Täysistunto ja suullinen kyselytunti 112/2010

Laki tuloverolain 106 §:n muuttamisesta

Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Nyt esillä oleva lakialoitteiden kokonaisuus on tavattoman tärkeä osa tämän syksyn eduskuntatyötä. Tässähän tuodaan esille oppositiopuolueiden vaihtoehto hallituksen budjetti- ja lakilinjauksille. Vastuullista oppositiopolitiikkaa on se, että tehdään myös omia ehdotuksia ja kerrotaan, miten asiat aiottaisiin hoitaa, ja näin sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on osaltansa tehnyt.

Olemme laatineet joka ikinen vuosi vaihtoehtobudjetin, johon olemme sisällyttäneet myös omien menoehdotustemme rahoituksen. Se on ollut meistä tärkeä osa uskottavaa politiikkaa, ja toivomme, että tämä käytäntö Suomen parlamentissa yleistyisi. Tässä olemme siis poikenneet muista suurista puolueista. Kokoomushan sai yhden vaihtoehtobudjetin viime kaudella aikaiseksi, keskusta ollessaan oppositiossa ei yhtään. Toivomme myös, että kaikki oppositioryhmät ottavat tämän haasteen vastaan ja saamme myös perussuomalaisilta oman vaihtoehdon. Tämän jälkeenhän kansalaiset voivat aidosti ottaa kantaa ja tehdä omat johtopäätöksensä.

Nyt esillä olevassa lakikokonaisuudessa on useita todella tärkeitä ehdotuksia, jotka parantaisivat kansalaisten asemaa, mutta niillä olisi myös positiivinen vaikutus julkiseen talouteen. Esittelen niistä eräät.

Ensinnäkin, olemme pitkään keskustelleet energiayhtiöiden ylisuurista voitoista, voitoista, jotka ovat seurausta Kioton sopimuksen mukaisesta päästökaupasta eli siitä, että hinta markkinoilla määräytyy kalleimman tuotantomuodon mukaan. Olemme tästä tehneet jälleen kerran lakiehdotuksen. Kun tämä käsittely alkoi 2007, silloin ministeri Pekkarinen lupasi, että tämä ehdotus tuodaan erittäin nopeasti eduskuntaan. Kävimme jättämässä hänelle jopa tuossa eduskunnan kahvilassa lakiehdotuksen, kun hän vähän epäili, että ei oikein ole riittävää valmistelutaitoa valtiovarainministeriössä olemassa. Siitä on nyt kulunut kolme vuotta, ja yhtään mitään ei ole tässä asiassa tapahtunut. Tässä on jälleen konkreettinen malli, miten tämä voidaan toteuttaa. Emme pidä oikeana sitä, että tässä mennään epämääräisesti Euroopan unionin selän taakse ja sanotaan, että joku nyt käynnissä oleva selvittely tällaisesta Mankala-periaatteesta estäisi sen, että ylisuuriin voittoihin voidaan puuttua.

Sitten tässä puututaan myös eräisiin verotuksen oikeudenmukaisuusasioihin, ennen muuta siihen, että verotus määräytyisi sen mukaan, mikä on verotuksen maksukyky. On tarve siis perata koko tämä kenttä, katsoa myös niitä tulonsaajia, joilla on huomattavat tulot mutta jotka tällä hetkellä pääsevät erittäin alhaisella verotuksella tai jopa ei verotuksella ollenkaan, ja puhun nyt erilaisista pääomatuloista. Tässä esitämme, että säädettäisiin lakivaatimus arvopaperikaupan vuosi-ilmoituksen antamisesta silloin, kun osallisena on Suomen verovelvollinen. Tämä on tehokkaan valvonnan kannalta välttämätöntä. Verottaja voi tehdä vertailutietotarkastuksia luottolaitoksiin tässä meidän mallissamme Ruotsin tapaan. Näin päästäisiin kiinni luottolaitosten ulkomaiseen rahaliikenteeseen. Tämä siis edellyttää lakimuutosta verotusmenettelylakiin, ja sitä kautta mahdollistettaisiin myös tarkastusten teko toisin kuin tällä hetkellä on mahdollista.

Yksin tämän vaikutus verotuloihin on varovaisenkin arvion mukaan noin 150 miljoonaa euroa, ja tämä windfall-verotuspuoli puolestaan on sitten lähes 400 miljoonaa euroa, joten puhutaan erittäin merkittävistä summista, kun on tärkeätä miettiä myös sitä, mistä nämä verotulot tulevat.

Harmaan talouden osalta on jatkettava toimintaa, joka tuo täällä harmaassa taloudessa olevat tulot päivänvaloon. Me olemme puhuneet tästä monesti. Siellä on tehty eräitä välttämättömiä asioita. Olemme ilahtuneita siitä, että meidän vaihtoehtobudjettilinjauksiimme kuulunut käännetty arvonlisävero menee eteenpäin, mutta tämänkin jälkeen on muita asioita, jotka ovat vielä toteuttamatta. Esitämme, että Verohallinto saisi samanlaisen tiedonsaantioikeuden kuin Finanssivalvonnalla tällä hetkellä on, ja se koskee hallintarekisteröityjen arvopapereiden viranomaisjulkisuutta. Tiedämme, että hallintarekisterin käyttö on yleistynyt, siellä ilman muuta on myös paljon suomalaisia verovelvollisia, ja on suuri riski, että erittäin suuria miljoonaluokan tuloja jää ilmoittamatta verotukseen tämän hallintarekisterikäytännön johdosta. Tässä suhteessa muutoksilla on kiire, jos halutaan tätä verotuksen oikeudenmukaisuutta vahvistaa. Tässä suhteessa tämäkin on asia, joka edellyttää siis lainsäädäntömuutoksia.

Sitten meillä on ongelma tässä ulkomaisen työvoiman Suomeen maksamissa veroissa. Tiedetään, että tämä on yleistynyt vahvasti, ja tiedetään, että tämä on tietyillä aloilla, muun muassa rakennusalalla, aivan erityinen ongelma. On arvioitu, että yli puolet tästä ulkomaisesta työvoimasta ei maksa veroa Suomeen, missä on erittäin huomattavista tuloista ja veromenetyksistä kysymys. Samalla tämä on ongelma kaksinkertaisesti, koska tässä syrjäytyy kotimaan työvoimaa ja suomalaisia rehellisiä yrittäjiä, jotka urakkatarjouksissa laskevat myös, että verot asianmukaisesti maksetaan. Joten tässä suhteessa tarvitaan uusia toimenpiteitä, jotka liittyvät ennen muuta Verohallinnolle annettaviin tietoihin ulkomaisesta työvoimasta. Esitämmekin, että urakoitsijatiedot ja niitä koskevat täydentävät palkansaajatiedot tulisivat pakollisiksi koko urakointiketjussa. Tällainen tietojen antaminen tarkoittaisi sitä, että tulisi käytännössä mahdollisuus puuttua niihin tapauksiin, joissa huomataan, että verotuloja ei tule, vaikka huomattava työvoima on yrityksen palveluksessa.

Verotuspuolelta tässä on esittelyssä myös erittäin tärkeä verotuksen oikeudenmukaisuuteen liittyvä ehdotus. Jos näillä edellisillä on siis satojen miljoonien verotuloja lisäävä vaikutus, niin sitten esitämme myös verotuksen puolella kunnallisverotuksen perusvähennyksen korottamista. Se tietysti vaikuttaa kunnallisverotukseen. Olemme esittäneet, että tältä osin pakkausveron tuotto puolestaan siirrettäisiin kuntien saatavaksi, mikä kompensoisi tätä kunnallisverotuksen perusvähennyksen nostamista. Tämä on iso pienituloisten toimeentuloon liittyvä asia.

Esityksemme on, että nostettaisiin kunnallisverotuksen perusvähennys 3 000 euroon. Esitimme tätä myös vuosi sitten. Tällä olisi erittäin huomattava vaikutus pienituloisille ihmisille, ovat he sitten töissä, opiskelijoita, sivutyöntekijöitä tai eläkeläisiä. Tämä vaikuttaisi käytännössä siis niihin henkilöihin, joiden tulot ovat aina tuonne 18 000 euroon, jopa enemmänkin. Jos katsotaan, että saa muita vähennyksiä, niin silloin tämä merkitsee jo 20 000:n tuloillakin vielä verotuksen keventymistä. Tällä olisi vaikutusta myös työttömien toimeentulon kannalta, joka on yksi huutava epäkohta, jolle tämän hallituksen aikana ei ole kunnolla tehty yhtään mitään.

Nämä toimet ja sitten eräät muut toimet, joihin liittyy myös sitten asumistukeen tehtävät parannukset, jotka ovat myös lakiesityksenä tässä käsittelyssä, tarkoittavat yhdessä sitä, että voidaan vaikuttaa tuntuvasti köyhyysongelman poistamiseen.

Tämä asumistuen korjaus on erityisen merkittävä asia eläkeläisten kannalta, koska tiedämme, että meillä on paljon pienituloisia eläkeläisiä, jotka ovat erittäin kovassa paineessa, ja sitten tiedämme myös, että takuueläkkeen korotus ei tule koskemaan ollenkaan kaikkia pienituloisia. Tosiasiahan on, että niiltä, jotka saavat asumistukea, tämä leikkaantuu pois. Tämä koskee siis suoraan jo 50 000:ta sellaista henkilöä, jotka eivät tule tästä takuueläkkeen nostosta hyötymään, koska saavat asumistukea ja sitä kautta jäävät tämän takuueläkkeen korotuksen ulkopuolelle. Näin ollen asumistuen nosto olisi myös tehokas keino auttamaan köyhyyden poistamisessa ja sillä olisi iso merkitys pienituloisten kannalta.

Tämän lisäksi on sitten ehdotus työmarkkinatuen epäkohtien poistamisesta. Tästä on puhuttu pitkään ja myös tämän syksyn aikana paljon. Kiinnitin huomiota siihen, että entinen ministeri, vihreiden Osmo Soininvaara otti tämän työmarkkinatuen tarveharkinnan esille erityisenä epäkohtana, ja yhdyn hänen arvioonsa täydellisesti. Eli kysymys on siitä, että jo hyvin pienet tulot puolisolla rajaavat oikeuden työmarkkinatukeen kokonaan pois tai sitten johtavat siihen, että joka tapauksessa työmarkkinatukea leikataan voimakkaasti. 1 300 euron tulot puolisolla alkavat jo leikata työmarkkinatukea, ja sitten tuossa 2 400 euron tuloluokassa työmarkkinatuki poistuu kokonaan. Tämä johtaa käsittämättömiin tilanteisiin, joissa kannattaa muuttaa erilleen ja erota omasta puolisostaan, ja tämä ei tietenkään ole ihmisoikeuksien mukaista. Tämä koskee aivan erityisesti naisia, koska valtaosa työmarkkinatuen saajista, joiden osalta puolison tulot leikkaavat, ovat naisia, ja tämä on myös iso tasa-arvokysymys.

Siksi esitämme, että puhumisen sijasta tähän asiaan tartutaan ja tehdään lakimuutos, joka merkitsee sitä, että tämä tarveharkinta poistuu. Ja niin kuin sanoin, nämä tuloehdotukset, jotka olen aikaisemmin tässä esitellyt, riittävät hyvin kompensoimaan nämä pienet lisäykset, mitkä tähän työmarkkinatuen tarveharkintaan liittyvät.

Sitten, arvoisa puhemies, totean lopuksi, että olin aivan varma, että kun näitä lakiesityksiä käsitellään, kokoomuksen ministerit ovat kokonaisuudessaan paikalla tässä käsittelyssä, koska mieleeni on jäänyt — ja tältä osin myönnän, että olen jonkun verran pitkämuistinen — keskustelu vuoden 2006 syksyllä, jolloin kokoomus piti erittäin ison metelin siitä, että hallituksen ministereitä ei ollut paikalla, kun käsiteltiin kokoomuksen lakiesityksiä ja budjettiin liittyviä esityksiä. Silloin annoin sen lupauksen, että ilman muuta jatkossa tämä asia tullaan korjaamaan, että tämmöinen virhe ei tapahdu, mutta nyt huomaankin, että tässä ovat ministeriaitiossa tuolit vaihtuneet. Kun erityisesti Jyri Häkämies tästä kokoomuksen ryhmäjohtajana piti pitkän jeremiadin, niin ihmettelen, että tältä osin kokoomuksen linja on sen astuttua hallitukseen pahasti vaihtunut. Nimittäin syy, miksi otin tämän asian tosissani vuoden 2006 syksyllä, oli Häkämiehen erinomainen ja oikea argumentaatio tässä asiassa, eli hän sanoi, että eduskunta on hallituksen ja opposition kohtaamispaikka, keskustelun ja debatin paikka. Ja näin se on. Kun sitten tehdään vaihtoehtoja, niin on todella tärkeää, että paitsi että on hallituksen esitys ja sitten opposition kysymykset ja kritiikki, niin kun oppositio esittää oman vaihtoehdon, hallitus tulee ja kommentoi ja kertoo, mitä mieltä se tästä vaihtoehdosta on.

Tämä on minusta loistavaa ja hienoa parlamentarismia, jonka kunnioitus päivä päivältä lisääntyy itselläni. Mutta se tietysti edellyttää sitä, että voimme kohdata toisemme täällä salissa ja että näistä vaihtoehdoista käydään asiallinen keskustelu. Silloin kansanvalta toimii ja viime kädessä ratkaisu on vaalien kautta äänestäjillä, jotka ottavat kannan siihen, kenen vaihtoehdolle he uskovat jatkossa kannatuksensa. Joten ihmettelen, että koko kokoomuksen ministeriryhmä ei ole takanani kuuntelemassa. Arvostan kuitenkin sitä, että valtiovarainministeri Katainen on paikan päällä, ja luotankin siihen, että tulemme kuuntelemaan tämän keskustelun aikana hänen mielipiteensä sekä meidän että myös muiden oppositiopuolueiden täällä tekemistä ehdotuksista.


Anneli Kiljunen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Esittelen nyt nimelläni olevat aloitteet, jotka kaikki käsittelevät lapsiperheiden asemaa ja niiden erilaisia tilanteita.

Arvoisa puhemies! Maassamme on noin 585 000 lapsiperhettä, ja niissä asuu vajaat 1,1 miljoonaa lasta. Lapsiperheistä noin viidennes on yhden huoltajan perheitä. Pienituloisiin kotitalouksiin kuuluu yli 13 prosenttia kaikista lapsista, kun heitä vuonna 1995 oli alle 5 prosenttia. Pienituloisissa perheissä on tällä hetkellä jo lähes 150 000 lasta. Se on valtava määrä, etenkin kun mietimme, mitä pienituloisuus perheessä merkitsee ja miten se vaikuttaa lasten kasvuun ja tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Kotivinkki-lehden kyselyssä selvitettiin äskettäin, miten 13—18-vuotiaat nuoret kokevat taloudelliset vaikeudet perheessään. Kyselyyn vastanneet nuoret joutuivat tinkimään harrastuksistaan, joka kymmenes oli joutunut lopettamaan harrastuksensa, useampi kuin joka viides ei voinut aloittaa haluamaansa harrastusta. Yleisempiä pienituloisten perheiden nuorten ulottumattomiin jääviä harrastuksia olivat nuorten suosimat ratsastus, tanssi ja musiikki sekä erilaiset joukkueliikuntalajit. Osa nuorista joutui jäämään pois koulun järjestämästä maksullisesta toiminnasta tai kavereiden tapaamisista, jos rahaa ei ollut kahviin tai leffalippuihin. Kyselyyn vastanneista nuorista joka kymmenes oli kokenut, että hänet jätettiin kaveripiirin ulkopuolelle, koska hänellä tai hänen perheellään ei ollut yhtä paljon rahaa kuin muilla.

Arvoisa puhemies! Hyvinvoinnin kannalta osallistuminen ikätovereiden kanssa yhteisiin menoihin ja harrastuksiin olisi erittäin tärkeää. Osallistuminen kasvattaa sosiaalisia taitoja, antaa onnistumisen ja joukkueeseen kuulumisen tunteita, antaa mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen ja sosiaalisten verkostojen vahvistamiseen. Nuorten kesken varallisuuteen kiinnitetään huomiota, ja vähävaraisuus voi olla esimerkiksi syynä kiusaamiseen. Nuoret erittelevät varallisuuteen liittyviä havaintoja tarkasti. Vähävaraisuus ei näy vain tavaroissa, vaan se vaikuttaa nuorten mielestä myös käyttäytymiseen ja luonteeseen.

Valtaosa nuorista pitää ihanteena sitä, ettei varallisuus vaikuta ystävyyteen eikä nuorten sosiaaliseen asemaan. Kuitenkin köyhiä hyljeksitään osin tietoisesti ja osin tiedostamatta ja vähävaraiset nuoret myös jättäytyvät, kuten jo todettiin, pois ryhmästä. Nuoret myös kantavat huolta perheen selviytymisestä ja rahojen riittävyydestä. He saattavat murehtia taloutta jopa enemmän kuin vanhempansa. Taloudelliset vaikeudet myös kiristävät perheenjäsenten välejä.

Arvoisa puhemies! Edellä viitattu kysely kertoo aika ankeaa kieltä yhteiskuntamme eriarvoistumiskehityksestä. Pienituloisten perheiden lapset joutuvat jäämään pois kaveripiireistä, heidän ajatuksensa pyörivät perheen toimeentulossa, ja he kantavat huolta perheen selviytymisestä. Lisäksi köyhyys aiheuttaa fyysisiäkin vaivoja, huonoa ravitsemusta ja terveyttä. Jos haluamme säilyttää ja kehittää hyvinvointivaltiotamme, meidän on saatava sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset hallintaan. Kestävästi se voi tapahtua vain ennalta ehkäisevää työtä ratkaisevasti lisäämällä. Se tarkoittaa mahdollisimman varhaista syrjäytymisen ehkäisyä sekä nollatoleranssia terveyserojen syntymiselle. Meidän on yksinkertaisesti edistettävä näiden jo lapsuudessa näkyvien hyvinvointierojen syntyminen.

Arvoisa puhemies! Yksi tapa saada kaikki lapset ja lapsiperheet mukaan ja osallisiksi yhteiskunnassa on pitää lapsiperheille osoitetut tulonsiirrot kohtuullisella tasolla. Olemme tehneet kolme erillistä lakialoitetta, joiden tarkoituksena on parantaa nimenomaan lapsiperheiden asemaa.

Ensinnäkin, suomalainen lapsilisä on erittäin tarpeellinen ja kansainvälisesti vertaillen kohtuullisen hyvätasoinen universaali etuus, joka osittain korvaa lapsista aiheutuvia kustannuksia. Ehdotamme lapsilisälakia muutettavaksi siten, että perheen ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän määrää korotetaan nykyisestä 100 eurosta 110 euroon kuukaudessa.

Toiseksi, lapsilisäjärjestelmän rakenteellinen kehittäminen on myös välttämätöntä. Yksi suurimmista epäkohdista nykyjärjestelmässä on lapsilisän maksun päättyminen lapsen täyttäessä 17 vuotta. Nykyiselle käytännölle ei löydy kestäviä perusteita, ja esitämmekin, että oikeus lapsilisään on ulotettava koskemaan kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia.

Lopuksi, ensisijaisten sosiaaliturvaetuuksien tasoa tulee korottaa nykyisestä, mutta myös toimeentulotukeen on viimein tehtävä parannus. Vaikka toimeentulotuen tulisi olla viimesijainen toimeentuloturvan muoto, monet perheet joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen säännöllisesti joka kuukausi. Nämä perheet ovat jääneet vaille lapsilisään tehtyjä korotuksia, kun ne ovat vastaavasti leikanneet toimeentulotukea. Jotta pienituloisimmatkin perheet saavat korotuksen, esitämme, että niin sanottua lapsen perusosaa toimeentulotuessa nostetaan 30 eurolla kuukaudessa per lapsi.


