Täysistunto 16/2010

Hallituksen esitys Anguillan kanssa veroasioita koskevista tiedoista tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Paavo Arhinmäki (vas):

Arvoisa puhemies! Veroparatiisien kuriin saattaminen on erittäin merkittävää siltä kannalta, että nykyisen kaltaisia finanssikriisejä ei nähtäisi. Ei se tietenkään ole patenttiratkaisu siihen, mutta yksi osa sitä, että rahaa ei voi harmaasti ja pimeästi kiertää. Toisaalta kysymys on siitä, että meidän pitää pystyä laajentamaan veropohjaamme. Veroparatiisien kautta kierretään paljon veroja, niitä veroja, joilla voidaan pitää yllä hyvinvointia ei vain Suomessa vaan maailmanlaajuisesti.

Tässä nyt on listalla useita eksoottisia paikkoja, joissa varmasti moni mielellään on palmujen alla auringosta nauttimassa, mutta näiden palmujen alla on myös postilaatikkoja, joissa toimii postilaatikkofirmoja, jotka kierrättävät rahaa. On siellä toki myös joukossa San Marino, johon minä — ja varmaankin myös eduskunnan puhemies Niinistö — menen viimeistään ensi vuoden kesäkuussa tutustumaan. (Ed. Saarinen: Missäs asioissa?) Arvoisa puhemies! Olen käynyt myös tutustumassa Liechtensteinin postilaatikkoihin, tarkkaan ottaen viime syksynä.

Arvoisa puhemies! Nyt kysymys on Pohjoismaiden neuvottelemista kahdenvälisistä tiedonvaihtosopimuksista, joita on kovasti hehkutettu, ja ovat ne toki eteenpäinmenoa, se täytyy myöntää ja siitä antaa tunnustus. Mutta näiden kahdenvälisten sopimusten teho on kyseenalainen. Tiedonsaantiprosessi on usein raskas, tietoja ei välttämättä veroparatiiseista kerätä, ja suuremmatkaan kehitysmaat eivät niitä pysty neuvottelemaan. Esimerkiksi Caymansaarille tuli vuonna 2009 vain sata tietopyyntöä, mikä on kohtuullisen vähän.

Mikä olisi sitten ratkaisu eteenpäin näistä kahdenvälisistä tiedonvaihtosopimuksista? Se olisi tehdä kansainvälinen monenkeskinen sopimus, johon mikä tahansa valtio voisi liittyä. Sopimukseen osallistuvat tahot sitoutuisivat vaihtamaan tietoja sijoitusten todellisista omistajista automaattisesti ilman raskaita prosesseja. EU:n säästödirektiivi jo toimii tällä tavalla.

Itse asiassa Oecd:ssäkin on tunnustettu nykyjärjestelmän toimimattomuus. Oecd:n pääjohtaja Jeffrey Owens totesi tammikuun kokouksessa, että automaattista tiedonvaihtoa tarvitaan. Espanja, Iso-Britannia ja monet muut maat ovat tukeneet automaattisen tiedonvaihdon kehittämistä. Iso-Britannia on luvannut käynnistää monenkeskiset neuvottelut useamman afrikkalaisen maan kanssa ennen tämän vuoden loppua. Se on ensimmäinen askel kohti kansainvälistä järjestelmää.

Arvoisa puhemies! Suomen hallitus on sanonut monesti olevansa aktiivinen ulkopolitiikassa, mutta en ole kuullut, mikä on hallituksen kanta tähän aika keskeiseen kysymykseen ja todella toimivaan aloitteeseen järjestelmästä, monenkeskisestä sopimuksesta. Hallitusohjelmaan kirjatun kehityspoliittisen johdonmukaisuudenkin kannalta olisi tärkeää, että Suomi myös lähtisi voimakkaasti tukemaan tämmöistä aloitetta monenkeskisestä kansainvälisestä sopimuksesta, sillä erityisesti kehitysmaat menettävät verotuloja suuryritysten kiertäessä veroja näiden veroparatiisien kautta.

Ministeri Katainen ei ole paikalla — huomasin, että hän joutui lähtemään palaveriin — mutta toivottavasti kuitenkin tämän keskustelun kautta tulee se viesti ja se kysymys esille, antavatko valtiovarainministeri Katainen ja hallitus tukensa ja varaako hallitus tarvittavat resurssit myös siihen, että tällainen aloite monenkeskisestä sopimuksesta edistyisi.


Kimmo Kiljunen (sd):

Arvoisa puhemies! Kuulin, että te olette vierailemassa San Marinossa lähitulevaisuudessa. Viehättävä pikku valtio, siellä on keskiaikainen linna vuoren päällä, viehättävä paikka tuolla Pohjois-Italian keskellä. Se on asiakohta numero 7 tässä meidän esityslistallamme. Asiakohtana numero 3 on Anguilla.

Arvoisa puhemies! Sekin on aika miellyttävä paikka vierailla. Kävin siellä ja tapasin yhden britin, joka on 20 vuotta asunut tuolla saarella, ja hän kertoi, että hän ei ole kohdannut sellaista lämpötilaa, joka menisi alle 17 asteen, ei edes yöaikaan, ei talvisaikaan, ja myöskään yli 30 asteen lämpötiloja siellä ei koeta. Se on varsinainen paratiisi tuolla Karibian alueella.

Mutta, arvoisa puhemies, arvioni on, että tämä aihe ...

Ehkä nyt sitten verosopimuksiin pikku hiljaa.

... ei ole tässä sen vuoksi, että paikka on viehättävä, vaikka se pieni onkin, vaan asia liittyy verotustietojen vaihdantaan.

Minkä vuoksi, arvoisa puhemies, meillä verotustietojen vaihdanta-asia jonkun Anguillan kanssa on esillä? Senkö vuoksi, että meihin on iskenyt yllättävä avoimuus sen suhteen, että Cookinsaaret ja San Marino, Salomonsaaret ja Samoa jne., jotka tässä esityslistalla ovat, olisivat nyt yhtäkkiä meille tärkeitä tässä Suomen eduskunnassa? Se on itse asiassa tärkeätä, että me voimme vaihtaa verotustietoja näiden alueiden kanssa, mutta tosiasiassa tässä taustalla on tämän kansainvälisen finanssikriisin seurannaisena iskenyt halu lähteä valvomaan näitä veroparatiiseja, joista on nyt juuri nimenomaan kysymys tarkemmin.

On luotu Oecd:n piirissä niin sanottu musta lista sellaisista alueista, joilla selkeästi harmaata taloutta harjoitetaan. Tältä mustalta listalta pääsee pois, kun riittävä määrä verotietojen vaihdantasopimuksia näillä pienillä saarivaltioilla on muiden kansainvälisen yhteisön toimijoiden kanssa. Kaikkein luontevintahan on tietysti veroparatiisien tehdä verotietojen vaihdantasopimuksia toisten veroparatiisien kanssa tai pienten valtioiden kanssa, jotka ovat lähes veroparatiiseja, niin kuin Suomen tasavalta. Tässä suhteessa tämä innostusaloite ei tule Suomelta, vaan aloite tulee Anguillalta. Se haluaa päästä pois tältä Oecd:n mustalta, harmaalta listalta.

Tämä ilmiö on poikkeuksellisen vakava. Me paljon puhumme korruptiosta etelässä ja idässä. Veroparatiisikäytäntö globaalissa markkinataloudessa on itse asiassa laillistettua korruptiota. Se on tapa kiertää verotusta ja tavalla tai toisella suoriutua siten, että ei kanneta sitä yhteistä vastuuta, mitä voitaisiin edellyttää. Jokaiselle suomalaiselle, jolla on enemmän kun 50 000 euroa sijoittaa vaikkapa Helsingin pörssiin, paikallisessa Nordeassa annetaan ohjeet, että älkää ihmeessä täältä käsin suomalaista välittäjää käyttäkö hyväksi, vaan soitetaan Luxemburgiin Nordean tytäryritykseen, jossa myöskin suomalainen konttorineiti tai -herra vastaa siihen, (Ed. Kataja: Ei kai sentään!) ja hän antaa teille ohjeet, miten tämän sijoitusyhtiön perustatte Caymansaarille, Anguillalle, San Marinoon, näihin erilaisiin paikkoihin.

Sieltä käsin sitten aletaan operoida vaikkapa Helsingin pörssissä, ja yllätys, yllätys, täällä on tämä meidän oma veroparatiisikäytäntömme salaisine käytäntöineen hallintarekisterinä tuolla Helsingin pörssissä. 70 prosenttia Helsingin pörssin arvopaperikaupasta tapahtuu hallintarekisterissä piilossa. Arvoisa puhemieskään ei tiedä, kuten tämä puhuva kansanedustajakaan ei tiedä sitä, kuka todellisuudessa omistaa, kuka käy kauppaa Helsingin pörssissä, kuka kerää myyntivoitot ja mihin verot maksetaan.

