhemiestä mukaillen: Mitä pahaa yksityisessä palveluntuottajassa on? Mitä pahaa yksityisessä palveluntuottajassa on? Meistä jokainen käy päivittäin yksityisessä ruokakaupassa ja tietää, että kauppojen välinen kilpailu luo tehokkuutta, mikä näkyy parempana laatuna ja halvempina hintoina. Kukaan meistä ei kuvittele, että tilanne olisi onnellisempi, jos meillä olisi vain valtion tai kuntien julkisia ruokakauppoja.

Se, että valtio laistaa vastuistaan, liittyy ennen kaikkea niin sanottuun pakkolainaan, joka ei siis todellakaan ole pakkolaina, vaikka sitä siksi kutsutaan. Kyse on siis siitä, että valtion pitäisi maksaa tietty prosenttiosuus kuntien menoista, mutta koska valtionosuuksien perustana olevat laskennalliset kustannukset ovat todellisia kustannuksia pienemmät, valtio ei tosiasiassa maksa sitä osuutta, mikä sille kuuluisi. Kustannusjaon tarkistusmenettelyssä tämä ero pitäisi korjata, mutta kun tämä korjaus porrastetaan, se ei korjaannukaan. Lopputuloksena tästä on se, että kunnat häviävät 840 miljoonaa euroa, jonka kuntaministeri Manninen täällä itse tänään myönsi. Se on valtava summa.

Ministeri Manninen väitti, että hallitus porrastaessaan kompensoinnin noudattaa edeltäjänsä eli edellisen hallituksen linjaa. Näin ei ole. On valovuosien välinen ero siinä, porrastetaanko tämä tarkistus kahdelle vai neljälle vuodelle. Kun se porrastetaan neljälle vuodelle, tappio on 840 miljoonaa euroa, jos se porrastettaisiin kahdelle ja kun summa on 502, ajatellaan vaikka että se olisi fifty-fifty, niin se olisi 251 miljoonaa, mikä kuntien tappio olisi. 251 versus 840, eli 490 miljoonaa on eroa siinä menettelyssä, mitä tämä ja edellinen hallitus harrastaa. Hallituksen menettely on poikkeuksellista myös siksi, että se pistää osan laskusta jopa seuraavalle hallitukselle.

Ministeri Manninen totesi täällä avauspuheenvuorossaan sanatarkasti seuraavaa: "Vanhasen hallitus on kuitenkin päättänyt valtiontalouden tiukoista kehyksistä huolimatta maksaa tuon laskun kunnille." Olisi ollut rehellistä muuttaa tämä muotoon: Vanhasen hallitus on päättänyt valtiontalouden tiukoista kehyksistä johtuen, että seuraava hallitus maksaa tuon laskun kunnille.

Arvoisa puhemies! Ehkä tämän koko keskustelun järkyttävin esitys ja puheenvuoro kuultiin kuitenkin vasta noin 5 minuuttia sitten, kun edustaja, taitaa olla keskustan varapuheenjohtaja, Rantakangas esitti täällä, että tässä verotulotasausjärjestelmässä tasausraja pitäisi nostaa 90 prosentista 100 prosenttiin. Miettikää nyt, jos tasausraja olisi 100 prosenttia, eli kaikki saisivat vähintään sen, mitä keskimäärin saadaan, eihän kukaan voi saada yhtään yli sen keskiarvon, koska jos yksikään kunta ei ole alle keskiarvon, niin yksikään ei voi olla yli sen keskiarvon, jos se on kerran keskiarvo. Tämä on sen laatuista kuntakommunismia, että jopa ed. Uotilaa tuolla vasemmistoliitossa hymyilyttää.


Esko-Juhani Tennilä (vas):

Herra puhemies! Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen kirjoittaa tänään Turun Sanomissa varsin mielenkiintoisesti suomalaisesta terveydenhoitojärjestelmästä ja tämän järjestelmän perusongelmista. Hän on minusta aivan oikeassa siinä todetessaan, ja se on asian ydin, että Suomessa käytetään poikkeuksellisen vähän rahaa terveydenhoitoon verrattuna moniin läntisiin naapurimaihimme, esimerkiksi Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaankin. Suomi käyttää, niin kuin ed. Katainenkin toteaa kirjoituksessaan, vain 7,5 prosenttia bkt:stään terveydenhoitoon, kun tuo vastaava luku naapurissa Ruotsissa on kymmenisen prosenttia.

Tässä on tämän kriisin perussyy, jota hyvin sitkaasti tässäkin keskustelussa on sivuutettu, kun kuntien vaikeuksista puhutaan. Ylipäätään käytetään siis liian vähän rahaa tähän hyvin tärkeään asiaan eli terveydenhoitoon. Toki ed. Katainen vilauttaa kirjoituksessaan myös yksityistämistä ratkaisuksi. Sitä minä en kannata enkä näe sitä myöskään ratkaisuksi mihinkään. Se ei ole taloudellisestikaan edullista loppujen lopuksi. Tätähän on kokeiltu.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta oli äskettäin opintomatkalla Tukholmassa, jossa käsiteltiin myös tätä yksityistämispuolta. Tukholmassahan tehtiin laaja terveydenhuollon yksityistämispäätös takavuosina paikallisten maakäräjien toimesta. Se on kuitenkin peruttu nyt, kun siellä valta on vaihtunut vasemmalle, ja syynä oli se, että se tuli kalliiksi. Siinähän käy niin, että tulevat nämä isot monopolit yksityiselle puolelle, jotka sitten määräävätkin hinnan, eikä se olekaan halpaa sitten, kun ne ovat saaneet valta-asemat, eli se ei ole ratkaisu. Yksityistäminen tuottaa myös eriarvoisuutta terveydenhoidossakin niin kuin kaikessa muussakin. Niitä palveluja saavat ne, joilla on paljon rahaa.

Miksi sitten on tämmöinen kova keskustelu palvelurakenteen uudistamisesta? Minusta sillä todella peitetään perusongelmaa eli liian pientä kuntarahaa, liian vähää kuntarahaa. Kun nyt terveydenhoidon osalta ollaan juuri tuossa projektissa meidän tulevaisuusvaliokunnassamme, niin totean, että sillä peitetään perusongelmaa terveydenhoidon osalta, joka on iso kulu, eli liian vähää rahaa. Tosiasiallisena tavoitteena on keskityksen lisääminen, lähipalvelujen karsiminen ja keskittäminen.

Tämä näkyy siellä meidän puolessa pohjoisessa, jossa esimerkiksi Länsi-Pohjan erikoissairaanhoitopiiriä nyt yhdistetään Lapin erikoissairaanhoitopiiriin. Se tarkoittaisi, että tuonne pohjoiseen syntyisi kolmanneksen koko Suomen pinta-alasta käsittävä erikoissairaanhoidon piiri. Se on aivan liian iso. Se tarkoittaisi Kemi—Tornion alueelle, jolta kuntaministeri tulee, sitä että vaativampi sairaanhoito ajan myötä, lähimpien 10—15 vuoden aikana, siirtyisi joko Rovaniemelle tai Ouluun. Se olisi valtava tappio tuollaiselle teollisuusalueelle.

Näin se on muuallakin. Keskittäminen tulee tarkoittamaan sitä, että siellä palvelut tietyillä alueilla heikkenevät. Se on sitten hyvin ratkaisevaa, kun katsotaan ylipäätään jonkun seutukunnan alueen kehittämistä, jos terveyspalvelut ja muut palvelut eivät ole kunnossa. Ei sieltä löydy se ratkaisu. Isojen yksiköitten ihannointi terveydenhuollossa — ei se ole myöskään totta, että se toisi halvempia palveluita. Ei se isontaminenkaan niitä tuota.

Pöydälläni on juuri Stakesin tutkimus siitä, mikä olisi optimaalinen koko terveydenhoitojärjestelmälle alueellisesti järjestettynä, taloudellisesti. Ei löydy mitään semmoista, josta voitaisiin ajatella, että tämä on parempi kuin tämä. Ne järjestelmät ovat hyvin erilaisia Suomessa, ja mitään kustannuseroja ei löydy, mitkä selittäisivät, että tämä on parempi kuin tämä. Jotkut isot ovat selvästi kalliimpia per toimenpideyksikkö kuin pienet, ja on toisinkinpäin. Se on tavasta hoitaa paljon enemmän kiinni.

Minä näen, että tässä on viime kädessä kysymys isouden ideologian leviämisestä tähän maahan. Halutaan vaan isompia yksiköitä, ja siinä sitten menevät lähipalvelut heikommiksi ja myös lähidemokratia heikkenee. Ihmettelen, miksi niin vähän kannetaan huolta lähidemokratiasta. Kun päätäntä menee kauemmaksi, se myöskin sokeutuu ainakin niihin pienimpiin yksiköihin nähden.

Minusta tämmöinen isouden ideologian ihannointi pienessä Suomessa on hieman koomistakin. Mekin olemme kauhean pieni. Onhan meillä kuitenkin olemassaolomme oikeutus, ja niin se on siellä pienessä kunnassa ja pienellä paikkakunnallakin. En minä löydä mitään positiivista tämmöisestä ajattelusta, että iso on kaunista. Miksi se niin olisi? Pienen kunnan alasajoidea, joka täällä nyt on vahvana ylipäätään olemassa, tarkoittaa, että sieltä häipyisi paljon esimerkiksi kuntapäättäjiä, jotka ovat todellista kansalaisyhteiskuntaa tässä maassa, jossa tehdään valtava määrä työtä oman seudun kehittämiseksi. Miksi sille ei anneta mitään arvoa enää?


Aila Paloniemi (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Oppositio on nyt kokoomuksen johdolla tekemässä todellista karhunpalvelusta kaikille suomalaisille jarruttamalla palvelu- ja kuntarakenneuudistusta, joka etenee suunnitelmien mukaan ja aikataulussa. Ihmeellisintä on, että välikysymyksen tekijät ovat olleet mukana todellakin tässä Paras-hankkeen valmistelussa. Ei voi olla tulematta johtopäätökseen, että oppositiolta puuttuvat eväät tuiki tärkeän uudistuksen eteenpäinviemiseen. Keskusta ymmärtää hankkeen välttämättömyyden. Kuntien toimintatapoja ja palvelurakennetta on uudistettava ja yhteistyöhön sekä myös kuntaliitoksiin kannustettava. Nyt on menossa, kuten täällä salissa on jo kuultukin moneen kertaan, 39 vapaaehtoista liitosselvitystä, jotka koskevat 117:ää kuntaa. 82 niistä on keskustavetoisia. Kuinka monessa kokoomusvetoisessa tai vasemmistoliittovetoisessa kunnassa tällä hetkellä on menossa liitosselvitys?

Arvoisa puhemies! Myytit hallitsevat keskustelua palvelu- ja kuntarakenteen uudistuksesta kuitenkin. Moni luulee, niin kuin iltapäivän debatti todisti, että pelkkä kuntakoko ratkaisee talousongelmat. Vaikka nyt alkuun siis 100 Suomen pienintä kuntaa pyyhkäistäisiin kertaheitolla kartalta, se merkitsisi vasta 3 prosentin kustannussäästöä kuntien nykyisistä kokonaismenoista.

Kunnallisalan kehittämissäätiön vastikään julkaisemassa tutkimuksessa "Paljonko verorahoilla saa?" ei selvää optimaalisen toiminnan kuntakokoa löydetty. Kuntalaisten korkea koulutustaso sen sijaan merkitsi parempaa ja tehokkaampaa työvoimaa kunnissa ja toisaalta vähemmän aikaa ja resursseja vaativia asiakkaita. Kustannustehokkuus parani asukkaiden koulutustason myötä. Kunnan väkiluku sen sijaan oli tässä tutkimuksessa käänteisessä suhteessa kustannustehokkuuslukuihin. Tehokkuuden kasvu taittui, jos asukasluku laski alle 10 000:n. Toisaalta suuria kaupunkeja näytti vaivaavan tehokkuushaitta, joka oli suoraan verrannollinen kaupungin väkilukuun.

Sairaalan optimikoosta on tiedossa, ja tämä tieto tulee sosiaali- ja terveysministeriöstä, että yksikön kasvaessa yli 400 sairaansijan kokoiseksi tehottomuus lisääntyi. Aivan selvää on, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon vieminen samaan organisaatioon tuottaa hyötyä. On myös tunnettua, että mitä koulutetumpaa alueen väestö on, sen vaativampia ihmiset ovat kunnallisten palvelujen suhteen. Tästä hyvä esimerkki on se, olen aikaisemminkin sen täältä kertonut, että syövän hoidon kustannukset ovat Helsingin seudulla selvästi korkeammat kuin maan muissa osissa. Näyttöä siitä, että hoitotulokset olisivat Pääkaupunkiseudulla paremmat kuin muualla maassa, ei kuitenkaan ole. Kysymys on siitä, että osataan hakea yhä uudempia ja parempia palveluja. Kysymys on siis tästä koulutustasosta. Mikäli haluamme todellista muutosta palvelujen järjestämis- ja tuottamistapoihin palvelujen laadusta tinkimättä, pelkkä kuntarakenteen muutos ei kerta kaikkiaan riitä. Me tarvitsemme palvelurakenteen uudistamista. Me tarvitsemme kustannustehokkaita julkisia ja yksityisiä voimavaroja yhdistäviä palveluratkaisuja ja tarvitsemme myös palveluyrittäjyyttä. Uudistuksia on tehtävä ei vain pienissä kunnissa vaan entistä pontevammin myös suurissa keskuksissa ja entistä pontevammin myös Pääkaupunkiseudulla.

Arvoisa herra puhemies! Pienten kuntien ahdinko alkoi jo siitä, se on totta, kun kokoomuslaisen valtiovarainministerin aikana romahdutettiin kuntien osuus yhteisöveron tuotosta. Samaisen kokoomusministerin jäljiltä kunnille on edelleen maksamatta noin 800 miljoonan euron suuruinen pakkolaina kompensoimattomina verotulomenetyksinä. Se on kuulkaas yli nelinkertainen summa verrattuna siihen, mitä Vanhasen hallitus on joutunut siirtämään vuodelle 2008 kustannuslinjojen tarkistuspotista, ja sekin periytyi suurilta osin kokoomuksen hallitusajalta. Nykyinen hallitus sen sijaan lisää valtionosuuksia noin miljardilla vaalikauden aikana. Erityisen voimakkaasti on panostettu Kansalliseen terveyshankkeeseen. Hoitotakuun ansiosta suomalaiset pääsevät hyvin myös kiireettömään hoitoon ja lähes 70 000 potilaan leikkausjonoja on sulatettu niin, että kesäkuun loppuun mennessä jonossa arvioidaan olevan enää 5 000 ihmistä.

Vielä lopuksi on sanottava, että valtionosuusuudistus ei kyläkouluja lopettanut. Se kannattaisi nyt uskoa. Esimerkiksi kotimaakunnassani Keski-Suomessa kahta kolmea kuntaa lukuun ottamatta kunnat voittivat selvää riihikuivaa rahaa, euroja, tässä uudistuksessa, yksinomaan Keuruun kaupunki suurin piirtein 150 000 euroa. Aika vaikea sellaista uudistusta kuulkaas on vastustaa.


Arto Seppälä (sd):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi voisi todeta, että kuntapalvelut tarvitsevat tietyn väestömäärän, jotta ne ovat kannattavia ja toimivia. Hyvinvointipalveluiden tuottamisen ehdot kiristyvät entisestään seuraavien vuosikymmenien aikana. Kuntien huoltosuhde heikkenee, ja erityisesti terveyden- ja vanhustenhuolto ovat entistä haasteellisemman tehtävän edessä. Julkinen sektori kohtaa sekä yksityisen sektorin luomia kilpailupaineita että toisaalta ikärakenteen muutoksen tuomia kasvupaineita sosiaali- ja terveyspalveluissa. Samalla teknologiset innovaatiot sekä osaajien ja tekijöiden yhä rajallisempi määrä kohdistavat erilaisia muutostarpeita julkisia palveluja kohtaan. Valtion ja kuntien vastuu hyvinvointipalvelujen järjestämisessä on yhteinen. Vastuuseen kuuluu se, että kaikille kansalaisille on turvattu julkiset peruspalvelut asuinpaikasta riippumatta. Hyvinvointipalveluiden turvaaminen edellyttää siis paitsi hallituksen ripeitä toimia puitelain valmistelemisessa mutta myös yhteistyökykyä ja muutosvalmiutta kunnissa ja sen päättäjissä.

Kuntauudistus on tähän mennessä laittanut alulle 39 kuntaliitosselvitystä, joissa on mukana yhteensä 117 kuntaa. Mukana on myös monia monikuntaliitosselvityksiä, kuten Salon seutukunnan 11 kunnan selvitys. Monissa kunnissa halua muutokseen ei kuitenkaan tunnu löytyvän. Vaikka hallitus ja ministeri Manninen ovat toimineet aktiivisesti kuluneen hallituskauden aikana kunta- ja palvelurakennemuutoksen puolesta, on muutoskehitys pysähtynyt monissa kunnissa. Innokkuus palvelurakenteen kehittämisessä on useissa kunnissa lopahtanut mahdollisuuteen oman itsenäisen kunnan menettämisestä. Useat kuntapäättäjät ajattelevat vilpittömästi, että he pystyvät takaamaan hyvinvointipalvelut tämän päivän ja tulevaisuuden haasteissa kaikille kuntansa 2 000 asukkaalle ilman merkittäviä muutoksia.

