Pääministerin ilmoitus 168/2010

Pääministerin ilmoitus Euroopan talouden vakauttamisesta

Mari Kiviniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on tärkeä väline Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin edistäjänä. Hallitus haluaa, että suomalaiset voivat jatkossakin nauttia yhteismarkkinoiden tuomasta hyvinvoinnista ja yhteisen valuutan suomasta vakaudesta. Uskon, että ainakin matalasta ja vakaasta korkotasosta hyötyneet yrittäjät ja asuntovelalliset ovat tässä asiassa puolellamme.

Kilpailukykyinen Eurooppa turvaa parhaiten jokaisen suomalaisen talouden, ja yhdessä sovitut säännöt pitävät sen nyörit omissa käsissämme. Sen takia meidän pitää huolehtia yhteisen alueemme kilpailukyvystä. Sen takia meidän on syytä olla huolissamme Espanjan julkisesta velasta ja sen takia pitää vaatia stressitestejä saksalaispankeille.

Yhden euromaan päästäminen maksukyvyttömyyden tilaan johtaisi pahimmassa tapauksessa ketjureaktioon, jonka seurauksena talouden kasvu kääntyisi uudestaan laskuun ja Euroopassa ajauduttaisiin taas taantumaan. Maanosan laajuinen lama tietäisi kylmää kyytiä myös Suomen orastavalle talouskasvulle ja suomalaisten hyvinvoinnille.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Olemme varmasti kaikki samaa mieltä, että on ollut ensiarvoisen tärkeää välttää vuoden 2008 lopun tapaisen rahoitusmarkkinoiden häiriön toistuminen. Tuolloinkaan syy ei ollut Suomessa tai suomalaisissa pankeissa, mutta silti häiriö iski meihin keskimääräistä kovemmin. Kriisi aiheutti verotuloihin ison menetyksen, jota emme koskaan saa takaisin.

Riskit olivat viime keväänä yhtä suuret kuin loppuvuonna 2008. Valitettavasti epävarmuus ei edelleenkään ole poistunut. Toisaalta haavoittuvat maat ovat nyt päättäneet merkittävistä talouspoliittisista toimista, jotka ovat saaneet laajasti tunnustusta, markkinat mukaan lukien.

Nykyisestä kriisistä on myös otettu opiksi ja euroalueelle rakennetaan pysyvää kriisinhallintajärjestelyä, Euroopan vakausmekanismia. Vuonna 2013 siirrymme hallitusti uuteen järjestelmään, joka korostaa sijoittajien ja pankkien vastuuta. (Ed. Gustafsson: Aivan liian myöhään!)

Suomelle on olennaista, että uuteen järjestelmään sisältyy lainanantajien eli yksityisen sektorin vahva vastuu velkajärjestelyissä. Tämä varmistaa, että valtioiden velkapapereihin sisältyvä aito riski on tullut jäädäkseen. Tämä puolestaan kannustaa kaikkia maita vastuulliseen talouspolitiikkaan ja sijoittajia vastuullisen lainanantoon nyt ja tulevaisuudessa. (Ed. Skinnari: Niin kuin tähän astikin!)

Euroopan kriisi on edellyttänyt Euroopan unionilta poikkeuksellisia toimia. Kokonaisuuden kannalta on olennaista, että rahoitusmarkkinoiden välttämättömän vakauden lisäksi huolehditaan kasvun edellytyksistä ja talouskurista. (Ed. Skinnari: Otetaan lisää velkaa!) Eli kriisitoimien ohella huolehditaan tulevaisuudesta ja samalla varmistetaan, että vastaava ei pääse toistumaan.

Det allra viktigaste är att stärka den ekonomiska tillväxten. Hela kontinentens välfärd och sysselsättning är beroende av detta. Genom EU kan tillväxten ökas genom åtgärder som främjar omstrukturering och utvecklar den inre marknaden. Finland deltar aktivt i detta arbete.

Rahoitusmarkkinoiden vakauttamisessa riittää vielä paljon haasteita ja tehtävää. Otteen herpaantumiseen ei ole varaa, enkä peittele sitä, että tehdyt päätökset ovat olleet karvaita. Ei niitä huvikseen tehdä vaan välttämättömyydestä. Etusijalla on Suomen etu.

Olen tyytyväinen, että keskustelua käydään. On hyvä, että Suomen kantoja pohditaan ja eurooppalaista linjaa haetaan myös julkisuudessa. Koko Eurooppa, Euroopan unioni ja euromaat ovat uuden tilanteen edessä. Nämäkin päätökset, kuten päätökset politiikassa yleensä, joudutaan kaikkialla Euroopassa tekemään parhaan tämänhetkisen tiedon perusteella.

Hallituksen strategia on kuitenkin selvä: Suomea ja suomalaisia suojellaan kaikin keinoin pitämällä toimista aiheutuvat kustannukset niin alhaisina kuin mahdollista. Kaikki, ikävätkin, päätökset tehdään siten, että etusijalla on suomalaisten etu. (Ed. Saarinen: Seuraava hallitus tekee!)

Tämä ajatus ohjenuorana olen toiminut Eurooppa-neuvostossa tähän saakka ja menen myös tämän viikon ja maaliskuun lopun kokouksiin. Voimme hyväksyä vain sellaiset päätökset, jotka parhaiten turvaavat suomalaisten talouden.

Maaliskuun huippukokouksissa eli ylihuomisessa euromaiden kokouksessa ja maaliskuun lopun varsinaisessa Eurooppa-neuvostossa on tarkoitus käsitellä kokonaisuus, joka pitää sisällään kilpailukykypaketin, Euroopan rahoitusvakausvälineen vahvistamisen ja pysyvän eurooppalaisen vakausmekanismin peruslinjat. Myös meille mieluisa talouspolitiikan koordinaatiota koskeva lainsäädäntöpaketti ja entistä tiukemmat eurooppalaispankkien stressitestit etenevät.

Arvoisa puhemies! Talouspolitiikan vahvan koordinaation varmistava lainsäädäntöpaketti sisältää merkittäviä uudistuksia. Ne vievät kasvu- ja vakaussopimusta oikealla tavalla tiukkaan ja konkreettiseen suuntaan. Ylivelkaantuneilta mailta edellytetään täsmällisiä toimia velan vähentämiseksi.

Toimenpiteet puuttuvat varhaisessa vaiheessa epäterveeseen kehitykseen, ennalta ehkäisevästi. (Ed. Saarinen: Kymmenen vuotta myöhässä!) Maiden kokonaistaloudellista kehitystä seurataan ja siihen voidaan puuttua. Kehysmenettelystä tehdään pakollinen kaikille, ja olennaista on, että järjestelmän tukena ovat uskottavat sanktiot. Rikkurit eivät pääse rangaistuksetta. Jos maa lähtee vastuuttoman talouspolitiikan tielle, on sillä nopeasti vastassa sekä EU:n uhkasakko että markkinoiden tuomio korkeamman korkotason muodossa. Tämä kokonaisuus on Suomen vahva etu — kaikki joutuvat sitoutumaan vastuulliseen talouspolitiikkaan.

Myös Kreikan ja Irlannin tilanne on saatu vakautumaan, joskin siihen tarvittiin ulkopuolista apua. Muissakin markkinoiden paineisiin joutuneissa maissa on tapahtunut edistymistä. Espanja on tehnyt vaikeita leikkauspäätöksiä, julkinen vaje on saatu supistettua suunnitelman mukaisella tavalla, merkittäviä uudistuksia on tehty muun muassa työmarkkinoiden ja eläkejärjestelmän suhteen, ja nyt talouskasvu on vahvistumassa. Maa kulkee parempaan suuntaan, vaikka elpyminen tulee vaatimaan vielä vuosien työn. Tässä nähdään, että negatiivinen kierre on katkaistavissa myös omin toimin. Uskottavia päätöksiä tarvitaan paitsi Euroopan unionin tasolla erityisesti ongelmissa olevilta mailta itseltään.

Myös Portugalin on ryhdyttävä uskottaviin toimiin, joilla käänne saadaan aikaan. Sen on supistettava budjettivajettaan ja toimeenpantava rakenteellisia uudistuksia. Portugalilla itsellään on ensisijainen vastuu siitä, että kurssi korjataan ja julkinen talous saadaan tasapainottumaan.

Arvoisa puhemies! Päätöksiä vakausmekanismin koosta ei ole vielä tehty, mutta keskusteluissa ollut 500 miljardin euron kokoluokka tuntuu oikealta. Sehän vastaisi nykyistä väliaikaista mekanismia.

Suomelle on olennaista, että tässäkin järjestelyssä on vahva Kansainvälisen valuuttarahaston Imf:n osallistuminen. Imf:n vahva rooli on olennainen laatutakuu siitä, että järjestelmät ovat uskottavia. Lähdemme siitä, että pysyvän mekanismin pohjana toimii nyt käytössä oleva Euroopan rahoitusvakausväline.

Nykyisten väliaikaisten kriisijärjestelyjen kanssa pitää toimia siten, että niiden uskottavuus säilyy. On tosiasia, että Ervv:n mitoituksen osalta olemme käytännössä hyvin kaukana sovitusta 440 miljardista, ja tämän tason saavuttaminen on tärkeää sille, että järjestelmä on uskottava. (Ed. Skinnari: Mikä on Suomen kanta tässä?)

Sovitun tason saavuttaminen on tärkeää nimenomaan uskottavuuden kannalta, ei niinkään sen takia, että sitä oltaisiin täysimääräisesti käyttämässä. Tätä korostaa se, että Espanjan päättämät toimet ovat vakuuttamassa markkinat siitä, että se selviää ilman ulkopuolista apua, ja Portugalin tavoitteena on täsmälleen sama.

Suhtautumisemme eurooppalaisiin kriisitoimiin on rakentavaa, mutta on monia asioita, joita emme tule hyväksymään. Emme hyväksy Ervv:n todellisen lainakapasiteetin kasvattamista yli 440 miljardin euron. Emme myöskään tule hyväksymään yhteisvastuuseen johtavia ratkaisuja. Ongelmamaiden lainojen ostaminen jälkimarkkinoilta ei meille käy, koska siinä ollaan lähellä toisten maiden vastuiden kannettavaksi ottamista. Yhteisvastuulliset takuut eivät myöskään käy meille. Emme tue ajatusta yhteisistä eurobondeista, koska siinä myös hämärtyisi oikea vastuunkanto vastuullisesta talouspolitiikasta. (Ed. Skinnari: Miten se on se 8 miljardia?)

Arvoisa puhemies, ärade talman! Vakaiden rahoitusmarkkinoiden perusta on toimiva ja terve pankkisektori. Tämän vuoksi jäsenmaiden on huolehdittava pankkijärjestelmiensä riittävästä pääomittamisesta, ja se on tärkeää kahdesta syystä. Heikossa kunnossa oleva pankkisektori vähentää merkittävästi talouden kasvumahdollisuuksia. Toiseksi, mikäli tulevaisuudessa joudutaan turvautumaan velkajärjestelyihin, joissa yksityinen sektori kantaa vastuuta, pankkien pääomien on oltava riittävät, jotta ne kestävät velkajärjestelyn aiheuttamat tappiot.

Kevään aikana tehtävien eurooppalaispankkien stressitestien tulee olla riittävän tiukkoja ja avoimia. Näin piilossa olevat riskit saadaan esille ja ongelmiin voidaan puuttua ajoissa. Lisäksi kaikkien jäsenvaltioiden on sitouduttava tarpeellisiin toimiin testeissä reputtaneiden pankkien osalta.

Nämä lyhyellä tähtäimellä kivuliaat päätökset ovat kestävän talouskasvun perusta, kuten omasta pankkikriisistämme opimme. Samalla on käynnistynyt työ rahoitusmarkkinoiden laajemman taakanjaon kehittämiseksi. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat suunnitelmat rahoitusmarkkinoiden verotuksen kehittämiseksi aktiviteettipohjaisen veron tai transaktioveron pohjalta. Työ on edennyt hitaasti, mutta suunta on oikea.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on myös euromaita koskeva kilpailukykysopimus, jossa euromaat sitoutuvat kasvua ja taloudellista vakautta vahvistaviin toimiin. Järjestely on avoin myös euroalueen ulkopuolisille, mutta se on erityisen tärkeä yhteisvaluutan jäsenille.

Ajatus kilpailukykysopimuksesta lähti Saksan ja Ranskan aloitteesta helmikuun Eurooppa-neuvostossa ja sen sisältö on syntynyt Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan valmistelemana tiiviissä yhteistyössä Euroopan komission kanssa. Eduskuntaa on informoitu E-kirjeitse kahteen otteeseen.

Kilpailukykypakettiin on tässä salissa liitetty monenlaista mystiikkaa. On epäilty sitä, että Saksa ja Ranska vievät nyt EU:n suvereniteetin sekä sitä, että Suomi on antamassa unionille oikeuden päättää maamme budjetista tai eläkeiästä. Se ei muuten pidä paikkaansa.

Kilpailukykysopimuksessa hahmotellaan julkisen talouden tasapainoa vahvistavia toimia ja eläkejärjestelmien kestävyyden parantamista. Tuottavuutta halutaan lisätä ja yritysten toimintaedellytyksiä parantaa. Samalla peräänkuulutetaan työn kannattavuutta ja palkkamalttia.

Uskon, että näille pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan tunnuspiirteille löytyy tästä salista vahva kannatus taustaryhmästä riippumatta. Suomalaisittain listaan voi hyvin lisätä vaatimuksen eheästä yhteiskunnasta ja köyhyyden vähentämisestä, joka on olennainen osa kilpailukykyä ja johon olemme muiden jäsenmaiden tavoin sitoutuneet myös osana EU 2020 ‐strategiaa.

Kilpailukykysopimus on luonteeltaan poliittinen sopimus. Se ei siis merkitse sitä, että eläkkeitä tai palkkoja koskevat päätökset siirrettäisiin Brysseliin. Kaikki päätökset pysyvät kansallisissa käsissä, mutta paketti antaa suunnan, mihin euromaiden pitäisi yhdessä kulkea. (Ed. Tennilä: Paikalliseen sopimiseen!) Suomi ei ole siirtämässä kolmikantaan kuuluvia asioita kenenkään muun päätettäväksi. (Ed. Tennilä: Työreformi!)

Omia sanktioitaan paketti ei edellytä, koska ne ovat kuria rikkovia maita vastassa talouspolitiikan koordinaatiossa. (Ed. Tennilän välihuuto) Ennen kaikkea kilpailukykysopimus merkitsee euromaiden sitoutumista oikeanlaisiin korjaaviin toimiin korkeimmalla poliittisella tasolla.

Suomi on halunnut komissiolle keskeisen roolin paketissa ja sen valvonnassa. Kilpailukykysopimus sisältää myös muita Suomen tärkeinä pitämiä asioita, kuten verokoordinaation. Saimme ennakkovalmisteluissa myös vahvistettua meille tärkeää sosiaalipartnereiden osuutta eli työmarkkinajärjestöjen roolia. Tähän liittyen tapasin juuri äsken järjestöjohtajat ja sain evästyksiä myös heiltä ylihuomiseen kokoukseen.

Det innehåller också frågor som inte är problematiska för Finland och rekommendationer om åtgärder som vi i många fall själva redan har genomfört eftersom vi anser dem vara viktiga för tillväxten och för en balanserad utveckling. Vi är inte okunniga om frågor som gäller flexecurity, ramförfaranden, hållbara pensionssystem eller sporrande till utbildning. Det väsentliga är ju att vi genom paketet får alla euroländer att förbinda sig till denna utveckling.

Paketilla pyritään osaltaan varmistamaan se, että euromaat pitävät kilpailukyvystään huolta eikä nykyiseen kriisin johtanut holtiton kehitys pääse toistumaan.

Arvoisa puhemies, ärade talman! En tule Suomen edustajana Eurooppa-neuvostossa hyväksymään sellaista pakettia, jossa on Suomelle huonoja elementtejä tai josta puuttuu Suomelle tärkeitä asioita. Tätä tarkoitin alussa, kun sanoin, että voimme hyväksyä vain sellaiset ratkaisut, joiden arvioimme parhaiten turvaavan tavallisen suomalaisen talouden.

Tämän takia olen koko ajan pitänyt tärkeänä, että hyvin toimiva yhteistyö eduskunnan suuren valiokunnan kanssa säilyy rikkumattomana. Vastaan valiokunnalle päätöksistä yksityiskohtaisesti juuri ennen kokouksia, kun kokonaiskuva on mahdollisimman tarkka, ja olen tarvittaessa valiokunnan puheenjohtajaan kokouspaikalta yhteydessä ja tulen antamaan raportin valiokuntaan heti kokouksen jälkeen. (Välihuuto: Eduskunnalle!)

Tämä on ollut muuten erittäin hyvä tapa. Se on mahdollistanut avoimen keskustelun myös auki olevista yksityiskohdista sekä Suomen kannalta nimenomaan sen parhaan taktiikan hiomisen herkimmistäkin asioista. Toivon oppositionkin tulevista vaaleista huolimatta kunnioittavan tätä hienoksi hioutunutta toimintatapaa. Neuvottelutavoitteiden julkinen riepottelu tekee Suomen edun puolustamisen erittäin vaikeaksi.

Tulevat päätökset voi kiteyttää kolmeen tavoitteeseen, k-linjaan: kasvuun, kuriin ja koordinaatioon. Vakaa ja kilpailukykyinen Eurooppa ja yhteiset pelisäännöt ovat viime kädessä myös Suomen ja suomalaisten etu.

Arvoisa puhemies! Pyydän, että puheeni ruotsinnos liitetään asiakirjoihin.

Pääministeri Kiviniemen ilmoitus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Europeiska unionen är ett viktigt instrument för att främja Finlands och finländarnas välfärd. Regeringen vill att finländarna också i fortsättningen ska få njuta av det välstånd som den gemensamma marknaden medför och av den stabilitet som den gemensamma valutan ger. Jag är övertygad om att åtminstone företagarna och de som har bostadsskulder, som har haft nytta av den låga och stabila räntenivån, står bakom oss i denna fråga.

Finländarnas ekonomi tryggas bäst av att Europa är konkurrenskraftigt, och genom gemensamt överenskomna regler kan vi säkerställa att vi själva håller i penningpungen. Därför måste vi värna om konkurrenskraften i vårt gemensamma område. Därför har vi också skäl att oroa oss över den offentliga sektorns höga skuldsättning i Spanien och därför måste vi kräva stresstest av de tyska bankerna.

Om ett enda euroland tilläts bli försatt i insolvens skulle detta i värsta fall leda till en kedjereaktion som skulle leda till att den ekonomiska tillväxten på nytt skulle vända nedåt och Europa gå in i en ny recession. En lågkonjunktur över den europeiska kontinenten skulle innebära ett farväl också till Finlands gryende ekonomiska tillväxt och finländarnas välfärd.

Vi är säkert alla ense om att det har varit ytterst viktigt att undvika en upprepning av en störning av finansmarknaden av det slag som inträffade i slutet av 2008. Inte heller då hade Finland eller de finska bankerna någon skuld i det som skedde. Ändå drabbade störningen oss mycket hårdare än genomsnittet. Krisen medförde stora förluster i skatteintäkterna som vi aldrig får tillbaka.

I våras var riskerna lika stora som i slutet av år 2008. Tyvärr finns osäkerheten fortfarande kvar. Å andra sidan har de mest sårbara länderna nu beslutat om betydande ekonomisk-politiska åtgärder som har vunnit brett erkännande också på marknaden.

Man har också tagit lärdom av den rådande krisen och bygger nu ut den europeiska stabiliseringsmekanismen, som ska fungera som ett permanent krishanteringsarrangemang i euroområdet. År 2013 sker en behärskad övergång till ett nytt system som betonar investerarnas och bankernas ansvar.

För Finland är det särskilt viktigt att det i det nya systemet läggs ett starkt ansvar på långivarna, dvs. den privata sektorn, när det gäller skuldsanering. På så sätt säkerställs det att statsobligationer framöver är förknippade med en reell risk. Detta i sin tur sporrar samtliga länder att föra en ansvarsfull finanspolitik, och uppmuntrar investerarna till ansvarsfull lånegivning nu och i framtiden.

Krisen i Europa har krävt exceptionella åtgärder från Europeiska unionens sida. Med tanke på helheten är det av största vikt att man utöver den nödvändiga stabiliteten på finansmarknaden tryggar tillväxtförutsättningarna och iakttar en strikt budgetdisciplin. Förutom att vi vidtar krisåtgärder ska vi alltså se till framtiden. Då säkerställer vi också att något motsvarande inte kan ske igen.

Det allra viktigaste är att stärka den ekonomiska tillväxten. Hela kontinentens välfärd och sysselsättning är beroende av detta. Genom EU kan tillväxten ökas genom åtgärder som främjar omstrukturering och utvecklar den inre marknaden. Finland deltar aktivt i detta arbete.

När det gäller att stabilisera finansmarknaden finns det fortfarande många utmaningar, och mycket återstår ännu att göra. Vi har inte råd att tappa greppet. Jag vill inte dölja att man varit tvungen att fatta tuffa beslut. Det gör man inte för ro skull, utan för att det är nödvändigt. Finlands intresse är emellertid vår prioritet.

Det gläder mig att det förs en debatt. Det är bra att man också i offentligheten dryftar Finlands ståndpunkter och försöker finna en europeisk linje. Hela Europa, EU och euroländerna står inför en ny situation. Som så många andra politiska beslut måste också dessa beslut överallt i Europa fattas utifrån den bästa information man har just nu.

Regeringen har emellertid en klar strategi —Finland och finländarna ska med alla medel skyddas genom att kostnaderna för åtgärderna hålls så låga som möjligt. Alla beslut, också tråkiga sådana, fattas så att finländarnas intresse går före allt annat.

Denna tanke har hittills varit mitt rättesnöre i Europeiska rådet och den kommer att vara min ledstjärna också denna vecka och vid mötena i slutet av mars. Finland kan bara godkänna sådana beslut som bäst tryggar finländarnas ekonomi.

Vid toppmötena i mars, alltså vid euroländernas möte i övermorgon och i det egentliga Europeiska rådet i slutet av mars, kommer man att behandla den helhet som omfattar pakten för konkurrenskraft, etablerandet av det europeiska finansiella stabiliseringsinstrumentet samt de grundläggande riktlinjerna för den permanenta europeiska stabiliseringsmekanismen. Arbetet med lagstiftningspaketet för en samordning av den ekonomiska politiken, som vi välkomnar, framskrider också, liksom de nya, strängare stresstesterna för de europeiska bankerna.

Det lagstiftningspaket som ska säkerställa en stark samordning av den ekonomiska politiken innehåller betydande reformer. De styr stabilitets- och tillväxtpakten i rätt riktning mot större stringens och mer konkreta mål. Av kraftigt skuldsatta länder förutsätts riktade åtgärder för att minska skulden.

Genom de nya åtgärderna kan man i ett tidigt skede intervenera i en osund utveckling, på ett förebyggande sätt. Den totala ekonomiska utvecklingen i varje land följs upp och det går att ingripa i den. Ett ramförfarande ska bli obligatoriskt för alla. Särskilt viktigt är att systemet backas upp av trovärdiga sanktioner — den som bryter mot de överenskomna reglerna ska inte komma undan utan straff. Ett land som börjar tillämpa en oansvarig finanspolitik riskerar snabbt både böter från EU:s sida och marknadens dom i form av en högre räntenivå. Denna helhet är till stor fördel för Finland, eftersom alla måste förbinda sig till en ansvarsfull finanspolitik.

Man har också lyckats stabilisera situationen i Grekland och i Irland — visserligen med utomstående hjälp. Även i andra länder som fått känna av trycket från marknaden har man gjort framsteg. Spanien har fattat kärva beslut om nedskärningar, landet har lyckats minska den offentliga sektorns underskott på planenligt sätt och har genomfört betydande reformer bland annat i fråga om arbetsmarknaden och pensionssystemet. Nu börjar också den ekonomiska tillväxten ta fart. Spanien har slagit in på ett bättre spår, även om återhämtningen ännu kommer att kräva flera års arbete. Vi ser här att en negativ spiral kan brytas också genom egna nationella åtgärder. Trovärdiga beslut behövs förutom på EU-nivå också på nationell nivå, i synnerhet av de länder som har problem.