Susanna Huovinen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Aivan alkuun haluan ikäväkseni todeta, että vaikka ministeri Katainen vielä juuri äsken oli täällä, niin nyt juuri häntä ei näy. Ja ajattelenkin, että toivottavasti hän on vain pienellä piipahduksella ja palaa kuuntelemaan tätä keskustelua ja toivoaksemme myös kommentoimaan sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetin keskeisiä linjauksia. Olisi mukava käydä keskustelua, aivan kuten puheenjohtajamme Heinäluoma täällä totesi, siitä, millä tavalla hallitus suhtautuu näihin esityksiin, jotka me olemme nimenneet tässä vaihtoehtobudjetissamme paremmaksi vaihtoehdoksi — siis suhteessa hallituksen linjauksiin — mitä se kiistatta on.

Voisin ehkä, arvoisa puhemies, todeta niin, että suurimmat eroavaisuudet SDP:n ja istuvan hallituksen välillä ovat syntyneet juuri veropolitiikasta ja talous- ja työllisyyspolitiikasta. Näissä asioissa meillä on ollut keskeisiä linjaeroja suhteessa hallituksen tekemiin ratkaisuihin. Me olisimme tällä vaalikaudella käyttäneet tuota viime kaudella ja sitä edellisillä kausilla syntynyttä varaa hieman toisella tavalla kuin mitä tämä hallitus on tehnyt. Ja tämän olemme todellakin osoittaneet joka vuosi oppositiossa ollessamme näillä konkreettisilla vaihtoehtobudjeteillamme, joissa olemme osoittaneet sen, miten olisimme tuota resurssia eri tavalla käyttäneet. Emme olisi varmaankaan missään olosuhteessa voineet hyväksyä esimerkiksi sitä, että tässä työllisyystilanteessa työllisyysmäärärahoja leikataan. Se on aivan kestämätön linjaus. Ja jos ajatellaan sitä nuorisotyöttömien mittavaa joukkoa ja heidän tulevaisuuden näkymäänsä, niin on aivan kohtuutonta asettaa nuoret ihmiset siihen tilanteeseen, että heille ei mitään apua kyetä antamaan. Eli meillä on perustavaa laatua olevia linjaerimielisyyksiä. Näissä aloitteissa, joita täällä esiteltiin, on siis esitetty se meidän parempi vaihtoehtomme näiden asioiden osalta.

Haluan myös, arvoisa puhemies, nostaa esiin sen, että tämä hallituksen linjan ymmärtäminen näissä veropolitiikan kysymyksissäkin on välillä hieman vaikeaa, eikä vain hieman, vaan aika paljonkin vaikeaa, kun ottaa huomioon sen, että esimerkiksi ministeri Katainen, joka nyt edelleenkään ei ole täällä kuulolla, totesi jo aikaa sitten jossakin lehtihaastattelussa, että kyllä, pääomatuloverotusta on oikeudenmukaisuussyistä nostettava. Näin hän totesi julkisesti, ja sitten kun me kaikki edustajat saamme tuon keltaisen kirjan, joka on ministeri Kataisen vetovastuulla tehty, niin ei sieltä löydy tätä esitystä.

Eli politiikkaan on pesiytynyt ikävällä tavalla tapa puhua yhtä ja tehdä ihan jotakin muuta. Ja tämä vero-, talous- ja työllisyyspolitiikan linja, josta siis olemme perusteellisesti eri mieltä kokoomuksen ja hallituksen kanssa, kuvastaa kyllä juuri tätä keskustelua.

Myös oman maakuntani superministeri Pekkarinen on kunnostautunut tällä saralla. Muutaman kuukauden välein on Keskisuomalaisessa noin sivun kokoinen juttu, jossa ministeri Pekkarinen vaatii hyväosaisia osallistumaan lamatalkoisiin. Vähän väliä on näitä juttuja Keskisuomalaisessa. Sitten kun yrittää kysyä ministeri Pekkariselta kirjoituksilla tai joillakin muilla tavoilla, missä viipyvät ne konkreettiset teot tämän puheen tueksi, ei niitä tule. Ei tule vastausta, eikä tule tekoja, mikä olisi tietenkin kaikkein tärkeintä.

Arvoisa puhemies! Oleellista on myös huomauttaa, että kun sosialidemokraatteja on syytetty muun muassa näidenkin aloitteiden julkituonnin jälkeen siitä, että me olemme ikään kuin hupuloimassa näitä valtion rahoja sinne ja tänne, niin kun lukee ja katsoo nämä esitykset läpi, voi todeta sen tosiasian, että me emme ole rakentaneet tätä meidän parempaa vaihtoehtoamme minkään pilven reunalle vaan tämä on ihan todellisiin lukuihin perustuva esitys, joka on todellinen vaihtoehto. Siis tämä kaikki olisi toteutettavissa, jos vain haluttaisiin niin tehdä.

Sitten, arvoisa puhemies, haluan lyhyesti kommentoida ja nostaa tästä kokonaisuudesta esille juuri äsken puhuneen kollegan Anneli Kiljusen tavoin tämän lapsiperheiden tilanteen. Minusta on aivan kestämätöntä se, että erinäiset hallituspuolueiden edustajat kirjoittelevat erilaisissa lehtikirjoituksissa jatkuvasti esimerkiksi toimeentulotuen tarveharkinnan poistamisen puolesta. Tällä toimenpiteellä, jota me nyt esitämme, olisi mahdollista auttaa juuri niitä kaikkein köyhimpiä ihmisiä. Miten voi olla, että näistä asioita voi todellakin kirjoittaa ja niitä julistaa mutta sitten teot ovat aivan jotakin muuta?

Tähän lapsiköyhyyteen. Minusta meidän täytyisi, hyvät kollegat, havahtua siihen tosiasiaan, että meillä jo 150 000 lasta elää köyhissä lapsiperheissä. Se on valtava määrä lapsia. Tämän lisäksi monet lapset ovat erilaisten toimenpiteiden piirissä johtuen siitä, että vanhemmilta puuttuu kykyä ja keinoa hallita sitä elämäntilannetta eivätkä he välttämättä saa apua, vaikka sitä pyytäisivät ja kysyisivät. Valitettavasti nämä lukemat ovat vain kasvaneet. Täällä ed. Anneli Kiljunen siteerasi erästä tutkimusta, jossa kerrottiin lasten harrastusmahdollisuuksiin osallistumisesta. Minulla on ollut käytössäni Mannerheimin Lastensuojeluliiton kirjoituskilpailun poimintoja, joissa lapset ovat kuvanneet sitä köyhän lapsiperheen arkea. Lasten siteeraukset ovat kyllä kuvaavia ja korutonta kertomaa köyhyydestä ja osattomuudesta. Eräs lapsi kertoo: "Kivaa, kun huomenna on taas maanantai ja saa masun täydeltä ruokaa." Toinen kertoo: "Kaverini Onni täytti eilen seitsemän vuotta, mutta minä en voinut mennä sinne, koska meillä ei ollut rahaa lahjaan." Ja kolmas lainaus: "Äiti ei enää puhu isin kanssa mitään, kun se on vihainen, kun isi ei saa töitä." Tällaisissa perheissä meidän lapsemme joutuvat täällä elämään. Kyllä olisi mukava nähdä niitä konkreettisia toimenpiteitä, joilla näitä kaikkein köyhimpiä lapsiperheitä voitaisiin auttaa.

Ehkä lopetan, arvoisa puhemies, siihen, että kun erästä kokenutta sosiaaliturvan tutkijaa eräässä lehdessä haastateltiin, niin hän kyllä hyvin kuvaavasti totesi, että kysymys on lopultakin tahdosta. Silloin kun päätettiin verohelpotuksista, ei ollut rahasta puutetta. Mutta kun tullaan näihin pieniin korjausliikkeisiin, joita voitaisiin tehdä, niin silloin levitellään käsiä ja todetaan, että ei näihin ole varaa. Totean tähän loppuun, että sosialidemokraattien esittämä vaihtoehto on parempi vaihtoehto.


Päivi Lipponen (sd):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma, ed. Huovinen, he ovat käsitelleet erittäin tärkeää asiaa. Jatkuvasti julkisuudessa keskustellaan politiikan moraalista, ja se kyllä kiteytyy tähän kysymykseen sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta: kokevatko kansalaiset, että täällä eduskunnassa tehdään oikeita, oikeudenmukaisia päätöksiä. Ed. Heinäluoma nosti esille hyvin juuri tämän verotuksen. Suomi on huolestuttavasti velkaantunut, mutta samaan aikaan harmaa talous on jätetty ihan retuperälle, sitä ei ole pyrittykään saamaan kuriin.

Esimerkiksi ulkomaalaiselta työntekijältä edellytetään aikamoista aktiivisuutta, jos hän saa maksettua veronsa tänne Suomeen. Kyllä verohallinnon resursseja ja näitä oikeuksia ja mahdollisuutta toimia on kehitettävä, jotta pystytään nämä verotuksen porsaanreiät ensiksi paikkaamaan, ja sen jälkeen ryhdytään sitten miettimään näitä muita veromuotojen korotuksia.

Yksi tämmöinen oikeudenmukaisuuskysymys on ehdottomasti tämä pääomatulojen verotuksen nostaminen. On aika kohtuutonta, että palkansaajat maksavat todella ankaraa veroprosenttia, joka vaan on kohoamaan päin, ja pääomatulojen saajat sitten pääsevät luistelemaan kuin veräjästä tämmöisessä tapauksessa.

Kysymys on siis oikeudenmukaisuuden kokemisesta Suomessa...

No niin, vastauspuheenvuoro on ajat sitten päättynyt!

...ja siihenhän ed. Anneli Kiljusenkin hieno puheenvuoro viittasi.


Petteri Orpo (kok):

Arvoisa puhemies! Pyytäisin ed. Huovista huomioimaan valtiovarainministeri Kataisen eilisen puheenvuoron, jossa hän arvioi teidän varjobudjettianne. Hänhän totesi, että tällä kertaa teidän varjobudjettinne menopuolelta tuntui olevan melko kohdallaan, jopa lähestyy vastuullista, siinä mielessä kiitos siitä. Mutta se, mikä nähdään ongelmaksi, on tämä teidän vaihtoehtonne tulopuoli.

Otetaan sieltä vaikka kolme esimerkkiä. Windfall-veroa ei ole tässä tilanteessa mahdollisuus vielä ottaa käyttöön, koska tämä Mankala-periaate on komission pöydällä ja siitä pitää saada ratkaisut, ennen kuin voidaan edetä. Pääomaveron korotus 500 miljoonalla — me olemme samaa mieltä siitä, että me voimme tarkastaa pääomaveroa ylöspäin koko verotuksen uudistuksen kokonaisuuden osana, mutta tämä 500 miljoonan lisäys, en usko siihen, että se pystyy toteutumaan, vaan se johtaisi verokeinotteluun, koska tämä on niin suuri korotus pääomaveroon. Vielä kolmas asia tulopuolelta, jonka halusin nostaa esille, on tämä pakkausveron nostaminen. Se menisi suoraan hintoihin ja vaikuttaisi taas erittäin negatiivisesti kuluttajiin asti muun muassa.


Mirja Vehkaperä (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Huovinen päätti oman puheenvuoronsa retoriikkaan, että tällä hallituskaudella tämä eduskunta ei ole lapsiköyhyyden ja lapsiperheiden aseman parantamiseksi tehnyt mitään. Tämä ei pidä missään nimessä paikkaansa. Tällä vaalikaudella on minimiäitiys‐, isyys‐, vanhempainrahoja nostettu enemmän kuin edelliset hallitukset yhteensä. Lapsilisiä on korotettu, ja yksinhuoltajaperheillekin on annettu enemmän rahaa. Minimietuuksiin, niihin, joiden saajissa nimenomaan lapsiköyhyyttä on kaikkein eniten, on paneuduttu ja pureuduttu, ja suunta on oikea. Mutta voin tietysti sanoa sen, että lapsiköyhyyttä Suomesta ei varmastikaan näillä teoilla ole kokonaan poistettu. Se on varmasti totuus, mutta suunta on ollut oikea.


Susanna Huovinen (sd):

Arvoisa puhemies! Haluan aluksi vaan todeta ed. Orpolle, että kyllä olisi ollut kivaa, että ministeri Katainen olisi tänä iltana ollut täällä tästä asiasta meidän kansamme keskustelemassa. Tällaiset siteeraukset eivät nyt tässä meitä kyllä lohduttele.

Sitten ed. Vehkaperälle haluan sanoa, että tiedättekö te, kuinka monta lasta tällä hetkellä on sijoitettuna kodin ulkopuolelle — 17 000 lasta ja nuorta, ja tämä määräkin on vain kasvussa. Sanoitte, että ei ehkä ole tehty riittävästi, mutta minusta ei ole tehty paljon mitään, kun nämä luvut vaan kasvavat. Mistä näitten lukujen kasvu sitten kertoo? Ovatko ne joitain tilastoharhoja?

Ja sitten haluan kyllä todeta myös vielä sen, että kun tämä hallitus on kunnostautunut oivallisesti siinä, että erilaisia työryhmiä, komiteoita sekä selvitysmiehiä ja ‐naisia perustellaan harva se viikko, niin minä haluan nyt kysyä ihan suoraan ed. Vehkaperältä ja kumppaneilta, miksi tämä lapsiköyhyys on niin mitätön aihe, että se ei ole tällä hallituskaudella kelvannut yhdenkään työryhmän aiheeksi, yhdellekään selvitysmiehelle tai yhdenkään komitean aiheeksi. Tämä on se totuus. Tähän haluaisin vastauksen. Muita työryhmiä löytyy vaikka kasapäin.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Meidän tänään nyt esillä oleva parlamentaarinen keskustelumme on erikoista, koska siis me keskustelemme hallituksen kanssa niin, että kokoomuksen kansanedustajat lukevat meille eilisiä ministereiden käyttämiä puheenvuoroja ja me sitten esitämme täällä uusia näkökohtia. Mutta ehkä se on hyvä niinkin, että joku kertoo meille, mitä ministeri Katainen eilen on puhunut. Ehkä parlamentarismiin voisi kuitenkin kuulua, että hän ja kokoomuksen muut ministerit, jotka viime kaudella puhuivat ylväästi siitä, miten on tärkeää, että ollaan paikan päällä, olisivat nyt paikalla ja muutkin hallituksen ministerit.

Mitä tulee sitten tähän tulopuoleen, niin on se kyllä tavattoman kumma juttu, että kun tässä windfall-verossa on semmoinen tilanne, että vihreiden europarlamentaarikko Heidi Hautala, vaiko Satu Hassi, jompikumpi, meni tekemään valituksen tästä, että on tämmöinen Mankala-periaate Suomessa voimassa ja sitä komissio ryhtyy tutkimaan, niin siitä hallitus saa tekosyyn, ettei voida käydä näiden ylisuurten voittojen kimppuun. Uskomaton juttu, yli miljardin euron menetykset olivat, ennen kuin tämä valitus tehtiin.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Mikä koskee tätä Mankala-periaatetta, niin menen kohta tuonne pönttöön varsinaisen puheenvuoron puitteissa kommentoimaan sitä. Mutta tämä oli kommentti ed. Lipposelle siitä, että tämä hallitus olisi muka jollakin tavalla harmaan talouden torjunnan toteuttamisessa lapsipuolen asemassa. 17 kohdan ohjelmaa toteutetaan nyt parhaillaan, ja se on enemmän kuin minkään hallituksen aikana on koskaan toteutettu, mutta se ei riitä vielä. Siitä keskustellaan sitten, kun se aika koittaa, välikysymyksen yhteydessä.


Pirkko Ruohonen-Lerner (ps):

Herra puhemies! Tavoitteena tulisi aina olla se, että myös pienituloiset kansalaiset perheineen pärjäisivät omilla palkkatuloillaan, jotta heidän ei tarvitsisi hakea erilaisia, jopa yksityisiä mutta myös tietenkin julkisia, tukia jokapäiväiseen asumiseen ja elämiseen, kuten lasten harrastuksiin. Elikkä tämä on todellinen ongelma. Suomessa on valtava määrä köyhiä lapsiperheitä, jotka eivät pärjää omillaan. Heidän verotustaan pitäisi kaikin keinoin helpottaa, jotta he pystyisivät jokapäiväisestä elämästä paremmin selviytymään.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Harmaan talouden osalta on pakko todeta tyydytyksellä se, että tämä hallitus on todella ryhtynyt toimenpiteisiin. Täällä on toistuvasti viljelty ed. Rajamäenkin taholta väärää kuvaa siitä, että olisi vedetty suitsia harmaan talouden torjunnan ylle, mutta tosiasia on aivan päinvastainen, ja se on hyvä asia. Uskon, että sillä pystytään lisäämään valtion verotuloja ja muutoinkin parantamaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.

Mitä demareiden tulopohjaesityksiin muutoin tulee, kovin ontoilta vaikuttavat sellaiset esitykset, joissa on täsmällisiä lukuja ja jotka voitaisiin sinänsä lukuina hyväksyä mutta perustuvat kuitenkin lakeihin, joita komissiokaan ei tule Suomessa hyväksymään, kuten windfall-veron osalta on tosiasia. Pääomavero on oma kysymyksensä, ja siitä odottelemme yhä vastauksia, miten demarit aikovat kerätä tämän lupaamansa 500 miljoonaa.


Raimo Piirainen (sd):

Arvoisa puhemies! Vaikka hallitus on tehnytkin toimenpiteitä lapsiperheiden olosuhteiden parantamiseksi ja yleensäkin aseman kehittämiseksi, kyllä tämä ongelma näkyy hyvin paljon tämän hetken tilanteessa. Lasten huostaanotto on ainakin meillä päin kasvamassa, ja meillä on toimenpiteitä, joilla on pyritty ennalta ehkäisevään toimintaan lapsiperheitten tilanteitten hoitamisessa, ja tämä näkyy kyllä joka paikassa.

Sitten on tietenkin tämä, että asumiskustannukset varsinkin semmoisissa perheissä, missä on vaan yksi henkilö töissä, ovat merkittävästi kasvaneet. Se näkyy, ja kipuilu on merkittävää.

Sitten kun katsoo ansiotulojen ja pääomatulojen suhdetta, miten ne ovat eläneet, ansiotulojen pohja on koko ajan mennyt alaspäin ja pääomatulojen kautta yhä enemmän otetaan tuloa, ja pääomatuloistahan ei kunnalle suoranaisesti tule sitä veroa.

Omassa kunnassani tällä hetkellä on veroprosentti 20, mutta efektiivinen on 14, ja se on pysynyt siellä, vaikka on nostettukin tuloveroa. Elikkä kunta ei pysty vastaamaan siellä, koska nämä ansiotulovähennykset, joita ei ole kompensoitu valtion puolelta, ovat purreet.


Petteri Orpo (kok):

Herra puhemies! Ensinnäkin toistin tämän ministeri Kataisen eilisen puheenvuoron, koska te ette olleet selvästi kuulleet sitä. Minusta se oli niin tärkeä teidän huomata, että hän jopa kiitteli teidän maltillisuuttanne menopuolen lisäyksissä tällä kertaa.

Mutta ette voi sivuuttaa, kun te puhutte lapsiperheiden aseman parantamisesta, sitä, että lapsilisät sidotaan indeksiin, mikä on erittäin merkittävä teko. Se on erittäin merkittävä teko, ja kun samaan aikaan näitä pienempiä etuuksia, vanhempainpäivärahoja jne., on nostettu merkittävästi tällä kaudella, niin te ette voi sanoa, että hallitus ei ole parantanut lapsiperheiden asemaa. Minusta se on aivan käsittämätöntä. Minä haluaisin vielä peräänkuuluttaa myöskin tässä tulopuolella sitä, mikä se teidän pääomaveromallinne on. Mistä se 500 miljoonaa otetaan? Millaiseen malliin se tulee perustumaan? Miten te rakennatte sen progression?