Nykyisen kuntatalouden ahdingon selättämiseen on olemassa vain yksi kehittämiskelpoinen ratkaisu. Kunta- ja palvelurakenteen on vastattava toistensa tarpeita. Tavoitteena pitää olla kuntien vastuulla olevien palveluiden järjestämisen alueelliset erityispiirteet huomioon ottaen riittävä väestöpohja. Vain tätä kautta voidaan luoda toimiva palveluverkko ja kiinteyttää yhteistyötä eri palvelujärjestelmien kanssa. Veromalli, jossa valtio luopuisi ansiotulojen verotuksesta ja ne ohjautuisivat kokonaan kunnille, ei pysty varmistamaan hyvinvointipalvelujen rahoitusta ja tasaista saavutettavuutta maan eri osissa. Järjestelmä vaatii toimiakseen sekä verotulojen voimakkaan tasausvaikutuksen että muun muassa alueiden erilaisista olosuhteista ja palvelujen kysynnän rakenteesta syntyvien tuotantokustannusten huomioimista rahoituspohjassa.

Nykyinen valtionosuusjärjestelmä onkin perusteeltaan toimiva. Sitä tulisi kehittää lisäksi palvelurakenteen toiminnan tehokkuutta korostavaan suuntaan. Samalla tulee myös tarkistaa niitä tekijöitä, kuten harva ja hajanainen asutus, jotka vaikuttavat palvelujen tuottamiskustannuksiin.

Arvoisa puhemies! Valtion tulisi edelleen kannustaa kuntia yhdistymään. Muun muassa niin sanotut porkkanarahat ovat olleet hyvä kannuste uusiin kuntaliitoksiin. Kunta- ja palvelurakenneuudistus ja sitä ohjaava puitelaki tulisikin saattaa mitä nopeimmin täytäntöön. Puitelailla pitäisi määritellä hyvin tarkasti kaikki tulevien vuosien kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutukset, kuten toimenpiteet kuntarakenteiden uudistamiseksi, kuntien yhteistyön kehittämiseksi, palvelun organisoimiseksi, ylikunnallisten palveluiden kokoamiseksi ja tehostamiseksi sekä hallinnan ja ohjauksen vahvistamiseksi kaikilla eri tasoilla. Joissain tapauksissa valtiovallan tulisi jopa harkita pakkoliitoksia, jos seudun kehitys ja yleinen etu sitä vaativat. Voisiko todeta tähän, ed. Vielma, että Jyväskylän seutu esimerkiksi voisi olla sellainen alue ja Vaasan seutu muun muassa tässä maassa? Tarvitaan nopeita ja tulevaisuuteen tähtääviä päätöksiä.


Lyly Rajala (kok):

Arvoisa herra puhemies! Tein 2000-luvun vaihteessa radiosarjaa "Kunta tutuksi". Kiertäessäni kaikki 52 Oulun läänin kuntaa tuli usein mieleen, mitähän positiivista sanottavaa tästäkin kunnasta löydän. Yllätyksekseni pienissä pohjoispohjalaisissa ja jopa Kainuun korpikunnissakin oli hillitön tekemisen meininki — ja siitä on vain muutama vuosi. Jos nyt lähtisin koluamaan samat kunnat, kohtaisin täysin eri maailman, jossa kunnanjohtajatkin kulkevat kumarassa ja hattu kourassa.

Sanotaan, ettei välikysymyksellä ole mitään merkitystä. Meillähän onkin totuttu täysiin hallituskausiin jo toukokuusta 83 lähtien. Tuntuisi kuitenkin kummalliselta, mikäli hallitus ei reagoisi mitenkään kokoomuksen ja koko opposition yhteiseen huoleen kuntien nykytilasta.

Kuntien ja valtion rahoitussuhdetta ja valtionosuusjärjestelmää on muutettu viime vuosina useita kertoja. Kunnat tarvitsevat elääkseen pitkäkestoisen piikin eivätkä toistuvia lisärokotuksia. Hallitus on epäonnistunut surkeasti kuntapolitiikassaan. Hallitus pani pystyyn kunta- ja palvelurakennehankkeen huikealla aikataululla. Oliko tarkoitus saattaa alulle hanke, jolta ei odotetakaan mitään konkreettisia tuloksia? Hallituksen antama aikataulu on lamauttanut usean kuntaliitoksen. Satoja vuosia itsenäisenä toiminut kunta ihmettelee tulevaisuuttaan suuremman kokonaisuuden osana, ja päättäjät empivät, mitä asiasta ovat mieltä. Sillä, että kaksi tai useampi kunta liittyy yhteen, ei välttämättä ole suurta merkitystä. Mitä merkitsee se, missä kunnan raja sijaitsee, mikäli uusi kokonaisuus ei pysty järkeistämään palvelujen tarjontaa?

Kukaan ei kannata pakkoliitoksia, mutta joku roti nykymenolle täytyy säätää. Olen seurannut ennen kaikkea Oulun läänin kuntakehitystä tarkkaan ja uskon, että pakkoliitoksia tulee myös ilman valtiovallan keinoja pelkästä käytännön pakosta. Kunnat eivät ole enää kriisissä vaan hukkumassa samalla, kun valtio on vetäytynyt vastuusta entistä enemmän tällä hallituskaudella.

Arvoisa puhemies! Esimerkkinä pieni kunta Oulun läheltä. Maaseutukunnan tulorakenne on valtionosuuspainotteinen. Palkkatuloverot laskevat, koska monet palkansaajat ovat maa- ja metsätalouden harjoittajia. Maaseutukunnan väestön ikärakenne muuttuu entistä vanhusvoittoisemmaksi. Esimerkkikunnassani 75-vuotiaille on varauduttava turvaamaan palvelut, jotka aiheuttavat viisinkertaiset kustannukset verrattuna lapsiin puhumattakaan työikäisistä. Kunnan johtamistapa on edelleen voimakkaasti sektoroitunut. Jokainen hallintokunta ajaa omaa etuaan ajattelematta kunnan kannalta järkevää kokonaisuutta. Kunnan virkamiehet ovat täyspäiväisiä, mutta asioista päättävät luottamusmiehet ajankäytöllisesti harrastajien asteella. Kuka uskaltaa kuntien ahdinkotilanteessa ajatella rankkoja muutoksia prosesseihin, kun tulevaisuus valtion suunnalta on yleensä yksivuotinen? Koskaan ei tiedä, mitä hallitus keksii ohjelmistaan huolimatta kuntien pään menoksi.

Esimerkkikunnassani ainoa haittakorvausten nosto eli voimalaitosten kiinteistöveron korotus on ollut vaikutukseltaan plus miinus nolla. Se on mennyt tasausjärjestelmän mukana tuottamatta mitään hyötyä. Kunnanjohtajan tekstiviesti on kuvaava ja kertoo hädän. Hän lähetti tämän minulle tekstiviestinä kännykkään: "Hukka perii. Kun sutta pakoon, niin karhu vastassa. Lähetä rahaa."

Vihdoinkin kuntaministeri Manninenkin on myöntänyt, että valtion kunnilta ottaman pakkolainan maksusuunnitelma on epäoikeudenmukainen. Hän on esittänyt selvitettäväksi mahdollisuutta, että kunnille korvattaisiin hallituksen suunnitelmassa vuodelle 2008 maksuun jäävä 194 miljoonaa euroa jo ensi vuonna.

Suurin hallituspuolue keskusta oli alkujaan Maalaisliitto. Se on profiloitunut 100 vuoden saatossa maaseudun ja siellä asuvien puolestapuhujaksi. Millähän puolue porskuttaa kohti eduskuntavaaleja, mikäli se ei ota jämäkämpää asennetta perinteisten kannatusalueidensa puolestapuhujana? Demarit taas eivät hyväksy palveluiden järkevämpää tuottamismallia, vaan palvelujen tulisi edelleenkin olla kunnan tuottamia, vaikkapa kalliimpina kuin yksityisiltä ostettuna. Heinäluoman kuntaveromalli tulee tutkia tarkoin ennen toimiin ryhtymistä. Siinähän tuloverotus suhdannevälineenä poistuisi ja yhteisöverot loppuisivat kunnalta. Olisikohan sekään järkevää elinkeinopolitiikkaa?

Arvoisa puhemies! Tulee muistaa, että jokainen kansalainen on myös kuntalainen. Suomella menee mittareiden mukaan hyvin, mutta Vanhasen hallitus on pettänyt kuntalaiset monilla sektoreilla. Viime vuonna lakkautettiin 144 koulua, terveyspalvelut ja hoitotakuu kangertelevat, omaishoitoa karsitaan ja joukkoliikenne on pian vain muisto menneestä maaseudulla. Lisäksi hallitus syyttää kuntia talouden huonosta tilasta. Hallitus maksaa muita velkojaan, vaan ei velkaansa kunnille. Niillä miljoonilla kunnat voisivat vielä nousta suosta. Muutaman vuoden kuluttua tekohengitys on turhaa.

Ed. Rajala, 5 minuuttia!

Hukkuvan huutoon täytyy vastata heti, muuten kuntalaiset päätyvät vaaliuurnilta tuhkauurnille.


Kari Uotila (vas):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on tänään saatu tämän välikysymyksen keskeiseen kysymykseen selkeä vastaus: pakkolainaa ei tulla maksamaan takaisin ensi vuonna sen 194 miljoonan osalta, jonka hallitus on siirtänyt seuraavalle vaalikaudelle. Mikäli se olisi edes jollain tavalla hallituksen suunnitelmissa, niin valtiovarainministeri olisi vastannut jotenkin niin, että asia ratkeaa kehyskeskusteluissa tai viimeistään elokuun budjettiriihessä, mutta kun hän ihan selkeästi sanoi, että edetään sen lainsäädännön ja porrastuksen mukaan, mitä on päätetty, niin on aivan selvää, että haikailu tämän 194 miljoonan perään tällä vaalikaudella on tämän jälkeen turhaa, ja siitä kantaa vastuun koko hallitus tietysti.

Vastauspuheenvuorossani aiemmin totesin tämän hallitusohjelman ja tehdyn politiikan välisen ristiriidan, kun hallitusohjelmassa todetaan, että kuntien rahoituspohja turvataan ja uusiin tehtäviin sekä entisten laajentamiseen osoitetaan riittävät voimavarat. Tämä ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa, kun katsotaan sitä talousahdinkoa, jossa kuntakenttä on; sitä velkaantumisvauhtia, jossa kunnat ovat; sitä alijäämäisten kuntien määrän kasvua, mikä on tilanne tällä hetkellä; sitä veroprosenttien korotustarvetta, muiden maksujen ja taksojen korotustarvetta ja vauhtia. Tämä hallitusohjelman linjaus ei ole toteutunut.

Toinen hallitusohjelman linjaus: toimenpiteitä kriisikuntien talouden tervehdyttämiseksi jatketaan. Tämänkin toteuttaminen tulee outoon valoon, kun sitä arvioidaan sitä taustaa vasten, että harkinnanvaraisia avustuksia ei ole lisätty, joita nämä kriisikunnat tarvitsisivat, vaan niitä on leikattu. Eduskunta tosin on yrittänyt sitten paikata hallituksen huonoa politiikkaa hieman tältä osin.

Hallitusohjelmassa myöskin todetaan, että edistetään vapaaehtoiselta pohjalta kuntaliitoksia, joista on täällä tänään paljon puhuttu. Millä tavalla tämän hallitusohjelman tavoitteen toteuttamiseen mahtuu porkkanarahojen poistaminen ja se, että hallitus ei ole puuttunut siihen ongelmaan, mikä kuntien yhdistymisen kautta seuraa valtionosuusjärjestelmän antaessakin sitten yhdistymisen jälkeen vähemmän kyseisille kunnille rahaa? Elikkä todellakin Vanhasen hallitus ohjelmaansakaan ei ole toteuttanut, niin kuin on luvannut.

Mitä tulee sitten tähän Paras-hankkeeseen, siitä on tehty tällainen kaiken pelastava, kuntalaiset ja kuntalaisten palvelut turvaava hanke. Oppositiosta katsottuna on syytä olla aktiivisesti mukana ja ainakin vasemmistoliiton edustajat ovat olleet mukana kaikissa niissä elimissä, joissa tätä hanketta on eteenpäin viety. On aiheellinen se pelko, mikä täällä on keskustelussa aiemmin esiin tullut: onko tämä sitten kaatumassa kuitenkin hallituspuolueiden sisäiseen epäluuloisuuteen tai lähestyvien eduskuntavaalien paineeseen tai muuhun. Todellakin on pelko siitä, tuleeko sellaista konkreettista puitelakia, sellaista lainsäädäntöä, sellaisia linjauksia, joilla todella pystytään sekä palvelurakennetta että kuntarakennetta muuttamaan vastaamaan tulevaisuuden haasteita. Sen aika näyttää. Rahan tarpeesta on todella keskeisesti kysymys kuitenkin.

Sitten demokratiavajeesta: Tällä hetkellähän haetaan erilaisia malleja. Niihin rohkaistaan kuntaliitosten ohella. Täytyy kuitenkin muistaa, että moniin tällaisiin verkostomaisiin malleihin, jopa näihin kuntaparimalleihin, kuntayhtymiin jne., yhteisiin yhtiöihin, todella sisältyy vakava huoli demokratian riittävyydestä kunnallisten päättäjien näkövinkkelistä ja sitä kautta äänestäjien näkövinkkelistä. Elikkä on todella isännätöntä rahaa ja epäjohdonmukaista päätöksentekoa, ja tämä olisi otettava huomioon. Yksityistämisen nimiin vannotaan helposti, mutta täytyy muistaa, että demokratiavaje tulee hyvin äkkiä vastaan myös tässä toiminnassa. Kun ensin liikelaitostetaan, sitten yhtiöitetään, sitten viedään vielä pörssiin, niin on aivan selvää, että kunnallisten päättäjien ote sekä palvelujen laadunvalvonnan, kustannustehokkuuden, kustannusten valvonnan että muilta osin valvonnan osalta heikkenee. Tämä demokratiavaje on tärkeä juttu ottaa huomioon. Se on meidän kaikkien vastuulla, että emme tee sellaista lainsäädäntöä emmekä sellaisia malleja, jossa kansanvalta kärsii ja demokratia heikkenee.


Maija Perho (kok):

Arvoisa puhemies! Tähänastisessa keskustelussa varmaan kaikki ovat todenneet ja tunnustaneet muutoksen ja uudistamisen välttämättömyyden. Kuitenkin täällä on vallinnut epätietoisuutta siitä, johtaako hyvin liikkeelle lähtenyt rakenneuudistushanke todellisiin vaikuttaviin toimenpiteisiin, ja jotta tätä vaikuttavuutta, konkreettisuutta vauhditettaisiin, siinä tämä välikysymys on toivottavasti toiminut yhtenä pontimena.

Ensimmäiseksi on syytä kysyä, miksi järkevimmältä tuntuisi se, että meillä olisi vahvempia, suurempia ja samalla elinvoimaisempia peruskuntia. Tämä mielestäni muun muassa siksi, että kaikki ne yhteistyömuodot, joita on harjoiteltu — seutuyhteistyötä, erilaisia aluekeskushankkeita — vaativat tavattomasti aikaa, hallinnointia, byrokratiaa, kokoustamista ja myös niiden hyvät hankkeet voivat kaatua yhden jäsenkunnan vastustukseen. Eikö olisi paljon viisaampaa tehdä tätä seudullista työssäkäyntialuekohtaista työtä yhden peruskunnan sisällä? Näin säästettäisiin aikaa. Näin säästettäisiin vaivaa. On aivan selvää, että me tarvitsemme ylikunnallisia elimiä, mutta tämä uudistus antaa mahdollisuuden järkeistää tätä kokonaisuutta, jossa nyt pelkästään erilaisia kuntayhtymiä on pitkälti toistasataa.

Nyt voimme kysyä sitten sen perään, millä keinoin kunnat saadaan löytämään toisensa vapaaehtoisesti. Täällä on puhuttu jo porkkanarahoista. On ihan aiheellista puhua niistä, mutta toistaisin sen kysymyksen, joka oli kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa. Koska kuntaliitos usein johtaa valtionosuuksien pienentymiseen, se tekee kuntaliitoksen tai ainakin voi tehdä sen taloudellisesti epäedulliseksi. Eikö yksi käytännön viisas, tarkoituksenmukainen ratkaisu olisi se, että tämän valtionosuuden voisi pitää muutaman vuoden siirtymäajan ja se olisi se taloudellinen kannustin terveempään ja järkevämpään kuntarakenteeseen?

Mitä sitten peruspalveluiden järjestämiseen tulee, yhtä lailla voimme kysyä, eikö tuntuisi paljon järkevämmältä se, että riittävän suuren peruskunnan sisällä voitaisiin hoitaa perusterveydenhuolto, perustason erikoissairaanhoito, vanhustenhuolto tai kenties koko sosiaalihuollon palvelut saman yksikön sisällä. On selvää, että erityisen vaativat palvelut edellyttävät alueellista tai jopa valtakunnallista järjestämistapaa, ja näiden ratkaisujen pohtiminen on luonnollisesti yksi osa tätä kunta- ja palvelurakennehanketta.

Täällä ed. Hiltunen SDP:n puheenvuorossa peräänkuulutti jämäkkää puitelakia. Sitä peräänkuulutan itsekin, ja mielestäni tämän jämäkän puitelain sisällössä pitää määritellä tavoiteaikataulu. Projektipäällikkö Peltomäki on todennut, että aikataulun pitäisi olla sellainen, että uudistuksen täytäntöönpano voitaisiin käynnistää 1.1.2009. Aivan hyvä tavoite.

No, sitten on kysymys niin sanotusta perälaudasta eli siitä, että jos tarkoituksenmukaisia rakenteita tai muita yhteistyömuotoja ei synny, millä tavoin sitten tähän tilanteeseen voidaan puuttua. Valtiolla täytyy olla mahdollisuudet puuttua, mutta niitä on varmasti erilaisia, ja ne pitää tässä puitelaissa määritellä, millä tavalla valtio voi puuttua. Kaikkein vastuuttominta on todellakin ajatus siitä, että kunnallisen niin sanotun itsehallinnon nimissä annetaan jonkin yksittäisen kunnan kurjistua ja köyhtyä, ja kuka siitä kärsii? Sen kunnan asukkaat, eli pitää olla rohkeutta ja näkemystä siinä, että tällaista tilannetta ei päästetä syntymään.