Också Portugal måste börja vidta trovärdiga åtgärder för att kunna åstadkomma en vändning. Landet måste minska sitt budgetunderskott och genomföra strukturella reformer. Portugal bär själv det primära ansvaret för att korrigera kursen och få sin offentliga ekonomi i balans.

Inga beslut har ännu fattats beträffande storleken på stabiliseringsmekanismen, men den storleksklass på 500 miljarder euro som förts fram vid diskussionerna låter rätt. Den motsvarar den nuvarande, temporära mekanismen.

För Finland är det mycket viktigt att Internationella valutafonden IMF deltar i också detta arrangemang med en betydande insats. IMF:s starka roll är en viktig kvalitetsgaranti som ger arrangemangen trovärdighet. Vi utgår ifrån att det europeiska finansiella stabiliseringsinstrumentet, som tillämpas för närvarande, ligger till grund för den permanenta mekanismen.

De nuvarande temporära krisarrangemangen ska utnyttjas så att de bevarar sin trovärdighet. Det är ett faktum att vi i fråga om dimensioneringen av det europeiska finansiella stabiliseringsinstrumentet i praktiken ligger långt ifrån det överenskomna beloppet på 440 miljarder euro, och med tanke på systemets trovärdighet är det viktigt att vi uppnår denna nivå.

Att vi uppnår den överenskomna nivån är viktigt uttryckligen med tanke på trovärdigheten, inte för att någon skulle ha för avsikt att utnyttja instrumentet till dess fulla belopp. Det faktum att de åtgärder som Spanien har beslutat om ser ut att övertyga marknaden om att landet klarar sig utan utomstående hjälp illustrerar detta. Portugal har exakt samma mål.

Finland förhåller sig konstruktivt till de europeiska krisåtgärderna. Det finns emellertid mycket som vi inte kommer att godkänna. Vi godkänner t.ex. inte att det europeiska finansiella stabiliseringsinstrumentets lånekapacitet ökas så att den överstiger 440 miljarder euro. Vi kommer inte heller att godkänna lösningar som leder till ett solidariskt ansvar. Vi går inte med på att köpa upp problemländernas skulder på sekundärmarknaden, eftersom detta kommer farligt nära ett åtagande att bära andra länders ansvar. Vi godkänner inte heller solidariska lånegarantier. Vi stöder inte tanken om gemensamma euro-obligationer, eftersom också detta leder till att det blir oklart vem som bär det reella ansvaret för den ansvarsfulla finanspolitiken.

Grunden för en stabil finansmarknad är en fungerande och sund banksektor. Därför måste medlemsländerna se till att förse sina banksystem med tillräckligt kapital. Det är viktigt av två orsaker. En svag banksektor försämrar avsevärt ekonomins tillväxtmöjligheter. Om vi i framtiden måste tillgripa skuldsanering där den privata sektorn bär ansvar, måste bankernas kapital dessutom vara tillräckligt för att de ska klara av de förluster som skuldsaneringen medför.

De stresstester som kommer att utföras på de europeiska bankerna under våren bör vara tillräckligt hårda och öppna. På så sätt kan man uppdaga dolda risker och ingripa i problemen i tid. Dessutom måste alla medlemsstater förbinda sig att vidta nödvändiga åtgärder i fråga om de banker som inte klarar testerna.

Dessa på kort sikt smärtsamma beslut utgör grunden för en hållbar ekonomisk tillväxt. Det lärde vi oss av vår egen bankkris. Samtidigt har arbetet för en bredare ansvarsfördelning på finansmarknaden inletts. Bland annat planeras en utveckling av beskattningen på finansmarknaden med en finansiell aktivitets- eller transaktionsskatt som utgångspunkt. Arbetet har fortskridit långsamt, men riktningen är den rätta.

Under behandling är för euroländernas del också en pakt för konkurrenskraft, inom vilken euroländerna förbinder sig till åtgärder som stärker tillväxten och den ekonomiska stabiliteten. Pakten är öppen också för länderna utanför euroområdet, men den är särskilt viktig för medlemmarna av den gemensamma valutan.

Tanken om en pakt för konkurrenskraft kom till på Tysklands och Frankrikes initiativ vid Europeiska rådet i februari, och innehållet har beretts av ordföranden för Europeiska rådet i nära samarbete med Europeiska kommissionen. Riksdagen har underrättats om detta två gånger i form av E-skrivelser.

Pakten för konkurrenskraft har i denna sal omgärdats av allehanda mystik. Det har framförts misstankar om att Tyskland och Frankrike vill avskaffa EU:s suveränitet, och om att Finland håller på att lämna ifrån sig rätten att besluta om vårt lands budget eller om pensionsåldern till unionen. Det stämmer inte.

I pakten för konkurrenskraft skisseras åtgärder för en starkare offentlig ekonomi samt hållbarare pensionssystem. Produktiviteten och företagens verksamhetsbetingelser ska förbättras. Samtidigt vill man att arbete ska vara lönsamt och att löneutvecklingen ska vara återhållsam.

Jag är övertygad om att dessa kännemärken för det nordiska välfärdssamhället får ett starkt stöd i denna sal, oavsett gruppering. Ur finländsk synvinkel kan förteckningen gott utökas med kravet på ett helgjutet samhälle och minskad fattigdom, som är en väsentlig aspekt av konkurrenskraften och som vi liksom de andra medlemsländerna förbundit oss till som en del av EU 2020-strategin.

Pakten för konkurrenskraft är till sin karaktär en politisk förbindelse. Den innebär alltså inte att beslut om pensioner eller löner överförs till Bryssel. Alla beslut ligger i medlemsländernas egna händer, men pakten är en gemensam vägvisare för euroländerna. Finland håller inte på att lämna ifrån sig beslutsrätten i frågor som avgörs på trepartsbasis.

Några särskilda sanktioner förutsätter pakten inte, eftersom de länder som bryter mot disciplinen får ta konsekvenserna vid samordningen av den ekonomiska politiken. Framför allt innebär pakten för konkurrenskraft att euroländerna på högsta politiska nivå förbinder sig till korrigerande åtgärder av rätt slag.

Finland har velat ge kommissionen en central roll i pakten och tillsynen över den. Pakten innehåller också andra frågor som är viktiga för Finland, bl.a. skattesamordning. Under den preliminära beredningen lyckades vi också stärka de för oss viktiga arbetsmarknadsparternas roll. Här vill jag nämna att jag nyligen träffade ledarna för arbetsmarknadsorganisationerna, som gav mig råd på vägen inför mötet i övermorgon.

Pakten innehåller också frågor som inte är problematiska för Finland, och rekommendationer om åtgärder som vi i många fall själva redan har genomfört eftersom vi anser dem vara viktiga för tillväxten och för en balanserad utveckling. Vi är ju inte okunniga om frågor som gäller flexicurity, ramförfaranden, hållbara pensionssystem eller sporrande till utbildning. Det väsentliga är att vi genom pakten får alla euroländer att förbinda sig till denna utveckling.

Syftet med pakten är att se till att euroländerna värnar om sin konkurrenskraft och att den vårdslösa utveckling som ledde till den nuvarande krisen inte upprepas.

Jag kommer som Finlands representant i Europeiska rådet inte att godkänna en helhet som innehåller element som är ofördelaktiga för Finland eller som saknar frågor som är viktiga för Finland. Detta var vad jag avsåg när jag inledningsvis sa att vi endast kan godkänna lösningar som enligt vår bedömning på bästa sätt tryggar finländarnas ekonomi.

Därför har jag hela tiden ansett det viktigt att statsministerns välfungerande samarbete med riksdagens stora utskott får fortgå ostört. Jag informerar utskottet om besluten i detalj alldeles före mötena, när helhetsbilden är så klar som möjligt. Vid behov kontaktar jag utskottets ordförande från mötesplatsen, och jag avlägger rapport för utskottet genast efter mötet.

Detta har varit en bra metod. Den har gjort det möjligt att föra en öppen diskussion om detaljer som tills vidare är öppna och att finslipa den taktik som är bäst för Finland, även i de mest känsliga frågor. Jag hoppas att även oppositionen respekterar detta väl inarbetade tillvägagångssätt, trots det förestående valet. Ett offentligt kiv om målen för förhandlingarna gör det ytterst svårt att försvara Finlands intressen.

De kommande besluten kan sammanfattas i tre mål: tillväxt, disciplin och samordning. Ett stabilt och konkurrenskraftigt Europa och gemensamma spelregler ligger i sista hand också i Finlands och finländarnas intresse.


Timo Kalli (kesk):

Arvoisa puhemies! "Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu." Se on ministeri Töllin suusta usein kuultu lause, joka sopii hyvin tähänkin keskusteluun. Euroopan talous on ajautunut vakaviin ongelmiin, jotka uhkaavat suomalaisia asuntovelallisia, yrittäjiä ja palkansaajia. Heidän pelastamisekseen keskustajohtoinen hallitus valitsee huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoimman. Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu.

Miksi tähän on tultu? Euroopan rahaliittoa runnottiin kasaan 1990-luvun lopussa suuren innostuksen vallassa. (Ed. Tennilä: Ei nyt niin kauhean ison!) Järkevän taloudellisen toiminnan kriteerit jäivät eurointoilun jalkoihin. Eurovaluuttaan otettiin mukaan valtioita, joiden taloudenpito oli holtitonta. Yhdessä luotuja talouden pelisääntöjä rikottiin toistuvasti myös suurten jäsenmaiden johdolla ilman rangaistuksia.

Paavo Lipposen johtama sinipunahallitus oli viemässä Suomea Euroopan ytimiin. Erityisesti Lipponen ajoi Suomea yhteisvaluuttaan ensimmäisten joukossa ilman kansanäänestystä. (Ed. Skinnari: Onko Lipposella seuraava puheenvuoro?) Keskusta ei halunnut hötkyillä päätöksenteon suhteen ja varoitti euron rakenteellisista ongelmista jo silloin. Totesimme, että yhteisvaluuttaan oltiin ottamassa leväperäisesti talouttaan hoitavia maita samaan aikaan, kun Suomen kaltaiset maat, erityisesti Tanska ja Ruotsi, jäivät ulkopuolelle. Siksi me vastustimme silloin euroon liittymistä ensimmäisten joukossa.

Arvoisa puhemies! Vastuullisena puolueena keskusta haluaa etsiä Suomelle tietä kriisistä ulos. Tutkimme jokaisen vaihtoehdon ja käännämme jokaisen kiven löytääksemme suomalaisten kannalta parhaan ratkaisun. Pääministeri Kiviniemi analysoi jo eri vaihtoehtoja omassa ilmoituksessaan. Keskustan mielestä on vastenmielistä tukea löperösti talouttaan hoitaneita valtioita ja holtittomia riskejä ottaneita pankkeja. Teemme niin vain, jos muut ratkaisut ovat Suomelle ja suomalaisille vielä kalliimpia.

Ratkaisuja ei ole tehty ehdoitta. Lopultakin keskustan pitkään ajamat vaatimukset uskottavasta eurooppalaisesta talouskurista on otettu vakavasti. EU:ssa etenee lainsäädäntö, jolla ylivelkaantuneet maat velvoitetaan laittamaan taloutensa kuntoon ja hoitamaan talouttaan yhtä hyvin kuin me olemme hoitaneet omaa talouttamme. (Ed. Zyskowicz: Tämä on keskustan ansiota!) Mikäli sääntöjä ei noudateta, siitä on myös rangaistava.

Euroopan talouden vakauttamisessa on kaksi päävaihtoehtoa. Joko sitoudutaan useaksi vuodeksi tarjoamaan kriisimaille kohtuuhintaista rahoitusta ja annetaan niille mahdollisuus tervehdyttää taloutensa tai ryhdytään leikkaamaan kriisimaiden velkataakkaa järjestelemällä niiden velkoja uudelleen. Molemmissa vaihtoehdoissa on omat riskinsä. Velkajärjestelyn riskit ovat kuitenkin arvaamattomammat.

Jos velkajärjestelyyn mentäisiin, markkinat alkaisivat vetää rahojaan pois kriisimaista. Korot ampaisisivat ylös, ja kriisimaiden pankit ajautuisivat maksukyvyttömyyteen. Luotontarjonta loppuu, ja talous alkaa sukeltaa. Syntyvä hermostuneisuus tarttuisi muihin maihin. Muutkin taloudeltaan heikommat maat ajautuisivat velkajärjestelyyn. Pankkeja menisi konkurssiin, ja pankkien väliset markkinat uhkaisivat romahtaa, kuten tapahtui vuonna 2008. (Ed. Kankaanniemi: Kauheaa pelottelua!)

Suomessa tämä tarkoittaisi työpaikkojen menetyksiä ja asuntolainojen korkojen nousua. Valtion verotulot ehtyisivät, ja jouduttaisiin leikkaamaan. Suomelle tämä olisi kalliimpaa kuin hallituksen nyt valitsema linja. Jos on olemassa pienikin mahdollisuus, että vältämme isomman riskin ja siitä suomalaisille aiheutuvat murheet, teemme kaikkemme, että ne vältettäisiin. (Ed. Kallis: Mutta pitää tehdä oikein!)

Arvoisa puhemies! Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu. Olemme tilanteessa, jossa ei ole helppoja ratkaisuja. Vastuun pakoilu ja löysät puheet eivät auta ketään. Keskustan linja on johdonmukainen. Keskitymme todellisten ratkaisujen löytämiseen.

Arvoisa puhemies! Kiitän ja toivon, että eduskunta tukee Suomen selviytymistä tässä asiassa.


Pekka Ravi (kok):

Arvoisa herra puhemies! Euroopan talouden vakauttaminen ei todellakaan ole helppo tehtävä. Jo tähän mennessä se on vaatinut vaikeita ja kansalaisia aivan oikeutetusti ärsyttäviä päätöksiä. Täytyy kuitenkin sanoa, että nämä päätökset ovat osoittautuneet toimiviksi ja niiden turvin uusi talouskriisi on saatu estetyksi.

EU:ssa tehdään parhaillaan pitkäjänteistä työtä sellaisen järjestelmän kehittämiseksi, jolla Euroopan talous saadaan vakaammaksi ja iskukykyisemmäksi kuin ennen. Hyvinvoinnin ylläpitämiseen tarvitaan toimivaa taloutta niin täällä Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Monasti on esitetty kysymys, miksi meidän suomalaisten on oltava mukana hoitamassa muiden maiden virheitä tai jopa suoranaisia huijauksia taloudenpidossa. (Ed. Skinnari: EU-säädösten vastaisesti!) Kreikkaan ja Irlantiin liittyvistä päätöksistä ja niistä tehdyistä otsikoista voisi nopealla lukemisella saada sellaisen kuvan, että suomalaisten veronmaksajien rahoja syydetään ongelmamaille, vaikka niille kotimaassakin olisi kipeästi tarvetta. Kun jokin asia tuntuu epäoikeudenmukaiselta, herää helposti halu hoitaa vain omia asioita ja jättää muut oman onnensa nojaan.

On painokkaasti sanottava, että ongelmista ei olisi päästy pakoon eristäytymällä. Nykymaailmassa olemme kaikki erittäin riippuvaisia toisistamme, ja yhden horjuminen voi upottaa myös muut. Tämähän nähtiin erittäin selvästi syksyllä 2008 alkaneessa maailmanlaajuisessa lamassa, johon Suomikin joutui mukaan ilman omaa syytään. Hallituksen ripeät elvytystoimet estivät kuitenkin pahimman työttömyyden, ja talous saatiin uudelleen kasvuun. (Ed. Skinnari: Koko maailma kiittää!) — Toivottavasti sosialidemokraatit myöskin.

Tämä keskinäisen riippuvuuden oppi oli tuoreena mielessä, kun joidenkin EU-maiden huono talouskunto vei ne kaatumisen partaalle. Euromaat, EU, Imf päättivät toimia, ja Kreikan ja Irlannin kurimuksen ei annettu tuhota koko euroalueen vakautta. Ja hyvä niin, sillä kokonaisen valtion joutuminen selvitystilaan olisi kaikkien valistuneitten arvioiden mukaan johtanut uuteen lamaan myös Suomessa.

Kreikka pelastettiin lainarahalla, ja tuosta lainarahasta maksetaan käypää korkoa. Irlannin tilanteessa ratkaisu oli lainojen takaaminen. Nämä lainat ja takausjärjestelyt ovat toimenpiteitä, jotka eivät ole pois kotimaan kohteista. Tämän haluan tehdä täysin selväksi, nimenomaan sen, että suomalaisten veronmaksajien rahaa ei ole annettu mihinkään vastikkeettomasti.

Oppositio on kovasti kritisoinut Suomen toimia talouskriisin hallinnassa. Voin vakuuttaa, että kaikki ne päätökset, mitä Euroopan vakauttamiseksi on tehty, on tehty vain ja ainoastaan Suomen ja suomalaisten etua silmällä pitäen. (Ed. Rajamäki: Näkyy Suomen leikkauksissa!) Kaikki päätökset on tehty sen kaikkein pahimman vaihtoehdon välttämiseksi — sen vaihtoehdon, että suomalaiset joutuisivat todella kärsimään.

Oppositio on myös kritisoinut kriisin hoitamisen tapoja, (Ed. Rajamäki: Kreikka-lisä!) ja on totta, että Kreikan tilanteessa, siinä akuutissa tilanteessa, oli pakko tehdä erittäin nopeita päätöksiä. Kiireessä toimittiin määrätietoisesti, ja valittu tie on osoittautunut oikeaksi. Siitä on osoituksena se, että Suomen talous tällä hetkellä kasvaa ripeästi. Kasvu näyttää myöskin jatkuvan voimakkaana, joulukuussa peräti 7 prosentin vauhtia, ja työttömyys on jälleen lähtenyt alentumaan. Tämä on jatkossakin Kokoomuksen politiikan kaikkein tärkein tavoite: pitää huolta, ed. Rajamäki, suomalaisten hyvinvoinnista.

Arvoisa puhemies! Suomi elää viennistä eli siitä, että muilla mailla on sekä rahaa että halua ostaa täällä meillä kotimaassa tuotettuja tuotteita. Suomen kotimarkkina on niin pieni, että pelkästään sen turvin emme pysty pitämään yllä hyvinvointiamme. Suomen on oltava täysivaltaisena ja aktiivisena jäsenenä päättämässä Euroopan talouteen liittyvistä linjauksista, koska ne aivan oleellisella tavalla vaikuttavat meidän asioihimme. Me emme voi välttyä kansainvälisen talouden vaikutuksilta laittamalla päätämme pensaaseen tai hyppäämällä pelikentältä katsomon puolelle huutelemaan, niin kuin joillakin on ollut harrastusta.

EU:ssa on parhaillaan käynnissä työ pysyvän vakausjärjestelmän luomiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi, jotta vastaavanlaiset tilanteet saadaan jatkossa estetyksi. Uudessakaan järjestelmässä jäsenmaiden ongelmia ei tule missään tapauksessa hoitaa automaattisesti. Kokoomus kannattaa tarkkaa talouskuria. Talouttaan huonosti hoitaneet maat sekä ylisuuria riskejä ottaneet sijoittajat ja pankit on pantava vastuuseen virheistään.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen tavoite on se, että talous toimii hyvinvointia luovalla tavalla. Poliitikkojen tehtävä on estää markkinoitten ylilyönnit. Poliitikkojen tehtävä on myös hoitaa valtion taloutta vastuullisesti, jotta yhden maan vaikeudet eivät pääse uhkaamaan muiden vakautta ja talouskasvua. Kokoomuksen eduskuntaryhmä antaa tukensa hallituksen toimille Euroopan talouden vakauttamisessa.


Jutta Urpilainen (sd):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit suhtautuvat vastuullisesti Euroopan talouskriisin hoitamiseen. Samalla suhtaudumme vastuullisesti myös suomalaisten veronmaksajien edun ajamiseen. Siksi olemme alusta lähtien edellyttäneet, että sijoittajat ja pankit kantavat tässä kriisissä oman vastuunsa. Näin sanoimme Kreikan tukipäätöksessä viime keväänä, näin sanoimme Irlannin päätöstä käsiteltäessä viime syksynä ja näin sanomme tänäänkin.

Samalla on jälleen toistettava, että Euroopan talousvaikeudet eivät johdu eurosta. Ongelmien taustalla on ennen muuta rahoitusmarkkinoilla toimivien sijoittajien ja pankkien pitkäaikainen, holtiton riskinotto, ahneus, jonka kustannuksia yritetään siirtää uudelleen ja uudelleen veronmaksajien maksettavaksi.

Kaikki alkoi Yhdysvalloista, maasta, joka ei käytä euroa vaan dollaria. Euroopassa kriisi iski ensimmäisenä Islantiin, maahan, jossa maksuvälineenä on kruunu, ei euro. Leväperäinen valtiontalouden hoito ja pankkien suuri riskinotto ovat johtaneet kestämättömään tilanteeseen tähän mennessä kahdessa euromaassa: Kreikassa ja Irlannissa. Kun Kreikkaa ja Irlantia tuetaan, ollaan pelastamassa niitä pankkeja ja niitä sijoittajia, joilla on suuria saamisia näistä maista. (Ed. Pentti Oinonen: Niinpä just!)

Kreikka-paketin käsittelyssä väitettiin ainoaksi oikeaksi politiikaksi hyväksyä 110 miljardin lainoitusohjelma. Muita näkemyksiä esittäneet haukuttiin surutta lyttyyn. Sittemmin ääni kellossa on kuitenkin muuttunut. Irlanti-paketista käytyihin neuvotteluihin asetettiin jo hallituksen puolelta ehtoja. Irlannin tuen ehdoksi ministeri Katainen laittoi vakuudet ja keskusta Irlannin yritysverotuksen tason noston. (Eduskunnasta: Näin teki!) Tyhjin käsin tultiin kuitenkin takaisin näistä neuvotteluista. Tulos esitettiin taas ainoana vaihtoehtona. Onko nyt edessä jälleen samanlainen näytelmä? (Eduskunnasta: Tähän on tultu!)

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit kantoivat vastuuta ja hyväksyivät Euroopan vakausrahaston perustamisen viime kesänä. Sanoimme tuolloin, että rahaston käyttämisen ehtona on oltava suomalaisten saatavien turvaaminen vakuusjärjestelyllä ja yksityisten, voittoja tehneiden sijoittajien vastuu. Tätä olemme korostaneet koko kriisin ajan ja tästä pidämme myös jatkossa kiinni. Olemme myös esittäneet osaratkaisuna muun muassa pankkiveron ja kattavan rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa.

Hallitus on tähän saakka torjunut velkasaneerauksen ratkaisukeinona. Nyt kun Kreikan laina-aikojen pidentäminen ja Irlannin korkojen alentaminen ovat tulossa neuvottelupöydälle, kyseessä kuitenkin ovat tosiasiassa velkasaneeraustoimet. Ongelmana vain on, että nyt saneerataan veronmaksajien saatavia mutta yksityiset sijoittajat ovat järjestelyn ulkopuolella. Tämä ei ole Suomen edun mukaista. Kun uusista rahoitusjärjestelyistä sovitaan, pidämme tärkeänä, että Irlannin yritysverokantaa nostetaan samalla. Tätä esitimme jo viime marraskuussa yhtenä keinona ja ehtona Irlannin tukemiselle.