Mirja Vehkaperä (kesk):

Arvoisa puhemies! Lasten, nuorten ja perheiden asiat ovat tällä hetkellä poikkihallinnollisesti eri ministeriöissä käsitteillä. Politiikkaa tehdään työllisyydessä, koulutuksessa, perusturvassa jne., jotka edesauttavat lasten ja perheiden asioita. Keskustan tavoitteena seuraavalle hallituskaudelle on luoda lapsi- ja perheministeriön ja -ministerin salkku, johon olisi keskitetty nämä asiat, ja näistä ongelmista ja asioista voitaisiin sitten puhua varmasti vielä keskitetymminkin. Mutta yksikään selvitys, yksikään työryhmä, yksikään komitea tuskin pystyy luomaan yhtä prinsiippiä, jolla pystyttäisiin lapsiköyhyys kokonaan poistamaan Suomessa, vaan se on useiden tekojen asia, joilla sitä lapsiköyhyyttä pitää helpottaa.


Päivi Lipponen (sd):

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimet harmaan talouden kitkemiseksi ovat olleet vaikutusten tehokkuudelta ilmeisesti samaa luokkaa kuin lapsiperheiden köyhyyden kitkeminen. Varmasti pyrkimys on ollut hyvä, vaikkakin tulokset ovat olleet kovin loivaliikkeisiä.

Mutta jatkuvasti täytyy sanoa, että talousvaliokunnan jäsenenä saan palautetta yrittäjiltä, että heidän on hyvin vaikea pärjätä tarjouskilpailussa, kun siellä mukana on yrittäjiä, joilla ei ole tarkoituskaan noudattaa lakeja ja sääntöjä. Se tuo heille aikamoisen kilpailuedun silloin, kun kilpailutetaan urakoita ja valitaan yleensä se edullisin toteuttamaan, oli se kysymys sitten vaikka julkisivuremontista tai muista erilaisista rakennusprojekteista. Tämä nyt vaan on tämä totuus, ja sen takia tarvitaan resursseja siihen valvontaan ja myös niitä ratkaisuja, että ei pystytä tämmöisiä vippaskonsteja käyttämään ja verotusta kiertämään tavalla tai toisella.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Mehän olemme tämän pääomaveroasian kertoneet jo ties kuinka moneen kertaan, mutta kerron sen nyt vielä kerran.

Nostamme pääomaveroprosenttia ja teemme pääomatuloverotuksesta tulojen mukaan lisääntyvän verotuksen, joka on oikeudenmukainen tapa, ja tehostamme veroperintää, josta olemme täällä kertoneet eräitä esimerkkejä. Siinä se on. Te sen sijaan puhutte ja puhutte, että kyllä tämä pitäisi tehdä, mutta ei vaan tule sitä kynää, joka saisi lakiesityksen tänne eduskuntaan syntymään. Monta vuotta te olette pitäneet näitä puhepäretalkoita.

Mitä tulee lapsiperheiden asemaan, niin kyllähän 70 prosenttia lapsiperheistä jää lapsilisän korotuksen ulkopuolelle. Kokoomus on tehnyt kaikkien aikojen huijauksen tässä indeksiasiassa. Te lupasitte sen viime vaaleja ennen. Yksikään lapsilisä ei sillä indeksiperusteella nouse tämän neljän vuoden aikana. Te siirrätte sen ensi vaalikaudelle, ja sanon nyt etukäteen ennusteen: ensi vaalikaudella te tulette tänne meille kertomaan, että osana säästötoimia tämä lapsilisien indeksikorotus peruutetaan ensi vaalikauden aikana.


Pia Viitanen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minunkin mielestäni on hivenen outoa, että kokoomuksen viestintä toimii nyt sillä tavalla, että täällä kokoomusedustajat lukevat salissa päivän vanhoja uutisia ministeri Kataisen puheista, mutta ehkä tämä kertoo kokoomuksen viestintäosaamisen tasosta myös. Se on samassa suhteessa kuin kokoomusnuorten. Hehän juuri ehdottivat, että myydään Yleisradio. Älkää nyt, hyvänen aika, ainakaan sitä menkö tekemään.

Puhemies! Pyysin tämän vastauspuheenvuoron, kun täällä ed. Orpo oli kovasti huolissaan, että esimerkiksi SDP:n esitykset pakkausverosta menevät hintoihin tai jotain muuta. Oletteko koskaan analysoineet, kuinka paljon teidän hallituksenne esitykset esimerkiksi energiaveron korotuksista menevät asumisen hintaan ja keventävät pienituloisten eläkkeensaajien, pienituloisten lapsiperheiden, työttömien, kaikkien rahapussia? (Ed. Saarinen: 300 euroa vuodessa!) — Kovasti keventävät, hyvin paljon, 300 euroa vuodessa, sanoo tässä ed. Saarinen.

Minä ottaisin teinä hyvin vakavasti tämän. Nyt tapahtuu niin, että asukas lähiössä — Hervannassa, Tesomalla, Kontulassa, Varissuolla — maksaa ministeri Kataisen lahjaa elinkeinoelämälle, kun tämä päätti yksipuolisesti poistaa kansaneläkemaksun työnantajilta.


Susanna Huovinen (sd):

Arvoisa puhemies! Tästä ed. Viitasen puheenvuorosta on hyvä jatkaa, sillä aivan sama tilannehan koskee lapsiperheitä. Eli hallitus hienostelee ja kehuskelee näillä pienillä, mitättömillä, tehdyillä korjauksilla. Samanaikaisesti kuitenkin kuntatasolla nämä lapsiperheet, jotka ovat siinä tukalassa tilanteessa ja tarvitsisivat palveluja, eivät niitä saa, koska kunta ei kykene niitä tuottamaan, ja maksavat sitä laskua, jonka hallitus on hienosti toteuttanut nostamalla palvelumaksuja, terveyskeskusmaksuja, päivähoitomaksuja jne. Eli olisi kyllä ihan rehellistä pistää näitä asioita vähän samoille viivoille.

Mitä tulee tähän äsken käytettyyn puheenvuoroon tästä, miten näitä asioita hoidetaan eli ei yhdellä selvitysmiehellä: moneen muuhunkin asiaan on löytynyt selvitysmiestä ja komiteoitten ratkaisuja. Nämä ovat nimenomaan, ed. Vehkaperä, kokonaisvaltaisia asioita, ja siksi olisin toivonut, että myös tätä lapsiköyhyyskysymystä olisi hieman laajemmin selvitetty hallituksen piirissä.


Petteri Orpo (kok):

Arvoisa puhemies! Tähän energiaverotukseen ja sen vaikutuksiin eri tahoilla. Haluaisin muistuttaa, että kaikkihan lähtee liikkeelle siitä, että me olemme joutuneet ilmastonmuutoksen estämiseksi ja hidastamiseksi tekemään konkreettisia toimia energiaverotuksen uudistamiseksi. Se maksaa, ja siitä laskusta noin kaksi kolmasosaa menee elinkeinoelämälle ja yrityksille, suomalaiselle teollisuudelle, noin yksi kolmasosa suomalaisille kotitalouksille. Ja niiden kotitalouksien osalta, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa, toimivat indeksit, jolloin nämä nousevat energialaskut heille korvataan.

Ed. Lipposelle: On hienoa kuulla, että olette huolissanne siitä, miten yrittäjät pärjäävät näissä tarjouskilpailuissa. Mutta juuri siinä taas toisaalta te kuitenkin esitätte yritysverotukseen merkittäviä korotuksia. Sillä tavalla edistämme yrittäjyyttä, että löytyy niitä yrittäjiä Suomessa, jotka vielä osallistuvat tarjouskilpailuihin.


Päivi Lipponen (sd):

Arvoisa puhemies! Ed. Orpo sanoo, että energiaverotuksen korotuksella lähdetään ilmastonmuutosta torjumaan. Se ei pidä lainkaan paikkaansa. Talousvaliokunnassa käsitellään juuri tätä teidän energiaveroesitystänne, joka on hallituksesta tullut, ja sitä perustellaan kelamaksujen aiheuttaman aukon täyttämisellä. Näin tämä on vaan valtiovarainministeriöstä meille tullut käsittelyyn.

Ongelma tässä onkin siinä, että kun siellä ministeriössä on katsottu toimialakohtaisesti, on päästy erilaisilla leikkureilla semmoiseen nollatulokseen. Mutta kun ryhdytäänkin tutkimaan yrityskohtaisesti, paljastuukin se, että tämä energiaverotuksen isku kohdistuu muutamiin yrityksiin erittäin rankasti, ja nämä yritykset ovat jo sitten ihan siinä pisteessä, joutuvatko ne esimerkiksi irtisanomaan ihmisiä, onko niiden toiminta edes mahdollista. Eli tämä myös kuvaa sitä teidän kummallista asennettanne. Idea on tietenkin ollut hyvä, mutta kun se on sitten lähdetty tällä lailla järjestämään, että kelamaksua on sillä ryhdytty kattamaan, seuraukset ovatkin menneet sitten pieleen, kun ei ole ymmärretty, mitä se siellä yrityksen tasolla merkitsee.

Sitten haluaisin todellakin korostaa sitä, että sosialidemokraatit kokevat, että yrittäjät tekevät tärkeätä työtä. He mahdollistavat nämä työpaikat...

Yritetäänpäs nyt pysyä siinä minuutissa!

...ja heidän toimintaansa täytyy tukea. Meillä ei ole minkäänlaisia tämmöisiä korotuksia tiedossa, mitä ed. Orpo tässä nyt on saanut jostain kuviteltua.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! On päivänselvää, että pääomaveron korotus rankaisee yrittäjiä. On päivänselvää, että pakkausveron korotus rankaisee joko yrittäjiä tai kuluttajia. Nämä kauniit ed. Lipposen ajatukset yrityselämän tukemisesta ovat tässä kohdin kovin, kovin ristiriitaisia.

On vaikea ymmärtää, miten 170 euron kuukausittainen korotus kaikkein pienituloisimmille, lapsiperheille, yksinhuoltajaäideille, heille, jotka saavat äitiyspäivärahaa, isyyspäivärahaa, vanhempainrahaa, miten heille osoitettu 170 euron korotus kuukaudessa, olisi lillukanvarsia ja hienostelua. Tämän hallitus on tehnyt lapsiperheiden ongelmien poistamiseksi, aivan samoin kuin on tehty lapsilisien sitominen indeksiin. Se ei ole hienostelua. Ne ovat konkreettisia toimenpiteitä, kädenojennuksia lapsiperheille.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Vielä kerran, kun ed. Orpo puhui, että yritysverotusta on SDP nostamassa, että ei ole euron euroa tulossa lisää yritysverotukseen. Niin kuin ed. Orpon jo pitäisi tietää, meillä on erikseen eriytetty yritysvero, siis yhteisövero ja pääomatulovero. Nyt kysymyshän on siitä, onko teillä rohkeutta puuttua tähän pääomatulonsaajien veroon, että olisi jotain suhdetta tällä, kuinka paljon työstä maksetaan veroa, kuinka paljon pienistä eläkkeistä maksetaan veroa ja mitä nämä miljonäärit, jotka tienaavat pelkällä pääomaomistuksella, maksavat, jotta tämä Suomi pysyy pystyssä. Mutta te ette uskalla puuttua tähän, ja kerron syynkin, miksi ette uskalla: koska siellä on teidän isot rahoittajanne kuvassa mukana. Siinä on se todellinen syy.

Sitten sanon toisen asian liittyen energiaverotukseen. Tämä on kerrottu yhdenpitävästi myös julkisuudessa. Valtion teknillinen tutkimuskeskus, joka teki tämän selvityksen hallitukselle, miten tämä vero rakennetaan, sanoi sitten jälkeenpäin, kun tuli kritiikkiä, ettei heitä edes pyydetty ottamaan ympäristönäkökohtia huomioon. Heidän tehtävänsä oli tehdä fiskaalinen ehdotus.


Pentti Tiusanen (vas):

Arvoisa puhemies! Tähän, mihinkä ed. Heinäluoma lopetti. Ympäristövaliokunta antoi tänään asiasta lausunnon, ja aivan selvästi valiokunnan enemmistö totesi, että kysymyksessä on fiskaalinen vero ja sen ympäristöohjaavuus on erittäin vähäinen johtuen tästä fiskaalisesta luonteesta. Siellä on turpeella aivan oma erityisasemansa, sitä ei veroteta käytännössä, ja siellä on paljon muita, muun muassa liikennepolttoaineisiin liittyviä, ympäristön kannalta epäviisaita ratkaisuja.

Aivan oikein, pääomaveron alhaalla pitäminen ja se, että sitä ei tehdä progressiiviseksi, palvelee ilmeisesti tässä tapauksessa nyt kokoomuksen taustavoimien etua, ja se ei palvele Suomen talouden etua. Meidän pitää saada veropohjaa laajemmaksi, jotta me selviämme näistä haasteistamme.


Pirkko Ruohonen-Lerner (ps):

Arvoisa herra puhemies! Kansalaisten verot tulisi aina määrätä heidän maksukykynsä mukaan, joten perusvähennyksen korottaminen olisi pieni askel kohti oikeudenmukaista verotusta, mutta varallisuusverotuksen palauttaminen olisi sitten jo isompi askel. Toivottavasti sosialidemokraatit ovat samaa mieltä perussuomalaisten kanssa tästä varallisuusveroasiasta nykyisin, kun istuvat oppositiossa varjobudjettejaan laatimassa.


Petteri Orpo (kok):

Arvoisa herra puhemies! Kelamaksu poistettiin ennen kaikkea sen takia, että se pienentää työn teettämisen hintaa, pienentää työn verokiilaa, ja se kerätään nyt energiaveroilla, niin kuin te täällä kerroitte, se pitää paikkansa. Ja sillä on kaksi vaikutusta. Sillä on fiskaalinen vaikutus, mutta sillä on myöskin vahvasti ilmastopoliittinen vaikutus, varmasti, koska jos energian kulutusta verotetaan ja sen hintaa nostetaan, niin sillä on varmasti vaikutus siihen, että saasteet vähenevät, ilmaston tila paranee. Minusta tämä on aivan päivänselvää. En minä ymmärrä, miten ympäristövaliokunta ei sitä voi nähdä.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Energiaverotuksella on tietysti merkitystä myös suomalaiselle työllisyydelle. Mikäli energiaverotusta lisätään energian tuottamiseen, niin se vaikuttaa tietysti siihen kokonaisuuteen, miten työpaikkoja Suomessa pystytään säilyttämään ja ohjaamaan.

Mutta haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota ed. Heinäluoman ja ed. Tiusasen yritykseen epämiehekkäästi potkaista vyön alle. Pääomaverojen korottaminen todennäköisesti tulee tapahtumaan. Tämänhän me olemme jo kertoneet aikoja sitten. On vain kyse siitä ajasta, milloin tämä tapahtuu. Tietenkään taantuman ollessa syvimmillään ei pidä lähteä heittämään kapuloita elinkeinoelämän rattaisiin. Jos me olisimme toimineet jonkin etujärjestön tai yrityselämän, teollisuuden intressien (Puhemies: Ed. Kataja, nyt ollaan kaukana jo!) puolesta, niin olisimme toteuttaneet tähän pakettiin kuuluvan toisen puolen eli laskeneet niitä yritysveroja elinkeinoelämän toivomalla tavalla.

Nyt siirrytään seuraavaan puheenvuoroon, joka ehkä onkin viimeinen tässä debatissa.


Päivi Lipponen (sd):

Arvoisa puhemies! Haluaisin nyt ed. Katajalle vaan todeta sen, että yritykset eivät maksa pääomaveroa. (Ed. Heinäluoma: Juuri näin!) Se on aivan eri asia. Älkää sekoittako eri yritysmuotoja ja eri veromuotoja ja muita asioita keskenään. Yritykset eivät maksa pääomaveroa. Piste.

Sitten energiaverotus. Tämä on aivan suuri kupla, että tällä jotain ilmastonmuutosta yritettäisiin edes torjua. Toki ideahan on hyvä, mutta esimerkiksi se, miten turvetta tässä teidän vihreässä energiaverotuspaketissanne käsitellään, ei merkitse ollenkaan sitä, että päästöjä yritettäisiin jotenkin vähentää, kun turvetta näin lempeästi kohdellaan.

Toinen aivan järkyttävä asia on maakaasun verotus. Maakaasu ajetaan alas, minkä seurauksena esimerkiksi biokaasujen mahdollinen kehitystyö nyt sitten alkaa hiipua ja loppuu kokonaan. Se on kuitenkin ollut iso askel, jolla on yritetty vähän päästötöntä energiaa saada kehitettyä Suomessa. Kyllä tässä teidän energiaverotuksessanne on niin suuria epäkohtia, että se on ihan puhtaasti vaan yritys paikata tätä kelamaksun jättämää aukkoa valtiontaloudessa.


Tuula Väätäinen (sd):

Arvoisa puhemies! Esittelen kaksi sosialidemokraattien lakialoitetta.

Ensimmäinen on laki työttömyysturvalain 6 luvun 1 §:n muuttamisesta. Työttömien perusturva laahaa kaukana muun toimeentulon kehityksestä. Pitkäaikaistyöttömyyden rajun kasvun myötä yhä useampi on vaarassa syrjäytyä sekä työmarkkinoilta että yhteiskunnasta, kun heikko tulotaso estää oman tulevaisuuden suunnittelun. Negatiiviseen kierteeseen on puututtava paitsi tehokkailla työvoimapoliittisilla toimilla myös sosiaaliturvan parannuksilla. Siksi esitämme työmarkkinatuen nostamista 2 eurolla per työttömyyspäivä. Tasokorotus korottaisi myös työttömän peruspäivärahaa sekä ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa. Muun muassa toimeentulotukimenojen vähentäminen kompensoisi peruspäivärahojen korotuksen kustannuksia. Pitkäaikaistyöttömien tilanne sekä taloudellisesti että työnsaannin näkökulmasta on toivoton. Hallitus ei ole halunnut tätä asiaa korjata sillä tavalla, että tulevaisuus olisi valoisampaa myös työttömien näkökulmasta.

Toinen lakialoite koskee lakia sotilasvammalain 6 §:n muuttamisesta. Kaikki sotainvalidit ovat jo ikääntyneitä, ja heidän vaivansa ovat hyvin moninaisia. Tämä vaikuttaa heidän kotona asumistaan huonontavasti, myös lievävammaisten sotainvalidien kohdalla. Noin 80 prosenttia sotainvalideista asuu edelleen kotona. Valtaosa heistä toivoo voivansa jatkaa kotona asumista tarvittavien tuki- ja avopalveluiden turvin. Myös yhteiskunnan näkökulmasta olisi etu tukea tätä sotainvalidien toivetta.

Sotilasvammalaissa on koti- ja avopalvelujen korvattavuuden rajaksi määritelty sotavammaan perustuva vähintään 20 prosentin haitta-aste. Nämä haitta-asterajat eivät ole enää perusteltuja, ja ne tulisi poistaa. Tämä on toteutettavissa vaiheittain nopealla aikataululla sotainvalidien poistuman tuomilla säästöillä. Ensivaiheessa haitta-astetta on laskettava 15 prosenttiin, ja sitä me esitämme. Haitta-asterajan vaiheittaisella poistolla voidaan varmistaa, että siihen oikeutetut myös käytännössä saavat hoitopaikan sotainvalidien sairaskodeissa tai kuntoutussairaalassa. Haitta-asteen poistamisesta on keskusteltu jo vuosia, ja paine haitta-asteen poistamiseen on kasvanut koko ajan. Nytkin voimme nähdä, että hallitus ei ole nähnyt tarpeelliseksi hoitaa sodissa vammautuneiden veteraanien kuntoutusta.


Pentti Tiusanen (vas):

Arvoisa puhemies! Tietysti on todettava, että nämä edustajien tekemät lakialoitteet ovat aivan hyviä. Tämä ed. Väätäisen esittelemä lakialoite 101 ja myöskin 103 ovat sellaisia, jotka ovat erityisesti kannatettavia. Tuo lakialoite 103 on ollut monta kertaa esillä, ja muun muassa tämän syksyn aikana se on ollut esillä myöskin talousarviokäsittelyssä.