Ahti Vielma (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Olen edellisessä ammatissani määritellyt kunnan tehtävän seuraavasti: Kunnan tulee toimia niin, että kunakin ajankohtana olemassa olevilla ihmisillä olisi mahdollisimman hyvä olla. Määritelmän keskeinen viesti on siis se, että aina tärkein on ihminen. Meidän on kaikissa toimissamme muistettava, että teemmepä me mitä tahansa, me teemme kaiken loppujen lopuksi juuri ihmistä ajatellen. Näin ainakin pitäisi olla. Kuntaorganisaatio on vain väline tuossa ihmisten palvelemisessa, toki hyvin tärkeä osa koko yhteiskuntamme toimintaa.

Hallitusohjelmassa luvataan kuntien osalta seuraava: "Hallitus toteuttaa pitkäjänteistä ja vakaata kuntapolitiikkaa. Kunnallisten peruspalveluiden saatavuus ja laatu turvataan koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasitteella. Edellytykset kunnallisten peruspalveluiden järjestämiseksi turvataan huolehtimalla toimintakykyisestä ja elinvoimaisesta kuntarakenteesta sekä palveluiden kestävästä rahoituksesta." Tuo oli lainaus hallitusohjelmasta.

Arvoisa puhemies! Juuri tätä on välikysymyksellä vaadittu, koska hallitus on käytännössä toiminut oman ohjelmansa vastaisesti. Kunnalliset peruspalvelut ovat erittäin monella paikkakunnalla todella vaarassa muun muassa sen vuoksi, että hallitus on ottanut kunnilta pakkolainaa, jota on vieläkin maksamatta lähes 300 miljoonaa euroa. Täällä on tänä päivänä esitetty monenlaisia muitakin summia. Hallitus maksaa kyllä muille velkojaan, mutta pitää kuntia pankkinaan ja vaikeuttaa kohtalokkaasti niiden toimintaa. Tervehdin ilolla jokin aika sitten ministeri Mannisen kannanottoa, jolla hän vaati tuon velan maksamista. Hän tuntee kuntasektorin erittäin hyvin ja tietää, mistä puhuu. Mutta kävikö tässäkin asiassa niin, että valtiovarainministeri käveli kollegansa yli, minkä seurauksena asiasta on sittemmin vaiettu? Toivoisin ministeri Manniselta edelleenkin yhtä ryhdikästä kannanottoa. Kun me annamme sille täällä tukemme oppositiota myöten, on valtiovarainministerin taivuttava, vaikka hän vielä tänään ilmoittikin meille täällä, ettei lainaa makseta tämän vaalikauden aikana. Mutta lisätään yhdessä paineita.

Hallituksessa olosta ei tulisi maksaa niin suurta hintaa, että omat periaatteetkin ovat kaupan. Jos punamultahallitus ei pysty tuota ratkaisua tekemään, niin voimakkaasti porvarillisessa maassa on muitakin hallitusvaihtoehtoja. Sehän on välikysymyksen keskeinen viesti, ja sen toivoisin keskustan oivaltavan riittävän ajoissa ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus on erittäin haasteellinen prosessi. Se on kiistatta hallituksen tämän hetken suurin yksittäinen tehtävä, jossa ei saa epäonnistua.

Minulla on henkilökohtaisia kokemuksia yli kolmen vuosikymmenen ajalta kuntajakoselvittelystä sekä Helsingin seudulta että Keski-Suomesta ja tiedän, että hyviä ratkaisuja on aikaansaatavissa vain tosiasiat tunnustamalla ja niitä päättäväisesti puolustamalla ja läpi ajamalla. Aivan liian usein tulppana on ollut vuosikymmenten ajan ja on tänäkin päivänä joidenkin poliitikkojen oman edun tavoittelu. Tarvitaan vain muutama keskeinen henkilö, jotka itsekkäällä kyynärpäätaktiikalla torjuvat koko tärkeän uudistusprosessin. Näissä tilanteissa toivon puolueitten johdolta todellisia johtajan otteita. Olen itsekin sitä mieltä, että kunnallista demokratiaa on kunnioitettava, mutta jos tuo demokratia muotoutuu muutaman henkilön harvainvallaksi, pitää maassamme olla keinot laittaa nuo henkilöt ja asiat oikeaan järjestykseen.

Edellä kertomani vuoksi pidän tulevan puitelain sisältöä todella tärkeänä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kannalta. Tuo puitelaki ei saa olla ympäripyöreä toivelista, vaan sen on oltava selkeästi laadittu velvoite toimia niin, että kunnat selviytyvät jatkossa keskeisistä tehtävistään. Samalla hallituksen tulee luonnollisesti muistaa oma vastuunsa asiassa. Se ei voi jatkaa nykyistä linjaansa kuntien kurittamisessa, vaan jatkossa on harrastettava positiivisten aseitten politiikkaa. Eli viesti hallitukselta kunnille olisi, että toimikaa kentällä siten, että maahamme syntyy elinvoimaisia kuntia, niin me hoidamme osuutemme rahoitus- ym. keinoin. Toisin sanoen julkishallinnon tulee toimia samansuuntaisesti eikä, niin kuin tähän saakka, kyräillen ja valtapolitiikkaa pelaten.


Mikko Kuoppa (vas):

Arvoisa puhemies! Hallitus on sulkenut silmänsä kyllä kuntien taloudellisilta vaikeuksilta samoin kuin köyhyyden lisääntymiseltä kansalaisten keskuudessa ja näyttää odottavan, että pitämällä silmät tarpeeksi kauan kiinni vaikeudet poistuvat. Mutta tätä on turha odottaa, ne vaikeudet pysyvät kyllä niin kuntapolitiikassa kuin myöskin köyhyyden osalta hallituksen edessä. Erityisesti pienituloiset kuntalaiset joutuvat yhä pahempaan ahdinkoon, kun kunnat karsivat palveluja ja nostavat palvelumaksuja. Pienituloisille kuntalaisille kuntien palvelut, julkiset palvelut, ovat ensiarvoisen tärkeitä, sillä he eivät pysty yksityisten palveluja käyttämään niiden korkean hinnan johdosta.

Kunnat velkaantuvat edelleenkin ja velkamäärä on kasvanut kunnissa hyvin nopeasti. Olisi johdonmukaista, että silloin, kun kunnat velkaantuvat, valtio tulisi apuun tässä tilanteessa, mutta näyttää siltä, että nykyinen politiikka on sen suuntaista, että pienennetään vain valtionosuutta. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat kuntien harkinnanvaraiset valtionosuudet, jotka 2004 olivat 48 miljoonaa euroa, ja 2006, siis tänä vuonna, esitetään vain 26,5 miljoonaa euroa. Kuten täällä on jo monta kertaa kuultu, tarve näihin harkinnanvaraisiin valtionosuuksiin olisi huomattavasti suurempi, mutta näyttää siltä, että valtio ja nimenomaan kuntaministeri on tavallaan sulkenut silmänsä, ja eiväthän kunnat siitä muutoin selviä kuin ottamalla lisää velkaa.

Nämä ongelmat tietenkin ovat kunnissa hyvin erilaisia. On kuntia, jotka pärjäävät hyvin, joilla on ollut parempi tuuri tässä elinkeinopolitiikassa, joissa ei ole suljettu tehtaita, vaan työpaikat ovat säilyneet, jopa lisääntyneet. On tietenkin hyvä, että myöskin näitä kuntia on. Jos katsotaan, niin Suomessa on kolme maakuntaa, missä on vuosikatteeltaan positiivisia kuntia: näitä on Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Tämä on kyllä todella huolestuttava näkökohta ja tilanne, että vain kolme maakuntaa on sellaisia, missä on vuosikatteeltaan positiivisia kuntia. Myös Pirkanmaalla on näitä nopean rakennemuutoksen kuntia, joita kriisikunniksikin nimitettiin. Nimi tuli, mutta käytännön toimet, tukitoimet, ovat jääneet lähes olemattomiksi.

Olen täällä jo aikaisemminkin sen todennut, että tässä kuntien valtionosuusuudistuksessa nämä Pirkanmaan rakennemuutoskunnat menettivät huomattavasti valtionosuuksia, muun muassa Kylmäkoski 37,6 euroa asukasta kohti, Toijala 30 euroa jnp. Elikkä sen sijaan, että valtio pyrkisi tukemaan ja auttamaan näitä rakennemuutoskuntia, vielä ne kunnat menettävät valtionosuuksia lisää. On tietenkin selvää, että se ei näitten kuntien mahdollisuuksia tarjota palveluja kuntalaisille paranna.

Mielestäni kunnille tulee antaa valtiolta uutta rahaa. Valtiontalous on kunnossa, mutta kuntatalous ei ole. Kunnilta on kohtuuttomasti otettu rahaa, ja tämä pakkolainahan tässä nyt on kaikista selvin esimerkki. Mielestäni pelkillä rajojen siirroilla, kuntarajojen siirroilla tai niitten poistamisella, ei kuntien taloudellista asemaa sinänsä juurikaan olennaisesti paranneta. Ei myöskään sillä, että palvelut yksityistetään, kuntien talousongelmia ratkaista. On muistettava, että jos nämä palvelut yksityistetään, niin yksityisen yrittäjän tulee tietenkin saada myöskin yrittäjän voitto tästä toiminnasta. Erityisesti yksityisen liike-elämän puolella on runsaasti esimerkkejä siitä, että ensin tarjotaan halvalla, kohtuullisen edullisesti, palveluja tai tuotteita, mutta kun saadaan kilpailija pois markkinoilta, niin hinnat nousevat välittömästi. Aivan saman tyyppistä on tapahtunut myöskin täällä palvelusektorilla. Suuret siivousyritykset ovat tästä esimerkkinä. Ensin ne hinnoittelevat sillä tavalla, että pienet siivousyritykset joutuvat pois kilpailun piiristä, eivät pärjää siinä, ja sitten kun ne on saatu pois, niin hinnat nousevat ratkaisevasti. Yksityisten palvelujen suosimisessa kuntataloudessa on aivan samat vaarat. On muistettava todella, että yksityiset yrittäjät haluavat myöskin yrittäjävoiton, ja se ei välttämättä takaa, että ne palvelut olisivat kuntalaisille halvempia.


Jouko Laxell (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Kuntien eläkevakuutuslaitoksen teettämän tutkimuksen mukaan vuoteen 2020 mennessä eläkkeelle siirtyy 223 000 kunta-alan työntekijää, joista 46 prosenttia kuntien henkilöstöä. Vuosittain eläkkeelle siirtyvien määrä nousee erityisen rajusti vuosina 2007—2011. Niinpä vuonna 2006 eläkkeelle siirtyy vajaat 12 000 henkeä, mutta vuonna 2011 eläkkeelle siirtyy jo 16 000 henkeä. Sen jälkeen eläkkeelle siirtyy noin 15 000—16 000 henkeä vuosittain. Esimerkiksi seuraavien 15 vuoden aikana omasta maakunnastani poistuu eläkkeelle 20 000—22 000 kuntatyöntekijää, siis Salon seudulta.

Kunnan toimeen tai virkaan soveltuvan ammatillisen tutkinnon suorittamiseen menee noin 3 vuotta, ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseen 3—4 vuotta ja yliopistotutkinnon suorittamiseen 5—7 vuotta. Siksi on tärkeää, että opetusministeriö ryhtyy suunnittelemaan koulutusohjelmia, joilla eläkepoistumasta johtuvat aukot voidaan korjata. Lähes 50 prosentin henkilöpoistuma tarjoaa suuren mahdollisuuden uudistaa henkilöstön rakennetta niin, että uudet tehtävät kohdistuvat kuntalaisten välittömään palveluun. Myös kuntien johto- ja hallinto-organisaatiot on syytä purkaa ja keventää. Kunnissa ja kuntien perustamisorganisaatioissa on liian paljon henkilöstöä, jolla ei ole mitään tekemistä peruspalvelujen toimeenpanon kanssa. Esimerkiksi ammattioppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen lähiopetustunnit vähenevät jatkuvasti, kun henkilöstöä palkataan muihin kuin opetustehtäviin.

Arvoisa puhemies! Yritykset on otettava huomioon kuntien palveluja järjestettäessä. Julkisten ja yksityisten palvelujen välille on luotava saumattomia kokonaisuuksia. Julkisen ja yksityisen palvelutuotannon vertailtavuuden takia julkisten palvelujen kustannuksista on tehtävä toimintoperusteiset laskelmat vuosittain. Näin saadaan hyvä kuva palvelun tuottamisen kokonaiskustannuksista ja siitä, miten palvelujen hinta muodostuu. Yritysten kanssa palveluja järjestettäessä kunta tarvitsee huomattavasti enemmän hankinta-, kilpailuttamis- ja sopimusosaamista.

Kuntien tulee tukea aktiivisesti yrittäjyyttä ja yritystoimintaa. Siksi on syytä korostaa kuntien konkreettista elinkeinopoliittista ohjelmatyötä yhdessä yritysten kanssa. Elinkeinorakenteen monipuolistamiseksi suurimmat kunnat tarvitsevat myös innovaatiopoliittiset toimenpideohjelmat.

Rouva puhemies! Yritysten investointituki vääristää yritysten välistä kilpailua. Investointitukien jakoon on kehitetty järjestelmä, jonka mukaan joissakin kunnissa yritykset eivät saa investointitukea ollenkaan, kun taas viereisessä kunnassa on tarjolla lähes 25 prosentin investointituki. Järjestelmä on epätasa-arvoinen ja se pitää korjata välittömästi, jos halutaan, että kaikilla kunnilla on mahdollisuus tarjota yrityksille parhaat lähtökohdat.


Pekka Kuosmanen (kok):

Arvoisa puhemies! Käytän tämän puheenvuoron, vaikka sali on melko tyhjä. Mutta kuitenkin täällä on meidän arvostettu alueministerimme Manninen paikalla, eli varmasti on paikallaan tämä puheenvuoro pitää.

Arvoisa puhemies! Viime vuonna negatiivinen vuosikate oli joka kolmannessa Suomen kunnassa. Poikkeuksellisen vaikeaan taloustilanteeseen tarkoitettua kuntien harkinnanvaraista avustusta haki viime syksynä 238 kuntaa eli siis noin puolet kaikista Suomen kunnista. Veroäyriä on tänä vuonna nostettu 140 kunnassa. Nämä ovat negatiivisten ennätysten lukuja. Mitä tämä kertoo kuntien tilasta? Sitä, että kriisikynnys on yksinkertaisesti nyt ylitetty. Kunnat eivät kykene huolehtimaan menoistaan, ja kuntien palveluidenkin tuottaminen on kyseenalaista monessa kunnassa. Kuka muu siitä ensimmäisenä kärsiikään kuin palvelua tarvitseva kuntalainen.

Kuntien kurimukseen on monta syytä. Yksi merkittävimmistä on valtion itselleen kunnilta ottama niin sanottu pakkolaina, jonka takaisinmaksu on venytetty liian pitkälle aikajaksolle. Eikö niin, ministeri Manninen? Tällä pakkolainalla valtio on osaltaan toimittanut kunnat velkakierteeseen, jolle ei loppua ole näkyvissä. Vuonna 2005 kunnilla oli lainaa keskimäärin 1 327 euroa asukasta kohti. Vastaava luku vuonna 2000 oli 746 euroa per asukas. Myös kuntien toimintakulut ovat kasvaneet edelleen nopeammin kuin kuntien rahoitus eli kuntien verotulot ja valtionosuudet yhteensä. Nopea kustannusten nousu johtuu paitsi valtion kunnille siirtämien velvoitteiden kasvusta, niin myös palvelujen kysynnän lisääntymisestä. Palvelujen kysyntä kasvaa huimasti jatkossakin ja erityisesti väestön ikääntymisen vuoksi, joka meillä on nopeampaa kuin esimerkiksi muissa Euroopan unionin maissa.

Arvoisa puhemies! Väestön ikääntyminen on suuri haaste koko yhteiskunnalle. Tällä hetkellä suomalaisista noin 15 prosenttia eli 800 000 on meitä 65 vuotta täyttäneitä. Ennusteitten mukaan 65 vuotta täyttäneitten osuus väestöstä vuonna 2030 on jo yli neljännes eli lähes 1,4 miljoonaa. Suhteellisesti vielä nopeammin kasvavat vanhimmat ikäluokat. Reilun 5 miljoonan väestöömme nähden tämä on todella paljon. Ikääntymiseen ja sen haasteeseen ei tällä hetkellä kuitenkaan varauduta tarpeeksi suurella volyymillä. Siksi pidän erityisen tärkeänä, että osa tätä kunta- ja palvelurakenneuudistusta, laadukas ja järkevä vanhustenhuollon palvelukokonaisuus, on nyt tosissaan saatava kuntoon. Väestön eliniän pidentyessä myönteistä on terveiden ja aktiivisten elinvuosien kasvu. Niin sanottua kolmannen iän vaihetta on työelämän jälkeen jäljellä vielä keskimäärin noin 20 vuotta. Hyvin toimivan yhteiskunnan pitäisi osata paitsi ottaa huomioon ikääntyvien erityistarpeet myös hyödyntää kokeneitten sukupolvien osaamista, tietotaitoa ja muita resursseja.

Lähes kaikki eläkeläiset eivät tarvitse jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa, mutta selvää on, että myös hoidon ja hoidon tarve tulee kasvamaan varsinaisten sairauksien vaatiman hoidon lisäksi. Tähän tarpeeseen on yhteiskunnan kyettävä vastaamaan mahdollisimman paljon yksilön elämäntilannetta kunnioittaen. Heikentynyt kuntatalous ja valtion pakkolainan takaisin siirtäminen kolmelle seuraavalle vuodelle kuitenkin heikentävät kuntien mahdollisuuksia tarjota laadukasta hoivaa ja huolenpitoa. Alle kouluikäisillä on subjektiivinen oikeus päivähoitoon, mutta ikäihmisillä vastaavaa oikeutta tarpeen mukaisiin palveluihin ei ole.

