Täysistunto 164/2010

Valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta

Arto Satonen (kok):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi voisin todeta, että tämä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö on yksimielinen, eli tähän eivät kyllä ole vaikuttaneet tulevat vaalit ollenkaan niin paljon kuin edelliseen keskusteluun, mitä tässä käytiin.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta paneutui tähän ensimmäiseen tasa-arvopoliittiseen selontekoon varsin perusteellisesti, mikä on nähtävissä tässä mietinnössä julkaistussa asiantuntijalistassa. Kaikkineen valiokunta kuuli, jos oikein laskin, 67:ää asiantuntijaa, ja lisäksi saatiin neljä kirjallista lausuntoa. Tämä johtuu osittain siitä, että valitettavasti, koska tämä vaalikausi on lopuillaan, muilla valiokunnilla ei ollut heidän ilmoittamansa mukaan aikaa käsitellä tätä tasa-arvoselontekoa, ja sen takia työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsitteli tätä asiaa hyvin kattavasti.

Arvoisa puhemies! Esittelen muutamilta osilta sitä, mitä valiokunta haluaa tässä mietinnössään korostaa, ja lisäksi käyn lopuksi läpi lausumaehdotukset.

Ensimmäinen havainto tietysti on se, että valiokunta piti erittäin tärkeänä, että tämä selonteko on annettu, ja toivoo, että näitä tullaan antamaan aika ajoin myöskin jatkossa. Naisten ihmisoikeuksista on vuonna 1979 YK:ssa hyväksytty yleissopimus, niin sanottu Cedaw-sopimus, ja Suomi on allekirjoittanut sen vuonna 1980. Tämä on hyvin laaja-alainen sopimus, ja se antaa hyvän pohjan hallitusten tasa-arvotoimien suunnittelulle. Cedaw-komitea on kuitenkin antanut Suomelle useita huomautuksia sopimuksen puutteellisesta toimeenpanosta muun muassa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisessa ja väkivallan kohteeksi joutuneiden naisten auttamisessa. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että hallitus tehostaa Cedaw-sopimuksen tiedottamista, ja lisäksi valiokunta toteaa, että tällä sopimuksella ja muihin YK:n ihmisoikeuksiin sisältyvillä tasa-arvosäännöksillä ja naisten syrjinnän kiellolla on tärkeä merkitys myös Suomen perustuslakiin ja Euroopan neuvosto ‐sopimuksiin. Ne on muotoiltu yksilölle turvattujen oikeuksien muotoon, ja niihin sisältyy usein yksilön oikeussuojaa turvaavia valitus- tai kannemahdollisuuksia.

Tasa-arvoviranomaisten asemasta valiokunta toteaa, että ely-keskukset ja aluehallintoviranomaiset tulee nimetä omilla sektoreillaan vastuullisiksi tasa-arvon tavoitteiden edistäjiksi ja myös tulosohjauksen käyttöä sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen tulee lisätä. Valiokunta on jo aiemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, että tasa-arvovaltuutetun tehtäviä on lainuudistusten myötä lisätty ilman, että henkilöstöresursseja on vastaavasti vahvistettu. Lisähenkilöstön palkkaamiseen liittyviin määrärahoihin kiinnitetään erityistä huomiota samoin kuin myöskin Tasa-arvotiedon keskus Minnan saamiin resursseihin, koska Minna on keskeisessä asemassa tasa-arvotutkimuksen ja ajantasaisten ja kattavien tasa-arvotilastojen saatavuuden turvaamisessa.

Tasa-arvolain kehittämistarpeista valiokunta on itse asiassa antanut lausunnon vuonna 2010, TyVin lausunto 6/2010, jossa valiokunta esittää, että ministeriö ryhtyy valmistelemaan lakiin muutoksia ja täsmennyksiä, jotka koskevat muun muassa palkkakartoitusvelvoitteiden täsmentämistä, henkilöstön vaikutus- ja tiedonsaantimahdollisuuksien lisäämistä työpaikan tasa-arvosuunnitelmaa ja palkkakartoitusta tehtäessä, toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun ulottamista peruskouluihin ja sukupuolivähemmistöjen suojaa. Tässä yhteydessä valiokunta toistaa lausunnossa esittämänsä näkemykset ja kiirehtii tasa-arvolain muutosten valmistelua.

Asiakohdasta Miehet ja tasa-arvo valiokunta kävi myöskin varsin pitkän kuulemisen ja sai kuulla viime aikoina perustettujen miesjärjestöjen näkemyksiä. Johtopäätöksenämme on, että tasa-arvokeskustelu olisi hyvä käydä tutkitun tiedon pohjalta asettamatta miehiä ja naisia vastakkain, koska valiokunta korostaa sitä, että tasa-arvo on molempien sukupuolten etu, ja kävi ilmi, että näkemykset ovat varsin kaukana toisistaan. Sosiaali- ja terveyspolitiikassa miesten erityistarpeet tulee tiedostaa ja kehittää sukupuolisensitiivisiä palveluita, joilla terveyseroihin pystytään puuttumaan. Erityisiä palveluja pitää kohdistaa esimerkiksi toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jääville pojille ja yksinäisille asunnottomille miehille. Myöskin tiedämme, että miehet elävät lyhyemmän iän kuin naiset, ja erityisesti tämä koskee yksin asuvia asunnottomia miehiä, joilla tämä on mittava ongelma, ja siihen valiokunta kiinnittää huomiota.

Erotilanteessa monet isät jäävät edelleen ilman kiinteää suhdetta lapsensa arkeen. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että erotilanteessa kiinnitetään erityistä huomiota kummankin vanhemman mahdollisuuksiin säilyttää kiinteä suhde lapsiin.

Myöskin vanhempainvapaiden kehittämisen osalta valiokunta kävi varsin mittavan kuulemisen, ja valiokunta yhtyy hallituksen linjaukseen, jonka mukaan äidille ja isälle turvataan oma vanhempainvapaajakso. Tutkimusten mukaan isät käyttävät eniten sellaisia vapaita, jotka on heille korvamerkitty. Yhdeksi mahdollisuudeksi lisätä isien perhevapaiden käyttöä ja kehittää Suomen vanhempainvapaajärjestelmää on esitetty 6+6+6-mallin käyttöönottoa, jota valiokunta ei kuitenkaan pitänyt tässä tilanteessa taloudellisesti mahdollisena, ja siihen liittyy myöskin ongelmia sen suhteen, että eri elämäntilanteessa olevien henkilöiden osalta on erilaisia mahdollisuuksia tosiasiassa hyödyntää tätä mallia.

Valiokunta kiinnitti huomiota myöskin naisyrittäjyyteen ja vanhempainkustannusten jakamiseen. On niin, että monissa naisten johtamissa yrityksissä on myöskin paljon naisia töissä. Nämä vanhempainkustannukset, sekä suorat että epäsuorat kustannukset, saattavat olla huomattavia, koska niihin liittyy myöskin vanhempainvapaalle jäävien henkilöiden perehdyttäminen ja vanhempainvapaalta palaavien henkilöiden perehdyttäminen töihin. Nämä kysymykset sitten lisäävät kustannuksia, mikä varmasti omalta osaltaan vaikuttaa yritystoiminnan kannattavuuteen ja houkuttelevuuteen. Valiokunta pitäisikin hyvänä sitä, että perhevapaiden kustannukset jaettaisiin nykyistä tasaisemmin mies- ja naisvaltaisten alojen kesken ja voitaisiin korvata työnantajille työntekijöiden vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia nykyistä paremmin.

Arvoisa puhemies! Asiakohdasta Talouspolitiikka ja köyhyys haluan nostaa erityisesti esille yksinhuoltajien aseman ja heidän asemansa työelämässä, josta valiokunta toteaa, että työelämän käytäntöjä tulisi kehittää siten, etteivät yksinhuoltajat joudu syrjityiksi työhönottotilanteissa ja että lapsista huolehtiminen on mahdollista yhdistää työssäkäyntiin nykyistä paremmin. Myös työvoimapolitiikassa tulee miettiä keinoja, joilla yksinhuoltajien työllisyyttä voitaisiin parantaa.

Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen on edelleen hyvin huomattava poliittinen kysymys, sillä esimerkiksi vuonna 2008 Suomessa oli 20 000 kotihälytystä, tehtiin 3 000 rikosilmoitusta parisuhdeväkivallasta ja 20 naista kuoli parisuhdeväkivallan uhrina. Monissa tapauksissa taustalla on pitkä, vuosia tai vuosikymmeniä jatkunut väkivallan kierre, josta irtautuminen on omin toimin hyvin vaikeaa.

Valiokunta kiinnitti huomiota myöskin maahanmuuttajanaisten asemaan. Heidän asemansa on erityisen haavoittuva, ja he ovat alttiita väkivallalle. Valiokunta pitää hyvin tärkeänä, että heidän tarpeensa mukaan lukien niin sanottu kunniaväkivallan uhka otetaan erityisesti huomioon ja heille turvataan mahdollisuudet saada palveluja ja turvaa kielellä, jota he ymmärtävät.

Lisäksi valiokunta viittaa lähisuhdeväkivallan osalta niihin lausuntoihin, jotka annettiin ihmiskaupparaportoijan kertomuksessa 13/2010, ja valiokunta toistaa silloin antamansa toimenpide-ehdotukset ja kiirehtii niiden toteuttamista.

Kohdassa Tasa-arvo työelämässä valiokunta paneutui palkkaproblematiikkaan. Tällä hetkellä naisten palkat ovat 82 prosenttia miesten palkoista, ja tavoitteena on vuoteen 2015 mennessä supistaa tämä palkkaero 15 prosenttiin. Ylipäätään työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on saamassa uusia haasteita. Meillä on perinteisesti kiinnitetty huomiota niihin työntekijöihin, joilla on pieniä lapsia, ja heidän hoivavelvoitteestansa huolehtimiseen, mutta entistä enemmän hoivavelvoite koskee myöskin ikääntyviä vanhempia, ja pitää olla olemassa järjestelmä, jossa joustavasti voi myöskin turvata ikääntyvien vanhempien hoivan samanaikaisesti, kun voi tehdä töitä, tai voi tilapäisesti jäädä pois työstä heitä hoitamaan.

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi valiokunta kuuli myöskin romaninaisten ja -tyttöjen tilanteesta ja totesi, että tasa-arvopolitiikassa tulee kiinnittää huomiota myös moniperusteisen syrjinnän ehkäisemiseen ja vähemmistönaisten aseman parantamiseen, ja täällä erityisesti romanityttöjen koulunkäynti- ja työhönpääsymahdollisuuksissa on edelleen paljon kehitettävää.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan vielä esitellä ne kannanotot, jotka selonteosta nousevat:

"1. eduskunta yhtyy hallituksen linjauksiin tasa-arvon edistämiseksi ja edellyttää, että

2. hallitus valmistelee eduskunnalle esityksen tasa-arvolain muuttamisesta muun muassa siten, että palkkakartoitusvelvoitteita täsmennetään, henkilöstön vaikutus- ja tiedonsaantimahdollisuuksia lisätään työpaikan tasa-arvosuunnitelmaa ja palkkakartoitusta tehtäessä, toiminnallinen tasa-arvosuunnittelu ulotetaan peruskouluihin ja lakiin lisätään sukupuolivähemmistöjen suojaa ja syrjintätapausten sovittelua koskevat säännökset;

3. naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiselle toimintaohjelmalle osoitetaan valtion talousarviossa riittävät, pitkäjänteisen toiminnan mahdollistavat määrärahat;

4. turvakotipaikkojen määrä ja alueellinen kattavuus nostetaan Euroopan neuvoston suositusten mukaiselle tasolle ja huolehditaan palvelujen saatavuudesta kaikille turvaa tarvitseville;

5. tasa-arvotyön voimavaroja lisätään:

- osoittamalla tasa-arvovaltuutetulle määrärahat lisähenkilöstön palkkaamiseen tasa-arvolain edistämisvelvoitteiden valvonta- ja ohjaustehtävien hoitoon; ja

- vahvistamalla Tasa-arvotiedon keskus Minnan resursointia ja huolehtimalla keskuksen rahoituksen jatkumisesta myös vuoden 2012 jälkeen; sekä

6. hallitus antaa seuraavan tasa-arvopoliittisen selonteon eduskunnalle vuoden 2021 loppuun mennessä ja väliraporttina selonteon toteutumisen edistymisestä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle selvityksen suoritetuista toimenpiteistä ja tasa-arvon kehityksestä vuoden 2016 loppuun mennessä."


Päivi Lipponen (sd):

Arvoisa puhemies! Jotta avautuisi, mitä tasa-arvo on, on kerrottava tarina kissasta, norsusta, kultakalasta, apinasta ja sammakosta, jotka olivat ryhtyneet kilpasille paremmuudesta. Ehdotonta puolueettomuutta ja tasapuolista kohtelua kannattanut arvioitsija antoi kaikille tehtävän, jonka perusteella valinta suoritettaisiin. Hän osoitti lähinnä sijainnutta puuta ja sanoi: "Reilun valinnan takaamiseksi teidän kaikkien on kiivettävä tuohon puuhun." Sanoma on se, että tasa-arvo toteutuu hyvin eri tavoin ja on käsitteenä hyvin vaikea.

Suomessa tasa-arvoa edistetään poistamalla tasa-arvon esteitä ja valtavirtaistamalla sukupuolinäkökulma kaikkeen päätöksentekoon. Se on kannatettavaa. Katson, että tärkeätä on oppia tunnistamaan epätasa-arvoa tuottavat rakenteet ja korjaamaan niitä, ei vain kauhistella lopputulosta tai esittää uuden valvojaviran perustamista. Kun harmitellaan palkkauksessa esiintyvää eriarvoisuutta, on tutkittava työn vaativuutta mutta myös kannustettava tyttöjä ja naisia hakeutumaan paremmin palkatuille ja perinteisesti miesvaltaisille aloille. Tosiasia on se, että naisen palkka on edelleen pienempi kuin miesten palkka, jokainen lapsi vähentää naisen palkkaa, ja tämä kaikki näkyy lopulta myös eläkekertymissä.

Kun kauhistellaan yksinhuoltajaäitien köyhyyttä, on parannettava julkisia palveluita siten, että yksinhuoltajan on mahdollisuus saada lapsensa hoitoon, jotta voi ottaa työtä vastaan. Kun paheksutaan nuorten naisten määräaikaisia työsuhteita, on tasattava paremmin vanhemmuuden kustannuksia lapsen molempien vanhempien työpaikkojen välillä. Kaipaankin näihin selontekoihin selviä toimenpidelinjauksia, joiden toimeenpanoa todella valvotaan.

Tasa-arvo ei ole vain naiskysymys. Tasa-arvo on kaikkien kysymys. Miehiä tarvitaan hoiva-aloille ja kasvatustehtäviin. Miehet ovat naisia suurempi ryhmä syrjäytyneissä, miehet ovat asunnottomissa naisia suurempi ryhmä. Vaikka valtaosa perheväkivallan uhreista on naisia, myös miehiä löytyy nyrkin ja hellan välistä.

Tasa-arvo on sukupuolikysymys, mutta tasa-arvo on enenevästi myös sosiaalinen kysymys. Epätasa-arvo kiinnittyy niin sukupuoleen kuin köyhyyteen ja vähäosaisuuteen. Eriarvoisuus kiinnittyy myös ihmisten ikääntymiseen. Jatkuvasti ihmetellään, miksi työurat ovat lyhyet, miksi ihmiset eivät jaksa. Työelämää on kehitettävä, jotta työssä jaksetaan olla, ja tämä edellyttää ikäjohtamista.

Tasa-arvo ei etene ilman tietoista toimintaa ja lainsäädännön asettamaa painetta. Kun tarkastellaan naisten etenemistä johtoasemiin, näkymä on kovin vaatimaton. Naisia on kannustettava ottamaan vastuuta ja kouluttautumaan. Pätevyys on lopulta kuitenkin kaiken mitta. On paljon keskusteltu naisten osuudesta yritysten hallituksissa. Se on kiperä päätös meille jokaiselle naiselle, kannatetaanko lakia vai ollaanko sitä vastaan. Kun on kuitenkin seurannut suomalaisen yritysmaailman pääjohtajien keskustelua, erityisesti Keskon pääjohtajan keskustelua pääministerin kokovartalopuheillaan, alan enenevästi kallistua näkemykseen, että on toimittava lainsäädännön aikaansaamiseksi, jotta myös naisilla on mahdollisuus edetä uralla heitä kiinnostaviin tehtäviin, edellyttäen, että heillä on pätevyyttä.


Pirkko Ruohonen-Lerner (ps):

Arvoisa puhemies! Kunnat tarjoavat pääasiallisesti päiväkotihoitoa lapsiperheille. Suomalainen päivähoitojärjestelmä on pitkälti kehitetty palveluntuottajan eli kuntien näkökulmasta ja perheiden todelliset arjen tarpeet on sivuutettu, kun järjestelmää on luotu ja kehitetty Suomeen. Kunnallinen päivähoitojärjestelmä ei palvele perheitä lainkaan esimerkiksi silloin, kun lapsi sairastaa. Kun lapsi on sairas, häntä ei voi viedä päiväkotiin, vaan toinen vanhemmista joutuu jäämään kotiin. Mikäli lapsi on sairastelukierteessä, ei vanhempi voi täysipainoisesti osallistua työntekoon työpaikalla. Jo ajatus siitä, että usein lasta hoitamaan jää nainen, vaikuttaa työnantajien asenteisiin ja rekrytointiratkaisuihin ja tätä kautta nuorten naisten asemaan ja urakehitykseen työmarkkinoilla.

Sama ongelma sukupuoleen katsomatta on yksinhuoltajilla. Monilla perheillä isovanhemmat eivät ole käytettävissä tilapäisenä hoitoapuna ja yksityistä hoitajaa ei ole varaa palkata. Tässä on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa perheet tarvitsisivat kipeästi aiemmin käytössä ollutta kotipalvelujärjestelmää, josta kaksi vuosikymmentä sitten sai apua yli 50 000 perhettä vuodessa. Uskon, että monelta perheeltä jäisi kriisi kohtaamatta, siltä voitaisiin välttyä, jos pientä apua olisi tarjolla, kun omat voimat eivät riitä.

Jotkut työnantajat ovat pyrkineet ratkaisemaan ongelman tarjoamalla työntekijöilleen lastenhoitajan silloin, kun lapsi on sairaana. Tällaisissa tapauksissa on kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei lapsesta tule heittopussia, joka jatkuvasti jätetään uuden hoitajan hoiviin. Parasta olisi, että hoitajasuhteet olisivat pysyvämpiä.

Arvoisa puhemies! Kuten valiokunta mietinnössään toteaa, lapsista huolehtiminen ja työssäkäynti tulisi voida yhdistää nykyistä paremmin. Työn ja perheen yhteensovittamista on viime vuosikymmenten aikana pyritty helpottamaan kehittämällä päivähoitoa, perhevapaita ja pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoitoa. Mielestäni työelämän joustoja elämän eri vaiheissa tulisi voida lisätä. Esimerkiksi pienten lasten vanhempien pitäisi nykyistä helpommin voida tehdä lyhennettyä työpäivää tai -viikkoa. Tästä hyötyisivät myös lukuisat työttömyyskortistossa olevat henkilöt, kun heille avautuisi enemmän mahdollisuuksia edes osa-aikaisen työn tekemiseen.

Sen lisäksi, että keskustellaan miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta työelämässä, pitäisi huomioida muutkin työelämän tasa-arvokysymykset. Räikeä tasa-arvo-ongelma ovat poliittiset virkanimitykset. Julkisen sektorin virkoihin tulisi lain mukaan aina valita paras hakija riippumatta siitä, onko hän mies vai nainen tai mitä puoluetta hän edustaa. Kuitenkin lukuisat valtion ja kuntien johtavat virat jaetaan edelleen jäsenkirjan perusteella. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, miksi esimerkiksi pätevä maahanmuuttajataustainen lakimies sivuutettiin vähemmistövaltuutetun valinnassa.