Arvoisa puhemies! Eurooppaa ravistelevien ongelmien hoidossa on lopulta kyse siitä, millaisen Euroopan me haluamme. Sosialidemokraatit haluavat ihmisten Euroopan, turvallisen Euroopan — Euroopan, jossa markkinat ovat renki, ei isäntä. Siksi olemmekin huolestuneita siitä, millaiseen Eurooppaan oikeiston vahvistunut valta on meitä viemässä. Hyvin konkreettisena vaarana on nyt se, että Kreikan ja Irlannin talous- ja rahoitusongelmien varjolla ollaan syöttämässä kaikille euromaille yhtä ja samaa, oikeistolaista talous- ja sosiaalipolitiikkaa. (Ed. Zyskowicz: Esimerkiksi sitä, että ei saa ylivelkaantua!) Komission entiset puheenjohtajatkin Romano Prodi ja Jacques Delors ovat ilmaisseet epäilyksensä kilpailukykypakettia kohtaan ja myöskin ihmetelleet sen tarkoituksenmukaisuutta. Myös sopimuksen valmistelutapa on epädemokraattinen, mikä ei lisää kyllä kansalaisten luottamusta Euroopan unionia kohtaan.

Jäsenvaltioille esitetty kilpailukykysopimuksen luonnos on, pääministeri Kiviniemenkin mukaan, yksi osa maaliskuun huippukokouksen vakauspakettia. Sopimusluonnoksessa ehdotetaan muun muassa tavoitteita paikallisen sopimisen lisäämiseksi, julkisen sektorin palkkakehityksen rajoittamiseksi sekä — ehkä mikä häkellyttävintä — esityksiä tasaveroon siirtymiseksi. Luonnoksen mukaan tarvitaan sellaisia verouudistuksia, joilla työn verotuksesta siirrytään kulutusverotukseen.

Me sosialidemokraatit kannatamme yritysverotuksessa yhtenäisiä periaatteita ja myöskin minimiverokantoja. Sen sijaan me torjumme kaikki yritykset oikeistolaisen veropolitiikan tarjoamisesta EU:n takaoven kautta Suomen kansalaisille. Puheet kulutusverojen nostamisesta ovat juuri sitä tasaverolinjaa, jota Suomessa on kokoomus jo pitkään ajanut ja jossa keskustakin on mukana kannattamassa arvonlisäverojen nostoa. Meidän linjamme tämä ei ole, emmekä me voi hyväksyä oikeistolaista kilpailukykysopimusta nykymuodossaan.

Arvoisa puhemies! Eurooppa tarvitsee oikeudenmukaisuutta. Pankit ja sijoittavat on saatettava vastuuseen. Tämän on oltava myöskin Suomen sanoma edessä olevissa huippukokouksissa.


Paavo Arhinmäki (vas):

Arvoisa puhemies! Pääministerin ilmoitus on täysin riittämätön tapa käsitellä tämän mittaluokan asiaa. Eduskunnan suuressa salissa pitää ottaa kantaa siihen, mihin neuvotteluissa voidaan suostua ja mihin ei voida suostua.

Arvoisa puhemies! Kreikan hallitukset pyörittivät pyramidihuijausta. Kansainväliset pankit ja finanssilaitokset rahoittivat tätä suurten tuottojen toivossa. Suuriin tuotto-odotuksiin liittyy aina myös suuri riski. Kun voitot oli yksityistetty, tappiot sosialisoitiin.

Kreikan pyramidihuijauksesta kärsivät tavalliset kreikkalaiset, ja tappioita maksavat nyt muiden euromaiden kansalaiset, myös me suomalaiset. Me maksamme, koska sekä Suomen että muiden EU-maiden hallitukset tahtovat näin. Nyt puhutaan jo avoimesti Kreikan velkojen leikkaamisesta 20—50 prosentilla. Se merkitsee puolen miljardin euron tappiota suomalaisille veronmaksajille.

Irlannin pankkikuplan puhkeamisesta kärsivät tavalliset irlantilaiset. Minimipalkkaa, lapsilisiä ja työttömyysturvaa leikattiin EU:n tahdosta. Ja taas Suomi ja muut euromaat pyydettiin maksamaan laskua. Pitää kysyä, mikä maa on seuraavaksi vuorossa, pääministeri Kiviniemi. Onko se mahdollisesti valtiovarainministeri Kataisen Suomeen kutsuman Silvio Berlusconin Italia?

Me vasemmistossa emme ole hyväksyneet Kreikka-lainaa emmekä Irlanti-takausta. Emme myöskään hyväksyneet väliaikaista tukimekanismia, jossa takaajien vastuu kohoaa 440 miljardiin euroon. Suomen osuus tästä on 8 miljardia euroa. Nyt suomalaisten veroveroja ollaan kuppaamassa vielä miljardeja euroja lisää.

Vasemmisto ei hyväksy uutta pysyvää tukijärjestelmää eli niin sanottua Euroopan vakautusmekanismia. Se sitoisi suomalaiset vielä suurempiin uhkauksiin. Kriisi on näyttänyt meille vasta etupuolensa. Kun rahat on saatu Suomesta ulos kansainvälisille pankeille, kriisi näyttää takapuolensa. Sitä ei ole maksajan mukava katsella.

Arvoisa puhemies! Euroopan vakautusmekanismissa ei ole kysymys vain sadoista miljardeista euroista. Kyse on Euroopan unionin luonteen peruuttamattomasta muuttamisesta. Nyt ollaan Saksan ja Ranskan johdolla ottamassa konkreettisia harppauksia kohti liittovaltiota. Neuvottelupöydissä halutaan puuttua jäsenmaiden budjetteihin, eläkejärjestelmiin ja työmarkkinasuhteisiin.

Euroopan unionille halutaan antaa oikeus puuttua Suomen budjettiin. Eduskunnan sijaan viimeisen sanan työttömyysturvasta tai lapsilisistä sanoisivat Brysselin herrat. Vasemmisto ei hyväksy tätä. Nämä linjaukset on tehtävä Suomessa, ja niistä on vastattava suomalaisten äänestäjien edessä.

Pääministeri julisti muutama päivä sitten, että hänen puolueensa vastustaa tasaverotusta. Kokoomus osti varmaankin ainakin 100 000 eurolla ilmoituksia, jossa kertoivat, etteivät aja tasaverotusta. Samaan aikaan pääministerin hallitus on EU-neuvotteluissa linjannut, että verotuksen painopistettä pitää siirtää välilliseen verotukseen. Tasaverotusta yritetään tuoda EU:n kautta Suomeen.

Neuvottelupöydissä pyritään myös puuttumaan työmarkkinasuhteisiin. Tuputetaan palkkamalttia ja vaaditaan muutoksia neuvottelujärjestelmiin. Kun työmarkkinajärjestöiltä viedään sopimusoikeus, ollaan pahimmanlaatuisessa pakkovaltiossa. EU-komission pyrkimykset puuttua jäsenvaltioiden palkka- ja eläkejärjestelyihin on ehdottomasti tuomittava.

Myös ammattiyhdistysliike on noussut takajaloilleen. STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää totesi viime viikolla, että suomalainen ay-liike on hylkäämässä Euroopan unionin. Mäenpää totesi: "Meillä on ollut käsitys, että Eurooppa perustuu eri arvoille kuin Yhdysvallat." Hän jatkoi: "Talouskriisiä on käytetty keppihevosena, jolla sosiaalinen Eurooppa halutaan lopullisesti työntää sivuraiteille."

Euroopan ammattijärjestöjä edustavan Eay:n pääsihteeri John Monks pitää vaarallisena, että komissio haluaisi määrittää yksittäisen jäsenvaltion eläkeiän tai verotuksen järjestämisen, puhumattakaan siitä, että komissio toimisi jonkunlaisena palkkapoliisina. (Ed. Laukkanen: Missä se kansainvälinen työväenliike on?)

Brysselissä halutaan päättää Suomen eläkkeistä, palkoista ja budjetista. Hallituksen ja pääministeri Kiviniemen pitää puhaltaa EU:n huippukokouksessa peli poikki. Muuten perästä kuuluu, ja lujaa.


Ville Niinistö (vihr):

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että tämä eduskunta pääsee pääministerin ilmoituksen kautta keskustelemaan tulevista Euroopan talouden vakauttamisen ratkaisuista myös julkisesti täysistunnossa. Eduskunta on jo tähän mennessä saanut hyvin ajantasaista tietoa ja linjannut Suomen kantoja suuren valiokunnan kautta.

Meidän suomalaisten päättäjien on arvioitava Euroopan talouden vakauttamista erityisesti siitä näkökulmasta, miten me voimme parhaiten turvata suomalaisten työllisyyden ja hyvinvoinnin. Hallitus on hoitanut tämän työnsä vastuullisesti. Joidenkin julkisten talouksien velkakriisi ei ole synnyttänyt pelättyä uutta taantumaa, vaan ongelmat on onnistuttu eristämään.

Olemme osallistuneet omankin etumme nimissä Kreikan ja Irlannin laina- ja takuuratkaisuihin samalla korostaen sitä, että julkisin varoin kriisiä ei voi loputtomasti rajoittaa. Hallitus on myös korostanut, että yksityisten sijoittajien on kannettava vastuuta markkinoiden ylilyönneistä. Tämä on ollut vihreälle eduskuntaryhmälle tärkeää.

Vihreä eduskuntaryhmä on myös koko talouskriisin ajan korostanut sitä, että meidän on välttämätöntä korjata koko talousjärjestelmämme rakenteelliset puutteet, samalla kun vastuullisesti hoidamme akuuttia kriisitilannetta. Koko talouskriisin taustalla on riskiarvioinnin täydellinen pettäminen ja riskien järjestelmällinen peittäminen. Jatkossa riskien on oltava läpinäkyviä ja finanssilaitoksilta on edellytettävä suurempaa vakavaraisuutta. Tiedonvaihtosopimuksissa on päästävä automaattiseen tiedonvaihtoon, jotta veroparatiisien kautta tapahtuva veronkierto ja riskien peittely loppuisi.

Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa finanssisektorin veronalaisuutta. Suomen on edistettävä yhteistä EU-tason valmistelua tulevia kriisejä rahoittavan vakausmaksun, kansainvälisen transaktioveron ja pankkien aktiviteettiveron toteuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionilla on ollut merkittävä positiivinen vaikutus Suomen talouden kansainvälistymiselle ja menestykselle viime vuosikymmeninä. Suomi on avoin, korkean osaamisen talous, joka menestyy parhaiten osana matalien raja-aitojen kansainvälistä yhteistyötä. Koko Euroopan on tehtävä yhteistyötä taloutemme modernisoinnissa, jotta pärjäämme kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa ja vahvistamme kansalaistemme hyvinvointia.

Euroopan unionin talouspolitiikan koordinaatiota vahvistava paketti vie kasvu- ja vakaussopimusta oikeaan suuntaan. Jäsenmailta edellytetään konkreettisemmin hyvää taloudenpitoa ja ylivelkaantuneilta mailta edellytetään täsmällisiä toimia velan vähentämiseksi. Emme siirry yhteisvastuuseen toistemme veloista, vaan yhteiseen pyrkimykseen noudattaa kestävää talouspolitiikkaa. Ongelmamaita onkin kannustettava omiin rakenteellisiin uudistuksiin, jotka varmistavat niiden kyvyn saada markkinoilta kohtuullisin koroin lainaa. Espanja on jo ryhtynyt pankkisektorinsa saneeraukseen ja mittavaan julkisen talouden kohentamiseen. Myös Portugalilta on edellytettävä riittäviä toimia. Siinäkin tilanteessa, että maiden kyky saada lainaa markkinoilta kohtuullisella korolla heikkenisi, on ensisijaista etsiä ratkaisuja, joissa valtiota ei tarvitse kokonaan ottaa julkisella lainarahoituksella pois markkinoilta. Kansainvälisen valuuttarahaston Imf:n mukanaolo mahdollisissa lainaratkaisuissa on myös välttämätöntä.

Euroopan unionin väliaikainen rahoitusvakausväline oli alun perin tarkoitettu 440 miljardin euron suuruiseksi, mutta tosiasiallinen lainakapasiteetti on ylitakausten johdosta huomattavasti pienempi. Vihreä eduskuntaryhmä voi hyväksyä välineen kasvattamisen alun perin suunnitellun kokoiseksi, mutta emme hyväksy sen kasvattamista tätä suuremmaksi. Yhteisvastuullisia ratkaisuja, kuten yhteisiä joukkovelkakirjoja, ei ole vihreiden mielestä syytä ottaa käyttöön. On perusteltua osoittaa, että Euroopan unionilla on toimiva väline kriisien rajoittamiseksi, mutta olisi suoranaista itsepetosta kasvattaa rahaston suuruutta tätä suuremmaksi. Julkisin varoin ei olisi enää järkevällä tavalla mahdollista rajoittaa tätä mittavampaa kansainvälistä rahoituskriisiä.

Vuodesta 2013 voimaan astuvan pysyvän rahoitusvakausvälineen tulisi vastata suuruusluokaltaan tätä väliaikaista ratkaisua. Uuteen järjestelmään on sisällytettävä yksityisen sektorin vahva vastuu velkajärjestelyissä. Pelisääntöjen on siis mahdollistettava myös julkisten talouksien hallittu velkasaneeraus.

Keskustelussa on ollut mukana myös Ranskan ja Saksan aloitteesta euromaiden kilpailukykysopimuksen solmiminen. On selvää, että tällainen sopimus olisi luonteeltaan vain yhteisiä tavoitteita linjaava poliittinen julistus. Sellaista sopimusta ei voida tehdä, jossa puututtaisiin kansallisessa päätöksenteossa oleviin asioihin, kuten työmarkkina- tai eläkeratkaisuihin. Toimivaltaa tällaisella sopimuksella ei siis voi luovuttaa eikä pidä luovuttaa. (Ed. Tennilä: Onhan niillä vaikutusta kuitenkin!) Sen sijaan esimerkiksi verokoordinaatiossa Suomi voi edistää sitä, että aggressiivinen ja veroparatiisimainen verokilpailu loppuisi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vihreä eduskuntaryhmä haluaa korostaa sitä, että talousjärjestelmän pelisääntöjen on vastattava ihmisten oikeudentajua. Euroopan unionissa tehtävien lyhyen ja pitkän aikavälin ratkaisujen perustana on oltava vakaamman ja reilumman talousjärjestelmän sekä Euroopan hyvinvointia vahvistavan kestävän talouspolitiikan aikaansaaminen. Tämä on meidän kaikkien, jokaisen suomalaisen, etu. (Ed. Skinnari: Pitäisi noudattaa säännöksiä!)


Håkan Nordman (r):

Arvoisa puhemies, värderade talman! I den här salen vill vi folkvalda slå vakt om vårt lands nationella beslutanderätt. Men vi vill framför allt slå vakt om folkets välbefinnande, om välfärden i vårt land.

Om vi någon gång är villiga att avstå från nationell suveränitet i beslutsfattandet är det bara då folkets välbefinnande kräver det. Det är därför vi är med i Europeiska unionen, i den europeiska ekonomiska och politiska gemenskap där vi bäst kan bevaka och försvara vårt folks intressen.

Om vi till varje pris håller fast vid vår suveräna beslutanderätt i en ekonomisk union med en gemensam valuta, så har alla andra länder samma rätt att göra det. Och då kan det gå som i fallen Grekland, Irland och Portugal. De här länderna har minsann fattat suveräna beslut, på andras bekostnad.

Ändå är de förslag som nu föreläggs beslutsfattarna i EU om en koordinering av den ekonomiska politiken ganska oproblematiska just för oss. Utan större överdrift kan man säga att de inte handlar om att göra det övriga Europas väg till vår, utan om att göra vår väg till det övriga Europas väg.

Arvoisa puhemies! Parempi budjettikuri useampivuotisen kehysbudjetoinnin avulla, julkisten menojen parempi tasapaino, kestävät eläkejärjestelmät ja kestävä sosiaaliturva, vakaa tulokehitys, pankkien ja muiden luottolaitosten tiukka valvonta, toimenpiteet koulutuksen ja terveyden, yrittäjyyden, tuottavuuden ja innovaatioiden edistämiseksi, kaikki tämä on sellaista, mitä Suomi ja meidän kaltaiset maat ovat jo pitkään pitäneet johtotähtinään. Nämä ovat pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan tunnusmerkkejä.

Kokonaan toisenlaisilla mailla ei ole ollut samoja tavoitteita eikä samoja keinoja käytössään. Ne ovat sen sijaan käyttäneet hyväkseen vakaata valuuttaa ja alhaista korkotasoa, ja sosiaalisen polkumyynnin ja vääristyneiden verojärjestelmien avulla kilpailleet kanssamme samoilla sisämarkkinoilla. Näiden maiden, ei meidän maamme, on yhteisen edun, myös niiden oman edun nimessä, sopeuduttava yhteisiin pelisääntöihin.

Tämä ei sen sijaan merkitse sitä, että olisimme nyt yhtenäistämässä sosiaalipolitiikkaa tai luomassa identtisiä päätöksentekomekanismeja Euroopan unioniin kuuluvassa Euroopassa. Näissä ja monissa muissa suhteissa kansalliseen päätöksentekovaltaan ei puututa, ja hyvä näin.

Värderade talman! Jämfört med de tillfälliga arrangemangen för stöd till Grekland och Irland, och den nordiska handräckningen till Island, har den permanenta stabilitetsmekanism som nu föreslås flera fördelar. Den kanske främsta fördelen är att de privata kreditinstituten får ett klart delansvar. Det här har vi i det här huset redan länge efterlyst och saknat. De som profiterar på krediter ska också vara med och bära ekonomiskt ansvar då något har gått fel.

Det är också mycket välkommet att statsministern nu utlovar en strikt hållning till taket för det europeiska finansstabilitetsinstrumentet. Hela den nu definierade maximisumman 440 miljarder har ännu inte utnyttjats, och det finns ingen orsak att höja det här taket. Inte heller bör vi införa euroobligationer för att överta lån av de länder som inte har skött sig.

Arvoisa puhemies! Vastuun omien velkojen hoitamisesta tulee olla kullakin yksittäisellä maalla, kuten Suomi aina osaltaan on tehnyt. Tässä mielessä kansallisen suvereniteetin pitää olla tinkimätön. Vastuuta vakausmekanismin takuista ei pidä olla vain niillä mailla, jotka ovat hoitaneet hyvin asiansa ja joilla on korkea luottokelpoisuus. Vastuun tulee olla kaikilla. Saksan ja Ranskan väitetään sanelevan ehdot muille EU-maille ja euromaille. Pääministerin ilmoitus vahvistaa sen, että näin asia ei ole. Myös muut maat, kuten Suomi, asettavat omia ehtojaan ja pitävät niistä kiinni.

Arvoisa puhemies! Ainoa kestävä hyvinvoinnin ja julkisen talouden perusta on kaikesta huolimatta korkea työllisyysaste ja talouskasvu. Resurssit on luotava työllä, ennen kuin ne jaetaan. Tämä pätee meidän maahamme ja tämä pätee Eurooppaan. — Sitten ihan lopuksi:

Värderade talman, värderade kolleger! Det här är mitt sista gruppanförande i den här salen. Tack för de gemensamma åren under fem perioder. Det finns inget finare uppdrag i demokratin än att få verka som folkets företrädare, kansan edustajana.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat! Tämä on viimeinen tässä salissa pitämäni ryhmäpuheenvuoro. Haluan kiittää yhteisistä vuosista viiden eduskuntakauden aikana. Demokratiassa ei ole oikeastaan mitään hienompaa tehtävää kuin toimia kansan edustajana. Paljon kiitoksia näistä vuosista.


Toimi Kankaanniemi (kd):

Arvoisa herra puhemies! Kiviniemen—Kataisen hallitus otti viime vuonna valtiolle uutta velkaa 12 miljardia euroa. Valtion ja Suomen Pankin kassavaroja hallitus söi 1,5 miljardia. Lisäksi hallitus lupasi Kreikalle ja eräille muille maille lainoja noin 2 miljardin euron arvosta. (Vasemmalta: Kalliiksi tulee!) Edelleen hallitus takasi Euroopan rahoitusvakausmekanismin kautta noin 8 miljardin euron lainat euromaille. Komission ja Ekp:n kautta meille on syntynyt myös lisävastuita.

Viime vuonna Suomen hallitus otti veronmaksajien vastuulle siis huikeat yli 20 miljardin euron velat ja vastuut. Nyt hallitus neuvottelee salaisista sopimuksista uusien vastuiden ottamisesta holtittomasti talouttaan hoitaneiden euromaiden puolesta. Samalla se ottaa tänä vuonna 9 miljardia euroa uutta velkaa Suomen valtiolle ja verojen maksajille.

Arvoisat ministerit, pidättekö te todella vastuullisena jatkaa tällä vuosi sitten valitsemallanne tiellä ja ottaa Suomen rehellisen, työtä tekevän kansan vastuulle yhä enemmän vieraiden maiden velkoja? (Ed. Salolainen: Mikä on vaihtoehto?)

On tyrmistyttävää, että käsiteltävänä oleva asia on niin salainen, että Suomen kansalle ei saisi kertoa, millaisia sitoumuksia ja itsenäisen päätösvaltamme luovutuksia suunnitellaan. (Ed. Rajamäki: Ei ennen vaaleja!) Tämä loukkaa demokratiaa ja julkisuusperiaatetta.

Arvoisa puhemies! Lipposen hallitus, jossa koko vasemmisto istui kokoomuksen kanssa, runnoi Suomen euroon ja hyväksyi Euroopan talous- ja rahaliittoon poliittisin perustein epärehellisiä ja taloutensa holtittomasti hoitaneita maita. Näiden maiden on annettu vuosia elää muiden kustannuksella.

Jos Vanhasen ensimmäinen hallitus olisi valvonut vakaus- ja kasvusopimuksen täyttämistä, kriisiä ei olisi. Sosialidemokraattiset valtiovarainministerit Vanhasen ykköshallituksessa katsoivat jopa Kreikan tilastoväärennyksiä läpi sormien yhdessä muiden euromaiden kanssa.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei hyväksynyt viime keväänä Kreikka-lainaa. Esitimme vaihtoehdon, sen, että lainasta olisi luvattu vain se pienehkö osa, joka silloin oli tarpeen, ja lopulle olisi rauhassa tehty velkajärjestely. Hallitus ei kuitenkaan halunnut panna suurpankkeja ja ‐sijoittajia vastuuseen. Ne nauttivat valtavista voitoistaan ilman minkäänlaista vastuuta.

Kreikka-päätös oli niin sanottu hiljainen lupaus kaikille holtittomien euromaiden rahoittajille. Ne luottavat, että muut euromaat, Suomi etunojassa, maksavat muiden hulvattomat pikavipit muhkeine korkoineen. Tämä oli erittäin vaarallinen lupaus.

Kun Euroopan rahoitusvakausväline Ervv luotiin, kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vaati silloinkin pankkeja ja sijoittajia vastuuseen. Vastoin esitystämme hallitus sitoi 8 miljardia euroa suomalaisten varoja vieraiden maiden velkojen takuiksi. Taas hallitus antoi niin sanotun hiljaisen lupauksen markkinavoimille: Antakaa mennä vain, kyllä Suomi maksaa!

Euromailta kerätyt 440 miljardin euron takuut kelpaavat markkinoilla vain puolesta nimellisarvostaan, jos sitäkään. Suomen takaus kelpaa kokonaisuudessaan, mutta esimerkiksi Italian 18 prosentin osuus ei kelpaa, koska maa on ylivelkaantunut. Kriisi uhkaa laueta käsiin Portugalin ongelmien takia lähiviikkoina. Suomen ei kuitenkaan pidä sitoutua uusiin takuisiin. Se johtaisi oman velkaantuvan taloutemme kriisiin.

Arvoisa puhemies! Seuraava eduskunta joutuu ottamaan kantaa vuoden 2013 kesällä voimaan tulevaksi suunnitellun pysyvän vakautusmekanismin sisältöön. Vaaliuurnilla äänestäjien on hyvä tietää, mitä eri puolueet ovat tästä erittäin tärkeästä asiasta mieltä.

Vakautuspakettiin sisältyy talouspolitiikkamme perusteiden ja itsenäisen päätösvaltamme kannalta ehdotuksia, jotka menevät syvälle kansalliselle tasolle kuuluvan suvereniteetin piiriin. Niiden luovuttaminen unionille merkitsisi liittovaltioistumista, jota emme voi hyväksyä. Suuret jäsenmaat ovat kaapanneet EU:ssa vallan ja sopivat asioista keskenään. Suomi kuulee sopimuksista ilmoitusasioina. Näin ei voi jatkua.

