Täysistunto 10/2002

Valtioneuvoston periaatepäätös 17 päivänä tammikuuta 2002 Teollisuuden Voima Oy:n hakemukseen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta

Esko Kurvinen (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Olemme käymässä keskustelua siitä, pitäisikö eduskunnan hyväksyä valtioneuvoston periaatepäätös, jolla annetaan Teollisuuden Voima Oy:lle lupa jatkaa Suomen viidennen ydinvoimalaitoksen rakentamisen valmistelua. Kuten ministeri Mönkäre eilen esittelypuheenvuorossaan sanoi, nyt ei siis muodollisesti ole kysymys Suomen ydinvoimalinjauksesta. (Hälinää)

Ed. Kurvinen, me odotamme niin kauan, että sali hiljenee.

Kiitos, puhemies! — Kyse on yksittäisestä Teollisuuden Voima Oy:n hankkeesta rakentaa lisäkapasiteettia kotimaiselle sähköntuotannolle. On arvioitu, että uudella ydinvoimalaitosyksiköllä voidaan tuottaa noin kolmasosa kymmenen vuoden kuluttua tarvittavasta lisäsähköntarpeesta. Kaksi kolmasosaa on katettava energiansäästöillä ja energian tehokkaammalla käytöllä sekä muilla tuotantomuodoilla.

Periaatepäätöksen käsittely antaa eduskunnalle kuitenkin mahdollisuuden käydä keskustelua ja kuulla laajasti asiantuntijoita eri energialähteisiin liittyvistä hyvistä ja huonoista puolista. Lisäksi Suomen ja suomalaisten kokonaisetuun liittyvät myönteiset ja kielteiset vaikutukset tulevat perusteellisesti punnittua.

Se, että tämän periaatepäätöksen lopullinen hyväksyminen sähköntuotannon lisäkapasiteetin rakentamisesta tehdään eduskunnassa, johtuu ainoastaan ydinpolttoaineeseen liittyvien riskien erikoislaatuisuudesta. Tämän periaatepäätöksen käsittely on osunut mielestäni loogisesti erinomaiseen ajankohtaan. Onhan eduskunta aivan äskettäin käsitellyt sekä käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusasiaa että hallituksen selontekoa kansallisesta ilmastostrategiasta, joka taas puolestaan liittyy laajempaan kansainväliseen ilmastosopimukseen. Ainakin ne edustajat, jotka ovat valiokunnissa kuulleet kymmeniä asiantuntijoita käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamisesta ja kansallisesta ilmastostrategiasta, omaavat erinomaiset lähtötiedot muodostaa henkilökohtainen kanta periaatepäätökseen.

Arvoisa puhemies! Suomen sähköntuotanto on energialähteiltään eräs maailman monipuolisimmista ja tehokkaimmista. Uusiutuvista energianlähteistä perinteinen vesivoima sekä puun ja turpeen yhteiskäyttö ovat asemansa vakiinnuttaneet. Erityispiirteitä Suomen energiantuotannossa onkin juuri sähkön ja lämmön yhteistuotanto sekä bioenergian suuri osuus sähköntuotannossa. Maakaasun käyttö nykyisen laajuisena on myös perusteltua. Monipuolisuus ja tehokkuus on myös jatkossa kannatettavaa.

Kotimaisen energiantuotannon kilpailukyky suhteessa tuontienergiaan pitää ehdottomasti turvata. Sähköntuotannon monipuolisuus tuo varmuutta ja eri tuotantomuotojen kilpailu pitää sähkön hinnan edullisena ja vakaana. Uusien uusiutuvien energianlähteiden tutkimus ja kehitys etenee laajalla rintamalla kaikkialla maailmassa, mutta asiantuntijoitten mukaan niiden mukaan saaminen teknisesti ja taloudellisesti kilpailukykyisinä laajamittaiseen käyttöön kestänee vielä kenties kymmeniä vuosia.

Suomalaisen energia-alan ennakkoluuloton tutkimus- ja kehitystyö ovat tuottaneet monia erinomaisia keksintöjä ja innovaatioita, joiden tuotteistamiseen ja edelleen kehittämiseen kannattaa myös yhteiskunnan panostaa. Kun uutta perusvoimaa rakennetaan ilman julkista tukea eli siihen ei käytetä veromarkkoja, voidaan rahaa käyttää uusiutuvien energianlähteiden tutkimiseen ja erilaisten tekniikoiden kehittämiseen.

Vaikka uusiutuvien energianlähteiden saamisella käyttöön tai hajautetun yhteistuotannon lisärakentamisella emme nyt pystykään ratkaisemaan tämänhetkistä perusvoimatarvettamme, niin niillä on kuitenkin melkoinen paikallinen vaikutus työllisyyden ja yleisen toimeliaisuuden sekä maan alueellisen kehityksen kannalta. Esimerkiksi tuulivoimalat, joiden osuus energiantuotannosta suurimmillaankin tulee olemaan vain muutamia prosentteja, ovat erinomaisia suomalaisen työn ja raaka-aineen vientituotteita.

Arvoisa puhemies! Energiantuotannon lisärakentamispäätöstä tehtäessä on mielestäni erityisesti otettava huomioon ympäristö ja Suomen ­sitoutuminen Kioton ilmastosopimuksen tavoitteisiin. Sähköntuotantoratkaisut ovat avainasemassa, kun maamme yrittää saavuttaa hiilidioksidipäästötavoitteita. Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen uhka ympäristölle, ihmisten toiminnalle ja tätä kautta myös taloudelliselle kehitykselle. Ilmakehän kasvihuonekaasujen lisääntyminen on saanut aikaan ilmastonmuutoksia, kuten esimerkiksi maapallon keskilämpötilan kohoamisen.

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin raportin mukaan enää ei ole kysymys siitä, muuttaako ihminen toiminnallaan ilmastoa, vaan siitä, kuinka paljon ja kuinka nopeasti. Merkittävä osa päästövähennystarpeesta saavutetaan sekä energiansäästötoimenpiteillä että lisäämällä uusiutuvan energian käyttöä. Pelkästään nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan riitä täyttämään meille kuuluvia päästötavoitteita, puhumattakaan lisäenergiantarpeen tuottamista uusista päästöistä.

Parhaat mahdollisuudet täyttää Kioton sopimuksen tavoitteet ja tyydyttää sähköntarve onkin käyttää ydinvoimaa perusvoimana. Maamme tarvitsee monipuolista, hajautettua energiatuotantoa myös tulevaisuudessa. Mutta valitettavasti osa tästä tuotannosta ei edistä ilmastosopimuksen tavoitteita. Rakentamalla perusvoima lähes päästöttömällä ydinvoimalla meille jää edelleen tilaa tuottaa lämpöä ja sähköä biopolttoaineilla ja toistaiseksi nykyisillä maakaasuvoimaloilla.

Kun asiaa tarkastellaan ilmaston näkökannalta, on maakaasu kaikissa tapauksissa väliaikainen ratkaisu. Maakaasu on melkein puhdasta metaania, jonka ilmastovaikutukset ovat merkittävästi pahemmat kuin hiilidioksidin. Maakaasusta puhuttaessa usein unohtuu, että kaasukentillä ja kuljetuksissa pääsee jatkuvasti karkaamaan kaasua putkistoista. Poltettaessahan maakaasun hiilidioksidipäästöt ovat noin puolet kivihiilen polton aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Maakaasu on mielestäni hyvä väliaikainen ratkaisu, jos sillä korvataan kivihiilen polttamista. Toinen asia sitten on, miten kannattavaa on rakentaa väliaikaisia ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Haluan sanoa tässä yhteydessä vielä muutaman sanan energiansäästöstä ja energiankäytön tehokkuudesta. Asetettaessa tavoitteita ja niihin kohdistuvia toimenpiteitä on helpoin esittää asiat niiden prosentuaalisina tavoitteina, näin myös energiansäästössä. Kansainvälisessä vertailussa onkin hyvä muistaa, että suomalainen teollisuus on viime vuosien aikana merkittävästi tehostanut energiankäyttöä teknisillä toimenpiteillä. Lisäsäästötoimenpiteitä etsittäessä onkin otettava huomioon, että suomalainen teollisuus on jo nyt kansainvälisesti erinomaisella tasolla. Erityisesti kiinnittäisin huomiota suomalaisen terästeollisuuden tekemiin miljardien eurojen suuruisiin investointeihin energiankäytön ja ympäristötekniikan parantamiseksi. Näistä lähtökohdista suomalaisen osaamisen vientimahdollisuuksia on syytä tukea globaalin ilmastomuutoksen hillitsemiseksi. Sen sijaan meidän jokaisen suomalaisen asenteissa ja kulutustottumuksissa on huomattavasti parantamisen varaa. Tämä edellyttää nykyistä voimakkaampia toimia muun muassa opetuksessa ja kuluttajavalistuksessa.

Arvoisa puhemies! Edellä esittämääni perustuen katson, että meille suomalaisille, Suomelle ja sitä kautta koko yhteiselle maapallollemme tässä tilanteessa ja tällä tietämyksellä on parasta monipuolinen ja hajautettu sähköenergian tuotanto, jossa niin sanottu perusvoima tuotetaan lähes saasteettomalla ydinvoimalla ja samanaikaisesti käytetään kaikkia mahdollisia keinoja kotimaisen uusiutuvan ja mahdollisimman puhtaan energiantuotannon toteuttamiseen. Näin ollen kannatan hallituksen periaatepäätöksen hyväksymistä, jolla annetaan lupa Teollisuuden Voima Oy:lle jatkaa Suomen viidennen ydinvoimalaitoksen rakentamisen valmistelua, ja yhdyn eduskunnan ympäristövaliokunnan kansallisen ilmastostrategiamietinnön yhteydessä olevaan toteamukseen: Energia on suomalaisen yhteiskunnan perushyödyke, jonka riittävä saanti pitkällä aikavälillä kilpailukykyiseen hintaan on turvattava kaikissa olosuhteissa.


Pekka Vilkuna (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! Olen ympäristövaliokunnan jäsenenä saanut olla kuulemassa asiantuntijoita erittäin suuren määrän puheena olevan asian tiimoilta. Teimme lausunnon käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta esimerkiksi. Sekin asia on Suomessa niin hyvässä hallinnassa, että se ei ole missään päin maailmaa niin hyvässä hallinnassa. Se on todella tutkittu ja se on todella varma. Loppusijoituksen asiallisuuden ja turvallisuuden suhteen ei ole syytä minkäänlaiseen hysteriaan ja epäilykseen. Siinä mielessä olen ed. Mertjärven kanssa samaa mieltä, kun hän eilen heitti puheessaan maininnan, että ne luolat pitää jättää avoimiksi. Siitä asiasta olen samaa mieltä, mutta syy, miksi ne pitää jättää avoimiksi, on minulla täysin erilainen. Olen täysin varma siitä, että nyt kun me avaamme uuden ydinvoimabuumin maailmassa, tiede ja tutkimus lähtevät kehittymään tälle alalle niin paljon voimakkaasti, että käytetty ydinpolttoaine tulee olemaan jonakin päivänä jälleen hyödynnettävissä tavalla taikka toisella. Se on minun käsitykseni loppusijoituksesta.

Sitten itse energia-asiasta. Mikä on tilanne? Mehän olemme todella maailman johtava maa biopolttoaineen hyödyntämisessä. Sitä on edelleen jatkettava ja kehitettävä, mutta se ei todellakaan yksin riitä. Jos se pannaan riittämään, sen riittävyyden tae on ainoastaan se, että energian hinta nostetaan niin korkealle, että sen kulutus pienenee. Se on ainoa tapa saada kotimaiset energiavarat riittämään.

Tuulivoiman puolesta täällä on puhuttu erittäin pontevasti. Äskeisten uutisten mukaan tuntui Worldwatch-instituutin johtajakin Suomessa ollessaan suositelleen tuulivoimaa perusvoimaratkaisuksi. Olisipa tullut joulun ja uudenvuoden välipäivinä tutustumaan Suomen energiaolosuhteisiin. Meillä hipsi pakkanen 30:ssa. Energiankulutus oli kaikkien aikojen huipussa eivätkä tuulivoimaloiden lavat läppäisseet. Ne seisoivat rauhassa. Jos ne meinataan tuulivoimalla panna pyörimään vielä pakkasilla, ne pitää panna sähkötoimisiksi, että ne saadaan pakkasillakin pyörimään. (Välihuuto) — Kyllä, siinäpä se onkin sitten asia.

Biopolttoaine, biokaasu, on ollut minun sydäntäni lähellä nimenomaan sen asian suhteen, että me teimme Kansallisen ilmastoselonteon. Siinä kävi selville, että kaikki biokaasut, lantakaasut ja kaatopaikkakaasut, ovat 20 kertaa saastuttavampia silloin, kun ne päästetään vapaasti ilmaan. Tänä päivänäkin on kaatopaikoilla keräyspakko niille, mutta ne poltetaan liekkinä. Se auttaa ilmastokysymykseen, mutta on erittäin ihmeellistä, että meidän lainsäädännössämme on esimerkiksi semmoinen asia, että jos tätä kaasua nyt keräisi, panisi kompressorilla sen pulloon ja lähtisi ajamaan autolla tällä puhtaalla jätteellä, joutuu maksamaan 20-kertaisen dieselveron siitä syystä. Minulla on tällä hetkellä lakialoite tehtynä ja siinä on jo yli 60 nimeä. Toivon ja uskon saavani siihen yli sata nimeä, että se vero poistetaan välittömästi. Kukaanhan ei kehittelekään tämmöistä kaasunkeräys- ja pakkaussysteemiä, jos noin ankara portti on suoraan edessä, että heti 20-kertainen dieselvero pamahtaa päälle. Se pitää poistaa kokonaan. Jos ja kun tämä lähtee yleistymään niin paljon, että valtion polttoaineverotulot rupeavat vähenemään siinä määrin, että on syytä tehdä jotakin, pannaan sitten sinne tiettyä veroa, että valtiokin osansa saa. Mutta tämä portti pitää tässä vaiheessa avata.

Tämmöisillä asioilla minä olen ydinvoiman ehdollinen kannattaja. Jos nämä asiat saadaan kuntoon, minä olen silloin valmis napin painamaan pohjaan. Minun mielestäni tässä asiassa meillä on vain neljä vaihtoehtoa:

Hylätään koko Kioton sopimus. Se on vaihtoehto, johon tuskin kukaan uskaltaa painaa "kyllä". Kun Kioton sopimus hylätään ja poltetaan hiiltä ja kaasua surutta menemään eikä piitata mistään, se on yksi vaihtoehto. Ei toimi.

Toinen vaihtoehto on, että nostetaan hinta niin korkealle, niin kuin sanoin, että kotimainen energia piisaa. Ei sitäkään kukaan ole aivan valmis kannattamaan.

Kolmas vaihtoehto on, että mennään nykyisillä systeemeillä, vain liputellaan tässä ja ostetaan ulkomailta lisäsähkö eli Venäjältä.

Neljäs vaihtoehto on sitten se, että tehdään oma uusi ydinvoimala ja huolehditaan samalla kotimaiset uusiutuvat, tuulet, auringot ja biokaasut, asialliseen järjestykseen.

Loppujen lopuksi tässä ovat viisaita vain kaksi: ostammeko me lisävoiman vai teemmekö me sen itse? Silloin ollaankin vain siinä kysymyksessä, tekeekö seuraavasta ydinvoimalasta päätöksen Suomen eduskunta vaiko Venäjän duuma. Minusta se on meidän tehtävä. Sähköasiassakin on huomattavasti turvallisempaa ja fiksumpaa, että meillä on sähkön pääkatkaisijat omalla puolella.


Pentti Tiusanen (vas):

Arvoisa puhemies! Ed. Vilkuna on ahkera kansanedustaja ja on ollut viime vuonna eduskunnan ympäristövaliokunnan kokouksissa, kun on Suomen Kansallista ilmasto-ohjelmaa käsitelty. En tiedä, miksi ed. Vilkuna käytti niin epäloogisen puheenvuoron, kun hän tietää, niin kuin täysistuntokin, joka hyväksyy eduskunnan kannan, että sekä KIO1- että KIO2-mallit, siis molemmat mallit, ed. Vilkuna, mahtuvat Kioton sopimuksen ja Euroopan unionin Suomelle tekemän taakanjaon ehtoihin nimenomaan. Näin ollen teidän mallinne, että Kioton sopimus pitäisi purkaa, on aika kummallinen.

Totean teille, samoin kuin ed. Kurviselle, että metaani on tietysti ongelmallinen, mutta sen hyvä puoli on se, että se hajoaa hyvin nopeasti toisin kuin hiilidioksidi, joka on pysyvä kasvihuonekaasu ja sen tähden kaikkein hankalin.

Vastauspuheenvuoron pituus on enintään 1 minuutti!


Satu Hassi (vihr):

Arvoisa puhemies! Suomen ja Venäjän ydinvoimasta sanoisin, että kaikki ne, jotka sanovat, että tehdään mieluummin omaa ydinvoimaa kuin ostetaan Venäjältä, todella tekisivät semmoisen ehdotuksen, että jos Suomessa tehdään lisää ydinvoimaa, lopetetaan sähkön ostaminen Venäjältä. Jos te olette rehellisiä tässä argumentissa, kannattakaa sitten sellaista mallia, mutta sellaista mallia ei kukaan ole esittänyt.

Minun täytyy kertoa, että yksi ympäristöministeriurani suurimpia järkytyksiä oli ydinturvallisuutta käsittelevä kansainvälinen tilaisuus Loviisassa, jossa arvostelin venäläisiä siitä, että he ovat jatkaneet Sosnovyi Borin, Suomenlahden toisella puolella olevan voimalaitoksen, käyttöaikaa. He vastasivat: "Jatkoittehan tekin Olkiluodon ja Loviisan käyttöaikaa. Miksi me emme saisi?" Minä näen aivan päinvastoin tämän yhteyden. Jos Suomi rakentaa lisää ydinvoimaa, venäläiset sanovat, että Suomihan osoittaa, että se on aivan ok. Totta kai on sitten ok, että hekin rakentavat ydinvoimaa Karjalaan ja minne vain.


Markku Laukkanen (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! Pari näkökulmaa, jotka ed. Vilkuna ansiokkaasti otti esiin.

Liikennepolttoainekysymys kannustakoon hallitusta ryhtymään myöskin toimeen biodieseltuotannon aikaansaamiseksi kotimaassa. Tällä on erittäin suuri merkitys myöskin Kioton sopimukseen sitoutumisen ja päästöjen rajoittamisen kannalta. Siihenkin vaaditaan yhteiskunnan toimia. Ei bio­dieseltuotanto lähde sillä tavalla liikkeelle, niin kuin se tänä päivänä Keski-Euroopan maissa on, ilman, että hallitus on valmis siihen todella satsaamaan myöskin varoja.

Toinen kysymys on sitten ympäristöjäte. Tässä on, ministeri Hassi, teille suuri haaste. Kun Saksassa ympäristöjätettä käytetään polttoaineena, siellä ei tunneta lainkaan niin sanottua lajiteltua ympäristöjätettä. Suomessa on tänä päivänä jo laitoksia ja paikkoja, joissa ympäristöjäte lajitellaan ja tiedetään, mikä on jätteenpolton päästö, ja se on erittäin käyttökelpoinen lisä turpeen ja hakkeen ohella myös polttoaineeksi. Toivon, että tässä te etenisitte niin, että myös EU-tason direktiivi tunnustaisi (Puhemies koputtaa) tuotteistetun, lajitellun ympäristöjätteen.


Pekka Kuosmanen (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Totean ministeri Hassille: Kannatatteko te mieluummin sitä, että Venäjän puolelle Karjalaan rakennetaan ydinvoimala kuin Suomen puolelle? Kyllä jokainen meistä kansanedustajistakin tietää, että suomalaisen työn laatu ja kaikkien toimenpiteitten laatu ydinvoimalassa samoin kuin turvallisuus ovat huippuluokkaa. Loviisa ja Olkiluoto ovat maailman turvallisimpia ydinvoimaloita verrattuna venäläiseen työhön ja työn laatuun.

Ministeri Hassilta vielä kysyn, onko järkevää vanhojen ydinvoimaloitten tehoa nostaa 30 prosentilla? Jos vanhan auton moottorin uusii ja muilta osin auto on vanha, niin epäilenpä vaan, että ei ole viisas eikä järkevä ratkaisu ottaa energiaa lisää.


Esko-Juhani Tennilä (vas):

Arvoisa puhemies! Venäjältä on ostettu maakaasua nyt jo vuosikymmeniä, on tuotu paljon sähköä, ja olipa nyt tehtävän energiaratkaisun sisältö mikä tahansa, Venäjältä tuonti jatkuu. Tässä mielessä ihmettelenkin erittäin suuresti, että Venäjällä pelottelu on nyt otettu aseeksi tätä ratkaisua tehtäessä. Minä ymmärrän oikeistolaisimpia kansanedustajia. Heille tässä on varmasti jo periaatekin kohta kyseessä, mutta että SAK:n johdostakin on ruvettu Venäjän-korttia käyttämään kielteisellä tavalla tässä asiassa, sitä kyllä suuresti suorastaan ihmettelen. Tässä nostatetaan sitä vanhaa Aatamia Venäjää vastaan, ja minä pidän sitä täysin sopimattomana.


Irina Krohn (vihr):

Arvoisa puhemies! On aina ilo kuunnella ympäristövaliokunnan jäseniä, mutta ajattelen, onko jäänyt ehkä ymmärtämättä ilmastosopimuksen luonne. Kioton ilmastosopimushan on juridinen sopimus. Se on ensimmäinen sopimus tältä alalta, mutta se ei ratkaise ilmastomuutoksia. Sen mittakaava on aivan liian pieni. Kun teemme energiapoliittisia ratkaisuja, meidän pitää ikään kuin valita oikea kasvu-ura tai ajoura, millaisella vivulla väännämme tämän planeetan radalleen, miten me teemme energiapolitiikkaa niin, että arvioidut 60 prosentin päästövähennykset toteutuvat. Kukaan täällä ei ole väittänyt, ei ministeri Mönkäre eikä kukaan, että ydinvoima olisi ratkaisu ilmastomuutoksen torjuntaan. Kioton ilmastosopimus on erittäin upea asia, ja on hienoa, että se on tehty. On upea asia, että on saatu sen kaltainen sopimus, mutta se ei ole (Puhemies koputtaa) biologisessa, (Puhemies koputtaa) eikä geologisessa mielessä riittävä, (Puhemies koputtaa) ei sisällöllisesti. Meidän pitää pohtia ilmastomuutoksen (Puhemies koputtaa) torjuntaa eikä KIO-sopimuksen täyttämistä.

Ed. Krohn, minuutti on valitettavasti pahastikin ylittynyt! Todella toivon, kun käymme debattia, että pitäydytään minuutissa, niin yhä useampi ehtii käyttää vastauspuheenvuoron.


Pekka Nousiainen (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta tässä keskustelussa ei ole vielä tullut esille pidemmän tähtäimen energiapolitiikka. Nythän me ulotamme keskustelun vuoteen 2010 ja puhumme tämän ilmastostrategian mukaisista ratkaisuista. Mutta minulla on se käsitys, että vuoteen 2030 mennessä me joudumme taas käsittelemään energiantuotantoa, koska laitokset vanhenevat ja energiankulutus kasvaa ja itse asiassa päätökset on tehtävä nykyistä tuotantokapasiteettia vastaavasta määrästä vielä kertaalleen. Nyt ei olla missään ainutkertaisessa tilanteessa, vaan todella meidän on mietittävä myöskin pitemmän tähtäimen kysymyksiä. Tämä on jäänyt tässä keskustelussa vaille huomiota.


Pekka Kuosmanen (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Totean ed. Tennilälle, että Hinkkismäen maakaasuvoimala perustettiin joskus 15 vuotta sitten Kouvolaan. Se oli ensimmäinen Suomessa. Sen käyttöaste on vain noin 40 prosenttia sen takia, että liiketaloudellisesti maakaasulla valmistettu lämpö- ja sähkövoimala ei ole kannattava. Ydinvoimalla tuotettu sähkö on kolme kertaa halvempaa. Niinpä Fortum luopui tästä voimalasta kannattamattomana ja myi sen Kouvolan Seudun sähkölaitokselle, joka käyttää sitä ainoastaan huippujen tasaamiseen myydessään sähköä valtakunnan verkkoon. Tässä on kysymyksessä jo 50 prosentin veroale maakaasulle. Jokainen meistä tietää, jos nyt järkeviä ollaan, että ydinvoima on varteenotettava vaihtoehto lisävoimana.


Seppo Kanerva (kok):

Arvoisa puhemies! Emmehän me venäläisten tekemistä laitoksista mitään parhaillaan osta. Mehän ostamme vanhojen kommunistien, neuvostoliittolaisten tekemistä laitteista, eivätkä venäläiset itsekään kommunisteista ja neuvostoliittolaisista oikein tykkää.


Satu Hassi (vihr):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen ymmärsi äskeisen sanomani kyllä aivan väärin. Halusin sanoa ja sanon edelleen, että jos Suomi nyt päättää rakentaa lisää ydinvoimaa, se rohkaisee ydinvoiman rakentamiseen Venäjällä ja muissa sellaisissa maissa, joissa varmasti emme haluaisi ydinvoiman rakentamista rohkaista. Mielestäni eilinen uutinen Karjalan ydinvoimalahankkeesta osoittaa nimenomaan sen, että Suomen puhe viidennestä ydinvoimalasta on rohkaissut Venäjää tässä asiassa.

Ne, jotka puhuvat maakaasusta väliaikaisena ratkaisuna, ovat aivan oikeassa siltä osin, mutta on syytä muistaa, että myöskin ydinvoima on väliaikainen ratkaisu. Ainoa oikea, kestävä ratkaisu on uusiutuva energia. Ainoastaan sen avulla voidaan toteuttaa tällä vuosisadalla se maapallonlaajuinen tehtävä, mistä ed. Krohn puhui, eli vähentää koko maapallon päästöjä kahdella kolmasosalla. Meidän kansainvälinen velvollisuutemme on tässä maassa tehdä kaikkemme, (Puhemies koputtaa) jotta me edistäisimme sen tekniikan kehitystä, mitä kehitysmaissakin ...

Minuutti on, ministeri, valitettavasti ylittynyt.

... voi käyttää, eli uusiutuvan energian kehitystä.

Totean tässä vaiheessa, että nyt pyydetyt vastauspuheenvuorot myönnän ja sen jälkeen siirrytään puhujalistaan.


Kirsi Ojansuu (vihr):

Arvoisa puhemies! Ed. Nousiainen sanoi aivan oleellisen tekijän, sen, että kyseessä on nimenomaan pidemmän aikavälin energiaratkaisu ja hyvin globaali ratkaisu, lisäisin siihen vielä. Sen takia juuri olisi kohtalokas virhe, jos me nyt useiksi kymmeniksi vuosiksi, tässä tapauksessa ennennäkemättömät 60 vuotta, tekisimme hyvin vankasti investointeja ja taloutta sitovan ratkaisun, koska sen ajan kaikkien muiden kestävien, puhtaiden, ekologisten, uusiutuvien energianlähteiden tuotantokehitys olisi jumissa. Kun tähtäin on parinkymmenen vuoden päässä, meillä on käytössä ympäri maailmaa ympäristöä ja ihmisiä ajatellen turvalliset, uusiutuvat energianlähteet. Niihin täytyy nyt satsata ja unohtaa ydinvoima.


Ismo Seivästö (kd):

Arvoisa puhemies! Tietojeni mukaan Venäjä on kyllä jo vuosia sitten suunnitellut lisäävänsä ydinvoimatuotantoa eli rakentavansa uusia ydinvoimaloita. En kiistä sitä, etteikö Suomen ratkaisulla olisi pieni signaalivaikutus venäläisten suuntaan. Mutta kyllä meidän on edelleen muistettava se, että Venäjä on suurvalta, vaikkei poliittisesti ja sotilaallisesti niin voimakas kuin Neuvostoliitto oli. Venäjä tekee kyllä omat ratkaisunsa huolimatta siitä, miten Suomi tässä asiassa toimii. He voivat perustella sitä sen takia, että kun Suomi ei rakenna, he rakentavat. Sitten taas perustellaan, että kun Suomikin rakentaa, hekin rakentavat. Yksinkertaisesti meidän poliittinen voimamme ei tässä asiassa ole niin suuri, että me heiluttaisimme Venäjää.


Jyrki Katainen (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Käsitykseni mukaan Venäjällä on tällä hetkellä vähintäänkin suunnitelmia ydinvoiman lisärakentamisesta. Rohkenen hieman epäillä, niin kuin ed. Seivästökin, että suomalaisten päätös jollakin tavalla estäisi jo käynnissä olevaa suunnittelutyötä tai ylipäänsä ohjaisi Venäjän energiantuotantoratkaisuja. Tietysti voidaan kysyä ympäristöministeriltä, onko teillä joitakin tietoja siitä, että Venäjä on koplannut tavallaan omat energiaratkaisunsa Suomen eduskunnan tekemiin päätöksiin.


Mauri Salo (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! Euroopassa elikkä EU:ssa tehdyt energiapoliittiset linjaukset perustuvat paljolti maakaasuun. Tunnetut maakaasuvarat EU:n alueella plus Norja yhteenlaskien riittänevät tuonne vuoden 2025 tietämiin, jonka jälkeen ne on loppuun käytetty. Unionista on oltu yhteydessä Venäjälle ja tiedusteltu sieltä kaasunsaantimahdollisuutta. Vastaus on ollut kyllä. Mutta lisääntyvä kysyntä ja lisääntyvä kulutus nostavat tietenkin hintoja. Nyt herää kysymys, kannattaako Suomessa tässä tilanteessa enää kuihtuvaan mahdollisuuteen tarttua, vaan meidän on arvioitava muita vaihtoehtoja kuin maakaasun merkittävä lisärakentaminen tähän tilanteeseen.


Esko-Juhani Tennilä (vas):

Rouva puhemies! Neuvostoliitto ja sittemmin Venäjä ovat olleet erittäin luotettavia energiayhteistyökumppaneita Suomelle vuosikymmenien ajan. Jatkon kanssa ei ole mitään syytä epäillä, etteikö yhteistyö voi jatkua. Me tulemme tarvitsemaan maakaasua jatkossakin. Sähkökauppa tulee jatkumaan niin itään kuin myös länteen, ja sinne suuntaan tietysti vielä kasvavasti, kun Euroopan unioni laittaa yhteiset sähköverkkonsa siihen kuntoon, että sähkökauppa käy koko Euroopan puitteissa. Minusta tämmöinen Venäjällä pelottelu on hyvin vanhanaikaista suorastaan, sellaista vanhan Aatamin tietoista nostattamista, jolla ylipäätään taidetaan pyrkiä siihen, että tulisi varjoa näitten itänaapurin kanssa harjoitettavien yhteistyömuotojen ylle.


Pekka Vilkuna (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tiusaselle sanon: Kyllä ne todella sopivat molemmat kaavat Kioton ykköseen ja kakkoseen, mutta toinen vain teoriassa ja toinen vain sen kymmenen vuotta. Siinä vaiheessa, kun 2010 tulevat seuraavat päästöalenemat, se on se kaasu pantava siinä vaiheessa kiinni. Mitä sitten tehdään?

Ministeri Hassille sanon, että kyllä se, että Venäjä tahtoisi meistä esimerkkiä, on suunnilleen sen luokan suuruudenhulluutta kuin Venäjä väitti aikoinaan, että Suomi aloitti talvisodan Mainilan laukauksilla, (Naurua) jos Venäjä näin perustelee ydinvoimapäätöksensä, juuri samanlainen selitys.

Ed. Tennilälle sanoisin, että on ollut luotettava. Mutta en minä kyllä talonpoikana, olkoonpa se naapuri oikealla tai vasemmalla, idässä tai lännessä, mielelläni vesihanaa, kaasuhanaa ja sähköhanaa jättäisi hänen puolelleen. Kyllä minä ne koitan haalia omalle puolelle mahdollisimman tarkkaan.


Kimmo Sasi (kok):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee ministeri Hassin argumenttiin siitä, että Suomen energiapäätös vaikuttaisi Venäjän energiaratkaisuihin, voin kyllä vakuuttaa, että siinä ei ole harmaintakaan aavistusta todellisuudesta. Kyllä Venäjällä on selkeä energiapolitiikka. Siihen sisältyy ydinvoiman lisärakentaminen. Se politiikka ei riipu siitä, mitä Suomessa tehdään. Mutta tosiasia on se, että mitä enemmän ostamme sähköä Venäjältä, sitä enemmän ostamme venäläistä ydinsähköä Suomeen. Eli jos ostamme Venäjältä, se merkitsee sitä, että Venäjä rakentaa enemmän ydinvoimaa Venäjälle. Tietysti tähän ilmeisesti ministeri Hassin argumentointi johtaa.

Mutta mitä ministeri Hassin argumenttiin muutenkin tulee, niin aikoinaan esimerkiksi 93 hän väitti, että energiankäyttö ei lisäänny. Sähkönkäyttö jatkuvasti lisääntyy. Sitten hän sanoi, että teollisuus ei hae koskaan ydinenergialupaa. Nyt sitä on haettu. Nyt hän ei tiedä, onko energia liian kallista vai liian halpaa. Kumpaankin vaihtoehtoon on kyllä vastustavat argumentit. Mutta tässä suhteessa täytyy sanoa, että pitäisi käyttää sellaisia argumentteja, joilla on jotakin todellisuuspohjaa.


Satu Hassi (vihr):

Arvoisa puhemies! Puheenvuoro on lyhyt. Vuonna 93 eduskunnassa, jos siihen nyt palaamme, väitettiin muun muassa, että Suomessa tulee sähköpula, jos ei tehdä uutta ydinvoimalaa. Väitettiin myös, että Suomen hiilidioksidipäästöt nousevat pilviin, jos ei tule uutta ydinvoimalaa. Mikään näistä asioista ei ole toteutunut. Se, mitä on tapahtunut, on esimerkiksi uusiutuvan energian käytön voimakas kasvu vuoden 93 jälkeen.

Mitä tulee Venäjä—Suomi-asiaan, ed. Seivästö on aivan oikeassa siinä, etteivät toki Suomen päätökset Venäjän päätöksiä heiluttele. Mutta minun pointtini olikin se, että he voivat käyttää sitä argumenttina. Haluammeko me antaa tämän argumentin venäläisille? Se, mihin Suomi oikeasti saattaa vaikuttaa, on Viro. Kuinka moni meistä tietää, että välittömästi Suomen hallituksen ydinvoimapäätöksen jälkeen Viron lehdissä alkoi keskustelu siitä, pitäisikö Vironkin ruveta rakentamaan ydinvoimaa. Haluammeko me sitä?

Mitä tulee maakaasuun, haluan nyt muistuttaa kaikkia arvoisia edustajia siitä, että myöskin maakaasulle on olemassa vielä parempi vaihtoehto eli kotimainen uusiutuva energia. Se ympäristöjärjestöjen malli, joka julkistettiin maanantaina, perustuu kauppa- ja teollisuusministeriön selvityksiin siitä, paljonko on käytettävissä uusiutuvaa energiaa ja energiansäästöä. Määrä vastaa yhteensä suurin piirtein 1 000 megawatin ydinvoimalan vuosituotantoa. Jos tämä potentiaali otetaan käyttöön, kaasun lisätarve on huomattavasti vähäisempi.

Kuten jo aikaisemmin totesin, jatkamme nyt puhujalistaa. Olemme käyneet erittäin pitkän debatin.


Marjaana Koskinen (sd):

Arvoisa rouva puhemies! Kun asiasta on keskusteltu liki kymmenen tuntia, ajattelin selvitä kahdella minuutilla perustelut mukaan lukien. Katsotaan, miten käy.

Teollisuuden Voiman hakemuksen hallitus hyväksyi äänin 10—6, ja hallitus käytti perusteluna sitä, että turvataan sähkön saatavuus, kohtuuhintaisuus, työllisyys ja talouskasvu. Nämä olivat keskeisiä perusteluja. Kun en henkilökohtaisesti kannata lisäydinvoiman rakentamista, henkilökohtaiset perusteluni ovat seuraavat. En yritä oikeastaan ketään vakuuttaa näistä, koska näen, että edustajilla on aika voimakkaat mielipiteet tämän asian puolesta tai sitä vastaan.

Mielestäni yksi argumentti on se, että teollisuus saa halvempaa sähköä, mutta kansalaiset eivät kuitenkaan välttämättä saa. Se ei minusta lähtökohtana ole kauhean hyvä. Sitten täytyy muistaa, että ydinvoiman riskit ovat suuret ja ikävimmissä tapauksissa onnettomuus voi kohdata. Silloin koko yhteiskunta kansalaisineen joutuu onnettomuuden kohteeksi.

Eräs ongelma, joka on noussut asian yhteydessä esiin, on se, että suomalaiset ydinvoimalaitokset on vakuutettu aivan liian alhaisella vakuutustasolla. Se on asia, mikä on myös tullut esille, kun asiaa on käsitelty.

Ydinjätteen loppusijoitusasiaa ei ole pystytty ratkaisemaan, enkä myöskään usko ydinvoiman lisärakentamisen tuomaan työllisyysvaikutukseen. Se ei ole kovinkaan merkittävä. Kannatan edelleenkin energiansäästöä. Mielestäni sitä voisi tapahtua paljon enemmän, koska jos ajatellaan esimerkiksi tavallisia kansalaisia, suurin osa kesämökeistä on sähköistetty ja voitaisiin olla vähän alkeellisemmissa olosuhteissa ja yrittää säästää kaikin mahdollisin keinoin.

Energiakysymykset ovat tahdon kysymyksiä. Vaihtoehtoisia energiamuotoja pitää entistä enemmän tukea, tuulivoimaa ja aurinkoenergiaa. Myös maakaasu on hyvä vaihtoehto. Asiaa käsitellään, tästä keskustellaan, on laaja kuuleminen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kuulee ensi tiistaina sosiaali- ja terveysministeriötä, KTM:ää, ympäristöministeriötä sekä Säteilyturvakeskusta, mikäli tämä keskustelu päättyy siihen mennessä.


Harry Wallin (sd):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni hallitus on tuonut oikea-aikaisesti myöskin periaatepäätöksen eduskuntaan. Meillähän on tilanne sellainen, että energiantarve kasvaa noin 3 prosenttia vuositasolla. Samanaikaisesti vanhentuneet hiilivoimalat tullaan lopettamaan Kioton sopimuksen mukaisesti. Miksei sitten tuoda lisää sähköä ulkomailta? Tällä hetkellä energiantarpeestamme 20 prosenttia tuodaan ulkoa. Sähköstä 40 prosenttia tuodaan ulkoa, lähinnä Venäjältä.

Pohjoismaathan ovat olleet hyviä kumppaneita sähköntuotannossa. Suomi on voinut hyvinä vuosina tuoda erittäin paljon sähköä Ruotsista ja Norjasta, kun on ollut hyviä vesivuosia, mutta nyt sähkön tuontimahdollisuudet muista Pohjoismaista vähenevät, sillä Ruotsi ja Norja ovat jo nyt olleet sähkön tuojia ja tarvitsevat tulevaisuudessa itse kaiken sen sähkön, jonka pystyvät tuottamaan.

Se, mihin tarvitsemme edullista ydinenergialla tuotettua sähköä erityisesti, on teollisuutemme. Suomen teollisuuden rungon muodostavat vielä jatkossakin energiavaltaiset metsä-, metalli- ja kemianteollisuus, joilla on edelleenkin suuri merkitys vientitulojen kannalta. Kukin on sijoittunut useille paikkakunnille ympäri Suomea ja niiden työllistävä vaikutus säteilee koko maahan. Metsä- ja metalliteollisuuden vienti kasvaa yhtaikaa muun korkean teknologian kanssa. Kun katsoo, paljonko nämä teollisuudenhaarat työllistävät, ne työllistävät 100 000 suomalaista ja välillisesti toimeentulonsa saa 400 000 suomalaista ja suomalaiset perheet tulevat toimeen tällä teollisuudella.

Kun mietitään näitä vaihtoehtoja, kyllä mielestäni lisäydinenergian tarve on ihan ilmeinen ja periaatepäätös toivottavasti syntyy, että viides ydinvoimalaitos saadaan rakennettua. Mutta sen ohella on tärkeää miettiä uusiutuvia polttoaineita, kuten tuultakin. Mutta olen ed. Vilkunan kanssa ihan samaa mieltä siitä, että eihän tuulivoimaa voida säädellä. Sitä tulee silloin kun tuulee, ja yleensä pohjoisessa, missä on kovat luonnonolosuhteet, talvet, niin silloin, kun energiaa eniten tarvittaisiin, silloin yleensä vähiten tuulee. Näin ollen sen varaan ei perusvoimaa voida rakentaa. Me tarvitsemme luotettavaa, hyvää perusvoimaa, jolla teollisuus ja kansantalous pyörivät.

Mikä on puu vaihtoehtona esimerkiksi ydinvoimalle? (Keskustan eduskuntaryhmästä: Ei se ole!) — Ei se ole vaihtoehto, olen täysin samaa mieltä, sillä tällä hetkellä tai ennen tätä myrskyä meillä oli kova pula puusta. — Sahateollisuudessa työntekijöitä jo lomautettiin, mutta sitten tuli syysmyrsky, joka takasi puuraaka-aineen saannin. Jos nyt ajattelee sitä, että tällä hetkellä esimerkiksi 50 prosenttia Uimaharjun tehtaan koivusta tuodaan Venäjältä ja alkaisimme vielä masuuneissa polttaa ja tuottaa sähköä, luulisin, että aika äkkiä puu loppuisi tästä maasta, sillä yksi reaktori tarvitsee joka 15. sekunti rekkalastillisen puuta. Tällä tahdilla vuorokaudessa tarvitaan 6 000 rekkalastillista puuta, ja kun sen muuttaa vielä kuutiometreiksi, se on 300 000 kuutiometriä, mitä yhtä reaktoria vastaavan energian tuottaminen tarvitsisi puuta, ja sellaista puumääräähän ei tästä Suomesta löydy. Niille, jotka sanovat, että ruvetaan tuottamaan sähköä puulla pelkästään, totean, ettei sellaista puumäärää Suomesta löydy. Jos vihreät vielä sen lisäksi kannattavat jatkuvasti suojelualueiden lisäämistä, nytkin vaaditaan 5 prosentin lisäystä metsänsuojeluun, jos sille tielle lähdetään, täällä saa valot sammuttaa. Sitä varmaan heidän puheenjohtajansa Soininvaara tarkoitti savupiipputeollisuuden alasajolla, että Suomesta tällainen perinteinen raskas teollisuus lopetettaisiin.

