Täysistunto ja suullinen kyselytunti 15/2009

Hallituksen esitys yliopistolaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi

Henna Virkkunen (kok):

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys yliopistolaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi parantaa merkittävästi kaikkien suomalaisten yliopistojen toimintaedellytyksiä sekä vahvistaa niiden opetus- ja tutkimustoiminnan laatua ja vaikuttavuutta. Uudistuksen keskeisenä päämääränä on tieteen vapauden lujittaminen. Haluamme vahvistaa tiedeyhteisön autonomiaa ja yliopistojen voimavaroja. Haluamme antaa kaikille yliopistoillemme ja jokaiselle tieteenalalle mahdollisuuden olla maailman parhaita.

Tässä esityksessä ylipistolainsäädäntö uudistetaan kokonaisuudessaan. Uusi laki korvaa vuodelta 1997 olevan yliopistolain. Uudistuksessa yliopistot vapautetaan valtion tiliviraston ahtaasta asemasta. Yliopistoille se merkitsee suurempaa vapautta päättää omasta toiminnastaan, henkilöstöpolitiikastaan, taloudestaan ja profiilistaan. Laki lisää yliopistojen autonomiaa ja tekee niistä itsenäisiä oikeushenkilöitä. Yliopistojen määrä vähenee nykyisestä 20:stä 16:een. Kaksi yliopistoa muuttuu säätiöpohjaisiksi, muut 14 ovat valinneet toimimisen julkisoikeudellisina yhteisöinä.

Tätä uudistusta on odotettu yliopistoissa pitkään, ja se on osa eurooppalaista kehitystä yliopistojen modernisoimiseksi. Esityksen päälinjat pohjautuvat yliopistojen rehtorien neuvoston vuoden 2005 manifestiin, jossa vaadittiin itsenäistä oikeushenkilöasemaa, taloudellisen toimintavapauden terävöittämistä, terävämpiä profiileja ja monipuolisempia rahoituslähteitä. Edellisen hallituksen aikana tehtiin uudistuksen pohjaksi useita eri selvityksiä, joihin yliopistoyhteisöt ottivat kantaa. Myös kansainväliset arvioinnit, kuten Oecd:n arvio korkeakoulujärjestelmästämme vuodelta 2006, ovat pitäneet tarkoituksenmukaisena sitä, että yliopistojen asema määriteltäisiin uudelleen valtionhallinnon yksikön sijasta itsenäiseksi oikeushenkilöksi.

Tätä yliopistolain uudistusta on alusta alkaen toteutettu avoimesti ja yhteistyössä koko yliopistoyhteisön ja eri sidosryhmien kanssa. Uudistusta on valmisteltu laajapohjaisissa työryhmissä. Valmistelun eri vaiheissa on pyydetty ehdotuksiin lausuntoja ja kuultu rehtoreita, tutkijoita ja opiskelijoita eri kokoonpanoilla. Avoimen valmisteluprosessin kautta olemme saaneet mahdollisimman monen osapuolen näkemyksen ja ajatukset kuuluviin. Käynnissä oleva ja jatkuva yhteiskunnallinen keskustelu on uudistuksen onnistumisen edellytys.

Arvoisa puhemies! Yliopistojen tehtävät eivät lakiesityksen mukaan muutu. Yliopistojen päätehtävänä ovat edelleen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Uutta on se, että yliopistojen tulee toiminnallaan edistää elinikäistä oppimista. Yliopistoilla on perustuslaissa turvattu itsehallinto. Tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus ovat uudenkin lain kulmakiviä. Yliopistot hoitavat julkista tehtävää, ja niiden tehtävistä ja koulutusvastuusta ja tutkinnonanto-oikeuksista säädetään jatkossakin laissa ja asetuksissa.

Tämä yliopistolaki on luonteeltaan puitelaki. Sen toimeenpanossa paljon jää yliopistojen itsensä varaan. Me luotamme suomalaisten yliopistojen kykyyn itse päättää ja linjata. Tutkintojenanto-oikeudesta päätetään edelleenkin asetuksella. Näin turvaamme pienten alojen aseman.

Esityksen mukaan yliopistojen hallintoa ja johtamista uudistetaan ja vahvistetaan siten, että yliopistot pystyvät vastaamaan nykyistä itsenäisemmin ja paremmin uuden taloudellisen aseman tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Rehtorin asemaa ja yliopiston omaa akateemista päätöksentekoa vahvistetaan.

Esityksen mukaan puolet hallituksen jäsenistä, mukaan lukien hallituksen puheenjohtaja, on yliopiston ulkopuolisia. Tämän on epäilty vähentävän yliopistojen autonomiaa. On kuitenkin muistettava, että julkisoikeudellisissa yliopistoissa yliopistoyhteisö itse valitsee myös nämä jäsenet. Yliopistoyhteisöt itse arvioivat, kenellä on eniten lisäarvoa tuotavissa hallituksen työskentelyyn. Oletettavaa on, että jäseniksi pyydetään sellaisia yliopistoa lähellä olevia henkilöitä, jotka esimerkiksi elinkeinoelämän tuntemuksensa, henkilöstöosaamisensa tai kansainvälisten yhteyksiensä ansiosta toisivat lisäarvoa hallituksen strategiseen työhön. Uudella hallintomallilla vahvistetaan yliopiston johdon edellytyksiä yliopistonsa strategiseen, kestävään johtamiseen. Opetukseen ja tutkimukseen liittyvissä asioissa taas vahvistetaan korkeakouluyhteisön sisäistä päätöksentekoa.

Henkilöstön aseman osalta hallituksen tahto on alusta saakka ollut selvä. Uudistuksessa henkilöstön asema ja edut turvataan. Valtion sijasta työnantajia ovat jatkossa yliopistot, joten samalla virkasuhteet muuttuvat työsuhteiksi. Palvelussuhteiden muuttuminen työsuhteiksi on puhuttanut paljon etenkin julkisen vallankäytön näkökulmasta. Yliopistoissa julkista valtaa käytetään lähinnä opiskelijavalinnoissa, opintojen arvostelussa ja kurinpidossa. Vastaavaa julkista valtaa käytetään työsuhteissa esimerkiksi ammattikorkeakouluissa. Palvelussuhteen muutos liittyy toisaalta yliopistojen irrottautumiseen valtiosta ja toisaalta pyrkimykseen parantaa yliopistojen kilpailukykyä niin kotimaista kuin ulkomaista osaavaa henkilöstöä rekrytoidessaan. Työnantajatoiminnan siirtyminen yliopistoille mahdollistaa sen, että henkilöstöpolitiikka ei ole sidoksissa valtion virastoja koskevaan yleiseen henkilöstöpolitiikkaan. Erinomaista on se, että valtionhallinnon tuottavuusohjelman henkilötyövaateet eivät enää uusimuotoisia yliopistoja näin ollen koske.

Yliopistouudistuksella ei muuteta opiskelijoiden asemaa yliopistoissa. Suomalaisten maksuton tutkintoon johtava koulutus on nyt ja tulevaisuudessa suomalaisen sivistysyhteiskunnan pohja. Huoli maksuttoman koulutuksen murenemisesta on turha. Hallitusohjelman mukaisesti yliopistolakiin ehdotetaan sisällytettäväksi viisivuotinen kokeilu, jonka perusteella yksittäisissä vieraskielisissä maisteriohjelmissa voitaisiin kerätä maksuja EU—Eta-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Nämä maisteriohjelmat hyväksyttäisiin erikseen opetusministeriön asetuksella, joten maksujen periminen on vakaan harkinnan takana. Kokeilun edellytyksenä on myös stipendijärjestelmä vähävaraisille opiskelijoille. Tämän kokeilun perusteella voimme jatkossa arvioida lukukausimaksujen jatkoa. Kokeilun arviointia varten perustetaan ministeriöön erillinen seurantaryhmä.

Yliopistojen kannalta tärkeää on se, että valtio takaa myös tulevaisuudessa kaikkien yliopistojen riittävän perusrahoituksen. Siis toistan: valtio kantaa päävastuun jokaisen yliopiston opetuksen ja tutkimuksen rahoituksesta. Esityksen myötä yliopistojen perusrahoitus sidotaan yliopistoindeksiin ja perusrahoitus nousee näin vuosittain vähintään kustannustason nousua vastaavasti. Pelättyä tuottavuusleikkuria ei indeksiin tule.

Uudistuksen myötä yliopistoille avautuu mahdollisuus kerätä myös ulkoista rahoitusta omaan pääomaansa, mikä on uusi keino tukea ylipistoja. Pääoma tuottaa yliopistoille uutta rahaa, jota voidaan käyttää opetuksen ja tutkimuksen vahvistamiseen yliopiston itsensä päättämällä tavalla. Ulkopuolisen rahoituksen kerääminen ei ole yliopistoissa mikään uusi asia. Jo vuosia useat yliopistot ovat keränneet jopa kymmeniä miljoonia euroja yksityistä rahaa. Yhtään yliopistoa ei kuitenkaan tähän keräämiseen pakoteta, se on hyvä huomata.

Yliopistolakiesitykseen saimme peräti 160 lausuntoa. Valtaosa lausunnonantajista piti lain uudistuksen tavoitteita ja lähtökohtia oikeina ja uudistusta välttämättömänä. Lähes kaikkiin lakiehdotuksen pykäliin ehdotettiin myös muutoksia ja usein myös keskenään hyvin erisuuntaisia muutoksia. Lausuntokierroksen pohjalta julkisoikeudellisten yliopistojen toimielimistä poistettiin erilliset valtuutetut ja niiden tehtävät annettiin yliopistokollegiolle, elinikäisen oppimisen edistäminen lisättiin lakiin, yliopistokeskukset mainitaan yhteistyömuotona, hallituksen jäsenille ei valita varajäseniä ja valtion rahoituksen määräytymisperusteita on tarkennettu, vain muutamia muutoksia mainitakseni.

Joistakin asioista on tiedeyhteisön sisälläkin erilaisia perusteltuja näkökantoja. Hallituksen kokoonpano on yksi niistä. Lisäksi on epäilty, että opetusministeriön ohjausote kiristyisi. Ohjausta tulee olemaan jatkossakin, mutta se on jatkossa kevyempää ja strategisempaa. Yliopistoille ja niiden johdolle jää nykyistä enemmän valinnanmahdollisuuksia. Siirrymme nykyisistä, jokavuotisista tulosneuvotteluista nelivuotisiin kausiin. Rahoitusjärjestelmä tulee palkitsemaan korkeasta laadusta ja sovittujen tavoitteiden saavuttamisesta sekä kannustamaan yliopiston toiminnan jatkuvaan kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Viime viikkojen keskustelussa on välillä tuntunut unohtuneen yliopistouudistuksen ydin. Yliopistot saavuttavat taloudellisen ja hallinnollisen autonomian, joka vastuullisesti toimeenpantuna vahvistaa tieteen ja opetuksen autonomiaa. Jo tehdyillä päätöksillä hallitus on päättänyt huolehtia sekä säätiömuotoisten että julkisoikeudellisten yliopistojen maksuvalmiudesta ja riittävästä pääomittamisesta. Hyvin ratkaisevaa on yliopistojen hallinnassa olevien kiinteistöjen siirtyminen niiden omistukseen yliopistojen ja valtion yhdessä omistamien yhtiöiden kautta. Kaikessa tässä on kyse satojen miljoonien eurojen päätöksistä yliopistojen hyväksi.

Yliopistolain uudistus on yksi osa käynnissä olevaa historiallista korkeakoulu-uudistusta. Samanaikaisesti lain uudistamisen kanssa yliopistot uudistavat omaa strategiaansa osana korkeakoulujen rakenteellista kehittämistä. Myös yliopistojen rahoitus- ja ohjausjärjestelmät uudistetaan. Uudessa rahoitusmallissa opetuksen ja tutkimuksen vaikuttavuutta ja laatua painotetaan nykyistä enemmän. Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian kautta taas vahvistetaan yliopistojemme mahdollisuuksia toimia kansainvälisessä tiedeyhteisössä. Näiden uudistusten perimmäinen tavoite on, että jokainen suomalainen yliopisto on entistä parempi paikka opiskella, opettaa ja tehdä tiedettä ja taidetta. Paljon on kiinni myös yliopistojen omasta kyvystä ja rohkeudesta: kuinka ne uskaltavat tarttua tilanteeseen ja oikeasti lähteä uudistamaan toimintaansa.

Tähän voisin antaa muutaman nopeatahtisen keskustelun puheenvuoron, jotta saadaan ikään kuin ryhmien alustavia näkemyksiä debatin pohjaksi, minkä jälkeen käytäisiin debattivaihe.

Koska tähän on yhdistetty 4) kohta, niin annan puheenvuoron lakialoitteen tekijälle ed. Satoselle.


Arto Satonen (kok):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys uudeksi yliopistolaiksi on erittäin hyvä, mutta esitän kuitenkin lakialoitteellani muutosta yhteen yksityiskohtaan, jolla on tarkoitus kannustaa Suomessa tutkinnon suorittavia, EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevia opiskelijoita jäämään Suomeen.

Korkealaatuinen koulutus on globaalisti kysyttyä. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa opiskelee noin 270 000 ja Yhdysvalloissa 565 000 ulkomaalaista opiskelijaa. Myös Suomen on mahdollista tarjota koulutusta ulkomaalaisille tutkinto-opiskelijoille ja houkutella opiskelijoita jäämään valmistumisensa jälkeen töihin suomalaiseen yliopistomaailmaan, työelämään ja edistämään suomalaista yhteiskuntaa veronmaksajina.

Hallitus teki politiikkariihessä hyvän päätöksen, kun tehtiin periaateratkaisu siitä, että ulkomaalaiset opiskelijat pääsevät nopeammin Suomen kansalaisiksi, kun puolet heidän opiskeluajastaan Suomessa voidaan ottaa huomioon kansalaisuuden saamiseksi vaadittavaa asumisaikaa laskettaessa. Tästähän oli edelliseltä vaalikaudelta lakialoite, jonka eduskunnan enemmistö allekirjoitti. Tällä lakialoitteella EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden asemaa parannetaan edelleen siten, että Suomeen töihin jäävät opiskelijat voivat jälkikäteen verotuksessa vähentää maksamansa lukukausimaksut.

Arvoisa puhemies! Tähän asti maksuja on voitu periä vain tilauskoulutusta annettaessa, mutta nyt tässä laissa ja myöhemmin keväällä esiteltävässä ammattikorkeakoululaissa tulee mahdolliseksi periä myöskin maisterintutkintoon tai ammattikorkeakoulun jatkotutkintoon johtavassa koulutuksessa maksuja EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Koulutusmaksujen verovähennysmahdollisuus toimii porkkanana siten, että Suomeen töihin jäävä voi verotuksessa vähentää maksamansa koulutusmaksun täysimääräisesti palkkatulostaan tulonhankkimisvähennyksenä opiskelun päättymistä seuraavien viiden vuoden aikana vähentämällä kunakin vuonna yhden viidesosan opiskeluaikana maksamistaan koulutusmaksuista. Liittämällä täysimääräinen verovähennysoikeus ulkomaalaisten koulutusmaksuihin annetaan samalla selvä viesti sen puolesta, että ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opetuksen tulee olla suomalaisille ilmaista myös tulevaisuudessa. Suomalaisten osalta voidaan lähtökohtaisesti olettaa, että he jäävät työhön Suomeen tai ainakin suorittavat osan työurastaan Suomessa. Samalla tavalla on myöskin oikeudenmukaista antaa maksut jälkikäteen anteeksi niille ulkomaalaisille, jotka jäävät omalla työllään hyödyntämään suomalaista kansantaloutta.

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite voi toteutua sillä tavalla, että tuloverolakiin lisätään uusi 95 b § Korkeakoulujen koulutusmaksuista tehtävät vähennykset, jossa todetaan seuraavasti: "Henkilö, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon Suomessa ja jolle opiskelu ei ole ollut maksutonta yliopistolain 8 §:n 1 momentissa tai ammattikorkeakoululain 26 §:n 1 momentissa säädetyn perusteella, saa vähentää täysimääräisesti palkkatulostaan tulonhankkimisvähennyksenä opiskelun päättymistä seuraavien viiden vuoden aikana kunakin vuonna yhden viidesosan opiskeluaikana maksamistaan koulutusmaksuista."


Outi Alanko-Kahiluoto (vihr):

Arvoisa puhemies! Yliopistolakiuudistuksen tarkoituksena on yliopistojen taloudellisen autonomian kasvattaminen. Vihreän eduskuntaryhmän lähtökohtana on, että yliopistolain tehtävänä on myös turvata tutkimuksen ja opetuksen perustuslaillinen riippumattomuus, mahdollisuus tieteen kriittisyyteen ja opetuksen vapauteen. Ne ovat sivistysyliopiston reunaehdot. Vihreiden lähtökohta, sivistysyliopiston tulevaisuuden turvaaminen, määrittelee kaikkia yliopistouudistusta koskevia kantojamme.

Yliopistojen autonomia tulee turvata ei vain talouden vaan myös yliopistojen hallinnollisen rakenteen kautta. Tämä edellyttää, että yliopistojen sisäisillä jäsenillä on enemmistö yliopistojen hallituksissa. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä yliopiston ulkopuolisten jäsenten määrää hallituksessa voidaan kasvattaa vain, jos yliopistolaiset itse muodostavat hallituksen enemmistön.

Arvoisa puhemies! Perustuslain 123 §:n mukaan yliopistoilla on itsehallinto. Lakiesityksen mukaan yliopistoille taataan tämä itsehallinto edelleen. Käsillä oleva lakiesitys on kuitenkin juuri itsehallinnon suhteen ristiriitainen. Tosiasiassa lakiesitys merkitsee rajua irtiottoa tähän saakka vallinneesta tavasta ymmärtää autonomia. Voi jopa sanoa, että toteutuessaan esitetyssä muodossa laki romuttaisi yliopistojen tosiasiallisen autonomian. (Ed. Zyskowicz: Onpa vankka tuki hallitukselle vihreiltä!)

Yliopistolaissa säädettyä hallituksen kokoonpanoa tulisi tarkastella nimenomaan yliopiston itsehallinnon näkökulmasta. Yliopistojen itsehallinto voi toteutua vain, jos ylin määräysvalta yliopistojen substanssia koskevissa asioissa säilyy yliopistolaisten omissa käsissä. Tieteen vapauden ja tutkimusyhteisön riippumattomuuden ehto nimittäin on, että tieteen laatu ja tutkimuksenteon suunta määräytyvät tiedeyhteisön sisäisen kritiikin ja keskustelun kautta. Vihreän eduskuntaryhmän näkemys on, että ulkopuolisten jäsenten enemmistö yliopistojen hallituksessa vaarantaisi tämän periaatteen. (Ed. Kerola: Onko pykälää siis muutettava?)

Hallituksen lisäksi ratkaiseva päättävä elin yliopistossa on yliopistokollegio. Lakiesityksen mukaan hallitus on vastuullinen kollegiolle, mitä tulee yliopiston tilinpitoon. Tieteen sisältöön vaikuttavista strategisista linjauksista hallitus ei kuitenkaan ole vastuussa millekään taholle. Tieteen riippumattomuuden kannalta tässä on yliopistolain merkittävin epäkohta. Jos annamme arvoa tutkimuksen vapaudelle ja perustutkimuksen riippumattomuudelle, tämä epäkohta on välttämättä korjattava. Hallituksen vastuuta yliopistokollegiolle on lisättävä.

Yliopistojen perustuslaillisen itsehallinnon toteutumista arvioitaessa kaikkein olennaisista on kysyä, mikä on se taho, joka päättää yliopiston strategiasta, tutkimuksen painopisteistä ja resurssien kohdentamisesta. Lakiesityksen mukaan tämä valta on yliopistojen hallituksilla. Hallitus vahvistaa yliopiston strategian, toimenpideohjelmat ja johtosäännön. Kummallista on, ettei hallitus kuitenkaan ole vastuussa päätöksistään yliopistokollegiolle, eikä yliopistolaisista koostuvalla kollegiolla ole minkäänlaista sananvaltaa hallituksen päätöksiin. Laissa yliopistokollegion tehtäväksi jää ainoastaan uuden hallituksen valitseminen muutaman vuoden välein. On kyseenalaista, voiko vaalikokouksen asemaan jäävää yliopistokollegiota pitää varsinaisena toimielimenä lainkaan.

Ellei yliopistokollegion asemaa vahvisteta, ovat akateeminen vapaus ja perusopetus nopeasti uhattuina. On nimittäin kysyttävä, mikä on yliopistojen perustehtävä: harjoittaa tutkimusta, jonka suuntaaminen perustuu ensisijaisesti tieteellisen yhteisön itsensä harjoittamaan kritiikkiin vai tuottaa lyhyen tähtäimen tuloksia, soveltavaa tutkimusta, tilaustutkimusta, kaupallistettavia tuotteita? (Ed. Hemming: Uskomatonta puhetta!) Mikäli hallitus strategiassaan ja toimenpideohjelmissaan päättää panna painon jälkimmäiselle, tulee perustutkimus väistämättä kärsimään ja tutkimuksen monialaisuus kaventumaan. (Ed. Hemming: Hommatkaa ministerinne paikalle, kun päätetään asioista!) Myös tästä syystä yliopistokollegion asemaa on välttämätöntä vahvistaa niin, että hallitus on toimissaan vastuullinen yliopistokollegiolle ja yliopistokollegio voi tarvittaessa erottaa hallituksen. Hallituksen ja sen jäsenten on nautittava yliopistokollegion luottamusta. Myös yliopiston rehtorin on oltava kollegion valitsema. Yliopistojen autonomiaan on perinteisesti sisällytetty päätöksentekokulttuuri, joka perustuu kollegiaaliselle itsehallinnolle. Kolmikantaperiaatteen turvaamiseksi kaikkien yliopiston sisäisten ryhmien tulisi olla kollegiossa tasapuolisesti edustettuina.

Myönnän vastauspuheenvuoroja sitten mahdollisimman ärhäkkää keskustelua varten muutaman puheenvuoron jälkeen.


Tuula Peltonen (sd):

Arvoisa puhemies! Toivotaan, että tuo viisaus, joka äskeisessä puheessa oli, leviää tuolla hallituksessa enemmänkin.

Suomalaisen yhteiskunnan peruspilareita on laadukas koulutus, ja siihen olennaisena tekijänä kuuluu laadukasta koulutusta antava yliopisto. Olemme malttamattomina odottaneet yliopistouudistusta. Sanotaan, että tavoitteen mukaisesti uusi laki tekee yliopistoista nykyistä itsenäisempiä ja vapaampia. Tämä kuulostaa hyvältä ja oikealta. Tähän uskoimme ja tätä olemme halunneet myös me sosialidemokraatit, kun lakia jo viime hallituksessa lähdimme luonnostelemaan. Olimme laittamassa liikkeelle koulutushistoriamme suurta uudistusta. Mielestämme suomalaisen koulutuksen tulee elää ajassa ja Suomen yliopistoja on uudistettava vastaamaan muuttuvaa, globaalia ja eurooppalaista kehitystä. Mielestämme Suomen kansallisen menestyksen tulee jatkossakin perustua alueellisesti kattavaan, julkiseen ja laadukkaaseen koulutusjärjestelmään. Yliopistolaitoksen tulee olla merkittävä tekijä suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisuuden ja talouden kehittäjänä. Näin me uskoimme lakiuudistuksen kaiken tämän toteuttavan. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Hallitus vaihtui ja porvarihallituksessa astui esiin myös rahan valta. Se näkyy nyt tämän lain muuttuneena muotona, ikävä kyllä. Lakiuudistuksesta tulikin yhden totuuden ideologiaa, jota johdetaan suoraan ylhäältä alaspäin. Kun tavoitteena pitäisi olla autonomian vahvistaminen, niin nyt näyttää käyvänkin päinvastoin. Ei niin, että yliopistot itse voisivat toimintansa suuntaa kehittää ja muuttaa, vaan linjausten taustalla näyttää olevan vielä suurempi holhoaminen ja valmiiden suuntien esittäminen, onhan mukana yhä vahvemmin ministeriön määräysvalta, vaikka normiohjausta vähennetäänkin. Tulostavoitteet asettavat sisäisen autonomian lujille väkisinkin.

Arvoisa puhemies! Yliopistoväen pelkona on siis ihan aiheellisesti, että valta siirtyy yliopiston ulkopuolisille. Lain uudistuksessa esitetään, että vähintään puolet yliopistojen hallitusten jäsenistä olisi yliopiston ulkopuolisia. (Ed. Zyskowicz: Ei kai siinä sanota "vähintään"!) Hallituksen puheenjohtaja tulee lain mukaan valita myös ulkopuolisista jäsenistä, joten ulkopuolisten valta on varmistettu. Samalla rehtorivalta kasvaa ja muun yliopistoväen asema heikkenee. On oikeutettua uskoa, että yliopiston sisäisen autonomian lisääntymisen sijaan lisääntyykin yliopiston ulkopuolinen valta ja yritysmaailman valta.

Opetusministeri Virkkunen on lisäksi esittänyt, että ei ole hyväksi, jos yliopiston asioista päättävät vain yliopiston sisältä tulevat tiedekuntien ihmiset. Enää ei ehkä riitä, että hallituksessa istuisivat vain perinteiset tiedekuntien edustajat, Virkkunen sanoi tiedotustilaisuudessa viime torstaina. Todella, todella harmillista, jos opetusministerillä on näin heikko usko yliopiston oman väen osaamista kohtaan. Bisnesmaailman houkutus on voittanut tässäkin mielessä. Mikään muu ei ole riittävän hyvää kuin taloudellisen voiton tavoittelu, vähät tieteellisen tutkimuksen vapaudesta. Tulevaisuudessa voimme varmaan sanoa, että sitä saa, mitä tilaa tutkimuksenkin suhteen. (Ed. Salo: Eläköön sosialismi!)

Arvoisa puhemies! Täytyy myös ihmetellä, miksi yliopiston henkilökunnan asiantuntemusta ei lausuntokierroksella kuunneltu. Henkilöstö esitti useita muutostoiveita liittyen muun muassa palvelusuhteen jatkuvuusturvaan. Hyväksytyksi tuli ainoastaan se, että määräaikaisuutta ei laajenneta. Ei kai lainuudistuksen tarkoituksena voi olla henkilöstön etujen huonontaminen. (Ed. Vahasalo: Ei olekaan!) Henkilöstön toiveena oli muun muassa palvelussuhteen säilyminen virkasuhteisena, eläkesäädösten oikeudenmukaisuus sekä irtisanomisturvan määräaikaisuus. Näihin ei ole saatu vastauksia. Hämmennyksen tunne on siis ymmärrettävä.

Myös opiskelijoiden huoli vaikutusvaltansa kapenemisesta päätöksenteossa on aiheellinen. Opiskelijajäsenten määrä vähenee päätöksentekoelimissä, ja opiskelijoiden keskeinen vaikutuskanava, laitosneuvosto, aiotaan lakkauttaa. Hallinnon keventäminen on hyvä tavoite, mutta se ei saa poistaa osallistumisen mahdollisuuksia ja siirtää päätöksentekoa harvainvallaksi. Kokoontumistahti tällä laitosneuvostolla on liian harva. Kummallista sinänsä tämän laitosneuvoston lakkauttaminen, koska juurihan säädettiin laki nuorten vaikuttamismahdollisuuksien parantamisesta. Näinkö porvarihallitus hoitaa asian uudessa yliopistolaissa? (Ed. Huovinen: Oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee!)

Arvoisa puhemies! Yliopiston autonomian lisääminen on hyvä asia. Siihen me sosialidemokraatit olemme myös tähdänneet. Vallanjako sekä keinot, jolla uudistusta toteutetaan, ovat väärät. Uhkana on myös, että taloudellisesti kannattamattomilta opiskelualoilta häviävät opiskelupaikat. Tämä yliopistolakiuudistus ei tuo sitä autonomiaa, mitä me sosialidemokraatit olemme halunneet tukea. Emme myöskään näe rahoitusmallin olevan tarpeeksi turvallinen kaikille yliopistoille. (Ed. Salo: Esitättekö hylättäväksi?) Tulemmekin muotoilemaan omat ehtomme uudistukselle rinnakkaislakialoitteen muodossa.


Tuomo Hänninen (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys uudesta yliopistolaista on keskustan mielestä päälinjauksiltaan oikea. Tasa-arvoinen korkeakouluverkko, riittävä yliopistojen kokonaisrahoitus sekä autonomian lisääminen yliopistoille ovat meille tärkeitä asioita. Myös yliopistokeskusten sisällyttämistä lakiin olemme vaatineet ja myöskin sen saaneet.

Yliopistouudistus on yliopistojen sisältä noussut vaatimus. Yliopistot ovat katsoneet, että tilivirastoasemassa toimiminen ei sovellu yliopistotoimintaan. Rehtorien neuvosto vaati uudistusta jo 2000-luvun alussa. Tämän jälkeen asiasta on tehty useita julkisia selvityksiä, joista myös on pyydetty lausuntoja kaikilta tahoilta. Valmistelussa on kuultu yliopistoja, henkilöstöä ja opiskelijoita, ja he ovat myös päässeet osallistumaan valmistelutyöhön. Muutosesityksiä on otettu huomioon. Kaikkia muutosesityksiä ei ole lakiesitykseen otettu, koska ne ovat olleet niin monen suuntaisia ja keskenään ristiriitaisia, että jokaisen muutosesityksen lisääminen lakiesitykseen on käytännön syistä mahdotonta.

Keskusta on pitänyt tärkeänä myös sitä, että perustetaan riittävän maksukykyisiä, vakavaraisia ja luottokelpoisia yliopistoja ja sillä tavalla tämä rahoitus järjestetään. Yhteiskunnallis-taloudellinen tilanne ei saa muuttaa tätä lähtökohtaa.

Yliopistojen autonomian mukaista on se, että yliopistokollegio, jossa ovat edustettuina kaikki yliopistoyhteisön ryhmät, valitsee hallituksen. Yliopistoyhteisön omassa harkinnassa on, keitä ulkopuolisia jäseniä se hallitukseen valitsee. Yliopistoyhteisö voi oman yliopistonsa erityispiirteet huomioiden arvioida, minkälaista muun yhteiskunnan sitoutumista yliopiston toiminnan tukemiseen se itselleen katsoo tarpeelliseksi hankkia hallituksen jäseniä valitessaan. Olennaista asiassa on, että yliopistot omilla päätöksillään järjestäytyvät ja rakentavat toimintatapansa siten, että yliopiston voimavarat voidaan mahdollisimman hyvin suunnata sen perustehtävien toteuttamiseen. Tähän lakiesitys antaa yliopistoille kaikki mahdollisuudet.

Arvoisa puhemies! Henkilöstön osalta sekä virkamieslaissa että työsopimuslaissa on työ- ja oikeusturvaa koskevat säännökset, jotka ovat pitkälti saman sisältöisiä. Jo nykyisin yliopistoissa on henkilöstöä myös työsuhteessa.

Arvoisa puhemies! Yliopistolakia on mielestäni valmisteltu avoimesti. Samassa hengessä lakiesityksen käsittelyä tulee jatkaa ja asiantuntijakuulemisissa eri osapuolia, henkilöstöryhmiä ja opiskelijoita, tulee kuunnella herkällä korvalla. Meillä on tässä hyvät päälinjat pohjaksi, ja yksityiskohtaisessa käsittelyssä voimme vielä tätä lakia hioa.


Sirpa Asko-Seljavaara (kok):

Arvoisa herra puhemies! Tätä yliopistouudistustahan on valmisteltu jo viisi vuotta, ja tämä on uudistus, jota yliopistot ovat itse toivoneet. Yliopiston sisäinen rakenne, tiedekunnat, oppilasvalinnat jne., säilyvät lähes ennallaan, mutta yliopistostahan tulee, kuten ministeri sanoi, itsenäinen yksikkö, itsenäinen budjettivastuullinen yksikkö.

Yliopistokiinteistöistä ei ole vielä täyttä selvyyttä, mutta mielestäni se, että Helsingin yliopisto hallitsisi omia kiinteistöjään, Aalto-yliopisto omiaan ja loput yliopistot olisivat yhteisessä kiinteistöyhtiössä, vaikuttaa hyvältä.

Julkisoikeudellisessa yliopistossa, kuten Helsingin yliopistossa, on hallitus, jonka jäsenten lukumäärän määrää yliopistokollegio. Kollegio koostuu yliopistossa työskentelevistä professoreista, tutkijoista, muusta henkilökunnasta ja opiskelijoista. Hallituksen jäsenistä puolet on yliopiston sisältä ja toinen puoli on ulkoa, mutta tässäkin, huomioikaa, yliopistokollegiohan valitsee myös ulkopuoliset jäsenet ja yliopiston hallituksen puheenjohtaja taas on ulkopuolinen. Kollegio saa erottaa hallituksen jäsenen, ja hallituksen jäsenten täytyy muutenkin nauttia luottamusta. On siis aivan selvää, että yliopistokollegion valta on varsin suuri, mutta ehkä olisi hyvä vielä tarkentaa kollegion tehtäviä, koska ne ovat aika yksipuolisia tässä lakitekstissä. Toivonkin, että ainakin tieteellisen toiminnan valvonta olisi jotenkin kollegion tehtävä, ja ehkä sivistysvaliokunta ottaa tähän kantaa.

Toinen asia, joka on huolettanut professoreita ja opettajia, on se, että heistä tulee työsuhteisia eikä virkasuhteisia. Meille on selitetty, että se on joustavampi menettely ja siinä on helpompi käyttää kannustimia kuin virkasuhteessa.

Kolmas asia, joka huolettaa varsinkin opiskelijoita: hehän pelkäävät, että opiskelun maksuttomuus häipyisi Suomesta. Se on aivan varma, että ei. Siis opiskelu on edelleen maksutonta suomalaisissa yliopistoissa sekä meidän omille kansalaisillemme että EU-kansalaisille. Tilauskoulutustahan saadaan järjestää jo taannoin hyväksytyn lain perusteella. Lisäksi aloitetaan tämä kokeilu, että voidaan siis järjestää maisterikoulutusohjelmia, jos stipendijärjestelmä on kunnossa, ja ottaa EU- ja Eta-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta lukukausimaksu. (Ed. Mustajärvi: Mitä kansainvälisyyttä se on?)

Yliopistolakiuudistus on siis merkittävä muutos, joka itsenäistää yliopistot taloudellisesti ja toiminnallisesti opetusministeriöstä. Valtio edelleenkin vastaa yliopistojen rahoituksesta, mutta yliopistoille tulee mahdollisuus kerätä rahaa Akatemiasta, ulkopuolisista stipendeistä, EU-rahoituksesta. Kansalaisilta lahjoituksia voi vastaanottaa verottomasti, ja yrityksiltä voi kerätä rahaa. Valtio on lisäksi luvannut pääomittaa yliopistot niiden aloittaessa toimintansa. (Ed. Erkki Virtanen: Ne ovat kuin arpajaiset!) Kassassahan täytyy olla rahaa silloin, kun yliopisto aloittaa. Lisäksi yliopistoille voi tehdä finanssisijoituksia ja ottaa niiden tuotot yliopiston käyttöön.

Tämä laki on aivan erinomainen uudistus.


Merja Kyllönen (vas):

Arvoisa herra puhemies! Ja ylhäältä tuli käsky, että kaikki yliopistot oli markkinavoimille alistettava, ja näinhän hallitus on suuressa viisaudessaan valmistelua vienyt. Yliopisto Oy Ab on tuova meille uuden tuottavuuden ja tehokkuuden riemusaaton, jonka puristuksessa niin henkilökunta kuin opiskelijat saavat kärvistellä selvitäkseen kasvavien vaatimusten ristipaineissa.

Entistä nuorempana sinut on verolle pantava, ja entistä vanhempana sinulle on vapaus suotava. Tuota, tehosta, kiristä, vahvista, pinnistä; vielä jaksaa, selkä kestää, mieli pystyy ja innovaatioita syntyy liukuhihnalta siinä kaiken ponnistelun rytinässä. (Ed. Erkki Virtanen: Kuin Suomen naisten viestijoukkue!) Vai syntyykö? Tappaako kiristyvä kilpailu ja riipivä tuottavuusohjelma maastamme viimeisenkin luovuuden? Onko muutosten rullaportaissa päätepistettä? Löytyykö huippua, vai ainako tavoitellaan jotain uutta, jotain suurempaa, jotain enemmän, jotain parempaa? Onko menestyksen ja paremmuuden tavoittelun lakipistettä missään? Onko mikään tarpeeksi?