Arvoisa puhemies! Uskomatonta on sekin, että Italian pääministeri Berlusconi kävi Helsingissä vaatimassa muilta tiukkaa talouskuria, vaikka Italian oma talous on täysin kuralla. (Ed. Pulliainen: Pitää jonkun edes olla kunnossa!) Velka, joka saisi olla enintään 60 prosenttia bkt:stä, on siellä yli 100 prosenttia. Kuka ottaa vakavasti Berlusconin vaatimukset? (Ed. Arhinmäki: Katainen!) Tälläkö uskottavuustasolla eurokriisiä hoidetaan?

Pääministerin ilmoitus oli ympäripyöreä. Hallitus käyttää vaalien läheisyyttä perusteena vastuunsa pakoiluun. Selväksi tuli kuitenkin se, että ministerit Paavo Väyrynen ja Mauri Pekkarinen ovat eri linjoilla kuin heidän oman puolueensa puheenjohtaja, pääministeri Kiviniemi.

Euron ja monien euromaiden kriisi ei ratkea sitomalla Suomen kansaa yhä enemmän vastuuseen muiden maiden hulvattomista veloista. Suurvoittoja kriisin varjolla kahmineet sijoittajat ja pankit on saatettava todelliseen vastuuseen. Kukin jäsenmaa maksakoon omat pelimerkkinsä!


Markku Uusipaavalniemi (ps):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei voi hyväksyä jatkuvaa vallansiirtoa Brysseliin päin ja pois Suomesta. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei myöskään ole hyväksynyt Kreikka-lainoja eikä vakauspaketteja.

Pääministerin ilmoituksesta käy ilmi, että hallitus on vastustavinaan yhteisvastuuta, mutta jos lukee tarkemmin, mitä siellä sanotaan, niin siellä lukee muun muassa, että ylivelkaantuneet maat on saatava kuriin ja tähän päästään sillä, että on uskottavat sanktiot ja markkinoiden tuomio korkotason kautta. Olemme saaneet jo hieman esimakua siitä esimerkiksi Kreikan kohdalla, miten tämä käytännössä tulee toimimaan. Luottoluokitusta tiputettiin juuri kolme pykälää. Sen jälkeen seuraa valtion omaisuuden pakkomyynti. Siellä suunnitellaan 50 miljardin pakkomyyntejä. Kun tämä tulee kohtaamaan Suomea, mitä Suomi on myymässä? Tähän pitäisi jo olla täällä vastauksia hakemassa. Suomi velkaantuu 10 miljardin vuosivauhtia valtion tasolla. Suomen valtion pörssiomistus on 20 miljardin luokkaa. Siitä ei pitkäksi aikaa myytävää riitä. (Ed. Rajamäki: Pitäisi osata muutakin kuin myydä!)

Mitä Irlannin kohdalla tapahtui? Ekp luototti Irlannin pankkeja kaikessa hiljaisuudessa yli 100 miljardilla, kunnes päätti, että Irlanti ajetaan nyt ahdinkoon, ja juuri kun näytti siltä, että Irlanti oli selviämässä, Ekp toi Irlannin pöydälle ja määräsi Irlannin rankkoihin järjestelyihin. Päätösvalta on todellakin siirretty tässä suurta tahtia pois Suomesta.

Tämä kasvusopimus, kilpailukykysopimukset, mitä nyt ollaan hahmottelemassa maaliskuun lopussa olevassa kokouksessa, ovat osa tätä vallansiirtoa, vaikka täällä muun muassa kahdella edellisellä suullisella kyselytunnilla pääministeri Kiviniemi ja valtiovarainministeri Katainen ovat muuta väittäneet. Maaliskuun lopun Eurooppa-neuvoston kokouksen taustapaperi kertoo olennaisen. Paperi on komission tiedonanto nimeltään "Vuotuinen kasvuselvitys: EU:lle kattava ratkaisu kriisiin". Tekstistä käy ilmi: kasvuselvityksessä komissio määrittää kymmenen kiireellistä toimenpidettä, jotka jäsenvaltioiden on toteutettava vuosina 2011 ja 2012. Arvoisa puhemies! "- - on toteutettava vuosina 2011 ja 2012." (Ed. Kangas: Näinhän siinä paperissa oli!) Liittovaltiokehitystä on vaikea kiistää. Siellä on kohteena muun muassa julkisen talouden tiukka tervehdyttäminen. Jos on suuri budjettialijäämä tai suuri julkinen velka, joutuu tähän järjestelyyn. Suuri julkinen velka tarkoittaa sitä, että EU ja euroalue keskimäärin joutuu siihen jo, suurin osa maista on siinä.

Lähin historiassa tätä suuruusluokkaa oleva tapahtuma, mikä minulle tulee mieleen ja minkä olen lukemien perusteella katsonut, on suuri lama 1930-luvulla. Ensin tuotiin ylilikviditeettiä merkittävästi markkinoille, sen jälkeen aloitetaan kiristystoimenpiteet, jotka aikaansaavat likviditeettipulan. Juuri sitä ollaan nyt euroalueella ja EU:ssa tekemässä. (Ed. Laukkanen: No miksi persut esittää vain menolisäyksiä?)

Maaliskuun lopun Eurooppa-neuvoston kokouksen taustapaperissa puututaan muun muassa eläkejärjestelmiin. Eläkeiän nosto on siellä yhtenä kohtana, vaikka se täällä salissa on moneen kertaan kiistetty. Myös tämän laman, joka ei vielä ole tosissaan Euroopassa puhjennutkaan, syntysyyt on ymmärretty väärin. Kyseessä on perinteinen luottokupla, 2 000 miljardia vuodessa euroalueella tuotiin likviditeettiä uusien luottojen kautta, ja sen jälkeen kun tämä on mahdotonta, edessä on rankat toimenpiteet, joista voisi selvitä vain lisäämällä likviditeettiä.

Suomen euroalueen vaihtotase on ylijäämäinen. Silti valtiot ovat velkaantuneet EU:ssa 1 000 miljardia vuodessa, Suomi 10 miljardia. Ne ovat sen suuruusluokan rahoja, että tästä ei kuivin jaloin selvitä. Oecd, Imf, Ekp, Suomen Pankki, valtiovarainministeriö ja sitä kautta Suomen hallitus ovat ennustuksissaan olleet väärässä koko ajan. Ne ovat olleet kykenemättömiä näkemään kriisiä, vaikka euroalueella todellakin 2 000 miljardia vuodessa uutta rahaa luotiin. Korkotason piti olla suojattu EU:ssa. Näin ei ole käynyt. Me tiedämme, että Kreikkaa on kohdeltu jo kaltoin, Portugalia ja muita. Stressitesteillä ei ollut mitään merkitystä. Irlannista sanottiin, että pankit ovat kunnossa. Sen jälkeen kuukautta kahta myöhemmin Irlanti ja sen pankit olivatkin käytännössä konkurssikypsiä. Meille sanottiin, että vakauspaketti vaatii 440 miljardia. Nyt todetaan, että sen arvo onkin noin 200 miljardia, ja täällä ollaan pyytämässä kaksinkertaisia summia jatkossa.

Se, mitä tulee muistaa, on, että nyt tulevissa huippukokouksissa pääministeri tai valtiovarainministeri eivät voi tehdä sitovia päätöksiä. Tämä tulee seuraavan eduskunnan muistaa ja käsitellä nämä asiat sillä vakavuudella, mikä on tarpeen.

Ja nyt ministeri Katainen.


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Kiitoksia ryhmäpuheenvuoroista, hyviä puheita! Joitakin huomioita niistä.

Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa oli niin paljon asiavirheitä, että niihin pitää varmaan vastata ihan erikseen, mutta en käytä siihen nyt aikaa. (Ed. Arhinmäki: Olisi reilua kertoa televisiossa!) — Pysykää vaan ihan housuissanne, ed. Arhinmäki. Me kyllä vastaamme niihin. Pitää vaan tehdä se ihan huolella, että oiotaan ne kaikki asiavirheet, koska joku suomalainen voi saada täysin väärän käsityksen siitä, mistä on kysymys.

Perussuomalaisten puheenvuorossa niin ikään oli aika paljon asiavirheitä.

Sosialidemokraattien puheesta olisin toivonut, samoiten kuin perussuomalaisten, näkemyksiä siihen, kuinka pysyvää kriisinhallintamekanismia pitäisi kehittää. Kannatatteko te sitä vai vastustatteko? Samoiten talouskurisäännöksiä: kannatatteko vai vastustatteko, ja jos vastustatte, niin miten niitä muuttaisitte?

Näissä aika monessa puheenvuorossa ei otettu itse sisältöihin kantaa, ja tämä keskustelu on nimenomaan sitä varten, että saisimme ohjeistuksia. Mutta suuressa valiokunnassa varmaan sitten jatketaan tätä keskustelua. Eli aika vähän tuli näihin vastauksia, mutta ehkä myöhemmin sitten.

Arvoisa puhemies! Suomen talous kasvoi viime vuonna reilun 3 prosentin tahtia. Viime vuoden lopun viimeiset kuukaudet olivat noin 7,2—7,5 prosenttia kasvussa vuoden takaiseen verrattuna. Nämä ovat hurjia lukuja, positiivisia lukuja. Se käytännössä tarkoittaa sitä, että työllisyys on kehittynyt hyvään suuntaan. Se tarkoittaa sitä, että kunnat ja valtio saavat hyvin verotuloja. Eli talouskasvulla on hyvinvointiyhteiskunnan kannalta aivan olennainen merkitys. Kukaan ei varmaan vakavissaan voi väittää, että jos olisimme antaneet Kreikan ja Irlannin kaatua, Suomessa olisi näin hyvä talouskasvu, näin hyvä työllisyyskehitys ja näin hyvä verotulokehitys nähty.

Suomen Pankki, Euroopan keskuspankki, Euroopan komissio, Kansainvälinen valuuttarahasto, oikeastaan kaikki eurooppalaiset hallitukset jakoivat yhteisen huolen siitä, että kaatuva euromaa horjuttaa Euroopan talousvakautta niin syvällisesti, että se johtaa Euroopan, myös Suomen, uuteen lamaan, uuteen työttömyysputkeen. Eli tämä sama arvio, mikä Suomen hallituksen toimesta tehtiin, oli jaettu hyvin laajasti Euroopassa talousasiantuntijoiden kesken. Olisi ollut aika erikoista sanoa, että kaikki muut tässä maailmassa ovat väärässä, ainoastaan Suomi on oikeassa, jos me olisimme päätyneet toisenlaiseen arvioon. Eikä sitä arviota kovin vaikea edes ole tehdä. Sen ymmärtää ihan, kun katsoo talouden realiteetteja. Mitä enempi on epävakautta, sitä enempi on työttömyyttä, sitä vähempi on verotuloja.

Jokainen meistä kokee aivan oikeutetusti, että on väärin, että joku euroalueen valtio hoitaa asioitaan niin huonosti, että toiset joutuvat auttamaan. Tämä on normaali tunnetila, ja näin se myös on. On epäoikeudenmukaista, että joku hoitaa asioitaan niin huonosti, että se vaarantaa meidän kaikkien talouden ja työllisyyden ja hyvinvoinnin tulevaisuuden. Mutta se, että joku on vaikea, ei voi olla syy olla kantamatta huolta suomalaisista, suomalaisten työpaikoista ja Euroopan talousvakaudesta. Tämä asia on helppo ymmärtää, kun ajatellaan sen esimerkin kautta, että on holtiton isäntä, joka sytyttää vahingossa tai tahallaan oman metsänsä palamaan. Jos me ajattelisimme, että antaa vaan polttaa meidänkin metsämme, oppiipahan siitä. Eihän näin voi toimia. Semmoinen toiminta olisi vastuutonta, se ei olisi vastuun kantamista. Olisi oman edun tavoittelua ja suomalaisten edun halveksuntaa jättää tekemättä vaikeita päätöksiä vain sen takia, että ne ovat vaikeita. Tämä on ammatinvalintakysymys. Meidän täytyy pystyä kantamaan vastuuta suomalaisista myös vaikeissa paikoissa.

Vakaus ei ole mikään ylätason teoria, eikä vakauden vaaliminen ole mikään taloustieteilijöiden harrastus, vaan vakaus on mitä suurimmassa määrin jokaisen Suomen kansalaisen ja eurooppalaisen kannalta tärkeä asia. Vakaus tarkoittaa kohtuullisia asuntolainojen korkoja, vakaus tarkoittaa sitä, että suomalaisten ihmisten työ menee kaupaksi maailmalla, se tuo työpaikkoja, se tuo verotuloja, ja tätä vakautta pitää vaalia. Epävakaudesta meillä on hyvin konkreettiset esimerkit edellisestä lamasta 2009, jolloin meidän taloutemme syöksyi.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa käymme läpi siis sitä, kuinka tiukennetaan eurooppalaisia taloussääntöjä, jotta voisimme estää tulevien lamojen syntymisen. Tämä on tietysti parannus nykytilanteeseen. Nyt keskustelemme myös siitä, mikä olisi nykyistä parempi tapa hallita kriisejä, jos niitä kaikesta huolimatta syntyy, mitenkä voisimme tuoda esimerkiksi yksityisen sektorin kantamaan vastuuta, toisin kuin se tällä hetkellä on tehnyt. Nämä kaikki asiat ovat parannuksia tulevaan. Saksan ja Ranskan esiin nostama kilpailukykyteema on erittäin tärkeä. Nyt me löydämme keinot, kuinka kilpailukykyä voimme parantaa, koska yksi syy kriisien syntymiseen oli kilpailukyvyn puute monessa maassa.

Jokainen puolue ja kansanedustaja voi ottaa kantaa avoimesti ennen vaaleja näihin: kannattaako näitä parannuksia vai vastustaako niitä, ja jos pääsee vaalien jälkeen hallitusvastuuseen, onko valmis kaatamaan Eurooppa-tasolla sellaiset päätökset, jotka Euroopassa vaativat yksimielisyyttä. Tämä on hyvä käsittelyjärjestys, jokainen pystyy ottamaan näihin hyvin avoimesti ja rehellisesti ja reilusti kantaa ennen vaaleja.

Arvoisa puhemies! Kun tässä on tapahtunut paljon muutakin euroalueen ulkopuolella, niin on vaan hyvä todeta, että kaikki eduskuntapuolueet hyväksyivät Islannin lainapaketin siitä huolimatta, että se oli tyylipuhdas pankkikriisi. Eduskunnassa ei käytetty puheenvuoroja siitä, että näin ei pitäisi tehdä, kaikki puolueet tukivat Islannin lainapakettia, mutta nyt vaalien lähestyessä ääni kellossa vastaavissa kriiseissä on muuttunut. Olisi hyvä kuulla, miksi näin tehtiin. Samoiten Latviaa lainoitettaessa myös SDP päätyi siihen johtopäätökseen, että on parempi, että Latvia ei kaadu, se on suomalaisten talousvakauden ja (Ed. Gustafsson: Ja se oli taas nyt virhe sitten?) suomalaisten etujen mukaista. Sen sijaan perussuomalaiset ja vasemmistoliitto vastustivat Latvian lainapakettia.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä keskustelu todella katsoo tulevaisuuteen, etsii niitä vastauksia, kuinka Euroopan talouden sääntöjä ja kuria vahvistetaan ja kuinka pystymme paremmin hallitsemaan taloutemme kehitystä.

Sitten käydään debattiin. Tähän keskusteluunhan on kaikkiaan varattu aikaa 3 tuntia. Toivon, että nyt pysytään tarkkaan näissä ajoissa. Sehän on sitten vain muilta pois.


Jutta Urpilainen (sd):

Arvoisa puhemies! Pankit ja sijoittajat vastuuseen — se on ollut sosialidemokraattien linja viime keväänä, kun Kreikan tukipakettia käsiteltiin, viime syksynä Irlannin tukipaketin yhteydessä, ja se on myöskin tänään ja tulevaisuudessa meidän ehtomme.

Mutta täällä ovat nyt sekä valtiovarainministeri että pääministeri viitanneet Euroopan kilpailukyvyn parantamiseen, ja perjantain kokouksessa on agendalla kilpailukykysopimus, joka pohjautuu hyvin oikeistolaiseen talouspoliittiseen ajatteluun. Siellä on muun muassa sisäänkirjoitettuna ajatus siitä, että verotuksen painopistettä siirretään työn verotuksesta välillisten verojen suuntaan, mikä tarkoittaa sitä, että me siirrymme kohti tasaveroa. Eli se sama linja, jota kokoomus on keskustan tuella ajanut Suomessa — siirtyminen kohti tasaveroa, köyhä ja rikas maksavat saman veroprosentin mukaan — on nyt sitten tulossa myöskin Euroopan unionin talouspolitiikan kautta Suomeen. Kävikö tässä niin, valtiovarainministeri Katainen, että piti hakea Berlusconi ja Merkel tueksi ajamaan tätä kokoomuksen tasaverolinjaa eduskuntavaaleissa?


Paavo Arhinmäki (vas):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Katainen, te sanoitte taannoin, että Venäjän talous on samansuuruinen kuin Hollannin. Ministeri Katainen, kun te arvostelette muita yksilöimättä siitä, että on asiavirheitä, niin onko tämä arvostelu samaa luokkaa kuin tämä teidän lausuntonne?

Mutta puheenvuorossanne ainakin yksi kohta vasemmiston osalta oli oikein: se, että me todella vastustimme Latvian lainaa.

Pääministeri Kiviniemi, sanoitte, että eläke- ja palkkapäätöksiä ei siirretä Brysseliin. Kuitenkin te jatkoitte: "Omia sanktioitaan paketti ei edellytä, koska ne ovat kuria rikkovia maita vastassa talouspoliittisessa koordinaatiossa." Tässä paketissa puhutaan eläkkeistä ja palkoista. Tässä paketissa ei ole rangaistuksia, sillä kuten itse sanoitte, ne tulevat toiseen pakettiin, talouspolitiikan koordinaation perusteisiin. Eli te olette siirtämässä eläkkeistä ja palkoista päättämistä Brysseliin. Te nyt vain — myönnätte itsekin sen puheessanne — siirrätte sen toisen paketin kautta.


Hannes Manninen (kesk):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelun kuluessa on syytä todeta se, että kun sosialidemokraatit aivan oikein sanovat, että pitää asettaa ehtoja ja että myöskin pankkien ja muiden pitää tuntea vastuut, niin samaa mieltä ovat kaikki muutkin. Ongelma on vain se, että kesken pelin sääntöjen muuttaminen on aika vaikea kysymys. (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) Sen vuoksihan nyt, kun tätä pysyvää vakausjärjestelmää ollaan luomassa, siihen ollaan tuomassa juuri näitä ehtoja, joita te olette vaatineet. Täytyy aina ottaa huomioon se, kun puhutaan näistä, että emme me voi sormia napsauttamalla muuttaa sääntöjä ja luoda sitten niitä toiveita. Ne ovat ihan oikeita toiveita, mutta ne otetaan siinä järjestyksessä kuin se markkinan ja yleisten pelisääntöjen mukaan on mahdollista.

Mitä tulee sitten tähän verotukseen, niin en minä usko, että kukaan tässä salissa kannattaa tasaveroa. Mutta olen varma siitä, että ... (Välihuutoja vasemmalta) — Sosialidemokraatit, ei ole pitkä aika siitä, kun te ja teidän lordinne Lipponen kovasti olette puhuneet, että palkkaveroa alas ja välillisiä veroja ylös. (Välihuutoja) — On varmasti asia näin. — Toinen asia on sitten myöskin se, että teidän eurooppalaiset veljenne ajavat täyttä yhteisvastuuta bondeineen. Miettikää hiukan tätä!


Ben Zyskowicz (kok):

Arvoisa herra puhemies! Monissa vaalikoneissa pyydetään kantaa väittämään "Suomen kuuluu edelleen auttaa vaikeuksiin joutuneita euromaita". Olen tämän väitteen kanssa eri mieltä. Suomen ei kuulu auttaa vaikeuksiin joutuneita euromaita. Tässä ei ole kyse solidaarisuudesta, ei eurosta eikä edes EU:sta, vaan kyse on suomalaisten ja Suomen omasta edusta. Jos meidän oma etumme sitä edellyttää, silloin on järkevää toimia siten, että yritämme padota tätä kriisin leviämistä myös Suomeen, silloin kun on kyse suomalaisten edusta, Suomen taloudesta, Suomen työpaikoista. Tämä osallistuminen näiden asioidensa sössineiden valtioiden ja pankkien pelastamiseen ei ole oikein; se on päinvastoin vastenmielistä, kuten täällä on todettu. (Ed. Kuoppa: Kannatat kuitenkin!) Mutta Suomen etua on ajettava silloinkin, kun se on poliittisesti vaikeata. Tätä toivoisin myös ministeri Pekkariselta.


Bjarne Kallis (kd):

Arvoisa herra puhemies! Jos 5—10 vuotta sitten olisi sanottu, että Suomen eduskunta alkaa käsitellä asiaa, jossa suomalaisten veromarkkoja siirretään maihin, jotka ovat holtittomasti hoitaneet talouttaan, kaikki olisivat sitä vastustaneet ja voimakkaasti. Nyt olemme siinä tilanteessa.

Yhdyn siihen, mitä ed. Zyskowicz sanoi, että pitää katsoa, mikä on Suomen etu. Mutta minä kysyn kyllä, onko Suomen etua otettu riittävästi huomioon, kun täällä on puhuttu, että pitää asettaa ehtoja, ja on lueteltu, mitä ehtoja, mutta sitten kun on menty päättämään ja sopimaan, silloin näistä ehdoista ei ole riittävästi puhuttu eikä niistä ole pidetty kiinni. Tämä on asia, johon minun mielestäni pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, ja paljon enemmän pitäisi puhua niistä toimenpiteistä, jotka estävät kriisien syntymisen kuin niistä toimenpiteistä, mihin ryhdytään, kun kriisi on jo syntynyt.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Olen kovin hämmentynyt saatuani tämän pääministerin ilmoituksen eteeni, kun ajattelin, että siinä olisi vastaus tähän ministeri Pekkarisen hätähuutoon Rovaniemeltä. (Ed. Zyskowicz: Sivu kolme, kolmas ja neljäs kappale!) Nyt epäilenkin, onko hän ollut paikalla valtioneuvoston istunnossa ollenkaan, kun pääministerin ilmoitus on käsitelty. Nimittäin ministeri Pekkarinen moitti velkaantuneille euromaille annettuja tukipaketteja, joiden aika hänen mielestään on ohi. Suomen ei pidä enää ottaa kantaakseen uusia velkoja, tästä eteenpäin vastuu pitää olla velkamailla, niitä rahoittaneilla pankeilla ja niiden omistajilla sekä pankkien kotimaisilla hallituksilla, Pekkarinen sanoi Rovaniemellä. Mutta ei ollut sanaakaan hallituksen puheenvuorossa tästä asiasta, ei yhtään ainutta sanaa, ja ministeri Pekkarinen on katsonut parhaaksi poistua paikan päältä. Ymmärrän hyvin syyn. (Eduskunnasta: Ei ole poistunut!) — Hän tuli. No, voisiko ministeri Pekkarinen nyt sanoa, oletteko te tämän hallituksen tiedonannon takana vai oletteko te vielä sillä kannalla, että nyt on velkamaiden vastattava itse ongelmistaan ja tukipakettien aika on ohi?


Ville Niinistö (vihr):

Arvoisa puhemies! On syytä keskustelijoiden myös muistaa se, että talouskriisin ensimmäinen syy on ollut koko rahoitusjärjestelmän ongelmat, ja niihinkin on muistettava tässä jatkossa puuttua. 1920-luvun suuren laman, Suomen 1990-luvun laman ja tämän taantuman, kansainvälisen taantuman aloittaneen Yhdysvaltain subprime-kriisin takana on viime kädessä ollut keinotekoisen halpa raha. Ja finanssimarkkinoiden valvontaa, vakavaraisuutta, pelisääntöjä, avoimuutta on parannettava niin, että näin syvää lamaa, suhdannevaihtelua ei enää jatkossa tule. Se on ensisijaista. Se on tavallisten asuntovelallisten, suomalaisten työntekijöiden etu.