Turve, mikä se sitten on vaihtoehtona? Vierailin Ahlholmens Kraftin biopolttolaitoksella tai voimalaitoksella Pietarsaaressa tammikuun tauolla, ja se oli erittäin valaiseva, hyvä vierailu. Se on maailman suurin biopolttolaitos, jossa poltetaan kivihiiltä, turvetta ja sitten risupöllejä, joista täällä on puhuttu. Se on aivan pieni murto-osa, mitä näitä risupöllejä sinne saadaan, mutta joulun aikana, kun oli kaikista kovimmat pakkaset, turvetta, jota tarvittiin kahdeksan rekka-autollista tunnissa, ei pystytty sinne tuottamaan vaan sinne saatiin vuorokaudessa vain 80 rekka-autolastillista turvetta ja näin ollen siellä jouduttiin polttamaan kivihiiltä kotimaisen turpeen sijaan.

Jos tarkastelee sitten turvetta, luulisi, että vihreät olisivat kiinnostuneet turpeen haitallisista ympäristövaikutuksista. Me Pohjanmaalla olemme sen kokeneet, että siellä on vesistöt käytännössä pilattu humuksella. Se järvi, jolla esimerkiksi minulla oli aikaisemmin huvila, oli 11 metrin syvyinen. Nyt se oli enää 5 metrin syvyinen, 6 metriä humusta oli kertynyt sinne. Vesistöt ovat humuksen pilaamia, ja sitten tietenkin pienimuotoisesta sähköntuotannosta pienissä voimalaitoksissa on seurauksena voimakas säännöstely, joka haittaa huomattavasti järvien elimistöä ja eläimistöä ja myös virkistyskäyttöä. Nämä vaihtoehdot ovat vain nyt sillä lailla, että meidän tulee rakentaa viides ydinvoimalaitos ja sen lisäksi tietysti ottaa käyttöön muitakin kotimaisia lähteitä ja näin kokonaisuudessa muodostaa hyvä energiatulevaisuus tänne Suomeen.


Kari Myllyniemi (kesk):

Arvoisa puhemies! Varmaan olisi viisainta todeta lyhyesti vain, että kannatan ydinvoimaa, ja olisin varmasti parhaat sanani siihen mennessä jo sanonut. Ehkä on pakko muutama rivi asiaa laajemmin kuitenkin käsitellä.

On ihmeteltävää, että tässäkin asiassa ajatukset jakaantuvat puolueittain. Mistähän erityisesti vihreät ovat saaneet ainoana oikean tiedon, jota muilla puolueilla ei ole? Kun vasemmiston ja vihreitten kannattajat ovat samoja kansalaisia, on ymmärrettävää, että vasemmistokin joutuu vastustamaan ydinvoimaa. Tämä on hämmästyttävää, että vasemmisto vastustaa asiaa, koska kielteisellä kannalla on kielteinen vaikutus työllisyyteen. Mutta eivät pelkästään vasemmiston ja vihreitten edustajat tee äänestyspäätöstään sen mukaisesti, kuinka he itse ajattelevat, vaan sen mukaisesti, kuinka ajattelevat heidän äänestäjänsä. Tällainen mielistely johtaa virheelliseen päätöksen. Meidän pitää ajatella Suomen etua eikä omaa etua mahdollisesti tulevissa vaaleissa.

Tilanne johtaa aivan väärään lopputulokseen. On jotenkin muodissa vastustaa suuria tehtaita, ydinvoimaa, moottoriteitä jne. Taas on muodikasta puoltaa sähköä, sähkön säästämistä, turvetta ja puuta, joita todellakin kannattaakin puolustaa. Mutta taas on muodikasta vastustaa lisävesivoiman rakentamista, joka nyt olisi varmasti puhdasta, ja sitä nyt Suomessa jonkin verran saataisiin lisää.

Suomi ei yksinkertaisesti tule pärjäämään ilman lisäydinvoimaa. Sitä ei ainakaan voi vastustaa ydinjäteongelmalla. Jos nykyiset jätteet pitää säilyttää niin kuin ne pitää säilyttää, miksi asia muuttuu, jos neljän pöntön lisäksi samaan säiliöön laitetaan vielä viideskin pönttö? Toisaalta voi olla niin, että ydinjäte jatkojalosteena on loppunut. Kun tiedetään, mitä tämä paha aine on, olisihan ihmeellistä, jolleivät maailman tiedemiehet keksi, kuinka ydinjäte jalostetaan aivan vaarattomaan muotoon aikanaan. Jos tämä ei tapahdu seuraavien kymmenen vuoden aikana, varmaankin 50 vuoden kuluessa. Eihän kehitys voi tähän päättyä.

Toisaalta ydinvoiman luvan saaja olisi velvoitettava maksamaan liikevaihdostaan, taikka mistä se nyt laskettakoon, useita satoja miljoonia markkoja pysyvästi vuosittain, jolla rahalla tuettaisiin kotimaista energiantuotantoa. Tämä lausuma tai ponsi pitäisi olla siinä mietinnössä, joka ydinvoimasta päätetään. Taas tässä asiassa ei saa tehdä päätöksiä mielistellen vaan vakavasti katsoen Suomen etua.

Kun sanotaan, että Saksa ja Ruotsi vähentävät ydinvoimaa, kuka siihen uskoo? Kumpikin maa on viime vuosina lisännyt ydinvoiman tuotantoa, Ruotsissakin jo yli 40 prosenttia energiasta tuotetaan jo ydinvoimalla. Vaikka he pysäyttivät yhden ydinvoimalan, siitä huolimatta tuotanto ydinvoimalla on suurempi kuin silloin.

On täyttä haihattelua turvautua energiataloudessa maakaasuun. Se johtaisi siihen, että olisimme jo yli 50-prosenttisesti Venäjän energian varassa. Mitä siitä seuraisi kriisiaikana? Ruotsi on samanlainen ystävä. Ruotsi ei koskaan tule antamaan Suomen rakentaa kaasuputkia Norjasta, jos siitä on Suomelle jotakin etua. Ei ole siis mitään muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä pikaisesti rakentamaan Suomessa kolmatta ydinvoimalaa. Meillä on toki neljä reaktoria, mutta ei henkilölläkään sanota olevan neljää autoa, jos hänen autossaan on neljä sylinteriä. Kysymyksessä on vasta kolmas ydinvoimala.

Kun olen usean vuoden aikana tehnyt muun muassa budjettialoitteita ja ilmeisesti tällekin vuodelle toimenpidealoitteen tästä asiasta, lienee sen toimenpidealoitteen syytä tulla huomioiduksi mietinnössä ainakin jollakin tapaa.


Pertti Turtiainen (vas):

Arvoisa rouva puhemies! Asiatietous tämän asian ympärillä on huomattavasti korkeammalla tasolla kuin edellisen käsittelyn aikaan, ja tutkimus ydinenergian käyttöön liittyen ja muidenkin polttoaineiden käyttöön liittyen on hyvin korkealla tasolla. Se aineisto, mitä me olemme saaneet liittyen tämän asian käsittelyyn, antaa aika paljon viitteitä siitä, mitä tämä kokonaisuudessaan tarkoittaa.

Lisäksi yhtenä velvoitteenahan meillä on niin suomalaisella kuin eurooppalaisellakin tasolla ja laajemminkin Kioton ilmastosopimus, mikä on hyvin useissa puheenvuoroissa ollut esillä. Sehän velvoittaakin huomioimaan nämä velvoitteet tätä ratkaisua tehtäessä ja päätettäessä, mikä on linjaus lopullisessa päätöksessä. Selvää on se, että kivihiilestä joudutaan luopumaan jollakin aikavälillä, ja se koskettaa varsinkin Keski-Eurooppaa kaikkein kovimmalla kädellä. Mikä on sitten eurooppalainen ratkaisu korvaavan tuotannon rakentamisessa? Siihen liittyen haluaisinkin, että keskustelua käytäisiin myös Euroopan tasolla energian ja sähköenergian tuotannosta, miten pystytään hyödyntämään Euroopan tasolla sähköntuotantoa, samoin sähkömarkkinoita Euroopan laajuisesti, sillä eihän tässä voi olla kysymys pelkästään suomalaisesta ratkaisusta.

Tähän eurooppalaiseen keskustelutasoon voi oikeastaan liittää täällä vähän kielteisessä mielessäkin esillä olleen energian, sähkön, oston rajojen ulkopuolelta, suuntana Norja, Ruotsi ja Venäjä. En ymmärrä sitä sillä tavoin, että sähkön ostaminen olisi kielteistä esimerkiksi Venäjältä ja Liettuasta, Ignalinan ja Sosnovyi Borin voimalaitoksista. Päinvastoin pitäisi keskustella siitä, millä tapaa pystytään lisäämään suomalaisten turvallisuuden rakentamista kyseisten voimaloiden toiminnan jatkamiseksi niiden elinkaaren loppuun asti sillä tapaa, että ne pystyvät myös Suomeen myymään edullista sähköä. Samoin Ruotsin ydinvoimalat, jotka Etelä-Ruotsissa toimivat, kyllähän nekin kaiken aikaa pumppaavat sähköä Suomeen ihan Pirkanmaalle asti. Ei siinäkään sähkön jakamisessa mitään suurempaa ongelmaa Euroopan laajuisesti ole. Siinä mielessä pitäisi pyrkiä ratkaisuun, jossa kaikki eurooppalaiset maat yhdessä katsovat, millä tavoin pystytään kaikkein järkevimmin tuottamaan sähköenergiaa ja saavuttamaan sitä kautta kaikki tavoitteet, jotka Kioton ilmastosopimus edellyttää.

Sijoituspaikkakuntien kohdalta hakemuksessa on tuotu esiin se, että niin Olkiluoto kuin Eurajokikin ovat ottaneet valtuustonsa taholta periaatteessa myönteisen kannan. Samoin toimivat voimalaitokset niin Loviisassa kuin Eurajoellakin — en ole kuullut, että kukaan olisi selkeästi esittänyt niiden käytön lopettamista ja alas ajamista. Siinä mielessä luotan suomalaiseen, sanotaan tietotaitoon, osaamiseen ja tekniseen kehitykseen suomalaisten voimaloiden toimivuuden kannalta, jotka ovat olemassa. Sitä en kyseenalaista ollenkaan. Omakohtaisesti voin sen sanoa, että 70-luvulla itse olin tekemässä ydinvoimalakomponentteja hyvinkin paljon ja luotan siihen osaamiseen, mitä suomalainen ammattimies tällä alueella osaa ja pystyy tekemään. Sitä tietotaitoa voidaan käyttää muiden energiantuotantoon tarvittavien laitteiden ja laitosten rakentamiseen. Välttämättä sen ei tarvitse olla ydinvoimalaitoksen rakentamista.

Oleellinen kysymys mielestäni on se, tarvitaanko Suomessa lisää ydinsähköä ja mikä on sen sähkön hinta. Täällä on puhuttu muutaman pennin halvemmasta sähköstä, jos lisäydinvoimaa rakennetaan valtakuntaan. Työllisyysvaikutukset ovat olleet yhtenä kriteerinä ja pointtina siinä, että lisäydinvoiman rakentamisella on työllisyysvaikutuksia. Mutta minä en ole huomannut missään näistä selvityksistä, en hallituksen periaatepäätöksessä enkä Posivan tai TVO:n hakemuksessakaan sitä, mitkä ovat ne todelliset, konkreettiset työllisyysvaikutukset, ainoastaan uuden voimalan rakentamiseen liittyvät vaikutukset. On ihan selvää, että siinä tapahtuu kyllä työllisyysvaikutuksia, mutta uusia työpaikkoja en ole havainnut enkä kuullut, että Suomeen investoidaan uusia paperitehtaita, terässulattoja, kemian teollisuutta, laajemmassa määrin, jotka käyttävät energiaa huomattavasti teollisuuden piirissä. Ei uudesta sellutehtaasta ole puhuttu mitään.

Tuntuu sillä tavalla oudolta, että puhutaan työllisyysvaikutuksista mutta konkretia puuttuu kokonaisuudessaan, mitä se sitten tarkoittaa, kun ei kerran investoida uusiin laitoksiin. Jos näihin uusiin laitoksiin, mitkä mainitsin edellä, investoidaan ja rakennetaan, kyllähän ne aika vähäisiä työllisyysvaikutuksiltaan ovat, koska eivät ne laitokset sinällään, ylipäätään prosessiteollisuus, työllistä paljoa. Pääomavaltaiset työpaikat ovat ihan muualla, jos ei katsota koko ketjua, mitä se vaikuttaa elvyttävässä mielessä, sanotaan kansantalouteen, palveluiden ym. lisääntymiseen sitä kautta, jos hyvinvointia ja elintasoa kohoaa sitä kautta. Minun nähdäkseni on kysymys vain siitä työllisyyteen liittyen, että nykyiset työpaikat turvataan ja teollisuus saa edullisemmin sähköä jatkossa.

Liian vähälle ovat kuitenkin jääneet monimuotoisten muiden energiantuotantomuotojen selvittäminen ja kehittäminen. On mainittu täällä niin aurinko, tuuli, maalämpö, vesi kuin maakaasu, joita en lähde sen kummemmin käymään lävitse, koska näitä erilaisia energiantuotantomuotoja on tässä vilahdellut mennen tullen. Veden kohdalla viittaan ostamismahdollisuuksiin ja yhteistoimintaan. Olen aikaisemminkin puhunut täällä, että itärajan puolella on koskia, joita voitaisiin valjastaa, mutta tiedän, että pohjoiskarjalaiset edustajat eivät pidä siitä, että tällaisesta asiasta puhutaan. Mutta jos niitä koskia, jotka ovat valjastettavissa, valjastetaan suomalaisten voimin, venäläiset saavat valuuttaa ja voivat myydä myös voimalaitosten tuottamaa sähköä Suomeen, ja se on, jos mikä, sitä vihreätä energiaa.

Samoin täällä tuli jossakin puheenvuorossa tänään esiin kaatopaikkajätteiden hyödyntäminen. Kaatopaikka- ja biopolttoaineen hyödyntämiseen liittyen polttotekniikoiden kehittäminen on hyvin pitkälle menossa eräässä tamperelaisessa firmassa. Tällä alueella pitäisi toimintaa kehittää ja siihen panostaa, jotta jätettä pystytään hyödyntämään paremmin, kuin sitä tänä päivänä on hyödynnetty. Oliko ed. Laukkanen, joka totesi, että Suomessa on tällä alueella edetty ja on polttolaitoksia. Mutta valitettavan vähän niitä on, kun verrataan esimerkiksi Ruotsiin, jossa on tällä alueella 22 polttolaitosta, jotka hyödyntävät kaatopaikkajätteen, niin että sitä ei pelkästään polteta taivaan tuuliin. Päinvastoin pitää kehittää tämän alueen toimintoja ja hyödyntää jäte sitten energiantuotannossa.

Mahdollisuuksia on paljon pelkästään ympäristöteknologian alueella, ja viittasin siihen, että suomalainen osaaminen ja tietotaito mahdollistavat sen, että me voimme näitä kaikkia muita toimintoja kyllä kehittää hyvinkin pitkälle.

Me tulemme päättämään valiokuntakäsittelyn ja palautekeskustelun jälkeen siitä, mikä on jatkuvan taloudellisen kasvun linja, haluammeko me jatkuvaa taloudellista kasvua, haluavatko kansalaiset jatkuvaa taloudellista kasvua, jatkuvaa kulutuksen kasvua. Vai haluammeko me säästää? Mitä ovat säästämisen muodot? Voimmeko vaikuttaa säästämiseen sillä tapaa, että lisäydinvoiman rakentaminen tulee tarpeettomaksi?

Toivonkin, että valiokuntakäsittelyssä niin talousvaliokunnassa kuin muissakin valiokunnissa huomioidaan lähetekeskustelu ja se aineisto, minkä kukin edustaja on saanut omalta osaltaan käytettäväksi päätöstä varten, joka tehdään silloin toukokuun kieppeillä.


Mauri Pekkarinen (kesk):

Arvoisa puhemies! Ed. Turtiaisen puheenvuoro oli mielenkiintoinen.

Suorastaan hämmästyttävä oli minusta ministeri Hassin puheenvuoro. Havaitsin, että olen hänen kanssaan samaa mieltä ydinvoimaan suhtautumisesta ja lisäydinvoiman rakentamisesta, mutta olen niin tavattoman paljon hänen kanssaan näköjään eri mieltä siitä, kuinka paljon Suomi tarvitsee tulevaisuudessa sähköenergiaa. Hän yhtyi ympäristöjärjestöjen näkemykseen, joissa puhutaan huomattavasti pienemmistä määristä kuin esimerkiksi ne, mitä me keskustassa esitämme ja pidämme välttämättöminä kymmenen vuoden päästä.

Toisekseen havaitsen, että olen samaa mieltä ministeri Hassin kanssa siitä, että biopohjaisia polttoaineita pitää radikaaliksi ja voimakkaasti kehittää, ottaa niitä sähköntuotantoon. Mutta sitten havaitsen, että ministeri Hassi yhtyy ympäristöjärjestöjen näkemykseen siitä, että metsiä pitää suojella satojen hehtaarien verran.

Minulla on tässä paperi, jossa kerrotaan määrät, mitä näiden järjestöjen mukaan pitäisi metsiä suojella. Ei tämä yhtälö ole mahdollinen tällä tavalla. (Puhemies koputtaa) Joudun vähän nipistämään itseäni: Onko totta, että olen hänen kanssaan itse päämäärästä samaa mieltä ja sitten kuitenkin meidän keinomme voivat (Puhemies koputtaa) olla näin perusteellisesti erilaiset.


Martti Tiuri (kok):

Arvoisa puhemies! Jos yritetään tulla toimeen ilman lisäydinvoimaa, niin silloin on kyllä jokseenkin selvää, että täytyy säästää niin paljon energiaa, että se voidaan tehdä vain pakolla. Käytännössä se merkitsee sitä, että teollisuusyritykset, jotka tarvitsevat sähköä, eivät investoi enää lisää. Silloin kansantulo putoaa ja ollaan todella työttömyyden kanssa helisemässä.


Jari Leppä (kesk):

Arvoisa puhemies! Suomen tulevassa perusvoimaratkaisussa yhdestä asiasta vallitsee pitkälle menevä yksimielisyys. Elinkeinoelämämme kilpailukyky ja sitä kautta työpaikat täytyy voida turvata. Tuotannossa ja myös kotitalouksissa on oltava varmuus sähkön riittävyydestä ja sen kohtuullisesta hintatasosta. Kilpailukyvyn kokonaisuuteen toki erittäin moni muukin tekijä vaikuttaa kuin yksin energia.

Energiapolitiikka ei saa olla yksittäinen saareke, vaan sitä on rakennettava kokonaisuutena niin, että energiansaanti pystytään turvaamaan niin ekologisesti, eettisesti kuin ekonomisestikin kannattavalla tavalla. Energiapoliittiset ratkaisut heijastuvat ympäristön ja ilmaston laatuun, terveyteen, työllisyyteen, talouteen sekä alueelliseen ja teknologiseen kehitykseen. Näin ollen ydinvoiman lisärakentamispäätöksen vaikutuksia on punnittava monesta näkökulmasta käsin, niin kuin tässä keskustelussa on tehtykin.

Ilmaston ja ympäristön laatuun vaikuttavia tekijöitä on tarkasteltu perusteellisesti edellisellä istuntokaudella käsitellyssä Kansallisessa ilmastostrategiassa, jossa todetaan kansallisen päästötavoitteen kannalta olevan kestämätöntä, jos sähkön hankinta perustuisi tulevaisuudessa suuressa määrin hiilivoimaan. Kioton velvoitteita emme voi paeta, joten suuren mittakaavan energiaratkaisuksi on valikoitunut joko ydinvoimaan tai maakaasuun perustuva erillinen sähköntuotanto.

Kummassakin vaihtoehdossa on omat ongelmansa. Maakaasun osuus Suomen energiantuonnista on 15 prosenttia. On syytä kysyä, miksi maakaasua ei voida tuoda valmiina sähkönä tuojamaista, kun meillä myös infra eli sähköjohdot ovat myös olemassa. Ydinvoimalla Suomessa tuotetaan noin 27 prosenttia energiasta, ja osa Suomen sähköntuonnista on tuotettu riskialttiissa tuotantolaitoksissa Venäjällä. Tältä tosiasialta emme voi sulkea silmiämme.

Hallituksen ilmastostrategian maakaasuvaihtoehdon eli KIO1:n ja ydinvoimavaihtoehdon KIO2:n rinnalle tarvitaan voimakas panostus uusiutuvien energianlähteiden kehittelyyn. Ympäristöteknologiassa Suomi on jo maailman huippumaiden joukossa. Myös energia-alalla meillä on edellytykset nousta kärkeen. Kansallisesti vahvoilla panostuksilla on Suomesta mahdollista tehdä vihreän teknologian energiaihme, jonka energiantuotantoratkaisulla löytyy myös uusia markkinoita.

Bioenergian käytöllä on merkittävät työllisyys- ja yrittäjyysvaikutukset ennen kaikkea maaseudulla ja monenlaisen koulutustason työvoimaan. On arvioitu, että yhteensä uusiutuvien energianlähteiden ja energiansäästöteknologioiden työllistämisvaikutukset sekä kotimaisen tuotannon että vientiteollisuuden osalta ovat noin 40 000—50 000 henkilötyövuoden tasolla vuonna 2010. Meillä on mahdollisuus käyttää jopa Metsäohjelmaa suurempia määriä puuta ener­giantuotantoon. Tähän tarvitaan vain tämänhetkistä voimakkaampia yhteiskunnallisia toimia, jotka liittyvät muun muassa verotukseen.

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa on ollut erikoisia väitteitä esimerkiksi hakkuutähteiden keräilyn vahingollisuudesta metsämaan ravinnetaseelle. Hakkuutähteet voidaan huoletta kerätä. Niiden keräämisen jälkeenkin maahan jää yllin kyllin ravinteita kanto- ja juurimassasta sekä karikkeista pienten taimien kasvuun.

Ihmettelen myöskin itseään luonnonsuojelujärjestöiksi kutsuvien tahojen ristiriitaisia kannanottoja. He vaativat yhtä aikaa puuenergian tuotannon merkittävää lisäämistä ja tuntuvaa metsiensuojelun tason nostoa, aivan niin kuin ed. Pekkarinen äsken sanoi. (Ed. Tiuri: Puut poltetaan ja metsät suojellaan!) — Aivan oikein, ed. Tiuri: Metsät suojellaan, mutta puut poltetaan, ja nehän sinne itsestään lahoavat, jos ei niitä käytetä joko energiaan tai muuhun tarpeeseen.

Tällainen mallihan, jota luonnonsuojelujärjestöt eteenpäin haluavat viedä, merkitsisi metsä­teollisuuden investointien pysähtymistä, eikä puulla tuotettua sähköä syntyisikään lisää. Miten sitä syntyisi, jollei uusia investointeja voitaisi tehdä? (Ed. Laukkanen: Raaka-ainepulasta johtuen!) — Raaka-ainepulasta johtuen, juuri näin, ed. Laukkanen. — Niin sanottujen luonnonsuojelujärjestöjen ehdotukset merkitsisivät myös metsäteollisuuden kotitekoista boikottia, sillä puuta ei riittäisi raaka-aineeksi, ainakaan ilman mittavaa puuntuonnin lisäystä. Metsänomistajien kannalta tällainen tilannehan olisi täysin onneton.

Ihmettelenkin, ettei metsänomistajien erittäin vastuuntuntoinen, kestävä ja monimuotoinen metsien käsittely saa myönteistä vastakaikua ympäristöjärjestöiltä. Missä on näkyvissä Suomessa mustalle karrelle poltettu maa, joka ei puuta kasvaisi seuraavan viiden vuoden kuluttua, kysyn vain. Nämä järjestöt ja nämä tahot tuntuvat olevan onnellisen tietämättömiä metsien tämänhetkisistä käsittelytavoista ja niistä määräyksistä, säännöksistä, joita metsäohjelma, sertifiointi ja siihen sitoutuminen ovat merkinneet.

Arvoisa puhemies! Peltoenergian, biopolttoaineiden, lisävesivoiman, maalämmön ja tuulivoiman lisärakentaminen ovat myöskin kestäviä ja työllistäviä ja kokonaistaloudellisia vaihtoehtoja, joilla pystytään merkittävästi lisäämään kotimaista energiantuotantoa ja ennen kaikkea meidän energiantuotantomme huoltovarmuutta.


Pekka Ravi (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelu on jatkunut jo aika kauan, ja aivan aluksi haluaisin esittää muutaman huomion käydystä keskustelusta.

Valtaosin minusta täällä on kuultu hyviä, perusteltuja ja rehellisiä puheenvuoroja, joissa on joko selkeästi otettu kantaa ydinvoiman lisärakentamisen puolesta tai sitä vastaan tai sitten tyydytty tässä lähetekeskusteluvaiheessa analysoimaan tilannetta, puntaroimaan eri vaihtoehtoja, ottamatta vielä lopullista kantaa itse periaatepäätökseen. Kaikilla näillä erilaisilla puheenvuoroilla on varmasti aivan omat perusteensa.

Mielenkiintoista tässä keskustelussa on kuitenkin ollut havaita se, että sekä myönteisesti että kielteisesti ydinvoiman lisärakentamiseen suhtautuvat ovat perustelleet näkemyksiään hyvin samanlaisilla argumenteilla. Esiin on nostettu toimitusvarmuutta, edullisuutta, puhtautta ja turvallisuutta. Samoin on vedottu työllisyysvaikutuksiin sekä hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämis- ja kehittämismahdollisuuksiin ja myöskin aluepoliittisia perusteluita on marssitettu esiin. Tässä on minusta erittäin mielenkiintoinen näkökulma ja sellaisilta tahoilta, joiden tähänastiseen sanavarastoon alueellinen kehittäminen ei tässä salissa ole muistini mukaan koskaan aikaisemmin kuulunut. Ehkä hyvä, että nyt sitten tässä kysymyksessä myöskin alueellinen näkökulma vihdoin tulee esiin.

Valitettavana tässä keskustelussa pidän sitä, että joillakin tahoilla ei tunnu juurikaan arvostettavan maamme perusteollisuuden merkitystä yleisen hyvinvoinnin kannalta eikä näin ollen olla kovin valmiita turvaamaan sen tulevia toimintaedellytyksiä. Energiaintensiivinen metalli- ja metsäteollisuus tarvitsee jatkossakin varmuuden kohtuuhintaisen energian saannista, muutoin sen kehittyminen ja kehittäminen ja sitä kautta tulevat investoinnit ja myöskin ne työllisyysvaikutukset, joita muun muassa ed. Turtiainen täällä nosti esille, vaarantuvat. Tähän kohtaan liittyy minusta myöskin selkeästi erittäin tärkeä alueellinen näkökulma. Metalli- ja metsäteollisuuden tuotantolaitoksia on varsin kattavasti eri paikkakunnilla ympäri Suomea. Siksi myöskin niitten työllistävä vaikutus tuntuu merkittävästi kautta koko maan.

Vailla merkitystä ei mielestäni myöskään ole se vaikutus, joka säteilee esimerkiksi maaseudulle metsätuloina ja työtilaisuuksina puunkorjuu- ja -kuljetusketjussa. Samaten nykyaikaiselle maataloudelle ja maatalousyrittämiselle kohtuuhintaisen energian saatavuus on välttämätön edellytys.

Kun lueskeli noita asiakirjoja, tässä yhteydessä pisti oikeastaan silmään se näkemysero, joka ilmeni MTK:n ja vastaavan ruotsinkielisen etujärjestön valtioneuvoston periaatepäätökseen pyydetyistä lausunnoista. MTK omassa lausunnossaan piti tärkeänä perusvoiman saatavuuden turvaamista ja energiaomavaraisuutta, kun taas SLC varsin kategorisesti ilmoitti vastustavansa uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamista. Aika mielenkiintoinen näkökulmaero, joka todellakin ihan suorastaan pisti sieltä silmään.

Arvoisa rouva puhemies! Energiapolitiikassa on nyt käsillä linjaratkaisun aika, koska kyetäksemme täyttämään kansainväliset sitoumuksemme ja samalla varmistamaan suomalaisen elinkeinoelämän ja myöskin kuluttajien energiansaannin, emme kerta kaikkiaan voi jatkaa nykyisellä linjalla. Kivihiilen käyttöä ei päästösyistä ole mahdollista lisätä, päinvastoin sitä on rajoitettava, ja näin syntyvä vaje on tavalla tai toisella täytettävä.

Mielestäni olisi tärkeää kyetä kohdistamaan pohdiskelu ja keskustelu siihen peruskysymykseen, kuinka parhaiten voimme turvata kasvavan sähköenergian tarpeen. Tämä on minun mielestäni hieman tässä keskustelussa hämärtynyt, koska tähän on erittäin voimakkaasti liittynyt keskustelu uusiutuvien energianlähteitten käytöstä. Se on se puoli tässä keskustelussa, joka minusta näyttää olevan hyvin yksimielinen puoli täällä. Peruskysymys on kuitenkin se, joka on viime kädessä tärkeä.

Nimittäin on niin, ettei lisääntyvää energiantarvetta kyetä kattamaan säästökeinoin eikä uusiutuvien energianlähteitten maksimaalisellakaan hyödyntämisellä. Tässä kohden haluan erityisesti irtisanoutua semmoisista näkemyksistä, joita ed. M. Koskinen tämäniltaisen keskustelun alussa käytti, koska hän oli valmis menemään säästötoimenpiteissä niin pitkälle, että esimerkiksi maaseudun elävöittämiseksi mielestäni erittäin tärkeä loma-asuntojen varustetason kohottaminen ja sitä myöten elinvoimaisuuden kohottaminen tulisi hänen mukaansa ensimmäisenä kieltolistalle. Kysymys on, hyvät edustajatoverit, viime kädessä siitä, tukeudutaanko välttämättömän perusvoiman lisätuotannossa maakaasuun vai ydinvoiman lisärakentamisen varaan.

Muutama sana maakaasusta. Maakaasullahan tuotetaan tällä hetkellä noin kymmenisen prosenttia maamme sähköenergiasta. Fossiilisten polttoaineitten joukossa se on kasvihuonepäästöjen suhteen paras, ainakin jos rajoitutaan tarkastelemaan vain loppukäyttöä elikkä sen polttoa. Kuva kuitenkin muuttuu merkittävästi, jos koko maakaasun tuotantoketjun päästöt ja vuodot sekä porausalueiden ympäristöongelmat otetaan tarkasteluun mukaan. Lisäksi maakaasu on jo tälläkin hetkellä varsin hintavaa ja on varsin perustellusti arvioitu, että lisääntyvä kysyntä tulevaisuudessa on omiaan vaikuttamaan kiihdyttävästi hintakehitykseen. Myös se, että maakaasua saadaan vain yhdeltä toimittajalta, on jo huoltovarmuudenkin kannalta riskitekijä.

Arvoisa rouva puhemies! Aivan kuten ministeri Mönkäre eilen illalla keskustelua avatessaan totesi, on energiakeskustelussa aika ajoin nostettu tarkoitushakuisesti esille virheellisiä vastakkainasetteluja. Haluan korostaa sitä, että riippumatta perusvoimaratkaisusta energiansäästöohjelmaan ja uusiutuvien energianlähteitten edistämisohjelmaan on joka tapauksessa sitouduttu. Mielestäni se energiapoliittinen linjaus, joka perustuu ydinvoiman lisäämiseen, kotimaisten energianlähteitten käytön maksimointiin, maakaasun osuuden kasvattamiseen sekä hiilivoiman asteittaiseen vähentämiseen, on sekä kansantalouden että kuluttajien kannalta turvallinen ja kannatettava ratkaisu.


Anne Huotari (vas):

Arvoisa puhemies! Vuodesta 1986 lähtien olen tutkinut energia-asioita erityisen tarkkaan. Kaikki tietysti muistavat, mitä vuonna 1986 tapahtui. Silloin tapahtui Tshernobylin ydinvoimalan, miksi sitä nyt nimittäisi, räjähdys tai jotakin. (Ed. Tiuri: Tulipalo!) Odotin silloin ensimmäistä lastani ja tiesin vasta muutaman päivän jälkeen, mitä oli tapahtunut. Se tietysti jätti minuun loppuelämäkseni jäljet, jotka koskaan eivät haihdu. Niinpä sanotaankin yleensä, että "suhtaudut liian tunteellisesti asiaan". Kun tiesin, että näin minulle aina tullaan sanomaan, minun oli pakko ruveta selvittämään, mistä ydinvoimassa on kysymys ja mitä perusteluja sen lisärakentamiselle on ja miten ydinjätettä ja kaikkia muitakin asioita hoidetaan. Sen vuoksi voinkin sanoa, että minun on ollut paljon helpompi sanoa oma kantani jo lukuisiin tiedusteluihin, koska olen asiaan perehtynyt niin hyvin.

Myöskin työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa viime vuonna, kun käsiteltiin ilmastosopimusta, kävimme eri energiavaihtoehtojen työllisyysvaikutuksia läpi. Niitten kuulemisien jälkeen tulin yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että nämä vaihtoehtoiset energiamuodot ovat työllisyyden kannalta huomattavasti työllistävämpiä kuin ydinvoimaratkaisu. Tästä tietysti voidaan olla monta mieltä, mutta niissä kuulemisissa sain uutta tietoa nimenomaan uusiutuvien energiamuotojen teknologian tuomista työpaikoista ja niistä mahdollisista työpaikoista, jotka Suomella olisi mahdollisuus saada, mikäli uusiutuvia energiamuotoja ruvettaisiin maailmalla enemmän käyttämään. Tällä hetkelläkin vientiteollisuutta on näillä aloilla paljon. Se voisi olla, jos näihin asioihin laitetaan runsaasti kehityspanoksia, Suomelle todella menestyvä teollisuudenala. Siinä mielessä näen muut ratkaisut paljon työllistävämpinä, ei pelkästään tästä näkökulmasta, mutta myös siitä näkökulmasta, että puuta käytettäisiin enemmän ja muitakin vaihtoehtoja. Jos tällainen iso mylly rakennettaisiin, sen jälkeen tietysti katsottaisiin, että energia-asiat on ratkaistu eikä muuta juuri kannata tuottaa.

Minua hämmentää kovasti se, että niin kauan kuin minä olen energiapolitiikkaa seurannut, koko ajan on puhuttu energian kasvavista kulutusmääristä. Tottahan onkin, että kulutus on kasvanut, mutta jo kymmenen vuotta sitten joidenkin mielestä näytti siltä, että nyt kymmenen vuoden kuluttua ei enää selvitä. Ympäristössä tapahtuu niin paljon asioita, että ne on syytä huomioida. Pohjoismaiden vapautuneet energiamarkkinat ovat tuoneet meille huomattavasti edullista vesivoimasähköä. Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun Euroopan tasolla markkinat vapautuvat? Emme tiedä sitä vielä, mitä kaikkea kymmenen vuoden aikana voi näissä asioissa tapahtua.

Energiankulutuksen lisäämistä voimme kyllä vähentää muillakin keinoilla, ja siinä varmasti teknologiaa voidaan käyttää hyväksi sähkönsiirrossa, muuntajissa ja kaiken näköisissä muissa asioissa, jos siihen on halukkuutta.

Mielenkiintoisin puheen kohta oli ministeri Mönkäreen eilen käyttämässä puheenvuorossa, joka meille kansanedustajille oli jaettu pöydille: "Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus hoidettaisiin tässä yhteydessä samalla tavalla kuin nykyisten ydinvoimalaitosten osalta eli jäte sijoitettaisiin samaan Posiva Oy:n loppusijoitusluolaan, jota koskevaa periaatepäätöstä eduskunta käsitteli viime keväänä." Muistatteko, hyvät kollegat, mitä viime keväänä, kun tätä päätöstä tehtiin, meille luvattiin? Uusien mahdollisten ydinvoimaloiden jätteille ei ole tilaa tässä loppusijoituspaikassa eikä tätä käytetä perusteluna uuden ydinvoimalaitoksen jäteongelmaan. Näin meille sanottiin, ja tähän luottaen minä myöskin äänestin tämän ratkaisun puolesta ja olisin tehnyt toisin loppusijoitusratkaisussa, jos olisin tiennyt, että jo vajaan vuoden kuluttua ministeri täällä puhuu toista kuin meille silloin luvattiin. Minusta tämä ei ole kohtuullista meitä kansanedustajia kohtaan, että meitä hämätään tällaisiin ratkaisuihin.

Siis jäteongelma on olemassa. Tietenkin siinä käy sitten niin, että jos nyt tämän mahdollisen uuden ydinvoimalaitoksen jätteet ollaan myös sijoittamassa samaan luolaan, niin mahtuuhan sinne muutaman kymmenen muunkin eurooppalaisen ydinvoimalan jätteet. En voi ollenkaan luottaa enää siihen, mitä tässä eduskunnassa ministereiden ja muiden henkilöiden suulla on tästä asiasta puhuttu. Olen siitä erittäin pahoillani, ja se yhä edelleen vahvistaa kielteistä kantaani ydinvoimaan.


Martti Tiuri (kok):

Arvoisa puhemies! Tshernobyl on mahdollisimman älytön esimerkki länsimaisen ydinvoiman käytöstä, koska siellä käytettiin grafiittireaktoria, joka sopii hyvin sotatarkoituksiin plutoniumin valmistukseen. Grafiitti palaa. Kun tehdään reaktori, joka on epästabiili, ja kun se lähtee ryntäämään, niin sehän syttyy palamaan. Se paloi kymmenen vuorokautta ja levitti reaktoriaineen ympäri maailmaa. Siitä huolimatta laskeuma on kuitenkin ollut niin pieni, ettei se ole ylittänyt missään luonnosta saatavaa säteilyä. Tällä hetkellähän YK esittää, että Tshernobylin alueelle tehtäisiin ekomatkailua.


Satu Hassi (vihr):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiurin puheenvuoroon haluaisin vain todeta, että tänään on uusin esimerkki länsimaisesta ydinhaaverista. Japanissa on ydinvoimalassa vuotanut noin 3,5 kiloa nestemäistä ydinjätettä. Viranomaiset ilmoittavat, ettei se aiheuta suurta säteilyvaaraa, mutta tämä on nyt vain esimerkki siitä, että näin voi käydä sellaisissakin maissa, joita me pidämme teknisesti korkeatasoisina, huolellisina ja luotettavina ja joissa varmaan oman maan kansalaiset ajattelevat aivan samoin kuin Suomessa ajatellaan, että jos ydinvoima missään on turvallista, niin juuri meillä. Varmasti Japanissakin ajatellaan näin. Siellä nyt kuitenkin on tällainen nestemäisen ydinjätteen vuotohaaveri päässyt tapahtumaan. Se on nyt vain yksi esimerkki siitä, että koskaan ei voi olla varma, mitä tapahtuu. Ja kun ydinvoimalatapauksessa suurin mahdollinen onnettomuus on todella suuri, niin tätä asiaa ei pitäisi sivuuttaa.


Irina Krohn (vihr):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiurille huomauttaisin Tshernobylin onnettomuuden vaikutuksista, että siitä on syntynyt myös erittäin suuria sosiaalisia ongelmia. Osa asioiden aiheuttamista ongelmista ei ole pelkästään luonnontieteellisten ilmiöiden vaikutuksia, vaan yhteiskunnallisten. Siellä ovat miljoonat ihmiset ilman juuria ja kotiseutua, vailla elämän päämäärää ja suuntaa. Näiden ihmisten elämä on pysyvästi muuttunut ja, voi sanoa, muuttunut tragediaksi tämän onnettomuuden seurauksena.


Martti Tiuri (kok):

Arvoisa puhemies! Se on tosiaan totta, että Tshernobylin alueella ihmiset uskovat kuolevansa säteilyyn ja siitä syystä on valtava stressi. Viranomaiset eivät tee mitään sen hyväksi. YK:han nyt esittää, että ihmisille pitäisi saada oikeaa tietoa. Säteilyannokset siellä ovat selvästi pienempiä kuin luonnon säteily. Se stressi olisi todella ihan tarpeetonta, jos ihmiset tietäisivät, mistä on kysymys.


Anne Huotari (vas):

Arvoisa puhemies! Arvostan kovasti ed. Tiurin asiantuntemusta tässä asiassa, ja niinhän se on, että mihin me uskomme, sen puolesta aina puhumme (Ed. Tiuri: Ei se ole uskon asia!) Varmasti olette aivan oikeassa tässä asiassa. Tshernobylistä sanoisin, että en tiedä, laitettiinko meille sitten ihan huvikseen kieltoja Pohjois-Suomessa, ettemme saaneet syödä monta kertaa viikossa kalaa, emme saaneet syödä sieniä. Ne olivat meille ihan konkreettisia asioita. En tiedä, onko Etelä-Suomeen tullut niitä päästöjä, mutta näin meille ainakin siellä kerrottiin. En tiedä, voinko enää tämän jälkeen luottaa yleisiin tiedotuksiin.

Sitten huomautan, että yksityinen bisnes on mielestäni erittäin suuri ongelma ydinvoimaloiden omistuspohjassa. Voi miettiä, onko toiminta ollut luotettavaa Harrisburgissa tai Silkwoodin tapauksessa.


Pentti Tiusanen (vas):

Arvoisa rouva puhemies! Minulla oli eilen hyvä tilaisuus käyttää laajahko puheenvuoro, mutta nyt muutamia asioita ikään kuin debatinomaisesti.

Aluksi ed. Tiurille. Epäilen, että ed. Tiuri tietää, että Tshernobyl-onnettomuuden seurauksena on ollut hyvin paljon kilpirauhaskarsinoomia, siis kilpirauhassyöpää, ei vain kymmeniä, vaan satoja tapauksia. (Ed. Tiuri: 2 000!) Ehkä myöskin ed. Tiuri tietää, että on kysymys erittäin hankalasta pahanlaatuisen syövän tyypistä, koska se on erittäin aktiivinen metastasoitumaan ja lähettämään etäispesäkkeitä keuhkoihin, luustoon, aivoihin. Alueella, jolla se sijaitsee, eli kaulassa, ovat aivot todella lähellä ja verenkiertoa on paljon ja imusuonistoa jne. Siis ei ole kyse mistään pienestä asiasta.

Ed. Huotari ja myös muut edustajat viittasivat sosiaalisiin ongelmiin ja taloudellisiin ongelmiin. Se oli varmasti yksi sen aikaisen Neuvostoliiton taloudellisia katastrofeja ja myöskin vaikutti koko valtioon ja sen kohtaloon.