Mutta tähän keskusteluun on syytä todeta, että täältä puuttuvat nyt siis hallituksen ministerit. Edustajat Orpo ja Kataja ovat hienosti kyllä debatoineet täällä. Ja tämä debatti on ollut tietysti tarpeellista sieltä takapenkin suunnasta, koska etupuolella olevasta ministeriaitiosta ei ole ääntä kuulunut.

Hallintarekisteri kyllä on perustettu tämän hallituksen toimesta, ja tässä viittaan ed. Pulliaisen puheenvuoroon, että hallituksella on oma ohjelmansa harmaan talouden hallitsemiseksi, mutta hallintarekisteri, ja tästä olemme varmaan samaa mieltä, ei ole osa tätä, vaan se toimii päinvastaiseen suuntaan.

Lopuksi haluan todeta, että tietysti aina, kun puolueet ovat oppositiossa, tehdään aloitteita, mutta sitten tuppaa vain tapahtumaan niin, että kun ollaan hallituksessa, nämä lakialoitteet eivät sitten kehity hallituksen esityksiksi.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Harmaan talouden torjunnasta ja talousrikollisuuden poistamisesta kannattaa todellakin puhua. Kysymyshän on siitä, että jo 1970-luvulta lähtien kysymyksessä on ollut todellinen pimeän pääoman kasvattamisjärjestelmä. Minä muistan hamaan viimeiseen päivääni saakka sen, kun olin Oulussa silloisen Kansallispankin konttorissa eräässä tapaamisessa yliopistotehtäväni johdosta ja tämän Kansallispankin aluejohtaja sanoi, että heillä on todellinen ongelma. Ja se oli silloin Aku Ankka ‐tilit, jos muistatte sen, millä hän tarkoitti kaikkea harmaata ja pimeää valuuttaa, joka siellä tileillä oli. Sen määrä oli Kansallispankissa hänen ilmoituksensa mukaan, huom. 70-luvulla jo, 16 miljardia markkaa. Minä arvioin oman kompuutterini avulla, että se pimeä pääoma, josta me nyt puhumme, on ainakin noin 100 miljardia euroa. Se liikevaihto vuositasolla on 12 miljardia euroa, ja valtion verotulojen menetys 4:stä 5:een miljardia euroa.

Arvoisa ed. Heinäluoma, kyllä meidän kannattaa taistella niitten rahojen saamiseksi käyttöön. Se on aivan välttämätöntä. Jos me olemme siinä veneessä, joka tekee kahdeksan miljardin euron velan joka ikinen vuosi entisen päälle, niin se on puolet siitä. Se kannattaa taistella yhteisesti, ja sen h-hetki koittaa ensi keväänä. Meidän täytyy tehdä vaalityömme sillä tavalla, että tästä salista uudesta eduskunnasta löytyy sellainen enemmistö, joka osaa tämän kortin käyttää oikealla tavalla hyväksi. Kaikesta siitähän, mitä siihen liittyy, me keskustelemme sitten ensi viikon keskiviikkona. (Ed. Rajamäki: Kyllä on jälkien korjaamista!) Tämä on kova juttu.

Ja sitten yksi asia, joka tuossa äskeisen debatin yhteydessä tuli mieleeni, että siinä sen rinnalla meidän pitäisi sitten näissä omissa päätöksissämme miettiä, mitkä erät rahavirtoja ovat oikeastaan meidän hallinnassamme, meidän tietoisuudessamme. Verotuet ovat tämän uusimman selvityksen mukaan 18 miljardia euroa. Se on aika paljon. Se oli vuonna 2006 vain 16, ja nyt se on 18 miljardia euroa. Katsoin tuosta raportista hetki sitten, että yksistään lapsilisän kohdalla — jota me kaikki tietysti verovapauden nimissä puolustamme — verovapauden hinta on 490 miljoonaa euroa. Sillä tavalla koostuu se osa, josta me emme oikein koskaan tiedosta, paljostako siinä on kysymys, mutta periaate on arvokas sosiaalipoliittisesti.

Arvoisa puhemies! Sitten tämä Mankala-periaate. Minä luulen, että minä olen tässä asiassa opposition kanssa samaa mieltä, mutta katsotaan nyt lähiminuuttien aikana, olemmeko me vai emmekö me ole samaa mieltä. Nimittäin pitää muistaa, mikä se Mankala-periaate nyt oikein on. Se oli se Mankalan voimalaitos. Eikö se ole täällä Uudellamaalla vai Kymenlaksossa? (Ed. Tiusanen: Kymijoessa!) — Kymijoella. — Siinä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä oli kysymys siitä, saako tämä tuotannollinen yksikkö jakaa sähköt tuotantokustannushintaan osakkeenomistajille niin, että viivalle ei jää mitään. Tällä tavallahan toimii Teollisuuden Voima Osakeyhtiö avoimimmin koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Aina on tilinpäätös uskomaton, aina päättyy nollaan, että on kirjoitettu ensiksi sinne viivan alle nolla ja sitten laitetaan joitakin lukuja päälle ja sillä ei ole mitään merkitystä, mitä siellä on, ja se toimii tällä tavalla.

Siihen, miksi vihreät mepit laittoivat tämän kysymyksen sisälle, oli syynä tämän kuuluisan tanskalaisen Ramboll-firman, tämän konsulenttifirman, tekemä selvitys, jossa tämän Kollajan altaan koko kannattavuus rakennettiin Mankala-periaatteen pohjalle. Sitten kuitenkin paljastui, että sinne oli luiskahtanut, että Nord Pooliin muuten kalliimman mukaan myydään sitä sähköä. Eihän se mene silloin omistavalle teollisuudelle, jos se menee Nord Poolissa myytäväksi. Elikkä toisin sanoen Mankala-periaate, se vetoaminen siinä, että windfall-veroa ei voida säätää, on mielestäni ihan kukunkukkua. Se on hatusta vetäisty juttu täydellisesti.


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä ed. Pulliaisen johtopäätökseen. Tältä osin ainakin sosialidemokraatit ovat ja yleensäkin ovat monessa asiassa ed. Pulliaisen kanssa samaa mieltä. Ed. Pulliaisessa jos kenessä elää vähintään semmoinen pieni sosialidemokraatti monessa kohtaa (Ed. Heinäluoma: Suuri!) — jollei peräti vähän isompi — sykkii suuri oikeudenmukaisuuden sydän.

Arvoisa puhemies! Kyllä me sosialidemokraatit olemme oikeasti ylpeitä tästä meidän budjettivaihtoehdostamme. Ne kaksi isoa punaista lankaa minun mielestäni liittyvät laajasti ottaen työllisyyteen, ja sen rinnalla toinen yhtä tärkeä asia on laajasti ymmärrettynä yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus.

En nyt rupea tässä kohtaa tätä työllisyysasiaa hirveän syvällisesti käymään lävitse. Me esitämme vaihtoehtobudjetissamme suuruusluokaltaan 200:aa miljoonaa euroa käytettäväksi hyvin kohdennetusti työllistämistoimiin. Sen lisäksi on sitten vielä merkittäviä täsmäelvytyskohteita, mutta tämän työllisyyden kohdalla me kannamme erityisesti huolta nuorisotyöttömyydestä ja pitkäaikaistyöttömyydestä. Eilen jo puhuttiin aika syvällisestikin tästä pitkäaikaistyöttömyyden rajusta kasvusta, kun meillä Suomessa on tällä hetkellä, arvoisa puhemies, 60 000 työtöntä, jotka ovat olleet yli vuoden työttömänä.

Ja mikä mielenkiintoista, osin yllättävää minullekin, joka seuraan koulutuspolitiikkaa aika tarkasti, näistä pitkäaikaistyöttömistä, hyvät kollegat, 42 prosenttia on pelkän peruskoulutuksen varassa, lähes puolet. Että nyt olisi erinomainen mahdollisuus työvoimapolitiikalla, yleisemmin koulutuspolitiikalla, mutta erityisesti aktiivisella työvoimapoliittisella koulutuksella, saada näitä osin keski-ikäisiä, jopa nuoriakin, miehiä suorittamaan ammatillista tutkintoa. Ja toistan edelleen sen, minkä olen selvittänyt viimeksi ihan kaksi viikkoa sitten Tampereelta: edelleen pätee se, että on helpompi päästä opiskelemaan Tampereen yliopistoon kuin työvoimapoliittiseen koulutukseen esimerkiksi tärkeille hoiva-aloille, 10—15 prosenttia hakijoista pääsee. Ajatelkaa kuinka harmillista ja loukkaavaa se on sellaisille, jotka haluaisivat mennä.

Arvoisa puhemies! Tänään tässä keskustelun alla on myöskin meidän lakialoitteemme, jotka koskettavat yhtä yhteiskuntamme kipeintä ongelmaa: lapsia, nuoria, laajasti ottaen lapsiköyhyyttä. Täällä hallituspuolueet nyt yrittävät tehdä parhaansa, että ovat joitain pieniä toimia tehneet lapsiperheiden hyväksi. Se nyt olisi ennenkuulumatonta, jos nyt ei jotain olisi tehty, kun hallitus pääsi aloittamaan 30 miljardia korkeammalta lähtötasolta, kiitos valtiovarainministeri Heinäluoman ja sosialidemokraattien, etteikö siitä nyt joitain euroja sitten olisi myöskin lapsiperheille koitunut. Mutta niin kuin täällä jo on todettu, esimerkiksi tämä lapsilisäkorotus tuli vasta kolmannelle lapselle. Ja se, mikä liittyy tähän indeksiin, nyt on varsinainen poliittinen (Ed. Heinäluoma: Huijaus!) — huijausyritys — että kuukausi ennen vaaleja astuu sitten indeksi voimaan. Sekin jää käytännössä sitten seuraavan hallituksen maksettavaksi ja toteutettavaksi. (Ed. Rajamäki: Takuueläke vaalien jälkeen!)

Mutta tämä on niin vakava asia, että minä haluan tässä yhteydessä eduskunnan pöytäkirjoihin todeta seuraavaa. Pari kuukautta sitten ilmestyi Kelan ja opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisema tutkimus Perhepiirissä, joka käsitteli huostaan otettuja lapsia ja nuoria. Se oli tämmöinen pitkittäisaikavälin tutkimus, jossa muun muassa todettiin kaksi erittäin merkittävää asiaa. 90 prosentissa huostaan otettujen lasten vanhemmista lasten yksinhuoltajaisä tai -äiti oli saanut toimeentulotukea. Siis kysymys on todella pienituloisista ja köyhistä perheistä, joiden lapset sitten ääritilanteissa joutuvat huostaan otetuiksi. Ja nuorista huostaan otetuista, jotka oli teini-iässä jouduttu ottamaan huostaan — se on siis aina viimesijainen ja varmaan viimeisen päälle harkittu toimenpide — puolet näistä tutkimuksessa mukana olleista nuorista oli joko työttömänä, kadoksissa tai eläkkeellä. Ajatelkaa, siis puolet ikään kuin poissa yhteiskunnan aktiviteeteista. Ja nämä tutkijat päätyivät sellaiseen johtopäätökseen, että yksi osasyy on se, että kunnissa on nyt viime vuosina jouduttu vähentämään ja on vähennetty mielenterveys- ja päihdepalveluja. Ja johtopäätös oli se, että niitä pitää vahvistaa, koska osa näistä lapsista ja nuorista voitaisiin pitää kodin piirissä, jos palvelut toimisivat.

Itse olen sitä mieltä, että meillä on käsittämättömällä tavalla alas ajettu tämä aikanaan verrattain hyvin toiminut kodinhoitajajärjestelmä, jossa jos vanhemmat sairastuivat tai eivät pärjänneet lasten kanssa, kodinhoitaja saattoi tulla muutamaksi päiväksi, viikoksi tai jopa kuukausiksi auttamaan vanhempia. Kun tämmöinen huostaan otettu lapsi maksaa yhteiskunnalle noin 80 000 euroa, niin sillä palkataan 3—4 kodinhoitajaa kuntaan. Ja tähän liittyy tietysti isoja inhimillisiä arvoja.

Tämä oli pitkä johdatus mutta mielestäni tärkeä painotus siihen, kuinka oikeassa sosialidemokraatit ovat olleet, kun joulukuussa viime vuonna äänestivät kuntatalouteen 500 miljoonaa euroa lisättäväksi sosiaali‐, terveys- ja opetustoimen valtionosuuksiin. Siinä oli muukin oppositio mukana. Tänä vuonna se summa on jonkun verran pienempi, mutta näemme kuitenkin sen, että valtiolla on oma vastuu siitä, että kuntien voimavaroja lisätään.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan todeta erään ajankohtaisen asian. Tässä tiistaina muun muassa valtakunnan päälehti Helsingin Sanomat arvioi Osmo Soininvaaran kirjaa, joka käsitteli Sata-komiteaa ja sen prosesseja. Sen kirjan arvosteli Helsingin Sanomissa Heikki Hiilamo. (Ed. Heinäluoma: Kummallinen arvostelu!) — Oudoksuin sitä. Ja vielä sitten myöhemmin kävi ilmi, että Hiilamo oli itse asiassa ollut yksi henkilö, joka oli esitarkastajana lukenut tämän Soininvaaran kirjan, että oli itse asiassa vähän ikään kuin asianosainen. — Mutta on tämä Hiilamo sitten jossain kohtaa ilmaissut avoimemminkin näkemyksensä Sata-komitean työstä, mitä ei löytynyt siitä Helsingin Sanomien kirja-arvostelusta. Jos, arvoisa puhemies, sopii, niin lainaan tässä Ahjo-lehteä tammikuun 28. päivä 2010. Siis tämä Heikki Hiilamohan oli tuolloin, kun hän oli Sata-komitean jäsen, Diakonia-ammattikorkeakoulun johtaja ja Sata-komitean perusturvajaoston jäsen, siis merkittävässä asemassa. Sitaatti hänen haastattelustaan: "Hiilamon mukaan Sata-komiteassa perusturvan parannusehdotukset pohjimmiltaan kaatuivat siihen, että sosiaalimenot on haluttu painaa mahdollisimman pieniksi, jotta verojen alentamista ja nimenomaan ylimpien tuloluokkien marginaaliveroprosentin alentamista voitaisiin jatkaa."

Kun me tiedämme, että oikeistohallitus on käyttänyt yli 4 miljardia euroa veronalennuksiin eikä löytynyt sitä 300—400 miljoonaa euroa meidän perusturvan parantamiseen, niin minusta on todella mielenkiintoista todeta nyt tässä yhteydessä eduskunnan pöytäkirjoihin ja arvoisille kollegoille tämä Hiilamon arviointi tammikuussa, joka varmaan edustaa sitä objektiivista puolta tutkijatasoiselta henkilöltä. Kun Helsingin Sanomatkin pyrki tällä kirja-arvostelulla syyllistämään ammattiyhdistysliikettä käsittämättömällä tavalla, että se olisi jotenkin ollut esteenä perusturvan parantamiselle, niin olen kyllä sitä mieltä, että Hiilamo tässä omassa kommentissaan kertoo sen asian oikean puolen.


Matti Saarinen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu harmaasta taloudesta ja talousrikollisuudesta liittyen näihin sosialidemokraattien esittämiin lakialoitteisiin, jotka siis vahvistaisivat valtion taloutta, lisäisivät tuloja, parantaisivat rehellisten yrittäjien mahdollisuutta menestyä markkinoilla ja ovat siinä mielessä siis äärettömän yrittäjäystävällisiä.

Suomi on tänä päivänä monille tahoille suorastaan veroparatiisi. Miten se ilmenee? Esimerkiksi niin, että kun hallitus on tuottavuusohjelmansa nimissä eli henkilöstön irtisanomisohjelmaa toteuttaessaan leikannut resursseja Verohallinnolta, Tullilta, poliisilta, asiantuntijoitten ilmoituksen mukaan todennäköisyys jäädä kiinni talousrikoksia tehdessä — harmaata taloutta harjoittaessa esimerkiksi verotarkastuksen piiriin joutuminen — on äärimmäisen epätodennäköistä. Ei ole tarkastavia resursseja. Voi siis aika vapaasti huseerata. En tiedä, pitäisikö julkiselta paikalta edes tällaista sanoa eli innostaako tämä entistä enemmän ihmisiä toimimaan väärin, mutta näin hallitus on vaan toiminut. Kympin suutari tekee tässä kyllä nyt miljoonan vahingon. Ne henkilöstösäästöt ovat olemattomat, joita väkeä irtisanomalla on saatu aikaan, verrattuna siihen intressiin, joka on menetetty menetettyinä tuloina. Eihän se Tulli voi toimia niin, että jossakin rajavartioasemalla esimerkiksi sytytetään autojen läpivalaisuhalliin valot ja pelotellaan sillä lailla rikollisia. Näinkin kuulemma joudutaan tekemään, eli annetaan jokin tällainen signaali siitä, että hallissa palaa valot ikään kuin siellä sitten tarkastettaisiinkin, ja tämäkin on jo vaikuttanut eräitten autojen reitinvalintoihin kuuleman mukaan niin, että ne ovat kääntyneet rajalla ja vaihtaneet suuntaa.

Veroparatiisi Suomi on siinä mielessä, että verotarkastuksia on siis olemattoman vähän. Meillä on mahdollisuus nimettömänä sijoittaa. Ei ole läpinäkyvyyttä. Tiedonsaantiongelmia on viranomaisilla. Heillä ei ole mitään velvollisuutta tietenkään kertoa kollegoilleen, mitä he näkevät. Tietosuojakin saattaa joissain tilanteessa kuuleman mukaan olla esteenä.

Yksi tällainen seikka on tullut viime aikoina esiin myöskin liittyen poliisin toimintaan, kun sanotaan, että nämä talousrikosjutut ovat pitkiä, aikaa vieviä, vaativat paljon tutkintaresursseja. Sen vuoksi, kuuleman mukaan, että meillä lainsäädäntö edellyttää poliisilta tällaista tutkintapakkoa — että on tutkittava asianomaisessa jutussa kaikki tutkintahaarat — se vaatii paljon tutkintaresursseja ja se vie paljon aikaa.

Ruotsissa on keskitytty oleelliseen. Siellä poliisilla on talousrikosasioissa tutkintaoikeus. Ei ole pakottavaa, ja kun heillä on tällainen oikeus keskittyä oleelliseen, prosessit ovat lyhyitä, tutkitaan isoja juttuja ja siellä sitten myös kruunu saa paremmin ja nopeammin sen, mikä kruunulle kuuluu. Tässä voisi olla yksi toimenpide, joka lainsäädäntöpuolella kannattaisi meidänkin tehdä: talousrikoksia voitaisiin tutkia tältä pohjalta, että naurisvarkaita ei välttämättä niin kovin tarvitsisikaan jahdata vaan keskityttäisiin oleelliseen.

Herra puhemies! Sitten vähän energiaverosta. Hallitus itsekin sanoo, että on vain tarkoitus kerätä rahaa ja muusta viis. Paikataan siis sitä noin 800 miljoonan rahoitusaukkoa, joka syntyi niissä olosuhteissa, kun työnantajilta poistettiin Kela-maksu. Tämä energiaveroesitys todella on ristiriitainen. Se on vaikea yhtälö. En lähde sitä mestaroimaan. Yhtä argumenttia kohtaan vain esitän täältä kommenttini.

Tämä on täysin fiskaalinen toimenpide, jolla siis vain kerätään rahaa 800 miljoonaa, se on se tavoite, ja tämän hallitus omassa esityksessään myöntää. Siltä osin, kun jotkut väittävät, että toimenpide olisi jotenkin ympäristöystävällinen, hyvät kollegat, valtiovarainvaliokunnan verojaostossa kuultujen asiantuntijoitten mukaan Suomessa ei ole koskaan poltettu turvetta niin paljon kuin nyt ja kaikki se turve menee kattiloihin, mitä suinkin jostain vaan kerättyä saadaan. Se vaikutus tällä on. Ja kun täällä alkuillasta veljet oikealta, sieltä kokoomuksen edustajat, mainostivat tätä ympäristöystävällisyyttä, toivoisin, että lukisitte hallituksen esityksen ja perehtyisitte niitten asiantuntijoitten lausuntoihin, jotka kuvailevat, miten tässä turpeen- ja hiilenpoltossa nyt on käymässä ja miten heikkoon asemaan esimerkiksi maakaasu tässä yhteydessä joutuu. Tunnustan, että tässä on eri suuntiin vetäviä tekijöitä, mutta jos esitystä katsotaan ympäristöpoliittisin perustein, kyllä on synkkä ja tumma esitys ja ympäristö siitä kyllä kärsii.