Monesta kunnasta kuuluu hälyttäviä tietoja puutteellisista kotipalveluista tai heikosta laitoshoidon tasosta. Pelkät hyvän hoidon laatusuositukset eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Siksi tarvitaan niin sanottu hoivatakuu niille ikäihmisille, jotka terveydentilansa tai toimintakykynsä heikentymisen vuoksi eivät pärjää kotona ilman ulkopuolista apua. Työsarkaa todella riittää, ja pidän ehdottoman tärkeänä sitä, että yksityiset palveluntuottajat otetaan entistä tiiviimmin mukaan näiden palveluitten järjestelyihin.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa ... (Puhemies: Ed. Kuosmanen, 5 minuuttia!)

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.


Kyösti Karjula (kesk):

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymys kunnallisten hyvinvointipalveluiden turvaamisesta tuntuu monelta osalta aika perusteettomalta ja erityisesti sen vuoksi, että tämä kunnallisten hyvinvointipalveluiden vaativa tilanne oli selvästi jo viime hallituskauden aikana nähtävissä. Tässä mielessä tämän hallituksen toimesta käynnistetty erittäin merkittävä kunta- ja palvelurakenneuudistus on sinällään ydinvastaus myös tähän kysymykseen.

Tässä illan aikana käydyssä keskustelussa on jo selvästi tämä tuotukin esille, mutta haluaisin erityisesti kommentoida vasemmistoliiton näkökulmaa siitä, että he ovat useissa puheenvuoroissa voimakkaasti kritisoineet tämän hallituskauden aikana tehtyjä veronalennuksia. Voidaan varsin yksiselitteisesti todeta, että hallituksen talous- ja veropolitiikka on omalta osaltaan ollut vaikuttamassa siihen erittäin myönteiseen työllisyyskehitykseen, erittäin myönteiseen talouskasvuun, mikä meillä tälläkin hetkellä vallitsee. Tätä kautta on luotu kestävää perustaa myös hyvinvointipalveluiden turvaamiselle. Siinä, että me saimme aikaan tulopoliittisen sopimuksen, joka osaltaan on luonut vakautta suomalaiseen yhteiskuntakehitykseen, siinä keskeisenä osana olivat veronalennukset.

Tässä mielessä ihmettelen vasemmistoliiton erittäin voimakasta hyökkäystä tehtyjä veronalennuksia kohtaan, koska ilman näitä tehtyjä veronalennuksia olisi kuntatyöntekijöidenkin palkkavaatimus ollut ehkä nykyistäkin korkeampi. Tämä olisi merkinnyt yhä kiihtyvää kustannuskehitystä myös julkisella puolella, joka heijastuisi hyvin vahvasti myös kuntiin ja kuntatalouksiin. Tätä heikommat edellytykset olisi ihmisten työllistymisellä julkisiin palveluihin ja tätä kautta julkisten palveluiden tuottamiseen.

Minusta tämän yhteyden pois sulkeminen on varsin merkittävää henkistä epärehellisyyttä, ja tämä on hyvä tässäkin keskustelussa esiin tuoda, että kaikesta huolimatta tällä aktiivisella veropolitiikalla on luotu edellytyksiä myös hyvinvointipalveluiden tuottamiseen.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan lyhyesti kommentoida sitten tätä varsinaisen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen haastavuutta. Tässä on monissa puheenvuoroissa tuotu esille, miten peruskuntamalli on se, jonka kautta perusratkaisu löydetään. Varmasti näin on tietyiltä osin. Mutta tämän mallin toimivuus ensisijaisesti keskittyy muutamiin kasvukeskuksiin, Oulun seutuun, Jyväskylän seutuun, Tampereen seutuun, Kuopion seutuun, ehkä jossain määrin Turun seutuun. Näille voimakkaasti kehittyville alueille on, totta kai, monin verroin helpompaa löytää ratkaisut kuin pääosaan kuntia.

Arvioisin kuitenkin, että runsaat 300 kuntaa ovat alueilla, joissa on vaikea löytää hyvää partneria, hyvää ydinkuntaa. On kymmeniä Sisä-Suomen, Pohjois-Suomen ja Itä-Suomen kuntia, jotka ovat yhteydessä toisiinsa ja tässä mielessä joutuvat ratkaisemaan nämä palvelukysymykset yhtä vaativissa olosuhteissa, joissa väestö ikääntyy nopeasti, sairastavuus on erittäin korkealla tasolla. Tätä kautta todella joudutaan kysymään, miten sosiaali- ja terveyspalvelut turvataan, miten hoidetaan osaamispalvelut riittävän kattavasti. Monta kertaa näissä kunnissa myös lasten määrä samanaikaisesti varsin nopeasti alenee.

Tässä mielessä minun on aika helppoa Oulun seudun asukkaana ja edustajana kommentoida tilannetta. Nimittäin meidän seutukunnassamme on aikajänteellä 20 vuotta arvioiden kolme väestörakenteeltaan terveintä kuntaa, ja tässä mielessä olen omaa seutukuntaani ja seutukunnan päättäjiä monessa yhteydessä lohduttanut, että jos joku seutukunta tulee tulevaisuudessakin selviytymään ja menestymään, se on nimenomaan Oulun seutukunta.


Eero Akaan-Penttilä (kok):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on nyt harvinaisen iso ja tärkeä asia, koska kaikki se, mitä tätä ennen on valmisteltu ja puhuttu, myöhemmin nähdään vielä kirjoitettuna ja präntättynä hallituksen tulevissa esityksissä. Oppositio ja varmasti koko Suomen kansa hyvin suurella mielenkiinnolla näitä asioita odottavat.

Tämä välikysymys kunnallisten hyvinvointipalveluiden turvaamisesta on basaalinen asia koko eduskuntatyössä eli perustavaa laatua oleva asia. Sen takia, arvon puhemies, käsittelen tätä hivenen toisella lailla kuin useimmat muut edustajat täällä. Yritän ottaa kommentteja pidetyistä puheista ja kommentoin sitten niitä osittain.

Tämän välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja on tietysti kokoomus, mutta kaikki muut oppositiopuolueet ovat mukana. Tässä lähdetään liikkeelle siitä, että hallitusohjelma on luvannut koko eduskunnalle, että turvataan kuntalaisten peruspalveluiden saatavuus ja laatu. Se on välikysymyksen ensimmäinen lause myöskin. Tästä olisi luullut, että hallituksen vastaus olisi lähtenyt liikkeelle ja päättynyt myöskin siihen, että varmasti näin käy. Näin ei missään puheenvuorossa kuitenkaan ole selkeästi sanottu. Välikysymyksen alussa aika pian otetaan esimerkkejä, puhutaan kuntalaisten peruspalvelujen lisäksi lasten päivähoidosta, myös vanhusten kotipalveluista, terveyspalveluista, vammaispalveluista ja peruskoulutuksesta. Näistä erityisesti haluan ottaa esille vanhusten kotipalvelut ja vammaispalvelut. Ei minkäänlaista vakuutta ainakaan tähän mennessä ole tullut siitä, että nämä asiat olisivat tulevaisuudessa paremmassa kunnossa kuin nyt, vaikka ikä meillä Suomessa nousee ja väestön ikääntyminen on entistä suurempi haaste koko meidän poliittiselle järjestelmällemme, puhumattakaan sitten vammaispalveluista, vaikeavammaisten palveluista, jotka ovat 0,07 prosenttia meidän väestöstämme. Näyttää siltä, että ei heidän esimerkiksi subjektiivisesta oikeudestaan hallitus yhtään mitään välitä.

Tämä tarkoittaa, arvon puhemies, sitä, että tämän järjestelmän sisällä on lukemattomia sisällöllisiä asioita, joita ei nyt mitenkään tuoda analyysiin tämän keskustelun aikana. Minusta se on tämän keskustelun ikävä puoli, vaikka tietysti vaikeahan kaikkia asioita on tehdä. Ministeri Manninen puheenvuorossaan sanoi aivan oikein alussa, että varmasti olemme yhtä mieltä siitä, että kuntatalouden tilanne on vaikea ja haasteellinen ja sen korjaaminen kestävällä tavalla edellyttää vakaata mutta uudistusmielistä kuntapolitiikkaa. Näin nimenomaan on, ministeri Manninen, mutta nyt olisi tietysti ollut hyvä jo nähdä vähän verhon taakse. Meille olisi ollut oivallinen mahdollisuus tässä kertoa hyvin selkein sanoin, miltä tämä iso valmisteluprosessi, joka on ollut käynnissä koko Suomessa hyvin poikkeuksellisella tasolla — Pääkaupunkiseudullakin minä olen ollut vaikka minkälaisissa kokouksissa mukana — hallituksen vinkkelistä näyttää. Tätä tarkastelukulmaa oikeastaan ministeri lähti pyörittämään tietenkin sinänsä ymmärrettävästi kuntatalouden puolelta, mutta toisaalta sanoisin, että ikävä kyllä pelkästään kuntatalouden puolelta ja aika paljon löytäen virheitä edellisten hallitusten toimesta tai etsien sieltä syitä. Niinkin pitää tehdä, mutta perustelupuolella näissä asioissa me emme kuitenkaan pärjää.

Ministeri myöskin myöntää, että on vaikea tehdä varauksia erityisesti kuntien menojen kasvun osalta. Senhän täytyy tarkoittaa sitä, että silloin ei kuntien toimintaa tunneta, jos menoja ei osata etukäteen arvioida tai niihin ei osata varautua niin kuin pitäisi tehdä. Kerrotaan aika paljon asioista, jotka tapahtuivat vuosina 1997—2003, mutta palveluiden sisältöön ministeri pääsee vasta kolmannella sivullaan. Silloin hän sinänsä aivan oikein puhuu koulutuksesta, perusopetuksesta, lukiosta ja ammatillisesta koulutuksesta, ja jos tämän lukee läpi, saa käsityksen, että koko koulutuspolitiikka Suomessa on kunnossa. Jään kyllä hyvin voimakkaasti miettimään, miten näin tämän asian ympärillä uskalletaan sanoa. Samaten suomalainen terveydenhuolto ohitetaan niin kuin hoitotakuulainsäädäntö olisi täysin toteutunut. Rohkenen olla tästäkin kyllä täysin eri mieltä. Minä luulen, että totuus on meidän molempien jossain puolessa välissä tämän asian suhteen.

Mutta, arvon ministeri, oikeastaan puhun vaan näin sen takia, että meidän suomalaisessa hallinnossa ja näin vaikeassa tilanteessa, kun joudumme asioita muuttamaan, ei käytetä sitä materiaalia hyväksi, mikä meillä on olemassa. Minulla on esimerkiksi tässä valtiontilintarkastajien kertomus vuodelta 2005, jonka sivulla 136 kerrotaan hyvinvoinnin edellytyksistä erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksen ja tuottamisen haasteiden osalta. Tässä kappaleessa, jonka ylitarkastaja Seppo Niemi on kirjoittanut, ihan selvästi kiinnitetään huomiota siihen, mitkä ovat kansantalouden ja kunnallistalouden edellytykset rahoittaa ja ylläpitää sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantoa, miten kunnat voivat hyödyntää yksityisen sektorin palvelutarjontaa, miten kilpailulainsäädäntö ja palvelujen hankinta ja kilpailuttaminen toimivat palvelutuotannossa sekä miten kuntien hyvinvointistrategioiden avulla voidaan edistää palvelujen kehittämistä ja palvelutoiminnan pitkäjänteistä suunnittelua.

Siis täällä on, arvon ministeri, valmista tekstiä viime vuotisessa valtiontilintarkastajien lausunnossa. Kyllä näitä nyt viisaan hallituksen kannattaisi valmistelutyössä myöskin käyttää ja kehittää. Täällä tekstissä myöhemmin kerrotaan esimerkiksi tilaaja—tuottaja-mallista niin, että kun se 80-luvun puolessa välissä kehitettiin Englannissa ja otettiin vähitellen koko Euroopassa käyttöön ja myöskin Suomessa. Tällä hetkellä, kun luullaan, että se on hyvin edistyksellistä toimintaa, niin se ikävä kyllä toteutuu tavalla, ilmeisesti huonosti toteutettuna niin, että pelkästään hallintokulut ovat nousseet. Se on oivallinen mahdollisuus, tilaaja—tuottaja-mallin eriyttäminen toisistaan. Itsekin uskon siihen, mutta ehto näkyy olevan, että se pitää osata tehdä ammattitaitoisesti.

Kilpailuttaminen on toinen, josta kerrotaan tässä valtiontilintarkastajien lausunnossa. On lukuisia esimerkkejä, joiden perusteella sanotaan, että suurimmassa osassa Suomen kuntia se toteutetaan erittäin huonolla tavalla. Kysymys on silloin, miksi näin tehdään. Kun tarjouspyynnöt, laatumittarit, tuotteistamiset eivät ole kohdallaan, niin lopputuloskaan ei silloin ole oikea. Tämä on se suurin huoli, josta minä tämän palvelurakenteen uusimisen yhteydessä kannan huolta.

Sanon vielä tähän loppuun aivan toisenlaisesta oppaasta, jonka nimi on "Terveys ja hoidon tarve alueittain Suomessa 1996—2010", sivulla 156 esimerkiksi kerrotaan, miten kansanterveysongelmia voitaisiin kuvata, jos haluttaisiin, esimerkiksi tälle salille, niin että tosiaan sitä sisältöä analysoitaisiin ja toiminnallista kuvausta tehtäisiin, eikä pelkästään laskettaisi kaikkea euroissa, mitkä ovat aina arvioita.

Kansanterveysongelma, jonka ilmaantuvuus Suomessa vähenee, semmoinen on esimerkiksi sepelvaltimotauti, aiheuttaa tiettyjen hoitokäytäntöjen muutoksia. Toinen luokka on kansan­terveysongelma, jonka ilmaantuvuus lisääntyy. Semmoisia ovat esimerkiksi rintasyöpä ja lonkkamurtumat, jotka aiheuttavat toisenlaisia tarpeita kaikissa peruskunnissa. Kolmas ryhmittymä on kansanterveysongelma, jonka ilmaantuvuutta koskevat tiedot ovat erittäin puutteellisia, kuten esimerkiksi masennus ja iäkkäiden pitkäaikaishoidon tarve.

Arvon puhemies! Signaalinani yritän tässä sanoa, että niin kauan kuin me emme analysoi toiminnan sisältöä emmekä tiedä siellä olevia tarpeita ja sitten laske sitä kautta, mitä kaikki se hoitaminen maksaa, meillä on jatkuva debatointi ja ristiriita sen suhteen, miten tässä mennään eteenpäin. Se aiheuttaa suurta huolta koko kuntasektorilla. Enkä yhtään ihmettele, että niin monet asiat ovat sekaisin, kun me pelkillä euroilla yritämme tämän tilanteen hoitaa. Se vaatii aivan toisenlaista diagnostista otetta, ikävä kyllä.


Reijo Kallio (sd):

Arvoisa rouva puhemies! Hyvinvointivaltiomme kehityksessä kuntien rooli palvelujen järjestäjänä ja tuottajana on kasvanut. Meidän mallissammehan kunnat huolehtivat peruspalvelujen järjestämisestä, ja jotta kunnat selviävät palveluvelvoitteistaan, niiden on oltava riittävän vahvoja ja elinvoimaisia. Mutta mielestäni edellytyksenä on myös se, että kuntien ja valtion taloudelliset suhteet järjestetään pitkäjänteisellä ja vakaalla sopimuksella. Valtion on kannettava taloudellinen vastuunsa palvelujen rahoituksesta. Valtio ei voi enää kasvattaa kuntasektorin suhteellista osuutta hyvinvointipalvelujen kustannusvastuusta.

Mielestäni peruspalveluohjelma on ollut hallituksen vastaus tavoitteille saada valtion ja kuntien rahoitussuhteet entistä vakaammalle pohjalle ja lisätä samalla luottamusta eri osapuolten kesken. Jatkossakin tavoitteena tulee olla peruspalveluohjelman roolin vahvistaminen. Tämä on tärkeää, jotta tulevina vuosina kuntatalouden kokonaisuus olisi paremmin hallittavissa.

Tulevina vuosina isohkotkaan kunnat eivät selviä nykyisellään, puhumattakaan sitten sadoista pikkukunnistamme. Kansainvälistymiskehitys, voimakas väestörakenteen muutos, infrastruktuurin uusiminen, elinkeinopolitiikan edistäminen ja palveluiden kehittäminen edellyttävät nykyistä suurempia kuntakokonaisuuksia. Siten myös mielestäni turvataan kuntien itsehallinto ja kuntalaisten suora vaikutusmahdollisuus. Vaikka kunnissa on ymmärretty yhteistyön välttämättömyys kuntien toimintojen ja palvelujen järjestämisessä, palvelurakenteen muuttaminen pelkästään yhteistoimintaa lisäämällä ei ole riittävän nopea ja tehokas tapa peruspalvelutuotannon toimintakyvyn turvaamiseksi. Itse asiassa yhteistyön tie on jo monissa tapauksissa kuljettu loppuun. Tämä on hyvä muistaa.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa onnistuminen on tärkeää, kun katsomme, miten julkinen sektori osaltaan rakentaa hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn edellytyksiä. Meillä on aivan liikaa kuntia, joilla ei ole kykyä selviytyä palveluiden tuottamisen ja rahoittamisen vaatimuksista. Tarvitsemmekin vahvoja, elinvoimaisia ja laajaan yhteistyöhön kykeneviä kuntia. Kysymys tältä osin ei ole vain palvelujen turvaamisesta ikärakenteen muutoksen keskellä vaan myös siitä, miten kunnat jatkossa pystyvät vahvaan elinkeinopolitiikkaan. Kuntien pitää olla kumppaneita niin pienille kuin suurillekin yrityksille ja samalla on tarve varmistaa tasapainoinen yhteiskuntarakenne myös jatkossa.