Arvoisa puhemies! Tämä, minkä ympäristöministeri Hassi totesi Japanista, ei varmasti ole mikään tilattu uutinen, mitä voi epäillä tästä eilen julkistetusta asiasta, että Venäjän Karjalaan ollaan aikeissa rakentaa ydinvoimalaitos. Se sattui nyt olemaan eilen 13. päivä helmikuuta 2002 juuri, kun täällä aloitettiin keskustelu Suomen mahdollisesta viidennen ydinvoimalaitoksen rakentamisesta. Venäjä-korttia on tänään todella yhtä aktiivisesti pelattu kuin tuolla kasinolla nyt kai tällä hetkellä pelataan sököä. Täällä sitä ei ole pidetty piilossa, vaan se on käännetty ja oikein näytetty, niin kuin nyt kuulimme debatin tänään aikaisemmin. Kuitenkin Venäjän Karjalan hanke on vanha. Se on ollut pitkään elossa. Se nyt vain otettiin eilen jälleen esiin ikään kuin pöytään yhdeksi panokseksi tässä keskustelussa.

Arvoisa puhemies! Sanoisin, että ne ovat lähinnä toisen maailmansodan aikaisia panoksia.

Sitten itse asiaan: Minusta on hyvin tärkeätä, että Posivasta keskustellaan. Sehän kuuluu tietysti tähän asiaan yleensäkin. Ed. Huotari otti esiin, ja eilen useampi edustaja, että Suomi ei ole tehnyt päätöstä ydinjätteen loppusijoittamisesta. Ei todellakaan ole. Tänään täällä vieraili japanilainen valtuuskunta, joka tekee ohjelmaa Suomen loppusijoituskysymyksestä. Japanissa ollaan aika tavalla siinä luulossa, että täällä on tehty loppusijoittamisesta päätös.

Arvoisa puhemies! Täällä on tehty päätös selvittää loppusijoittaminen, johon on aikaa annettu kymmenen vuotta. Sen jälkeen asia on valtioneuvostossa, jolle eduskunta vielä sälytti velvollisuuden tuoda eduskunnan tietoon, mitä valtioneuvosto aikoo päättää asiassa. Tämän kymmenen vuoden aikana selvitetään, onko loppusijoittaminen mahdollinen vai ei. Eli tätä ongelmaa ei ole suinkaan millään muotoa ratkaistu, vaan eduskunta on ainoastaan ratkaissut sen, että asiaa selvitetään. Tämä on hyvin paljon muuta kuin se, mitä täällä on puhuttu, eli että on jo ratkaistu ydinjäteongelma. Näin ovat kansanedustajat sanoneet. Mutta, arvoisa puhemies, ongelmallista on se, että joko epäsuorasti tai suorasti, tahtoen tai tahtomattaan, myöskin esittelevä ministeri puhuu näin, mikä on vähän hankalampaa. Muutenkaan ei ole oikein mielestäni, että täällä yhtäkkiä ikään kuin automaattisesti myös esittelevän ministerin puolelta täysin poistetaan ja bagatellisoidaan viime vuonna eduskunnalle esitetty Suomen kansallinen ilmasto-ohjelma, joka oli KTM:n valmistelema ja jossa selvästi todetaan, että myös KIO1 aivan kaikin keinoin, myös ta­loudellisesti, ympäristöllisesti, Kioton sopimuksen ehtoihin nähden on täysin mahdollinen sovellettava energiavaihtoehto Suomessa. Myöskin ed. Tiuri kannatti tätä asiaa, koska eduskunta hyväksyi tämän kannan yksimielisesti ympäristövaliokunnan tekemän mietinnön pohjalta. (Ed. Tiurin välihuuto) — Tämä on laskettu, ed. Tiuri, myös siellä sivuilla. Jos luette vielä uudelleen sen, olette varmasti lukenut, se on noin 30 markkaa kuukaudessa yhtä taloutta kohti. Tällainen taso se suunnilleen on.

Arvoisa puhemies! Voimme ottaa suomalaisia näkökulmia muutaman esiin. Suomalaiset teollisuuslaitokset ovat maailman parhaimpia, tehokkaimpia, puhtaimpia. Suomalainen teollisuus on maailman ympäristöystävällisintä. Suomalaiset ydinvoimalaitokset ovat maailman turvallisimpia. Suomalaiset it-yritykset, kuten esimerkiksi Sonera, ovat kaikkein kannattavimpia. Ja suomalaiset mieshiihtäjät ovat maailman parhaita. Nyt me huomaamme, että tällainen käsitys on ollut. Kaksi viimeistä väittämää eivät enää pidä paikkaansa. Älkäämme nyt langetko siihen ajatukseen, että kaikki muut maailman ydinvoimalaitokset ovat vaarallisia paitsi suomalaiset. Jo eilen ed. Lapintie toi tämän näkökulman esiin. Mielestäni tämä on syytä tuoda esiin. (Ed. Akaan-Penttilä: Millä tavalla vaarallisia?) — Muun muassa sillä tavalla, ed. Akaan-Penttilä, että näissä muissa maissa on velvollisuus vakuuttaa nämä laitokset mahdollisen vahingon varalta. Suomessa vakuutus on aivan alivakuutettu. Siis se on aivan liian vähän eli 1,7 miljardia Suomen markkaa. Joka tapauksessa, ed. Akaan-Penttilä, ydinenergia on ja sen rauhanomainenkin käyttö on todellakin sellainen asia, johon pitää suhtautua sillä tavalla, että se on laadultaan toista kuin joku muu reaktio, jolla tuotetaan lämpöä tai sähköä. Ydinreaktio on todella laadullisesti toinen. Ed. Tiuri tuntee varmaan asiaa myös.

Arvoisa puhemies! Suomen metsäteollisuuden lisäkapasiteetti on mielenkiintoinen kysymys, koska siihen liittyy aina väite, että tarvitsemme paljon lisää sähköä. Jaakko Pöyry Oyj on viime aikoina todennut, että uudet metsäteollisuuden koneet, nimenomaan uudet linjat, tulisi rakentaa itään. Tämä on se linjaus, jota tällä hetkellä ykköskonsultti esittää. Kaikki tiedämme ja tänäänkin on todettu, että esimerkiksi Saimaan rantojen suuret puunjalostus- ja sellutehtaat tuovat yli 50 prosenttia puukuidusta Venäjän rajan takaa. (Ed. Tiuri: Siirretään Venäjälle!) — To­tean näin, ed. Tiuri, että tämä on suomalaisen metsäteollisuuden linjaus. Se pohjautuu siihen, että suomalainen ympäristö ei enää pitkällä tähtäimellä pysty tuottamaan lisää puukuitua. Nyt on vain niin, että meidän on löydettävä lisää tukijalkoja tulevaisuudelle, ei niin, että laajennamme vain puunjalostusteollisuuttamme. Yksi tukijalka on kehittynyt, monipuolinen, innovatiivinen energiateollisuus.

Eräs asia, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle, on se, että Cdm eli yksi Kioton mekanismeista eli puhtaan kehityksen mekanismi ei pidä sisällään ydinvoimaa vaan se pitää sisällään muut energiamuodot. Nimenomaan se on myös meidän teollisuutemme mahdollisuus tulevaisuudessa. Cdm on siis sitä, millä tavalla kolmannen maailman energiateollisuutta ja energiantuotantoa voidaan tukea, niin että se huomioidaan Kioton mekanismina. Siitä voidaan myös laskea muun muassa teollisuuden kovasti tavoittelemia taloudellisia ja päästöetuja. Siis Cdm:ään, Clean Development Mechanism’iin ei kuulu atomi- eikä ydinenergia.

Arvoisa puhemies! Lopetan siihen painotukseen, että KTM:n roolin pitäisi tässäkin käsittelyssä olla enemmän informatiivinen, eikä niin, että KTM toimii ydinvoiman myyntitykkinä. Sen pitäisi enemmänkin todella analysoida, esittää myös tässä vaihtoehtoja huolimatta siitä, että valtioneuvostossa asiasta on äänestetty ja tuotu tämä asia eduskunnan käsittelyyn. Perusteluna mielestäni on siis se, että olemme kuitenkin yhdessä hyväksyneet Kansallisen ilmasto-ohjelman, joka tarjoaa kaksi vaihtoehtoa.

Lopuksi vielä pienhiukkasiin. Pidän arvossa sitä, että niitä ei unohdeta ja ne huomioidaan, mutta pienhiukkasten epidemiologia olisi syytä avata ja selvittää hyvinkin asiallisesti ja analysoida sitä, mikä on todella esimerkiksi sydäninfarktin ja muiden sydän- ja verisuonitautien kuten esimerkiksi verisuonien kalkkeumien yhteys näihin pienhiukkasiin, miten se tapahtuu ja mikä on nimenomaan liikenteen osuus, koska näitä pienhiukkasia pm2,5:iä saamme todella esimerkiksi Helsingin ympäristössä nimenomaan liikenteestä.


Martti Tiuri (kok):

Arvoisa puhemies! Pienhiukkasista toteaisin sen verran, että epidemiologiset tutkimukset osoittavat, että niistä on paljon haittoja ja kuolemia seuraa. Kyllä siihen pitäisi varmasti yhtä hyvin uskoa kuin uskotaan ilmaston muutokseenkin, vaikka sitäkään ei ole absoluuttisesti vielä todistettu. Näistä erilaisista ydinvuodoista haluaisin myöskin huomauttaa, että niin kauan kuin niiden aiheuttamat säteilyannokset ovat huomattavasti luonnon säteilyn alapuolella, niillä ei ole merkitystä, mutta niillä on merkitys tietenkin suurina uutisina ydinvoiman vastustajille. Mutta varsinaisesti haluan käydä käsiksi energiantuotannon riskeihin tarkemmin kuin viime yönä.

Lisäydinvoimaa vastustavien mielestä ydinvoimaan liittyy aina onnettomuuden riski, joten ydinvoimaa ei voida lisätä. Ydinvoimaan kuten kaikkiin toimiin liittyy tietenkin riski, mutta ovatko muiden energiantuotantomenetelmien haitat niin pieniä, että ne oikeuttavat hylkäämään lisäydinvoiman? Ensinnäkin ilmaston muutos voi tehdä Suomesta asuinkelvottoman. Ympäristöasiantuntijoiden mukaan ilmastonmuutos on suurin ympäristöuhka. Suomen kannalta pahin riski siinä on nopean ilmastonmuutoksen mahdollisesti aiheuttama Golfvirran pysähtyminen. Silloin Suomi siirtyy ilmastoltaan 1 000 kilometriä pohjoiseen, jolloin suuri osa maasta tulee asuinkelvottomaksi tai ainakin viljelykelvottomaksi. Jotta ilmastonmuutos pysähtyisi, on hiilidioksidipäästöjä vähennettävä mahdollisimman nopeasti 60 prosenttia. Tärkein keino päästöjen vähentämiseksi on ydinvoima, ei suinkaan hiilidioksidipäästöjä tuottavan maakaasun lisääminen. Maakaasu ei ole mikään väliaikaisratkaisu, koska ei meillä ole aikaa odottaa.

Polttovoimaloiden pienhiukkaset aiheuttavat satojen tuhansien eurooppalaisten kuoleman. Tämä on toinen riski, joka on muilla energiantuotantomenetelmillä. Kaikki polttovoimalat tuottavat pienhiukkasia, nokihiukkasia ja nitraattihiukkasia. Nykyisillä pitoisuuksilla ne aiheuttavat joka vuosi noin 100 000—400 000 eurooppalaisen ennenaikaisen kuoleman ja vielä enemmän sairastumisia. Sveitsiläisen tutkimuksen mukaan näyttäisi noin 40 prosenttia näistä kuolemista johtuvan liikenteen päästöistä, mutta kyllä parisataatuhatta kuolemaa energian vuoksi on kohtalaisen hyvä summa.

Mahdollinen ydinvoimasta luopuminen Ruotsissa ja Saksassa lisäisi Suomessa pienhiukkasia ja siten kuolemia. Minusta on aivan kohtuullista, että jos siellä siirrytään polttovoimaloihin, maakaasuun tai vastaaviin, Suomi vaatii sitten vahingonkorvausta. Kallis sähkö lisää työttömyyttä ja vähävaraisten elinkustannuksia. Tämäkin on riski, joka liittyy ohjelmiin, joissa pyritään välttämään ydinvoimaa. Lisäydinvoiman välttäminen ja maakaasun kohtuullinen lisääminen vaatii puuenergian ja tuulienergian lisäämistä ohi sen, mitä ilmastosta Tekesissä on esitetty. Silloin tullaan siihen, että Kioton sopimus toteutuisi ydinvoimattomassa eli voimattomassa vaihtoehdossa. Siinä joudutaan siis näitten ympäristönsuojelijoiden ohjelmassa ja keskustapuolueen vaihtoehto-ohjelmassa lisäämään puuta huomattavasti enemmän kuin 5 000 000 m3. Tuo 5 000 000 m3 saadaan kohtuuhinnalla metsästä pois, mutta kun mennään siitä eteenpäin, niin hinta kallistuu valtavasti. Sen jälkeen tullaan hyvin paljon kalliimpaan energiaan. Sama koskee tietenkin tuulisähkön lisäämistä ohi sen, mitä on ajateltu, koska tuulisähkölläkin meidän täytyy ensin rakentaa pilotvoimala. Tuolla Kokkolan seudulla olisi ihan järkevä rakentaa muutaman sadan megawatin pilotvoimala ja saada siitä kokemusta, mutta vuoteen 2010 mennessä ei mitenkään voida aikaansaada jotain 1 500:aa megawattia huipputehoa, niin kuin joissakin ohjelmissa kuvitellaan, tai jos saadaan, niin siinä todella menee rahaa, koska ei kukaan rakenna sitä muuten kuin suurella tuella.

Perusvoiman tuottaminen maakaasulla johtaa lisäksi kalliiseen sähköön, jonka hinta vielä on epävarma ja nousee maakaasun odotettavissa olevan hinnannousun mukana. Kun kaikki haluavat maakaasua, niin hinta tietenkin nousee. Kallis sähkö sekä epävarmuus hinnasta ja saatavuudesta estävät perusteollisuuden investoinnit jalostuksen lisäämiseen ja pysäyttävät osaltaan kansantulon kasvun. Kansantulon kasvu merkitsee lisää työttömyyttä eikä suinkaan työpaikkoja. Lopputulos maakaasuvaihtoehdon toteuttamisesta on siis se, että kansantulo alkaa pudota ja siitä seuraa hyvin suuria vaikeuksia hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseen ja työpaikkojen säilyttämiseen, ja kaikki tämä lisäksi vaatii energiaverojen nostamista, mikä tietenkin koskee erikoisesti vähävaraisia, jotka joutuvat joka tapauksessa sähkön, lämmön ja ruoan hankkimaan, joissa kaikissa energiaa tarvitaan.

Maakaasun lisääminen kasvattaa riippuvuutta energian tuonnista, niin kuin täällä on jo todettu useampaan kertaan, ja vähentää varmuutta, koska maakaasua ei voida varastoida. Meillä täytyy olla jotain, jota sitten käytetään, kun maakaasua jostakin syystä ei saada. Nämä ovat niitä riskejä, joita tulee, jos yritetään välttää ydinvoimaa.

Sitten ydinjätteiden riskit. Se on se, josta on paljon puhuttu. Se on tietysti yksi syy vastustajille hylätä ydinvoima. Ydinjätteet haudataan 500 metrin syvyyteen kallioperään huolellisesti pakattuina. Vastustajat pelkäävät niiden aiheuttavan säteilyä suomalaisille. Pelätään muun muassa, mitä jääkausi tekee jätteille. On todella hämmästyttävää, että murehditaan, mitä jääkausi tekee ydinjätteille, mutta ei suomalaisten kohtaloa jääkauden tullessa. Kaiken kaikkiaan Suomen maaperässä on uraania ja toriumia niin paljon, että niiden säteily vastaa noin 400 ydinvoimalan jätteiden säteilyä. Siis tässäkään ei millään tavalla saada kovin suurta lisäannosta, vaikka miten ajateltaisiin, siihen, mitä luonto jo aiheuttaa.

Suurin kohta, jolla yksinkertaisesti vain todetaan, että ydinvoimaa ei voida tehdä, on ydinonnettomuus. Sanotaan, että ydinenergialla on onnettomuusriski. Niin on, mutta mikä se onnettomuus sitten on? Mikä on suuren ydinvoimalaonnettomuuden seuraus? Menneinä vuosina on tehty tietenkin kaikenlaisia tutkimuksia siitä, minkälaisia onnettomuuksia voisi olla, mutta nyt meillä on Vtt:n selvityksiä nykyaikaisesta, nykyisin käytössä olevasta hyvin hoidetusta suomalaisesta ydinvoimalasta, minkälaisia seurauksia suuresta onnettomuudesta on. Länsimaisissa ydinvoimaloissa käytetään jäähdytykseen ja ydinreaktion aikaansaamiseen vettä hidastimena, muuten reaktio ei toimi, jos siellä ei vettä ole. Suuronnettomuus tapahtuu, kun jostakin syystä vesi häviää. Siellä on moninkertaiset varmuuskeinot pitää se vesi siellä sisällä, mutta ajatellaan nyt, että se kuitenkin jostakin syystä häviää. Silloin ydinreaktio pysähtyy päinvastoin kuin Tshernobylissä, jossa grafiitti edelleen säilyi siellä ja kuumeni yli kaikkien rajojen ja syttyi palamaan. Kuumuus aiheuttaa kuitenkin, koska se laitos on kuuma sillä hetkellä, jos vesi äkkiä häviää, ydinaineiden sulamisen. Jos paine kasvaa liikaa, silloin on pakko päästää ydinaineita sisältävää kaasua, lähinnä cesiumia, ilmakehään. Seurauksena on pahimmassa mahdollisessa tapauksessa, että maa saastuu ydinvoimalan ympärillä jopa 20 kilometrin etäisyydelle asti, niin että väliaikaisesti täytyy kieltää maanviljelys sillä alueella, koska siellä tuotetut elintarvikkeet tuottaisivat ihmisille säteilyä. Mutta se on vain väliaikaista, ja missään kohdassa ei ihmisiä kuole eikä säteily ylitä sitä, mitä luonnosta saadaan.

Tämä on siis se suuri ydinvoimalaonnettomuus, jonka perusteella pitää ydinvoimala hylätä. Tämä on kuitenkin niin pieni, että vakuutusmaksu aivan hyvin peittää kustannukset. Tästä ei voi tulla muuhun tulokseen, kun vertaa näitä haittoja, että ydinvoiman haitat ovat selvästi pienemmät, vaikka onnettomuudenkin oletetaan tapahtuvan joskus, kuin vaihtoehtoisten energiamuotojen. Eli lisäydinvoima on oikea valinta. Eettisesti minusta on aika omalaatuista, että kehittyneet maat eivät haluaisi käyttää ydinvoimaa vaan haluaisivat antaa kehitysmaille yhä vähemmän mahdollisuuksia saada itselleen lisää energiaa, koska siellä ei vielä tekniikka ole niin kehittynyttä, että ydinvoima olisi kovin järkevää.

Kaiken kaikkiaan maailma on tällä hetkellä, kun otetaan ilmastonmuutos ja pienhiukkaset huomioon, siirtymässä kohti ydinvoiman lisäkäyttöä.


Satu Hassi (vihr):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiurin viimeiseen väitteeseen, että maailma on menossa kohti ydinvoiman uutta tulemista: (Ed. Tiuri: Lukekaa lehtiä!) Ainakin viime vuosikymmenen tilanne oli se, että uusiutuvan energian markkinat kasvoivat yli 15 prosentilla vuodessa. Sen sijaan ydinvoiman markkinat kasvoivat alle prosentilla vuodessa. Jo useita vuosia sitten maailmassa investoitiin vuodessa uuteen tuulivoimaan enemmän kuin uuteen ydinvoimaan.

Arvoisa puhemies! Olen hiukan hämmennyksissäni siitä, että tämänpäiväinen keskustelu on suurelta osin kulunut, ikään kuin eduskunta ei viime keväänä olisi käsitellyt hallituksen ilmastostrategiaselontekoa, ikään kuin eduskunta ei yksimielisesti olisi sitä hyväksynyt. Siinä sekä hallitus että eduskunta yksimielisesti ovat todenneet, että on olemassa vähintään kaksi vaihto­ehtoa, ne vaihtoehdot, jotka siinä selonteossa ­nimitettiin KIO1:ksi ja KIO2:ksi,  niin  sano­­tuiksi maakaasu- ja ydinvoimavaihtoehdoiksi. (Ed.  Tiuri: Entäs KIO3?)

Tässä keskustelussa on myöskin ollut paljolti sellainen sävy, ikään kuin Suomi yhtäkkiä olisi suljettu talous, (Ed. Korkeaoja: Aivan oikein!) ikään kuin emme olisi osa kansainvälisiä markkinoita ja ikään kuin tekniikan kehitys pysähtyisi tähän. Kenties ainoastaan siltä osin täällä on väläytelty ydinvoiman kannattajien taholta tekniikan kehitystä, että ydinjätteeseen liittyviä ongelmia kenties tekniikka voisi kehittyä ratkaisemaan. (Ed. Tiuri: Tulee pienempiä ydinvoimaloita!)

Ed. Tiurille haluaisin myöskin sanoa, kun hän puhui riskeistä, esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, että se, mitä ed. Tiuri puhui ilmastomuutoksen riskeistä, on kaikki aivan totta, mutta lähtökohtahan tässä kaikilla on se, että me toteutamme ilmastopolitiikkaa, eli kysymys on vain siitä, millä keinoilla me toteutamme ilmastopolitiikkaa. Olisi rehellisempää riskejä käsitellessään ja arvostellessaan puhua sellaisesta vaihtoehdosta, jonka joku on esittänyt. Suurin osa esimerkiksi tästä ed. Tiurin riskien maalailusta käsitteli vaihtoehtoja, joita kukaan ei ole esittänyt. Esimerkiksi kun näistä kahdesta hallituksen viime vuonna esittelemästä vaihtoehdosta tehtiin ympäristövaikutusten analyysi, todettiin, että maakaasu—uusiutuvat-säästövaihtoehto, KIO1, ja ydinvoima—kivihiili-vaihtoehto, KIO2, ovat pienhiukkasten osalta saman arvoiset. Molemmat vaihtoehdot tuottavat yhtä paljon pienhiukkasia, joiden terveysvaikutuksista kyllä olemme ihan yhtä mieltä ed. Tiurin kanssa.

Täällä vaikuttaa olevan myöskin hieman outoja käsityksiä siitä, mitä uusiutuva energia on ja mitä sen mahdollisuudet ovat. Eräät keskustan edustajat, muun muassa ryhmäpuheenjohtaja Pekkarinen, ovat kritisoineet ympäristöjärjestöjä ja vihreitä siitä, että toisaalta vaaditaan metsien lisäsuojelua ja toisaalta puuenergiaa. Nyt on muistettava ensinnäkin se, että ympäristöjärjestöt ja vihreä puolue ovat eri asioita. (Ed. Laukkanen: Ei kai?) Ympäristöjärjestöille on hyvin tärkeää olla puolueista riippumattomia, ja myöskin vihreä liitto on ympäristöjärjestöistä riippumaton.

Mutta sinänsä on monien asiantuntijoiden, myöskin ympäristöministeriön asiantuntijoiden, selvittämä asia, että puuenergian lisäkäyttö ja metsien luonnon monimuotoisuuden lisäsuojelu eivät ole toisensa poissulkevia asioita. Ympäristöjärjestöjen metsänsuojeluesityshän tarkoittaa sitä, että Etelä-Suomessa suojeltua pinta-alaa lisättäisiin 2,1 prosentista 5 prosenttiin eli 3 prosenttiyksiköllä. Älkää nyt tulko naurattamaan väittämällä, että tällaisen toteuttaminen olisi jotenkin puuenergian lisäkäytön este!

Puuenergian lisäkäytön teoreettinen potentiaali on useita kymmeniä terawattitunteja ja vastaa siis useita kymmeniä ydinvoimalaitoksia. Se, mitä järjestöjen maanantaina esittämässä mallissa esitetään hallituksen KIO-malleihin verrattuna lisää puuenergiaa, on 4,6 terawattituntia eli noin puolen ydinvoimalan energiaa vastaava määrä. Siinä on kysymys niin pienestä puuenergian potentiaalin käytöstä, että sillä ei todellakaan vaaranneta metsänsuojelua. Jos toimitaan oikein, aivan kuten Metsäkeskus Tapiolla on ohjeet siitä, miten metsissä menetellään hakepuun keruussa, jotta biodiversiteettiä ei vaarannettaisi, niin nämä kaksi asiaa kyllä mahtuvat samaan Suomeen.

Mitä on sitten puhe siitä, että sähkön hinta nousee? Tiistaina yksi uusiutuvan energian parhaita suomalaisia asiantuntijoita, professori Lund, esitti tällaisen esimerkin, että jos 2 000 megawattia rakennettaisiin sitä uusiutuvaa energiaa, joka tämän hetken teknologialla on kalleinta, eli tuulivoimaa, olettaen että teknologia ei 10 vuodessa kehity, mikä tietysti on sinänsä epärealistinen oletus, mutta jos otettaisiin näin pessimistinen lähtökohta, niin 2 000 megawattia näin tuotettuna nostaisi sähkön hintaa 2—3 prosenttia. Keskimääräisen perheen sähkölasku nousisi 2—3 euroa kuukaudessa. Eli todellakaan mistään dramaattisista asioista ei ole kysymys.

Uusiutuvan energian ja perinteisten energiaratkaisujen hinnanerot ovat varsin pieniä. Meillä on kotimaassa hyvä osaamisen taso, ja juuri uusiutuvaa energiaa käyttävä tekniikka on se, mitä maailma tarvitsee, jotta voidaan toteuttaa muun muassa se seikka, mihin ed. Tiuri viittasi, jotta kehitysmaissa voidaan ottaa käyttöön puhdasta tekniikkaa. Itse asiassa kaikkein ratkaisevin asia, mitä maapallon ilmastolle tapahtuu, on se, millä tavalla kehitysmaat toimivat nostaakseen omaa elintasoaan. Jotta niille käyttökelpoisen tekniikan kehittämistä Suomessa edistettäisiin, meidän kannattaa kannustaa tämän teknologian kehittämistä Suomessa.

Mitä sitten on energiansäästö? Se ei suinkaan ole värjöttelyä pimeässä. Se on energiankäytön tehostamista, uuden paremman tekniikan käyttöä. Useiden selvitysten mukaan useimmissa tapauksissa energiankäytön tehostaminen on halvempaa kuin vastaavan uuden sähköntuotantokapasiteetin rakentaminen.

Meillä on myös puhuttu aivan kuin työlli­syytemme olisi kiinni siitä kaikkein ener­giasyöpöimmästä teollisuutemme osasta, joka kuluttaa teollisuuden sähköstä noin kaksi kolmasosaa, mutta työllistää hiukan yli 10 prosenttia teollisuuden työvoimasta. (Ed. Tiuri: Mutta tuottaa yhden kolmasosan kansantuotteesta!) Tällä hetkellä Suomen kansantalouden niin sanottu energiaintensiivisyys eli se, paljonko me kulutamme energiaa yhden bruttokansantuoteyksikön tuottamiseen, on 90-luvulla laskenut, mutta me olemme edelleen yksi maailman energiaintensiivisimpiä kansantalouksia. Saksa, Ruotsi, Tanska, Belgia, Hollanti, kaikki meidän EU-kumppanimme tuottavat kansantuotteensa vähemmällä energiankulutuksella. Jopa Yhdysvallat tuottaa hieman vähemmällä energiankulutuksella kansantuoteyksikön kuin Suomi. (Ed. Korkeaoja: Entäs sitten?) Jos me haluamme edelleenkin pärjätä ympäristökestävyysindeksivertailussa, jossa Suomi sai maailman ykköstilan tänä vuonna, niin tämä kuuluu niihin asioihin, joita meidän kuuluu petrata. (Ed. Korkeaoja: Ovatko ne tuotteet, joita tuotetaan, siis tarpeettomia?) Tässä asiassa meidän kannattaa petrata eli meidän kannattaa kannustaa sekä työllisyyden että talouden näkökulmasta kansantaloudessa niitä aloja, jotka työllistävät enemmän ihmisiä suhteessa energiankulutukseen. Näihin aloihin kuuluvat muun muassa ne teollisuudenhaarat, jotka tuottavat uuden energiatekniikan tuotteita.

Arvoisa puhemies! Vielä ydinvastuuasiasta. Ed. Tiuri väitti, että koska onnettomuusriski on pieni, niin se, mitä tällä hetkellä kerätään rahastoa ydinonnettomuuksien varalta, riittää. Tässä on tuotu jo esille, että suomalaisen ydinvoimayhtiön vastuu onnettomuuden sattuessa on korkeintaan 1,7 miljardia markkaa, mikä ei ole missään suhteessa suurimman mahdollisen ydinvoimaonnettomuuden kustannuksiin. (Ed. Tiuri: Se riittää hyvin sen korvaamiseen!) Saksassa vastaava korvausvelvollisuus on lähes kymmenkertainen Suomeen verrattuna ja Yhdysvalloissa yli kolmikymmenkertainen. Mutta mikä tahansa yläraja tälle korvausvastuulle on subventiota ydinvoimalle. Ainoa rehellinen ja markkinatalouteen sopiva meininki olisi, että voimayhtiö vastaa ­kaikissa tapauksissa kaikista aiheuttamistaan vahingoista. (Ed. Korkeaoja: Vastaako hiilivoimala? — Ed. S. Pietikäinen: Vastaa, ympäristövahinkolain mukaan!)

Arvoisa puhemies! Vielä haluan ydinjäteasiaan kommentoida, kun ed. Tiuri vähätteli sitä ­asiaa. Sillä hetkellä, kun ydinvoimalan käytetty polttoaine loppusijoitetaan kallioon, jos toimitaan nykyisen suunnitelman mukaan, se kallio on kymmenen miljardia kertaa radioaktiivisempaa kuin tavallinen suomalainen kallio, ja 200 000 vuoden kuluttua se on vielä kaksi miljoonaa kertaa radioaktiivisempaa kuin tavallinen suomalainen kallio.


Tanja Karpela (kesk):

Arvoisa puhemies! Äsken tuli ansiokkaasti esille vastuukysymys ydinvoima-asiassa, ja näin nuorena kansanedustajana minun mielestäni sen pitäisi olla yksi pääkysymyksiä tätä asiaa puidessa. Jos nimittäin ajatellaan teollisuusmaiden vastuuta ekologisten uusiutuvien energiamuotojen kehittämisessä, niin sen tulisi olla pääkysymys. Elleivät teollisuusmaat näitä uusiutuvia ekologisia muotoja kehitä, niin kuka sen sitten tekee, kehitysmaatko pienillä pennosillaan? Tuskin. Ei heillä ole sellaisia mahdollisuuksia. Tämä vaikuttaa myös maailmanlaajuisesti energiapolitiikkakysymykseen.

Tässä tuli ed. Tiurilla esille myös työllisyysnäkökulma. Tosi on, että ydinvoima työllistää välillisesti, mutta uusiutuvat energiamuodot työllistävät pitkin poikin tätä maata paljon monipuolisemmin.

Lopuksi vielä viimeisenä haluaisin mainita, että ei maakaasun tuonnin puitteissa ole ollut yhtäkään häiriöpäivää viimeiseen 20 vuoteen tietääkseni.


Juha Korkeaoja (kesk):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hassi, totesitte puheenvuorossanne, että Suomen pitäisi siirtyä vähemmän energiaintensiiviseen talouteen. Minä haluan kysyä, mitä tarkoitatte tällä. Tarkoitatteko sitä, että se tuotanto ja tuotteet, jota energiaintensiivinen teollisuutemme tuottaa, ovat tarpeettomia, esimerkiksi jaloteräs, joka on yksi tällainen tuote? Olisiko teidän mielestänne parempi, että maailmalla jatkuvasti kasvavassa teräksen kulutuksessa teräs tuotettaisiin esimerkiksi Puolassa tai Etelä-Afrikassa, jotka ovat niitä kilpailevia alueita, vaikka se näissä maissa tuotetaan huonommalla energiatehokkuudella? Ymmärrän teidän tavoitteenne, jos sanotte, että lakataan käyttämästä näitä tuotteita, mutta kun tämä ei ole realismia. Minusta (Puhemies koputtaa) globaalisti ajatellen ei ole ympäristön kannalta oikein, että tämmöistä tuotantoa halutaan siirtää pois Suomesta.


Eero Akaan-Penttilä (kok):

Arvoisa puhemies! Minusta on erinomaista, että ministeri Hassi on täällä paikalla keskustelemassa tästä asiasta. Se on tietysti täysin luontevaa, mutta sitten on aivan päinvastoin minusta tämä muu, mitä tässä sanon, sen takia, että te olette tekniikan lisensiaatti ja te vastustatte hyvin voimakkaalla profiililla tätä asiaa. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta minä vähän kummastelen sitä, että äskeisessäkin puheenvuorossanne te sivuutitte kokonaan ydinvoimalan varsinaiset riskit vähän samaan tyyliin kuin ed. Tiusanen, joka näkee, että ainoa riski on se, että on liian pienet vakuutukset.

Meille kuitenkin on jaettu periaatepäätöshakemus, tämä paksu luntta, jossa on erittäin paljon tietoa siitä, miten näitä riskejä käsitellään sekä lainsäädännön mukaan että hakijan mukaan. Nyt minä en tarkoita taloudellisia riskejä enkä energiatarpeisiin liittyviä asioita, vaan ihan siihen prosessiin ja voimalan mahdolliseen vaarallisuuteen liittyviä asioita. Tässä mielessä toivoisin, että saisin tähän ministerivastuun mukaisen käsityksen, mitkä ovat teidän mielestänne riskit (Puhemies koputtaa) ja mitä suuruusluokkaa ne ovat.


Martti Tiuri (kok):

Arvoisa puhemies! Minua hämmästyttää, että luotetaan siihen, että maakaasu on 20 vuotta virrannut, mutta kun suomalaiset ydinvoimalat ovat toimineet jo lähes 30 vuotta suuremmitta häiriöittä, niin ne ovat kauhean epäilyttäviä. Luotan aika paljon suomalaiseen insinööritaitoon.

Sitten kun ministeri Hassi ilmoittaa, että ydinvoima ei vastaa kustannuksistaan, niin minulla on tässä lista ympäristökustannuksista, jotka Euroopan komission ExternE-tutkimus on selvittänyt: hiilivoimala, 1 000 miljoonaa euroa per vuosi, silloin kun se tuottaa yhtä paljon sähköä kuin ydinvoimala, siis 6 miljardia markkaa; maakaasuvoimala 330 miljoonaa euroa vuosi eli alle 2 miljardia kuitenkin, mutta aika suuri kustannus; hakevoimalakin 150 miljoonaa euroa ja ydinvoimala 30 miljoonaa euroa. Ydinvoimala jo vastaa nykyään näistä kustannuksista, koska sähköstä peritään enemmän (Puhemies koputtaa) veroa kuin tämä maksu.


Pentti Tiusanen (vas):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä välihuudossaan tiedusteli, millä tavalla tulee ilmi se, että Suomessa ei pidetä ydinvoimaloita vaarallisina. Sanoin, että esimerkiksi siinä, että vakuutusvastuu on aivan liian matala. Tämä oli se, minkä totesin. On mielestäni kohtuutonta laajentaa asioita, niin kuin juuri teitte.

Puhemies! On hyvin paljon asioita, imagokysymys on eräs, mistä pitäisi keskustella. Siitä on aikaisemmin puhuttu, se on tärkeä. Viittaan myöskin siihen yhteiseen viime kevään työhömme, joka kiteytyi siinä mietinnössä, mikä täällä hyväksyttiin Suomen Kansallisen ilmasto-ohjelman kohdalla, ja siinä todetaan ympäristövaliokunnan arvio, että uusi ydinvoimala saattaa todellakin vähentää kiinnostusta, mahdollisuuksia kehittää muita energiantuotantotapoja innovatiivisesti.

Lopuksi, puhemies, kuoleman aikaistuminen on sellainen asia, että siihen pitäisi vähän lähemmin (Puhemies koputtaa) paneutua kuin vain epidemiologisin tutkimuksin tai yleisin huomioin.


Kirsi Ojansuu (vihr):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä kysyi riskeistä, ja on aivan selvää, että kaikkeen ihmisen toimintaan liittyy aina inhimillinen tekijä eli jokin virhearviointi, mikä tahansa pieni lipsahdus. Ydinvoimaloita, mitään teknologiaa ei koskaan saada sellaiseksi, että siitä tämä tekijä otettaisiin pois. Minusta tämä on aivan perustavanlaatuinen varovaisuusperiaate, jota meidän tulisi kaikessa päätöksenteossa noudattaa.

Vielä ed. Tiurille: Eettisesti on aivan kestämätöntä se, miten te linkititte nimenomaan teollisuusmaiden ydinvoimalisärakentamisen ja kehitysmaat. On aivan selvää, että meidän täytyy luoda sellaista teknologiaa, että kehitysmaissa voidaan luoda turvallista energiaa ja sinne kasvattaa hyvinvointia, ilman että siinä on olemassa riskiä.


Satu Hassi (vihr):

Arvoisa puhemies! Ed. Korkeaoja jälleen kerran ymmärsi väärin, mitä tarkoitin puhuessani energiaintensiivisestä teollisuudesta. Puhuin siitä, minkä teollisuudenalojen kasvua meidän tulisi politiikalla ensisijaisesti suosia. En ole puhunut siitä, että nykyistä energiaintensiivistä teollisuutta tulisi ajaa alas. En ole sellaista väittänyt — ei myöskään ministeri Soininvaara ole tällaista muuten esittänyt — mutta kysymys on siitä, minkä alojen kasvusta on kiinni meidän työllisyytemme. Energiaintensiivisen teollisuuden kasvuun voi olla muita perusteita, mutta meidän työllisyytemme kehitys on ensi sijassa kiinni muista aloista. Metallisulattoja rakentamalla voidaan muutamia satoja uusia työpaikkoja toteuttaa, mutta kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja, joita tarvitaan, sillä lailla ei tehdä, mutta sen sijaan esimerkiksi uutta energiatekniikkaa tuottamalla kylläkin.

Ed. Akaan-Penttilälle sanoisin, että uskon siihen, että riskienhallintajärjestelmä on tehty parhaan tiedon ja tahdon mukaan, mutta jos uskomme sen täydellisyyteen, (Puhemies koputtaa) mikä estää ottamasta vakuutusta, joka korvaa kaikissa tapauksissa kaikki haaverit?


Markku Laukkanen (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Mikään muu teknologia-alahan ei joudu yhteiskunnan arvokeskustelun kohteeksi samalla tavalla kuin suurimittainen voimantuotanto. Tästä vain kumpuaa se kysymys, jota eilenkin täällä hieman jo aloittelin, onko tämmöinen puhtaasti toimeenpanovaltaan kuuluva asia todellakin eduskunnan asia. Eli me joudumme ottamaan kantaa täällä yksittäiseen energiamuotoon, kun esimerkiksi ilmaston kannalta erittäin haitallisen kivihiililaitoksen rakentamiseen riittää pelkkä ilmoitusmenettely. Tämä on minusta iso kysymys, joka kannattaa myöskin yhteiskunnallisesti pohtia, varsinkin kun kaikissa muissa EU:n jäsenmaissa eduskunnan, parlamenttien, kansallisten parlamenttien myötävaikutus on järjestetty toisin ja varsinainen päätöksenteko on perustuslaillisesti suoraviivaisempaa eli toimeenpanovallan alueella.

Minusta vallan hyvin tätäkin kysymystä voitaisiin Suomessa hoitaa niin, että eduskunnan kanta määriteltäisiin pitkän linjan strategioissa, joihin hallitus hakisi eduskunnan myötävaikutuksen vaikkapa selontekomenettelyn muodossa. Nimittäin yhteiskunnallisen kokonaisedun ja eettisen arvioinnin tulee toki koskea muutakin kuin vain ydinvoimaa. Se pitäisi tehdä normaalin ympäristötarkastelun yhteydessä hallituksen omassa valmistelussa. Tämä olisi minusta paljon linjakkaampi ratkaisu kuin se, että käytämme nyt koko kevätkauden tämän kysymyksen yksityiskohtaiseen käsittelyyn samaan aikaan, kun maassa on myöskin monia sellaisia, vaikkapa meidän taloutemme kehitykseen, sosiaali- ja terveyssektoriin liittyviä huutavia lainsäädäntöhankkeita, joihin tänä päivänä edustajien pitäisi varsinaisesti aikansa käyttää. Eli me otamme kantaa siihen, saako yksittäinen yritys tehdä liiketoimintaansa koskevan investointipäätöksen, ja tämähän on nyt jo nähty, että tätäkin käsittelyä rasittaa sen politisointi energiapolitiikan kustannuksella, kuten minusta esimerkiksi vihreiden hallitustaktikointikin osoittaa.

Vihreiden hallituspolitiikan kytkeminen eduskunnan kantaan on myöskin parlamentaarisesti hyvin moitittavaa ja arveluttavaa. Eiväthän eduskunnan ratkaisut voi perustua siihen, nauttiiko eduskunta vihreiden luottamusta vai ei. Tällainen tilannehan meillä tässä parlamentaarisesti ajatellen on lähiaikoina käsissä. Kolmesta kuuteen nollaan on näiden suureiden perässä, joita me täällä joudumme pohtimaan. Ei ihme, että siinä kilot, megat, gigat, terat ja petajoulet menevät hieman sekaisin, niin kuin on tämäkin keskustelu monessa yhteydessä osoittanut.