Leena Rauhala (kd):

Arvoisa puhemies! Keskustelemme kolmestatoista eri lakialoitteesta, jotka kuuluvat sosialidemokraattisen ryhmän vaihtoehtobudjettiin, ja näistä suurinta osaa on helppo kannattaa, koska ryhmämme eli kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän aloitteista löytyy aivan saman suuntaisia aloitteita ja asioita, joita näissä nostetaan esille.

Pidän erityisen hyvänä, että näiden lakialoitteiden perusteluissa ja nyt tässä keskustelussa on nostettu esille kysymys, miten tässä yhteiskunnassa sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu ja mitä tapahtuu köyhyydelle, lisääntyykö tässä yhteiskunnassa köyhyys, miten lapsiperheet tässä yhteiskunnassa voivat. On varmaan hyvä todeta se, että hallitus on tehnyt toimenpiteitä, hallituksella on ollut hyviäkin esityksiä. Mutta meidän edessämme ovat kuitenkin eri tilastot ja tutkimukset ja kyselyt, jotka varmistavat ja todentavat sen, että kaikilla niillä toimenpiteillä ei ole saatu, voi sanoa, yhteiskuntamme rakenteen keskeisiä ongelmia ratkaistua. Paljon on vielä tehtävää, ja sen vuoksi kysymystä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ja erilaisten toimenpiteitten uudelleen ja uudelleen vahvistamista tulee jatkaa. Näin ollen nämä lakialoitteet ovat todella hyviä.

Samoin näitten yhteydessä on mielestäni, niin kuin tämä keskustelukin on osoittanut, nostettu nimenomaan perheet ja lapset esille. Erityisesti pienituloisten perheiden määrä on lisääntynyt, ja meillä entistä enemmän lapsia elää köyhyydessä. Esimerkiksi lakialoitteen n:o 99 perusteella on viitattu Mannerheimin Lastensuojeluliiton tuoreeseen tutkimukseen, jonka mukaan se, mitä lapset ja perheet kokevat siinä taloudellisessa köyhyydessä, ei ole jälkiä jättämättä vaan se näkyy aina myöhemmälle iälle saakka. Meillä on kysymys myös siitä, miten me näillä taloudellisilla ratkaisuilla voisimme tehdä ennalta ehkäisevää työtä ja vaikuttaa siihen, että hyvinvointia voidaan tässä yhteiskunnassa tukea ja vähentää lasten ja nuorten ja perheiden pahoinvointia.

Erityisesti näistä lakialoitteista mielestäni on erittäin tärkeä n:o 99, joka on ed. Anneli Kiljusen nimellä. Siellä nostetaan hyvin esille se, että lähtökohtaisesti ensisijaisten sosiaaliturvaetuuksien tasoa tulee korottaa nykyisestä eli että ensisijaiset sosiaaliturvaetuudet olisivat riittäviä. Mutta se konkreettinen todellisuus, arkielämä, on se, että kuitenkin monet perheet tarvitsevat toimeentulotukea. Toimeentulotuen varassa elää moni lapsiperhe, ja kun elinkustannukset jatkavat kasvamistaan — toimeentulotuen varassa elävien perheitten osuus ei ole näyttänyt kovasti pienenevän — niin tärkeää on myös se, että arvioidaan, miten toimeentulotuki lapsiperheille riittää. Tämä ehdotus toimeentulotuessa olevan lapsen perheosan tason nostamisesta on mielestäni hyvä.

Samoin aloitteessa n:o 98, joka on myös ed. Anneli Kiljusen nimissä, on laki lapsilisälain muuttamisesta, ja ryhmälläni on tästä aivan samanlainen lakialoite ollut, vaikka se ei ole nyt meillä vaihtoehtobudjetissa, mutta kuitenkin tätä olemme nostaneet esille eli sitä, että lapsilisä ulotettaisiin alle 18-vuotiaisiin lapsiin. Perustelunakin täällä ovat aivan samat ajatukset, että lapsen aiheuttamat kulut eivät missään tapauksessa vähene silloin, kun lapsi on murrosiän jälkeen 16—17 vuoden iässä, kun harrastukset ja muut, voi sanoa, ehkä lisääntyvät ja ovat vaativia. On erittäin tärkeää, että tämä saisi laajempaakin kannatusta.

Vielä otan esille yhden, joka on myös meillä ollut useinkin esillä ja tässä keskustelussakin tullut esille, eli lakialoitteen n:o 103 eli lain sotilasvammalain muuttamisesta. Täällä todetaan, että haitta-asteet eivät ole enää perusteltuja ja ne tulisi poistaa. Olen aivan samaa mieltä. Tässä laissa ei ehdoteta niitten kokonaan poistamista. Mielelläni näkisin, että siellä olisi se kokonaan poistaminen. Ehkä reaalimaailma on se, että asteittain se tehdään, mutta ajatellen tätä veteraanijoukkoa, jota sotilasvamma koskee, ottaisin tämän kyllä semmoiseksi arvokysymykseksi, että tässä voisi tämän haitta-asteen kyllä nollata ja kaikki se palvelu, mitä he omaan terveyteensä ja sairauteensa tarvitsevat yksilöllisesti, voitaisiin tämän yhteiskunnan eri palvelumuotojen myötä toteuttaa. Niin kuin täällä todetaan, myös pitkäaikaisen laitoshoidon korvattavuuden edellytyksiä on laajennettava kiireesti, ei siis vain haitta-asteen poistamista vaan myös sitä, minkälaista palvelua laitoshoidon ulkopuolella nämä henkilöt saavat, ja niitä tulisi vahvistaa. Pidän sitä erittäin tärkeänä.

Kaikki nämä lakialoitteet ovat minun mielestäni sellaisia, jotka puuttuvat siihen tärkeään asiaan, mikä meidän yhteiskuntamme rakenteissamme on, eli sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Sen vuoksi nämä ovat tärkeitä.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty erittäin tärkeätä ja myös politiikanteon eri vaihtoehtojen vertailun kannalta olennaista keskustelua. Olen hyvin iloinen, että tämä kuitenkin kiinnostaa kansanedustajia.

Ed. Gustafsson käytti loistavan puheenvuoron, jossa hän hyvin kiteytti sosialidemokraattien ja sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän linjauksen. Tämä meidän vaihtoehtomme perusajattelu on: voimakkaammat satsaukset työllisyyteen, sitä kautta myös lisää verotuloja, sitä kautta myös ihmisten perusoikeuden ja oikeuden työhön toteuttaminen. Ne ovat suurelta osin määräraha-aloitteita eivätkä ole nyt tänään varsinaisen keskustelun kohteena, mutta niissä on kuitenkin kaiken perusta, siis pyrkimys saada aikaan todellinen käänne meidän työllisyyskehityksessä ja rohkeus tarttua erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien ongelmiin.

Kuten tämän viikon keskustelussa aiemmin olemme nähneet, hallitus ei ole pitkäaikaistyöttömien osalta ikävä kyllä tekemässä tosiasiassa yhtään mitään. Tämähän on semmoinen ongelma, että tämä pitkäaikaistyöttömyyden ongelma muhii siellä hallituksen pöydän alla ja se lasku tulee maksuun sitten, ei heti vaan hetken päästä. Kun ihmisiä pidetään pois työelämästä vuosi kaksi, niin sitten se kuntoutus tulee tosi vaikeaksi ja kalliiksi tai sitten syrjäytetään pysyvästi ja joudutaan tilanteeseen, että joudutaan sitten katsomaan ennenaikaisia eläkkeelle hakeutumisia. Tämä on siis iso kysymys ihmisten terveyden, hyvinvoinnin kannalta mutta myös erittäin iso kansantalouden kysymys, jos tämä osaaminen jää kokonaan pois.

Eilisessä Helsingin Sanomissa oli kyllä — hetkinen, eilen se oli — hätkähdyttävä tämä tieto siitä, että 180 000 ihmistä loppujen lopuksi on tässä pitkäaikaistyöttömyyden kurimuksessa mukana, kun katsotaan niitä, jotka ovat suoraan pitkäaikaistyöttömiä, ja muun muassa sitten niitä, jotka ovat vanhanmuotoisesti odottamassa eläkkeelle pääsyä sen takia, että töitä ei löydy, pitkäaikaistyöttömiähän hekin ovat, ja niitä, jotka ovat tilanteessa, että ei ole näköalaa, että nämä aktiivitoimet riittävästi auttaisivat. Tarvittaisiin rohkeutta käyttää tukityöllistämistä. Tämä on se iso linja.

Mutta toinen puoli on sitten tämä oikeudenmukaisuuskysymys, josta tänään täytyy puhua aika paljon, että miten tämä laman taakka tullaan jakamaan nyt, kun kustannukset tulevat maksuun. Ketkä tämän maksavat? Pannaanko tämä erilaisina kulutusveroina, tasaveroina, sitten maksettavaksi niille, jotka ovat kaikkein pienituloisimpia? Tämähän on se kehitys, joka nyt on menossa, kehitys kohti tasaveroa.

Säännönmukaisesti hallituksen ministerit ja ministeri Katainen, joka taisi poistua jo ensimmäisen 10 minuutin jälkeen täältä paikan päältä, puhuvat tästä, että me verotamme kulutusta, emme työllisyyttä. Mutta jää kertomatta, että kun verotetaan kulutusta, kehen se iskee kipeimmin. Se iskee kipeimmin tietysti pienituloisiin ihmisiin. Ja tämä tulonjakovaikutus on edelleenkin siinä tilanteessa, että siitähän ei ole meille edes esitetty mitään selvitystä, mitkä ovat hallituksen ensi vuoden verolinjausten tulonjakovaikutukset. Tätä on perätty moneen eri kertaan täällä, mutta ei ole tullut tietoa edes tämän energiaveroratkaisun tulonjakovaikutuksista. Hallituksella on satoja ja satoja asiantuntijoita käytettävissään, valtaisa tutkija-armeija, ja tätä ei kyetä selvittämään. Muistanko oikein, että pääministeri taisi epämääräisesti vähän luvata, (Ed. Rajamäki: Kyllä!) että hän ei ainakaan ole vastaan?

No, pitääkö meidän mennä sinne Valtioneuvoston linnaan kirjoittamaan se työmääräys? Koska eihän se ole hallituksen ministerin toimintaa, että ei olla vastaan jotain, vaan pitää tehdä jotakin. Kysyn: Koska tämä tulonjakovaikutus tulee tähän eduskuntaan käsiteltäväksi? Mikä on se hetki, että me saamme tietää, keneltä nämä rahat otettiin? Ruuan arvonlisäveroa täällä on paljon mainostettu eri yhteyksissä, mutta senhän hallitus sentään oli selvittänyt ja kertoi tämän arvonlisäveron laskuesityksen perusteissa, ja yksinkertainen totuushan oli, että ruuan arvonlisäveron lasku tuotti kaksinkertaisen summan hyvätuloisille perheille verrattuna pienituloisiin perheisiin. Ja miksi näin? Sen takia, että hyvätuloiset käyttävät kalliimpia ruokia ja sitä kautta saavat tästä veroratkaisusta suuremman hyödyn. Niin että puheet, että se olisi erityisen sosiaalinen, ovat tältä osin perusteettomia.

Mutta sitten palaan tähän oikeudenmukaisuuden linjaan meidän esityksessämme, ja se koskee sitä, että kyllä ydin on se, ollaanko valmiit puuttumaan näihin suuriin pääomatuloihin. Tämä on mielenkiintoinen keskustelu sen takia, että niin kuin ed. Huovinen hyvin sanoi, keskustassa on nykyään melkein niin kuin semmoinen nukke, joka nousee esille aina, kun tämä teema nousee jossain muualla yhteiskunnassa, että hetken päästä pompsahtaa ministeri Pekkarinen sieltä, joka sanoo, että kyllä hyvätuloiset pitää saada. Näyttää toistuvan, erityisesti se alkaa aina keväällä, kun alkaa budjettivalmistelu. (Ed. Rajamäki: Erityisesti vaalien alla, joka vaalien alla!) — Ja vaalien alla, kyllä, mutta aina on jotkut vaalit, kuntavaalit, eurovaaleja ennen oli tämä sama ilmiö, vuoden 2009 eurovaaleja ennen, nyt oli tänä keväänä sama juttu, että ministeri Pekkarinen ilmoittaa, että hyvätuloisten pitää tulla mukaan. (Ed. Pulliainen: Ne on Pekkarisen ... !) — Niin. — No, sitten hän käytti vielä puheenvuoron, että se voi tapahtua verotuksen kautta, ja sitten, kun kysyttiin, miten tämä nyt realisoituu, hän jättää tämän budjettiriiheen. Sitten tulee budjettiriihi. Sitten tulee täydellinen hiljaisuus. Ei enää ministeri Pekkarinen puhu, kun nyt olisi ratkaisujen hetki, että tälle tehtäisiin jotain.

Mitä tälle pitäisi tehdä, on se, että pitäisi puuttua pääomaveroprosenttiin ja itse tähän pääomaverotuksen rakenteeseen, ja sehän ei ole, arvoisa kokoomus, yritysten verottamista, vaan se on niiden verottamista, jotka ovat isoilla pääomatuloilla ja joista tällä hetkellä monet maksavat vähemmän veroja kuin mitä tavallinen palkansaaja, sairaanhoitaja kolmivuorityössä tai metallimies, maksaa.

Tämä on kummallinen juttu, arvoisa kokoomus ja arvoisa keskusta. Mikä ihme on, että te sanotte, että kyllä tämä on hyvä juttu, että pitää pääomaveroa nostaa, mutta tälle ei vaan tapahdu mitään? Ei ole tänäänkään kuultu vastausta, miksi nämä demareiden ehdotukset eivät etene. Miksi te ette tuo ehdotusta tänne eduskuntaan? Se on siis ihan käsittämätön juttu. Tätä kyllä pyöritetään ja kysytään, mikä meidän mallimme on. Me olemme kertoneet, mikä meidän mallimme on: nostetaan veroprosenttia, tehdään se tulojen mukaan nousevaksi ja tehostetaan veroperintää. Ei yksikään ole tänäänkään vastannut, miksi te ette tuo sitä eduskuntaan jo ensi vuonna.

Kun tehtiin tämä kaiken kaikkiaan 1,1 miljardin aukko valtion verotuloihin ja poistettiin kelamaksu, niin ei siinä mennyt kuin Helsingin Sanomain haastatteluhetki ja seuraavan lauantain Hesari, niin se oli siinä se 1,1 miljardia. Se miljardi lähti tuosta noin vaan. Sitten ruvettiin miettimään, miten tämä paikataan. Sitten tuli kehysriihi ja keksittiin, että pannaan tämä niin sanotusti, että on kiva syy tämä ympäristö- ja energiaverotus. (Ed. Rajamäki: Kataisen mukaisia!) Mutta sitten, kun katsoo tarkemmin: mikä oli tämän energiaverolaskunkin sisältö? Sehän oli se, että valtaosa tästä laskusta tulee, ikävä kyllä, kotitalouksille. Eli tehtiin huomattava tulonsiirto. Elinkeinoelämältä siirrettiin laskuja kotitalouksien maksettavaksi.

Eihän se nimittäin niin ole, arvoisa kokoomus, että kun te laskette siellä ne sähköyhtiöille tulevat energiaverot, sähköyhtiöt sen energiaveron maksaisivat, ei tietenkään. Sehän tarkoittaa yhtä kuin että se on siellä sähköyhtiöiden asiakkaiden laskussa. No, ketkä siellä ovat asiakkaita? Kotitaloudet tietenkin, koska niillä on se kovin verotuskanta. Eli ne joutuvat maksamaan tämän, ja nyt ollaan siis tilanteessa, että verotuksen oikeudenmukaisuuden kannalta kuljetaan huonompaan suuntaan, ei parempaan suuntaan vaan huonompaan suuntaan.

Kun me olemme esittäneet tässä paketissa, että käytäisiin tähän harmaaseen talouteen kiinni, niin tässähän on konkreettisia esityksiä. Ed. Pulliainen käytti upean puheenvuoron, ja me tiedämme, että jos joku yksittäinen kansanedustaja niin ed. Pulliainen on tehnyt tosi paljon tämän harmaan talouden saamiseksi päivänvaloon. Eduskunnan tarkastusvaliokunta on lähtenyt liikkeelle, demarit ovat tehneet useita ehdotuksia, ja tämä mittaluokkahan on aivan hätkähdyttävä.

Mutta toivoisin, ed. Pulliainen, että oikeastaan voisitte kommentoida sitä, mitä olemme tänään keskustelussa olevissa lakiesityksissä esittämässä, näitä konkreettisia keinoja, koska te olette tässä yksi merkittävä asiantuntija pitkältä aikaa. Eli oletteko samaa mieltä, että pitäisi puuttua esimerkiksi tähän hallintarekisteriin, tehdä hallintarekisteröidyistä omistuksista sellaisia, että viranomaistieto täytyy voida saada, keitä siellä on olemassa? Se on yksi aivan konkreettinen juttu, joka mahdollistaisi sen, että voitaisiin päästä käsiksi näihin todennäköisesti erittäin huomattaviin tuloihin, jotka tällä hetkellä jäävät kokonaan verotuksen ulkopuolelle.

Tämä on aivan ratkaiseva asia, ja tämäkin on mielenkiintoista, ettei kokoomus ole kommentoinut sanallakaan tätä asiaa tänään. Tämä yritetään taas vaieta kuoliaaksi, ettei puhuta tästä yhtään mitään. Mutta tätä kauttahan lähtee sitten tulemaan tämä koko harmaa talous esille, jolloin niiden asema, jotka maksavat rehellisesti veronsa, on tietysti huomattavasti oikeudenmukaisempi. Se on yksilöiden välinen oikeudenmukaisuuskysymys, mutta voi sillä nähdä sitten myös terveen yritystoiminnan kannalta vaikutuksia.

Eli tämähän on se, mitä me esitämme, että käydään konkreettisin keinoin käsiksi tähän asiaan. Ei tässäkään kannata nyt hakea syyllisiä, vaan nyt haetaan sitä, onko meillä yhteinen käsitys siitä, mitä tehdään. Ja tämä on yksi ehdotus siitä, mitä pitäisi tehdä. Eli samanlainen tietojensaantioikeus kuin Finanssivalvonnalla on arvopapereiden hallintarekisteröinnin selvittämiseen ja sitten näille välittäjille velvollisuus tehdä ilmoitus, jos suomalaiset henkilöt ovat tehneet kauppaa. Satojen miljoonien tulot olisivat tässä, ja ihmettelen, että kokoomukselta ei tähän kantaa tule.

No, sitten totean vielä lyhyesti tästä lapsilisäasiasta, että on hyvä, että siitä kannetaan huolta, mutta on nyt aihetta kuitenkin hyväksyä tosiasiat: 70 prosenttia lapsiperheistä ei tällä vaalikaudella saa minkäänlaista korotusta lapsilisiinsä, 70 prosenttia. Se on mielestäni lapsiperheiden enemmistö, ja voi kysyä, mitä he hyötyivät viime vaaleista. Kokoomukselta on suuri huijaus toteuttaa indeksilupauksensa sitten, kun vaalikausi on ohi, ensi vaalikaudella. Kukaan ei tiedä, millaista politiikkaa ensi vaalikaudella tullaan tässä asiassa tekemään.

