Täysistunto ja suullinen kyselytunti 111/2004

Viidennen vuosilomaviikon muuttaminen rahaksi

Mikko Immonen (vas):

Arvoisa puhemies! Julkisuustietojen mukaan hallitus aikoo tuoda vuosilomalain kokonaisuudistuksen pikaisesti eduskunnan käsittelyyn. Vuosilomalain kokonaisuudistusta valmisteltaessa on työmarkkinajärjestöissä työntekijäpuoli ollut hyvin yksimielinen siitä, ettei viidettä lomaviikkoa voida sopia rahallisesti korvattavaksi tai pätkiä osa-aikaiseksi, kuten työnantajapuoli sen haluaa. Työministeriöstä kerrotaan, että työministeri olisi tuomassa kiistellyn lakimuutoksen työnantajamyönteisenä eduskunnalle heti kunnallisvaalien jälkeisellä viikolla.

Arvoisa ministeri Filatov: Miten viidennen lomaviikon pätkiminen lyhennetyksi työviikoksi tai lyhennetyiksi päiviksi tai lomaviikon muuttaminen rahaksi voi edistää hallitusohjelmassa mainittua perheitten yhdessäoloa ja miten nämä muutokset edistävät työministeriön tämän hetken tärkeintä tavoitetta, työllisyyden parantamista?


Tarja Filatov (sd):

Arvoisa puhemies! Hyvä, että tämä kysymys nousi esiin, koska siitä todellakin on julkisuudessa ollut hyvin vääränlaista tietoa.

Työministeriö on valmistellut tuota lakia komiteatyön pohjalta ja käynyt kolmikantaisia neuvotteluja, ja se laki on muilta osin valmis, mutta tämä kohta, joka liittyy viidenteen lomaviikkoon, on meidän kabinetissamme, joka on työministeriön johtoryhmä, jäänyt auki. Olen sanonut, että muilta osin sen lain saa laittaa laintarkastukseen ja käännökseen. Eduskunta tietää, että tämmöinen työ vie aikaa, mutta tämä viides lomaviikko on asia, josta pitää käydä vielä neuvotteluja työmarkkinajärjestöjen kanssa. Se on tuossa virkamiesten tekemässä pohjassa siinä muodossa kuin komitea on sitä esittänyt, mikä on aivan luonnollista, mutta poliittisesti tätä muotoilua ei ole hyväksytty.


Mikko Immonen (vas):

Arvoisa puhemies! Tiistaina 19.10., ministeri Filatov, Yleisradion uutistoimituksen haastattelussa perustelitte vaihtomahdollisuutta sillä, että on aloja, joille ei ole annettu vuosilomaa lain mukaisesti, ja jollakin tavalla heidänkin on saatava siitä korvaus.

Miten ministeriö voi estää ja puuttua siihen, jos esimerkiksi pienillä naisvaltaisilla aloilla työnantajat työvuorojen sijoittelulla tai vuosiloman ajankohdalla painostavat työntekijöitä luopumaan viidennestä lomaviikosta tai sen pätkimisestä, kun nykyistäkään lakia ei pystytä valvomaan?


Tarja Filatov (sd):

Arvoisa puhemies! Sen vuoksi tätä neuvottelua on käytäväkin ja katsottava, millä lailla nuo kohdat muotoillaan ja minkälaisia päätöksiä ylipäätään tehdään, koska meillä on myös tilanteita, että ihminen on esimerkiksi opintovapaalla tai opiskelemassa ja hän ei pysty lomaansa pitämään ja hänen pitäisi sen opiskelunsa aikana pitää loma. Tämän tyyppisiin tilanteisiin on syytä etsiä joustavia ratkaisuja. Mutta tuo työ on kesken ja sitä on tehtävä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa, jotta löydetään sellainen ratkaisu, että se toimii myös elävässä työelämässä eikä pelkästään lainsäädännössä ja paperilla.


Erkki Pulliainen (vihr):

Arvoisa puhemies! On syytä palauttaa mieleen, mitä tässä asiassa on aikaisemmin poliittisesti tapahtunut.

