Täysistunto 102/2012

Sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaaminen

Maria Guzenina-Richardson (sd):

Arvoisa puhemies! Kataisen hallituksen pyrkimyksenä on turvata kaikkialle Suomeen tasa-arvoiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Sosiaali- ja terveydenhuollon laadukkaiden, vaikuttavien ja oikea-aikaisten palveluiden yhdenvertaisuuden ja saatavuuden varmistamiseksi hallitus on sopinut hallitusohjelmassaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamisesta kuntarakenteen uudistamisen yhteydessä.

Hallitusohjelman mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuu säilytetään kunnilla. Laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuden varmistamiseksi ja rahoituksen turvaamiseksi tulee muodostaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuuseen kykeneviä vahvoja peruskuntia. (Timo Soini: Koska?)

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen ja rahoittamiseen kykenevän vahvan kunnan vaihtoehtona voidaan tarvittaessa antaa mahdollisuus poikkeusmenettelyyn, jossa kunnat yhdessä voivat muodostaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuuseen kykeneviä, väestöpohjaltaan riittävän suuria sosiaali- ja terveydenhuoltoalueita. (Mauri Pekkarinen: Heti tuli sekava järjestely!) Tarvittavien sosiaali- ja terveydenhuoltoalueiden määrä ja tarkempi rakenne määritellään sen jälkeen, kun kuntarakenteen keskeiset ratkaisut ovat selvillä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus- ja järjestämisvastuu on samalla organisaatiolla. Kunnat ja sosiaali- ja terveydenhuoltoalueet vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluista sekä osasta erikoissairaanhoidon tehtäviä sekä vastaavasti sosiaalihuollon tehtävistä tavoitteena mahdollisimman laajan palvelukokonaisuuden muodostuminen. Tarkoituksenmukaisen työnjaon perusteella määriteltävistä erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon tehtävistä kunnat ja sosiaali- ja terveydenhuoltoalueet vastaavat yhdessä.

Arvoisa puhemies! Kesäkuussa hallitus linjasi kunta- ja palvelurakenneuudistuksen etenemisestä iltakoulussaan. Tuolloin vahvistettiin se, että kuntien ja mahdollisten sosiaali- ja terveydenhuoltoalueiden vastuuta palveluiden järjestämisessä lisätään. Uudistuksella vahvistetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välistä integraatiota. Näin luodaan mahdollisimman laajat palvelukokonaisuudet, vähennetään byrokratiaa ja vahvistetaan peruspalveluita. Palvelut on järjestettävä nykyistä vaikuttavammin ja tehokkaammin ja turvattava hoitoketjut, jotta väestö voi saada yhdenvertaisia ja laadukkaita palveluita. Uudistuksella turvataan kuntalaisten oikeus myös lähipalveluihin.

Muun muassa työnjako-, koordinaatio-, suunnittelu- ja viranomaistehtäviä varten on viisi erityisvastuualuetta. Erityisvastuualueiden rooli ja tehtävät tarkennetaan jatkotyössä niin, että kuntien asema palveluiden järjestäjänä vahvistuu. Jatkotyössä otetaan huomioon alueelliset erityispiirteet ja kuntauudistuksen aikataulu.

Sosiaali- ja terveysministeriön palvelurakennetyöryhmä valmistelee sosiaali- ja terveyspoliittiselle ministerityöryhmälle vuoden loppuun mennessä tarkennetun esityksen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteeksi osana kuntarakenteen uudistamista. (Mauri Pekkarinen: Minkä vuoden?)

Palvelurakenneuudistuksella kuntien mahdollisuudet hallita nopeasti kasvaneita ja kasvavia erikoissairaanhoidon kustannuksia paranevat, kun sekä perustason sosiaali- ja terveyspalveluista että valtaosasta erikoissairaanhoidon palveluja päätetään samassa organisaatiossa. Myös painopisteen siirto entistä varhaisempaan puuttumiseen mahdollistuu, kun perus- ja erityispalvelut ovat saman johdon alla. Kunta on demokraattisin tapa järjestää palvelut lähellä ihmistä paikalliset tarpeet huomioon ottaen. (Markku Rossi: Kotikuntamalli!) Kunta on paras sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestäjä myös siksi, että sosiaali- ja terveydenhuollon sekä muiden hallinnonalojen asiat kaavoituksesta koko palvelujen kirjoon kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa.

Arvoisa puhemies! Hallitus on selvittänyt sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista jo kuudessa välikysymysvastauksessaan. (Välihuutoja) — Jos keskustalaiset malttavat kuunnella, niin te saatte niitä vastauksia. — (Timo Soini: Vielä ei ole tullut vastausta!) Hallituksen tavoitteita ja toimenpiteitä on selvitetty viime vuonna kunnallisten lähipalvelujen turvaamisesta tehdyn välikysymyksen vastauksessa sekä kuluvana vuonna lapsiperheiden hyvinvoinnista ja ikäihmisten hyvästä hoivasta tehtyjen välikysymysten ja lisäksi kolmen kuntauudistusta käsittelevän välikysymyksen vastauksissa.

Kesäkuun iltakoululinjausten ja valtioneuvoston tiedonannon lisäksi hallitus on näissä kaikissa välikysymysvastauksissaan selvittänyt hyvin perusteellisesti hallituksen kuntauudistuksen toteuttamista sekä myös sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistuksen vaiheita. (Pertti Virtanen: Voisiko sen vastauksen toistaa?)

Arvoisa puhemies! Hallitus on pitänyt tärkeänä että uudistus tehdään tiiviissä yhteistyössä kuntien kanssa ja kuunnellen alan parhaita asiantuntijoita. Kesäkuun tiedonannossa kerrotun mukaisesti kuntia kuullaan seuraavan kerran syksyllä 2012 lausuntokierroksella, jonka aikana kunnilla on mahdollisuus antaa palautetta muun muassa rakennelain luonnoksesta ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneselvityksestä ja suuntaviivoista.

Hallituksen laajaa vuorovaikutusta korostavan lähestymistavan mukaisesti kuntarakenneuudistuksen rakennetyöryhmän selvitys esiteltiin viime keväänä 18 paikkakunnalla. Tilaisuuksien tarkoituksena oli saada aikaan vahva keskusteluyhteys valtion ja kuntien välillä.

Viime keväänä asetettiin myös laajapohjainen sosiaali- ja terveyspoliittisia rakenneratkaisuja valmisteleva työryhmä, jossa on mukana laaja joukko alan tutkijoita, sairaanhoitopiirien johtajia, kunta-asiantuntijoita sekä järjestötoimijoiden edustajia.

Hallinnon ja aluekehityksen ministeriryhmä linjasi kuntauudistuksen kriteereistä kesäkuussa, että sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta kunnan väestöpohjan on oltava vähintään noin 20 000 asukasta, mikä vastaa myös Paras-uudistuksen voimassaolevan puitelain väestöpohjavaatimusta. Tämä väestöpohja luo mahdollisuudet omaan palvelutuotantoon, matalan kynnyksen palveluihin sekä lähipalveluihin. Tämä vähimmäisväestöpohja ei kuitenkaan riitä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatioon. Tällöin integraatio on turvattava yhteistyössä toisen kunnan kanssa tai sosiaali- ja terveydenhuoltoalueella.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijatyöryhmän toimeksianto on vuoden loppuun saakka. Valtioneuvosto on linjannut kesäkuussa, että sosiaali- ja terveydenhuollon pääpiirteiden on oltava tiedossa, kun kuntarakennelaki astuu voimaan 1.5.2013. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2015. (Välihuutoja)

Hallitus pyrkii kaikessa toiminnassaan vahvistamaan suomalaisen kuntien itsehallinnon mukaisesti peruskuntia ja niiden kykyä järjestää ja rahoittaa myös sosiaali- ja terveyspalveluita. (Mauri Pekkarinen: Täydellinen sotku!) Hallitus jatkaa — aikaisempien hallitusten linjan mukaisesti: Vanhanen 1, Vanhanen 2 ja Kiviniemi — toimintaa suomalaisen kuntarakenteen vahvistamiseksi. Tässä hallituksen lähtökohtana ovat kunnissa tehtävät ratkaisut. Valta ja vastuu ovat kunnissa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen uudistustyön tavoite on erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon paremman yhteyden aikaansaaminen. Tällöin myös vähenee ihmisten tarpeeton siirtely perus- ja erikoissairaanhoidon välillä. Kun palvelut ovat myös rahoituksen osalta mahdollisimman laajasti saman päätöksenteon alaisuudessa, käytettävissä olevat sosiaali- ja terveydenhuollon voimavarat voidaan hyödyntää mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja ihmislähtöisesti. Järjestelmä on laitettava toimimaan palveluiden käyttäjien, ei hallinnon, ehdoilla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella parannetaan väestön yhdenvertaista pääsyä oikea-aikaisiin ja tarpeenmukaisiin palveluihin, vahvistetaan palvelu- ja hoitopolkujen toimivuutta, vähennetään tarpeetonta päällekkäisyyttä sekä puretaan hallinnonalojen välistä raja-aitaa.

Uudistuksessa turvataan kielelliset perusoikeudet niin, että palvelujen käyttäjä saa palvelut kielilainsäädännön mukaisesti suomeksi ja ruotsiksi. Saamelaisten kielelliset oikeudet turvataan saamelaisten kotiseutualueella. (Markku Rossi: Perustuslaki edellyttää!)

Arvoisa puhemies! Lähipalveluiden turvaaminen on tälle Kataisen hallitukselle erityisen tärkeää. Riittävän vahvalla palveluiden järjestäjällä on tosiasialliset mahdollisuudet viedä palveluita ihmisten lähelle myös uudenlaisilla tavoilla, esimerkiksi liikkuvina tai sähköisinä palveluina.

Jyrki Kataisen hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä tullaan kiinnittämään erityistä huomiota päivittäin tai usein tarvittavien lähipalveluiden turvaamiseen. Hallitus panostaa lähipalveluiden tehokkaaseen kehittämiseen osana kuntien muutostukea. Hallitus pitää selvänä, että vahva ja toimiva julkinen terveydenhuolto — vahva ja toimiva, julkinen terveydenhuolto — turvaa parhaalla mahdollisella tavalla kansalaisten yhdenvertaiset ja korkeatasoiset palvelut.

Kuntauudistuksen ja palvelurakenneuudistuksen toteutus ja yhteensovitus on ratkaistava alueellisesti paikallisten päättäjien ja kuntalaisten parhaaseen tietoon nojautuen. Hallituksen tavoitteena on vahvistaa vahvoja peruskuntia ja antaa kunnallisen itsehallinnon kautta kuntalaisille mahdollisuus vaikuttaa sosiaali- ja terveyspalveluiden käytännön järjestämiseen. Hallitus edistää kuntaliitoksia vapaaehtoisuuden pohjalta.

Hallitusohjelman mukaan vahva peruskunta pystyy kantamaan paitsi palveluiden järjestämisvastuun myös vastuun kunnan omasta palvelutuotannosta. Tämä on erityisen tärkeää. Vahva ja itsenäinen kunta kykenee hallitsemaan markkinoita palveluiden tuotantotapojen monipuolistuessa ja vastaamaan vaatimuksiin asukkaiden valinnanvapauden lisäämisestä. Hallitusohjelman mukaan kunta voi tuottaa palvelut itse tai yhdessä toisten kuntien kanssa tai ostaa niitä toiselta kunnalta tai yksityiseltä palveluntuottajalta: yrityksiltä, järjestöiltä, säätiöiltä. Yksityinen ja kolmas sektori täydentävät kuntien palveluita — täydentävät! Tämä hallitusohjelman mukainen kirjaus täsmentyy sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa siten, että nykyiset julkiset palvelut ja niiden tuottamisen edellytykset vahvistuvat.

Arvoisa puhemies! Palvelurakenteen uudistusta ja henkilöstökysymyksiä ei voida tarkastella välikysymyksessä esitetyllä tavalla, pelkästään terveydenhuollon kannalta. Hallitus lähteekin siitä, että henkilöstön riittävyyttä tulee tarkastella sekä sosiaalihuollon että terveydenhuollon tarpeet käsittävänä kokonaisuutena.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoala on naisvaltainen ala ja henkilöstö ikääntyy. Vuorotyö ja monissa tehtävissä sekä fyysisesti että psyykkisesti raskas työ kuormittaa. Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan alan koulutuksen saaneista henkilöistä noin 38 000 työskentelee muissa kuin oman alansa tehtävissä. Olennainen kysymys tulevaisuuden kannalta on, kuinka edes osa heistä saadaan palaamaan alalle. Toimintayksiköiden johtaminen ja työolot ovat tässä asiassa avainasemassa. Palvelurakenteiden ohella myös henkilöstön tehtävärakenteita on uudistettava, jotta työskentely sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä on henkilöstölle mielekästä.

Arvoisa puhemies! Henkilöstön riittävyys julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa on kiinni neljästä hyvin keskeisestä tekijästä: työmarkkinoilla olevan koulutetun henkilökunnan määrästä, työyhteisöjen vetovoimasta sekä siitä, että henkilöstövoimavaroja hukkaavat toimintamallit ja palvelujärjestelmän päällekkäisyydet puretaan.

Valtioneuvoston hyväksymässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa on asetettu nuorten koulutuksen aloittajatavoitteet vuoteen 2016. Nämä aloitteet perustuvat arvioihin avautuvista työpaikoista, ja tavoitteissa on otettu huomioon muiden ohella myös eläkepoistumaennusteet. Sosiaali- ja terveys- sekä liikunta-alan nuorten koulutuksen aloittajatavoite vuoteen 2016 on 18 590, mikä on viidesosa kaikkien koulutusalojen aloittajatavoitteista. Sosiaali- ja terveys- sekä liikunta-alan aloittajatavoite on 7 prosenttia suurempi kuin vuonna 2009 alan koulutuksessa aloittaneiden määrä. Kaikilla koulutustasoilla tämä vastaava muutos on vähennystä 5 prosenttiyksikköä.

Väestön ikääntyminen ja muuttuvat palvelutarpeet vaikuttavat merkittävästi sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatarpeen kasvuun. Suurimmat lähivuosien koulutuksen lisäykset kohdistuvat lääkärikoulutukseen. Lääkärikoulutuksen aloituspaikkoja lisättiin noin 150:llä ja hammaslääkärikoulutusta noin 30:lla. Lisäkoulutuspaikkoja on tulossa myös sekä sosiaali- ja terveysalan ammatilliseen peruskoulutukseen, eli lähihoitajien kouluttamiseen, että sairaanhoitajakoulutukseen. Lähihoitajien aloituspaikkoja lisätään peräti 1 400:lla ja sairaanhoitajien aloituspaikkoja noin 250:llä.

Väestöpohjaltaan laajemmilla ja taloudelliselta kantokyvyltään vahvemmilla kunnilla ja sosiaali- terveydenhuoltoalueilla luodaan perusta henkilöstön tehokkaammalle rekrytoinnille ja joustavammalle käytölle sekä paremmille täydennyskoulutusmahdollisuuksille. Uusissa palvelurakenteissa edellytetään myös monialaisia toimintatapoja, jotka turvaavat osaltaan työvoiman riittävyyttä ja tarpeenmukaista käyttöä. Uudistuksella vahvistetaan julkisen sektorin työnantajien vetovoimaisuutta ja parannetaan henkilöstön saatavuutta, osaamista, jaksamista, täydennyskoulutusmahdollisuuksia sekä sijaisjärjestelyitä. Ilman uusia toimintatapoja sekä painopisteen siirtämistä ennaltaehkäiseviin palveluihin uudistus jäisi vaillinaiseksi.

Arvoisa puhemies! Viime vuonna voimaan tullut terveydenhuoltolaki velvoittaa erityisvastuualueet ja perusterveydenhuollon yksiköt työvoima- ja koulutustarpeiden alueelliseen ennakointityöhön. Tämä parantaa mahdollisuuksia suunnitella alueellista työvoimakysyntää vastaavaa koulutustarjontaa.

Valtioneuvoston vuosille 2012—2015 vahvistamassa Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa, eli Kaste-ohjelmassa, määritellään toimenpiteet myös henkilöstön riittävyyden turvaamiseksi ja osaamisen vahvistamiseksi. Johtamisen osa-ohjelmaan sisältyvät toimenpiteet esimerkiksi monialaisen työskentelyn kehittämisestä, henkilöstön osallistumismahdollisuuksien parantamisesta ja työhyvinvoinnin edistämisestä sekä osaamisen kehittämisestä ja moniammatillisesta harjoittelusta ja työssä oppimisesta. Ikäihmisten palveluita käsittelevässä osa-ohjelmassa on toimenpiteitä esimerkiksi gerontologian osaamisen vahvistamiseksi. Lisäksi Kaste-ohjelman mukaan jatketaan terveydenhuollon eri henkilöstöryhmien välisen työnjaon ja sosiaalihuollon henkilöstön tehtävärakenteen kehittämistä. Myös OECD:n tuore selvitys Suomen terveydenhuollosta kehottaa jatkamaan työnjaon kehittämistä.

Kaste-ohjelma painottaa myös käytännön toimintamallien ja muun muassa sähköisen tiedonhallinnan kehittämistä. Nämä mahdollistavat sosiaali- ja terveydenhuollossa työn tuottavuuden parantamisen ja sitä kautta työntekijöiden työpanoksen kohdentamisen nykyistä paremmin asiakas- ja potilastyöhön. Kun katsoo sitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut toimivat tällä hetkellä eri puolilla Suomea, voi todeta, että monissa kunnissa on saatu jo aikaiseksi paljon hyvää. Virkasuhteisten lääkärien määrä on kääntynyt kasvuun ja parantanut osaltaan hoidon jatkuvuutta ja vaikuttavuutta.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset ansaitsevat uudistuksen, joka nostaa terveyskeskuksemme kansalliseksi ylpeydenaiheeksi, tukee perheitä heidän arjessaan, turvaa iäkkäiden palvelut, (Pietari Jääskeläinen: Ilman rahaa!) huomioi vammaisten oikeudet sekä mahdollistaa lastensuojelun parhaiden käytäntöjen toteutumisen kaikkialla tasa-arvoisesti. Eli hallitus on toteuttamassa uudistusta, jonka tarkoituksena on pitää kaikilla tasoilla huolta siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluissa ihminen saa sen, minkä hän tarvitsee ja silloin, kun hän sen tarvitsee, oikea-aikaisesti ja laadukkaasti. (Timo Soini: Milloin tulee esitys?)

Arvoisa puhemies! Hallitus on erittäin vastuullinen viedessään sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta eteenpäin vaihe vaiheelta, parhaat ratkaisut kaikkialle Suomeen hakien ja kuntia kuullen. (Pertti Virtanen: Vaalien yli viedään!)

Seuraavana askeleena tässä isossa uudistuksessa ovat vuorossa alueelliset selvitykset, joiden avulla myös eri alueet ja kunnat voivat hahmottaa niitä ratkaisuja, joilla ihmisten palveluiden turvaaminen saadaan aikaiseksi laadukkaasti ja kestävästi kaikkialla Suomessa. Tähän työhön hallitus valjastaa kuntien päätöksenteon tueksi viisi selvityshenkilöä. Näiden selvityshenkilöiden tehtävänä on yhteistyössä kentän toimijoiden kanssa tukea palvelurakenneuudistuksen valmistelua selvittämällä alueellisesti parhaat sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisut. Heidän tehtävänään on myös alueen kuntien ja olemassa olevien yhteistyömallien erityispiirteiden kartoitus. (Markku Rossi: Millä valtuuksilla?)

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on todella tärkeä asia ja on selvää, että se pitää valmistella perusteellisesti ja tarkasti eri osapuolia kuullen. Hallitus toivoo, että tälle valmistelulle annettaisiin laaja tuki myös oppositiosta. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on prosessi, jossa ei ole oikopolkuja. Hallitukselle on tärkeää huomioida uudistuksessa niin alueellisia erityispiirteitä kuin jo tehtyjä toimivia ratkaisuja. Meille hallituksessa on tärkeää, että palvelut toimivat tasa-arvoisesti, asuipa palvelujen käyttäjä sitten Lapissa tai Ruuhka-Suomessa.


Kimmo Tiilikainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus osoittaa uskomatonta ylimielisyyttä kansanvaltaa kohtaan. Kuntavaalien tärkeimpiä kysymyksiä ihmisten mielissä ovat: Onko kotikuntaani kohta olemassa? Jos sairastun, pääsenkö lääkäriin? Saanko hyvää hoitoa?

Yli miljoona suomalaista on jo äänensä antanut, vaikkei hallitus ole kyennyt vastaamaan ihmisten kysymyksiin. (Timo Soini: Ei halunnut!) Mitkä yli 200 kuntaa te aiotte lakkauttaa ja miten terveyspalvelut turvataan ihmisille tulevaisuudessa, kun lakkautatte sairaanhoitopiirit?

Keskusta kysyi teiltä, hyvä hallitus, yksinkertaisen kysymyksen. Kysyimme: pystyttekö te tuomaan esityksen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ennen kunnallisvaaleja? Ette te pystyneet. Vastausta ei tullut. (Miapetra Kumpula-Natri: 2015!) Toisin sanoen emme saaneet vastausta.

Vastuullinen oppositiopuolue keskusta on esittänyt mallin, miten sosiaali- ja terveyspalvelut jatkossa hoidetaan. Me pystymme kertomaan ihmisille, miten lääkäriin pääsee, miten lähipalvelut ja hyvä hoito voidaan turvata. Hallituksen vastaus sen sijaan oli tyhjää täynnä. Te ette tunnusta tosiasioita. Te peruutatte kansalaisten edessä ja hautaatte päänne hiekkaan. Te yritätte sumuttaa äänestäjiä viimeiseen asti ennen tärkeitä kuntavaaleja.

Ihmiset jonottavat hoitoa, hallitus on toimintakyvytön. Teillä ei ole esittää mitään muuta kuin kiistelyä ja riitelyä. Ihmiset odottavat lääkäriin pääsyä ja ministerit ovat yökaudet tukkanuottasilla.

Pääministeri Katainen, te lupasitte, että esitykset sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä annetaan ennen kuntavaaleja. (Martti Korhonen: Ei ollut vaaleista puhe!) Te rikoitte suomalaisille antamanne lupauksen. Hallituksenne ei kanna vastuuta ihmisten terveydestä.

Arvoisa puhemies! Keskustalla on vakava huoli hallituksen toimintakyvystä. Te ette vieläkään pystyneet esittämään, miten terveyspalvelut järjestetään. Kuitenkin kokoomus ja SDP apupuolueineen päättivät jo hallitusneuvotteluissa, että koko Suomeen on muodostettava suurkunnat. Pääministeri Katainen ilmoitti hallituskauden alkajaisiksi vaalikauden suurimmaksi rakenteelliseksi uudistukseksi ja miljardiluokan säästöhankkeeksi suurkuntahankkeen. Sittemmin puheet säästöistä ovat laantuneet. Kuntaministeri Virkkunen on alistanut ihmisille tärkeimmät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut karttaharjoituksensa alle.

Hallitus oli kuulevinaan kuntia keväällä, kun se lähetti karttamuotoisen esityksensä 70 suurkunnan Suomesta kuntiin. Kunnilta kysyttiin lähinnä, minä vuonna haluatte, että suurkunnat toteutetaan teidän kunnassanne. Terveyspalveluiden järjestämisestä ette halunneet kuntien mielipidettä.

Kuntakartta sai tyrmäyksen kunnilta. Kunnat itse nostivat palveluiden järjestämisen rajoja tärkeämmäksi. Mitä teki hallitus? Se puki kiireen vilkkaa kuntakartan uuteen muotoon: vahvan peruskunnan kriteereiksi. Vähintään 20 000 asukasta ja työssäkäyntikriteeri johtavat samaan karttaan, 70 suurkuntaan. (Timo Soini: Paljonkos siinä Paras-hankkeessa oli asukkaita?) Vahvan kunnan kriteerit eivät perustuneet mihinkään tutkimuksiin, ja lääkäriin pääsyä tai hyvää hoitoa ne eivät varsinkaan suomalaisille takaa.

Oikeuskansleri moitti hallitusta, joka lupasi pakon edessä järjestää uuden kuulemiskierroksen. Hallitus lupasi lähettää rakennelain ja terveysuudistuksen uudelle lausuntokierrokselle. Ei ole vielä tullut esityksiä eikä kuulemiskierrosta. Koko suurkuntahankkeenne on horjumassa ja kaatumassa omaan järjettömyyteensä.

Mutta jotain te olette hallituksessa tehneet, nimittäin ennätykselliset leikkaukset kuntien palveluihin. Hallituskautenne aikana leikkaatte 3,4 miljardia kunnilta pois. Raha on pois vanhustenhoidosta, peruskouluilta, terveydenhuollosta, päiväkodeilta.

Te haluatte lopettaa yli 200 kuntaa. Kesäkuisessa tiedonannossanne ilmoititte myös, että keskussairaaloita pyörittävät ja kymmeniätuhansia ihmisiä työllistävät sairaanhoitopiirit lakkautetaan. (Ben Zyskowicz: Mutta niinhän ne teidänkin mallissa lakkautetaan!) Ette ole kertoneet, mitä tulee tilalle, ettekä pysty sitä kertomaan tänäänkään. Vaalit ovat sunnuntaina.

Teidän niin sanottu uudistuksenne merkitsee leikkauksia ja toimivien palveluiden hävitystä. Sairaudet eivät parane jonottamalla, vaan hoidolla, eivätkä kuntien pakkoliitokset jonoja lyhennä. Vai onko hallitus sitä mieltä, että vaikkapa se ylöjärveläinen pääsee helpommin lääkäriin, jos Ylöjärvi liitetään Tampereeseen? Päinvastoin, keskuskaupunkien jonot vain pitenevät, jos kehyskuntien asukkaat siirretään jonojen jatkoksi.

Arvoisa puhemies! Keskusta kysyi, miten hallitus turvaisi ihmisille tärkeät sosiaali- ja terveyspalvelut. Hallituksen vastaus ei ole mikään vastaus. Se on kopio samoista fraaseista, joita jo hallitusneuvotteluissa pyörittelitte.

Keskusta toimii vastuullisesti. Keskusta haluaa kantaa vastuuta heikoimmasta. Me haluamme takuun siitä, että lääkäriin pääsee. Me haluamme, että tärkeät lähipalvelut sijaitsevat kohtuullisen matkan päässä. Neuvolaan pitää päästä säällä kuin säällä. Korvatulehdusta potevaa pientä lasta ei saa pitää päivystysjonossa tuntikausia.

Keskustan mielestä julkiset terveyspalvelut on pelastettava. (Martti Korhonen: Mitenhän tähän on jouduttu?) Niitä tarvitsevat erityisesti työnsä tehneet ja veronsa maksaneet ikäihmiset sekä lapset, joissa lepää tulevaisuus. (Ben Zyskowicz: Te olitte kahdeksan vuotta pääministeripuolue!) Keskustalla on varaa kysyä ja vaatia teiltä, hallitus, vastausta, koska meillä on vastaus terveyspalveluiden järjestämiseen. Se on kotikunta—maakunta-mallimme. (Ben Zyskowicz: Eikö teillä ollut silloin vastausta?)

Keskustan kotikunta—maakunta-malli on huolella pohdittu. Se perustuu asiantuntijoiden näkemykseen ja kansalaisten tahtoon. Kotikunnat ja terveyskeskukset voidaan säilyttää lähellä, kun terveyspalvelut järjestetään kuntien yhteistyössä maakunnallisesti.

Keskustan kotikunta—maakunta-mallissa nykyiset kotikunnat hoitavat lähipalvelut, kuten päivähoito, peruskoulu, liikunta, kulttuuri, vapaa-ajanpalvelut. (Miapetra Kumpula-Natri: Entä ne sosiaali- ja terveysasiat? Entä ne lääkärit?) Kotikunnat pystyvät huolehtimaan myös asuinviihtyvyyteeen vaikuttavasta kaavoituksesta, rakentamisen ohjauksesta sekä teknisistä palveluista. Kotikunnissa on myös halu kehittää kotikuntaa ja sen elinkeinoja, ja tämä mahdollisuus on säilytettävä. (Miapetra Kumpula-Natri: Ei sanaakaan lääkäreistä!) Kuntaliitoksia tapahtuu jatkossakin vapaaehtoisesti, jos paikalliset päättäjät sen viisaaksi näkevät.

Kuntien yhteistyöllä maakunnittain hoidetaan leveämpiä hartioita kaipaavat terveys- ja sosiaalipalvelut sekä erikoissairaanhoito. Keskustan kotikunta—maakunta-malli on valmis ratkaisu terveys- ja sosiaalipalvelujen turvaamiseksi. Jokaisessa kunnassa säilyisi terveyskeskus, mutta lääkärillä voisi käydä yhtä hyvin myös naapurikunnan terveyskeskuksessa muiden arjen asioiden hoitamisen yhteydessä.

Keskustan esitys keventäisi myös byrokratiaa ja hallintoa sekä helpottaisi terveydenhuollon tietojärjestelmien yhteensovittamista, kun toimijoita on vähemmän. Näin saataisiin aikaan tuntuvia säästöjä, ja mikä tärkeintä, hoitajilla ja lääkäreillä jäisi paljon enemmän aikaa hoitaa sairaat ja vanhukset. Nyt monessa kunnassa lääkärille on lähes mahdotonta päästä ja henkilökunta tekee työtään jaksamisen äärirajoilla.

Erikoissairaanhoito toimii pääsääntöisesti hyvin, mutta julkisen terveydenhuollon, erityisesti perusterveydenhuollon, ongelmiin tarvitaan ratkaisu. Niin kauan kuin sosiaali- ja terveyspalvelurakenteista ei päästä kunnolliseen esitykseen, kuten hallitus ei ole päässyt, julkinen sektori joutuu antamaan periksi ulkoistamisen paineelle. Ulkoistamisen paineeseenkin keskustan malli on vastaus, mutta Kataisen hallitus pelaa aikaa tavallisten ihmisten terveyden ja hoitoonpääsyn kustannuksella eikä kykene uudistamaan terveyspalveluja. (Vasemmalta: Teillä oli kahdeksan vuotta!)

Keskusta puolestaan haluaa yhdessä kuntapäättäjien kanssa huolehtia terveyspalvelujen ja muiden peruspalveluiden laadusta ja saatavuudesta. Meillä on malli, joka ratkaisee sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämiskysymykset. Kokoomus ja SDP apupuolueineen ovat kuitenkin päättäneet, että vakavalla asialla leikitään. Teille ei kelpaa keskustan asiantunteva malli. (Vasemmalta: Ei se kelvannut kaikille kunnillekaan!)

Arvoisa puhemies! Hyvää hoitoa ei saada, ellei ole riittävästi ammattitaitoisia lähihoitajia, sairaanhoitajia ja lääkäreitä. Siksi kysyimme hallitukselta myös, miten hallitus aikoo varmistaa hoitohenkilöstön riittävyyden julkisissa terveyspalveluissa. Vastaus, jos ei nyt ihan kelvoton, oli ainakin heikko.

Osaavasta työvoimasta tulee entistä pahempi pula lähivuosina. Kokeneita lääkäreitä ja hoitajia lähtee runsaasti eläkkeelle. Huolta herättävää on myös tieto siitä, että noin 30 000 sairaanhoitajaa ja lähihoitajaa ei työskentele tällä hetkellä omalla alallaan sosiaali- ja terveysalan tehtävissä. Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan sosiaali- ja terveysalalle tarvitaan ainakin 20 000 uutta työntekijää vuoteen 2025 mennessä. Se tarkoittaa, että osaajista kisaillaan. Jo nyt moni pohtii yksityistä työnantajaa vaihtoehtona julkiselle.

Pelkkä kuntakoon kasvattaminen tuskin tekee kunnista houkuttelevampia työpaikkoja. (Oikealta: Tekee!) Työvoiman saannin ja sijoittumisen kannalta tärkeintä on henkilökunnan työn tukeminen ja vetovoiman lisääminen julkisella sektorilla. Koulutusta on lisättävä ja opiskelijoiden on voitava valmistua ajoissa ja siirtyä työelämään. (Kari Rajamäki: Mikä meni Rääkkylässä vikaan?) Hoitohenkilöstön työaikajärjestelyissä ja johtamisessakin on parannettavaa.

Tehyn tutkimuksen mukaan joka kolmas sairaanhoitaja tuntee houkutusta siirtyä muihin tehtäviin. Tämä ei ole ihme, sillä epävarmuus tulevasta pelottaa. Viimeiset puolitoista vuotta Sari Sairaanhoitaja on odottanut, miten työt jatkossa järjestetään ja kuka pienen palkan maksaa. (Jouko Skinnari: Miten oli Sarilla ennen?) Hallitus ei pystynyt ratkaisua esittämään, ei tänäänkään. Keskustalla olisi toimiva malli. Se kelpaisi hoitoalan ammattilaisille, hallitukselle se ei kelpaa.

Arvoisa puhemies! Kansalaisia eniten koskettavat asiat kunnallisvaaleissa ovat siis terveys- ja sosiaalipalvelut. On erikoinen tilanne, että vain keskustaoppositiolla on esittää vaaleissa kansalaisille selvä ehdotus, miten nämä palvelut tulevaisuudessa hoidetaan. Useimmissa Euroopan maissa kunnat ja maakunnat vastaavat palveluista suunnilleen keskustan esittämällä tavalla. Miksi näin ei voisi olla Suomessa?

Ei kai jotain esitystä tee lähtökohtaisesti huonoksi se, että sen esittää vastuullinen oppositiopuolue keskusta? Me olemme valmiita yhteistyöhön ja rakentamaan tästä maasta hyvän paikan asua kaikille kansalaisille. Jos hallitus ei tähän tartu, kertokaa miksi.

Kokoomus taitaa kärsiä suuruudenhulluudesta. Teille iso koko on sama kuin toimivat palvelut. Niinkö? Kokoomus on vallannut monen ison kaupungin valtuuston. Ihme kyllä, juuri noissa suurimmissa kaupungeissa jonot terveydenhuoltoon ovat pisimmät ja hoito tökkii ja pahasti. (Timo Soini: Ohhoh!) Esimerkiksi Espoossa lääkäriin pääsy on lähes mahdotonta, hyvin vaikeaa.

Pääministerin omat harppiharjoitukset kartan ääressä tuovat mieleen vapaavuorelaisen mallin viime vaalikaudelta. Siinä, missä pääministerin harppi lopettaa Turun, Tampereen ja Uudenmaan kehyskuntien itsenäisen elämän, Vapaavuoren harppi viime kaudella määritteli alueen, jonka sisältä palveluja saa. Tuo tie johtaa ihmisten, palvelujen ja työpaikkojen rajuun keskittämiseen. Keskusta ei missään oloissa hyväksy kokoomuksen kylmää keskittämislinjaa. (Ben Zyskowicz: Teidän mallihan on kaikkein keskittävin!)

Kuitenkin kokoomuslaiset ehdokkaat tuolla maakunnissa ja kunnissa ovat puolustavinaan kuntien itsenäisyyttä. Kuinka kauan aiotte ajaa kaksilla rattailla? Milloin kerrotte ehdokkaillenne, että kokoomus ajaa suurkuntia vimmalla, sanoivatpa Turun, Tampereen tai Uudenmaan kehyskuntien kokoomuslaiset mitä hyvänsä, pienten kuntien kokoomuslaisista puhumattakaan? (Sari Sarkomaa: Kokoomuksen linja on se, mitä kokoomuslaiset sanovat, eikä se, mitä keskustalaiset sanovat!)

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien toimintaa hallituksessa leimaa valitettavasti se, että puhutte yhtä ja teette toista. Annatte katteettomia lupauksia, pimitätte ja lykkäätte tarkoituksella asioita.

Ministeri Guzenina-Richardson, te lupasitte vanhuksille hoitajamitoituksen. Ei tullut. Te lupasitte omaishoidon palkkion verottomaksi. Ei tullut. Te lupasitte terveysuudistuksen jo toukokuuksi. Ei tullut, eikä sitä ole tullut vieläkään. Te pimitätte uudistusta yli kunnallisvaalien ja vaalitaktisista syistä keksitte uusia verukkeita. Voisi ajatella, että tällainen toiminta saisi jo ministerin jakkaran heilumaan. Mutta mihin se vaihtamalla paranisi? Samanlaista toimintaa tekee koko demarien ministeriryhmä. Asuntoministeri Kiuru lupasi lisätä vuokra-asuntotuotantoa. Se on lähes loppunut tänä vuonna. Edelleen Kiuru lupasi, että vuokrat alenevat 3—5 euroa neliöltä. Käsittääkseni vuokrat ovat nousseet.

Malliesimerkin pimittämisestä antaa puolestaan opetusministeri Gustafsson. Teidän pöydällänne makaa esitys ammatillisen opetuksen aloituspaikkojen karsimisesta. Se romuttaa mainostamanne yhteiskuntatakuun Salpausselän pohjoispuolella. Yritätte vaikenemalla lykätä asian yli vaalien.

Valtiovarainministeri Urpilainen johtaa demarien työtä. Lupasitte ennen vaaleja suomalaisille lisää rahaa palveluiden järjestämiseen. Nyt te ministerinä olette leikannut 3,4 miljardia terveydenhuollon, päivähoidon, koulun ja vanhuspalveluiden rahoituksista. (Mauri Pekkarinen: Se on vasta alkua!) Veroparatiiseja te olette vastustavinanne ja sysäätte vastuun kuntapäättäjille. Teillä on veroministerinä valta estää verovarojen valuminen veroparatiiseihin. Tekisitte itse, ettekä vain puhuisi.

On käymässä juuri niin, mistä keskusta varoitti jo ennen viime eduskuntavaaleja. Kokoomuksen ja SDP:n tavoitteena on alle sadan kunnan Suomi, ja teille kelpaavat vain kuntaliitokset. Hallituksen muut puolueet ovat asettuneet tukemaan suurkuntahanketta.

Hyvät suomalaiset! Ääni kokoomukselle, SDP:lle, vasemmistoliitolle, vihreille, RKP:lle ja kristillisdemokraateille on ääni yli 200 kotikunnan kuoppaamiselle.

Vasemmistoliitto, haloo. Te olette puolustavinanne julkisia palveluita, mutta hallituksessa leikkaatte palveluiden rahoitusta. Kun ette pysty päättämään terveysuudistuksesta, te ajatte kuntia ja kaupunkeja yksityisten lääkärifirmojen syliin. Keskustan malli pelastaisi julkisen terveydenhuollon. Miksei se kelpaa teille?

Vihreät puhuvat kauniisti lähidemokratiasta. Hallituksessa ajatte toimivien kotikuntien lakkautusta, jotta pääsette kehittelemään vallattomia osakuntavaltuustoja. Miksette tue keskustan mallia, missä lähidemokratia saa toimia ja kotikunnissa päätetään asuinviihtyvyyteen ja päivittäisiin palveluihin liittyvät asiat? Nyt te tuette suurkuntahanketta.

Kära Svenska folkpartiet, hälsningar från Karis. Jag har just varit där i morse. Där, framför sina valstugor, står era representanter och pratar mycket vackert om små kommuner och närdemokrati. Ändå här i riksdagen stöder SFP fullt Katainen-regeringens storkommunprojekt.

Jag undrar bara varför centerns modell inte passar för SFP? Centerns modell skulle ju rädda små kommuner och närdemokrati om vi bara samarbetar i hälsovården. Till exempel Grankulla skulle kunna välja helt fritt om Grankullas framtid om centern får bestämma.

Kristillisdemokraateille en edes keksi, mitä sanoisin, (Naurua) mutta sanon: on kotiintulon aika.

Perussuomalaisille: teiltä toivon, että te tänään valitsette puolenne, sillä omaa mallia valitettavasti emme ole vielä nähneet. Tuetteko te keskustan kotikunnat säilyttävää mallia vai oletteko hallituksen suurkuntahankkeen kannalla?

Arvoisa puhemies! Viimeinen ja tärkein kysymyksemme hallitukselle oli, onko pääministeri Kataisen hallitus toimintakykyinen.

Sunnuntaina on varsinainen vaalipäivä. Ihmisillä olisi oikeus tietää, kykeneekö hallitus takaamaan terveydenhoidon, pääsenkö lääkäriin omassa kotikunnassani. Lupauksista huolimatta esitystä ei tullut. Nyt te laitatte ihmiset äänestämään mielikuvien perusteella. Uudistus, vastuunkanto, vahva peruskunta — ne ovat retoriikkaa puheissanne, mutta sanoilla ei hoideta yhtään sairasta. Ihmiset jonottavat lääkäriin, ministerinne vain kiistelevät. Se osoittaa, että hallitus ei ole toimintakykyinen.

Kuntauudistusta johtava pääministeri Katainen, päättämättömyytenne vaarantaa ihmisten terveyspalvelut. (Ben Zyskowicz: Hyvä, ettei terveyttä!)

Arvoisa puhemies! Hallituksen vastaus ei meitä tyydytä, joten ehdotamme eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavaa epäluottamuslause-ehdotusta:

Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että Kataisen hallitus on epäonnistunut turvaamaan perustuslaissa taatut yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kuntalaisille. Hallitus on täysin toimintakyvytön eikä siksi nauti eduskunnan luottamusta.


Jan Vapaavuori (kok):

Arvoisa herra puhemies! Ärade herr talman! Kun oppositio yleensä syyttää hallitusta "vääränlaisesta" politiikasta, nyt keskustaoppositio syyttää hallitusta siitä, ettei se ole riittävän nopeasti korjannut edeltäjiensä jättämiä "vääriä rakenteita". (Naurua) Kovin kaukana ei ole ajatus siitä, että keskusta olisi tässä esittämässä epäluottamuslausetta omalle varsin pitkälle valtakaudelleen.

Pääministeri Kataisen hallitus käynnisti maan historian suurimman kunta- ja palvelurakenneuudistuksen. Osana sitä uudistetaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämismallit. Siinä mielessä keskusta on oikeassa, että uudistus olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten — jo aikaa sitten. Sitäkin tärkeämpää on, että se tehdään nyt. Poikkeuksellisen laaja-alaisen hallituksen poikkeuksellinen yhteisymmärrys asiasta ja sen tärkeydestä antaa tälle hyvän pohjan.

Arvoisa puhemies! Itse asiassa Suomessa on varsin laaja kansallinen yhteisymmärrys siitä, että nykyinen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämismalli ei enää toimi. Eriarvoisuus maassa lisääntyy ja osa hyvinvointimallimme perustuksista vaarantuu, jos takerrumme niihin rakenteisiin, joita armas keskustaoppositiokin jo pitää menneen maailman rakenteina. Siitäkin ollaan samaa mieltä, että perusterveydenhuolto ja sosiaalitoimi pitää saada kytkettyä paremmin toisiinsa, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito integroitua ja hoitoketjut kuntoon. Ja kaiken lisäksi maassa vallitsee vielä laaja kansallinen yhteisymmärrys siitäkin, edustaja Pekkarinen, että kaikki tämä edellyttää laajempia väestöpohjia ja leveämpiä harteita koko ruljanssin pyörittämiseen.

Nyt tämä on vain osattava ja uskallettava tehdä. Me kokoomuksessa uskallamme uudistaa ja uudistua. Me emme pelkää tehdä tarvittavia päätöksiä. Me emme halua luoda keinotekoisia vastakkainasetteluja, emme viivytellä emmekä taktikoida. Me uskomme demokratiaan ja avoimuuteen.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on aidosti harmissaan siitä, ettei sote-uudistus ole valmiimmassa tilassa. Linjaukset ovat edelleen valitettavan yleisellä tasolla ja edellyttävät vielä selkeää konkretisointia. Kovin harmillista on sekin, että sote-uudistuksen vaikeudet jumittavat myös käytännössä jo kesästä valmiina olleen rakennelakiluonnoksen. Ei maan kehittäminen kuitenkaan näihinkään vaaleihin onneksi lopu. (Mauri Pekkarinen: Minkä puolesta kansa äänestää nyt sitten? — Ulla-Maj Wideroos: Tämän hallituksen puolesta!)

Arvoisa puhemies! Uudistusta verhonneen pöhinän takaa on helppo erottaa kaksi selkeää päävaihtoehtoa. Toinen näistä on keskustan sote-himmeleistä monitoimikuntayhtymien kautta maakuntamalliksi kehittynyt konsepti sekä toinen kokoomuksen vahvan kotikunnan malli.

Myönnämme kernaasti, että keskustan malli on sinänsä looginen. Pidämme sitä kuitenkin omaa malliamme huonompana muun muassa seuraavista syistä. Ensinnäkin keskustan malli on kamalan keskittävä — käytännössä muun muassa sosiaali- ja terveydenhuolto siirretään siinä 18 megajättikunnalle, joita maakunniksi tosin kutsutaan. Tästä seuraa, että malli vaarantaa sosiaali- ja terveydenhuollon lähipalvelut ja etäännyttää päätöksenteon aivan eri tavalla kuin mikään muu esillä ollut malli. (Ben Zyskowicz: Se on keskittävin malli!) Keskustan malli luo myös uuden hallinnontason uusine byrokratioineen, uusine virkoineen, uusine vaaleineen ja varmaan vielä uusien veroineenkin. Kaiken lisäksi malli olennaisesti kaventaisi kunnallista itsehallintoa pakkosiirtäessään yli puolet kuntien lakisääteisistä tehtävistä niiltä pois.

Kokoomuksen vahvan kotikunnan mallissa ei ole näitä heikkouksia. Siinä valta ja vastuu ovat samoissa käsissä, itsehallinto voimissaan, demokratia toimivaa, järjestelmä läpinäkyvä ja hallinnon tasot rajallisia. (Pertti Virtanen: Minkä mallin?)

On selvää, ettei soten asianmukaisen järjestämisen kannalta riittävän vahvoihin kuntiin päästä kaikkialla maassa ja että tarvitsemme poikkeusluontoisesti erikseen räätälöityjä sote-alueita. On kuitenkin aivan eri asia hyväksyä muutama poikkeus pääsäännöstä kuin rakentaa koko järjestelmä kokonaan uuden, kolmannen hallintoportaan varaan.

Arvoisa puhemies! Hallituksen sote-uudistuksen valmistelu ei kaikilta osin ole sujunut kuin Strömsössä. Kyllä sieltä kuitenkin vielä hyvä malli tulee, ja ainakin siitä tulee paljon parempi kuin nykyjärjestelmästä, jonka heikkouksista olemme rakkaan opposition kanssa samaa mieltä.


Tuula Väätäinen (sd):

Arvoisa puhemies! Terveys- ja hyvinvointierojen vähentäminen, palvelujen turvaaminen sekä kuntien oman palvelutuotannon vahvistaminen — siinä kiteytettynä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen keskeiset tavoitteet.

Sosialidemokraatit puolustavat julkisia hyvinvointipalveluja. Meille on tärkeää, että kunnat voivat aidosti vastata siitä, että jokainen saa tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut. Hyvinvointipalvelujen yksityistämiskehitys on pysäytettävä. Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluita ei saa siirtää yksityisen voitontavoittelun piiriin. (Kimmo Sasin välihuuto) Tämän on oltava uudistuksen keskeinen lähtökohta. (Ben Zyskowicz: Onko se hallitusohjelmassa asetettu?)

Sosialidemokraattien malli on hyvin selkeä. Nykyistä vahvemmat peruskunnat vastaavat palveluista. Valta ja vastuu ovat samassa paikassa, peruskuntien valtuutetuilla. (Timo Soini: Nyt on ihan eri malli kokoomuksella ja SDP:llä, uskomatonta!) Poikkeuksena, siellä missä vahvoja peruskuntia ei saada syntymään, voidaan sosiaali- ja terveyspalvelut järjestää niin sanotuilla sote-alueilla. Suomen Keskustan esittämä maakuntamalli keskittäisi päätöksentekoa ja veisi vallan ja palvelut maakuntatasolle pois peruskunnilta. Keskustan malli avaisi kuilun maakuntatasolla hoidettavien tehtävien ja peruskuntien palvelujen välille. Mihin Keskustalta ovat unohtuneet demokratia, terveyden edistäminen ja saumattomat hoitoketjut? Perussuomalaisten vaatimus vähintään 200 000:n asukaspohjasta tarkoittaisi, että puolet Suomen maakunnista jäisi tämän rajan alle. Eli varsinaisia keskittäjiä ovatkin oppositiopuolueet. Erot ovat selviä. Sosialidemokraatit tukevat hallituksen linjaa, jossa vahva peruskunta kantaa kokonaisvastuuta ihmisten hyvinvoinnista.

Arvoisa puhemies! Suomessa on kuntia, jotka yrittävät järjestää lääkäripalvelut yhdellä tai kahdella lääkärillä tai sosiaalihuollon palvelut ilman ammatillisesti pätevää työntekijää. Tällainen järjestelmä on erittäin haavoittuvainen: Syntyy suuri riski virheille, palvelua ei aina edes saa ja palvelun laatu kärsii. Ei voi olla niin, että lääkäriaikaa joutuu odottamaan viikkokausia. Eikä voi olla niin, että lapsiperhe saa arkeensa tukea vasta lastensuojelutoimien kautta. (Pertti Virtanen: Tai hallituksen vastauksen!) Tähän on tultava korjaus.

Haasteet käyvät yhä suuremmiksi. Väestö ikääntyy, hoitohenkilöstö eläköityy, työntekijätarve kasvaa. Julkisen sektorin on oltava kilpailukykyinen työnantaja. Vahvemmat kunnat vastaavat myös henkilöstön saatavuuden haasteisiin. Ne takaavat paremmat työolosuhteet, työn organisoinnin ja osaamisen hyödyntämisen.

SDP on esittänyt, että lääkäreiden koulutukseen lisättäisiin työvelvoitetta perusterveydenhuollossa vuoden mittaiseksi. Erilaisista vaihtoehdoista on syytä keskustella ja etsiä ratkaisuja lääkäripulaan julkisella sektorilla. Perusterveydenhoitoa on vahvistettava erikoissairaanhoidon osaamisella ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita on yhdistettävä. Raja-aitoja kaatamalla varmistamme esteettömän hoitoon pääsyn ja palvelun saannin. Vaativa erikoissairaanhoito toimii jo nyt tällä hetkellä hyvin, ja tämä uudistus vahvistaa tätä.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu on säilytettävä kunnilla. Rahoitus- ja järjestämisvastuun on oltava samassa paikassa. Näin turvataan rahoituksen läpinäkyvyys ja hallitaan kustannuksia. (Sirkka-Liisa Anttila: Se on se Forssan malli sitten!) Kunta on muutakin kuin maksukonttori. Se päättää palveluiden järjestämisestä, se tuottaa palveluita itse, se voi tarvittaessa järjestää osaavaa kilpailutusta, ja se toimii luotettavana työnantajana ja yhteistyökumppanina.

Uudistuksia on vietävä eteenpäin kuntia kuunnellen ja vapaaehtoisuuteen perustuen. Sosialidemokraatit eivät hyväksy pakkoa. Kuntia koskevat päätökset pitää tehdä ajantasaisen ja realistisen tiedon perusteella. Uudistuksessa ei saa romuttaa olemassa olevia hyviä käytäntöjä. Sitä, mikä ei ole rikki, ei kannata korjata, mutta se, mikä ei toimi, täytyy laittaa toimimaan.

Arvoisa puhemies! Kyseessä on mittava uudistus, jolla on suuri vaikutus meidän jokaisen arkiseen elämään ja koko hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuteen. On välttämätöntä, että tämä uudistus tehdään huolella ja tarkasti harkiten. Kunnallisvaalien innoittamanakaan ei saa kilpailla aikatauluilla, vaan uudistuksen sisällöllä. (Keskustan ryhmästä: Puolitoista vuotta aikaa!)

Edellä olevien linjausten mukaisesti sosialidemokraatit ovat vahvasti sitoutuneet uudistukseen ja tahtovat sen etenevän. Tälle hallituksen työlle sosialidemokraatit antavat täyden tuen ja luottamuksen.


Arja Juvonen (ps):

Arvoisa herra puhemies! Jokaiselle on löydyttävä lääkäri ja hoitaja. Lääkäriin on päästävä silloin, kun on tarvetta, ja palveluita on saatava riittävän läheltä kotia. Keinotekoiset raja-aidat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä eivät saa olla esteenä hyvälle hoidolle. Hoitoa on saatava silloin, kun sitä tarvitaan, ja hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi kuntalaisten on päästävä omalääkärille alati vaihtuvien keikkalääkäreiden sijaan.

Tällä hetkellä tasa-arvo terveyspalveluiden saannissa ei toteudu, sillä sosiaaliluokkien väliset terveyserot ovat kasvaneet huikeiksi. Huomionarvoista tässä on se, että terveyserot ovat rikkaiden ja köyhien välisiä, eivät kuntien välisiä. Jos suurten kuntien asukkaat olisivat pienissä kunnissa asuvia terveempiä, olisi suurkuntahanke järkevä ratkaisu terveyserojen kaventamiseksi. Näin ei kuitenkaan ole. Köyhien elinajanodote on huomattavasti lyhyempi kunnasta riippumatta. Kuntakokoja kasvattamalla eivät siis terveyserot pienene.

Sosiaaliluokkien välisiä terveyseroja on selitetty muun muassa huonosti toimivilla peruspalveluilla ja puutteellisilla ennalta ehkäisevillä palveluilla. Perussuomalaisten mielestä on tärkeää, että nämä palvelut laitetaan kuntoon. Myös hallitus on huomannut, että jotakin on tehtävä, mutta valitettavasti hallitus lähti uudistamaan sosiaali- ja terveyspalveluja suurkuntahankkeen ehdoilla. Nyt näyttää huolestuttavasti siltä, että hallituspuolueet eivät kykene riittävään yhteistyöhön pystyäkseen esittämään sosiaali- ja terveydenhuollon malliaan. Onko näin, hyvä hallitus?

Arvoisa puhemies! STT:n mukaan sosiaali- ja terveysministeri Risikko on itse todennut, että "on oikeus ja kohtuus kansalaistenkin tietää, kun on kuntavaalit lähestymässä, miten tämä sote järjestetään". Perussuomalaiset ovat samaa mieltä: on kerta kaikkiaan oikeus ja kohtuus, että kuntalaiset saavat vielä ennen vaaleja tietää, millaista sosiaali- ja terveysjärjestelmää hallitus ajaa.

Vaalit ovat kuitenkin jo ovella, eikä hallituksen sote-mallia näy eikä kuulu. (Ben Zyskowicz: Eikä teidän!) Hallitus on ajautunut keskinäisiin ristiriitoihin, ja sote-mallin julkaisemista halutaan tarkoituksella venyttää vaalien yli. Lieneekö hallitus ottanut oppia keskustalta, joka vuoden 2004 kunnallisvaalien alla oli aivan hiljaa Paras-hankkeesta, joka kuitenkin käynnistettiin heti vaalien jälkeen tammikuussa 2005? (Välihuutoja) Tyypillistä vanhojen puolueiden toimintaa.

Huolestuttavaa on myös se, että Yle-uutisten mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiukka lausunto vanhuspalvelulaista ei kelvannut peruspalveluministeri Guzenina-Richardsonille, vaan ministeri vaati THL:ltä uuden lausunnon. Perussuomalaiset ihmettelevät, odottaako peruspalveluministeri, että asiantuntijat laativat ainoastaan hänelle mieleisiä lausuntoja. Ei se niin mene. Asiantuntijoiden tehtävänä on asiantuntevien näkemysten esille tuominen, ei poliittisten lausuntojen antaminen. Perussuomalaiset toivovat, että sosiaali- ja terveysjärjestelmää kehitettäessä hallitus kunnioittaisi asiantuntijoita ja kansalaisia eikä jyräisi väkisin läpi omia henkilökohtaisia näkemyksiään.

Arvoisa puhemies! Perinteiseen tapaan hallitus tullee penäämään perussuomalaisilta omaa ehdotusta, vaikka opposition tehtävä on esittää vaihtoehtoja hallituksen politiikkaan. Hallituksen esitystä on tässä jo tovin odoteltu ja ilmeisesti jäädään vieläkin odottamaan.

Tässä vaiheessa voidaan kuitenkin todeta, että hallituksen suurkuntahanke ei tilannetta ratkaise, sillä suurissa kunnissa ei mene sen paremmin kuin pienemmissäkään kunnissa. Esimerkiksi Espoossa, jossa asukkaita on yli 250 000, kärsitään lääkäripulasta. Jos Espoon terveyskeskuksiin ei saada lääkäreitä, vaikka pääkaupunkiseudulla ollaan ja väestöpohja on suuri, kuinka voidaan kuvitella, että lääkäreitä riittäisi muualle? Kyllä tässä vaiheessa jo pitäisi ymmärtää, että kuntakoko ei lääkäripulaa ratkaise.

Perussuomalaisten mielestä kansalaisten on saatava sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kaikkialla Suomessa, muuallakin kuin suurissa kaupungeissa ja kasvukeskuksissa. Palveluja on kehitettävä tämä tavoite mielessä pitäen. Perussuomalaiset myös muistuttavat hallitusta siitä, että nyt on tarkoitus käydä välikysymyskeskustelu ja välikysymyskeskustelussa tarkoituksena on, että hallitus vastaa välikysymyksessä esitettyihin kysymyksiin. (Ben Zyskowicz: Kyllä tekin saatte esitellä vaihtoehtonne! — Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella perussuomalaisten eduskuntaryhmä tekee seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Eduskunta katsoo, että hallitus on epäonnistunut kansalaisten yhdenvertaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamisessa eikä ole kyennyt valmistelemaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta kestävällä tavalla. Näin ollen eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."


Annika Saarikko (kesk):

Arvoisa puhemies! Keskustan ydinviesti sosiaali- ja terveydenhuollon parantamiseksi on: 1) hyvä hoito lähellä ja lääkäriin pääsy, ne ovat tärkeintä; 2) keskustalla on oma vaihtoehto, terveyskeskukset, sosiaalipalvelut ja muut kotikuntapalvelut säilyvät; 3) kuntarajojen siirtely ei ratkaise ongelmia; 4) korvaamatonta työtä tekevistä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista on pidettävä parempaa huolta.

Arvoisa puhemies! Varsinaissuomalaisen Loimaan paikallislehden syntymäpäivähaastattelussa viime viikolla 85-vuotias elämäänsä tyytyväinen mies totesi, että terveys on ennen muuta sitä, että on hyvä mieli. Luulen, että moni meistä suomalaisista ajattelee samalla tavalla — hekin, jotka elävät arkea sairautensa kanssa, joku pelossa, joku toivossa.

Aivan kuten paikallislehden palstan mies, tulisi meidän suhtautua täällä ihmiseen kokonaisuutena, ruumiina ja sieluna. Tämän on oltava palvelujemme lähtökohta. Katsomme ihmiseen. Hallitus tyytyy tuijottamaan sairaanhoidon hallintoa ja rakenteita. Näiden parissa on nyt askarreltu puolitoista vuotta. Päätösten paperi on tyhjä, ei mitään uutta.

Vuosikymmenten aikana olemme tahtomattamme rakentaneet muureja perusterveyden ja erikoissairaanhoidon väliin. Olemme siirrelleet kustannuksia taholta toiselle, lopulta kuitenkin aina veromaksajalle. (Matti Saarinen: Niin olette!) Olemme tehneet tuottavalle työikäiselle sukupolvelle erinomaisen työterveysjärjestelmän, ja samaan aikaan jonot lapsia, sairaita, työttömiä ja vanhuksia hoitavissa terveyskeskuksissa ovat kasvaneet. Pahiten tökkivät tietojärjestelmät, jotka varastavat henkilöstön arvokasta aikaa monimutkaisuudellaan.

Siksi keskusta kannattaa terveyden edistämisen tekoja. Emme saa tyytyä vain hoitamaan sairauksia. Me haluamme panostaa ikäihmisten liikuntapalveluihin ja virkistystoimintaan, tuemme julkisen toimijan rinnalla järjestöjä ja vapaaehtoistyötä. Laadukas neuvolatoiminta, lapsiperheiden kunnallinen kotiapu, kouluterveydenhuollon tarkastukset, työterveydenhuollon palvelut sekä mielenterveyden matalan kynnyksen palvelut ovat osa sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. (Martti Korhonen: Miksi ne tökkii keskustan johtamissa kunnissa?)

Niin ikään tarvitsemme parempaa kuntoutusta sairauden jälkeen. Keskusta haluaa, että kuntoutus on jatkossa yhä tiiviimpi osa potilaskertomusta. Siihen kuuluvat turvalliset asumisen ratkaisut, jälkihoito, apteekkipalvelut ja osatyökykyisten huoliminen takaisin työelämään.

Arvoisa puhemies! Tämä tilanne ei voi jatkua näin. Vellovassa hässäkässä voittajia ovat vain suuret yksityiset, kansainväliset terveysfirmat, joihin kunnat epävarmassa tilanteessa turvautuvat. Siksi me jätimme välikysymyksen. Siksi meillä on vaihtoehto, edustaja Tiilikaisen esittelemä kotikunta—maakunta-malli. (Timo Soini: Tohmajärvellä kepu yksityisti!) Monimutkaisesta voi tehdä yksinkertaista, hallintoa lisäämättä, rahaa säästäen.

Arvoisa puhemies! Hallituksella ei ole linjaa eikä johtajuutta. Miksi te, sinipunan johto, ministerit Urpilainen ja Katainen, ette halunneet ratkaista tätä riitaa? (Ben Zyskowicz: Miksi keskusta ei ratkaissut? Se oli kahdeksan vuotta pääministeripuolue!) Kokoomukselle suurkuntahanke tuntuu olevan autuaaksi tekevä voima, joka poistaa terveydenhuollon työvoimavajeen, ikääntyvien kasvavan määrän, kansansairaudet ja lääkärijonot. Kaikki tiedämme, että teidän hankkeenne tuo säästöjä vain irtisanomisten kautta. Saako Sari Sairaanhoitaja teiltä potkut?

Emme niin ikään voi ymmärtää sosialidemokraattista johtopäätöstä, jonka mukaan tärkeiden asioiden kanssa saa vetkutella ihan luvan kanssa. Mikähän on, hyvät sosialidemokraatit, riittävä aika, johon mennessä hommat tulisivat valmiiksi? (Välihuutoja)

Te, SDP ja kokoomus, flirtailette vaalipuheissanne moneen suuntaan ja kutsutte kansan sokkotreffeille vaaliuurnille. Äänestää pitäisi, kun vain tietäisi, mitä mieltä sinipunainen sixpack asioista on. Onko tämä käsityksenne reilusta kansanvallasta?

Arvoisa pääministeri, te puhutte uudistamisesta kuin taikasanana. Te kiemurtelette suurkuntahankkeenne sisällöistä. Se on nyt hetkeksi peitelty hiekkamaahan, sinne samaan, johon kokoomuksen mainosten strutsi on tunkenut päänsä. Osa toiveikkaista linnuistanne eri puolilla Suomea tosin visertää jotain ihan muuta — eivät he kannata ylhäältä saneltuja liitoksia. Me käymme, hyvät ministerit, arvoisa puhemies, vaaleihin kuin aasinhäntäleikkiin lastenkutsuilla: silmät sidottuina pitäisi osata laittaa häntä paikoilleen.

Arvoisa puhemies! Vielä kerran: Keskustan kotikunta—maakunta-malli turvaa lähipalvelut ja lääkäriin pääsyn. Hallituksen suurkuntahanke sitä ei takaa. Teillä ei ole vaihtoehtoa. Hallitus on toimintakyvytön.

Edellä olevan perusteella kannatan edustaja Tiilikaisen esitystä epäluottamuslauseeksi hallitukselle.


Erkki Virtanen (vas):

Arvoisa puhemies! Suomalainen terveydenhuolto nauttii laajaa arvostusta maailmalla. Olen viime aikoina kuunnellut kadehtivia kiitoksia järjestelmällemme sekä washingtonilaisen vapaaehtoisterveyskeskuksen työntekijöiltä että aina Maailman terveysjärjestön pääjohtajaan saakka.

Mutta edes kissa ei elä pelkästään kehuista. Järjestelmä, jossa köyhä mies kuolee kymmenen vuotta aiemmin kuin rikas mies, ei ole kunnossa, eikä se ole kunnossa, jos maaseudun ihminen ei pääse ajoissa lääkäriin, koska lääkäriä ei ole. Suomalainen julkinen terveydenhuolto uhkaa eriarvoistua ja rapautua, siksi se on uudistettava.

Mitä vasemmistoliitto haluaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselta? Ensiksi, hoitoon terveyskeskuksiin on päästävä jonottamatta niin kaupungeissa kuin maallakin.

Toiseksi, on huolehdittava, että kukaan ei jää ilman hyvää hoitoa siksi, että on köyhä. Terveyskeskusmaksut on poistettava ja yksityisen terveydenhuollon sairausvakuutuskorvaukset siirrettävä asteittain vahvistamaan julkista terveydenhuoltoa.

Kolmanneksi, jokaisen suomalaisen on saatava sairastuttuaan taloudellisesta asemastaan tai asuinpaikastaan riippumatta parasta mahdollista hoitoa jo ennen kuin henki lähtee. Siksi perusterveydenhuollon ja terveyskeskusten toimintakykyä on parannettava ja niiden henkilöstölle luotava mahdollisuudet tehdä työnsä hyvin ja turvallisesti. Terveyskeskuksista on vaivihkaa tullut julkisen terveydenhuoltomme heikoin lenkki, vaikka niiden pitäisi olla sen vankin kivijalka.

Tähän heikkouteen iskee veroa kiertävä pääomasijoittajien omistama yksityinen terveysbisnes ja synnyttää yksityistämisen todellisen uhkan. Se voidaan pysäyttää vain rakentamalla kunnat ja niiden yhteistyö riittävän vahvoiksi vastaamaan tähän haasteeseen. Kunta, joka ei pysty palkkaamaan lääkäriä kuntalaisiaan hoitamaan, tuskin pystyy vastaamaan kunnan muistakaan perustehtävistä.

Arvoisa puhemies! Perusterveydenhuollon aseman parantaminen edellyttää myös raja-aitojen poistamista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä ja toisaalta terveydenhuollon ja sosiaalihuollon väliltä. Potilaiden on päästävä terveyskeskuksista viivytyksettä ja pompottelematta sairaalaan silloin kun todellinen tarvis vaatii. Siksi hoitotakuun enimmäisodotusaikaa on laskettava kuudesta kolmeen kuukauteen.

Liian pieni väestöpohja ei mahdollista erikoissairaanhoidon ja etenkään sen päivystyksen tehokasta ja vaikuttavaa järjestämistä eikä rahoittamista. Siksi tarvitaan väestöpohjaltaan riittävän vahvoja kuntia. Jos ja kun niitä ei synny tarpeeksi, on turvauduttava sote-alueisiin. Perusterveydenhuolto on kuitenkin tuotettava aina lähipalveluina terveyskeskuksissa, ja sitä koskevan päätöksenteon on tapahduttava lähidemokraattisesti. Vahva väestöpohja turvaa — eikä vaaranna — tämänkin tavoitteen saavuttamisen.

Me vasemmistossa emme näe mitään syytä, miksi sote-uudistusta ei pystyttäisi tekemään. Perusasioista vallitsee laaja yksimielisyys, ja tarjolla on asiantuntijaryhmän parikin käyttökelpoista mallia. Mistä siis kiikastaa? Poliittisesta päätöksenteosta. Sote-uudistus kytkettiin hallitusneuvotteluissa liian vahvasti kuntauudistuksen vahvoihin peruskuntiin. Sen ja lähestyvien vaalien seurauksena on ajauduttu lähes poliittiseen pattitilanteeseen.

Arvoisa puhemies? Jos vasemmisto olisi saanut yksin rakentaa mallin, niin valmista olisi tullut jo aikaa sitten. Poliittinen arvovalta, pisteiden keruu ja mahdollinen vaalimenestys eivät saa koskaan olla tärkeämpiä kuin kaikille yhtäläisesti kuuluvat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. (Mauri Pekkarinen: Sitä nyt on liikkeellä!) Meille vasemmistossa tämä arvovalinta on selvä. Sote-uudistusta ei voi eikä saa jättää ajelehtimaan tuuliajolle. Se on toteutettava nyt eikä joskus tulevaisuudessa. (Perussuomalaisten ryhmästä: Toteuttakaa!) Me kaikki, jotka kannamme huolta hienon suomalaisen julkisen terveydenhuollon tulevaisuudesta, tiedämme ja toivottavasti myös tunnustamme tämän. Olemme tulossa viimeiselle rajalle, säilyykö hyvinvointivaltio ja sen kulmakivenä toimivat julkiset palvelut vai uhrataanko nekin valta- ja vaalitaistelualttarille. Vasemmisto ei ole valmis uhraamaan julkisia palveluja vaan taistelee järkevän mallin rakentamisen ja julkisten palveluiden puolesta sekä hallituksessa että sen ulkopuolella.

Arvoisa puhemies! Järjen on voitettava. (Tuija Brax: Tähän mennessä paras puhe, kohta tulee vielä parempi!)


Outi Alanko-Kahiluoto (vihr):

Arvoisa puhemies! Terveyspalveluiden suunta ratkaistaan vielä tämän vuoden aikana, vahvistetaanko julkisia palveluita vai putoaako yhä useampi palveluverkon ulkopuolelle.

Terveydenhoito ei meillä toimi riittävän oikeudenmukaisesti ja luotettavasti. Kuumeisen lapsen kanssa ei aina pääse lääkäriin, ja jonot leikkauksiin ovat liian pitkät. Jonottaminen käy kalliiksi sekä ihmisten terveydelle että koko yhteiskunnalle.

Nykyjärjestelmän epäoikeudenmukaisuus ilmenee julkisen perusterveydenhuollon kurjistumisena ja terveyserojen kasvamisena. Työssä käyvät pääsevät lähes jonottamatta ja maksutta työnantajan lähetteellä yksityiselle terveysasemalle. Samaan aikaan työttömät, eläkeläiset, lapset, pätkätyöntekijät, freelancerit ja pienyrittäjät joutuvat jonottamaan lähiterveysasemalle, jolle ajan saaminen on sattumanvaraista.

Väestöryhmien välisiä ja myös alueellisia terveyseroja on kavennettava. Julkiseen terveydenhoitoon jokaisella suomalaisella on oikeus. Siksi terveyserojen kaventaminen onnistuu parhaiten julkista perusterveydenhoitoa vahvistamalla. Vihreät haluavat, että jokaisella suomalaisella on mahdollisuus saada asianmukaista hoitoa ajoissa. Toimiva julkinen perusterveydenhuolto on tasavertaisen hyvinvoinnin perusta

Arvoisa puhemies! Ei ole oikein, että oikea-aikaista apua saavat vain ne, joilla on siihen varaa. Kuukausien jonottaminen hoitoon pääsemiseksi mammografiaan tai kaihileikkaukseen on täysin kohtuutonta. Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden on oltava riittävän kattavat, jotta ne ovat helposti kaikkien saatavilla, jolloin yksityisiä vakuutuksia ei tarvita.

Arvoisa puhemies! Vihreiden mielestä voimme onnistua tasa-arvon lisäämisessä vain, jos pystymme ylittämään seuraavat kolme estettä:

Ensinnäkin, terveyspalveluita parannetaan parhaiten niin, että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito järjestetään ja tuotetaan samassa organisaatiossa. Hallinnonalojen raja-aitojen purkamisella voidaan parantaa kokonaisuuden ja kustannusten hallintaa. Se takaa myös toimivammat hoitoketjut — ihmisten palvelutarpeet harvoin noudattavat hallinnollisia rajoja.

Toiseksi, palveluista vastaavan yksikön on oltava riittävän suuri ja vahva, jotta se kykenee vastaamaan sille annetuista tehtävistä ja hoitamaan alueensa sosiaali- ja terveydenhuollon. Kun vastuu palveluista on riittävän leveillä hartioilla, voidaan palvelujen laatu ja saatavuus turvata.

Kolmanneksi, meidän pitää purkaa monikanavainen rahoitusjärjestelmä, joka aiheuttaa epäoikeudenmukaisuutta ja tehottomuutta sekä nostaa terveydenhoidon kustannuksia. Nyt palvelun maksajia on aivan liian monta. Kunta esimerkiksi voi säästää omia kulujaan pitämällä jonossa polvileikkauspotilasta, joka saa Kelan maksamaa sairauspäivärahaa. Yksikanavaisessa järjestelmässä laskelmointi potilaan terveyden kustannuksella ei olisi tällä tavalla mahdollista.

Monikanavaisuuden purkaminen edellyttää riittävän vahvoja sote-alueita. Sote-alueiden tulee kyetä ottamaan vastuulleen sekä perusterveydenhuolto että erikoissairaanhoito. Kun palveluiden järjestämis- ja rahoitusvastuu ovat yksissä käsissä, voidaan voimavaroja ohjata erikoissairaanhoidosta perusterveydenhoitoon. Siten asukkaille voidaan tarjota vahvempia ja ennalta ehkäisevämpiä palveluita.

Vihreiden mielestä hallintokuntien rajat eivät saa olla este avun saamiselle ajoissa. Esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalvelut pitää koota saman katon alle, jotta ihmistä voidaan hoitaa kokonaisuutena eikä pompotella häntä luukulta toiselle. Turhasta byrokratiasta ja raja-aidoista pitää luopua ihmisten hyväksi.

Arvoisa puhemies! Vihreiden näkemys on se, että tarvitaan keskimäärin 200 000 ihmisen väestöpohja, jotta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut voidaan järjestää kattavasti ja turvallisesti. Riittävän suurissa ja kantokykyisissä yksiköissä sosiaali- ja terveydenhuolto voi toimia laadukkaasti ja kustannustehokkaasti.

Kunnissa tarvitaan terveyskeskusten lisäksi uusia joustavia matalan kynnyksen palveluita. Isompi yksikkö ei tarkoita lähipalvelujen alasajoa, päinvastoin. Lähelle tuotujen palveluiden avulla voidaan tavoittaa ihmisiä, jotka eivät muuten terveystarkastuksissa kävisi. Terveysbussit voivat ajaa lähelle avun tarvitsijaa. Kattavan palveluverkon turvaamisen tulee olla yksi uudistuksen lähtökohta ja edellytys. Palvelut on tuotava lähelle ihmisiä.

