Täysistunto 151/2010

Tuloerojen kasvu ja verotuksen rakenne

Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajakollegat! Tänään käsiteltävä välikysymys pureutuu erittäin tärkeään asiaan: suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan syvimpään olemukseen.

Maailmanlaajuinen finanssikriisi ja sen meillekin tuoma lama osoittivat, että pohjoismainen malli ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ovat kestävin tapa rakentaa Suomea. Tämä tarkoittaa koulutettua ja osaavaa työväkeä sekä kilpailukykyistä taloutta yhdistettynä tasa-arvoa tuottaviin palveluihin ja huolenpitoon jokaisesta huolenpitoa tarvitsevasta. Tämä malli toimii, kun julkinen talous on kunnossa.

Kannustava, turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta lisäävä hyvinvointiyhteiskunta vahvistaa kilpailukykyämme. Se on monissa kilpailukykymittauksissa myös todettu. Ihmiset maksavat mielellään veroja, jos he kokevat veronmaksun ja verovarojen käytön olevan oikeudenmukaista ja reilua. Veroja maksetaan mielellään, kun niillä voidaan taata huolenpito kaikkein heikoimmista, tasa-arvoiset peruspalvelut sekä sivistys ja koulutus jokaiselle. Mielekkyys tulee myös siitä, että verotus on kannustavaa ja järkevällä tasolla. Me kaikki kannatamme hyvinvointiyhteiskuntaa. Erot saattavat löytyä keinoista, joilla se toteutetaan.

Arvoisa puhemies! Vastaus kysymykseen suomalaisista tuloeroista ja köyhyydestä pitää oikeastaan jakaa kolmeen osaan. Ensin katsomme, mitä tilastot asiasta kertovat. Sen jälkeen katsomme, mitä olemme tehneet ja mitä vielä on tehtävä. Tärkeintä on kuitenkin kysyä ihmisiltä itseltään. Miten he kokevat tilanteensa kehittyneen?

Välikysymyksen tekijät ovat tukeutuneet tilastotietoihin perustellessaan huolta tuloerojen kehityksestä. Kysymyksessä sanotaan: "Tulo- ja terveyserot ovat kasvaneet Suomessa merkittävästi viime vuosina. Tuloerojen kasvua on tapahtunut kaikissa läntisissä teollisuusmaissa, mutta Suomessa tilanne on muuttunut kaikkein selvimmin huonompaan suuntaan viime vuosina." Tilastokeskuksen tietojen mukaan tuloerot ovat supistuneet jokaisena vuonna, jolle nykyinen hallitus on laatinut valtion talousarvion. Tuloerojen supistumiseen on osittain vaikuttanut taloudellinen taantuma mutta lisäksi hallituksen veroratkaisut, joissa on suosittu pienituloisia, perusturvaan tehdyt parannukset sekä opintotukeen tehdyt korotukset. Tänä vuonna tuloerojen supistamiseen vaikuttavat perusetuuksien sitominen indeksiin ja takuueläke. On hyvä huomata, että tuloerot supistuivat ensi kertaa vuosikausiin tämän hallituksen ensimmäisenä budjettivuonna 2008, kun talous vielä ennen lamaa kasvoi.

Opposition välikysymyksessä todetaan myös seuraavaa: "Viime vuosina erityisesti ylimpien tuloluokkien reaalisesti käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet nopeasti. Ylimmän suurituloisen kymmenyksen tulot ovat kasvaneet keskimäärin vuodessa moninkertaisesti pienituloiseen kymmenykseen verrattuna." (Ed. Lahtela: Pitääkö se paikkansa?) "Ylimmän yhden prosentin reaalitulojen kasvu on ollut kaikkein huiminta." Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2009 suurituloisimman prosentin tulot vähenivät 15 prosenttia. Vuodesta 2007 lähtien suurituloisimman prosentin käytettävissä olevat reaalitulot ovat pudonneet yli 25 prosenttia. Samassa ajassa myös ylimmän kymmenyksen tulot ovat supistuneet 10 prosenttia.

Koska lama on vaikuttanut osaltaan tuloerojen pienenemiseen tällä hallituskaudella, pyysimme Valtion taloudelliselta tutkimuskeskukselta, että se laskisi hallituksen päätöksistä seuranneet tuloerojen muutokset, joihin kuuluvat tuloveron kevennykset sekä tulonsiirtojen ja palvelumaksujen kehitys. Selvitys kertoo, että tämän hallituksen myös nämä päätösperäiset vaikutukset tulonjakoon ovat tällä vaalikaudella olleet tuloeroja supistavat. Vattin selvitys osoittaa, että tuloerot ovat kaiken kaikkiaan supistuneet kuluvalla vaalikaudella.

Viimeisten 20 vuoden aikana tuloerot ovat kuitenkin kasvaneet. Tämä kehitys oli kiivasta erityisesti vuosien 1995—2007 välisenä aikana. Tässä suurimpana selittävänä tekijänä on ollut talouskasvu.

Tilastot ovat kuitenkin vain tilastoja. Ne eivät kaikissa tapauksissa kerro sitä, mitä ihmisten arkikokemus omasta elämästään on. Tilastoja on helppo käyttää myös väärin, ja niiden taakse on myös helppo piiloutua. Toisinaan tulee mieleen se tuttu luonnehdinta, että jos valittaa nälkää, niin sinulle isketään sellaiset rätingit eteen, missä sanotaan, että sinulla ei voi olla nälkä. Toisinaan taas, kun iloitsemme, että pienimpiä äitiys-, isyys- ja sairauspäivärahoja on saatu korotettua 170 eurolla kuukaudessa, tai kun olemme luoneet uuden takuueläkkeen, joka nostaa 160 eurolla kuukaudessa kaikkein pienimpiä eläkkeitä, sinulle sanotaan, että tilastojen mukaan se ei ole mitään eikä ylipäänsä mikään ole mitään. (Ed. Skinnari: Ei se valtaväestöä koskekaan!)

Arvoisa puhemies! (Hälinää — Puhemies koputtaa) Tämän hallituskauden keskeinen arvovalinta oli perusturvan kehittäminen. Halusimme kohdentaa perusturvan lisäykset kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ihmisryhmille sen sijaan, että olisimme levitelleet laajoina tulonsiirtoina pari euroa lähes jokaiselle. (Ed. Saarinen: Ruuan alvi!) Yhden vaalikauden resurssit eivät ole luonnollisestikaan riittäneet kaikkien ongelmien poistamiseen. Sen me kaikki tiedämme. (Ed. Gustafsson: Ei tietysti, kun meni veronalennuksiin yli 4 miljardia!)

Hallitus on tehnyt kaikkein pienimpien sosiaalietuuksien korotuksia vuositasolla noin 730 miljoonan euron edestä, siis 730 miljoonan euron edestä. Korotukset on kohdistettu kansaneläkkeensaajille, vähimmäispäivärahansaajille, lapsiperheille, pienimmillä työttömyysturvaetuuksilla eläjille sekä opiskelijoille. Onko tuo 730 miljoonaa euroa sitten paljon vain vähän? Parhaan kuvan siitä saa, kun vertaa, mitä edellisillä hallituskausilla on tehty.

Edellisellä hallituskaudella näihin perusturvaetuuksiin käytettiin 250 miljoonaa euroa. Nyt siis 730 miljoonaa euroa, edellisellä hallituksella 250 miljoonaa euroa. Tällä vaalikaudella on siis käytetty kolminkertaisesti rahaa kaikkein köyhimpien tilanteen parantamiseksi. Viimeisen neljän vuoden aikana perusturvaetuuksiin lisätty määräraha on enemmän kuin edellisen neljän hallituskauden lisäykset ovat olleet yhteensä. Yli puoluerajojen arvostettuna parlamentaarikkona tunnettu, eduskunnan tänä keväänä jättävä sosialidemokraatti ed. Valto Koski totesi tämän eron myös taannoisessa syntymäpäivähaastattelussaan: "Tuntuu vähän hassulta tämän hallituksen haukkuminen, kun se on saanut sosiaalipolitiikassa aikaan enemmän kuin me itse. Se on rehellisesti pakko sanoa." (Ed. Laukkanen: Rehellinen mies!) Ed. Koski, kiitos tästä rehellisestä arviosta.

Nämä satsaukset ovat olleet välttämättömiä tasa-arvon ja ihmisarvon näkökulmasta. Näillä luvuilla ei ole mitään tarvetta kehuskella, mutta ne kannattaa silti huomioida. Vaikka paljon on vielä tehtävänä, niin paljon hyvääkin on tapahtunut varsin lyhyessä ajassa.

Arvoisa puhemies! Työ, työnteko ja työpaikka ovat parasta sosiaaliturvaa. Työnteon ja työllistämisen verotuksen keventämisen lisäksi ihmisiä on aktivoitu työhön etuuksien avulla. Hallituksen toteuttaman aktivointilisän suuruus työmarkkinatuella tai peruspäivärahalla olevalle on vajaat 100 euroa kuukaudessa.

Kaiken ei tarvitse myöskään maksaa paljon. Yksi hienoimpia uudistuksia on ollut antaa työttömäksi jääneelle mahdollisuus hoitaa kesken jääneet opintonsa loppuun. Jopa reilut 12 000 suomalaista työtöntä on tarttunut tähän mahdollisuuteen. Näin saamme lisää koulutettua, tutkinnon suorittanutta työväkeä hyvinvointimme rakentamiseen. Nuorisotyöttömyyden torjuntaan panostettiin keskellä taantumaa ja huolestuttava kehitys saatiin nopeasti kääntymään. (Vasemmalta: Jää tuhansia nuoria ilman työtä!) Näin on voitu ehkäistä syrjäytymistä myös tulevaisuudessa.

Yhtä lailla tärkeää on ollut vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämistuen kaksinkertaistaminen viime vaalikauden tasosta. Yhdenvertaisuus, hyvät ystävät, tarkoittaa myös sitä, että jokaisella, ihan jokaisella, täytyy olla mahdollisuus tehdä työtä ja osallistua tätä kautta oman elämänsä rakentamiseen.

Monen pienituloisen ihmisen arkea on pystytty, kaikista muista väitteistä huolimatta, parantamaan kohtuullisen kivalla tavalla. Kansaneläkkeiden tasoa korotettiin tämän vaalikauden alussa. Se korotus nosti myös pieniä työeläkkeitä. Samalla luovuimme kuntien kalleuskykyluokituksesta. Näillä toimenpiteillä pääosalla pientä eläkettä saavia eläke nousi indekseineen yli 50 euroa kuukaudessa. (Ed. Saarinen: Edellisen hallituksen päätös!) Kaikkein pienituloisimpien ja erityistä hoivaa vaativien sotiemme veteraanien tukea on lisäksi nostettu 50 eurolla kuukaudessa.

Ensi kuussa toteutuu kaikkein pienituloisimpien kansaneläkeläisten suurin tasokorotus koskaan. Esimerkiksi kotona elämäntyönsä lasten parissa tehneet naiset, vammaiset ja nuorena työkyvyttömiksi joutuneet saavat takuueläkkeen. (Ed. Rajamäki: Mistäs puhelinnumerosta sitä kysytään?) Pienimmät eläkkeet nousevat ensi kuussa 100—160 euroa kuukaudessa.

Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen, erityishoitorahan sekä sairauspäivärahojen ja kuntoutusrahan vähimmäistaso on korotettu työmarkkinatuen tasolle. Korotus on noin 170 euroa kuukaudessa. Perusturvaetuudet sidotaan ensi kuusta alkaen indeksiin seuraamaan kustannusten nousua. Tällaisia etuuksia ovat muun muassa lapsilisät, kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki. Opintorahoja korotimme opiskelijoiden pyytämällä 15 prosentilla. Myös opintotuen tulorajoja korotettiin. Korotukset parantavat opintotuen riittävyyttä ja edistävät päätoimista ja suunnitelmallista opiskelua. Opintotuen ja sairauspäivärahan yhteensovittamista on parannettu.

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksessä todetaan: "Verotusta on kevennetty hyvinvointiyhteiskunnan kestävän rahoituksen kannalta liian paljon, ja kevennykset ovat suosineet hyvätuloisia." (Vasemmalta: Juuri näin!) Tämän vaalikauden tuloveron kevennykset ovat kohdistuneet suhteellisesti nimenomaan pieni- ja keskituloisille. Tämä on tehnyt pienituloisestakin työnteosta entistä kannustavampaa. Työ, jolla tulee toimeen, on parasta köyhyyden poistamista. Suurimmat kevennykset tämän hallituskauden aikana ovat olleet ruuan arvonlisäveron keventäminen, eläketuloverotuksen keventäminen ja työtuloverotuksen keventäminen eli palkansaajien ja eläkkeensaajien ostovoiman turvaavat veronkevennykset.

Jotta ei tarvitsisi yksin hallituksen todistukseen tässä uskoa, niin on tätä riippumaton mediakin tutkinut. Viime vuoden budjetin antamisen jälkeen Helsingin Sanomat tutki neljän viimeisimmän vaalikauden tuloveron kevennysten kohdentumisen. Tällä vaalikaudella ensimmäistä kertaa suhteellisesti suurimmat hyötyjät tuloveronalennuksista olivat kaikkein pienituloisimmat. Kolmella edellisellä hallituskaudella kaikkein pienituloisimpien, esimerkiksi työttömien, verotus päinvastoin kokonaisuudessaan kiristyi, kun muiden tuloluokkien verot kevenivät selvästi. Vain yhdellä tutkituista vaalikausista kaikkein suurituloisimmat hyötyivät tuloveron kevennyksistä suhteellisesti eniten. Se oli niistä se vaalikausi, kun vasemmistoliitto oli mukana hallituksessa.

Moitteet verotuksen liiallisesta kevennyksestä kokonaisuudessaan ovat myös merkillisiä. Nykyinen hallitus on keventänyt verotusta nettomääräisesti saman mittaluokan verran kuin kolme edeltäjäänsä, kun myös veronkiristykset otetaan huomioon. Sen sijaan painopisteen valinta on ollut selkeä. Työnteon ja työllistämisen verotusta olemme keventäneet ja kulutuksen verotusta kiristäneet. (Ed. Tuomioja: Tasaveroa on tehty!) Kun työllistämisen veroa kevennetään miljardi euroa ja ympäristöveroja vastaavasti nostetaan vaalikaudella yhdellä miljardilla, niin lopputulos on verotulojen kannalta plus miinus nolla. Sen sijaan työn tekemisestä ja työllistämisestä on haluttu tehdä, ja niistä on tullut, palkitsevaa. (Ed. Kuoppa: Montako työpaikkaa siitä tulee? Kertokaa nyt!)

Välikysymyksessä väitetään myös: "Suomi on siirtynyt tämän hallituksen aikana vauhdilla kohti tasaverojärjestelmää, jossa tuloista riippumatta maksetaan sama veroprosentti." Tällä vaalikaudella työn verotusta on kevennetty mutta, kuten sanottua, suhteellisesti pienituloisia suosien. (Ed. Rajamäki: Sähkölaskua nostetaan!)

On myös väitetty, että verotuksen progressio pienenisi, kun valtion ansiotuloverotus kevenee ja tasaprosentilla perittävän kunnallisveron osuus nousee. Tämä väite on väärä. Kunnallisvero on vähennyksien vuoksi erittäin vahvasti progressiivinen. Tätä progressiivisuutta sinivihreä hallitus on merkittävästi lisännyt korottamalla perusvähennystä 1480 eurosta 2250 euroon. Pienituloisimmille kohdistettu vähennysoikeuden korotus oli ensimmäinen sitten Ahon—Viinasen hallituksen.

Kuntaveron progressiivisuudesta kertoo hyvin seuraava esimerkki: Esimerkiksi 1550 euroa kuussa tienaava tamperelainen maksaa tuloistaan kunnallisveroa 11,2 prosenttia, 3100 euroa tienaava 16,2 prosenttia ja 6200 euroa tienaava 17,5 prosenttia. (Ed. Martti Korhonen: Paljonko työtön maksaa?) Kun lisäämme tähän valtion tuloveroasteikon, niin esimerkkimme pienituloinen palkansaaja maksaa tuloveroa 200 euroa kuukaudessa, kaksinkertaisesti tienaava keskituloinen maksaa nelinkertaisen määrän tuloveroja ja nelinkertaisesti tienaava hyvätuloinen kymmenkertaisesti tuloveroja. (Ed. Martti Korhonen: Kertokaa, paljonko eläkeläinen maksaa!) Tuloverot muodostavat yhteiskunnan keräämistä verotuloista suuremman osan kuin kulutusverot.

Arvoisa puhemies! Verotuksen painopisteen muuttaminen tuo uusia työpaikkoja. Se on parasta köyhyyden poistoa. Työtulojen kautta yhteiskunta saa myös lisää verotuloja. Lisääntyviä verotuloja voimme taas käyttää eniten tukeamme tarvitsevien ihmisten hyväksi ja valtion velkaantumisen lopettamiseen. Lisäksi kulutus-, haitta- ja ympäristöverojen tuoma hintojen nousu korvataan täysimääräisesti kaikkein köyhimmille yhteiskunnan tukien varassa eläville indeksikorotusten myötä.

Arvonlisäveron myötä verotetaan myös ulkomaalaista työtä tuotteiden hinnoissa. Jos tuloverotusta nostetaan, niin silloin kiristetään vain suomalaisen työn ja suomalaisen eläketulon verotusta — ja mikä pahinta, lisätään työttömyyttä.

On myös totta, että tällä hetkellä maksamme aiempaa korkeampia kiinteällä prosentilla perittäviä ympäristö-, kulutus-, ja haittaveroja. Tällöin veronmaksu määräytyy kulutuksen mukaan. Ruuan arvonlisäveroa on sen sijaan alennettu tällä vaalikaudella. Sen ansiosta pienituloiset ovat olleet yleisestä arvonlisäverojen nostosta huolimatta tulonjaollisesti voittajia arvonlisäverotuksen muutoksissa. Ruuan arvonlisävero on alennuksen jälkeen siis 4 prosenttiyksikköä alhaisemmalla tasolla kuin mitä SDP halusi.

Arvoisa puhemies! Tilastoista tai tehdyistä toimista voimme viisastella loputtomiin. Talouden suhdanteet vaikuttavat tuloeroihin tehtyä politiikkaa enemmän. Siksi on hassunkurista väittää, että tuloerot kasvoivat nousukaudella vain päämäärätietoisen politiikan vuoksi ja että ne ovat laskeneet ainoastaan talouden suhdanteen vuoksi.

Ihmisen oma kokemus on kaikkein tärkein. Tilasto tai rahamäärä ei vie nälkää eikä tuo onnea. Lisäraha ei välttämättä paranna tilannetta. Ainoa lääke jonkun ihmisen syrjäytymisen estämiseen voi olla, että joku aidosti välittää. Kaikkein tärkeintä on se, että meillä suomalaisilla on tunne ja henki, että olemme samassa veneessä. Tätä henkeä, oikeudenmukaisuuden henkeä, on vaalittava myös tulevaisuudessa. (Ed. Rajamäki: Teoissa ja puheissa!)

Kuten totesin aiemmin, tilastot ovat tilastoja, mutta ihmiset ovat oman arkensa parhaita asiantuntijoita. Suomen Gallup on tehnyt pitkän tutkimussarjan, jossa kysytään suomalaisten ajatuksia ja asenteita. Tuossa kysymyssarjassa esitetään muun muassa seuraavaa väite: "Viime vuosina on ollut pakko tinkiä jopa välttämättömistä ruokamenoista." Jos joutuu siis tinkimään välttämättömistä ruokamenoista, voi tulkita ihmisen ja perheen elävän jonkinlaisessa köyhyydessä. Vuonna 1999 35 prosenttia eli yli kolmannes vastaajista kertoi, että on joutunut tinkimään välttämättömistä ruokamenoista. Kun viime vuonna kysyttiin suomalaisilta samaa, niin vastaajista 19 prosenttia eli alle viidennes kertoi joutuneensa tinkimään ruokamenoista. Ruokamenoista tinkimään joutuvien määrä on siis supistunut noin puolella. (Ed. Skinnari: Osa on kuollut!)

Samassa tutkimussarjassa kysyttiin myös vastausta väittämään "Olen täysin tyytyväinen nykyiseen elintasooni". Vuonna 1999 vastaajista 50 prosenttia oli täysin tyytyväisiä. Viime vuonna osuus oli noussut 66 prosenttiin. (Ed. Saarinen: Onko kysytty kokoomuksen eduskuntaryhmältä?) Täysin elintasoonsa tyytyväisten osuus on noussut puolesta kahteen kolmasosaan suomalaisista.

Nämä tutkimukset kertovat mielestäni suomalaisten köyhyyttä ja vaurastumista tutkittaessa vähintään yhtä paljon kuin suhteellisen köyhyyden monitulkintaiset tilastot tai tuloerotilastot erilaisine Gini-kertoimineen. Nämä vastaukset kertovat meille minusta kaksi olennaista asiaa tänään käsittelemästämme aiheesta. Ensinnäkin sen, että kehityksen suunta on ollut oikea, mutta toisaalta sen, että työtä on vielä paljon ja tehtävää riittää.

Suomi on yksi maailman vauraimmista maista. Meidän on toimittava määrätietoisesti, jotta kukaan ei tässä maassa joutuisi tinkimään elämän peruselementeistä: ruuasta ja katosta pään päällä. (Ed. Gustafsson: No niin, nyt rupeaa tulemaan asiaa!) Vaikka myös suhteellisen köyhyyden tutkiminen kertoo meille varmasti jotakin olennaista yhteiskunnan eheydestä vertailemalla eri tulodesiilejä, niin nälkä, asunnottomuus ja työttömyys ovat moninkertaisesti tärkeämpiä kohteita köyhyyden ja epätasa-arvon poistamiseksi.

Suurin köyhyyttä aiheuttava tekijä Suomessa on työttömyys. Siksi kaikki toimet, joilla työnteko kannattaa nykyistä enemmän, ovat parasta köyhyyden poistamista. Jos keskittyy veroprosenteilla yksinomaan tulojaon viilailuun, keskittyy jakamaan kakkua, jota ei ole vielä leivottu. Ensin on luotava kasvulla ja työllisyydellä mahdollisimman suuri kakku. Sen tuomat verotulot mahdollistavat parhaat palvelut sekä tulonsiirrot heikoimmassa asemassa olevalle.

Välikysymys moittii myös hallituksen talouspolitiikkaa ja siitä johtuvaa velkaantumista. Muistuttaisin niitä, joilta on päässyt jo unohtumaan, että maailmanlaajuinen finanssikriisi ja taantuma syöksivät Suomenkin syvimpään talouspudotukseensa koko itsenäisyytemme aikana. Uskallan jo nyt luonnehtia työttömyyden räjähtämisen estänyttä elvytyspolitiikka vähintäänkin onnistuneeksi.

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisessa hyvinvointimallissa on paljon parantamisen varaa. Osa parantamisesta johtuu ajan hampaasta. Menneiden vuosikymmenten rakenteet eivät palvele 2010-luvun hyvinvointiyhteiskunnan tarpeita. Osa taas johtuu menneen finanssikriisin jäljistä ja tulevista valtavista haasteista: julkisessa taloudessa on noin 10 miljardin euron vaje. Ilman tuon vajeen kuromista kiinni meidän on luovuttava pohjoismaisesta mallista, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ihanteesta. Kolmas osa liittyy huono-osaisuuden syiden tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn.

Pahoinvointi ja köyhyys eivät ole Suomesta kadonneet, vaikka suomalaisilla menee kansakuntana paremmin kuin koskaan ennen ja Suomi valitaan toistuvasti erilaisten onnellisuus- ja hyvinvointimittausten kärkisijoille. Emme voi siitä huolimatta, keskimääräisen hyvinvointimme kasvusta johtuen, sulkea silmiämme apuamme tarvitsevien ongelmilta. (Ed. Kangas: No, eihän niitä ole!) Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan vahvuus riippuu kaikkein eniten siitä, syntyykö Suomeen uusia työpaikkoja ja saammeko aikaan maksimaalisen työllisyyden.

Nykyinen hallitus on ollut koko laman jälkeisen Suomen hallituksista eniten köyhän asialla, kun mittarina käytetään perusturvan lisäyksiin käytettyä rahamäärää. Tämä ei ole mielipide. Tämän vertailun jokainen voi halutessaan tehdä itse.

Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan yksi perusajatus on, että annetaan ihmisille mahdollisuuksia ja vapautta pitää huolta itsestään ja läheisistään. Niitä, jotka apua tarvitsevat, autetaan sitten kunnolla. Tätä periaatetta hallitus on työssään noudattanut, ja uskon, että tämä periaate on hyvä periaate myös jatkossa. (Ed. Rajamäki: Se näkyy valtion omistajaohjauksessa!)


Jutta Urpilainen (sd):

Arvoisa puhemies! Kirjailija Väinö Linnan tarinassa suosta, kuokasta ja Jussista on jotain hyvin suomalaista. Nimittäin sisulla ja työllä Jussi raivasi suosta kotitilan ja sitä kautta perheellensä hyvinvoinnin. Samalla sisulla me suomalaiset olemme nousseet sotien jälkeisestä köyhyydestä. Samalla sisulla ja työnteolla alkoi myöskin 1960-luvulla pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakentaminen.

Mutta Suomen menestykseen on tarvittu sisun ohella myöskin sydäntä, sydäntä pitää huolta kaikista heikompiosaisista ihmisistä ja luoda jokaiselle kansalaiselle mahdollisuudet hyvään elämään.

Tämän päivän Suomi tarvitsee myös sisua ja työntekoa, jolla Suomi nousee tästä taantumasta. Tarvitsemme myös sydäntä ja oikeudenmukaisuutta, jotta ministerin perusteellisesta vastauksesta huolimatta Suomessa kiistatta voimistuva eriarvoistuminen saadaan pysäytettyä ja jotta jokainen ihminen Suomessa voisi kokea olevansa arvokas.

Arvoisa puhemies! Kuva tämän päivän Suomesta on hyvin kaksijakoinen. Osalla kansalaisista menee hyvin. Heillä on vakituinen työ, kelpo palkka, kiva koti ja terveyskin vielä tallella. Mutta kaikki eivät valitettavasti ole näin onnekkaita. Jotta menestystarinaamme eheästä kansakunnasta voidaan jatkossakin kirjoittaa uusia lukuja, on meidän ponnisteltava oikeudenmukaisemman tulevaisuuden puolesta.

Tasa-arvoinen yhteiskunta on ollut Suomelle voimavara ja kilpailuvaltti. Maata on rakennettu kaikki samassa veneessä ‐hengessä, ja kaikki suomalaiset ovat olleet sitoutuneita tähän yhteiseen projektiin. Nyt meitä yhdessä pitänyt liima on kuitenkin valitettavasti hapertumassa ja osa meistä on tippumassa veneen kyydistä.

Terveyspalvelujen ja koulutuksen laatu vaihtelevat tällä hetkellä asuinpaikasta ja osin myös varallisuudesta riippuen. Suomalaisten tasavertaisuus julkisten palvelujen käyttäjinä rapautuu. Tulo- ja terveyserot kasvavat. Suomessa on köyhiä jo melkein miljoona. Vajaat 400 000 ihmistä joutui turvautumaan viime vuonna toimeentulotukeen selvitäkseen omasta arjestaan. 150 000 lasta elää taloudellisessa ahdingossa. Meillä on siis selvästi liian alhainen ja yleisestä tulokehityksestä jälkeen jäänyt perusturvan taso. (Ed. Gustafsson: Näin on! — Ed. Zyskowicz: Ei ainakaan nykyhallituksen vika!)

Suurin yksittäinen syy köyhyyteen on työttömyys — ja pitkittynyt työttömyys. Työttömiä työnhakijoita oli vuoden lopussa noin 270 000. Pitkään työttömänä olleita oli heistä lähes 60 000. Työttömyys näkyy inhimillisenä kärsimyksenä ja kansantalouden jarruna, nimittäin työttömyydestä on kasvamassa pysyvä, rakenteellinen este tulevaisuuden kasvulle.

Me olemme kulkeneet tällä vaalikaudella menestyksestä ahdinkoon, valtiontaloudessa ylijäämästä alijäämään. Edellisen hallituksen päättäessä kauttaan ylijäämä oli 3 miljardia euroa. Nyt alijäämä nousee uusimman lisäbudjetin myötä 9 miljardiin euroon, huomioikaa, 9 miljardiin euroon. Tämän vuoden lopussa keskusta—kokoomuslaisen hallituksen perintönä meillä on jokaista suomalaista kohti lähes 17 000 euroa valtionvelkaa. 17 000 euroa valtionvelkaa.

Arvoisa puhemies! Tämä ei ole se Suomi, joka meille luvattiin neljä vuotta sitten. Voikin kysyä: mikä meni vikaan? (Ed. Zyskowicz: Olisiko kansainvälinen finanssikriisi?)

Talouspolitiikan ajoitus ei toiminut. Vaalikauden alussa päätettiin massiivisista veronkevennyksistä, joista ei luovuttu, vaikka maailma ympärillä romahti. Härkäpäisyys sulki korvat opposition ja talousviisaiden neuvoilta. Hallitus perusteli veronkevennyksiä kasvua vauhdittavalla vaikutuksella, vaikka menoelvytys olisi tutkitusti tuottanut tehokkaampia vaikutuksia. Nyt viimeistenkin jääräpäiden on syytä tunnustaa tosiasia. Ahneus ei toimi. Hyvinvointivaltiota ei koskaan eikä milloinkaan voida pelastaa pelkillä veronkevennyksillä. (Ed. Zyskowicz: Eikä pelkillä veronkorotuksilla!)

Koska velaksi ei voi kauan elää, on valtiontalouden tervehdyttäminen ja velkaantumisen pysäyttäminen välttämätöntä. Meidän on luotava uutta kasvua ja työtä. Meidän on kiristettävä verotusta, ja meidän on myös säästettävä. Tämä on, arvoisa puhemies, vaikea ja karvaskin polku, sillä edessä olevat vuodet ovat tiukempia kuin menneet. Mutta avoimuudella ja oikeudenmukaisuudella me voimme tehdä tästä raskaasta polusta hieman kevyemmän kulkea.

Arvoisa puhemies! Vaikeat ajat vaativat vaikeita päätöksiä. Hyvinvointivaltion rakentaminen tai 1990-luvun laman selättäminen vaativat tuolloin vahvaa tahtoa ja johtajuutta. Samaa johtajuutta ja tahtoa kaivataan myös tänään. (Ed. Laukkanen: Aho takaisin, vai?) Maa tarvitsee hallituksen, joka uskaltaa tehdä myös vaikeita päätöksiä. (Ed. Petri Salo: Iiro Viinanen!)

Tällä vaalikaudella nähty suurten asioiden siirtäminen eteenpäin on ollut monella tavalla vahingollista. Kuntauudistus, verouudistus, eläkeuudistus ja lukemattomat muut hankkeet on kaikki siirretty seuraavan hallituksen harteille. Tämä ei ole johtamista. Päättäjien on näytettävä esimerkkiä. Heidän tulee johtaa, ei olla johdateltavissa. (Ed. Manninen: Miten se sosialidemokraattien malli on?)

Suomen eriarvoistuminen voidaan pysäyttää, ja nykyiselle menolle on olemassa vaihtoehto.

Verotuksen on oltava oikeudenmukaista. Tällä hetkellä enää vajaa kymmenesosa veroista kerätään puhtaasti progressiivisena eli veronmaksukykyyn perustuen. Valtiontalouden tasapainotus edellyttää kokonaisveroasteen nostamista. Jakaaksemme laman taakkaa oikeudenmukaisemmin tulee entistä suurempi osa verotuksesta hoitaa veronmaksukykyyn perustuen, ei tasaverolla, jossa köyhä ja rikas maksavat saman veroprosentin. Ne, joilla tuloja on, osallistukoot isommalla osuudella talouden tervehdyttämistalkoisiin.

Kaikki hallituspuolueet ovat kannattaneet pääomatulojen verotuksen uudistamista, kaikki hallituspuolueet. (Ed. Martti Korhonen: Vain vaalien alla!) Teot silti puuttuvat. Miksi? Miksi teot puuttuvat?

Verotus täytyy tehdä oikeudenmukaisemmaksi. Sen lisäksi perusturvan tasoa täytyy nostaa noin 100 eurolla kuukaudessa. 100 euron tasokorotus auttaa työmarkkinatuella sekä vähimmäistyöttömyyspäivärahalla olevia ja ehkäisee syrjäytymistä. Korotus vähentäisi myös tarvetta hakea toimeentulotukea.

Vieraillessani viime viikolla helsinkiläisessä ruoka- ja vaatejakelupisteessä näin, mitä tosielämän hätä on. Peruselintarvikkeita — sokeria, leipää, suolaa, maitoa — jonottaa pahimpina päivinä jopa 1 200 ihmistä. Sähkölaskujen ja muiden kustannusten noustessa perusasioihin on entistä vähemmän varaa. Moni hakee tuolta puhtaita ja lämpimiä vaatteita. Tapaamani pieni lapsi sai lelukorista yhden valinnaisen, käytetyn lelun. Tämä lapsi ja hänen vanhempansa ansaitsevat vahvemman turvan kuin me tällä hetkellä pystymme heille tarjoamaan. (Ed. Zyskowicz: Se on kuitenkin enemmän kuin te tarjositte!)

Hyvinvointivaltion kivijalkana olevien julkisten palveluiden laatua on parannettava, ja niiden asiakasmaksut on pidettävä kurissa. Suomalaisten eläkkeet on turvattava, ja eläkeiän pakkonosto on torjuttava.

Suomella ei ole varaa 32 000 nuoreen työttömään, niin kuin meillä tällä hetkellä on. Tarvitsemmekin takuun siitä, ettei yksikään nuori syrjäydy peruskoulun jälkeen vaan hänelle on paikka koulussa, työssä tai työharjoittelussa. Työvoimapolitiikkaa on tehostettava. Kestävin tapa tasapainottaa valtiontaloutta on työllisyysasteen nostaminen. (Ed. Nurmi: Keinoja peliin!)

Arvoisa puhemies! Tämän kevään eduskuntavaaleissa suomalaiset voivat valita kaksi toisistaan poikkeavaa tulevaisuutta: ajelehtivan Suomen tai päättäväisen Suomen, ahneuden Suomen tai välittävän Suomen, velkaantumisen ja tasaverojen Suomen tai työn ja oikeudenmukaisuuden Suomen.

Me haluamme oikeudenmukaisen Suomen, jossa jokainen on mukana täysivaltaisena kansalaisena. Juuri nyt Suomessa tarvitaan sisua synnyttää uutta työtä ja menestystä ja parempaa työelämää sekä sydäntä pitää huolta lapsiperheistä, eläkeläisistä ja työttömistä.

Arvoisa puhemies! Ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavaa perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa:

Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta edellyttää, että hallitus puuttuu pikaisesti tuloeroihin ja antaa esityksen verotuksen rakenteen oikeudenmukaistamisesta sekä pääomaveron uudistamisesta. Eduskunta katsoo, että hallituksen toimet tuloerojen kaventamiseksi ovat olleet puutteellisia, ja toteaa, ettei hallitus nauti eduskunnan luottamusta, ja siirtyy päiväjärjestykseen.

Siirrymme ryhmäpuheenvuoroihin.


Inkeri Kerola (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Tänään tässä keskustelussa on tultu ihmisen kannalta perimmäisten kysymysten äärelle. Moni meistä kysyy, onko oikein, että niin moni lapsi kasvaa köyhyyden kanssa kamppailevassa perheessä. Onko oikein, että meille on syntymässä ihmisjoukko, jolle kasaantuvat niin toimeentulon huolet kuin suurimmat terveysongelmatkin? Onko oikein, että niin monen elämä on toimeentulotuen varassa?

Keskustan vastaus on yksiselitteisesti: ei. Tasa-arvoisen yhteiskunnan merkki on se, että jokaiselle ihmiselle taataan hyvän elämän perusedellytykset: riittävä toimeentulo, ruoka, asunto, koulutus ja laadukkaat terveydenhuollon palvelut. Sotien jälkeisessä Suomessa on tässä hengessä rakennettu hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa jokaisesta pidetään huolta.

Tosiasiat on silti syytä tunnustaa. Tuloerot ovat kasvaneet. (Ed. Martti Korhonen: No niin, sieltä se tuli!) 1990-luvun lama muutti yhteiskuntaamme rajusti. Laman jälkihoidossa 1990-luvulla rikkaat alkoivat rikastua ja köyhät köyhtyä. Muun muassa verotuksen muutokset käänsivät parhaiten toimeentulevien ansiot suureen nousuun. Lipposen johdolla sinipunahallitukset leikkasivat köyhimpien perusturvaa, eikä sitä korotettu vuosikausiin. Entistä useampi ihminen vajosi pysyvästi toimeentulotuen varaan, vaikka se on tarkoitettu vain väliaikaiseksi tueksi poikkeuksellisiin elämäntilanteisiin.

Tuloerojen kasvu synnyttää yhteiskuntaan toisistaan irrallaan olevia todellisuuksia, aivan eri maailmoja. Toisessa päässä vietetään jatkuvaa kulutusjuhlaa ja kilpaillaan aineellisen elintason määrässä ja laadussa. Toiseen ääripäähän keskittyvät puute ja köyhyys, jotka vaikuttavat paitsi taloudelliseen niin myös ihmisen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Vaikeudet toimeentulossa aiheuttavat mielenterveyden järkkymistä ja siten ongelmien kasautumista. Asunnottomuus ja leipäjonot ovat koti-Suomemme häpeäpilkkuja.

Suomessa koulutukseen, tulotasoon ja ammattiin liittyvät terveyserot ovat eurooppalaisittain suuria. Itä- ja Pohjois-Suomen kansalaisten terveys on huonompi kuin länsi- ja eteläsuomalaisten. Terveyserot eivät ole supistuneet, vaikka niitä on pyritty kaventamaan.

Suomalaisen köyhän rahat hädin tuskin riittävät jokapäiväiseen elämiseen mutta eivät mihinkään ylimääräiseen. Ihmiset joutuvat tinkimään sosiaalisesta elämästä, osallistumisesta, kanssakäymisestä muiden kanssa, harrastuksista ja asumistasosta. Tällainen köyhyys koskettaa kovimmin juuri lapsia ja nuoria, joiden elämää rakennetaan ihmissuhteiden kautta. Syntyy köyhyyden kierre ja siihen usein liittyvä toivottomuus, kun tilanteesta ei näytä olevan ulospääsytietä.

Arvoisa puhemies! Keskustan hallitusvastuun aikana perusturvaa on parannettu. Meille on tärkeää se, että pystymme turvaamaan heikommassa asemassa olevien ihmisten elämisen edellytykset. Ihmisten perusturvan parantamisessa on edelleen tekemistä. Erityisesti välikysymyksen tehnyt SDP on estänyt perusturvan kehittämisen pitämällä tiukasti kiinni siitä, että jos kaikkein pienintä etuutta korotetaan, pitää korotuksen kohdistua myös ansioturvan saajiin. (Välihuutoja) Tämä on jarruttanut perusturvan kehittämistä ja jättänyt korotukset pieniksi. Perusturvan parantaminen ei onnistu, jos perusturvan ja ansioturvan sidoksesta pidetään tiukasti kiinni. (Ed. Gustafsson: Tämä on kepun valhe!)

Onneksi edistykselliset sosialidemokraatit ja ay-liikkeen vastuunkantajat ovat vihdoin uskaltaneet kyseenalaistaa tätä periaatetta. Näin pitää vastuullisten päättäjien toimia. Tällä hallituskaudella saimme läpi keskustan pitkään ajaman takuueläkkeen, joka toi merkittävän korotuksen kaikkein pienituloisimmille eläkeläisille. Pienimpiä sairaus- ja äitiyspäivärahoja on nostettu noin 170 eurolla kuussa tällä hallituskaudella. (Ed. Skinnari: Kuinka monta niitä on? Kertokaapa nyt se luku!) Perusturvaan pitääkin tehdä tätä suuruusluokkaa olevia korotuksia, jotta köyhimpien tilannetta voidaan todellisuudessa parantaa.

Tällä hallituskaudella keskusta on myös parantanut omaishoitajien asemaa merkittävästi. Omaishoitajien turvaksi on säädetty erillinen laki, ja omaishoidon tukea on parannettu. Omaishoitajien jaksamisesta on huolehdittava ja taloudellista asemaa parannettava (Ed. Tiusanen: Se asia on kesken!) omaishoidon tuen verotusta keventämällä.

Tärkein tehtävämme on luoda syrjäytymisen vaarassa oleville ihmisille tie ulos köyhyydestä. Tarvitsemme lisää työpaikkoja. Työ luo sosiaaliturvaa työssä oleville. Verotuloilla huolehditaan eri syistä työelämän ulkopuolella olevien perusturvasta. Köyhyyttä ja syrjäytymistä ei saa päästää periytymään sukupolvelta toiselle. Erityisesti nuorten koulutukseen ja työllistymiseen on kiinnitettävä huomiota.

Keskustajohtoisen hallituksen toimilla on estetty köyhyyden syvenemistä. (Ed. Zyskowicz: Tehän alussa sanoitte, että se on syventynyt!) Toimeentulovaikeuksissa olevien kotitalouksien määrä on vähentynyt 18 prosenttia vuodesta 2003. Viime taantuman jälkeen työttömyyden kasvu onnistuttiin torjumaan. Nykyhallituksen elvytyspolitiikalla mentiin pahimman taantuman yli hallitusti.

Vuodesta 1995 lähtien hallitukset ovat väristä riippumatta keventäneet työn verotusta. Sen on uskottu luovan talouteen dynamiikkaa, ja niin on tapahtunutkin. Tuloverotusta ei kuitenkaan voi loputtomasti keventää, etenkin jos taloudessa tapahtuu suuria muutoksia. Tässä taloustilanteessa Keskusta suhtautuu tuloverotuksen jatkuvaan keventämiseen varauksellisesti. Tässä me olemme Kokoomuksen kanssa eri linjoilla. Tuloverotuksen keventämistä ei voi maksaa kiristämällä pienituloisten verotaakkaa. Emme hyväksy esimerkiksi ruuan ja lääkkeiden arvonlisäveron korottamista. Verotuksella ei saa kasvattaa tuloeroja.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden suhteellinen asema tulonjaossa on heikentynyt, ja lapsiperheet ovat jääneet jälkeen keskimääräisestä tulokehityksestä. (Ed. Zyskowicz: Tämäkin keskustajohtoisen hallituksen ansiota!) Tämä näkyy erityisesti vähävaraisten pikkulapsiperheiden, yksinhuoltajien, opiskelijaperheiden ja monilapsisten perheiden toimeentulossa. Lapsiperheet joutuvat säästämään kaikessa: vaatteissa, harrastuksissa ja ruuassa, elämän arkisissa perusasioissa. (Ed. Zyskowicz: Missä se keskustajohtoinen hallitus nyt on?)

Myös palveluiden laatu ja saatavuus asettavat kansalaisia kukkaron koon tai asuinpaikan ja ‐alueen mukaan eriarvoiseen asemaan. Keskusta ei hyväksy tätä. Kysymys on poliittisesta tahdosta ja arvovalinnoista. (Ed. Zyskowicz: Miksei keskustajohtoinen hallitus ole hoitanut?)

Keskustan politiikka tähtää hyvään ja turvalliseen lapsuuteen erilaisissa perheissä. Keskustan tavoite on uudistaa perhevapaat entistä tasa-arvoisemmiksi siten, että nuorten naisten asema työmarkkinoilla paranee, vanhemmuuden kustannukset jaetaan tasaisesti ja isiä kannustetaan perhevapaille. Keskusta haluaa lisätä kunnallista kotiapua. 1990-luvun laman aikana kunnallinen lapsiperheiden kotipalvelu ajettiin alas, ja tämä on näkynyt lastensuojelussa. (Ed. Zyskowicz: Keskustajohtoisissa kunnissa! — Ed. Laukkanen: Ben ei nyt pääse tästä yli ensinkään.) Lisäksi olemme luoneet kotihoidon tukijärjestelmän, jota valtaosa ihmisistä pitää edelleen hyvänä ja tarkoituksenmukaisena.

On hyvä huomata, että vaikka tuloerot ovat Suomessa kasvaneet, niin kansainvälisessä vertailussa Suomen tuloerot ovat edelleen suhteellisen pienet. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meillä olisi aihetta liialliseen itsetyytyväisyyteen.

Suomessa on hyvä sosiaaliturvajärjestelmä, jota tulee kehittää edelleen. Oppositio on nostanut esiin tärkeän asian, ja tuloerojen kasvuun on puututtava tiukalla kädellä. Sellaista Suomea ei voi hyväksyä, jossa asuinpaikka tai vanhempien tulotaso määrittää ihmisen tulevaisuuden ja menestyksen mahdollisuuden.

Ensi vaalikaudella on syytä jatkaa vakaata ja sosiaalisesti oikeudenmukaista talouspolitiikkaa. Valtion velkaantuminen voidaan pysäyttää huolehtimalla talouskasvusta, pitämällä menot kurissa ja huolehtimalla siitä, että palvelut järjestetään koko maassa mahdollisimman järkevällä tavalla kaikille suomalaisille.


Lenita Toivakka (kok):

Arvoisa puhemies! Meidän poliitikkojen tulee luoda turvallisuutta ja luottamusta tulevaan. Epävarmoina aikoina tämä korostuu. Talouden taantuma kosketti monia. Vaikka tuloerot ovat kaventuneet, ei pidä tuijottaa vain tilastoja. Koettu köyhyys ja ulkopuolisuuden tunne vaivaavat monia suomalaisia, ja tämä huoli on otettava vakavasti. Sillä ei pidä politikoida, vaan on yhdessä toimittava niin, että suomalaiset pystyvät vaikuttamaan omaan elämäänsä ja tavoittelemaan omannäköistään onnea.

Valtio ei voi sanella, millainen on ihmisen kokema onni, mitä on ihmisen kokema turvallisuus, mikä on ihmisen itsensä mielestä kohtuullista ja reilua. Hyvinvointitoimilla voidaan sen sijaan mahdollistaa asioita, olla luomassa jokaiselle suomalaiselle positiivista näköalaa eteenpäin. Turvallisuuden tunnetta on se, että lapsi voi lähteä pelkäämättä koulutielle, tai se, että työtön voi ottaa työtä vastaan pelkäämättä, että jos työt loppuvat, yhteiskunnan turvaverkko pettää. Reiluutta ja oikeudenmukaisuutta edistää, että kaikki osallistuvat tavalla tai toisella yhteiskunnan rakentamiseen ja maksavat veroja maksukykynsä mukaan. Ne, joilla on rahaa enemmän, myös maksavat enemmän niin euroissa kuin prosenteissa. (Ed. Viitanen: Nyt menee ihan päinvastoin kuin hallituksen linja!) Sekin on reilua, että kaikkein eniten apua ja tukea tarvitsevia myös tuetaan eniten niin hyvinvointipalveluiden avulla kuin rahallisesti.

Arvoisa puhemies! Monet tässä salissa ovat erityisen kiinnostuneita jakamaan rahaa, mutta harva puhuu siitä, mistä raha tulee. Niukkuudesta ei riitä jaettavaa, vaikka miten lupaisi. Tähän on helppo väittää, että rahaa tulee, kun veroastetta nostetaan. Sellaisissa puheissa peitellään sitä tosiasiaa, että veroasteella mitataan ainoastaan prosenttiosuutta koko talouden kakusta, euroista se ei kerro. Jos veroastetta nostetaan talouskasvun mahdollisuuksia heikentäen, lopputuloksena voi olla vähemmän veroeuroja. On tarkka paikka nostaa veroastetta siten, ettei kasvu vaarannu eivätkä verotulot todellisuudessa laske. Kokoomuksen tavoite on yhteisen kakun kasvattaminen.

Uutta rahaa ei tule siitä, että veroja nostetaan. Raha tulee siitä, että suomalaiset tekevät työtä ja yrittävät. Työstä saatavien verotulojen avulla pystytään huolehtimaan myös työnsä tehneiden ja työhön kykenemättömien hyvinvoinnista. Työn tekemisellä ei silti voi perustella mitä tahansa, kuten runsaskätisiä optiojärjestelmiä. Tavallisen suomalaisen palkansaajan ja optiojohtajan tuloero ei saa revähtää liian suureksi. (Ed. Gustafsson: Sehän on jo revähtänyt!) Kohtuus kaikessa. On aivan selvää, että kaikkien suomalaisten on vaikea kokea olevansa samassa veneessä, jos yksi pröystäilee helpoilla pörssivoitoilla tai kultaisilla kädenpuristuksilla ja toinen tinkii perustarpeista päivittäin. (Ed. Saarinen: Tehkää jotain!)

Siksi on erittäin tärkeää, että tuloeroja on tutkimusten mukaan todella pystytty kaventamaan tällä vaalikaudella ja erityisesti ihmisten kokemaan köyhyyteen on puututtu. Hyvinvointiyhteiskunnan perusteisiin kuuluu, että yhden menestys koituu koko yhteiskunnan hyväksi. Kokoomus pitää edelleen kiinni jo vuonna 1918 kirjaamastaan periaatteesta: tuloveroja maksetaan tulojen mukaan nousevasti, ja kulutusveroissa pienituloiset huomioidaan. Tämä näkyy tänäkin päivänä muun muassa siinä, että välttämättömyyshyödykkeitä, kuten ruokaa, lääkkeitä ja julkista liikennettä, verotetaan alemmalla prosentilla. Suurituloinen maksaa kulutuskoristaan suurempaa veroprosenttia. (Ed. Kumpula-Natri: Entä moottoriveneestä?) Pienituloisimmille arvonlisäverojen korotuksia kompensoidaan myös etuuksien indeksikorotuksissa.

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa yhteiskunnassa on saatava aikaan positiivinen kierre. Positiivinen kierre lähtee siitä, että joka ainoalla työkykyisellä ja työhaluisella suomalaisella on aina työtä. Työn puuttuminen on ylivoimaisesti suurin köyhyyden aiheuttaja. Ja kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija on todennut, työ on paras suoja köyhyyttä vastaan. (Ed. Skinnari: Töitä on, mutta kun ei kukaan maksa palkkaa!)

Edellytyksenä on, että työn tekemiseen, teettämiseen ja yrittämiseen on olemassa riittävät kannusteet. Kokoomuksen verolinja lähtee tästä ajatuksesta. Kannustamme kaikkia tekemään työtä laskemalla maltillisesti työnteon verottamista. (Ed. Saarinen: Velalla!) Kannustamme yrityksiä työllistämään varmistamalla, että viivan alle jää varaa palkata uusia työntekijöitä. Kannustamme yrittäjiä yrittämään tarjoamalla näkymän siitä, että oman työn tuloksista voi jäädä jotain itselle. Yhteinen kakku on leivottava ennen kuin sitä voidaan jakaa. Kokoomus keskittyy työllisyyden edistämiseen, ei ainoastaan työttömyyden hoitoon. Se on politiikkaa, joka ei kasvata tuloeroja vaan kaventaa niitä. Kokoomus tekee politiikkaa, joka mahdollistaa huolenpidon kaikista ilman tuleville sukupolville koituvaa rajua velkaantumista. (Välihuutoja vasemmalta)

Positiivinen kierre edellyttää myös sitä, että aina kannattaa ottaa vastaan pienikin työpätkä, ilman että byrokratia aiheuttaa katkoksia rahantuloon. Työnteon on oltava etuuksia kannattavampi tulonlähde kaikille työikäisille ja työkykyisille.

Myös vaikeammin työllistyviä on tuettava työn syrjään kiinni. Olen saanut palautetta esimerkiksi vammaisilta henkilöiltä siitä, että työhaluja olisi mutta työmahdollisuuksia ei. Näin ei saa olla. Jokaisen, joka haluaa yhteiskunnan rakentamiseen osallistua, on myös päästävä näihin talkoisiin mukaan. Tästä syystä kokoomus haluaa, että vammaisille luodaan pysyvä palkkatuki, jotta heidän työllistymistään helpotetaan. (Ed. Sarkomaa: Konkreettinen esimerkki!) Jokaisen panos on tärkeä.

Me poliitikot säädämme lakeja ja uudistamme verotusta, jotta Suomessa on hyvä yrittää ja luoda työpaikkoja. Meillä lienee oikeus vaatia vastavuoroisesti työnantajilta työelämään enemmän yhteisöllisyyttä. Työnantajien on entistä paremmin huolehdittava työntekijöidensä hyvinvoinnista. Esimerkiksi ikääntyvät on työpaikoilla otettava huomioon, samoin pienten lasten vanhemmat. Perheiden ja lasten hyvinvointi ei saa jäädä tulos- ja tuottavuustavoitteiden jalkoihin. (Ed. Saarinen: Esityksiä vaan!)

Arvoisa puhemies! Vuoden 2009 rajun talouspudotuksen jälkeen tässä salissa on usein väitelty keinoista turvata Suomen talous, oikeista keinoista elvyttää ja vakauttaa Euroopan taloutta. Tuoreet tiedot Suomen talouden kasvusta kertovat omaa kieltään siitä, että elvytys- ja vakautustoimissa on onnistuttu. Marraskuun kasvuluvut eivät ole enää Euroopan kärkeä, vaan Suomi pärjää jo maailmanlaajuisessa vertailussa 7,5 prosentin kasvuvauhdilla. (Ed. Martti Korhonen: Kansalaiset eivät pärjää!)

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen sanoi viime toukokuussa Kreikka-tuesta päätettäessä, että Euroopan talouden vakautta haetaan tukitoimin, joiden ainoana päämääränä on suomalaisten hyvinvointi. Vastuullisten päätösten tekeminen ei ole helppoa. Olisi ollut kivaa ja helppoakin mennä virran mukana huutelemaan, että itsepähän ovat asiansa sotkeneet, hoitakoot sotkunsa, ei kuulu meille. Niin teki silloin ja toisti temppunsa Irlannin kohdalla suuri osa tästäkin salista, erityisesti siellä vasemmalla laidalla. Jotkut täällä halusivat uuden laman. Kokoomus taisteli hyvinvoinnin puolesta. Kokoomus halusi ja haluaa edelleen luoda Suomeen kasvua, jolla turvataan työpaikat ja huolenpito heikoimmista. (Ed. Skinnari: Voi tätä hyvinvoinnin määrää!)

Ministeri Katainen on kertonut miettineensä Kreikka- ja Irlanti-pakettien kohdalla tarkkaan, mikä on suomalaiselle ihmiselle, suomalaiselle kotitaloudelle ja suomalaiselle yritykselle paras vaihtoehto. Euroopan rahoitusmarkkinoiden vakauden tavoitteleminen on edelleen sitä. Vastuunkanto tuottaa hedelmää. Nyt saamme nauttia siitä, että talouskasvu paikkaa kestävyysvajettamme ja mahdollistaa hyvinvointiyhteiskuntamme rahoittamisen.

Kansainvälisen talouskehityksen äkkipysähtyminen ei ole meidän syytämme, mutta se, että kasvun veturit pidettiin pysähdyksestä huolimatta käynnissä, on elvytystoimien ja Euroopan vakaudesta huolehtimisen ansiota. 7,5 prosentin kasvulukuihin pääseminen ei olisi ollut mahdollista ilman johdonmukaista ja vastuullista päätöksentekoa, siitä hallitukselle ja valtiovarainministeri Kataiselle suuri kiitos. (Ed. Saarinen: Lähtötaso oli aika matala!)

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan tärkeimpiä arvoja on rehellisyys. Rehellisyys on sitä, että toimitaan niin kuin puhutaan, ja sitä, että esitetään asiat totuudenmukaisesti, ei kauniita kuvia maalaten tai uhkakuvia luoden. Kokoomus on sitoutunut sellaiseen tapaan viedä yhteiskunnan asioita eteenpäin. Me emme lietso perusteettomia pelkoja tuloerojen kasvusta vaan teemme töitä sen eteen, että tuloerot eivät kasva. Tämän hallituskauden tulokset puhuvat puolestaan. (Ed. Gustafsson: Sitä on kyllä kuultu nyt!) Me emme pelottele yhteiskunnalla, jossa verorasitus ei jakaannu reilusti. Me teemme työtä sen eteen, että jokainen maksaa veroja oikeudenmukaisesti maksukykynsä mukaan. (Ed. Gustafsson: Kertokaa verolinjastanne nyt! — Ed. Saarinen: Tasavero!)

On helppo heittää syytöksiä vaikkapa tasaverosta. Totuus on kuitenkin, että nyt nuo niin sanotut tasaverot muodostavat yhteiskunnan veroista pienemmän osan kuin esimerkiksi hyvinvointivaltion kulta-ajaksi kutsutulla 1980-luvulla. Suomessa verotuksen progressio on maailman kireimpiä ja pysyy sellaisena kokoomuksen kasvua luovan verolinjan myötä. Suomalaisen työmiehen ja työnaisen palkkaa ei kuitenkaan pidä kohtuuttomasti leikata holtittomilla veronkorotuksilla.

Oppositio väittää, että tuloerojen kaventamiseksi ei ole tehty mitään. Totuus on kuitenkin se, että tällä vaalikaudella esimerkiksi kaikkein pienituloisimpien etuuksia on parannettu enemmän kuin neljän edellisen hallituskauden aikana yhteensä, (Ed. Rajamäki: Ja sähkölaskua nostettu enemmän kuin moneen kymmeneen vuoteen!) siis neljän hallituskauden, jolloin mukana ovat olleet puolueet vasemmisto-oppositiosta. Tämäkö on jälleen osoitus teidän linjastanne?

Tämän vaalikauden hyviin saavutuksiin katsominen ei kuitenkaan riitä. Pitää katsoa myös eteenpäin. Hyvinvointiyhteiskunta on jatkuvassa muutoksessa, ja kipupisteitä nousee jatkuvasti esiin. Yksi tällainen on toimeentulotuen ja lapsilisän suhde. Kokoomuksen kanta on se, että korjausta pitää tapahtua lasten toimeentulotuen kautta. (Ed. Kumpula-Natri: Äänestitte vastaan joulukuussa!) Suomalaisten ihmisten asemaa parannetaan oikeilla päätöksillä ja vastuullisella sekä rehellisellä tavalla toimia.

Arvoisa puhemies! Kokoomus on aina ja kaikissa tilanteissa rehellisen työntekijän ja rehellisen yrittäjän asialla. Suomalaiset voivat jatkossakin luottaa siihen. Me annamme arvon sille työlle, jolla kasvatetaan hyvinvointivaltion yhteistä kakkua. Suomalaiset voivat jatkossakin luottaa siihen, että kokoomus ajaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asiaa. Meille ei ole tärkeintä se, että tilastot näyttävät hyviltä. Meille on tärkeintä se, että ihmisten kokema hyvinvointi aidosti paranee. (Ed. Gustafsson: Kertokaa nyt se verolinjanne!) Meille on tärkeintä, ettei nuori syrjäydy tai ikäihminen jää yksin. (Vasemmistoliiton ryhmästä: 10 prosenttia ikäluokasta!) Sitä ei tehdä vain nostamalla yksittäistä tulonsiirtoa. Yhteistä aikaa ja läsnäoloa ei voi korvata rahalla. Pitää rakentaa välittävää yhteiskuntaa.

Kokoomus kantaa jatkossakin vastuuta ja toimii rehellisesti. Me emme pärjää kuka lupaa eniten ‐huutokaupassa, mutta luomme oikeudenmukaista Suomea, jossa jokainen voi katsoa luottavaisesti eteenpäin.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! "Ne on laskeneet kalorit, taikka mitä - - ne on, jota siinä syömisessä pitäis olla. Menes valittaan nälkääs, niin lyödään semmonen rätinki etees, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla nälkä." Tämä tuntemattoman sotilaan kuvaus sopii täydellisesti valtiovarainministeri Kataisen tänään esittämään hallituksen vastaukseen. (Ed. Zyskowicz: Päinvastoin!)

Rehellisempi kuin hallitus vastaus välikysymyksessä olisi ollut ja on edelleenkin hallituksen oma budjettiehdotus vuodelle 2011. Siinä nimittäin ennustetaan selkein numeroin, että tämän vuoden loppuun mennessä taas yhä useampi elää köyhyysrajan alapuolella. Ja pitkittyneesti pienituloisia — eli päivittäin pahojen talousvaikeuksien kanssa kamppailevia ihmisiä — on hallituksen oman budjettikirjan mukaan tämän vuoden loppuun mennessä 20 000 ihmistä enemmän. Huolestuttava on myös budjettikirjan ennuste siitä, että myös köyhissä perheissä elävien lasten ja nuorten määrä kasvaa. Nämä siis hallituksen omasta, tänne eduskuntaan viime syksynä lähetetystä, isosta Keltaisesta kirjasta

Olemme tutkineet kalorit, ja Suomessa eivät tuloerot ole kasvussa — leipäjonot, kasvava pitkäaikaistyöttömyys, lapsiperheiden lisääntyvä köyhyys, terveyserot, niiden täytyy olla pahaa unta, tuntuu hallituksemme ajattelevan. Kun hallitus ottaa uusia Tilastokeskuksen lukuja käyttöön, se jättää kertomatta sen tosiasian, että aina talouden lamassa pääomatulot tietenkin hetkellisesti painuvat alaspäin ja vaikuttavat tilastoissa. Kansan kahtiajaon todellisuus tulee kuitenkin meitä jokaista vastaan, jos pidämme silmämme auki. Sen näkee Heikki Hurstin leipäjonoissa, sen näkee kirkon diakoniatyössä, lapsiperheiden yhteydenotoissa, köyhyystutkijoiden viestissä. Hallituksen ei siis nyt kannattaisikaan uppoutua ikiomiin tilastoihinsa vaan kuunnella ympäröivää yhteiskuntaa nöyrällä mielellä. Olisi kannattanut mennä vaikkapa sinne Hurstin leipäjonoon. Näinhän puheenjohtaja Urpilainen teki ja mielestäni oikein.

Köyhyystutkijat ovat pitkään sanoneet, että työmarkkinatukeen tarvitaan iso, reilu korotus, tuo 100 euroa, jotta toimeentulotukiriippuvuus voidaan katkaista ja ihmisille antaa säällisen elämän edellytykset. Siksi me esitimme omassa budjettivaihtoehdossamme työmarkkinatuen selvää korotusta. Ja esitimme sille myös muuten rahoituksen. Ikävä kyllä emme saaneet kumpaankaan, emme rahoitukseen emmekä tähän ehdotukseen, hallituspuolueiden tukea.

Presidentti Halonen sanoi uudenvuoden puheessaan: "Tuloerojen voimakas kasvu ja peruspalvelujen saatavuuden sekä toimeentulon ongelmat ovat olleet toistuvasti esillä uutisissa. Vanhusten arjessa eriarvoistuminen näkyy selvästi. Lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt. Nuorten työttömyys ja pätkätyöt murentavat heidän tulevaisuuden uskoaan. Samanaikaisesti monet vanhemmista työntekijöistä uupuvat työelämän kasvavissa paineissa." Näin siis presidentti Halonen. Presidentti elää tässä ajassa ja aistii asiat oikein. (Ed. Gustafsson: Enemmän kuin ministerit!)

Evankelis-luterilaisen kansankirkkomme johto otti terveys- ja tuloerojen kaventamisen tärkeimmäksi viestikseen uudelle hallitukselle, vaalien jälkeiselle politiikalle: perheiden ja vanhempien auttamisen rinnalle tulo- ja terveyserojen kaventamisen. Kirkko näkee tärkeänä, että suomalaisessa yhteiskunnassa jokaiselle ihmiselle taataan riittävä sosiaalinen ja taloudellinen perusturva. Kirkko on pitkään toiminut sen puolesta, että myös tämä työmarkkinatuen korotus voisi toteutua.

Presidentti ja kirkko eivät taida olla aivan väärässä. Meidän kaikkien kannattaisi pysähtyä miettimään näiden viestien tärkeätä sanomaa: huolta siitä, millaiseksi tasa-arvoinen Suomemme on muuttumassa, jos emme osaa toimia oikein, ajoissa ja vastuullisesti.

"’Köyhät osallistuvat yhteisiin menoihimme yhä suuremmalla osuudella tuloistaan ja lähestyvät rikkaiden veroastetta’, suomentaa kehityksen kansantaloustieteen professori Markus Jäntti". Hän jatkaa: "’Ilmeisesti nyt on hyväksytty se, että tulontasauksesta luovutaan. Tai tehdään sitä vain tulonsiirtojen kautta. Ymmärtävätkö äänestäjät tämän’, kysyy professori Jäntti." (Ed. Saarinen: Toivottavasti!)

Tuloerojen kasvun taustalla on ennen muuta Ahon hallituksen pääomatuloverouudistus 1990-luvun alusta. Se on hyödyttänyt niitä, joilla pääomatuloja kertyy, ja niitä, joilla on ollut mahdollisuus muuttaa omia tulojaan pääomatuloiksi. Meillä on osinkomiljonäärejä, joiden veroprosentti on pienempi kuin kolmivuorotyötä tekevän sairaanhoitajan tai metallimiehen. Pystyykö joku tässä hallituksessa perustelemaan, miksi kovaa työtä tekevän sairaanhoitajan tai metallimiehen pitää maksaa tuloistaan suurempaa osuutta veroina kuin osinkosijoittajan miljonääriluokassa? (Ed. Gustafsson: Mitä Zyskowicz sanoo? — Ed. Zyskowiczin välihuuto) Ketä tämmöinen uudistus pyrkii kannustamaan, arvoisa valtiovarainministeri?

Ahon hallituksen jälkeen on tehty korjausliikkeitä. Lipposen hallitukset nostivat kahteen kertaan pääomaveroprosenttia. Korotukset tuottivat miljardeja euroja lisää rahaa, jota on voitu käyttää hyvinvointiyhteiskunnan perustoimintojen ja myös sosiaaliturvan rahoittamiseen. Vanhasen ensimmäinen hallitus — saimme siellä muuten osingot verolle. (Eduskunnasta: Entäs varallisuusvero?) Kokoomushan ilmoitti vuonna 2003, että se ei lähde hallitukseen, joka verottaa myös osinkoja, ei lähde hallitukseen. Se oli muuten aito kynnyskysymys, toteutui myös. Ja huomaan, että nyt kokoomus haikailee paluuta takaisin järjestelmään, että osingosta ei tarvitsisi maksaa veroja. Siinä on kokoomuksen käsitys verotuksen oikeudenmukaisuudesta.

Nykyinen hallitus keksi vihreän verouudistuksen. Se kuulostaa hyvältä, mutta kun katsoo tarkemmin, niin tulee kyllä aika lailla epäileväiseksi. Siinähän verotusta siirretään kulutusveroihin ja energiaveroihin. Kokoomus on ryhtynyt nyt tätä vihreätä lippua ihan erityisesti heiluttamaan, mutta sen alla Suomea ollaan viemässä kohti suurempia tuloeroja. Alkuvuoden aikana kansalaiset ovat päässeet näkemään, mitä tämä vihreä verouudistus käytännössä tarkoittaa, kun ovat sähkölaskut tulleet perille. Viimeisin tieto oli, että sähkön hinta on noussut viidenneksen ja iso osa siitä juuri veronostojen myötä. Lähes 400 euroa vuodessa on sähkölämmityksessä olevan omakotitalon lisälaskun suuruus. (Ed. Gustafsson: Heti kun kokoomus tuli hallitukseen!)

Osa hallituspuolueista on nyt itsekin tullut jo tunnontuskiin. Keskusta sanoo, että enää ei voida energiaveroja nostaa. Vihreätkin ovat jo huolissaan tuloerojen kasvusta ja tuomitsevat kokoomuksen uudet verolinjaukset. (Ed. Zyskowicz: Oman verolinjansa!) Kokoomus sen sijaan ei peruuta vaan jatkaa tällä valitulla tiellä ja ilmoittaa, että lisää tätä kivaa, energiaverojen nostoa, kulutusverojen nostoa, ja sitä kautta pystypäin kohti tasavero-Suomea. (Ed. Zyskowicz: Te verottaisitte enemmän sitä sairaanhoitajaa!)

Arvoisa puhemies! Olemme taas tänään saaneet kuulla hengästyttävän listan näistä samoja kertomuksia ja luetteloita, joita olemme kuulleet tässä jo kohta neljä vuotta. Siinä on paljon hyvää, mitä hallitus on tehnyt, mutta eihän oppositio sitä kysynyt, mitä te olette tähän mennessä tehneet, vaan sitä, aiotteko te tehdä vielä jotain tämän kasvavan tuloero-ongelman edessä, aiotteko tehdä jotain sosiaaliturvan puolella tai puuttua verotukseen. Sitä me kysyimme. Kuuntelimme 20 minuuttia vastusta, jossa ei vastattu tähän kysymykseen, tekeekö hallitus vielä jotain. Oletan siis, että ei tule tekemään.

Porvarihallitus sai aloittaessaan ylijäämäisen valtion budjetin — 3 miljardia euroa on valtaisa summa rahaa — ja vähenevän valtionvelan. Tuota jakovaraa hallitus käytti ennen muuta verojen alennusohjelmaan, valitettavan vähäisessä määrin perusturvan kohdentamiseen. Yhteenlaskettuna veronalennukset ovat lisänneet valtion velkaantumisesta tällä vaalikaudella 9 miljardilla eurolla. Sattumoisin Kiviniemen—Kataisen hallitus jättää seuraajalleen 9 miljardin euron alijäämän tänä vuonna. Sitä perintöä pitää uusien päättäjien käydä lapioimaan.

Tasaverokehitys ja tuloerojen kasvu ovat kuitenkin pysäytettävissä. Se on meistä kiinni päätöksentekijöinä. Ensimmäinen ehto on, että verotuksessa verojen maksukyky uskalletaan ottaa myös käytännön päätöksenteossa huomioon. Ei riitä vain siitä puhuminen, että hyvätuloiset pitää ottaa laman maksumiehiksi, ministeri Pekkarinen. Sitä puhetta on nyt kaksi vuotta pidetty. Pitää olla rohkeus puuttua myös tähän pääomaverotukseen käytännön päätöksenteossa, muuttaa se tulojen mukaan suurenevaksi. Silloin oikeudenmukaisuus toteutuu ja sairaanhoitaja, metallimies, työtön, pieneläkeläinen kiittää. Nyt pitää tehdä päätös pääomatuloverotuksen selvästä nostosta ja sen rakenteen muuttamisesta, ja sen tuottamalla rahalla voidaan tehdä myös perusturvaan kauan kaivatut parannukset. Tähän me sosialidemokraatit olemme valmiita tässä ja nyt.


Annika Lapintie (vas):

Herra puhemies! Jotta kaikkein tärkein ei unohtuisi, niin todetaan aluksi se, että veroja kerätään sen takia, että saadaan kansalaisille palveluja. Niitä ovat terveydenhoito, pienet koululuokat, turvallinen päivähoito, inhimillinen vanhuus. Verotuksen tavoitteen tulisi olla myös tuloerojen tasaaminen.

Neljä vuosikymmentä sitten maamme suuri linja oli tuloerojen pienentäminen Suomessa. Nyt suuri linja on tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvu. Suomi on vuosikymmenet ollut ihailtu tasaisen tulonjaon ja yhtäläisen hyvinvoinnin maa. Sitä se ei enää ole. Eriarvoisuus lisääntyy, huono-osaisuus kärjistyy, ja erityisesti lapsiköyhyys kasvaa.

Ministeri Katainen vastauksessaan totesi, että hallitus on halunnut huolehtia kaikkein köyhimmistä ja vähäosaisimmista ryhmistä ja puuttua erityisesti niihin kipeisiin ongelmiin. Minäpä kysyn hallitukselta ja ministeri Kataiselta: minkä takia sitten kaksi kaikkein pahinta sosiaalipolitiikan ja kaikkein vähäosaisimpien ihmisten epäkohtaa edelleen on korjaamatta, jos se on ollut tarkoitus? Ensinnäkin lapsilisät edelleenkin vähennetään toimeentulotuesta. Toiseksi työmarkkinatuessa on edelleen tarveharkinta, puolison pienetkin tulot poistavat kokonaan työmarkkinatuen. Mitä puuttumista se on ollut kaikkein pahimpiin epäkohtiin, jos nämä kaksi pahinta ovat edelleen jäljellä?

EU:n uusimpien arviointiperusteiden mukaan Suomessa on 900 000 köyhää tai syrjäytymisvaarassa olevaa. Se on käsittämättömän paljon. Pääoma- ja ansiotulojen eriyttäminen verotuksessa on johtanut siihen, että suurituloiset muuntavat ansiotulojaan kevyemmin verotetuiksi pääomatuloiksi. Tässä keplottelussa eivät kaikki ole onnistuneet hyödyntämään porsaanreikiä. Niinpä hallitus on tullut suurituloisia vastaan alentamalla suurten tulojen verotusta ja siirtämällä painopistettä arvonlisäveroon.

Herr talman! Eftersom kapitalinkomsterna och arbetsinkomsterna beskattas olika så har det lett till att storinkomsttagarna ändrar sina arbetsinkomster till kapitalinkomster vilka är lindrigare beskattade. Alla har inte lyckats lika bra i det här fifflet men regeringen har nog också tagit hand om dem som inte har kunnat utnyttja kryphålen lika fiffigt. Regeringen har lindrat storinkomsttagarnas beskattning och dessutom ändrat tyngdpunkten av beskattningen närmare mervärdesskatten.

Täysin käsittämätöntä on, että listaamattomissa yrityksissä on nykyään mahdollisuus saada osinkoja verottomina aina 90 000 euroon saakka vuosittain. Sehän on valtavan paljon enemmän kuin mitä useimmat palkansaajat ansaitsevat verollisena. Sehän edellyttäisi 7 500 euron kuukausituloja. Aina vain räävittömämmäksi peli menee, kun pörssiyhtiö ottaa käyttöön kannustinjärjestelmän, jossa se antaa rahoitusapua johtajiston perustaman omistusyhtiön osakehankinnoille. Tämän listaamattoman omistusyhtiön kautta pörssiyhtiön johtoporras saa verotonta tuloa enimmillään mainitsemani 90 000 euroa nokkaa kohti. Tätä veronkiertokikkaa soveltaa ainakin kaksitoista pörssiyhtiötä. Tavallinen rakennustyöläinen, kaupan kassa tai perushoitaja ei voi edes unelmoida tällaisista tuloista, saati kaikki vielä verottomana.

Herra puhemies! Kyseessä ei ole enää mikään verotuksen pieni porsaanreikä, vaan tästä rymistelee läpi jo elefanttien lauma. Valtiovarainministeri Katainen ei näe tässä mitään ongelmaa. Hänhän lupaa sen lisäksi tulevina vuosina vielä kevennystä niille suurituloisille, joilla ei ole ollut mahdollisuutta käyttää luovasti hyväkseen näitä verotuksen räikeitä epäoikeudenmukaisuuksia. Ministeri Katainen haluaa jatkaa tulevina vuosina hallituksen politiikkaa myös siinä, että vastaavasti kerätään tavallisilta ihmisiltä enemmän veroa välillisillä veroilla. Mieleen hiipii jo ajatus laajasta ja laillistetusta ryöstöstä vähävaraisilta rikkaille.

Oikeiston on kuultu ja luettu häpeämättömästi selittelevän, että välillinen verotus ja arvonlisävero olisivatkin muka progressiivisia. Sehän on sumutusta. Välilliset verot ovat luonteeltaan regressiivisiä, pienituloiset maksavat välillisiä veroja suhteessa tuloihinsa enemmän kuin suurituloiset. Näin asia todistetusti on. Kymmenen tuloluokan tarkastelussa alimmalla kymmenenneksellä olivat välilliset verot yli 18 prosenttia bruttotuloista, viidenteen viipaleeseen kuuluvilla 12,5 prosenttia mutta hyvätuloisimmalla kymmenenneksellä vain 7,5 prosenttia. Siten välillisissä veroissa pienituloisten vero-aste on yli 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin hyvätuloisilla.

Suomi alkaa yhä enemmän muistuttaa suurituloisten veroparatiisia. Vasemmiston linja ja tavoite on toinen. Määrältään pienten työttömyyskorvausten muita kovemmasta verotuksesta on luovuttava. Verotuksen alarajaa pitää nostaa asteittain 10 000 euroon vuodessa ja vastaavasti panna pääomatulojen saajat maksamaan näistä tuloista samalla tavalla kuin kaikki muutkin maksavat ansiotuloistaan. Raha-aatelin etuoikeudet on poistettava, eikä niitä suinkaan ole lisättävä. Oikeudenmukaisemman verotuksen lisäksi saadaan tasa-arvoisempi yhteiskunta aikaan myös sillä, että rahoitetaan kerätyillä veroilla kansalaisten tarvitsemat palvelut ja autetaan niitä, jotka työttömyyden, vanhuuden tai sairauden takia ovat joutuneet ahdinkoon.