Tällä tavalla toimii tämä suomalainen veroparatiisi, meillä toimitaan anonyymisti, salaisella tavalla. Siihen on omat perusteensa, niin kun aina on hyvät perusteet olemassa, minkä takia nimenomaan liikesalaisuuden täytyy olla niin jukran tarkka silloin, kun puhumme finanssisiirroista, minkä takia meillä on Sveitsinkin kaltaisessa niin sanotussa sivistysvaltiossa salaisia pankkitilejä yhä. Vaikka unionin säästödirektiivistä on puhuttu — puhemieskin on moneen kertaan siitä puhunut, ja se on ensimmäinen askel siihen suuntaan, että hiukan avataan tilejä ja vertaillaan — se kuitenkin koskee vain yksityisiä kansalaisia eikä yrityksiä.

Minkä takia Suomessa on lainsäädäntö anonymiteetin osalta edelleenkin sen kaltainen, että pankkisektorilla, rahoitussektorilla vertailutietojen vaihdettavuutta ei tehdä niin kuin Ruotsissa, jossa se on avointa, jolloin näkee verottajakin, kun pankit siirtävät rahaa toisesta rahoituslaitoksesta toiseen? Suomessa porvarihallitus luonnollisesti ei tässä suhteessa ole aloitteellinen, koska se suojaa rahaa. Anguilla on nyt kiinnostunut, ja sen takia meillä on keskustelun alla se, että he haluavat tehdä Suomen kanssa tässä suhteessa nyt sitten sopimuksen, että päästäisiin ikään kuin pois siitä asetelmasta, missä veroparatiisi toimii ilman, että varsinaisiin rakenteisiin puututaan. Tämä on koko järjestelmän syöpäkasvain, tämän tapainen piilottelu, suurten rahojen liikkuminen kansainvälisessä taloudessa ohitse kaiken valvonnan salaisesti ja piilossa.

Kun me puhumme tästä finanssikriisistä, niin sen ytimessä ei ole se, että me elvytämme tai emme elvytä. Sen ytimessä on se, pystymmekö luomaan sellaisia rakenneuudistuksia kansainväliseen talousjärjestelmään, että vastaavat tilanteet eivät enää toistuisi. Silloin siellä on isona asiana valvonnan tehostaminen, johon on tartuttu, valvonnan tehostamiseen on sekä globaalitasolla että unionin tasolla jo tartuttu. Silloin tullaan pankkien vakavaraisuussääntöihin, ja silloin tullaan tähän anonymiteettiin, joka merkillisellä tavalla, merkillisellä tavalla, edelleenkin pitää piilossa niin valtavan osan finanssisiirtoja kansainvälisessä taloudessa, ja silloin me tulemme näihin veroparatiiseihin, joista tosiasiassa pitää päästä eroon. Niistä pitää päästä eroon, eikä ainoastaan tämän kaltaisia kosmeettisia sopimuksia tehdä, jotka ikään kuin siirtävät sen ongelman ratkaisua. Nämä ovat niitä isoimpia asioita.

Viime kädessä, arvoisa puhemies, tietenkin, jos halutaan vakavasti pohtia finanssijärjestelmän stabilisointia myöskin valvonnan suhteen, meidän täytyy päästä siihen luonnolliseen tilanteeseen, siihen luonnolliseen tilanteeseen, että kun kaikkia muita hyödykkeitä liikevaihtoveronomaisesti verotetaan, niin myöskin sen keskeisimmän hyödykkeen kauppaan, jota käydään valtavasti, jossa verottajaa ei näy ei kuulu, kun kauppaa käydään, eli rahan kauppaan, täytyy saada joku verotuskäytäntö väliin, joka luo sinne valvontaa, luo resursseja, ohjaa pääomia tehokkaisiin investointitoimintoihin eikä tähän spekulatiiviseen toimintaan, jossa tämä finanssijärjestelmä tällä hetkellä on mukana.

Sosialidemokraatit ovat Suomessa nostaneet esille kysymyksen tällaisista finanssitransaktioveroista. Sosialidemokraatit ovat nostaneet esille saman ohjelman myöskin eurooppalaisella tasolla. Valitettavasti porvaripuoli ei ole tästä kiinnostanut. Se on kiinnostunut vain tämän tapaisista kosmeettisista sopimuksista, joita tehdään veroparatiisien kanssa.


Ben Zyskowicz (kok):

Arvoisa herra puhemies! Nyt esillä olevissa verosopimuksissa on viime kädessä kyse siitä, että pyritään torjumaan harmaata taloutta ja talousrikollisuutta. Kiinnitin jo ensimmäisessä käsittelyssä huomiota siihen, miten tärkeätä on talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjunta. Talousrikolliset toiminnallaan aiheuttavat kilpailun vääristymistä ja huomattavia vaikeuksia rehellisille yrittäjille pärjätä kilpailussa, kun toiset toimivat rikollisesti, jättävät kaikki verovelvoitteensa tai pääosan niistä maksamatta. Talousrikolliset aiheuttavat myös huomattavaa tulonmenetystä veronsaajalle, eli me muut veronmaksajat maksamme sitten senkin, mitä talousrikolliset jättävät maksamatta. Kun käydään kuittikauppaa ja maksetaan palkat pimeänä, niin sen lisäksi, että vältetään omia työnantajavelvoitteita, myös näille pimeästi palkatuille työntekijöille tulee tilanne, jossa nämä työntekijät käytännössä rokottavat rehellisiltä veronmaksajilta kahta kautta, eli yhtäältä otetaan palkat pimeänä ja jätetään verot maksamatta ja toisaalta ollaan virallisesti työttöminä ja saadaan kaikki siihen liittyvät sosiaaliset etuudet, joita sitten rehelliset veronmaksajat viime kädessä maksavat.

Tässä talousrikollisuuden merkitystä arvioitaessa kenenkään ei kannata sitä väheksyä. Viittaan viimeisimpänä esimerkkinä tämän päivän Helsingin Sanomissa selostettuun viranomaisyhteistyön kehittämisprojektin eli Virken tuoreeseen talousrikollisuuden tilannekuvaraporttiin. Tätä raporttia kun on selostettu tämän päivän Hesarissa, niin otsikot puhuvat puolestaan: toinen otsikko on "Poliisien tutkimien talousrikosten määrä kasvoi selvästi" ja toinen otsikko on "Rikollisjengit yhä useammin mukana talousrikoksissa".

Sanoin jo ensimmäisessä käsittelyssä ja toistan nytkin, että talousrikollisuuden torjunta vaatii sekä lisää resursseja että tutkintaviranomaisille lisää valtuuksia. Mitä ensinnäkin resursseihin tulee, niin yleensä kaikkia menonlisäyksiä perustellaan — tai hyvin useita menonlisäyksiä perustellaan — sillä, että kun laitetaan rahaa lisää esimerkiksi nuorisotoimintaan, urheiluun, kulttuuriin jne., sosiaalipuolelle, niin vastaavasti pitkällä aikavälillä säästetään valtion menoissa. Tämä voi monasti pitää paikkansa, mutta itse uskon, että talousrikollisuuden torjunnassa se ainakin pitää paikkansa. Eli kun laitetaan lisää resursseja talousrikosten torjuntaan niin poliisille, syyttäjälaitokselle, tuomioistuimille kuin ennen kaikkea rikoshyödyn jäljittämiseen, kun tuonne lisätään voimavaroja, niin olen täysin vakuuttunut, että nämä viranomaiset tienaavat moninkertaisesti palkkarahansa takaisin, kun pääsevät näiden rikollisten ja näiden muun muassa veroparatiiseihin piilottaman omaisuuden jäljille.

Resurssit eivät yksin riitä, tarvitaan myös asianmukaisia valtuuksia. Luen tämän päivän Hesarista tämän Virken päällikön Janne Marttisen sitaatin. Hän sanoo näin: "Viranomaisten toimivaltuudet vaativat aika ajoin uudistamista. Tarvitaan rakenteellisia keinoja, joilla harmaan talouden elintilaa pienennetään." Esimerkeiksi Marttinen mainitsee rakennusalan käännetyn arvonlisäveron ja viranomaisten välisen tiedonkulun parantamisen. "Tällä hetkellä muun muassa finanssivalvonnan ja verohallinnon väliset tiedonvaihtosäädökset kaipaavat uudistusta. Nykysäädökset eivät mahdollista järkevää tiedonvaihtoa." Näin siis tämän Virken päällikkö Marttinen lausuu tämän päivän Hesarissa, ja hän kaikesta päätellen hyvin tuntee tämän asian.

Meillä erittäin paljon korostetaan yksityisyyden suojaa, ja totta kai se on merkittävä perusoikeus kansalaisille. Kun on kyse esimerkiksi arkaluontoisista terveystiedoista, toki yksityisyyden suoja on tärkeä. Toki siinäkin voidaan ampua yli. Viittasin muutama viikko sitten tilanteeseen, jossa perustuslakivaliokunta katsoi, että oli perustuslain vastaista antaa siviilipuolen terveysviranomaisille oikeus antaa varusmiehistä sellaisia terveystietoja varusmiesten terveydenhuollosta vastaaville, myös vaitiolovelvollisille viranomaisille, joilla on merkitystä arvioitaessa näiden varusmiesten palvelua ja siihen liittyviä turvallisuusnäkökohtia, joissa on kyse sekä näiden varusmiesten että muiden ulkopuolisten turvallisuudesta. Perustuslakivaliokunta edellytti, että säädös pitää kirjoittaa muotoon, että "nämä tiedot ovat välttämättömiä", siis ei riitä, että niillä on merkitystä. Mielestäni se oli hyvä esimerkki siitä, miten meillä ammutaan yli tässä yksityisyyden suojan tulkitsemisessa.