Palveluiden tuottaminen lähtee yhteistyöstä. Keskeiset hyvinvointipalvelut on pystyttävä tuottamaan kuntien tai sote-alueiden omin voimin. Yksityisillä palveluilla voidaan täydentää julkisia palveluita, mutta yksityiselle ei pidä antaa monopoliasemaa, eikä terveys- ja sosiaalipalveluista saa tulla yksityisten ylikansallisten yhtiöiden bisnestä, jossa voitot kotiutetaan veroparatiiseihin.

Arvoisa puhemies! Vihreät ovat pettyneitä siihen, että uudistus on edennyt kangerrellen eikä valmista ole vieläkään. Näin mittavaa uudistusta ei voi tehdä hutiloiden, mutta vaalikausi on jo pitkällä.

Toisaalta voimme olla myös tyytyväisiä. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden integraation osalta on nyt tehty vahva linjaus. Perusterveydenhuoltoa tullaan kehittämään, ja se tulee vahvistumaan. Uusia tapoja viedä palveluita lähelle ihmisiä tullaan kehittämään.

Palvelurakenne- ja kuntauudistus ovat kaksi yhtä tärkeää uudistusta suomalaisten hyvinvoinnin kannalta. Niiden tulee tukea toisiaan, eikä kumpikaan saa haudata toista alleen. Vihreät haluavat uudistaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita niin, että laadukkaat palvelut ovat kaikkien saatavilla.

Arvoisa puhemies! Vihreät antavat luottamuksensa hallitukselle sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamista koskevassa välikysymyksessä. (Tuija Brax: Hyvä, siinä oli yksityiskohtaisin malli!)


Ulla-Maj Wideroos (r):

Ärade talman, arvoisa puhemies! Hyvä keskusta, Sipoon tapaus kertoo kaiken. Siinä paras esimerkki, millä tavalla te kuuntelette kuntia, eli pakkokeino keskustan tapaan.

Ärade talman! För svenska riksdagsgruppen är människornas rätt till social- och hälsovård en viktig fråga, för vad har människorna rätt att kräva av välfärdssamhället om inte en fungerande service? Det finns givetvis olika synsätt på hur servicen ska ordnas. Åsikter ska nötas mot varandra, idéer ska få konkurrera, och det är genom öppen diskussion och debatt som slutresultatet blir bättre.

Den utmaning vi har i dag handlar om ojämlikheterna som uppstått mellan människor i olika delar av landet. Det kan inte vara så att bostadsorten har en avgörande betydelse för hur de mest grundläggande servicerättigheterna förverkligas för var och en. I vårt land ska det vara möjligt att välja hemort och god service, inte hemort eller god service.

I svenska riksdagsgruppen utgår vi från att alla människor är olika och har olika slags behov. Det är en rikedom vi ska bejaka och tillmötesgå när vi organiserar servicen. Grunden i politiken måste alltså vara människocentrerad i stället för gruppcentrerad. Vi vill inte att människor ska ses som ett ansiktslöst kollektiv utan som enskilda individer med enskilda behov.

Arvoisa puhemies! Oppositio arvostelee hallitusta siitä, että se ei ennen kunnallisvaaleja ole esitellyt yksityiskohtaista vaihtoehtoa terveydenhuollon järjestämisestä. Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa korostaa, että on tärkeämpää, että merkittävät uudistukset valmistellaan kunnolla kuin että ne valmistellaan kohtuuttoman aikapaineen alla. On kuitenkin sanottava, että kun lähtökohtana kuitenkin on hallitusohjelma, on vaikea ymmärtää, mistä erimielisyydet ovat syntyneet. Hallitusohjelmassa nimittäin todetaan: "Sosiaali- ja terveydenhuollon laadukkaiden, vaikuttavien ja oikea-aikaisten palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden varmistamiseksi uudistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta osana kuntarakenteen uudistamista." Ja vielä: "Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuu säilytetään kunnilla." Tästä hallitus on ollut yksimielinen. "Laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden varmistamiseksi ja rahoituksen turvaamiseksi tulee muodostaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuuseen kykeneviä vahvoja peruskuntia".

Välikysymystekstissä esitelty vaihtoehtoinen maakuntamalli on yritys tuoda oma idea mukaan keskusteluun. Mallin ongelmana on, että se ei ratkaise kuntien edessä olevia haasteita. Päinvastoin, se luo uusia ongelmia. (Ben Zyskowicz: Ja keskittää päätöksenteon!) — Nimenomaan. — Maakuntamalli esimerkiksi vähentää demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia samanaikaisesti, kun se ei myöskään tehosta palveluja. Tuossa mallissa kuntien valta päättää palveluista häviäisi maakunnan tasolle, jossa päätöksentekijöillä olisi suuria vaikeuksia hahmottaa kuntien asukkaiden tarpeita. Siinä mallissa suuruusajattelu korvaisi demokraattiset vaikutusmahdollisuudet. Siinä mallissa luodaan heikommat peruskunnat. Haasteet ovat nimittäin erilaisia eri tahoilla, ja hallituksen linjaukset antavat mahdollisuuden kuntapäättäjien omalle ajattelulle ennen lopullisten suunnitelmien lukkoon lyömistä. Tämän takia hallitus nimeää viisi selvityshenkilöä, joiden tehtävä on koordinoida työ paikallisella ja alueellisella tasolla. Yksi näistä selvityshenkilöistä vastaa tietysti siitä, että uudistus huomioi ruotsinkieliset ja kaksikieliset näkökohdat.

Ärade talman! Ett minimibefolkningsunderlag på minst ungefär 20 000 invånare skulle vara lämpligt för en stark primärkommun. Då skulle befolkningsbasen vara tillräckligt bred för att bära den ekonomiska tyngden av servicen samtidigt som invånarnas rätt till insyn och inflytande skulle tryggas på ett rimligt sätt. Det skulle också minska ojämlikheten kommuner emellan och därmed öka jämlikheten mellan människor i vårt land.

Svenska riksdagsgruppen vill betona att rätten till service inte kan omsättas i praktiken om inte de språkliga förhållandena beaktas i reformen. Rätten till service på det egna modersmålet måste väga tungt när omorganiseringen sker. Det är en självklarhet för oss, men det tål att upprepas i alla sammanhang.

Vidare vill vi här göra det klart att en framgångsrik reform av social- och hälsovårdens organisering kräver att det är reformen av kommunstrukturen som styr. Social- och hälsovården fungerar bäst då den passar in i en kommunstruktur som garanterar demokratisk kontroll över beslutsfattandet och närheten till invånarna. Kommunerna ska ha starka hälsocentraler med tillgång till läkare, tandläkare och annan sakkunnig personal.

Vi vill att den offentliga sektorn som garant för invånarnas rätt till service är stark. Vi vill också se en livskraftig tredje sektor som komplement till den offentliga. Köptjänster av privata företag kan också utgöra ett komplement, samtidigt som vi ska minnas att kommunen — observera, kommunen — har en skyldighet att garantera att kvaliteten ligger på minst samma nivå som när kommunen själv producerar servicen.

Det är också skäl att fästa sig vid den förebyggande vården. Genom att se till att såväl de unga som de äldre har tillgång till förebyggande vård förbättrar man livskvaliteten och sparar pengar. Svenska riksdagsgruppen vill att man fördomsfritt utvecklar och använder sig av innovativa, nya sätt att erbjuda tjänster. Klinikbilarna, eller hälsobussarna, som använts i Norra Karelen är ett bra exempel på hur det går att nå ut till människor. Hälsokioskerna som nu finns i bland annat Lahtis för också vården dit var människorna finns.

Nya tankar behövs för att klara av utmaningarna vi står inför. Genom att följa dessa principer är vi säkra på att regeringen åstadkommer en reform som kommer att skapa förutsättningarna för en ännu bättre vård i vårt land, vård som finns till för alla oberoende av boningsort, livssituation och modersmål.

Värderade talman! Regeringen åtnjuter svenska riksdagsgruppens förtroende.


Jouko Jääskeläinen (kd):

Arvoisa herra puhemies! Terveys ja hyvinvointi ovat meille kaikille todella tärkeitä. Siksi myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistus on äärimmäisen velvoittava ja samalla myös haastava tehtävä. Tehtävämme on turvata laadukkaat ja kattavat terveyspalvelut koko maassa. Joskus on annettu ymmärtää, että uudistukset olisivat jotakin vahingollista tai melkein myrkyllistä, mutta todellisuudessa oikein annosteltuina ne ovat hyvä lääke moniin keskeisiin haasteisiimme.

Ensimmäinen haaste on väestöpolitiikkamme vaikutukset. Aikaisempina vuosikymmeninä tehdyt päätökset johtavat siihen, että väestömme keskimäärin sekä ikääntyy että harmaantuu. Ongelma ei ole ikääntymisessä, vaan siinä, että hoitavia käsiä on jatkossa liian vähän. Tänä vuonna työelämään astuu 6 000 ihmistä vähemmän kuin mitä siirtyy eläkkeelle. Kestävää väestöpolitiikkaa ei voi tilata pikatukusta, vaan meidän tulee löytää oikeat ratkaisut tähän tilanteeseen.

Toinen haaste on laaja ja varsin monimuotoinen maamme. Yhtä ainoaa mallia ei tarvitse tavoitella eikä toteuttaakaan, mutta tarvitsemme selkeän etenemistien.

Sote-uudistuksen kolmas suuri haaste on päätöksenteon kasvottaminen. Tällä hetkellä päätöksenteko tapahtuu usein kaukana kuntalaisista. Monet päätökset tehdään hajallaan eri paikoissa, ja hoidon sujuva porrastaminen vaikeutuu. Tarvitaan siksi toimiva kokonaisuus, ja siksi kuntauudistus kulkee käsi kädessä sosiaali- ja terveysuudistuksen kanssa. Nämä uudistukset tulee tehdä turhia viivyttelemättä. Kuitenkin keskustan tulisi muistaa, että toimivat rakenteet olisi pitänyt hoitaa kuntoon jo viime vuosikymmenellä taloudellisesti hyvinä aikoina, jolloin keskusta oli hallitusvastuussa.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että sote-uudistuksessa selkeytetään kolme asiaa: palveluiden järjestämisvastuu, talousvastuu ja demokraattisen päätöksenteon asema. Keskustan ehdottamassa kotikunta—maakunta-mallissa on vaarana, että lisäämme hallintoa (Välihuutoja) ja siirtäessämme päätöksentekoa maakunnalliselle tasolle aito demokratia todellisuudessa kaventuu. Sosiaali- ja terveyspalveluista tulee jatkossakin vastuun olla mahdollisimman pitkälle nimenomaan kunnallisvaaleissa valituilla henkilöillä.

Tämänhetkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden pirstaleisuus on johtanut siihen, että työttömät, pienituloiset, vanhukset, vammaiset ja syrjäytyneet jäävät herkästi oikean palvelun ja avun ulkopuolelle. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen raja puretaan ja jatkossa jalkoihin jäänyt perusterveydenhuolto ja erityisesti ennalta ehkäisevät työmuodot pääsisivät ja pääsevät kehittymään kuntalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Resursointi on keskittynyt liiaksi erikoissairaanhoitoon, ja tärkeät perusterveydenhuollon palvelut potevat rahapulaa. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistäminen selkeyttää potilaan hoitopolkua.

Uudistusta tehtäessä meidän tulee huomioida myös tietojärjestelmien toimivuus ja lääkärien riittävyys. Sosiaali- ja terveydenhuollon hankaliin ja kalliiksi tuleviin tietojärjestelmiin tarvitaan parempia ja valtakunnallisesti toimivia ratkaisuja. Julkisen sektorin lääkäripulaan tulee etsiä ratkaisuja, ja paljon puhuttu lääkäreiden kaksoistyöskentely sekä julkisella että yksityisellä sektorilla kaipaa selkeyttäviä pelisääntöjä.

Arvoisa herra puhemies! Me kristillisdemokraatit haluamme vahvistaa inhimillisyyttä ja lähimmäisyyttä. Vain toinen toisemme huomioimalla voimme rakentaa hyvää yhteisöllisyyttä, kuntaa ja kaupunkia. Ennalta ehkäisevällä työotteella voimme vaikuttaa kuntiemme talouteen positiivisella tavalla. Kodit ja perheet tarvitsevat nykyistä enemmän tukipalveluita elämän nivelvaiheissa. Seniorikansalaisemme tarvitsevat sekä hoidon antamaa turvaa että lähellä kulkevia lähimmäisiä. Elämän kunnioittaminen ja ihmisarvon tunnustaminen kaikissa elämän vaiheissa on perustavanlaatuinen velvollisuutemme.

Arvoisa herra puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä näkee, että tarvitsemme uudistuksia sekä kuntarakenteessa että sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisessa. Tuemme hallitusta sen tavoitteessa saada mahdollisimman nopeasti käyttöön entistä toimivammat käytännöt ja mallit näihin meille kaikille elintärkeisiin palveluihin.


Maria Guzenina-Richardson (sd):

Arvoisa puhemies! Hallitushan on jatkanut keskustan kahdeksan vuotta vireillä pitämää kuntauudistusta. Keskustalla oli kuntaministeri ja pääministeri ja valmis mallikin näyttää tällä hetkellä olevan, mutta ei vaan saatu aikaiseksi sitä, mistä te nyt täällä paljon puhutte. (Martti Korhonen: Loivat liikkeet, loivat liikkeet!) Keskustan kuntauudistuksesta ei tullut valmista, kahdeksan vuotta on todella pitkä aika. Mutta nykyisen hallituksen osalta voin kertoa teille, että vaikka me emme vielä ole satamassa, niin maata on kyllä hyvin selvästi näkyvissä ja myrskyistä huolimatta tämän hallituksen matka etenee.

Uudistus, sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistus etenee ihan aikataulussaan. Uudistusta valmisteleva asiantuntijaryhmä sai toimeksiantonsa viime keväänä. (Hälinää) — Jos te malttaisitte arvon keskustalaiset kuunnella, niin sitten ei tarvitsisi toistaa näitä samoja asioita kerta toisensa jälkeen. — Uudistus etenee siis aikataulussaan. Uudistusta valmisteleva työryhmä sai toimeksiantonsa viime keväänä, ja silloin jo, silloin jo, työajaksi päätettiin tämän vuoden loppu. Työryhmä valmistelee siis tätä kokonaisuudistusta tämän vuoden loppuun asti.

Tämä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijaryhmä on toteuttanut sitä linjaa, jonka hallituksen iltakoulu päätti, ja on myöskin tuottanut sitä tietoa hallituksen käytettäväksi sen aikataulun mukaisesti, joka on luvattu: sosiaali- ja terveydenhuollon pääpiirteiden on oltava tiedossa, kun kuntarakennelaki astuu voimaan 1.5.2013. Viime keväänä todettiin myös yksimielisesti hallituksessa, että siinä vaiheessa, kun kuntarakennelaki lähtee kuntiin lausuntokierrokselle, sen yhteydessä myöskin sote-uudistuksen pääpiirteet annetaan sinne kunnille tiedoksi.

Tältä osin sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen valmistelu on täysin aikataulussaan, täysin aikataulussaan. Kiireen tuntua on saattanut syntyä siitä tilanteesta, jossa kuntarakennelakia odotetaan nyt kuntiin lausunnolle, ja tähän yhteyteen siis se luvattu sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen päälinjaus. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen suuntaviivat tulivat äsken esille siitä samasta välikysymysvastauksesta, joka on teidän pöydillenne jaettu.

Kristillisdemokraattien puheenvuorossa tartuttiin todella tärkeään asiaan: tällä hetkellä vallitsevaan lääkäripulaan. Viime aikoina asiasta on ollut esillä monia konkreettisia vaihtoehtoja, ja uskon, että meillä on vahva yhteisymmärrys siitä, (Mauri Pekkarinen: Mikä niistä on teidän malli?) että näitä vaihtoehtoja täytyy myöskin viedä eteenpäin.

Suuntaviivat ovat siis suuntaviivoja, ja suuntaviivat teille kerrottiin äsken. Yksityiskohdat tulevat aikataulun mukaisesti. Ja tässä yhteydessä muistuttaisin edustajia, että varsinaisestihan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus tulee tapahtumaan vasta 2015, joten tämä kiireen tuntu tuntuu tässä kyllä aika kohtuuttomalta ja liioitellulta. (Eduskunnasta: Vaalit tulossa!) Mutta se on ymmärrettävää, mutta, arvon edustajat, se on ymmärrettävää, vaalit lähestyvät.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ei kuitenkaan ole tarkoitettu vaalikauraksi. (Välihuutoja) Se ei ole tarkoitettu vaalikauraksi. Hallitus etenee tässä asiassa vastuullisesti. (Martti Korhonen: Aikataulussaan!) Siksi parhaiden ratkaisujen löytämiseksi on välttämätöntä myöskin ottaa alueiden erityispiirteet huomioon. Tätä varten hallitus on lähettämässä alueille omat henkilönsä, jotka tulevat nämä erityispiirteet huomioimaan. Ja hallitus tulee nämä erityispiirteet myöskin lopullisissa ratkaisuissaan huomioimaan.

Kiitoksia, ministeri. Nyt siirrymme debattivaiheeseen. Halukkuutensa debattipuheenvuorojen käyttöön voi ilmaista painamalla V-painiketta, nousemalla seisomaan. Normaalit debattipuheenvuorot saavat kestää enintään 1 minuutin, ja tästä aikarajasta pyritään pitämään aika tiukasti kiinni. Mutta me aloitamme tämän debatin välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan ja ryhmäpuhujien debattipuheenvuoroilla, jotka saavat poikkeuksellisesti kestää tällä kertaa 2 minuuttia, kun olin kuulevinani, että asiaa tuntui olevan.


Kimmo Tiilikainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Terveys on monille ihmisille se tärkein asia omassa elämässä, ja jos joku tällä hetkellä epävarmana omasta tulevaisuudestaan odottaa lääkäriin pääsyä hoitojonossa, niin kyllä oli köyhät antimet hallituksella kertoa, miten ihmisten terveyspalvelut turvataan jatkossa, miten lääkäriin pääsee. Ei teillä ollut edes yritystä ratkaista terveyspalveluitten tulevaa järjestämistä noissa vastauksissanne, ja se kertoo valitettavasti meille karua kieltä hallituksen toimintakyvyn täydellisestä puutteesta. Itse te olette itsellenne asettaneet aikarajoja. (Martti Korhonen: Niinpä tietenkin!) Pääministeri lupasi joitain viikkoja sitten, että rakenneuudistus ja terveysuudistus tulevat vielä ennen kuntavaaleja lausunnoille. (Mauri Pekkarinen: Se oli fiksu lupaus!) Eivät tulleet, eivät tulleet. Hallitus ei etene millään tavalla tässä terveysuudistuksessa, vaan teidän olisi jo aika myöntää, että suurkuntahankkeenne ei onnistu takaamaan terveyspalveluita ihmisille. Teillä ei ole minkäänlaista esitystä tarjota suomalaisille.

Keskustalla sen sijaan on esitys. Keskustan esitys säilyttää ihmisten kotikunnat, keskustan esitys säilyttää terveyskeskukset kotikunnissa ja varmistaa rajattoman hoidon, missä ihmistä hoidetaan ihmisten tarpeitten eikä organisaatioitten lähtökohdista käsin. Tämä on keskustan mallin ydin. Hallituksella ei ole mitään yhteistä, muuta kuin että syystä tai toisesta teille ei kelpaa meidän esityksemme, joka ratkaisisi keskeiset terveysongelmat. Ihmettelen hallituksen ponnettomuutta ja toimintakyvyttömyyttä tässä ihmisille tärkeimmässä kysymyksessä.


Jan Vapaavuori (kok):

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Tiilikaisen ja keskustan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että nykyinen mallimme hoitaa sosiaali- ja terveyshuollon palveluita ei ole riittävän hyvä ja että siinä on olennaisesti parantamisen varaa. Uskallan kuitenkin väittää, ettei se ole ehtinyt romahtaa sen jälkeen, kun keskusta kahdeksanvuotisen valtakautensa päätti, että eiköhän tilanne ole kutakuinkin samassa vaiheessa kuin silloin, kun keskustan pääministerikausi päättyi.

Mennään tähän olennaiseen kysymykseen siitä, että tästäkin olemme, edustaja Tiilikainen, samaa mieltä. Ainakin edustaja Pekkarinen nyökytteli, kun sanoin, että olemme samaa mieltä siitä, että tarvitaan laajemmat väestöpohjat ja tarvitaan leveämmät hartiat. Eikö niin? Ja kun tästä ollaan samaa mieltä, niin sitten kysymys, miten se tehdään. Meidän kokoomuksen malli on se, että vahvistetaan peruskuntia. Rakennetaan vahvemmat peruskunnat sen järjestelmän pohjalle, johon Suomeen on vannottu satoja vuosia, joka on toiminut täällä valtavan hyvin. Teidän mallinne on se, että otetaan puolet kuntien tehtävistä pois ja siirretään ne maakunnille. Edustaja Tiilikaisen puheenvuorossa vähän kerrotaan siitä, mikä siirtyisi ja mikä ei siirtyisi, ja kun me tänään puhumme täällä sosiaali- ja terveydenhuollon asioista, niin ainoa sosiaali- ja terveydenhuollon piiriin kuuluva palvelu, jonka keskusta haluaisi säilyttää lähikunnalla, kotikunnalla, on päivähoito. Kaikki muut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut (Keskustan ryhmästä: Ei!) ilmeisesti siirrettäisiin — eikö niin? — sinne maakuntatasolle 18 maakuntaan. Me olemme samaa mieltä siitä, että tarvitaan leveämmät hartiat, mutta me emme usko, että me tarvitsemme niin leveitä hartioita, että koko tämä sosiaali- ja terveydenhuolto pitää siirtää 18 yksikköön. Jos joku täällä keskittää, niin se on keskustan malli. (Eduskunnasta: Juuri näin!)


Tuula Väätäinen (sd):

Puhemies! Olen ollut eduskunnassa reilut 9 vuotta, ja koko ajan on keskusteltu sosiaali- ja terveydenhuollon haasteista, ongelmista ja tarpeista.

Arvoisa keskusta, te olitte 8 vuotta pääministeripuolue, ja jos tämä teidän mallinne, jota te nyt esittelette, olisi niin erinomainen, niin kyllähän te olisitte keksineet sen jo 8 vuotta sitten. Eikö niin? (Välihuutoja) Minä en kerta kaikkiaan usko siihen, että palveluitten siirtäminen kunnilta maakunnalle olisi ratkaisu nimenomaan palveluiden saatavuuden, lääkärityövoiman varmistamisen ja hoitoketjujen toimimisen näkökulmasta. Jos tämä malli olisi niin vahva ja hyvä, niin te olisitte esittäneet sitä jo aikoja sitten, mutta te esitätte sitä nyt, kun te tiedätte, että sitä ei ole mahdollisuuskaan viedä eteenpäin. (Mauri Pekkarinen: Miksi ei?) Te sanotte, että hallituspuolueet harhauttavat äänestäjiä, niin sitten voin kysyä niinkin päin, harhautatteko te tällä mallilla, jota ette voineet esittää jo aikaisemmin, silloin kun teillä olisi ollut kokonainen vastuu ja valta toteuttaa tämä asia.


Arja Juvonen (ps):

Arvoisa puhemies! Tämän päivän uutisten mukaan SDP vastustaa terveyspalveluiden yksityistämistä, ja kokoomus taas kannattaa SDP:n vastustamaa yksityistämistä. Eli mitä te oikeastaan haluatte sanoa? Vastustaako SDP sekä yksityistämistä että ulkoistamista? Saako kunta tilata palveluita yksityisiltä tuottajilta, vai onko palvelut järjestettävä kunnan omana tuotantona? Kannatatteko te kunnan tilaaja- ja tuottajamallia, vai onko pysyttävä perinteisessä tulosohjauksessa? Entäpä kokoomus, miten pitkälle te haluatte yksityistää terveyspalvelujen tuotannon? Haluatteko te, että tuotanto menee kokonaan yhdelle samalle isolle toimijalle, kuten esimerkiksi Attendolle? Eivätkö tämä tuotannon monopolisoituminen ja siitä seuraava hintojen nousu ja laadun aleneminen huolestuta teitä ollenkaan?

Entäpä sitten lääkäriasia? Lääkäriin on Suomessa vaikea päästä, vaikka Suomessa on lääkäreitä enemmän kuin koskaan. Missä kaikki lääkärit ovat, ja mikä on se todellinen syy tähän lääkäripulaan? Lääkäripula on erityisesti terveysasemilla myös työterveyshuollon ongelma. Siellä on suoranainen lääkäripako. Sote-uudistuksessa varsinkin ajatte, kokoomus, tätä yksityistämistä, ja yksityistäminen nähdään monesti lääkkeenä, joka saa sairaankin koneiston pyörimään alalla kuin alalla, mutta mitä te aiotte tehdä todellisesti tälle lääkäripaolle perusterveydenhuollossa? Kuinka te kannatte vastuuta tästä terveyskeskusjärjestelmästä?


Annika Saarikko (kesk):

Arvoisa puhemies! Ensiksi on todettava edustaja Vapaavuorelle. Te olette fiksu mies, ja siksi ihmettelen, että te puheenvuorossanne totesitte keskustan mallista asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Kertaan siksi vielä, että keskusta haluaa säilyttää kotikunnat ja jokaisessa kotikunnassa terveyskeskuksen. Ei tämän vaikeampaa. Lisäksi haluan todeta edustaja Juvoselle, että en vieläkään kuullut perussuomalaisten vaihtoehtoa, millä te uudistaisitte sosiaali- ja terveyspalvelut.

Arvoisa puhemies! Peruspalveluministeri sanoi, että suuntaviivat ovat suuntaviivoja. Niinpä, ja muuta ei sitten olekaan. Te totesitte, että tämä malli ei ole tarkoitettu vaaleja varten tehtäväksi, mitä kyllä suuresti ihmettelen. Muutamat faktat siksi esiin. Ensinnäkin, teidän jokaisen, arvoisat ministerit, oman kotikuntanne budjetista, niistä veroeuroista, joita kuntalaiset maksavat, suurin osa, puolet, vähän yli tai alle, riippuen kaupungista, kuluu sosiaali- ja terveyspalveluihin. Toisekseen, tänä syksynä tehtyjen tutkimusten mukaan äänestäjien mielestä näissä vaaleissa tärkein asia on sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen. Kolmanneksi, aivan tuoreen kyselyn mukaan nykyiset valtuutetut ja ehdokkaat, ne, jotka valtuutetuiksi pyrkivät, ovat kaikista asioista eniten huolissaan nimenomaan kotikuntansa sosiaalipalveluista ja terveydenhuollosta. Eivätkö nämä, arvoisa pääministeri, riitä teille faktoiksi sen eteen, että te olisitte halunneet tältä hallitukselta sovun tähän asiaan niin, että vaaleihin ei käytäisi sokkona tämän asian suhteen? Kun kuuntelee näitä puheenvuoroja, joissa selvästi, ryhmäpuheenvuoroissakin, hallituspuolueet harmittelevat, että ratkaisua ei muodostunut, kyllä tässä farssin piirteitä alkaa olla.


Erkki Virtanen (vas):

Arvoisa puhemies! Kun on 10 vuotta istunut sosiaali- ja terveysvaliokunnassa täällä, alkaa jo mielellään muistella menneitäkin. Minä muistelen mielelläni viime kauden loppupuolta, jolloin eduskunta sääti jopa kutakuinkin yksimielisesti terveydenhuoltolain. Siinä samassa yhteydessä me olimme silloinkin vakuuttuneita, että sen lisäksi itse substanssin pohjaksi tarvitaan järjestämislaki eli laki rakenteista, ja tiedän, että silloiset hallituspuolueet keskusta ja kokoomus kävivät aika lailla samannäköistä vääntöä, mitä tässä viime aikoina on tapahtunut, nytkin. Ja mikä oli lopputulos? Sitä lakia ei tullut, ja sen vuoksi me nyt aherramme sitten tämän asian kimpussa, koska se laki on saatava. Se on saatava mahdollisimman pian, ja olen kovin pahoillani siitä, että te ette onnistuneet. Minua sinänsä saattaisi kiinnostaa ja jotakuta muutakin saattaisi kiinnostaa tietää, miksi te ette onnistuneet, mutta sen epäonnistumisen seurauksena käydään nyt tätä keskustelua. Suomen terveydenhuollolle olisi ollut paljon parempi, että sitä ei tarvitsisi enää käydä.

Mutta ongelmahan tässä on se, että tässä itse asiassa puhutaan samoista asioista eri käsitteillä. Peruskysymys on se, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistämiseksi tarvitaan riittävän vahva väestöpohja, (Mauri Pekkarinen: Juuri näin! Erinomaista!) ja ilman sitä se homma ei onnistu. Kun hallitus kirjoitti hallitusohjelmansa, silloin uskottiin, että saataisiin aikaan riittävän vahvoja peruskuntia. Niitä ei näytä syntyvän, ja siksi on ehkä tämä keskeisin ongelmakysymys siitä, miten asia sitten hoidetaan, kun niitä ei synny. Silloin ratkaisu on sote-alueet. Nyt on pohdittava sitten sitä, miten nämä kaksi, vahvat peruskunnat ja sote-alueet, joita molempia syntyy, saatetaan yhdessä toimimaan hyvänä suomalaisena terveydenhuoltojärjestelmänä.


Outi Alanko-Kahiluoto (vihr):

Arvoisa puhemies! Edustaja Virtanen puhui erittäin hyvin. Tämä sosiaali- ja terveydehuoltouudistus on erittäin tarpeellinen juuri sen vuoksi, että nykytilanne johtaa meillä yhä eriarvoisempaan terveydenhuoltoon.

Koko ajan yksityistetään palveluita yhä enemmän, kun meillä on liian pienet kunnat, liian köyhät kunnat, jotka eivät pysty vastaamaan riittävän hyvistä terveydenhuoltopalveluista. Juuri sen vuoksi asia on niin, että tarvitaan riittävän laajoja kokonaisuuksia, jotka pystyvät kantamaan vastuuta ja hoitamaan palvelut kansalaisille tasavertaisella tavalla. Sen vuoksi me vihreät olemme olleet hyvin huolestuneita siitä, että tämä kuntarakenneuudistus uhkaa romuttaa koko tarpeellisen sote-uudistuksen, joka on kuitenkin koko tämän asian pihvi. Kaikkein tärkeintä on saada aikaan tällä kaudella sote-uudistus. Se on se, minkä vuoksi myös kuntauudistusta tehdään. Kysynkin arvoisalta ministeriltä, että jos tässä harjoituksessa nyt sitten päädytään liian pieniin alueisiin, liian pieniin väestöpohjiin, niin miten toteutetaan perus- ja erikoissairaanhoidon integraatio, koska se on se välttämättömyys, jota ilman ei pystytä vähentämään eriarvoisuutta, ei pystytä parantamaan terveydenhuollon laatua.


Ulla-Maj Wideroos (r):

Herr talman! Det känns litet underligt när man följer med debatten utanför huset, när man pratar mycket om privatisering och om att sälja ut tjänster.

Eli silloin kun seuraa tätä keskustelua tämän talon ulkopuolella yksityistämisestä ja ulkoistamisesta, niin hiukan ihmettelen sitä keskustelua, kun kuitenkin hallitusohjelmassa sanotaan ja me ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä olemme ainakin sen takana, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuu säilytetään kunnilla. Se on meille erittäin tärkeää, että näin tehdään. Mallista tietysti voidaan aina keskustella, mutta se perusajatus on se. Oikeastaan olisin sitä mieltä, että koko eduskunta voisi olla myöskin tämän lauseen takana, että tämä on se lähtökohta meidän hyvinvointimallissa.

Mutta kysyisin myöskin sitten, että päästään... (Mauri Pekkarinen: Ainoa Euroopassa!) — No, varmaan, mutta meillä on tavallaan ihan oma hyvä suomalainen malli, joka on hyvä. Voimme varmaan olla sitä mieltä, että meidän suomalainen malli on erinomaisen hyvä joka tapauksessa.

Mutta julkiset hankinnat ovat kuitenkin vähän eri asia, ja ehkä tämän talon ulkopuolella, miksei tämän talon sisälläkin, välillä menevät nämä asiat sekaisin. Kysyisin sitten samalla hallitukselta, onhan tulossa julkisen hankintalain uudistus jossakin vaiheessa, koska se vaikuttaa myöskin siihen, millä tavalla kunnat voivat sitten hoitaa ne asiat, mitkä nyt kuntien pitäisi hoitaa.


Jouko Jääskeläinen (kd):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Erkki Virtanen puhui täällä äsken asiaa. Kristillisdemokraattien tavoitteena ovat siis hyvät ja toimivat lähipalvelut. Meidän tavoitteemme on se, että ihmisillä ja myös nimenomaan päätöksentekijöillä on myöskin sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskien mahdollisimman suora vaikutusmahdollisuus, joka ei tällä hetkellä toteudu. Ja kun tämä on kuitenkin kaikkien meidän yhteinen asia, me voimme sanoa, että me tavoittelemme omaa, rakasta, vahvaa peruskotikuntaa, niin että kaikki saavat siihen sanansa mukaan. Sitähän me tavoittelemme kaikki yhdessä täällä. Siksi kannattaa olla tässä hankkeessa meidän kaikkien yhdessä mukana.

Edustaja Tiilikainen käytti täällä jonkin verran voimakkaita sanoja myöskin edustamastani puoluetahosta. Edustaja Tiilikainen, ystävällisiä sanoja, mutta kannattaa olla täsmällinen silloin, kun puhuu toisten tavoitteista. Kristillisdemokraatit eivät ole ajamassa mitään pakkomallia tässä tilanteessa, niin kuin ei hallituskaan. Älkää antako sitä vaikutelmaa edes, että olisimme ajamassa. (Hälinää)

On aivan selvää, että jokaisessa kunnassa joudutaan nyt miettimään niitä painelaskelmia, jotka on tehty siitä, miten kunnat selviävät jatkossa kaikista näistä tilanteista, mitä meillä on, siitä korkeasta verotaakasta, joka meitä uhkaa, tai siitä korkeasta velkataakasta. Tähän meidän täytyy pyrkiä löytämään ratkaisuja. Eteneminen tapahtuu vapaaehtoisuuden pohjalta. Tämän me tiedämme. Hallitus tekee hyvät mallit, ja sinne tulee myöskin näitä vaihtoehtoja, niin kuin kuulimme, tämän sote-alueen suhteen.

On aivan selvää, että kaikissa kunnissa tulee olla tilanteen se, että kunta vastaa palveluiden tuottamisesta. Se vastaa siitä aina. Jokaisessa kunnassa tulee olemaan kuntien omia palveluita, mutta myöskin näitä täydentäviä palveluita, yksityisten järjestöjen, yritysten, muiden toimijoiden, joiden pitää maksaa veronsa Suomeen jne., niin kuin täällä on laajasti todettu. Tämä on meidän yhteinen hankkeemme. Meidän ei kannata nyt kärjistää tätä tilannetta, vaan löytää etenemisteitä.

Hyvät edustajat, sitten siirrymme niihin normaalimittaisiin 1 minuutin vastauspuheenvuoroihin.


Markus Mustajärvi (vr):

Arvoisa puhemies! Ministeri Guzenina-Richardson, te lopetitte tuon ensimmäisen puheenvuoronne sanoihin: "Meille - - on tärkeää, että palvelut toimivat tasa-arvoisesti, asuipa palvelujen käyttäjä sitten Lapissa tai Ruuhka-Suomessa."

Otetaan hyvin konkreettinen esimerkki sieltä Lapista, omalta kotiseutukunnaltani Itä-Lapista. Savukoski ja Pelkosenniemi, kaksi pientä kuntaa, ovat kautta aikain turvautuneet yhteiseen kansanterveystyön kuntayhtymään, ja näistä kunnista on asioitu sitten entisessä Kemijärven aluesairaalassa, nykyisessä Sairaala Lapponiassa, ja siitä eteenpäin Rovaniemelle. Tämä palveluketju on toiminut tähän asti hyvin. Annatteko te sitten varman lupauksen siitä, että jos näissä Itä-Lapin kunnissa tai vastaavilla seutukunnilla ja vastaavilla alueilla Suomessa pystytään vastaamaan palvelutarpeeseen vähintään yhtä hyvin kuin tähän asti, niin te ette lähde runnomaan kuntien pakkoliitoksia ylhäältä alas sanellen ainoastaan ideologisista syistä?


Juha Rehula (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Aina vain selkeämpää on, että jos joku tänään tarvitsee selvitysmiestä, niin se on maan hallitus. Ei tästä ota tolkkua. Hallituksen vastaus toitottaa aikataulua, aikataulua tilanteessa, jossa ihmiset eivät odota — he jonottavat. Yksityistäminen jatkuu vastoin kuntienkin tahtoa tavalla, jota keskusta ei ainakaan halua.

Arvoisa herra puhemies! Ykkösasia on ollut, on ja sen tulee olla kahdeksankin vuoden tulevaisuuteen tähdäten se, miten me voimme turvata ihmisten tarvitsemat terveyspalvelut niin kunnissa, kirkonkylissä kuin suurten kaupunkien kaupunginosissa. Ei rikota sellaista, joka on ehjää, mutta korjataan ja tehdään se pikaisesti, mikä korjattava on. Uudistaminen on välttämätöntä. Keskustalla siihen on malli, malli, jonka voi ihan huoletta lähettää kuntiin lausunnolle ja kysyä, onko se toteuttamiskelpoinen. Se nimittäin sitä on.


Juha Sipilä (kesk):

Arvoisa puhemies! Tämä on lopputulos, kun uudistuksen tavoitteena on rakenne. Tässä tehtiin klassinen johtamisen virhe: määriteltiin ensin rakenne, ennen kuin strategiasta oli tietoakaan. Suurkuntarakenteesta päätettiin ennen kuin tiedettiin, miten palvelut aiotaan järjestää.

Hallitus on useammankin ministerin toimesta esittänyt ja luvannut, että saamme hallituksen mallin hyvissä ajoin ennen kuntavaaleja. Sitä ei saatu. Toivon, että, pääministeri, vastaisitte välikysymyksemme viimeiseen kysymykseen, onko hallitus toimintakykyinen.

Keskustan mallissa, kotikunta—maakunta-mallissa, säilytetään terveyskeskukset kotikunnissa ja kotikunnat. (Ben Zyskowicz: Millä ne siellä säilytetään?) Hallinto kevenee, ja ihmisten pompottelu vähenee. Resursseja voidaan viimeinenkin siirtää terveydenhuollosta ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen.


Timo Soini (ps):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten tavoitteet ovat täysin selvät. Ensimmäiseksi, perusterveydenhuollon lääkärin vastaanotolle on päästävä kolmessa päivässä. Toiseksi, kullekin suomalaiselle pitää saada omalääkäri ja omahoitaja. Kolmanneksi, maakuntatasolla olemassa olevat keskussairaalat toimivat jatkossakin samalla tavalla kuin ennenkin, eli ihmisen ei tarvitse lähteä operaatioon kauemmaksi kuin ennenkään. Ja neljänneksi, erva-alueet toimivat erikoissairaanhoitoa, esimerkiksi sydänleikkauksia, antavana ja koordinoivana yksikkönä alueellaan. Tämä on konkretiaa. Tämä on se, mitä ihmiset haluavat, olkoot häkkyrät mitkä tahansa. Siinä oli selviä vastauksia.

Ja sitten, arvoisa puhemies, keskusta puhuu täällä krokotiilinkyyneleet poskillaan yksityistämisestä. Tohmajärvellä keskustan johdolla kunnanjohtaja Olli Riikosen esityksestä ulkoistettiin koko terveydenhuolto. (Välihuutoja)


Jan Vapaavuori (kok):

(Hälinää — Puhemies koputtaa) Arvoisa puhemies! Tämä on kovin hämmentävää, kun keskusta syyttää hallitusta siitä, että hallitus lähestyy tätä asiaa rakennepää edellä, ja sen jälkeen keskustan oma vastaus on oma rakenne.

Mutta vakavasti ottaen: edustaja Saarikolta haluan pyytää anteeksi, jos olen tulkinnut väärin teidän linjojanne. Mutta kyllä minä olen kovin hämmentynyt siitä, mikä tämä linja ihan oikeasti on. Otetaan tämä terveyskeskus, tämä on nyt hyvä esimerkki. Teidän puheissanne todetaan toisaalta, että maakunnittain pitäisi hoitaa leveämpiä hartioita kaipaavat terveys- ja sosiaalipalvelut ja erikoissairaanhoito, eli puhutaan tästä integraatiosta, mistä kaikki puhuvat, että niiden pitää olla samassa paikassa. Eli siis se on maakuntatasolla. Sitten toki sanotte samassa puheessa, että terveyskeskuksen pitäisi olla siellä kotikunnassa. Kummassa sen nyt oikein pitää olla? Pitääkö sen olla siellä kotikunnassa ja unohtaa se integraatio, vai pitääkö sen olla siellä maakunnissa ja unohtaa se kotikunta? Ette te voi olla samaan aikaan molempaa mieltä. Selittäkää nyt jommallakummalla tavalla tämä. (Välihuutoja — Lenita Toivakka: Kaksilla rattailla!)


Jouni Backman (sd):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että kansalaiset huomaavat puolueiden välillä olevan edelleen eroja. Sosialidemokraateille on tärkeää, että kunnat pystyvät itsenäisesti ilman ulkoistamista tai yksityistämistä vastaamaan palveluista. Nyt yksityistämiskehitykselle on laitettava piste.

Viisi vuotta sitten keskusta ja perussuomalaiset olivat tässä salissa yksimielisesti niin sanotun Paras-hankkeen takana uudistamassa kunta- ja palvelurakennetta perustuen vahvoihin peruskuntiin. Nyt keskusta on tämän oman lapsensa hylännyt. Keskustan ja perussuomalaisten mallin jäljiltä, tämän uuden mallin jäljiltä, Suomeen jäisi vain puolivallattomia kuntia. Päätösvalta ja palvelut siirrettäisiin maakunnalliselle tasolle.

Edustaja Soini totesi viime viikolla Ilta-Sanomissa: "Sosiaali- ja terveysuudistuksessa Soinin mielestä pärjäisivät hyvin yli 200 000 asukkaan kunnat. - - Muualla asiat hoituisivat maakunnallisilla kuntayhtymillä, jotka hoitaisivat rahoituksen ja palvelujen järjestämisen." Tämä on eri malli kuin mitä (Puhemies koputtaa) edustaja Soini äsken tässä kertoi meille.


Annika Lapintie (vas):

Herra puhemies! Kertaan vielä vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenvuorossa esille tuodut asiat, jotka meidän mielestämme ovat ne kaikkein tärkeimmät ja joiden takia tätä sote-uudistusta ja kuntauudistusta ylipäätään tehdään.

Julkisia terveyspalveluita tulee parantaa niin, että kansalaiset voivat luottaa siihen, että pääsevät sinne julkiseen omaan terveysasemaansa, ja sen takia en oikein pidä tästä keskustelusta, jossa vain puhutaan näistä rakenteista ja syytetään toinen toisiamme.

Toiseksi, kuten edustaja Virtanen toi esille, hoitotakuuta, sitä aikaa, pitäisi lyhentää, jotta hoitojonoista päästäisiin ja jotta päästään nopeammin sinne hoitoon.

Meidän valtuustoryhmämme ovat myös monissa kunnissa esittäneet, että terveyskeskusmaksuista pitäisi luopua. Sekin on ihan turhaa byrokratian pyörittämistä, ja kaiken kaikkiaan julkiset terveyspalvelut takaavat sen, että yksityiset terveysalan firmat eivät pyöritä harmaata taloutta eivätkä vie niitä voittojaan veroparatiiseihin.


Johanna Karimäki (vihr):

Arvoisa puhemies! Keskustapuolueella on ollut kahdeksan vuotta aikaa laittaa sosiaali- ja terveyspalvelut kuntoon. Nyt te tuotte tänne hallinnollisen mallin, josta edustaja Tiilikainen esitteli, että jokaisessa kunnassa on terveyskeskus. Tarkoittaako tämä siis lukuisten pienten lähiterveyskeskusten lakkauttamista, jota johdetaan mammuttimaisesta keskushallinnosta maakunnassa?

Hallituksen suunnitelmissa ja esityksessä on tärkeää, että perusterveydenhuoltoon panostetaan, jotta lääkärille pääsee, jotta lastensuojelu toimii ennaltaehkäisevästi ja jotta terveyseroja kavennetaan. Nämä ovat vihreälle eduskuntaryhmälle äärimmäisen tärkeitä tavoitteita.

Ministerin esityksessä on myös keskeistä ja hyvää se, että selvitetään huolella alueelliset näkökulmat, haetaan parhaimmat sote-ratkaisut ja alueelliset erityispiirteet, ja olemme kaikki malttamattomia odottamaan ratkaisuja, mutta kyllä tämä uudistus täytyy tehdä huolellisesti.


Peter Östman (kd):

Arvoisa puhemies! Keskustan ryhmäpuheenjohtaja Tiilikainen on hieno kansanedustaja. Kuuntelin hänen ryhmäpuheensa positiivisella mielellä. Hän ei löytänyt sanottavaa kristillisdemokraattien linjasta. Sen sijaan te lausuitte meille kohteliaasti: on kotiintulon aika. Kiitämme ja vastaamme kohteliaasti tähän kutsuun. Olemme valmiit tulemaan keskustelemaan siitä, millä keinoilla olisitte valmiit purkamaan nykyiset kalliit ja byrokraattiset hallinto- ja himmelirakenteet rakentamatta uusia, jolloin päätöksenteko siirtyy vielä kauemmaksi kansalaisilta.

Meille on ensisijaisen tärkeää, että kansalaiset pääsevät ajoissa lääkärille ja että vanhukset saavat inhimillistä hoitoa läheltä ja laadukkaasti. Edustaja Tiilikainen, tästä on kyse, ja tästä voimme käydä vilpitöntä keskustelua milloin vain.


Anu Vehviläinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Keskustalle on kaikista tärkeintä, että pystytään turvaamaan lääkärille pääsy ja hoitoon pääsy, ja siitä pitäisi tällä vaalikaudella pystyä päättämään, että miten sosiaali- ja terveyspalvelut turvataan, ei niinkään siitä, mitenkä suurkuntahankkeita hoidetaan. Siinä yhdyn kyllä tähän edustaja Virtasen rehelliseen puheenvuoroon siitä, että tämä hallitus laittoi nämä väärällä tavalla yhteen, ja nyt ovat sitten asiat umpisolmussa juuri vaaliviikolla.

Mutta sitten tähän vastaukseen, minkä saimme ministeriltä: minusta tuntuu, että siinä ei tullut kyllä yhtään uusia linjauksia. En ymmärrä, mitä siellä kuntakierroksella oikein kysytään, kun ei tullut yhtään mitään uusia linjauksia.

Sitten vielä haluan kysyä tässä johtajuuden perään: kun varsinkin pääministeri Katainen on korostanut omaa johtajuuttaan ja myös tässä hankkeessa sitä, että johtajuutta tarvitaan, niin miten on mahdollista, että yötä myöten neuvotellaan, päivätolkulla neuvotellaan ja ei saada yhtään linjauksia aikaiseksi? Pidättekö te tätä hyvänä toimintana hallitukselta? Onko hallitus toimintakykyinen, ja missä on johtajuus?


Lenita Toivakka (kok):

Arvoisa puhemies! Keskusta on täällä rinta rottingilla esittänyt tätä uutta malliaan, joka on siis laskujen mukaan neljäs tässä kahden viimeisen vuoden aikana. Sen olette unohtaneet mainita, että teidän mallianne, maakunta—kotikunta-mallia, on käytännössä jo kokeiltu. Sitä on kokeiltu Kainuussa, ja se ei ole ollut kovin hyvä kokeilu. Siellä saatiin aikaiseksi aikamoinen hallintahäkkyrä, kustannukset karkasivat päättäjien käsistä ja alijäämää jäi hyvinkin paljon maksettavaksi, käsitykseni mukaan noin 24 miljoonaa euroa kunnille, ja näitä varmasti maksetaan edelleen. Eli malli on kokeiltu ja se on hylätty, ja nyt olette nostaneet sen uudelleen käyttöön. Minulle ei ole vielä selvinnyt, mikä tämän mallin erinomaisuus on.

Mutta siitä olen nyt selvillä kuitenkin, että kokoomuksella on selkeä malli, joka perustuu vahvaan peruskuntaan, (Välihuutoja keskustan ryhmästä) jossa pystymme vahvistamaan perusterveydenhuoltoa — mikä on varmasti kaikkien meidän tavoite — ennalta ehkäiseviä palveluja ja kouluterveydenhuoltoa sekä saamaan erikoissairaanhoidon kustannuksia myöskin kuriin. (Puhemies koputtaa)

Mutta haluaisin kuulla vielä, mihin tämä Kainuun mallin erinomaisuus perustuu, kun pidätte sitä niin hyvänä?


Anneli Kiljunen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tiilikaiselle ja keskustalle: te haluatte eriyttää ja keskittää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut erilliseksi, omaksi yksiköksi ja ulkoistaa kaikki palvelut kunnan ja kunnan päätöksentekijöitten ulkopuolelle. Tästä hyvänä esimerkkinä on meidän maakunnassamme oleva Eksote, jota on kehuttu suurella innolla eri puolilla Suomea.

Nyt olisin kuitenkin kysynyt sitä muun muassa edustaja Tiilikaiselta, koska Etelä-Karjalassakaan lääkäripalveluihin ei pääse, vaikka omassa puheenvuorossanne annoitte sellaista mielikuvaa, että tämä ratkaisisi asian. Emme pysty kumpikaan vaikuttamaan lääkäripalveluitten saatavuuteen, ei sen enempää Ruokolahdella kuin Lappeenrannassakaan eikä muilla paikkakunnilla. Toisaalta Eksotessa kilpailutetaan palveluja siihen suuntaan, että kansainväliset pörssiyhtiöt tuottavat tällä hetkellä meidän vanhustenpalvelumme ja kuntalaisten veromarkat menevät veroparatiiseihin, ja tämä on se mahdollisuus, johon kuntalaisena, kunnan päätöksentekijänä, minä en pääse vaikuttamaan, koska tämä organisaatio (Puhemies koputtaa) ja päätöksenteko on siirretty meidän päätöksiemme ulkopuolelle.


Juho Eerola (ps):

Arvoisa puhemies! Olisi kaksi kysymystä hallitukselle. Onko sosiaali- ja terveyssektori teidän mielestänne oikea paikka tehdä bisnestä? Minun mielestäni ei ole, vaikka muuten kyllä toki yrittäjyyttä kannatan. Ja sitten toinen: Miksi tosiaan hallitus pelkää julkistaa tämän sote-uudistuksen ennen kuntavaaleja? Tehdäänkö tässä nyt samalla tavalla kuin presidentinvaalien jälkeen, kun silloin heti seuraavana päivänä julkistettiin nämä Puolustusvoimien säästöt — onko tässä nyt tavoitteena ihan sama asia?

Mutta sitten, arvoisa keskusta, kuten tässä edustaja Toivakka jo sanoi, tämä teidän kotikontu—maakunta-mallinne, sehän on suoraan kuin tämä Kainuun kallis malli, eli haluatteko te nyt tosiaan tämän saman Nälkämaan laulun ulottaa koko Suomeen? Tässä nykysysteemissä ihan varmasti on paljon korjattavaa, mutta ennen kuin hallitukselta tulee mitään konkreettista esitystä, niin pidetään nyt kiinni edes näistä nykyisistä palveluista!


Timo V. Korhonen (kesk):

Arvoisa puhemies! Täällä viitataan Kainuun malliin. Kainuun mallihan on joka tapauksessa vuosikymmeniin Suomen merkittävin kunnallishallinnon ja kunnallisen palvelutuotannon kehittämishanke tässä maassa. Sitä on seurattu valtiovarainministeriön toimesta vuosittain ja sitä on Tampereen yliopisto seurannut vuosittain erittäin tarkasti, joten aika hyvin jo tiedetään, mitä kaikkea siellä on tapahtunut.

Täällä viitataan esimerkiksi kustannuskehitykseen. On selkeästi pystytty toteamaan, että Kainuun kunnat ovat tämän kokeilun aikana pystyneet säästämään, hiukan laskutavasta riippuen, noin 80—100 miljoonaa euroa. Jos sitä verrataan esimerkiksi kuntien ja maakunnan nettoalijäämän osalta vuosittain, niin vuonna 2007 kuntien ja maakunnan nettoalijäämä oli 470 euroa per asukas. 2011 nettoalijäämä oli 100 euroa per asukas, joten on aika kohtuutonta, että tässä salissa joku yrittää edes väittää, että tällä maakunnallisella mallilla ei olisi saatu aikaan merkittävää (Puhemies koputtaa) kustannussäästöä.


Petteri Orpo (kok):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin edustaja Backmanille: Voitte olla huoleti, ei meillä ole suurta eroa käytännön tekemisessä tämän yksityistämisasian suhteen. Teemme viikoittain eri kunnissa ympäri Suomea yhdessä sosialidemokraattien kanssa järkeviä päätöksiä, joilla ostamme järjestöiltä ja yrittäjiltä vanhusten kotipalveluita tai vaikkapa lasten iltapäiväkerhotoimintaa.

Mutta, keskusta, minusta tuntuu, että te olette hieman nyt ymmärtäneet väärin, koska jos päätöksenteko palveluiden järjestämisestä viedään maakunnan tasolle, niin silloinhan siinä käy niin, että se teidän suuresti vieroksumanne keskuskaupunki seutuineen käyttää ylivoimaisesti suurinta päätösvaltaa, ja mikä takaa, että silloin vielä siellä se pienikin kunta pystyy pitämään puolensa? Mikä takaa, että siinä tämä toimii parhaiten?

Kokoomuksen mallissa me haluamme vahvemmat kunnat, joilla on päätösvalta terveyskeskuksistaan omissa käsissä, emme päätöksentekoa maakunnan tasolla, kaukana, huom: kaukana, sieltä, missä sitä palvelua tarvitaan. Miettikää tätä. Minusta tuntuu, että te olette ymmärtäneet väärin.

Arvoisat edustajat, minulla on kaksi silmää. Vaikka se joskus tuntuu vaikealta ymmärtää, minä kyllä huomaan ne puheenvuoropyynnöt. Meillä on tällä hetkellä 74 puheenvuoroa. Ihan kaikkia ei mielellään yhtä aikaa, mutta nyt olisi varmaan edustaja Pekkarisen vuoro.


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Hallitus hävittää 230 kuntaa pääministerin mukaan, sairaanhoitopiirit, ja sitten te lupaatte keskittää erikoissairaanhoidon ja keskeisen perusterveydenhoidon pääasiassa maakuntien keskuskunnille niin, että ne ovat isäntiä ja muut ovat renkiä, niin, että ne pihtiputaalaiset eivät lainkaan pääse vaikuttamaan siihen, mitä heille tarjotaan.

Keskustan malli on toista maata. Me lähdemme siitä, että me säilytämme ne kunnat. (Välihuutoja) Ne saavat itse päättää, elävätkö vai eivät. Niillä on monta sataa tehtävää, joista ne kunnat, peruskunnat, kotikunnat tällä hetkellä selviävät. Mutta erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon osalta järjestämisvastuu kootaan sen hoidon porrastamisen varmistamiseksi maakunnittain, (Ben Zyskowicz: Ja päätösvalta!) maakunnittain niin, että se Pihtipudaskin on isäntänä siinä järjestelmässä. (Välihuutoja) Mutta sen jälkeen (Puhemies koputtaa) Pihtiputaan kunta on hankkijana ja tilaajana ja voi vaikuttaa siihen, että se terveyskeskus siellä Pihtiputaalla on. (Ben Zyskowicz: Miten se voi siihen vaikuttaa?)

Tämä on se meidän malli. Järjestämisvastuu yhteinen molempia varten, (Puhemies koputtaa) ja sen jälkeen yksittäiset kunnat ovat hankkijana ja tilaajana ja voivat varmistaa, että se palvelu siellä on. (Puhemies koputtaa) Pannaan lakiin, että se terveyskeskus siellä on, jos te sitä haluatte. Se käy meille, näin uskon oikein hyvin.


Martti Korhonen (vas):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tämä harjoitus alkaa muistuttaa enempi suojuoksua kuin sprinttiharjoitusta. Se on tietenkin tunnustettava heti alkuun, mutta on myös nähtävä tämä kokonaisuus.

Kyllä keskustan mallissa te harhautatte ihmisiä kahdessa asiassa. Te keskitätte 18 maakuntaan, joihin te viette yli puolet kuntien päätösvallasta. Ja toinen, mitä te koko ajan arvostelette, on se, että hallitus pakottaa. Te olette pakottamassa. Hallitus on ilmoittanut, että ei käytetä pakkoa. Jos te perustatte 18 maakuntaa, niin pakotatte kunnat niihin. Te ette saa niitä vapaaehtoisesti menemään. (Välihuutoja keskustan ryhmästä)

Kolmas itse asiassa harha, jota te koko ajan nyt siinä yritätte vääntää toiseen suuntaan, on se, että keskustapuolue kaatoi Kainuun aluehallintokokeilun. Teillä oli yksinkertainen enemmistö kunnassa, joka tämän ratkaisun teki, Puolangan kunnassa, joka nyt on ulkoistamassa itse asiassa kaikkea sote-puolta ulos omalta kunnaltaan. Pitää olla jollakin tasolla kokonaisuus myös näkyvissä. (Kari Rajamäki: Näin on!)


Kauko Tuupainen (ps):

Arvoisa puhemies! Termi "vahva peruskunta" on saamassa brändin kaltaisen kohtelun, mutta ei se sitä koskaan tule saamaan. Miksi? Eräs perustelu on se, että kunnassa pitää olla 20 000 asukasta ollakseen vahva peruskunta.

Otan esimerkin omasta kylästäni, kotikylästäni Jyväskylästä. 130 000 asukasta, mutta me emme kuitenkaan ole vahva peruskunta. Miksi? Siksi, että parhaillaan ollaan lakkauttamassa tai suunnittelemassa esikaupunkien sivukirjastojen ja terveysasemien lopettamista. Meillä on avoinna ollut pitkään kuusi lääkärinvirkaa, emme saa, vaikka olemme vahva peruskunta. Ja myöskin meidän työttömyys on kasvamassa, verotulot vähenevät, talous on menossa kiville, niin kuin arvostamani ministeri Virkkunen, joka nyt ei olekaan paikalla, tietää.

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri! Eikö olisi aihetta siirtää kuntarakenneuudistus tulevalle hallituskaudelle eli tulevien eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan?


Merja Mäkisalo-Ropponen (sd):

Arvoisa puhemies! Julkisen terveydenhuollon alasajo on jatkunut Suomessa jo vuosikausia kiihtyvällä vauhdilla. Toimintoja on yksityistetty ja erikoissairaanhoitoa on kehitetty ja paisutettu perusterveydenhuollon kustannuksella. Nykyinen järjestelmä ei vaan toimi. Ja on hyvä, että keskustakin sen myöntää, vaikka tilanne kärjistyi näin huonoksi juuri edellisillä hallituskausilla keskustan ollessa pääministeripuolueena.

Puhemies! Tässä uudistuksessa on vahvistettava perusterveydenhuoltoa, mutta samalla laitettava tiukat rajat yksityistämiselle. Yksityistäminen ei paranna toiminnan laatua, mutta pitkällä tähtäyksellä se voi tulla kunnalle kalliimmaksi. Tästä on jo nyt näyttöä eri puolilta Suomea. Kun iso yritys on vallannut markkinat, hinnat nousevat nopeasti. Siksi vahvojen peruskuntien tehtäviin tulee jatkossa kuulua sekä järjestämis- että suurelta osalta myös tuottamisvastuu. Tätä kansalaisetkin haluavat. Yksityisiä yrityksiä tarvitaan vain täydentämään julkista terveydenhuoltoa, ei koskaan korvaamaan sitä.


Sirkka-Liisa Anttila (kesk):

Arvoisa puhemies! On ollut aikamoinen näytelmä tämä sote-piirin rakentaminen tai sote-mallin rakentaminen siitä yksinkertaisesta syystä, että hallitus on ihan julkisesti riidellyt julkisuudessa ja tavallaan yrittää nyt hyötyä siinä sitten kuntavaaleissa. Voin vakuuttaa teille, että äänestäjät olisivat odottaneet teiltä sote-uudistuksesta selkeää mallia, josta niin pääministeri kuin asianomainen ministerikin on luvannut, että se annetaan ennen kunnallisvaaleja. Eli nyt ollaan tilanteessa, että ihmiset joutuvat äänestämään tietämättä, missä kunnassa he ovat jatkossa valtuutettuina, saatikka tietämättä sitä, että minkälaisella palvelumallilla tämä sosiaali- ja terveysuudistus tullaan järjestämään.

Hallitus, teillä meni siinä vähän väärin, kun te lähditte kokoomuksen mallin mukaan rakentamaan vahvalle peruskunnalle, sitten huomasitte, ettei meiltä löydykään 70:tä niin vahvaa peruskuntaa, joka pystyisi terveyspalvelutkin järjestämään. Ja nyt teillä on tavallaan homma aivan levällään. On paljon parempi, kun aloitatte alusta ja pistätte kunnon valmistelun ja otatte oppositionkin mukaan. (Eduskunnasta: Hyvä, lykätään, lykätään!)


Lasse Männistö (kok):

Arvoisa puhemies! Kokoomus sanoo "kyllä" vahvoille ja demokraattisille peruskunnille, "kyllä" lähellä kuntalaisia päätetyille ja järjestetyille sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisuille ja "kyllä" uusille tavoille tuottaa palveluita silloin, kun ne tulevat edullisemmaksi. Ennen muuta sanomme "kyllä" hallinnon karsimiselle.

Sen sijaan keskustan aiemmin vahvaan peruskuntaan perustunut näkemys on vaihtunut nyt uusien hallinnontasojen vaatimuksiin ja tähän oppositiopolitiikan evoluution huipputuotteeseen, harvesteri—kotikunta—maakunta-malliin. Tämä mallin nimi lienee syytä lyhentää hakotie-malliksi, sillä täälläkään ei nyt ole käynyt selväksi, kannattaako keskusta terveyspalveluiden järjestämistä maakuntatasolla vai kuntatasolla. Täällä tuntuu keskustan ryhmässä takarivi ja eturivi puhuvan vähän erilaista kieltä tässä suhteessa, (Välihuutoja) mutta vaikuttaa siltä, että keskusta ajaa nyt 18 megakunnan Suomea kuitenkin jättäen tämän alatason kunnallishallinnon ennalleen ainoastaan ilman tehtäviä. Ja tämä on kyllä keskittämistä jos jokin.


Hanna Tainio (sd):

Arvoisa herra puhemies! Keskusta ryhmäpuheenvuorossaan peräänkuulutti terveyden edistämistä. Olen samaa mieltä, että se on erittäin tärkeää. Jos me emme sitä pysty toteuttamaan, niin mitkään resurssit eivät tulevaisuudessa tule meille riittämään. Terveyden edistäminen on yhteistyötä terveydenhuollon, sivistystoimen, liikuntatoimen, infrarakentamisen, kuten kevyen liikenteen rakentamisen, kanssa. Ja jos viedään terveydenhuollon järjestäminen maakuntiin ja muut jäävät kuntiin, niin tämä yhteistyöhän katkeaa. Kyllä me sitten olemme suurissa vaikeuksissa tulevaisuudessa.


Pirkko Ruohonen-Lerner (ps):

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueista erityisesti kokoomus on liputtanut yksityisten terveyspalvelujen puolesta. Varoittava esimerkki löytyy Karjaan suunnasta. Siellä Folkhälsan alkoi tuottaa kaupungille kaikki terveyspalvelut ja vanhustenhuoltopalvelut kovaan hintaan noin 15 vuotta sitten. Sopimuksesta tuli kivireki Karjaalle, jonka talous meni kuralle sen takia, (Ben Zyskowicz: Ei ollut hankintaosaamista!) että sopimus ei toiminut niin kuin sen olisi haluttu toimivan. Siinä oli epämääräisiä pykäliä, ja sillä tavalla Folkhälsan pääsi laskuttamaan paljon enemmän kuin Karjaan virkamiehet alun perin ajattelivat.

Kysyisin asianomaiselta ministeriltä, tunteeko hän tämän Karjaan, sittemmin Raaseporin sopimuksen Folkhälsanin ja Mehiläisen kanssa, ja jos ei tunne, niin suosittelisin lämpimästi, että hän tutustuu kyseiseen mallikappaleeseen. Nimittäin oppirahat ovat olleet kalliit (Puhemies koputtaa) tämän 15 vuoden seikkailun aikana. Nimittäin vuonna 2014 (Puhemies koputtaa) Raasepori ottaa omaan hanskaan nämä terveyspalvelut, mikä on hyvin viisas päätös.


Eila Tiainen (vas):

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on kuultu jo moneen kertaan, terveyspalveluja on yritetty uudistaa jo vuosikausia, ja sinä aikana, kun tätä yritystä on tehty, ne ovat rapautuneet entisestään, jopa niin, että terveyserot ovat todella revenneet suuriksi. Se köyhä mies kuolee 13 vuotta aikaisemmin kuin rikas, ja rahattomilla ei ole varaa ostaa yksityisiä palveluja. Sen takia niistä terveyskeskuksista on todella saatava toimivia ja niiden on oltava ihmisten lähellä ja saavutettavissa. Ja niin kuin edustaja Lapintie sanoi, niin mielellään terveyskeskusmaksuista voitaisiin luopua.

Arvoisa puhemies! Minusta ei ole oikein, että sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus on julkista, mutta tuotanto yksityistä.

Ja edustaja Tuupaiselta haluaisin kysyä: pitäisikö se 150 000 asukkaan Jyväskylä liittää siihen 8 000 asukkaan Muurameen?


Leena Rauhala (kd):

Arvoisa puhemies! Meidän KD:n terveyspoliittisessa ohjelmassa todetaan, että terveydenhuollon laatu ja riittävyys osoittavat käytännössä yhteiskunnan halua kunnioittaa elämää ja edistää terveyttä ja hoitaa sairauksia. Ja niin kuin täällä edellä olevassa puheenvuorossa edustaja jo totesi, Suomessahan terveyserot ovat todella suuret. Sen vuoksi on todella tärkeää, että me puhumme terveys- ja sosiaalipalveluista. Minä luulen, että me olemme kaikki samaa mieltä, että me tarvitsemme uudistusta, mutta nyt nämä mallit vain meillä itse kullakin ovat hakusessa ja olemme eri mieltä siitä, mikä malli vastaa siihen. Minusta on erittäin tärkeätä, niin kuin oikeastaan täällä peruspalveluministeri totesikin, että meidän pitää tehdä esimerkiksi terveyskeskuksemme kansalliseksi ylpeydeksi eli että me vahvistamme juuri sitä, missä toteutuu sitten se, että päästään vaikuttamaan siihen, että kaikki pääsevät hyvin hoitoon, oikeaan aikaan ja hoitoketjut toimivat. Sen vuoksi pidän (Puhemies koputtaa) sellaisesta mallista, jossa perusterveydenhuolto on vahva. En puhu pelkästään siis (Puhemies koputtaa) vahvasta kunnasta, vaan perusterveydenhuollosta erityisosaamisen kanssa.


Tapani Tölli (kesk):

Arvoisa puhemies! Tähän mennessä tämä hallituksen suuri kuntauudistus on ollut farssi. Se on aiheuttanut sekaannusta, hämmennystä ja pysäyttänyt kunnissa kehitystyön. Pääministeri Katainen, te korostatte tosiasioiden tunnustamista ja etsitte tosiasioita jopa lehti-ilmoituksilla. Niitä on vaikea tunnustaa, jos ne ovat hakusessa. Pitäisi ensinnä tietää, mitä tunnustaa. Nyt on tärkeää todeta tämä tilanne, missä mennään. Hallitusohjelmassa linjattiin yksinomaiseksi tavoitteeksi tämä kuntarakenne, ja hallitus jokaisessa tiedotteessaan on korostanut sitä, että tavoitteena on kuntarakenne. Kun tämä hallitusohjelma tehtiin suuren poliittisen intohimon vallitessa ja kun intohimo ylittää järjen ja tosiasiat, niin lopputulos on tällainen. Nyt pitäisi pysähtyä harkitsemaan ja katsomaan, miten tässä asiassa päästään selkeille vesille.

Tässä vaiheessa varmaan puheenvuoro hallituksen puolelle.


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa herra puhemies! Suuret kiitokset keskustelusta. Tätä on ollut ihan mielenkiintoista kuunnella.

Korjailisin joitakin käsityksiä, joita arvostamani edustaja Tölli esimerkiksi äsken esitti, että hallituksen keskeisin tavoite on rakenne. Ei, vaan hallituksen keskeisin tavoite on se, että myös viidentoista vuoden päästä, jolloin meillä on entistä vähemmän työikäisiä ihmisiä ja entistä enemmän ihmisiä, jotka tarvitsevat meidän huolenpitoamme, Suomi olisi hyvinvointiyhteiskunta. (Mauri Pekkarinen: Totta kai meillä kaikilla on se tavoite!) Kun meillä on enemmän eläkkeellä olevia ihmisiä ja kun eläke on maksimissaan, työeläke, noin 60 prosenttia palkasta, niin siitä maksetaan vähemmän verotuloja. Se johtaa siihen, että kuntien tulovirta hiipuu. Tällöin meidän pitää valita, mitä tehdään, nyrhitäänkö palveluja, niin kuin monet kuntajohtajat sanovat, että me pärjäisimme, jos lopettaisimme osan palveluista. Me taas emme halua sitä. Me olemme valinneet uudistamisen tien, ja se tarkoittaa, että me käytämme välineenä kuntarakenneuudistusta ja sitten palvelurakenneuudistusta, joka tietysti euromääräisesti otettuna on kaikkein suurin silloin, kun puhutaan sosiaali- ja terveyspalveluista.

Tässä on osa keskustan kansanedustajista kysynyt, onko hallitus toimintakykyinen. Vastaan, että kyllä. (Naurua) Sitten tässä on kysytty, mitkä ovat... (Martti Korhonen: Sano uudestaan, tuli vähän vaisusti!) — Tuliko? Eli onko hallitus toimintakykyinen? Vastaan, että kyllä. (Naurua) — Joskus on hyvin vaikeita asioita, ne kypsyvät aikansa ja sitten ne ratkeavat, niin kuin olette nähneet, mutta aina vain mennään eteenpäin. Aina mennään eteenpäin, ja se on pääasia.

Kun täällä on kyselty, minkä takia hallitus ei kerro näistä sotelinjauksista, niin katsokaa nyt vaikkapa peruspalveluministerin puheenvuoroa ihan siitä alusta, ensimmäiseltä sivulta.

Ensimmäinen linjaus, sote-rahoitus ja järjestämisvastuu pitää olla samalla organisaatiolla. (Juha Rehula: Hallitusohjelman tekstiä!) Tämä on ensimmäinen keskeinen linjaus, joka on kuntien tulevien töiden kannalta olennainen tieto.

Toinen, kunnat ja sote-alueet vastaavat peruspalveluista ja osasta erikoissairaanhoidon palveluita. Tämä on toinen, eli tässä on toisenlainen näkemys kuin keskustan maakuntamallissa. (Mauri Pekkarinen: Tätäkö pääministeri lupasi meille?)

Kolmas on se, että kuntien ja sote-alueiden vastuuta terveys- ja sosiaalipalveluiden roolista vahvistetaan eli että sitä ei viedä minnekään muualle vaan se on täällä.

Neljänneksi, on viisi erityisvastuualuetta.

Viides, vähimmäistavoite on väestöpohjassa 20 000. Tässä ovat keskeisimmät linjaukset, jotka vaikuttavat kuntien oman työn organisoitumiseen tulevien kuukausien aikana.


Seppo Kääriäinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Suomessa sanotaan: "niin makaa kuin petaa". Se tarkoittaa sitä, että valmistelutapa vaikuttaa monta kertaa lopputulokseen ja ilmapiiriin. Palautan mieliin, puhemies, Heinäluoman erittäin kuuluisan Iisalmen puheen marraskuussa viime vuonna, puheen, jossa hän piti laajapohjaista parlamentaarista valmistelua ehkä parhaana tapana tehdä näin laajakantoinen, kaikkia koskettava uudistus. Hallitus ei kuitenkaan tällä tiellä ole ollut eikä halua lähteä. Nyt se on kuitenkin ihan selkeästi sykkyrässä omassa valmistelussaan. Parlamentaarista valmistelutapaa noudattaen olisi löytynyt yhteinen käsitys tästä laajasta uudistuksesta. Mallit olisivat suurin piirtein jo reilassaan, kuntalaiset tietoisia palveluista ja omasta kotikunnastaankin, ja äänestäjätkin voisivat mennä jonkun tietoisuuden vallassa kohtapuoliin äänestämään. Vieläkin ehtii. Herra pääministeri, teillä on tässä asiassa valta ja vastuu panna tämä asia kuntoon. Puhdistakaa pöytä, ottakaa vastuu käsiin. Ottakaa aloite käsiinne ja siirtäkää tämä asia reiluun parlamentaariseen valmisteluun, niin tulee jälkeä vielä tämän vaalikauden aikana.