Mielestäni nykyrakentein me emme pääse eteenpäin. Yhdyskuntarakennettamme on tiivistettävä ja saatava aikaan sellaisia kuntia ja alueita, jotka kykenevät nykyistä aktiivisempaan elinkeinopolitiikkaan ja jotka rahoituspohjaltaan ovat nykyistä itsenäisempiä. Mutta rakennemuutokset eivät kuitenkaan yksin riitä. Tuottavuuden parantaminen ja uudet toimintatavat ovat kunnissakin tarpeen. Itse asiassa ne ovat välttämättömiä jo siksikin, että kuntasektorin tuottavuuskehitys on ollut varsin heikkoa. Tuottavuutta lisäävät muutokset onkin saatava liikkeelle nyt, kun pahin kriisi ei ole päällä. Tuottavuutta on parannettava, ellemme halua lisätä velkaa, nostaa veroastetta tai karsia palveluja. Tuottavuuden parantamiselle pitää kuitenkin olla selkeät pitkän ajan tavoitteet. Samoin toimintaprosesseja sekä käytettäviä menetelmiä on uudistettava. Vain näin kyetään säilyttämään hyvä työmotivaatio ja työilmapiiri.

Arvoisa rouva puhemies! Kuntien palveluksessa olevan henkilöstön määrässä on ennakoitu lähivuosina tapahtuvan suuria muutoksia eläköitymisen seurauksena. Erityisen suuret haasteet tulevat olemaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannossa. Työvoiman riittävä saatavuus kuntasektorilla edellyttääkin vetovoimatekijöiden voimistamista. Tarvitaan uusia palkitsemisjärjestelmiä ja tapoja, kuten tulospalkkausta, työn palkitsevuutta ja työyhteisön tukea. Myös kuntien viranhaltijoiden tehtävärakenteet kaipaavat uudistamista.

Kuntakentän haasteet ovat siis moninaiset, mutta kyllä mielestäni avainasia on se, että kunta- ja palvelurakennehankkeessa saadaan aikaan todellisia päätöksiä ja tuloksia. Toistaiseksi on saatu aikaan ainoastaan suuri määrä paperia ja pientä hienosäätöä valtion ja kuntien tehtäväjaossa. Toki hanke on myös lisännyt muutosvalmiutta kuntakentällä. Se on pakottanut ajattelemaan asioita uudella tavalla. Nämä eivät kuitenkaan vielä riitä. Mielestäni kunta- ja palvelurakennehanketta onkin vietävä määrätietoisesti eteenpäin ja kipeisiinkin päätöksiin on oltava uskallusta. Ne ovat kuitenkin jossain vaiheessa edessä, ja mitä pidempään vetkutellaan, sitä kovempina ne tulevat vastaan tulevaisuudessa.


Jukka Vihriälä (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! Oppositiopuolueiden välikysymys kunnallisten hyvinvointipalvelujen turvaamisesta on tietenkin asiasisällöllisesti erittäin ajankohtainen ja tärkeä, kun tiedämme, missä tänä päivänä kunnallistaloudessa ja kuntien palveluiden suhteen eletään. Mutta tottahan on niin, että oppositio on tehnyt tämän välikysymyksen kaataakseen hallituksen — sehän sen tärkein tavoite on, niin kuin parlamentaariseen järjestelmään kuuluu — ja toisaalta saadakseen myöskin keskustelun aikaan täällä salissa.

Arvoisa puhemies! On syytä tähän alkuun vielä kerrata ja todeta se, mitä tällä hallituskaudella on tapahtunut. Hallitus on tehnyt linjauksia, jotka ovat vakauttaneet kuntataloutta. Se on tosiasia, josta ei päästä yhtään mihinkään. Valtionosuuksia lisätään hallituskauden aikana kaiken kaikkiaan yli 1,3 miljardia euroa ilman verokompensaatioiden vaikutusta. Hallituksen toimenpiteet ovat joka vuosi vaikuttaneet kuntatalouteen positiivisesti, eivät riittävästi, mutta kuitenkin positiivisesti. Valtionosuusleikkauksia ei ole tehty toisin kuin aiemmin. Veronkevennykset on pystytty kompensoimaan kunnille täysimääräisesti, ja valtio ei aseta kunnille uusia tehtäviä. Minusta nämä ovat ne tosiasiat, jotka on syytä, arvoisa puhemies, tässäkin välikysymyskeskustelussa taas todeta.

Kun sitten mennään tähän tärkeään kunta- ja palvelurakenneuudistukseen eli Paras-hankkeeseen, joka on noussut tämän hallituskauden aikana esille, ilman että se oli edes hallitusohjelmassa ja kun nyt jo vaalikauden viimeinen vuosi on lähtenyt matkaan myöskin valtiopäivien suhteen, niin mielestäni kuitenkin näin ison asian suhteen on tavattoman paljon tapahtunut ja tapahtumassa. Tärkeintähän tässä Paras-hankkeessa on se, että peruspalvelut turvataan tasa-arvoisesti koko maassa, kaikkialla maassa. On aivan selvää, että peruspalvelut kyllä pystytään rintamailla ja parhailla alueilla turvaamaan, se ei ole ollenkaan ongelma, mutta miten ne pystytään turvaamaan aivan maan laitoja myöten, se on tässä erittäin suuri asia.

Tämän toteuttamiseksi tarvitaan eri malleja, koska yksi malli ei sovi koko maahan. Rakenteet ovat toisarvoinen asia, ihmisten peruspalvelut on asetettava kaikessa etusijalle. Palvelujen tuottamistapoja uudistettaessa on pidettävä huolta, etteivät palvelut etäänny ja niiden sisältö ja laatu heikkene. Lähipalvelujen tulee olla jokaisen kansalaisen oikeus. Toimintatapojen ja palvelurakenteiden uudistaminen, kuntien välinen yhteistyö ja liitokset eivät voi olla itsetarkoitus, vaan tavoitteena on ensisijaisesti kuntalaisten hyvinvointi ja palveluiden riittävyys.

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että Paras-hankkeen yhteydessä kuntaliitoskysymys on noussut keskeisesti esille. Sehän ei ratkaise tätä ongelmaa, jos ei myöskin palvelurakenteisiin tehdä uudistuksia ja edetä niiden vaatimusten mukaan, mitkä ovat tätä päivää. Minä uskon, että tämä palvelurakennekysymys on erittäin suuri asia, miten se pystytään hoitamaan, saadaanko myöskin uusia vaihtoehtoja sille, moniarvoisuutta, erilaisia vaihtoehtoja palveluiden tuottamiseen.

Mitä sitten tulee kuntaliitos- ja näihin selvityksiin, keskustan kanta on ollut selkeä: Pakkoliitoksia emme hyväksy, mutta vapaaehtoisia liitoksia, jos niitä syntyy, pitää myöskin valtiovallan toimenpitein edesauttaa. Minusta on aika uskomatonta, että suomalaisessa kunnallishallinnossa, joka nykymuotoisena on toistasataa vuotta vanha ja on tietenkin rakenteeltaan kankea, on nyt näin lyhyessä ajassa tapahtunut niin, että on noin 40 selvitystä menossa ja ne koskevat toistasataa kuntaa tällä hetkellä (Ed. Huotari: Suurin osa niistä ei toteudu!) — No, on turha mennä vielä ennakoimaan, mitkä niistä toteutuvat. — Tässä on parin viimeisen viikon sisällä tapahtunut, jos nyt oikein muistan, niin ainakin kaksi yhtenevää päätöstä myöskin Vaasan vaalipiirissä, jossa hyvin vähän niitä tapahtuu. Siellä ovat Vöyri ja Maksamaa tehneet molemmat päätöksen, että liittyvät yhteen ensi vuoden alusta. Samoin muistaakseni Pirkanmaalla on tapahtunut: Ylöjärvi ja Viljakkala liittyivät yhteen.

Kyllä näitä on tapahtunut. Ei ole vuosiin tapahtunut juuri mitään, mutta nyt ovat asiat lähteneet niin kuin liikkeelle, ja sanoisin näin, että kun täällä ennen kaikkea myöskin keskustaa on voimakkaasti syytetty siitä, että keskusta on jarruttamassa, niin näissäkin yli sadassa selvityksessä on erittäin vahvoja keskustalaisia kuntia, enemmistö tällä hetkellä niistä, jotka ovat nyt selvityksessä mukana. Toteaisin, että myöskin oman kuntani kohdalla on käyty kovaa vääntöä, Nurmossa, joka on siinä Seinäjoen naapurissa, pitääkö selvittää vai eikö pidä selvittää. Nyt on päästy niin pitkälle, että tiukan äänestyksen jälkeen valtuusto on päätynyt siihen, että asia selvitetään. Ei vielä kuntaliitoksesta päätetä, vaan selvitetään palvelurakenne siinä tapauksessa, että jatketaan itsenäisinä kuntina Seinäjoen kaupungin kanssa, tai mitä seuraa, jos mennään yhteen kuntaan.

Tässä voi sanoa sen, että kovimmat vastustajat ovat nimenomaan löytyneet ainakin meidän tapauksessa — ehkä sitä ei voi yleistää koko maahan — kokoomuksen taholta, joka on kiivaimmin vastustanut, että ei saa edes selvityksiä tehdä. Eihän sillä kuntaliitosta vielä tehdä, jos asioita selvitetään ja koetetaan katsoa eteenpäin. Näin minusta on tärkeä asia, että asioita voidaan selvittää, ja toivottavasti tämä Paras-hanke ennen kaikkea näitä palveluja turvaa, mutta on aivan selvää, että kyllä kuntarakennekin tulee joiltain osin muuttumaan.

Arvoisa puhemies! Kun täällä ed. Akaan-Penttilä kritisoi hyvin voimakkaasti — hän myöskin terveydenhuollon asiantuntijana tuntee asiat — että sillä puolen ei ole tapahtunut mitään, niin kyllä nyt on kai syytä todeta kuitenkin, että esimerkiksi terveydenhuoltoa on tällä hallituskaudella kyllä kehitetty. On Kansallinen terveysprojekti; se on lähtenyt matkaan ja myönteistä paljon tapahtunut, hoitoonpääsy on parempaa. En suinkaan tarkoita sitä, että kaikki olisi vielä ratkaistu, mutta myönteistä kehitystä on. Se jo edellisen hallituksen aikana pantiin käyntiin, ja se on tehostunut tämän hallituksen aikana.

Totta kai monia ongelmia on terveydenhuollonkin puolella esimerkiksi hoitoonpääsyn suhteen, ja hammashuollossa tietyissä kaupungeissa ja tietyillä alueilla on erittäin suuria vaikeuksia, mutta ei minusta voi niin sanoa, että mitään ei ole tehty. Kyllä tilanne kokonaisuuden kannalta on kuitenkin parempi kuin aikaisemmin. Kun verrataan mihinpäin maailmaa tahansa meidän terveydenhuollon ja sosiaalihuollon olosuhteita, kyllä ne vertailun tänä päivänäkin kestävät.


Eero Akaan-Penttilä (kok):

Puhemies! Haluan vaan lyhyesti ed. Vihriälälle sanoa, että en suinkaan sano, että mitään ei ole tehty, vaan kaipasin sitä, että tässä hallituksen vastauksessa ministeri olisi aika selkeästi kertonut, tätä paremmin, missä ovat ne vaikeudet jäljellä, jotka ovat edelleen tässä Kansallisessa terveysprojektissa ja hoitotakuussa, koska siellä on paljon ongelmia. Nyt olisi ollut oivallinen tie tätä toiminnallista puolta vähän tuoda mukaan tietoon.


Pekka Nousiainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Ongelmiahan tietysti terveydenhuollossa on paljon, ja itse asiassa voidaan todeta se, että Kansallinen terveyshanke ei välttämättä ehtinyt edes loppuun saakka, kun jo hoitotakuu tuli siihen rinnalle, ja nyt on arvioitava näitä molempia hankkeita yhdessä.

On kunnioitettavaa se, että nämä hoitojonot ovat lyhentyneet niin merkittävästi ja ensi kesään mennessä jo päästään kymmenesosaan tavoitteesta. Useissa sairaanhoitopiireissä on luotu yhteispäivystykset, röntgenpalvelut keskitetty, apteekkitoiminta keskitetty. Kyllä näissä hankkeissa on päästy eteenpäin ja niitä on tuettu ja avustettu, ja kyllä varmasti lopulliset ratkaisut tulevat olemaan palveluhankkeen osalta vielä toimivammat.


Anne Huotari (vas):

Arvoisa puhemies! Ed. Nousiainen sanoi, että tämä hoitotakuuhanke tuli ikään kuin tässä rinnalla. Se on yksi olennainen osa Kansallista terveyshanketta ja on ollut tiedossa jo useita vuosia. Ongelmana vain oli se, että sairaanhoitopiireissä ja kunnissa ei uskottu eikä haluttu nähdä, että tätä piti jo valmistella silloin ennen kuin se oli oikeasti voimassa. Osittain tietysti kysymys on myöskin rahapulasta, eli silloin olisi pitänyt antaa riittävästi rahaa siihen, että olisi pystytty tasapuolisesti eri puolilla maata nämä hoitopaikat järjestämään. Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa oli heikoimmin hoidettu tämä asia, ja esimerkiksi Kainuussa on tilanne, että edes rahalla ei saa ostettua niitä palveluja mistään nyt. (Puhemies: Minuutti!) Siinä mielessä tilanne on ollut erittäin vaikea.


Jukka Vihriälä (kesk):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämän Kansallisen terveysprojektin aikana myöskin yhteistyö esimerkiksi erikoissairaanhoidon piirissä on tavattomasti parantunut ja kehittynyt. Sen voin ainakin omakohtaisesti todeta, että Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ja Pohjanmaan sairaanhoitopiirin yhteistyö ja monen muun sairaanhoitopiirin yhteistyö on tiivistynyt ja sillä on myöskin voitu kustannuksia välttää. On ihan uusia yhteistyöprojekteja lähdössä nyt käyntiin. Minusta tämä on positiivista. Näissä rakenteissa on kyllä perkaamisen varaa aivan varmasti, ja yhteistyölle löytyy kyllä paljon tilaa.


Seppo Lahtela (kesk):

Arvoisa puhemies! Käydystä keskustelusta ja päivän showsta voisi sanoa, että kaikki ovat parhaansa yrittäneet. Jos tätä maailmaa katsoo vähän kuin jäävittömästi niin, ettei ole liittoutunut mihinkään leiriin sillä lailla syvällisesti, voi sanoa, että oppositio tehdessään välikysymyksen on yrittänyt herätellä sitä keskustelua, mitä tämän kuntatalouden eteen ajankohtaisen poliittisen ilmaisun kautta olisi hyvä tehdä, ja nostaa asioita esille. Ehkä voi sanoa, että eväät ovat olleet vähän kevyet ja keskustelu ei ole saanut sitä intohimoa ja sitä tarvetta, mitä nyt kansankin silmissä tällä asialla olisi olemassa.

Hallituksen vastauksesta voisi sanoa, että se on varmasti hyvin perusteellisesti valmisteltu ja tehty, mutta tietenkin normaalin kansalaisen, jos se kaiken uskoo, mitä hallitus vastaa, on hyvä olla ja voidaan sanoa, että on oikeilla jäljillä oltu. Mutta tähän, niin kuin alkuun sanoin, kaikki ovat parhaansa yrittäneet ja niin tämä keskustelu on tähän vaiheeseen kääntynyt, että alkaa olla näköpiirissä loppupuoli.

Jos maailmaa katsotaan, mihin tämä keskustelu on sitten päätynyt taikka mikä tämän taustalla on ollut olemassa, niin kuntataloudesta kun on kysymys, tuleepa mieleen kysyä, ketä varten kunta on olemassa. Kun tätä mietin rahvaanomaisesti näin maakuntien edustajana, niin kyllä tulee semmoinen mieleen, että kunta on ihmistä ja ihmisiä varten. Kun tässä keskustelussa yleensä on ollut vähän semmoinen käsitys, että kunta on organisaatioita varten ja osa organisaatioista, en kyllä ymmärrä, miten se kansalainen, joka siellä kunnassa elää ja vaikuttaa, näitä organisaatioita kaipaa. Kansalainen tarvitsee palveluja, kaipaa palveluita, hoivaa, luottamusta ja tukea.

Näin maailmaa katsoen tuleepa tässä mieleen, että kun näin puhujalistasta, että ed. Huotari on seuraavana puhujana, niin ed. Huotari äskeisessä vastauspuheenvuorossaan viittasi siihen, että Kainuusta ei ole palveluja saatavissa edes rahallakaan. Tässä mielestäni olisi semmoinen todellinen epäkohta, missä tämä kuntalainen, asuipa hän missä kunnassa tahansa siellä Kainuussa, kokee, että hänet on heitetty ikään kuin yhteiskunnan laidalle, kun ei niitä palveluita ole millään tavalla saatavissa. (Ed. Huotari: En tarkoittanut kaikkia palveluita, puhuja ymmärsi väärin!) — Näin, ed. Huotari, kyllä kuulija voi aina ymmärtää väärin, ja jos siinä on vähän semmoista tarvettakin ymmärtää, niin en sitä katso itselleni virheeksi.

Kun käydään tätä keskustelua, mistä kuntatalouden suurimmat menot syntyvät, ne syntyvät sosiaali- ja terveystoimen menoista ja siihen liittyvästä, miten sanoisinkaan, sieltä kainuulaisittain katsottuna ylikunnallisista menoista elikkä erityisesti erikoissairaanhoidon osalta. Tämä järjestelmä, vaikka siitä on paljon puhuttu oikeastaan vuosikaudet, kohta vuosikymmenetkin, ei vaan ole mennyt mihinkään järjestykseen, vaan jokainen tekee niin kuin siinä omassa piirissään, omassa kaupungissaan, omaa hanketta. Kaikkien pitää leikata sydäntä, polvea, lonkkaa, niskaa, varvasta jne., eikä voida erikoistua ja tehdä suoraviivaisempaa toimintaa niin, että tämä yhteistyö toimisi ja pelaisi.