Me haluamme laajentaa veropohjaa palauttamalla kelamaksun ja varallisuusveron. Suomessa pitää myös ottaa käyttöön pankkivero ja säätää pörssivero. Köyhyyden ei pidä olla tavallisen ihmisen häpeä. Se on yhteiskunnan häpeä, ja vielä enemmän se on niiden poliitikkojen häpeä, jotka olkapäitään kohautellen laistavat vastuunsa tehdä Suomesta inhimillisempi maa asua. Perusturvan tasoa voidaan, jos niin halutaan, nostaa neljässä vuodessa niin, että se tuntuu ja näkyy.

Pääministeri Kiviniemi ja valtiovarainministeri Katainen ovat molemmat luvanneet seuraavien neljän vuoden aikana alentaa yritysten maksamaa yhteisöveroa. He vaativat, että Suomi osallistuu EU-maiden keskinäiseen kilpailuun yritysveron alentamisessa. Se on turmiollinen tie. Nykyinen eräiden EU-maiden kriisi antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden panna stoppi tälle veronalennuskilpailulle. Nyt pitää siellä Brysselissä sopia yhteisöveron vähimmäistasosta eikä vain uusista tukitoimista niille maille, jotka holtittomat hallitukset ovat ajaneet umpikujaan. Olkaamme isänmaan asialla, kerrankin.

Brysselissä ei kuitenkaan pidä suostua Saksan liittokanslerin Angela Merkelin EU:ssa esittämään vaatimukseen, että Suomen perustuslakiin kirjataan alijäämää koskeva rajoitus. Sitä käytettäisiin takuuvarmasti talouskriisissä vain verukkeena leikata lapsilisiä ja työttömyysturvaa. Sillä verukkeella luovuttaisiin myös työttömyysmenojen lisäämisestä. Suomi on jo täysi-ikäinen tasavalta, me emme tarvitse mitään teinien kännyköiden saldorajoitusta.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Urpilaisen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.


Ville Niinistö (vihr):

Arvoisa puhemies! Hyvässä yhteiskunnassa tuloerot pidetään kohtuullisina. Kansainvälisten tutkimusten mukaan ihmiset ovat onnellisimpia maissa, joissa tuloerot ovat pieniä. Ollakseen aidosti vapaa ihminen tarvitsee edellytykset vapautensa hyödyntämiseen. Ihminen ei voi olla vapaa sellaisessa yhteiskunnassa, jossa tuloerot pakottavat monet köyhyyteen tai estävät tasavertaisen mahdollisuuden koulutukseen ja terveydenhuoltoon.

Vihreät ovat vahvasti sitoutuneita kehittämään Suomea hyvinvointiyhteiskuntana, jossa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen, työhön ja hyvään elämään. Tuloerojen kaventamiseksi tarvitaan uusia ratkaisuja verotuksessa, työllisyyden lisäämisessä ja perusturvan parantamisessa.

Tuloeroissa ei ole kyse vain ihmisten varallisuuseroista vaan ihmisten mahdollisuudesta elää täysipainoista elämää yhteiskunnan tasavertaisina jäseninä. Suuret tuloerot johtavat eroihin ihmisten terveydessä ja koulutusmahdollisuuksissa. (Hälinää) — Arvoisa puhemies, tuskin kuulen itseänikään täällä.

No niin!

Arvoisa puhemies! Viime vuosien köyhyystutkimuksissa erityisen huolestuttavia ovat olleet merkit köyhyyden periytyvyyden lisääntymisestä, mikä on ominaista luokkayhteiskunnille. Kasvavat tuloerot heikentävät myös kansalaisten keskinäistä luottamusta ja lisäävät turvattomuutta. Tälle tielle Suomi ei saa lähteä. Tärkeintä on parantaa kaikkein vähäosaisimpien asemaa. Ongelma tuloeroissa ei kuitenkaan ole vain absoluuttinen köyhyys, vaan myös suhteellisilla eroilla on merkitystä. Jokaisella lapsella pitää olla esimerkiksi mahdollisuus käyttää moderneja oppimisvälineitä riippumatta perheensä varallisuudesta.

Opposition välikysymys tuloeroista onkin siis poikkeuksellisen tärkeä. Tuloerot ovat kasvaneet Suomessa voimakkaasti 1990-luvun lamasta alkaen, joskin tällä vaalikaudella kehitys on taittunut. Jokaisen viime vuosikymmeninä hallinneen hallituksen työtä on syytä arvioida tältä osin kriittisesti.

Vihreät ovat sitoutuneet sekä tuloerojen kaventamiseen että köyhyyden torjumiseen myös seuraavalla vaalikaudella. Köyhyyttä torjutaan parhaiten niin, että sosiaaliturva on riittävällä tasolla ja että ihmiset voivat tehdä töitä. Siksi emme ole valmiita karsimaan perusturvasta ja keskeisistä hyvinvointipalveluista tiukkoinakaan taloudellisina aikoina. Säästöjen on löydyttävä muualta.

Arvoisa puhemies! Sinivihreän hallituksen politiikan keskeinen tavoite on ollut perusturvan parantaminen ja sitä kautta tuloerojen kaventaminen. Tällä vaalikaudella hallitus on korottanut perusturvaa vuositasolla noin 730 miljoonan euron edestä. Etuusparannuksia on kohdennettu erityisesti kansaneläkeläisille, vähimmäisvanhempainpäivärahan saajille, sairauspäivärahan saajille, lapsiperheille, opiskelijoille sekä aktivointilisällä työttömille.

Kaikkein pienituloisimpien etuuksien korottamiseen on käytetty rahaa enemmän kuin neljän edellisen hallituskauden aikana yhteensä. Sosiaaliturvaa kokonaisuudessaan on parannettu kolme kertaa enemmän kuin edellisen hallituksen aikana. Sinivihreä hallitus on siis korjannut sosialidemokraattien hallituskausien aikana syntyneitä sosiaaliturvan aukkoja. (Ed. Laakso: Paljonko työttömät ovat saaneet?) Sen lisäksi ansiotuloverotuksen kevennystä on painotettu pienituloisiin työtulovähennyksen ja kunnallisen perusvähennyksen nostamisen avulla.

Vihreistä tämä on ollut välttämätöntä. On perusteltua siirtää verotuksen painopistettä työn verotuksesta kulutuksen ja ympäristökuormituksen verotukseen. Tällöin verotuksella voidaan ohjata yhteiskuntaa kestävään suuntaan samalla, kun työnteon kannattavuutta parannetaan. (Ed. Huovinen: Köyhät maksaa!) Sillä luodaan myös uusia vihreän talouden työpaikkoja.

Samalla on kuitenkin tärkeää varmistaa, että verotuksen kokonaisuuden tuloeroja kaventava vaikutus pysyy vähintään samana. Mitä vähemmän verotuksessa kerätään progressiivisella tuloverotuksella, sitä kireämpää progression on oltava, jotta tuloeroja kaventava vaikutus pysyy samana. Näin sinivihreä hallitus onkin toiminut.

Vihreiden mielestä onkin siis yllättävää, että hallituspuolue kokoomus ei uudessa vero-ohjelmassaan esitä tämän hallituksen linjan jatkamista. Kokoomus esittää arvonlisäveron kiristämistä mutta samalla työn verotuksen keventämistä prosenttiyksikköinä tasaisesti kautta linjan. Tällöin suurin osa veronkevennyksistä valuisi hyvätuloisille ilman mainittavaa kannustavaa vaikutusta tai hyötyä kotimaiseen kysyntään ja työllisyyteen.

Vihreät haluavat jatkaa nykyhallituksen pienituloisia suosivaa tuloverolinjaa. Vihreiden mielestä ensi kaudella kaikki rajallinen tuloverotuksen kevennysvara on suunnattava pienituloisiin.

Verotuksella voidaan samanaikaisesti sekä ohjata ympäristökuormituksen vähentämiseen että rakentaa sosiaalisesti kestävää yhteiskuntaa. On todennäköistä, että luonnonvarojen rajallisuuden ja ilmastonmuutoksen myötä sähkön ja polttoaineiden hinnat nousevat voimakkaasti tulevina vuosikymmeninä. Siksi on tärkeää parantaa yhteiskuntamme ekotehokkuutta nyt. Vihreä verouudistus on oikein toteutettuna niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä myös pienituloisen etu.

Arvoisa puhemies! Verotuksella on kannustettava työntekoon ja yrittäjyyteen, mutta sen nimissä ei saa rakentaa luokkayhteiskuntaa. Meidän on löydettävä tie, jolla olemme tasavertaisia mutta emme tasapäistettyjä.

Suomessa verojen osuus bruttokansantuotteesta on noin 42 prosenttia, kun muissa Pohjoismaissa ollaan noin 6 prosenttiyksikköä korkeammalla. Korkeat verot eivät ole itseisarvo, mutta voidaan kysyä, kuinka alhaisella veroasteella ja minkälaisella verotuksen rakenteella taataan kansalaisten mahdollisimman suuri hyvinvointi sosiaalisesti oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa.

Ensi vaalikaudella on pystyttävä kuromaan umpeen julkisen talouden 10 miljardin euron kestävyysvajetta. Hyvinvointipalvelujen rahoitus on turvattava vaikeanakin aikana, sillä laadukkaat julkiset palvelut ovat keskeinen ihmisten tasavertaisuutta varmistava tekijä. Peruskouluista, päiväkodeista ja terveyskeskuksista on pidettävä huolta. (Ed. Skinnari: Oikein! — Ed. Viitanen: Miksei nyt pidetä?) Vihreiden mielestä 2 miljardia euroa tästä vajeesta voidaankin kuroa umpeen verotuksen kiristämisellä. Veronkorotukset on kohdennettava siten, että samalla kavennetaan tuloeroja.

Opposition välikysymys on oikeassa siinä, että yhtenä keskeisenä tekijänä viime vuosikymmenten tuloerojen kasvulla on pääomatuloverotuksen alhaisuus. Yhteiskuntamme kaikkein varakkaimmat maksavat 28 prosentin pääomaveroa, kun työn verotuksessa korkeimmat marginaaliverot ovat yli 50 prosentin. Tilanne on kansalaisten oikeustajun kannalta kestämätön.

Vihreiden mielestä on tärkeää, että pääomaverotuksessa huomioidaan yrittäjyyden kannustavuus. Perusteita kaikkein varakkaimpien omistajien massiiviselle veroalelle ei kuitenkaan ole. Siksi vihreiden mielestä pääomaveroa on nostettava. Samalla siitä on tehtävä progressiivinen kaikkein varakkaimpien pääomaverotuksen erillisellä korotuksella sen nostamiseksi lähemmäs työn verotusta. Tällä hallituskaudella korotusta ei enää ehditä toteuttamaan. Sen sijaan pääomaverotuksen korottaminen ja sen progressiivisuus tulevat olemaan ensi hallitusneuvotteluissa yksi keskeisistä kysymyksistä.

Arvoisa puhemies! Tuloerojen kaventamisessa kaikkein tärkeintä on varmistaa, että mahdollisimman monella suomalaisella on työtä. Suurimmat hyvinvointi- ja tuloerot ovat työllisten ja työttömien välillä. Siksi perusturvan ja pienituloisen työn kannustavuuden parantaminen on tärkeää.

Suomessa suurimmat kannustinloukut on pienituloisilla. Työttömältä menee keikkatyön palkasta keskimäärin 63 prosenttia sosiaalitukien pienenemiseen ja veroihin, siis enemmän kuin yksikään hyvätuloinen Suomessa maksaa marginaaliveroa. (Ed. Kangas: Vihreät on hallituksessa!) Sosiaaliturvan ja työn yhdistämisen helpottaminen on välttämätöntä, jotta voimme tavoitella täystyöllisyyttä ja rakenteellisen työttömyyden vähentämistä.

Sinivihreän hallituksen asettama Sata-komitea pyrki parantamaan sosiaaliturvamme aukkoja ja väliinputoajien asemaa. Sata-komiteasta tulleilla esityksillä onkin parannettu sosiaaliturvan henkilökohtaisuutta, sidottu perusturvaa indeksiin ja parannettu useita etuuksia.

Pienituloisimpien osalta työ jäi kuitenkin kesken. Komitean perusturvajaoston puheenjohtajana toiminut Osmo Soininvaara kuvasi ongelmaa loppuraportin täydentävässä lausunnossaan: voidaan keskustella siitä, pitäisikö köyhälle antaa kala vai onki, mutta jompikumpi pitäisi silti antaa. (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä)

Suomen sosiaaliturvaa on ohjattava ripein ottein perustulon suuntaan. Vastikkeellinen sosiaaliturva aiheuttaa aina kannustinloukkuja, kun perustulon avulla työnteko olisi aina kannattavaa. Vihreiden mielestä pienituloistakin on kannustettava ensisijaisesti työnteon taloudellisella mielekkyydellä, ei raipalla.

Askeleina perustulon suuntaan on lähivuosina purettava sosiaaliturvan tarveharkintaa. Työmarkkinatuen tarveharkinnasta puolison tulojen perusteella on luovuttava. Toimeentulotuen perusosan maksatus on siirrettävä kunnilta Kelalle, koska se nopeuttaisi ja varmistaisi perusturvan saamista ajallaan.

Sosiaaliturvan ja työn yhdistämiseen on monenlaisia toteuttamiskelpoisia esityksiä, kuten työttömän verokortti. Sata-komiteassa nämä esitykset jäivät työmarkkinajärjestöjen ja kokoomuksen vastustuksen takia toteuttamatta. Nyt ne on toteutettava. Myös pienituloisen työn verotuksen keventäminen lisää pienituloisen työn kannattavuutta ja vähentää kannustinloukkuja.

Kustannustehokkain tapa auttaa kaikkein köyhimpiä työttömiä olisi nostaa perusturvaa ilman ansioturvan nostamista. Tämä estettiin työmarkkinajärjestöjen sosiaalitupossa, ja tätä ovat myös sosialidemokraatit vastustaneet.

Myös välityömarkkinoita on kehitettävä keinona parantaa työllisyyttä ja ohjata ihmisiä pysyvästi työmarkkinoille. Nuorille on tarjottava koulutustakuu, jolla taataan, että yksikään nuori ei jää peruskoulun jälkeen ilman koulutuspaikkaa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi. Ensi hallituskaudella työtä tuloerojen kaventamiseksi on jatkettava suunnitelmallisesti. Vihreät haluavat, että hallitusohjelmaan kirjataan selkeäksi tavoitteeksi se, että tuloerot eivät hallituskauden aikana kasva. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä seuraavan hallituksen olisi myös syytä linjata tuloerojen kaventamista pidemmällä aikavälillä. Siksi seuraavan hallituksen tulevaisuuspoliittisen selonteon aiheena tulisi olla tuloerojen kaventaminen ja köyhyyden vähentäminen.

Vihreä eduskuntaryhmä pitää opposition välikysymystä arvokkaana tilaisuutena käydä kriittistä keskustelua suomalaisen yhteiskunnan tilasta. Jaamme välikysymyksen huolen tuloerojen viime vuosikymmenten kasvusta. Sinivihreä hallitus on osoittanut tehneensä töitä kasvaneiden tuloerojen kaventamiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi. Vihreä eduskuntaryhmä antaa tälle työlle jatkossakin täyden tukensa.


Håkan Nordman (r):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Med drygt två månader till riksdagsvalet är det väntat att oppositionen griper till sitt kraftigaste vapen mot regeringen, en interpellation. Det är oppositionens rätt och plikt att ifrågasätta regeringens politik. Så här fungerar den parlamentariska demokratin.

Men temat för interpellationen förvånar. Regeringen kan i sitt svar visa att de i och för sig stora inkomstklyftorna ingalunda har ökat under regeringarna Vanhanen II och Kiviniemis tid, tvärtom så har de minskat något. En central orsak till detta är lågkonjunkturen i den globala finanskrisens kölvatten, som har minskat höginkomsttagarnas inkomster mera än andras.

Arvoisa puhemies! Myös hallituksen aktiiviset toimenpiteet ovat olleet omiaan pienentämään tuloeroja. Veropolitiikka on suosinut pienituloisia varsinkin perusvähennyksen voimakkaan korotuksen myötä. Sosiaalietuudet on sidottu indeksiin, opintotukea on korotettu, ja pian niin sanottu takuueläke tulee voimaan. Siitä, että kyse ei ole pelkästään taantuman vaikutuksesta, todistaa erityisesti tuloerojen pieneneminen ensimmäistä kertaa useaan vuoteen jo vuonna 2008, jolloin talous oli yhä kasvussa. Tilasto ei valehtele, kuten suosittu sanonta väittää.

Om man ser längre tillbaka än till den nuvarande och närmast föregående regeringens tid, så har inkomstskillnaderna i vårt land däremot ökat. Men det här skedde alltså redan under de år då interpellationens initiativtagare delade regeringsansvaret. Man kan säga att interpellanterna har skenat iväg utan att ta reda på fakta i målet, och försöker utnyttja det värdefulla interpellationsinstrumentet som ett politiskt självändamål. Att denna regeringsbas varit mer social i sin politik än tidigare regeringar måtte gräma oppositionen, men att erkänna fakta är som känt grunden för all visdom.

Arvoisa puhemies! Oppositio on sen sijaan oikeassa kuvatessaan verotuksen tehtävää: Pohjoismaisen hyvinvointivaltion tehtävien hoitamisen kannalta riittävien verotulojen kerääminen. Tämän tapahtuminen tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti sekä veronmaksukykyyn perustuen on samoin täysin oikein. Tehokkuuden osalta harmaa talous, josta eduskunta keskusteli viime viikolla, jättää yhä toivomisen varaa.

Opposition kuvaus verotuksen tehtävistä ei ole kuitenkaan tyhjentävä. Verotuksella on nimittäin myös muita tehtäviä. Sen tulee myös kannustaa työpanoksiin, edistää talouskasvua ja työllisyyttä. Ainoastaan tällä tavalla hyvinvointiyhteiskunta turvataan ja voidaan torjua köyhyyttä pidemmällä tähtäimellä. Sitä vastoin työpanoksista rankaiseva, talouskasvua hillitsevä, yrittäjyyttä vaikeuttava ja työllistämisen vastainen verotus ei ole mistään kotoisin, olkoonpa se miten oikeudenmukainen ja tehokas tahansa. Se kääntyy itseään vastaan ajan myötä.

Värderade talman! Det finns goda, konkreta exempel från senare år på att en lindrigare beskattning faktiskt kan ge högre, ingalunda lägre intäkter. Ett exempel är beskattningen av begagnade fordon, gamla bilar, som importeras från utlandet. Då den sänktes ökade statens intäkter eftersom sänkningen satte fart på handeln. Ett annat exempel är skatteavdraget för hushållsnära tjänster. Då det infördes började det redan efter bara några år ge en pluseffekt. Hushållsavdraget rensade i användningen av svart arbetskraft i städ- och reparationsbranscherna, vilket ökade statens skatteintäkter.

Enligt bakgrundsmaterialet till Hetemäki-arbetsgruppens betänkande leder också en sänkning av de högsta marginalskatterna till ökade intäkter för staten. Det är alltså inte alltid så enkelt, att bara en strängare beskattning ger högre skatteintäkter. Det gäller också att se dynamiken i beskattningens och skatternas ekonomiskpolitiska funktion.

Arvoisa puhemies! Hallituksen on helppo torjua välikysymys sellaisenaan. Sen sijaan oppositio nostaa esiin merkittäviä kysymyksiä ensi hallituskautta ajatellen. Oppositio on ennen kaikkea oikeassa siinä, että meillä on edelleen tuloeroja ja että nämä erot ovat liian suuria. Aivan liian monet ovat köyhiä. Tätä ei pidä kenenkään kieltää. Toisena kysymyksenä on tulo- ja pääomaveron välinen suhde. Ennen huhtikuun vaaleja useimmat puolueet ovat jo suosittaneet sellaista pääomaveron korotusta, joka pienentäisi eroa ankarampaan tuloverotukseen. Siinä mielessä oppositio todistelee itsestäänselvyyksiä.

Edelleen tärkeä kysymys on se, miten välillisiä veroja korotetaan. Ympäristö- ja ilmastopolitiikka pakottaa meidät kiristämään energiaverotusta energiansäästöön ja energiatehokkuuteen kannustamiseksi. Tämän toteutuessa eri tulonsaajaryhmille aiheutuvat vaikutukset pitää olla selvitetty tarkoin, ja tarvittaessa on puututtava kielteisiin tuloerovaikutuksiin. Tällä ei saa olla kohtuuttomia vaikutuksia pienituloisille.

Värderade talman! Det här samma gäller mervärdesskatten. Regeringen har kraftigt sänkt momsen på livsmedel, vilket gynnade dem som använder en större andel av sina inkomster till livets nödtorft, till sådant som man måste ha varje dag. Inför nästa valperiod vet vi att staten måste öka sina skatteintäkter för att täcka budgetunderskottet och för att avkorta statsskulden. Effektivast då det gäller att samla in stora skattesummor är att höja momsen. Varje procentenhet ger cirka 600 miljoner i skatteintäkter.

Men frågan är hur mycket och hur mervärdesskatten kan höjas utan att det får negativa effekter på inkomstfördelningen. Det kan även hända att en momshöjning dämpar konsumtionen av vissa varor och tjänster så att den positiva effekten på skatteintäkterna inte blir så stor som beräknat. Den här balansgången är svår, men nästa regering måste i budgetbalansens namn hitta en utväg. Låginkomsttagarna måste kompenseras då, och om, momsen höjs. En metod kunde vara att ytterligare höja grundavdraget.

Arvoisa puhemies! Vielä eräänä ongelmana on kunnallisverojen korotus monissa kunnissa. Kunnallisvero ei ole, kuten tunnettua, progressiivinen vaan suhteellinen, mistä valtion tuloveroon verrattuna kärsivät pieni- ja keskituloiset. Perusvähennystä on tosin korotettu voimakkaasti tämän hallituksen aikana, mikä on vahvistanut progressiivista elementtiä, joka kaikesta huolimatta on myös kunnallisverotuksessa. On kuitenkin olemassa rajansa sille, miten paljon kunnallisveroa voidaan korottaa ilman, että se kasvattaa tuloeroja.

Viime kädessä kyse on valtion ja kuntien välisestä työnjaosta: Mitä tehtäviä kunnat voivat hoitaa tarvitsematta periä kohtuuttomia veroja, jotka kohdistuvat tavallisiin keskituloisiin? Jos suurehko osuus tai jopa suorastaan koko yhteisövero jää valtiolle, merkittävä kannustin kunnille yrittäjyyden ja siten työllisyyden edistämiseen putoaa pois, mistä kaikki kärsisivät.

Värderade talman! I interpellationen anklagas regeringen för att gå på "med raketfart mot plattskatt". Här bör vi se upp med att vara slarviga med terminologin. Med begreppet "plattskatt" avses ju att inkomstskatten är proportionell, vilket den är i vissa länder. Det är en modell som varken svenska riksdagsgruppen eller veterligen, så vitt jag vet, någon annan riksdagsgrupp förordar för Finland. Ingen vill ha plattskatten. En grundsten i välfärdssamhället är att den som har en större skattebetalarförmåga också ska betala mera skatt, även i proportion till sina inkomster. Ingen vill ha plattskatt i Finland, jag upprepar det ännu en gång. Dit bör vi inte sträva, det bör vi undvika.

Vi bör se upp med den sammanlagda effekten av den statliga inkomstskatten, kapitalskatten, kommunalskatten och alla de indirekta skatterna och acciserna så att de inte blir sådana att vi verkligen går mot en "plattare" helhetsbeskattning. Det är en allvarlig diskussion som måste föras inte minst nu inför valet.

Arvoisa puhemies! Meneillään olevan keskustelun toisessa vaakakupissa ovat, kuten mainittu, toisaalta ympäristö- ja ilmastopolitiikan asettamat vaatimukset, toisaalta valtion verotulojen kasvun tarve ensi vaalikaudella. Yhtälön vaikeusaste lähenee ympyrän neliöintiä, mutta kuten tunnettua, politiikassa olevat ongelmat on tarkoitettu ratkaistaviksi. Ne voidaan parhaiten ratkaista yhteisymmärryksessä ilman syytöksiä, joilla ei ole todellisuuspohjaa.

Viime aikoina on todettu myös meidän keskuudessamme, että EU:ssa tarvitaan sellaista veropolitiikan koordinointia, jolla estetään epälojaali kilpailu ja sosiaalinen polkumyynti. Hyvinvointivaltio Suomi ei ole valmis, näin on todettava. Se tarvitsee edelleen korjauksia, niin suurempia kuin pienempiäkin. Suomessa on yhä köyhyyttä, niin absoluuttista kuin suhteellistakin, liian paljon.

Tehokkain menetelmä köyhyyden torjumiseksi on työllisyysasteen korottaminen, sekä päämääränä että keinona, joka puolestaan edistää talouden kasvua. Ilman jaettavan kakun kasvattamista on aina vaikeampi antaa lisää niille, jotka sitä tarvitsevat. Näin politiikka toimii. Senhän tiedämme tässä talossa.

Värderade talman! Till slut: Då utkomststödet i motsats till de flesta sociala förmåner inte har höjts på många år, inte heller under de senaste fyra åren, är den mest angelägna reformen under nästa valperiod att inte längre räkna bort barnbidragen från stödet. Det här är ett exempel på en mindre reparation som måste göras i vårt system, men som har stor betydelse för dem det gäller. Däremot utrotar vi inte fattigdomen genom att göra alla lika fattiga. Den modellen har man prövat på i helt andra samhällssystem som numera åtminstone för Europas del har skattat åt förgängelsen. Det har här aldrig varit och är inte Finlands väg.

Värderade talman, arvoisa puhemies! Svenska riksdagsgruppen föreslår enkel övergång till dagordningen.


Päivi Räsänen (kd):

Arvoisa herra puhemies! "Suomalaisten enemmistö voi nauttia vauraudesta, menestyksestä ja aineellisesta hyvinvoinnista. Yhteiskunnassa elää kuitenkin liian paljon ihmisiä, joiden osana on köyhyys, syrjäytyminen, yksinäisyys ja turvattomuus. Ongelmien edessä ei pidä alistua, vaan niiden lievittäminen ja poistaminen on yhteinen tehtävä." Näin julisti keskusta vaaliohjelmassaan vuonna 2007. Onko tämän, ihan oikean, johtoajatuksen mukaan toimittu?

Tällä vaalikaudella on kyllä eräiltä osin parannettu sosiaaliturvaa, on alennettu elintarvikkeiden arvonlisäveroa, mutta samaan aikaan välillisiä veroja, kunnallisveroa ja kiinteistöveroa on kiristetty, asuminen ja liikkuminen ovat kallistuneet ja asiakasmaksuja on korotettu. Etuuksien sitominen indeksiin on tervetullut ja toivottu uudistus, mutta miksi opintotuki jätettiin sen ulkopuolelle? Kristillisdemokraattien ehdottamaa opintotuen huoltajakorotusta ei sitäkään ole toteutettu, vaikka juuri opiskelijat, etenkin perheelliset, muodostavat merkittävän köyhyysryhmän.

Vielä tälle vuodelle hallitus päätti keventää tuloveroa 450 miljoonalla eurolla, vaikka samaan aikaan otetaan uutta velkaa 9 miljardia euroa ja puolueet joutuvat miettimään ensi vaalikaudelle keinoja tasapainottaa taloutta. Otettu velka on lainaa lapsiltamme ja lapsenlapsiltamme. Tämä tuloveron alennus merkitsee sitä, että pienituloisella jää kuukaudessa 5—6 euroa, keskituloisella noin 15 euroa ja suurituloisella noin 22 euroa enemmän rahaa käytettäväksi. Siis veronkevennykset euromääräisesti hyödyttävät suurituloisimpia ja heidänkin osaltaan niin vähän, että uskon kansalaisten mieluummin valitsevan säästeliäämmän velanoton kuin velkarahalla veronkevennykset.

Se on tunnustettava, että oppositiopuolueilla on myös keskenään, aivan niin kuin hallituspuolueillakin, erilaisia linjauksia verotuksen kokonaisuudesta. Sosialidemokraatithan äänestivät tämän tuloveron kevennyksen puolesta.

Pidän vaalipopulismina sitä, että kokoomus tässä tilanteessa lupailee edelleen ensi vaalikaudelle tuloveron kevennyksiä. Jos kokoomus ottaa vakavasti valtion velkaantumisen pysäyttämisen, niin kyllä sen vero-ohjelma tarkoittaa sitä, että samaan aikaan jouduttaisiin rajuihin menoleikkauksiin.

Kyllä edellisen laman jälkeen tehtiin raskaita virheitä, kun leikkaukset kohdennettiin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien sosiaaliturvaan ja peruspalveluihin. Räikeänä esimerkkinä oli sairauspäivärahojen leikkaus. Tulottomien ja pienituloisten sairauspäivärahat poistettiin sateenkaarihallituksen toimesta, ja hanketta puolustettiin sillä, että jos henkilöllä ei ole terveenä tuloja, niin ei hän niitä tarvitse sairaanakaan. Aivan näillä sanoilla tässä salissa todettiin. Käytännössä leikattiin myös rajusti ennalta ehkäisevistä sosiaali- ja terveyspalveluista. Tälle linjalle ei saa palata. Menojen tasapainottamisessa tarvitaan nyt parempaa yhteisvastuuta ja heikoista huolehtimista. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen lisää hyvinvointia kaikissa väestöryhmissä.

Olemme esittäneet pörssiveroa, lyhytaikaisen omistuksen myyntivoittoveroa, sen kiristämistä, sekä pankki- ja luottolaitosten veroa. Tulevalla vaalikaudella verotusta tulee kehittää myös yrittäjyyttä kannustavaksi ja siten kansantalouden kasvun edellytyksiä turvaavaksi. Pääomatuloveron korotusta myös kannatamme. Se olisi jo tällä vaalikaudella voitu toteuttaa. Elintarvikkeiden arvonlisäveroa ei pidä ryhtyä korottamaan. Oikeus jokapäiväiseen leipään on turvattava kaikille. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää oikeudenmukaisena, että eläkeläisten verotusta ei kiristetä suhteessa palkansaajiin, ja omaishoidon tuen vastaavaa palkkatuloa kireämpi verotus on häpeällistä, se tulee korjata.

Hallituksen veronkevennykset ovat kaventaneet talouden liikkumavaraa niin, että jopa hallitusohjelmakirjaukset ovat jääneet toteuttamatta. Vaalikausi on pian ohi, ja esimerkiksi lupaus sosiaali- ja terveydenhuollon yhtenäisestä maksukattojärjestelmästä paljon palveluja ja lääkkeitä käyttävien aseman parantamiseksi on edelleen täyttämättä.

Sen sijaanhan tällä vaalikaudella terveydenhuollon asiakasmaksuja korotettiin 17 prosentilla, mikä tuntui erityisesti sairaalapäivä- ja poliklinikkamaksuissa, joissa ei ole samanlaista kolmen käyntikerran puskuria kuin terveyskeskusmaksuissa. Ja kaikkein rajuin korotus oli suun terveydenhuollon maksuihin: 30 prosenttia. Asiakasmaksut ulotettiin hallituksen toimesta myös sairaanhoitajan vastaanotolle.

Ministeri Katainen taisi poistua kesken istunnon. Olisin kysynyt häneltä, muistaako hän, mikä teema nousi vuoden 2007 vaalien edellä kansalaisten toivelistan kärkeen ja mistä me kaikki puoluejohtajat paneeleissa ilta illan perään annoimme lupauksia. Kyllä se oli vanhustenhoito. Kotona asuva Elli Eläkeläinen on yhä neljän vuoden jälkeenkin "ystäviltään kuullut, että toisissa kunnissa on ikäihmisille järjestetty kunnon kotipalvelua — toisissa ei." Sanatarkasti näin todettiin kokoomuksen vaaliohjelmassa, jossa myös luvattiin omaishoitajille neljäs vapaapäivä kuukaudessa. Näitä vaalilupauksia kokoomus voi nyt käyttämättöminä kierrättää seuraaviin vaaleihin.

Vanhustenhoidon taso on edelleen paikoin perustuslain vastaisessa tilassa. Valviran tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes vanhustenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatukriteerit. "Kotiin tuotavan palvelun puute huutaa taivaaseen asti". Näin luonnehti asiantuntija valiokunnassa kotipalvelujen tilaa. Kyllä vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta sen huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme. Uskon, että suomalaiset ovat valmiit maksamaan veroja, jotta vanhus- ja terveyspalvelut toimivat ja samalla voimme turvata myös oman vanhuutemme.

Kotitalouksien velkaantumisaste on ollut viimeiset 7 vuotta rajua. Kotitalouden velkojen suhde käytettävissä oleviin varoihin oli 73 prosenttia vuonna 2003, ja nyt se on 120 prosenttia. Lapsiperheiden köyhyysaste on kymmenessä vuodessa lähes kolminkertaistunut. Perheen köyhyys uhkaa vanhempien jaksamista, elämänhallintaa ja parisuhdetta. Mainitsen myös yksin elävät, jotka ovat muuta väestöä köyhempiä kaikissa ikäryhmissä. Esimerkiksi keski-ikäisissä yksin asuvissa köyhyysaste on 28 prosenttia, kun se muussa väestössä on 9 prosenttia.

Ehdotimme vaihtoehtobudjetissamme korotusta elatustukeen, joka kohdistuu niille yksihuoltajatalouksille, joissa toinen vanhemmista ei lainkaan osallistu lapsen elättämiseen. Ehdotimme myös toimeentulotuen ansiotyön tulorajan korottamista, joka olisi suorin keino helpottaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien taloudellista tilannetta ja mahdollisuutta hakeutua työelämään. Ehdotimme myös korotusta 20 vuotta samalla tasolla olleeseen toimeentulotukeen. Hallitus äänesti kaikkia näitä ehdotuksiamme vastaan.

Arvoisa puhemies! Sosiaalibarometri viime vuodelta osoittaa, että on syntynyt ihmisryhmiä, joiden hyvinvointi näyttää jäävän pysyvästi muita heikommaksi: pitkäaikaistyöttömät, päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät ja työttömät tai kouluttamattomat nuoret. Vuosittain jopa 3 000 nuorta jää vaille opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen. Ilman työtä tai opiskelupaikkaa jääneiden 18—29-vuotiaiden osuus on lähes kaksinkertaistunut kolmessa vuodessa. Tilanne on huolestuttava, sillä jo muutaman kuukauden kestävä työttömyys saattaa syrjäyttää nuoren pitkäksi aikaa. Vuosittain lähes 4 000 alle 35-vuotiasta jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Syrjäytyminen on jokaiselle yksilölle tragedia, mutta se tulee myös yhteiskunnalle kalliiksi. Alle 25-vuotiaana työelämästä syrjäytynyt aiheuttaa yhteiskunnalle yli miljoonan euron kustannukset. On siis kannattavaa panostaa tähän ryhmään.

Suuret erot hyvinvoinnissa ja toimeentulossa aiheuttavat turvattomuutta koko yhteiskuntaan. Koko yhteisömme, myös hyvin toimeentulevat, voi paremmin, kun kaikista pidetään huolta.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Urpilaisen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.


Pirkko Ruohonen-Lerner (ps):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä verotuksen päätarkoituksena on rakentaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Jokaisen on maksettava veroja maksukykynsä mukaan, jotta valtio ja kunnat kykenevät myös tulevaisuudessa ylläpitämään pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Siihen kuuluvat asuinkunnasta riippumatta kaikille kansalaisille tarjottavat laadukkaat peruspalvelut.

Perussuomalaisten mielestä oikeudenmukaisen verotuksen lähtökohta on se, että tulojen kasvaessa myös verotus kiristyy. Viime vuosina kehitys on kuitenkin kulkenut huolestuttavalla tavalla kohti epäoikeudenmukaista tasaveroa: valtion verokertymästä yhä suurempi osa koostuu tasaveroista, kuten arvonlisä- ja pääomatuloveroista. Arvonlisävero on samansuuruinen niin kansaneläkkeen varassa elävälle kuin huipputuloiselle yritysjohtajalle. Yleisen arvonlisäveroprosentin nosto on monelle pienituloiselle lisärasite, kun pitää selviytyä arjen pakollisista menoista. Tasaverotuksen edistämisen sijaan suurituloisten verotuksen progressiota tulisi korottaa nykyisestä. Sen sijaan keski- ja pienituloisten verotusta ei pidä kiristää, jotta heidän ostovoimansa säilyy ja kansantalouden rattaat pysyvät pyörimässä.

Myös kiristynyt energiaverotus valtiovarainministeri Kataisen suitsuttaman "vihreän verouudistuksen" muodossa on tosiasiassa tasaverotusta, joka kyykyttää ankarasti erityisesti haja-asutusalueiden vähäosaisia. Kotitalouden sähkölasku on Energiamarkkinaviraston selvityksen mukaan kallistunut vuodessa noin 20 prosentilla. Myös polttoaineen hinnankorotukset kasvattavat asumisen kustannuksia sekä autoilun kustannuksia erityisesti reuna-alueiden asukkaiden osalta. Tämäkö on ministeri Kataisen mielestä sitä oikeudenmukaista ja reilua veropolitiikkaa, josta hän on lukuisia kertoja hehkuttanut viime vuosien aikana?

Kun taannoin puhuttiin maaltapaosta, nyt voidaan puhua maalta pakottamisesta, siinä määrin ankara energiaverotuksen nosto on ollut. Jos teollisuuden ja yritysten pyörät halutaan pitää pyörimässä myös Suomessa, olisi energian raskasta verottamista vältettävä, sillä Suomi on EU:n energiariippuvaisin kansantalous. Työpaikkojen säilyttäminen Suomessa takaa sen, että saamme kasvua ja sitä kautta voimme ylläpitää hyvinvointivaltion palveluita.

Arvoisa puhemies! Hallituksen eriarvoistavan politiikan seurauksena rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. EU-kriteerien mukaan maassamme on noin 900 000 köyhää kansalaista. Erityisen huolestuttavaa on köyhyysrajan alapuolella sinnittelevien lapsiperheiden määrän kasvu. On vaarana, että köyhyydestä muodostuu pysyvä ilmiö, joka periytyy edelleen seuraaville sukupolville, ja syrjäytyminen jakaa lopulta kansakunnan kahtia, jos asiaan ei päättäväisesti puututa. Myös monien yksin elävien ja eläkeläisten köyhyys on kasvussa voimaan tulevasta takuueläkkeestä huolimatta.

Pienituloisten etuuksia on nimellisesti nostettu, mutta samanaikaisesti lääkkeet, ruoka, asuminen, liikkuminen, harrastaminen ja kaikki muut elämiseen liittyvät kustannukset ovat kallistuneet. Käytännössä siis etuuksien ostovoima on heikentynyt. Esimerkiksi lapsilisän reaaliarvo on reilussa viidessätoista vuodessa laskenut ensimmäisestä lapsesta 19 prosenttia ja toisesta 29 prosenttia. Mielestämme lapsilisät eivät saisi pienentää toimeentulotukea, kuten nyt tapahtuu.

Pienituloisten eläkeläisten tilannetta parantaisi työeläkkeiden taitetun indeksin korjaaminen. Se tulisi mielestämme muuttaa siten, että 50 prosenttia indeksikorotuksesta seuraisi yleistä ansiotason nousua ja 50 prosenttia kuluttajahintaindeksiä. Sen sijaan kaikkein suurimmille eläkkeille voitaisiin asettaa jonkinlainen katto. Perussuomalaisten mielestä myös opintotuki tulisi sitoa indeksiin.

Köyhien lapsiperheiden, opiskelijoiden, pienen eläkkeen varassa elävien ja kaikkien muiden pienituloisten tilannetta kurjistavat lisäksi kuntatalouden ongelmat. Samaan aikaan, kun kansalaisten ostovoima hiipuu, kunnat leikkaavat palvelujaan edelleen ja nostavat niistä perittäviä maksuja.

Perussuomalaisten mielestä yhteiskunnan tulee huolehtia kaikkein pienituloisimmista, joiden sosiaaliturvaa pitäisi parantaa, ja siksi asiasta tulisi laatia vaalikauden mittainen toimintaohjelma, joka voitaisiin nimetä "Toivoa köyhillekin" ‐ohjelmaksi.

Arvoisa puhemies! Ennen joulua julkaistu Hetemäen verotyöryhmän ehdotus tarjoaa jatkoa nykyisen ja sitä edeltäneiden hallitusten veropolitiikalle. Se vaikuttaa suorastaan kokoomuksen mittatilaustyöltä. Hetemäen ryhmä alentaisi palkkaveroa noin 2 000 miljoonalla eurolla ja yritysten voitoista perittävää yhteisöveroa 800 miljoonalla eurolla. Näin valtion ja kuntien kassakirstuista katoavat veroeurot työryhmä haluaisi kompensoida nostamalla arvonlisäveroa sekä asumiseen, autoiluun ja energiaan liittyviä veroja. Ehdotetut verojen kiristykset ja korotukset menevät tasan, eli valtiontalouden kestävyysvajetta ei tämän kaltaisilla toimilla saada paikattua. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaje katettaisiin leikkaamalla kansalaisten peruspalveluja.

Perussuomalaisten mielestä tuloverojen alentamista olisi vastuutonta jatkaa. Se on osaltaan johtanut valtion voimakkaaseen velkaantumiseen. Julkisen talouden tasapainottamiseksi pääomaveroa on välttämätöntä nostaa. Henkilökohtaisten pääomatulojen verotuksen tulisi olla progressiivista, mikä vähentäisi pääoma- ja ansiotulojen verotuksen välistä epäsuhtaa.

Viime vaalikaudella poistettu varallisuusvero on ehdottomasti palautettava. (Eduskunnasta: Ohoh! — Ed. Kankaanniemi: Onko kynnyskysymys?) Vanhasen hallituksen vuonna 2005 poistaman varallisuusveron tuotto oli runsaat 100 miljoonaa euroa vuodessa. Tätä aukkoa pyrittiin paikkaamaan kiinteistöveron korotuksella, mikä on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka pienituloisten verorasitusta on lisätty ja varakkaiden verotusta helpotettu.

Myös valuutta- ja pörssiveron sekä pankki- ja luottolaitosveron kaltaisia, kokonaan uusia valtion tulonhankintamuotoja pitää ripeästi selvittää. Esimerkiksi Lontoon pörssissä kyseinen vero on 0,5 prosenttia, eikä se ole kaupankäyntiä haitannut. Sen sijaan maatalous- ja metsämaita ei pidä saattaa kiinteistöveron piiriin.

Kotitalousvähennys on oiva keino tukea suomalaista työtä ja pienyrittäjyyttä ja torjua lisäksi harmaata taloutta. Olisi syytä kuitenkin selvittää, riittäisikö saman työllisyyttä ja rehellistä yrittäjyyttä tukevan vaikutuksen aikaansaamiseksi hieman pienempikin tuki.

Arvoisa puhemies! Ennen tulevia eduskuntavaaleja on syytä selvittää kansalaisille, ketkä toimivat pääomapiirien ehdoilla ja ketkä eivät, sillä tulevista vaaleista on osaltaan tulossa verovaalit. Puheissaan toki ministerit Kiviniemi ja Katainen ovat liputtaneet pääomatuloverotuksen nostamisen puolesta, mutta puheet ovat puheita ja teot tekoja. Vaihtoehdot ja lupaukset, joihin myös vaalien jälkeen sitoudutaan, on nyt tuotava esille ja selkokielellä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kannatan ed. Urpilaisen päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa.

Edetään sillä tavalla, että otetaan kaksi ministerin puheenvuoroa, ministerit Katainen ja Rehula, minkä jälkeen sitten käydään debatti.


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajakollegat! Ryhmäpuheenvuoroissa on nostettu tärkeitä asioita esiin. On tuotu esiin niiden ihmisryhmien ja ihmisten, jotka todella tarvitsevat jatkossakin meidän kaikkien apua, vaikeita tilanteita ja huolia.

Haluaisin ottaa esille erityisesti yksinhuoltajat, joihin viitattiin joissakin ryhmäpuheenvuoroissa. Monet yksinhuoltajat kokevat taloudellista ahdinkoa vastoin omaa tahtoaan siitä syystä, että työn tekeminen on hirveän vaikeaa. (Ed. Kuoppa: Sen saaminenkin on aika vaikeata!) Miksi työn tekeminen on vaikeaa? Se monesti johtuu siitä, että yksinkertaisesti päivähoitopaikan saaminen on vaikeaa, varsinkin siinä tapauksessa, jos työ on tilapäistä. Tähän ongelmakohtaan on haluttu etsiä ratkaisua siitä, että kunnat on velvoitettu nyt lakimuutoksen kautta etsimään päivähoitopaikan nopeasti, jos vanhempi sitä tarvitsee. Eli toivon mukaan tämä helpottaa nyt erityisesti yksinhuoltajien, miksei myös muiden lapsiperheiden, työllistymismahdollisuuksia.

Toinen konkreettinen muutos, joka on itse asiassa lakiesityksenä eduskunnankin hyväksymä ja tulee ihan pikimmiten voimaan, on se, että soviteltuun päivärahaan, eli työttömyysturvan ja pienten palkkatulojen yhdistämiseen, tulee käsittelyaikatakuu. Aikaisemmin on ollut semmoinen ongelma, että kun on tehnyt tilapäistä työtä ja on tullut soviteltu päiväraha kyseeseen, niin päivärahan maksaminen on saattanut kestää kuukausia tai useita viikkoja, ja kuitenkin laskut tulevat joka viikko tai joka kuukausi. Tämä on ollut epäkannustavaa erityisesti yksinhuoltajaperheiden vanhempien, isien ja äitien, työllistymisen kannalta.

Toivon mukaan nämä kaksi asiaa jollakin tavalla helpottavat, mutta siinä on kyllä vielä varmasti paljon tehtävää.

Toinen kysymys on vajaakuntoisten ja vammaisten mahdollisuus työllistyä. Mehän olemme tuplanneet vajaakuntoisten ja vammaisten työllistämistuen. Mutta semmoinen asia, joka vaatii kyllä pohdintaa — minullakaan ei ole suoraa vastausta antaa siihen, miten se pitäisi muuttaa — on se, että sen lisäksi, että meillä mahdollisuus hakeutua sosiaaliseksi yrittäjäksi, eli yritys saa tietynlaisia yhteiskunnan tukia, jos palkkaa riittävästi vajaakuntoisia, vammaisia sekä pitkäaikaistyöttömiä, niin mitä jos näitä samoja etuuksia saisivatkin ihan kaikki yritykset? Vammainen ja vajaakuntoinen tai pitkäaikaistyötön tulisi siis ihan normaaliin, tavalliseen yritykseen, vaikkapa yhdeksi työntekijäksi sadasta, tai miten hyvänsä, tekemään työtä. (Ed. Pulliainen: Saksan malli!) — Malleja on. Täällä huudetaan, että Saksassa esimerkiksi tämmöinen voi olla ihan toimiva malli. — Tämmöiset uudistukset ovat köyhyyden, huono-osaisuuden kannalta olennaisia, koska silloin ihmiset saavat työpaikan, saavat ihmisarvon, saavat yhdenvertaisen kohtelun eli sen, että voi kantaa vastuuta omasta tulevaisuudestaan. Työnteko on äärettömän tärkeää.

Arvoisa puhemies! Verotuksesta sen verran, että täällä on paljon puhuttu verotuksesta ja tulonjaosta. Se on olennainen näkökanta, mutta toivoisin, että voitaisiin keskustella vielä enempi siitä, mitä verotukselle pitäisi tehdä, jotta saisimme kasvatettua kakkua eli sitä yhteistä talouttamme, josta voimme sitten periä veroja. Se kakun kasvattaminen tarkoittaa käytännössä uusia työpaikkoja, uusia työllistymismahdollisuuksia. Mitä enempi ihmiset ovat töissä, mitä useampia työllisiä meillä on, sitä enempi meillä on verotuloja, joita voimme sitten ohjata kaikkein pienituloisimpien hyväksi.

Tämä hallitus on pitänyt olennaisena sitä, että työn tekemisen ja työn teetättämisen verotusta on alennettu. Miksi? Siksi, että saataisiin mahdollisimman paljon työpaikkoja ja työllisiä, koska sitä kautta saamme mahdollisimman paljon verotuloja, joita olemme sitten voineet käyttää monen pienituloisen ihmisen etuuksien korottamiseen.

Tuloverotuksen progressiivisuutta me olemme tietoisesti kiristäneet. Sen ei nyt sinänsä tarvitse olla tavoite, mutta näin on käynyt, kun olemme alentaneet erityisesti pienituloisten ihmisten verotusta, mikä on tapahtunut sillä, että perusvähennystä kunnallisverotuksessa on kasvatettu. Näin ollen tuloverotuksen progressiivisuus on kiristynyt. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että tuloverotus on jatkossakin progressiivinen, eli mitä suuremmat tulot, sitä enemmän maksaa myös veroina yhteiskunnalle. Mutta sen sijaan, että katsoisimme vaan yksittäisiä veroprosentteja ja yksinomaan vaan tulonjakovaikutusta, katsottaisiin sitä, millä saadaan tämä yhteiskunnan kakku kasvamaan, koska se on hyvinvointiyhteiskunnan kannalta se kaikkein tärkein kysymys, (Ed. Viitanen: Katsotaan sen rahapussin sisältöä!) koska sillä tavalla me pystymme jokaisen suomalaisen rahapussia kasvattamaan. Mitä vähemmän on työttömyyttä, sitä enempi on työllisyyttä, sitä paremmat ovat tulot. Mitä enempi on työllisyyttä, sitä enempi on verotuloja, sitä enempi voimme ohjata kaikkein köyhimmässä asemassa oleville ihmisille avustuksia.


Juha Rehula (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Tässä vaiheessa keskustelua kommentteja kahteen asiaan.

Ed. Urpilainen, ed. Heinäluoma ja muutamat muutkin puhujat eri retorisin sanankääntein totesivat: meillä on köyhiä melkein miljoona. Mitä tällä tarkoitetaan, keitä ovat nämä melkein miljoona tai sosiaali- ja terveysministeriön käytössä olevien tietojen mukaan 900 000 suomalaista? Merkille pantavaa on se, että perussuomalaisten ryhmäpuhujakin hyväksyy näiltä osin Euroopan unionin tilastot siitä, kuinka paljon meillä on köyhiä, koska tämä on EU-kriteeristön mukainen köyhien määrä.

On kolme ryhmää, joihin ihmiset kuuluvat. Ensinnäkin suurimpana joukkona on 700 000 suomalaista, joitten toimeentulo on 60 prosenttia tai alle niin sanotusta mediaanitulosta. (Ed. Rajamäki: Alle 1 000 euroa kuukaudessa!) Mitä tämä on suomeksi? — Ed. Rajamäki, aivan oikein, meillä on 700 000 ihmistä, jotka elävät alle 1 000 eurolla kuussa. — Kannattaa purkaa auki, mitä tämä tarkoittaa. Se on siis keskimääräinen tulo kaikista tulonsaajista; siitä 60 prosenttia tai sen alle saa 700 000. (Ed. Erkki Virtanen: Ei kun keskimmäinen!) — Huipusta kun katsoo, se keskimmäinen, ja siitä se 60 prosenttia.

Toinen ryhmä tuon EU-kriteeristön mukaisesti on niin sanottu aineellinen köyhyys, jossa on yhdeksän määritelmää, joista yksi on lämmin ruoka päivässä, toinen on väritelevisio, kolmas on puhelin, neljäs on auto, viides on viikon mahdollisuus lomaan. Kun näistä yhdeksästä kriteeristä neljä täyttyy, kuuluu tuon määritelmän mukaan köyhyyden, syrjäytymisen uhan alla oleviin ihmisiin. Meillä Suomi-nimisessä maassa tämä joukko on erittäin pieni. Puhutaan kymmenistä tuhansista, pikemminkin tuhansista. (Ed. Kangas: Leipäjonoissa käyvät hakemassa!)

Kolmas ryhmä, vajaa 200 000 tuosta 900 000:sta, on ne henkilöt, joiden talouksissa on yli vuoden työttömyyttä. Yli vuoden työttömyyden kohdannut talous lasketaan tuon EU-kriteeristön mukaisesti köyhien piiriin. Tästä tulee tuo noin 900 000.

Siinä keskustelussa, mikä käydään tuloeroista, verotuksen puolelta ministeri Katainen asioista vastasi, mutta sosiaaliturvan ja sosiaaliturvan kehittämisen puolesta totean, että se joukko, joka tässä maassa ihan oikeasti on heikossa asemassa, jolla on kyse leivän puutteesta, on se joukko, joitten kohdalla kaikki nämä kolme määritelmää täyttyvät. Meillä onneksi heitä on vähän, mutta jokainen tietysti on liikaa silloin, kun puhutaan siitä, mistä se leipä suuhun tulee. Väittämä siitä, että meillä olisi 900 000 köyhää, on tietysti mittarien mukaan totta, mutta ne ihmiset, joihin meidän pitää katseemme kohdistaa, on onneksi huomattavasti pienempi joukko.

Toinen asia, aihekokonaisuus, liittyy käsitemäärittelyyn. Me olemme kuulleet tänään tässä salissa retorisesti hyvin taitavia puheenvuoroja. Kiitos niistä, ed. Urpilainen, ed. Heinäluoma, muutamat muut. On kaunista kuultavaa, että te nostatte perusturvaa 300 miljoonalla eurolla. Te julistatte, että perusturvaa on nostettava 100 eurolla kaikille. Ihan noin yhteisenä laskutoimituksena viime vaalikaudelta, jolloin nostimme perusturvaa, kansaneläkettä — tavalla, jolla sen silloin teimme ja josta paljon palautetta saimme, 5 eurolla ja 7 eurolla — 1 euro kansaneläkkeeseen maksaa edelleen tämän päivän laskuoppien mukaan 8 miljoonaa. Kun te lupaatte perusturvaan 100 miljoonan korotuksen, toivon, että täsmennätte esityksiänne muun muassa niiltä osin, että 100 euroa kansaneläkkeeseen tarkoittaa 800 000 miljoonaa euroa, puhumattakaan muista perusturvaetuuksista.

Mutta tämä on nyt hyvä purkaa auki. Sanan perusturva voi käsittää niin monella eri tavalla, mutta kun te viestitätte vaalikentillä tahtonne perusturvan korotukseen, niin toivottavasti, ed. Gustafsson ja kumppanit, jotka olette useita kertoja täällä ensi kuun alussa voimaantulevan takuueläkkeen torpanneet, tuotte esiin sen, (Ed. Gustafsson: Ei olla torpattu missään vaiheessa!) että perusturva noustessaan tarkoittaa muun muassa kansaneläkkeen saajien osalta 800 miljoonan euron hintalappua.

Sitten yksi kommentti. Ed. Lapintie, te nostitte esiin työmarkkinatuen tarveharkinnan. Kannattaa muistaa se, että tämä hallitus viime vuoden joulukuun 15. päivästä lähtien muutti tarveharkinnan tulorajoja niin, että 15 000 suomalaista poistui tuon tarveharkinnan piiristä. Esitys ei varmastikaan teidän mielestänne ole riittävä, mutta se on kuitenkin joka tapauksessa oikean suuntainen. Ja ed. Räsänen, minulla olevan tiedon mukaan sairaanhoitajien käynti ei terveyskeskuksissa vielä maksa sitä asetusmuutosta. En ainakaan itse muista, että sellainen olisi tehty. Seuraavan kerran, kun listaatte näitä, tarkistetaan.

Käydään debattiin. Siis enintään minuutin mittaisia puheenvuoroja.


Jutta Urpilainen (sd):

Arvoisa puhemies! Verotusta on muutettava oikeudenmukaisemmaksi, ja yksi tapa muuttaa verotusta oikeudenmukaisemmaksi on nostaa pääomatuloveroa. Minulle jäi hieman epäselväksi, miksi te, ministeri Katainen, ette ole tuonut esitystä pääomatuloveron nostamiseksi, ja kun kuuntelin teidän puhettanne, niin ymmärsin, että ette ole myöskään tulevaisuudessa tuomassa esitystä, tällä vaalikaudella, pääomatuloveron nostamiseksi.

Tuo pääomatuloveron nosto lisäisi tasa-arvoa palkkaveron ja pääomien verotuksen välillä. Samalla tuolla pääomatuloveron nostolla saataisiin myöskin lisää tuloja valtiolle, ja niillä tuloilla voitaisiin korjata vaikkapa kaikista köyhimpien lapsiperheiden lapsilisäleikkaukset. Minä uskon, että suomalaiset ovat valmiita tämän epäkohdan korjaamiseen.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Olemme kaksi puheenvuoroa voineet kuunnella ministeri Kataiselta. Välikysymyksen esittäjän huolihan oli siitä, että tuloerot ovat kasvussa ja se ei tee hyvää Suomelle. Nyt kun vaikka kuinka tarkkaan kuuntelin ministeri Kataista ja myös kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroa, niin en huomannut, että siellä olisi ylipäänsä mitään huolta tuloeroista. Ei siellä tainnut olla ylipäänsä mitään huolta. Onko niin?

Sitten kun kuuntelin muita ryhmäpuheenvuoroja, niin kyllä täytyy sanoa, että oli tässä aikamoinen ero muiden käytettyjen puheenvuorojen osalta. Keskustan ryhmäpuheenvuoro tunnusti tämän ongelman, tuloerojen kasvun. Se on ensimmäinen askel sille, että ollaan valmiita tekemään jotain korjaustoimia. Vihreät myös. Siis tässä salissa vallitsisi aika iso yhteisymmärrys siitä, että veropolitiikan suuntaa pitää kääntää eikä jatkaa näillä, ministeri Katainen, teidän vankkureillanne.

Onko tässä se syy, että tämä pääomaverouudistus ei etene, että kokoomuksella on tässä täysin toinen linja kuin mikä on muilla puolueilla tässä eduskunnassa?


Annika Lapintie (vas):

Herra puhemies! Ministeri Katainen otti tämän yksinhuoltajien ahdingon esille. Sinänsä ihan hyvä, ja toivottavasti ne päivähoitopaikat järjestyvät nopeammin, mutta siitä ette puhunut mitään, että yksinhuoltajista joka neljäs joutuu turvautumaan kunnalliseen toimeentulotukeen ja tällöin heiltä leikkautuvat pois ne lapsilisät. Tätä eduskuntakautta on vielä, no, ei nyt ihan mutta melkein kaksi kuukautta jäljellä, niin että emmekö nyt voisi viimeisinä tekoinamme korjata tämän lapsilisän leikkaamisen vääryyden? Kun niin monet ovat sanoneet, että keneltäkään Suomessa ei saa leikata lapsilisää, (Ed. Laukkanen: Ei ole leikattu!) niin miksi se sitten edelleen leikataan niiltä kaikkein vähävaraisimmilta?

Ministeri Rehula, on ihan oikein, että olette ottanut pieniä askeleita oikeaan suuntaan esimerkiksi työmarkkinatuen tarveharkinnan osalta, mutta vieläkin tilanne on se, että jos puolisolla on pienikin palkka, niin meillä on ihmisiä, jotka jäävät kokonaan ilman työttömyysturvaa. Senkin ehtisi vielä korjata, jos halua vain olisi.


Päivi Räsänen (kd):

Arvoisa herra puhemies! Te, ministeri Rehula, varmasti muistatte sen, että hallituksen esityksestä täällä hyväksyttiin laki tästä sairaanhoitajamaksusta, ja siitähän äänestettiin. Kristillisdemokraatit vastustivat ja esittivät, että sellaista ei olisi säädetty. Asetusta ei ole vielä ilmeisesti tehty, mutta sitä koskeva laki on voimassa.

On aika mielenkiintoista, että täällä salissa ei ole kertaakaan kuulunut sanaa — ainakaan itse en ole havainnut — Sata-komitea, vaikka sen piti olla tämän ja jopa ensi vaalikauden tärkein hanke ja nimenomaan siltä kannalta, että sosiaaliturvaa kehitettäisiin ja tätä työnteon kannustavuutta parannettaisiin, mihin ministeri Katainen kyllä tuossa yksinhuoltajia koskevassa puheenvuorossaan viittasi. Kyllä nimenomaan tätä Sata-komitean toimeksiantoa ei ole toteutettu tämän hallituskauden aikana eli tätä työnteon kannustavuutta lisätty. Ajatellaanpa vaikkapa sitten työttömyyspäivärahaa, (Puhemies: Minuutti!) jossa ei ole mahdollisuutta tienata, tai sitten toimeentulotuen ansiorajaa.


Pirkko Ruohonen-Lerner (ps):

Arvoisa puhemies! Yksi Suomen suurimmista vanhojen puolueiden vaalirahoittajista on Björn Wahlroos. Hänen veroprosenttinsa on laskenut parissakymmenessä vuodessa 58 prosentista 31 prosenttiin, vaikka hänen tulonsa ovat samassa ajassa monikymmenkertaistuneet. Vuonna 2009 Wahlroos tienasi liki 7 miljoonaa euroa ja (Ed. Kangas: Paljonkos Soini tienasi?) maksoi näistä miljoonatuloistaan veroja vain 31 prosenttia. Käytännössä miljoonatuloja saavat suomalaiset maksavat veroja keskimäärin 29 prosenttia. Veroprosentti on sama kuin niillä kansalaisilla, jotka tienaavat 45 000 euroa vuodessa. Kysyn: onko ministeri Katainen tietoinen tällaisesta verotuksen kehityskulusta, ja onko tämä hänen mielestään sitä reilua, oikeudenmukaista ja työhön kannustavaa verotusta?


Inkeri Kerola (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Yksi asia näyttää tässä salissa olevan sellainen tekijä, joka yhdistää kaikkia puolueita, ja se on se, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Sitten tullaan kahteen seuraavaan asiaan, joissa erot alkavat näkyä. Toinen niistä on tietysti verotus. Keskustan mielestä on tärkeää se, että me emme lisää pienituloisten verotaakkaa tästä eteenpäin. Ja toinen asia liittyy tietenkin ansiosidonnaisen turvan ja perusturvan suhteeseen. Tästäkään emme ole kuulleet kommentteja, mitä muissa puolueissa näistä asioista ajatellaan, elikkä verotuksesta ja tästä ansiosidonnaisuuden klikistä.

Arvoisa puhemies! Minua kiinnostaisi tietää, kun pääministeri Kiviniemi otti tässä muinoin esille yhteiskuntasopimuksen, sisältyykö siihen pääministerin mielestä sellaisia ainespuita, joita voitaisiin käyttää tämän päivän välikysymysasian ratkaisemisessa ja jossa tarvittaisiin kaikkia pääsopijapuolia ratkaistaessa tulevaisuuden perusturvakysymyksiä?


Lenita Toivakka (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluomalle haluaisin sanoa, että olisi kyllä rehellistä tunnustaa nämä hallituksen tämän kauden teot. Tutkimusten mukaan tuloeroja on todellakin pystytty kaventamaan, ja vaikka tilastoja ei pidäkään tuijottaa, kyllä meidän on nyt katsottava eteenpäin ja elettävä tavallisen suomalaisen arjessa (Ed. Hiltunen: Niin, nimenomaan!) ja oltava kiinni siinä tilanteessa, miten häntä parhaiten tuetaan.

Kokoomus lähtee kyllä siitä, että sen lisäksi, että tuemme kaikkein heikoimpia, me haluamme luoda työtä. Sillä työ on monille — paitsi että se on toimeentuloa — sosiaalista yhteenkuuluvuutta, se tuo sosiaalisia suhteita, ja se on kaikkein paras keino vähentää köyhyyttä. Tämä on aivan ykkösasia meille. Sen lisäksi haluamme auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, kuten olemme tällä kaudella tehneet. On luotu takuueläkemalli, ja sen lisäksi minimietuuksia on korotettu. Eli ei pidä todellakaan vähätellä hallituksen tekoja, ollaan rehellisiä tässä asiassa.


Ville Niinistö (vihr):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on tullut hyvin esille, että hallitus on pyrkinyt kaventamaan tuloeroja. Ministeri Katainenkin tätä hallituksen linjaa on hyvin puolustanut, joskin sitten taas kokoomuksen puheenvuoroissa painotetaan sitä, että kakkua pitää kasvattaa. Minä haluan korostaa sitä, että kakkua ei kannata kasvattaa sillä ehdolla, että tuloerot kasvavat, koska suhteellisillakin tuloeroilla on merkitystä ja köyhyyden vähentämisessä ja tuloerojen kaventamisessa on tärkeää se, että yhteiskunnassa säilyvät riittävän pienet tuloerot niin, että ihmisten keskinäinen luottamus säilyy. Tämä liittyy siihen, että on tärkeätä, että työn verotuksessa jatkossa, jos verotuksen painopistettä siirretään työn verotuksesta kulutukseen, sitä silloin korvataan pienituloisille, ja niin tämä hallitus on tehnyt.

Sen lisäksi, mitä jo ed. Kerola toi esille, Sata-komiteasta kaksi asiaa: Meidän pitää joko pystyä nostamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perusturvaa elikkä työttömien perusturvaa ilman, että ansiosidonnainen nousee, jolloin rahat käytetään tehokkaimmin, tai ainakin edes helpottaa työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamista niin, että olisi kannustavampaa päästä työelämään. (Puhemies: Minuutti!) Kummassakaan ei ole ollut riittävästi edistymistä, ja kummassakin myös demarien linja on aika konservatiivinen. Tämä on ratkaistava tulevaisuudessa.


Anna-Maja Henriksson (r):

Herr talman! Under den här regeringsperioden har regeringen trots lågkonjunkturen lyckats förbättra situationen för dem som har det allra sämst ställt på många olika sätt. Man har höjt grundavdraget, man har indexbundit egentligen alla andra förmåner än studiestödet och man har nu också gått in för garantipensionen. Mycket viktiga åtgärder. Samtidigt måste vi minnas att det ännu finns många som har det väldigt, väldigt knapert i sin vardag, och vi måste erkänna att det ännu finns mycket att göra.

Puhemies! Tämä hallitus on panostanut kovasti siihen, että myös heikommassa asemassa olevat pystyvät elämään sellaista elämää, mitä mekin haluamme, että he voivat tehdä. (ed. Kuoppa: Höpö höpö!) Ja edelliseen hallitukseen verrattuna kaikkein köyhimpien aseman parantamiseen on panostettu lähes kolme kertaa enemmän kuin aikaisemmin. Mutta meidän on myös tunnustettava, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien tilanteen parantamisessa on vielä paljon tekemistä ja korkea työllisyys on paras lääke köyhyyden poistamiseksi. (Ed. Kuoppa: Miksei sitä lääkettä anneta sitten kaikille?)

Kuitenkin haluan tässä kysyä, kun asia on tullut monessa puheenvuorossa esiin: löytyykö istuvalta hallitukselta tahtoa siihen, että viimeinkin lapsilisän irrottamisessa toimeentulotuesta päästäisiin eteenpäin? (Ed. Kumpula-Natri: Äänestittekö itse sen puolesta joulukuussa?)


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Vastaus kokoomuslaiselle kollegalleni: Minä luulen, että me olemme 110 prosentin tarkkuudella samaa mieltä siitä, että tämä työ on kaiken perusta, että ihmiset saadaan töihin. Ja siitähän me emme ole täällä tänään keskustelleetkaan, ei tämä ole ollut se keskustelun aihe, vaan kysymys on siitä, tekeekö tämä hallitus jotain tuloerojen kasvulle ja onko tämä ongelma.

Kokoomus sanoo, ettei tämä ole mikään ongelma, kun kakkua pitää kasvattaa. Mutta mitä sanoo sitten sairaanhoitaja kolmivuorotyössä, metallimies kolmivuorotyössä, jotka ovat siinä tilanteessa, että heiltä vaaditaan veroina suurempi osuus kuin näiltä osinkomiljonääreiltä? Kaksi vuotta hallitus on pitänyt puhetta puheen jälkeen, että pääomaverotusta pitää nostaa. Mitään ei tapahdu. Ei nytkään tapahdu yhtään mitään. Siis mistä tämä voi johtua, että tästä ei uskalleta eikä haluta puhua? Luulen, että tiedän jo vastauksenkin, ja se on se, että kokoomus ei suinkaan ole lisäämässä osinkomiljonäärien verotusta vaan keventämässä sitä. (Ed. Zyskowicz: Ei olekaan!)

Nimittäin kokoomushan esittää, että yhteisöveroa lasketaan 4 prosenttia. Se tekee 800 miljoonan euron verotulonmenetykset, ja sitten tehtäisiin kosmeettinen 2 prosentin korotus pääomaveroon, jonka tuotto on 200 miljoonaa. Rikkaat voittaisivat tässä Kataisen kaupassa 600 miljoonaa.


Mari Kiviniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! Hallituksen vastauksesta käy hyvin ilmi se, että tällä vaalikaudella tuloerot eivät ole kasvaneet. Mutta kun katsotaan tätä pidempää trendiä, niin tämä on meidän yhteinen haasteemme ja ongelmamme, että pystymme tätä tuloerojen kasvua estämään ja huolehtimaan kaikkein köyhimmistä ja heikoimmista. Ja tähänkin ongelmakohtaan, kaikkein köyhimmistä ja heikoimmista huolehtimiseen, tällä vaalikaudella on tehty erittäin paljon toimenpiteitä, viimeisimpänä takuueläke, joka muutaman viikon kuluttua astuu voimaan.

En todellakaan voi ymmärtää näitä puheenvuoroja siitä, että tässä olisi viimeiset kuukaudet, tämä viimeinen vuosi, jotenkin oltu tekemättä mitään. Koko tämä loppuvaalikausi on erinomaisella tavalla hoidettu taloustaantumaa, ja se näkyy esimerkiksi työllisyydessä. (Ed. Viitanen: Missä ne lamatalkoot on?) Silloin kun taantumaan syöksyttiin, niin pahimmillaan näytti siltä, että työttömyys nousee jopa 11 prosenttiin, mutta korkeimmillaan luvut ovat olleet vain 8,6 prosenttia. Ja siitä olen tämän salin kanssa samaa mieltä, että työ on nimenomaan sitä parasta sosiaaliturvaa ja sitä kautta pystymme sitä köyhtymistä ja myöskin syrjäytymistä estämään.

En tässä nyt lähde luettelemaan kaikkia niitä toimenpiteitä, joita hallitus on tässä viime kuukausina tehnyt aina uusiutuvan energian paketista ydinvoimaratkaisuihin asti. Työuran alkupäästä on työuria pidennetty. Mutta myöskin nämä SDP:n vaatimukset siitä, että nyt olisi pitänyt tehdä verouudistus, eläkeuudistus ja kuntauudistus, ovat kyllä aika pitkälle ristiriitaisia.

Verouudistuksen osalta me harkitsimme, ennen kuin tämä hallitukseni aloitti, todella pitkään, monta viikkoa siitä keskustelimme erityisesti ministeri Kataisen kanssa, teemmekö ison verouudistuksen nyt. Mutta syy siihen, miksi päädyimme tietoisesti, harkitusti tähän ratkaisuun, että siihen ei ole nyt edellytyksiä, oli se, että talous oli erittäin epävarmassa tilanteessa erityisesti silloin, kun tämä hallitus aloitti, eikä tämä talouden epävarmuus ole eurooppalaiselta taivaalta vielä kokonaan poistunut. Se oli se pääsyy. Siihen epävarmaan tilanteeseen ei olisi sopinut iso verouudistus.

Ja toinen syy on itse asiassa se, minkä SDP itse otti silloin kesällä esiin: pitää käydä vaalit ensiksi, ennen kuin tehdään mitään isoja uudistuksia, jotta voidaan käydä sitä kansalaiskeskustelua. Ja erittäin moni puolue on jo kertonut sen kantansa täälläkin salissa valmiiksi, että yritysverouudistuksen osalta ... Itse olen sitä mieltä, että pitää pikemminkin harrastaa evoluutiota kuin revoluutiota, mutta pääomaverotusta voidaan viedä ylöspäin, kun samalla sitten sitä yhteisöveroa alennetaan, niin että meillä yrittäjyyden ja työnteon kannusteet edelleen pysyvät, niin että meillä ylipäänsä syntyy niitä työpaikkoja. Se on näissä uudistuksissa tärkeää. Niin että kyllä tässä aika lailla nyt laskuvirheitä on näissä puheenvuoroissa, että toisaalta ollaan pääomaveroa nostamassa ja sillä ollaan rahoittamassa melkein monen miljardin euron sosiaaliturvauudistukset. (Ed. Laukkanen: Alijäämää!) Ei se nyt ihan näin yksinkertaista ole. On syytä tätä pääomaverotustakin katsoa osana koko yritysverotusta, osana laajemmin verotusta, ja tehdä se sitten harkitusti.

Ja sitten mitä tulee tähän eläkeuudistukseen, (Puhemies: Kolme!) niin arvoisa puhemies, siinä hallituksen kanta on, että me haluamme tehdä sen yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Jos SDP haluaa sanella, niin näyttäkää sitten oma mallinne, mutta itse olen — ja siksi olen tätä yhteiskuntasopimusta esittänytkin — nimenomaan sitä mieltä, että yhteistyössä tämä pitää tehdä. (Ed. Gustafsson: Puheenjohtaja Urpilainen esitti vuosi aikaisemmin jo!)

Ja sitten se kolmas vaatimus, tämä kuntauudistus: Myös SDP ja koko oppositio sitoutui Paras-hankkeen myötä siihen, että viedään tämä Paras-hanke loppuun. Mitään eriäviä mielipiteitä ei Paras-hanketta eteenpäin vietäessä SDP:nkään taholta esitetty, että nyt pitäisi mennä joihinkin kuntien pakkoliitoksiin. Ei tämä hallitus eikä seuraavakaan hallitukseni pakkoliitoksia kannata. (Ed. Zyskowicz: Mikä on seuraava hallitus?)


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa puhemies! Tämä kakun kasvattaminen on herättänyt täällä tuntemuksia. Hallitus on halunnut, että suomalainen kakku kasvaa. Se suomennettuna tarkoittaa, että tässä maassa on enempi työpaikkoja ja että täällä on mahdollisimman hyvä työllisyys.

Niin kuin ed. Skinnari tuossa yhden välihuudon osuvasti teki, ei Suomesta työtä puutu, mutta puuttuu palkanmaksajia, ja sehän se ongelma tässä on, eli me tarvitsemme lisää palkanmaksajia. Kyllä työtä Suomesta löytyy, varsinkin, kun olemme satsanneet korkeampaan osaamiseen ja uusien tuotteitten kehittämiseen mahdollisimman paljon. Sen takia meidän verotuksen pitää olla semmoinen, että meille tulee palkanmaksajia, että on työtä ja sitä kautta meille tulee lisää verotuloja ja sitä kautta tulee lisää hyvinvointia, mitä jakaa palveluina ja tulonsiirtoina.

Pääomatuloverotuksen korotus, niin kuin pääministeri tuossa totesi, on meidän näkemyksen mukaan osa kokonaisuudistusta verotuksessa. Sen me olemme sanoneet useampaan kertaan. En usko, että se on kenellekään epäselvää enää. Me olemme tältä paikalta ainakin 20—30 kertaa vastanneet samaan kysymykseen.

Sitten muistan, kun meitä pikkasen haukuttiin siitä tosiaan, kun pääministeri totesi, että me harkitsimme isompaa veroremonttia jo viime keväänä, mutta sitten finanssikriisi iski päälle, epävarmuus iski päälle, että millä oikeudella hallitus tekee verouudistusta, pitää käydä vaalit ensin. No, ihan hyvä näkökulma sekin, mutta meitä enempi huolestutti nyt se, että emme halua tehdä hyvää tarkoittavaa uudistusta, joka siinä markkinasentimentissä olisi voitu tulkita väärin. Mutta olennaista nyt on se, että suomalainen kakku kasvaa. Siitä meille riittää jokaiselle sitten jaettavaa.


Miapetra Kumpula-Natri (sd):

Arvoisa puhemies! On aika jännä sanamuoto, "kakku kasvaa", kun olette saaneet aikaiseksi 9 miljardin euron vajeen — oliko luku oikea? — 9 miljardia euroa vaje, ja paljonko valtionvelka? 9 miljardia. Miten te voitte puhua kakun kasvattamisesta?