Pentti Oinonen (ps):

Arvoisa puhemies! Ministeri Guzenina-Richardsonin aloituspuheenvuoroa kuunnellessa tuli mieleen kalareissulla tapahtuva liukkaan matikan kiinniotto veneen pohjalta: luikertelloo ja luikertelloo, millään ei saa kiinni eikä mistään, vaikka kuinka yrittäisi. Sote-uudistussuunnitelmissaan hallitus laittaisi sairaat ihmiset matkustamaan ensiksi pari kolme tuntia vastaanotolle mennessä sinne, siellä odottelemaan vuoroaan tunnin pari ja siitä vielä takaisin kotiin taas pari kolme tuntia. Jos ei ennen lääkäriin lähtöä potilas ollut kovinkaan kipeä, niin reissun jälkeen on takuuvarmasti petipotilas. Tämä on nykypäivää, arvoisa ministeri, maaseudulla. Kysymys kuuluukin: aiotteko sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksessa turvata niin, ettei sairailta menisi kokonaista päivää lääkärissä käyntiin?


Merja Kuusisto (sd):

Arvoisa puhemies! Hyvät perussuomalaiset! Me sosialidemokraatit olemme tehneet vuosisadan ajan työtä sen eteen, että kansalaiset saavat tarvitsemansa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Tätä työtä teemme myös nyt ja jatkossa. On totta, että tällä hetkellä terveyskeskuksiin ei aina saa aikaa, ja siihen on saatava korjaus. Peruspalvelut on turvattava vauvasta vaariin. Meillä on tällä hetkellä riittävästi rakennettua infraa, mutta meillä ei ole riittävästi henkilökuntaa palveluita tuottamaan. Nyt on kaikki kivet käännettävä, jotta perusterveydenhuoltoon saadaan riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa ja kansalaiset saavat tarvitsemansa palvelut. Hyvät perussuomalaiset, kysyn: minkälainen vaihtoehto teillä on sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi?


Tuomo Puumala (kesk):

Herra puhemies! Tässä on kaksi ja puoli tuntia käyty keskustelua, ja lähes jokaisessa puheenvuorossa on mainittu keskusta ja keskustan malli. Se on hieno asia. Jos joku katsoisi tätä keskustelua pienen etäisyyden päästä, voisi miettiä, mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että yhdelläkään toisella eduskuntapuolueella ei ole minkäänlaista mallia siitä, miten terveydenhuolto uudistetaan. (Välihuutoja) Malli on vain ja ainoastaan Suomen Keskustalla. Yritän tätä samaa peruspalveluministerin selkokielistä uutistenlukutapaa, joka oli mielestäni erittäin hyvä. Keskustalla on malli terveyspalveluiden uudistamisesta. Hallituksella ei ole minkäänlaista mallia terveydenhuoltopalveluiden uudistamisesta. Pääministeri Katainen on mitä ilmeisimmin jo antanut periksi ja luovuttanut. Tehän totesitte kokoomuksen hippaloissa tässä jokin aika sitten, että ei koko maata enää edes kannata pitää asuttuna. Se koskee mitä ilmeisimmin myös terveydenhuoltopalveluita. Me uskomme, että koko Suomi pitää edelleenkin pitää asuttuna, kaikilla pitää olla mahdollisuus yhdenvertaisiin ja tasa-arvoisiin peruspalveluihin. Niistä tärkein on terveydenhuolto.


Ari Jalonen (ps):

Arvoisa puhemies! Se nyt tuntuu olevan ihan selvä, että täällä on kahdella puolueella selkeä linja ja vaihtoehto. Kokoomus haluaa pakolla keskittää kaiken, ja se vahva kunta sitten tekee kaikki hommat. Keskusta taasen haluaa vahvistaa sitä hallintohimmeliä, minkä takia täällä nyt keskustellaan, kun se on ollut epäonnistunut. Siinä ovat vaihtoehdot. Sosialidemokraateilla ei tunnu olevan vaihtoehtoja, ja siitä ei erkkikään ota selvää, enkä nyt tarkoita arvoisaa edustaja Virtasta. Me haluamme näitten himmeleitten keskellä huomioida sen suomalaisen, joka tarvitsee apua hädän hetkellä. Sillä himmelillä ei ole merkitystä, mikä sen palvelun tuottaa, kunhan apua saadaan.


Ben Zyskowicz (kok):

Arvoisa herra puhemies! Varas huutaa: "Ottakaa varas kiinni!" Tämä vanha sanonta tuli väistämättä mieleen, kun keskusta syyttää hallitusta tai kokoomusta siitä, että tämä vahvan kotikunnan malli keskittää ennennäkemättömällä tavalla. Nimittäin teidän mallinne — 18 maakuntaa, jonne siirretään kunnista päätösvalta (Seppo Kääriäinen: Ei ole näin!) sosiaali- ja terveyspalveluista — se vasta keskittää. Se tekee 18 megajättikuntaa, joita kutsutaan maakunniksi, ja kuntien budjeteista reilusti yli puolet siirtyy sinne, koska sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi sinne menee maankäytön suunnittelua, koulutusta jne. (Sirkka-Liisa Anttila: Ei, ei, ei!) Siis keskusta keskittää päätöksenteon maakuntiin.

Herra puhemies! Kun olin toissa päivänä Juuassa, lupasin juukalaisille, että kysyn täällä keskustalta, miten teidän mallinne turvaa sen, että se terveyskeskus säilyy siellä kunnassa, kun kunta ei asiasta päätä vaan siitä päättää tämä maakunta. Pekkarinen sanoi, että säädetään laki. Säädetään sitten laki myös siitä, että ihmiset ovat onnellisia.


Timo Kalli (kesk):

Arvoisa puhemies! Suomalaiset ovat kiinnostuneita siitä, miksi julkinen perusterveydenhuolto ei ole kehittynyt samassa tahdissa kuin julkinen erikoissairaanhoito. Tällä hetkellä yksityinen lääkäri kirjoittaa noin kolmanneksen lähetteistä, jotka siirtyvät erikoissairaanhoitoon. Täällä on puhuttu himmeleistä ja päätöksenteon karkaamisesta. Kuitenkin kansalaiset ovat varsin tyytyväisiä julkisen erikoissairaanhoidon palveluihin. Miksi perusterveydenhuolto ei ole kehittynyt, johtuu siitä, että me olemme täällä eduskunnassa säätäneet lisävelvoitteita julkiselle perusterveydenhuollolle ja emme ole samaan tahtiin lisänneet resursseja ja voimavaroja. Tämä on johtanut siihen, että henkilöstö on vuotanut erikoissairaanhoidon puolelle. Nyt se iso kysymys on, mitenkä me pystymme turvaamaan tämän julkisen perusterveydenhuollon. Siinä tämä maakuntamalli turvaa samalla tavalla kuin tähän asti on turvannut erikoissairaanhoidon.


Timo Soini (ps):

Arvoisa herra puhemies! (Hälinää — Puhemies koputtaa) Perussuomalaiset puhuvat asiaa. Äsken otin neljä konkreettista asiaa. Otan lisää konkretiaa. Verotusoikeus pitää säilyä kunnilla. Samojen tahojen, jotka keräävät verot, pitää määrätä ja päättää siitä, mihin nämä verorahat käytetään. Nimittäin en minä usko, että nämä keskustan vahvat miehet, edustaja Rantakangas ja edustaja Hautala, tyytyvät siihen, että Kauhajoen asiat päätetään Seinäjoella ja Haapaveden asiat päätetään Oulussa. Tästähän se on kysymys, kun asiaa puhutaan. (Välihuutoja keskustan ryhmästä — Puhemies koputtaa) Tässä on kysymys, että en minä halua, että heiltä sananvalta viedään, eivätkä hekään halua ja varmaan kertovatkin, jos saavat suunvuoron. (Naurua)

Tästä itse asiasta perussuomalaiset sanovat, että perusterveydenhuoltoon pitää päästä kolmessa päivässä — omahoitaja, omalääkäri. Sitten kun puhutaan Paras-hankkeesta, mehän tiedämme, miten se pelastettiin. Se oli silloinen ministeri Heinäluoma (Puhemies koputtaa) ja silloinen ministeri Manninen. Hehän sopivat tästä ja viiden vuoden irtisanomissuojasta. (Puhemies koputtaa) Sehän on se totuus asiassa.


Kari Rajamäki (sd):

Arvoisa puhemies! Kyllä meidän on vastuullisesti eduskunnassa tunnustettava, että neljän vuosikymmenen jälkeen me tarvitsemme uuden kansanterveyslain, mihin edustaja Kallikin viittasi. On varmistettava asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumattomat terveyspalvelut, paremmin ennalta ehkäisevä terveydenhuolto ja potilaan pääsy sairautensa edellyttämälle hoidon tasolle ja sitten niin, että nämä palvelut, sosiaali- ja terveys-, peruspalvelut, turvataan kunnan puitteissa, että palveluista päättäjillä on kasvot, ja että niihin voidaan myös vaikuttaa.

Se, mistä erityisesti olen huolissani, on se, että kovat arvot puskevat nyt läpi. Myös tämmöinen ideologinen yksityistäminen näissä keskeisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa puskee päälle, ja tämä on erittäin vakava asia. Sosialidemokraatit sanovat ei paluulle 30-luvulle, sille linjalle, jossa nyt selvästi halutaan lastensuojelusta terveyspalveluun ja vanhustenhuoltoon antaa vähiten vaativalle palvelut. Tälle kehitykselle emme voi enää antaa löysiä, vaan nyt on julkinen terveydenhuolto pelastettava.


Elsi Katainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Kyllä kansalaisten olisi pitänyt saada tietää, miten hallitus aikoo sosiaali- ja terveyspalvelut järjestää. Suurkuntahanke, sote-uudistus ja kuntavaalit ovat naimisissa keskenään aivan erottamattomasti, ja ensi sunnuntaina kuntiin seuraavaksi neljäksi vuodeksi valittavien valtuutettujen pitäisi tietää, millä mallilla sosiaali- ja terveyspalveluita lähdetään nyt turvaamaan — vai onko se edes aito pyrkimys turvata ne koko maassa? Pääministeri sanoi, että se on vanhahtavaa.

Tarvitaan siis todellista uudistamista uhkailujen sijaan. Toistaiseksi hallitus on tyytynyt, kuten myös perussuomalaiset, täällä vain arvostelemaan keskustan mallia. Ettekö te parempaan pysty?


Sari Sarkomaa (kok):

Arvoisa puhemies! Kokoomukselle on kaikkein tärkeintä se, että suomalaiset saavat terveyspalvelut ajoissa ja hoito on aina laadukasta. Tasa-arvo on suomalaisen terveyspolitiikan peruspilari.

Olemme huolissamme siitä, että hoitojonot ovat kasvaneet ja terveysasemille ei saa sujuvasti yhteyttä. Siksi me haluamme vauhdittaa tätä uudistusta. Olen pahoillani siitä, että sote-linjauksissa ei ollut enempää lihaa luiden ympärille tässä vaiheessa. Me emme kannata sokkotreffejä, vaan haluamme avoimesti käydä keskusteluja kuntalaisten kanssa, mutta uskon, että tästä hyvä malli tulee ja uudistus menee eteenpäin. Nyt emme anna kenenkään jarruttaa eikä kampittaa tätä uudistusta. Viimeksi tämän rakenneuudistuksen kamppasi keskusta, ja on pakko sanoa teille, hyvät keskustalaiset: (Juha Rehula: Tämä väite kuullaan joka kerta, ei pidä paikkaansa!) kyllä Sari Sairaanhoitaja on surullinen, Pekka Potilas pahoillaan ja Kerttu Kuntalainen kauhuissaan siitä, että te haluatte keskittää päätöksenteon jonnekin kauaksi kunnista ja jäljelle jäävät vain kuoret ja lisäätte byrokratiaa, veroja ja vaaleja, mutta ette mieti palveluita. (Puhemies koputtaa) Kokoomuksen vahva kotikunta -malli turvaa palvelut, aivan kuten ryhmän puheenjohtaja Vapaavuori erinomaisessa puheessaan totesi. (Välihuutoja)

Myöntäisin mielelläni vastauspuheenvuoron keskustalle, mutta yleinen sorina vaikeuttaa sen antamista.


Inkeri Kerola (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Tekee mieli kyllä kysyä nyt kokoomukselta, kuka tätä esitystä nyt sitten jarruttaa? Suora kysymys sinne kokoomuksen suuntaan. Me ihmettelemme sitä tässä. (Ben Zyskowicz: Katsokaa toiseen suuntaan! — Eduskunnasta: Sanokaa ääneen!)

Arvoisa herra puhemies! Uudistuksia tarvitaan. Keskusta on sen sanonut joka ikisessä puheenvuorossa, ja olemme edelleen sitä mieltä. Se asia, mikä tässä askarruttaa, on tietysti perustuslailliset oikeudet, jotka jokaisella ihmisellä on: saada terveyspalveluja, saada niitä läheltä, saada koulutuspalvelut ja kaikki palvelut, joita ihminen tarvitsee siinä omassa elinpiirissään. Kun näitä uusia rakennelakeja ja muita lakeja ollaan tekemässä, niin tietysti kiinnostaa kuulla se, jääkö perustuslaki elikkä kansalaisen oikeudet näiden uusien lakien varjoon vai huomioidaanko se tässä todella?

Arvoisa herra puhemies! Vielä kiinnostaa kuulla se, kun ministeri viittasi tässä puheessaan selvitysmiehiin ja alueiden erityispiirteitten huomioimiseen, mitähän mahtavat olla nämä erityispiirteet. Niistä olisi mukava kuulla. (Rakel Hiltunen: Nehän on yhdessä päätetty!) Lopputulemana tästä tulee kyllä mieleen se, että hallituksella on mielessä tämä Keisarin uudet vaatteet -satu, mutta keisaria ei näy missään.


Rakel Hiltunen (sd):

Arvoisa puhemies! Vähän ikävä palata jatkuvasti keskustan malliin, mutta minä nyt kysyn. (Naurua) Käydään se nyt läpi selkokielellä.

Jos se oli niin hyvä, se Kainuun kokeilu, niin mihin se sitten kariutui? Eduskunta hyväksyi ystävällisesti vielä jatkoaikaa sille kokeilulle ja annettiin lisää rahaa. Valtionosuudet jatkuivat ennallaan. Nyt kuitenkin se on hajonnut, ja yksi niistä kunnista on kokonaan yksityistämässä oman perusterveydenhoitonsa aivan Rääkkylän malliin. Eli mihin se sitten kaatui? Miksi se malli ei toiminut siellä?

Sitten toinen kysymys. Oletteko te hyväksymässä sen periaatteen, johon Paras-hankkeessa törmättiin, että kun kuntayhteistyötä kehitetään, niin se äänimäärä siellä yhteiselimessä tulee sen mukaan, millä kunnalla on enempi väkeä, asukkaita, ei hehtaarien mukaan, vaan asukkaiden mukaan? Keskusta on vastustanut äänileikkurin poistamista koko ajan. (Puhemies koputtaa) Se on esimerkiksi Hus-alueella erittäin hankala. Eli onko keskusta luopumassa tästä? Jos se on, niin yhteistyöelimet kuntien välillä, kuulkaa, saavat ihan uutta elinvoimaa.


Vesa-Matti Saarakkala (ps):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset on täällä jo koko vaalikauden ajan esittänyt valtionosuuksien leikkausten peruuttamista. Se on se peruspohja, millä mahdollistetaan kuntien toiminta ja näitten palveluiden tuottaminen. Samoin porkkanarahat liitostilanteissa, paremmat kuin tänä päivänä, ja lähipalvelulaki, jotta pienet kunnat, jotka haluavat tehdä liitoksia, myös pystyvät ja uskaltavat ne liitokset tarvittaessa tehdä.

Mitä sitten tulee palvelujen ulkoistamiseen ja yksityistämiseen, nämä vallassa olevat puolueet ovat tehneet sitä kunnissa, ja vanhustenhuolto on siitä yksi esimerkki. Ei olisi mitään pakkoa ostaa ulkoa vanhuspalveluita, mutta sitä on surutta harjoitettu, ja on sanottu, ettei kannata omia palveluita lisätä. Mutta meidän mielestämme mieluummin lisätään omaa tuotantoa kuin ostetaan ulkoa tai yksityistetään. Eli tämä SDP:n vaalipuhe nyt ei kyllä ole reilua. Keskustan linja, maakunta—kotikunta-malli: olisi mukava kuulla, että joku kunnallisvaaliehdokas, muukin kuin kansanedustaja, keskustasta kannattaisi tuota, mutta enpä ole vaalikentillä kuullut kyllä kertaakaan.

Ministeri Urpilainen, olkaa hyvä. Sitten jatkamme kyllä vielä debattia.


Jutta Urpilainen (sd):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia kansanedustajille mielestäni varsin hyvästä ja hyödyllisestä keskustelusta.

Ehkä jos jotain yrittää tästä keskustelusta kiteyttää, niin ensimmäinen huomio on se, että kaikki puolueet eduskunnassa ovat sitä mieltä, että sosiaali- ja terveyspalveluita pitää uudistaa. Eli lähtökohta on se, että tällä hetkellä meillä on isoja ongelmia, ennen kaikkea perusterveydenhuollossa. Mielestäni oli hyvä huomata, että semmoinen yhteinen tahtotila näiden palveluiden uudistamiseen on olemassa.

Samaan hengenvetoon on todettava, että kyseessä on hyvin merkittävä, iso uudistus, kun käymme läpi koko sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukentän. Tällä uudistuksella tulee olemaan merkittäviä seurauksia ja vaikutuksia tuleville vuosikymmenille, ja sen takia on tietenkin tärkeää, että tuo uudistus myöskin huolellisesti valmistellaan ja toteutetaan. Jos tuo uudistuksen tekeminen olisi helppoa, niin uskoisin, että aikaisemmat hallitukset tuon uudistuksen olisivat jo tehneet. Me tiedämme, että siinä on monia haasteita, erilaisia näkökulmia, joita täytyy ottaa huomioon, ja sen takia tuo tulee myöskin huolellisesti valmistella, niin kuin hallitus on tekemässä.

Mielenkiintoista on se, että aika paljon täällä keskustellaan rakenteista. Kun kansalaisten kanssa puhuu, niin heidän huomionsa ei ole rakenteissa vaan nimenomaan terveyskeskusten palveluissa, siinä huolessa, että meillä ei ole tällä hetkellä riittävästi lääkäreitä terveyskeskuksissa, hoitojonot ovat liian pitkät, ja se on se akuutti kysymys, johon myöskin hallitus on omalta osaltaan hakemassa vastauksia.

Semmoinen iso jakolinja keskustan eli välikysymyksen tekijän ja myöskin hallituksen välillä on mielestäni siinä, että hallitus lähtee siitä ajatuksesta, että jatkossakin demokraattisesti vaaleilla valitut kuntapäättäjät päättävät terveyspalveluista ja päättävät myöskin kunnan budjetista. (Kari Rajamäki: Tämä on olennaista!) Keskusta taas lähtee siitä, että päätösvalta niin terveyspalveluista kuin yli 60 prosentista kunnan budjetista siirretään maakuntatasolle maakunnan päätettäväksi. Tämä iso jakolinja on mielestäni se olennainen kysymys. Ainakin itse näen ja myöskin hallitus lähtee siitä, että jatkossakin on tärkeää, että kunta ja kuntapäättäjät päättävät terveyspalveluista ja myöskin kunnan budjetista.

Pidän myöskin hyvänä, puhemies, sitä, että hallitus selvittää alueelliset erityispiirteet ja myöskin ne terveydenhuollon mallit, koska Suomi on erilaisten alueiden maa. Sen takia kategorisesti yksi väestöpohja tai malli esimerkiksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatioon ei sovi kaikkialle. Sen takia on hyvä, että nyt viisi selvitysmiestä alueille tätä lähtee selvittämään.


Aila Paloniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! Kun hallitus lakkauttaa sairaanhoitopiirit — näinhän te olette päättäneet — ja pistää niitä pienemmät vahvat peruskunnat, mitä ne sitten lienevätkin, vastaamaan jopa peruserikoissairaanhoidosta, se ei suinkaan levennä järjestäjien hartioita vaan kaventaa niitä. Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että tästä operaatiosta syntyy aivan valtava kilpavarustelu työvoimasta ja muista resursseista, koneista ja laitteista. Syntyy kymmenittäin uusia kaupunkisairaaloita.

Kun rahat esimerkiksi Jouni Backmanin Suur-Savonlinnalta loppuvat ja terveydenhuollon ammattilaisia ei sinne saada, mitä tapahtuu? Kansainvälisten lääkärifirmojen myyntitykit kolkuttavat äkkiä Savonlinnan kaupunginjohtajan ovelle. Pörssiyhtiöt ja työvoimanvuokrausfirmat siis voittavat tässä operaatiossa. (Kari Rajamäki: Siellä puretaan ostosopimuksia!) Tästä ovat asiantuntijat yhtä mieltä, ja sosialidemokraatit ovat olleet hyväksymässä tämän yksityistämiskehityksen, vaikka aivan toisin väitätte. (Eduskunnasta: Rääkkylässä ja Tohmajärvellä!)


Pentti Kettunen (ps):

Arvoisa puhemies! Vasikallakaan ei ole kahta nahkaa, että sitä voitaisiin nylkeä nylkemisen jälkeenkin. Keskustan kotikunta—maakunta-malli tarkoittaa kahdenkertaista nylkemistä. Keskusta esittää kotikunta—maakunta-mallia: mielestäni se on aivan sama kuin tulevan vuoden vaihteessa haudattava Kainuun hallintomallikokeilu. (Eduskunnasta: Se ei ole sama!) Me perussuomalaiset haluamme enemmän terveyskeskuksia ja vanhustenhuoltoa kuin byrokraattien valloittamia kunnanvirastoja.

Itse asiassa Kainuun hallintomallikokeilu ei ollut aivan huono. Samanaikaisesti olisi kuitenkin pitänyt aloittaa kuntauudistus sillä alueella. Se jäi tekemättä, koska keskusta vastusti sitä. (Kari Rajamäki: No niin, nyt tulee asiaa!) Byrokratia paisui ja kainuulaisilta loppuivat rahat. Kainuulaiset tuli nyljettyä kahta puolta.


Sanni Grahn-Laasonen (kok):

Arvoisa puhemies! Kun mietitään näitä lähipalveluja, niin mieleen tulevat terveyskeskukset ja äitiys- ja lastenneuvolat ja vanhustenhuolto jne., ja täytyy vielä kerran kysyä keskustalaisilta, ihanko minä olen nyt kuullut oikein, että te olette valmiita ottamaan näistä ihmisten arkea kaikkein lähinnä olevista asioista päättämisen pois kotikunnilta ja siirtämään, siis keskittämään, kaiken sen vallan maakuntatasolle. Eli keskusta haluaa siis säilyttää ne kuntarajat, ne kunnantalot ja vaakunat siellä mutta ottaa pois yli puolet kuntien tärkeimmistä tehtävistä, ne hyvinvointipalvelut sieltä, ja keskittää ne maakuntiin. Jos mietin ihan omaakin seutua, jos paikallinen esimerkki sallitaan, niin Forssassa se tarkoittaisi sitä, että sen sijaan, että sinne muodostettaisiin vahvaa peruskuntaa, meidän terveyskeskuksista, neuvoloista ja vanhustenhuollosta päätettäisiin Hämeenlinnassa maakuntatasolla, ja silloin voidaan vain toivoa, että siellä ymmärretään näiden meidän paikallisten terveyskeskusten päälle. Ihanko tätä myöskin Sirkka-Liisa Anttila, paikallinen edustaja, (Puhemies koputtaa) keskustalainen, on ajamassa eteenpäin?


Kimmo Tiilikainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Yleensä on näin, että hallituksella ja hallituspuolueilla olisi esittää jotain, mihin vastuullinen oppositio voi esittää vastaväitteitä ja vastuullinen oppositio voisi esittää myös oman mallinsa. Tänä päivänä olemme todistaneet keskustelua, jossa hallituksella ei ole esittää yhtään mitään terveyspalveluiden järjestämiseksi tulevaisuudessa. Keskusta on tehnyt oman esityksensä, ja hallituspuolueitten edustajat ovat yrittäneet parhaansa mukaan vääristellä keskustan tekemää esitystä. (Ben Zyskowicz: Ai jaa! Kertokaa, mikä on totuus!) Keskustan malli säilyttää kotikunnat ja säilyttää terveyskeskukset kotikunnissa. Kotikunnissa päätetään asumisviihtyvyyteen ja ihmisten päivittäiseen elämään ja arkeen liittyvistä asioista. Terveyspalveluissa tarvitaan (Puhemies koputtaa) leveämmät hartiat ja mutkaton hoitoketju perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon ja terveenä kotiin. (Puhemies koputtaa) Tämä on keskustan mallin ydin.


Risto Kalliorinne (vas):

Arvoisa puhemies! Nyt kolme tuntia tätä keskustelua kuunneltua voisi kysyä oppositiolta, onko tämä välikysymystehtailu ihan loppuun saakka harkittua ja järkevää toimintaa. (Välihuutoja) Tällä tahdilla tämä hallitus saa vastata 40 välikysymykseen tällä vaalikaudella, ja keskustelun aihe tuntuu olevan koko ajan sama. Tästä kaikesta paistaa läpi, että te olette paljon enemmän huolissanne kunnallisvaalipropagandan läpiviemisestä kuin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä.

Mutta meille vasemmistolle perusterveydenhuollosta puhuminen on aina tärkeää. Se on tärkeää siksi, että sen asiakkaita ovat lapsiperheet, työttömät ja eläkeläiset, eli ne ryhmät, joilla ei ole paksua lompakkoa, joka takaa pääsyn yksityiselle, tai ne ryhmät, joilla ei ole vakituista työpaikkaa, jonka kautta pääsee työterveyshuoltoon. Tämän vuoksi tämä perusterveydenhuolto pitää saada kuntoon, ja se tullaan saamaan kuntoon tällä vaalikaudella. Se on nyt kriisissä, (Puhemies koputtaa) se on ajautunut kriisiin teidän toimesta. On aika pistää se kuntoon.


Lasse Hautala (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Siitä, ovatko kauhajokiset valmiit hakemaan sairaalapalveluja Seinäjoelta. Me haemme sieltä jo erikoissairaanhoitopalvelut ja haluamme tehdä niin jatkossakin. Meille on tärkeää se, että on toimivat terveyskeskukset, joista ihmiset saavat palveluja.

Täällä on monissa puheenvuoroissa annettu hyviä eväitä hallitukselle, toivottavasti otatte onkeenne, mutta johdonmukaisuudesta teitä ei ainakaan voi syyttää. Hallitusohjelmassa lähdettiin liikkeelle siitä, että suoritetaan kunta- ja palvelurakenneuudistus, mutta keväästä alkaen te olette pieninä paloina tuoneet tätä kokonaisuutta eteenpäin. Kesäkuussa te päätitte, että sairaanhoitopiirit lakkautetaan, yksiköt, jotka vastaavat erikoissairaanhoidosta, mutta ette ole tarjonneet tilalle, mikä tulee olemaan se malli, jolla niitä erikoissairaanhoitopalveluita johdetaan jatkossa. 20 sairaanhoitopiiriä on tällä hetkellä tuhansine työntekijöinensä täysin tyhjän päällä.


Maria Tolppanen (ps):

Arvoisa puhemies! Täällä on nytten puhuttu hyvin paljon siitä, että pitäisi olla tasapuolinen silloin, kun näitä sote-palveluja jaetaan, ja sehän todellakin on ihan toivottavaa, että ollaan, mutta mitä on se tasapuolisuus?

Ensinnäkin täällä ministeri jo totesi, että tämähän, koko systeemi, rakentuu parakeille eli tähän 20 000 ihmisen väestöpohjaan, ja sitä pohjaa vasten kerron teille pienen esimerkin, mitä on tasapuolisuus tänä päivänä tässä maassa. Isojoen vanhukset eivät enää saa lämmintä ruokaa viikonlopuksi kotiinsa sen takia, että Kauhavallakaan ei saada. Se on peruste, ei tarvitse antaa myöskään Isojoella. Isojoelta vietiin ambulanssi. Samalla meni kolme työpaikkaa kunnasta, jossa on 2 500 asukasta. Miksi? Ehkä siinä ei kuitenkaan ollut syy se, että Kauhajoeltakin meni, koska sieltä ei ole ainakaan vielä mennyt, mutta kenties siinä on syynä juuri se niin, että täytyy olla 20 000 ihmistä ennen kuin nämä palvelut voidaan pitää. Tämäkö on sitä tasapuolisuutta, mitä te jaatte kansalaisille?


Suna Kymäläinen (sd):

Arvoisa puhemies! On hyvä näin vaalien alla ihmisten kuulla keskustan tapaa arvostaa ihmistä, kanssatoimijoita ja kansan tahtoa. Tässä salissa on 200 edustajaa, jotka kansa on tänne valinnut ja valinnut ajamaan parhaalla tavalla asioitaan, ja tämä velvoite sydämellä tässä jokainen toimimme. Keskustan linja on, että vain keskustassa on 9 hyvää ja kaikissa muissa 10 kirosanaa.

Mutta en malta olla sanomatta tuosta maakuntamallista, Kainuun-mallista kuultiin, kuinka tuli säästöjä. Jos tulee samalla tavalla kuin meillä Kymen puolella Eksotessa, niin siellä jos kasvuprosentit ovat 2,5 prosenttia suurimman tahdosta, niin käytännössä todellisuus on 6 prosentin luokkaa, joten tämä loppu menee velaksi aina.

Pelkästään Ruokolahden kunnassa, jotta päästään nollatasoon ensi vuonna, pitäisi 1,5 prosenttia nostaa kuntaveroprosenttia, jotta nämä maksuosuudet saadaan kuitatuksi. (Puhemies koputtaa) Ruokolahden kunnassa on kaksi Eksoten valtuutettua, itse istun toisena valtuutettuna, ja mitkä ovat ne vaikuttamismahdollisuudet kahdella valtuutetulla tällaisessa suuressa maakunnallisessa mallissa?


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Maanantaina oli mukava tehdä kotikunnan budjettia. Se oli positiivinen, ja velka vähenee, mutta samaan aikaan terveyskeskuskuntayhtymän talous sakkaa, sairaanhoitopiirin talous sakkaa, palo- ja pelastustoimen talous sakkaa, ja niihin ei meidän peruskunnalla ole mahdollisuuksia puuttua. Meillä on vain laskun maksajan rooli.

Nyt oikeastaan ihmettelenkin sitä, että keskusta on ajamassa näitä palveluita maakuntiin, ja kysyisin oikeastaan ministeriltä, millä tavalla toimisi sellainen malli, että näistä syistä hoito jäisi kunnille mutta oireiden hoito olisikin maakuntatasolla. Eli kouluissa tilanne olisi se, että kunta vastaisi kouluista, mutta ei niistä ongelmista, mitä mahdollisesti päivähoidon tai koulun hoidon laiminlyönnistä tapahtuu. Niistä maksettaisiinkin lasku sitten yhdessä siellä maakunnassa, jossa ei tuon kunnan ääni paljon kuuluisi. Eikö näin yksinkertaisesti tuo keskustan maakuntahimmelimalli toimisi?


Maria Guzenina-Richardson (sd):

Arvoisa puhemies! Edustajien on ihan syytä rauhoittua. Täällä on kyllä aika monella suulla jo kerrottu hallituksen mallista. Itse omassa vastauspuheenvuorossani hyvin yksityiskohtaisesti sen kuvailin. Sen jälkeen pääministeri kuvaili sen teille lukien tuon minun välikysymysvastauksen, ja täällä on myöskin salissa useampi edustaja kertonut teille siitä, millä tavalla tässä edetään. (Mauri Pekkarinen: Kerroitte tänä aamuna, että ette saaneet ratkaisua aikaiseksi!)

Siitä, että uudistus ei etenisi aikataulussaan. Minun mielestä, kun se on jo aika monta kertaa täällä salissa todettu, että uudistus todellakin etenee aikataulussaan, se astuu voimaan 2015, niin mikä hoppu teillä on oikoa kulmia ja kiirehtiä näin tärkeää uudistusta, jossa ihan aidosti täytyy katsoa ne askelmerkit hyvin tarkkaan ja myöskin ne alueiden erityispiirteet ottaa huomioon? Olisiko keskusta siis valmis vain ylhäältä asettamaan jonkinlaisen mallin selvittämättä lainkaan, sopiiko se teidän mallinne juuri sille alueelle? Tuntuu siltä, että keskustalle ei kelpaa se, että hallitus toimii tässä vastuullisesti ja vakain askelin edeten, ja tämä kyllä tuntuu aika kummalliselta, koska kyseessä on todellakin kansalaisten näkökulmasta tämän hallituskauden ehdottomasti tärkein uudistus.

Täällä kysyttiin, saako kansalaisten terveys olla kaupan. Kansalaiselle, tavalliselle ihmiselle hänen terveytensä on kullanarvoinen asia. Se ei saa olla kaupan, eikä sitä saa vaarantaa sillä, että tätä uudistusta ei vietäisi vastuullisesti eteenpäin.

Täällä nostettiin Karjaan tapaus esille, että Karjaa on oikeastaan ihan loistava esimerkki siitä, miten ympyrä voi sulkeutua. Kun Karjaa oli heikko, yksinäinen kunta, pieni väestöpohja, niin Karjaalla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin ulkoistaa omia toimintojaan. No, se ei siellä toiminut, ja nyt, kun tämä pieni Karjaa onkin osa isoa Raaseporia eli leveiden harteiden suojissa, niin he ovat jopa onnistuneet näitä ulkoistuksia perumaan. Eikö tämä ole juuri se kehitys, jota myöskin keskustalaiset haluaisivat sada aikaiseksi? Vahva peruskunta on se perusta, jolla pystytään ihan aidosti huolehtimaan ihmisten tasa-arvoisista palveluista niin sosiaalipuolella kuin terveydenhuollon puolella.

Tästä Kainuun mallista vastuullisena ministerinä olen selvittänyt kyllä asiaa hyvin perusteellisesti. Minun mielestä silloin, kun te toteatte, että teillä on hyvä malli, pitää kuunnella ja katsoa, ja olen myöskin sitten sinne Kainuuseen ollut eri alueille yhteydessä ja kysellyt vähän, mitä siellä on ihan oikeasti tapahtunut. No, minulle on kerrottu, että siellä on kaikissa Kainuun mallin kunnissa ollut keskustalainen johto, ja se on päätynyt siihen, että siellä on alettu riidellä ja vetää joka ikinen omaan kotikuntaan päin niin, että ei olla saatu sitä yhteistä hyvää nostettua sieltä esille, ja tämä on kyllä ollut minun mielestä tosi huolestuttavaa. Eihän se nyt näin voi olla, että on paljon kuntia, jotka kaikki vetävät kotiinpäin, siihen keskustan kotikuntaan päin, mutta unohdetaan, mikä on Suomelle parhaaksi, mikä on se kokonaiskuva. Esimerkiksi erikoissairaanhoidon piirissä sen kokonaiskuvan on oltava nähtävillä.

Edustaja Tainio, joka on siviiliammatiltaan lääkäri, totesi hetki sitten, että keskustan maakuntamalli näin ei olisi hyväksi suomalaiselle terveydenhuoltojärjestelmälle. Hän on lääkäri, hän on asiantuntija. (Välihuutoja)

Täällä salissa edelleen väitetään, että tämä uudistus ei olisi edennyt aikataulussa, ja nyt vielä kerran tähdennän teille, ja toivottavasti tähän ei tarvitse palata aina kerta toisensa jälkeen, nimittäin tämä uudistus etenee aikataulussaan. Nyt syksyksi on luvattu päälinjat, ja varsinainen uudistus on luvattu vasta ensi keväänä siinä vaiheessa, kun ollaan sitten jo seuraavissa askelissa rakennelain puolella. Valmisteleva työryhmä on aikataulussaan, heidän työaikansa on tämän vuoden loppuun, niin mikä hoppu teillä nyt on, kun hallitus todellakin vastuullisesti haluaa tarkistaa?

Täällä kysyttiin alueellisista selvityshenkilöistä ja mitä heidän toimenkuvaansa tulee kuulumaan ja millä tavalla he tulevat sitten arvioimaan, mikä millekin alueelle sopii. Pelkkä numeerinen väestöpohja ei ratkaise, kun Suomi on niin erilainen maa riippuen siitä, missä päin Suomea ollaan. Lapissa on aivan omat erityispiirteet, etelässä aivan omansa, ja kun mennään itään, länteen, ja siellä Kainuussa, niin tässä pitää ottaa huomioon, että se kantokyky on paljon muutakin kuin väestöpohja, ja tämä pitää ottaa huomioon, kunnan mahdollisuus rekrytoida, minkä tyyppistä väestöä asuu, mikä on demografinen kehitys ollut sillä alueella. Täytyy ottaa huomioon se, onko kunnalla tai alueella kykyä investoida, siihen infrastruktuuri, joka on todella tärkeätä, esimerkiksi, kun me puhumme meidän terveyskeskuksista ja päivähoitopaikoista, että kunnalla ihan oikeasti on myöskin mahdollisuus näitä palveluita sitten tukea ja kannattaa ja myöskin sitten kehittää. Tästä on kyse silloin, kun me puhumme leveistä harteista, ja tästä on kyse silloin, kun me puhumme kuntien erityispiirteiden huomioimisesta, ja tämä on todella tärkeää.

Arvoisa ministeri, teille tulee vielä mahdollisuus varmaan vastauspuheenvuoroon tämän keskustelun lopulla ainakin, mikä ei vielä ole näkyvissä. Istukaa ihan rauhallisesti paikallenne.


Markku Rossi (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Sunnuntaina pitää olla todellakin tarkkana — silloin siirretään kelloja tunnilla taaksepäin. (Naurua) Sama on vähän hallituksen linja tässä sote-uudistuksessa. Kyllä me odotimme ihan oikeasti, että hallitus olisi tuonut selkeän ratkaisun. Miksi te sitten yötä myöten olette viime aikoina neuvotelleet? Kyllä tässä suhteessa hallitus on oman linjansa jättänyt päättämättä. Me menemme sammutetuin lyhdyin toiseen tärkeään asiaan sunnuntaina eli kunnallisvaaleihin.

Keskustalla on ollut selkeä malli. Me haluamme turvata kotikuntien kautta terveyspalvelut, joissa on myös lääkärit, mutta olemme myös olleet kaiken aikaa tukemassa maakunnittain järjestettyä erikoissairaanhoitoa ja sitä kautta tapahtunutta terveydenhoitoa. Tässä suhteessa kyllä kuulkaa edes asiantuntijoitanne. Ylilääkäri Arto Vehviläinen STM:stä on muun muassa painottanut sitä, että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välinen muuri on saatava pois. Tätä me haluamme juuri edistää. Ei tämä asia kiistelemällä parane. (Puhemies koputtaa) Kansanterveys ei ole tämän keskustelun aikana kovin paljon parantunut, mutta, hyvä hallitus, tehkää ratkaisuja. (Puhemies koputtaa) Ihmiset odottavat niitä.


Jari Lindström (ps):

Arvoisa herra puhemies! Täällä puhutaan vahvoista peruskunnista, leveistä hartioista ja riittävästä väestöpohjasta. Kysyisin kyllä, mikä luku on riittävä tämmöiseksi väestöpohjaksi. Tämä vahvan peruskunnan käsite itseäni hieman häiritsee. Hallitusohjelman mukaan vahva peruskunta pystyy kantamaan paitsi palveluiden järjestämisvastuun myös vastuun kunnan omasta palvelutuotannosta. Miten tämmöinen vahva peruskunta sitten syntyy? No, se syntyy muun muassa sillä lailla, että pakotetaan kunnat yhteen talouden kautta. Tässä ministeri Guzenina-Richardsonin vastauksessa lukee, että hallitus pyrkii kaikessa toiminnassaan vahvistamaan suomalaisen kuntien itsehallinnon mukaisesti peruskuntia ja niiden kykyä järjestää ja rahoittaa sosiaali- ja terveyspalveluja. Miten tähän ajatukseen istuu se, että valtionosuuksia leikataan koko ajan? Eli suomeksi: otetaan rahaa pois kunnilta.


Outi Mäkelä (kok):

Arvoisa puhemies! "Uskomatonta ylimielisyyttä", te väititte, edustaja Tiilikainen, tuolta pöntöstä jokunen aika takaperin. "Uskomatonta ylimielisyyttä", niin te väititte. "Uskomatonta yksimielisyyttä", väitän minä. Te olette kanssamme yksimielisiä siitä, että näin ei voi jatkua, ja siitä, että kuntauudistus ja sote-uudistus tarvitaan. Te olette kanssamme yksimielisiä myös siitä, että tarvitaan laajemmat väestöpohjat ja leveämmät hartiat, ja siitä, että palvelut pitää turvata jatkossakin. Mutta, edustaja Tiilikainen, vaikka kuinka te rautalangasta nyt väännätte, niin kyllä on melkoinen byrokratiamonsteri tuo teidän mallinne, mikä lie sen nimi sitten onkaan, 18 jättikunnan malli. Missä siellä on demokratia? Missä on taloudellisuus? Jääkö lähikunnille vain laskujen maksajan rooli? Sellaisia kunnanvaltuutettujako tässä valitaan, jotka osaavat sievästi kirjoittaa oman nimensä laskun alle? Haluaisin nyt rehellisesti kysyä: oletteko itsekään yksimielisiä tästä teidän mallistanne?


Kristiina Salonen (sd):

Arvoisa puhemies! Keskustelusta huomaa, että kansanedustajat ovat myös kuntapäättäjiä, tuska sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuudesta on niin käsin kosketeltavissa. Ongelmat palveluiden tason, työvoiman saatavuuden ja rahoituksen riittävyyden suhteen ovat painaneet myös virkamiehiä ja asukkaita. Kun ratkaisuja on haettu kuntakohtaisesti, on ajauduttu sekavaan tilanteeseen, jossa sosiaali- ja terveyspalveluita on kömpelösti ja jopa kokonaan yksityistetty.

Kukaan ei nykyisellään hallitse tätä kehityksen suuntaa. Se suunta on nyt muutettava valtakunnallisilla päätöksillä. Edellinen hallitus ei siihen kyennyt, mutta nyt etsitään tosissaan ratkaisua kaikkien tietämiin ongelmiin. Vaikka yksityiskohtainen malli ja sen suunnittelu nyt vie aikaa, on se toissijaista hyvän lopputuloksen saamiseen verrattuna. Me emme kaipaa nyt kosmeettista uudistusta, ikään kuin pientä kasvojen kohotusta vaalien takia. Meidän on laitettava remonttiin sosiaali- ja terveyspalveluidemme järjestäminen ja huolehdittava, että nykyinen tilanne todella muuttuu. Se on aitoa ja rehellistä politiikkaa.


Osmo Kokko (ps):

Arvoisa puhemies! Täällä on ollut ihan mielenkiintoista seurata tätä keskustelua. Kakkosoppositiopuolue ja hallitus ovat puolustaneet asioita. Mutta peruslähtökohtahan on, miksi olemme tässä tilanteessa. 90-luvun laman jälkeen, kun valtiolla oli velkaa, se leikkasi kuntien valtionosuuksia, ja nyt ovat kunnat kuralla ja sen kautta nämä palvelut empivät tässä.

Me tarvitsemme lisää kunnille talousresursseja, että nimenomaan perusterveydenhuolto pystytään laittamaan kuntoon, koska sieltä kaikki lähtevät. Siellä on se ongelma, ja sinne tarvitaan lisää lääkäreitä ja hoitajia. Minä toivonkin, että hallitus kun saa selville nyt uudet rakennelmat, niin tälle puolelle ennen kaikkea painotetaan ja nimenomaan velvoitetaan, että kun lääkärit valmistuvat, niin he ottavat kunnassa ensin sen tehtävän vastaan ja esimerkiksi viisi vuotta toimivat siellä, ja näin saadaan tämä perusterveydenhuolto järjestykseen.


Antti Rantakangas (kesk):

Arvoisa puhemies! Haapavesi käy loistavasta esimerkistä siinä, mitenkä keskustan kotikunta—maakunta-mallilla on käytännössä tukea. Kaupunginvaltuusto on ollut yksimielinen kaupungin linjauksista. Mukana ovat olleet myös perussuomalaisten kaupunginvaltuutetut, kokoomuksen kaupunginvaltuutetut, vasemmistoliiton kaupunginvaltuutetut, mutta yhtään demaria meillä ei valtuustossa ole tällä hetkellä. (Pia Viitanen: Odota ensi maanantaihin!)

Se linja on seuraava: me haluamme itse päättää päivähoidon, peruskoulun, kulttuuri- ja vapaa-aikatoimen, teknisen toimen ja kaupungin kehittämistoimista omassa kotikunnassamme. Mutta me näemme, että sosiaali- ja terveyspalvelut pitää saada alueellisesti huomattavasti laajemmille hartioille. Olemme tehneet tästä valtuuston yksimielisen päätöksen heti valtuustokauden alussa ja olemme lähettäneet tämän vastauksen myöskin valtiovarainministeriölle silloin, kun näitä kysymyksiä on tehty. Eli me luotamme siihen, että haapavetiset valtuutetut tekevät Haapaveden kannalta (Puhemies koputtaa) parhaita päätöksiä, mutta näissä sosiaali- ja terveysasioissa tarvitsemme laajemmat hartiat. Elikkä tämä kertoo siitä, (Puhemies koputtaa) miten kentällä myöskin muitten puolueitten ihmiset ovat täysin tämän keskustan mallin takana.


Markku Mäntymaa (kok):

Arvoisa herra puhemies! Yksi ihmisiä koskettava asia on sosiaalipäivystys 24/7, josta ei ole vielä puhuttu. Ympärivuorokautinen sosiaalipäivystys on tärkeä viranomaisyhteistyön lenkki koskien hätäkeskuksia, poliisitointa, palo- ja pelastustointa, ja sen tarve on kasvanut ja kasvaa edelleen. Kiireellisen avun tarpeessa voi olla periaatteessa kuka hyvänsä kansalainen. Kyseessä voi olla hoitoa vaille jäänyt lapsi, ongelmanuori tai vanhus, jonka kunto heikkenee.

Pohjanmaalla kaikki toimii ja sosiaalipäivystys toimii moitteettomasti Vaasan kaupungin vetämänä usean kunnan yhteistyönä. Olen kuullut kuitenkin, että tämä sosiaalipäivystys ei toimi täysin sujuvasti, mutkattomasti kaikissa maamme kunnissa. Kysynkin ministeri Risikolta: onko sosiaalipäivystyksen uudelleenjärjestämistä pohdittu tämän sote-uudistuksen yhteydessä?


Eeva-Maria Maijala (kesk):

Arvoisa puhemies! Tänään tässä salissa on kyllä aika monta hallituspuolueitten edustajaa, joiden minun mielestäni pitäisi mennä vähäksi aikaa koulunpenkille opiskelemaan, mitkä ovat kunnallishallinnon tehtävät, sillä kuulostaa ja näyttää siltä, että kunnissa tehtäisiin vain sosiaali- ja terveyspuolen asioita, mutta kunnissa kyllä tehdään monta sataa muutakin eri tehtävää. Nyt näyttää siltä, että nyt puhutaan ainoastaan sosiaali- ja terveyspuolen asioista, niin kuin ne olisivat ainoat asiat, mistä päätetään.

Siis keskusta tässä omassa mallissansa esittää, että nyt hoidetaan laajoilla harteilla nämä olennaiset asiat, sosiaali- ja terveyspuolen asiat, mihin tarvitaan laajemmat hartiat. Ja sitten nämä monta sataa muuta kunnan lähellä olevaa tehtävää hoidetaan lähellä ihmisiä eli todellisessa kotikunnassa. Vaikka tosin kyllä näyttää siltä, että hallituspuolueet ovat sitä mieltä, että nämäkin asiat hoidetaan jatkossa omissa kunnissa, mutta todella kaukana sieltä, missä ne nykyään hoidetaan, eli kaukana, satojen kilometrien päässäkin nykyisiltä alueilta.


Tytti Tuppurainen (sd):

Arvoisa puhemies! Ei ole vielä aivan auennut tämä keskustan malli minulle. Te puhutte kyllä lämpimästi kotikunnasta, mutta tosiasiassa ajatte sairaat ja hoitoa tarvitsevat kauemmas maakuntiin. Sen sijaan hallituksen malli ja SDP:n linja on se, että palvelut saadaan peruskunnissa nykyistä laadukkaammissa, kattavammissa sosiaali- ja terveyskeskuksissa, joista asiakkaat saavat myös nykyistä enemmän tiettyjä erikoissairaanhoitopiiriin kuuluvia palveluita ja joissa työyhteisöt ovat niin vahvoja, että pystytään torjumaan lääkäripulaa, ja joita ylläpitävät kunnat, jotka ovat sellaisia, että ne pystyvät hallitsemaan markkinoita, emmekä tule ajautumaan yksityisten palveluntarjoajien alaisuuteen erilaisten veroparatiisiyhtiöiden rahastettavaksi.


Lea Mäkipää (ps):

Arvoisa puhemies! On ensinnäkin todettava, että meitä edustajia on täällä erilaisista kunnista. Jos minun mallini on se, niin kuin täällä muutamat ovat sanoneet, että laitettaisiin kaikki roskiin, hallitus lähtisi jäähylle ja oppositio perässä ja joulun jälkeen ruvettaisiin parlamentaarisesti keskustelemaan, mikä olisi parasta kuntalaiselle, mitkä ovat valtion tehtävät, mitkä kuntien tehtävät... Tämä hallituksen esityskin on hyvin ristiriitainen. Esimerkiksi täällä sanotaan, että "kuntia kuullaan seuraavan kerran syksyllä 2012". Nyt on talvi. Ja kun sitten jälleen sanotaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijaryhmän toimeksianto on tämän vuoden loppuun, niin sanommeko me, että joulu on tullut ja joulu on mennyt?

Sitten myös täällä on "erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon paremman yhteyden aikaansaaminen". Jos ajattelen Pirkanmaata, missä on 22 kuntaa, niin miten on esimerkiksi minun oman Kihniön kuntani laita: kun pitäisi neljä kuntaa laittaa yhteen, että tulee se 20 000, niin voiko siellä sitten tämä pieni Kihniö vain vinguttaa (Puhemies koputtaa) ja nämä suuret päättävät? Esimerkiksi ministeri Risikkokin tietää, että me voimme pienenä kuntana nämä perusterveydenhuollon ja muut palvelut rakentaa. (Puhemies koputtaa) Minua jotensakin loukkaa, että puhutaan suurista kunnista. Kyllä pienetkin kunnat voivat tuottaa näitä perusterveyden ja sosiaalihuollon palveluita siinä, missä suuremmatkin.

Yritetään pysyä siinä minuutissa. Meillä on vielä vähän tässä näitä puheenvuoroja jäljellä.


Anne Kalmari (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Minua hivelee, että keskustan mallia analysoidaan ja hiotaan yhdessä täällä paremmaksi. Moni sellainenkin kansanedustaja, joka täällä ei yltynyt kehumaan, on avoimesti kannattanut tätä maakuntamallia, esimerkiksi kuten edustaja Tiainen Keskisuomalaisen maakuntalehdessä.

Mutta vielä kerran selkokielellä: Tämä hallitus ei tuonut sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämismallia, ei mitään mallia. Se kielii monien lehtien mielestä huonosta johtajuudesta, ja nyt, kun täällä ei arvoisa pääministeri ole paikalla, kysynkin lopulta hallitukselta tai ministeri Guzenina-Richardsonilta: eikö hallitusta kyetty johtamaan niin, että malli olisi saatu ennen kuntavaaleja, vai oliko kyse siitä, ettei tätä mallia haluttu kertoa ennen kuntavaaleja? Sillä 70 jättikunnan ja vain 70 keskitetyn jättiterveyskeskuksen malli ei ehkä olisikaan kolahtanut Suomen kansalaisiin.


Kimmo Sasi (kok):

Puhemies! Kokoomuksen selkeä tavoite on se, että kaikkien pitää saada hyvät ja laadukkaat terveys-, sosiaali- ja koulutuspalvelut mahdollisimman lähellä itseään. Tänä päivänä tilanne on se, että jos pienessä kunnassa joku sairastuu, kustannukset nousevat niin suuriksi, että kunnan toiminta vaarantuu. Tänä päivänä meillä on monta väliporrasta, ja käytännön oppi osoittaa sen, että niissä tilanteissa vastuu ei ole selkeä ja ylimääräisiä kustannuksia syntyy siitä, kun on monta väliporrasta.

On täysin selvää, että tähän maahan tarvitaan selkeä kotikuntamalli, jossa kunnat ovat riittävän vahvoja. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Mutta sitten olennaista on se, että meidän pitää kunnioittaa kunnallista itsehallintoa. Siksi meillä on kunnallisvaalit ja siksi on tärkeätä, että kunnissa voidaan tehdä päätös siitä, mikä on se taso, millä palveluita tilataan ja minne niitä tilataan, ja sitten myöskin kunnassa tehdään päätös siitä, millä tavalla ne palvelut tuotetaan. (Keskustan ryhmästä: Sokkoäänestys!)

Tilanne osoittaa sen, ettei ole poliittisia eroja vasemmiston ja oikeiston kesken siinä, miten ne tilaukset tapahtuvat, vaan se tehdään hyvin pragmaattisesti. (Puhemies koputtaa) Mielenkiintoista on se, että Rääkkylässä vasemmistoliiton punahallituksen puheenjohtaja on (Puhemies koputtaa) yksityistänyt kaikki sosiaalipalvelut ja terveyspalvelut. (Puhemies koputtaa) Annetaan kunnallisten päätöksentekijöitten päättää.


Mika Kari (sd):

Arvoisa herra puhemies! SDP:lle tärkeintä on ihminen, se, millä tavalla ihmisten sosiaali- ja terveyspalvelut hoidetaan, miten niistä päätetään ja kuka maksaa laskun. Meidän mallissamme laskun maksaa sen vahvan peruskunnan asukas, josta asiakas on sosiaali- ja terveyspalveluita lähtenyt hankkimaan ja niitä saanut. Keskustalaiset, te olette kehuneet tätä omaa megamaakuntamallianne, sitä todellista keskittämisen keskittämismallia, ja perustelleet sitä ryhmäpuheenjohtaja Tiilikaisen mukaan sillä — jos muistan oikein suoran lainauksen — että tämä säilyttäisi nykyiset kunnat.

Kysyn keskustan edustajilta: oletteko tosiaankin sitä mieltä, että kuntalaisten kukkarosta, siis toisen kuntalaisen kukkarosta, tulee maksaa tarvittaessa erilaiset vippaskonstit kuntien pitämiseksi pystyssä? Tästä muutama esimerkki. Uutisten mukaan Lestijärven kunta, 846 asukasta, maksaa 10 000 euroa syntyvästä vauvasta, siis toisen kuntalaisen kukkarosta. Tai Kyyjärvi, 1 400 asukasta, joka lahjoo nuoriaan pitämään kirjansa kotikunnassa, vaikka nuori on lähtenyt opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, toiselle puolelle Suomea. (Markku Rossi: Onko ne vippaskonsteja?) (Puhemies koputtaa) Näitä esimerkkejä on paljon, ja niille on yhteistä se, että näissä kunnissa keskustalla on ylivoimainen enemmistö omassa kunnanvaltuustossa.


Mirja Vehkaperä (kesk):

Arvoisa puhemies! Palataan lähtöruutuun. Keskustan eduskuntaryhmä teki välikysymyksen maan hallitukselle siitä, että haluamme vastauksen, miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään ympäri Suomen. Vastausta ei ole kuulunut tähän päivään mennessä.

On hallitus jotakin saanut kuitenkin aikaan. Yksimielisyyttä kuuden puolueen sixpackillä on esimerkiksi siitä, että kuntia kyykytetään leikkaamalla kuntien valtionosuuksia tämän vaalikauden aikana yli 3,4 miljardilla eurolla. Tällä heikennetään palveluja, ja myöskin yksityistämisbuumi vain kiihtyy.

Saimme ministeri Guzenina-Richardsonilta juuri uuden aikataulun tuleville valtuutetuille, jotka sunnuntaina valitaan. Pyöritelläänkö tulevissa kunnissa ja kuntapäättäjien keskuudessa vain peukaloita vuoteen 2015 asti? Me haluamme, että suurimmalle (Puhemies koputtaa) menoerälle, sosiaali- ja terveyspalveluille, tulee jämäkkä uudistus.


Kimmo Kivelä (ps):

Arvoisa herra puhemies! On muistettava, että jo 90-luvulta lähtien huomattava osa terveydenhuollon päätöksentekojärjestelmää on siirtynyt keskushallinnolta kuntatasolle ja kuntayhtymille, ja se on teoriassa ainakin lähempänä ihmistä. Tilanne on kuitenkin johtanut siihen, että kokonaisuus ei ole kenenkään hallinnassa tai johdossa. Samalla keskushallinnon normatiivinen ohjaus on muuttunut informatiiviseksi ohjaukseksi.

Täällä on monella suulla puhuttu järjestämis- ja toteuttamisvastuun pitämisestä kunnissa, mutta kysyn: ollaanko sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistuksessa palaamassa normatiiviseen ohjaukseen ja keskushallinnon todelliseen, kokonaisvaltaiseen vastuunottoon? Ja kysyn vielä, mitä se kokoomuslaisten puhuma "vahvat hartiat" todella tarkoittaa, kun ei perusturvaministeri Guzenina-Richardsonin (Puhemies koputtaa) kotikunnassa, 250 000:n Espoossakaan se toteudu.


Pia Viitanen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Suomennetaan nyt ensiksi vielä kerran keskustan malli. Se on 18 megakuntaa, joissa päätetään vähintään 60 prosenttia kuntien budjettien asioista. Se tarkoittaa sitä, että päätökset terveyskeskuksista tehdään maakunnissa. Hervantalainen äänestäjä voi kysyä, miksi se valtuutettu, jota minä sunnuntaina äänestän, ei päätä minun Hervannan terveyskeskuksen asioista (Juha Rehula: Ei se päätä nytkään Tampereella!) ja miksi niistä päätetään maakunnassa. Tätä se tarkoittaa suomeksi sanottuna, se keskustan jättikeskittävä megamalli.

Mutta, puhemies, ihan toinen asia vielä perussuomalaisiin päin: ei teidänkään mallinne ihan selkeä ole. Nimittäin esimerkiksi puheenjohtaja Soini on tänään ollut kahta mieltä mallista. Hän toisaalta hehkutti maakunnallista mallia ja jälkimmäisessä puheenvuorossa puhui kuntavetoisesta, kuntarahoitteisesta mallista. Hän on itse itsensä kanssa eri mieltä. 17.10 hän oli maakuntamieltä, tänään hän oli kuntarahoitusmieltä, eli tämäkin on hyvin sekavaa.

Puhemies! Loppuun vielä yksi kysymys perussuomalaisille. Olisin toivonut, että täällä olisi Soini vastaamassa. Hän sanoi tänään kysymykseen, saako yksityistää lisää, että pääsääntöisesti ei. Perussuomalaiset, mikä ihmeen "pääsääntöisesti"? Puolueilla on eroja. Demarit ovat sitä mieltä, että nyt on jo yksityistetty liikaa. Ei pidä yksityistää enempää.


Arto Pirttilahti (kesk):

Arvoisa puhemies! Tässä on ollut mielenkiintoista kuunnella kolme tuntia tätä keskustan mallin arviointia, vaikka me olemme itse kysyneetkin tätä hallituksen mallia. Mutta teiltä ei saa nyt oikein kiinni sitä, niin ajattelin, että entä tämä kokoomuksen malli sitten, jos lähdettäisiin siitä liikkeelle, tehän esitätte nyt sitten viittä erva-aluetta, viittä miljoona-mega-mega-mega-mega-aluetta, jotka päättävät sitten näistä asioista, sitten on 70 vähän pienempää kuntaa, missä sitten tulee päätöksiä.

Yhtä lailla, kun sosialidemokraattien kanssa olin Oriveden torilla, sanoitte, ettei sillä ole väliä: kun on palvelut lähellä, ei ole hallintomallilla väliä. Mutta kyllä minä mietin, että kun minä sieltä Pohjaslahdelta lähden lääkäriin, niin jos on tämä mega-mega-malli, se lääkäri on Tampereella 110 kilsan päässä, mutta jos se on tämä meidän keskustan kotikuntamalli, niin se lääkäri on kumminkin vielä 30 kilometrin päässä. Eli ihmiset siellä toreilla miettivät juuri sitä kautta, että missä se lähilääkäri on, kuinka lähellä, minkä aikajänteen päässä. Jos meillä on pieniä lapsia, allergisia lapsia, kuten meillä kotona, ja anafylaktinen reaktio iskee, niin siinä ovat minuutit tärkeitä yhtä lailla kuin aivoinfarktiasioissa.


Markus Lohi (kesk):

Arvoisa puhemies! Erityisesti terveydenhoitoalan ammattilaiset sairaanhoitopiireissä ovat erittäin pettyneitä, kun he odottivat — kun on hallitus päättänyt lakkauttaa sairaanhoitopiirit — että nyt hallitus tuo tilalle jonkun mallin ja kertoo, mikä on tämä sosiaali- ja terveysalan organisaatio tulevaisuudessa.

Mitään mallia ei valitettavasti tullut, ja kun te, arvoisa ministeri, kerroitte ja toistitte sen jo vanhan viestin, että sairaanhoitopiirit lakkautetaan ja pääosa erikoissairaanhoidon tehtävistä siirretään kunnille, niin haluaisin kysyä: kuinka moni näistä tulevista vahvoista peruskunnista kykenisi hoitamaan itsenäisesti nämä perustason erikoissairaanhoidon tehtävät?


Lauri Heikkilä (ps):

Arvoisa puhemies! Terveydenhuolto- ja vanhustenhoitopalvelut ovat suurelta osin Suomessa lipsahtaneet ulkomaisessa omistuksessa olevien lääkäritalojen ja hoitolaitosten kuten Terveystalon, sosiaali- ja terveysalan yritys Attendon, asumis- ja hoivapalveluja tuottavan Mikevan ja Mehiläisen haltuun, jotka maksavat Suomeen veroja suunnattomista liikevoitoistaan vain prosentin verran, kun ovat kirjautuneet veroparatiiseihin. Kysyn ministeriltä: Miksi hallitus hyväksyy, että Kelan varoista voidaan vieläkin tukea, asiakkaan saaman Kela-korvauksen kautta, yksityistä terveydenhuoltoa, joka ei maksa veroja Suomeen? Eikö olisi edullisempaa ja kauaskantoisempaa panostaa kunnallisten terveydenhoitopalvelujen kehittämiseen, jolloin verorahatkin jäisivät parantamaan kuntien ja valtion taloutta? Miksi hallituspuolueet tukevat veronkiertoa?

Aikataulusta sen verran, että pyritään lopettelemaan tuossa kello, mitäs sanottaisiin, 17.35, ja sitten ministerin vastauspuheenvuoro. Otetaan vielä muutama puheenvuoro.


Ari Torniainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Sote-uudistus ja hallituksen kuntauudistus liittyvät aivan olennaisesti toisiinsa. Hallitus on valmistellut kuntauudistustaan yli puolitoista vuotta, mutta sote-palvelujen järjestämistapaa hallitus viivyttelee jatkuvasti. Tänäänkään ei ole saatu vastausta ihmisiä todella koskettaviin kysymyksiin. Ihmisillä on oikeus tietää, miten ja mihin he pääsevät lääkäriin ja tarvittaessa hoitoon. Heitä kiinnostaa, missä heidän lääkärinsä on. Arvoisa ministeri, kysyisinkin, onko hallituksessa keskusteltu, miten terveyskeskuksiin saadaan lisää lääkäreitä. Ollaanko esimerkiksi valmistuvien lääkärien työvelvoitetta perusterveydenhuollossa lisäämässä?

En malta olla kommentoimatta sitä, kun muutamat edustajat ovat ottaneet Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin esimerkiksi. Se on toiminut noin kolme ja puoli vuotta. Se on toiminut toiminnallisesti, hallinnollisesti ja taloudellisesti hyvin. (Puhemies koputtaa) Siellä kustannusten nousu on ollut selkeästi maan keskiarvon alapuolella. Mitä huonoa siinä kuntien välisessä yhteistyössä on?


Jouni Backman (sd):

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Paloniemi kysyi erityisesti Savonlinnan tilanteeseen sosialidemokraattien kantaa. Savonlinnan seudulla on ollut sosiaali- ja terveyspiiri, jota nyt ollaan purkamassa. Myös keskustalaiset ovat olleet sen purkamisen kannalla ja ovat sitä mieltä, että meidän täytyy siirtyä malliin, jossa palvelut ovat siellä vahvan peruskunnan puolella. Tämän takia Kerimäen ja Punkaharjun keskustalaiset ovat olleet sitä mieltä, että kannattaa liittyä Savonlinnaan, saamme vahvemman peruskunnan. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Tämän sosiaali- ja terveyspiirin purkamisen kannalla on ollut nimenomaan Punkaharjun keskustalainen kunnanjohtaja. Sen takia tämä ei ole missään tapauksessa ollut puoluepoliittinen kysymys meidän alueellamme. Olemme tehneet sitä hyvässä yhteisymmärryksessä keskustan kanssa, rakentaneet vahvaa peruskuntaa.

Mikä tässä sosiaali- ja terveyspiirimallissa on ollut huonoa? Se, että — juuri tänä aamuna lehti kertoi — sieltä tulee 11 miljoonan euron ylimääräinen lasku entisen 120 miljoonan lisäksi jäsenkunnille. Allekirjoittanut kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ei ole voinut vaikuttaa niihin päätöksiin, (Puhemies koputtaa) missä on yksityistetty Sosterin puoleen, ja nyt niitä palautetaan takaisin kunnan omaan työhön.


Pirkko Mattila (ps):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri tuossa luetteli syitä, miksi sote-mallia ei ole vielä annettu. Siihen voitaisiin vielä varmasti lisätä tuo ensi sunnuntain päivämäärä 29.10., niin eiköhän maanantaina se malli ole selvillä.

Nyt ollaan lakkauttamassa sairaanhoitopiirejä, koska niitä sanotaan ongelmaksi. Ne eivät kuitenkaan olisi ongelma, jos ne voisivat keskittyä perustehtäväänsä elikkä erikoissairaanhoitoon, koska ne nyt tukkeutuvat vajaalla toimivien terveyskeskusten takia niille kuuluvalla potilasvirralla ja joudutaan hoitamaan perusterveydenhuoltoa erikoissairaanhoidon kustannusrakenteella.

Täällä edustaja Väätäinen esitti ryhmäpuheenvuorossaan lääkäreitten työvelvoitetta terveyskeskuksiin. Meillä on myös eurolääkärijärjestelmä, mutta eurolääkärikoulutusoikeus annettiin terveyskeskuspalvelun ohella myös yksityisille lääkärifirmoille, jolloin valtio jopa maksoi osan eurolääkärin palkasta, ja tämä antoi sitten kyllä vauhtia lääkäribisnekselle. Elikkä pystytäänkö tällä uudistusjärjestelmällä vaikuttamaan siihen, kun lääkärit moittivat, (Puhemies koputtaa) että terveyskeskukset eivät anna riittävästi ohjausta? Muuttaako tämä rakenteen uudistus sitä terveyskeskusten ohjausta paremmaksi?


Mikko Savola (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen suurkuntahankkeessa valitettavasti tapahtuisi niin, että pikkuhiljaa yritystoiminta keskittyisi, kaavoitus keskittyisi ja sitä kautta kaikki palvelutkin keskittyisivät sinne sen mammuttikunnan yhteen keskuspaikkaan. Tämä tuntuu siksi hyvin järjettömältä, että Suomeen oltaisiinkin luomassa Euroopan mittakaavalla Euroopan suurimpia kuntia. Esimerkiksi Ranskassa on 36 000 kuntaa ja siellä tehtävät on katsottu hieman eri lailla, osittain jopa samalla lailla kuin me nyt olemme esittämässä tässä meidän mallissamme.

Edustaja Backmanille haluaisin sanoa, että kyllä nämä mallit varmasti maakunnittain vaihtelevat. Meillä nimenomaan Etelä-Pohjanmaalla nyt selvitetään tätä maakuntamallia, ja siinä taas sosialidemokraatit ovat erittäin hyvässä yhteistyössä meidän kanssamme sitä selvittämässä. Tässä meidän keskustan mallissa hyvää olisi se, että meillä nimenomaan säilyisivät ne tärkeät, lähellä olevat asiat, kuten päivähoito, peruskoulu, kaavoitus, ja tärkeimpänä se elinkeinotoimen kehittäminen, oman lähikunnan kehittäminen siellä omassa kotikunnassa.

Hyvät edustajat, myönnän vielä seuraavat vastauspuheenvuorot edustajille Tuula Väätäinen, Pekkarinen, Orpo ja Tiilikainen ja sitten ministereille Guzenina-Richardson ja Risikko loppupuheenvuorot.


Tuula Väätäinen (sd):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kalli tässä hetki sitten puheenvuorossaan oli harmissaan siitä, että terveyskeskuslääkäreitä on siirtynyt erikoissairaanhoidon palvelukseen. Itse en olisi tästä kehityksestä niinkään harmissani, koska erikoissairaanhoito on julkista terveydenhuoltoa nyt ja se on tulevaisuudessa, mutta siitä kehityksestä olen huolissani, että nuoret lääkärit siirtyvät yksityisten firmojen palvelukseen melkein heti valmistuttuaan. Yksi esimerkki tästä hinnanmuodostuksesta: Siilinjärven kunnassa on 21 lääkärinvirkaa, ja niistä nyt tällä hetkellä osastonlääkärin ja apulaisylilääkärin virka geriatrian puolella ovat täyttämättä, ja tätä vajetta paikataan, ostetaan Attendolta kaksi päivää viikossa ostopalveluna elikkä kahdeksan päivää kuukaudessa, ja tämä maksaa saman verran kuin jos olisi yksi kokonainen virka kunnassa täytettynä. Eli tavattoman kallista on tämä yksityinen terveydenhuolto, ja siinä mielessä sosialidemokraatit eivät todellakaan kannata sen lisäämistä. Päinvastoin me haluamme suitsia koko yksityistämisbuumia.


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Ministeri Urpilaiselle: Joo, sote-uudistus tarvitaan, mutta ei sen aikaansaamiseksi tarvitse uhrata 230 sellaista kuntaa, joista aivan ylivoimainen valtaosa pystyy hoitamaan hyvin valtaosan niistä kuntien tehtävistä, joita tehtäviä varten kunnat ovat olemassa. Mitä tulee nykyisiin terveydenhoidon kustannuksiin, lähes 60 prosenttia kaikista terveydenhoidon kustannuksista tällä hetkellä menee erikoissairaanhoitoon, jota sairaanhoitopiirit hoitavat. Nyt te olette nämä sairaanhoitopiirit, joissa kaikki maakunnan kunnat ovat tasapuolisesti äänten mukaan edustettuna, purkamassa ja siirtämässä erikoissairaanhoidon tehtävät maakunnan ykköskunnalle. Mitä kansanvaltaa se on, että pihtiputaalaisella ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen, miten tämä erikoissairaanhoito järjestetään?

Meidän mallissamme erikoissairaanhoito, perusterveydenhoito järjestämisen osalta, järjestämisvastuun osalta, on samalla yhteisöllä, ja sitten tilaaja-, hankintatehtävät jäävät niille yksittäisille kunnille, jotka tekevät ne tilaus-, ne hankintapäätökset (Puhemies koputtaa) tältä terveyspiiriltä. Tämä on se mallin idea, jolle löytyi myöskin THL:n vahva kannatus joku aika sitten.


Petteri Orpo (kok):

Arvoisa herra puhemies! Ei liene salaisuus, että tämä erityisen vaativan sairaanhoidon järjestämismalli on se, minkä kanssa vielä hallituksen piirissä tehdään töitä. Tavoitteena on tietenkin, että löytyy toimiva, kattava ja laadukas malli koko Suomeen, jossa nämä tärkeimmät, vaativat erikoissairaanhoidon palvelut ovat saatavilla.

Mutta vielä palaisin tähän maakuntamallin päätöksentekojärjestelmään. Olen toiminut oman maakuntani liitossa ja huomannut sen, että hyvin usein ollaan tilanteessa, jossa varsinkin pienemmät kunnat protestoivat sitä, että heillä ei ole riittävästi päätäntävaltaa, ja tämä sama näkyy myöskin sairaanhoitopiireissä. Meillä on sairaanhoitopiiri vuosien aikana ajanut alas aluesairaaloiden palveluita. Tätä on pidetty erittäin huonona alueella. Kun me olemme miettineet, miten tähän voidaan vastata, niin meidän vastauksemme on se, että tehdään vahvempia peruskuntia, jotka pystyvät säilyttämään niitä palveluita siellä paikallisesti, jotka saavat itse päättää, suunnata resurssinsa ja rahansa tarkoituksenmukaisella tavalla (Puhemies koputtaa) näiden peruspalveluiden, perusterveydenhoitopalveluiden järjestämiseen. Eli pelkään, että päätäntävalta karkaa näiltä pieniltä kunnilta erityisesti.


Kimmo Tiilikainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Ministeri Maria Guzenina-Richardson kritisoi sitä, että jossain päin Suomea keskustalaiset päättäjät ovat ajaneet kotikuntansa asioita. Minä olen ylpeä niistä 8 400 keskustalaisesta kunnallisvaaliehdokkaasta, jotka ovat valmiina työhön ja toimeen omien kotikuntiensa parhaaksi. Niin kuuluukin olla.

Olen myös tyytyväinen edustaja Backmanin jakamaan kiitokseen keskustalaisille kunnallispäättäjille Itä-Savossa. Me keskustassa luotamme paikallisiin päättäjiin ja heidän tekemiin ratkaisuihinsa, ja nämä keskustalaiset päättäjät ovat päättäneet myös lukuisista kuntaliitoksista Suomessa viime vuosien aikana.