Arvoisa puhemies! Suomessa suuri osa nuorten kesätyöpaikoista jaetaan suhteiden ja vanhempien verkostojen perusteella. Jokaisella nuorella pitäisi olla tasavertainen mahdollisuus päästä työelämän alkuun ja saada kokemusta työelämästä. Näin voitaisiin myös estää yli sukupolven siirtyvää syrjäytymistä, kun lapsen työnsaanti ei olisi niin voimakkaasti vanhempien suhteista riippuvainen. Olen usein esittänyt, että kuntien tarjoamat nuorten kesätyöpaikat tulisi jakaa arpomalla, jolloin kaikki hakijat olisivat aidosti samalla viivalla keskenään. Vähävaraisten, syrjäytymisvaarassa olevien perheiden nuoria kannustettaisiin työhön myös muuttamalla toimeentulotukijärjestelmää niin, etteivät nuoren kesätyöansiot leikkaisi perheen saamaa toimeentulotukea, kuten nyt tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Perhevapaajärjestelmäämme tulisi kehittää niin, että se tukisi vanhemmuuden kustannusten tasapuolista jakautumista ja kannustaisi nykyistä enemmän myös isiä jäämään kotiin hoitamaan lapsiaan. Perussuomalaiset kannattavat perhevapaajärjestelmän kehittämistä viime aikoina keskusteluissa olleen niin kutsutun 6+6+6-mallin pohjalta, jossa vanhempainvapaa koostuisi kolmesta puolen vuoden jaksosta, joista yksi olisi korvamerkitty äidille, yksi isälle ja yhden vanhemmat voisivat jakaa sopimallaan tavalla.


Anna-Maja Henriksson (r):

Värderade talman! Vi behandlar nu den genom tiderna första jämställdhetspolitiska redogörelsen som regeringen gett till riksdagen och den är synnerligen välkommen. I utskottet har vi hört ett femtiotal sakkunniga och vi kan notera att vi i Finland länge har hört till de bästa i världen då det gäller jämställdhet mellan kvinnor och män. Detta naturligtvis som resultat av ett målmedvetet arbete.

Finland var det första landet som i praktiken införde allmän och lika rösträtt även för kvinnor, flickor och pojkar har tidigt getts lika rätt till skola och utbildning och den finländska kvinnans insats på arbetsmarknaden i vårt land har länge varit betydande. Vi har också en kvinnlig president, en kvinnlig statsminister, kvinnlig majoritet i regeringen och en av de starkaste kvinnorepresentationerna i parlamentet.

Men även om vi har mycket att vara nöjda över så har vi ännu en lång väg att på jämställdhetens stig. Redogörelsen synliggör det här på ett förtjänstfullt sätt och jag vill plocka fram några centrala reflektioner från utskottsbehandlingen.

Värderade talman! Jag vill lyfta fram tre saker, rätten till lika lön för likvärdigt arbete, utvecklandet av familjeledigheterna och åtgärderna för att minska familjevåld och våld mot kvinnor.

Arvoisa puhemies! Naisen euro on edelleen kaukana miehen eurosta. Naisen euro on nykyään noin 82 senttiä. On selvää, että työn hallituksen samapalkkaisuusohjelman toteuttamiseksi on jatkuttava. Tähän pääsemiseksi tarvitaan toimenpiteiden jatkamista palkkaustason parantamiseksi erityisesti julkisilla naisvaltaisilla aloilla.

Puhemies! Valiokunta yhtyy hallituksen kantaan, jonka mukaan tarvitaan oma vanhempainvapaajakso äideille ja vastaavasti isille. Tutkimuksen mukaan isät käyttävät eniten sellaisia perhevapaita, jotka on korvamerkitty juuri heille. Valiokunta toteaa, että yhtenä mahdollisuutena lisätä isien perhevapaiden käyttöä on kehittää vanhempainvapaajärjestelmäämme esitetyn niin sanotun 6+6+6-mallin mukaan.

Haluan todeta täältä, että Suomen ruotsalainen kansanpuolue ja ruotsalainen eduskuntaryhmä kannattavat erittäin lämpimästi tämän mallin kehittämistä. Nyt onkin aika uudistaa asteittain vanhempainvapaa niin sanotun 6+6+6-mallin mukaisesti, kuusi kuukautta äidille, kuusi kuukautta isälle ja kuusi kuukautta valinnaisesti jommallekummalle. Tämä vahvistaisi isien roolia lapsen ensimmäisenä vuotena ja puolestaan lisäisi tasa-arvoa työelämässä. Tarvitsemme myös laajan asennemuutoksen yhteiskunnassa, jotta isiä kannustettaisiin enemmän jäämään kotiin lasten kanssa lasten ollessa pieniä.

Jotta yrittäjyys oli houkuttelevampi vaihtoehto, tulisi perhevapaiden kustannukset myös jakaa tasaisemmin mies- ja naisvaltaisten alojen kesken ja korvata työnantajille työntekijän vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia nykyistä paremmin. Tämän toteaa myös valiokunta.

Värderade talman! Också några ord om våld mot kvinnor och närståendevåld som är ett stort problem i vårt land. Våld i närrelationer måste, i enlighet med Cedaw-konventionen som binder Finland, beivras med alla till buds stående juridiska medel och med hjälp av social- och mentalvårdsinsatser. Ändå kommer det alltid att finnas offer, oftast kvinnor och barn men också i bland män som behöver skyddas från våldsmakare i den egna familjekretsen.

Därför bör antalet platser i skyddshem utökas. Enligt internationella normer borde Finland ha 500 skyddshemsplatser men vi har bara 123. Våldet kostar också vårt samhälle enormt mycket pengar. Man talar om 100 miljoner euro varje år, förutom allt det lidande som de som är utsatta för våld måste stå ut med.

Puhemies! Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyohjelmaan osoitetaan riittävät määrärahat valtion talousarviossa ja että turvakotipaikkojen määrää lisätään Euroopan neuvoston suositusten tasolle ja että palvelut ovat kaikkia niitä tarvitsevien saatavilla. Nykyään kenelläkään ei ole nimenomaista vastuuta valtiollisella eikä myöskään kunnallisella tasolla, että turvakoteja on riittävästi.

Pidän selkeän vastuunjaon aikaansaamista välttämättömänä, olkoonpa sitten kunta tai valtio tai joku muu, jolla on vastuu turvakotitoiminnan saatavuudesta. Nykyään vastuu on liiaksi kolmannella sektorilla ja rahoitus on epäselvä. Rahoitus tulisi turvata myös valtion talousarvion kautta.


Elisabeth Nauclér (r):

Ärade herr talman! Det är fint att Finland fått sin första redogörelse över jämställdheten mellan kvinnor och män, det tog lång tid, men äntligen har en utförlig rapport nått riksdagen. Arbetslivs- och jämställdhetsutskottet har gjort ett omfattande och utförligt arbete som förtjänar beröm.

Trots det fina arbetet som gjorts finns det några punkter som jag skulle vilja lyfta fram med tanke på framtida redogörelser. För det första, liksom utskottet konstaterar och som jag också påpekade vid remissdebatten borde redogörelsen ha behandlats av flera riksdagsutskott. Nu behandlades den enbart av ett utskott, trots att jämställdhetsarbetet genomsyrar samhällets alla områden. För det andra, i nästa rapport bör det preciseras vem som ansvarar för olika områden, vilka enheter som har ansvaret, vilka tidsramar som gäller och avsaknaden av resurser bör komma fram i rapporten. Konkreta framsteg som uppnåtts i jämställdhetsarbetet bör också räknas upp.

För det tredje ifrågasätter jag den rapporteringsperiod på tio år som utskottet föreslår. Tio år signalerar att jämställdhetsfrågor inte tas på allvar och att regeringarna inte behöver bära ansvaret för vad som gjorts eller vad som blivit ogjort på jämställdhetsfronten under den regeringens mandatperiod. Det borde ha varit fler politiska mål för jämställdhetsarbetet, utskottets förslag är för det mesta juridiska ändringar, vilket nog i och för sig också behövs.

Vi säger att Finland är en föregångare inom jämställdhet, trots att vi inte kunnat korrigera de långvariga allvarliga problem som finns under ytan i vårt eget samhälle. Det svåraste problemet är våldet i parrelationer. Regeringen har tagit initiativ för att motarbeta våldet, program finns, men det eviga problemet kvarstår. Programmen är kortvariga trots att det borde byggas fasta strukturer för att ta itu med problemen, finansieringen är otillräcklig, om det finns finansiering över huvudtaget. Som det sägs "money talks" och bristen på resurser i denna fråga säger mycket om den politiska viljan och värdeskalan hos beslutsfattarna i landet. På denna punkt får också Finland stark kritik av Cedaw. Betänkandet är för övrigt också på den här punkten mycket detaljerat.

Vad gäller det internationella jämställdhetsarbetet har Finland aktivt satsat på jämställdhet inom biståndspolitiken. Det är en anledning varför redogörelsen borde ha behandlats också av utrikesutskottet. Under de senaste åren har vi också aktiverat oss inom krishanteringen och använt oss av redskap som resolution 1325, alltså FN:s resolution 1325 om kvinnor, fred och säkerhet. Låt oss fortsätta på den inslagna vägen. Men viktigt är att vi inte bara förbättrar oss nationellt utan också ställer krav internationellt.

Vi måste också komma ihåg att klimatförändringen påverkar kvinnor och män olika i u-länder. Därför måste vi komma ihåg könsperspektivet då vi förhandlar om klimatfrågor. Klimatförändringen drabbar världens fattigaste hårdast, av vilka 70 procent är kvinnor. De extrema klimatförhållandena gör jordbruket svårare, och i u-länder ligger ansvaret för mat och jordburk till stor del i kvinnornas händer.

I utskottsbetänkandet tas också förnyandet av lagstiftningen om våldtäktsbrott upp så att man skulle ändra rekvisiten som det står i betänkandet så att det blir i linje med den internationella utvecklingen. Det här är en fråga som under den senaste tiden diskuterats mycket på Åland och lagtinget är i färd med att komma med en hemställningsmotion till riksdagen på just den här punkten.

Som utskottet påpekar, herr talman, så är FN:s kvinnokonvention Cedaw relativt okänd i Finland. Cedaw är den internationella grunden för vårt jämställdhetsarbete, ett internationellt bindande avtal med rapporteringsskyldighet. Cedaw nämndes inte i statsrådets redogörelse om Finlands politik för de mänskliga rättigheterna och domstolar och myndigheter hänvisar inte till konventionen trots att den är juridiskt bindande. Konventionens övervakande organ, Cedaw-kommittén har också påpekat detta.

Finland har inte heller använt sig av tilläggsprotokollets möjligheter i tillräcklig utsträckning. Med stöd av det kunde jämställdhetsombudsmannen föra ärenden dit för att få dem ytterligare belysta.


Arja Karhuvaara (kok):

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsitteli ainoana valiokuntana tasa-arvoselontekoa erittäin monipuolisesti ja kuullen eri viiteryhmiä ja tutkimussisältöjä. Euroopan tasolla tasa-arvo on nostettu yhdeksi pääaiheeksi sekä talouselämän että sosiaalitalouden alalla. Muun muassa Ranska on hyväksynyt lain 40 prosentin sukupuolikiintiöistä toteutettavaksi 2017 mennessä yritysten hallituksissa paitsi pörssi- myös niissä yhtiöissä, joissa kolmen viimeisen tilivuoden aikana on ollut yli 500 työntekijää ja yli 50 miljoonan liikevaihto. Myös Sveitsin Davosissa kokoontunut Maailman talousfoorumi Wef edellytti ensi kertaa, että noin 100 tapahtumaan osallistuvaa yritystä ottaa 5 hengen delegaatioonsa vähintään yhden naisen. Siis 2 500 edustajasta noin 500 oli naisia. Maailman 500 suurimman yritysten johdossa on noin 3 prosenttia naisia. Viimeisissä tutkimuksissa on todettu, että naisjohtoiset ja naishallinnossa olevat yritykset olivat menestyneetkin muita paremmin muun muassa tuottavuusseurannassa.

Arvoisa puhemies! Suomessa pörssiyritysten hallituksissa on noin 17 prosenttia naisia, toimitusjohtajista myös 17 prosenttia. Kuten valiokunnan mietintökin toteaa, naisten palkkaeuro on 82 senttiä. Erittäin suuri syy on vanhemmuuden kustannukset työnantajalle, ja lisäksi naiset eivät vain osaa hinnoitella omaa osaamistaan. Se on näkynyt muun muassa terveydenhuollon palvelujen kilpailuttamiskierroksilla. Naisten tulotaso eroaa myöskin eniten korkeammin koulutettujen kohdalla. Naisten matalampi tulotaso kokonaisuudessaan riippuu myöskin siitä, mille aloille naiset hakeutuvat, ja sitä ennen siitä, mille koulutusaloille. Tämä taas riippuu paitsi kotien ja koulujen asennekasvatuksesta myös oppilaitosten sisäänottokriteereistä.

Naisiin ja työhön liittyy myös se, miten yrittäjyys ja työllistyminen toteutuvat naisten kohdalla. Naisyrittäjistä noin 80 prosenttia työskentelee ammatinharjoittajina ja toiminimellä, vain joka viides toimii työnantajana ja yritys yhtiömuotoisena. Naiset myös ryhtyvät yrittäjiksi miehiä enemmän pakosta ja suunnittelevat työelämänsä miehiä enemmän perheen ehdoilla. Sairaan lapsen hoitojaksot, lyhennettyjen työpäivien aiheuttama tulojen menetys, äitiysvapaat, työntekijöiden sijaistaminen jne. vähentävät kaikki varsinkin yksinyrittäjänaisten tuloja ja mahdollisuutta maksaa itselleen eläke- ja sosiaaliturvaa.

Ikääntyminen ja yksinhuoltajaksi jääminen vaikuttavat usein myös suoraan naisten taloudelliseen tilanteeseen. Eläköityvien naisyrittäjien määrää on vaikea arvioida, koska osa heistä jää selvästi palkansaajia myöhemmin eläkkeelle. Osa taas saavuttaa eläkeiän 63-vuotiaana, ja näitä 63 vuoden eläkeiän saavuttaneita on seuraavan 5 vuoden aikana noin 18 000 naisyrittäjää. YEL-eläkettä vuonna 2007 sai 14 000 yrittäjänaista keskimääräisen eläkkeen ollessa 850 euroa, palkansaajanaisia hieman alempi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Miesten tilanne näkyy myös tasa-arvoselonteossa heidän koulutus- ja syrjäytymisuhka- sekä terveystilanteessaan. Alhaisen koulutuksen myötä työttömyyden, terveyttä tuhoavan elämäntavan ja asunnottomuuden uhka on todellinen. Eilisessä Helsingin Sanomissa saimme lukea, että EU-tuomioistuin on linjannut yhtenäistävänsä muun muassa vakuutusmaksut naisilla ja miehillä. Se saa aikaan mielenkiintoisen tilanteen, kun näitä kannusteajatuksenakin toimivia vakuutusmaksuja on pakko korottaa.

Yleisesti ottaen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole vaan sukupuoliasioita. Muun muassa ikäsyrjintä ja vammaisten oikeudet ovat sukupuolesta riippumattomia oikeuksia. Koulutus on erittäin tärkeä asia, ja Lucina Hagmanin sanoin lopetankin tämän puheen, että "semmoiseksi kuin kansa kasvatetaan, semmoinen se on". Koulutuksen merkitystä ei voi koskaan aliarvioida tasa-arvonkaan kannalta.


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! Lähes tähän hetkeen asti valiokuntaneuvos Ritva Bäckström oli paikalla ja seurasi keskustelua, ja hän hetki sitten poistui. Mutta haluan koko valiokunnan puolesta kiittää, ja valiokunnan puheenjohtaja, ed. Satonen yhtyy kiitoksiin. Pidämme tätä yhteistä mietintöä kuitenkin varsin merkittävänä yhteiskunnallisena tasa-arvoasiakirjana.

Tässä hetki sitten kansanedustaja Nauclér pariin asiakohtaan vähän kriittisesti puuttui. Myös valiokunta oli sitä mieltä, että tämä valtioneuvoston ensimmäinen tasa-arvoselonteko olisi ansainnut käsittelyn myöskin muissa valiokunnissa, ainakin keskeisissä valiokunnissa, mutta siihen ei nyt ollut aikaa. Se on kiistatta puute. Sitten ed. Nauclér kritisoi myöskin sitä, että seuraava tasa-arvopoliittinen selonteko annetaan kymmenen vuoden päästä.

Mutta kiinnitän nyt itse huomiota siihen, että me edellytämme, että väliraportti tasa-arvon edistymisestä annetaan vuoden 2016 loppuun mennessä. Kuitenkin on realistista nähdä, että tässä nyt on hyvä antaa mahdollisuus eri toimijoille, aikaa neljä vuotta, ja sen jälkeen tuleva eduskunta sitten käsittelee asioita.

Myöskin valiokunnassa käytiin mielenkiintoinen keskustelu siitä, että tuohon väliraporttiin pitää kyllä saada tämmöinen analyyttisempi, syvällisempi, yhteiskunnallisempi näkemys siitä, mitä tasa-arvopoliittisella ohjelmalla tarkoitetaan ja mihin eri syihin halutaan tarkemmin puuttua.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin valiokunta kiinnitti ydinasioihin syvällisesti huomiota, siis työelämään, samapalkkaisuusohjelman toteuttamiseen, kangerteluun, sitä on tehostettava, ja tasa-arvolakiin pitää tulevaisuudessa saada täsmällisemmät ohjeet siitä, miten töiden samanarvoisuutta tulee palkkakartoituksissa arvioida.

Oli mielenkiintoista, kun olin ottamassa tasa-arvoasiain neuvottelukunnan esityksiä tulevan hallitusohjelman sisältöalueiksi, siellä olivat muiden puolueiden edustajat myöskin, ja he esittivät yksimielisesti, että lakiin on lisättävä säännös, joka velvoittaa vertailun tekemisen yli työehtosopimusrajojen, ja esittivät myöskin, että luottamusmiesten tiedonsaantioikeutta näiden tehdessä palkkakartoituksia on laajennettava. Nämä ovat asioita, jotka ovat olleet poliittiselle oikeistolle tähän asti kiusallisia, mutta nyt tässä Tanessa näihin on päädytty.

Arvoisa puhemies! Minusta on myöskin tärkeää, että me olemme ottaneet kantaa yksin- ja lähihuoltajien mahdollisuuteen tehdä työtä, osallistua työntekoon ja hoitaa perhettään ja lapsiaan. Tätä työnteon mahdollisuutta on helpotettava esimerkiksi päivähoitopalveluita, kotipalveluita ja koululaisten iltapäivähoitoa kehittämällä. Tässä meillä on ihan oikeasti paljon tehtävää. Meillä monet lapset ja perheet voivat huonosti, kun ei ole onnistuttu tässä perheen ja työn yhdistämisessä.

Arvoisa puhemies! Mietinnössä myöskin voimakkaasti kiinnitetään huomiota ikään kuin mies- tai poika-näkökulmaan, eli on syytä nyt pureutua syvästi siihen, mitä näitten syrjäytymisvaarassa olevien poikien ja nuorten miesten hyväksi voidaan tehdä ja mitä heiltä voidaan myöskin itse asiassa enemmän vaatia.