Okei, me voimme puhua kakun kasvattamisesta joillekin. Täällä edustajat puhuivat, että Björn Wahlroosin veroprosentti on muuttunut aika paljon. Miten paljon vielä pitäisi miljonääriosinkotuloja saavien ihmisten verotusta alentaa, ja tekö sanotte syyksi, että sitten tulisi työpaikkoja? Meiltä puuttuvat nämä työpaikkojen luomisen analyysit. Tässä on hutkittu näitä veronalennuksia, jos katsotaan taaksepäin. Jos katsotaan eteenpäin, pitää katsoa, että ne tuovat niitä työpaikkoja, eikä antaa veronalennuksia, jotka kasvattavat tuloeroja. Suomen ihmisiltä kun kysyy ja näkee toreilla heitä nyt, niin ei ole semmoinen olo, että kaikki ovat samassa veneessä ja kaikki ovat viemässä kansallisesti meidän yhteistä Suomea eteenpäin. Sieltä kuuluu katkeroituvia ääniä siitä, miten voi olla, että he eivät enää pysy tässä veneessä mukana, ja tämä viesti täytyy käydä (Puhemies: Minuutti!) läpi. Siihen tarvitaan muutakin kuin työllistämistä. Siihen tarvitaan näille ihmisille oikeudenmukaista tuloa.


Jutta Urpilainen (sd):

Arvoisa puhemies! SDP puolustaa myös pienipalkkaista työntekijää ja toimihenkilöä. Sen takia minun on hirveän vaikea ymmärtää sitä, (Ed. Zyskowiczin välihuuto) minkä takia vihreät ja keskusta vastustavat siivoojien, kaupan kassojen, bussikuskien, lastentarhanopettajien työttömyysturvan parantamista. Minkä takia te vastustatte sitä?

Sitten haluaisin kysyä kyllä pääministeri Kiviniemeltä ja valtiovarainministeri Kataiselta, kun te vetoatte täällä siihen, että epävarmuus taloudessa on niin suurta, että sen takia verotuksessa ei voida tehdä minkäänlaisia korjauksia oikeudenmukaisempaan suuntaan: mitä vaikutusta talouden epävarmuuteen olisi sillä, että suurituloiset ihmiset otettaisiin mukaan näihin lamatalkoisiin nostamalla pääomatuloveroa? Väitän, ettei juurikaan mitään, mutta se lisäisi oikeudenmukaisuutta ja toisi valtiolle lisää tuloa, jolla me voisimme auttaa kaikista heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä.


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! Tämä keskusteluhan on osoittanut sen, että kokoomus on ottanut paikkansa oikeistopuolueena. Esimerkiksi teidän verolinjauksenne, että arvonlisäveroprosenttia nostetaan 2 prosentilla, kohdentuu kaikkein pienituloisimpiin ja olisi jatkossa lisäämässä tuloeroja ja syventämässä eriarvoisuutta.

Ministeri Rehula, teillä oli muistikatko. Te totesitte, että olisin jotenkin torpedoinut takuueläkettä. En ole koskaan sanonut näin. Päinvastoin pidän sitä merkittävänä asiana. Sen sijaan olen kantanut huolta siitä, että osalla sen saajia asumistuki leikkaa sitä, ja olen siinä yhteydessä kantanut huolta myöskin pientä työeläkettä saavien ostovoiman kehityksestä.

Sitten, arvoisa puhemies, se pihvi. (Ed. Laukkanen: No, missä se on?) Sen sanoi Heikki Hiilamo haastattelussaan: tämän hallituksen aikana "perusturvan parannusehdotukset pohjimmiltaan kaatuivat siihen, että sosiaalimenot on haluttu painaa mahdollisimman pieniksi, jotta verojen alentamista ja nimenomaan ylimpien (Puhemies: Minuutti!) tuloluokkien veroprosentin alentamista voitaisiin jatkaa". Siis tämä oli hallitukselta arvovalinta ei perusturvaan, vaan hyvätuloisten verojen alentamiseen. (Ed. Zyskowicz: Se on Hiilamon näkemys!)


Esko-Juhani Tennilä (vas):

Arvoisa puhemies! Verotuksen osalta on tapahtunut se iso muutos, että verotuksen oikeudenmukaisuudesta huolehtinut toveri progressio on saatettu saattohoitoon. Samaan aikaan veronalennuksissa on otettu käyttöön yhä enemmän herra prosentti, joka suosii isotuloisia, ja niinpä ryhmätoveri Kuopan laskelmien mukaan tällä vaalikaudella te olette antaneet 100 000 vuodessa tienaaville jo yli 3 000 euroa veronalennuksina käteen, euroina. Samaan aikaan tuossa kymppitonnin tuloilla vuodessa elelevä, kituuttava, on saanut veronalennusta teiltä 400 euroa vaalikaudessa, ajatelkaa, 400 euroa vaalikaudessa. Näin ne tuloerot kasvavat. Prosentti ja euro ovat eri asioita, ja huomaan, että tässä myöskin valtiovarainministeri usein käyttää tätä huijariksikin sanottua prosenttijakoa, miten siellä on, mutta euro ja prosentti ovat ihan eri asioita, ja näin se oikeasti menee. Verotus on lisännyt käteen jäävien eurojen osalta tuloeroja.


Toimi Kankaanniemi (kd):

Arvoisa puhemies! Juuri näinä päivinä tulee ihmisiltä palautetta, että vuokrat ovat voimakkaassa nousussa, on noin 15 prosentin nousu. (Ed. Erkki Virtanen: Vastikkeet!) Sähkölaskut ovat myös nousemassa jopa 20 prosenttia. Yhtiövastikkeet ovat nousemassa. Eli asumisen kustannukset nousevat niin lapsiperheillä, eläkeläisillä kuin kaikilla muilla, ja tämä vie monia ihmisiä valitettavasti, esimerkiksi yksinhuoltajia, yksinäisiä ihmisiä, taloudelliseen ahdinkoon. Näin köyhyys lisääntyy tänä päivänä. Ei kannata kiistellä siitä, onko se 900 000 vai 400 000. 400 000 haki viime vuonna toimeentulotukea. Tänä vuonna tulee hakemaan yhä useampi, kun tällä linjalla mennään. Eikö olisi aika korjata tätä perusturvaa nyt ja nopeasti näiden ihmisten osalta?


Pertti Virtanen (ps):

Arvoisa puhemies! Kansalaiset! Hallitus! Meillä sanotaan psykologiassa ja terapiassa, lääkäritkin sanovat, että jotta paraneminen voisi alkaa, niin täytyy tulla sairaudentunto. EU:ssa tilastot, Suomen virkamiehillä tilastot ovat erilaisia kuin kokoomuksella. Nimittäin Suomi on Euroopan ja EU:n ylivoimaisesti eniten tuloeroja viime vuosina kasvattanut valtio. Tämä on totta tilastoissa. Totta on, että progressiolla kerätään, aivan kuin ed. Urpilainen on sanonut, alle 10 prosenttia enää. Tasaverot ovat joka asiassa lisääntyneet. Me tiedämme kaikki nämä energiaverot ja muut. Ja aivan kuten ed. Ville Niinistö tässä sanoi, tämä työllistämiskysymys on edelleen: pienyrittäjät, mikroyrittäjät on kokoomus unohtanut täysin, SDP:n perua. Meillä on helppo juttu, jolla voisi työllistää, mutta pienyrittäjät eivät uskalla työllistää, koska jos tulee suhdannevaihteluja, niin ei pääse työntekijöistä eroon. Edelleen tämä ansa on tässä yhteiskunnassa. Tällekään ei ole tehty mitään.


Timo Kalli (kesk):

Arvoisa puhemies! Vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa aina käydään se vääntö, kuinka paljon perusturvaa ja pienituloisten asemaa parannetaan. Keskustalla tästä on kokemusta. Me olemme käyttäneet Koskelan Jussin tavalla sitä kuokkaa, kovalla sisulla ja selkeällä päämäärällä.

Valitettavasti pitää vain sanoa niin, että tämän hallituksen ja tämän vaalikauden aikana onnistuimme paremmin, ja siitä pitää antaa tunnustusta myös kokoomukselle. (Ed. Rajamäki: Kelan työnantajamaksukin poistui, ja miljardi tuli maksettavaksi!) Saatiin pienituloisten verohelpotus, saatiin ruuan arvonlisävero, saatiin takuueläke ja saatiin vähimmäisetuudet. (Ed. Rajamäki: Korkeilla sähkölaskuilla!) Sen tähden on syytä muistaa, mitä on saatu aikaan. Siellä tehdään ne ratkaisut.

Perussuomalaisen ryhmäpuheenvuoron käyttäjälle: Te kerroitte, että varallisuusveron poisto rahoitettiin kiinteistöverolla. Viime vaalikaudella kiinteistöveroa täällä ei käsitelty. Kunnat päättävät kiinteistöverosta. Kannattaa paremmin lukea läksynsä.


Ben Zyskowicz (kok):

Herra puhemies! Kokoomus on työn puolue. (Ed. Gustafsson: Oli!) Se tarkoittaa sitä, että me tiedostamme sen, että kaikki hyvinvointi perustuu viime kädessä työntekoon ja yrittäjyyteen. Siksi ihmettelemme sitä, miksi juuri työntekoa pitäisi verottaa paljon ankarammin kuin lähes kaikkea muuta.

Miksi juuri työntekoa pitää verottaa ankarammin kuin esimerkiksi kulutusta, hyvin paljon ankarammin? Miksi, ed. Heinäluoma, vastustatte sitä, että sen kolmivuorotyötä tekevän sairaanhoitajan, joka maksaa kovempaa veroa kuin se mainitsemanne osinkomiljonääri, työnteon verotusta kevennettäisiin? Me olemme sitä mieltä, että sitä saa ja sitä pitääkin keventää.

Vihreitä ja heidän viikonloppupuheitaan ihmettelen. Kun painopistettä on siirretty työnteon verottamisesta ympäristön verottamiseen, se on ollut hyvää, mutta kun kokoomus sen tekee, se onkin huonoa.


Johanna Sumuvuori (vihr):

Arvoisa puhemies! Mielestäni ongelma ei oikeastaan ole se, ettemme kaikki täällä kannattaisi hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämistä, vaan se, miten nopeasti verotuksen ja sosiaaliturvan uudistuksia saadaan tehtyä. On selvää, että pääomaveroa pitää nostaa, ja salikeskustelun perusteella näköjään se tulee seuraavalla vaalikaudella nousemaan, ja hyvä niin.

Olen sitä mieltä, että hallituksen toimet perusturvan parantamiseksi ovat lyöneet jarruja köyhyyden ja tuloerojen kaventamiseksi ja se on kohtuullisen hyvä saavutus tällaisessa taloustilanteessa, jossa politiikkaa on tehty. Kannatan ajatusta siitä, että seuraavalla hallituskaudella tehdään konkreettinen tulevaisuusohjelma köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Yksi konkreettinen asia, mistä sen voi aloittaa, on lapsilisän muuttaminen etuoikeutetuksi tuloksi, jolloin se ei vaikuttaisi toimeentulotuen määrään. Kannatatteko myös te tätä ajatusta, valtiovarainministeri Katainen?


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Siis onhan tämä jännää, että tätä ehtymätöntä historiankirjoitusta jatketaan täällä kerta toisensa jälkeen, ikään kuin se, mitä viisi vuotta tai kuusi vuotta tai seitsemän vuotta sitten on tapahtunut, selittäisi sen, miksi nyt ei tapahdu mitään. Tätä vaan jatkuu ja jatkuu, ja halu osoittaa, että jotenkin olisi oltu erityisen ansiokkaita tällä vaalikaudella, menee niin pitkälle, että viime vaalikauden saavutukset pitää keskustan itsensäkin käydä kiistämässä, ja niin pitkälle, että jopa kansaneläkkeiden parannus, mitä tulee kakkoskalleusluokituksen poistoon, pitää laittaa tämän hallituksen piikkiin ja niihin miljooniin. Siis 400 miljoonaa viime vaalikaudella parannettiin sosiaaliturvaa edellisessä hallituksessa, mutta sekään ei ollut riittävästi suhteessa tarpeisiin.

Mutta täällä on tämä keskustan linja viime syksyltä, ministeri Pekkarisen iso haastattelu: suurosingoille suurempi vero. Tätä puhetta on nyt ollut kaksi vuotta. Joka viikonloppu on kyllä käynnissä tupailta, jossa puhutaan, että kyllä pitää suurituloisten tulla vastuuseen. Mutta, arvoisa pääministeri, (Puhemies: Minuutti!) te ette tee tälle asialle yhtään mitään, ja Pekkarinenkin on katsonut jo aiheelliseksi poistua.


Matti Kangas (vas):

Arvoisa puhemies! Välilliseen verotukseen siirtyminen esimerkiksi energia- ja arvonlisäveroa nostettaessa ei ole siirtymistä tasaveroon. Hallitus ei vie maata tasaveroon, vaan se vie maata vielä huonomman veromallin suuntaan. Kyse on regressiivisestä verotuksesta. Regressiivinen verotus tarkoittaa sitä, että vähemmän tienaava maksaa tuloihinsa nähden veroja suuremman prosentin mukaan kuin enemmän tienaava. Jos on kyse tasaverosta, niin molemmat veroprosentit ovat samat.

Kiviniemen oikeistohallitus ei välitä omaan hallitusohjelmaansa kirjoitetusta lauseesta, jonka mukaan he pitävät pienituloisten puolta. Kahdeksan viime vuoden aikana jaetuista 6 miljardin veronalennuksista ovat hyötyneet pääosin vain hyvätuloiset.


Kimmo Kiljunen (sd):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri antoi tässä paljon tilastotietoja. Vanha perinteinen sanontahan on se, että ensin on vale, sitten seuraa emävale, sitten seuraa tilasto. Ehkä sitä voi täydentää, että tilastoa seuraa poliitikon puhe. Ainakin teidän puheenvuoronne sisälsi näitä aineksia. (Oikealta: Noh!) Tuloerot ovat kasvaneet, tuloerot ovat kasvaneet. Siitä me olemme paljon puhuneet.

Verotus on keskeinen keino, jolla voidaan puuttua tuloerojen kasvuun, ja ennen kaikkea progressiivinen verotus on sitä. Kun teidän hallituksenne ei ole lähtenyt pääomaverotuksen puolella progressiivista verotusta ajamaan, te käännättekin asian niin päin, että kuntavero, joka on siis jakovero, on progressiivinen, (Ed. Zyskowicz: Sehän on!) ja viimeksi te olette täällä tuoneet esille sen, että jopa arvonlisäverot, kulutusverot, ovat progressiivisia, koska lääkkeistä ja ravinnosta maksetaan vähemmän arvonlisäveroa kuin ökyveneistä — pitää paikkansa.

Mutta otan teille yhden esimerkin kohteesta, jolla nimenomaan rikkaat kauppaa käyvät paljon, ja se on raha. Rahan kaupalla ei ole minkäänlaista verotusta. Nyt sosialidemokraatit esittävät rahan kaupan verottamista, puhumme transaktioveroista. Te ette ole tähän asiaan tarttuneet lainkaan. (Puhemies: Minuutti!) Jos te olette vakavasti sitä mieltä, että arvonlisäveroa voidaan käyttää progressiivisesti, käynnistetään rahan kaupan verottaminen.


Jouko Skinnari (sd):

Arvoisa puhemies! Yksi tällainen merkittävä ja ilahduttava asia oli se, että valtiovarainministeri otti täällä esille sen, että vammaisten verotus, yksinhuoltajat, työttömien soviteltu päiväraha ovat sellaisia asioita, joihin ehdottomasti pitää puuttua. Ne ovat tärkeitä asioita.

Mutta sitten työn verotus. Täällähän kokoomus ajaa sitä, että valtio maksaisi vielä palkankorotuksetkin alentamalla työn verotusta niin, että työnantajien ei tarvitse nostaa palkkoja. Te ajoitte sen, että työnantajien ei tarvitse maksaa kansaneläkemaksua, jotta veronmaksajat maksavat senkin, toista miljardia euroa. Käytännössä tämä vaikuttaa siihen, että mitä pienempi palkka, sitä pienempi työeläke. (Ed. Rajamäki: Näin se menee!)

Viime viikolla Lahden markkinoilla monet tulivat sanomaan, että mitä sinä luulet meidän ajattelevan, kun me saamme muutaman kymmenen senttiä lisää eläkettä. Ennakonpidätyksessä muutenkin näyttää olevan nyt epäloogisuuksia sillä tavoin, että ennakonpidätys on monilla ihmisillä selkeästi korottunut. Mitä hallitus aikoo tehdä ennakonpidätysten epäkohtien poistamiseksi?


Leena Rauhala (kd):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Katainen, sanoitte hyvin, että tilastoista tai tehdyistä toimista voi viisastella loputtomiin, ja sitten nostitte sen, että ihmisen oma kokemus on kuitenkin todella kaikkein tärkein. Olen aivan samaa mieltä nimenomaan. Jos hallitus on vahvasti sitä mieltä, että tuloerot eivät ole tämän kauden aikana kasvaneet, niin kuitenkaan tuloero-ongelma ei ole mihinkään hävinnyt vaan päinvastoin on syventynyt se kaikki, mitä tuloerojen käsitteeseen kuuluu ja siihen, että tuloerot ovat Suomessa olemassa. Se sisältää entistä enemmän sitä vahvaa kurjistumista. Tätä pohjaa minä haluaisin hallituksen avaavan enemmän, mitä sitten on se kaikkein köyhimpien auttaminen. Miten me ymmärrämme sen todella, kuinka heitä on autettu, jos köyhyystutkijat sanovat, että kurjien määrä lisääntyy? Heidän asemansa on päinvastoin todella sellainen, että on entistä enemmän (Puhemies: Minuutti!) niitä tulottomia henkilöitä, jotka ovat vaikeassa asemassa.


Pentti Oinonen (ps):

Arvoisa puhemies! Eräs köyhyyteen ilman omaa syytään joutunut ryhmä on esimerkiksi liikenneonnettomuudessa nuorena vammautuneet, joilla on ollut lyhyt työura eikä omaisuuttakaan ole ehtinyt vielä kertyä. Murhasta saa elinkautisen, mutta useimmiten vapaus koittaa jo noin 12 vuoden istumisen jälkeen. Sen sijaan nuorena vakavasti invalidisoituneet saavat elinikäisen — huomatkaa, elinikäisen — josta ei saa armahdusta koskaan.

Herra ministeri Katainen, mitä aiotte tämän ryhmän hyväksi tehdä?


Kari Rajamäki (sd):

Arvoisa puhemies! Kokoomus on Orwellinsa lukenut ja hokemalla yrittää hokea, miten kaikki on hyvin. Mutta kyllä teidän täytyy tunnustaa tosiasiat, koska itse asiassa koko edustuksellisen demokratian ja kansallisen selviytymisen kannalta olisi tärkeätä tunnustaa, että meillä ovat sosiaaliset perusoikeudet ja perusturva monelta osin vaarassa ja se vaatii toimia.

Suomen Sydänliitto, merkittävä kansanterveysjärjestö, kaksi viikkoa sitten totesi, että Suomessa tuloerot ovat kasvaneet nopeimmin kaikista teollisuusmaista niin, että keskiluokka on kapeutunut ja köyhien ja rikkaiden osuudet ovat kasvaneet. He vaativat, kuten SDP, nimenomaan terveydenhuollon maksukattojen yhdistämistä ja puolittamista toteamalla: "Nykyinen maksukattokäytäntö on vastoin pyrkimystä kaventaa sosiaaliryhmien välisiä terveyseroja, koska asiakasmaksut kuormittavat eniten huonossa taloudellisessa asemassa olevia kroonisia sairauksia sairastavia." Onko tämäkin merkittävä kansanterveysjärjestö saanut jollain tavalla nyt oppositiotartunnan, kun se tämän totuuden ja vakavan asian tuo esille?


Mari Kiviniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! Täällä useassa puheenvuorossa vielä kysytään sitä, niin kuin on pitkään syksyä kysytty, miksi hallitus ei tätä verouudistusta vielä tehnyt pääomaverotuksen korottamisessa, jossa nimenomaan painopisteen pitää olla näissä suurimmissa osingoissa. Olen vastannut tähän kysymykseen jo useaan otteeseen. Se johtui talouden epävarmuudesta, mutta se johtuu myös siitä, että verotusta ei voi katsoa sillä tavalla, että katsotaan vaan yhtä pientä siivua. Kun yritysverotusta ja pääomaverotusta muutetaan, niin pitää erittäin huolellisesti tehdä ne muutokset, jotta ei estetä yrityksiä työllistämästä ja jätetä kannustamatta yrittäjyyteen. Työllistäminen ja kannustavuus ovat silloin, kun muutoksia tehdään, sellaisia, joita pitää tarkastella. Sen vuoksi ei ole tähänkään kysymykseen yksinkertaisia vastauksia (Ed. Gustafsson: Ideologinen arvovalinta!) vaan kannattaa niitä uudistuksia tehdä kokonaisuutena, samoin kuin kannattaa ajoittaa ne uudistukset sellaiseen aikaan, että talouden epävarmuuden osalta alkaa olla kunnolla sitä kovaa maata jalkojen alla. (Ed. Kankaanniemi: Ei sellaista olekaan!)

Ed. Heinäluoma täällä valitteli sitä, että näissä puheenvuoroissa mennään jonnekin kauas historiaan, mutta kun kuulin ed. Heinäluoman puheenvuoron, niin siellä mentiin ihan Ahon hallituksen aikoihin. Pitää muistaa, miksi tuosta avoir fiscal ‐järjestelmästä luovuttiin. (Puhemies: Minuutti!) Se johtui EU-lainsäädännöstä ja siitä, että sillä mallilla toimien olisi menetetty Suomesta verotuloja. Siksi mentiin tähän nykyiseen malliin, joka perustaltaan ja pohjaltaan on kohtuullisen hyvä.


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa puhemies! Aika paljon on riidanhenkeä nyt ilmassa. Ed. Valto Koski sosialidemokraateista ei ole sitä riidanhenkeä ollut kylvämässä, hän totesi osuvasti, että tuntuu hassulta tämä hallituksen haukkuminen, kun tämä hallitus on tehnyt paljon enempi kuin me itse olemme tehneet. Se on rehellistä puhetta.

Meillä on kaikilla yhteinen ongelma. Ensinnäkin: mistä saada työpaikkoja Suomeen lisää, koska vain työn kautta hyvinvointi lisääntyy? Ja toiseksi: Suomessa on edelleenkin ihmisryhmiä, jotka tarvitsevat tosi paljon meidän kaikkien yhteistä tukea. Tämä hallitus on lisännyt perusturvaetuuksia 730 miljoonalla eurolla budjettikirjan mukaan ja edellinen hallitus 250 miljoonalla eurolla, ei varmasti pahuuttaan niin vähän, mutta tilanne oli silloin toisenlainen.

Mutta ei tällä riitelyllä kannata jatkaa. Tässä esitetään hirveän paljon myös tietoisesti asiavirheitä. Sanoisin näin, että hyvin monella edustajalla on varsin suvaitseva omatunto, kun sallii itseltään niin paljon muunnellun totuuden puhumista.

Minä haluaisin tähän loppuun todeta vaan sen, että hallitus ei ole talouskriisiä (Puhemies: Minuutti!) aikaansaanut. Me olemme joutuneet elvyttämään ja ottamaan vastaan sen, mikä maailmalta on tullut. Veronkevennyksistä kaikkein suurin osa on mennyt ruuan arvonlisäveron alentamiseen eli ruuan tasaveron alentamiseen, jota demarit vastustivat, ja sitten toisaalta eläkkeensaajien ja palkansaajien ostovoiman turvaaviin tuloveron kevennyksiin.


Juha Rehula (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän meiltä odotetaan sitä, että meillä, niin hallituksella kuin oppositiollakin, kaikilla puolueilla, jotka vaaleihin valmistautuvat, olisi vastauksia siihen, miten köyhyyteen ja syrjäytymiseen liittyvät ongelmat tässä maassa poistetaan. Ja voisi toivoa, että tämäkin keskustelu toisi ainespuita siihen, miten me rakennamme tilanteen niin, aivan kuin ed. Rauhala täällä kysyi, mitkä ovat ne keinot, että päästään eteenpäin.

Ed. Heinäluoma, en mene historiaan tässä kohtaa kuin viime marraskuun loppupuolelle, silloin hallitus teki viimeisimmän päätöksensä liittyen köyhyyden vastaiseen työhön. Se oli se, että työmarkkinatuen tarveharkinnan tuloraja poistettiin. Samoin te olette peränneet, millä toimenpiteillä katsotaan tulevaisuuteen. No, tiedän jo teidän reaktionne, mutta 1.3. tulee voimaan takuueläke, 1.3. tulee voimaan pienimpien päivärahojen, lapsilisien indeksisidonnaisuus. Se ei näy vielä. Kolmas asia: Näissä mittakaavoissa tämä hallitus nyt on joka tapauksessa noin 600 miljoonalla Sata-komitean esitysten pohjalta, ja aivan kuten ministeri Katainen sanoi, 730 miljoonalla eurolla vuositasolla, panostanut kaikkein pienimpien tulojen varassa elävien ihmisten toimeentuloon. Onko se riittävästi, onko ne kohdennettu oikein? Sitä keskusteluahan meidän pitäisi tässä käydä.


Jutta Urpilainen (sd):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kataiselle haluaisin todeta, että teidän puheenne on kyllä varsin ylimielistä, ja toivon, että otatte vakavasti tämän eriarvoisuuden kasvun yhteiskunnassa ja myöskin opposition tarjoamat vaihtoehdot, joita me ihan avoimesti ja rakentavasti olemme täällä esittäneet.

Sitten pääministerille haluaisin todeta, kun te täällä vakuuttelette, että verotuksessa ei voida tehdä yksittäisiä veroratkaisuja: Pääministeri, te olette nostanut energiaveroja. Se tarkoittaa sitä, että monelle pienituloiselle ihmiselle tulee 250 euron lisälasku tänä vuonna teidän veroratkaisustanne johtuen. Miksi energiaveroja, jotka ovat tasaveroja, voidaan kyllä nostaa teidän päätöksestänne johtuen, mutta samaan aikaan osinkomiljonäärejä, pääomatulomiljonäärejä ei voida verottaa nykyistä tiukemmin? Tässä on kyse poliittisesta arvovalinnasta, ja se olisi minusta rehellistä myöskin tunnustaa.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Kun nyt ministeri Katainen kai kolmannen kerran puhuu tästä ruuan arvonlisäverosta ja kun hän mainitsi tämän suvaitsevan omantunnon, niin on pakko vielä ottaa historiaa ja sanoa, että ehkä rehellisyyden nimissä teidän, ministeri Katainen, olisi kannattanut kertoa, että te itse vastustitte ruuan arvonlisäveroa ja piditte sitä aivan hölmönä rahankäyttönä. Te itse olette vastustanut sitä ennen vaaleja ja vielä vaalien jälkeenkin ja aivan perustellusta syystä, koska nythän me olemme nähneet, mitä tässä on tapahtunut. Se oli rahan heittämistä harakoille. (Välihuutoja)

Ruuan hinta on tänä päivänä kalliimpi kuin se oli 4 vuotta sitten. Etukäteen, ennen kuin tämä arvonlisäverouudistus toteutui, kauppa vei tämän hintoihin Suomessa. Ruuan hinta nousi enemmän kuin se nousi muissa EU-maissa. Tämä käy ilmi hallituksen omasta aineistosta. Toivon, että se julkistetaan.

Ruuan arvonlisävero, vielä kerran, ministeri Katainen, voisitteko tälle eduskunnalle kertoa, että te vastustitte sitä ennen viime eduskuntavaaleja, perustelluista syistä?


Valto Koski (sd):

Arvoisa puhemies! Kun täällä on nyt useampaan kertaan lainattu sitä, mitä sanoin 70-vuotissyntymäpäivänäni vuonna 2009, niin en malta olla sanomatta, että sen tarkoitus ei ollut millään tavoin kehua kenenkään saavutuksia eikä moittia kenenkään saavutuksia. Minun aito huoleni on ollut se, mitenkä sosiaalipolitiikka kehittyy, että Suomen vähempiosainen kansanosa saisi ihmisarvoisen elämän. Tästä on ollut kysymys, eikä sitä pidä käyttää poliittisena lyömäaseena.

Mitä veropolitiikkaan ja näihin tuloeroihin tulee, niin haluan nyt todeta, että totta kai sillä on merkitystä tuloerojen vähentämiseen tai kasvattamiseen, mutta jos halutaan tässä yhteydessä puhua vähempiosaisten auttamisesta veropolitiikalla, niin sieltä ei kovin montaa kohtaa löydä, jossa merkittävästi voidaan auttaa. Sanon vaan, että kun toimeentulotuessa otetaan huomioon lapsilisät ja työmarkkinatuesta maksetaan 22 prosenttia veroa, niin vertailkaa nyt sitä näihin pääomaverojen 28:aan ja 26:een prosenttiin. Miltä se tuntuu (Puhemies: Minuutti!) kadulla työmarkkinatuesta kysymään tulleesta ihmisestä? Onko oikeudenmukaista maksaa tällaisesta tulosta lähes sama vero kuin pääomatuloista?


Merja Kyllönen (vas):

Arvoisa herra puhemies! Kun valtionvarainministeri Kataista on tässä kuunnellut, niin on tullut sellainen tunne, että Suomen katajainen kansa on vetänyt olemattomalla vesikelkalla tyhjältä postipalveluautolta rahaa, kun hallitus on niin runsaskätisesti köyhää muistanut.

Haluan muistuttaa ministeri Kataista, että esimerkiksi työmarkkinatukeen ja peruspäivärahaan tuli 11 sentin päiväkorotus, 11 sentin päiväkorotus. Herätys, siellä ministeriaitiossa. Millä, tämmöisillä korotuksilla, ne ihmiset maksavat kohonneen sähkön hinnan, kohonneen ruuan hinnan, kaikki muut kulut, jotka ovat nousseet lukuisia, lukuisia prosentteja enemmän kuin mitä ne tulot ovat nousseet? Herätkää tähän päivään.


Mari Kiviniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoman puheenvuorosta voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että SDP haluaa korottaa ruuan arvonlisäveroa mutta energiaverojen korottaminen ei siis käy.

Minusta on aika erikoista, että yrititte väittää, että tällä ei olisi ollut vaikutusta ruuan hintaan sitä alentavasti. Tätä seurasimme erittäin tarkkaan, koska halusimme varmistaa, että todellakin käy niin, että se siirtyy ruuan hintaan, ja näin kävi. Myöskin tämä on vaikuttanut myönteisesti juuri siihen, josta täällä ollaan huolissaan, eli tulonjakoon. Tällä on pystytty näihin tuloeroihin puuttumaan myönteisesti.

Ja sitten mitä vielä tulee näihin energiaveroihin, niin se pitää tietenkin muistaa, että osa niistä kohdistui, iso osa, teollisuudelle. Ja tavoitteena on nimenomaan se, että siirrytään käyttämään enemmän uusiutuvaa, käytetään puhtaampaa energiaa ja tehostetaan energian käyttöä. Eli ne verot ovat sellaisia, että niitä pystyy myös välttämään. Ruuan kanssa on huomattavasti vaikeampaa, mutta se logiikka näissä kyllä on, että energiaverot ja ruuan alvi, ei niitä kyllä ihan samalle tasolle asettaisi, mutta erikoista tässä on se, että SDP haluaa korottaa ruuan arvonlisäveroa.


Mika Lintilä (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Tuloerojen kasvu ja sen ehkäiseminen on meidän kaikkien yhteinen haaste, mutta niin on maan talouskin.

Siksi täytyy nyt kyllä muistuttaa sosialidemokraatteja, että teidän vuoden 2007 vaalien talouslinjallanne me olisimme huomattavasti syvemmällä kuin mitä me tällä hetkellä olemme, koska te olisitte vieneet meidät ylisuuriin menolisäyksiin. Te olisitte käyttäneet menolisäyksiin kaiken sen varan, jolla tällä hetkellä on velkoja maksettu. Tämä on teidän vaaliohjelmassanne 2007.

Täytyy muistuttaa teitä myös siitä, että ansiotulojen osalta te sanoitte, että palkkatulojen verotusta on kevennettävä edelleen. Te olitte valmiita lisäämään menoja, te ette olleet valmiita maksamaan velkaa, te olitte valmiita keventämään ansiotuloverotusta. Ja tässä ei, ed. Heinäluoma, mennä historiaan. Tässä mennään neljä vuotta taaksepäin.


Harri Jaskari (kok):

Arvoisa herra puhemies! Nyt näyttää siltä, että tässä on vastakkain tällainen hallituksen aktiivisen yhteiskunnan malli ja opposition passiivisen yhteiskunnan malli. Se on sellainen, mikä tässä on suuri ero. Jos mietitte vaikka sitä, että ed. Urpilainen sanoi, että on kiristettävä verotusta. Te siis haluatte kiristää opettajien verotusta, sairaanhoitajien verotusta, eläkeläisten verotusta, (Sosialidemokraattien ryhmästä: Ei vaan pääomatuloverotusta!) on säästettävä, kun me taas haluamme luoda työtä, haluamme sitä kautta tehdä uutta kasvua tälle Suomelle. Me haluamme, että ne opettajat ovat töissä, ne sairaanhoitajat ovat töissä, eivät työttöminä.

Sitten toisaalta te haluatte nostaa 100 eurolla työmarkkinatukea. Voisimmeko me miettiä yhdessä vähän sellaista mallia, mitä Ville Niinistö sanoi, että jokainen päivä töissä olisi arvokas? Siinä päivän, puolentoista päivän aikana saataisiin se 100 euroa sille henkilölle, jos me loisimme sellaisen mallin, että jokaisena päivänä kannattaa mennä töihin, eikä keskityttäisi vain siihen passiiviseen olemiseen. Te olette passiivisen yhteiskunnan kannalla.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! On kyllä surullista, miten puheet voidaan niin lyhyen ajan sisällä vääntää kokonaan toisiksi kuin mitä on sanottu.

Siis eihän täällä kukaan demari ole esittänyt, että ruuan arvonlisäveroa enää uudelleen nostetaan, vai onko? Ainoa, joka sitä on esittänyt, on, kun katsotte metrin vierellenne: ministeri Katainen. Metrin kun käännätte katsettanne, niin löydätte ministeri Kataisen, joka on juuri käyttänyt puheenvuoron, että 2 prosenttia lisää ruuan arvonlisäveroon. Me emme ole sellaista puheenvuoroa käyttäneet.

Sen sijaan me sanoimme, että tässä on suuri riski, että tämä raha menee kaupan katteisiin. Ja näinhän kävi. Kauppa nosti hinnat jo ennen tätä, kun tämä arvonlisävero toteutui. Ja tämä näkyy hallituksen omissa tutkimuksissa.

Mitä tulee näihin mainittuihin loistaviin tulonjakovaikutuksiin, niin tässäkin auttaa, kun lukee hallituksen omia esityksiä. Niissähän kerrottiin etukäteen, että suurituloiset tulevat saamaan kaksi kertaa suuremman osuuden siitä laskennallisesta arvonlisäveroalennuksesta: 10 euroa kuussa, pienituloiset 5 euroa kuussa. Kun katsoo teidän omat paperinne, tämä käy ilmi. Ja eläkeläisiltä tämä vielä peritään takaisin, kun indeksikorotukset jäävät pienemmiksi.

Kukaan meistä ei ole täällä myöskään esittänyt, että pitäisi nostaa pieni- ja keskituloisten palkansaajien verotusta, ei kukaan.


Erkki Virtanen (vas):

Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen, meidän molempien tuntema yrittäjä lähetti Kuopion torilta teille terveisiä. Niissä hän sanoi, että ne 14—15 euroa, jotka kelamaksun poistosta hänelle yhtä työntekijää kohti siunaantuvat, eivät innosta häntä yhtään työllistämään uusia työntekijöitä. Sen sijaan se energiaverojen korotus, joka on kompensaatioksi tehty, estää häntä työllistämästä. Näin tämä kuvio menee. Ja jotta se Sari Sairaanhoitaja ja se opettaja voidaan työllistää, siihen tarvitaan veroja.

Kun minä olen täällä nyt kuunnellut tätä kokoomuksen julistusta siitä, että tämä takuueläke kompensoi kaikki nämä veronkorotukset, se on hieno asia, niin kyllä se hurskastelun matka on pitkä siitä ed. Zyskowiczin vihreästä paperista, jota hän täällä viime kaudella heilutti, kun hän vastusti ministeri Hyssälän silloista takuueläkkeen korotusta. Nyt se takuueläke on kelvannut kokoomukselle tällaiseksi kompensaatioksi. (Puhemies: Minuutti!) Minun ymmärtääkseni sillä piti parantaa näitten kaikkien pienituloisimpien eläkeläisten asemaa eikä kompensoida mitään.


Hannakaisa Heikkinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti tässä nokittelussa meinaa tärkein köyhyyttä aiheuttava todellinen tekijä jäädä kokonaan keskustelun ulkopuolelle. Valtiovarainministeri totesi äsken vastauksessaan, että työttömyys on suurin köyhyyttä aiheuttava tekijä. Olen kuitenkin eri mieltä. Mielestäni suurin köyhyyttä ja syrjäytymistä aiheuttava tekijä on terveyden menetys, ruumiillinen tai mielenterveyden sairaus. Vanhusten sairaanhoitajana olen lukemattomia kertoja saanut kuulla, että kyllä tällä kansaneläkkeellä pärjäisi, jos vain saisin olla terve eikä tulisi lääke- ja terveyskuluja. Toisella hyvin pienituloisella ryhmällä, opiskelijoilla, on mielestäni suurin köyhyyttä ja pysyvää syrjäytymistä aiheuttava tekijä mielenterveysongelmien uhka, ei suinkaan tulojen niukkuus. Siksi toivoisinkin, arvoisa puhemies, että tässä tärkeässä välikysymyskeskustelussa pohdittaisiin vakavasti, kuinka tulevina vuosina ehkäisemme todellista suurinta köyhyyden, eriarvoisuuden (Puhemies: Minuutti!) ja syrjäytymisen aiheuttajaa eli terveyden menettämistä.


Outi Alanko-Kahiluoto (vihr):

Arvoisa puhemies! Ed. Heikkinen piti erittäin hyvän puheenvuoron. On varmasti totta, että silloin, kun ihminen pystyy kohentamaan omaa sosiaaliturvaansa työllä, voidaan sanoa, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Mutta samaan aikaan pitää todellakin muistaa se, että kaikki eivät ole työmarkkinoilla eikä kaikkien palkka riitä elämiseen. Näin on esimerkiksi täällä Helsingissä, jossa meillä on korkeat asumiskulut eikä asumistuki suinkaan korvaa kokonaan niitä asumisesta aiheutuvia kuluja.

Sen vuoksi on erittäin surkeaa se, että työttömien perusturvaa ei ole saatu riittävästi korotettua eikä toimeentulotukeen ole tehty riittäviä korotuksia. Ja sen vuoksi pidän erittäin kovina niitä puheita, joita täällä erityisesti kokoomuksen suunnasta saa kuulla, että työtä kyllä on ja kaikki kyllä voivat mennä töihin ja sillä tavalla kohentaa omaa elämäntilannettaan. Ei tämä maailma ihan niin yksioikoinen ole. Sen vuoksi on hyvin tärkeää, että tuloeroja kavennetaan oikeudenmukaisella veropolitiikalla sillä tavalla, että verot säädetään maksukyvyn mukaan, ja sitten toiseksi sillä tavalla, että tehdään riittäviä tulonsiirtoja. Kiireellinen tulonsiirto (Puhemies: Minuutti!) olisi esimerkiksi nimenomaan työttömän peruspäivärahan korottaminen.


Markus Mustajärvi (vas):

Arvoisa puhemies! Työttömän arki todella on ne 11 senttiä päivässä miinus verot, ja jo ennestään työttömän verokohtelu on kovempaa kuin vastaavaa palkkatuloa tai eläketuloa saavan verokohtelu. Mutta kaikille teille, jotka haluatte nostaa työttömyyden aikaista perusturvaa mutta ette ansioturvaa: kuinka uskottavia te olette? Te puhutte yleisesti koko perusturvan, työttömyyden aikaisen perusturvan, tason nostamisesta, mutta ette ole valmiit poistamaan työmarkkinatuen tarveharkintaa. Ette ole valmiit auttamaan edes sitä ryhmää, joka on kaikista pahin väliinputoajaryhmä, ja rahallisesti se vaatisi huomattavasti paljon vähemmän, ainoastaan murto-osan. Mutta haluatteko te sitten, että mahdollisimman moni pysyy mahdollisimman pitkään sillä perusturvalla, joka on tällä hetkellä 26 euroa päivässä? Nimittäin jos tämä kytkentä ansiosidonnaisen ja perusturvan välillä poistetaan, se ei kannusta hakemaan markkinoilta niitä osa-aikaisia, satunnaisia pätkätöitä (Puhemies: Minuutti!) ja parantamaan sillä tavalla ansiosidonnaista turvaa.


Kimmo Tiilikainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Ed. Heikkinen otti äärimmäisen tärkeän asian puheeksi, ja siitä on hyvä jatkaa. Kun työikäisten määrä alenee, on erittäin tärkeätä, että kaikki, mahdollisimman moni työikäinen, silloin pystyvät antamaan oman panoksensa omien voimiensa ja kykyjensä mukaan yhteisen hyvinvoinnin rakentamiseen. Tämä on yksilöitten kannalta erittäin tärkeätä. Kyse on osallisuudesta ja mahdollisuudesta tuntea olevansa täysipainoinen yhteiskunnan jäsen. Sen takia on köyhyyden torjumisessa äärimmäisen tärkeätä se, että ensi kaudella pyritään näitä suurimpia syitä — eli työkyvyn menettämistä sairauden tai vamman, henkisen tai fyysisen, takia — ehkäisemään ja avaamaan uudestaan niitä polkuja, että osittain työkykyiset voisivat työllistyä joko yrityksiin tai julkiselle sektorille. Ja toinen vastaava työllisyyttä parantava toimenpide on päivähoitopalveluitten parantaminen. Se mahdollistaa yksinhuoltajien paremman (Puhemies: Minuutti on mennyt!) osallistumisen työmarkkinoille.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Pahinta myrkkyä hyvinvoinnille, työpaikoille ja talouskasvulle on työn verotuksen kiristäminen. Ja kuten täällä on moneen kertaan tänään todettu, työ on myös parasta sosiaaliturvaa. Siksi on ehdottoman tärkeää, että suomalaista työtä ei veroteta hengiltä. Suomalaisen työmiehen ja työnaisen palkkaa ei pidä kohtuuttomasti leikata näillä SDP:n esittämillä veronkorotuksilla. Holtittomiin palkanleikkauksiin ei pidä mennä. Kokoomus haluaa, että suomalainen sairaanhoitaja, metallimies, eläkeläinen saavat palkastaan ja eläkkeestään kohtuullisen osuuden myös perheensä ja omaan käyttöön. Tähän verotuksella tehtävät, SDP:n esittämät palkanleikkaukset eivät mitenkään sovi.

Arvoisa puhemies! On ollut oikein, että työn verotusta pienituloisilla on kevennetty. On oikein, että suuria pääomatuloja verotetaan entistä kovemmin. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Ja on ollut oikein, että ruuan arvonlisäveroa on alennettu.


Mikko Kuoppa (vas):

Arvoisa puhemies! Pienituloisten verotuksesta haluan kyllä todeta, että tämän hallituksen aikana 100 000 euroa ansaitsevat ovat saaneet yli 3 000 euroa käteen lisää rahaa veronalennuksilla. Pätkätyöläinen, 10 000 euroa vuodessa ansaitseva, on saanut noin 390 euroa. Tässä on se kokoomuksen veropoliittinen linja. Nämä ovat euroja eivätkä prosentteja, ja euroilla ostetaan.

Sitten vielä tähän sosiaalipolitiikkaan. Noin 50 000 lapsiperhettä on joutunut turvautumaan toimeentulotukeen. Tämä on hallitukselta julmaa politiikkaa näitä lapsiperheitä kohtaan, kun ei lapsilisää tehdä etuoikeutetuksi tuloksi. Lapsilisää heille maksetaan, mutta vastaava summa toimeentulotuesta leikataan heiltä pois, ja heidän käteen jäävä tulonsa ei kasva senttiäkään. Tämä on julmaa politiikkaa, arvoisat ministerit.


Markku Laukkanen (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Kolme asiaa. Ensin ihmettelen sitä, että täällä puhutaan siitä, että me olemme menossa tasaveroon, huolimatta siitä, että me olemme maa, jonka verotuksen progressio on tällä hetkellä maailman kireimpiä. Eikä täällä ole ilmaantunut yhtään puoluetta, joka on ajamassa tasaveroa, todellisuudessa.

Toinen asia on: Eikö muka ole perusturvan puolella saatu mitään aikaan? (Ed. Gustafsson: Kuka niin on sanonut, ettei ole saatu aikaan?) Sen lisäksi, mitä täällä ministeri Rehula äsken kertoi, totean vaan, että kunnallisveron perusvähennyksen nosto oli erinomainen täsmätoimi työttömyysturvan etuisuuksien varassa eläville. Se tekee esimerkiksi 200 euroa vuodessa työmarkkinatuella eläville. Lisäksi eläkkeensaajien verotusta on kevennetty merkittävästi, 600 miljoonalla eurolla, eli eläkkeensaaja ei maksa lainkaan veroa keskimäärin alle 10 000 euron eläkkeestä vuodessa. Ja tämän päälle takuueläke, tämän päälle elintarvikkeiden alvin alennus — nämä ovat kaikki täsmätoimia, hyvät ystävät, perusturvan kehittämiseksi.

Ja kolmanneksi: Mikä on sitten todellakin se sosialidemokraattinen malli? Arvoisa puheenjohtaja Urpilainen, te puhutte vaan pääomaverotuksen kiristämisestä. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Te haluatte suunnata pääomaverotulot perusturvan lisäämiseen. Niilläkö me hoidamme myöskin valtion alijäämän, kun te arvostelette sitä, että meillä on tavaton alijäämä ja velkaantuminen? Te haluatte lisää velkoja. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Ei teillä ole keinoa, millä te tasapainotatte valtiontalouden.


Kari Uotila (vas):

Arvoisa puhemies! Täällä on lueteltu pitkä joukko ihmisiä, joille on tällä vaalikaudella annettu. Yksi ryhmä ovat vuonna 1987 syntyneet nuoret. Niitä voisi sanoa lamakiusatuiksi lapsiksi, jotka ovat syntyneet sinä vuonna. Thl tutki heidän tilannettaan kaikkien mahdollisten rekistereiden kautta. Joka neljännellä heistä on rikostausta. Joka viidennellä on ollut mielenterveysongelmia. Joka kuudennelta puuttuu peruskoulun jälkeinen tutkinto.

Ja mitä tämä hallitus teki näille nuorille, jotka nyt ovat nuoruusiässä? Käytti sitä oppia, josta täällä ed. Ville Niinistö totesi, että Soininvaara esittää, että täytyisi olla kala tai onki. Minusta ei ole kumpaakaan, ei ole onki eikä kala, nuorelle se, että leikataan toimeentulotuesta 20 prosenttia tai jopa 40 prosenttia — näiltä nuorilta, jotka ovat niitä koulukiusattuja, lamakiusattuja ja täysin syrjäytyneitä tämän päivän Suomessa.


Arto Satonen (kok):

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on keskusteltu, kaikki köyhät eivät ole työttömiä mutta kaikilla työttömillä on riski ajautua köyhäksi, ja se voi johtaa myöskin seuraavaan sukupolveen. Sen takia se ihan ensimmäinen asia on se, että työn teettäminen ja työn tekeminen tässä maassa kannattaa. Jos se ei onnistu, niin me emme ikinä pysty vähentämään merkittävällä tavalla köyhyyttä.

Tämän hallituksen suuri saavutus on se, että tästä taantumasta huolimatta on hoidettu niin, että työttömyysprosentti tällä hetkellä on hyvin alhainen. Se on kiistaton mittari ottaen huomioon taloudellinen tilanne, mutta sen lisäksi on pitkäaikaistyöttömiä, jotka tarvitsevat apua. Mutta he eivät pääse köyhyydestä sillä, että heille tarjotaan kurssia kurssin perään, vaan heille pitää tarjota sellaisia toimenpiteitä, jotka oikeasti johtavat työllistymiseen. Pitää käydä yksilö yksilöltä läpi ne henkilöt ja löytää niitä polkuja työelämään. Vain sitä kautta (Puhemies: Minuutti!) voidaan yksilötasolla vähentää köyhyyttä.


Pia Viitanen (sd):

Arvoisa puhemies! Kyllä vähän häkellyttää, että kokoomuksen mielestä meillä on vähän työttömiä, kun meillä on liki 300 000 työtöntä ja pitkäaikaistyöttömyys kasvaa hurjaa vauhtia.

Mutta, ministeri Katainen, te sanoitte, että te olette pienituloisten arkea parantaneet ihan kivalla tavalla. Ministeri Katainen, terveisiä nyt sitten sieltä arjesta eli Tampereelta. Minulle tuli muun muassa tällainen tekstiviesti sieltä, että lyökää Kataiselle faktat pöytään: Kelan päivärahat 410 euroa per kuukausi. Kuinka hän itse pärjäisi tällä summalla?

Sitä arkea on tullut Tampereelta muussakin yhteydessä. Sieltä tulee paljon palautetta siitä huolesta, kuinka paljon energiaveroratkaisut nostavat asumisen hintaa.

Tämä teidän epäreilu tasaveropolitiikkanne on saanut nyt tuomion onneksi myös keskustalta ja vihreiltä. Mutta se minua huolestuttaa, että seuraavaa kautta ajatellen kokoomus vielä pitää tiukan linjansa tasaverokehityksen suhteen. Tehän omassa ohjelmassanne todella huolestuttavasti esitätte muun muassa (Puhemies: Minuutti!) arvonlisäveroon korotuksia.


Johanna Karimäki (vihr):

Arvoisa puhemies! Tasa-arvoisen hyvinvoinnin jälleenrakentaminen on seuraavan hallituskauden iso haaste, ja on todella hyvä, että eri puolueet kertovat täällä omia vaihtoehtojaan ja myöskin voi arvioida tahtoa ja halukkuutta hyvinvoinnin parantamiseen.

Kokoomus on puheissaan ja omassa ryhmäpuheenvuorossansakin todennut, että työnteon pitää aina kannattaa, pitäisi aina pystyä ottamaan vastaan pätkätyötä ilman, että siitä olisi haittaa. No, Ville Niinistö kertoi vihreiden ryhmäpuheenvuorossa tähän erinomaisen hyvän keinon: perustulo. Se on tukea yrittäjyydelle, se on tukea työllisyydelle.

Siteeraan yhtä toista asiaa, mikä myös tuli kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa esiin. Esitettiin, että vammaisille pitäisi saada pysyvä palkkatuki, ja käsittääkseni näin onkin — näin olen ymmärtänyt — mikä on erinomaisen hyvä asia. Mutta on paljon sellaisia erityisiä ihmisiä, jollain tavalla vajaakuntoisia, pitkäaikaistyöttömiä, joille pitäisi kyllä löytää (Puhemies: Minuutti!) pysyvä ratkaisu. Siihen olisi hyvä tällainen reppuraha, pysyvä tuki, pysyvä ratkaisu, joka viedä yritykseen, kuntaan, valtiolle, minne vaan pääsee työhön.


Susanna Huovinen (sd):

Arvoisa puhemies! Te totesitte, ministeri Katainen, tuossa omassa vastauksessanne: "Niitä, jotka apua tarvitsevat, autetaan sitten kunnolla." Tämä ei ole kuitenkaan, niin kuin täällä on monta kertaa jo todettu, kansalaisten arkikokemus tämän päivän suomalaisesta yhteiskunnasta. Hallituksen päätös, johon täällä jo viitattiin, leikata nuorten alle 25-vuotiaiden toimeentulotukea, on tästä kyllä valitettava ja surullinen esimerkki.

Viime huhtikuussa Oecd oli huolissaan Suomessa tapahtuvasta tuloerojen kasvusta ja vaati pääomatuloverotukseen muutoksia. Mitä teki hallitus? Hallitus poisti työnantajien kelamaksun ja siirsi tämän satojen miljoonien maksutaakan tavallisten palkansaajien, eläkeläisten ja lapsiperheiden maksettavaksi kohoavina asumisen, liikenteen ja energian kustannuksina.

Kyllä on sanottava, että kun te viittaatte tähän veneeseen, jossa me kaikki kuulemma istumme, niin se taitaa olla niin, että suuri joukko suomalaisia soutaa tuota venettä, (Puhemies: Minuutti!) jossa hyväosaisten joukko istuu kyydissä ja syö eväitään.


Tuomo Puumala (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Sellainen taho kuin Työväen Sivistysliitto tekee ilmeisesti myöskin tutkimuksia, ja muutama kuukausi sitten se julkaisi tutkimuksen siitä, minkä puolueen hallituksessaolo on vaikuttanut perusturvaan milläkin tavalla. Keskusta sai tuossa parhaat pisteet, elikkä kun keskusta on ollut hallituksessa, perusturva on parantunut parhaalla mahdollisella tavalla, ja taas sitten sosialidemokraatit saivat heikoimmasta päästä olevat pisteet. Sosialidemokraattien hallituksessaolo oli vaikuttanut perusturvaan negatiivisella tavalla.

Minä en nyt tiedä, onko sitten tämä Työväen Sivistysliitto täysin puolueeton tutkimustaho, en osaa sitä sanoa, mutta siitä huolimatta pidin tätä tulosta aika merkittävänä.

Sitten toiseksi ansiotulo, toisaalta perusturvan parantaminen ja ansiosidonnaisen turvan parantaminen. Te ette oikein ole vastanneet siihen, voimmeko me todella poistaa köyhyyden ja aina lisätä myöskin ansiosidonnaiseen turvaan saman määrän rahaa. Itse epäilen sitä. Hallitus on tehnyt (Puhemies: Minuutti!) paljon, ja paljon on vielä tehtävää.


Rakel Hiltunen (sd):

Arvoisa puhemies! Tuloerojen kasvu on vaikuttanut hyvin merkittävällä tavalla myös terveyserojen kasvuun. Tällä hetkellä tilanne on se, että ylimmässä tuloluokassa ja alimmassa tuloluokassa elävän miehen odotettavissa olevan eliniän ero on 12,5 vuotta ja naisten vastaava 7 vuotta.

Ministeri Katainen, minä olen hyvin huolestuneena kuunnellut tätä keskustelua. Etenkin, vielä kun pääministeri oli paikalla, olisin kyllä toivonut, että hallituksen suunnalta nyt kerrottaisiin joku näköala siihen, onko Suomella varaa jättää pysyvästi tällainen olotila vallitsevaksi. Tällä kaudella — neljä vuotta on pitkä aika — ei ole mitään tässä tapahtunut. Eli meillä ihmiset elävät 12,5 vuotta lyhyemmän elämän silloin, kun heidän elämänsä on siellä köyhimmässä tuloluokassa.


Jutta Urpilainen (sd):

Arvoisa puhemies! Kun olen kuunnellut kokoomuksen kansanedustajien puheita, niin täytyy kyllä todeta, että rehellisyys on varsin kaukana niistä puheista.

Totean nyt vielä kerran hyvin selkeäsanaisesti ja toivon, että enää vääriä väitteitä ei täällä esitetä: SDP ei kannata ansiotuloverotuksen kiristämistä, mutta sen sijaan me olemme rehellisiä ja me kerromme sen, että seuraavalla vaalikaudella verotusta on kiristettävä. Mutta me haluamme kiristää nimenomaan pääomatulojen verotusta ja me haluamme siirtää verotuksen painopistettä työn verotuksesta pääomatulojen ja omaisuuden verottamiseen, ylipäänsä lisätä verotuksessa progressiota, koska me pidämme tärkeänä sitä, että verotus pohjautuu veronmaksukykyyn, emmekä kannata tasaverokehitystä, jota tämä hallitus on eteenpäin vienyt, jossa köyhä ja rikas maksaa saman veron.

Toivon, että tästä lähtien siteeraamme toisiamme rehellisesti emmekä enää viljele vääriä väitteitä.


Lenita Toivakka (kok):

Arvoisa puhemies! Meidän ei täällä pidä lietsoa perusteettomia pelkoja tuloerojen kasvusta vaan tehdä töitä sen eteen, että näin ei tapahdu. Tämän hallituskauden sekä teot että tulokset puhuvat sen puolesta.

Tätä keskustelua helpottaisi huomattavasti se, jos puhuisimme ja meidän puheemme perustuisivat samoihin tilastoihin. Teidän tilastonne on 2008 Oecd, ja se taas, mihin hallitus pohjaa tietonsa, on tuore 26.1. julkaistu Tilastokeskuksen tilasto, jossa kerrotaan, että tuloerojen kasvu on lähtenyt pienentymään. Tämä on erittäin hyvä asia. Minusta meidän ei pidä tästä asiasta taistella, vaan meidän pitää katsoa eteenpäin ja todella parantaa heikompiosaisten asemaa, mitä tällä hallituskaudella on jo merkittävästi pystytty tekemään.

Seuraava tavoite, jonka kokoomus näkee hyvin tärkeänä, on se, että ihmisten hyvin epäoikeudenmukaisena kokemaa lapsilisän ja toimeentulotuen suhdetta täytyy korjata. Kokoomuksen vastaus tähän on se, että toimeentulotuen lasten perusosaa korotetaan. Olen kuullut, että ministeri Risikko on tällaista (Puhemies: Minuutti!) selvitystyötä jo tekemässä ministeriössä. Haluaisin kysyä ministeri Risikolta, miten tämä työ edistyy.


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Ihan samaa mieltä kuin ed. Toivakka, että meidän ei kannattaisi varmaan näistä tilastoista hirveästi väitellä. Minä en ole osallistunut Tilastokeskuksen työhön, olen vain siteerannut sitä. Tilastokeskus on minusta ollut tähänkin saakka hyvin luotettava. Uskon, että se oli edellisen hallituksen aikana ja on seuraavankin hallituksen aikana luotettava. Sen mukaan tämän hallituksen aikana tuloerot ovat kaventuneet. Ollaan tyytyväisiä siitä.

Samaan aikaan todetaan se tosiasia, että viimeisen 20 vuoden aikana Suomessa tuloerot ovat kasvaneet, erityisesti vuosina 1995—2007. Se on tosiasia. Nyt ne ovat kääntyneet laskuun osittain taloustilanteen johdosta, osittain vero- ja etuusratkaisujen johdosta. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö taas, kun talous lähtee rivakkaan kasvuun, tämä haaste olisi vielä edessä.

Toinen huomio. Työttömien määrä on tullut alaspäin tilanteeseen nähden positiivisella tavalla. Olemme nyt siinä työttömyysmäärässä, mihinkä edellinen hallitus suurin piirtein lopetti. Vuoden 2006 tasolla ollaan työttömyydessä, vaikka näimme ennennäkemättömän suuren talouslaman. Siinä mielessä voimme olla tyytyväisiä myös tähän saavutukseen. Paljon on silti kuitenkin tehtävissä.

Täällä ed. Heinäluoma totesi, että minä haluaisin keventää rikkaiden verotusta. En halua. Itse asiassa olemme julkaisseet puolueenakin kokoomuksen tavoitteet, joissa nimenomaan rikkaampien ihmisten veroja eli pääomatuloveroa nostetaan, ja vielä myös tämmöinen määräaikainen erityiskorotus kaikkein suurituloisimmille pääomatuloja ansaitseville. Mutta palkanmaksuvaraa sen sijaan haluamme tehdä enempi, että Suomessa olisi mahdollisimman paljon työpaikkoja.

Ed. Pentti Oinonen omassa kysymyksessään kysyi, mitä aiomme tehdä nuorena vammautuneille. Kyllä takuueläke on oikeastaan paras heille, samoiten vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämistuen tuplaaminen, niin että saisimme vammautuneet ja vammaiset ihmiset mukaan työelämään, mikäli heillä työkykyä vähänkin on jäljellä.

Puhujalistaan. Nopeatahtinen osuus, 5 minuuttia enintään.


Paula Sihto (kesk):

Arvoisa puhemies! Suomalaisen hyvinvointivaltion peruslähtökohtana on se, että kaikilla kansalaisillamme on riittävät taloudelliset ja sosiaaliset mahdollisuudet elää, eli perustoimeentulon tulee olla oikealla tasolla. Yhteiskunnassamme on tapahtunut eriarvoistumista, jolta emme rehellisyyden nimessä voi ummistaa silmiämme. Köyhyyden ja eriarvoisuuden tunnistaminen ja varsinkin tunnustaminen on tärkeää, että köyhyyttä voidaan lieventää, mutta se vaatii meiltä kaikilta suuria ponnisteluja, ei vain kauniita sanoja, ja ennen kaikkea halua korjata sosiaalisia epäkohtia ja parantaa yhteiskunnassamme elävien väliinputoajien tilannetta.

Suomalaiseen yhteiskuntaan on vuosikymmenten aikana luotu erilaisia etuisuuksia, jolloin niitä ei välttämättä aina yhteensovitettu, jolloin päässyt syntymään tilanteita, että toinen etuus on leikannut toista. Näin uuden etuuden piiriin päässyt taloudellisesti heikossa tilanteessa oleva ei olekaan hyötynyt taloudellisesti mitään. Sata-komiteahan nimitettiin aikanaan juuri työskentelemään sen eteen, että erilaisia etuuksia yhteensovitetaan ja pyritään löytämään niitä väliinputoajia, jotka erityisesti tarvitsevat tukea elämäänsä.

Tuloerot ovat kasvaneet parissa vuosikymmenessä mutta ovat kuitenkin pienentyneet nykyisen hallituksen aikana. Yhtenä merkittävimpänä tekijänä on ollut keskustajohtoisen hallituksen vahva panostus perusturvaan, moniin sosiaalisten etuisuuksien korottamisiin ja palveluihin, joita on erityisesti kohdennettu niitä eniten tarvitseville.

Kansaneläkkeiden tasoa korotettiin hallitusohjelman mukaisesti vaalikauden alussa. Vuoden 2008 alusta poistettiin kuntien toinen kalleusluokka, vaikka päätös tehtiinkin jo vuonna 2005. Näillä toimenpiteillä pääosalla pientä eläkettä saavista eläke nousi yli 50 euroa kuukaudessa. Viime syksynä ylimääräistä rintamalisää korotettiin, jolloin kaikkein pienituloisimpien ja erityistä hoivaa vaativien veteraanien tuki nousi 50 eurolla kuukaudessa. Kaivattu laki takuueläkkeestä tulee voimaan parin viikon kuluttua. Kyseessä on maamme historian merkittävin korotus pienempiin eläkkeisiin. Tämä korotus ei olisi tullut ilman keskustan periksiantamattomuutta tässä hallituksessa.

Köyhyys koettelee erityisesti lapsiperheitä. Niistä vaikeimmassa taloudellisessa asemassa ovat tutkimusten mukaan yksinhuoltaja- ja monilapsiset perheet. Hallitus kohdensikin lapsilisien korotuksia näille perheille. Samoin päivähoitomaksu-uudistuksessa vuonna 2008 helpotettiin pienituloisten perheiden asemaa. Lapsiperheille tervetullut uutinen on myös, että lapsilisät ja muut lapsiperheiden keskeiset etuudet sidotaan indeksiin. Tällä kaudella toteutui myös pitkään tavoitteena ollut useiden minipäivärahojen nosto, äitiys‐, isyys- ja vanhempainrahojen, kuntoutusrahan, sairauspäivärahan ja erityishoitorahan tasoa nostettiin työmarkkinatuen tasolle, ja korotus oli 171 euroa kuukaudessa.

Ruuan arvonlisäveron alennus oli keskustalle viime vaaleissa yksi tärkeimmistä asioista, jonka puolueemme sitten hoitikin. Ruuan arvonlisäveron alennus alentaa meidän kaikkien ruokalaskua, mutta suhteellisesti aleneminen kohdentuu eniten niille, joiden tuloista suurin osa kuluu ruokaan. Epäilystä huolimatta alvin alennus on siirtynyt ruuan hintaan, ei se ole jäänyt välikäsiin.

Sinipunahallitus teki aikoinaan monenmoisia heikennyksiä lapsiperheiden taloudelliseen tilanteeseen muun muassa poistamalla lapsivähennyksen.

Arvoisa puhemies! Työllisyys on kohentunut 1990-luvun laman jälkeen tasaisesti viime taantumaan asti. Taantumasta huolimatta työttömyys ei ole noussut sille tasolle, jolle sen arveltiin ja odotettiin nousevan. Keskustajohtoisen hallituksen elvyttävät toimenpiteet ovat ylläpitäneet työllisyyttä. Työnantajat eivät ole irtisanoneet vaan lomauttaneet.

Onneksi myös nuorisotyöttömyys on kääntynyt laskuun, mutta se on edelleen liian korkealla tasolla. Nuoria työttömiä uhkaa köyhyyden lisäksi syrjäytyminen, jonka ehkäisemiseksi yhteiskunnan on tehtävä kaikkensa. Aktiivisilla työllistämistoimenpiteillä köyhyyttä voidaan vähentää. Jokaiselle nuorelle on taattava koulutus- tai työpaikka.

Nyt huomio pitää kiinnittää pitkäaikaistyöttömyyteen, jonka odotetaan edelleen pahenevan. Pitkäaikaistyöttömyys on varsinkin ikääntyneiden ja matalan koulutustason työttömien ongelma. Putoaminen ansiosidonnaiselta päivärahalta työmarkkinatuelle merkitsee monelle melkoista taloudellisen tilanteen heikkenemistä. Tärkeää on myös estää työttömyyden ja köyhyyden periytyminen jälkipolville.

Keskustajohtoinen hallitus on keventänyt työtulojen verotusta noin 2 miljardilla eurolla. Kevennys on kohdennettu tasaisesti kaikille tulotasoille. Eläkkeensaajien verotusta on tällä hallituskaudella kevennetty merkittävästi, noin 600 miljoonalla eurolla. Eläkkeensaaja ei maksa lainkaan veroa keskimäärin alle 10 000 euron eläketulosta. Viime vuonna verotusta kevennettiin kaikkein matalimmilla tulotasoilla, kun kunnallisverotuksen perusvähennyksen enimmäismäärää korotettiin 1 480 eurosta 2 200 euroon. Perusvähennys on ollut samalla nimellisellä tasolla 1990-luvun alusta lähtien.

Arvoisa puhemies! Työmarkkinatuen määrään vaikuttavia tulorajoja on nostettu. Tämä merkitsee, että noin 15 000 ihmisen työmarkkinatuki nousee. Työmarkkinatuki on tarveharkintainen etuus. Sen määrään vaikuttavat sekä työnhakijan omat tulot kokonaisuudessaan että puolison tulot. Työnhakijan puoliso voi vastedes ansaita 1 704 euroa kuussa ilman, että hänen tulonsa vaikuttavat työmarkkinatuen määrään. (Ed. Mustajärvi: Lisää avioeroja!)

Työ ja työnteko ovat keskustalle tärkeä arvo. Työ on parasta sosiaaliturvaa. Työn kautta on osallisuus yhteiskuntaan. Yhteiskunnan täytyy pitää huolta niistä, jotka eivät siihen pysty. Politiikalla ja poliittisilla päätöksillä tulee vaikuttaa niin, ettei kukaan putoa sosiaalisten turvaverkkojen läpi.

Ja nyt ministeri Risikolle se vastauspuheenvuoro, joka aikaisemmin luiskahti sivuun. Olkaa hyvä.


Paula Risikko (kok):

Arvoisa herra puhemies! Olin valitettavasti tapaamisessa, mutta kun tulin tänne, täällä puhuttiin toimeentulotuesta, että sitä leikataan nuorilta. Nyt muistutan teitä siitä, että ei sitä tietenkään leikata, jos nuori osallistuu hänelle tarjottuun työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen, ja se voi olla jotakin muutakin kuin koulutusta. Sitten sellaisessa tilanteessa, jolloin nuorella on hyvä syy, että hän ei voi osallistua, esimerkiksi sairaus tai vammaisuus tai jokin muu syy, esimerkiksi perhetilanne, ei tietenkään häneltä sitä evätä. Minun mielestäni se, että hänelle tarjotaan jotain, on merkki siitä, että hänestä välitetään.

Sitten lapsilisät otetaan tosiaan huomioon toimeentulotukea laskettaessa, koska toimeentulotuki on aina se viimesijainen. Tärkeäähän on tietysti se, että nämä ensisijaiset etuisuudet olisivat riittävän korkealla tasolla. Siinä meillä on tekemistä, sen tiedän. Toimeentulotuen lapsiosien korotus on minun mielestäni se ratkaisu tähän, ei niinkään sen toimeentulotuen rakenteen romuttaminen vaan nimenomaan se, että me saisimme näitä ensisijaisia tukia ja sitten sen lapsiosuuden nousemaan. Kaikkea ei saa kerralla, mutta se on tähtäimenä.

Sitten kuulin, että täällä oli keskusteltu sairaanhoitajien vastaanottomaksuista. Sellaisia ei kyllä Suomessa ole, että siihen nyt voitte ihan uskoa.

Sitten terveyseroista vielä tässä totean, että terveyseroja ei valitettavasti kavenneta pelkästänsä rahalla vaan siinä on hyvin monenlaisia asioita: työ, koulutus, hyvät terveyspalvelut. Näistä kaikista yhdessä muotoutuu sitten se, että on parempi terveys. Meillä on terveyserojen kaventamisohjelma, mutta totean, että pelkät terveyspalvelut tässä eivät auta. Me olemme kyllä siinäkin auttaneet asiaa, koska terveydenhuoltolaissa, joka tulee voimaan 1. toukokuuta, on juuri tämä työttömien terveydenhuolto otettu oikein luupin alle, ja se on minun mielestäni hyvä asia.

Jatketaan puhujalistaa enintään 5 minuutin puheenvuoroilla, niin kuin olemme sopineet keskenämme.


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! Kyllähän se peruskysymys kuuluu, että millainen Suomi tällä hetkellä on ja millaisen me toivoisimme sen olevan.

Nyt jo käydyssä keskustelussa on moneen otteeseen todettu näitä tiettyjä tunnuslukuja: Alle 1 000 eurolla kuukaudessa Suomessa pitäisi toimeen tulla 700 000 ihmisen. Perusturvan varassa olevista työttömistä kotitalouksista yli 80 prosenttia elää alle suhteellisen köyhyysrajan. Lapsia elää niin sanotuissa lapsiköyhyysperheissä noin 150 000 lasta. Sitten meidän pienituloisten köyhien joukkoon on syntymässä erityisen huono-osainen ryhmä, jonka tulot jäävät alle 40 prosenttiin keskimääräisestä köyhyysrajasta. Ja sitten se tutkimuksellinen huomio, että köyhyys Suomessa on myös pitkittynyt. Tämä tarkoittaa sitä, että samat ihmiset ovat vuodesta toiseen köyhiä. Suomessa on tällä hetkellä 477 000 ihmistä, jotka ovat olleet köyhyysrajan alapuolella paitsi nyt myös vähintään kahtena edeltäneistä kolmesta vuodesta.

Arvoisa puhemies! Näkemykseni on se, että 20—30 vuoden päästä politiikan tutkijat tulevat antamaan aika ankaran tuomion tämän päivän ja, sanoisinko, vähän viime vuosienkin poliittisille päättäjille siitä, että me olemme päästäneet Suomeen syntymään näinkin mittavan pienituloisten, huono-osaisten, köyhien määrän.

Arvoisa puhemies! Olisi voitu tehdä paljon enemmän. En väitä sitä, etteikö hallitus ole eräitä asioita tehnytkin, mutta muistutan, että tämän oikeistoporvarihallituksen lähtötaso oli 28 miljardia euroa korkeampi kuin miltä tasolta edellinen hallitus joutui lähtemään liikkeelle. Sen vuoksi on oikeastaan noloa lukea Ahjo-lehdestä Heikki Hiilamon haastattelu; Hiilamohan oli Sata-komitean perusturvajaoston jäsen. Hiilamon mukaan "Sata-komiteassa perusturvan parannusehdotukset pohjimmiltaan kaatuivat siihen, että sosiaalimenot on haluttu painaa mahdollisimman pieniksi, jotta verojen alentamista ja nimenomaan ylimpien tuloluokkien marginaaliveroprosentin alentamista voitaisiin jatkaa. - - Minusta politiikan lähtökohtana tulisi olla se, että pidetään kaikista huolta. Kun hallitus päätti mittavista veronkevennyksistä, rahasta ei ollut pulaa."

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 5. päivä tammikuuta otsikolla "Tuloerot rakentavat luokkayhteiskuntaa" todettiin näin: "Viimeisiä kuukausiaan istuvan hallituksen ohjelmaan on kirjoitettu lupaus, ettei ketään jätetä yksin. Pienimpien eläkkeiden korottamista lukuun ottamatta se jää korulauseeksi. Köyhyysrajan alapuolelle jääneiden lapsiperheiden määrä on tämän hallituskauden aikana kasvanut, samoin kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä."

Siis huostaanotot ovat merkittävästi kasvaneet, ja mikä dramaattisinta, Kelan ja opetus- ja kulttuuriministeriön marraskuussa tekemän tutkimuksen mukaan huostaanotettujen lasten äideistä 90 prosenttia eli toimeentulotuen varassa. Siis 90 prosenttia äideistä oli toimeentulotuen varassa. Minä en väitä tietystikään, että nämä huostaanotot johtuisivat siitä yksin, että äiti oli köyhä ja joutui elämään niukkuudessa, mutta niin kuin hyvin tiedämme, tämä niukkuus ja köyhyys myöskin tämän päivän arjen elämässä ahdistaa eikä aina luo näitä parhaita edellytyksiä sitten lasten kasvun tukemiseen.

Arvoisa puhemies! Sen vuoksi olen ylpeä, että me sosialidemokraatit olemme nostaneet esille omissa eduskuntavaaliohjelmissamme ja -tavoitteissamme merkittävän tasokorotuksen perusturvaan, 100 euroa kuukaudessa. Koen itse näin, että se ei likimainkaan mitään ongelmia lopullisesti ratkaise. Näen, että se on yksi moraalinen, poliittinen kannanotto tähän tilanteeseen. Se on ikään kuin ensimmäinen steppi tehdä jotain laajempaa ja konkreettisempaa ajatellen näitä jälkeenjääneitä peruspäivärahoja ja työmarkkinatukea, jotta ihmiset eivät joutuisi sitten hakemaan sosiaalitoimistosta viimesijaista toimeentuloturvaa.


Markus Mustajärvi (vas):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ministeri Risikolle siitä, että te annatte kyllä kaunistellun kuvan tästä Lex Soininvaarasta. On nimittäin niin, että jos nuori on työpajassa ja hänelle on työpajassa tehty työllistymis- ja koulutussuunnitelma, jos hän on alle 25-vuotias ja ammattikouluttamaton mutta ei hae syksyn yhteishaussa, niin työpajakouluttajat ovat kertoneet sen, että sieltä evätään sitten ensin työmarkkinatuki ja sen jälkeen mahdollisesti 20—40 prosenttia toimeentulotuesta. Että se on se pelin henki.

Valtionvarainministeri Jyrki Katainen pisti täällä vanhan hokeman uusiksi. Nyt se kuuluu: vale, emävale, tilasto, kreikkalainen tilasto ja Kataisen tilasto. Yleisenä havaintona voi sanoa, että kokoomuksen myötätunto yltää Islantiin, Kreikkaan ja Irlantiin mutta ei kotimaahan. En väitä sitä, että valtionvarainministerin esittämät luvut olisivat olleet vääriä, mutta ne eivät vain kuvanneet oikeaa asiaa. Valtion taloudelliselle tutkimuskeskukselle annettu tehtävä oli tarkoitushakuinen. Sen pyydettiin selvittävän hallituksen päätöksiä seuranneet tuloerojen muutokset. Niihin kuuluvat tuloveron alennukset, tulonsiirrot ja palvelumaksut. Mutta välillisten verojen korotusten vaikutusta ministeri Katainen ei pyytänyt selvittämään.