Kysyimme hallitukselta, pystyykö se varmistamaan sosiaali- ja terveyspalvelut tulevaisuudessa suomalaisille. Vastaus on yksiselitteinen: ette te pystyneet vastaamaan meidän kysymykseemme. (Puhemies koputtaa) Teidän hallitusryhmienne edustajien puheenvuoroissa olette keskittyneet kritisoimaan keskustan esittämää mallia, esittämään siitä virheellisiä väittämiä, kun teillä ei ole omaa mallia, vaikka sitä suomalaiset odottavat. Omituista puhetta, vastuun pakoilua.

Kokoomus on esittänyt, että Suomeen riittää 70 suurkuntaa, vähintään 20 000 asukasta ja naapurikunnassa ei saa enää käydä edes töissä. Teidän linjanne tietää yli 200 kunnan lakkauttamista, lopettamista. SDP puolestaan: teidän päättämättömyytenne juuri johtaa siihen, että kunnat joutuvat jopa ostamaan koko sosiaali- ja terveyspalvelut (Puhemies koputtaa) ulkopuolelta, yrityksiltä. Yrittäkää edes saada sopu aikaan suomalaisten parhaaksi.

Sitten ministereitten vastauksiin. — Ministeri Guzenina-Richardson, olkaapa hyvä. Ja olisiko se 5 minuutissa valmista? (Ministeri Guzenina-Richardson: Kyllä varmasti!) — Hienoa.


Maria Guzenina-Richardson (sd):

Arvoisa puhemies! Täällä viimeisessä puheenvuorossa todettiin, että on ajettu oman kotikunnan etua siellä Kainuussa. Nyt kun on keskustellut todellakin Kainuun edustajien kanssa, myöskin edustaja Tiilikaisen puoluetovereiden kanssa, niin kyllä sieltä on kerrottu, että siellä eri kunnissa siis saman keskustapuolueen edustajat ovat vetäneet niin rajusti oman kotikunnan etua, että on unohdettu, että siinä vieressä on naapuri, jolta ei pidä viedä mattoa alta pois. Tämä on aiheuttanut sen, että siellä ei ole se yhteistyö toiminut. Yhteistyöhän tarkoittaa sitä, että yhtä köyttä vähän myöskin yhteisen hyvän eteen pystytään joustamaan niistä omista hyvistä asioista, siis että ei pidetä kaikkea itsellä vaan jaetaan myöskin kaverin kanssa. Sitähän tämä hyvinvointivaltio ja hyvinvointiyhteiskunta on, että ei ajatella vain itseänsä itsekkäästi vaan että ihan oikeasti ajatellaan myöskin, että muillakin siinä ympärillä pitää olla hyvä olla.

Mietin vain, mikä teille keskustalaisille on tuo mammuttikunnan raja, koska nythän hallitus on linjannut, että on 20 000 eli se sama väestöpohjavaatimus, joka teillä on Paras-hankkeessa ollut. Oletteko te ajaneet siis aikaisemmin mammuttikuntia teidän mielestänne, vai onko niin, että te olette nyt muuttaneet mieltänne, että kun tämä hallitus ajaa tätä samaa väestöpohjaa, niin tämä hallitus ajaa mammuttikuntia, mutta kun te ajoitte sitä kahdeksan vuoden ajan, niin se ei sitten ollut mammuttikuntaa vaan se oli joku muu juttu, kun on kuitenkin se sama 20 000:n väestöpohja?

Täytyy sanoa, että vahva hartia on ihan oikeasti hyvä asia. Täällä itse asiassa teidän edustajien joidenkin puheenvuoroissa todettiinkin tämä, että tämä on tutkijoidenkin mielestä se tärkeä asia. Sen vuoksi hallitus haluaa kannustaa vapaaehtoiselta pohjalta siihen, että kunnat pystyvät näitä vahvempia hartioita aikaansaamaan.

Meillä on myöskin tämä lähipalveluiden huomioon ottaminen tässä meidän uudistuksessa hyvin vahvasti johtoajatuksena jopa niin, että lähipalvelujen turvaamiseen on tulossa muutostukea. Se tulee tuolta kuntaministerin puolelta. Pidän hyvin tärkeänä, että näin edetään.

Ihmettelen edelleen sitä hoppua, että nyt kauheasti hoputetaan. Tämä asia kannattaa valmistella täysin toisella tapaa kuin esimerkiksi jätevesiasetus tehtiin. Pitää selvittää oikein perusteellisesti, ettei satu sellaista vahinkoa. Uskon, että me kaikki ja etenkin keskustapuolue oppi tästä jätevesiasetuksesta sen, että selvitetään ensin oikein perusteellisesti, ettei käy huonosti ja jälkikäteen jouduta miettimään, miten tässä nyt kävi.

Vielä kerran täällä nyt peräänkuulutettiin tätä hallituksen mallia, siis vahva peruskunta tavoitteena kaksitasoinen malli, saadaan byrokratiaa, väliinputoamista vähennettyä, viisi ervaa. Viisi ervaa ottavat vastuulleen sitten niitä kaikkein vaativimpia ja koordinaatiovastuuta, koulutusvastuuta, sitä, että näiden viiden ervan alueella tasa-arvoisesti ja kaikkialla Suomessa tasa-arvoisesti saadaan palvelut turvattua. Vahva peruskunta on se lähtökohta. Siellä, missä ei ole mahdollista saada aikaan vahvaa peruskuntaa, sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminnalla näillä sote-alueilla tätä vahvempaa hartiaa saadaan aikaiseksi.

Hallitus pitää todellakin hyvin tärkeänä, että kuntien erityispiirteet otetaan huomioon. Minä nyt vielä ihmettelen, että jos tämä ei ole hyvä asia, niin pitää sitten kysyä, miksi. Tämä kuntauudistuksen ja palvelurakenneuudistuksen toteutus ja yhteensovitus kyllä vain on pakko alueellisesti ratkaista, ja on otettava huomioon myöskin paikallisten päättäjien ja kuntalaisten parhaaseen tietoon nojautuvat viestit. Kun täällä kysyttiin, pitääkö nyt sitten kuntalaisten siellä pyöritellä ja kunnan päättäjien pyöritellä niitä peukaloita vuoteen 2015 saakka, niin minä nyt vain ihmettelen, kun täällä on niin monta kertaa todettu, että otetaan huomioon kuntien omat näkemykset ja erityispiirteet ja selvityshenkilötkin tekevät tämän kuntien kanssa yhteistyössä, että jos sitten joku haluaa pyöritellä peukaloitaan, niin se ei kyllä ole hallituksen syy.

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti: On tärkeää, että asiat otetaan asioina vaalien läheisyydestä riippumatta. Se, että maalataan mörköjä ja mörököllejä sellaisiin paikkoihin, joissa päinvastoin vastuullisesti edetään ja kuntien kanssa yhteistyössä, minun mielestäni vasta on äänestäjien sumuttamista, että väitetään, että on uhkia siellä, missä ihan aidosti ollaan tekemässä (Aila Paloniemen välihuuto) todella tärkeää uudistusta ja ollaan viemässä sitä vaihe vaiheelta eteenpäin. — Jälleen sieltä edustaja huutaa, käsiä nostelee, missä on se lopullinen malli. (Puhemies koputtaa) Juuri kerroin, että se tulee siinä vaiheessa, kun selvityshenkilöt ovat katsoneet alueiden erityispiirteet. Tekö ette halua niitä alueiden erityispiirteitä ottaa huomioon? Vielä kerran kysyn: Onko se teistä huono asia, että otetaan huomioon alueiden erityispiirteet, kantokyky ja muut seikat, jotka vaikuttavat siihen, että kunnat ja alueet pystyvät ne palvelut tuottamaan vastuullisesti ja vaikuttavasti? Missä kohtaa — minun logiikkani ei tähän riitä — ehkä kerrotte, miksi te ette halua, että tätä viedään vastuullisesti (Puhemies koputtaa) ja käytetään hyväksi alueiden erityispiirteitä, erityisosaamista ja siitä muodostetaan sitten se lopullinen malli?

Kiitoksia, ministeri, ja ministeri Risikko, 3 minuuttia, olkaa hyvä!


Paula Risikko (kok):

Arvoisa herra puhemies! Täällä onkin hallituksen vastauksessa tullut esille, mikä on tämä sote-malli, ja se myöskin löytyy sieltä hallitusohjelmakirjauksista.

Mikä ero on nyt sitten tähän keskustan malliin, niin se on nimenomaan tämä kuntapohjaisuus. Kun täällä puhutaan siitä ulkoistamisesta, niin hallituksen malli on nimenomaan se, että se halutaan pitää kuntien käsissä eikä ulkoistaa sitä jollekin maakuntatasolle. Tämä on se tärkeä ero.

Itse olen sitä mieltä, että sosiaali- ja terveydenhuolto on ydintoiminta, sitä ei pidä kokonaan koskaan ulkoistaa, siinä pitää olla kunnissa ne piuhat käsissä. Minä olen aina tavannut sanoakin, että mikä pitää olla kunnilla käsissä, aivan niin kuin tässäkin rakennuksessa on kantavat seinät, niin ne kantavat seinät pitää olla erityisesti kuntien käsissä. Totta kai me voimme ja pitääkin ostaa, me joudummekin ostamaan ulkoa joitain asioita, mutta se on sitä täydentävää.

Pitää muistaa, ettei kaikki ulkoistus ole huonoksi, koska on meillä paljon esimerkiksi tarvetta, eivät pysty kunnat kaikkia itse tuottamaan. Silloin ostetaan sitä ulkoa joko naapurikunnalta tai kuntayhtymältä tai sitten yksityiseltä tai järjestöiltä. Järjestöjen osuushan sotessa on noin 20 prosenttia näistä ostopalveluista.

Täällä esimerkiksi edustaja Tuula Väätäinen tietää erinomaisen hyvin Ensi- ja turvakotien liiton valtavan hyvän toiminnan päihdeäitien hyväksi. Ajatelkaa Kehitysvammaliiton valtavan hyvää toimintaa kehitysvammaisten asumispalveluissa. Ajatelkaa A-klinikkasäätiön valtavan hyvää toimintaa päihdehuollossa.

Kyllä järjestöjen työ on, kuulkaa, niin tärkeää, että minua kauhistaa tämä keskustelu siitä, että heitä ei tarvittaisi, jos puhutaan näin, että ei voi ulkoistaa. Siis joitain asioita vain kannattaa ostaa ulkoa, jos siellä on jopa parempi palvelu.

Sitten täällä myöskin edustaja Mäntymaa kysyi erittäin hyvän kysymyksen tästä sosiaalipäivystyksestä. Sitähän tässä nyt yritetään, että jokainen kunta pystyisi sen sosiaalipäivystyksensä hoitamaan, koska eivät pienet kunnat sitä yksin pysty tekemään ja sillä kuntien yhteistyöllä tai sitten vahvoilla kunnilla se hoituu.

Sitten kun täällä on huoli hoitohenkilökunnasta, niin minä nyt sanoisin, että nyt kannattaa kyllä kantaa huolta muistakin kuin lääkäreistä. Kyllä muut hoitohenkilökunnan jäsenet ovat tosi tiukoilla, ja yhtä lailla niistä on pula. Kun tässä nyt puhuttiin näistä lääkäreistä, niin 2003 tehtiin sellainen muutos, että terveyskeskusjaksoa pidennettiin 6 kuukaudesta 9 kuukauteen, ja viime kaudella allekirjoittanut esitteli hallituksen esityksen, jossa se pitää olla virkasuhteessa kuntaan, elikkä silloin tehtiin jo tällainen muutos, että se on virkasuhteessa kuntaan 9 kuukautta. Kyllä, jos joku olisi nyt keksinyt sen, miten saadaan pysymään henkilöstöä, riittämään henkilöstö ja vetovoimaisena, niin se on, kuulkaa, monipiippuinen juttu ja mitkään vippaskonstit siinä eivät kyllä auta. Mutta hienoa keskustelua!

Kiitoksia, ministeri Risikko. Nyt siirrytään puhujalistaan, ja etukäteen ilmoitetun menettelytavan mukaisesti tämä käydään nopeatahtisena keskusteluna, mikä tarkoittaa, että puheenvuorojen pituudet ovat maksimissaan 5 minuuttia.


Jyrki Yrttiaho (vr):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on ajautunut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämislinjauksissaan ristiriitaan, jonka olemassaolo muhi jo touko—kesäkuussa sosiaalipoliittisessa ministerivaliokunnassa ja hallituksen iltakoulussa.

Hallitusohjelman kirjaukset ovat paljolti kokoomuksen käsialaa. Tässä yhteydessä hallituspuolueet laidasta laitaan nielaisivat ajatuksen vahvojen kunnallisten sairaanhoitopiirien alasajosta ja porttien avaamisesta erikoissairaanhoidon kilpailuttamiselle ja yksityistämiselle siirtämällä myös erikoissairaanhoito suurille kokoomusjohtoisille kaupungeille. Tuosta silmukasta on ollut nyt sitten vaikea peruuttaa ulos.

Puheet kuntien liian kapeista hartioista palveluiden tuottamisessa ovat harhaanjohtavia. Suomalainen hyvinvointivaltio terveyspalveluineen ym. ei ole tarkoitettukaan toimimaan yksinomaan kuntien varassa. Yhdenvertaisten laadukkaiden palvelujen tarjoaminen on kansallinen solidaarisuustavoite, ei kunnallinen, kuntien taloudellisesta asemasta ja järjestämiskyvystä riippuva, alueellisesti eriarvoinen ja aukkoinen, rikkinäinen palveluverkko.

Kansanterveyslaki, kattava terveyskeskusverkosto, kattava työterveyshuolto ja pohjoismaisessa vertailussa tehokkain ja tuottavin erikoissairaanhoito ovat vasemmiston ja työväenliikkeen pitkän kamppailun tulosta. Se on ollut mitä suurimmassa määrin kansallinen projekti.

Terveydenhuollon palvelurakenne on edelleenkin kestävällä pohjalla mutta monin paikoin kriisiytynyt kuntatalouden ahdingosta johtuen, ja tuo ahdinko johtuu mittavista valtionosuuksien leikkauksista 90-luvulla ja sen jälkeen.

Tämäkin hallitus on päättänyt kehyskaudella 3,6 miljardin valtionosuusleikkauksista. Kataisen hallituksen ohjelmassa asia on todettu positiivisesti: "Kuntien kykyä selvitä tehtävistään ja velvoitteistaan pääosin omalla verotulorahoituksellaan edistetään." Tämä tietää siis jatkossakin valtionosuuksien leikkauksia.

Puhemies! Yksityistäminen, toisin sanoen julkisen palvelutuotannon raju supistaminen, on kuntauudistuksen ideologinen avainsana. Siksi tarvitaan kuntalain kokonaisuudistus, jossa kunnille rajataan uusien kilpailuolosuhteiden puristuksessa entistä kapeampi liikkumatila. Kunta kerta kaikkiaan määritellään uudestaan markkinaolosuhteista lähtien. Tarvitaan valtionosuusjärjestelmän täysremontti, jolla luodaan leikkausten avulla pakkoja kuntaliitoksiin ja palveluiden karsintaan ja keskittämiseen. Mutta kaikkein kipeimmin tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistaminen, jossa oleellisinta on vahvojen sairaanhoitopiirien aseman murtaminen ja erikoissairaanhoidon siirtäminen peruskuntien kautta osaksi ripeästi kansainvälistyviä yksityisiä palvelumarkkinoita ja kymmenien miljardien siirto isoille kansainvälisille toimijoille, jotka kaiken lisäksi kiertävät veroja ja lymyävät veroparatiiseissa.

Kunnallisten sairaanhoitopiirien asema on ollut pitkään oikeiston ja EK:n hyökkäilyjen kohteena. Niitä on syytetty tehottomuudesta ja byrokratiasta, mutta THL:n asiantuntijaselvityksen mukaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen yhteistyö sujuu Pohjoismaista parhaiten Suomessa.

Kokoomusministerit ajavat mallia, jossa vaativa erikoissairaanhoito ja terveydenhuollon peruspalvelut ja lähipalvelut olisivat samassa organisaatiossa. Missään muualla maailmassa tällaista mallia ei ole käytössä. Talouden ja toiminnan kannalta eriyttäminen on ollut perusteltua.

Hallituksen olisi viisasta kuulla muun muassa THL:n ja sairaanhoitopiirien asiantuntijoita. Husin toimitusjohtaja Aki Lindén lähetti keväällä eduskuntaryhmille muistion, jonka hän päättää seuraavaan kriittiseen arvioon: "Selvästi huonompi vaihtoehto on hajottaa nykyisten 20 sairaalakuntayhtymän sairaalat jopa 50 peruskunnalle tai sote-alueelle. Siitä seuraisi väestöpohjien pienentyminen, joka olisi vastoin kaikkea kansainvälistä kehitystä ja myös omassa maassamme laadittuja asiantuntija-arvioita. Tuloksena olisi nykyistä tehottomampi, kalliimpi, vaikeammin koordinoitavissa oleva ja myös hoidon laadun suhteen riskialttiimpi malli. Suurin menettäjä tässä muutoksessa olisi potilas."

Arvoisa herra puhemies! Nyt valmisteilla olevassa lainsäädännössä tulisi lisäksi selkeämmin kirjata lainsäädäntöön kansalaisten oikeus saada palveluja, toisin sanoen niiden saatavuus. Niitä ei tule missään päin maata riskeerata markkinakokeiluissa. Kun nyt puhutaan kuntien velvollisuuksista järjestää ja tarjota palvelut, pitäisi painokkaasti puhua kansalaisten oikeuksista terveys- ja hoivapalveluihin.

Vasenryhmä yhtyy edustaja Tiilikaisen epäluottamusponteen.


Jouni Backman (sd):

Arvoisa puhemies! Johdin itse hallitusohjelmaneuvotteluissa työryhmää, joka teki hallitusohjelman kuntapolitiikkaan Hallinnon kehittäminen -osuuden, ja siksi on syytä todeta siitä yhteisestä ajattelutavasta, joka hallitusohjelmaa laadittaessa tämän hallituksen kuntapolitiikan osalta oli.

Lähtökohtana on vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa. Tähän malliin ei päästä maakuntamalleja edistämällä. Tämä edellyttää nimenomaan paikallisen, perustason kunnallisen itsehallinnon vahvistamista ja paikallisen demokratian tukemista.

Hallitusohjelman mukaan "vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista - -". Siis on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnan on kyettävä itse tuottamaan palvelut, kunnan on oltava riittävän vahva, että se ei ole markkinoiden armoilla. Tämän takia sosialidemokraateille oli hyvin tärkeää se, että tätä uudistusta tehtäessä edetään siten, että voidaan vähentää kunnan riippuvuutta ulkoistetuista palveluista. Tämä tarkoittaa sitä, että tämän uudistuksen yhteydessä on käännettävä suunta takaisin yksityistämisestä kunnan omien palveluiden painotukseen.

Hallitusohjelmassa todetaan myös: "Vahvoilla peruskunnilla luodaan edellytykset kuntien riittävälle omalle palvelutuotannolle ja kuntien kyvylle hallita palvelumarkkinoita yhdenvertaisten palvelujen saatavuuden ja palvelutuotannon eheyden varmistamiseksi." Tämäkin kertoo siitä yhteisestä tahtotilasta, jossa halutaan nimenomaan kunnan omaa kykyä, valmiutta omaan palvelutuotantoon vahvistaa. Sen takia sosialidemokraateille nämä hallitusohjelman linjaukset ovat olleet tärkeitä myös tässä sosiaali- ja terveyspalvelurakenteen uudistamisessa.

Meille on tässä keskustelussa käynyt selville se, että keskusta haluaa viedä päätösvallan ja palvelut maakunnalliselle tasolle, pois sieltä paikallisesta itsehallinnosta, pois paikallisen demokratian eli nyt vaaleilla valittavien valtuutettujen päätösvallasta. Haluan korostaa sitä, että sosialidemokraatit tukevat hallituksen linjaa, jossa valta ja vastuu ovat samassa paikassa, vaaleilla valittavien valtuutettujen käsissä.

Perussuomalaisten osalta on edelleen vallalla hämmennys, ja toivon, että tässä jatkuvassa keskustelussa perussuomalaiset voisivat tarkentaa omaa linjaustaan. (Pirkko Ruohonen-Lernerin välihuuto) — Allekirjoittanut luottaa kirjoitettuun sanaan, ja viime viikolla perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti Ilta-Sanomissa:

"Sosiaali- ja terveysuudistuksessa Soinin mielestä pärjäisivät hyvin yli 200 000 asukkaan kunnat.

— Espoolla, Helsingillä ja Vantaalla on se mahdollisuus.

Muualla asiat hoituisivat maakunnallisilla kuntayhtymillä, jotka hoitaisivat rahoituksen ja palvelujen järjestämisen.

— Toteutus voi olla omina palveluina, yksityistettyinä tai osuuskuntana."

Siis vielä viime viikolla Soini oli sitä mieltä, että asiat hoituisivat maakunnallisilla kuntayhtymillä, jotka hoitaisivat rahoituksen ja palvelujen järjestämisen. Tänään täällä perussuomalaiset ovat todenneet, että he eivät kannata tätä maakuntamallia. Onko ensi viikolla vaalien jälkeen jokin toinen kanta olemassa? Itse tukeudun tässä kirjalliseen tekstiin, joka on ollut viime viikolla lehdistä luettavissa, ja en ole ainakaan havainnut, että perussuomalaiset olisivat tästä irtautuneet.

Tämä rahoitusmalli, palvelujen järjestämismalli, on tässä keskeinen sote-uudistuksen kannalta. Onko perussuomalaisten malli se, jota Timo Soini viime viikolla esitti, että tämä rahoitus olisi maakunnallisella tasolla (Kauko Tuupainen: Ei ole!) eli valta ei olisi siinä nyt vaaleilla valittavilla valtuutetuilla? Ja onko niin, että perussuomalaisten mallissa palvelujen järjestäminenkin olisi maakunnallisella tasolla, joka oli puolueenne kanta viime viikolla, (Pirkko Ruohonen-Lernerin välihuuto) vai onko tältä osin tämän salin etuosan kanta ja takaosan kanta perussuomalaisilla jollain tavalla erilainen, koska tämän päivän keskustelusta voisi sellaistakin päätellä?


Pirkko Ruohonen-Lerner (ps):

Arvoisa puhemies! Nyt kun kuuntelin edustaja Backmanin puheenvuoroa, niin suosittelen hänelle, että hän olisi täällä täysistunnossa koko ajan ja seuraisi myös perussuomalaisten puheenvuoroja eikä ryhtyisi keksimään erilaisia tarinoita siitä, mikä on perussuomalaisten malli. Me olemme lukuisia kertoja täällä toistaneet sitä, että me haluamme, että asiakas, kuntalainen pääsee kolmessa päivässä lääkäriin, heillä pitää olla omalääkärijärjestelmä, omahoitajajärjestelmä ja sitten erikoissairaanhoidossa hoidetaan nämä hankalat monimutkaiset sydänleikkaukset ja muut vaativat toimenpiteet, niitä ei voi olla jokaisessa kunnassa ja näissä aluesairaaloissa.

Eli hallitus on esittänyt julkisuudessa, että keskussairaalat lopetetaan, lakkautetaan ilman, että on kerrottu selkeästi, mitä on tulossa tilalle. Ei pitäisi julkisuudessa kertoa, että jotakin toimivaa lopetetaan, ennen kuin on esittää malli, mitä tilalle ollaan luomassa.

Edustaja Ruohonen-Lerner, oliko tämä vastauspuheenvuoro vai teidän varsinainen puheenvuoronne?

Tämä oli vastauspuheenvuoro. Mutta...

Okei. Kyllä se siellä vielä säilyy, vain halusin varmistaa. Nyt tulee nimittäin kaksi vastauspuheenvuoroa, odottakaa ihan kaikessa rauhassa.


Anu Vehviläinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin keskustan mallista, ensimmäinen liittyy tähän demokratianäkökulmaan: Minä olen aivan varma, että ei ole olemassa yhtään sellaista mallia, jossa demokratia täysin toteutuisi. Te tiedätte, edustaja Backman, että esimerkiksi nykyisissä kunnissa on erittäin paljon vaikka osakeyhtiöitä ja niitten tavallaan päätöksenteosta ja sisällöistä hyvin harva tietää, mitä siellä tapahtuu. Minä kannatan sitä, että objektiivisesti selvitettäisiin myös eri mallien tätä demokratiapuolta. Olisi tärkeätä, että kuntien ääni kuuluisi paremmin kuin vaikka nykyään kuntayhtymässä. Sehän liittyy siihen, minkälainen se kuntasopimus on, ja myös ylipäänsä potilaiden äänen pitäisi paremmin kuulua, järjestettiinpä millä mallilla tahansa.

Sitten toinen näkökulma liittyy palveluiden järjestämiseen. Kyllä sen taas täällä oikaisen, että keskusta haluaa, että niissä kotikunnissa säilyvät ne terveyskeskukset, mutta katsomme, että nimenomaan sillä, että on laajemmat hartiat maakunnallisesti järjestettyinä, niin silloin on sama työnantaja ja voidaan taata, että siellä terveyskeskukset (Puhemies koputtaa) ovat riittävän hyviä ja siellä on riittävästi lääkäreitä.


Kaj Turunen (ps):

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin valitettava tilanne se, että kun tänään meidän olisi pitänyt kuulla se, mikä on hallituksen malli, niin täällä tivataan sitten, mikä on perussuomalaisten malli. On tärkeätä se, että tänä päivänä olisi kerrottu ennen kuntavaaleja, mikä on hallituksen malli. Se jäi tänään kokonaan kertomatta. Ja sitten nämä hallituksen edustajat, jotka pitävät täällä puheita, tivaavat sitten perussuomalaisten mallia, joka on monta kertaa tässä sanottu, ja haukkuvat keskustan malleja. Tämä on niin kuin sellaista politiikkaa, mitä ei pitäisi tehdä, vaan kertoa se oma malli tässäkin tilanteessa. Yleensä hallituksella on ollut joku malli ja se on puolustanut sitä ja vaatinut sitten meiltä jotain vaihtoehtoa siihen. Nyt meillä ei ole tarjota vaihtoehtoa, kun ei tiedetä, mihin se vaihtoehto pitää tarjota. Ja reilua olisi oikeasti nyt hallituspuolueitten kertoa, mikä on hallituspuolueiden vaihtoehto tai malli, kuinka tämä sote-uudistus halutaan toteuttaa.

Sanon vielä tähän sitten näin, että vahva peruskuntamalli on hyvä ratkaisu siihen, kun (Puhemies koputtaa) perusterveydenhuoltoa tuotetaan, mutta ei riitä 20 000 ihmistä erikoissairaanhoidon toteuttamiseen.

Sitten edustaja Backmanilla vastauspuheenvuoro, ja sen jälkeen siirrytään puhujalistaan.


Jouni Backman (sd):

Arvoisa puhemies! Hyvin lyhyesti. Kyllä tästä perusmallista on tässä keskustelussa selkeät vaihtoehdot, joihin voi ottaa kantaa. Se on joko tämän vahvan peruskunnan malli tai sitten se on tämä maakuntamalli. Minulle jäi keskustelussa epäselväksi, kumpaa näistä perussuomalaiset kannattavat, koska viime viikolla puheenjohtajanne kertoi, että puolueenne kannattaa maakunnallisia kuntayhtymiä, jotka hoitaisivat rahoituksen ja palveluiden järjestämisen, ja tänään erityisesti sieltä taaempaa istuntosalista teiltä kerrottiin, että te vastustatte maakuntamallia. Tämän takia tässä on ollut tietty hämmennys, mikä on perussuomalaisten tämän viikon kanta asiaan tässä peruskysymyksessä.

Ja puhujalistaan.


Pirkko Ruohonen-Lerner (ps):

Arvoisa puhemies! Muistutan nyt vielä hallituspuolueitten edustajia, että välikysymyksessä oppositio kysyy hallituksen mallia. Nytten hallituksen malli on avoinna edelleen. Vaikka se on luvattu jo ennen vaaleja esittää meille kaikille, niin lupauksista huolimatta hallitus ei malliaan ole meille kertonut. Tämä on valitettavaa. Lupauksista täytyisi pitää kiinni myös hallituspuolueitten.

Arvoisa puhemies! Meillä hoitoalalla vallitsee paheneva pula työntekijöistä. Seuraavalla kunnallisvaalikaudella kuntapäättäjät ovat suurten haasteiden edessä nimenomaan työvoiman riittävyyden suhteen, sillä kunta-alalla eläkepoistuma on suurimmillaan vuosina 2013—2017.

Lisäksi meillä on ongelmana se, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan jopa 20 000 koulutettua sairaanhoitajaa ja lähihoitajaa on lähtenyt muihin töihin heikosti palkatulta alalta, jolla on myös hankalia työaikoja ja heikkoa johtamista valitettavan usein. Yhä tärkeämmäksi tekijäksi rekrytoinnin kannalta tulee yksittäisen kunnan tai kuntayhtymän maine ja vetovoimaisuus työnantajana. Valitettavasti kuntatyönantajan hyvää mainetta on viimeisten vuosien aikana rikottu, kun on toteutettu lukuisissa kunnissa henkilökunnan lomautuksia ja jopa irtisanomisia. Tämä kehitys on ollut valitettavaa, ja se on aiheuttanut suuren imagotappion kuntatyönantajille, joita aikaisemmin on perinteisesti pidetty turvallisina ja hyvinä työnantajina. Vetovoimaisessa työpaikassa toteutuu oikeudenmukainen palkkaus, toimivat työaikajärjestelyt, hyvä johtaminen, oikea työnjako ja mahdollisuus onnistua työtehtävissä. Nämä tekijät pitäisi huomioida, kun kuntatyötä kehitetään ja halutaan sinne rekrytoida uutta väkeä.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollossa hoidon laadun ja potilasturvallisuuden takaa ennen kaikkea koulutettu ja osaava hoitohenkilökunta. Nyt tuntuu siltä, että hoitajapulaa yritetään paikata erilaisilla pikakoulutuksilla. Esimerkiksi lähihoitajia ollaan ilmeisesti korvaamassa hoiva-avustajilla, ja onkin olemassa riski, että hoiva-avustajat alkavat suorittaa tehtäviä, joihin vaadittaisiin vähintään lähihoitajan pätevyys.

Myös ulkomaalaisia hoitajia ja lääkäreitä on paljon paljon palkattu Suomeen huolimatta siitä, että heillä on usein puutteellinen kielitaito. Kielitaito on erittäin keskeinen asia silloin, kun lääkäri kohtaa potilaan tai hoitaja kohtaa potilaan, joten on aika kestämätöntä se, että meillä on hoitotyössä näitä ulkomaalaisia, jotka eivät hallitse riittävän hyvin suomen kieltä. Nämä kieliongelmat ovat varmaan tulevaisuudessa vielä kasvamassa, joten maahanmuuttajien kielitaitoon ja perehdyttämiseen tulisi kiinnittää nykyistä paljon enemmän huomiota. Lisäksi sosiaali- ja terveysalan koulutusta tarjotaan englanniksi, mikä ei edistä ollenkaan maahanmuuttajien kielitaidon kehittymistä saati sitä, että hoitajat jäisivät sitten tulevaisuudessa Suomeen töihin.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy on kysynyt järjestötutkimuksessa jäsentensä näkemyksiä alan tulevaisuudesta. On huolestuttavaa, kuinka 41 prosenttia kyselyyn vastanneista ei usko jaksavansa työuran loppuun saakka hoitoalalla, vaan houkutus siirtyä muille aloille on hyvin suuri. Jo nyt kumpuaa kentältä viestejä siitä, että etenkin kolmivuorotyöhön on vaikea saada riittävästi työvoimaa, joten ergonomiseen työvuorosuunnitteluun tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. On tärkeätä, että hoitohenkilökunta saa riittävästi lepoaikoja, jotta voi toipua raskaasta kolmivuorotyöstä.

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa on ollut useita kertoja esillä esimerkkejä työpaikkakiusaamisesta (Puhemies koputtaa) ja siihen liittyvistä ongelmista, jotka ovat paljon suurempia julkisella sektorilla kuin yksityisellä puolella. Myös hankalat it-järjestelmät syövät jopa useita kymmeniä prosentteja (Puhemies koputtaa) hoitohenkilökunnan työajasta, joten hyvää ja ammattitaitoista johtamista ja sitten (Puhemies: 5 minuuttia on tullut täyteen!) it-hankintojen roolia pitäisi korostaa. (Puhemies: No niin, riittää!)

Lopuksi haluaisin, arvoisa puhemies, todeta, että kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Huomautetaan, että etukäteen pyydetyt puheenvuorot ovat korkeintaan 5 minuuttia. Voi pyytää aina uusia puheenvuoroja, jos pitempään on puhumista.


Anne Kalmari (kesk):

Arvoisa puhemies! Kunnat käyttävät sosiaali- ja terveyspalveluihin vuosittain lähes 20 miljardia euroa. Se on yli puolet kuntien kokonaismenosta. On siis kyse megaluokan asiasta.

Meidän on syytä huomata terveysuudistuksessa kolme asiaa.

Yksi: Tärkeintä ovat ihmisten palvelut, lääkäriin pääsy ja hyvä hoito, ei kuntarakenteet. Palveluja ei turvata sillä, että kokoomus ja SDP lahtaavat 230 kuntaa.

Kaksi: Keskustalla on esittää oma malli, jolla turvataan ihmisten terveyspalvelut ja lähipalvelut ja toteutetaan ne tutkitusti halvemmalla. Hallituksella ei ole mallia eikä myöskään perussuomalaisilla.

Kolmas ja vakavin huomio: Hallituksessa on johtajuus hukassa. Puolessatoista vuodessa hallitus ei ole saanut mitään aikaan.

Aloitetaan viimeisimmästä: Hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistussekoilussa on kyse myös lehtitietojen mukaan huonosta johtamisesta tai tahallisesta harhauttamisesta. Me joudumme käymään kuntavaaleihin ilman, että olette kertoneet kansalaisille, miten terveydenhuolto tulevaisuudessa järjestetään. Teillä on ollut puolitoista vuotta aikaa valmistella malli. Kun ette ole saaneet sitä aikaan, ihmiset eivät pääse edelleenkään lääkäriin. Kunnat joutuvat turvautumaan ylikansallisiin yhtiöihin paikkoakseen palveluita, ja tänäkin päivänä moni keskussairaalan Sari-sairaanhoitaja tai Petra-perushoitaja miettii, miten minun työpaikkani käy tulevaisuudessa. Jos terveysalueista lopulta tulee nykyisiä sairaanhoitopiirejä pienempiä, alkaa todellinen yksityistämisen vyöry. Nyt pääministerikin peruu puheitaan ja sanoo, että ehkä erikoissairaanhoitoa ei pystytäkään hoitamaan vahvoissa peruskunnissa. Tunnustakaa nyt, hyvät hallituspuolueen kansanedustajat, viimeinkin, että koko suurkuntahankkeelta on pohja pois.

Erikoissairaanhoito toimii kutakuinkin hyvin. Sairaalat ovat tehokkaita, ja hoito on korkeatasoista. Nyt toimiva osa ollaan pistämässä viiden ervan nippuun, ehkä, ja osa tästä erikoissairaanhoidosta ollaan ripottelemassa jättikuntiin, ehkä. Ongelmat ovat perusterveydenhuollossa ja hoitoon pääsyssä. Lääkäripulan vuoksi terveyskeskuksissa on paljon lyhytaikaisia keikkalääkäreitä, jotka vaihtuvat liian usein. Epäilen erittäin vahvasti, että teidän mallinne on 70 jättikuntaa ja 70 jättikunnan jättiterveyskeskusta. Sinne mummot matkaavat taksien mittarien raksuttaessa ja omavastuiden kasvaessa, odottavat pelokkaina, josko joku ohjaisi eteenpäin. Sinne ajetaan korvakipuisen lapsen kanssa tuntitolkulla ja odotetaan päivystykseen pääsyä koko iltapäivä. Siellä pitäisi hoitaa nykyään keskussairaalassa hoidettavat kirurgiset toimenpiteet. Tällaisia vahvoja terveyskeskuksia halusi myös pääministeri Katainen Ylen kuntavaalihaastattelussaan. Näin on muka palvelut turvattu kansalaisille.

Miksi hallitus pistää päänsä hiekkaan eikä kerro kansalle ennen vaaleja, mitä se aikoo? Jos joku väittää, että näin ei tule tapahtumaan, ei tätä keskittämistä tapahdu, voisihan sitten kertoa, mitä tulee tapahtumaan. Ei kukaan olisi ennen presidentinvaaleja uskonut, että maakunnastani lakkautetaan kaksi varuskuntaa, mutta niin vain kävi. Sanon kuitenkin erittäin vahvasti: kuntarajojen siirtely ei poista sairauksia eikä turvaa lääkäriä tai muita palveluita.

Arvoisa puhemies! Tälle kokoomus-SDP:n keskittämismallille on vaihtoehto: keskustan kotikunta—maakunta-malli. Kun palvelu on lähellä, ihmiset tietävät, milloin lääkäriin pääsee, eikä tarvitse jonottaa. Keskusta haluaa poistaa rajan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä. Jokaisessa kunnassa säilyy terveyspalvelut. Ei ole kyse mistään hallintohimmelistä. Uudistus voidaan tehdä olemassa olevia rakenteita käyttäen ja suuresta osasta byrokratiaa voidaan luopua. Keskustan mallissa lääkäreitä ja hoitajia olisi helpompi saada terveyskeskuksiin. Niitä olisi helpompi johtaa tehokkaammin, ja yhteistyö erikoissairaanhoidon kanssa toimisi nykyistä paremmin.

Arvoisa puhemies! Kokoomus ja SDP ajavat kuntavaaleihin kaksilla rattailla ja pitämällä äänestäjät sumussa. Ministerit puuhaavat jättiläiskuntia ja ovat viemässä ihmisiltä palvelut kauas multiterveyskeskuksiin. (Puhemies koputtaa) Kun totuutta ei kerrota ääneen, kokoomuksen ja SDP:n (Puhemies koputtaa) ehdokkailla on mahdollisuus luvata äänestäjille mitä tahansa.

Arvoisa puhemies! Tämä on äänestäjien harhauttamista.


Aino-Kaisa Pekonen (vas):

Arvoisa puhemies! Keskusta kysyy välikysymyksessään: "Pystyykö hallitus tuomaan esityksensä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ennen kunnallisvaaleja?" Tähän vastaus on lyhyt ja ytimekäs: ei. Syyt siihen eivät tosin ole niin lyhytsanaisia ja yksinkertaisia.

Perusasioista vallitsee yksimielisyys: jotain on tehtävä. Uudistusta valmisteleva asiantuntijatyöryhmä on saanut valmiiksi parikin käyttökelpoista mallia, toisin kuin keskusta väittää. Keskustalla olisi ollut viime hallituskaudella pääministeripuolueena mahdollisuus saattaa Paras-hanke loppuun ja uudistaa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Arvoisa puhemies! Kokoomus kannattaa edelleen vahvasti palveluiden yksityistämistä osana kunnallisia palveluita. Me vasemmistossa olemme eri mieltä.

Sosiaali- ja terveyspalvelut tulee toteuttaa julkisena palveluna koko maassa. Yksityiset palveluntarjoajat voivat täydentää kunnallisia palveluita. Me haluamme, että terveyskeskukseen pääsee heti, kun tarvetta on. Terveyskeskuspalveluiden tulisi myös olla maksuttomia ja terveyskeskusmaksut tulisikin poistaa. Tämä on täysin toteutettavissa — tarvitaan vain poliittinen tahto.

Terveyskeskusmaksut otettiin käyttöön vuonna 1993 julkisen talouden tasapainottamiseksi. Kun talouden tila koheni 2000-luvun alussa, terveyskeskusmaksut jatkoivat kuitenkin nousuaan. Maksuja maksavat pienituloiset, kotiäidit, opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset. Sen sijaan työssä käyvän väestön terveyspalvelut maksaa työnantaja. Tämä on selvä epäkohta.

Arvoisa puhemies! Perusterveydenhuollon ja terveyskeskusten toimintakykyä on parannettava sen takia, että nykyinen kehityssuunta on täysin väärä. Perusterveydenhuolto on aliresursoitua. Sairauksia ei voida ennalta ehkäistä eikä puuttua niihin ajoissa. Monet sairaudet pääsevät kehittymään niin pitkälle, että ne vaativat erikoissairaanhoitoa, joka on selvästi kalliimpaa, epäinhimillistä ja monimutkaista.

Lääkäreistä on valtava pula. Työ terveyskeskuksissa on erittäin vaativaa ja raskasta, eivätkä monet, etenkään nuoret, lääkärit koe sitä houkuttelevana. Yksityinen ala houkuttaa paremmalla palkalla ja kevyemmällä työllä. Yksityiselle hakeutuvat todennäköisimmin ne potilaat, joilla on varaa ja vakuutuksia, ja myös yhä useammat yritykset käyttävät yksityisten lääkäriasemien työterveyspalveluja. Kun asiakkaiksi valikoituu terveydentilaltaan parempikuntoinen potilas, on lääkärintyö kevyempää ja vähemmän stressaavaa.

Perusterveydenhuollossa vastaanotolle saattaa peräkkäin tulla potilaaksi korvakivuista kärsivä lapsi, mielenterveysongelmista kärsivä tai monisairas vanhus. Terveyskeskuksissa työskentelevien lääkäreiden pitää olla yleislääketieteen moniosaajia ja hallita niin lastentaudit kuin vanhusten vaivat, päihdelääketiede ja psykiatria. Yksityissektorilla sen sijaan potilaat ohjautuvat yleensä suoraan oman alansa erikoislääkäreille. Myös kansansairauksien ennaltaehkäisy on olennainen osa terveyskeskuslääkärin ja sairaanhoitajan työtä. Lisäksi terveyskeskuslääkäriä työllistää erilaisten lausuntojen ja todistusten kirjoittaminen. Tekeviä käsiä ei ole tarpeeksi ja hoitojonot ovat pitkät.

Lääkkeeksi krooniseen lääkäripulaan kannatan esitystä, jonka mukaan lääkäreillä olisi pakollista palvelua julkisessa terveydenhuollossa, terveyskeskuksessa ja sairaalassa. 80-luvulla tällainen käytäntö oli ennen kuin lääkärit laillistettiin, ja se myös luettiin hyväksi erikoistumisopintoihin.

Myös hoitajista on huutava pula. Koulutuspaikkojen lisääminen ei ole ainoa ratkaisu ongelmaan, vaan alaa on kehitettävä huokuttelevammaksi uusille opiskelijoille. Tällä hetkellä hoitajat vaihtavat alaa, kun väsyvät eivätkä voi tehdä työtään yhtä hyvin kuin haluaisivat. Jo nyt arviolta yli 30 000 hoitajaa on jättänyt hoitotyön ja siirtynyt muihin tehtäviin. Resursseja on lisättävä, mutta ei ulkomaisten pääomasijoittajien omistamien yritysten avulla. Etenkään tässä taloustilanteessa emme voi sallia sitä, että verorahat valuvat ulkomaille.

Aivan tähän lopuksi, arvoisa puhemies, on hyvä muistaa myös se, että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän määräaika päättyy vasta tämän vuoden lopussa. Missään vaiheessa ei ollut siis luvattu tai sanottu, että sote-uudistus tulee olemaan valmis kunnallisvaaleihin mennessä. On ilmeistä, että oppositio yrittää välikysymyksellään hämätä äänestäjiä hallitusta vastaan. Sote-uudistus on kuitenkin suuri uudistus eikä lainkaan (Puhemies koputtaa) helppo ja yksinkertainen. Mielestäni on järkevää tutkia asia perinpohjin ja tehdä ratkaisut järkevästi ja pitkällä tähtäimellä eikä vain näitä kunnallisvaaleja silmällä pitäen.


Leena Rauhala (kd):

Arvoisa puhemies! Keskusta peräänkuuluttaa välikysymyksessään turvallisuudentunnetta ja toteaa, että turvallisuudentunne syntyy siitä, että tarvittaessa pääsee lääkäriin ja ihmiset hoidetaan. Tästä tavoitteesta ja tästä asiasta varmasti tässä salissa kaikki olemme samaa mieltä ja tämän saavuttamiseksi juuri sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistusta tarvitaan. Terveydenhuollon laatu ja riittävyys osoittavat mielestäni käytännössä yhteiskunnan halua kunnioittaa elämää ja edistää terveyttä ja hoitaa sairauksia. Nyt tätä sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistusta tarvitaan nimenomaan terveydenhuollon laadukkaiden, vaikuttavien ja oikea-aikaisten palvelujen turvaamiseksi ja myös yhdenvertaisen saatavuuden varmistamiseksi. Se on se, mitä kuntalaiset, kansalaiset, suomalaiset odottavat. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus onkin hyvien tavoitteiden toteutumiseksi tehtävä huolellisesti ja harkiten järjellä.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen lainsäädännön uudistamisessa ovat nimenomaan laadukkaat lähipalvelut aivan keskeisellä sijalla. Resurssit tulee kohdentaa hoidon vaikuttavuuden kannalta oikein. Hoidon oikea porrastus ja hoitoketjujen saumattomuus vahvistavat palvelujen vaikuttavuutta ja vahvistavat myös taloudellisuutta. Laadun ja asiakaskeskeisyyden tulee mielestäni olla myös tärkeässä asemassa ohjaamassa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä ja rahoitusta, tietenkin kustannustehokkuuden ohella.

On varmistettava, että perusterveydenhuollossa palvelut ovat helposti saatavia ja lähipalveluina toteutuvia ja myös, että ne sisältävät riittävästi erityisosaamista, erikoissairaanhoidon osaamista, jotta nimenomaan perustasolla jo asiakkaat saavat todellisen avun. Hätäiset liukuhihnatarkastukset eivät palvele tarkoitustaan.

Nykyisin ongelmana on siis hoitoonpääsy. Erityisesti kaikista heikoimmassa asemassa olevat jäävät helposti rakenteeltaan hajanaisten palvelujen ulkopuolelle. Kynnyksen hoitoonpääsyyn on oltava matala. Tarvitaan siis lisää matalan kynnyksen palveluja. Palveluja tuottavat kioskit, bussit, joita täällä on uusina toimintamuotoina esitetty, ovat kyllä hyviä ehdotuksia, mutta on pidettävä huoli, että toteutettaessa niitä hoito-olosuhteet ja toimintaolosuhteet lähtevät siitä, mitä hoito sisältää, ympäristö luodaan hoitoa tukevaksi.

Matalan kynnyksen palvelut ovat tärkeitä etenkin päihde- ja mielenterveyspalveluissa. Nykyisin nämä palvelut ovat liiaksi erillään muusta terveydenhuollosta. Uudistuksessa nämä palvelut on saatava paremmin osaksi muuta perus- ja erikoisterveydenhuoltoa. Helpon hoitoonpääsyn lisäksi on pystyttävä turvaamaan hoitoketjun saumattomuus.

Osana hoitoketjua on entistä enemmän otettava huomioon myös ennalta ehkäisevä työ, johon investoitu raha tuo moninkertaisesti säästöt myöhemmistä palvelutarpeista, jotka vähenevät.

Myös pätevien terveyskeskuslääkärien pula on ratkaistava. Lääkärien itsensä taholta on viestitetty ja kerrottu, että koulutusmäärien lisääminen ilman riittävää lisärahoitusta koulutukseen ei tuota hyvää ammattiosaamista. Mentoroinnin ja ohjaavien lääkärien puute terveyskeskuksissa heikentää uusien lääkärien ammattiosaamisen kehittymistä. Mielestäni terveyskeskusten lääkäripulaa ei ratkaista vastavalmistuneiden pakkotyöllä.

Näen erittäin tärkeänä, että sote-uudistus on kaikkia suomalaisia koskettava, tärkeä uudistus, joka on valmisteltava huolella. Kuntien mielipiteet on otettava huolellisesti huomioon aivan kuten rakennelainkin osalta. Suomalaisten kokonaishyvinvointi on kohentunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta eri väestöryhmien väliset tuloerot ja samalla hyvinvointierot, terveyserot ja eriarvoisuus ovat kasvaneet. Uudistuksen on puututtava tähän palveluja rakennettaessa. Pyrkimyksenä on oltava terveyserojen kaventaminen sosiaali- ja terveyspalvelujen (Puhemies koputtaa) saatavuuden tasa-arvoistamisella. Toivon huolellista tutkimusta, harkintaa, kun uudistusta muotoillaan.


Kristiina Salonen (sd):

Arvoisa puhemies! Me kaikki tiedämme aivan varmasti jo sen, että nykyisessä järjestelmässä on monia ongelmia, jotka on saatava korjatuksi. Niihin on nyt pureuduttava kunnolla.

Hallitus haluaa sosiaali- ja terveysuudistuksessaan taata sen, että vahvoissa peruskunnissa kaikille kuntalaisille pystytään turvaamaan laadukkaat lähipalvelut. Yksinkertainen järjestelmä takaa päätösvallan säilymisen vaaleilla valituilla päättäjillä ja resurssien keskittämisen asiakastyöhön hallinnon sijaan. Joka puolella Suomea kuntalaisilla on oltava mahdollisuus saada laadukkaita terveyspalveluita kohtuullisessa ajassa. Näin ei nykyisellään ole.

Aivan yhtä tärkeää on pysäyttää sosiaali- ja terveyspalveluiden holtiton yksityistäminen. Ihmisille elintärkeät palvelut on tuotettava ennen kaikkea laadukkaina julkisina palveluina. Olemme nykyisessä kehityssuunnassa tulleet siihen pisteeseen, jossa jo valtaosa suomalaisista sanoo, että kaikkea ei pidä yksityistää ja kilpailuttaa. Sitä viestiä on syytä kuunnella. Sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistämistä perustellaan usein sillä, että se laskee kustannuksia. OECD:n mukaan markkinavetoisimmat sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmät ovat kuitenkin kaikkein kalleimpia järjestelmiä. OECD:n tutkimuksessa esitettiin melko kriittinen arvio siitä, että markkinavetoisuus oikeasti tehostaisi kustannusten hallintaa. Tämä tuntuu nykyisin kunnissa unohtuvan yksityistämispäätöksiä tehtäessä. Kustannusten pitkän aikavälin ennakoivaa vertailua onkin hyvin vaikea tehdä, mutta päätöksiä tehtäessä pitää kuitenkin kyetä näkemään koko kokonaisuus, myös pitkällä aikavälillä. Kilpailu sosiaali- ja terveyspalvelumarkkinoilla Suomessa kiihtyy yhä, ja jo lähitulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalvelut voivat olla Suomessa laajalti suuryritysten hallussa. Olemme tällä viikolla saaneet muun muassa lukea, että lastensuojelu on Suomessa jo miljoonabisnestä. Ulkomaalaisten pääomasijoittajien omistamat yhtiöt ovat ottamassa haltuun entistä suurempaa osaa alan markkinoista. Tätä ei tule hyväksyä. Tämän suuntauksen pysäyttämiseen voimme vaikuttaa ainoastaan politiikalla. Me päätämme nyt, millaisen tulevaisuuden haluamme.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen on tehtävä rauhassa ja harkiten. On ymmärrettävää, että kuntavaalien alla ihmiset ovat kärsimättömiä ja haluaisivat keskustella jo olemassa olevasta mallista, mutta hallituksen politiikkaa ei voi tehdä kuntavaalien aikataulun mukaan näin tärkeässä asiassa. Tarvitaan kestäviä ja laadukkaita vaihtoehtoja ja uusia palvelumalleja. Nyt on nostettava keskiöön nykyisen järjestelmän ongelmat, joihin ensisijaisesti on etsittävä ratkaisua. Järjestelmää on muutettava, jotta terveyserot saadaan kaventumaan, julkisten terveyspalvelujen laatu ja saatavuus saadaan nousemaan ja yhtäläinen varallisuudesta riippumaton terveydenhuoltojärjestelmämme saadaan Suomessa säilymään.


Jari Lindström (ps):

Arvoisa herra puhemies! Keskustan tekemä välikysymys sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisesta on kysymyksenä ihan paikallaan. On todellakin syytä kysyä hallituksen linjan perään, mutta samaan hengenvetoon on heitettävä villi veikkaus. Hallitus ei aio vastata kysymyksiinne, arvoisa keskusta, ei ainakaan niihin kysymyksiin, joita te olette esittäneet. Sen sijaan hallitus kääntänee kysymyksen teitä päin peräämällä teiltä vaihtoehtoja. Vaikka kysymys onkin alun perin suunnattu hallitukselle, miksi näin veikkailen? Jo tällä välikysymyskokemuksella voin syvällä rintaäänellä vakuuttaa näin käyvän. Mielenkiinto kohdistetaan ei itse kysymykseen eikä sisältöön vaan kysyjään.

Arvoisa puhemies! Keskusta kertoo oman vaihtoehtonsa olevan kotikunta—maakunta-malli. Hieman kuulostaa siltä, että niin sanottu Kainuun malli olisi tässä modifioituna pohjalla. Keskusta kertoo omassa välikysymystekstissään, että ihmisen kokoisissa kunnissa järjestetään asuinviihtyvyyteen ja päivittäiseen elämään liittyvät palvelut. Mikä sitten mahtaa olla tällainen ihmisen kokoinen kunta? Onko sille määriteltynä joku asukasluku? Ei sellaista voi mielestäni lukuna määritellä. Se voi olla 5 000, 20 000 tai 100 000 ihmistä. Ei asukasmäärä ole mikään palvelujen laadun tai niiden saatavuuden tae. Kyse onkin siitä, miten palvelut aiotaan järjestää. Sen selvittämiseksi pitää aukaista kokonaisuus. Miten siis sote-palvelut aiotaan jatkossa järjestää, kenen vastuulla niiden järjestäminen on, ja kuka tämän kaiken maksaa? Hallituksen mukaan valta ja vastuu ovat kunnissa. Eikö siellä pitäisi silloin myös olla resurssit niistä selviämiseen? Maksaja löytyy helpoiten, veronmaksajahan se on joka tapauksessa. Vastuut tulee jakaa ja erityisesti selkiyttää rooli kuntien ja valtion välillä, eli mitä palveluja jaetaan valtion vastuulle, mitä kunnille, ja vasta tämän jälkeen voidaan pohtia rahoitusta ja malleja. Jonkinlainen ohjenuora voisi kuitenkin olla se, että kallista ja harvemmin tarvittavaa hoitoa, vaativaa erikoissairaanhoitoa tarjoavat suuremmat ja harvemmat yksiköt. Päivittäistä perusterveydenhoitoa ja yleisempää sosiaalipalvelua olisi sitten tarjolla tiheämmin.

Arvoisa puhemies! Kunnan sisällä on sitten kunkin kunnan päättäjien itsensä asia se, miten kunta järjestää palvelunsa olemassa olevien resurssien puitteissa. Itse olen sitä mieltä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen on hyvä olla pääsääntöisesti kunnan tuottamaa omaa toimintaa. En näe ulkoistamista kuitenkaan pelkkänä peikkona. Sillä voi olla sote-palveluja tukeva vaikutus. Se voi olla tehokkaampaa niin toiminnaltaan kuin kustannuksiltaan. Silti bisneksen alttarille en uhraisi näin tärkeää ja perustavaa laatua olevaa toimintaa. Sen riskinä on se, että näitä palveluja tarjoavat yritykset näkevät tärkeimpänä voiton maksimoinnin. Onhan se kuitenkin perimmiltään näiden yritysten ideana, voiton tuottaminen.

Palataan hieman vielä tuohon Kainuun malliin. Yle uutisoi eilen, että Puolangan kunta ulkoistaa lähes koko sosiaali- ja terveydenhuoltonsa palvelut mukaan lukien erikoissairaanhoidon kustannusvastuun Attendolle. Tällä toimenpiteellä kerrotaan saavutettavan noin 600 000—700 000 euron säästöt vuositasolla. Voidaan siis puhua melkoisesta epäluottamuslauseesta Kainuun maakunta -kuntayhtymän mallille. Tämäkin kokeilu ja malli osoittaa sen, kuinka vaikeata on löytää toimivia ratkaisuja yhdeksi malliksi, joka sopisi kaikkialle Suomeen. Itse asiassa en usko sellaista olevankaan, niin erilaisia ovat alueemme ja olosuhteemme. Siksi hirttäytyminen johonkin malliin on varsin epäilyttävää ja osin toimimaton ratkaisu.

Hallitus ei ole kertonut omaa esitystään tai malliaan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä, eikä hallitus ole vastannut moneen muuhunkaan tärkeään kysymykseen. Sen sijaan se on keskittynyt itselleen hankalissa asioissa kyselemään kysymyksen tekijältä tämän mielipidettä, mallia tai vaihtoehtoja. Vaihtoehtoja mille? Käsittääkseni ensin pitäisi olla hallituksen oma esitys, jotta sille voisi esittää oman vaihtoehtonsa.

Arvoisa herra puhemies! Niitä odotellessa kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamuslausetta.


Juha Rehula (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Tämän päivän keskustelusta voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa hallitus on yhtä mieltä yhdestä asiasta. Se on se, että keskustalla on joku malli, sen on tästä keskustelusta pystynyt päättelemään.

Toisekseen, kyllä tämä hallituksen vastaus pettymys on. Suuremmaksi pettymykseksi se tämän keskustelun kuluessa muuttui, kun peruspalveluministeri hallituksen suulla totesi, että hallituksella on joku linja, hallitus tietää, mitä se haluaa. Miksi ihmeessä me olemme viikkokausia saaneet kuulla sellaisia uutisia, joissa on kerrottu, että sosiaalipoliittinen ministerivaliokunta kokoontuu silloin ja silloin päättämään? Viimeisimmät uutiset tulivat eilen illalla 14 tunnin neuvottelujen jälkeen, (Suna Kymäläisen välihuuto) että aamulla yritetään vielä löytää sopua. Ja sitten ministeri tulee tänne ja kertoo hallituksen suulla, että hallituksen linjaukset ovat selvät.

Arvoisa herra puhemies! Ennustin muutama päivä sitten, että hallituksen päätös tulee olemaan kolmiosainen. Yksi, kerrotaan aikataulu. Kaksi, kerrotaan tähän asti hallitusohjelmasta ja tiedonantotekstistä menneeltä kesältä tutut lauseet hieman kuorrutettuina. Kolme, lähetetään selvitysmiehet maahan. Tällaisen ennustuksen tein, ja sen voi sanoa, että tuo ennustus meni kohdalleen.

Odottaminen maksaa, ja se, mistä hallitus maksaa hintaa, on se, että hyvin monella alueella, hyvin monessa maakunnassa, jopa erva-alueitten kokoisilla alueilla on odotettu vuosi sitä, mitähän se hallitus oikein ihan oikeasti aikoo tehdä. Tästä on esimerkkinä Itä-Suomessa Iser. Hommat ovat pysähtyneet, valmistelu on pysähtynyt.

Yksi tänään parjattu osio, ja voin sanoa, että en itsekään hyväksy sitä, että kunnat joutuvat toimimaan tavalla, kuten Kainuussa tai Pohjois-Karjalassa, Keski-Karjalassa on toimittu, mutta esimerkiksi Tohmajärven tapauksessa on ollut pakko lähteä yksityistämisen tielle tilanteessa, että muuta näköalaa ei ole ajassa, jossa pitää pystyä tekemään päätökset, miten lähikuukausien aikana kuntalaisten sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut turvataan. Tätäkö halutaan? Mutta halutaan tai ei, tämä on arkea tilanteessa, jossa meillä ei ole tiedossa, mitä tuleman pitää.

Keskustalla on malli. Se on malli, joka on ollut ja on kriittisen arvioinnin alaisena. On helppoa sanoa, ettei se ole täydellinen malli, mutta se on paljon enemmän kuin se, että yökausia istuttaisiin pohtimassa, mitähän tässä nyt oikein tapahtuu. Tuon mallin ykkösasia on se, että palvelut pystytään turvaamaan. Tuon mallin ykkösasia on se, että ihmiset saavat välttämättömät lääkäripalvelut kohtuuetäisyydellä omasta asuinpaikasta.

Jos tämän päivän keskustelua jonkun verran raaputtaa ja hieman tekee tulkintaakin, voi löytää sellaisenkin hallituksen suunnasta tulleen viestin, että nyt jo vihdoin aletaan hyväksyä se ajatus, että rakenteita muuttamalla, pelkkiä rakenteita, ja varsinkaan kuntarajoja muuttamalla sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut eivät jatkossa järjesty, mutta tästä huolimatta, ja kuten sanoin, että on raaputtaa pitänyt, on edelleenkin vannottu vahvan peruskunnan nimiin. Yksi osa odottamista on tässä maassa se, että meillä maakuntien keskuskaupungit odottavat saavansa erikoissairaanhoidon haltuun ja tätä kautta erikoissairaanhoidon menot kuriin.

Sosialidemokraattien ryhmäpuheessa yksi lause oli se, että sellaista, mikä ei ole rikki, ei kannata korjata, ja siihen, mikä on rikki, kannattaa panostaa. Meillä on kiistatta erikoissairaanhoito niin hyvällä mallilla, että kyllä jonkunlainen synti olisi hajottaa tämä nykyinen systeemi, varsinkin tilanteessa, jossa ei näköpiirissäkään ole, että kustannukset sitä kautta säästyisivät. Kunnat voivat säilyttää vaikutusvaltansa, yhteisesti sopimalla voidaan päästä eteenpäin. Etelä-Karjalassa ja Kainuussa ongelmistaan huolimatta ollaan sillä polulla, että kehitystyötä kannattaa jatkaa. Keskustalla on malli, hallituksen mallia odotellaan.


Peter Östman (kd):

Arvoisa herra puhemies! Aivan ensimmäiseksi haluan todeta, että hallituksen pyrkimys ja tavoite on turvata kaikkialle Suomeen tasa-arvoiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Ajattelin tässä omassa puheenvuorossani keskittyä tarkastelemaan kahta asiaa: miksi pätkätöiden osuus on niin suuri sosiaali- ja terveydenhuollossa kuin on tällä hetkellä ja mitkä ovat ne valuviat nykyisissä hallintorakenteissa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset ovat viimeisten vuosien aikana kasvaneet nopeaan tahtiin. Osasyy tähän on, niin kuin me tiedämme, palvelujen tarpeen kasvu, mutta esimerkiksi vanhustenhoito ei kuitenkaan ole kehittynyt toivotulla tavalla. On tehty paljon tutkimusta. Useat sosiaali- ja terveysministerit ovat yrittäneet ratkaista ongelmaa muun muassa vanhustenhoidon laatusuositusten kautta. Siitä huolimatta vielä tänä päivänäkään ei ole saavutettu tavoitteita hyvästä ja arvokkaasta hoidosta elämän loppuvaiheessa.

Laatusuosituksista on varmasti ollut hyötyä. Ilman niitä tilanne voisi olla vielä pahempi. Uusimmat kriteerit potilaskohtaisista hoitajien vähimmäismääristä ovat askel oikeaan suuntaan mutta eivät yksistään riitä takaamaan ihanteellista hoitoa. Huolimatta vanhustenhoidon määrärahojen kasvusta monissa kunnissa tullaan askel jäljessä kasvavaan tarpeeseen nähden.

Miksi hoitoalalla tehdään niin paljon määräaikaisia työsopimuksia? Tässä kohtaa me päätöksentekijät helposti huijaamme itseämme. Koko nykyinen päätös- ja budjettiprosessi tulisi käydä läpi. Nykyisin kuntien budjettiprosessi alkaa elokuussa, jolloin kunnat päättävät talousarvion kehyksistä seuraavalle vuodelle. Nämä kehykset jaetaan sitten ohjausdokumentteina lautakunnille, ja monet kunnat ovat viimeisimmän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen jälkeen järjestäneet sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ostopalveluina kuntayhtymän tai isäntäkunnan kautta.

Syyskuussa kuntayhtymän tai isäntäkunnan lautakunta antaa budjettiesityksensä. Tässä vaiheessa lautakunta pyytää yleensä lisää henkilöstöresursseja tai taloudellisia resursseja muun muassa vanhustenhoitoon. Ainakin toivottavasti nämä pyynnöt perustuvat todelliseen tarpeeseen. Muutoin pätkätöihin perustuva järjestelmä jatkuu.

Kuntayhtymän hallitus tai isäntäkunnan lautakunta lähettää ehdotuksensa lausuntokierrokselle jäsenkuntien johdolle. Tässä vaiheessa budjettia yleensä leikataan perustellen sitä taloudellisella tilanteella sekä vedoten siihen, että jäsenkuntien kokonaisbudjetti kasvaisi yli suunniteltujen kehysten. Tämä prosessi toistuu vuodesta toiseen ilman suurempaa poliittista keskustelua ja ankkurointia. Täten syntyy demokratiavaje nykyisessä kuntayhtymä- tai isäntäkuntamallissa. Yksittäisillä valtuutetuilla on minimaaliset mahdollisuudet vaikuttaa, koska tärkeät päätökset vanhustenhoidosta on jo tehty ja oman kunnan budjetti käsitellään ja siitä päätetään vasta joulukuun budjettineuvotteluissa.

Koska henkilökunta hoitoalalla useimmiten tuntee työssään suuren vastuun asiakkaista, ei vanhuksia haluta jättää tuuliajolle. Siksi nämä jäsenkuntien ääneen lausutut säästövaatimukset johtavat useimmiten pätkätyösuhteiden ja sijaisuuksien kasvuun. Pelkäänpä kuitenkin, että nämä loppujen lopuksi jopa aiheuttavat enemmän kuluja ja huonontavat hoidon laatua.

Summa summarum: Vastuu on meillä poliitikoilla sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. Olemme rakentaneet järjestelmän ja päätösprosesseja, jotka eivät ole demokraattisia eivätkä läpinäkyviä. Jos haluamme parantaa tilannetta, on todellinen hoidontarve otettava huomioon koko budjettiprosessin aikana. Tähän pääseminen edellyttää myös nykyisten hallintorakenteiden uudistamista. Siksi on tärkeää, että käydään perusteellista keskustelua, joka ei rajoitu ainoastaan kuntauudistukseen vaan ottaa sen rinnalla huomioon sairaanhoidon ja terveydenhuollon hallinnon.


Sanni Grahn-Laasonen (kok):

Arvoisa puhemies! Salissa on ihmetelty, että hallituksella ei olisi linjaa. Olen iloinen siitä, että hallitus on ilmoittanut tänäänkin tässä salissa kehittävänsä sosiaali- ja terveyspalveluja kuntavetoisesti. Perusterveydenhuoltoa eli meille kaikille tärkeitä terveyskeskuksia vahvistetaan, turhia hallinnon kerroksia ja kustannuksia vähennetään muun muassa integroimalla perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa ja kokoamalla samaan organisaatioon, kuntaan tai järkevälle sote-alueelle, koko sosiaali- ja terveydenhuolto kaikkein vaativinta erikoissairaanhoitoa ja sosiaalipalveluja lukuun ottamatta. Kuka sanoi, että linja puuttuu? Hallitushan etenee kokoomuksen Risikon mallin pohjalta. Se on vahva kyllä uudistukselle, joka turvaa hyvinvointipalvelut lähellä.

On tärkeää, että jatkoneuvotteluissa sekä siellä asiantuntijatyöryhmän työssä että hallituksen omassa piirissä varmistetaan, että saamme riittävän laajat väestöpohjat, riittävän leveät hartiat palvelujen järjestämiseen. On huolehdittava, että Suomeen syntyy riittävän vahvoja peruskuntia, ja on huolehdittava, että tarvittaessa muodostettavat sote-alueet ovat järkeviä ja luonnollisia kokonaisuuksia. Tässä työssä ei voida keskittyä vain niihin kuntiin, joissa väestöpohjaa saadaan riittävästi vahvan peruskunnan muodostamiseen, vaan hallinnon kerroksia on pystyttävä sosiaali- ja terveydenhuollossa purkamaan myös niillä alueilla, joilla on turvauduttava jatkossakin kuntien väliseen yhteistyöhön sote-alueiden muodossa. Kaiken perustana on perusterveydenhuollon sekä ennalta ehkäisevän ja varhaisen puuttumisen sosiaalipalvelujen vahvistaminen.

Tänään on puhuttu paljon terveydenhuollosta, joten otan esimerkin sosiaalipalvelujen puolelta. Tänä päivänä Suomessa on sijoitettuna kodin ulkopuolelle yli 17 000 lasta ja nuorta. Kaikkiaan näistä laitos- ja perhesijoituksista kertyy Suomen kunnille vuodessa yli 600 miljoonan euron kustannukset. Suunnasta kertoo se, että viimeisen viiden vuoden aikana kustannukset ovat nousseet 200 miljoonalla eurolla. Pienissä heikoissa kunnissa yksi tai kaksi uutta huostaanottoa voi horjuttaa kunnan taloutta. Viimesijainen toimenpide, kodin ulkopuolelle sijoittaminen, tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin ajoissa auttaminen. Pitkäaikainen kodin ulkopuolelle sijoittaminen nostaa kustannukset jopa kymmenkertaisiksi verrattuna lastensuojelun avopalveluihin.

Lastensuojelun Keskusliiton ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän selvityksen mukaan yhden vuoden laitossijoituksen kustannuksilla voitaisiin esimerkiksi järjestää intensiivistä perhetyötä yli 7 vuodeksi, perhe voisi käydä perheneuvolassa yli 400 kertaa tai kotipalvelua voitaisiin järjestää lähes 3 000 tuntia. On ihan selvää, että olemme liikaa keskittyneet korjaamaan vaikeita ongelmia, kun voisimme ehkäistä ainakin osan niistä jo ennalta, jos panostaisimme enemmän perustason palveluihin.

Arvoisa puhemies! Tässä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa, kun päälinjoista lähdetään kohti yksityiskohtien rakentamista, meille on tärkeää, että meillä on jatkossa malli, jossa kunnat järjestävät, rahoittavat ja valvovat palveluja, joita voidaan tuottaa sitten kunnan, yksityisten yritysten tai kolmannen sektorin toimijoiden eli esimerkiksi järjestöjen, kuten Mannerheimin Lastensuojeluliiton tai Ensi- ja turvakotien liiton, toimesta. Näin kunnilla on valinnan mahdollisuuksia ja vapautta päättää. Näin turvataan, että palvelut kehittyvät ja että saamme sote-kentältä käyttöön parhaat mahdolliset käytännöt, ideat ja innovaatiot. Nyt keskustellaan rakenteista, mutta toivoisin, että kunnissa päästäisiin tulevaisuudessa pian keskustelemaan, miten saisimme parempaa laatua siten, että rahat kuitenkin kunnissa tulevaisuudessakin riittävät.

Keräsimme edustajakollega Männistön kanssa sosiaali- ja terveydenhuollon kentältä hyviä, jo olemassa olevia ideoita. Halusimme tuoda näkyviin, mitä kaikkea hyvää on jo tehty ja miten tulevaisuudessa voisimme esimerkiksi yrityksissä syntyneitä ideioita saada laajemmin käyttöön, esimerkkeinä nyt vaikka Laastari Lähiklinikka tai Sitrassa kehitetty eli kolmannella sektorilla kehitetty terveyskioski, joihin molempiin voi kävellä sisään ilman ajanvarausta, vaikka kauppareissulla kätevästi. Vastaavasti esimerkiksi Tohmajärvellä, josta tänään on puhuttu paljon, on hoivakoti Pikkupiha, jossa on pystytty aivan uudella tavalla, itse asiassa ei ehkä niinkään uudella vaan sillä tavalla, joka on välittämiseen ja tällaiseen lähimmäisenrakkauteen perustuva malli, vähentämään esimerkiksi rauhoittavien lääkkeiden ja unilääkkeiden käyttöä siten, että meillä on panostettu myöskin siihen mielen hoitamiseen ja siihen, että mennään mieluummin vaikka keskellä yötäkin kävelylle kuin pilleripurkille.

Hyviä käytäntöjä on jo olemassa. Sote-rakenneuudistuksen suuria linjojakin on jo olemassa. Nyt tarvitaan vain työtä ja työtä ja työtä sen eteen, että saadaan myöskin yksityiskohdat loksahtamaan paikalleen.


Hanna Tainio (sd):

Arvoisa herra puhemies! Kunnallinen perusterveydenhoito on kriisiytynyt pitkälle siitä syystä, ettei terveyskeskuksiin saada riittävästi lääkäreitä. Arvioiden mukaan julkisesta perusterveydenhuollosta puuttuu 1 000 lääkäriä ja rahaa lähes miljardi euroa. Viimeisen 15 vuoden aikana erikoissairaanhoitoon on tullut 3 000 lääkäriä lisää, yksityiseen ja työterveyshuoltoon 1 000 lääkäriä ja perusterveydenhuoltoon ei yhtään.

Nuoret lääkärit eivät enää hakeudu töihin terveyskeskuksiin, koska potilasmäärät ovat lääkärivajeen vuoksi kaksin-, kolminkertaiset, potilaat monisairaita ja moniongelmaisia. Työ on pakkotahtista, työn sisältöön ei voi vaikuttaa, eikä vanhemmilta kollegoilta ole mahdollista saada tukea. Moni kunta joutuukin ostamaan palveluita niin sanotuilta vuokralääkärifirmoilta tai jopa ulkoistamaan kokonaan sosiaali- ja terveydenhuoltonsa. Tuttu esimerkki on täälläkin tänään useita kertoja mainittu Rääkkylä, Tohmajärvi on tehnyt nyt vastaavan päätöksen, Pieksämäelläkin harkitaan, ja valitettavasti tuntuu, että lista jatkuu.

Ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan riittävän suuria terveyskeskuksia, jotka perustuvat vähintään 20 000 asukkaan väestöpohjaan. Tällainen yksikkö pystyy luomaan työolosuhteet, jotka houkuttelevat osaavaa henkilöstöä, takaavat kunnan oman palvelutuotannon ja mahdollistavat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä perus- ja erikoissairaanhoidon yhdessä toimimisen ainakin jossain määrin. Nämä ovat hallituksen linjaaman sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen keskeisimmät peruslähtökohdat.