Kun ajattelen ja katselen sitä kansalaista tuolta Luumäen korkeudelta, niin mennessään lonkkaleikkaukseen, kun hän odottaa siinä jonossa, olkoon tämä takuu kuinka hyvä taikka huono tahansa, hän kohtuuajassa pääsee. Siinä jonossa hän odottaa ja sen jälkeen, kun tämä asia lau­keaa, on aivan sama, matkustipa hän Lappeenrantaan, Joensuuhun, Kuopioon, Lahteen, Helsinkiin, Turkuun tai Tampereelle, koska se on erittäin pieni osa siitä asiasta. Mutta tällä kertaa tämä vaan on katsottu niin, että jokaisen pitää hallita tämä asia, eikä silloin toimi yhteistyö eikä erikoistuminen niin, että voitaisiin keskittää ja saavuttaa niitä hoitoja ja synergiaetuja, mitä sen kautta olisi löydettävissä.

Tähän mielestäni perustuu se odotusarvo, mitä nyt hallituksen parissa tällä tulevalla puitelailla rakennetaan ja suunnitellaan. Jos ei tätä asiaa saada kuntoon ja järjestykseen, niin sitten se hallitus on varmasti epäonnistunut tässä asiassa ja sen jälkeen näistä pitää keskustella taas uudella ilmapiirillä ja oikeastaan voisi sanoa, että uudella tunteellakin, koska mielestäni tämä on semmoinen asia, että tässä ei ole kuin käytännön toimeenpanoasiasta kysymys. Silloin tämä homma voi toimia ja pelata.

Kun katsotaan sitten sosiaalitoimen parista tätä asiaa, sen pienemmän ihmisen osalta, joka elämänsä ehtoopuolella tarvitsee hoivaa ja tukea, niin kyllä siinä ei oikeastaan tämä kovinkaan suuri kuntien yhteistyö auta. Jos se siitä käytännön toteuttavasta väestä ja käytännön toteutustiloista on kiinni, niin siinä vaan tarvitaan sellaista toimintaa, missä on niitä kädentaitojen tekijöitä, ammatti-ihmisiä. Ja vaikka kuinka suureen yhteistyöhön mennään, niin luulenpa niin, että se työnjohto ja hallinto ei siitä paljon kevene. Jos sieltä löytyy sitä keventämisen varaa, niin sitä keventämisen varaa pitäisi löytyä sitten tänäkin päivänä jo ilman suurempaa ylempää tulevaa ohjausta. Näin katsottuna, jos nämä asiat ovat kunnossa ja järjestyksessä, silloin tämä maailma voi paremmin ja terveemmin.

Mitä tulee yhteen erikoiseen ajankohtaiseen keskusteluun ja tänään virinneeseen keskusteluun siitä, miten on tämä koulu- ja sivistystoimi, niin tosiasiahan on olemassa, että lasten ja koulua käyvien oppilaiden määrä vähenee koko ajan. Kenen on sitten vika? Voisi tietenkin pohtia tätä asiaa, onko se tämän Vanhasen hallituksen vika. Ei ole kyllä tietysti, voi sanoa, mitään positiivistakaan sikäli, että syntyvyys olisi kovasti kasvanut tässä asiassa. Voiko sanoa, että se on Lipposen hallituksen vika? Sieltä voisi ensimmäisen hallituksen osalta jo löytyä semmoisia asioita, että jos olisi ryhdytty toimenpiteisiin siinä uskossa, että vallitsisi tämä usko taloudelliseen eloon ja yhteiskunnan vahvuuteen ja siihen ilmapiiriin, että tämä perheen ihannemalli olisi sellainen, että siinä olisi kaksi, kolme taikka neljä lasta tai sitä enemmän, jotenkin löydettäisiin semmoinen tunne, niin silloin näitä oppilaita olisi jo kouluun tulossa ensimmäisille luokille niin, että oppilasennuste olisi hyvä ja positiivinen, kun tällä kertaa se on kovinkin negatiivinen.

Mutta tietenkin vielä siihenkin liittyy se, että ne oppilaat tulevat sinne kouluun, olisivat tulleet ja tulevat tulevaisuudessakin, aivan väärissä paikoissa. Se koulu on siellä harvaan asutun nykyisen maaseutukunnan keskustaajamassa taikka siellä maaseutukylällä tai jossain muualla harvaan asutussa, voisi sanoa, nyt kun tämä kaupungistuminen on niin mallia ja muodikasta, jonkun maaseutukaupunginkin keskustassa eikä ole oppilaita ja joudutaan koulu panemaan kiinni. Näin arvellen tässä ei voi muuta sanoa kuin, että on epäonnistuttu, ja kun väitetään, että hallitus on parhaansa tämän asian eteen tehnyt ja on hyvin hoidettu ja toteutettu ja tosiasiat ovat tosiasiat, niin ei se kansalainen, joka siellä kylällä miettii tätä asiaa, koe, että se johtuu näistä ja näistä tekijöistä, vaan se kokee, että meiltä vietiin koulu eikä meitä haluta muistaa eikä nähdä. Siinä on näitä kuntatalouden kuntaongelmia.

Jos maailmaa katsotaan, niin viime viikolla keskiviikkoiltana televisiossa, vai liekö ollut tiistai, Kymmenen uutisissa näytettiin Lieksan kaupungista päätöstä, kun kaupunki lopetti koulun, mikä oli 14 vuotta sitten rakennettu niin, että siihen olisi saatu valtionapu ja kyläläisten talkooapu rahallisena lahjoituksena, siis koulu rakennettiin sinne ja nyt tehtiin lopettamispäätös. Valtionavuista joudutaan osa palauttamaan tänne valtion kassaan, kun se on pohjaton ja tarpeellinen, mutta kyläläisille näytettiin puhdasta kämmentä, että teille ei kuulu mitään. Voiko tämä olla oikeata politiikkaa, oikeata järjestelmää?

Tämä tietenkin on vähän tämmöistä paikallista kaupunkipolitiikkaa, mutta näistä myöskin hallituksen julkikuva muodostuu ja se on koko järjestelmän vika, jos tämä on näin lyhytjänteistä ja näin huonosti suunniteltua ja arvioitua. Muuta en voinut todeta, kun tätä maailmaa katselin sieltä uutisista, kuin että onpa onni, etten itse ole sillä paikalla vastuullisena ja joudu kantamaan sitä häpeätä, mikä näille päättäjille siitä syntyi ja tuli.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee kuntien elinvoimaisuuteen ja tulevaisuuteen, olen tässä tehnyt syksyllä toimenpidealoitteen, missä olen hakenut kunnille työrauhaa ja toimintarauhaa ja hakenut myöskin sellaista lähtökohtaa, missä on selvä esitys. Pohjassa lukee, että hallitus ryhtyisi lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin erityisesti niiden kuntien tulevaisuuden turvaamiseksi, joiden vuosikate on pitkään ja toistuvasti ollut negatiivinen, ja samalla ryhtyisi valmistelemaan kunnallista päätöksentekoa ja päätöksentekijöiden tulosvastuullisuutta koskevaa lainsäädäntöä niin, että tämmöistä edesvastuutonta kuntataloutta ei pitkään hoideta eikä tehdä. Tämä ajatukseni päättyy siihen, että jos se kunta on pysyvästi ja ikuisesti miinuskatteinen, rahat ovat loppuneet, niin kunta otetaan valtion hallintaan, sijoitetaan sinne taikka tänne, mutta jatkuvuus on olemassa ja kuntalaiset voivat elää turvallista ja turvattua elämää.

Luulen, että jos tältäkin silmältä tätä asiaa katsottaisiin, vaikka kysymys onkin osittaisesta pakkoliittämisestä, niin on käytännön tosiasioitten tunnustamisesta kuitenkin lopullisesti kysymys.


Anne Huotari (vas):

Arvoisa puhemies! Välikysymys on mielestäni oikea-aikainen kahdestakin syystä. Ensinnäkin kuntatalouden tila on todella heikko. Kunnat joutuvat koko ajan suurentamaan luokkakokojaan, päivähoitoryhmiin ei voida palkata sijaisia niin kuin pitäisi, vanhustenhoidossa on ongelmia. Kymmeniä vanhuksia on jonoissa odottamassa laitospaikkaa tilanteessa, jossa vanhukset eivät voi yksinkertaisesti elää enää omassa kodissaan. Tämän kuntatalouden heikon tilan kyllä varmasti kaikki kansanedustajat tietävät omista kunnistaan. Jos eivät ole siihen perehtyneet, niin ihmettelen kyllä kovasti. Sen tietysti osoittaa jo se, että monet kunnat ovat joutuneet nostamaan veroprosenttiaan, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että se veronalennuspolitiikka, mitä täällä on harjoitettu, on tuonut osalle kansalaisia kuitenkin veronkorotuksen. Siinä mielessä olemme erittäin epätasa-arvoisessa asemassa eri puolilla maata. Yleensä niissä kunnissa, joissa on kaikista korkein veroaste, on heikoimmat palvelut. Sitä voi tietysti kysyä, onko se kansalaisten tasa-arvon kannalta oikeudenmukaista.

Täytyy sanoa, että suurin ongelma tietysti kuntaministerillä näissä asioissa on ollut valtiontalouden kehys, joka on asetettu silloin hallitusta muodostettaessa. Uskoisin, että kuntaministeri itse varmasti haluaisi mielellään maksaa jo tämän pakkolainan takaisin, ettei siitä täällä tarvitsisi jatkuvasti keskustella. Mutta sosialidemokraattinen valtiovarainministeri haluaa pitää tiukasti menokehyksestä kiinni, ja luulen, että myöskään pääministerillä ei ole kovin suurta halukkuutta menokehystä ruveta paukuttelemaan. Vaikea yhtälö on kuntaministerin siinä tilanteessa toimia, ja hän sitten kuitenkin joutuu täällä vastaamaan välikysymykseen. Mutta aito huoli kuntatalouden tilasta ja niistä palveluista, joita ihmiset arjessaan tarvitsevat, on johtanut tähän välikysymykseen.

Kuntatalouden tilaa on pyritty korjaamaan harkinnanvaraisilla avustuksilla. Olen kyllä miettinyt sitä, kun jotkut kunnat jo budjetoivat valmiiksi harkinnanvaraiset avustukset omiin budjetteihinsa kaiken varalta tulevaksi rahaksi, kun tarpeeksi huonosti menee, että silloin ei kyllä harkinnanvarainen raha ole enää siinä tarkoituksessa, mihinkä se on alun perin tarkoitettu. Minun mielestäni pitäisi kokonaan uudistaa harkinnanvaraisen rahan jakoperusteet eli tehdä siitä nopeisiin rakennemuutoksiin vastaava tilannekohtainen rahoitus ja muuttaa sitten loppuosa harkinnanvaraisesta rahasta kuntaliitosporkkanaksi ja poistaa ne ongelmat, joita tällä hetkellä näihin vapaaehtoisiin kuntaliitoksiin liittyy. Esimerkiksi Taivalkosken ja Kuusamon kuntaliitoshanke kariutui siihen — siis järkevä hanke — että Taivalkoski olisikin menettänyt syrjäseutukertoimensa, vaikka sen asukkaat asuvat ihan yhtä syrjässä palveluista kuin aikaisemminkin. Minä toivon ihan aidosti, että tähän pyrittäisiin löytämään nyt ratkaisu, että ne kuntaliitokset, jotka syntyisivät aidosti, eivät ainakaan vaikeutuisi valtionosuusongelmien vuoksi.

Yksi osa kuntatalouden haastetta on kolmen vuoden alijäämän kattamisvelvoite, joka monella kunnalla on edessä. Sitähän valtio ei ole oikeastaan millään tavalla juuri valvonut, toteutetaanko sitä lakia vai ei. Kun sitä ei ole toteutettu, syntyy tilanteita, joissa kunta on konkurssin partaalla. Minun mielestäni pitäisi pystyä jotenkin katsomaan sitä, että tehtäisiin kuntaliitoksia ennen kuin konkurssi uhkaa. Nythän on tilanne se esimerkiksi tässä Kajaani—Vuolijoki-kuntaliitoskeskustelussa, että Kajaani joutuisi omien alijäämiensä päälle ottamaan vielä Vuolijoen alijäämät ja sitä kautta kiristämään vyötä entisestään, kun kuntaliitosporkkanarahatkaan eivät riittäisi kattamaan alijäämiä eivätkä tuleviin investointeihin, jotka esimerkiksi Vuolijoen vesihuoltoon on pakko tehdä. Tämä vain esimerkkinä siitä, minkä tahon velvollisuus olisi valvoa sitä, että näin pahaksi kunnan talouden alijäämän ei annettaisi mennä. Esimerkiksi Vuolijoen kohdalla se on tullut 2000-luvulla. Täytyy sanoa, että kyllä siellä myöskin on ollut hieman harkitsemattomia investointeja, sen sijaan että olisi vesihuoltoon investoitu, on investoitu johonkin muualle.

Toinen osa tätä välikysymystä on kunta- ja palvelurakenneuudistus. Se on mielestäni nyt siinä vaiheessa, että puolueiden kantoja puitelain sisältöön tarvitaan. Olisin odottanut, että hallituspuolueet olisivat voineet täällä jo hieman valottaa sitä, mitä ne ajattelevat tästä puitelain sisällöstä, ettei sitä tarvitsisi aina eri henkilöiden, eri ministereiden tai muiden nokkamiesten, niin kuin täällä on tätä sanaa käytetty, Kuntaliiton hallituksen jäsenten tai muiden henkilöiden lehtikirjoituksista lukea, että voisi jo arvioida sitä, mitkä ovat hallituspuolueiden linjaukset puitelain sisältöön. Kunta- ja palvelurakennetyöryhmässä on pyydetty näitä linjauksia puolueilta tämän kuun puoliväliin mennessä, ja toivon, että puolueet vastaavat tähän pyyntöön.

Siinä mielessä välikysymyksen tämä osuus on juuri ajankohtainen siksi, että ihan aidosti on näyttänyt muutaman viikon ajan siltä, että keskustan jotkut tahot haluavat nimenomaan vesittää tämän hankkeen ja vetävät mattoa alta omalta kuntaministeriltään. Tässä haluaisin kannustaa kuntaministeriä siihen, että hän pontevasti veisi hanketta eteenpäin. Viittaan tässä ed. Nousiaisen Kuntaliiton hallituksen puheenjohtajana antamaan lausuntoon, pitkään, isoon haastatteluun Kaleva-lehdessä muutama viikko sitten, jossa hän antoi ymmärtää, että kunnilla ei ole mitään huolta, koska pakkoliitoksia ei tule eikä ole kovinkaan suurta tarvetta muutoksiin. Siinä mielessä toivotan onnea ministeri Manniselle hänen työssään, koska luotan siihen, että hän kokeneena kunnallisihmisenä tietää, minkä vuoksi hän on ollut käynnistämässä tätä hanketta. Olen myöskin omassa ryhmässäni puolustanut ministeri Mannista, vaikka kaikki siellä eivät ole sitä aina tehneet.

Tässä tilanteessa, jossa näyttää välillä unohtuvan, mitä varten tämä kunta on olemassa, tästä on hyvää keskustelua tänä päivänä käyty. Kunta on olemassa ihmistä varten, ja kunnan tehtävä on järjestää palveluita ihmisille. Sitä ei saa alistaa valtapolitiikan välineeksi ja pelinappulaksi, niin kuin näyttää joissakin kuntaliitoskeskusteluissa käyneen, että edes selvityksiä ei voi sen vuoksi järjestää, kun on jo valmiiksi laskettu, montako edustajaa tai valtuutettua mikäkin puolue häviäisi kuntaliitoksessa. Näinhän ei ole. Kuka tietää etukäteen, minkälainen on uuden kunnan poliittinen kokoonpano? Esimerkiksi Kainuun mallissa, jossa aikaisemmin Kainuun maakuntavaltuusto koostui kuntien edustajista, keskustalla oli yksinkertainen enemmistö sen vuoksi, että kunnat saivat sinne edustajansa ja ne yleensä olivat keskustalaisia maalaiskunnista. Mutta nyt, kun oli suora kansanvaali, keskustalla ei ole enää yksinkertaista enemmistöä, eli kun ihmiset saivat suoraan äänestää, niin tilanne olikin toisenlainen.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on tulevaisuushanke. Meidän täytyy valmistautua ikääntymisen haasteisiin, mikä tarkoittaa myös väistämättä koulutusrakenteen muutosta. Silloin, kun isommissa piireissä pohditaan sitä, mikä tämä tuleva koulutusrakenne olisi, se ehkä muodostuu järkevämmäksi kuin yksittäisen kunnan kohdalla nyt tapahtuu. Esimerkkinä tästä Kainuun hallintokokeilussa, jossa toisen asteen koulutus kokonaisuudessaan kuuluu hallintokokeilun piiriin, on pystytty lukioverkostoa järkevästi ylläpitämään pidempään kuin ...

Ed. Huotari, 10 minuuttia!

Kiitos! — ... olisivat yksittäiset pienimmät kunnat pystyneet pitämään. Siinä mielessä kannustan teitä tutustumaan tähän Kainuun malliin esimerkiksi tämän toisen asteen koulutuksen osalta, samoin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Uskon, että tulevaisuudessa pystytään saamaan ratkaisuja, jotka ovat malliksi myöskin muille. Meillä Kainuussa tämä sama keskustelu käytiin kaksi vuotta sitten, kun keskusteltiin hallintokokeilusta, mitä nyt täällä käydään kuntaliitoksista. Pelot olivat suuret, mutta vaikka tässä vaikeuksia on ollut ja erittäin tiukkaa taloudellisesti, tässä hallintokokeilussa on erittäin hyviä puolia. Kannatan ehdottomasti, että mikäli joku tiukka malli tähän puitelakiin tulee sitten loppujen lopuksi, meidän hallintokokeilumme voitaisiin vakinaistaa vuoden 2012 jälkeen.