Kataisen hyvätuloisia suosineen vastuuttoman verolinjan varmin maksaja on syrjemmällä asuva eläkeläinen, joka joutuu kulkemaan omalla autollaan palveluiden perässä, kuluttaa sähköä ja käyttää palveluita. Samalla tavalla joutuu maksajaksi se työntekijä, joka joutuu kulkemaan pitkiä matkoja työn perässä, ja se työ on usein osa-aikaista tai pätkätyötä. Työttömyysajalta hänelle ei ole suotu sentinkään tasokorotusta yli kahdeksaan vuoteen. Eikä hallituksen verolinja takuulla naurata omaishoitajaa, jolle ei jää käteen juuri mitään minimaalisen pienestä korvauksesta, tai toimeentulotuella elävää perheenäitiä, jonka taloutta lapsilisien korotukset eivät helpota yhtään. Näitä perheitä on kuitenkin 50 000.

Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen puhui numero- ja tilastokikkailusta. Otetaan esimerkkilaskelma valtionvarainministeriöstä, siinä on vertailtu palkkatulon, päivärahatulon ja eläketulon verotusta vuoden 2011 veroperustein. Pakolliset palkansaajamaksut on huomioitu ja kunnallisvero arvioitu 19,17 prosentiksi.

Vertailussa käy ilmi, että palkkatulon verotus on keveämpää kuin päivärahatulon aina 40 000 euroon saakka. Erotus on suurimmillaan yli 10 prosenttiyksikköä. Eli kun henkilö jää työttömäksi, niin sitä tulojen alenemaa vauhditetaan vielä muita kireämmällä verotuksella. Käyrän toisessa päässä esimerkiksi huippueläkkeitä, esimerkiksi 7 000 euroa kuukaudessa, saavien verotus on keveämpää kuin muilla, puhumattakaan sitten niistä, jotka nostavat pääomatuloja.

Yhden vuoden aikana vuodesta 2008 vuoteen 2009 tuloihin ja varallisuuteen perustuvien verojen kertymä valtion kassaan putosi yli 5 miljardia euroa. Se ei selity yksin lamalla vaan hyvätuloisten veroalella, ja samankaltainen kupru toistuu vuodesta toiseen niin kauan, kunnes verotus muutetaan oikeudenmukaisemmaksi.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuhuja ed. Toivakka kauhisteli valtion velkaantumista. Syytä onkin, sillä lyhyen ajan sisällä valtionvelka kaksinkertaistuu. Suorastaan härski oli hänen lausahduksensa: "Yksi tällainen" — eli kipupiste — "on toimeentulotuen ja lapsilisän suhde. Kokoomuksen kanta on se, että korjausta pitää tapahtua lasten toimeentulotuen kautta." Ei mitään konkreettista vaihtoehtoa ja unohtaen täysin sen, että asiasta äänestettiin joulukuussa. Lisäksi hän totesi, että pienempituloisille arvonlisäverojen korotuksia kompensoidaan myös etuuksien indeksikorotuksilla. Nehän ovat korotuksia jo tapahtuneesta hintojen noususta eivätkä riitä oikaisemaan vääristymää, joka syntyy verotuksen painopisteen siirtämisestä välillisiin veroihin, palvelumaksuihin ja kuntaveroihin.

Kokoomus on yhtä uskottava köyhyydenvastaisessa taistelussa kuin perussuomalaiset ilmastonmuutoksen torjujina tai vihreät ydinvoimaa vastustavana hallituspuolueena. Kokoomuksen jäljiltä Suomesta tulee uudelleen luokkayhteiskunta. Kokoomus rakentaakin hyvätuloisten diktatuuria ja on pitänyt omat kannattajansa tyytyväisenä vastuuttomalla veroalella ja maksattaa laskun paitsi pienituloisilla myös tulevilla sukupolvilla.


Johanna Karimäki (vihr):

Arvoisa puhemies! Uutiset köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntymisestä pysäyttävät. Tuloerot ovat kasvaneet liian pitkään, ja köyhyys periytyy. 1990-luvun laman aikaan leikattiin lapsiperheiden etuuksia ja lapsia auttavia palveluja vähennettiin. Tähän ei ole tullut muutosta kasvuvuosien Suomessa. Yhä useampi lapsi elää köyhyydessä ja on vaarassa syrjäytyä. Seuraavan hallituskauden suurin haaste on oikeudenmukaisen Suomen jälleenrakentaminen.

Vaikeuksia on etenkin yksinhuoltajaperheillä ja monilapsisilla perheillä. Asumiskustannukset ovat iso menoerä. Yksinhuoltajien työllistyminen on haasteellista, koska vuorotyö on lisääntynyt monella alalla. Minne viedä pienet lapset hoitoon? Kuinka yhdistää työ ja perhe? Hoivapalvelut on monipuolistettava, jotta yksinhuoltajilla on paremmat edellytykset työllistyä.

Köyhyys voi koskettaa myös perheitä, joissa on pieniä, päivähoitoikäisiä lapsia, jolloin hoitomaksut vievät osan tienesteistä. Lapsilisien sitominen indeksiin on hyvä asia, mutta siitä huolimatta tarvittaisiin myös tasokorotus. Köyhyyttä voidaan helpottaa parantamalla perusturvaa, nostamalla toimeentulotukea ja peruspäivärahaa. Lasten köyhyyteen on puututtava, ja tässä on yksi takuuvarma keino: ei leikata lapsilisiä toimeentulotuesta. Tämä on tärkeä tavoite seuraavalle hallituskaudelle.

Myös vähävaraisten vanhusten asema huolettaa. Terveyspalvelut, elintärkeät lääkkeet ja asuminen lohkaisevat ison osan pienituloisten eläkeläisten lompakosta. Maaliskuussa 2011 alkava takuueläke helpottaa kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten asemaa, mutta jatkossa on taattava lainsäädännöllä, että jokaiselle jää välttämättömien menojen jälkeen käyttövarojakin. Vanhuspalvelulakia on kiirehdittävä, sillä niin epäinhimilliset olot monella vanhuksella ovat laitoshoidossa. Vanhukset ovat arvokas osa yhteiskuntaamme. He ovat heikompiosaisia, joista on hellästi huolehdittava.

Hetemäen tilaustyöhön verouudistuksesta suhtaudun hyvin kriittisesti. Se ei lisää kansalaisten tasapuolista hyvinvointia, päinvastoin näyttäisi lisäävän vähäosaisten ahdinkoa.

Arvoisa puhemies! Heikoimmista huolehtiminen onnistuu, kun kansantalous on vahvalla tulopohjalla, ja todella keskeistä on työllistää kaikki, myös osatyökykyiset. Viimeisten vuosikymmenien aikana Suomen taloustilanteeseen on ollut vaikuttamassa karkeasti kaksi tekijää: öljy ja sellu. Öljyä on ostettu ja sellua myyty. Kolmanneksi tulee metalliteollisuus. Sotakorvauksista suoriutuminen kehitti raskasta metalliteollisuutta, ja edelleenkin raskaat metalliteollisuuden vientituotteet, kuten laivat, kaivoskoneet, hissit, kupari- ja terästuotteet, ovat taanneet suomalaisten hyvinvointia, ja sitten viimeksi tulee sähkö- ja elektroniikkateollisuus ja sen suomalainen tähti Nokia matkapuhelintuotantoineen. Mutta maailma muuttuu. Metsäteollisuudelta odotetaan uuden sukupolven uudistumista, ja öljyn yletön käyttö on lopetettava ennen kuin öljy jättää meidät. Maapallon tulevaisuus on saasteettomuudessa, vähäpäästöisyydessä ja puhtaassa tekniikassa.

Suomessa on toivottu ulkomaisia investointeja vankistamaan talouselämää ja tosiaan — suomalaisten pörssiyritysten osakkeita onkin ostettu ulkomaille. Myös kokonaisia yrityksiä on siirtynyt ulkomaalaisomistukseen, esimerkiksi Leaf Turusta, Havi Hyvinkäältä ja Borealis-tuotantolaitokset Porvoosta. Lopputulos ei useinkaan ole ollut suomalaiselle hyvä, sillä ulkomaalainen omistaja on saattanut lopettaa yrityksen toiminnan Suomessa ja työntekijät ovat menettäneet työpaikkansa ja Suomi verotulonsa. Tämä tilanne on toteutunut usein esimerkiksi teknologiateollisuuden alihankkijoiden kohdalla. Suurimmat suomalaiset yritykset, kuten Stora Enso, Kone ja Nokia, ovat laajentuneet ulkomaille, perustaneet siellä teollisuuslaitoksia ja siis työllistäneet ulkomaisia työntekijöitä.

Tämä on globaalin maailman ilmiö, kehityssuunta, joka näyttää vain lisääntyvän. Miten suomalainen työ ja työntekijä pärjäävät tässä? Mistä saadaan verotulot terveydenhuoltoon, koulutukseen, eläkkeisiin, infrastruktuurin ylläpitoon, asuntotuotantoon, tiede- ja taide-elämään? Valtion on ylläpidettävä laitoksia oikeuden, järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitoon. Tarvitaan verotuloja. Kansantalous on osa maailmantaloutta. Se, mikä on Suomelle menestys, koituu myös suomalaisten hyväksi. Pohjana ovat suomalainen työ ja tuotteet, laadukkaina ja ekologisesti kestävällä tavalla tuotettuina.


Toimi Kankaanniemi (kd):

Herra puhemies! Tämä välikysymys on todella tärkeä. Se koskettaa yhteiskunnan perusasioita: tuloeroja, verotusta, perusturvaa.

Lyhyt historia muistuttaa siitä, mitä on tapahtunut viimeisten 15 vuoden aikana. Lipposen ensimmäinen hallitus liitti hallitusohjelmaansa niin sanotun Liisan listan, joka sisälsi kaikkien perusturvan osien leikkauksia. Nuo leikkaukset vietiin väkisin täällä läpi. Mitään pakkoa siihen ei olisi ollut, mutta näin tapahtui. Niiden leikkausten seuraukset näkyvät yhä hyvin murheellisella tavalla yhteiskunnassa.

Tuolla kaudella ministeri Mönkäre hyväksyi valtionyhtiöiden valtaisat optio-ohjelmat. Seuraava Lipposen hallitus kohteli eläkeläisiä aika ankaralla tavalla, sääti taitetun indeksin pysyväksi, poisti Kelan pohjaosan kaikkein pienituloisimmilta työeläkkeensaajilta jne.

Vanhasen ensimmäinen hallitus jäi historiaan sillä, että se ei tehnyt perusturvaan minkäänlaisia parannuksia, ehkä kansaneläkkeisiin muutaman euron pieniä korotuksia. Veronkevennyksiä Vanhasen ensimmäinen hallitus alkoi tehdä vauhdilla, ja ne kohdistuivat hyvätuloisiin hyvin voimallisesti prosenttiperusteisina, ja lopuksi Vanhasen ensimmäinen hallitus poisti sosialidemokraattien johdolla varallisuusveron yksioikoisesti. Varallisuusverojärjestelmää olisi pitänyt kehittää ja jättää se voimaan, poistaa sen aukot, mutta silloinen hallitus poisti sen kokonaan. Virhe oli se mielestäni.

Vanhasen toinen hallitus jatkoi veronkevennyksiä ja edelleen prosenttiperusteisesti niin, että hyvätuloiset olivat erityisessä suosiossa. Työnantajien kelamaksu poistettiin myös hyvin ylimalkaisesti niin, että hyöty meni suurelta osin sellaisille työnantajille, joilla minkäänlaista tuen tarvetta ei tässä suhteessa ollut, eikä se ole vaikuttanut työllisyyteen yhtään.

Vanhasen kakkoshallitus teki kuitenkin myös hyviä päätöksiä. Takuueläke on yksi sellainen ja minimipäivärahojen nostaminen toinen. Sen sijaan Sata-komitea, jonka varaan hallitus paljon rakensi, oli suuri puhallus. Siitä ei juuri mitään näkyvää ole jäänyt käteen.

Kiviniemen hallitus on erikoistunut energiaverotuksen ankaraan kiristämiseen, joka on nyt nostanut asumiskustannukset ja yritysten kustannukset sille tasolle, että sietoraja on monelta kohdalta ylitetty, ja se johtaa työllisyyden heikkenemiseen ja köyhyyden lisääntymiseen.

Arvoisa puhemies! Parin kolmen vuoden takainen lama, joka vielä osin jatkuu, alensi huipputuloja niin, että sillä perusteella voidaan väittää, että tuloerot ovat pienentyneet viime vuosina. Näin ei kuitenkaan ole rehellistä väittää. Köyhyys jatkuu, kasvaa ja periytyy. Alapäässä ei ole tapahtunut köyhimpien osalta sellaista muutosta, joka olisi kansan oikeudenmukaisuustajun mukaista.

Perusturvaa on parannettava. Meidän on löydettävä seuraavalla vaalikaudella perusturvaan riittävä rahoitus. Olemmehan me löytäneet moneen muuhunkin asiaan, ulkomaitten avustamiseenkin miljardeja tuosta vaan yhtenä viikonloppuna. On kerta kaikkiaan poistettava rakenteellinen köyhyys ja turvattava peruspalvelut niille, jotka siitä nyt kärsivät.

Verotusta on kehitettävä niin, että pääomaverotusta korotetaan, ja siitä on syytä tehdä myös osittain progressiivinen. Voitot, erilaiset pikavoitot, pörssipelit, on syytä panna kohtuulliselle verolle. Asumiseen ei ole syytä lisätä enää yhtään verotusta, niin kuin nykyinen hallitus on tehnyt. Tuloista on aina helpompi maksaa veroja kuin asumisesta ja elämisestä, koska asuminen ja eläminen eivät tuota mitään mutta tulot ovat käteen tulevaa rahaa, josta veron maksaminen on helpompaa.

Progressiivista verotusta on pidettävä edelleen lähtökohtana, eli mitä enemmän tuloja, sitä enemmän veroja. Nyt progressiivisen verotuksen osuus kokonaisverotuotosta on pudonnut jo 10 prosentin alapuolelle, ja tämä on kohtuutonta.

Työn, yrittämisen ja perusturvan ylläpito ja huolehtiminen niistä on erittäin tärkeää jatkossa, ja totean myös, että alueelliset erot ovat myös kasvaneet ja aluepolitiikkaa tarvitaan. Kuntien väliset erot ovat aivan hirvittävät, ja ihmisten eriarvoisuus alueellisesti kasvaa. Tämä on kyllä erityisen huolestuttavaa, ja toivoisin, että esimerkiksi hallintovaliokunnan puheenjohtaja Rantakangas käyttäisi puheenvuoron tästä alueellisesta eriarvoisuudesta, koska hän varmasti sen tuntee erittäin hyvin.


Pietari Jääskeläinen (ps):

Arvoisa rouva puhemies! Verot maksukyvyn mukaan, ei tasaverolle. Perussuomalainen veropolitiikka perustuu sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle. Jokaisen työhön kykenevän Suomen kansalaisen tulee maksukykynsä perusteella maksaa veroja, jotta valtio pystyy kaventamaan tulo- ja hyvinvointieroja ja turvaamaan tärkeät peruspalvelut kaikille suomalaisille. Emme kannata nykyisen hallituksen epäoikeudenmukaista linjausta edetä yhä pidemmälle kohti tasaveroa, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Valtion verokertymästä yhä suurempi osa tulee tasaveroista, kuten kulutus-, energia-, sähkö- ja arvonlisäverosta. Arvonlisäveroprosentin nosto rokottaa eniten kaikkein pienituloisimpia kansalaisiamme, joiden rahat menevät kokonaisuudessaan kulutukseen. Arvonlisäveroja ei tule enää nostaa. Ansio- ja pääomatulojen verotusta on lähennettävä. Pääomatulojen verotuksen tulee olla progressiivista, mikä vähentäisi pääoma- ja ansiotulojen verotuksen välistä epäsuhtaa. Laman maksutalkoissa joudutaan korottamaan ylimpien ansiotuloluokkien veroprosenttia nykyisestä. Keski- ja pienituloisten verotusta ei saa kiristää ostovoiman säilymiseksi.

Tuloverotuksen keventäminen on johtanut tuloerojen voimakkaaseen kasvuun ja eriarvoisuuden lisääntymiseen. Lisäksi työnantajille on tehty miljardiluokan tulonsiirrot poistamalla työnantajien kelamaksu, joka maksatetaan veronmaksajilla energiaveron muodossa. Se vähä, mitä pienituloisille on annettu, on otettu korkojen kera takaisin korottamalla erinäisiä maksuja ja veroja. Nämä useiden miljardien eurojen veronkevennykset ovat heikentäneet mahdollisuuksia turvata kansalaisten peruspalvelut.

Valtio on 1990-luvulta lähtien vähentänyt rajusti peruspalvelujen rahoitusta, useiden miljardien eurojen edestä vuodessa. Tulojen alentumisen johdosta kunnat ovat joutuneet tekemään suuria leikkauksia, jotka ovat kohdistuneet erityisesti peruspalvelujen hoitoon ja vanhuspalveluihin. Lisäksi perusturvaetuuksien varassa elävien ihmisten ostovoima on romahtanut peräti noin kolmasosalla ansiokehitykseen nähden 1990-luvulta lähtien.

Valtiovarainministeri Katainen on antanut ymmärtää, että tuloerot olisivat kaventuneet tämän hallituksen aikana. Hän jätti mainitsematta, että tosiasiassa kyseessä oli lähinnä rikkaiden ihmisten väliaikainen tulojen lasku. Tällainen lausunto johtaa kansalaiset harhaan tuloerojen muutosten perusteista.

Suurin yksittäinen syy tuloerojen kasvulle on työttömyys. Meillä on kolmattasataatuhatta työtöntä ja pitkäaikaistyöttömien määrä on ollut kasvussa. Nyt on panostettava työttömyyden olennaiseen vähentämiseen. Tarvitaan pikaisesti selvä ja sitova työllisyysohjelma 100 000 työttömän työllistämiseksi. Työllistettyjen palkat menevät lähes kokonaan kulutukseen, koska työllistetyt ovat erittäin pienituloisia. Kaikki työllistämisen hyödyt huomioiden työttömän työllistäminen ei maksa yhteiskunnalle juuri mitään.

Valtapuolueiden viime vaalikaudella poistama varallisuusvero tulee palauttaa. Varallisuusveron poistamisesta hyötyivät lähinnä Suomen hyvätuloisimmat ja varakkaimmat ihmiset, noin 30 000 henkeä. Varallisuusverotuloja tarvitaan kipeästi kaikkein heikko-osaisimpien ihmisten perusturvallisuuden parantamiseen.

Harmaa talous kuriin. Näin saamme jopa 4—5 miljardia erilaisia tuloja yhteiskunnalle ja kymmenettuhannet suomalaiset työttömät saisivat töitä rehellisten suomalaisten yritysten toimesta.

Tämän hallituksen kantava sanoma on ollut se, että kaveria ei jätetä. Tämä hallitus on totisesti pitänyt huolta kavereistaan. Hallitus on tehnyt linjansa selväksi. Se on hyväosaisten linja. Se on kova ja kylmä linja tavalliselle kansalaiselle. Tulevan hallituksen tärkein tehtävä on tuloerojen kaventaminen kansan yhtenäisyyden nimissä, jotta jopa muualla maailmassa tapahtuvat väkivaltaisuudet eivät leviä Suomen kaduille.


Antti Rantakangas (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä aiemmissa puheenvuoroissa todettiin se tosiasia, että tällä hallituskaudella on harjoitettu sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa politiikkaa kuin edellisellä hallituskaudella. Sen tausta on siinä, että keskustalla oli oikeudenmukainen vaaliohjelma vuoden 2007 vaaleissa ja me saimme kansan tuen tämän vaaliohjelman toteuttamiseen. Kun mentiin hallitusneuvotteluihin, me saimme läpi ruuan arvonlisäveron alentamisen, alimpien äitiys- ja sairauspäivärahojen, vanhempainrahojen korottamisen ja sitten myöhemmin takuueläkkeen ja sitten kunnallisen perusvähennyksen, toki niin, että toiset hallituskumppanit tulivat mukaan. Heillä oli sitten omia tavoitteitaan, joita ajoivat näissä neuvotteluissa. Mutta tämä on tausta tähän hallituksen ohjelmaan, siis keskustan saama luottamus kansalta ja sen vaikutus sitten harjoitettuun politiikkaan.

On tärkeää, että verotuksessa ja tulonsiirroissa oikeudenmukaisuus korostuu. On erityisen tärkeää, että myös tulevalla vaalikaudella lähtökohtana on se, että verotuksessa on riittävä progressio eli ne, joilla on paremmat tulot, maksavat myös suhteessa enemmän veroa eikä mennä siihen suuntaan, että tuloverotuksessa toteutetaan merkittäviä kevennyksiä, jotka sitten rahoitetaan arvonlisäveroa tai energiaveroja nostamalla, mikä olisi pienituloisten kannalta suhteessa rankempaa.

Kannan myös huolta siitä, että kuntien verokanta on eriytynyt voimakkaalla tavalla. Pitäisin hyvänä, että kunnille voitaisiin asettaa minimikunnallisveron taso ja kunnallisveroon myös katto, johonka se enintään voisi nousta, ja jos se ylittää, niin silloin ryhdyttäisiin erityistoimiin siinä, miten kansalaisten palvelut voidaan turvata kohtuullisella tavalla. Muuten tässä on vaara, että seuraavalla kaudella erityisesti verotuksen taso myös kuntasektorilla eriytyy.

Pidän erittäin tärkeänä, että vaikka meillä on erittäin haastavat ajat taloudessa, niin perusturvan kehittäminen olisi myös tulevan hallituksen ohjelmassa. Meillähän on tutkimustenkin valossa perusturva jäänyt jälkeen tässä kehityksessä. Se on ihan tosiasia, vaikka sitä nyt on pystytty jonkin verran korottamaan, mutta jälkeenjääneisyys on aivan totta. Sen takia on tärkeää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä, että uuden hallituksen ohjelmaan kirjataan vahvasti perusturvan kehittäminen.

Pidän myös tärkeänä, että kuntien valtionosuustaso turvataan. Nythän on toteutettu sillä tavalla hyvää kuntapolitiikkaa, että kunnat ovat saaneet indeksikorotukset valtionosuuksiin täysimääräisinä. Se on tällä kaudella ollut poikkeavaa aiempiin pariin kolmeen hallituskauteen verrattuna. Se on turvannut sen, että esimerkiksi viime vuodelta, uskon näin, kunnat tekevät ennakoitua parempaa tulosta ja pystyvät hoitamaan investointeja vähemmällä velkarahalla, mikä vakauttaa kuntataloutta. Mutta tulevalle kaudelle tämä sama lähtökohta pitää ottaa, eikä pidä tällä tavalla lisätä kansalaisten eriarvoisuutta heikentämällä kuntien tulopohjaa.

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri Kiviniemi esitti joku aika sitten erillistä yhteiskuntasopimusta, joka olisi kahden vaalikauden mittainen ja jolla tavoiteltaisiin toisaalta talouden kasvua mutta myöskin kilpailukykyä ja vakautta. Se ohjelma on erittäin hyvä lähtökohta Suomen tulevaisuuden rakentamiseksi. Se myöskin omalta osaltaan antaa varmasti edellytyksiä työllisyyden parantamiseen, verotulokertymään ja sitä kautta riittävään perusturvan ja peruspalveluitten rahoittamiseen. Meidän pitää todella kantaa tästä eriarvoistumisesta syvää huolta. Jos pyrkii löytämään positiivista tämän iltapäivän keskusteluista, niin kyllä täällä hyvin laajasti sitä korostettiin, ei ihan kaikissa puheenvuoroissa mutta aika laajasti. On tietysti tämän talon, kansanedustuslaitoksen, tehtävä kantaa huolta juuri niistä, jotka eivät itse kykene riittävällä tavalla huolehtimaan itsestään ja puolustamaan itseään. Tämä on idea tässä heikompien puolustamisessa, ja se on tämän talon tehtävä ja meidän kaikkien kansanedustajien, ainakin meidän, jotka tunnemme tätä sosiaalista oikeudenmukaisuutta, joka on yhteiskuntapolitiikan yksi tärkeä kulmakivi.


Johanna Ojala-Niemelä (sd):

Arvoisa rouva puhemies! Kansainvälinen julkisuus on toistuvasti nostanut Suomen hyvinvoinnin kärkimaiden joukkoon. Tiedämme kuitenkin itse, että liian paljon on rempallaan. Suomen reilusta 5 miljoonasta asukkaasta peräti 900 000 eli joka kuudes on köyhä tai syrjäytymisvaarassa. Mittareina ovat köyhyysaste, aineellinen puute ja työttömien kotien perheenjäsenten lukumäärä.

Sinivihreä hallitus on luvannut EU:lle vähentää köyhien määrää 150 000:lla. Ministeriöt ovat kuluneen syksyn aikana pohtineet, miten tämä tavoite saavutetaan. Ihmettelen, miten köyhyyden vähentämistavoite voi olla näin kunnianhimoton. Mikä on porvarihallituksen viesti jäljelle jääville 750 000 köyhälle suomalaiselle? Onko tälle joukolle Suomen hyvinvointivaltio menneisyyden myytti? Sillä rintamalla on hiljaista.

Kaikkein tärkeintä hyvinvoinnin turvaamiseksi kaikille on pitää huolta työllisyydestä. Tässä on vielä paljon työsarkaa. Meillä Lapissa tämän päivän lukujen valossa työttömiä on 11 480. Työttömänä on 1 600 alle 25-vuotiasta ja lähes 1 900 pitkäaikaistyötöntä, joiden lukumäärä kasvaa edelleen. Tähän suureen joukkoon meillä ei ole varaa niin yksilön kuin yhteiskunnankaan kannalta.

Hetemäen vetämä työryhmä jätti joulun pyhien alla esityksensä verotuksen kokonaisuudistukseksi. Lappilaisittain tätä esitystä tarkasteltaessa energia- ja polttoaineverotuksen kiristäminen on askel väärään suuntaan. Esityksessä esitetään autoiluun, lämmitykseen ja muuhun energiankäyttöön liittyvään verotukseen 780 miljoonan euron kiristyksiä. Nämä korotukset tulisivat joulun alla talousarvion yhteydessä tehtyjen korotusten päälle, joilla puolestaan paikattiin työnantajien kelamaksun poistoa. Vuoden 2011 talousarvion käsittelyn yhteydessä päätetyt korotukset kasvattavat energiaveroja jo 730 miljoonalla eurolla.

Toinen kynnyskysymys lappilaisittain on verotyöryhmän kiristysesitykset liikennepolttoaineisiin. Jo tehdyillä päätöksillä dieselpolttoaineen vero tulee korottumaan noin 8 senttiä litralta vuoden 2012 alusta lukien. Erityisesti asumiseen ja liikkumiseen liittyvät kustannusten nousut koskevat kipeimmin pienituloisia eivätkä niitä, joilla maksukyky on parempi.

Työryhmän esittämä pääomatuloverotuksen korottaminen 30 prosenttiin on perusteltua. Myös SDP haluaa saattaa pääomatulot ansiotulojen kanssa tasavertaisemmin verotettaviksi. Haluamme nostaa pääomaveron tasoa ja tehdä siitä progressiivisen. On valitettavaa, että hallituspuolueet eivät ole nostaneet pääomatuloveroastetta, vaikka ovat ilmoittaneet sitä kannattavansa. Tältäkin osin teot ja puheet ovat ristiriidassa.

Kaikista veroista progressiivinen valtion tulovero on vain alle kymmenesosa, ja sen suhteellinen osuus laskee koko ajan. Progressiivisen verotuksen osuus siis laskee, eikä verotuksella enää hoideta yhtä sen keskeistä tekijää, tulo- ja varallisuuserojen tasaamista. SDP ei hyväksy hallituspuolueiden ajamaa tasaverokehitystä vaan haluaa jatkossakin progressiivista verotusta eli veronmaksukyvyn huomioimista.

Jos Hetemäen työryhmän esitykset toteutuvat sellaisinaan, tuloerot tulevat lisääntymään, kun aurataan tilaa tasaverolle. Myös köyhyysrajan alapuolelle jäävien määrä lisääntyy. Tässä tilanteessa ei hallituksen lanseeraama takuueläke tai sosiaalietuuksien indeksiin sitominen auta, kun saatu rahallinen etu kerätään takaisin etenkin arvonlisäveron ja muiden välillisten verojen korotuksilla. SDP haluaa lisätä verotuksen oikeudenmukaisuutta, ja hyvinvointivaltion pelastustalkoot ovat tahdon asia.


Outi Alanko-Kahiluoto (vihr):

Arvoisa rouva puhemies! Oppositio syyttää hallitusta tuloerojen kasvusta, verotuksen progression loivennuksesta, regressiivisten verojen kasvattamisesta, valtion velkaantumisesta ja perusturvan heikosta tasosta.

Kun puhutaan tuloeroista, puhutaan nimenomaan suhteellisen köyhyyden lisääntymisestä, ei myös siitä. Juuri suhteellinen köyhyys on ollut se suurin ongelma Suomessa viime vuosina. Viime aikoina on ollut toisaalta havaittavissa merkkejä myös absoluuttisen köyhyyden uudesta tulemisesta. On puhuttu pienituloisuusasteen kasvusta köyhien keskuudessa, köyhän kurjaliston syntymisestä.

Näihin ongelmiin pitää puuttua eri keinoilla. Absoluuttiseen köyhyyteen voidaan vaikuttaa tulonsiirroin eli parantamalla perusturvaa, mutta se on tehoton keino tuloerojen eli suhteellisen köyhyyden nujertamiseen. Köyhyystutkija Pasi Moisio on todennut, että ainoastaan täystyöllisyyden oloissa tulonsiirtojen määrä voi nostaa ihmisten suhteellista tulotasoa. Siksipä tuloeroja pitää kaventaa ensisijaisesti verotuksella ja työllisyyttä parantamalla eli muun muassa välityömarkkinoita kehittämällä.

Arvoisa puhemies! Eriarvoisuuden kasvu suomalaisten keskuudessa on totisinta totta. Siksi on tärkeätä keskustella siitä, mitä voimme yhdessä tehdä kääntääksemme jo pitkään jatkuneen kehityksen suunnan. Siihen tämänpäiväinen keskustelu antaa hyvän ponnahduslaudan.

Arvoisa puhemies! Tuloeroja pitää kaventaa ainakin kolmella keinolla. Yhtäältä on huolehdittava perusturvaetuuksien riittävyydestä, ja toiseksi on rukattava verotusta oikeudenmukaisempaan suuntaan. Kolmanneksi on varmistettava, että kaikilla halukkailla kynnelle kykenevillä on mahdollisuus parantaa elintasoaan tekemällä työtä.

Työttömän perusturvan nosto on lähitulevaisuuden kenties kaikkein tärkein köyhyyspoliittinen toimenpide. Työttömien jakautumista kahteen kastiin työhistoriansa perusteella voidaan loiventaa nostamalla perusturvaa erillään korkeimmista ansiosidonnaisista etuuksista.

Perusturvasta on tehtävä henkilökohtaista. Työmarkkinatuen tarveharkinta tulee poistaa kokonaan, sillä se estää ihmisiä parantamasta toimeentuloaan työtä vastaanottamalla. Perusturvan on oltava kaikkien saatavilla ilman uuvuttavaa byrokratiarumbaa. Siksi toimeentulotuen perusosa tulisi siirtää Kelan maksettavaksi.

Toimeentulotukiriippuvuutta pitää vähentää nostamalla esimerkiksi asumistukeen oikeuttavien tulojen rajaa. Yhdessä Kela-siirron kanssa nämä toimenpiteet vapauttaisivat sosiaalityöntekijöiden aikaa kuittirumban pyörittämisestä ihmisten todelliseen auttamiseen.

Etuoikeutettujen tulojen asemaa toimeentulotuessa on tarkastettava. On väärin, että esimerkiksi lapsen kesätyötulot tai lapsilisät vähentävät tukea.

Arvoisa puhemies! Verotuksen painopisteen muuttaminen työn verotuksesta kulutukseen ja ympäristöhaittoihin on perusteltua ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja työllisyyden tukemiseksi. Mutta muutoksen vaikutukset on kompensoitava pienituloisille. Vihreät keventäisivät pienten tulojen verotusta ensi kaudella 500 miljoonalla eurolla.

Arvoisa puhemies! Työmarkkinoille osallistuvien joukon laventaminen on tulevaisuuden keskeisimpiä haasteita paitsi yhteiskunnan myös yksilöiden itsensä kannalta. Tämän vuoksi työtulojen ja etuuksien yhteensovittamista pitää edelleen parantaa. Ei saa syntyä tilannetta, että työtä ei voi ottaa tai ei kannata ottaa vastaan. Ihmisten omien ponnistelujen on kannatettava aina, ja niitä on edesautettava.

On ehdotettu, että työn vastaanottaminen voisi vaikuttaa etuuksiin vasta pienellä viiveellä, jonka aikana etuutta ei menettäisi. Näin väliaikaistyön ei tarvitsisi tarkoittaa luukulle ravaamista ja työnteosta jäisi jotain käteenkin tai ylipäätään uskaltaisi ottaa työn vastaan. Välityömarkkinat voivat tarjota työtä esimerkiksi pitkäaikaistyöttömille ja osatyökykyisille. Välityömarkkinoille pitäisi luoda pitkäaikaisia, tuettuja työpaikkoja niille, joille avoimet työmarkkinat eivät ole vaihtoehto.

Toisaalta välityömarkkinoilta on voitava ponnistaa avoimille työmarkkinoille tai esimerkiksi koulutukseen. Tästä työpajatoiminta tarjoaa rohkaisevan esimerkin. Työpajajakson suorittaneista jopa 80 prosenttia pääsee työhön, koulutukseen tai muuhun heille sopivaan tarkoituksenmukaiseen toimintaan tai palveluun.


Sirpa Asko-Seljavaara (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Köyhyys ei ole kenenkään etu, joten perusturvaa on parannettava ja pienituloisten määrää on vähennettävä tässä maassa. Suhteellisen köyhyyden raja on 60 prosenttia mediaanitulosta, mikä Suomessa tarkoittaa 14 200 euron vuosituloja. Tämä on suurempi palkka kuin monessa muussa Euroopan maassa, mutta Suomi on kallis maa elää ja asua. Vaikka vuonna 2009 bruttokansantuotteemme laski 8 prosenttia, kasvoi kotitalouksien käytössä oleva mediaanitulo 760 eurolla. Tämä vaikutti siihen, että suhteellinen köyhyys taas lisääntyi ja pienituloisten määrä siis kasvoi.

Eduskunta voi vaikuttaa varsin vähän kansalaisten palkkakehitykseen, mutta verotukseen meillä on vaikutusvaltaa. Verotuksen tulee olla oikeudenmukainen ja suosia pienituloisia. Tämä hallitus onkin toiminut siten, että pienistä tuloista ja pienistä eläketuloista tehdään verovähennyksiä, jolloin hyvin pienituloiset eivät maksa valtionveroa eivätkä myöskään kunnallisveroa lainkaan. Veronmaksajien keskusliitto toteaakin, että Suomen palkkaverotus on kilpailukykyistä pienillä ja keskisuurilla palkoilla eurooppalaisessa vertailussa. Aivan pienimmät palkat alittavat eurooppalaisen verotason. Hyvätuloisia verotetaan edelleenkin 2—5 prosenttia ankarammin kuin muissa Euroopan maissa. Ero Euroopan ulkopuolisiin maihin, kuten hyvin arvaatte, on lähes 10 prosenttia.

Suomessa ansiotuloveron progressio on erittäin ankara. Ansiotuloveron ja pääomatuloveron suhde saattaa olla hyvinkin epäoikeudenmukainen. Esimerkiksi lääkäri, joka tekee runsaasti lisätöitä, yötöitä, joutuu maksamaan marginaaliveroa lisätuloistaan. Vastaavasti vuokrafirman palveluksessa oleva nuorempi ja kokemattomampi lääkäri nostaa palkkansa pääomatulona, jolloin käteen jäävä osa on huomattavasti parempi kuin kokeneemmalla kollegalla. Tämä on epäoikeudenmukaista. Ja vaikka olemme yrittäneet korjata tätä pääomatuloverotusta, niin tiedän, että sitä vieläkin kierretään.

Välilliset verot voivat myös olla epäoikeudenmukaisia pienituloisille. Tämän toteaa muun muassa tunnettu työmarkkinatutkija, dosentti Jaakko Kiander, joka nyt on Ilmarisen johtajana. Hän toteaa, että energiaverotus on epäoikeudenmukainen pienituloisille. Mitä enemmän siirrytään kalliiseen uusiutuvaan energiaan lähivuosina, sitä epäoikeudenmukaisempi se on pienituloisia kohtaan. Eläkeläisten tuloista on nimittäin välttämättömyysmenoja 60 prosenttia, kun yrittäjillä ja ylemmillä toimihenkilöillä niitä on vain 50 prosenttia.

Seuraavalla eduskuntakaudella on korjattava julkisen talouden kestävyysvajetta mutta samalla huolehdittava siitä, että verotus on mahdollisimman oikeudenmukainen ja että se takaa kuitenkin hyvän talouskasvun. Oikean verokohtelun löytäminen vaatii paljon osaamista ja nopeita reaktioita.


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaran puhe oli mielenkiintoinen sen takia, että hän puhui varsin paljon verotuksesta ja aivan tuossa puheenvuoronsa loppuosassa vielä korosti tätä oikeudenmukaisuutta, toki sen rinnalla myöskin tämän taloudellisen kasvun merkitystä. Nyt kuitenkin on kyllä syytä rehellisyyden nimissä todeta, että sitä vero-ohjelmaa, joka kokoomuksen nimissä on ensi eduskuntavaaleihin esitetty, en parhaalla tahdollakaan voi nähdä kovin oikeudenmukaisena. Monet tutkijat, asiantuntijatkin, ovat todenneet sen, että se on johtamassa tulonjaon kasvuun ja eriytymiseen, erityisesti tämä arvonlisäveron 2 prosentin korotus ja yhteisöveron alennus 4 prosentilla. Ja sitten vielä jos olen ymmärtänyt oikein, että (Puhemies: Minuutti!) näihin tuloveroasteikkoihinkaan ei oltaisi tekemässä muutoksia, niin en parhaalla tahdollakaan voi nähdä, että se olisi viemässä Suomea kohti suurempaa oikeudenmukaisuutta.


Sirpa Asko-Seljavaara (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson ajattelee nyt tätä asiaa hyvin poliittisesti. Kyllä minä uskoisin, että kaikki me pyrimme siihen, että verotus olisi mahdollisimman oikeudenmukainen, ja kun katsoo näitä veronmaksajien vihkosia, joita he ovat meille tuottaneet, niin kyllä siinä näkee, että juuri tämä hallitus ja Vanhasen hallitus ovat olleet erittäin oikeudenmukaisia verotuksen suhteen. Nämä vähennykset, joita näistä pienistä tuloista on tehty, ovat todella niin merkittäviä, että varsinaista progressiota se ei ole millään tavalla heikentänyt.

Eihän seuraavaa vero-ohjelmaa vielä ole täysin tehty, mutta sanoisin, että tämä pääomatuloveron kiristäminen on järkevää. Yhteisöveron alentaminen taas tehdään sen takia, että saadaan elinkeinoelämä toimimaan, niin että kyllä minusta tässä on paljon sellaisia elementtejä, joista tekin puhutte, mutta te aina politisoitte kaikki asiat ja sanotte, että väärin tehty. (Ed. Erkki Virtanen: Politiikka pois politiikasta!)


Mikko Kuoppa (vas):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle haluan huomauttaa, kun hän puhuu niistä suurista verohelpotuksista, joita pienituloiset ovat saaneet, (Ed. Asko-Seljavaara: Kyllä!) että kävin läpi hallituksen esitykset tämän vaalikauden aikana, mitä tuloveroasteikkoihin on tullut. Hallituksen esitysten mukaan 10 000 euroa vuodessa ansaitseva saa 392 euroa neljän vuoden aikana verohelpotuksia, 100 000 euroa ansaitseva saa neljän vuoden aikana 3 024 euroa verohelpotuksia käteen tulevaa rahaa.

Kyllä tästä on solidaarisuus kaukana. Nämä veroratkaisut ovat hyödyttäneet nimenomaan suurituloisia ihmisiä, ja kun yleensä vielä palkkaratkaisut tehdään prosentuaalisesti, myöskin ne ovat hyödyttäneet hyvätuloisia, koska prosentit ovat aina euromääräisesti tietenkin suurempia suurituloisille. Elikkä kahta kautta tämä tuloero pienituloisen ja suurituloisen välillä on kasvanut. Siis hallituksen ratkaisut ovat merkinneet tätä.

Hetemäen verotyöryhmän esitys on lähes sama kuin mitä kokoomuspuolueen veroesitykset ovat. Käyn läpi Hetemäen verotyöryhmän esityksiä.

Tämä merkitsee tuloerojen merkittävää kasvua, verotuksen painopisteen siirtymistä nykyistä enemmän pienituloisten kannettavaksi. Puheet työnteon kannustamisesta ovat pelkkää ideologista savuverhoa mittaville tulonsiirroille hyvätuloisille.

Tampereen yliopiston professori Matti Tuomala toteaa muun muassa näin: "Tutkimuksesta ei löydy argumentteja tämän tueksi. Alan tutkimuksesta ei löydy sellaisia ilmiöitä, että painopisteen siirto toisi myönteisiä työllisyysvaikutuksia." Ja vielä hän toteaa lisäksi: "Jos veroja vähennetään jostain ja lisätään toisaalle, miten se voisi kannustaa ihmisiä lisätöihin?"

Ja onko nyt niin, että suurituloiset ovat jääneet niin pahasti jälkeen, että heidän pitää saada lisää kannustuksia verojen alennuksilla, jotta he voisivat antaa kaiken työpanoksensa yhteiskunnan tai työnantajan käyttöön, kun pienituloiset joutuvat antamaan sen paljon paljon pienemmillä euroilla työnantajan käyttöön eikä siitä ole mitään epäilystäkään, etteivätkö he tee täysipainoisesti työtä? Arvonlisäveron korottaminen, energiaverojen, polttoaine- ja kiinteistöveron korottaminen kohdistuvat suoraan jokaiselle niitä käyttävälle, oli sitten hyvä- tai pienituloinen.

Verotyöryhmän esitykset ansiotulojen keventämisestä ovat varsin tylyjä siinä mielessä, että kevennykset koskisivat todellakin vain työtulojen verotusta, päivärahan ja eläketulojen verotus jätettäisiin ennalleen. Lisäksi työryhmä korostaa ylimmän marginaaliveroasteen alentamista 50 prosenttiin, joka on erityisesti suurituloista hyödyttävä alennus. Voidaan ajatella vain, mitä se 5 prosentin veronalennus merkitsee 150 000 euron vuosituloilla. Se merkitsee todella paljon euroja käteen.

Välillisten verojen korotukset kohdistuvat kuitenkin myös työttömiin, eläkeläisiin, opiskelijoihin ja muihin pienituloisiin. Näyttääkin siltä, että hallitus ja kokoomus ovat edelleenkin kovasti siirtämässä verotusta pienituloisten kannettavaksi. Tätä perustellaan sillä, että kannustetaan työntekoon. Missään ei kuitenkaan arvioida sitä, miten se tähän mennessä on vaikuttanut, eikä sitä, missä vaiheessa tällainen kannustaminen loppuu. Jos kunnallinen veroprosentti nousee ja perusvähennystäkään ei tarkisteta, työttömyysturvan ja muun vastaavanlaisen sosiaaliturvan verotus kiristyy vuosi vuodelta. Työryhmän mietinnössä ei esitetä edes kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen korottamista.

Tämä Hetemäen työryhmän esitys on pitkä askel täällä puhutun tasaveron suuntaan. Työttömien, eläkeläisten ja opiskelijoiden, pienituloisten palkansaajien tulot menevät viimeistä euroa myöten jokapäiväisen elämisen tarpeisiin, ruokaan, asumiseen, lääkkeisiin. Tämä esitys kiristää välillisiä veroja, jotka ovat tuloista riippumatta kaikille yhtä suuria, ja tätähän kokoomuspuolue juuri ajaa. Hetemäen työryhmän esitys kannustaa suurituloisia verojen alennuksella ja pienituloisia verojen kiristyksellä. Tämä on porvareitten linja. Missä on oikeudenmukaisuus?

Yhteisöveron alennus 26 prosentista 22 prosenttiin merkitsee valtiolle noin 800 miljoonan euron tulojen menetystä. Ja onko oikein, että Suomi lähtee tässä asiassa verokilpailuun Irlannin kanssa, jota Suomi on arvostellut? Osinkoverojen korotus 28 prosentista 30 prosenttiin toisi valtion kassaan noin 200 miljoonaa euroa lisätuloja, elikkä valtio tulee häviämään noin 600 miljoonaa tällaisella veroratkaisulla. Vasemmistoliitto ei voi olla mukana tämän suuntaisessa verokilpailussa.


Sirpa Asko-Seljavaara (kok):

Arvoisa rouva puhemies! En tiedä, kenenkä veroanalyysejä te oikein luette vasemmistoliitossa, mutta minä luen näitä molempia Veronmaksajain Keskusliiton raportteja, ja kyllä täällä ihan selvästi osoitetaan, että esimerkiksi eläketulovähennykset ovat olleet niin suuria, että pienissä eläkkeissä ostovoima on huomattavasti lisääntynyt, kun taas suurissa eläkkeissä, esimerkiksi 4 366 euroa kuukaudessa, on ostovoima selkeästi heikentynyt. Siis kyllä tämä ja Vanhasen hallitus ovat olleet erittäin rehellisiä tässä asiassa.

Mutta nyt kun molemmat sosiaaliministerit ovat paikalla, niin miten tämä maksukattoasia? Onko mahdollisuus todellakin ensi kaudella yhdenmukaistaa maksukattoja, koska se on suuri ongelma köyhille ihmisille, että joutuvat maksamaan kolme erilaista maksukattoa?

Vastauspuheenvuoro ed. Katajalle, sen jälkeen ed. Kuopalle ja ministerille vastaus, mutta sitten olen hyvin tiukka vastauspuheenvuorojen antamisen kanssa, koska kävimme pitkän debatin.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuoppa ja joku puheenvuoron pitäjä sitä ennen antoivat hyvin väärää todistusta kokoomuksen verolinjauksista tulevalle hallituskaudelle. Kokoomus haluaa keventää eläkeläisten, pienituloisten, keskituloisten ja muiden työtä tekevien verotusta, ja kokoomus haluaa kiristää suurimpien pääomatulojen verotusta.

Kun ed. Kuoppa meni eurojen taakse, niin kokoomus haluaa lisäverottaa 22 prosentin päälle 4 000 euroa, miljoonatuloilla kokoomus haluaa lisäverottaa nykyisen päälle 40 000 euroa, niin että kyllä kokoomus haluaa hyvätuloiset osaksi tähän vastuunkantoon mukaan.

Ja Hetemäen työryhmän esitykset eivät todellakaan ole kokoomuksen esityksiä, mutta annoitte niistäkin väärän todistuksen. Siellähän nimenomaan kuvataan sitä, kuinka arvonlisäveron ja kulutusverotuksen korotukset haittaavat talouden dynamiikkaa huomattavasti vähemmän kuin työn verotus. (Puhemies: Minuutti!) Kannattaisi lukea muutakin tästä esityksestä kuin vain nuo lehtireferaatit.


Mikko Kuoppa (vas):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkään ei ole minkäänlaisia laskelmia tai todisteita esitetty siitä, että tämä kokoomuksen linja lisäisi työllisyyttä, (Ed. Kataja: No, ne on siellä raportissa, kattaisi lukea!) ei myöskään kelamaksun poisto. Yksikään edustaja ei uskaltanut mennä sanomaan, kuinka monta tuhatta tai sataa työpaikkaa siellä on tullut. (Ed. Asko-Seljavaara: On tullut!) — Kertokaa se meille, mihin ne ovat tulleet. (Ed. Kuisma: Ei ole tullut!) — Ei ole kukaan uskaltanut mennä.

Ja sitten vetoan vielä edelleenkin tähän professori Tuomalan kannanottoon ja niihin tutkimuksiin. Ne osoittavat selvästi, että verojen kokonaismäärä on hyvin olennainen, se, kuinka paljon verotetaan. Ei ole kysymys siitä, maksaako se ihminen sen veron suoraan valtion verona vai maksaako se kaupan kautta valtiolle sen arvonlisäverona. Tulos on aivan sama. Rahaa ei ole sillä kuluttajalla yhtään enempää käytettävissä, eikä se tuo työpaikkoja.


Paula Risikko (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Tästä maksukatosta, mihin ed. Asko-Seljavaara viittasi: Meillä on tosiaan tämä asiakasmaksujärjestelmän uudistaminen nyt meneillänsä, ja siinä on nimenomaan meneillään tällainen rakenteellinen uudistaminen. Siellä yhtenä kohtana on tämä maksukatto.

Sata-komitean osanahan tehtiin maksukattoselvitys Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa, ja siinä on hyvät ainekset. Siinä on jonkin verran vielä fiilaamista, mutta me olemme nyt työssä aika pitkällä, ja toivottavasti meillä on sitten jo viimeistään ensi vuoden alusta valmista, että saadaan ruveta tekemään lainsäädäntöä.

Sitten mennään puhujalistaan.


Reijo Kallio (sd):

Arvoisa puhemies! Hallituskauden 2003—2007 onnistuneen talous- ja työllisyyspolitiikan seurauksena maahamme luotiin 140 000 uutta työpaikkaa. Myös valtiontalous oli vahvassa kunnossa, sillä vuoden 2007 lopussa budjettitalouden ylijäämä oli 2,9 miljardia ja valtionvelan määrä oli kyetty painamaan 56 miljardiin.

Tänään, porvarihallituksen toimien jälkeen, tilanne on aivan toinen. Valtiontalous velkaantuu nopeasti, ja alijäämä on mittavat 9 miljardia euroa. On tietenkin selvää, että finanssikriisi ja sitä seurannut talouskriisi olisivat kohdanneet mitä tahansa hallitusta, vaikka ministeri Kataisen mielestä Suomen piti päästä kuin koira veräjästä. Ja kun me syksyllä 2008 varoitimme edessä olevista vaikeuksista, niin ministeri Kiviniemi syytti meitä pelottelusta. Syöksy oli kuitenkin nopea ja syvä.

Se, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, oli talouskriisin vaikutusten pehmentämiseksi suoritetut toimenpiteet. Hallituksen toimet laman vaikutusten lieventämiseksi olivat tehottomia. Tämä näkyi erityisesti elvytystoimissa, jotka tulivat myöhään ja työllisyyden sekä kasvun kannalta tehottomasti.

Olemme paljon täällä keskustelleet elvytystoimista. Nehän olivat 90-prosenttisesti veronkevennyksiä. Huomattavasti tehokkaampaa elvytystä olisi ollut julkisten menojen tilapäinen lisääminen, erityisesti julkisten investointien lisääminen. Nämä toimet jäivät kuitenkin kovin vaatimattomiksi, vaikka esimerkiksi Imf, ekonomistit ja muut asiantuntijat näitä suosittelivat. Näin hukattiin miljardeja, jotka olisi voitu investoida maamme kilpailukykyä lisääviin väylähankkeisiin, tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä koulutukseen.

Työnantajien kelamaksun poistaminen väliaikaisesti toteutettuna olisi ollut hyvällä tahdolla luettavissa elvytystoimeksi, tosin melko tehottomaksi sellaiseksi. Nyt siitä tuli mittava pysyvä tulonsiirto kotitalouksilta elinkeinoelämälle. (Ed. Asko-Seljavaara: Ja kunnille!) — Saivat kunnatkin siinä pikkasen kevennystä, (Ed. Asko-Seljavaara: Pikkasen? 250 miljoonaa!) mutta kotitaloudethan tämän maksavat suurimmaksi osaksi. — Veronkevennyksiin painottunut elvytyspolitiikka on näkynyt mittavana valtiontalouden alijäämänä ja valtion nopeana velkaantumisena, mille ei näytä loppua tulevan.

Puheenjohtaja Urpilainen peräsi puheessaan johtajuutta. Porvarihallitukselta johtajuutta ei ole löytynyt. Hallitus asetti omassa ohjelmassaan hälytysrajaksi valtiontalouden 2,5 prosentin alijäämän, mutta kun tämä raja kirkkaasti ylitettiin, mitä teki hallitus tilanteen korjaamiseksi? Ei yhtään mitään. Hallitus ei ole ryhtynyt sopeutustoimiin osittain itse synnyttämänsä kestävyysvajeen korjaamiseksi. Kaikki valtiontaloutta korjaavat toimet on siirretty seuraavalle eduskunnalle ja hallitukselle. Tämä on mielestäni vastuutonta toimintaa. Mitä pidempään ongelmia lykätään, sitä kipeämpiä tulevat toimenpiteet olemaan.

Hallituspuolueiden edustajat, monet ministeritkin, ovat puhuneet paljon siitä, miten hyvätuloiset pitää saada laman maksumiehiksi. Tämä on jäänyt vain puheeksi. Esimerkiksi pääomatulojen veronkorotus olisi voitu tehdä jo tällä vaalikaudella, kuten SDP on esittänyt. Eipä vaan ole näiltäkään osin tapahtunut mitään.

Mielestäni on välttämätöntä, että Suomen valtio kykenee nopeasti katkaisemaan velkaantumiskierteensä. Jos tässä ei onnistuta, niin meidän tiemme voi olla Kreikan ja Irlannin tie. Mielestäni on myös rehellistä todeta, että valtiontalouden tasapainottaminen edellyttää talouskasvun lisäksi verojen korotuksia ja menojen leikkauksia.

Veroja korotettaessa lähtökohtana tulee olla oikeudenmukaisuus ja tulojen tasaaminen. Pääomatuloveron korottaminen näyttäisi toteutuvan, mutta se, millaisia progressiivisia elementtejä siihen tulee, on kiinni kevään vaalituloksesta ja hallituspohjasta. Korotusvaraa meillä on myös osinkoverossa. Esimerkiksi vero-oikeuden professori Heikki Niskakankaan mielestä osinkoverotus on meillä naurettavan alhainen. Hänen mielestään sillä voitaisiin helposti kerätä 400—500 miljoonaa.

Arvoisa puhemies! Porvarihallitus on erinomaisesti markkinoinut ja toteuttanut sitä jo uskonkappaleeksi verrattavaa hokemaa, että hyvätuloisten ja varakkaiden verohelpotukset lisäävät työllisyyttä. Mikään vakavasti otettava tutkimus tätä ei tue.


Merja Kyllönen (vas):

Arvoisa rouva puhemies! Kuluneiden viikkojen aikana kansalaisia on ruoskittu kestävyysvajeen peikolla. Itse asiassa jokaisella osapuolella on ollut oma näkemyksensä siitä, kuinka suuri on vaje ja mitä sille pitäisi tehdä.

On yleensä todettu, että joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään, mutta mielestäni tässä asiassa on hiukan palattava ajassa taaksepäin. Olisikohan kuitenkin niin, että kansantalouden ja kansakunnan tilan korjaamiseksi olisi syytä arvioida kriittisesti myös kuluneiden vuosien veronkevennyspolitiikkaa, työnantajien kelamaksun poistoa ja kaikkein heikoimpien asemaa entisestään polkevia välillisiä verolinjauksia? Rahaa on ollut, ja arvioin, että sitä on jonkin verran edelleen, mutta rahan jakautumisen ja jakamisen politiikan arvomaailma on keskittänyt voimavaransa kasvattamaan niiden tahojen kassoja, jotka olisivat selvinneet entisilläkin eväillä, eikä olisi ollut tarvetta kiskoa vähävaraisen kansan viimeisiäkin kintasnahkoja, mutta välillisen verotuksen kautta näin on kuitenkin toimittu.

Neljän vuoden aikana porvarihallitus on syönyt valtiomme veropohjasta reilut 6 miljardia euroa. Se on huikea summa, kun nyt katsotaan, missä luokassa kestävyysvajeemme ilmoitetaan olevan. Valitettavasti kestävyysvajeen taustaan ei julkisesti kerrota olleen mitään vaikutuksia veropohjasta kadonneilla miljardeilla. Elvytykseen on toki vedottu monella suulla, mutta onko tämä siirtynyt ongelma merkki siitä, että veropohjan syöminen olisi ollut pitkällä aikajänteellä toimiva ratkaisu myöskään elvytyksen näkökulmasta?

Hallituksen vitkuttelua pääomatuloverotuksen kiristämisessä on ollut turhauttavaa seurata. Kaikki puolueet ovat julkisesti ilmoittaneet kantansa, ajavansa ajatusta eteenpäin, mutta hallitus ei ole asiassa edennyt mihinkään. Varallisuusveron osalta yhteistä kantaa ei ole missään vaiheessa ollutkaan, joten sitä varmaan turhaan odottelinkin.

Veronkorotukset on kohdistettava veronmaksukykyisille. Vaatimuksemme pääomatulojen progressiivisesta verottamisesta, kaikkien osinkotulojen verottamisesta, suurituloisten verotuksen kiristämisestä ja verovähennysviidakon läpikäymisestä ovat oikeudenmukaisempia tapoja kestävyysvajeen voittamiseksi. Olemme torjuneet kokoomuksen, keskustan ja vihreiden esitykset arvonlisäverojen korotuksista sosiaalisesti epäoikeudenmukaisina. Myös pienyrittäjien kohtalo arvonlisäveron korotusten kourissa olisi erittäin karu, kun se on todella raakaa peliä jo tänä päivänä.

Nykyisilläkin verotasoilla saataisiin vuosittain tuloja jopa 5 miljardia enemmän, mikäli harmaan talouden yritykset maksaisivat veronsa ja maksunsa. Laajamittainen harmaan talouden kitkeminen on saatava seuraavan hallituksen kärkihankkeeksi, jotta voimme lisätä verotuloja, vähentää työttömyyttä ja korjata rehellisten yritysten ja yrittäjien asemaa.

Arvoisa puhemies! Mikäli nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyttä ei saada selvään laskuun, luomme me yhteiskuntaamme todellisen kestävyysvajeen, jonka korjaaminen on erittäin vaikeaa ja kallista. Harmaan talouden kitkemisen lisäksi työllisyyttä voidaan parantaa parantamalla pienituloisten ostovoimaa aktiivisella työvoimapolitiikalla, jossa aidosti korjataan ne pätkä- ja silpputyön ongelmat, jotka tänä päivänä ovat satojen ja tuhansien ihmisten arkipäivää. Palvelutyön arvonlisäveroja olisi syytä laskea, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus palveluita käyttää ja sitä kautta yhteiskuntamme pyörät pyörisivät.

Voidaan siis todeta, että vaihtoehtoja ja erilaisia malleja on olemassa. Nykyisen arvorappion korjaamiseen tarvitaan sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa, joka ottaa kaikki kansalaiset huomioon. Suurin kestävyysvaje elääkin kansalaisia syrjivässä ja syrjäyttävässä eriarvoistavassa politiikassa, johon tällä kansakunnalla ei ole varaa.


Johanna Sumuvuori (vihr):

Arvoisa puhemies! Olisi vastuutonta kiemurrella irti itse peruskysymyksistä. Verotuksen rakenne suosii tällä hetkellä pääomatuloja. Tuloerot kuitenkin lähtivät kasvuun jo 1990-luvun lamasta ja ovat johtaneet myös hyvinvointieroihin ja eriarvoistumiseen. Tämän hallituksen toimet, kuten perusturvauudistuksien indeksiin sitominen, kunnallisveron perusvähennyksen nosto, minimivanhempainrahan nosto työmarkkinatuen tasolle ja opintotuen korotus ja muut perusturvaa vahvistavat toimet, ovat kuitenkin lyöneet jarruja köyhyyden lisääntymiselle. Voi kuitenkin myöntää, että todellisen suunnanmuutoksen kannalta ne ovat silti olleet toimina vielä riittämättömiä. Sosiaaliturva ei ole vieläkään kohtuullisella tasolla. Sosiaaliturvaa ei myöskään saatu Sata-komitean työssä vastaamaan työelämän muutosta, vaikka se tapahtui jo 20 vuotta sitten. Tehtävää siis todellakin riittää seuraavillekin hallituksille. Tämän hallituksen työtä köyhyyden vähentämiseksi on haitannut taantuma. Välillä maalattiin uhkakuvia uudesta massatyöttömyydestä, mutta hallituksen elvyttävät toimet olivat oikein ajoitettuja ja oikean kokoisia. Työttömyys ei karannut käsistä.

Arvoisa puhemies! Nuoruus on elämänvaihe, jossa apua ei voi odottaa kauan. Siksi haluan tarkastella välikysymyksessä esiin nostettua aihetta erityisesti lasten ja nuorten näkökulmasta. Vuosina 1990—2008 lapsiköyhyys lähes kolminkertaistui. Erityisesti yksinhuoltajaperheet ovat vaikeassa asemassa. Kun kyse on lapsuudesta, kerran rikki mennyttä on vaikeaa ja kallista korjata. Siksi hyvän lapsuuden edellytyksistä on huolehdittava myös vaikeina aikoina. Keskeistä on tasa-arvoisten lähtökohtien varmistaminen ja vastuu tulevista sukupolvista.

Köyhien lapsiperheiden määrän kasvu liittyy myös työmarkkinoiden muutokseen. Vähän koulutetuille on aiempaa vähemmän työpaikkoja, työelämä on silppuuntunut, ja matalapalkkaisella työllä on aiempaa vaikeampi tulla toimeen. Toisaalta 15 prosentissa köyhistä lapsiperheistä huoltajalla on korkeakoulutus. Viime vuosina tehdyt pienimpien äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen korotukset, lapsilisien sitominen indeksiin ja tasokorotus kolmannesta lapsesta lähtien, yksinhuoltajan lapsilisän korotus ja kotihoidon tuen korotus ovat merkittäviä mutta eivät vielä riittäviä parannuksia köyhyyden ja sen periytymisen ehkäisemiseksi. Vaikka lapset huomioidaan toimeentulotuen normissa, olisi selkeämpää, että lapsilisä muutettaisiin etuoikeutetuksi tuloksi.

Nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi kaikille peruskoulun päättäville on tarjottava opiskelupaikka. Tällä hallituskaudella ammattikoulujen aloituspaikkoja onkin lisätty 10 000:lla. Työttömyyskorvauksen ehtoja on muutettu siten, että myös ansiosidonnaisella voi opiskella uuteen ammattiin. Nuorisolain uudistus taas on lisännyt viranomaisten yhteistyötä, ja työpajatoiminnalle on saatu lisää resursseja. Pohja syrjäytymisen ehkäisemiselle luodaan kuitenkin riittävällä perusturvalla. Vihreiden ratkaisu riittävään perusturvaan on perustulon käyttöönotto.

Arvoisa puhemies! Talouden kestävyysvajeen lisäksi on paikattava myös hyvinvoinnin kestävyysvajetta. Seuraavan hallituksen onkin sitouduttava tuloerojen kaventamiseen, eivätkä vihreät voi lähteä mukaan sellaiseen hallitukseen, jonka ohjelmassa köyhyyden torjuminen ei ole uskottavasti mukana. Sosiaaliturvan tason on oltava riittävä, ja sen on oltava samalta planeetalta nykyajan työelämän kanssa. Tässä viimeisessä asiassa vihreät ovat usein olleet valitettavan yksin.

Verotuksen uudistamista on selvitetty tällä hallituskaudella ja siitä päätetään kevään hallitusneuvotteluiden yhteydessä. Ennen vaaleja puolueiden pitää avata omat verokantansa. Esimerkiksi kokoomus on tuonut suorasukaisesti julki tuloeroja kasvattavan verolinjansa. Se perustuu verotuksen alentamiseen ja siitä mahdollisesti seuraavaan talouskasvuun ja uusiin työpaikkoihin. Kun valtiontalouden tilanne on niin synkkä kuin se on, täytyy vain ihmetellä kokoomuksen yltiöoptimismia. SDP puolestaan on keskittynyt lähinnä vastustamaan kaikkia hallituksen muutoksia verotukseen, olivat ne sitten korotuksia tai kevennyksiä.

Arvoisa puhemies! Vihreiden mielestä verotusta on keventämisen sijaan maltillisesti korotettava. Verotuksen painopistettä on siirrettävä työn verotuksesta kulutuksen ja ympäristön saastuttamisen verottamiseen mutta kuitenkin verotuksessa pienituloisille kompensoiden. Pääomatulojen verotusta on korotettava, ja siitä on tehtävä progressiivista. Uraani- ja windfall-verojen käyttöönotto, turpeen verotuksen kiristäminen ja jäteveron laajennus tuovat myös verotuloja. Myös arvonlisäveroa on hieman korotettava, vaikka se ei helppo päätös olekaan. Samaan aikaan pienten tulojen verotusta on oikeudenmukaisuuden ja työllisyyden nimissä edelleen kevennettävä.

Arvoisa puhemies! Tällä hallituskaudella tehtiin ilmasto- ja energiapoliittinen tulevaisuusselonteko. Seuraavan hallituksen on tehtävä tuloerojen kaventamiseen ja köyhyyden vähentämiseen tähtäävä tulevaisuusselonteko. Eriarvoisuuden ja hyvinvointierojen poistamisen pitää olla seuraavan hallituksen ykköstavoitteita ilmastonmuutoksen torjumisen lisäksi.


Pia Viitanen (sd):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta on hyvä asia se, että vihreät nyt tässä paria kuukautta ennen vaaleja tulevat ikään kuin seuraavaa hallitusta ajatellen niille linjoille, mitä oppositio on tältä hallitukselta edellyttänyt tämän neljän vuoden aikana, nimittäin reilumpaa meininkiä ja oikeudenmukaisempaa politiikkaa. Hyvä, että vihreät viikonloppuna irtaantuivat tämän hallituksen veronlinjoista ja tulivat samalle linjalle, mikä on SDP:n linja.

Toisin kuin ed. Sumuvuori sanoi, meillä on ollut selkeät esitykset muun muassa pääomaveron korotuksesta ja sen muuttamisesta progressiiviseksi, jotka nyttemmin myös vihreät ovat hyväksyneet. Harmi, että hallitus ei ole niitä toteuttanut, vaikka kaikki hallituspuolueet tuntuvat sanovan, että reiluahan tämä olisi, mutta mitään ei tehdä.

Puhemies! Arvovalintoja voi tehdä monella tapaa. Ihmettelen ja kysynkin vihreiltä, miksi ihmeessä tämä hallitus on tehnyt sellaisia arvovalintoja, että tällä kaudella 500 miljoonaa euroa on riittänyt lisää varustelumenoihin ja samaan aikaan esimerkiksi työttömät on jätetty ilman, opiskelijat eivät saaneet indeksikorotusta, yliopistot kärsivät rahoituspulasta.


Johanna Sumuvuori (vihr):

Arvoisa puhemies! Olin aikoinaan ylioppilasliikkeessä aktiivinen ja vaadin monesti mielenosoituksissa opintotuen korotusta ja sitomista indeksiin. No, voin olla tyytyväinen, että tällä hallituskaudella opintotukea itse asiassa nostettiin. Indeksiin sitominen on mielestäni se seuraava askel, jota ei valitettavasti saatu tällä hallituskaudella tehtyä.

Mitä tulee perusturvan parantamiseen, niin varmasti riittää tehtävää seuraaville hallituksille. Mielestäni nyt on relevanttia puhua siitä, mikä on jäänyt tältä hallitukselta kesken, mutta itselläni ei ole mitään hävettävää ainakaan verrattaessa edellisen hallituksen perusturvan nostamiseen. Tämä hallitus on, kuten on tullut monta kertaa tänään tässä salissa ilmi, nostanut perusturvaa enemmän kuin edellinen hallitus.


Erkki Virtanen (vas):

Arvoisa puhemies! Ei ole kovin järkevää kiistellä siitä, hukkuako syvempään vai matalampaan veteen, ainakaan köyhien kannalta.

Mutta, arvoisa puhemies, verorahoitteiset hyvinvointipalvelut antavat hyvän elämän mahdollisuudet niillekin, joilla ei ole varaa ostaa niitä markkinoilta. Ne turvaavat myös perustuslaissa määritellyt perusoikeudet. Sen turvaamistehtävän nimi on julkinen vastuu. Tapaa kantaa julkinen vastuu kutsutaan hyvinvointimalliksi. Suomen malli on nimetty pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. Siinä yhdistyvät taloudellinen kehitys, korkea sosiaalisten oikeuksien taso ja laaja julkinen sektori. Pohjoismaisella hyvinvointimallilla on Suomessa vankka tuki. Kaksi kolmesta kansalaisesta haluaa mieluummin maksaa enemmän veroja kuin heikentää hyvinvointipalveluja.

Hyvinvointivaltiota kohtaan esitetään Suomessa myös voimakasta kritiikkiä. Julkiset menot ovat kuulemma liian korkeita, passivoivan sosiaaliturvan kustannukset liialliset, ja niiden rahoituksen edellyttämä korkea veroaste tappaa yritteliäisyyden. Tämä kritiikki kumpuaa niin sanotusta uusliberalistisesta talousajattelusta ja sen käytännöllis-poliittisista manifestaatioista. Itse asiassa poliittinen valtavirtamme on jo pitkään asennoitunut tämän uusliberalistisen kritiikin mukaan. Kansalaisten näkemykset ovat jääneet vähemmälle, kun verotusta on kevennetty, julkisia menoja pidetty kurissa, julkista vastuuta kavennettu. Lamaa seuranneita menoleikkauksia ei ole korjattu, ja kunnat ovat valtion kuppaamien raamibudjettiensa ahdistamina uudistaneet palvelujensa järjestämistä tavalla, jossa oikeudenmukaisuus ei aina ole ollut ensisijainen kriteeri. Yksityisten palvelujen määrä ja osuus on nopeasti kasvanut sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Arvoisa puhemies! Samanaikaisesti, kun finanssikriisin ahdistama globaalikapitalismi esittelee rujoimpia piirteitään, toimii julkishallinnossa samoista lähtökohdista kumpuava prosessi. Se on vaan paljon hienovaraisempi. Valtionhallinnossa sitä kutsutaan tuottavuusohjelmaksi ja se leikkaa 10 000 työpaikkaa. Kunnissa nimet ovat toiset mutta pyrkimys on sama. Sopiikin kysyä, onko Suomi enää pohjoismainen hyvinvointivaltio. Muutosta ei tietenkään julkisuudessa perustella uusliberalismilla vaan milloin globalisaation ja kilpailukyvyn, milloin väestön vanhenemisen ja julkisen talouden kestävyysvajeen asettamilla välttämättömyyksillä. On kuulemma pakko, ja pakosta onkin tullut suomalaisen politiikanteon keskeinen argumentti. Tähän pakkoon on aina liittynyt vaatimus uhrautumisesta tuntemattoman tulevaisuuden uhkien torjumiseksi. Meiltä on vaadittu uhrauksia milloin työttömyyden puolittamisen, milloin hallitun rakennemuutoksen, milloin kansainvälisen kilpailukyvyn ja milloin vanhustenhoidon turvaamiseksi. Kärsi, kärsi, niin kirkkaamman kruunun lapsenlapsesi saavat, mutta entäs jos eivät saakaan? (Ed. Asko-Seljavaara: Voi, mitä valitusta!) Tähän saakka eniten ovat uhranneet heikoimmat ja hyödyn ovat keränneet vahvimmat. Sellaiseen uhrautumiseen meidän ei pidä alistua. Sivistyneen yhteiskunnan on huolehdittava vähempiosaisistaan. Korkeatasoisten julkisten peruspalveluiden on oltava kaikkien saatavissa, ja tuloerot eivät saa kasvaa kohtuuttomiksi. Valitettavasti me olemme sillä tiellä.

Tässä salissa on tänään puhuttu kauniita sanoja tilastoista, kuinka tämä suomalainen yhteiskunta nyt kuitenkin kohtelee meitä keskimäärin hyvin. Mutta keskimäärin on hyvin silloinkin, kun pää on uunissa ja jalkoja pidetään pakastimessa. On huolehdittava kaikkein heikoimmista, niistä, joita yhä enemmän putoaa pois tämän yhteiskunnan hyvinvoinnin rattailta. Se edellyttää riittävää ja oikeudenmukaista verotusta. Meidän on ratkaistava, verotetaanko Suomi edelleen kansalaisistaan huolta pitäväksi hyvinvointivaltioksi vai kevennetäänkö se kasvavan epätasa-arvon, köyhyyden ja syrjäytymisen pahoinvointivaltioksi.

Arvoisa puhemies! Merkit huolestuttavat vakavasti.


Anne-Mari Virolainen (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on jo monessa puheenvuorossa nostettu esiin tämän hallituskauden toimia perusturvan parantamiseksi. Erityisesti on mietitty toimien vaikuttavuutta, kun niistä on päätetty, ja toimet onkin kohdennettu niin, että niistä hyötyvät kaikkein heikoimmassa asemassa olevat eli esimerkiksi yksinhuoltajaperheet ja monilapsiset perheet.

Totta on, että Suomessa on liian paljon köyhiä lapsiperheitä. Köyhyys ei siirry geeneissä, vaan lapsille siirtyvät epävarmuus, epäonnistumisen mallit, turvattomuus ja heikot valmiudet vaikuttaa omiin asioihinsa. Tiedämme, että sosiaalitukien varassa elävään perheeseen syntyminen lisää lapsen riskiä joutua itse aikuisena tukien käyttäjäksi. Tätä huono-osaisuutta emme varmastikaan halua heille perinnöksi, ja siksi meidän pitäisi pystyä auttamaan juuri näitä perheitä monin eri keinoin. Köyhyys nimittäin ei ole vain rahan puutetta. Se on myös osallisuuden puutetta, mahdollisuuksien puutetta ja ennen kaikkea elämänhallinnan puutetta.

Arvoisa rouva puhemies! Rahan lisäys perusturvaan ei kuitenkaan ole patenttiratkaisu köyhyyden poistamiseen tai tulo- ja terveyserojen kaventamiseen, vaan panostukset koulutukseen, terveys- ja sosiaalipalveluihin, ongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puutumiseen ovat huomattavasti tärkeämpiä.

Tiedämme myös, että työttömyyden ohella toinen merkittävä köyhyyden syy on avioero. Erään pankin laskelmien mukaan avioero laskee perheiden elintasoa jopa työttömyyttä enemmän. Viime vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan lapsiperheistä vain hieman yli kolmannes arvioi pystyvänsä jäämään vanhaan asuntoonsa, kun toinen vanhemmista muuttaa pois yhteisestä kodista. Sen sijaan kolme neljästä vastaajasta kertoi voivansa pitää asunnon työttömäksi joutuessaankin. Avioerot ovat varsin laaja ilmiö, sillä joka toinen avioliitto nykypäivänä päättyy eroon. Avioerokieltoa emme luonnollisestikaan voi säätää, mutta kuntien panostukset lapsiperheiden tukemiseen esimerkiksi kotipalvelun muodossa varmasti auttavat jaksamaan ja pääsemään joidenkin kriisien yli.

Ed. Sumuvuori omassa puheenvuorossaan nostikin jo esiin niitä monia toimenpiteitä, joita on tällä hallituskaudella tehty nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisyyn, joten en mene niihin enää tässä vaiheessa.

Ministeri Katainen nosti puheessaan myös esiin vammaisten ja vajaakuntoisten mahdollisuuden työntekoon palkkatukea lisäämällä. Olemme kehittämässä yhteiskuntaamme tältä osin juuri oikeaan suuntaan, kun hyväksymme, että kaikki eivät ole sadan prosentin työntekijöitä. Hyvinkin vaikeavammainen voi osallistua työelämään, jos työyhteisön asenne on kohdallaan. Kerron esimerkin radiologista, joka sairastaa lihasrappeumasairautta. Paineet eläkkeelle jäämiseen olivat kovat, kun tauti eteni ja liikkuminen vaikeutui, mutta omien sanojensa mukaan hän ei halua haaskata kallista koulutustaan ja turhautua neljän seinän sisällä. Nykyisin röntgenlausunnot sujuvat mallikkaasti avustajien kera.

Ja tähän lopuksi, arvoisa rouva puhemies, puheenjohtaja Urpilaisen ja näissä muutamissa muissakin SDP:n puheenvuoroissa on toisteltu sitä, että SPD ei kannata ansiotuloveron kiristämistä mutta progressiota kyllä oikeudenmukaisuuden nimissä. Oikeudenmukaista verotusta mekin kannatamme ja ennen kaikkea sellaista, joka kannustaa tekemään työtä ja mahdollistaa työllistämisen. Uskon vahvasti, että suomalainen kasvollinen omistaja on vastuullisempi työllistäjä kuin voitot maksimoiva institutionaalinen sijoittaja. Työ on edelleenkin parasta sosiaaliturvaa.