Yksi ydinkysymys on siinä, miksi kunnan tulee olla järjestämisvastuussa. Ensinnäkin väestön ikääntyessä ja elintasosairauksien lisääntyessä tarvitsemme entistä vahvempaa otetta ennaltaehkäisyyn, terveyden edistämiseen, sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöhön ja kuntoutukseen. Perinteinen lääketieteen rooli tässä on kovin vähäinen. Tärkeämpiä ovat ne muut kunnan tehtävät, kuten kaavoitus, infran rakentaminen kevyen liikenteen väylineen, sivistys- ja liikuntapalvelut. Jos terveyspalvelut järjestetään muualla kuin kunnassa, niin on vaarana, että terveydenhuolto on lähinnä sairaanhoitoa, ja se ei palvele näitä päämääriä. Toiseksi, vain kunnassa on demokraattisesti valitut päättäjät, jotka päättävät, mitä meidän maksamillamme verorahoilla tehdään. Keskustan esittämä maakunnallinen järjestämismalli ei ole vastaus tähän.

Kuitenkaan pelkkä kuntarakenteiden uudistus ei yksin riitä perusterveydenhuollon ongelmien korjaamiseksi. Tarvitaan myös terveyskeskustyön sisällön uudistamista. Lääkäriliitto arvioi, että vuosittain tuhlautuu 200 lääkärityövuotta turhien todistusten kirjoittamiseen ja 600 työvuotta toimimattomien tietojärjestelmien kanssa painimiseen. Ongelma tiedetään, mutta tahtoa sen korjaamiseksi ei ole vain löytynyt. Riittävän suuri yksikkö tarjoaa myös mahdollisuuden konsultaatioihin ja koulutukseen. Palkan pitää olla kannustava, mutta se ei yksin ratkaise. Tärkeämpiä ovat nimenomaan vaikutusmahdollisuudet omaan työhön, sen sisältöön, työaikoihin, hyvä johtaminen. Pelkästään lääkärikoulutusta lisäämällä tämäkään ongelma ei ratkea.

Me olemme esittäneet vuoden terveyskeskuspalvelua nuorille lääkäreille. Tällä hetkellä osa nuorista lääkäreistä ei ole lainkaan työssä terveyskeskuksessa, mikä on myös ammatillisesti katsoen mielestäni huono asia. Vuoden mittainen palvelu ei ole aivan kohtuuton satsaus, olemme sitä mieltä. Kyseinen terveyskeskusjakso palvelee myös myöhempää erikoistumiskoulutusta, mutta tämä ei yksin ratkaise mitään — pakko on huono kannustin — vaan se vaatii nimenomaan tuekseen terveyskeskustyön uudistamisen ja erityisen, nuorille lääkäreille suunnatun perehdyttämisohjelman. Näin on toimittu muun muassa Pohjois-Karjalassa, ja kokemukset ovat hyvin rohkaisevia.

Joitakin perus- ja erikoissairaanhoidon tehtäviä lukuun ottamatta myös erikoissairaanhoidon järjestäminen vaatii riittävän kokoisen, vähintään 200 000 asukkaan, mieluummin suuremman, väestöpohjan. Vain siten pystytään takaamaan laadukas erikoissairaanhoito sekä hankkimaan nykyaikaisia, kalliita laitteita ja pitkälle koulutettua henkilöstöä. Keskittäminen niinkin pienessä maassa kuin Suomi, jossa on vain reilu 5 miljoonaa asukasta, on avainsana tässä mielessä, näissä palveluissa. Jos laadukkaampi ja turvallisempi erikoispalvelu vaatii matkustamista pitempään, mielestäni se on hyväksyttävää.

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistusta voidaan luonnehtia vuosisadan uudistukseksi. Se on kansanterveyslain ohella merkittävin askel suomalaisen terveydenhuollon historiassa. Se askel on otettava ja mahdollisimman pian, ei saa pysähtyä, mutta ei se askel ole muutamasta päivästä kiinni.


Lea Mäkipää (ps):

Arvoisa puhemies! Kun hallitus on sanojensa mukaan viemässä sote-uudistusta kuntakeskeisesti, on syytä myös mainita kunnallisen itsehallinnon perustuslaillinen asema. Nimittäin "Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon." Edelleen: "Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen." Miten suuren, laajan kunnan reuna-alueiden yksilö voi osallistua ja vaikuttaa elinympäristönsä kehittämiseen, jos hänen elinympäristönsä eli pieni kunta pakotetaan suurkunnan syrjäseutulaiseksi?

Edelleen perustuslain 6 § säätää ihmisten yhdenvertaisuudesta yhtenä perusoikeutena. Mitä yhdenvertaisuuskehitystä on se, että monien kuntalaisten etäisyydet peruspalveluista loittonevat kymmeniäkin kilometrejä suurkuntakeskityksen seurauksena?

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoite viedä yhtäaikaisesti kuntauudistusta ja sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistusta on kuolleena syntynyt ajatus. Kaikissa muissa kunnallisissa asioissa kunnan luottamushenkilöllä on vielä kohtuullisesti valtaa vaikuttaa kunnan taloudenhoitoon, mutta terveyspalveluiden osalta vaikutusmahdollisuutta ei käytännössä juuri ole. Terveydenhuollon osalta päätösvalta rajoittuu lähinnä joihinkin henkilövalintoihin, muuten terveydenhuollon menot kulkevat omaa latuaan.

Sote-uudistuksen osalta on paikallaan hakea uusia toimintamahdollisuuksia, varmasti niitä leveämpiä hartioitakin, mutta niitä ei synny kuntaliitoksilla. Terveyspalvelut voidaan hoitaa vaikka maakunnallisina palveluina, mutta niin, että perusterveydenhuolto tulee tarjota lähipalveluna. Pienetkin terveyskeskukset voivat toiminnallisesti olla tehokkaita.

Vanhustenhoidon ja lasten päivähoidon tulee edelleen säilyä kunnan hoitamana lähipalveluna. Vanhuksia ei voida kuljetella kauas kotikunnastaan ja omaisistaan.

On väitetty, että lääkäripula ratkaistaisiin sote-uudistuksella. Tulisiko lääkäreitä jostain lisää? Ei varmasti. Jos lääkäreiden yksityisvastaanoton rahastusmahdollisuutta jollain tapaa suitsittaisiin, sillä voisi olla tällainen vaikutus. Lääkäreitä meillä on tällä hetkellä aivan riittävästi, mutta heidän saaminen terveyskeskuksiin monilta osin paperien pyörittelyyn ei ehkä ole kovin kiinnostavaa. Terveyskeskusten toimintoja tulee siltä osin tehostaa: lääkäri tekisi omaa ammattityötään ja avustava henkilökunta paperityöt. Tällä muutoksella myös pienempien terveyskeskusten virat voisivat kiinnostaa.

Hallituksen piiristä on myös esitetty, että uudistuksen jälkeen isommat terveyskeskukset ja niiden virat kiinnostaisivat lääkäreitä paremmin. Onko siis hallituksen tarkoitus, että pienet terveyskeskukset ajettaisiin alas? Olisiko se lähipalvelun säilyttämistä?

Jotkut asiantuntijat sanovat, että sote-uudistuksen valmistelu on mennyt näpertelyksi. Siltä se tosiaan on näyttänyt. Ministerit vuorotellen esittelevät omia puolivalmiita esityksiään, joita sitten samaa tahtia vedetään takaisin, eikä mitään valmista synny. Kyllä pakostakin tulee mieleen, että kunnallisvaalien sattuminen tähän saumaan ei sopinut hallituksen sote-uudistuksen valmistelijoille. Minkäänlaista todellisuuspohjaa ei myöskään ole niille väitteille, joissa ainakin uudistussuunnitelmien alkuvaiheessa lupailtiin, että uudistuksella olisi tulossa miljardisäästöjä.

Terveydenhoidon uudistuksessa tulee miettiä, onko perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toimintoja syytä lähentää keskenään. Suurin osa ihmisistä kuitenkin tarvitsee erikoissairaanhoitoa hyvin harvoin, kaikki eivät koskaan, mutta perusterveydenhuoltoon joutuu turvautumaan jokainen. Erikoissairaanhoito toimii kuitenkin tällä hetkellä kohtuullisen hyvin ja tasapuolisesti. Suurimmat epätasa-arvo-ongelmat ovat perusterveydenhuollon saatavuudessa. Hyvätuloisia suosii työterveyshuolto ja mahdollisuus yksityispraktiikoiden käyttöön. Perusterveydenhuollon jättäminen erikoissairaanhoidon jalkoihin voi aiheuttaa molemmissa hoitotason laskua ja palvelujen saatavuuden heikkenemistä.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti tämä laki paranee, kun tässä muutama kuukausi tätä vielä käsitellään. Sehän olisi kaikille tärkeätä, että meidän koko maamme kuntalaiset olisivat tähän tyytyväisiä, on sitten kysymys oppositio- tai hallitus-rintamasta.

Edelleen: kannatan edustaja Juvosen tekemään epäluottamuslausetta.


Anu Vehviläinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Täällä on tullut monessakin puheenvuorossa esille, että kaikista kiireellisintä olisi nimenomaan uudistaa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä, ei niinkään tätä kuntarakennetta ja rakentaa tämmöisiä suuria suurkuntia, joita hallitus on pitänyt tässä esillä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä on kaksi näkökulmaa. On tämä ihmislähtöisyys, jota keskustassa haluamme korostaa. On aivan luonnollista, että silloin kun ihmisen tarvitsee päästä lääkärille tai hoitoon, niin hän ei mieti sitä rakennetta, kuka hänelle sitä hoitoa antaa, vaan että kunhan äkkiä pääsee. Mutta meidän päättäjien niin täällä eduskunnassa kuin myös sitten kuntatasolla on myös mietittävä sitä, minkälaisella rakenteella näitä palveluita tarvitaan.

Tästä hallituksen toimintatavasta sosiaali- ja terveyspalveluitten osalta jaan edelleenkin sen ajatuksen, että tässä varmasti on lisännyt tätä vaikeuskerrointa, että päätettiin ensin, että tehdään tämä kuntarakenneremontti ja siihen kytketään sosiaali- ja terveysasiat. Siitä uskoisin myös näiden vaikeuksien osittain johtuneen ja tietysti tästä kuntavaalien läheisyydestä.

Minusta hallitus on osoittanut suurta toimintakyvyttömyyttä ja johtajuuden puutetta tässä kysymyksessä. Iihmettelen kyllä sitä, miksi Katainen ja Urpilainen, superministerit tässä hallituksessa, eivät puuttuneet tähän asiaan. Jos heillä olisi ollut poliittista tahoa, niin pienempiäkin asioita hallituspuolueitten puheenjohtajat kykenevät ratkaisemaan kuin tätä.

Tämä on paha, että tämä on nyt pimitetty äänestäjiltä, ja minä ihmettelen sitä, että täällä tänään ei ole kuultu kyllä yhtään uutta linjausta. Nehän olivat kaikki tuttuja asioita, mitä ministeri Guzenina-Richardsonin puheenvuorossa tuli esille. Niitä on pitkin matkaa esitelty aina sieltä hallitusohjelmakirjauksista saakka. Jäin miettimään sitä, että jos kerran ne ovat ne linjaukset, mitä hallitus saa aikaiseksi, niin miksi hallitus ei laita vaikka huomenaamuna kunnille tätä lausuntokierrokselle, jos kerran tämä paketti hallituksen mielestä on niin selvä ja se tässä sitten kaiken kaikkiaan on.

No, miksi sote-palveluita pitää uudistaa? Ei tietenkään kukaan halua uudistaa pelkän hallinnon takia, vaan todellakin se lääkärille pääsy ja hoidon turvaaminen on ykkösasia. Toisekseen on pystyttävä tuottamaan palvelut laadukkaasti, mutta myös kustannustehokkaasti. On turvattava lääkäreiden ja henkilökunnan hyvät työskentelyolosuhteet ja sitten myös katsottava pidemmälle, että meillä on siellä sosiaali- ja terveyspuolella koko maassa riittävästi lääkäreitä ja myös niitä käsipareja. Eli täytyy todellakin turvata se, että sitä työvoimaa kaiken kaikkiaan tulee riittämään.

Keskustan mielestä sosiaali- ja terveyspalveluitten järjestäminen ei voi tapahtua vain kuntarajoja siirtelemällä, vaan olemme esittäneet tämän oman maakuntamallimme. Täälläkin on aina esitetty vähän tämmöistä virheellistä tietoa, ja tukiopetus sen suhteen on paikallaan, joten otan esille oman maakuntani Pohjois-Karjalan, kun tunnen sen kaikista parhaimmin.

Kun hallitus hokee, että pitää olla vahvat peruskunnat, niin en ymmärrä esimerkiksi, miten Ylä-Karjalan kunnista Lieksa, Nurmes, Valtimo, Juuka laittamalla yhteen saadaan vahva peruskunta, joka pystyisi tarjoamaan sitten sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon palvelut. Ei mitenkään voi niin tapahtua. Silloin ratkaisu ei ole se, että Joensuu keskuskaupunkina olisi sitten se, joka isäntäkuntana huolehtisi näitten Ylä-Karjalan kuntien terveydenhuollosta ja erikoissairaanhoidosta.

Paljon parempi on, että on maakunnallisesti leveät hartiat ja kuntien välisellä yhteistyöllä järjestetään sosiaali- ja terveyspalvelut. Sanoisin niin, että ainakin meillä se onnistuisi muuntamalla vain meidän nykyistä sairaanhoito- ja sosiaalipiiriämme sillä tavalla, että se olisi koko maakunnan alueella ja perusterveydenhuolto siinä mukana.

Sen sanon tästä demokratiapuolesta, että täysin absoluuttisesti hienoa demokraattista mallia ei ole olemassa. Eivät muuten ole ne peruskunnatkaan niitä äärimmäisen hyviä malleja. Tiedätte sen hyvin, että valtuustoihin kyllä valitaan suorilla vaaleilla, mutta eihän lautakuntiin, joilla saattaa kunnan johtosäännöstä johtuen olla erittäin paljon valtaa, esimerkiksi valtaa päättää vaikka terveyskeskusverkosta tai vaikka kouluverkosta, ole suorilla vaaleilla valittuja edustajia. Itse katson ainakin, että meidän ei pidä ajatella näitä kuntayhtymiä sellaisenaan kuin me ne nyt tunnemme, vaan meillä pitää olla valmiutta kehittää niistä myös demokratian kannalta parempia kuin ne nyt ovat.


Suna Kymäläinen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Tämä välikysymys on järjestyksessään kymmenes, joka tälle hallitukselle esitetään, siis viimeisten 13 kuukauden sisällä. Kun lomat jätetään pois, niin tahti on ollut keskimäärin yksi per kuukausi. Voi sanoa perustellusti, että politiikka on tullut politiikkaan, jos mittarina käytetään välikysymyksiä.

Miksi keskusta kysyy aina keskeneräisestä asiasta? Odottaisitte valmista ennen kuin kysytte, niin teidän ei tarvitse aina pettyä, kun valmista vastausta ette saa.

Tästä keskustan välikysymyksestä on todettava Kaakkois-Suomen edustajana, että tämä teksti ja puhe eivät istu sen esittäjän suuhun millään. Kotikunnassani Ruokolahdella toimi taannoin kohtelias asiaperusteinen kuntapäättäjä, jota kotikunnan miehenä arvostin niin paljon, että ennen sitoutumistani omaan poliittiseen kotiini äänestin kerran eduskuntaankin. Tänään ihmettelen kahta asiaa: Mitä on tapahtunut? Kun kuuntelin keskustan ryhmäpuheenvuoron pitäjää, mielikuvani ja kuulemani törkeät sanat eivät sopineet samaan pakettiin. Toiseksi ihmettelin, mitä päässäni liikkui.

Kun lausutut sanat eivät tunnu sopivan esittäjän suuhun, tulee tunne, että kysymys on tekemällä tehty, ja se syö uskottavuutta — tehtailtu ja ajoiteltu hetkeen, millä toivotaan kalasteltavan ääniä. Sekin kuuluu demokratiaan, mutta olisi toivottavaa, ettei laatu unohtuisi. Olisin tässä välikysymyksessä toivonut edes pilkahdusta edustaja Tiilikaisen muutoin sovittelevasta ja rakentavasta hengestä muotoilla asioita.

Nyt välikysymys on otsikoitu muotoon "Sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaaminen". Joku roti syytöksien esittämisessäkin tulisi olla. Ihmisten pelottelu ei ole tyylikästä tai kestävää politiikkaa. Entä sitten, kun kaikki menee hyvin, kun uutta mallia päästään toteuttamaan?

Kysytte, kykeneekö hallitus takaamaan ihmisille terveydenhoidon. Voin vastata: kykenee. Sairaanhoidossa on suuria alueellisia eroja. Sen te tiedätte, koska juuri sitä ongelmaahan hallitus raivokkaasti ja ennakkoluulottomasti pyrkii ratkaisemaan, siivoaa teidän takapihojanne, rakentaa uudistuspakettia, jossa teidänkin olisi pitänyt olla mukana jo monta hallitusta sitten.

Keskusta messuaa pitkistä jonotusajoista ja lääkäriin pääsyn vaikeudesta oikeutetusti. Tästä on kysymys. Tämä on ongelma, joka on korjattava. Pitää kuitenkin muistuttaa, että tällä hetkellä eletään keskustan luomalla pohjalla, jonka puutteisiin haetaan korjausta. Keskusta ei kyennyt uuteen sote-lakiin kahdeksassa vuodessa. Mekään emme ihan nyt vielä puolessatoista vuodessa ole tätä aikaansaaneet. Miten te voitte väittää kehitystyön pysähtyneen, kun uusi hallitus on työskennellyt vasta puolitoista vuotta? Kohtuutta olisi lupa toivoa myös keskustalta.

Siksi ihmettelen, miksi keskusta syyttää hallitusta työryhmien ja selvitysmiesten käyttämisestä. Työryhmiä ja selvitysmiehiä on tässä maassa ollut aina. Se on maan tapa, on aina ollut, ja hyvä niin, sillä hyvä on selvittää perusteellisesti ja sen jälkeen tehdä päätökset, ne poliittiset päätökset, arvovalinnat, joilla tätä maata on menestyksekkäästi ja tasa-arvoisesti pyritty rakentamaan.

Väitätte, että kunnat pakotetaan lausumaan vain kartoista johdattelevien kysymysten ja puutteellisten tietojen pohjalta. Kyllä ainakin Ruokolahdelle tuli paksu nivaska asiakirjoja lausunnolle. Niistä kartat olivat vain pieni ote. Ovathan arvoisan keskustan jäsenetkin käyneet kunnissa lausuntojaan antaessaan asiakirjat kokonaisuudessaan läpi? Toivoisin niin. Kuulostaa toiselta.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien linja on, että näin ison asian kohdalla ei hätäillä, koska tärkeintä on hyvät palvelut, se sisältö. En ymmärrä, mikä tässä nyppii. Keskustalaisen kuntaministeri Mannisen vetämässä Paras-hankkeessahan tulema oli minimikooltaan 20 000 asukkaan väestöpohja kuntayhtymien tai kuntaliitosten muodossa. Nyt vaade 20 000:n väestöpohjasta tarkoittaakin yllättäen kuntasurmia. Siis mitä ihmettä? Mitä on välissä tapahtunut?

Keskusta on esittänyt kotikunta—maakunta-mallia. Se olisi varma tae, että valta siirtyisi isompiin keskuksiin. Meillä on Kaakkois-Suomessa tästä hyvä esimerkki Eksote, jossa kuntapäättäjä ei voi vaikuttaa oman kuntansa palveluihin. Itse koen ongelmaksi demokratian keskittymisen. Eksoten päätöksenteossa moni asia on yhtiöitetty, ja siellä puolet yhtiön edustajista on Lappeenrannan kaupungin, puolet Eksoten jäseniä, ja näistä Eksoten jäsenistä vielä puolet on lappeenrantalaisia. Eli kolme neljästä päätöksentekijästä näissä yhtiöissä on Lappeenrannan edustajia.


Maria Tolppanen (ps):

Arvoisa puhemies! Koska sote-uudistusta ei tuoda ennen vaaleja eduskuntaan, on se osoitus poliittisesta pelistä. Nyt ei vain haluta kertoa sitä, mitä aiotaan tehdä.

Kuntien avustuksia on leikattu yli miljardi. Se leikkaa automaattisesti myös kuntien palveluita. Tässä kohdassa vähemmän ei ole enemmän. Vähemmän rahaa on vähemmän kunnallisia palveluita kunnan itsensä tuottamana. Enemmän se saattaa olla, ja onkin, yksityisille yrittäjille ja ylikansallisille toimijoille, kuten erilaisille terveys- ja lääkäritaloille. Pelättävissä on, että kunnat joutuvat käyttämään vähäiset varansa ostopalveluihin. Se taas tietää entistä vähemmän verotuloja, koska ylikansalliset yhtiöt voivat siirtää verotettavan tulonsa veroparatiisiin konserninsa tytär- tai emoyhtiölle. Tästä on tullut tässä maassa maan tapa. Näin on tulkittavissa valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen vastaus kirjalliseen kysymykseeni koskien varojen siirtämistä konsernin ulkomaisille yhtiöille. Ministeri Urpilainen vastaa oikein, että lain mukaan konserniavustuksen voi antaa vain, jos sen antaja ja saaja on kotimainen yhtiö. Tästä olemme samaa mieltä. Mutta sitten tulee jotain pöyristyttävää. Ministeri jatkaa, että "Oikeuskäytännön mukaan konserninavustuksen antajana ja saajana voi kuitenkin olla myös ulkomaisen yhtiön Suomessa oleva kiinteä toimipaikka". No, yleensä Suomessa olevilla yrityksillä, myös sote-yrityksillä, on kiinteä toimipaikka Suomessa. Niinpä tällä lausumalla ministeri Urpilainen antaa synninpäästön muun muassa Meilahden varojen siirrolle Caymansaarille.

Arvoisa puhemies! Jos sote-uudistus tarkoittaa siirtymistä entistä enemmän ostopalveluihin terveyden- ja sairaudenhoidossa ja esimerkiksi vanhuspalveluissa, on olemassa vaara, että hallitus toimillaan siirtää selkeästi lain mukaan Suomelle ja Suomen kunnille kuuluvia verotuloja tytär- tai emoyhtiöille veroparatiiseihin.

Arvoisa puhemies! Ministeri Urpilaisen vastaus perustuu lakiin, joka on vuodelta 1968 eli ajalta ennen rajat ylittävää pääomien liikkuvuutta. Lisäksi ministeri perustelee konserniavustusten, siis Suomeen ja kuntiin kuuluvien verojen, siirtämistä veroparatiiseihin korkeimman hallinto-oikeuden linjauksella vuodelta 2003. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin ottanut uuden linjauksen vuonna 2007. Tuossa linjauksessa KHO toteaa, että kotimaisuusvaatimus on voimassa, olipa tytäryhtiö maksajana tai saajana.

Arvoisa puhemies! Haluaisinkin tietää, kuinka monella hallituspuolueella on ylikansallisten sote-alan konsernien osakkeita ja kuinka paljon tämä mahdollinen taloussitovuus vaikuttaa hallituksen haluun yhdistää kunnallisia palveluita. Eikö nyt olisi jo aika hallituksen näyttää kortit? Kansalaisilla on oikeus tietää, mitä hallitus aikoo, miten sosiaali- ja terveyspalvelut turvataan, mikä on malli. Ei riitä se, onko se kunnassa, onko se maakunnassa vai onko se maassa. Mikä on se malli? Miten se turvataan? Paljonko kuntien on tuotettava itse palveluita, ja kuinka paljon ne pystyvät sitä tuottamaan, ja kuinka paljon ostetaan ulkoa? Ja silloin, kun ostetaan ulkoa, ostetaanko ylikansallisilta yhtiöiltä vai ostetaanko kotimaisilta yhtiöiltä? Se on se iso asia. Tämä rakenne pitäisi saada selväksi jopa jo ennen kunnallisvaaleja.

Arvoisa puhemies! Niinpä tuen edustaja Juvosen esittämää epäluottamuslausetta tälle hallitukselle.


Aila Paloniemi (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Ensin edustaja Kymäläiselle, joka taisi ehtiä jo poistua salista, haluan sanoa, että kehittämistyö kunnissa on pysähtynyt aivan kokonaan, koska kunnissa ei nyt tiedetä, mitä hallitus aikoo, kuinka monta kuntaa jää ja miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään. Hallituksella on pahasti pallo hukassa näitten kaikkein tärkeimmiksi nimeämiensä uudistusten kanssa.

Kuntavaalit ovat sunnuntaina, eikä mallia kansalaisten arvioitavaksi näy missään. Tämä on uskomatonta äänestäjien sumuttamista ja aliarvioimista. Terveydenhuollon hallinnon arvostetun emeritusprofessori Martti Kekomäen viesti hallitukselle on perin selvä. Mille sijalle palvelujärjestelmän on vertailussa pudottava, ennen kuin jotain hallituksessa todella ruvetaan tekemään, sijalle 80 vai 100 vai vieläkin alemmas, Kekomäki kysyy. Hallituksen puuhastelu kuntauudistuksen parissa vain hidastaa välttämätöntä eli palvelujen tavoitteellista kehittämistä vähentämällä muun muassa kansalaisten osallisuutta. Meillä olisi kyllä asiantuntemusta Suomessa ihan varmasti järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut, ja sitä tarjoaa oppositiokin, mutta hallitukselta puuttuu vain se tärkein eli tahto.

On aivan käsittämätöntä, että hallitus on päättänyt hajottaa terveydenhuollon toimivimman osan, sairaanhoitopiirit, ilman että mitään järkevää on kehitetty tilalle. Jos hallitus edelleen lapsellisesti kuvittelee, että Suomeen voidaan runnoa kasaan niin suuria kuntia, että ne vastaisivat itse myös erikoissairaanhoidon palveluista, on katastrofi valmis. Tästä seuraa aivan välttämättä ja väistämättä kuntien välinen kilpailu sekä työvoimasta että muista resursseista. Kilpavarustelun seurauksena arvioidaan Suomeen syntyvän jopa 50 uutta sairaalaa. Työvoimanvuokrausfirmat kukoistaisivat, lääkärifirmat voittaisivat. Päivystävä erikoissairaanhoito keskittyisi edelleen, ja kaiken lisäksi kaupunkivetoinen terveydenhoidon malli halvaannuttaisi demokraattisen päätöksenteon kokonaan.

Asiantuntijat ovat myös yhtä mieltä siitä, että sairaanhoitopiirien omaisuusmassojen jyvityksistä ei päästäisi sopimukseen, että jo nyt hajautunut erikoissairaanhoito hajaantuisi edelleen ja kustannukset nousisivat huomattavasti. Tätäkö hallitus hyvin organisaatiokeskeisellä uudistuksellaan ihan oikeasti haluaa? Sosialidemokraatit yrittävät nyt rakentaa asetelmaa, että he yksin ovat ainoa puolue markkinavoimia vastaan. Käytännössä demarit ovat itse sitoneet itsensä yksityistämisen tielle hyväksyessään viime kesäkuun kuntatiedonannon, jonka mukaan vahvat peruskunnat vastaavat kaikesta palvelutuotannosta ja kuntien välinen yhteistyö on äärimmäinen poikkeus. Kun hartioita pitäisi leventää, hallitus, sosialidemokraatit mukaan lukien, kaventaa niitä, ja yksityiset firmat vuolevat voitot.

Arvoisa puhemies! Käsittämätön on hallituksen ja pääministerin väite siitäkin, että kun kuntia suurennetaan, niin pääsee lääkäriin. Pisimmät jonot terveyskeskuksiin ovat suurimmissa kaupungeissa. Samaan aikaan lukuisissa pienissä ja keskisuurissa kunnissa lääkäriin pääsee varsin nopeasti. Jyväskylä, kotikaupunkini, on aivan loistava esimerkki siitä, että lääkäriin ei pääse, hammaslääkäripuolella on uhkasakko päällä, perusterveydenhuoltoon ei saada edes lääkärinvirkoja täytettyä, vuosikate uhkaa olla vuoden päästä 80 miljoonaa miinuksella, Jyväskylä on kriisikunta. Tässä tämä suurenmoinen, vahva peruskunta nyt näyttää oikein huonoa hyvää esimerkkiä. (Kauko Tuupainen: Edustaja Paloniemi on oikeassa!)

Arvoisa puhemies! Toinen hallituksen perätön väite liittyy huoltosuhteeseen. Huoltosuhde ei laskelmien mukaan muutu juurikaan kunnissa, vaikka niiden määrää tiputettaisiin jopa 66—70:een. Todella olennaista huoltosuhteen muutosta ei tapahdu, ja tämä ei ole oma keksintöni, tämä on ihan laskettu asia kyllä.

Hallitus ei ole saanut järkeä kokoomus- ja demarijohtoisten suurten kaupunkien yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen. Nyt se jahtaa pieniä kuntia. Sadan pienimmän kunnan menot ovat yhtä suuret kuin Turun kaupungin menot. Vaikka sinne laitettaisiin kymmenen selvitysmiestä saneeraamaan taloutta, ei Suomen kuntatalous tule siitä kuntoon. Mitkään hallituksen perustelut kunta- ja sote-uudistukseen eivät kestä lähempää tarkastelua.

Arvoisa puhemies! Hallituksen paljon mainostama asia siitä, että kunnista tulee niin vahvoja, että ne pystyvät järjestämään ja rahoittamaan itse palvelunsa, on täyttä puppua ja puutaheinää. Valtion rahoitus kuntapalveluihin on 10 miljardia euroa, ja kuntien yhteenlasketut verot ovat 20 miljardia. Kuntien keskimääräisen kunnallisveroprosentin pitäisi olla 30, jos kunnat joutuisivat itse rahoittamaan palvelut ilman valtion rahoitusta. Se olisi lisäksi perustuslain vastaista. Ilman yhteistyötä ei myöskään yksikään kunta pysty Suomessa järjestämään palveluita. Vaikka 70 kunnan kartta toteutuisi, olisi kaksi kolmasosaa kunnista edelleen alle 50 000 asukkaan kuntia eivätkä ne pystyisi järjestämään kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Mitkään hallituksen perustelut eivät toistaiseksi tue asiantuntijoitten lausuntoja siitä, miten kuntarakenneasiat ja sosiaali- ja terveyspalvelut pitäisi järjestää.


Kauko Tuupainen (ps):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on iltakoulussaan 5.6. tänä vuonna linjannut kunta- ja palvelurakenneuudistustaan. Uudistuksen tärkein tavoite on julkisten palvelujen turvaaminen tulevaisuudessa kaikkialla Suomessa. Melkoinen tavoite. Kuntauudistuksen päämääräänä on muodostaa vahvoja peruskuntia, jotka kykenevät myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuuseen. Kunnalla on oltava myös kyky toimia eheän ja vahvan palvelujärjestelmän vastuuorganisaationa. Melkoinen tavoite. Hallitus lupaa kunnille yhdistymisavustuksia, jos ne suostuvat hallituksen vaatimiin muutoksiin. Saadakseen avustuksen tulee kunnan tehdä yhdistymispäätös viimeistään aprillipäivänä 2014. Melkoinen tavoite.

Brändien vahva peruskunta kuuluu, että niin sanottujen sote-alueiden vastuuta palveluiden järjestämisessä lisätään. Uudistuksen tarkoituksena on pakkonaittaa erikoissairaanhoito kuntien sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tämä edellyttää sairaanhoitopiirien lopettamista. Melkoinen tavoite tämäkin. Brändi, vahva peruskunta, edellyttää hallituksen mukaan, että se pystyy kantamaan paitsi palveluiden järjestämisvastuun myös vastuun kunnan omasta palvelutuotannosta. Kunta pystyy hallitsemaan markkinoita palveluiden monipuolistuessa ja vastaamaan asukkaiden valinnanvapauden lisäämisestä. Se tarkoittanee kuntien palvelujen enenevää privatisointia eli yksityistämistä. Melkoinen tavoite tämäkin. Tällaisesta kehityksestä me perussuomalaiset sanoudumme irti.

Arvoisa puhemies! Suurkuntien talouden tarkastelussa hallitus toistaa vanhoja teesejään: vuosikate, lainakanta, kertynyt alijäämä ja kunnan tuloveroprosentti. Hallituksen toimista johtuen peruskuntien vuosikate heikkenee vuosi vuodelta. Miksi? Siksi, että kun työttömyys Suomessa lisääntyy jatkuvasti, niin kuntien verotulot vähenevät. Hallitus leikkaa kuntien valtionapuja hallituskaudella 3,4 miljardia euroa, mistä johtuen kuntien velkaantuminen lisääntyy ja korkokulujen määrä luonnollisesti kasvaa. Nämä kaikki tekijät vaikuttavat kunnan vuosikatteeseen heikentävästi. Joka muuta väittää, on väärässä.

Kunnan tuloveroprosentti on sinänsä mielenkiintoinen finanssipolitiikan instrumentti. Jos kunnallisveroprosentti on esimerkiksi 19 prosenttiyksikköä, niin sen mukaisesti maksavat Suomen eläkeläiset veroa kunnalle, mutta työssäkävijöiden veroprosentti on keskimäärin 5 yksikköä pienempi eli tässä esimerkkitapauksessa 14 prosenttia. Puhutaan niin sanotusta efektiivisestä veroprosentista, eli me paljon parjatut eläkeläiset maksamme kunnallisveron valtuuston päätöksen mukaisesti, kun taas ansiotuloa saavat pääsevät merkittävästi helpommalla.

Lopuksi otan esimerkin omasta kotikylästäni Jyväskylästä, kuten tekin, edustaja Aila Paloniemi, äsken. Jyväskylän pitäisi olla hallituksen ihannoima vahva peruskunta. Asukkaita on reippaasti yli 20 000 eli 132 000. Kaupungissa on vireillä kuntaliitoksen jälkeisiä suunnitelmia lakkauttaa laitakaupungin kirjastoja, terveysasemia ja sulauttaa pienet lukiot kahteen mammuttilukioon. Kaupungissa on ollut pitkään täyttämättä kuusi lääkärin virkaa jne.

Edellä kertomani esimerkit osoittavat selkeästi, ettei kuntaliitosten avulla turvata kuntalaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta, joten jäitä hattuun, herra poissa oleva pääministeri ja koko hallitus. Annetaan orastavan kuntaliitosvietin kasvaa ja palataan asiaan seuraavalla hallituskaudella.


Elsi Katainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Hallituksen suurkuntahankkeen olennaisin ja samalla vaikein pala on nyt vihdoin tänään saanut ansaitsemansa huomion, kun keskusta teki tämän välikysymyksen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Kummallista kyllä tässä asiassa ja tämän päivän keskustelussa on se, että näin keskeinen asia piti ylipäätään erikseen nostaa kunnon keskusteluun nimenomaan välikysymyksen kautta. Ylipäätään hallitukselta ei ole saatu linjauksia ja vastauksia muihinkaan keskeisiin yhteiskuntamme kysymyksiin ilman välikysymystä. Yleensä hallituksen mielestä on kysytty väärää asiaa väärällä tavalla eikä vastauksia kuitenkaan ole saatu.

Kansalaisten olisi pitänyt saada tietää, miten hallitus aikoo sosiaali- ja terveyspalvelut järjestää. Suurkuntahanke, sote-uudistus ja kuntavaalit ovat kytköksissä keskenään. Ensi sunnuntaina kuntiin seuraaviksi neljäksi vuodeksi valittavien valtuutettujen olisi saatava tietää, millä mallilla maan hallitus aikoo lähteä sorvaamaan terveydenhuollon koko maassa vai onko palvelujen turvaaminen koko maassa edes aito tavoite. Tarvitaan todellista uudistamista uhkailujen sijaan.

Hallitus on perustamassa niin kutsuttaja vahvoja peruskuntia, jotka sitten kykenisivät hoitamaan ja rahoittamaan koko terveydenhuollon itsekseen. Tosiasia on, että yksikään kunta ei pysty järjestämään palveluja ilman yhteistyötä. Vaikka hallituksen haaveilema 70 kunnan tavoite toteutuisi, olisi noin 75 prosenttia kunnista alle 50 000 asukkaan kuntia. Varmaa olisi vain kuntien ja ihmisten eriarvoistuminen myös terveydenhuollon palveluiden suhteen. Eikä oikeudenmukaisuudesta voida puhua, kun rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Arvoisa puhemies! Hallitus on päättänyt lakkauttaa kaikki 20 sairaanhoitopiiriä. Niiden tilalle ainakin kokoomus yrittää ajaa 35—40 vahvan peruskunnan sote-aluetta sekä 5 erityisen vaativan hoidon erva-aluetta. Kun hartioita, vastuun kantajia, pitäisi olla enemmän, niin hallitus onkin kaventamassa tuota joukkoa. Hallitus on näin käynnistämässä sosiaali- ja terveydenhuollossa myöskin kilpavarustelun. Miten osaajia riittäisi jopa 40 sote-alueelle tai 5 ervaan, kun niitä ei tahdo riittää 20 sairaanhoitopiiriinkään?

Kun sairaanhoitopiirit on päätetty lakkauttaa eikä pakkoliitoksia nyt sitten kertoman mukaan tulekaan, jäävät peruserikoissairaanhoidosta ja perusterveydenhuollosta vastaavat niin sanotut vahvat peruskunnat nykyisiä sairaanhoitopiirejä pienemmäksi. Syntyy lukumääräisesti enemmän yksiköitä, joudutaan rakentamaan kaupunkisairaaloita, alkaa kilpavarustelu ja kilpailu työvoimasta. Kun rahat loppuvat eikä terveydenhuollon ammattilaisiakaan tahdota saada, on kansainvälisten lääkefirmojen helppo päästä markkinoille.

Keskustan kotikunta—maakunta-malli selkeyttäisi hallintoa ja tekisi suurimmasta osasta nykyisiä kuntayhtymiä tarpeettomia. Suomessa on jo maakuntahallinto, joten uutta hallinnon tasoa ei synny. Kotikunnissa hallinto kevenisi huomattavasti. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien uudistaminen olisi myös helpompaa. Kunta-alan työntekijöiden sijaisuusjärjestelyt, työurallaetenemismahdollisuudet ja erikoistuminen helpottuisivat. Kotikuntamallilla palvelut ovat suurkuntiin verrattuna paremmin turvassa. Hallintojen yhdistämisen sijasta päästäisiin suoraan uudistamaan palveluja. Näin pidettäisiin koko Suomi elinvoimaisena ja kuntien asukkaat aktiivisina. Kotikunnille jää jatkossakin paljon tehtäviä. Kuntaministerihän on laskenut, että lakisääteisiä tehtäviä kunnilla on yhteensä noin 550.

Hallituksen tulisi kuunnella tässäkin asiassa asiantuntijoita. Muun muassa kansanterveystyön johtajaverkoston mielestä maantieteellisistä olosuhteista johtuen Suomessa tarvitaan erilaisia ratkaisuja. Pääasia on, että koko sosiaali- ja terveydenhuoltoa johdetaan yhtenä kokonaisuutena ilman rajapintoja ja että organisaatiot ovat riittävän vahvoja järjestämään myös suurimman osan erikoissairaanhoidon palvelutuotannosta. Hekään eivät siis näe hallituksen suurkuntien keskittävää menoa hyvänä ihmisen terveydelle. Edelleen kansanterveystyön verkoston ihmiset sanovat, että demokraattisen päätöksenteon tulee olla lähellä kuntalaisia. He toteavat, että Suomessa on jo olemassa tai rakentumassa organisaatioita, joissa sosiaalitoimen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelut on integroitu. Esimerkkinä kansanterveystyön johtajaverkosto käyttää Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiriä, Eksotea.


Sinuhe Wallinheimo (kok):

Arvoisa puhemies! Puhumme täällä tänään erittäin tärkeästä aiheesta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tila ja niiden turvaaminen myös tulevaisuuden suomalaisille on asia, joka yhdistää meitä varmasti kaikkia. Näin kuntavaalien alla on hyvä, että äänestäjät kuulevat puolueiden ajatuksia siitä, mihin suuntaan kaikkein tärkeimpinä pidettyjä hyvinvointipalveluita kehitetään. Samalla se ehkä tuo esiin myös sellaisia eroja, joiden pohjalta tulevana sunnuntaina voi ääntänsä käyttää.

Syyt, miksi erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamistapaa ja rakennetta joudutaan uudistamaan, ovat kaikille suomalaisille tuttuja. Nykyinen sote-järjestelmä on liian kallis. Kunnat ovat laittaneet veronmaksajien rahaa kiihtyvällä tahdilla meille tärkeiden palveluiden tuottamiseen. Tänä vuonna tuo potti on jo noin 20 miljardia euroa eli noin puolet kuntien kaikista menoista. Silti tällä rahalla ja panostuksella saadut tulokset ovat valitettavasti kaukana tyydyttävästä. Valtiovallan antamasta hoitotakuusta huolimatta 72 prosenttia suomalaisista asuu paikkakunnilla, joilla terveyskeskuslääkärille pääsyä joutuu odottamaan yli kaksi viikkoa. Löytyy myös paikkakuntia, joilla avoimina olleita lääkäreiden virkoja ei ole saatu täytettyä useampaan vuoteen. Samaten vanhustenhoidon puutteista on viime aikoina puhuttu laajalti. Valviran toteuttamissa tutkimuksissa vanhuksilta ja heidän omaisiltaan saatu palaute nykypäivän ikäihmisille tarjottavien palveluiden laadun heittelystä on karua luettavaa. Kun tähän vielä lisätään lähivuosina väestön ikärakenteen muutoksen myötä tulevat kustannus- ja resurssipaineet, on selvää, että hyvinvointiyhteiskuntamme on ajautumassa kohti umpikujaa. Silloin edessä olisi välttämättä nykyisten palveluiden alasajo.

Arvoisa puhemies! Umpisolmun avaamiseksi tarvittavista lääkkeistä kaikki puolueet ovat periaatteessa samoilla linjoilla. Jotakin nykyiselle järjestelmälle, sen kustannuksille ja sen tuottamien palvelujen laadulle pitäisi tehdä. Sen sijaan näkökulmat siitä, miten ja missä kohtaa urakkaan pitäisi lähteä, eroavat. Eniten palstatilaa ovat saaneet ne puolueet, jotka ovat ilmoittaneet ensin ne asiat, joihin välttämättömässä uudistuksessa ei saa puuttua.

Eri asia, arvoisa puhemies, on, onko meillä nykyisessä tilanteessa ja erityisesti tulevaisuuden haasteiden edessä varaa tällaiseen itsemme nurkkaan ajamiseen välttämättömien muutosten edessä, onko meillä järkeä uudistaa järjestelmäämme vain osittain tai joihinkin ideologisiin poteroihin juuttumalla. Valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että ei ole. Tärkeämpää kuin kuka tai miten sosiaali- ja terveyspalvelut tuottaa on se, että ne olisivat jatkossa nopeasti saatavilla ja tasoltaan laadukkaita. Siksi tähän tavoitteeseen meidän pitäisi pyrkiä avoimin mielin ja kaikkia mahdollisia keinoja vakavasti harkitsemalla. Jos hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen vaatii kuntakoon kasvattamista, silloin se pitää tehdä. Jos taas palveluiden laatua ja tehokkuutta voidaan lisätä palvelusetelien tai esimerkiksi palvelualoitteen kautta, tällä tiellä pitää edetä. Lisäksi, jos valtaosa kansasta on tyytyväinen täälläkin pimeyden ytimeen nostettujen yksityisten palveluntuottajien työhön ja toimintaan, ei kai oikea linja ole näiden toimijoiden tuomitseminen vaan opin ja yhteistyön hakeminen.

Esimerkiksi meillä Jyväskylässä yksityisten päiväkotien ja perhepäivähoitajien palveluseteliasiakkaiden saamistaan palveluista antamijen kouluarvosanojen keskiarvo on yli 9. Vastaavasti kotihoidon, omaishoidon ja tukipalvelun palveluseteliasiakkaille tehdyssä kyselyssä 93 prosenttia oli tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä palvelusetelillä tuotettuun palveluun. Eikö näitäkin viestejä kannattaisi ensin kuunnella ennen kuin antaa lopullisia tuomioita palvelutuotannon avaamisen turmiollisuudesta? (Ilkka Kanerva: Edustaja puhuu järkeä!) Ikävä kyllä ilman oman ajattelumme haastamista ja rohkeutta tehdä toisin sote-palvelujen suhteen emme kykene hyvinvointiyhteiskuntaamme pelastamaan.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset käyvät sunnuntaina vaaliuurnille ratkaistakseen Suomen suunnan tuleville vuosikymmenille. Pyritäänkö Suomea uudistamaan konkreettisesti ja kaikkein parhaimpaan lopputulokseen tähdäten vai valitaanko heikompi tulevaisuus reunaehdoilla, on äänestäjien käsissä.


Tytti Tuppurainen (sd):

Arvoisa puhemies! Elämä, hyvinvointi ja terveys ovat ihmisille tärkeintä. Elämäntapojen osalta olemme itse vastuussa valinnoistamme, mutta meidän on syytä muistaa, että olemme vastuussa myös toinen toisistamme. Tätä vastuuta pitää kantaa perheistä ja lähimmäisistä. Tämän lisäksi vastuuta on kannettava yhdessä huolehtimalla siitä, että yhteiskunnan turvaverkot ovat vahvat ja tiiviit, ettei kukaan päädy väliinputoajaksi.

Terveyden turvaamisessa ihmisten resepti on yksinkertainen: lääkäriin on päästävä. Terveyspalveluista kannetaan huolta, koska niihin ollaan aivan aiheesta tyytymättömiä. Kukaan ei syytä terveyskeskuksissa työtä tekeviä ihmisiä, olipa kysymys tilojen siistimisestä tai diagnoosien tekemisestä, kaikki tekevät parhaansa. Toivottua tulosta ei synny, koska palveluiden ensi linjassa on liian vähän väkeä, jolla on liian paljon tekemistä. Tiivistäen: hyvästä tahdosta huolimatta terveydenhuollon järjestelmämme ei toimi niin kuin pitäisi.

Lääkärivajeessa ei ole kysymys siitä, ettei maassamme olisi alan osaajia. Vuodesta 2000 viime vuoteen Suomessa työtä tekevien laillistettujen lääkäreiden lukumäärä kasvoi viidenneksen eli saimme noin 3 300 lääkäriä lisää. Määrä tuntuu isolta. Puoli vuosisataa sitten Suomessa oli kaiken kaikkiaan vähemmän lääkäreitä kuin mitä tuon reilun kymmenen vuoden lisäys vastaa.

Ongelma ei olekaan määrässä saati laadussa vaan uusien lääkäreiden sijoittumisessa. Yleislääkäreiden työ on selkeästi yksityistynyt. Ilmiötä selittää jonkin verran terveysvakuutusten yleistyminen, mutta ennen kaikkea niin sanotun tavallisen lääkärikäynnin yksityistymisen taustalla on työterveyspalveluiden kasvu. Työssä käyvät eivät käytä kovinkaan usein terveyskeskuksia.

Julkisella puolella kehityksen kuva on ollut lääkäripalveluiden erikoistuminen. Siinä, missä terveyskeskuslääkäreiden määrä on jämähtänyt, on sairaanhoitopiirien erikoislääkäripalveluiden määrä ollut rajussa kasvussa. Erikoissairaanhoidon tarvetta ei sinänsä voi kiistää, mutta käytännössä muutos on merkinnyt palveluiden siirtymistä etäämmälle ihmisistä ja niiden muuttumista kalliiksi ja raskasliikkeisiksi.

Arvoisa puhemies! Nykyinen tilanne, jossa palveluita joudutaan jonottamaan kohtuuttoman kauan, on merkki epäonnistumisesta. Tarvitsemme palveluita, jotka saadaan nopeasti ja yhdestä paikasta jonottamatta ja luukulta toiselle siirtymättä. Terveyspalveluista järjestämisvastuussa olevan kunnan näkökulmasta on otettava huomioon myös palveluiden tehokkuus. Koska kysymys on ihmisistä, tehokkuus ei merkitse palveluasiakkaiden käsittelyä liukuhihnalla eikä palvelun tekijöiden kiirettä ja hiostamista. Kysymys on palveluiden tarjoamisesta oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Hyvä terveydenhoito yhdistää ihmisten palvelutarpeen ja kuntien tehokkuustoiveet. Ihmiset hoidetaan hyvin, eikä aikaa ja voimavaroja kulu heidän ongelmiensa siirtelyyn taholta toiselle.

Hyvinvointi ja terveys ovat ihmisille tärkeintä. Arvoisa puhemies! Tämä välikysymyksen aloitus pitää paikkansa. Hyvän retorisen aloituksen jälkeen välikysymys ampuu kuitenkin ohi maalin. Se keskittyy puolustamaan kuntarajoja ja kehittelemään monikerroksisia uusia rakenteita. Vaikka puheena pitäisi olla terveys ja kaiken keskellä ihminen, keskusta jatkaa iänikuista valitustaan kuntakartoista.

Välikysymyksessä moititaan hallitusta siitä, että se ei ole hosunut uudistusta kiireellä kokoon. Moite on aiheeton. Tärkeä uudistus täytyy tehdä asiapohjalta, sillä sen vaikutukset ulottuvat vuosikymmenien päähän. Moite on lisäksi kohtuuton. Kansanterveyslaki on ollut voimassa neljä vuosikymmentä. Sen olisi jo alun perin pitänyt perustua riittävän vahvan kuntarakenteen pohjalle. Nyt kun sitä uudistetaan, ei muutama päivä tai viikko ole ratkaiseva.

Arvoisa puhemies! Hyvin valmistellun kunta- ja terveysuudistuksen vaihtoehtona on lääkäripalveluiden eriarvoistuminen. Tässä mallissa hyvissä työpaikoissa olevat pelastetaan työterveyshuollolla ja julkinen terveydenhuolto rappeutuu. Entistä suurempi osa terveyspalveluista ajautuu markkinoille ja kansainvälisten veroparatiisiyhtiöiden rahastettaviksi. Tämän torjumiseksi on päätettävä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksesta, jolla palvelut saadaan pidettyä yhteisvastuun ja yhteisen päätöksenteon piirissä. Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksessa on sanottava selvästi, että terveys ei ole kaupan.


Kaj Turunen (ps):

Arvoisa puhemies! Me elämme tällä hetkellä suurta epätietoisuuden aikaa. Elämme sitä sen takia, että meillä on tulossa kuntavaalit ja hallitus ei ole antanut meille tietoa siitä, kuinka se aikoo sote-uudistuksen toteuttaa. Mutta jos oikein haluaa olla positiivinen ja jostakin antaa hallitukselle kiitosta, niin voin antaa kiitosta siitä, että hallitus on antanut tietoa. Mutta siitä ei voi kiitosta antaa, että hallitus on antanut ainoastaan siitä tietoa, ettei anna tietoa ennen kuntavaaleja. Tämä on demareitten ja kokoomuksen välistä pokeripeliä, missä heilutellaan kortteja eikä niitä haluta paljastaa. Mutta uskon, että heti kuntavaalien jälkeen kortit isketään pöytään ja saamme kuulla sitten hallituksen todelliset aikeet, mitä hallitus aikoo tehdä. Mutta sanoisin, että tämä on aika amatöörimäistä bluffia, mitä nyt tällä hetkellä pelataan, ja kyllä se näkyy ministereiden naamasta.

Peruspalveluministeri ja pääministeri tänään täällä salissa olivat vastaamassa välikysymykseen tietoisena siitä, että tämä sote-uudistus on hyvin pitkälle valmisteltu ja on valmis, mutta kysymyksiin ei kuitenkaan haluttu antaa vastausta eikä niihin annettu. Tämän vuoksi kuntaäänestäjä on tällä hetkellä oikeastaan täysin lainsuojaton. Äänestämällä sosialidemokraatteja tai kokoomusta äänestäjä on ostamassa sikaa säkissä, ja epätietoista on se, (Mauri Pekkarinen: Mikä on perussuomalaisten kanta?) — minä kerron ihan pienen hetken päästä — onko siellä säkissä edes possua tai onko siellä edes värjättyä possunlihaa.

Hallitus menee tässä takapää edellä puuhun. Se näyttää olevan normaaliasento hallitukselle. Ensin tehdään kuntarakenne ja vasta sen jälkeen mietitään sote-uudistusta. Nämä väestöpohjan kriteerit, mistä nyt on annettu vihjeitä, 20 000 asukasta kunnassa, mahdollistavat ainoastaan perusterveydenhuollon järjestämisen, mutta tämän kokoisissa kunnissa ei pystytä järjestämään kuitenkaan erikoissairaanhoitoa, vaativasta erikoissairaanhoidosta nyt puhumattakaan. Käytännössä, jos hallitus haluaa toteuttaa vahvoissa peruskunnissa erikoissairaanhoidon, se käytännössä tarkoittaa yli 50 000 asukkaan kuntia, ja käytännössä se tarkoittaa, että kunnat ovat maakunnan kokoisia — missä on se lähidemokratia, mitä hallitus kovasti mainostaa — ja käytännössä silloin kuntien määrä on myöskin reippaasti alle 70 kuntaa Suomessa.

Terveyspalvelujen keskittäminen: Silloin kun tuotetaan palvelut suurissa kunnissa, se käytännössä tarkoittaa sitä, että terveyspalvelut keskitetään, ja silloin heikkenee palvelujen saatavuus ja väistämättä heikennetään merkittävästi myöskin potilasturvallisuutta. Tätä keskittämispolitiikkaa tehdään jo hyvin voimakkaasti ministeriön toimesta esimerkiksi päivystysasetuksen muutoksella, jonka takia nyt tällä hetkellä kaupungeissa ja kunnissa joudutaan järjestelemään. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi Savonlinnassa, kotikaupungissani, sitä, että päivystysasetuksen muutoksella nostetaan kustannuksia niin, että joudutaan leikkaamaan esimerkiksi Savonlinnan keskussairaalasta synnytykset pois. Niitä ei ole enää mahdollista hoitaa Savonlinnassa, vaikka siellä on vuosikymmeniä näin toimittu. Synnytykset ollaan siirtämässä Mikkeliin. Myös yöaikainen päivystysleikkaustoiminta ollaan lopettamassa Savonlinnan keskussairaalassa, ja mitä tapahtuu sitten, kun jossain onnettomuustilanteessa yöaikaan tarvitaan näitä palveluja ja ne tuotetaan jatkossa Kuopiossa yli 150 kilometrin päässä? Epäilenpä, että onnettomuuksien uhrit menehtyvät jatkossa autoihin, ambulansseihin, jos tätä toimintaa näin viedään eteenpäin. Synnytyksiin voidaan jollain tapaa valmistautua lukuun ottamatta tietysti erikoissynnytyksiä.

Täytyy sanoa, että Ranskassa on toteutettu tämä terveyspalvelujen keskittäminen. Se on siellä myös epäonnistunut ja johtanut rajuun keskusteluun sen haitoista. Viime viikolla saatiin lukea iltapäivälehdistä sitä, (Puhemies koputtaa) että siellä on 7-kuukautinen ennakkoon syntymässä oleva lapsi moottoritielle kuollut. — Minä jatkan sitten varmaan seuraavassa puheessa tästä.

Kiitos. Nyt on sitten edustaja Pekkarinen. 5 minuuttia on täällä ollut kaikilla maksimina.


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Paras-hanke sai paljon hyvää aikaan. Kuntien yhteistyörakenteita lähdettiin rakentamaan niihin tehtäviin, niihin palveluihin, missä yhteistyö oli perusteltua. Monet kunnat tutkailivat myöskin sen kysymyksen perusteellisesti läpi, onko tällä ja tuolla kunnalla oman itsenäisen elämisen edellytyksiä. Jos ei, lähdettiin hakeutumaan sitten myös kuntaliitoksiin. Paljon näitäkin tapahtui, kaikkien meidän tiedossa tämä on oikein hyvin.

Mitä sen jälkeen on tapahtunut? Kuntakenttä on täysin jäässä. Ei tapahdu mitään sellaista merkittävää prosessia, ja kuka tietää tästä kansanedustajajoukosta, arvon kollegoista, missä päin Suomea olisi viimeisen vuoden, puolentoista vuoden aikaan ollut niin kuin todellista tällaista hanketta? On niitä muutama, mutta erittäin harva todellinen hanke, jossa tätä Paras-hankkeen ideaa olisi viety eteenpäin. Hallitus on pannut sotkuksi koko tämän kuntakentän, kaikki on jäissä, mitään järjellistä siellä ei tapahdu.

Nyt sitten hallitus ajaa ohjelmansa mukaisesti tätä suurkuntahanketta, jonka perusteet ovat todella todella huterat. Olen yrittänyt saada selville, mitä ne perusteet ovat. Tänäänkin täällä pääministeri kertoi, että kun väestörakenne näissä ja noissa kunnissa ikääntyy näin ja näin ja näin ja näin, ikään kuin ne vanhat ihmiset siitä nuortuisivat, jos se paikkakunta liitettäisiin johonkin suureen kuntaan, tai sairaat siitä parantuisivat, jos heidän kuntansa liitettäisiin johonkin suureen kuntaan. Samalla tavalla näiden ihmisten palvelut sote- tai terveyspalvelut hoitaa, riippumatta siitä, kuuluuko joku paikkakunta johonkin, itsenäisenä se jatkaako elämäänsä vai liittyykö se johonkin toiseen kuntaan.

No, me olemme nyt odottaneet hallitukselta sitä mallia, miten itse kuntarakenteitten osalta meneteltäisiin, ja ennen kaikkea tämän soten suhteen, mitkä ovat hallituksen linjat. Kaikkien tiedossa on lopputulos: suomalaiset menevät äänestämään varsinaisena vaalipäivänä tietämättä sitä, mikä koko edessä olevan neljän vuoden vaalikauden tärkein asia on, minkälaiseen linjaukseen eri puolueiden edustajat tosiasiassa ovat sitoutuneet.

Kun minä Keski-Suomessa kuuntelen eri kunnissa siellä esimerkiksi kokoomuksen ehdokkaitten tai sosialidemokraattien ehdokkaitten sanomia, niin eivät ne kerro siellä, että meidän kunta pitää lakkauttaa. Kuitenkin kokoomusjohto sanoo, että pitää 100 kuntaa jäädä jäljelle, kaksi kolmasosaa ottaa pois. Kokoomuspiirin puheenjohtaja sanoo, että 5 kuntaa jäljelle, 18 pois. Näin sanovat puolueen johtohenkilöt. Omissa kunnissaan nämä näiden puolueiden, muun muassa kokoomuksen ja SDP:n edustajat kuitenkin keräävät äänestäjiltä ääniä kertomatta sitä, että kun ihmiset heitä äänestävät, saattavat äänestää ihan hyvää henkilöä, mutta heitä äänestäessään samalla nuo äänestäjät antavat tuen kokoomukselle ja sosialidemokraateille, näille puolueille, tehdä valtakunnan tasolla semmoisia ratkaisuja, joita nämä ehdokkaat omassa kunnassaan suinkaan eivät ole äänestäjille kertoneet, että tätä merkitsee meidän puolueen äänestäminen näissä kunnallisvaaleissa. Tämä on demokratian ja kansanvallan kannalta erittäin arveluttava asetelma, mikä nyt on syntynyt kaiken kaikkinensa.

Hallitus nyt siis tähtää näillä näkymillä sen linjauksen mukaan, mitä peruspalveluministeri täällä sanoi, niin kuin kuultiin, että meillä nämä erikoissairaanhoitopiirit nyt sitten lakkautettaisiin. Erikoissairaanhoito ja perusterveydenhoito siirrettäisiin eräissä tapauksissa näihin maakunnan pääkaupunkeihin, ja sitten, jos on pienempiä kuntia jäljellä, muutama yli 20 000:n jäisi, niin nämä 20 000:n ylittävätkään kunnat eivät yksin riitä näitä peruspalveluja järjestämään, vaan siihen tarvittaisiin sitten tämmöinen sote-yhteistyörakenne. Olisi normaali kunta, sitten olisi tämmöinen iso kunta, sitten on sote-yhteistyörakenne ja sitten vielä erva-rakenne. Neljä päällekkäistä hallinnon tasoa suurin piirtein samanlaisten tehtävien päällä. Tämä on se hallituksen lopputulos tästä hallituksen mallista.

Arvoisa puhemies! Keskusta on täällä jo monta kertaa kertonut, mikä meidän malli on. Vielä aivan pelkistäen se: kun tällä hetkellä jo hoidetaan erikoissairaanhoito kuntien yhteistyössä maakunnittain, samalle järjestäjäorganisaatiolle tulisi kuulumaan myöskin perusterveydenhoito. Nyt jo terveydenhoidon kuluista noin 60 prosenttia menee nimenomaan erikoissairaanhoitoon, se hoidetaan yhteistyössä, sille samalle orgaanille siirretään myöskin perusterveydenhoito. Mikä jää Pihtiputaan rooliksi? Mikä jää vaikkapa nyt sitten Joutsan rooliksi, taikka Keuruun, jos käytän omaa maakuntaani esimerkkinä? Onko niin, että sitten Jyväskylästä käsin määrätään ja nämä jäävät niin kuin oppipojan rooliin, nämä kunnat ympäri maan, esimerkiksi tässä tapauksessa minun maakuntani? Ei niin, vaan nimenomaan niin, että nämä kunnat toimivat tilaajina, hankkijoina, ne keskustelevat tämän maakuntalaajuisen organisaation, puhutaan nyt vaikka terveyspiiristä, kanssa, kertovat, mitä ne haluavat ja ostavat palvelut tältä järjestäjäyhteisöltä, maakunnan terveyspiiriltä, jonka omistajana ne myös itse ovat. Pihtipuhdas on samaan aikaan (Puhemies koputtaa) sekä omistaja siinä Keski-Suomen terveyspiirissä että samalla se on tilaaja, joka tilaa niitä palveluja, (Puhemies koputtaa) mitä erikoissairaanhoitoa ja perusterveydenhoitoa varten siellä Pihtiputaalla tarvitaan.

Tämä on se meidän malli, ja verrattuna siihen ideaan, (Puhemies koputtaa) että keskuskaupungille keskitetään (Puhemies: 5 minuuttia!) kaikki valta ja nämä ympärillä olevat maakunnat olisivat vain tilaajia, tämä on paljon demokraattisempi, (Puhemies koputtaa) paljon kansanvaltaisempi, malli tämä keskustan malli.

Täällä tosiaan on tämä 5 minuutin raja pidetty tiukasti, vaikka puheet ovatkin hyviä.


Merja Mäkisalo-Ropponen (sd):

Arvoisa puhemies! Julkisen terveydenhuollon alasajo on jatkunut Suomessa jo vuosikausia kiihtyvällä vauhdilla. Erityisen voimakasta se on ollut edellisillä hallituskausilla, jolloin sosiaali- ja terveydenhuollon toimintojen yksityistäminen kunnissa lisääntyi huomattavasti. Toinen vääränlainen kehityskulku on ollut erikoissairaanhoidon kehittäminen ja paisuttaminen perusterveydenhuollon kustannuksella. Tilanne ei siis johdu nykyisen hallituksen aikaansaannoksista. Sen sijaan nykyinen hallitus aikoo korjata tehdyt virheet.

Nyt suunnitteilla oleva muutos on niin mittava, ettei sitä pidä tehdä hutiloiden. Meille sosialidemokraateille on tärkeää, että toimintojen yksityistämiselle asetetaan rajat. Julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon tulee olla ensisijaista myös palvelujen tuottamisessa. Yksityisiä palveluita tarvitaan tukemaan julkista palvelutuotantoa, ei korvaamaan sitä. Erikoissairaanhoidossa on eri arvioiden mukaan noin 20 prosenttia sellaisia toimintoja, jotka olisi järkevämpi hoitaa terveyskeskuksissa. Nämä hoitokäytännöt ovat ajautuneet erikoissairaanhoidon puolelle perusterveydenhuollon toimimattomuuden takia. Tulevassa uudistuksessa on ensisijaisen tärkeää, että kaikki toiminnot analysoidaan tarkasti ja mietitään, missä niiden oikea paikka on sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudessa ja miten saadaan rakennettua eheä hoitoketju.

Perustasolle kuuluvien asioiden hoitaminen erikoissairaanhoidossa ei lisää laatua, mutta se lisää huomattavasti kustannuksia. Toiminnan vaikuttavuuden, johon kuuluu myös laatu, kannalta on ehdottoman tärkeää integroida sosiaali- ja terveyspalvelut eheäksi kokonaisuudeksi.

Arvoisa puhemies! Omassa kotikaupungissani Joensuussa on huomattu oman palvelutuotannon pysyvän enimmäkseen talousarvion raameissa. Sitä vastoin ostopalvelujen ja erikoissairaanhoidon kustannukset nousevat kohtuuttomasti. Kuntayhtymä voi ilmoittaa kesken vuodenkin hintojen kohoamisesta, ilman että kunnallisilla päättäjillä on mitään sanottavaa tähän asiaan. Tämä ei mielestäni ole demokraattista päätöksentekoa.

Vahvojen peruskuntien varaan rakennettu sosiaali- ja terveydenhuolto on järkevä tapa hoitaa sosiaali- ja terveyspalvelut laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Hallitus on luvannut, ettei kuntien pakkoliitoksia tule, ja siksi voi olla, että tässä tilanteessa joudutaan muodostamaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueita. Nyt alueille lähetettävien selvityshenkilöiden avulla on tarkoitus yhteistyössä kentän toimijoiden kanssa selvittää alueellisesti parhaita sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisuja tähän tilanteeseen.

Puhemies! Välikysymyksessä kysyttiin myös henkilökuntaresursseista. Väitän, että laadukkaasti toimivaan, riittävän isoon terveyskeskukseen on saatavissa henkilökuntaa etenkin, jos työyhteisön toimintaan ja työhyvinvointiin kiinnitetään riittävästi huomiota. Kotikaupungissani Joensuussa oli pari vuotta siten uhkana kaikkien terveysasemiemme ulkoistaminen. Päätimme ryhtyä vastaiskuun. Tällä hetkellä kaikkien Joensuun kantakaupungin alueella olevien omien terveysasemien kaikki lääkärinvirat on täytetty. Pikkuhiljaa pääsemme ottamaan aikaisemmin ulkoistettuja terveysasemia oman palvelutuotannon piiriin. Meillä alkaa olla suurempi pula sairaanhoitajista kuin lääkäreistä. Onneksi meillä on nyt keinoja, joiden avulla saamme rekrytoitua myös sairaanhoitajia töihin.

Mitä me teimme? Me kehitimme toimintoja. Työn mielekkyys syntyy myös työn kehittämisen kautta. Liian pienissä yksiköissä työn kehittämismahdollisuudet ovat huonommat. Kehitimme Joensuussa muun muassa lääkäri—sairaanhoitaja-työparityöskentelyä. Sekä sairaanhoitajat että lääkärit ovat erittäin tyytyväisiä uuteen työnjakoon. Työpari suunnittelee ja jakaa työt keskenään järkevällä tavalla, jolloin työn mielekkyyskin lisääntyy. Sairaanhoitajat pystyvät nykyisin koulutuksensa perusteella hoitamaan monia aikaisemmin lääkärille kuuluneita työtehtäviä. Esimerkiksi pitkäaikaispotilaiden hoidon seurannat on usein järkevämpi järjestää sairaanhoitajan vastaanotolla.

Toinen tärkeä asia Joensuussa oli uusien lääkäreiden perehdytyksen ja rinnalla kulkemisen kehittäminen. Terveyskeskustyön vaativuuden vuoksi monet vastavalmistuneet lääkärit eivät halua tulla terveyskeskukseen töihin, elleivät he voi olla varmoja kollegiaalisesta tuesta, avusta ja ohjauksesta. Liian pienissä terveyskeskuksissa tällaista rinnalla kulkemista ei ole aina mahdollista järjestää. Isommissa terveyskeskuksissa voidaan myös paremmin kuulla työntekijöiden toiveita siitä, mitä ja minkälaista työtä kukin haluaisi erityisesti tehdä ja missä asioissa kouluttautua eteenpäin. Myös mielekkään työkierron järjestäminen on tärkeä oppimisen väylä. Jatkuvan kehittämisen ja kouluttautumisen mahdollisuuksien luominen on terveydenhuollon ammattihenkilöstön saatavuuden ja pysyvyyden kannalta ensisijaisen tärkeää kaikissa terveyskeskuksissa.


Pirkko Mattila (ps):

Arvoisa puhemies! On sinänsä harmi, että näinkin suurta uudistusta tehtäessä täällä ei ole yhtään ministeriä aitiossa enää paikalla kuulemassa tätä tärkeää keskustelua.

Tällä välikysymyksellä ovat kyllä oppositio ja hallitus saaneet mahdollisuudet esitellä omia ratkaisujaan, eikä kuntavaalien alla voi ketään syyttää keskustelualoitteiden puutteesta, mutta hallitusta voi kyllä moittia siitä, että mitään mallia ei näköjään tuoda esille ennen vaaleja. Onhan meitä perussuomalaisiakin toki moitittu siitä, ettemme ole esittäneet mitään nimenomaista mallia. Minusta malli ei ole itsetarkoitus, mutta esitän nyt oman mielipiteeni: tämä uudistusten mylläkkä olisi voitu viedä läpi myös ilman kuntauudistusta, mutta perusteellinen sosiaali- ja terveyssektorin uudistus on tarvittu. Perustelen tämän sillä, että sosiaali- ja terveyssektorin budjetti on se suurin kuluerä kunnille ja siellä on myös nähtävissä osin demokratiavajetta ja pöhöttymistä, mistä sinänsä olen hallituksen kanssa samaa mieltä mutta asian ratkaisusta eri mieltä.

On aivan varma, että kun kunta järjestää ensin kuntana perusterveydenhuollon palvelut ja sen päälle on kuntana mukana kuntayhtymässä järjestämässä erikoissairaanhoidon palveluja, päällekkäisiä kuluja kunnille on, niin epäilen. Kustannuksia syntyy esimerkiksi siitä, kun terveyskeskus on vain se lähetteen kirjoittamisen paikka erikoissairaanhoitoon ja lisälasku tulee sitten myöhemmin sairaanhoitopiiriltä, jossa se vaiva varsinaisesti hoidetaan. Tai kun perjantaina iltapäivällä oma terveyskeskus on menossa kiinni, oma vuodeosasto ei vedä ja lääkärin tehtävänä on vain kirjoittaa lähetteitä aluesairaalaan tai keskussairaalaan tai jopa sitten sinne kalliiseen erikoissairaanhoidon yksikköön, jossa hoidetaan perusterveydenhuollon asioita erikoissairaanhoidon hinnoin. Oma terveyskeskus voisi hoitaa potilaan tehokkaasti lyhyemmin hoitoajoin, nopeammalla kotiutuksella ja paikallisesti.

Meidän olisi siis purettava tämä kallis pykälä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Tämän järjestämisen vaihtoehdoista pitäisi pystyä keskustelemaan laajemmalti — en tiedä, onko se myöhäistä — esimerkiksi osuuskuntamallista tai erikoissairaanhoidon menojen tasoittamisesta selkeämmin valtiolle ainakin muutamien harvinaisten ja kalliitten hoitojen osalta, jotka ovat kunnille vain rahan ohimarssia vailla todellista päätöksentekoa. Siinä ei tarvita vahvaa tai heikkoa kuntaa. Laki on laki, potilaat on hoidettava ja laskut maksettava.

En heti kättelyssä kannata uuden hallinnon perustamista eli maakunnallista mallia. Meillä on muutenkin päällekkäistä hallintoa alue- ja valtionhallinnossa. Laskun kasvattaminen kunnille moniportaisella lainsäädännöllä on arveluttavaa. Tarvitsemmeko me maakuntamallia? Vaikka se sinänsä arvokas kokeilu Kainuussa oli, se osoittautui kuitenkin siinä mielessä heikoksi, että se purkautui kuntien sisäisiin ja keskinäisiin erimielisyyksiin. Eli en ole valmis vielä lisäämään hallintokerrostumia, sillä hallintorakenteiden muutoksilla ei saada aikaan sitä hyvää, mitä niillä sanotaan tavoiteltavan. Jos itse asiaa, substanssia, ei säädetä, tapahtuu yleensä vain kielteistä kehitystä asiakkaan eli palvelun tarvitsijan ja käyttäjän kannalta. Tämä keskustelu on liikaa palvelun järjestäjän näkökulmasta käytyä.

Kunnallishallinnossa on ongelmia. Meillä on oikeasti niitä heikkoja kuntia, jotka eivät yksin enää pitkälle pärjää. Toisekseen, yksi kuntalaisten suurimpia odotuksia kotikunnaltaan on toimiva terveyskeskus, ja ne on osin päästetty rapautumaan. Jos asukkaat pitävät terveyspalveluita ylivoimaisesti tärkeimpinä paikallisina palveluina, voi kysyä, meneekö kunnanvaltuustojen tai kuntajohtajien työstä, ponnistuksista ja mielenkiinnosta suurin osa terveyskeskuksen toimivuuteen vai muuhun, vaikkapa kuntayhteistyöhön ja muuhun vaarattomaan toimintaan, jonka epäonnistumisesta kukaan ei joudu vastuuseen.

Miksi terveyskeskukset ovat rapautuneet? Äsken mainitun mielenkiinnon puutteen rinnalla on eräs syy, jonka aiheutti valtionhallinto aikanaan. Eurolääkärioikeus annettiin terveyskeskuspalvelun ohella myös yksityisille lääkärifirmoille, ja valtio jopa maksoi osan niin sanotun eurolääkärin palkasta. Tämän huomenlahjan avulla lääkäribisnes pääsi lentävään lähtöön, ja jäljet on nähty. Nykyiset lääketieteen opiskelijat kauhistelevat, että joutuisivat suorittamaan ensimmäiset virkavuotensa terveyskeskuksissa. Jos opiskelijalle annetaan yhteiskunnan varoilla kallein mahdollinen koulutus, voi häntä hieman velvoittaakin. Toisekseen opiskelijat moittivat myös sitä, että terveyskeskuksissa ei saa tarpeeksi ohjausta, joten siihenkin olisi kiinnitettävä huomiota. Odotan mielenkiinnolla, miten tämä uudistus tähän vastaa.