Arvoisa puhemies! Se mitä Euroopassa ja maailmalla ydinvoimakysymyksissä tapahtuu, ansaitsee lyhyen tarkastelun. Maailman ydinvoimatuotantohan on päinvastaisista väitteistä huolimatta kasvanut ja sen osuus sähköntuotannosta on tällä hetkellä 16 prosenttia. Ydinsähkön osuus EU:n alueella on 35. Jos viides rakennetaan meille, Suomi tulee sen jälkeen EU:n keskiarvoon. Mehän olemme nyt alle 30 prosentin osuudessa. Maailmassa on 438 ydinvoimalaitosta ja rakenteilla 31. (Ympäristöministeri Hassi: Aasiassa!) — Aasiassa, aivan, mutta Itä-Euroopassa. On hyvä muistaa, ministeri Hassi, Eurooppaan on valmistunut Tshernobylin jälkeen 11 laitosta, joista 10 Ranskaan ja 1 Englantiin. — Maailman ydinsähkön tuotanto kasvoi 90-luvulla neljänneksellä, EU-maissa 20 prosentilla, Japanissa 60:llä ja Yhdysvalloissa 25:llä, tämä kaikki Tshernobylin jälkeen, ja Suomessa 20:llä laitosten tehonkorotusten ansiosta. Yhdysvalloissakin ydinvoimalat on modernisoitu, on korotettu tehoa ja käyttöaikaa pidennetty ja olemassa olevien voimalaitosten käytettävyys on olennaisesti viime vuosina parantunut. Viimeisten kymmenen vuoden aikana ydinvoimaloiden tehon kasvu Yhdysvalloissa vastaa 19:n uuden 1 000 megawatin ydinvoimalaitoksen lisärakentamista. Totta kai on selvää, että ilmastomuutoksen uhka on edistänyt ydinvoiman hyväksyttävyyttä. Kuten EU:ssakin energiapolitiikasta vastaava komissaari on sanonut, myös komission piirissä ydinvoiman hyväksyttävyys on viimeisen kahden vuoden aikana merkittävästi kasvanut joh­tuen juuri siitä, että täytyy löytää jokin stabiliteetti ja yhteinen linja, jolla me katamme kasvavan sähköntarpeen ja toisaalta yhteensovitamme siihen kasvihuonepäästöjen rajoittamisen. Tämähän on se yhtälö, jonka äärellä me täälläkin olemme.

Ihan lyhyesti totean vain sen, että Ruotsin- ja Saksan-mallihan on yhdenlainen bluffi, joka lähivuosina näyttää tyhjentyvän. Ei Ruotsi ole todellisuudessa sulkemassa yhtään mitään sen enempää kuin Saksakaan. Saksassa on edelleen 19 ydinvoimalaitosyksikköä. Niillä sovittu sähkön tuleva tuotantomäärä 2 600 terawattituntia on enemmän kuin ne ovat tähän mennessä tuottaneet, ja sitten vannotaan sen nimiin, että Saksa on alentamassa. Saksa ei pysty vähentämään hiili­dioksidipäästöjään ilmastosopimuksen edellyttämällä tavalla ilman ydinvoimaa.

Me tarvitsemme kaikkia muotoja, ja siksi onkin iso kysymys, miksi poliittisella päätöksellä haluamme sulkea pois yhden energiantuotantomuodon. Aikaisemmin jo ed. Turtiainen puhui viisaita sanoja vesivoiman käytöstä, joka on äärimmäisen ekologisesti kestävää. Mutta kuten tiedämme, me olemme senkin poliittisella päätöksellä sulkeneet pois. Vuotoksen rakentaminen merkitsisi 40:tä prosenttia vesivoimalle asetetusta lisäenergiatavoitteesta, mutta niin kuin olemme nähneet, maassa on paljon poliittisia voimia, jotka tekevät kaikkensa estääkseen myöskin sen rakentamisen.

Herra puhemies! Vuoden 1930 jälkeen sähkönkäyttö on vähentynyt vuonna 40 talvisodan jälkeen, jatkosodan aikana vuosina 41—44, yleislakkovuonna 56, ensimmäisen energiakriisin jälkeen 75 ja 90-luvun talouslaman alussa 91. Kaikkina muina vuosina sähkönkäyttö on kasvanut. Jos me nyt lähdemme siitä, että me saamme sähkönkäytön vähenemään, se merkitsee voimakkaita pakkotoimia, siis verotuksellisia pakkotoimia. Ministeri Hassin kunniaksi sanottakoon, että hän on hyvin selvästi tämän tavoitteensa myöskin kertonut. Tämähän tietysti on hyvä sitten myöskin teollisuuden ja kotitalouk­sien tiedostaa, että se merkitsee energiaverotuksen kautta merkittävää hinnan nousua myöskin energialle.

Sitten muutama sana uusiutuvista energianlähteistä. Tässä on minusta ollut valtavan suuri harha, että koko ajan asetetaan bioenergia ydinvoiman vaihtoehdoksi sen sijaan, että ymmärretään, että ne ovat rinnakkaisia. Eivät ne ole vaihtoehtoja vaan rinnakkaisia. Kun puhun uusiutuvista, toki silloin tarkoitan puun, turpeen ja sitten erittäin tärkeän, joka on jäänyt hyvin vähälle tarkastelulle, lajitellun ympäristöjätteen käyttöä, mixiä. Minun käsittelyssäni turve on uusiutuva energiamuoto. On hyvin tärkeätä, että se tulee saamaan myöskin puun tukipolttoaineena sille kuuluvan edullisen verokohtelun.

Herra puhemies! Kansallisen uusiutuvien energianlähteiden edistämisohjelman mukaan vuosina 1995—2010 bioenergian käytön lisäämistavoite on 60 prosenttia ja sähköntuotannossa tavoitellaan biosähkön kaksinkertaistamista. Tämä on erittäin tärkeä, merkittävä tavoite, joka minunkin mielestäni merkitsee suurenmoista mahdollisuutta Suomelle tällä teknologiainnovaatioalalla kehittää energiateknologiasta, ympäristöjätteen käsittelyyn liittyvästä teknologiasta, yksi sellainen merkittävä innovaatioteknologinen kivijalka, jonka kaltaisia Suomella on muitakin. Tämähän ei tarkoita sitä, että tässä konseptissa pitäisi sulkea mitään pois. Ei pidä sulkeakaan pois, ei bioenergialähteitä, ei tuulta, ei maalämpöä, ei mitään muotoja, vaan kaikkia pitää kehittää. Tämä on hyvin olennainen kysymys.

Puun osalta on hyvä korostaa koko ajan sitä, että kun Suomessa puun osuus energian kokonaiskäytöstä tänä päivänä on noin 21 prosenttia ja puulla tuotetun sähkön osuus sähkön kokonaistarpeesta noin 11 prosenttia, on tärkeää alleviivaten torjua se väärä käsitys, että puulla voitaisiin tuottaa erillistä sähköä. Erillinen sähköntuotanto puuperäisellä polttoaineella on täysin kannattamatonta, vaikka kuinka paljon me panisimme siihen veronmaksajien varoja. Puuperäinen sähkö tulee yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotantoon voimalaitoksilta, joilla on erittäin tärkeä merkitys aluetalouksien kannalta ja totta kai myöskin alueellisen kaukolämmön kannalta.

On koko ajan pidettävä mielessä, että kun puun energiakäytön lisäämismahdollisuuksia arvioidaan, puun ensisijainen käyttökohde on puunjalostusteollisuuden raaka-ainekäyttö. Siitä ei voida tinkiä. Siksi on koko ajan pidettävä Kansallisen metsäohjelman tavoitteesta, 5 miljoonasta, kiinni, joka sekin on erittäin massiivinen tavoite. Siksi Greenpeacen heitot siitä, että se voisikin olla kolminkertainen eli viisitoistakertainen nykypäivään verrattuna, siis 15 miljoonaa kuutiota, ovat täysin tuulesta temmattuja. Sitä ei suomalainen koko metsäsektori kestä, eikä myöskään, en usko, tämä talo niitä varoja, joita veronmaksajien varoja sitten siihen kokonaisuuteen tarvitaan, ole valmis myöntämään.

Tuulesta voidaan vain sanoa se, että tuulivoima ei ole ilman erittäin merkittäviä yhteiskunnan tukia kilpailukykyinen muihin sähköntuotantomuotoihin verrattuna. Meidän tuulivoimakapasiteettimme on tällä hetkellä 40 megawattia. Tuulivoimaa tuotetaan 64 laitosyksiköllä vuodessa 0,06 terawattituntia, joka vastaa 3 000 sähkölämmitteisen omakotitalon vuosienergiaa, eli Suomen sähkön kokonaistarpeesta tuulivoimalla katetaan tällä hetkellä alle promille.

Uusiutuvien energianlähteiden edistämisohjelman tavoitteena on tuottaa 1,1 terawattituntia tuulisähköä vuonna 2010, ja tällä katettaisiin reilu prosentti sähkön kokonaistarpeesta. Tavoitteen saavuttaminen vaatii vuoteen 2010 mennessä yhteensä 430 miljoonan euron investoinnit, siis 2,5 miljardia markkaa. Investointituen määrä tulisi olemaan tässä investoinnissa 600 miljoonaa markkaa ja verotuen kokonaismäärä noin 200 miljoonaa markkaa. Tämähän käytännössä merkitsee sitä, että pitää rakentaa mittavia tuulivoimapuistoja. Maalle rakennettaessa kyseeseen tulevat lähinnä rannikoille ja tuntureille rakennettavat 10—20 tuulivoimalan keskittymät. Toteuttamiskelpoinen potentiaali maalle pitkällä aikavälillä voisi olla 500—750 megawattia, mutta suurin osahan potentiaalista on merellä.

Tekninen potentiaali on suuri, ja teoreettisesti tuulivoimalla voidaan kattaa useita kymmeniä, niin kuin täällä on puhuttu, prosentteja Suomen sähköntarpeesta. Mutta käytännössä rajoitteena toimivat massiiviset kustannukset, varavoiman tarve, alueiden maankäytön rajoitukset sekä ennen muuta myös yleinen hyväksyttävyys. Uskon, että toteuttamiskelpoinen potentiaali voi olla siellä 1 prosentissa eli yhdessä terawattitunnissa ja megawatteina 1 000—1 500 megawattia. Mutta on turha väittää, että tämä olisi mittavammassa määrin ratkaisu meidän tämän hetken isoon kysymykseemme. Mikä tärkeintä, tuulivoima vaatii täydennyksekseen hyvät säätöominaisuudet omaavaa tuotantoa, esimerkiksi vesivoimaa. (Min. Hassi: Jos sitä on hyvin paljon!) — Täsmälleen, mutta siksi logiikkahan, ministeri Hassi, kulkeekin näin, että niiden, jotka ajavat tuulivoiman massiivista rakentamista, ensi sijassa tulisi kannattaa silloin myöskin vesivoiman lisärakentamista, jotta sitä säätövoimaa olisi nopeasti tarjolla. Tämä on hyvin olennainen kysymys.

Herra puhemies! Vielä pienen hetken kollegojen aikaa vie maakaasukysymys. Vaikka tänään ed. Tennilä uhosi valtavasti Venäjä-kortista, eihän täällä kukaan ole millään Venäjällä pelotellut. (Ed. Tiusasen välihuuto) — Kuka? En tiedä, kuka sillä on pelotellut, mutta fakta nyt vain on se, että emmehän me, ed. Tiusanen, tästä venäläisen maakaasun suhteellisesta läheisyydestä ole hyötyneet, emme lainkaan. — Minä täysin allekirjoitan ja myönnän sen, että maakaasun saamisvarmuus, tuotantovarmuus ja sen saatavuus on ollut erinomaista. Eihän se ole ongelma. Kysehän on pitkässä juoksussa tietenkin hinnasta. Maakaasu on tänä päivänä kaksi kertaa kalliimpi sähköntuotannon polttoaine kuin kivihiili.

Otan edelleenkin esimerkin ed. Tiusasen kotikaupungista Kotkasta, jossa on Suomen ai­­noa maakaasulauhdevoimalaitos. Tänä päivänä ­teollisuus on valmis sanomaan, että se on ollut väärä investointipäätös. Tämä johtuu juuri siitä, että viime vuonna tuota laitosta käytettiin 32 tuntia ja tänä vuonna sitä käytettiin — hyvin tarkka tieto — 2. päivänä tammikuuta, pakkaspäivänä, jolloin sähkön hinta hyppäsi tilapäisesti alle 200 markasta yli 1 000 markkaan megawattitunnilta.

Sanonpa vain, että Suomen hyvinvoinnin ja teollisuuden kilpailukyvyn kannalta olisi äärimmäisen onnetonta, jos sähkön hinta asettuisi laitoksen jatkuvaa käyttöä puoltavalle tasolle maakaasun nykyhintatasolla. Kyse on juuri siitä, että kyllähän veronkorotuslinja tekee maakaasustakin sitten aikanaan kilpailukykyisen, mutta kyllähän meidän täytyy tässä luottaa myöskin siihen, että maakaasu toimisi markkinaehtoisesti, ja markkinahintaisesti, ja sellaisena meidän täytyy luottaa, että maakaasun hinta kehittyy.

Maakaasuvaihtoehto näyttää voivan toimia Suomessa vain yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa, ja siinä se kilpailee puubiomassan, turpeen ja kivihiilen kanssa ja voi toimia niitä korvaavana polttoaineena. Tämä on mielestäni tärkeä lähtökohta, ja silloin kun mietitään myös merkittäviä yhteiskunnan tukipanostuksia, totta kai meillä pitää olla myöskin tavoite ja näkökohta siihen, mihin tuotantomuotoon niitä halutaan.

Minä kuulun siihen koulukuntaan, joka näkisi mielellään yhteiskunnan tukipanostukset tutkimus- ja kehitystoimintaan, mittavien demolaitosten rakentamiseen sekä veropoliittisiin keinoihin, joilla me teemme puusta, turpeesta ja ympäristöjätteestä kilpailukykyisiä tukipolttoaineita perusvoimatuotannolle. Täytyy aina muistaa, että niistä ei ole erillissähkön tuotannoksi.

Euroopassahan maakaasun hinnat saattoivat kaukolämpölaitokset jo ylivoimaisiin taloudellisiin vaikeuksiin. Otanpa Saksan esimerkiksi. Saksan parlamentti tammikuussa 2002, siis reilu kuukausi sitten, hyväksyi maakaasun hinnan tukijärjestelmän vuosikustannuksiksi 4,5 miljardia euroa — 4,5 miljardia euroa Saksassa tukijärjestelmä maakaasun hintaan. On tavattoman vaikea nähdä, että maakaasusta voisi tulla kilpailukykyinen vaihtoehto erillisessä sähköntuotannossa jälleen kerran.

Nyt kun ed. Ojansuu tuli paikalle, minulla oli varattu teillekin muutama lause. Kun katselin erästä televisio-ohjelmaa — he ovat hyvin kiinnostuneita erityisesti vihreiden kansanedustajien energiapoliittisista näkemyksistä — eräs lause siellä oli niin huikea juttu, että se jäi kaikumaan mieleeni, ja se oli se, että kaikki Venäjän ydinvoimalaitokset teidän mielestänne voitaisiin ajaa alas ja rakentaa koko laaja äiti-Venäjä-maa täyteen pikku pikku puulaitoksia. Siinä oli realismi niin kaukana todellisuudesta, että nyt haluan teille vaan kertoa konkreettisen esimerkin ilman mitään terawattitunteja tai petajouleja tai muuta. Kerron vain, että jos Pietarsaaren Ahlholmens Kraft käyttää vain puuta, siellä tarvitaan tunnissa 10 täyttä rekkalastia, 240 rekkaa vuorokaudessa. Sitten jos me korvaisimme puulla yhden 1 000 megawatin ydinvoimalaitoksen, joka käy 95 prosentin käyttöasteella, siis korkealla suomalaisella käyttöasteella, puuta tarvittaisiin vuodessa metrin mittaisia koivuhalkoja pino, jonka kor­keus on 2 metriä, pituus 8 000 kilometriä. Ei edes laaja Venäjänmaa riittäisi siihen pinon pituuteen, menisi kaksi kertaa läpi.

Nämä osoittavat mittakaavan, mistä tässä on kyse. Ne ovat huikeita määriä, ja kuitenkin me olemme maa, jossa minun mielestäni puu täytyy käyttää ensi sijassa sen varsinaiseen alkuperäiseen käyttöön.

Vielä yksi käytännön esimerkki osoittaa, että Poriin tuleva laivallinen hiiltä tuottaa saman verran sähköä kuin 150 kappaletta yhden megawattitunnin tuulimyllyjä tuottaa vuodessa. Turha sanoa, kumpi on halvempaa ja kumpi on edullisempaa ja kumpi tuottaa yhteiskunnalle tuloja ja kumpi tuottaa menoja. Tällaisten faktojen äärellä me olemme. On tietysti toivottavaa, että valiokunnat, kun tämä asia täällä nyt on, kuulevat massiivisesti asiantuntijoita ja aikanaan tehdään faktoihin perustuvia valintoja, kun tämä ratkaisu yhden energiamuodon osalta on eduskunnalle annettu.

Herra puhemies! Aivan lopuksi vain totean sen, että puun ja turpeen yhteiskäytössä voidaan hyvin edullisesti ja tehokkaasti rajoittaa CO2-päästöjä. Ainoastaan vesi ja ydinvoima ovat tässä suhteessa parempia. Siksi on ihan selvää, että pienissä voimalaitoksissa, joissakin teollisuusintegraateissa voidaan turvautua sataprosenttisesti puunkäyttöön mutta pääsääntöisesti lisäpolttoaineena tarvitaan aina turvetta. Siksi Kioton sopimukseen oikeasti, tiukasti sitoutuminen minusta on äärimmäisen tärkeä näkökulma. Se johtaa totta kai meillä tiettyihin energiapoliittisiin johtopäätöksiin.

Sähköveron palautuskysymys: Minä en puhu verojen korotuksesta vaan puhuisin palautuksesta, jota niin ikään tarvitaan. Metsähakkeella tuotetun veronpalautuksen nostaminen nykyisestä 4,2 eurosta 6,9:ään per tuotettu sähkömegawattitunti olisi erittäin perusteltua. Tämä toisi yhden euron per megawattitunti lisää metsäpolttoaineelle kilpailukykyä. Minä olen ymmärtänyt, ministeri Hassi, että teidänkin porukkanne ankarasti puolustaa puun käyttöä. Jos näin on, teidän täytyy hallituksessa vaikuttaa veropoliittisin keinoin, että sille tulee käytettävyyttä ja kannattavuutta. Metsähakkeen kannattavuuden edellytys on myös verotukien jatkuvuus. Sen takia tätä veroetua voidaan verrata turpeen veroetuun. Nykyisinhän se etu on 1,7 euroa megawattitunti. Jos etu pienenee, metsähakkeelle tulee totta kai silloin vaikeuksia. Tämä niin sanottu Ruotsin-malli on kyllä tässä, ed. S. Pietikäinen, tavoiteltava. Kun me aina ihailemme, miten paljon siellä käytetään haketta, tällä keinolla me voimme päästä samalle nousujohteiselle uralle myöskin tässä. (Ed. S. Pietikäisen välihuuto) — Jos puhemies sallii, jo aikaisemmin puhuin aika pitkään tuulivoimasta ja osoitin, että ilman muuta tuulivoimalle tukea, mutta sen verran, että se kattaa sen 1 prosentin, koska sen yli menevä tuotanto tuulivoimassa näyttää olevan täysin epärealistista niin kustannuksiltaan kuin energiapoliittisestikin.

Kiinnitän edustajien huomiota puheenvuorojen pituuteen, en sen takia, että niitä olisi rajoitettu, mutta kiinnitän siihen sen puoleen huomiota, koska on puhemiesneuvostossa päätetty, että tämä keskustelu viedään nyt loppuun. Toivon, että kaikki voisivat puhua säädylliseen aikaan.

On pyydetty vastauspuheenvuorot tähän asiaan: ed. Ojansuu ja ministeri Hassi, ed. Karpela ja ed. S. Pietikäinen. Myönnän nämä vielä, mutta pyydän myöskin, ettei joka puheenvuoron jälkeen replikoida, koska silloinhan tämä menee aika lailla huonommaksi.


Kirsi Ojansuu (vihr):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen todellakin sanoi tämän lauseen, jonka televisiossa sanoin, mutta en muista, käytinkö ilmaisua "kaikki venäläiset", mutta joka tapauksessa, kun meillä yleisesti puhutaan, että meidän suurimpia turvallisuusuhkiamme ovat venäläiset ydinvoimalat, totta kai meidän täytyy tässä tilanteessa tehdä myös sellainen ratkaisu, jota me hyvin ja turvallisin mielin voimme myös venäläisille viedä mallina. Todella sillä tietämyksellämme ja teknologian kehityksellämme voimme viedä myös sinne sellaista vaihtoehtoa, joka on meidän kannaltamme turvallinen.

Sen takia on keskeistä, että me valitsemme nimenomaan uusiutuvat energianlähteet ja hakevoimalat ja niiden tuotekehittelyn, koska me myös voimme viedä Venäjälle niitä, luoda työpaikkoja, turvallista energiaa sinne. Tämä on minusta aivan olennainen kysymys, kun me mietimme täällä Suomessa tätä kysymystä.


Satu Hassi (vihr):

Arvoisa puhemies! Ihan tähän samaan asiaan: Komea oli halkopino, mitä ed. Laukkanen kuvaili. Mutta tiedoksi vain, että Suomessa käytetään puuta energiaksi jo enemmän kuin tuon halkopinon verran, mutta ei se puuenergia tuollaisten massiivisten halkopinojen muodossa missään ole säilössä eikä kulje.

Joitakin vuosia sitten saksalainen Öko-Institut teki selvityksen Luoteis-Venäjän ydinvoimaloista ja totesi, että energiansäästömahdollisuudet Luoteis-Venäjällä ovat niin suuret, että kaikki Luoteis-Venäjän, siis meidän lähialueidemme, ydinvoimalat voitaisiin sulkea ilman niin sanottuja hyvinvointitappioita, jos energiankäytön tehostamismahdollisuudet käytettäisiin hyväksi. Tämähän on se osaaminen, mitä suomalaisten pitäisi Venäjälle viedä.


Tanja Karpela (kesk):

Arvoisa puhemies! Saattaa tietenkin olla, että näiden eri energiavaihtoehtojen välillä on joitakin taloudellisia eroja, mutta minun mielestäni ne kyllä näyttävät aika marginaalisilta itse ratkaisun kannalta. Voi olla, että ydinvoimaluvan kieltäminen ei toisi aivan niin nopeaa talouskasvua kymmenen vuoden mitalla kuin ydinvoiman rakentaminen.

Mutta toisaalta, kuka osaa sanoa, minkälaista vahinkoa Suomen maineelle tulevaisuuteen ja ympäristönsuojeluun profiloituvana maana koituu, jos me päädymme tämmöiseen vanhenevaan ylimenokauden ydinvoimatekniikkaan. Ydinvoima on kuitenkin maailman ahnaimman väestön väliaikainen keino elintason nostamiseen tulevaisuudesta piittaamatta. Eihän kukaan tervejärkinen voi esimerkiksi väittää, että kehitysmaiden energiatulevaisuus turvattaisiin ydinvoimaloilla.


Sirpa Pietikäinen (kok):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkasen puheenvuoro kuvasi hyvin, että meillä edustajilla ­­­­­on paitsi erilaisia arvolähtökohtia ydinvoiman lisärakentamisen osalta myöskin hyvin erilainen ­aikaperspektiivi arvioida tätä kysymystä. Ed. Laukkasen näkemykset esimerkiksi uusiutuvien energianlähteiden käyttömahdollisuuksista kuvastivat tämän päivän tietoon tai eilispäivän oletuksiin liittyvää pessimismiä. Voin vain kuvitella, miltä nuo puheenvuorot ja ajatukset kuulostavat 30 tai 60 vuoden kuluttua, ja tätä aikajännettä meidän edustajien täällä täytyisi kyetä kuitenkin katsomaan, koska niin pitkälle meidän ratkaisumme esimerkiksi ydinvoiman osalta hakemuksen mukaankin oletetaan kestävän.


Markku Laukkanen (kesk):

Arvoisa puhemies! Enhän minä ole lainkaan pessimisti. Päinvastoin, minähän julistin monella esimerkillä, miten kaikkia uusiutuvia energiamuotoja pitää voimakkaasti tukea valtion toimin. Siksi minusta on tärkeää, että hallitus tuo myöskin tähän liittyvän rahoitusohjelman. Pitää rakentaa uusia innovaatioita, uutta teknologiaa, edistää tuulivoimaa, aurinkolämpöä, maalämpöä, kaikkia mahdollisia. Tarvitsemme näitä kaikkia. Korostin sitä, että poliittisella päätöksellä ei pidä sulkea yhtä muotoa pois.

Ihmetyttää, kun koko ajan puhutaan, että ydinvoimateknologia on vanhentunut teknologia. Mihin tämmöinen ajatus perustuu? Kyllähän ydinvoimateknologiakin kehittyy samalla tavalla kuin muu teknologia.

Imagohaitasta totean vain: Miten on niiden maiden imagon laita, jotka eivät kykene sopeutumaan Kioton päästötavoitteeseen? Siinä on niiden maiden imagossa miettimistä. Miten on käynyt Norjalle, joka aloitti uudelleen valaanpyynnin? Silloin, kun se sen aloitti, sanottiin, että Norjan vientiteollisuus (Puhemies koputtaa) romahtaa, kun tulee imagohaittaa. (Min. Hassi: Se olikin vastuutonta!) — Aivan, mutta Norja pyytää valasta eikä Norjalla näytä olevan mitään imagohaittaa, (Puhemies koputtaa) vaikka niin väitätte.

Minä pyydän, että jos huudetaan välihuutoja — jotka ovat kiellettyjä, mutta sallittuja lyhyinä — ei jatkuvaa päällepuhumista (Naurua). Ja nyt puramme puheenvuorolistaa.


Juha Korkeaoja (kesk):

Arvoisa puhemies! Varmaan kaikki täällä tunnistamme ydinvoimaan liittyviä ongelmia, joista keskeisimmät ovat onnettomuusriskit ja käytetyn polttoaineen varastoimiseen liittyvät ongelmat. Kun käsiteltävänä on meidän tapauksessamme viidennen ydinvoimayksikön rakentaminen, mielestäni oikea kysymyksenasettelu on se, millä tavalla tämä päätös lisää riskejä. Jos ajatellaan onnettomuusriskiä, totta kai se, että tulee yksi yksikkö lisää, tarkoittaa riskin lisääntymistä, mutta monet asiantuntijat ovat todenneet sen, että kun alalle tulee uutta tietoa, uusia ihmisiä, se merkitsee sitä, että nämä tekijät vähentävät riskiä. Minusta pitäisi todella analysoida hyvin huolellisesti, tarkkaan ja viileästi, mikä on todellisuudessa viidennen ydinvoimalan merkitys onnettomuusriskin osalta.

Sama pätee käytetyn polttoaineen sijoittamiseen liittyviin ongelmiin. Mikä lisä syntyy siitä, että meillä on viides yksikkö? Kun olen kuunnellut puheenvuoroja, minusta tuntuu siltä, että tässä lähdetään ikään kuin siitä ajatuksesta, että meille rakennettaisiin ensimmäistä ydinvoimalaa. Tilanne on tässä suhteessa tietenkin aivan toisenlainen. Odottaisin, että asiaa käsiteltäisiin nimenomaan siitä todellisuudesta lähtien, missä ollaan, eli viidennen yksikön rakentamispäätöksen osalta.

Toinen huomio liittyy siihen, mikä mielestäni edustaa jonkin asteista älyllistä epärehellisyyttä. Se on se, että viime kaudella suurella yksimielisyydellä, muun muassa ed. Hassi yhtenä mukana, oltiin hyväksymässä merkittävää ydinvoiman lisäkäyttöä Suomessa, kun yksiköitten tehoa lisättiin parikymmentä prosenttia. Se merkitsi sitä, että meillä ydinjätettä tulee vastaavasti lisää. Varmasti se vaikutti jotakin myöskin onnettomuusriskiin. Miksi silloin tämän asian annettiin mennä ilman suurta keskustelua? Miksi silloin vihreä liitto ja monet muut nyt ydinvoiman lisärakentamista vastustavat saattoivat olla hyväksymässä tämän? Minulle ei ole kukaan antanut loogista selitystä, miksi nämä kaksi asiaa ovat nyt niin erilaiset.

Seuraavaan näkökulmaan, joka liittyy jo vähän aikaa sitten esillä olleeseen energiaintensiiviseen teollisuuteen. Suomessa on hyvin moderni ja hyvin kehittynyt metallienvalmistusteollisuus. Meillä on nykyisin Outokummun osaomisteinen Tornion jaloterästeollisuus, meillä on Harjavallan ja Porin kupariteollisuus, meillä on Rautaruukin teollisuus jne. Meidän metallurginen teollisuutemme on erittäin energiatehokasta. Tuotettua yksikköä kohti käytetään energiaa vähemmän kuin useimmissa muissa maissa vastaavassa tuotannossa.

Hyväksyisin ajatuksen, että tästä tuotannosta luovuttaisiin, jos kulutus maapallolla olisi alenemaan päin, jos se tarkoittaisi sitä, että todella tällaisesta tuotannosta maapallonlaajuisesti luovuttaisiin, mutta kun jaloteräksen kulutus kasvaa ja tuotanto lisääntyy, minusta ei silloin ole meillä mitään perustetta alan syrjintään. Vaikka ministeri Hassi totesi, että hän ei tarkoita sitä, että tuotantoa ajettaisiin alas, hän tarkoitti sitä, että tätä alaa ei kehitettäisi. Minusta meillä on kaikki syy lähteä liikkeelle siitä, että energiaintensiivistä teollisuutta myös kehitetään Suomessa. Silloin on hyvin relevanttia kysyä, millä edellytyksellä tällainen teollisuus voi kehittyä.

Minusta jokaisen meidän markkinataloudessa elävän ja järjestelmää kannattavan pitää tietää, minkälaisilla edellytyksillä investointipäätöksiä tehdään. Tällaisessa teollisuudessa, jossa ener­gian ja nimenomaan sähkön osuus tuotantokustannuksista on merkittävä, hyvin tärkeää on tietää se, että energiaa on saatavissa luotettavasti, tasaisesti, pitkälle tulevaisuuteen. Toisekseen erittäin tärkeätä on tietää se, että on jonkinlainen ennustettavuus myös sen energian hinnalla ja hintakehityksellä. Kaikki tiedämme, että ydinsähkön osalta nämä kaksi tekijää ovat tässä suhteessa ylivoimaisia: hinnan ennustettavuus ja saannin varmuus.

Täällä on useissa puheenvuoroissa todettu, että jos tehdään nyt myönteinen ydinvoimaratkaisu, se tarkoittaisi ikään kuin sitä, että sen jälkeen Suomi ei enää olisi kiinnostunut myymään ja markkinoimaan esimerkiksi biopolttoaineiden polttotekniikkaa ulkomaille ja kehittämään sitä. Minusta tällainen päätelmä on kovin kummallinen: Miksi luopuisimme yhdestä tärkeästä tuotannonalasta, jos jotain muuta kehitetään? Eivät nämä ole toinen toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Me olemme tällä sektorilla edenneet, ja se on tulevaisuuttakin ajatellen hyvin kiinnostava tuotannonala, mutta nämä asiat eivät ole, niin kuin sanoin, toisiaan poissulkevia.

Eilen täällä käsiteltiin hyvin paljon maakaasua. Maakaasun osalta totesin muun muassa siihen liittyvän eettisen ongelman, joka minusta on se, että tällaista hienoa luonnonvaraa ei pitäisi polttaa, ei missään tapauksessa. Se, jos jokin, on varastamista tulevilta sukupolvilta, että me polttaisimme sellaista luonnonvaraa, jota varmasti tulevaisuudessa tarvitaan erilaisten tuotteiden raaka-aineena. Kun vielä joku ehdottaa, että sitä käytettäisiin lauhdesähkön tuotantoon eli tavalla, jossa energiasisällöstäkin puolet menee lauhdevesien mukana mereen, niin sehän olisi todella vastuutonta. Minusta täällä monet puheenvuorot ovat osoittaneet sen, että kaasun käyttö ei voi olla vaihtoehto. Sen takia tämä hallituksen toinen vaihtoehto viime kevään ilmasto-ohjelmasta on monella tavalla monen tekijän johdosta käyttökelvoton.

Uusiutuvat energiavarat ovat mielenkiintoinen ja pitkällä tähtäyksellä ilman muuta kaikkein kiinnostavin alue. Täällä on paljon puhuttu biopolttoaineista. Kun itse olen metsänomistaja, niin tietenkin olen erittäin kiinnostunut siitä, mitä metsän tuotanto voisi tarjota tässä suhteessa. Viime keväänä myin metsää, ja siinä sopimuspaperissa oli kohta, jossa kysyttiin, saako ostaja niin halutessaan korjata hakkuutähteet. Pistin siihen kruksin, että saa. Luulin silloin kyllä, että näin ei tapahtuisi, mutta nämä tähteet hakkuun yhteydessä kasattiin ja nyt kuukausi sitten haketettiin ja käytettiin porilaisessa lämpölaitoksessa.

Mutta olen kyllä miettinyt, että se taisi olla sillä ehdolla, että annoin sen noin vain pois, ihan viimeinen kerta, kun tämmöisen kruksin laitoin. Mielestäni vähintä, mitä minun metsänomistajana olisi pitänyt siitä saada, on se, että sen ravinnetappion, ravinnepoistuman, joka tämän puumassan myötä tapahtui, arvo olisi minulle korvattu joko niin, että se olisi korjaajan toimesta palautettu sinne metsään, tai olisin saanut sellaisen rahan, että voisin sen lannoituksen sitten tehdä.

En ole ainoa metsänomistaja, jonka kohdalla on näin käynyt, ja jatkossa hakkuutähteen kerääminen ilman muuta edellyttää, että sillekin maksetaan jokin kantoraha. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että metsähakkeen hinta nousee, ja se tarkoittaa myös sitä, että kun tämän polttoaineen hinta tällä tavalla nousee, niin ainakaan lauhdesähkön tuotanto ei millään muotoa voi olla mahdollista tällä polttoaineella. Tässäkin yhteydessä tullaan jälleen siihen tulokseen, siihen tilanteeseen, että puupohjaisilla polttoaineilla lauhdesähkön tuottaminen ei taloudellisista syistä ole mielekästä eikä tule kysymykseen.

Kun vaihtoehtoja käydään läpi, niin todella taloudellisesti, ympäristöllisesti ja eettisesti hyväksyttäviä vaihtoehtoja ei jää jäljelle. Itse asiassa voitaisiin sanoa, että okei, poltetaan sitten kivihiiltä entistä enemmän, mutta yhteisesti täällä on todettu, että Kioton tavoitteisiin pääseminen taas ei sitä mahdollista. Tullaan siihen tulokseen, että emme voi vain sulkea pois vaihtoehtoja, täytyy myös jotain hyväksyä. Oma lopputulemani on se, että ainakaan toistaiseksi ei kukaan ole esittänyt perusteltua vaihtoehtoa viidennen ydinvoimalan rakentamiselle.


Irina Krohn (vihr):

Arvoisa puhemies! Omatunto-sana ei ole onneksi oma tunne vaan se on omatunto. Jos ajatellaan englanniksi sanaa consciousness, se on sama kuin tietoisuus, ajattelu, eli tarkoitan, että se, että tämä nähdään omantunnon kysymyksenä, vaatii meiltä ajattelua, ajattelua arvojen kautta. Olin hyvin pettynyt, että ministeri Mönkäreen lähetepuheenvuorossa tämä asia kokonaan sivuutettiin ja siihen perehtyminen jää nyt eduskunnan vastuulle. Meillä on suuri joukko kansanedustajia, jotka aidosti yrittävät tehdä parhaan valinnan. Toivoisin, että valiokunnat antaisivat työkaluja myös tähän ajatteluprosessiin. Ajatellaan joitakin arvoja, joita tässä on tullut ilmi.

Olin hyvin iloinen kuullessani ed. Martti Tiuria, joka selvästi tajuaa ilmastomuutoksen mittaluokan. Meidän maapallomme ylle on tulossa ikään kuin lämmin viltti tai talvitakki. Kun aikaisemmin oli kylmä pakkasyö ja kirkas tähtitaivas, niin lämpöä haihtui avaruuteen, mutta maapallo kääriytyy yhä enemmän sellaiseen lämpimään villatakkiin, joka estää lämmön haihtumista, ja me jäämme tähän muutokseen. Sen muutoksen mahdollisuus ja mittaluokka on sen kaltainen, että ne muutokset, jotka esimerkiksi terrorismin torjunta tai jokin muu on meidän elämäämme aiheuttanut, ovat mielestäni pienempiä. Silloin toivoisin, että juuri tätä arvoa vasten sitten asiaa katsottaisiin.

Täällä on varmasti, uskon, monia ihmisiä, jotka vilpittömästi juuri ilmastomuutoksen torjumisen näkökulmasta uskovat, että ydinvoimavaihtoehto on ikään kuin oikein. Itse olen eri mieltä, mutta se on yhteisesti tunnustettu arvo. Jos on niitä edustajia, jotka ikään kuin eivät näe ilmastomuutoksen torjuntaa minään arvona — useinhan arvo tarkoittaa sitä, että se saa jollakin ­tavalla vaikuttaa meidän elämäämme, se saa maksaa — tuntuu irvokkaalta, että vastakkain ovat edustajat, jotka ovat valmiit torjumaan ilmastomuutoksen, ja edustajat, jotka ovat valmiit vaarantamaan sivilisaatioiden olemassaolon kahvikupposen hinnasta eli näkevät asian vain hyvin lyhyestä perspektiivistä.

Toinen arvo, joka täällä on tullut esille, on riippumattomuus ja itsenäisyys, varsinkin suhteessa Venäjään. Se on mielenkiintoista, sillä tämä arvo ei kuitenkaan ole meidän ulkopolitiikassamme tällä hetkellä se arvo, minkä mukaan me toimimme maailmassa, vaan me rakennamme yhteistyötä, olemme yhteistyöverkostoissa terrorismia vastaan ja puhutaan, että emme ole lintukoto, olemme vastuussa. Tästä näkökulmasta on mielenkiintoista, että tämä arvo on energiapolitiikassa niin tärkeä.

Jos näin on, niin kun ministeri Sasi totesi, että Venäjä rakentaa joka tapauksessa, se logiikka tarkoittaa sitä, että jos sillä ei ole merkitystä, mistä me ostamme, niin sieltähän sitä voi sitten ikään kuin ostaa. Mutta ministeri Sasilla selvästi oli moraalinen argumentti se, että meidän pitäisi rakentaa omaa eikä luottaa Venäjään. Silloin on kummallista, että kritisoidaan ministeri Hassia, joka tätä samaa itsenäisyyden argumenttia käytti siinä, millä tavalla hän voi perustella venäläisille virkaveljilleen, miksi meidän vaatimuksemme, että epäturvallinen grafiittivoimala, toinen Tshernobyl-mallinen ydinvoimala, pitäisi alasajaa. Mutta nyt hänellä ei ole enää argumentteja, kun me itse teemme jotakin. Meidän on tiedostettava suhteemme ylipäätään riippumattomuuteen ja vuorovaikutukseen, ja jos me olemme todella sitä mieltä, että haluamme olla riippumattomia Venäjästä, on tiedettävä, mitä kaikkea siitä seuraa. On mielenkiintoista, että samat ihmiset, jotka näkevät tämän Venäjä-yhteistyön pahana, ovat kuitenkin valmiita ostamaan puuta. Itse ­asiassa näkisin näin, että meidän suurin uhkamme on se, että Venäjältä puuttuu vakaita vientituloja, ja siitä seuraa maahan hajaannusta. Se on selvästi asia, johon on arvoperusteinen suhde.

Kolmas näkökohta voisi olla veronmaksajan. Minun mielestäni on hauskaa, että täällä suojellaan veronmaksajien kahvirahoja. Se on ihan oikein, koska on hyvin pienituloisia ihmisiä, joilla ei todellakaan ole varaa kertaakaan ostaa kahvia kahvilasta, ne rahasummien puutteet tuntuvat niin pienissä asioissa. Täytyy muistaa, että energiaveron tarkoitushan on juuri se, että ihminen omalla toiminnallaan voi vaikuttaa siihen. Ensisijainen tavoitehan ei ole nostaa pienituloisten ihmisten menoja, vaan halutaan, että on ohjauskeino, jotta kaikki ihmiset eivät samaan aikaan sekä paistaisi kinkkua että kävisi joulusaunassa vielä juuri silloin, kun jollain jaloterästehtaalla on huipputilaus. Tällainen markkinaohjaavuus tasaisi näitä huippuja.

Todella uskon, että tietoisuus energian hinnasta kasvaisi. Mehän maksamme esimerkiksi sähköstä vähemmän kuin Viron köyhät eläkeläismummot. Meillä on halvempi sähkö. Tietoisuus johtaisi siihen, että todellisuudessa kuluttajan energialaskun nousua ei tapahtuisi. Tarkoitushan ei ole, että kuluttajilta kerättäisiin veroja, vaan ohjattaisiin siihen, että varsinkin tätä jaloa sähköä käytettäisiin niihin tarkoituksiin, mihin se on parasta. Siitä hieman myöhemmin hetken kuluttua.

Toisaalta tuntuu hassulta, että veronmaksajaa, joka usein on kotivakuutuksen ottaja, kyllä suojellaan, kun hän joutuu jonkun satasen ehkä maksamaan lisää. Mutta se, että meidän kaikkien kotivakuutuksessa lukee "ei korvaa ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttamia kuluja" tarkoittaa, että me koko ajan siirrämme kuluja, mahdollisia riskejä, yksittäiselle kansalaiselle. Uskon, että moni ihminen olisi valmis maksamaan sen pienen lisämaksun, ehkä juuri saman suuruisen kuin mahdollinen energiaveron korotus, jos ei tapahdu mitään kulutusmuutoksia, kuin olisi se lisämaksu, mitä tähän vakuutusasiaan tarvitaan.

Toivoisin todella että tulevaisuusvaliokunta, jonka puheenjohtaja ed. Martti Tiuri on, sanoisi ääneen, mitkä eettiset arvot ovat työkaluina tämmöisessä valinnassa, joka on puhtaimmillaan kuitenkin valistunut arvaus eikä mikään tunne- tai makukysymys, se ei ole viininmaistajaiset, jotta ihmiset voisivat tehdä parhaan mahdollisen päätöksen sen tiedon pohjalta, mikä on, ja niiden arvojen pohjalta.

Jos lähdemme siitä, että ilmastomuutoksen torjunta on tärkeä tavoite ja todella ilmastomuutoksen torjunnan hyväksymme, niin kuin monet luonnontieteilijät ymmärtävät, niin se ei todellakaan ole vain tämä Kioto, vaan se on paljon isomman luokan muutos. Maali, johon täytyy tähdätä, ei ole Kioton ilmastonsopimus, vaan pitää nähdä kauemmaksi. (Ed. Tiurin välihuuto) — Niin aivan, kiitos, ed. Tiuri.

Ajattelen juuri vertauksena terrorismin torjuntaa, kuinka se sai vaikuttaa meidän arkipäiväämme, me hyväksyimme sen. Uskon, että suomalaiset ovat luovuttaneet kymmeniä kiloja Fiskarsin kynsisaksia maailman lentokentillä, ties kuinka monta pinsettiä, ja me hyväksymme sen irrationaalisina järjettömyyksinä. Me syömme muoviveitsillä lentokoneissa ja lentokentillä samaan aikaan, kun meillä on metallihaarukka ja kenties lasinen shampanjapullo tai viinilasi, jotka ovat myös hyvin vaarallisia välineitä. Kun me näemme asian arvon tai päämäärän, me jopa hyväksymme irrationaalisia asioita.

Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan sanoa myös meidän esteettiset arvostuksemme. Jos me näemme asian funktiona, se on kaunis. Se, miten me pilkkaamme neuvostorealismia taiteessa, nämä tehtaat ja työläiset, niin se ei ole pelkästään irvikuva vaan myös aito esteettinen kokemus, tai nämä urheilevat nuoret, terveet ihmiset urheilukentillä. Samoin voi ajatella, että vuonna 1918 tai oikeastaan ennen itsenäisyyttä meidän mielestämme suomalainen sotilasunivormu oli erittäin kaunis ja funktionaalinen ja venäläinen oli koreileva, turha ja ruma. Kun me näemme jonkun asian päämäärän arvon, niin me hyväksymme siitä seuraavia vaikutuksia.

Sanotaan ihan yksinkertaisesti, että jopa tuulivoimaloiden estetiikka on mielestäni juuri tämän kaltainen kysymys. Jos me näemme ilmastomuutoksen torjumisen sellaisena arvona, niin tämä kysymys, joka on ollut hyvin keskeinen tuulivoimasta puhuttaessa, tämä maisemallinen asia, se saa uuden ulottuvuuden, eli pidän sitä politrukkien  pelkurimaisuutena.  Jos  me olemme valmiita keskustelemaan vankien luovuttamisesta USA:han, missä on kuolemantuomio, mutta emme ole valmiita kertomaan meidän oman maamme kansalaisille, tämä asia koskettaa meidän arkeamme.

Samoin sanoisin näin, että minä pidän oikein eettisenä, että Suomi on velkaantunut erittäin kovasti kahtena aikana. Toinen oli sota-aikana. Talvisodan, sodan aikana velkaannuttiin, jotta saimme varoja puolustukseen, ja toinen oli laman aikana, kun velkaannuimme ja puolustimme yhteiskunnan perusrakenteita. Uskon, että useimmat meistä ovat hyväksyneet nämä eettisesti, ja samalla tavalla uskon, että ilmastomuutoksen torjuminen on sen kaltainen asia, että se saakin tuntua joltakin. Se on minusta nyt kuultavissa monen poliitikon puheessa, että me emme sano tätä pääsanomaa. Se on karhunpalvelus, koska ... (Ed. Korkeaoja: Mutta jos sen saa halvemmalla!) — niin mutta varmasti hyvin harva meistä haluaa, että minä saan tämän huippuhalvalla ja tyttäreni tai poikani saa sen kalliilla ja sen jälkeen sitä ei saada ollenkaan.

Tässä juuri ollut paljon puhetta mittakaavoista.

Tyypillinen esimerkki on se, että Teollisuustyönantajien puheenjohtaja varmaan sekoitti aikayksikön ja mittayksikön, kun hän puhui ydinjätehaudoista, että 500 vuodessa säteily palautuu peruskallion säteilyyn, kun jätteet haudataan 500 metrin syvyyteen. En voi ymmärtää muuta logiikkaa tässä virheessä. Mutta uskon, että meistä jokainen, paitsi ehkä ed. Tiuri ja ministeri Hassi, tulee tekemään ja on tehnyt tämän asian kanssa hyvin paljon matemaattisia virheitä. 200 000 vuoden ajatteleminen, kun maanviljelyksen keksimisestä on kulunut 20 kertaa vähemmän aikaa, on vaikeaa siksi, niin kuin monet sanovat, että jos ihminen miettii kokoaan maailmankaikkeudessa, niin se on joillekin äärettömän ahdistava kokemus ja elämä muuttuu hyvin arvottomaksi ja turhaksi ja tyhjäksi. Hyvin monelle taas avaruuden mittakaavan tajuaminen on sellainen rauhoittava kokemus, jossa oman elämän saavutukset ja ei-saavutukset näyttäytyvät eri mittakaavassa. Samalla tavalla, kun olemme näin isojen aika­janojen kanssa tekemisissä, meistä hyvin harva voi niitä syvästi tajuta tai jos ne tajuaa, siihen mukaan tulee myös emotionaalinen tai eksistentiaalinen kokemus. Se on mielestäni vaikeata, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö meidän samanaikaisesti, kun mietimme Tornion terästeollisuuden laajennusmahdollisuuksia ja muuta, pidä yrittää, vaikka se on vaikeaa, toinen toistamme kunnioittaa, ja miettiä, mitä tämä tarkoittaa tässä isossa kaaressa.

Oma, painavin argumenttini KIO1-mallin puolesta ei kuitenkaan ole pelko tai turvallisuus. Niin kuin sanoin, en usko, että minäkään olen se, joka osaan aivan hahmottaa sitä kaarta. Olemme oikeasti harvinainen maa: Meillä on todella korkein lukutaito, olemme kilpailukykyisiä, meillä on paras ympäristöpolitiikka. Itse näen nämä kaksi tai oikeastaan kolmekin asiaa, jotka liittyvät toisiinsa. Meillä on varaa valita ja meillä on kykyä ja halua, kansalaisten tuki, investointiin.

Minusta ed. Karpela täällä erittäin hyvin toi esille kehitysmaa-argumentaation. Ed. Tiuri sanoi aikaisemmin juuri, että tässä on yksi näkökulma, että meidän pitäisi käyttää tätä korkeata teknologiaa, jotta se eettinen perusasia, minkä me useimmat hyväksymme, että kehitysmaiden ihmiset voivat nostaa elämänlaatuaan toteutuisi; he voisivat käyttää näitä fossiilisia polttoaineita. Tämä on yksi tapa nähdä se.

Maapallon ja ihmisten köyhyyden mittaluokka ja muutoksen laajuus on mielestäni enemmän sen kaltainen, että kehitysmaan ihmisenkään ei pitäisi polttaa siellä hiiltä, vaan kehitysmaissa pitää ikään kuin hypätä tiettyjen teknologiavaiheiden yli. Ajatellaan vielä, että maapallon köyhät asuvat kylissä, ties missä, vailla teitä, vailla mitään. Elämä siellä ei voi perustua tämmöiseen keskitettyyn energiantuotantoon, jossa pitää vetää linjoja ja rakentaa tiet ja ensin luoda teollisen vallankumouksen jälkeinen, sen synnyttämä länsimainen yhteiskunta. Afganistanin vuoristokylissä mietittiin, miten sinne saadaan ruokaa. Siellä tarvitaan sellaista energiaa, aurinkoenergiaa ja muuta, joka voidaan siellä paikan päällä käyttää.

Mielestäni tärkein valinta tämän KIO1-vaihtoehdon puolesta on se, että emme voi vain antaa heidän rauhassa selvitä, vaan voimme kehittää sellaista teknologiaa, joka mahdollistaa ihmiskunnan kehityksen ainakin jonkinlaisen samantahtisuuden. Minun täytyy sanoa, että ehkä minulla on liian hyvä kuva suomalaisista insinööreistä, jotka usein ovat miehiä. Ihmettelen sitä, että täällä luotetaan — anteeksi ministeri Hassi, mutta näin tilastollisena faktana he ovat useammin miehiä kuin naisia — heidän tunnollisuuteensa. Minäkin luotan heidän tunnollisuuteensa, mutta minun täytyy sanoa, että luotan suomalaisen insinöörin kekseliäisyyteen, koko meidän suomalaisen kulttuurimme voimaan, että ympäri maata pienviljelijät, itsenäiset yksiköt ovat joutuneet vuosisatoja itse keksimään ratkaisuja olemassa oleviin ongelmiin ja selviytymään satoja vuosia talven yli.

Meidän toiminnallinen teknologinen kekseliäisyytemme ei vielä näin nopeasti siirry geeneihin, mutta voi sanoa, kulttuuriperimään siirtyy. Me olemme äärettömän kekseliäs kansa. Silloin ajatus siitä, että suomalaiset insinöörit ovat maailman luotettavimpia, mutta eivät olisi maailman kekseliäimpiä, on minusta loukkaus sekä suomalaista miesinsinööriä ja naisinsinööriä että Suomen kulttuuriperimää kohtaan.

Silloin kun on mahdollisuus ajatella toisin, minkälaisia ajattelun vallankumouksia onkaan tapahtunut, esimerkiksi maakeskeisestä maailmankuvasta aurinkokeskeiseen ja muuta, ja nyt säästävän energiateknologian potentiaalinen valta, ja meidän täytyy muistaa ydinteknologian historia. Sehän ei suinkaan ole keksintö, joka on siksi nyt täällä hakemuksena, että aah, tälläpäs nyt torjun ilmastomuutoksen, haa, tälläpäs nyt säästän energiaa, vaan se on keksitty ja sitä on käytetty suuren tuhovoimansa tähden. 40-luvulla oli kilpailu: saako vapaa maailma vai natsit tämän valtaisan tuhoisan pommin, jonka tehtävänä oli elämän tuhoaminen. Ja jotta tämän pommin valmistamiseen tarvittava raaka-aine olisi helpompi ja edullisempi tuottaa, yritettiin kehittää sen rinnalla myös siviilikäyttöä. Tämän seurauksena meillä on ydinteknologia.

Mutta ajatelkaa, jos meillä olisi alun perin teknologia, joka olisi kehitetty juuri säästämisen näkökulmasta, kuinka paljon se kehittyisi. Me tavallaan olemme tekemässä haarukasta veistä tai alun perin se väline, millä nyt täällä eräät ovat torjumassa ilmastomuutosta, ei ollut laisinkaan väline koko tähän asiaan.

Tästä näkökulmasta, kun sanoin, että tärkein perusteluni KIO1:lle on mahdollisuus kehittää sellaista teknologiaa, joka todella voi vaikuttaa kaikkien maapallon ihmisten elämään, oli esimerkiksi yhtenä syynä silloin, kun tässä puhui ed. Korkeaoja, että miksi vihreät hyväksyivät, että vanhojen voimaloiden tehoja lisättiin. Siinä kuitenkin se investointiraha, mikä tarvittiin vanhan voimalan tehon lisäämiseen, ei mittakaavaltaan ollut laisinkaan samaa luokkaa kuin on kokonaan uuden voimalayksikön rakentaminen, jolloin ajatus siitä, että sen ikään kuin rakenteellinen vaikutus teknologian kehittymiseen ei ollut niin valtava.

Arvoisa puhemies! Odotan innolla valiokuntien mietintöjä ja toivon todella, että erikoisesti tulevaisuusvaliokunta eettisen ajattelun työkalupakkia antaisi meidän kansanedustajien käyttöön.


Juhani Sjöblom (kok):

Arvoisa puhemies! Kun täällä on tullut esiin, että Suomi on tekemässä jotain ennakkopäätöstä maailmassa tai vastaavaa, niin ydinenergiaratkaisu Suomessa ei ole millään tavoin ennakkopäätös tai ennakkotapaus, ei edes Euroopassa. Kioto-sopimus on pakottanut koko teollisen maailman miettimään uudelleen energiaratkaisuja.

Atomienergialaitos julkaisi viime toukokuussa ydinvoimatilaston, jonka mukaan maailmassa oli todella lähes 450 laitosta käytössä ja yli 30 uutta laitosta rakenteilla. Se osoittaa, että energiaratkaisuista keskustellaan muuallakin kuin täällä. USA:ssa 6. päivä helmikuuta julkaistussa budjettiraamissa vuodelle 2003 todetaan, että USA:ssa on lähivuosina aloitettava ydinvoimalaitosten rakentaminen. Isossa-Britanniassa on myös keskusteltu siitä. Siellä energiaministeri on ilmoittanut, että ydinvoima säilyttää roolinsa Englannissa ja että hallitus antaa energiakatsauksensa lähiaikoina. Saksassa on keskusteltu jo nyt vaalien alla selkeästi siitä, että he mahdollisesti peruuttavat tehdyn päätöksen ydinvoiman käytön alasajosta. Ranskassa on keskusteltu siitä, että siellä pitäisi lähiaikoina tehdä päätös uusista voimalaitoksista ja että Ranskaan pitäisi rakentaa ensimmäinen uuden sukupolven ydinvoimalaitos kahden kolmen vuoden kuluessa. Kun muistetaan, että EU-alueelle on rakennettu viime vuosikymmenen aikana 11 uutta laitosta ja niissä on lähes 15 000 megawattia tehoa, emme me tällä päätöksellä kuitenkaan mitään ennakkopäätöksiä tee energia-asioissa.


Sari Sarkomaa (kok):

Arvoisa herra puhemies! Ihan aluksi: Tuossa pitkään kuuntelimme ed. Krohnin puhetta arvoista ja etiikasta, mutta sitten hän päätti puheenvuoronsa toteamalla, että vihreät ovat hyväksyneet ydinvoiman lisäkäytön siksi, että raha ratkaisi. Täällä ei ollut mahdollista kommenttipuheenvuoroja käyttää, joten ehkä on mahdollista tästä keskustella myöhemmin.

Samaa mieltä olen ed. Krohnin kanssa siitä, että ilmastonmuutos on vakavin ympäristöuhka ja siihen vastaamisen on oltava energiaratkaisujemme perusta. Minun mielestäni Suomen energiastrategian lähtökohtana on oltava monimuotoisuus. Tästä esimerkiksi ed. Laukkanen erinomaisella tavalla puhui. Monipuolinen oma sähköntuotanto takaa varmuuden ja vakaan hintakehityksen sekä tukee energiateknologian kehitystyötä ja vientiä, mistä juuri ed. Krohn oli kovin huolissaan. Riittävän edullinen sähkö on kaik­kien suomalaisten etu, mutta kuten totesin, sähkö on tuotettava ympäristöä säästäen ja suomalaisen sähköntuotannon aiheuttamat terveyshaitat ja turvallisuusriskit on minimoitava. Nämä asiat haluan nostaa esille ja nämä ovat olleet pohjalla, kun itse olen kantaani esillä olevaan asiaan miettinyt.

Aivan ensisijaista on se, että me toteutamme tehostettuna Energiansäästöohjelman ja Uusiutuvien energianlähteiden edistämisohjelman. Tämä on sitten hyvä pohja valita energiantuotantomuotoja. Teollisuuden ja kotitalouksien energiansäästö ja uusiutuvien energiamuotojen maksimaalinen hyödyntäminen eivät todellakaan poista sitä tosiasiaa, että sähköä tarvitaan tulevaisuudessa enemmän. Sähkönkulutuksen kasvu ja vanhenevien voimalaitosten poistuma aiheuttavat sen, että meidän on rakennettava maahamme uusia voimalaitoksia. Tämän asian edessä olemme tässä.

Tässä on aivan aluksi todettava se, että tosi­asialliset vaihtoehdot ovat joko lisää ydinvoimaa ja maakaasua tai ei lisää ydinvoimaa vaan hyvin runsaasti lisää maakaasua. Maakaasun käytön voimakas lisääminen ei yksin ole kestävä ratkaisu. Tosiasia on, että maakaasu vähentää hiili­dioksidipäästöjä vain, jos sillä korvataan kivihiiltä. Maakaasun saanti Venäjältä voi muuttua milloin tahansa epävarmaksi, ja maakaasun varastointi on vaikeaa, jos tässä tällaista ilmaisua voi käyttää. Häiriö maakaasun saannissa olisi erityinen riski esimerkiksi talvisaikaan.

Maakaasu on fossiilinen polttoaine. Se ei ole uusiutuva energiamuoto. Erityisesti haluaisin tuoda esille sen, että kyllä siitä vapautuu poltet­taessa mittava määrä kasvihuonekaasuja. Lisäksi olisi myöskin otettava huomioon prosessin alkupäässä tapahtuvat metaanipäästöt ja tietysti myöskin putkivuodot. Näihin varmasti valiokunnissa paneudutaan.

Tosiasiassa maakaasun käyttö ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi on vain teoreettinen vaihtoehto. Sehän täällä useasti on tullutkin esille, sillä yritykset eivät ole osoittaneet kiinnostusta pelkkää sähköä tuottavien lauhdemaakaasuvoimaloiden rakentamiseen. Varmasti intoa investoida näihin, jos sitä on, vähensi varmasti se, että vihreiden ryhmäpuheenvuoron kärki oli se, että maakaasu olisi vain välivaihe. On varsin kummallinen tilanne, kun ei oikeastaan ole mitään, mitä kannatetaan, vaan kaikkea vastustetaan. (Ed. Ojansuu: Ei pidä paikkaansa, ette ole kuunnellut puheenvuoroja!) — Jos puhutaan näistä vaihtoehdoista, jotka ovat todellisia ja realistisia, kuten edellä totesin.

Maakaasu soveltuukin parhaiten yhdistettyyn lämmön- ja sähköntuotantoon. Pelkässä sähköntuotannossa hyötysuhde on hyvin heikko. Pelkkää sähköntuotantoa maakaasulla voi pitää lähinnä arvokkaan raaka-aineen kevytmielisenä tuhlauksena.

Biopolttoaineiden puolustajien, joihin itsekin hyvin vahvasti lukeudun, tulisi olla huolissaan myös maakaasun vaikutuksista uusiutuvien energianlähteiden käyttöön, koska sekä maakaasu että biopolttoaineet sopivat parhaiten paikalliseen yhdistettyyn sähkön- ja lämmöntuotantoon eli ne ovat tosiasiassa toistensa kilpakumppaneita. Ydinvoima ja biopolttoaineet sen sijaan täydentävät hyvin toisiaan.

Täällä on useaan otteeseen esitetty, kuten ed. Krohnin puheenvuorossa, että uusiutuvien energianlähteiden kehitystyö loppuu, heikkenee tai jotenkin häiriintyy, jos viides ydinvoimala rakennetaan. Väitteellä ei ole todellisuuspohjaa. Suomi on johtava maa bioenergian hyödyntäjänä, eikä kehitystyö ole todellakaan loppunut, vaikka meillä on jo tosiasiassa viides ydinvoimala. Neljän jo olemassa olevan voimalan tehoja on pystytty nostamaan yhden uuden ydinreaktorin verran.

Arvoisa puhemies! Ydinvoiman turvallisuusriski näyttää olevan monella ydinvoiman vastustajiin lukeutuvalla kaikkein tärkein argumentti. Ainakin jos kuunteli ja pohti eilistä keskustelua, niin turvallisuusnäkökohta nousi keskeisesti esiin. Itse pidän kyllä hyvin ristiriitaisena sitä, että ydinsähkön tuontia Venäjältä ei millään tavalla pidetä samassa mittasuhteessa ongelmallisena. Kyllä minä itse ainakin mieluummin rakennan tänne Suomeen turvallisempaa ydinvoimaa. Kun tässä arvokeskustelua alettiin käydä, on kyllä sellaista epäloogisuutta, mitä itse en millään ymmärrä, mutta tästä varmasti jatketaan keskustelua.

Tosiasia on kyllä se, että mikään energiamuoto ei ole riskitön, ei siis ydinvoimakaan, mutta kyllä tässä on ihan pakko todeta se, että ydinvoiman onnettomuusriskejä on täällä käydyssä keskustelussa osin vahvasti liioiteltu. Onnettomuusriski suomalaisissa ydinvoimaloissa on hyvin pieni. Tästä käymme varmasti, kuten käytiin ilmastostrategiasta, keskusteluja, mutta näihin toivoisi kyllä erityisesti meidän kaikkien vielä uudelleen paneutuvan.

Samalla kun puhutaan suomalaisen ydinvoiman riskeistä, olisi todella muistettava se, että joka päivä kuolee satoja ihmisiä ympäri maailmaa ja myös Suomessa muiden energiamuotojen päästöjen vuoksi, esimerkiksi pienhiukkasten vuoksi ja erinäisissä onnettomuuksissa, jotka liittyvät muiden energiamuotojen käyttöön.

Myös sen haluan nostaa esille, että ydinjätteiden loppusijoitus, kuten hyvin tiedämme, on järjestetty varmalla ja turvallisella tavalla aivan toisin kuin monessa muussa energiantuotantomuodossa, joissa jätteet, päästöt, levitetään surutta ilmakehään, veteen, ihmisten keuhkoihin. Onkin erittäin tärkeää, että valiokuntakäsittelyssä nämä asiat käydään perusteellisesti läpi.

Arvoisa herra puhemies! Energiaratkaisuja valittaessa tulee tarkastella myös sitä, ja aivan erityisesti sitä, miten ne vaikuttavat päästöihin Kioton tavoitevuosien jälkeen. On katsottava pitemmälle tulevaisuuteen. On myös ajateltava sitä aikaa, mikä on Kioton sopimuksen jälkeen, koska kyllä ne toimenpiteet, mitä me Kioton sopimuksen osalta joudumme tekemään, ovat vasta varmasti alkusoittoa siihen, mitä velvoitteita meille tulee.

Kyllä ydinvoima on käytännössä lähes päästöttömänä energiamuotona pitkällä aikavälillä kestävin ja ympäristöystävällisin ratkaisu. Jos me nyt eväämme viidennen ydinvoimalan lupahakemuksen, voimme kenties monin ponnistuksin päästä lähelle päästövähennystavoitetta, mutta mitä sen jälkeen? Mistä sitten vähennämme ja millä korvaamme kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavia energiantuotantomuotoja 2010-luvulla?

Ed. Krohn sanoi luottavansa suomalaisiin insinööreihin. Luotan itsekin, olen yhden kanssa avioliitossa, mutta mielestäni optimistisinkaan arvioitsija tuskin pystyy väittämään, että vajaassa kymmenessä vuodessa energiantuotantoon olisi löydettävissä joku uusi mullistava ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Ydinenergian etuna on se, että hyvin pienestä ainemäärästä saadaan suuri määrä energiaa. Verrattuna muihin energialähteisiin ero on niin suuri, että uskon, että ihmiskunta käyttää ydintekniikkaa hyväkseen vielä satoja vuosia.

Lopuksi en voi olla ottamatta esille asiaa, joka on mielestäni ollut varsin eriskummallinen. Tämä Suomen mahdollinen ja toivottava myönteinen ydinvoimapäätös halutaan joissain piireissä nähdä uhkana vientituotteidemme maineelle, koko isänmaamme maineelle. Mielestäni tämä näkökohta on hyvin kummallinen. Me tiedämme hyvin, että Suomessa tuotetaan ydinvoimalla alle 30 prosenttia sähköstä, kun jo naapurimaassa Ruotsissa sama luku on 50 prosenttia ja EU-maissa keskimäärin 35 prosenttia. Ranskassa otettiin käyttöön uusi ydinvoimalayksikkö kaksi vuotta sitten. Ranska tuottaa sähköstään noin 80 prosenttia ydinvoimalla. En ole kyllä nähnyt mitään merkkejä siitä, että esimerkiksi ranskalaisia tuotteita olisi boikotoitu. En ole edes kuullut puhetta siitä. Uskonkin, että päinvastoin ilmastotavoitteita ajatellen ydinvoiman lisärakentaminen saattaa kääntyä eduksi, joka voi tulevaisuudessa realisoitua myönteisenä imagotekijänä Suomelle.

Arvoisa puhemies! Mielestäni ydinvoima on pienempi paha, paljon pienempi paha kuin se, mitä tapahtuu, jos emme kestävällä tavalla vastaa ilmastonmuutoksen uhkaan.


Irina Krohn (vihr):

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaa, varmaan syy, miksi kuulitte puheita näistä turvallisuusriskeistä ja peloista, johtuu markkinatalouden epäloogisuudesta tässä yhteydessä, että vakuutusta ei ole, varsinkin sitä taustaa vasten, että on kaksi samanarvoista vaihtoehtoa KIO1 ja KIO2. Miksi halutaan ottaa riski, joka ei ole vakuutettu? Se ei vastaa markkinatalouden logiikkaa.

Venäjä-asiasta olisi erittäin hauska kuulla enemmän kokoomuksen kantaa. Onko todella tarkoitus, että halutaan kieltää yrityksiä ostamasta tarjolla olevaa halpaa, mutta vähemmän turvallista itäsähköä? Tämä on aivan relevantti asia. Tällaista esitystä ei ole vielä kyllä tullut. Se on markkinalogiikkaan puuttumista sekin.


Kirsi Ojansuu (vihr):

Arvoisa puhemies! Ensiksi pari huomiota ed. Sarkomaan puheenvuorosta: Se edusti kyllä hyvin tyypillistä teknolo­giauskoa ja osittain tietämättömyyttä, koska uraania täytyy todellakin louhia kaivoksista tuhatkertainen määrä, että saataisiin yksi kilo todellakin käyttökelpoista materiaalia. Sen hyötysuhde on erittäin huono. Vihreät ovat esittäneet aivan selkeät vaihtoehdot ydinvoimavaihtoehdolle. Ne löytyvät meidän ryhmäpuheenvuorostamme. Ne nimenomaan perustuvat ilmastoselontekoon, kaikki ne. Todellakin se turvallisuudesta, että eilen on Japanissa tapahtunut ydinvoimaonnettomuus, että se siitä.

Kaiken kaikkiaan minusta on aivan olennaista se, että kysymys on todellakin arvovalinnasta, kun me tätä ratkaisua teemme. Minä perus­tan oman valintani varovaisuusperiaatteeseen. Yleensä kun me täällä päätöksiä teemme tai missä tahansa, kun luottamushenkilöt tekevät päätöksiä, peräänkuulutetaan nimenomaan sitä, miten on sen turvallisuuden laita ja onko kaikki mahdolliset kriisikohdat huomioitu. Nimenomaan se on minulle se itseisarvo ja perimmäinen arvo, johon pohjaan, kun valitsen uusiutuvat energianlähteet ja siirtymävaiheessa maakaasun.

Kun täällä on puhuttu siitä, että tämä ei ole ennakkopäätös, kun täällä on jo neljä ydinvoimalaa, minkä takia tämä olisi niin tärkeä, niin tasavallan presidentti sanoi valtiopäivien avajaisissa, että tätä päätöstä seurataan myös ulkomailla, mitä me päätämme. Se kertoo siitä hyvin laajasti, kuinka tärkeä esimerkki meidän valintamme tulee olemaan. Sitä ei voida millään tavalla aliarvioida. Joka tapauksessa uusiutuvat energianlähteet tulevat olemaan keskeinen osa maailman energiahuoltoa. Siihen nojaa Euroopan unionin energiastrategia. Selkeästi juna kohti kestävää energiantuotantoa on jo lähtenyt. Nyt me ratkaisemme, mistä maista tulee tämän muutoksen vetureita, ja samalla myös, mistä löytyvät alan markkinajohtajat. Meidän ehdottomasti pitäisi tässä tilanteessa nyt luopua ydinvoiman rakentamisesta, koska sillä tavalla me vahvistamme samalla uusiutuvan energiatekniikan asemaa niin koti- kuin maailmanmarkkinoilla. Se on globaalisesti vastuullista. Suomalaiset tutkijat ja yritykset saisivat näin vahvan kasvusysäyksen, mikä tulee näkymään myös viennin kasvuna. Jos taas rakennamme uuden ydinvoimalan, tulee markkinoille yhtäkkiä huomattava määrä halpaa sähköä, mikä heikentää uusiutuvien energiamuotojen kannattavuutta.

Tänään on käynyt jo ilmi moneenkin kertaan, että emme ole ensimmäistä kertaa ydinvoimapäätöksen äärellä tai eduskunnassa. Itse en ollut aikaisemmassa vaiheessa, mutta joka tapauksessa siitä on puhuttu moneen kertaan. Kun se 93 torpattiin edellisen kerran, antoi päätös vahvan sysäyksen uuden energiatekniikan kehittymiselle. Siitä on monenlaisia tutkimuksia ja tuloksia esittää. Tällä hetkellä energiatekniikan vienti ylittää jo 3 miljardia euroa ja pelkästään puhtaan energiatekniikan tuotanto työllistää yli 8 000 henkilöä.

Ydinvoiman negatiivinen vaikutus uusiutuvaan energiatuotantoon näkyy myös ilmastoselonteosta, jonka me yksimielisesti hyväksyimme. Eli molemmissa hallituksen esittämissä malleissa uusiutuvien energianlähteiden käyttöä ja energiansäästötoimia lisätään, mutta maakaasuvaihtoehdossa uusiutuvan energian käyttöä lisätään enemmän. Toisaalta voidaan sanoa, että hallituksen esittämät toimet eivät ole kuitenkaan kovin kunnianhimoisia, jos niitä esimerkiksi vertaa kauppa- ja teollisuusministeriön ilmastostrategiaa varten teettämiin taustaraportteihin. Niistä käy ilmi, että kotimaista uusiutuvaa energiaa ja myös energiansäästöä on kumpaakin mahdollista lisätä hallituksen kaavailuista.

Kaiken kaikkiaan puuenergiasta ja tuulivoimasta ja sen mahdollisuuksista: 93 tehty päätös vauhditti puuenergian käyttöä ennennäkemättömällä tavalla. Hyvän perspektiivin tuo nimenomaan tämä, että kymmenen vuotta sitten sähköä tuottavat hakevoimalat olivat monen mielestä utopiaa, mutta nyt jo reilut 10 prosenttia Suomen sähköstä syntyy puulla. Se on erittäin hyvä lähiajan esimerkki tästä teknologiakehityksestä.

Vtt:n mukaan biopolttoaineiden käyttö voitaisiin kaksinkertaistaa hallituksen esityksestä. Vtt sanoo nimenomaan, että kasvupotentiaalia on hakkuutähteen sekä ensiharvennus- ja taimikkohoitopuun käytössä. Puunkäytön lisäyksessä on otettu huomioon sekä paperiteollisuuden raaka-ainetarve että metsien ekologinen tasapaino, mitä tänään on peräänkuulutettu.

Puuhakkeen kilpailukyky suhteessa muihin polttoaineisiin tulee vielä parantumaan sitä mukaa kuin keruumenetelmät kehittyvät. Puuhakkeella tuotetun sähkön osuus voisi tutkimusten mukaan vuonna 2010 olla 4,6 terawattituntia korkeampi kuin hallitus on arvioinut. Se on siis kutakuinkin puolet uuden ydinvoimalan tuottamasta sähköstä.

Entä sitten tuulivoima? Tuulivoiman kehittämisessä ollaan nyt aivan vastaavanlaisessa ­­ke­hitystilanteessa. Maailmanmarkkinat kasvavat 40 prosentin vuosivauhdilla, ja meillä on hyvää tutkimusta, hyviä tuotteita ja vientiäkin. Myös suomalaisen tuulivoimakomponenttiteollisuuden liikevaihto on kasvanut noin 40 prosentin kasvuvauhtia. Kehitys ei jatku, ellei tuulivoimalle saada tukea kotimarkkinoilta.

Ilmastostrategiassa tuulivoiman kapasiteettitavoite on yksi Euroopan vaatimattomimmista. Esimerkiksi Saksassa rakennetaan joka vuosi yli kolme kertaa tämän verran tuulivoimaa. Hallituksen pessimismille ei oikein ole perustetta, sillä Suomen tuulipotentiaali on Saksaa huomattavasti parempi. Ruotsissakin tavoitellaan kymmenkertaisesti sitä mitä meillä.

Tuulivoiman mahdollisuuksia tutkivien mukaan tavoite voisi olla neljä kertaa se, mitä ilmastoselonteossa esitetään. Alan toimijat eli Tuulivoimayhdistys puolestaan arvioi, että Suomen tuulivoimakapasiteetti voisi olla seitsenkertainen nyt asetettuun tavoitteeseen nähden, ja tämä vastaisi noin 10:tä prosenttia Suomen nykyisestä sähkönkulutuksesta. Nämä rinnakkaiset arviot osoittavat, että hallitus on selonteossaan ollut erittäin maltillinen, jopa pessimistinen tuulivoiman kasvupotentiaalin suhteen.

Ydinvoimapäätöksen odottelu ja sillä spekulointi on varmasti vaikuttanut siihen, että tuulivoiman rakentaminen on tähän saakka edennyt hitaasti. Ala tarvitsisikin oman edistämisohjelman, jossa asetetaan kunnianhimoiset tavoitteet tuulivoiman lisäämiselle sekä toimenpiteet tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tuulivoiman käyttöä voidaan edistää muun muassa julkisen sektorin hankinnoilla sekä energiayhtiöiden kanssa tehtävillä sopimuksilla. Myös nykyinen investointirahoitus kaipaa uudelleenarviointia.

Arvoisa puhemies! Meillä on erittäin hyvät mahdollisuudet olla uusiutuvan energiatekniikan edelläkävijöitä. Edellytyksenä tälle on, että luovumme ydinvoiman lisärakentamisesta. Siksi tätä päätöstä ei pidä millään tavoin vähätellä. Ydinvoiman rakennusvaiheessa alkuinvestoinnit ovat niin korkeat, liki 2 miljardia euroa, että ne väistämättä syövät uusiutuvan energiateknologian kehittämiseen ja markkinointiin sijoitettavia varoja. Ydinvoimalan valmistuttua ydinsähkö taas on verrattain halpaa, joten voimalaa kannattaisi pitää käynnissä hinnalla millä hyvänsä, ja ennen näkemättömät 60 vuotta, mikä on ollut nimenomaan laskelman pohjana. Se on aika huimaa, kun ajattelee, että se olisi sama kuin meillä olisi käytössä 1942 rakennettu voimala.

Joka tapauksessa lisäydinvoima alentaa sähkön markkinahintaa ja samalla uusiutuvien energiamuotojen kannattavuus vähenee. Siksi ydinvoima on hyvin monella tapaa uusiutuvan energiatekniikan pahin kilpailija.


Tanja Karpela (kesk):

Arvoisa puhemies! Maailmassa on tutkittu vuosikymmenien ajan hyvin paljon sitä, mitä tehdään ydinvoimaloiden jätteelle. En tiedä, onko monta muuta asiaa, joita yhtä paljon on tutkittukaan.

Suomen eduskunta teki viime vuonna periaatepäätöksen siitä selvityksestä, että suomalainen ydinjäte voitaisiin haudata kallioperään. Pitkäaikaisten tutkimusten lopputulos on ollut se, että jätettä ei saada edelleenkään millään teknisellä tai kemiallisella keinolla vaarattomaksi. Ainoa keino on piilottaa se mahdollisimman syvälle maaperään ja sitten vain toivoa, ettei se sieltä pakene, ei varastamalla, ei maanjäristyksissä eikä pohjaveden eikä myöskään tulevaisuudessa minkään terrorin mukana. Jäteongelmaa ei siis ole edelleenkään ratkaistu, vaan se edelleen haudataan syvälle. Ehkä tulevista sukupolvista joku on meitä viisaampi ratkaisemaan itse ongelman.

Nyt kun tuo vanha ongelma on haudattu, teollisuus ja hallitus esittävät uuden ongelman avaamista. Ne esittävät eduskunnalle uuden ydinvoimalan rakentamista. Eduskunta saikin uuden ydinvoimalahakemuksen ohessa purtavakseen tuollaisen 5 senttiä paksun esityksen uuden syntyvän jätteen sijoittamiseksi tuohon samaan kuoppaan vanhojen jätteiden kanssa. Se on perusteellista työtä tuon ongelman piilottamiseksi. Tulee mieleen, että "poissa silmistä, poissa mielestä".

Suomalaisten ei kannattaisi olla ydinvoiman suhteen oppimestarimaisia mihinkään suuntaan. Samaan aikaan, kun EU:n laajentumisneuvotteluissa vanhat jäsenmaat tuntevat huolta hakijamaiden ydinvoimaloista ja hakevat ratkaisua, jolla vaarallisimpien toiminta lopetettaisiin, ajaa Suomen hallitus uutta voimalaa meille. Ajatellaan, että suomalainen insinööri on parempi kuin keskieurooppalainen insinööri hoitamaan voimalaa turvallisesti. Minäkin kyllä toivon, että ovat ainakin kekseliäämpiä kuin muut insinöörit. Jos Keski-Euroopassa pelätään vanhojen laitosten turvallisuutta, eikö samalla logiikalla myös Suomessa uudelle voimalalle voisi jokin huono päivä epäonnen ja sattumien kautta tapahtua niin ikään huonosti.

Sitähän ei kukaan kiistä, ettei ydinreaktorissa ole käynnissä sen laatuinen reaktio ja atomien halkaisu, jota ei saa päästää vapaaksi. Suojakuoret ja valvontatekniikka pitävät sen voimaloissa aisoissa, ellei vahinkoa tapahdu. Ellei, jos, toivottavasti ei, epätodennäköistä jne. ovatkin sanoja, joita päättäjä joutuu ydinvoiman kohdalla käyttämään paljon enemmän kuin missään muissa päätöksissä.

Olen kyllin monista selvityksistä saanut tiedon siitä, että sähköä kyetään tuottamaan Suomen tarpeisiin lisää myös muilla keinoin kuin ydinvoimalla ja että tämä uusi tuotanto voidaan oikein painottaen saada vähäpäästöiseksi siten, että Suomi täyttää nuo Kioton ilmastosopimuksen vaatimukset.

Kuten tuossa aikaisemmin sanoin, saattaa tietenkin olla, että näiden vaihtoehtojen välillä voi olla taloudellisia eroja, mutta ne kyllä näyttävät mielestäni marginaalisilta itse ratkaisun kannalta. Voi siis olla, että jos tuo ydinvoimalalupa kielletään, tämä ratkaisu ei toisi aivan yhtä no­peaa talouskasvua tuon esimerkiksi vaikka kymmenen vuoden mitalla kuin sitten ydinvoimaa rakentaen, mutta edelleen uskon, että kukaan ei voi myöskään sanoa, mitä vahinkoa suomalaisten maine tulevaisuuteen ja ympäristönsuojeluun profiloituvana maana sitten saa, jos päädytään tuollaiseen kuitenkin vanhenevaan ja ylimenokauden ydinvoimatekniikkaan. En ole myöskään kenenkään asiantuntijan huomannut väittävän, että maailman energiatulevaisuus voitaisiin rakentaa ydinvoiman varaan. En usko, että kukaan sellaista kuvitteleekaan, ja en usko myöskään, että kukaan realistisesti kuvittelee, että kehitysmaiden energiatulevaisuus turvattaisiin ydinvoimaloilla, uraania halkaisemalla ja jätettä tuottamalla.

Ydinvoima on mielestäni maailman ahnaimman väestön väliaikainen keino elintason nostamiseen, ja silloin ei tulevaisuudesta mielestäni riittävästi piitata.

Maailma tarvitsee auringon antaman energian jalostamista ihmisten käyttöön. Biomassa, tuuli, maalämpö, vesivoima, vuorovesi ja suora aurinkoenergia kuuluvat kaikki tähän uusiutuvaan aurinkoperäiseen energiaan. Näiden hyödyntämiseen tarvittava teknologia on kehitettävä kaupalliseen käyttöön täällä, missä rahaa ja elintasoa on. Kehitysmaat eivät tuota kehittämistä pysty tekemään taloudellisten resurssien puuttuessa. Jos ja kun uusiutuva energia saadaan toimimaan Suomen vaikeissa olosuhteissa, se toimii varmuudella missä tahansa maapallolla.

Kun itse asun Espoossa aika lähellä Suomenojan hiilivoimalaa, niin mietin, lopettaisiko myönteinen ydinvoimapäätös hiilen polton Espoossa. Olen saanut vastauksen, että ei lopettaisi. Olkiluotoon rakennettavasta ydinvoimalasta ei tuoda lämpöä Espooseen. Vain maakaasu voisi korvata täällä hiilen. Siksi olisi toimittava siihen suuntaan, että Venäjän ja Keski-Euroopan maakaasuverkot voitaisiin Suomen kautta yhdistää ja me uskaltaisimme korvata hiilen kaasulla. Se parantaisi ainakin täällä ilman laatua nopeasti.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti haluaisin vielä kiinnittää myös huomiota eettisyyteen, jonka ansiokkaasti ed. Krohn muun muassa toi keskusteluun mukaan. Minun mielestäni ihmiselle on annettu lahja, ja se on kyky eettiseen ajatteluun ja toimintaan, ja se on oikeastaan asia, joka erottaa ihmisen eläimestä. Mielestäni olisi valtavan surullista, jos me jollakin tavalla yrittäisimme mitätöidä tämän lahjan arvon ja mitätöidä sen merkityksen yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme. Mielestäni tämä kysymys, jos mikä, on myös eettinen kysymys, eettinen kysymys esimerkiksi siitä, minkälainen on teollisuusmaiden vastuu ekologisten uusiutuvien energiamuotojen kehittämisessä ja millä tavalla me ajattelemme maailmanlaajuisesti näitä energiapoliittisia päätöksiä. On hyvin pitkälle eettinen kysymys se, kantavatko teollisuusmaat vastuunsa tästä kehitystyöstä, koska kehitysmailla ei todellakaan ole taloudellisia resursseja sitä vastuuta kantaa eikä niiden tietysti kuulukaan, koska teollisuusmaat ovat tämän ongelman itse synnyttäneetkin.

Toisaalta on myös eettinen kysymys, kun keskustelemme mahdollisista onnettomuuksista. Nimittäin mielestäni kuitenkin, vaikka kaikkeen tuotantoon ja kaikkiin energiamuotoihin sisältyy totta kai riski myös tällaiseen mahdolliseen onnettomuuteen, varmasti voimme kaikki olla yhtä mieltä siitä, että jos tuollainen mahdollinen onnettomuus sattuisi ydinvoimalalle, tuon onnettomuuden seuraukset ovat aivan toista luokkaa kuin jonkin toisen energiamuodon kohdalla. Ne ovat paljon pitkäkestoisempia ja laajempia ja tuhoisampia, ja siinä on mielestäni tuon mahdollisen riskin suuri ero.


Seppo Lahtela (kesk):

Arvoisa herra puhemies! Tämän asian puitteissa on käyty mitä viisain keskustelu. Oikeastaan en muista, että olisi ollut näin laajalla pohjalla käytävää keskustelua ja olisi niin monella rintamalla pohdittu asioita ja niitten laajuutta kuin täällä nyt. Mutta tuntuu siltä, että minunkin mielipidettäni tässä asiassa tarvitaan, varsinkin kun olen kuullut erityisesti naisedustajien suusta moneen kertaan varoitettavan, että jos tässä ydinvoimaratkaisussa käy jokin onnettomuus, sen jälkeen varsinkin ydinvoimalaonnettomuus, sitten voidaan sanoa, että enkös minä siellä eduskunnassa jo tämmöistä asiaa varoittanut. Siihen varmasti tämä minunkin puheenvuoroni pitkälti perustuu.