Sirpa Paatero (sd):

Arvoisa rouva puhemies! Haluammeko antaa jokaiselle mahdollisuuden oikeudenmukaiseen ja tasa-arvoiseen tulevaisuuteen? Se on se kysymys, mistä tänään itse asiassa olemme keskustelemassa, ja tähän peräämme vastausta hallitukselta. Sen verran on epätasa-arvostavia ratkaisuja hallitukselta viime vuosien aikana tullut, että pidimme aiheellisena esittää tämän kysymyksen.

Ajatellaan vaikka asiakasmaksuja, jotka ovat nousseet tämän hallituksen aikana. Samalla on tuotu kuntiin ja palveluihin vahva yksityisten palvelujen käyttöön kannustava malli. Näin on eriarvostettu muun muassa terveydenhuollon käyttäjät muun muassa palvelusetelien käytöllä. Nythän palveluseteleiden käyttöä on haluttu laajentaa perustelemalla ihmisten vapauksilla. Aitoa valinnanvapautta tämä ei todellakaan ole, vaan se jää toteutumatta, jos ei satu olemaan varakas, koulutettu tai liikkumaan pystyvä ihminen. Ei voi olla niin, että malli, jolla pidetään heikoimmasta huolta, edellyttää rahaa, koulutusta tai liikkumismahdollisuuksia.

Hallitus on systemaattisesti siirtänyt verotuksen painopistettä maksukyvyn mukaan maksettavista veroista kohti tasaverotusta. Päivittäinen ruoka, bussimatkat, sähköt, vedet, bensat, ruuat, kaikki nämä ovat tasaveroja. Nyt viime päivien sekä kirjoituksia lukiessa että hallituksen ministereitä kuunnellessa tuntuu, että halutaan tietoisesti hämätä ihmisiä puhumalla vaikkapa bensiinin tai lenkkitossujen progressiivisesta verotuksesta. Nämä eivät huomioi ihmisten tulotasoja. Pienituloiset kärsivät näin hallituksen politiikasta eniten. Kun hallitus poisti kelamaksun ja miljardin aukko tuli kassaan, lovi paikattiin nostamalla energiaveroja, jotka siis tavalliset pienituloiset, ihan niin kuin suurituloisetkin, maksavat sitten lämmitys- ja sähkölaskuina tai vaikkapa korkeampina kulkemiskustannuksina. Näitä on kokoomus omassa veromallissaan nyt sitten valmis lisäämään: lisää välillisiä arvonlisäveroja ja lisää energiaveroja. Jos kokoomuksen malli toteutuu, ovat ne summat jossain puolentoista miljardin kohdalla.

Hallitus pitää tärkeänä antaa verovähennyksiä. Nehän kohdistuvat pääasiassa hyvätuloisille, koska ei ole mitään mahdollisuutta muun muassa pienituloisilla käyttää kotitalousvähennyksiä, vaan ne ovat monesti niiden kaikkein pienituloisimpien ulottumattomissa, jotka elävät pienillä toimeentulo- tai muilla peruspäivärahoilla.

Sosialidemokraattien linja on ollut aina ja nytkin on maksaa veroja veronmaksukyvyn mukaan. Tästä syystä olemme esittäneet progressiota myöskin pääomaveroihin. Se on täällä saanut pääomaverotuksen korotuksen osalta kannatusta, mutta esityksiä ei, kuten tänäänkin kuulimme, tule olemaan.

Hallituksen tyytyväisyys kuulostaa kummalliselta, kun tiedämme ne 150 000 lasta köyhissä perheissä, niiden 25 000 työttömän nuoren elämän tai sen tahtotilan, joka löytyy sieltä budjettikirjasta, että köyhien määrä ja toimeentulotukea saavien määrä kasvaa. Tuntuu siis hieman hurskastelulta sanoa, että kaikki on tehty ja hyvin menee. Me emme halua, että ihmiset tippuvat toimeentulotuelle, ja tästä syystä esitämme 100 euron korotusta perusturvaan, on se sitten äitiys-, isyys-, sairaus- tai työttömyyspäivärahoihin.

Vanhukset ovat yksi suuri joukko, jonka toimeentulosta liian suuri osa menee lääke- ja hoitokustannuksiin. Tästä syystä olemme esittäneet maksukattojen yhdistämistä ja asumistuen nostamista.

Osa nuorista on tällä hetkellä jo tyytymässä tilanteeseen, että heille ei kuulu kaikki se, mikä kuuluu kaikille toisille. Nämä tutkimukset on tehty 1990-luvun jälkeen, ja pahoin pelkään, että meille on tulemassa joukko, joka jää jatkuvasti ulkopuolelle niistä palveluista, kun eivät edes itse usko siihen tasa-arvoiseen mahdollisuuteen alueellisesti tai muutenkaan.

Suomalainen yhteiskunta on perustunut tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin ja pieniin tuloeroihin, joka pohja on nyt rapautumassa. Tämä näkyy meillä nyt jo ylisukupolvisessa syrjäytymisessä. Myöskin työttömyys ja sairastaminen ovat periytymässä. Näistä meillä on tietoa, ja toivoisin, että se vaikuttaisi myös päätöksentekoon.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Jos hallitus kaatuu tai jos se ei tähän välikysymykseen kaadu, tulee vaalit ja samassa aikataulussa. Keskustelu on toki paikallaan erityisesti näin lähellä vaaleja.

Hallituksen ministerit loistivat poissaolollaan viime torstai-illan harmaan talouden keskustelussa. Keskustelun ydin koski puolta siitä lainamäärästä, jonka valtio aikoo ottaa lisää tänä vuonna. Perusteelliseen valmisteluun tukeutunut yli neljätuntinen keskustelu huipentui 25 lausumaehdotuksen yksimieliseen hyväksymiseen. Poikkipuolista sanaa ei salissa kuulunut. Kuvaavaa on, ettei valtiovarainministeri antanut mitään palautetta näihin ponsiin.

Tämä oli ainoalaatuinen tilaisuus, joka missattiin. Harmaassa taloudessa on paljon pelissä, ei vähiten siitä syystä, että olemme osa Euroopan talous- ja rahaliittoa. Harmaa ja musta talous ovat raastava osa sen toimintakulttuuria. Suomi on pelannut itsensä osaksi muiden euromaiden valtiontalouksia. Lainoittajana meidän pitäisi huolestua muun muassa siitä, että Kreikan julkisen talouden velan odotetaan kohoavan kuluvana vuonna 150 prosenttiin sen bruttokansantuotteesta. Irlannin ja Italian taloudet nilkuttavat, kuten myös Portugalin ja Espanjan taloudet.

Muistamme karvaasti sen, että Emu-kriteereillä paalutettu Vakaussopimus epäonnistui, Lissabonin strategiasta on tullut valitettava vitsi, nyt haikaillaan kilpailukykysopimuksen piiriin. Sen tyyppisenä, mitä Saksa Ranskan tukemana on sen sisällöksi hahmotellut, se olisi selvä harppaus liittovaltion suuntaan. Perussuomalaisten puheenjohtajan puheiden mukaan hän on ministeriksi itseoikeutettu ja siis juuri myös tällaisen sopimuksen allekirjoittajaksi. Kyllä siinä tilanteessa suomalainen metallimies happea haukkoisi Putkosen—Soinin ilmastosopimus kädessään.

Pääministeri on ilmoittautunut yhdeksi kilpailukykysopimuksen ideoijista. Liittovaltiorakenteeseen todella kuuluu koordinoitu veropolitiikka. Pääministeri mainitsi lehdistötilaisuudessa energiaveron, ympäristöveron ja pankkiveron, jotka ovat hyviä tarkastelun ja koordinaation kohteita toki myös liittovaltiokehityksen ulkopuolella. Katkerimmat taistelut käydään kuitenkin yhteisöverorintamalla. Välilliset verot puolestaan veisivät kokonaisuutta tasaveron suuntaan.

Arvoisa puhemies! Finanssikriiseissä pyörteet muodostuvat reagoinnista hyvin erilaisiin ärsykkeisiin joko ennenaikaisesti, jälkijättöisesti tai nappiin osuvasti. Käytännössä ennakoitavuutta ja järjestelmällisyyttä ei juuri ole esiintynyt. Nykyinen interventiotoimintamalli tuottaa myös kauaskantoisia valintoja, kuten sen, että Euroopan keskuspankki aloitti viime vuoden lopulla valtioiden joukkolainapapereiden ostamisen. Jos peruste oli se, että näinhän muutkin keskuspankit tekevät, niin se perustelu oli heikko.

Nykyinen globaali raha- ja finanssipolitiikka tuottaa finanssikriisien ohella toistuvaa eriarvoistumiskehitystä. Suurituloisimmat rikastuvat, keskituloisilla ihmisillä reaalitulot nytkähtelevät edestakaisin, ja heikoimman kymmenyksen tuloluokan kansalaiset menettävät ostovoimastaan. Keski- ja pienituloisten kulutuksen ei tarvitse kuitenkaan laskea niin kauan kuin he voivat saada lisää kulutusluottoja. Tutkimukset ovat osoittaneet, että rahansaanti jokapäiväiseen kulutukseen mistä tahansa lähteestä riittää kansalaistyytyväisyyden toteutumiseen. Poliitikoillekin se näyttää riittävän, kunhan seuraavissa vaaleissa luottamus uudestaan realisoituu. Samanaikaisesti salakavalasti tuloerot kuitenkin kasvavat. Koko mekanismi johtaa ennen pitkää uuteen finanssikriisiin, ja ylivelkaantumisten kautta kaikki ovat järistyksen kourissa. Siinä rytäkässä myös ruokahuolto on vaarassa, jos maataloustuottajat ajautuvat suurin joukoin vararikkoon. Mikä sitten avuksi? Keskuspankki on saatava kuriin ja peruspankkitoiminta korkeaa vakavaraisuusastetta vaativaksi palvelutoiminnaksi. Se saattaisi katkaista myös eriarvoistumiskehityskulkuja.


Harri Jaskari (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä iltapäivä ja ilta ovat taas osoittaneet hyvin erilaiset arvonäkökulmat, joita hallituksella ja oppositiolla on. Oman näkökulmani mukaan näyttää, että opposition ehdotukset perustuvat passiiviseen yhteiskuntaan, sellaiseen yhteiskuntaan, joka katsoo sisäänpäin eikä pyrikään kehittymään, luomaan kestävää kasvua ja hyvinvointia. Hallituksen esitykset taas perustuvat hyvinkin aktiivisen yhteiskunnan malliin.

Voikin sanoa, että oppositio elää aikamoisessa pullossa ja kuvittelee, että kunhan vaan nostetaan kaikenlaisia veroja, niin sitä kautta saadaan enempi rahoitusta hyvinvointivaltiolle tai hyvinvointiyhteiskunnalle. Se on mielenkiintoista, että myöskin puheenjohtaja Urpilainen kommentoi, että on todellakin kiristettävä verotusta (Ed. Gustafsson: Pääomatuloverotusta!) ja toisaalta sitten myöskin säästettävä. Se on sellainen näkökulma, että jos me teemme tällaisen kurjistumisen yhteiskunnan mallin, niin me todellakin onnistumme siinä kurjistumisessa. Tai sitten ed. Eero Heinäluoma kommentoi, että yhden pääpainon pitäisi olla 100 euroa työmarkkinatukea lisää. Kuten jo aikaisemmin esitin, miksi emme yrittäisi löytää sellaista mallia, että jokainen työpäivä olisi kannustava, vaikka lyhyetkin muutaman päivän työsuhteet, koska siinä yhden kahden päivän aikana kerkiäisi sen 100 euroa jo tekemään, mutta nyt ei ole pystytty sovittamaan sosiaaliturvaa ja verotusta vieläkään siihen malliin. On hyvää yritystä ollut, mutta ei ole pystytty. Yritettäisiinkö yhdessä luoda tällaisia malleja?

Vasemmistoliiton ajattelumalli perustuu vielä voimakkaammin, sanotaanko, vääristyneeseen tietoon, koska siellä ed. Lapintie kommentoi jälleen kerran, että yrityksillä on 90 000 euron verovapaat osingot, mikä ei pidä yhtään paikkaansa, ei millään tavalla, koska yritys ja yrittäjä ovat sama henkilö. Voisi joskus vähän opetella ja miettiä sitä, mikä on se tosiasia, millä me pelaamme. Siitä on maksettu jo 26 prosentin vero, ja aina sitä toistetaan. Puhutaan analyyttisesti, puhutaan tosiasioita ja mietitään, miten yhteiskuntaa pitäisi kehittää.

Voisimmeko me loppujen lopuksi päästä tällaisesta kateuden yhteiskunnasta aitoon kannustavan yhteiskunnan malliin, joka pystyy myöskin pitämään kaikista parhaiten huolta heistä, jotka eivät siihen itse kykene? Eli siirryttäisiinkin siihen aktiiviseen yhteiskuntaan. Otan vaikka pari kolme esimerkkiä, mitä meidän pitäisi seuraavissa hallitusneuvotteluissa miettiä.

Ensinnäkin meidän pitäisi todellakin alentaa kynnystä yrittämiseen. Kun tässä yrittäjiä teillä oppositiopuolella kritisoidaan niin voimakkaasti, niin minä suosittelen kaikille yrittämiseen ryhtymistä, koska se tuntuu olevan niin, että silloinhan tulee rahaa ihan ilman, että mitään oikeastaan tarvitsee tehdä, kun on jo pääomatuloja, vaikkei ole pääomaakaan. Tehtäisiin se kynnys niin matalaksi ja myöskin luotaisiin sellaiset mallit, että kun epäonnistuu, niin ei myöskään kritisoida, vaan sanotaan, että hei, yritetäänpäs uudistetaan, ja mennään eteenpäin. Samalla voisi aidosti löytää koko maahan mallin, jossa tuetaan sen ensimmäisen vieraan työntekijän ottamista sinne työpaikalle. Se tehtäisiin helpommaksi, vähemmän riskipitoiseksi. Siellä voisi olla 100 000 uutta työpaikkaa löydettävissä, ja ajatelkaa, kuinka paljon uusia verotuloja.

Kolmantena voisimme miettiä esimerkiksi nyt hyvin nopeasti kasvavien luovien alojen työntekijöille sellaisia malleja, joissa he voisivat valita työntekijän roolin ja yrittäjyyden roolin — nyt se on tehty edelleenkin liian jäykäksi — ja joissa he voisivat myöskin vaihdella näitä rooleja ja uskaltaa tehdä sitä asiaa, että tehdään uusia juttuja, uusia ideoita. Nyt tämä yhteiskunta on luotu ihan liikaa sellaiseksi, että luodaan oma lokerikko ja pysytään siinä. Liikkua ei saa mihinkään, ettei vaan menetetä mitään, kun pitäisikin kääntää se tilanne sellaiseen suuntaan, että uusi on aina mahdollisuus.


Saara Karhu (sd):

Arvoisa puhemies! Täytyy tähän alkuun todeta, että ed. Jaskari on ilmiömäisesti onnistunut kulkemaan neljä vuotta eduskunnassa ilman, että olisi kuunnellut, mitä SDP on veroasioista sanonut, sen verran väärää todistusta tuossa tuli, mutta jokainen olkoon uskossaan vahva.

Ministeri Katainen vetosi täällä aiemmin, että ollaan yhteisessä veneessä. Se vene on kyllä paatti, jossa osa porukkaa soutaa ja toiset napostelevat perätuhdolla kaviaaria. Kansalaiset ovat jo jakaantuneet kahtia, köyhiin ja rikkaisiin. Kyse ei ole enää pelkästään tuloeroista vaan myös terveyseroista. Meillä on syvää lapsiperheköyhyyttä, eläkeköyhyyttä, pätkätöitä ja työttömyyttä, jotka johtavat tavallisen palkansaajan köyhyyteen, nuorisotyöttömyyttä, joka tuo nuorille näköalattomuutta ja syrjäyttää nopeasti yhteiskunnasta. Työttömyyden ja köyhyyden on myös huomattu periytyvän sukupolvelta toiselle.

Eriarvoisuuden ja yhteiskunnan jakautumisen kasvu ei ole kenenkään etu. Siitä on riittävästi varoittavia esimerkkejä maailmalta. Peruspalvelut ja perusturva eivät ole kohdallaan. Korjaustarve on ilmeinen. Myös muun muassa pientä työeläkettä saavat ovat joutuneet suuriin taloudellisiin ongelmiin eläkkeen jäädyttyä paikalleen ja hintojen noustessa hallitsemattomasti. Ostovoimaa on saatava lisää. Ihmisellä täytyy olla oikeus tulla toimeen omalla eläkkeellään eikä niin, että se jää auttamatta jälkeen hintakehityksestä eikä mitään muka ole tehtävissä. Takuueläke ei tätä hyvin pienituloista joukkoa auta — asia, jonka hallitus ilmeisesti tahallaan unohtaa mainita.

Tuloeroja on tasattava, ja siihen paras keino on oikeudenmukainen verotus. Verot pitää maksaa veronmaksukyvyn mukaan. Nyt näin ei ole. Osa maksaa palkkatulostaan, eläkkeestään tai pienistä tulonsiirroista korkeampaa veroa kuin moni oikeasti kovatuloinen esimerkiksi mittavista pääomatuloistaan. Verotusta on porvarihallituksen toimesta kevennetty suuremmassa määrin hyvätuloisilta. Tämän vaalikauden valtiontalouden alijäämästä merkittävä osa selittyy vaalikauden aikana tehdyillä veronkevennyksillä. Kevennykset siis rahoitetaan velanotolla. Kaikkia verotuloja koskevia kevennyksiä on perusteltu muun muassa työllisyydellä. Tulokset eivät kuitenkaan puhu puolestaan, sillä työttömyysluvut ovat murheellisia.

Hallituksen veroratkaisujen maksumiehiä ovat olleet pieni- ja keskituloiset ihmiset. Esimerkiksi yleisen arvonlisäveron kiristys koskee suhteellisesti eniten heitä. Myös hallituksen jo tekemä energiaverojen korotus on iskenyt kovimmin juuri ihan tavallisten suomalaisperheiden talouteen, jossa pelivara on monesti muutenkin varsin pieni. On turha väittää, että hallituksen energiaveropäätös olisi vihreä ja sillä olisi kulutusta ohjaava vaikutus. Miten ihmeessä esimerkiksi kaukolämpötalossa asuva pystyy muuttamaan lämmitysmuotoaan? Ei mitenkään. Ainoa vaihtoehto on maksaa. Veronkorotus on silkkaa hallituksen harjoittamaa rahastusta, jolla paikataan valtion pussiin tehty aukko, joka syntyi, kun hallitus poisti työnantajien kelamaksun.

SDP on esittänyt pääomaverotuksen korottamista ja muuttamista progressiiviseksi. Porvarihallitus tyytyi puhumaan korotuksen mahdollisuudesta neljä vuotta, mutta mitään ei tapahtunut. Mielestäni erityisen räikeä epäoikeudenmukaisuus syntyy siinä, kun palkka siirretään pääomatuloiksi ja nostetaan huomattavasti palkkaveroa kevyemmin verotettuna. Tämä onnistuu vain osalta veronmaksajia. Tavallinen työntekijä ja eläkkeensaaja maksaa veronsa ja kantaa kortensa täysimääräisesti yhteiseen kekoon.

Ongelma syvenee, kun muistaa, että pääomatulosta ei makseta kunnalle mitään. Näin tulonsa pääomatulona ottava ei osallistu siltä osin lainkaan kuntapalveluiden rahoittamiseen, vaikka käyttääkin palveluita. Tämä porsaanreikä on tukittava. Palkan pitää olla palkkaa. Asia on täällä salissa puheen tasolla huolettanut myös ministeri Kataista, mutta tällekään asialle ei ole tehty yhtään mitään.


Risto Kuisma (sd):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaskari näkyi poistuvan, mutta todettakoon, että itse olen ollut 17 vuotta yrittäjä ja lakitoimistoni puitteissa hoitanut myös yrittäjien veroasioita. En tiedä, montako vuotta Jaskari on ollut yrittäjänä, mutta tuntuu hänen tietonsa tai arvostelunsa olevan ehkä aika lailla kaukana totuudesta.

Mutta itse asiaan. Verot ovat yhteiskunnan jäsenmaksuja. Ne tulisi koota oikeudenmukaisesti, siitä lienevät kaikki samaa mieltä. Mutta mitä se oikeudenmukaisuus sitten verotuksessa on? Minun mielestäni se on sitä, että tulee ottaa huomioon veronmaksajan veronmaksukyky. Nythän ei näin tapahdu. Veroja peritään monilta hyvin pienituloisilta, joilla ei ole mitään veronmaksukykyä. Sitähän osoittaa se, että he saavat yhteiskunnan avustuksia, koska he eivät muuten eläisi. Eihän tämmöisillä ihmisillä mitään veronmaksukykyä ole, sen jokainen meistä ymmärtää. Mutta tästä ongelmasta puhutaan hyvin vähän.

Eli verotuksen täytyy olla oikeudenmukaista, mutta meidän täytyy omista arvolähtökohdistamme määritellä, mikä se meidän oikeudenmukaisuutemme on. Se ei ole yksiselitteinen termi. Ensinnäkin kaikkien tulojen pitää olla samalla viivalla. Tämähän koskee myös pääomatuloja. Ei ole mitään perustetta, jos pääomatulot ovat todellisia tuloja, että niitä verotetaan pienemmin kuin muita tuloja. Tämähän olisi iso muutos, ja sitä ei voida kerralla tehdä, mutta se on tehtävä. Siinä yhteydessä tietysti pitää määritellä, mitkä ovat pääomatuloja. Nythän se on hyvin epäselvää. Muun muassa eräitä inflaation tuomia näennäisiä tuloja verotetaan pääomatuloina. Sekin koskee enemmän yksityisiä kansalaisia kuin yrityksiä.

Ei ole oikein, että pääomatulot ovat kevyemmin verotettuja. Pääomatuloja merkittävässä määrin saavathan ovat selvästi suurituloisempia kuin pelkkiä ansiotuloja saavat. Sen lisäksi pääomatulojen kevyemmästä verotuksesta on ollut tuloksena verokikkailu, laillinen veronkierto, jossa palkkatuloja muutetaan pääomatuloiksi. Se rapauttaa yhteiskunnan moraalia. Ei ole mitään järkeä, että lääkäri tai juristi tai joku muu on mukamas yrittäjä, vaikkei yritä mitään, ja nostaa sitten kevyempiä verotuloja. Tämä laillinen veronkierto pitäisi tietysti lopettaa. Tämä seikka myös syö verotuksen uskottavuutta niiden piirissä, jotka eivät tällaista veronkiertoa tee tai jolla ei ole mahdollisuutta sitä tehdä.

Työnantajien kelamaksun poistaminen ja tuon tulomenetyksen korvaaminen energiaverotuksen korotuksella on todellinen epäoikeudenmukaisuus, kun se kohdistuu sähkölaskujen muodossa melkoiseen joukkoon pienituloisia eläkeläisiä ja sosiaaliturvan varassa eläviä. Se asia hallituksen olisi pitänyt ehdottomasti tehdä toisella tavalla.

Tuloverotuksen alarajaa pitäisi selvästi nostaa. Nythän se alaraja kunnallisverotuksessa on kuukausitulona alle 200 euroa, valtionverotuksessa muistaakseni 13 000 euroa. Jos tätä kunnallisverotuksen verotettavan tulon alarajaa nostettaisiin esimerkiksi siihen 13 000 euroon vuodessa, niin kaikki pienituloiset, joilla ei ole veronmaksukykyä, välttyisivät veronmaksulta. Sitäkään ei kerralla voida tehdä, mutta siihen suuntaan pitäisi edetä. Kaikkein enitenhän tämä auttaisi pienellä eläkkeellä eläviä ihmisiä ja niitä ihmisiä, jotka elävät sosiaaliturvan varassa: työttömiä ja sitten näitä nuorena sairastuneita, joille ei ole ehtinyt kertyä eläkettä. Tähän ei ole rohjettu vakavasti puuttua.

Myöskin on todettava, että eläkkeiden verotusta ei saa laittaa ankaramman verotuksen piiriin kuin muita tuloja, ei ainakaan pienten tulojen osalta. Tätä koskeva Hetemäen toimikunnan esitys on seuraavassa eduskunnassa hylättävä, jos se tähän saliin tulee.

Verotuksen perustarkoitus on koota tulot, joilla katetaan menot. Tämä perustehtävä on tehtävä oikeudenmukaisesti. Se on täysin mahdollista ilman, että valtiontalous kärsii. Tärkein pikainen korjaus olisi pienten tulojen verovapauden kasvattaminen ja varakkaiden verokikkailun poistaminen.


Reijo Paajanen (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Oppositio on suominut välikysymyksessään hallituksen veropolitiikkaa mutta sivuuttaa täysin kaikki kansalaisten taloudellista tilannetta ja sosiaalista asemaa parantavat verouudistukset. Veropolitiikka ja verotusjärjestelmän oikeudenmukaisuus ovat erittäin tärkeitä asioita. Siksi niistä pitää puhua rehellisesti ja totuudenmukaisesti.

Köyhyyttä esiintyy valitettavasti kaikissa yhteiskunnissa, ja sen kitkeminen on äärimmäisen vaikeaa. Taloustaantumalla on ollut vaikutuksensa moneen suomalaiseen perheeseen. Hallitus on pyrkinyt auttamaan kotitalouksia vaikeina aikoina. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien etuuksia on parannettu takuueläkkein ja erilaisin sosiaalietuuksin. Välillisissä veroissa esimerkiksi ruuan alvin alennus auttoi nimenomaan vähävaraisia ja pienituloisia. On aivan turha väittää veronkevennysten suosineen pelkästään hyvätuloisia.

En malta olla ottamatta kantaa tuohon keskusteluun ruuan arvonlisäverotuksesta, jota täällä käytiin debatissa, kun ed. Heinäluoma totesi, ettei se ole vaikuttanut ruuan hintaan sitä alentavasti. Se on höpön höpöä. Neljäksi vuodeksi on mahdotonta jäädyttää ruuan hintatasoa. Tältä osin ruuan hinta voisi olla merkittävästi korkeampi, jos alvia ei olisi alennettu.

On muistettava, että kaikista ongelmista huolimatta suomalaisten terveys on kohentunut ja elämän laatu on korkea. Olemme siis menossa oikeaan suuntaan. Heikoimmat ryhmät tilastojen valossa ovat koulutusta vailla olevat tai työttömät nuoret sekä vanhukset. Juuri näiden ryhmien tilannetta hallitus on pyrkinyt vero- ja etuuspolitiikallaan parantamaan. Nyt esimerkiksi pienituloisia vanhuksia on huomattavasti vähemmän kuin aiemmin.

Arvoisa puhemies! Toisin kuin oppositio väittää, Suomessa ei olla siirtymässä tasaverojärjestelmää kohti. Verotuksen rakennetta on muutettu tällä hallituskaudella talouskasvua kannustavaan suuntaan. Muutoksilla on vastattu taloustilanteen heittelyihin ja korjattu epäkohtia. Kunnallisveroissa progressiivisuus on jopa kasvanut. Siirtymä välilliseen verotukseen esimerkiksi ympäristöverojen muodossa kohdistuu niihin, jotka kuluttavat eniten, ei niihin, jotka ovat köyhimpiä.

Kritiikin kohteena on myös Suomen nopeasti kasvanut valtionvelka. Syyn siihen tietävät kaikki, jotka ovat pitäneet silmänsä auki ja korvansa kuulolla viimeisen parin vuoden aikana. Velkaa ei ole otettu huvikseen tai vastuuttomasti. (Ed. Gustafsson: 9 miljardia euroa veronalennuksiin, hirveä määrä!) Maailmantalouden ajautuminen kriisiin on näkynyt kaikkien maiden talouksissa, niin myös Suomessa. Hallitus on lähtenyt siitä, että valtio velkaantuu, jotta yritykset ja kansalaiset eivät romahda velkataakkansa alle. Elvytystoimilla vältettiin talouden totaalinen romahtaminen Suomessa. (Ed. Gustafsson: Paljonko suurituloiset hyötyivät teidän veroalesta?)

Arvoisa rouva puhemies! Verotuksella tasataan tuloeroja ja pidetään yllä hyvinvointiyhteiskuntaa. Samalla on huolehdittava, ettei verotuksella tukahduteta yrittämisen ja työllistämisen mahdollisuuksia vaan pikemminkin kannustetaan niihin. Tuloerot ovat tutkitusti kaventuneet tällä vaalikaudella. Paras mekanismi köyhyyden estämiseksi on aito ja tuottava työllisyys. Mitä suuremmalle joukolle löytyy töitä ja mitä pidempään heidät pystytään pitämään tyytyväisinä työelämässä, sitä paremmin meillä kaikilla menee.


Raimo Piirainen (sd):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on hyvin monessa hallituksen edustajan puheenvuorossa perätty SDP:n veropoliittisia linjauksia, ja olemmehan me uudella pylväällä tulleet esille. Varmaan lähiaikoina tullaan koko meidän veropoliittinen linjamme julkaisemaan, mutta arvostelu on ollut aika negatiivista. Ei ole nähty meidän veropoliittisissa linjauksissamme minkäännäköistä positiivisuutta. Niissä on nimenomaan se olemassa, mutta kun te ette tiedä vielä kokonaisuutta, niin sitä on turha arvioida tässä vaiheessa.

Eilen käytiin maakuntavaltuustossa kahden tunnin keskustelu siitä, mitenkä saataisiin nuoret töihin. Hyvin paljon oli paikalla nuoria, jotka ovat kokeneet tämän, että he eivät ole riittävän arvokkaita työnantajan työllistettäviksi. Käytetään hyväksi, annetaan 4 tunniksi päivässä töitä, ja sillä ei tule toimeen. Se on aivan selvä asia. Täälläkin ed. Jaskari hyvin ansiokkaasti nosti esille, että pitäisi yrittäjyyteen kannustaa. Eihän meistä kaikista ole yrittäjiksi, se on aivan selvä asia. Täytyy ottaa tämmöiset erilaiset henkilökemiat huomioon ja sitä myötä lähteä tätä yhteiskuntaa kehittämään.

Minun mielestäni pitäisi lähteä kehittämään oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, niin kuin sosialidemokraatit ovat esittäneet. Suomi jakaa vaurautensa tasaisemmin, se olisi oikeudenmukaista. Se tarkoittaa sitä, että verotuksessa Suomi huomioi verotettavan tosiasiallisen maksukyvyn. Samanaikaisesti meidän pitää huolehtia sosiaaliturvan ja ostovoiman säilymisestä. Oikeudenmukaisuuteen ja kohtuuteen menestyksensä rakentanut Suomi osaa asettua heikomman asemaan. Vai osaako? Tätä on nyt syytä hallitukselta kysyä.

Tuoreimpien tutkimusten mukaan Suomi on taantunut köyhyyden ja lapsiköyhyyden osalta 1970-luvun tasolle. Maassamme on jo nyt 700 000—900 000 köyhää laskutavasta riippuen. Eri alueiden välillä on merkittäviä terveyseroja, ja hyvinvointia tasaavat kuntapalvelut ovat minimissään usealla paikkakunnalla. Nämä eivät ole hyvinvointivaltion tunnusmerkkejä.

Nyt on aika kääntää kehitys päinvastaiseksi ja vahvistaa hyvinvointivaltion perustaa. Tuloerojen kasvu on pysäytettävä. Tämä tarkoittaa sitä, että perusturvaa on korotettava. Kyse on yhteiskuntamme eheydestä. Nykyinen suuntaus kohti tasaveroa rapauttaa luottamusta, ja jos ei ole luottamusta, ei ole tulevaisuutta. Tasaverotus suosii hyvätuloisia ja tuo yhteiskuntaluokat takaisin arkielämään. Näin ei voi jatkua. Jotta Suomi selviää eheänä kansakuntana ja menestyy myös jatkossa, on meidän vahvistettava sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja autettava niitä, jotka eniten apua tarvitsevat.

Arvoisa rouva puhemies! Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen joulukuinen raportti kertoi suomalaisten jakautumisesta yhä voimakkaammin eri kasteihin. Tämä näkyy erityisesti toimeentulotuen kasvavana tarpeena. Siihen on syy ennen kaikkea ensisijaisten etuuksien alhaisessa tasossa. Perusturva ei siis riitä tilanteessa, jossa työtä ei ole ja perusturvaan on tartuttava. Sosialidemokraattien ajama linja on näiden kahden raiteen vahvistaminen samanaikaisesti. On sekä suomalaisten että kansantalouden etu, että mahdollisimman moni on työmarkkinoilla ja tulee nimenomaan sillä työllä toimeen. Työ tuo varman toimeentulon, ja työtä vailla olevaa on autettava riittävällä perusturvalla. Ja niin kuin äsken jo mainitsin, hyvin moni nuori on osa-aikatyöläinen eikä tule toimeen. Sitten on vielä yksi semmoinen epäkohta, että jos nuori ei työllisty koulutuksen jälkeen, vaikka on ammatillinen koulutus, ja jos hän asuu vanhempien luona, niin hän ei saa toimeentulotukea.

Sosialidemokraatit haluavat korottaa perusturvaa. Perusturvan 100 euron korotus vahvistaisi merkittävästi pienituloisimpien taloudellista asemaa ja ehkäisisi tehokkaasti toimeentulotuen varaan joutumista. Korotus koskisi työttömyys- ja sairauspäivärahoja sekä äitiys-, isyys-, ja vanhempainrahoja. Toimiva perusturva auttaa työttömäksi jääneen takaisin työelämään. Riittämätön perusturva johtaa pahimmillaan syvään syrjäytymiseen työmarkkinoilta. Suomessa ei ole varaa jättää kansalaisia oman onnensa nojaan. Tässä yhteydessä on varmaan hyvä todeta myös tämä, että eläkkeensaajien osalta SDP:n tulevassa verolinjauksessa on perusvähennys 3 000 euroa.

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lopuksi. Suomalainen hyvinvointi on rakennettu oikeuden ja kohtuuden periaatteilla. Ne ovat edelleen käypäiset arvot oikeudenmukaisempaan tulevaisuuteen.


Maarit Feldt-Ranta (sd):

Arvoisa puhemies, fru talman! Taloustaantumankin jälkeen Suomi on yksi maailman vauraimmista maista, ja tämän päivän keskustelussahan on kyse siitä, miten tätä vaurautta ylläpidetään ja kasvatetaan, mutta ennen kaikkea siitä, miten sitä jaetaan niin, että kaikki voisivat kohtuullisesti tulla siitä osallisiksi. Taustaksi on myös hyvä tarkastella, minkälaisen perinnön nykyinen hallitus jättää seuraavalle eduskunnalle ja hallitukselle ja millaiset edellytykset meillä on kääntää se kehityskulku, josta monet ovat täällä tänään esittäneet huolensa ja joka liittyy tuloerojen kasvuun. Näkymät tältä osin eivät ole kovin hyvät.

Yleensä ajattelemme, että on järkevää toimia hyvinä aikoina niin, että varaudutaan vaikeampiin aikoihin ja pannaan kuntoon niitä asioita, jotka ovat vaikeimpina aikoina jääneet hoitamatta. Tällä kaudella ei mielestäni ole kaikilta osin toimittu ihan tämän periaatteen mukaisesti. Vuoden 2007 lopussa budjettitalouden ylijäämä oli 2,9 miljardia euroa ja valtionvelan määrä oli 56 miljardia euroa. Mutta kun katsomme, miltä tilanne näyttää nyt, niin velan arvioidaan kasvavan 84 miljardiin euroon ja alijäämää on kertynyt 9 miljardia euroa. Velkamäärä on siis kasvanut hallituskauden aikana 50 prosenttia eli 28 miljardilla eurolla. Totta kai kansainvälisellä taloustaantumalla on ollut vaikutuksensa, mutta tosiasia on myös se, että tällä vaalikaudella on rapautettu veropohjaa keskeisten verojen osalta kumulatiivisesti laskettuna yhteensä lähes 9 miljardia euroa ja juuri tehdyt veroratkaisut ovat merkittävällä tavalla paitsi rapauttaneet hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteita myös siirtäneet verotuksen painopistettä entisestään tuloerojen kasvua ruokkivaan suuntaan. Ensimmäinen ja tärkein johtopäätös, kun etsimme keinoja tuloerojen kaventamiseen, on siis se, että tuloerojen kasvu jatkuu, ellei verotuksen suuntaa muuteta.

Me olemme tuoneet selvästi esille oikeudenmukaisemman verotusmallimme ja sanomme, että tasaverokehitys ja tuloerojen kasvu on pysäytettävissä. Nyt pitäisi tehdä päätös pääomaverotuksen nostosta, ja sen tuottamalla rahoituksella voitaisiin tehdä perusturvan paljon kaivattu parannus.

Puheenjohtaja Urpilainen sanoi täällä tänään, että osa meistä suomalaisista on tippumassa yhteisen veneen kyydistä. Hän on niin oikeassa. Ed. Piirainen viittasi täällä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Suomalainen hyvinvointi 2010 ‐tutkimukseen ja ‐kirjaan, joka kertoo kyllä korutonta kieltä, että suomalaisten köyhyys on kasvussa ja eriarvoisuus lisääntymässä ja että suomalaisten jakautuminen kahteen kastiin on voimistumassa.

Verotuksen ohella toinen tärkeä johtopäätös onkin, että perustoimeentuloa on korotettava, jotta toimeentuloriippuvuus voidaan katkaista ja näitä tässäkin tutkimuksessa esille nostettuja ryhmiä — köyhiä lapsiperheitä, yksin asuvia yli 65-vuotiaita eläkeläisiä, nuoria työttömiä, heikosti koulutettuja — voidaan auttaa.

Kolmas tärkeä keino auttaa vaikeassa tilanteessa olevia suomalaisia on puuttua terveyserojen kasvamiseen. Ylpeilemme usein maksuttomalla terveydenhoidolla, joka tosiasiassa on vain illuusio. Maksuttoman terveydenhuollon piirissä ovat vain terveimmät ja taloudellisesti turvallisinta elämää elävät suomalaiset eli työssä ja työterveyshuollon piirissä olevat. Monesti paljon sairastavat eläkeläiset ja lapsiperheet ovat maksullisen julkisen terveydenhuollon varassa, jossa maksut voivat muodostua valtaviksi suhteessa ihmisten tulotasoon. Suomen asiakasmaksujärjestelmä on kansainvälisesti tarkasteltuna epäoikeudenmukainen ja on omiaan lisäämään ihmisten välisiä terveyseroja entisestään. Maksujärjestelmän täydellinen uudistaminen on tärkeä ja haluttaessa nopeasti vaikuttava ja myös tuloeroja tasaava toimenpide.

Arvoisa puhemies! Tarvitsemme siis oikeudenmukaisempaa verotusta, perustoimeentulon korotusta noin 100 eurolla sekä sosiaali- ja terveydenhuollon maksujärjestelmän uudistuksen. Nämä ehdotukset ovat toteutettavissa myös vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, sillä perustoimeentulon korotus ja maksujärjestelmäuudistus ovat rahoitettavissa verotuloilla, jos pääomaverotukseen tehdään kohtuullinen ja oikeudenmukainen kiristys.

Puhemies! Tuen ed. Urpilaisen esitystä päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.


Merja Kuusisto (sd):

Arvoisa puhemies! Me sosialidemokraatit olemme esittäneet vuoden 2011 vaihtoehtobudjetissamme 800 miljoonan euron lisäystä, jotta voisimme ehkäistä sosiaalista eriarvoisuutta ja tukea kasvua ja työllisyyttä. Me olisimme myös kasvattaneet verotuloja yli 1,3 miljardilla eurolla vahvistamalla veropohjaa ja lisäämällä verotuksen progressiota.

Meidän vaihtoehtobudjetissamme tulot ja menot olivat tasapainossa ja oikein kohdistettuja. Vaihtoehtobudjettimme oli näin ollen selvästi ylijäämäinen hallituksen budjettiin verrattuna. Meidän vaihtoehtobudjetissamme esitimme valtionvelkaa otettavaksi vajaat 500 miljoonaa euroa vähemmän kuin hallituksen esityksessä.

Viime vuosina tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet hälyttävällä tavalla, rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Niillä, joilla on vakituinen työ, tulot ovat kasvaneet, ja vauraimmat ovat hyödyntäneet myös mahdollisuuttaan muuttaa osan työtuloistaan kevyemmin verotetuiksi pääomatuloiksi. Käytäntö ei ole oikeudenmukainen palkansaajan näkökulmasta.

Viime vuosien kehityksen häviäjiä ovat olleet pätkätyöläiset, työttömät, työkyvyttömät ja eläkeläiset. Erilaisten etuuksien taso on jäänyt jälkeen niin palkoista kuin elinkustannuksista. Toimeentulotuella ei nykyisin tule toimeen. Monet lapsiperheet, yksinhuoltajat, sairaat, työttömät ja eläkeläiset elävät virallisen köyhyysrajan alapuolella. Esimerkiksi yhden vanhemman perheitä on noin 20 prosenttia kaikista lapsiperheistä. Heistä noin neljäsosa joutuu turvautumaan kuntien toimeentulotukeen.

Suuri syy yksinhuoltajaperheiden pienituloisuuteen on työttömyys. Monet yksinhuoltajat työskentelevät palvelu- ja hoitoalalla, missä tehdään töitä myös illalla, yöllä ja viikonloppuisin. Yksinhuoltajille työn vastaanottaminen tai opiskelu on mahdotonta, jollei lasten hoitoa saa järjestettyä. Ilta- ja yöhoitoa on oltava myös alakouluikäisille lapsille, ja sen lisäksi tarvitaan kotipalveluita myös lapsiperheille.

EU-kriteerien mukaan maassamme on 900 000 köyhää tai syrjäytymisvaarassa olevaa ihmistä. Huolestuttavinta on, että köyhyydestä uhkaa tulla pysyvää ja periytyvää. Siksi sen syihin ja torjuntaan on puututtava tehokkaasti.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti samaan aikaan tuloerojen kanssa myös väestön terveyserot ovat kasvaneet. Pienituloisille julkisen terveydenhoidon maksut alkavat olla hoidon saannin este. Terveyserojen kasvu kertoo myös siitä, että rahalla saa parempia ja enemmän palveluita. Tasa-arvoisiin terveyspalveluihin pyrkivä julkinen perusterveydenhuolto ei tällä hetkellä pysty toimimaan niin hyvin kuin sen pitäisi. Julkisen perusterveydenhuollon kehittäminen ja sen rahoituksen turvaaminen ei todellakaan ole ollut tämän hallituksen asialistalla kovin korkealla, ja se näkyy käytännössä.

Myös taloudellisen yhteistyön järjestö Oecd on varoittanut Suomea eriarvoisuuden kasvusta. Tuloerot ja kasvava eriarvoisuus ovat uhka suomalaiselle hyvinvointimallille. Meidän alkaa olla aika vaikea puhua hyvinvointiyhteiskunnasta, jos suunnilleen kuudennes sen asukkaista elää hyvin niukasti eikä pysty esimerkiksi hoitamaan terveyttään tarvittavalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Jos verotusta ei korjata oikeudenmukaiseksi, tuloerojen kasvu jatkuu. Progressiivinen verotus ja esimerkiksi pääomatulojen verotuksen kiristäminen ovat perusteltuja, koska niiden avulla tasataan tuloeroja. Verotuksen avulla rahoitetaan julkisia palveluita. Laadukkaat julkiset palvelut ovat keskeinen osa pohjoismaista hyvinvointimallia, ja ne lisäävät ihmisten välistä tasa-arvoa. Kansalaiset arvostavat julkisia palveluita, ja suuri osa suomalaisista on valmis maksamaan veroja palvelujen rahoittamiseksi, kunhan he kokevat verotuksen oikeudenmukaiseksi.

Oikeudenmukaisuutta on useimmista ihmisistä se, että veroja maksetaan veronmaksukyvyn mukaan. Oikeudenmukaisuuden tunne kärsii siitä, jos järjestelmässä on liikaa vapaamatkustajia esimerkiksi harmaan talouden muodossa. Yleistä oikeustajua vastaan sotii myös se, että paikkakunnan varakkaimmat eivät maksa edes kunnallisveroa, kun saavat tulonsa pääomatuloina.

Tällä hetkellä esimerkiksi peruspäivärahalla oleva työtön henkilö saa korvausta 25 euroa 74 senttiä päivässä. Se on kuukaudessa 553,41 ja vuodessa vähän yli 6 000. Tämän tulon keskimääräinen veroaste vuonna 2011 on 17,5 prosenttia. Vastaavan suuruisen palkkatulon veroaste olisi 7,5 prosenttia. Myös sairaus- ja vanhempainpäivärahaa verotetaan samalla tavalla kuin työttömyyspäivärahoja. Palkkatuloa verotetaan päivärahatuloa kevyemmin nimenomaan matalimmilla tulotasoilla. Ero on korkeimmillaan 10 prosenttiyksikköä.

Arvoisa puhemies! Kansan kahtiajaon ehkäisemiseksi tarvitsemme nyt vero- ja sosiaalipoliittisia toimia. Pääomatulojen verotusta on muutettava, perusturvaa on parannettava, ja esimerkiksi kunnallisverotuksen perusvähennystä korotettava. Samaan aikaan on huolehdittava työllisyydestä ja työelämän kehittämisestä niin, että mahdollisimman moni voisi elättää itsensä omalla työllään. (Puhemies: Aika!) Tärkeää on myös huolehtia julkisten palveluiden kehittämisestä ja saatavuudesta niin, että tulotasosta riippumatta jokainen meistä saa elämänsä eri vaiheissa hyviä ja laadukkaita palveluita, muun muassa varhaiskasvatusta, koulutusta, terveydenhoitoa sekä hoivaa ja turvaa vanhuuden päivinä.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Äidinkielen opettaja opetti monta viisautta. Yksi tärkeimmistä oli, että omaan tekstiin ei pidä rakastua. Nyt opposition tekstin osalta taisi käydä ikävä kyllä niin. Onhan se vähän noloa, kun päivää ennen kuin oppositio jätti välikysymyksen kasvavista tuloeroista, Tilastokeskus julkisti yksiselitteiset faktat siitä, että tämän hallituskauden aikana tuloerot ovat supistuneet. Mutta kun kerran oli kirjoitettu, ei sitä nyt enää sitten kehdattu hyvää työtä pois vetää, saati tekstiä tarkastaa.

Ja nyt olemme täällä väittelemässä asiasta, joka on sinänsä yksinkertaisilla faktoilla osoitettu. (Ed. Gustafsson: Eikö köyhyyskään ole lisääntynyt teidän mielestä?) — Niin, köyhyys, köyhyys on todellisuutta, se täytyy todeta ed. Gustafssonille ja kaikille muillekin. Köyhyys on todellisuutta, keskusteltaisiin siitä. Mutta kun te väitätte välikysymyksessänne, että köyhyys on lisääntynyt, niin se väite ei pidä paikkaansa. Tilastokeskus yksityiskohtaisesti tämän osoitti sen jälkeen, kun te olitte tuota välikysymystä valmistelleet, mutta päivää ennen kuin te sen sitten eduskunnalle jätitte. (Ed. Gustafsson: Kyllä tutkimusten mukaan lapsiköyhyyskin on lisääntynyt!) — Erityisesti tuloerojen kaventuminen on osunut eläkeläisiin ja lapsiperheisiin. Se ryhmä, missä tuloerot kaipaavat eniten korjaamista, on nimenomaan nuoret aikuiset, ja se on ryhmä, johon tarvitsee entistä täsmällisemmin kiinnittää huomiota.

Fakta on kuitenkin myös se, että köyhyys on lisääntynyt, suhteellinen tilastollinen köyhyys. Tämän mittarin mukaanhan köyhäksi luetaan henkilö, jonka tulot ovat enintään 60 prosenttia väestön ekvivalentti- eli keskitulosta, jos vähän pyöristetään sanontoja. Tällä mittarilla mitattuna köyhien määrä siis lisääntyy, kun vaikkapa keskituloinen tienaa hieman enemmän, jos niukasti 60 prosentin köyhyysrajan ylittävän tulot eivät nouse samassa suhteessa.

Monen mielestä on paljon kuvaavampaa seurata välttämättömyyshyödykkeiden hankintakykyyn perustuvaa köyhyyttä. Tällöin siis mitataan sitä, onko kaikilla suomalaisilla mahdollisuus saada esimerkiksi riittävä ravinto, terveydenhuolto, harrastusvälineet, kodinkoneet, sanomalehdet jne. Fakta on sekin, että tällä mittarilla mitattuna köyhyys on Suomessa vähentynyt. Tämä johtuu siitä, että tällä hallituskaudella on tehty oikeita arvovalintoja tulonsiirtojen ja veronkevennysten suhteen. On korotettu kaikkein pienituloisimpien suomalaisten, pienimpien äitiys‐, isyys‐, vanhempain- ja sairaspäivärahojen tasoa työmarkkinatuen tasolle, jopa 170 euroa kuukaudessa. On korotettu kansaneläkkeitä, mikä enemmistöllä suomalaisia kansaneläkkeen saajia tarkoitti 40 euron kuukausittaista tulonlisää, ja takuueläke ja lapsilisien ja muiden sitominen indeksiin ovat jatkaneet tätä suuntaa.

Työnverotuksen keventämisessä tällä hallituskaudella, toisin kuin aikaisemmilla hallituskausilla, painopiste on siirretty pienituloisten ja eläkeläisten suuntaan. Tämä on selkeä muutos siihen myös vasemmistohallitusten aikaiseen linjaan, että työn verotusta Suomessa täytyy työllisyyden ylläpitämiseksi edelleen keventää.

Kuten todettu, tämä kaikki, nämä oikeat arvovalinnat, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että köyhyys, eriarvoisuus ja ihmisten hätä olisi Suomesta poistunut. Se ei myöskään tarkoita sitä, etteivät nykyiset hallituspuolueet ja epäilemättä kaikki muutkin suomalaiset puolueet taistelisi näitä ongelmia vastaan.

Sen vuoksi omassa puolueessani kokoomuksessa on linjattu vain yksi keskeinen kynnyskysymys seuraavaa vaalikautta, hallituskautta varten, ja se on se, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta suomalaisilta ei leikata. Osalla suomalaisista ei yksinkertaisesti ole varaa, mistä kukaan voisi karsia. Tulonsiirrot ja etuuskorotukset haluamme jatkossakin suunnata entistäkin täsmällisemmin sellaisille henkilöille, joille niillä on eniten merkitystä. Osalla meistä menee niin hyvin, että emme tarvitse enempää vaan voimme antaa muille. Ja se on myös se syy, minkä takia veronkevennykset on kohdennettu pienituloisille ja veronkorotukset, kuten pääomatuloveron korotus, tullaan kohdentamaan erityisesti suurituloisille.

Niin yllättävää kun se tuntuu vasemmiston kansanedustajille olevankin, niin kokoomus haluaa taistella köyhyyttä, eriarvoisuutta ja pahoinvointia vastaan, ja uskon, että vasemmisto-oppositiokin tulee tälle tielle.


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! Ed. Kataja, tavattoman ristiriitainen on teidän puheenvuoronne loppuosa. Toteatte, miten kokoomus kamppailee pienituloisten ja köyhien aseman parantamiseksi. Sitä ennen te olette juuri todennut, että kokoomus ei leikkaa perusturvaa. Mutta kysymys on siitä, minkä sanoin omassa puheenvuorossani: me tämän päivän poliitikot ja meitä vähän ennenkin olleet tulemme saamaan 20—30 vuoden päästä politiikan tutkijoilta ankaran historiallisen tuomion, että me annoimme meidän köyhyyden syventyä, koteloitua ja laajentua.

Lainaan ihan näistä Thl:n tutkimuksista: "Köyhyys on myös pitkittynyt. Tämä tarkoittaa sitä, että samat ihmiset ovat vuodesta toiseen köyhiä. Suomessa on tällä hetkellä 477 000 ihmistä, jotka ovat olleet köyhyysrajan alapuolella paitsi nyt myös vähintään kahtena edeltäneestä kolmesta vuodesta." Sen takia me demarit esitämme tämän perusturvan tason parantamista, koska tämä on häpeällinen tilanne.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Kuten totesin, niin tällä hallituskaudella on onnistuttu kääntämään tuo 20 vuotta jatkunut linja siitä, että tuloerot kasvavat. Suhteellinen köyhyys on kasvanut, siihen vaikuttaa keskituloisten palkansaajien palkankorotukset. Jos pienituloisten palkankorotukset eivät nouse samassa suhteessa kuin keskituloisten, niin köyhyys tällöin lisääntyy. Siksi kuvaavampaa on seurata sitä, onko kaikilla suomalaisilla mahdollisuus saada välttämättömyyshyödykkeitä, ja näiden mittareiden mukaan köyhyys Suomessa on vähentynyt. Kuvaavaa on seurata myös sitä, miten suomalaiset ihmiset itse kokevat sen, onko heillä mahdollisuus saada esimerkiksi päivittäinen ruokansa. Tilastot osoittavat, kyselyt osoittavat, että puutos on vähentynyt. Samoin se, kun kysytään, kokevatko suomalaiset, että heillä on jo aivan riittävästi, tämäkin mittari, on osoittanut sen, että (Puhemies: Kello on mitannut jo sen minuutinkin!) suomalaiset kokevat, että menee paremmin kuin ennen.

Täällä on käyty pitkä debatti. Myönnän nyt vielä kaksi vastauspuheenvuoroa, sen jälkeen mennään pitkään puhujalistaan.


Valto Koski (sd):

Puhemies! Minusta on vähintään hurskastelua nyt, ed. Sampsa Kataja, puhua köyhyydestä ja syrjäytymisestä kokoomuksen politiikan ytimessä. Teillä on ollut neljä vuotta aikaa tehdä ratkaisuja, jotka olisivat johtaneet parempaan lopputulokseen, missä tänä päivänä eletään. Minä kerron, että kun minä lähdin yhtenä aamuna Kallion asunnoltani ja vein paperiroskia, niin siellä oli kasvot, ihminen, joka oli sitä varten turvautunut siihen roskalaatikkoon, että oli ehkä vähän lämpöisempää olla. Täällä on 14 000 ihmistä, jotka ovat psykiatrisessa avohoidossa. Sen lisäksi on 700 000—900 000 ihmistä, jotka EU:n normituksen mukaan lasketaan köyhiksi. Sen lisäksi meillä on hävyttömän pieni peruspäiväraha ja työmarkkinatuki ja lapsilisä napataan vielä toimeentulosta pois. Jos te haluatte ihan oikeasti näitä ihmisiä auttaa, niin tehkää jotain älkääkä vaan puhuko.


Satu Taiveaho (sd):

Arvoisa puhemies! Itsekin haluan ed. Katajalle sanoa, että ette kai todella ole tyytyväinen tähän tilanteeseen, missä tällä hetkellä ollaan, että köyhien ryhmän sisällä kurjistumista on tapahtunut niissä kaikkein köyhimmissä. Eli köyhien ryhmän sisällä eriarvoisuus on entisestään kasvanut. Kaikkein köyhimmät ovat entistä kurjemmassa asemassa. Esimerkiksi yhteiskunnan kaikkein köyhimpiä ovat toimeentulotuen saajat. Heidän asemaansa ei ole tällä hallituskaudella tullut yhtään mitään parannusta, paitsi tämä kohtuuton toimeentulotuen leikkaus näitten nuorten alle 25-vuotiaiden osalta. Eli kyllä nyt toivoisin, että ihan oikeasti ottaisitte tämän viestin kaikkein köyhimpienkin osalta tosissanne ja sydämelle.

Vielä ed. Kataja, sitten puhujalistaan, jossa pysytään.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Edustajat puhuvat aivan totta. Köyhyys on todellisuutta aivan, kuten totesin, ja kuten totesin, tällä hallituskaudella ei ole Suomesta köyhyyttä, kurjuutta, eriarvoisuutta onnistuttu poistamaan. Kaikki me yritämme parhaamme. Kuten ed. Valto Koski on todennut, myös aikaisemmilla kausilla hallitukset ovat yrittäneet parhaansa, ja kuten syntymäpäivähaastattelussanne aivan oikein totesitte rehellisesti, tällä hallituskaudella on saatu hieman enemmän aikaan kuin tuolloin saatiin. Mutta tämä ei todellakaan tarkoita, että Suomesta ongelmat ja köyhyys olisivat poistuneet. Yritystä on. Toivon, että sitä yritystä riittää myös tulevilla hallituskausilla.


Jouko Skinnari (sd):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin näistä tilastoista ja siitä Kataisenkin mainitsemasta asiasta, että vuonna 2009 suurituloisimman prosentin tulot vähenivät 15 prosenttia, suurituloisemman prosentin. 1990-luvulla tapahtui ihan samanlainen muutos siinä mielessä, että silloin tulonsiirtojen osuus bruttokansantuotteesta nousi, koska bruttokansantuote laski. Ja samahan on tässä: pääomatulojen ja osinkotulojen, voi sanoa, romahtaminen vuonna 2009 on vaikuttanut siihen, että nimenomaan tämän prosentin, ja varmaan muutaman prosentin siitä allekin, tulot ovat laskeneet huomattavasti.

Tämä antaa nyt tilastollisen harhan. Tässä nyt täytyy tätä tietoa, mikä tänne on nyt sitten tänään saliin jaettu, analysoida ja katsoa, mikä on totuus näitten todellisten tilanteitten ja sen suhteen, että tässä tapahtui tällainen ainakin väliaikainen notkahdus näitten tulojen, pääomatulojen, osinkotulojen ja muitten osalta, jotka ovat vaikuttaneet varakkaisiin, joilla on monta tulonlähdettä, joiden verotus on suhteessa edullinen verrattuna monien muitten tuloihin.

Mutta sitten tästä koko yleisestä systeemistä. Muistan, että nyt noin viisi vuotta sitten käytiin keskustelua siitä, olisiko jo aika se, että valtion tuloista ei hoideta palkankorotuksia. Nyt näyttää siltä, että tämä keskustelu jälleen palaa valtion verotuksen kautta. Ja minä luulen, että tämä on EK:n viesti kokoomuksen suuntaan, että tuloverotusta pitää alentaa jatkuvasti, jotta palkankorotuspaine ei olisi niin suuri. Jos näin tehdään, niin sehän merkitsee sitä, että julkisen hallinnon mahdollisuudet hoitaa näitä valtion tärkeitä tehtäviä sosiaali- ja terveyspuolella, koulupuolella ja yhteiskunnan toimintojen kannalta muutoinkin heikkenevät koko ajan.

Samanlainen keskustelu on se, pitäisikö perustuslakeihin laittaa Euroopan unionin ja euromaitten osalta säännös siitä, kuinka paljon velkaa voi olla ja kuinka paljon sitten tätä julkissektoria bruttokansantuotteesta voi käytännössä olla. Tällöin olisi etukäteen määrätty, mikä on julkishallinnon osuus, ja sitten nämä niin sanotut asiantuntijat, jotka pyörittävät tätä finanssipankkia, vakuutusyhtiösektoria ja muutoinkin, voivat sitten tehdä näitä omia bisneksiään sen verran kuin rahat ja muittenkin rahat riittävät.

Kuitenkin tässä kaikessa on ollut se huono asia, että tämän verotuksen osalta me emme ole tilanteessa, jossa me toimimme sen mukaan, mikä on ihmisen veronmaksukyky, vaan niin kuin tässä lyhyessä puheenvuorossa aikaisemmin totesin, nimenomaan nämä pienituloiset joutuvat maksamaan suhteessa enemmän veroa kuin suurituloiset. Ja on sitten paljon niitä, jotka esimerkiksi osinkotuloina saavat toimeentulonsa, ja he eivät kunnallisverotukseen joudu osallistumaan juuri lainkaan. Ja siellä he ajavat sitten Audeilla ja lapset käyvät koulua ja käyttävät sosiaali- ja terveyspalveluita, mutta he eivät osallistu kunnan kustannuksiin ja samaan aikaan sanovat, että kuntien kustannukset pitää saada kuriin. Mutta nämäkään eivät ole nyt vaikuttaneet sitten näihin käytännön toimenpiteisiin.

Samaan aikaan tämä täällä esiin tullut rahan siirtäminen — meillähän tavarat ja palvelukset kun siirtyvät, siitä maksetaan tätä arvonlisäveroa. Onneksi nyt sitten eurooppalaiseen keskusteluunkin tämä on saatu, että rahan siirtäminen paikasta toiseen on ihan samanlaista kauppaa kuin kaikki muukin ja se pitää saada kirjattua. Ihan samalla tavoin kuin pankki ottaa jokaisesta siirrosta asiakkaalta tai lainanottajalta jokaisesta toimenpiteestä jonkunlaisen palvelumaksun, niin samanlainen maksu pitäisi ottaa myös niiltä, jotka siirtävät rahoja. Esimerkiksi Suomessa se on lähempänä 150:tä miljardia, mikä siirretään näitä sijoituksia ulkomaille, ja se on iso summa rahaa.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä täällä esitetty tuloverovertailu, olkoonkin Tilastokeskuksen tekemä, pitää pystyä analysoimaan paremmin. Luulen, että täällä nyt virheellisin perustein käydään tätä keskustelua.

Kun täällä on käyty jo monta debattia, ilmoitin jo ajat sitten, että edetään puhujalistan mukaan nyt jonkun aikaa.


Satu Taiveaho (sd):

Arvoisa puhemies! Välikysymys tuloerojen kasvusta ja verotuksen rakenteesta on äärimmäisen tärkeä. Köyhyysrajan alapuolella elää 900 000 ihmistä maassamme. Eriarvoisuus on kasvanut ja kasvaa vakavalla tavalla. Taloudellisen eriarvoisuuden lisäksi terveyserot sekä laajemmin hyvinvoinnin erot ovat syventyneet. Köyhien joukon sisälle on muodostunut erittäin köyhien joukko. Samoin terveyspalveluiden saantiin liittyvä eriarvoisuus on kasvavaa. Sosiaaliset ongelmat kasaantuvat usein samoille perheille, ja lapsiköyhyyden kasvu on yksi raadollisimmista köyhyyden muodoista.

Myös monet eläkeläiset, työkyvyttömyyseläkeläiset, työttömät, yksin elävät, pitkäaikaissairaat, vammaiset ja omaishoitajat elävät pysyvästi hyvin pienillä tuloilla. Oecd varoitti viime vuonna eriarvoisuuden kasvusta Suomessa, mutta toimiin ei ole tartuttu. Tätä joukkoa eivät lämmitä hallituspuolueiden ja ministereiden kertomukset hallituskauden muutamista toimista etenkään, kun köyhien kova ydin, toimeentulotuen saajat, on jäänyt vaille mitään parannusta. Tämä on mielestäni häpeä.

Työ on parasta sosiaaliturvaa, joten työllisyyden edistämiseen ja työelämän joustavuuteen erilaisissa elämäntilanteissa on panostettava vahvasti. Samalla tarvitaan välttämättä myös parannusta sosiaaliturvaan. Ensisijaiset etuudethan, etenkin kaikki niin sanotut vähimmäisetuudet, ovat jääneet jälkeen muusta tulokehityksestä. Parannusta tarvittaisiin esimerkiksi työmarkkinatukeen ja asumistukeen. On hyvä, että joitakin korotuksia näihin on tehty, muun muassa takuueläkkeen ja pienimpien vanhempain- ja sairauspäivärahojen osalta.

SDP on sitoutunut korottamaan sosiaaliturvaa ensi vaalikaudella 100 eurolla muun muassa työmarkkinatuen, työttömien peruspäivärahan ja vanhempainetuuksien osalta. Ensisijaisten etuuksien lisäksi on huolehdittava myös kaikkein köyhimmistä, toimeentulotuen saajista. Toimeentulotuen perusosa kaipaa korotusta ja järjestelmä nykyaikaistamista. On kohtuutonta, että toimeentulotuki ei huomioi läheskään kaikkia nykymaailman pakollisiakaan menoja, kuten asioimiskuluja. Karkein ongelma kohdistuu edelleen lapsilisien leikkaantumiseen, kun ne otetaan tuloina huomioon.

SDP onkin esittänyt moneen kertaan lasten toimeentulotuen perusosan korottamista. Vaihtoehtoisesti lapsilisä tai ainakin osa siitä tulee tehdä etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotukeen. Tällä hetkellähän noin 150 000 lasta elää köyhissä perheissä. Lisäksi tulee varmistaa riittävät resurssit toimeentulotuelle, jotta kunnilla on riittävä mahdollisuus esimerkiksi harkinnanvaraisen ja ennalta ehkäisevän toimeentulotuen myöntöön. Nyt käytännöt vaihtelevat tältä osin kovasti.

Palveluiden saanti ja palvelumaksut vaikuttavat merkittävällä tavalla myös pienituloisimpien asemaan. Avun saannissa on ongelmia etenkin silloin, mitä useampia avun tarpeita ja hyvinvoinnin puutteita perheellä tai henkilöllä on. Esimerkiksi sosiaalityössä tulisi olla riittävät resurssit auttaa ja tukea perheitä.

Hallitus muun muassa leikkasi kohtuuttomasti köyhimpien nuorten, jotka eivät hae opintoihin tai jättävät opinnot kesken, toimeentulotukea ilman, että samalla olisi vahvistanut heitä tukevia palveluja. Hallitus on myös nostanut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja, mikä kostautuu aina pienituloisimmille, ja vahvistanut yksityisiä palveluja julkisten palvelujen sijaan, mikä johtaa eriarvoisuuden kasvuun. Tarvitaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon maksukattojen yhdistäminen tavalla, joka aidosti parantaa paljon sairastavien asemaa.

Vielä nostan esiin palveluasunnoissa asuvien maksujen sääntelyn välttämättömyyden. Maksut ovat usein esimerkiksi ikäihmisten maksukyvyn kipurajan ylittäviä. Tarvitaan pikaisesti kohtuullisen käyttövaran säätämistä ja ulottamista palveluasunnoissa asuville. Lisäksi työosuusrahalla työskentelevät vammaiset ja mielenterveysongelmista kärsivät ovat erittäin tiukassa taloudellisessa tilanteessa, ja heidän asemansa vaatisi parannusta.

Veropolitiikalla on myös iso merkitys sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle. Tällä hallituskaudella on menty epäoikeudenmukaisempaan suuntaan kohti tasaveroa. Välillisiä veroja, kuten energiaveroa, on korotettu. Kunnat ovat olleet myös pakotettuja kunnallisveron nostoon. Mikäli välillisiä veroja, esimerkiksi ekologista verouudistusta, viedään eteenpäin, on välttämätöntä varmistaa pienituloisille etuuksien parannuksia, jotta he eivät joudu kohtuuttomiin tilanteisiin.

Tämä hallitus ei ole valitettavasti toiminut näin, ja siksi olemme moneen kertaan vaatineet hallitukselta selvitystä toimien tulonjakovaikutuksista. Kunnallisveron perusvähennyksen nosto on ollut oikean suuntaista mutta riittämätöntä. Tulee nostaa myös verotettavan tulon rajaa, mikä auttaisi esimerkiksi pientä työeläkettä saavia, jotka tämä hallitus on hylännyt kokonaan. Olemme myös vaatineet muun muassa pääomaveron korotusta ja parempituloisten saamista myös laman maksumiehiksi.

Arvoisa puhemies! Tuloerojen kasvu uhkaa pohjoismaista hyvinvointimallia, johon liitetään laaja sosiaaliturva, kattavat julkiset palvelut ja pienet tuloerot.


Tuula Peltonen (sd):

Arvoisa puhemies! Suomen pitäisi olla hyvinvointivaltio. Meidän pitäisi elää hyvinvointiyhteiskunnassa. Näen kuitenkin, että hyvinvointiyhteiskunnassa heikoimmistakin pidetään huolta. Suomessa tämä ei toteudu tällä hetkellä. Päinvastoin tuloerot ovat kasvaneet, leipäjonot pidentyneet, köyhillä menee yhä heikommin ja ökyrikkailla yhä paremmin, ja tällä menolla asiat vain pahenevat. Syytä ei tarvitse kehitykseen kovin kaukaa hakea, kääntää hiukan päätänsä tuonne hallitusaition suuntaan, niin tietää, mistä tämä kaikki johtuu. Kohtuutonta kylläkin tällä hetkellä on, että siellä istuu pelkästään peruspalveluministeri. Ehkä emme kuitenkaan pistä kaikkea hänen niskaansa.

Porvarihallitus on saanut tahtonsa läpi. Kauniiden sanojen taakse on peitottu ne todelliset toimet, joilla suomalainen vähäosainen on saatu vielä heikompaan asemaan. Tulonsiirrot ovat selkeän suuntaiset, kuten täällä tänään on useaan kertaan jo todettu: köyhille keppiä.

Jos tämä hallitus on niin sosiaalisesti oikeudenmukainen kuin puheissaan väittää, niin kertokaa minulle, miksi eläkeläinen jättää lääkkeitä ostamatta, kun rahat eivät riitä, miksi köyhyydessä elävä lapsiperhe näkee nälkää, miksi yhä useampi hakee ruokajonosta elintarvikkeita, miksi köyhän yksinhuoltajaperheen toimeentulotuki vähenee lapsilisän takia, miksi köyhän on maksettava saman suuruinen sähkönkorotusmaksu kuin rikkaan, miksi optioilla rikastunut saa pitää kaikki tulonsa täysimääräisinä, miksi veronalennukset päätyvät suurituloisen lompsaan eli miksi rikas rikastuu ja köyhä köyhtyy.

Arvoisa puhemies! Tiedän, ettei hallitus osaa tähän vastata. Hädissään huudetaan historiaan, että silloin tehneet sitä tai tätä. Ei ole halua vastata. Hallitus on tuhlannut nyt neljän vuoden aikana kaiken sen jakovaran, joka oli edelliseltä, Vanhasen kakkoshallitukselta jäänyt perinnöksi. Budjetti on jopa 8 miljardia alijäämäinen, eikä riitä pelkkä jakovaran tuhlaaminen, onhan sitä velkaakin tullut liki 100 miljardia. Ja nyt halutaan sitten siirtää tämän kaiken korjaaminen seuraavalle hallitukselle. Näin menettelee sosiaalisesti oikeudenmukainen ja vastuullinen hallitus. Suomen kansa varmasti kiittää tämän kauden saavutuksia. Niin hyvin olette kaiken hutiloineet kaiken kaikkiaan.

Eikö olisi nyt aika myöntää, etteivät verotuksen ratkaisut ole olleet oikean suuntaisia ja että nyt tarvitaan täysi käännös? Pääomatuloja on alettava verottaa enemmän ja progressiivisesti. Se on oikeus ja kohtuus.

Ministeri Pekkarinen, joka juuri täällä äsken käväisi ja lähti pois, on useaan otteeseen todennut maakuntalehti Keskisuomalaisessa ja vakuuttanut pyhästi, että hän on valmis nostamaan nimenomaan rikkaiden verotusta, mutta mitä hän on asian hyväksi tehnyt, muuten niin ehättävä ja monessa mukana oleva ministeri? Ei mitään, ei mitään. Se niistä lupauksista ja ajatuksista. Politiikka on arvovalintoja. Porvarihallituksen arvovalinnat ovat tulleet ikävän selkeästi esille. Köyhät kyykkyyn -hanke on käynnissä edelleen.


Reijo Laitinen (sd):

Herra puhemies! Hyvät kollegat! Muutama sana tähän välikysymyskeskusteluun.

Käytettävissäni on tohtori Ilkka Taipaleen tekemä ehdotus, kirjanen, köyhyyden puolittamiseksi Suomessa vuoteen 2015. Hän on käsitellyt köyhyyttä hyvin laajasti tässä omassa selvityksessään eri puolilta sitä tarkastellen. Toivon, kun hän on jättänyt tämän puolueen puheenjohtajalle ed. Urpilaiselle, että tämä Ilkka Taipaleen kokoelma toimitetaan myöskin hallituksen ministereille, ja itse annan tämän kyllä peruspalveluministeri Risikon käyttöön.

Tässä on hyvää pohdiskelua siitä, miksi tähän tilanteeseen on ajauduttu. On myöskin hänen kauttaan esitetty useita toimenpide-ehdotuksia, miten köyhyyttä Suomessa voidaan poistaa. Se on suuri yhteiskunnallinen ongelma, ja kaikki me tiedämme sen, että köyhyyttä ei pystytä poistamaan välittömästi eikä heti, mutta voimakkaampia toimenpiteitä se joka tapauksessa meiltä kansanedustajilta, eduskunnalta, maan hallitukselta, istuvalta hallitukselta ja tulevalta hallitukselta, edellyttää.

Täällä on puhuttu paljon tilastoista, miten köyhyyttä nyt sitten on mitattu. Ilkka Taipale on henkilökohtaisesti minulle luvannut, että voin siteerata tätä hänen selvitystään. Hän on todennut muun muassa sen, mikä on tosiasia, että maailman kaikkien kansojen yhteisö YK, Yhdistyneet kansakunnat, julisti vuosituhannen vaihteessa niin sanotun Millennium-tavoitteensa, johon kuului maailman ihmisten köyhyyden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä, ja Suomihan allekirjoitti tämän vetoomuksen, niin kuin me kaikki hyvin tiedämme.

No, samaan aikaan kaikkialta kaikuu, että suhteellinen köyhyys on maassamme vain lisääntynyt kattaen nyt 13 prosenttia eli lähes 700 000 kansalaistamme. Vuosi 2010 oli Euroopan unionin köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan vuosi, joten tästä ilmiöstä on puhuttu, hyvä niin, enemmän kuin vuosiin. Tilastoja on paljon, niin kuin tänään tämän keskustelun aikana on todettu. On erilaisia mietintöjä, ja samaten kirjallisuutta on käytettävissä.

Ilkka Taipale toteaa sen, että nyt on viimeinkin toimenpiteiden aika ja suhteellinen köyhyys on maassamme puolitettava vuoteen 2015 mennessä. Hän toteaa myöskin sen, että köyhyyden tai pienituloisen rajana käytetään EU:n määritelmää — jos saa alle 60 prosenttia väestön keskinettotuloista tulonsiirtoineen, kuuluu köyhiin — ja hän on eritellyt tätä, miten se jakautuu. Hänen selvityksensä mukaan joukko jakautuu kuuteen suurempaan ryhmään vuoden 2009 tulonjakotilastoissa. Eläkeläisiä köyhiin kuuluu 172 000, työttömiä 127 000, palkansaajia, siis osa-aikaisia, määräaikaisia, pätkätyöläisiä, silpputyöläisiä, noin 60 000, opiskelijoita 126 000 ja jopa yrittäjiäkin, minkä muuten yrittäjäjärjestö voimakkaasti toi esille tässä muutama päivä sitten, noin 35 000 ja sitten muita, esimerkiksi pelkällä toimeentulotuella eläviä 42 000 ja alle 16-vuotiaita jopa 127 000, siis kaikkiaan lähes 700 000. Tällöin puhutaan tuloköyhyydestä tai pienituloisista.

Tämä ongelma on siis tavattoman laaja, ja hyvin tiedämme ja ymmärrämme sen, että se on vaikea. Mutta kai meidän jokaisen on rehellisesti tunnustettava se, että poliittisilla päätöksillä niin täällä Suomessa kuin muissakin maissa ja erityisesti hyvinvointivaltioissa pystytään köyhyyttä vähentämään ja myöskin se poistamaan.

Kun täällä on puhuttu verotuksesta tavattoman paljon, en siihen kovin paljon aikaa käytä, näyttää punaista, joka sinänsä on hyvä väri, hieno väri, mutta totean sen, että onhan se nyt väärin, että esimerkiksi peruspäivärahasta maksetaan veroa 22 prosenttia, päivärahasta, joka on noin 26 euroa päivässä, ja samanaikaisesti sitten varsin hyvätuloisilla ihmisillä verotus on noin 30 prosentin luokkaa. Kyllä tässä meillä on tekemistä myöskin veropolitiikan kautta, ja laajemmin tähän köyhyysongelmaan on sitten puututtava yhteiskuntapolitiikalla, poliittisin päätöksin.


Antti Kaikkonen (kesk):

Arvoisa puhemies! Tuloerot ovat todellisuutta tämän päivän Suomessa. Köyhyys on todellisuutta tämän päivän Suomessa. Sitä faktaa ei varmasti kukaan voi kieltää, siitä kertovat jo niin asunnottomuus kuin leipäjonotkin. Siihen on saatava muutos. Tämä asia, köyhyyden nujertaminen, on pidettävä tämän talon, eduskunnan, asia- ja työlistalla niin kauan, että se on voitettu. Tekemistä on varmasti vielä paljon.