Arvoisa puhemies! Olen itse oikein tyytyväinen siitä, kun olin lähes urani huipulla toissa vuonna, kun edustin koko Suomen parlamenttia Euroopan unionin naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen kampanjan koordinaatiohankkeessa. Meillä on myöskin kirjattuna lausumaan nyt sitten se, että "naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiselle toimintaohjelmalle osoitetaan valtion talousarvioissa riittävät, pitkäjänteisen toiminnan mahdollistavat määrärahat". Tämä on minusta tosi tärkeätä.

Tätä lähellä on myöskin se meidän lausumamme, jota myöskin pidän erittäin tärkeänä, eli että meillä on näitä turvakoteja aivan liian vähän verrattuna Euroopan neuvoston suosituksiin, ja meillä on siitäkin nyt lausuma, että tähän asiaan kerta kaikkiaan tulee sitten voimavaroja osoittaa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean sen, että myöskin näihin resursseihin ja voimavaroihin valiokunta on kiinnittänyt huomiota. Kyllä minä sanoisin, että tästä muodostuu semmoinen muotokaunis kokonaisuus, joka jää kyllä, uskon, että sen vaikutukset tulevat näkymään jo seuraavassa hallitusohjelmassa, kun tämä on myöskin valiokunnan yksimielinen esitys.


Stefan Wallin (r):

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Täällä puhuttiin aikaisemmin tänään paljon tasaverosta. Nyt on tosiaankin tasa-arvon vuoro.

Oli ilo lukea työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö ja kannanotot tästä selonteosta, joka siis on todellakin ensimmäinen kautta aikojen Suomen historiassa. Valiokunnan mukaan selonteko on erittäin ansiokas ja yhdessä tausta-aineiston kanssa se antaa hyvän kokonaiskuvan tämänhetkisestä tasa-arvotilanteesta. On kiistatta valitettavaa, ettei selontekoa ehditty käsitellä useammassa valiokunnassa, mutta kuten työelämä- ja tasa-arvovaliokunta esittää, on tärkeää, että kaikki valiokunnat jatkossa valvovat omilla toimialoillaan tasa-arvotavoitteiden toteutumista.

On erittäin tärkeää, että eduskunnalla on mahdollisuus linjata tasa-arvopolitiikkaa säännöllisesti. Eduskunnan kannanotto tasa-arvoselonteon laatimisesta noin kymmenen vuoden välein ja selontekoa koskevasta raportoinnista antaa hyvän pohjan pitkäjänteiselle tasa-arvopolitiikalle nimenomaan sillä ehdolla, että myöskin tätä väliraportointia harrastetaan. Toivon, että myös tuleva hallitus laatii tasa-arvo-ohjelman. Näin selonteon linjauksia voidaan konkretisoida ja viedä eteenpäin myöskin sitä kautta ja toivottavasti tehokkaasti.

Talman! Så som utskottet konstaterar måste arbetet för att främja jämställdhet och för att få slut på diskrimineringen på basis av kön få tillräckliga resurser. Jämställdhetsenhetens hierarkiska ställning måste förstärkas och jämställdhetsombudsmannen måste har tillräckliga resurser för att bevaka och övervaka jämställdhetslagen. Årets statsbudget innehåller en liten nivåförhöjning och jag hoppas att nästa regering fortsätter på denna uppåtgående linje.

On hienoa, että valiokunta korostaa tällä hallituskaudella perustetun Tasa-arvotiedon keskuksen Minnan toiminnan ja rahoituksen turvaamista myöskin vuoden 2012 jälkeen. Tarvitaan jatkuvaa näyttöä. Tasa-arvopolitiikka tarvitsee todellakin jatkossakin tuekseen nais-, mies- ja sukupuolentutkimusta. Sen asemaa on vahvistettava yliopistoissa ja myöskin muissa tutkimuslaitoksissa.

Sukupuolten palkkaerojen pienentämiseksi on toimittu yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa tässä varta vasten perustetussa samapalkkaisuusohjelmassa. Tätä ohjelmaa tulee jatkaa ja resursoida myöskin tulevalla vaalikaudella, koska työhän on, kuten tiedämme, pahasti kesken. Työn pitää jatkua, jotta päästään asetettuihin tavoitteisiin vuoteen 2015 mennessä. Samapalkkaisuuden edistämisessä tarvitaan myös tasa-arvolainsäädännön uudistamista. Kuten valiokunta toteaa, tasa-arvolain tasa-arvon suunnitteluvelvoitetta on täsmennettävä, jotta palkkakartoitukset tukisivat perusteettomien palkkaerojen poistamista.

Arvoisa puhemies! Hyvät työn ja perhe-elämän yhteensovittamismahdollisuudet ovat välttämättömiä sukupuolten tasa-arvon toteutumiseksi mutta myöskin perheiden jaksamisen kannalta. Tarvitaan entistä pidempi isille korvamerkitty vanhempainvapaajakso. Itse olen pitänyt esillä tätä 6+6+6-mallia yhtenä esimerkkinä tästä, ja toivon, että saamme ensi viikolla vanhempainvapaatyöryhmältä rohkeasti uudistavia linjauksia.

Valiokunta nostaa esiin miehiin ja tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ja muun muassa pitää tärkeänä, että erotilanteessa kiinnitetään erityistä huomiota kummankin vanhemman mahdollisuuksiin säilyttää kiinteä suhde lapsiin. Tästä asiasta tulemme myöskin puhumaan eduskunnan portailla tänä perjantaina kello 14 mielenilmaisussa lasten oikeudesta molempiin vanhempiinsa.

Viime vuonna hyväksyttiin naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen ohjelma, jonka painopistealueita ovat väkivallan uusiutumisen ehkäiseminen, seksuaalisen väkivallan vähentäminen ja haavoittuvassa asemassa olevien naisten suojeleminen. Viimeksi mainittuun tavoitteeseen liittyy myöskin tällä viikolla mediassa esillä ollut maahanmuuttajatyttöihin ja -naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisy. On tärkeää, kuten valiokuntakin esittää, että ohjelmaa resursoidaan riittävästi ja turvakotipaikkojen määrää lisätään kansainvälisiä suosituksia vastaavaksi.

Hyvät kollegat! Ensi viikolla vietämme taas naisten päivää, ja maaliskuun 19. päivä on meidän suomalaisten oma innovaatio, nimittäin tasa-arvon päivä. Siinä välissä järjestän kollegani ministeri Häkämiehen kanssa aamupäiväseminaarin naisjohtamisesta 15. päivä maaliskuuta Säätytalolla, minkä myös näin ystävällisenä kutsuna ilmoitan teille kaikille. Jatkakaamme yhdessä työtä sukupuolten tasa-arvon puolesta, naisten ja tyttöjen, miesten ja poikien oikeuksista niin tulevana tasa-arvokuukautena kuin tulevina vuosinakin.


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! Ihan tuohon ministerin loppukaneettiin mielelläni yhdyn ja sitä syvennän, että ehkä tähänastisessa keskustelussa on jäänyt vähän liian vähälle huomiolle se, kuinka tärkeänä valiokunta näki sen, ettei aseteta miehiä ja naisia vastakkain vaan että tämä tasa-arvo on molempien sukupuolten etu ja siinä tarvitaan naisten ja miesten yhteisiä ponnisteluja.

Arvoisa puhemies! Olisin ministerille tehnyt sen kaltaisen kysymyksen ja korostanut semmoista näkökulmaa, että kun tämän samapalkkaisuusohjelman mukaan palkkaerot tulisi kaventaa 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä, niin nyt on olemassa semmoinen uhkatekijä — se kannattaa ääneen sanoa — että nyt kun työmarkkinaneuvotteluja ollaan kovin siirtämässä paikalliselle tasolle, ettei synny tämmöisiä isompia tasa-arvoeriä välttämättä, että ne jäävät sitten osin liittotasolle tai työpaikkatasolle sovittaviksi, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) miten kommentoitte tätä ja oletteko arvioinut tämän merkitystä tämän samapalkkaisuusohjelman kannalta.


Arto Satonen (kok):

Arvoisa puhemies! Tässä palkkakysymyksessä kyllä se kaikkein tärkein asia siinä, että on saavutettu edes pientä edistystä, taitaa siihen naisvaltaisten koulutettujen ammattiryhmien saamaan erityishuomioon liittyä, ja se oli tietysti ilman muuta tarpeen.

Mitä tähän koko selontekoon ja sen käsittelyyn tulee, niin haluan myöskin korostaa sitä, että kyllä varmaan tämä lähisuhdeväkivallan torjuminen, siihen liittyen myöskin tähän kunniaväkivallan uhkaan vastaaminen ja siihen liittyen se, mitä valiokunta hyvin voimakkaasti sanoi, ne asiat, joita myöskin varapuheenjohtaja toi voimakkaasti valiokunnassa esille, se, että näiden turvakotien määrää ja paikkoja lisätään, on kyllä yksi erittäin keskeinen viesti varmasti.

Mutta yhtenä huomiona haluan kyllä toistaa myöskin sen, että joidenkin miesjärjestöjen ja joidenkin naisjärjestöjen väliset näkemyserot ovat kyllä varsin kaukana toisistaan, ja toivon, että sieltä löytyy sellaista yhteistä (Puhemies: Minuutti!) näkemystä, joka vie eteenpäin koko tasa-arvoasiaa.


Paula Sihto (kesk):

Arvoisa puhemies! Olisin myös esittänyt ministerille kysymyksen liittyen tähän samapalkkaisuusohjelmaan, joka lähti matkaan vuonna 2006 ja jonka tavoitteena oli se, aivan niin kuin ed. Gustafsson täällä sanoi, että sukupuolten välisiä palkkaeroja kavennetaan 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Tavoitetta kohti on tietysti päästy, mutta näyttää siltä, että se ei tule ihan toteutumaan, kun tällä hetkellä naisten palkat ovat noin 18 prosenttia miesten palkkoja pienempiä. Ja näen ihan tämän saman uhkan kuin ed. Gustafsson, että kun neuvottelut siirtyvät enemmän liitto- ja työpaikkatasolle, niin ehkä on sitten vaikeampaa myös tätä tavoitetta saavuttaa.

Ihan niistä keinoista olisin halunnut kuulla, mitä muuta tässä työkalupakissa vielä olisi, että tätä tavoitetta kuitenkin saataisiin entistä lähemmäksi, koska se on meidän (Puhemies: Minuutti!) tasa-arvossamme yksi erittäin selvä epäkohta.


Ulla Karvo (kok):

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että selontekoon ei sisälly tasa-arvon määritelmää. Valiokunta toteaa: "Ilman määrittelyä jokainen voi ymmärtää tasa-arvolla eri asiaa. Osalle tasa-arvo tarkoittaa sukupuolineutraaliutta tai luonnollisena ymmärrettyjen sukupuolierojen huomioon ottamista, osalle taas tasa-arvoista kohtelua tai samanlaisia mahdollisuuksia. Joidenkin mielestä määrällinen tasa-arvo eli naisten ja miesten tasaisempi jakauma riittää." Kysyisinkin ministeriltä: Millainen on ministerin tasa-arvon määritelmä?


Sirpa Paatero (sd):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä käsittelyssä on kiinnitetty alun perin, ainakin meidän ryhmäpuheenvuorossamme, huomiota siihen, että konkretiaa on varsin vähän. Erittäin hyvä, että tämmöinen on ensimmäisen kerran saatu tehtyä, mutta niitä keinoja, konkreettisia etenemisen tapoja, olisi tarvittu lisää.

Yksi ryhmä on yksinhuoltajat, joista valitettavan suuri osa joutuu turvautumaan myöskin toimeentulotukeen. Tämä johtuu siis pätkätöistä ja monesti työttömyydestä, ja siihen on aika mahdotonta sitten yhdistää pieniä lapsia. Mitkä olisivat ministerin mielestä niitä keinoja, joilla tässä puolessa voitaisiin edetä joustavissa päivähoito- ja muissa muodoissa?

Toinen kysymys: Mitkä olisivat ne keinot lisätä yhtiöiden johdossa olevien naisten määrä, kun määrä ei tunnu kasvavan? Eli onko laki ainoa vaihtoehto lisätä yhtiöiden johdossa olevien naisten määrää?


Jari Larikka (kok):

Arvoisa puhemies! Ministeri otti omassa puheenvuorossaan esille tämän vanhempainvapaajärjestelmän ja sen mahdollisen muutoksen ja tämän vanhempainvapaatyöryhmän työskentelyn ja toivoi sieltä raikkaita esityksiä. Näin minäkin toivon. Mutta tämä 6+6+6-malli, me tiedämme, että se on noin 740 miljoonaa euroa, minkä se maksaa, ja siinä on semmoinen pieni sisään rakennettu ongelma, että kun se on kalliimpi järjestelmä kuin tämänhetkinen, niin se saattaa tehdä sen, että naisten on entistä vaikeampi löytää muuta kuin osa-aikaista tai määräaikaista työtä. Ja haluaisin oikeastaan kuulla ministerin mielipiteen siitä, millä tavalla tämä nyt sitten ratkaistaan, koska tämähän oli kuitenkin se yksi iso ongelma tässä, että on tämä naisriski, ja tämähän kasvattaa vaan sitä. Miten tämä poistetaan tästä 6+6+6-mallista?

Vielä debattipuheenvuoro ed. Virolaiselle, ja sen jälkeen jos ministeri haluaa kommentoida, niin hänelle puheenvuoro, ja sitten mennään puhujalistaan.


Anne-Mari Virolainen (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Kun me tavoittelemme pidempiä työuria ja parempaa työelämää, me puhumme myös hyvin paljon siitä, että työ ja perhe pitää saada paremmin sovitetuksi yhteen. Tässä mietinnössä valiokunta on hyvin korostanut sitä, että ei ole kysymys pelkästään pienten lasten hoitamisesta vaan saattaa olla kysymys myös ikääntyvien, sairaiden vanhempien hoitamisesta.

Valiokunta on myös kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että vuoden 2008 tasa-arvobarometrin mukaan yli puolet miehistä koki, että kannustus vanhempainvapaan pitämiseen oli työpaikalla täysin tai jokseenkin riittämätöntä. Kysymys on luonnollisesti asennemuutoksesta. Tiedustelisinkin ministeriltä: mitä kaikkia toimenpiteitä meillä on keinovalikoimassa, jotta me saisimme työpaikoille isyysvapaamyönteisemmän ilmapiirin?


Stefan Wallin (r):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia hyvistä kysymyksistä.

Tässä oli muutama kysymys, jotka liittyivät samapalkkaisuusohjelmaan ja samapalkkaisuustavoitteeseen, joka kieltämättä on erittäin haasteellinen. Vuoteen 2015 mennessä pitäisi siis kuroa vielä 4 prosenttiyksikön verran umpeen tätä palkkaeroa. Se tuntuu tällä hetkellä haasteelliselta, mutta keskeistä ja oleellista on kuitenkin se, että yksikään työmarkkinaosapuoli, joka on mukana tässä samapalkkaisuusohjelman niin sanotussa korkean tason johtoryhmässä, työryhmässä, ei ole missään vaiheessa irtautunut tästä tavoitteesta. Se on erittäin kannustava asia, koska se kuitenkin kertoo siitä, että tämä kuuluisa tahtotila on olemassa edelleenkin.

Mutta mitkä ovat sitten ne keinot? Uskoisin, että segregaation purkaminen työmarkkinoilla on eräs tapa vähentää tätä jakautumista nais- ja miesvaltaisiin aloihin. Mutta tämä prosessi alkaa hyvinkin varhaisessa vaiheessa, itse asiassa jo päiväkoti-ikäisten joukossa, jossa syntyy helposti erittäin stereotyyppisiä sukupuolirooliodotuksia liittyen vaikkapa ammatinvalintoihin tai koulutusvalintoihin.

Tarvitsemme myöskin, totta kai, sen kaltaisia palkkaratkaisuja, jotka selkeällä tavalla kannustavat ja tukevat naisvaltaisia aloja. Tällaisia on nähty myöskin tällä vaalikaudella. Hallitus on niitä tukenut syksyllä 2007 merkittävällä uudella panostuksella. Mutta tilanteessa, jossa talous ei kasva riittävästi tai jossa kuitenkin tehdään maltillisia palkkaratkaisuja, on totta kai aika vaikeata saada myöskään sen mittaluokan tasa-arvoeriä mahtumaan näihin palkkaratkaisuihin, jotka ratkaisevalla tavalla kuroisivat tätä eroa umpeen.

On kuitenkin nähty myöskin aika hiljattain, miten on liittotasolla pystytty tekemään reippaita tasokorotuksia. Viittaan lähinnä siivooja-alaan, joka sai useamman prosenttiyksikön kuoppakorotuksen syystäkin, ja tämä varmaan johtui pitkälti siitä, että työnantajapuoli oli huomannut, että on kerta kaikkiaan vaikea saada pätevää porukkaa tälle siivousalalle. Ja kuten muillakin aloilla, palkka on eräs kannustin, jolla pystytään houkuttelemaan porukkaa, joten tämmöiset liittokohtaiset täsmäratkaisut voivat myöskin edesauttaa tätä suurta päämäärää.

Ed. Larikan kysymykseen 6+6+6-mallista. Hän on johdonmukainen edustaja, koska hän palaa aina tähän samaan asiaan, niin kuin minäkin. On aivan totta, että tämän mallin mukainen ratkaisu maksaisi, mutta tämä mainittu 740 miljoonaa euroa liittyy kyllä tilanteeseen, jossa erittäin suuri prosenttiosuus kaikista miehistä lunastaisi täysimääräisesti tämän oikeuden itselleen. Ehkä on kuitenkin realistista olettaa, että tämä malli lähtisi ikään kuin vaiheittain liikkeelle ja ainakin nousisi suhteellisen hitaasti, koska en usko, että kaikki miehet heti alkaisivat tätä mallia käyttää hyväkseen, valitettavasti, ehkä voisi sanoa.

Täytyy ehkä myöskin kysyä, että mikä on sitten se hintalappu, jos jätämme investoimatta parempaan perhepolitiikkaan. Uskon, että investoinnilla sellaiseen perhepolitiikkaan, joka auttaa perheitä jakamaan hommat tasaisemmin ja jossa myöskin isä tuntee olevansa onnellisempi, tyytyväisempi siihen panostukseen, minkä hän pystyy antamaan kotona, on jonkinlaista arvoa ja ehkä myöskin rahallista arvoa, jos hänen työnsä sitten tuottaa paremmin työajan puitteissa. Nämä ovat tietysti hieman vaikeasti mitattavissa, mutta uskon, että kaikilla näillä on merkitystä.

Ed. Paatero kysyi muun muassa pörssiyhtiöitten hallituksista. Viime viikonlopun Kauppalehti kertoo siitä, että nämä nimitysvaliokunnat ovat nyt parhaillaan tekemässä työtään, siis esittämässä jäseniä pörssiyhtiöiden hallituksiin. Vielä muutama yritys, itse asiassa kymmenkunta yritystä, uupuu siltä listalta, mutta näytti siltä, että jonkin verran, pientä, pientä edistystä on tapahtumassa, mutta marginaalista kuitenkin. Tällä hetkellä 16,6 prosenttia pörssiyhtiöiden jäsenistä on naisia. Tämän vielä keskeneräisen esityksen mukaan tämä nousisi 17 prosenttiin, mikä hieman hämmästyttää ainakin minua, koska kuvittelisi, että jokainen yritys, joka ottaa itsensä vakavasti, miettii myöskin omaa julkisuuskuvaansa, ei pelkästään niin, että se kertoisi vaikkapa yhteiskuntavastuuraportissaan tai vuosikertomuksessaan siitä, miten tasa-arvo on edennyt organisaatiossa, vaan myöskin niin, että se näkyisi rekrytointitilanteissa ja hallituksen nimittämiskuvioissa, koska se kertoo myöskin yrityksien arvomaailmasta, miltä se kokoushuone, se hallitushuone, näyttää.