Jos katsotaan hallituksen esitystä, pitäisin kuitenkin aika realistisena tätä näköalaa, että voiman tarve Suomessa kasvaa ja erityisesti sähkövoiman. Käytetyt puheenvuorot ovat usein sivunneet lämpöä ja lämmön sivutuotantoa, mikä syntyy sähkön muodossa ja matkalla lauhdevoimaloitten osalta. Se on yksi lisä tässä, mutta se ei ole mikään ratkaisu. Torimiesten käsitys on se, ettei ole mitään ongelmaa, koska kun töpselin seinään työntää, sieltä virtaa tulee, ja tämä on myös pitkälti tätä keskustelua täällä hallinnut.

On itsestäänselvänä kaikissa puheenvuoroissa julki tullut, että Suomi on sitoutunut Kioton sopimuksen noudattamiseen, molempiin aikakausiin tässä asiassa. Siltä osin lienee selvää, että päästöjä on vähennettävä.

Yhtenä merkittävänä tekijänä on muutamissa puheenvuoroissa tuntunut olevan, että säästöillä tämä asia on hoidettavissa. Mielestäni säästöt syntyvät siinä, kun pannaan valoja pienemmiksi. Oikeastaan ei tarvitse niin kovin pitkälle mennä taaksepäin, kun elettiinkin Suomessa varsin kynttilän valossa ja kynttilän varassa. Oikeastaan siitä ei kovin pitkälti pidemmälle tarvitse mennä, kun nuotio oli ainut valon antaja ja sillä tultiin toimeen. Siinä mielessä näitä asioita mittasuhteisiin asetettaessa, kun tällä puhutaan 200 000 vuodesta taikka tuhansista vuosista eteenpäin, mieleen tulee kyllä nuotioaikakausikin, mitä itse en ole kokenut, mutta mukava on tulen varjossa istua.

Kun ajatellaan, mihin on johtanut suomalainen energiapolitiikka, tämä on varsin pitkälti, niin kuin monissa puheenvuoroissa on julki tuotu, perustunut tuontisähköön ja erityisesti siihen sähköön, mitä tuotetaan idässä. Kun itse edustan kaakkoissuomalaista näkökantaa sellaisenaan, että meitä lähellä on Venäjällä Sosnovyi Borin ydinvoimala, joka mielestäni on enemmän kuin miina ja todellinen uhkatekijä, tuontisähkö, mitä Venäjältä tuodaan, on ydinvoimalla tuotettua ja se palaa täällä samalla lailla. Kun puhutaan eduskunnassa, että tuonnilla voidaan osa korvata ja tasata, mielestäni se on pahimman laatuista hurskastelua, mitä yleensä tämän asian puitteissa voidaan tehdä. Siinä mielessä katson, että ne riskit, mitä Kaakkois-Suomessa on olemassa, ovat todelliset. Jos ydinvoimaa sillä perusteella pelätään, olen miettinyt monta kertaa, pitäisikö minun pakata evääni ja lähteä kohti Utsjokea, jolloin nämä riskit eivät olisi niin lähellä kuin ne nyt ovat. En halua lietsoa millään lailla näköalaa, että Sosnovyi Borkaan kaatuisi, vielä vähemmän, että toivoisin, että koskaan tällaista edes uhkana tulisi olemaan, mutta todellinen uhka se meille on olemassa.

Tältä osin tuntuisi siltä, että parempi, jos oikein todella varman päälle haluttaisiin toimia, olisi se, että rakentaisimmekin sitä voimaa tavalla taikka toisella tänne Suomeen niin paljon lisää, että pystyisimme Venäjältä tuotavan sähkön ja monikertaisesti kaiken muunkin vielä täältä käsin tuottamaan sinne, vanhan tavan mukaan heille lähes puoli-ilmaiseksi toimittamaan. Samalla voisimme sopia, että he sulkisivat omia laitoksiaan. Mutta tuntuu olevan niin, kuten puheenvuoroissakin on täällä ollut olemassa, että Venäjällä suunnitellaan koko ajan lisärakentamista ja rakennetaan lisää. Ennustan niin, että kun heidän taloutensa vain sen suinkin mahdollistaa, sitä tehdään myöskin siellä lisää.

Yksi asia, mikä selkeästi on tullut esille kaikissa tavoissa, on se, että kivihiilen käytöstä Suomessa pitäisi päästä eroon. Kivihiilen käyttöä pitäisi kaikin tavoin vähentää ja sitä kautta voitaisiin säästää nimenomaan päästökysymyksessä.

Jos katsotaan ydinvoimakysymystä, mielestäni Venäjän läheisyys on sellainen tekijä, mikä on tehnyt sen, että siinä ei sellaisenaan suurta pelättävää ole olemassa, ei varsinkaan silloin, kun sitä rakennetaan Suomeen ja niiden laitosten, niin kuin monessa puheenvuorossa täällä julki on tullut, käyttövarmuus on aivan toista luokkaa kuin muualla Euroopassa, varsinkin idässä olevien laitosten varmuus on olemassa.

Yhtenä merkittävänä tekijänä tässä hallituksen esityksessä tai päätöksessä, jos näin voitaisiin sanoa, on maakaasun tuonti. Voisin todeta, että keskustelu on siltä osin vapautunut, että puhutaan itätavarasta ja itätuonnista, niin sähköstä kuin kaasustakin, melko vilpittömästi ja oikeilla nimillä. Maakaasuun liittyen mielestäni maakaasu ja siihen liittyvät ratkaisut olisivat voimaratkaisuina aika hyviä, jos maakaasua tulisi useammasta putkesta eikä oltaisi vain yksin Venäjän tuonnin varassa, koska niin herkkä kuin sikäläinen yhteiskuntajärjestelmä onkin, voi syntyä sellaiset olosuhteet ja tapaukset, joissa kaasua ei vain tule, putki ei yksinkertaisesti ole yhteydessä toiseen putkeen siellä ja sitä ei Suomeen saada. Sen varaan emme voi yhden tuontisuunnan perusteella rakentaa minkäänlaista energiahuoltoamme tulevaisuudessa.

Yksi tekijä, mitä ihmettelen tässä keskustelussa, on se, että uusiutuvien osalta, taikka paremminkin olemassa olevien osalta, vihreä ajatusmaailma ei salli minkäänlaista vesivoiman lisärakentamista, jopa niin, että Vuotoksen altaankin rakentamismahdollisuus tuntuu kaikin keinoin tyrmättävän täältä etelästä katsottuna. Tämä on pitkälti, voisin väittää, helsinkiläinen näköala: Mitäs tässä mitään Vuotosta tarvitaan, kun se on Helsingistä niin kaukana eikä se vaikuta helsinkiläiseen elinpiiriin? Toisaalta on niin, että pohjoisessa eivät sen seutukunnan asukkaat tarvitse mitään elinmahdollisuuksia ja tukea. Tältä osin paikallinen omaehtoinen yrittäminen ja tuottaminen, niin kuin Vuotos on, tämäkin pyritään estämään.

Herra puhemies! Yksi merkittävä asia, jonka näkisin monissa käytetyissä puheenvuoroissa tätä ennen tulleen esille, ovat uusiutuvat kotimaiset energiavaihtoehdot, erityisesti puu ja erilaiset biotyyppiset energiavaihtoehdot, mitkä liittyvät myöskin läheisesti puuhun. Kun itse tunnen olevani jonkinlainen puun tuottaja, myöskin näin maallikkona katsottaessa tätä asiaa, pidän erikoisena ihmeenä, että kotimaisella puulla ja puunkäytön lisäämisellä on senkin verran vastustusta kuin eduskuntapuheissa täällä on ollut. Mielestäni puu ei ole yksin ratkaisu tässä asiassa, mutta se puu, mikä saadaan kerättyä — tarkoitan lähinnä taimikon hoitoon, nuoren metsän hoitoon ja ensiharvennuspuuhun liittyvän puun tuottamista, keräämistä ja hoitamista energiavaihtoehdoksi — olisi sellainen, mikä pitäisi näihin kaikkiin vaihtoehtoihin liittää, ottaa mukaan niin, että tämä asia syntyisi ja tulisi sen näköiseksi ja muotoiseksi, että tätä pakettia voitaisiin ryhtyä hyväksymään ja toteuttamaan. Toivoisin, että eduskunnan käsittelyssä löytyisi semmoiset vaihtoehdot, että puu saataisiin sovitettua uusiutuvana energiamuotona niin turpeen kuin tuulen kuin biojätteittenkin osalta oikeaoppisesti tänne matkaan.

Kun ajatellaan vastuuta tuleville sukupolville, niin kuin monessa puheenvuorossa on todettu, on pelätty sitä, että ydinenergian lisärakentaminen Suomeen, koska sitä valmiina on jo olemassa, olisi jonkin näköinen ratkaisu tulevista sukupolvista. Mutta toisaalta ihmettelen myöskin semmoista näköalaa, että tähän keskusteluun on liitettävissä aika pitkälti se asia, että kun esimerkiksi yhteiskunta voi todella pahoin, voi pahoin niin, että huumeitten käyttö lisääntyy suorastaan räjähdysmäisesti, samat voimat pitkässä rivissä, aika monet samat edustajatkin ovat sitä mieltä, että se on jokaisen oma asia periaatteessa ja pitää suvaita ja ymmärtää, pitää nähdä parempi tulevaisuus näille ihmisille. Mielestäni tässä toimitaan täysin edesvastuuttomasti. Siihen asiaan pitäisi puuttua aivan välittömästi heti. Ydinener­gian lisäämiseen liittyvät riskit ovat vain pidemmän aikavälin kysymys, ja ehkä ihmisten hyvinvoinnistakin tässä on kysymys.

Pitkälti voisin todeta, että käytetyt kovin epäilevät puheenvuorot ovat olleet aika lailla naislähtöisiä, niin kuin puheenvuoroni alkuvaiheessa totesin. Ihmettelen sitä naismaailman näkökulmaa, kuinka he tällä kovin teknisellä alalla ovat ottaneet sellaisen lähtökohdan, että lähes kaikki, enemmistö kuitenkin, vastustavat ainakin lisäydinenergian käyttöönottoa ja rakentamista kaikin tavoin. Tältä osin toivoisin, että tähän löytyisi myöskin jokin vahvempi näköala. Kun näen salissa myöskin vaikutusvaltaisia naisia, luulen, että täällä syntyy muitakin puheenvuoroja kuin nyt esittämäni oma näköalani tässä on nyt olemassa.

Mutta se, herra puhemies, jos tätä asiaa katsotaan, mitä tähän pitkälti liittyy, on vihreiden näkemys. Vihreitten uskottavuus suomalaisena hallituspuolueena on mielestäni vähintään kyseenalainen. He ovat olleet ydinvoimakysymyksessä aina vastaan kaikin tavoin kaikella lailla. Mutta nyt näkee, kuinka vilpitön ja voimakas on vallanhalu, että he ovat myymässä kaikki pyhät periaatteensa pysyäkseen hallituksessa ja hallituksen riveissä. Vain ed. Pulliainen mielestäni edustaa rehellistä linjaa, että on sitä samaa mieltä, mitä on ollut kautta aikojen, myöskin ennen vaaleja, ja tiettävästi on eteenkinpäin. Tätä signaalia, mikä tästä kansalle menee, toivottavasti kansa ymmärtää ja näkee ja tietää, mihin heitä vedätetään, mitä heille tehdään.

En tiedä tässä asiassa, miten pitäisi tehdä. Oma kantani on tuntematon ja arvaamaton. Ha­luan kuulla erityisesti asiantuntijoita ja näkemystä siitä, miten tässä käy. Haluan turvata tulevaisuutta. Mielelläni erityisesti haluaisin nyt vastustaa, ja tuntuisikin niin, että jos päätös pitäisi tehdä, todennäköisesti vastustaisin. Mutta kun toisaalta tunnen myöskin semmoisen näköalan, että jos itseni pitäisi samaistua Greenpeaceen, vihreisiin, niihin mielenosoittajiin, joita eilenkin eduskunnan edessä oli olemassa, vaikea siinä rivissä on seistä ja vastustaa.

Siinä mielessä, herra puhemies, jään kuuntelemaan asiantuntijoitten mielipiteitä ja valmistuvia valiokuntien mietintöjä ja sen jälkeen harkitsen tätä näköalaa, kumpaan riviin sitten on oikea tapa asettautua seisomaan.


Antti Rantakangas (kesk):

Arvoisa puhemies! Kansalaisten hyvinvoinnin kasvattamisen pitää olla tärkeä tavoite meillä kansanedustajilla. Nyt meillä on tilaisuus rakentaa sellainen järkevä energiapolitiikan kokonaisuus, joka tukee talouskasvua, tukee Suomen kilpailukykyä, mutta myöskin työllisyyttä ja uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistä. Koen, että perusvoimakysymyksessä on kyse perusteollisuuden kilpailukyvystä ja työpaikkojen turvaamisesta. Uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisessä on kyse merkittävästä, tuhansien uusien työpaikkojen aikaansaamisesta erityisesti maaseutualueelle ja syrjäalueelle, missä muuten on vaikea löytää uusia toimeentulomahdollisuuksia.

Tavoite uusiutuvan energian tuotannon kaksinkertaistamisesta on hyvä, mutta nykyisillä keinoilla tähän tavoitteeseen ei päästä. Tämä edellyttääkin nyt merkittäviä uusia yhteiskunnallisia toimia, joilla parannetaan metsähakkeen kilpailukykyä ja muitten uusiutuvien energianlähteitten kilpailukykyä. Tällaisia toimia ovat muun muassa metsänparannusvarojen lisäys, metsähakkeen haketustuen jatkaminen, biopolttoainevoimaloiden energiatuen korotus sekä uudet panostukset energiateknologian kehittämiseen. Tarvitaan myöskin veropolitiikan keinoja, joilla varmistetaan kannattava sähkön- ja lämmöntuotanto uusiutuvilla energianlähteillä.

On myös tärkeää, että kotimaisilla polttoaineilla toimivat nykyiset laitokset pidetään kannattavassa toiminnassa. Tällä viittaan esimerkiksi Haapaveden turvevoimalan toiminnan turvaamiseen. Silloin kun metsäenergian käyttöä saadaan lisättyä, myös metsien kasvu paranee, hyvänlaatuisen puuraaka-aineen saanti turvataan ja samalla saadaan erityisesti maaseudulle tärkeitä työpaikkoja lisää.

Pohjois-Suomen kannalta energiapolitiikka on tärkeä asia. Meillä perusteollisuuden rooli on edelleen keskeinen, ja toisaalta meillä on paljon uusiutuvia luonnonvaroja. Uusiutuvan energian hankkeissa on oleellista kannattavuus ja toteuttajien löytyminen näille hankkeille. Yksistään pelkät isot teoreettiset tavoitteet eivät riitä, vaan tarvitaan niitä yrityksiä, jotka rakentavat kapasiteettia ja toimeliaisuutta. Lisäveroilla ei mielestäni saa lisätä (Puhemies koputtaa) kustannuksia teollisuudelle eikä kotitalouksille ja maataloudelle.


Riitta Korhonen (kok):

Arvoisa puhemies! Ipcc:n kolmas arviointiraportti ilmastonmuutoksesta viime vuodelta toteaa vääjäämättä, että neljän viimeisen vuosikymmenen aikana lämpötila on noussut ilmakehän alimmassa 8 kilometrin kerroksessa 0,1 celsiusastetta kutakin vuosikymmentä kohti. Pintalämpötilat ovat vastaavana aikana nousseet vieläkin enemmän.

Samanaikaisesti maapallomme lumipeite ja jään laajuus ovat pienentyneet. Pohjoisen pallonpuoliskon merijään peittämä alue on pienentynyt 50-lukuun verrattuna keväisin ja kesäisin noin 10—15 prosenttia. Samoin jääpeitteen paksuus on vähentynyt myöhäiskesäisin talven muutoksia enemmän. Pintahavainnot puolestaan osoittavat, että järvien ja jokien jääpeitteen vuotuinen kestoaika on korkeilla ja keskileveysasteilla lyhentynyt todennäköisesti noin kahdella viikolla viime vuosisadan aikana. Savolaiset havainnot todistavat, että sama ilmiö koskee kotijärveäni Kallavettä.

Maapallon merenpinnan taso on noussut keskimäärin 10—20 senttiä 1900-luvun aikana. Valtamerien lämpösisältö on maailmanlaajuisesti kasvanut 50-luvun lopulta, josta lähtien on ollut käytettävissä riittävästi havaintoja syvemmältä meristä. Kalat kiehuvat.

Muutoksia on havaittu myös muissa tärkeissä ilmastotekijöissä. Sademäärät ovat sadan viime vuoden aikana lisääntyneet noin prosentilla suurimmassa osassa pohjoisen pallonpuoliskon korkeita ja keskikorkeita leveysasteita. On todennäköistä, että samoilla alueilla voimakkaiden sateiden esiintyminen on lisääntynyt 2—4 prosenttia sekä pilvisyys puolestaan 2 prosentin verran. On myös nähtävissä, että ilmaston voimakkaat ääri-ilmiöt eli kuivuus tai sateisuus ovat lisääntyneet normaalia pitkän aikajakson vaihtelua enemmän.

Arvoisa puhemies! Uusi ja entistä vahvempi todistusaineisto osoittaa vääjäämättä pääosan havaituista lämpenemisistä 50 viime vuoden aikana johtuvan ihmisen toimista. Kun otetaan huomioon mahdolliset epävarmuustekijät, on uskottava, että laajan todistusaineiston pohjalta tuo havaittu lämpeneminen ja ilmastonmuutosoireet johtuvat mitä todennäköisimmin lisääntyvistä kasvihuonekaasupitoisuuksista ilmakehässä.

Ilmastonmuutos on kuin alamäkeä etenevä jarruton polkupyörä. Polkimet sotkevat kiihtyvällä tahdilla, kunnes koko vehje sortuu ojaan. Muutokset ovat tosin täältä mäen päältä ylärinteeltä tähystettäessä niin vähäisiä, että niistä voidaan iloisesti neuvotella ja päätyä kompromisseihin, joiden solmimisen jälkeen rinta rottingilla jatketaan entiseen malliin.

Arvoisa puhemies! Minulla oli tilaisuus osallistua viime kaudella sekä Kioton sopimusta edeltäviin YK:n ilmastoyleiskokouksiin kuin myös itse Kioton sopimuksen päätöskokoukseen ja tällä kaudella Bonnin ilmastokokoukseen, jossa saavutettiin Haagin jälkeen laimennettu lopputulos, josta USA ja muutamat muut sateenvarjomaat sanoutuivat iloisesti irti. Minulla on työhuoneeni hyllyssä arkistoituna niin ex-presidentti Clintonin kuin myös ex-varapresidentti Goren hehkutukset noissa kokouksissa muutamien muiden herkkujen mukana. Puheen tuottaminen on helppoa, päätösten, todellisten vaikuttavien päätösten ei.

Samasta on kyse myös viime kädessä tässäkin päätöksessä ja siihen liittyvissä puheissa ja keskusteluissa. On kyse vastuunkannosta ilmaston, ihmiskunnan ja tulevaisuuden suhteen. Jos jarruja ei käytetä ajoissa, vehje päätyy ojaan.

Olen koko eduskuntaurani ajan tehnyt työtä ympäristövaliokunnassa, tehnyt työtä siksi, että vaikka kyseisen ministeriön rahoitusosuus on valtion budjetissa vähäinen, ovat sen vastuut ympäristöstä globaalia mittakaavaa. Ihmiskunnan elämän edellytykset ovat viime kädessä kiinni sen mahdollistavasta ilmastosta ja sen myötä ruoasta ja puhtaasta juomavedestä. Kaikki muu on ekstraa, siis kulutusta, siis ne nokiat, teknologiat, brändit, logot tai no-logot, kustannusarviot, säästöt ja budjetit, mielipiteet, arvot ja etiikat. Kun tuhoamme ilmastomme, tuhoamme elämämme edellytykset.

Arvoisa puhemies! Joskus päätöksentekijällä on käsissään vain huonoja vaihtoehtoja. Usein se johtuu siitä, että me tai yhteisöt ympärillämme emme ole oikeasti halukkaita luopumaan mistään, erityisesti emme omasta elämisen tasostamme, saavutetusta mukavuudesta, helppoudesta, niistä länsimaisen teknologiaviritteisen kulttuurin leluista, joilla on kiva itseään viihdyttää.

En ole kuullut täällä yhtään yksilöityä puheenvuoroa, jossa minkään tai jonkaan värinen edustaja olisi ilmoittanut ajavansa asuntojen lämpötilojen laskemista 17—18 lämpöasteeseen, lämpimän kiertoveden lämmönlaskua, aamu- ja iltasuihkujen kieltämistä tai joka arava-asuntoonkin kuuluvasta sähkösaunasta luopumista, Pohjois-Esplanadin katulämmityksen katkaisua, valtateiden ja katujen tai mainoksien valaistuksen karsimista.

Jokainen meistä haluaa pitää pyykkikoneensa, mikroaaltouuninsa, astianpesukoneensa, autonsa, kesämökkinsä, ostaa valmisruokaa, käydä katukahvilassa eli elää tätä kulttuuriamme, jonka uskomme meille kuuluvaksi etuoikeudeksi. Meillä on itsestäänselvänä pidetyt palvelut, ­kuten lapsille tarkoitetut päiväparkit — päiväkodit — koulut, oppilaitokset, työtilat, viihde- ja kulttuurirakennukset ym. ym. sellaiset, joiden vuotuinen käyttöaste saattaa olla 40 prosenttia tai alle. Vain prosessiteollisuus, hyvä hotelli, vedenpuhdistamo, sairaala tai voimalaitos pyörii puolta suuremmalla käyttöasteella. Korkein käyttöaste taitaa olla ydinvoimalla, 95 prosenttia. Muu on elintasoa, tuhlausta. Kuinka moni meistä on tullut ajatelleeksi, että pitämällä kodin viihde-elektroniikkaa tai tietokoneita jatkuvasti valmiusasennossa, se pieni punainen valo päällä, johon on kiva sohvalta tai sängystä säätimellä osoittaa, pyöritämme yhtä voimalaa ympäri vuoden?

Jos haluan vapaan oikeuden olla liikkeessä ja liikenteessä autolla, junalla, laivalla, lentokoneella, ratikalla tai millä hyvänsä milloin tahansa, missä tahansa, minä kulutan ja lisään kulutusta ja sitä kautta päästöjä, joista olisi päästävä. Kulutus laskee vain todellisella säännöstelyllä, sillä kansalaisten sitoutuminen pitkäjänteiseen yhteisvastuuseen ja viihtyvyydestä tinkimiseen kestää yhden talvisodan verran. Tässä maassa on vain yksi aatteensa mukaan elävä mies: Linkola. Meidän muiden aatteet ovat valitettavan usein clintonien ja algorien puheiden mittaisia.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta antoi yksimielisen lausunnon ja mietinnön sekä Posivan ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen periaatepäätöshakemuksesta että myös Kansallisesta ilmastostrategiaa koskevasta selonteosta. Molempien asioiden lähes yksimielinen eteneminen eduskunnassa osoittaa, että päättäjinä olemme valmiita kantamaan lain meille osoittamaa vastuuta. Lausunnossaan ympäristövaliokunta muun muassa totesi, että ympäristön ja turvallisuuden kannalta ei ole esteitä hyväksyä valtioneuvoston periaatepäätöstä 21. päivänä joulukuuta 2000, joka koski Posiva Oy:n hakemusta Suomessa tuotetun käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta.

Olen edelleen samaa mieltä tuon lausunnon kanssa, kun nyt aloitamme kyseisen laitoksen laajennusta koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen käsittelyn. Maailma ei ole muuttunut tänä aikana siten, että vajaa vuosi sitten antamamme yksimielinen lausunto olisi mitätöitynyt. Minä ainakin tuota lausuntoa tehdessäni päättäjänä täysissä pään voimissa ymmärsin, että hanke saattaa laajentua, mikäli Suomen eduskunta näkisi globaalisten ilmastollisten velvoitteidensa täyttämisen vuoksi tarpeelliseksi myöntää rakennusluvan viidennelle ydinvoimalalle. Asioilla on syyt ja asioilla on seuraukset.

Eduskunnan hyväksymä Kansallinen ilmastostrategia pitää sisällään kaksi vaihtoehtoa. On muistettava, että vaihtoehtoasetelmat ovat hypoteettisia. Yhtä hyvin niitä voisi olla hieman varioiden kolme tai viisi. Kuitenkin selonteko ja siitä annettu mietintö nostavat esiin joitakin toimia, joihin on syytä ryhtyä pikaisesti, että Suomi voisi täyttää osuutensa yhteisestä Kioton sopimuksesta. Tärkein niistä on kasvihuonekaasujen päästötason laskeminen. Sitä tavoitellaan kahta väylää pitkin.

Toinen tie pitää sisällään joukon toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään kansallista energiankulutusta. Selonteossa ei tosin panostettu kuluttajavalistukseen sekä uusien ja säästävien kulutustottumusten elinikäiseen oppimiseen, mutta tuon pykälän puute tuskin estäisi täällä terveen järjen käyttöä ja kyseiseen asiaan satsaamista. Osa, esimerkiksi rakennusten energiatehokkuuden parantaminen, perustui pelkkiin heittoihin, ei tutkimukseen. Tämän väitän alan ammattilaisena.

Ajatuksen ja idean voimalla energiatehokkuuden parantaminen johti 70-luvulla nyt edelleen maksussa oleviin homevauriorakennuksiin sekä merkittäviin kroonisiin hengitystiesairauksiin, allergioihin, astmoihin ja jopa kuolemantapauksiin. Vastaavan tyyppisistä säästösuosituksista koituvat sairausriskit tulisi myös kirjata niin sanotuille tappiotileille eri toimenpiteitä toisiinsa vertailtaessa.

Olen ikävän vakuuttunut siitä, että sähkönkulutustasomme tulee edelleen nousemaan lähes ennustetut 1,5 prosenttia vuodessa ilman sanktioituja pakkosäästötoimenpiteitä. Mukavuudesta tinkimistä en ole ollut näkevinäni ympärilläni. Kaikkihan me löydämme ikiomat perustelut kulutustottumuksillemme ja niiden kasvulle.

Kun teollisuutemme rakenne on energiankulutusvaltaista, sen vertailu suoraan muiden eurooppalaisten tai yhdysvaltalaisten laitosten kanssa johtaa vääristymiin. Vain vastaavan tyyppisiä ja kokoisia tuotantolaitoksia tulisi verrata keskenään oikean tuloksen irtisaamiseksi.

Suomen sähkön nettotuonti on nyt 10 miljardia kilowattituntia. Tuonti Ruotsista ja Norjasta putosi huonojen vesivuosien vuoksi likimain puoleen eli 4,1 miljardiin kilowattituntiin. Pääosa supistumasta korvattiin venäläissähkön ennätystuonnilla, jossa kasvu oli lähes 70 prosenttia. Tiesittekö muuten, että edellisen ydinvoimalapäätöksen hylkäämisen jälkeen Venäjältä ja Ruotsista on tuotu sähköä yhteensä kahden ydinvoimalan tuotannon verran?

Arvoisa puhemies! Suomi käyttää poikkeuksellisen monipuolisesti erilaisia energialähteitä. Monipuolisuus antaa suojaa niin polttoaineiden hintojen kuin sateisuuden eli vesivoiman saatavuuden vaihteluille. Tällä linjalla on edelleen syytä vahvasti jatkaa. Energiantuotantomme omavaraisuutta on syytä nostaa. Tällä hetkellä riippuvuutemme tuontienergiasta on 70 prosenttia.

KTM panosti viime vuonna uusiutuvien energianlähteiden edistämishankkeisiin noin 22 miljoonaa euroa. Lisäksi uusiutuvilla polttoaineilla tuotetulle sähkölle myönnetään verotukea. Näitä panostuksia on edelleen voimakkaasti lisättävä.

Energian eri tuotantotavoille löytyy Suomessa ja sen erilaisissa asutus- ja kuntarakenteissa aina oikea käytön ja toteutuksen paikka. Maalämpö, hake, puu, pelletit jne. ovat luontevia haja-asutusalueilla ja pienissä taajamissa tuotettavaa lämpöä varten. Puu, yhdyskuntajäte ja turve sekapoltettuina ovat sangen käyttökelpoisia yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannossa jo useissa kunnissa. Kivihiilen käyttöä on nopeasti korvattava yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannossa sekä maakaasulla että sekapoltolla.

Maamme tarvitsee kuitenkin valitettavasti enemmän sähköä kuin syntyy yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa. Sitä voidaan järkevässä määrin tuottaa tuulivoimalla sekä teollisuudessa, erityisesti kemiallisessa puunjalostuksessa, prosessijätteinä. Edelleen kuitenkin energian mukavuuskulutuskasvumme myötä näyttää syntyvän tarve sähköenergian lisärakentamiselle. Tähän asti olemme korvanneet lisärakennuspaineet tuontisähköllä. Vesivoiman lisärakentaminen on yksi tapa lisärakentaa. Sen esteinä näyttäisivät olevan tällä hetkellä kuitenkin sekä suojelupäätökset että kielteinen suhtautuminen Vuotoksen altaan rakentamiseen. Pelkän sähköenergian tuottaminen puulla tai maakaasulla on sekä epäekonomista että epäekologista.

Sähkönkulutushuippuja voimme ohjata kansalaisten suhteen laskuttamalla heitä todellisten tuotanto- tai tuontikustannusten mukaan. Markka toimii aika hyvin konsulttina. Sähkökatkot ovat olleet pitkään eräs kotimainen tapa hoitaa kulutushuippuja. Kuitenkin tasainen ja jatkuva kulutuksen kasvu vaatii pysyvämpää ratkaisua.

Energiantuotannon turvallisuus ja vaikutukset terveyteen ovat olennaisia huomioon otettavia asioita päätöksiä tehtäessä. On huomioitava välittömät terveysvaikutukset eli päästöistä ja pienhiukkasista aiheutuvat sekä myös ilmastonmuutoksesta mahdollisesti aiheutuvat terveyshaitat, samoin väärin toteutetusta rakennusten energiatehokkuuden parantamisesta aiheutuneet haitat. Samoin tietysti vaakakuppiin on asetettava mahdollisesti ydinvoimalaonnettomuudesta aiheutuneet terveysriskit. Vaikka onnettomuus olisi hypoteettinen, olisivat senkin riskit tietokonemallinnettavissa. Tutkimusten mukaan uraaninlouhinta olisi tulevaisuudessa toteutettavissa bioteknologisesti eli bakteerien toimesta, jolloin kaivostyöntekijöiden terveysriskit olisivat pääosin eliminoitavissa. Voimalat ovat jo nyt niin haluttaessa rakennusteknisesti toteutettavissa jumbon kestävinä.

Arvoisa puhemies! Näiden pitkien kehäpäätelmien jälkeen olen tullut siihen monelle kivulloiseen lopputulemaan, että yksi reaalinen, oikeasti harkittava ja tutkittava vaihtoehto vastata tuohon elintasokulutustarpeeseemme on rakentaa viides ydinvoimala.

Vahvimpana perusteluna näen sen, että mopo on estettävä karkaamasta eli vakavin elämäämme uhkaava kriisi, ilmastomuutosprosessi, on pysäytettävä. Liian pitkälle edennyt ilmastomuutos on ainoa asia, jolle ihmiskunta ei ihan oikeasti pysty tekemään mitään. On syytä tarkastelussa nyt muistaa, että tavoiteltavina olevat päästönlaskutasot tällä hetkellä ovat riittämättömiä ja todelliset väännöt alkavat vuosien 2008—2012 jälkeen.

On myös syytä muistaa, että kolmansilla mailla on oikeus elintasoon ja helpompaan elämään. Sen mahdollistaminen sekä kehittyneen tuuli- ja aurinkovoimateknologian viennillä että paikallisten uusiutuvien energiavarojen käyttöönoton tukemisella ja siihen työhön satsaamisella on eräs tärkeimmistä länsimaisista missioista terveyden ja puhtaan juomaveden ohella.


Sirpa Pietikäinen (kok):

Arvoisa puhemies! Mielestäni lisäydinvoiman rakentaminen ei ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, sillä eettisesti siihen liittyy monia erityyppisiä ongelmia, joista päällimmäisenä otan esiin täälläkin paljon keskustellun riskin.

Ydinvoimaonnettomuuden riski on äärimmäisen pieni, mutta silloin sattuva vahinko voi olla äärimmäisen suuri sekä taloudellisesti että inhimillisesti ja aikajänteeltään. Ydinvoimaonnettomuuden riskin arviointivaikeutta kuvaa se, että Oecd:n Pariisin-sopimus aikanaan on lähtenyt rajoitetun vastuun periaatteesta. Ydinvoimatuotanto on ainoa energiantuotantomuoto, jonka ei tule akuutissa onnettomuusriskissä kantaa täyttä vastuuta aiheuttamistaan vahingoista, vaan vahinkovastuu on rajoitettu.

Tämän sopimuksen ja ajattelun taustalla on ollut ongelma ydinvoimateollisuuden kannattavuudesta ja siitä seikasta, että mitkään tahot eivät ole valmiita vakuuttamaan ja kantamaan sitä taloudellista riskiä, joka ydinvoiman käytöstä seuraa. Siksi olen tehnyt lakialoitteen siitä, että nykyinen ydinturvalainsäädäntö täydennettäisiin ympäristövahinkolainsäädännön tulkinnalla, jolloin siinä tilanteessa, jossa hyvin epätodennäköinen riski mahdollisesti sattuisi, jos mahdollisesti ydinturvalainsäädäntö ei riittäisi kattamaan syntynyttä vahinkoa, ympäristövahinkolakia tulkittaisiin selkeästi niin, että sen mukaan vahingon kärsijöille voitaisiin korvaukset maksaa. Tämä poistaisi välillisen taloudellisen subvention, jota me tosiasiallisesti ydinvoimalle tällä hetkellä suuntaamme.

Ydinvoimaan sisältyy kaksi muutakin hyvin vaikeasti arvioitavaa riskiä, joita uskon meidän edustajien arvioivan kukin omista arvolähtökohdistamme eri tavalla.

Toinen riski liittyy ydinjätteen aikajänteeseen. Oma ajanlaskumme alkoi 2 000 vuotta sitten ja aikaisintaan noin 10 000—15 000 vuotta sitten ensimmäiset niin sanotut korkeakulttuurit ovat saaneet alkunsa; noin 10 000 vuotta sitten Mesopotamiassa ja Kiinassa. Ydinjätteiden ympäristölle merkittävästi aiheuttama lisäsäteily puolestaan jatkuu satojatuhansia vuosia eteenpäin. Vielä 200 000 vuoden jälkeen ja sitä pitemmänkin aikaa säteilytaso on merkittävästi luonnon taustasäteilyä korkeampaa ja myöskin sitä kautta muulle elolliselle luonnolle sivuvaikutuksia aiheuttava. Tätä taustaa vasten, kun ajattelemme, että olemme täällä maapallon päällä homo sapiens -nimellä kulkeneet noin 500 000 vuotta, tämä on aikamoinen aikajänne ja aikamoinen vastuun siirto tuleville sukupolville tämän hetken mahdollisista taloudellisista energiapoliittisista hyödyistä silloinkin, jos niitä arvioisi hyödyiksi, josta sitten lähetämme laskun tuleville sukupolville käsittämättömän pitkän aikajänteen eteenpäin.

Itselleni tämäntapainen ratkaisu on eettisesti mahdoton hyväksyä. Sitä ei tee helpommaksi hyväksyä se, että olemme tehneet päätöksen jo aiemmin ja joudumme kantamaan vastuumme ja riskin jo aiemmin tehdyistä päätöksistä. Aikaisemmat huonot ratkaisut eivät perustele samojen huonojen ratkaisujen toistamista vaan pikemminkin niistä oppimista ja toisenlaisten toimintamallien löytämistä.

Kolmas eettinen ongelma liittyy siihen, että ydinvoiman tuottamat mahdolliset taloudelliset hyödyt suuntautuvat hyvin kapealle ihmisjoukolle. Paitsi nämä riskitekijät, jotka ulottuvat hyvin pitkälle tulevaisuuteen, myöskin konkreettiset haitat ydinvoiman tuotannosta ulkoistuvat hyvin kauas niille alueille, niihin paikkoihin, missä uraania louhitaan, ja ennen kaikkea suurin tämänhetkinen jäteongelmahan ja lievä taustasäteilyn nousuriski sijoittuvat sinne.

Nämä eettiset syyt jo yksistään riittäisivät minulle suhtautumaan kielteisesti ydinvoimaan.

Toinen seikka, miksi lisäydinvoima ei ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, on ympäristönäkökohta. Ennen kaikkea ympäristönäkökohta edellyttää meitä katsomaan vuotta kahta pidemmällä aikajänteellä 20, 30, 60 vuotta eteenpäin, kuten myös itse asiassa hakemuskin ­edellyttää, sillä siinä pisimmillään ydinvoiman käyttöajaksi arvioidaan 60 vuotta. Oletetun 60 vuoden ajanjakson kuluessa, jos haluamme ehkäistä ilmastomuutoksen haittoja, meidän tulisi kansainvälisen ilmastopaneelin arvioiden mukaan vähentää hiilidioksidipäästöjä kahdella ­kolmasosalla. Tässä tilanteessa ydinvoima on lyhytaikainen ratkaisu, joka helpottaa meidän pääsyämme lyhytaikaisiin Kioton sopimuksen tavoitteisiin, mutta tosiasiallisesti pitkällä aikajänteellä ydinvoimaan sitoutuva, suureen tuotantoyksikköön keskitetty energiatuotanto, joka ­haluaa — en ota tässä kantaa ydinvoiman hintakiistaan siksi, että näitä arvioita on sekä suunnasta että toisesta — antaa viestin halvasta energiasta, tosiasiallisesti vaikeuttaa merkittävästi kaikkien valtavirtaennusteiden mukaisesti tähän tavoitteeseen pääsemistä.

Sellainen kokonaisuus, joka pohjautuu ratkaisuihin, jotka tukeutuvat uusiutuvien energiamuotojen käytön lisäämiseen, monipuoliseen, hajautettuun, joustavaan, nopeasti tuotettavaan ja muuntuvaan energiakokonaisuuteen, kannustavat energiateknologian uusiutumiseen ja energiatehokkuuteen, olipa kyse säästöinnovaatioista tai tehokkaammasta käytöstä energiantuotannossa tai teollisissa tai kotitalousprosesseissa, on itse asiassa sellainen innovatiivinen moottori, joka voi viedä kehittyneempään, ympäristön kannalta siedettävämpään, myös ilmastomuutosta hillitsevään kokonaisuuteen.

Tässä me valitettavasti olemme mielestäni selkeästi tienristeyksessä, jossa emme voi kulkea kahteen suuntaan. Me emme voi samanaikaisesti antaa markkinaviestiä runsaasta, halvasta energiantuotannosta, isoista, pitkäaikaisista, pitkän aikajänteen energiainvestoinneista, ja samanaikaisesti sanoa, että teemme täysin päinvastaista politiikkaa hajautetusta, uusiutuvasta, energiatehokkaasta ja nopeasti adaptoituvasta energiatodellisuudesta.

Tästä tulen siihen kolmanteen syyhyn, joka tekee mielestäni yhteiskunnan kokonaisedun kannalta tämän ydinvoimahakemuksen hyvin kyseenalaiseksi. Se on kansantaloudellinen näkökulma. Täällä on aika paljon käyty debattia siitä, onko mahdollista samanaikaisesti toteuttaa sekä ydinvoimaa että uusiutuvien energianlähteiden, kuten bioenergian, käyttöä ja energiansäästöpolitiikkaa. Valitettavasti liiketaloustieteilijänä, ekonomina, en voi millään uskoa tai nähdä sitä temppua, jossa me avoimilla markkinoilla tekisimme kahta täysin päinvastaista toimintoa samanaikaisesti. Kun me muualla näemme tämän avautuvan markkinan merkityksen, me emme puhu samalla tapaa Suomi—Venäjä-suhteista tai omavaraisuudesta tai siitä, miten me räätälöimme esimerkiksi valtion tukipäätöksillä energiapolitiikkaa, vaan me näemme markkinatalouden, jolle me annamme signaaleja hinnoista ja tulevasta politiikan suunnasta esimerkiksi siitä, mikä on valtion velkaantumisen merkitys sille, kuinka uskottavaa meidän kansantaloutemme on tai mikä meidän korkotasomme on jatkossa. Tässä samalla tapaa me annamme markkinalle signaalin siitä, minkälainen energiatulevaisuus on. Meidän täytyy muistaa, että me olemme ennen 60:tä vuotta, todennäköisesti 5—10 vuoden kuluttua jo avoimessa eurooppalaisessa energiamarkkinassa aivan samalla tapaa kuin me olemme muussakin avoimessa eurooppalaisessa tuotemarkkinassa. Siellä hintapolitiikka tulee hyvin voimakkaasti avoimella markkinalla myöskin säätelemään tätä toimintaa.

Tässä politiikassa on hyvin vaikea nähdä sitä kysyntävoimaa, sitä halua tuotteiden kehittämiseen, demolaitosten tekemiseen, investointeihin, sen kummemmin energiatehokkuuden parantamiseen, puhutaan nyt vaikkapa Koneen energiatehokkaista hisseistä yhtenä esimerkkinä tai ABB:n energiateknologiasta. On hyvin vaikea nähdä energiasäästön kannattavuuden paranevan kotitalouksissa tai yrityksissä tässä ydinvoimavaihtoehtotodellisuudessa. Mitä kauemmaksi me menemme tässä aikajänteessä 20:tä, 30:tä, 60:tä vuotta, sitä vaikeammaksi ja kärjistyneemmäksi tämä ongelma käy.

Puhemies! Toinen seikka tässä kansantaloudellisessa arvioinnissa on liiketalouspuoli. Samalla, kun me rakennamme tätä energiatodellisuutta, me rakennamme sitä todellisuutta, minkälaisille innovaatioille, minkälaiselle liiketoiminnalle ja minkälaiselle muutosasteelle ja nopeudelle meidän yhteiskuntamme on hyvä ja houkutteleva ihan samalla tapaa kuin koulutus- ja tutkimuspanostuksilla esimerkiksi. En oikein voi ymmärtää, miten tämmöiseen informaatioteknologian, ympäristöteknologian nopeasti kehittyvän korkean koulutuksen ja tutkimuksen imagoon ja viestiin soveltuu ydinvoimasidonnainen politiikka, joka viestii hyvin pysähtyneestä, hyvin pitkäjänteisestä, yhteen vaihtoehtoon keskeisesti perustuvasta energiatulevaisuudesta. En oikein voi ymmärtää, miten siihen it-kuvaan 30 saati 60 vuoden kuluttua sopisi katsella tämän päivän myönteistä ydinvoimapäätöstä. Minkä signaalin se antaisi? Minkälaista kehitystä se tukisi? Jos tässä päätöksessä, jossa eduskunta on aika monen keskeisen elementin kanssa tekemisissä, päätämme väärin, me emme voi esimerkiksi valtion muilla tukitoimilla, oli sitten kyse tuulivoimasta tai mistä tahansa, ratkaista ikään kuin keinotekoisesti tätä kysymystä.