On kuitenkin huomioitava, että Suomi on useisiin muihin EU-maihin ja Oecd-maihin verrattuna varsin tasa-arvoinen maa tulojen jakautumisen suhteen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että homma olisi niin sanotusti hoidettu kotiin tai että kaikki olisi hyvin. Ei se niin ole. Tuloerojen kaventamiseksi on vielä paljon tehtävää. Kaikilla tulee olla mahdollisuus elämän perusedellytyksiin, ei vain välttämättömimpään vaan myös siihen muuhun, joka mahdollistaa itse kullekin niin arjesta kuin toisinaan myös juhlasta nauttimisen. Ongelma ei ole se, jos ihminen työllään ja yrittämisellään rikastuu. Ongelma on se, että köyhät pysyvät köyhinä.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä ruoskitaan hallituksen talouspolitiikkaa ja väitetään sen osaltaan heikentäneen valtiontalouden tilannetta. Kevennysten väitetään suosineen vain hyvätuloisia. Muistuttaisin kuitenkin arvon välikysymyksen laatijoita siitä, että viime vuosina aika väkevästi vellonut finanssikriisi on osaltaan heikentänyt myös Suomen talouden tilannetta. Mielestäni hallitus on tehnyt aivan hyvää työtä vaikeina, finanssikriisin lyöminä aikoina. Suomi on selvinnyt vaaratilanteista jos ei nyt voittajana niin ainakin kunniamaininnoille. Paljon huonommin olisi voinut käydä. Hallituksen elvytyspolitiikka takasi hallitun siirtymän taantuman yli, eikä työttömyys kasvanut niin paljon kuin pelättiin, joskin sekin täytyy todeta, että aivan vielä ei voida huokaista helpotuksesta. Euroalueella on vielä niin sanotusti tilanne päällä.

Olen opposition kanssa samaa mieltä köyhyyteen ja sen periytyvyyteen puuttumisesta. Kaiken a ja o on ennaltaehkäisy. Ihmisten ei saa antaa pudota kelkasta. Peruskoulun päättäville on taattava opiskelupaikka. Opinto-ohjauksella on tässä tärkeä merkitys, jotta nuori ei jää omien mielenkiinnon ja tarpeiden kohteidensa kanssa yksin. Koulutuksella ei ole merkitystä vain peruskoulun päättäville, vaan sen on oltava mahdollista myös varttuneemmalle väestölle, mukaan lukien pitkäaikaistyöttömät. Koulutuksen lisäksi myös työnteon tulisi olla mahdollista ja mahdollisimman kannustavaa. Kannustinloukuista on kerta kaikkiaan päästävä eroon, sillä työn tulee olla aina kannattavaa.

Suomessa on usein työn, eläkkeelläolon, opiskeluiden ym. suhteen ajattelutapa, että niissä ollaan joko totaalisesti tai sitten ei olla ollenkaan. Mielestäni kultainen keskitie voisi kuitenkin olla monessa tapauksessa hyvä. Jokainen voisi tehdä työtä elämäntilanteensa, taitojensa ja mielenkiintonsa kohteen huomioon ottaen. Se voi olla myös osa-aikaista. Työnteosta ei saa rangaista ihmistä vähentämällä hänen sosiaaliturvaansa kohtuuttomalla tavalla. Työ luo työtä, työ luo hyvinvointia.

Arvoisa puhemies! Tällä hallituskaudella on perusturvaa parannettu monella eri osa-alueella. Keskustan pitkään ajama takuueläke parantaa kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten eläkettä merkittävästi, jopa 180 eurolla kuukaudessa. Korotuksia on tehty myös pienimpiin sairaus- ja äitiyspäivärahoihin, joita on nostettu 170 eurolla kuukaudessa. Tämän suuruusluokan korotukset ovat tarpeellisia, jotta köyhimpien tilanteeseen oikeasti saadaan myönteinen muutos. Korotukset puhuvat omaa kieltään siitä, että kaikista köyhimpien tilanteeseen on paneuduttu ja siihen on puututtu tällä hallituskaudella. Tiedossa on sekin, että vielä paljon tekemistä tämänkin lisäksi on, ja sitä jatketaan.

Arvoisa puhemies! Valtiontalous on aina kahden tulen välissä. Kokoomuksen intressit usein ovat tuloverojen keventämisessä ja sitä kautta hyvinvoinnin luonnissa. Välikysymyksen laatijat vaativat yksiselitteisesti veronkorotuksia pääomatuloihin, mikä heidän mukaansa on perusteltua jo oikeudenmukaisuussyistä.

Keskustan näkemys on se, että tuloverotuksen keventämistä ei tule kaataa pienituloisten niskaan kiristämällä heidän verotaakkaansa muulla tavoin. Ruuan ja lääkkeiden arvonlisäverotuksen korottaminen ei ole hyvä ratkaisu, ja verotuksen tarkoitus ei ole tuloerojen kasvattaminen.

On aika suunnata katse enenevästi kohti lapsiperheitä, joiden tulokehitys on suhteellisesti jäänyt jälkeen keskimääräisestä tulokehityksestä. Tasa-arvoisen ja tasapainoisen lapsuuden on oltava mahdollinen kaikille asuinpaikasta ja lompakon koosta riippumatta. Tasa-arvoa tarvitaan enemmän myös vanhempainvapaan kustannusten jakautumiseen. Nykyinen kustannusten jakautuminen epätasaisesti heikentää esimerkiksi naisten asemaa työmarkkinoilla ja pitää sisällään lukuisia muita epäkohtia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: Työttömyys on suurin köyhyystekijä. Siksi on panostettava niin työpaikkojen luomiseen kuin työttömyyden ja syrjäytymisen kaikkeen mahdolliseen ennaltaehkäisyyn. Vaikka perusturvaan on tehty tällä kaudella hyviä korotuksia, on vielä paljon tehtävää, jotta suomalaisten hyvinvointi voidaan turvata myös tulevaisuudessa. Perustan tälle, arvoisa puhemies, luo se, että meillä suomalaiset yritykset pärjäävät ja ihmisille riittää töitä.


Tuomo Hänninen (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Tällä vaalikaudella Vanhasen toinen ja Kiviniemen ensimmäinen hallitus ovat ajaneet sosiaalisempaa politiikkaa kuin edellisellä vaalikaudella harjoitettiin. Kiistatta tämä pitää paikkansa myös tilastojen valossa. Sosiaalisuudesta huolimatta monia kiperiä asioita ja kehitystrendejä yhteiskunnassamme on. Köyhyysrajalla olevien määrä on suuri, lähes 900 000 henkilöä, ja toimeentulotuen varassa eläviä on 250 000 henkilöä. Joukko on aivan liian suuri. Tuloerot ovat tilastollisesti supistuneet pitkästä aikaa elikkä vuodesta 2000 lähtien.

"Työ on parasta sosiaaliturvaa" on tässä salissa usein toistuva ja paikkansa pitävä toteamus. Kansainvälisen laman jälkeen työllisyystilanne alkaa nyt olla samalla tasolla kuin se oli tämän vaalikauden alussa. Edelleen työttömyyttä on saatava laskemaan 8 prosentin tasosta. Pieni ja keskisuuri yritystoiminta on tässä suhteessa hyvin tärkeässä roolissa.

Yhteiskuntamme kannalta riskialttein, varoja nielevä ja haastavin ryhmä lienee työ- ja opiskelupaikkaa vailla olevien väestöryhmä. Vuoden 2007 lopussa, jolloin asia nousi valokiilaan, määrä oli 40 000 nuorta. Tuon jälkeen ammatillisen koulutuksen paikkoja on lisätty 13 000. On luotu ammattistartti vailla koulutuspaikkaa oleville peruskoulun päättäville. Etsivää työtoimintaa on laajennettu, ja oppilashuoltoa on kehitetty.

Nuorten työttömyyteen satsattiin viime vuonna muun muassa lisäbudjetilla. Toimenpiteet eivät ole vielä ehtineet kovin vaikuttaa, sillä pudokkaiden määrä on edelleen kasvanut. Konkreettisia toimia tarvitaan lisää.

Perusturvankin osalta tällä vaalikaudella on tapahtunut myönteistä. Opintorahan nosto, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan nosto sekä ensi kuun alussa toteutuva takuueläke sekä ruoan arvonlisäveron alennus ovat selviä myönteisiä tekoja perusturvan kohentamiseksi.

Vaikka omaishoitajien tukea on parannettu, tarvitaan edelleen pikaisia toimia eläkkeellä olevien omaishoitajien verotuksen keventämiseksi. Yhteiskunnalle omaishoito on suuri säästö verrattuna esimerkiksi laitoshoitoon.

Arvoisa puhemies! Verotus on hyvinvointivaltion tehokkain tapa tasoittaa tuloeroja. Tulevalla vaalikaudella mielestäni arvonlisäveroa voidaan hieman nostaa, mutta tästä nostosta tulee ottaa pois ruoka- ja lääkemenot. Ansiotulojen verotuksen säilyttäisin nykyisellä tasolla, pääomaveron säilyttäisin niin ikään nykyisellä tasolla. Jos teknisesti on mahdollista, pörssiyhtiöiden pääomatulojen suhteen selvittäisin progressiivisen käytännön mahdollisuuden. Verotuksen tulee kaiken kaikkiaan kannustaa työntekoon ja yrittämiseen. Sen tulee tukea oikeudenmukaisuutta.


Timo V. Korhonen (kesk):

Arvoisa puhemies! Viimeisten viikkojen aikana on julkistettu useita papereita, joilla on poliittisen päätöksenteon ja vaalikeskustelun kannalta erinomaisen suuri merkitys. Voi kai todeta, että ehkä jopa rajuin viesti tuli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaiseman Suomalaisten hyvinvointi 2010 ‐raportin mukana, jota täälläkin keskustelun aikana on ilmeisesti aika moneen otteeseen jo siteerattu. Todella kovaa luettavaa oli se, että tuon raportin mukaan kolmannes väestöstä voi pahoin ja lapsia suhteellisen köyhyysrajan alapuolella elää saman verran kuin 1970-luvun alkupuolella. Myös erot eri sosiaaliryhmien välillä ovat nyt kasvaneet pidemmässä juoksussa, mutta kuten täälläkin on todettu, tämän hallituskauden aikana tuloerot ovat tilastojen mukaan pienentyneet. Kun tarkastellaan pidemmässä juoksussa tuota eri sosiaaliryhmien välisten erojen kasvamista, niin me emme voi siinä keskustelussa suinkaan ummistaa silmiämme myöskään siltä tosiasialta, että 1990-luvun hallitusten rajut leikkaukset nimenomaan kaikkein vähäosaisimpien etuuksiin näkyvät vielä tänäänkin, toki muistaen myös sen, että 1990-luvulla jouduttiin tekemään leikkauksia todella vaikean laman aikaan.

Tuon Thl:n raportin anti ja sisältö on syytä arvioida tarkoin. Tämä arviointi on syytä tehdä poliittisesti, totta kai, mutta tähän arviointiin on syytä paneutua myös työelämän niin sanotun kolmikannan kahden muunkin osapuolen, siis työmarkkinajärjestöjen. Paljon puhutun Sata-komitean työltähän hävisi monellakin tavalla merkittävä pohja pois, kun työmarkkinaosapuolet betonoivat käytännössä köyhyyden maassamme sitomalla perusturvan ja ansiosidonnaisen turvan kiinni toisiinsa. En ole varma, mutta ymmärtääkseni SDP:kin hyväksyi tämän periaatteen, ja on selvä asia, että tämä sidos on jarruttanut perusturvan kehittämistä, vaikka täällä nyt monessa puheenvuorossa toista todistetaankin. Tästä huolimatta tämän vaalikauden aikana nimenomaan kaikkein pienituloisimpien etuuksia on korotettu ja verotusta lievennetty, mutta tämän vaalikauden oikaisutoimenpiteet eivät vielä riitä.

Välikysymyksessä on nostettu voimakkaasti esille verotus ja erityisesti pääomaverotus. Julkisuudessa on yleisesti esitetty, että ansiotuloja on alettu massiivisesti muuntaa pääomatuloiksi, koska viimeksi mainittuja verotetaan kevyemmin. Tilastoihin, taustoihin ja näiden verotusmuotojen sisältöihin olisi kyllä syytä perehtyä monella tavalla tarkemmin ennen yksioikoisia johtopäätöksiä. Kiteytettynä tästä muunto-ongelmasta voisi todeta sen, että ongelman selvittämistä ajatellen paras tilasto lienee vuosittain Verohallinnossa laadittu niin sanottu maksuunpanotilasto. Ja nämä tilastot eivät anna yksiselitteistä tukea ajatukselle, että verotuksen erot ansio- ja pääomatuloissa olisivat johtaneet massiiviseen tulolajin muuntoon ansiotuloista pääomatuloiksi. Toisaalta nämä tilastot eivät sulje pois sitä mahdollisuutta, että muuntoa olisi jossain määrin tapahtunut ja muuntoa nimenomaan suurissa tuloissa. Mikäli tuota muuntoa on tapahtunut, se ajoittui selvimmin 1990-luvun loppupuolelle. Vuoden 2000 jälkeen muunto ei ainakaan ole lisääntynyt.

On selvää, että verotuksen pitää tukea työllisyyttä, yrittäjyyttä. Esimerkiksi pk-yrityksiä tulee sukupolvenvaihdoksen eteen lähivuosina kymmeniä tuhansia ja on mietittävä, miten vaihdokset voivat toteutua, miten niitä vaihdoksia voidaan tukea, ja verotuksella on siinä tärkeä rooli. Oleellista on luoda kasvua ja työllisyyttä. Vain sitä kautta luotavat verotulot mahdollistavat parhaat palvelut ja tulonsiirrot heikoimmassa asemassa oleville.

Täällä on useissa puheenvuoroissa nostettu esille pääomaverokannan nostaminen. Itse katsoisin niin, että pääomaverokannan nostaminen on perusteltua ainakin sellaisiin pääomatuloihin, joissa ei ole, lainausmerkeissä, sijoittajan riskiä, kuten pörssiosakkeitten osingot tai kiinteistöjen myyntivoitot jne. Listaamattomien osakkeitten eli siis perheyritysten, maatilojen osalta tilanne on hieman toinen. Niissä omistaja ja yrittäjä on usein sama henkilö ja riskistä tulee saada jotain bonusta myös verotuksessa ja myös niin, että yritysten taseita voidaan edelleen vahvistaa. Näkisin myös välttämättömäksi, että pääomaverotuksessa olisi johdonmukaista siirtyä jonkinasteiseen progressiivisuuteen, jossa pienehköt osingot olisivat verovapaita, vaikka se kokonaisuutena tuleekin hyvin kalliiksi, mutta toisaalta muhkeista osingoista on voitava verottaa ankarammin.

En pidä perusteltuna yhteisöverokannan kovin voimakasta alentamista, enkä usko myöskään kovin voimakkaaseen ansiotuloverotuksen alentamiseen muistaen julkisen talouden mittavan vajeen, jota valtiovarainministeriön virkamiesten mukaan on paikattava yli 10 miljardilla eurolla jo ensi vaalikaudella. Tämä on kova arvio tietäen, että sosiaali- ja terveysmenoihin käytetään luokkaa 50 miljardia euroa vuodessa eli yli puolet julkisen talouden menoista, ja kun julkisessa taloudessa on tuo yli 10 miljardin kestävyysvaje, niin hyvinvointierojen tasaaminen vaatii kyllä meiltä hyvin vahvaa yhteistä tahtoa ja näkemystä.


Anneli Kiljunen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Keskustan ja kokoomuksen johdolla on maassamme harjoitettu viimeiset neljä vuotta lyhytnäköistä, oikeistolaista talous- ja veropolitiikkaa, joka on johtanut eriarvoisuuden lisääntymiseen ja kansakuntamme jakautumiseen. Meillä on yhä enemmän ihmisiä, jotka pärjäävät heikosti. Meillä on yhä enemmän työssäkäyviä ihmisiä, jotka näkevät, miten hyvinvointiyhteiskuntamme palvelut rapautuvat, vaikka he maksavat säntillisesti ansioistaan veroja yhteiseen kassaan. Meillä on myös ihmisiä, jotka ovat voineet hyötyä veronalennuksista, ihmisiä, jotka ovat muuntaneet palkkatulojaan pääomatuloiksi ja joilla on ollut onnea sijoitusmarkkinoilla.

Tuloerojen kasvuun onkin eniten vaikuttanut vuoden 1993 pääomaverouudistus, jolloin keskustan ja kokoomuksen hallitus eriytti toisistaan pääomatulojen ja ansiotulojen veroprosentit ja kannusti näin myös muuntamaan ansiotuloja pääomatuloiksi. Uudistuksen seurauksena verotuksen progressiivisuus aleni, mistä hyötyivät rikkaat ja hyvätuloiset ihmiset.

Kuten sosialidemokraattien ryhmäpuheessa kuvattiin, korjausliikkeitä on sen jälkeen tehty, mutta nykyhallitus on jälleen kasvattamassa tuloeroja. Keskustan ja kokoomuksen johdolla on korotettu välillisiä veroja ja samalla jaettu veronalennuksia välittämättä siitä, miten ne kohdentuvat eri toimeentuloryhmiin tai mitkä ovat niiden työllisyysvaikutukset. Veronalennusten yhteydessä hallitus on esittänyt epämääräisiä viittauksia työllisyyteen, mutta mitään näyttöä uusien työpaikkojen synnystä ei ole pystytty esittämään, ei ennen veropäätöksiä eikä myöskään päätösten seurauksena.

Arvoisa puhemies! Suomessa on yhteensä noin 700 000 pienituloista, joiden tulot jäävät alle 60 prosenttiin mediaanituloista. Pienituloisuus tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että ihmisen riski syrjäytyä yhteiskunnasta on kasvanut. Hänellä ei todennäköisesti ole edellytyksiä elää yhteiskunnassa normaaliksi miellettyä elämää. Suhteellinen köyhyys on maassamme syventynyt ja pitkittynyt. Nykyinen kehitys tulee johtamaan köyhyyden pysyvyyteen ja periytymiseen.

Arvoisa herra puhemies! Saimme aiemmin tänään jälleen kuulla valtiovarainministeri Kataisen hengästyttävän listauksen siitä, mihin kaikkeen hallitus on rahoja laittanut. Onkin totta, että hallitus on nostanut eräitä pienimpiä etuuksia, mikä on erittäin hyvä asia. Mutta se ei auta, sillä hallitus on samalla nostanut terveyskeskusten, hammashoidon ja vanhusten palveluiden maksuja. Hallitus yritti poistaa myös maksuttoman päivähoidon kaikkein pienituloisimmilta. Hallitus ei ole vieläkään yhdistänyt ja alentanut sosiaali- ja terveydenhuollon ja lääkekulujen maksukattoja. Asiakasmaksut nousevat indeksiin sidottuina, sähkön hinta on noussut vuodessa 20 prosenttia, samoin nousevat vuokrat ja muut asumiskustannukset. Etuuksien nostaminen ei paranna toimeentuloa, jos toisella kädellä viedään pois se, mikä toisella juuri annettiin.

Myös terveyserot ovat kasvaneet. Hyvätuloiset ovat huomattavasti terveempiä kuin pienituloiset, ja tämä trendi on jatkuvasti vahvistumassa. Asennekampanjat eivät auta, jos asiakasmaksut nousevat ja terveyskeskukseen on viikkojen, jopa kuukausien jono. Suomalaiset ovat kyllä terveempiä kuin aikaisemmin, mutta terveyden kohentuminen on koskettanut lähinnä hyvätuloisia ja rikkaampia.

Arvoisa puhemies! Työ on työkykyiselle parasta sosiaaliturvaa. Ansiosidonnaisen sosiaaliturvan perusajatus on antaa ihmisille mahdollisuus vaikuttaa itse oman sosiaaliturvansa tasoon. Samalla se kannustaa työn tekemiseen. Kun ihminen jää työttömäksi tai jää muuten pois työstä, ansiosidonnainen turva estää vähimmäisturvaa tehokkaammin ajautumisen köyhyyteen. Ansiosidonnaisen turvan saaja ei välttämättä tarvitse asumistukea eikä yleensä toimeentulotukea.

Suuri osa ansioturvaa saavista on pienituloisia. SAK:laisen keskimääräinen ansiopäiväraha on bruttona 1 100 euroa kuukaudessa. Esimerkiksi palvelualoilla työsuhteet ovat usein osa-aikaisia ja tyypillinen 1 500 euron kuukausitulo tuottaa alle 1 000 euron päivärahan. Onkin hämmentävää, että vihreät ja keskustalaiset vaativat, ettei ansioturvan tasoa saisi korottaa. Toisin sanoen pienipalkkaisten, osa-aikatyötä tekevien, omalla työllään ansioturvaa kartuttavien ihmisten sosiaaliturvaa ei tarvitse heidän mielestään parantaa.

Sosialidemokraattien mielestä vastuullinen hyvinvointipolitiikka ei voi olla eturyhmäpolitiikkaa, jossa ihmisryhmiä asetetaan vastakkain. Sosiaaliturvaa pitää aina kehittää kokonaisuutena ja tavoitella jokaiselle ihmiselle hyvää ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa.


Hannu Hoskonen (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Nyt käytävä välikysymyskeskustelu opposition välikysymyksestä koskien tuloerojen kasvua ja verotuksen rakennetta osuu tietenkin vaaliteknisesti aivan oikeaan hetkeen, mutta totta kai välikysymyksessä on takana myös hieman asiaa, elikkä kysymys on siitä, mikä on tuloerojen kehitys ollut tässä maassa viime aikoina. Kun analysoi näitä syitä, miksi tuloerot ovat tässä maassa hieman kasvaneet, on pakko tunnustaa ja myös opposition olisi syytä tunnustaa ne tosiasiat ja ne teot, mitä Matti Vanhasen kakkoshallitus ja Mari Kiviniemen ykköshallitus ovat tämän asian hyväksi tehneet.

Ensinnäkin, kun katsotaan Vanhasen toisen hallituksen tekemiä sosiaalisia toimeentuloturvaetuuksien uudistuksia ja parannuksia, niin se lukujono on erittäin vaikuttavaa ja korutonta, hyvää kerrottavaa. Ensinnäkin lapsiperheille on annettu suurin piirtein 150 miljoonan euron edestä turvaetuuksien parannuksia, opiskelijat ovat saaneet 94 miljoonaa, eläkeläiset 412 miljoonaa, veteraanit 15 miljoonaa, työttömät 37 miljoonaa. Elikkä tämä lukujono jo todistaa sen, että Vanhasen kakkoshallitus ja Mari Kiviniemen ykköshallitus ovat tehneet tällä vaalikaudella perusturvaan parannuksia suurin piirtein 730 miljoonan euron edestä, mikä on aivan ylivoimainen ennätys viime hallitusten ajoilta. Vanhasen ykköshallitus häviää tälle summalle 380 miljoonalla eurolla, ja kun vertaa sitten neljään edelliseen hallitukseen yhteensä, ollaan tämän hallituksen tasossa. Elikkä kyllä Matti Vanhasen kakkoshallitus ja Mari Kiviniemen ykköshallitus yhteensä ovat tehneet todella hyvää, oikeudenmukaista politiikkaa.

Se on totta, mitä oppositio on tässä keskustelussa väittänyt ja tuonut esille, että aika on ollut poikkeuksellinen. Se, mikä meitä kohtasi vuoden 2008 lopulla ja vaikutti 2009, oli valtava lama maailmantaloudessa, ja se pudotti bruttokansantuotetta Suomessa 8 prosenttiyksikköä ja vaikutti sitten valtion tulovirtaan. Verotulot pienenivät, ja kuntien verotulot pienenivät, ja tietenkin työttömyysmenot kasvoivat. Elikkä nämä on nyt syytä muistaa, kun keskustellaan siitä, onko hallituksen politiikka ollut hyvää, onko kaikessa onnistuttu vai onko peräti surkeasti epäonnistuttu. Mielestäni, herra puhemies, hallitus on onnistunut näissä olosuhteissa erittäin hyvin. Erittäin vaativassa tehtävässä, erittäin vaativana aikana onnistuminen on ollut hyvällä tasolla.

Jos tarkastellaan paria yksittäistä tapahtumaa vielä, mitä uudistuksia on verotuspuolella tehty. Mielestäni merkittävin Matti Vanhasen kakkoshallituksen teko on ollut se, että kuntaveron perusvähennystä on korotettu. Se on pienituloiselle ihmiselle se ainoa oikea veronkorotusmuoto, koska monesti hyvin pienituloinen henkilö maksaa valtionveroa vähän tai ei juuri ollenkaan. Tämän takia kuntaveron perusvähennyksen korottaminen oli erittäin hyvä ja oivallinen teko ja aikaan oikein sopiva.

Toisena asiana voi mainita sen, että eläkeläisten ja palkansaajien verotuksen poikkeama on korjattu niin, että 11 000—30 000 vuosittaista tuloa nauttivan henkilön verorasitus on sama, olkoon kysymyksessä sitten eläkkeensaaja tai palkannauttija, elikkä tämäkin vuosia, vuosia vaivannut epäoikeudenmukaisuus on korjattu.

Sitten hallitus teki kuuluisan ja erittäin pitkään valmistellun ruuan arvonlisäveron alentamisen, josta oppositio on pitänyt kovaa meteliä. Ainakin sosialidemokraatit ovat tuominneet tämän erittäin vuolaasti ja monisanaisesti, että hallitus on tehnyt väärää politiikkaa pienentämällä ruuan arvonlisäveroa. Mielestäni se on aivan oikea verouudistus ja -parannus ja nimenomaan niin, että se kohdistuu siihen ryhmään, mihin sen pitääkin kohdistua, elikkä pienituloisiin ja ennen kaikkea lapsiperheisiin, joilla ruokamenot ovat suuret. Tämän takia se uudistus oli hyvä, ja keskusta ajoi jo vuodesta 2003 tätä ruuan arvonlisäveron alentamista. Ja voi tyydytyksellä sanoa, että kun vaaleissa 2007 saimme tähän kansalta vahvan mandaatin, niin se oli helppo toteuttaa.

Sitten vielä yhtenä asiana, arvoisa puhemies, voi todeta sen, että tämän laman, joka koko läntistä maailmaa on puristellut viime vuodet, negatiiviset vaikutukset Suomen yhteiskuntaan on kuitenkin hallituksen oivallisin toimin pystytty pitämään erittäin pieninä ja lievinä. Jos verrataan tätä niihin tapahtumiin, mitä tapahtui 1990-luvun alussa, jolloin edellistä lamaa elimme ja aivan valtavia yhteiskunnallisia ongelmia aiheutui, erittäin suurta sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja erittäin paljon sellaista taloudellista ja sosiaalista vahinkoa, jonka seuraukset näkyvät vielä tämänkin päivän Suomessa, niin kaikilta näiltä seurauksilta olemme välttyneet ja hallitus on kantanut, vaikkakin velkaantumalla, kunniakkaasti sen taakan, mikä olisi muuten iskenyt ihmisten elämään, arkiseen elämään ja sosiaalisiin etuuksiin. Tämän on hallitus tehnyt erittäin hyvin, ja siitä pitää hallitukselle antaa hyvä kiitos.

Ja lopuksi täytyy hieman ihmetellä myös sitä, minkä takia oppositio aina tuo sen negatiivisen puolen esille. Totta kai se tuo sen esille, mutta olisi syytä olettaa, että sieltä joskus tulisi hyviä parannusehdotuksia eikä pelkästään kritiikkiä ilman pohjaa.


Eero Akaan-Penttilä (kok):

Arvoisa puhemies! Tässä välikysymyksessä itse kysymyksen otsikossa on verotuksen rakenne toisena kohtana, ja siihen haluan vähän puuttua ajatellen sitä, miten Hetemäen työryhmässä tehdään ehdotus ansiotuloverotuksen kevennykseen mutta ei eläketulojen verotukseen. (Ed. Tiusanen: Näin on! Puhuja on oikeassa!) Hetemäen ryhmähän esittää, että ansiotuloverotusta alennettaisiin runsaalla 2 miljardilla eurolla. Ansiotuloverotuksen kevennykset kohdennettaisiin työtuloille työnteon kannustimien vahvistamiseksi. Lisäksi pyritään siihen, että työnteko olisi taloudellisesti kannattavin vaihtoehto kaikilla tulotasoilla etuustulojen varassa olemisen sijaan. Sinänsä aivan hyviä asioita.

Sosiaaliturvaetuuksien ja eläketulojen verotus ehdotettaisiin säilytettäväksi ennallaan. Toisin sanoen syntyisi uudestaan se veroero, joka nyt runsaan vuoden ajan monien keskustelujen jälkeen on saatu pois ja joka oli eläkeläiselle aikaisemmin suuri ongelma. Jos kevennys tehtäisiin vastaavan suuruisena myös eläkkeensaajien tuloverotukseen, aiheutuisi siitä laskelmien mukaan reilun 700 miljoonan euron verotulomenetys. Työryhmän esittämällä kevennyksellä halutaan nimenomaisesti lisätä työntekoa ja kannustaa pidempään työuraan. Työtuloihin kohdennettu veronkevennys lisää myös jo eläkkeelle siirtyneiden kannusteita työtulojen hankkimiseksi.

Mitenkähän on, onkohan tämä realistinen ajatus kaikkinensa? Tässähän eläkeläiset rinnastetaan tavallaan työtä pakoileviin työkykyisiin ja eläkeläiset halutaan takaisin töihin eräässä mielessä talvisodan hengessä. Siten lisätään teoriassa työnhakijoita 1,4 miljoonalla henkilöllä, siis aikamoinen reservi tietysti olisi. Mistä mahtaisivat nämä työt löytyä? Työvoimatoimistostako, kun työttömiä on siellä jo ennestään ja tulisi näin paljon kerralla lisää? Onko eläkeläisille toisaalta ajateltu työttömyyspäivärahaa tähän liittyen?

Eläkeläisistä on työkyvyttömyyseläkkeellä olevia 272 000 ja yli 74-vuotiaita vanhuuseläkeläisiä 447 000. Yhteensä 720 000 eläkeläistä, jotka tuskin ovat työvoimaan laskettavissa, eikä heille työssäkäynti siis ole eläkkeen vaihtoehto. Kun eläkkeitten tämänhetkinen taso on lisäksi niinkin alhainen kuin keskimäärin noin 1 200 euroa kuukaudessa, ettei siitä peritä valtionveroa lainkaan, eikä kuntaverotukseen tältä osin esitetä muutoksia, tuo 700 miljoonan euron veromenetysarvio, jonka Hetemäen ryhmä on laskenut, taitaa olla ylimitoitettu.

Pääasia tässä taitaa olla se, että veroero kaikkien sosiaalietuuksien ja työtulojen välillä tehdään suuremmaksi. Se taitaa olla varsinainen ehdotus, mitä ei sinänsä kyllä ole selkeästi Hetemäen työryhmässä sanottu. Se on kaivettava sieltä esille. Toisin sanoen kyseessä on vain yritys säätää heikennys eläkeläisten asemaan, ilman että heillä on työryhmän olettamaa vaihtoehtoista mahdollisuutta säilyttää tulotasoansa työnteolla. Minusta on ikävä asia, että se tulee tällä lailla esille, vaikka tämä on tulevaisuutta ja näinhän ei ehkä päätetä. Mutta sen takia juuri halusinkin, että tämän voisin tässä nostaa esille. Nämä ovat minun oman taustaorganisaationi muutamia laskutoimituksia, joita tähän on tehty, mutta tämä on vakava eläkepoliittinen asia. Sen takia halusin sen tässä, arvoisa puhemies, mainita.

Toisena, aivan lyhyenä asiana otan tähän rinnalle sen, että kun kuitenkin kuntatalouden vahvistamisesta on luonnollisesti kysymys, niin nykyisellä rakenteella sekin olisi tehtävissä esimerkiksi niin, että pääomaveroista, mukaan luettuna perintövero, tulisi myöskin suoraan kunnille. Se onnistuisi muun muassa niin, että lisätään verolainsäädäntöön ja siihen liittyviin asetuksiin maininta, että pääoma- ja perintöveroista kunnat saavat saman jako-osuuden kuin yhteisöveroistakin.

Ja toinen iso oikeudenmukaisuus-kysymys on tietysti se, miten hyvin hoidettujen ja väkirikkaiden kuntien saamatta jääneiden verotulojen suuri osuus voitaisiin hoitaa. Kuntiahan pitäisi voida käyttää verotulonsa myös oman palvelurakenteensa vahvistamiseen ja lakisääteisten velvoitteitten toteuttamiseen. Tänä päivänä useat suuret kaupungit ja kunnat joutuvat kanavoimaan suuren osan saamistaan verotuloista muiden kuntien tukemiseen. Helsinki ja Espoo ovat tästä esimerkkejä ja todellisia suurmaksajia. Esimerkiksi Uudenmaan kunnilta jää vuosittain saamatta kuntalaisten jo maksamia veroja. Helsingistä 297 miljoonaa menee muualle maahan, Espoolta 178 miljoonaa, Vantaalta 62 miljoonaa. Tässä on keinoja, joilla voitaisiin myöskin kuntien omaa taloutta vahvistaa.


Lauri Oinonen (kesk):

Arvoisa puhemies! Välikysymyskeskustelu antaa varsin laaja-alaiset mahdollisuudet käsitellä asioita.

Takuueläke, aivan kuten ministeri Rehula täällä totesi, astuu tulevan kuun alusta, muutaman viikon kuluttua, voimaan. Tämä on myönteinen asia. Mutta eräs kysymys minulla tähän liittyy: kun tätä on anottava, kuinka todella pidetään huoli, että kaikki ne, jotka ovat tähän oikeutettuja, myös tulevat anomuksen jättämään? Pelkään, että on paljon henkilöitä, jotka eri syistä — terveydentilan, korkean iän vuoksi tai puhtaasti tahtotilan puuttumisen vuoksi — eivät välttämättä tätä oikeutettua takuueläkettä tule hakemaan. Toivon, että tähän osoitettaisiin eri tehtävissä oleville niin paljon kehotusta ja myöskin voimavaroja, että kaikki takuueläkkeeseen oikeutetut tulisivat sitä todella anomaan ja saamaan sen, mitä hallitus varsin myönteisellä tavoitteellaan on halunnut eläkeläisille antaa.

Arvoisa puhemies! Haluan tuoda esille sen, että Suomessa pitää olla taloudellista jaettavaa. Sitä syntyy yrittämisen ja työn kautta. Silloin, kun ihmisillä on työtä, syntyy tuloja, ja tämä tulorakenne hyödyttää paitsi asianomaista itseään myös kotipaikkakuntaa, kuntaa ja seurakuntaa ja sitten, jos tuloja on enemmän, myöskin valtiota. Ja samaan aikaan, kun kansalaisilla on tuloja, myös yhteiskunnan menot vähenevät. Pitäisi mahdollisimman hyvin muistaa tämä yhtälö, että aina kun jotain tekee, niin jotain saa, ja sillä tavalla auttaa yhteiskunnallisia ratkaisuja niin, että on hyvä työllisyys, ihmisillä töitä, töistä tuloja. Ja kun on tuloja, niin yhteiskunta saa sitten myöskin verotuloja. Näin voidaan sitten yhteiskunnan pyörät pitää pyörimässä.

Haluaisin kiinnittää huomiota täällä esille tuotuun Hetemäen työryhmän esitykseen. Koen, että siinä on ongelmia, varsin paljonkin. Eräs näistä liittyy metsän puunmyyntitulojen verojen nostoon. Jo nyt metsäteollisuus tammikuun osalta osoitti, että puukaupat vähenivät. Kun tämä verohuojennus, joka saatiin Vanhasen toisen hallituksen aikana, poistui vuodenvaihteessa, puukaupat sitten hiljenivät. Tällä voi olla maaseudulla vaikutus työllisyyteen, koneyrittäjien ja kuljetusyrittäjien toimeentuloon, sahojen puunsaantiin ja yleensä teollisuuden ja jopa metsäenergian raaka-aineen saantiin.

Toivonkin, että Hetemäen työryhmä muistaisi tämän työllisyyspoliittisen vaikutuksen, kun puunmyynnin verotusta käsitellään. Minusta sitä verotusta pitäisi alentaa eikä missään tapauksessa nostaa. Tämä tammikuu on yksi esimerkki siitä, miten verotuksen nousu vaikuttaa asiassa. Pidän tärkeänä, että puu liikkuu, pyörät pyörivät ja vienti vetää. On kysymys siitä, että metsäteollisuus edelleen on tonneissa mitattuna puolet Suomen viennistä. Tällä on vaikutusta niin merikuljetuksiin kuin kaikkeen muuhunkin. Kyse on uusiutuvaan raaka-aineeseen perustuvasta, laaja-alaisesta vientiteollisuudesta, joka työllistää maakuntia.

Haluaisin tuoda Suomen taloudellisena voimavarana ja mahdollisuutena esille myös bioenergian, ja tällä kertaa alleviivaisin biodieseliä. Biodieseliä voidaan valmistaa hyvin paljon myös sellaisesta puuraaka-aineesta, metsäenergiasta, joka ei käy ainespuuksi, ei välttämättä paperiteollisuudelle, selluteollisuudelle. Mistä tahansa puuaineksesta voidaan valmistaa biodieseliä, ja toivon, että Suomeen saataisiin useita biodiesellaitoksia. Keskisuomalaisena tietenkin toivon, että ensimmäinen saataisiin Äänekoskelle. Tämä toisi työtä, tuloa yrittäjille, työntekijöille ja rahaliikennettä maaseudulle. Metsät tulisivat hyvin hoidetuiksi.

Näkisin, että Suomella olisi biodieselin, kuin myös ympäristöystävällisen biokaasun, kautta suuret mahdollisuudet. Biodieselissä Suomi voisi metsäperäisen biodieselin ansiosta olla myöskin viejä. Metsäperäinen biodiesel ei härskiinny eikä eltaannu, vaan se kestää myöskin varastointia.

Arvoisa puhemies! Mahdollisuudet ovat monet. Kun on tuloja, silloin on jaettavaa.


Kimmo Sasi (kok):

Kunnioitettu puhemies! Tästä keskustelusta voidaan tehdä kolme havaintoa. Ensinnäkin salissa on ollut valtava valitus siitä, kuinka asiat ovat huonosti Suomessa ja kuinka asiat ovat menneet viime vuosikymmenet vain huonompaan suuntaan. Täytyy sanoa, että jos ajattelemme tämän päivän todellisuutta, niin tämä valitus ei kyllä nyt ollenkaan pidä paikkaansa.

Jos me ajattelemme Suomen tilannetta tänä päivänä finanssikriisin jälkeen, vertaamme sitä Kreikkaan, Irlantiin, Portugaliin, Espanjaan, niin Suomessahan ovat asiat hyvin, koska meillä on valtiovarainministeri Niinistön aikana harjoitettu erittäin vastuullista talouspolitiikkaa. Olemme keränneet resursseja ... (Ed. Gustafsson: Olihan siinä demaritkin mukana kuitenkin, koko hallitus!) — No, Lipponen oli siinä mukana kyllä auttamassa Niinistöä, se on ihan totta. Tässä suhteessa demareille osa ansiota, mutta tänä päivänä demareitten politiikka ei olekaan enää Lipposen politiikkaa. En tiedä enää, mitä se ylipäätänsä onkaan.

Mitä tulee sitten työllisyyteen, Suomessa työllisyystilanne on kohtalaisen hyvä. Pahimmillaan pelättiin, että työttömyys nousee 14 prosenttiin. Tänä päivänä työttömyysaste on 8 prosenttia ja palvelut tässä yhteiskunnassa toimivat, niitä tehostetaan jatkuvasti, ja saamme jatkuvasti parempia palveluita. Ja, kuten täällä on todettu, kun tehdään eri maissa arvioita siitä, mitkä ovat kehittyneimpiä, menestyneimpiä yhteiskuntia maailmassa, Suomi ja Ruotsi, porvarihallitusten johtamat maat, ovat tässä tutkimuksessa kärjessä.

Täytyy sanoa, kun täällä valitetaan jatkuvasti, että joskus tässä salissa pitäisi myöskin muistaa työtä tekevää keskiluokkaa tässä maassa. Se on se joukko, joka ahkerasti painaa päälle ja kerää ne verorahat, millä meidän kaikkien hyvinvointi maksetaan. Tätä joukkoa myöskin pitäisi jossakin vaiheessa muistaa tässä yhteiskunnassa. Parhaiten sitä muistetaan sillä, että heidän tuloverotuksensa pidetään kohtuullisena sillä tavalla, että heille myöskin jää käteen jotakin siitä työstä, mitä he tekevät.

Toinen havainto tästä keskustelusta on se, että täällä on valtavasti annettu erilaisia lupauksia, mitä kaikkia muutoksia ja parannuksia tehdään. Jotenkin on säälittävää se, että tässä salissa ei ymmärretä sitä valtiontalouden tilannetta, missä me tänä päivänä elämme. Demareitten ryhmäpuheenvuorossa kyllä todettiin, että ollaan huolestuneita velkaantumisesta, mutta sitten kuitenkaan mitään konkreettisia toimenpiteitä tilanteen haltuun ottamiseksi ei esitetty. Jos valtio otti viime vuonna 12 miljardia velkaa, tänä vuonna otetaan 9 miljardia velkaa, niin on täysin selvää, että vaalien jälkeen joudutaan verotusta kiristämään ja myöskin joudutaan tekemään säästöjä, (Ed. Gustafsson: Miksi vasta vaalien jälkeen? Miksi hallitus nukkuu?) jotta valtiontalous saadaan tasapainoon. — No, vaaleihin on kaksi kuukautta aikaa. Ed. Gustafssonin pitää ymmärtää se, että tässä vaiheessa ei tehdä mitään radikaaleja muutoksia. Suomessa kaikki perustavaa laatua olevat muutokset tehdään tilanteessa, jossa uusi hallitus ryhtyy toimeensa, ja ne tehdään hallitusohjelman kautta.

Täytyy sanoa, että tässä salissa, kuten totesin, on annettu aika paljon vastuuttomia lupauksia. Näitä säästölistoja, joita kyllä valtiosihteeri Sailas on tohtinut esittää, ei tässä salissa ole juurikaan kuultu, ja se on sinänsä valitettavaa.

Kolmas havainto on sitten se, että vihreät ovat täällä moittineet kokoomuksen verolinjausta ja erityisesti sitä, että kokoomus vaatii tällä hetkellä sitä, että vihreätä verouudistusta pitää jatkaa. Täytyy sanoa, että joskus miettii, mikä tämä vihreitten poliittinen linja oikein on. Tietysti on sinänsä arvokasta se, että he olivat takuumiehenä kahden ydinvoimalan rakentamisessa, koska se tietysti vahvisti Suomen mainetta kansainvälisesti, että vihreät ovat mukana rakentamassa ydinvoimaloita. Mutta mielenkiintoista on se, jos he vaalien jälkeen ovat sitä mieltä, että vihreässä verouudistuksessa on menty liian pitkälle ja haittaa aiheuttavia päästöjä ja saasteita ei saa verottaa, vaan pitää pyrkiä lieventämään näitä veroja. Täytyy sanoa, että sen jälkeen vihreästä politiikasta ei ole kyllä oikeastaan mitään jäljellä, ainakaan sen uskottavuudesta.

Arvoisa puhemies! Täällä on esitetty väite siitä, että tuloerot kasvavat. Minä ainakin luotan Työväen Sivistysliittoon kuin graniittiin, jonka päällä me nytkin olemme. Työväen Sivistysliiton julkaisemassa kirjassa "Hyvinvointivaltion suunta — nousu vai lasku?" todetaan, että tuloerot ovat kasvaneet viimeisen 20 vuoden aikana, ja merkittävintä siinä on se, että viimeisen 16 vuoden aikana demarit ovat olleet hallituksessa. Eli silloin, kun demarit olivat hallituksessa, tuloerot kasvoivat. (Ed. Gustafsson: 23 prosentin kannatuksella!) Tietysti se on merkittävää, että juuri demareitten osallistuminen hallitukseen osuu tähän samaan ajankohtaan, (Ed. Gustafsson: Porvarienemmistö hallituksessa!) jolloin tuloerot ovat kasvaneet, ja kansa tietää tämän.

Sen jälkeen, kun meille tuli porvarihallitus, tuloerot ovat supistuneet. Vuonna 2008 ja 2009 tuloerot ovat supistuneet. Eli politiikan suunta on kääntynyt heti, kun demarit jäivät oppositioon. Tietysti tässä suhteessa täytyy sanoa, että demareitten väitteet siitä, että epäsosiaalista politiikkaa harjoitettaisiin, eivät lainkaan pidä paikkaansa tältä osin.

Lopuksi, arvoisa puhemies, on syytä todeta se, että yksi syy, minkä takia Suomen tuloerot kasvoivat, oli se, että meillä oli Nokia. Nokia toi valtavasti miljonäärejä Suomeen, mutta myöskin varallisuutta ja korkeita tuloja. Nyt meillä ei ole enää Nokiaa, ja se, että meillä ei ole enää Nokiaa, merkitsee sitä, että tuloerot supistuvat, mutta merkitsee samalla myöskin sitä, että valtion verotulot olennaisesti supistuvat. Tietysti nyt kysynkin ed. Gustafssonilta: Onko näin, että emme enää tavoittele uutta Nokiaa, koska se lisää tuloeroja? Vai olisiko sittenkin parempi, että meille syntyy uusi Nokia, joka tuo lisää varallisuutta, jota voidaan lisääntyneitten verotulojen johdosta jakaa kansalaisille, vaikka tuloerot sen johdosta kasvaisivatkin? (Ed. Gustafsson: Vastaan heti: lisää nokioita vaan!)


Eero Lehti (kok):

Arvoisa herra puhemies! Tässä välikysymyksessä useampaan otteeseen todetaan, että Suomessa on voitu muuttaa ansiotuloja pääomatuloiksi. Se pitänee jonkin aikaa olleena totuutena, mutta ymmärtääkseni se lääkäriyhtiöiden ja juristiyhtiöiden kikkailu, josta korkein hallinto-oikeus antoi yllättäen myönteisen äänestyspäätöksen, että se on mahdollista, on korjattu lainsäädännöllä, ja hyvä onkin. Ei siinä ollut mitään järkeä, ja varmaan päätös aikanaan oli aikamoinen sokki monelle, koska lähdettiin siitä, että näin ei saa menetellä eikä ole tarkoitettukaan meneteltäväksi.

Mielenkiintoinen kysymys on sitten se, tarvitaanko Suomessa pääomia ja minkä verran, onko pääomatarve kasvussa, voidaanko pääomaa verottaa, voidaanko se siirtää yhteiskunnan muihin tarpeisiin. Aika hyvä esimerkki on paperitehdas, jossa pääomapanos per työntekijä on teollisuudessa tällä hetkellä todennäköisesti edelleenkin kaikista korkein. Palvelualoilla vastaavasti pääoman suhteellinen osuus työntekijään nähden on yleensä alhaisin.

Suomalaista työtä on vaikea myydä, ellei siihen ole aika voimakasta pääomapanosta. Tämän johdosta ylipäätänsä pääomaan kohdistuva verotus kannattaa aika huolella miettiä, koska viime kädessä alhaisen pääoman tason seurauksena on työllisyydessä ongelmia, varsinkin kun voidaan todeta, että Suomessa pääoman tarve per työpaikka kasvaa ehkä 2 prosentin vauhdilla. Eli 2 prosenttia pääomaa tarvitaan joka vuosi yhden työpaikan kohdalla lisää, jotta työvoiman lopputuotollista palvelua tai teollisuus- tai muita tuotteita voitaisiin kansainvälisesti kilpailukykyisesti myydä.

Ihmisiä on myös erilaisia. Osa haluaa säästää, ja useimmat pääomat syntyvät siitä, että ensi vaiheessa on säästöä. Se voidaan tietysti joissain tilanteissa kompensoida lainalla, mutta jonkun pitää yhteiskunnassa hankkia pääomaa, jotta yhteiskunnan työllisyys saataisiin sille tasolle, mitä yleisesti ottaen toivotaan. Tässä mielessä koko eduskunnan käsittelyn aikaisesta välikysymyksestä epäilen, että nämä perustelut, jotka tässä välikysymyksessä ovat, olisi kannattanut ehkä vielä lukea uudestaan.

Progressiivinen pääomaverotus yleisesti ottaen on sellainen, joka johtaa pääoman katoamiseen. Pääoma on vapaa liikkumaan Euroopan unionin alueella ja nykyään vähän laajemminkin, minkä johdosta useimmiten joudutaan hyväksymään alhaisempi pääomaverokanta kuin palkkatulojen muodollinen verokohtelu.

Asia kuitenkaan ei ole niin yksinkertainen kuin helposti lyhyellä tarkastelulla saattaa jäädä mielipiteeksi. Työ- ja palkkatuloihin sisältyy merkittävä etuisuus, eläketulo, joka maksetaan sen jälkeen niin kauan kuin asianosainen tai hänen leskensä elää, ja tämän osuus, jos se laskettaisiin palkkatuloihin, aiheuttaisi sen, että henkilökohtaisessa palkkatuloverotuksessa oltaisiin varsin alhaisella tasolla. Useimmiten tämä näkökohta unohdetaan, kuin myös se, että palkkaan sisältyy yleensä myös muita harkinnan arvoisia, merkittäviä etuja, jotka työnantaja maksaa, mutta myös lakisääteisiäkin etuja, kuten sairasajan palkka. Useimmissa tapauksissa työntekijä ottaa myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan liittymällä kassaan. Näin ollen näiden vertailu ei ole kovin yksinkertaista, mutta viime kädessä luulen, että suomalaisessa yhteiskunnassa menestyminen on pohjautunut siihen, että pääomia on ollut edes kohtuudella käytettävissä. Toivon mukaan niitä olisi vielä myöhemminkin.

Tällä hetkellä voisi tosin sanoa, että tästä välikysymyksestä puuttuu ehkä se verokohtelu, joka koskee suurinta suomalaista joukkoa eli piensäästäjiä, joiden pääomat, säästöt, ovat ankarasti verotettuja. Alhaisen inflaation ja alhaisen korkotason yhdistelmänä syntyy usein myös sellainen tilanne, että vero ylittää tuotosta yli sata prosenttia. Ehkä tässä taloudellisessa ajattelussa olisi jotain muutakin pohdittavaa. En tiedä, miksi suomalaiset ovat niin innokkaita säästöpossun käyttäjiä.

Kaiken kaikkiaan olisin huolestunut siitä, jos pääoma tästä maasta lähtee. Niin on monen muunkin maan valtiojohto huolissaan. Sen takia yleensä ajaudutaan siihen tilanteeseen, että niin kiinteistöjä kuin muuta kiinteätä omaisuutta pyritään varjelemaan. Koska se ei pääse karkuun, korkeampi verotus voidaan kohdistaa siihen.


Lyly Rajala (kok):

Arvoisa herra puhemies! Tutustuminen opposition tekemän välikysymyksen sisältöön herätti mielessäni hämmennystä siitä syystä, että samaan aikaan sain käsiini tuoreet Suomen Tilastokeskuksen aineistot, joissa on viralliset tiedot vuoden 2008 tulo- ja elinolotutkimuksesta. Sama tutkimus tehdään myös tänä vuonna. Hämmennys syntyi siitä ristiriidasta, minkä loi toisaalta valtava negatiivinen rummutus siitä, kuinka huonosti asiat Suomessa ovat, ja toisaalta siitä, mitä viralliset tilastot kertovat.

Suomessa on kuitenkin Euroopan maista hyvä tilanne monessa asiassa. Elintaso ja pienituloisuus ovat pohjoismaista määrää, asuminen melko hyvää tasoa, asumiskustannusten osuus nettotuloista kohtuullinen. Tuloerot olivat vuodesta 2006 jopa pienentyneet ja ansiotaso kasvanut. Elvyttävän talouspolitiikan avulla on työttömyys pysynyt suhteellisen alhaisena, vaikka bruttokansantuote koukkasi syvälle kansainvälisen laman aikana vuosina 2008—2009.

Tämä ei tarkoita, että asiat ovat täysin kunnossa. Esimerkiksi nuorisotyöttömyyttä ei ole kyetty tehokkaasti poistamaan, vaikka paljon on yritetty ja paljon on tehty vaikeassa taloustilanteessa, jossa viennistä riippuvainen maamme oli todella jopa kuilun partaalla. Hallitus on tehnyt paljon ja historiallisen suuria sosiaalisia ratkaisuja korottamalla mittavasti muun muassa alimpia päivärahoja, sitomalla etuuksia indeksiin, tukemalla yrittäjyyttä ja kasvattamalla ostovoimaa, jotta kotimainen kulutus pitäisi talouden pyörät pyörimässä. Takuueläke ensi kuussa tulee olemaan yksi parannus pienituloisten eläkeläisten oloihin.

Itsetyytyväisyyteen tai ylimielisyyteen meillä ei ole varaa. Paljon on vielä tehtävää, mutta silti pitää kysyä: millä ihmeen keinolla nyt on saatu syntymään vaikutelma suunnattoman suurista epäkohdista ja perusnegatiivisesta olotilasta, kun tämä hallitus on tehnyt sosiaalisia parannuksia enemmän kuin neljä aiempaa hallitusta yhteensä? (Ed. Gustafsson: Kannattaa kuunnella yhteiskuntatutkijoita, mitä he kertovat!)

Arvoisa puhemies! Hallituksen veropolitiikka on joutunut rajusti ja väärin perustein opposition hampaisiin, vaikka verolinjan tarkoitus on ollut hyvään päämäärään pyrkivä: ostovoiman ylläpito ja parantaminen sekä yrittäjyyden kannustaminen ja sitä kautta työllisyyden ylläpito.

Ihmisten kokema epätasa-arvo on otettava huomioon ja kuunneltava tarkkaan, mitä arjen elämästä meille kerrotaan. On kohtuutonta väittää, että hallitus pyrkii tasaveroon, kun progressio puree sekä ansiotulojen että eläkkeiden verotuksessa ja samoin kunnallisverotuksessakin. Kuitenkin on oltava herkkäkuuloinen, kun ihmiset kertovat kohonneista asumisen ja elämisen kustannuksistaan muun muassa energian ja elintarvikkeiden kallistuessa. On ajateltu, että etuuksien ja tukien sitominen indeksiin korvaa korotukset, mutta elävä elämä voi olla toisennäköistä. Emme varmasti kukaan halua muuttaa Suomea eriarvoistavaksi ja epäoikeudenmukaiseksi yhteiskunnaksi. Olen monta kertaa sanonut, että yhteiskuntarauha perustuu siihen, että ihmiset kokevat olevansa arvokkaita kansalaisia ja että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Ja yhteiskuntarauha sekä varmuus olojen vakaudesta ovat kallisarvoisia yhteispohjoismaisia etuja, joista emme halua luopua.

Kannattaa kuitenkin kysyä ja ihmetellä, mihin näin vaalien alla on katoamassa innostus ja usko parempaan, joka aina on kannustanut suomalaisia eteenpäin luomaan tulevaisuutta uusille sukupolville. Yhteiskunta antaa maksuttoman, verovaroin kustannetun koulutuksen läpi kouluasteiden yliopistoon saakka. Mihin katoaa innostus? Miten voidaan sanoa, ettei vanhemmilla ole varaa maksaa koulutusta? Mitä henkisiä jarruja tielle on tullut niin, että jämähdetään paikalleen?

Maailma ei ole valmis, eikä sitä ole kyllä Suomikaan. Keinona uuteen tulevaisuuteen ei varmasti ole ero EU:sta ja käpertyminen taannoisen kommunistisen, rajansa sulkeneen Albanian rooliin, ei tällä maalla, jonka vuoden 2009 ulkomaankaupasta 55 prosenttia käytiin EU-maiden ja yli 31 prosenttia euromaiden kanssa. On vaarallista luoda kansalaisille utopioita jostakin sulkeutuneesta onnelasta. Ainoa tie eteenpäin on huolehtia työn riittävyydestä kaikille ja siitä, että työtä kannattaa tehdä aina mieluummin kuin elää tukien varassa. Se on parasta sosiaalipolitiikkaa, kunhan vain byrokratian koukeroista selvitään.

Sanomattakin on selvää, että heikoimmista tulee aina huolehtia. Sillä mitataan yhteiskunnan sivistystaso, kypsyys ja arvo. Kysyn, kannattaako lietsoa epätoivoa ja suvaitsemattomuutta hakemalla syntipukkeja, kannattaako ruokkia pessimismiä unohtamalla ne hyvät asiat, joita maassamme on millä tahansa mittarilla mitattuna. Parempi on panna hihat heilumaan ja yhdessä ponnistella hyvään lopputulokseen, entistä tasa-arvoisempaan ja oikeudenmukaisempaan Suomeen.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin opposition roolin valtiovallan vahtikoirana, mutta rajansa kaikella. Vahtikoira voi toki haukkua, mutta ei väärää puuta.


Pentti Tiusanen (vas):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajala käytti edellisen puheenvuoron ja totesi, että hallituksen verolinja, joka hänen mielestään varmaan on myös kokoomuksen verolinja, on opposition hampaissa. Kyllä se, mitä kokoomus esitti, tänään täällä on ollut myös keskustapuolueen ja vihreiden kritiikin kohteena.

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri Katainen aloitti tämän keskustelun tuossa seitsemisen tuntia sitten, ja hän ensiksi torjui sen, että olisi ongelmia. Sen jälkeen hän luetteli hyvin paljon, mitä kaikkea on tehty, ja tämän jälkeen hän sitten kuitenkin totesi, että tilastot eivät vie nälkää ja janoa. Hän palasi kuitenkin siihen ajatukseen, mitä täällä on opposition puolelta todettu, että vaikka kuinka esitetään sitten ne tilastot ja tuodaan ne kalorimäärät esille, ettei voi olla nälkä, niin kuitenkin se nälkä on. Huolimatta siitä, että nyt nämä uudet Vattin tilastot osoittaisivat, että finanssikriisin jälkeen se kaikkein eniten ansaitseva promille tai prosentti suomalaisista on joutunut tyytymään vähempään kuin aikaisemmin ja tätä kautta tuloerot ovat pienentyneet, ne köyhät ihmiset ovat edelleen joukossamme, ne köyhät. Ei heidän asemansa ole erityisesti parantunut, ei heidän, jotka elävät toimeentulotuen varassa, ei köyhien eläkeläisten, ei pätkä-, silpputöitä tekevien ihmisten. Heillä on edelleenkin nämä ongelmansa. Leipäjonot ovat ehkä vielä pitempiä kuin ennen vuotta 2008 oli, ja tässä mielessä kukaan meistä ei voi olla tyytyväinen.

Täällä ei ole tänään pitkään aikaan ollut muita ministereitä paikalla kuin Risikko, joka nyt meni puhelimeen tuonne ulkopuolelle mutta kuitenkin käytännössä täällä on. Valtiovarainministeri kävi nämä lukunsa toteamassa, ja ikään kuin hänen tarkoituksensa oli mitätöidä tämä välikysymys. Se ei ole järkevää.

Ed. Sasi, joka on hienosti paikalla, totesi, että palvelut kehittyvät jatkuvasti. Palvelut ovat tärkeä asia. Tässä olemme varmasti kaikki samaa mieltä. Mutta tässäpä se on. Kehittyvätkö palvelut todella, esimerkiksi terveyspalvelut, jotka ovat köyhien, pienituloisten ihmisten kannalta välttämättömiä, siis julkiset terveydenhoidon palvelut, kehittyvätkö ne? On selvää, että sellaiset erikoissairaanhoidon palvelut kuin esimerkiksi sydänkirurgia, angiografioiden tekeminen taikka yleensäkin, sanotaan vaikka erikoisuuksina elinsiirrot, ne kehittyvät, niitä tehdään entistä enemmän, mutta tietty kynnys päästä erikoissairaanhoidon palveluun on noussut. Se ei ole enää niin helppoa kuin se oli 1990-luvulla. Tällaista suhteellista muutosta on tapahtunut.

Ovatko sitten terveyskeskuspalvelut kehittyneet? Täällä on paikalla ed. Laukkanen, joka on kouvolalainen, tosin Valkealasta mutta kouvolalainen. Hän tietää, miten Kouvolassa yhdistetään terveydenhoidon palvelut. Terveysasemia, aikaisempia terveyskeskuksia, halutaan lopettaa ja keskittää. Sama asia on Kotkassa — täällä on myös ed. Paatero paikalla — Kotkassa halutaan myös terveysasemia keskittää. Minkä takia? Sen takia, että muka säästetään. Kenen kustannuksella? Nimenomaan pienituloisten, useimmiten vanhojen, eläkeläisten, huonojalkaisten ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella. Palvelut eivät siis kehity niin, että me voisimme olla tyytyväisiä. Tiedämme toki, että Suomi on edelleenkin lisäämässä ihmisten odotettavissa olevaa elinikää, mutta tästä huolimatta tyytyväisyyteen ei ole nyt tässä syytä.

Työtätekevää keskiluokkaa tai yleensäkin niitä työtätekeviä ihmisiä pitää kunnioittaa, jotka maksavat veronsa ja menevät todella aamulla töihin ja ovat vastuunkantajia tässä yhteiskunnassa, se on selvä. He voivat olla myöskin hyvin pienituloisia ihmisiä, jotka tästä vastuusta ovat omansa ottaneet. He voivat olla myöskin sellaisia ihmisiä, jotka ovat vastuunsa kantaneet vuosikymmeniä sitten ja jotka nyt ovat eläkkeellä ja saavat kuitenkin aika tavalla riittämätöntä huolenpitoa ja jopa niin, että heitä syyllistetään, että he ovat nyt painolasti yhteiskunnalle. Ne ovat asioita, joita ei voi sietää mutta jotka ovat tällä hetkellä tosiasioita.

Yksityiskohtana voi todeta, ja sanon tämän yksityiskohdan, vaikka se onkin Kotkasta, vaikka se onkin yksi vanhusten hoivapaikka, että Pihkapolku 2:ssa — kaksi on se kakkososasto — esimerkiksi henkilökunta on kovassa paineessa ja hoidettavat ihmiset tietysti vielä kovemmassa paineessa, koska siellä on aivan liian vähän hoitavia ihmisiä, hoitohenkilökuntaa. Tämä sama yksityiskohta monistuu kymmeniin, satoihin eri hoitopaikkoihin koko maassa. Ei tämä ole mikään yksityiskohta, joka koskisi vain Kotkaa.

Evankelisluterilainen kirkko on painottanut terveyserojen ja tuloerojen tasaamista, nimenomaan terveyserojen. Ja tässä jälleen omaishoitajat on asia, joka on syytä todeta, köyhät, pienituloiset omaishoitajat, jotka tekevät pienellä, käytännössä mitättömällä tuella tärkeää työtä. Tästä keskustelimme muutama päivä sitten.

Täällä puhui tänään hyvin mielestäni ed. Akaan-Penttilä, joka viittasi Hetemäen työryhmän työhön ja siihen, että eläkeläisten verotusta ei haluta pienentää. Tosiasiassa eläkeläinen maksaa enemmän kunnanveroa kuin työssäkäyvä. Tässäkin on tekemistä eli eläkevähennyksen lisääminen.

Arvoisa puhemies! Tässä on paljon erilaisia asioita tullut esille, muun muassa niin sanottu, onko se nyt vihreä verouudistus, tarkoitetaan ekologista verouudistusta, jonka nykyinen taivaansininen ja mustelmanvihreä hallitus on toteuttanut. Mielestäni on pakko todeta, että tämä verouudistus ei kohtele ihmisiä tasa-arvoisesti, sosiaalisesti se ei ole kestävä, mutta ei se ole ekologisestikaan kestävä. Se vahvistaa edelleenkin suhteellisesti turpeenpolttoa, joka on kaikkein ongelmallisin polttoaine, mitä Suomessa käytetään, ja edelleenkin se muun muassa vaikeuttaa julkista liikennettä. Se on tehnyt bussiliikenteen kalliimmaksi, ja näitä kompensaatioita, joista täällä Suomen Vihreät, De Gröna, puhuu, ei mistään kuitenkaan löydy.

Mutta tietysti tästä lyövät vielä paljon paremmaksi perussuomalaisten ilmasto- ja ympäristömallit. Nimittäin ilmastonmuutos koskee ensiksi ennen kaikkea köyhiä ihmisiä, köyhiä maita, ja kaikissa maissa köyhiä asukkaita kaikkein eniten. Ja nämä perussuomalaiset haluavat luopua kokonaan ilmastonmuutoksenvastaisista toimista, sanoa, että nostetaan kädet pystyyn, lopetetaan koko homma ja julistaudutaan sitten ehkä siksi Albaniaksi — kuka sen jälleen täällä keksi, ed. Rajala toi tällaisen sattuvan esimerkin. Mutta perussuomalaiset haluavat myös peruuttaa windfall- ja uraaniverot. Uraaniveroahan meillä ei olekaan eikä myöskään windfall-veroa, eli kummallisia asioita, että näitä peruutetaan, kun niitä ei ole tehtykään. Ehkä tämäkin on se painovirhe sieltä Metalliliitosta. Ja perussuomalaiset haluavat myös Kymijoen kanavoida, mikä merkitsisi tietysti kuoliniskua Suomenlahdelle. Onneksi se on myöskin tällainen täysin kestämätön vaatimus.

Mutta, arvoisa puhemies, on tärkeätä, että kun me teemme ekologista verouudistusta, me huomioimme myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja myös sen, että nämä teot, veroratkaisut, ovat oikeasti vaikuttavia ja me tarvitsemme niihin ilmastolain. Vanhuslaki auttaisi myös köyhiä, palveluja tarvitsevia eläkeläisiä, vanhuslaki puuttuu, mutta meidän kaikkien tietysti pitäisi mennä myös, marssia sinne hoivapaikoille ja ottaa siellä asia esille, että onko täällä asia kunnossa, ja sen jälkeen sitten kääntyä omien, kaupungin ja muiden johtajien, isokenkäisten, puoleen. Tämä lienee mahdollista myös Satakunnassa.

Nyt meni jo 10:kin minuuttia. Muistuttaisin, että puhemiesneuvosto todella suosittaa, että puheenvuorot rajoitettaisiin siihen 5 minuuttiin.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen puhui Soinin ympäristömallista, jota on nolostellut yksi sun toinen perussuomalainen, kun kävi ilmi, että Soini ei sitten tehnytkään tuota mallia 1,5 vuotta Brysselistä, niin kuin kertoi. (Ed. Arhinmäki: Oleellista ei ole, kuka sen on tehnyt, vaan se, että hän väitti itse tehneensä sen!) — Näin oli, että hän väitti itse tehneensä sen. — Tässä keskustelussa ei ole tarkoitus puhua tuosta Soinin mallista, mutta kyllä tuota Soinin mallia yhdistää tässä välikysymyksessä se, että moni fakta on pahasti pielessä.

Tietynlaista myötähäpeää näinkin vakavan asian äärellä kyllä tunsin, kun välikysymyksen luin, kun käytännössä joka kappaleessa on pahoja virheitä. Perusväite siitä, että tuloerot olisivat kasvaneet viime vuosina, on väärä. Tämän hallituksen aikana tuloerot ovat supistuneet toisin kuin aikaisempien hallitusten aikana. Seuraavassa kappaleessa puhutaan siitä, että ansiotuloja voidaan siirtää kevyemmin verotetuiksi pääomatuloiksi ja tämä saa jatkua. Tämä ongelma poistettiin jo vuoden 2009 verouudistuksella, sen lienee oppositio unohtanut. Suurituloisten kymmenyksen kerrotaan moninkertaistaneen tulonsa pienituloisten kymmenykseen verrattuna. Fakta kuitenkin on, että suurituloisemman kymmenyksen tulot ovat pienentyneet yli 10 prosenttia vuodesta 2009. Tätä linjaa tässä mennään kappale kappaleelta eteenpäin.

Keskeinen asia, mikä on syytä nostaa esiin, on se, että tämän hallituksen verolinja, toisin kuin välikysymyksessä väitetään, on ollut se, että progressiivista verotusta on kiristetty eli valtion verotuloasteikossa on painopistettä siirretty niin, että suurempituloiset maksavat suhteessa enemmän kuin pienituloiset. Kunnallisverotuksessa kunnallisverovähennystä on korotettu niin, että progressio on myös kunnallisverotuksessa edelleen kiristynyt. Täällä on tänäänkin kuultu väitteitä siitä, että kunnallisvero olisi tasavero, mutta itse asiassa reiluun 93 000 euroon asti kunnallisverossa tuo kunnallisverovähennys tekee siitä erittäin voimakkaasti progressiivisen veron.

Kun täällä on tänään esitelty niitä malleja, millä tavalla köyhyyttä voitaisiin poistaa verotuksen keinoin, millä tavalla verotuloja voitaisiin kerätä lisää, jotta hyvinvointiyhteiskunnalla rahoitusta riittäisi, varoja kerättäisiin, velatkin pystyttäisiin maksamaan ja olisi mitä jakaa, niin muutama ajatus vielä siitä, miten mielestäni sitä verotusta ja verotuksen rakennetta pitää uudistaa.

Kokoomuslaisessa verouudistuksessa fokus on vahvasti työllisyydessä ja sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa. Verotuksen rakenteen pitää kannustaa tekemään työtä ja työllistämään. Suomalaisia on kannustettava etenemään urallaan, tavoittelemaan ylennystä ja jatkamaan mahdollisimman pitkään työelämässä. Nämä ovat siis keskeisiä vaikutuksia, miten alhaisempi verotus ihan aidosti vaikuttaa siihen työn tekemiseen.

Pahinta myrkkyä talouskasvulle on työn verotuksen kiristäminen. Kuitenkin kunnissa on voimakkaita paineita veronkorotuksiin, työeläkemaksuihin odotetaan niin ikään korotuksia. Jos suinkin mahdollista, valtion verotuksessa korotuspaineita pitää helpottaa ja valtion pitää siis pikemminkin alentaa kuin korottaa työn verotusta.

Yrityksille on myös annettava mahdollisuus työllistää ja investoida. Mitä enemmän yrityksillä on mahdollisuus hyödyntää itse voittovarojaan, sen paremmat ovat niiden mahdollisuudet palkata uusia työntekijöitä ja rakentaa uusia verstaita. Siksi yhteisöveroa on alennettava maltillisesti. Tämä estää myös yritysten maastapakoa. Meidän on tehtävä kaikki voitava, jotta tehtaat ja työpaikat pysyvät Suomessa ja uusiakin syntyy.

Valtio kuitenkin tarvitsee verotuloja. Siksi ympäristö-, haitta- ja kulutusveroja on kiristettävä — mieluummin siis haittoja kuin työtä. Voimme verottaa ankarammin kertakäyttöhyödykkeitä, rasvoja, savukkeita. Arvonlisäverokin on mahdollista nostaa pohjoismaiselle tasolle. On totta, että arvonlisäverokin kohdistuu työhön, mutta toisin kuin ansiotuloverotus arvonlisävero kohdistuu myös ulkomaiseen työhön. Suuri osa kaupassa myytävistä tuotteista on valmistettu ulkomailla, ja kun työtäkin on verotettava, on reilua, että ulkomaistakin työtä verotetaan — mieluummin siis ulkomaista kuin kotimaista.

On sanottu, että näillä muutoksilla olisi siirrytty kohti tasaveroa. Totuus on, että Jyrki Kataisen budjeteissa veronkevennykset on kohdennettu nimenomaan pienituloisille. Arvonlisäverotuksen korotukset korvataan pienituloisille siten, että etuudet on sidottu indeksiin, ja tämä takaa sen, että etuudet nousevat samassa suhteessa kuin arvonlisävero. Myös maksukyky on arvonlisäverossa huomioitu. Välttämättömyyshyödykkeitä, kuten ruokaa, lääkkeitä, sanomalehtiä ja joukkoliikennettä, verotetaan kevyemmin kuin muuta kulutusta.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja verotuksen yleisen hyväksyttävyyden kannalta on tärkeää, että kaikkein suurituloisimpien verotusta kiristetään. Siksi kokoomus esittää, että pääomatuloveroja kiristetään. Pääomatuloverotuksesta tulee progressiivinen. Kaikkein pienimmät pääomatulot vapautetaan verosta, yleinen pääomaverotulokanta nostetaan 30 prosenttiin, suurimmissa pääomatuloissa veroja korotetaan 31 tai 32 prosenttiin. Tämä lähentää pääomatuloverotusta palkkaverotukseen mutta uskoaksemme pitää pääomat yhä Suomessa. Palkansaajan asema suhteessa omistajaan paranee. Tämä on aivan oikea linjaus.

Kiitoksia ja pahoittelut ajankäytöstä, puhemies.


Sirpa Paatero (sd):

Arvoisa puhemies! Jostain syystä täällä ehkä ed. Sasin puheenvuoron kohdalla tuli kummallinen ajatus, että demarit eivät tukisi rikastumista tai suomalaisten menestymistä. Kyllä me tuemme ja todella vahvasti. Mutta me emme halua köyhtymistä. Me haluamme, että tämä maa on reilu, niin että kaikilla on mahdollisuudet. Meillä on huoli tästä jakautumisesta kahtia.

Keskustelu prosenteista ja siitä, onko tuloerojen määrä kasvanut tai muuta: Olemme kuitenkin tämän illan aikana olleet yhtä mieltä siitä, että köyhien määrä on kasvanut. Se on kiistämätön tosiasia. Toimeentulotukea saavien määrä on lisääntynyt 100 000 ihmisellä. Jos tämä ei heilauta, niin ehkä se 150 000 lasta niissä pienituloisissa perheissä, sillä lapset ja nuoret ovat suuri joukko siitä määrästä, jotka elävät näissä toimeentulotukea saavissa perheissä. Ja hallituksen tälle vuodelle tekemässä budjettikirjassa tämä määrä lisääntyy taas.

Kokoomuksen verolinja Sampsa Katajan vakuutteluista huolimatta ajaa tasaveron linjaa. Jos tuloveroa voidaan alentaa miljardilla, yhteisöveroa 800 miljoonalla, niin jostakin on kerättävä sitten, korottamalla arvonlisäveroa ja korottamalla vaikkapa energiaveroa ainakin 1,5 miljardia euroa, jos sieltä pääomatulojen verotuksesta saataisiinkin muutama sata miljoonaa. Puolitoista miljardia tasaveroja kaikille niille ihmisille, jotka käyttävät sähköä, lämmittävät taloja, ostavat ruokaa tai tarvitsevat vaatteita. Tämä jos mikä on minun mielestäni tasaveroa ja vastuun siirtämistä ei suurituloisille vaan pienempituloisille, tasaisesti kaikille.

Ministeri Katainen puhui jossakin kohtaa, että yksinhuoltajien, joita valitettavasti toimeentulotuen saajista on 27 prosenttia, suuri ongelma on se, että he eivät saa lapsia päivähoitoon. Valitettavasti tämä tieto on kaukana arjesta. Yksinhuoltajien suurimpia ongelmia on, mistä löytää se työpaikka alueella, jolla työttömyys on yli 13 prosentin, miten yhdistää epäsäännölliset työajat ja lapsen koulu tai päivähoito, mitenkä pärjätä sillä palkalla, joka on monesti niin pieni, että siihen tarvitaan monia tukia lisäksi, mitenkä selvitä niistä huimista indeksikorotuksista, hieman karrikoiden 46 senttiä lapsilisään, jotka tulivat indeksikorotuksilla, mitenkä selvitä sillä perustulolla, saatikka toimeentulotuella. Huoli on siis rahasta näillä yksinhuoltajilla, ei päivähoitopaikoista. Huolta tulee lisää koko ajan, kun asuminen kallistuu, kun matkustaminen kallistuu.

Näiden vanhempien tilanteessa huolestuttavaa on myöskin heidän jaksamisensa, joka vaikuttaa lapsiin, lasten arkeen, niin, että meillä tiedetään nyt jo lapsille tehdyistä selvityksistä, kuinka lapset jättävät harrastamatta, jättävät ostamatta vaatteita ja erottuvat omasta mielestään paljonkin toisista lapsista. Tästä syystä olemme esittäneet lapsilisän korottamista, lapsilisää etuoikeutetuksi tuloksi ja lapsilisän maksamista 18 vuoteen asti. (Ed. Laukkanen: Millä se rahoitetaan?)

Tähän kohtaan meillä on oma veromalli, josta muun muassa tämä pääomavero, josta täällä on tänä iltana paljon puhuttu, on yksi versio. Meidän oma mallimme on ollut jokaisessa budjettikeskustelussa, ja se on myöskin se, millä eduskuntavaaleihin lähdetään täysin tasapainossa.