Lainsäädäntö on tietysti se viimeinen keino. Olen tähän saakka uskonut siihen, että yritykset ikään kuin ymmärtävät sen, että pätevien naisten löytäminen hallituksiin ei välttämättä ole kiinni siitä, että lähdetään lämpökameralla katsomaan pitkin katuja, vaan päteviä naisia löytyy eri aloilta tässä maassa. Niitä löytyy: korkeasti koulutettuja naisia. Kysymys on lähinnä siitä, millä asenteella lähdetään katsomaan: pyydetäänkö konsultilta, headhunterilta, sekä mies- että naisehdokkaita, vai sanotaanko vain, että löytäkää nyt joku. Viimeksi mainitussa tapauksessa käy helposti niin, että noudatetaan sitä vanhaa kaavaa.

Minä puutun vielä tähän ed. Karvon kysymykseen, ministerin omaan tasa-arvon määritelmään, mihin hän viittasi. Ministerin oma tasa-arvon määritelmä, kun puhutaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta, on se, että kaikilla pojilla, tytöillä, miehillä ja naisilla täytyy olla täsmälleen samanlaiset edellytykset elämän kaikilla aloilla ja alueilla. Tästä on hyvä lähteä, ja siitä on myöskin aika vaikea tinkiä itse asiassa.

Sitten mennään puhujalistaan.


Jouko Laxell (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Oudoksun käytäntöä, että aina esitetään organisaatio perustettavaksi, kun itse ongelma pitäisi ratkaista. Nyt esitetään tasa-arvoyksikön perustamista valtioneuvoston kanslian yhteyteen. Vastustan tätä ajatusta. Tasa-arvo ei kehity organisaatioita luomalla. Tasa-arvo pitää kirjata kunkin työpaikan järjestyssääntöihin. Tasa-arvon pitää toimia käytännössä. Jos sitä loukataan, tulee siihen päällikköjen ja johtajien puuttua.

Valiokunta ei ole mietinnössään lainkaan ottanut kantaa koulutukselliseen eriarvoisuuteen, joka vallitsee peruskouluista aina yliopistoon. Pidän erittäin tärkeänä, että poikien hitaampi kehittyminen otetaan huomioon peruskoulun opetuksessa. Yhtä tärkeätä on se, että opetusmenetelmiä kehitetään siten, että ne paremmin huomioivat toimintaorientoituneet pojat perusopetuksessa.


Katja Taimela (sd):

Arvoisa rouva puhemies! Naisten ja miesten välistä tasa-arvoa käsitellyt selonteko herätti työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa paljon keskustelua, ja asiaa taustoitettiin laajasti. Keskeinen huomio, joka tuli useammaltakin asiantuntijalta ja joka kirjattiin myös valiokunnan mietintöön, oli kysymys tasa-arvon tarkemmasta määrittelemisestä. Mitä oikeastaan tavoitellaan, kun halutaan lisätä tasa-arvoa? Joillekin tasa-arvo merkitsee lähtökohtaisten mahdollisuuksien tasa-arvoisuutta, ja toisille riittää vasta se, että toiminnan tasolla tasa-arvo on kohdallaan.

Tämä perusasetelma on varsin ratkaiseva, kun tasa-arvopolitiikan pohjalta lähdetään toteuttamaan toimenpiteitä. Olennaista on silloin, tyydytäänkö hakemaan nykyistä tasa-arvoisempaa tilannetta vai tavoitellaanko täydellistä tasa-arvoa jollain elämän alalla. Osaltaan tämän selonteon ansioksi voidaan lukea se, että tasa-arvoasiat on nostettu tapetille. Sen myötä aiheesta on myös tuotettu lisää tietoa. Tämä on tärkeä arvo sinänsä ja omalla tavallaan hieman vie tasa-arvoisuutta eteenpäin.

Selonteon eduskuntakäsittely ei kuitenkaan ihan vastaa sitä, kuinka tärkeä aihe on. Tasa-arvo koskee kaikkia elämänalueita, ja siksi tämä paperi olisi pitänyt käsitellä oikeastaan kaikissa valiokunnissa. Selontekomenettelyn jatkuessa toivoisin jatkossa tasa-arvoteeman laajempaa käsittelyä ja keskustelua siitä. Se osaltaan varmistaisi selonteon tavoitteiden toteutumista päätöksenteossa ja sitä kautta käytännön tasolla.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten totesin, naisten ja miesten tasa-arvoteema leikkaa läpi kaikki hallinnonalat ja koskettaa yhteiskunnan kaikkia puolia. Voidaan sanoa, että missä ikinä ihmiset toimivat, siellä edustettuina ovat molemmat sukupuolet, ja siksi kaikissa asioissa on aina sukupuoleen liittyviä erityispiirteitä. Tasa-arvoasioista puhuttaessa ei ole hyväksi asettaa sukupuolia tai niiden tarpeita vastakkain. Tasa-arvoulottuvuus tuo keskusteluun kuitenkin parhaimmillaan huomioita sukupuoleen liittyvistä erityistarpeista. Esimerkiksi kehitysvammaisella naisella on erityisiä tarpeita kehitysvammaiseen mieheen verrattuna. Näiden tiedostaminen on tärkeää, jotta tämän ihmisryhmän tarpeet voidaan huomioida ja sitä kautta vastata niihin.

Myös maahanmuuttajanaiset ovat aivan keskeinen ryhmä tasa-arvoisuuden kannalta. Heidän ongelmaansa vaikuttavat kulttuuriset tekijät, kotiin ja perheen hoitoon sitoutuminen ja monet muut asiat. Siksi maahanmuuttajanaisten kotouttamiseen tulee panostaa ja heidän erityistarpeensa ottaa paljon nykyistä paremmin huomioon. Kaiken kaikkiaan maahanmuuttajien kotouttaminen kärsii tällä hetkellä resurssipulasta, ja tämä luo erilaisia ongelmia yhteiskuntaamme. Selonteon tasolla näitä haasteita on tiedostettu. Ratkaisuja tulisi nyt aktiivisesti viedä eteenpäin.

Arvoisa rouva puhemies! Tasa-arvokysymykset voivat olla myös hyvin erisuuruisia. Paljon tehtävää on pienten erityisryhmien kohdalla. Silti suurimmat tasa-arvokysymykset koskettavat yhteiskuntaa hyvin laajasti. Ne liittyvät palkkaukseen, vanhemmuuteen ja väkivaltaan. Palkkaerojen tasaamisen suhteen tarvittaisiin keskitettyä sopimista, jonka tämä hallitus on halunnut heittää romukoppaan. Kokoomuksen sairaanhoitajille vaalien alla lupaama palkankorotus käy esimerkistä, miten asioita ei tule hoitaa. Oman vaalityön tukemiseksi paljastettu heitto laittoi työmarkkinat osittain sekaisin, ja lopulta luvattu korotuskin jäi saamatta.

Työmarkkinoilla on myös miesten kohdalla korostuvia ongelmia, etenkin teollisuudessa, josta poistuu pysyvästi paljon työpaikkoja. Nämä työntekijät ovat erittäin vaikeasti työllistettävissä. Samaan aikaan tämä hallitus on suunnannut paukkunsa työllisyyspolitiikassa helposti työllistettäviin ja vaikeammin työllistettävät on jätetty oman onnensa nojaan.

Työsuhteessa keskeistä on panostaa siihen, että jatkossa työ- ja perhe-elämä voitaisiin paremmin sovittaa yhteen. Tämä koskee molempia sukupuolia. Tarvitsemme joustavan ja laadukkaan työelämän. Se tukee myös työssäjaksamista ja sen myötä eläkeiän myöhentämistavoitteita. Kun tutkailee tilastoja siitä, miten varhaiseläkkeelle jääminen mielenterveyssyistä on lisääntynyt, voi todeta, että kehitys on mennyt vaaralliseen suuntaan.

Perhe-elämän kannalta haastavaa on töiden kasaantuminen kotiin ja vapaa-ajalle. Meillä kaikilla on varmasti siitä paljon esimerkkejä. Perheen kannalta tasa-arvon parantamisessa on olennaista myös, että perhevapaiden kustannuksia saadaan jaettua tasaisesti mies- ja naisvaltaisten alojen kesken. Miesten vanhempainvapaan käyttöä tulee lisäksi kannustaa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Tasa-arvon loukkaaminen on hyvin usein ihmisarvokysymys. Vielä tänäkin päivänä meillä naisiin kohdistuu monia kestämättömiä epäoikeudenmukaisuuksia,. Meillä on parisuhdeväkivaltaa, prostituutiota, jopa ihmiskauppaa. Meillä on maahanmuuttajien keskuudessa kunniaväkivaltaa. Nämä on kerta kaikkiaan kitkettävä pois tästä yhteiskunnastamme.

Hyvät kollegat! Haastan teidät kaikki konkreettisiin tasa-arvotekoihin. Me emme käsitelleet valiokuntakäsittelyssä tätä selontekoa pölyyntymään.


Anne-Mari Virolainen (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos, ministeri Wallin, että tunnustitte, että Suomessa on paljon osaavia naisia, joiden kyvyt riittävät johtopaikoille, muuallekin kuin hallituksen johtoon tai maan johtoon, myös yritysten ja eri organisaatioiden johtoon.

Tämä valiokunta kuitenkin kiinnitti huomiota siihen, että esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen johtopaikoilla on edelleen varsin vähän naisia, ja samoin eilen uutisoitiin, että tällä hetkellä vain yhtä suomalaista pörssiyhtiötä johtaa nainen eli vain yhdessä 120 pörssiyhtiöstä on nainen johdossa. Tasa-arvosta ja mahdollisuuksien tasa-arvosta on todellakin pidettävä kiinni, ja tämä luku osoittaa selkeästi, että puheiden lisäksi tarvitaan vielä paljon työtä, työtä ja työtä. Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään Suomen ongelma, sillä koko EU on samalla tavalla lapsenkengissä ja vanhojen rakenteiden vankina. Vain kymmenes pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenistä on naisia. Ruotsissa vastaava luku on 19, Suomessa 17 ja Islannissa vain 7. Keskimäärin 3 prosentissa EU-maiden pörssiyhtiöistä nainen toimii pääjohtajana. Tasa-arvoisuus edistyy vielä liian hitaasti.

Suomalaiset naiset ovat varsin hyvin koulutettuja. Siitäkin huolimatta me kaikki haluamme tulla valituksi kykyjemme perusteella, emme suinkaan sukupuolen perusteella. Tästäkin huolimatta alan vähitellen kallistua kiintiönaisten kannattajaksi, varsinkin kun meillä on Evan tutkimus vuodelta 2007, McKinsey & Companyn marraskuulta 2010, joiden tulosten mukaan yritykset, joiden johtotiimissä on naisia, pärjäävät taloudellisesti paremmin. Myös naisten ja miesten tasa-arvoinen edustus parantaa työhyvinvointia. Toisaalta naisettomuus voi olla yritykselle jopa imagohaitta.

Arvoisa puhemies! Vanhemmuuden kustannusten tasaisempi jakautuminen on toinen todellinen ja vaikuttavuudessaan ylivertainen tapa edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Tänä päivänä naiset käyttävät perhevapaista yli 90 prosenttia ja kantavat näin pääasiallisen hoitovastuun lapsesta. Miesten osuus on vieläkin valitettavan pieni, ja on selvää, että tämä ei voi olla vaikuttamatta naisten asemaan työelämässä, heidän työura- ja palkkakehitykseensä. Johtotehtäviin naiset nousevat todellakin miehiä harvemmin, ja kun perheenlisäyksen pitäisi olla iloinen asia molemmille vanhemmille, niin monet naiset joutuvat tosiasiassa raakaan valintatilanteeseen: lapsi tai työ. Meidän on todellakin pystyttävä parempaan, jotta työn ja perheen välillä ei tällaisia konflikteja olisi.

Kokoomuksen vaaliohjelmassa me haluamme myös korostaa sitä, että työelämän joustavuus erilaisissa elämäntilanteissa olisi monilta osin ratkaistavissa sopimalla siitä työpaikoilla. Perheystävällinen työpaikka on näkemyksemme mukaan sekä työnantajan että työntekijän etu. Esitämmekin, että päivähoidosta ja päivähoitomaksusta olisi saatava joustavampia niin, että perheen tarvitsema hoitoaika otetaan huomioon.

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Satonen ottikin omassa esittelypuheenvuorossaan esiin jo naisyrittäjyyden ja sen, miten siellä äitiyden kustannukset kaatuvat naisyrittäjien päälle. Työministeri Cronberg aikoinaan julkisti tavoitteen, että pystyisimme nostamaan naisyrittäjien osuutta 30 prosentista 40 prosenttiin, ja siinä olisi yksi keskeinen tekijä, että saisimme perhevapaiden kustannukset paremmin jaettua. No, me näemme, miten yrittäjänaiset ponnistelevat tämän tavoitteen eteen erityisen konkreettisesti 10.3., kun he ovat lupautuneet tulemaan eduskunnan portaille tätä vielä meille seikkaperäisemmin vaatimaan.

Mutta summa summarum: hyvään suuntaan ollaan menossa, mutta ehkä pitäisi ottaa nopeampia askeleita ja ehkä vähän pidempiäkin kerrallaan.


Jari Larikka (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä on siis ensimmäinen eduskunnalle annettu sukupuolten tasa-arvoa käsittelevä valtioneuvoston selonteko. Selonteossa arvioidaan suomalaista tasa-arvopolitiikkaa ja tasa-arvopoliittisia toimia eri hallinnonaloilla.

Valitettavaa kuitenkin oli, että selonteko annettiin eduskunnalle vasta vaalikauden viimeisenä syksynä asiaruuhkan ollessa pahimmillaan. Tästä johtuen selontekoa ei pystytty käsittelemään kaikissa eduskunnan valiokunnissa, mikä olisi ollut valtavirtaistamisperiaatteen toteutumisen kannalta erittäin tarpeellista. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta olikin paljon vartijana selontekoa käsitellessään. Kuultavia oli todella paljon, ja yksi merkille pantava huomio kuitenkin minulle jäi näistä kuultavista: kaikista kuultavista naisia oli 54 kappaletta ja miehiä 13.

On tärkeää, että tasa-arvokeskustelua käydään tutkitun tiedon pohjalta ja asettamatta miehiä ja naisia vastakkain. Nyt käytävälle keskustelulle ei ole eduksi, että keskustelu radikalisoituisi ja tästä johtuen jäisi junnaamaan paikallaan. Tasa-arvo on molempien sukupuolten etu. Tasa-arvon saavuttamiseksi tarvitaan naisten ja miesten yhteisiä ponnisteluja. Siksi on tärkeää, että myös miehet osallistuisivat tasa-arvopolitiikan kehittämiseen.

Arvoisa rouva puhemies! Otan muutaman sellaisen asian esiin, joka nousi valiokunnan asiantuntijakuulemisen aikana erityisesti keskusteluun.

Johdonmukaisesti aloitan vanhempainvapaista. Vaikka selonteossa ei erityisesti käsitelty vanhempainvapaiden työryhmän työtä uudeksi vanhempainvapaamalliksi, nousi niin sanottu Islannin malli kovasti esiin. Toivomuksestani malli avattiin valiokunnan mietintöön, ja käyn nyt sitä hieman läpi, koska havaitsin, että se ei kaikilta osin ole avautunut ja täällä eduskunnankin käytävillä kysymyksiä on riittänyt.

Kun Suomeen nyt työstetään tätä mallia 6+6+6 Islannin mallina, niin selvyyden vuoksi kerrottakoon, että Islannissa otettiin vuonna 2000 käyttöön 3+3+3-malli elikkä tämä Suomen malli on vaan kerrottu kahdella. Tässä varattiin 3 kuukautta isien käytettäväksi ja 3 kuukautta äitien käytettäväksi ja 3 kuukautta vanhempien jaettavaksi heidän sopimallaan tavalla. Mikäli jompikumpi vanhemmista ei omaa osuuttaan pidä, niin perhe menettää sen. Tämä on asia, mikä yleensä jää tämän mallin esittelyssä aina kertomatta, ja sekin on aika johdonmukaista ollut.

Samalla Islannissa vanhempainvapaan korvaustasoa nostettiin 80 prosenttiin ja maksimikorvaukseksi määriteltiin noin 5 000 euroa kuukaudessa. Uudistuksen seurauksena isien käyttämien vanhempainvapaiden osuus kohosi toki yli 30 prosenttiin, mikä on huomattava määrä. Mutta kun talouskriisin seurauksena jouduttiin korvaustasoa laskemaan ja rajaamaan, maksimikorvaus oli enää 1 890 euroa kuukaudessa ja suosio laski tässä mallissa huomattavasti. Voidaankin oikeastaan kyseenalaistaa perustelut, joita on käytetty mallin tuomiseksi Suomeen, esitetyt mallit ovat kustannustasoltaan ja vaikutuksiltaan elinkeinoelämään niin erilaiset.

Arvoisa rouva puhemies! Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen oli todella paljon esillä tässä meidän selontekomme valiokuntakäsittelyssä. Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisessä tarvitaan asennemuutosta koko suomalaiselta yhteiskunnalta. Ongelman vakavuus tulee tunnustaa kaikilla tasoilla, ja myös julkinen mielipide Espanjan mallin mukaan tulee saada tuomitsemaan naisiin kohdistuva väkivalta sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Suomalaisessa yhteiskunnassa on edelleen lähisuhde- ja perheväkivalta varsin yleinen ja vakava ongelma. Poliisin tietoon tulleesta väkivallasta on noin 12 prosenttia perheväkivaltaa. Tilanteen vakavuutta kuvaa hyvin myös se, että kaikkiaan perhe- ja parisuhdeväkivallan seurauksena kuolleet muodostavat kolmanneksen kaikista henkirikoksista Suomessa.

Tasa-arvon ja sitä myötä turvallisuuden kannalta tämän vaalikauden merkityksellisimpiä päätöksiä on ollut lakimuutos, jossa parisuhteessa tapahtuneet lievät pahoinpitelyt ovat yleisen syytteen alaisia. Aikaisemmin rankaiseminen lievästä pahoinpitelystä edellytti, että uhri vaati tekijälle rangaistusta. Kun nämä rikokset ovat nyt yleisen syytteen alaisia, ei tekijän saaminen vastamaan teosta ole enää uhrin tahdosta kiinni. Uskon, että lakimuutoksella tulee olemaan myös valtava ennalta ehkäisevä vaikutus lähisuhdeväkivallan ilmentymiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Meidän tuleekin nyt huolehtia, että poliisin resurssit riittävät lähisuhdeväkivallan kitkemiseksi yhteiskunnasta. Lähisuhdeväkivalta on tuomittavinta, pelon ilmapiiriä ei tarvitse sietää perheessä.


Pauliina Viitamies (sd):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä keskustelussa on ollut hyviä puheenvuoroja tänään. Harmi vaan, että täällä on nyt niin vähän väkeä osallistumassa tähän. Tämä toki koskee meitä kaikkia. (Ed. Satonen: Osa katsoo telkkarista!) — Katsoo telkkarista varmaan, mutta olisi hyvä, jos olisivat täällä myös kommentoimassa ja puhumassa.

Mutta joka tapauksessa: Kun tätä tasa-arvolakia muutettiin vuonna 2005, eduskunta edellytti silloin, että hallitus seuraa lain toteutumista ja antaa asiasta selvityksen viimeistään vuoden 2009 loppuun mennessä. Selonteko on nyt kuitenkin myöhästynyt lähes vuodella ja tuli tänne eduskuntaan vasta viime marraskuussa. Mutta toki on hyvä, että se on nyt joka tapauksessa täällä ollut käsittelyssä, vaikkakin mielelläni kyllä olisin nähnyt tämän käsiteltävän myös omassa valiokunnassani, sivistysvaliokunnassa. Myös meillä olisi ollut siellä paljon tähän kommentoitavaa, mutta hyvä, että edes nyt tässä salikeskustelussa pääsemme vähän näitäkin asioita sivuamaan.