Petteri Orpo (kok):

Arvoisa herra puhemies! Olen erittäin pahoillani siitä, että tähän päivään mennessä hallitus ei saanut maaliin neuvotteluja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämismallista. Se olisi ollut muutamasta syystä hyvä asia. Ensinnäkin avoimuuden nimissä olisi ollut tärkeää, että äänestäjät olisivat tienneet, miten heidän sote-palvelunsa on tarkoitus tulevaisuudessa järjestää. (Markku Rossi: Mistä se jäi kiinni?) Tämän lisäksi olen hieman huolissani tästä aikataulusta. Hallitus on linjannut, että kuntarakennelain tulisi olla voimassa 1.5.2013, ja jotta tämä on mahdollista, kun halutaan antaa kunnille riittävä aika lausua rakennelain sisällöstä yhdessä sote-palvelujen järjestämismallin kanssa, tässä tulee aika kova kiire. Eli täytyy toivoa, että hallitus jatkaa ponnisteluitaan, jotta mahdollisimman nopeasti, lähipäivinä sanoisin mieluummin kun jonain pidempänä aikana, tämä sote-järjestämismalli myöskin saataisiin maaliin. Nyt ei valmista ole vielä tullut, harmi. Eteenpäin on kuitenkin menty hallituksen sisällä, sen tiedän, ja hallituksen vastauksesta on luettavissa peruslinjauksia, joiden pohjalta työ jatkuu.

Kunta- ja palvelurakenteen ympärillä on ollut paljon turhia pelkoja ja vääriä väittämiä. Suurkuntahanke on loistavaa propagandaa, mutta se ei ole enää, ja se ei ole totta. Nyt lienee suurimmalle osalle selvää jo se, ettei pakkoliitoksia tule ja että kunnat saavat viime kädessä itse päättää, miten tulevaisuudessa asukkaidensa palvelut hoitavat. Tämän päätöksen pohjalle tullaan tekemään kunnon selvitykset käytännössä kaikissa Suomen kunnissa ja alueilla, joissa seutukunnittain käydään maa läpi ja etsitään kullekin seudulle parhaiten sopiva kuntarakenne ja palveluiden järjestämismalli. Selvitysten pitää olla puolueettomia ja alueen kuntien on oltava selvityksen tekemisessä keskeisesti mukana. Vain näin syntyy riittävä luottamuspääoma, ja näin uskon, että myös järkeviä kuntaliitoksia syntyy, kuten tähänkin asti on syntynyt. Tähän mennessä tehdyistä kuntajakoselvityksistä noin puolet on johtanut kuntien liitokseen tai liitoksiin. Selvitystyöstä on nyt kuitenkin jo niin paljon kokemusta ja samoin kuntaliitosten tekemisestä, että virheitä voidaan molemmissa välttää ja nämä prosessit toimivat varmasti paremmin.

Jotakin kuntaliitosten järkevyydestä kertoo varmasti se, että yhdessäkään liitoskunnassa missään päin Suomea ei yksikään poliittinen ryhmä ole tosissaan tehnyt esitystä tehdyn ja toteutetun kuntaliitoksen purkamisesta. Tämä silti, vaikka lähes jokaiseen liitokseen on liittynyt suuri määrä vastustusta ja pelkoja. (Reijo Tossavaisen välihuuto)

Minulle vahvan peruskunnan malli tarkoittaa nykyistä isompaa kuntaa, kyllä, eli vähemmän kuntia Suomeen, jotka toivottavasti muodostuvat luontaisten seutukuntien pohjalta. Tuo seutukunta on luonteva asioinnin, työssäkäynnin ja asukkaiden liikkuvuuden alue, jonka yhteisillä voimilla palvelut, maankäyttö ja elinkeinopolitiikka voidaan menestyksellisesti hoitaa. Tavoitteena olisi kunta, jolla on resurssit ja päätösvalta samoissa käsissä, kunta, jolla on mahdollisuus rakentaa terveyskeskus, jossa on useampia lääkäreitä ja mahdollisesti myös joitakin erikoissairaanhoidon peruspalveluita. Kaikkialla Suomessa ei näinkään synny riittävän vahvoja harteita perustason sosiaali- ja terveyspalveluiden hoitamiseen, koska kuntia ei siis pakoteta liitoksiin, ja tästä on selvä seuraus se, että erityisesti sotessa kuntien välinen yhteistyö tullaan sallimaan. Perustason sote järjestetään siis joko vahvemmassa, isommassa kunnassa tai sitten kuntien sote-alueilla ja erikoissairaanhoito laajemmilla harteilla. Minusta tämä ei eroa kovinkaan paljon itse asiassa keskustankaan esittämästä mallista, josta tämä maakuntavaihe puuttuu meidän mallistamme.

Erikoissairaanhoidon järjestäminen on siis vielä auki. Hallitus hakee siihen kiivaasti ratkaisua. Erikoissairaanhoidon pitää olla hyvässä integraatiossa perustason terveydenhuoltoon. Tavoitteena tulee olla malli, jossa erikoissairaanhoidon ketju toimii saumattomasti hoitoon joutumisesta yliopistollisen keskussairaalan erityisosaamiseen asti. Olen varma, että tähän ratkaisu löytyy.

Vahvan peruskunnan malli on demokraattinen ja turvaa lähipalvelut. En usko, että maakunnan tasolla tehtävällä päätöksenteolla reuna-alueet tulisivat riittävästi huomioon otetuksi. Maakunnankin kokoisella mallilla toiminnot alkavat keskittyä. Vahvempi peruskunta pystyisi paljon paremmin huolehtimaan terveyskeskuksensa säilymisestä ja sen palvelun laadusta.

Oikeastaan juuri tämä terveyskeskuksen toimivuus on se koko kunta- ja palvelurakenneuudistuksen suurin kysymys ja kärki. Suomalainen terveydenhuolto on kriisissä ja kriisiytymässä. Sen pelastaminen vaatii tekoja. Minusta vahvan peruskunnan ja vahvan terveyskeskuksen malli on tähän paras vastaus.


Katja Taimela (sd):

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Hallitus on lähtenyt ennakkoluulottomasti uudistamaan rakenteita, joiden pohjalta järjestetään keskeisimmät palvelumme. Tavoitteena onkin turvata näiden palveluiden laatu ja saatavuus asuinpaikasta riippumatta myös tulevaisuudessa.

Uudistus on historiallinen ja erittäin mittava. Se koskee meitä jokaista. Siksi on hyvä, että uudistuksesta keskustellaan myös täällä eduskunnassa moneen otteeseen. Tämän syksyn välikysymysrumba alkaa kuitenkin jo mennä vahvasti myös politikoinnin puolelle. Itse toimiessani viime kaudella oppositiopuolueen kansanedustajana sain käsityksen, että välikysymys on järein opposition toimenpide. Nyt näitä on nähty jo kymmenen reilussa vuodessa.

Tällä kertaa keskusta on puuttunut sosiaali- ja terveysuudistuksen aikatauluun. Olisi toki ollut tervetullutta myös meidän hallituspuolueiden edustajien kannalta, niin kuin edustaja Orpokin totesi, että meillä olisi ollut hyvissä ajoin ennen kuntavaaleja selvillä uudistuksen sisältö. Kuitenkin luulisi keskustankin välikysymyksen allekirjoittajana muistavan, miten hallinnollinen valmistelu ottaa tässä talossa myös aikansa. Ei siitä hallitusvastuussa olemisesta sentään niin kauan teilläkään aikaa ole.

Kaikkein huonoin vaihtoehto olisi, jos meillä olisi kiireessä valmisteltu ja huonosti pohdittu esitys. Asia on mittakaavaltaan suurinta mahdollista tasoa tällä vaalikaudella ja todella kova satsaus nimenomaan tulevaisuuteen. Siksi on erittäin tärkeää, että uudistus valmistellaan äärimmäisen hyvin.

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä meillä on lopulta laaja yhteisymmärrys. Samoin uudistamisen tarpeesta ollaan yhtä mieltä. Laadukas julkinen terveydenhuolto, joka takaa kaikille kansalaisille ne palvelut, joita kulloinkin tarvitsee, on tärkeä arvo. Se ei tällä hetkellä kuitenkaan täysin toteudu. Meidän onkin nyt päättäväisesti vietävä tämä uudistus läpi niin, että se toteuttaa tämän myös käytännössä.

Uudistuksessa on monia puolia, jotka täytyy miettiä tarkkaan. Yksi keskeisimmistä on se, haluammeko pitää kiinni julkisista palveluista vai lähteä suuremmassa mittakaavassa yksityistämisen tielle. Mielestäni on selvää, ettemme voi mennä tilanteeseen, jossa peruspalvelut rakennettaisiin yksityisten palvelujen varaan. Se luo niihin epävakautta ja turvattomuutta, ja kenenkään terveydellä ei voi eikä saa myöskään tehdä bisnestä.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi: Luin tänään välikysymyksen allekirjoittaneille tuttua lehteä, jossa oli laaja artikkeli: "Kansa tyrmää ulkoistamisen kuntien terveyspalveluissa". Tämän sitaatin kanssa on helppo olla samaa mieltä. Ideologinen yksityistäminen ei ole asiakkaan, potilaan eikä myöskään kuntalaisen etu.


Ritva Elomaa (ps):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelut koskettavat jokaista kansalaista ja niiden onnistunut toteuttaminen on yksi hyvinvointivaltion merkittävimpiä mittareita. Kuntaliitoksia perustellaan usein juuri sosiaali- ja terveyspalvelujen tehostamisella. Kuten tosielämän esimerkit osoittavat, kuntaliitokset eivät automaattisesti tuo ratkaisua sote-palveluiden vahvistamiseen. Uudistuksia pitää useimmiten pyrkiä edistämään, mutta niistä ei saa tulla pakkomielteenomainen itsetarkoitus, eli toisin sanoen olemassa olevaa hyvin toimivaa järjestelmää ei kannata korvata huonommalla.

Hallitus on tässä suhteessa päättänyt laittaa mutkat suoriksi ja päätynyt pientareen puolelle. Sosiaali- ja terveyspalveluista on tullut hallitukselle yksi keskeisimmistä keinoista ajaa läpi kuntaliitokset lähitulevaisuudessa. Nyt on vähintäänkin aikalisän paikka. Hallituksen on tehtävä nykyistä pintapuolista ja huteraa selvitystä tarkempaa tutkimustyötä kuntien omista kannoista sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi tulevaisuudessa. Vain tällä tavoin voidaan saada relevanttia ja kokemusperäistä tietoa paikallistasolta.

Henkilöstömitoitukset ovat tärkeässä roolissa pohdittaessa valtion kykyä turvata sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävä tarjonta ja laatu. Oudoksun tämän osalta SDP:n työtä hallituksessa. Vanhuspalvelulain kohdalla henkilöstömitoitukseen ei tullutkaan konkreettista parannusta, mikä on ongelmallinen yhtälö kyseisen puolueen kuntavaalihehkutuksen kanssa.

Suomalaiseen terveydenhuoltoon liittyy vakava henkilöstöongelma, joka tulisi pyrkiä ratkaisemaan Suomen ja suomalaisten edun mukaisesti. Tosiasia on, että hoitohenkilökunnasta ja lääkäreistä on tällä hetkellä huutava pula. Hoitajia ja lääkäreitä haalitaan ulkomailta paikkaamaan aukkoja julkisessa terveydenhuollossa. Pitkällä aikavälillä tähän ongelmaan on keksittävä pysyvää laatua oleva ratkaisu. Valtion konkreettinen vaikutuskeino tähän on järjestää enemmän koulutuspaikkoja terveydenhuollon alalle ja miettiä julkisen terveydenhuollon palkkauksen kannustavuutta. Miksi hoitohenkilökunta hakeutuu muihin töihin?

Välikysymyskeskustelussa käsittääkseni hallitus vastaa kysymyksiin. Tänään monet hallituksen edustajat tivasivat perussuomalaisten linjaa terveyspalveluiden järjestämiseen. Edustaja Soini valaisi linjaamme, mutta hallituksen pakka on sitä vastoin vielä levällään ja alkutekijöissä.

Ensi sunnuntaina on kunnallisvaalit. Kansalaiset varmasti miettivät ja joutuvat arvailemaan, käykö sote-uudistuksessa samalla tavalla kuin henkilöstömitoituksessa vanhuspalvelulaissa: luvataan paljon hyvää, toteutetaan sitten tulevaisuudessa ehkä.

Edellä olevan perusteella kannatan edustaja Juvosen esittämää epäluottamuslausetta.


Markku Rossi (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Onko jotain hyvää siinä, että hallitus ei ole saanut esitystä sote-uudistuksesta aikaan? Ehkä siinä on se hyvä puoli, että jos se nyt sitten viime yön ja aamun kiireessä olisi tehty, niin siitähän olisi voinut tulla vaikka huonokin. Mene ja tiedä. Odotamme kyllä, että hallitus tuon uudistuksen pystyy tuomaan. Kansalaisten ja terveys- ja sosiaalipalveluita tarvitsevien eli meidän kaikkien kannalta on totta kai lähtökohdan oltava se, että tuo uudistus tulee olemaan mahdollisimman hyvä.

Kun eduskunta on kiistellyt tänään eri malleista, niin ei sekään ole kyllä kovin paljon tätä kansanterveyden tilaa vielä parantanut. Totta kai malleistakin joudutaan keskustelemaan. Oleellista tietysti on — olipa se malli mikä tahansa, olipa tilaaja—tuottaja—järjestäjä-malli mikä tahansa — että terveyspalvelut pelaavat. Uskon, että kansalaiset haluavat, että silloin kun heillä on tarve päästä lääkäriin, niin lääkäriin myös pääsee, tai kun tarvitaan hoitoa, niin sitä hoitoa myös sitten saadaan.

Asiathan ovat lähtökohdaltaan yksinkertaisia. Miksi järjestelmistä tehdään sitten niin mutkikkaita, ja mistä kaikesta siinä oikein on kysymys, niin että ne palvelut eivät lopuksi pelaa? Hyvin usein on vielä niin, että mitä suurempi yksikkö nykyään on, niin myöskin palvelu on hitaampaa, jonot ovat pidempiä ja ihmiset tuskastuvat aivan luontaisesti sitten.

Ehkä edustaja Hiltusen puheenvuorossa tuossa aiemmin kävi ilmi myös, miksi sairaanhoitopiirejä eli maakunnallisia malleja itse asiassa vastustetaan. Kävikin ilmi juuri se, että kun keskuskaupungeilla ei olekaan asukaslukuun pohjautuvaa ääniosuutta sairaanhoitopiireissä, niin todetaan, että ne ovat epädemokraattisia. Kuntayhtymäthän on perustettu juuri sille pohjalle, että kaikki alueen kunnat, jotka ovat mukana kyseisissä yhtymissä, pystyvät vaikuttamaan omalla painollaan kuitenkin, ainakin edes pienellä osuudellaan, yhteisiin päätöksiin. Kysymys on itse asiassa monin osin keskuskaupunkien omasta vallanhalusta, siitä, että pitäisi pystyä määrittelemään laajemmaltikin, kuinka terveyspalvelut hoidetaan ja järjestetään.

Eduskunnan on katsottava kokonaisvastuu. Tietyille kunnille tämä edellä mainitsemani näkökulma voidaan sallia vielä ja hyväksyä ja ymmärtääkin, mutta eduskunnan on katsottava se, kuinka koko Suomessa, niin maakunnittain kuin eri alueilla, myös terveyspalvelut pystytään järjestämään. Siksi minä en ole koskaan ymmärtänyt tätä himmelikeskustelua. Himmelit ovat kauniita, mutta kun organisaatioista puhutaan, niin en minä ole koskaan kyllä ymmärtänyt, että ne kunnista valitut samat luottamushenkilöt, jotka ovat vaikkapa sairaanhoitopiireissä tai kuntayhtymissä, muuttuisivat, arvoisa herra puhemies, kasvottomiksi siirtyessään toisiin tehtäviin, ylikunnallisiin luottamustehtäviin. Silloin tietysti pitää katsoa peiliin, jos ei pysty siellä vaikuttamaan, ja arvioida se koko tilanne uudelleen.

Oleellista on tietysti, että sosiaali- ja terveyspalvelut on saatava jatkossakin omasta kunnasta lähipalveluina. Tämä on peruslähtökohta. Sen takia keskustalle nämä kotikunnat ovat tärkeitä. Kotikunta on ilman muuta se paikka, missä ihminen asuu, elää, viihtyy. Siellä on myös se kotiseuturakkauskin mukana. Siellä on oltava niiden palveluiden, jotka tarvitaan aivan tavalliseen perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden saamiseen. Erikoissairaanhoidon kohdalla ilman muuta pitää pystyä tekemään laajempia ratkaisuja. Keskustan malli, kotikunta—maakunta-malli, luo siihen yhtä pohjaa.

Arvoisa puhemies! Pohjois-Savossa esimerkiksi meillä on Kysteri-malli eli Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä. Soittelin tuossa kolmen eri kunnan, jotka ovat mukana — kahdeksan eri kuntaa on siinä — henkilöille ja kyselin heiltä heidän vaikuttimiaan, kuinka se on pelannut. Se on pelannut aivan loistavasti. He ovat pystyneet laskemaan kustannustasoaan, he ovat maakunnan eri osilla, eri alueilla olevia kuntia ja saavat palveluita sen mukaan myös, mitä haluavat. Maksavat niistä tietystikin, ja homma toimii. Voi kysyä, mikä vika siinä on. Samoin kysyin Varkauden kaupunginhallituksen puheenjohtajalta, miten te olette pärjänneet vaikkapa erikoissairaanhoidon kustannusten kanssa. Hän sanoi, että he ovat panostaneet Varkaudessa perusterveydenhuoltoon ja heidän kustannuksensa erikoissairaanhoidossa ovat laskeneet. No, siinä on tietysti omat ongelmat, ennen kuin se koko laiva kääntyy ja kaikki osuu kohdalleen, mutta joka tapauksessa heidän vastauksensa oli selkeä: panostamalla nimenomaan perusterveydenhuoltoon pystytään vähentämään erikoissairaanhoidon kustannuksia.

Jos tehdään maahan malli, jolla nämä niin sanotut kotikuntien terveyskeskukset, terveysasemat, lähilääkäripalvelut tavalla tai toisella vähenevät ja niistä siirrytään suurempiin yksiköihin eli lähipalveluista pois, niin se tulee johtamaan eittämättä siihen, että erikoissairaanhoidon kustannukset tulevat koko ajan lisääntymään, ja se ei voi olla minkäänlaisen uudistuksen tavoite.


Osmo Kokko (ps):

Arvoisa puhemies! Suomen väestö vanhenee ja tarvitsee entistä enemmän hoitoa. Samaan aikaan peruspalvelut ovat heikentyneet ja väestön terveyserot ovat kasvaneet. Palvelujen saatavuus ja laatu vaihtelee kunnittain, ja tämä tarkoittaa sitä, että tasa-arvo ei toteudu. Kunnat kilpailevat nyt työvoimasta, palvelujen rahoitusvaikeudet vain kasvavat, kun väestö ikääntyy, ja työikäisten määrä vähenee.

Erikoissairaanhoito toimii tällä hetkellä kohtuullisesti. Sairaalat ovat tehokkaita ja hoito korkeatasoista. Suurin ongelma onkin perusterveydenhuollossa ja hoitoon pääsyssä. Perusterveydenhuollon järjestelmä suosii rikkaita ja sortaa köyhiä. Hyvätuloiset käyttävät suurelta osin työterveyshuoltoa ja yksityislääkäreitä siinä, missä köyhät ja työttömät kärsivät julkisen terveydenhuollon ongelmista.

Esimerkiksi hammaslääkäreitä on tänä päivänä vähemmän kuin 25 vuoteen. Erityisen ongelmallinen tilanne on Pohjois-Karjalassa, missä on vähiten hammaslääkäreitä suhteessa väestöön eli yksi lääkäri 1 660:tä asukasta kohden. Koko maassa suhde on yksi lääkäri 1 190:tä asukasta kohden.

Arvoisa puhemies! Lääkäripula on ongelma niin pienissä kuin isoissakin kunnissa. Espoo on hyvä esimerkki vakavasta lääkäripulasta kärsivästä kunnasta. Jos Espoon terveyskeskuksiin ei riitä lääkäreitä, vaikka kyse on pääkaupunkiseudusta ja kunnan väestöpohja on suuri, kuinka voidaan olettaa, että terveyskeskuslääkäreitä riittäisi syrjäseuduillekin?

Kuntakoko ei lääkäripulaa ratkaise. Julkisten terveyspalveluiden tarjoajien tulisi kehittää toimintaansa myös siinä määrin, että he saisivat palkattua tarpeeksi motivoitunutta henkilökuntaa ja että työntekijöiden vaihtuvuutta ja keikkatyöläisyyttä saataisiin hillittyä. Tämä on eritoten kuntalaisten etu.

Arvoisa puhemies! Palveluiden ulkoistamisessa on omat ongelmansa. Ulkoistamisen jälkeen yrityksen on helppo nostaa hintoja, mikäli kilpailua ei ole. Tämä on uhkana etenkin pienemmillä paikkakunnilla ja vakava uhka terveyspalveluiden kallistumiselle.

Yksityistäminen ei siis välttämättä ole veronmaksajien etu. Sosiaali- ja terveyssektori ei ole oikea paikka tehdä bisnestä. Kunnallinen itsehallinto ja ratkaisuvalta on keskeistä säilyttää vastaisuudessakin. Muutoin on riskinä, että elinkeinopolitiikka syrjäyttää hyvinvointipolitiikan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kannatan edustaja Juvosen esittämää epäluottamuslausetta hallitukselle.


Inkeri Kerola (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Tämä tänä päivänä käyty välikysymyskeskustelu osoittaa minusta sen, että uudistukselle on välttämättä tarvetta, yksikään kunta Suomessa ei pysty järjestämään palveluja ilman yhteistyötä. Vaikka 70 kunnan kartta toteutuisi, olisi kaksi kolmasosaa kunnista alle 50 000 asukasta käsittäviä kuntia, joten ne eivät pysty järjestämään kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Kuntien yhteistyö on siis välttämätöntä jatkossakin. Suomalainen malli järjestää sekä sosiaali- että terveydenhuollon palveluita tarvitsee siis pikaista uudistamista, ja tämän varmasti kaikki myöntävät. Nykyinen mallihan on luotu aikana, jolloin talous kasvoi voimakkaasti ja työllisyysastekin oli suuntaamassa ylöspäin. On selvää, että mahdollisuudet järjestää kuntapohjaisesti sosiaali- ja terveyspalveluita ovat heikentyneet. Uudistus tarvitsee nyt harkittua näkymää, jossa katsotaan kauas tulevaisuuteen.

Keskustan vaihtoehdossa kotikuntien vastuulle jää vielä moni kuntaministeri Virkkusen laskemista 554 lakisääteisestä tehtävästä terveydenhuollon ja raskaamman sosiaalitoimen siirtyessä nykyisten sairaanhoitopiirien kokoisiin organisaatioihin. Sosiaali- ja terveyspalvelut, kuten julkiset palvelut muutoinkin, ovat eläneet viimeiset parikymmentä vuotta jatkuvan muutoksen alaisina. Sosiaali- ja terveydenhuollossa nämä muutospaineet vaikeuttavat jo henkilöstön työtä ja vievät suunnattomasti aikaa varsinaiselta ihmisten auttamiselta.

Mikä on hallituksen aikomus, mikä on mallinne elinkaari, kuinka pitkälle tulevaisuuteen uusi sosiaali- ja terveydenhuollon mallinne kestää? Tämä tietysti kiinnostaa siksi, että onko meillä takuu siitä, että saamme lääkäreitä, saamme sairaanhoitajia, saamme muuta hoitohenkilöstöä sinne, minne sitä tarvitaan, myös sosiaalipuolelle. Talouden aallokossa vahvan peruskunnan kaava ei ole pitkään aikaan samalla tasolla. Kun talous vaihtelee, niin luonnollisesti myös vahvan peruskunnan status vaihtelee.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden saaminen maan eri osissa vaihtelee suuresti. Espoossa lääkäriin joutuu jonottamaan jopa useita viikkoja. Tälle eriarvoistavalle kehitykselle on saatava piste. Onko hallituksen suunnittelemassa mallissa huomioitu se perustuslaillinen näkökulma, jossa pitäisi turvata kaikille kaikkialla Suomessa tasa-arvoiset sosiaali- ja terveyspalvelut riippumatta siitä, missä ihmiset asuvat?

Lapsiperheiden kotiavun on todettu tuovan miljardiluokan säästöt vuositasolla valtion talouteen. THL:n hetki sitten julkaistussa tutkimuksessa todetaan, kuinka lastensuojelun kustannuksia pystytään merkittävästi alentamaan panostamalla ennalta ehkäiseviin palveluihin. Lasten sijoittaminen kodin ulkopuolelle maksoi 430 miljoonaa euroa vuonna 2006 ja vuonna 2010 jo 620 miljoonaa euroa. Tukemalla perheitä kotiavun ja muiden tukipalveluiden keinoin, tukemalla lapsi- ja nuorisotyön tai nuorisopsykiatrian kautta saavutetaan jopa kymmenkertaisia menosäästöjä verrattuna huostaanottojen kuluihin. Nykyisellään tilanne on se, että perheitä autetaan aivan liian myöhään. Kotiavun palvelut ovat tarpeen jo ennen kuin tapauksista tulee niin sanottuja lastensuojelutapauksia. On siis edettävä ennalta ehkäisevien palvelujen suuntaan. Kysymykseni kuuluukin, miten sote-uudistukseen kytketään se usein eduskunnassa lausuttu vaatimus, että ennalta ehkäiseviin palveluihin laitetaan voimakkaita panostuksia ja saadaan aikaan todella vaikuttavia julkisen talouden säästöjä. Tämä koskee myös kyseessä olevaa uudistusta.

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että hallituksen suunnitelmat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi jäävät toteutumatta tällä viikolla ainakin. Tämä uudistus tuo mieleen sanonnan, missä todetaan, että kameli on komiteatyönä suunniteltu hevonen. Tältä hevoselta taitavat kuitenkin puuttua jalat, sillä kulkukuntoista siitä on vaikea kuvitella. Tällä hetkellä tärkeintä on antaa kuntapäättäjien tehdä linjaukset sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä lähellä ihmistä. Vanhustenhoito, neuvolapalvelut, koulut, kirjastot ja esimerkiksi perheitä lähellä oleva sosiaalityö kuuluvat oman kunnan hoidettaviksi, terveyskeskus mukaan lukien. Tämän osaavat kuntapäättäjät suunnitella ja toteuttaa itse kuntalaistensa parhaaksi.


Vesa-Matti Saarakkala (ps):

Arvoisa herra puhemies! Niin siinä kävi, kuten pari viikkoa sitten perussuomalaisten hallituksen kuntauudistusta ja lähipalveluiden turvaamista koskevan välikysymyksen esittelypuheenvuorossa totesin:

"On eri asia pelata peli paperilla kuin pistää pallo oikeasti maaliin. Hallituspuolueiden pelaajat ovat juosseet kuntauudistuksessa niin kovalla vauhdilla, että ihan pelkät laput silmillä se ei onnistu. Tämä hallituksen päämäärätön ja loputtomalta tuntuva laukka kohti maalia on mahdollista vain, jos pelipallo jalasta on karannut jo ajat sitten."

"Vastuulliselle oppositiolle ei jää tällä hallituksen itsensä paaluttamalla aikataululla muuta vaihtoehtoa kuin tyrmätä hallituksen linja vähintäänkin hätiköintinä, ja tässä asiassa muuten valtaosa erilaisista sosiaali- ja terveydenhuollon, kunta-alan ja ylipäätänsä yhteiskunnan asiantuntijoista on meidän perussuomalaisten kanssa samaa mieltä."

Ei hallitus pystynyt siis tuomaan uudistustaan ennen kunnallisvaaleja, ja nyt sitten vaaleihin mennään laput silmillä. Onko se tietoista, sitä on vaikea sanoa. Hallitus kiistää sen, että se olisi tietoinen valinta, mutta toinen vaihtoehto on sitten se, että tässä yksinkertaisesti hallituksella eivät vain eväät riittäneet viedä tätä uudistustaan, jota niin kovasti ovat itselleen hamunneet, maaliin asti. Siinä mielessä nyt perussuomalaisilla on ollut erittäin rakentava linja, että olemme tietysti halunneet nykypohjalta jatkaa kuntakentällä eli valtionosuuksilla tukien kuntia olisi meidän mielestämme voitu mennä eteenpäin mutta emme ole toisaalta mitään laatikkoleikkejä lähteneet leikkimään. Olisi nyt sitten toivottavaa, että tässä oppositiopuolueet otettaisiin mukaan tähän uudistukseen, ja etenkin perussuomalaisilla on valmiuksia vaikuttaa. Emme ole sitoneet käsiämme, mutta tämä hallituksen esittämä linja ei kyllä meille kelpaa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tiedonannossa kesäkuulta todetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tukee kuntauudistusta. Toisin sanoen suurkuntahanke on siis hallituksen ensisijainen tavoite ja kaikki muu on alisteista sille. Ensin tulee rakenne ja vasta sitten sisältö. Perussuomalaisten vaihtoehto tälle hallituksen linjalle on, että kuntien valtionosuuksia ei leikata. Säästetään mieluummin muualta kuin peruspalveluista. Mitä järkeä on ajaa alas monia kustannustehokkaasti peruspalveluita tuottavia kuntia vain siksi, että ne ovat riippuvaisia valtionosuuksista? Ajan oloon pienimmät, tehottomimmat tai ikärakenteeltaan haastavimmat kunnat kyllä liittyvät suurempiin kuntiin, kunhan kuntaliitoksesta annetaan kunnon porkkanarahat ja lähipalvelut luvataan taata lähipalvelulailla. Tällaista politiikkaa perussuomalaiset kannattavat. Kaikki tapahtuu vapaaehtoiselta pohjalta kunnissa. Ei tarvita valtakunnallisia laatikkoleikkejä, joita nykyään vaihtoehdoiksi kutsutaan. Sitä paitsi se todellinen kuntauudistus tehdään kunnissa, kun perussuomalaiset rynnivät valtuustoihin ja murskaavat kuntiin vuosien saatossa syntyneet hyvä veli -verkostot, jotka ovat kupanneet kuntien elinvoimaa jopa fataalilla tavalla.

Mitä sitten tulee tähän yksityistämiskeskusteluun, SDP:llä on ollut vuosia aikaa kunnissa estää muun muassa vanhustenhuollon ulkoistaminen yksityisille palveluntuottajille mutta mitään ei ole tapahtunut. Päinvastoin, nyt vähennetään kuntien omia laitospaikkoja koko ajan ja samat palvelut ostetaan sitten yksityisiltä palveluntuottajilta, esimerkiksi aluksi pienyrittäjiltä ja lopulta sitten isoilta kansainvälisiltä suuryrityksiltä, kun myydään ulos ne yritykset. Tätä linjaa SDP on varauksetta ollut tukemassa monissa kunnissa ympäri Suomea.

Nyt olisi syytä laittaa tämä kuntauudistus jäihin. Nämä hallituksen haasteet ovat olleet perussuomalaisten tiedossa, ja olemme odottaneet sitä tilannetta, ja kun olemme tienneet, että hallitus ajautuu tähän tilanteeseen, että asioita ei pystytä viemään eteenpäin, niin nyt sitten olisi se nöyrtymisen aika ja kädenojennus opposition suuntaan, että lähdettäisiin yhdessä parlamentaarisesti valmistelemaan tätä koko yhteiskunnan kannalta tärkeää uudistusta. Keskustan linja on täällä se, että on kotikunta—maakunta-malli. Kunnissa juuri kukaan keskustan kunnallisvaaliehdokkaista ei tästä linjasta puhu, siinä mielessä mielenkiintoinen tilanne myös teidän osaltanne.


Esko Kiviranta (kesk):

Arvoisa puhemies! Hallituksen sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistus junnaa paikoillaan.

Se tiedetään, että hallitus on lakkauttamassa sairaanhoitopiirit ja muodostamassa viisi erityisvastuualuetta. Muilta osin hallituksen sote-linjaukset ovat hämärän peitossa. Hallitus vitkuttelee sote-uudistuksensa päätöksenteossa ja lykkää sosiaali- ja terveyspalvelumallinsa julkistamisen kuntavaalien jälkeiseen aikaan antamistaan lupauksista välittämättä. Kuntavaaleissa äänensä antavan kansalaisen kannalta sote-linjausten pimittäminen tuntuu kohtuuttomalta. Äänestäjillä tulisi olla tieto siitä, miten hallitus aikoo järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut. Kuntalaisia kiinnostaa, mikä tulee olemaan kuntien vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä. Kunnan kannalta on olennaista, miten sosiaali- ja terveyspalvelut tuotetaan ja rahoitetaan. Sosiaali- ja terveydenhuolto on kunnan suurin toimintasektori. Kuntien ja kuntayhtymien menoista yli puolet menee sosiaali- ja terveysmenoihin.

Terveydenhoitojärjestelmäämme tulee uudistaa. Etenkin väestön ikääntyminen aiheuttaa terveydenhuollon uudistamispaineita, mutta terveydenhuoltoa ei uudisteta kuntia yhteen liittämällä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen liittyvät ongelmat eivät ratkea hallituksen esittämällä tavalla, kuntakokoa suurentamalla. Sote-uudistusta ei saa käyttää keppihevosena kuntien pakkoliitosten toteuttamiseksi ja oikeuttamiseksi. Terveydenhuollon uudistamistyö tulee valmistella huolellisesti ja mielestäni parlamentaariselta pohjalta. Uudistamista kaipaa koko terveydenhuolto kasvavine hoitojonoineen. Terveyspalvelujen toimivuutta heikentää ennen kaikkea työvoimapula. Pulaa on niin lääkäreistä kuin hoitohenkilökunnastakin. Terveydenhuollon suurimpana haasteena onkin henkilöstön riittävyyden turvaaminen. Kuntalaisen on voitava luottaa siihen, että hän saa sosiaali- ja terveyspalveluita niitä tarvitessaan. Palvelujen riittävä saatavuus ja hyvä laatu on turvattava koko maassa siten, että kunta voi järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut itse tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa.

Arvoisa puhemies! Sote-uudistusta ohjaa hallituksen yksisilmäinen ideologia niin sanotuista vahvoista peruskunnista. Osana kuntarakenneuudistusta hallitus on linjannut, että vahvat peruskunnat vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollosta. Ongelmana on, että hallituksen kaavailema 20 000 asukkaan peruskunta ei kykene tarjoamaan riittäviä sosiaali- ja terveyspalveluja. 20 000 asukkaan väestöpohja on täysin riittämätön erikoissairaanhoidon järjestämiseksi. Asiantuntijalausuntojen mukaan erikois- ja erityissairaanhoidon järjestäminen vaatii noin 200 000 asukkaan väestöpohjan. Jotta kunta yksin kykenisi järjestämään sosiaali- ja terveydenhuollon Suomessa, olisi sosiaali- ja terveysministeriön aiemman kansliapäällikön Kari Välimäen esityksen mukaisesti 20 kuntaa. Tällainen kuntakartta ei ole realismia. Hallituksen kuntatiedonannossa todetaan, että siellä, missä riittävän vahvoja kuntia ei kyetä muodostamaan, voidaan poikkeuksena muodostaa sosiaali- ja terveydenhuollon alueita. Tuntuu perin nurinkuriselta, että hallitus kuitenkin yrittää määritellä sote-alueet jo, ennen kuin kuntarakenne on selvillä tai on selvillä vain hallituksen rikkaan mielikuvituksen tuotteena. Ainoa realistinen tapa on mennä kuntarakenne edellä. Keskustan malli on selvä, sillä se lähtee nykyisestä kuntarakenteesta.


Lauri Heikkilä (ps):

Herra puhemies! Käsiteltävänä oleva välikysymys sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamisesta on hyvin ajankohtainen, kun hallitus on piinannut kuntia kuntarakenneuudistuksella. Hallitus ei ole ennen meneillään olevia kuntavaaleja kertonut, mitä se aikoo kunnilta ja tulevilta kuntapäättäjiltä vaatia.

Perusterveydenhuolto on kriisissä. Väestö ikääntyy, syrjäseudun terveyskeskuksia pyöritetään keikkalääkäreillä kovaan hintaan, ja raskailla hoivaosastoilla henkilökunta uupuu. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla 38 000 alan koulutuksen saaneista henkilöistä työskentelee muualla kuin oman alansa tehtävissä. Syitä ovat muun muassa työn kuormittavuus, liika vastuu suhteessa huonoon palkkaan ja epämukavat työajat. Nuoret hoitajat arvostavat myös perhe-elämää ja vapaa-aikaa. Mitä keinoja hallituksella on, että nuoret ja kokeneet hoitajat näkisivät julkisen sektorin työpaikat houkuttelevina ja vetovoimaisina?

Herra puhemies! Hallitus jätti voimaan 0,5 hoitajan vähimmäismitoituksen. Tällä mitoituksella ei voida taata riittävän hyvää ja laadukasta hoitoa. Vanhukset tarvitsevat hoivan lisäksi kiireettömiä keskusteluhetkiä ja virikkeellistä toimintaa. Minkälainen käsitys hallituksella on riittävän hyvästä hoidosta?

Hoivapalveluiden lisäksi määrärahoja ja muita resursseja tulisi kohdentaa myös ennalta ehkäisevään työhön. Kriisiperheitä, mielenterveys- ja päihdeongelmaisia tulee auttaa varhaisessa vaiheessa. Kynnyksen saada apua pitää olla matala. Päivittäin saamme lukea lehdistä tragedioista, jotka johtuvat osin työttömyydestä ja toivottomuudesta. Ne kertovat siitä, että hoito- ja tukipalveluiden saatavuus ja kanssaihmisistä välittäminen ovat vähentyneet yhteiskunnassamme. Ja mitä tekee hallitus? Se leikkaa ja kuristaa palveluja ja horjuttaa vakavissa vaikeuksissa olevia kuntia niin henkisesti kuin tukia supistamalla.

Herra puhemies! Hallituksen ei pidä unohtaa niitä omaishoitajia, jotka ovat kiinni ympäri vuorokauden omaisensa hoitamisessa pienellä omaishoitajan palkkiolla. Hallituksessa ja kunnissa ei tänä päivänä ymmärretä, että omaishoitajan työpanos on rahavaikeuksissa rypevälle valtiolle ja talousvaikeuksien kanssa taistelevalle kunnalle voimavara. Omaishoitaja säästää kunnalle ja valtiolle rahaa huolehtimalla vanhuksesta, jonka hoito pitäisi muussa tapauksessa järjestää kalliisti yhteiskunnan varoilla. Karmaisevinta on, että kaikille omaishoitajille ei löydy kunnista mitään tukea. Ei makseta edes pienintä hoitotukea, jos omainen on sairastunut kesken vuotta ja kunnan määrärahat on käytetty jo tältä vuodelta loppuun. Myös omassa kotikunnassani Marttilassa kuuluivat taas kerran varat loppuneen, eikä kunnanhallituksella ole ollut mitään kiirettä osoittaa lisää rahaa omaishoitoon.

Arvoisa puhemies! Näiden kuntakentän sosiaali- ja terveydenhoidon juupas—eipäs-keskustelujen sijaan kunnissa kaivataan lisää rahaa hoitohenkilökunnan palkkaukseen, perehdyttämiseen ja koulutukseen. Tärkeää on riittävä hoitohenkilökunnan määrä ja mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin. Valmistuville lääkäreille tulisi säätää muutaman vuoden terveyskeskuspalvelujakso ennen siirtymistä monikansallisten lääkäriketjujen palvelukseen, jotta kunnat pystyvät kehittämään terveydenhuoltoaan.

Valtion ja kuntien tulee muutoinkin panostaa kunnalliseen terveydenhuoltoon nykyistä enemmän. Kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamuslausetta.


Tapani Tölli (kesk):

Arvoisa puhemies! On surullista, että ministeriaitio näin tärkeän asian käsittelyn yhteydessä on tyhjä. Luulisi, että joku vastuuta tuntevista ministereistä olisi paikalla, kun käydään keskustelua kansanvallan kannalta näin merkittävästä asiasta.

Tämä on surullinen päivä myös kansanvallan kannalta. Ihmisillä ei ole tietoa, mikä on hallituksen peruslinja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa ja mitä hallitus tulee esittämään kuntarakennelain suhteen. Siitä kyllä linjattiin tiettyjä asioita kesäkuussa, mutta luvattiin useampaan kertaan, että esitys tulee hyvissä ajoin ennen kunnallisvaaleja.

Minä olen joskus sanonut niin, että kun katsoo tämän jättikuntahankkeen perusteita, esimerkiksi mitä pääministeri esittää, joskus tuntuu, että meillä on eri laskuoppi, mutta että meillä on eri almanakka, se on erikoinen asia. Ei ole kuin pari viikkoa siitä, kun pääministeri lupasi, että selkeä tavoite on se, että nämä valmistuvat ennen kunnallisvaaleja. Nyt äänioikeutetuista liki neljännes on käynyt käyttämässä äänioikeuttaan tietämättä, mitä hallitus tulee esittämään. Nyt sitten on tilanne, että tässä mielessä mennään pimeydessä vaaleihin. Mutta näillä eväillä sitten ratkaistaan.

Hallitus on aiheuttanut tällä uudistushankkeellaan, jota ei varsinaisesti voi sanoa uudistukseksi, melkoisen kaaoksen. Kehitystyö kunnissa on ollut toista vuotta pysähdyksissä. Palveluihin, niiden tuotantotapoihin ja järjestämiseen liittyvät uudistukset ovat pysähtyneet, kun odotetaan, mitä tuleman pitää.

Tänään on kuulutettu pääministerin otetta uudistuksen johtamisessa, ja hän on antanut ymmärtää viimeksi tänään, että hän antaa sektoriministereiden tätä asiaa viedä eteenpäin. No, sinänsä siihen on perusteet, mutta jos hallitus on linjannut tämän tärkeimmäksi asiaksi, niin joku rooli pitäisi hallituksesta vastaavalla pääministerillä olla. Kuitenkin näissä tiedotteissa, mitä hallitus on pitkin matkaa julkaissut — olen käynyt niitä läpi — muun muassa viime helmikuussa hallituksen tiedotteessa todetaan, että "kuntauudistuksen valmistelua johtava pääministeri Katainen toivoo, että Suomessa käytäisiin avointa keskustelua" kuntien tulevaisuudesta. Siinä hän ainakin kertoo johtavansa.

Arvoisa puhemies! Tulen käyttämään toisenkin puheenvuoron tämän illan aikana, koska 5 minuutissa ei paljon ehdi sanoa.

Faktat, tosiasiat, perusteet tältä jättikuntahankkeelta puuttuvat. Tänäänkin pääministeri ja muut ministerit perustelivat huoltosuhteen muutoksella. Ei kuntarajojen muutos muuta huoltosuhdetta eikä vaikuta väestörakenteen muutokseen. Se on oleellista, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään.

Toinen asia esimerkiksi on se, että annetaan kuva, että näiden jättikuntien muodostamisen yhteydessä säästetään valtavasti hallintomenoista. Kuntien yleishallintomenot ovat noin 2,3 prosenttia kuntien kokonaismenoista, ja on selvästi osoitettavissa tutkimuksiin nojaten, että suurissa kunnissa, jättikunnissa, hallintomenot ovat suhteessa vielä suuremmat, ja jos perehtyy tarkemmin organisaatioteoriaan, niin näinhän se toimii. Miksi sitten annetaan ymmärtää, että tässä sitä vasta säästetään? On surullista tämä faktoihin nojaamattomuus.

Sitten on tänäänkin annettu ymmärtää, että keskustan esittämä maakunta—kotikunta-malli aiheuttaa keskittymistä. Kannattaa, esimerkiksi siellä kokoomuksen edustajat, käydä tutustumassa siihen ratkaisuun, mikä Ruotsissa on. Siellä on maakuntatasolla terveydenhuolto, niin on Tanskassakin, eikä missään ole toteutettu sitä ratkaisua, mitä te olette täällä esittäneet.


Jukka Kopra (kok):

Arvoisa puhemies! Suomessa on nyt käynnissä maan historian suurin kunta- ja palvelu-uudistus, ja samassa yhteydessä kehitetään sosiaali- ja terveydenhoidon järjestämistä. On ilman muuta selvää, että nämä uudistukset ovat Suomen elinehto. Emme me yksinkertaisesti kykene ylläpitämään nykyisen kaltaista järjestelmää, vaan meidän on oltava proaktiivisia ja uudistettava rakenteita niin nopeasti kuin mahdollista. Nykyinen järjestelmä on kustannuksiltaan niin raskas, että ennen pitkää olemme pakkotilanteessa ja joudumme tekemään hätäratkaisuja, mikäli emme nyt toimi hallituksen viitoittamalla tavalla.

Toki sosiaali- ja terveysuudistuksen yksityiskohtien määrittely on vielä kesken. Päivänselvää mielestäni on kuitenkin, ettei keskustan esittämä suurmaakuntamalli ole oikea ratkaisu. Käytännössä se johtaisi siihen, että Suomessa olisi tosiasiallisesti noin 20 kuntaa, ja sitä tuskin kepukaan itse haluaa.

Hallituksen esittämä vahvan peruskunnan malli sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjänä on oikea tie. Ihmisillä on myös oltava mahdollisuus valita, kenen hoitoon haluavat mennä. Olen vakuuttunut siitä, että laaja palveluntarjoajakenttä pystyy tuottamaan palveluita ja hoitoja edullisemmin ja laadukkaasti. Tämä perinteinen kunnan tai terveydenhoitopiirin itsensä tuottama palvelu ei voi aina olla ainoa vaihtoehto. Meillähän on jo olemassa niin kutsuttu monituottajuusmalli ja ostoja yrittäjiltä ja yhteisöiltä tehdään paljon. Järjestelmää on suunniteltava ja kehitettävä sellaiseksi, että erityisesti paikallisten pienyrittäjien ja yritysten toimintamahdollisuudet ovat hyvät. Paras vaihtoehto ei todellakaan ole se, että markkinoilta ostettavia palveluja tuottavat vain monikansalliset suuryritykset. Se ei julkisen talouden kustannuksia pitkällä tähtäimellä säästä. Kysymys on siis, miten näitä ulkopuolisia resursseja parhaiten hyödynnetään ja miten julkinen palvelunjärjestäjä markkinoiden veturiorganisaationa muokkaa markkinoita joko harkitusti tai vahingossa.

Kun sosiaali- ja terveysuudistusta tehdään, meidän on siis oltava innovatiivisia ja ennakkoluulottomia. Yksityisille yrittäjille, olivat ne pien- tai suurempia yrityksiä tai järjestöjä, on annettava entistä paremmin mahdollisuuksia osallistua tähän tuotantoprosessiin. Meillä on jo olemassa täysin yksityisellä rahalla, ei-julkispalveluihin kuuluvat, toimivat markkinat sosiaali- ja terveysalalla. Näihin kuuluvat muun muassa vahvasti käynnistymässä olevat terveys- ja hyvinvointipalvelujen vientimarkkinat ja matkailu. Ottamalla yrittäjät, yritykset ja järjestöt mukaan palveluiden tuottamiseen myös julkiseen terveydenhuoltoon me voimme luoda vahvan uuden palveluteollisuuden alan, jolla on entistä suurempi merkitys myös viennin kannalta. Julkisen sektorin ostot yrittäjiltä, yksityisiltä palveluntuottajilta, edesauttavat vahvan sosiaali- ja terveyspalveluiden yritysten ekosysteemin syntyä, ja uskon, että tämän myötä on saavutettavissa monenlaisia tuottoja ja välillisiä kustannushyötyjä, joista emme vielä tiedäkään.

Mielestäni tässä yhteydessä tulee harkita myös palvelualoitteen käyttöönottoa kunnissa. Palvelualoitehan mahdollistaa sen, että yrittäjät tai kolmannen sektorin toimijat, siis järjestöt, voivat esittää vaihtoehtoisia, laadultaan parempia tai kustannuksiltaan tehokkaampia tapoja tuottaa kohteena oleva palvelu. Palvelualoitteen käyttöönotto ei automaattisesti velvoita kuntaa ostamaan palvelua ulkopuolelta. Kunnan tulee kuitenkin vastaanotettuaan uuden ehdotuksen arvioida ja vertailla omaa tapaansa tuottaa palvelu suhteessa esitettyyn malliin ja päättää toimenpiteistä arvioinnin jälkeen. Uskon, että tällainen palveluiden, kustannusten ja tulosten läpinäkyvyyttä lisäävä toimintamalli olennaisesti edistäisi palvelun laadun parantamista sekä kustannusten kurissa pysymistä.


Lasse Hautala (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa todetaan: "Hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vastaavasti vaativia sosiaalihuollon palveluja lukuun ottamatta." Nämä "vaativa erikoissairaanhoito" ja "vaativa sosiaalihuolto" ovat ne rajatekijät, jotka muodostavat tässä ison ongelman, ja se tuntuu kummitelleen tässä pitkin matkaa.

Vuosi sitten hallitus antoi aikataulun siitä, miten tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus etenee, ja keväällä viimeiseksi luvattiin selkeästi, että riittävän ajoissa ennen kuntavaaleja tullaan antamaan selkeät osviitat siihen, mihin hallitus omissa toimissaan pyrkii. Tässä asiassa on käynyt niin, että jo yli miljoona suomalaista on äänestänyt kuntavaaleissa täysin tietämättömänä siitä, millaisen palvelurakenteen sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja millaisen kuntarakenteen Suomi tulee lähivuosien aikana saamaan. Ja nyt kun tämän päivän uutiset kuulimme, niin voidaan todeta, että myöskin ensi sunnuntaina äänestävät ovat yhtäläisellä viivalla, saman tietämättömyyden vallassa siitä, mitä tulee tapahtumaan.

Viime keväänä, kun kunnilta pyydettiin lausunnot tästä niin sanotusta karttaharjoituksesta, kunnat ilmoittivat, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat keskeisiä palveluja, jotka tulisi huomioida. Tuolloin hallitus sitten päätti sekä kuntien että Kuntaliiton esityksestä, että syksyllä järjestetään uusi kierros, jossa sitten sosiaali- ja terveyspalveluista tullaan kuulemaan.

Hallitus päätti kesäkuun lopussa, että Suomeen muodostetaan 5 erityisvastuualuetta, ja toinen merkittävä päätös oli se, että sairaanhoitopiirit loppuvat. Tämä sairaanhoitopiirien loppuminen ihmetyttää. Se, että 20 toimivaa sairaanhoitopiiriä lakkaa organisaationa olemasta, tulee aiheuttamaan suuria kysymyksiä koko erikoissairaanhoidon ylle. Kuka jatkossa omistaa nämä miljardien kiinteistöt, työpaikat, jotka jokaisessa sairaanhoitopiirissä luetaan tuhansina? Kuka ne tulee hallinnoimaan? Onko niin, että hallitus ajaa nämä isot sairaalakiinteistöt niiden isäntäkuntien omistukseen? Mikä asema on silloin niillä kunnilla, jotka ovat tähän mennessä olleet niitä merkittävästi rahoittamassa? Tähän ei ole annettu minkäänlaista vastusta. Sairaanhoitopiirien hallinnossa olevat ja sairaanhoitopiirien työntekijät ovat tässä yhteydessä suuren kysymysmerkin alla, miten heidän tulee käymään, kuka on heidän omistajansa ja kuka sitten tulee organisoimaan nämä kysymykset.

Kun hallitusohjelmassa luvataan, että erikoissairaanhoito kuuluisi vahvoille peruskunnille, niin onko niin, että niitä peruskuntia on vain nämä 20? Mutta jos niitä on se määrä, mistä hallituksen monet ministerit ovat puhuneet, 80—120 kuntaa, niin tämähän tulisi käynnistämään ison investointiaallon näihin peruskuntiin. Rakentuisi kova kilpailu siitä, millaisia palveluja eri kunnissa pystytään tekemään. Ja kun meitä on vain 5,3 miljoonaa ihmistä, niin aivan väärään kohteeseen meillä varoja tultaisiin osoittamaan, koska jo tämä nykyinen palveluverkosto riittää hyvin organisoituna kattamaan ihmisten perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelut.

Kuten on täällä monissa puheenvuoroissa tänään tullut esille, keskustalla on selkeä, realistinen vaihtoehto ja malli siihen, miten jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut voitaisiin toteuttaa. Kunnissa terveyskeskukset olisivat ne, jotka nämä lähipalvelut hoitaisivat, ja sitten erikoissairaanhoidon palvelut voitaisiin hyvinkin hoitaa nykyisissä sairaanhoitopiireissä. Josko niiden nimi sitten joksikin muuttuisi, mutta käytännössä olisi niin, että se organisoituisi niiden kiinteistöjen ja sen toiminnan ympärille, mitkä siellä tällä hetkellä jo ovat.


Timo V. Korhonen (kesk):

Arvoisa puhemies! Hallituksen monella tavalla ideologinen suurkuntahanke on nyt pyörinyt runsaan vuoden. Erittäin hyvällä syyllä jo nyt voidaan sanoa se, että hallituksen toiminta on johtamassa kuntakentän kohtuuttomaan tilanteeseen. Perusta tälle tilanteelle luotiin hallitusohjelman kuntalinjauksilla, joiden toteuttaminen on käytännössä mahdotonta. Hallituksen pakonomainen tavoite hoitaa sote-palvelut epämääräisissä peruskunnissa ja kaikkein vaativin erikoissairaanhoito yliopistosairaaloiden erityisvastuualueilla on kokemassa mahalaskun.

Ratkaisuja ei ainakaan vielä ole tullut, kuten tämä päivä on osoittanut. Tämä ei ole mikään yllätys, koska voitaneen sanoa, että kaikki alan asiantuntijat ovat alusta alkaen pitäneet hallituksen tavoitetta näköalattomana. Viimeksi julkisuudessa Husin toimitusjohtaja Aki Lindén sanoi, että niin suuri kunta, että se voisi vastata sekä perusterveydenhoidosta siihen läheisesti kuuluvine sosiaalipalveluineen että erikoissairaanhoidosta, ei ole realistinen. Eli hallitus siis rakentaa sote-ratkaisuaan, kuntarakennettaan, epärealistiselle pohjalle.

Tätä kuntakeskustelua ovat hämänneet ja hämmentäneet monet ministereitten alati vaihtuvat puheet ja näkemykset alkaen pääministerin jättikuntahankkeella saavutettavista utopistisista 4 miljardin säästöistä. Sadan pienimmän kunnan menot ovat pienemmät kuin Turun kaupungin. Vastaavasti hallituksen halailemissa 20 vastuukunnassa käytetään noin puolet ja sadassa suurimmassa kunnassa noin 80 prosenttia kaikista kuntien menoista. Kuinka ihmeessä kukaan voi edes yrittää väittää, että kuntatalouden taloudelliset ongelmat ratkaistaan kuntarajoja siirtelemällä, siirtymällä 70—100 kuntaan, kuten hallitus haluaa?

Vähitellen onkin alkanut selvitä entistä laajemmalle se, että hallituksen suurkuntahankkeen tavoite ei ole ollutkaan kunta ja sosiaali- ja terveydenhuollon järkeistäminen ja kustannustehokkuuden lisääminen, vaan ainoastaan ideologinen keskittäminen, ihmisten, asumisen, palvelujen, sosiaali- ja terveydenhuollon rahojen ja vallan siirtäminen ja keskittäminen mahdollisimman harvoille suurille keskuskaupungeille.

Paljon on puhuttu erilaisista malleista. Ainoa puolue, jolla on ratkaisu, on keskusta. Meillä on oma mallimme, kotikunta—maakunta-malli. Kahdenkeskisissä keskusteluissa monet hallituspuolueittenkin edustajat ovat myös minulle todenneet, että se on toimiva ja kattava ratkaisu, mutta kun ongelmana on se, että se on keskustan malli. Siis viis ihmisistä ja ihmisten tarpeista, politiikka etusijalla, sanovat hallituspuolueet. (Timo Heinonen: Höpö höpö!)

Muutama sana keskustan kotikunta—maakunta-mallista.

Se lähtee ihmisestä, palveluitten turvaamisesta, kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien turvaamisesta ja alueitten elinvoiman säilyttämisestä. Se lähtee siitä, että kuntarakenteen uudistamista tärkeämpää on palvelujen tuotanto- ja järjestämistapojen uudistaminen. Se tunnustaa sen, että Suomessa on erilaisia alueita asukaspohjan, ikärakenteen, väestötiheyden ja etäisyyksien osalta. Se lähtee siitä, että lähipalveluiden saavutettavuus ja asukkaitten vaikutusmahdollisuudet turvataan kaikilla alueilla. Alueet ovat elinvoimaisia, hallintorakenteet selkeitä ja tuloksekkaasti toimivia. Se lähtee siitä, että julkisten palveluitten keskiössä on oltava kansalaisten arjen sujuvuus. Keskustan malli parantaa palveluitten saatavuutta. Kun maakunnan sisällä palvelut voi hakea mistä tahansa kunnasta asuinpaikasta riippumatta, samalla kansalaisten joustava liikkuvuus paranee.

Mallimme tekee monimutkaiset hallintojärjestelmät tarpeettomaksi ja yksinkertaistaa julkishallinnon jokaisen ymmärrettäväksi. Se yhtenäistää sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen eri tasot. Näin luodaan toimivia kokonaisuuksia, kuten sujuvia hoitoketjuja. Hallintotasojen välillä aiheutuvaa tehottomuutta vähennetään. Raja-aidat muun muassa sote-kokonaisuuksien väliltä pyritään poistamaan. Mallimme selkeyttää kuntien johtamista merkittävästi ja vähentää byrokratiaa. Nykyiset kuntayhtymät ja kuntien muut yhteistyöjärjestelmät ja jopa tuhannet sopimukset tulevat tarpeettomaksi, jolloin poistuu myös kuntademokratian niin sanottu harmaa alue. Suurissa peruskunnissahan osittain hyvin monimutkaisten yhteistoiminta- ja sopimusjärjestelyjen vuoksi vaikutusmahdollisuudet myös luottamushenkilöillä ovat hyvin heikot. On huomattava, että keskustan malli myös selkeyttää byrokratiaa.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Edustaja Korhonen toi esille, että keskustan esittämä malli olisi meidänkin mielestä hyvä, mutta syy siihen, että se ei meille kelpaa, olisi se, että se on keskustan malli. Ei tästä suinkaan ole kyse. Kyse on siitä, että me emme halua viedä päätösvaltaa entistä kauemmaksi sieltä ihmisten kotikunnista ja -kylistä. Tämä keskustan malli, joka olisi terveyskeskuskuntayhtymä- tai sairaanhoitopiirimalli tai palo- ja pelastustoimimalli taikka maakuntaliittomalli, olisi nimenomaan sellainen, jossa päätöksenteko vietäisiin harvoille ihmisille maakuntakeskukseen. Me haluamme, että niistä asioista päätetään kunnanvaltuustoissa niin, että nytkin ensi sunnuntaina ihmiset voivat itse päättää, ketkä heidän asioistaan päättävät, eikä niin, että yksi tai kaksi ihmistä edustaa jotain isoa kuntaa maakunnan kokoisessa kuntayhtymässä.


Markus Lohi (kesk):

Arvoisa puhemies! Kun meillä viime maanantaina oli rovaniemeläisten kansanedustajien kesken vaalipaneeli, niin sekä sosialidemokraattien että kokoomuksen kansanedustajat — paikalliset kyllä — kovasti olivat tulossa tätä keskustan mallia hyvinkin lähelle ja kannattivat sitä. He olivat sitä mieltä, että kun tässä aikaa vähän kuluu, niin varmaan tätä mallia kohti ollaan menossa.

Ihmettelen sitä, miksi siitä erikoissairaanhoidosta halutaan päättää erityisesti kunnissa. Eihän ne valtuutetut voi päättää, keltä lonkka leikataan tai kannattaako magneettikuvaus hankkia. Nämähän ovat lääketieteellistä arviota, josta ne kulut pääosin syntyvät. Tärkeintä on se, että yhdessä päätetään maakunnallisesti, missä ne terveyspalvelut tuotetaan, missä ovat ne toimipisteet, että ne ovat lähellä ihmisiä, ja sen jälkeen ne kulut syntyvät lähinnä lääketieteellisillä arvioinneilla.


Timo V. Korhonen (kesk):

Arvoisa puhemies! Nyt ymmärrän edustaja Heinosen logiikkaa, että maakuntatasolla päätöksenteko siirtyisi muutaman ihmisen päätösvaltaan. Keskustan mallissa on kaksi avointa, selkeää demokratian porrasta: on kuntataso, kunnanvaltuuston avoimet kuntavaalit, on maakuntataso, jossa meidän mallissamme voidaan lähteä liikkeelle siitä, että maakuntavaltuusto valitaan suoralla kansanvaalilla. Tällainen kuntayhtymämalli on jo perustuslain ja kuntalain mukaan aivan täsmälleen samanlaista kunnallista hallintoa kuin peruskunnissakin. Keskustan maakuntamalli selkeyttää ja avaa, tekee entistä avoimemmaksi kunnallisen päätöksenteon.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Itse asiassa se ongelma tulee siinä, että tuo ketju ei olisi yhtenäinen. Eli ennalta ehkäisevä työ olisi siellä omassa lähikunnassa. Siellä olisi perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito. Kyllä niillä edustaja Lohi on jonkinlainen yhteys, että jos kunta esimerkiksi laiminlyö perusterveydenhuollon toimenpiteitä taikka kuntouttavia toimenpiteitä, niin se luo paineita entistä enempi erikoissairaanhoitoon. Ja tässä teidän mallissanne tapahtuisi juuri niin, että sosiaalitoimi siirrettäisiin maakuntatasolle, mutta aiheuttaja, esimerkiksi päivähoidon laiminlyönnit taikka koulupuolen laiminlyönnit jäisivät sinne kuntatasolle. Eli kunnassa ei enää se yhteys olisikaan yhtenäinen siitä ennalta ehkäisevästä työstä sosiaalitoimeen, vaikkapa huostaanottoihin, jotka teidän mallissanne siirtyisivät maakuntatasolle, sinne monitoimikuntayhtymään.


Markus Lohi (kesk):

Arvoisa puhemies! Minä en kyllä ymmärrä, miten koulupuolesta voidaan ajatella, että se olisi sosiaali- ja terveyspuolen ennalta ehkäisevää toimintaa. Se on sivistyspalvelua, se on lasten koulutusta, (Timo Heinonen: Pienet ryhmät!) mutta ennalta ehkäisevät terveyspalvelut on aivan eri asia. Totta kai me luotamme siihen, että kunnissa on viisaita päättäjiä, eivätkä he lasten koulutusta ja päivähoitoa lähde niin kurjaan tilaan saattamaan, että ne jotenkin lähtisivät sitten dramaattisesti kasvattamaan vaikkapa erikoissairaanhoidon kustannuksia. Meidän mallissamme perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito laitettaisiin yhteen, ja tämä on se olennainen tekijä, että siellä nämä hoitoketjut toimivat ja turhat sitten esteet, rajaesteet, niin kuin niitä tänä päivänä on, näiden välillä karsittaisiin.


Timo V. Korhonen (kesk):

Puhemies! Keskustan mallissahan perusterveydenhuolto, peruserikoissairaanhoito ja sosiaalipalvelut siirretään samalle järjestäjälle, minkä tehokkuus tulee siitä, että näitten toimintojen väliset raja-aidat saadaan joko pois tai saadaan ne mahdollisimman matalalle. Lasten päivähoito on aika luontevaa pitää siellä kotikunnassa, koska se linkittyy oleellisesti myös peruskoulutukseen.

Mutta edustaja Heinonen aivan oikein kiinnitti tärkeään asiaan huomiota: terveydenhuollon ennaltaehkäisemiseen, terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Tämä onkin mielenkiintoinen huomio. THL on tutkinut muun muassa Kainuun mallia terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta, ja mikä tässä on kaikkein mielenkiintoisinta, on se, että THL:n vertailussa Kainuu on hoitanut terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen maan parhaiten. Elikkä se osoittaa myös sen, että tällainen maakuntamalli on hyvin toimiva.

Ja vielä kierros.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Olen hämmentynyt siitä, että keskustalaiset eivät näe peruskouluun tehtäviä panostuksia ennalta ehkäisevänä työnä esimerkiksi nuorten pahoinvointiin taikka mielenterveysongelmiin. Kun peruskouluun panostetaan, pystytään pitämään riittävän pienet opetusryhmät, huolehditaan siitä, että erityisopetusta on silloin, kun sitä tarvitaan, on tukiopetusta, on psykologit, on kuraattorit ja kun ne toimivat siellä peruskunnassa, lähikunnassa lähipalveluina heti, kun nuori tai lapsi niitä tarvitsee, niin siinä, edustaja Lohi, on ennen muuta erittäin merkittävä säästönäkökulma erikoissairaanhoitoon, ettei tarvita lapsille esimerkiksi niin paljon sairaalakoulujaksoja taikka huostaanottoja, kun pystytään puuttumaan niihin orastaviin ongelmiin jo vaikkapa kouluterveydenhuollossa taikka neuvolassa. Ensimmäiset merkit syrjäytymisestä näkyvät tilastojen ja tietojen mukaan jo 5-vuotisneuvolassa. Kyllä silloin on syytä olla valmiutta siellä kunnassa puuttua niihin asioihin heti.


Markus Lohi (kesk):

Arvoisa puhemies! Me olemme näistä asioista varmasti hyvin paljon samaakin mieltä. Tietenkin semmoinen perusideologinen ero, että minä näen kyllä niin, että kasvatustyössä ja siinä, että nuoret ja lapset voivat hyvin, kyllä se perheen vastuu on kaikista keskeisin eikä sitä voida näille kunnan viranomaisille lähteä liikaa sysäämään. Koulun tehtävä on toki kasvattaa mutta myös opettaa lapsia ja nuoria. En näe siinä mitään ristiriitaa, että näiden pitäisi olla aina saman järjestäjän ja organisaation järjestämiä. Minä uskon, että se toimii varsin hyvin niin, että kotikunnat järjestävät päivähoidon ja peruskoulutuspalvelut ja sitten maakunnan tasolla hoidetaan nämä terveyspalvelut. Kyllä se yhteys toimii varsin hyvin. Siellä on varmasti samoja päättäjiä, ja asukkaat valitsevat maakuntatasonkin päättäjät.


Kaj Turunen (ps):

Arvoisa puhemies! Tässä on hiukan vaikeuksia saada nyt eroa itse asiassa, mikä on hallituksen linja ja mikä on keskustan linja, koska molemmat haluavat järjestää perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon samassa organisaatiossa. Keskustalaiset haluavat tehdä sen maakunnassa, ja hallitus haluaa tehdä sen vahvassa peruskunnassa. Mutta silloin, jos vahvassa peruskunnassa järjestetään erikoissairaanhoito, se vaatii vähintään 50 000:n tai yli väestöpohjan kunnan, ja silloin puhutaan maakunnan kokoisista kunnista. Eli aivan samanlainen malli teillä on molemmilla, toisella vain maa-sana siinä ensin: maakunta tai vahva peruskunta, joka on maakunnan kokoinen. Tähän on hiukan vaikea nyt saada selvyyttä, että te näytätte olevan kyllä ihan samoilla linjoilla molemmat.


Timo V. Korhonen (kesk):

Arvoisa puhemies! Vaatii kyllä aika laajaa mielikuvitusta, että kykenee näkemään keskustan kotikunta—maakunta-mallin ja hallituspuolueitten ajaman epämääräisiin peruskuntiin nojaavan mallin täysin yks yhtenä.

Mutta tämä koulutus, minkä edustaja Heinonen otti esille, on äärettömän, äärettömän iso asia. On pakko todeta esimerkiksi Kainuun malliin liittyen, joka on siis hyvin lähellä tätä maakuntamallia, että nuorten syrjäytymisen kannalta on aivan ratkaisevaa se, pääsevätkö he mahdollisimman nopeasti heti peruskoulun päättymisen jälkeen harjoittelupaikkaan, työpaikkaan tai koulutukseen. Se, että Kainuun mallissa nämä asiat on pystytty hoitamaan maakunnallisesti yhtenä kokonaisuutena, on tuonut mukanaan muun muassa sen, että viimeisten vuosien aikana, kun tämä malli on toiminut, meiltä ei ole päässyt peruskoulun päättymisen jälkeen karkaamaan käytännössä yhtään nuorta, eli kaikille on löydetty jatkokoulutuspaikka, harjoittelupaikka tai jopa työpaikka. Tämä on tavattoman suuri asia.


Päivi Lipponen (sd):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kyllä tukea tässä Heinosta, koska hän näkee tämän terveyden ja hyvinvoinnin säilymisen hyvin laajana kysymyksenä liittyen juuri kouluterveydenhuoltoon, mutta haluaisin tuoda esille tutkimustuloksia, että jopa päiväkoti-ikäisissä lapsissa voidaan löytää näitä riskitekijöitä, jotka mahdollisesti johtavat sitten elämäntilanteiden muuttuessa jopa mielenterveysongelmiin, kuten me tiedämme, että tänä päivänä erityisesti nuorten ihmisten parissa mielenterveysongelmat ovat kasvava huoli. Eli kyllä tämä asia täytyy katsoa hyvin laajasti lähtien päiväkotiin tuotavista palveluista — ne ovat kasvatuspalveluja, ne ovat hoivapalveluita — mutta myöskin sitten siitä, millä tavalla pystytään kouluissa vastaamaan näihin nuorten hyvinvointihaasteisiin.


Mirja Vehkaperä (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Keskusta on irtisanoutunut täysin hallituksen ajamasta suurkuntahankkeesta. Meidän kotikunta—maakunta-malli on jotakin aivan toista, ja luulisi jo tänään, että teille kaikille on kirkastunut se, mitä ovat lähipalvelut, mitä kunta tulee tuottamaan, ja mitä ovat sitten maakunnalliset palvelut, jotka haetaan leveämmille harteille.

Kun täällä aikaisemmin puhuttiin vallan keskittämisestä, niin eivätkö juuri nämä suurkunnat ole sitä? Oulun seudulla on tehty nyt viiden kunnan liitos, ja katsotaanpa nyt siitä esimerkiksi niitä kokemuksia. Toivoisin, että hallitus pohtii ja katsoo myöskin niiden toteutettujen liitosten taakse, miten paikallisdemokratia toimii, pystytäänkö sieltä kuntien reuna-alueilta myöskin päätöksentekoon tulemaan mukaan, ja näissä vaaleissa nähdään se erityinen piirre, kuinka hyvin sinne keskuskaupungin valtuustoon sitten oikeasti reuna-alueelta päästään.


Markus Lohi (kesk):

Arvoisa puhemies! Edustaja Turuselle haluaisin todeta, että kyllähän se keskeinen ero keskustan ja hallituksen mallissa on se, että kun hallitus on erikoissairaanhoidon viemässä kuntiin, niin jo kansainvälinen vertailu ja tutkimus osoittavat, että meillä on kerta kaikkiaan aivan mahdoton saada aikaan senkokoisia kuntia, jotka pystyisivät hoitamaan erikoissairaanhoidon. Se väestöpohja itse asiassa on paljon enemmän kuin 50 000. Se on yleensä 150 000—200 000, jota vaaditaan erikoissairaanhoitoon, jotta kaikki erikoisalojen päivystykset pystyttäisiin hoitamaan, ja meillä Suomessa on aivan mahdoton saada tämänkokoisia kuntia, ja sen takia se perusfundamentti, että erikoissairaanhoito vietäisiin kuntien tehtäväksi, on täysin väärä ja epäonnistunut, ja sen takia tämä koko hanke näyttää nyt epäonnistuvan.


Suna Kymäläinen (sd):

Arvoisa puhemies! Keskusta kysyi Vehkaperän johdolla hetki sitten reuna-alueiden demokratian toteutumisesta, ja edelleenkin, kuten täällä olen jo useaan otteeseen tänä päivänä Eksotesta puhunut, ei tämä maakuntamalli sinällään tätä demokratiaa paranna kyllä siltä osin. Esimerkiksi meillä Eksotessa monista päätöksenteossa olevista asioista päätetään kaupunkiyhtiön ja Eksoten yhteisissä yhtiöissä, jolloin yhtiökokoukset ovat suljettujen ovien sisällä ja tämmöinen avoin demokratia puuttuu. Yhtä lailla rahoituksen osalta, niin tällaisissa tilanteissa, kun valta on suuremmalla kaupungilla, vastuu siitä, niin rahoitus... — Antaa olla, pyydän anteeksi.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tätä ketjua nyt haluan vielä avata sillä, että on esitetty aiemmin, että erikoissairaanhoito esimerkiksi haluttaisiin ottaa valtiolle, että valtio kantaisi erikoissairaanhoidosta vastuun. Sitä on nimenomaan vastustettu sen takia, että silloin peruspalveluiden, perusterveydenhoidon vastuun jakoketju katkeaisi, eli tietyllä tavalla ne panostukset, mitä ei tehtäisi peruspalveluissa, lankeaisivat yhteisten hartioiden, valtion, erikoissairaanhoidon piiriin, ja tässä teidän mallissa on hivenen samanlaisia piirteitä, elikkä se kannustaisi kuntia tiukassa tilanteessa sellaisiin toimenpiteisiin, mitkä eivät olisi näiden ihmisten kannalta hyviä.

Teidän malli hoitaa siis, jos oikein olen nyt tätä keskustelua ymmärtänyt, ennen muuta vain oireita eikä syitä, ja siinä on näköjään ero. Niin kuin edustaja Lipponen toi esille, niin tässä on sosialidemokraatteja ja kokoomusta yhdistävä tekijä, että me näemme, että pitää puuttua varhaisesti, (Puhemies koputtaa) ettei pääse syntymään niitä ongelmia, että erikoissairaanhoidosta voidaan panoksia siirtää enempi perusterveydenhuollon puolelle, terveyskeskuksiin, (Puhemies koputtaa) niin että sinne päästään jonottamatta.