Työnantajapuolella omaksuttiin jo toistakymmentä vuotta sitten harvinaisen selvä tavoite, että tehdään juuri tällä tavalla elikkä että se viides lomaviikko taikka sitä vastaava osio muutetaan rahaksi paikallisella tasolla ja seuraavassa vaiheessa se poistetaan kokonaan.

Oletteko te perehtynyt siihen, mikä on työnantajapuolen politiikka tässä asiassa, ja aiotteko nyt mennä siihen työnantajakelkkaan?


Tarja Filatov (sd):

Arvoisa puhemies! Uskon, että olen kohtuullisen hyvin perehtynyt siihen, mitä mieltä työnantajat tästä asiasta ovat, koska olen tuota komiteatyötä ollut läheltä seuraamassa ja ohjeistamassa aikanaan. Mutta se on tehnyt omat itsenäiset esityksensä, ja nyt on syytä poliittisesti pohtia, minkälaiseen ratkaisuun tämän asian kohdalta päästään. Muilta osin tuo laki on valmis, mutta edes siinä komitean esityksessä ei ole lähdetty siitä, että viidennen lomaviikon voisi automaattisesti vaihtaa, vaan se lähtee työntekijän vapaaehtoisuudesta ja se lähtee pakottavasta tarpeesta työnantajan työtilanteen suhteen. Siinä ei mitään tällaista blankoa valtakirjaa annettaisi.

Jos katsomme esimerkiksi Oecd:n tuoretta tutkimusta työajasta, niin Suomi sijoittuu siinä kyllä kohtuullisen hyvin. Meillä työaika per työntekijä sekä sen lisäksi työaika per capita elikkä myös niiden ihmisten suhteen, jotka eivät ole työssä, on yksi Euroopan unionin korkeimpia. (Ed. Tennilä: Onko se hyvä?)


Mikko Kuoppa (vas):

Herra puhemies! Työelämässä käytännössä suurilla työpaikoilla voidaan valvoa työntekijöitten etua, mutta erityisesti pienissä työpaikoissa ja pätkätyöntekijöitten kohdalla tällainen tilanne, että he joutuisivat tämän viidennen lomaviikon myymään, ei olekaan enää työntekijöitten valvottavissa, koska monta kertaa he eivät ole myöskään järjestäytyneitä. Heidän asemassaan, kun lakia heikennetään tällä tavalla, että lainsäädännöllisesti mahdollistetaan viidennen lomaviikon ottaminen rahassa, tämä merkitsee sitä, että työnantaja sanelee, onko työntekijällä oikeus pitää tämä lomaviikko vai ei. Se on käytännössä varmasti näin. Ja jos työntekijä ei siihen suostu, niin työntekijä on hyvin äkkiä entinen työntekijä.

Miten ministeri hoitaa tämän, että voidaan turvata työntekijöitten oikeus?


Tarja Filatov (sd):

Arvoisa puhemies! Siihen varmasti tarvitaan ammattiyhdistysliikettä, siihen tarvitaan meidän työsuojelujärjestelmäämme, siihen tarvitaan monia toimijoita. Tilanne on tietyillä työpaikoilla näin, niin kuin ed. Kuoppa kuvaa, mutta jos todellisuus määräytyisi pelkästään näiden työyhteisöjen perusteella ja lainsäädännöllä ei olisi merkitystä, silloin itse asiassa ei olisi merkitystä silläkään, miten tämä pykäläkohta lakiin kirjoitetaan. Tämä yhteys on mielestäni hiukan kaukaa haettu, mutta on totta, että meillä on niitä ongelmia, että pienillä työpaikoilla työntekijät eivät pysty pitämään lainsäädännöllisistä oikeuksistansa kiinni, ja sen vuoksi tarvitaan monialaista yhteistyötä. Olen sanonut, että ratkaisuja tämän asian osalta ei ole tehty, vaan niitä neuvotteluja käydään ja etsitään sellaista tasapainoista vaihtoehtoa, jonka kaikki osapuolet voisivat mahdollisimman pitkälle hyväksyä.