Arvoisa puhemies! Lain pohjalla elävä ajatus, huom. ajatus, itsenäisemmistä yliopistoista on hyvä, mutta jossain vaiheessa uuden lain lähtökohdaksi otettiin autonomian sijaan elinkeinoelämän tarpeet. Uuden lain myötä on aidosti riski menettää itsenäisen yliopistolaitoksen tärkeimmät arvot: vapaa, kriittinen opetus ja tutkimus. Lain uudistamistarvetta on harva kyseenalaistanut, mutta menettelytavat ja avoimen vuoropuhelun pelisääntö ovat historiallisen muutoksen onnistumisen kivijalka ja ehdoton perusta. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että todelliset kuulevat korvat ovat avautuneet elinkeinoelämän suuntaan, mutta yliopistojen henkilökunnan ja opiskelijoiden esitykset ovat kaikuneet kuuroille korville.

Uuden lain tulee taata, etteivät opiskelijat ja henkilöstö jää omalla työ- ja opiskelupaikallaan sivustaseuraajan asemaan, samalla kun ulkopuoliset nuijivat asiat yliopiston tärkeimmässä päättävässä elimessä eli hallituksessa, sen päätöksentekopöydässä, laissa ehdotetun enemmistön turvin. Niin, kysymys heräsi: Miksi opiskelija- tai henkilöstöedustus ei voinut säilyä hallituksessa ennallaan? Keneltä se olisi ollut pois? Mielestäni vain vahvasti demokraattinen ja vapaa tiedeyhteisö voi tuottaa uusia avauksia ja kehittää toivottuja innovaatioita. Mitä demokratiaa on jättää osa toimijoista vaille todellisia vaikutusmahdollisuuksia?

Arvoisa puhemies! Lain valmistelun yhteydessä on suureen ääneen kehuttu lain lisäävän massiivisella tavalla yliopistojen autonomiaa, mutta tarkempi tutustuminen hallituksen esitykseen paljastaa kuitenkin autonomian lähestyvän tsaarin ajan autonomiaa, jossa te olette niin vapaita kuin tsaari sanoo, sillä tiukasti säädellyn autonomian varmistaa opetusministeriön ja yliopistojen välinen tulossopimus, jossa sovitaan tulostavoitteista eli toiminnasta ja sen rahoituksesta eli toimintamäärärahoista. Ja entäpä sitten, kun tulostavoitteet eivät täyty, kun selkänahka ei olekaan venynyt tarpeeksi, mitä silloin tapahtuu? Entäpä, jos yliopistokonserni ei täytäkään valtio-omistajan tavoitteita, otetaanko lumeoptiot pois ja toiminta loppuu siihen?

Miten käy humanististen tieteiden, luonnontieteiden, jotka aloina palvelevat enemmän kuluttajia, kansalaisia, kuin yrittäjää ja yritysmaailmaa? Mistä lisärahoitusta kulttuuriantropologialle tai teologialle? Rahoittaako kirkko tulevat teologian opiskelijat, vai kuka auttaa lisärahoituksen keräämisessä? Kuralla olevat kunnatko maksavat sosiologian kehittämisen ja maksavat uudet sosiaalityöntekijät? (Ed. Huovinen: Juuri niin!) Myydäänkö opettajat eniten tarjoavalle jo koulutusvaiheessa? Kuoleeko taide ja kulttuuri suomalaisista yliopistoista?

Arvoisa puhemies! Tässä maassa on nähty monenlaista maksukokeilua ja verotsekkingiä, ja miten on käynyt? Kaikki ovat jääneet pysyviksi. Yliopistolain 10 §:ään on kirjattu koulutusohjelman maksullisuus. Kysynkin, mikä logiikka on siinä, että muka kokeillaan maksullisuutta ja samaan aikaan edellytetään korkeakoulujen myös kehittävän tuleviin maksullisiin ohjelmiinsa apurahajärjestelmän, jolla voidaan tukea lahjakkaiden ulkomaisten opiskelijoiden opintoja Suomessa? (Puhemies: 5 minuuttia!) Lisääntyykö raha siirtyessään taskusta toiseen, vai jälleenkö hallituksen salaisesta rahapussista löytyy kolikoita järjestelmän pohjaksi? Kuinka monta vuotta menee ennen kuin koko järjestelmä on maksullinen kaikille opiskelijoille ja olemme siirtyneet suoraan ameriikan malliin, jossa vain hyvätuloisilla perheillä on mahdollisuus kouluttaa lapsensa?

Siis autonomiaa, demokratiaa, uusi yliopistolaki, (Puhemies: Aika on kulunut!) Suomen kansa kun hallitusohjelman kyydistä tippui.


Henna Virkkunen (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Peltonen täällä totesi, että hänellä on hämmentynyt tunnelma, ja voi sanoa, että se on kyllä molemminpuolista, kun täällä kuunteli hänen puheenvuoroaan, missä hän kritisoi yliopistolain saamaa muotoa. Nimittäin syksyllä antamassaan lausunnossa SDP katsoo, että "nyt luonnos uudeksi yliopistolaiksi täyttää pääosin erinomaisesti sille asetetut tavoitteet" ja "vastaa onnistuneesti yliopistoja koskevan lainsäädännön kehittämistarpeisiin".

Erityisesti ed. Peltonen kritisoi täällä hallintomallia. Kuitenkin SDP katsoi omassa lausunnossaan, että "lakiluonnos on onnistunut yhdistämään yliopiston autonomian ja yliopistoyhteisön vahvan roolin päätöksenteossa selkeään toimivallan jakoon, joka mahdollistaa yliopiston määrätietoisen johtamisen". SDP:n mielestä "erityisen onnistuneena voidaan pitää yliopiston ylimmän johdon, rehtorin, yliopiston hallituksen ja yliopistokollegion, välistä tasapainoa yliopiston johtamisessa". Näin siis SDP neljä kuukautta sitten; nyt oli toisenlainen ääni kellossa. (Ed. Huovinen: Hyvänen aika!)

Täällä käytetyissä puheenvuoroissa tuli edelleen esille se käsitys, että yliopistojen tehtävät olisivat jollakin tavalla lain myötä muuttumassa. Näin ei ole. Se on kirjattu nimenomaan tähän lakiin, että päätehtävät säilyvät edelleen entisinä uudessa laissa. Yliopistojen tehtävänä on edelleen edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustavaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Ja erityisesti 6 §:ssä on todettu, että yliopistoissa vallitsee edelleen tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus. Nämä ovat olleet niitä tärkeitä peruspilareita, joille tätä lakiehdotusta on rakennettu.

Ed. Alanko-Kahiluodon puheenvuoroon liittyen toteaisin, että kyseessä on siis hallituksen yksimielinen ehdotus.

Täällä hyvin paljon myös käytettiin puheenvuoroja yliopistojen rahoitukseen liittyen. Se on yksi tämän lain parhaista ulottuvuuksista, nimenomaan se, että jatkossakin valtio tulee takaamaan kaikille yliopistoille riittävän perusrahoituksen tutkimukseen ja koulutukseen, ja se, että tähän lakiin on nyt rakennettu erityinen indeksi yliopistoja varten, joka vuosittain korottaa kustannuskehitystä vastaavasti tuota perusrahoituksen määrää. Yliopistoille uutena mahdollisuutena tulee todellakin mahdollisuus kerätä ulkopuolista omaisuutta omaan pääomaansa ja käyttää tuon pääoman tuottoja sitten tutkimuksen ja opetuksen hyväksi niin kuin yliopistossa parhaaksi katsotaan.

Sitten tuosta kritiikistä, jota esitettiin siitä, että hallituksen jäsenistä puolet tulee olla ulkopuolisia, huomautan myös ed. Peltoselle, että laissa on nimenomaan niin, että puolet, ei vähintään puolet, on ulkopuolisia. Sen kannalta oleellista on se, että yliopistoyhteisö itse valitsee myös nuo ulkopuoliset jäsenet lain mukaan. Lain perusteluissa on todettu, että yliopistoyhteisöön kuulumattomien jäsenten tulisi edustaa monipuolisesti yhteiskuntaelämän ja yliopiston toimialaan kuuluvien tieteiden ja taiteiden asiantuntemusta, mutta keitä nuo henkilöt ovat, sen yliopistoyhteisö itse päättää.


Tuula Peltonen (sd):

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri puhui hämmennyksestä, joka kansanedustajalla olisi. Voin sanoa, että hämmennys on ehkä vähän suurempi tuolla yliopistoväen keskuudessa kuin minulla tällä hetkellä. Kylläkin olen siihen yhtynyt ihan sen takia, että näen, että näille ihmisille täytyy tämä asia selvittää ja täytyy tuoda nämä oikeat asiat esille, mitä tässä tavoitellaan.

Sanoitte, ministeri, että pääosin SDP oli aikaisemmin tämän lain takana. Täytyy muistaa, että pääosin, ja nythän on käyty lausuntokierros ja nyt on selvitetty niitä kohtia, jotka ovat menemässä täysin mönkään, joihin me haluamme nyt puuttua ja tarttua, että se alkuperäinen tavoite sivistysyliopiston tieteellisestä tutkimuksesta, opetuksellisesta vapaudesta olisi turvattu. Näin ei ole käymässä. Nyt on yritysmaailma astumassa yliopistoon niin isolla jalalla, että tämä vapaus on vaarantumassa perustuslain vastaisesti. Elikkä tätä me haluamme olla nyt turvaamassa, että meillä olisi jatkossakin oikea vapaa yliopisto, joka pystyy tekemään oikeaa tutkimus- ja tiedetyötä.


Outi Alanko-Kahiluoto (vihr):

Arvoisa puhemies! Oli erinomaista kuulla opetusministeriltä se, että tuottavuusohjelma ei tule enää koskemaan yliopistoja missään muodossa, ja erityisen ilahduttavaa oli kuulla se, että myöskään tähän yliopistoindeksiin ei tulla kohdistamaan tuottavuusleikkuria, koska sehän on se asia, jota yliopistolaiset ovat kovasti pohtineet viime aikoina.

Samoin oli ilahduttavaa kuulla opetusministerin vastauksesta se, että opetusministeriön ohjausote suhteessa yliopistoihin tulee jatkossa olemaan aikaisempaa kevyempää ja että tavoitteesta sovitaan harvemmin kuin aikaisemmin. Se on erittäin ilahduttava uudistus. (Ed. Hemming: Pitäisi perehtyä asioihin, ennen kuin lähtee pitämään puhetta!)

Kysyisin arvoisalta opetusministeriltä, kun kerroitte, että laadulliset kriteerit tulevat jatkossa painottumaan aikaisempaa enemmän, millä tavalla tästä tullaan sopimaan yhdessä yliopistojen kanssa.


Raija Vahasalo (kok):

Arvoisa puhemies! Täytyy ed. Alanko-Kahiluodolle todeta edelleenkin, että siis myös molemmat ministerit vihreissä olivat hallituksen esityksen takana.

Erityisen onnistuneena, ed. Peltonen, voidaan pitää sitä, että ylemmän johdon — rehtorin, yliopiston hallituksen ja yliopistokollegion — keskinäinen tasapaino tässä yliopiston johtamisessa on erityisen onnistunut, se on hyvä asia. Tämä sana "ulkopuolinen" on vähän huono sikäli, että se voi olla myös tutkija, joka on esimerkiksi yliopiston oma dosentti, ja eihän hän ole niin sanottu ulkopuolinen. (Ed. Peltonen: Mikä on todennäköisyys?)

Sitten tämä autonomia. Valta tuo vastuuta. Uskaltavatko yliopistot nyt ottaa sitä vastuuta, sitä itsenäisyyttä, itselleen, mikä heille nyt suodaan? Sivistysyliopisto, jotta sillä on turvattu tulevaisuus, vaatii myöskin työkaluja. Tällä hetkellähän tilanne on erityisen huono yliopistoissa, me olemme saaneet sitä kuulla täällä vuosikaudet. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Nyt annetaan siihen työkalut, että tämä turvattu sivistysyliopisto voisi jatkua.


Mirja Vehkaperä (kesk):

Arvoisa puhemies! Yliopistoille tulevasta ulkopuolisesta rahoituksesta on tehty nyt jonkunlainen kirous, ikään kuin se olisi jotain likaista rahapeliä. Ulkopuolista rahoitusta, outcome-rahaa, on yliopistoille tullut 35 prosenttia keskimäärin jo tälläkin hetkellä. (Ed. Huovinen: Miten se jakautuu eri aloille?) Toivon, että sitä rahaa virtaa EU-maakuntarahoituksista, yrityksiltä ja yksityisiltä henkilöiltä entistä enemmän myöskin tähän korkeimpaan sivistykseemme.

Yksi ongelma tietysti tässä asiassa on se, mistä oikeastaan ministerikin varmaan voisi sanoa kantansa, onko lopullinen tuo vuosi 2010, joka tähän rahan keräämiseen yksityisiltä on laitettu määrävuodeksi, onko se kiveen hakattu, että valtio voi myöskin tuoda omat pelieuronsa mukaan tähän rahan hankintaan.


Markus Mustajärvi (vas):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara luetteli tuossa pitkän listan yliopistojen uusia ja vanhoja rahoituslähteitä. Se lista oli niin pitkä, että siitä puuttui enää lauantaina täytettävä lottorivi ja vakioveikkauskuponki. Kyllä on yliopistojen rahoitus hyvällä pohjalla! Muistutan siitä, mitä kokoomusjohtoinen Akava on omassa viestissään kansanedustajalle kertonut, ei ainoastaan kertonut vaan ilmoittanut, että he pelkäävät, että yliopistolain uudistus ei saavuta sille asetettuja tavoitteita, mikäli yliopistojen perusrahoitusta ei lisätä — näin siis Akava. (Ed. Asko-Seljavaara: Nythän sitä lisätään!)

Kyllä tämä yksityisen rahan perässä juokseminen ja hallintorakenteen muutos yhdessä tekevät sen, että se voi olla hyvin kohtalokasta ennen kaikkea maakuntayliopistoille. Niillä on kuitenkin erittäin tärkeä rooli oman alueensa kehittämisessä. Tässä yliopistojen välisessä kisassa voi käydä niin, että resurssit, opiskelijat ja opettajat keskittyvät vain harvoihin yksiköihin, ja silloin se tietää sitä, että monen maakunnallisen yliopiston itsenäinen taival voi olla päättymässä. Kyllä meillä on esimerkiksi pohjoisessa Rovaniemellä Lapin yliopistossa tällainen peikko.

Toinen asia ja hyvin periaatteellinen kysymys ovat nämä lukukausimaksut. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Niitä ei pidä ottaa käyttöön missään nimessä. Jokaisella on varallisuuteen katsomatta oikeus kouluttautua ja opiskella.


Sirpa Asko-Seljavaara (kok):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä kannatan erittäin lämpimästi maakuntayliopistojen säilyttämistä, mutta olisi erittäin hyvä, että yliopistot verkostoituisivat siten, että kaikkia tiedekuntia ei olisi kaikissa yliopistoissa. (Välihuuto) — Yliopistoillehan on annettu lisärahoitusta jatkuvasti. (Ed. Tiusanen: Myös Helsinkiä karsitaan!)

Minä ihmettelen kovasti tätä ystäväni ed. Kyllösen puheenvuoroa siitä, että yliopistotutkimus ei saisi hyödyttää ketään. Ainakin oma yliopistotutkimukseni on nimenomaan hyödyttänyt ihmisiä, yrittänyt hoitaa heitä mahdollisimman hyvin syöpätutkimuksessa, palovammatutkimuksessa jne. Myös elinkeinoelämää yliopisto voi hyödyttää, koska siellähän kehitetään uusia laitteita, uusia kemikaaleja, uusia koneita jne. Siis tieteellinen tutkimushan on koko yhteiskuntaa varten.


Merja Kyllönen (vas):

Arvoisa puhemies! Täytyy ystävälleni ed. Asko-Seljavaaralle järjestää Kyllönen-tulkki, koska en väittänyt, ettei koulutus saisi hyödyttää ketään, (Ed. Asko-Seljavaara: Tutkimus!) vaan päinvastoin kyselin, kuinka säilytetään kaikki nämä opintolinjat, kun nämä asetetaan markkinavoimien pelikentälle.

Se, mitä haluaisin kysyä ministeriltä, on se, mikä oli se syy, ettei opiskelija- ja henkilöstöedustus voinut säilyä yliopistojen hallituksissa entisellään. Ja mikä on ideologia tässä maksujen suhteen, koska tällä hetkelläkin EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta vaaditaan iso potti pankkiin talletetuksi, jonka katson olevan jo tietynlainen lukukausimaksu, koska oloa Suomessa ei hyväksytä ennen kuin tällainen talletus on tehty?


Pia Viitanen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri, totta kai SDP kannattaa yliopistojen uudistamista. Mehän olemme tämän prosessin alullepanija. Se, mitä me vastustamme, on se logiikka, minkä tämä hallitus siinä vaiheessa, kun pallo siirtyi teille, on siirtänyt tämän filosofian taakse eli juuri tämä logiikka, että entistä enemmän sivistysyliopistoajatusta ajetaan markkinavoimien armoille, (Ed. Vahasalo: Ei ajeta!) eriarvoistetaan yliopistolaitoksen rahoitusta ja on muuten koko tämä kausi jätetty yliopistojen perusrahoitus retuperälle, tuottavuusohjelman leikkaamaksi. Yliopistojen budjetit ovat miinusmerkkisiä tosiasiassa. Tämä meidän kritiikkimme — jos ministeri muistaa, meillä oli välikysymys viime keväänä tästä asiasta — lähti juuri tästä eriarvoistamisesta. Hallituksen logiikka eriarvoistaa yliopistolaitoksen, se jakaa yliopistolaitosta liiga- ja divaritason opistoihin. Eri tieteenalojen välille tulee eriarvoisuutta, ja eri alueiden välille tulee eriarvoisuutta, valitettavasti, arvoisa ministeri, teidän markkinalogiikallanne. Minä todella toivon, että te olisitte vielä valmis muutoksiin tämän markkinahenkisyyden vähentämiseksi siten, että oikeasti (Puhemies: Minuutti kulunut!) palattaisiin lain alkuperäiseen tarkoitukseen, taloudellisen ja hallinnollisen autonomian lisäämiseen.


Inkeri Kerola (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Ministeriä mukaellen minusta tämä uudistus, mitä olemme hyväksymässä, on kolmanneksi paras ratkaisu sen jälkeen, kun on perustettu Oulun yliopisto ja yliopistokeskukset; tämä on sitten se kolmanneksi paras ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Mitä tähän ulkopuolisen rahan keräämiseen tulee, niin itse asiassa, kun tätä rahaa on kerätty jo niin pitkään, käytänteistähän muodostetaan nyt laki, siitä vain on kysymys. Se on minusta ihan hyvä avaus.

Puhemies! Kysyisin siitä, kun tätä ulkopuolista rahaa nyt kerätään ja sille on asetettu tiukka raja. Näkisikö ministeri sellaista mahdollisuutta, että jos esimerkiksi toimintamäärärahoista tai muista tulee satunnainen vaje, niin yliopisto voisi eri hakemuksesta esimerkiksi ministeriöön hakemuksen jälkeen saada hieman jatkoaikaa tälle ulkopuolisen rahan keräämiselle?

Sitten, arvoisa puhemies, vielä lopuksi haluaisin kysyä harjoittelukoulujen asemasta. Onhan nyt varmasti niin, että niiden asema vakiinnutetaan, niin kuin tähän lakiin on kirjoitettu, että saisimme säilytettyä tämän korkeatasoisen opettajankoulutuksen, mikä meillä Suomessa on tähän asti ollut?


Leena Rauhala (kd):

Arvoisa puhemies! Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto ovat omassa tiedotteessaan todenneet, että yliopistolakiesityksen eduskuntakäsittely ei saa olla teatteria. He toivovat myös, että yliopistolaisten perusteltuja mielipiteitä ei sivuutettaisi. Se ilmeisesti on yksi kokemus heillä, että vaikka paljon lausuntoja kierroksella on saatu, niin se, mitä on otettu ja kuultu heiltä, on jäänyt vajaaksi. Erityisesti he nostavat esille tämän hallituskoalition ja kollegion merkityksen. Mutta muun muassa sitä haluan tässä kysyä, mitä mieltä ministeri on siitä, kun he ovat nostaneet esille kelpoisuusvaatimukset, miten ne tulisi edelleenkin säätää asetuksen tasolla, ja nyt ne ovat tässä laissa johtosäännössä. Perusteluna yliopistoväki toteaa, että ei pitäisi mitään sellaista jättää, mikä mahdollisesti johtaisi (Puhemies: Minuutti on mennyt!) yliopistotutkimuksen tai ‐koulutuksen laadun heikkenemiseen.


Jukka Mäkelä (kok):

Arvoisa puhemies! Edellinen puhemies totesi, että otetaan muutama opposition puheenvuoro tähän alkuun. Minun mielestäni oppositiopuolueista vihreiden puheenvuoro oli terävin, sekin tosin oli mielestäni kultaiselta 1960-luvulta. Ihmettelen suunnattomasti sitä, miten on jäänyt huomaamatta tämä globaali kehitys, tietoyhteiskuntakehitys ja koko tämä toimintaympäristö, missä yliopistot nyt toimivat. Aloite tästä yliopistoreformista on tullut yliopistoilta, ylioppilaskunnilta. Tämä parantaa taloudellista ja hallinnollista autonomiaa, parantaa suomalaisten yliopistojen toimintaedellytyksiä kansainvälisessä kentässä, parantaa rahoituspohjan laajentamista. Ainoa vika tässä uudistuksessa on se, että se tehdään vasta nyt.


Pentti Oinonen (ps):

Arvoisa puhemies! Ministeri kertoi alkupuheenvuorossaan ja aivan vakavissaan, että opiskelijoita ja henkilökuntaa on kuunneltu ja heidän mielipiteensä otettu huomioon yliopistouudistusta laadittaessa. Kuitenkin viestit opiskelijoiden ja henkilökunnan suunnalta ovat aivan eri suuntaisia.

Arvoisa ministeri, kysyn teiltä, kumpaa uskoa, teitä vai yliopistojen henkilökuntaa ja opiskelijoita, koska erilaisia mielipiteitä sataa kentältä.


Jacob Söderman (sd):

Arvoisa puhemies! Ministeri aloitti sanomalla, että meidän tulee luottaa yliopistoväkeen. Minulla on kokemusta Helsingin yliopiston konsistorin ulkopuolisena jäsenenä. Kiinnitin huomiota sen kolmen vuoden aikana siihen, että henkilökunta — professorit, virkamiehet — ja opiskelijat olivat sitoutuneita ja vastuuntuntoisia ja heihin todella voi luottaa.

Tässä uudistuksessa on näissä hallintokohdissa muutamia kohtia, joissa voisi lisätä luottamusta yliopistoon. Laissa voisi määrätä esimerkiksi, että ulkopuolisia jäseniä olisi vähintään kaksi. Yliopistot voisivat valita enemmän, jos haluavat, mutta ei pakotettaisi omaksumaan ulkopuolisten enemmistöä. Samoin rehtorin vaali voisi tapahtua kollegiossa, jossa on paljon laajempi joukko kuin hallituksessa. Minä toivon ministeriltä avointa mieltä, niin että täällä eduskunnassa voitaisiin (Puhemies: Minuutti täyttynyt!) vielä parantaa tätä esitystä.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! 51 vuotta sitten tulin yliopistoyhteisön jäseneksi ja olen siellä ollut jäsenenä kaikki nämä vuodet ja tieteellisiä julkaisuja kansainvälisiin sarjoihin tuottanut viime vuonnakin. Olen ollut myöskin mukana kaikissa uudistuksissa tämän puolen vuosisadan aikana. Tutkinnonuudistusta vedin Oulun yliopistossa ja laajemminkin ja hallinnonuudistuksissa olen ollut kaikissa mukana. Elikkä jonkunlainen kokemus on.

Puhun vain yhdestä asiasta, rahasta. On aivan selvää, että sidottuun tutkimukseen, projektitutkimukseen, saa rahaa vieläkin jollakin tavalla. Mutta sitomattomaan tutkimukseen, siis perustutkimukseen, luukut on kiinni, kerta kaikkiaan kiinni tällä hetkellä. Siihen on syy, minkä kaikki täällä tietävät. Tämän takia tässä suhteessa mitkään aikataulut, joilla kuvitellaan tämä rahoitushomma hoidettavan, eivät kerta kaikkiaan näissä taloudellisissa oloissa, sekä globaaleissa että Suomen talousoloissa, toimi, eivät kerta kaikkiaan. Ja tämä on vaara.


Tuomo Hänninen (kesk):

Arvoisa puhemies! Maassamme on kuusi 2000-luvun alkupuolella perustettua yliopistokeskusta. Uudessa laissa nämä on mainittu ja myöskin rahoituksen osalta periaatteet on kirjattu.

Millaisena, arvoisa ministeri, näette yliopistokeskusten aseman, roolin, korkeakouluverkostossa?


Sari Sarkomaa (kok):

Arvoisa puhemies! Olen ollut hyvin keskeisesti tämän lain valmistelussa, joten en lähde itse tätä kehumaan, mutta muutaman otteen otan SDP:n lausunnosta. Silloin, kun tätä lakia tehtiin hyvin tiiviissä yhteistyössä, (Ed. Gustafsson: Ne on kerrottu jo!) haluttiin tehdä lakia niin opiskelijoiden kuin koko yliopistoyhteisön kanssa, ja silloin SDP:n lausunnossa luki, että erityisen onnistuneena voidaan (Ed. Gustafsson: Mikä on kokoomuksen oma kanta?) pitää yliopiston ylimmän johdon, rehtorin, yliopiston hallituksen ja yliopistokollegion, tasapainoa yliopiston johtamisessa. Tätä te erityisesti kiititte. Totesitte, että esitys vastaa onnistuneesti yliopistoja koskevan lainsäädännön kehittämistarpeisiin. Kuka SDP:tä johtaa, kun tällaisia lausuntoja tulee ja tämän tyyppisiä puheita sitten täällä eduskuntasalissa esitetään? (Ed. Salo: Siitäpä se onkin kysymys!) Mitä tässä uskoa? Esitys on aivan erinomainen ja parasta, mitä Suomelle tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa voi tapahtua.


Susanna Huovinen (sd):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi totean sen, että kyllä minusta on varsin kummallista se, että täällä Suomen kansan valitsemat edustajat, olivatpa he mistä puolueesta hyvänsä, eivät saisi esittää teidän näkemyksenne mukaan omia huomioitaan, vaan pitäisi hirttäytyä johonkin paperiin, joka on annettu valmistelun aivan eri vaiheessa. (Ed. Salo: Neljä kuukautta sitten!)

Sitten totean, että tätä lakia on aivan aiheellisesti kritisoitu eri alueiden ja eri tieteenalojen eriarvoistamisesta. Opetusministeri ei suitsutukseltaan ole viitsinyt juuri kriittisiä näkökulmia julkisuudessa kommentoida. Hallituksen totuttuun tyyliin opetusministerikin siirsi äskenkin täällä vastuuta yliopistoille itselleen. Peräänkuulutitte rohkeutta tarttua mahdollisuuksiin. Nämä mahdollisuudet vain ovat kovin erilaiset suhteessa siihen, kenestä puhutaan esimerkiksi eri tieteenalojen välillä, vai oletteko todella tästä, arvoisa opetusministeri, eri mieltä?

Lopuksi, puhemies, totean kyllä, että olisi syytä kyetä myös opetusministerin tieteellekin niin tärkeään kriittiseen arviointiin (Puhemies: Minuutti!) omien esitysten suhteen. Hiukan tätä hersyvää hehkutusta vähemmälle ja asiallisuutta kritiikin edessä.


Erkki Virtanen (vas):

Arvoisa puhemies! Jotenkin ed. Pulliaisen puheenvuoron jatkoksi voi todeta, että tuntuu ikään kuin ministeri ja hallitus olisivat jääneet tuonne jonnekin viime kesään tässä elämässään tämän lain suhteen. Ikään kuin mitään merkittävää ei olisi tässä ympäröivässä maailmassa tapahtunut. Tässä tilanteessa, jossa talouden luukut, kuten ed. Pulliainen sanoi, ovat menneet kiinni, tämä rahoitusmalli tulee väistämättä merkitsemään yliopistojen välisten erojen voimakasta kasvua, eriarvoisuuden lisääntymistä. Siitä ei pääse mihinkään. Aivan sama on tässä hallituksen enemmistössä. On käsittämätöntä, että nämä bisnesmiehet — siitähän tässä on lopulta kuitenkin kysymys — tuodaan nyt hallitukseen, kun he ovat osoittaneet omat kykynsä ympäri maailmaa. Kyllä siinä on todella loistava pohja yliopistohallintoon. Miksi yliopistoille ei annettu vapaasti valita, kuinka monta ne heistä haluavat. (Puhemies: Minuutti täyttyy!) Miksi ne pakotetaan antamaan enemmistö ulkopuolisille?


Ville Niinistö (vihr):

Arvoisa herra puhemies! Vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana haluan sanoa, että olemme suhtautuneet lähtökohtaisesti hyvin myönteisesti tähän yliopistolakiuudistukseen ja molemmat ministerit ovat hoitaneet (Ed. Tiusanen: Niin ydinvoimaankin!) erittäin hyvin ja avoimesti tämän prosessin, mistä pitää heitä kiittää. Yliopistoväen virallisilla tahoilla on ollut hyvä mahdollisuus useamman vuoden aikana avoimessa valmistelussa osallistua tähän, toisin kuin kahden edellisen hallituksen demariministerien aikana. Minun täytyy sanoa, että teillä on kyllä aika paljon pokkaa. Silloin linja oli se, että perusrahoitus rapautuu ja ulkopuolista rahoitusta ei voi tehokkaasti käyttää. Sen saanti oli aika vaikeaa. Nyt sidotaan perusrahoitus indeksiin, vahvistetaan taloudellista autonomiaa, vapaudutaan tästä keskushallinnon mikro-ohjauksesta ja helpotetaan ulkopuolisen rahoituksen hankkimista ja sen hyödyntämistä yliopiston itse suunnittelemalla tavalla. Tässä on edellytykset erittäin hyvälle uudistukselle.

Mutta se, mikä pitää nyt tässä vaiheessa vielä varmistaa, on, että yliopistoyhteisön eri äänet valiokuntavaiheessa kuuluvat siinä, että tällaisista symbolisista mielikuva-asioista, joista on luotu vastakkainasettelu, se että ulkopuoliset (Puhemies: Minuutti täyttyy!) jotenkin hallitsisivat yliopistojen hallituksia, voitaisiin avoimesti vielä keskustella. Kollegiollahan on kuitenkin viime kädessä vastuu siitä, keitä yliopiston hallituksessa istuu.


Pirkko Ruohonen-Lerner (ps):

Arvoisa puhemies! Mikäli lakiesitys hyväksytään, yliopistot saavat jatkossa rahoitusta valtion lisäksi yliopiston liiketoiminnasta, lahjoituksista ja mahdollisista pääomatuloista. Kun suuren rahan valta kasvaa, uhkana on, että rahamaailma alkaa sanella, mitä tutkitaan, ja mahdollisesti myös sen, millaisia tutkimustuloksia halutaan. Suomalaisen korkeatasoisen tutkimuksen luotettavuus siis pahimmassa tapauksessa kärsii uudistuksen myötä. Mielestäni tämä on keskeinen ongelma tässä lakiesityksessä. Kysynkin ministeriltä:

Onko yliopistojen tehtävä tulevaisuudessa tuottaa voittoa tiedon kustannuksella?


Tuomo Puumala (kesk):

Herra puhemies! Täällä erityisesti sosialidemokraatit maalaavat aika laajalla pensselillä. Nyt ehkäpä juuri siitä johtuen oikein jälkeä ei tahdo jäädä. Te puhutte jostain määrittelemättömästä ajasta, jonka jälkeen uudistus on alkanut mennä huonoon suuntaan. Mikähän se aika nyt mahtaa olla? Olen kuullut kaksi argumenttia, joista toinen on se, että yliopistoyhteisöt eivät enää pääsisi valitsemaan omia hallituksen jäseniään. Eihän tämä pidä paikkaansa. Yliopistoyhteisöt itse pääsevät valitsemaan. On pelkästään tervetullutta, että ne pääsevät ottamaan myöskin ulkopuolisia jäseniä omaan hallitukseensa.

Toisekseen te puhutte jostain sellaisesta, että yritykset ovat pahoja. En minä voi ajatella semmoista lähtökohtaa, että sivistys olisi saari, johon pitää soutaa. Sivistyksen ja sivistysyliopistonhan pitää olla keskellä yhteiskuntaa, osana yhteiskuntaa. Opiskelijan näkökulmasta se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että on mahdollisuuksia työllistyä, mahdollisuus saada työpaikka sen jälkeen, kun valmistuu yliopistosta. Sivistys ei ole saari, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) vaan se on osa yhteiskuntaa.


Kimmo Sasi (kok):

Herra puhemies! Suomessa perusopetus on erittäin hyvälaatuista, mutta yliopisto-opetuksessa on paljon haasteita ja paljon parannettavaa. Se, että yliopistolaitosta ravistellaan, on hyvä asia, (Ed. Pulliainen: Eipä oo tehty muuta kuin ravisteltu 50 vuotta!) ja se, että yliopistolle annetaan enemmän mahdollisuuksia ja tässä tapauksessa paremmat resurssit, on erittäin hyvä asia.

Täällä on pelätty yrityksiä erittäin paljon. Muistellaan aikaa parikymmentä vuotta sitten. Vasemmisto vastusti voimakkaasti sitä, että yliopistot saavat tehdä yhdessä yritysten kanssa tilaustutkimusta. Missä olisi tämä maa tänä päivänä, jos tilaustutkimusta ei tehtäisi? Mitkä olisivat yliopistojen resurssit? Mikä olisi työllisyys? Olisiko meillä high tech -alaa, tietotekniikkaa tässä maassa tällä tasolla lainkaan? Eli kannattaa tehdä tässä maassa yhteistyötä.

Otetaan Tampereelta Tampereen tekninen yliopisto. Se on itse halunnut säätiöyliopistoksi, koska se uskoo, että se antaa sille paremmat resurssit, parantaa opetuksen laatua ja myöskin tutkimuksen laatua. Antakaa yliopistoille mahdollisuuksia ja antakaa niiden itse valita.


Pauliina Viitamies (sd):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy todeta, että on hyvä, että hallituspuolueen ihmiset ovat olleet herkällä korvalla meidän ohjelmiemme ja meidän lausuntojemme suhteen. Ikävä kyllä menneisyyden vangit elävät tässä talossa niin voimakkaasti väärässä ajassa, nimittäin politiikkaa sosialidemokraatit tekevät ajassa. Viime syksynä on linjattu keskeneräiseen asiaan jotakin, keskeneräinen asia on edennyt, kenties edistynyt joiltain osin, ja tällä hetkellä me otamme kantaa nyt valmisteluvaiheessa olevaan asiaan, (Ed. Toivakka: Se on teidän mielipiteenne!) ja se kannanotto on tänä päivänä tullut täällä hyvin selkeästi esiin.

Toisaalta toivoisin nyt tähän keskusteluun lisäksi sitä pohjaa maaseutuyliopistojen tulevaisuudelle. Onnekseni huomasin, että helsinkiläinen ed. Asko-Seljavaara, joka muuten on niin maaseudun ystävä monissa muissakin asioissa, tunnustaa nyt, että hän ei aio lakkauttaa maaseutuyliopistoja. Mutta toivoisi erityisesti keskustalaisten kollegojen avauksia siitä, millä tavalla aluepolitiikkaa hoidetaan 2000-luvulla? Niin kuin sitä hoidettiin (Puhemies: Minuutti on mennyt!) yliopistojen osalta 70- ja 60-luvuilla?


Pentti Tiusanen (vas):

Arvoisa puhemies! Bolognan yliopisto perustettiin 1088. Silloin lähtökohtana oli riippumattomuus, autonomia, se oli se idea, miksi se perustettiin. Tällä hetkellä ne ihmiset, jotka osoittavat mieltään, ottavat kantaa, yliopiston opettajat, opiskelijat, ovat kuitenkin tämän autonomian suhteen epäileviä. Mielestäni olisi paljon järkevämpää, jos myös ministeri nykypostissaan kiinnittäisi huomiota nimenomaan niihin epäilyihin, mitä — ei tässä salissa, vaan mieluummin opiskelijoiden ja opettajien puolelta — on tätä asiaa kohtaan osoitettu, ja kommentoisi niitä, eikä niin, että kommentoidaan oppositiopuolueen viimesyksyisiä papereita. Se olisi paljon älyllisempää ja enemmän ehkä tällaista korkeakoulupolitiikan keskustelua.