Sitten kun me mietimme tässä konkreettisessa tilanteessa, mitä tehdään näiden ongelmamaiden talouksille, niin ensisijaista nytkin on etsiä kuitenkin markkinalähtöisiä ratkaisuja. Kysynkin hallitukselta: Ovatko esimerkiksi Espanja ja Portugali ja ehkä muutamat muut maat, joilla on ongelmia, tehneet riittäviä toimia pankkisektorinsa saneeraamiseksi, jotta ne eivät joudu siirtymään merkittävään julkiseen lainaratkaisuun? Onko stressitestiä kehitetty? Onko kiinteistömarkkinoiden kuplia pyritty nyt puhkaisemaan niin, etteivät ne enää laukea rankasti?


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Täällä on ainakin kahdessa puheenvuorossa siteerattu minun taannoin tuolla Lapissa pitämääni puhetta. Kertaan ydinsanomani siitä. Käsittelin sitä vaihetta, kun Suomi liittyi euroon, teidän, ed. Heinäluoma, puolueenne roolia siinä ja vähän muutakin. (Ed. Heinäluoma: Kaukaa alkaa!) Kerroin tähän kriisiin tulemisen vaiheet. Sanoin: Kreikan ja Irlannin pelastuspaketit olivat välttämättömiä ja tarpeen. Kerroin myöskin, että tämä väliaikainen kriisihallintamekanismi, jossa olemme sopineet, että lainanantomahdollisuudet rajataan euromaiden osalta 440 miljardiin, on paikallaan ja perusteltua. Kerroin myöskin, että tämän mekanismin siirtäminen uuteen pysyvään mekanismiin on paikallaan. Ja sitten sanoin, että en pidä mahdollisena ja perusteltuna sitä, että tämän lainanantomahdollisuuden rajaa nostetaan ja sillä ostetaan tai otetaan uusia maita tämän pysyvän mekanismin piiriin, ja olen edelleen tästä asiasta samaa mieltä, (Ed. Zyskowicz: Hyväksyttekö lisävakuudet vai ettekö?) enkä näe, että se tämän hallituksen linjauksen kanssa on eri mieltä, sen rajaaminen 440 miljardiin euroon. Minä ymmärrän sillä tavalla, että tämä linjaus tässä lähtee siitä.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Joudun kyllä toteamaan, että nyt on tullut sitten Rovaniemellä pidettyä tupailtapuhe, koska se on ihan toista kuin mitä te puhutte täällä. Tässä on STT:n uutinen, jossa te sanotte, että tästä eteenpäin vastuun pitää olla velkamailla, niitä rahoittaneilla pankeilla ja niiden omistajilla sekä pankkien kotimaiden hallituksilla.

Nyt te käännytte tämän kremlologian taakse, ja ette enää puhu ollenkaan siitä, että tästä eteenpäin vastuu kuuluu velkamaille. Jos te olette sillä kannalla, että tästä eteenpäin vastuu kuuluu velkamaille, silloinhan te ette esitä Suomen veronmaksajille enää mitään lisälaskua, ette ole myöskään esittämässä, että Portugalille annetaan rahaa.

Nyt on syytä sanoa, että hallituksen linja ei toimi. Korot Kreikassa ja Portugalissa ovat koko euron historian korkeimmat tällä hetkellä. Te olette vuoden tulleet meille kertomaan, että nyt tämä hoituu, kun nämä päätökset tehdään, mutta ei ole hoitunut. Nämä teidän lääkkeenne eivät auta, ja olisi aika vaihtaa linjaa.


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Minulla on täällä se referaatti myöskin, minkä siellä pidin. Sen viesti oli se, että se mitä me olemme tähän saakka päättäneet 440 miljardin euron valtuuksista, siitä eteenpäin en halua olla tukemassa sellaisia ratkaisuja. Tästä eteenpäin, kun nyt rakennamme, ed. Zyskowicz, paraikaa (Ed. Zyskowicz: Käykö lisävakuudet?) tätä pysyvää kriisinhallintamekanismia, sanoin myöskin siinä puheenvuorossani sen mitoituksen, että sen pitää pysyä niissä rajoissa. Se oli minun oma mielipiteeni. (Ed. Zyskowicz; Lisävakuudet? Käykö vai ei?) Sitä ei ole vielä päätetty lopullisesti, mikä se on, mutta siitä kai me puhumme suurin piirtein, noin vajaan 500 miljardin euron pysyvästä mekanismista.


Erkki Tuomioja (sd):

Arvoisa puhemies! Pääministeri kiitti yhteistyöstä suuren valiokunnan kanssa. Minäkin kiitän siitä.

Mutta ei voi olla niin, että Suomen eduskunta on ainoa, jossa käydään tällaista avointa keskustelua ennen niitä kokouksia, joissa yritetään päätättää aivan keskeisistä vuosien päähän ulottuvista linjanvedoista ilman mitään avoimuutta, ilman mitään parlamenttikäsittelyä. Minusta Suomen tulisi nyt viheltää tämä peli poikki. Eivät nämä kilpailukykysopimusasiat ole sellaisia, jotka happanevat viikossa tai kahdessa yhtään mihinkään. Ne on käsiteltävä avoimesti, muuten ei synny mitään poliittista sitoumusta.

Te sanotte, että te ette tule hyväksymään Eurooppa-neuvostossa mitään Suomen edun vastaista, mutta ette te ole menossa Eurooppa-neuvostoon. Te olette menossa euroryhmän päämiesten kokoukseen, jollaista meidän perussopimuksemme eivät edes tunne. Eivätkä ne tunne sellaista ehdotusta, jonka tekevät puheenjohtajat kaksikkona — tai itse asiassa Saksa—Ranska tällä nimimerkillä. Kyllä näihin menettelytapoihin on nyt saatava selvyys. Muuten Euroopan unionin demokraattinen legitimiteetti katoaa, ja se olisi kohtalokasta meille kaikille, jotka pidämme tätä eurooppalaista yhteistyötä arvossa ja tärkeänä.

Toinen asia on sitten se, että se, mitä tuohon kilpailukykypakettiin nyt yritetään saada, ovat asioita, jotka eivät sinne kuulu. Ne kuuluvat kansallisten parlamenttien ja hallitusten päätösvaltaan, eikä tällaista yksipuolista linjausta missään tapauksessa tämä eduskunta, eikä toivottavasti tulevakaan, voi olla hyväksymässä.


Ben Zyskowicz (kok):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Kiviniemi ja ministeri Pekkarinen, teidän puolueenne oireilee näin vaalien alla sekä täällä eduskunnassa että muuallakin. Pääministerin ilmoituksen mukaan Suomi on valmis — näin minä tulkitsen sivun 3 kappaleet 3 ja 4 — antamaan tarvittaessa lisävakuuksia tälle väliaikaiselle vakausvälineelle, (Ed. Tennilä: Kaksinkertaisia!) mikäli sen 440 miljardin lainanantomahdollisuus sitä edellyttää. (Ed. Tennilä: Kyllä se edellyttää!)

Ministeri Pekkarinen, oletteko te tämä pääministerin ilmoituksen linjauksen kannalla, vai ettekö te ole?


Esko-Juhani Tennilä (vas):

Arvoisa puhemies! Tulevassa eurojohtajien kokouksessa, EU-huippukokouksessa, on neljä isoa asiaa. Ensimmäinen on tämän väliaikaisen vakausrahaston kasvattaminen kaksinkertaiseksi, mikä edellyttää Suomelta oman osuutensa lisäämistä 8 miljardista 16 miljardiin. Toinen esitys on palkkojen paikallinen sopiminen. Kolmas esitys on eläkeiän nosto. Neljäs on sitten välillinen verotus progressiivisen verotuksen sijalle.

Kaikki ovat aivan tyypillisiä oikeistolaisia esityksiä. Ei näissä ole mitään uutta. Niitähän tämäkin hallitus on ajanut koko ajan, ja jopa edellisetkin ovat tähän suuntaan vieneet. Mutta mikä on uutta, on se, että EU ottaa nyt roolin näin selvästi näitten kovien oikeistolaisten esitysten ajamisessa. Suomen hallitus tietenkin tukee niitä, mutta tukeeko eduskunta ja tukeeko seuraava eduskunta, sen sitten näkee. Mutta uudesta asiasta ei ole kysymys. Uusliberalismia on ilmassa oikein sakeasti, ja totta kai Kiviniemi nyökyttelee näille esityksille, ja totta kai Katainen niitä tukee. Teillähän olivat nämä ystävätkin täällä jo näyttäytymässä. EU on oikeistolaisten käsissä ihan lähes sataprosenttisesti.


Markku Uusipaavalniemi (ps):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Katainen täällä hehkutti, kuinka talouskasvu on saatu jälleen kuntoon. Tämä on samanlaista hehkutusta kuin markkinavoimien selätys aikanaan. Talouskasvu on Suomessa sen takia, että Suomen valtio velkaantuu 10 miljardia euroa vuodessa ja kotitaloudet velkaantuvat edelleen miljarditolkulla. Sen takia Suomessa on talouskasvu, ja tämä ei kestä enää pitkään.

Haluaisin myös pienen kannanoton teiltä siihen, mihin te olette valmiit vetämään tämän linjan. Tuokaa se kansalle selväksi, kun te haluatte lainanantokykyä nostaa siihen 440 miljardiin, minne te haluatte Suomen takaukset oikeastaan nostaa. Minne Suomen vastuita ollaan nostamassa, ja kuinka paljon siellä on näitä korkoja? Mitä tässä on oikein suunniteltu?


Mari Kiviniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! Näissä puheenvuoroissa toteutuu se vanha tosiasia, että paljon saa politiikassa kannatusta sillä, että vastustaa sellaista, jota kukaan ei ole esittänytkään. (Ed. Tennilä: Miten niin?) Ja hyvin paljon tässä kilpailukykypakettia koskevassa keskustelussa on kyse juuri siitä.

Tosiasiahan on se, että ei näissä linjauksissa sitouduta tasaveroon, ei sitouduta myöskään paikallisen sopimisen lisäämiseen eikä sitouduta vallansiirtoon Euroopan unionille, vaan niin kuin tässä ilmoituksessa totesin, kyse on siitä, että tässä kilpailukykysopimuksessa hahmotellaan julkisen talouden tasapainoa vahvistavia toimia, eläkejärjestelmän kestävyyden parantamista, tuottavuutta halutaan lisätä (Ed. Laakso: Ettekö te osaa lukea?) ja yritysten toimintaedellytyksiä parantaa. Samalla peräänkuulutetaan työn kannattavuutta ja palkkamalttia, ja jokainen maa valitsee itse ne keinot, millä tavalla tätä tavoitetta kohti edetään. Sen vuoksi on outoa, että SDP:kin täällä vastustaa sitä, että Suomi itse päättää näistä asioista, (Välihuutoja vasemmalta) että mitä keinoja me oikein tässä käytämme.

Minun mielestäni on käsittämätöntä ajatella, että täällä nyt oppositio ei ole sitoutumassa vastuulliseen talouspolitiikkaan, (Ed. Gustafsson: Voi, voi, voi!) kilpailukyvyn parantamiseen, vaan te haluatte, että Suomen tie olisi Kreikan tie. Näillä toimenpiteillä ja tällä tavoitteenasettelulla vahvistetaan ei ainoastaan Suomen vaan nimenomaan myös niiden muiden EU-maiden kilpailukykyä, jotka tässä suurimmissa ongelmissa ovat. Vähän ihmetyttää myös tämä puhe oikeistopolitiikasta. Kyllähän sosialistimaat Kreikka, Portugali ja Espanja ovat myöskin hyväksymässä kokonaisuutena tämän paketin.

Todellakin ihmetyttää myös — jos, arvoisa puhemies, saan vielä jatkaa vähän pidempään, kun en ole yhtään vastauspuheenvuoroa vielä käyttänyt — (Puhemies: Olkaa hyvä!) ylipäänsä puhe tästä tasaverosta siinä mielessä, (Ed. Zyskowicz: Tehän siitä puhutte!) että SDP itse esittää tasaveroa: pakkausveroja, ympäristöveroja. Ne ovat ihan samasta puusta peräisin kuin on esimerkiksi arvonlisävero, ja ruuan arvonlisäveron alentamistahan SDP vastusti, eli SDP ei ole halunnut estää tasaverokehitystä (Ed. Rajamäki: Mites energiavero?) käytännössä. Tuosta kilpailukykypaketin linjauksesta löytyy myöskin ajatus, että työn verotusta ei pidä kiristää. Onko SDP:n vaihtoehto sitten se, että työn verotusta ollaan kiristämässä?

Eniten minua nyt kyllä huolestuttaa se, että kun meillä Suomessa on ollut hyvä tapa, että näistä EU-asioista, kun mennään tuonne huippukokoukseen, suuressa valiokunnassa voidaan keskustella, myös kaikista yksityiskohdista, ja sillä tavalla voidaan varmistaa se, että meillä ministereillä on parhaat mahdolliset neuvotteluasetelmat, niin tätä on nyt erityisesti vasemmistoliitto romuttamassa ja haluaisi, että kaikesta päätettäisiin täällä salissa. On hyvä, että muista puolueista ei kannatusta tälle ajatukselle tullut, koska pidän sitä asioiden hoidon kannalta ja Suomen edun puolustamisen kannalta kestämättömänä tienä.


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraatit kannattivat Islannille ja Latvialle annettua lainaa, joissa molemmissa maissa oli hyvin tyylipuhdas pankkiongelma, Islannissa erityisesti pankkikriisi. En muista, että te, ed. Urpilainen, olisitte kovasti käyttäneet puheenvuoroja vastustaaksenne näitä. Ettepä tietenkään sen takia, että kannatitte niitä. Onko ainoa syy vastustaa euromaitten ja euroalueen vakautta se, että vaalit ovat lähempänä kuin silloin, kun päätettiin Islannista ja Latviasta? Minkä takia ei-euromaita piti pitää pystyssä, kun sitten euroalueen sisällä pitää kaataa ehdoin tahdoin ja ottaa se riski, että Suomeen tulee massatyöttömyys?

Mitä tarkoittavat kilpailukyky ja kilpailukykysopimus? Kilpailukyky on sitä, että semmoiseen maahan, missä on kilpailukykyä, syntyy uusia työpaikkoja. Semmoinen maa on hyvinvointiyhteiskunta sen takia, että sinne tulee lisää verotuloja. Eli että suomalainen hyvin koulutettu työntekijä ja hänen työnantajansa saavat osaamisensa ja tuotteensa maailmanmarkkinoille, sitä on kilpailukyky. Jos tämä on kylmää ja kovaa, niin ihmettelen. Ne maat, jotka ovat tällä hetkellä ongelmissa, ovat maita, jotka ovat menettäneet kilpailukykynsä. Toivon, että tämä pohjoismainen, pohjoiseurooppalainen kilpailukyky on arvossaan, koska se on hyvinvointiyhteiskunnan perusta.

Pyritään jälleen palaamaan siihen minuuttiin, niin että saadaan elävää keskustelua.


Jutta Urpilainen (sd):

Arvoisa puhemies! Pääministerin puheessa oli aikamoisia väärinkäsityksiä, ehkä vahingossa tai tahallaan, joten toivoisin, että pääministeri pysyy asiassa.

Mitä tulee näihin kilpailukykyasioihin, totta kai me kaikki haluamme, että Eurooppa on maailman kilpailukykyisin alue, mutta niistä keinoista, joilla kilpailukykyä parannetaan, olemme eri mieltä. Pääministeri, tässä muistiossa, joka meille on suuren valiokunnan jäsenten kautta jaettu, todetaan: "Tässä kilpailukykysopimuksessa tuetaan verouudistuksia, joilla siirretään verotuksen painopistettä työn verotuksesta kulutuksen verottamiseen välillisen verotuksen kautta." Tämä on suora siteeraus. Ja Suomen kanta: "Suomi kannattaa verotuksen painopisteen siirtämistä pois työn verotuksesta työllisyyden kasvun vauhdittamiseksi." (Ed. Zyskowicz: Eikö tuo ole demarien linja?)

Eikö tämä ole nyt selkeä kannanotto siihen, että te haluatte verottaa tulevaisuudessa enemmän välillisten verojen kautta eli tasaverojen kautta. (Ed. Zyskowicz: Te haluatte verottaa työtä, niinkö?) Miten te voitte väittää täällä, että Suomi ei tässä sitoudu mihinkään kantaan, kun te omassa asiakirjassanne olette tällaisen kannan ottanut? Eikö olisi reilua se myös avoimesti täällä eduskunnassa todeta? SDP ei kannata tasaveroon siirtymistä. Se on hyvä tässäkin todeta.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Silloin, kun tukea annetaan, täytyy katsoa, mitkä ovat riskit Suomen valtion saatavien menetykselle ja toteutuuko tämä pankkien vastuu. Islannissa pankkien vastuu toteutuu. Ne jouduttiin ottamaan yhteiskunnan haltuun. Te olette koko ajan tulleet askeleen perässä tässä pankkien vastuussa. Viime keväänä te ette halunneet puhua siitä ollenkaan, syksyllä te puhuitte ja nyt te puhutte, mutta ikävä kyllä näihin teidän käytännön toimiinne ei liity näitä teidän ehdotuksianne.

Sitten tullaan tähän huolestuttavaan piirteeseen, että nyt, kun tämä teidän valitsemanne toimintalinja ei toimi vaan korot ovat ennätyskorkealla — ne ovat siis ennätyskorkealla koko euroaikana näiden velkamaiden osalta — te menette ojasta allikkoon ja ryhdytte sanomaan, että rajoitetaan julkisella sektorilla olevan henkilöstön palkkoja, niin kuin myös täällä sopimuksessa lukee vähän kauniimmin sanakääntein, ja sitten nostetaan välillisiä veroja. Minä ihmettelen, että keskusta voi yhtä aikaa ilmoittaa vastustavansa tasaveroja ja sitten pääministeri Kiviniemi menee muina naisina Brysseliin hyväksymään kannanottoja, joissa kannatetaan välillisten verojen nostoa. Aikamoinen tupailta on Brysselissä tulossa.


Paavo Arhinmäki (vas):

Arvoisa puhemies! Kyllä kansanvallan kannalta on erikoista kuulla se, että näin ratkaisevista asioista ei pitäisi keskustella julkisesti, kun halutaan siirtää Brysselin kabinetteihin päätöksentekoa eläkkeistä, palkoista, verotuksen siirtämisestä progressiosta välillisiin, epätasa-arvoisiin veroihin, ja täällä voivotellaan (Hälinää — Puhemies koputtaa) sitä, että näistä käydään julkista keskustelua.

Kyllä nyt, pääministeri Kiviniemi, kysymys on siitä, että Suomen kansan pitää saada tietää ja pitää olla selvät linjaukset siitä, mihin Suomi on sitoutumassa ja mitä Suomi ei hyväksy. Vasemmisto ei hyväksy sitä, että Brysselille annetaan lisää päätöksentekoa Suomea koskevista asioista. Tätä linjaa te olette ollut ajamassa. Silloin, kun Saksa ja Ranska ilmoittivat tästä vakaussopimuksesta, niin te Ylen radiohaastattelussa totesitte, että te olette tyytyväinen näihin esityksiin. Se on K-linjan, Kiviniemen—Kataisen linjan, mukaista.


Erkki Tuomioja (sd):

Arvoisa puhemies! Olen kyllä huolissani siitä, että pääministeri ei millään lailla reagoi näihin menettelytapakysymyksiin Euroopassa: millä lailla eurooppalaista demokratiaa tässä vedetään alas ja millä lailla tehdään ja valmistellaan päätöksiä ohi kaikkien niiden hyväksyttyjen menettelytapojen, jotka edellyttävät myöskin kansallisten parlamenttien mukanaoloa, ja viedään tällaisilla menetelmillä asioita Brysseliin päätettäviksi kokouksiin, joita edes perussopimukset eivät tunne.

Mitä sitten tulee kilpailukykyyn, me lähdemme siitä, että kaikki Pohjoismaat ovat osoittaneet olevansa kaikissa vertailuissa parhaasta päästä kilpailukyvyssä — eivät täydellisiä, meillä on parannettavaa. Miksi sitten hakisimme mallia niistä maista, jotka ovat Etelä-Euroopassa kaikista epätasa-arvoisimman tulonjaon maita ja jotka ovat juuri sen vuoksi joutuneet vaikeuksiin? Eikö pitäisi tässä kilpailukyvyssä korostaa nimenomaan niitä vahvuuksia, jotka ovat tämän pohjoismaisen mallin nostaneet myöskin kilpailukyvyn kärkeen? Nämä elementit puuttuvat siitä valmistelusta, mitä Saksan ja Ranskan oikeistojohtajat ovat nyt panneet liikkeelle.


Mari Kiviniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! Toisin kuin täällä äsken vasemmistoliiton ed. Arhinmäki väitti, ei todellakaan olla siirtämässä palkoista ja eläkkeistä päättämistä EU:n tasolle. (Välihuutoja vasemmalta) Tuossa aivan selkeästi todetaan, (Ed. Tennilä: Saatte tuen siihen!) että tässä ei tapahdu kompetenssisiirtoja, ja myöskin tämän kilpailukykysopimuksen osalta jokainen maa päättää itse sen, mitkä ne konkreettiset toimenpiteet sitten käytännössä ovat.

Mitä tulee siihen, että ikään kuin me ottaisimme mallia muista EU-maista, niin sehän tässä ideana onkin. Sen vuoksi tämä kilpailukykypaketti ylipäänsä lanseerattiin, että haluttiin näyttää esimerkkiä niille maille, jotka ovat meistä kaukana, (Ed. Tennilä: No niin juuri!) niille eteläisen Euroopan maille, että kilpailukyvyssä pitää pystyä parempaan. Ja kyllähän nämäkin asiat, jotka tässä kilpailukykysopimuksessa on lueteltu, nimenomaan toimivat sillä tavalla, että meillä nämä asiat ovat jo kunnossa ja muiden maitten pitää tulla perässä. (Ed. Gustafsson: Sitähän ollaan heikentämässä!) Toki meilläkin on vielä tekemistä kilpailukyvyn osalta ja koko ajan pitää pystyä parempaan, mutta ehdottomasti eniten kirittävää on nimenomaan näillä eteläisen Euroopan mailla, ja juuri siitä syystä tämä kilpailukykysopimus on lanseerattu. Sen vuoksi olen pitänyt hyvänä sitä, että myös eurooppalaisella tasolla kilpailukykyä edistetään.

Mitä tulee ed. Tuomiojan kysymykseen menettelytavoista, niin olen toki hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että näiden instituutioiden puitteissa, jotka me olemme luoneet, pitää toimia, (Vasemmalta: Mutta ei toimita!) ja näin on myös kirjattu jo edellisessä Eurooppa-neuvoston kokouksessa, että me toimimme Lissabonin sopimuksen mukaisesti. Varsinaiset päätöksethän tullaan tekemään vasta 24.—25. päivä Eurooppa-neuvostossa. Nyt euroryhmässä tietenkin tämän julistuksen myötä kilpailukykysopimuksen osalta tehdään linjauksia.


Pekka Ravi (kok):

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelee sosialidemokraattien puheenvuoroja, niin sieltä kuvastuu minusta huoli ihan oikeista asioista elikkä yhteisistä pelisäännöistä, tiukoista toimenpiteistä. Mutta sitten on pakko esittää se huomio, että kun teidän veljespuolueenne olivat koolla viime viikonloppuna Ateenassa, niin en löydä minkäänlaista yhtenevyyttä niihin lopputuloksiin, mitä siellä todettiin. Täällä ed. Manninen jo viittasi, että siellä aika lailla selkeästi lähdettiin tämmöiseen yhteisvastuuseen ja näihin eurobondeihin. On pakko kysyä, kumpaa mieltä te olette, vai onko johtopäätös se, että te olette menettäneet täydellisesti vaikutusvaltanne veljespuolueittenne kokouksissa Euroopassa.