Lapsiperheet. Jos katsotte esimerkiksi, (Puhemies: 10 minuuttia!) mitä he ovat menettäneet, kun indeksiasiaa ei toteutettu niin kuin olisi pitänyt toteuttaa, niin 100 miljoonaa euroa ei ole se tappio, joka on lapsiperheille, vaan se on enemmän — siitä, että tämä indeksihomma siirrettiin ensi vaalikaudelle, nyt hätäpäissään tehdään viimeisenä hetkenä.

Ja siunatuksi lopuksi sanon vielä sen, että arvostan kristillisten linjaa. Minuun teki viime vaalikaudella suuren vaikutuksen, että kristilliset ryhmän koon pienuudesta huolimatta tekivät vaihtoehtoisen linjauksensa. Se oli minusta hienoa parlamentarismia, ja toivon, että tämä yleistyisi. Ja edelleenkin odotan, että perussuomalaiset olisivat edes salissa paikalla suullisesti kertomassa, kun heillä ei ilmeisesti ole nyt kynäväkeä riittävästi palkattu. Toivon, että tämän päivän tieto siitä, että yksi kansanedustaja tuo sinne vähän lisää ryhmärahaa, antaa mahdollisuuden palkata yhden, joka voi laittaa paperille tämän perussuomalaisten vaihtoehdon. Ottakaa kristillisdemokraateista esimerkkiä.

Ja sitten sanon, että kyllä tämä keskustelu oli hallituksen ministereiltä tänään luokaton suoritus. Ei yhtään ministeriä paikan päällä. Yksi ministeri oli ensimmäiset 10 minuuttia. (Ed. Rajamäki: Kuten aina!) Ja, erityisesti ministeri Häkämies, joka piti todella suuren jeremiadin neljä vuotta sitten, olisi olettanut, että kokoomuslaiset ovat täällä salissa mahdollistamassa keskustelun tästä asiasta, mutta ehkä on niin, että kuulemme tähänkin jossain vaiheessa selityksen, miksi näin kävi.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluomalle, että olen sen mallin kannalla, mikä Iso-Britanniassa ja Norjassa on hallintarekisterin ilmoitusvelvollisuuteen nähden, elikkä osakeomistuksen hoitajalle annetaan velvollisuus hoitaa se asia. Silloin se asia on kunnossa, ja siinähän ei ole mistään muusta kysymys kuin siitä, että osakkeenomistaja on tiedossa.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma peräänkuulutti keskustelua hallintarekisteristä. Vastauksena tuohon huutoon: Katson, että tässä ed. Heinäluoman esityksessä on erittäin paljon hyviä puolia. Minusta asiaa on perinpohjaisesti syytä harkita, ja toivon, että asia saadaan järjestykseen tuon esityksen suuntaisella tavalla ehkä jo seuraavan vuoden aikana.

Mitä muuten tulee ed. Heinäluoman puheenvuoroon, niin hiukan ristiriitaiselta se toki vaikutti. Tämän budjetin perusajatushan on nimenomaan ollut se, että on rohkeutta tarttua nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyteen ja ohjata verotuksella yhteiskuntaa siihen, että työllistäminen ja työnteko kannattaa. Syntyy siis talouskasvua, työpaikkoja ja hyvinvointia. Vain tällä tavalla yhteiskunnallista oikeudenmukaisuuttakin saadaan toteutumaan ja muun muassa tulonsiirtoja lisättyä.

Ed. Heinäluoma esitti, että oltaisiin siirtymässä tasaveron suuntaan ja pienituloisia on verotuksella rokotettu. Mutta kuitenkin tosiasiat osoittavat sen, että veronkevennyslinja on ollut pienituloisia suosiva, ruuan arvonlisävero on kohdentunut ennen kaikkea pienituloisille ja ainoa aktiivinen toimenpide, minkä tämä hallitus on tehnyt, mitä tulee verotuksen progressioon, on se, että on korotettu kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä, niin kuin tehdään ensi vuonnakin. Ja tämä on kiristänyt kunnallisverotuksen progressiota merkittävästi.


Jukka Gustafsson (sd):

Arvoisa puhemies! On kaksi päälinjaa: mennään kohti tasaveroa tai lisätään progressiivisuutta. Ja meidän sosialidemokraattien ehdoton linja on se, että veropolitiikan — ja nimenomaan nyt puhumme tästä pääomaverotuksesta — tulee edetä kohti progressiivisuutta.

Viime keskiviikkona professori Tuomela mielenkiintoisessa seminaarissa esitti tämmöisen historiallisen kuvauksen: 20 vuotta sitten Suomen rikkain maksoi bruttoveroistaan (Ed. Heinäluoma: Bruttotuloista!) — bruttotuloistaan — pääomaveroja 15 prosenttia. 2 vuotta sitten se oli 60 prosenttia, siis 28 prosentin verokannassa, ja merkittävä osa näistä on sellaisia, joista itse asiassa olisi tullut maksaa palkkaveron tasoinen vero ja jotka siis on saatu erilaisen keplottelun ja keinottelun kautta. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Siis tämä ei voi olla oikein.


Kari Rajamäki (sd):

Arvoisa puhemies! Tämä harmaan talouden vastainen työ tai sen toimettomuus herättää kyllä monta kysymystä erityisesti kokoomuksen taholle, ja siitä varmaan ensi viikolla lisää. Puheenjohtaja Katainen, valtiovarainministeri, toteaa Turun Sanomissa tuoreesti: "- - on muistettava, että toimet harmaata taloutta vastaan eivät saa kohdistua väärin. Rehellisiä, Suomea rakentavia, työpaikkoja, hyvinvointia luovia yrittäjiä ei saa rankaista muiden harjoittamasta rikollisesta toiminnasta. Jos harmaan talouden vastaiset toimet hankaloittavat pääosin rehellisten yrittäjien työtä, saamatta kaivattuja tuloksia aikaan, on lopputulos alkuperäistä tilannetta pahempi."

Oletteko te, kokoomuksen varapuheenjohtaja ed. Kataja, samaa mieltä, että meillä on ongelmana liian tehokas harmaan talouden torjunta, että rehelliset yrittäjät kärsisivät teidän toiminnastanne?

Myönnän tähän yhteyteen vastauspuheenvuorot edustajille Heinäluoma ja Kataja, minkä jälkeen mennään sitten puhujalistaan.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen varapuheenjohtaja Katajan puheenvuoro oli kyllä minusta arvokas ja merkittävä, kun hän sanoi, että tähän harmaan talouden torjuntaan suhtaudutaan vakavasti ja kokoomus on valmis siihen, että tämä hallintarekisteriasia otettaisiin työn alle niin, että nämä tiedot olisivat viranomaisten käytössä. Se on minusta merkittävä ilmoitus, ja se tavallaan kertoo, miksi me tarvitsemme tätä keskustelua. On olennaista, että täällä on mahdollisuus kuunnella toisiamme, ja silloin välillä huomataan, että saattaa olla, että täällä toisella puolella onkin jokin oikea ajatuksenpoikanen, joten otan tämän ilmoituksen mielihyvin vastaan ja pidän sitä erittäin merkittävänä ilmoituksena tässä kaksituntisessa keskustelussa, jonka olemme käyneet.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Luonnollisesti tuollainen kommentti, jonka puheenjohtaja Katainen on esittänyt, koskee sellaisia tilanteita, kuten käännetty arvonlisävero, jossa on se riski — me emme vielä tiedä, realisoituuko se riski — että kustannukset jo tällä hetkellä rehellistä yritystoimintaa harjoittaville ovat suurempia kuin kokonaisuudessa saatava hyöty. Moni tarkastustoimenpide on aivan samanlainen. Mikäli yrittäjille kohdistetaan kohtuuttomia vaatimuksia esimerkiksi tositteiden selvittämiseen tai toimittamiseen, on se riski, että kokonaisuudessa aiheutetut kustannukset ovat saavutettuja tuloksia heikompia. Tästä lienee kyse, ja tästä varmasti kaikki olemme samaa mieltä, mutta tämä ei poista millään tavalla suhtautumista siihen, (Puhemies: Minuutti!) että kaikin tavoin on harmaata taloutta kitkettävä.


Paavo Arhinmäki (vas):

Arvoisa puhemies! Kelamaksun poisto oli lähes miljardin euron kultainen kädenojennus suurille yrityksille. Silloin, kun tämä lähes miljardin euron kultainen kädenojennus tehtiin suurille yrityksille, ministeri Katainen sanoi täällä, että tätä ei laiteta ihmisten maksettavaksi vaan se peritään yrityksiltä energia- ja ympäristöverolla.

Nyt kun on nähty tämä veroesitys, Katainen on syönyt sanansa, jotka hän täällä eduskunnan edessä sanoi. Kelamaksun poisto nimenomaan laitetaan tavallisten, tavallisissa asunnoissa asuvien, työssäkäyvien, eläkeläisten, opiskelijoiden, työttömien niskoille. Esimerkiksi Helsingissä kaukolämmön hinta tulee nousemaan 20—25 prosenttia tämän esityksen myötä, ja pelkona on se, että siirrytään vielä puhtaammasta maakaasusta saastuttavampaan turpeeseen ja kivihiileen. Se on varsinaista ilmastopolitiikkaa ja ympäristöpolitiikkaa se.

Arvoisa puhemies! Toinen asia on se, että tässä noin 2 tuntia sitten ministeri Katainen sanoi, että työtä ei pidä verottaa. Mitä arvonlisäveron korottaminen on muuta kuin nimenomaan suoraan työn verottamista pieniltä yrittäjiltä, joiden koko työn lisäarvo syntyy omasta työstä, jota arvonlisäverolla verotetaan. Se on ensimmäinen puoli.

Toinen puoli on se, että se on myös epäoikeudenmukaista. Pienituloiset — ne, jotka käyttävät lääkkeisiin, vaatteisiin, ruokaan, asumiseen kaikki käteen jäävät tulonsa — maksavat suhteessa tuloihinsa enemmän arvonlisäveroa kuin suurituloiset. Myös tätä kansainvälisesti arvostettu veroprofessori Tuomola vastikään kritisoi ja pyysi kokoomusta kertomaan ja sanomaan suoraan sen, että te haluatte vähentää progressiivisuutta verotuksesta ja viedä kohti tasaveroa. (Puhemies: 2 minuuttia!) Mitään muuta perustetta arvonlisäverolla ei ole.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi toivon, että sosialidemokraatit tämän Tuomolan puheenvuoron jälkeen liittyvät siihen rintamaan, jossa vasemmistoliitto on ollut kritisoimassa arvonlisäveron korottamista nimenomaan sosiaalisesta ja työn näkökulmasta.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Mehän olemme sanoneet koko ajan, että ilman muuta kulutusverojen, kuten arvonlisäveron, nostamiseen liittyy vaikeita tulonjako-ongelmia. Sitten olemme myös hyvin tietoisia siitä, että kyllähän arvonlisäveron korotus, aivan oikein niin kuin ed. Arhinmäki sanoi, vaikuttaa voimakkaasti näillä työvaltaisilla palvelualoilla. Parturi-kampaajat, hierojat jne., siis ihmiset, joilla ei juurikaan ole mitään arvonlisäverovähennyksiä, joutuvat maksamaan tämän veron oman työn hinnassa, ja on selvä, että tämä on tällä tavalla erittäin ongelmallinen asia, emmekä me ole ensimmäisenä esittämässä ratkaisuksi arvonlisäveron korotusta, vaan katsomme, että nyt pitäisi historiallisesti tehdä se oikea ratkaisu tässä työn ja pääoman välisessä verotuksessa niin, että myös pääoman omistajat tulevat mukaan kantamaan tätä laman taakan laskujen maksamista.

Tämä on tärkeää senkin takia, että tosiasiassahan nämä vaikeudet, joissa me nyt olemme Euroopassa lavealti ja maailmassa muutoinkin, ovat seurausta juuri markkinavoimien vapaasta mellestyksestä ja siitä, että meillä sallittiin hyvin heikolla sääntelyllä holtiton riskinotto, ja siinä ovat pankit, finanssisijoittajat tehneet valtaisia tilejä. Sitten, kun järjestelmä uhkasi mennä kokonaan polvilleen ja koko talousjärjestelmä uhkasi lopettaa toimintansa, yhteiskunta joutui pelastamaan näitä pankkeja. Irlanti on parhaillaan aivan käsittämättömissä vaikeuksissa näiden virheiden takia. Ja nyt, kun tämä lasku tulee, tietysti täytyy kysyä, ovatko ne, jotka ovat eri tavoin tätä tuloa saaneet, eli siis pääoman omistajat, mukana tätä taakkaa kantamassa.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että yhdestä asiasta on puhuttu erittäin vähän, työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamisesta. Vihreät ovat syyttäneet demareita siitä, että demarit estävät sen. Minä nyt kysyn salissa: voisiko joku vihreä kertoa, miten tämä nyt sitten on demareiden estämä asia, (Puhemies: 2 minuuttia!) kun Sata-komiteassa ei edes ollut yhtään demaria, kun me täällä esitimme, että tämä tarveharkinta poistetaan?


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson puhui verotuksen isosta kuvasta. Tämän hallituksen verolinjassa iso kuva on se, että työnteon ja työllistämisen veroa kevennetään ja ympäristö- ja kulutusveroja korotetaan. Meidän näkemyksemme hallituspuolueissa on ollut, että tämä iso kuva on oikea kuva. On siis kyse kokonaisuudesta, ja kun veroja, työnteon veroja, työllistämisen veroja, suomalaisen hyvinvoinnin veroja, on kevennetty, on totta, että fiskaalisista syistä on myös korotettava ympäristö- ja kulutusveroja.

Ed. Gustafsson totesi aikaisemmin, että hallitus on tehnyt vain pieniä parannuksia, lähes kosmeettisia parannuksia, lapsiperheiden asemaan. Ed. Gustafsson käyttää usein sanaa "loukkaava". Ed. Gustafsson on loukkaavaa, että te kerrotte, että 170 euroa kuukaudessa on kaikkein pienituloisimmille suomalaisille vain vähäinen, lähes kosmeettinen, raha. (Ed. Heinäluoma: Niinhän hän ei sanonut!) Hän totesi, että hallituksen parannukset pienituloisten asemaan ovat aivan vähäisiä. (Ed. Heinäluoma: Lapsiperheille!) Kun 170 euron korotuksia tehdään pienimmällä äitiyspäivärahalla eläville, isyyspäivärahalla, vanhempainrahalla eläville, niin miettikää, laskekaa, ed. Gustafsson, montako vaippapakettia, montako ruokakassia tällainen perhe saa hankittua 170 eurolla kuukaudessa, joka on siis historiallinen, Suomen todennäköisesti suurin etuuskorotus, mitä tämä hallitus on tehnyt lapsiperheille, kaikkein pienituloisimmille suomalaisille.


Paavo Arhinmäki (vas):

Arvoisa puhemies! Olisi hyvä, että ed. Kataja kuuntelisi oman puolueensa ministeri Risikkoa, joka on myöntänyt täällä salissa sen, että kaikkein köyhimmät lapsiperheet eivät hyödy esimerkiksi lapsilisän korottamisesta sentin senttiä, koska lapsilisä ei ole etuoikeutettu tulo. Kaikki ne eurot, joita lapsilisään tulee indeksin kautta tai tulevat esimerkiksi yksinhuoltajakorotuksen kautta, otetaan toisella kädellä pois. Yksinhuoltajaperheistä neljäsosa, noin 30 000 perhettä, joutuu elämään toimeentulotuen varassa, ja he eivät hyödy sentin senttiä näistä hallituksen esityksistä. Jos todella kaikkein köyhimpien lapsiperheiden asemaa halutaan korjata, tämä olisi ensimmäinen asia, joka pitäisi tehdä, ja tässä toivoisi rehellisyyttä, ed. Kataja.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Tuossa ed. Heinäluoman aiemmassa puheenvuorossa oli vähän sellaista huonon omantunnon makua, kun sitä kuunteli. Hallitusohjelmat, vaalilupaukset, vaaliohjelmat minun ymmärtääkseni tehdään aina neljälle vuodelle, ja neljän vuoden aikana ne sitten toteutetaan niiden lupausten mukaisesti, joita on tehty.

Kun tuossa kokoomuksen vaaliohjelmaa ja meidän lupauksiamme katseli, niin aika lailla yksi yhteen saimme ne myös tämän hallituksen ohjelmaan ja olemme niitä määrätietoisesti toteuttaneet. On mielenkiintoista nähdä, jos tällä logiikalla ed. Heinäluoman johtama puolue nyt tekee vaaliohjelman neljälle ensi vuodelle ja jos hallitukseen tulette, jos te toteutatte kaiken ensimmäisen puolen vuoden aikana, mitä tehdään tuo kolme ja puoli jäljellä olevaa vuotta?

Puhuitte lapsilisistä. Lapsilisien indeksiin sitominen oli kokoomukselle hallitukseen menemisen kynnyskysymys. Me olimme asettaneet sen, että emme lähde hallitukseen, joka ei hoida tätä asiaa kuntoon, ja se hoidetaan nyt kuntoon. Ensi vuoden alusta lähtien lapsilisät nousevat aina, kun hinnat nousevat. Eli tuo on automaatio, joka tulee tästä eteenpäin tapahtumaan, ja se on tämän hallituksen arvovalinta.

Tasokorotukset ovat tulleet lapsilisiin yksinhuoltajille, monilapsisille perheille. Ne ovat olleet myös arvovalintoja. Olemme pystyneet ohjaamaan sinne enempi rahaa. Indeksisuojan saa ensi vuonna myös kotihoidon tuki ja tietyt sairaustuet. Lapsiperheitä koskevat muut muutokset perusturvassa tällä hallituskaudella ovat olleet pienimpien äitiys-, isyys-, ja vanhempainrahojen korotukset, lapsilisän tasokorotukset kolmannesta lapsesta lähtien, yksinhuoltajalapsilisän korotus, kotihoidon tuen korotus. Nämä ovat olleet sellaisia töitä, joita tässä nyt neljän vuoden (Puhemies: 2 minuuttia!) aikana on määrätietoisesti tehty, ja sellaisia, jotka ovat jääneet ed. Heinäluoman hallitusaikana hoitamatta.


Kari Rajamäki (sd):

Puhemies! Kyllä tämä työnantajan kelamaksun poisto tulee olemaan historiallisesti tarkasteltuna yksi vakavimpia taloudellisia virheitä, mitä tämä hallitus on tehnyt, ja aika pitkälti vielä tällaisen valtiovarainministeri Kataisen tammihutaisun seurauksena.

Nythän kaikkiaan Kelan ja sairausvakuutuksen maksuja 3,6 miljardia euroa on tässä vakavassa talous- ja työllisyyskriisissä hoidettava talousarvion, valtion budjetin, kautta. Itse asiassa tämä kattaminen, joka tapahtuu kyllä hyvin hallitsemattomasti, taitaa olla kaksi kertaa fantastisesti uusitun vihreän energiaveromallin ja -uudistuksen nimissä, metsäteollisuuden osalta lisää vaikeuksissa olevan metsäteollisuuden kustannuksia verrattuna työnantajamaksuihin, ja tällä tavalla se on epäonnistunut. Se on toisaalta myöskin hehtaariase työllisyyden toimiin, joissa tarvittaisiin enemmän täsmätoimia.

Mutta kohtuuttominta on se, että tässä pannaan nyt sitten nimenomaan isossa kuvassa tasaverokehityksen mukaisesti lapsiperheet ja eläkeläisperheet maksamaan, ja tämä tulee merkitsemään noin 300 euron kustannustenlisäystä perheille, joilla eivät tulot kasva vastaavasti ja joilla — monilla eläkeläispariskunnilla ja eläkeläisperheillä ja lapsiperheillä — on tiukkaa.