Johanna Karimäki (vihr):

Arvoisa puhemies! Tämä yliopistouudistus on laaja ja tarpeellinen uudistus, mutta kiinnittäisin huomiota erääseen tärkeään seikkaan, nimittäin määräaikaisiin työsuhteisiin, sillä ne ovat yliopistoissa vitsaus, varsinkin niiden peräjälkeen ketjuttaminen. Nyt tässä lakiesityksessä 29 §:n perusteluissa hyväksyttäisiin tutkijoiden mielivaltaiset määräaikaisuudet lailla, ja toivoisin, että tähän asiaan vielä valiokuntakäsittelyssä paneuduttaisiin. Pykälässä sanotaan näin, että toisaalta määräaikaisten sopimusten käyttö ei ole rajoitettua, ja perusteltuna syynä pidetään alan vakiintunutta käytäntöä. Mielestäni ei ole oikein, että yhden ammattikunnan määräaikaisuudet siunattaisiin lailla.


Pekka Ravi (kok):

Arvoisa herra puhemies! Aivan ensiksi haluan huomauttaa, että tätä lakia jos mitä on minun mielestäni ja aika monen muunkin mielestä valmisteltu erittäin vuorovaikutteisesti, ja se on ehkä ollut eräs syy siihen, että tätä keskustelua on sallittu, että eriäviä mielipiteitä on myöskin otettu huomioon sitten tässä lain viimeistelyssä.

Mutta ed. Mustajärvi — valitettavasti hän on puhelimessa tuolla salin ulkopuolella — luki äsken meille Akavan tiedotetta ja luki kyllä aika valikoivasti, koska tämän tiedotteen otsikko ... (Ed. Viitanen: Samalla tavalla te luette SDP:n lausuntoa!) — Saanko minä lukea nyt tämän tiedotteen otsikon, ed. Viitanen? — (Ed. Gustafsson: Eikä SAK:nkaan vielä luettu!) Tämä on otsikoitu (Puhemies koputtaa) "Akava tukee yliopistolakia: tiede ja laadukas opetus yliopistojen ykköstehtäviä", ja ainut kriittinen huomio kohdistui spekulaatioon yliopistorahoituksesta, ja me olemme juuri kuulleet sen, että se on sidottu yliopistoindeksiin (Ed. Erkki Virtanen: Niinhän Mustajärvi sanoikin!) ja julkinen valta tulee jatkossakin turvaamaan (Puhemies: Minuutti on mennyt!) yliopistojen perusrahoituksen. Siis kannattaisi kokonaisuus ottaa huomioon eikä kahta riviä.


Susanna Haapoja (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Aivan kuten ed. Hänninen toi täällä hyvin esille, niin yliopistokeskusten merkitys on valtavan tärkeä maakunnissa, niissä maakunnissa, joissa ei ole omaa yliopistoa.

Haluaisin tarkentaa tätä rahoitusta siinä mielessä, kun esimerkiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja Seinäjoen yliopistokeskus hankkivat rahoitusta itselleen myös valtion tuen ulkopuolelta erinäisiltä tahoilta. Siinä mielessä tämä ei ole minusta akateemista vapautta tai mitään muutakaan rikkonut. Päinvastoin tulevaisuuteen pystytään vastaamaan. Kysyisin, arvoisa ministeri, teiltä:

Miten jatkossa taataan ammattikorkeakoulujen ja yliopistokeskusten hyvä yhteistyö niillä alueilla, joilla tämä on mahdollista?


Anneli Kiljunen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Haluan ensinnäkin ed. Puumalalle todeta sen, että emme sosialidemokraatteina todellakaan vastusta yliopiston ulkopuolisten jäsenten olemista yliopiston hallituksessa, päinvastoin. Mutta me emme hyväksy sitä, että äänivaltaenemmistö on ulkopuolisella, vaan sen pitää olla yliopistolla itsellään, (Oikealta: Eihän siellä niin sanota!) emmekä ole ottaneet kantaa opiskelijajäsenten asemaan hallituksessa, joten kohdennatte kritiikin kyllä nyt aivan väärin.

Sitten kysyisin ed. Ville Niinistöltä, kun sanoitte äsken, että vihreät tukevat yliopistolakia pääosiltaan, ja viime keväänä, kun kävimme välikysymyksestä täällä keskustelua, teidän eduskuntaryhmänne otti kantaa EU:n ja Etan ulkopuolelta olevien opiskelijoitten lukukausimaksuun ja siellä vastustitte ehdottomasti niitten käyttöönottoa:

Mitenkä vihreät suhtautuvat tähän asiaan nyt tämän lain osalta, kun tämä asia on selkeästi osa tätä lakiuudistusta?


Ville Niinistö (vihr):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on sovittu siitä, että tällainen kokeilu tehdään, jotta selviää, onko se ylipäätään eri syistä järkevää. Selvitys arvioidaan tasapuolisesti ja sen tuloksista päätellään, onko sitä syytä jatkaa, laajentaa vai kenties päätyä tulokseen, että tällaista ei tarvita.

Vihreiden puolueen oma kanta on kaikkien tiedossa. Vihreiden kanta hallitusyhteistyössä on totta kai se, että tämä pitää toteuttaa kunnolla ja selvittää, mitkä edellytykset jatkaa on.


Timo V. Korhonen (kesk):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitamies täällä viittasi aluepolitiikkaan. Pitää täysin paikkansa, että osaamispohjaisen kehittämistyön edellytyksethän on turvattava ympäri maan, ja senhän tämä uudistus juuri tekee. Tämä turvaa tiedeyliopistot ympäri maan. Tämä turvaa myös niille maakunnille, joilla ei ole omaa yliopistoa, äärettömän tärkeät yliopistokeskukset, eli todella myös aluepolitiikan näkökulmasta tämä uudistus on erittäin hyvä.

Mutta ministeriltä kysyisin vielä näihin yliopistokeskuksiin liittyen, että kun nyt laissa ja asetuksessa on rahoituksen periaatteet kirjattu, niin voimmeko me nyt yliopistokeskusten osalta kuitenkin luottaa siihen, että budjettiperusteinen rahoitus varmistetaan, jottei niitten tarvitse enää elää siinä määrin hankerahoituksen pohjalla kuin tähän saakka.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Minäkin olen erittäin tyytyväinen siihen, että hallitus on ottanut hallitusohjelmaan kirjauksen siitä, että yliopistokeskuksia kehitetään tosissaan. Nyt ensimmäistä kertaa yliopistokeskukset saavat lain tasoisen aseman.

Mutta, ed. Mustajärvi, Akava tukee hallituksen esitystä uudeksi yliopistolaiksi. Lakiesitys takaa Akavan mielestä yliopistoille mahdollisuudet toimia ja tehdä päätöksiä nykyistä itsenäisemmin. Akavan mukaan lakiesityksessä yhdistetään onnistuneesti yliopiston autonomia ja yliopistoyhteisön vahva rooli päätöksenteossa. Te annatte kovin väärän kuvan siitä, minkälainen on Akavan kanta. En voi kuin ihmetellä vasemmisto-opposition ja eräiden vihreiden kansanedustajien kannanottoja tähän yliopistolakiin. Sen sijaan kovin rakentavia olivat esimerkiksi kristillisdemokraattien puheenvuorot heidän tukiessaan hallituksen esitystä.


Markus Mustajärvi (vas):

Arvoisa puhemies! Ed. Ravilla ja ed. Katajalle: Jos minä puhuin yliopistojen rahoituksesta, minä Akavan kirjeestä poimin sen kohdan, missä puhutaan yliopistojen rahoituksesta. Minusta tämä on aika loogista. Jos siellä todetaan, että Akava kuitenkin pelkää, he siis pelkäävät, eivät pelkästään totea. Eivät hekään luota siihen, että asiat ovat kunnossa.

Keskustalaisille minä kyllä sanon, että sitten kun vaikeudet alkavat maakuntayliopistoissa, minä jaksan muistuttaa teitä siitä. Aikoinaan, kun Rovaniemelle oltiin hankkimassa oikeustieteellistä tiedekuntaa ja asia esiteltiin presidentti Kekkoselle, niin hänelle sanottiin, että kaikki juristit ovat Suomessa sitä mieltä, että niin ei pidä tehdä, ja Kekkonen sanoi, että hän tietää ainakin yhden juristin, joka on eri mieltä, ja se riitti. Se oli Kekkosen linja, mikä on teidän linja?


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi, joka täältä juuri näytti häippäisevän pois, antoi pikkuisen persoonallisen kuvan tilaustutkimushistoriasta yliopistolaitoksessa. Jossakin vaiheessa 1970-luvun alkupuolella — huom. minä olen ollut siis vuodesta 1958 mukana — siihen suhtauduttiin kriittisesti. Miksi? Siksi, että se ei ollut säädeltyä toimintaa. Sitten heti, kun saatiin pelisäännöt selviksi, selviksi lomakkeet, joissa oli pelisäännöt sanottu, ja erikoisesti saatiin selville se, mikä on korvaus valtion tilojen käytöstä, siihen sopimukseen, niin silloin kaikki oli selvää eikä sitä kukaan vastustanut, mutta säätelemättömänä sitä vastustettiin.


Tommy Tabermann (sd):

Herra puhemies! Minä olen vankkumaton mullistusten, jopa kumousten ystävä, mutta ei kaikkien hullutusten perään kannata heti juosta, vaikka konsultit laulaisivat kuinka kauniisti seireeninlaulujaan. Kuten tämäkin keskustelu on näyttänyt, mustia aukkoja, raakileita ja muita vastaavia keskeneräisyyksiä löytyy tästä suunnitelmasta vaikka kuinka paljon. Miksi levittää niitä tuulettimen kautta koko maahan, kun meillä on kokeiluja varten loistava laboratorio, Aalto-yliopisto? Antaa sen kokeilla, kasvavatko banaanit Levin rinteillä vai eivät. Jos kasvavat, muut voivat seurata samaa tietä.


Harri Jaskari (kok):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, kun vasemmiston puolella sanottiin, että oli jääty viime kesään, että voi todeta, että vasemmisto on jäänyt 1970-luvulle, jolloin ei todellakaan haluttu niin paljon sitä yhteistyötä tehdä. Ei siinäkään ole mitään pahaa, että tehdään yhteistyötä muun yhteiskunnan kanssa. Siitä voi olla jopa hyötyä aika paljon. Vielä korostan sitä, että yliopistokollegio valitsee myöskin ulkopuoliset henkilöt.

Toiseksi tähän autonomiapuoleen. Nykyään vielä tehdään vuosittain neuvoteltu tulossopimus erittäin tarkasti, opetusministeriö suhteessa yliopistoon. Jatkossa tehdään nelivuotiskausittain ja paljon strategisemmin eli yliopistot ovat huomattavasti autonomisempia. Toisaalta yliopistoilla tulee olemaan paljon enemmän valtaa henkilöstöpolitiikassaan, omassa taloudessaan, omassa profiilissaan. Nyt päästään myöskin enemmän eroon, kun virkasuhteesta muutetaan työsopimussuhteeseen, siitä pätkätyöstä, kun ei ollut mahdollista järkätä virkaan porukkaa, kun ennen täytyi saada (Puhemies: Minuutti!) valtion rahoitus. Paljon parempi systeemi tämä nykyinen, miettikää sitä!


Pia Viitanen (sd):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaskarille totean vaan, että kyllä minä luulisin, että tämä talouskriisi viimeistään jopa kokoomukselle opettaa, että uusliberalismin aika on ohi. Mitä järkeä on lähteä sivistysyliopiston periaatteitakin tekemään riippuvaisemmiksi markkinavoimista?

Mutta ed. Ville Niinistölle: Hän puhui aikaisemmin perusrahoituksesta. Eikö olisi vihreilläkin jo aika kasvaa ikään kuin vähän aikuisiksi ja alkaa ottaa vastuuta myös tämän hallituksen tekemisistä? Tämän hallituksen aikana koko ajan systemaattisesti yliopistojen perusrahoitus on ollut retuperällä.

Kun kokoomuksessa harjoitetaan myös tätä valikoivan lukemisen taitoa, mistä ed. Ravi täällä puhui, niin te olette hyvin valikoivasti myös SDP:n lausuntoa lukeneet. Miksi ette kiinnitä huomiota kritiikkimme siihen kohtaan, jossa puhumme rahoituksen epätasa-arvosta? On tavatonta, että yliopistoa jaetaan vuohiin ja lampaisiin, divariin ja liigasarjaan. Toiset saavat rahaa, jotka markkinoilta keräävät, myös valtiolta, toiset jätetään kituuttamaan. On aivan eriarvoistavaa politiikkaa tehdä rahoituspolitiikkaa näin.


Outi Mäkelä (kok):

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen yksimielinen ehdotus on todellakin erinomainen. Hämmästyttää hieman, että tässä salissa nyt vallitsee jonkunlainen kollegiopelko. Mikä tämä kollegio on? Kollegio on yliopistoyhteisö, siis yliopisto itse. Kyse ei ole mistään pelottavasta asiasta.

Oli hyvä kuulla ed. Anneli Kiljusen suusta, että SDP ei vastusta ulkopuolisten nimittämistä hallitukseen, ja kun kyse ei ole siitä, että määrä olisi yli puolet, niin mehän olemme samoilla linjoilla.


Outi Alanko-Kahiluoto (vihr):

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että joudun selittelemään äskeistä terävää puheenvuoroani. Sinänsä pidän yliopistolla työskennelleenä monia tämän uudistuksen sisältämiä asioita erittäin tervetulleina. Mutta olen myös sitä mieltä, että tämä on vasta esitys, johon on mahdollista tehdä muutoksia.

Kun sanottiin, että kannassani, jossa kritisoin hallituksen kokoonpanoa, olen 1960-luvulta, kyllä me vihreät olemme sitä mieltä, että ulkopuolisten tuominen hallitukseen on erittäin hyvä asia. Se parantaa yliopistojen keskusteluyhteyttä yhteiskunnan kanssa ja voi olla erittäin hyvä asia yliopistojen kannalta. Mutta kun keskustellaan yliopiston itsehallinnosta, on kuitenkin niin, että voimme jatkaa keskustelua siitä, miten se meidän yhteinen tavoitteemme, joka on tieteen ja tutkimuksen ja opetuksen vapauden takaaminen, joka sisältyy tähän esitykseen, kaikkein parhaiten turvataan.


Sanna Perkiö (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Alanko-Kahiluodon puheenvuorot ovat kyllä vähän ääripäistä. Niistä on vaikea selkeätä linjaa löytää. Tulkitsen, että hänen eduskuntaryhmänsä nimissä käyttämänsä puheenvuoro oli hallitusyhteistyölle kyllä myrkkyä. Vihreät vastustavat näemmä yliopistojen kehittämistä. Hallitus on tehnyt hyvää työtä tässä yliopistouudistuksessa. Uudistus on välttämätön Suomen tieteen, tutkimuksen ja ylimmän opetuksen tasolle. Olen itse Teknillisen korkeakoulun kasvatti, ja pakko sanoa, että kyllä siellä luudalla olisi paljon ollut töitä. Tämä laki nyt mahdollistaa uudistumisen. (Ed. Erkki Virtanen: Kenen luudalla?)

Suomen yliopistojen on nyt mahdollista nousta maailman huipulle. Aalto-yliopisto tulee sellainen olemaan. (Puhemies: Minuutti täyttyy!) Kehitykselle on hyvät puitteet. Vihreät ovat este Suomen yliopiston uudistumiselle. Vihreät ovat näköjään valinneet oppositioaseman. Se lähestyy.


Susanna Huovinen (sd):

Arvoisa puhemies! Jos joku talon ulkopuolella seuraa tätä keskustelua, niin ei kyllä varmasti tämä hallitus—oppositio-asetelma käy aivan ilmeiseksi tämän keskustelun perusteella.

Mutta minä haluan nyt vielä kiinnittää huomiota tuolta salin oikealta laidalta tulleeseen puheenvuoroon, että me vastustaisimme näitä periaatteita tässä uudistamisessa. Me olemme moneen kertaan täällä todenneet, että olemme olleet liikkeelle laittamassa tätä uudistusta. Mutta me olemme esittäneet täällä monia kysymyksiä koskien rahoitusta, yliopistojen alueellista ja myöskin tieteenalojen välistä eriarvoistumista, joihin asiallisiin kysymyksiin kukaan ei ole halunnut vastata.

Te pyritte väistelemään näitä vaikeita kysymyksiä sumentamalla ja tarttumalla joihinkin lillukanvarsiin ja lukemalla pätkiä joistakin lausunnoista. Aivan niin kuin täällä on todettu, te itse esimerkiksi kokoomuksen ryhmänjohtajan suulla teitte juuri äsken saman, mistä syytitte ed. Mustajärveä.


Hanna-Leena Hemming (kok):

Arvoisa puhemies! Täällä on kannettu huolta sivistysyliopistosta hienosti. (Ed. Pulliainen: Kyllä! Se on totta!) Sen aika on viimein tullutkin, että tästä kannetaan huolta. Muistutan, että sivistysyliopistoa edustaa humanismi kaikkein puhtaimmillaan. Hyvin moni muu yliopistossa opetettava asia on edelleenkin ammattikoulutusta.

Itse humanistina olen hyvin iloinen siitä linjasta, että nyt, kun perusopetukseen luvataan indeksin mukaiset korotukset jatkossakin, lisäksi luvataan yliopistoille, että heillä on mahdollisuus hankkia rahaa. Näin vain turvataan se, että Suomessa sivistysyliopisto säilyy. Meillä jatkossakin on mahdollisuus opettaa teoreettista filosofiaa, arameaa ja hepreaa, joita maailman suuret yliopistotkaan eivät noin vaan tällä hetkellä opeta.

Ihmettelen sitä, että me emme saisi ottaa rahaa EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta, kun maisterin tutkinto maksaa jopa 100 000 euroa. Miksi me sallimme ilmaisen koulutuksen kaikille maailman kansalaisille, kun huolehdimme samaan aikaan niin tarkkaan siitä, että terveyskulut maksetaan vain suomalaisille?


Tuula Peltonen (sd):

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä suuresti ihmetellä sieltä salin toiselta laidalta tulevia kommentointeja siitä, että nyt ollaan tekemässä suomalaista sivistysyliopistoa. Eikö meillä ole suomalainen sivistysyliopisto ollut kaiken aikaa? Sitä tulee kehittää, sitä tulee uudistaa, ja se on myös sosialidemokraattien tahto. (Välihuutoja oikealta) Me haluamme olla tässä uudistustyössä mukana, me emme vastusta uudistamista ja kehittämistä. Mutta miten se uudistaminen ja kehittäminen tehdään, se on se kysymys. Miten taataan tasavertainen kehittäminen alueellisesti, tieteenalojen välillä? Miten taataan tieteen ja tutkimuksen vapaus tulevaisuudessa? Nämä ovat niitä kysymyksiä, joihin me haluamme puuttua.

Edelleen haluaisin kuulla ministeriltä laatukriteereistä. Elikkä laatukriteerien määrittely on mielestäni yksi tärkeimpiä uudistukseen otettavia tavoitteita. Täällä ei ole paljon puhuttu laatukriteereistä ministerin suullakaan, eikä tuosta esityksestäkään paljon niistä löydy luettavaa. (Ed. Salo: Ei ole saanut suunvuoroa!) Eikö tämä tulisi lisätä myös laskentakriteeriksi, laadullisena kriteerinä?


Inkeri Kerola (kesk):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitamies ja ed. Mustajärvi täällä kaipailivat keskustan korkeakoulupolitiikkaa. Minusta tämä lakiesitys nimenomaan keskustan esiintuomana tuo esille senkin, kuinka haluamme tästä uudistuksesta myös kansainvälisen statuksen omaavan yliopiston Suomeen, korkeakoulujärjestelmän kokonaisuudessaan.

Vielä toistan sen, että keskusta on ollut aina maakuntayliopistojen kannalla, myöskin yliopistokeskusten. Ja sanoisin vielä sen tähän lopuksi, että kyllä Kekkonenkin ihmettelisi, jos näkisi tämän koko yliopistokeskusverkoston, joka meillä Suomessa tänä päivänä on. Kysynpä vaan, kun hän ei ole ollut sitä perustamista katsomassa, että ketkä ovat sitten olleet. Keskusta on ollut siinä avainasemassa ja on edelleenkin maakuntayliopistojen kannalla.


Jacob Söderman (sd):

Arvoisa puhemies! Minä nyt toivon kuitenkin, että ne, jotka muistavat 1970-luvun, muistavat sen, että se oli punamultayhteistyön aikaa. Ed. Kerola, se oli punamultayhteistyö, jolla perustettiin ne aluepoliittiset yliopistot tänne.

Kun minulla oli tilaisuus liikkua Euroopassa, niin minä huomasin sen, että yliopistoja on monenlaisia. On hyvin paljon pieniä yliopistoja Euroopassa, ja minun mielestäni ne ovat kannatettavia. Valtion pitää pitää niiden rahoituksesta huoli.

Mutta nyt, arvoisa puhemies, kun on tilaisuus sanoa tälle nuorelle ministerille jotain kuolematonta, niin minä käytän tilaisuutta hyväkseni. Nimittäin kaikkia niitä huippuyliopistoja, jotka koko ajan ovat näissä kansainvälisissä listoissa huipussa, yhdistää yksi asia, ja se on se, että tämä opettajien määrä suhteessa opiskelijoihin on hyvin pieni. (Ed. Pulliainen: Kyllä!) Harvardissa se taitaa olla yhden suhde kuuteen, ja meillä se on huomattavasti suurempi. Jos ministeri voi todeta silloin, kun hän lopettaa, että Suomen yliopistojen opetussuhde on huomattavasti pienentynyt, niin hän on onnistunut työssään.


Pekka Ravi (kok):

Arvoisa herra puhemies! Kun minua kritisoitiin siitä, että vastasin ed. Mustajärvelle, niin minä pitäydyn nyt vain siinä kappaleessa, mitä hän siteerasi. Täällä todetaan näin: "Yliopistot on irrotettava valtion tuottavuusohjelmasta. Käytännössä valtion rahoitusosuuteen ei saa rakentaa mitään vastaavia leikkureita." Elikkä nämä pelot ovat aiheettomia. Näinhän on juuri käymässä, indeksisidonnaisuus ja tuottavuusohjelmasta irrottaminen.

Mutta, puhemies, parhaimmillaan tämä keskustelu muistuttaa minua omien opiskeluaikojeni alusta, jolloin käytiin hallinnonuudistuskeskustelua ylioppilaskunnissa. Täällä puhutaan miltei yhtä paljon päälle kuin silloinkin puhuttiin.

Yksi asia vielä lopuksi: Kun täällä kauhistellaan joillakin tahoilla ulkopuolisten tahojen tulemista mukaan yliopiston hallintoon, niin minä oman pienen kokemukseni perusteella voin sanoa, että joskus niitä ulkopuolisia tahoja on aivan kissojen ja koirien avulla etsitty mukaan sinne yliopiston hallitukseen. Aina siinä ei ole onnistuttu.


Ville Niinistö (vihr):

Arvoisa puhemies! Ed. Perkiölle voisin todeta, että täällä ei ollut tässä keskustelussa ryhmäpuheenvuoroja, ja ehkä kannattaisi hiukan suhtautua maltillisesti siihen, että minä ilmoitin jo, mikä on vihreiden ryhmän kanta ollut tässä asiassa. Ehkä se voisi riittää sitten.

Arvoisa puhemies! Ed. Viitanen totesi myös, että tämä hallitus olisi jotenkin epäonnistunut perusrahoituksen osalta. Perusrahoitushan on päinvastoin noussut ja tuottavuusohjelman vaikutusta on rajattu, ja kun vertaa edelliseen kahteen kauteen, niin tulos on ollut tähän mennessä parempi. Nyt tulee indeksisidonnaisuus, sen päälle arvioidaan, onko mahdollista taloudellisesti kohottaa yhä enemmän, ja tämä vielä taloudellisesti vaikeana aikana.

Se, mitä tässä myös tapahtuu, on se, että nyt se yliopistojen sivistysyliopiston vastuu siirretään sinne yliopistoille itselleen. Ne saavat yhä enemmän valtaa määritellä itse eri asioita. Laitosneuvostoja ei olla poistamassa. Yliopistot voivat itse päättää, miten ne järjestävät hallintonsa, ja akateeminen hallintojärjestelmä on erittäin vahva jatkossakin. Mutta koska se autonomia on niin vahva, on hyvä, että tulee myös ulkopuolista osaamista lisää, jotta yliopistot voivat käyttää sitten järkevästi eri alojen asiantuntemusta hyväksi, myös kansainvälistä akateemista asiantuntemusta.


Erkki Virtanen (vas):

Arvoisa puhemies! Oli hyvin mielenkiintoista kuulla, että Suomen yliopistokehityksen suurin este onkin maan hallituksen sisällä. Ed. Perkiö, kiitoksia tästä tiedosta.

Ed. Jaskari taitaa olla poissa, mutta 1960- ja 1970-luvuilla Suomeen taisteltiin — ja voin toimittaa Kuopion yliopiston historiikin — tuossa kaksi kerrosta ylempänä ja tässä salissa maakuntayliopistot. Nyt tämä esitys tässä taloudellisessa tilanteessa tuon rahoitusmallin perusteella, kun perustutkimukselle ei tule ulkopuolista rahoitusta, vaarantaa nimenomaan näitten yliopistojen tilanteen eriarvoistamalla tämän rahoituksen jakautumista.

Ed. Ravi, minäkin olin 1970-luvulla tuossa Aleksanterinkadulla marssimassa hallintouudistuksen puolesta. Silloin me huusimme, että "Professoriliitto, taantumuksen joukko". Nyt Professoriliitto on ollut paljon paremmalla asialla ja viisastunut ilmeisesti niistä ajoista, mutta siitä huolimatta se viisastuminen ei ole kelvannut maan hallitukselle.


Henna Virkkunen (kok):

Arvoisa puhemies! Jos arvioimme suomalaisia yliopistoja tässä kansainvälisessä viitekehyksessä, mihin ed. Söderman viittasi, niin on todellakin näin, että on muutama asia, missä emme niin hyvin kansainvälisessä vertailussa pärjää, ja yksi on juuri tämä opettaja—opiskelija-suhde, joka on meillä tavattoman huono. Meillä on liian suuria ryhmiä opettajilla ohjattavanaan, ja jatkossa tämä tulee olemaan yksi tulosohjauksen peruste, jota seurataan yliopistoissa erityisesti.

Toinen on ehkä tämä meidän kansainvälistymisemme. Meillä on edelleen tavattoman vähän kansainvälisiä tutkijoita ja professoreita suomalaisissa yliopistoissa. Juuri tammikuun lopussa valmistui korkeakoulujen uusi kansainvälistymisstrategia, missä on linjattu tulevaisuutta tämän osalta, ja tiedän, että jo nyt eräät yliopistot julistavat professuurinsa kansainväliseen hakuun ja pyrkivät näin rekrytoimaan myös kansainvälisesti tieteentekijöitä, ja jatkossa myös meidän omissa laatukriteereissämme rahoituksen perusteena tulee olemaan kansainvälinen liikkuvuus.

Eli yliopistojen rahoitusmallissa on todella tapahtumassa tänä vuonna myös uudistuksia. Sinänsä kun täällä monessa puheenvuoroissa tuotiin esiin nämä väitteet, että sivistysyliopisto olisi nyt jollakin tavalla uhattuna, että tämä uusi laki eriarvoistaisi tieteitä tai alueita keskenään, (Ed. Pulliainen: Sen se valitettavasti tekee! Kyllä se tekee sen käytännössä!) niin en ollenkaan ymmärrä, mihin ne perustuvat tässä laissa, koska nythän meillä on tavoitteena nimenomaan se, että yliopistot itse tänä vuonna tekevät omaa strategiaansa, missä ne entistä enemmän etsivät omia painopistealueitaan: mitkä ovat ne tutkimuksen ja opetuksen painopisteet, minne mikäkin yliopisto tulevaisuudessa tulee enemmän suuntautumaan, miten saisimme näillä samoilla resursseilla tulevaisuudessa laadukkaampaa, vaikuttavampaa tutkimusta ja opetusta.

Tämä työ on yliopistoissa parhaillaan meneillään yhdessä tämän yliopistolain uudistuksen kanssa. Syksyllä, kun saamme yliopistojen omat esitykset, tulemme käymään kyllä ne myös kansallisesti läpi opetusministeriön taholta sen varmistamiseksi, että kaikki tarpeelliset tutkimuksen, tieteen ja koulutuksen alat tulee jatkossakin katettua, erityisesti pienet tieteenalat, joita löytyy muun muassa humanistisista tieteistä. Harvinaisten kulttuurien ja kielten osalta haluamme varmistaa, että myös ne tulee tulevaisuudessa katettua.

Mutta nämä rahoitusmallit, joita nyt on kaavailtu ja tässä laissa esitetty, eivät millään tavalla eriarvoista yliopistoja alueellisesti tai tieteenaloittain, koska jatkossakin kaikille yliopistoille perusrahoitus on valtion puolesta taattu. Kaksi kolmasosaa suunnilleen tänä päivänä tulee suoraan valtion budjettirahoituksena yliopistojen rahoituksesta, ja näin se tulee olemaan jatkossakin lisättynä sillä, että jatkossa tämä tulee indeksin mukaisesti nousemaan vuosittain aivan kuten muun muassa SDP omassa lausunnossaan toivoikin, ja juuri tämän mukaisesti olemme rakentaneet yliopistoille oman indeksin, joka vastaa yliopistojen omaa kustannusjakoa. Mielestäni eri tieteenalat eivät ole tässä millään tavalla eriarvoisessa asemassa.

Se uusi mahdollisuus, mikä tässä aukeaa, on se, että yliopistot voivat itse kerätä myös ulkoista pääomaa omaan taseeseensa. Tähän astihan yliopistot ovat voineet yksittäisiin tutkimushankkeisiin tai professuureihin kerätä rahoitusta ulkoa, mutta nyt se on mahdollista siihen omaan pääomaan, ja tämän tuottoja voidaan sitten käyttää yliopiston haluamalla tavalla tutkimuksen tai opetuksen hyväksi.

Tämä aikataulukysymys: hallitushan on linjannut, että jos yliopistot vuoden 2010 loppuun mennessä pystyvät keräämään vähintään miljoona euroa ulkoista pääomaa, valtio tulee 2,5-kertaisella vastinrahalla vastaan, ja sivistyspoliittinen ministerityöryhmä on linjannut, että seuraamme tätä tilannetta ilman muuta. Nythän tuo varainkeruu on vasta käynnistynyt muutamia viikkoja sitten, ja tässä on kaksi vuotta nyt yliopistoilla aikaa sitten tuota puolta viedä eteenpäin.

Mutta niistä puheenvuoroista, mitä tässä käytettiin, että maailmantalouden tilanne olisi jotenkin muuttanut yliopistolain perusteita: Mielestäni sillä väitteellä ei ole kyllä mitään katetta, koska ei tällaisia isoja uudistuksia voi tehdä maailmantalouden suhdanteiden mukaan. (Ed. Pulliainen: Kyllä se on rahavirroista kiinni!) Tämä on nimenomaan Suomen tulevaisuuden kannalta se tärkeä investointi. Nyt meidän kannattaa laittaa omat rakenteemme yliopistomaailmassa sellaiseen kuntoon, että voimme entistä paremmin tuottaa hyvää tutkimusta ja koulutusta tulevaisuudessa.

Valtio on myös varautunut tekemään finanssisijoituksia yliopistoon vuosien 2010—2014 aikana. Ja mitä yliopistojen perusrahoitukseen tulee, niin on tietysti hyvä huomata, että tämä hallitus on lisännyt tuota perusrahoituksen tasoa jo paljon enemmän kuin edellinen hallitus. Sen varmistamiseksi, että yliopistojen kassoissa riittää likviditeettiä tuossa uudessa tilanteessa, kassoihin siirretään 150 miljoonaa euroa tämän ja ensi vuoden aikana nimenomaan sen varmistamiseksi, että yliopistojen maksuvalmius pysyy hyvänä siinäkin tilanteessa, että ne siirtyvät nyt itsenäiseen taloudelliseen asemaan. Mutta todellakin vielä kerran toistan, että kaikkien yliopistojen perusrahoitus tulee jatkossakin valtion puolelta turvattua ja meillä on uudet rahoituskriteerit valmisteilla, jotka syksyllä sovitaan yliopistojen kanssa, ja niissä tulee ennen kaikkea tutkimuksen ja opetuksen laatu sekä vaikuttavuus nousemaan paljon nykyistä merkittävämpään rooliin.

Tunnin debatti on takana, mutta jatkamme tätä nyt jonkin verran. Painetta on, ja asiahan on tärkeä.


Anne-Mari Virolainen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Näissä iltapäivän kahdessa ensimmäisessä puheenvuorossa ja valitettavan monessa jälkeenpäinkin epäiltiin sitä, että yliopiston hallituksen ulkopuoliset jäsenet vaarantavat yliopiston autonomian. Päinvastoin, tämä lakiuudistus nimenomaan mahdollistaa sen, että yliopisto itse tekee strategiset valintansa tutkimuksen painopisteistä ja pystyy muutenkin toimimaan kuten kansainväliset yliopistot.

Kun kerran kannatatte sivistysyliopiston kehittämistä, niin hyväksykää se, että yliopistoyhteisö voi oman yliopistonsa erityispiirteet huomioiden arvioida, minkälaista muun yhteiskunnan sitoutumista yliopiston toiminnan tukemiseen se itselleen katsoo tarpeelliseksi hankkia hallituksen jäseniä valitessaan. Yliopiston hallituksen ulkopuoliset jäsenet, siis sitoutuneet jäsenet, tuovat lisäarvoa ja täydentävät osaamista muun muassa henkilöstöhallinnon, taloushallinnon ja sidosryhmäsuhteiden osaamisen osalta. Heidät voidaan nähdä myös työrukkasina siinä, missä tiedeyhteisöllä ei ole omaa (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ydinosaamista.

Kiitän lopuksi ministeriä, että tulosohjaukseen otetaan myös opiskelija—opettaja-suhteen kehittäminen opetuksen laatua tukevaan suuntaan.


Petteri Orpo (kok):

Herra puhemies! Ensinnäkin sosialidemokraateille antaisin sellaisen vinkin, että jos näihin teidän puoluehallituksenne päätöksiin ei voi luottaa, niin laittakaa näihin parasta ennen -päivämäärät, mihin asti ne ovat voimassa.

Puhemies! Vihreiden osalta oli ilo kuulla ed. Niinistön tarkentava puheenvuoro ja myöskin ed. Alanko-Kahiluodon lieventävät puheenvuorot. Kuitenkin on hyvä muistaa se, että kun oikein kovasti kahdella jakkaralla istuu, niin siinä voi käydä köpsösti.

Täällä on useassa puheenvuorossa tänään epäilty sitä, että jotkut humanistiset alat saattaisivat jäädä huonompaan osaan rahoituksessa. Luen nopeasti lyhyen mielipidekirjoituksen Turun Sanomista, jonka yksi kirjoittaja on filosofian laitoksen johtaja Olli Koistinen. "Ainakin filosofian osalta väite on onneksi virheellinen. Filosofian laitos on menestynyt erinomaisesti ulkopuolisen rahoituksen hankkimisessa, ja laitoksellamme toimii useita tutkimushankkeita ulkopuolisen rahoituksen turvin. Kun saatu ulkopuolinen rahoitus suhteutetaan (Puhemies: Minuutti!) vakinaisen opetushenkilökunnan määrään, filosofian laitos on ollut ja on edelleen yksi Turun yliopiston tehokkaimmista yksiköistä."


Lenita Toivakka (kok):

Arvoisa puhemies! On todellakin ihmeteltävä ed. Alanko-Kahiluodon ensimmäistä puheenvuoroa, ja sen haluaisin sanoa ed. Niinistölle, että ed. Alanko-Kahiluoto kyllä mainitsi puheenvuorossaan useaan otteeseen vihreän eduskuntaryhmän, kun näitä asioita toi esille, ja se ehkä sai meidät käsittämään, että se on koko ryhmän näkemys.

SDP:ltä tuntuu olevan kyllä selkeä linja kateissa, ja kun on kuunnellut tätä keskustelua ja tosiaan lukenut tätä virallista puoluehallituksen lausuntoa, niin minusta tämä on vastustamista vastustamisen vuoksi ja lähinnä sen vuoksi, että ette ole itse tätä erinomaista lakia nyt toteuttamassa ja joudutte sieltä oppositiosta tätä katsomaan.

Mutta teiltä on tullut väitteitä, että tämä rapauttaa sivistysyliopiston. Kuitenkin tämän uudistuksen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa suomalaisten yliopistojen mahdollisuutta toimia monialaisena sivistysyliopistona, ja yksi tärkeä elementti siinä on kansainvälinen kehitys, jota tällä myös pystytään vahvistamaan.