Markku Laukkanen (kesk):

Arvoisa puhemies! Juuri näin. On todella mielenkiintoista nähdä, että Euroopan muut sosialidemokraatit, muiden maiden sosialidemokraatit, ovat tukemassa sitä politiikkaa, mitä Suomen hallitus edustaa. (Ed. Urpilainen: Ei pidä paikkaansa!) Te ette ole. — Kyllä se pitää paikkansa. Tosin, aivan oikein, ed. Urpilainen, he ovat viemässä tätä yhteisvastuun periaatetta paljon pidemmälle kuin mitä Kiviniemen hallitus hyväksyy. Tässä on se ero.

Me olemme siitä yksimielisiä, että pankkeja ja rahoittajia tulee saattaa vastuuseen. Mutta, puheenjohtaja Urpilainen, te ette ole sanonut sanaakaan siitä, millä tavalla te suhtaudutte näiden maiden talouskuriin ja niihin periaatteisiin, koska on helppo syyllistää yksityistä lainasektoria, mutta pitää kysyä myöskin, mikä on ollut näiden hallitusten talouspolitiikan vastuun seuraamus siitä tilanteesta, missä me nyt olemme. Tämä on erittäin olennainen kysymys. Me tarvitsemme vastauksen teiltä, millä tavalla te suhtaudutte näihin talouskuritavoitteisiin.

Arvoisa puhemies! Sitten tästä rahoitusvakausvälineen kestävyydestä, tasosta ja tästä 440 miljardista eurosta, sen kasvattamisesta sinne. Minusta on nyt hyvä vielä kerran, arvoisa pääministeri ja valtiovarainministeri, todeta se, mitä tästä seuraa nyt Suomelle. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että jossain vaiheessa Suomen täytyy kasvattaa selvästi takausvastuutaan, (Ed. Tennilä: Totta kai!) vai selviämmekö me tällä takausvastuulla, miten pitkälle me selviämme? (Puhemies: No niin!) Ja vielä kerran on hyvä muistuttaa siitä, että todellakaan kilpailukykypaketti ei tarkoita keskeisten valtaoikeuksien siirtämistä Brysseliin.


Jutta Urpilainen (sd):

Arvoisa puhemies! On nyt ehkä hyvä todeta sekä ed. Raville että ed. Laukkaselle, että Euroopan sosialidemokraateilla on ollut muuten koko ajan hyvin yhtenäinen linja sen osalta, että me ajamme pankkien ja sijoittajien vastuunottoa mukaan tähän kriisin hoitoon. Me olemme esittäneet Euroopan parlamentissa, me olemme olleet hyvin aktiivisia monella kansainvälisellä foorumilla sen puolesta, että rahoitusmarkkinavero ja pankkivero otetaan käyttöön. Valitettavasti oikeistopuolueet eivät ole olleet valmiita tukemaan tätä hienoa tavoitetta, jolla keinottelua voitaisiin saada kuriin ja jolla voitaisiin myöskin lisätä sijoittajien vastuuta. Toivottavasti te olette jatkossa tukemassa näitä meidän esittämiämme toiveita.

Me olemme olleet myöskin samaa mieltä siitä, että me emme kannata tätä kilpailukykysopimusta, koska se on lisäämässä juuri sitä eurooppalaista oikeistolaista talouspolitiikkaa, jota me sosialidemokraatit vastustamme kansallisella tasolla mutta myöskin Euroopan tasolla, eli eläkeleikkauksia, eli palkkaleikkauksia, verotuksen siirtämistä kohti tasaveroa, jossa köyhä ja rikas maksavat saman veroprosentin, mitä me emme hyväksy. Eli, edustajat Ravi ja Laukkanen, sosialidemokraateilla on hyvin yhtenäinen linja niin Euroopassa kuin Suomessakin.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Minä olen ymmärtänyt, että arvoisa pääministeri on menossa euroryhmän johtajien palaveriin. Kysyn, eikö siinä tilaisuudessa juuri pitäisi keskustella Emu-kriteerien merkityksestä ja aivan erikoisesti kiinnittää huomiota siihen, että Kreikan velka suhteutettuna bruttokansantuotteeseen on 150 prosenttia ja täällä jo esitettiin mahdollisuus 160 prosentista. Missä ovat nämä sietorajat?

Toinen asia: Täydellisesti on unohdettu veroparatiisit. Niillä lähdettiin liikkeelle, nyt ei ole puhuttu yhtään mitään niistä, ja nyt olisi korkea aika ruveta puhumaan tässäkin salissa.


Kari Rajamäki (sd):

Arvoisa puhemies! Meillä on syytä myöskin avoimesti keskustella, miten hallitus on ajelehtinut. Kreikan vastikkeettomat 1,6 miljardin euron lainat annettiin. Lainaus: "- - lainoituksen antamiseen ei tule olemaan tarvetta." Viime kesäkuussa 8 miljardia takauksia, lainaus: "- - takausten realisoituminen on epätodennäköistä."

Nyt te yritätte pitää sammutetuin lyhdyin tämän takausten kaksinkertaistamisen tarpeen jopa 16 miljardiin vihreän veran alla vaalien yli, ettekä tuo sitä kansan silmien eteen. Tämä on lähes kolmasosa valtion talousarviosta, jota joudutaan sitomaan myös meidän kansallisen selviytymisen näkökulmasta kasvupanostuksista, työllisyyden, ikääntymisen vaatiman hyvinvointivaltion rahoituksen ja meidän kansallisen pelastusrenkaan näkökulmasta.

Tässä tilanteessa on ehdottomasti edellytettävä, että te tuotte sen lain yhtä ripeästi kuin viime juhannuksen öinä, muutaman päivän valmistelulla eduskunnan läpi runtattavaksi; tuotte sen nyt eduskuntaan avoimesti käsiteltäväksi, mitä takauksia Suomen veronmaksajilta olette odottamassa.


Petteri Orpo (kok):

Arvoisa herra puhemies! Edelleenkin toivoisin järjellistä vastausta siihen, miksi demarit olitte tukemassa Islannin ja Latvian lainoja mutta nyt olette kääntäneet täydellisesti takkinne. Ed. Heinäluoma puhui riskistä. Mielestäni se suurin riski varmasti, minkä te olette nähneet, on ollut vaalit, että te olette muuttaneet kantaanne tässä. Nimittäin se todellinen riski, jos me valitsemme teidän politiikkanne, on se, että eurolle käy huonosti tai meidän työllisyytemme heikkenee. Te ette ole huolissanne kilpailukyvystä, mikä on käynyt täällä hyvin ilmi viime aikoina.

Minusta teidän kannattaisi, kun puhutaan eurosta, tutustua viime aikoina tehtyihin tutkimuksiin, joissa kerrotaan, että 80 prosenttia suomalaisista kannattaa yhteisvaluuttaa ja on myöskin valmis siihen, että on tiukempi talouskuri ja yhteinen talous- ja rahapolitiikka. Suomalaiset ymmärtävät sen, että euro on tuonut vakautta Suomeen ja se on myöskin jatkossa se, minkä kautta me voimme toimia järkevästi ja kilpailukykyisesti maailmalla, pärjätä ja säilyttää meidän hyvinvointimme.


Antti Kaikkonen (kesk):

Arvoisa puhemies! On kuitenkin hyvä huomata, että se on iloinen asia tässä, että Suomi kuuluu niihin harvoihin maihin, jotka ovat hoitaneet taloutensa jotakuinkin hyvin, kuuden parhaan maan joukkoon Euroopassa, parhaaseen A-ryhmään. Tästä asemasta toki on kuitenkin vastenmielistä tukea huithapelivaltioita, jotka eivät ole asioitaan hoitaneet. Niin voi tehdä vain, jos muut vaihtoehdot ovat vielä huonompia, ja siinä tietysti tärkeä näkökulma on suomalaisen työllisyyden ja yrittäjyyden puolustaminen ja turvaaminen.

Arvoisa puhemies! Täällä Suomessa on ehtinyt jo rampata Kreikan ja Irlannin herroja pyytämässä helpotusta lainoihinsa. Voin kertoa, että haluja lisävippeihin taitaa olla kyllä aika vähän. Sen sijaan kansalaisia kiinnostaa, mikä on nyt näkymä sen suhteen, millä aikataululla nuo valtiot ryhtyvät lainojansa maksamaan, millä aikataululla ne laittavat talouttaan paremmalle tolalle. Puhutaanko nyt 10:stä, 20:stä vai 30 vuodesta, vai eivätkö ne tee sitä koskaan?


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Kyllä tästä riskistä on pakko puhua tämän päätöksenteon yhteydessä sen takia, että kun avaa minkä tahansa taloussivuston tällä hetkellä Suomen rajojen ulkopuolella, niin siellä varoitetaan siitä, että Kreikka ei tule selviämään näistä veloista, kun velka nousee 160 prosenttiin kansantuotteesta. Senhän hallituskin on myöntämässä, kun tosiasiassa hallitus valmistelee sitä, että näitä Suomenkin valtion antamien lainojen takaisinmaksuaikoja pidennetään. Sehän on velkasaneerausta. (Ed. Rajamäki: Se on ensimmäinen askel!) Ikävä kyllä tässä tapahtuu vain niin, että nyt puututaan vain niihin velkoihin, joissa on julkinen valta eli eurooppalaiset valtiot luotonantajina. Yksityiset koko ajan vetäytyvät Kreikasta ja ottavat tilalle tätä julkista rahaa. Näin tapahtuu joka ikinen kuukausi, ja kokoomus tätä ei tunnusta.

Mutta haluan poikkeuksellisesti tulla ed. Zyskowiczin avuksi, koska hän esitti mielestäni erittäin oikeaan osuneen kysymyksen, että onko ministeri Pekkarinen hyväksymässä näitä tulossa olevia lisävakuuspäätöksiä. Tähän pitäisi saada vastaus, kun ministeri Pekkarinen on sanonut, että nyt tukeminen riittää. Hän lähti täältä pois eikä vastannut kysymykseen, mutta toivon, että ed. Zyskowicz saisi vastauksen tähän kysymykseen, koska se kiinnostaa paljon muitakin kuin Rovaniemellä läsnä olleita.


Mari Kiviniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! Minusta on aika mielenkiintoista, että vasemmistoliitto ilmoittaa, että se ei ole hyväksymässä tätä pysyvää talouden kriisinhallintamekanismia, ja SDP ilmoittaa, että se ei ole hyväksymässä tätä kilpailukykypakettia, jossa — korostan — ei käytännössä olla sitoutumassa oikeastaan Suomen näkökulmasta mihinkään sellaiseen, mikä olisi ristiriidassa sen harjoitetun politiikan kanssa tai suunnitellun tulevan politiikan kanssa, johon myös SDP on monella tavalla sitoutunut.

Nyt löysin tuon kohdan, mihin ed. Urpilainen viittasi, että Suomi kannattaa verotuksen painopisteen siirtämistä pois työn verotuksesta työllisyyden kasvun vauhdittamiseksi. Tämä on se linja, jota Suomessa on harjoitettu viimeisten reilun 20 vuoden aikana, ja se on nimenomaan luonut uutta työtä. (Ed. Zyskowicz: Ja se on hyvä linja!) Viimeisimpänä muutoksena oli se, että jonkin verran energiaverotusta korotettiin ja työn verotusta alennettiin, ja SDP:n linjauksessa on juuri näitä samoja esityksiä. Tekin esitätte haittaverojen korottamista 550 miljoonalla eurolla. Mitä se on muuta kuin painopisteen siirtämistä pois työn verotuksesta?

Keskusta haluaa tehdä sen erittäin maltillisesti siten, että pienituloiset halutaan ottaa huomioon, ja hallitus on tehnyt politiikassaan tämän juuri sillä tavalla, että on edistetty työllisyyttä mutta esimerkiksi ruuan arvonlisäverotuksen alentamisella huolehdittu siitä, että tässä tasaverokehityksessä (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ei mennä sillä tavalla eteenpäin kuin täällä pahimmat uhkailijat väittävät.

Eli kun katsoo näitä puolueiden verolinjauksia ja hallituksen verolinjauksia, niin erot eivät kovin massiivisia ole. Myöskin osinkoverotuksen kiristämisessä, pääomaverotuksen kiristämisessä ja siinä, että työn verotusta ei kiristetä, on kyse juuri siitä, että painopistettä siirretään pois työn verotuksesta. Eli ei ole nyt ihan kyse tässä linjauksessa siitä, että oltaisiin menossa tasaveroon.


Pekka Ravi (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Urpilainen opettajamaisen vakuuttavasti yritti kertoa minulle, että Suomen sosialidemokraattien ja Euroopan veljespuolueitten linja on samanlainen. Minä olen varmaan vähän huono-oppinen, mutta minun on pakko kuitenkin nyt kysyä, kun minulla on tämä julkilausuma tässä edessäni, jossa sanotaan, että Ateenassa on esitetty yhteiseurooppalaisia velkapapereita, sitten vaaditaan suoranaisia koronalennuksia Kreikan ja Irlannin rahoitustukipaketteihin, maksuaikataulujen pidennyksiä. Puheenjohtaja Urpilainen, kysyn teiltä: ovatko nämä nyt Suomen sosialidemokraattien vaatimuksia myöskin?


Jouko Skinnari (sd):

Arvoisa puhemies! Kysyn nyt talousvaliokunnan puheenjohtajana. Meille kuuluvat nämä pankki- ja vakuutusasiat ja myös Suomen Pankki osana Euroopan keskuspankkijärjestelmää, ja 8 miljardia on iso asia. Se on saman verran kuin valtio ottaa lisää velkaa, se on saman verran kuin Suomen pankkikriisi maksoi silloin aikanaan, 52 miljardia markkaa. Ja nyt, ilman että se tulee kovin selkeästi täällä esille, te olette kuitenkin — ja sen kysyn nyt — päättämässä siitä tässä seuraavassa päämiesten kokouksessa, euroryhmän kokouksessa ensin, että tätä takaussummaa euroryhmässä tullaan nostamaan tästä 440 miljardista. Ja Suomen osuus tulee kasvamaan 8 miljardista 16 miljardiin näitten takausten osalta. Minä kysyn nyt: Onko asia näin? Oletteko te ottamassa tässä valtuuksia? Miten te tulette menettelemään, jotta te eduskunnan edessä vastaatte tähän kysymykseen?


Mari Kiviniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! Me esitimme nimenomaan sellaista ratkaisua, että Suomi selviää ja pystytään koko Euroopan osalta estämään syöksyminen sellaiseen talouden taantumaan, missä me olimme vuonna 2009. Mitä tulee näihin yksityiskohtiin, niin me käymme näitä läpi myöskin suuressa valiokunnassa. Suomen neuvotteluasetelman turvaamiseksi pidän sitä erittäin hyvänä tapana. Me haemme nimenomaan sellaista ratkaisua, että ne maat, jotka ovat hoitaneet taloutensa huonosti, sitoutuvat enemmän kuin tähän mennessä. Muuten ei ole mahdollisuuksia löytää kompromisseja.

Pidän myös tärkeänä Ervv:n yksityiskohtien ja samoin sen pysyvän talouden kriisinhallintamekanismin yksityiskohtien osalta, että ne pystytään ratkaisemaan samassa yhteydessä ja ne ovat keskenään verrannolliset. Eli tämä vastauksena ed. Skinnarin kysymykseen. On tärkeää, että pysyvä kriisinhallintamekanismi ja samoin se, mitä tehdään tämän lainanantokapasiteetin varmistamiseksi, ovat yksityiskohdiltaan verrannolliset keskenään.


Erkki Tuomioja (sd):

Arvoisa puhemies! Tuo pääministerin puheenvuoro ei sisältänyt vastausta. Teidän ilmoituksessanne on, niin kuin sen ed. Zyskowicz, niin kuin sen me kaikki olemme täällä hyvin selvästi tulkinneet, että hallitus on nyt valmis siihen, että nostetaan tätä sitoumusta siihen de facto 440 miljardiin, mikä tarkoittaa nykyisen 8 miljardin vastuun noin kaksinkertaistamista. Miksi te ette voi sanoa tätä suoraan? Nythän on se paikka, jolloin pitää kysyä, olemmeko me tässä mukana vai emmekö me ole tällaisessa mukana. (Ed. Rajamäki: Koska se vaatisi hallitukselta lain esityksen!) Aivan oikein on tietysti puhua näistä muistakin asioista, jotka liittyvät sekä pysyvään että tähän. Mutta niin kauan kuin tähän ei liity selkeitä näkemyksiä, selkeitä esityksiä sijoittajien, pankkien vastuun toteutumisesta, on hyvin vaikea ajatella, että täältä löytyisi ainakaan meidän ryhmämme osalta kannatusta tällaiselle lisävakuuden myöntämiselle ilman näiden elementtien mukanaoloa.


Päivi Räsänen (kd):

Rouva puhemies! Mielestäni nyt on tultu siihen aivan oleelliseen kysymykseen, mihin ei ole tässä pääministerin ilmoituksessa tullut vastausta. Te kyllä toteatte, että tämän Euroopan rahoitusvakausvälineen todellisen tason, tämän 440 miljardin euron tason, saavuttaminen on tärkeää, mutta mitkä ovat ne keinot, mihin Suomen hallitus on tässä valmis Suomen sitomaan? Minusta tähän teidän nyt täytyisi antaa vastaus eduskunnalle. Eli aiotaanko tätä Suomen osuutta kasvattaa? Te ette tuossa äsken vastannut ed. Skinnarille, ja toivon, että antaisitte tähän vastauksen.


Kimmo Kiljunen (sd):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Raville. Sosialidemokraattien yhteinen kanta Ateenassa oli jyrkkä tuomio tälle oikeistolaiselle kilpailukykypolitiikalle, sille, mitä mekin olemme täällä koko ajan arvostelleet. Se oli se keskeinen sisältö siinä Ateenan kokouksessa.

Toiseksi, arvoisa pääministeri, te vaaditte oppositiolta, teidän puheessanne sanotaan näin: "Neuvottelutavoitteiden julkinen riepottelu tekee Suomen edun puolustamisen erittäin vaikeaksi." Haluatteko te kieltä meitä, oppositiota, käymästä juuri tätä keskustelua, jota me tässä parhaillaan teemme? Kun te tässä puheessanne epäsuorasti sanotte, että Suomella olisi valmiudet tukea sen 440 miljardin takausjärjestelmän todellista arvoa, antaako se meille mahdollisuuden arvostella tätä? Antaako se, arvoisa pääministeri, meille mahdollisuuden arvostella tässä teidän puheessanne keskeistä lausetta, jossa te kerrotte sen, että — minun täytyy ottaa silmälasit, jotta minä näen tämän teidän puheenne — tämä kilpailukykypaketti "- - antaa suunnan, mihin euromaiden pitäisi yhdessä kulkea. - - Ennen kaikkea kilpailukykysopimus merkitsee euromaiden sitoutumista oikeanlaisiin korjaaviin toimiin korkeimmalla poliittisella tasolla." Näitä oikeanlaisia korjaavia toimia täällä on nyt läpikäyty. Siellä ovat nämä tasaverot, siellä on myöskin (Puhemies: Minuutti!) työmarkkinajärjestelmään puuttumista olennaisella tavalla, myöskin eläkkeisiin. Näitä me vastustamme.


Hannes Manninen (kesk):

Arvoisa puhemies! Jos puhutaan tästä ydinkysymyksestä, niin olen pääministerin kanssa aivan samaa mieltä, että on vaikeaa mennä neuvotteluun, jos Suomi ilmoittaa julkisesti, että siihen euromäärään ollaan valmiit menemään. Eihän siinä ole mitään neuvottelua enää sen jälkeen.

Toinen asia on sitten se, että tässä ei ole yksiselitteistä vastausta, koska täytyy erottaa se, mikä on rahoitusmarkkinoille kelpaava takaus ja — eri asia — mikä on takausvastuu. Se on eri summa, koska nekin, joiden takaus ei kelpaa rahoitusmarkkinoilla, ovat kuitenkin rahoitusvastuussa ja maksuvastuussa, jos takauksessa jotakin sattuu. Näin ollen yksiselitteistä vastausta ja sitä, mikä se summa on, minusta on päivänselvää, että ei neuvottelutavoitetta voi julkisesti ilmoittaa kukaan, joka haluaa todella neuvotella.


Esko-Juhani Tennilä (vas):

Arvoisa puhemies! Minusta on aivan ymmärrettävää, että pääministerille niin kuin valtiovarainministerillekin, ovat helppoja nämä eräät EU-kokousten aiheet. Eläkeiän nosto: no, Vanhanenhan esitti jo 65:tä vuotta, tämähän on teille hyvin läheinen asia. (Ed. Zyskowicz: Teille läheisempi!) Paikallinen sopiminen: Aho jo työreformissaan esitti siirtymistä paikalliseen sopimukseen. Välillinen verotus: No, sehän on monien puolueiden ohjelmassa. Taitaa olla teillä molemmilla ohjelmissa, että mennään siihen arvonlisäveron suuntaan. Sitten tämä neljäs iso asia eli vakuuksien lisäys: kyllä se, pääministeri, kerran vaan kirpasee, kun sanotte, että näin tulee tapahtumaan, sillä näin tulee tapahtumaan.

Miksi pimittää Suomen eduskunnalta ja Suomen kansalta tämä ydinasia nyt, joka varmasti on se konkreettisin asia, joka päätetään lähiviikkoina, että lisävakuuksia annetaan, 8 miljardista ne nousevat 16 miljardiin. Sanokaa nyt vaan julki tämä asia, niin asia on sillä selvä ja sitten mitataan, kuka kannattaa sitä ja kuka ei. Varmasti saatte ed. Manniselta ja kumppaneilta (Puhemies: Minuutti!) armottoman vahvan tuen myös tälle esitykselle. (Ed. Viitanen: Ja Pekkariselta!)


Markku Rossi (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus korostaa aivan oikein pääministerin ilmoituksessa pankkien ja sijoittajien vastuuta. Sosialidemokraatit esittävät pankkiveroa. Eihän se pankkien vastuuta lisää. Se lisää kuluja, jotka tulevat markkinoille ja sitä kautta estävät myös investointeja ja sitä talouden elpymistä, mitä me tarvitsemme. Euroopassa olisi tarvittu sellaista vastuuta, että esimerkiksi ne 1,2 miljoonaa Espanjassa olevaa tyhjää asuntoa olisivat jääneet rakentamatta, jolloinka myös tältä osin sitä kuplaa ei olisi syntynyt. Tässä mielessä kyllä tämä vastuu on hyvin monisyinen kysymys.

Arvoisa puhemies! Taloudenhoito on meille ykkösasia. Hallitus sitä toteuttaa. Ministeri Pekkarinen on kantanut myös huolta osaltaan siitä, mikä meidän kantokykymme on. Pyytäisin kyllä myös, että valtiovarainministeri Katainen voisi arvioida sitä, mikä on Suomen talouden kantokyky, missä kaikessa me voimme olla mukana. Se on myös kansallinen etu.


Johannes Koskinen (sd):

Arvoisa puhemies! Meille jäi epäselväksi, missä kohtaa se Pekkarisen partaveitsi kulkee: onko se nyt annetussa 8 miljardin takauksessa vai 16 miljardin takauksessa, joka saatetaan vaatia, jotta sieltä vakausvälineestä saataisiin ulos se 440 miljardin lainoitus.