Olemme siis, arvoisa puhemies, tienhaarassa. Joko panostamme sellaiseen politiikkaan, joka ottaa ympäristövastuun tosissaan, pitkäjänteisesti, mikä tarkoittaa silloin ilmastomuutoksen hallintaa, hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, uutta energiatehokkaampaa, energianiukempaa, tämmöistä immaterialisaatiota eli korkeampaa laatua, lisäarvoa, palvelusidonnaisuutta, tällaisten elementtien ja tällaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen. Tähän aika voimakkaasti uskovat myös esimerkiksi sellaiset suuret, joskus vanhanaikaisinakin pidetyt energiajätit kuten British Petroleum ja Shell, ja kyllä Suomenkin energiayhtiöistä esimerkiksi Fortum aika paljon tälle puolelle ajatteluaan sijoittaa.

Tai sitten se vaihtoehto on enemmän tämmöinen stagnaation, pysähtyneisyyden, suuren keskitetyn energiantuotannon markkinaviesti, joka pohjautuu ydinvoimaan ja siksi myös, kuten nämä ennusteet selvityksissä osoittavat, myös sen tiiviiseen sidokseen kivihiileen.

Olemme siinä samassa tienhaarassa itse asiassa kuin olimme vuonna 93 tätä asiaa harkittaessa, enkä näe sen päätöksen jälkeen mitään sellaisia uusia tekijöitä, jotka olisivat osoittaneet silloisen eduskunnan arvion vääräksi. Pikemminkin sen jälkeinen kehitys sekä uusiutuvien energiamuotojen, ennen kaikkea puuenergian käytön, lisääminen ja myöskin ympäristötekno-logian nopea kehitys sekä kansainvälinen ilmastomuutos ja kestävän kehityksen periaatteiden vahvistuminen  ovat vahvistaneet sitä tietä  ja sitä näkemystä, minkälaiseen energiapolitiikkaan meidän tulisi kulkea, joka on se vaihtoehto, johon ydinvoima ei sisälly.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies. Itse en näe, en ole niin pessimisti, että olemme kahden huonon vaihtoehdon välissä, kurjuuden ja täydellisen kurjuuden, ojan tai allikon. Olemme itse ­asiassa huonon ja hyvän vaihtoehdon välissä. Meillä ei ole kurja, onneton, riskialtis tulevaisuus ainoana vaihtoehtona. Meillä on vaihtoehto kehittää sellaista osaamista, joka on nyt jo alullaan, sellaista hyvinvointia, sellaista teknologiaa, siihen pohjautuvaa liiketaloudellista menestystä, siihen pohjautuvaa kansainvälistä vastuuta, jossa voimme olla sen teknologian viejiä myös kolmansiin maihin, ja sellaista ympäristövastuullisuutta, joka on eettisesti kestävää, joka ei sisällä mielettömiä eettisiä riskejä ja joka myös tuottaa kansalaisillemme ja laajemmin tämän maapallon kansalaisille hyvinvointia.

Arvoisa puhemies! Poliitikon tulee kyetä katsomaan kauas tulevaisuuteen, kuten tämä hakemuskin kehottaa, ja näkemään se näkymä, minne haluamme mennä, näkemään ne vaihtoehdot, johon viestit myös perustuvat. Minä haluan 60 vuoden päähän sellaista politiikkaa, joka minimoi pitkäjänteisiä ja suuria riskejä ja joka rakentaa ihmisten hyvinvointia paremmalla energiatehokkuudella ja sellaisella politiikalla, että se myöskin takaa ympäristön säilymisen toivottavasti edes sen saman iän kuin ydinjätteet säilyvät tästä eteenpäin, edes sen saman iän kuin olemme homo sapienseina täällä kulkeneet.

Tässä yhteydessä totean vain lyhyesti, että on olemassa suositus 10 minuutin puheenvuoron pituudesta ja nyt olemme viimeisissä puheenvuoroissa ylittäneet sen erittäin paljon. Se toki on sallittua, mutta suositus on olemassa.


Marja Tiura (kok):

Arvoisa puhemies! Kun keskustelemme viidennen ydinvoimalan rakentamisesta Suomeen, pidän kolmea asiaa keskeisenä. Ensinnäkin kohtuuhintaisen energiansaannin turvaaminen. Suomi tarvitsee kohtuuhintaista energiaa. Energia on välttämätöntä kaikille, niin kotitalouksille, maataloudelle, palvelusektorille kuin teollisuudellekin. Erityisen tärkeää kohtuuhintaisen sähkön saanti on metsä- ja metalliteollisuudelle, jotka tuottavat suuren osan Suomen vientituloista.

Kun täällä salissa olemme eilen ja tänään kuulleet muun muassa ydinvoiman vastustajien suusta, että vaihtoehto ydinvoimalle, jota tosin ei vielä ole edes loppuun asti pystytty määrittelemään, olisi jopa työllistävämpi. Tämä ei voi pitää paikkaansa, sillä juuri edullisen sähkön myötävaikutuksellahan yritykset työllistävät kymmeniä tuhansia suomalaisia.

Toisena näkökohtana on turvallisuus. Uusi yksikkö korvaa vanhaa laitoskapasiteettia ja tuontiriippuvuutta ja siten parantaa turvallisuutta entisestään. Tällä hetkellä Sosnovyi Borin laitos muodostaa yksin 99 prosenttia Suomeen kohdistuvasta vakavan ydinonnettomuuden riskistä. Täällä on vaadittu minimaalisten riskien eliminointia kustannuksista välittämättä. Jos haluttaisiin poistaa suurin riskitekijä esimerkiksi miljardin euron panostuksella, niin meidän pitäisi ostaa Sosnovyi Borin laitos ja ajaa se alas sekä hoitaa asianmukainen loppusijoittaminen.

Suomalaiset laitokset ovat toimineet turvallisesti jo 20 vuoden ajan. Polttoaineen laajasta koostumuksesta johtuen ydinräjähdystä ei voi tapahtua. Ed. Lapintielle, joka tällä hetkellä ei ole täällä salissa kuuntelemassa — hän eilen illalla mustamaalasi, maalasi mustia pilviä taivaalle — haluaisin todeta, että edes Tshernobylissä ei tapahtunut ydinräjähdystä kuten pommi räjähtäisi, vaan jäähdytysvedestä erottuneen vedyn räjähtäminen. Polttoaine sisältää fissiokelpoista uraani 235 -isotooppia vain muutamia prosentteja, kun pommi vaatisi yli 90 prosenttia.

Syyskuun 11. päivän tapahtumat on huomioitu tämän uuden niin sanotun turvavoimalan suunnitelmissa. Uutta turvallisuusajattelua edustavat kaikkien esitettyjen uusien voimalaitostyyppien vakavan onnettomuuden hallinnan järjestelmät sekä niin sanotut passiiviset turvallisuusjärjestelmät, jotka pysäyttävät prosessin, vaikka kaikki tekniset järjestelmät yhtäaikaisesti menetettäisiin.

Arvoisa puhemies! Kolmantena haluan nostaa esille ympäristö- ja terveyskysymykset. Totuus on se, että ilman nykyisiä ydinvoimaloitamme Suomen hiilidioksidikuorma olisi vuosittain 16 miljoonaa tonnia suurempi. Meillä on oltava vastuu myös tulevista sukupolvista ja heidän elinolosuhteistaan. On todettu, että kohtaamme fossiilisten polttoaineiden käytöstä johtuvaa säteilyä kaksinkertaisen määrän ydinvoiman rauhanomaiseen käyttöön verrattuna, vaikka suurin yksittäinen tekijä eli Tshernobylin vaikutuskin huomioidaan.

Ympäristövaikutusten suhteen sekä puu että ydinvoima ovat huomattavasti parempia kuin fossiiliset polttoaineet. Totuus on myös se, että paras energiapuun keräyspaikka on kuusimetsän päätehakkuu. Avohakkuuthan ovat perinteisesti olleet kauhistus, kun jo pelkästään metsän harvennuskin erään puolueen osalta aiheuttaa kettinkejä koneiden runkoihin, ihmisvalleja ja mielenosoituksia. Lisäksi vihreät ovat juuri se puolue, joka esittää entistä enemmän suojelualueita metsiimme.

Sähkö on kallista, jos sitä tehdään yksistään risuja polttamalla. Arvoisa puhemies! Maanantaina esitetty Wwf:n, Luonnonsuojeluliiton ja Greenpeacen energiamalli on rehellisesti tarkasteltuna far out tarvittavan puumäärän suhteen. Aivan kuten ed. Laukkanen täällä jo tänä iltana nosti esille, ei ole mahdollista kustannustehokkaasti kolminkertaistaa energiapuun käyttöä. Puolitoistakertaistaminen on mahdollista, mutta ei kolminkertaistaminen.

Maakaasu on hyvä vaihtoehto, mutta ei ole järkevää luottaa liiaksi vain yhteen vaihtoehtoon. Maakaasu ei ole päästötön. Lisäksi pelkkään sähköntuotantoon se on kallista. Meidän tulee huomioida myös se, että maakaasun hinta on suurelta osin sidottu öljyn hintaan. Gasumin liikevaihto on nyt noin 8 miljardia, josta yli puolet on kaasun ostohintaa Venäjältä johtuen osaksi pitkistä sopimuksista. Itävalta ostaa tällä hetkellä kaasua puolitoistakertaisella hinnalla Suomeen verrattuna. Herää kysymys, mikä on hinta tulevaisuudessa, kun nyt Gazprom myy alle markkinahinnan?

Ed. Ojansuulle haluan kertoa, että uraanikaivosten ympäristövaikutukset ovat vähäisempiä kuin esimerkiksi kivihiilikaivosten, koska louhitut ainemäärät ovat pieniä. Saman sähkömäärän tuottamiseksi louhittava kivihiilimäärä on noin nelikymmenkertainen uraaniin verrattuna. Kaivostoiminnan ei ole myöskään todettu aiheuttavan terveyshaittoja ympäristön asukkaille.

Ed. Karpela täällä vertasi kivihiiltä maakaasuun. Muutama kommentti maakaasusta: Suomessa putket eivät vuoda, mutta Leningradin ­alueella niiden arvioidaan vuotavan 2—5 prosenttia hankinnan, siirron ja pumppaamojen osalta. Maakaasu on 98-prosenttisesti metaania, joten kasvihuonepäästöt alkavat olla yhtä korkeaa luokkaa kuin kivihiilellä esimerkiksi ilmastovaikutusten osalta, ja täytyy huomioida, että Venäjän kaasuverkko on erittäin laaja.

Lopuksi, arvoisa puhemies, meillä on erityisesti ilmastosopimusten nojalla oma osuutemme globaalista vastuusta hiilidioksidipäästöjen alentamiseksi. Sähkönkäyttö lisääntyy jatkuvasti vauhtia puolitoista prosenttia per vuosi, ellemme saata voimaan niin sanottua pakkosäännöstelyä. Voisimmehan tietenkin täällä näin illalla yömyöhään olla vieläkin himmeämmässä valossa tai kenties jossain vaiheessa käyttää jopa kynttilänvaloa, olla myös kylmemmässä istuntohuoneessa tarvittaessa näin vaadittaessa. Edullinen sähkö turvaa teollisen tuotannon edellytykset. Tämä merkitsee tuhansia lisätyöpaikkoja jatkossa, sillä jokainen teollinen työpaikka merkitsee neljän muun työpaikan lisäystä. Ydinvoima luo pohjaa hyvinvointivaltiolle kasvaa ja kehittyä. Tämä helpottaa työttömyystilannetta ja mahdollistaa julkisten palveluiden rahoituksen.

Arvoisa puhemies! Kun summaamme yhteen nämä erilaiset vaihtoehdot ja mietimme niitä turvallisuuden, tuottavuuden ja ympäristökysymysten kannalta, montako vaihtoehtoa meillä oikeasti on?

Totean, että jäljellä on vielä yhdeksän puheenvuoroa. Olemme tänään käyneet useamman debatin, joten ne ainakin toistaiseksi riittänevät.


Leena Rauhala (kd):

Arvoisa puhemies! Tässä lähetekeskustelussa olemme käyneet jo pitkää keskustelua, mutta puheenvuorot mielestäni ovat olleet erittäin hyviä, perusteltuja, osoittaneet perehtyneisyyttä ja niissä on vielä tuotu hyvin erilaisista näkökulmista perusteita.

Tähän lähetekeskusteluun haluan tuoda erään viestin, joka on meille kansanedustajille lähetetty sähköpostiviestinä, varmasti kaikille, vain siis yksi näkökulma ydinvoimasta: "Missä ovat Suomen viisaat päättäjät, kun heitä tarvitaan?" Miksi tämän siteeraan, miksi perustelut itseäni kiinnostivat, johtuu siitä, että on kysymys ekokoulun oppilaista. Täällä on erilaisia lähestymistapoja tuotu, puhuttu tulevaisuudesta, kulutuksesta ja epäilty sitä, että me suomalaiset emme pystyisi ja ihminen yleensäkään ei pystyisi kulutustapojansa muuttamaan, vähentämään sähkön käyttöä ja niin edelleen. Erityisesti ed. Riitta Korhonen tänään keskustelussa sen nostatti esiin. Itse en ole aivan niin pessimisti, vaan näen, että nyt nimenomaan on kysymys siitä, että voisimme itse kukin lähteä miettimään laajemminkin sitä, mitä muutosta itsessä voisi asenteissa tapahtua. Sen vuoksi siteeraan tätä viestiä, jossa kysytään, missä ovat Suomen viisaat päättäjät, kun heitä tarvitaan:

"Viidennen ydinvoimalan rakentaminen tuhoaa nuorten ja lasten tulevaisuuden, sillä hehän joutuvat aikuisina päättämään kaikesta ydinvoimalan vaaroista. Minne laitetaan radioaktiivinen jäte, riittääkö peruskallio ja onko se turvallinen jätteen kätköpaikaksi? Haluatteko tuhota Suomen nuorten ja lasten tulevaisuuden, miksi ottaa tietoisesti riski, kun muitakin vaihtoehtoja on? Kaikki vaihtoehdot eivät saastuta luontoa. Eikö Suomi uskalla kokeilla niitä?" Edelleen: "Ovatko Suomen päättäjät tulleet ahneiksi ydinvoimasta saatavan energian ja rahan säästön takia? Eikö nyt olisi aika panostaa vaihtoehtoisiin energian tuotantoihin? Päätösvalta on kuitenkin teillä, mutta tulevaisuus edelleen meillä." Näin ekokoulun oppilaat, ja mukana myös opettajat.

Arvoisa puhemies! Toivon, että valiokuntakäsittelyssä tämän lähetekeskustelun jälkeen käydään laajasti ja perusteellisesti ja luotettavasti keskustelua asiantuntijoiden myötä siitä, mitä tapahtuu, jos ydinvoimala rakennetaan tai jätetään rakentamatta. Mitä se merkitsee? Itseäni on askarruttanut ja pohdituttanut erityisesti kysymys turvallisuudesta, tietenkin myös työllisyyskysymykset ja ympäristöstä huolehtiminen.

Ministeri Mönkäre eilen lähetekeskustelussa toi esille turvallisuudesta, voi sanoa, perusteen, että voimala, joka rakennetaan, on turvavoimala. Sitaatti ministeri Mönkäreen puheenvuorosta: "Säteilyturvakeskus on vielä erikseen tarkastellut sitä, vaikuttavatko viime syyskuun 11. päivän tapahtumat sen arvioon. Saamansa informaation perusteella valtioneuvosto on katsonut, että ydinenergialain turvallisuutta koskeva edellytys täyttyy. Turvallisuuden toteutumisen osoittaminen on sitten rakentamislupahakemuksen tehtävä. Periaatepäätöstä tehdessään valtioneuvosto kirjasi pöytäkirjaansa lähtevänsä siitä, että hanke toteutetaan tiukkojen turvallisuusnormien mukaisesti." Näin siis ministeri Mönkäre. Tässä on kysyttävä, miten juuri mahdollisesti meidän tulevaisuususkoiset nuoremme luottavat tähän turvallisuusnäkökulmaan.

Arvoisa puhemies! Juuri runsas viikko sitten on suomalainen kilpailukyky ja ympäristöpolitiikkamme arvioitu maailman parhaiksi. Todellisuutta on myös se, että uusiutuvat energian markkinat kasvavat. Erityisesti Suomella on tässä hyvää osaamista. Ympäristöteknologiassa Suomi on huippumaiden joukossa. Osaamisemme on korkeaa bioenergian hyödyntämisessä. Tätä kehitystä ei pidä väheksyä vaan vahvistaa. On arvioitava, voidaanko samalla painoarvolla eri vaihtoehtoja vahvistaa. Nyt kun arvioimme eri energiamuotojen merkitystä ja arvoa, on selvitettävä mielestäni laajasti ja kokonaisvaltaisesti yhteiskunnallisten tekijöiden arvo. Lopultahan on kysymys kuitenkin nimenomaan meistä ihmisistä, siitä turvallisuudesta, mitä eri energiantuotantomuodot antavat meille ihmisille. Kysymys on nimenomaan arvokysymys, niin kuin täällä on vahvasti tuotu esille.

Ydinvoimalaitoksen rakentaminen tai rakentamatta jättäminen on kaiken kaikkiaan yhteiskunnallinen kysymys, ei vain energiantuotantokysymys. Tässä yhteydessä ei pidä unohtaa myöskään informaation antamista kansalaisille eikä syrjäyttää kansalaisten ja erityisesti nuorten mielipiteitä ja heidän ajatuksiaan tästä. Viidennen ydinvoimalan rakentamisesta päätettäessä teemme kauaskantoisen ratkaisun; vaikutukset yli vuosikymmenien taakse on pystyttävä arvioimaan.

Suuri ongelma, niin kuin täällä on tuotu esille, on ydinjäte ja sen sijoittaminen. Ydinjätteen loppusijoituksen turvallisuus ei ole täysin ongelmatonta. Vaikka ottaisimme mahdollisen suuren katastrofin vaaran pois, jää kuitenkin riski onnettomuuksien syntymiselle. Kaikista sähkön tuotantomuodoista vain ydinvoimala voi aiheuttaa suurkatastrofin vaaran. Mielestäni nyt on kysymys siitä, mitä näkökulmaa suomalaisessa energiapolitiikassa painotetaan.

Uuden ydinvoimalan rakentaminen olisi keskitetty ratkaisu energiantuotannossa. Itse kannatan hajautettua energian tuotantoa. Tällöin vahvistuisi aluepoliittinen painotus, työpaikkojen jakautuminen eri maakuntiin, erityisesti alueille, joilla niitä kipeästi tarvittaisiin. Näin pitäisi kehityksessä nähdä aluepoliittinen näkökulma ja työllisyysnäkökulma. Oma näkemykseni on, että viides ydinvoimala kaventaisi vaihtoehtoisiin energialähteisiin perustuvan tuotantomallin luomisen ja ennen kaikkea kehittämisen mahdollisuuksia.

Täällä eilisissä puheenvuoroissa nostettiin mielestäni hyvin esille eräs kysymys, joka koskettaa sijoituspaikkakuntien suostumusta. Tähän samaan liittyen ministeri Mönkäre puheenvuorossaan toi esille, että poliittiselta kannalta erityisesti on tärkeää se, että niiden sijoituspaikkakuntien kohdalla, joihin tätä on ajateltu, on jo olemassa myönteinen suostumus. Kummankin paikkakunnan, johon tätä on ajateltu, kunnanvaltuustot ovat antaneet hankkeesta myönteisen lausuntonsa, ja päätökset ovat lainvoimaisia.

Kuitenkin minua jäi ajatteluttamaan puheenvuoro, jossa täällä nostatettiin esille seuraava ajatus: "Yksimielisyyden taustalla on joukko tapahtumasarjoja, joita ei ole julkisuudessa juurikaan esitelty. Kunnan henkinen ilmapiiri on ajettu tilaan, jossa minkäänlaista keskustelua ydinvoiman vaihtoehdoista ei käydä. Eurajoella ei ole tulevaisuutta ilman ydinvoimaa." Tästä ajatuksesta vahvistui itselleni, että nyt, jos koskaan, on todella tärkeää, millä tavalla keskustelu valiokunnissa asiantuntijoitten myötä etenee, että käydään todella perusteellista, tietoperusteista keskustelua ja saadaan monipuolista, kattavaa tietoa tästä asiasta asiantuntijoilta; sitä on nyt todella painotettava. Päätös tässä asiassa edellyttää faktoja ja niiden monipuolista tarkastelua kaiken kaikkiaan.

Tulevaisuuskeskustelussa on vahvasti ollut esillä myös sähkön kulutuksen tuntuva kasvu. Itse painotan sitä, että kysymys, miten hyvinvointi Suomessa kehittyy, on tärkeä. Jakautuuko se tasaisesti? Kokevatko kansalaiset turvallisuutta? Onko kehitys sitä, mitä inhimillisen ihmisen perusolemus aidosti odottaa? Mielestäni eri pahoinvoinnin ilmiöt viestittävät, että meidän on vakavasti arvioitava taloudellisen kasvun linjaukset. Taloudellisen kasvun ihannointi ei vielä tuo leipää ja hyvää elämää työttömän ja syrjäytyneen pöydälle.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ilmastosopimuksiin, ja näin ollen sitoumukset on täytettävä. Ilmeisen todennäköistä on, että ydinvoiman lisärakentamisella voimme päästä päästörajoihin helpommin kuin vaihtoehtoisilla energiantuotantomuodoilla. Kuitenkaan ei ole mahdotonta päästä myös vaihtoehtoisten energiamuotojen avulla asetettuihin tavoitteisiin. Mielestäni tässä jos missä tarvitaan nyt ajattelua arvojen kautta, eettistä ajattelua ja monimuotoisuuden hyväksymistä.


Eero Akaan-Penttilä (kok):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä lähetekeskustelussa kahden päivän aikana vastustajat ovat etsineet useita eri lähestymistapoja niille motiiveille, minkä takia ovat uuden reaktorin rakentamista vastaan. Aika usein ovat esiintyneet sanat "riski" ja "turvallisuus" ja on annettu semmoinen kuva, että nimenomaan tämä uusi ydinvoimalareaktori on nyt sitten käyttöön otettuna tai rakennusvaiheen aikana jostain syystä hyvin vaarallinen.

Paneudun tähän asiaan vähän systemaattisemmin sen takia, että meille on jaettu hyvin paljon aineistoa koko tästä prosessista Teollisuuden Voiman kautta, joka hakee nyt pelkästään rakentamislupaa. Itse olen tottunut siihen, että näin ison materiaalin saapuessa olisi tietysti syytä siihen tutustua. Minua on hivenen häirinnyt tässä riskikeskustelussa se, että en ole kuullut kenenkään sanovan tästä aineistosta, että jokin osa koskien itse reaktorin rakentamista ja tuotantoa olisi jotenkin erityisen häiriöherkkä. Silti täällä on vaadittu jopa riskianalyysia kattavasti tästä toiminnasta. Katson, että sen takia täytyy ääneen lausua muutamia asioita ja siteerata tätä tekstiä.

Ensinnäkin yleiskattavasti sanotaan: "Ydinvoimalaitoksen suunnittelun, rakentamisen ja käytön lähtökohtana on ydinenergialain mukaisesti, että laitoksen on oltava turvallinen eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle." Toisin sanoen meillä on aika kattava lainsäädäntö olemassa. Yksityiskohtaiset turvallisuusvaatimukset on esitetty Säteilyturvakeskuksen julkaisemissa yvl-ohjeissa. Toisin sanoen meillä on myöskin hyvin arvostettu yksikkö Suomessa, jolla on paljon tietotaitoa tällä alalla, ja se on tehnyt hyvin kattavat ohjeet tämän toiminnan säätelemiseksi. Näitä esimerkiksi ei käsittääkseni kukaan ole pistänyt millään lailla kyseenalaisiksi.

Jos tarkemmin mennään asioihin sisälle, niin suunnitteluvaiheessa esimerkiksi edellytetään, että "ydinvoimalaitoksen suunnittelu ja käyttö on toteutettava siten, että työntekijöiden säteilyaltistus voidaan rajoittaa siten kuin siitä erikseen säädetään". Tämä aivan asiallisesti kaikki aloitetaan. "Nykyisiltä laitosyksiköiltä ja muualla rakennetuista uudemmista ydinvoimalaitoksista saadut kokemukset osoittavat" — siis kokemukset osoittavat, ei usko ja luulo eteenpäin, ei oletus eteenpäin, vaan kokemus taaksepäin, kerätyt datat, kerätyt tiedot osoittavat — "että säteilyannoksia koskevia rajoituksia pystytään noudattamaan" — ja on noudatettu.

Ja jatkan: "Ydinvoimalaitosta suunniteltaessa" — joka vaihe on itse asiassa käynnissä jo, vaikka tässä onkin vasta lupa-anomuksesta kysymys — "rakennettaessa ja käytettäessä on ylläpidettävä kehittynyttä turvallisuuskulttuuria, joka perustuu asianomaisten organisaatioiden ylimmän johdon turvallisuutta korostavaan asenteeseen ja henkilöstön motivointiin - -. Tämä edellyttää hyvin järjestettyjä työolosuhteita ja avointa työilmapiiriä sekä valppauden ja aloitteellisuuden edistämistä turvallisuutta vaarantavien tekijöiden havaitsemiseksi ja poistamiseksi." Missä muussa teollisuuslaitoksessa, missä muussa ­rakentamisessa näin huolellisia tehtäviä ja kohderyhmiä otetaan esille, että ne mainitaan periaatepäätöshakemuksissa? (Ed. Kiljunen: Kaikessa!) — Haluaisin, ed. Tiusanen, nähdä tämmöisen.

"Ydinvoimalaitoksen suunnittelua, rakentamista ja käyttöä koskevissa turvallisuuteen vaikuttavissa toiminnoissa on noudatettava kehittyneitä laadunvarmistusohjelmia. Ydinvoimalaitoshankkeen eri vaiheita varten laaditaan laadunvarmistusohjelmat" — jotka "laaditaan erikseen ydinvoimalaitoksen suunnittelu- ja rakentamisvaihetta varten ja käyttövaihetta varten." Siis laadunvarmistusohjeet ovat täällä myöskin kunnossa. Tämä on neljäs erillinen haara, yhtään näistä ei kahden päivän aikana täällä ole asetettu kyseenalaiseksi, silti on haluttu riskianalyysiä. En ymmärrä, miksi sitä on haluttu, kun näitä ei ­ole arvosteltu.

Viidentenä sanotaan: "Ydinvoimalaitoksen turvallisuutta ja sen turvallisuusjärjestelmien teknisiä ratkaisuja on perusteltava onnetto­muusanalyyseillä sekä todennäköisyyspohjaisilla turvallisuusanalyyseillä." Toisin sanoen eteenpäin katsotaan, oletetaan tiettyjä lähtökohtia  ja  analysoidaan ­­ ne hyvin tiukasti erilaisten kaavojen perus­­­­­teella. "Todennäköisyyspohjaisia turvallisuusanalyysejä sekä häiriö- ja onnettomuustilanneohjeita varten on tehtävä lisäksi analyysejä, jotka kuvaavat häiriöiden ja onnettomuuksien todennäköistä kulkua." Aika pitkälle skenaariot on tehty eteenpäin. Näitäkään ei kukaan ole arvostellut, mutta silti, rouva puhemies, toistan tätä samaa: on haluttu tämän laitoksen toiminnasta suurempaa riskianalyysiä ja herätetty päästössä pelkoa siihen, että tälle laitokselle käy ennemmin tai myöhemmin huonosti, jotain aivan hir­veätä tapahtuu.

"Analyysien avulla osoitetaan laitoksen kyky selviytyä riittävän turvallisesti erilaisista häiriö- ja onnettomuustilanteista." Näihin sanoihin on helppo uskoa, että näin myöskin tehdään. Tiedän, että näitä asioita on tehty sekä Loviisassa että Olkiluodossa.

Kuudentena kohtana tätä samaa ajatusta: "Ydinvoimalaitoksella on oltava järjestelmät, joiden avulla voidaan nopeasti ja luotettavasti havaita käyttöhäiriöt ja onnettomuustilanteet ja estää tilanteen kehittyminen vakavammaksi." Näin luonnollisesti pitääkin olla. Toivottavasti, ed. Tiusanen, monissa muissa teollisuuslaitoksissa tätä samaa ajatellaan, vaikkapa raskaassa ­prosessissa. Ei siinä muuta tarvitse. (Ed. Tiusanen: Se oli ed. Kiljunen, joka käytti sen välihuudon!) — Anteeksi, osoitin väärin, mutta ed. Kiljuselle terveisiä tästä.

"Edellä esitetty suojaamisen tasoja koskeva vaatimus sisältää" myöskin "niin sanotun ­syvyyspuolustuksen periaatteen, jonka mukaisesti - - häiriön eteneminen yritetään pysäyttää useilla toisiaan seuraavilla tasoilla." Tämä "syvyyspuolustusperiaate vaatii myös, että laitosyksikkö suunnitellaan ja rakennetaan fysikaalisten ja teknisten ominaisuuksiensa osalta häiriöitten kehittymistä vastustavaksi." — Tässä on aika paljon fysiikkaa sen jälkeen, jonka nyt ohitan — niin kuin paljon muutakin ohitan. Olen muutamia lauseita täältä poiminut.

Seitsemäntenä selkeästi turvallisena asiana sanotaan oletetuista onnettomuuksista: "Joskus häiriö itsessään saattaa olla niin suuri, ettei pelkkä reaktorin sammuttaminen riitä pysäyttämään sen kehittymistä. Laitoksen turvallisuusjärjestelmien tehtävänä on tällaisen oletetun onnettomuuden tapauksessa varmistaa polttoaineen jäähdytettävyys ja primääripiirin eheys - - polttoaine ei saa sulaa eikä siirtyä pois paikaltaan. Turvajärjestelmien tehtäviä ovat muun muassa reaktorin ylipainesuojaus, hätäjäähdytys ja jälkilämmön poisto. - - Oletetuista onnettomuuksista käytetään myös nimitystä suunnittelun perusonnettomuudet, koska turvallisuusjärjestelmien mitoitus määräytyy niiden perusteella."

Viimeisenä, kahdeksantena mainitsen vielä: "Mikäli jokin epätodennäköinen vika estää suojaus- tai turvallisuusjärjestelmien asianmukaisen toiminnan häiriötilanteessa, voi tuloksena olla" tämän laitoksen "sydämen vakava vaurioituminen. Tällöin syvyyspuolustuksen viimeinen puolustuslinja on itse suojarakennuksen painetta kantava rajapinta, jonka tiiveys varmennetaan."

Arvoisa puhemies! Tavallaan olen pahoillani, että olen lukenut suurimmaksi osaksi tekstiä, joka meille on jaettu, mutta olen kokenut tämän tärkeäksi sen takia, että tästä periaatepäätöshakemuksesta ei näiltä osin tässä salissa ole kahden päivän aikana siteerattu ainakaan minun kuulteni mitään. Silti on vaadittu lisää riskianalyysejä. Minulle, joka en itse ole diplomi-insinööri vaan lääketieteen tohtori, tämä teksti tekee hyvin selväksi sen, että riskit ovat niin hyvin hallinnassa kuin ne nykytietämyksellä voivat olla, jolloin riskianalyysiä ei mielestäni enää tarvitse tehdä. Tässä mielessä ymmärrän myöskin sen, minkä takia ministeri Mönkäre eilisessä puheenvuorossaan sanoi, että tässä lupahakemuksessa ovat vastakkain kuvitteelliset laskelmat ja olemassa oleva kokemus. Olemassa oleva kokemus on täällä. Jos sitä kritisoidaan, joka aivan hyvin voidaan tehdä, se pitäisi tehdä tämän opuksen pohjalta eikä muulla lailla.

Tässä salissa on sanottu, että ainoa riski on se, että vakuutukset tulevaisuudessa ovat mahdollisesti liian pienet. Voi näin olla, mutta minusta ainoaksi riskiksi se ei kelpaa. On myöskin sanottu, että inhimillinen riski on mahdollinen. Se on aivan totta, meidän elämämme, inhimillinen elämämme, on joka päivä täynnä inhimillisiä riskejä. Taloudellinen riski on tämän hakijan vastuulla, se ei ole eduskunnan vastuulla. Se, että tässä on ajateltu, että imago häiriintyy, siitä ei ole näyttöä, se on paljon uskonasia. Tässä on viritetty ajatus tulevaisuuteen, oletettu erilaisia asetelmia ja niiden perusteella vastustetaan koko tätä asiaa. Minusta semmoinen motivointi itse asiassa on aika heikolla pohjalla.

Sokerina pohjalla sanoisin, että kello kymmenen uutisissa näin, että Tony Blair on Englan­nissa sanonut meidän pääministerillemme, että ydinlaitoksen rakentamiselle ei pidä vetää estettä.


Kimmo Kiljunen (sd):

Arvoisa puhemies! Jatkaisin välittömästi tuosta, mistä ed. Akaan-Penttilä puhui, eli riskiskenaarioista. Minusta hän erinomaisen mielenkiintoisella tavalla analysoi ja toi esille ne seikat, joilla lupahakemuksen tekijät ovat hahmottaneet näitä riskejä ja pyrkivät luonnollisesti omassa hakemuksessaan eliminoimaan kaikki olennaiset riskitekijät.

Arvoisa puhemies! Luulen, että olisin oikeassa sen suhteen, että ydinvoimalaitos, joka Suomeen tullaan rakentamaan, ja jopa nykyiset ydinvoimalaitokset ovat teknisiltä toimintaedellytyksiltään käytännössä idioottivarmoja. Mitään suuria mahdollisuuksia sille, että riski vakavasta onnettomuudesta voisi realisoitua, ei ole. Niin monet varmistusjärjestelmät, aivan kuten ed. Akaan-Penttilä toi esille, on tulevaan voimalaitosyksikköön rakennettu.

Sen sijaan hämmästelin ed. Akaan-Penttilän analyysiä sen vuoksi, että hän luki lävitse kuusi seitsemän kohtaa, joilla lupa-anomuksen tekijät ovat pyrkineet varmistamaan, että mitään vakavia onnettomuuksia ei tapahdu, mutta häneltä jäi tavallaan näkemättä se suurin yksittäinen potentiaalinen riski, joka tähän prosessiin liittyy. Vaikka siis on ensinnäkin äärimmäisen pieni todennäköisyys, että vakava onnettomuus voisi tapahtua, se kai ydinvoimassa on ongelmallinen asetelma, että jos jotakin vakavaa tapahtuu, me itse asiassa äärimmäisessä tilanteessa olemme sellaisen prosessin kanssa tekemisissä, joka ei ole inhimillisesti hallittavissa. Tämä kai on se osatekijä, joka keskustelua täällä virittää, minkä vuoksi nimenomaan riskiskenaariot ja riskianalyysit ovat välttämättömiä.

Se, joka on olennaisin riskitekijä, on juuri täsmälleen se, jonka ed. Akaan-Penttilä oikeastaan luki rivien välistä, eli ihmisten tekemät ohjeet. Me olemme rakentamassa tuotantoyksikköä, jossa ihmiset luonnollisesti rakentavat peruspuitteet sellaisiksi, että se on mahdollisimman turvallinen. Luonnollisesti myöskin ihminen on suurin riskitekijä, joka mahdollisesti voi toimia juuri noita ohjeistuksia vastaan, juuri niitä ohjeistuksia vastaan, jotka ed. Akaan-Penttilä luki.

Me olemme 11.9. jälkeen tietysti oivaltaneet terrorismin muodostaman riskin, mutta inhimillinen riski voi tulla myöskin mielenhäiriöstä, jossa tietoisesti toimitaan ohjeistuksia vastaan, jotka tuossa näkyvät, tarkoituksella aikaansaada tuhoa. Inhimillinen riski voi olla luonnollisesti myöskin laiminlyönti. Laiminlyöntiä en epäile suomalaisessa yrityskulttuurissa, työkulttuurissa, mutta laiminlyönti muun muassa oli taustalla silloin, kun Tshernobylin onnettomuus tapahtui. Inhimillinen osatekijä tässä luonnollisesti on se hitusen pieni riskielementti, joka taustalla on, joka voi realisoituessaan aikaansaada prosessin, joka on inhimillisesti hallitsematon. Tämä luonnollisesti on se, minkä vuoksi me joudumme tätä ydinvoimakeskustelua tässä salissa käymään.

Arvoisa puhemies! Viime keväänä tein laki­aloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi ydinvoimasta. Nelisenkymmentä kansanedustajaa oli valmis allekirjoittamaan lakialoitteen. Huomattava osa totesi minulle, että sinuthan on valittu tänne kansanedustuslaitokseen tekemään päätökset tässä asiassa, älä pakene kansan selän taakse, minkä vuoksi en ollut pakenemassa kansan selän taakse, mutta olisin pitänyt hyödyllisenä kuulla kansan näkemystä, ei ainoastaan sen vuoksi, että voisimme käydä valistuneen keskustelun yhteiskunnassa ydinvoimasta, vaan myöskin sen vuoksi, kuten olemme tämän ja eilisen päivän kuluessa havainneet, että ydinvoimaan liittyen täällä on käyty paljon energiapoliittista keskustelua.

Täällä on käyty tietysti ympäristöpoliittista keskustelua. On käyty työllisyyspoliittista ja talouspoliittista keskustelua laajemminkin, nähty ydinvoiman olevan merkittävä osatekijä suomalaisessa talouskasvussa. Nämä ovat luonnollisesti tärkeitä asioita.

Olemme  havainneet,  että puolesta ja vastaan -argumentit toimivat, mutta olennaisin ulottuvuus, joka ydinvoimaan liittyy johtuen juuri riskianalyysistä, jonka hetki sitten tein, on, että tässä on myöskin sosiaalipsykologinen puoli. Voi olla mahdollista, että rationaalinen päätöksentekijä eli tämä eduskunta joutuu ottamaan huo­mioon ollakseen äärimmäisen rationaalinen päätöksentekijänä myöskin irrationaalisia perusteita. Voi olla mahdollista, että kansalaisten keskuudessa, selvän enemmistön keskuudessa, on pelkotiloja, jotka liittyvät joko ydinvoimaan suhteessa tähän riskianalyysiin tai kasvihuoneilmiöön esimerkiksi toisin päin, jolloin ydinvoima ikään kuin näyttäytyy järkevimpänä vaihtoehtona. Nämä pelkotilat ovat sellaisia, että ihmiset ovat valmiita vaikkapa kalliimpaan tuotantomuotoon, joka ei ole taloudellisesti tai joistakin muista kriteereistä liikkeelle lähtien kaikkein rationaalisimpia. Mutta jos on tilanne, että tämä sosiaalipsykologinen elementti on keskeinen, se ehkä joudutaan ottamaan huomioon. Sen takia tietysti kansalaisten mielipide tässä kysymyksessä on tärkeä huomioitava.

Nyt olemme siinä tilanteessa, että kansan kantaa ei voida muuten kuin gallupien kautta kuulla ja me joudumme nyt perustamaan oman päätöksemme nimenomaan niihin faktoihin, jotka liittyvät ydinvoimaan. Tältä osin, jos arvoisa puhemies sallii, muutama huomio.

Itse kuulun kansanedustajiin, joilla on vielä ratkaisu tekemättä ydinvoimasta. Minulla on valmius tunnistaa ydinvoiman myönteiset seikat. En ole absoluuttinen ydinvoiman vastustaja mutta myöskin näen ne ongelmat, joita ydinvoimaan liittyy, ja haluan nyt punnita kokonaisprosessia.

Ydinvoiman puolesta luonnollisesti puhuu vahvasti se, että meillä on tietenkin olemassa Teollisuuden Voima Oy:n hakemus tässä asiassa. Se on tietysti realiteetti. Yrityssektori on investoimassa keskeiseen voimalayksikköön, ja sitä kautta se on tietysti antamassa taloudelle impulssia, talouskasvulle edellytyksiä. Ydinvoimalla on epäilemättä etuja myöskin nimenomaan ennen kaikkea hiilidioksidipäästöjen osalta. Meidän perusvoimamme perustuu tänä päivänä keskeisimmin sellaisiin tuotantomuotoihin, jotka aiheuttavat hiilidioksidipäästöjä. Ydinvoimahan on näistä päästöistä puhdas. Tässä suhteessa kasvihuoneilmiön akuuttisuus on otettava luonnollisesti huomioon yhtenä keskeisenä perusteena, joka olisi puoltamassa ydinvoimaratkaisua.

Toiselta puolelta, jos katsotaan niitä olennaisimpia tekijöitä, jotka asettavat tiettyjä dubioita ydinvoimaan, niitä liittyy ennen kaikkea siihen, että jos me panostamme niinkin mittavasti yhteen energiantuotantomuotoon eli uuteen ydinvoimayksikköön, perusideaalitilanne, jota me olemme Suomessa markkinoineet ulospäin ja joka onkin meille erinomaisen tärkeä, mahdollisimman monipuolinen energiantuotantorakenne ja ennen kaikkea energiantuotantorakenne, joka yhä enemmän suuntautuu uusiutuviin energianlähteisiin, saattaa häiriintyä. On selvää, että me varmistamme seuraaviksi 10—20 vuodeksi perusvoimaratkaisun sen kaltaisesti, että meillä ei ole tarvetta talouselämän puolella sen kummemmin kuin julkisenkaan sektorin puolella tukea toimintoja, joissa haettaisiin vaihtoehtoisia energiantuotantomuotoja. Tässä suhteessa kansantaloutemme reaalinen kilpailukyky energiantuotannon pääomahyödykkeiden valmistuksessa teknologian kehityksessä saattaa vaurioitua. Tämä on tietenkin keskeinen tärkeä tekijä meidän huomioida tehdessämme tätä päätöstä.

Mitä ovat sitten nämä vaihtoehtoiset tuotantomuodot, joilla voitaisiin korvata ydinvoimaratkaisu? Itse olen aikaisemmin puhunut hyvinkin usein maakaasun puolesta, ja täällä ovat monet kollegat olleet myöskin samaa mieltä. Maakaasun ongelmana luonnollisesti on huoltovarmuuskysymys ja hintakysymys. Meillä on yksi putkenpää, ja kriisitilanteessa Venäjällä putki voi mahdollisesti sulkeutua. Tältä osin putken jatkorakentaminen, kuten Gazprom on sen suunnitellut, Keski-Eurooppaan ratkaisisi tämän huoltovarmuusongelman. Jos putken pää menisi toisesta päästä kiinni, Pohjanmeren kaasua voidaan tietysti tuottaa putken toisesta päästä, joka on siis Keski-Euroopan kaasuverkoissa kiinni.