Onhan tämä uskomatonta, että ette ole kehuneet, että fantastisesti te nostatte sähköveroa 93 prosenttia Suomessa. Silläkin pääsee Suomen historiaan, myös talouspoliittiseen historiaan. Mutta en ole lainkaan vakuuttunut, että se on energiapoliittisesti mikään vihreä teko, koska monella ihmisellä ei ole vaihtoehtoa vaihtaa lämmitysmuotoja vaan käytännössä se tulee merkitsemään taloudellista tiukkuutta kohtuuttomasti tänä aikana, jolloin työttömyys, pitkäaikaistyöttömyys, kärjistää tilannetta.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Tässä joudutaan pakostakin käsittelemään vähän historiaa, mutta ensin siis kommentti ed. Gustafssonin siteerauksesta.

Ed. Gustafssonhan puhui siitä, mitä lapsiperheet tässä kokonaisuudessa saavat, ja totta ihmeessä, jos katsotaan lapsiperheiden kokonaisuus, tämä saanti tällä vaalikaudella on onneton, koska 70 prosenttia lapsiperheistä jää tämän lapsilisäkorotuksen ulkopuolelle ja tällä indeksikorotuksella ei ole yhtään mitään vaikutusta koko vaalikauden aikana. Kyllä kai nämä lapsiperheet, jotka äänestivät kokoomusta muun muassa tämän indeksilupauksen takia, ajattelivat niin, että he saisivat siitä jotain tällä vaalikaudella, eivätkä niin, että menette vielä toisiinkin vaaleihin kertoen, että tämä lapsilisien indeksiin sitominen on nyt sitten niin, ja sitten sen jälkeen katsotaan taas, mitä vaalien jälkeen tapahtuu, niin kuin jo sanoin. (Ed. Heinosen välihuuto) — Ja sitten tuli erinomainen kommentti, loistava kommentti, ed. Heinoselta liittyen tähän kokoomuksen hallituskysymykseen. Se oli hyvä, että otitte tämän esille.

Nyt nimittäin kysyn, olikos tämä teille hallituskysymys. (Ed. Heinosen välihuuto) — Jaa. No, tuliko se hallitusohjelmaan? Ed. Heinonen, tuliko se hallitusohjelmaan? (Ed. Heinosen välihuuto) — Mutta tuliko se hallitusohjelmaan? Ei tullut. Se ei tullut hallitusohjelmaan. Tämän, mikä oli ennen vaaleja teillä kynnyskysymys, te unohditte neuvotteluissa niiden jälkeen. Kun me kysyimme sen perään... (Ed. Heinosen välihuuto) — Älkääs, ed. Heinonen, vaan kuunnelkaa. — Kun me kysyimme sen perään tässä eduskunnassa, miten tämä pääsi unohtumaan, te kerroitte, että no, oikeastaan me saimme paljon paremman diilin aikaan, kun nostettiin näitä pienimpiä äitiyspäivärahoja. Eli siis tämä ei ollut teille, ed. Heinonen, kynnyskysymys, vaan te söitte sananne tältä osin, ja sitten kun me ahdistimme teitä täällä eduskunnassa tällä asialla, sen jälkeen te viime keväänä kehysriihen yhteydessä ryhdyitte korjaamaan tätä virhettä, mutta siirsitte sen laskun seuraavalle vaalikaudelle. Tämä on sikäli tärkeää sanoa, ed. Heinonen, että teidän poliitikkonne ovat nyt kuukaudesta toiseen kulkeneet puhumassa leikkausten perään, että pitää olla valmius leikata. Teidän johtavat poliitikkonne puhuvat leikkauksista, että saadaan julkinen talous tasapainoon.

Minä vaan nyt jään kysymään, mitä ne leikkaukset tulevat olemaan, mitä te olette siellä vaatimassa ja valmistelemassa. Nimittäin tähän saakka me olemme saaneet kuulla vain yhden säästökohteen kokoomuslaisilta poliitikoilta. Ja mikäs se säästökohde on? Se on se, että poliittiset valtiosihteerit lopetetaan. No, se taitaa säästää miljoona euroa. Ne on tietysti hyvä lopettaa, koska teidän tullessanne hallitukseen niiden määrää lisättiin ennätysmäisesti. Sen jälkeen, kun ed. Sasi ja kokoomus viime vaalikaudella vaativat, että ne pitää kaiken kaikkiaan lopettaa ja koko järjestelmä on maho, te ensi töiksenne lisäsitte poliittisten valtiosihteerien määrän kaikkien aikojen korkeimmalle. Se säästää ehkä miljoona euroa, mutta loput 7 999 miljoonaa on säästöinä vielä toteuttamatta. Tämäkin on tähdellistä sanoa, koska te puhutte kahdella eri tavalla näistä asioista. Ja sama koskee tätä verokysymystä, jossa todellakin kokoomuksen puheet ministeriaitiosta ja välillä salistakin veroasioissa eivät kohtaa toisiaan.

Te sanotte, että teidän linjanne on työn verotuksen keventäminen ja sen suosiminen. Eikö niin? Näinhän te sanoitte muun muassa tänään, mutta mitä veroja te olette kaikkein tuntuvimmin laskeneet tässä yhteydessä? Arvonlisäveroa esimerkiksi ruuan osalta. Mikä vaikutus sillä oli työhön? Luuletteko te, että ihmiset syövät enemmän, kun ruuan arvonlisävero on hiukan halvempaa? En usko, että syövät enempää. Ei tule yhtään työpaikkaa. Te valitsette aina sen argumentin, joka kullakin hetkellä tuntuu kaikkein parhaalta.

Toinen esimerkki. Te teitte perintöverolaskun, jolla tosin kyllä on laaja kannatus. Mutta on syytä sanoa, ettei sekään kai ole työnteon verotuksen keventämistä. Eli te olette johdonmukaisesti keventämässä aika useita veroja paitsi näitä tässä mainittuja. Jos te saisitte päättää, varmaan pääomaverokin tuotaisiin aika alas, koska jotenkin tuntuu, että se paremmin tyydyttää teidän keskeisen kannattajakuntanne toiveita.

Palaan vielä tähän kysymykseen ja kysyn läsnä olevilta kokoomuslaisilta kansanedustajilta, kun yhtään ministeriä ei ole vieläkään paikan päällä enkä tiedä ehtiikökään: Miksi te ette tee tätä pääomaveron korotusta jo ensi vuoden budjettiin? Mikä estää tämän pääomaverotuksen korottamisen välittömästi, joka on kaikissa vaihtoehdoissa satojen miljoonien eurojen asia, jolla voidaan rahoittaa aika monta olennaista oikeudenmukaisuuteen liittyvää sosiaaliturvan parannusta, esimerkiksi tätä työmarkkinatuen puolison tarveharkinnan poistoa, joka on aidosti huutava epäkohta ja joka olisi varmaan työllisyysvaikutuksiltaan myös hyvä ja jolla olisi perheiden hyvinvointiin ja tasapainoon liittyviä hyviä vaikutuksia, ettei tarvitse olla tilanteessa, että on riippuvainen toisen puolison elatuksesta silloin, kun toisen puolison tulot ovat 2 000 euroa tai alle? Tässä on niitä konkreettisia valintoja, joita me olemme nyt tekemässä ja joihin voi ottaa kantaa.

Kun kuulen kokoomukselta selityksen, miksi tämä pääomaveron korotus ei käy nyt, jos te kerran sitä kannatatte, sitten minulla on seuraava kysymys kyllä mielessä, mutta minä jään ensin odottamaan, miksi sitä ei voida tehdä nyt.


Mirja Vehkaperä (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Katson tarpeelliseksi, että kommentoin tässä vaiheessa sosialidemokraattien tekemän vaihtoehtobudjetin myötä lakialoitteita, joita on kasamäärin täällä, mutta allekirjoittaneita vaan näyttää olevan niin vähän, että on varmasti nyt tarpeen kolmeen lakialoitteeseen tarttua, ennen kuin viimeisetkin allekirjoittaneet ovat poistuneet tästä salista.

Lakialoite 97 koskee lapsilisien korottamista 10,5 eurolla kuukautta kohden. Se on tavoiteltavaa. Tänään olemme keskustelleet kovasti siitä, että lapsiperheiden etuuksia joka tapauksessa tällä hallituskaudella on saatu eteenpäin, mutta aina tarvetta lienee korotuksille ja muutoksille. Budjettivarojen sisässä on saatu nämä minimiäitiys-, isyys- ja vanhempainrahat, joista on tänään kovastikin väännetty kättä, onko se 170 euroa kuussa paljon vai vähän, mutta kun meillä on vähän erilainen käsitys sosialidemokraattien ja keskustan välillä myöskin siitä, mikä on köyhyysraja. Kun sosialidemokraattien puheenjohtaja aikanaan lanseerasi tämän rajan, niin me emme ole aivan samoilla linjoilla tästäkään asiasta. Lapsiperheiden köyhyyttä täytyy tietysti poistaa monilla teoilla, ja yksistään yhdellä tempulla sitä ei voida hoitaa kuntoon.

Vanhemmuuden kustannuksien jakaminen on yksi suurimpia asioita, joita täytyy tulevaisuudessa miettiä. Miten vanhemmuudesta tulevat kustannukset korvataan varsinkin naisvaltaisilla aloilla yrittäjyyden puitteissa ja miten tämä koko vanhempainvapaajärjestelmä Suomessa kehittyy tulevaisuudessa kannustamaan toivottavasti yhä enemmän perheen äitejä ja isiä jäämään kotiin, kun lapset ovat pieniä? Mutta varmasti lapsi- ja perhepoliittisiin asioihin vaalitaisteluissa palaamme ja jokainen puolue esittää omat kärkiteemansa tähänkin asiaan.

Arvoisa puhemies! Lakialoite 98 koskee lapsilisän maksun päättymistä 17 vuoteen, ja nyt halutaan, että sitä korotetaan vuodella. Tämäkin on hyvä asia, sillä täysi-ikäisyyden rajahan kulkee tuossa 18 vuodessa, ja silloin perheet ja vanhemmat ovat elatusvelvollisuudessa lapsiansa kohtaan. Mutta itse näen ehkä tärkeämmäksi asiaksi juuri tässä 16, 17, lähemmäs 18 vuotta olevien lasten ja nuorten tulojen kehityksessä sen, että opintorahan kehittäminen olisi se instrumentti, jolla mentäisiin eteenpäin. Toisen asteen opintorahan remontti on aivan varmasti seuraavan hallituksen pöydällä, ja siinä ennen kaikkea vanhempien tulorajojen korjaaminen ja itsenäisesti asuvien nuorten opintorahan korotus täytyisi saattaa sellaiselle tolalle, että lapsilisiin ei enää olisi tarvetta puuttua silloin, kun nuori on 17 ja lähellä täysi-ikäisyyden rajaa.

Lakialoite 100 koskee työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamista. Ed. Heinäluoma haastoi vihreitä kansanedustajia tähän keskusteluun, mutta tuon itse muutaman näkökulman tähän asiaan.

Eilen tässä salissa käsiteltiin neljättä valtion lisätalousarviota ja siellä pureuduttiin työmarkkinatuen tarveharkinnan kysymyksiin. Siihenhän tuli parannusta, ja tähän huutoon on vastattu. Toki tässä lisätalousarviossa sitä ei esitetty kokonaan poistettavaksi, mutta tarveharkinnan rajoja muutetaan, ja ne astuvat voimaan jo tämän vuoden puolella joulukuun puolessavälissä. Puoliso saa siis jatkossa ansaita 320 euroa nykyistä enemmän kuussa ilman, että työttömän saama työmarkkinatuki poistuisi kokonaan. Täyden tuen saa silloin, jos puolison tulot ovat enintään 1 704 euroa. Nykyisin puolison tuloraja on 1 384 euroa, mikä tässä lakialoitteessakin on otettu esille. Mutta tähän huutoon on vastattu, ja itse olen kokenut, että politiikalla tehdään merkittäviä päätöksiä askel askeleelta oikeaan suuntaan ja näin tämänkin hallituksen aikana.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma kysyi, minkä takia pääomaveron korotusta, jonka takana kokoomus on liputtanut olevansa, ei ole toteutettu.

Verotus on kokonaisuus. Pääomaveron korotus liittyy aivan olennaisilta osin yhteisöveron alentamiseen ja pienten pääomaverojen verovapauteen eli tältä osin myöskin pääomaverojen progressioon. Uskon, että tuo muutos pääomaverojen korottamisen suuntaan ja yhteisöverojen laskemisen suuntaan olisi jo tehty, jos taloudellinen tilanne olisi vakaampi. Tällä hetkellä ja jo aiemmin, kun keskustelu tuosta aiheesta on noussut, olemme voineet havaita, että sitä vakaata kasvua, jota olemme odottaneet kohta jo 2 vuotta maailmanmarkkinoilta, ei ole vielä syntynyt siinä määrin, että uskaltaisimme tehdä aktiivisia, voimakkaita liikkeitä suomalaisen yrityselämän verotukseen. Siksi on syytä epävarmassa tilanteessa odottaa, että tilanne rauhoittuu, ja, kun olemme saaneet riittävän varmuuden, toteuttaa merkittävät uudistukset, joiden tavoitteena pitää olla edelleen se, että työllistäminen kannattaa, työnteko kannattaa, yritysten kannattaa perustaa pääkonttorinsa ja pitää työpaikkansa Suomessa. Tämä on uskoakseni — toivon ainakin, että se on — myös sosialidemokraattien tavoite.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma kertoi, että joku kokoomusjohtajista on puhunut menojen leikkaamisesta. Jos oikein olen kuullut ja muistiinpanoni kertovat, niin meidän puheenjohtajamme, valtiovarainministeri Jyrki Katainen, on ottanut julkisen talouden tasapainottamisen aivan ykköstehtäväksi. Se on itse asiassa takuu siitä, että Suomessa on hyvinvointiyhteiskunta vielä tulevaisuudessakin. Ja puheenjohtaja Katainen on linjannut ja listannut viisi eri toimenpidettä, joilla kokoomus haluaa lähteä tätä hyvinvointiyhteiskuntaa turvaamaan ja tasapainottamaan tuota julkista taloutta.

Ja siinä hän on linjannut kolme ensimmäistä, ensinnäkin työurat, työurien pidentämisen niin, että nuoret saataisiin hieman aikaisemmin töihin ja ihmiset pysyisivät tuosta nykyisestä 59,4 vuoden keskimääräisestä eläköitymisiästä 1—2 vuotta kauemmin työelämässä, 61—62-vuotiaiksi. Yksi vuosi tuossa työurassa tarkoittaa noin 2 miljardia. Palvelurakenteiden uudistamisen on Katainen linjannut toisena toimenpiteenä ja kolmantena sellaiset ratkaisut, jotka turvaavat maamme myönteisen talouskasvun, ylläpitävät myönteistä talouskasvua. Siinä tietysti veropolitiikka on erittäin oleellisena.

Puheenjohtaja Katainen on tämän jälkeen todennut, että se, kuinka hyvin onnistumme näissä kolmessa ensimmäisessä varsin myönteisessä asiassa, vaikuttaa siihen ja ratkaisee sen, miten paljon tarvitsemme näitä kahta jäljellä olevaa tointa, ja ne ovat veronkiristykset ja menojen jäädyttämiset. Tämä on ollut ainakin meidän puheenjohtajamme yksiselitteinen viesti, millä tavalla kokoomus lähtee vastuullisesti hyvinvointiyhteiskuntaa turvaamaan.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Totean kuitenkin selvyyden vuoksi, että menojen jäädyttäminen on yhtä kuin että ei tehdä inflaatiokorjauksia. Kun suomentaa aina välillä tätä meidän käymäämme keskustelua, niin täällä puhutaan vähän kivoilla sanoilla ja sitten johdetaan toisiamme ja parhaassa tapauksessa vielä suurta yleisöä harhaan. Jos puhutaan menojen jäädyttämisestä, niin se on yhtä kuin että ei tehdä inflaatiokorjauksia. Eli kun te täällä markkinoitte näitä teidän indeksisidonnaisuuksianne, jotka eivät tällä vaalikaudella tuota yhtään mitään, ja siirretään ensi vaalikaudelle, niin teillä on jo siellä valmiiksi paketti, jolla sitten nämä nyt toteutetut lupaukset ensi vaalikaudelle voidaan peruuttaa, ja sitten tullaan vetoamaan tuohon Kataisen viiden kohdan listaan.

Mutta jos sitä kokoomuksen vaaliohjelmasta saa vielä puhua, niin onhan siellä toinenkin indeksi, jonka te lupasitte hoitaa. Muistaako ed. Heinonen sen, mitä teidän piti myös parantaa? Ei taida muistaa. Autan sen verran, että se oli eläkeindeksien parantaminen. (Ed. Heinonen: Eikä ollut!) — No, kaivetaanko se esiin? Minulla oli pitkään kokoomuksen ohjelma täällä, mutta nyt voi olla, kun sitä ei ole ihan viime aikoina tarvittu, että se ei ole tässä kädellä saatavilla. Mutta kyllä siellä oli, ilmeisesti minä tunnen paremmin... (Välihuutoja) — Anteeksi?

Pysytään nyt järjestyksessä, yksi kerrallaan puhuu!

No niin, siis eläkeindeksien parantamiseen. Siihen on vielä aikaa, tämänkin lupauksen toteuttamiseen, jotta ei tarvitse sitten vaalikeskustelussa palata tähän lupaukseen.

Talouden epävarmuudesta totean, että valtaosa aikaa on sellaista aikaa, että talouden kehitys on epävarma. Se on valtaosa aikaa. Nyt epävarmuus on suurempi. Mutta eihän politiikkaa voida jättää tekemättä sen takia, että on epävarmuutta, vaan päinvastoin pitää politiikalla pyrkiä poistamaan epävarmuutta ja tekemään semmoista pitkän aikavälin näkymää, joka tuo kasvua ja työllisyyttä. Ja sinällänsä uskon, että tässä asiassa meillä ja kokoomuksella on varmaan myös paljon yhteisiä ajatuksia, koska molemmat olemme vahvasti työn liikkeitä.


Paavo Arhinmäki (vas):

Arvoisa puhemies! Ed. Vehkaperä täällä kyseli, mikä on sosiaalidemokraattien köyhyysraja. Hän sanoi, että se on eri köyhyysraja kuin keskustan köyhyysraja. Minusta olisi hyvä, että käytämme sellaisia köyhyysrajoja, jotka on yleisesti tunnustettu, eikä niin, että kaikki päättävät niistä erikseen. Tiedämme, että EU on käyttänyt aikaisemmin sitä, että jos tulot ovat alle 60 prosenttia mediaanituloista, silloin elää köyhyysrajan alapuolella. Näitä ihmisiä on 700 000 Suomessa. Jos katsotaan EU:n laajempia köyhyysarvioita, niin silloin Suomessa on 900 000 köyhää. Eli minusta olisi hyvä, että puhutaan yhteisillä mittareilla eikä niin, että jokainen puolue itse keksii omat köyhyysmittarinsa, kuten ilmeisesti ed. Vehkaperä haluaa tehdä.

On tärkeää, että korjataan vanhempainvapaajärjestelmä. Me tulemme voimakkaasti ajamaan 6+6+6-mallia, eli molemmilla vanhemmilla on oikeus omaan 6 kuukauteen, ja perhe voisi sitten itsenäisesti pohtia sen, kuka vanhemmista käyttää vielä sen kolmannen 6 kuukautta.