Kysyisinkin ministeriltä, kun toimintaympäristö muuttuu koko ajan ja kansainvälistymishaasteet kasvavat ja kuitenkin meidän opiskelijavaihto on hiipunut, opettajat liikkuvat vähemmän (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ja nuorten kielitaito vähenee, niin mitä tälle voitaisiin tehdä. Erinomaista on se, että tässä laissa on mainittu yliopistokeskukset.

Olen nyt merkinnyt ihan tähän loppujaksoon seuraavat vastauspuheenvuorot edustajille Akaan-Penttilä, Kaunisto, Kataja, Jukka Mäkelä, Anneli Kiljunen, Viitamies, Vahasalo, Alanko-Kahiluoto, Viitanen, Puumala, Peltonen, Asko-Seljavaara, Kyllönen, Vehkaperä ja Sarkomaa. Sitten me kyllä panemme viivan alle, annamme ministerille sen jälkeen puheenvuoron ja menemme sitten puhujalistaan. Mutta otamme nämä, koska asia on tärkeä.


Eero Akaan-Penttilä (kok):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia, asia on tosiaan tärkeä. Tässä minuutissa ei kerkiä paljon sanoa. Minä olen seurannut korkeakoululaitoksen kehitystä 1950-luvulta lähtien ja nyt erityisesti kahta asiaa tässä hämmästelen ääneen.

Toinen niistä koskee sitä, että tässähän on kysymyksessä joka tapauksessa uudistus — sen kaikki myöntävät — jossa rakenteita kehitetään ja myös rahoitusta tarkastellaan uudestaan, yritetään laittaa se turvallisemmaksi ja tehokkaammaksi. Minun kysymykseni on, miten meillä Suomessa tähän on mennyt näin monta vuotta aikaa. Näitä pitäisi pystyä nopeammin ja notkeammin meidän maassamme suunnittelemaan eteenpäin. Liian kauan on tässä vatvottu, ja minusta vasemmisto tässä vaiheessakin on aika mielenkiintoisella tavalla kyllä valinnut puheenvuoronsa.

Sitten toinen, ehkä paljon tärkeämpi asia, jota minä toivoisin, että ministeri vielä valottaisi, on tämä toiminnan sisältö, jota tietysti asetus oikeastaan lopullisesti säätelee. Mitä siellä on tässä vaiheessa keskusteltu esimerkiksi sivistysyliopiston ja humanististen tieteiden suhteen? Aiotaanko asetuksessa turvata paremmin se, ettei mitään vahingossa (Puhemies: Minuutti täyttyy!) nyt jää pois taloudellisten seikkojen takia?


Timo Kaunisto (kesk):

Arvoisa puhemies! Ed. Tabermannille täytyy sanoa, ettei sitä banaanin kasvatusta siellä Levillä kannata kyllä kovasti tutkia. Ei se kasva, vaikka sitä huolellisesti kastelisi ja lukisi rakkausrunoja joka päivä, kyllä se on tuhoon tuomittu yritys. Sen sijaan Islannissa ne menestyvät aivan hyvin, ja Islanti taitaa ollakin Euroopan suurimpia banaanin tuottajia. Tässä voikin esimerkiksi Helsingin yliopisto tehdä hyvää yhteistyötä islantilaisten kanssa.

Täällä on kannettu suurta huolta siitä, että yliopistojen suuri murhe on suuren rahan valta. Minusta yliopistojen suurin uhka on pienen rahan valta, ja tähän ongelmaanhan nimenomaan tällä esityksellä paneudutaan ottamalla vastuu siitä perusrahoituksesta ja ottamalla laajemmat hartiat mukaan yliopiston rahoitukseen tulevaisuudessa. Tämä on erinomainen asia ja katsoo pitkälle tulevaisuuteen.

Täällä on esitetty kritiikkiä siitä, että hallinnossa pitäisi laajemmin kuunnella yliopistoväkeä ja yliopiston sisäisiä tarpeita. Olen samaa mieltä. Yliopistoväki on kohtuullisen säsärää, mutta tässä asiassa kannattaa vielä kyllä kuunnella (Puhemies: Minuutti täyttyy!) onko hallinto oikein mietitty ja järjestetty.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Lain lähtökohta on ollut rehtorien neuvoston julistus, jossa vaadittiin itsenäistä oikeushenkilöasemaa, taloudellisen toimintavapauden terävöittämistä, terävämpiä profiileja ja monipuolisempia rahoituslähteitä. Näin on tässä lakiesityksessä tapahtumassa. Alusta lukien on kuultu asianosaisia, ympäröivää yhteiskuntaa ja lausumat ovat myös vaikuttaneet. Siksi on mielestäni käsittämätöntä, että nyt, kun SDP:nkin lausumaa on kuunneltu, on toimittu juuri niin kuin sosialidemokraatit puolueena ovat toivoneet ja hallintomalli siten järjestetty, niin nyt siitä kuitenkin irtisanoudutaan. Onko nyt siis kuunneltu liikaa vai liian vähän?


Outi Alanko-Kahiluoto (vihr):

Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat ja ministeri! Vihreä eduskuntaryhmä on hallitusryhmien välisissä neuvotteluissa kannattanut ajatusta, että yliopistolaisilla olisi yliopiston hallituksessa enemmistö, ja tämä on aivan julkista tietoa. Samoin olemme kannattaneet sitä, että yliopistoissa säilyisi yliopistolaisten kollegiaalinen päätöksentekokulttuuri. Tämäkin on aivan julkista tietoa. En sanonut puheessani mitään sellaista, mitä vihreä eduskuntaryhmä ei myös kannattaisi.

Yleensä asioissa on puolensa ja puolensa ja varsinkin keskeneräisissä asioissa. Minun mielestäni on kyllä niin, että me halveksimme parlamentaarista päätöksentekoa, jos nyt ajattelemme, että tämä keskustelutilaisuus on jonkinlainen välikysymyskeskustelu. Tämähän on lähetekeskustelu, jossa kaikilla on lupa tuoda erilaisia näkökulmia keskeneräiseen asiaan. (Ed. Erkki Virtanen: Ei hallituspuolueilla ole!) Näin itse olen tottunut ajattelemaan.

Haluan vielä lopuksi sanoa sen, että tässä lakiesityksessä toki on paljon hyvää, ja olen sitä mieltä, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) että tämän hallituksen aikana yliopistojen perusrahoitus on kyllä parantunut ja tuottavuusohjelmasta luopuminen, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) jos se todella tämän lain kautta tapahtuu, on hyvä asia ja se on parannusta edelliseen hallitukseen nähden.


Anneli Kiljunen (sd):

Puhemies! Minusta on jotenkin hämmästyttävää kokoomuksen puolelta tämä jatkuva sen vääristely, mitä sosialidemokraatit sanovat tai mitä mieltä sosialidemokraatit ovat. Sanotte, että teillä on korvat ja te kuulette, mutta en tiedä, onko ymmärryksessä nyt vähän puutetta. Harmittaa ihan oikeasti.

Me emme vastusta tämän lain uudistamista. Me olemme sanoneet sen monta kertaa. Me olemme halunneet herättää keskustelua erilaisista kysymyksistä, joita tämä lakiuudistus on ihan selkeästi tuonut pöytään. Me emme vastusta yliopiston ulkopuolisia edustajia hallituksessa, mutta me vastustamme sitä, että siellä on ulkopuolisten enemmistöääni, joka tulee puheenjohtajiston kautta.

Me kannamme suurta huolta perusrahoituksesta, varsinkin kun vielä kuulee ministeri Virkkusen kommenttina ja sanontana, että perusrahoitus turvataan, mutta kaksi kolmasosaa tulee perusrahoituksesta, joka on sidottu indeksiin — josta on osoitettu myös, että se ei välttämättä ole riittävä — ja yksi kolmasosa puuttuu, ja se pitää omalta osaltaan kerätä, elikkä mitä enemmän keräät, sitä enemmän saat. Minun tulkintani (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ministeri Virkkusen äskeisestä perusrahoituksen turvaamisesta on tämä.


Pauliina Viitamies (sd):

Arvoisa puhemies! Ehkä on syytä kuitenkin tässäkin salissa ja tässä keskustelussa nyt palata perusasioihin ja puhua siitä, mikä tässä esityksessä on pielessä ja mikä siinä on hyvää. Siinä on ilman muuta monta hyvää asiaa, ja ehkä toistan nyt kymmenennen kerran kokoomuslaisille tiedoksi sen, että me olemme tämän uudistuksen takana. Me kannatamme yliopistouudistusta ja olimme voimakkaasti sitä aloittamassa edellisellä kaudella. Sen takia me olemme sen takana, mutta siinä on joitakin puutteita, joihin me haluamme korjauksen, aivan niin kuin nämä vihreät kahdella jakkaralla täällä istuessaan ovat myös sanoneet, mikä sivumennen sanottuna ei ole mitenkään poikkeuksellista vihreää politiikkaa, että ollaan aina kahta mieltä. Mutta se on tietysti toinen kysymys.

Se, mikä tässä on hyvää, on, että ne yliopistokeskukset on kirjattu tähän, mutta siitä huolimatta niiden tulevaisuus ja rahoitus huolestuttaa ja varmasti huolestuttaa kaikkia meitä täällä salissa olevia. Lisäksi tämä eri tiedekuntien rahan hankkiminen on kyllä todellinen ongelma. Ei voi olla niin, että humanistinen tiedekunta tai suomen kielen laitos (Puhemies: Minuutti täyttynyt!) jossakin pienessä yliopistossa voi saada yhtä helposti rahaa kuin esimerkiksi iso teknillinen yliopisto jossakin muualla.


Raija Vahasalo (kok):

Arvoisa puhemies! Yleensä vaaditaan rahaa joka paikkaan hyviin hankkeisiin, ja nyt kun sitä annetaan, niin jostain kumman syystä se raha ei ykskaks meinaa kelvatakaan. Onko se jotenkin väärää rahaa? Mikä on oikeaa rahaa, mikä on kelvollista rahaa? Alkuun ei selvinnyt mitenkään, mitä demarit tässä ajavat takaa, mutta onneksi nyt täällä muutama edustaja on puhunut ja pikkasen yrittänyt selvittää ja avata tätä teidän asiaanne. (Ed. Erkki Virtanen: Kunhan nyt selviäisi, mitä hallitus haluaa!) Kun vielä vähän jatkettaisiin tätä debattia, niin varmaan lopputulos olisi se, että yllätys yllätys, me olisimme samaa mieltä näistä kaikista asioista.

Kukaan ei ole muistanut sieltäpäin sanoa ja muistuttaa, että valtion tuottavuusohjelmasta päästään nyt eroon, ja sehän on hieno asia.

On väitetty, että tässä yksityistetään yliopistoja, mutta yliopistoista tulee ihan yhtä yksityisiä kuin Kansaneläkelaitos tai Suomen Pankki. (Puhemies: Minuutti täyttyy!) Eivät ne sen yksityisemmiksi muutu.


Pia Viitanen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Minä voin kyllä vakuuttaa, että SDP:n sivistyspoliittinen linja on huomattavasti selkeämpi kuin hallituksen sisäinen linja tässä yliopistouudistuksessa. Minä olen ainakin kohta ihan sekaisin: ovatko vihreät nyt hallituksessa ja mitä mieltä he ovat jnp. Voin myös vakuuttaa, että meidän linjamme on hieman laaja-alaisempi kuin koko kokoomuksen tiedepoliittinen linja, joka ainakin tämän päivän keskustelun perusteella on lähinnä valikoivan lukemisen tieteenala. Minun mielestäni valitettavasti se on hivenen ylimielistä, jos tämmöistä pikkutärkeää knoppailua harjoitatte johonkin SDP:n lausuntoon nähden. Toivoisin hieman sivistyneempää otetta, kun tässä nyt yliopistolaista puhutaan.

Ministeri ihmetteli, miten tämä rahoitusjärjestelmä nyt eriarvoistaa, kun tähän luodaan mekanismi, että valtio antaa sitä enemmän rahaa, mitä enemmän yliopisto pystyy itse keräämään, ja nämä tehdään riippuvaisiksi toisistaan. Toki on selvää ja yliopistomaailma itsekin on viestittänyt tätä teillekin, ministeri, useasti, että ei kaikilla tieteenaloilla ole vastaavia mahdollisuuksia kerätä ulkopuolista rahoitusta, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) ja sitä kautta myöskin tämä epätasa-arvo lisääntyy, puhumattakaan perusrahoituksen riittämättömyydestä, jota ei näillä indekseillä korjata.


Tuomo Puumala (kesk):

Herra puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää ed. Viitamiestä ja ed. Mustajärveä siitä, että annoitte omissa puheenvuoroissanne alueilla sijaitsevat yliopistot keskustan vastuulle. Vastuu on suuri, se painaa harteita, mutta otamme sen mielellään vastaan. On tärkeää, että on Suomessa joku puolue, joka kantaa huolta koko Suomen yliopistoista. (Ed. Erkki Virtanen: Jäämme odottamaan tekoja!) Kiitos tästä vastuusta! Se on erittäin suuri asia koko Suomesta kantaa vastuuta.

Kolme seikkaa, millä tämän pystymme tekemään: Riittävä perusrahoitus on tässä yliopistolaissa sisällä. Se on erittäin hieno asia. Siellä ovat sisällä yliopistokeskukset, mikä on ollut vaatimus sekä hallituksen sisällä että oppositiosta; myös se on sisällä. Kun vielä pystymme pitämään huolta — mehän emme vielä tiedä, miten eri tieteenalat pystyvät tässä toiminnassa olemaan mukana — kun voimme pitää huolta siitä, että eri tieteenalat onnistuvat, niin me edelleen tuemme alueellisuutta, ja kun rahoitusta, varainkeruuta, voidaan pidentää vuodesta 2010 eteenpäin, onnistumme.

Kiitos myös ed. Viitaselle. Olette selventänyt sitä, (Puhemies: Minuutti on täysi!) että SDP ei vastustakaan koko uudistusta vaan muutamaa pientä yksityiskohtaa. Kiitos siitä.


Tuula Peltonen (sd):

Arvoisa puhemies! Tämä on kummallista. Nämä korvat täällä eivät todellakaan kuule. Täällä on kaikissa puheenvuoroissa korostettu sitä, että me emme missään nimessä vastusta tätä uudistusta. Tämä on uskomatonta, että nämä kokoomuksen korvat ovat nyt niin tukossa ja keskustankin korvat ovat niin tukossa, että ne pitäisi pestä kyllä auki kaikki.

On todella hyvä tietysti, että ne meidän hyvät ja arvostetut lausuntomme kuluvat täällä oikeiston käsissä. Oikein kovastikin tuntuvat olevan luvussa tällä hetkellä. Harmi vaan, että ne ajatukset tahtovat jäädä sinne historiaan eikä eletä tässä ajassa, niin kuin SDP tekee, tässä päivässä. Eli mehän yritämme nyt näillä huolilla pelastaa kaiken sen, mitä vielä pelastettavissa on tämän uudistuksen puitteissa.

Haluaisin ministeriltä kysyä, missä on erikseen mainittu, missä on määritelty, että opettaja—opiskelija-suhteesta tulee tulosohjauksen peruste. Sitä en ole semmoisenaan löytänyt.

Kun täällä on viitattu näihin lausuntoihin ja lukuihin ja sivuihin, niin minäkin viittaan Akavan Matti Viljasen sanomiseen. Elikkä Matti Viljanen on todennut, että yliopistouudistuksen tärkein tavoite on se, että tiedeyhteisö voi keskittyä tieteen tekemiseen ja korkeatasoiseen (Puhemies: Minuutti täyttyy!) koulutukseen. Onko se sitä, kun rehtori lähtee hattu kourassa keräämään ulkopuolelta rahaa, onko se keskittymistä?


Sirpa Asko-Seljavaara (kok):

Arvoisa puhemies! Olen yliopistoryhmän puheenjohtaja eduskunnassa, ja tervetuloa vaan kaikki mukaan. Me kannatamme sitä, että Suomessa on 16 yliopistoa tämän lain voimaan astumisen jälkeenkin, ja kannatamme myös yliopistokeskuksia.

Mutta minä kysyisin ed. Erkki Virtaselta, missä ne bisnesmiehet nyt ovat tässä lakiuudistuksessa. Jos ne ovat hallituksessa, niin kollegiohan valitsee hallituksen. Kollegiohan voi valita sinne just semmoisia henkilöitä kuin halutaan. Te voitte itsekin tulla valituksi Kuopion yliopiston hallitukseen. (Ed. Vahasalo: Ei voi!) — Miksei?


Merja Kyllönen (vas):

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys pitää sisällään myös sen, että työntekijöiden irtisanominen helpottuu, ja siirtymäajan jälkeistä aikaa ei tiedä meistä kukaan. Elikkä tehokkuusohjelma tulee hyvin nopeasti kyllä tuottavuusohjelman tilalle, kun seurataan tämän hetken taloustilannetta.

Siihen kysymykseen en ole edelleenkään saanut vastausta, mitä tapahtuu sitten, jos yliopisto ei pystykään vastaamaan opetusministeriön ja yliopiston välisen tulossopimuksen vaateisiin ja tavoitteisiin, mitä yliopistolle tapahtuu, mitkä ovat ne toimenpiteet. Lisäksi: miksi opiskelija- ja henkilöstöedustusta ei voitu säilyttää hallituksessa ennallaan, vaikka sinne otetaan muista yhteisöistä muualta lisää väkeä?


Mirja Vehkaperä (kesk):

Arvoisa puhemies! Keskustaa ja keskustan eduskuntaryhmää on aivan turha vetää siihen yliopistojen kehittämisen keskusteluun, jossa olisimme tämän lain puitteissa jakamassa olemassa olevia yliopistoja vuohiin ja lampaisiin, divareihin ja liigaan tai, niin kuin täällä on annettu ymmärtää, maakuntayliopistoihin ja joihinkin muihin. Me kannatamme ehdottomasti sitä, että joka ikinen yliopisto Suomessa on vahvasti kansallinen ja kansainvälinen tiedeyliopisto ja tiukasti iskukunnossa näiden molempien osalta.


Sari Sarkomaa (kok):

Arvoisa puhemies! Kyllä hämmästelen vasemmiston ja erityisesti SDP:n väitteitä siitä, että yliopistot laitettaisiin markkinavoimien armoille. Yhtään perustelua ette ole siihen esittäneet, ja olisi aika kohtuullista, että perusteluita tulisi.

Te sanotte, että yliopistot laitetaan juoksemaan yksityisen rahan perässä, mutta ei ole mitään uutta siinä, että perusrahoituksen lisäksi yliopistot ovat keränneet rahaa ulkopuolisilta tahoilta. Tämä esitys tekee sen, että sitä rahaa voidaan käyttää kaikkien tieteenalojen hyväksi. Aikaisemminhan, kuten ministeri sanoi, sitä on voitu kerätä tietyille tieteenaloille, jotka ovat rahaa houkutelleet. Nyt tehdään mahdolliseksi se, että sitä rahaa, jota kerätään ulkopuolelta, voidaan käyttää kaikkien tieteenalojen eli sivistysyliopiston parhaaksi. (Ed. Erkki Virtanen: Samalla lailla säilyy se mahdollisuus!)

Eli ihmettelen, miksi te ette tätä uudistusta tehneet, ette estäneet sitä rahan keruuta. Kyllä sanon, että on aika kummallista, että teidän mielestänne yliopistojen rahat pitäisi kerätä vaan palkansaajien taskuista. Eikö ole hyvä, että ympäröivä (Puhemies: Minuutti täyttyy!) yhteiskunta tulee mukaan vahvistamaan suomalaista sivistysyliopistoa? Tästäkö te olette eri mieltä? Teidän lausunnossanne muuten lukee, että teidän mielestänne on erinomaista, että (Puhemies: Minuutti on täysi!) tulee ulkopuolisia tahoja hallitukseen. Jos se on markkinavoimat, niin olisitte voineet lausuntoonne sen kirjoittaa.


Erkki Virtanen (vas):

Herra puhemies! Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että niitä bisnesmiehiä valitaan sinne yliopiston hallitukseen. Niitähän on valittu sinne juuri niissä yliopistoissa, joihin tähän mennessä on valittu ulkopuolisia edustajia. Bisnesmiehiä, kauppakamarin toimitusjohtajia siellä on kyllä näkynyt Kuopion yliopistossakin, mutta ei yhtään luottamusmiestä. En ole nähnyt yhtään esimerkiksi vasemmistoliittolaista yhdessäkään Suomen yliopiston hallintoelimessä valittuna. Nyt kun asia paketoidaan niin, että siellä pitää olla enemmistö ulkopuolisia, niin minä vain kysyn, että miksi siellä pitää olla enemmistö? Miksi ei luoteta siihen, että yliopisto osaa valita ihan oikean määrän. Tämä on se ongelma.


Henna Virkkunen (kok):

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti vielä hallintomalli on jonkin verran auki edustajille. Siis lakiehdotuksessa sanotaan, että puolet hallituksen jäsenistä tulee olla ulkopuolisia, ei vähintään puolet. Olennaista on tietysti se, että yliopistoyhteisö itse valitsee nämä henkilöt. Tämä on erityisen perusteltua sen vuoksi, että yliopiston toiminta laajenee nyt sen akateemisen suunnittelun ulkopuolelle. Tulee paljon laajempi taloudellinen ja henkilöstöhallintoon liittyvä vastuu, ja näin strategisen suunnittelun kannalta on perusteltua, että yliopistot voivat myös ulkopuolisia henkilöitä hallitukseen enemmän rekrytoida.

Vielä tästä yliopiston perusrahoituksesta, joka tuntuu olevan hiukan auki kansanedustajille. On todellakin näin, että tällä hetkellä kaksi kolmasosaa yliopistojen perusrahoituksesta tulee suoraan valtion budjetista ja yhden kolmasosan yliopistot ovat järjestäneet pääasiassa Akatemian ja Tekesin rahoituksella sekä käyttäneet myös EU-rahoitusta ja keränneet tätä yksityistä rahoitusta. Eli tästä muodostuu tällä hetkellä tämä koko potti. On tarkoitus, että valtion osuus euromääräisesti aina neljän vuoden välein arvioidaan, kun tehdään tasokorotuksia, ja sitten aina seuraavina vuosina indeksi sitä nostattaa kustannuskehitystä vastaavasti.

Tämän sitkeästi elävän käsityksen, jonka mukaan jotkut tieteenalat tässä voittaisivat, koska ne pystyvät helpommin keräämään ulkopuolista rahoitusta, täytyy olla väärinkäsitys, koska nimenomaan tässä mallissahan yliopisto kerää sitä rahaa omaan pääomaansa, koko yliopiston pääomaan, ei millekään tietylle tieteenalalle. Meidän kaikki yliopistomme ovat kyllä varsin monitieteisiä, lähes kaikilla yliopistoilla on kauppatieteet, kasvatustieteet, opettajan koulutusta valikoimissaan, ja kaikki yliopistot ovat hyvin monitieteisiä tältä osin. (Ed. Viitanen: Kaikilla aloilla ei voi kerätä rahaa yhtä helposti!) Eli rahoitusta ei kerätä yksittäisille oppiaineille, vaan siihen koko yliopiston pääomaan, ja yliopisto itse päättää, mille tutkimuksen, tieteen aloille se kohdistaa näitä tuottoja.

Tämän hallituksen esityksen vahvin selkänoja on ollut se, että tälle on tullut hyvin voimakas tuki yliopistoyhteisöltä. Yliopistojen hallitukset ovat ottaneet tähän kantaa. Yliopiston hallituksessahan ovat edustettuina opiskelijat, henkilöstö, professorit, ja kaikki ovat voimakkaasti tukeneet tämän lain sisältöä, myös tätä hallintomallia, joka tässä on esitetty. Toki muutamia lausuntoja on tullut, joissa on esitetty muutoksia, mutta voi sanoa, että yliopistojen hallitusten enemmistö on tukenut tätä mallia, joka tähän on valittu.

Täytyy todeta vielä tästä laista sinänsä, että tämähän on puitelaki, koska tarkoitus on nimenomaan, että yliopistoille itselleen jää hyvin paljon päätösvaltaa tulevaisuudessa. Haluamme korostaa yliopistojen omaa hallinnollista, taloudellista autonomiaa. Sen vuoksi tässä ei ole otettu yliopiston sisäiseen päätöksentekoon oikeastaan muuta kantaa kuin määritelty ne toimielimet, jotka täytyy ainakin olla, eli kollegio, hallitus ja rehtori. Tämän lisäksi yliopisto itse voi johtosäännöllään määritellä, mitä muita toimielimiä on. Ed. Peltonen, laitosneuvostot eivät tämän myötä lakkaa, vaan yliopistot itse johtosäännöllään voivat määritellä, miten ne organisoituvat. Samoin henkilöstön kelpoisuus tulee yliopistojen itsensä määriteltäväksi johtosäännössä.

Jos ministerillä on vielä lyhyesti asiaa, niin voi jatkaa minuutin.

Jos, arvoisa puhemies, vielä sopii, koska tässä tuli muutamia kysymyksiä useamman kerran, joihin en pystynyt vastaamaan.

Yliopistokeskusten osuus erityisesti nousi esiin. On todella näin, että harjoittelukoulujen ja yliopistokeskusten rahoituksen jatkuvuus tässä tulee turvattua. Yliopistokeskuksista juuri tammikuun lopussa valmistui koulutuksen arviointineuvoston erittäin hyvä raportti, jonka pohjalta mielestäni on hyvä myös tulevaisuudessa lähteä kehittämään yliopistokeskuksia. Todettiin, että niillä on erittäin suuri alueellinen merkitys, ja jatkossahan on näin, että yliopistot itse luonnollisesti päättävät, missä yliopistokeskuksessa ne haluavat toimia. Rahoitus tähän toimintaan tulee kanavoiduksi sen emoyliopiston kautta, mutta kyllä tällä alueellisella rahoituksella on tulevaisuudessakin iso merkitys. Itse näkisin mieluusti, että yliopistokeskukset tuon arvioinninkin mukaisesi keskittyisivät tulevaisuudessa erityisesti niihin aikuiskoulutuksen täydennyskoulutuksen tarpeisiin, joita sillä alueella on.

Vielä tähän kansainvälistymiseen liittyen, josta täällä myös nousi keskustelua. On todella näin, että kansainvälinen vaihto ja halukkuus siihen on vähentynyt suomalaisissa yliopistoissa viime vuosina. Yksi selittävä tekijä tässäkin on se, että meidän yliopisto-opiskelijamme ovat aika iäkkäitä tänä päivänä. Se on asia, mihin hallitus politiikkariihessään myös otti kantaa. Haluamme kyllä laittaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen pääsykoejärjestelmät nyt sellaiseen remonttiin, että opiskelijat pääsisivät nykyistä nuorempina sisään. Tällä hetkellä korkeakouluihin tullaan keskimäärin 21-vuotiaana vasta sisään, ja se kyllä aiheuttaa sen, että monesti sitten on jo työtä ja puolisoa ja muuta siinä sillä tavalla, että opinnot tahtovat venyä ja sitten kansainväliseen vaihtoon ei esimerkiksi ole halukkuutta samalla tavalla. Ehkä tähän on vaikuttanut myös se, että nyt olemme siirtyneet hiljattain tähän kandi-, maisteritutkintoporrastukseen ja tällä hetkellä opinto-ohjelmat saattavat olla niin ahtaita, ettei uskalleta lähteä vaihtoon. Tästä aion erityisesti yliopistojen rehtorineuvoston kanssa käydä myös keskustelua, että näihin ohjelmiin sisällytetään se vaihdon osuus, koska tämä kansainvälinen vuorovaikutus ja toiminta on erittäin tärkeää tulevaisuudessa.


Raija Vahasalo (kok):

Arvoisa puhemies! Sanotaan, että koulutuksen juuret ovat karvaita mutta hedelmät makeita. Sama näköjään koskee tätä lainsäädäntöä. Uusi yliopistolaki on herättänyt vahvoja tunteita. Uudistusta on odotettu jo pitkään nykytilanteessa, jossa perusrahoitus laahaa kustannuskehityksen jäljessä. Yliopistot ovat vuokralaisia omissa tiloissaan, opiskeluajat venyvät kunnon ohjauksen ja yksilöllisen opetuksen puutteessa, tutkijat kituuttavat epävarmoissa työsuhteissa, pätkätyöt vaivaavat, naistutkijat kokevat lasikaton, tuottavuusohjelma nakertaa toimintaa. Näistä ongelmista päästään uudistuksilla nyt eroon.

Uuden yliopistolain lähtökohtina ovat olleet sekä yliopistojen autonomian vahvistaminen että tutkimus- ja opetustoiminnan laadun ja vaikuttavuuden parantaminen. Päätehtävänä on korkein opetus ja tutkimus Suomessa, ja tähän yliopistojen pitää pystyä keskittymään. Valmistelussa kuultiin laajalti eri tahoja. 160 lausuntoa annettiin. Valtaosa piti tavoitteita ja lähtökohtia oikeina ja uudistusta täysin välttämättömänä. Mutta tietenkin on niin, että kaikkia lakiehdotukseen ehdotettuja muutoksia ei ole voitu toteuttaa tässä esityksessä. Jos yksi haluaa mustaa ja toinen valkoista, kumpikaan ei ole tyytyväinen harmaaseen. Paljon ehdotuksista kuitenkin voitiin huomioida.

Arvoisa puhemies! Esityksen mukaan puolet hallituksen jäsenistä, mukaan lukien hallituksen puheenjohtaja, ovat yliopiston ulkopuolisia. Tämän on epäilty vähentävän autonomiaa. Samoin on pelätty yliopistojen mahdollisuutta hankkia toiminnalleen ulkopuolista rahoitusta. On kuitenkin muistettava, että julkisoikeudellisissa yliopistoissa itsenäinen yliopistoyhteisö valitsee myös nämä hallituksen ulkopuoliset jäsenet. Ulkopuolisista jäsenistä merkittävä osa voisi olla tutkijoita, esimerkiksi yliopiston omia dosentteja. Uudella hallintomallilla vahvistetaan yliopiston johdon edellytyksiä yliopistonsa strategiseen, kestävään johtamiseen. Yliopistoista tulee myös työnantaja, ja yliopiston johtaminen vaatii uudelta hallitukselta aivan uutta osaamista.

Ulkopuolista rahoitusta ei tarvitse pitää peikkona, vaan mahdollisuutena. Valtio takaa edelleen kaikkien yliopistojen riittävän perusrahoituksen. Rahoituksen kehitys sidotaan kustannustason nousuun. Jo nyt yliopistot ovat voineet kerätä yksityistä rahaa. Jatkossakin yliopistoilla on täysi vapaus kerätä yksityistä lisärahaa tai sitten olla keräämättä. Jatkossakin yliopistoilla on oikeus käyttää lisärahat parhaaksi katsomallaan tavalla tutkimuksen ja opetuksen laadun ja kattavuuden parantamiseen koskien kaikkia tiedekuntia, kaikkia hallintoaloja.

Suomessa Helsingin yliopistolla on ollut parhaiten toteutunut autonomia ja itsenäinen asema. Se on toistaiseksi myös Suomen ainoa maailmanluokassa menestyvä yliopisto. Mahdollisuudet tähän samaan halutaan antaa kaikille muillekin yliopistoille.

Odotankin, että nämä valmisteluvaiheen karvaat kommentit unohtuvat tulosten makeiden hedelmien kypsyessä. Yliopistoista tulee tulevaisuudessa parempi paikka opiskella, opettaa ja tutkia. Sivistysvaliokuntamme aikoo käsitellä hyvin huolellisesti tämän hallituksen esityksen ja kuuntelee kaikkia asiaan liittyviä tahoja.

Arvoisa puhemies! Itsenäisyys tuo valtaa, valta tuo vastuuta. Yliopistoilla pitää olla rohkeutta olla itsenäisiä ja tehdä itse omia päätöksiä.


Erkki Virtanen (vas):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä puolustaa sivistysyliopistoa. Siitä lähtien tämä yliopistolakiesitys on keskeneräinen ja kyseenalainen. Vaikka sen valmistelussa onkin kuultu laajasti eri osapuolia, ei lausunnonantajien, erityisesti yliopistoissa työskentelevien opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden, kriittisiä mielipiteitä ole kuunneltu, kun pykäliä on kirjoitettu. Lakiesitys heijastaa lähes ainoastaan opetusministeriön ja yliopistojen ylimmän johdon tahtoa.

Lakiesityksen mukaan puolet yliopiston hallitusten jäsenistä tulee ulkopuolelta ja puheenjohtaja tarjoaa ulkopuolisille enemmistön. Tämä uhkaa yliopistojen autonomiaa. Muun väittäminen on tyhjän puhumista. On naiivia väittää, että ulkopuolisten hallituksen jäsenten päämäärät olisivat täysin intressittömiä tai aina sopusoinnussa akateemisen yhteisön tavoitteiden kanssa. Tiedeyhteisön itsensä tulee viime kädessä voida määritellä tutkimuksen tekemisen suunta ja painopisteet. Siksi yliopiston oma enemmistöedustus yliopiston hallituksessa on välttämätön. Juuri nyt ulkopuolisen "bisnesosaamisen" — ja siitähän tässä on kuitenkin faktisesti kysymys — väkisin tunkeminen määräävään asemaan yliopiston hallinnossa tuntuu irvokkaalta, kun tämä sama "bisnesosaaminen" kärvistelee maailmanlaajuisesti historiansa pahimmassa kriisissä. Jos yliopisto on sivistysyliopisto, niin miksi se ei osaisi päättää itse, kuinka ison osan hallituksen jäsenistä se haluaa valita ulkopuolisista? Nyt annetaan mahdollisuus valita vain puolet ja menettää enemmistö.

Arvoisa puhemies! Emme myöskään innostu niistä uusista yliopiston rahoitusmalleista, joita tässä lakiesityksessä esitetään. Lakiesitys takaa ainoastaan yliopiston perusrahoituksen, joka pienenee, kun taas vastaavasti erilaisen strategia-, tuloksellisuus- ja yritysrahoituksen osuus kasvaa. On erittäin huolestuttavaa, että ne taloudelliset realiteetit, joiden keskelle olemme nyt joutuneet, näyttävät kokonaan unohtuneen. Lakiesitystä on valmisteltu maailmassa, jota ei enää ole eikä välttämättä tule. Ajat ovat muuttuneet. Mitä järkeä lamaan ajautuvassa Suomessa on siirtää yliopistoja yhä enemmän ulkopuolisen rahoituksen varaan, kun tutkimus ja tuotekehittely ovat yleensä ne toiminnot, joista taantuma-aikana yrityksissä ensiksi säästetään?

Tämän lain rakentama rahoitusmalli avaa huolestuttavan takaportin sekä opetuksellisen, tieteellisen että alueellisen eriarvoisuuden kasvulle Suomen korkeimmassa opetuksessa ja tutkimuksessa. Lyhytnäköinen yrityksille teetettävä tilaustutkimus ajaa tutkimuksen ja tieteen tekemistä kapenevaan putkeen, jonka sisällä uuden riippumattoman ja avoimen tiedon tuottaminen käy mahdottomaksi. Monet tieteen perustehtävät, kuten pitkäjänteinen perustutkimus ja tieteen kriittinen suhde ympäröivään yhteiskuntaan, vaarantuvat.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys mahdollistaa lukukausimaksukokeilun EU:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille samoin kuin tilauskoulutuksen järjestämisen eli tutkintojen myymisen. (Ed. Vahasalo: Se on jo aika paljon lausuttu!) Tämmöinen tutkintojen kaupallistaminen sitoo korkeakoulutuksen epätasa-arvon politiikkaan. Koulutuksesta tulee myyntituote sen sijaan, että voitaisiin jakaa hyvinvointiin johtavaa osaamista ja koulutusta tasapuolisesti. Lukukausimaksukokeilu vaikeuttaa korkeakoulujen kansainvälistymistä ja lisää epätasa-arvoa ja avaa pään lukukausimaksuille yleisemminkin. Tällainen akateeminen kapitalismi alistaa tieteen enenevässä määrin kilpailukyvyn ja talouskasvun välineeksi ja johtaa muun muassa koulutustason alenemiseen.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä puolustaa tinkimättömästi suomalaista tiedettä, opetusta, tutkimusta ja sivistystä. Me puolustamme opetuksen ja tutkimuksen korkeaa tasoa ja tieteen vapautta. Me puolustamme yliopistojen autonomiaa ja niiden taloudellista riippumattomuutta. Me puolustamme suomalaista sivistysyliopistoa. Siksi me tulemme esittämään tämän lakiesityksen palauttamista uudelleen valmisteluun, ellei sitä saada täällä valiokuntakäsittelyssä korjattua paremmaksi.