Markku Pakkanen (kesk):

Arvoisa puhemies! Salissa on käyty vilkasta välikysymyskeskustelua. Aiheena on pääasiassa ollut tuloerojen kasvu ja verotuksen rakenne, mutta aihe on siksi laaja, että täällä saa käydä hyvin laajaa keskustelua. Ed. Paatero kovasti pahoitteli, kun lapsilisät on sidottu indeksiin. Näinhän tämä hallitus teki, ja se oli hallitusohjelman mukainen ratkaisu, ja pidettiin sitä hyvänä. Mutta näillä mennään.

Kaiken kaikkiaan köyhyydestä täällä on puhuttu, ja ministeri Rehula ansiokkaasti meille selvitti, mitä köyhyys on EU:n mittareiden mukaan. Kaikki, joilla tulot ovat alle 1 000 euroa, luokitellaan köyhiksi. Se pitää varmaan paikkansa yksinhuoltajaperheillä ja muilla pienellä toimeentulotuella olevilla ihmisillä, että köyhyyttä tuntuu, mutta tiedän ainakin oman äitini kohtalon. Hänen tulonsa ovat merkittävästi alle 1 000 euroa, ja tuskin hän ilahtuu siitä, kun häntä täällä salissa kutsutaan köyhäksi. Ei ainakaan minulla ole siihen uskallusta.

Ed. Puumala toi puheenvuorossaan esille Työväen Sivistysliiton tutkimuksen, jonka mukaan keskustan ollessa hallituksessa (Ed. Gustafsson: Ei se mikään Työväen Sivistysliiton tutkimus ollut, yksittäinen tutkimus!) perusturvaa on parannettu parhaiten. — Minulla ei ole mitään syytä epäillä, että tämä tutkimus olisi jollain lailla puolueellinen ainakaan meitä keskustalaisia kohtaan. — Perusturva on asia, mitä pitää parantaa, ja se pitää saada ansiosidonnaista työttömyysturvaa paremmaksi. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ansiosidonnaista työttömyysturvaa voitaisi myös kehittää, mutta suhteessa näiden kahden välistä eroa pitää mielestäni parantaa perusturvan eduksi. Hallituksen toimenpiteet työmarkkinatuella ja peruspäivärahalla toimeen tuleville ihmisille olivat täsmätoimi, kun kunnallisveron perusvähennystä nostettiin. Siinä tapauksessa heille käteen jäävät eurot nousivat kevyemmän verotuksen kautta.

Kaiken kaikkiaan tuloveron kevennystä ei mielestäni voida pitää tärkeimpänä verouudistuksena, kun kyseessä ovat toimenpiteet, joilla peruspalveluiden rahoitus turvataan. Tässä yhteydessä olisin kovasti kannustamassa siihen, mitä ed. Heinäluomakin kysyi, ministeri Pekkarisen linjaan, kun kysyttiin pääoman verotuksesta ja sen kiristämisestä. Tuen tässä vahvasti ministeri Pekkarista. Korkeita pääomatuloja voidaan verottaa progressiota hyväksi käyttäen. Toki on syytä myös lukea ed. Lehden ansiokas puheenvuoro siitä, mitä mahdollisia haittavaikutuksia siitä on sitten joillekin ihmisryhmille, mutta kaiken kaikkiaan valtiontalouden kannalta linjauksena pidän sitä hyvänä.

Ruuan arvonlisävero laski tällä hallituskaudella. Se on tärkeä tavoite ollut keskustalle, ja sen saavutuksista saamme nyt nauttia ruuan edullisemman hinnan muodossa. Toki ruuan hinta on noussut vuosien takaisesta, niin kuin ed. Heinäluoma ansiokkaasti sanoi. Neljän vuoden takaista ruuan hintaa tuskin Suomessa on, mutta eivätpä täällä ole palkatkaan enää samalla tasolla.

Eläkkeensaajien ja palkansaajien samansuuruinen verotus samalla tulotasolla oikaistiin, mutta edelleen eläkkeensaajien verotuksessa tuntuu olevan parantamisen varaa. Toivon, että tulevissa hallitusneuvotteluissa siihen kiinnitetään huomiota. Kaiken kaikkiaan palkkatulon merkittävät veronkevennykset tulevalla hallituskaudella eivät mielestäni ole realistisia.

Sotien jälkeisessä Suomessa on pidetty tärkeänä rakentaa sellainen hyvinvointiyhteiskunta, jossa pidetään kaikista huolta, kerrottiin keskustan ryhmäpuheenvuorossa. Ja todettava on, kuten siinäkin ed. Kerola sanoi, että tuloerot 1990-luvun laman johdosta ovat kasvaneet, mutta laman jälkihoidossa verotuksen muutokset käänsivät hyvin toimeentulevien ansiot nousuun. Tässä työssä meillä on tulevalla eduskunnalla suuria haasteita.


Paavo Arhinmäki (vas):

Arvoisa herra puhemies! Jos ajattelemme tämän hetken verotusta, sitä, miten ihmiset puhuvat toreilla, miten ajattelevat siitä, onko se oikeudenmukaista, niin muutama asia on sellainen, josta ihmiset todella kokevat, että se ei ole oikein. Voi kysyä, onko oikein, että miljoonien tai jopa kymmenien miljoonien eurojen pääomatuloista maksetaan vain 28 prosenttia veroa, kun samaan aikaan tavallinen työssä käyvä maksaa keskipalkastaan suurin piirtein saman verran veroa. Tai voiko olla oikein se, että listaamattomista vakavaraisista yrityksistä voi nostaa osinkoja jopa 90 000 euroa vuodessa ilman, että niistä tarvitsee maksaa tuloveroa? Samaan aikaan työttömät ja eläkeläiset maksavat 20:tä prosenttia veroa. Tähän kysymykseen vastaus on se, että tämä ei ole oikein, tämä ei ole reilua, tämä ei ole oikeudenmukaista. Sen vuoksi meidän verotustamme pitää muuttaa.

Vasemmisto esitteli ensimmäisenä puolueena konkreettisen ohjelman siitä, miten verotusta muutetaan oikeudenmukaisemmaksi, miten kerätään lisää tuloja, miten tasataan tuloeroja ja samalla keritään takaisin sitä niin sanottua kestävyysvajetta, josta paljon on puhuttu. Toki siinäkin ohjelmassa voi olla jotain korjattavaa. Ei se varmaan sellaisenaan toteudu — politiikka on sitä, että erilaisista vaihtoehdoista rakennetaan kokonaisuutta — mutta se on haaste kaikille muille puolueille: konkreettisia esityksiä, selviä laskelmia, jotta voidaan vertailla, mitkä ovat poliittiset linjat. Sen vuoksi me toimme niin selkeästi esille sen, mitä tarkoittaisi vasemmiston verolinja esimerkiksi työttömälle, joka saisi 100 euroa kuukaudessa enemmän käteen verotuksessa, eläkeläiselle, joka saisi 40 euroa. Tavallinen keskituloinen työssä käyvä saisi enemmän käteen, ja itse asiassa vielä 3 333 euroakin kuukaudessa ansaitseva itse asiassa hyötyisi vasemmiston veromallista.

On aivan oikein, että kun tarvitsemme lisää verotuloja, ne, joilla on isoimmat tulot — kansanedustajat, erilaiset johtajat — maksavat jatkossa enemmän veroja. Sitä me haluamme. Näin me keräämme lisää tuloja palveluihin: siihen, että ryhmäkoot päivähoidossa ovat pienemmät, siihen, että luokkakoot peruskoulussa ovat kohtuulliset, siihen, että vanhusten hoivassa riittää henkilökuntaa riittävästi, ja toisaalta siihen, että esimerkiksi terveysasemille pääsee lääkäriin ilman kohtuutonta jonottamista. Samalla meillä riittää varoja perusturvan parantamiseen, joka on jäänyt auttamattomasti jälkeen. Meidän perusturvamme on niin alhaisella tasolla, että siitä johtuen meillä on EU-tilastojen mukaan noin 700 000 köyhää ja yli 900 000 köyhyysriskin alla elävää. Sen vuoksi me esitämme, että perusturva pitää nostaa 750 euroon kuukaudessa yhtenäisenä kaikille eri perusturvan muotojen saajille.

Toisaalta tuloerot ovat kasvaneet 1990-luvun puolivälistä lähtien. Tällä hetkellä olemme palanneet tuloeroissa 40 vuotta taaksepäin. Tuloerot ovat samaa luokkaa kuin 1970-luvun alussa. Verotus on se keino, jolla tuloeroihin voi puuttua ja pitää puuttua. Nämä kaksi elementtiä me olemme halunneet tuoda esille omassa veromallissamme. Se tuo lisää tuloja palveluihin, perusturvaan ja niin sanotun kestävyysvajeen kaventamiseen, ja toisaalta se tasaa tuloeroja.

Me emme ole valmiita nostamaan arvonlisäveroa, olemme tehneet sen selväksi, toisin kuin ministeri Katainen Turun Sanomien kolumnissa, jossa hän väitti arvonlisäveron ja välillisten verojen olevan progressiivisia. Hänelle ilmeisesti sattui pieni virhe: oli tarkoitus kirjoittaa "regressiivisiä". Nimittäin pienituloiset, keskituloiset maksavat enemmän arvonlisäveroa suhteessa tuloihinsa kuin suurituloiset. Ne, jotka käyttävät jokaisen käteen jäävän euron lääkkeisiin, ruokaan, vaatteisiin ja asumiseen, kärsivät kaikkein eniten siitä, jos arvonlisäveroa nostetaan 1 tai 2 prosenttiyksiköllä. Kokoomus ajaa 2 prosenttiyksikön korotusta. Toivon, että muut puolueet eivät mene köyhän kansan kukkarolle, tavallisten työssä käyvien keskituloisten kukkarolle.

Arvoisa puhemies! Ed. Kataja äsken puheenvuorossaan lähti siitä ja kokoomus on omassa verolinjauksessaan lähtenyt siitä, että yhteisöveroa pitää alentaa jopa 4 prosenttiyksiköllä. Tällä hetkellä meidän yritysten maksaman yhteisöveron taso on eurooppalaista keskitasoa. Jos lähdemme nyt alentamaan yritysten maksamaa yhteisöveroa, se tarkoittaa sitä, että lähdemme mukaan aggressiiviseen verokilpailuun, josta tässä salissa laidasta laitaan on arvosteltu esimerkiksi Irlantia. Sillä verokilpailulla ei ole loppua. Aina joku toinen maa nokittaa, mikä tarkoittaa sitä, että eurooppalaisen hyvinvoinnin pohjaa lyhytnäköisellä kilpailulla syödään. Sen vuoksi Suomen pitää olla etunenässä vaatimassa EU-tasolla yhteisöverotuksen minimeitä, ei lähtemässä mukaan aggressiiviseen verokilpailuun, jonka seurauksena ovat leikkauslistat, hyvinvointivaltion kapeneminen.

Veropolitiikassa on vaihtoehtoja. Vasemmisto on tarjonnut oman vaihtoehtonsa, joka tarkoittaa sitä, ettemme tarvitse leikkauslistoja, emme tarvitse juustohöyläystä, voimme parantaa palveluita ja perusturvaa, kaventaa tuloeroja ja kiriä umpeen niin sanottua kestävyysvajetta. Toivottavasti muilta puolueilta tulee vastaavia esityksiä ja päästään lopulta todelliseen verokeskusteluun. Se on tärkein keskustelu, jota vaalien alla pitää käydä, ja sen vuoksi tämä välikysymyskeskustelu on tärkeä suunnannäyttäjä myös kohti tulevaisuutta.


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! Tämä sosialidemokraattien ja opposition välikysymys ja käyty keskustelu osoittavat, että tämä on ollut tosi tarpeellinen, ja uskon, että ihan hyödyllinenkin kansakunnan tulevaisuuden kannalta. Niin vakavasta asiasta on kysymys, kun kansallinen eheys on menossa vakavasti rikki.

Ed. Sasi on poistunut, mutta hän käytti ilmeisen tahallaan tällaisen nuoremman Sasin puheenvuoron, josta tuli tämä teinipoika esiin. Hän äärimmäisen kevyellä käsialalla itse asiassa vähätteli tätä köyhyyden ja pienituloisuuden ongelmaa. Yksi jälkihän tästä keskustelusta on se, että kokoomuksen verolinja, minkä se on julkistanut ajatellen eduskuntavaaleja ja tulevaa hallitusohjelmaa, on saanut täältä täystyrmäyksen. Se on asiallisesti ottaen oikein, koska kokoomuksen verolinja merkitsee sitä, että jatketaan tätä nykyistä politiikkaa, jolloin ei todellisuudessa puututa tähän tulonjakokysymykseen.

Sitten ed. Sasi vielä kehtasi jotenkin väittää, että tässä demarit ovat sitten ikään kuin unohtaneet keskiluokan, joka on näitä työn sankareita. Se nyt ei tietystikään pidä paikkaansa. Mielestäni meidän puoluesihteerimme Jungner onnistui erityisen hyvin eräässä tv-keskustelussa, kun hän totesi, että demarit antavat täyden tukensa ihmisen menestymiselle, pärjäämiselle, mutta kahdella painotuksella: Ei ahneudelle. Ahneelta puuttuu aina puolet, vaikka kuinka paljon rikastuisi. Toiseksi hän totesi, että kyllä sosiaaliselle liikkuvuudelle. Tähän liittyen on huomattava, että yksilön vapaus on mahdollista vain, jos muodollisella, oikeudellisella tasa-arvolla on vaurauden materiaalinen pohja. Pitää olla tietty materiaalinen pohja, ja se nyt puuttuu.

Me voimme näistä luvuista keskustella, mutta minä otin tämän vuoden valtion tulo- ja menoarvion, arvoisa puhemies, sen takia mukaan, että kun täällä nyt on väitelty näistä luvuista, Tilastokeskuksen ja erilaisten tutkijoitten, niin hallitus on itse kirjannut tänne näin: Vuonna 2000 pitkittyneesti pienituloisia oli 298 000. Arvio tämän vuoden pitkittyneesti pienituloisista on 520 000. Ketkä olivat hallituksessa vuonna 2000? Löytyi sosialidemokraatteja, löytyi muitakin, mutta pitkittyneesti pienituloisia oli alle 300 000. Nyt oikeisto- ja porvarihallituksen aikana tämä määrä on lisääntynyt teidän oman budjettikirjanne mukaan 220 000 henkilöllä. (Ed. Korkeaoja: Mihin verrattuna?) — Mihin verrattuna? No, kaivakaa sieltä budjettikirja, sivu 579. Kai tässä sama looginen luokitteluperuste on eri vuosina ollut, kun budjetteja tehdään. Te olette ollut ministerinä, minä en vielä. En minä tiedä, miten näitä valmistellaan.

Arvoisa puhemies! Tämä köyhyyden pitkittyminen on todella vakava ilmiö, ja siitä ihan oikeasti kannattaa kantaa huolta. Otin tämän aikanaan Turun Sanomista, tämä on 20. päivältä lokakuuta, kun oli syntymäpäivähaastattelu. Sosiaalipolitiikan professori Veli-Matti Ritakallio täytti 50 vuotta, ja hän totesi haastattelussa näin: "Perusturva ei ole riittävä. Moni poliitikko perustelee asiaa sillä, että korkeampi perusturva ei kannustaisi töihin. Mielestäni näin ei ole. Pienellä perusturvalla oleva syrjäytyy yhä kauemmas työelämästä, eivätkä he välttämättä muodosta sellaista työvoimareserviä, jota työnantajat olisivat valmiita palkkaamaan töihin." Ja sitten: "Pitkäaikainen äärimmäinen niukkuus invalidisoi." Pitkäaikainen äärimmäinen niukkuus invalidisoi. Tämä on ydin näkemys, jonka tämä sosiaalipolitiikan proffa on todennut.

Ja nyt on se aika, arvoisa puhemies, olen juuri lopettamassa. Yritän, että 5 minuuttia säilyy pohjana.

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg peräsi sitä, että puolueiden pitää esittää selvästi, hyväksyvätkö ne tuloerojen kasvattamisen vai eivät. Nyt keskustelu on osoittanut, että kokoomus sen hyväksyy. Sosialidemokraatit eivät sitä hyväksy, sillä me olemme esittäneet 100 euron tasokorotuksen perusturvaan. Se ei tietystikään riitä. Ei maailma eikä Suomi sillä paremmaksi muutu, mutta se nyt on ainakin ensimmäinen merkittävä steppi, jolla esimerkiksi työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa nostetaan, jotta ihmisten ei tarvitse hakea sitä lisäturvaa sosiaalitoimiston luukulta, niin kuin nyt tapahtuu 30—40-prosenttisesti. Sen takia tämä meidän perusturvaesityksemme on tehty nimimerkillä Tositarkoituksella ja viemme sen hallitusohjelmaneuvotteluissa lävitse, jos ja kun sinne päästään.


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Gustafsson peräänkuulutti myös nimenomaan eri puolueiden näkemyksiä verotuksesta. Minä kun olen ministeri enkä minkään puolueen puheenvuoron käyttäjä sanan varsinaisessa merkityksessä, luotan, että puolueen kommentteihin täällä kohta puheenvuoroon tulevat sanovat sitten omat näkemyksensä.

Mutta ed. Gustafsson, minä yhdyn eräässä seikassa teidän näkemykseenne hyvin vahvasti, ja se on se, että vähättelyyn ei ole aihetta eikä syytä silloin, kun puhutaan nimenomaan köyhyydestä ja ongelmissa olevien ihmisten tilanteista ja niiden hoitamisesta. Jaan tämän näkemyksen erittäin vahvasti, ja sen näkemyksen mielestäni jakoi ja on jakanut myöskin tasavallan hallitus erittäin tietoisella tavalla. Verrattuna siihen, miten monissa muissa maissa hallitukset ovat menetelleet tai joutuneet menettelemään, Suomessa laman yli on tultu aivan eri tietä. (Ed. Laukkanen: Kuivin jaloin!) Aivan eri tietä. Englanti: Puoli miljoonaa ihmistä, työpaikkaa, pois kokonaan julkiselta sektorilta, valtavia leikkauksia sinne ja tänne. Siis Englantikin, puhumattakaan monista muista eurooppalaisista, perinteisen käsityksen mukaan vahvoista ja vauraista maista. Viikatteet ovat käyneet, ja monta kertaa heikompiosaisiltakin ihmisiltä on otettu.

Mitä tämä hallitus teki ja kykeni tekemään? Kiitos viisaan talouspolitiikan, jota jo edellisenkin vaalikauden aikaan täällä harjoitettiin, me jatkoimme, Vanhanen kakkonen, sillä perustiellä monta uudistusta tehden ja saimme Suomen julkisen talouden siihen kuntoon, että kun lama tuli, kun kansantulon kakusta lähti 14 miljardia euroa pois, me kykenimme ottamaan velkaa maailmalta julkiselle puolelle. Myöskin yksityiset yritykset velkaantuivat jonkun verran lisää. Näiden toimien ansioista pyörät meillä pyörivät ja ihmisten, jotka eivät työttömäksi joutuneet, kädessä oleva tulo tai sen ostovoima ei heikentynyt vaan se lähes aina kasvoi.

Sen myönnän, että monien niiden ihmisten kohdalla, jotka joutuivat työttömäksi — ja niitäkin valitettavasti meilläkin oli näistä toimista huolimatta — varmasti käytettävissä olevat tulot nimenomaan työttömäksi joutumisesta johtuen laskivat. Mutta yleiskuva meillä verrattuna siihen, miten lähes kaikki muut läntisen Euroopan maat tämän lamansa selvittivät, on tykkänään erilainen, monessa paljon parempi kuin noissa muissa maissa.

Kun nyt on velkaa otettu, sen jotkut aikanaan maksavat, ja tässä tulen taas paljossa siihen samaan sävyyn, mitä ed. Gustafsson äsken tuossa sanoi. On ihan oikein, että se taakka, mikä nyt on otettu, kun sitä aukkoa on täytetty, pitää joskus maksaa pois, ja niillä, jotka ovat parhaiten toimeentulevia, jotka ovat vahvimpia ja vauraimpia, pitää olla selvästi päävastuu sen taakan kantamisessa. (Ed. Gustafsson: Kyllä!) Se on seuraavalle hallituskaudelle ja mielestäni myöskin sitä seuraavalle nyt näiltä ajoilta periytyvä perintö, joka pitää tuossa hengessä kyetä ilman muuta hoitamaan.

Mitä tulee siihen kysymykseen, olisiko joku muu hallitus juossut sen tien, mikä nyt on tässä jäänyt taakse viimeisen parin kolmen vuoden aikana toisella tavalla, siihen voi tietysti aina oppositio sanoa, että olisimme tehneet tykkänään toisin tuossa taikka tässä asiassa. Erityisesti sosialidemokraattien osalta on korvaani oikein hivellyt kuulla se, kuinka nyt te julistaudutte perusturvapuolueeksi. Meillä oli monessa hyvä yhteistyö edellisen vaalikauden aikaan, mutta niissä asioissa, joissa puhuttiin perusturvasta, sen mistä tahansa osasta, emmehän me löytäneet niissä oikein yhteisymmärrystä. Emme kyenneet nostamaan peruseläkettä niille tasoille, minnekä se olisi silloin jo kuulunut, emme kyenneet siinä. Emme myöskään kunnallisveron perusvähennystä kyenneet parantamaan, emme kyenneet siinä pääsemään eteenpäin. Emme päässeet ruuan arvonlisäveron osalta eteenpäin. Teidän oman täällä esittämänne todistuksen mukaan, kun te nyt sanotte, että arvonlisäveroa ei saa nostaa, eikö se sama koske erityisesti ruokaa? Te silloin ette olleet valmiita siihen, että ruuan arvonlisäveroa olisi alennettu.

Tuli vaalit. Keskusta teki omalta puoleltaan selväksi, mitä vaaleissa tavoittelee. Ennen vaaleja oli erilaisia käsityksiä siitä, miten asiat hoidetaan, ja myönnän sen, että hallitusohjelmaansa ei myöskään tämä hallitus kyennyt kirjaamaan selvää näkemystä siitä, miten pitää peruseläkkeen suhteen menetellä tai miten ruuan arvonlisäveron suhteen pitää menetellä. Mutta haluan kiittää hallituskumppani kokoomusta, että he tulivat myöhemmin meidän kannallemme ja me kykenimme sittemmin tekemään näissä asioissa sen välttämättömän parannuksen, mikä oli pakko tehdä niin ruuan arvonlisäveron kuin perusturvan ja monien muidenkin perusturvaan liittyvien asioiden kohentamiseksi ja parantamiseksi.

Tässä mielessä voin sanoa, että samalla tavalla kuin on monia hyviä kokemuksia edelliseltä vaalikaudelta, nimenomaan perusturvaan, heikompien asemaan liittyvissä asioissa punastumatta istun tuossa hallitusjoukossa näiden muiden puolueiden kanssa.

Mitä tulee vielä siihen, kun täällä on sosialidemokraatteja kuunnellut hallituksen aitiosta siitä, mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä ja mitä pitäisi nyt sitten tehdä — tämä pääomavero, osinkojen verotuksen kiristäminen — juu, niin pitääkin jatkossa tehdä. Itsekin olen osallistunut siihen keskusteluun viime kesästä sen jälkeen, kun budjetti oli annettu, tähdäten nimenomaan seuraavalle vaalikaudelle. Nämä isot uudistukset ovat fundamentaalisia, isoja uudistuksia, ja näin isoista asioista tehdään ratkaisut silloin, kun hallitusta yleensä uudistetaan.

En malta kuitenkaan olla siihen keskusteluun liittyen sanomatta yhdestä asiasta vielä pari verotukseen liittyvää ajatusta. Täällä sosialidemokraatit kerta toisensa jälkeen, kun he nojaavat pääomaverojuttuun, kertovat, että sieltä tulevat ne miljoonat, sadat miljoonat tai miljardit, isot rahat, millä monennäköisiä erinäköisiä muita hommia hoidetaan. Minä kertaan vielä, että viime vuonna pääomaveroa kerättiin Suomessa 1 580 miljoonaa euroa. Jos vaikka 30 prosenttia tätä nostetaan, se sitten kuitenkaan ei laskennallisesti tuota kuin muutama sata miljoonaa euroa, vaikka verotusta kiristettäisiin yhdellä kolmanneksella, joka muuten olisi aikamoinen kiristys, jos sitä niin paljon kiristettäisiin.

Sama koskee vähän sitä, kun kokoomuksen suunnalta kuulen puheenvuoroja siitä, kun samaan aikaan ollaan sitä mieltä, että pääomaveroa pitää kiristää, sieltä tulee paljon rahaa, ja sitten sanotaan seuraavassa virkkeessä, että yhtiöveron hyvitysjärjestelmä pitää toteuttaa. Yhtiöveron hyvitysjärjestelmä tarkoittaa sitä, että silloin, kun yrityksessä maksetaan veroa, yrityksestä osinkoja saava voi sataprosenttisesti lukea hyväkseen yrityksen päässä maksetun veron eikä osakkaan tarvitse maksaa lainkaan veroa. Minä ihmettelen, mistä silloin ne miljardit tai miljoonat tulevat, jos on yhtiöveron hyvitysjärjestelmä päällä samaan aikaan ja pääomaverokantaa muuten halutaan korottaa. (Puhemies: Seitsemän!)

Arvoisa puhemies! Haluan tällä muistuttaa, että kun me nyt sitten vähitellen valmistaudumme keskusteluun verotuksesta seuraavaa vaalikautta varten, on erittäin tärkeää — todella niin kuin ed. Arhinmäki oikein sanoi — kaikkien puolueitten ei vain esseenomaisesti vaan myöskin laskelmin kertoa, mitä aikovat seuraavalle vaalikaudelle. Tämän puhun ihan ministerikokemuksen kannalta ja hallitusneuvotteluihin osallistuneen henkilön näkökulmalta. Monta kertaa niissäkin bileissä olen ollut mukana, ja se helpottaa sitä prosessia, jos nyt kaikki kerromme myöhemmin näkemyksemme näistä asioista julki.

Käydään keskustelu loppuun puhujalistan mukaan. On ollut pitkä keskustelu, ja ilta rupeaa tulemaan aika myöhäiseksi.


Juha Korkeaoja (kesk):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan verotuksesta, niin tämä keskustelu on painottunut verotuksen vaikutukseen tuloerojen tasoittamisessa. On selvää, että verotuksella on, niin kuin keskustelussa on kyllä tullut esille, monta muuta dimensiota. Tietysti peruslähtökohta on se, että verotuksella kerätään julkiselle taloudelle rahaa toteuttaa erilaisia tärkeitä toimia. Ja kolmas, ehkä kaikkein haastavin alue on se, että verotuksella vaikutetaan yritysten ja koko elinkeinoelämän — koko kansakunnan — kilpailukykyyn. Ja näiden kaikkien asioitten osalta pitäisi pystyä tekemään yhteensovitus. Ei voida tarkastella vain verotuksen yhtä vaikutusaluetta.

Kun olemme täällä puhuneet tuloveroista, samaan aikaan on tietenkin puhuttava myöskin sivukuluista ja tässä tilanteessa erityisesti työeläkemaksuihin kohdistuvasta nousupaineesta ja muihinkin sivukuluihin liittyvistä nousupaineista ja tässä kokonaisuudessa myöskin palkkaverotuksen kilpailukyvystä kansainvälisessä tarkastelussa, että me emme menetä hyvää työvoimaa. Eli liikkumavaraa tällä sektorilla itse asiassa ei ole kovin paljon, jos rehellisiä ollaan, vaikka jotkut sanovat, että me voisimme verotusta kiristää palkkaverotuksen puolella, mutta kun otetaan nämä sivukulujen paineet, niin progressiota voidaan varmasti — ehkä on syytäkin — kiristää, mutta sen tulovaikutus valtiontalouteen jää varsin pieneksi, kun kansainvälisessä paineessa joudumme toimimaan.

Pääomaveropuolella on vähän sama tilanne. Kyllähän, jos me toimisimme suljetulla alueelle, vain Suomessa, ilman muuta voisimme sanoa, että pääomatuloja pitää verottaa kireämmin kuin työtä. Mutta kaikki tiedämme, että kun Erkki Liikanen oli valtiovarainministerinä ja 1980-luvun lopulla oli vapautettu pääomaliikkeet, jouduttiin koko järjestelmä kääntämään ylösalaisin, ja silloinhan tultiin tilanteeseen, jossa pääomatulojen verotusta laskettiin ja palkkaverotus ohitti tämän, mikä on sinänsä varmaan noin ajatuksellisesti väärä linja. Mutta kansainvälisessä paineessa näin oli tehtävä. (Ed. Heinäluoma: Kyllä se oli Ahon hallitus!) — Se oli 1980-luvun lopulla, kun tämä muutos tehtiin. (Ed. Heinäluoma: Pääomaverouudistus oli 1993!) — Avoir fiscaliin tultiin silloin, ja se onkin toinen asia. — Mutta mitä siis tulee näihin verotuksen eri muotoihin, niin tosi asiassa liikkumavara on aika pieni.

Sitten tullaan tähän isompaan peruskysymykseen eli siihen, että valtiontalous on epätasapainossa ja meillä on välttämätön pakko kuroa tätä alijäämää umpeen. Eli tarvitaan kaikki mahdolliset verojen lisäykset, jotka voidaan tehdä talouselämän kilpailukykyä heikentämättä ja sitä kautta talouskasvun edellytyksiä vaarantamatta, mutta tarvitaan myöskin menojen kasvun voimakasta supistamista. Eli tässäkin suhteessa täällä esitetyt perusturvan parantamismahdollisuudet joudutaan asettamaan erittäin tarkan suurennuslasin alle, ja käytännössä tälläkään menojen lisäyksen puolella suuria mahdollisuuksia lähivuosina ei ole olemassa.

Eli kun tulojen kasvu on monesta eri syystä verotuksen puolella eri veromuotojen osalta rajallinen — sen takia, että me olemme tässä kansainvälisessä (Puhemies: 5 minuuttia!) yhteistyössä — ja kun toisaalta tosiasia on se, että tätä valtiontalouden alijäämää pitää kuroa umpeen, niin sitten tullaan myös siihen, että mahdollisuudet menojen lisäyksiin tulevaisuudessa ovat erittäin pienet.


Markku Laukkanen (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Gustafssonin innoittamana kaivoin myöskin hieman historiasta faktoja esiin. Verrattuna Oecd:hen ja EU-maihin meidän tuloerot ovat varsin pieniä. Tämä on selkeä lähtökohta. (Ed. Gustafsson: Niinhän niitten pitää Suomessa ollakin!)

Tuloerot ovat kuitenkin kasvaneet parin viime vuosikymmenen aikana, varsinkin vuodesta 1995 vuoteen 2000. Kun otetaan tämä niin sanottu Gini-kerroin, joka kuvaa tuloeroja, niin se on ollut 0,199 vuonna 1990 ja tällä hetkellä se on 0,28. Mutta olennaistahan on se, että tuloerojen kasvu on nyt lähtenyt selkeään laskuun. Ja tämä taas johtuu sosiaaliturvaetuisuuksien verotuksen tuloeroja tasaavan vaikutuksen vähentymisestä (Ed. Heinäluoma: Talouden taantumasta!) 1990-luvun puolivälin jälkeen.

Sitten tämä pienituloisuus, josta myöskin on tänään paljon puhuttu. Sehän on kasvanut Suomessa nopeammin useampiin muihin kehittyneisiin maihin verrattuna, mutta pienituloisuuden voimakkain kasvu ajoittuu sekin vuosiin 1995—2000, jolloin pienituloisuusaste kasvoi 7,2 prosentista aina 11,3 prosenttiin. Ja tällä vaalikaudella, 2007 alkaen, pienituloisuus on taas alentunut merkittävällä tavalla.

Ja haluan nyt muistuttaa kysymyksen tekijöitä tästä, mikä oli meidän globaali taloudellinen toimintaympäristömme. Ei kukaan tässä salissa tiennyt, kun tämä hallituskausi alkoi, mikä on se muutos, mikä tulee Yhdysvalloista Eurooppaan. Koko tämä maailmanlaajuinen, eurooppalainen taloudellinen kriisi, finanssikriisi, heijastui, totta kai, myöskin meidän taloudelliseen toimintaympäristöömme. Ja sen takia, arvoisat välikysymyksen tekijät, ei pitäisi nyt kauheasti väheksyä niitä tekoja, mitä kuitenkin on pystytty tekemään. (Ed. Heinäluoma: Lähdetään kotiin sitten!) Mittaviakin, erittäinkin mittavia perusturvaan kohdentuvia toimia. (Ed. Heinäluoman välihuuto) — Ei ole kunnossa, arvoisa ed. Heinäluoma, (Ed. Gustafsson: No niin, tästähän on kysymys!), mutta kannattaa kuitenkin tunnustaa myöskin ne hyvät teot, joihin liittyy takuueläkkeen luominen, (Ed. Gustafsson: Se on todettu!) — se on todettu, haluan niistä tässä muistuttaa kuitenkin — joihin liittyy kunnallisveron perusvähennyksen nosto, joka merkitsee työmarkkinatukeen, josta te, ed. Gustafsson, kannatte aina huolta, 16 euroa kuukaudessa enemmän käteen, 200 euroa vuodessa, merkittävä asia. Tai eläkkeensaajien verotuksen keventäminen 600 miljoonalla eurolla, ja käytännössä keskimäärin alle 10 000 euron eläketulosta ei makseta veroa lainkaan. Plus sitten kaikki ne moniin perusturvaetuisuuksiin tehdyt korotukset, takuueläkejärjestelmän luominen, ruuan arvonlisäveron alentaminen.

Sekin on hyvä tässä salissa vielä tänään todistaa, että me, keskusta, jäimme kyllä, ed. Heinäluoma, yksin puolustamaan sitä. Te halusitte nostaa sitä. Me keskusta olimme ainoa ryhmä, joka halusi sitä merkittävästi alentaa. (Ed. Heinonen: Eikö se hallitus ollut?) — Hallitus onneksi kokoomuksen mukana sitten, kokoomus lähti mukaan siihen. (Ed. Heinonen: Juuri näin!) Kyllä te muistatte, arvoisa ed. Kataja, että ei teidän ensimmäinen ja lähtökohtainen kantanne ollut tukea ruuan arvolisänveron alentamista. Tämä on fakta siitä, kun niitä keskusteluja käytiin. (Ed. Heinäluoma: Kokoomus vastusti!)

Kun me tulemme sitten tähän tämän päivän tilanteeseen, toteamme sen, että sen työllistämisen, työn tarjoamisen ja työn vastaanottamisen, pitää olla tavallaan koko veropolitiikan ytimessä, koska sen työn on moneen otteeseen todettu olevan parasta sosiaaliturvaa. Niin se on myöskin tulevaisuudessa. Mitä parempi työllisyys, sitä vähemmän työttömyysmenoja, sitä enemmän verotuloja, jolloin voidaan perusturvasta kantaa huolta.

Mutta olennaista onkin nyt sitten, arvoisat sosialidemokraatit: Kireämpi työn ja työllistämisen verotuksen vaihtoehto tarkoittaa suurempaa työttömyyttä. (Ed. Korkeaoja: Aivan! Huonompaa kilpailukykyä!) Tämä tarkoittaa aina suurempaa työttömyyttä, ja se tarkoittaa silloin myöskin suurempia tuloeroja. (Ed. Kataja: Onko se SDP:n malli?) Oletteko te valmiit tällaisen hyväksymään? Minusta tässä on teille tarkan miettimisen paikka, kun me lähdemme keskustelemaan, millä tavalla vahvistamme Suomen kilpailukykyä, millä tavalla luomme edellytyksiä uusille työpaikoille, vahvistamme erityisesti pk-sektorin kilpailukykyä, suhteellista kilpailukykyä, millä vahvistamme niiden työllistämiskykyä, koska pk-yritykset ovat nimenomaan niitä, jotka tällä hetkellä työtä meillä parhaiten pystyvät tarjoamaan.

Puhemies! Tietysti tässä talouden kokonaistilanteessa en usko, että mikään ryhmä kykenee täällä nyt lyömään hirveästi rintoihin ennen vaaleja, että me teemme nyt näin ja näin mittavia rakenteellisia uudistuksia verotukseen seuraavan neljän vuoden aikana. Itse en usko, että ne muutokset miltään osin verotuksessa tulevat olemaan kovin merkittäviä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean vain sen, että kun puhutaan siitä pohjoismaisesta hyvinvointimallista, niin mitä se oikein on. Minun mielestäni siinä yhdistyy osaava työväki, kilpailukyky, tasa-arvoiset palvelut, huolenpito heikoimmista. Ja miten sitten muissa Pohjoismaissa verotetaan hyvinvointiyhteiskunnan tulojen saamiseksi? Ruotsin ja Tanskan arvonlisävero on 25, meillä 23. Ovatko Ruotsi ja Tanska siis välikysymyksessä maalailtuja tasaveromaita? Jos me katsomme työn verotusta, meillä työ on Ruotsia paljon kireämmin verotettua ja meidän progressio on Ruotsiin nähden paljon jyrkempi tällä hetkellä. (Ed. Heinäluoma: Ei ole totta!) — Kyllä. Jos haluamme tehdä Suomesta Ruotsin mallin mukaisen hyvinvointivaltion, meidän siis pitää alentaa työn verotusta. Ja jos menisimme Ruotsin mukaan, pitäisi loiventaa sen työn verotuksen progressiota, mitä itse en kannata, ja nostaa kulutusverotustamme.

Tässä on se pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan (Puhemies: 6 minuuttia!) mallin rakenne verotuksellisesti: miten jotkut muut ovat sen hoitaneet. Meillä on oma tapamme, ja sen takia lähden, arvoisa puhemies, siitä, että merkittävin verouudistuksen ja veropolitiikan ydin sisältyy nimenomaan työllisyyden vahvistamiseen, kilpailukyvyn turvaamiseen.


Unto Valpas (vas):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin ed. Laukkaselle: Vasemmistoliitto on koko ajan kannattanut ruuan arvonlisäveron alennusta, joten ette te ole ihan yksin olleet. Tukea on sille tullut, ja se on toteutettu, ja se oli hyvä asia.

Täällä hallituspuolueitten ministerit ovat kertoneet, että kakku on kasvanut, ja niin onkin suurituloisilla. Mutta pienituloisten osalta näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, päinvastoin tuloerot ovat kasvaneet, ja Suomi ei ole enää hyvinvointivaltio kaikille kansalaisille. Keskustan ryhmäpuheenvuorossa muun muassa todettiin hyvin selvästi, että tuloerot ovat kasvaneet maassamme. Kokoomus puhuu aivan toisella kielellä. Kokoomuksen mukaan tuloerojen kasvua ei olisi tapahtunut.

Arvoisa puhemies! Keskusta on ollut hallituksessa kahdeksan vuotta, ja silti se nyt vaikeroi sillä asialla, että tuloerot ovat kasvaneet. Herää kysymys: miksi puolue ei ole korjannut tätä politiikkaa, joka kasvattaa tuloeroja? Ainakin aikaa on riittävästi ollut, kahdeksan vuotta. Varmasti ministeri Pekkarinen voi kertoa, miksi nämä tuloerot kasvavat, vaikka te olisitte voineet siihen vaikuttaa. Ovatko nämä tuloerot sitten aiheuttaneet kokoomus ja demarit, vai olisikohan keskustakin tässä mukana? (Ed. Heinäluoma: Ei kai!) Toivotaan, että tähän tulee vastaus.

Tämä SDP:n verolinja on ollut myös hyvin epäjohdonmukainen. He ovat vastustaneet tätä ruuan arvonlisäveron alennusta, tätä tasaveron, se on ihan totta, alennusta, ja toisaalta he olivat poistamassa varallisuusveron kaikista rikkaimmilta kansalaisilta Suomessa, mistä hyötyi muun muassa suuromistaja Björn Wahlroos.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Ilahduin suuresti, kun ministeri Pekkarinen päätti käyttää puheenvuoron, koska olen tottunut luottamaan siihen, että kun ministeri Pekkarinen puhuu, niin sitten tulee asiaa ja siinä selviää usein myös se, mitä keskusta on tavoittelemassa. Tällä kertaa kuitenkin totean, että jouduin pettymään.

Ensinnäkin, mitä tulee tähän talouden taantumaan ja sen hoitamiseen, olisi kohtuullista todeta, että tärkein tekijä siinä, että olemme jotenkin kompuroineet eteenpäin ilman suurempia menetyksiä, on ollut alhainen korkotaso. Se on kaiken a ja o. Me olemme nyt, kiitos yhteisen rahan, euron, 1 prosentin korkotasossa, kun 1990-luvun lamassa meillä oli pahimmillaan 15 prosenttia korko, jota maksoivat sekä yritykset että myös monet kotitaloudet. Se johti, ikävä kyllä, pakkohuutokauppoihin, asuntojen perimiseen pankeille, eteenpäin myyntiin, ja se kaatoi erittäin terveitä yrityksiä alta pois.

Korkotaso on tärkein selittävä tekijä siinä, että on ollut ostovoimaa tämän talouden taantuman keskellä. Tämä täytyy sanoa, jotta ollaan jotensakin oikeassa. Sitten tulee hallituksen politiikan osuus, ja ikävä tosiasia on, että hallitus on ostanut itselleen aikaa sillä, että se on vienyt lävitse erittäin suuren verojen alentamisen ohjelman. Kokoomus viittaa siihen ja ministeri Katainen, että kun ennenkin on kevennetty verotusta. Mutta arvoisa kokoomus ja ministeri Katainen, ei voi loputtomiin jatkaa veronkevennysten tiellä. Meillä oli 1990-luvun puolivälissä perintönä, taakkana Esko Ahon hallituksen täysin epäonnistuneesta suhdannepolitiikasta, ylikireä työn verotus, mutta se oli purettu vuoteen 2007 tultaessa. Se oli tuotu hyväksyttävälle pohjoismaiselle tasolle, ja sen jälkeen tehdyt veronalennukset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne ovat poranneet reikiä hyvinvointiyhteiskunnan välttämättömien perustoimintojen rahoitukseen.

Veronalennuksia on kiva tehdä, ja jokaiselle veronalennukselle on aina peruste, kaikille löytyy joku peruste. Mutta sitten kysytään, millä rahoitetaan terveydenhuolto, koulu, päivähoito, vanhustenhoito tai perusturva tai eläkkeet, ja joudumme sanomaan, että nyt on tultu tilanteeseen, että veropohja ei riitä näiden hyvinvointiyhteiskunnan perusasioiden hoitamiseen. Ja siihen liittyy myös ruuan arvonlisäveron lasku. Totta kai se on kiva asia, että lasketaan tätäkin veroa. Mutta mikä on lopputulos, ed. Korkeaoja ja arvoisa ministeri Katainen? Lopputuloshan on se, että tänä päivänä meillä ruuan hinta on korkeampi kuin se oli ennen ruuan arvonlisäveron laskua.

Me olemme neljän vuoden kauden jälkeen tilanteessa, että ruoka maksaa enemmän kuin se maksoi tämän vaalikauden alussa. Siinä välissä on tehty tämä keskustan suuresti mainostama ruuan arvonlisäveron lasku, joka vei 500 miljoonaa euroa. Jos se raha olisi käytetty, tämä 500 miljoonaa euroa, (Ed. Korkeaoja: Ruokalasku olisi 500 miljoonaa korkeampi, jos sitä ei olisi tehty!) siihen, että olisimme parantaneet perusturvaa, niin meidän perusturvahan olisi kokonaan erilainen kuin se on tällä hetkellä. Vihreätkin sanoivat tämän ääneen ennen tätä hallituksen erittäin epäonnistunutta toimenpidelinjausta, ja kokoomuskin oli tässä sentään rehellinen eikä kannattanut tätä asiaa. Kepu vei tämän lävitse, kun tuli kerran tällaista puhuneeksi, ja suurin hyötyjä on kauppa, joka on lisännyt omaa katettaan. Meillä ruuan hinnan nousu on suurempi kuin se on ollut muissa EU-maissa. (Ed. Laukkanen: Tästäkö se johtuu?) Se on kylmä tosiasia. Nyt sitten nähdään, että meillä on nyt pula rahasta.

Ikävä kyllä näiden hyvien sosiaaliturvauudistusten kääntöpuoli on se, arvoisa hallitus, että ne on rahoitettu velkarahalla. Ne laskut on siirretty seuraavalle hallitukselle hoidettavaksi, ja ensi vaalikauden veronmaksajilla ne ovat edessä. (Ed. Kataja: Mistä olisi leikattu?) Kun täällä oli suuri elvistely näistä uudistuksista, niin olisi ollut rehellisempää, että ne olisi hoidettu niin, että niillä olisi ollut verotuksen kautta jokin kate. Se on vastuullista talouspolitiikkaa. Nyt eletään hetki komiasti ja sitten jäädään katsomaan, kuka tämä laskun maksaa, tämän jälkeen sitten tämän perinnön saa hoidettavakseen. (Ed. Gustafsson: Epäisänmaallista toimintaa!)

Siis meillä on edessä laskujen maksu, ja sen takia on tämä välikysymys tehty, että aiotaanko puuttua sekä tuloeroihin että verotukseen niin, että meillä olisi käytettävissä rahaa hoitaa nämä lupaukset, jotka muun muassa tämä eduskunta on antanut ensi vaalikautta ajatellen.

Kun sitten ministeri Pekkarinen sanoi, että hän on oikeastaan puhunut vain tulevaisuuteen (Ministeri Pekkarinen: Ei "oikeastaan"!) — siis niin, että kokonaan tulevaisuuteen — niin minulla on nyt tässä sitten taas jälleen kerran ikävä kyllä näitä lehtisitaatteja, tällä kertaa Yleisradiosta. Ja kyllä täällä lukee ihan selvällä suomen kielellä, arvoisa ministeri Pekkarinen, että hyväosaiset on saatava mukaan talouden taantuman maksuun. (Ed. Valpas: Milloin se tapahtuu?) Ja kun tämä tapahtui, tämä ministeri Pekkarisen puheenvuoro, joka oli siis viimeinen iso ulostulo television ykkösaamussa keväällä huhtikuussa 2010, niin olin tavattoman ilahtunut.

Ministeri Pekkarinen ei suinkaan sanonut, että ei nyt tehdä tässä vuoteen yhtään mitään, ollaan ihan hissukseen, että tämä puheenvuoro on tarkoitettu sitten vaalien jälkeiseen aikaan, vaan ministeri lähti siitä, että tämän pitäisi tapahtua budjettiriihessä, (Ed. Gustafsson: Aivan! — Ed. Valpas: Kyllä!) budjettiriihessä, ministeri Pekkarinen, elokuussa 2010, siis yli puoli vuotta sitten, pitää tehdä päätöksiä hyväosaisten mukaantulosta laman laskun maksamiseen. (Puhemies: 6 minuuttia!) Jätitte muodot auki, miten se voisi tapahtua, niitä voisi budjettiriihessä vähän miettiä. Mikä oli lopputulos? Mikä oli lopputulos? (Ed. Paatero: Zero!) Nolla, ei yhtään mitään tapahtunut. Ei minkäänlaista muutosta tapahtunut.

Yhdestäkään näistä puheenvuoroista, ministeri Pekkarinen, joita te olette käyttänyt, ei ole seurannut hallituksen politiikalle yhtään, karvan verran, liikahdusta. Kokoomus, ministeri Katainen, pitää tiukasti ohjakset näpeissään, ei ole rohjettu puuttua pääomaverotukseen. Ei se ole muuttunut tulojen mukaan suurenevaksi, eikä edes prosenttia ole tarkistettu, eivätkä hyväosaiset ole tulleet mukaan laman talkoiden laskun maksuun. Sitten tulee tämä selitys, jota kokoomus erityisesti viljelee, että no, onhan tämä hieno asia periaatteessa, ja kyllä oikeudenmukaisuuskin on tärkeä asia, mutta kun se ei tuota mitään.

Mutta, hyvät ystävät, minulla on tässä hallituksen johtavia asiantuntijoita, tällä kertaa edessäni keskustan veroasiantuntija, ylivoimainen tuntija, vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas. Mitä hän sanoo pääomaverotuksesta? (Puhemies: 7 minuuttia!) Korotusvaraa on esimerkiksi osinkoverossa. Se on meillä aivan naurettavan alhainen, sanoo keskustan veroasiantuntija. Sillä voitaisiin helposti kerätä 400—500 miljoonaa, saman verran kuin perintövero tuottaa tällä hetkellä. Tässä on siis keskustan asiantuntijan lahjomaton todistus.

Tämähän on yhtä kuin SDP:n vaihtoehtobudjetin linjaus viime joulukuulta, yhtä kuin. Puoli miljardia on valtaisa summa rahaa. Jos se käytetään perusturvan parantamiseen, niin se näyttää aivan toiselta. Voi sanoa, että lähes ne puheenvuorot, mitkä täällä on lausuttu toiveina, liittyen lapsilisiin, toimeentulotukeen, ihmisten toimeentuloon, voidaan hoitaa, (Ed. Gustafsson: Miten kepun ryhmä on sallinut tämän?) samaten voidaan hoitaa työmarkkinatuen korotus ja tarveharkinnan poisto, ja vielä rahaa jää velan lyhennykseen tämän jälkeen. Eli tämmöinen on tilanne, jossa me olemme, ja nyt täytyy kysyä, uskotaanko professori Niskakangasta, (Ed. Korkeaoja: Ei uskota!) maan johtavaa veroasiantuntijaa, keskustan parasta veroasiantuntijaa. Kehottaisin ottamaan tämän viestin aika lailla vakavasti.

Pahinta tässä on, että nyt ajatellaan kokoomuksessa, että tätä linjaa, tasaverolinjaa, vaan jatketaan ja pannaan lisää vauhtia. Kyllähän se kokoomuksen puheenvuoro runsas viikko sitten, jonka ministeri Katainen esitteli, oli tältä osin masentavaa katsottavaa. Hän lupasi edelleenkin veronalennuksia, ikään kuin meillä ei olisi tätä laman taakkaa ollenkaan hoidettavana. Hän sanoi, että voitaisiin toteuttaa yhteisöverossa 4 prosentin verojen alennusohjelma, mikä tarkoittaa 800 miljoonan euron verotulojen menetystä, minkä ministeri Pekkarinen ihan oikein analysoi. Jos siinä sitten tehdään 2 prosentin kiristys pääomaverossa, niin se on 200 miljoonaa euroa verotuloja valtiolle eli nettomenetys on 600 miljoonaa euroa. Kenellä on varaa tämmöiseen puheeseen? (Puhemies: 9 minuuttia!)

Tämähän johtaa sitten siihen, että jos kokoomuksen verolinja toteutetaan, (Ed. Gustafsson: Kansa maksaa, kansa maksaa!) niin edessä ovat jättileikkaukset. Sitten todella leikataan. Sitten leikataan peruspalveluista, terveydenhuollosta, vanhustenhoidosta ja sitten leikataan myös sosiaaliturvasta. Nythän kaikki nämä uudet päätökset ovat sen uskon varassa, että tuleva hallitus löytää näihin rahoituksen jostain. Mutta ei tule löytämään, ellei olla valmiit verotusta joltain osin kiristämään, ja silloin kysytään, miksi pääomaverotuksen kiristys ei ole kelvannut jo nyt.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Oli ilahduttava kuulla, että ed. Heinäluoma ylisti hallituksen toimenpiteitä laman hoidossa ja tilanteen korjaamiseksi. Kun oppositiopuolue demareiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja toteaa, että jotenkin on kompuroitu eteenpäin tästä Suomen historian suurimmasta yhtäkkisestä syöksystä lamaan, niin kyllä se täytyy ylistyksenä kuitenkin ottaa. (Ed. Gustafsson: Ei sitä mitenkään ylistyksenä voi ottaa!) Tosiasiahan on, että työllisyystilanne on parempi kuin se oli ennen lamaa, talouskasvu on laman jälkeen ollut selvästi suurempaa kuin ennen lamaa, ja kuten tänään on lukuisat kerrat kuultu, Tilastokeskuksen mukaan tuloerotkin ovat supistuneet.

SDP:n verolinjaa tässä jäätiin taas odottamaan. Edelleen vastaus tuntuu olevan se, että veroja ei saa kiristää, veroja ei saa keventää, kaikki toimenpiteet, mitä on tehty tai ollaan tekemässä, ovat pielessä. Tämä, arvoisa ed. Heinäluoma, kuulostaa aivan euroedustaja Soinilta.

Mutta tosiasia on se, että kokoomus on esittänyt pääomaverotulojen korottamista. Kokoomus halusi sitä aivan kuten halusi keskustakin jo kesän budjettiriihessä, mutta silloin kansainvälinen taloustilanne ei sitä sallinut.

Mitä tulee yritysverotukseen, niin on huomattavasti järkevämpää, että yrityksellä on yrityksen omassa taseessa varoja, joilla investoida, joilla työllistää, ja sitten verotetaan siinä vaiheessa, kun yrityksellä olisi mahdollisuus maksaa (Puhemies: 2 minuuttia!) omistajilleen ulos, eli jätetään se vara sinne yhtiöön ja sillä luodaan uutta työtä, joka luo sitä kakkua, jota demarit täällä ovat mukana jakamassa.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Tässä on puhuttu illan aikana useassa puheenvuorossa siitä, miten maamme onnistui selviytymään tuosta ehkä historiamme jyrkimmästä syöksystä, joka yllättäen maailmanlaajuisen talouskriisin myötä tuli, ja kyllä kaikki tilastot osoittavat, että olemme elvytyksessä onnistuneet hyvin ja nuo ratkaisut ovat olleet oikeita. Työttömyys ei noussut niin pahasti kuin pahimmillaan pelättiin. Toki työttömyys kasvoi, niin kuin tuollaisessa syöksyssä luonnollisesti tapahtuu, mutta elvytyksellä pystyimme varsin paljon tilannetta korjaamaan, ja se on tietysti monen ihmisen ja monen yrityksen ja sitä kautta monen työpaikan onni, että näin päätimme toimia ja näin toimimme. Ensimmäisten joukossa aloitimme tuon elvytyksen.

Myös verotuksen tulevaisuudesta on tänään paljon puhuttu. Minun mielestäni malli on oikea, että lähdetään siitä, että suomalainen työ olisi tulevaisuudessakin kannattavaa ja työnteko olisi aina meille suomalaisille kannattavaa. Kyllä se lähtee myös siitä, että yritysverotuksen pitää Suomessa olla tulevaisuudessakin sellaisella pohjalla, että maamme kilpailukyky säilyy ja näitä tuotteita, palveluita on järkevää myös Suomessa tuottaa eikä niin, että noiden kaikkien työpaikkojen annettaisiin ulkomaille siirtyä, mikä tapahtuisi hyvin vahvasti, jos työn verotukseen painopistettä enempi siirrettäisiin.

Arvoisa puhemies! Tällä hallituksella on ollut vahva sosiaalinen omatunto. Täällä on puhuttu ja kerrottu, miten tällä hallituskaudella 15 vuoden odotuksen jälkeen korotimme opintotukea. Nyt tulee takuueläke voimaan. Lapsilisät on sidottu indeksiin tai sidotaan indeksiin. Tasokorotuksia on tehty lapsilisiin ja eläkeläisten verotus on oikaistu tällä hallituskaudella, ja nämä ovat, arvoisa puhemies, olleet sinivihreän hallituksen arvovalintoja. (Puhemies: 2 minuuttia!)

Aivan lopuksi tuloeroista, joita täällä on paljon puheissa pidetty esillä, ja oli minun mielestäni hyvä, että valtiovarainministeri Jyrki Katainen selvitytti, mitä on tapahtunut, ja Vattin selvitys osoittaa, että tuloerot ovat kaiken kaikkiaan supistuneet kuluvalla vaalikaudella ja nimenomaan tuohon vuoteen 2007 asti. Aina vuodesta 1995 ne kasvoivat, ja tämä on tietysti tässä salissa hyvä pöytäkirjoihin nyt vielä alleviivaten kirjoittaa.


Lauri Oinonen (kesk):

Arvoisa puhemies! Aina kun jotakin tekee, niin jotakin saa. Elikkä työn tekeminen, yrittäminen ovat perusasioita, joilla saadaan tulosta, jota sitten voidaan jakaa. Tämä on se perusasia, joka yksin voi nostaa tilanteessa eteenpäin.

Erityisesti annan tunnustusta ministeri Mauri Pekkariselle aktiivisista toimista, (Ed. Gustafsson: Hyvistä puheista!) joilla on tämän hallituskauden aikana tehty hyviä ratkaisuja ja nimenomaan kautta koko maan ulottuvia ratkaisuja pieneen ja keskisuureen yritystoimintaan ihan erityisesti. Näen hyvin tärkeäksi myöskin sen, että mikroyrittäjät voivat menestyä, työllistää itsensä ja palkata myöskin mahdollisuuksien mukaan työntekijöitä, mutta samalla on kysymys pienten paikkakuntien elinvoimaisuudesta, palvelutarjonnasta ja paikkakuntien kehityskyvystä.

Tuon tässä yhteydessä vielä esille bioenergian mahdollisuudet. Kautta koko maan voidaan tätä kautta saada tulosta. Biodieselin, myöskin biokaasun, mahdollisuuksissa, joihin viittasin aiemmassa puheenvuorossani, näen, että on Suomen suuri tulevaisuus taloudelliseen menestykseen odottamassa. Tämä kaikki odottaa vain tekijöitään, mahdollisuuksia on.


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Kun olen oppinut arvostamaan ed. Heinäluoman talouspoliittista asiantuntijuutta, niin nyt täytyy tunnustaa, että olin hivenen pettynyt, niin kevyesti ja ylimalkaisesti ja suorastaan ristiriitaisesti hän käsitteli eräitä sellaisia perusasioita, jotka jo ihan kansantalouden peruskurssillakin (Ed. Gustafsson: No, no, no, no!) pitäisi käydä hyvin selkeästi läpi. — Näin se on, ed. Gustafsson.

Analyysi siitä, että Suomi selviytyi vaikeimman yli sen ansiosta, että EU:ssa, euroalueella on alhainen korkotaso, on kyllä yksinkertaistettu eikä vain yksinkertaistettu, vaan suorastaan väärä. (Ed. Gustafsson: Se oli vaan näkökulma!) Ed. Gustafsson, euroalueella on monta maata, jotka ovat joutuneet tekemään kymmenien miljardien eurojen leikkauksia, miljardien, jopa kymmenien miljardien eurojen leikkauksia, joissa ihmisten tuloja, käytettävissä olevia tuloja, ostovoimaa, on jouduttu leikkaamaan erittäin paljon jnp. Saman euron alueella mutta, ed. Gustafsson, ei vain saman euron alueella vaan myös euron ulkopuolella olevat ovat myös menestyneet. Nyt tähän tämän euron esille vetäminen mielestäni ei ollut nyt järkevää, ed. Heinäluoma, tässäkään mielessä, jos te haitte jotain vertailupohjaa meidän, siis Suomen, tilanteesta johonkin euroalueen ulkopuoliseen maahan, Ruotsi, Tanska, Englanti, ennen kaikkea Ruotsi ja Tanska.

Kyllä minä muistan vielä, mitä te sanoitte silloin aikanaan, kun Suomi oli liittymässä euroon. Te sanoitte meille, että voi, voi tätä keskustaa, kun se Suomen haluaisi jättää euron ulkopuolelle, siellä on tuiskut ja tuulet, siellä meille käy huonosti, euron turvallinen satama, se on meidän paikka. Ja katsokaa näitä ruotsalaisia ja tanskalaisia, miten niille käy nyt, kun ne jäävät euron ulkopuolelle. No, miten ruotsalaisille ja tanskalaisille on käynyt siellä euron ulkopuolella? Ne porskuttaa, ne voivat hyvin, niillä menee hyvin tällä hetkellä. Tanska on suurin piirtein Suomen kokoinen kansantalous, ei yhtään enempää kuin Suomen kokoinen kansantalous, eikä Tanskan kruunua kukaan eikä mikään ole minnekään viskellyt. (Ed. Gustafsson: Eihän se eurosta johdu!) Ja se on erittäin hyvässä iskussa, Tanskan kunto, samoin Ruotsin kunto.

Halusin sanoa, että vertailu euroalueen sisällä tai euroalueen ulkopuolella ei nyt tässä enää oikein toimi tai sekään, että euroalueen sisällä jotenkin euro meitä olisi pelastanut enemmän kuin joitain muita euroalueen maita. Oikeastaan tämä logiikka ei oikein ainakaan minulle kyllä nyt kerta kaikkiaan auennut. Yksinkertaisesti me olimme hoitaneet ennen lamaa asiat niin hyvin, että me kykenimme rakentamaan sillan sen vaikeimman yli. (Ed. Gustafssonin välihuuto) — Myöskin demarit, kiitoksia SDP:n silloin edellisellä vaalikaudella. (Ed. Gustafsson: Nyt tulee asiaa!) Se oli silloin alku sille työlle jota jatkettiin, jolla ne sillan perusteet olivat kunnossa, josta oli hyvä rakentaa se silta sen kaikista vaikeimman yli. Olisiko sitten taas ollut vaihtoehtoa sille menettelylle? Minun mielestäni todellakaan ei. Oli ihan oikein, että velkaannuttiin, pidettiin pyörät pyörimässä, taattiin ihmisille työtä, ostovoima, ja, niin kuin sanoin, lukuun ottamatta näitä ihmisiä, jotka joutuvat työttömäksi, kaikkien ostovoima kaiken lisäksi vielä kasvoi.

Toinen mielenkiintoinen ristiriitaisuus liittyi pohdintaan arvonlisäverosta. Minä olen kuullut täällä SDP:n edustajien puheenvuoroja tämän päivän aikaan. Monet, itse asiassa kaiketi te kaikki, olette sitä mieltä, että ei arvonlisäveroa saa nyt sitten nostaa. Olen ymmärtänyt, voin olla väärässä, mutta olen aika monen puheenvuoron ymmärtänyt tähän tapaan: ei arvonlisäveroa saa nostaa. Eli niitten turhanpäiväisimpienkin ylellisyyshyödykkeitten veron te haluatte pitää kyllä ennallaan, mutta kritisoitte sitä, että ihmisten aivan välttämättömimpien hyödykkeitten elikkä ruuan arvonlisäveroa me laskimme. Olemme ylpeitä siitä, että niin teimme, ja minkälaista hintaa se nyt kaupan hyllyllä näyttää, siihen on omat syynsä, miksi näin on, jos näin on. Ei tämä arvonlisäveron lasku ole syy siihen, että hinta jotenkin on kallistunut.

Aivan viimeinen kommentti, kolmas ja viimeinen, liittyy omiin puheisiini. Ei vain, ed. Heinäluoma, joskus keväällä 2010, vaan jos te selaatte aikakirjoja vähän taaemmaksikin, 2009 tai niihin aikoihin, kun teidän kanssanne oltiin samassa hallituksessa, (Ed. Heinäluoma: 2009:kin löytyy!) olen aikaisemminkin ollut sitä mieltä, että niiden, jotka ovat vahvimpia, on kannettava, ja aivan erityisesti heikkojen aikojen tullen, mitä 2009:kin oli ja osin jo 2008 loppukin, niiden on kannettava muita suurempi taakka ja vastuu. Kun olin Ahon hallituksessa, jota te moititte, ja moititte silloin sitä, minkä me teimme, Ahon hallituksen tekoja, olin siellä, ja silloin me teimme sen, että me laitoimme niille kaikista äveriäimmille, suurituloisimmille, (Puhemies: 5 minuuttia!) todellakin vahvat ja suuret verot, ja minusta se oli siinä tilanteessa ihan oikein. Olen tuota kantaa ollut nyt 2009, 2010, 2011, ja luulen, että olen myöskin seuraavan vaalikauden aikaan. Ennen kaikkea sen taakankannon pitää tapahtua — sitä en 2010 vielä sanonut — sen taakankannon pitää tapahtua ensisijaisesti juuri näitten pääomatulojen ja ennen kaikkea osinkotulojen kautta. (Ed. Valpas: Entäs varallisuusvero?) Tästä puhuin ensimmäisen kerran viime syksynä, mitä tietä, mitä verolajeja, -muotoja, käyttäen sen pitää tapahtua, mutta aikaisemminkin olin periaatteessa tätä mieltä.

Aina ei kaikissa asioissa tahtoansa saa läpi, en saanut windfall-voittojen verotuksen osalta teidän kansanne. Mutta tämän hallituksen aikaan, joskaan ei suurille taakkaa niinkään sysätty, tehtiin se, että otettiin pienituloisimmilta taakkaa pois nostamalla kunnallisveron perusvähennystä ensimmäisen kerran merkittävämmin kaksi vuotta sitten, nyt vain hyvin vähän. Myönnän, 2011 (Puhemies: 6 minuuttia!) se oli aika pieni, mutta aikaisemmin, pari vuotta aikaisemmin, se oli merkittävä nosto, ja sillä yli 100 000 ihmistä, pienituloisinta, jotka aikaisemmin maksoivat veroa, eivät enää maksa veroa lainkaan.


Juha Korkeaoja (kesk):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Heinäluoma viittasi professori Niskakankaan lausumaan siitä, että osinkotulojen verotuksella voitaisiin kerätä 400—500 miljoonaa, vai mikä se luku oli. (Ed. Heinäluoma: Kyllä!) Jos tällaisiin muutoksiin mentäisiin, niin vähintäänkin keskipitkällä aikavälillä suomalaisen talouden kilpailukykyyn tulisi sellaisia ongelmia, että meidän mahdollisuudet työllisyyden ja talouden ylläpitämiseen heikkenisivät oleellisesti. Me vaan nyt elämme tämmöisessä maailmassa, jossa meidän on otettava huomioon se, että sekä pääomapuolella että myös työn puolella meidän pitää olla kilpailukykyisiä. Sen takia sellaiset ajatukset, että pääomatulojen verottamisella voitaisiin kuroa kokonaan umpeen tämä alijäämä ja lisäksi parantaa monia tärkeitä etuja, jotka sinänsä olisivat perusteltuja, tämä yhtälö, eivät vaan toimi.

Meillä ei ole mahdollisuutta tuloverojen merkittävään muutokseen, kiristämiseen, sen takia, että samaan tuloon kohdistuvat eläkevakuutusmaksujen korotukset lähivuosina epäilemättä. Välillisiä veroja kansalaisille ei voida näistä tasaverovaikutuksista johtuen kiristää, ei ruuan verotusta mutta ei muunkaan kulutuksen verotusta, ja teollisuudelle näitä välillisiä veroja ei voida kilpailukykysyistä liikaa laittaa. Eli kaiken kaikkiaan tullaan siihen tulokseen, että kokonaisverokertymät (Puhemies: 2 minuuttia!) eivät tule sillä tavalla lisääntymään, että voitaisiin samaan aikaan sitten tämä alijäämä- ja velkaantumiskehitys pysäyttää, mikä on välttämätöntä, ja sitten vielä parantaa etuuksia. Eli kyllä nyt yhtälö on vaan sellainen, että menojen lisäyksien on oltava lähitulevaisuudessa erittäin pieniä.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen, tässähän nyt oli ydinkysymys se, että te sanoitte, että hyväosaisten pitäisi osallistua näihin lamatalkoisiin. Eikö niin, ministeri Pekkarinen? (Min. Pekkarinen: Kyllä!) — Kyllä, te sanotte. — Ja sitten sanoitte, että tästä pitäisi tehdä päätöksiä budjettiriihessä elokuussa 2010. Ettekö sanonutkin näin? Tehtiinkö siellä jotain päätöksiä? (Min. Pekkarinen: Minä kerroin äsken!) — Että ei tehty, ei tehty mitään päätöksiä, aivan, mitään päätöksiä siellä ei tehty, ei yhtään mitään. — Miksi siellä ei tehty mitään päätöksiä? Sen takia, että tässä hallituksessa jo nyt tahtipuikkoa heiluttaa kokoomus. Kokoomus päättää nämä tällaiset isot asiat, että tehdäänkö vaiko ei tehdä, ja te saatte antaa sitten kyllä lausuntoja näistä asioista paitsi Keskisuomalaiseen niin myös Yleisradiolle ja lauantain Ykkösaamulle. Saa antaa lausuntoja, mutta eivät ne näytä vaikuttavan päätökseen, koska kokoomus pitää tiukasti tässä ohjakset käsissään ja heille tämä ei sovi. Ei hyväosaisten etuihin voida puuttua. Heitä pitää kannustaa, heitä pitää kannustaa, lujasti pitää kannustaa, mutta täällä pienituloisten puolella se kannustin muuttuukin kepiksi. Siellä pitää panna keppiä liikkeelle. Sen takia pitää tehdä nuorten toimeentulotuen leikkaus. (Ed. Heinonen: Takuueläke ja muut!)

Tämä on tämä iso ristiriita tämän hallituksen sisällä. Ministeri Pekkarinen voisi taas olla rehellinen ja kertoa, että näin se asia nyt sattuu olemaan. (Ed. Laukkanen: Mites takuueläke?)

Ruuan arvonlisävero vielä kerran. Tarjoan, ministeri Pekkarinen, teille Turun kauppatorilla kahvit, jos ruuan hinta Suomessa huhtikuun lopulla 2011 on alhaisempi kuin mitä se oli huhtikuussa 2007. (Min. Pekkarisen välihuuto) Tarjoan kahvit ja valitsemanne kahvipullan, jos ruuan hinta on alhaisempi huhtikuussa 2011 kuin mitä se oli neljä vuotta sitten. Ja siinä välissä te olette tehneet verojen alennuksen, joka ikävä kyllä meni, niin kuin oli arvattavissakin, erittäin isolta osaltaan kaupan katteeseen. Tällä kertaa se meni jo ennen ruuan arvonlisäveroa koskevaa päätöksentekoa.

Tästähän meillä on taloustieteessä vaikka kuinka paljon oppia. Hallituksen omat selvitykset kertoivat jo etukäteen, että yleensä häviää kolmasosa näistä alennuksista, (Min. Pekkarinen: Yksi viidesosa!) — yksi kolmasosa, oli teidän selvitys — häviää alennuksista hintoihin, eli toimijat ottavat sen omaan katteeseensa. Nyt saattoi käydä niin, että tämä luku on vähän isompi. Aika iso tämä 150 miljoonan euron toimituspalkkio on joka tapauksessa, se saattaa olla vähän isompikin. Että sen verran hävisi matkalle. Sen takia minä ymmärrän, että vihreätkin vastustivat tätä ja olivat toista mieltä tästä asiasta, kunnes heidän kätensä sitten sidottiin hallituksessa tehdyllä ratkaisulla. Että tästä ei tule kyllä suurta tarinaa köyhien auttamiseen, ei tule suurta tarinaa.

Arvoisa puhemies! Nyt olennainen kysymys kai on se, onko meillä tapahtumassa verotuksessa iso muutos, olemmeko siirtymässä tasaveroon vai emme. Täällä eduskunnassa monia edustajia huolestuttaa tämä näköala, tutkijoita huolestuttaa tämä näköala, kansalaisiakin huolestuttaa tämä näköala. Eli olemme siirtymässä järjestelmään, jossa maksukykyä ei enää käytetä perusteena veropäätöksiä tehtäessä. Minusta on aihetta olla huolissaan tästä kehityssuunnasta. Ja on selvää, että jos se kokoomuksen ohjelma toteutetaan, jonka kokoomus nyt viikko sitten julkisti, niin kyllä se tarkoittaa tasaverokehitystä. Se ei ole pitkän päälle kestävä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusohjelma, ja sitten se on selvää, että se on myös epäoikeudenmukainen, koska tosiasia on, että kun menet kauppaan, olet sitten Wahlroos tai Virtanen, niin maksat ihan saman veron siitä tarvikkeesta, jonka sieltä ostat.

Kai tässä keskustelussa jotain muutosta on tapahtunut ja tämä mietitään nyt eri tavalla kuin aikaisemmin, koska huomasin, että kokoomuksessa ed. Sasi oli keksinyt uuden perusteen, millä perustella sitä, että hallituksen politiikka on oikeata ja kokoomuksen veroehdotukset loistavia. Se oli se, ed. Sasi sanoi, että kaikki verot ovat oikeastaan progressiivisia, kaikki verot ovat oikeastaan progressiivisia. Ja perusteena tarkemmin katsottuamme asiaa oli se, että meillä on eri arvonlisäverokantoja, ja sitten siellä on näitä apteekin myymiä lääkkeitä, jotka esimerkiksi ovat alhaisemmin verotettuja, ja että kuljetuksissa on myös alhaisempi verokanta. Sitten hän sanoi, että ylellisyystarvikkeissa on tämä iso verokanta, nykyään 23 prosenttia. Mutta (Puhemies: 5 minuuttia!) haluaisin huomauttaa, että olemme tilanteessa, että tämä korkea verokanta kyllä puree, arvoisat edustajat ja arvoisat ministerit, aika pahasti jo rakentamisessa, että kun ostat sitten ison tai pienen talon, niin kyllä se 23 prosenttia tulee siihen till. (Min. Pekkarinen: Siinä se on paha, mutta ruuassa se on hyvä!) Siis tämä iso verokanta puree erittäin pahasti aika lailla tavalliseen toimintaan, ja se on tässä jäänyt hyvin vähälle huomiolle.

Katainenhan hapuili tässä pahasti viime viikon kyselytunnilla sanomalla, että kun pienituloisen ja suurituloisen kulutuskorit ovat erilaisia, pienituloisella on paljon lääkkeitä ja ruokaa, niin oikeastaan häntäkin verotetaan vähemmän kuin suurituloista, joka ostaa lenkkitossuja, joita verotetaan isolla prosentilla, ja sitten vielä noita veneitä, joita verotetaan isolla prosentilla. Mutta jokainen tavallinen kansalainen, joka menee kauppaan, huomaa, että on myynnissä radio tai vaatteet, se on sama prosentti, on sitten Virtanen tai Wahlroos. Näin ollen ikävä kyllä se linja, jota meille nyt tarjotaan, eli arvonlisäveron noston tie, sähköverojen noston tie, puree erittäin pahasti pienituloisiin kansalaisiin.

Sitten tulen viimeisenä argumenttiin, joka on vielä käsittelemättä, ja se on se, että moneen kertaan on ministeri Katainen sanonut, että kaikki kompensoidaan hienosti, kun indeksit sitten hyvittävät nämä asiat. Jos eläkeläinen on tilanteessa, että hän saa 900 euroa eläkettä ja hän asuu sähkölämmitteisessä omakotitalossa, niin tämä lasku, joka nyt tulee vuoden aikana tapahtuneesta sähkönhinnan noususta, on 400 euroa vuodessa, (Min. Pekkarisen välihuuto) 400 euroa vuodessa sähkölämmitteisen omakotitalon yhteislasku. Siitä on iso osa veroa ja iso osa on sähkön muuta hinnannousua. Kysyn: mikä on se indeksin korotus, joka tarvitaan, jotta tämä voitaisiin hyvittää tälle 900 euroa kuussa saavalle eläkeläiselle? Semmoista indeksinousua ei ole näköpiirissäkään. Ei tule ensi vuonna semmoista indeksinousua, joka hyvittäisi tämän 400 euron sähkönhinnan nousun tai niitä muita hinnankorotuksia, jotka ovat tapahtuneet. Ikävä kyllä nämä indeksinousut tapahtuvat keskimääräisten lukujen pohjalta eivätkä huomioi sitä todellisuutta, jossa monet pienituloiset ihmiset elävät.

Näin ollen tasaverokehitys pitää pysäyttää, ja se on välikysymyksen tekijöiden tarkoitus, että tästä tehdään niin iso keskustelu, että rohkeus loppuu niiltä, jotka haluavat Suomeen tasaveron. Olen iloinen siitä, että keskustassa on tässä herännyt sosiaalinen sydän, että keskusta (Puhemies: 8 minuuttia!) nyt sanoo, että ei enää energiaverojen korotuksia. Toivon, että tässä löytyy kumppaneita pääomatuloverojen kiristykseen, koska siellä on paljon suuremman maksukyvyn ihmisiä olemassa.