Kaj Turunen (ps):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kymäläinen otti ihan tärkeän asian esille, ja voisin jatkaa siitä, mihin Kymäläinen jäi.

Kysymys on lähidemokratian toteutumisesta ja siitä, miten se toimii sitten tässä keskustan maakuntamallissa. Tilannehan on se, kuinka maakuntavaltuustot rakennetaan, se maakunnallinen päätöksenteko. Siellä ei pienillä kunnilla ole juurikaan sanansijaa, miten sen pienen kunnan asioita siellä maakunnassa toteutetaan. Siellä ovat maakunnan suuret kaupungit edustettuina hyvinkin paljon, ja sitä kautta nämä sosiaali- ja terveyspalvelut ja nimenomaan erikoissairaanhoito keskittyvät sitten sinne maakunnan pääkaupunkeihin, ja palvelut tuotetaan siellä, ja pienet kunnat jäävät nuolemaan näppejään näistä palveluista. Se on sama myös tässä hallituksen mallissa. Kysymys on molemmissa malleissa kuitenkin aika rajusta keskittämispolitiikasta, ja siihen ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin se, että erikoissairaanhoito tuotetaan valtion palveluna, ja silloin lailla määritellään se palvelu, kuinka se tuotetaan. Se on ainut ratkaisu tähän.


Markus Lohi (kesk):

Arvoisa puhemies! Tämä demokratianäkökulma on erittäin tärkeä, ja hyvä, että se tuli täällä keskustelussa esille, ja sen takia me nimenomaan haluamme, että on tämä kotikunta eli tämä lähidemokratia toimii, koska kansanvaltahan on sitä, että päätetään lähellä olevista asioista, ja jos meillä on suuret kunnat, asiat etääntyvät niin kauas, että se ei ole enää lähidemokratiaa.

Meillä täällä eduskunnassa oli vastikään, pari viikkoa sitten, laadukas seminaari, jossa maan johtavat perustuslakiasiantuntijat ottivat kantaa kuntauudistukseen. Aiheena oli kuntauudistus ja perustuslaki, ja nämä perustuslakiasiantuntijat ottivat nimenomaan tämän demokratianäkökulman esille, ja he totesivat tässä seminaarissa, että perustuslain rakennekin lähtee siitä, että on olemassa valtion ja kuntien välissä maakuntataso, ja muun muassa professori Tuori totesi, että tämä isäntäkuntamalli, mitä hallitus ajaa, on demokratian näkökulmasta kaikista huonoin malli. Maakuntamalli olisi hyvä, demokratian näkökulmasta varsinkin, jos siinä luotaisiin vielä (Puhemies koputtaa) omat maakuntavaalit.


Eeva-Maria Maijala (kesk):

Arvoisa puhemies! Heinosen esitykseen, eikö keskusta kanna vastuuta pienistä ihmisistä ja kasvavista ja tulevasta, miten me näihin oireisiin reagoimme. Siis tilannehan on se, että pienissä kunnissa, nykykuntayhteisöissä pystymme vaikuttamaan todella hyvin paikallisten ihmisten, lähellä olevien ihmisten asioihin, mutta siinä vaiheessa, kun mallit menevät suuriksi, näemme, mitä se suurissa keskuksissa muutenkin on, ja se on se, että henkinen pahoinvointi helposti kasvaa.

Toiseksi haluan sanoa tähän näistä suurista sairaanhoitopiiriasioista. Eiväthän nämä hallituksen tämän hetken muutaman kunnan yhdistymiset riitä todellisuudessa sairaanhoitopiirien asioiden hoitamiseen. Nyt ollaan menossa niin isoihin kuntiin, että lähidemokratiasta ei voi puhua sen jälkeen muissa asioissa enää mitään.


Ari Torniainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Edustaja Turusen esille ottamaan asiaan haluaisin todeta, että kyllä keskustan mallissa ja hallituksen mallissa on aivan selkeä ero.

Hallitus lähtee siitä, että tulisi maakuntien kokoisia kuntia. Missä silloin on se päätöksenteko? Mutta keskustan mallissa ovat kotikunta ja sitten maakunta, ja silloin kotikunnassa päätetään ihmistä lähellä olevista asioista ja sitten maakunnallisissa asioissa voidaan tehdä kuntien välistä yhteistyötä esimerkiksi perusterveydenhuollossa, sosiaalipalveluissa ja erikoissairaanhoidossa. Silloin poistuu myöskin erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon ainainen pompottelu, mihin se maksu kuuluu. Ja ketkä ovat päättämässä maakunnallisissa asioissa? Aivan samat ihmiset, jotka ovat niissä peruskunnissakin päättämässä, sieltä valitut, (Eduskunnasta: Vain yksi!) sieltä olevat ihmiset. Kyllä demokratia on lähempänä silloin ihmistä.


Jari Leppä (kesk):

Herra puhemies! On kyllä erikoista kuunneltavaa, että tässä salissa ei enää kukaan muu usko kuntien väliseen yhteistyöhön kuin keskusta. On aika outoa puhetta myös perussuomalaisilta äsken kuulla se, että kuntien yhteistyössä hävitetään sitä demokraattista vaikutusmahdollisuutta, joka ei ole heidän mukaansa näissä kuntayhtymissä olemassa. En ole itse kertaakaan kokenut, kun olen pitkään toiminut pienen kunnan valtuuston puheenjohtajana, etteikö minulla olisi vaikutusmahdollisuutta kuntayhtymissä ja kuntien välisessä yhteistyössä. Se on henkilökysymys. Se on kiinni siitä, miten sitä halutaan tehdä, ei siitä, minkälainen kuntayhtymä on kysymyksessä. Sen sijaan, kun menemme suuriin yksiköihin, suuriin kuntiin, sinne häviävät pienen kunnan alueen vaikutusmahdollisuudet tyystin tykkänään, ja hallitus esittää, että nyt demokratiaa parannetaan sillä, että kuntia laitetaan yhteen, muodostetaan jättikuntia. Siinä käy juuri päinvastoin, juuri päinvastoin. Kyllä yhteistyö on se, johon me edelleenkin luotamme.


Kimmo Kivelä (ps):

Arvoisa herra puhemies! Nykyisellään kuitenkaan yhteistyökokemukset sosiaali- ja terveysalalla eivät ole kovinkaan rohkaisevia. Samanlaisia esimerkkejä löytyy eri puolilta Suomea, että yksi vahva kunta sanelee pelisäännöt ja käyttää isännän otetta, pienet vikisevät, minkäänlaisesta yhteistyöstä ei tule mitään, ja tällaisia rakennelmia ollaan jo purkamassa ja kunnat ovat niistä irtautumassa. Kokemukset eivät ole rohkaisevia.

Me puhuimme jo ennen eduskuntavaaleja vaaliohjelmassamme erikoissairaanhoidon siirtämisestä valtion vastuulle. Sitä kritikoidaan, sitä on kritikoitu, mutta joka tapauksessa, mikäli järjestelmä ei muuten toimisi, se olisi kuitenkin oikeudenmukaisin.


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Sitä on tässä tämän päivän aikaan ihmetelty, mikä se perussuomalaisten kanta oikein on, ja kyllä äskeinen Turusen puheenvuoro viimeistään sen paljasti, että pohjimmiltaan perussuomalaiset ovat hallituksen kanssa samalla kannalla.

Mitä pahaa on siinä, kun nyt kunnat tekevät vaikkapa Keski-Suomessa yhteistyötä erikoissairaanhoidon osalta, hyvää yhteistyötä? Onko jotenkin demokratia ja kansanvalta piilossa ja hukassa siinä yhteistyössä? Siinä yhteistyössä ovat kaikki Keski-Suomen kunnat isäntänä, ja tällä isännyydellä ne tuottavat ne palvelut, mitä Keski-Suomi erikoissairaanhoidossa tarvitsee. 60 prosenttia rahaa terveydenhoidosta menee nimenomaan tähän toimeen. Perusterveydenhoidon tähän kytkeminen on paljon parempi ratkaisu kuin sairaanhoitopiirien hävittäminen ja erikoissairaanhoidon lynttääminen yhteen suuren maakunnan keskuskunnan hoidettavaksi — ei niin, vaan meidän mallillamme yksityisen kunnan, vaikkapa sen Pihtiputaan, rooli on sitten hankkia, tilata, ne palvelut siltä Keski-Suomen maakunnan käsittävältä terveydenhoidon piiriltä. Kyllä tämä on paljon kansanvaltaisempi malli, tämä on paljon tehokkaampi malli, (Puhemies koputtaa) tämä tekee kaikille kunnille tasapuolisesti oikeutta.


Kaj Turunen (ps):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että edustaja Pekkarisella on joko vastaanottimessa vikaa tai sitten kuulossa vikaa. (Mauri Pekkarinen: Ei ole kummassakaan!) Siinä puheenvuorossani, minkä pidin, ei mitään ollut luettavissa eikä kuultavissa siitä, että perussuomalaiset olisivat hallituksen linjalla. Enstäin sen takia, että puheenvuoroni ehdin pitää siinä 5 minuutissa noin puoleenväliin, ja sen takia jatkan sitä vielä tänä iltana, jolloin kerron kyllä sitten oman mallini.

Perussuomalaiset lähtee siitä, että nykyisiä palveluja ei ainakaan millään tavalla tästä tasosta heikennetä. Mutta miten ne turvataan? Jos maltatte sitten tuonne listan puheenvuoroon 22 odotella, niin minä kerron sitten myöhemmin sen. Se vie enemmän kuin minuutin aikaa.


Pirkko Mattila (ps):

Arvoisa puhemies! En pysty näkemään niitä yhteyksiä tuohon hallituksen esitykseen. Hallituksen malliahan ei edes saatu. En oikein tiedä, millä linjoilla edustaja Pekkarinen näkee meidän nyt tällä hetkellä olevan, mutta minusta on aivan yhtä oikeansuuntainen keskustelun avaus, voidaanko erikoissairaanhoitoa siirtää todella valtiolle. Tiedämme kaikki, että siitä on malleja myös Pohjoismaissa. Tiedämme kaikki, että meillä on muutamia harvinaisia hyvin kalliita erikoissairaanhoidon kustannuksia kunnille, millä ei ole oikeastaan mitään tekemistä sen kanssa, että kun se ihminen sattuu syntymään jonnekin kuntaan, niin ei se ole oikein oikeudenmukaista, että nämä kaikki laskut ovat kunnan kontolla. Minä peräänkuuluttaisin edelleenkin näistä erilaisista malleista keskustelemista, ja sitähän me välikysymyksessämme toivoimme, että tätä valmistelua olisi jatkettu parlamentaarisesti. Silloin päästäisiin parempaan keskusteluun.


Sauli Ahvenjärvi (kd):

Arvoisa puhemies! Edustaja Leppä arveli, että kuntien välinen yhteistyö ei olisi arvostettua ja suosittua, mutta totta kai kuntien välistä yhteistyötä pitää jatkossakin pystyä tekemään ja sillä on oma paikkansa. Mutta on huomioitava, että kun puhutaan sote-palveluista, niin ne muodostavat ylivoimaisesti suurimman osan kuntien budjetista, ja sellaisen toiminnan siirtäminen ylikunnalliselle tasolle merkitsee juuri sitä, mihin nämä perustuslakioppineet puuttuivat, että järjestämisvastuun ja talousvastuun ja demokraattisen legitimiteetin pitää olla yhdessä paikassa.

Mitä tässä aikaisemmin edustaja Heinosen ajatuksiin tulee, niin todellakin se on erittäin tärkeää, että tässä järjestelmässä säilyy kannustavuus näihin ennakoiviin, ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin. Se tulee juuri tätä kautta, että järjestämisvastuu ja talousvastuu ovat samassa paikassa.


Suna Kymäläinen (sd):

Arvoisa puhemies! Tänään ei ole päiväni puheen taitajana. Kiitos edustaja Turuselle pelastuksesta ja yritän korjata jäätävän tilanteeni.

Kuntayhtymän hallintomalli voi johtaa epäoikeudenmukaiseen talouden kehittymiseen. Suurimman vallan käyttäjä voi tasoittaa omaa talouttaan määrittelemällä tietoisesti kasvuprosentin liian alhaiseksi tietäen, että kasvuprosentit ovat todellisuudessa huomattavasti korkeammat. Tämä vaje joudutaan kattamaan vajeella, ja kun se siirtyy kuntayhtymän velaksi, kaikki osakkaat osallistuvat prosentuaalisesti velan takaisinmaksuun, ei siis käyttöperusteisesti, ja tämä ei ole kyllä oikeudenmukaista demokratiaa. Toisenlaisessa mallissa maksetaan esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluista käytön mukaisesti. Tämä johtaa pahimmillaan siihen, että kunnat joutuvat nostamaan veroprosenttejaan, ja johtaa myöskin sitten tilanteen siihen, että herkästi mietitään, mitkä ovat mahdollisuudet toimia itsenäisenä kuntana. Ehkä keskustankin täytyisi miettiä myöskin tätä osaa tässä ehdotuksessaan.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Kyllä kokoomus sanoo vahvan kyllän kuntien väliselle yhteistyölle. Niin kuin tässä keskustelussa on tuotu kaikkien hallituspuolueiden toimesta esille, kuntien välistä yhteistyötä tulevaisuudessa tarvitaan. Mutta kyllä minun mielestäni valtuusto on paljon demokraattisempi paikka päättää sosiaalitoimen kysymyksistä ja terveydenhuollosta kuin semmoinen monitoimikuntayhtymä, jossa kuntaa edustaa yksi taikka kaksi ihmistä. Tiedän, että se on näihin kuntavaaleihin asti keskustalle hyvin käynyt, kun sinne yleensä on kaikista kunnista valittu toisena keskustalainen ja toisena sitten ehkä joku muu jostain muusta puolueesta, mutta näyttää siltä, että perussuomalaiset vavisuttavat tätäkin paikkaa ja ottavat näitä kuntayhtymäpaikkoja itselleen. Ymmärrän, että siinä vähän alkaa puntti tutista keskustan joukoissa.

Vastauspuheenvuoro edustaja Tölli ja sen jälkeen sitten vielä edustaja Korhonen, jonka puheenvuorosta keskustelu sai alkunsa. Sitten varmaan mennään puhujalistaan.


Tapani Tölli (kesk):

Arvoisa puhemies! En ole kovin paljon tässä keskustelussa kritisoinut perussuomalaisten kannanottoja, mutta nyt kun kuuntelin tätä keskustelua ja perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoroa ja kannanottoja, minulle on jäänyt totaalisen epäselväksi, mikä on perussuomalaisten kuntalinja. Se vähän näyttää riippuvan puhujasta.

Sen vuoksi pyysin tämän puheenvuoron myös, että minua hämmästytti, kun Timo Soini Ylen vaalitentissä sanoo näin, että keskusta on ottanut osan ja kokoomus osan perussuomalaisten kuntavaaliohjelmasta. Kävin kysymässä Soinilta, että kertoisitteko, miten tämä on mahdollista, koska minä olen meidän puolueen kuntavaalityöryhmän puheenjohtaja, me olemme Rovaniemen puoluekokouksessa kesäkuussa sen hyväksyneet ja te muutama viikko sitten, niin että miten me olemme pystyneet ottamaan.

Ette kovin syvällisesti ole asiaan paneutuneet. Minulla on tässä teidän kannanottonne, perussuomalaisten lausunto kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvityksestä viime keväänä. Te yhteensä 12 riviä vastasitte. Ei siinä ole paljoa toisella puolueella ottamista, joten kyllä kannattaa sitten olla jotenkin niiden asioiden takana, mistä puhuu. En minä halua enempää kritisoida, mutta ei pidä myöskään väittää, että me olemme jotakin teiltä kopioineet. Kyllä tässä teidän kannattaa linjata, (Puhemies koputtaa) mitä mieltä te olette näistä asioista.

Tähän vielä vastauspuheenvuoro edustaja Mattilalle.


Pirkko Mattila (ps):

Arvoisa puhemies! Ei kannata, edustaja Tölli, toki kiihtyä. Ymmärrän kyllä mielen pahoittamisen, mutta voin valaista myöskin tätä salia siitä, miten tähän 12 riviin on päädytty. Valtiovarainministeriö pyysi lausuntoja puolueilta ja erinäisiltä tahoilta, mutta meille tuota pyyntöä ei tullut. Emme saaneet sitä, mutta myöhemmin saimme kyllä valtiovarainministeriöstä pahoittelevan viestin siitä, että emme olleet saaneet mahdollisuutta edes lausua. Siinä sitten muutamassa tunnissa sitä on väsätty aikaan. En tiedä, olen itse yrittänyt siihen panostaa, mutta tähän 12 riviin on sitten päädytty. Tämä on tämän tarinan tausta. Meille ei annettu mahdollisuutta lausua.

Ja vielä edustaja Timo Korhoselle vastauspuheenvuoro. Edustaja Korhosen puheenvuorostahan tämä hyvä keskustelu sai alkunsa, onnittelut siitä. Edustaja Korhonen, olkaa hyvä.


Timo V. Korhonen (kesk):

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ensinnäkin pari kommenttia edustaja Kymäläiselle. Kymäläisen esille ottama ongelma on hoidettavissa erilaisilla tasausjärjestelmillä ja edustaja Heinosen mainitsema ongelma on hoidettavissa maakuntavaltuuston suoralla kansanvaalilla.

Mutta ehkä tähän loppuun sopii pieni kiitos. Kainuun kotikunta—maakunta-mallia ja Kainuun maakuntamalliahan ei koskaan olisi saatu pystyyn, ellei idean isä, silloinen pääministeri Paavo Lipponen, olisi ollut erittäin voimakkaasti tukemassa muun muassa minua tämän valmistelun yhteydessä. Käytänkin tässä, myös eduskunnan pöytäkirjoja varten, tilaisuuden hyväkseni välittämällä terveiset edustaja Lipposen kautta sinne entiselle pääministerille kaikesta myönteisestä työstä.

Se oli kertakaikkisen hieno huipennus. Ja sitten mennään puhujalistaan.


Kimmo Kivelä (ps):

Arvoisa herra puhemies! On kulunut 40 vuotta siitä, kun säädettiin kansanterveyslaki. Se on ollut menestystarina, suuri kansallinen hanke ja yksi isänmaan historian hienoista saavutuksista. Kun tällainen kansanterveyslaki on saatu ja se on toiminut, on oikeastaan käsittämätöntä ja hämmästyttävää, että olemme nyt tällaisessa tilanteessa, tilanteessa, jossa terveyserot ovat suuret niin sosiaalisessa kuin maantieteellisessä mielessä. Nämä sosiaaliset ja maantieteelliset terveyserot kertovat karua kieltä siitä, missä nyt mennään.

Karua kieltä kertoo myös terveydenhuoltohenkilöstön kohtaanto-ongelma. Meillä on lääkäreitä enemmän kuin koskaan aiemmin. Meillä on muutakin osaavaa terveydenhuollon henkilökuntaa, erilaisia hoitajia. Mutta jostakin syystä julkinen terveydenhuolto ei ole houkutteleva. Työnantajavaihtoehtoja etsitään muualta kuin julkiselta sektorilta. Ymmärrän, että julkinen sektori ei helposti voi olla palkkajohtaja, mutta joka tapauksessa julkinen sektori, julkinen terveydenhuolto, on saatava houkuttelevammaksi niin palkkauksellisesti, työnsisällöllisesti kuin erilaisten työhygienisten kysymysten kannalta. On totta, että tänä päivänä terveyskeskuslääkärin työajasta saattaa mennä jopa kolmannes tietokoneen äärellä.

Yli puoluerajojen on ollut oikeutettua kritiikkiä kansainvälisomisteista terveysbisnestä kohtaan. Ja on pelättävissä, että jos yksityinen terveysbisnes salakavalasti entistä enemmän ottaa roolia kunnissa, niin hyvinvointipolitiikka on pian kunnissa osa elinkeinopolitiikkaa. Tämä on tuhon tie, epäoikeudenmukainen, kallis ja epädemokraattinen tie. Onkin perusteltua kysyä, miksi ulkomaalaisomisteista yksityistä terveysbisnestä ei saada suitsittua, vaikka siitä on niin suuri yksimielisyys tässäkin salissa. Oikeastaan kaikki puolueet, kokoomusta lukuunottamatta, pitävät siitä ääntä. Tämä jos mikä kertoo siitä, että kokoomus enemmän tai vähemmän vie, muut vikisevät, eli hallituskumppanit eivät voi olla kovinkaan ylpeitä hallituskumppanuudestaan kokoomuksen kanssa.

Arvoisa herra puhemies! Itselleni on kyllä, se minun on sanottava, jäänyt epäselväksi keskustan mallissa se, miten konkreettisen avuntarvitsijan, terveyspalveluita tarvitsevan ihmisen tilanne paranisi. Jo pikakuulemalta vaikuttaa, että keskustan malli vain kasvattaa hallinnointia ja byrokratiaa. Aivan samalla lailla on käymässä Helsingissä. Helsingin kaupunki uudistaa sosiaali- ja terveyssektoria: uusia hoivaavia käsiä ei ole luvassa, mutta päällikkövirkoja kylläkin.

Arvoisa herra puhemies! Mitähän tästä tulee? Vielä on varmasti edessä pitkä mutta vaikea tie. Kovin hyvää tämä ei todista hallituksen yhteistyöstä, hallituksen politiikan toimivuudesta, kun ei ole edes tätä raamia saatu vielä tuotua eduskunnalle.


Mirja Vehkaperä (kesk):

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä teki hallitukselle välikysymyksen, jossa me halusimme vastauksia sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseksi. Vastaukset ovat olleet aika ohuita tähän mennessä. On selitelty, on sanottu, että valmistellaan huolella. Tämä on hyvä, mutta tätä valmistelua on kestänyt yli yksi ja puoli vuotta. Kansa janoaa vastauksia. Kuntapäättäjät, jotka nyt valitaan tuleviin kuntiin kunnallisvaalien kautta, janoavat myöskin vastauksia: mitä nykyisissä kunnissa tapahtuu kuntarakenteelle ja erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluille? Ei ole ihan yksi hailee, miten kuntien palvelut järjestetään, sosiaali- ja terveyspalvelut kun nielaisevat kuntien kukkarosta lähes tuon puolet varoista, ja siksi me olemme huolissamme, mitä tuleman pitää.

Keskustan eduskuntaryhmä tietää, että ihminen on keskiössä. Tärkeintä on, että saamme laadukkaat, hyvät palvelut oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Mutta, arvoisa hallitus, ainoastaan kuntarakenteita järjestelemällä uusiksi, ajatellen suurkuntahanketta, sairaita ei saada terveiksi eivätkä vanhukset siitä nuorru. Siksi me vaadimme hallitukselta oikeasti ja tässä ajassa vastauksia sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseksi.

Keskusta on oman mallinsa esittänyt ja kritiikki on ollut aikamoista. Olemme ainoana eduskuntaryhmänä esittäneet oman kotikunta—maakunta-mallin, jossa haluamme turvata kuntalaisille, kansalaisille, lähipalvelut, joita ovat sosiaali- ja terveyspalvelut, peruskoulu, kirjasto, päivähoito jne., — olemme ne täällä luetelleet moneen kertaan. Erikoissairaanhoidon, noiden sairaanhoitopiirien, joita hallitus aikoo nyt lakkauttaa, täytyy olla kuntakentällä laajemmilla harteilla, ja siksi maakuntataso voisi olla, ja olisi, se hyvä ratkaisu.

Täällä on puhuttu hallituksen johtajuuden kriisistä, mutta onhan hallitus jotain saanut tällä vaalikaudella jo aikaan. Yksi suurimmista asioista on se, että sopu on aika nopeasti löytynyt siitä, että kuntien valtionosuuksia aiotaan leikata, ja niitä on leikattukin. Tällä vaalikaudella kuntia kyykytetään yhteensä yli 3,4 miljardin euron edestä. Tämä ei voi olla näkymättä jo nykyisissä kuntapalveluissa. Palvelut heikentyvät, ja entistä vähemmän on rahaa palkata sinne kuntiin sitten käsi- ja jalkapareja hoitamaan vanhuksia, lapsia ja vammaisia. Yksityistämisbuumi, se aalto, vain menee eteenpäin, ellei hallitus saa ratkaisuja näihin tärkeisiin asioihin.

Arvoisa puhemies! Tässä on moneen kertaan todettu, että kuntavaalit kolkuttavat ovella. On melkoista sumutusta täällä eduskunnan päässä olemassa, kun tätä asiaa siirretään viikoilla ja kuukausilla eteenpäin. Saimme viimeksi tässä keskustelussa ministerin vuoden 2015 papereista esille, että silloin tapahtuisi sitten kunnissa jotain. Minun mielestäni, ja keskustan mielestä, nyt ei ole aikaa odottaa enää, miten sosiaali- ja terveyspalvelut, tuo kaikkein kallein hoito, järjestetään. (Suna Kymäläinen: Kahdeksan vuotta oli!) Nyt kunnallisvaalien alla myös hallituspuolueen edustajat ajavat kaksilla rattailla. Täällä eduskunnassa lipsutellaan kesärenkailla kohti suurkuntia. Mutta mitä tehdään maakunnissa sitten edustajien toimesta? Vaihdetaan nastat alle ja jarrutellaan, vastustetaan oman hallituksen kuntauudistusta, suurkuntahanketta ja myöskin sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistavoitteita.


Päivi Lipponen (sd):

Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä, että merkittävä osa kuntien terveyspalveluista tuotetaan julkisesti. Tavoitteena on taata tasa-arvoiset ja toimivat palvelut. Kunnianhimoinen tavoite on lisäksi, että terveys- ja hyvinvointierot kaventuisivat. Sosialidemokraatit eivät halua, että ryhdytään tekemään bisnestä ihmisten hoivatarpeilla siten, että vain varakkaat saavat hyvää hoivaa ja pääomasijoittajat kasvattavat voittotilejään veroparatiiseissa. Haluamme monikansallisten hoivayhtiöiden voitot terveydenhoidon kehittämiseen. Hoivayhtiöiden verotiedot olisikin saatava julkiseksi, jotta tiedämme, missä mennään.

Kunnat ovat osaavia julkisten palveluiden tuottajia. Lisäksi kuntien tuottamat palvelut ovat taloudellisesti edullisempia. Tutkimusten mukaan yksityistäminen on itse asiassa lisännyt kuntien kuluja. Entäpä ne resurssit, jotka menevät kilpailuttamiseen ja kilpailuttamisen valitusten hoitoon ja järjestämiseen?

Lyhyt kansantalouden oppimäärä kertoo sen, että yritysten tehtävä on tuottaa voittoa omistajalleen. Sillä on merkitystä. Nimittäin terveys- ja hoivapalveluiden järjestämisessä on myös kansaterveydellinen ulottuvuus. Yrityksillä ei välttämättä ole tällaista kansanterveydellistä vastuuta, koska toiminnan arvopohja on hyvin erilainen.

Kolmatta sektoria ja voittoa tavoittelematonta toimintaa voidaan käyttää täydentämään julkisten palveluiden järjestämistä. Järjestöjen roolia voisi itse asiassa sote-uudistuksessa jopa terävöittää. Toki kunnan ei tarvitse aivan kaikkea tehdä itse, ja uudenlainen yhteistyö kehittää kaikkien toimintaa.

Kun tätä keskustelua kunnan ja yksityistämisen ja ulkoistamisen kolmiosta kuuntelee, välillä tulee tunne, että kunnan päätehtäväksi olisikin tulossa tukea yritystoimintaa ja sen kehittämistä. Näin ei kuitenkaan ole. Keskustelu ei voi kääntyä niin päälaelleen, joten on edelleen palattava tähän perustuslain kohtaan, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.


Ari Torniainen (kesk):

Arvoisa puhemies! Tänään on keskusteltu keskustan esittämästä todella tärkeästä välikysymyksestä eli siitä, miten ihmisille turvataan sosiaali- ja terveyspalvelut.

Hallitus ei ole tänäänkään antanut selkeää vastausta tähän kaikkia suomalaisia koskettavaan erittäin ajankohtaiseen asiaan. Ihmisiä aidosti kiinnostaa ja oikeastaan he ovat hyvinkin huolissaan siitä, miten he pääsevät lääkäriin ja missä lääkärin vastaanottopaikka on tulevaisuudessa.

Hallitus pitää ihmisiä epätietoisuudessa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Samoin myös kunnat, kuntapäättäjät ja virkamiehet odottavat hallituksen esityksiä. Monissa maakunnissa palveluiden kehittämistyö on pysähtynyt, kunnat eivät neuvottele enää keskenään yhteistyöstä ja kuntaliitoksetkin, ne vapaehtoiset, ovat jäissä.

Palveluiden järjestäminen on tärkein kysymys, josta kuntavaaleissa puhutaan, ja siksi myös hallituksen esityksen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä olisi pitänyt tulla hyvissä ajoin ennen vaaleja, jotta kansalaisilla olisi ollut aito mahdollisuus miettiä kunnolla vaihtoehtoja kuntien asemasta ja palveluista. Näin lupasi hallituskin pääministerin suulla jokin aika sitten. Nyt kuntalaiset joutuvat kuitenkin äänestämään täysin sokkona hallituksen linjasta.

Keskustalla on palveluiden järjestämisestä selkeä malli, kotikunta—maakunta-malli. Se on yksinkertainen ja toimiva. Ihmisen kokoisissa kotikunnissa järjestetään asuinviihtyvyyteen ja päivittäiseen elämään liittyvät palvelut. Kuntien yhteistyöllä maakunnittain hoidetaan leveämpiä hartioita kaipaavat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä erikoissairaanhoito. Terveyskeskuspalvelut säilyvät kotikunnissa lähellä asukkaita. Keskustan mallissa palvelut ovat keskiössä, eivät kuntien hallintorajat.

Vastaavanlaisella mallilla, siis kuntien yhteistyöllä, on esimerkiksi Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä toteutettu sote-palvelut noin 3,5 vuoden ajan. Vaikka siellä on edelleen kehitettävää, toiminta on ollut niin toiminnallisesti, hallinnollisesti kuin myös taloudellisesti parempaa kuin ennen. Esimerkiksi kustannusten nousu on ollut selvästi alle maan keskiarvon, ja on poistunut ainainen pompottelu perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kuntauudistus nostettiin hallituksen ykköshankkeeksi ja puhuttiin siitä saatavista miljardisäästöistä. Kun asiantuntijat ovat pitkin hankkeen esilläoloa antaneet arvionsa uudistuksesta, ovat ne olleet poikkeuksetta kritisoivia.

Sote-uudistus ja hallituksen kuntauudistus liittyvät aivan olennaisesti toisiinsa. Hallitus on valmistellut kuntauudistustaan, sitä noin 70 suurkunnan mallia, jo puolitoista vuotta, mutta sote-palvelujen malliaan hallitus pimittää edelleen. Suurkuntahanke ei ratkaise terveyspalvelujen saatavuutta eikä säästä euroja.

Arvoisa puhemies! Erityisesti julkisella sektorilla on pulaa lääkäreistä, sairaanhoitajista, laboratoriohoitajista ja muista hoitoalan henkilöistä. Tämä koskee kaiken kokoisia kuntia ja kaupunkeja. Pelkkä kuntakoon kasvattaminen ei tee kunnista houkuttelevampia työpaikkoja.

Tänäänkään emme ole saaneet hallitukselta vastausta ihmisiä koskettaviin kysymyksiin. Ihmisillä on oikeus tietää, miten ja missä he pääsevät nopeasti lääkäriin. Ainoastaan keskustalla on esittää malli sote-palveluille. Keskustan malli palveluiden järjestämisessä on selkein mahdollinen. Siinä otetaan huomioon sekä ihmisten palvelut, lähidemokratia että myös tarvittava hallinnon yksinkertaistaminen.


Markus Lohi (kesk):

Arvoisa puhemies! En malta tässä puheenvuoroni alussa olla palaamatta äsken täällä salissa käytyyn debattiin, joka päättyi siihen, että perussuomalaisten edustaja Mattila peräänkuulutti, että pitäisi käydä keskustelua erilaisista malleista liittyen tähän sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen. Keskustalla on oma malli, se on täällä moneen otteeseen tuotu esille ja kuvattu se malli. Se on erittäin toimiva malli, siitä on hyviä kokemuksia, mutta kun kuuntelee näitä puheenvuoroja, niin täytyy kyllä siinä mielessä edustaja Mattilaa kannattaa, että varmasti perussuomalaisten kannattaisi keskuudessaan käydä keskustelua eri malleista, koska tulee sellainen kuva väistämättä, että heillä jokaisella edustajalla on oma mallinsa. Tätä todisti myös edustaja Turunen, kun hän sanoi, että hän tulee kohta kertomaan oman mallinsa tänne puheenvuoronsa aikana. Siis näyttää siltä, että jokaisella on oma malli.

Mutta, arvoisa puhemies, keväällä hallitus linjasi, että sairaanhoitopiirit lakkautetaan ja erikoissairaanhoito siirretään pääosin kuntiin. Lähes kaikilla alueilla tämä on täysin kestämätön ajatus Suomessa. Vaikeutenamme on ollut jo pitkään, että väestöpohjamme on monilla alueilla tälläkin hetkellä pienehkö kaikkien erikoisalojen päivystyksen tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen. Tunnettua on, että tehokkaasti hoidettava erikoissairaanhoito tarvitsee noin 150 000—200 000:n asukaspohjan. Erikoissairaanhoidon siirtäminen kuntiin veisi kehitystä täysin vastakkaiseen suuntaan. Olen yllättynyt siitä, että yhtäkkiä kokoomuksesta on tullutkin uudistuksien aivan kuin jarrumies. Nyt kun keskustalla on oma malli, me haluamme uudistaa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä, olemme esittäneet, että tarvitaan pikainen uudistus, niin kun kokoomuksella ei ole omaa mallia, he eivät ole vielä saaneet kehiteltyä sitä, niin he alkavat jarruttaa, että ei voida tehdä uudistuksia. Tämä on kyllä aivan uutta. Olen tottunut siihen, että kokoomus täällä salissa monesti käyttää puheenvuoroja, että toiset jarruttavat uudistuksia. Nyt he ovat siirtyneet tälle jarrutuslinjalle.

Arvoisa puhemies! Tätä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistumista ja erikoissairaanhoidon siirtämistä kuntiin ajetaan myös sillä perusteella, että valtuustot saisivat päättää erikoissairaanhoidosta ja perusterveydenhoidosta, siis molemmista näistä, jotka aiheuttavat monesti noin 60 prosenttia kuntien kuluista. Prosenttiosuus ohjaa kyllä harhaan. Suurin osa kuluista syntyy lääketieteellisin, ei poliittisin perustein. Haluammeko, että valtuustot päättäisivät siitä, kenelle tehdään lonkkaleikkaus tai mitkä toimenpiteet rajataan julkisen terveydenhuollon ulkopuolelle? Eivät kunnan luottamushenkilöt voi päättää tällaisista asioista. Ne edellyttävät pääosin lääketieteellistä harkintaa tai valtakunnan tason linjauksia. Meillähän on muun muassa Käypä hoito -suositukset. No, pitäisikö valtuuston päättää investoinneista, siitä, mihin hankitaan vaikkapa magneettikuvauslaite, missä sijaitsee psykiatrinen sairaala? Näistä toki voitaisiin päättää valtuustoissa, kunnissa. Tällöin vaarana olisi kuitenkin, että kunnat kilpailisivat keskenään. Tulisi kilpavarustelu, meille hankittaisiin kuusi magneettikuvausyksikköä esimerkiksi Lappiin, kun maakunnan väestön tarve edellyttäisi vain kaksi magneettikuvauslaitetta.

Arvoisa puhemies! Kun täällä on puhuttu terveyspalveluista, niin viime viikkoina erityisesti on noussut esille kysymys ja aiheellinenkin huoli siitä, että monissa kunnissa kansainväliset terveyspalveluyritykset ovat vallanneet markkinoita ja alkaneet palveluita tuottaa, ja tässä yhteydessä on käytetty puheenvuoroja myös tästä korkokeinottelusta ja siitä, että sitä pitäisi jotenkin suitsia. Tämä on tärkeä keskustelu, ja tässä keskustelussa arvoisa pääministeri ja myös erilaisissa esiintymisissä muut kokoomuslaiset ovat esittäneet, että jotta voitaisiin paikallisia yrittäjiä suosia, pitäisi pilkkoa näitä tarjouksia. Nyt haluan tuoda esille, ettei tämä ajatus pääse leviämään, sen, että kilpailulainsäädäntö nimenomaisesti kieltää tarjousten keinotekoisen pilkkomisen ja tämä on laissa nimenomaan kielletty. Tällaisia neuvoja toivon mukaan ei jatkossa enää annettaisi kunnille, jotka ovat lainvastaisia.


Reijo Tossavainen (ps):

Arvoisa puhemies! Erilaisista tietojärjestelmistä johtuen lääkäreiden työajasta noin kolmannes menee muuhun kuin varsinaiseen lääkärin työhön. Lisäksi lääkäreiden työajasta huomattava osa menee esimerkiksi erilaisten todistusten kirjoittamiseen, minkä työn voisivat tehdä muut alan henkilöt. Lääkäreiden vapauttaminen varsinaiseen lääkärin työhön ratkaisisi suurimman ongelman eli lääkäripulan. Tämä on tiedetty pitkään mutta mitään ei ole saatu aikaiseksi. Nytkin kuvitellaan, että ongelmat ratkeavat piirtelemällä uusia hallintorajoja.

Yhden lääkärin koulutus maksaa yhteiskunnalle yli puoli miljoonaa euroa. Se on niin kallista koulutusta, että yhteiskunnalla on oikeus vaatia vastapalvelusta. Mielestäni valmistuvat lääkärit pitäisi velvoittaa toimimaan terveyskeskuksissa vähintään kolmen vuoden ajan. Menettely ei olisi mitenkään poikkeuksellista, sillä sama menetelmä on Ilmavoimissa lentäjien osalta. Sielläkin on kysymys poikkeuksellisen kalliista koulutuksesta.

Arvoisa puhemies! Ministeri Maria Guzenina-Richardson totesi täällä tänään näin: "Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on todella tärkeä asia ja on selvää, että se pitää valmistella perusteellisesti ja tarkasti eri osapuolia kuullen. Hallitus toivoo, että tälle valmistelulle annettaisiin laaja tuki myös oppositiosta."

Tuon kuultuani minua hymyilytti mutta myös vihastutti. Ministeri ja hallitus korostavat eri osapuolien kuulemista mutta eivät lotkauta korviaan opposition toiveille. Lisäksi samalla vaaditaan omille julkilausumattomille toiveille opposition tukea.

Kaiken kaikkiaan hallituksen toimet aiheuttavat kunnissa sekaannusta, hämmennystä ja kaiken kehitystoiminnan pysähtymisen. Hallituksen mielestä maakuntiin pitäisi lähettää selvitysmiehiä sanelemaan, mitä pitää tehdä. Mielestäni tilanne on niin, että se on hallitus, joka tässä selvitysmiestä kaipaa, koska kulissien takana hallituksen rivit ovat täysin sekaisin.

Arvoisa puhemies! Talvisodassa Raatteentien taisteluissa ylivoimaiselta tuntuvan vihollisen edessä suomalaiskomentaja sanoi, että tulkaahan perässä. Kaikki tulivat, myös kaikkein heikkokuntoisimmat. Naapurin puolella politrukki oli joukkojensa takana nagan kädessä. Lopputuloksen tiedämme.

Tulkaahan perässä -henkeä tarvitaan nytkin. Terveydenhoito on rempallaan, mutta hallitus vain ihmettelee ja kinastelee kabineteissa. Samanaikaisesti hallitus aikoo kuntien ja kuntalaisten vastustuksesta huolimatta lakkauttaa useimmat Suomen kunnista. Lopputuloksena on lähipalvelujen ja lähidemokratian alasajo. Joka sitä epäilee, menköön opintomatkalle Kouvolaan.

Arvoisa puhemies! Nyt tarvitaan uudenlaista vahvaa asennetta ja yhteistä tahtoa lähipalvelujen, lähidemokratian, Suomen ja suomalaisuuden puolustamiseksi niin kotikunnassa, Helsingissä kuin Brysselissäkin. Korostan toistamiseen, että nyt tarvitaan yhteistä tulkaahan perässä -henkeä. Hallituksen pakkoasenteella ongelmia ei ratkaista.


Markku Mäntymaa (kok):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tänään puhuttu paljon Kainuun mallista. Kainuun hallintomallissa on hyvää se, että on käytännössä nähty, mihin malli johtaisi. Se johtaisi siihen, että syntyy monia hallintotasoja, joihin päätöksenteko karkaa kuntalaisten käsistä. Keskusta puhuu itsehallinnon säilyttämisestä kunnilla. Tässäkö olisi kysymys, että kuntalaiset eivät edes tiedä, missä erilaisissa hallinnon tasoissa päätöksiä tehdään?

Oliko Kainuun hallintokokeilu ratkaisu kuntien talousongelmiin? Ei ollut. Kainuun hallintokokeilun alkaessa kunnilla oli talousongelmia, eikä kokeilun aikana ratkaisua talouteen löytynyt. Millä perusteilla Kainuun hallintokokeilua voidaan pitää kiistattomana menestystarinana? Ihmettelen kovasti, minkä takia tällainen taloudellisesti kestämätön tie haluttaisiin vakinaistaa kaikkialle Suomeen. Lienee sanomattakin selvää, että päinvastainen ratkaisu kuin hallintorakenteiden lisääminen tai perussuomalaisten yksinkertainen ajatus kuntien veroprosentin nostosta on sitä, mitä kunnissa tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Palvelujen saanti tulee eriarvoistumaan maassamme, mikäli muutosta ja kehitystyötä vastustetaan. Tässä vaiheessa on hyvä pitää kaikki kortit pöydällä ja vaihtoehdot avoinna, jotta peruspalvelutuotannosta saadaan mahdollisimman optimaalista. Tämä tarkoittaa sitä, että pohditaan luovasti kaikenlaisia toimivia vaihtoehtoja, myös yksityistä palvelutuotantoa. Hyödyntämällä yksityisen sektorin tarjoamia mahdollisuuksia ja täysin uusia toimintamalleja säästyy julkisia varoja. Yksityisesti tuotettu palvelu olisi parhaimmillaan sellainen, että kansalainen maksaa yksityiselle puolelle saman verran palvelusta kuin julkiselle puolelle. Yhteiskunnalle vapautuu tällöin merkittäviä säästöjä.

Arvoisa puhemies! Esimerkki edustajien Grahn-Laasonen ja Männistö tekemästä kirjasesta 10 hyvää ideaa: eräs hyvä idea on lähiklinikka, jossa saa palveluita ilman ajanvarausta tavanomaisimpien sairauksien hoitamiseen. Kannattaa tutustua kirjaseen. Esimerkki perusterveyspalveluista: Kaverin tytär oli lähdössä lomareissulle Saksaan, mutta sairastui lähtöpäivän aamuna. Tuon päivän aikana hän ei päässyt lääkäriin julkiselle eikä myöskään yksityiselle puolelle. Sitten kun hän oli lentänyt sairaana Saksaan, niin puhelinsoitolla hän sai lääkärin kotiovelle ja tarvitsemansa antibioottikuurin. Samaan hengenvetoon voisin heittää toisenkin esimerkin: Sitten sairastui samalla matkalla koira Saksassa. Eläinlääkäri oli kotiovella alle puolessa tunnissa. Kyllä näissä palveluissa on parantamisen varaa, ja kaikki vaihtoehdot pitää pitää mielessä, kun palveluja kehitetään.


Timo Heinonen (kok):

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua kuunnellessa on tullut selväksi, että Suomessa on tarve sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistukselle, ja näyttää siltä, että aika lailla tässä salissa ollaan yhtä mieltä siitä, että emme voi jatkaa nykyisellä mallilla. Hyvin kuvaavaa on esimerkiksi se, että tällä hetkellä suomalaisista jopa 70 prosenttia asuu sellaisissa kunnissa, että he joutuvat jonottamaan terveyskeskukseen vähintään kaksi viikkoa. Se on yksi merkki siitä, että ei nykymalli toimi sillä tavalla, että siihen kannattaisi jähmettyä, vaan tarvitaan rohkeutta uudistaa.

Olen aivan varma, että me tarvitsemme tulevaisuudessakin yhteistyötä, niin kuntien välistä yhteistyötä kuin ehkä laajempaakin yhteistyötä. Olen myös varma siitä, että Suomessa tullaan näkemään keskustan aloittaman tien mukaisesti myös kuntaliitoksia tulevaisuudessa, jos kunnat näin itse tulevaisuudessa tulevat päättämään. Tyytyväinen olin myös siihen, että peruspalveluministeri Guzenina-Richardson totesi täällä salissa, että tulevaisuudessakin kunta voi tuottaa palvelut itse, yhdessä toisten kuntien kanssa tai ostaa niitä toiselta kunnalta tai yksityisiltä palveluntuottajilta — yritykset, järjestöt, säätiöt — ja että yksityinen ja kolmas sektori täydentävät kuntien palveluja. Tämä oli ministeri Guzenina-Richardsonin puheen tärkeä uutinen. Näin varmasti me kaikki puolueet olemme tästäkin yhtä mieltä, että me tarvitsemme laajasti erilaisia toimijoita sote-puolelle, mutta päävastuu ja vastuu näistä palveluista on tulevaisuudessakin aina kunnilla. Mutta siellä voi olla yhdistyksiä, siellä voi olla säätiöitä, siellä voi olla yrityksiä täydentämässä tätä kunnan omaa tuotantoa.

Arvoisa puhemies! Tarvitaan myös rohkeita ratkaisuja turvata hyvät palvelut. Me tarvitsemme lainsäädäntöä. Yhtenä esimerkkinä on vanhuspalvelulaki, joka on hyvä merkki siitä, että lainsäädännöllisesti voimme parantaa sosiaali- ja terveyspuolen palveluita, mutta tarvitsemme myös varmasti uusia tapoja tehdä hyviä käytänteitä, eri kunnista ottaa laajemmin käyttöön, ja myös uusia ideoita.

Vanhuspalvelulaista haluan todeta sen, että sen pitää pitää sisällään vahva kirjaus siitä, että ikäihmisillä tulee olla oikeus hyvään hoitoon ja hoivaan, tarvitsemaansa hoitoon ja hoivaan. Vanhuspalvelulaissa pitää myös olla selkeä kirjaus kuntoutuksesta. Kyllä olen edustaja Lohen kanssa siinä eri mieltä, että ei kuntapäättäjillä olisi vaikutusmahdollisuuksia erikoissairaanhoidon menoihin. Kyllä on: kun pidämme huolta siitä, että esimerkiksi kuntoutus ja ennalta ehkäisevä työ kunnissa toimivat, niin silloin ehkä niitä leikkauksia ja erikoissairaanhoidon toimenpiteitä tarvitaan vähemmän. Sen takia on tärkeää, että pidetään siitä peruspalvelupalikasta myös hyvä huoli kunnissa.

Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulaissa pitää olla myös vahva ennalta ehkäisevä ote sisäänkirjoitettuna ja tietysti myös varmuus siitä, että vanhuksilla on riittävästi henkilökuntaa. Me tarvitsemme lisää henkilökuntaa: omaishoitajia kotipalveluihin, mutta myös laitoshoitoon.

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme myös tässä maassa iästäkin riippumattoman oikeuden hoitoon ja hoivaan. Kunnissa pitää toimia tulevaisuudessa neuvola. Tänä päivänä ne eivät toimi sillä tavalla kuin niiden pitäisi. Meillä pitää kouluterveydenhuollon peruskoulusta lukioon ja eteenpäin toimia niin, että nuori saa sitä apua heti silloin, kun ensimmäiset merkit tarpeesta ilmenevät.

Mutta me tarvitsemme myös kunnissa vahvan ennalta ehkäisevän otteen. Muun muassa koululiikunta on hyvä esimerkki siitä tai sitten kiusaamaton koulu, että me puutumme vakavasti siihen kiusaamisongelmaan emmekä anna sitä kautta syntyä esimerkiksi sellaista tilannetta, että mielenterveysongelmat ja vastaavat kasautuvat, joiden taustalla usein on koulukiusaamista.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa olemme jonkin verran käyneet keskustelua tuosta yhteydestä peruspalveluiden, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Minä itse kannan huolta siitä, että jos tämä yhteys katkeaa, se vastuun yhteys katkeaa — jos kunta ei hoida neuvolaa, jos kunta ei hoida perusopetusta, päivähoitoa kunnolla — niin se lasku jollain tavalla menisi ylikunnalliselle monitoimikuntayhtymälle sosiaalitoimien kautta vaikkapa huostaanotoissa. Sen takia hieman vierastan tätä keskustan esittelemää monitoimikuntayhtymämallia.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan vielä todeta sen, että me tarvitsemme ennen muuta sellaista uudistusta, joka turvaa Suomessa hyvät palvelut lähellä ihmisiä. Liian paljon tässä keskustelussa salissa keskitytään hallintoon ja rakenteisiin. Me kokoomuksessa sanomme "kyllä" ennen muuta sille, että tässä uudistuksessa tullaan lähipalvelut-kylki edellä niin, että terveyskeskukset toimivat, (Puhemies koputtaa) siellä on lääkäreitä ja hoitoon päästään nopeasti ilman kahden viikon jonoa, mikä tänä päivänä on arkea yli 70 prosentille suomalaisista.


Sauli Ahvenjärvi (kd):

Arvoisa puhemies! Sote-uudistuksella on tarkoitus ratkaista ongelmia. Ensimmäinen ja varmasti vaikein niistä on kysymys sote-palveluiden rahoituspohjan kestävyydestä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Palvelun tarvitsijoiden ja kysynnän määrä eivät ole vähenemässä, vaan kasvamassa, ja tämä tapahtuu samalla, kun työikäisen väestön suhteellinen osuus alenee, julkinen talous velkaantuu ja talouden kasvunäkymät tärkeimmillä vientialueillamme ovat vaisut.

Sote-palveluiden tuotantoa uusittaessa on löydettävä ratkaisu myös siihen ongelmaan, että palvelun järjestämisvastuu, taloudellinen vastuu ja demokraattinen päätöksenteko eivät ole aina samassa paikassa. Tästä on täällä jo puhuttukin, ja yhdyn niihin mielipiteisiin, jotka on esitetty ylikunnallisten rakenteiden purkamisen puolesta näiden periaatteellisten ja osin jopa perustuslaillisten puutteiden takia. Nämä kysymykset eivät kuitenkaan ole päällimmäisinä mielessä palveluiden käyttäjillä. Sote-palveluiden tarvitsijan näkökulmasta keskeiset ongelmat liittyvät palveluiden laatuun ja niiden saatavuuteen. Kuten täällä on jo useissa puheenvuoroissa todettu, esimerkiksi terveyskeskuslääkäriin pääsy on usein aivan liian pitkän jonottamisen tai odottamisen takana.

Arvoisa puhemies! Näiden kahden tason, palvelun järjestäjä- ja käyttäjätason, välisessä maastossa ja niihin kytkeytyneenä on kaksi merkittävää palvelun tuottamiseen liittyvää akuuttia ongelmaa, nimittäin julkisen terveydenhuollon heikko kilpailukyky osaajista ja terveydenhuollon tietojärjestelmien jälkeenjääneisyys. Näihin kaikkiin ongelmiin on pakko löytää ennemmin tai myöhemmin ratkaisu.

Se välttämätön rakenneuudistus, josta tässä värikkäässä välikysymyskeskustelussa on pääasiassa vaihdettu mielipiteitä, pyrkii vastaamaan joihinkin näistä ongelmista, mutta ei suinkaan kaikkiin. Esimerkiksi palveluiden rahoitusongelma ei ratkea pelkästään nyt puheena olevalla rakenteen uudistuksella. Tuotantoa on tehostettava ja hallintoa kevennettävä, mutta on muistettava, että palveluiden rahoituspohjan pitävyys riippuu myös keskeisesti ja ratkaisevasti yleisestä talouden kehityksestä koko kansantalouden laajuudessa. Mutta tämäkään ei riitä.

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan tässä yhteydessä nostaa esiin nuo kaksi edellä mainitsemaani julkisen terveydenhuollon ongelmakohtaa, eli julkisen puolen kyvyn kilpailla osaavista tekijöistä ja tietojärjestelmien kirjavuudesta johtuvan resurssien haaskauksen ja palveluiden laatuongelman. On tarpeen kysyä suoraan, miksi nuori lääkäri tai sairaanhoitaja ei halua töihin julkisen terveydenhuollon puolelle. Vastaus lienee yksinkertainen. Työolot suhteutettuina työstä maksettavaan palkkaan eivät ole samalla tasolla kuin yksityisellä puolella tai kenties joissakin muissa maissa. Tästä on niin paljon tietoa ja konkreettisia esimerkkejä, että asiasta ei pitäisi olla erimielisyyttä. On siis käytävä käsiksi terveyskeskusten työoloihin. En tunne kaikkia yksityiskohtia, vaikka oma tyttäreni onkin lääkäri, mutta usein kuulemani syy terveyskeskustyön heikkoon vetovoimaan on erityisesti nuoren lääkärin kohdalla vaara joutua raatamaan kovan työpaineen alla ilman kollegojen tukea. Tilapäisesti tällaista työtä jaksaa tehdä, eli silloin tällöin pystyy tekemään jonkun terveyskeskuskeikan esimerkiksi yksityisen vuokralääkärifirman kautta, mutta ei pysyvästi. Toisin sanoen nuori lääkäri, vastavalmistunut lääkäri ei uskalla eikä halua ottaa virkaa vastaan. Jos terveyskeskuslääkärien ja sairaanhoitajien työoloihin ei saada parannusta aikaiseksi, on turha kuvitella, että julkisella puolella pula osaavasta hoitohenkilökunnasta helpottuisi. On väläytelty myös jonkinlaista pakkoa, esimerkiksi nykyistä laajempaa velvoitetta nuorille lääkäreille työskennellä julkisella puolella valmistumisen jälkeen. Tällaiset pakkokeinot ovat mielestäni huono, suorastaan epätoivoinen tapa yrittää ratkaista kehnoista työoloista johtuva kilpailukykyongelma.

Lopuksi muutama sana tietojärjestelmien uusimisesta. Tästä aiheesta on puhuttu eduskunnassa aiemminkin. Esimerkiksi tarkastusvaliokunta kiinnitti huomiota asiaan alkuvuodesta. Kehittyneenä tietotekniikkaa hyödyntävänä yhteiskuntana Suomi on hoitanut tällä alueella asiat surkeasti. Maassamme on käytössä satoja erilaisia järjestelmiä terveydenhuollon piirissä, jotka kommunikoivat huonosti keskenään. Seurauksena ovat tarpeettoman korkeat ylläpitokustannukset, lääkärien työajan hukkakäyttö, hoidon laadun tarpeeton heikkeneminen ja potilasturvallisuuden vaarantuminen, kun kriittinen potilaan hoidossa tarvittava tieto ei välity systeemistä toiseen. Tässä talossa on viimein ymmärrettävä, ettei asia korjaannu kuntia tai sairaanhoitopiirejä patistelemalla. Yhteensopivuusongelmaa ei pystytä ratkaisemaan ilman yhteisten standardien ja kokonaisarkkitehtuurin luomista, ja se on tehtävä keskitetysti, eli toteutus kuuluu valtiolliselle toimijalle. Mikään alueellinen tai kunnallinen toimija ei pysty tätä tehtävää hoitamaan, ei edes suurin ja kaunein eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Onhan tunnettua, ettei Husin satojen miljoonien Apotti-hanke, jossa rakennetaan uusi potilastietojärjestelmä, tuo vastausta edellä kuvattuun maanlaajuiseen tarpeeseen.

Arvoisa puhemies! Kuten aiemmin totesin, hallinnolliset ja rakenteelliset uudistukset, joista tämän päivän välikysymyskeskustelussa pääasiassa on vaihdettu mielipiteitä, ovat välttämättömiä. Mutta se ei riitä. Ongelmat ovat paljon laajempia, ja sote-uudistus ei voi saavuttaa tavoitteitaan, ellei myös edellä käsiteltyjä ongelmia kyetä ratkaisemaan.


Eeva-Maria Maijala (kesk):

Arvoisa puhemies! Tänään olemme yli 8 tuntia keskustelleet tästä asiasta, ja täytyy kyllä sanoa, että keskusta on tuonut tänään tästä asiasta todella paljon hyviä asioita, esityksiä, puheita. En halua alkaa kopioida niitä tai toistaa niitä asioita, voisin allekirjoittaa kyllä ne kaikki.

Mutta sitten haluan tuoda esille muutaman asian, mistä tänään ei ole puhuttu niinkään paljoa. Ensinnäkin tuon lappilaisena tämän asian esille. Lappilaisille tämä esitys, mitä tänään hallitukselta tuli, oli todella pettymys. Lappi on jo aikaisemmin tulleen kuntauudistusesityksen mukaisesti erityisalue, tulee olemaan näissä sairaanhoitopuolen asioissakin, sote-asioissa erityisalue. Mutta mitä tämän päivän esitys tarkoittaa meille? Me todella odotimme, että jotakin edes tulisi, koska me Lapissa tiedämme, niin kuin kaikkialla muuallakin Suomessa, että jotakin on tehtävä, kunnat tarvitsevat apua, sosiaali- ja terveyspuolen tilannetta tulee kehittää ja muuttaa. Mutta mitä annettiin? Ei totta vie mitään muuta kuin lisää sopan sekoitusta.

Kokoomus on Lapissa kulkenut ministereitä myöten sanomassa ja lupaamassa, että ei tule mitään pakkoliitoksia eikä tämä kunnille mitään isoja asioita tarkoita. Mutta siis jotakinhan tämän on pakko tarkoittaa, koska kunnat tarvitsevat apua, ja ei kunnista niinkään, vaan sosiaali- ja terveyspuolen asiat tarvitsevat apua. Jotakin niille pitäisi tehdä. Mutta näillä eväillä tilanne vain pahenee.

Täytyy sanoa, että kun kuuntelin tänään ministereitten esitystä, niin itku meinasi tulla. Eikö todellakaan saada mitään tuossa tilanteessa aikaiseksi? Puhutaan isoista kunnista, kuntien yhdistämisestä. No, Lapissa on nytten Rovaniemellä yhdistetty kunta. Siinä on nyt 61 000 asukasta. Mikä on kunnan ongelma? Kunnalla on vissiin koko Lapin pahimmat sosiaali- ja terveyspuolen ongelmat rahallisesti tällä hetkellä. No, miten me muut kunnat siihen menisimme matkaan?

Tänään, mitä tuli esille tästä sote-uudistuksesta, ainoa, mitä minä ymmärsin, oli se, että se on sama asia kuin kuntauudistus. Kuntauudistus on sote-uudistus. Paitsi poikkeukset, poikkeukset, poikkeukset — se, mitä ministerit ovat Lapissakin kentällä puhuneet, näyttää siltä, että on pelkkiä poikkeuksien poikkeuksien poikkeuksia. Tästä on tulossa, kuulkaa, himmeleiden himmeli. Katsokaa, sanokaa vain minun sanoneen, että seuraavan kahden vuoden aikana tässä salissa käydään mitä uskomattomimpia keskusteluita uusista himmeleistä, uusista toimintamalleista, kuvioista, mitä ei ole aikaisemmin todella ollutkaan. Merkit näyttävät siltä, että saa nähdä, mitä tästä oikein on tulossa.

No, sitten perussuomalaiset. (Perussuomalaisten ryhmästä: Täällä ollaan!) Keskusta on tuonut tänään esille todella selkeästi oman toimintamallin. Keskusta on ollut todella rohkea, esittänyt, miten asioita tulisi hoitaa. Ilman muuta meidänkin mallissa on vielä paljon kehittämistä, mutta hallitus ei ole tässä ajassa, vaikka heillä on valtava virkamieskoneisto kaverina, saanut aikaiseksi esitettyä mallia. Me olemme saaneet tehtyä malliesityksen. Perussuomalaisten esitys — se, mitä minä olen kuunnellut, niin yhtenäistä esitystä ei ole tullut yhtään. (Pirkko Mattila: Eikä hallitukselta!) — No, ei ole kyllä tullut hallitukseltakaan, se kyllä pitää paikkansa. — Mutta perussuomalaiset, ainoa, mitä minä olen saanut siitä selvän, on se, että kaikki pitäisi olla suurin piirtein entisellään, valtiolta pitäisi tulla lisää rahaa. Kyllä mekin kunnallisvaaleissa pärjäisimme oikein hyvin siinä, että sanotaan vain, että valtiolta lisää rahaa meille ja hoidetaan kaikki entiseen malliin. (Perussuomalaisten ryhmästä: Niinhän te olette sanoneet!) — Mutta me olemme sanoneet, että maan toimintaa tulee kehittää, rakenteita tulee muuttaa järkeväksi, toimivaksi. Keskusta on todella vastuunkantajapuolue. (Jussi Niinistö: Kahdeksan vuotta oli aikaa!) Keskusta on todellakin vastuunkantajapuolue, ainoa puolue, joka on kunnolla kantanut vastuuta koko Suomessa tämän päivän puheissa.

Politiikka on joukkuepeliä. Yhdessä me kaikkien puolueitten kanssa olemme tämän Suomen rakentaneet, nykyisen kuntamallin rakentaneet. Nyt näyttää siltä, että kokoomus yksinään haluaa romuttaa hetkessä sen kaiken alas. Viime viikkoina olen kuunnellut sen, että sosialidemokraattien Maria Guzenina-Richardson ja kumppanit ovat yrittäneet laittaa sinne jotakin muutosta matkaan, mutta kun he halusivat jotakin muutosta tehdä sosiaali- ja terveyspuolen esityksiin, mikä olisi ehkä pahentanut kokoomuksen kuntamallia, sitä ei annettu tuoda julki eikä esille. Eli näyttää siltä, että kokoomus yksin haluaa romuttaa koko pitkäaikaisen, isolla, laajalla kentällä rakennetun kuntarakenteen.

Me olisimme halunneet puhua tänään sosiaali- ja terveyspuolen asioista, mutta jouduimme puhumaan taas kuntauudistuksesta. Toivottavasti tässä päästään pian puhumaan jo itse asiastakin.


Jari Leppä (kesk):

Herra puhemies! Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamistyö on selviö, siitä ei tässä salissa ole tänäänkään ollut mitään epäselvyyttä, sitä ovat ajaneet niin hallitus kuin oppositiokin. Hallituksen aloittaessa kokoomus ja SDP ilmoittivat, että tämän hallituskauden tärkein yhteiskunnallinen uudistus kaikella tavalla, niin palvelullisesti kuin taloudellisestikin, on kuntauudistus. Olemme moneen otteeseen tämän vajaan puolentoista vuoden aikana saaneet nähdä, että tästä tavoitteesta on luistettu, sitä on lievennetty. Myös niistä lukuisista lupauksista, joita hallitus on antanut siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon, joka on keskeinen ja keskeisin kuntauudistuksen väline, päälinjaukset ovat selvillä ennen kuntavaaleja, on luistettu useampaan eri otteeseen. Kuntavaalit ovat muutaman päivän kuluttua, eikä meillä edelleenkään ole mitään siitä tiedossa, mitä ne päälinjaukset hallituksella ovat.

Hallitus on varsinkin pääministerin ja pääministeripuolueen suulla ilmoittanut, että heidän intohimonsa on uudistaminen. Kyllä se intohimo aika kaukana oli tänään, kun katseli ministeriaitiota ja hallituspuolueiden edustajia ryhmäpuheenvuorojen ja sitä seuranneen debatin aikana. Lähinnä se oli vaivaantunutta, kiusaantunutta ilmapiiriä, joka silloin oli aistittavissa, enkä ihmettele, niin suuret ristiriidat hallituspuolueiden välillä näyttävät olevan. Jos näitä ristiriitoja ei olisi, niin meillä olisi tänään ollut tämän välikysymyksen vauhdittamana hallituksen linjaukset sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden uudistamisesta, mutta kun ristiriidat ovat olemassa hallituksen sisällä, nyt niitä ei meillä ole. Niitä ei ole myöskään äänestäjillä, jotka haluavat tietää, mihin suuntaan heidän palvelunsa kehittyvät ja missä kunnassa he tulevaisuudessa asuvat ja kuka heidän asioistaan päättää ja minkälaisella kokoonpanolla. Nyt kaikki tämä on hämärän peitossa kaikista niistä lupauksista huolimatta, joita hallitus on antanut.

Siksi keskusta halusi tehdä tämän välikysymyksen, jotta me saisimme puristettua vastauksen näihin tärkeisiin kysymyksiin hallitukselta. Mutta eipä tullut vastausta, ei tullut minkäänlaista vastausta. Päinvastoin tuli ilkkumista ja ivaa, suorastaan pilkkaa sille puolueelle, joka ainoana puolueena esitti oman mallinsa, oman tapansa toteuttaa tämä tärkeä uudistus, siis meidän kaikkien yhteisesti tavoittelema uudistus. Sitä puoluetta on tässä salissa tässä keskustelussa tänään parjattu enemmän kuin mitään muuta. (Perussuomalaisten ryhmästä: Voiko olla näin?) Aika erikoinen keskustelu, pidän sitä hyvin valitettavana.

Sen sijaan se toimintamalli, jota keskusta esittää, kotikunta—maakunta-malliksi ristitty, on lähes kaikkien asiantuntijoiden mielestä pääpiirteissään se malli, jota myöten uudistusta pitäisi tehdä. Samoin se on malli, joka on käytössä suurimmassa osassa Euroopan maita. Se ei kuitenkaan tunnu nyt kelpaavan hallitukselle, ja tätä me keskustalaiset erittäin suuresti ihmettelemme.

Samoin hallitus on väittänyt monia muita perusteita omalle kuntauudistuksen keskittämispolitiikalleen, muun muassa lähidemokratian vahvistamisnäkökulman. No, tätä ei voi mitenkään ymmärtää, miten lähidemokratia ja yleensäkin kansalaisvaikuttaminen paranee sillä, että yhä pienempi joukko päättää yhä suuremman joukon asioista. Miten siinä demokratia ja lähivaikuttaminen kohentuvat? Mielestäni ei mitenkään, siksi me haluamme myöskin vahvasti painottaa kuntien välistä yhteistyötä ja sitä, että sen kautta on pystytty saamaan aikaan merkittävää taloudellista tulosta ja hyvää jälkeä ja säilyttämään ja kehittämään palveluita paljon paremmin kuin sillä, että jokainen kunta olisi sen tehnyt itsenäisesti.

Puhemies! Ihmisten, kuntalaisten, ja nyt äänestäjien kannalta lähellä olevat laadukkaat palvelut ja kunnissa tapahtuva kehittämistyö ovat kaikkein tärkeimpiä tässä uudistustyössä, ja niiden pitää olla pohjana tämän uudistustyön, tärkeän uudistushankkeen, eteenpäinviemisenä. Nyt äänestäjät joutuvat menemään täydessä sumussa äänestyskoppiin ja pudottamaan lapun uurnaan tietämättä, mitä tulossa on. Tämä ei ole reilua, ja siksi olen todella pettynyt hallituksen tämän päivän vastaukseen.


Simo Rundgren (kesk):

Arvoisa puhemies! Tämänpäiväinen välikysymyskeskustelu ja ennen muuta hallituksen vastaus ja hallituspuolueiden edustajien puheet ovat osoittaneet, että hallitus kulkee sammutetuin lyhdyin kohti kuntavaaleja. Hallitus ei ole pystynyt osoittamaan, miten se aikoo järjestää sosiaali- ja terveyshuollon. Sehän keskustan välikysymyksen kysymys oli, ja tämä kysymys jäi tältä päivältä vaille vastausta. Ensi sunnuntaina kansalaiset saavat vapaassa maassa vapaasti tehdä johtopäätökset tästä hallituksen linjavalinnasta, siis siitä, että hallitus ei halua käydä avointa, julkista keskustelua omista toimenpiteistään ennen sunnuntain vaaleja.

Hallitus on tehnyt tiettyjä päätöksiä. Se on päättänyt lakkauttaa sairaanhoitopiirit. Mutta se, mitä tulee niiden tilalle, on jätetty avoimeksi. Tuhannet ja taas tuhannet ammattitaitoiset ihmiset, jotka ovat tehneet työtä sairaanhoitopiireissä — tekevät edelleenkin — ovat syystä ihmeissään ja kyselevät, millä tavalla hallitus aikoo toimia ja ratkaista erikoissairaanhoidon järjestämisen.

Hallitus on tehnyt muitakin linjauksia. 70 kunnan kartta on esitelty ja sen jälkeen, kun on sitten esitetty vahvan peruskunnan kriteerit, on todettu, että siinäkin päädytään suurin piirtein samaan kuntamäärään, noin sataan kuntaan, alle sataan kuntaan.

Hallitus on tässä asiassa totaalisesti eri linjalla kuin keskusta käynnistäessään Paras-hanketta. Siinä lähdettiin palveluista liikkeelle ja luonnollisesti siinä myös tuettiin niitä kuntia ratkaisuissaan, jotka katsoivat, että ne pystyvät nuo palvelut parhaalla tavalla tuottamaan yhdessä jonkun toisen kunnan kanssa, vaikkapa perustamalla uuden kunnan, tekemällä kuntaliitoksen. Nyt hallitus sanelee ylhäältä päin, ylhäältä päin kävelee moneen kertaan — ja on kävellyt moneen kertaan — yli kuntapäättäjien ja kuntalaisten, kansalaisten. Tämä on todella tuhoisaa politiikkaa. Me tiedämme kaikki, millaisten haasteiden edessä Suomi on. Me tarvitsemme kaikkien kansalaisten innon ja tarmon ja halun rakentaa kotia, työtä, yrityksiä, rakentaa kotiseutuaan määrätietoisesti, tarmokkaasti toimien. Kun riittävän monta kertaa kävellään yli ja sanotaan, että me tiedämme paremmin, mikä on teidän kotiseudullenne hyväksi, niin mikä muu siitä voi olla seurauksena kuin motivaation menettäminen ja turhautuminen? Juuri tällainen on tunne monissa, monissa kunnissa asuvissa ihmisissä monilla seuduilla Suomessa. Hallitus on nyt tuhoamassa ihmisten intoa toimia isänmaansa hyväksi. Tämä ylikäveleminen sammuttaa juuri tätä intoa ja tarmokkuutta. Ja tätä juuri nyt Suomi kaikkein eniten tarvitsisi, että täällä ihmiset innolla rakentaisivat kotiseutuaan.

Päivän keskustelu osoitti, että ylilaaja hallitus vetää moneen suuntaan, ja sen puolueiden ryhmäpuheenvuorot osoittivat, miten ponnetonta heidän puheensa tällä kertaa oli. Kun keskustaopposition puheet olivat tarmokkaita ja niissä oli selvä visio, selvä näky, siitä, miten nämä asiat ratkaistaan, hallituspuolueitten edustajien puheenvuorot olivat ponnettomia ja niistä puuttui yksi asia ylitse muun. Selvästi vaistosi tässä salissa, selvemmin kuin kertaakaan aikaisemmin, että noitten puheitten pitäjät vakuuttelivat toinen toisiaan ja yrittivät vakuutella kansalaisiaan, mutta he eivät itsekään uskoneet siihen, että tämä heidän näkemyksensä kuntien ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä olisi uskottava. Se, mikä heiltä puuttui, oli usko siihen, mitä he sanoivat. Ja tämä tulee johtamaan juuri siihen, että tällä hallituksen linjalla ei päästä niihin tavoitteisiin, joita on esitelty ja jotka alun perin on kuntarakenneuudistukselle ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle asetettu.

Jos rahaa olisi rajattomasti, olisi varmaan monien, esimerkiksi Lapin kuntien kannalta, hyvä jatkaa nykymallin pohjalta. Siellä on aivan hyviä terveyskeskuksia, aivan hyvää julkista palvelua antaneita terveyskeskuksia, ja erikoissairaanhoitoon pääsee silloin, kun se tarve on olemassa. Mutta kun näkymät ovat rehellisesti sanottuna ja realistisesti ajatellen sellaiset, että meidän on muutettava ja kehitettävä sosiaali- ja terveydenhuoltoa tässä maassa, niin silloin kirkastuu tämän keskustan täällä selkeästi esittämän kotikunta—maakunta-mallin edut. Siinä edelleenkin, kun ajattelen vaikka omaa maakuntaani, jonka parhaiten tunnen, pidetään huoli siitä, että jokaisessa kunnassa on oma terveyskeskus, mutta siinä rakennetaan portaaton hoidonohjaus paikallisen terveyskeskuksen ja erikoissairaanhoidon sairaalan välillä. Tällä päästään taloudellisesti parempiin tuloksiin ja hoidollisesti parempiin tuloksiin. Kansalaisen kannalta tätä mallia kehittämällä voidaan taata hyvät julkiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut myöskin noissa laajan maakunnan pitkien etäisyyksien kunnissa ja sairaalan välillä.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän keskustelun selkeä johtopäätös on se, että hallituksen eväät ovat levällään. Se ei ole pystynyt vastaamaan keskustan tekemään välikysymykseen ja niihin polttaviin kysymyksiin, jotka siinä ovat ja joita kansalaiset kysyvät näinä päivinä ennen sunnuntain kuntavaaleja. Sen vuoksi on syytä vedota kansalaisiin: muistuttakaa nyt hallitusta ensi sunnuntaina siitä, että kansalaiset tahtovat saada tietoa, heillä on oikeus siihen, he eivät halua, että heidän ylitseen kävellään, he eivät halua, että hallitus kulkee sammutetuin lyhdyin ylimielisesti kohti vaaleja. Kansalaisilla on nyt mahdollisuus osoittaa näissä vaaleissa, että he tahtovat muutosta tähän hallituksen kuntarakennepolitiikkaan.