Arvoisa puhemies! Mikäli tasa-arvoa halutaan edistää, ansiotyön ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeuksiin on löydettävä ratkaisut. Viime vuosina perheen perustaneiden ja vanhemmiksi tulleiden keski-ikä on ollut aiempaa korkeampi. Ongelmaksi muodostuu tällöin perhe-elämän ja opiskelujen tai työn yhteensovittaminen. Nämä vaikeudet heikentävät erityisesti naisten asemaa.

Vuoden 2010 alussa isyysvapaa piteni 4 viikosta 6:een. Nyt hallitus miettii seuraavan hallituskauden vanhempainvapaaratkaisuja. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän selvittämään näitä mahdollisuuksia. Työryhmän määräaika on ilmeisesti päättynyt aivan näinä päivinä. Hallitus on luvannut linjata kantansa vanhempainvapaauudistukseen mutta vasta tietenkin sen jälkeen, kun työryhmä on jättänyt STM:lle tämän esityksensä. Nyt kun vaalikausi on lopuillaan, se merkitsee käytännössä sitä, että tämänkin asian eteenpäinviemisen tämä Kiviniemen hallitus lykkää seuraavalle hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Korkeakouluopiskelijoiden perheen perustaminen siirtyy hyvin usein toimeentulon pienuuden ja tulevaisuuden epävarmuuden takia. Yksi keino opiskelijaperheiden lapsiköyhyyden torjumiseksi on opintorahan huoltajakorotus. Tämä antaisi positiivisen signaalin siitä, että lasten turvallinen kasvuympäristö ja kehitys ovat tärkeitä arvoja suomalaiselle yhteiskunnalle.

Huoltajakorotus poistettiin opintotuesta 1990-luvun laman myötä. Kelan tilastojen mukaan toimeentulon vähyydestä kärsivät etenkin opiskelevat äidit. Heidän vuositulonsa ovat huomattavasti pienemmät kuin opiskelijoiden, joilla ei ole lapsia. Huono tilanne vielä korostuu, koska useimmiten nämä perheelliset naisopiskelijat eivät pysty täydentämään tulojaan työssäkäynnillä. Perheellisten opiskelijoiden tilanne näkyy kasvaneissa lapsiköyhyystilastoissa.

Arvoisa puhemies! Vaikka meillä Suomessa naisten ja miesten tasa-arvo on ollut moniin muihin maihin verrattuna hyvällä tolalla, talouskriisien aikana on otettu takapakkia. Tasa-arvo ei edelleenkään näy palkkauksessa, vaikka meillä on ollut tasa-arvon valtavirtaistamisen työkaluja käytössä jo pitkään. Naisten ja miesten samapalkkaisuutta työelämässä edistävä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteinen ohjelma jatkuu edelleen. Tavoitteena on saada kurottua naisten ja miesten palkkojen tasoero nykyisestä vuoteen 2015 mennessä.

Tasa-arvotyö on tärkeää, mutta aivan kuten ed. Virolainen aikaisemmin tuossa totesi, tuloksia saadaan aikaan tuskastuttavan hitaasti. Ehkä onkin niin, että pysyviä tuloksia saadaan aikaan vain sillä, että tasa-arvoistaminen aloitetaan jo lapsista ja päiväkodeista lähtien, aivan kuten ministeri omassa puheenvuorossaan äsken myös totesi. Siksi tästä sukupuolten tasa-arvon edistämisestä pitää myös pitää huoli perusopetuksessa sekä muussa opetuksessa, mitä meillä jokaisella asteella annetaan.

Opetusaineista sukupuolisidonnaisuus on saatu pääpiirteissään raivattua pois, mutta oppilaiden ainevalinnoissa perusopetuksesta alkaen on sukupuolen mukaista suuntautumista. Tasa-arvolaki velvoittaa oppilaitosta tasa-arvosuunnitelman tekemiseen, mutta useissa oppilaitoksissa se on vielä alkutekijöissään.


Jyrki Yrttiaho (vas):

Arvoisa rouva puhemies! Miesten ja naisten tasa-arvoselonteosta annettu mietintö on erinomainen kriittisyydessään ja konkreettisuudessaan, ja tästä syystä puutunkin tässä vain samapalkkaisuuskehitykseen ja ennen kaikkea sen hitauteen.

Sosiaali- ja terveysministeriö koordinoi meillä samapalkkaisuusohjelmaa. Tavoitteena on miesten ja naisten palkkaeron puristaminen vuoteen 2015 mennessä 18:sta 15 prosenttiyksikköön. 3 prosenttiyksikön tavoite on osoittautunut ylivoimaiseksi. Vuosina 2000—2006 naisten ansiotaso nousi suhteessa miesten ansioihin 0,3 prosenttia kuudessa vuodessa, eikä sen jälkeenkään ole tahti juuri muuttunut. Tasaisen vauhdin taulukon mukaan tavoite saavutetaan 60 vuoden kuluttua.

Tulopoliittisissa ratkaisuissa sovittiin vielä muutamia vuosia sitten tasa-arvoeristä, joiden piti johtaa sovittujen laskentasääntöjen perusteella naisvaltaisilla aloilla muita korkeampiin palkankorotuksiin, mutta eräinä vuosina miesten ja naisten palkkaerot jopa lisääntyivät. Olisiko kehitys ollut vielä negatiivisempaa ilman näitä eriä? Ehkäpä.

Puhemies! Naisten palkkakehitykseen vaikuttaa tietenkin perhe-politiikka ja naisten mahdollisuus kouluttautua ja osallistua työmarkkinoille. Perhevapaiden tasaisempi jakaminen vanhempien välillä on ollut virallisena tavoitteena jo pitkään. Silti päävastuu lastenhoidosta ja kotitöistä on edelleen naisilla, mikä kuormittaa pienten lasten äitien jaksamista ja työelämään osallistumista. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan stressioireista kärsivät erityisesti 25—35-vuotiaat naiset.

Väestö ikääntyy, ja vanhustenhoivaa ravisuttaa laitoksista kotiin -euforia, joka valitettavasti tähtää usein vain resurssisäästöihin. Näiden seurauksena työssä käyvillä lisääntyy ahdistus iäkkään, sairaan tai vammaisen omaisen pärjäämisestä. Joka viides työssä käyvistä kertoo huolehtivansa ansiotyön ohessa omasta tai puolisonsa vanhemmasta. Naiset ovat tässäkin vahvemmin vastuussa kuin miehet. Toivon tasa-arvokehityksestä ja naisten työmarkkina-asemasta vakavaa huolta kantavien myös kunnissa muistavan, että vanhusten hoitovastuun sälyttäminen koteihin uhkaa vahvistaa väistämättä naisia syrjiviä käytäntöjä työelämässä.

Aivan oleellisia naisten ura- ja palkkakehitystä hidastavia tekijöitä ovat yhteiskunta- ja työpolitiikan uusliberalistiset vääristymät. Työskentely määräaikaisissa työsuhteissa, vuokra- ja osa-aikatyössä on naisilla selvästi miehiä yleisempää. Joka viides nainen työskentelee epätyypillisessä työsuhteessa. Eikä kyse ole työntekijän omasta vapaasta valinnasta: yli 60 prosenttia heistä on vastentahtoisesti näissä epävakaisissa työsuhteissa. Kukapa ei haluaisi toimeentuloonsa ja elämäänsä pidempää näköalaa?

Puhemies! Vuoden 2007 eduskuntavaalien alla kokoomuspuolue rohkaistui nostamaan naisalojen palkkauksen jälkeenjääneisyyden pääteemakseen. Sari Sairaanhoitajalle luvattiin 600 euroa kuukaudessa lisää palkkaa. Mihin lupaus johti? Sari otti lupauksen todesta ja vahvisti vaatimuksia uhkaamalla työtaistelutoimilla. Miten reagoi samapalkkaisuusohjelmaa toteuttamaan sitoutunut hallitus? Se toi eduskuntaan pakkotyölain potilasturvallisuuden nimissä. Lailla puututtiin vakavasti perustuslain sekä 7 että 18 §:n sisältämiin perusoikeuksiin.

Näin kovakouraisesti Suomessa varjellaan miesten ja naisten palkkakuilua. En ihmettele, että palkkaeron kurominen 3 prosenttiyksiköllä kestää tässä vauhdissa 60 vuotta. Samapalkkaisuus on toteutunut eli 18 prosenttiyksikön ero tasoittunut 360 vuoden kuluttua. Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten aikakäsitys ei ole sukupolven tai kahden aikakäsitys; kyllä se näyttää olevan luonnonhistoriallinen aikakäsitys.


Anne Kalmari (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! En yhdy kaikkiin ed. Yrttiahon näkemyksiin, mutta täällä on tullut erittäin hyviä näkemyksiä sekä vanhemmuuden kustannuksien jaosta että työelämän joustojen tarpeesta ja monista muista. Keskityn tässä selonteossa kuitenkin vain kansainväliseen osioon, nimittäin kirja "Puolikas taivasta" teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Suosittelen sitä kaikille läsnäolijoille.

Siteeraan hieman mukailtuna Johanna Korhosta hänen luvallaan. Hän kertoi kirjasta seuraavasti.

"Kerron naisten elämästä nyt, tänä vuonna, tässä maailmassa: Thaimaalaiseen bordelliin kaapattujen tyttöjen tahto nujerretaan pakottamalla nämä syömään ulostetta. Aids-potilaat ostavat ja raiskaavat eteläafrikkalaisia tyttölapsia, koska uskovat näin paranevansa. Etiopiassa edelleen yleinen vaimonhankintatapa on, että mies raiskaa havittelemansa naisen, koska häväistyn on pakko naida raiskaajansa. Eteläaasialainen mies heittää rukkaset saatuaan rangaistukseksi naisen kasvoille happoa, joka syövyttää ihon ja kasvoluut ja usein vie myös näön.

Kenialainen naispoliitikko käyttää useita sukkahousuja päällekkäin, koska raiskaus on tavallinen poliittinen ase ja sukkahousut antavat hetken lisäaikaa huutaa apua. Irakissa noin tuhat miestä osallistui seitsemäntoistavuotiaan tytön kunniamurhaan, koska tytön epäiltiin rakastelleen poikaystävänsä kanssa. Se oli syy murskata tytön pää betonimurikoilla.

Maailmasta puuttuu nyt noin 100 000 000 naista. Heidät on joko estetty syntymästä tai saatettu kuolemaan: Heitä on vauvoina hoidettu huonosti, heidän ruokansa on tyttöiässä annettu toisille, heitä ei ole viety lääkäriin, he ovat menehtyneet tarpeettomasti synnytyksessä tai kohdanneet pakkoprostituoidun surkean kuoleman väkivaltaan tai aidsiin.

Maailmassa on viidenkymmenen viime vuoden aikana kuollut naisia ja tyttöjä sukupuolensa takia enemmän kuin miehiä 1900-luvun kaikissa sodissa yhteensä. Meneillään on naisten ja tyttöjen joukkotuhonta."

Me kansanedustajat puhumme tänään tästä aiheesta, ensi viikolla emme kenties muista sitä.

"Kun jossain vangitaan tunnettu toisinajattelija, topakoidumme ja kirjoitamme hienon kolumnin sananvapaudesta. Kun satatuhatta tyttöä kaapataan bordelleihin, pidämme ilmiötä valitettavana, mutta minkäs sille voi, semmoinen maailma on.

Jotkut meistä pystyvät parempaan. Luen amerikkalaisten toimittajien Nicholas Kristofin ja Sheryl Wudunnin kirjaa Puolikas taivasta, ja kurkkuani kuristaa. Kirjoittajat raportoivat meneillään olevaa joukkotuhoa asiallisesti. Heidän mielestään naisten ja tyttöjen tuhoamisen lopettaminen on vuosisatamme suurin kysymys. He toivovat maailman heräävän."

Meidän tulee kehitysavussamme jatkaa linjaa naisten ja tyttöjen aseman parantamiseksi. Se auttaa myös väestöräjähdyksen hillinnässä. Naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksien puolustamisen täytyy jatkua vielä aivan uusin voimavaroin niin EU:n kuin YK:n piirissä, ja meidän tulee lisätä tietoa.

Näen silti toivonpilkahduksen. Kun naisia autetaan, he usein selviävät ja ryhtyvät itse auttamaan muita. Meillä on monia keinoja: Naisten Pankki, Amnesty International, Unifem, kummilapsitoiminta kehitysmaissa. Mietinkin, voisimmeko me kansanedustajat aloittaa tekemällä. Voisimmeko yhdessä luoda esimerkiksi Naisten Pankkiin potin, jolla joku nainen voisi päästä yritystoiminnan alkuun? Voimme toimia myös kotikentillä. Huomenna on naisverkoston seminaari ihmiskaupasta. Luennoitsijoiksi ovat lupautuneet Eva Biaudet ja Venla Roth Vähemmistövaltuutetun toimistosta. Vahvistusta odotetaan poliisilta, joka on törmännyt työssään ihmiskauppaan. Asiat eivät ole meilläkään niin hyvin kuin miltä päällisin puolin näyttää.

Arvoisa rouva puhemies! "’Sinun on oltava se muutos, jonka haluat maailmassa tapahtuvan’, sanoi Mahatma Gandhi. Yhdysvallat pystyi lopettamaan orjuuden, Eurooppa pystyi heräämään ympäristöongelmiin. Pystyisimmekö pelastamaan naiset?"

Ministeri Wallinin johdolla olemme paljon vartijoina.


Katri Komi (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! Tällä vaalikaudella saimme tosiaan eduskuntaan hallituksen tasa-arvoselonteon, joka on laaja tietopaketti siitä, mitä on tehty ja mihin pitäisi voimavaroja suunnata lähitulevaisuudessa niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin liittyen naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon. Selonteossa pohditaan yhä meitä suomalaisia riivaavaa perheväkivallan kulttuuria, miesten roolia tasa-arvokeskustelussa, vaikkapa miesten asemaa perheessä, ja vanhemmuuden kustannusten jakamista entistä paremmin niin työnantajien kuin sukupuoltenkin välillä.

Tasa-arvo- ja sukupuolitietoisia kursseja on sisällytettävä opettajankoulutukseen, myös lastentarhanopettajakoulutukseen, sekä muuhun korkeakoulutukseen sekä opettajien täydennyskoulutukseen. Sukupuolisensitiivisyys on haaste. On selvää, että tasa-arvosuunnitteluvelvoite on ulotettava koskemaan peruskoulutusta ja varhaiskasvatusta. Oppikirjan tasa-arvonäkökulmaan on kiinnitettävä huomiota.

Kun tuota tasa-arvoselonteon tekstiä lukee, huomaa, että vaikka olemmekin pitkällä tasa-arvossa Suomessa, niin paljon on vielä tälläkin saralla tehtävää. Ja se työ alkaa tosiaan aina neuvolasta jo ennen lapsen syntymää ja jatkuu vaikkapa päivähoidon ja koulun kautta jatko-opiskelupaikkoihin unohtamatta työelämää ja sen segregaatiota.

Lähisuhde- ja perheväkivallan ennaltaehkäiseminen sisältyy sekä hallituksen tasa-arvo- että sisäisen turvallisuuden ohjelmaan. On välttämätöntä lisätä turvakotipaikkoja. Seksin oston kriminalisointia on valmisteltava. Lähisuhdeväkivallan sovittelu on kiellettävä rikosasioiden sovittelua koskevassa lainsäädännössä.

Päihdeäitien hoidon saatavuuden turvaamista on saanut edistää, tai joutunut edistämään, myös tällä hallituskaudella. Ehkäisevä päihdetyö tuleekin entistä suurempaan arvoonsa, kun katsoo, miten valtava ongelma alkoholi suomalaisessa elämäntavassa on. Mini-interventio on saatava entistä useamman työterveyshuollon ja terveysaseman toimintakäytäntöön.

Arvoisa puhemies! Tasa-arvon edistäminen on naisten ja miesten yhteinen asia ja keskeinen menestystekijä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tasa-arvohan ei saa merkitä tasapäistämistä. Sukupuolisensitiivisyys on osaltaan haaste.

Nuorten miesten työttömyys, joka on liki kaksinkertainen naisiin verrattuna, on vahva uhka myös omassa maakunnassani Etelä-Savossa. Etsivä nuorisotyö on yksi malli, jolla työttömiä nuoria miehiä yritetään löytää ja saada avun piiriin. Nuorilla miehillä on yli kolminkertainen riski kuolla tapaturmaisesti tai väkivaltaan naisiin verrattuna. Usein tähän toki liittyy alkoholi. Miehet ovat yliedustettuina itsemurhantekijöinä, väkivallan tekijöinä ja uhreina sekä syrjäytyneissä. Toimeentulotuen saajista on yksin asuvia miehiä yli 40 prosenttia ja yksin asuvia naisia vajaat 30 prosenttia. Nämä ovat tiettyjä tilastolukuja, joiden myös on meitä havahdutettava.

Me tarvitsemme kouluissa muun muassa aggressiokasvatusta, mielen hyvinvoinnin opintokokonaisuuksia ja stressinhallinta- ja ongelmanratkaisutaitoja sekä kasvatukseemme kiusaamisen kitkemistä. Näitä taitoja voi oppia. Silloin ensirakkauden loppuminen ei aja kaahaamaan autolla, pahimmassa tapauksessa humalassa, tai etsimään asetta käsiin.

Arvoisa puhemies! Perheen ja työn yhteensovittaminen kuuluu kaikkiin elämänvaiheisiin, ja siinä on koko ajan yhtenä aspektina myös sukupuolten tasa-arvo. Perhevapaita pitää kehittää koko ajan, koska ne liittyvät vahvasti myös perheiden työnjakoon, pikkulapsivaiheen jälkeenkin. Vanhemmuuden kustannusten entistä parempaa jakamista on jatkettava. Perhevapaiden parempi jako isien ja äitien kesken lienee etu niin heille kuin lapsillekin. On vahvistettava perheen ja työn yhteensovittamista kolmikannan yhteisin aloittein tavoitteena lasten etu, sukupuolten tasa-arvo ja perheiden hyvinvointi.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen naisen euro on nyt noin 82 senttiä, suomalaisen miehen vuosi noin 11 kuukautta johtuen osittain naisia huonommasta terveydentilasta. Tässä on kuitenkin eroa: miehet voivat usein itse vaikuttaa terveyteensä, mutta aina ei nainen voi vaikuttaa työnantajan maksamaan palkkaan. Toki on todettu, että naiset tyytyvät alempaan lähtöpalkkaan eivätkä pyydä yhtä usein palkankorotuksia kuin miehet. Osittain se voi johtua siitä, että naiset joutuvat miehiä useammin ottamaan vastaan koulutustasoa vastaamattoman työpaikan valmistumisen jälkeen. Myös naisille kasaantuvat määräaikaiset työsuhteet jarruttavat työuralla etenemistä. Ja toki, jos naiset eivät hakeudu johtopaikoille, ei heitä siellä jatkossakaan ole.

Mutta yritysten sisälläkin on vielä paljon tekemistä palkkatasa-arvossa. Työyhteisöissä on keskusteltava aidosti tasa-arvoon liittyvistä asenteista, näkemyksistä, arkikäytännöistä ja hyödyistä. Jo tällä saadaan parannettua tasa-arvoa käytännössä jokaisella työpaikalla. Tutkimusten mukaan sukupuolten tasa-arvo, ja yleisemmin monimuotoisuus, vaikuttaa myönteisesti jopa yrityksen taloudelliseen tulokseen.