Mutta nimenomaan kun puhutaan rikollisuuden torjunnasta, esimerkiksi talousrikollisuuden torjunnasta, on välttämätöntä, että yksityisyyden suojan rinnalla toisena tärkeänä näkökohtana korostetaan myös rikosten selvittämisen intressiä, että meillä on intressi suojella yksityisyyttä, mutta meillä on myös intressi selvittää rikoksia. Ja esimerkiksi nyt, kun valmistellaan uutta esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntöä, toivon, että esimerkiksi juuri talousrikoksia mutta muitakin rikoksia silmällä pitäen huolehditaan siitä, että viranomaisilla on riittävät toimivaltuudet.

Yleensä kun rikosoikeudessa puhutaan oikeusturvasta ja -suojasta, korostetaan aina sen rikoksentekijän tai rikoksesta epäillyn tai vangitun oikeusturvaa ja ihmisoikeuksia. Kaiken kaikkiaan toivoisin, että tässä keskustelussa muistettaisiin myös rikoksen uhrin ihmisoikeudet ja muistettaisiin rikosten selvittämisen intressi. Voin hyvin sieluni silmin nähdä, kun esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntö on perustuslakivaliokunnassa ja profeetat saapuvat paikalle taas korostamaan sitä, miten epäillyn oikeusturvan kannalta kaikennäköisiä arveluttavuuksia muka sisältyy siihen, mitä yleensä esitetään.

Arvoisa herra puhemies! Haluan ihan lopuksi vielä sanoa, että kuten tässä Hesarissakin ja tässä raportissa ilmenee, niin perinteiset rikollisjengit, moottoripyöräjengit ja muut, ovat laajentaneet vahvasti toimintaansa myös talousrikollisuuden, esimerkiksi pimeän työvoiman käytön, kuittikaupan ja muun rakennusalan veronkierron, ympärille. Tähän sopii hyvä sitaatti Poliisihallituksen poliisitarkastaja Matti Rinteeltä, joka tästä asiasta sanoo näin, ja tämän lausun puheenvuoroni lopuksi: "Miksi he eivät siirtyisi huumeista talousrikoksiin, kun tuotto on parempaa, kiinnijäämisen riski on pienempi ja tuomiot lyhyempiä. Se on sitä paitsi siistiä sisähommaa." Mielestäni tämä antaa meille lainsäätäjille aika paljon miettimisen aihetta.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz käytti tämän vaalikauden parhaan puheenvuoronsa toistaiseksi. (Ed. Zyskowicz: Tämä on vastauspuheenvuoro!) — Kyllä, tämä on vastaus ed. Zyskowiczin puheenvuoroon, joka oli kaikessa olennaisessa oikeaan osuva.

Meidän aito ongelmamme on se, että talousrikollisuus on tehty liian helpoksi ja siihen yhteiskunnan vastatoimet ovat liian vähäisiä, ja se liittyy myös veronkierto-ongelmaan, joka ei suinkaan tällä esityksellä, joka nyt tässä on käsittelyssä, poistu, vaan laajemmassa mittakaavassa pikemminkin pahenee.

Nyt olisi ollut hyvä kuulla hallituksen kanta siihen, miten hallitus on valmis viemään eteenpäin näitä ehdotuksia, joita ed. Zyskowicz teki, ja myös sitä ajatussarjaa, jonka ed. Kimmo Kiljunen teki, eli Oecd:ssä pitäisi opetuksena finanssikriisistä tehdä uusia sääntöjä, joissa Oecd:n mustalta listalta ei pääse niin helpolla lävitse, että tekee kahdentoista maailman pienimmän talousyksikön kanssa sopimuksen tietojenvaihdosta.


Tuulikki Ukkola (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz puuttui sellaiseen asiaan, joka minua on häirinnyt nimenomaan perustuslakivaliokunnassa, liian tiukkaan tulkintaan siitä, mikä on yksityisyyttä. Esimerkiksi me tiedämme sen, että me emme pääse millään keinoin esimerkiksi sosiaaliturvan väärinkäyttäjien tietoihin, eivät minkään valtakunnan tutkijat.

Toinen asia on se, että ehkä meidän viralliset perustuslakiasiantuntijamme tulkitsevat tätä uutta perustuslakia erittäin tiukasti. Ja siellä perustuslakivaliokunnassa on sellaisia asioita, joitten kanssa saa olla tarkkana, koska muuten se on sitten niin, että lait menevät, kaikki muutokset menevät sitten perustuslain säätämisjärjestyksen taakse, jos ei niihin puututa. Meidän tietosuojamme, siis tietosuojavaltuutetun toimiston väki, on hyvin tiukka, ja meillä on erittäin tiukka tietosuojalainsäädäntö, jota pitäisi kyllä purkaa. Se on tämän eduskunnan syy. Tämä eduskunta on tämän tehnyt näin hankalaksi ja vaativaksi. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Minun mielestäni tähän kyllä pitäisi puuttua.


Markus Mustajärvi (vas):

Arvoisa puhemies! Olen ed. Zyskowiczin puheesta sanasta sanaan samaa mieltä, mutta edustajan mielipiteillä ja niillä toimenpiteillä, mitä tämän porvarihallituksen aikana on saatu aikaan harmaan ja pimeän talouden suitsinnassa, on valtava ristiriita, ja taloudessa on niin, että ne yritykset, jotka lähtevät lain väärälle puolelle, tekevät sen sitten kautta linjan, ja siinä pitää olla äärimmäisen tiukat valvontatyökalut ja pitää olla riittävästi resursointia.

Mutta te olette kuitenkin samaan aikaan ulkomaalaislain käsittelyn yhteydessä ja hallituksen esityksessä avaamassa ulkomaalaisen työvoiman tulon tänne ilman mitään saatavuusharkintaa. Te olette valmiit hyväksymään sen, että tänne voi tulla jopa viideksi vuodeksi kerrallaan lumetyösopimuksen turvin, ja siinäkään hallituksen esityksessä ei esitetä mitään uutta, ratkaisevaa valvontatyökalua, kuinka harmaa talous saadaan suitsittua Suomessa.

Nythän me näemme sen, että esimerkiksi Turun telakalla laitettiin satoja suomalaisia työntekijöitä ulos ja otettiin ulkomaalaisia tilalle ja väitetään, että he tekevät samalla työehtosopimuksella töitä. Eivät tee. Olkiluoto kolmosella on aivan sama tilanne, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) jossa valtaosa työvoimasta on ulkomaalaisia.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz piti todella erinomaisen puheenvuoron, mutta se jäi pikkuisen kesken, ihan pikkuisen kesken. Nimittäin minä odotin, että se päättyy sellaiseen toteamukseen, että hän olisi muistuttanut siitä, että valtioneuvosto tammikuussa päätti viidennestä harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaohjelmasta, jonka se lupasi tuoda eduskuntaan tämän vuoden aikana, että hän olisi kiirehtinyt sitä tuotavaksi eduskuntaan kaikkine 15, 16 toimenpide-ehdotuksineen tämän vuoden keväällä.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Minulla on tuo ohjelmaluonnos käsissäni, mitä ed. Pulliainen kaipasi. Näitä toimenpiteitä on 18, ja niissä kiinnitetään huomio juuri näihin kysymyksiin, mitä ed. Zyskowicz omassa puheenvuorossaan, jota opposition taholta vuolaasti kehuttiin, esitteli. Eli tämä on osoitus siitä, toisin kuin oppositiopuheenvuoroissa tuli esiin, että tämä hallitus on tähän kysymykseen tarttunut ripeästi. Aivan konkreettisena asiana, johon ed. Zyskowiczkin viittasi, oli se, että valituslupamenettelyä tehostetaan. Asia on juuri viime viikolla saapunut perustuslakivaliokunnasta lakivaliokuntaan, ja jatkuvasti näitä toimenpiteitä pannaan täytäntöön. Palaan tähän täsmällisemmin omassa varsinaisessa puheenvuorossani.


Ben Zyskowicz (kok):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Mustajärvelle ja ed. Pulliaiselle totean, että varmasti minkään hallituksen toiminta talousrikollisuuden torjunnassa ei ole riittävää ja riittävän ripeätä, mutta itse katson, että nykyisen hallituksen teot ja aikomukset hyvin kestävät vertailun edeltäjiin. Nykyinen hallitus on edennyt eräissä asioissa, jotka ovat olleet pitkään pohdinnassa, ja hyvä niin. Näissä talousrikollisuuden torjunta-asioissa tahtoo vaan olla niin, että konnat juoksevat kovaa vauhtia edellä, niin että kun yhteen porsaanreikään puututaan ja asioita kohennetaan, niin siellä keksitään jo viisi uutta tapaa kiertää lakeja ja säädöksiä.