Raija Vahasalo (kok):

Arvoisa puhemies! Tästä lukukausimaksukokeilusta, johon itsekin olen kyllä suhtautunut kriittisesti: Se on kyllä monen lukon takana. Se on tehty niin vaikeaksi yliopistojen ottaa käyttöön, että tuskinpa sitä otetaan. Se koskee vain tiettyjä vieraskielisiä maisteriohjelmia. Siinä pitää olla stipendijärjestelmä, se on viisivuotinen, ja se määritellään asetuksella, eli se on niin vaikeaksi tehty, että saa nähdä, tuleeko yliopistoja, jotka sen ottavat kokeiluunsa.


Erkki Virtanen (vas):

Arvoisa puhemies! Lukkoja tuntuu todellakin olevan paljon, mutta tässä lakiesityksessä niihin lukkoihin on nyt ensimmäisen kerran annettu avain. Minä en valitettavasti voi luottaa sen kokemuksen perusteella, mikä minulla on tällaisten maksujen tulosta suomalaisen yhteiskunnan eri alojen eri sektoreille, siihen, että ne lukot pitäisivät, kun avainkin on saatavilla.


Tuulikki Ukkola (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Virtanen, pitäisikö Suomen todellakin kouluttaa kaikki Euroopan unionin ja Etan ulkopuolelta tänne tulevat? Tännehän tulee todellinen ryntäys siitä, että meillä on ilmainen koulutus. Kyllä nyt joku järki tähän järjestelmään täytyy saada, sitä ei voi enää hyväksyä. Ei Suomi ole niin rikas, että se pystyy antamaan erinomaisen koulutuksen joka ikiselle ulkopuolelta tulevalle. Kun he saavat täällä koulutuksen, he häipyvät omiin maihinsa, ja me olemme maksaneet 100 000 euroa vai oliko se enemmän per oppilas. Ei meillä ole, kuulkaa, rahaa tämmöiseen. Ei mitään muuta kuin lukukausimaksut eikä pelkästään tämmöisille maisteriohjelmille. Minä kannatan sitä, että maksakoot kaikki, jotka tänne tulevat, jos kerran haluavat opiskella.


Tommy Tabermann (sd):

Herra puhemies! Minusta jokainen, joka tulee tänne mistä päin maailmaa hyvänsä, jos se kestää lokakuun ja marraskuun, on kyllä sen opiskelupaikkansa ansainnut ja tulkoon tänne ja saakoon oppia täältä. Kyllä meillä sen verran varaa on.

Mutta sanoisin vielä siitä, mistä oli tässä aikaisemmin puhe, ulkopuolisista hallitusten jäsenistä: Kauppalehden tietojen mukaan Suomessa on noin 700 hallitusammattilaista tai sellaiseksi luokiteltavaa. Heillä on useimmilla jo nyt kolme neljä hallituspaikkaa, joka on jo ylitse yhden miehen tai naisen kestokyvyn. Eli käytännössä yliopistot eivät kuitenkaan pysty kilpailemaan rahalla näistä parhaista kyvyistä, jotka ovat näyttäneet nyt kyntensä maailman rahamarkkinoilla loistavalla tavalla, vaan joutuvat tyytymään tähän vähän niin kuin rupusakkiin sitten, joka suostuu tulemaan sinne.


Tuomo Hänninen (kesk):

Herra puhemies! Lukukausimaksukokeilu EU- ja Eta-alueiden ulkopuolelta tuleville on ihan paikallaan. Melkeinpä kaikki asiantuntijat, jotka tuntevat kansainvälistä koulutuskäytäntöä, ihmettelevät, miksi Suomi ei tämmöisiä kokeile ja ota käytännöksi. Meillä on koulutusosaamista, jota kannattaa ihan liiketaloudellisestikin hyödyntää. Koulutusvienti on meille suuri mahdollisuus.


Pauliina Viitamies (sd):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle vaan totean, että kannattaa edelleenkin olla ihan rauhassa. En usko, että tänne on tulossa sen enempää ulkomaalaisia opiskelijoita kuin tähänkään asti, ja kohtuudella olemme heidät pystyneet yhtä lailla kouluttamaan. Itse näen kyllä asian sillä tavalla, että Suomen kansakunnan pienuus tarvitsee ulkopuolista aivoa, ulkopuolista ajattelua, ja ei se ainakaan pahasta ole, jos tänne vähän uutta verta tulee, niin että ihan rauhassa vaan.


Leena Rauhala (kd):

Arvoisa puhemies! Mielestäni on tärkeää, että keskustelua yliopistojen maksuista käydään, koska se on meillä täällä Suomessa tämmöinen periaatteellinen kysymys, että me pidämme maksuttomuuden suomalaisille opiskelijoille ja että se säilyy ja sillä tavalla mahdollistetaan, että rahoitus ei tule esteeksi menestymiselle ja opiskeluun pääsemiselle meille suomalaisessa koulutuksessa kaiken kaikkiaan.

Mutta tässä uudessa laissa on nyt tämä kokeilu. Minä todella toivoisin, että nyt valiokuntakäsittelyssä saisin itsekin vakuutuksen siitä, että sen merkitys nimenomaan on rajattu tähän, että meillä on tämä tilauskoulutus ja sitten EU- ja Eta-maiden ulkopuolisille opiskelijoille mahdollistetaan tämmöinen, että on myös tämä apurahajärjestelmä ja voidaan maksuja periä, mutta että siitä ei seuraa (Puhemies: Minuutti on mennyt!) suomalaisen koulutusjärjestelmän muutos.


Erkki Virtanen (vas):

Herra puhemies! Ed. Ukkola, uskotteko te nyt ihan oikeasti, että ihan kaikki EU:n ulkopuoliset opiskelijat ryntäisivät tukka suorana tänne Suomeen, jota ed. Tabermann niin sattuvasti tuossa kuvaili. Minä en oikein usko, mutta jos näin käy, niin sehän on hyvä asia. Sillä tavalla me turvaamme sen ongelman, josta me myöskin olemme keskustelleet: mistä me saamme tulevan työvoimapulan tyydytetyksi. Jos ne kaikki tulevat tänne, niin kyllä niistä ehkä joku tänne vielä jääkin.

Toisekseen, ed. Ukkola, pitäisikö meidän nyt sitten ryhtyä tasapuolisuuden vuoksi vaatimaan niitä suomalaisia, jotka ovat suhteellisen edullisesti tai ilmaiseksi ulkomailla hankkineet yliopistotutkintonsa, nyt sitten korvaamaan se hyöty ulkomaille, EU-maiden ulkopuolelle tai sinne, missä nyt ovatkin opiskelleet. Minusta teidän logiikkanne nyt hieman klenkkaa.


Pentti Oinonen (ps):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset haluavat säilyttää koko maan kattavan yliopistoverkoston, koska näin taataan tasavertaiset opiskelumahdollisuudet eri puolilla Suomea. Tämä on tärkeää paitsi perustuslaillisesta myös aluepoliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna.

Yliopistouudistukseen liittyy myös ongelmia. Etelä-Suomen Aalto-yliopisto on jo pelkästään mediassa saamansa huomion johdosta etulyöntiasemassa verrattuna muihin yliopistoihin kilpailtaessa rahoituksesta, mitä voidaan pitää epäoikeudenmukaisena ja epätasa-arvoisena. Tämän seurauksena kansalaisten mahdollisuudet tasa-arvoiseen opiskeluun kaventuvat.

Perussuomalaisten mielestä yliopistojen uudistamisen yhteydessä olisi tärkeää pohtia myös sisäänpääsyvaatimuksia ja sisään otettavien opiskelijoiden määrää. Tosiasia on se, että meillä valmistuu aivan liikaa ihmisiä yliopistoista suoraan työttömyyskortistoon ja samaan aikaan meillä on pulaa ammattikoulutuksen saaneista. Tähän seikkaan ei yliopistouudistuksessa kuitenkaan suoranaisesti oteta kantaa.

Lisäksi on myös aiheellista kysyä, miten on mahdollista, että ruotsinkielisillä on yhä edelleen joihinkin koulutusohjelmiin pelkästään kielelliseen taustaan perustuvia erikoiskiintiöitä. Näiden kiintiöiden tuloksena ruotsinkielisten on huomattavasti helpompi saada haluttu yliopistotason opiskelupaikka kuin suomenkielisten.

Arvoisa puhemies! Yliopistojen asemaa käsiteltäessä on pohdittava eri päätöksentekomallien vaikutuksia. Poliittisen päätöksenteon piirissä oleva yliopisto on mielestämme lähtökohtaisesti aina parempi vaihtoehto kuin markkinaehtoisen päätöksenteon piirissä oleva yliopisto. Jos lakiehdotus hyväksytään, yliopistot joutuvat toimimaan käytännössä markkinaehtoisesti. Tällöin voidaan aiheellisesti kysyä, voivatko rahoittajat sanella myös tutkimustuloksen. (Ed. Vahasalo: Eivät voi!)

Bisnesvetoinen ajattelu näkyy mielestämme erityisesti siinä, että esityksessä heikennetään yliopistojen henkilökunnan asemaa työsopimusten suhteen. Tämä ei voi olla vaikuttamatta ihmisten haluun työskennellä yliopiston palveluksessa tehden samalla korkeatasoista tutkimus- ja opetustyötä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta, että perussuomalaisten eduskuntaryhmä suhtautuu varauksella siihen, että laki määrää puolet yliopiston hallituksen jäsenistä yliopiston ulkopuolelta tuleville. Tämä vaikuttaa kielteisesti yliopistojen henkilökunnan ja erityisesti opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksiin omassa yhteisössään.

Yliopistojen henkilökunnalta ja opiskelijoilta tulleen runsaan palautteen perusteella heidän antamaansa palautetta ja kritiikkiä ei ole huomioitu tarpeeksi valmisteltaessa nyt käsiteltävänä olevaa lakia.


Tuulikki Ukkola (kok):

Arvoisa puhemies! Tämä on todella parasta, mitä Suomessa on pitkään aikaan, vuosikymmeniin, tapahtunut. Yliopistojärjestelmä, meidän kilpailukykymme ja meidän tutkimuksemme ja meidän koulutuksemme ja opetuksemme kehto, saa taloudellisen ja hallinnollisen autonomian. Tämä uudistus vahvistaa nimenomaan tutkimuksen ja opetuksen autonomiaa. Tämä on ihan itsestäänselvä asia.

Minä ihmettelen todella suuresti SDP:n kansanedustajien puheenvuoroja ja reaktioita tätä uudistusta kohtaan. Teidän aikananne, teidän opetusministeri- ja -ministeriöaikananne, tuli ministeriöstä tarkat yksityiskohtaiset ohjeet yliopistoihin, miten täytyy toimia, mitä täytyy opettaa, kuinka paljon pitää ottaa oppilaita sisään. Kaikesta piti saada ohjeistukset ja kaikesta määrättiin. Yliopistoilla ei ollut minkäänlaista itsehallintoa ja itsemääräämisoikeutta. Ministeriö määräsi kaiken. Nyt tulee aivan toisin. Minä kysynkin itse asiassa teiltä: Tämäkö on se syy, minkä vuoksi te niin kiivaasti vastustatte tätä uudistusta, että teiltä on mennyt valta, teiltä on mennyt valta opetukseen, tutkimukseen ja kulttuuriin, kulttuurin kehtoon? Tämäkö on se todellinen syy, minkä vuoksi te olette täällä hyppineet pitkin seiniä näissä puheenvuoroissa, jos käyttää tämmöistä kuvaannollista sanaa? Sen takia tämä uudistus pystyttiin toteuttamaan, että lopultakin SDP:n ministeri vaihtui toisen puolueen ministeriksi, joka puhdisti Augeiaan tallit. Nyt me saamme pitkän työn tuloksena kunnollisen yliopistolaitoksen, emme varmasti ihan heti, mutta jatkossa se tuottaa tuloksia.

Pitää muistaa, että uudistusta on todella odotettu yliopistoissa pitkään ja tämän lakiesityksen päälinjat pohjautuvat yliopistojen rehtorien neuvoston vuoden 2005 manifestiin, jota täällä on aikaisemmissa puheenvuoroissa siteerattu. Tässä manifestissa vaadittiin yliopistoille itsenäistä oikeushenkilöasemaa, taloudellisen toimintavapauden terävöittämistä, terävämpiä profiileja ja monipuolisempia rahoituslähteitä. Jo edellisen hallituksen aikana tehtiin uudistuksen pohjaksi useita selvityksiä, mutta mitään ei saatu käyntiin, ei saatu SDP:n ministerin avulla mitään käyntiin.

Sitten sanoisin sellaisesta asiasta vielä, että tätä järjestelmää, mistä nyt päästään lopultakin eroon, on arvostellut esimerkiksi yksi Suomen tärkeimmistä, lahjakkaimmista akatemiaprofessoreista: Leena Palotie. Hän huomautti muistaakseni joskus touko—kesäkuussa 2008 Kalevan haastattelussa, että Suomi tuottaa hyvää bulkkia, niin kuin Pisa osoittaa, muttei kannusta huippuja. Tämähän on meidän opetuksemme ja koulutuksemme pahin pulma ollut: Me olemme niin tasa-arvoisia, että me emme suvaitse, jos joku tekee paremmin töitä tai tutkii paremmin.

Yliopistot ovat olleet opetusministeriön ohjauksessa, ja mikä on tulos? Minäpä kerron teille, kolme neljä SDP:n kansanedustajaa, jotka vielä istutte tässä salissa. Tuntuuko tutulta: Unkari 6, Norja 6, Puola 4, Belgia 5, Itävalta 9, Tanska 9, Hollanti 13, Ruotsi 18, Sveitsi 13? Mitä nämä ovat? Nämä ovat tiede-Nobeleita. Kuinka monta on Suomi saanut? Yhden, ja sitäkään ei tullut yliopiston piirissä, vaan se keksintö tehtiin yksityisessä yrityksessä. Me olemme saaneet kyllä kolme Nobelia, mutta yksi oli kirjallisuuden ja yksi oli rauhan Nobel, niin että tämä tästä. Tässä on meidän tieteellinen tasomme. Jos sitä mitataan Nobelien määrällä, niin ei meillä nyt kovin hirveästi kehuttavaa ole niiden parin kolmen vuosikymmenen tuloksissa, joiden aikana SDP on ollut (Ed. Tabermann: Nuo Nobelit ovat pidemmältä ajalta!) opetuksen vartijana. (Puhemies: 5 minuuttia!) — Minä ajattelin, arvoisa puhemies, sanoa vielä yhden asian.

Uudistuksessa yliopistot todellakin pääsevät irti valtion tiliviraston asemasta ja niille annetaan vapaus päättää omasta toiminnastaan, henkilöstöstään, taloudestaan ja profiilistaan. Ja profiloitua yliopistojen täytyy, nimenomaan profiloitua. Ne eivät saa tuottaa samaa tutkimusta, samaa tiedettä joka ikinen 15 yliopistoa, vaan niiden täytyy profiloitua omilla vahvuuksillaan. Tätä yliopistot eivät ole vielä tehneet.

Kolmas asia: Oulun yliopisto kaikkinensa on erinomainen esimerkki siitä, että raha ei tuhoa tutkimusta. Oulu ei olisi yhtään mitään ilman (Puhemies: 6 minuuttia!) yliopiston ja yritysten yhteistyötä. Se ei olisi ict-alan keskus, niin kuin se tällä hetkellä on. Siinä teille rahan valtaa!


Anneli Kiljunen (sd):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan. Todennäköisesti tämä suomalainen Nobel-keksijä, joka on tässä yrityksessä tämän tuotteensa kehittänyt, on opiskellut kuitenkin suomalaisessa yliopistossa ja saanut sieltä hyvät eväät ja opit tämän keksinnön kehittämiseen.

Sitten toinen asia. Haluan nyt jälleen kerran muistuttaa kokoomuslaisia ja ed. Ukkolaa siitä, että sosialidemokraatit Antti Kalliomäen johdolla käynnistivät sekä yliopisto- että koko korkeakouluverkoston uudistamisen, ja sitä työtä on nyt jatkettu tässä hallituksessa kokoomuslaisen ministerin voimin. Siinä mielessä ei voi sanoa sitä, että sosialidemokraatit eivät olisi tehneet mitään, vaan sosialidemokraatit käynnistivät tämän historiallinen yliopistouudistuksen.


Tommy Tabermann (sd):

Herra puhemies! On tosi valitettavaa, ed. Ukkola, että Suomella on niin vähän Nobeleja. Tosin ne ovat vähän pitemmältä ajalta kuin äsken mainitun sosialidemokratian hegemonian ajalta, ne ovat kyllä kerääntyneet vähän muidenkin valtakaudella tai olleet kerääntymättä.

Mutta kun menen kotiin, niin minä panen heti samppanjaa jäihin ensi vuoden Nobel-juhlia varten. Taidan panna useammankin pullon, koska jos on kuunnellut tänään tämän uudistuksen riemulaulua, niin niitä palkintoja on tulossa roppakaupalla, saa kulkea koko ensi kevään frakissa ilmeisesti.


Tuulikki Ukkola (kok):

Arvoisa puhemies! SDP varmasti oli käynnistämässä tätä uudistusta, mutta teidän johdollanne siitä ei olisi kyllä tullut yhtään mitään. Onhan se kuultu teidän puheenvuoroistanne. Ettehän te hyväksy yhtään mitään, ei ulkopuolisia hallitukseen, ei yritysten rahoitusta, ei johdonmukaista tutkimuksen ja opetuksen vapautta. (Ed. Tabermann: Olemmeko samalta planeetalta? Tämä on Tellus!) Olen kuunnellut, istunut täällä koko illan ja kuunnellut teitä, kun te olette puhuneet. Näin se nyt vaan on.


Leena Rauhala (kd):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys uudeksi yliopistolaiksi vaikuttaa suorasti yliopistojen talouteen, myös hallintoon ja henkilöstön asemaan sekä opetuksen ja tutkimuksen resursseihin. Uusi laki on muuttamassa yliopistoja enemmän yritystyyppiseen suuntaan ja ehkä markkinahenkisyyttä korostavaksikin.

Tämä asettaa mielestäni oikeutetusti kysymyksen, miten yliopistot säilyttävät edelleen tehtävänsä yhteiskunnallisina sivistysyliopistoina. Yliopistouudistuksen ja koko yliopistolain tärkein tavoite on, että tiedeyhteisöissä voidaan keskittyä tieteen tekemiseen ja korkeatasoisen tutkimuksen ja opetuksen toteuttamiseen. Tämä turvataan muun muassa henkilöstön vahvalla sitoutumisella. Korkeaa osaamista ja tieteen tekemistä toteuttaa henkilöstö, ja laatua yliopistolle ei anna pelkästään raha vaan myös henkilökunta.

Lakiesityksen ajama yliopistojen taloudellisen autonomian ja julkisoikeudellisen aseman muuttuminen ovat sinällään hyviä keinoja tavoiteltaessa vahvempia ja itsenäisempiä yliopistoja, joilla on edellytykset menestyä myös kansainvälisessä toiminnassa. Kuitenkin ulkopuolinen rahoitus saattaa kanavoitua eri yliopistoihin ja eri tiedekuntiin hyvinkin epätasaisesti. Tällöin ratkaisevassa roolissa on valtiovallan taholta tuleva riittävä yliopistojen perusrahoitus, jota tulee kanavoida tasa-arvoisesti ja tukea myös talouselämän kannalta epätrendikkäitä tieteenaloja. Samoin ulkopuolisen yritysrahoituksen osalta tulee huolehtia siitä, että yliopistojen tutkimuksen riippumattomuus ja autonomia edelleen säilyvät ja rahoitus on avointa ja julkista.

Lakiesityksessä on maininta yliopisto-opintojen maksullisuudesta. Opetuksen maksuttomuus on suomalaisen yliopistojärjestelmämme yksi vahva kivijalka, ja se tulee säilyttää. Tämä takaa etenemismahdollisuudet myös kaikkein heikoimmassa asemassa oleville opiskelijoille. Mielestäni ei ole mitään estettä sinänsä sille, etteikö tilauskoulutusta EU- ja Eta-maiden ulkopuolisille opiskelijoille voida järjestää. Sehän on jo laissa meillä. Sen sijaan korkeakoulututkintoon johtavaa, suomalaisille opiskelijoille tarkoitettua opetusta ei tule tehdä maksulliseksi, koska opintojen maksuttomuus on avainasemassa jokaisen opiskelijan menestymismahdollisuuden kannalta taloudellisesta asemasta riippumatta.

Uudessa lakiesityksessä yliopistojen sisäisen hallinnon järjestäminen, virkojen kelpoisuusehdot ja nimityskäytännöt siirretään yliopiston johtosäännöissä määriteltäviksi. Tämä saattaa johtaa esimerkiksi professuurien ja kelpoisuusvaatimusten poikkeamiseen yliopistokohtaisesti ja edelleen yliopistojen eriarvoistumiseen ja myös vähitellen kelpoisuusvaatimusten madaltamiseen. Professuurien ja opetusvirkojen kelpoisuusvaatimukset olisikin säädettävä asetuksen tasolla eikä johtosäännöillä.

On myös varmistettava, että riippumattomuus ja tieteellinen asiantuntemus säilyvät päätöksenteossa. Hallituksen lakiesityksen mukaan puolet yliopiston hallitusten jäsenistä valitaan yliopistojen ulkopuolelta. Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto ovat todenneet, että ne eivät vastusta ulkopuolisten määrän lisäämistä hallituksessa, mutta yliopistolaisilla tulee säilyä enemmistö. Ne kysyvät, miten ulkopuolisten käsitys yliopiston edusta voisi olla parempi kuin yliopistoyhteisön ja miten ulkopuolisella edes riittää aikaa hallitustyöskentelyyn. Jo nyt näyttää siltä, että monet yliopistot kaavailevat hallitukseensa samoja henkilöitä.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että hallituksessa on vahva yliopistomaailman sisäinen tuntemus. Lakiluonnoksessa esitetään, että henkilöstön palvelussuhteet muuttuvat kaikissa yliopistoissa virkasuhteista työsopimussuhteiksi. Tätä on perusteltu muun muassa joustavalla henkilöstöpolitiikalla. Joustavampi varmasti se työntekijäpuolelle olisikin, sillä työntekijä olisi tällöin vastuussa työstään työnantajalle. (Puhemies: 5 minuuttia!) Mielestäni tulee asiantuntijakuulemisessa käsitellä valiokunnassa sitä, mitä tämä merkitsee koko henkilöstöpolitiikalle.


Anneli Kiljunen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Yliopistouudistus käynnistettiin viime hallituskaudella. Me sosialidemokraatit olemme pitäneet uudistusta tarpeellisena, jotta yliopistoilla olisi paremmat valmiudet vastata tulevaisuuden haasteisiin. Verrattuna siihen esityspohjaan, josta keskustelimme viime keväänä välikysymyksen yhteydessä, tämä nyt käsittelyssä oleva esitys on paljon parempi. Vuoden takaisesta eduskuntakeskustelusta on selvästi ollut hyötyä.

Porvarihallitus on kuitenkin tuonut monenlaisia markkinamekanismein toimivia, sivistysyliopistolle vieraita ajatuksia yliopistolain valmisteluun. Tämä linja on kautta koko yliopistouudistuksen, jonka koen uhkana vapaalle, autonomiselle sivistysyliopistolle. Esityksessä on paljon kysymyksiä, ja yliopistoyhteisö on edelleen epävarma siitä, mikä tulee olemaan yliopistojen tulevaisuus todellisuudessa. Näitä ei voi olla huomioimatta.

Yliopiston todellinen autonomia, onko sitä? Yliopistojen normiohjausta vähennetään, mutta tulosohjausta lisätään. Nämä omalta osaltaan vaarantavat yliopistouudistusta. Tämän lisäksi autonomiaa vähentää yliopiston hallituksen kokoonpano, jossa enemmistö äänivallasta on yliopiston ulkopuolisella henkilöstöllä, sillä hallituksen puheenjohtajisto on työ- ja elinkeinoelämän edustajia. Mielestäni on erittäin tärkeää, että työ- ja elinkeinoelämän edustajat ovat edustettuna hallituksessa, mutta heillä ei tulisi olla enemmistöasemaa. Kokonaisuudessaan nämä heikentävät yliopistojen autonomiaa.

Iso kysymys on yliopistojen rahoituksen varmistaminen. Jokaisen yliopiston tulee saada riittävä perusrahoitus maksuvalmiutensa turvaamiseksi, ja se pitää tehdä kehyksen ulkopuolisena finanssisijoituksena ilman mitään ehtoja yksityisen rahoituksen keräämisestä. Esityksessä todetaan, että valtio takaa yliopistojen riittävän perusrahoituksen. Me sosialidemokraatit olemme vaatineet, että rahoitusta on lisättävä tiede- ja teknologianeuvoston esityksen mukaisesti 200 miljoonalla eurolla tämän vaalikauden aikana. Hallitus ei ole kuitenkaan tähän reagoinut ja yrittää nyt sysätä vastuuta rahan keräämisestä yhä enemmän yliopistoille itselleen. Valtion tulee varmistaa jatkossa yliopistojen perusrahoitus, eikä ulkopuolisella rahoituksella saa olla vaikutusta perusrahoituksen tasoon.

On selvää, että vapailla rahoitusmarkkinoilla yliopistot eivät voi toimia tasa-arvoisesti eikä voida puhua edes mahdollisuuksien tasa-arvosta. Toiset tieteenalat ovat yksinkertaisesti vain markkinakelpoisempia kuin toiset, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat tieteenä jotenkin parempia tai elinkelpoisempia. Raha hakeutuu helposti sinne, missä tehdään lisää rahaa. Tällaisessa kilpailussa tekniikka ja kauppatieteet menestyvät. On selvää, että jotkut tieteenalat kerta kaikkiaan jäävät vaille yksityistä rahaa, elleivät ne ole valmiita luopumaan tieteenharjoittamisen periaatteista ja uhraamaan niitä markkinoille.

Sivistysyliopistoon tällainen ajattelu ei kuitenkaan kuulu. Mikäli vakaata perusrahoitusta yliopistolle ei turvata, moni, etenkin humanistinen ala, jossa ollaan Suomessa kansainvälisellä huipulla, tulee kärsimään. Se on tappio sivistykselle ja laaja-alaiselle vapaalle tieteenharjoittamiselle.

Mielestäni yliopistoverkon rakennetta tulee vahvistaa ja tiivistää. Lähtökohtana tulee olla kattava, eri puolilla Suomea toimiva korkeatasoinen huippuyliopistoverkosto. Yliopistoja ei tule asettaa toisiaan vastaan, vaan niiden tulee strategisesti tukea toisiaan. Suurena pelkona on, että rahoitusrakenne tulee kehittämään niin sanottuja kahden tason yliopistoja. Näin ei saa tapahtua missään olosuhteissa, ei tänään eikä tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Olen saanut valtavasti palautetta yliopistouudistukseen liittyen. Olen kuullut hyvin ristiriitaisia näkemyksiä siitä, onko henkilöstöä tässä prosessissa todella kuultu. Vaikuttaa nimittäin siltä, että kuultu on, mutta kuullun ymmärryksessä (Puhemies: 5 minuuttia!) on ollut todella ongelmia. Yksi esimerkki on virkasuhteiden muuttaminen työsuhteisiksi. Sekä kaikki yliopistojen työntekijäjärjestöt että oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies ovat esittäneet, että yliopistoissa tulisi säilyttää virkasuhteet, kun kyseessä on julkisen vallan käyttö. Kuitenkin virkasuhteet aiotaan muuttaa työsuhteisiksi.


Pauliina Viitamies (sd):

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä olemme kuulleet useaan otteeseen hallituspuolueitten kansanedustajilta siitä, kuinka upea ja loistava lakiesitys meillä nyt on käsillä. Samaa on todennut moneen kertaan opetusministeri Henna Virkkunen. On helppo yhtyä näihin mielipiteisiin siinä mielessä, että lakiesityksessä on paljon hyvää. Hyvät tavoitteet jäävät kuitenkin hiukan sivummalle siinä mielessä, että hallituksen esitys sisältää niin monia ongelmallisia kohtia.

Hallituksen esitykseen yliopistolain muuttamiseksi sisältyy muun muassa määräaikainen säännös EU—Eta-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksusta. Sen perusteella yliopistojen yksittäisissä ylempään korkeakoulututkintoon johtavissa vieraskielisissä koulutusohjelmissa voitaisiin alkaa kerätä lukukausimaksuja. Maksut asettavat opiskelijat keskenään epätasa-arvoiseen asemaan. Kyseessä on poliittisin perustein käynnistettävä kokeilu. Tälle maksulinjalle lähteminen murentaa yhteiskuntamme arvopohjaa maksuttomasta opiskelusta. Kokeilua perustellaan sillä, että maksujen avulla selvitetään, mitä vaikutuksia lukukausimaksuilla olisi korkeakoulujen kansainvälistymiseen, ja maksuja on perusteltu myös rahoitusargumentein. Kumpikaan näistä perusteluista ei kuitenkaan ole kestävä. Ja sitä paitsi suomalaisessa poliittisessa elämässä sana "kokeilu" tai "väliaikaisuus" tarkoittavat yleensä samaa kuin pysyvä käytäntö.

Arvoisa puhemies! EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia on tarkoitus turvata stipendijärjestelmällä, jota korkeakouluilta edellytetään maksullisuuskokeiluun osallistumiseksi. Stipendikäytännöstä on jo saatavilla kokemusta naapurimaista. Maksuihin liitetty järjestelmä on tähän mennessä maksanut Ruotsissa saman verran, mitä maksut ovat tuottaneet. Tanskassa lukukausimaksujen käyttöönotto on vähentänyt yliopistojen hakijoita muista maista 40 prosentilla. Lukukausimaksujen todellisia kustannuksia ei kukaan pysty laskemaan. Rahoituksen tuottoa laskeskeltaessa huomioon täytyy ottaa kertyvien maksujen lisäksi stipendijärjestelmän aiheuttamat kulut ja kaikki muut hallinnon, markkinoinnin ja mainonnan lisäämisestä syntyvät menot. Korkeakoulujen rahoitusvajetta ei ratkaista maisteriohjelmien lukukausimaksuilla. Siihen tarvitaan rahaa valtion budjetista.

Puhemies! Maksullisuuskokeilua voi pitää myös perustuslain vastaisena, asettaahan se opiskelijat eriarvoiseen asemaan kansalaisuuden perusteella. Perusoikeudet, oikeus koulutukseen ja itsensä kehittämiseen varallisuudesta riippumatta, kuuluvat myös muille kuin Suomen kansalaisille. Myös Suomen ratifioimat kansainväliset ihmisoikeussopimukset kieltävät syrjinnän.

Arvoisa puhemies! Arvoisa opetusministeri! Suomessa pitää olla mahdollisuus kouluttautua varallisuudesta riippumatta. EU-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksut ovat osaltaan avaamassa tietä kokonaisvaltaisemmalle maksujen käyttöönotolle. Todellinen uhkakuva on nyt se, että tämän kokeilun varjolla avataan tie laajemmallekin maksullisen opetuksen järjestämiselle. Maksullisuus sotii kaikkea sitä tasa-arvoista ajattelua vastaan, jota suomalaisessa koulutuspolitiikassa on vuosikymmenten ajan harjoitettu.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Tällä viikolla olemme saaneet tänne saliin kaksi erikoisen kehnosti valmisteltua lakiesitystä. Kansalaisten puolesta toivon sydämestäni, että hallitus parantaa juoksuaan ja ottaa toisenlaisen otteen lakiesitysten valmistelussa jatkossa.


Raija Vahasalo (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitamies tässä puhuu lukukausimaksuista ja pelkäsi, että ne ulotetaan koskemaan myöskin suomalaisia opiskelijoita. Näin ei suinkaan missään tapauksessa tulla tekemään. Siis se, että meillä on maksuton opetus esiopetuksesta lähtien, on erittäin tärkeä kiveen hakattu periaate, ja sitä ei muuteta muuksi. Mutta tämä ei mene hallitus—oppositiorintaman mukaan, mikä käsitys ihmisillä on lukukausimaksuista, vaan kyllä se menee ihan niin, että joka puolueessa on sekä puolesta että vastaan olevia. Itse en ole koskaan tätä lukukausimaksua kannattanut ja vähän kynsin ja hampain nytkin sen tähän hyväksyn, mutta onneksi se on monen lukon takana.


Pauliina Viitamies (sd):

Arvoisa puhemies! Hyvä kuulla, että edes kokoomuksen sivistysvaliokunnan puheenjohtaja on sitä mieltä, että näitä lukukausimaksuja ei tulla ulottamaan muualle, mutta valitettavasti en vaan oikein voi olla kovin luottavainen tämän kokonaisuuden kannalta tässä asiassa. Se ei välttämättä lupaa hyvää, jos yksi ihminen päättää niin, että ei näitä maksuja tule, se ei välttämättä sitä kuitenkaan estä, vaikka kyseessä olisi sivistysvaliokunnan rouva puheenjohtaja.


Johanna Karimäki (vihr):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Jotta voimme paremmin vastata globaaleihin haasteisiin, on selvää, että yliopistoja on vahvistettava panostamalla tutkimuksen ja opetuksen laatuun sekä resurssien määrään. Opiskelija—opettaja-suhdetta on parannettava ja tutkimusrahoitusta lisättävä tuntuvasti. Esitys uudeksi yliopistolaiksi sisältää joukon hyviä uudistuksia, kuten yliopistojen hallinnollisen ja taloudellisen autonomian lisäämisen. Rahoituspohjaa vahvistetaan erilaisten rahoitusmallien kautta ja keräämällä ulkopuolista rahoitusta. Varsinkin teknillisille yliopistoille se on realistista, sillä näin ne ovat nytkin toimineet.

Lakiesitys on pääpiirteissään hyvä, mutta esitän joitakin kriittisiä huomioita. Mielestäni sivistysvaliokunta voi huolellisen käsittelyn ja asiantuntijakuulemisen kautta tehdä esitykseen sitä parantavia muutoksia. Kyseessä on iso ja merkittävä uudistus. Erityisen herkällä korvalla on kuunneltava yliopistoväen viestiä, ja on syytä miettiä keinoja vahvistaa henkilökunnan päätäntävaltaa heitä koskevissa kysymyksissä. On toki niin, että hallituksen ulkopuoliset jäsenet vahvistavat yliopiston vuoropuhelua muun yhteiskunnan kanssa ja tuovat myös taloudellista osaamista yliopiston hyväksi.

Monia työntekijöitä huolettaa virkasuhteiden muuttuminen työsuhteiksi, ja onkin hyvä, että esityksessä linjataan työntekijöiden aseman turvaaminen muutoksessa. Eräs huoli on se, että kun painotetaan palkitsemista, sen tulisi tarkoittaa todellista kannustavuutta eikä pelkoa työsuhteen päättymisestä. Määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen peräjälkeen on korkeakouluissa hyvin yleistä. Siksi haluan kiinnittää huomiota esityksen 29 §:n perusteluihin, joissa todetaan, että määräaikaisten sopimusten käyttö ei ole rajoitettua, ja perusteltuna syynä viitataan alan vakiintuneeseen käytäntöön. Mielestäni lailla ei tule sallia määräaikaisuuksia minkään ammattikunnan osalta. Se on myös ristiriidassa työsuhdelain kanssa.

Perustutkimuksen asemaa on vahvistettava ja sen rahoitus varmistettava. Perustutkimus on tärkeä ponnahduslauta kaikille innovaatioille, mutta koska siinä ei tähdätä yksittäisiin sovelluksiin, ei perustutkimukselle ole todennäköistä saada yritysrahoitusta. Toinen tärkeä seikka on tieteen ja taiteen riippumattomuus ja vapaus, mitä ei tule vaarantaa säätiömuotoisissakaan yliopistoissa. Kun ensi syksynä pohditaan yliopistojen rahoituksen kriteerejä, on painotettava opetuksen ja tutkimuksen laatua ja varsinkin valmistuneiden määrää ja heidän sijoittumistaan opiskelijamäärien ja tutkintotavoitteiden sijaan. Yliopistolaissa linjataan myös elinikäinen oppiminen yliopistojen tehtäväksi, mikä on hyvä asia ja tarvitsee resursseja.