Ihan lyhyesti vain sanon vielä tästä Tanskan mallista sen, että kun Tanskassa 271 kunnasta päädyttiin 91 kunnan malliin, niin siellähän vapaaehtoisuuden pohjalta muodostuivat oikeastaan kaikki muut kunnat, paitsi 4 pienintä ja vaikeimmassa asemassa olevaa kuntaa ei löytänyt automaattisesti kumppania. Kun puoluettani vasemmistoliittoa ja erityisesti sen ex-puheenjohtajaa Siimestä ja minuakin on arvosteltu siitä, että olen kannattanut tietyissä tilanteissa pakkoliitoksia, niin ne liittyvät juuri tällaisiin tilanteisiin, missä velkaantunutta kuntaa ei kukaan rupea ottamaan kumppaniksi ja on uhkana, että se jää yksin ongelmineen ja vaikeuksineen. Siinä tilanteessa tarvitaan myöskin pakkoliitosvaihtoehto. Se on hyvin väärin ymmärretty asia, mutta halusin sen vielä tässä sanoa.


Esko Ahonen (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Huotari viittasi tuossa puheenvuorossaan siihen, että keskustassa on tiettyjä tahoja, jotka ovat vetämässä mattoa pois ministeri Mannisen jalkojen alta. Olisi kyllä mukava tietää ryhmän jäsenenä, mitkä nämä tahot ovat. Niissä keskusteluissa, joissa itse olen henkilökohtaisesti ollut mukana, olemme olleet tukemassa omaa ministeriämme jokaisessa käänteessä. Se on eri asia, että kun meillä on iso ryhmä, niin siellä on monenlaisia mielipiteitä. Kun on 55 kansanedustajaa, niin keskustelu on avointa ja väliin raikastakin, mutta emme ole olleet mattoa kyllä tietääkseni vetämässä keneltäkään jalkojen alta pois.


Maija Perho (kok):

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on käyty ja muun muassa pääministeri Vanhasta haastateltiin Kuntalehdessä, hän totesi kutakuinkin seuraavaa: jos Pelkosenniemi, joka on tunnetusti köyhä ja pieni kunta, haluaa pysyä itsenäisenä, sillä on se oikeus. Mutta haluan kysyä sitä, onko todellakin oikein, vastuullista, toimia sillä tavalla, että Pelkosenniemi saa ihan rauhassa ajautua vielä syvempiin ongelmiin? Tässä Tanskan mallissa toimittiin sillä tavalla, että näidenkin neljän kunnan kohdalla, joihin ed. Huotari viittasi, edellytettiin, että ne sopivat jonkin isomman elinkelpoisen kunnan kanssa siitä, millä tavalla niiden sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään. Ja jotakin tämän kaltaista (Puhemies: Minuutti!) mallia pitää myöskin hahmotella tähän puitelakiin, eli ei voi olla sellaista vaihtoehtoa, joka on nolla tilanteessa, jolloin kunnan ja kuntalaisten ...

Ed. Perho, minuutti!

... etu edellyttää muutoksia.


Anne Huotari (vas):

Arvoisa puhemies! Ed. Ahoselle vastaisin, että julkisuudessa on ollut viime syksystä lähtien ja erityisesti tämän vuoden puolella useita puheenvuoroja, jopa ministereiden puheenvuoroja, joissa vähätellään, että esimerkiksi näitä isompia kuntakokoja ei tarvittaisi. Vielä viime vuoden puolella Kuntaliitto otti kannan, jossa se ehdotti vahvaa peruskuntamallia ja päätyi siihen, että noin 80 kuntaa olisi sopiva määrä kuntia siinä tilanteessa, että muodostettaisiin näitä kuntaliitoksia. Nyt näyttää siltä, että Kuntaliiton hallitus ei pystykään enää olemaan tämän vanhan päätöksensä takana. Silloin viittaan ed. Nousiaiseen, joka Kaleva-lehdessä hyvin voimakkain äänenpainoin ilmoitti juuri keskustavahvalle alueelle Pohjois-Suomessa, että ei tästä nyt oikeastaan niin kauheasti tarvitse huolta kantaa, kun pakkoliitoksia ei ole tulossa. Eli siinä on teille osoitteita.


Tapani Tölli (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! Kun on tämän illan kuunnellut ja katsellut tätä salia ja seurannut keskustelua ja osallistunut siihen, niin joutuu entistä perustellummin kysymään, miksi tämä välikysymys tehtiin. Nythän pitäisi tosissaan keskustella tästä asiasta. Ihmettelen vähän tämän kysymyksen esittämisen ajankohtaa. Tietysti tämä kuntatalous on tällä hetkellä sinänsä hyvin ajankohtainen, mutta tämän kunta- ja palvelurakennehankkeen osalta minä kyllä vähän ihmettelen. Oppositio on saanut olla hyvin tiiviisti valmistelutyössä mukana, ja aikanaan sitten puitelaista tulee esitys. Se etenee hyvin määrätietoisesti siihen malliin.

Arvoisa puhemies! Ensiksi haluan kommentoida ed. Huotarin puheenvuoroa. Olen saanut Kainuun mallista saman käsityksen kuin ed. Huotari. On varsin hyviä kokemuksia, hyviä tuloksia siitä saatu. Toimintamenojen kasvuvauhti on taittunut, ja kuntien maksuosuudet on pystytty pitämään hallinnassa. Minä uskon, että tästä mallista voidaan ottaa oppia monella muulla taholla.

Ed. Huotari viittasi Tanskan malliin, joka tänä iltana täällä on ollut esillä muutamassa puheenvuorossa. Siitä varmasti on opiksi otettavaa, mutta ei sitä voi Suomeen kopioida. Ne olosuhteet siellä ovat totaalisesti toiset. Lopputuloksena siellä on vajaa 100 kuntaa nyt, ei se muutos sittenkään ole kovin radikaali. Etäisyydet ja olosuhteet ovat siellä aivan toista luokkaa kuin meillä. Kuntien tehtävät eivät ole aivan samat tai melkeinkään samat kuin meillä. Sairaanhoito on kokonaan poissa kunnilta, sen hoitaa maakuntataso tai aluetaso, jonka rahoituksesta keskeiseltä osalta vastaa valtio, ja sitten siinä on hoitomaksuja jne. Tietysti jos lähdemme kopioimaan, niin sitten pitää katsoa, miten se vaikuttaa, mutta aina on opiksi otettavaa muistakin malleista.

Sitten minua on vähän ihmetyttänyt, että tämä keskustelu täällä välillä keskittyy joihinkin poikkeusasioihin. Luonnollisesti puitelaissa on kiinnitettävä huomiota juuri näihin kuntiin, joiden talous on joutunut ahdinkoon, mitä niiden suhteen tehdään, mutta ei se ole tämän suuren hankkeen ja uudistuksen pääkohta. Emme me peruslinjoja hae poikkeuksista, mutta on tietysti otettava ne huomioon ja ratkaistava, mitä silloin tehdään, kun talous joutuu ahdinkoon.

Sitten, arvoisa puhemies, tästä kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta joitakin asioita. On todettava se perustavoite, mikä tällä hankkeella on, ja se on palveluiden turvaaminen. Se on palveluiden turvaaminen, ja ne keinot, millä tämä sitten tapahtuu, ovat välineitä. Väline on karkeasti ottaen rakenneuudistus, ja yksi osa siitä on palvelurakenneuudistus, toinen on kuntarakenneuudistus. Ne tietysti joiltakin osin kulkevat käsi kädessä, mutta jos me puhumme vain kuntarakenneuudistuksesta, silloin se ei koske kaikkia kuntia. Palvelurakenne tai palveluiden uudistaminen menee läpi linjan. Kun me katsomme koko kuntakenttää ja otamme sieltä 400 pienintä kuntaa ja 30 suurinta kuntaa toisesta päästä, niin ne 400 kuntaa edustavat kuntakentän toimintamenoista puolta ja ne 30 kuntaa toista puolta. Jos tämä asia ratkaistaan sillä tavalla, että vain pienet kunnat yhdistetään, niin ei tämä ole mikään ratkaisu, vaan meidän on pureuduttava näihin palvelurakenteisiin ja niihin alueisiin ja asioihin myös, missä suurimmat menot tapahtuvat. Silloin tulee hyvä lopputulos.

Vielä näihin kuntien yhdistymisiin: On mielenkiintoista, että joillekin on siitä tullut pakkomielle, että puhutaan pelkästään siitä. Niitä pitää tapahtua, ja ei ole vaikea arvata, että aika lyhyen ajan kuluessa kuntakarttamme näyttää toisenlaiselta kuin se nyt näyttää, ja onko koskaan historian aikana niin paljon ollut kuntien yhdistymishankkeita vireillä kuin nyt on? Mutta jos me siihen otamme niskaan pakon ja paineen sillä tavalla, että tämän pitää tapahtua uhanalaisena, niin huonommin tulee jälkeä. Sen pitää tapahtua myötäotteella. Ja niistä kuntaliitoksista, mitä on toteutettu ... (Ed. Huotari: Tapahtuuko vai ei?) — Näyttää tapahtuvan nyt. Ed. Huotarikin kuuli tässä päivällä, että on lähes 40 hanketta, selvitystä, vireillä, joka koskee reilusti yli 100:aa kuntaa, niin että on jotakin tapahtumassa. Uskon, että siinä saadaan tuloksiakin aikaan. Aivan näinä päivinä on useampi päätös syntynyt, mutta korostan vielä, että se asia ei ole itsetarkoitus. Ei välineestä pidä tulla tavoitetta, vaan väline on väline, jota käytetään sen perustavoitteen saavuttamiseksi, joka on paremmat palvelut.

Tässä, arvoisa puhemies, päivällä tuli sekä ministerin puheenvuorossa että muuten esille se, että kuntien tulee tehdä palvelusuunnitelma, palvelustrategia. Se on tietysti luonnollinen asia, mutta kun se tulee puitelain puitteissa, niin se sisältää tietyt elementit, jolloin kunta sitten, näin uskon, arvioi, mitä välineitä se käyttää, miten arvioi palvelut, tekee palvelusuunnitelman, mitkä ovat lähipalveluita, mitkä laajemman järjestämisalueen vaativia, pystymmekö hoitamaan tämän asian yhdessä, vai onko lopputuloksena se, että meidän tulee yhdistyä johonkin. Haluan korostaa sitä, että tässä kunta itse on aloitteellinen siinä, mitä meidän tulee tehdä. (Ed. Huotari: Eihän siihen puitelakia tarvita!) — Kyllä siihen vaan tarvitaan tietyt puitteet. Sitten näette, mikä se lopputulos on. Kun ed. Huotarikin on tiiviisti mukana, niin minä toivon aktiivisuutta niissä työryhmissä ja rakenneryhmissä, joissa olette mukana, ja vaikuttamista sillä paikalla, missä vaikutatte.

On erittäin tärkeä asia se, että me tässä kokonaisuudessa viestitämme kuntakentälle siitä, että tämä muutos on turvallinen muutos. Tämän tavoitteena on saada aikaan se, että palvelut toimivat kaikilla puolilla maata. Tietysti tässä on vielä monta muuta tärkeää asiaa: että säilyy paikallinen vaikuttamisen mahdollisuus, että tulevaisuudessakin kunnilla säilyy kehittämisen näkökulma eli motiivi elinkeinoelämän ja muuhun kehittämiseen. Niistä varmasti sitten tulee olemaan elementtejä tässä tulevassa puitelaissa.


Anne Huotari (vas):

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että ed. Töllikään ei ole valmis tähän kunta- ja palvelurakennemuutokseen vielä ja hän kaipaa puitelakia palvelustrategian tekemiseen. Ei siihen mitään puitelakia tarvita. Sen pystyy tänä päivänä jo jokainen kunta tekemään, ja olisi pitänyt tehdä jo eikä jäädä odottamaan mitään palvelurakennemuutosuudistusta. Väititte, että kuntaliitos on pakkomielle joillekin. Pitää tietää, millä alueella nämä palvelut järjestetään. Esimerkiksi Kainuun mallissa, kun ruvettiin sosiaali- ja terveyspalveluja miettimään uuteen kuosiin, niin se tarkoitti, että meidän piti tietää, onko siinä kymmenen kuntaa mukana, yhdeksän kuntaa mukana vai yksi kunta mukana. Ei pystytä palvelujärjestelmää tekemään, jos ei tiedetä, minkälaiselle väelle se tehdään, tuleeko siihen erikoissairaanhoitoa mukaan vai onko kysymys pelkästään perusterveydenhuollosta jne.


Suvi Lindén (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Tölli kyseli omassa puheenvuorossaan, miksi oppositio juuri nyt haluaa hallitusta kovistaa välikysymyksellä. Ed. Tölli, olemme ihan aidosti huolissamme siitä, mihin tämä keskustelu ja hallituksen toimenpiteet ovat johtamassa. Julkisuudessa olemme saaneet seurata hallituksen edustajien keskustelua keskuudessaan Paras-hankkeesta, ja se ei ole ollut kovin rohkaisevaa. Kuntien taloudet ovat ihan aidosti romahtamassa, ja toivomme, että tällä välikysymyksellä olemme vauhdittamassa tämän Paras-hankkeen tuloksia. Emme halunneet tehdä välikysymystä sen jälkeen, kun hallitus tuo tähän saliin puitelain, joka ei pidä sisällään yhtään mitään. Toivomme, että tämä keskustelu edesauttaa tämän hankkeen lopputyön saamista aikaiseksi.


Tapani Tölli (kesk):

Arvoisa puhemies! Ed. Huotarille lyhyesti. Sitähän se palvelusuunnitelman tekeminen on — juuri mitä äsken puhuitte. Ed. Lindénille haluan todeta sen, että kun te olette vilpittömästi huolissanne tästä asiasta, niin minä toivon, että olette toimellisesti ja ahkerasti mukana tämän puitelain valmistelussa niissä työryhmissä, mihin eri puolueiden edustajat on kutsuttu, ja tuotte oman panoksenne tämän yhteisen tärkeän hankkeen onnistumiseksi.


Pekka Kuosmanen (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Koko julkishallinto mielestäni tarvitsee semmoisen rakenne- ja palveluremontin. Kun meillä Suomessa tällä hetkellä on noin 2 400 000 työpaikkaa, joista lähes puolet on julkishallinnon palvelutyöpaikkoja eli valtion, kunnan ja seurakunnan työpaikkoja, niin nyt, kun suuret ikäluokat ovat lähdössä eläkkeelle, mielestäni on hyvin järkevää tehdä tämä koko julkishallinnon remontti koskien myös valtiota, kuntaa ja seurakuntaa. Tänä päivänä tässä välikysymyksessä on otettu esille kunta- ja palvelualan remontti, joka todella on nyt tehtävä, koska tilanne on se, että elinkeinoelämän kannalta osaava työvoima jatkossa meiltä puuttuu. Teollisuus ja yrittäjät joutuvat siirtymään pois Suomen rajojen ulkopuolelle, sinne, missä on markkinat, osaava työvoima ja ennen kaikkea työn tuottavuus erittäin korkea.

Tällä hetkellähän on tilanne Suomessa se, että vaikka meillä kuinka paljon osaavaa, hyvää työvoimaa on tarjolla, niin kuitenkaan ulkomaista pääomaa ei saada tänne investoimaan, ja syy on monta kertaa siinä, että kunnilla ei ole mahdollisuutta tarjota yrittäjälle toimintaedellytyksiä. Kunnan lähtökohdan aina täytyy olla se, että siellä on toimiva elinkeinorakenne. Jokainen meistä tietää, että ne kunnat, jotka ovat huolehtineet yrittäjyydestä ja teollisuustyöpaikkojen luomisesta, tänä päivänä pärjäävät erittäin hyvin, mutta ne kunnat, jotka ovat laiminlyöneet nämä asiat, niin siellä on todella se puute ja kurjuus, mitä ed. Seppo Lahtela on aina täällä tuonut esiin.

Itse henkilökohtaisesti olisin sitä mieltä, että kuntaremontin lähtökohtana on arvioida kuntien rahoitusasemaa siten, että huomioon otetaan ennen kaikkea järjestelmän kannustavuus, pyrkimys omien verotulojen kasvattamiseen, kuntien itsehallinnon vahvistamiseen, kuntien tehtävät tai siis velvoitteet hyvinvointipalvelujen järjestäjinä sekä alueellisen tasapuolisuuden toteuttaminen palvelujen saatavuudessa. Tämä on erittäin tärkeää varmasti keskustan edustajille.

Järjestelmää kehitettäessä mielestäni tulisi tarkastella kuntien koko tulopohjaa mukaan lukien verotulot. Järjestelmän on kannustettava kuntia myös oman verotulopohjansa vahvistamiseen. Tulevaisuudessa kuntakohtaisen tarkastelun lisäksi on otettava käyttöön seudullinen toiminta- ja rahoitusjärjestelmä sekä palvelutuotanto. Uudistuksen yhteydessä on huolehdittava siitä, että valtionosuusjärjestelmä, verotulon tasaus ja täydennyksetkin kannustavat kuntia etsimään uusia toimintatapoja ja yhteistyömuotoja peruspalvelujen järjestämisessä. Kunnilta on edellytettävä, että ne etsivät uusia, tehokkaampia ja varmempia toimintatapoja palvelujen tuottamisen hoitamiseksi, ja seudullista yhteistyötä laajennetaan yhdessä toisten kuntien, elinkeinoelämän ja kansalaisten kanssa yhdessä. Kuntia on kannustettava omien tulojensa, myös verotulojensa, kasvattamiseen, uusien työpaikkojen luomiseen ja sitä kautta palkka- ja yhteistyöverotulon kasvattamiseen. Normiohjeita kunnille ei saa lisätä, ei myöskään keskusjohtoisuutta tai yleisesti holhoamista. Sitä en kannata, sitä ei pidä lisätä.