Mitä tulee tähän ulkomaalaisen työvoiman käyttöön, niin on ihan selvää, että siinä, missä en hyväksy sitä, että suomalaiset harjoittavat talousrikollisuutta suomalaisen työvoiman kanssa, en hyväksy tietysti myöskään sitä, että näin tehdään ulkomaalaisen työvoiman kanssa. Toivon, että hallituksen toimin pidetään huolta siitä, että tämäkään ei olisi mahdollista.


Matti Saarinen (sd):

Herra puhemies! Minäkin yhdyn niihin kehuihin, joita täällä on kohdistettu aina mielestäni loistavasti puhuvalle ed. Zyskowiczille. Olen usein hänen kanssaan, hänen puheittensa sisällöstä, eri mieltä, mutta hänen esitystapansa on niin upeata, että jos hän ryhtyisi vaikka asianajajaksi, niin hän olisi varmaan miljardööri. Hän pystyisi ajamaan minkä tahansa asian aina haluamaansa suuntaan. (Ed. Zyskowicz: Edustaja tienasi jo kahden kahvit!) Ja tässä asiassa paitsi tyylipisteet niin myös asian hallinta ja sisältö oli kiitettävää, siihen voi täysin yhtyä.

Mutta, ed. Zyskowicz, kun meillä on puheiden tasolla tässä salissa uskoakseni täydellinen yksimielisyys, niin tekojen tasolla on kyllä aneemisuutta. Itsekin tunnustitte, että aina on vähän niin kuin tekemätöntä työtä, ettei mene riittävän nopeasti, ja nyt tämä valtion harjoittama henkilöstön irtisanomispolitiikkahan, jota myöskin hurskaasti nimitetään tuottavuusohjelmaksi, lyö korvalle tässä kohdassa erittäin ankarasti. Kyllä ne rikolliset nauravat. Niitten etumatka vaan kasvaa, kun vähennetään väkeä Tullista, Verohallinnosta ja poliisin resurssitkin ovat alamittaiset. Kyllä ne pitävät ihan pilkkanaan julkista valtaa. Että tässä kyllä kympin suutari aiheuttaa miljoonan vahingon. Tähän asiaan olisi toivonut ymmärtämystä nykyhallitukselta. Tämän hallituksen aikana erityisesti näissä asioissa on menty väärään suuntaan.

Myöskin, mitä vielä tulee tähän upeaan ed. Zyskowiczin puheeseen, se olisi tehnyt äärettömän hyvää maan hallituksen ministereiden, ainakin valtiovarainministerin mutta muittenkin korville. Olisi voinut vähän enemmän toivoa, että jotain alkaa tapahtua, kun noin merkittävä henkilö puhuu noin vaikuttavalla tavalla. Tämä ed. Kimmo Kiljusen huoli siitä, että jotkut maat pääsevät pois mustalta listalta, on varmaan aiheellinen. Tässäkin on kotiläksyä meille kaikille, mutta ennen kaikkea nyt pitää katsoa meidän hallituksen suuntaan, miten hallitus toimii, ettei tästä tule vaan tällaista jonkinlaista käsienpesuprosessia, että ikään kuin pestään nämä maat puhtaiksi.

Sitten, millä tavalla näissä asioissa voi jäädä kiinni. Kun pitää nykyisin olla yksilöity rikosepäily tai jonkin talousrikosprosessin täytyy olla vireillä tai yrityksen verotarkastuksen, niin näissä yhteyksissä juuri, kun kiinnijäämisriski on pienentynyt resurssien vähenemisen vuoksi, on äärettömän epätodennäköistä, että joku ylipäänsä jää täällä kiinni touhutessaan näitten veroparatiisien kanssa, niin kauan, kun me olemme tällaisessa tilanteessa, että pitää olla yksilöity ja kohdennettu tietojensaantipyyntö. Ja tällaista sitä harvemmin sitten pystytään tekemään, mitä vähemmän näitä rikollisia jäljittävää virkamieskuntaa.

Tähän tietojenvaihdon ongelmatiikkaan vielä: sen verran valtiovarainvaliokunta sinne mietintöön kuitenkin sai kirjattua, että tavoitteena pitää olla automaattinen tietojenvaihto. Tässäkin on viesti maan hallitukselle. Se ei ollut hallituksen esityksessä, vaan se on, niin kuin totesin, eduskunnan mietintöön eduskunnan tahtona kirjoitettu. Ja olen ymmärtänyt, että eduskunta on tässä tahdossa ihan yksimielinen. Eli hallituksen täytyy siihen suuntaan pyrkiä. Ehkä sen hartiat eivät riitä siihen yksin, ja ymmärrän, että tällöin tarvitaan onnistumista kansainvälisillä foorumeilla. Nämä asiat ovat globaaleja, ja tämän vuoksi onnistuminen kansainvälisissä kehissä on äärettömän tärkeätä.

Vaikeuksia täällä on lueteltu monenlaisia, muun muassa tietojen vaihtaminen suomalaistenkin viranomaisten kesken tuli täällä jo esiin. Hoidetaan tätä omaakin pesää nyt ensin niin hyvin, että meillä maan omat viranomaiset, on sitten kysymys terveys-, sosiaali-, vero-, mistä tahansa viranomaisesta, voivat ilman tällaisia todella hankalia intimiteettisuojaan tai yksityisyyden suojaan liittyviä turhia kynnyksiä hoitaa käytännön asioita rehellisten yrittäjien ja rehellisten ihmisten hyväksi. Nythän nämä toimivat monessa tilanteessa rikollista toimintaa harjoittavan eduksi ja hyväksi. Eihän sitä ole tarkoitettu, kun tässä talossa on lakeja kirjoitettu, eli sen virkamieskunnan ja sen hallintoväen, joka näitä lakeja käytännössä sitten soveltaa, ajattelutapa on erheellinen siltä osin. Jotainhan sekin merkitsee, mitä on tarkoitettu. Ei ole tarkoitettu, että lainsäädännöllä annetaan rikolliselle toiminnalle suojaa. Päinvastoin on tarkoitettu.

Ihan lopuksi, herra puhemies, toteaisin vielä, että on mielestäni lisättävä näitä talousrikollisuuden torjuntaan tarvittavia voimavaroja ja lopetettava tämä henkilöstön irtisanominen. Siinä on yhteiskunnalla suuri intressi.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Sopimuksessa on aina kaksi puolta, jotka tässä tapauksessa tekevät tietojenvaihtosopimuksia, ja sitten on takapirukin, ja se on Oecd tässä tapauksessa. Tässä on lisäksi vielä tämä Suomi aivan erikoiskysymyksenä. Ajattelin ensin lähteä tästä Oecd:stä liikkeelle.

Ed. Kimmo Kiljunen piti tässä oikein hyvän katsauksen näihin asioihin, ja sitä on ehkä mukava täydentää ihan pienellä nyanssilla. Se nyanssi on se, että silloin, kun George W. Bush aloitti ensimmäisen presidenttikautensa, tämä Oecd-sopimus oli tapetilla. Silloin yhdeksän vuotta sitten, kun oli työnsä presidentti aloittanut, hän hyväksyi Oecd-sopimuksen — muistaakseni siinä oli 41 Oecd-valtiota mukana silloin — ilman sarvia ja hampaita, huom. ilman mitään sarvia ja hampaita. Mutta kuinka ollakaan, saman vuoden keväällä, toukokuussa, silloinen USA:n valtiovarainministeri O’Neill sai presidentin pään käännettyä, ja niin sitten koko tämän hienon harmaan talouden, mustan talouden, erikoisesti veroparatiisit kuriin ‐ohjelman kanssa kävi hyvin huonosti. Se siis laitettiin vihreän veran alle.

Nyt se sitten otettiin presidentti Sarkozyn toimesta esille. Sillä sekunnilla, kun piti jotakin sanoa tässä nyt edelleen päällä olevassa finanssikriisissä, hän muisti tämän asian, tämän historian, ja otti sen esille, ja taisi olla ensimmäinen julkinen esiintyminen, jossa hän sanoi, että Oecd-sopimus pitää kaivaa esille. Kaikki hienosti jälleen, ja ilman sarvia ja hampaita.

Mutta sitten ilmestyivät sarvet ja hampaat. Sitten ilmestyivät juuri ne, joista tehtiin tässä kahdenvälisiä tietojenvaihtosopimuksia, ja nimenomaan siinä tarkoituksessa, että oikeastaan tekemättä yhtään mitään pääsee sieltä mustalta ja harmaalta listalta itse kukin veroparatiisi, konkreettisesti veroparatiisisaari, pois, ja se on tässä kiusallinen yksityiskohta. Elikkä tässä ei saavuteta sitä veroparatiisit kuriin ‐tilaa, johonka alun perin pyrittiin, ja sen takia tässä tulee suuri tehtävä Oecd:lle mahdollisimman pian aloittaa nokanvalkaisu tässä asiassa.