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! Tässä Pekkarinen minusta turhan kovakouraisesti kritisoi ryhmän puheenjohtajaa ed. Heinäluomaa siltä osin kuin ed. Heinäluoma nosti ensimmäisessä puheenvuorossaan esille tämän matalan korkotason merkityksen. Olen ehdottomasti samaa mieltä, että se nimenomaan asunnonomistajien kannalta on ollut tosi merkittävää, että on säästynyt rahaa muuhun kulutukseen, mikä kansantalouden ja muun kannalta on ollut tosi merkittävää. Mutta minusta oli hyvä, että Pekkarinen toi sitten tähän tärkeän lisäelementin, ja se oli se, minkä perinnön oikeistohallitus sai edelliseltä hallitukselta, (Ed. Heinäluoma: Juuri näin!) joka sitten mahdollisti tämän aika äveriään toiminnan ja ruhtinaalliset yli 9 miljardin veronalennukset, jotka hallitus on tehnyt.

Me olemme myöskin kritisoineet oikeistohallitusta siltä osin, että sen työllisyyspolitiikka ei ole ollut maksimaalista. Tutkimustenkin mukaan panostukset investointeihin olisivat työllistäneet merkittävästi enemmän kuin tämä niin sanottu veroelvytys. Sitten meidän demarien linja on tähän yleiseen arvonlisäverokannan nostamiseen kielteinen. Toinen asia sitten on se, jos hallitusneuvotteluissa ikään kuin näitten verokantojen kanssa voidaan ja minun mielestäni pitääkin sitten katsella, miten saadaan tällaista kerskakulutusta ja ökykulutusta mahdollisesti vahvemmin arvonlisäverotuksen ja yleensä verotuksen piiriin.

Sitten lopuksi, arvoisa puhemies, kun tämä peruskeskusteluteema nyt kuitenkin liittyy tähän perusturvaan, minä voin vakuuttaa Suomen kansalle ja Suomen parlamentille, että meidän demarien eduskuntavaaliohjelma (Puhemies: 2 minuuttia!) vuoden 1987 alla ja edellä sisälsi erittäin vahvan panostuksen perusturvan parantamiseen ja nostamiseen. (Ed. Heinäluoma: Siitä meitä syytettiin!) — Aivan, aivan. — Mutta kun me olimme luoneet tavallaan sen vaurauden ja nähtiin se tilanne, missä nyt ollaan, niin uskallan sanoa näin, että me olisimme tehneet ihan toisen luontoiset, kohdennetut parannukset erityisesti tähän työmarkkinatukeen ja laajasti ottaen perusturvaan, jotta — niin kuin aiemmin sanoin — kun 20—30 vuoden päästä (Puhemies: 2 minuuttia on jo mennyt!) politiikan tutkijat arvioivat Suomen yhteiskunnan tilaa, niin te päättäjät nyt, jotka olitte tämän kauden hallituksessa, tulette saamaan tosi ankaran tuomion siitä, että olette laajasti hylänneet pienituloiset ja köyhät.


Markku Laukkanen (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Olen huolella yrittänyt nyt kuunnella sosialidemokraattien vaihtoehtoa, millä me parannamme perusturvaa ja millä erityisesti huolehdimme myös sitten tästä valtiontalouden alijäämäongelmasta, joka meillä on edessä, ja teillä on yksi vastaus siihen, pääomaveron korotus. Mahtaa olla muuten aika mittava se pääomaveron korotus, että pystytään kaikki hoitamaan, suuntamaan perusturvan parantamiseen ja vielä hoitamaan sitten 8—9 miljardin valtiontalouden alijäämä. Mitään muuta neuvoa teiltä, arvon demarit, ei ole tullut. (Ed. Gustafsson: Ettekö te ole perehtyneet meidän vaihtoehtobudjettiin?) — Ei mitään muuta tämän päivän keskustelussa ole tullut kuin nämä kaksi vaihtoehtoa.

Vielä olennainen kysymys on myöskin tämä, mihin tämä pääomaveron korotus kohdentuu, kohdentuuko se vain niihin suurimpiin, korkeimpiin, vaiko myös alemman pääomaveron piirissä oleviin tuloihin ja ryhmiin, (Ed. Korkeaoja: Pienet säästöt!) jolloin se totta kai tulee sitten myöskin pienentämään sitä tulokertymää sieltä, mutta sillä emme hoida kuitenkaan valtiontalouden alijäämää. Tämä on meidän hyvä muistaa.

Ed. Heinäluoma, te puhuitte tästä alhaisesta korkokannasta ja kehuitte, että se on ollut meidän talouden kasvun yksi tärkeä moottori. Olen ihan samaa mieltä. Mutta mikäs mahtaisi meidän korkokanta olla, jos olisi toimittu Kreikan ja Irlannin äänestyksessä teidän haluamallanne tavalla ja kaadettu se? (Kokoomuksen ryhmästä: Ei uskalla ajatellakaan!) — Ei uskalla ajatellakaan. — Se epävakaus, mikä sen myötä olisi tullut koko euroalueelle, olisi ollut valtavaa, ja on aivan selvä asia, että meillä tänä päivänä euroalueella olisi aivan erinäköinen korkokanta, ed. Skinnari. (Ed. Skinnari: Ei se Suomen 1,5 miljardia painanut siinä mitään!) — Ei kyse ole mistään 1,5 miljardista vaan siitä että syntyi yhteinen tahtotila hoitaa se asia tavalla, joka nyt sitten tiettyyn rajaan asti on kuljettu loppuun, se mekanismi. Nyt on aika etsiä toisia keinoja. Mutta se on toinen kysymys.

Kolmas kommentti liittyy tasaveroon. Me olemme tehneet hyvin selväksi sen, että progression täytyy säilyä suomalaisen verotuksen rakenteessa vahvana, (Puhemies: 2 minuuttia!) emme ole valmiit kulkemaan kohti tasaverojärjestelmää.

Lopuksi totean vaan sen, että työn verotusta ei voida kiristää eikä tule kiristää, jos me haluamme vakavasti meidän työllisyyskysymyksemme tulevaisuudessakin ottaa.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua kun kuuntelee, niin se näyttää jatkavan tuota samaa linjaa, joka tuossa välikysymyksen tekstissäkin on, eli heitellään lukuja ja heitellään väitteitä ilmaan sen kummemmin niitä perustelematta. Kyllä tässä keskustelussa sellaisia heittoja on kuullut, että olisi mielenkiintoista, jos joku tarttuisi niihin ja hieman selvittäisi, mitä väitteitä vasemmisto-oppositiosta esitetään ja heitetään.

Näissä nyt tulevissa vaaleissa on Suomessakin muotiin tulossa tietynlaiset totuuspuntarit, joihin voidaan syöttää tällaisia väitteitä, ja tämän illan keskustelussa on kyllä paljon sellaisia heittoja ja roiskaisuja tässä salissa kuullut, että totuuspuntarit kyllä painuvat pahasti punaisen puolelle. (Ed. Heinäluoman välihuuto) — Esimerkkinä vaikkapa se, että tuloeroista puhutte, että ne ovat kasvaneet, ja samaan aikaan kuitenkin tänään on esitelty Vattin selvitys, joka osoittaa, että tuloerot ovat kaiken kaikkiaan supistuneet kuluvalla vaalikaudella. Vai oletteko sitten keskustelussa tarkoittaneet sitä, että kun te olitte hallituksessa aina vuoteen 2007 asti, niin sinä aikana nimenomaan tuloerot kasvoivat? Viimeisten 20 vuoden aikana tuloerot ovat kuitenkin siis kasvaneet, ja tämä kehitys oli kiivasta erityisesti siis vuodesta 1995 aina tuohon teidän valtakautenne päätökseen, vuoteen 2007 asti.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi kokoomuksen verolinjasta. Kokoomus on historiansa alusta asti kannattanut sitä, että veroja maksetaan maksukyvyn mukaan, ja tähän myös perustuu meidän nyt julkaistu tulevaisuuden verotusta hahmotteleva esityksemme. Siinä progressio säilyy, vaikka vasemmisto-oppositio on tänäänkin täällä monessa puheenvuorossa aivan muuta todistusta antanut.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Kuten jo aikaisemmassa puheenvuorossani totesin, tuo välikysymys todella sisältää noita virheellisiä väittämiä. Sama linja jatkuu: Täällä ed. Gustafsson kertoi veroja alennetun, sanoitteko 9 miljardia? Tosiasia on, että tämän hallituksen ansiosta työn verotusta on kevennetty 1 miljardilla. (Ed. Heinäluoma: Kumulatiivisesti!) Nämä hatusta, ilmasta revityt väitteet olisi hyvä jättää vaikka työhuoneeseen tai sitten työväeniltoihin, ja keskusteltaisiin täällä niistä ongelmista, mitkä esimerkiksi tässä välikysymyksen otsikossa on mainittu, köyhyydestä ja siitä, että eriarvoisuutta pitää poistaa. (Ed. Gustafsson: Luulen, että kokoomus on vähiten puhunut siitä köyhyydestä!)

Mitä tulee tuloverojen kevennyksiin ja niiden kohdentamiseen, kun kaikki edelliset hallitukset, demarivetoisetkin hallitukset, ovat keventäneet tuloverotusta ja tällekin vaalikaudelle demarit viime vaaliohjelmassaan esittelivät, että tuloverojen kevennystä pitää jatkaa, niin se linjanmuutos, mikä tällä hallituskaudella on tapahtunut, on ollut se, että progressiota on kiristetty. Toisin kuin täällä jatkuvasti viljellään, että oltaisiin siirtymässä pois progressiosta kohti tasaveroja, niin tällä hallituskaudella tuloverotuksessa progressiota on kiristetty. Tämä tarkoittaa sitä, että veronkevennykset on kohdistettu pienituloisille sekä valtionverotuksessa että kunnallisverotuksessa. Mikä parasta, myös arvonlisävero, jonka teknisesti voidaan sanoa olevan tasavero, on kohdennettu siten, että ruuan arvonlisäveroissa, johon vähävaraiset kuluttavat suurimman osan varoistaan, nimenomaan ruokaan, nimenomaan vähävaraisia suosien on alennettu arvonlisäveroja.


Mauri Pekkarinen (kesk):

(Ed. Gustafsson: Tuleeko jotain uutta?) Arvoisa puhemies! — Jos uutta on se, että annan tunnustusta hallituskumppaneille tässä, niin olkoon se uutta. Mielestäni se nyt ei välttämättä sitä ole, koska kokoomuksen edustajat ovat jo pidempään puhuneet juuri näin.

Kyllä ruuan arvonlisäveron alentaminen oli monella tavalla oikea toimenpide myös sen tämän päivän teeman, köyhyyden tai vähäosaisuuden, kannalta. Totta kai se on ollut ihan oikea toimenpide. Vaikka ed. Eero Heinäluoma sanoo, että siellä Turun torilla ne pullat maksavat, mitä maksavat, se on toinen tarina, maksavat mitä maksavat. Kun tehtiin selvitys siitä, miten tämä alennus meni hintoihin, sehän osoitti, että muistaakseni kolme neljäsosaa siitä 5 prosentista meni hintoihin, ja se vastasi tämmöistä yleistä maailmalta saatua verrokkiarviota, miten sen pitäisi mennä. Niin se suurin piirtein meni meillä kuin muuallakin, ja tähän nyt on selvät todisteet olemassa, että näin on.

Mutta se minua suorastaan huolestuttaa, kun minä monella tavalla näen sosialidemokraattien toiminnassa jonkunlaisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden piirteitä, että sitten kuitenkin täällä edustajat Heinäluoma ja Gustafsson molemmat puhuvat sen puolesta, että luksusveneitten — kun nyt te otitte itse sen veneen esille — verotusta nyt ei saa kiristää jnp., mutta että te ette hyväksy ruuan arvonlisäveron alentamista. Onko niin, minä kysyn, että te todella olette sitä mieltä, että te ette näitten ylellisyyshyödykkeitten — vene ei välttämättä ole luksusvene, sitä on — arvonlisäveroa suostu nostamaan, mutta vaaditte ruuan arvonlisäveron palauttamista korkeampaan verokantaan? Onko sosialidemokraattien kanta nyt todellakin tällainen? (Ed. Gustafsson: Minä sanoin siihen kyllä kantani äsken!) Minä luulen, että äänestäjät ovat tästä myös erittäin vahvasti kiinnostuneita.

Mitä tulee taas vielä viimeisen kerran tähän matalaan korkotasoon, totta kai, ed. Gustafsson, sillä on ollut moneen asiaan ihan positiivinen ja myönteinen merkitys. Mutta ei se ole syy siihen, että Suomi on selviytynyt tämän laman kuilun yli jotenkin helpommin ja paremmin kuin monet muut maat, koska monet muutkin maat ovat euroalueella kohdanneet samat ongelmat. Niille on käynyt vaan paljon pahemmin. Meillä selvittiin, kiitos sen, että talous oli hyvässä kunnossa ja on ollut varaa panna nyt rahaa liikkeelle niin, että myöhemmin maksamme tavalla, jossa vauraimmat ja vahvimmat kantavat sitten suuremman rasitteen, kun sitä taakkaa takaisin maksetaan. (Ed. Gustafsson: Toivottavasti!)

Mitä vielä tulee siihen kysymykseen — olen käyttänyt puheenvuoroja ja käytän — että suurituloisimmat on saatava kantamaan enemmän vastuuta niistä taakoista, mitkä laman aikana tulivat vastaan: On ihan totta, ed. Heinäluoma, että näin minä olen puhunut. Tätä mieltä minä olen ollut. Ei se ole minusta mikään häpeä, että minä en ole kaikkia niitä tahtojani saanut läpi. Eivät ne tahdot menneet kaikin osin läpi, mutta monin osin ne ovat menneet läpi.

Se vielä, kolmannen kerran sanottuna, mikä on ollut minusta erinomainen kokemus tämän hallituksen hallitusyhteistyöstä: siinä, missä kieltämättä kaikesta siitä kaikista vahvimman, isoimman taakan alle laittamisesta ei ole kyetty yhteisymmärrystä löytämään, paljon paremmin on kyetty löytämään yhteisymmärrys siitä, miten kaikista heikompiosaisia sekä verotuksen että heikompiin kohdistuvien tulonsiirtojen kautta autamme. Myönnän, että nämä ovat olleet niitä semmoisia yllätyksellisiäkin saavutuksia — minulle ainakin, poliittisia ennakkoluuloja oli ehkä sen verran — mitä tämä hallitusyhteistyö on kyennyt aikaansaamaan.

Verotuksessa minä tavoittelin muuten sitä, että ei olisi asteikkokevennyksiä välttämättä annettu kaikista suurituloisimmille, niin kuin ne annettiin teidän toimiessanne valtiovarainministerinä. Silloin suurituloisimmatkin saivat ne kaikki asteikkokevennykset jnp., niin kuin kaikki me hyvin tiedämme, mutta me saimme sitten sosiaalisella puolella moneen kertaan täällä jo äsken ja aikaisemminkin todetut perusvähennykset kunnallisverotukseen, alvin merkittävät alennukset, peruseläkkeet ja vastaavat. Nämä olivat niitä positiivisia asioita, jotka olivat vastapuolella, sillä puolella, joka tasapainotti vauraimpien ja vähän heikommassa asemassa olevien ihmisten välistä tilannetta.


Pentti Tiusanen (vas):

Arvoisa puhemies! Noin tunnin ajan olemme nyt voineet seurata ministeri Pekkarisen ja sosialidemokraattien ryhmäpuheenjohtajan ed. Heinäluoman välistä keskustelua, joka kyllä vaikuttaa siltä, että teillä varmasti olisi tilaa samassakin hallituksessa jälleen, vaikka vanhoja muistellaan, mitä on kukin tehnyt siellä aikaisemmassa, edellisen vaalikauden hallituksessa, jossa olitte yhtä aikaa ministereinä.

Mutta tähän itse teemaan haluaisin todeta sen, että meillä on nuoria köyhiä, nuoria syrjäytyneitä ja vuonna 1987 syntyneistä joka neljännellä on rikosrekisterimerkintä, joka viidennellä mielenterveysongelmia ja joka kuudes ei ole peruskoulun jälkeen suorittanut minkäänlaista tutkintoa. Eli tässä on todellakin yksi aikapommi, joka liikkuu koko ajan tässä yhteiskunnassa. Se on tuon syntymävuoden joukko, mutta samanlaisia koulupudokkaita on jokaisessa vuosiluokassa 1980-luvulta 1990-luvulle. Tämä ongelma on jatkuvasti kyllä mutkistumassa.

Lopuksi, valtiovarainministeri Katainen mielestäni kiteytti oman linjansa, kun hän totesi avauspuheenvuorossaan, että 66 prosenttia, siis kaksi kolmasosaa, suomalaisista on tyytyväisiä. Eli elämme kaksi kolmasosaa ‐yhteiskuntaa, mutta siitä yhdestä kolmasosastako ei tarvitse välittää?


Katri Komi (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Tässä vaiheessa iltaa vielä joitakin kommenttejani tähän teemaan.

Olen tosiaan samaa mieltä kuin täällä monet muutkin aikaisemmin, että tärkeätä on se, että talouskasvua ja työpaikkojen syntyä vauhditetaan, jotteivät varsinkaan ne hurjimmat kilpailevien puolueitten aktiivien esittämät jopa kolmanneksen leikkauslistat ole todellisuutta ensi hallituskaudella. Työ luo tulevaisuutta ja hyvinvointia sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla. Ja sekin on täällä moneen kertaan jo sanottu, että juuri pienet ja keskisuuret yritykset ovat avainasemassa suomalaisen hyvinvoinnin takaajana ja siellä sitten tietenkin ne työntekijät.

Oma kantani joihinkin näihin veropoliittisiin kysymyksiin tässä vaiheessa iltaa:

Olen sitä mieltä, että noitten listaamattomien yritysten osinkotulojen verohuojennusta voitaisiin varmasti laskea hivenen ensi kaudella mutta kannustavuuden vuoksi sitä ei kannattaisi poistaa. Yhteisöveron suuresta laskusta en ole kauhean innostunut. Silloin täytyisi olla todella kova usko siihen, että se tosiaankin sitten tuo lisää investointeja ja työllisyyttä, jotta siihen kannattaisi mennä. Tuosta innovaatiokannustimesta, jota etenkin ministeri Pekkarinen on voimakkaasti nostanut esiin jo aikaisemmin, olen ollut samaa mieltä. Olen varma, että siihen löytyisi sopiva malli, joka kannustaisi kehittymään.

Pääomatuloverokannan nosto ei tuo rutkasti lisärahaa, mutta uskon, että ensi hallituskaudella siinä jotain tehtäneen, vaikka itse jättäisinkin pienimmät osinkotulot verottomiksi ja lisäisin suurosingonsaajien verotaakkaa. Tiedän sen, että progressiivisuus ei sovi helposti muihin pääomatuloihin. Joillakin on kuitenkin mahdollisuus hajauttaa pääomatuloja ajallisesti ja perheenjäsenten kesken, ja se tekisi siitä epäreilun. Lopulta voisi olla niin, että osa voisi verosuunnittelulla vähentää veronsa minimiin ja tavallinen yksin elävä, vaikkapa metsää omistava kansalainen, olisi sitten ainut korotetun veron maksaja.

Arvoisa puhemies! Osaava, hyvinvoiva työntekijä ja yrittäjä on motivoitunut ja sitoutunut yritykseen ja työhönsä. Onkin hyvä, että esimerkiksi yrittäjänkin perheenjäsenen työttömyysturvaa on parannettu. Samoin yrittäjille syntyy oikeus osittaiseen hoitorahaan ja työttömyysturvan piiriin pääsy on helpottunut. Nämäkin ovat olleet niille ihmisille, joita ne koskevat, tärkeitä uudistuksia. Toiveita toki yhä riittää.

Yrittäjien byrokratiaa on edelleen vähennettävä, eli kun harmaan talouden torjuntaan laitetaan lisää paukkuja ja lainsäädäntöä kiristetään, niin se ei saa vaikeuttaa pienyrittäjän arkea kohtuuttomasti. Yritysten kasvu, kasvuyrittäjyys ja uusien yritysten synty ovat kansantalouden hyvinvoinnin lähteitä. Siksi niistä on pidettävä huolta, kun puhutaan tuloeroista ja verotuksestakin.

Kasvu on tietysti useiden tekijöiden summa. Esimerkiksi uudet ideat ja niiden hyödyntäminen, markkinoiden tehokkuus ja toimiva infra ovat joitakin lähtökohtia tässä asiassa.

Aikaisemmin päivällä täällä tulivat esiin osatyökykyiset. Heidän saamisensa työmarkkinoille ja esimerkiksi kehitetyn osasairauspäivärahan käyttö laajemmin ovat tulevaisuuden isoja haasteita, isoja sellaisia mutta paljon mahdollisuuksia luovia myöskin.

Arvoisa puhemies! Perhepolitiikassa on tosiaankin tehty paljon tällä hallituskaudella, muun muassa nuo äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahat sekä sairaspäivärahojen korotus työmarkkinatuen tasolle, 171 euroa kuukaudessa lisää, iso korotus. Muita hyviä tekoja lapsiperheiden puolesta, joista tänään on paljon puhuttu, ovat muun muassa lapsilisän nosto kolmannesta lapsesta alkaen 10 euroa kuukaudessa, kotihoidon tuen hoitorahan ja yksityisen hoidon tuen hoitorahan nosto noin 20 euroa kuukaudessa, isyysvapaan pidennys pari viikkoa ja lapsiperheiden kotipalveluiden parantaminen.

Opiskelijoilla, jotka kuuluvat osaltaan tietyn elämänsä jakson niihin ainakin suhteellisesti köyhiin, on opintorahaa nostettu 15 prosenttia, ansaintarajaa reilusti, asumistuessa eivät puolison tulot enää vaikuta jne. Sielläkin jatkotavoitteita tietenkin löytyy.

Nyt pääministerin johdolla puolueemme on jo kertonut, että se ei aio leikata perhe-etuuksia tai perusturvaa, jos se on tulevassa hallituksessa, taloustilanteen tiukkuudesta huolimatta. Valintoja on siis tehtävä.

Ikäihmisillehän tuo takuueläke, joka on moneen kertaan täällä mainittu, on ollut yksi osoitus siitä, että heistä välitetään.

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme pitkäjänteistä luottoa toisiimme. On oltava valmis tekemään parin hallituskauden ohjelma, jotta tästä päästään taas ylijäämäisiin budjetteihin hallitusti, ihan kuten hallitus piti osaltaan vahvalla elvytyspolitiikalla huolen yritysten kanssa siitä, että työtä monella riitti, vaikka vienti tyssäsikin.

Työnteon on oltava aina kannattavaa. Meidän on huolehdittava osaamisen, työn ja yrittämisen edellytyksistä koko maassa. Jotta Suomi selviää, sen edellytyksenä ovat kasvun rakentaminen, tuottavuuden nostaminen, työurien pidentäminen alusta, keskeltä, lopusta ja työtä lisäävät uudistukset. Mutta samalla tarvitaan verotuksen kehittämistä verotulojen lisäämiseksi ja tietenkin menokuria.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Salin oikealta laidalta kysyttiin sen perään, onko vasemmalla jotenkin omia tilastoja, joilla näitä tuloeroarvioita tehdään. Joudun nyt sanomaan, että ei meillä täällä ole minkäänlaisia omia tilastotietoja eikä meillä ole mitään omaa totuutta vaan joudumme nojaamaan siihen tietoon, joka eduskunnalle annetaan. Tähän liittyen on syytä sanoa, että kun me olemme huolissamme tästä, niin se lähtee tietenkin sieltä palautteesta, joka ihmisiltä tulee, mutta sen vahvistavat ne tiedot, jotka hallitus on Suomen eduskunnalle antanut. Eli kun sanomme, että köyhyysongelma on kasvanut, niin se perustuu hallituksen omaan informaatioon Suomen eduskunnalle eli tämän vuoden budjettikirjaan ja sen yhteydessä hallituksen meille kertomiin tietoihin.

Puhutaan tästä pitkittyneestä pienituloisuudesta. Siis vuonna 2000 oltiin tilanteessa, että pitkittyneesti pienituloisia ihmisiä, siis pitkään köyhyysongelman kanssa kamppailevia ihmisiä, oli 300 000. Ja nyt ollaan tilanteessa, että se luku on arvioitu, hallituksen oman arvion mukaan, tälle vuodelle 520 000:ksi. Siis puoli miljoonaa ihmistä, 20 000 ihmistä enemmän kuin mikä oli tilanne viime vuonna, arvoisa kokoomus. Hallituksen oman selvityksen mukaan 20 000 ihmistä on hallituksen ilmoituksen mukaan pitkittyneesti pienituloisia enemmän kuin mikä oli tilanne viime vuonna. Eivät nämä ole mitään demareiden lukuja tai meidän päästä tekemiämme, niin kuin te täällä annatte ymmärtää, vaan ne ovat hallituksen omaa informaatiota, joka löytyy budjettikirjasta sivulta 579. Sama koskee tätä ongelmaa lapsiperheiden köyhyyden lisääntymisestä. Myös se perustuu hallituksen eduskunnalle antamiin lukuihin. Ei ole aihetta epäillä, että hallitus esittäisi tämän synkempänä kuin mikä on tilanne.

Sitten Tilastokeskuksen tekemään selvitykseen, ehkä sitäkin täytyy tässä vähän käsitellä. Siihenhän liittyy se jännä piirre, että sehän ei todellisuudessa kerro hallituksen koko politiikan lopputuloksesta, koska totta kai näennäisesti käytettävissä oleva tulo lisääntyy, kun tehdään esimerkiksi tuloveron alennusohjelma ja siirretään sen sijaan verotusta maksettavaksi suurempana sähköverona tai arvonlisäverona. Papereissa näyttää siltä, että tuloa on enemmän käytettävissä, mutta todellisuudessa näin ei ole niiden ihmisten osalta, joilla valinnan mahdollisuus on hyvin pieni eli jotka joutuvat käyttämään kulutukseen suurimman osan tuloista. Eli hallituksen päätökset arvonlisäveron nostosta ja hallituksen päätökset, joilla on nostettu merkittävästi esimerkiksi sähköveron hintaa, eivät ole vielä näkyvissä, ja pahaa pelkään, että kun tämä otetaan arvioon mukaan, niin me olemme ihan eri arviotilanteessa kuin täällä tänään on lausuttu.

Kaikissa vaihtoehdoissa tiedämme, että aina olosuhteet, joissa ollaan talouden taantumassa ja pääomatulot vähenevät, tarkoittavat sitä, että näennäisesti näyttää siltä, että tuloerot olisivat tasoittuneet, koska hetken aikaa pääomatuloja on vähemmän. Mutta sitten tosiasia on, että kun talouden kasvu lähtee pyörimään, niin pääomatulot taas kasvavat nopeasti, ja ne ovat keskeisen selittävä tekijä sille, että meillä on tämä tuloerojen kasvun iso ongelma, että pääomatulot ovat alhaisesti verotettuja. Kysymys kuuluu, että kun on ollut neljä vuotta aikaa tällä hallituksella tehdä tälle asialle jotain, onko sille tehty yhtään mitään. Ministeri Pekkarinen on vaatinut, että hyväosaiset mukaan vastuuseen, aina tupailtapuheissaan, mutta eihän tälle ole tehty yhtään mitään. Yhdessäkään budjettiriihessä ei ole tehty yhtään päätöstä, ei mitään semmoista tekijää ole, että tämä raha olisi tälle hallitukselle kelvannut. Se on lykätty eteenpäin, ja pisimmälle meni pääministeri Kiviniemi, joka ilmoitti, että oikeastaan syynä siihen, että hallitus ei ole päättänyt pääomaverotuksesta mitään, onkin SDP. Semmoinenkin kuultiin täällä tänään, että SDP on syyllinen siihen, että SDP on vaatinut, että näin ei saa päättää, että pitää vaalien jälkeen päättää. No, kaikenlaisia selityksiä keksitään, kun tulee huono omatunto, näin tämän puheenvuoron luen.

Kokoomus on ryhtynyt todellakin nyt tähän kamppailuun, mitä myös tänään täällä salissa on kuultu, että kun tarkemmin tutkii, niin oikeastaan tämä arvonlisävero, johon nyt kokoomus siirtää rajusti painopistettä, on progressiivinen. Tästäkin voidaan tietysti miekkailla, mutta huomauttaisin, että jos hallitus olisi rehellinen, niin se toisi tänne selvityksen, jonka se on itse saanut, Hetemäen ryhmästä, jossa on katsottu tätä arvonlisäveropäätöksen vaikutusta. Siellä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkija Marja Riihelä on selvittänyt, (Puhemies: 5 minuuttia!) mitä ovat arvonlisäveroreformin tulojakovaikutukset. Näiden tutkimustulosten mukaan alennetulla arvonlisäverokannalla verotettujen tuotteiden osuus pienituloisen kulutuskorissa ei poikkea oleellisesti niiden osuudesta suurituloisen kulutuskorissa, arvoisa kokoomus. Se, mitä kokoomuksen ministeri Katainen tarjoaa ja samaten ed. Sasi, että nämä jotenkin olisivat hyväksyttäviä sen takia, että pienituloiset maksavat vähemmän arvonlisäveroa omassa ostoskorissaan, ei Hetemäen työryhmälle tehdyn selvityksen mukaan pidä paikkaansa, arvoisa kokoomus, vaan ollaan tilanteessa, että tältä osin tämä kulutuskori on itse asiassa ihan samantapainen suhteessa verorasitukseen. Muutoin se ei ole samantapainen, mutta suhteessa verorasitukseen, pienituloisella ja suurituloisella, joten olisi hyvä, että kun jotain on sentään tutkittu, niin annettaisiin ne tiedot tänne eduskunnalle, ettei täällä tarvitsisi käydä tämmöistä miekkailua, jossa myös väärä tieto elää ja kukoistaa.

Ja kun huomasin, että myös ministeri Pekkarinen oli huolissaan siitä, että demarit vaatisivat ruuan arvonlisäveron nostoa, niin emme me ole sitä tehneet. Me arvioimme kyllä, että tämä ruuan arvonlisäveron lasku tulee menemään isolta osalta hukkaan ja että kauppa ottaa oman kymmenyksensä, ja näinhän tässä on käynyt. Tällä kertaa kauppa teki sen jo ennen kuin tämä ruuan arvonlisäveron lasku päätettiin, ja nämä hallituksen selitykset näin ollen eivät kerro mitään, koska ruuan hinta oli nostettu jo ennen kuin ruuan arvonlisävero laskettiin. Mutta sen sijaan, (Puhemies: 7 minuuttia!) ministeri Pekkarinen, ollaan tilanteessa, että kokoomus kylläkin esittää ruuan arvonlisäveron nostoa. Kun kokoomus kannattaa yleistä 2 prosentin arvonlisäverokannan nostoa, niin se tarkoittaa myös ruuan arvonlisäveron nostamista, ja sen jälkeenhän sitä on sitten nostettukin jo 3 prosenttiyksikköä niin, että voi kysyä, mitä siitä alennuksesta jäi loppujen lopuksi kuluttajalle käteen.

On hyvä, että on käyty perusteellinen verokeskustelu, mutta suhteessa tulonjakoon kyllä vanha totuus on voimassa: jos arvonlisäveropuolelle pannaan lisää painoa, niin se tarkoittaa sitä, että pienituloiset ovat häviäjiä. Sen takia demarit eivät tule tätä linjaa kannattamaan.


Jouko Skinnari (sd):

Arvoisa puhemies! Verotuksen yksi tärkeä periaatehan on se, että se on mahdollisimman laaja, ja se, että se tuottaa sitten näitä tuloja, jotta palvelut ja yhteiskunnalle kuuluvat tehtävät voidaan hoitaa. Täällä ovat tietysti korostuneesti tulleet esille nämä pääomaverojen korotukset. No, ne ovat yksi tärkeä ryhmä tässä kokonaisuudessa, mutta käytännössä tietysti, kun esimerkiksi hallitusneuvotteluissa nämä asiat tulevat pöydälle, se tarkoittaa silloin sitä, että siinä ovat kaikki tulot ja menot pöydällä yhtä aikaa. Siinä ovat sitten myös sellaiset verotukseen liittyvät tulot tai omaisuudet, joita tällä hetkellä ei veroteta lainkaan.

Mehän olemme maa- ja metsätalouskiinteistöistä puhuneet pitkään. Samaten meillä on paljon elinkeinotukia. Jopa Ollila on todennut, että Nokia saa turhaan näitä elinkeinotukia. Meillä on samalla myös verohelpotuksia yrityksille erilaisilla perusteilla. Jokainen niistä omalta osaltaan muodostaa muutaman sadan miljoonan euron ryhmät. 5—7 tällaisen ryhmän lopputulos 4 vuoden aikana, tai vähän pidempänäkin aikana, on se, että valtion tulot ja menot pystytään käytännössä tasapainottamaan. Esimerkiksi tämän hallituksen aikana näitten parempituloisten ja myös sitten suurempien yritysten veronmaksajien kustannuksella tehdyissä helpotuksissa, valtion tuloverojen kustannuksella tapahtuvissa helpotuksissa, on myös erittäin suuri summa vuositasolla tätä rahaa. Kun nämä kaikki laitetaan yhteen, niin silloin näitten uusien tulojen aikaansaaminen on käytännössä mahdollista.

Samaten tässä lisätalousarviossa, kuten kohta tulen täällä esittämään, valtio aivan liian kalliilla rahalla ... Siinä annetaan parisataa miljoonaa euroa turhaan Fortumille ja Pohjolan Voimalle. Näissä eräissä laskelmissa, jotka on tehty, Fingridillä on melkein 300 miljoonaa rahaa siellä, ja tätä rahaa ei ole näissä kaupoissa käytetty lainkaan, vaan Fortumillekin, jossa puolet rahoista menee ulkomaalaisille, tarjotaan tässä 350 miljoonan euron kaupassa aivan tarpeettomasti tätä rahaa.

Eli kaiken kaikkiaan tässä valtion verovarojen käytössä voidaan paremmalla päätöksenteolla ja asiantuntemuksella päästä sellaisiin ratkaisuihin, että tällaiseen rahojen tuhlaukseen, mitä nyt porvarihallituksen aikana on tapahtunut, että kassa on tyhjä, ei välttämättä olisi tarvinnut käytännössä mennä. Lopputuloksena on kuitenkin se ihmetys esimerkiksi pienyrittäjien keskuudessa, että mitä me olemme saaneet, mitä me olemme saaneet tässä kaikessa. On ollut vaikea oppositionkin kansanedustajalle selittää, miksi heidän asemansa tässä kaikessa ei ole suinkaan parantunut vaan samaan aikaan, kun toimintoja on siirtynyt erityisesti Kiinaan ja Intiaan, alihankkijoitten eli pienyrittäjien asema tässä kaikessa on jäänyt entistä vähemmälle. Käytännössä se on merkinnyt kuntien verotuloille ja myös sitten valtion verotuloille negatiivista. Tämä elinkeinoelämän pyörien pyörittäminen on yksi tärkeä osa tätä kokonaisuutta. (Min. Pekkarisen välihuuto) — No, pääomaverot ovat, niin kuin minä sanoin, tässä pöydällä yksi merkittävä ryhmä, mutta ne eivät ole tässä kuin vain yksi ryhmä. Myös näitten muitten merkitys on käytännössä erittäin tärkeä.

Se jo muutama vuosi sitten sovittiin — tai joka tapauksessa laaja ilmapiiri yhteiskunnassa oli se — että veronalennuksilla ei enää pidä palkkaratkaisuja hoitaa. Yksi näitten tuporatkaisujenkin kirosana oli se, että verohelpotuksilla koetetaan hoitaa nämä palkkaratkaisut niin, että ei tarvitse nostaa palkkoja niin paljon kuin veroja alennetaan. Minun mielestäni tämä tie on kulunut kunnallisverotuksessa loppuun, se on valtion verotuksessa kulunut loppuun. Jos ei saa kunnon palkkaa, niin ei myöskään saa kunnon työeläkettä.

Tämä on yksi sellainen työhön liittyvä asia, että tässä järjestelmässä, joka on perustunut työhön ja myös työeläkemaksuihin, jotka ovat osa työntekijän palkkaa, (Puhemies: 5 minuuttia!) meidän pitäisi näitten osalta jatkaa sitä linjaa, jossa tätä on myös arvostettu. Työeläkkeet, kansaneläkkeet ovat merkittävä osa myös kuntien tulonlähteitä. Ja kun nämä ovat nyt käytännössä ehtyneet, niin se on merkinnyt myös sitä, että kunnat sosiaali-, terveys- ja koulupalvelujen tuottajina ovat joutuneet entistä vaikeampaan tilanteeseen.

Lopuksi toteaisin vain sen, että suomalaisen yhteiskunnan yksi tärkeä asia on se, että pyörät pyörivät mahdollisimman hyvin ja vienti vetää, mutta tällä hetkellä asian tila ei ole tämä.


Markku Rossi (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Viitaten ed. Skinnarin puheenvuoroon, kyllähän palkansaajan kannalta oleellista on, kuinka paljon jää palkkaa ja tuloa käteen, eikä se, mikä sen palkan suuruus on tai mikä ehkä se vero on, (Ed. Skinnari: Se vaikuttaa eläkkeeseen!) vaan se, mikä on se käteen jäävä osuus. Tässä mielessä me emme elä enää sellaisessa maassa, jossa voimme devalvoida sitten palkkaratkaisut. Me olemme yhteisessä eurojärjestelmässä, johonka, arvoisat sosialidemokraatit, (Ed. Skinnari: Jos palkka on pieni, niin eläke on pieni!) te olitte Suomen viemässä, ja omalta osaltaan sekin on myös tässä taustalla.

Arvoisa herra puhemies! Koko tämä kysymys on tavallaan hyvä mutta tietyllä lailla absurdi, hyvä siinä mielessä, että on paikallaan kiinnittää huomiota tuloeroihin, mutta siinä mielessä absurdi, että tämähän olisi pitänyt ja pitäisi osoittaa vaalien jälkeiselle seuraavalle hallitukselle. Nyt kysytään, aikooko hallitus puuttua kasvussa oleviin tuloeroihin ja antaa esityksen verotuksen rakenteen oikeudenmukaistamisesta sekä pääomaveron uudistamisesta. Hallitukselta kysytään kysymys, joka on tehty, ja eduskunta on valmistanut tälle vuodelle budjetin, ja olemme valmistautumassa vaaleihin, ja uusi hallitus joutuu nämä asiat linjaamaan ja ratkaisemaan. Totta kai poliittista debattia käydään, ja se on hyvä käydä. Tavallaan tässä mielessä on kyllä absurdi tämä kysymyksen muotoilu, sen olisi voinut tehdä ehkä vähän ajankohtaan osuvammaksikin.

Arvoisa puhemies! Köyhyyttä ei poisteta Suomesta pääomaveron korotuksilla. Vaikka kaikki pääomaverot vedettäisiin kattoon, niin köyhyyttä Suomesta ei pystytä sillä poistamaan. Köyhyys on toki suhteellista, mutta myös puhun ihan määrällisestäkin köyhyydestä. Sitä toki on. Keskustan ryhmäpuheenvuorossa ja monissa puheenvuoroissa tämä asia on nähty, tunnustettu ja todettu, ja siinä mielessä keskusta on halunnut olla sydän mukana tässä asiassa ja tunnistaa ne ongelmat, mitä meillä on.

Ed. Skinnari, aiemmin sanoitte, että kassa on tyhjä. Se kyllä tietyllä lailla pitää paikkansa. Mutta pitää muistaa myös, mistä nämä talousvaikeudet ovat tulleet. On helppo syyttää hallitusta siinä tilanteessa, jossa kansainvälinen talouslama, taantuma, on tullut myös Suomen päälle ja olemme joutuneet näitä ongelmia kestämään. Täytyy sanoa samalla lailla kuin Savon Sanomissa hauskasti luki tässä eräänä päivänä yleisönosastopalstalla, että "oppositio hiillosti hallitusta puoli tuntia sähkökatkoksista". Tämä nimimerkki "Pallo hukassa" jatkoi: "Meillä päin kuitenkin kaatuilevat ja linjoihin nojallaan olevat puut aiheuttivat nuo katkokset." On helppo syyttää hallitusta aina milloin mistäkin. Tässä tapauksessa myöskään sen kassan tyhjänä oleminen, ed. Skinnari, ei kyllä ole tämän hallituksen syytä.

Me olemme joutuneet velkaantumaan niin, että tämän vuoden lopussa valtionvelan määrä nousee 84 miljardiin euroon. Kun vuodesta 2008 lähdetään tähän päivään ja vuoden loppuun mennessä liikkeelle, valtionvelan määrä lisääntyy noin 40 prosenttia, 35 miljardia lisää, ed. Heinäluoma, kuten aiemmin päivällä sanoitte, till tuohon summaan. Tässä mielessä, se on pakko myöntää, eduskunta on hyväksynyt valtionvelan myöntövaltuuden aina tuonne 110 miljardiin, joka muuten on hirmuinen luku. Mutta se on otettu juuri sen kulutuksen ylläpitämiseksi, jotta kotimarkkinat vetävät silloin, kun meidän ulkomainen vienti ei ole vetänyt. Tämä on ollut onnistunutta elvytyspolitiikkaa, vaikka se on haluttukin kiistää ja kieltää. Joka tapauksessa tällä velanoton määrällä on pystytty pitämään kotimarkkinoita liikkeellä. Jos näin ei olisi tehty, sitten voi sanoa, että tämä köyhyys olisi kaksinkertaistunut. Kuinka paljon se olisi näkynyt? Työttömyys olisi varmaankin kaksinkertaistunut. Se olisi näkynyt noissa luvuissa, ed. Heinäluoma, ei toki niistä tilastoluvuista kannata kenenkään kiistellä. Niitä toki voidaan lukea monella lailla. Teillä on kyllä se mantra muun muassa liittyen ruoan arvonlisäverokysymykseen, te olitte etukäteen sitä mieltä, että sitä ei pidä tehdä. Jälkikäteenkin olette sitä samaa mieltä.

Joka tapauksessa yhtä hyvin voisi väittää, että euro on nostanut nämä hinnat. Hinnathan kehittyvät aina. Onko sitten euron syytä se? Sosialidemokraatit joka tapauksessa olivat osaltaan tuota valuuttaratkaisua tekemässä ja Suomea viemässä euroon. Yhtä hyvin voisi sanoa, että euro on nostanut hintoja. Ainakin kansalaiset ovat tätä mieltä. Minä en lähde tätä väittämään enkä sanomaan, onko niin tai näin, mutta siinä mielessä kyllä on selvä, että jos ruoalla olisi korkein arvonlisäverokanta, niin totta kai se näkyisi tuolla hinnoissa. Siinä mielessä kyllä tämä on mennyt ihan oikeaan osoitteeseen.

Arvoisa puhemies! Tuloerojen kasvu ja (Puhemies: 5 minuuttia!) verotuksen rakenne kiinnostavat meitä kaikkia, mutta ne ovat suuren keskustelun alla nyt vaalien alla ja ovat seuraavan hallituksen keskeisiä linjauksia, kuinka Suomi viedään eteenpäin. 1990-luvun laman aikana yritysverouudistus oli ansiokas ratkaisu ja lähti nostamaan Suomea eteenpäin. Sille tielle me tarvitsemme kyllä tukijoita, koska himoverotus ei ratkaise tämän maan ongelmia eikä myöskään poista köyhyyttä.

Totean, että puheenvuorot ed. Heinäluoman puheenvuoron jälkeen pyydetään kirjallisesti notaarilta.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Rossi käytti arvokkaan puheenvuoron siitä, että tämä hallitus on päättänyt olla toistamatta niitä virheitä, joita edellisen laman aikana tehtiin. Silloin köyhyys lisääntyi merkittävästi, jopa niin, että sukupolvien mukana tuota köyhyyttä yhä tänä päivänä jaetaan. Siksi on ollut tärkeää, että on uskallettu ottaa velkaa, on uskallettu pitää ihmisiä töissä, työllistää ja kohdentaa sosiaalietuuksia nimenomaan kaikkein heikoimmassa asemassa oleville.

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma viittasi aiemmassa puheenvuorossaan Hetemäen raportin valmisteluun, ja tärkeä anti tuossa raportissa ja sen valmistelussa oli se, että siinä osoitettiin, että työn verotuksen kiristämisellä on huomattavasti suuremmat haittavaikutukset talouden dynamiikkaan, taloudelliseen toimeliaisuuteen kuin on kulutusverotuksen kohdalla. Siksi tämä hallitus näin on tehnyt, ja siksi myös kokoomus on linjannut, että näin pitää tehdä jatkossakin. Työn verotusta pitää keventää, ja kulutus- ja ympäristöveroja voidaan vastaavasti nostaa, jotta saadaan aikaan työtä. Verotulot lisääntyvät nimenomaan työnteon myötä. Tällä ratkaisulla, aktiivisilla toimenpiteillä, on myös kohdennettu verorasitusta nimenomaan hyväosaisille. Hyväosaiset maksavat suuremman osan arvonlisäveroista kulutuksensa kautta, kun samaan aikaan ansiotuloverotuksessa kevennykset on kohdennettu nimenomaan pienituloisille.

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen antoi kovin väärää todistusta siitä, mitä valtiovarainministeri Katainen täällä aiemmassa puheenvuorossaan lausui. Hän viittasi Suomen Gallupin kyselyyn, jossa todettiin, että vuonna 1999 täysin tyytyväisiä nykyiseen elintasoonsa oli 50 prosenttia suomalaisista, viime vuonna tuo määrä oli noussut (Puhemies: 2 minuuttia!) 66 prosenttiin, ja Kataisen viesti tuohon tutkimustulokseen oli se, että se osoittaa kahta asiaa, ensinnäkin sen, että suunta on ollut oikea, ja toisekseen sen, että työtä vielä riittää. Uskon, että tästä olemme samaa mieltä.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä arvonlisäverotuksen jakauma täytyy vielä kerran tehdä selväksi, kun näyttää siltä, että ed. Kataja edelleenkin toistaa tätä virheellistä tietoa, joka on kuitenkin Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuksessa selvästi kumottu. Ikävä kyllä arvonlisäverotus ei ole progressiivista, ed. Kataja, ikävä kyllä, vaan se on tyylipuhtaimmillaan jakovero.

Nimenomaan tämä erikoistutkija Marja Riihelän selvitys vahvistaa sen, että ei ole sellaisia eroja pienituloisen ja suurituloisen kulutuskorissa, jotka antaisivat aiheen siihen johtopäätökseen, että pienituloinen maksaa pienempää arvonlisäverokantaa kuin suurituloinen. Tämä on aivan keskeinen kysymys siinä verolinjassa, mitä te nyt tarjoatte Suomen kansalle. Te olette siirtämässä erittäin merkittävästi verotuksen painopistettä kulutusverojen suuntaan, ja te olette se johtava voima, joka yrittää viedä Suomen tasaveroon.

Onneksi tästä on tullut kunnollinen keskustelu, että tätä päätöstä ei nyt päästä tekemään salassa hallituksen kabineteissa ja sitomaan muita hallituskumppaneita tähän pidemmäksi aikaa kuin mihin tämän hallituksen elintaival antaa mahdollisuuden. (Ed. Gustafsson: Tässä on lyhyt aika!) Ei ole enää montaa kuukautta jäljellä. Siis nimenomaisesti arvonlisäverotus, nämä teidän puhumat kulutusverot ovat sellaisia, että ne ottavat pienituloiselta niin suuren osan, että ne purkavat tätä progressiota ja verotuksen maksukykyä.

Kun Wahlroos menee sinne kauppaan, niin hän maksaa ihan saman prosentin ostamastaan, on se sitten ruokaa tai ne lenkkitossut, joista ministeri Katainen puhui ja joista en kyllä vieläkään ymmärrä, miten lenkkitossujen ostaminen nyt olisi jotenkin erityisesti jotain semmoista, jota saavat vain suurituloiset tehdä. (Min. Pekkarisen välihuuto) — Me emme ole esittäneet, ministeri Pekkarinen, ruuan verotuksen kiristämistä. (Min. Pekkarinen: Vastustatte sen alentamista!) — Kyllä, perustellusti, juuri sillä syyllä, että tulee käymään niin, että ihmiset, joille te lupaatte sitä halpaa ruokaa, eivät tule sitä saamaan.

Toistan nyt vielä kerran, ministeri Pekkarinen, että tarjoan teille Turun kauppatorilla kahvit, ja kaikille muillekin kansalaisille, jos ruuan hinta on huhtikuussa 2011 halvempi kuin se oli tämän hallituksen aloittaessa vuonna 2007. Mutta pahaa pelkään, että tulee halpa kierros, että ruuan hinta tulee olemaan kalliimpi huhtikuussa 2011 kuin se oli neljä vuotta sitten. Ja siinä välissä on tehty tämä ruuan arvonlisäveron alennus, 500 miljoonaa euroa. Tämä on mennyt isolta osalta kaupan katteisiin.

Ja sitten vielä kerran on sanottava, että ruuan arvonlisäveron hyödystä on turha ylläpitää tätä myyttiä, että jotenkin pienituloiset voittaisivat erityisen paljon, koska, ministeri Pekkarinen, teidän hallituksenne oma selvitys eduskunnalle kertoo, että suurituloiset hyötyvät tästä 10 euroa kuukaudessa, pienituloinen 5 euroa kuukaudessa, siis kaksinkertainen hyöty suurituloiselle. Ja sitten tulee vielä tämä, että se pienituloinen eläkeläinen, joka ensin hyötyi 5 euroa kuukaudessa, joutuu toteamaan, että kun näennäisesti inflaatio on hetken aikaa alhaisempi, niin eläkkeestä leikataan pysyvästi alhaisemman indeksin takia euroja pois. Niin kuin eläkeläisjärjestöt itse huomasivat, tämähän on täydellinen silmänkääntötemppu. Ei tule olemaan edes tätä 5:tä euroa, vaan pienempien eläkkeiden kautta he tulevat häviämään tässä.

Tämä on siis suurimpia huijauksia, mitä tämä hallitus on tehnyt, tämä ruuan arvonlisäverolla ratsastaminen, ja oletan kyllä, että kun päästään huhtikuuhun 2011, tämäkin asia tulee selviämään ja viime kädessä totuus tässä asiassa voittaa.

Samanlainen huijaus, mitä nyt tarjotaan seuraavaksi, on tämä kokoomuksen mainostama, että he ovat valmiit sitten vaalien jälkeen 2 prosentin pääomaveron nostoon. Näyttää hyvältä. Ja sitten kokoomus ilmoittaa, että samalla muuten teemme 4 prosentin yhteisöveron alennuksen. Kun se 4 prosenttia maksaa 800 miljoonaa verotulon menetyksinä yhteiskunnalle ja kun se 2 prosenttia tuo 200 miljoonaa euroa, niin lopputuloksenahan meillä sitten onkin se, että tämä yhteiskunta hävisi 600 miljoonaa euroa.

Kokoomus valmistelee tässä pääomaverouudistuksessa samanlaista puhallusta kuin tehtiin tässä työnantajan kansaneläkemaksun poistossa, miljardin euron luokan tulonsiirtoa. Selvityksethän, jotka valtiovarainvaliokunnallekin on toimitettu, kertovat, että tästä kansaneläkemaksun poistosta siirtyi 600 miljoonaa euroa kuluttajille maksettavaa. Ei suinkaan käynyt niin, että tämä rasite olisi tullut elinkeinoelämälle, jossa se ennen oli, vaan tämä vanha työnantajarasite siirrettiin valtaosaltaan tavallisten kotitalouksien maksettavaksi, pieni- ja keskituloisille eläkeläisille ja palkansaajakotitalouksille, 600 miljoonaa euroa.

Kun otetaan huomioon, että tulee paitsi nämä energiaverojen korotukset, niin niiden energiaverojen päälle on tullut, arvoisat edustajat, vielä (Puhemies: 5 minuuttia!) tämän päälle arvonlisäveron vaikutus. Eli todellinen summa on noin 600 miljoonaa euroa, ja se osuus, joka tässä elinkeinoelämällä säilyy, jää häviävän pieneksi. Ja siitäkin vielä, ikävä kyllä, iso osa vientiteollisuudelle, mikä on sitten rasitteena tällä puolella.

Siis toinen puhallus on nyt valmisteilla tämän kokoomuksen verolinjan takia, ja siksi sitä ei ole tuotu tänne eduskuntaan nyt päätettäväksi. Se on lykätty vaalien jälkeiseen aikaan. Jos se olisi tuotu eduskuntaan, tästä olisi jääty kiinni, tämä olisi paljastunut.

Semmoinen pääomaverouudistus ei lisää oikeudenmukaisuutta, jossa lopputuloksena on se, että ne, joilla on mennyt erittäin hyvin, maksavat vähemmän eivätkä enemmän. Siksi tarvitaan todellinen pääomaverouudistus, jossa otetaan huomioon verotuksen maksukyky ja suuremmista pääomatuloista maksetaan isompi prosentti ja siirrytään samaan periaatteeseen, mikä on myös palkkatulojen ja ansiotulojen osalta ylipäänsä.

Verotuksesta on tulossa vahvasti ensi vaalien suurimpia kysymyksiä ja verotuksen oikeudenmukaisuudesta aivan ratkaisevan tärkeä kysymys. Onko verotuksen maksukyky voimassa vai ei? Ja siihen vastaamiseen ovat välikysymyksen esittäjät tänään tähdänneet, ja me olemme sen vastauksen kyllä, arvoisat ministerit, saaneet. Hallituksella ei ole mitään aikomusta puuttua verotukseen enää tämän vaalikauden aikana, vaan se aikoo siirtää kaikki ratkaisut tulevaisuuteen. Se on valitettavaa, koska nyt on menetetty paljon mahdollisuuksia tehdä oikeudenmukaisempaa veropolitiikkaa. Se on senkin takia väärin, että täällä mainostetut sosiaaliturvauudistukset ovat velalle rakennettuja. Se on masentavaa todeta. Ne ovat velalle rakennettuja ja perustuvat siihen, että tuleva eduskunta ja tuleva hallitus jotenkin hommaavat rahoitusta näiden kattamiseen.

Kokoomuksen ohjelmaa toteutettaessa lopputuloksena (Puhemies: 7 minuuttia!) on se, että kun ei haluta tehdä verotuksen puolella ratkaisuja eikä haluta ottaa pääomaverotukselta tosiasiassa enempää, niin sitten ovat edessä isot leikkaukset. Sitä tämä kokoomuksen ohjelma tarkoittaa. Toivon, että olisi ryhtiä eduskunnassa eri puolueilla sanoutua irti tästä linjasta, jota kokoomus nyt meille tarjoaa.


Jouko Skinnari (sd):

Arvoisa puhemies! Täällä sanottiin, että samoja virheitä ei tehdä kuin silloin Ahon hallituksen aikana. Tosiaan nyt näyttää siltä, että tämän neljän vuoden aikana, kun valtion kassa on tyhjennetty ja 8 miljardia pitää ottaa lisää velkaa, on annettu omille tukijoille kaikki se, mitä on vaan tällä rahalla saatu. Nyt sitten koko kansa kutsutaan verolle huhtikuun lopussa, kun vaalit on pidetty, että tulkaa tänne, täällä tarvitaan teidänkin rahojanne. Tosiaan on opittu, että kannattaa tehdä näin ja kerätä sitten kansalta nämä rahat pois. Tähän liittyy myös se, että koetetaan saada työnantajien palkankorotukset hoidettua tällä ansiotulojen verotuksen alennuksella ja samaten pienten eläkkeitten osalta niin, että kunnat joutuvat sitten tyytymään niihin verotuloihin, mitä saavat.

Mutta sitten toinen asia, joka tänään on korostuneesti tullut esille, on nämä uudet tilastot. Myös 1990-luvulla kävi sillä tavoin, että tulonsiirrot alkoivat näyttää siltä, ja monet näin menettelivätkin käyttäen näitä hyväksi, koska bruttokansantuotteessa tulonsiirtojen osuus yhtäkkiä kasvoi, koska nimenomaan pääomatulot ja muut poikkeuksellisesti laskivat erittäin paljon. Niinhän on tapahtunut 2008 ja 2009:kin, ne ovat alentuneet todella paljon, mutta se on tilapäinen notkahdus, joita muillekin ihmisille sattuu ilman, että se näkyisi tällä tavoin tilastoissa.

Tässähän Kataisenkin puheenvuorossa todettiin, että parhaimmin ansaitsevan yhden prosentin tuloissa on tapahtunut selkeä, prosentuaalisesti merkittävä alennus. Mutta eihän tästä yhdestä prosentista ihmisiä nyt yksistään ole kysymys, vaan siitä, miten koko suomalainen yhteiskunta voi, ja tässä suhteessa ei ole tapahtunut mitään uutta. Kunhan alan asiantuntijat pääsevät näitä tilastoja käymään läpi, luulen, että ainakin vaaleihin mennessä selviää, mikä tässä asiassa on totuus, ja se ei ole tämä, mikä nyt valtiovarainministeriössä on riemuiten otettu vastaan, että tämähän näyttää siltä, että tuloerot ovat kaventuneet. Ne eivät käytännössä ole sillä tavoin kaventuneet, vaan kysymys on siitä, että on käytetty yhden prosentin huippua, josta on sitten vedetty näitä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Samaten tämä elvistely sillä, että työttömyyttä on hoidettu erittäin hyvin, kun on elvytetty oikein, on selvittämättä, eikä näköjään ole haluttu selvittää sitä, kuinka paljon suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen todellisuudessa on tähän kokonaistilanteeseen vaikuttanut. Ja tämä on se yksi selvittämätön asia. Suomihan on Euroopan unionin maista se, jossa tämä eniten suhteessa kansalaisten määrään — on jo ennakoitu pitkään — tulee vaikuttamaan. Me olemme kärjessä näissä eläkkeelle siirtymisissä monesta eri syystä, muun muassa sen takia, että työkyvyttömyyseläkeläisten määrä jo sinänsä on ollut suuri, ja meillä myös näiden eläkejärjestelmien takia, jotka tehtiin. Ihmiset epävarman työelämän takia ovat mieluummin lähteneet eläkkeelle, jonka vielä tällä hetkellä saa saavutetun edun periaatteella, ja ovat sitten tämän ratkaisun tehneet.

Vielä kerran korostan sitä, että kun on puhuttu, että pääomatulot ja pääomaverotus nyt on ainoa SDP:n asia, niin eihän se tietenkään näin ole, vaan jotta sinä saat pari miljardia kasaan vuositasolla ja sitten joudut neljän vuoden aikana — tai mikä nyt sitten hallitusneuvotteluissa hallituspuolueitten kesken sovitaan — tasaamaan valtion tuloja ja menoja, siinähän on 5—7 sellaista kohtaa. Niitä kyllä löytyy jo nykyisen hallituksen eräitten päätösten tarkistamisesta niin, että siinä tapahtuu oikeudenmukaisuutta eli luopumista siitä, että jotkut ovat saaneet liikaa suhteessa siihen, mitä muut ovat saaneet, ja myös sen osalta, että kaikkia asioita ei veroteta. Osinkotulojenkin osalta sellainen kohtuullinen osinkotuloihin puuttuminen tuottaa tässä, jos puhutaan vaikka ryhmästä 7, sen muutama sata miljoonaa euroa. Näistä nämä käytännössä saadaan aikaan.

Mitä esimerkiksi nyt tulee arvonlisäveroon, joka on tuloista kaikista merkittävin, (Puhemies: 5 minuuttia!) siinäkin voitaisiin kyllä mielikuvitusta käyttää nykyistä enemmän. Tänään Yleisradion hallintoneuvoston kokouksessa ed. Sasilta kysyin, onko tv- ja radiolupamaksukin sinun mielestäsi progressiivinen, kun tässä lääkkeetkin on tuotu progressiivisuuden piiriin. Tosiasiahan on se, että ne määräytyvät sairauden perusteella. Sairaus ihmisellä, on hän sitten vuorineuvos tai siivooja, on meillä otettu huomioon meidän terveydenhuollossa samanarvoisena riippumatta siitä. Se ei ole progressiivisuutta, vaan se on näitten sairauksien huomioon ottamista lääkekustannuksissa ja muissa.

Eli kyllähän meillä on vähävaraisten ihmisten elämä tullut paljon huonommaksi eikä ainoastaan heidän vaan myös keskituloisten. Tämän takia tämä keskustelu, joka nyt on saavuttanut puolen yön, on erittäin tärkeä.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnari antoi jälleen väärän todistuksen siitä, mitä valtiovarainministeri Katainen täällä aiemmin on kertonut. Mutta kun sitä nyt ei näköjään ed. Skinnarille tai demareille saa tässä kerrottua, niin kannattaa sitten pöytäkirjoista katsoa, mitä Katainen todella kertoi.

Ed. Heinäluoma, jos te kuuntelisitte, mitä puhutaan, niin teidän kanssanne olisi huomattavasti helpompi (Ed. Gustafsson: Teillä on samat puheet olleet kaksi tuntia!) rakentaa parempaa maailmaa ja sitä oikeudenmukaista veromallia. Kun minä puhuin Hetemäen arvonlisäverokannoista, puhuin siitä, mitkä ovat arvonlisäverotuksen dynaamiset vaikutukset suhteessa työn verotuksen dynaamisiin vaikutuksiin. Tuossa työryhmätyössä nimenomaan osoitettiin, että arvonlisävero on huomattavasti kevyempää myrkkyä talouskasvulle kuin työn verotus on.

Mitä sitten tulee arvonlisäveron kohdentumiseen, kyllä se niin on, vaikka puhuttaisiin sitten ihan samasta tuotteesta, vaikka farkuista, että kun Björn Wahlroos menee tuonne Gantin myymälään ja ostaa ne 300 euron vaaleanpunaiset farkut, niin hän maksaa siihen päälle 69 euroa veroa. Kun kaupan myyjä menee Prismaan ja ostaa sieltä 30 euron farkut, niin hän maksaa siitä vajaat 7 euroa veroa. Wahlroos maksaa kyllä farkuista 61 euroa enemmän veroa. Tämä on ihan oikein. Verotus kohdistuu niin, että hyvätuloiset maksavat kuluttamastaan tuotteesta enemmän, ja mikä parasta, tuo vero kohdentuu ulkomailla tehtyyn työhön. Se mahdollistaa lopulta myös sen, että tuolla Prisman kassalla, (Puhemies: 2 minuuttia!) kun työn verotus kevenee, myöskin pystytään palkkaamaan lisää myyjiä ja työllisyys kasvaa.

Aivan lyhyesti sanon vielä yritysverotuksesta. Eikö, ed. Heinäluoma, teidänkin mielestänne ole kuitenkin parempi, että yrityksiä verotetaan kevyemmin, jotta yritykset kykenevät palkkaamaan uusia työntekijöitä, investoimaan Suomeen, ja sitten omistajia verotetaan kireämmin, niin kuin kokoomus on esittänyt?


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Kun monta kertaa SDP:n arvonlisäverokantaa on tullut tässä tentattua, niin minun täytyy nyt ääneen sanoa, että kyllä se minulle nyt on tullut selväksi.

Ed. Heinäluoma, näyttää todella olevan totta se, että te kritisoitte sitä, että ylellisyystuotteitten arvonlisäveroa nyt vähän nostettiin tai vielä kenties jatkossakin nostetaan. Samalla te kritisoitte kuitenkin sitä, että välttämättömyyshyödykkeitten — joista arkiajattelulla voisi kuvitella, että niitten veroahan pitää nyt nimenomaan keventää, niin kuin hallitus onkin keventänyt — veroa juuri on kevennetty. On erittäin vaikeaa oikeastaan ajatella, että sosialidemokraatit historiansa valossa tälle kannalle ovat kääntyneet, mutta ovat näköjään. Tämä on tärkeä sanoma äänestäjille vaalien alla.

Toinen tärkeä sanoma on se, mistä ed. Skinnari täällä puhui. Te kerta toisensa jälkeen viittasitte siihen, että tämän pääoma- ja yritysveron pitäisi mennä nyt suurin piirtein Hetemäen mukaan, (Puhemies: Minuutti!) ja kerrottiin näistä Hetemäen työryhmän esityksistä. Samalla te puhutte, että pitäisi pieniä yrityksiä ymmärtää. Tiedättekö te, että Hetemäen esitys merkitsee sitä, että tavallisten pienten yksinyrittäjien ja pienten yrittäjien verotus kiristyy erittäin merkittävästi siitä, miten asiat ovat tällä hetkellä? Kertokaa nyt, kummalla kannalla te olette. Oletteko te todella valmiita kiristämään tavallisten pienten yritysten verotusta vai pitämään sen edes ennallaan vaiko keventämään?


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Kun mennään detaljeihin, niin näyttää siltä, että asiat eivät selkene vaan ne tulevat entistä sekavammiksi.

Siis olihan tämä kyllä paljastava puheenvuoro tämä ed. Katajan puheenvuoro, että hän on todellakin sitä mieltä, että kun Björn Wahlroos ostaa kalliit farmarit ja maksaa niistä näin ollen enemmän arvonlisäveroa, (Ed. Kataja: Eikös se ole hyvä?) niin se on progressiivista verotusta, kun sitten pienituloisilla ei ole rahaa ostaa niitä kalliita farmareita, vaan hän joutuu ostamaan halvat farmarit ja maksaa vähän vähemmän veroa.

Olennaistahan on juuri se, että progressiivisen verotuksen ajatus on tasata tuloeroja ja mahdollistaa se, että tämmöistä epäsuhtaa ei olisi jokapäiväisessä elämässä niin räikeänä kuin te juuri kuvasitte, että jäisi jotain käteen sillä pienituloisellakin ihmisellä, että hän voisi vähän tehdä omia valintojaan, eikä niin, että se on suurituloinen, joka ostaa aina automaattisesti ne kalliimmat tarvikkeet sen takia, että hänellä on siihen enemmän varaa, ja sitten pidetään huolta alhaisella pääomaverotuksella, ed. Kataja, että on rahaa ostaa niitä kaikkein kalleimpia farmareita.

Siis progressiivisen verotuksen keskeinen ajatus on, että suurituloinen, jolla on varaa maksaa enemmän veroja, maksaa myös enemmän veroja, ja se ei arvonlisäverossa toteudu.

Ja kun ministeri Pekkarisen logiikka yleensä on pitävää, joskus myös jopa hauskaa, niin tänään se on nyt enimmäkseen hauskaa ja vähemmän pitävää. Siis kun te sanotte, että demarit olisivat kannattamassa ylellisyystuotteiden halpaa verottamista, niin ei suinkaan näin, ministeri Pekkarinen. (Min. Pekkarisen välihuuto) Nimittäin, arvoisa ministeri Pekkarinen, te kuulutte hallitukseen, joka esitti arvonlisäveron korotuksen tänne eduskuntaan. Prosenttiyksiköllä nostetaan kaikkia mahdollisia tuotteita, niin pienituloisten kuin suurituloistenkin ostamia tuotteita. Ylellisyystuotteet nousivat prosentin, mutta niin nousivat ne vaatimattomuustuotteetkin, jotka teidän persoonaanne suuresti heijastelevat. (Min. Pekkarisen välihuuto) — Ei suinkaan, vaan 1 prosenttiyksikön nousee koko arvonlisävero kautta linjan.

Ja sanon sitten ministeri Pekkariselle ja myös kokoomukselle, ed. Katajalle, että on kyllä unohtunut täysin, että arvonlisäveroa maksetaan myös erittäin työvaltaisesta toiminnasta: parturit, kampaajat, polkupyöränkorjaajat. (Ed. Kataja: Alennetun kannan mukaan!) Kaikki maksavat nämä lisäarvonlisäverokannat, jotka te olette, ministeri Pekkarinen, tänne eduskuntaan tuoneet. Kaikki maksavat tämän. Ja sama koskee myös sitten esimerkiksi rakentamista, jossa on se korkein, nyt teidän toimintanne jälkeen tämä 23 prosentin arvonlisäverokanta, jota kokoomus esittää, että nostetaan vielä 2 prosentilla. Siis työn hintaan pannan myös tämä arvonlisävero, ja jokainen yrittäjä Suomessa tietää, että ei ole vain niin kuin sanotaan, että ulkomaan tuotteet maksavat tätä, mistä ministeri Katainen mielellään puhuu, vaan se tulee suomalaisen työn hintaan rakentamisessa ja palveluissa yhtä hyvin. Sama prosentti pannaan sinnekin. Ja mitään eroa ei ole tässä tehty kyllä erikseen sen mukaan, onko ylellisyystuotteita vai muita, kun tämä prosenttiyksikön korotus tuotiin tänne eduskuntaan hyväksyttäväksi.

Joten eiköhän nyt sovita siitä, että ei panna demareiden synniksi semmoista, mitä, arvoisa hallitus, te olette siellä yksissä tuumin yhdessä tehneet eli nostaneet arvonlisäveroa kaikilta mahdollisilta tuotteilta ollenkaan tekemättä eroa sille, mikä on ylellisyystuotetta ja mikä ei ole ylellisyystuotetta.

Niin että tästä keskustan suuresti mainostamasta ruuan arvonlisäveroalennuksesta ei kyllä paljon eläkeläisille käteen jäänyt, ei jäänyt paljon käteen. Puhetta oli paljon, mutta lopputulos on se, että jäi käteen pienempi eläke. Se on lopputulos tästä asiasta. Suurimmat hyötyjät ovat kaupat, jotka tässä ovat pitkään lobanneet tämänkin asian puolesta. Ja nyt sitten, kun arvonlisäveroa kerran laskettiin, kuljetaan toiseen suuntaan, ei suinkaan demareiden esittämänä, vaan hallituksen esittämänä, että tehdään uusia arvonlisäverokorotuksia, joissa nostetaan myös ruuan hintaa. Ja kokoomus ilmoittaa, että ei riitä tämä yksi prosentti, vaan tehdään kaksi vielä tähän till.

Kaikki nämä veroratkaisut tältä osin ovat suuntaan kohti tasaveroa. Ja senkin takia minä vielä palaan tähän, että jos tätä vastaan halutaan taistella, niin sitten pitää olla rohkeus puuttua pääomaverotukseen ja pitää olla rohkeus nostaa pääomaveroja ja tehdä pääomaverotus tulojen mukaan suurenevaksi. Se on oikeudenmukaista veropolitiikkaa, ja se tuo myös sitä rahoitusta, jonka me tarvitsemme, jos haluamme pitää perusturvasta huolta jatkossa.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Tiedättekö, ed. Heinäluoma, minkä takia kansalaiset ovat kyllästyneitä politiikkaan? Luulen, että yksi merkittävä syy on se, että poliitikot eivät kansalaisten mielestä kuuntele. Poliitikot kertovat asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.

Tässäkin keskustelussa, vaikka minäkin olen moneen kertaan tuonut esiin jo siinä teidän kysymyksessänne olleita virheitä, halunnut, että keskusteltaisiin asioista niiden oikeilla nimillä ja etsittäisiin ratkaisuja, vaikka tässä keskustelussa yritin kertoa, että hallituksen veronkevennykset ovat olleet miljardin luokkaa, toisin kuin ed. Gustafsson, joka totesi täällä noin vain heittämällä, että 9 miljardin luokkaa, (Ed. Gustafsson: Se on kumulatiivinen laskelma, se pitää paikkansa!) ja vaikka minä kerroin edellisessä puheenvuorossani, mitä mieltä minä olen ollut ja olen arvonlisäverotuksen uudistuksista ja mitä Hetemäen työryhmässä on oltu mieltä ja miten arvonlisäveroa kertyy, kun ostoksia tehdään, niin seuraavassa puheenvuorossa te, ed. Heinäluoma, laitatte minun suuhuni sanoja, jotka eivät lainkaan pidä paikkaansa. Ei ole mikään ihme, että nukkuvien puolue kasvaa ja uutena puolueena itseään markkinoivan perussuomalaisten kannatus kasvaa. (Ed. Gustafsson: Nukkumisesta tulikin mieleen, että voisi lyhentää vähän!)

Kyllä jonkinlaista rehellisyyttä toivoisi myös näissä puheissa, vaikka sitten onkin tietysti asetelma, että minähän olen vain ensimmäisen kauden kansanedustaja ja ed. Heinäluoma on entinen valtiovarainministeri. Mutta ei se mukavalta tunnu, kun yritetään rakentaa kestävää verolinjaa, jossa otettaisiin sosiaalinen oikeudenmukaisuus huomioon, pyrittäisiin luomaan Suomeen työpaikkoja. Nämä kaksi asiaa ovat olleet niitä, joita kokoomus on verolinjassaan hakenut, etsinyt. Näitä olen tässä salissa tänään esitellyt, ja sitten näitä puheenvuoroja vääristellään kokonaan toisenlaisiksi.

Me kokoomuksessa haluamme, että verotus on sosiaalisesti oikeudenmukaista. Tämän vuoksi me haluamme korottaa pääomatuloverotusta. Haluamme kuitenkin, että suomalaiset yritykset pystyvät työllistämään. Siksi on hyvä, että yritykset voivat kerätä itselleen varoja, joilla työllistävät uusia työntekijöitä ja investoivat Suomeen. Toisaalta työn verotusta on järkevämpi keventää kuin arvonlisäveroa, ja kun kuitenkin jostain verotuloja pitää saada, niin on järkevämpää pyrkiä kohdentamaan se verotus niin, että se koskee myös ulkomaista työtä eikä vain kotimaista työtä. Arvonlisävero kohdistuu myös ulkomaiseen työhön, kun taas ansiotuloverotus kohdistuu vain suomalaiseen työhön.

Toivoisin, että pystyttäisiin ihan rakentavasti näistä omista lähtökohdista puhumaan eikä tässäkään keskustelussa olisi tarvetta laittaa sanoja toisten suuhun. Tietysti jos omat argumentit loppuvat, niin ymmärrän, että se on suuri houkutus.


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! On tietysti ihan totta se, että kun yhdellä prosenttiyksiköllä nostettiin kaikkea arvonlisäveroa, niin siinä oli joukossa sellaisia hyödykkeitä, joita voidaan pitää aika lailla välttämättömyyshyödykkeinä, ja niidenkin vero, ed. Heinäluoma, nousi yhdellä prosenttiyksiköllä, siis yhdellä prosenttiyksiköllä, ja niissä oli vain vähän välttämättömyyshyödykkeitä. Mutta aivan ylivoimaisesti suurin merkitys on ruualla silloin, kun puhutaan ihmisten välttämättömyyshyödykkeistä, eikä sitä laskettu vastaavasti yhdellä prosenttiyksiköllä, vaan tämän välttämättömyyshyödykkeen arvonlisäveroa laskettiin ensin 5:llä, ja sitten se lopulta muuttui 4 prosentiksi, siis 4 prosenttiyksiköllä. Se on hirveän paljon enemmän kuin oli se yhden prosenttiyksikön korotus, joka tuli joihinkin välttämättömyyshyödykkeisiin. Kaiken lisäksi, kun te mainitsette nämä parturit ja suutarit ja muut vastaavat, niin tämä hallitus hoiti asiat niin, että ne ovat edelleenkin siellä alennettujen arvonlisäverokantojen joukossa, joihinka jo aikaisemmin lähdimme niitä yhteisesti ajamaan ja viemään.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Vastaan ed. Katajan kysymykseen, kun hän toisen kerran puuttui tähän ed. Gustafssonin aikaisempaan puheenvuoroon siitä, kuinka paljon nämä veronalennukset ovat yhteensä. Kyllä se nyt vaan niin on, että yhteensä laskien nämä veronalennukset ovat vieneet 9 miljardia euroa tämän vaalikauden aikana valtion kassasta. Sen verran otetaan enemmän velkaa niiden rahoittamiseen. Se on kylmä tosiasia. Ei se ole mikään virhetieto, vaan yhteensä laskien neljän vuoden aikainen saldo, minkä te olette saaneet aikaan. Valtion kassa on tyhjä. Nyt kysytään, kuka tämän maksaa.

Ministeri Pekkariselle sanon vielä lyhyesti, että partureiden ja kampaamoiden alennettu arvonlisäverokanta päätettiin edellisessä hallituksessa esityksestäni juuri sillä perusteella, että siihen liittyy tavattoman paljon työtä, hyvin vähän mitään muuta, ja on oikeudenmukaista, että tätä työtä ei rasiteta kaikkein kovimmalla tavalla.

Mitä tulee ruuan arvonlisäveroon, siihen liittyy paljon vähemmän työtä, ja ikävä kyllä ikävä tosiasia, jonka sanon vielä kerran, on, että tästä suurimman hyödyn otti kauppa nostamalla hintoja etukäteen, ennen kuin tämä arvonlisäveropäätös tehtiin. Tämä summa olisi voitu antaa suoraan pienituloisille ihmisille, tämä 500 miljoonaa euroa, eikä antaa sitä suurituloisille eikä antaa kaupalle. Se olisi ollut todellinen vaihtoehto. Se olisi ollut järkevää ja oikeudenmukaista politiikkaa.