Arvoisa rouva puhemies! Sukupuolten välinen tasa-arvo on aina ollut hyvinvointiyhteiskuntamme kulmakiviä. Sekä naisten että miesten vahvuuksia yhteiskunnan hyvinvoinnin rakentajina tulee arvostaa. Kumppanuus siis kunniaan.


Elsi Katainen (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! Mitä voimme päätellä siitä, että olemme käsittelemässä ensimmäistä tasa-arvoselontekoa ja valiokunnan mietintöä siitä? Ilmeisesti on huomattu, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo on inhimillisesti arvo sinänsä ja siihen pyrkiminen on myös koko yhteiskuntamme menestymisen ja kilpailukyvyn kannalta suotavaa, jopa välttämätöntä. Perheiden hyvinvointi ja iskukykyinen työelämä vaativat sen, että naisilla ja miehillä on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet ja ettei kumpikaan sukupuoli eriydy huonompaan asemaan. Toivoa sopii, että tasa-arvoselonteko on enemmän kuin tilanteen päivitys- ja linjauspaperi.

Tasa-arvokeskustelussa on muutamia ongelmia, joista on puhuttu vuosikymmeniä ilman käytännön parannuksia. Työ- ja tasa-arvovaliokuntaa voi hyvin kiittää muun muassa päätösehdotuksista, jotka koskevat palkkakartoitusvelvoitteiden täsmentämistä sekä vaatimusta väkivallan vastaisen työn lisäresursoinnista. Selonteon linjausten seuranta on välttämätöntä, ja valiokunta edellyttääkin säännöllistä tilanteen päivitystä myös tehtyjen tekojen suhteen.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on yksi yhteiskuntamme ikuisuuskysymyksistä. Tilastokeskuksen mukaan sukupuolten välinen elinaikainen tuloero on puoli miljoonaa euroa. Yksityisen sektorin palkkatilaston mukaan mediaaninaisen palkka asettuu 78 prosenttiin miehen palkasta. Mies ansaitsee kuussa 726 euroa enemmän. Vaikka naisten elinikä onkin miesten odotettua elinikää korkeampi, ei palkkaero kompensoidu edes tämän johdosta elämänkaaren aikana, pikemminkin päinvastoin. Palkkaerot ovat suurimpia pisimpään työelämässä olleilla.

Etenkin nyt, kun puhumme työurien pidentämisestä alku- ja loppupäästä sekä huoltosuhteemme heikkenemisestä, on tiukasti tartuttava työn ja perheen yhteensovittamisen haasteisiin. On kansantaloudellisestikin kestämätön tilanne, että nuoret perheet joutuvat työelämän vaatimusten ja taloudellisten asioiden vuoksi luopumaan perhehaaveistaan. Tämä on tärkeä tasa-arvokysymys niin naisten kuin myöskin miesten kohdalla. Perhevapaat jakautuvat edelleen hyvin epätasaisesti. Isät käyttävät alle 4 prosenttia varsinaisista vanhempainvapaapäivistä. Vaikka isäkuukausi huomioitaisiin, edelleen vain 10 prosenttia isistä jää vanhempainrahan turvin kotiin edes lyhyeksi aikaa.

Vanhempainvapaasta syntyvät kustannukset kaatuvat edelleen pääasiassa äidin työnantajan syliin. Työnantajakustannusten jakamiseen olisi vihdoin löydyttävä ratkaisuja, jotta myös nuoriin, parhaassa perheenperustamisiässä oleviin naisiin kohdistuvasta työpaikkasyrjinnästä päästäisiin eroon. Tämä kehitys parantaisi naisten asemaa työmarkkinoilla. Sekä työnantajat että työntekijät hyötyvät siitä, että työelämän tasa-arvo lisääntyy, ja myös siitä, että työn ja perheen yhteensovittamista tuetaan.

Sukupuolivaikutusten arviointia on ajatuksen ja idean tasolla elätetty jo pitkään, mutta sen toteutuminen ja käyttö työvälineenä kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa on vielä vähäistä. Taannoin julkistettiin tutkimus, jossa todettiin, että poikien liikuntaan tehdään kunnissa suurempia taloudellisia satsauksia kuin tyttöjen liikunnan tukemiseksi. Eriytetyt liikuntatunnit ja perinteiset ajatusmallit tyttöjen lajeista ja poikien lajeista ovat ikään kuin huomaamatta ajaneet kuntapäättäjät suosimaan poikien liikuntaa. Olisikin paneuduttava siihen, kuinka sukupuolivaikutusten arviointia voisi tehostaa esimerkiksi juuri kunnallisessa päätöksenteossa.

Arvoisa rouva puhemies! Kaikki epätasa-arvo ei ole suinkaan mitattavissa selkein mittarein. Esimerkiksi vastikään nais- ja miespoliitikkojen erilaisesta toimintaympäristöstä väitellyt tutkija Erkka Railo toteaa, että nainen lunastaa paikkansa politiikassa hoitamalla perheensä, kotinsa ja itsensä työn ohessa. Naispoliitikolta edellytetään arjen sankaruutta, jossa täytyy klaarata ihan kaikki. Vain siten paikka miehisellä politiikan pelikentällä olisi oikeutettu.

Vielä lopuksi: Tasa-arvokeskustelun tai tasa-arvotyön tarkoitus ja päämäärä ei ole missään nimessä samanlaistaa miehiä ja naisia keskenään tai asettaa naisia ja miehiä toisiaan vastaan. Todellista tasa-arvoa on se, että naiset naisina ja miehet miehinä olisivat yhdenvertaisia yksilöitä omine ainutlaatuisine ominaisuuksineen niin työelämässä kuin muillakin elämänalueilla.


Sirpa Paatero (sd):

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että valiokunta on kirjannut tähän loppuun seurannan vuodelle 2016 ja uuden selonteon vuodelle 2021, sillä muuten voi olla, että kuluisi vuosikymmeniä, toivottavasti ei ihan yhtä kauan kuin tämän ensimmäisen selonteon tekemiseen. On siis hyvä seurata näitä käytännössä.

Joskus kuitenkin keskustelussa jopa tuntuu, että Suomessa tasa-arvon on katsottu olevan jo hyvin toteutunut, mutta näinhän ei ole. Esimerkiksi perjantaina tuohon eduskuntatalon rappusille tulevat miehet, jotka ovat huolissaan, mitenkä meidän sosiaalitoimemme, miten meidän oikeuslaitoksemme käsittelee miehiä ja naisia huoltajuusriidoissa tai tapaamisoikeuksissa, ja heidän kokemuksensa on aika vahvasti, että tasa-arvo ei toteudu. Ei meillä ole siis vielä edes tasa-arvoista vanhemmuutta, kun vanhemmuutta jaetaan. Meillä ei ole myöskään tasa-arvoista vanhemmuutta, kun puhutaan vanhempainvapaista tai siitä, miten niitä on oikeasti mahdollisuus käyttää. Malli 6+6+6, joka on kirjattu myöskin tähän mietintöön ja jota valiokunta ei tue sen kalleuden takia, on yksi vaihtoehto, mutta omasta mielestäni se on liian tiukka asenteellisesti. Perheillä pitäisi olla enemmän omaa mahdollisuutta valita, miten vanhempainvapaan käyttäisi.

Tasa-arvo ei ole kaikissa asioissa kannatettavaa. Kun itse työskentelin päihdepuolella, niin valitettavasti tasa-arvo lähti paranemaan sillä keinoin, että tytöt alkoivat käyttää enemmän päihteitä, tupakoida enemmän, hakata enemmän, käyttää väkivaltaa. Toivottavasti tässä kohtaa tasa-arvo ei milloinkaan näin päin toteudu vaan mieluummin niin päin, että myöskin poikien ja miesten osalta päihteiden käyttö sekä väkivalta ja muut vähenevät. Nämähän ovat siis ehkä osin linkissä myös tyttöjen mielenterveysongelmiin, joita tällä hetkellä on enemmän kuin pojilla.

Toinen asia, missä toivon, että tasa-arvo ei samalla tavalla toteudu kuin monessa muussa kohdassa, on tietenkin lähisuhdeväkivalta, jossa vielä nykyistä enemmän tulisi keskittyä syihin, miksi, ja siihen, millä niitä syitä voidaan purkaa, jotta se väkivalta vähenee.

Me olemme hyvin kaukana edes siitä keinovalikoimasta, millä siihen voitaisiin päästä. Mutta meillä on myöskin toisella puolella paljon tehtävää, jos ajattelemme turvakoteja ja niitä paikkoja, joihin lähisuhdeväkivaltaa kokeneet ihmiset voivat mennä hakemaan apua. Jos Euroopan neuvoston mukaan 500 paikkaa Suomen kokoisessa valtiossa on tavoite, niin me olemme siitä täyttäneet vajaan neljäsosan, 123 paikkaa tällä hetkellä, ja joka vuosi tässäkin talossa kipuilemme esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton ja muiden rahoitusten kanssa.

Sukupuolten välinen tasa-arvo näyttäytyy joskus niin, että sitä ei edes oikeasti huomaa tai ei ainakaan ymmärrä sen syitä. Tästä yhtenä esimerkkinä mielestäni ovat nämä pörssiyhtiöiden hallitusten johtopaikat. Ei kenelläkään ole siihen mitään järkevää syytä, miksi siellä ei ole naisia.

Toinen iso sarka tässä Suomenmaassa ovat urheilun sekä johtopaikat että työntekijäpaikat. Meillä on menestystä naisten urheilussa ja meillä on harrastavissa urheilijoissa ja liikkujissa naisia jo huomattavasti enemmän monessakin tapauksessa kuin miehiä, mutta ei urheilupäättäjissä.

Palkkatasa-arvoa on täällä käsitelty, ja on totta, että ne järjestelyvaraerät, tasa-arvoerät, jotka on siihen suunnattu, eivät ole palvelleet ja tuottaneet sitä tulosta, mikä olisi toivottu. Yksinäisten miesten ongelma on varsin toisenlainen, koska siellä pitkäaikaistyöttömyys ja asunnottomuus kasautuvat aiheuttaen monia sosiaalisia ongelmia, joista naiset ovat päässeet vähemmällä. Sosiaalisten ongelmien puolella ja muussa on sitten taas naisten puolella yksinhuoltajia, jotka ovat pätkätöissä, jotka ovat työttöminä, jotka joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen ja kärsivät näin köyhyydestä. Elikkä molemmin puolin näitä on olemassa.

Me olemme olleet hyvänä esimerkkinä ja toivottavasti tulemme olemaan hyvänä esimerkkinä. Niin kuin me olemme saaneet monia hyviä vinkkejä naapurimaasta Ruotsista, toivon, että me emme mene takapakkia vaan olemme sitten esimerkkinä vaikkapa toiselle naapurimaalle Venäjälle tai Afrikalle tai mille tahansa muulle.

Mielenkiintoinen todellakin oli, mihin äskeinenkin puhuja, ed. Elsi Katainen, viittasi, tämä Erkka Railon väitöskirja, kylläkin muutama vuosi sitten tehdyistä naispoliitikkojen haastatteluista. Sen lopputoteamus on siis myöskin arkea tämän talon eläjille, joita tässä salissakin nyt tänään illan pimetessä on enää kaksi kansanedustajamiestä ja ministeri tietenkin. Mutta naisen on kyettävä hoitamaan itsensä, perheensä, kotinsa, jotta paikka miehisellä politiikan pelikentällä olisi oikeutettu, joten arki jatkuu.


Merja Kuusisto (sd):

Arvoisa rouva puhemies! On erittäin hyvä, että valtioneuvosto on laatinut laajan ja hyvän tasa-arvoselonteon eduskunnan käsiteltäväksi. Harmi vaan, että työ- ja tasa-arvovaliokunta oli ainut valiokunta, joka käsitteli tämän valtioneuvoston tasa-arvoselonteon.

Työ- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että eduskunta voi jatkossa käydä tasa-arvopolitiikasta perusteellista keskustelua selonteon pohjalta 10 vuoden välein. Jotta eduskunta voi seurata selonteon vaikutusten arvioimista, valiokunta esittää, että seuraava selonteko annetaan eduskunnalle vuonna 2021. Lisäksi valiokunta edellyttää, että se saa väliraporttina hallitukselta selvityksen suoritetuista toimenpiteistä ja tasa-arvon edistymisestä vuoden 2016 loppuun mennessä.

Tällä hetkellä keskustellaan paljon tasa-arvon toteutumisesta yhteiskunnassa muun muassa toimeentulon osalta. Vuonna 2009 yli 370 000 ihmistä tarvitsi toimeentulotukea. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoista käy ilmi, että yli 50 000 lapsiperhettä sai viimesijaiseksi tarkoitettua toimeentulotukea.

Kun valmistellaan uutta lainsäädäntöä, on äärettömän tärkeää, että samalla arvioidaan, mitkä ovat päätöksen vaikutukset ihmisten elämään ja tasa-arvon toteutumiseen. Esimerkiksi päätettäessä energiaverojen korotuksesta hallitus ei ollut laatinut selvitystä päätösten tulonjakovaikutuksista. Nyt on todettu, että energiaveron korotus nollaa aikaisemmin tehtyjen tulonsiirtojen vaikutukset. Näin ollen pienituloisten ihmisten asema ei ole parantunut.

Arvoisa puhemies! Naisten köyhyysriski on suuri. Naisten ansioilla ja muilla henkilökohtaisilla tuloilla on tärkeä merkitys niin omalle taloudelliselle asemalle, köyhyyden torjumiselle kuin tuloerojen kaventamiselle. Yksinhuoltajista 80 prosenttia on naisia. Erityisesti yksinhuoltajien taloudellinen tilanne on heikko. Vuosina 1990—2008 yksinhuoltajien talouksissa tulokehitys on ollut kotitalouksista kaikkein heikointa. Yksinhuoltajaperheistä noin joka neljäs joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Köyhyyden taustalla on yksinhuoltajien työttömyyden kasvu ja sosiaalietuuksien ja -palveluiden merkittävä heikkeneminen. Yksinhuoltajien työllisyystilanne lähenteli vielä 1990-luvun alussa täystyöllisyyttä, mutta vuonna 2007 peräti 14,5 prosenttia yksinhuoltajaäideistä oli työttöminä, vaikka elettiin vielä nousukautta.

Tutkimusten mukaan yksinhuoltajien mahdollisuudet yhdistää lasten hoivaa ja työelämää ovat vaikeutuneet työmarkkinoiden muututtua vaativammiksi muun muassa epätyypillisten työaikojen lisääntymisen myötä. Kyse ei ole kannustinloukkuongelmasta, vaan yksinhuoltajaäidit olisivat jopa muita halukkaampia ottamaan työtä vastaan, jos vain lapsenhoito ja työssäkäynti olisi mahdollista yhdistää. Työelämän käytäntöjä on kehitettävä, niin että työssäkäyminen ja lapsista huolehtiminen on mahdollista yhdistää nykyistä paremmin.

Yksinhuoltajien köyhyyden vähentämiseksi tulee parantaa sosiaaliturvan ostovoimaa ja lisätä hoivapalveluja, jotta työssäkäynti helpottuisi. Yhden vanhemman perheitä auttoi aiemmin lapsiperheiden kotipalvelujärjestelmä, josta vielä 1990-luvun alussa apua sai yli 50 000 perhettä vuodessa. Sosialidemokraatit esittävät, että lapsiperheiden lapsivähennys palautetaan verotukseen. Se tukee taloudellisesti kaikkia lapsiperheitä.

Arvoisa puhemies! Tasa-arvoasian neuvottelukunnan mielestä tasa-arvostrategiassa tulee käsitellä myös asunnottomien ja syrjäytyneiden miesten asemaa ja köyhyysriskiä sekä kehittää myös miesten köyhyyden vähentämisen toimenpiteitä. Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämistoimien vaikutukset naisiin ja miehiin on tärkeää arvioida etukäteen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta piti tärkeänä, että kun mietitään veropolitiikan kehittämistä ja keinoja julkisen talouden kestävyysvajeen paikkaamiseksi, selvitetään samalla, miten suunnitellut toimenpiteet vaikuttavat miesten ja naisten asemaan.

Painopisteen siirtäminen työn verotuksesta kulutuksen verotukseen hyödyttää enemmän miehiä kuin naisia, joilla on pienemmät tulot ja joiden tuloista suuri osa menee kulutukseen. Myös ympäristö- ja energiaverotus kasvattavat välttämättömyyshyödykkeiden verotusta. Jos kestävyysvajeen paikkaaminen toteutetaan karsimalla julkisia palveluja, vähennykset voivat kohdistua yhtäältä naisten tuottamiin ja toisaalta naisten tarvitsemiin hoivapalveluihin, jolloin vaarana on hoivan siirtyminen palkattomalle sektorille.


Ulla Karvo (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Moniin muihin maihin verrattuna meillä ovat varmasti monet tasa-arvoon liittyvät asiat paremmin, mutta tosiasiassa meillä on myös monia epäkohtia koskien sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Osasyynä epätasa-arvoon naisten ja miesten välillä ovat asenteet, sekä miesten että naisten asenteet. Lainsäädännöllä voidaan muuttaa käytäntöjä ja sitä kautta myös asenteita. Siten saadaan myös suomalainen yhteiskunta toimivammaksi ja tuottavammaksi. Tuottavuutta parannettaessa ja työuria pidennettäessä perhekustannukset aiheuttavat kilpailuhaitan naisvaltaisille aloille. Vanhemmuuden kustannukset tulisi vihdoinkin jakaa tasapuolisesti yhteiskunnassa eikä vain puhua siitä. Perheellistyminen aiheuttaa nimenomaan naisille hidasteita työurakehityksessä. Tietyn ikäisen naisen palkkaaminen voi olla työnantajalle riski, joka konkretisoituu raskauden kustannuksissa. Näin on helpompi ottaa kelpoisista hakijoista se sopiva, joka ei tule aiheuttamaan lisäkustannuksia. Näin naisten asema on heikompi työelämään sijoittumisessa. Perhevapaan kohdistuessa ensisijaisesti naisiin aiheutuu siitä pitkiäkin poissaoloja työmarkkinoilta. Näin nainen jää jälkeen urakehityksessä ja mahdollisuudet esimerkiksi johtajatason tehtäviin vähenevät.

Paljon on puhuttu pörssiyhtiöiden hallitusten tilanteesta, missä jäsenistä on noin 17 prosenttia naisia, mutta myös kuntapuolella kunnanjohtajista noin 12 prosenttia on naisia. Lainsäädäntöä on kritisoitu, kun on kehitetty erilaisia kiintiömalleja, mutta jos se on ainoa tie toteuttaa tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, on se hyväksyttävää.

Arvoisa rouva puhemies! Selonteossa esitetään laajasti erilaisia tasa-arvoon liittyviä ongelmia ja epäkohtia. On hienoa, että ongelmat tiedostetaan, ja osa on jo tiedostettu pitkäänkin, mutta nyt olisi jo aika ryhtyä vaikuttaviin toimenpiteisiin.


Tuula Peltonen (sd):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä ed. Kalmari ottikin esille jo tuon huomisen naisverkoston seminaarin. Todellakin meillä on ihmiskauppaa koskeva seminaari nimellä "Ihmisyys myytävänä — mitä maailman kulisseissa tapahtuu?" huomenna kello 17 tuolla uuden puolen auditoriossa. Sinne ovat tulossa Eva Biaudet ja Venla Roth, niin kuin täällä taidettiin mainita, ja myös poliisista rikosylitarkastaja Ilkka Koskimäki, joka kertoo sitten poliisin näkemyksiä ihmiskaupan tilanteesta Suomessa. Myös Monika-Naiset tulee esittämään siellä puheenvuoron ihmiskaupan uhrien auttamisesta. Siis tämä on teemana meillä huomenna.