Sitten ihan lyhyesti tästä transaktioverohommasta. Se on mainio ajatus. Hyvä, että sosialidemokraatit ovat sitä ryhtyneet ajamaan. Siinä on todella tehtävää. Kiusallista siinä on se, että arabit ovat menneet asiassa kappaleen karkuun, elikkä kysymys on siitä, että arabipankkijärjestelmässä transaktiot, merkinnät, hävitetään kokonaan pois. Siellä, missä tekee talletuksen, sille talletukselle saat koodin, ja sillä koodilla se on nostettavissa toisesta pankkiyksiköstä saman järjestelmän piirissä, ja kun se on nostettu, kummassakin päässä transaktiomerkinnät hävitetään kokonaan pois, ja kukapa siinä veroja sitten maksaa yhtään missään mitään. Elikkä tämä on äärimmäisen kiusallinen yksityiskohta. Mielenkiintoista tässä on se, että Keski-Euroopan suuret pankit ovat lähteneet tähän mukaan. Niissä on arabipankkiyksiköitä pankin sisällä, mikä tekee tästä vielä kiusallisemman asian. Mutta minä toivotan sosialidemokraateille mitä parhainta menestystä tämän asian eteenpäin viemisessä, ja arabit järjestykseen ensimmäisenä.

Arvoisa puhemies! Sitten tämä Suomen tilanne. Niin kuin täällä jo todettiin — yhteisesti ed. Katajan kanssa, korjaan siis — 18 kohtaa on siinä harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaohjelmassa, josta ainakin meidän eduskuntaryhmämme taholta on vaadittu, että se täytyy ehdottomasti saada nyt mahdollisimman pian tulokseen. Ja miksi aivan erikoisesti? Paitsi että itse asia on fiskaalisesti tärkeä, siinä on myöskin se, että rikosten tekomuodot ovat tulleet yhä törkeämmiksi ja törkeämmiksi. On se aika hurja tilasto, että siinä, missä aikaisemmin oli lievempi tekomuoto, voi olla viiva tällä hetkellä ja kaikki ovat törkeäksi luokiteltuja. Elikkä siis todella tehtävää tässä asiassa on, mopo alkaa karata tiukasti käsistä. Tämä merkitsee sitä, että tavoitteena tulisi olla se, mitä eduskunta nyt on yksimielisesti lausumassa, automaattinen tietojenvaihto, joka edesauttaa veroparatiisien ja harmaan talouden vastaista taistelua. Kun se nyt yksimielisesti — se on edistysaskel — niitataan pöytään, sen mukaisesti pitää sitten myöskin toimia.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Tämä on aivan totta, mitä ed. Pulliainen totesi harmaan talouden ja verorikosten yleistymisestä. Tällä hetkellä ne aiemmat tapaukset, tavalliset veropetokset, lievät tekomuodot, jäävät käsittelemättä. Ne käsitellään hallinnollisessa menettelyssä. Niitä ei ilmoiteta enää poliisille, vaan poliisin resurssit riittävät ainoastaan törkeiden tekomuotojen käsittelyyn. Tämä ei ole tietenkään hyväksyttävä tilanne. Juuri tämän vuoksi hallitus on valmistanut tämän toimintaohjelman talousrikollisuuden ja harmaan talouden vähentämiseksi, josta olemme keskustelleet.

Juuri tästä samasta syystä, ed. Saarinen, me olemme täällä nyt keskustelemassa näistä toimenpiteistä. Jos se, että parhaillaan keskustellaan niistä, ei ole konkreettinen osoitus siitä, että jotain yritetään tehdä, niin en tiedä, mikä sitten. Näillä lakiesityksillä pyritään tiedonkulun vaihtamiseen kansainvälisissä yhteyksissä, mutta tuo talousrikosten torjuntaohjelma käsittää myös useita toimenpiteitä, joissa kotimaisten viranomaisten välillä tuota tiedonkulkua edelleen parannetaan.

Näistä toimenpiteistä jo mainittiinkin oikeuskäsittelyjen nopeuttaminen. Mitä pikemmin asiat saadaan käsiteltyä, mitä pikemmin tutkittua, syytettyä ja lopullinen ratkaisu voimaan, sen parempi myös rikoksen uhrin kannalta ja yleisen oikeusturvakäsityksen kannalta. Tähän liittyy hovioikeusmenettelyuudistus. Siihen liittyy myös tänä vuonna eduskunnalle annettava esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain kokonaisuudistus ja myöskin perinnän vahvistaminen. Palaan siihen vielä kohta. Mutta yksi merkittävä kysymys on se, jota, olen näin ymmärtänyt, ainakin vasemmistoliiton piiristä on jo jonkun aikaa kannatettu, eli käännetyn arvonlisäveron saattaminen eduskuntakäsittelyyn tämän kevään aikana vielä.

Mutta erityisesti haluan kiinnittää vielä huomiota erikoisperinnän resurssien vahvistamiseen. Tämä liittyy olennaisesti tähän tämän päivän teemaan, veroparatiiseihin. Vaikka erikoisperinnän resursseja tämän vuoden budjetissa toki vahvistettiin, minun on vaikea ymmärtää, että sitä ei tehdä sen enempää kuin tällä hetkellä, koska tuo perintä on varsin tuottoisaa valtiolle. Se ei siis vie valtion resursseja, vaan tuo valtiolle fiskaalisesti tuloja, mutta tietysti yksityisille velkojille kaikkein eniten. Vuotuinen perimistulos erikoisperinnässä on nykyisellään noin 20—30 miljoonaa euroa vuodessa, ja käytännössä vain resursseista on kiinni, etteikö tuota tulosta pystyttäisi nostamaan ainakin 50 prosentilla. Kyse on vain siitä, kuinka aktiivisesti pystytään muun muassa tuolta veroparatiiseista noita tietoja keräämään.

Sitten todettakoon vielä lopuksi: Olen kovin pettynyt tuohon ed. Kimmo Kiljusen käsitykseen suomalaisista pankeista ja pankkien työntekijöiden moraalista. Ed. Kiljunen oletti — toivottavasti hän ei sitä tarkoittanut — että esimerkiksi Nordeassa yllytettäisiin rikokseen eli siirtämään varoja ulkomaille hallintarekisteriin ja jätettäisiin sitten ilmoittamatta tulot, joita voitaisiin kotimaassa verottaa. Vaikka olen jossain määrin ollut näidenkin asioiden kanssa tekemisissä asianajajan ammatissa ja myös Nordean pankkivalvojana, niin en ole kyllä tällaiseen suomalaisessa pankkimaailmassa ikinä törmännyt. Uskon, että nyt ed. Kimmo Kiljunen puhui joko väärillä tiedoilla tai vastoin parempaa tietoa.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Minä en ole ed. Kimmo Kiljusen puolustaja enkä valvoja enkä mikään muukaan, mutta sen vaan muistan tuosta puolenkymmenen vuoden takaa, että Nordealla oli kotisivullaan semmoinen Luxemburgin yksikköönsä viittaava kotisivuohje, että näissä tämmöisissä asioissa kannattaa olla sinne Luxemburgiin yhteydessä. Oli yhteystiedot, ja sitten vielä sanottiin, että saa suomenkielisen palvelun. Sillä kaikki harmaan talouden seminaarit alkoivat yleensä, että Nordeaa mainostettiin tällä tavalla.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Puheenvuoro sen vuoksi, että en lainkaan kiistä, etteivätkö pankitkin markkinoisi palvelujaan ulkomailla, mutta tapaan, jolla ed. Kimmo Kiljunen kuvasi toimintaa, että hallintarekisterin suojista käytäisiin kotimaassa kauppaa ja jätettäisiin tulot ilmoittamatta, tuollaiseen menettelyyn en voi uskoa, tai jos sellaista menettelyä jossain havaitaan, niin siitä lienee syytä ed. Kimmo Kiljusenkin tehdä rikosilmoitus.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevat verosopimukset ovat tietenkin meidän kannalta positiivisia, ja ne ovat askel oikeaan suuntaan. Samalla on syytä todeta, että meidän omalla toiminnalla ei ole mitään ansiota näiden sopimusten aikaansaamisessa. Ne ovat syntyneet tilanteessa, jossa Oecd:n varsin väljä sääntely tällä alueella johtaa siihen ajatukseen, että on edullisempaa tehdä verosopimukset pienten talousyksiköiden kanssa, jotta pääsee tältä Oecd:n mustalta listalta pois. Suomi on saanut nyt kunnian kuulua näiden pienten kansakuntien joukkoon, joiden kanssa näitä sopimuksia tehdään, jotta vältyttäisiin isommalta tietojenvaihdolta.