Arvoisa puhemies! Palvelurakenneuudistus tarvitsee erityisesti yrittäjyyttä. Samalla se on yksi päähallituspuolueitten kiistakysymyksistä. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen on itse sanonut, että kuntien palvelurakenneuudistus on tuomittu epäonnistumaan, ellei yksityiselle palvelutarjonnalle avata ovia. Olen samaa mieltä. Nähtäväksi jää sitten, miten keskusta saa tämän päivänselvän asian läpi myös päähallituskumppanien, sosialidemokraattien ajatusmaailmassa. Palveluitten järjestämisvastuu tulee edelleenkin säilyttää kunnilla, mutta palvelutarjonnassa mahdollisuudet on oltava myös kolmannen sektorin yrityksillä ja yhteisöillä.

Kuntien palvelurakenteen uudistus on kiistatta iso haaste. Silti se tulisi nähdä välttämättömänä mahdollisuutena, jonka avulla löydetään tehokkain ja innovatiivisin tapa tuottaa entistä enemmän ja parempia palveluja edullisemmin. Siitähän tässä on ainoastaan kyse. Entistä enemmän ja nykyistä halvemmalla. Uudistus vaatii investointeja, mutta maksaa itsensä takaisin jatkossa. Uudistus on toteutettava heti. Jos tässä tehtävässä ei onnistuta, voidaan heittää hyvästit suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle.


Kyösti Karjula (kesk):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen otti aivan oikealla tavalla yrittäjyyden merkityksen ja kuntakohtaisen elinkeino-, yrittäjyys- ja teollisuuspolitiikan merkityksen esille. On välttämätöntä, että niissä kunnissa niillä alueilla, missä rakennetaan kestävää menestystä, tämä politiikan osa-alue hoidetaan hyvin. Ed. Kuosmanen sanoi, että on itsestäänselvää, että jos teollisuuspolitiikka hoidetaan hyvin, niin kunta myös menestyy, mutta valitettavasti meidän valtionosuusremonttimme on tunkeuduttava niin syvälle, että nekin vinoutumat korjataan, jotka tällä hetkellä ovat olemassa. Otan esimerkiksi Sievin kunnan Pohjois-Pohjanmaalta, joka on erittäin pitkälle teollistunut, työpaikkaomavarainen kunta. Tästä huolimatta kunnan talous on erittäin lujilla ja palveluiden järjestämisessä on suuria vaikeuksia.


Anne Huotari (vas):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmasella oli puheen alkuosassa oikein hyviä ajatuksia siitä, miten tätä systeemiä voisi tehostaa ja miten pitää huomioida tämä tuleva eläköityminen tai jatkuva eläköityminen, mitä nyt on tapahtumassa, ja myöskin siinä mielessä, miten kunta työnantajana on kiinnostava. Nyt on jo selvästi nähtävissä, että syrjäisiin pieniin kuntiin on erittäin vaikea saada lääkäreitä. Sama ongelma tulee jatkumaan kaikkien erikoisammattien ja korkeasti koulutettujen ammattien osalta. Mutta on mielenkiintoista nähdä, miten keskusta ja kokoomus ovat nyt löytämässä tässä palvelurakenneuudistamisessa tämän ideologisen palveluiden ulkoistamisen ja yksityistämisen. Minä en usko siihen, että se automaattisesti toisi ratkaisua tähän, vaan näitten palveluiden järjestämiseen niin, että ne ovat asiakasystävällisiä ja tehokkaasti (Puhemies: Minuutti!) järjestettyjä, uskon paljon enemmän.


Pekka Kuosmanen (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karjulalle totean, että te olette aivan oikeassa siinä, että menestyvässä kunnassa eivät asiat ole välttämättä niin hyvin kuin niiden pitäisi olla, vaikka siellä on paljon teollisuutta. Otan esimerkiksi Joensuun seudun, kun sieltä 600 työpaikkaa häviää nyt tämän vuoden aikana. Olen sitä mieltä, että siinä me olemme hyvin epäonnistuneet, koska emme ole pystyneet kilpailemaan Kiinan tuotannon kanssa. Kiinaan lähtee 600 työpaikkaa, eli jotain meidän täytyisi tehdä teollisuusinvestoinneissa niin, että ne investoinnit kasvavat ja säilyvät täällä.

Ed. Huotarille sanon, että hyvinvointiyhteiskuntaa meillä ei ole, jos meillä ei ole teollisuutta ja yrittäjyyttä.


Mauri Salo (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käyty välikysymyskeskustelu on ollut varsin mielenkiintoinen, mielenkiintoinen siksi, että kaikkein suurimmat surijat kuntatalouden puolelta tulevat viime kausien hallituspuolueista ja erittäin suurten kuntien kunnallispäättäjistä. Tuntuu aika erikoiselta, että edustajat, jotka ovat esimerkiksi valtuuston puheenjohtajana suuressa kunnassa tai suuressa kaupungissa, syyttävät täällä ministeriötä ja hallitusta ja toisaalta kysyvät neuvoja, kuinka pitäisi tehdä. Kun näin on, niin voidaan todeta, että on meillä kunnalliselämässä johtajuus hukassa. Tämä on valitettavaa todettavaa.

Tässä ministeri Mannisen vastauspuheenvuorossa välikysymykseen valotettiin monelta osalta asioita, jotka myöskin varmasti syventävät edustajien tietämystä siitä, mitä edellisillä kausilla on tapahtunut. On totta, että kunta—valtio-suhde ei ole ollut viime vuosina tasapainossa, ja erityisen suuri tasapainon horjuttaja oli Lipposen ykkös- ja kakkoshallitus. Ykköshallituksen viesti oli erityisesti se, että kunnilla on rahaa, kunnat elävät pellossa, kunnilta pitää ottaa pois. Kunnilta on nyt otettu pois, ja kunnat tuskailevat omien asioittensa osalta.

Tämä nyt käynnistetty hanke palvelurakenneselvityksestä on perusteltu, sillä Suomen kansa ikääntyy, palveluiden kysyntä kasvaa, rahat eivät kuitenkaan merkittävästi lisäänny, ja siksi on mietittävä keinoja, kuinka tuotetaan palvelut tehokkaammin. Kuntien välinen yhteistyö nousee tässä hyvin suureen arvoon. En ollenkaan usko suurien kuntien ekonomiaan. Me olemme voineet katsoa Kunnallisalan kehittämissäätiön tekemää selvitystä vuoden 2004 tilinpäätösten pohjalta. Siellä pienet kunnat ovat kärjessä ja suuret kunnat siellä hännänhuippuna, elikkä meidän kannattaa nyt miettiä sitä, mitä me itse asiassa kuntakentältä vaadimme.

Mielestäni meidän tulee vaatia johtajuutta ja sillä tavalla tehokkaita ratkaisuja, että kuntalaisille kyetään tuottamaan ne palvelut, jotka laki edellyttää. Tämä vaatii kyllä monelta osin avaamista. Jos me katsomme sairaanhoitopiirejä, ne ovat päässeet vuosien saatossa kasvamaan mammuttimaisiksi. Ne käyttävät virkamiesvaltaa. Siellä on suuri hallitus, mammuttimaiset valtuustot. Nämä luottamusmiesorganisaatiot eivät toimi. Siksi on syytä myöskin sosiaali- ja terveysministeriön taholta kiinnittää erityistä huomiota juuri näihin hallintorakenteisiin, niin että myöskin alueen kunnat saisivat vähän hallitukselta vetoapua, kun näitä asioita lähdetään uudelleen viemään eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Täällä on niin paljon jo asioista sanottu ja paljon olisi tietenkin vielä sanottavaa, mutta haluan vain todeta loppuun sen, että nyt on kuntapalvelurakennesektorilla menty oikeaan suuntaan, käydään keskusteluja nimenomaan palvelurakenteiden uudistamisesta, ja sitten kuntarakenteet tulevat sen myötä, kun kuntalaiset ja kuntapäättäjät näkevät tarpeelliseksi.


Arto Satonen (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Hyvä jatkaa siitä, mistä ed. Mauri Salo aloitti, kun hän mainitsi, että täällä isojen kaupunkien valtuustojen puheenjohtajat ovat arvostelleet hallituksen kuntapolitiikkaa. Minä olin aikaisemmin itse vielä tämän hallituskauden aikana 15 000 asukkaan kunnan valtuuston puheenjohtaja, ja täytyy sanoa, että kyllä ensimmäistä kertaa sinä aikana, kun itse olen ollut vuodesta 92 kunnallispolitiikassa, on ollut todellisia taloudellisia ongelmia meillä, ja en usko, että omassa kotikunnassani Vammalassa kukaan väittää, että siellä olisi kovin löysästi taloutta hoidettu tai että ainakaan valtuuston puheenjohtaja olisi kovin löysästi toiminut. Ainakaan tällaista viestiä en ole vielä saanut, mutta se on tietysti positiivista, jos tällaista viestiä tulee sitten muualta. No, tämä viittaus oli varmaan johonkin muuhun tarkoitettu.

Arvoisa puhemies! Ajattelin pyytää tämän puheenvuoron sen takia, koska meillä oli eilen kotikunnassani Vammalassa ja naapurikunnassa Suodenniemellä juhlahetki, kun saimme yhden kuntaliitosprosessin satamaan asti, Vammalassa yksimielisesti, Suodenniemellä äänin 13—4. Tämä prosessi, joka päättyi, kaikkinensa aika hyvin kuvaa sitä, miten tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus tässä on ylipäätään edennyt. Silloin kun tämä hanke ylipäätään käynnistettiin, josta sinänsä kyllä nostan hattua hallitukselle, että se hanke aloitettiin, niin alkuun, kun siinä oli reipas vauhti ja puhuttiin siitä 20 000 asukkaan rajasta ja vähintään siitä, että tulevat nämä isot palvelupiirit tai isot peruskunnat, joita Kuntaliittokin siinä nosti esille, niin siinä vaiheessa meidänkin seutukunnalla Lounais-Pirkanmaalla oli sellainen tahtotila olemassa, että olisi saattanut onnistua jopa seitsemän kunnan kuntaliitos. Mutta sitten vähitellen se alkoi siitä kariutua. Sitten nostettiin tätä aluekuntamallia, jota itse en pitänyt kyllä missään määrin järkevänä, mutta se oli yhdessä vaiheessa esillä. Sitten pikkuhiljaa, kun asiat eivät edenneet kuitenkaan aivan niin reipasta vauhtia kuin alkuun näytti, niin tältä järjestelmältä alkoi vähän mennä pohja pois.

Nyt sitten loppuviimeksi meillä oli tilanne se, että yksi kunta, 1 300 asukkaan Suodenniemi, liittyi 15 000 asukkaan Vammalaan. Kiitosta täytyy antaa näistä porkkanarahoista, jotka tähän liitokseen saadaan, 5,2 miljoonaa euroa ja sitten tämä mahdollinen investointiavustustuki päälle. Se on kyllä huomattava rahamäärä, ja olisi ollut täydellistä epäviisautta olla sellaista rahamäärää ottamatta, koska sillä voidaan merkittävästi parantaa palveluita sekä entisen Suodenniemen että entisen Vammalan alueella. Eli siinä suhteessa siellä tehtiin kyllä viisaita päätöksiä, ja itse asiassa tämä porkkanarahajärjestelmähän toimii niin, että jos olisi tullut laajempi kuntaliitos, niin vähemmän olisi jäänyt niille kassaan, jotka siinä nyt saivat suhteessa isomman potin.

Toivon, että nämä porkkanarahat jollakin tasolla jatkuvat myöskin tulevaisuudessa, koska jos ei niitäkään olisi, niin kyllä todella vaikea olisi näitä kuntaliitoksia saada aikaan. Nytkin se tilanne Suodenniemellä oli se, että ne luottamushenkilöt, jotka sen päätöksen siellä tekivät, jonka kuntajohtaja valmisteli, joutuivat todella kovan painostuksen kohteiksi, erittäin kovan painostuksen kohteiksi. Nostan kyllä hattua heille, että siellä kantti kesti, koska on aivan selvää, että tällaisessa 1 300 asukkaan kunnassa, joka on väestön ikärakenteeltaan yksi Suomen vanhimpia, ei omin avuin olisi pystytty niitä palveluita tarjoamaan, mitkä nyt osana isompaa liitosta ja näitten porkkanarahojen vauhdittamana pystytään siellä takamaan, ja sen lisäksi pystytään tekemään investointeja niin, että sinne muuttaisi myöskin muuta väkeä. Siellä oli myöskin tilaisuus itselläni olla muutamissa kansalaiskeskusteluissa paikalla, ja täytyy sanoa, että keskustelu oli siellä kyllä aika paljon reippaampaa kuin täällä eduskunnassa. Siellä käytettiin suomen kielen hyvin eri vivahteita ja aika lailla epäluuloisesti suhtauduttiin niihin, jotka kuntaliitosta ajoivat, eikä tahdottu ainakaan mitenkään ymmärtää sitä, minkä takia tässä on nyt niin kova kiire. Kiirehän oli tietysti sen takia, että nämä porkkanarahat saadaan.

Sinänsä täytyy tässä, kun ministerikin on paikalla, antaa siinä suhteessa tunnustusta, että tiedän, että sieltä oli oltu yhteydessä myöskin valtioneuvostoon ja kyselty vielä erikseen sitä, onko näitä rahoja myöhemminkin saatavissa, ja viesti oli ollut ymmärtääkseni sen suuntainen, että ainakaan ei voida luvata, että tässä laajuudessa, ja se osittain vaikutti myöskin siihen, että tässä oltiin reippaasti liikkeellä. Näin ollen tässä tulen kuitenkin siihen lopputulemaan, että kyllä tämä kuntien liittyminen toisiinsa ovat tärkeitä nimenomaan sen takia, että nämä pienet kunnat pystyvät sen palvelutuotantonsa siellä järjestämään, kyllä vaatii aika voimakkaasti ­valtion taholta ohjausta. En tarkoita nyt pakkoliitoksia, mutta sitä, että viestitetään selkeästi sen järjestelmän tarpeellisuutta ja että on ­myöskin näitä porkkanarahoja ja muita erilaisia keinoja, joilla voidaan näitä prosesseja viedä eteenpäin. Jos vähänkin valtion suunnalta tulee sellaista  viestiä, että ei ole niin tarpeellista ­liittää näitä pieniä kuntia isompiin, niin sitten kyllä heti tilanne muuttuu aivan toiseen suuntaan.

Täällä aikaisemmin keskustelussa minulle jäi mieleen ed. Vistbackan käyttämä puheenvuoro, jossa hän totesi, että kun kaksi tai kolme köyhää liittyy yhteen, niin siitä ei saada yhtä rikasta. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin moni muukaan, joka on köyhä, ei ensimmäisenä tavoittele rikkautta vaan sitä, miten ylipäätään tulee toimeen. On aivan varmaa, että jos kaksi kolme köyhää kuntaakin liittyy yhteen, niin ne yhdessä pystyvät kuitenkin paremmin järjestämään niitä palveluita kuin yksinään, varsinkin jos sitä liittymistä vielä valtio tukee. Eli kyllä siinä pitkälti järkeä on. Toki on myöskin niin, että seutukuntayhteistyöllä, jota meilläkin tehdään hyvin pitkälti Lounais-Pirkanmaalla, muun muassa perusterveydenhuolto on yhteinen, voidaan mennä, mutta se on hyvin byrokraattinen keino, ja siinä on myöskin se ongelma, että se hallinto ei ole silloin läpinäkyvä tavallisen kuntalaisen näkökulmasta, vaan siinä on yksi harmaa porras välissä. Se ei ole lähellekään niin tehokas järjestelmä kuin mitä on se, että ollaan yhdessä kunnassa. Mutta sen olen kyllä jo tässä saanut havaita, että kuntaliitokseen on mahdollisuus vain silloin, kun on riittävän rohkeita päättäjiä nimenomaan niissä pienemmissä kunnissa, jotka uskaltavat viedä usein, voi sanoa, suoraan vastoin kuntalaisten enemmistön senhetkistä tahtoa niitä asioita läpi ja nähdä pitkälle tulevaisuuteen.

Olen myöskin huolissani siitä, miten suomalaisiin kuntiin riittää työntekijöitä. Jos ajatellaan suomalaisten kuntien ja kuntayhtymien työntekijöiden keski-ikää kuntatyönantajan tilastojen mukaan, niin vuonna 75 se oli 37,5 vuotta ja vuonna 2004 jo 44,5 vuotta; aika huomattava ero. Samaten, jos ajatellaan niitä vapautuvia työpaikkoja, jotka kunnista ja kuntayhtymistä tulevat, niin tässä on tilasto, jossa sanotaan, että kesään 2006 mennessä kunta-alalle tulisi palkata 8 500 henkilöä poistuvien henkilöiden tilalle ja 2 300 kokonaan uutta, ja taloudellisia mahdollisuuksia kuntatyönantaja arvioi olevan 8 200 henkilön palkkaamiseen. Eli aika huomattavasta erosta on siinäkin suhteessa kyse.

Nimenomaan uskon, palatakseni alkuperäiseen teemaani, että näitä kuntaliitoksia tulee jatkossa myöskin edistämään se, että erityisesti niillä alueilla, missä ei olla aivan kasvukeskuksissa tai niiden ympäristössä, osaavan työvoiman saanti on hyvin vaikeaa. Se nähdään nyt jo esimerkiksi sosiaalipuolella, ja se tulee olemaan myöskin opetussektorilla vaikeaa myöhemmin, myöskin teknisellä puolella. Nämä tulevat jo osaltaan aiheuttamaan sen, että järjestelmiä on pakko muuttaa, jotta ne palvelut ylipäätään voidaan tarjota. Tietysti sitten samalla voidaan myös se kustannuksissa säästää, ja tärkeintähän olisi se, että ne rahat kohdistuisivat niihin itse palveluihin ja siihen hallinnon pyörittämiseen menisi mahdollisimman vähän, ja mitä isommassa ... En voi sanoa mitä isommassa, mutta sanotaanko, että kun ihan pienistä kunnista mennään vähän isompiin, niin hallinnon kustannukset pienenevät, ja sen takia näitä kuntaliitoksia tulee suosia.