Hintakysymystä tämä ei ratkaise hintakilpailukyvyn osalta, mutta hintakilpailukyvynkin puolella on olemassa vaihtoehto, jota Pohjolan Voima on vakavasti tutkinut, ja se on se vaihtoehto, että Trondheimista vedettäisiin Ruotsin poikki Vaasaan Länsi-Suomeen kaasuputki, jolloin meillä olisi kaksi erillistä kaasuntuottajaa Suomessa käytettävissä ja tätä kautta pystyttäisiin myöskin kaasulle asettamaan tilanne, jossa hintakilpailu toimisi. Tätä vaihtoehtoa ei minusta vakavasti tässä keskustelussa ole tuotu esille. Minusta se on kuitenkin tärkeä huomioida, ja ne suunnitelmat, mitä muun muassa Pohjolan Voimalla on, tähtäävät vuoteen 2010, jolloin tässä samassa aikavälissä periaatteessa voitaisiin tänne saattaa sen tyyppinen kaasuverkosto, jolla kaasu perusvoiman lähteenä voisi toimia.

Arvoisa puhemies! Eilen toin lyhyesti vastauspuheenvuorossani esille myöskin tuulivoiman mahdollisuuden. Tuulivoimaa ei missään maailmassa ole käytetty varsinaisesti perusvoiman lähteenä, vaikka Tanskassa onkin selkeästi pyrkimys nostaa tuulivoiman osuus sähköntuotannosta, jossa se on tällä hetkellä noin 4 prosentin tasolla, 10 prosenttiin, jolloin sillä on jo merkitystä perusvoimana. Kuitenkin Irlannissa on selkeästi tehty päätös ensimmäisenä läntisenä teollisuusmaana siitä, että tuulivoimasta tehdään perusvoimaa. Dublinin ulkopuolella ollaan rakentamassa mittavaa tuulivoimayksikköä, 200 tuulivoimalaa, jotka tuottavat 500 megawatin edestä sähköä. Tämän kustannusarvio on noin 614 miljoonaa euroa, jolloin me näemme tuotettua sähköyksikköä kohden sen olevan täysin kilpailukykyistä suhteessa siihen ydinvoimaan, jota nyt Suomessa suunnitellaan rakennettavaksi.

Tässä suhteessa, arvoisa puhemies, meillä on olemassa ehkä muitakin mahdollisuuksia kuin se, että me vain sitoutuisimme tähän ydinvoimaratkaisuun. Minusta olisi, arvoisa puhemies, tärkeätä, että me erittelemme nyt tässä eduskuntakeskustelussa vakavasti nämä vaihtoehdot.

Viimeisenä huomiona haluaisin tuoda esille erään kollegan kertoman tarinan liittyen energiantuotantoon. Hän oli käynyt eräässä tilaisuudessa puhumassa energiantuotannosta ja eritellyt eri energiantuotanto-ongelmia viitaten kivihiileen, kivihiilivoimalaitoksiin, viitaten ydinlaitoksiin ja todeten, kuinka kivihiilivoimalaitoksissa kivihiili voimanlähteenä monessa mielessä on ongelmallinen samalla tavalla kuin, kun täällä on puhuttu ydinvoimasta nimenomaan fissioenergian puolella uraani voimanlähteenä, se on ongelmallinen. Kun hän oli sitten oman esitelmänsä, perusteellisen puheenvuoronsa päättänyt, ensimmäinen kysyjä oli eräs herra, joka takariviltä kyseli, kun tilanne on näin vaikea energiantuotannossa, minkä takia ei käytetä sähköä voimanlähteenä voimalaitoksissa. Tämä tietenkin kuvaa sen asetelman, että pohdimme niin monimutkaista ilmiötä, että saattaa olla, että me emme aina näe sitä, kuinka kansalaiset itse asiassa ymmärtävät tämän kokonaisprosessin. Sen takia meidän tietysti on syytä sekä valistaa itseämme että ­kansakuntaa näistä energiapoliittisista vaihtoehdoista.


Hannu Takkula (kesk):

Arvoisa puhemies! Ehkä muutamalla sanalla tähän keskusteluun haluan myös omalta osaltani ottaa kantaa, vaikka voin sanoa, että ympäristövaliokunnan jäsenenä tietenkin valiokunnassa meille avautuu hyvinkin laaja mahdollisuus kuulemiseen ja keskusteluun energiavaihtoehdoista, millä tavalla Suomen tulee turvata tulevaisuudessa energian saanti.

Mielestäni tässä kohdassa on hyvä muistaa se, että on olemassa ainakin kaksi vaihtoehtoa, joilla lisäenergian tarpeen tyydyttämiseen päästään. Niin kuin arvoisa eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Mauri Pekkarinen omassa ja ryhmän puheenvuorossa esitti, me keskustaliikkeessä olemme tutkineet vaihtoehtoja sekä ydinvoiman lisärakentamisen kautta että ilman sitä ja molemmilla olemme kestävällä tavalla päässeet siihen, että se energia, joka vastaa niitä arvioita energiantarpeesta, mitkä koskettavat vuotta 2012, eli saamiemme tietojen, aineiston ja laskelmien mukaan silloin tarvittaisiin noin 94 terawattituntia, voidaan rakentaa ja tyydyttää molempia vaihtoehtoja, sekä ydinvoimavaihtoehtoa että uusiutuvien energianlähteiden päälle rakentuvaa vaihtoehtoa, käyttäen.

On tietenkin totta, että energiankulutus kasvaa koko aika. Jos verrataan vuosia taaksepäin, vuonna 87 Suomessa käytettiin noin 56,4 terawattituntia, 95 oltiin jo 68:ssa, melkein 69 terawattitunnissa ja viime vuonna oltiin 81,6 terawattitunnissa. Näin ollen ovat varsin, voisiko sanoa, realistiset nämä arviot, missä uskotaan, että vuonna 2012 tämä tarve olisi 94 terawattituntia. Millä tavalla tähän 12 terawattitunnin lisäykseen päästään kestävästi niin, että päästöt kuitenkin ovat Kioton ilmastosopimusta noudatellen vuoden 90 tasolla? Sehän tietää sitä, että päästöt, mitä meillä tällä hetkellä on, eivät enää saisi lisääntyä ja koko tämä energian lisäys, 12 terawattituntia, tulisi rakentaa niin, että päästöt eivät lisäänny.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä asia on ehkä liiankin mustavalkoisesti nähty näissä keskusteluissa. Tietenkin tämä on juuri sen kokoinen tai sen tyyppinen asia, missä on hyvin helppo olla kyllä- tai ei-linjalla hyvin voimakkaasti ja lähteä hyvin, voisiko sanoa, tunteenomaiseen tai poleemiseen keskusteluun ja kaupankäyntiin.

Mielestäni kysymyksessä ei ole mikään omantunnon ratkaisu. Tietenkin koko energiapolitiikkaa voidaan katsoa ja kaikkia kysymyksiä omantunnon ratkaisuina. Mutta tietenkin, jos muistamme koko tämän käsitteen alkuperäisen kon­tekstin, omantunnon määritelmä, jos sitä nyt määritellään, ja omantunnon kysymyksiä, kahdella tavalla, tietenkin ensimmäiseksi tulee uskonnollisesta kontekstista, missä ajatellaan omantunnon olevan Jumalan ääni ihmisessä, ja toinen tulee humanistisen ihmiskäsityksen kontekstista, missä se nähdään kasvatuksen tulokseksi. Mielestäni voisi ajatella, että kun puhutaan energiapoliittisista linjauksista, silloin olisi varmaan hyvä puhua puhtaasti siitä, että tämä on tämmöinen yhteiskunnallinen, ehkä maailmankatsomuksellinen näkemys jossakin mielessä, millä tavalla halutaan rakentaa energiantuotantoa niin, että luonto ja ihminen siitä vähiten kärsisivät, joten tällainen yleinen eettinen näkökulma toki, niin kuin kaikkeen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, tähänkin kysymykseen vahvasti sisältyy.

Omalta osaltani sanoisin, että kaikista suurinta huolta kannan siitä, että uusiutuvat energiavaihtoehdot otettaisiin todelliseen tarkasteluun ja käyttöön, niitä mietittäisiin tämän ratkaisun ympärillä, käytäisiin valiokunnassa tästä hyvät ja laajat keskustelut, kuinka niillä voidaan korvata ydinvoimaa ja onko niistä korvaajaksi ilman, että hyvin voimakkaita, voisiko sanoa, arvoasetelmia asetamme ennen sitä keskustelua. On varmaan näin, että suurimmalla osalla meistä on jo olemassa tiettyihin arvoasetelmiin ja eettisiinkin arvoihin perustuva näkemys liittyen energiaratkaisuun. Mutta kun tätä pohditaan ja katsotaan yhteiskunnallisena kysymyksenä, olisi varmaan paikallaan, että hyvin laajasti katsottaisiin koko energiapalettia ja sitä kautta pyrittäisiin järkevään, tasapainoiseen päätöksentekoon ja päätöksentekoon, joka on perusteltu ja kestävä myöskin tulevaisuuden strategiana, ja sitä kautta voisimme myöskin pitkäjänteisesti linjata koko energiapolitiikkaamme tulevaisuuteen.

Omalta osaltani siis, arvoisa puhemies, todella kannan huolta siitä, että kotimainen hajautettu energiavaihtoehto tulisi nyt punnituksi. Se on työllistävä, näin näen. Mielestäni sen kehittämisessä olemme olleet vielä melko lailla jälkijunassa. Jos ajattelen tätä lyhyttä aikaa päätöksenteossa, mitä olen ollut tässäkin talossa seitsemän vuotta, hyvin vähän tänä aikana on todellisuudessa satsattu hajautettuun, kotimaiseen energiavaihtoehtoon ja sen toteuttamiseen. Paljon on puhuttu kyllä vesivoimasta, tuulivoimasta, biopolttoaineesta, hakkeesta, puusta ja turpeesta, mutta verotuksella on pidetty huolta siitä, että nämä eivät ole olleet kilpailukykyisiä vaihtoehtoja, ja jollakin sellaisella lyhytnäköisellä, ei syvävihreydestä nousevalla vaan jollakin muulla vihreyteen pohjautuvalla argumentaatiolla on huolehdittu myös siitä, että tuiki tarpeellinen vesivoiman loppurakentaminen on jäänyt kesken. Esimerkiksi Lapin kannalta hyvin merkittävä ja tärkeä energianlähde ja projekti nimeltä Vuotoksen allas on odottanut ja odottanut päätöksentekoa, vaikka me kaikki tiedämme, että jos me rakennamme esimerkiksi, niin kuin toivon, lisää näitä vaihtoehtoisia energiamuotoja, erityisesti tuulivoima tarvitsee säätövoimaa. Sen vuoksi vesivoiman loppurakentaminen olisi enemmän kuin perusteltua. Sillä olisi myös valtavan suuret työllistävät vaikutukset. Siinä mielessä myös energiapolitiikkaa ajateltaessa hajauttava vaihtoehto on valtavan suuri tuki alueellisten strategioiden toteuttamiselle, mitä myöskin vanhalla termillä aluepolitiikaksi kutsutaan.

Arvoisa puhemies! Mielestäni meidän täytyy katsoa tätä kysymystä avoimin silmin mutta ottaa huomioon hyvin laajasti myöskin ne imagolliset vaikutukset, mitä ydinvoiman lisärakentamisesta on, ne vaikutukset, mitkä sillä ja tällä hallituksen vaihtoehdolla ovat Kioton tavoitteiden toteuttamisen kannalta. Ja ennen kaikkea meidän on mietittävä meidän tulevaisuusstrategiaamme pitkässä juoksussa, pitkällä aikavälillä, miten me voimme kestävästi rakentaa tulevaisuuttamme ja luoda sellaisia energialähteitä, jotka ovat myöskin turvallisia ja luovat turvattua ja ehyttä elämänpiiriä tuleville sukupolville. Tässä ajassa kiinni olevina päätöksentekijöinä meidän on myös mietittävä ei vain tulevaisuutta vaan tätä hetkeä. Sen vuoksi erityisen suuri painopiste minun mielestäni tulee asettaa kaikissa vaihtoehdoissa hajautetun kotimaisen energiantuotannon esille nostamiseen ja sen toteuttamiseen.

Ehkä vielä tähän lopuksi lisään sen, kun näen tuolla vasemmalla laidalla istumassa ympäristövaliokunnan puheenjohtajan ed. Pentti Tiusasen, että minulla oli mahdollisuus vierailla hänen kotikaupungissaan tämän viikon alussa tutustumassa sekä Ilona- että Ilmari-tuulivoimaloihin. Tässä yhteydessä kävi kyllä hyvin selväksi se, että jos alamme rakentaa energiavaihtoehtoamme yksistään tuulivoiman päälle, se tietäisi noin 8 000 tuulimyllyn rakentamista. Kun Kotkasta Tornioon asti esimerkiksi merelle niitä rakennettaisiin, puolen kilometrin välein niitä olisi neljä tuulimyllyä vierekkäin, joten kaikki me tiedämme, että se ei ole realistinen vaihtoehto ja se olisi valtava ympäristöhaitta. Se rikkoisi maailman kauneimman saariston jnp.

Mutta tämä ei tarkoita sitä, ettei tuulivoimaa pidä rakentaa. Sitä tulee rakentaa, mutta sen pitää olla myös järkevästi ja hyvin suunniteltua, tuulipuistoja, ja katsoa sille luontaisia paikkoja, hajauttaa sitä samalla tavalla kuin muutakin energiantuotantoa.

Sen vuoksi voi sanoa, että ehkä täällä käyty keskustelu on ollut vähän ylilyönti. On haettu yksittäisiä vaihtoehtoja, on ehkä käytetty pikkuisen ylimalkaisia nimiäkin. Milloin on puhuttu savupiipputeollisuudesta, milloin risunkorjuusta. Tämmöinen keskustelu pitää jättää pois. Pitää katsoa realistisesti näitä asioita.

Omalta osaltani, arvoisa puhemies, vaikka tiedän, että kahteen kolmeen kertaan on mahdollisuus tulla valiokuntakäsittelynkin jälkeen tänne asiasta puhumaan, tässä vaiheessa vielä linjaan sitä muihinkin valiokuntiin, että toivon mukaan nyt hajautettu kotimainen energiavaihtoehto tulee käsiteltyä kunnolla. Toivon mukaan siihen aletaan tehdä todellisia satsauksia, niin että se näkyy hyvänä työllisyydenhoitona jo nyt ja kestävänä energiapolitiikan rakentamisena myös tulevaisuuteen, niin että koko Suomi pysyy mukana kehityksessä ja niin kuin meillä Lapissa on tapana sanoa: koko Lappi ja koko Suomi pysyy lämpimänä.


Jukka Vihriälä (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käyty nyt jo toista vuorokautta tärkeää, mielenkiintoista energiakeskustelua. Ennen kaikkea meitä kansanedustajia on jo viikkokausia, kuukausikausia koetettu sillä tavalla lobata, että saataisiin meidän mielipiteemme siitä, kumpaa kantaa me olemme, "ei"- vai "jaa"-edustajia, suomalaisessa yhteiskunnassa. Niin voimakkaasti ydinvoimakysymys on ainakin tällä tavalla kiinnostanut tiedotusvälineitä. On tietenkin tärkeästä asiasta kysymys. (Ed. Aittoniemi: Miksi ei minua kukaan lobbaa?)

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että jos aiomme säilyttää sen hyvinvointiyhteiskunnan, missä tänään elämme, ja sitä kehittää ja niillä arvoilla, joilla tänään elämme, kyllä meillä lisää energiaa tarvitaan. Kyllä tästä voi tehdä sen johtopäätöksen, kun järkeä käyttää, että lisää energiaa tarvitaan ja tässä tapauksessa myöskin ydinvoimalla voidaan sitä erittäin hyvin tuottaa. Näinhän järki puhuu hyvin voimakkaasti.

Mutta toisaalta, kun sitten ajatellaan niitä turvallisuusnäkökohtia ja ennen kaikkea tulevaisuutta laajemmin ja nimenomaan eettiseltä kannalta, olen aikaisemmin tässä salissa äänestänyt, kun tästä asiasta on äänestetty, jo kaksi kertaa lisäydinvoiman rakentamista vastaan. Mutta haluaisin tässä yhteydessä todeta sen, että oma kantani tällä hetkellä on aivan avoimesti auki ja aion pitää sen auki myöskin aivan siihen päivään saakka, kunnes täällä on se äänestys, jota varten meidät on tänne valittu tekemään näin tärkeästä asiasta ratkaisu. En aio alistua siihen, että lehtiin ilmoittaisin, olenko "ei"- tai "jaa"-henkilöitä, vaan teen ratkaisun sinä päivänä, kun valiokunta on käsitellyt asian ja se tulee ratkaisevaan käsittelyyn eduskunnan istuntosaliin.

Toivon, että kun talousvaliokunta mietinnön tekee ja saa monelta muulta valiokunnalta lausunnot, asiaan huolella perehdytään ja mietitään, mikä on Suomen kannalta paras ratkaisu. Minusta suomalaisia varten tätäkin ratkaisua ollaan tekemässä, ennen kaikkea koko Suomen kannalta. Kyllä pitää nähdä aivan Pohjois- ja Itä-Suomea ja Länsi-Suomea myöten tämä maa ja se, mikä merkitys tällä ratkaisulla tulee kokonaisuudelle olemaan.

Arvoisa puhemies! On tietenkin syytä tässä yhteydessä todeta, miten paljon maailma on muuttunut näiden yhdeksän vuoden aikana eli siitä, kun viimeksi täällä ydinvoimasta äänestettiin. Jollakin tavalla varmasti tietty hälytysmerkki on sekin, että monet Euroopan maat juuri tällä hetkellä ovat luopumassa ydinvoimasta tai ainakin ovat tehneet jo päätöksiä. En tiedä, pitävätkö nämä päätökset, muuttuvatko nämä tilanteet, ja me olemme rakentamassa lisää ydinvoimaa. (Ed. Aittoniemi: Ei pidä uskoa niitä!) — En tiedä. — Tämän salin pitää tämäkin kysymys arvioida kokonaisuutena, mitä tämä tulee Suomelle tulevaisuudessa merkitsemään, mitä se merkitsee Suomen imagolle hyvin laajasti otettuna.

Arvoisa rouva puhemies! Asia, joka minusta on jäänyt suhteellisen vähälle — en ole kaikkia keskusteluja kuunnellut — liittyy niin sanottuun poliittiseen puoleen. Onhan tämä ennenkuulumatonta ja uskomatonta, että maan hallituksessa, joka on äänestyspäätöksellä tuonut näin tärkeän energiakysymyksen eduskunnan ratkaistavaksi, kolmen puolueen edustajat vastustavat, yhden puolueen edustajat täysin, eli vihreät vastustavat koko ydinvoimaa mutta istuvat hallituksessa.

Minusta tämä on aivan käsittämätön asia. Kyllähän nyt olisi ollut mahdollisuus parlamentarismin sääntöjen mukaan siirtyä opposition penkille ja koettaa sieltä puolustaa sitten omia näkökantojaan. Olipa sitten ratkaisu täällä äänestyksessä mikä tahansa, uskon varmasti, että vihreät istuvat loppuun tämän vaalikauden, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kyllä minusta tässä parlamentaarinen järjestelmä ja suomalainen kansanvalta saavat aikamoisen kolauksen, menee uskottavuus siihen eikä poliittisiin puolueisiin ja poliittiseen päätöksentekojärjestelmään luoteta, kun tällä tavalla menetellään. Mutta kaikki näyttää olevan mahdollista tämän päivän poliittisessa elämässä. Kyllä senkin voi todeta, että kyllähän istuvan hallituksen toiminta on sellaista, että on paljon voimakkaampi oppositio hallituksen sisällä kuin hallituksen ulkopuolella tällä hetkellä. Tämän rohkenen myös oppositiopuolueen edustajana sanoa.

Nyt tietenkin tuntuu tietyllä tavalla oudolta: Pitääkö opposition tässäkin kysymyksessä pelastaa taas hallitus kuiville eli saada aikaan sellainen ratkaisu, jota hallituksen enemmistö ajaa, vaikka hallituksessa olevat kolme puoluetta, niissä merkittävimmät voimat, vastustavat ratkaisua? Minusta tämä ei ole parlamentaarisen demokratian kannalta oikein, vaikka sanotaan, että tämä kysymys on omantunnonkysymys. Kaikistahan asioista voidaan omantunnonkysymyksiä tehdä, jos niin halutaan.


Seppo Lahtela (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä, niin kuin aikaisemminkin olen puheenvuorossani todennut, tuntuu olevan monta uskontokuntaa tavallaan olemassa ja kuka perustelee milläkin lailla. En malta olla ottamatta esille äsken kuultuja kahta kokoomuslaista puheenvuoroa. Ed. Riitta Korhosen puheenvuoro ja ed. Sirpa Pietikäisen puheenvuoro olivat kuin eri planeetoilta olemassa, mutta molemmat perustuivat kuitenkin ympäristönäkökohtiin ja vastuunalaiseen ympäristöpolitiikkaan. Jos tässä olisi kysymys hallitus—oppositio-akselista, mitä ilmeisesti ei ole olemassa, koska molemmat olivat kokoomuksen edustajia, niin voisi nähdä, että tällä asialla olisi jokin ymmärrettävä pohja, mutta kun tällaista näköalaa ei ollut olemassa ja pidän molempia puhujia kokeneina, viisaina ja ymmärtäväisinä tämän asian suhteen, niin tuntuu siltä, että tässä todella oikeata ratkaisua ei ole olemassakaan.

Kuitenkin tässä on peruste. Ed. Takkula ansiokkaasti puhui sähköntarpeesta ja sen tarpeen kehittymisestä, noususta verrattuna takavuosiin, ja tarpeen nousulla ei tunnu loppua olevan. Sivistynyt maailma tarvitsee entistä enemmän sähköä. Teollisuuden sähköntarve on kiistaton ja selvä. Miten se teollisuudelle tuotetaan ja toteutetaan, on vain kysymys siitä. Mutta tietysti elämme pohjoisessa kylmässä maassa ja emme voi kuljetusetäisyyksillemme Eurooppaan ja muualle maailmaan mitään. Ehkä meidän ainut kilpailuetumme on olemassa kohtuullisen huokea ja varmasti saatavissa oleva energia. Teollisuuden osalta meillä pitää olla mahdollisuus tarjota sellainen näköala, että energiaa on saatavissa.

Mutta toisaalta voisi myös olettaa ja odottaa, että teollisuus, erityisesti metsäteollisuus, investoinneissaan ottaisi sellaisen lähtökohdan, että kun energiaa järjestetään ja sitä on saatavissa, investoinnit kohdistuisivat Suomeen, tänne kotimaahamme, eikä tapahtuisi niin, että suomalaisessa omistuksessa oleva teollisuus ajetaan tuonne Keski-Eurooppaan käyttämään paperituotannossakin uusiokuitua, mitä Suomessa ei kuulemma riittävästi kerätä, eikä sitä tietysti näillä asukasmäärillä riittävästi voi täällä edes syntyäkään. Tällaisenaan olettaisi ja odottaisi, että teollisuus tuntisi isänmaallista vastuuta paremmin kuin sitä tähän mennessä on tunnettu ja tiedetty.

Miten tämä asia on mahdollista toteuttaa, että kohtuuhintaista, oikeata energiaa löytyy? Mielestäni tässäkin asiassa ed. Takkula käytti, miten sanoisinkaan, Takkula-tyyppisen puheenvuoron ja kertoi koko asian ymmärrettävästi niin, että tämän kun normaali suomalainen kuulee, ymmärtää, että tarve on olemassa ja sen tarpeen täyttämiseen keinot ovat olemassa. Erityisesti se näköala, mikä syntyy puuhun ja kotimaiseen uusiutuvaan energiaan, erityisesti bioenergiaan, niin kuin aikaisemminkin täällä sanoin, on yksi ratkaiseva tekijä, miten tämä asia on nähtävissä ja ymmärrettävissä.

Vaikka olen sanonutkin, että hallituksen periaatepäätös on hyvä ja siinä on eri näkökohdat hyvin huomioon otettu, sen yli voi mennä muutamien viisaampien puheenvuorojen osalta, mitä täällä eilen ja tänään on käyty, keskustaopposition oma vaihtoehtoratkaisu tämän asian pohjalle, niin että löytyy tapa toteuttaa se sillä lailla, että siinä tulee esille erityisesti kotimainen puuenergia, uusiutuva energia ja näin, että se on kestävällä pohjalla olemassa. Tämän pohjalta toivoisin, että tämä tulisi myös valiokuntakäsittelyssä merkittävästi huomioitua ja niin noteerattua, että siitä syntyisi sellaiset johtopäätökset, että niiden pohjalta syntyisi eduskunnan tekemä päätös ja ratkaisu sitten, miten tämä voimakysymys ratkaistaan.

Rouva puhemies! Tässä muutamilla ajatuksilla tulevaisuuden voimaa ja uskoa tälle asialle. Luulen, että tämän keskustelun perusteella, mikä täällä on käyty, itseni lisäksi tuntuu olevan muutamia muitakin, joilla on ikään kuin pallo hukassa siinä asiassa, ettei vielä tiedä, kumpaan suuntaan tämä ratkaisu tehdään. Mutta kun valiokuntamietintö valmistuu, niin kuin aikaisemminkin sanoin, uskon, että minulle itselleni toivottavasti muodostuu selkeä kanta. Ellen sitä muuten pysty ilmi saamaan, tulen sitä kysymään edustaja Aittoniemen omalta eduskuntaryhmältä.


Markku Rossi (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunta on saanut käsiteltäväkseen viidennen ydinvoimalan rakentamishakemuksen. Kysymys on maamme pitkälle tulevaisuuteen ulottuvista energiaratkaisuista. Tehtävä energiaratkaisu ei suinkaan ole mustavalkoinen kyllä—ei-asetelma. Kyse ei todellakaan ole pelkästään siitä, poksahtaako ydinvoimala vai ei. Asia on nähtävä huomattavasti laajempana kokonaisuutena. Tarkasteltaessa energiahuollon kokonaistarvetta tullaan kahteen perusasiaan.

Mikä on se todellinen kasvu ja tarve, johon ratkaisu tulee mitoittaa, ja mikä osuus siitä on saavutettavissa säästötoimin ja teknisen kehityksen tuomin hyödyin? Samalla on kartoitettava vanhan tuotannon poistuman vaikutus. Täysin ympäristölle ja ihmiselle vaaratonta energiantuotantomenetelmää ei valitettavasti ole. Jokaiselle tuotantomuodolle on ominaista jonkin asteinen ympäristöriski suoraan tuotantoprosesseissa, sitä edeltävissä raaka-ainevaiheissa sekä saatavan energian käytössä. Meidän on pakko hyväksyä tietyssä määrin näitä riskejä. Vaikka meillä onkin todellinen tarve nykyisten ympäristö- ja terveyshaittojen pienentämiseen, täydelliseen saasteettomuuteen emme valitettavasti koskaan pääse. Kyse on yksinkertaisesti pienimmän mahdollisen kokonaisriskin tiestä.

Turvallisuusnäkökohdat jakaantuvat kahtaalle. Toisaalta on kysymys turvallisuudesta sanan perusmerkityksessä ja toisaalta energian saannin turvaamisesta. Ydinvoimala tai mikä tahansa suuryksikkö on suurempi turvallisuusriski mahdollisessa kriisitilanteessa kuin hajautettu energiantuotantomalli. Sama koskee myös energian saantia. Vaikka tällainen kriisitilanne on meillä varsin epätodennäköinen, on se silti huomioitava. Suurempi saannin turvaamiseen liittyvä riski piileekin muista syistä tapahtuvassa tuotannon keskeytymisessä. Tässäkin valossa hajautetun tuotantomallin ongelmat ovat pienemmät, tämä siitäkin huolimatta, että nykyinen tekniikka ydinvoima mukaan lukien, on varsin varmaa ja turvallista. Turvallisuudesta puhuttaessa ei pidä myöskään täysin unohtaa käytetyn ydinpolttoaineen jälkikäsittelyn ja varastoinnin kauas tulevaisuuteen ulottuvia uhkatekijöitä.

Arvoisa puhemies! Energian tuotannon kannalta realistinen vaihtoehto on hajautettu malli, jossa eri energiamuodot täydentävät toisiaan. Ei ole syytä tässä vaiheessa ryhtyä puheisiin jo toimivien ydinvoimaloiden alas ajamiseksi. Tuotamme jo nyt merkittävän osan nykyisestä energiantarpeestamme ydinvoimalla, jonka nykyiset tuotantoyksiköt ovat käytössä vielä pitkälti tulevaisuuteen. Lähtökohdaksi tulee ottaa malli, jossa säästötoimien lisäksi pääosin kotimaisia energialähteitä hyödyntäen lisätään energian tuotantoa niin, että se korvaa nähtävissä olevan lisätarpeen. Tähän meillä riittää vaihtoehtoja.

Jo nyt on kehitetty varsin merkittäviä menetelmiä hakkeen käytöstä sekä lämmitykseen että sähkön tuotantoon. Esimerkkinä tästä voidaan ottaa Tervolaan rakennettu voimala, jossa myös päästöjen osalta on päästy hyviin tuloksiin. Fortumilla ja Vapolla on yhteishanke, jossa nopealla pyrolyysimenetelmällä saadaan hakkuutähteistä tehdystä hakkeesta nestemäistä biopolttoainetta, jota voidaan käyttää sekä kevyen että raskaan polttoöljyn asemesta. Puusta on siis saatavissa jo nykyisten keksintöjen ja menetelmien ansiosta joka suhteessa kilpailukykyistä energiaa ilman, että se edellyttää käyttäjän menemistä mottimetsään.

Yksi hyvä esimerkki on maalämpö. Sen tuotannossa maallamme on suuret kasvumahdollisuudet. Meillä on käytössä vesivoimaa, tuulivoima kasvaa myös reippaasti. Ominaista suurelle osalle kotimaisten energialähteitten käyttämisessä on myös se, että toteutuessaan ne tuovat merkittävän mahdollisuuden vientitoiminnoille. Foster Wheelerin tuotanto Varkaudessa on tästä hyvä esimerkki.

Arvoisa puhemies! Tuotantomenetelmien valinta on mitä suurimmassa määrin myös alue- ja työllisyyspolitiikkaa. Molempien vaihtoehtojen perusteluissa on tuotu esille uusien työmahdollisuuksien syntyminen. Enemmän kuin työpaikkojen totaalimäärästä on kysymys niiden sijoittumisesta ja sisällöstä. Ydinvoimavaihtoehdon toteutuessa hyödyt jäävät valitettavasti tässä suhteessa eteläpainotteisiksi. Aluepoliittisesti ja maakuntien kehittymistä ajatellen hajautettu, kotimaisiin raaka-aineratkaisuihin perustuva malli näyttäisi turvaavammalta maakuntien kehitystä ajatellen.

Eräs merkittävä energiaratkaisu liittyy verotukseen. Verotusta tulisi korjata niin, että kotimaiselle energialle annetaan selkeä veroetu. Tämän lisäksi valtiovallan tulee tukea investointiavustuksen ja korkotuen muodossa siirtymistä kotimaiseen energiavaihtoehtoon.

Henkilökohtaisesti en voi luottaa niihin laskelmiin, joiden mukaan ydinvoimalan rakentaminen olisi valtion kannalta edullisin vaihtoehto. Pelkästään rakentamiskustannuksia ajatellen näin todennäköisesti on, mutta mielestäni tässäkin tulisi ottaa huomioon tulevaisuuteen ulottuva yhteiskunnan kokonaistaloudellisuus. Tähän kokonaistaloudellisuuteen kuuluvat erottamattomasti työllistämis-, kehitys- ja vientimahdollisuudet. Näillä taas on suora yhteys yhteiskunnan katettavina olevien, kaikkia kansalaisia koskevien hyvinvointiyhteiskunnan vaatimien kustannusten määrään. Myös ympäristöön, turvallisuuteen ja energian saatavuuteen liittyvät tavoitteet voidaan toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla turvaamalla kokonaisvaltaisen kestävän kehityksen tavoitteet.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, henkilökohtaisessa pohdinnassani olen päätynyt muun muassa edellä esittämiini seikkoihin perustuen siihen, ettei lisäydinvoiman rakentamista nyt käytössä olevien tietojen perusteella tulisi toteuttaa. Energian säästötoimet, kehittyvä tekniikka sekä vaihtoehtoisten ja kotimaisten energianlähteitten käytön kehittäminen tarjoavat mielestäni riittävän vaihtoehdon. Samalla aluepolitiikkaa voidaan ohjata yhä enemmän koko maata ja erityisesti maaseutua hyödyntäväksi ja energiakonseptiamme seisomaan usealla turvallisella tukijalalla.


Pentti Tiusanen (vas):

Arvoisa puhemies! Ed. Rossin puheenvuoroon on hyvä jatkaa sikäli, että huolimatta varsin monesta valiokunnasta, jossa tämä asia tulee olemaan, olisi myös perusteluja pitää yhteisiä avoimia kuulemisia kaikille kansanedustajille samanaikaisesti. Tämä tilanne sitten vielä omalta osaltaan tehostaisi tämän asian käsittelyä.

Mutta, puhemies, ihan muutama kommentti tähän vielä, koska vastauspuheenvuorojen saanti ei aina ollut mahdollista.

Ed. Tiura käytti pitkän puheenvuoron, jossa hän käsitteli hyvin monta asiaa; hän sanoi, että lähinnä kolmea, mutta vähän useampaakin. Haluaisin todeta energian hinnasta, että hänen mielestään KIO1-vaihtoehto, siis ilman ydinvoimaa, ei ole työllistävä. Tästä kuitenkin meistä monet ovat täysin toista mieltä. Hänen mielestään ainoastaan metalli- ja metsäteollisuus olisivat työllistäviä. Kuitenkin on todettu, että nimenomaan ne eivät ole kovin työvoimavaltaisia aloja ja KIO1-vaihtoehto kuitenkin lisäisi oleellisesti enemmän työpaikkoja.

Sosnovyi Bor -korttia myöskin ed. Tiura vilautti aika voimakkaasti, ja Venäjä on ollut täällä tänään kovasti esillä. Toivon mukaan tällainen uhkakuva jää valiokunnissa vähäisemmälle ajattelulle.

Ed. Lapintietä ed. Tiura myös kritisoi. Mielestäni ed. Lapintie eilisissä keskusteluissa hyvin voimakkaasti ja hyvällä tavalla toi esiin uhkakuvat ja myös Tshernobylin 1986 tapahtumat, ja traaginen päivä 11.9. Yhdysvalloissa on oma ongelmansa vielä. En paneudu niihin sen enempää.

Mutta ympäristö- ja terveyskysymyksessä, jonka ed. Tiura otsikoi tällä tavalla, on vastuu myös tulevista sukupolvista. Hän viittasi myös fossiiliseen säteilyyn. Mielestäni kivihiiltä, joka nimenomaan on fossiilinen polttoaine, johon liittyy säteilyuhkaa ja -riskiä ja todellisuutta, me toki olemme ajamassa KIO1-vaihtoehdossa enemmän alas ja nopeammin pois kuin tapahtuu ydinvoimavaihtoehdossa.

Puhemies! Täällä on keskusteluissa tietyissä vaiheissa, ehkä mediassa enemmän, yritetty liittää tämä asia vihreään puolueeseen. Tämä ei ole mikään vihreän puolueen tai vihreän eduskuntaryhmän juttu, vaan tämä on koko eduskunnan ja kaikkien puolueiden asia. Tietystikään kymmenen kansanedustajaa eivät ratkaise tätä asiaa. Näin ollen näen kyllä itse, että hiukan taktisista syistä niiden toimesta, jotka haluavat toteuttaa viidennen ydinvoimalaitoksen rakentamisen, tämä asia on kytketty vihreään puolueeseen. Täällä käydään ikään kuin vähän pelin politiikkaa, pysyykö vihreä puolue hallituksessa vai ei ja mitä tässä sitten tapahtuukaan. Se on vahingollista myös itse asialle ja sen laadukkaalle käsittelylle.

Ympäristövaliokunnan ahkera ja osaava jäsen, ed. Riitta Korhonen, käytti täällä puheenvuoron. Siihen joudun sikäli puuttumaan, että hän aika selkeästi jotenkin totesi, että ympäristövaliokunta on päättänyt Posiva Oy:n hakemuksesta yksinkertaisesti ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisen ja että olisimme tämän myöskin sitten täällä yhdessä tehneet. Ha­luan todeta ja korostaa sitä, että ympäristövaliokunnan lausunnon n:o 2 sivulla 4 todetaan: "Ympäristövaliokunta korostaa, että periaatepäätös merkitsee vain loppusijoitushankkeen etenemistä seuraavaan tutkimusvaiheeseen." Toinen lainaus: "Periaatepäätös on siten luonteeltaan välipäätös. Kallioperäsijoitukseen liittyy vielä paljon avoimia kysymyksiä, jotka on ratkaistava ennen lopullista päätöksentekoa."

Näillä kahdella lyhyellä lainauksella, puhemies, haluan kuvata sitä tosiseikkaa, että keväällä tapahtunut yhteinen päätöksemme ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta oli periaatepäätös eikä mikään lopullinen päätös.

Kaiken lopuksi oma kantani vielä kerran: Syy, miksi nimenomaan henkilökohtaisesti suhtaudun kriittisesti viidennen ydinvoimalaitoksen rakentamiseen, on se, että ydinvoiman lisärakentaminen vähentää kiinnostusta ja mahdollisuuksia kehittää muita energiantuotantotapoja innovatiivisesti. Tämä on myös lainaus ympäristövaliokunnan lausunnosta.


Seppo Lahtela (kesk):

Rouva puhemies! Ed. Tiusasen puheenvuoroon kommentoiden tähän näkemykseen, että tämä keskustelu olisi jotenkin keskittynyt vihreään puolueeseen ja vihreitten ajatusmaailmaan: Olen itsekin ollut tätä asiaa edustamassa ja julki tuomassa, että vihreät ovat kovin pelanneet kaksilla korteilla tässä asiassa. Mielestäni se ei ole uskottavaa eikä luo kansalaisille uskottavaa kuvaa siitä, kuinka parlamentarismia siltä osin hoidetaan, eli ollaan samanaikaisesti hallituksessa sekä oppositiossa. Tämä erityisesti opposition kannalta katsottuna on vähemmän mielenkiintoista ja miellyttävää.

Mutta sellaisenaan, mitä tulee tulevaisuuteen, niin kuin ed. Tiusanen sanoi, että pitää kehittää kaikkia vaihtoehtoja, olipa ratkaisu sitten mikä tahansa, mielestäni tässä keskustelussa on kovin vähälle huomiolle jäänyt semmoinen asia, että uusien energiamuotojen kehittämiseen pitäisi olla enemmän syvyyttä. Toivottavasti valiokunnissa syntyy sitä syvyyttä tähän asiaan.

Toivottavasti, olipa ratkaisu mikä tahansa, löytyisi tähän pakettiin myöskin veroluonteinen maksunkeruutapa, millä kerättäisiin sellaista tutkimusrahaa, millä voitaisiin erityisesti selvittää täysin uusia ratkaisuja, koska aurinkoon perustuva polttoenergia sekä myös vetyenergia ovat ehkä tulevaisuuden energiavaihtoehtomuotoja. Pitää vain uskoa niiden kehittymiseen ja olla ohjattavissa myöskin kotimaisia varoja tähän asiaan. Sieltä löytyy ehkä meidän tulevaisuutemme, olkoon tämä ratkaisu nyt tällä kertaa mikä tahansa.


Pentti Tiusanen (vas):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vastaan ed. Seppo Lahtelalle.

Nimenomaan, olette aivan oikeassa vetypolttoainekennokysymyksessä, se on tulevaisuuden ja voisin sanoa jo tämän päivän kysymys. Siihen pitää panostaa. Se nyt ei liity juuri tämän asian käsittelyyn, mutta nimenomaan biopolttoaineet, uusiutuvat, kuten tuuli, nimenomaan myöskin eräiden sähkömoottoreiden, muuntajien kehittäminen ja siinä oleva teknologia, tiedossa olevan teknologian soveltaminen ja käyttöönotto, joka vähentää energian kulutusta ja maalämpökysymykset, tuulivoima, mutta nimenomaan puuhakkeen teknologia, sen polttamisen, teknologian kehittäminen, nämä kaikki yhdessä ovat tärkeä paletti, ja totean, kun puhumme 1 000—1 600 megawatin rakentamisesta ydinvoimalla, että sen sijaan valitkaamme sellainen tie, joka ottaa laajasti koko yhteiskunnan edun huomioon, tulevaisuuden huomioon ja innovatiivisesti vie eteenpäin Suomen energiateknologiaa hajauttamalla sen tuotantoa. Uskon, että tämä on kansallinen etu.


Markku Rossi (kesk):

Arvoisa rouva puhemies! Ihan vielä loppuun, kun ed. S. Lahtela totesi, että olkoon tämä ratkaisu eli ydinvoiman lisärakentamiseen suuntautuva ratkaisu mikä tahansa, sitten näitä innovatiivisia muita vaihtoehtoja kehitetään, viedään eteenpäin. Kyllähän varmasti näin on, että ydinvoiman lisärakentaminen omalta osaltaan ratkaisee sen, millaista linjaa Suomen energiapolitiikassa toteutetaan ja jääkö siihen mahdollisuus niille erilaisille uusille ratkaisuille. Tavallaan se syö sitä kakkua myös pois.

Tässä suhteessa kysymys on hyvin pitkälti nimenomaan linjavalinnasta, perustuuko se enemmän ydinvoiman lisäkäyttöön vai haetaanko muita vaihtoehtoja. Tällöin, kuten viittasin aiemmin varkautelaiseen Foster Wheeler -tuotantoon ja -tehtaaseen, täytyy sanoa, että heillä tapahtuu tuotantoa juuri sen vuoksi, että maailmalla ydinvoimalaitoksia vastaavasti ei rakenneta.

Kävin toissa perjantaina Varkaudessa, ja siellä oli suuri tuotantoyksikkö rakenteilla juuri Saksaan. Minun silmiäni se hiveli, koska se luo nimenomaan metalliteollisuudelle työtä ja tuo työtä muualle kuin ainoastaan tiettyihin yksikköihin ja paikkoihin, mikäli ydinvoiman lisärakentamista viedään eteenpäin.