Myönteinen on tietysti meidän kannalta tämä askel, joka tässä yhteydessä otetaan, mutta samalla on kyllä aihe todeta, että Oecd:n kohdalla olisi välttämätöntä tiukentaa säännöksiä. Ei ole oikein, että 200 valtion joukossa tekemällä sopimuksen 12 maan kanssa pääsee tarkkailulistan ja sanktioriskin ulkopuolelle. Tämä on liian helppo kiertotie, ja nyt Suomeakin tosiasiassa käytetään tässä enemmän hyväksi. Toivoisinkin, että paikalla olevat hallituksen edustajat omalta osaltaan kertoisivat, aikooko Suomi tarttua tähän Oecd-ongelmaan eli tuleeko Suomi esittämään Oecd:ssä tiukempia säännöksiä veronkiertoon puuttumiseksi ja sen estämiseksi eli tuleeko ehdoksi mustalta tai harmaalta listalta poistumiseksi se, että on maiden enemmistön kanssa tehty tietojenvaihtosopimus, ja tuleeko tähän tietojenvaihtosopimukseen nykyistä paremmat kriteerit niin, että se voi tapahtua ilman, että pitää olla valmiiksi jo vahva näyttö rikollisesta toiminnasta. Nythän tämä on vedetty niin korkealle, että eduskunnan valiokunnassa tehty lisäys hallituksen esitykseen, että tietojenvaihto voisi toimia automaattisemmin, ei toteudu. Jotta tilanne muuttuu, niin tässä tarvitaan hallituksen puolelta Oecd:n yhtenä arvostettuna jäsenmaana toimintaa.

Tilanne on sillä tavalla muuttunut aikaisemmasta, että finanssikriisin jälkeen on syntynyt uusi olosuhde. On nähty, että markkinataloutta pitää myös säädellä ja markkinatalouden rehti ja vapaa toiminta pitää varmistaa näiden filunkipelaajien ja keinottelijoiden toiminnan estämiseksi. Tämä on ollut G20-kokousten henki sekä viime keväänä että viime syksynä. Nyt suuret maat — ja siellä yllättäen myös poliittisia liikkeitä kentän oikealta laidalta — ovat valmiit kovempiin toimiin harmaan talouden kitkemiseksi ja veronkierron vähentämiseksi. Viime huhtikuun G20-kokouksen tuloksia esitellessään Ison-Britannian pääministeri Gordon Brown meni niin pitkälle, että hän sanoi, että nyt on koittanut maailman uuden talousjärjestyksen aika. Siis ilmapiiri on otollinen uusille, tiukemmille toimille, jotka ovat ehdottomasti suomalaisten ja Suomen etujen mukaisia, mutta tämä ei mene eteenpäin automaattisesti, ja tässä olisi aloitteellisuuden paikka.

Tänään julkistettu Kalevi Sorsa ‐säätiön kirja finanssikriisin johtopäätöksistä käsittelee tätä ongelmakenttää ja päätyy siihen, että tässä on tämmöinen kultainen hetki. Tässä on joku aika tämän finanssikriisin jälkeen, jolloin uusia, parempia säännöksiä voidaan tehdä ja niillä on poliittista hyväksyntää. Samaan aikaan on nähtävissä, että käynnissä on myös viivytystaistelu. On paljon tahoja, jotka ovat tehneet miljoonien, satojen miljoonien, miljardien voittoja tällä olemattomalla sääntelyllä ja keinottelun mahdollisuuksilla, ja nämä piirit pelaavat nyt aikaa, toivovat, että pöly laskeutuu finanssikriisin tapahtumien ylle ja sitten voi jatkua tämä vanha peli, jossa otetaan mielettömiä riskejä, sitten otetaan isot bonukset väliaikaisista tuotoista ja siirretään lasku veronmaksajien piikkiin, niin kuin monessa länsimaassa, ikävä kyllä, on tapahtunut.

Jotta näin ei käy, tarvitaan hallitukselta tämän tilanteen hyödyntämistä ja aloitteellisuutta Euroopan unionissa ja Oecd:ssä, ja kysyn, onko hallitus ja sen johto valmis tähän aloitteellisuuteen. Samalla on syytä kysyä sen perään, onko hallitus valmis pyytämään niitä tietoja, jotka ilmeisesti ovat muun muassa Saksan veroviranomaisten käytettävissä tähän asti paljastuneista veronkiertotapauksista eurooppalaisissa pankeissa. Nythän on tiedossa, että on uusi, aika iso lista olemassa, joka on Saksan hallituksen ulottuvilla, ja kysynkin hallitukselta, aikooko se pyytää näitä tietoja, jotta mahdolliset suomalaiset veronkiertoon syyllistyneet voisivat tulla päivänvaloon. Jos tiedot ovat olemassa, olisi kohtuullista, että niitä hankittaisiin myös tänne Suomeen. On selvä, että pelkästään tämmöinen riski joutua housut kintuissa kiinni lisää tässä suhteessa lain kunnioitusta omassa maassamme, mutta tämä vaatisi siis hallitukselta selvän linjauksen, että se on valmis ottamaan vastaan niitä tietoja, jotka tällä hetkellä ovat verojärjestelmän käytöstä olemassa.

Sitten tähän rahoituspuoleen. Siitä ed. Kimmo Kiljunen käytti ansiokkaan puheenvuoron. Todellakin kaikki mahdolliset liikkeet, mitä maailmassa voi ajatella, ovat yleensä verotuksen piirissä. Osti sitten leipää kaupasta tai auton tai parturin, niin aina verottaja on välissä, mutta on yksi mielenkiintoinen asia — ja se koskee pääomaliikkeitä — jossa näin ei ole. Tässä suhteessa tarvittaisiin myös Suomen hallitukselta tämän johtopäätöksen näkemistä finanssikriisin jälkeen, että myös tällä alueella on syytä tehdä uusia asentoja, nähdä tämän finanssikriisin opetukset ja nähdä, että nyt on mahdollisuus miettiä joitakin asioita uudelleen.

Sosialidemokraatit ovat puhuneet tässä salissa jo useampaan kertaan sen puolesta, että miettisimme pääomaliikkeiden verotusta. Tämä transaktiovero on siihen erittäin hyvä mahdollisuus. Sitä on kysytty myös täällä kyselytunnilla. Pääministeri Vanhanen ilmoitti, että tämä on hallituksen tutkinnassa osana Kööpenhaminan ilmastokokoukseen liittyviä valmisteluja. Sen jälkeen on käynyt ilmi, että ei ollutkaan transaktiovero eikä mikään siihen rinnastettava asia tutkinnassa vaan paljon löysemmät ja osin meille myös erittäin epäedulliset rahoitusmallit, jotka liittyvät muun muassa lentoliikenteen verottamiseen, joka on kaukana Euroopan rajoilla olevalle maalle huomattavasti ongelmallisempi kuin sellainen vero, joka kohdistuisi näihin nopeisiin pääomaliikkeisiin, joten jään kysymään, onko hallituksella tarkoitus tehdä tässä transaktioverossa selvitystyötä ja onko se valmis liittymään niiden maiden joukkoon, jotka tällä hetkellä aktiivisesti harkitsevat transaktioveroa koskevia esityksiä.

Kotimaan osalta totean, että kolme vuotta on mennyt ja olen iloinen, että tällainen harmaan talouden torjuntaohjelma on hallituksesta syntynyt. Pidän sitä myönteisenä, joskin ne epäkohdat, joihin täällä ed. Zyskowicz viittasi, taitavat mennä runsaasti ohi tämän ohjelman toimintakyvyn. Pulmia on monia. Me tiedämme Finanssivalvonnasta jo aikaisemmin, että Finanssivalvonnan osalta tilanne on se, että heidän poliisille toimittamiensa väärinkäytösepäilyjen tutkinta on kestänyt niin pitkään, että juttuja uhkaa kuivua käsiin sen takia, että niitä ei ehditä tutkia eikä syyttäjä ehdi nostaa syytettä ajoissa. Kysymys on siis poliisin ja syyttäjän resursseista. Tämä on eri yhteyksissä tullut myös pankkivaltuuston tietoon, joka on tämän ongelman noteerannut jo edellisellä kaudella.

Kysymys siis kuuluu, miten poliisin sisällä tehdään resursointia. Kioskivarkaudet tulevat kyllä nopeasti selvittelyyn, ne ovat konkreettisia tapauksia ja tärkeitä selvittää nekin, mutta tuntuu, että lain koura on kyllä todella lyhyt ulottuakseen niihin miljooniin ja kymmeniin miljooniin, jotka ovat niin sanotusti täällä herrasmiesrikollisuuden piirissä.

Sitten on esimerkkinä tämä ulkomainen työvoima. Olemme saaneet kuulla kovia puheenvuoroja siitä, miten maahanmuuttopolitiikka pitää laittaa järjestykseen, muun muassa ed. Zyskowiczilta, mutta samaan aikaan hallitus tuo tänne eduskuntaan esityksen, joka on parhaillaan käsittelyssä, joka pitää sisällään sen, että ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta luovutaan kokonaan ja tältä osin portit avataan EU:n ulkopuolisille maille. Voi kysyä, onko tämä järkevää politiikkaa olosuhteissa, joissa meillä on lähivuodet näköpiirissä työllisyyden osalta työttömyysongelma, ei työvoimapula.