Veronmaksajia kiinnostaa juuri tämä aikaväli tästä hetkestä vuoteen 2013, jonne ilmeisesti pystytään rakentamaan jossakin määrin oikeampi malli Euroopan rahoitusvakauden turvaamiseksi. Tänä aikana nimittäin ratkaistaan se, kuinka paljon näistä huonoista lainoista, pankkien lainoista, siirtyy veronmaksajien piikkiin meidän maksettavaksemme. Siinä tämä takausmäärän vahvistaminen antaa hyvin huonoa kuvaa. Rahoitusmarkkinat uskovat, että siellä on hyvin iso riski, että nämä lainoitukset, joita tuon vakausvälineen kanssa taataan, siirtyvät takaajien maksettaviksi. Tämän huolen pitäisi erityisesti näkyä siinä, meneekö Suomi mukaan tällaiseen lisätakaamiseen — joka selvästi täällä rivien välissä on kirjoitettu, mutta jota pääministeri nyt ei myönnä — vai ei, koska meidän pitäisi vaatia, että jo nyt siirrytään niihin periaatteisiin, joita nyt odotettaisiin vasta vuoteen 2013. (Puhemies: Minuutti!) Siinä välillä näitä luottoja ehtisi siirtyä satoja miljardeja veronmaksajien piikkiin.


Annika Lapintie (vas):

Rouva puhemies! Hallitus ilmiselvästi kannattaa tätä pysyvää vakausmekanismia, ja pääministeri ihmetteli, miksi vasemmisto ei sitä kannata. Tällainen ongelmien maksattaminen toisilla jäsenmailla: mitä se tarkoittaa? Se on kallista ja turhaa. Paljon parempi olisi, jos yksittäiset maat ottaisivat haltuun ne omat pankkinsa, jotka kärsivät liiallisista vajeista yhden jäsenmaan ongelmien takia. Tällä tavalla pankit ja pankkien omistajat ottaisivat vastuuta näistä kriiseistä, eivätkä esimerkiksi suomalaiset veronmaksajat, niin kuin teidän mallissanne. Ongelman ydin on se, laitetaanko ne pankit ja pankkien omistajat oikeasti kantamaan vastuuta vai hyväksyttekö nykyjärjestelmän ja vielä lisätakauksia suomalaisille veronmaksajille. Me emme sitä hyväksy.


Arto Satonen (kok):

Arvoisa puhemies! Kun 40—50 prosenttia suomalaisten hyvinvoinnista rahoitetaan viennistä ja kun se vienti pääosin menee EU-alueelle, niin siitä seuraa mielestäni kaksi johtopäätöstä. Ensimmäinen on se, että Suomen tulee olla aktiivinen kaikissa niissä järjestelyissä, jotka tuovat vakautta Eurooppaan ja edistävät talouskasvua. Toinen on se, että meidän tulee pitää huolta oman työmme kilpailukyvystä. Ihmettelenkin täällä sosialidemokraattien puheenvuoroja siitä, että te olette asettaneet kulutuksen verottamisen tason tärkeämmäksi kuin suomalaisen työn verottamisen. Tämä on aivan myrkkyä suomalaiselle vientiteollisuudelle ja myöskin siellä oleville työntekijöille. (Ed. Rajamäki: Energiavero paperiteollisuudelle!)

Paikallisesta sopimisesta haluaisin sanoa sen, että ei ole tulossa mitään sellaista järjestelyä, että se velvoittaa paikalliseen sopimiseen, mutta ne yritykset, jotka kykenevät omilla päätöksillään, yhdessä yrittäjä ja työntekijät, tekemään paikallisia sopimisia, tulevat varmasti pärjäämään jatkossa paremmin, ja sen takia sellaisen mahdollisuuden tulee olla olemassa.


Pekka Haavisto (vihr):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että eduskunta pääsee keskustelemaan tästä ja että päätöksenteko on demokraattista. Tähän on jo kiinnitetty huomiota, että näin isojen päätösten, kuten kilpailukykypaketti on, täytyy tulla kunnolliseen eduskuntakeskusteluun. On hyvä myös, että eduskuntaa sitten suuren valiokunnan kautta pidetään ajan tasalla.

Kuuntelin noissa ryhmäpuheenvuoroissa ed. Kallin ja ed. Kankaanniemen kovaa kritiikkiä euroon liittymisestä vähän peruutuspeiliin katsottuna. En ymmärtänyt tätä väärin liitetty ‐kritiikkiä, kun eurosta on kuitenkin suomalaisille ollut hyötyä alhaisen korkotason, vakaan valuutan muodossa asuntovelallisille, yrityksille. Oravannahkojako me täällä haluamme käyttää euron sijaan? Enkä myöskään ymmärtänyt ed. Uusipaavalniemen ilmeisesti vanhaa ajatusta rahan painamisesta lisää. Hän on tämän aikaisemminkin ottanut esille, mutta en usko, että se ratkaisee mitään ongelmia.

Mutta ministeri Kataiselle: Olisin kysynyt pankkien stressitesteistä. Olemme tästä puhuneet aikaisemmin, mutta kun näistä uusista mekanismeista sovitaan, miten saadaan sillä tavalla toimivat mekanismit, että ne oikeasti toimivat? Nythän pankit, jotka olivat stressitesteissä, osoittautuivat sitten kelvottomiksi.


Toimi Kankaanniemi (kd):

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän ed. Haaviston pahoinvoinnin tässä asiassa, koska hän oli ministerinä siinä hallituksessa, joka kansaa kuulematta runnoi Suomen euroon ja sitten vielä teki tämän raskaan töppäyksen, että hyväksyi sellaisia maita euroon, jotka olivat väärentäneet tietojansa ja hoitaneet asiansa täysin kelvottomasti. Ei tällainen euro voi koskaan kestää, kun se valheelliselle pohjalle rakentuu.

Rouva puhemies! Tämä 440 miljardin euron väliaikaisen rahaston arvo: Nyt siinä on mukana niitä maita, joiden luottokelpoisuus on niin heikko, että ne eivät kelpaa markkinoille. Pääministeri sanoi äsken, että näiden maiden vastuuta pitää lisätä. Mitä se tarkoittaa? (Eduskunnasta: Ei mitään!) Jos Italialle lisätään vastuuta, niin se on nollan arvoinen, koska Italian takuut eivät kelpaa markkinoille. Se todellinen vastuu tulee Suomelle tätä kautta, jos mennään niin, että todella ratkaisut tehdään (Puhemies: Minuutti!) tältä pohjalta. Onko näin, ja millä te nostatte tämän arvon 440 miljardiin?


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! Ed. Satoselle vielä tästä, että 1990-luvun laman jälkeen Suomessa oli työn verotus ennätyksellisen korkea. (Eduskunnasta: Ahon hallituksen jäljiltä!) — Ahon hallituksen jäljiltä. — Sosialidemokraatit olivat kohtuullistamassa hallituskaudellaan työn verotusta. Sitä on merkittävästi laskettu, mutta nyt olemme siinä tilanteessa, että ajatellen niitä tarpeita, jotka liittyvät esimerkiksi vanhustenhuoltoon, palveluihin ja muihin, meillä ei ole mahdollisuutta tällä kertaa laskea työn verotusta sen enempää. Sen sijaan tarvitaan lisätuloja muun muassa tekemällä pääomaverosta progressiivinen. (Ed. Harkimo: Ei riitä!)

Tässä on oikeistopääministerien tekemä esitys, josta nyt keskustelemme. Se on arvovalinta, jota minä luonnehdin tämmöiseksi jääkaapiksi, joka on eurooppalainen tie. Se on irtiotto sosiaalisesta Euroopasta. Täällä on paljon puhuttu nyt tästä tasaverosta, mutta ei ole nostettu esille sitä kohtaa, joka liittyy tässä (Puhemies: Minuutti!) kilpailukykysopimuksessa julkisen sektorin palkkoihin. Se on isku naisten palkkojen oikeudenmukaista korotusta kohtaan.


Pekka Ravi (kok):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti vielä joudun palaamaan tähän keskusteluun.

Ed. Kimmo Kiljunen kertoi minulle äsken siitä, mistä sosialidemokraatit olivat yhtä mieltä. Minä kysyn vielä kerran, puheenjohtaja Urpilainen tai ed. Heinäluoma: Kertokaa minulle, oletteko te samaa mieltä kuin Ateenan kokouksessa muut sosialidemokraatit, että te kannatatte yhteisvastuuta, siis yhteiseurooppalaisia velkapapereita, siihen perustuvaa rahoitusjärjestelmää, koronalennuksia Kreikan ja Irlannin rahoitustukipaketteihin ja maksuaikojen pidennyksiin. Oletteko samaa mieltä vai ette? Minulle riittää ihan "kyllä" tai "ei".

Vielä edustajat Heinäluoma ja Urpilainen, ja sen jälkeen ministereiden vastaukset, ja sitten mennään puhujalistaan.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Aivan sinnikkäästi ja kerta kerran jälkeen ed. Ravi yrittää siirtää keskustelun siihen, mitä demarit Ateenassa ovat tehneet (Ed. Ravi: Aivan!), sen sijaan että puhuttaisiin siitä, mitä Suomen hallitus täällä tekee, mikä valtuus sillä on Suomen eduskunnalta. (Eduskunnasta: Ei se ole paljon kauempana kuin Rovaniemi!) Kaikkia demarien tekemiä päätöksiä Ateenassakaan ei edes ed. Ravin kannata kannattaa, vaikka ymmärrän, että hän suorastaan rakastaa demareita. Jos kuunteli puheenjohtaja Urpilaisen puheenvuoron, niin vastaukset kaikkiin Ravin kysymyksiin olivat siinä.

Mutta se asia, josta meiltä puuttuu vastaus, on se, onko pääministeri menossa Brysseliin sopimaan perjantaina Suomen vastuiden kasvattamisesta 8 miljardista 16 miljardiin, niin kuin täällä on kysytty. Ja sitten puuttuu vastaus ministeri Pekkariselta, että kannattaako hän tätä 16 miljardin ohjelmaa. Edelleenkin ed. Zyskowicz on täysin orpona. Häntä kohdellaan ihan väärin, kun ministerit vastaavat vain opposition kysymyksiin mutta eivät hallituspuolueiden edustajien kysymyksiin.


Jutta Urpilainen (sd):

Arvoisa puhemies! Olen hyvin tyytyväinen siitä, että valtioneuvosto otti vastaan vaatimukseni pääministerin ilmoituksesta ja tämä keskustelu käydään täällä salissa, koska se on hyvin tärkeää. Mutta yhtä tärkeää on puhua suoraan asioista, koska uskon, että kansalaiset odottavat sitä niin vaalien alla kuin vaalien jälkeenkin. Minä ymmärrän, että voi olla vaikeaa neuvottelutaktisista syistä lähteä yksittäisiä summia täällä eduskunnan suuressa salissa läpi käymään, mutta eikö olisi reilua ja avointa ja rohkeaa myöskin, pääministeri, että te kertoisitte, oletteko te valmiita lisäämään Suomen vastuuta ja Suomen osuutta tässä Ervv:ssä eli oletteko te ylipäänsä valmiita siihen, että Suomen osuus tässä kasvaa, vai lähdettekö te siitä, että tämä on se taso, josta pidetään kiinni, ja Suomen vastuita ei enää olla lisäämässä? Tähän te voisitte mielestäni vastata ilman, että otatte eksakteihin summiin kantaa.

Sitten haluaisin vielä todeta, kun pääministeri jälleen kerran hieman vääristeli sosialidemokraattien verolinjauksia: SDP ei ole kiristämässä työn verotusta, SDP haluaa kiristää pääomien, varallisuuksien, omaisuuksien verotusta. Me emme kannata sitä, että välillisiä veroja lisätään, esimerkiksi energiaveroja tai arvonlisäveroa, koska ne ovat tasaveroja ja niissä köyhä ja rikas maksavat saman veroprosentin ja se kohdistuu kaikista kipeimmin pienituloisiin ihmisiin. (Puhemies: Minuutti!) Mutta minulle on käynyt tänään viimeistään selväksi se, että tätä te, pääministeri Kiviniemi ja valtiovarainministeri Katainen, kannatatte. Te kannatatte sitä, että välillisten verojen osuus nousee ja tasaverokehitys Suomessa jatkuu.

Kumpi ministereistä aloittaa?


Mari Kiviniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! Ed. Urpilainen oli tuossa äskeisessä puheessaan väärässä. Kun puhutaan siitä, että työn verotuksesta siirretään painopistettä pois, se voi käytännössä tarkoittaa nimenomaan juuri sitä, että lisätään osinkojen verotusta, lisätään esimerkiksi perintöverotusta. (Ed. Gustafsson: Ei täällä ole mitään niistä!) Eli siinä mielessä tämä linjaus on kyllä hyvin synkronissa niiden linjausten kanssa, joita on annettu. Myöskään SDP:lle ei kelvannut siirtyminen pois tasaverokehityksestä nimenomaan sillä tavalla, että ruuan arvonlisäveroa alennetaan. Se oli SDP:n mielestä väärin.

Mutta itse tähän asiaan. Mitä tulee näihin yksityiskohtiin, niin on useaan otteeseen sanottu, että me teemme sellaisia päätöksiä ja ajamme Suomen etua sillä tavalla, että sekä Suomi selviää että myöskin Eurooppa selviää.

Mitä tulee sitten Efsf:n takuiden kasvattamiseen ja ylipäänsä siihen, miten voisimme käyttää sen, mihin olemme sitoutuneet — 440 miljardia euroahan oli se, mihinkä me sitouduimme viime keväänä yhteisin päätöksin — niin tätä asiaa on pohdittu jo usean kuukauden ajan, jotta löydettäisiin sellainen oikeudenmukainen tapa, että niin sanotut kolmen A:n maat eivät joudu ikään kuin sitä koko vastuuta kantamaan, vaan kaikki kantavat oman vastuunsa. Tähän on useita eri vaihtoehtoja, miten tätä todellista lainanantokapasiteettia Efsf:n osalta pystyttäisiin kasvattamaan, mutta yhteisymmärrystä ei ole vielä löydetty. On myös tärkeää, että tässä asiassa päätökset ovat sopusoinnussa tuon pysyvän mekanismin eli Esm:n kanssa. Sen vuoksi, että haluamme myöskin säilyttää Suomella sen hyvän neuvotteluasetelman, emme voi näitä yksityiskohtia tässä suuressa salissa läpi käydä mutta me käymme niitä läpi suuressa valiokunnassa, niin kuin tähänkin saakka on tehty. Pidän kyllä tätä opposition käytöstä erittäin valitettavana ja epäisänmaallisena, (Sosialidemokraattien ryhmästä: Ohhoh!) kun meidän neuvotteluasetelmaa vaikeutetaan tällä tavalla.

Ihmettelen myöskin sitä, että SDP on näin voimakkaasti irtisanoutumassa Euroopan unionin tasolla tehtävästä yhteistyöstä, sekä koko vasemmisto. SDP ilmoitti juuri, että se ei hyväksy tätä kilpailukykysopimusta. (Ed. Saarinen: Oliko se sana "epäisänmaallista"?) Siis te ette ole hyväksymässä sitä. Minun täytyy sanoa, että tämä kilpailukykysopimus on kyllä siinä mielessä melkoisen vesitetty versio siihen nähden, mitä alun perin siitä odotettiin. Mutta te olisitte siis valmiita kaatamaan tämän eurooppalaisen ratkaisun, jolla halutaan vakauttaa rahoitusmarkkinat. SDP haluaa kaataa sen tähän kilpailukykypaktiin ja vasemmistoliitto puolestaan tähän pysyvään kriisinhallintamekanismiin, (Eduskunnasta: Ja Pekkarinen kanssa!) jossa itse asiassa nimenomaan otetaan se yksityinen sektori (Puhemies: Aika!) ja pankit mukaan. Sen takia ei voi ymmärtää sitä, että vasemmistoliitto ei halua tällaisen pysyvän kriisinhallintamekanismin järjestämistä. Minun mielestäni tämä sinänsä ei ole loppujen lopuksi kovin yllättävää mutta melkoinen linjanmuutos vasemmiston politiikassa.


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa puhemies! Maanantaina ja tiistaina euroryhmän pääministerikokousten jälkeen on euroryhmä ja Ecofin-neuvosto. Siellä edellisessä kokouksessa minulta kysyttiin, onko mahdollista, että Suomi kaataa eurooppalaiset ratkaisut. Sanoin, että en tiedä, koska en tiedä eri puolueitten kantoja. Nyt voin kertoa, että perussuomalaisten johdolla vasemmisto-oppositio on siis valmis kaatamaan kilpailukykypaketin, pysyvän kriisinhallintamekanismin ja talouskuripaketin. Näin olen ymmärtänyt, koska täällä on vastustettu kaikkia näitä. Siihen on kaikilla mahdollisuus. Jokainen kertoo kantansa tähän ennen vaaleja. Osa näistä asioista on sellaisia, joihin tarvitaan eurooppalainen yksimielisyys, ja se on kova viesti. Eli meillä on keskeisiä puolueita, jotka ovat siis valmiita kaatamaan yksimielisyyttä vaativat eurooppalaiset ratkaisut, siis sellaisten uusien sääntöjen luomisen, jotka tuovat ryhtiä ja tiukkuutta eurooppalaiseen taloudenhoitoon, jotka tuovat yksityisen sektorin mukaan vastuun kantamiseen, jos maa, sen velka, menee kestämättömään tilanteeseen, siis sellaiset ratkaisut, joissa parannetaan nykytilaa keskeisesti. Ja myös kilpailukykyä vastustetaan.

Tämä on ollut selventävä keskustelu. Minä pystyn välittämään tätä tietoa euroryhmään. Meillä on jo alun perinkin ollut tarkoitus, että Suomi tämän kuun lopun päätösten jälkeen jättää varauman, koska haluamme, että demokratia toimii. Jokainen eri edustaja äänestäessään voi sitten päättää, minkälaista politiikkaa kannattaa. Tämä on hyvä näin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että sosialidemokraatit perussuomalaisten johdolla ovat valmiita kaatamaan nämä kohennukset ja ne eurooppalaiset päätökset.

Myönnän vielä poikkeuksellisesti kolme vastauspuheenvuoroa, jotka tulevat niille oppositiopuolueille, joiden kantoja tässä voimakkaasti esiteltiin: edustajat Urpilainen, Lapintie ja Pentti Oinonen.


Jutta Urpilainen (sd):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Kiviniemi, te olette aikaisemmin syyttänyt oppositiota rasismista. Tänään te syytätte meitä epäisänmaallisuudesta. Oletteko te todella, oletteko te todella sitä mieltä, että Suomen oppositio on epäisänmaallinen? Minä haluan vastauksen tähän kysymykseen, koska minusta se on niin vakava väite, että te eduskunnan täysistunnossa sanotte, että Suomen oppositio on epäisänmaallinen, kun me tuomme omia arvolatauksella varustettuja esityksiämme tähän keskusteluun.

Mitä tulee tähän kilpailukykysopimukseen, se on oikeistolaista talouspolitiikkaa. Se on erilaiseen arvopohjaan rakennettu kuin sosialidemokraattien vaihtoehto. Me emme kannata tasaveroon siirtymistä, me emme kannata eläkeleikkauksia, palkkaleikkauksia, ja meillä on oikeus demokratiassa myös oma arvokantamme täällä ilmaista. Minusta tämä keskustelu sai kyllä valitettavasti varsin ikävän lopun.


Annika Lapintie (vas):

Rouva puhemies! Pääministeri on tässä nyt useamman kerran ensinnäkin ihmetellyt sitä, miksi me haluamme avoimesti käsitellä tätä asiaa täysistunnossa. Tämä on ainoa paikka, jossa asiat ovat julkisesti käsittelyssä, ja näin suurien asioiden käsitteleminen täällä on aivan välttämätöntä. En ole tyytyväinen tähän pääministerin ilmoitukseen, koska se ei kuitenkaan tuo tätä riittävän avoimesti esille.

Kilpailukykysopimusta emme myöskään voi hyväksyä. Olette itse todennut, että voisi olla hyvä juttu, että Euroopan komission tasolla päätettäisiin Suomen perustuslaissa todettavasta vajauskatosta. Sitä emme voi hyväksyä, että päätösvaltaa siirretään sinne. Tämä vakaussopimus maksattaa ongelmat toisilla jäsenmailla, ja vakausmekanismi on kallis ja siirtää laskut yhden EU-maan ongelmista muiden Euroopan unionin maiden kansalaisille. Nämä ovat ne syyt, miksi emme voi tätä hyväksyä, ja olisin toivonut, että avoimemmin tätä olisi vielä täällä käsitelty.


Pentti Oinonen (ps):

Arvoisa puhemies! Järkytyin, kun kuulin pääministeri Kiviniemen maininnan siitä, että oppositiopuolueet eivät ole isänmaallisia. (Eduskunnasta: Se oli käsittämätöntä!) Siis käsittämätöntä puhetta pääministeriltä. Minä olen luullut, että Suomi kuuluu sivistysvaltioihin, mutta kyllä tämä pääministerin puhe osoitti aivan toista muuta.

Miten on, pääministeri, onko isänmaallista se, että me tuhlaamme rahat EU:lle, pankkiireille miljarditolkulla mutta Suomen omat köyhät kärsivät nälässä ja ruokajonot pitenevät ja eriarvoisuus maassamme kasvaa? Vastatkaa tähän, ministeri! (Ed. Gustafsson: Ja voisi pyytää anteeksi kyllä!)

Nyt mennään ennalta pyydettyjen puheenvuorojen puhujalistaan, ja se mennään siinä järjestyksessä kuin näitä pyyntöjä on tullut.


Hannakaisa Heikkinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Euromaiden kilpailukykysopimuksella halutaan edistää muun muassa euroalueen maiden kilpailukykyä suhteessa muuhun maailmaan ja tuossa haasteessa onnistumista mitataan palkkojen ja tuottavuuden kehityksellä. Haluan tässä puheenvuorossani tuoda esille huoleni tuottavuuden mittaamisen luotettavuudesta.

Mittaaminen ja seuraaminen, tilastointi ja tilastojen tulkinta ovat tärkeitä apuvälineitä kaikessa päätöksenteossa. Ilman mittareita joudutaan turvautumaan vain mutu-tuntumaan. Mutta ehkä vielä vaarallisempaa on se, että päätöksiä tehdään väärien tulkintojen perusteella, luotetaan johonkin mittariin ja sen tuottamaan tietoon, mutta se mittari onkin todellisuudessa kykenemätön mittaamaan kohdettaan.

Arvoisa puhemies! Tuottavuuden kehityksen mittaaminen on helppoa, kun kyseessä on jokin konkreettinen hyödyke, jonka valmistusmääriä tai valmistusnopeutta voidaan lukumääräisesti ilmaista. Mutta sitä vaikeammaksi tuottavuuden mittaaminen menee, mitä enemmän mukaan tulee asioita, joita ei voida minun mielestäni suoraan numeroiksi kääntää. Esitän pari esimerkkiä.

Julkisen terveydenhuoltomme osuus kokonaismenoista toissa vuonna oli 14,2 prosenttia eli 13,7 miljardia euroa. Tuosta sairaalapalvelujen eli laitoshoidon osuus oli 6,1 prosenttia eli vajaa 6 miljardia euroa. Esimerkiksi lonkkaleikkauksia voidaan määrällisesti mitata, mutta esimerkiksi jo vanhusten kotihoidon työtä ja sen tuottavuutta on paljon vaikeampi mitata. Onko tuottavuutta se, että yksi hoitaja ehtii käydä entistä useamman vanhuksen luona työvuoronsa aikana, vai onko tuottavuutta se, että lisäämällä henkilökuntaa saadaan vanhus pärjäämään pitempään kotihoidossa ja näin laitoshoidon tarve vähenee?

Arvoisa puhemies! Euroopan väestö ikääntyy, Suomi siinä etunenässä. Usein hoetaan, että talouskasvun pitää olla niin ja niin paljon, jotta tästä väestön ikääntymisen julkiselle taloudelle aiheuttamasta paineesta selvitään. Mutta tässä onkin toinen ongelma. Tuottavuusmittarit eivät pysty käsittelemään sitä eläkeläisväestön hyödyllistä toimintaa, mitä he koko ajan tekevät, kuten esimerkiksi epävirallinen omaishoito, järjestöissä tai naapuriapuna annettu vapaaehtoistyö, lastenlastenhoito, muutamia mainitakseni. Tätä toimintaa eivät palkka- ja tuottavuuskehitysmittarit tavoita, sillä näiden mittareiden mukaan eläkeläiset ovat tuottamattomia eikä heidän vapaaehtoisuuteen perustuva toimeliaisuutensa vaikuta heidän palkkakehitykseensä.