Teknillinen korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu muodostavat Aalto-yliopiston. Aalto-yliopisto voi olla tie uuteen menestykseen. Suomi on vahva osaaja tekniikassa ja innovaatioissa, vaikka emme enää ole maailman kirkkainta huippua. Esimerkiksi MIT:ssä on kymmenkertaiset resurssit oppilasta kohden TKK:hon verrattuna. En usko, että panostaminen Aalto-yliopistoon olisi muilta pois. Päinvastoin, meillä on mahdollisuus siirtyä tekniikassa maailman kärkeen. Se tulisi näkymään lisääntyvänä hyvinvointina meille kaikille. On syytä myös muistaa, että teknillinen tutkimus on laiteintensiivistä, mikä lisää alan kustannuksia. Kaikkiin yliopistoihin on joka tapauksessa panostettava. Kansamme tarvitsee ihan yhtä lailla humanistista sivistystä kuin koko maata rikastuttavia maakuntayliopistoja. Esityksen hyviä puolia on se, että yliopistojen perusrahoitus sidotaan indeksiin ja että valtion tuottavuusohjelma ei koske yliopistoja. Kaiken kaikkiaan yliopistojen perusrahoitus on kasvanut tällä hallituskaudella.

Akateeminen vapaus on tärkeä seikka, sillä luovuus tarvitsee vapautta, ei kahleita. Ideat syntyvät paikoissa, joissa on erilaisia virikkeitä, luontoarvoja, historiaa, kulttuuria, mutta myös ristiriitoja ja tyytymättömyyttä. On yhteinen etumme, että korkeakoulujärjestelmämme on rikas ja monipuolinen.


Mirja Vehkaperä (kesk):

Arvoisa puhemies! Nyt eduskunnassa oleva yliopistolain uudistus on välttämätön sekä ennen kaikkea mahdollisuus saattaa maan korkein sivistyspolitiikka uudelle vuosituhannelle. En itse ole ihmeissäni lain saamasta kritiikistä. Yllätys puolestaan olisi, jos lain käsittelyn tässä vaiheessa hymisteltäisiin joka puolella tyytyväisyyttä. Tietty vastarinta ja kritiikki kuuluu aina uudistustyöhön. Siitä kiitos aktiivisimmille. Lähtökohtaisesti yliopistojen autonomiaa, toimintavapautta ja julkisoikeudellista asemaa on vaadittu jo pitkään. Uudistuksen tavoitteena on luoda yliopistoille nykyistä paremmat toimintaedellytykset niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Erityinen painoarvo on vahvistaa yliopistojen opetusta ja tutkimustoimintaa.

Esitettyyn lakiin sisältyy paljon menestyksen mahdollistavia elementtejä. Niistä muutamia poimiakseni: duaalimallin säilyttäminen, tulosohjausjärjestelmän säilyminen valtiovallan käsissä, yliopistojen nimeäminen laissa, hallintomallin kehittyminen ja myös avautuminen, julkinen perusrahoitus indeksikorotuksineen, pääomittaminen, ulkopuolinen rahoitus sekä mahdollisuus valtion finanssisijoituksiin.

Arvoisa puhemies! Ristiriitoja herättäviä kysymyksiä pyritään aukaisemaan nyt lain eduskuntakäsittelyssä. Suurinta mielenkiintoa ja vastustusta on herättänyt yliopistojen hallitusten valinta ja niiden koostumus. Ulkopuolisia hallituksen jäseniä on esityksessä monen mielestä liikaa ja ohjausvalta lipumassa yliopistoyhteisön ulkopuolelle. Rehtorin valinta, henkilöstön siirtyminen virkasuhteista työsuhteisiin, kelpoisuusehdot sekä yliopistojen ohjaus ja rahoitus on asetettu suurennuslasin alle. Edellä olevia asioita onkin syytä tarkastella monipuolisesti lain käsittelyn eri vaiheissa. Kysymysmerkit aukenevat tämän kevään myötä. Yksi lain intohimoja herättävä uutuus on etenkin opiskelijoiden mielestä viisivuotinen kokeilu lukukausimaksuista Eta- ja EU-alueiden ulkopuolisille opiskelijoille.

Lakiesityksen suunta on mielestäni oikea. Nyt haetaan kokemuksia kansainvälistymiselle, korkeakoulujemme vetovoimaisuudelle sekä vieraskielisen koulutustarjonnan laadulle. Lukukausimaksuja ei tule periä kotimaan ja EU-alueiden opiskelijoilta nyt eikä tulevaisuudessa.

Olen erityisen tyytyväinen esityksessä lain kirjauksiin elinikäisen oppimisen edistämisestä sekä yliopistokeskusten asemasta. Yliopistokeskuksilla on erityinen asema palvella alueen julkisen ja yksityisen sektorin koulutustarpeita. Olen itse Kajaanin opettajakoulun kasvatti ja nähnyt yliopistokeskuksen merkityksen alueen kaikille toimijoille. Tarvitsemme yliopistokeskuksia täydentämään Suomen yliopistoverkostoa. Maamme korkein opetus ja tieteellinen korkeatasoinen tutkimus tarvitsevat parhaat puitteet. Niiden turvaamiseksi on uusittava yliopiston rakenteita ja toimintaympäristöä. Sivistys ei ole kaupan, ei markkinavoimille alistettu eikä myöskään elinkeinoelämän talutusnuorassa.


Mikaela Nylander (r):

Ärade talman! Till riksdagsbehandling har nu kommit ett av denna riksdagsperiods viktigaste bildningspolitiska lagförslag. Den reform som föreslås av regeringen kan konstateras vara så omfattande och går in på så grundläggande frågor rörande vårt lands universitetsväsende att reformen med fog kan kallas för historisk.

Den bärande principen bakom lagförslaget, dvs. strävandena att kunna garantera universiteten så stor och mångsidig autonomi som möjligt tror jag att alla kan enas om. Likaså är det oerhört viktigt att Finland som är ytterst beroende av en hög kunskapsnivå kan trygga liknande verksamhetsförutsättningar för våra universitet som universiteten inom EU redan har angående till exempel möjligheten att skaffa extern finansiering och att självständigt kunna fatta beslut om användandet av resurserna.

Dessa ur dagens och framför allt morgondagens synvinkel sett viktiga principer förverkligas i lagförslaget. Dess huvudprinciper har givetvis följdverkningar som just nu uppfattas som mycket utmanande, låt mig nämna några exempel.

Puhemies! Ensinnäkin on todettava, ettei mikään hallitus, ei istuva eivätkä tulevat, jos se on sisäistänyt yliopistojen merkityksen tälle kansakunnalle ja tälle maalle, voi vedoten tämän lain suomaan mahdollisuuteen kerätä ulkopuolista rahoitusta vähentää omaa vastuuta yliopistojen perusrahoituksesta. Tämän maan yliopistojen perusrahoituksen vastuu on yksiselitteisesti valtiovallalla, koska on valtion vastuulla ylläpitää ja kehittää sitä laajaa sivistysyliopistolaitosta, johon olemme tottuneet Suomessa ja jonka varaan voidaan laskea, että monipuolinen ja syvä sivistys jatkuu.

Niiden tieteenalojen, jotka eivät pysty keräämään ulkopuolista rahoitusta, on pystyttävä luottamaan, että tämä lakiehdotus on selviytymisen tae myös heille. Mahdollisen ulkopuolisen rahoituksen saaminen ja sen käytöstä päättäminen itsenäisesti on nähtävä lisäarvona ja lisämahdollisuutena eikä perusedellytyksenä yliopistojen selviytymiselle.

Suurta huomiota on herättänyt yliopistojen hallitusten kokoonpano ja yliopistoyhteisön korkeimman edustavan elimen, kollegion, jäsenten määrän alaraja, rooli ja mahdollisuudet toimia. Puolet hallituksen jäsenistä edustaa ulkopuolisia tahoja ja kollegio on se taho, joka nimittää hallituksen. On lähdettävä siitä, että hallitukseen valitaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat täydessä yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä koko hallituksen kanssa, tekevät työtä parhaalla mahdollisella tavalla edistääkseen yliopiston kokonaistilannetta. Ei voida lähteä siitä, että yliopistokollegio valitsisi hallitukseen sellaisia ulkopuolisten tahojen edustajia, jotka eivät aidosti tule edistämään yliopistoa.

Täytyy pitää mielessä, että hallitus on aina vastuussa kollegiolle toiminnastaan ja päätöksistään. Jos halutaan edistää yliopistojen autonomiaa, ei ole mielekästä puuttua sisäisiin valintoihin, joten siksi lakiehdotus ei sisällä määräyksiä kollegion jäsenten alarajasta.

En annan stor fråga har anställningsförhållandet eller snarare anställningsformen varit. I och med reformen övergår universitetspersonalens anställningsförhållande från tjänste- till arbetsavtalsförhållande och detta har ansetts ha menliga effekter på både arbets- och rättsskyddet för såväl personalen som studerandena. Oron ska givetvis tas på allvar och ett brett hörande ska ordnas i kulturutskottet. Rent juridiskt är utgångsläget dock att oberoende av anställningsförhållandets art finns det likriktad lagstiftning som reglerar arbetsförhållandet och också ansvaret. Universiteten ges i och med reformen bättre möjlighet att bedriva en från statskoncernen fristående personalpolitik, vilket också innebär att statens produktivitetsprogram inte gäller.

Talman! Reformen är full av möjligheter för universiteten. I de motstridiga kommentarerna om lagförslaget kan man utläsa en förståelig oro inför det nya. Förtroendet för lagen då den i sinom tid träder i kraft kan enbart skapas genom konkret och långsiktig verksamhet.


Anne-Mari Virolainen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Esitys yliopistolain uudistamiseksi on täysin linjassa suomalaisen sivistyksen, koulutuksen ja vapaan tutkimuksen perusteiden kanssa. On itse asiassa ollut kovin hämmentävää seurata, kuinka hallituksen esityksen sisällön vääristäminen ja kyseenalaisten totuuksien ylläpitäminen on tänäänkin ollut keskiössä opposition puheenvuoroissa.

Kun suomalaisen yhteiskunnan on kehityttävä ja parannettava asemaansa kansainvälisessä kilpailussa, se vaatii valmiuksia muutoksiin, vaikka se hetkellisesti tuntuisikin pelottavalta. Myös yliopistolaissa on kyse suomalaisten yliopistojen toimintamahdollisuuksien kehittämisestä, ja huomioitavaa on, että yliopistot itse ovat olleet aloitteellisia. Yliopistomme tarjoavat jo nyt korkeatasoista perusopetusta ja tutkimusta. Uuden lain myötä perustehtävät, opiskelu, opetus ja tutkimus pysyvät ennallaan, mutta kansainvälisyyttä sekä laatua ja vaikuttavuutta parannetaan. Erityisen hyvänä pidän, että myös oppilas—opettaja-suhdetta vahvistetaan ja se otetaan mukaan tulosohjaukseen, samoin kuin kansainvälistymisaste.

Uudella yliopistolailla on kauaskantoiset vaikutukset. Uudistus hyödyttää ja helpottaa kiistämättä yliopistojen vaikuttavuutta sekä edistää uuden yritystoiminnan ja innovaatioiden syntyä. Välttämättä ed. Tabermann ei joudu koko ensi vuotta kulkemaan frakki päällä Nobel-juhlista toiseen, mutta tutkimuksen tason nousun odottaminen on kylläkin perusteltua. Lakiuudistus mahdollistaa yliopistojen ja elinkeinoelämän yhteistyön tiivistymisen tutkimuksen ja kehityksen saralla vauhdittaen myös strategisten kumppanuuksien solmimista ja siirtymistä projektitoiminnasta pitkäjänteiseen kehitystyöhön, mikä on varsin tervetullutta jatkuvien pätkäprojektien ja rahoitushakujen jälkeen.

Hallituksen ulkopuolisista jäsenistä oli jo puhetta debatissa, joten tässä kohtaa tyydyn muistuttamaan, että heidät on nähtävä lisäarvon tuojina ja osaamisen täydentäjinä. Mielestäni on hienoa, että yliopisto voi omien strategisten valintojensa jälkeen valita itselleen sitä parhaiten tukevat jäsenet hallitukseen.

Arvoisa puhemies! Turun yliopistosta ja kauppakorkeakoulusta syntyvä uusi konsortio tulee keskittämään eri tieteenalojen voimat yhteen vastatakseen tämän vuosituhannen suuriin kysymyksiin ja haasteisiin. Uutta Turun yliopistoa voi monesta syystä, kuten kansainvälisten tutkimusjulkaisujen määrällä, Suomen Akatemiasta saaduilla tutkimusrahoilla, muutamia mainitakseni, olla nostamassa entistäkin merkittävämmäksi tiedevaikuttajaksi ja hyvinvoinnin moottoriksi erityisesti Varsinais-Suomessa.

Tänään kritiikin yhdeksi painopisteeksi on noussut rahoitus tai paremminkin tietämättömyys sen eri toteuttamismahdollisuuksista. Yliopistouudistuksessa jokaisen suomalaisen yliopiston perusrahoitus tulee edelleen valtiolta. Muutoksena on sen sitominen indeksiin. Taloudellinen ja hallinnollinen autonomia antaa yliopistoille paremmat mahdollisuudet hankkia itse rahoitusta jatko-opintojen ja tutkimuksen ja kehittämisen vahvistamiseen.

Arvoisa puhemies! "Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle" seisoo Turun yliopiston hallintorakennuksen seinässä. Se kertoo niistä 22 040 yksityishenkilöstä, jotka lahjoittivat varojaan sivistysyliopiston perustamiseen lähes sata vuotta sitten. Miksei se onnistuisi nykyisinkin? Yliopistot ovat jatkossa oikeutettuja ottamaan vastaan ulkopuolista rahoitusta, kuten lahjoituksia ja osakkeita, ja vielä sillä lisäyksellä, että valtio tulee vastaan 2,5-kertaisella summalla vuoden 2010 loppuun kerättyihin pääomiin nähden. Juuri tähän perustuen Turussa onkin jo aloitettu varainkeruukampanja. Lisäksi verovapaat lahjoitukset ovat mielestäni suuri mahdollisuus yliopistoille. Yläraja on nostettu neljännesmiljoonaan, joten se voi tukea yritysten lahjoituksia. Lisäksi, kun alumnitoiminta on lähtenyt hyvin käyntiin suomalaisissa yliopistoissa, niin uskon, että myös yksityishenkilöt voivat tarttua tähän mahdollisuuteen.

Arvoisa puhemies! Yliopistolakiuudistus kokonaisuudessaan on mahdollisuus uudistua sekä nostaa opetuksen ja tutkimuksen taso entistä korkeammalle. Onkin varsin luonnollista, että professorit ovat huolissaan virkojen kelpoisuusvaatimuksista, jotka lakiesityksessä jätetään yliopistokohtaisten johtosääntöjen varaan. Ymmärrän kyllä, että tehtävän täyttämisen osalta yliopistoille on tarkoitus antaa mahdollisuus aikaisempaa tehokkaampaan tehtävän täyttämiseen. Silti on syytä pohtia, voiko tämä vähitellen johtaa hajanaisiin ja puutteellisiin rekrytointikäytäntöihin.

Arvoisa puhemies! Siksi haluankin kysyä ministeriltä tähän loppuun, mikä on näkemyksenne: tulisiko kelpoisuusvaatimukset edelleen säätää asetuksella?


Elsi Katainen (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Tätä lakiesitystä yliopistolaiksi on oppositio arvostellut siitä lähtökohdasta, että hallituksen esitys vaurioittaisi suomalaista yliopistojärjestelmää. Yliopistomaailman sisältä on puolestaan kommentoitu, että käsiteltävä yliopistolaki parantaisi erittäin merkittävällä tavalla yliopistojen toimintaedellytyksiä. Näin on lausunut muun muassa Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio viime viikolla.

Yliopistojen autonomia vahvistuu valtion tilivirastoaseman lakatessa. Näin ollen yliopisto pystyy itsenäisesti tekemään sopimuksia, omistamaan, toimimaan itsenäisenä työnantajana ja — eikä vähäisimpänä — suunnittelemaan ja hallinnoimaan omaa toimintaansa ja talouttaan. Itsenäisyyden peruskivi on myös rahoitus, jossa valtio tulee vahvasti vastaan.

Yksi lakiesityksen kiistanaihe liittyykin rahoitukseen. Yksityisen rahoituksen mukaantulo arveluttaa. On kuitenkin muistettava, että valtio sitoutuu rahoittamaan yliopistojen toimintaa nykyisessä laajuudessa — näin siitä huolimatta, että yliopistot saavat nyt mahdollisuuden kerätä lahjoitus- tai muuta varallisuutta. Lahjoitusvarallisuuden saaminen on toki sidonnaista yhteiskunnan taloudelliseen tilanteeseen, mutta jo rahoituspohjan laajentamisen mahdollisuus on parannus nykyiseen verrattuna.

Uudessa laissa mahdollistetaan maksullisuuskokeilu EU- ja Eta-maiden ulkopuolisille opiskelijoille. Suomi on korkean koulutuksen maa, ja olisi kummallista, jos emme hinnoittelisi tätä kansallista kivijalkaamme ulkomaalaisille, varsinkin kun joidenkin tieteenalojen koulutus on todella kallista. Keräämällä maksua kansainvälisiltä opiskelijoilta voimme kohdistaa rahoitusta edelleen koulutuksen kehittämiseen ja huippututkimukseen. Se on järkevää. Luulen, että kaikki yliopistot pystyvät tarjoamaan maksullisia koulutusohjelmia. Tasokkaita kansainvälisiä maisteriohjelmia pyörii jo.

Huomionarvoista tässä maksullisuusasiassa on nimenomaan se, että kyseessä on kokeilu, jonka aikana selvitetään, mitä vaikutuksia maksullisilla ohjelmilla on korkeakoulujen kansainvälistymiselle, suomalaisen korkeakoulutuksen vetovoimalle sekä vieraskielisen koulutustarjonnan laadulle. Selvityksen tuloksilla on ratkaiseva merkitys päätettäessä kokeilun mahdollisesta jatkosta. Eli ei ole varmaa, että maksullisuudesta tulisi millään muotoa pysyvä. Suunta on kuitenkin hyvä. On uumoiltu, että kokeilu olisi vain askel koulutuksen maksullisuuteen myös suomalaisille. Tätä en usko. Tasapuolinen kouluttautumismahdollisuus on pyhä periaate suomalaisille, eikä siitä periaatteesta syntyne edes keskustelua.

Arvoisa puhemies! Keskustelun aikana, tämän illan aikana, on kyseenalaistettu lakiesityksen aluepoliittisia vaikuttimia. Lakiesitys tunnustaa ja tunnistaa yliopistokoulutuksen tärkeyden koko maassa. Uuden yliopistolain myötä syntyy monen muun asian ohella myös Itä-Suomen yliopisto. Syntyvä yliopisto on yksi maamme johtavia tiedekeskittymiä, jonka pelikenttä on samalla esimerkillisen kansainvälinen. Tästä hyvänä esimerkkinä on uuden yliopiston perustama etäkampus Kiinaan. Koskaan aikaisemmin yksikään suomalainen yliopisto ei ole perustanut yksikköä sinne. Avattava yksikkö on alanvalintansakin puolesta esimerkillinen, sillä se keskittyy ympäristöntutkimukseen. Tämä on vain yksi osoitus siitä, kuinka hyviä avauksia voidaan saada aikaiseksi, kun ryhdytään ennakkoluulottomasti katsomaan rakenteita.

Toinen asia, josta maakuntayliopiston puolesta voi olla ylpeä ja jonka suhteen voi olla luottavainen, on laatutyön edellytys rahoituksessa. Kuopion yliopisto esimerkiksi on ollut tässä todellinen edelläkävijä vähintäänkin Pohjoismaiden tasolla. Korkeakoulutuksen ja huippututkimuksen laatu ovat avaintekijöitä myös maamme tulevaisuuden kannalta, siksi laadun ja rahoituksen sitominen yhteen on hyvä ratkaisu. Mikäli aiomme onnistua määrällisesti myös lukukausimaksuissa, on laatutyön ehdottomasti oltava koko suomalaista yliopistokenttää ohjaava tekijä.


Lenita Toivakka (kok):

Arvoisa puhemies! Yliopistot ovat todellakin vuosien ajan toivoneet autonomiansa lisäämistä ja yliopistolain uudistamista. Tämä hallituksen esitys on yhdessä yliopistojen työntekijöiden ja opiskelijoiden kanssa huolellisesti laadittu, ja muun muassa Syl on ollut voimakkaasti kannattamassa tätä esitystä.

Tästä esityksestä luonnosvaiheessa annettiin lausuntoja paljon, yli 160, ja muun muassa SDP:n puoluehallituksesta tuli yksi lausunto, josta tänäänkin täällä on keskusteltu, jossa lakiesitys määriteltiin pääosin erinomaiseksi, sille asetettuja tavoitteita täyttäväksi ja jonka mukaan lakiluonnos vastaa onnistuneesti yliopistoja koskevan lainsäädännön kehittämistarpeisiin. Hyvin monia muitakin positiivisia arvioita tästä esityksestä annettiin muun muassa tässä lausunnossa. Täällä kuitenkin uhkakuvia on maalailtu hyvinkin paljon, muun muassa opposition, demareidenkin, taholta. Ne ovat kyllä osittain olleet aiheettomia, niin kuin täällä on ministeri puheenvuoroissaan moneen kertaan näitä uhkakuvia kiistänyt.

Mahdollistamalla yliopistoille julkisoikeudellisen henkilön tai säätiön asema vahvistetaan yliopistojen rahoituspohjaa ja parannetaan niiden kansainvälistä kilpailukykyä. Saman suunnan ovat ottaneet jo aiemmin useat Euroopan maat. Jatkossakin perusrahoitus kaikille tiedekunnille opetukseen ja tutkimukseen tulee valtiolta ja perusrahoitus sidotaan indeksiin. Lisäresurssit ja uudet rahoitusmuodot auttavat yliopistoja uudistumaan. Yliopistolakiin sisältyvä 6 § puolestaan turvaa akateemisen vapauden tutkimuksen, taiteen ja opetuksen osalta.

Lakiesitystä on kritisoitu myös siksi, että siihen sisältyy määräaikainen kokeilu lukukausimaksujen perimisestä EU- ja Eta-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta. Mielestäni tämä kokeilu on varsin perusteltu, etenkin kun sen käyttöönottamiseksi on ensin luotava apurahajärjestelmä. Kyse ei siis todellakaan ole siirtymisestä tai hivuttautumisesta kohti maksullista korkeakoulujärjestelmää, kuten täällä on joissakin kriittisissä arvioissa, muun muassa ed. Viitamiehen puheenvuorossa, esitetty.

Yliopistouudistuksen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa suomalaisten yliopistojen mahdollisuutta toimia monialaisena sivistysyliopistona. Uudistuksessa nostetaan opiskelijat keskiöön, parannetaan opiskelun laatua ja, mikä tärkeintä, vahvistetaan opettaja—opiskelija-suhdetta. Myös opiskeluaikojen lyhentäminen on yksi tärkeä tavoite. Taustalla on myös kansainvälinen kehitys. Jos uudistusta ei tehtäisi, taantuisivat yliopistojemme toimintaedellytykset muihin maihin verrattuna. Toimintaympäristö muuttuu koko ajan, ja esimerkiksi yliopistojen kansainvälistymishaasteet kasvavat.

Arvoisa puhemies! Yliopistoissamme opiskelijavaihto on viime aikoina hiipunut ja opettajat liikkuvat ulkomaille entistä vähemmän. Samanaikaisesti meillä puhutaan suomalaisten nuorten kielitaidon kaventumisesta. Nämä ovat huolestuttavia suuntauksia. Kuitenkin eräs loistava esimerkki onnistuneesta kansainvälisestä toiminnasta on Mikkelin yliopistokeskuksessa toimiva Helsingin kauppakorkeakoulun englanninkielinen koulutus. Yliopistokeskuksia äskettäin arvioineessa raportissa Mikkeli sai erinomaiset arvosanat. Tämän yksikön opetus nimenomaan sai erittäin hyvät arviot, ja se on todella kansainvälistä: siellä vierailee vuosittain noin 40 professoria muualta maailmasta. Valmistumisajat ovat muuta Suomea nopeammat ja yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa hyvää. Opiskelijavaihto on vilkasta siellä kumpaankin suuntaan. Tämä on osoitus siitä, miten laadukasta ja merkittävää toiminta voi olla myös yliopistokeskuksessa, ja siitä on hyvä suurempienkin yksiköiden ottaa oppia.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: On erinomaista, että yliopistokeskukset mainitaan lausuntokierroksen palautteen pohjalta lain pykälissä eikä vain perusteluissa. Tätä mainintaa myös kokoomus on lausunnossaan pitänyt tärkeänä. Yliopistokeskusten asema täytyykin turvata myös jatkossa. Sen tekemiseksi eivät kuitenkaan riitä ainoastaan alueen kuntien tai maakunnan tekemät panostukset; jatkossa myös emoyliopistoilla täytyy olla halua tukea ja edelleen kehittää toimintaa maakunnissa ja olla turvaamassa rahoitusta.


Outi Mäkelä (kok):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on erittäin hyvä. Yliopistolain uudistuksen ensisijainen tavoitehan on ollut, että jokainen suomalainen yliopisto on parempi paikka opiskella. Tämä on hyvä lähtökohta. Tämä mahdollistuu nyt, kun käsillä olevan lakiehdotuksen myötä yliopistoille syntyy nykyiseen tilivirastoasemaan verrattuna paremmat mahdollisuudet reagoida yliopiston omiin tarpeisiin ja yhteiskunnan odotuksiin.

Tässä salissa on tänään paljon puhuttu autonomiasta, ja laki on tältä osin täysin selkeä. Yliopistoilla on yliopistolain 3 §:n mukaan itsehallinto, jolla turvataan tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus. Myös yliopistolain 6 §:n mukaan yliopistoissa vallitsee tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus, mikä suojaa myös yliopiston henkilöstön akateemisen toiminnan vapautta.

Suurin kysymysmerkki kohdistunee autonomian osalta julkisoikeudellisten yliopistojen hallituksiin ja niiden kokoonpanoihin. Tältä osin ratkaiseva seikka on kollegio, joka päättää asetettavan hallituksen jäsenmäärästä ja toimikaudesta. Huolestuneita ei ole syytä syyllistää, mutta on vastuullista katsoa, mistä todella on kyse. Esimerkiksi täällä salissa tänään ilmennyt kollegiopelko tuntuu kovin ristiriitaiselta. Kollegio on yliopistoyhteisö, yliopisto itse, jota tuskin ainakaan yliopistoissa pidetään kovin suurena uhkakuvana.

Yliopistot ovat toivoneet myös lisää vapautta sekä taloudellista autonomiaa, ja tämä lakiesitys aidosti vastaa siihen lisäämällä yliopistojen päätäntävaltaa sekä omaa vastuuta oman toimintansa ja taloutensa järjestämisessä. Vapautta on, kun voi itse päättää, kenen kanssa yhteistyötä tekee ja kenen kanssa ei tee, ja toisaalta, keneltä rahaa otetaan vastaan ja keneltä sitä ei oteta.

Yliopistot tarvitsevat kuitenkin vapauden lisäksi myös turvatun talouden, ja tämän osalta on syytä alleviivata sitä, että valtion päävastuu yliopistojen rahoituksesta säilyy. Lisäksi tulee erinomainen uudistus, kun valtion rahoitus jatkossa sidotaan indeksiin eli rahoitusta korotetaan kustannustason nousua vastaavasti.

Lain valmistelu on ollut erittäin perusteellista ja avointa, kuten olemme täällä useaan kertaan jo kuulleet. Valmistelua on tehty merkittävässä määrin vuorovaikutteisemmin kuin aikaisempia uudistuksia, ja esityksestä on luettavissa myös se, että lausunnot on hyvin huomioitu valmistelussa.

Merkittävää on ollut, miten eri tahojen positiiviset kannat yliopistolakia kohtaan ovat jääneet ansaitsemaansa huomiota vaille. Muun muassa puolet ylioppilaskunnista antoi 20. päivä helmikuuta uudistusta kannattavan julkilausuman, jota ei juuri missään ole tullut mainittua.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on hyvä ja antaa paljon uusia mahdollisuuksia, joita yliopistojen kannattaa hyödyntää.


Tommy Tabermann (sd):

Herra puhemies! Arvon ministeri, linnut voidaan jakaa kahteen lajiin: vapaisiin lintuihin ja häkkilintuihin. Vapaat linnut kirjoittavat riemulla nimensä taivaankanteen ja käyvät kaukaisissa maissa ja tuovat uusien lajien siemeniä nokassaan ja vatsassaan tullessaan. Häkkilinnut taas syövät kädestä ja lentävät vain häkin keinusta toiseen. Kumpia lintuja me haluamme olla? Kumpia maailma enemmän tarvitsee, vapaita lintuja vai häkkilintuja?

Yksi kipupiste, yksi vaara, yksi musta aukko nousee tässä uudessa yliopistolaissa ylitse muiden. Se on kysymys autonomiasta, siis vapaudesta. Vapauden nimessä ja sen puolesta on sodittu, on taisteltu eri tantereilla, on puhuttu ja laulettu. On kansakuntien ja kansalaisten unelma saada olla vapaa, päättää omista asioistaan.

Vapauden vastakohtana on vankeus, orjuus, mykistetyt suut, sidotut kädet, ajatukset, joiden siivet on typistetty tai katkottu.

Tässä laissa yliopistoyhteisön merkittävä omaisuus, sen oikeus itse päättää omista asioistaan, ollaan luovuttamassa ulkopuoliselle. Kun yliopistojen hallitusten enemmistö puheenjohtajan äänen myötä siirtyy yliopistojen ulkopuolelle, vapaus vapisee. Vapaus, jos mikään, on armoton. Vapaus ei voi olla puolittaista tai hetkellistä. Vapaus joko on tai ei ole. Kaikki muu on itsepetosta ja harhaa.

Hallitusten ulkopuoliset jäsenet voivat olla ja varmasti ovatkin omilla aloillaan pätevää väkeä ja kunnon kansalaisia, mutta silti he ovat ulkopuolisia, jotka eivät tunne tieteellisen yhteisön tarpeita yhtä hyvin kuin siinä toimivat ja elävät, eikä kukaan voi mitään sille, että kukin kantaa mukanaan omien sidosryhmiensä näkemyksiä, arvoja ja pyrkimyksiä. Se on inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta vapaudelle se on vaarallista, jopa hengenvaarallista.

Tiede ja taide ovat vapauden ja kärsivällisyyden lajeja. Markkinoiden kärsimättömyys ja liki häirikkömäinen levottomuus ovat niille myrkkyä. Kaikki arvokas ja kestävä syntyy vapauden ja kärsivällisyyden ristisiitoksena. Siksi yliopistojen autonomia, hengen vapaus, on elintärkeä paitsi yliopistoille myös koko kansakunnalle, sen tulevalle leivälle ja hyvinvoinnille.

Näin suomalaisen kulttuurin päivän kynnyksellä, Kalevalan päivän kynnyksellä, onkin hyvä kysyä, herra puhemies, kumman me valitsemme: vapaan linnun vai häkkilinnun? Itselleni valinta on selvä kuin tähtikirkas yö. Sellaista hyötyä ei tässä maailmassa ole, joka voittaisi vapauden.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Kun olen kuunnellut näitä puheita täällä tänä päivänä, olen voinut pahoin, täydellisesti voinut pahoin. Minä olen ollut yliopistolaitoksessa siis 50 vuotta, joka ikinen viikko tekemisissä sen instituution kanssa, 26 vuotta varsinaisena professorina, dekaanina pitkään, neljän laitoksen johtajana ja kolmessa yliopistossa opettajana ja 55 luennointimatkaa tehnyt yliopistoihin ympäri maailmaa, ja täällä nyt sitten opetetaan sellaisia asioita, jotka eivät ihan pidä paikkaansa. Erikoisesti minulla sävähti sieluun se, kun kerrottiin, mitenkä nyt rakennemuutos on voinut viedä jonkun yliopistoyhteisön toimimaan Kiinaan. Meiltä professori Kalle Putkisto lähti Kiinaan pistämään sen nykyisen metsätalouden pystyyn reilusti parikymmentä vuotta sitten ja tuli akateemikoksi tuonne Kiinaan. Siis tuntuu niin hirmusen pahalta kerta kaikkiaan, että historialliset totuudet ovat aivan merkityksettömiä.

Se, mikä on pahalta tuntunut myöskin, on se, että se keskustelu, mitä on käyty julkisuudessa, on nyt keskittynyt aivan kokonaan rahaan, niin meilläkin Oulussa. Rehtori paikallisessa lehdessä ei mitään muuta kuin anelee ja ihmettelee, että me tarvitsemme lisää aikaa, lisää aikaa, kun mitään rahaa ei nyt saakaan. Siitä yliopistosta, jossa 26 vuotta olen ollut varsinaisena professorina ja dekaanina ja laitoksen johtajana, tiedän, että se rahoitustaso on romahtanut siitä ajasta, jolloin tulin, vuonna 1975, professoriksi sinne, siihen, mitä se tänä päivänä on. Sen rahan, joka on käytettävissä, reaaliarvo on sellainen, että lyijykynätkin pitää stipendeillä rahoittaa, kun niitä ei valtion rahalla tällä hetkellä pysty rahoittamaan.

Minulla on kokemuksia myöskin siitä, mitä on yksityinen yliopistolaitos rahatalousinstituutiona. Otan yhden ainoan esimerkin, University of Pennsylvania, Philadelphian ulkopuolella New Bolton Centerissä yksityinen yliopisto. Olin siellä luento- ja vierailureissulla, ja yliopiston rehtori oli hätää kärsimässä, kun rahat oli finito. Hän sanoi, että voisiko doctor Pulliainen tulla jelppimään, että tässä naapurissahan on Du Pont ‐konsernin pääjohtaja du Pont itse, ja toivoi, että voitaisiin puhua meille vähän rahaa. Minä näin sen ilmiön, kun pääjohtaja otti sekkivihkon taskustaan, kirjoitti nimensä ja sanoi rehtorille, että pistä tuohon sopiva summa ja shut up, siinä kaikki. Siis toisin sanoen tämä on se maailma, johonka nyt me olemme luodut. Sen pelisäännöillä pitää yrittää tulla toimeen.

Minä olen kirjoittanut 2,5 miljoonan markan — huom. markan, ei euron — tutkimussopimukseen nimen. Tutkimusta tehtiin ja tohtoreitakin ja maistereita siinä sivussa saatiin aikaan. Siinä vaiheessa, kun tutkimustulokset rupesivat olemaan tuloksiltaan epämiellyttäviä rahoittajaan nähden, se homma lopetettiin siihen. Tämmöistä tämä on, elikkä se arkirealismi, missä liikutaan, on aivan kokonaan muuta kuin minkä kuvan täällä on saanut tämän illan aikana. Minä olen äärimmäisen pahoillani tästä, että tämä todellisuus on hämärtynyt tällaiseksi. Ihan selvää on, että sellaisia tutkimusprojekteja, hankkeita, tilaustutkimuksia jnp., joita nyt on ollut pari—kolmekymmentä vuotta, tulee olemaan edelleenkin, koska sitä tietoa tarvitaan. Yliopistoissa on sitä pätevyyttä jnp. Mutta perustutkimuksessa tarvittavan perusrahoituksen, sitomattoman rahoituksen, saanti on kiven alla nyt tällä hetkellä ja tulee olemaan pitkään. Tämän uudistuksen tai muutoksen ajoitus sattui valitettavan kehnoon aikaan.


Timo V. Korhonen (kesk):

Arvoisa puhemies! En lähde arvioimaan tämän lakiesityksen sisältöä, mutta totean vain sen, että yliopistojen kokonaisuudistus on epäilemättä välttämätön, jotta yliopistot voivat panostaa nykyistä enemmän koulutuksen ja tutkimuksen korkeaan laatuun sekä vastata kovenevaan kansainväliseen kilpailuun. Kun maailma muuttuu ympärillä, on tietysti yliopistojenkin kyettävä uudistumaan, mutta tarvittavia muutoksia on tietysti hyvä viedä läpi erityisen hyvää harkintaa käyttäen. Se kritiikki, jota tämän lain yhteydessä esille on noussut, on tietysti syytä arvioida tarkkaan täällä eduskuntakäsittelyssä, muun muassa tämä yliopistojen autonomia ja hallinto suhteessa "ulkopuoliseen maailmaan", ja totta kai myös nämä rahoitusesitykset on syytä sitten arvioida hyvin tarkkaan.