Arvoisa puhemies! Tasa-arvosta kannattaa puhua ja muistaa myös, että tasa-arvo on tahdon asia. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on kuullut selonteon käsittelyssä asiantuntijoita mittavankin määrän. Tasa-arvoselonteko olisi ansainnut käsittelyn myös sivistysvaliokunnassa, mistä täällä ed. Viitamies puhui, onhan yhtenä merkityksellisenä tasa-arvon kehittäjänä muun muassa koululaitoksemme. Tasa-arvo on myös yleissivistystä. Toki kaikkien valiokuntien tulee kaiken aikaa valvoa tasa-arvoasioiden kehittymistä kaikissa asioissa, mutta myös selonteon käsittelyä olisi mielestäni hyvä laajentaa. Ehkä seuraavassa käsittelyssä jo laajennammekin valiokuntatyötä tämän selonteon puitteissa.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota tasa-arvon käsitteen määrittelyn puuttumiseen selonteosta. On totta, että määrittelemällä, mitä tasa-arvolla kulloinkin tarkoitamme, mihin kaikkeen sen ulotamme, pääsemme puhumaan asioista yhteisellä nimittäjällä.

Olen erityisesti huolestunut koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisesta. Myös naisverkostossa on viime vuoden puolellakin jo valittu painopisteeksi koulutuksen tasa-arvon toteutuminen toimintasuunnitelmassa. Juuri tänä aamuna kuulimme hälyttäviä uutisia siitä, kuinka opettajat ovat huolissaan opetuksen tasa-arvosta kouluissa, joissa maahanmuuttajien osuus on suuri. Opetusryhmät ovat suuret, jolloin opetusta ei pystytä yksilöimään, mikä taas olisi ainoa mahdollisuus opettaa maahanmuuttajia tai muita erityisoppilaita yleisopetuksen ryhmissä. Opettajat eivät ole edelleenkään taikureita vaan opetuksen ammattilaisia. Heille kuuluisi suoda ne olosuhteet, joissa opettaminen on mahdollista.

Pari viikkoa sitten julkaistiin myös väitöstyö, jossa todettiin, että eriarvoisuuden kehitys kouluissa on kasvanut ja vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa yhä siihen, miten lapset koulutuksessa ohjautuvat. Ylemmän koulutusasteen omaavat vanhemmat pystyvät opastamaan lapsiaan opinnoissa pitemmälle. Väitöksessä todettiin myös, että ryhmäkoolla on suuri merkitys siinä, että yhdenvertaisuus toteutuu opetuksessa. Väitöksen tekijä piti tässä mielessä parhaimpana oppilasmääränä jopa 15:tä oppilasta. Tähän meillä vielä olisi matkaa aika paljon. Samoin koulut profiloituvat yhä enemmän suositumpiin ja ei niin suosittuihin kouluihin, mikä lisää edelleen vanhempien valikointia ja eriarvoistaa edelleen kouluja. On ihan totta, että meidän tulee kehittää muun muassa asuntopolitiikkaamme niin, että pystymme huomioimaan muun muassa maahanmuuttajien määrän eri kouluissa. Tällä olisi suuri merkitys opetuksen tasa-arvoiselle mahdollistamiselle.

Arvoisa rouva puhemies! Tällä vaalikaudelle emme onnistuneet luomaan uutta tuntijakoa perusopetukseen. Tulevalla kaudella olisikin laajennettava työkenttää ja aloitettava mittava tuntijaon läpikäyminen niin perusopetuksessa kuin toisella asteella myös lukiokoulutuksen osalta. Taannoin hylätty perusopetuksen tuntijakouudistusesitys olisi ollut vaarallinen koulutuksen tasa-arvolle. Kovin suuri valinnaisuuden lisääminen tässä taloustilanteessa olisi asettanut Suomen kunnat ja koulut hyvin eriarvoiseen asemaan. Esityksen mukaisia tuntimäärälisäyksiä olisi ollut mahdoton toteuttaa.

Myös kouluopetuksen oppimateriaaleista on kannettava huolta tasa-arvon lisäämiseksi. Opetushallituksen tutkimuksen mukaan yhä edelleen oppimateriaalit luovat stereotypioiden mukaisia käsityksiä. Muun muassa oppikirjojen kuvituksissa on nähty selkeitä piilo-opetussuunnitelmia siitä, mikä on tyttöjen juttu ja mikä taas poikien. Tällä tavoin ei varmastikaan edistetä sukupuolten välistä tasa-arvoa. Koulutuksesta sukupuolten välinen epätasa-arvo siirtyy helposti myös työelämään ja näkyy työelämän jakautumisena naisten ja miesten töihin yhä edelleen, vaikka näin ei saisi olla.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan ottaa esille vielä naisten ihmisoikeudet. Vuonna 1979 YK:ssa hyväksytty yleissopimus kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta eli Cedaw-sopimus ei toteudu Suomessa edelleenkään. Suomi on saanut lukuisia huomautuksia sopimuksen puutteellisesta toimeenpanosta. Yksi puutteellisen toimeenpanon kohde on naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen ja väkivallan kohteeksi joutuneiden naisten auttaminen.

Juuri tänä aamuna saimme lukea lehdestä, kuinka kunniaväkivaltaa esiintyy maahanmuuttajataustaisissa kodeissa edelleen. Tämä ei saisi olla mahdollista Suomessa, missä olemme luvanneet kaikin tavoin estää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja auttaa väkivallan kohteeksi joutuneita. Ei voi olla mahdollista, että 17-vuotias joutuu kotonaan oman isänsä toimesta potkituksi, jos myöhästyy iltapäivän kotiintuloajasta tai eksyy kahville kantasuomalaisten kanssa. Olkoonkin kulttuurieroja, mutta meidän suomalaisina on pystyttävä näitä asioita muuttamaan ja poistamaan väkivaltaa kaikissa muodoissaan. Missään maassa väkivalta ei saa olla hyväksyttävää.

Arvoisa rouva puhemies! Tasa-arvo on työnä hyvin laaja, ja tekijöitä tarvitaan. Olisi suotavaa, että myös eduskunnassa tasa-arvoselonteolle löydettäisiin kiitollisempi ajankohta käsittelylle kuin vaalikauden viimeiset päivät.


Merja Kyllönen (vas):

Arvoisa rouva puhemies! Sairasvuoteella maatessa on ollut aikaa pohtia, mitä tarkoittaa tasa-arvo, solidaarisuus, yhdenvertaisuus. Meidän kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia, samanarvoisia. We are equal, or are we? Olemme tasa-arvoisia, vai olemmeko? Epäilen vahvasti, että emme ole tällä hetkellä monellakaan elämänalueella.

Valiokunta kiinnitti huomiota tasa-arvon määrittelyyn: mitä se on, mitä sen pitäisi sisältää? Tasa-arvo koskettaa kaikkia elämän aloja. Se koskettaa kaikkia politiikan sektoreita, toimintoja, elämää, ihmisiä, kansalaisuuksia, sukupuolta, ihonväriä, ihan kaikkea.

Se, mitä jäin kaipaamaan selonteosta, oli pohdinta siitä, mitä ikääntyminen tarkoittaa tasa-arvon näkökulmasta, mitä tarkoittaa vammaisuus, onko esteettömyys tasa-arvoa, onko Suomi tiellä kohti esteetöntä mahdollisuuksien Suomea, onko kaikilla ihmisillä ihonväristä, elämäntilanteesta, sukupuolesta, vammoista, sairauksista jne. riippumatta samanlaiset oikeudet, samanlaiset velvollisuudet, samanlaiset mahdollisuudet. Siinä meille iso kysymys ja haaste jokaiselle niin nyt kuin myös tulevaisuuden tasa-arvotyötä tehtäessä ja erilaisia linjauksia rakennettaessa.

Asia, johon kiinnitettiin erityisesti huomiota valiokuntakäsittelyn yhteydessä, oli se, että meillä on huomattavan paljon keskustelua ja puhetta tasa-arvosta mutta käytännön toiminnassa käytännön toimijoiden resurssit ja mahdollisuudet ovat varsin heikot. Valtavirtaistamisen vahvistamiseksi pidimme tärkeänä, että kuhunkin ministeriöön, aluehallintoon ja kunnan virastoon nimetään tasa-arvoasioista vastaavat työntekijät, jotka aidosti koulutetaan tehtäviin ja joille myös turvataan tähän työhön tarvittava aika. Aluetasolla ely-keskukset ja aluehallintoviranomaiset tulee nimetä omilla sektoreillaan vastuullisiksi tasa-arvotavoitteiden edistämisestä alueillaan. Ei voi olla niin, että me kirjaamme ohjelmia, selontekoja, raportteja, visioita mutta meillä ei ole arjen kentällä toimijoita, jotka vastaisivat aidosti omilla sektoreillaan näiden tavoitteiden toteutumisesta.

Valiokunta on kiinnittänyt useamman kerran huomiota siihen, että tasa-arvovaltuutetun tehtäviä on lisätty mutta henkilöstöresursseja ei ole lisätty vastaavalla tavalla. Sen vuoksi onkin äärimmäisen tärkeä asia, että tasa-arvovaltuutetun lainvalvontaa kehitetään niin, että syrjintäkysymysten ohella myös lain edistämisvelvoitteet ovat tehokkaan valvonnan piirissä, ja tämä edellyttää kyllä lisää henkilöstöresursseja. Tasa-arvotyötä on arvostettava myös tästä näkökulmasta.

Maamme naisten asema ja erityisesti naisyrittäjien asema on tällä hetkellä haasteellinen. Naisten yritykset ovat pieniä ja toimivat naisvaltaisilla aloilla. Naisyrittäjät kokevat, että nykyinen perhevapaamalli, jossa työnantajalle koituvat perhevapaiden kustannukset tulevat lähinnä naisvaltaisten alojen maksettavaksi, on epäreilu, ja niinhän se on. Kun asiaa tarkastellaan nytkin tässä tasa-arvoselonteossa, on äärimmäisen tärkeää, että huomioidaan, että yhteiset panostukset mutta myös yhteiset kulut maksetaan yhdessä.

Ihan lopuksi se lause, mikä oli yksi tärkeimmistä jutuista koko työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan paperissa: "Kansa on sellainen, millaiseksi se kasvatetaan." Tämä on yksi tärkeimmistä asioista ja pitää kirjaimellisesti paikkansa. Olemme sitä, mitä opimme olemaan.


Raimo Piirainen (sd):

Arvoisa rouva puhemies! Lainailen tässä valiokunnan mietintöä ja totean, että tämä on todella hyvä. Ensinnäkin täytyy todeta siitä, että hallituksen tekemä selonteko on todella merkittävä, ensimmäinen tässä historiassa, ja valiokunnan työ pohjautuu siihen, mutta mielestäni tasa-arvon määrittelyssä valiokunta on nostanut esille, ja lainaan nyt valiokunnan lausunnosta: "Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että selontekoon ei sisälly määritelmää siitä, mitä hallitus tasa-arvolla tarkoittaa — mitä itse asiassa tavoitellaan, kun halutaan jonkun toimenpiteen lisäävän tasa-arvoa. Sukupuolten välinen tasa-arvo koskettaa kaikkia elämänaloja, ja kaikkien viranomaisten edellytetään toimivan tasa-arvon edistämiseksi omassa työssään. Tasa-arvon käsitteen määrittely on tarpeen, jotta viranomaiset tietävät, millaista tasa-arvoa heidän tulee työssään tavoitella. Tarkempi käsitys tavoitellusta tasa-arvosta on tarpeen myös arvioitaessa politiikkojen toimivuutta ja hallituksen toimien onnistumista."

Näin valiokunta toteaa ja myös jatkaa: "Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus seuraavassa tasa-arvopoliittisessa ohjelmassaan analysoi eriarvoisuuden syitä ja määrittelee, mitä se sukupuolten välisellä tasa-arvolla tarkoittaa." Nämä ovat varmasti sitten yksi merkittävä tavoite siinä seuraavassa, mikä 2021 on tarkoitus sitten toteuttaa.

Täällä on jo mainittu koulutusrakenteen muutokset ja tasa-arvo, se on mielestäni erittäin tärkeää. Ei voi olla niin, että koulutusta saa vaan se, jolla on varallisuutta, ja toivon, että tulevaisuudessakin tämä säilyy erittäin merkittävänä pohjana.

Sitten miehet ja tasa-arvo: Tähän on nyt varmaan syytä tässä yhteydessä mainita tämä miesverkosto, mikä menneenä syksynä eduskuntaankin perustettiin ajamaan miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. Ennen kaikkea, mikä lakivaliokunnassa nousi isyyslain myötä esille, olivat tapaamisoikeudet, eli täytyy olla isällä oikeus lapsiin ja päinvastoin lapsilla isään. Tässähän naisen asema tällä hetkellä on vahvempi.

"Valiokunta pitää tärkeänä, että tasa-arvokeskustelua käydään tutkitun tiedon pohjalta asettamatta miehiä ja naisia vastakkain. Valiokunta korostaa, että tasa-arvo on molempien sukupuolten etu ja tasa-arvon saavuttamiseksi tarvitaan naisten ja miesten yhteisiä ponnisteluja. Siksi on tärkeää, että miehet ovat täysipainoisesti mukana tasa-arvopolitiikan kehittämisessä ja tasa-arvotyöhön saadaan entistä enemmän myös miesten asemaan liittyvää asiantuntemusta."

Sitten varmasti ehkä merkittävin on tämä talouspolitiikka ja köyhyys, ja se ei varmaan tarkoita sitä, että molempien olisi oltava köyhiä, vaan molempien olisi oltava yhtä rikkaita tai varakkaita, ja tuloerojen olisi oltava mahdollisimman pieniä. Senhän täytyy olla tietenkin lähtökohta, elämässä pärjäämisen ja saman palkan samasta tehtävästä.

Nyt kun kuuntelee näitä asiantuntijoita eri lakialoitteitten tai ‐esitysten pohjalta, niin hyvin pitkälle tulee valtionhallinnossakin palkkauseriarvoisuutta jopa miesten kesken. 500 euroa kuukaudessa voi olla palkkaeroa samasta työstä jopa miesten kesken, puhumattakaan naisista. Elikkä tasa-arvo työelämässä on nostettava hyvinkin merkittäväksi.

Minä muistan, että tästä on varmaan parikymmentä vuotta puhuttu, ja tätä asiaa ei ole vieläkään saatu ajan tasalle, eli tästä nyt täytyy ottaa opiksi ja meidän kaikkien tehdä tämän asian eteen merkittävästi työtä.


Paula Sihto (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on sukupuolten tasa-arvon edelläkävijämaa monessa suhteessa. Historiallisesti katsottuna naiset saivat äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa ja kolmantena maailmassa. Meillä on naispresidentti, naispääministeri ja naispiispa sekä valtioneuvoston jäsenistä enemmistö on naisia. Viime vuonna olimme Maailman talousfoorumin julkistetussa raportissa maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa, kun verrataan sukupuolten asemaa. Vuonna 2009 Suomi oli samassa raporttivertailussa toisena. Tasa-arvoisin maa oli molemmilla kerroilla Islanti, ja Norja oli viime vuonna kivunnut meidän ohitsemme, Ruotsi oli neljäntenä ja Tanska sijalla seitsemän. Pohjoismaisessa vertailussa sijoituimme siis myös hyvin. Tässä tutkimuksessa arviointiperusteita olivat koulutus, terveys, poliittinen vaikuttaminen ja vaurauden jakautumisen sukupuolittuneisuus. Suomen hyvä sijoittuminen ei silti merkitse, että meillä on kaikki hyvin ja tasa-arvo olisi saavutettu. Tavoiteltavaa on, ja sen kertoo tämä ensimmäinen eduskunnalle annettu sukupuolten tasa-arvoa käsittelevä valtioneuvoston selonteko, jota on pitkään odotettu, ja se on ansiokas selonteko. Valitettavaa vain oli, että selonteko annettiin niin myöhäisessä vaiheessa tätä vaalikautta, että lausuntojen saanti muilta erikoisvaliokunnilta jäi saamatta.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on tehnyt melkoisen työn laaja-alaisen mietinnön aikaansaamiseksi. Kuuntelimme yhtäkkiä laskettuna 67:ää eri asiantuntijaa valiokunnan kokouksissa, ja lisäksi meillä oli useita kirjallisia lausuntoja eri tahoilta. Valtioneuvoston selonteko yhdessä tausta-aineistonsa kanssa antaa hyvän kokonaiskuvan Suomen tämänhetkisestä tasa-arvotilanteesta ja tasa-arvopolitiikan kehityksestä viime vuosikymmeninä. Selonteossa hallitus linjaa laajasti tulevaa tasa-arvopolitiikkaa ja asettaa tavoitteita vuoteen 2020 asti. Jatkon kannalta on myös tärkeää, että eduskunta voi kymmenen vuoden välein käydä perusteellisen keskustelun tasa-arvopoliittisen selonteon pohjalta. Jatkoselonteoissa on tärkeää, että tulevissa tasa-arvoselonteoissa toimenpide-ehdotuksiin kirjataan myös vastuutahot ja aikataulu sekä ennen kaikkea huolehditaan ehdotusten toteuttamiseksi tarvittavista resursseista.

Haluan tässä puheenvuorossani nostaa muutaman keskeisen asian esille selonteosta. Kolmikantainen samapalkkaisuusohjelma käynnistyi vuonna 2006, ja sen päätavoitteena oli ja on kaventaa sukupuolten palkkaeroa 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä on tavoitteena. Tätä tavoitetta emme valitettavasti ehkä tule saavuttamaan, koska palkkaerojen kaventuminen on edennyt hitaasti ja naisten palkat ovat edelleen 18 prosenttia miesten palkkoja pienempiä. Lisäksi uusia haasteita samapalkkaisuustavoitteelle voi aiheuttaa työmarkkinaneuvottelujen painopisteen siirtyminen entistä enemmän liitto- ja työpaikkatasolle. Suuri osa naisista työskentelee julkisella sektorilla, jolloin samapalkkaisuustavoitteen saavuttamiseen tarvitaan sitoutuneisuutta ja määrätietoista työtä niin poliittisilta päättäjiltä kuin työmarkkinaosapuoliltakin.

Tasa-arvopolitiikassa on tärkeää tukea molempia vanhempia perhevapaiden käyttöön. Tutkimukset ovat osoittaneet, että isälle osoitettu oma vapaa, esimerkiksi isäkuukausi, on lisännyt isien halukkuutta käyttää sitä. Tärkeää on, että vanhemmat saavat itse tehdä omat ratkaisunsa perhevapaiden käytöstä. Perheet, äidit, isät ja lapset ovat yksilöitä. Mielestäni lapsia on hyvä hoitaa kotona ainakin ensimmäisen vuoden monestakin eri syystä. Isien rohkaiseminen jäämään hoitamaan lapsia kotiin vaatii laajaa asenteiden muokkaamista yhteiskunnassamme. Erityistä huomiota täytyy kiinnittää siihen, että yli puolet miehistä vuonna 2008 koki, että kannustus vanhempainvapaan pitämiseen oli työpaikalla täysin tai jokseenkin riittämätöntä.

Monilla pienten lasten perheillä on taloudellisia vaikeuksia. Suurimmissa taloudellisissa vaikeuksissa ovat yksinhuoltajaperheet, joista joka neljäs joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Tutkimuksen mukaan yksinhuoltajien mahdollisuudet yhdistää lasten hoiva ja työelämä ovat vaikeutuneet työmarkkinoiden muututtua esimerkiksi epätyypillisten työaikojen lisääntymisen myötä. Vanhempainpäivärahakauden pidentäminen helpottaisi myös taloudellista tilannetta, kun kotihoidon turvin tapahtuvaa hoitovapaajaksoa voitaisiin lyhentää. Perheille tulee tarjota erilaisia vaihtoehtoja huolehtia pienten lasten hoidosta myös kotihoidon tuen ja kuntalisien avulla.