Arvoisa puhemies! Ennusteen mukaan 30 vuoden kuluessa vanhuseläkeläisiä on vajaa 30 prosenttia väestöstämme, iso joukko ihmisiä, joiden todellista tuottavuutta emme näe, koska käytössä olevat mittarit eivät sitä tunnista.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Matkalla eurojohtajien palaveriin, eikä minkäänlaista kantaa veroparatiiseihin, kaiken pahan alkuun ja juureen, ei minkäänlaista kantaa Emu-kriteerien merkitykseen vakaussopimuksen korjausoperaatiossa. On tässä aikoihin eletty, arvoisa pääministeri. Ei vastauksia tullut.

Mistä muutoin on pohjimmiltaan kysymys? "Eurooppalaisten suvereenien valtioiden hallitusten välisestä yhteistyöstä." Saattaa palautua vielä joidenkin mieleen. Tällaiseen toimeksiantoon Suomen kansan niukka enemmistö antoi suostumuksensa neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä lokakuussa 1994. Tuo suostumus ei pitänyt sisällään yhteistä valuuttaa muiden Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden kanssa. Siihen tarvitun potentiaalisen vallan sieppasi itselleen Lipposen hallitus. Pääministeri Lipposen mielestä kysymys oli "menosta vaikuttamaan", ei maksamaan yhteisön muiden jäsenmaiden laskuja. Tämä perustavaa laatua oleva periaate oli ja on edelleen kirjattuna artiklaan 125.

Emu ja euro suunniteltiin kehnosti. Euron hahmotelleet valuutta- ja finanssipoliitikot eivät näytä pystyneen hahmottamaan edes sitä, mitä niin sanotuista Emu-kriteereistä sekä lähtökohtaisesti että myöhemmin lipeämiset saattaisivat todellisuudessa merkitä. Ei kyetty näkemään edes sitä, millainen uskottava vastuurakenne tulee sijaan, jos perinteinen kansallisvaltio poistuu vastuusta. Tiukan paikan kyllä koitettua sellaiseksi keksittiin rahoitusvakausväline. Sellainen nyt on kansallisvaltion korvikkeena sille, joka uskoo sellaisen olemassaoloon. Euro valuuttana on sekin vain uskon asia, elämmehän setelirahoituksen aikakautta.

Suomi on euron myötä lähtenyt niukoilla resursseilla isoisten kelkkaan. Velkaantuneena valtiona meille ottamiemme lainojen korkotasolla on mitä suurin merkitys. Piilevänä uhkana leijuvat eurobondit merkitsisivät juuri meille korkolaskun nousua ja entistä syvempää liittovaltionomaista sitoutumista muiden Euroopan talous- ja rahaliiton jäsenmaiden taloudenhoidon epäonnistumisiin. Juuri tämän on artiklalla 125 sovittu olevan kiellettyä. Tämä sitoutumiskehitys on korkein aika julistaa päättyneeksi. Nyt on syytä keskittyä oman valtiontaloutemme kestävyysvajeen rakentavahenkiseen poistamiseen. Se on kansallinen projekti, johon ei komissaaria syynääjäksi kaivata.


Pirkko Ruohonen-Lerner (ps):

Arvoisa rouva puhemies! Euroopan talouden vakauttamiseen liittyviä asioita puidaan meillä jo toista vuotta. Lähes tasan vuosi sitten, 11. päivä maaliskuuta 2010, ministeri Katainen vakuutti tässä salissa, kuinka no bail out ‐klausuuli kuuluu euroalueen sääntöihin. Vuoden mittaan saimme kuitenkin nähdä, kuinka tuosta klausuulista tingittiin, ja tämä tulee maksamaan Suomelle maltaita. Ensin kesällä 2010 autettiin Kreikkaa ja vielä vuoden lopulla Irlantia. Näitä tukipäätöksiä perussuomalaiset vastustivat, ja oikeassa olimme. Euromaiden talouden mahdollisesta kurista ja sanktioista puhutaan vuonna 2011, mutta miksi niistä ei sovittu ennen kuin vuonna 2010 lähdettiin mukaan näihin tukipaketteihin ja yhteisvastuuseen?

Arvoisa rouva puhemies! Tänään saimme kuunnella pääministeri Kiviniemen ilmoituksen Euroopan talouden vakauttamisesta eli jotain siitä, mitä maaliskuun lopulla pidettävässä EU:n huippukokouksessa suomalaisten asioista päätetään. Saksa ja Ranska ovat olleet aloitteellisia tässä kilpailukykypaketissa, kuten ne olivat tammikuussa 2010, kun tehtiin aivan uusi poliittinen linjaus talouden yhteisvastuusta. Tuolloin muutos tehtiin ilman avointa ja julkista keskustelua. Vuosi sitten olisi Suomen neuvottelijoiden pitänyt vetää tiukkaa linjaa ja vaatia, että Kreikka ajetaan ulos eurosta. Suomalaisten veronmaksajien niskoille on päätetty ottaa velkoja ja riskejä, jotka mitä ilmeisimmin lankeavat maksuun. Kansallisen edun valvonta ja turvaaminen on suomalaisille tärkeintä, ja viimeistään nyt pitäisi tämä asia ministereidenkin käsittää. Heidän tehtävänsä on puolustaa ensisijaisesti ja aina Suomen ja Suomen kansalaisten etuja. Tämä on sitä todellista isänmaallisuutta, pääministeri Kiviniemi.


Outi Alanko-Kahiluoto (vihr):

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi esittelypuheenvuorossaan, että on tärkeää, että Euroopan talouden vakauttamisesta keskustellaan täällä eduskunnassa. Menisin yhden askeleen pidemmälle: on täysin välttämätöntä, että tästä tärkeästä asiasta keskustellaan. Suomalaisten poliittisten päättäjien ja kansalaisten on oltava mahdollisimman hyvin perillä siitä, mistä näissä vakauttamispäätöksissä nyt on kyse. Nythän keskustellaan monesta eri kokonaisuudesta yhtä aikaa. Tähän asti huomio on keskittynyt pitkälti Euroopan rahoitusvakausvälineen ja Suomen osuuden kokoon. Tämän lisäksi on kuitenkin erittäin tärkeää käydä keskustelua niistä pitkän aikavälin tavoitteista, joihin Suomi ja muut jäsenmaat ovat niin kutsutussa kilpailukykypaketissa nyt sitoutumassa.

Tässä paketissa on kyse poliittisesta sopimuksesta eikä siten muodollisesti sitovasta järjestelystä. On kuitenkin oltava hyvin tarkkana, että tällaista sopimuksen muotoa ei käytetä siksi, että sillä tavalla voidaan ohittaa demokraattisen keskustelun ja kansallisten parlamenttien ratifioinnin aiheuttamat hidasteet, jotka toisenlaiseen sopimusmenettelyyn liittyvät. Vakausväline tulee saada toimintaan mahdollisimman nopeasti, kun kriisi on akuuteimmillaan, mutta pitkän aikavälin sopimuksia pitää voida käsitellä demokraattisella menettelyllä aivan kaikessa rauhassa.

Arvoisa puhemies! Nyt luotavissa uusissa pelisäännöissä keskeistä tulee olla vastuun oikeudenmukaisempi jakautuminen julkisen ja yksityisen puolen välillä. Yksityisten sijoittajien ja pankkien vastuita pitää kiristää. Pankkien vakausmaksu on otettava käyttöön kriisinhallintapuskurin luomiseksi. Haitallisen spekulaation kitkemiseksi ja rahoitusmarkkinasektorin vastuun kartoittamiseksi on otettava käyttöön transaktiovero. Suomen tulisi EU:ssa ajaa voimakkaasti näitä sääntelymekanismeja.

Tähän väliin en malta olla kertomatta sellaista anekdoottia, että tein itse eduskunnassa yli 2 vuotta sitten toimenpidealoitteen siitä, että hallitus edistäisi valuutanvaihtoveroaloitetta eurooppalaisissa neuvotteluissa. Silloin suuri osa sosialidemokraattien eduskuntaryhmästä kieltäytyi allekirjoittamasta tätä aloitetta, ja he vastasivat, että he eivät oikein tiedä, mikä on valuutanvaihtovero. Eli se siitä sosialidemokraattien edistyksellisyydestä.

Arvoisa puhemies! Uudistuksia tehtäessä olisi syytä pitää kirkkaana mielessä, miksi niitä tehdään. Syy ei saa olla vain kriisien paikkailu, vaan pitkän aikavälin tavoitteena on oltava mahdollisimman demokraattisesti ohjattu kansalaisten tarpeita palveleva rahajärjestelmä. Tämä tarkoittaa läpinäkyvyyden lisäämistä ja harmaan talouden kitkemistä. Meillä Suomessakin harmaa talous nielee vuosittain 4—5 miljardia euroa rahaa, joka olisi muuten käytettävissä esimerkiksi peruspalvelujen rahoittamiseen ja parantamiseen. Kansainvälisellä tasolla harmaan talouden kitkeminen merkitsee veroparatiisien lakkauttamista ja veronkierron kitkemistä. Valtioiden väliset tiedonvaihtosopimukset on tehtävä automaattisiksi. Yrityksiltä on edellytettävä maakohtaista kirjanpitoa.


Pekka Haavisto (vihr):

Arvoisa puhemies! Keskustelusta näkyy, että vaalit ovat tulossa. En voi olla kommentoimatta tätä pääministeri Kiviniemen leimakirveen käyttöä epäisänmaallisuudesta. Mielestäni tällainen keskustelu ja tämän tyyppinen keskustelu eivät tähän saliin kuulu. Toivon, että pääministeri vielä korjaa tai täsmentää omaa lausuntoaan tältä osin.

Arvoisa puhemies! Päätöksenteon demokraattisuudesta. Mielestäni tässä salissa muun muassa suuren valiokunnan puheenjohtaja ed. Tuomioja on ottanut hyvin esille sen, että näiden rahapäätösten lisäksi puhutaan kilpailukykypaketista ja sen luonne tuo monia uusia asioita päätöksentekoon liittyen työelämään ja muihin kysymyksiin. Meidän on hyvä tietää myöskin pitkällä aikavälillä, mitä tämä Suomen omassa päätöksenteossa tarkoittaa, ja senkin vuoksi on hyvin tärkeää, että tämä päätöksentekomekanismi kotimaassa on tarkka ja täsmällinen, varsinkin kun ollaan tilanteessa, jossa vaalit ovat tulossa ja mahdollisesti sitten uusi hallituskoalitio vastuun ottaa ja uusi eduskunta uusine kansanedustajineen on täällä.

Olisin myöskin kiinnittänyt huomiota tämän kehysmenettelyn tuloon, mitä se kansallisella tasolla kussakin maassa tarkoittaa. Pidän sinänsä hyvänä sitä, että Euroopan unionissa talouskuri kasvaa ja lisääntyy, komissiolla lisääntyvät mahdollisuudet käydä läpi myöskin kansallisia budjetteja ja kehyksiä, mutta tästäkin tarvitaan täsmällisempää tietoa, miten nämä mekanismit sitten toimivat, millaisia käytäntöjä tässä otetaan.

Arvoisa puhemies! Olisin sitten kiinnittänyt huomiota toiseen kokonaisuuteen, joka liittyy verokilpailuun ja myöskin veroparatiiseihin, joista täällä muun muassa ed. Pulliainen on puhunut. Ei tunnu kovin reilulta, että Euroopan unionin sisällä maat käyvät keskenään verokilpailua. Ei tunnu hirveän reilulta auttaa maata, esimerkiksi Irlantia, joka pitää yritysveron tasoa poikkeuksellisen alhaisena kilpailuetusyistä. Mielestäni tämän tyyppisessä talouspolitiikassa, veropolitiikassa tarvitaan Euroopassa lisää harmonisaatiota.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, vihreät kannattavat pysyvän vakausmekanismin luomista Eurooppaan. Katsomme, että sen tulisi olla tämän tilapäisen vakausmekanismin kokoinen, ei sitä suurempi. Ja kannatamme sitä, että sijoittajien vastuu kasvaa myöskin sillä tavalla, että eri maiden korkotasot eriytyvät sitä mukaa, miten ne omaa talouspolitiikkaansa ja rahapolitiikkaansa hoitavat.


Mari Kiviniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! Ed. Haavisto käytti erittäin hyvän puheenvuoron ja oli myös oikeassa siinä, että minun on syytä tarkentaa äskeistä lausuntoani. Jos joku siitä loukkaantui, niin pahoittelen sitä. En todellakaan tarkoittanut leimata yhtään puoluetta tai edustajaa tai puolueen politiikkaa sinänsä epäisänmaalliseksi, vaan kyse oli siitä, että kun näitä suuren valiokunnan luottamuksellisia tietoja käytetään ikään kuin vaalipelissä nappulana ja niitä käytetään silloin, kun niitä ei pitäisi julkistaa, niin se oli se, mitä en pidä isänmaallisena toimintana.

Mutta pahoittelen sitä, jos joku on ymmärtänyt tämän asian — niin kuin huomasin, että muutamissa puheenvuoroissa tämä asia ymmärrettiin — väärin. Kyse ei ollut missään tapauksessa minkään puolueen poliittisista linjoituksista tai mistään puolueesta.


Antti Kaikkonen (kesk):

Arvoisa puhemies! Tämä Kiviniemen tarkennus oli tärkeä. Politiikassa hyvin herkästi tarkoituksellakin ymmärretään toisten puolueitten edustajien puheenvuoroja väärin, ja hyvä, että tämä tuli nyt tarkasti kirjattua.

Tästä, mitä Kiviniemi äsken sanoi, olen samaa mieltä. On tärkeää, että ne salassa pidettävät asiat suuressa valiokunnassa pysyvät niitten seinien sisällä, jotta Suomi pärjää neuvotteluissa mahdollisimman hyvin.

Arvoisa puhemies! Helmikuun Eurooppa-neuvostossa euroalueen edustajat sopivat prosessista koskien euroalueella toteutettavia lisätoimia, jotka johtaisivat uudenlaiseen talouspolitiikan koordinointiin tavoitteena kilpailukyvyn vahvistaminen euroalueen jäsenvaltioissa. Euroalueen ulkopuoliset jäsenet on pyydetty osallisiksi koordinointiin. Ylimääräinen euroalueen kokous on kutsuttu koolle 11.3., jossa euromaiden kilpailukykysopimus on käsiteltävänä.

Kokonaisvaltainen talouspaketti ja pysyvän kriisinhallintamekanismin perustaminen ovat puolestaan käsiteltävinä Euroopan neuvostossa maaliskuun lopulla. Suomen osalta päätösten toimeenpano tullaan tekemään vaalien jälkeen.

Arvoisa puhemies! Kilpailukykysopimuksen täytyy olla aikaisempia linjauksia konkreettisempi. Yhteisiä julistuksia EU-tasolla on annettu jo melkoinen pino, mutta ongelmaksi on muodostunut niiden noudattamatta jättäminen. Me täällä Pohjolassa ajattelemme niin, että se, mikä on sovittu, täytyy pitää. Meininki jossain toisessa osin Eurooppaa taitaa olla hieman erilainen.

Suomen etu tosin on ollut, että olemme toimineet sovitulla tavalla. Taloudellisesti kuulumme Euroopan parhaaseen A-ryhmään. Vain kuusi maata on hoitanut talouttaan jotakuinkin mallikkaasti, ja Suomi kuuluu tähän joukkoon. Tämä nostaa painoarvoamme nyt, kun jatkosta neuvotellaan. Sen sijaan huithapeleita ei pidä tässä kohtaa kovin paljoa kuunnella. Kreikka ja Irlanti ovat sössineet asiansa ja joutuvat nyt sen takia matokuurille.

Maailmanlaajuinen kilpailu sen kun kiristyy, ja on vain niin, että Euroopan on pärjättävä tässä kisassa. Bulkkituotannolla emme pärjää. Meidän pitää niin Suomessa kuin koko Euroopassakin panostaa nimenomaan osaamiseen. Suomi suhtautuu kilpailukyky-yhteistyöhön myönteisesti ja on valmis tiiviiseen yhteistyöhön muiden jäsenmaiden kanssa kilpailukyvyn parantamiseksi.

Arvoisa puhemies! Tarvitsemme nyt kilpailukyvyn vahvistamisen lisäksi työllisyyden vahvistamista, tuottavuuden parantamista ja julkisen talouden tasapainottamista. Myös rahoitusjärjestelmän valvontaa ja vakautta pitää lisätä, jotta uusia pankkikuplia ei tule. Tämä on, arvoisa puhemies, sekä Suomen että koko Euroopan etu.


Jouko Laxell (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on täysin riippuvainen siitä, että se voi toimia vapaasti ja avoimesti Euroopan unionin markkinoilla. Suomen tulevaisuus riippuu siitä, että EU:n markkinat toimivat ja mahdollisiin kriiseihin varaudutaan etukäteen. Eurooppalaista hyvinvointivaltiota on ylläpidetty velalla. EU-maiden yhteinen velka on yli 9 500 miljardia euroa. Suomen onneksi hallituksemme on hoitanut taloutta hyvin. Emme ole velkaantuneet Saksan tai Ranskan tai edes Englannin lailla, vaan velkaantumiskehitys on pysynyt kontrollissa.

Suomen, kuten monen muunkin EU-maan, edessä on haasteita. Talouskasvu on aiempaa hitaampaa. Julkisen velan lyhentäminen vaatii tiukkoja toimia. Väestö ikääntyy ja huoltovastuu kasvaa. Suomessa kuntien kehno talous uhkaa peruspalveluita ikäsidonnaisten menojen kasvaessa.

Edellä mainittujen haasteiden takia Euroopan maiden julkisen talouden kokoa on arvioitava uudelleen. Julkisen palvelutuotannon turvaaminen vaatii tuottavuuden ja tehokkuuden merkittävää kehittämistä sekä palvelurakenteiden uusimista. Yleistä toimintaympäristöä on muokattava yrittäjyyttä, kilpailua ja talouskasvua edistäväksi.

Arvoisa puhemies! Kannatan uutta unionin kriisinhallintamekanismia, joka tulee voimaan kesällä 2013. Talouspolitiikan koordinaatiota ja seurantaa vahvistetaan niin, että voidaan välttää tai ainakin varautua tuleviin kriiseihin. Yhtä tärkeitä ovat toimet rahoitusmarkkinoiden valvonnan tehostamiseksi sekä sääntelyn kehittämiseksi. Juuri nyt ollaan valmistelemassa Euroopan rahoitusvalvontajärjestelmää, jonka toiminta alkaa kesällä. Tätä työtä pitää jatkaa.

Lopuksi haluan kiittää hallitusta ja erityisesti valtiovarainministeri Kataista siitä, että hän on erittäin aktiivisesti vaikuttanut EU-maiden velkaantumisen pysäyttämiseen sekä kurin aikaansaamiseksi talouspolitiikassa.


Pietari Jääskeläinen (ps):

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni ja jäsenvaltiot ovat toimineet ensinnäkin laittomasti. Ei ole noudatettu perussopimuksen 125 artiklaa. Siinä nimenomaan kielletään jäsenvaltioita ottamasta vastatakseen toisen jäsenvaltion sitoumuksia. On luotu perussopimuksen vastainen yhteisvastuun järjestelmä, jossa Suomi on maksumiehenä. Suomen antamat lainat ja takaukset ovat jo 10 000 miljoonaa euroa eli viidesosa valtion budjettiin nähden. Nyt hallitus on valmis lainoittamaan holtittomasti talouttaan hoitaneita maita vielä jopa 8 000 miljoonalla eurolla. Reuman sairaala ei saanut edes 2:ta miljoonaa euroa. Hallitus on nyt valmis lapioimaan veronmaksajien rahoja jopa 18 000 miljoonaa euroa. Tämä on suorastaan moraalitonta. Hallitus on edelleen valmis toimimaan EU-sopimuksen vastaisesti ja edelleen valmis panemaan veronmaksajien rahoja tuhansia miljoonia velkamaille ja keinottelijoille. Perussuomalaiset eivät voi tätä hyväksyä.


Jyrki Yrttiaho (vas):

Arvoisa puhemies! On uskomatonta, että pääministeri antoi eduskunnalle ilmoituksen EU:n komission kymmenestä kiireellisestä toimenpiteestä ja kilpailukykysopimusesityksestä, mutta ainoatakaan komission esityksen kohtaa hän ei kertonut, mutta sitäkin hanakammin oikoi vääriä käsityksiä. Kuumin kysymys, joka polttaa hallituksen hyppysiä, on se, nousevatko Suomen vakuusvastuut 8 miljardista 16 miljardiin euroon. Sitä pitää perätä. Hallituksen linjan luottamus on täällä punnittava viime kädessä opposition välikysymyksellä. Se on aivan välttämätöntä vaaleihin valmistautuvia kansalaisia, kaiken maksajia, ajatellen.

EU:n komissio on määrittänyt kymmenen kiireellistä toimenpidettä, jotka jäsenvaltioiden ja EU:n on toteutettava vuosina 2011—2012. Suomen hallitus on pitänyt ehdotuksia perusteltuina. Tästä on varmasti laaja yksimielisyys, sitä ei kukaan kiistä.

Lääkkeet kasvun hyväksi muodostavat uusliberalistisen matokuurin, jollaista ei ole ennen nähty. Euroopan keinottelukriisin varjolla komissio on astumassa merkittävimmän askeleen liittovaltion suuntaan riisumalla jäsenvaltioilta budjettivaltaa ja pakottamalla hallitukset noudattamaan sisäisen devalvaation politiikkaa. Verotuksessa vaaditaan siirtymistä entistä enemmän kulutuksen verotukseen ja tasaveroon.

Eläkejärjestelmien osalta tulilinjalla ovat varhaiseläkkeet, meillä varhaiseläkkeiden rippeet eli osa-aikaeläke ja työttömyysputki. Tavoitteeksi asetetaan eläkeiän nostaminen, yksityisen eläkesäästämisen merkittävä tukeminen ja eläkeleikkaukset. Työttömyysturvaan halutaan lisää kannustavuutta ja turvan vaihtelua suhdanteiden mukaan. Yksityisen pääoman asemaa halutaan vahvistaa suhteessa julkiseen sektoriin ja julkiseen omistukseen.

Euromaiden kilpailukykysopimus on samalla linjalla. Siinä vaaditaan jäsenmaiden perustuslakeihin budjettialijäämärajoitteen asettamista, työmarkkinoille palkkakehityksen rajoittamista ja yksikkötyökustannusten tiukkaa seurantaa. Jäsenmaille asetetaan velvoite puuttua palkkaratkaisuihin. Ehdotuksen mukaan keskitetyistä palkkaratkaisuista tulee luopua, julkisella sektorilla on noudatettava tiukkaa palkkamalttia ja julkisia palveluja on rajoitettava.

Puhemies! Ammattiyhdistysliikkeen on laajasti tuomittava komission ja suurten jäsenmaiden esitykset. Ensimmäiset reaktiot on jo Suomessa kuultu. Nyt viimeistään pitäisi ammattiyhdistyseliitin silmistä pudota suomukset, jotka ovat estäneet näkemästä Euroopan unionin kehityksen todellista luonnetta. Muistan, kuinka SAK ja muut keskusjärjestöt kampanjoivat voimaperäisesti Suomen Emu-jäsenyyden puolesta. Järjestettiin yli 60 alueellista kampanjatilaisuutta. Myös Lissabonin sopimuksen hyväksymistä (Puhemies: 3 minuuttia on kulunut!) vaadittiin ja juntattiin muun muassa vasemmiston ja SDP:n eduskuntaryhmiä sopimuksen kannalle. Piti päästä EU:n ytimiin. Nyt ollaan maksajien ytimessä. (Puhemies: Ed. Yrttiaho, aika on kulunut!) Ay-liikkeen on reagoitava rajusti juuri nyt. Myöhemmin se saattaa jäädä vain kahleiden kalisteluksi.