Mutta itse asiassa ainoa asia, arvoisa puhemies, mihin haluan tässä erityisemmin kiinnittää huomiota, ovat nuo yliopistokeskukset. Osaamispohjaisen kehittämistyön edellytyksethän on turvattava ympäri maan, ja erityisen suuri huomio on alueellisen kehityksen turvaamiseksi tietysti kiinnitettävä niihin alueisiin, joilta puuttuu yliopisto ja/tai joilla on heikot osaamisinstituutiot. Näitten edellytysten turvaaminen tarkoittaa muun muassa yliopistokeskusten aseman ja rahoituksen turvaamista yliopistolaissa ja -asetuksessa, ja näinhän esityksessä nyt on sitten olemassakin. Mutta on pakko todeta, että huolestuin hiukan, kun kuuntelin tässä debatin yhteydessä arvostamani ministerin vastauksia yliopistokeskusten asemasta. Jos kuulin oikein, hän totesi, että hänen näkemyksensä mukaan yliopistokeskukset olisivat ikään kuin tällaisia aikuiskoulutuksen alueellisia resurssi- ja koordinaatiokeskuksia, ja ainakin minä itse näen sillä tavalla, että tämä ei voi olla missään tapauksessa ainoana tavoitteena.

Tietysti arvioin tätä puheenvuoroa aika pitkälle muun muassa Kajaanin yliopistokeskuksen näkökulmasta, joka on yksi Suomen kuudesta yliopistokeskuksesta, siis yliopistokeskus, jossa on opettajankoulutusyksikkö, joka valmistaa luokanopettajia. Siellä on varhaiskasvatuksen koulutusta, on lastentarhanopettajan tutkintoa. Siellä on myös sitten tietojenkäsittelytieteitten laitosta, on aikuiskoulutusta, avointa yliopistoa, monitieteistä tohtorihautomoa, on aluetutkimusta, on biotekniikan laboratoriota, mittalaitelaboratoriota. Jos yksiselitteisenä tavoitteena olisi ainoastaan se, että yliopistokeskukset ovat vain tällaisia aikuiskoulutuksen alueellisia resurssi- ja koordinaatiokeskuksia, niin on pakko todeta, että Kajaanin yliopistokeskuksen toimintojen osalta muutokset olisivat aika mittavia. En millään voi nähdä sillä tavalla, että aluekehityksen näkökulmasta se yksioikoinen tavoite, mitä ministeri tässä yliopistokeskusten osalle esitti, olisi oikea.


Katja Taimela (sd):

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Koulutusjärjestelmämme keskeinen perusperiaate on maksuttomuus. Tämä käsiteltävä yliopistolaki murentaa sitä tuomalla mahdollisuuden periä lukukausimaksuja EU:n ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Pidän tätä erittäin huonona kehityssuuntana. Maksullisuus on ennen kaikkea vahva periaatteellinen muutos. Se asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan keskenään sen mukaan, ovatko he oppilaitoksen maksavia vai ei-maksavia asiakkaita. Samalla uudistuksen vaikutukset ulkomaalaisten hakeutumiseen Suomeen opiskelemaan ovat kenties myös negatiivisia. Nyt jos koska tulisi panostaa siihen, että Suomessa opiskelevat ulkomaalaiset opiskelijat myös jäisivät Suomeen töihin valmistuttuaan. Tässä mielessä ed. Satosen tekemä lakialoite, jonka hän tänään täällä salissa tähän aiheeseen esitteli, on erittäin kannatettava.

Arvoisa puhemies! Yksi suomalaisen yliopistojärjestelmän keskeinen periaate on sivistysyliopisto. Yliopistojen tekemä tutkimus on riippumatonta. Tärkeä lähtökohta on niin yliopistojen kuin eri tieteenalojen välinen tasa-arvo. Kaikkia yliopistoja on kohdeltu samojen periaatteiden ja kriteerien mukaisesti. Näistä periaatteista hallitus aikoo nyt osittain luopua. Yliopistouudistus on välttämätön, mutta hallitus on valinnut epätasa-arvoistavan tavan toteuttaa sitä. Yliopistojen rahoituksen sirpaloiminen siten, että yksityiselle rahoitukselle kaavaillaan keskeistä roolia, on vähintäänkin arveluttavaa. Hallitus kyllä lupailee perusrahoituksen turvaamista valtion taholta, mutta sen tasoisella rahoituksella, mistä hallitus tällä hetkellä puhuu, ei yliopistollisen koulutuksen perusrahoitusta turvata. Valtion taholta riittävä perusrahoitus on turvattava yliopistoille ilman ehtoja yksityisestä rahoituksesta. Kummeksun myös kovasti laissa olevaa 45 §:n 2 momenttia, jonka mukaan opetusministeriö päättää yliopistojen määrällisistä ja laadullisista tavoitteista, mikäli yhteisymmärrystä ei muutoin synny.

Lakiesityksen keskeinen tavoite on lisätä yliopistojen autonomiaa. Samalla yliopistojen hallituksiin ollaan tuomassa merkittäviä edustuksia ulkopuolisilta tahoilta niin, että jopa yli puolet hallituksen jäsenistä olisi ulkopuolisia. Yliopistoväen on ollut tätä ajatusta vaikea sulattaa, ja se on hyvin ymmärrettävää. Tämän lain käsittelyn aikana on kuunneltava hyvin herkällä korvalla vahvaa viestiä yliopistomaailmasta ja tässäkin mielessä vahvistettava yliopistojen omaa autonomiaa. Yliopiston hallituksen enemmistön tulee jatkossakin mielestäni koostua yliopiston sisäisistä ryhmistä.


Jukka Mäkelä (kok):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi on perusteltua esittää kysymys, miksi suomalaiset yliopistot niin pitkään ja hartaasti ovat toivoneet yliopistoreformia. Yliopistojen lähtökohdat muuttuneessa maailmassa edellyttävät sitä, että suomalaiset yliopistot pystyvät entistä paremmin kilpailemaan ja toimimaan samalla tavalla ja että yliopistoilla on vertaiset toimintaedellytykset kansainvälisten yliopistojen kanssa. Globaali maailma, vapaa maailma, edellyttää sitä, että myöskin suomalaisilla toimijoilla tässä kentässä on samanlaiset edellytykset organisoida omaa toimintaansa kuin kansainvälisillä kumppaneilla. Se on lähtökohta sille, että yliopistot haluavat parempaa taloudellista ja hallinnollista autonomiaa. Ne uskovat, että ne itse pystyvät paremmin vastaamaan maailman asettamiin haasteisiin suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.

Haasteet ovat valtavia globaalin kilpailun, tietoyhteiskunnan, teknologian kehityksen, palveluiden kehittymisen ja erityisesti kestävän kehityksen ja ilmastonmuutoksen alueilla. Yliopistoilta vaaditaan huomattavasti aikaisempaa enemmän poikkitieteellisyyttä, ilmiöpohjaisuutta, eri tieteiden ja taiteiden soveltamista ja yhteensovittamista. Ne ovat erinomaisen tärkeitä arvoja myöskin suomalaiselle yhteiskunnalle. Ne ovat sellaisia arvoja, joita erityisesti täällä eduskunnassa pitäisi erinomaisen tarkasti vaalia ja kunnioittaa, ei asettaa vastakkain eri tieteenaloja vaan pitää huolta kaikista aloista koko Suomen eduksi. Siitä keskustelusta, mitä täällä eduskunta käy, on vaikea uskoa, että sitä käydään sivistysyliopistosta. Siitä nokittelusta sivistys on kaukana sen porukan parissa, jonka pitäisi eniten haluta tukea ja tahtoa sitä, että suomalaiset yliopistot alalla kuin alalla menisivät eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Yliopistoreformi ja korkeakoulujen rakenneuudistus tulee todellakin tarpeeseen. Se antaa suomalaisille yliopistoille erinomaisen mahdollisuuden keskittyä omiin vahvuuksiin, tehdä strategioita ja päätöksiä oman kehittymisensä puolesta vahvuuksien kautta.

Täällä on epäilty paljon sitä, osaako yliopisto nimetä itselleen hallitusta. Jos yliopisto ei pysty kutsumaan hallitukseensa sellaisia ihmisiä, jotka sydänverellään varjelevat ja edistävät yliopiston kehittymistä, niin silloin yliopistolta tutkinnonanto-oikeudet voidaan ottaa pois. On erinomaista, että yliopistot voivat pyytää hallitukseensa esimerkiksi omia alumnejaan, huippututkijoita, kansainvälisesti kokeneita. Jos itse toimisin rehtorina, mieluusti sparraisin hallituksen kanssa yliopiston tulevaisuudesta ihmisten kanssa, jotka olisivat toimineet kansainvälisten yliopistojen rehtoreina, vastanneet yliopistojen rahoituksesta menestyksellisesti, olisivat saaneet tai olisivat lähellä tieteen Nobeleita sen lisäksi, että hallituksessa olisi tietenkin oman yliopistoni väkeä.

On puhuttu yhteistyöstä elinkeinoelämän kanssa. Oulun yliopisto on hyvä esimerkki siitä, kuinka yliopisto pystyy toimimaan hyvässä yhteistyössä ympäröivän yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kanssa. Se yhtä köyttä -yhdistys, joka Oulussa on toiminut, on hyvä esimerkki siitä, että juuri tällä mallilla pitää edetä, ja muiden tulee ottaa siitä oppia ja niitä muotoja pitää kehittää.

Arvoisa puhemies! Miksi tämä asia on Suomelle niin tärkeä? Suomen tulevaisuuden kannalta olisi vaikea miettiä tärkeämpää kysymystä kuin se, millä tavalla meidän koko koulutusjärjestelmämme, erityisesti yliopistolaitos, kehittyy. Tämä uudistus antaa erinomaiset mahdollisuudet hyvässä yhteistyössä kaikkien eri toimijoiden kanssa viedä eteenpäin suomalaista yliopistoa.


Mats Nylund (r):

Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! Universitetens verksamhetsmiljö är världsomfattande. För att universiteten bättre ska kunna förankra sin verksamhet i morgondagens verklighet, som de förväntas dra upp riktlinjer för, och upprätthålla en internationell konkurrenskraft behöver de bättre verktyg. Inom universitetsvärlden har man länge strävat efter större självbestämmanderätt.

Regeringens proposition med förslag till ny universitetslag ger universiteten just den autonomi som garanteras genom den nya finansierings- och styrmodellen. Att universiteten i framtiden kan verka i form av offentligrättslig inrättning eller privaträttslig stiftelse är bra och inverkar inte på det faktum att de fortfarande handhar offentliga uppgifter.

Även om större ekonomiskt ansvar åläggs universiteten bär staten fortsättningsvis det yttersta ansvaret för att säkerställa en tillräcklig basfinansiering som ska garantera ett jämlikt utgångsläge för alla universitet oberoende av upprätthållarmodell. Möjligheten till extern finansiering får under inga omständigheter blandas ihop med en tillräcklig basfinansiering.

Herra puhemies! Yliopistot ovat joka kauan tehneet työtä laajemman itsehallinnon puolesta. Hallituksen esitys yliopistolaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi antaa yliopistoille juuri sen autonomian, jota ne ovat halunneet ja jonka uusi rahoitus- ja ohjausmalli takaa. Yliopistot voivat tulevaisuudessa valita itsenäisen julkisoikeudellisen tai säätiön muodon välillä, mikä on hyvä asia. Tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että yliopistot tulevaisuudessakin vastaavat julkisista tehtävistään.

Siitä huolimatta, että yliopistolle siirtyvät suuremmat taloudelliset velvoitteet, valtio tulee edelleen olemaan vastuussa perusrahoituksesta, jonka tulisi taata kaikille yliopistoille ylläpitomuodosta riippumatta tasavertainen lähtökohta. Riittävä perusrahoitus ja ulkopuolinen rahoitus eivät ole missään nimessä sama asia, eikä siinä sovi erehtyä.

Mitä tulee ehdotettuun mahdollisuuteen periä maksuja maisteriohjelmiin osallistuvilta Euroopan talousalueen ulkopuolisten valtioiden kansalaisilta, tämä tulisi, jos se otetaan käyttöön, arvioida perusteellisesti. Ehdotus ei ole mutkaton, ja seuraukset voivat olla sekä odottamattomat että kielteiset etenkin kilpailukyvyn kannalta, jota haluamme parantaa.

Herr talman! Gällande universitetslagens styrelse kommer de av staten utsedda medlemmarna enligt förslaget att vara i majoritet. Detta får inte försvaga studerandenas och personalens representation och deltagande i beslutsfattandet. Studerandena och personalen bör även i framtiden ha representation i styrelserna. Positivt är att universiteten som icke-statliga ämbetsverk inte kommer att omfattas av statens produktivitetsprogram.

En tryggad finansieringsbas och en stark autonomi bidrar till att våra universitet ska kunna reagera snabbare, utveckla sitt internationella samarbete, satsa tillräckligt på spetsforskning och garantera de finländska bildningsuniversitetens ställning i framtiden.


Sanna Perkiö (kok):

Arvoisa puhemies! Uusi yliopistolaki, josta tänään keskustelemme, vie Suomea merkittävästi eteenpäin. Se on odotettu hanke, joka on nyt sitten saamassa pikkuhiljaa tänä vuonna vielä lainvoiman.

Yliopiston ydin on vapaassa tutkimuksessa, uuden tiedon luomisessa ja tähän perustuvassa opetuksessa. Korkeatasoista tutkimusta ja opetusta ei kyllä kuitenkaan saavuteta ainoastaan organisaatiomuutoksilla. Yliopistojen perusrahoituksen riittävä taso myös turvataan vaikeina aikoina. Taantuman koetellessa tieteeseen panostaminen on mitä parhainta elvytyspolitiikkaa. Meidän tulee vahvistaa Suomen luovaa taloutta. Se on uusi tie, joka on edessämme.

Arvoisa puhemies! Yliopistolakiuudistuksen mukanaan tuoma Aalto-yliopisto on varsinkin näin helsinkiläiselle ja töölöläiselle edustajalle lähellä sydäntä. Kolme korkeakoulua yhdistävällä yliopistolla on mahdollisuudet nousta kansainväliseksi huippuyliopistoksi ja kansakuntamme sivistyksen veturiksi. Se avaa uusia toimintatapoja tiedeyhteisölle tehdä innovatiivista yhteistyötä. Olen varma, että Aalto-yliopiston henki ja innostus luovat nostetta myös ympäröivään yhteiskuntaan niin Pääkaupunkiseudulla kuin koko Suomessakin. Olen itse Teknillisen korkeakoulun kasvatti, ja jos nyt olisin valintatilanteessa, menisinkö Teknilliseen korkeakouluun vai Aalto-yliopistoon, niin kyllä mieluummin siihen Aalto-yliopistoon hakisin, jos opiskelut olisivat alussa. Aalto-yliopisto toimii säätiöpohjalta, ja sen hallituksessa on myös ulkopuolisia jäseniä, ja merkittävä osa rahoituksesta suunnitelmien mukaan tulee myös ulkopuolelta.

Tässä uudessa tilanteessa on tärkeää huolehtia tieteen autonomisuudesta. Tieteellisen tutkimuksen riippumattomuus on varmistettava, jotta yliopisto voi palvella koko yhteiskuntaa toivotulla tavalla. Yliopiston hallintomalli varmistaa, että siitä ei tule tutkimuksellista työkalua rahoittajiensa tai säätiön hallituksen jäsenten taustaorganisaatioiden palvelukseen. Eli tästä autonomisuudesta on huolehdittu. Tieteen autonomisuutta tarvitaan siihen, että Suomi voi nousta tutkimuksessa ja tieteessä maailman huipulle. Sillä on sinänsä todella tärkeä itseisarvo. Säätiön hallituksella on erittäin suuri vastuu luotsata yliopistoja riippumattomasti ja viisaasti.

Arvoisa puhemies! Luovuus on tärkein luonnonvaramme. Vapaa tieteellinen tutkimus luo perustan, josta kumpuava luovuus vie Suomea eteenpäin. Uutta merkittävää tiedettä syntyy luovuuteen kannustavassa yliopistossa. Sellainen unelma tulee toteutumaan yliopistouudistuksen ja Aalto-yliopiston myötä.

Keskustelun nopeatahtinen osuus on päättynyt, mutta myös salissa varatuissa puheenvuoroissa puhemiesneuvosto suosittaa enintään 5 minuutin pituutta.


Pertti Virtanen (ps):

Arvoisa puhemies! Kun täällä on paljon vapaudesta puhuttu, jopa häkkilinnuista ja kylmistä samppanjapulloista ilmeisesti suljetuissa jääkaapeissa, niin voisin aloittaa kanssa romanttisesti laittamalla ensin tietysti puhelimen kiinni, ettei se häiritse tässä sen enempää.

Minunkin suvussani oli, tai voisin itsestänikin sanoa, että oli kerran unelma, tavallaan ihan suomalaisen unelman jatkumolla, eli minä olen hyvin suuren suvun ensimmäinen ylioppilas. Jo silloin 1960-luvun lopulla, 1970-luvun alussa peloteltiin, kun täällä rahasta puhutaan, että tulee kaikki maksut yliopistoihin ja muuta. Minun äitini ei ollut töissä eikä mitään eikä ollut paljon rahaa, mutta mummo lupasi, että kyllä ne sitten maksaa sen kalliin lukukausimaksunkin, jos se tulee, koska se sivistyminen ja oppiminen ehkä juuri minun tapauksessani on erittäin tärkeätä, sillä ajatuksella, että saadaan — oikeastaan voisi puhua jopa Porthanista ja Snellmanista ja näin, kun Kalevala-päivä tosiaan lähestyy, Lönnrotista ja Gananderista ja muusta — jotenkin tämä itse tämä kansassa oleva sivistyksellinen ja luova ja innovatiivinen halu ja tahto hyödynnettyä yliopistotasolla.

Mutta se minun unelmani on aina ollut tavallaan minun omien proffieni unelma, että jonain kauniina päivänä joku ottaisi luovuuden ja innovatiivisuuden ja monikulttuurisuuden, poikkikulttuurisuuden tai poikkitieteellisyyden vakavasti. Nyt kun minä olen ollut Suomen Akatemiassa tulevaisuusvaliokunnan kanssa, niin siellä selkeästi todettiin, että näihin nyt satsataan ja panostetaan, mutta kuitenkin esimerkiksi Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto ovat huolissaan siitä, että täällä on unohdettu muutamia vakavia asioita liittyen myös Akatemian vapauteen. Sielläkin ollaan tutkimustehtävien asemaa muuttamassa tämän lain puitteissa. Täällä sanotaan näin: "Työryhmä ehdottaa, että Akatemian tutkijanvirat lakkautetaan ja jatkossa akatemiaprofessorit ja akatemiatutkijat toimisivat työsuhteessa niihin organisaatioihin, joissa he työskentelevät. Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton mielestä tutkimusvirkojen nykyisen kaltainen itsenäinen asema tulee säilyttää."

No, totta kai se tulee säilyttää, varsinkin kun Suomen Akatemia itse on ruvennut satsaamaan tähän poikkitieteellisyyteen, luovuuteen ja innovatiivisuuteen. Vaikka näitä samoja sanoja sitten käytetään tässä maksullisessa tai ostetussa tieteessä, niin silti voi kuvitella, että siellä innovatiivisuus ei välttämättä eikä luovuus tarkoita sitä minun ihannettani tai minun unelmaani, jossa kerta kaikkiaan otettaisiin hyötykäyttöön tämä suomalainen mahdollisuus, meidän kaikkien köyhistä torppareista lähtöisin oleva taustamme, mitä me olemme jussinpoikia, matinpoikia olleet, se idea loppuun asti vietynä. Siinä mielessä tässä uudistuksessa on ideaa, että nämä sanat ovat ainakin oikeita. Hengestä en uskalla vielä sanoa.

Mutta vielä kerran: Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto ovat huolissaan ja "pettyneitä yliopistolakiluonnoksen lausuntokierrokseen. Keskeisten tahojen yksimielisiä perusteellisia kannanottoja ei huomioitu eikä niillä näyttänyt olevan mitään vaikutusta valmisteluun. Yliopistoja kuultiin, mutta yliopistoväen ääntä ei kuunneltu. Uusi yliopistolaki on ehkä kauaskantoisin tällä istuntokaudella eduskunnan käsittelyyn tulevista lakiesityksistä". — Tulevaisuusvaliokunta, tässä mielessä. — "Luotamme siihen, että eduskunta ei halua olla tässä asiassa kumileimasin ja ettei lain käsittelystä tule samanlaista teatteria kuin lausuntokierros näytti olevan." Kyllä tämä aika huolestuttavaa on nyt siltä pohjalta, kun täällä on puhuttu siitä, että tämä valmistelu on ollut vähän huolimatonta, koska tämän tason herrat kun ovat huolissaan näistä asioista, niin silloin tässä on jotain epäilyttävää.

Mutta lopetetaan nyt vielä tähän sitten, kun tämä aika näköjään kuluu aika nopeasti, että minä tulen äänestämään tätä vastaan, koska minäkin uskon näihin vapaus-käsitteisiin ja akateemisen vapauden ihanteeseen ja siihen tavallaan luovuuden ja innovatiivisuuden hyödyntämiseen, joka näkyy sitten henkisessä kulttuurissa ja kehityksessä, ja välttämättä näinä kovina aikoina, jotka meillä ovat edessä, minun uskoni ei riitä siihen, että ulkopuolisella rahoituksella, sitten kun se valtakin vielä saattaa lipua sinne, ja pelkillä nimikikkailuilla pystytään toteuttamaan ihan se perinteinen, ikivanha unelma siitä riippumattomasta, vahvasta, henkisesti maailmalla merkityksellisestä suomalaisuudesta. Eli tulen äänestämään tätä vastaan, vaikka periaatteessa kaikkia näitä hyviä ja kauniita sanoja kannatankin.


Anneli Kiljunen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Virkkunen sanoi tänään täällä täysistunnossa aikaisemmin, että lain valmistelussa on kuultu eri tahoja laajasti. Tämä kuulostaa oudolta. Jos näin olisi, miksi opiskelijat ja yliopistojen henkilökunta ovat nousseet barrikadeille valtaamalla yliopistokiinteistön ja tulemalla eduskunnan edustalle suurin joukoin? Opiskelijat ovat vastustaneet lukukausimaksukokeilua. Henkilöstön viesti on ollut huoli virkasuhteiden muuttumisesta työsuhteiksi. Hämmästystä tämä herättää, sillä sekä kaikki yliopistojen työntekijäjärjestöt että oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies ovat esittäneet, että yliopistoissa tulisi säilyttää virkasuhteet, kun kyseessä on julkisen vallan käyttö. Kuitenkin virkasuhteet aiotaan muuttaa työsuhteiksi.

Nyt kun ministeri on tässä istunut ansiokkaasti koko illan paikalla kuuntelemassa edustajien huolia ja viestejä, niin toivoisin häneltä kannanottoja siitä, minkä takia henkilöstöä ja erilaisia työntekijäjärjestöjä ja oikeuskansleria ei ole tässä asiassa kuultu.

Toinen iso asia on valtion tuottavuusohjelma. Vaikka on luvattu, ettei siirtymäaikana tehdä muutoksia, on iso joukko yliopistojen työntekijöitä epävarmoja työsuhteiden jatkuvuudesta. Olisi tärkeää sekä irrottaa yliopistot tuottavuusohjelmasta että lopettaa yliopistoilla vallitseva määräaikaisten työsopimusten kulttuuri.

Liekö syy tuottavuusohjelman tai henkilöstöpolitiikan tai yliopistorakennemuutoksen, kun Lappeenrannan yliopistossa tämä epävarmuus realisoitui yli 50 henkilön yt-neuvotteluilla ja lopulta 12 virassa olevan työntekijän irtisanomisella. Yliopistomaailmassa historiallinen tapahtuma on kerrottu. Toivottavasti tämä ei ole yliopistomaailman arkea tulevaisuudessa.

Jos hallitus todella haluaa, että työntekijät säilyvät työkykyisinä 65 vuoteen asti, on kaikilla tasoilla ryhdyttävä välittömästi toimiin työhyvinvoinnin parantamiseksi. Vaikutusmahdollisuudet omaan työyhteisöön ja organisaatioon sekä hyvä tiedonkulku työpaikan muutostilanteissa ovat aivan keskeisiä työhyvinvoinnin parantamisen välineitä. Tämä koskee myös yliopistoja. Hallituksen olisi hyvä välillä pysähtyä miettimään omien päätöstensä vaikutuksia toisiinsa.

Monet palautetta antaneet yliopistoyhteisön jäsenet ovat olleet huolissaan paitsi henkilöstön asemasta myös yliopistohallinnon kokoonpanosta. Hallituksen enemmistö tulee jatkossa yliopistoyhteisön ulkopuolelta. Sitä on vaikea ymmärtää ja vaikea hyväksyä. Jo tieteen autonomian kannalta olisi tärkeää, että enemmistö olisi yliopiston sisältä. Toivon, että saamme valiokunnan asiantuntijakuulemisissa erittäin hyvät perustelut sille, miksi näin erikoiseen ratkaisuun on päädytty.

Sitten vielä lopuksi, arvoisa herra puhemies, lukukausimaksujen perimisestä EU:n ja Etan ulkopuolisilta opiskelijoilta. Nyt siteeraan vihreiden kannanottoa: "Yliopisto-opiskelun maksuttomuus on yksi suomalaisen yhteiskunnan voimatekijöistä. On arvo sinänsä, että kenellä tahansa on mahdollisuus opiskella yliopistossa vanhempien varallisuudesta riippumatta. Suomen kokoisella kansalla ei ole varaa menettää yhtään opiskeluhaluista nuorta vain siksi, että hänellä ei ole varaa opiskella. Vastustan kaikkia pyrkimyksiä lukukausimaksujen käyttöön ottamiseksi. Kokemus on myös osoittanut, että erityisryhmille tarkoitetut maksut laajenevat helposti myös muille. Maksuton yliopisto-opetus on myös hyvä keino houkutella nuoria ulkomailta Suomeen ensin opiskelemaan, sitten töihin."

Tämän näkemyksen jaan aivan sanasta sanaan vihreiden eduskuntaryhmän kanssa, mikäli he edelleen ovat samaa mieltä kuin viime keväänä olivat välikysymyskeskustelussa. Olen tässä asiassa täysin samaa mieltä hallituspuolue vihreiden kanssa ja jään kiinnostuneena odottamaan asian käsittelyä eduskunnassa.


Jukka Mäkelä (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Anneli Kiljunen nosti esille ulkopuoliset jäsenet hallituksessa. Täytyy ihmetellä tätä termiä "ulkopuolinen", mitä sillä ikään kuin haetaan. Jos ajatellaan esimerkiksi Aalto-yliopistoa, joka on säätiölle nimennyt jo hallituksen, niin sinne on valittu hallituksen jäseniksi ainoastaan väitelleitä tohtoreita, jotka kaikki ovat sitoutuneet Aalto-yliopiston eteenpäinviemiseen sydämellään ja tahdollaan, edistämään kaikin keinoin Aalto-yliopiston kehitystä. Minun on todella vaikea ajatella, kuinka he ovat ulkopuolisia. Ed. Kiljunen hyvin tuntee Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja sen loistavan yhteistyön, mitä siellä tehdään esimerkiksi elinkeinoelämän kanssa. Kuinka nämä ihmiset voisivat olla ulkopuolisia toimiessaan ikään kuin sen yliopiston eteen?


Anneli Kiljunen (sd):

Arvoisa puhemies! Olemme käyneet tätä keskustelua jo useamman kerran tänä päivänä. Tähän pieneen detaljiin, onko kyseessä ulkopuolinen vai elinkeinoelämän ja työelämän edustaja: Joka tapauksessa nämä ihmiset ovat ulkopuolisia tässä mielessä, mitä tarkoitan. He ovat elinkeinoelämän ja työelämän edustajia, jotka tukevat sen yliopiston koulutusta ja tutkimus- ja kehittämistyötä. Siinä mielessä he eivät ole sen hallinnon sisältä valittuja henkilöitä, vaan hallinnon sisällä oleva kollegio valitsee heidät elinkeinoelämän ja työelämän edustajina hallitukseen.


Hanna-Leena Hemming (kok):

Arvoisa puhemies! Minä olen koulutukseltani filosofian maisteri, humanisti. Olen todella ollut iloinen kuunnellessani yhteistä huolta sivistysyliopiston tulevaisuudesta tässä salissa tänä iltana monen tunnin aikana jo, sillä asia on niin, että humanismi puhtaimmillaan on sitä sivistystä. Monessa koulussa, lukiossa, samoin ammattikorkeakoulussa humanistit ovat se viimeinen sivistyksen linnake. Itse asiassa asia on niin, että kansakunnan sivistyksen taso mitataan sillä, kuinka paljon sillä on varaa kouluttaa humanisteja, niitä, jotka tutkivat kielitiedettä, filosofiaa, jotka tällä tavalla analysoivat ihmisen ajattelua.

Tämän rahoituksesta on syytä kantaa huolta, sillä ei kukaan toistaiseksi ole minään vuonna koskaan rahoittanut germanistiikan gradututkimuksia millään tasolla missään yliopistossa. Tämä ei mitään yritystahoa ole koskaan kiinnostanut. Näin ei varmasti tule olemaan jatkossakaan. Siksi tämä humanismi nimenomaan on linnake, josta sivistysvaltion tulee pitää huoli. Ainoa keino, millä tämä saavutetaan niukkenevien voimavarojen ja rahallisten resurssien aikana, on se, että me annamme yliopistolle entistä paremmat mahdollisuudet hankkia itse omaa rahoitusta, jolla voidaan tukea sitä tutkimusta, mihin löytyy yrityksiltä rahaa, ja valtion tehtäväksi jää enenevästi huolehtia siitä, mikä on meidän yhteinen hyvämme ja millä mitataan sivistystä, kuten sanoin. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, jos lähdemme vertaamaan vaikka Japanissa Tokion yliopistoon, että siellä ei opeteta teoreettista filosofiaa, ei arameaa, ei hepreaa. Näitä kuitenkin meillä Helsingin yliopisto pystyy tarjoamaan. Tästä meidän tulee pitää huoli jatkossakin.

Täällä on puhuttu paljon siitä, että humanismi erityisesti palvelee kuluttajaa. Tämä oli minusta käsittämätön heitto. On vaadittu tutkimusta tutkimuksen vuoksi. Näinhän ei voi olla. Ei tutkimus voi olla sisäsiittoista. Tutkimuksen täytyy jollain tavalla linkittyä yhteiskuntaan ulkopuolella, ja tätä kautta tulee yhteiskunnalle oikeus vaatia jonkunlaista rahoitusajatusta yliopistoilta myöskin. Samoin on oikeus yliopistoilla ja yhteiskunnalla vaatia opiskelijoilta, että ei opiskella ainoastaan opiskelun vuoksi sinänsä, vaan että opiskelijoilla on ajatus, että johonkin työtehtävään se koulutus aikanaan valmistaa taikka sillä koulutuksella on joku merkitys jossain työtehtävässä.

Ed. Anneli Kiljunen pohti — valitettavasti hän lähti pois — miksi opiskelijat ovat nousseet barrikadeille. Varmaan sen takia, että he eivät tiedä, mistä ylipistouudistuksessa on kyse, yliopistolaissa. Kuitenkin muistutan ed. Kiljuselle, joka toivottavasti kuulee puheeni jossain käytävillä, että valtaosalle opiskelijoista asia on aivan selvä ja ne, jotka nousivat barrikadeille, ovat erittäin pieni vähemmistö.

Ed. Kiljunen myöskin monen muun mukana on kantanut huolta lukukausimaksuista, ja on viitattu vihreiden lausuntoon viime keväältä. Kuuntelin äskeisen ed. Kiljusen puheen tarkasti ja huomautan, että vihreä eduskuntaryhmä ei myöskään ottanut kantaa äskeisessä osiossa siihen, miten EU- ja Eta-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuihin jatkossa suhtaudutaan.

Olen itse ollut valitsemassa opiskelijoita ammattikorkeakoulun englanninkieliselle linjalle, ja minä sanon, että siinä tapahtuu suuri eriarvoistaminen suomalaisten opiskelijoiden tappioksi. Jos suomalaiset opiskelijat pääsevät opiskelemaan it-alaa 5 prosentin mahdollisuuksilla, niin englanninkieliseen ohjelmaan pääsee 95 prosenttia hakijoista, ja 30 oppilaan ryhmässä suomalaisia saattaa olla 2. Tämä heikentää suomalaisten opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia. Se raha, minkä me käytämme englanninkielisen opiskelun tuottamiseen, on pois siitä rahasta, mitä suomenkieliset opiskelijat tarvitsisivat.

Olen sitä mieltä, että on äärimmäisen hyvä, että meille jatkossakin tulee Suomen ulkopuolelta opiskelijoita, ja pidän hyvänä, että meillä tarjotaan englanninkielisiä opiskeluohjelmia. Mutta meidän ei pitäisi ottaa tällaista globaali vastuu kaikista kansalaisista maapallolla -asennetta. Meillä ole pienenä kansana siihen varaa. Viittasin tänään aikaisemmin siihen, että tämä globaali vastuu voitaisiin samalla logiikalla vetää terveyspalveluihin. Näin ei kuitenkaan ole järkevää toimia. Me huolehdimme suomalaisten terveydestä. Meidän on mielestäni jatkossakin huolehdittava ensisijaisesti suomalaisten korkeakoulutusmahdollisuuksista. (Puhemies: 5 minuuttia!) Toki siinä oma elementtinsä ovat ulkomaiset opiskelijat, mutta järjettömyyksiin ei pidä mennä tässä kohtaa.


Kyösti Karjula (kesk):

Arvoisa puhemies! Esillä on yliopistolain uudistus, jossa perusajatus on yliopistojen autonomisen aseman vahvistaminen. Näin yliopistoista tehdään itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia tai säätiölain mukaisia säätiöitä. Tämä on ollut tahtotila, joka on ollut ilmassa varsin pitkään, ja siinä mielessä voidaan sanoa, että tässä vastataan yliopistojen itsensä asettamaan tavoitteeseen, tahtotilaan. Mutta ehkä vieläkin tärkeämpää on se, että tällä luodaan edellytykset yliopistojen kehittymiselle ja luodaan edellytykset sille, että voidaan vastata niihin kansainvälistymisen ja osaamisen, tieteen, tutkimuksen valtaisiin vaatimuksiin, jotka kohdistuvat pieneen kansallisvaltioon.

Mutta, arvoisa puhemies, haluan ihan muutamaan asiaan pysähtyä. Nimittäin näissä perusteluissa on monia tärkeitä asioita, joihin on puututtu, ja minusta erittäin tärkeä asia on, että vielä nykyistä selvästi tietoisemmin yliopistot integroituvat kansalliseen innovaatioympäristöön, innovaatiojärjestelmään, ja sanoisin, että ehkä jonkin verran henkisellä sivuladulla on tässä tekstissä ajatus, että yliopistolaitos on kansallisen innovaatiojärjestelmän keskeisin toimija. Minusta siinä on jotain semmoista vanhakantaisuutta, jonka osalta minä toivoisin, että nyt kun tätä yliopistolakia uudistetaan, niin tämä saisi myös sen henkisen raikkauden, jolla tulevaisuudessa pitää edetä. Ei joku laitos ole minkään nykyaikaisen toiminnan keskeisin toimija. Kyllä minä jollakin tavalla ajattelen, että ne sitoutuneet ihmiset — tutkijat, yrittäjät — ovat innovaatiojärjestelmän keskeisin toimija ja keskeisin osa, ja heitä meidän pitää pystyä tukemaan, luomaan heille toimintaedellytyksiä nykyistä selvästi paremmin.

Tässä mielessä ajattelen, että on erittäin tärkeää, että tämä haaste, tämä uudistus, joka tietyllä tavalla tulee tähän meidän korkeakoulujärjestelmäämme — sanon näin, koska tämä uudistumisen vaatimus ei kosketa vain yliopistoja, vaan se koskettaa myös ammattikorkeakouluja — tulee palvelemaan vielä nykyistä paremmin sitä Kansallisen innovaatiostrategian perustana olevaa ajattelua, osaamisperusteisten hyödynnettävien kilpailuetujen, parempien käytäntöjen aikaansaamista. Tämä näkökulma tavallaan edellyttää kahdensuuntaista uudistumista ja yliopistojen vahvistumista: se toisaalta merkitsee parempaa vastaamista kansainvälisiin haasteisiin, mutta se edellyttää myös parempaa pureutumista niihin alueellisiin toimintaympäristöihin.

Tässä mielessä minä toivon, että tämän lain käsittelyn yhteydessä käydään myös arviota siitä, mitä yliopistojen koulutustehtävän rinnalla tarkoittaa todella tiedeperusteinen tutkimustyö ja mitä tarkoittaa se, että me vastaamme nykyistä paremmin myös soveltavalla tutkimustoiminnalla yritysten todellisiin tarpeisiin. Tämä tulee asettamaan erittäin merkittäviä vaatimuksia koko tälle kansalliselle innovaatioympäristölle. Nimittäin meidän pitää löytää uutta tulokulmaa. Ei riitä se, että me lähdemme perustutkimuksesta, käytämme vuosikymmeniä uudisteiden, hyödynnettävien uusien innovaatioiden, rakentamiseen, vaan meidän pitää päästä paljon dynaamisemmin näihin kansainvälistyviin verkostoihin kokoamaan eri puolilta maailmaa sitä tietoa, niitä tutkimustuloksia, joita myös suomalaiset toimijat voivat hyödyntää.