Arvoisa rouva puhemies! Maamme yrittäjistä on kolmannes naisia. Nykyinen malli perhevapaiden kustannuksista on erittäin ongelmallinen ja epäreilu pienyrittäjänaisille. Lisäksi naisyrittäjä joutuu itse usein paikkaamaan äitiyslomista syntyvää työvoimavajausta, mikä taas näkyy hänen omassa perhe-elämässään. Naisyrittäjyyden lisääminen on nähty yhtenä työllisyyden kasvattamisen keinona. Jotta yrittäjyys olisi houkuttelevampi vaihtoehto, tulisi perhevapaiden kustannukset jakaa tasaisemmin mies- ja naisvaltaisten alojen kesken ja korvata työnantajille työntekijän vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia nykyistä paremmin.


Sanna Perkiö (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme tasa-arvoselontekoa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Olen tasa-arvovaliokunnan jäsen, ja siinä mielessä olen osallistunut tähän hyvin laajaan kuulemiseen, joka vietiin läpi valiokunnassa. Tämä siitä syystä, että muut valiokunnat eivät pahemmin ehtineet enää tähän paneutua.

Noin lähtökohtaisesti voisi sanoa, että tasa-arvo sinänsä on aika suhteellista. Meillähän on Suomessa varsin hyvä tasa-arvotilanne, ja suomalainen nainen on ollut hyvin hyvin kohdeltu jo vuosisadan ajan, äänioikeutettu ja tällaista. Meillä on kyllä harvinaisen hyvä tilanne, mutta se ei kerro tietenkään koko totuutta.

Tässä naisten ja miesten tasa-arvossa on vielä edelleen hoitamatta palkkaukseen liittyvät asiat ja se, että nainen saa vähemmän palkkaa työstään kuin mies. Tämähän johtuu kaiken kaikkiaan siitä, että vanhempainkustannukset kohdistuvat pääasiassa naisten työnantajille. Jostain syystä, vaikka tämä on paljon ollut politiikassa puheena, mitään ei tapahdu sen suhteen, että tätä asiaa saataisiin korjattua. Kyllä nyt onkin niin, että se pitäisi korjata kolmikannassa. Työmarkkinajärjestöt ovat se pahin vihollinen naisten ja miesten väliselle tasa-arvolle. Siinä porukassa ei synny yhteistä näkemystä siitä, että raskaudenaikaiset kustannukset ja muutkin naisen vanhemmuuteen liittyvät kustannukset saataisiin tasa-arvoiseen asemaan miesten kanssa ja isien kanssa. Aina välillä joutuu suoraan sanoen uhkailemaan tuonne työmarkkinajärjestöjen suuntaan, että jos te ette tätä ratkaise, niin sitten se on pakko ratkaista täällä eduskunnassa. Toivon mukaan joskus tämä tapahtuu, mutta toki meidän täytyy ehkä sitten paneutua tähän lainsäädäntötyöhön, jos mitään ei ala tapahtua.

Naisten johtajuus on asia, jota on syytä vähän pohtia. Nyt tutkimusten mukaan naisten johtamat yritykset tekevät hyvää tulosta, ja näin ollen silloin, kun nainen johtaa, pääsee tuommoiseen johtavaan asemaan tai sinne ajautuu kyvykkyytensä takia, se johtaminen sujuu kyllä hyvin. Mutta kuitenkin varmasti tämmöinen lasikatto on olemassa, ja tavallista enemmän kyvykkyyttä ja näyttöjä vaaditaan, että nainen etenee urallaan johtajaksi.

Miten sitten voitaisiin tätä naisten johtajuutta vahvistaa? En kyllä itse suhtaudu näihin kiintiöihin ollenkaan vieroksuen. Monet naisetkin, jotka ovat sitten pärjänneet työelämässä hyvin, ovat sitä mieltä, että he eivät näistä kiintiöistä piittaa, mutta oma kokemukseni on kyllä se, että kyllä kiintiö on minua vienyt hyviin asemiin, ja jos ei sitä kiintiötä olisi ollut, niin kyllä siinä olisi ollut monta miestä, jotka olisivat katsoneet vähemmällä pätevyydellä olevansa parempia niihin tehtäviin, varsinkin luottamustehtäväpuolella. Tietysti yrittäjänä on ollut oma johtajansa, ja jos asiakas ei ole yritykseltäni ostanut palveluja, niin se, onko se sitten johtunut naiseudesta vai ei, ei ole tullut ilmi. Mutta ihan täällä politiikan puolella olen huomannut, että tämä kiintiö on ollut aivan hyvä systeemi.

Sitten miesten tilanteesta myös tässä yhteydessä. Olen huolissani miesten oikeudesta isyyteen näissä erotilanteissa. Kyllä moni isä joutuu huonosti kohdelluksi silloin, kun avioero on riitainen ja lapset ovat siinä välikädessä. Todella monet isät kokevat syvää luopumisen tuskaa ja heikkoutta siinä, etteivät kykene pitämään isyydestään riittävästi huolta. Lainsäätäjien kyllä pitäisi tähän puoleen puuttua.


Kari Uotila (vas):

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan miesverkoston puheenjohtajana ja myöskin tasa-arvoasiain neuvottelukunnan miesjaoston puheenjohtajana keskityn kyllä tähän miesnäkökulmaan ja miesnäkökulman tärkeyteen tässä tasa-arvokeskustelussa.

Huomasin, kun katsoin, että valiokunta on tehnyt todella laajan asiantuntijakuulemisen, 67—68:aa asiantuntijaa on kuultu. Näistä asiantuntijoista 13 on ollut miehiä, elikkä vajaa neljännes, ja sekin ehkä on jonkinlainen viesti siitä, ketkä näitä tasa-arvoasioita eri instituutioissa ja asiantuntijatahoissa edustavat, mutta se on aika luonnollista näissä olosuhteissa.

Syksyllä tuli julki brittiläinen tutkimus, jossa todettiin, että ne isät, jotka tekevät enemmän kotitöitä, kärjistetysti tiskaavat ja imuroivat enemmän, ovat onnellisempia kuin ne isät ja miehet, jotka omistavat elämänsä paljon enemmän työlle ja uralle. Kun tätä vähän tarkemmin pohtii — olen usein näissä yhteyksissä todennut, että se naisten euro on sen 82 senttiä mutta se miesten vuosi on sen 11 kuukautta — niin tässä on takana se, että sekä työelämä että perhe-elämä on epätasaisesti jakautunut, ja sillä on suora yhteys sekä siihen palkkatasa-arvon puuttumiseen että myös siihen, että siinä eliniässä on se aika tuntuva ero.

Ja olen aivan aidosti vakuuttunut siitä, että tekemällä molemmat sukupuolet aidosti huomioon ottavaa tasa-arvopolitiikkaa voidaan samaan aikaan lähentää sitä naisten euroa kohti täyttä euroa ja samaan aikaan voidaan saada siihen miehen vuoteen se 12. kuukausi. Tämä ei ole nollasummapeliä, elikkä ei niin, että toiselta pitää ottaa jotain pois, jotta toiselle saadaan, vaan molemmat voittavat hyvässä tasa-arvotyössä. Keskeistä on esimerkiksi tämä perhevapaajärjestelmän uudistaminen. Voimakkaasti tuen 6+6+6-mallin toteuttamista, ja toivottavasti siinä todella päästään eteenpäin. Se hyödyttää molempia tavoitteita noista äsken mainituista.

Mutta sitten, niin kuin täällä ed. Perkiö äsken totesi, kyllä nyt tämän lyhyen ajan, kun miesverkosto on ollut olemassa ja se on ollut tietoisuudessa, on ollut valtava se palautemäärä, joka tulee onnettomilta, tuskaisilta, epätoivoisilta, osin myöskin katkeroituneilta ja kiukkuisilta isiltä, jotka ovat menettäneet lapsensa, monet lopullisesti. Lapsen menettäminen on aina kova juttu, jos lapsen menettää onnettomuuden kautta, kuoleman kautta tai tällä tavalla, mutta jos lapsen menettää muutoin, esimerkiksi erotilanteessa, ja tietää, että se lapsi on olemassa, hän on jossain, mutta ei voi pitää enää häneen yhteyttä, ei voi antaa hänelle rakkautta, ei voi kantaa vastuuta hänestä, kantaa huolta, niin kyllä se on tuskaista sekin.

Ja vaikka aina on sana vastaan sana ja voidaan sanoa, että näitä asioita kärjistetään, niin kuitenkin olen vakuuttunut siitä, että meillä on paljon tekemistä siinä, että näissä erotilanteissa, huoltajuuskiistoissa saataisiin tasapainoisempaa tilannetta aikaan. Niin selkeä ja hyvin laaja se viesti on. Tarvitaan koulutusta, tarvitaan asennekasvatusta, tarvitaan menettelytappoja.

Olen tehnyt kirjallisen kysymyksen vieraannuttamisesta. Joissakin maissahan tietoinen vieraannuttaminen on sanktioitu elikkä kriminalisoitu. Se, että jompikumpi, isä tai äiti, määrätyllä toimenpiteellä systemaattisesti estää toista vanhempaa esimerkiksi tapaamasta lastaan, on sanktioitu, siitä joutuu rikoksesta syytteeseen. Meillä ei ole tätä, Ruotsissa on eräänlainen sekamalli tästä, mutta saa nyt nähdä, mitä ministeri Brax vastaa tähän kirjalliseen kysymykseen vielä ennen vaalikauden päättymistä.

Mutta toistan, että se viestien määrä, joita tulee jatkuvasti, se ongelma, ei voi olla niin sanotusti tuulesta temmattua vaan meillä on todella ongelmia, niin kuin tässä mietinnössäkin on ihan oikein. Valiokunta on kuunnellut miesjärjestöjen edustajia, asiantuntijoita siltä taholta, ja selkeä viesti myös mietintöön sisältyy, että näihin asioihin pitäisi puuttua.


Sari Sarkomaa (kok):

Suuresti kunnioittamani rouva puhemies! Isien asema on erinomaisesti nostettu esille tässä mietinnössä, ja kyllä on niin kuin ed. Uotila totesi, lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin, ja meillä on lainsäätäjinä velvollisuus huolehtia siitä, että lainsäädäntö parhaalla mahdollisella tavalla tätä tavoitetta tukee.

Isyyslain muutos on saatava aikaiseksi ensi vaalikauden aikana, ja myöskin erotilanteissa kiistojen ennaltaehkäisyyn ja sovitteluun ja asioiden sopuisasti sopimiseen täytyy löytää keinoja. Erofoorumi on kokoontunut, ja sieltä on järjestöjen ja ministeriöiden yhteistyöllä tuotettu tavoitteita, joiden toivon päätyvän seuraavaan hallitusohjelmaan, ja uskon, että nämä edistävät sitä tavoitetta todellakin. Erotilanteissa lapset voivat turvallisesti luottaa siihen, että yhteys molempiin vanhempiin säilyy ja myöskin isovanhempiin, koska sillä on suurempi merkitys lapsille, miten ero toteutuu, kuin sillä, eroavatko vanhemmat vai eivät. Nämä avioerotilanteet voidaan hoitaa lasten kannalta sillä tavalla, että mahdollisimman vähän tulee lapselle ongelmia siinä, miten he voivat olla vanhempiin ja läheisiin yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Ihan kolme asiaa tasa-arvoasioista, mutta ennen kuin näihin kolmeen asiaan menen, haluan ilmaista vielä lopuksi iloni siitä, että eduskunta on saanut historian ensimmäisen tasa-arvoselonteon. Ja pidän tärkeänä, että tämä otetaan käytännöksi ja joka vaalikausi eduskunta saa tasa-arvoselonteon. Voimme arvioida, miten olemme onnistuneet tasa-arvoasioissa, missä on tehty hyvin, missä voisi tehdä paremmin, ja voimme sitten tehdä arvion hyvään aikaan niin, että nämä tavoitteet voidaan sitten kirjata seuraavaan hallitusohjelmaan, ja hallitus ja eduskunta voivat sitten jatkaa työtä hyvän analyysin pohjalta.

Ihan ensimmäiseksi samapalkkaisuusohjelmasta. Tästähän on tullut uusi työryhmä, jossa on pohdittu samapalkkaisuustavoitteen toteutumista. Kyllä täytyy sanoa, että tämä on yksi asia, joka on tärkeä, että kirjataan seuraavan hallituksen ohjelmaan, ja kyllä tämä eteneminen hidasta on. Muutama vuosi sitten kävin Fiskarsin Ruukissa ja siellä katsoin taulua, jossa oli palkkapolitiikkaa. Siellä miehet saivat markan ja naiset ja lapset 50 penniä. 1800-luvulta on edetty mutta liian hitaasti. Se 83 senttiä suhteessa siihen euroon, siinä on vielä pitkä matka tasa-arvoon, ja tähän me tarvitsemme uusia keinoja.

Sitten toinen asia, arvoisa puhemies, vanhemmuuden kustannukset. Tämän hallituksen ohjelmaan — kun minihallitusneuvotteluissa tarkistettiin hallitusohjelmaa, kun pääministeri vaihtui — erityisesti kirjattiin tavoite siitä, että tätä asiaa kiritettäisiin. Tämä on ollut vanhemmuuden vapaita käsittelevässä työryhmässä, ja jos jostain olen ollut harmistunut, niin siitä, että tässä asiassa ei ole edetty.

Ja toivon todellakin, että kun nyt se Aulan työryhmä jättää mietintönsä, niin sieltä tulisi esitykset tähän asiaan. Ja aivan mahdollista on, että tämä hallitus tekisi esityksen siitä mallista, millä tavalla vanhemmuuden kustannuksia tasataan. Siihen ei välttämättä tarvita edes lisärahaa, eli rahojen puute ei voi olla syy siihen, ettei tässä asiassa edetä. Koska niin kauan kuin naisista aiheutuu enemmän kustannuksia työnantajalle, ei tasa-arvo toteudu. Kyllä vanhemmuuden kustannusten korvaaminen on kaikkein tehokkain tapa edistää tasa-arvoa. Se, että naisista aiheutuu enemmän kustannuksia, näkyy aika kovalla tavalla naisten työmarkkina-asemassa, pätkätöinä, heikompana palkkana, monessa muussakin. Ja kysymys ei ole pelkästään tasa-arvosta, mikä on iso asia, kysymys on myöskin yrittäjyyden jarrusta. Varsinkin naisvaltaisilla aloilla tämä on suuri este yritysten kasvulle, yritysten menestymiselle, eikä kysymys ole pelkästään naisvaltaisista aloista, vaan kaksi työpaikkaa, esimerkiksi yritystä, ovat aivan eriarvoisessa asemassa, jos toiseen on palkattu enemmän naisia, toisiin miehiä. Toivon todellakin, että Aulan työryhmä tekee esitykset ja hallitus voisi tästä tehdä päätöksen vielä tällä vaalikaudella, ettei käy niin, että kirjataan sitten seuraavan hallituksen ohjelmaan taas, että tätä asiaa selvitetään.

Mutta sitten kolmas asia vielä, minkä haluan tässä lopuksi sanoa: Suomi on aika isojen haasteiden edessä, ja aivan olennaista on se, että suomalaisessa työelämässä ja perheissä, vanhemmuudessa kaikki resurssit ovat täydessä käytössä. Eli sekä miehet ja naiset ovat työelämässä, mutta myöskin miehet ja naiset ovat isinä ja äiteinä, ja varmasti hyvä työelämä, työelämän kehittäminen, on seuraavan vaalikauden painopiste. Toivon todellakin, että hyvään työelämään kuuluu myöskin vahvasti tasa-arvoisen työelämän kehittäminen. On todella surullista, että edelleen naiset käyttävät 93 prosenttia vanhempainvapaista, ja kun isiltä kysytään, he kokevat aika kovaa stressiä siitä, että isiä ei nähdä vanhempina työelämässä. Ja tähän tarvitaan muutosta asenteissa, perheissä, mutta myöskin työelämässä, ja varmasti hallitukseltakin tarvitaan toimia.

Mutta sen haluan tähän ihan loppuun sanoa, että kyllä viisas työnantaja ottaa käyttöön tasa-arvoisen johtamiskulttuurin, jossa todellakin kannustetaan ja tasavertaisesti suhtaudutaan sekä miesten että naisten työuriin ja perhevapaiden käyttöön ja myöskin huolehditaan siitä, että perhevapaista ei ole turhaa haittaa urakehitykselle. Ja toivon todella, että me löydämme muitakin keinoja kuin nämä kiintiöt.

Kannatan sitä, että isälle kiintiötä, tätä osuutta, pidennetään. Mutta on hyvä sanoa ääneen vielä se, että kun isäkuukautta on pidennetty, niin samaan aikaan isien käyttämä vanhempainrahakauden määrä on romahtanut kovin pieneksi ja isät käyttävät vaan heille kiintiöiden osuuden. Ja tavoitehan on se, että perheet itse valitsevat, katsovat, mikä perheelle sopii, ja perhevapaiden pitäisi olla joustavia. Mutta pidän hyvänä kuitenkin sitä, että tähän mietintöön on kirjattu tämä isävapaan pidentäminen. Mutta sitä pitää joustavoittaa, jotta se on erilaisille perheille sopiva.

Ja ihan lopuksi vielä, ed. Perkiön kommenttiin työmarkkinajärjestöistä, kun täällä ei debattia ollut, haluan sanoa, että työmarkkinajärjestöt, palkansaajajärjestöt ovat tehneet hyvää työtä tasa-arvon saralla. Ja toivon, että tuleva hallitus tekee erityisen hyvää yhteistyötä näissä tasa-arvoasioissa, koska näihin talkoisiin todella tarvitaan kaikki.


Lauri Oinonen (kesk):

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva aihepiiri tuli erityisesti esille ensimmäisellä vaalikaudella, kun työskentelin työelämä- ja tasa-arvoasiain valiokunnan varsinaisena jäsenenä. Arjen ja elämän kysymykset perheiden parista ovat sitä arkea, jonka varassa on kansakuntamme tulevaisuus. Tarvitaan yhteistä aikaa. Tarvitaan yhteistä aikaa lapsille. Sijoittaminen ajassa lapsille on kaikkein parasta sijoitusta tulevaisuuteen. Toivottavasti vanhemmilla tulisi olemaan siihen jatkossa entistä paremmat mahdollisuudet.

Toivon, että tämä asiakirja "Valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta" ohjaisi seuraavan hallituksen työskentelyä, seuraavan eduskunnan ja sen valiokuntien työskentelyä. Täällä on tuotu paljon esille, kuinka naisen euro on vähemmän kuin miehen euro. Sille ovat omat syynsä. Esimerkiksi kokemuslisiä ei kartu silloin, kun äiti hoitaa lapsiaan, ja syynä ovat myös monet muut vastaavat, juuri tähän synnyttämiseen, lastenhoitoon liittyvät kysymykset. Toivottavaa olisi, että näissä voitaisiin päästä enemmän tasa-arvoon.

Arvoisa puhemies! Tuon erään yksityiskohdan esille. Jos maatilayrittäjänä on nainen, leski, niin hänet yleensä katsotaan emännäksi, vaikka hän käytännössä tekee yrittäjän työn. Eläkkeen maksamisessa olisi hyvin toivottavaa, että myös nainen rinnastettaisiin tasa-arvoisesti maatalousyrittäjänä isäntään ja hän olisi oikeutettu samaan eläketurvaan.


Jouko Laxell (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni tasa-arvosta puhuttaessa vammaisten, tämän hiljaisten ryhmän, kohtelu on usein kaukana tasa-arvosta monissa kaupungeissa ja kunnissa.