Tähän liittyen hallitus lakkautti ensi töikseen ulkomaisen työvoiman työehtojen valvontaan erikoistuneen poliisiyksikön, joka viime vaalikaudella perustettiin. Tämä yksikkö perustettiin sen jälkeen, kun nähtiin, etteivät työsuojeluviranomaisten toimivaltuudet riitä sen varmistamiseen, että ulkomaista työvoimaa kohdellaan oikein ja se saa Suomen lakien mukaiset palkka- ja muut työehdot. Nyt me tiedämme rakennusalan yrittäjistä, ravintola-alan yrittäjistä, että tämä ongelma paisuu käsiin. Tällaiset filunkiyrittäjät ottavat ulkomaista työvoimaa, maksavat sinne sopimuksia heikompia palkkoja, käyttävät heidän tietämättömyyttään, kielitaidon puutetta hyväksi ja syrjäyttävät suomalaisia rehellisiä yrittäjiä ja heidän palveluksessaan olevaa henkilöstöä. Hallitus ei tee tälle yhtään mitään. Työsuojelupiirien resursseja tämä hallitus on lähtenyt leikkaamaan, vaikka niiden pitäisi olla niille ihmisille, jotka menevät työpaikoille osaltansa ja saavat tarvittaessa poliisiapua, jotta ongelmiin voitaisiin puuttua.

Harmaan talouden tapaukset eivät ole vähenemässä, vaan ne lisääntyvät tämän hallituksen aikana, ja niihin kytkeytyy ulkomaisen työvoiman työehtojen polkeminen, joten kysyn: jos ollaan johdonmukaisia ja harmaaseen talouteen halutaan puuttua ja halutaan suosia rehellistä yrittämistä, eikö silloin hallituksella pitäisi olla kykyä kääntää kelkkansa ulkomaisen työvoiman maahantulon osalta ja sen työehtojen asiallisen hoitamisen osalta eli huolehtia siitä, että on riittävät resurssit, jotta jokainen täällä töissä oleva saa saman kohtelun siitä riippumatta, mikä on kansallisuus ja kielitaito?


Juha Mieto (kesk):

Arvoisa puhemies! On se kumma, eletähän vuotta 2010, tietoliikenneaikaa, digitaaliaikaa, aina vain puhutaan harmaasta talouresta, rahanpesusta, sitten näistä veroparatiiseista. Meill on ollu täällä vuosien mittahan monen värisiä hallituksia. Eikö täälä olisi saatu näitä asioota pistää, rahanpesu esimerkiksi, vireelle jo huomattavasti aiemmin? Tämä se on, joka ihmetyttää. Näistä aina vain puhutahan ja puhutahan. Onhan aivan selevä asia, niin kun saksaalaaset nyt on ostanu sieltä tietoja, saarahan konnat kiinni. Kyllä meillä pitääs olla samanmoiset otteet ku Saksalla.

Totuushan on näin, jotta tämähän koskettaa meitä kaikkia suomalaasia, niin veronmaksajia ku valtiontaloutta, rehellisiä yrittäjiä. Tämä vääristää kilipaalua, jotenka nyt ku ollahan yksimielisiä tämän asian suhteen, tät on haurottu jo kymmeniä vuosia, teherähän tästä totta. Veroparatiisit, niitä on olemas, siellä pestähän myös suomalaasta rahaa. Otetahan härkää sarvista kiinni ja tartutahan. Meill on maas pystyvä hallitus. Vaikk oonki hallituksen erustaja, mä uskon, että tämä hallitus teköö tämän asian etehen sen, mitä pieni Suomi voi, mutta meirän pitää olla rohkeita, jopa ereltä käyviä.


Matti Saarinen (sd):

Herra puhemies! Vielä muutama ajatus tämän tärkeän asian tiimoilta.

Mielestäni eduskunnan tahtoa ja hyvää henkeä ja yksimielisyyttä kuvaa se, että valtiovarainvaliokunnan verojaostossa sosialidemokraattien aloitteesta esitettiin tämä tekstiosa, että tavoitteena tulee olla automaattinen tietojenvaihto, joka edesauttaa veroparatiisien ja harmaan talouden vastaista taistelua, ja tämä sopii myöskin hallituspuolueille, joilla on tietysti enemmistö niin kuin tapaan kuuluu. Eli siellä tämä teksti on syntynyt, läpäissyt valtiovarainvaliokunnan yksimielisesti ja on täällä, ja ymmärrän, että tämä sinänsä lyhyt mutta kuitenkin tärkeän periaatteen sisällään pitävä mietintö tulee yksimielisesti hyväksytyksi.

Ensimmäisessä käsittelyssä muistaakseni ed. Sasi, joka asiaan vihkiytyneenä on täällä nytkin paikalla, nosti esiin automaattisen tietojenvaihdon yhteydessä yksityisyyden suojan. Ymmärsin jotenkin, että se oli se syy, että ei voi automaattista tietojenvaihtoa hänen mielestään harjoittaa, että yksityisyyden suojaa loukataan ja yksityisyyden suoja kärsii. Ed. Sasi, käydään kävellen Erottajalla ja takaisin: kuinka paljon meidän yksityisyyttämme loukataan vaikkapa kameravalvonnalla? Mennään huoltoasemalle, mihin tahansa kauppaan: me olemme kameroitten valokeilassa, ja meidän yksityisyyttämme voidaan väittää loukattavan. Meistä otetaan kuvaa, haluamme tai emme. Tämä yhtenä esimerkkinä, miten sivistysvaltiossa nyt kansalaisten liikehdintää valvotaan. Mielestäni on hyvä, että Helsingin keskustassa on kameravalvontaa. Siellä on useita vakavia rikoksia pystytty selvittämään niitten kameroitten avulla, eikä niistä syytön kärsi koskaan, jos sitten on jossakin kuvanauhalla, mutta konnilla voi tulla vähän kiire silloin, kun kamerat toimivat. Mutta tämä tästä yksityisyyden suojasta. (Ed. Mustajärvi: Ed. Saarinen, täälläkin on kameravalvonta!)


Kimmo Sasi (kok):

Arvoisa puhemies! Olen sitä mieltä, että tämä tietojen automaattinen luovuttaminen on hyvä asia, mutta haluaisin vain todeta sen, että sitten, kun näitä säännöksiä säädetään, asiantuntijat tulevat kiinnittämään huomiota yksityisyyden suojaan. Otetaan nyt ihan esimerkiksi se, voisimmeko pyytää, että esimerkiksi kaikki ihmisten sosiaaliturvatiedot muista maista toimitetaan tänne, jotta voidaan selvittää, että esimerkiksi Ruotsissa ja Suomessa ei makseta samoille henkilöille sosiaaliturvaa. Kyllä siinäkin tulee kysymys siitä, pitääkö olla joku tietty epäilys, ennen kuin voidaan pyytää, vai voidaanko pyytää kaikki sosiaaliturvatiedot tänne Suomeen muista maista. Tavoite, jonka olemme verojaostossa hyväksyneet, on ihan oikea, mutta sanon vain, että siinä voi syntyä jonkinlaisia pieniä ongelmia sitten, kun konkreettisesti asiaa käsitellään.

Mitä tulee talousrikollisuuden torjuntaan, tästä on Suomessa varsin hyvä, laaja yhteisymmärrys. Kaikki haluamme, että konnat saadaan kuriin, ja sekä edellinen hallitus että nykyinen hallitus on mielestäni ollut varsin aktiivinen tässä suhteessa. Täytyy sanoa, että kyllähän Suomessa tilanne on parempi kuin useimmissa muissa Euroopan maissa verorikollisuuden torjunnan suhteen. Mennään Kreikkaan tai Italiaan, niin tilanne siellä on hieman erilainen kuin meillä. Se hyvä henki, joka meillä on, on positiivinen.

Esimerkiksi verojaostossa olemme erityisesti käyneet rakennusalaa lävitse, ja hallituksen toimenpiteet siltä osin ovat varsin hyviä. Esimerkiksi Baltian maiden kanssa tehtyjä verosopimuksia on muutettu sillä tavalla, että sieltä tulevien työntekijöiden on entistä vaikeampi välttää verotusta, niin että missään maassa ei maksettaisi veroja. Edellisen hallituksen aikana tuli juuri se, että pitää rekisteröityä, pitää tietää, keitä työntekijöitä on työmaalla.

Nyt tässä hallituksen periaatepäätöksessä talousrikollisuuden vähentämiseksi on hyviä toimenpiteitä, kuten tämä käännetty arvonlisävero, jota nyt selvitetään, ja kun Ruotsin kokemukset ovat käytössä, sen pohjalta voidaan tältä osin tehdä hyvä laki, voidaan ottaa käyttöön. Siellä on muun muassa varojen perintää ulosotossa koskevia säännöksiä. Uskon, että kun näitten hallituksen viitoittamien linjausten mukaisesti mennään, niin päästään selkeä askel eteenpäin.

Tärkeätä on se, että tosiaan tietoja saadaan nyt kattavasti, kun verosopimuksia tehdään, myöskin verokeidasmaista. Mielestäni hallituksen toimintapolitiikka tässä suhteessa on tehokasta ja oikean suuntaista.


Markus Mustajärvi (vas):

Arvoisa puhemies! Ed. Katajan huomio siitä, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on ollut erityisen aktiivinen sen suhteen, että saataisiin käyttöön käännetty arvonlisäverojärjestelmä, oli aivan oikea. Esimerkiksi ed. Uotila on ollut erittäin aktiivinen tässä asiassa johtuen varmasti omasta työtaustastaan ja siitä, kun on telakoilla nähnyt sen hullun menon, mitä siellä pahimmillaan on.