Ed. Vehkaperä täällä jo siirtyi kohta tulevaan seuraavaan asiaan eli opintotukeen, ja hän erityisen voimakkaasti painotti sitä, että itsenäisesti asuvien alle 20-vuotiaiden opintotukea pitää korjata. Minä tuon teille ilouutisen, ed. Vehkaperä, pääsette jo huomenna äänestämään tämän teidän äsken esittämänne tavoitteen puolesta. Ja uskon, että tuon puheenvuoron jälkeen te tulette äänestämään vasemmistoliiton esityksen mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Työmarkkinatuen tarveharkinta pitää poistaa kokonaan. Se on aivan keskeinen vasemmiston tavoite. Se luo perheiden sisään erittäin hankalia tilanteita. Jokaisella täysi-ikäisellä suomalaisella pitää olla oikeus edes jonkunlaiseen omaan toimeentuloon.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Mitä eläkeindekseihin tulee, niin kokoomus ei ollut niitä puolueita, jotka lupailivat ennen viime vaaleja taitetusta indeksistä luopumista. Sen sijaan lupasimme, että indeksejä tarkastellaan, ja näinhän myös Sata-komiteassa on tehty. Ja monista syistä, niin kuin ed. Heinäluomakin tietää, ay-liikkeen läsnä ollessa tuo Sata-komitea ei aivan täyttänyt kaikkia toiveita, joita sille asetettiin, mutta eläkeläisten indekseihin on saatu aikaan merkittävä parannus. Nyt tämän taantuman seurauksena eläkeindeksien johdosta eläkeläisten ansiot olisivat merkittävällä tavalla alentuneet, ellei tämä hallitus olisi tehnyt poikkeuksellista lakia, joka muutti indeksejä niin, että indeksit eivät leikkaa eläkeläisten ansiotasoa. Tämä on korjaus indekseihin eläkeläisille, jonka tämä hallitus kädenojennuksena eläkeläisten suuntaan teki.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Huomaatte, keskustelu kannattaa. Eli siis ed. Katajakin muistaa, mitä kokoomuksen vaaliohjelmassa luki. Eihän siellä lukenut niin, että tarkastellaan, vaan siellä luki niin, että luvattiin eläkeindeksiin parannus, ja se oli niin kirjoitettu, että moni ymmärsi sen, että taitettu indeksi tullaan poistamaan. Ja osa teidän edustajianne kentällä vielä kertoi ja suomensikin sen tällä tavalla. (Välihuutoja) — No, mitä tästä kiistelemään. Äsken te ette edes muistanut, että koko asia oli teidän ohjelmassanne, nyt sentään muisti alkaa jo pikkuhiljaa palautua.

Totean, että tämä on sillä tavalla aika olennainen asia, että jos vakavasti otettava puolue, niinkin iso kuin kokoomus, antaa tämmöisen lupauksen, niin kyllä sitten on aika tärkeää, että sen mukaan myös toimitaan. Jos sanoo, että lapsilisien sitominen indeksiin on hallituskysymys, niin silloin sen täytyy olla hallitusohjelmassa, eihän se muuten ollut mikään hallituskysymys. Sitten jos sanoo, että eläkeindeksiä parannetaan, mitä toista miljoonaa eläkeläistä katsoo aika tarkasti, niin luulisi silloin tehtävän jotakin. Ja tuo selityshän nyt kertoo, että te ette ole tälle asialle tekemässä ilmeisestikään tämän vaalikauden aikana yhtään mitään.

Mutta edelleenkin siis palaan tähän kysymykseen, että toivoisin myös, että olisi kuullut kannat vihreiltä tähän työmarkkinatuen puolison tarveharkinnan poistamiseen, koska vihreät ovat puhuneet tästä. Tässähän ei voi mennä Sata-komitean selän taakse. Minusta kaikkein kurjinta on mennä joidenkin järjestöjen selän taakse, jotka istuvat Sata-komiteassa asiantuntijoina. Eihän nyt niin heikko hallitus voi olla, että se ei saa aikaan edes niitä Sata-komitean esitysten toteuttamisia, joihin tämä tarveharkinnan poisto siellä komiteassa kuului. Ei siitä voi syyttää työmarkkinajärjestöjä. Tälle puolison tarveharkinnan poistamiselle oli kannatusta. Mutta ylipäänsä kyllä kuitenkin on niin, että viime kädessä hallitus vastaa kaikista asioista. Ei voi mennä toisten selän taakse. Tosin sitten tämä hallitus on ottanut tavakseen mennä aina muiden selän taakse, joko edellisen hallituksen tai sitä edellisen hallituksen, tai niin kuin nyt olemme kuulleet, windfallissa mennään EU:n selän taakse.


Sampsa Kataja (kok):

Arvoisa puhemies! Kyllä tilanteen täytyy olla se, että ed. Heinäluoma nyt muistaa väärin. Se ei voi olla ed. Heinäluoman ymmärtämättömyyttä. Sen verran luotan entiseen valtiovarainministeriin, että ei Heinäluoma eikä kukaan muukaan ole voinut ymmärtää kokoomuksen vaaliohjelmaa siten, että taitetuista indekseistä oltaisiin luopumassa. Enkä myöskään usko siihen, että hän pahantahtoisuuttaan tulkitsisi tuota kirjausta meidän vaaliohjelmassamme niin, että taitetusta indeksistä oltaisiin luopumassa. Minä olen kuitenkin ollut tuota ohjelmaa tekemässä, ja uskon sen kohtalaisen hyvin muistavani tältä osin. En usko ed. Heinäluoman ymmärtämättömyyteen enkä pahantahtoisuuteen, vaan kyse lienee vain muistamattomuudesta.

Mutta on myös ilo todeta ed. Arhinmäen tulleen allekirjoittaneenkin linjoille tuossa perhevapaiden järjestämisessä. Olen pitkään puhunut sen puolesta, että myös isille tulisi parempi oikeus jäädä kotiin hoitamaan lapsia, jos perhe niin ratkaisee. Monelta osin kyse ei ole vain lastenhoidosta ja lapsen edusta, perheen tilanteesta, vaan uskon, että tuolla kysymyksellä on laajemminkin tasa-arvon kannalta merkitystä ja lopulta vaikutusta myös työolosuhteisiin ja työpaikoilla tapahtuvaan palkkakehitykseen sukupuolten välillä.


Paavo Arhinmäki (vas):

Arvoisa puhemies! Jos kokoomuksen varapuheenjohtaja ed. Katajan kanta 6+6+6-mallista on myös kokoomuksen kanta, niin se on kyllä sitten hyvin lähellä toteutua, koska niin moni puolue on sen takana. Tämä on hyvä kuulla.

Edelleen ihmettelen sitä, miten työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamatta jättäminen voidaan julkisuudessa yrittää laittaa vasemmiston ja sosialidemokraattien niskoille. Me olemme tässäkin keskustelussa selkeästi tuoneet esille, että me olemme valmiita sen poistamaan tässä eduskunnassa, tällä vaalikaudella. Ei tarvita mitään muuta kuin se, että vihreät ja muut hallituspuolueet äänestävät sen puolesta. Se on sillä hoidettu. Nyt tämän keskustelun jälkeen on turha enää sanoa, että se on vasemmiston tai sosialidemokraattien vika, että sitä ei poisteta, koska me olemme valmiita sen tekemään.

Toinen iso kysymys minusta on se, että nyt vihreiden pääideologi Soininvaara on kirjassaan nostanut kovasti esille sitä, että perusturvaa voidaan parantaa ainoastaan leikkaamalla ansioturvaa. Tätä kirjaa on lehtikirjoituksessaan kovasti kehunut Kelan professori Hiilamo, samainen Hiilamo, jota Soininvaara kehuu omassa kirjassaan avusta tämän kirjan kirjoittamisessa. Että ensin toinen auttaa toista ja toinen sitten toista, ja sitten lopuksi molemmat taitavat olla vielä vaaleissa vihreiden ehdokkainakin mahdollisesti. Näin tätä poliittista peliä pelataan.

Mutta oleellinen kysymys tässä on se, että vihreät ovat tähän asti puhuneet, että tarvitaan perustulo. Ja työmarkkinatuki on työttömälle valtion maksama perustulon tapainen maksu. Nyt jos lähdetään siitä, että ansiopäivärahaa ei voi saada valtion maksaman peruspäivärahan päälle, se tarkoittaa sitä itse asiassa, että vihreät ovat yhdeltä osin luopuneet perustulomallista. He ovat sitä mieltä, että perustuloa ei pidäkään maksaa työttömille, (Puhemies: 2 minuuttia!) työttömillä ei ole oikeutta saada ansiopäivärahaa tämän valtion maksaman peruspäivärahan päälle, joka on perustulon mallinen.


Mirja Vehkaperä (kesk):

Arvoisa puhemies! Eilen kehutussa neljännessä lisätalousarviossa otettiin yksi hyvä askel juuri tähän työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamisen suuntaan, kun näitä rajoja korotettiin. Mutta vielä on tehtävää senkin eteen, että ne tulisi poistaa sitten jonakin päivänä.

Mutta mitä tulee sitten näihin opiskelijoiden opintososiaalisiin etuuksiin, niin jos olisin oppositioedustaja, kuten ed. Arhinmäki, niin totta kai toimisin kuten te. Esittäisin, vaatisin ja tekisin aloitteita siihen, että kaikkea mahdollista opintososiaalista etuutta korotettaisiin. Te olette yhdellä rysäyksellä haluamassa opintotukeen korotusta, opintotuen indeksiin sitomista, vanhempien tulorajojen poistamista. En ole edes pysynyt laskuissa, mitä kaikkea niissä aloitteissa on, paitsi että niissä ei ole esitetty, mitä tämä kokonaisuudessaan tulee maksamaan (ed. Arhinmäen välihuuto) ja miten tämä rahoitetaan.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Kun näistä indekseistä puhutaan, niin sain aika vaikean kysymyksen vastattavaksi. Se oli opiskelijaporukalta, joka kävi minua tapaamassa. Heillä oli kysymys, että miten ihmeessä opiskelijat eroavat täysin kaikesta muusta väestöstä, että jos kaikki muu perusturvaksi luonnehdittu, kuten kotihoidon tukikin, katsotaan perusturvaksi hallituksen ajattelussa, niin se sidotaan indeksiin, mutta opiskelijoiden toimeentuloa ei. Se oli aika paha kysymys. Joudun toteamaan, että en kyllä pystynyt vastaamaan siihen millään loogisella tavalla, että jos kaikki muut etuudet ovat indeksisuojassa, tyyppiä eläkkeet ja tyyppiä kotihoidon tuki, tyyppiä lapsilisät jne., niin miten ihmeessä sitten opiskelijoiden opintoraha ei ole. Se on kyllä kysymys, joka tavallaan tulee väistämättä vastaan, ja minä yhdyn tähän ed. Arhinmäen perusteltuun kysymykseen, että sitten kun ruvetaan indeksietuja käyttämään, pitäisi tietysti katsoa, että kaikkia väestöryhmiä kohdellaan lähtökohtaisesti samalla tavalla varsinkin niissä asioissa, jotka ovat aidosti perusturvaa. On selvää, että joku opintoraha on sen luontoinen asia, että se on opiskelijan toimeentulon kannalta perusturva-asia. Se on se, jolla hänen pitäisi lähtökohtaisesti elää yhdessä opintolainan kanssa. Joten kyllä tämä kysymys on mielestäni täysin oikeutettu.

Mutta tämänkin jälkeen jää jäljelle se kysymys, että meillä pitäisi olla rohkeutta puhua eduskunnassa myös lisätuloista. Palaan siihen, mistä tämä meidän ehdotuksemme logiikka lähti: sekä työllisyyden kasvu että myös verotuksen oikeudenmukaisuus ja pääomatulojen saaminen tässä samanlaiselle oikeudenmukaiselle veroperiaatteelle, mitä meillä muu verotus on, on aika tärkeä asia.

Totean, että mikäli halutaan puheenvuoroja tämän päiväjärjestyksen 2) kohdan keskustelussa pitää, ne pyydetään kirjallisena notaarilta. Täällä on nyt pyydettyjä puheenvuoroja tällä hetkellä yksi.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Kyllä edelleen ed. Heinäluoman puheessa on vähän sellaista kitkerien pihlajanmarjojen makua, kun hänen ollessaan valtiovarainministerinä ei opintorahaa korotettu. Opintorahaa ei ollut korotettu 15 vuoteen, ja täällä ed. Heinäluoma sitten puhuu, kuinka tärkeää on korottaa opintorahaa. Ei hän nähnyt sitä tärkeäksi silloin, kun hänellä olisi ollut siihen valtaa ja mahdollisuutta. Silloin, kun taloudessa meni hyvin, valtiovarainministerinä ollessaan ed. Heinäluomalla olisi ollut halutessaan mahdollisuus hoitaa tasokorotus opintorahaan. Te ette nähnyt sitä tarpeelliseksi. 15 vuotta opiskelijat olivat opiskelleet samalla opintorahalla. Me lupasimme sen, ja me myös teimme sen. Me teimme 1.8.2008 opiskelijoiden toivoman 15 prosentin tasokorotuksen. Oli opiskelijoille onni, että kokoomus tuli hallitukseen, sillä edellinenkin korotus oli tehty silloin, kun kokoomus oli hallituksessa. Eli opintoraha nousee näköjään ainoastaan silloin, kun kokoomus on hallituksessa, ja tämä tietysti kannattaa opiskelijoidenkin muistaa.

Tämän lisäksi me korjasimme vapaan tulon rajoja 30 prosentilla. Opiskelijat olivat esittäneet 20:tä prosenttia, me korotimme 30 prosentilla. Me olemme tehneet lukuisia korjauksia opintotukeen. Opintotuen ja sairauspäivärahan yhteensovitus selkeytyi tämän vuoden elokuussa. Askel askeleelta olemme tehneet sitä työtä, mitä olisitte te, ed. Heinäluoma, voinut tehdä silloin, kun olitte hallitusvastuussa, mutta te ette nähnyt opiskelijoiden asemaa tärkeäksi. Me olemme päättäneet kokoomuksessa, että me myös jatkamme tällä tiellä, ja me olemme nostaneet indeksiin sitomisen tänä vuonna omassa opintotuen rakenneuudistuslausunnossamme esille, ja me tulemme sen tekemään, me tulemme hoitamaan tätä työtä määrätietoisesti tulevaisuudessa.


Eero Heinäluoma (sd):

Arvoisa puhemies! Todellakin, opintotuen parantaminen oli SDP:n vaaliohjelmassa vuoden 2007 vaaleissa. Kun tosiasia tulee olemaan myös tämän vaalikauden jälkeen, että koko maailma ei ole valmis, niin olennaista on, että kun puolueet esittävät näitä erilaisia etujen parannuksia, niin niillä on myös siihen liittyvä rahoitus. Ja se on ollut SDP:n johdonmukainen periaate, kun se on omat vaaliohjelmansa tehnyt, ja myös kun se tekee ehdotuksia, jotka poikkeavat hallituksen esityksistä tässä eduskunnassa, niin se kertoo, miten se ne rahoittaa. Joka ikinen vuosi olemme tämän tehneet.

Viime vaalikaudella parannettiin kyllä opiskelijoiden asemaa, ja se liittyi muun muassa keskiasteen opiskelijoiden elämään, joka on yksi unohdettu asia, että meillä on erittäin suuria epäkohtia sillä alueella ja osa jopa sellaisia, että ne ovat tasa-arvoperiaatteen kannalta kyseenalaisia, eli se, miten alle 20-vuotiaita kohdellaan, miten niitä kohdellaan, jotka asuvat kotona, jotka sitä kautta joutuvat tämän leikkurin kohteeksi.

Indeksiasia on omansa. Sanoin sen, minkä edelleenkin sanon, että jos sidotaan indekseihin etuja, niin sitten täytyy katsoa tietysti eri väestöryhmien tasapuolista kohtelua ja ottaa vastuu siitä, että kun lähtee indekseihin sitomaan, niin sitten katsoo, että ollaan tasapuolisia eri väestöryhmiä kohtaan. Se on tämä asia, joka nyt varmasti jää tähän keskusteluun tämän jälkeen käytäväksi, ja varmaan tähän opiskelija-asiaankin tullaan tässä yhteydessä palaamaan.

Mutta minusta tärkeä juttu on tehdä vaihtoehtobudjetti, koska täällähän on helppo luvata kaikkea, jos jättää vaihtoehtobudjettinsa tekemättä, ja nyt on tärkeää sanoa, että SDP on tehnyt joka ikinen vuosi tällä vaalikaudella, niin kuin myös 1991—1995, oman vaihtoehtobudjettinsa, jossa se on kertonut, mitä se on tekemässä, miten se sen rahoittaa. Totean vielä kerran, että kokoomus ei kyennyt siihen kuin viimeisenä vuotena, ja, ed. Heinonen, joka ei tosin tainnut silloin olla eduskunnassa, kysyn, mikä oli huomattavin rahoitusmuoto, mitä kokoomus silloin tarjosi. Oliko ed. Katajakaan silloin eduskunnassa? Huomattavin rahoitusmuoto, mitä te tarjositte silloin, oli se, että nostetaan tuloverotuksen arviota, että arvioidaan kertymä hiukan korkeammalle. Se oli teidän budjettivastalauseenne suuri sisältö.

Minusta on oikein, että näiden vaihtoehtojen perään kysytään, ne pitää puolueiden tarjota. Tämä keskustelu tänään on ollut erinomainen siinä, että tässä on ollut vaihtoehtoja. Eihän tässä lopullista sanaa ole vielä sanottu, vaan tässä jää varmaan tuleviinkin keskusteluihin, mutta aika iso kokonaisuus on käyty lävitse, ja toivon, että tätä keskustelua voidaan jatkaa, ja arvostaisin kovasti, jos myös ministereillä, erityisesti kokoomuksen ministereillä, olisi aikaa osallistua tähän keskusteluun, jota he viime vaalikaudella niin kovasti painottivat parlamentarismin syvänä olemuksena, että on keskustelun, debatin paikka, hallitus ja oppositio kohtaavat myös silloin, kun oppositio tekee omia ehdotuksiaan, koska tämän illan pääkeskustelunhan piti olla opposition ehdotukset: mitä mieltä niistä ollaan.

Vastaisen varalle totean, että mikäli on halua keskustella opintorahaan ja ‐tukeen liittyvistä asioista, sitä varten on olemassa päiväjärjestyksen kohta 15), ensimmäisen käsittelyn asia.


Paavo Arhinmäki (vas):

Arvoisa herra puhemies! Palaamme tarkemmin opintotuen uudistamiseen juuri niin kuin puhemies sanoi, mutta tässä keskustelussa kysyttiin tästä, ja hämmästyin, että ed. Vehkaperä ei tiedä, mitkä ovat hintalaput näille eri asioille, joita tekin esititte. Ne kerrottiin muun muassa sivistysvaliokunnan käsittelyssä, jossa te itse olette ollut paikalla. Indeksiin sitominen 9,4 miljoonaa euroa vuodessa, vanhempien tuloraja noin 40 miljoonaa euroa vuodessa, ja isoin summa, jonka esitämme, 100 euron tasokorotus opintorahaan, maksaisi ensi vuonna, kun sitä on esitetty 1.8. alkaen, noin 120 miljoonaa euroa. Näistä kaikista on tehty talousarvioesitykset, nämä kaikki ovat vasemmistoliiton varjobudjetissa, jonka toisella puolella on se, miten me haluamme rahoittaa nämä esitykset. Se on minusta kestävää politiikkaa, että kerromme, mitä ne maksavat, ja selvitetään tätä opintorahan reilun 100 euron korotusta. Sitä ei, kyllä myönnän, sivistysvaliokunnassa suoraan tullut asiantuntijoilta. Sen me lasketutimme Kelalla, mikä sen hinta on.

Millä näitä saadaan maksettua? Varallisuusveron palauttaminen, progressiivinen pääomaverotus, kelamaksujen palauttaminen, isoimpien tulojen verotus, ydinpolttoaineverotus, transaktiovero. Pitää olla kokonaisnäkemys siitä, miten laajennetaan veropohjaa, miten kerätään entistä enemmän varoja siihen, että voimme parantaa perusturvaa, voimme parantaa palveluita, miten tuomme oikeudenmukaisuutta verotukseen niin, että ne, jotka tienaavat kaikkein eniten, maksavat myös kaikkein isoimmalla prosentilla eikä ole se tilanne kuin tällä hetkellä, että kymmenien miljoonien tuloista maksetaan pienemmällä veroprosentilla veroja kuin tavalliset keskituloiset palkansaajat, tai se, että kymmenientuhansien osinkotuloja voidaan listaamattomista yrityksistä nostaa, ilman että niistä tarvitsee maksaa tuloveroa lainkaan.