Ari Jalonen (ps):

Arvoisa puhemies! Tämä on taas yksi välikysymyskeskustelu, ja se oikeastaan alkoi sillä, kun ministeri harmitteli, että näitä välikysymyksiä tehdään samasta aihepiiristä useampaan otteeseen. Mutta näitähän tehdään sen takia, koska hallitus on ottanut tämmöisen vastaamattomuus- ja salailulinjan. Pakkohan näitä linjoja on silloin kysyä. Mekään emme saaneet viime välikysymyksessä vastauksia, ja tämä on taas merkki siitä. Mutta tämä välikysymyskeskustelu on välillä muistuttanut hieman enemmän ehkä kuntavaalikeskustelua kuin jotain muuta, joten aloitetaan kuntavaaleihin liittyvällä julisteella tai mainoksella.

Monet ovat varmasti nähneet kuvan, missä on liikennemerkit, joista toinen vie 4 kilometrin päässä olevaan terveyskeskukseen ja toinen vie 40 kilometrin päässä olevaan terveyskeskukseen. Tämä kuvaa sitä, että me painotamme lähipalvelujen tehoa ja sitä, että niitä pitää olla lähellä, ja hallitus taasen on keskitysvimmassaaan, suuruuden ihannoinnissaan viemässä terveyskeskukset sinne 40 kilometrin päähän. Tahtoisin kysyä nyt tästä sote-uudistuksesta, onko olemassa mitään suunnitelmaa mistään kilometrirajasta, kuinka lähellä tai kaukana teidän mielestänne terveyskeskuksen tulisi sijaita.

Toinen mielenkiintoinen asia näihin asioihin liittyen on se, että sairaanhoitopiiri on tosiaan kokemassa kohtalonsa ja se loppuu, mutta uutta tilalle tulevaa organisaatiota ei vielä tiedetä.

Ammattini puolesta olen tietenkin huolissani ensihoidon tilanteesta. Nyt kun sieltä viedään matto jalkojen alta, miten ensihoidon käy? Kenelle se siirtyy, kuka johtaa ja onko sillä kuinkakin valoisat tai synkät tulevaisuudet tässä keskittämisvimmassa? Miten käy haja-asutusalueiden?

Ministeri vastasi myös sitten henkilökunnan käytöstä näin, että henkilöstön joustava käyttö on tulevaisuutta, eli toisin sanoen henkilöstöä pompotellaan paikasta toiseen. Tämän seurauksenahan ei ole pelkästään työpahoinvoinnin lisääntyminen vaan myös semmoinen, että hoitajat eivät tunne potilaitaan, ja tästä tulevat omat haittavaikutuksensa. Tahtoisin kysyä myös sitä, miten näihin haittavaikutuksiin varaudutaan ja miten ne sitten korjataan, elikkä säästetään yhdessä kohdassa ja pistetään tuplaten rahaa korjausvaikutuksiin. Samaan aikaan näihin kaikkiin kysymyksiin saadaan aivan toisenlainen vastaus, kun kysytään, minkä takia sitten leikkaatte kuntien valtionosuuksia. Se vaikuttaa näihin kaikkiin. Hallitus antaa sapiskaa kunnille ja sosiaali- ja terveystoimille.

Tämä keskustelu on osaltaan liikkeellä sen takia, että hallitus lupasi, että ennen vaaleja tulee nämä uudistukset. Sanoisin tässä kohtaa, että kansalle ei pidä luvata semmoista, mitä ei aio pitää. Me olemme perehtyneet näihin kuntauudistuksiin ja me tahdomme olla mukana yhteistyössä kehittämässä parempaa Suomea kokonaisuutena. Tämä on niin iso uudistus, että minä ymmärrän sen, että ei ollut vielä valmista, ja se vaatii aikaa ja parlamentaarista käsittelyä minun mielestäni.

Me tahdomme tarjota yhteistyön kättä, me olemme valmiita siihen, ja tuntuisi se nyt jotenkin hassulta, että mahdollinen seuraava pääministeripuolue ei olisi käsittelemässä tämmöistä isoa uudistusta, mikä vaikuttaa kauas tulevaisuuteen, joten nyt käytetään kunnolla aikaa ja rakennetaan tästä sitten hyvä uudistus, missä otetaan kaikki vaihtoehdot huomioon.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamuslausetta.


Juha Rehula (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Näin myöhäisen illan tunteina eduskunnan puhujapöntöstä kysyn ääneen, mitä mahtaa kuulua Sari Sairaanhoitajalle, Sarille, joka oli kaiken keskustelun ytimessä joitakin vuosia sitten käytyjen vaalien aikaan, Sarille, joka oli jotakin sellaista, jonka yksi puolue erityisesti, mutta sitten me muut perässä marssien, hänelle halusi kertoa: kun saat lisää palkkaa, niin tämä maailma tästä pelastuu ja erityisesti sinun työsi, sinä jaksat paremmin ja sinulla on hyvä olla siellä töissä.

Tein arvion, mitä Sarille kuuluu. Sarilla on epävarmuus tulevaisuudestaan. Sari on lukenut lehtiä ja kuunnellut uutisia. Hänelle on kerrottu, että hänen työpaikkansa tulevaisuus ei olekaan varma. Sille Sarille, joka on töissä sairaanhoitopiirissä, on kerrottu, että sairaanhoitopiiri lakkaa, mutta kukaan ei ole vielä joko vaivautunut tai ehtinyt kertomaan — tai sitten pahinta on, ettei tiedä — missä se Sari seuraavaksi on töissä. Vielä muutama kuukausi sitten Sari kuvitteli ja luuli olevansa kunnan palveluksessa — olkoon sen nimi nyt vaikka Tohmajärvi — mutta muutaman kuukauden päästä Sarin tilin maksaa joku ihan muu. On huoli omasta työstä, on huoli omasta jaksamisesta. Sillä samalla puolueella ja niillä samoilla ihmisillä, joista osa on edelleen vallassa, luulisi olevan huoli siitä, miten Sari jaksaa ja miten Sari työtään tekee.

Jottei Sarilla olisi liian helppoa, niin Sari on uskonut äänestäessään kyseistä puoluetta, joka paljon lupasi. Puolue on tehnyt päätöksiä, esityksiä siitä, että sairauspäivä tulee palkattomaksi. Onpa sekin kerrottu, että jos työnantaja, palkanmaksaja, vaihtuu, niin on ihan puolueen ylimmän toimielimen päätös puoluekokousten välillä siitä, että ei enää saakaan tuota 5 vuoden työsuhdeturvaa. On siinä Sarilla ihmettelemistä, ja saattaa olla jonkunlainen pettymyskin puolueeseen, johon hän vielä muutama vuosi sitten luotti tilanteessa, jossa luvattiin enemmän kuin yksi hyvä ja kymmenen kaunista.

Olen itse ollut mukana yhdessä sosiaali- ja terveydenhuollon muutosprosessissa tilanteessa, jossa oli päätökset tehty ja kaikille vakuutettu ja vannottu, että työpaikat säilyvät, ja yritetty kertoa, että itse asiassa tämä porukka ei edes riitä vaan teitä tarvitaan lisää. Tästä huolimatta leenat ja sarit ja pirkot laittoivat sähköposteja ja kirjoittelivat yleisönosastolla huolissaan siitä, kuinka käy. No, mitäpä tässä muuta voi todeta kuin että niin ne ajat muuttuvat. Saattaa olla, että luottamus siihen, johon uskoo ja luottaa, jos ei muuta, niin ainakin horjuu. Pahintahan tässä tilanteessa on se, että päätökset, ratkaisut puuttuvat.

Me jätimme välikysymyksen, vaikka sitäkin on tänään vähätelty. On kuulemma laatuaan kuudes kerta, kun hallitus vastasi samaan kysymykseen. Meillä oli tavoitteena se, että kuntavaalien alla olisi vastauksia siihen, mitä kuuluu Sarille, Leenalle, Pirkolle ja monelle muulle, Matille ja Pekalle, millainen heidän tulevaisuutensa on. Tänään saimme tietää aikataulun, saimme tietää hallitusohjelman ja keskikesän tiedonantokeskustelun tekstit hieman uudelleen kuorrutettuina. Saimme kuulla, että selvitysmiehet lähtevät tapaamaan Saria, Pirkkoa ja Leenaa. Tämän me olemme tänään kuulleet ja olemme kuulleet sen, että vaikeaa on.

Kun opposition välikysymystä on vähätelty ja väitetty, että hallituksella on selkeät linjaukset, niin, arvoisa herra puhemies, pakko on kyllä kysyä, mihin ihmeeseen on eilen käytetty — esimerkkinä eilen — 14 tuntia neuvotteluaikaa. Miksi ihmeessä tänään on vielä kello yhden jälkeen, ennen kuin välikysymyskeskustelu alkoi kello 14, istuttu jossakin kabinetissa ja yritetty vääntää sitä ratkaisua, jota oppositio odotti ja jota oli syytä odottaa? Jos kerran linjaukset ovat kunnossa, niin mihin ihmeeseen on käytetty noin paljon aikaa?

Arvoisa herra puhemies! Täällä on useita kertoja kysytty tänään, mikä on keskustan malli, ja aion käyttää siihen nyt muutaman minuutin.

Ensinnäkin, se on toteuttamiskelpoinen malli. Se on malli, jota on toteutettu, käytetty niin Kainuussa kuin Etelä-Karjalassakin. Ja tähän sanon heti, että eivät Kainuu tai Etelä-Karjala ole olleet valmiita, mutta siellä on päästy eteenpäin, ja se olennainen asia on, että ihmisille on pystytty turvaamaan palveluja. Ja toisekseen, talouden näkökulmasta ne eurojen kasvukäyrät, jotka osoittivat yläviistoon jyrkästi, on saatu taittumaan hieman alemmaksi. Eli tavoite on täyttynyt niiltä osin, että palveluja on pystytty säilyttämään ja toisekseen taloutta on pystytty saamaan kuriin.

Keskusta lähtee kotikunta—maakunta-mallissaan siitä, että siellä omalla kirkonkylällä ja omassa kaupunginosassa jatkossakin on terveyskeskus, terveysasema. Ne palvelut, joita lähellä tarvitaan, voidaan ja ne tulee lähellä järjestää. Sitten on sellaisia kerran elämässä tai kaksi kertaa elämässä tai kymmenen kertaa elämässä tapahtuvia asioita, joihin apua tarvitaan, niitä voidaan sitten hakea vähän kauempaakin.

Hallitus on lähtenyt siitä, että kuntakartta uudistamalla ratkaistaan sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuus. Tänään on häivähdyksenomaisesti saatu kuulla se, että jos ei se nyt ihan niin olekaan. Vielä vuosi sitten pääministeri vannoi kuntauudistuksen, kuntakarttaharjoituksen, olevan tämän vaalikauden suurin rakenteellinen uudistus, uudistus, jolla on miljardiluokan vaikutukset. Tätä puhetta emme ole kuulleet enää pitkiin pitkiin aikoihin.

Kyse on ytimeltään siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään, miten pystytään yhteensovittamaan niin, että meillä on maassa jatkossa vain yksi terveydenhuolto. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon raja-aita pitää purkaa. Se pitää poistaa. Se on yksi keino, jolla aikaansaadaan muutos. Poistetaan ne rajat, poistetaan ne rajat sieltä, jossa ne aiheuttavat oikeita kustannuksia. Toisekseen vähennetään hallintoa, puretaan niitä kenties epätarkoituksenmukaisia hallintorakenteita, mennään yhteen hallintoon. On paikallistaso, on aluehallinnon taso ja on valtakunnan taso.

Hallituksella on pakkomielle tehdä kaksitasoinen terveydenhuolto. Täällä sosialidemokraattien ryhmäpuheessa edustaja Väätäinen totesi, että ei pidä rikkoa sellaista, mikä on ehjä, pitää korjata sellainen, mikä on rikki. Jos meillä terveydenhuollossa jokin toimii vähän liiankin hyvin, niin se on erikoissairaanhoito. Tällä pakkomielteisellä kuntakarttaharjoituksella on valettu eri alueille uskoa, että kun 70 kuntaan mennään, niin erikoissairaanhoito pystytään hoitamaan — niinhän ei ole. Sulaa hulluutta rikkoa sellaista, joka on toimivaa ja ehjää.

Tässä hallituksen toiminnassa yksi ikävimmistä piirteistä on se, että meillä on monilla kaupunkiseuduilla, monissa maakunnissa ja koko esimerkiksi itäisen Suomen erva-alueella se kehitystyö, jota on vuosia tehty, pysähtynyt vain siksi, että odotetaan, mitähän se hallitus oikein tekee. Erityisesti odotetaan keskuskaupungeissa, jotka uskovat, että saadessaan erikoissairaanhoidon oman hallintonsa alle saadaan erikoissairaanhoidon menot kuriin. Tuo arvio on virhe, ja toisekseen sellaiseen, että hajottamalla toimivaa saataisiin jotakin enemmän aikaan, en usko.

Kolmas asia on tehtäväjako. Meidän pitää pystyä lainsäädäntötasolla päättämään, mitä palveluja tuotetaan lähellä, mitkä tarvitsevat sen alueellisen palvelutuottajan ja mitkä ovat valtakunnan tason asioita. Paljon parjattu mutta kiitettykin Paras-laki, 5 § — siellä muuten lukee, että sairaanhoitopiirien välinen työnjako pitää tehdä. En viitsi enää peruspalveluministeriä tästä asiasta kiusata enkä härnätä, mutta voisi kysyä kyselytunnilla, koskas ministeri aikoo pistää lain täytäntöön.

Arvoisa herra puhemies! Kaikki voimat tarvitaan käyttöön. Keskustan kotikunta—maakunta-malli mahdollistaa sen, että sitä keskustelua, mitä hallituksen sisällä on käyty — yksityinen, julkinen, hyvä, huono ja siltä väliltä — ei sitä tarvita. Vastuu on julkisella vallalla, joka huolehtii siitä, että palvelut ovat saatavilla ja myös organisoi asiat niin, että yksityinen ja kolmas sektori ovat palvelutuottajina mukana. Vastuu on julkisella vallalla. Tänään olemme tilanteessa, missä me luisumme suuntaan, jota kenties kukaan ei halua.

Vaikuttamisesta on puhuttu. Mentäessä 70 kunnan karttaan, mitä vaikuttamista ja lähidemokratiaa se sen jälkeen on, kun hyvin monien, kymmenien, satojen tuhansien suomalaisten mahdollisuudet vaikuttaa häviävät sillä hetkellä? Ei ole vielä tänäänkään kuultu yhtään konkreettista esitystä siitä, miten lähidemokratia voitaisiin hoitaa. En ole kuullut, toivottavasti vielä kuulen.

Keskustan mallissa yksi olennainen osa on se, että meidän pitää asettaa kansalliset terveydenhuollon tavoitteet vuoteen 2025. Täällä edustaja Kivelä ihmetteli sitä, miksi ei enää kansanterveyslaki toimi, kun se on säädetty vasta 40 vuotta sitten. Se on ollut hyvä laki, ja silloin on muuten maassa päätetty, että joka kirkonkylässä terveyskeskus on. Ne ovat suunnilleen samannäköisiäkin sen takia, että annettiin rahaa ja annettiin virkoja varten myös rahaa. Nyt pitäisi pystyä tekemään vastaavanlainen uudistus, vastaavanlainen uudistus kuin kansanterveyslaki 1970-luvun alussa.

Arvoisa herra puhemies! On suuri uudistus pistää hallintoa järjestykseen, mutta en malta olla puheenvuoroni loppupuolella avaamatta sitä näkökulmaa tähän koko keskusteluun, että tehdään hallinnon uudistus — se ei välttämättä ratkaise mitään. Pahimmillaan mennään ojasta allikkoon. Suuri uudistus on se, että me katsomme koko meidän terveydenhuoltoamme. Kun hallitukselle näyttää olevan näin vaikeaa hallinnon päättäminen, niin mitä se sitten onkaan, kun pitäisi ruveta keskustelemaan sairausvakuutusjärjestelmästä, sairausvakuuskorvausten tulevaisuudesta? Tulisiko tähän maahan vielä se päivä, jolloin valtio ihan oikeasti, sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, ottaisi ohjat käsiinsä tietohallinnon yhdenmukaistamisen kanssa? Ja vaikka meillä on Kaste-rahoja ja monenlaisia hyviä terveyskeskushankkeita, niin kyllä niissä tekemisten sisällöissäkin on paljon parantamisen varaa. Lääkäriliitto on laskenut, että 800 henkilötyövuotta lääkärien työaikaa vapautuisi sillä hetkellä, kun meillä maassa olisi yksi yhtenäinen tietohallintojärjestelmä terveydenhuollon sisällä.

Tarvitaan kokonaisuudistus, jossa on hallinnon lisäksi rahoitus, sisällöt ja erityisesti tietotekniikka. Alan olla, arvoisa puhemies, entistä vakuuttuneempi siitä, että on alettava ei vain puhumaan vaan tekemään tekoja kansallisen terveydenhuollon pelastusohjelman puolesta. Tämä viime päivienkin täysin arvoton näytelmä, joka ei ole parantanut yhtään ihmistä, ei ole lyhentänyt yhtään terveyskeskusjonoa, alkaa olla siinä mallissa, että pitää alkaa valmistelu ihan alusta, ihan alusta asettaa aikataulu, asettaa tavoitteet ja tehdä kansanterveyslain kaltainen kokonaisuudistus, jossa määritellään se, mihin ollaan menossa.

Arvoisa herra puhemies! Me kysyimme hallitukselta, onko hallitus toimintakykyinen. Ihan näin puheenvuoroni loppuun totean, että viimeiset tunnit ja vuorokaudet ovat osoittaneet, että kyllä tässä pitää liituraitapuku kaapista kaivaa ihan vain varmuuden vuoksi.


Suna Kymäläinen (sd):

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäinen puheeni jäi pahasti kesken, joten jatkan melkein siitä, mihin jäin.

Aivan ensiksi kommentoisin Sari Sairaanhoitajan tilannetta esitetyllä maakuntamallilla. Sari Sairaanhoitaja ei silloinkaan olisi oman kotikuntansa palveluksessa, vaan kuntayhtiössä toimiva työntekijä olisi kuntayhtymän työntekijänä.

Hallituksen yhtenä tavoitteena on terveyserojen kaventaminen, keinona eri hallinnonalojen yhteistyön lisääminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuu säilytetään hallitusohjelman mukaan kunnilla. Tavoitteena on muodostaa riittävän suuria peruskuntia.

Arvoisat kauden 10:nnen välikysymyksen tekijät, hallituskauden aikana on tavoitteena säätää laki, joka määrää sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, rahoituksesta, kehittämisestä ja valvonnasta. Korostan: hallituskauden aikana. Hallituskautta on jäljellä, siis aikaa ennen seuraavia säännönmukaisia eduskuntavaaleja, vielä 2,5 vuotta.

Missään ei ole kirjoitettu, että esitys annetaan 4 tai 3 päivää ennen kuntavaaleja. Mielestäni se on jopa jo äänestäneiden yli miljoonan suomalaisen halveksuntaa, jos nyt vielä vaalirauhan aikana tuodaan esille sellaisia poliittisia päätöksiä, joita ei kaikilla äänestäjillä ole ollut käytettävissä äänestysratkaisuaan harkitessaan.

Muista tähän asiaan liittyvistä hallitusohjelmatavoitteista on hyvä muistuttaa, koska ne jäävät liian usein vähälle huomiolle: matalan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen ja Toimiva terveyskeskus -ohjelman jatkaminen on tärkeää.

Arvoisa puhemies! Yhdyn keskustan havaintoon, että erityisesti julkiset sairaanhoitoyksiköt kärsivät paikoin pahasta lääkäripulasta. Olen havainnut, että eilen jättämäni toimenpidealoite on saavuttanut kannatusta yli puoluerajojen. Aloitteessa esitän lääkäreiden tutkinnon rinnastamista vaikka hävittäjälentäjän tutkintoon ja siten lääkäreille 5 vuoden palvelusitoumusta julkisessa sairaanhoitoyksikössä. Vähimmilläänkin palvelusitoumusta on tarpeen edellyttää edustaja Tainion esittämän vuoden verran, vaikka mielestäni se on liian vaatimaton avaus ollakseen todellinen apu terveyskeskuksissa olevaan lääkäripulaan.

Keskustelussa yksityistämisestä ja ulkoistamisesta näitä asioita ei saa sotkea keskenään. Yrityksiä ja yhteisöjä ei saa sotkea keskenään. Täytyy muistaa, että kolmas sektori, muun muassa seurakunnat, tekee loistavaa ja palveluja täydentävää työtä, ja sen toimintamahdollisuudet tulee turvata myös jatkossa uudessa sote-laissa.

Ja viimeisenä, yksi tärkeimmistä, jota ei missään oloissa saa unohtaa: työttömien työterveyspalveluiden kehittäminen ja lisääminen. Tällä satsauksella työurat pitenevät ja huoltosuhde paranee.


Kaj Turunen (ps):

Arvoisa puhemies! Edellinen puhe jäi minultakin kesken ja jatkan oikeastaan siitä, mihin viimeksi jäin, mutta sitä ennen kommentoin vielä sitä debattikeskustelua, joka sekin jäi kesken.

Keskustan malli ei olennaisilta osin poikkea hallituksen mallista juurikaan millään tavalla. Minä en ole oikein nähnyt, mitä eroa siinä on. Keskusta puhuu kotikunta—maakunta-mallista, hallitus puhuu maakunnan kokoisista kunnista. Samasta asiasta on kysymys. Molemmat puhuvat lähipalvelujen turvaamisesta, leveistä harteista, ja näin ollen on vaikea nähdä mitään olennaista eroa keskustan mallin ja hallituksen mallin välillä. Molemmissa vaihtoehdoissa lähidemokratia on hukassa. Pienten kuntien asema maakunnan päätöksissä on mitätön. Tämän takia keskusta, niin kuin hallituskin, voisi pyrkiä sellaiseen malliin, missä kuntarakennetta ei tarvitsisi ollenkaan muuttaa. Me voisimme säilyttää pienet kunnat, suuret kaupungit, tämän kuntarakenteen tällaisenaan. Jotta me voisimme näin toimia, jotta lähidemokratiakin toimii, ainut vaihtoehto on, että erikoissairaanhoito ja vaativa erikoissairaanhoito ovat valtion tuotettavina ja kustannettavina ja lainsäädännöllä säädetään sitten siitä, mikä se palvelutaso on. Ei niillä kriteereillä, joita nyt esimerkiksi hallitus on esittänyt — väestömääräkriteerit, syntyvyydet jnp. — vaan alueellisilla kriteereillä. Alueelliset kriteerit sen takia, että voidaan turvata tietyt palvelut myöskin siellä Lapissa ja niillä alueilla, joissa väestömäärä ei välttämättä ole niin iso, mutta palvelutarve kuitenkin on olemassa.

Keskustan malli johtaa väistämättä, niin kuin hallituksenkin malli, palvelujen keskittämiseen. Tätä keskittämispolitiikkaa keskusta ei ole tietenkään pystynyt vielä aloittamaan, mutta hallitus on sen aloittanut, sosiaali- ja terveysministeriön toimesta se on aloitettu jo täydellä teholla. Esimerkiksi päivystysasetuksen muutos on sellainen asia, jolla on aiheutettu lisää vaatimuksia päivystyksiin sairaaloissa, ja sitä pystytään kyllä perustelemaan paremmalla päivystysvalmiudella, mutta se merkittävässä määrin lisää kustannuksia, ja tämä on johtanut siihen, joka tarkoitus tietysti onkin, että pienemmissä keskussairaaloissa näitä päivystyspalveluja ei voi tuottaa.

Ja nyt sivuan sitten jo sitä, mitä edellisessäkin puheessa sanoin: mitä se käytännössä Savonlinnassa on tarkoittanut? Se on Savonlinnassa esimerkiksi tarkoittanut sitä, että synnytykset siirretään Mikkeliin vähän reilun sadan kilometrin päähän. Minä olen esittänyt, että taksilupiin täytyy kyllä sitten sisällyttää yhtenä ehtona kätilökoulutus, koska Savonlinnakin on tuommoinen saaristokaupunki, ja vaikka matkallisesti menee vähän yli sata kilometriä, ajallisesti se voi kestää useita tunteja, joten taksikuskien on osattava siinä vaiheessa kyllä auttaa ihminen tähän maailmaan, jos tällä linjalla mennään.

Toinen asia on sitten yöaikaiset päivystysleikkaukset, jotka nekin loppuvat tämän päivystysasetuksen muutoksen vuoksi. Se tarkoittaa sitä, että jos yöaikaan sattuu esimerkiksi liikenneonnettomuus Savonlinnassa ja tämän onnettomuuden seurauksena uhri tarvitsee välitöntä leikkausapua, se on tarjolla yli 150 kilometrin päässä Kuopiossa ja tämmöiselle onnettomuuspaikalle samassa yhteydessä, kun hälytetään ambulanssi, kannattaa hälyttää myöskin ruumisauto, koska monta kertaa näissä vakavissa onnettomuuksissa on tärkeätä — silloin puhutaan minuuteista — että saadaan uhrit leikkauksiin. Jos nyt niitä viedään jonnekin 150 kilometrin päähän, niin on aivan selvää, että uhreja tulee. Ihmettelenkin niitä ihmisiä, jotka ovat tämäntyyppisten päätösten takana, pystyvätkö ne ottamaan vastuuta ja pystyvätkö ne kantamaan tämäntyyppisistä päätöksistä vastuuta.

Nämä ovat sellaisia asioita, joita jatkossa tulee varmasti paljon enemmän. On tärkeätä sitten luoda meille semmoinen terveydenhuoltojärjestelmä, että se vastaa tämäntyyppisiin kysymyksiin, ja se ei ole kyllä maakuntamalli eikä tämä hallituksenkaan esittämä keskittämispolitiikka, vaan meidän lainsäädännöllä täytyy nämä kriteerit luoda alueellisesti, ei väestöpohjan mukaan vaan alueellisesti. Niin kuin sanottu, se takaa sitten nämä palvelut myöskin siellä harvaan asutulla alueella.

Perussuomalaisilta on paljon kysytty sitä, mikä on se perussuomalaisten malli. Mehän lähdemme siitä, että tämänhetkisiä palveluja ei leikata enää yhtään vaan tämä taso on säilytettävä. Me tarvitsemme todella ison uudistuksen palveluissa. Lähtökohtaisesti ajattelen itse niin, että perusterveydenhuolto kuuluu kunnalle ja kunnille on annettava tässä vapaus toteuttaa se haluamallaan tavalla kuntien välisenä yhteistyönä, isäntäkuntamallina tai miten se parhaiten sillä alueella onkin, mutta perusterveydenhuolto olkoon kuntien vastuulla ja erikoissairaanhoito sitten valtion tuottamana ja kustantamana. Myöskin sitten, jos miettii näitä kustannuksia erikoissairaanhoidossa, niin vain tätä kautta ne jakautuvat tasaisesti kaikille Suomen kansalaisille. Kun lainsäädännöllä sitten tämä palvelutaso turvataan, niin kaikki Suomen kansalaiset saavat silloin sen riittävän palvelun, mikä siinä lainsäädännössä sitten parhaimmaksi katsotaan.

Meillä on esimerkkejä Pohjoismaista tästä järjestelmästä. Norjassa tätä on kokeiltu, ja siellä on jonkun verran negatiivisia kokemuksia ollut tässä. Me voimme näistä Norjan virheistä oppia, tehdä sen paremmaksi suomalaiseksi järjestelmäksi. Tässä on paljon tuotu esille sitä ongelmaa tästä vaihtoehdosta, että perusterveydenhuollosta syötetään potilaita sitten sinne valtion kustantamaan erikoissairaanhoitoon. Mutta eihän tämä voi olla mikään peruste näin ison asian esteeksi, koska uskon siihen, että kun ihminen on käynyt kuussa, niin pystyy tämäntyyppisen asian ratkaisemaan myöskin. Jos aiheettomasti täältä kunnallisesta perusterveydenhuollosta syötetään asiakkaita erikoissairaanhoitoon ja se todetaan, niin valtio laittaa sitten laskun kunnalle siitä maksettavaksi. Uskon, että tämäntyyppisellä toiminnalla tämäntyyppinen potilaitten syöttäminen pystytään kuitenkin estämään. Muutoinkaan en usko, että se pitkässä juoksussa tulee tällaisen vaihtoehdon ongelmaksi missään vaiheessa.

Arvoisa puhemies! Näin puheen lopuksi kannatan edustaja Juvosen esittämää epäluottamuslausetta.


Tapani Tölli (kesk):

Arvoisa puhemies! Edellisessä puheenvuorossani totesin sen, että tämän puolentoista vuoden aikana tällä hankkeella on saatu kuntakenttä sekaisin ja kehitystyö on pysähtynyt. Kunnissa on monia palveluiden sisältöihin, toimintatapoihin ja järjestämiseen liittyviä suunnitelmia ja kehittämishankkeita ollut, mutta ne odottavat sitä, mitä tuleman pitää. Tässä mielessäkin tämä hanke on jo nyt tullut todella kalliiksi, ja tämän piti alun perin olla hanke, joka tuo miljardien säästön.

Arvoisa puhemies! Muutamaan asiaan puutun. Tämän hankkeen aikataulu: Nyt on tavoitteena se, minkä me päivällä kuulimme, että rakennelaki tulisi voimaan viimeistään ensi vappuna. Sitä ennen pitäisi olla peruslinjaukset määriteltynä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja tämän rakennelain sisällöstä ja pyytää lausunnot kunnilta. On aivan selvää, kun tasan kahden kuukauden kuluttua on jouluaatto, että vanha valtuusto ei ehdi käsitellä tätä asiaa. Tässä mielessä aikataulu on jo mennyt. No, kun uusi valtuusto alkaa käsitellä tätä, niin uuden valtuuston järjestäytyminen, ennen kuin on valittu toimielimet ja ne ovat toiminnassa, ollaan helmikuussa ja sitten kun näin iso asia käsitellään kunnassa ja linjataan ja siinä pitäisi keskustella vähän naapurikuntien kanssakin, niin siinä tarvitaan lausunnon antamiseen riittävä aika.

Valtiovarainministeriön kuntaosaston virkamiehet ovat puhuneet kymmenestä viikosta, ja se on vähimmäismäärä. Silloin ollaan aika pitkällä keväällä. Sitten kun katsotaan, että valtiovarainministeriön pitää vetää yhteen, tehdä yhteenveto ja johtopäätökset kuntien ja muiden tahojen lausunnoista, missäs silloin ollaan? Ja sen jälkeen pitää antaa hallituksen esitys eduskunnalle, ja ei rakennelain käsittely täällä ole mikään huitaisu, että hallitus käskee, että se tulee melkein paluupostissa. Se on perusteellisesti käsiteltävä, ja luulen, että myös perustuslakivaliokunnan on syytä antaa asiasta lausuntonsa. Ollaan aika lailla eri ajankohdassa kuin ensi vappuna.

Minusta näyttää siltä, että meillä on tässäkin mielessä käytössä eri allakka. Kyllä näissä asioissa täytyy olla realisti, mikä on mahdollista ja mikä ei. Tämä koko hanke on mielenkiintoisella tavalla johdettu ja organisoitu. (Juha Rehula: Se on johtamatta!) — Voi sanoa, että se on johtamatta. Se ajelehtii. — Samanaikaisesti on tietysti monta tärkeää osahanketta meneillään. Nyt fundeerataan kuntien tehtäviä, ja se on hyvin tärkeä asia. Se mietintä ja valmistelu saadaan valmiiksi 2014. Mitkä ovat kuntien tehtävät? Sitä ennen pitäisi päättää kuntarakenteesta ja sen jälkeen katsotaan, mitä niillä kunnilla tehdään. Aika erikoinen järjestys.

Ihan perustavaa laatua oleva asia on myös kuntien rahoitusjärjestelmä. Valtionosuusjärjestelmä on siinä keskeisin osa. Siinä on selvitysmies työssä. Kun tässä asiassa päästään siihen vaiheeseen, että päästään lausuntoja käsittelemään ja siihen liittyvä lakiehdotus, ollaan taas aika kaukana.

Sitten on kuntalain kokonaisuudistus, joka on työn alla, ja tämäkin pitäisi käsitellä. Miten nämä selkeästi sitten linkkautuvat yhteen?

Sitten on tämä suuri päivänkohtainen asia. Miten meillä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tullaan järjestämään ja rahoittamaan?

Ei tämä ole hetken huitaisu. Tämä on erittäin monia osapuolia koskeva. Miten asia voidaan organisoida ja junailla näin? Tässä on isosta asiakokonaisuudesta kysymys, niin varsin keveällä tavalla hallitus tämän on ottanut. Ei sitä parin illan yövalvomisella hoideta, vaan kyllä se on sillä tavalla, että siihen pitää paneutua laajapohjaisesti.

Kuvaavaa hallituksen epärealistisuudelle on se, että kun helmikuussa hallituksen iltakoulussa tästä asiasta linjattiin, todettiin, että tätä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä annetaan aikaa valmistella toukokuun loppuun ja alkusyksystä annetaan eduskunnalle esitys tästä rakennelaista. Nyt ollaan tässä vaiheessa. Ei ole enää alkusyksy.

Nyt on hyvin tärkeä tämä kuntien lausunto. Asikkalan kunta teki kantelun oikeuskanslerille tästä lausuntomenettelystä ja miten se hallintomenettelyn mukaan meni, ja tämän kantelun kuluessa tai lausuntopyyntöjen ollessa kunnissa ja kuntien valmistellessa lausuntoa sitten valtiovarainministeriön kuntaosasto tai kuntaministeri viestitti, että tämä lausuntokierros onkin alustava. Syksyllä tulee uusi. Se muuttui siinä matkan aikana. Ei ainakaan mistään papereista tule näkyviin, että oli tarkoitus, että tulee uusintakierros. Se on sinänsä tärkeää. Mutta kyllä nyt on kuntien tiedettävä, mistä on kysymys, ja saatava riittävä vastausaika ja riittävä aineisto. Muuten tässä on ainekset ottaa uudelleen yhteyttä oikeuskansleriin. Tämä on vakava asia.

Kaiken kaikkiaan on hätkähdyttävää se, miten keveästi hallitus suhtautuu kansanvaltaan. Nyt on vaalit ensi sunnuntaina, ja kansalaisten tulisi tietää tulevasta valtuustosta, minkälaisten asioiden kimpussa ollaan, millä linjauksella edetään. Voisi ennustaa tämän kokonaisuuden osalta, mitä hallitus nyt suunnittelee, että ei tule onnistumaan. Ei ole realismia se, että tämä hankekokonaisuus näillä eväillä menee maaliin, siihen, mihin hallitus on tarkoittanut. Perussyy on se, että hallitus lähti liikkeelle hallitusohjelmaan kirjatun mukaisesti tekemään vain kuntarakennemuutoksen ja muut ovat seurausta siitä. Ja eri papereissa aina todetaan, että uudistuksen tärkein tavoite on uusi kuntarakenne. Uskotaan rakenteeseen, systeemiin. Tässä on kuitenkin kysymys ihmisistä ja palveluista. Koko kirjauksissa ja puheissa sivurooliin jäivät palvelut. Palvelurakenne ja palveluiden sisältöjen uudistus on keskeinen asia.

Vähän yli vuosi sitten tuli voimaan tietohallintolaki. Tietojärjestelmien uudistaminen on yksi keskeisimpiä asioita, joka vaikuttaa kuntien toimintaan, ja tämän tietohallintolain hyväksymisen myötä pitäisi, ja olisi valtiovarainministeriön pitänyt, tarttua toimeen ja määritellä tarkemmin ne standardit ja kriteerit, mitkä edellytetään, kun kuntakentällä uudistetaan tietojärjestelmiä, että ne varmasti ovat yhteentoimivia, yhteensopivia. Ei tässä ole tehty niin paljon kuin olisi pitänyt. Se on kiireellinen asia, mutta ei siihen ole tartuttu.

Arvoisa puhemies! Tähän liittyy myös muita kohtia. En aio niitä pitkästi käsitellä enää, kun aika on kulunut, mutta on tämä niin tärkeää, että näitä on pohdittava. Yksi asia, joka oli viime talvena esillä, jonka otan nyt tässä puheenvuorossani esille: Muutamissa lehdissä kirjoitettiin siitä, että virkamiehet — en tiedä, kenen kehotuksesta — selvittivät tai tutkailivat kuntavaalien siirtämistä. Se ei ole mikään kevyt asia. Se kuvastaa sitä, että miten suhtaudutaan kansanvaltaan. Ei se, että on uudistus meneillään, aiheuta sitä, että tämmöistä voitaisiin edes pohtia.

Nyt on kysymys siitä, miten yhteisesti asioita hoidetaan tulevaisuudessa. Oppositiossa olemme keskustasta alusta alkaen viestittäneet olevamme valmiita siihen, että asioita tarkastellaan yhdessä, mutta olemme kyllä kuulleet sen selvästi, minkä viime syksynä kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuori totesi, että ei tässä asiassa tarvita oppositiota vesittämään hyvää hanketta. Tällaisessa tilanteessa ollaan nyt, ja tällaiseen tilanteeseen joutumista on ollut helppo ennustaa.

Kun hallitusohjelmaa tehtiin, seurasin sitä läheltä. En tietenkään ollut kuvioissa mukana, mutta jututin silloin tällöin neuvottelijoita. Tämä kuntaosa syntyi hyvin nopeasti ja suuren innostuksen vallitessa. Voi sanoa, että siinä näkyi poliittinen intohimo. Kysyin useamman kerran, oletteko kuunnelleet asiantuntijoita tämän ohjelman kirjoittamisen perustaksi. Minulle vastattiin, että ei, eikä meidän tarvitse. Jos ei tämä porukka osaa tehdä hyvää hallitusohjelmaa, ei sitten kukaan. Ja jälki näkyy.


Pirkko Mattila (ps):

Arvoisa puhemies! Minäkin jatkan tästä, mihin edellisessä puheenvuorossa jäin.

Nyt ollaan lakkauttamassa sairaanhoitopiirejä, koska niitä sanotaan ongelmaksi, mutta eivät ne ole ongelmia, jos ne pääsevät keskittymään perustehtäväänsä elikkä erikoissairaanhoitoon. Nyt ne tukkeutuvat huonosti toimivien terveyskeskusten takia niille kuuluvalla potilasvirralla, jotka joutuvat hoitamaan perusterveydenhoitoa erikoissairaanhoidon kustannusrakenteella. Nämä kaavaillut sote-alueet, joille tulisi sekä perus- että erikoissairaanhoito, ovat jälkimmäiseen aivan liian pieniä, ja vaarana on, että palattaisiin vanhan aluesairaalajärjestelmän tyyppiseen järjestelmään, jossa 50—100 kilometrin välein olisi yksiköitä, jotka harrastavat keskenään kalliiden ja harvemmin tarvittavien hoitojen kilpavarustelua, ja se vasta kalliiksi tulisi.

Mutta kun aikanaan 70-luvulla kansanterveyslain voimaan tullessa terveyskeskukset luotiin, niin tuli mitattua myöskin ihmisten asiointialueita läpi maan. Toki nämä ovat muuttuneet, mutta tuolloinkin, jos kunta oli liian pieni toimivalle terveyskeskukselle, perustettiin kansanterveystyön kuntainliittoja. Ne toimivat varsin hyvin, kunnes tämä perusterveydenhuolto pääsi sitten rapautumaan muun muassa aiemmin mainitsemani eurolääkäripalveluksen yksityisille siirtymisen vuoksi, ja sitten tilaaja—tuottaja-mallin ja ulkoistamisen ja yksityistämisen vaikutus tällä sektorilla näkyi lääkärirekrytoinnin vaikeutumisena.

Kuntakarttapohja, joka noudattaisi vanhoja terveyskeskuskuntainliitto- tai terveyskeskusalueita voisi olla alku tietenkin päivitettynä nykypäivään, mutta ne ovat alueita, joilla on totuttu asioimaan, ja luultavasti myöskin olisi mahdollista tehdä kuntaliitoksia vapaaehtoisemmin. Jos nyt katsotaan viimeisten 20 vuoden aikaisia kuntaliitoksia, ei pelkästään viime hallituskausien, ne ovat hyvin pitkälle rakentuneet juuri tämän terveyskeskuskartan pohjalle, elikkä paluuta aikaan, jossa tämä eurolääkärivaihe ja ulkoistaminen olisivat taakse jäänyttä elämää ja tätä yksityistä lääkäribisnestä ei niin varjeltaisi. Eli kuntien sisällä organisoidaan asiat niin, että kuntalaisia lähinnä olevat asiat tuodaan mahdollisimman lähelle kunnan ylintä päätöksentekoa varten ja palkattua johtoa varten.

Sosiaali- ja terveystoimien yhdistämiset ovat osaltaan etäännyttäneet myös terveyskeskuksia ja niiden johtamisen ja niiden lääkäriongelmat kunnan johdosta. Eli kun terveyskeskukset saadaan toimimaan, niin saadaan hoitopiiritkin, ne alkavat toimia paremmin ja kuluja voidaan hallita, emme me tarvitse uusia hallinnon tasoja.

Mitä erikoissairaanhoidon siirtämiseen valtiolle tulee, niin siitä ei ole keskusteltu avoimesti. On peloteltu muitten maitten huonoilla esimerkeillä, mutta ongelmat ovat sitä varten, että ne nostetaan pöydälle ja niitä lähdetään ratkomaan.

Vielä hoitoalasta ja työvoimapulasta, joka on ihan todellinen ongelma. Se helpottuu nopeimmin tällä hetkellä kouluttamalla. Elikkä koulutus on iso laiva, joka kääntyy hitaasti. Meidän ei pidä suin päin paikata lähihoitajapulaa hoiva-avustajilla, vaikka onneksi hoiva-avustajan tutkinto on tällä hetkellä sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon yksi tutkinnonosa, mutta silti siinä on elementtejä porrastaa lisää jo ennestäänkin moniportaista hoitotyön hierarkiaa, ja siinä on omat ongelmakohtansa, esimerkiksi lääkehoidossa. Nimittäin koulutukseen meillä on valmis työkalu, joka on myöskin kirjattu hallitusohjelmaan, elikkä näyttötutkintomestarijärjestelmä koulutuksen työkaluna, ja toivon, että ammatillisessa aikuiskoulutuksessa lisätään resursseja lähihoitajakoulutukseen, mistä on äärimmäisen hyviä tuloksia viime vuosilta niin työhön sijoittumisessa kuin koulutuksen läpäisevyydessäkin.


Jussi Niinistö (ps):

Arvoisa puhemies! Hallituksen suurhankkeeseen, kuntauudistukseen, olennaisesti kietoutuvaa mallia sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisesta ei näy eikä kuulu. Uudistaminen sinällään on tarpeellista, sitä tuskin kukaan kiistää. Nimittäin nykyisellään järjestelmä asettaa kansalaiset keskenään eriarvoiseen asemaan.

Erikoissairaanhoito toimii, mutta perusterveydenhuolto yskii. Terveyskeskuksia riivaa lääkäripula ja pitkät jonot. Ongelmista kärsivät etenkin vähävaraiset ja työelämän ulkopuolella olevat. Hyvätuloiset ja työssä käyvät voivat kääntyä yksityislääkärin tai työterveyshuollon puoleen. Kansalaisten yhdenvertaisuuden vuoksi perusterveydenhuoltoa onkin vahvistettava, ja samalla on muistettava, että väestön ikääntyminen tulee asettamaan lähitulevaisuudessa terveyspalveluillemme lisähaasteita.

Vaan miksi uudistuksen valmistelu on ollut hallitukselle niin vaikeaa, sitä on täällä tänään toistuvasti kysytty. Pantataanko uudistuksen yksityiskohtia kunnallisvaalien yli siksi, että ne eivät kestä kriittistä tarkastelua? Eli toisin sanoen hallitus marssii vaaleihin sammutetuin lyhdyin ja marssittaa äänestäjät vaaliuurnille säkki päässä. Yli miljoona äänioikeutettua on jo äänestänyt; tilanne on erikoinen.

Vielä alkuviikosta pääministeri Katainen vakuutti Ylelle, että näkemyserot sote-uudistuksesta eivät hallituksen sisällä ole suuria. Nyt tiedämme, että hallituksen rivejä hiertää kaksi isoa kysymystä: sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen tarvittavan väestömäärän suuruus ja palvelujen ulkoistaminen. Hallituksen tiedotuslinja on ollut niukka, joten tänään on ollut tyytyminen keskustelemaan tiedonmurusilla. Vastausta välikysymykseenkään ei tullut.

Arvoisa puhemies! Miten tähän on tultu? Alun perinhän hallitus kaavaili Suomeen 70—100 suurkuntaa, jotka olisivat itsenäisesti huolehtineet terveydenhuollosta. Epärealistinen ajatus törmäsi myrskyisään vastustukseen ja hallitus esitteli keskusteluihin vaihtoehdoksi mallin, jossa kunnat tai usean kunnan muodostamat sote-alueet vastaisivat perusterveydenhuollosta ja osasta erikoissairaanhoitoa. Vaativa erikoissairaanhoito järjestettäisiin jatkossakin yliopistosairaaloissa, mutta tavanomaisemmasta erikoissairaanhoidosta tällä hetkellä huolehtivat sairaanhoitopiirit lakkautettaisiin.

Kun terveydenhuolto hallituksen näkemyksen mukaan voidaan järjestää kuntien välisillä sote-alueilla, en ymmärrä, miksi toimivan kokoisia kuntia edelleen pitäisi patistaa liitoksiin. On epärealistista, että saataisiin luotua niin suuria kuntia, että ne pystyisivät itse huolehtimaan erikoissairaanhoidosta. Siten mahdolliset yhteen liittyneet kunnatkin joutuisivat vielä keskenään muodostamaan sote-alueita.

Koska Suomi on laaja maa, voi olla, että koko maahan ei saada luotua yhtenäistä kunta- ja palvelurakennemallia. Siitäkin syystä viimekätinen valta päättää oman kunnan ja alueen tulevaisuudesta tulee perussuomalaisten mielestä säilyttää kuntalaisilla itsellään, kuten kunnallisvaaliohjelmassammekin todetaan, kunnallista itsehallintoa kunnioittaen. Ja kuten välikysymystekstissäkin todetaan, palvelujen järjestäminen on joka tapauksessa rajoja tärkeämpää. Palvelut on järjestettävä yhtä hyvin joka puolella Suomea ja niiden on oltava kaikkien saatavilla. Palvelurakenneuudistus ei saa johtaa holtittomaan terveyspalvelujen keskittämiseen, vaan terveyspalvelut on hyvä tuottaa mahdollisimman lähellä kuntalaisia. Terveydenhuollon on oltava lähipalvelua.

Yhtä lailla on huolehdittava siitä, että uudistus ei johda mittavaan sosiaali- ja terveyspalveluiden ulkoistamiseen. Yksityisten yritysten tehtävänä on tuottaa voittoa omistajilleen. Etenkin pienillä paikkakunnilla, joilla aitoa kilpailua ei välttämättä synny, hintojen nostaminen ulkoistamispäätöksen jälkeen on helppoa. Tähän mennessä tehdyt terveyspalveluiden ulkoistamiset ovat jo joissain kunnissa alkaneet kaduttaa, kun ne eivät ole tuoneet toivottuja säästöjä tai palveluiden laadussa on ollut huomauttamista. Hiljattain esimerkiksi Kotkassa, Kouvolassa ja Kokkolassa on päädytty palauttamaan ulkoistettua toimintaa takaisin kunnalle itselleen. Yksityinen sektori voi täydentää julkista palveluntuotantoa, mutta sosiaali- ja terveyspalveluissa painopisteen on järkevä olla yhteiskunnan omassa palvelutuotannossa.

Arvoisa puhemies! Julkisen terveydenhuollon ongelmia ei ratkaista vain rakenteita muuttamalla. Myös käytäntöjen on muututtava. Työntekijäpulan helpottamiseksi terveysalan työpaikoista julkisella sektorilla on luotava nykyistä houkuttelevampia. Hyvään johtamiseen, työntekijöiden hyvinvointiin ja terveyskeskustyön arvostuksen palauttamiseen on panostettava. Joissain kunnissa kiinnostusta avoimiin virkoihin ovat lisänneet esimerkiksi lääkärien mahdollisuudet vaikuttaa entistä paremmin omiin työaikoihinsa ja nuorten lääkärien mentorointiohjelmat. Tällaisia hyväksi havaittuja käytäntöjä tulisi voida jakaa valtakunnallisesti, ja jos porkkana ei tehoa, on lääkäripulan lievittämiseksi mietittävä muitakin vaihtoehtoja.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Juvosen esittämää epäluottamuslausetta.


Markus Lohi (kesk):

Arvoisa puhemies! Kun keskusta teki välikysymyksen sosiaali- ja terveyspalveluitten järjestämisestä, tavoitteemme oli myös se, että hallitus tulisi ennen vaaleja reilusti ja rohkeasti eduskuntaan kertomalla, millä tavalla se aikoo tämän rakenneuudistuksen toteuttaa. Valitettavasti me olemme nyt täällä tänään kokeneet, että hallitus on täysin kyvytön sopimaan näinkin suurista ja kansakunnan kannalta kohtalonkysymyksistä. Monessa kunnassa tänä aikana on jouduttu valitettavasti toteamaan, että talousarviot tälle vuodelle ylittyvät. Monessa sairaanhoitopiirissä kamppaillaan nousevien kustannusten kanssa. Kovat paineet tulevat kunnista, että kustannukset pitäisi pystyä pitämään kurissa. Sen takia olisi äärimmäisen tärkeätä, että nopeasti saataisiin tehtyä välttämättömiä uudistuksia palveluiden tuottamisessa. Tällöin ongelmaa ei ratkaise se, että me siirrämme erikoissairaanhoidon valtion hoidettavaksi. Päinvastoin se veisi aivan väärään suuntaan. Jotkut edustajat ovat täällä esittäneet tätä lääkkeeksi, mutta kyllähän se keskeinen ongelma meillä on se, että saumattomat hoitoketjut eivät välttämättä toimi ja meillä on liian jyrkkä raja-aita erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä. Sen takia keskustan esittämä kotikunta—maakunta-malli on paras lääke siihen, että me saamme kasattua yhteen nämä sosiaali- ja terveyspalvelut ja sitä kautta mietittyä, miten me saamme tuotettua ne niin, että tehokkuus paranee nykyisestä.

Arvoisa puhemies! Toinen keskeinen asia, johon tämä keskustan malli tulisi vastaamaan ja voisi sanoa, että puremaan, on se, että meillä alueilla loppuisi nykyisen kaltainen kilpavarustelu. Paikka paikoin meillä on tilanteita Suomessa, että sairaanhoitopiirit tai kunnat lähtevät niin sairaalaan liittyvissä laiteinvestoinneissa kuin erilaisissa erikoissairaanhoidon palveluissa kilpailemaan keskenään niin työvoimasta kuin sitten laitteiden hankinnoissa. Tällöin me tuhlaamme meidän kansakuntamme varoja. Meidän kansantaloutemme kannalta ei ole järkevää, että resursseja tuhlataan ylimääräisiin laitteisiin ja, sanotaan, liian tiheään terveyslaiteverkkoon. Pitäisi miettiä, mikä on optimaalinen alue, minne lähdetään investointeja tekemään. Sen takia meidän pitää vähän laajempien hartioitten varaan rakentaa tämä sairaanhoito.

Arvoisa puhemies! Olen kyllä tässä keskustelussa paitsi yllättynyt siitä, että mitään selkeätä linjaa ei hallitukselta ole tullut, myös siitä, että perussuomalaisten puolella näyttää olevan yhtä monta linjaa kuin on puhujaakin. Mitään vaihtoehtoa sille, miten saataisiin tehokkuutta lisättyä, ei ole tuotu esille. Päinvastoin useimmat ovat korostaneet, että pitäisi lopettaa valtionosuuden leikkaukset. Olemme tästä samaa mieltä. On väärin, että tänä aikana kuntia lähdetään kurjistamaan, mutta eihän tämä yksin riitä. On pakko tunnustaa, että kyllä Suomessa täytyy julkiselle sektorille saada tehokkuutta lisää. Me emme voi jäädä vain nykyisten palvelurakenteitten varaan, vaan tarvitaan pikaisesti uudistuksia, ja tässä olemme hallituksen kanssa täysin samalla linjalla.

Kun täällä viime päivinä on keskusteltu yksityisistä terveyspalveluista ja niihin liittyvistä kilpailutuksista, olemme kuulleet sekä pääministeriltä että valtiovarainministeriltä ohjeita. Valtiovarainministeri on esittänyt, että kuntien pitäisi ottaa vastuuta ja kilpailutuksessa ei pitäisi lähteä antamaan palveluita kansainvälisille terveyspalveluyrityksille, jotka kenties ohjaavat sitten korkojen kautta voittoja Suomen rajojen ulkopuolelle. Nyt tämän pallon heittäminen kunnalle ei ole oikein, koska nykyinen kilpailulainsäädäntö estää selkeästi tällaisten yritysten syrjimisen, jos he noudattavat kuitenkin Suomen lakia. Oikea lääkehän on siihen se, niin kuin täällä on keskusteltu, että tiukasti valvotaan meidän etuamme tuolla Euroopan unionissa ja mahdollistetaan se, että me voimme kotimaista hankintalainsäädäntöä muuttaa niin, että me pystymme suosimaan paikallista yritystoimintaa järkevässä mittakaavassa, ja niin, että me lähdemme muuttamaan kotimaista lainsäädäntöä, että tällainen korkokeinottelu ei ole kerta kaikkiaan mahdollista. Tämä liittyy näihin terveyspalveluihin erittäin tiiviisti sen takia, että juuri nämä kansainväliset terveysyritykset ovat nyt nousseet julkisuuteen nimenomaan tämän korkokeinottelun kautta.

Toivon, että Suomeen löytyisi mahdollisimman pian toimiva malli uudistaa sosiaali- ja terveyspalvelut. Jos sitä ei löydy, me koko ajan, päivä päivältä ja kuukausi kuukaudelta, tuhlaamme turhaan kansakuntamme varoja. Valitettavasti joutuu toteamaan ja pettyneenä, että hallitus ei näytä kykenevän uudistamaan Suomen palvelurakennetta.


Vesa-Matti Saarakkala (ps):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on näitä erilaisia malleja tuotu ja jätetty tuomatta. Hallitus nyt lähinnä on tässä se taho, jolta olisi odottanut, kun on valmisteluvallan ominut ja monta kertaa vielä sanonut, että opposition apua ei tässä tarvita, että tämä malli sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseksi olisi nyt sitten lyöty pöytään.

Mutta se on selvää, että kun 1.5.2013 on tulossa rakennelaki voimaan, se lakihan on olemassa jo pöytälaatikossa. Nämä kriteerit, jotka kesäkuussa hallitus toi, että ovat tämän rakennelain uudistuksen pohjana, niin siellähän on väestöpohjaa, siellä on yhdyskuntarakennetta, siellä on syntyvyys, talous, siellä on kaikille kunnille niin sanotusti myrkyt keksitty, että se on ihan varmaa, että se laki on ainakin olemassa. Tämä kuuleminen, mikä kunnille nyt järjestetään: siis se piti nyt järjestää syksyllä ja nyt vaihdetaan talvirenkaita autoon, niin tiedetään kyllä, minkämoinen se kuuleminen on. Se on täysi muodollisuus, ja siten on kyse kyllä vakavasta kansanvallan halveksinnasta hallituksen toimesta.

Mitä sitten tulee muihin täällä esitettyihin malleihin, niistä herää kyllä kysymys, millaisella veromallilla niitä aiotaan viedä eteenpäin, minkälaisella maksujärjestelmällä. Onko kyse asukasperustaisesta maksujärjestelmästä vai suoriteperustaisesta maksujärjestelmästä? Minkälainen päätöksenteko ja vaalimalli niissä on? Kyllä tällaisia järjestelmiä ja laatikkoleikkiä perussuomalaisetkin pystyvät kyhäämään nopeallakin tahdilla, mutta kuultuamme näitä asiantuntijoita, joita olemme todella eduskuntaryhmässämme kuulleet kuukausikaupalla, me olemme kyllä tulleet siihen tulokseen, että tässä aidosti on käymässä niin, että aikalisää tarvitaan. Siinä mielessä me nimenomaan tiesimme, miten hallituksen tässä käy.

Nyt peräänkuulutammekin vain sitä, että haetaan nyt laaja parlamentaarinen valmistelu ja aloitetaan se puhtaalta pöydältä, niin voitaisiin vielä tehdä hyvää yhteistyötä. Tämä on se viimeinen tarjous, mikä perussuomalaisilta tulee, että kyllä mekin tarvittaessa sitten siinä vaiheessa, jos hallitus todella jatkaa vielä tältä pohjalta, tuomme sitten oman mallimme, mutta toivoisin ja uskoisin vielä, että yhteistyön mahdollisuus olisi.


Eeva-Maria Maijala (kesk):

Arvoisa puhemies! Oli todella mielenkiintoista kuulla, kun äskeinen edustaja sanoi, että perussuomalaiset tuovat oman mallin, jos hallitus jatkaa. Jäämme todellakin odottamaan sitä mallia, sillä tänään olemme odottaneet ja toivoneet, että jotakin esitystä sieltäkin tulisi. (Vesa-Matti Saarakkala: Tässä nyt äänestetään hallituksen luottamuksesta, eikös se nyt kaadu!)

Tänään tässä keskustelussa on pitkän aikaa ollut paikalla pelkästään opposition edustajia elikkä keskustalaisia ja perussuomalaisia. Olisin todellakin odottanut, että hallituspuolueet kantaisivat sen verran vastuuta tästä asiasta, että olisi edes joku ollut täällä salissa paikalla. Tiedän, että tätä seurataan muualta, mutta olisivat olleet salissa mukana, niin että kantavat vastuun tästä asiasta. Samalla odotin myöskin, että ministereistä edes joku olisi paikalla vastaamassa näihin asioihin. Todellakin tämä näyttää siltä, onko kokoomus sitten yksin sanelemassa, mitä tehdään. Toivottavasti näin ei ole.

Koti-sana on tänään tuotu esille hyvin ihmeellisissä paikoissa. On tuotu esille jopa se, että nämä suuret kunnat, jättikunnat, olisivat jotakin jättisupersuurkuntia — mikä kotikunta se olikaan heillä. Siis tietävätkö porukat enää, mikä on koti? Siis koti on ne asiat, mitkä lähellä hoidetaan ja päätetään. Kun keskustan teema on "on kotiin tulon aika", niin olisi pikkusen muittenkin aika herätä ja miettiä, mikä on koti, ettei loukata tuollaista tärkeää sanaa.

Tässä alussa kuuntelin Maria Guzenina-Richardsonin, ministerin, esitystä. Hän sanoi — kuulinko oikein — että hän antoi toimeksiannon virkamiehille keväällä tämän asian hoitamiseen. Tämä oli todella uskomatonta, sillä yli vuosi sitten tässä salissa jo keskusteltiin kuntauudistuksesta. Silloin tuli jo esille se, että nämä sosiaali- ja terveyspalvelut ovat se kaikkein tärkein asia tässä koko hommassa, ja yhtäkkiä meille tuleekin esille, että vasta keväällä on alettu valmistella tätä erittäin olennaista ja tärkeää osa-aluetta koko hommassa. Eli onko tämä rakenne sittenkin tärkeämpi kuin mikään muu tässä asiassa?

Otan esille vielä sen, että tässä pitkässä keskustelussa on tullut monta kertaa esille, että kunnat eivät pysty hoitamaan palveluita. Mitkä ovat ne palvelut, joita kunnat eivät pysty hoitamaan? Siis minä haluaisin edes yhden konkreettisen esimerkin niistä huonosti hoidetuista palveluista. Mitkä ovat niitä huonosti hoidettuja kuntia, missä palveluja ei ole hoidettu?

Minä olen Lapissa kulkenut viimeisen kuukauden aikana jokaisessa kunnassa. Minä olen jokaisen kunnan alueella kysynyt, onko täällä asioita, palveluita, joita ei ole pystytty hoitamaan. Missään ei ole vastattu, että joku palvelu olisi jäänyt hoitamatta. Me olemme tehneet osassa yhteistyössä muitten kuntien kanssa miten missäkin, mutta asiat on hoidettu. Silloin on hoidettu ihmisiä ihmisinä, mutta nyt tässä koko kuntauudistuskuviossa näyttää siltä, että tärkeintä on vain panna sosiaali- ja terveyspalvelut yhteen ja saman tien pannaan kaikki muutkin yli 500 kunnan hoitamaa asiaa. Ne menevät siinä saman tien, ja kyllä tässä on lapsi menossa niin pesuveden matkassa, että toivottavasti hallituspuolueet ovat kuunnelleet, ja varsinkin hallitus on kuunnellut, meidän tämän päivän keskustelut. Olisiko yksi olennainen syy, minkä takia tämä sote-puolen asian esitys viivästyy ja viivästyy, se, että he haluavat kuulla meidän opposition hyviä esityksiä?


Kaj Turunen (ps):

Arvoisa puhemies! Haluan vielä ehkä tällä viimeisellä kommentilla jättää eduskunnan pöytäkirjoihin merkinnän seuraavista asioista.

Kun hallitus vie tätä suurkuntahanketta, jota kuntarakenneuudistukseksi kutsutaan, eteenpäin sillä, että kuntien valtionosuuksista leikataan tällä vaalikaudella se 3,4 miljardia, sen tarkoituksena on ajaa pienet kunnat alas taloudellisin keinoin. Epäilenpä sitä, miksi hallitukselle ei käy esimerkiksi nyt keskustan maakuntamalli. Yksi syy siihen on se, että tämän kuntarakenneuudistuksen jälkeen hallitus tuo käsittelyyn maakuntarakenneuudistuksen. Sitä voidaan kutsua tällä nimellä, maakuntarakenneuudistus, mutta kun kuntarakenneuudistus on viety läpi ja kunnat ovat jo maakuntien kokoiset, tämä maakuntarakenneuudistus käytännössä tarkoittaa maakuntarakenteen purkamista. Esimerkiksi, kun tästä on hallituspuolueitten kanssa keskustellut, SDP:n edustajat eivät ole edes kiistäneet sitä, että maakuntarakenne tullaan purkamaan tässä maassa. Tämä on minun mielestäni aika huolestuttavaa kaikesta huolimatta.


Juha Rehula (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Täällä edustaja Turunen noin tunti sitten puheenvuorossaan esitti, että erikoissairaanhoito pitäisi siirtää valtion hoidettavaksi. Hän viittasi Norjan kokemuksiin ja viittasi puheenvuorossaan siihen, että poistetaan ne Norjan ongelmat, mitkä siellä ovat syntyneet, ja tuodaan se ratkaisu meille. On muuten sitten vihonviimeinen ratkaisu yrittää ratkaista tätä meidän tilannetta ja järjestää palvelut sillä, että me siirrämme erikoissairaanhoidon valtiolle.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kävi reilu kymmenen vuotta sitten Norjassa tilanteessa, jossa siellä oltiin suuren innostuksen vallassa siitä, että nyt tehtiin uudistus. Se uudistus vaikutti hyvältä. Siellä esimerkiksi siirryttiin perusterveydenhuollossa aitoon omalääkärijärjestelmään, ihminen sai oikeasti valita. Hänelle lähetettiin lista lääkäreistä, josta hän sai itse valita, kenelle mennä.

Norjan vastinvaliokunta kävi muutama kuukausi sitten eduskunnassa, ja he olivat kovasti kiinnostuneita siitä, millaista keskustelua Suomessa käydään sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen osalta. Perussyy oli se, että he haluavat pois tästä ratkaisusta, missä valtiolle siirrettiin erikoissairaanhoito.

On viimeinen virhe rakentaa muuri perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä siihen kohtaan, kuka maksaa. On viimeinen virhe rakentaa paksu kiviseinä, jonka läpi ihminen menee silloin, kun kunta siirtää ihmisen valtiolle ja valtio kunnalle. Sopii esimerkiksi esittää kysymys, milloin ihminen on kuntasairas ja milloin valtiosairas, hieman näin kevyesti.

Mutta perusasia: On viimeinen virhe tehdä ratkaisu, että erikoissairaanhoito siirretään nykymuotoisena valtiolle. Ei missään tapauksessa, se se vasta maksaa.


Vesa-Matti Saarakkala (ps):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten lähtökohta esimerkiksi omassa välikysymyksessään pari viikkoa sitten oli, että hallituksen on valmisteluvastuun omineena tahona tuotava oma esityksensä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseksi. Sitä ei ole saatu, ja näyttää siltä, että sen tuominen on aidosti vaikeaa, sillä en jaksa uskoa, että tuo monituntinen näytelmä joka päivä tällä viikolla tämän uudistuksen vääntämisessä olisi lavastettu ja siis todellinen näytelmä, vaan kyse on siitä, että aidosti ei tiedetä, mitä asian kanssa pitäisi tehdä. Ja tämä johtuu siitä, että hallitus on lähtenyt tekemään uudistusta kuntarakenne edellä ja todennäköisesti jotkut sellaiset poliittiset syyt taustalla, joita ei haluta sen kummemmin kertoa, koska mitään tieteellisiä perusteitahan sille kuntarakenneuudistukselle siinä muodossa ei ole olemassa.

Me perussuomalaiset olemme katsoneet, kun mekin olemme tehneet taustalla työtä, että jos halutaan uudistaa jotenkin erittäin merkittävällä tavalla meidän sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmäämme, niin tällaisella aikataululla, millä nyt hallituskin on etenemässä, se on täysin epärealistista. Samaa voi tietysti kysyä sitten keskustan mallista, sitä, että kuinka pitkälle mietitty se on. Meidän mielestämme hallitus joutuu tulemaan vielä pyytämään opposition tässä avukseen, ja meillä perussuomalaisilla on siinä mielessä sitten parempi vaikutuspaikka, kun me emme ole hätiköidysti lyöneet kiinni mitään omaa malliamme, mitään uutta häkkyrää, vaan me olemme tältä nykyiseltä pohjalta — valtionosuuspolitiikalla, lähipalvelulailla ja porkkanarahoilla — matkassa, ja se on varmaan se, mitä kuntalaisetkin (Puhemies koputtaa) lähtökohtaisesti haluavat.

Tosiaan keskustan kunnallisvaaliehdokkaat eivät kyllä puhu tuolla maakunnissa tästä kotikunta—maakunta-mallista tuon taivaallista, tuskin siitä tietävätkään. Siinä mielessä opettakaa nyt ensin omillenne se malli ja tulkaa sitten opettamaan muille.


Ari Jalonen (ps):

Arvoisa puhemies! Meiltä on tosiaan kysytty sitä perussuomalaisten mallia, ja me olemme asian eteen tehneet töitä — olen itsekin ollut tämmöisessä työryhmässä, mikä on pohtinut erilaisia vaihtoehtoja. Ja meillä on useita eri vaihtoehtoja, mutta minä en missään nimessä usko, että meidän 39 hengen porukka osaisi ajatella aivan kaikilta mahdollisilta suunnilta jokaista näistä vaihtoehdoista ja pystyisi sanomaan, että tämä on se maailman paras vaihtoehto. Meillä ei ole semmoista koneistoa, mikä on upotettu valtion eri organisaatioihin, kuten näillä vanhoilla puolueilla on. Hallitus nyt kiistelee siitä, millä mallilla he tulevat ulos. Keskusta on ilmeisesti sitten kahdeksan vuoden ajan tätä omaa malliaan suunnitellut, ja siinä lisäksi tosiaan on tämä valtion koneisto mukana. Mutta me olemme realistisia ja ajattelemme, että kaikista paras malli tulee sillä, kun yhdessä yhteistyöllä mietitään parlamentaarisesti erittäin perustellusti kaikki vaihtoehdot ja sitten yhdessä valitaan se. Me olemme edelleenkin tarjoamassa yhteistyön kättä.


Kaj Turunen (ps):

Arvoisa puhemies! Jos me haluamme toteuttaa terveydenhuoltopalvelut alueellisesti tasapuolisesti tässä maassa, niin siihen mielestäni — ja monen asiantuntijankin mielestä — on ainut ratkaisu se, että esikoissairaanhoito on valtion kustannettavana ja tuotettavana. Perusterveydenhuolto voi olla kunnilla, ja sitten kaikilla kunnilla täytyy olla mahdollisuus se tuottaa haluamallaan tavalla, myös kuntien välisellä yhteistyöllä.

Jos ei haluta keskittää palveluja maakunnallisesti, ne on turvattava lainsäädännöllä koko valtakunnan alueella tietyin kriteerein. Minun mielestäni se on ihan reilua, että kaikki suomalaiset osallistuvat erikoissairaanhoidon kustannuksiin tasapuolisesti kaikkien suomalaisten palvelujen turvaamiseksi nimenomaan alueellisesti. Minä ihmettelin, että keskustalla on jotain tätä vastaan, että nämä terveydenhuoltopalvelut voitaisiin lainsäädännöllä vahvistaa alueellisesti myös niille alueille, joilla on vähemmän väkeä mutta niitä palveluja kuitenkin tarvitaan. Tämä malli, että erikoissairaanhoito on valtion kustannettavana, on ainut ratkaisu tähän.


Eeva-Maria Maijala (kesk):

Arvoisa puhemies! Olemme nyt kymmenen tuntia keskustelleet tästä asiasta. Me keskustalaiset olemme keskustelleet tästä jo todella pitkään monella kentällä monessa vaiheessa.

Perussuomalaisille vielä sen verran, että on todella ikävää, että te turvaatte ainoastaan omaa äänestäjäkenttäänne sanomalla, että kaikille kaikkea hyvää, kunhan valtio maksaa. (Ari Jalosen välihuuto) Keskusta on tässä viimeisen kymmenen tunnin aikana tuonut esille, että me olemme todella vastuunkantajia.

Näin keskustelun lopuksi: Toivottavasti minä nyt jo viimeisenä puhujana voin sanoa, että minä kiitän kaikkia, ennen kaikkea keskustalaisia, tästä esityksestä, mikä on saatu liikkeelle, ja toivotan kaikille tämän asian kanssa hyvää jatkoa. Toivottavasti näistä meidän puheistamme on ollut tämän asian kannalta hyötyä.


Vesa-Matti Saarakkala (ps):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä kunnioitan sitä työtä, mitä keskusta on tehnyt oman vaihtoehtonsa eteen. Siitä ei ole kysymys. Olen vain sitä mieltä, että ehkä ei kannattaisi kuitenkaan naulita omaa kantaansa tässä vaiheessa kiinni, kun hallitus näyttää olevan tilanteessa, jossa pystytään täältä oppositiosta käsin myös ehkä vaikuttamaan heidän toimintaansa jatkossa, mikäli heillä ei ole syytä vastustaa sitten tätä tavallaan oppositiosta tulevaa vaikutushalua.

Sitten, mitä tulee keskustaan vastuunkantajana. Sillä on tietysti pitkät, pitkät perinteet, mutta tiedetään se vanha sanontakin, että valta turmelee ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti, ja tämä, ikävä kyllä, pitää paikkansa niissä monissa kymmenissä Suomen kunnissa, joissa keskusta on enemmistönä. Se vallankäyttö, ne hyvä veli -verkostot, ne eivät näyttäydy siellä lähellä kuntalaisia aivan yhtä hienona mallina, mitä täällä teillä kotikunta—maakunta-malli ehkä paperilla tänä päivänä näyttää, ja siitä osoituksena on se, että perussuomalaiset kertaheitolla kasvoi suuremmaksi puolueeksi kuin te. Te voitte elää siinä omassa kuplassanne, että te kannatte vastuuta ja muuta, mutta kohta te kannatte vastuuta paljon, paljon pienemmällä porukalla, kun nämä kuntavaalit on käyty. Sitten aletaankin katsoa sitä, miten te kykenette reagoimaan siinä tilanteessa, kun tuleekin vaihtoehtoja äänestyksiin, kun te joudutte ja teidät pakotetaan ottamaan huomioon ehkä niitten kuntalaisten ääni, joilleka teidän kaikkien käsi ei välttämättä nouse, niin miten se suu sitten pannaan, ja siitä on näissä kunnallisvaaleissa siellä paikallisella tasolla kyse.


Kaj Turunen (ps):

Arvoisa puhemies! Täytyy vielä nopeasti vastata edustaja Maijalalle, että ei se ole sitä, että tarjotaan kaikille kaikkea hyvää, jos valtio maksaa. Täytyy muistaa, kuka se valtio on. Se olemme me. Erikoissairaanhoito maksaa meille, tuotetaan se valtion kautta, se maksaa meille, tuotetaan se sitten maakuntamallilla. Se maksaa joka tapauksessa kaikille Suomen kansalaisille, kaikille veronmaksajille. Mutta olennaista on se, maksetaanko se tasapuolisesti, maksavatko kaikki ihmiset, veronmaksajat sen tasapuolisesti, ja kuinka ne palvelut sitten tulevat, tulevatko nekin sitten tasapuolisesti. Tällä mallilla, että erikoissairaanhoito on valtiolla, tämä pystytään turvaamaan. Millään muulla mallilla sitä ei pystytä turvaamaan, ei sillä teidän maakuntamallillakaan. Silloin Suomi erilaistuu, eri alueilla on erilainen meininki. Ja sitähän me emme tietenkään halua.


Ari Jalonen (ps):

Arvoisa puhemies! Vielä edustaja Maijalalle tosiaan se, että ei kaikille kaikkea. Meillä on varjobudjetissa se esitetty, miten valtion rahat esimerkiksi ensi vuonna jaettaisiin, ja se on realistinen, täysin vertailukelpoinen hallituksen esityksen kanssa, ja se on jopa saanut hallituspuolueiden jäseniltä kehuja, päinvastoin kuin teidän vaihtoehtonne, jota vielä odotetaan.