Kyllähän tämä nykyinen arvonlisäverojärjestelmä, hyvin pitkälle monitasoisesti ketjutetut urakat ja niihin mahdollisesti liittyvä kuittikauppa takaavat sen, että harmaan talouden avulla — ei voi sanoa, että ansaitut, vaan — hankitut rahat voidaan siirtää valvonnan ulkopuolelle ja siirtää edelleen rahat mitkä minnekin.

Ed. Heinäluoma omassa puheenvuorossaan nosti esille kaksi äärimmäisen tärkeää asiaa, joissa on menty taaksepäin. Päinvastoin kuin hallituspuolueitten riveistä sanotaan, että yleisesti on parannettu valvontaedellytyksiä, niin ainakin työsuojelutoiminnan resurssien riittämättömyys ja poliisin ulkomaalaisen työvoiman valvontayksikön lakkauttaminen ovat vieneet aivan väärään suuntaan. Kyllähän meillä aikajänne rikosepäilystä tutkintaan, syytteisiin ja tuomioon on aivan liian pitkä. Pelkästään rakennustoiminnassa on arvioitu, että harmaan talouden osuus on 500 miljoonaa euroa vuodessa, ja se on valtava summa.

Kyllä minä odottaisin hallituspuolueilta samanlaista ripeyttä kuin oli Lex Nokian käsittelyn yhteydessä. Siellähän annettiin isot valtuudet valvoa työntekijää silloin, kun epäiltiin rikollista toimintaa, mutta vastaavaa ripeyttä ei ole niissä toimenpiteissä ja lakiesityksissä, kun pitäisi valvoa joko kotimaista tai ulkomaista rikollista yrittäjää.


Matti Saarinen (sd):

Herra puhemies! Vielä tähän yksityisyyden suojaan mennäkseni monella hallinnonalalla siinä on varmaan ylilyöntejä, ollaan ylivarovaisia. Kyllä niitä asioita on voitava miettiä uudelleen, ja siltä osin, jos tarvitaan lainsäädännöllisiä toimia, sitten hallituksen, olkoon minkä värinen tahansa, niitä esityksiä on tuotava tähän taloon. Niin kuin aikaisemmin totesin, nyt on liian usein tilanteita, missä nämä tiukat yksityisyyden suojaan liittyvät normit antavat ilmiselvästi tuulensuojaa rikolliselle toiminnalle, ja niinhän ei ole tarkoitettu.

Herra puhemies! Erityisesti juuri tässä suhdannetilanteessa pitäisi kaikin tavoin maksimoida tulojen saaminen. Ja kun on tämä vapaa pudotus, kun nyt velkaannutaan valtiontaloudessa 10—15 miljardin vuosivauhdilla, kenelle lasku siitä lankeaa? Juuri tällaisessa suhdannetilanteessa pitäisi saada talousrikollisuus minimiin, koska se osaltaan paikkaisi rahoitusaukkoa, joka nyt on julkiseen talouteen syntynyt ja on edelleen kasvamaan päin. Jos ei näissä toimissa onnistuta, sitten lasku on maksimaalisen suuri niille, jotka punnertavat verokirjalla ahkerasti ja rehellisesti töitä.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Ed. Heinäluoma vaati aikaisemmassa puheenvuorossaan sitä, että tämä Saksan hallituksella hallussa oleva nimiluettelo tulisi neuvottelujen kohteeksi niin, että siinä mahdollisesti olevat suomalaiset nimet otettaisiin myöskin suomalaisten viranomaisten tietoisuuteen.

Arvoisa puhemies! Täällä Suomessa jo tällä hetkellä tiettävästi on se Liechtenstein-lista Verohallituksen pääjohtajan kassakaapissa, niin että kaikki arvovaltaiset tahot vaikuttamaan Verohallituksen pääjohtajaan.


Ben Zyskowicz (kok):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on hyvä, että tästä yksityisyyden suojasta ja sen ulottuvuuksista suhteessa rikosten selvittämiseen on tässä käyty keskustelua talousrikollisuuden torjunnan yhteydessä, ja toivon todella, että kun hallituksessa nyt valmistellaan tätä esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamista, niin pidettäisiin mielessä se, että yksityisyyden suoja on tärkeä asia mutta myös rikosten selvittämisen intressi on tärkeä asia ja yksityisyydensuoja ei saisi olla sellainen seikka, jonka taakse sitten erilaiset konnat käytännössä pääsevät ja pystyvät sen turvin helpommin rikoksiaan tekemään ja rikoksilla saamaansa hyötyä piilottamaan.

Todellakin kiinnitin täällä jo muutama viikko sitten huomiota siviilipuolen vaitiolovelvollisten terveysviranomaisten mahdollisuuteen antaa armeijan vaitiolovelvollisille terveysviranomaisille salassa pidettäviä tietoja. Perustuslakivaliokunnan linjauksen mukaan kynnys antaa näitä tietoja, joissa oli kyse näiden varusmiesten turvallisuudesta ja ulkopuolisten ihmisten turvallisuudesta, asetettiin hyvin korkealle. Todellakin tämä vaatii keskustelua.

Toinen elämänalue, johon nyt ei ole mahdollisuutta mennä, on ihan ihmisten itsensä auttaminen. Näissä kouluampumistapauksissa ja muissa on käynyt ilmi, että tieto ei vaan ole kulkenut viranomaisten kesken. Minä luulen, että niissäkin tapauksissa nämä yksityisyyden suojan säädökset ja tulkinnat ovat olleet omiaan estämään sellaisten tietojen liikkumista vaitiolovelvollisten viranomaisten kesken, joilla olisi ollut merkitystä asianomaisten itsensä auttamisessa ja myös ulkopuolisten turvallisuuden vahvistamisessa. Otetaan vähän uusi asento koko tässä eduskunnassa ja valmistelevassa virkamieskunnassa näissä asioissa. Sitä toivon.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Kun en huomaa, että täällä on varsinaisesti hallituksen virallisia edustajia paikan päällä, niin rohkenen kysyä ed. Zyskowicziltä, joka usein tuntee hallituksen ajatuksenjuoksun aika ajoin jopa paremmin kuin ministerit itse, mitä mieltä hän on siitä, onko tämä ollut oikeaa politiikkaa, että tämä ulkomaisen työvoiman valvontaa suorittanut poliisiyksikkö lakkautettiin, ja onko hänen mielestään oikein ...

Nyt ollaan kyllä etäällä verotuksesta.

— tulen verotukseen seuraavaksi — että paitsi että tämä poliisiyksikkö on lakkautettu, on vähennetty työsuojelupiirin tarkastajia, jotka voisivat varmistaa sen, että verot on maksettu, arvoisa puhemies, näissä rakennusalan yrityksissä, jotka tällä hetkellä ovat harmaan talouden hyötyjiä ja syrjäyttävät rehellisiä suomalaisia yrittäjiä, ja tähän liittyen myös, arveletteko, että verotuloille tekee hyvää se, että hallitus esittää, että työvoiman saatavuusharkinta lopetetaan ulkomaisen työvoiman osalta, kun tiedetään, että vain muutamia kymmeniä näistä ulkolaisista työntekijöistä on ilmoittautunut rekisteriin, joka varmistaisi tätä verotulojen tuloa Suomeen. Eli onko oikein, että saatavuusharkinta loppuu, avataan portit kokonaan ja sitten lisäksi saa viiden vuoden oleskeluluvan kertaheitolla? Onko tämä teistä vastuullista maahanmuutto- ja ulkomaalaispolitiikkaa myös verotulojen kannalta asiaa ajatellen?


Ben Zyskowicz (kok):

Herra puhemies! Sanoin jo aikaisemmin ja sanon uudelleen omana kantanani sen, että siinä, missä en hyväksy kuittikauppaa ja pimeiden palkkojen maksamista suomalaisille työntekijöille ja sitä kautta kilpailun vääristämistä ja veron saajan oikeutettujen ja laillisten saamisten pienentämistä, niin en tietysti hyväksy myöskään sitä, että ulkomaalaisten työntekijöiden osalta toimittaisiin siten, että käytännössä nämä työntekijät eivät maksa ja heidän puolestaan ei makseta veroja yhtään mihinkään.

Mitä hallitukseen tulee, niin tässä valtioneuvoston periaatepäätöksessä talousrikollisuuden ja harmaan talouden vähentämiseksi vuosina 2010 ja 2011 — luulen, että tämä on tässä vaiheessa ilmeisesti vielä luonnos — on kohta, kun luetellaan toimia, joihin hallitus on päättänyt ja on päättämässä ryhtyä, jossa todetaan, että valtiovarainministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö selvittävät kesäkuun 2010 loppuun mennessä eli pikaisella aikataululla mahdollisuudet ulkomaalaisten lähetettyjen työntekijöiden verovastuun tehostamiseksi. Tämä lienee osaltaan vastaus kysymykseen siitä, mitä hallitus näistä asioista ajattelee.