Tähän, arvoisa puhemies, tavallaan liittyy yksi havainto, joka oli myös Oecd:n tarkastusten tuloksena: yliopistojen pitää kansainvälistyä vauhdilla. Minä sanon tämän arvoisan ministerin läsnä ollessa. Meidän pitää pystyä irrottamaan yliopistot siitä näkemyksestä, että jos on 15 000 (Puhemies: 5 minuuttia!) opiskelijaa ja heistä opiskelijavaihdossa on pari—kolmesataa opiskelijaa vuositasolla, niin tämä riittäisi — eihän tämä riitä alkuunkaan. Tässä mielessä, jos me onnistumme tämän kansainvälistymisen viemään uudelle tasolle nopeasti tämän yliopistolain tuloksena, olemme onnistuneet erittäin hyvin ehkä yhdessä tärkeimmistä perustehtävistä.


Oiva Kaltiokumpu (kesk):

Arvoisa puhemies! Keskustelu yliopistojen toimintaedellytysten parantamisesta ja taloudellisesta autonomiasta ja muustakin autonomiasta on alkanut Euroopassa jo 1990-luvun puolivälissä. Yliopistolaitos on nyt meilläkin uudistuksen edessä. Lain uudistamisen tavoitteena on luoda yliopistoille nykyistä paremmat toimintaedellytykset ja nykyistä paremmat mahdollisuudet kansainväliseen menestymiseen. Lakiuudistusta on valmisteltu kiinteässä yhteistyössä yliopistojen kanssa, opiskelijoiden kanssa, henkilöstön ja eri sidosryhmien kanssa. Uudistuksessa turvataan myös opiskelijoiden ja ylioppilaskuntien asema. Valtio takaa kaikille yliopistoille riittävän perusrahoituksen, mutta yksityisen rahoituksen mahdollistaminen selkeämmin yliopistojen rahoitukseksi on hyvin tervetullutta. Uudessa oikeushenkilömuodossa toimivat yliopistot saavat valtion lisäksi rahoitusta yliopiston liiketoiminnasta, lahjoituksista ja mahdollisista pääomatuloista.

Arvoisa puhemies! Erityisesti keskustan päätöksillä ja keskustan vaatimuksesta yliopistolakiin saatiin viimein kirjaus yliopistokeskuksista. Hallitusohjelman kirjaus yliopistokeskusten kehittämisestä saa näin lain tasoisen määritelmän. Osaaminen ja osaamisen edelleen kehittäminen ovat meidän suomalaisten kansainvälisen menestymisen ja hyvinvointimme ylläpidon ja kehittämisen perusedellytyksiä. Yliopistokeskusten merkitys maakunnille, joilla ei ole omaa yliopistoa, on todella hyvin merkittävä.

Esimerkiksi Porin yliopistokeskus on monitieteinen ja korkeatasoinen tiede- ja taideyhteisö. Se on toteuttanut sitä tavoitetta, mihin nyt innovaatioyliopistolla suuremmissa puitteissa pyritään. Porin yliopistokeskuksella on erityispiirteensä, joilla se erottuu positiivisesti monista muista opinahjoista. Porissa voi opintoja suorittaa ristiin kunkin viiden opetusta antavan yksikön opintokokonaisuuksista, ja opiskelija voi siten muodostaa oman opintosuunnitelmaan soveltuvan tutkinnon. Koulutusohjelmat ovat pääosin myös sellaisia, joita ei muissa maamme yliopistoissa ole edes tarjolla. Yrittäjyysopinnot ovat Porin yliopistokeskuksen painopistealue, ja sikäli yliopistokeskuksen merkitys paikalliselle yritys- ja elinkeinoelämälle on erittäin tärkeä.

On kuitenkin huomattavaa, että Satakunnassa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus aikuisväestöstä oli vuonna 2006 vain 3,8 prosenttiyksikköä, kun koko maassa tuo prosenttiosuus on 6,6. Tilanne korjautuu vähitellen, ja Porin yliopistokeskuksella on ollut juuri siinä hyvässä kehityksessä ratkaiseva merkitys. Valtaosa yliopistokeskuksesta valmistuneista jääkin valmistumisensa jälkeen Satakuntaan ja mahdollistaa siten maakunnan kehittymisen ja antaa panoksensa omalle maakunnalle. Korkeaan teknologiaan perustuvat maakunnan teollisuus, liike-elämä ja palvelut edellyttävät omassa maakunnassa toteutettua yliopistotasoista koulutusta ja tutkimusta tuottamaan laadukasta osaamista koko valtakuntaan.

Arvoisa puhemies! Yliopistojen uudistuessa on turvattava myös yliopistokeskusten rahoitus, pysyvyys ja kehittäminen. Yliopistokeskuksilta tämä edellyttää korkeatasoista, kilpailukykyistä tutkimus- ja opetustyötä sekä kiinteitä suhteita ympäröivään yhteiskuntaan, myös elinkeinoelämään. Eduskunnan ja maan hallituksen on turvattava yliopistotason koulutuksen saatavuus oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti myös yliopistokeskusmaakunnissa. Uudistuksen jälkeen erityinen vastuu on uusilla yliopistoilla. Porin yliopistokeskuksen ylioppilaspohjainen sisäänotto on säilytettävä täydennyskoulutuksen ohella. Myös satakuntalaisille nuorille on säilytettävä mahdollisuus opiskella korkeakoulututkinto omassa maakunnassamme ja sijoittua työelämään kotiseudulleen.

Arvoisa puhemies! Yliopistojen uudistuessa tulee uudistuksia tehdä myös valtionapujen budjetointiin, jotta yliopistokeskusten toiminta olisi oikealla tavalla turvattu myös jatkossa. Yliopistojen yliopistokeskuksiin käyttämä määräraha tulee siirtää omalle menomomentilleen, jotta yliopistokeskusten rahoitus kehittyy samaan tahtiin yliopistojen valtionapujen kanssa. Jos yliopisto lopettaisi ylläpitämänsä filiaalit, se menettäisi näin niihin kohdistetun valtionavun. Näillä esittämilläni toimilla yliopistotasoinen opetus voidaan turvata tasapuolisesti koko valtakunnassa. Toivon, että opetusministeri ja opetusministeriö ottavat tämän vakavasti huomioon, sillä jos näitä toimia ei tehdä, on vaara, että autonomian saavat yliopistot lopettavat yliopistokeskusten yliopisto-opetuksen ja opetusministeri ja opetusministeriö eivät siihen voi millään tavalla puuttua.


Anne Kalmari (kesk):

Arvoisa puhemies! Olen otettu siitä, että meidän ministerimme istuu täällä vielä tähän aikaan illasta kuuntelemassa. Tämä on keskisuomalaista sitkeyttä!

Aion puuttua puheenvuorossani kolmeen mieliä kaihertaneeseen aiheeseen: yliopistojen rahoitukseen, riippumattomuuteen ja EU:n ulkopuolisten opiskelijoiden maksukokeiluun. Pajatso on aika lailla tyhjennetty, mutta ehkä kuitenkin pientä nyanssia.

Olin uudistuksen ensi metreillä huolestunut siitä, kuinka yliopistojen rahoitus turvataan. Valtiohan kuitenkin sitoutuu huolehtimaan uusien yliopistojen pääomittamisesta siten, että ne perustetaan riittävän maksukykyisinä, vakavaraisina ja luottokelpoisina. Kansantalouden tilanne ei muuta tätä lähtökohtaa. Valtio sitoutuu myös rahoittamaan yliopistojen toimintaa samassa laajuudessa kuin nykyisinkin, ja taloudellinen tilanne ei muuta tätäkään lähtökohtaa.

Yliopistojen mahdollisuus kerätä lahjoitus- tai muuta varallisuutta omistukseensa ja käyttää itsenäisesti varallisuuttaan ja sen tuottoja on selkeä parannus nykytilaan. Riippumattomuus oikeastaan lisääntyy entiseen verrattuna, sillä nyt rahoitusta ei tarvitse hakea yksittäiseen tutkimukseen. Ennenhän hyvää tutkimushanketta edelsi aikaa ja vaivaa viepä hattu kourassa -kierros, joka siirsi arvokasta aivokapasiteettia toisarvoiseen toimintaan. Toivottavasti tästä päästään samoilla lämpösillä. Lahjoitusvarallisuuden saaminen on toki sidonnaista yhteiskunnan taloudelliseen tilanteeseen, mutta jo tämän mahdollisuuden olemassaolo on parannus yliopistojen kannalta nykytilanteeseen.

Kun pääomien keruuaikaa suunniteltiin, ei kuitenkaan tiedetty lamasta. Vaadin tai ainakin toivon, arvoisa opetusministeri, että keruuaikaa jatketaan nykyisestä kahdesta vuodesta. Näin ainakin toimisimme, jos olisimme fiksuja. Muistakaamme kuitenkin, että ulkopuolisella rahoituksella voi vastaisuudessakin olla vain julkista rahoitusta täydentävä merkitys. Tärkeää on arvioida oikean käyttöpääoman ja toimintamenojen lähtötaso ja tuleva kehitys, samoin se, mitkä ovat rahoituksen jakoperusteet yliopistojen kesken kunkin rahoitusmuodon kohdalla. Määrällisten jakoperusteiden lisäksi laatu ja tuottavuus tulee ottaa huomioon siten, että laatuun kannustetaan ja hyvästä laadusta palkitaan rahoituksessa.

Yliopistojen uusi päätöksentekojärjestelmä on pelottanut monia. Pelätään, että bisnes ohjaa liikaa. Haluan rauhoitella tässä. Autonomian mukaista on se, että yliopistokollegio, jossa ovat edustettuina kaikki yliopistoyhteisön ryhmät, myös opiskelijat, valitsee hallituksen. Yliopistoyhteisön omassa harkinnassa on, keitä ulkopuolisia jäseniä se hallitukseen valitsee. Yliopistoyhteisö voi oman yliopistonsa erityispiirteet huomioiden arvioida, minkälaista muun yhteiskunnan sitoutumista yliopiston toiminnan tukemiseen se itselleen katsoo tarpeelliseksi hankkia hallituksen jäseniä valitessaan.

Tämän lisäksi puolet hallituksen jäsenistä on yliopistoyhteisön keskuudestaan valitsemia. Hallituksen toiminnassa tulee siten olemaan aina vahva yliopiston sisäisten asioiden näkemys ja asiantuntemus. Se, että hallituksen puheenjohtajan tulisi aina olla ulkopuolinen, onkin jo toinen kysymys. Irvokasta, jos tällaiset pelisäännöt määritellään lainsäädännöllä. Eiköhän hyvällä hallinnolla pidä olla kapasiteettia valita itse myös puheenjohtaja.

Kuten ed. Anneli Kiljunen, edellinen opposition puhuja, esitti, myös minä olen ehdottomasti sen kannalla, että joka Suomen kaksiosta tai takametsän töllistä on oltava mahdollisuus edetä tohtoriksi. Tästä ei keskusta tule tinkimään.

Maksullisuuskokeilu EU- ja Eta-maiden ulkopuolisille opiskelijoille tulee erottaa täysin tästä asiasta. Emme voi verovaroillamme kustantaa kuitenkaan koko maailman koulutusta. Vieraskieliset maisteriohjelmat ja erikoistoimet syövät voimavaroja toisten opetuksesta. On hyvä asia, jos määräaikaisella kokeilulla voimme edistää osaamisemme vientiä. Ei maksullisuus ole ollut este englantilaisten huippuyliopistojenkaan kansainvälisyydelle.

Arvoisa puhemies! Kokeilu koskee vain yliopistojen esittämiä ja opetusministeriön hyväksymiä vieraskielisiä maisteriohjelmia. Kokeilun edellytyksenä on toimiva stipendijärjestelmä. Se olkoon meidän vastuumme maailman kansalaisista.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Erityisesti opposition riveistä on kannettu huolta yliopistojen perusrahoituksesta ja muusta rahoituksesta. On kuitenkin syytä muistaa, että valtion päävastuu yliopistojen rahoituksesta säilyy. Tämä on yksi yliopistolain perusfundamenteista. Yliopistolain mukaan opetusministeriö myöntää yliopistoille perusrahoitusta laissa säädettyjen tehtävien toteuttamiseksi toiminnan laatu, laajuus ja vaikuttavuus sekä muut tavoitteet huomioon ottaen. Valtion rahoitusta myös korotetaan jatkossa kustannustason nousua vastaavasti yliopistoindeksin mukaan.

On erinomaista, että yliopistojen rahoituspohjaa nyt myös laajennetaan, kun yliopistoilla on jatkossa mahdollisuus saada kilpailtua julkista rahoitusta ja EU-rahoitusta ja yliopistoilla on jatkossakin mahdollisuus myös yhteisrahoitteisiin tutkimusprojekteihin. Edelleen yliopistot voivat saada omistukseensa lahjoitusvarallisuutta, mitä edistetään lahjoittajille myönnettävillä entistä paremmilla veroetuuksilla, ja käyttää sitä ja sen tuottoa toiminnassaan. Yliopistoilla on mahdollisuus käyttää myös liiketoimintansa tuottoja tutkimus- ja koulutustoimintansa rahoittamiseen.

Tässä yksityisessä ja ulkopuolisessa rahassa ei ole mitään pelättävää. Kaikki raha, mikä yliopistoon koulutukseen ja tutkimukseen tulee, on omiaan edesauttamaan täällä salissa yhteisesti toivottua päämäärää, Suomen kilpailukyvyn edistämistä.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Alkuun täytyy kiittää myös opetusministeriä siitä, että hän on tätä keskustelua täällä seurannut ja on näin mukana edelleen tässä työstämisessä, joka nyt eduskuntakäsittelyssä uuden yliopistolain osalta tulee jatkumaan. Tietysti merkillepantavaa on sekin, että salissa ei näy kuin keskustan ja kokoomuksen kansanedustajia. Tällä porukalla varmasti tulemme tekemään määrätietoisesti työtä sen eteen, että tämä laki tulee menemään hyvänä läpi ja tulee uudistamaan meidän yliopistolaitostamme.

Uuden yliopistolain tarkoitushan on nimenomaan lisätä yliopistojen autonomiaa. Niistä tehdään tällä lainsäädännöllä itsenäisiä oikeushenkilöitä. Nykyinen tilivirastotoiminta tulee muuttumaan, ja näin yliopistot muuttuvat julkisoikeudellisiksi laitoksiksi tai muutamien osalta säätiölain mukaisiksi säätiöiksi.

Uudella yliopistolailla tullaan kaiken kaikkiaan säätämään yliopistojen kokonaisuudesta varsin laajasti ja vahvasti. Tässä lainsäädännössä otetaan huomioon niin hallinto, toiminnan rahoitus kuin myös ohjaus unohtamatta myöskään yliopistojen tutkimukseen ja opetukseen sekä opiskelijoihin ja henkilöstöön liittyviä seikkoja. Nämä kaikki nousevat tuossa kokonaisuudessa varsin vahvasti esille.

Tässä tämän päivänkin keskustelussa ovat muutamat asiat nousseet erityisesti esille, ja niitä haluan muutamalla sanalla vielä omassa puheenvuorossanikin kommentoida.

Yksi on tuo ylipistojen rahoitus, jonka tällä lailla valtio tulee takaamaan perusrahoituksen osalta riittävänä. Uudessa oikeushenkilömuodossa toimivat yliopistot voivat kerätä rahoitusta lisäksi lahjoituksista ja mahdollisista pääomatuloista. Tämä on varsin merkittävää, ja hyvin merkittävä on myös tuo uusi yliopistoindeksi, jolla yliopistojen valtionrahoituksen kehitys sidotaan kustannustason nousuun aina tuon nelivuotiskauden mukaisesti.

Tuosta on puhuttu, miten tämä uusi laki tulee sitten kohtelemaan sitä, miten yliopistot tulevat toimimaan uudessa muuttuvassa yhteiskunnassa. Se on kuitenkin kiveen hakattua, että tulevaisuudessakin yliopistojen päätehtävä on jatkossa tutkimus ja siihen perustuva opetus, niin kuin se on tähänkin asti ollut. Yliopistojen tulee toiminnallaan edistää myös elinikäistä oppimista, ja on hyvin keskeinen ja merkittävä asia, että se nyt myös nousee tässä yliopistolain uudistamisessa esille.

Myös se, miten valtiovallan korkeakoulu- ja tiedepoliittinen ohjaus turvataan, on aiheuttanut jonkin verran keskustelua, mutta se on aiheetonta huolta. Hallitusohjelma ja kesu tulevat tulevaisuudessakin toimimaan tältä pohjalta ohjaavina elementteinä.

Arvoisa puhemies! Tuo aikataulu, jolla asia on tehty, on ollut yksi, mikä on myös keskustelua aiheuttanut. Tämä uudistushan on lähtenyt Euroopan laajuisesti liikkeelle jo 1990-luvun puolivälissä ja meillä Suomessakin aktiivisesti vuonna 2005, ja tämän jälkeen, selvitysmiesten ensimmäisten raporttien jälkeen, työtä on tehty määrätietoisin liikkein, jotka saivat aivan uusia askelia pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen, sinivihreän hallituksen, hallitusohjelmassa, jossa yliopistojen toimintaedellytysten turvaaminen ja taloudellisen autonomian vahvistaminen otettiin erityisesti esille. Tämän jälkeen kokoomuslaiset opetusministerit ovat työtä tehneet voimia säästämättä tämän lain eteenpäinviemiseksi.

Aivan lopuksi muutama sana vielä opiskelijoiden tilanteesta. Yliopistouudistuksella ei ole tarkoitus muuttaa eikä tullakaan muuttamaan opiskelijoiden asemaa yliopistoissa. Ylioppilaskunnat tulevat tulevaisuudessakin olemaan yliopistolaissa säädettyjä julkisoikeudellisia yhteisöjä, ja ylioppilaskuntaan kuuluvat tulevaisuudessakin edelleen kaikki alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, vielä tuosta opiskelijavalinnasta, joka on myös osittain aiheuttanut keskustelua. Sitä myös tullaan vahvistamaan. Valintajärjestelmän yksinkertaistamiseksi valtakunnallinen yhteishakujärjestelmä toteutetaan tulevaisuudessa myös yliopistoissa.

Täytyy olla myös tyytyväinen siihen, että opetusministeri Virkkunen on tarttunut määrätietoisesti myös tänään kyselytunnilla esiin nousseisiin haasteisiin eli työurien pidentämiseen. Se on osa ehkä tätäkin uudistusta tai sitä lähellä oleva asia, miten saamme nuoret tulevaisuudessa entistä nopeammin opiskelemaan, ja näihin haasteisiin opetusministeri tulee varmasti aktiivisesti tarttumaan muun muassa uudistamalla opintotukikokonaisuutta ja myös tuota pääsykoejärjestelmää yliopistojenkin osalta.


Jari Leppä (kesk):

Herra puhemies! Tämä uusi yliopistolaki on selkeä parannus entiseen verrattuna. Lisäksi tämä lakiesitys on merkittävällä tavalla jalostunut ja parantunut tämän valmistelun aikana, ja ne merkittävät puutteet, joita siinä oli alun alkaen, on korjattu. Yksi tällainen puute mielestäni alun alkaen oli se, että yliopistokeskukset eivät olleet lain piirissä. Nyt ne siellä ovat, ja tätä tervehdin erityisellä tyydytyksellä.

Asia on yliopistokeskusten osalta juuri niin kuin äsken ministeri Virkkunen totesi. Niiden merkitys aluekehityksen kannalta ja niiden alueiden, joilla ei omaa yliopistoa ole, aikuiskoulutuksen täydentämisen ja alueiden lähtökohdista lähtevän koulutuksen tarpeen tyydyttämisessä on erittäin suuri. Siitä on selvää näyttöä eri puolilta Suomea. Siksi on erinomainen asia, että ne ovat laissa ja niiden asema on turvattu sitä kautta.

Puhemies! Toinen kysymys yliopistojen rahoituksesta on mielestäni myöskin aivan oikean suuntainen. Siellä ulkopuolista rahoitusta lisätään, mutta samalla turvataan valtion toimesta riittävä maksuvalmius ja taloudellinen asema. Miksi on tärkeää, että ulkopuolista rahaa tulee? Siksi ja ennen kaikkea siksi, että nykyiselle tutkimus- ja kehitystyölle ja innovaatiopolitiikalle pitää saada uutta vauhtia. Me olemme osittain vähän jälkijunassakin joillakin meidän vahvoilla alueillamme Suomessa, ja siksi tarvitaan tämän tyyppistä uutta toimintaa.

Kolmas asia, joka täällä on hyvä, on se, että tämä kokeilu Eta-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille maksun asettamisesta on aivan paikallaan. Tässä oikeastaan terveiset Intian suurlähettiläältä. Tapasin hänet muutama aika sitten, ja hän suorastaan kehotti Suomea tällaiseen kokeiluun sen vuoksi, että intialaiset ovat huolissaan siitä, että he eivät saa opiskelijoita länsimaisiin korkeatasoisiin yliopistoihin. He laittavat rahaa mukaan, stipendijärjestelmät ovat kunnossa ja sitä kautta he toivovat, että opiskelupaikka löytyy. Joka tapauksessa osa opiskelijoista tulee jäämään tänne. Tietenkin valtaosa palaa takaisin tai menee muualle, mutta joka tapauksessa tämä on varmasti myös vastaus heidän toiveisiinsa.


Jukka Mäkelä (kok):

Arvoisa puhemies! Yliopistoreformi tai yliopistouudistus on merkittävin osa suomalaista innovaatiopolitiikkaa ja uutta innovaatiostrategiaa. Se on erinomaisen merkittävä asia vallitsevassa globaalissa taloustilanteessa ja taantumassa. Suomelle pitkälti vientivetoisena maana on erinomaisen tärkeätä, että myöskin tulevaisuudessa saadaan osaamisintensiivisiä työpaikkoja. Noususuhdanne on selkeästi hidastanut rakennemuutosta, ja vastaavasti laskusuhdanne tullee nopeuttamaan rakennemuutosta, joka siirtää työpaikkoja pois Suomesta. Niistä uusista työpaikoista, joita seuraavan nousun aikana alkaa syntyä, ensimmäiset varmasti syntyvät matalan kustannusten maihin.

On erinomaisen tärkeätä, että Suomeen saadaan osaamisintensiivisiä työpaikkoja. Tässä säätiöpohjaiset yliopistot, Aalto-yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto, mutta myös kaikki muut yliopistot ovat erinomaisen tärkeässä asemassa. Ja kun Suomen uutta innovaatiostrategiaa viedään käytäntöön, niin yliopistoreformi on siinä merkittävässä osassa. On myöskin erittäin tärkeätä, että Suomi pystyy osaajataseen kääntämään positiiviseksi. Tällä hetkellähän Suomen osaajatase on vahvasti negatiivinen eli meiltä lähtee ulos enemmän osaajia kuin Suomeen tulee. Jatkossa meidän on entistä vetovoimaisemmilla yliopistoilla saatava myöskin kansainvälisiä tutkijoita, professoreita ja opiskelijoita suomalaisiin yliopistoihin.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! On harmi, että opposition viimeinenkin toivo, ed. Virtanen, joutui jättämään keskustelun tästä oppositiopuolue SDP:nkin 16.10.2008 antaman lausuman mukaan pääosin erinomaisesta yliopistolaista hallitusjäsenten harteille. Olisin mielelläni erityisesti SDP:n edustajien kanssa keskustellut siitä, miten he lausumansakin mukaan kokevat erityisen onnistuneena sen, että yliopiston ylimmän johdon eli rehtorin, yliopiston hallituksen ja yliopistokollegion välistä tasapainoa yliopiston johtamisessa vahvistetaan. No, tätä keskustelua ei nyt tänään enää jatketa.

Mutta, arvoisa puhemies, jottei totuus unohtuisi, on sanottava muutama sana yliopistokeskuksista. On hienoa, että tämä sinivihreä hallitus ja opetusministeri Henna Virkkunen ovat ottaneet tosissaan hallitusohjelman kirjauksen, että yliopistokeskuksia kehitetään. Tähän kirjaukseenhan oli merkittävästi vaikuttamassa äskettäin tuossa opetusministerin pallillakin istunut ed. Mäkelä.

Uudessa yliopistolaissa ollaan luomassa yliopistoille edelleen mahdollisuus kehittää yhteistyötä yliopistokeskusten avulla. Yliopistokeskukset ovat toimineet yliopistojen alueellisen yhteistyön muotona. Ne ovat kyenneet vastaamaan joustavasti ja monitieteellisesti alueellisiin koulutus- ja tutkimustarpeisiin, niin Porissakin, jossa toimii Turun kauppakorkeakoulun ja Turun yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen yliopiston sekä Taideteollisen korkeakoulun yksiköitä.

Tämän yliopistokeskuksia koskevan kirjauksen saaminen yliopistolakiin on yliopistokeskusten kannalta merkittävä työvoitto. Kokoomus puolueena esitti yliopistokeskuksien ottamista lakiin ja huolehti, että lakiin tuo kirjaus myös saadaan. Nykyisessä yliopistolaissa yliopistokeskuksia ei ole mainittu lainkaan.

Tässä samassa yhteydessä, kun yliopistolaista säädetään, on tarkoitus, että yliopistojen rahoituksesta päätetään uudella rahoitusasetuksella. Yliopistokeskusten rahoitukseen saadaan vakautta, kun jatkossa yliopistokeskusten rahoituksen määräytymisestä on selvät pelisäännöt. Yliopistokeskusten valtion rahoitus esitetään vakinaistettavaksi ja osaksi niitä koordinoivien yliopistojen rahoitusta.

Arvoisa puhemies! Yliopistolakiesitykseen sisältyy vahva viesti siitä, että yliopistokeskusten tulevaisuuteen halutaan panostaa kaikilla tasoilla.


Lyly Rajala (kok):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa opetusministeri ja sankka kokoomuslaisten kollegojen kuulijakunta! Yliopistot ovat saaneet antaa lausuntonsa yliopistolakiin. Opetusministeriön edustaja on käynyt kiertämässä yliopistoja, hyvä näin. Terveisiä on lähetetty virallisia ja epävirallisia teitä. Lausunnot eivät ole muuttaneet lakiesitystä kuin vähän.

Laki ei ole niin huono kuin miltä se yliopistoväen silmissä aluksi tuntui. Tietysti päätösvallan siirtyminen yliopiston ulkopuolisille on mietityttänyt, onhan hallituksessa ulkopuolisia puolet ja puheenjohtaja valitaan ulkopuolisista. Tosin yliopistot itse saavat valita ulkopuoliset jäsenet. Toivottavasti tehtäviin löytyy hyviä ja sitoutuneita henkilöitä. Vaalikollegion valitsee nykyinen hallitus. Hyvää on, että hallintoa virtaviivaistetaan ja hallintoa kevennetään. Hyvää on myös se, että yliopistojen autonomia lisääntyy, yliopistot pääsevät tiliviraston asemasta ja rupeavat toimimaan julkisoikeudellisina yhteisöinä.

Tämä tietää kuitenkin lisää menoja. Omaisuus ja henkilökunta pitää vakuuttaa. Yliopistoista tulee alv-velvollisia, omavaraisuuden turvaaminen on haaste. Kiinteistöjen arvot ovat alhaisemmat pohjoisessa kuin Helsingissä, joten siinä mielessä tasa-arvoisuus ei toteudu. Esimerkiksi Oulun yliopiston kannalta on huonoa, että eläin- ja kasvimuseo, kasvitieteellinen puutarha ja tutkimus- ja opetuseläintarha eivät ole Luonnontieteellisen keskusmuseon tavoin erikseen rahoitettavia. Helsingin ulkopuoliset museot ja puutarhat voisivat olla laissa mainittuina Luonnontieteellisen keskusmuseon tavoin. (Ed. Heinonen: Tämä on hyvä huomio!)

Olisiko Pohjois-Suomen luonnontieteellinen keskusmuseo sitten mahdollinen? Siihen voisi kuulua myöskin muun muassa maakuntamuseo. Näin nämä voitaisiin rahoittaa yliopiston kehyksen ulkopuolelta ja kehittää niitä omilla kriteereillään, ei opetusministeriön avustuksen eli rahanjaon turvin. Museoiden ja puutarhojen rahoitus on huonosti otettavissa huomioon opetusministeriön rahanjakomallissa. Niitä ei voi rahoittaa tuloksen eli tutkintojen perusteella, kuten yliopiston laitoksia. Niitä ei myöskään rahoiteta kolmannen tehtävän kautta; tutkimus, opetus, yhteiskunnallinen palvelutehtävä. Kuitenkin näillä on laissa, ei tosin yliopistolaissa, määriteltyjä tehtäviä.

Hyvää on, että yliopiston rahoitus on päätetty sitoa indeksiin. Tämä on uusi asia ja korvaa kehittämislaissa aiemmin määritellyt korotukset. Vastoin yleistä käsitystä yliopistojen rahoitustilanne on heikko. Ulkopuolisen rahan hankinta on erittäin vaikeaa. Finanssikriisi on tehnyt yritykset varovaisiksi. Kannustinrahan, siis 2,5 kertaa hankitun rahan, saaminen ei taida onnistua muilla paikkakunnilla kuin Pääkaupunkiseudulla, missä on yritysten pääkonttorit. Aalto-yliopistolle annettava tuki syö lähes varmasti muiden yliopistojen osuutta. Certia-palvelukeskus Vaasassa vie yliopistojen kehyksestä rahaa vähintään 11 miljoonaa euroa. Huolena on, että laiteintensiivisten ja laboratoriovaltaisten tieteenalojen turvaaminen ei ole riittävää rakenteellisen kehittämisen rahalla. Muun muassa Oulu häviää siinä, että yliopistossa on kalliita tiedekuntia, lääketieteellinen ja teknillinen, joita ei ole esimerkiksi Helsingin yliopistossa. Sen lisäksi luonnontieteellinen tiedekunta kuuluu niihin kalliisiin laiteintensiivisiin aloihin. Tutkimuslaitteita pitää päästä uusimaan säännöllisesti ja uusia laitteita hankkimaan, jotta voi tehdä huippututkimusta näillä aloilla.

Arvoisa herra puhemies! Ruohonjuuritasolla yliopistoissa kuitenkin ollaan huolestuneita rahoituksen riittävyydestä nyt, ja samoin uuden lain tultua voimaan sama huoli jatkuu. Eli säästökuurit virkojen jäädytyksineen ja pahimmassa tapauksessa lomautuksineen ja jopa irtisanomisineen, kuten Lappeenrannassa jo tapahtui, syövät koulutuksen ja tutkimuksen voimavaroja. Pienen kansakunnan tärkein resurssi on korkea ja tasokas koulutus ja tutkimus. Sitä se on vielä enemmän nyt, jotta Suomi saadaan tiedolla, innovaatioilla ja tulevaisuudenuskolla uuteen nousuun. Niihin kannattaa panostaa tukemalla riittävin resurssein yliopistojen toimintaa.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Tässä tämän päivän aikana on käyty hyvä ja perusteellinen, pitkä keskustelu, lähetekeskustelu, jonka pohjalta nyt sivistysvaliokunnassa tulemme tätä työtä jatkamaan. Voin luvata ja taata sen, että tuo kuuleminen tulee olemaan erityisen perusteellista myös sivistysvaliokunnassa ja olemme valmiita vielä tarkasti käymään läpi tämän lain kaikki yksityiskohdat ja kaikki ne huhutkin ja väitteet, joita tämän lain ympärillä on esitetty.

Yksi sellainen oleellinen asia on tuo yliopisto-opintojen maksuttomuus. Tämän uuden lainkin mukaan korkeakoulututkintoon johtava opetus säilyy tulevaisuudessakin maksuttomana, mutta tämän lisäksi tällä lailla tullaan käynnistämään kokeilu, jossa yliopistot ja korkeakoulut voivat hakea yksittäisille maisteriohjelmille lupaa kerätä tulevaisuudessa rahaa myös EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Tämä on aiheuttanut jonkin verran opiskelijoiden keskuudessa pelkoa. Tälläkin viikolla, kun muutamat opiskelijajärjestöt ovat käyneet tästä asiasta keskustelemassa, nimenomaan tämä asia on ollut se, mikä nousee vahvasti esille.

Kysyisinkin vielä, kun opetusministeri on paikalla ja kello lähenee 22:ta, onko tämä yliopisto- ja korkeakoulututkintoon johtava opetus maksutonta tulevaisuudessakin eli onko tämä kiveen kirjoitettu asia, tulevaisuudessakin pitävä, että suomalaiset opiskelijat eivät joudu pelkäämään, että tämä kokeilu nyt avaisi tulevaisuudessa sitten ovea raolleen niin, että pienen hetken kuluttua edessämme olisi esitys, jossa oltaisiin muutenkin korkeakoulujen tutkintoon johtavaa opetusta tekemässä maksulliseksi. Tähän varmasti on hyvä kuulla yksiselitteinen vastaus. Onko tämä kiveen kirjoitettu perusfundamentti tulevaisuudessa?


Pertti Virtanen (ps):

Arvoisa puhemies! Sen verran lyhyesti, kun tässä oppositiossa olen ainoana.

Todella vakuuttavaa puhetta. Niin kuin sanoin, on hyvin vaikea näihin kauniisiin juttuihin, luovuuteen ja innovatiivisuuteen, satsaavana ... Olen itsekin tämän vanhakantaisen yliopiston uhri, voisi sanoa, ja toivon, että tämä tosiaan toteutuisi. Mutta itse olen myös ollut opettajana neljä vuotta yliopistossa ja sen takia kuunnellut paljon kanslereita ja muita vastaavia, jotka ovat olleet kriittisiä ja huolissaan siitä, toteutuuko tämä, joten lyhyesti lopetan tämän siihen, olisiko Aleksis Kivi saanut rahoitusta sitten vai olisivatko ylikansalliset puolustaneet Ahlqvistia aikoinaan, jos olisi ollut tämä systeemi. Eli vähän on huolta, mutta erinomaista sanailua. Annetaan opetusministerille vuoro, en edes kysy mitään.


Lyly Rajala (kok):

Arvoisa puhemies! On kunnioitettavaa, että opetusministeri on paikalla. Viime viikolla kuulimme kotikaupunkinne ja nähtävästi myös teidän entisen opinahjonne elikkä Jyväskylän yliopiston rehtoria Aino Sallista. Minulle jäi vähän epäselväksi. Hän kertoi, että Jyväskylän yliopisto on ollut eri tutkintojen ja kurssitoiminnan myymisessä ulkomaille edelläkävijä Suomessa. Oliko se sillä tavalla, että yliopiston kyljessä on ollut osakeyhtiö tekemässä tätä työtä vai millä tavalla, minulla meni vähän Sallisen puhe ohi korvien siellä?


Henna Virkkunen (kok):

Arvoisa puhemies! Kiitos ensinnäkin kaikille edustajille tästä aktiivisuudesta. Monitorini mukaan on käytetty 126 puheenvuoroa tässä lähetekeskustelussa, joten erinomaisen aktiivisesti on tähän osallistuttu. Tässä vielä nousi nyt läsnä olevien edustajien toimesta muutamia kysymyksiä esiin.

Ensinnä vastaisin näihin ed. Rajalan kysymyksiin. Todellakin muutamilla yliopistoilla on jo ollut omia osakeyhtiöitään, jotka ovat tehneet koulutusvientiä aikaisemminkin ja nyt, kun on mahdollistettu muun muassa tämä maksullinen tilauskoulutus, ovat aktivoitumassa entisestään. Koulutushan on Suomessa semmoinen selkeä vientituote. Suomalaisesta koulutusjärjestelmästä ja osaamisesta ollaan kiinnostuneita ympäri maailmaa, mutta toki kilpailu on kovaa. Aikaisemmin puhuitte myös näistä luonnontieteellisistä ja kasvitieteellisistä museoista. Tarkoitus on, että ne otettaisiin erityistehtävänä huomioon sitten yliopistojen rahoitusmallissa, josta syksyllä sovitaan.

Ed. Heinonen kysyi vielä tästä suomalaisten oikeudesta maksuttomaan opetukseen. Näinhän se on, että se on tämän uudistuksen yksi tärkeimmistä kulmakivistä. Jatkossakin halutaan tämä turvata, että suomalaisilla on mahdollisuus aivan sieltä esiopetuksesta saakka korkeimpaan tohtorin tutkintoon saakka maksuttomaan opetukseen. Se on meidän koko sivistysyhteiskuntamme perusta.